kantapaikka.net

Intersektionaalisuus eli moniperusteinen syrjintä. Tämän hetken kuuma peruna maailmalla ja Suomessa.
Olisin laittanut tiedeketjuun, mutta koska kyseessä on jo hallitustasollakin vahvasti yhteiskunnalliseen toimintaan vaikuttavasta ilmiöstä niin päätin luoda ketjun tänne.
Hyvä olisi kuitenkin ainakin yrittää tässä ketjussa myös pohjustaa aiheen tieteellistä perustaa eli faktapohjaisuutta meille maallikoille.
Samalla ketju toimii hyvänä mahdollisesti muualta saksittujen tähän aiheeseen liittyvien viestien uutena kotina.
Sana on vapaa! Vastuun rajoissa. :)
Linkkejä jakoon!

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/intersektionaalisuus-ja-sukupuoli

Hyvä aloitus.

Aiempaa keskustelua toisaalla Kantapaikassa:

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 09, 2021, 11:59:04

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 09, 2021, 10:49:50

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 08, 2021, 15:36:23
Pikanttia suomalaista väriä kirjoitukseen toki tuo taistolaisuuden ja intersektionaalisen feminismin sotkeminen assosiaatioiden möykyksi. Näin voidaan tuoda yhteen kaikki suoraan selkäpiihin sukeltavat kauhun väristykset: kommunismi, Neuvostoliitto, feminismi, nuorten pilalla oleminen, ideologiat.
https://vasenkaista.fi/2021/04/hesari-ei-ole-humanistin-ystava/

Huonostipa skribentti tuntee ilmiön taustat.

Moderni feminismi yleisesti - ja intersektionaalinen feminismi erityisesti - ovat suoraan kytköksissä marxilaisuuteen. Niiden alkulähde on Marxin kuvailemassa luokkasodassa, josta intersektionaalisuus on nyt sen irvokkain ja fanaattisin väännös, ja samalla pseudotieteellinen aivopieru.

Esimerkiksi "poliittisen korrektiuden" synty terminä suuntautuu minnepä muualle, kuin Neuvostoliittoon ja vainoihin, mutta modernissa feminismissä sen omaksuivat nimen omaan amerikkalaiset feministit, omiin tarkoitusperiinsä.

Voiko parempaa kytköstä suomalaisuuteen nyt olla, kun seuraavaksi on suomalaisen englanniksi kirjoittama gradu (https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/14535/urn_nbn_fi_uef-20141453.pdf?sequence=-1&isAllowed=y), jossa sivutaan tätäkin aihetta. Gradun pääaiheena on apartheid-kielen vertailu Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa eri aikakausina, mutta tältä osin näin, sivulta 12:

"According to SPD and Thorne (1993 s.v. 'PC'), in the 1970's, liberal and progressive activists started using the term, as well. The earliest one of these to do this was Toni Cade in his 1970 anthology the Black Woman: "A man cannot be politically correct and a chauvinist too." In 1975 also Karen DeCrow, then the president of the National Organization for Women (USA) used the term. This way Feminists adopted the term, as well. Already in the early 70's, feminists paid attention to the sexism in language and by the end of the decade many sexist words were taboo (e.g. -man ending words). The taboo status was eventually expanded to terms involved with racial and heterosexist stereotypes, Euro-centrism in historical studies and any other kind of discrimination (see intersectionality in section 3.3).

    According to Allan and Burridge (2006: 92), amidst all this, also the Conservatives in the United States started to use the term and stripped the irony that the Left had given it out of the term. This is when PC started to evolve its image problem although it has problems naturally, as well, just by being politically correct. The result of this is that PC is offending to both parties of politics in the US and the term was and still is truly double-edged".

Ei savua ilman tulta, kuten sanotaan.

Lyhyesti ilmaistuna feminismi on perinteisesti tarkoittanut miesten ja naisten välisen tasa-arvon ajamista tai fanaattisimmillaan vain naisten oikeuksien ajamista miesten oikeuksista välittämättä. Ja riippumatta siitä, mikä on käsitteen geneettinen alkuperä olkoonkin se sitten vaikka marxilaisuuden luokkasota-käsitteessä. Nykyään feminismi on oikeastaan jo muodostunut kattokäsitteeksi myös intersektionaaliselle feminismille, eli sille, että empiirisesti havaittavaa epätasa-arvoa löytyy parannettavaksi myös muidenkin ihmisryhmien väliltä kuin vain miesten ja naisten väliltä.

Tieteellisessä viitekehyksessä feministi tai tarkemmin intersektionaalinen feministi tutkii eri ihmisryhmien kokemuksien lisäksi mm. sitä, mitkä kaikki ryhmät ovat epätasa-arvoisessa asemassa keskenään, sekä sitä, kuinka noita tasa-arvo-ongelmia voitaisiin mahdollisesti poistaa. Sitten poliitikkojen toivoisi ottavan tästä itselleen koppia, jotta jalkauttaisivat käytäntöön noita tasa-arvo-ongelmien poistoja. Jos poliitikko ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua feministiksi ja jos poliitikko ajaa muidenkin ihmisryhmien välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua intersektionaaliseksi feministiksi.

Saa olla aika voimakas äärioikeistolainen kokemus, jos katsoo eri ihmisryhmien välisen tasa-arvon ajamisen kaikkein irvokkaimpana asiana tai irvokkaimpana asiana vain feminismissä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun äärioikeistolaisen kokemuksen moraalinen oikeutus ei minulle lainkaan aukea.

Hear, hear! (Boldaus minun.)

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 09, 2021, 11:24:42
Varmemmaksi vakuudeksi tässä muuan Hesarin pääkirjoituksen kirvoittama vasemmistosävellys, etten paremmin sano:

Vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (https://minjakoskela.fi/vastine-helsingin-sanomien-paakirjoitukseen/) (minjakoskela.fi):

"Väitöskirjani käsittelee populaarimusiikkipedagogiikan demokratiaa

Yritän selittää lyhyesti: On totta, että identiteettipolitiikka on valtavirtaistunut viime vuosina, ja että valtavirtaistumiseen liittyy myös ongelmallisia lieveilmiöitä. Se johtuu siitä, että kun ilmiöt valtavirtaistuvat, niihin yleensä liittyy ongelmallisia lieveilmiöitä...

"Olen kerännyt aineistoni havainnoimalla omaa opetustani ja käytän työssäni intersektionaalisuutta tutkimuksellisena linssinä".

Kyllä on pettämätöntä logiikkaa ja tieteen huippua! Se, että tekee tutkimusta yliopistossa ja kirjoittaa väitöskirjan ei automaattisesti tarkoita että on tieteilijä, tai tekee tiedettä - lukekaa vaikka itse!

Tiede on pohjimmiltaan metodi, jota seuraamalla voi kompensoida ihmisille lajityypillistä subjektiivisuutta. Mikäli seuraa tieteellistä metodia tarkasti, kertovat tuloksesi jotain todellisuudesta, täysin riippumatta siitä mitä ismejä kannatat.

Oman opetuksen havainnointi ja sen vatvominen jonkin lempiteorian kautta ei täytä tieteen tunnusmerkkejä millään tasolla. Mutta hei, väikkärin silläkin tavalla näköjään pystyy pykäämään!

Millä tavalla olisi lähtökohtaisesti väärin käyttää intersektionaalisuutta tutkimuksellisena "linssinä" tutkiessaan populaarimusiikkipedagogiikan demokraattisuutta?

Mitä parempia "linssejä" olisi käytettävissä tutkittaessa pedagogiikan demokraattisuutta, kuin nimenomaan tasa-arvoon liittyvät "linssit"? Ehkä joitain etnografian tai psykologian viitekehyksiä? Ehkäpä psykologiassa ja etnografiassa/kulttuurintutkimuksessa käytetty strukturoitu observaatio? Se kuitenkaan ei tavoittane nimenomaan demokraattisia aspekteja ja astevaihteluita.

Intersektionalisuudessa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Eli lähtökohdan ollessa vinoutunut, tulokset ovat ennalta määrätty - deterministisiä tasa-arvoisempien kielellä sanottuna.  ;)
On siis aivan sama kuinka sektioi, lopputulos tiedetään aloittaessa. Ainoa jännityksen aihe on löydetäänkö jokin uusi sektiointi, joka korostaa tasa-arvoisempisuutta enemmän kuin vanhat sektiointitavat.

Pikemmpinkin niin, että jotkut ovat syrjitympiä kuin toiset, jos ovat syrjittyjä monista syistä.

Millä lailla tasa-arvon tutkiminen esimerkiksi musiikkipedagogiassa (tai muualla yhteiskunnassa) uhkaa äärioikeistoa?

Mielenkiintoinen kysymys sekin, että miksi intersektionaalisuudesta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Pari pikaista ajatusta: i. ei haasta nykyisen kaltaista talousjärjestelmää, vaan sopii sen kylkeen kuin punkki palleihin.

I. on ylikypsän meritokratian tuotos. Kun kilpailu kovenee ja jaettava kakku ei kasva enää entiseen malliin, tulee ihmisille tarve hakea etuja keinolla millä hyvänsä. I. on tähän mainio työkalu, varsinkin kun siihen yhdistetään cancel-kulttuuri.

Tarkoittaako tuo ^, että miksi tasa-arvotutkimuksesta tai tasa-arvosta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Jos ei, mitä metodeja esität tasa-arvotutkimukseen intersektionaalisuuden sijaan? Vai ehdotatko, että tasa-arvopyrkimykset vaan unohdettaisiin?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 11, 2021, 14:27:29
Mitä parempia "linssejä" olisi käytettävissä tutkittaessa pedagogiikan demokraattisuutta, kuin nimenomaan tasa-arvoon liittyvät "linssit"?

Puuttumatta muuhun, eikö termin "linssi" sijasta pitäisi käyttää termiä "suodatin", jos käytetään optiikan sanastoa kuvailemaan asenneilmastoa?

^

Ehkä kyse ei niinkään ole suodattamisesta, vaan pikemminkin fokusoinnissa (vrt. linssi keskittää valonsäteet yhteen kohtaan (tai epätoivotusti hajauttaa sen harittamaan leveämmäksi)? Eli dataa muokataan jollain tavalla, jotta olennainen löytyisi.

Tai no, ehkä suodattaminenkin voisi tulla kyseeseen, siinä merkityksessä, että siivilöitäisiin esiin mielenkiintoisia löydöksiä, ja jätettäisiin huomiotta merkityksettömät asiat.

Kieltämättä itsekin kyllä vähän oudoksuin tuota valittua linssi-sanaa.

Tuommoiset tyttöjen barbilegot voi jättää kokonaan ostamatta. Saattoi olla että pidin itse lapsena ihmislegoja tylsinä. Rakennukset, autot ja koneet olivat kiinnostavampia. Jotain teknolegoja minulle ei kumminkaan ostettu, koska olivat kalliita. Tavallisilla legoilla piti leikkiä. Mutta onneksi oli unixex 1970-luku, että ei ihan tylsäksi mennyt.

https://ruuhkavuodet.fi/2021/04/09/maailma-haluaa-sukupuolineutraalimmaksi-mutta-mita-tekee-lelujatti-lego/?fbclid=IwAR2oNplfsaaCudMt_4ggvUyn5wX0rWSv0knR_dPbPtth1HT2unTEUOwjowI

Maailmahan ei sukupuolineutraaliutta kylläkään halua, mutta jos ei halua tylsiä ja tyhjäpäisiä kakaroita, voi sen eteen tehdä sen ettei osta pelkkiä nukkeja tytöille.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 11, 2021, 15:49:40
Tarkoittaako tuo ^, että miksi tasa-arvotutkimuksesta tai tasa-arvosta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Jos ei, mitä metodeja esität tasa-arvotutkimukseen intersektionaalisuuden sijaan? Vai ehdotatko, että tasa-arvopyrkimykset vaan unohdettaisiin?

Mulle on epäselvää, mitä täsmälleen on "intersektionaalisuus". Sanoisin että en ole sinänsä intersektionaalista feminismiä tai muutenkaan intersektionaalisuutta vastaan, mutta huomauttaisin, että siihen sisältyy sellainen vaara, että koska on joku tällainen työkalu kuin "intersektionaalisuus", kuvitellaan että sen takia oma perspektiivi ja se mitä näkee ja ymmärtää, käsittää kaiken tai ainakin kaiken, mitä oikeasti asioiden parantamiseen tarvitaan.

Oikeasti siinä näkyy tosi selvästi, että tätä tutkimusta tekevät lähinnä akateemisesti koulutetut naiset, joilla tietyt asiat (ja aika iso määrä asioita) on ihan helvetin hyvin -- ja sitten ehkä jotkut asiat vähemmän hyvin. Tämä heijastuu kuitenkin suoraan käytännön todellisuuteen ja siihen, mikä intersektionaalisuudessa katsotaan siksi oikeaksi ja "parantavaksi" diskurssiksi ja perspektiiviksi.

Esimerkiksi taloissa asuu paljon ihmisiä, myös naisia, jotka peseytyvät ja pukeuvat nätisti mutta joilla kuitenkin on kaikenlaisia huolia. Talot ovat olemassa sen takia, että ne ovat rakentaneet tai joskus entisöineetkin miehet, joita näihin naisiin verrattuna ei kiinnosta paskan vittua niiden oma hyvinvointi. Jos vaimo on joskus ollut, se on jättänyt. Aamuisin saatetaan syljeskellä hampaita työmaakopin lattialle, eikä se ole edes mikään huomionarvoinen asia. Se on ihan itsestään selvä asia, että niiden pitää kurittaa omaa ruumista tosi kovaa, jotta ne hommat saadaan tehtyä ja jotta saa palkan. Sitten on huvit sen mukaiset, ja tavallaan systeemi toimii niin, että se nyt vaan on se arvostus ja rooli, joka yhteiskunnassa näille tyypeille lankeaa.

Sitten ne akateemiset intersektionaaliset feministit asuu itse näissä taloissa ja pukeutuu nätisti yms yms. Mutta auta armias jos niille sanoo, että miten te ootte nyt ajatellut kaikki nää talot ja infran ja muut asiat jotka mahdollistaa tän teidän elämän -- niin eihän näiden miesten elämä ja ajatukset tai teot ole sellaisia älykkääksi, hyviksi ja tärkeiksi määriteltyjä asioita tai näkökulmia, joista kuuluu puhua siinä niiden tekemän tutkimuksen piirissä tai johon sisältyy se vapauttava ja asioita parantava lataus, minkä takia ne sitä työtään tekee.

Mun näkökulma, joka kuitenkin sisältää jonkin verran oikeasti tota työkseen tekeville ihmisille tollasista asioista puhumista, on sellainen, että se "intersektionaalisuus" on tosi hyvä ideana, mutta oikeasti se myös hämärtää ja sokaisee sikäli, että ne itse kuvittelee, että ne ymmärtää ja näkee paljon enemmän kuin ne ymmärtää ja näkee. Tai ne kuvittelee, ettei se niiden käsitys intersektionaalisuudesta sisällä mitään tollaisia täysin asenteellisia ja mielivaltaisia näkökuman rajauksia, vaikka se täysin faktisesti ja todennettavasti nimenomaan sisältää juuri sellaisia.
      Siis sen niiden tutkijoiden oman lausutun pyrkimyksen mukaan niiden työhän pitäis olla sitä, että yritetään antaa ääni siellä katolla sätkä suussa seisovalle jantterille ja sille mitä se näkee ja kokee -- mutta jostain syystä se ei vaan ole niiden mielestä millään lailla validia, kiinnostavaa tai tärkeää. Tai jotenkin ne jopa tuntuu näkevän sen niin, että jos sen tekis, niin se veis asioita taaksepäin tai huonompaan suuntaan -- eikä ne näe sitä yhtään, että siinä on ihan valtava ristiriita, mitä ne sanoo tekevänsä ja mitä ne käytännössä tekee.

Olisi kiva saada esimerkki intersektionaalisesta tutkimuksesta, joka edustaa MOn hahmottelemaa todellisuutta.

T: Xante

En ymmärrä Xantippan pointtia nyt tippaakaan.

MO:han tuossa maalaili yhden esimerkin tosi isosta katveesta, mikä MO:n omasta mielestä on intersektionaalisuutta työkaluna käyttävien tutkimuksellisissa intresseissä.

En käsitä, miten MO:n sanoman voi tulkita niin, että intersektionaalinen tutkimus tutkisi paskasti kaikkea mitä se nyt ikinä sitten oikeasti tutkiikin -- tai niin että toi olis joku tutkimuksia haitallisesti leimaava asia, että vaikka jotain uuseperheitä tai koululaisten maskuliinisuuskäsiyksiä koskevassa tutkimuksessa ei puhuta mitään raksajätkistä tai työmiehistä ja niiden kulttuurista.

Mitä sä Xantippa oikein ajattelit tai tarkoitit kun pyysit jotain tutkimusta jossa toi MO:n kuvaama asia "näkyis"?

Osaatko itse hakea tutkimuksia ollenkaan?

Mä en ole siis perehtynyt tähän kovin laajasti, mutta jos lähtisin katsomaan, voisin tehdä vaikka Andor-tietokannasta haun sanalla "intersektionaalisuus" (https://andor.tuni.fi/discovery/search?query=any,contains,intersektionaalisuus&tab=Everything&search_scope=My_inst_and_CI_extended_search&vid=358FIN_TAMPO:VU1&offset=0)

On mahdollista, että noi hakutulokset esimerkiksi osoittaa, että MO on täysin väärässä, ja se taas olis tosi mielenkiintoista ja erittäin hyödyllistä kritiikkiä tässä asiassa melko pystymetsästä huutelevalle MO:lle.

Tai siis olen mä joitain keskusteluja käynyt intersektionaalista tutkimusta tekevien kanssa. Pidän heitä tosi fiksuina, mutta olen yllättynyt siitä, että esimerkiks tollanen maalailu raksajätkistä ei aiheuta sellaista reaktiota että "täähän on kiinnostavaa" tai että ajateltais että oma näkökulma tietysti on rajallinen ja kapea (intersektionaalisuuden pitäis tehdä tää niille mun mielestä tosi selväksi), vaan reaktio on ihan oikeasti sellainen ärtynyt että taas feminismiä mollataan ja ei me haluta tämmösestä puhua.

Tämä on hämmästyttänyt MO:ta ja vähän tehnyt jopa surulliseksi.

En ymmärä mitä MO tarkoittaa intersektionaalisuudella, enkä sitä, miten tuo tutkijoita aliarvioiva kannanottonsa siihen liittyy. Voisiko MO antaa jonkun esimerkin intesrektionaalisesta feministisesta tutkimuksesta, jossa ihmisryhmä identiteetiltään "raksamies" on ymmärretty väärin, vai mistä nyt on kysymys?

Kysymys on siitä, että intersektionaalinen tutkimus mun mielestä sivuuttaa tosi paljon sitä, missä niillä tutkijoilla itsellään on valtaa ja sitä, kenellä ihan oikeasti ei ole ääntä tai arvostusta.

Että se että kenen näkökulma ylipäätään on sivistynyt ja parantava ja äänen antamisen arvoinen vähän rajaa noita kysymyksenasetteluja jo valmiiksi.

Mun mielestä on kuvaavaa, että tollasta kritiikkiä ei kerta kaikkiaan pystytä ottamaan edes vastaan :D

Eikä se ole tutkijoiden väheksymistä jos sanoo niille, mitä oikeasti ajattelee tai mitä itse näkee. Ennemmin se olis tutkijoiden väheksymistä jos ajattelis että turha niille on edes yrittää mitään sanoa..

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 08:20:37
MO:han tuossa maalaili yhden esimerkin tosi isosta katveesta, mikä MO:n omasta mielestä on intersektionaalisuutta työkaluna käyttävien tutkimuksellisissa intresseissä.

Niin juuri tällaisesta tutkimuksesta olisi kiva saada esimerkki, jossa intersektualisuutta on käytetty työkaluna ja tutkimuksellisissa intresseissä on tosi iso katve.

Minä en ymmärrä, mitä epäselvää siinä, että jos väitetään jonkinlaisia tutkimuksia olevan, joku voi kiinnostua, mitä ne ovat ja tahtoisi nähdä väitetyistä tutkimuksista esimerkin.

Ei sen kummempaa.

T: Xante

Muoksis: jos taas vastaus on KVG, niin sepä siitä.

Te ootte nyt aivan kujalla siitä, mitä mä juuri sanoin :D

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 08:36:13
Te ootte nyt aivan kujalla siitä, mitä mä juuri sanoin :D

Useastikin, mutta ehkä itsekin ymmärrät, että kun asetut arvostelemaan tutkijoita, perusteeksi ei välttämättä kaikille riitä sinun kansallisromanttinen hahmotelmasi entiteetistä "raksajätkä sätkä suussa katolla" sen kummemmin kuin määritelmäsi nätisti pukeutuvasta feminististä.

T: Xante

Siis ne pohtii mun mielestä tosi hyvin kriittisesti omaakin tekemistään -- mutta kun puhutaan esimerkiksi risteävistä valtarakenteista tai siitä, miten tuen tarve on suurin niillä, joilla on moninkertaisesti marginalisoituja identiteettejä -- niin siitä jää moni duunari tai sellainen "tavallinen timpuri" kokonaan ulos. Ei se edes mahdu niiden koko maailmankuvaan, vaikka ne asuu itse niiden rakentamissa taloissa.

Ja toi nyt oli vaan yksi esimerkki sellaisesta, jota niiden ajattelu ja tutkimus ei mun mielestä tavoita.

Eikä se tarkoita etteikö vois tavoittaa, vaan että sitä tutkimusta nyt tekee ketkä tekee, ja niiden tausta ja intressit on mitä on. En mä ainakaan lukis tota niin että perustavanlaatuinen vika olis nimenomaan "intersektionaalisuudessa", vaikka mua kyllä vituttaa se, että se tuottaa loputtomasti hienon kuuloista jargonia ja vähemmän sellasta ihan perusselkeää arkisen laadukasta ajattelua. Mutta ajattelen sitä niin, että se nyt vaan kuuluu akateemiseen yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, ja on silti hemmetin hyvä ja tärkeää, että sitä tehdään.

Ja se on tosi tyypillistä, että tähän reagoidaan niin, että todistustaakka on mulla ja sen todistuksen pitäis olla just joku tietty yksittäinen intersektionaalisesta viitekehyksestä käsin toteutettu tutkimus :D

Mun mielestä koko toi reaktio lähinnä vahvistaa mun alkuperäistä pointtia, vaikka Xante ja Pöhinä nyt ei sinänsä edustakaan intersektionaalista tutkimusta tekevien näkökulmaa.

Mutta just toi että jos joku avaa väärällä tavalla suunsa, niin se on ymmärtämätön ja tyhmä ja väärällä tavalla ajatteleva tosi nopeasti :P Ja valitettavasti näin on myös niiden keskuudessa, jotka tekee sitä tutkimusta ja joiden ihan oikeasti pitäis toimia paremmin.

Kyllä tuo nyt on vain yksi esimerkki siitä, mitä MO kuvittelee "niiden" ajattelevan, ellei muuta todennetta asiaan saada.

Toiseksi MO kuvaa nämä ulosjätetyt raksajätkät niin kliseisesti, että niin intersektionaalisuudella kuin muilla menetelmillä näitä itsetuhoisia, täysin hyvinvoinnistaan välinpitämättömiä, jne kavereita saisi hakea tosissaan kaikkien medioiden kautta, että minkään tyyppistä aineistoa saataisiin kasaan, olleti, että heidän pitäisi kaikkien vielä olla miehiä.

Myös ajatus siitä, että kerrostalossa asuva ei edes tiedä, että kerrostaloa rakentavia ihmisiä on, on vaan no, täysin älytön. Se on kyllä varmaankin totta, että kun se nätisti pukeutuva feministi (nehän on semmoisia) ajattelee sitä talon rakentavaa tyyppiä, hänelle tuskin tulee mieleen haiseva, katolla räkivä mies.

Se nyt on kieltämättä maailmassa huonosti, että ylipäätään valtaa käyttää ja asioista päättää ne parempiosaiset. Yhtä hyvin voisimme moittia taloustieteilijöitä esittäen, että he ovat audilla ajavia pukumiehiä, jotka eivät tiedä kaupan kassatyttöä olevan olemassakaan. Voisimme, jos haluaisimme viedä asioita eteenpäin kliseiden avulla.

T: Xante

Toisin sanoen, MO: en ihmettele akateemisten nihkeää vastaanottoa, jos olet mennyt esittämään, että näiden kliseiden kautta voidaan osoittaa heidän ajattelussaan/tutkimuksissaan laajoja katvealuieta.

T: Xante

Montako vuotta olet Xante ollut raksahommissa, ja minkä verran sulla on omaa elettyä kokemusta tossa taustalla, millä dumaat sen mun kokemuksen "kliseiseksi" yms. ?

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 08:32:28
Kysymys on siitä, että intersektionaalinen tutkimus mun mielestä sivuuttaa tosi paljon sitä, missä niillä tutkijoilla itsellään on valtaa ja sitä, kenellä ihan oikeasti ei ole ääntä tai arvostusta.

Että se että kenen näkökulma ylipäätään on sivistynyt ja parantava ja äänen antamisen arvoinen vähän rajaa noita kysymyksenasetteluja jo valmiiksi.

Mun mielestä on kuvaavaa, että tollasta kritiikkiä ei kerta kaikkiaan pystytä ottamaan edes vastaan :D

Ihmisillä on ennakkoluulonsa, jotka sokaisevat ja puoleellistavat sekä tutkimuskysymysten asettelua että tukimustulosten tulkintoja. Tämän ymmärtäminen on tietääkseni ihan peruskauraa tieteen tekemisessä. Varsinkin humanistisilla aloilla. Ja yleensä humanistisissa tutkimuksisa tutkijat kirjoittavatkin omia lähtäköhtiaan ja näkemyksiään ainakin niiltä osin auki, joiden tiedetään yleensä vaikuttavan tieteenalalla tulkontoihin, jotta tutkimuksia lukeva voi sitten tyhjää paremmin arvioida tulosten mielekkyyttä ja luotettavuutta ts. että ovatko tutkimustulokset ja tulkinnat niissä ylipäätän järkeviä.

Ei tämä inhimillisten toimijoiden sokeus/puoleellisuus omia tekemisiä kohtaan vaivaa yksin intersektiomnaalista feminismiä vaan aivan kaikkea tieteen tekemistä kuten kaikkea inhimillistä toimintaa ihan yleisestikin.

Koska käsitykseni mukaan tämä ongelma tiedostetaaan ihan yleisesti tieteen tekemisessä, olisi hyvä, että toisit tietoisuuteemme tutkimuksen, jossa tätä näkemääsi sokeuta raksamiesten identiteettiä kohtaan ei ole otettu huomioon niin, että se biasoi tutkimustulokset/tutkijen tekemät tulkinnat raksamiehistä.

Kun toi vähän kuulostaa siltä, että kerron sulle siivuja perustuen kuitenkin vuosien työkokemukseen ja ihan oikeasti sen homman läheltä seuraamiseen -- ja tietenkään se ei tavoita tai kuvaa realistisesti täysin kaikkea -- mutta toi sun puhe taas on nimenomaan sellaista makustelua ja vitun paskannihkeää teoreettista selittelyä :D  8)

^
Sinä olet siis vuosia seurannut työksesi intersektionaalisen feminismin tutkimuksia tai laajemmin tasa-arvo-tutkimuksia?

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 09:07:45
Ihmisillä on ennakkoluulonsa, jotka sokaisevat ja puoleellistavat sekä tutkimuskysymysten asettelua että tukimustulosten tulkintoja. Tämän ymmärtäminen on tietääkseni ihan peruskauraa tieteen tekemisessä. Varsinkin humanistisilla aloilla. Ja yleensä humanistisissa tutkimuksisa tutkijat kirjoittavatkin omia lähtäköhtiaan ja näkemyksiään ainakin niiltä osin auki, joiden tiedetään yleensä vaikuttavan tieteenalalla tulkontoihin, jotta tutkimuksia lukeva voi sitten tyhjää paremmin arvioida tulosten mielekkyyttä ja luotettavuutta ts. että ovatko tutkimustulokset ja tulkinnat niisä ylipäätän järkeviä.

Ei tämä inhimillisten toimijoiden sokeus/puoleellisuus omia tekemisiä kohtaan vaivaa yksin intersektiomnaalista feminismiä vaan aivan kaikkea tieteen tekemistä kuten kaikkea inhimillistä toimintaa ihan yleisestikin.

Koska käsitykseni mukaan tämä ongelma tiedostetaaan ihan yleisesti tieteen tekemisessä, olisi hyvä, että toisit tietoisuuteemme tutkimuksen, jossa tätä näkemääsi sokeuta raksamiesten identiteettiä kohtaan ei ole otettu huomioon niin, että se biasoi tutkimustulokset/tutkijen tekemät tulkinnat raksamiehistä.

Tästä me ollaan aika lailla samaa mieltä. Ja totta kai mulla on oma taustani ja elämänkokemukseni taustalla siinä, minkälaista intersektionaalista tutkimusta haluaisin nähdä tai ihmettelen miksi en näe. Eikä se mun kokemuskaan mikään puolueeton tai totuuden kriteeri sinänsä ole.

Se mun yleisen tason pointti vaan oli että intersektionaalista tutkimusta tekee pääosin akateemisesti koulutetut naiset -- ja se rajaa tietyillä tavoilla sitä, minkälaista se on ja minkälainen maailmankuva siinä on taustalla.

Sama se on ihan kaikessa tutkimuksessa, mutta ehkä se jotenkin korostuu intersektionaalisuuden suhteen, että sitä sit ajattelee että pitäis antaa tukea ja ääntä niille, joilla sitä ei ole, ja sitten mua jotenkin kyrsii tai ärsyttää se, että mun mielestä siinä on koko ajan taustalla joku käsitys siitä, minklälainen on hyvää ja arvokasta ja parantavaa -- ja siihen taas ei tietyt kokemukset tai maailmankuvat kovin hyvin sovi.

Mutta se mun ärtymys tosta on vaan yksi reaktio sekin -- ja en mä nyt muuta halua kuin voida sanoa sen ja tuoda sen esiin. Enkä mä jaksa silleen säikkyä tai pokkuroida valmiiksi sitä, että se mitä nään tai olen kokenut olis jotenkin huonoa tai väärässä tai mitään. Vaan että se nyt on vaan yksi siivu ja muitakin tarvitaan.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 09:07:15
Montako vuotta olet Xante ollut raksahommissa, ja minkä verran sulla on omaa elettyä kokemusta tossa taustalla, millä dumaat sen mun kokemuksen "kliseiseksi" yms. ?

En ole työskennellyt kuin yhden ainokaisen kesän raksasiivoojana. En silloin, kolmisen kymmentä vuotta sitten tosin, törmännyt yhteenkään kaveriin, joka olisi ollut täysin välinpitämätön itsensä suhteen, saatika syljeskellyt hampaita mihinkään. Luulisin, että tänä maailman aikana myös raksamiehet ovat tietoisempia erilaisista terveysvaikutuksista kuin silloin, eli pidän törmäämistä vielä epätodennäköisempiä.

Sen sijaan kyllä tunnen runsaasti feministejä, eikä heistä yksikään ole tietämätön siitä, että raksamiehet rakentavat kerrostaloja. Kaikki heistä tietävät, että raksamiehiä on olemassa ja että joku raksatyöläinen on rakentanut sen kerrostalon, jossa he asuvat. Tosin he eivät välttämättä kuvittele, että juuri heidän asuntonsa on rakentanut mies.

T; Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 09:20:15

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 09:07:15
Montako vuotta olet Xante ollut raksahommissa, ja minkä verran sulla on omaa elettyä kokemusta tossa taustalla, millä dumaat sen mun kokemuksen "kliseiseksi" yms. ?

En ole työskennellyt kuin yhden ainokaisen kesän raksasiivoojana. En silloin, kolmisen kymmentä vuotta sitten tosin, törmännyt yhteenkään kaveriin, joka olisi ollut täysin välinpitämätön itsensä suhteen, saatika syljeskellyt hampaita mihinkään. Luulisin, että tänä maailman aikana myös raksamiehet ovat tietoisempia erilaisista terveysvaikutuksista kuin silloin, eli pidän törmäämistä vielä epätodennäköisempiä.

Sen sijaan kyllä tunnen runsaasti feministejä, eikä heistä yksikään ole tietämätön siitä, että raksamiehet rakentavat kerrostaloja. Kaikki heistä tietävät, että raksamiehiä on olemassa ja että joku raksatyöläinen on rakentanut sen kerrostalon, jossa he asuvat. Tosin he eivät välttämättä kuvittele, että juuri heidän asuntonsa on rakentanut mies.

T; Xante

Mun mielestä poljet mun sanomaa täysin maanrakoon ja teet siitä tahallaan väärinymmärrettyä paskaa kehystämällä asian ikään kuin olisin väittänyt feminsitien olevan tietämättömiä sellaisesta tosiasiasta, että raksamiehet rakentavat mm. kerrostaloja,

Toi hampaiden lattialle sylkeminen on ihan oikeasti koettua elämää. Ja "täysin piittaamaton" taas on sellainen, missä viet sisältöä tahallaan absuriditeettiin delegitimoidaksesi mun sanoman asian.

Varmaan osaan pelata tätä peliä ihan tarpeeksi hyvin, mutta ei mua vaan kiinnosta :D Sanoin jo sanottavani ja voit tehdä itsestäsi ihan minkälaisen haluat sitä vasten.

Se on kyllä kiinnostava tieto, että olit yhden kesän raksasiivoojana. Mulla vastaava jaklso venähti neljän vuoden mittaiseksi ja viihdyin tosi hyvin siinä työporukassa. Aloitin kanssa siivoamisesta ja erilaisesta roudailusta mutta siirryin pikku hiljaa enemmän asennushommiin.

Mulla on mun omasta mielestä kokemusta akateemisesta maailmasta ja koulumaailmasta ja sitten toisaalta IT-alalta, ja pystyn asettamaan aika hyvin kontrastiin sen, minkälainen käsitys omasta arvosta ja ruumiista ja hyvinvoinnista näillä eri aloilla on. Mä sanoin sen asian tosi voimakkaasti ja kärjistetysti, mutta ei siihen sisältynyt yhtäkään epätotta asiaa tai valhetta -- ja mun mielestä kontrasti sen välillä, miten paljon omaa itseä vaalitaan ja mikä on se arvostus esimerkiksi omaa ruumista kohtaan, on hyvin selkeä raksan ja sitten vaikka melko naisvaltaisen opetusalan välillä.

Mä en jaksa enkä halua käydä siitä sellaista vivahteikkaampaa keskustelua, ja mulle riittää se tieto, että et usko, ymmärrä tai halua ottaa vastaan sitä, mitä sanon.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 09:18:58

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 09:07:45
Ihmisillä on ennakkoluulonsa, jotka sokaisevat ja puoleellistavat sekä tutkimuskysymysten asettelua että tukimustulosten tulkintoja. Tämän ymmärtäminen on tietääkseni ihan peruskauraa tieteen tekemisessä. Varsinkin humanistisilla aloilla. Ja yleensä humanistisissa tutkimuksisa tutkijat kirjoittavatkin omia lähtäköhtiaan ja näkemyksiään ainakin niiltä osin auki, joiden tiedetään yleensä vaikuttavan tieteenalalla tulkontoihin, jotta tutkimuksia lukeva voi sitten tyhjää paremmin arvioida tulosten mielekkyyttä ja luotettavuutta ts. että ovatko tutkimustulokset ja tulkinnat niisä ylipäätän järkeviä.

Ei tämä inhimillisten toimijoiden sokeus/puoleellisuus omia tekemisiä kohtaan vaivaa yksin intersektiomnaalista feminismiä vaan aivan kaikkea tieteen tekemistä kuten kaikkea inhimillistä toimintaa ihan yleisestikin.

Koska käsitykseni mukaan tämä ongelma tiedostetaaan ihan yleisesti tieteen tekemisessä, olisi hyvä, että toisit tietoisuuteemme tutkimuksen, jossa tätä näkemääsi sokeuta raksamiesten identiteettiä kohtaan ei ole otettu huomioon niin, että se biasoi tutkimustulokset/tutkijen tekemät tulkinnat raksamiehistä.

Tästä me ollaan aika lailla samaa mieltä. Ja totta kai mulla on oma taustani ja elämänkokemukseni taustalla siinä, minkälaista intersektionaalista tutkimusta haluaisin nähdä tai ihmettelen miksi en näe. Eikä se mun kokemuskaan mikään puolueeton tai totuuden kriteeri sinänsä ole.

Se mun yleisen tason pointti vaan oli että intersektionaalista tutkimusta tekee pääosin akateemisesti koulutetut naiset -- ja se rajaa tietyillä tavoilla sitä, minkälaista se on ja minkälainen maailmankuva siinä on taustalla.

Sama se on ihan kaikessa tutkimuksessa, mutta ehkä se jotenkin korostuu intersektionaalisuuden suhteen, että sitä sit ajattelee että pitäis antaa tukea ja ääntä niille, joilla sitä ei ole, ja sitten mua jotenkin kyrsii tai ärsyttää se, että mun mielestä siinä on koko ajan taustalla joku käsitys siitä, minklälainen on hyvää ja arvokasta ja parantavaa -- ja siihen taas ei tietyt kokemukset tai maailmankuvat kovin hyvin sovi.

Mutta se mun ärtymys tosta on vaan yksi reaktio sekin -- ja en mä nyt muuta halua kuin voida sanoa sen ja tuoda sen esiin. Enkä mä jaksa silleen säikkyä tai pokkuroida valmiiksi sitä, että se mitä nään tai olen kokenut olis jotenkin huonoa tai väärässä tai mitään. Vaan että se nyt on vaan yksi siivu ja muitakin tarvitaan.

Ehkä ei pitäisi kuitenkaan leimata koko tutkimusalaa sillä perusteella, ketkä tutkimusta tekevät, vaan vain sillä perusteella, millaista tiedettä tuottavat (tarkoittaen yksittäisten tutkimusten läpikäymistä eikä kaikkien tietämiin yleisiin ja mahdollisiin sudenkuoppiin viitaten). Eikä ehkä silloinkaan tutkimustulosten perusteella, vaan enempi sillä perusteella, kuinka hyvin tai huonosti tutkimuksissa tieteen kriteerit täyttyvät.

^  Jos mä peilaan tätä esimerkiksi lingvistiikkaan, niin onhan siinä tavallaan sellaisia ongemia että... lingvistiikassa yksi haara tutkii esimerkiksi syntaksia syntaksipuiden avulla ja siitä näkökulmasta, että on olemassa jokin tuotettujen kielen rakenteiden alla oleva "universaalikielioppi".

Oletus universaalikeliopista perustuu siihen, että kieltä opitaan tavallaan liian vähällä syötteellä ja rakenteet ovat saadun syötteen perusteella alimääräytyneitä.

On esimerkiksi olemassa jotain täysin tieteen kriteerit täyttävää keskustelua siitä, miten joku juttu pitäisi puurakenteiden kautta analysoida ja miksi. Sillä pystytään kuvaamaan jotakin ja se on hyödyllistä.

Sitten on sellainen taso, että varsinkin humanistisessa kielentutkimuksessa ymmärretään aika huonosti sitä, mitä ne puut edes ovat ja millainen jonkun rakenteen tuottava kielioppi voi puurakenteina olla. Kun ne puut ovat matematiikan näkökulmasta yksi graafien alalaji -- ja niin poispäin.

Kielitieteen sisälle mahtuu se, että kyseenalaistetaan koko ajatusta universaalikieliopista tai kieliopin hahmottamista tällaisilla graafeilla. Mietitään että mihin tarkoitukseen ne sopivat ja miksi.

Intersektionaalisessa tutkimuksessa varmaan samalla tavalla kyseenalaistetaan tosi paljon sitä, mitä tutkitaan ja miksi ja miten.

En mä näe, että toi mun kritiikki esimerkiks vähentäis niiden tekemien tutkimusten arvoa yhtään.

Esimerkiks tässä on jotain metatason katsausta tekevä kandidaatintutkielma aiheesta intersekstionaalisuus korkeakoulututkimuksessa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121941/SalminenIra.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kuitenkin siinä ne identiteettikategoriat on semmosia että mikä on rotu ja sukupuoli ja seksuaali-identiteetti tai yhteiskuntaluokka ja lähtökohta on jo se että kaikki toimii akateemisessa viitekehyksessä.

Sitten toi tutkimus lainaa tosi paljon suoraan USA:n identiteettitutkimuksesta ja niiden identiteettipolitiikasta.

Siinä näkyy aika hyvin mun mielestä se, mitä asioita tollasessa ei ole edes tarpeen otta esiin tai sanallakaan mainita.

Mutta ei kai se ole kuin sellainen rajaus- ja kehystys- ja näkökulmaongelma.

Mitä tulee tohon aiempaan lingistiikkaesimerkkiin, niin mun mielestä se on vähän niin kuin piirreltäis vaan niitä puita, mutta ei tiedettäis graafeista mitään tai koskaan kyseenalaistettais sitä, onko joku chomskyläinen ajatus universaalikieliopista välttämättä ollenkaan oikeilla jäljillä.

Mutta sitten taas jos vertaa kielitieteeseen, niin kyllähän sielläkin ne eri näkökulmat ja muut on kuitenkin tulleet alan sisältä ja tutkimuksen kautta, kun joku on kehittänytkin kilpailevan näkemyksen, ja ihmisiä kuitenkin kiinnostaa se, miten asiat ovat ja miten homma oikeasti toimii.

En mä sitä epäile, etteikö intersektionaalisen tutkimuksen piirissä olis samoin.

Yksi sellainen metatason ongelma tossa on varmaan se, että tieteen ja tutkimuksen näkökulmasta olis parempi, mitä myöhemmässä vaiheessa teoria kohtaa havaintoaineiston. Eli siis että kerättäis tosi laajasti tietoa esimerkiks opiskelijoiden akateemisesta pärjäämisestä ja siitä, mitä tukea he ovat tai eivät ole saaneet. Ja sitten vasta aika loppuvaiheessa mietittäis sitä että mitkä on ne relevantit kategoriat tässä ja miksi -- mikä on oma asema suhteessa koko hommaan ja niin pois päin.

Monesti se on silleen että Jenkeissä tehdään joku tutkimus missä valitaan vaikka muuttujat "race", "ethnicity" ja "social class" ja sitten mietitään että pelkästään yhteen muuttujaan keskittymällä ei saatais samalla tavalla kuvattua tätä kuilua menestyvien ja ei menestyvien opiskelijoiden välillä.

Ei mun mielestä siinä mitään vikaa ole sinänsä. Ihan hyvää tutkimusta. Mutta silleen metodologiselta kannalta mun mielestä ehkä... pitäis mennä niin että katsottais vaan arvosanoja ja valmistumista ja sitten mietittäis myöhemmin eri muuttujia ja multivariate analysis -hommia.

Mutta en mä tästä mitään oikeasti tiedä, niin varmaan menee aika tyhmän puolelle tollasesta mitään sanoa.

^
Aloitit väittämällä, että tasa-arvotutkijana korkeasti koulutettu nainen ei ymmärrä raksamiehiä, mitä tulee tasa-arvokysymyksiin. Toivoisin jotain näyttöä tälle väitteelle, nyt kun olemme käyneet läpi mahdolliset sudenkuopat, joihin tutkijat voivat langeta. Eli pelkkien mahdollisuuksien sijaan toivoisin näyttöä, että näin on myös käynyt.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 08:53:59
Ja se on tosi tyypillistä, että tähän reagoidaan niin, että todistustaakka on mulla ja sen todistuksen pitäis olla just joku tietty yksittäinen intersektionaalisesta viitekehyksestä käsin toteutettu tutkimus :D

Mun mielestä koko toi reaktio lähinnä vahvistaa mun alkuperäistä pointtia, vaikka Xante ja Pöhinä nyt ei sinänsä edustakaan intersektionaalista tutkimusta tekevien näkökulmaa.

Mutta just toi että jos joku avaa väärällä tavalla suunsa, niin se on ymmärtämätön ja tyhmä ja väärällä tavalla ajatteleva tosi nopeasti :P Ja valitettavasti näin on myös niiden keskuudessa, jotka tekee sitä tutkimusta ja joiden ihan oikeasti pitäis toimia paremmin.

Jos sanot buu, sinun odotetaan sanovan myös bää: väitteen esittäjällä on todistustaakka.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 09:32:28
Mä en jaksa enkä halua käydä siitä sellaista vivahteikkaampaa keskustelua, ja mulle riittää se tieto, että et usko, ymmärrä tai halua ottaa vastaan sitä, mitä sanon.

Jälleen kerran: sinä kuvittelet, että en usko, ymmärrä tai halua ottaa vastaan. Näin ei ole, vaan yksinkertaisesti olen vain pyytänyt, että antaisit jotain muuta konkreettisempaa näyttöä siitä, että intersektionaalinen tutkimus on vajaavaista sillä tavalla kuin sinä väität.

Toisaalta ongelmani tässä on se, että tulet helposti syyttäneeksi muita laiskasta ajattelusta, mutta ei kyllä minusta mitään tutkimista edes ole siinä, voiko itsestään piittaamaton, hampaita lattialle sylkevä ihminen joutua asemaan, jossa hän kokee erilaisia tasa-arvoon liittyviä ongelmia.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 10:48:13

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 08:53:59
Ja se on tosi tyypillistä, että tähän reagoidaan niin, että todistustaakka on mulla ja sen todistuksen pitäis olla just joku tietty yksittäinen intersektionaalisesta viitekehyksestä käsin toteutettu tutkimus :D

Mun mielestä koko toi reaktio lähinnä vahvistaa mun alkuperäistä pointtia, vaikka Xante ja Pöhinä nyt ei sinänsä edustakaan intersektionaalista tutkimusta tekevien näkökulmaa.

Mutta just toi että jos joku avaa väärällä tavalla suunsa, niin se on ymmärtämätön ja tyhmä ja väärällä tavalla ajatteleva tosi nopeasti :P Ja valitettavasti näin on myös niiden keskuudessa, jotka tekee sitä tutkimusta ja joiden ihan oikeasti pitäis toimia paremmin.

Jos sanot buu, sinun odotetaan sanovan myös bää: väitteen esittäjällä on todistustaakka.

Joko MO ei ymmärrä rehellisyyttä tai vaan arvosta sitä, jos todella tuolla tavalla kuvittelee, että perusteluitten perään kyseleminen tässä tapauksessa olisi epäreilua.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 09:18:58

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 09:07:45
Ihmisillä on ennakkoluulonsa, jotka sokaisevat ja puoleellistavat sekä tutkimuskysymysten asettelua että tukimustulosten tulkintoja. Tämän ymmärtäminen on tietääkseni ihan peruskauraa tieteen tekemisessä. Varsinkin humanistisilla aloilla. Ja yleensä humanistisissa tutkimuksisa tutkijat kirjoittavatkin omia lähtäköhtiaan ja näkemyksiään ainakin niiltä osin auki, joiden tiedetään yleensä vaikuttavan tieteenalalla tulkontoihin, jotta tutkimuksia lukeva voi sitten tyhjää paremmin arvioida tulosten mielekkyyttä ja luotettavuutta ts. että ovatko tutkimustulokset ja tulkinnat niisä ylipäätän järkeviä.

Ei tämä inhimillisten toimijoiden sokeus/puoleellisuus omia tekemisiä kohtaan vaivaa yksin intersektiomnaalista feminismiä vaan aivan kaikkea tieteen tekemistä kuten kaikkea inhimillistä toimintaa ihan yleisestikin.

Koska käsitykseni mukaan tämä ongelma tiedostetaaan ihan yleisesti tieteen tekemisessä, olisi hyvä, että toisit tietoisuuteemme tutkimuksen, jossa tätä näkemääsi sokeuta raksamiesten identiteettiä kohtaan ei ole otettu huomioon niin, että se biasoi tutkimustulokset/tutkijen tekemät tulkinnat raksamiehistä.

Tästä me ollaan aika lailla samaa mieltä. Ja totta kai mulla on oma taustani ja elämänkokemukseni taustalla siinä, minkälaista intersektionaalista tutkimusta haluaisin nähdä tai ihmettelen miksi en näe. Eikä se mun kokemuskaan mikään puolueeton tai totuuden kriteeri sinänsä ole.

Se mun yleisen tason pointti vaan oli että intersektionaalista tutkimusta tekee pääosin akateemisesti koulutetut naiset -- ja se rajaa tietyillä tavoilla sitä, minkälaista se on ja minkälainen maailmankuva siinä on taustalla.

Sama se on ihan kaikessa tutkimuksessa, mutta ehkä se jotenkin korostuu intersektionaalisuuden suhteen, että sitä sit ajattelee että pitäis antaa tukea ja ääntä niille, joilla sitä ei ole, ja sitten mua jotenkin kyrsii tai ärsyttää se, että mun mielestä siinä on koko ajan taustalla joku käsitys siitä, minklälainen on hyvää ja arvokasta ja parantavaa -- ja siihen taas ei tietyt kokemukset tai maailmankuvat kovin hyvin sovi.

Mutta se mun ärtymys tosta on vaan yksi reaktio sekin -- ja en mä nyt muuta halua kuin voida sanoa sen ja tuoda sen esiin. Enkä mä jaksa silleen säikkyä tai pokkuroida valmiiksi sitä, että se mitä nään tai olen kokenut olis jotenkin huonoa tai väärässä tai mitään. Vaan että se nyt on vaan yksi siivu ja muitakin tarvitaan.

Boldaus minun. Yleensä akateemista tutkimusta tekevät ovat akateemisia. Surprise? Ja nykyään naisetkin saavat tehdä akateemista tutkimusta ja ylipäätänsä opiskella yliopistossa. Se tuntuu kismittävän joitakin miehiä, en tiedä kismittääkö se MO:ta. Minusta se, että henkilö on akateeminen ja nainen, ei mitenkään automaattisesti tarkoita, että näkökulma olisi kapeampi kuin jos tutkija olisi akateeminen ja mies. Uskon, että tutkijalla kuin tutkijalla on sokeat pisteensä, niin miestutkjalla kuin naistutkijallakin. Kala tuskin havaitsee vettä ympärillään, sillä se on kalan elinymmpäristö ja elinehto.

Minulla on tällä hetkellä unensaantilukemistona suomalaisen uskontotieteen uranuurtajan Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomalaisten-muinaisusko/2167412), jonka alkuperäisteos on vuodelta 1948. Epäilen, että tuskin tulen saamaan sitä loppuun kahlattua, sen verran raskassoutuista tekstiä se on. Olen sivulla 22, enkä jaksa lukea uudelleen aiempaa 21 sivua tuota tekstiä, mutta mielikuvani on tähänastisesti lukemastani - jos en ole unenpöpperössä hallusinoinut -, niin jossain kohdassa Harva puhui miehistä viitatessaan muihin (uskontotieteen?) tutkijoihin, jotka ilmeisesti olivat kaikki tyynni akateemisia miehiä.

Ensimmäin luku liittyy melko olemattomien kirjallisten lähteiden ruotimiseen. Lähdeaineistona vaikuttavat olevan toisaalta kansanrunot, ja toisaalta ja varsinkin Agricolan lyhyt runomuotoinen listaus suomalaisista jumalista ja heidän tehtävistään Psalttarin *) esipuheessa, jossa varoitetaan kansaa uskomasta pakanajumaliin. Lisäksi lähteenä on jokin ruotsinkielinen samantapainen tai melko samansisältöinen listaus. Ensimmäinen luku keskittyy sen pohtimiseen kumpi listaus oli alkuperäinen, ja sen pohtimseen, kuka mieskollegoista on esittänyt kirjoittajan mielestä pöljiä ja kuka viisaampia argumentteja asiasta. Kirjoittaja ilmaisee ihailua E.N.Setälää **) kohtaan ja omistaa koko teoksen hänelle, ja toisaalta lyttää erään mieskollegansa (Wigren? en jaksa tarkistaa) täysin kelvottomaksi argumentoijaksi ylipäätänsä.

*) Agricolan vuonna 1551 julkaistu suomennos Psalttarista.
**) E.N. Setälä  (https://fi.wikipedia.org/wiki/E._N._Set%C3%A4l%C3%A4) (wikipedia)

 

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä link=topic=1833.msg95149#msg95149¨
Joko MO ei ymmärrä rehellisyyttä tai vaan arvosta sitä, jos todella tuolla tavalla kuvittelee, että perusteluitten perään kyseleminen tässä tapauksessa olisi epäreilua.

Jaa että se on täysin reilua, että mun pitää kaivaa teille raksamiehiä koskeva intersektionaalinen tutkimus jossa kuvaamani ongelmat näkyvät tai muuten puhun paskaa :D

Ei saatana. En mä osaa muuta kuin nauraa tälle teidän touhuilulle, hyökkäämiselle ja samaan aikaan urhiutumiselle.

Toihan on ihan liikuttavaa draamailua.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 11:43:19

Ton voi tietysti tulkita niin, että mä nyt vihaan sitä, että naiset tekee tutkimusta tai on akateemisia tai en kestä sitä.

Se on mun mielestä aika säälittävää draaman hakemista sellaiseen, jossa mun sanomaa ei pystytä käsittelemään asiatasolla.

Onko sun mielestä esimerkiks tilanne kielitieteen kentällä täysin samanlainen kuin intersektionaalisen tutkimuksen -- ja jos ei ole -- mitkä on ne erot?

Vois sen nähdä niinkin, että kyse on ihan puhtaasti siitä, miten uusi tai tuore suuntaus intersektionaalisuus on, ja ettei siinä mitään sen kummempaa ole.

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 11, 2021, 12:40:40
Intersektionaalisuus eli moniperusteinen syrjintä. Tämän hetken kuuma peruna maailmalla ja Suomessa.

Katteeton väittämä, että se olisi jokin tämän hetken "kuuma peruna" maailmalla ja Suomessa. Pikemminkin niin, että intersektionaalisuus on konseptina ja uhriutumispisteiden jakoon käytettynä työkaluna sellainen, että lähes kuka tahansa latuska-aivo osaa hahmottaa sen. Vai osaako sittenkään?

Seuraava artikkeli aiheesta on kirjoitettu niinkin tällä hetkellä, kuin 2013. Hauskaa tässä on se, että tuskin mikään julkisessa diskurssissa käydyissä keskusteluissa on kuluneina vuosina muuttunut, ja artikkeli pitää edelleenkin paikkansa. Jos halajaa ymmärtää intersektionaalisuutta, suosittelen lukemaan sen. Olen laittanut sen foorumille alun perin jo vuosia sitten.

Vasemmisto ja feministit eivät ymmärrä intersektionaalisuutta (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pasi-malmi/155211-vasemmisto-ja-feministit-eivat-ymmarra-intersektionaalisuutta/) (US).

Artikkelin kirjoittaja Pasi Malmi on koulutukseltaan hallintotieteiden tohtori.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 12:44:10

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä link=topic=1833.msg95149#msg95149¨
Joko MO ei ymmärrä rehellisyyttä tai vaan arvosta sitä, jos todella tuolla tavalla kuvittelee, että perusteluitten perään kyseleminen tässä tapauksessa olisi epäreilua.

Jaa että se on täysin reilua, että mun pitää kaivaa teille raksamiehiä koskeva intersektionaalinen tutkimus jossa kuvaamani ongelmat näkyvät tai muuten puhun paskaa :D

Ei saatana. En mä osaa muuta kuin nauraa tälle teidän touhuilulle, hyökkäämiselle ja samaan aikaan urhiutumiselle.

Toihan on ihan liikuttavaa draamailua.

Ei tietenkään. Mutta ehkä ymmärrät, että sinun työurasi ei ole oikein vakuuttava peruste väittää, että intersektionaalinen tutkimus sisältää kuvaamasi kaltaisia ongelmia.

Ei ole draamailua kertoa, mitä mieltä on - vai onko se ehkä vain sinun oikeutesi, kertoa mielipiteesi?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 12:49:52

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 11:43:19

Ton voi tietysti tulkita niin, että mä nyt vihaan sitä, että naiset tekee tutkimusta tai on akateemisia tai en kestä sitä.

Se on mun mielestä aika säälittävää draaman hakemista sellaiseen, jossa mun sanomaa ei pystytä käsittelemään asiatasolla.

Öh, no sori.

Minähän olen kyllä yrittänyt käsitellä sanomaasi penäämällä evidenssiä väitteellesi - ja niin kuin tässä tapauksessa kommentoimalla millä tavalla luin tekstisi (luin siis sen niin, että mielestäsi akateemiset naiset ovat kelvottomia edes näkemään hampaitaan lattialle sylkevien haisevien raksamiesten ongelmia, ja se johtuu siitä, että ovat naisia ja akateemisia ja näteissä vaatteissa ja ties mitä muuta ovatkaan). Pidin raksamiesesimerkkiäsi hölmönä.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 12:44:10

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä link=topic=1833.msg95149#msg95149¨
Joko MO ei ymmärrä rehellisyyttä tai vaan arvosta sitä, jos todella tuolla tavalla kuvittelee, että perusteluitten perään kyseleminen tässä tapauksessa olisi epäreilua.

Jaa että se on täysin reilua, että mun pitää kaivaa teille raksamiehiä koskeva intersektionaalinen tutkimus jossa kuvaamani ongelmat näkyvät tai muuten puhun paskaa :D

Syyttömyysolettama on ainakin meillä länsimaissa on ollut se lähtökohta keskusteluille. Ainakin siis järkevien ihmisten kesken. Näytön edellytys väitteiden perusteeksi on mielestäni moraalisesti täysin oikeutettua.

LainaaEi saatana. En mä osaa muuta kuin nauraa tälle teidän touhuilulle, hyökkäämiselle ja samaan aikaan urhiutumiselle.

Toihan on ihan liikuttavaa draamailua.

Sinähän se tässä hyökkäsit esimerkiksi akateemisesti koulutettuja naisia vastaan ja nyt näyttää tuo hyökkäilysi kohdistuvan jo meihin muihinkin. Ettet nyt vain projisoisi omia mielensisältöjäsi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia)#:~:text=Projektio%20(lat.,Projektio%20kuuluu%20ns.) akateemisesti koulutettuihin naisiin ja meihin muihin?

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 12:49:52

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 11:43:19

Ton voi tietysti tulkita niin, että mä nyt vihaan sitä, että naiset tekee tutkimusta tai on akateemisia tai en kestä sitä.

Se on mun mielestä aika säälittävää draaman hakemista sellaiseen, jossa mun sanomaa ei pystytä käsittelemään asiatasolla.

Onko sun mielestä esimerkiks tilanne kielitieteen kentällä täysin samanlainen kuin intersektionaalisen tutkimuksen -- ja jos ei ole -- mitkä on ne erot?

Vois sen nähdä niinkin, että kyse on ihan puhtaasti siitä, miten uusi tai tuore suuntaus intersektionaalisuus on, ja ettei siinä mitään sen kummempaa ole.

Mulla ei ole melkein hajuakaan kielitieteestä, olen lukenut vain yhden yleisen kielitieteen (vai olikohan se kognitiivinen kieliteteen, en muista?) kurssin (joka oli mainio). Intersektionaalisesta tutkimuksesta tiedän vielä sitäkin vähemmän, en muista edes lukeneeni ainuttakaan artikkelia aiheesta. Joten en kyllä tosiaankaan pysty ottamaan kantaa näiden kahden eroihin. Ja intersektionaalisuus kai on jokin yksi työkalu, jota kai käytetään monilla tieteenaloilla, kun taas kielitiede on kokonainen tieteenala. (Chomskyn universaalikielioppiin suhtaudun vähän epäillen, sillä se kai vaatisi aika erikoista genetiikkaa, koska kieliopit poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon eri kielissä.)

^ Ei vaan siis mun mielestä ne kyllä näkis ne ongelmat ihan samalla lailla, jos ne olis siellä kopissa joka aamu, mutta ei ne ole, vaan ne on niitä ihmisiä jotka normioloissa lähtis kotoa siisteissä vaatteissa ja hyvältä tuoksuvina miettimään sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.

Mun mielestä ehkä... tietyt asiat on intersektionaalisen tutkimuksen näkökulmaasta epäseksikkäitä ja ne nähdään semmosina intersektionaalisuuden vapauttavan eetoksen vastaisina. Esimerkiksi se, että yritettäis antaa jollekin 50-vuotiaalle timpurille ääntä.

Paljon kiinnostavampaa on puhua seksuaalivähemmistöistä tai muilla tavalla marginaisoiduista ihmisryhmistä, joihin taas keskimääräisen tutkijan oma samaistumispinta on paljon laajempi ja josta se tietää oman kokemuksen kautta enemmän.

Mutta siis... en mö nyt sitä sano, että se niiden puhe marginaisoinnista ja muusta ois sinänsä huonoa. Se on vaan kiinnostavaa, mihin se keskittyy ja miksi.

Vammainen ihminen alkaa olla kiinnostava, mutta sekin on kiinnostavampi, jos se on myös opiskelija tai toimii akateemisessa viitekehyksessä -- ja sitten taas sellaisten ihmisten äänet, joilla ei olis mitään asiaa sinne yliopistoon ylipäätään -- ne jää mun mielestä semmoseks mitä pidetään taantumuksellisina ja jotenkin ikävinä, vaikka ilman niiden kuulemista ja tutkimista tuskin voi olla mitään oikeeta oikeudenmukaisuutta siinä mielessä kuin intersektionaalisuudessa mun nähdäkseni asiaa katsotaan.

Mutta se lienee ajan kysymys, milloin ne intressit vaihtuu jenkkejen identiteettipolitiikan sanelemista kategorioista johonkin enemmän täältä lähtevään tai omakohtaisempaan.

Laittamani artikkelin pointit näkyvät vahvasti tässäkin ketjussa. Paljon melua tyhjästä! :)


Muuten olen sitä mieltä, että identiteettipolitiikka on yhteiskunnallinen syöpä.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 13:14:45
^ Ei vaan siis mun mielestä ne kyllä näkis ne ongelmat ihan samalla lailla, jos ne olis siellä kopissa joka aamu, mutta ei ne ole, vaan ne on niitä ihmisiä jotka normioloissa lähtis kotoa siisteissä vaatteissa ja hyvältä tuoksuvina miettimään sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.

Tuoko on siis koko osaamisesi tieteellisen tutkimuksen tekemisestä?

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 12, 2021, 13:18:37
Muuten olen sitä mieltä, että identiteettipolitiikka on yhteiskunnallinen syöpä.

Totta, selkeesti näkee, kenen identiteettiä loukataan, kun puhutaan intersektionaalisuudesta ilman sarvia ja hampaita.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 13:14:45
Mutta siis... en mö nyt sitä sano, että se niiden puhe marginaisoinnista ja muusta ois sinänsä huonoa. Se on vaan kiinnostavaa, mihin se keskittyy ja miksi.

Joo. Jossain taas on niitä, jotka keskittyy, koska. Tämä me tiedetään siitä, että ne haisee hyvältä ja me tiedetään, että se akateeminen nainen ei ole vaikkapa kesätöitään koskaan tehnyt työmaakopissa tai vaikka tälläkin hetkellä keikkahomminaan.

Ja tämä riittäköön meille tästä ja ellei riitä, KVG draamailijat.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 12, 2021, 13:18:42

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 13:14:45
^ Ei vaan siis mun mielestä ne kyllä näkis ne ongelmat ihan samalla lailla, jos ne olis siellä kopissa joka aamu, mutta ei ne ole, vaan ne on niitä ihmisiä jotka normioloissa lähtis kotoa siisteissä vaatteissa ja hyvältä tuoksuvina miettimään sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.

Tuoko on siis koko osaamisesi tieteellisen tutkimuksen tekemisestä?

Mitä ihmettä sä pöhinä oikein mesoat?

Se olis varmaan jonkun toisen ketjun pitkä keskustelu, että mikä tekee tutkimuksesta tieteellistä. Yritin selittää, että joku tutkimus vaikka niistä syntaksipuista voi olla täysin tieteen kriteerit täyttävää, mutta silti se voi olla, että niillä on siinä joku ihan väärä premissi taustalla esimerkiksi universaalikieliopista ja että sitä voi silti kritisoida.

Musta tuntuu että täällä puhutaan nyt hirmu ohuilla tiedoilla ja isosti tieteen tekemisestä ja siitä kenellä on mihinkin mitäkin kompetenssia. Mä puhuin mun omista näkemyksistä enkä missään asiantuntijan ominaisuudessa. Suhteessa intersektionaaliseen tutkimukseen mun kritiikki on varmaan vähän niin kuin joku valittais niistä syntaksipuista edes ymmärtämättä, mitä varten ne on tai mitä niillä yritetään tehdä ja miksi :D

Mutta sillain niin kun...  mun mielestä esimerkiksi siitä Minja Koskelan tutkimuksesta ja musiikinopetuksen ja musiikkiluokkien bändisoiton demokratisoimisesta ei ole järkevää sanoa mitään vähättelevää lukematta sitä tutkimusta tai jonkun blogitekstin perusteella (à la Aave). Koko ajan olen yrittänyt sanoa aika selvästi, että ei mun mielestä välttämättä niissä tutkimuksissa mitä tehdään ole niin hirveästi vikaa. Esimerkiksi sen Koskelan tutkimuksen tapauksessa sehän perustuu hänen ihan oikeaan kokemukseensa musiikin opettamisesta, ja siinä on silloin muutakin osaamista ja kokemusta taustalla eikä intersektionaalisuus ole siinä mikään substanssi sinänsä.

Sillä on joku ajatus siitä, että musiikinopetusta vois kehittää silleen että se palvelis paremmin kaikkia oppilaita, ja mua ainakin kiinnostaa, mitä ideoita sillä siinä on.

Mun mielestä tällaisessa viitekehyksessä kuin Kantapaikka ja tää foorumi on aika perseestä hirveesti niuhottaa siitä kuka osaa ja mitä osaa, mikä on tiedettä ja mikä ei ole. Siitä nyt on saatana joka apinalla omat käsitykset, on Karikolla ja on Aaveella ja on kertsillä ja ihan vaikka kellä. Se näyttää lähinnä irvokkaalta kun sillä ruvetaan kukkoilemaan yleisellä tasolla.

Mutta se mitä mä sanoin niistä raksajätkistä oli semmonen... että mun mielestä se ei tällä hetkellä ole seksikäs tutkimusaihe, vaikka se oliskin tärkeä. Ja se on tavallaan sellainen kritiikki tai huomio, jonka voi esittää ilman mitään viittausta mihinkään tiettyyn tutkimukseen tai ilman mitään jo tehdyn tutkimuksen täsmällistä kritiikkiä. Sitten siihen voi vastata, että no niin oliskin kiinnostava aihe ja ihme ettei semmosta kukaan noissa piireissä näytä tutkivan tai että ei löydy mitään julkaisuja.

Tai että tutkitaampa ja löytyy kyllä, kun katsot oikeasta paikasta.

Mutta no. Mun mielestä se Hesarin pääkirjoituksen maalailu yhteiskunnallisesta tai humanistisesta tutkimuksesta ja siitä, miten se on kaukana tieteen ytimestä oli ehkä vähän hätiköity. Siis kyllähän historiaa ja montaa muuta ei luonnontieteen asiaa tutkitaan aivan saatanan hyvin ja osataan ja tiedetään paljon.

Nyt kun mietin tota asiaa, niin oikeastaan oon aika ummikkoperspektiivistä sellaista mieltä että... intersektionaalisuus tuskin voi olla kenenkään se varsinainen substanssi siinä mitä ne osaa, vaan varmaan siihen aina tarvitaan muutakin kylkeen. Kai se sorron ja marginalisaation ynnä muun tutkimisen välineenä voi olla ihan passeli teoreettinen työkalu. Sellaista mä vierastan, jos siihen liittyy semmosta hirveetä moraalista pätemistä ja semmosta että ikään kuin jollain omalla intersektionaalisuudella ostettais se, että kaikki mitä tämä henkilö näkee, uskoo ja ajattelee on oikein ja muiden vähemmän valveutuneiden on syytä mennä kotiinsa häpeämään. Kun senhän pitäis olla just sitä että annetaan ääni muillekin ja tilaa muillekin. Sitten usein huomaa että se keskustelu tai keskusteluilmapiiri nimenomaan intersektionaalisuuden ympärillä ei välttämättä olekaan kauhean lämmin tai hyväksyvä edes sille, että puhuu ihan vain omasta kokemuksestaan.

Toinen on semmonen että kun intersektionaalisessa diskurssissa on tapana kovastikin reflektoida omaa asemaa ja roolia ja makustella semmosia identiteettiasioita, niin siinä on toisaalta semmonen riski että tämmösestä minkä pitäis olla ihan vakavaa ja avointa ja freesiä pohdintaa tuleekin vaan sellaisia rutiininomaisia korulauseita joita tungetaan samassa muodossa joka paikkaan.

Vähän niin kuin että on eri asia sanoa ja toistella jotain kuin oikeasti ajatella ja ymmärtää ja toimia sen mukaan. Mutta niinhän se kai on kaikessa.

Minja Koskelan musiikkipedagogiaan liittyvää tutkimusta en nopealla vilkaisulla löytänyt kuin tämän verran: https://www.ingentaconnect.com/content/intellect/jpme/2020/00000004/00000003/art00003;jsessionid=7a33m6aferjt3.x-ic-live-03

Vaikea tommosen tiivistelmän perusteella on mitään päätelmiä tehdä, mutta periaatteessa tosta vois aavistella sellaistakin että... bändisoiton opettaminen ei sinänsä välttämättä ole mitenkään tasa-arvoistavaa vaan se pitäis tehdä sellaisella tavalla, että opettaja ymmärtää sen koulun ja oppilaiden todellisuutta ja kohtaa niitä semmoselta pohjalta.

LainaaPME (popular music education) has often been treated as the democratizer of music education. In this article, however, we argue that the democratic potential of PME depends on the pedagogical implementation of the practice. Furthermore, we argue that for such education to become democratic, the teacher needs to identify the intersectional power structures that shape interaction between people so as to become aware of the school culture and its norms. In this process, the ongoing development of teacher reflexivity plays an essential role.

Siis että opettaja ei voi vaan tuutata sitä materiaalia vuodesta toiseen samanlaisena vaan sen pitäis olla kiinnostunut niistä oppilaista ja siitä, millaisessa todellisuudessa ne elää. Se nyt on mun mielestä totta oppiaineesta riippumatta, ja miksei sellaista vois ihan hyvin lähestyä ja availla myös tollasella teoreettisella käsitteistöllä kuin tossa on esitetty.

MO,

Tässä on nyt ollut ennen kaikkea sellainen ongelma, että kerrot toistuvasti, miten "ne" tekevät jonkinlaista tutkimusta, joka on kapea-alaista, eikä tutki ongelmia, jotka olisivat mielenkiintoisia. Lisäksi kerrot, että olet "niille" kyllä antanut kritiikkiä, mutta se on ärtyneesti torjuttu.

Et kuitenkaan suostu  yhtään avaamaan, keitä "ne" ovat (paitsi että asuvat kerrostalossa, pukeutuvat nätisti, ovat akateemisia, hyvänhajuisia naisia), missä tilanteissa ja missä muodossa olet kritiikkiä tarjonnut.

Ikävä kyllä, tällaiset taustatiedot ovat sellaisia, jotka yleensä muita keskustelijoita kiinnostavat kontekstien vuoksi.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2021, 08:12:31
Tässä on nyt ollut ennen kaikkea sellainen ongelma, että kerrot toistuvasti, miten "ne" tekevät jonkinlaista tutkimusta, joka on kapea-alaista, eikä tutki ongelmia, jotka olisivat mielenkiintoisia. Lisäksi kerrot, että olet "niille" kyllä antanut kritiikkiä, mutta se on ärtyneesti torjuttu.

Et kuitenkaan suostu  yhtään avaamaan, keitä "ne" ovat (paitsi että asuvat kerrostalossa, pukeutuvat nätisti, ovat akateemisia, hyvänhajuisia naisia), missä tilanteissa ja missä muodossa olet kritiikkiä tarjonnut.

Miksei tätä yhtä hyvin vois lukea niin, että sulla on tässä kova tarve nyt luulotella mitä ja mistä mä puhun?

Mulla on ennenkin ollut sun kanssa sellaisia ongelmia, että et ihan perustasolla tunnu hahmottavan asioiden viittaussuhteita -- esimerkiksi milloin puhutaan Sinulle ja milloin yleisesti kaikille foorumin lukijoille. En kai mä täällä ketään ihmisiä rupea nimeämään, ja se ei kyllä ihan oikeasti ole mun ongelmani eikä häpeäni, jos sun on muka niin saatanan vaikea tajuta, mikä mun kirjoittamassa koskee yleisellä tasolla jotain ja mikä on täsmällisemmin henkilöityä.

Ne on semmosia autismin piirteitä tavallaan että ei hahmota tollasia asioita, eikä siinä mitään vikaa ole. Se on vaan niin, ettei mulla ole mitään velvollisuutta loputtomiin vääntää sulle rautalangasta jotta sua tyydyttää ja jotta sä tajuat. Se on ihan hyvä tulos sekin että ei tajuta toisiamme ja ei tule mitään keskutelusta.

Se on huvittavaa sun todeta että "tässä on sellainen ongelma". Sulla on ongelma ja kaipaat jotain muunlaista tekstiä täältä suunnasta. Selvä juttu, ja kiitos tiedosta.

Nämä autismiviittaukset ovat kovasti mauttomia, kuten yleensä palstadiagnoosit.

Ellet sinä kykene mitenkään perustelemaan mielipiteitäsi muutoin kuin kertoilemalla laveasti, missä kaikkialla olet ollut töissä ja haahuilemalla erilaisten oppiaineiden maastossa, ei se todellakaan ole minun ongelmani.

Eikä tässä ole kukaan mitään nimiä pyydellyt, älä ole lapsellinen. Sen sijaan voisit kertoa, oletko esittänyt kritiikkiäsi esim. jonkin tieteen alan julkaisussa vai kapakan pöydässä. Kummassakaan ei tosiaankaan ole mitään vikaa, mutta tällaiset taustatiedot ohjaisivat keskustelua paremmin juurikin tietylle tasolle - yleisempään tai tieteellisempään suuntaan.

T: Xante

Autismiviittaus olikin mauton, mutta se on mun mielestä täysin perusteltavissa oleva reaktio siihen, että näitä pöhinän ja sinun avoimia ja täysin törkeitä lyttäämisiä ei ikään kuin ole tai niistä ei sanota mitään. Vaan sitten tullaan ja ihan pokkana sanotaan että tässä kestelussa ongelma on joku minun käyttämä "ne" -- tai siis se että minä puhun järjestäen aivan täyttä paskaa -- vaikka näin ei ole.

Yritin tehdä sen jo aiemmin että vetäydyn täältä sen takia, että on täysin mahdoton käydä mitään tasapuolista keskustelua, tai että se ei vaan mulle oikein niin sanotusti "fudaa".

Täytyy yrittää nyt uudestaan tästä vahvistuneella motivaatiolla. 

Ihan asiallisesti on perusteluita kysytty ja MO ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena. Ehkä sivuutan vastaisuudessa MO:n viestit kun asiakeskustelu ei häneltä onnistu.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 13, 2021, 10:49:24
Ihan asiallisesti on perusteluita kysytty ja MO ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena. Ehkä sivuutan vastaisuudessa MO:n viestit kun asiakeskustelu ei häneltä onnistu.

Niin, perusteluita ja konteksteja sille, että väitetään yhtä ja toista nähtävästi ei saa kysyä, vaan se on autismin merkki. Ja tästä ei tietenkään tule diagnosoitujen loukkaantua, koska se on heille ihan oikein, mitäs eivät usko.

T: Xante

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Hyvää asiantuntijoiden pohdintaa siitä, miten tuo Bruton palvoma (Saska Saarikosken) pääkirjoitus epäonnistui. Aaveellekin minua paremmilta auktoriteeteilta ihan sellaista helposti sulavaa faktatietoa, mitä se "intersektionaalinen ideologia" tarkoittaa tutkimisessa (=> objektiivisempaa tiedettä suom. huom.). Myös tuossa asiantuntijat huomasivat, että tämä Bruton ja Aaveen tiedekäsitys tulee suoraan perussuomalaisilta tai jos ovat itsenäisesti päätellen päätyneet samaan kuin persut, voidaan todeta, että ainakin yhtä vajaaksi jäi ihan itsenäisesti ajatellen.

^
Hyvä artikkeli. Intersektionaalisuudesta se sanoo:

---
"Toiselle voi näyttäytyä ideologisuutena se, mikä tieteen sisällä näyttäytyy monialaisempana näkökulmana", Eranti sanoo.

Tieteenfilosofi Samuli Reijulan mukaan intersektionaalisuus nimenomaan nostaa tieteelliseen keskusteluun näkökulmia, jotka useimmiten muuten jäävät kuulematta.

"Pääkirjoituksesta sai kuvan, että intersektionaalisuus vääristää puhdasta tiedontavoittelua. Asia on oikeastaan päinvastoin", Reijula sanoo.

Tiedeyhteisön on oltava riittävän monimuotoinen. Muuten tutkimustuloksia katsotaan samanlaisten silmälasien läpi ja olennainen kriittinen näkökulma voi jäädä huomaamatta, Reijula sanoo.

"On ironista, että nyt intersektionaalisuutta pidettiin ideologisuuden tuottajana. Sen päämääränä on ollut nimenomaan tuoda keskusteluun ääniä, jotka täydentävät tieteellisten faktojen hiomista ja vievät meitä kohti objektiivisempaa kuvaa yhteiskunnallisista ilmiöistä."

Näkökulmien moninaisuuden hahmottaminen on Reijulan mukaan monesti vaikeaa, jos itse kuuluu enemmistöön.

"Enemmistössä on helppo ajatella, että minä näen todellisuuden sellaisena kuin se on."

Reijula korostaa, että intersektionaalisuuden huomioiminen ei tarkoita sitä, että kaikki tietoväitteet olisivat relatiivisia. Toisin sanoen, että olisi olemassa vain erilaisia tulkintoja, ei mitään totuuksia. Hän viittaa tunnetun tieteenfilosofin Ian Hackingin ajatuksiin: Katsomme kaikki maailmaa vähän eri näkökulmista. Mutta katsomme silti samaa maailmaa. Ja sitä pyrimme ymmärtämään. "Me saamme valita kysymyksen, mutta maailma valitsee vastauksen."

Kysymys: sektioidaanko juttuja muuten kuin pigmentti- ja/tai sukupuolikromosominäkökulmasta? Jos kyllä, niin onko vinkata mistä löytyy?

Kun ajattelee elämää, ja törmää käsitteeseen intersektionaalisuus, ei oikein voi tietää, mihin yhteyteen itseään on saattanut. Tämä on näissä niin hienoa.


L.

Yleensäkin tuntuu siltä, että yhteiskunnallisemmat teoriat eivät ole mitään, tai niistä ei ole odottaa mitään.

Jos taas näitä ei ole, tai ilmene, ei tiedetä sitä, että esim tieteen ja teknologian soveltaminen ei perustu mihinkään ajatukselliseen, edes väärään.

Sillä tavoin yhteiskunnalliset teoriat ovat hyviä, että niiden olemassolosta voi jäljittää tyhjäodotteisen, ja toisaalta se taas voi karkoittaa oikeille jäljille, edes jonkun.

Voisin viitata tähän metaosuuteen: https://kantapaikka.net/index.php/topic,163.msg95164.html#msg95164.

On komiteoita, tutkimuksia, jotta asiat voidaan häivyttää taaemmas. Samalla tapaa on ristiriitoja, jotka sammuvat, kun energiaa käytetty. Oikeuksia ja oikeusvääntöjä, jonne ratkaisemattomuus voidaan kanavoida.

Samalla tapaa on kaikenlaisia tutkimushaaroja, ja erityisryhmiä koskevia kuplia, mikä pieni, mikä pienempi.

Ilmiö on toisaalta tätä: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1834.msg95356.html#msg95356. Ei mitään kokonaisempaa tarjottavaksi, tai missään kohtaa tavoitteeksi.

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 14, 2021, 20:36:47

Kun ajattelee elämää, ja törmää käsitteeseen intersektionaalisuus, ei oikein voi tietää, mihin yhteyteen itseään on saattanut. Tämä on näissä niin hienoa.

Käsitetään ihmisiä ryhminä, ei yksilöinä.
Jollekin tulee mieleen apartheid tuosta intersektionaalisesta ajattelusta...

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 14, 2021, 21:01:54Käsitetään ihmisiä ryhminä, ei yksilöinä.

Miksi sitten piilottaa käsittely eri aitauksien taakse?


Kyllä nyt sen myönnän, että esim tämän alan taustavoimana voi olla hyviä kykyjä, ja potentiaalista porukkaa. Hyvä ollakkin liikkeellä, oli startti mikä oli. Ei saldo tässä mikään tyhjä todennäköisesti ole, noin kertymämielessä.

Toisaalta, meneekö sitä jotenkin maaliin, niin se näissä on yleensä se ongelma. Kun oikein hajautuu, niin entistä paremmin hajautuu.

Lähtöryhmiä ajatellen, feminismi jne, on oikeastaan hatun noston arvoinen juttu. Sama koskee oikeastaan mielettömyydenosoituksia ja muuta örvelismiä, jossa petrattavaa enemmän, tosin lähtötilanne heikompi.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 12, 2021, 21:05:25
Minja Koskelan musiikkipedagogiaan liittyvää tutkimusta en nopealla vilkaisulla löytänyt kuin tämän verran: https://www.ingentaconnect.com/content/intellect/jpme/2020/00000004/00000003/art00003;jsessionid=7a33m6aferjt3.x-ic-live-03

Vaikea tommosen tiivistelmän perusteella on mitään päätelmiä tehdä, mutta periaatteessa tosta vois aavistella sellaistakin että... bändisoiton opettaminen ei sinänsä välttämättä ole mitenkään tasa-arvoistavaa vaan se pitäis tehdä sellaisella tavalla, että opettaja ymmärtää sen koulun ja oppilaiden todellisuutta ja kohtaa niitä semmoselta pohjalta.

LainaaPME (popular music education) has often been treated as the democratizer of music education. In this article, however, we argue that the democratic potential of PME depends on the pedagogical implementation of the practice. Furthermore, we argue that for such education to become democratic, the teacher needs to identify the intersectional power structures that shape interaction between people so as to become aware of the school culture and its norms. In this process, the ongoing development of teacher reflexivity plays an essential role.

Siis että opettaja ei voi vaan tuutata sitä materiaalia vuodesta toiseen samanlaisena vaan sen pitäis olla kiinnostunut niistä oppilaista ja siitä, millaisessa todellisuudessa ne elää. Se nyt on mun mielestä totta oppiaineesta riippumatta, ja miksei sellaista vois ihan hyvin lähestyä ja availla myös tollasella teoreettisella käsitteistöllä kuin tossa on esitetty.

Juu, on tosiaan niin vaikea tehdä mitään päätelmiä, kuten:

- Onko "tutkimus" tehty jossain tietyssä ajassa ja paikassa, toisin sanoen: onko koeasetelma jatkossakin toistettavissa, juuri samoin ehdoin ja edellytyksin?
- Onko tutkija minimoinut oman vaikutuksensa tutkittavaan ilmiöön vai voisiko olla, että sehän tässä onkin suorastaan pääasia?
- Onko kyse yhteiskunnallisesti vaikuttavasta tutkimuksesta, vai koskeeko se sittenkin vain "tutkijan" omaa napaa, tässä ajassa ja paikassa?
- Voiko tutkimuksesta tehdä mitään laajempia, tieteelliset kriteerit täyttäviä johtopäätöksiä?

Nuo nyt pikaisesti mieleen tulleina. Jos pidetään ne tieteen todelliset mittapuut (Intersektionaalisuus ei edes ole varsinaisesti mikään tieteellisen validi mittapuu) mielessä, niin eihän tämmöinen  tuuba kestäisi kriittistä tarkastelua. Aiheesta enemmän: Grievance Studies (https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair) (Wikipedia).

Kamoon, "tutkijana" vasemmistoaktiivi ja -puoluejäsen, jonka pääasia on intersektionaalisuus (Subjektiivisena ilmiönä), ja tasan varmasti intersektionaalinen feminismi. Uliuli, kun on niin vaikeaa. :)

Hesarin pääkirjoituksen (Saska Saarikosken kirjoittama) pääpointti oli se, että 1970-luvun taistolaisuushenki aiheutti yliopistolaitosta myöten tuhojaan, eikä niitä virheitä kannattaisi toistaa - kuten nyt toistetaan. Yliopistojen politisoituminen ja niissä riemuidioottien mellastaminen on kyllä yleisemminkin laajempi ilmiö, jota tietyt tahot ja toimijat apinoivat nyt Suomessakin.

Seuraava, kohta 40 vuotta vanha sketsi on tähän intersektionaalisuuden ja syrjinnän osoitteluun ajankohtaisempi, kuin se oli edes julkaistaessaan:

Velipuolikuu: Haastattelu Kakolassa (https://www.youtube.com/watch?v=FrrWGTD7v0w) (YT). 

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 14, 2021, 16:17:42
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Hyvää asiantuntijoiden pohdintaa siitä, miten tuo Bruton palvoma (Saska Saarikosken) pääkirjoitus epäonnistui. Aaveellekin minua paremmilta auktoriteeteilta ihan sellaista helposti sulavaa faktatietoa, mitä se "intersektionaalinen ideologia" tarkoittaa tutkimisessa (=> objektiivisempaa tiedettä suom. huom.). Myös tuossa asiantuntijat huomasivat, että tämä Bruton ja Aaveen tiedekäsitys tulee suoraan perussuomalaisilta tai jos ovat itsenäisesti päätellen päätyneet samaan kuin persut, voidaan todeta, että ainakin yhtä vajaaksi jäi ihan itsenäisesti ajatellen.

Tämä aivopierentäsi oli mennyt minulta ohi mutta kiitos Saareksen, huomasin vastata siihen.

No niin, siis tässä artikkelissahan käsitellään asioita täysin yleisellä tasolla eikä kukaan edes ota suoraa kantaa siihen Saarikosken laatimaan pääkirjoitukseen. Sen sijaan Saarikoski kirjoitti aiheesta oman vastineensa, eikä peräänny kannanotossaan. Sinänsä hauskaa, että minä en itse edes erityisesti pidä Saskasta, mutta sekin on nyt tässä sivuseikka. Ihan sama kuka sen pääkirjoituksen olisi kirjoittanut, sen pääpointti on ja pysyy.

Sinä pölvästi et edes älynnyt, että laittamani Pasi Malmin artikkelinkin lähtökohta oli, että vasemmisto ja feministit eivät itsekään ymmärrä, mistä höpisevät. Asian laita on siis suoraan otsikossa, mutta ethän sinä sitäkään ymmärtänyt saati, että olisit lukenut artikkelia.

Samasta syystä olen tehnyt itsekin eron intersektionaalisuudesta yleisellä tasolla ja kuvaavana terminä, kun taas intersektionaalinen feminismi todellakin on poliittinen ideologia, jossa tätä "tiedettä" on lähinnä vain oman agendan tarkoituksiin. Intersektionaalisuus konseptina on varsin yksinkertainen työkalu, mutta käytännön tasolla se ei ole mikään yleispätevä teoria (Sanan varsinaisessa merkityksessä), jolla olisi itsessään mitään ihmeellistä painoarvoa.

Sinä et itse ole osannut erottaa käsitettä, konseptia ja ideologiaa, vaikka ne on sinulle jo ennen tätä HS:n artikkelia pyritty osoittamaan. :)

^
Edellisestä artikkelista...

Itse en löytänyt mitään erityisen osuvaa vasta-argumenttia (Ja sitten oli tämä Anu Koivusen täysin sisällötön kitinä, joka lähinnä tuki alkuperäisen jutun pointtia).

"Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle".

Ideologia tulee kuvaan juurikin siinä, kun joku vahvasti väriä tunnustava "tutkija" on niin ideologian kyllästämä, ettei kykene edes kuvittelemaan lempiteoriansa olevan väärässä. Tällöin on täysin mahdotonta tehdä tiedettä, koska ei kyetä luomaan testattavia asetelmia, joilla teoria voitaisiin todistaa vääräksi.

"Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi".

Tämä on väärin sekä teoriassa että käytännössä. Moni väite on "läpäissyt tiedeyhteisön kriittisen keskustelun", mutta on myöhemmin näytetty vääräksi. Ne eivät muuttuneet tosiasioiksi tai faktoiksi. Lisäksi kriittistä keskustelua ei koskaan lopullisesti "läpäistä", vaan jokainen tieteellinen väite on pysyvästi kriittisen keskustelun kohde.

On aina ihastuttavaa nähdä, ketkä vastustavat (tai mitä tuo väninä on) sellaisia asioita, kuten esimerkiksi intersektionaalisuus. Siis juuri he, jotka huutavat eniten, miten valkoisen heteroraksajätkän kokemus on täysin sivuutettu, ovat sitä mieltä, että intersektionaalisuus on huono tapa lähestyä tutkimuksen tekoa. Voisiko joku selittää, mikä järki tässä on: vänistä sitä ainutta asiaa vastaan, joka voisi tutkimuksen tekoon tuoda niitä elementtejä, joita he katsovat tarvittavan?

Vielä älyttömämpi väite tietysti on, että tieteellisen faktan perusteeksi ei voida vaatia tiedeyhteisön kriittistä tarkastelua, keskustelua, koska faktastahan voi myöhemmin paljastua jotain muuta, mitä ei tiedetty.

Tämä tosin asettaa ymmärrykseen nykyisen käsityksen, että kaikki mielipiteet on silleen ihan jees. Kun ihan samahan se on, miten niitä tarkastellaan, mitä niistä keskustellaan, kun ei mitään voi koskaan lopullisesti tietää, niin lähdetään nyt siitä, että tavallaan tiedetään tässä omassa maailmassa, MUN maailmassa ihan kaikki ja se riittää.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 16, 2021, 07:00:30
On aina ihastuttavaa nähdä, ketkä vastustavat (tai mitä tuo väninä on) sellaisia asioita, kuten esimerkiksi intersektionaalisuus. Siis juuri he, jotka huutavat eniten, miten valkoisen heteroraksajätkän kokemus on täysin sivuutettu, ovat sitä mieltä, että intersektionaalisuus on huono tapa lähestyä tutkimuksen tekoa. Voisiko joku selittää, mikä järki tässä on: vänistä sitä ainutta asiaa vastaan, joka voisi tutkimuksen tekoon tuoda niitä elementtejä, joita he katsovat tarvittavan?

Vielä älyttömämpi väite tietysti on, että tieteellisen faktan perusteeksi ei voida vaatia tiedeyhteisön kriittistä tarkastelua, keskustelua, koska faktastahan voi myöhemmin paljastua jotain muuta, mitä ei tiedetty.

Tämä tosin asettaa ymmärrykseen nykyisen käsityksen, että kaikki mielipiteet on silleen ihan jees. Kun ihan samahan se on, miten niitä tarkastellaan, mitä niistä keskustellaan, kun ei mitään voi koskaan lopullisesti tietää, niin lähdetään nyt siitä, että tavallaan tiedetään tässä omassa maailmassa, MUN maailmassa ihan kaikki ja se riittää.

Itseäni lähinnä ärsyttää se, että luodaan yhteiskuntamalleiksi jotain ideologioita, joissa ei ole mitään älyllistä sisältöä.

Vaikuttaa Toope vastauksesi perusteella pikemminkin siltä, ettet ymmärtänyt sanaakaan Xantippan viestistä. Se varmasti ärsyttää, että sikäli ymmärrän kyllä ärtymyksesi vilpittömyyden.

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 12, 2021, 13:03:25

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 11, 2021, 12:40:40
Intersektionaalisuus eli moniperusteinen syrjintä. Tämän hetken kuuma peruna maailmalla ja Suomessa.

Katteeton väittämä, että se olisi jokin tämän hetken "kuuma peruna" maailmalla ja Suomessa. Pikemminkin niin, että intersektionaalisuus on konseptina ja uhriutumispisteiden jakoon käytettynä työkaluna sellainen, että lähes kuka tahansa latuska-aivo osaa hahmottaa sen. Vai osaako sittenkään?

Seuraava artikkeli aiheesta on kirjoitettu niinkin tällä hetkellä, kuin 2013. Hauskaa tässä on se, että tuskin mikään julkisessa diskurssissa käydyissä keskusteluissa on kuluneina vuosina muuttunut, ja artikkeli pitää edelleenkin paikkansa. Jos halajaa ymmärtää intersektionaalisuutta, suosittelen lukemaan sen. Olen laittanut sen foorumille alun perin jo vuosia sitten.

Vasemmisto ja feministit eivät ymmärrä intersektionaalisuutta (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pasi-malmi/155211-vasemmisto-ja-feministit-eivat-ymmarra-intersektionaalisuutta/) (US).

Artikkelin kirjoittaja Pasi Malmi on koulutukseltaan hallintotieteiden tohtori.

Olisiko kuuman perunan sijasta ajankohtainen sopivampi muotoilu?

Linkkaamastasi artikkelista:
Kolmas ja korkeatasoisin syrjinnän tarkastelutapa on rohkean  intersektionaalinen ja samalla kontekstisensitiivinen tarkastelutapa.
Kuulostaa erittäin kannatettavalta.

Artikkelin kommenttiosiossa myös hyvää keskustelua artikkelista ja ketjun aiheesta, tässä vain ensimmäinen viesti:
Naisasialiike, feminismi ja tasa-arvon edistäminen naisnäkökulmaisesti ovat muodostuneet historiallisen jatkumon kautta pontimenaan todellinen muutostarve – ne eivät siis ole ideologiselta tai peräti utopistiselta arvopohjalta rakennettuja selitysmalleja tvs. aatteita sinänsä.
Oletko vasemmistolainen tai feministi?
kyllä
Millä tasolla sinä hahmotat tasa-arvon?
yhteiskunnallisella sekä sukupuolitutkimuksellisella tasoilla, sukupuoli ei ole pelkästään "luonnollista järjestystä" tai essentiaalista olemista, vaan myös ja entistä enemmän kulttuurinen tuote.
Millä tasolla edustamasi puolue tai yhdistys hahmottaa tasa-arvon?
samalla tavoin mitä itsekin
Jos hahmotat tasa-arvon 1- tai 2-tasolla, voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?
–
Mitä meidän pitäisi tehdä YK:n, EU:n ja Pohjoismaiden neuvoston tasa-arvoelimille, jotka hahmottavat tasa-arvon 1-tasolla?.
Hahmottavatko?
YK:n ydinlausumat lähtevät kansainvälisistä vertailuista, ja niiden mukaan naiset ja tytöt ovat useimmiten haavoittuvimmassa asemassa miesten dominoimissa yhteiskunnissa – kehittyneemmillä vakavaraisimmilla alueilla sukupuolisensitiivisemmät organisaatiot toki ovat paikallaan hienosäätömielessä, kuten Pohjoismaissa ja osin EU:n tasolla.
Vasemmistoliitossa monialainen syrjintä ja sukupuolisensitiivisyys yleensäkin ovat tiedostettuja ongelmana ja lähestymistapana.

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 15, 2021, 11:03:59
Aiheesta enemmän: Grievance Studies (https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair) (Wikipedia).

Kamoon, "tutkijana" vasemmistoaktiivi ja -puoluejäsen, jonka pääasia on intersektionaalisuus (Subjektiivisena ilmiönä), ja tasan varmasti intersektionaalinen feminismi. Uliuli, kun on niin vaikeaa. :)

Hesarin pääkirjoituksen (Saska Saarikosken kirjoittama) pääpointti oli se, että 1970-luvun taistolaisuushenki aiheutti yliopistolaitosta myöten tuhojaan, eikä niitä virheitä kannattaisi toistaa - kuten nyt toistetaan. Yliopistojen politisoituminen ja niissä riemuidioottien mellastaminen on kyllä yleisemminkin laajempi ilmiö, jota tietyt tahot ja toimijat apinoivat nyt Suomessakin.

Aiheesta enemmän: https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair#Criticism

Kamoon. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden syyttäminen ideologisuudesta on Väliverrosen mukaan useissa maissa useissa maissa tyypillistä populistiselle retoriikalle ja äärioikeistolle. Suomessa samankaltaisia näkemyksiä on esittänyt esimerkiksi osa perussuomalaisten kannattajista.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 16, 2021, 00:32:08
^
Edellisestä artikkelista...

Itse en löytänyt mitään erityisen osuvaa vasta-argumenttia (Ja sitten oli tämä Anu Koivusen täysin sisällötön kitinä, joka lähinnä tuki alkuperäisen jutun pointtia).

"Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle".

Ideologia tulee kuvaan juurikin siinä, kun joku vahvasti väriä tunnustava "tutkija" on niin ideologian kyllästämä, ettei kykene edes kuvittelemaan lempiteoriansa olevan väärässä. Tällöin on täysin mahdotonta tehdä tiedettä, koska ei kyetä luomaan testattavia asetelmia, joilla teoria voitaisiin todistaa vääräksi.

"Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi".

Tämä on väärin sekä teoriassa että käytännössä. Moni väite on "läpäissyt tiedeyhteisön kriittisen keskustelun", mutta on myöhemmin näytetty vääräksi. Ne eivät muuttuneet tosiasioiksi tai faktoiksi. Lisäksi kriittistä keskustelua ei koskaan lopullisesti "läpäistä", vaan jokainen tieteellinen väite on pysyvästi kriittisen keskustelun kohde.

ALOITETAAN tieteen ytimestä. Mitä siellä on? Onko fysiikka "kovempaa" kuin sosiologia?
Koko kysymys on tavallaan väärin asetettu, sanoo tieteenfilosofi ja yliopistonlehtori Samuli Reijula Helsingin yliopistosta. Ytimessä eivät ole tietyt tieteenalat, vaan tieteelliset menetelmät. Tieteen "kovuus" tai erityislaatuisuus perustuu yhteisesti hyväksyttyyn tapaan, jolla tieteellistä tutkimusta tehdään. Sen pitäisi päteä kaikkeen tieteeseen."Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle", Reijula sanoo.
Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Tieteellisen menetelmän tiukalla noudattamisella pyritään minimoimaan tieteilijän omien asenteiden vaikutus kokeen lopputulokseen. Eräitä keinoja ovat kokeiden huolellinen suunnittelu sekä koetulosten ja tehtyjen johtopäätösten perusteellinen vertaisarviointi.[6][7] Kun koetulokset on julkaistu, ne ovat koko tiedeyhteisön arvioitavissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Asenteiden_vaikutuksen_minimointi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelm%C3%A4#Asenteiden_vaikutuksen_minimointi)
Tämä (tiedeyhteisön kriittisen keskustelun läpäisemän väitteen muuttuminen tieteelliseksi tosiasiaksi) näyttäisi olevan oikein sekä teoriassa että käytännössä.

Toki tiede on itseään korjaavaa:
Kun hypoteesi on selvinnyt kokeista, se voidaan ottaa osaksi tieteellistä teoriaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Hypoteesista_teoriaksi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelm%C3%A4#Hypoteesista_teoriaksi)
Toisin kuin matemaattiset totuudet, tieteelliset teoriat ovat empiirisiä ja näin aina avoinna falsifioinnille, mikäli uutta todistusaineistoa esitetään. Jopa kaikkein perustavimmanlaatuiset teoriat voivat osoittautua epätäydellisiksi, jos uudet havainnot eivät ole yhteensopivia niiden kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Teorioiden_falsifiointi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelm%C3%A4#Teorioiden_falsifiointi)

Kannattaa myös huomata:
Tieteellinen menetelmä ei ole yksinkertainen työohje vaan viitteistö siitä, kuinka tiedettä kannattaa tai tulee harjoittaa. Se myös käytännössä poikkeaa suuresti eri tieteenalojen välillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä

Olisiko nyt sopiva hetki puhua kuumasta perunasta? No tässä kuitenkin Aaveen mainitsema SS:n vastavastine tuoreeseen pääkirjoitukseensa liittyen:
Yritin spekuloida pääkirjoituksessa sillä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset – mutta epäonnistuin (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917362.html)
Samalla toivotan jaksamisia koronasta ja somemyrskystä toipuvalle ihmiselle. Voimia!
Hän saa kyllä myös pääkirjoitustaan kehuvia kommentteja vastineensakin kommenttikentässä, joka on muutenkin mielenkiintoista luettavaa alkaen taloustieteen politisoitumisen ruotimisesta.

a4,

Lol!

Arvelinkin, että vaitonaisuutesi ketjussa johtui siitä, että olit keskittynyt laatimaan näitä leikkaa ja liimaa -viritelmiäsi, joissa varsinaista omaa pohdintaa on korkeintaan nimeksi.

Kritiikin kritiikissä äärioikeistolaisuuden osoittelu on jo täysin naurettavaa - alleviivaten juuri sitä, miten itsetiedottoman tihrusilmäistä touhu pahimmillaan voi olla. "Ei me olla poliittisia; te olette äärioikeistolaisia"! :)

Grievance Studies oli todellinen tapaus, eikä siitä ole opittu mitään. Se, että siihen voi vedota myös jotkin äärioikeistolaispiirit ei todellakaan tarkoita, että kaikki Grievance studies -tapaukseen viittaavat ovat äärioikeistolaisia.

Intersektionaalinen feminishän muuten on rodullistamista ja ihmisten jaottelua, että sikäli se ei juurikaan eroa rotuopista. Tuomitsemis- eli Cancel-kulttuuri on sitä itseään, vain toisin keinoin.

Huvittavinta on nyt se, että minulla olisi suora lähde esim. sille, miten tätä valitettavaa ilmiötä suomalaisessa yliopistomaailmassa käsitellään (Nimen omaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden ammattiryhmän keskuudessa) mutta sitäkään lähdettä en tänne laita, vaikka se olisi tässä asiassa oma etuni. On nimittäin niin, että yleisellä tasolla tälle foorumille nyt ei vain kannata linkittää  akateemisen maailman omaksi alustaksi tarkoitettua lähdettä. Minua sopii syyttää elitismistä - mutta todellinen syy on se, että tällä foorumilla on liikaa hörhömaallikoita, joiden tietoon en sellaisia lähteitä halua.

Mutta yksi hyvä, rautalankamallin sisältävä blogikirjoitus asiasta on laittaa. Se käsittelee intersektionaalista feminismiä ja sitä, mikä touhussa todellakin mättää:

Intersektionaalisuus ja 4. aallon feminismin epätodellinen ydin (https://leikkauspiste.wordpress.com/2020/07/29/intersektionaalisuus-ja-4-aallon-feminismin-epatodellinen-ydin/).

"Hartsockin mukaan hallitsevan luokan näkökulma on puolueellinen ja vääristynyt, kun taas sorrettujen luokkien näkökulma paljastaa tosiasialliset ihmisten väliset suhteet." (Hekman, S. (1997): Truth and Method: Feminist Standpoint Theory Revisited. Signs: Journal of Women in Culture and Society vol. 22, no. 2)

Tätä intersektionaalisuus tarkoittaa. Tätä intersektionaalisuus ajaa. Oletko sinä esimerkiksi valkoihoinen, terve tai heteroseksuaalinen? Olet tällöin sortaja ja sinun näkökulmasi on intersektionaalisten feministien mukaan puolueellinen ja vääristynyt".

Suosittelen erityisesti kaikkia intersektionaalisuudesta hihkuvia lukemaan sen.

"Ei me olla rasisteja. Me vaan haluttaisiin esim. pakkosyöttää työpaikkoja ihonvärin, seksuaalisen suuntautuneisuuden tai sukupuolen perusteella". :)

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 17, 2021, 09:04:06
"Ei me olla rasisteja. Me vaan haluttaisiin esim. pakkosyöttää työpaikkoja ihonvärin, seksuaalisen suuntautuneisuuden tai sukupuolen perusteella". :)

Ja siinä, että me ollaan tehty näin aina, ei oo mitään vikaa. Nyt ne paskiaiset sitten haluaa muuttaa ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ja jumalauta sukupuolen kattamaan muutakin ja se on niin saatanan väärin.

Mä luen näitä juttuja yliopistossa ja juttelen näistä meidän omassa piirissä ja siis sen takia kun me tehdään näin niin mä tiedän tästä paljon enemmän kuin te muut, koska meillä on niin laaja näkemys, mikä tässä meidän jutussa on hyvin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 17, 2021, 08:23:16
Hän saa kyllä myös pääkirjoitustaan kehuvia kommentteja vastineensakin kommenttikentässä, joka on muutenkin mielenkiintoista luettavaa alkaen taloustieteen politisoitumisen ruotimisesta.

Oleellinen pointti olisi ollut, että käsitellyt tieteenalat eivät ole eksakteja tieteitä, kuten ei ole taloustiedekään. Mikäli Saska olisi muotoillut pääkirjoituksensa siihen viitaten, niin älämölöä olisi ollut hankalampi nostaa. Se nyt joka tapauksessa on näiden piirien suosikkipuuhaa - he järjestivät akateemiset loukkaantumiskisat.

Tähän jotain koirista ja kalikoista. :)

Katsotaanpa.

Olen Aave, ja teen väitöskirjaa. Väitöskirjani aiheena on Saska Saarikosken laatima pääkirjoitus, ja sen esiin nostama loukkaantumiskulttuuri suomalaisessa akateemisessa työskentelykulttuurissa. Kyseessä on tapaustutkimus, ja olen valinnut sen teoreettiseksi viitekehykseksi Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa -teoreeman".

Johan tällä liirumlaarumilla väittärin ja sitten tohtorinhatun tietyissä piireissä pykäisi, ihanan tieteellistä! :)

Hymiöt ovat vakava asia.

LainaaMoni käyttää somessa omaa ihonväriään tummempia emojeja. Onko sopivaa, että valkoinen puhuja viestittelee ruskealla peukulla tai voitonmerkillä?

– Se riippuu tilanteesta, sanoo monimuotoisuuskonsultti Sara Salmani.

Taustalla voi Salmanin mukaan olla puhujan vilpitön tahto osoittaa tukensa ei-valkoisille ja normalisoida monietnisyyden näkyminen somessa. Joskus tämä voi olla aivan ok.

Joskus on, joskus ei. Konsulttia tarvitaan!

LainaaNyt emojien joukkoon lisätään myös pariskuntamerkki, jossa kunkin puolison ihonväriä voi säätää, ja pariskunta voi olla keskenään samaa tai eri sukupuolta.

Sara Salmanin mukaan tällä on paljon merkitystä. Hän sanoo kuvallisen viestinnän luovan käsityksiä siitä, mikä on oikein, tavallista tai hyväksyttyä.

– Kun näkee samaistuttavia ihmisiä emojeissa, syntyy tunne, että minua arvostetaan. Minä kuulun tähän globaaliin kulttuuriin ja olen osa keskustelua.

Jos monietniset pariskunnat puuttuvat emojeista, heidän olemassa oloaan ei tunnusteta.

https://yle.fi/uutiset/3-11822638


Itsestäni tuntuu ongelmalliselta, että ihminen ylipäätään samaistuu emojeihin. Mutta mitäpä minä tiedän.

^
Konsulttia tarvittaneen emojien tulkitsemisessa yhtä paljon kuin muussakin ihmisten välisessä viestinnässä. :D

Kyllä emojeihinkin moni tuntuu samaistuvan. (https://images.emojiterra.com/google/android-11/512px/1f595.png)   ;D
Ne tuntuvat välittävän erityisesti tunteita. Siitä varmaan niiden nimityskin juontaa.
Tai ehkä kyse on pikemminkin näiden symbolien välittämistä kulttuurisista viesteistä.
Kommunikaation kontekstisidonnaisuuden lisäksi. "Älä aja sataa kun sataa."
Kulttuurit ovat myös erilaisia ja jatkuvasti muuttuvia tai jopa kehittyviä.

..merkeissä on pyritty myös pääsemään eroon kulttuurisidonnaisuudesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emoji

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 17, 2021, 18:41:27
Itsestäni tuntuu ongelmalliselta, että ihminen ylipäätään samaistuu emojeihin. Mutta mitäpä minä tiedän.

Mielestäni ne ovat päälleliimattuja ja mauttomia, jonka vuoksi niitä on hyvä käyttää juuri täällä. Muualla en käytä niitä lainkaan. Emojithan ovat lähtöisin Japaniasta. Aasiassa tekstiemojeissa käytetään silmien kohdalla ^-merkkiä, eli kun länsimaisen hymiö syntyy kaksoispisteestä ja sulkumerkistä, niin siellä se on ^_^. Äkkiväärä kuudeslainen (Heh!) tulkitkoon tämän nyt rasismiksi. Erilaisten tulkintojen tekeminen on tunnusomaista neuroottiselle kuudeslaiselle.

Kulttuurisesti tiedostava voisi kertoa käyttävänsä Simpson-värisiä hymiöitä; tässä kuvassa (https://i.redd.it/8trlxu6ru6t61.jpg) voi muuten nähdä mustan Homer Simpsonin!

***

"Emme ole tyytyväisiä, ennen kuin kaikki rodut on saatu eroteltua toisistaan!"

-Suvaitsevaisuus 2021

Jo esihistoriallisina aikoina - ennen kuin ihmisurokset keksivät modernin tieteen - on tiedostettu, että ihminen on laumaeläin. Ihmiskunnalla on tästä jaettu, ikiaikainen universaali kokemus. Se tarkoittaa, että ihminen muodostaa aina tavalla tai toisella hierarkkisia yhteisöjä. Kaikki ihmiset ovat alisteisia joillekin sosiaalisille, ja sittemmin myös instituutionaalisille hierarkioille.

Ammattifeministeillä lienee kuitenkin varsin pitkät piuhat sillä kesti aina 2010-luvulle, että tämä hämmästyttävä seikka oivallettiin myös niissä piireissä. "In the beginning the Universe was created. This has made a lot of people very angry and been widely regarded as a bad move".

Perinteinen feminismi ja intersektionaalinen feminismi eivät eroa toisistaan sikäli, että intersektionaalinen feminismi yhdistää teoriatasolla edellä mainittuun esim. antirasismin ja seksuaaliset sukupuolinussikkala-vähemmistöt.

Sortohierarkian huipulla on valkoinen heteromies, vaikka valkoiset heteromiehet eivät ole mikään koherentti ryhmä. Valkoinen heteromies on kuitenkin päävihollinen.

Suurin tasa-arvo-ongelma Suomessa on se, että nämä tahot pyrkivät paaluttamaan tasa-arvoasiat eksklusiivisesti vain ja ainoastaan heidän päätettäväkseen. Tähän kytkeytyy mm. myös järjestöjen käyttämä valta politiikassa, ja näiden järjestöjen saama vuosittainen valtiontuki. He käyttävät valtaa myös kasvatus- ja koulutusasioissa.

Koska foorumilla on persuherkkiä ihmisoletettuja niin letkautan, että vaikkapa Sebastian Tynkkysen tekemät asiat homojen hyväksi ovat ihan yhtä merkityksellisiä, kuin jonkin feministin tekemät. Pitäkää yhtä kaikki mielessänne, että tasa-arvoasiat eivät ole feministien yksinoikeus ja rumaa jälkeä syntyy juuri sillä, että näin asian on annettu tähän mennessä olla.

Jos joku väittää minun liioittelevan, niin jätän puheenvuoron Red Pill -dokumentin tekijälle, Cassie Jaylle. Hän oli feministi, kunnes ryhtyi tekemään dokumenttia miesjärjestöisä. Sen päätteeksi hän luopui feminismistä, jolloin siskot julistivat hänet pannaan. Hän ei tosin ole ainoa feministi jolle näin on käynyt, vaan näin kävi myös kirjailija Norah Vincentille. Hän naamioitui mieheksi, ja vietti miesten kanssa aikaa puolitoista vuotta. Kirjan nimi on Self-Made Man (https://en.wikipedia.org/wiki/Self-Made_Man_(book)).

Cassie Jayn 15 minuuttia kestävä Ted-Talk, jos se sattuisi ketään kiinnostamaan:

MEETING THE ENEMY A feminist comes to terms with the Men's Rights movement  (https://www.youtube.com/watch?v=3WMuzhQXJoY&t=3s) (YT).

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 17, 2021, 09:19:33

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 17, 2021, 08:23:16
Hän saa kyllä myös pääkirjoitustaan kehuvia kommentteja vastineensakin kommenttikentässä, joka on muutenkin mielenkiintoista luettavaa alkaen taloustieteen politisoitumisen ruotimisesta.

Oleellinen pointti olisi ollut, että käsitellyt tieteenalat eivät ole eksakteja tieteitä, kuten ei ole taloustiedekään. Mikäli Saska olisi muotoillut pääkirjoituksensa siihen viitaten, niin älämölöä olisi ollut hankalampi nostaa. Se nyt joka tapauksessa on näiden piirien suosikkipuuhaa - he järjestivät akateemiset loukkaantumiskisat.

Tähän jotain koirista ja kalikoista. :)

Tieteenalojen metodologiaerot oli liian iso aihe noin lyhyeen kirjoitukseen.
...
Ei eksaktius ole tieteen ainoa mitta. Ihmistieteet ovat erilaisia, koska niiden tutkimuskohde on erilainen, monimutkai­sempi.

Saskan vastine vaikutti hyvältä. Vaikka hänet pääsikin yllättämään tuoreessa somevoimakkuudessaan kaiketi jo vanha demarkaatio-ongelma poissulkemisineen sekä lievempi tieteiden keskenään arvottaminen rahoitus-ja arvostusongelmineen.

Reaktion kiihkeys oli minulle sokki, jota olen yrittänyt itselleni selittää.
Ehkä syytä voi hakea siitä, että osa yliopistoväestä tuntuisi olevan jatkuvassa hälytystilassa ympärillään aistimansa tiedevastaisuuden takia. Googlen avulla meistä kaikista on tullut eksperttejä: epidemiologeja, perustuslakijuristeja, sukupuolentutkijoita tai muuten vain besserwissereitä. Rakentavaan kritiikkiin liittyy myös pahan­tahtoista asiantuntijavihaa.
Tilanne on ristiriitainen. Kriisien ja muutosten keskellä tosipohjaisen ja tutkitun tiedon tarve kasvaa. Samalla yliopistoja kyseenalaistetaan entistä ankarammin. Sellaisessa tilanteessa vihollisia alkaa helposti nähdä ystävissäkin ja pienikin irto­lause voi tuntua uhkaavalta hyökkäykseltä.
Niin taisi käydä pääsiäisen pääkirjoitusta luettaessa.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917362.html

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 17, 2021, 08:43:23
Kritiikin kritiikissä äärioikeistolaisuuden osoittelu on jo täysin naurettavaa - alleviivaten juuri sitä, miten itsetiedottoman tihrusilmäistä touhu pahimmillaan voi olla. "Ei me olla poliittisia; te olette äärioikeistolaisia"! :)

Grievance Studies oli todellinen tapaus, eikä siitä ole opittu mitään. Se, että siihen voi vedota myös jotkin äärioikeistolaispiirit ei todellakaan tarkoita, että kaikki Grievance studies -tapaukseen viittaavat ovat äärioikeistolaisia.

Intersektionaalinen feminishän muuten on rodullistamista ja ihmisten jaottelua, että sikäli se ei juurikaan eroa rotuopista. Tuomitsemis- eli Cancel-kulttuuri on sitä itseään, vain toisin keinoin.

Huvittavinta on nyt se, että minulla olisi suora lähde esim. sille, miten tätä valitettavaa ilmiötä suomalaisessa yliopistomaailmassa käsitellään (Nimen omaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden ammattiryhmän keskuudessa) mutta sitäkään lähdettä en tänne laita, vaikka se olisi tässä asiassa oma etuni. On nimittäin niin, että yleisellä tasolla tälle foorumille nyt ei vain kannata linkittää  akateemisen maailman omaksi alustaksi tarkoitettua lähdettä. Minua sopii syyttää elitismistä - mutta todellinen syy on se, että tällä foorumilla on liikaa hörhömaallikoita, joiden tietoon en sellaisia lähteitä halua.

Mutta yksi hyvä, rautalankamallin sisältävä blogikirjoitus asiasta on laittaa. Se käsittelee intersektionaalista feminismiä ja sitä, mikä touhussa todellakin mättää:

Intersektionaalisuus ja 4. aallon feminismin epätodellinen ydin (https://leikkauspiste.wordpress.com/2020/07/29/intersektionaalisuus-ja-4-aallon-feminismin-epatodellinen-ydin/).

"Hartsockin mukaan hallitsevan luokan näkökulma on puolueellinen ja vääristynyt, kun taas sorrettujen luokkien näkökulma paljastaa tosiasialliset ihmisten väliset suhteet." (Hekman, S. (1997): Truth and Method: Feminist Standpoint Theory Revisited. Signs: Journal of Women in Culture and Society vol. 22, no. 2)

Tätä intersektionaalisuus tarkoittaa. Tätä intersektionaalisuus ajaa. Oletko sinä esimerkiksi valkoihoinen, terve tai heteroseksuaalinen? Olet tällöin sortaja ja sinun näkökulmasi on intersektionaalisten feministien mukaan puolueellinen ja vääristynyt".

Suosittelen erityisesti kaikkia intersektionaalisuudesta hihkuvia lukemaan sen.

Lainaan itseäni ja pyydän kiinnittämään huomiota ja-sanaan populismin ja äärioikeiston mainitsemisen kohdalla:

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 17, 2021, 06:24:18
Aiheesta enemmän: https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair#Criticism

Kamoon. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden syyttäminen ideologisuudesta on Väliverrosen mukaan useissa maissa useissa maissa tyypillistä populistiselle retoriikalle ja äärioikeistolle. Suomessa samankaltaisia näkemyksiä on esittänyt esimerkiksi osa perussuomalaisten kannattajista.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Tulkitsin asian niin että ns. pehmeiden tieteiden syyttäminen ideologisiksi on tyypillistä juuri populisteille ja äärioikeistolle ja että Perussuomalaiset ovat profiloituneet Suomen eduskuntapuolueista eniten populistiseksi ja äärioikeistolaiseksi puolueeksi.

Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rodullistaminen
Myös feminismin piirissä on terrorismin lisäksi rodullistamistakin ilmennyt ja se taisi innoittaa myös intersektionaalisen feminismin ja tutkimuksen syntyä.

Linkistäsi löysin kolme kohtaa joilla perustellaan intersektionaalisuuden ja intersektionaalisen feminismin epäloogisuutta ja vaarallisuutta. joita tässä omin sanoin yritän tällä kertaa kuvailla:
-Feminismiä edustava lopputulosten tasa-arvon suosiminen ja sen sosialistisuus.
-feminismiä edustava epäsymmetrisesti ja epätasa-arvoisesti miehiä sortava ja näin myös intersektionaalisuuden kanssa ristiriitainen toiminta.
-standpoint-teoria.
Noihin kommentoisin omien pohdintojeni varassa, että:
-Kuten yksilö tarvitsee yhteisöä ja yhteisö yksilöä, vapaus vastuuta ja vastuu vapautta tai markkinatalous sääntelyä ja sääntely markkinataloutta, niin myös liberalistisuus tarvitsee sosialistisuutta eli mahdollisuuksien tasa-arvo lopputulosten tasa-arvoa. Kolikon toisen puolen väheksyminen tai jopa kieltäminen johtaa lievimmillään hassuihin äärikantoihin ja tilanteisiin.
Demokratian kannalta siis liberaalidemokratiaa ja kansandemokratiaa parempi välimalli olisi liberaali sosiaalidemokratia. :)
-Feminismillä on taisteleva radikaali historiansa ja muutos jota se on onnistunut saamaan aikaan, vaatii saavutettuihin valta-asemiinsa ja toimintarakenteisiinsa kuolettavan jähmettymisen sijasta myös feminismin muuttumista maailman mukana, uudistumista esim. kohti entistä tieteellisemmän intersektionaalisen tasa-arvon edustamista.
-Stanpoint-teoriaa tulkitsin suosiollisesti tieteelliseksi siinä mielessä että todellisuus on aina materiaalista, yksilöllistä ja yhteisöllistä kulttuurista mielen tulkitsemaa kuvausta maailmasta.
Ja että täydellinen objektiivisuus on näin ollen aina myös tieteessä saavuttamaton mutta tärkeä tavoite, sekä valtavirtaistuneen objektiivisuuden kyseenalaistaminen on konsensuksen varassa lepäävässä tieteessäkin aina vähemmistönä havaittujen anomalioiden avulla aina epätäydellistä tiedettä, objektiivisuutta ja havaintomaailmaa tarkentavaa tärkeää jatkuvaa tapauskohtaista kriittistä toimintaa ja jopa työteliästä taistelua.
Intersektionaalisuuden mahdollistaessa myös valtavirtaistuvan feminisminkin objektiivisuutta haastavaa ja tarkentavaa uudistamista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Standpoint-teoria

Intersektionaalisuus ehkä on näitä "trendi-ilmiöitä", mitä silakkaliikkeet, blm, prekaaritkin aikoinaan ajoivat. Jotain epä-älyllistä vasemmistoideologiaa, jossa on kuorta, muttei lopulta sisältönä muuta kuin vanhentunut kulttuurimarxismiajattelu.

Rodullistamisajattelu on apartheidia, ihmisten luokittelua rodun perusteella. On hämmentävää, etteivät vasurit tajua ajatuksen yhtäläisyyttä?!

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 17, 2021, 09:42:22
Katsotaanpa.

Olen Aave, ja teen väitöskirjaa. Väitöskirjani aiheena on Saska Saarikosken laatima pääkirjoitus, ja sen esiin nostama loukkaantumiskulttuuri suomalaisessa akateemisessa työskentelykulttuurissa. Kyseessä on tapaustutkimus, ja olen valinnut sen teoreettiseksi viitekehykseksi Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa -teoreeman".

Johan tällä liirumlaarumilla väittärin ja sitten tohtorinhatun tietyissä piireissä pykäisi, ihanan tieteellistä! :)

Mutta suomalainen humanistitiede on usein tuollaista nykyisin:
https://www.suomenuutiset.fi/yliopistoissa-tutkitaan-nyt-kehopositiivisuutta-kuritonta-feminismia-queer-aktivismia-ja-nuorison-ilmastoahdistusta-suomen-akatemia-rahoittaa/ (https://www.suomenuutiset.fi/yliopistoissa-tutkitaan-nyt-kehopositiivisuutta-kuritonta-feminismia-queer-aktivismia-ja-nuorison-ilmastoahdistusta-suomen-akatemia-rahoittaa/)
Me oikeasti maksamme tuosta = vähemmän luonnontieteellisestä tutkimuksesta. :o

a4,

Olisiko sinulla jotain omaa sanottavaa?

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 18, 2021, 20:48:56
Noihin kommentoisin omien pohdintojeni varassa, että:
-Kuten yksilö tarvitsee yhteisöä ja yhteisö yksilöä, vapaus vastuuta ja vastuu vapautta tai markkinatalous sääntelyä ja sääntely markkinataloutta, niin myös liberalistisuus tarvitsee sosialistisuutta eli mahdollisuuksien tasa-arvo lopputulosten tasa-arvoa. Kolikon toisen puolen väheksyminen tai jopa kieltäminen johtaa lievimmillään hassuihin äärikantoihin ja tilanteisiin.
Demokratian kannalta siis liberaalidemokratiaa ja kansandemokratiaa parempi välimalli olisi liberaali sosiaalidemokratia. :)
-Feminismillä on taisteleva radikaali historiansa ja muutos jota se on onnistunut saamaan aikaan, vaatii saavutettuihin valta-asemiinsa ja toimintarakenteisiinsa kuolettavan jähmettymisen sijasta myös feminismin muuttumista maailman mukana, uudistumista esim. kohti entistä tieteellisemmän intersektionaalisen tasa-arvon edustamista.
-Stanpoint-teoriaa tulkitsin suosiollisesti tieteelliseksi siinä mielessä että todellisuus on aina materiaalista, yksilöllistä ja yhteisöllistä kulttuurista mielen tulkitsemaa kuvausta maailmasta.
Ja että täydellinen objektiivisuus on näin ollen aina myös tieteessä saavuttamaton mutta tärkeä tavoite, sekä valtavirtaistuneen objektiivisuuden kyseenalaistaminen on konsensuksen varassa lepäävässä tieteessäkin aina vähemmistönä havaittujen anomalioiden avulla aina epätäydellistä tiedettä, objektiivisuutta ja havaintomaailmaa tarkentavaa tärkeää jatkuvaa tapauskohtaista kriittistä toimintaa ja jopa työteliästä taistelua.
Intersektionaalisuuden mahdollistaessa myös valtavirtaistuvan feminisminkin objektiivisuutta haastavaa ja tarkentavaa uudistamista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Standpoint-teoria

Liirumlaarum lol!

Ei todellakaan yllätä, että omat pohdintasi ovat korkealentoista, idealistista yleislätinää - kammiofilosofiaa, jolla ei sitten olekaan juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo eivät ole toistensa kääntöpuolia, vaan viime mainitulla ajetaan agendaa toisin keinoin. Konkreettinen esimerkki työelämästä: sen sijaan, että työpaikkaan palkattaisiin osaavin ja ansioitunein, palkataankin sukupuolen, etnisyyden tai seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen perusteella. Lopputulosten tasa-arvoa. Koulutus: lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys on saatettu huonolle tolalle siihen pisteeseen, että jos kyse olisikin tytöistä, niin asia olisi korjattu jo ajat sitten. Päämärät ja keinot, ja pikemminkin tasa-arvoisuudeksi naamioitua tyttöjen suosimista.

Standpoint-teoria pähkinänkuoressa: Ihminen on sorrettu, jos hän vain niin kokee. Ei se haittaa vaikka mitään varsinaista evidenssiä tästä sorrosta ei löydykään, kun oma fiilis määrittelee sen, että sortoa on.

Ihanan tieteellistä. Varmemmaksi vakuudeksi tästä alituiseen tieteellistyvästä sukupuolentutkimuksesta (Naurahdin tätä kirjoittaessani ääneen) arvon sukupuolentutkijaprofessori ripottelee akatemiassa vuorisuolaa nurkkiin, puhdistaakseen tulehtunutta työilmapiiriä. Siinä sitä tieteellisyyttä kerrakseeen.

Sori nyt a4, mutta tapasi käsitellä asioita on jo tylsistyttävän tuttu - idealistista lirkuttelua, jossa sisältö sekoitus yleviä periaatteita ja silkkaa huttua. Tarttis saada lihaakin luiden ympärille. En pidätä hengitystäni, että sitä osaisit tuottaa.

Intersektionaalisuus on yksinkertainen työkalu yksinkertaisille ihmisille, ja sen pätevä käyttö on joka tapauksessa aina subjektiivista. Lisäksi siinä ei huomioida tilannesidonnaisuuksia tai olosuhteita lainkaan.

Esimerkki: Saattaa olla noloa ja painostavaa olla homo jollain pikkupaikkakunnalla - suuremmissa kaupungeissa sillä ei ole mitään väliä.

Otetaan yksi kappale "sukupuolentutkijaa". Hän laatii tutkimuksen homoihin kohdistuvasta syrjinnästä. Hän laatii aiheesta verkossa täytettävän kyselykaavakkeen, suorittaa runsaasti henkilöhaastatteluja, ja niin edelleen. Tutkimuksessa keskitytään näihin kokemuksiin.

Valistunut arvioini on, että tyypillisin syrjinnän kokemus länkkärihomolla on sellainen, että jossain pikkupaikkakunnalla jompi kumpi vanhemmista tai pahimmassa tapauksessa kumpikin vanhemmista ei sulata lapsensa seksuaalista suuntautumista. Kokemus on tyypillinen ja sinänsä kiistaton, ja tutkijallemme kertyy näistä kokemuksista runsaasti aineistoa.

Lopputuloksena osoitetaan aukottomasti, että homot kohtaavat syrjintää ja sortoa. Empatian kyynel, ja tätä vastaan meidän on väsymättä taisteltava!

Mitä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole lainkaan huomioitu on, että mikä on tyypillinen ja reaalinen tilanne nyt. Siitä sen sijaan on tuore tutkimus, tässä:

Social Exclusion and Resilience: Examining Social Network Stratification among People in Same-Sex and Different-Sex Relationships  (https://academic.oup.com/sf/advance-article-abstract/doi/10.1093/sf/soab019/6180110) (Oxford Academic).

Tutkimuksen mukaan samansukupuolisilla on laajemmat ja tiiviimmät ystävä- ja toveriverkostot, kuin ei samaa sukupuolta olevilla. Toisin sanoen, mikäs kauhia hätä heillä nyt sitten olikaan?! Voisi jopa väittää, että syrjinnän kokemuksilla on ollut heidän elämässään myönteinen vaikutus ja kaikkein kamalintahan olisikin, mikäli he menettäisivät  vähemmistöstatuksensa.

Mitä todellisuuteen muuten tulee niin mitäpä veikkaatte, ketkä ovatkaan syrjiytyneimpiä, ja yleisesti suurimmassa syrjäytymisvaarassa? Olisivatko ne trendihomoja, vaiko sittenkin niitä "sortaja"-vihollsia eli valkoisia heteromiehiä?

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 19, 2021, 12:51:27
Social Exclusion and Resilience: Examining Social Network Stratification among People in Same-Sex and Different-Sex Relationships  (https://academic.oup.com/sf/advance-article-abstract/doi/10.1093/sf/soab019/6180110) (Oxford Academic).

Tutkimuksen mukaan samansukupuolisilla on laajemmat ja tiiviimmät ystävä- ja toveriverkostot, kuin ei samaa sukupuolta olevilla. Toisin sanoen, mikäs kauhia hätä heillä nyt sitten olikaan?! Voisi jopa väittää, että syrjinnän kokemuksilla on ollut heidän elämässään myönteinen vaikutus ja kaikkein kamalintahan olisikin, mikäli he menettäisivät  vähemmistöstatuksensa.

Mitä todellisuuteen muuten tulee niin mitäpä veikkaatte, ketkä ovatkaan syrjiytyneimpiä, ja yleisesti suurimmassa syrjäytymisvaarassa? Olisivatko ne trendihomoja, vaiko sittenkin niitä "sortaja"-vihollsia eli valkoisia heteromiehiä?

Sitäkin on tutkittu, että avokätisimmin lähimmäisiään auttavat köyhät, ja mitä varakkaampi ihmisestä tulee, sitä vähemmän hän avaa kukkaronsa nyörit auttaakseen muita. Köyhien avuliaisuus ei ole osoitus köyhien rikkaudesta, vaan köyhien avuliaisuudesta.Tuo mainitsemasi tutkimustulos voi olla seuraus homojen kokemasta syrjinnästä, ja siitä, että hakevat turvaa toisistaan, eikä niinkään osoitus, että syrjintää ei ole. Milloin elämässä tulee isoin tarve ystäville? Silloin, kun asiat eivät mene niin hyvin. En usko syrjinnän kokemuksilla tai henkisellä väkivallalla olevan myönteisiä vaikutuksia kovinkaan paljon, sen enempää kuin hakkaamisellakaan olisi myönteisiä vaikutuksia.

^
Voi olla niin, ettei Aaveella ole itsellään yhtään ystäviä, joten se että joillakin homoilla niitä on ja homojen huolien kuunteluun on olemassa kanavat kun taas Aaveen huolien kuunteluun ei ole, niin ottaahan se pattiin.

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 19, 2021, 12:51:27
Mitä todellisuuteen muuten tulee niin mitäpä veikkaatte, ketkä ovatkaan syrjiytyneimpiä, ja yleisesti suurimmassa syrjäytymisvaarassa? Olisivatko ne trendihomoja, vaiko sittenkin niitä "sortaja"-vihollsia eli valkoisia heteromiehiä?

Vaikea sanoa. Homoilla on enemmän päihde- ja mielenterveysongelmia kuin heteroilla, ja LGBTWTF-nuoret tekevät karkeasti tuplasti itsemurhia päätä kohden heteroihin verrattuna. Veikkaan itse, että yhteiskunnan asenteet eivät ole keskeisin selittävä tekijä enää nykyään.

Joskus muinoin rantojen miehissä ja puliukoissa oli paljon homoja. Osa saattoi tietysti olla matkan varrella oppineita, koskapa naisia ei niissä piireissä paljon ole.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 19, 2021, 13:15:45
Tuo mainitsemasi tutkimustulos voi olla seuraus homojen kokemasta syrjinnästä, ja siitä, että hakevat turvaa toisistaan, eikä niinkään osoitus, että syrjintää ei ole.

En ole missään väittänytkään, etteikö syrjintää voi olla, eiväthän tämän tyyppiset tutkimukset ole toisiaan poissulkevia. Ja on ihan varmasti eri asia olla köyhä, vanha ja väljä homo kuin pintaliitävä, nuori ja kisakireä trendihomo. Edellä mainittu saattaakin saada pääsääntöisiä syrjimiskokemuksia ihan omalta kastiltaan...

Näissä ryhmissä on muutenkin oma nokkimisjärjestyksensä. Esimerkiksi myös homot suhtautuvat epäillen biseksuaaleihin (https://yle.fi/uutiset/3-11533379) (Yle).

Biseksuaalit ovat liian homoja heteroille, ja liian heteroita homoille. On se kovaa!

Monet homot ja lesbot ovat sitäkin mieltä, että näitä muita kirjainyhdistelmäperheeseen kuuluvia ei saisi sisällyttää vähemmistöiksi lainkaan, vaan se on ainoastaan homojen ja  lesbojen yksinoikeus.

Keski-Euroopassa homot ja lesbot ovat ryhtyneet äänestämään kasvavasti oikeistoa ja myös äärioikeistoa. Se johtuu heidän säännöllisistä ja pelottavista syrjintä- ja sortokokemuksistaan, joissa sortajina eivät suinkaan ole valkoiset heteromiehet, vaan maahanmuuttajataustainen, uskonnollinen vähemmistö. Siinä on intersektionaalisuus- ja multikulti-kiemuroita kerrakseen.

 

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 19, 2021, 13:48:03
Vaikea sanoa. Homoilla on enemmän päihde- ja mielenterveysongelmia kuin heteroilla, ja LGBTWTF-nuoret tekevät karkeasti tuplasti itsemurhia päätä kohden heteroihin verrattuna. Veikkaan itse, että yhteiskunnan asenteet eivät ole keskeisin selittävä tekijä enää nykyään.

Joskus muinoin rantojen miehissä ja puliukoissa oli paljon homoja. Osa saattoi tietysti olla matkan varrella oppineita, koskapa naisia ei niissä piireissä paljon ole.

Ei olisi tasapuolista, että syrjäytymisvaarassa olevien heteronuorukaisten ryhmä rinnastetaan koko aakkoskirjoon, ja uhriutumiskisan tulos julistetaan sitä kautta (Väkilukuun suhteutettuna). On yleisessä tiedossa, että nuoret miehet ovat se alttein "ryhmä". Vastaavasti veikkaan (En tiedä), että LGBTWTF (Heh) -porukoista transsukupuoliset ovat itsemurha-altteinta ryhmää, ja näin yhteenniputtamalla nostavat koko sakin lukuja. Itsemurha-alttiushan on heillä korkea vielä senkin jälkeen, kun ovat tehneet sukupuolenvaihdoksen. Moni heistä katuu sitäkin jälkikäteen katkerasti, vaikka siitä ei niin puhuta.

Iranissahan ei sitten ole homoja lainkaan. Jos siellä jää homostelusta (Bottom) kiinni, niin vaihtoehtoja kaksi: joko kuula kalloon, tai sukupuolenkorjausleikkaus. Valtio kustantaa molemmat vaihtoehdot.

Turku Center -pöhinöitä imitoidakseni it's almost as if seksuaalivähemmistötkin ovat ihmisiä ennakkoluuloineen ja poteroineen, eivätkä mitään valaistuneita indigolapsia vain siksi, että tykkäävät hinkata pissavehkeitään vähän eri tavalla kuin kanta-astujat. :)

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 19, 2021, 12:24:37
Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo eivät ole toistensa kääntöpuolia, vaan viime mainitulla ajetaan agendaa toisin keinoin. Konkreettinen esimerkki työelämästä: sen sijaan, että työpaikkaan palkattaisiin osaavin ja ansioitunein, palkataankin sukupuolen, etnisyyden tai seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen perusteella. Lopputulosten tasa-arvoa. Koulutus: lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys on saatettu huonolle tolalle siihen pisteeseen, että jos kyse olisikin tytöistä, niin asia olisi korjattu jo ajat sitten. Päämärät ja keinot, ja pikemminkin tasa-arvoisuudeksi naamioitua tyttöjen suosimista.

Standpoint-teoria pähkinänkuoressa: Ihminen on sorrettu, jos hän vain niin kokee. Ei se haittaa vaikka mitään varsinaista evidenssiä tästä sorrosta ei löydykään, kun oma fiilis määrittelee sen, että sortoa on.

Ihanan tieteellistä. Varmemmaksi vakuudeksi tästä alituiseen tieteellistyvästä sukupuolentutkimuksesta (Naurahdin tätä kirjoittaessani ääneen) arvon sukupuolentutkijaprofessori ripottelee akatemiassa vuorisuolaa nurkkiin, puhdistaakseen tulehtunutta työilmapiiriä. Siinä sitä tieteellisyyttä kerrakseeen.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo asetetaan usein vastakkaisiksi vaikka ne ovat toisiaan tukevia.
Usein poliittisia päätöksiä tehdessä pohditaan, että perustellaanko investoinnit mahdollisuuksien tasa-arvolla vai lopputuloksen tasa-arvolla
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mahdollisuuksien_tasa-arvo
Sen sijaan, että työpaikkaan palkattaisiin osaavin ja ansioitunein, palkataankin sen lisäksi myös sukupuolen, etnisyyden tai seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen perusteella. Tarvitaan molempia eli mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvoa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan työhönotossa on huomioitava seuraavat seikat:[3] 1) tietyn ryhmän suosinta ei saa olla automaattista, vaan tapauskohtaista; 2) hakijoiden pitää olla ansiokkuudeltaan joko yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä, ja 3) positiivista erityiskohtelua ei saa käyttää, jos tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa on vain vähäisiä eroja ryhmien välillä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4
Koulutus: mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi myös kohdennetuin tukitoimin eli lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys olisi saatettavissa paremmalle tolalle.
Intersektionaalisuus auttaisi osaltaan kohdentamisessa: Intersektionaalisuus on tapa kuvailla ja analysoida miten yksilön asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen lisäksi monet muut erot, kuten yhteiskuntaluokka, alkuperä, seksuaalinen suuntautuneisuus ja ikä.
Intersektionaalisuus on vahvasti sidoksissa standpoint-teoriaan eli näkökulmasidonnaisuuden teoriaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Intersektionaalisuus

Standpoint-teoria pähkinänkuoressa: Teorian keskeinen ajatus on, että tiedon analyysin tulee ottaa huomioon analyysin tekijän asema yhteiskunnassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Standpoint-teoria

Lisää tieteen suolausta: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_scientific_misconduct_incidents

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 22, 2021, 00:28:43
Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo asetetaan usein vastakkaisiksi vaikka ne ovat toisiaan tukevia.

Katteeton väittämä, vailla mitään todellista pohjaa tasa-arvolle. Sitä itseään, eli uusmarxistista, feministis-ideologista retoriikkaa.

-"Miten ja miksi ne ovat muka toisiaan tukevia?"
-"Koska niin ajatellaan ja ollaan sitä mieltä".
-"Ketkä niin ajattelevat, ja miksi"?
-"No kun me nyt vaan ollaan sitä mieltä".

Tytti Yli-Viikari ei ollut vielä riittävän intersektiossa. Itse asiassa Valtiontalouden tarkastusviraston johtoon olisi tullut palkata esim. joku lasku- ja lukutaidoton, satunnaisotannalla jostain Siperian tundralta poimittu henkilöoletettu. Tämä olisi tukenut vieläkin merkittävämmin viraston toimintaa, ja herättänyt laajaa kansalaisluottamusta instituutioon - sen ammatilliseen osaamiseen, hyveellisyyteen ja poliittiseen riippumattomuuteen.

Onhan se kyllä radikaali ja ennen kaikkea tasa-arvoinen ajatus, että niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin kannattaisi palkata osaavimpia ihmisiä, eikä jonkin toissijaisen seikan perusteella kuten etnisyys, seksuaalinen suuntautuneisuus tai sukupuoli, ylipäätään.

Lainaus käyttäjältä: a4
Koulutus: mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi myös kohdennetuin tukitoimin eli lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys olisi saatettavissa paremmalle tolalle.

Runoratsu laukkaa, pilvenhattaraa haukkaa! Kun koko koululaitos (Alkaen varhaiskasvatuksesta) on keikautettu mahdollisuuksien tasa-arvosta lopputulosten tasa-arvon suuntaan nimen omaan tyttöjä suosien, niin sitten kaltaisesi viiden pennin kammiofilosofi runoilee täällä asioista, joista ei todellisuudessa edes tiedä.

Lisäksi ryhdyit jälleen linkittämään asioista, jotka sisältyivät jo alun perin laittamaani tekstiin. Kai sinä menet johonkin mantramoodiin ja hauki on kala -verbaliikkaan, kun todellinen substanssi puuttuu.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on moderni feministinen politrukki, ja ns. intersektionaalinen feminismi sitä originaalia incel-mentaliteettia.

Sivumennen mainitakseni en suosittele ottamaan mitään kasvatusohjeita näiltä perverssin ideologian kannattajilta. Maailmassa kun on sitä varten ihan oikeaa, kriittisen tarkastelun kestävää tiedettä, tietoa ja osaamista, kuten kehityspsykologia. Jos on lasten kehittymisestä ja kasvamisesta kysyttävää niin sitä tietoa kannattaa hakea esimerkiksi siltä suunnalta, eikä joiltain "sukupuolentutkijoilta". Tämä on viisaus ja profeetat.

^ Ihan kiinnostavia noi heitot että biseksuaalit kohtaa ennakkoluuloja erityisesti tai nimenomaan homojen taholta ja että yhteiskunnan asenteet tai toimintatavat eivät ole tärkein syy seksuaalivähemmistöjen henkiseen pahoinvointiin. Tarkoitan että ne on ihan oikeasti hyviä ja kiinnostavia väitteitä.

Tässä on vaan laajemminkin sellainen sivumaku että syytellään jotain "väärän leirin" ihmisiä aivan saatanan hätäisesti typerehtimisestä ja esitetään omat mutut ja hajanaiset uutistietoihin ja ties mihin perustuvat näkemykset niin että vastapuolella on täysin naurettavaksi karikatyyriksi väännetty tai tahallaan väärin ymmärretty versio jonkun näkemyksistä -- ja tätä vasten sitten ne omat suht hätäisetkin heitot ovat suorastaan syvää viisautta

Mun näppituntuma on sellainen, että kyllä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat edelleen on tosi herkkiä ja voimakkaasti latautuneita meilläkin -- eikä siitä ehkä koskaan päästä, vaan se voi olla, että niiden tavallaan kuuluukin olla ns. "isoja" asioita, vähän niin kuin kakkaaminen, pissaaminen, syöminen ja juominenkin ovat.

Meillä on mun mielestä edelleen vaikeuksia transsukupuolisuuden kanssa. Siihen suhtaudutaan aika suurella epäluulolla ja pelolla, että joku voi olla vaikka biologisesti nainen ja ihan normaalin ja täysin naisen oloinen -- ja sitten sukupuolenvaihdoksen myötä hän voi olla myös täysin uskottava mies ja jonkun mielestä jopa ihan komea sellainen. Silloin se muuttuu ihan täysin, miten me sitä ihmistä arvotetaan ja arvioidaan, ja se on jotenkin pirun kiusallista joutua näiden asioiden kanssa ns. väkisin nokatusten.

Väittäisin että se on paljon helpompi kehystää totakin asiaa niin että nää ihmiset nyt vaan on jotain ongelmatapauksia ja siirtää se homma niin että ongelma ja vika ja kaikki tällainen on heissä. He hirttävät itsensä ja tekevät itsemurhan ja ovat kummallisia, ongelmakäyttävät päihteitä eikä niiden parisuhteet pysy kasassa -- kun taas itse on voimakas ja terve ja ehjä ja näkee selvästi ja tajuaa ja niin pois päin.

Kun taas yhtälailla vois kysyä, miten noi asiat ihan oikeasti on omalla kohdalla  :-* 8)

Ja tää nyt ei tarkoita sitä etteikö olis tärkeä puhua transihmisten tai homojen tai biseksuaalien asioista tai miesten asioista ja kokemuksista. Oon mäkin täällä koittanut noista joitain nostaa välillä esiin.

Voi olla että tämä on vähän samanlainen juttu kuin se kun puhutaan jostain että neekerit ja arabit tai mutiaiset sitä tai tätä ja sitten katsellaan jotain tilastoja ja muka tiedetään siitä niin helvetisti. Eihän siinä välttämättä ole kyse siitä että ne tai niiden asiat, elämät yms. tälleen puhuvaa ihmistä oikeasti kiinnostais paskan vertaa, vaan usein se on vaan tapa asemoida omaa itseä suhteessa muihin, ja koko touhu on yhtä isoa, paskantärkeää performanssia.

Mun kyseenalaistava pointti on siis se, että missä määrin kyse on tämän tyyppisestä, kun me puhutaan seksuaalivähemmistöistä, homoista, biseksuaaleista, transsukupuolisita, muunsukupuolisista ja niin edelleen.

Se taas on mun mielestä ihan jees että ollaan kiinnostuneita niistä ihmisistä ja niiden asioista ja elämistä. Eikä mun tarkoitus ole tässä julistaa mitään tuomiota että joku ei olis kiinnostunut tai ei tajua tai niin pois päin. Korkeitaan mua nyt ärsyttää jonkun tyyli, mutta niin minäkin ihmisiä ärsytän  :P

Muutama vuosi sitten Yle uutisoi että yhdysvaltavalaistutkimuksen mukaan seksuaalivähemmistöillä ja etenkin biseksuaalipojilla on kohonnut itsemurhariski (https://yle.fi/uutiset/3-10024459).

USA:sta on aika paljonkin tutkimusnäyttöä sille, että itsemurhan riski olis biseksuaaleilla kohonnut suhteessa sekä homoihin että heteroihin sukupuolesta riippumatta, esim. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24839908/

On tästä muunkinlaisia tuloksia. Esimerkiksi Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan seksuaalivähemmistöillä on kohonnut itsemurhariski, mutta biseksuaaliset miehet eivätkä homomiehet olleet sen suuremmassa riskissä kuin heteromiehetkään , kun taas biseksuaalisilla naisilla oli kohonnut riski suhteessa lesboihin ja heteronaisiin. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26631718/

Miten noi löydökset teidän mielestä sopii yhteen sen kanssa, että kyse ei ole mistään sellaisesta että olis omana itsenään vaikeampi löytää yhteiskunnasta rooli ja hyväksyntä ja rakentaa toimiva elämä -- vaan että nää ihmiset nyt on vaan psyykkisesti heikkoja ja sairaita paskoja? Jos nyt sallittaan tämmönen että retorisesti vähän revittelen sillä mitä urogalius ja ehkä joku muukin paljon rauhallisempaan sävyyn uumoili
:-P

Mikä vois selittää aika selkeät erot tuloksissa USA:n ja Australian tutkimusten välillä? Onko noista olemassa Suomessa ja suomalaisella aineistolla tehtyjä tutkimuksia?

Laitan alle pari kuvankaappausta Ylen artikkelissa käsitellystä yhdysvaltalaistutkimuksesta siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa tämmöset vuoden 2015 kyselytulokset USA:sta:

(https://i.ibb.co/vc3fxzC/Screenshot-2021-04-22-at-11-53-18.png) (https://ibb.co/0nC1jJp)


(https://i.ibb.co/VJ14wd7/Screenshot-2021-04-22-at-11-53-42.png) (https://ibb.co/rFjrdgC)

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 22, 2021, 10:50:04
Onhan se kyllä radikaali ja ennen kaikkea tasa-arvoinen ajatus, että niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin kannattaisi palkata osaavimpia ihmisiä, eikä jonkin toissijaisen seikan perusteella kuten etnisyys, seksuaalinen suuntautuneisuus tai sukupuoli, ylipäätään.

No kun justiin näin. Meillä valkoisilla, lihaa syövillä heteromiehillä oli ihan jo tarpeeksi hyvät perusteet olla pätevin ja nyt mitä saatanaa saa kuulla. Ei tätä, ennen oli hyvin suuntautuneisuus ja sukupuoli.


T: Xante

Tykkään enemmän tasa-arvoideologioista, kuin tuollaisista, jotka korostavat/esiinnostavat jotain ryhmiä. Miksei kelpaa se ajatus, että ketään ei nosteta framille?

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 22, 2021, 10:50:04

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 22, 2021, 00:28:43
Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo asetetaan usein vastakkaisiksi vaikka ne ovat toisiaan tukevia.

Katteeton väittämä, vailla mitään todellista pohjaa tasa-arvolle. Sitä itseään, eli uusmarxistista, feministis-ideologista retoriikkaa.

-"Miten ja miksi ne ovat muka toisiaan tukevia?"
-"Koska niin ajatellaan ja ollaan sitä mieltä".
-"Ketkä niin ajattelevat, ja miksi"?
-"No kun me nyt vaan ollaan sitä mieltä".

Lainaus käyttäjältä: a4
Koulutus: mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi myös kohdennetuin tukitoimin eli lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys olisi saatettavissa paremmalle tolalle.

Runoratsu laukkaa, pilvenhattaraa haukkaa! Kun koko koululaitos (Alkaen varhaiskasvatuksesta) on keikautettu mahdollisuuksien tasa-arvosta lopputulosten tasa-arvon suuntaan nimen omaan tyttöjä suosien, niin sitten kaltaisesi viiden pennin kammiofilosofi runoilee täällä asioista, joista ei todellisuudessa edes tiedä.

Alexander Stubbin mukaan mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan "jokaisen suomalaisen aitoja, tasaveroisia mahdollisuuksia kehittyä ja onnistua taustastaan riippumatta". Stubb tekee erottelun lopputulosten tasa-arvoon, jota hänen mukaansa erityisesti poliittinen vasemmisto tavoittelee. Lopputulosten tasa-arvossa Stubbin mukaan jokainen saa samankaltaisen palkkion ahkeruudesta riippumatta. Tämä on varsin tyypillinen oikeistolainen tapa puhua tasa-arvosta. Oikeistolaiset keskustelijat kuvaavat mahdollisuuksien tasa-arvoa usein juoksuratametaforalla. Sen mukaan tasa-arvoa on kaikkien lähteminen samalta viivalta, ei kaikkien saapuminen maaliin samaan aikaan.

Hyvänä esimerkkinä asiasta käy koulutus. Suomen kaltaisessa maksuttoman korkeakoulutuksen maassa ympäristöllä ei tulisi teoriassa olla merkitystä koulutus- ja alavalinnan kanssa, vaan päätöksen tulisi perustua jokaisen yksilölliseen harkintaan.
https://sorsafoundation.fi/miksi-mahdollisuuksien-tasa-arvo-on-huono-tavoite/
Eli koululaitoskin tarvitsee myös mahdollisuuksien tasa-arvoa, joka voisi tarvittaessa tarkoittaa lopputulosten tasa-arvon avulla esim. poikien ja miesten suosimista koulutuksessa ja palkkauksessa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 22, 2021, 00:28:43
Sen sijaan, että työpaikkaan palkattaisiin osaavin ja ansioitunein, palkataankin sen lisäksi myös sukupuolen, etnisyyden tai seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen perusteella. Tarvitaan molempia eli mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvoa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan työhönotossa on huomioitava seuraavat seikat:[3] 1) tietyn ryhmän suosinta ei saa olla automaattista, vaan tapauskohtaista; 2) hakijoiden pitää olla ansiokkuudeltaan joko yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä, ja 3) positiivista erityiskohtelua ei saa käyttää, jos tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa on vain vähäisiä eroja ryhmien välillä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4
Koulutus: mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi myös kohdennetuin tukitoimin eli lopputulosten tasa-arvolla poikien koulumenestys olisi saatettavissa paremmalle tolalle.

Kodeissa vähemmän sukupuolittuneen kasvattajan roolin lisäksi myös kouluissa tarvitaan mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvoa:
Miesten aktiivinen rooli kasvattajana ja esikuvana tukee poikien oppimista ja tarjoaa rohkaisevan esimerkin poikien opinpolulle. Onkin tärkeää, että opettajakunnassa on niin miehiä kuin naisia ja että miehiä hakeutuu opettajiksi erityisesti myös varhaiskasvatukseen ja alakoulun kahdelle ensimmäiselle luokalle.
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2019/poikien-oppimistulosten-parantamiseksi-tarvitaan-tukea-vanhemmuuteen-seka-eri

Tasa-arvo ja tehokkuus ovat hyvinvointivaltion keskeisiä arvoja. Ne voivat olla
ristiriidassa keskenään. Tuloerot voivat
olla hyvästä, jos ne toimivat tulonjaossa
alakynnessä olevien hyödyksi. On empiirinen kysymys, miten tuloerot – sellaisina
kuin ne empiirisesti ilmenevät – toimivat
ja ovatko ne oikeudenmukaisia. Empiiristen tutkimusten perusteella on ilmeistä,
että tehokkuuden ja tasa-arvon ristiriitaa
liioitellaan vahvasti. Kannustimilla (tuloeroilla) on vaikutusta, mutta vaikutus
ei ole kovin voimakas. Toisaalta on paljon
näyttöä sen puolesta, että isot tuloerot
voivat olla tehokkaan toiminnan este.
Toiseksi tulonjaon tasaisuus näyttää
liittyvän moniin hyvän yhteiskunnan
piirteisiin, kuten sosiaaliseen luottamukseen, hyvään mielenterveyteen, eliniän
pituuteen, hyvään koulumenestykseen,
lapsikuolleisuuden vähäisyyteen, vähäisiin teiniraskauksiin, vähäisiin henkirikoksiin ja pieneen vankien määrään.
Tuloerot ovat haitaksi kaikille, ei vain
pienituloisille.
Tuloerot ovat pikemminkin
pahasta kuin hyvästä.
Kolmanneksi mahdollisuuksien tasa-arvo
– jota kaikki kannattavat – riippuu lopputuloksen (varallisuuden ja tulojaon)
tasa-arvoisuudesta. Vanhempien aseman
vaikutus lapsen asemaan on pienempi
yhteiskunnissa, joissa tuloerot ovat pienet. Myös niiden, jotka eivät pane painoa
tasaiselle tulonjaolle, on myönnettävä,
että epätasainen tulonjako heikentää
mahdollisuuksien tasa-arvoa.
https://labour.fi/wp-content/uploads/2020/04/ty22015.pdf (s.24/72)

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 22, 2021, 12:34:59
^ Ihan kiinnostavia noi heitot että biseksuaalit kohtaa ennakkoluuloja erityisesti tai nimenomaan homojen taholta ja että yhteiskunnan asenteet tai toimintatavat eivät ole tärkein syy seksuaalivähemmistöjen henkiseen pahoinvointiin. Tarkoitan että ne on ihan oikeasti hyviä ja kiinnostavia väitteitä.

Eivät ne ole vain mitään heittoja tai väitteitä, vaan ihan elävän elämän realiteetteja. Vailla ironian häivääkään voin sen sijaan heittää, että mitä vähemmän joku mukatiedostava hetero todellisuudessa tietää sateenkaaripiirien asioista, sen helpommin sitten ollaan vaatimassa heille "oikeuksia". Niissäkin piireissä on oma nokkimisjärjestyksenä, sisäiset kiistansa ja suurta draamaa, vaikka tavan heteronormatiivisille ali-ihmisille (Heh!) näytellään yhteisrintamaa. Sateenkaariväki on onnistunut erittäin hyvin mainonnassa ja markkinoinnissa eikä sekään ole mikään ihme, kun heitä on sillä alalla paljon - aivan kuten on viihdeteollisuudessa yleisemminkin. Show-bisnes se on tosibisnestä.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Voi olla että tämä on vähän samanlainen juttu kuin se kun puhutaan jostain että neekerit ja arabit tai mutiaiset sitä tai tätä ja sitten katsellaan jotain tilastoja ja muka tiedetään siitä niin helvetisti. Eihän siinä välttämättä ole kyse siitä että ne tai niiden asiat, elämät yms. tälleen puhuvaa ihmistä oikeasti kiinnostais paskan vertaa, vaan usein se on vaan tapa asemoida omaa itseä suhteessa muihin, ja koko touhu on yhtä isoa, paskantärkeää performanssia.

Mun kyseenalaistava pointti on siis se, että missä määrin kyse on tämän tyyppisestä, kun me puhutaan seksuaalivähemmistöistä, homoista, biseksuaaleista, transsukupuolisita, muunsukupuolisista ja niin edelleen.

Jos et itse tiedä ja sinulla on vain joku näppituntuma koko juttuun, niin näin varmaan on helppo ajatella. Sitä paitsi vesi on märkää, sukupuolten väliset biologiset erot ovat todellisia ja humanistit humanisteilee. :)

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 24, 2021, 08:17:13

Sitaattimestarin muistelmat, osa 8761.

Koulutuspolitiikalle on ihan oma ketjunsa.

Kun suomalaista peruskoulumallia lähdettiin alun perin kehittämään, se tapahtui nimen omaan mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalta. Ei mietitty mitään kansainvälisiä Pisa-tuloksia, ei mietitty seksuaalisia sukupuolinussikkala-asioita eikä intersektionaalisuuksiakaan, vaan mietittiin parasta mahdollista koulu- ja opetusjärjestelmää suomalaisille lapsille, Suomen tarpeisiin. Sillä saatiin mahtavia aikaan, mutta kuluneen 30 vuoden aikana ollaan onnistuttu paskomaan asiat varsinkin poikien kannalta ja huolella. Vieläpä tasa-arvon nimissä, ja tasa-arvoisia teeskennellen.

Taivaanrannanmaalareita ja korkealentoisia oman elämänsä pilvilinna-insinöörejähän mahtuu kolmetoista tusinaan. Sinä olet sitä itseään, a4. Sinä haluaisit keskustellapeskustella ja idealisoida sohvalla vielä silloinkin, vaikka talo on tulessa. Titanicin kansituolit on saatava mahdollisimman idealistiseen järjestykseen, edes - tai pikemminkin varsinkin - ajatustasolla!

Intersektionaalisuuden yhteydessä on puhuttu siihen liittyvästä lopputulosten tasa-arvosta tai positiivisesta syrjinnästä. Onko siinä kyse mahdollisuuksien tasa-arvoa estävästä syrjinnästä vai tasa-arvoa tukevasta syrjinnän estämisestä?

Positiivinen erityiskohtelu
Tasa-arvolaissa mahdollistetaan positiivinen erityiskohtelu, jossa vähemmistössä olevan sukupuolen edustajat voidaan tietyin edellytyksin asettaa etusijalle. Tasa-arvolaissa (9 §) tämä on ilmaistu syrjintäkiellon rajauksena: syrjintänä ei pidetä väliaikaisia, suunnitelmaan perustuvia erityistoimia tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi ja lain tarkoituksen toteuttamiseksi."
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto

Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa.

T: Xante

Ainakin ölisevät keskinkertaisuudet saavat äänensä kuuluville. Sikäli kuin nopea silmäily antaa osviittaa, Toope ja Kopek lähettelevät ahkerasti turauksiaan joka päivä, usein rinta rinnan.

Pitäisikö näille erityishenkilöille jakaa apuvälineitä, esimerkiksi pelastusliivejä ilmaiseksi?

^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 28, 2021, 08:46:59
Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa.

Minä olen aina ajatellut sen niin, että tilastoinnin ja kaikenlaisen yleistämisen kannalta on tarkasteltava ihmisiä ikään kuin "tilastoyksiköinä" jonkin tai joidenkin muuttujien perusteella. Sitten kun mennään yksilötasolle ja kohdataan ihmisten oikeita henkilöhistorioita, todellisuus on aina moninaisempaa kuin tällaiset yleistykset tai yleisen tason muuttujiin nojaavat kuvaukset. Myöskin ihmisyys varsinaisesti löytyy tältä tasolta.

Intersektionaalisuus vaikuttaa joskus vähän siltä että yritetään ikään kuin tehdä monen selittävän muuttujan analyysia vastaavaa hommaa, mutta niin että siihen ei tarvittaisi mitään matemaattisia tai tilastotieteellisiä rahkeita käsitellä niitä asioita, vaan että ollaan itse se sama juttu keksitty jollain yhteiskuntatieteen tasolla ja tuodaan se siihen analyysiin mukaan ei laskenta- vaan teoriavaiheessa.

Se voi joissain asioissa olla ihan hyvä, mutta tosta Xanten luonnehdinnasta ponnahti itselle sellainen mieleen, että eikö toisaalta intersektionaalinen "linssi" tee sitten vähän sellaista, että olet sitä kiinnostavampi ja arvokkaampi, mitä enemmän sinuun voidaan liittää näitä muuttujia, jotka kuitenkin valitaan jostain ei täysin avoimesta joukosta -- vaan siis joku senkin määrittelee, mikä on kiinnostavaa tai seksikästä, ja näitä tällaisia muuttujia kun yksilöön liitetään riittävän monta, sitten ollaan kiinnostavan ja jännän äärellä.

Esimerkiksi tästä seuraa se, että raksamiesrunoilija on hot mutta se raksamies johon ei liity mitään tällaisia a priori valittuja tarpeeksi siistejä muuttujia on "klisee" tai jotain turhaa paskaa koko analyysin kannalta.

Tällaisessa mielessä ounastelisin, että ehkä siinä riskinä on se, että teoria kohtaa havaintoaineiston ja karsii sitä liian aikaisin. En sano että välttämättä silti kusee siihen, vaan että päällisin puolin sellainen riski tohon näyttäis sisältyvän.

Nyt kun täällä pelin henki on mitä on, niin kohta tullaan kysymään, että näytä mulle ne tutkimukset (vaikka yhtälailla vois itsekin olla asioista kiinnostunut ja hakea jonkun esimerkin mielestään tosi onnistuneesta intersektionaalisesta tutkimuksesta), niin mainitsen tässä aiemmin esillä olleen yhdysvaltalaistutkimuksen, jossa tutkittiin opiskelijoiden menestystä (mittarina tutkinnon suorittaminen kuuden vuoden sisällä) jota selittävinä muuttujina oli sosioekononominen asema, rotu, etnisyys ja sukupuoli. Siinä nousi esiin matalasta sosioekonomisesta asemasta tulevat alkuperäiskansojen miehet ja toisaalta suhteellisen hyvätuloisesta taustasta olevat afrikkalaisamerikkalaiset miehet sellaisina jotka pärjäsi huonosti verrattuna viiteryhmänä käytettyyn hyvätuloisesta taustasta lähtöisin olevien valkoisten naisten ryhmään.

Ajatus siinä oli vissiin se että kun ei käsitellä jotain sellaista asiaa että on mies tai että on intiaani toisistaan riippumattomina asioina, saadaan esille juttuja, jotka jää näkymättömiin jos puhutaan vaan että mustat sitä ja intiaanit tätä (tai miehet sitä ja naiset tätä) -- ja sieltä nousee esille yksittäisiä ryhmiä, joissa on mukana sekä sosioekonominen asema, rotu, etninen tausta ja sukupuoli.

Siinä on mun mielestä sellainen huono puoli, että se kuitenkin luo sellaista identettipolitiikkaa, jossa ryhmä voi sitten olla esimerkiksi heikosta sosioekonomisesta asemasta tulevat intiaanimiehet. Se pilkkoo niitä rymiä vaan pienemmäksi. Ja sitten saadaan semmonen näkyviin siitä, että no niin, jotain tukea tai muuta pitäis kohdistaa enemmän näihin ihmisiin, tai että ne on jollain tavalla sorrettu ryhmä joka pitäis vapauttaa. Muiden pitäis huomioida ja tukea niitä paremmin, ja se voidaan tehdä vain, jos tällä tavalla tehdään se ryhmä näkyvämmäksi.

Siinä tutkimuksessa ei ole tehty niin, että olis vaan katsottu kurssiarvosanoja, opintopistemääriä per lukukausi, sitä mitä tukitoimia on ylipäänsä käytetty ja miten ne on toteutuneet, ja sitten lähdetty analysoimaan vasta, että mitähän ne relevantit muuttujat tässä olis tai mitä niiden edes pitäis olla ja miksi.

Se on tavallaan valmis oletus että rotu ja sukupuoli ja sosioekonominen asema on ne avaintekijät, ei esimerkiks mikään henkilön muu ominaisuus kuten lukivaikeus, keskittymishäiriö tai joku siinä, miten erilaiset tukiprosessti ei palvele tai toimi ja miksi. Sieltä vois ihan hyvin löytyä tällasten asioiden perusteella ryhmiä jotka leikkaa ihan täysin läpi tämmösestä rodun ja etnisyyden ja tuloluokan mukaisesta luokittelusta sellaisten tekijöiden kautta, jotka yhdistää valkoisia naisia ja vaikka sitä intiaanimiestä.

Tollasella tavalla se on mun mielestä jopa rasittavaa, että se eksotisoi tiettyjä semmosia muuttujia, mitä nyt voidaan liittää ihmiseen ja tiettyjä tommosia luokitteluja, ja sitten se samalla nostaa tietyn ryhmän (valkoiset hyvätuloisesta taustasta tulevat naiset) semmoseksi että ikään kuin kaikkien pitäis pyrkiä siihen ja se on se gold standard siinä, millä tavalla pitäis toimia ja käydä sitä koulua.

Tää nyt on osittain turhaa ja edelleen kärjistävää nillitystä, ja mä oon tostakin tutkimuksesta sitä mieltä, että ne löydökset mitä siinä on, on ihan hyviä. Ei mun tarkoitus ole sanoa että se on huono tai ala-arvoinen tai surkea tai epätieteellinen tai mitään sellaista.

Tutkimus löytyy täältä https://doi.org/10.1080/13613324.2017.1375185

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 28, 2021, 09:34:04
^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 28, 2021, 10:59:24
Esimerkiksi tästä seuraa se, että raksamiesrunoilija on hot mutta se raksamies johon ei liity mitään tällaisia a priori valittuja tarpeeksi siistejä muuttujia on "klisee" tai jotain turhaa paskaa koko analyysin kannalta.

Minun sanomastani ei kyllä tuollaista pitäisi seurata. Mainitsin ainoastaan, että JOS haluamme tehdä tutkimusta, joka ei nojaa olemassa oleviin, kaikkien tiedossa oleviin stereotypioihin, meidän tulisi ahkerammin hakea niitä ryhmiä, jotka todellakaan helposti eivät näiden em. ryhmien ohessa pääse ääneen.


T: Xante

^ Tässä keskustelu etenee tiettyjen kärjistysten siivittämänä, mutta ei siihen mun suunnalta silti sisälly erityistä pahantahtoisuutta. Mun tarkoitus oli lähinnä viittilöidä sellaiseen suuntaan että no, okei, intersektionaalisuus pyrkii tuomaan esille "ihmisyyttä", mutta sulla ei ole mitään ongelmaa sanoa mun kuvaamaa raksamiestä kliseeksi ja "kaikkien tuntemaksi" tai turhaksi ja sivuutettavaksi -- tai polkea vastaavalla tavalla samalla mua mun näkemää ja kokemaa -- mutta sitten taas tää jonkun intersektionaalista teoriaa käyttävän tutkijan joka on itse nainen ja latino, näkemys siitä että sukupuoli ja etninen tausta sekä rotu on kiinnostavia ja tärkeitä asoita -- kun se sanoo että "intiaanimies", niin se ei olekaan mikään klisee tai kulunut streotypia vaan se on "ihmisyys" ja se mihin pitäälkin keskittyä  :D

Mä vaan olen näkevinäni siinä jotain sellaista, että hirveen vahvasti tota silti määrittää jotkut käsitykset siitä, mitkä on ne olennaiset tai tärkeät kategoriat ja mitkä taas ei. Että miten säkin kehtaat puhua samaan aikaan suurieleisesti ihmisyydestä ja samaan aikaan sivuuttaa sen "tavallisen raksamiehen" sellaisena jonka nyt kaikki tietää ja tuntee ja josta ei tarvitsekaan puhua -- vaan tavallaan sen takia, että ne monisyisemmät kuvaukset taas siitä ihmisestä ei ole sellaisten muuttujien kautta niin näkyviä, jotka joidenkin feministien mielestä ja määrittelyn mukaan on erityisen keskeisiä ja niiden omassa kokemuksessa vahvasti läsnä.

Intersektionaalisuutta ehkä vähän "ylimyydään" ainakin kahdessa suhteessa:

1) Että se auttais paremmin näkemään jotain yksilöitä sellaisina kuin ne on tai tavoittamaan ihmisyyttä. Tai näkemään jotain sellasita, mikä ei muuten olis näkyvää. Tää ei mun mielestä pidä täysin paikkaansa. Siinä edelleen niputetaan ihmisiä nimenomaan ryhmiin ja käsitellään ryhminä, ja just tyypillisiä kategorioita on sukupuoli, seksuaalisuus, rotu, tulotaso, etninen tausta ja tän tyyppiset. Siinä on jostain feministisestä teoriasta tai etnisten ryhmien tutkimuksesta aika suoraan vedetty ne kategoriat -- ja mä väittäisin, että intersektionaalisuus nimenomaan ei tuo näkyviin mitään muita kuin niitä kategorioita ja niiden ristikkäisvaikutuksia, jotka ollaan lähtökohtaisesti nostettu tutkimuskohteiksi, yleensä puhtaan teoreettisin perustein ja hyvin usein vielä niin, että siinä on tutkijan oma identieetti ja sen rakennuspalikat hirveän selkeästi näkyvissä.

2) Toisaalta sanotaan että intersektionaalisuudessa on vapautuksellinen eetos ja se parantaa maailmaa. Mun mielestä on kiinnostavaa esimerkiksi tossa valmistumista koskevassa jenkkitutkimuksessa, että siinä ei oltu kauhean kiinnostuneita siitä, mitä näiden omien määrittelyjen ja luokittelujen tavoittamattomiin jää, ja kaikista olennaisimmin -- tosi vähän kiinnostuneita siitä, mitä siihen valmistumiseen tai valmistumatta jäämiseen ihan konkreettisesti liittyy opintosuoritusten arvioinnin ja kirjaamisen ja tukitoimien osalta -- eli sen käytännön tekemisen siellä taustalla.

Sieltä saadaan ulos jotain ryhmiä koskevia havaintoja, esimerkiksi "alkuperäisasukasmiehet" tai "intiaalimiehet" tai jotain tällaista. Mutta se tutkimus ei ole edes kauhean kiinnostunut niiden kokemista asioista eikä se sisällä yhtäkään käytännön ideaa siitä, millä tavalla sitä yliopiston toimintaa pitäisi kehittää -- muuta kuin että kiinnittäkää huomiota tähän ryhmään ja tehkää jotain.

Tosi skeptisellä asenteella vois sanoa niin, että tollanenhan sivuuttaa kaikki käytännön toimet ja konkretian ja luo sellaista illuusiota että pelkästään rummuttamalla ja puhumalla jostain tällaisista ryhmistä saatais ikään kuin maailmaa paremmaksi.

Vastaalla tavalla äärimmilleen viety skeptisyys voisi sanoa, että se jopa kantaa mukanaan sellaista semimyrkyllistä ja rasistis-seksististä pohjalausta, että kaikki asiat kytkeytyy just tämmösiin seikkoihin ja just niitä vaan loputtomasti mälväämällä ja asenteita ja suhtautumista makustelemalla tapahtuu kaikki kehitys ja kuviteltavissa oleva hyvä.

Mutta se intersektionaalisuus ei sinänsä työkaluna ohjaa huomiota mihinkään sellaiseen, joista ne tutkijat ei olis valmiiksi olleet jo hyvin tietoisia. Se ei ohjaa huomiota yliopiston rakenteisiin tai tukijärjestelyihin sinänsä eikä siihen, mikä muutos siellä vois konkreettisesti jotain edes yksittäistä ihmistä auttaa. Se ei ohjaa huomiota mihinkään sellaiseen muuttujaan joka on ihan muuta kuin sukupuoli, rotu, etninen tausta tai sosioekonominen asema. Se vaan tarkastelee näitä asioita päällekkäin, ja sellaisenaan se on ihan hyvä juttu.

Jos olis joku olennainen tekijä, joka ei ole mikään näistä, sitähän se ei mitenkään tuo näkyviin. Ja edelleen korostetun negatiivisesti tarkasteltuna se tutkimushan luo sellaista kuvaa, että nimenomaan vika olis jossakin ihmisten asenteissa, jotka sitten vaikuttaa salakavalasti kaikkeen, ja että ikään kuin vain kohtelemalla näitä ihmisiä jollain täysin mustaksi laatikoksi jäävällä tavalla "paremmin", ongelmat ratkeaa ja nämä ihmiset ja heidän lisäkseen kaikki  muutkin niin sanotusti vapautuvat.

Toi nyt on äärimmäisyyteen asti viety tulkinta, ja varmaan siinä tutkimuksessa oikeasti ei ollut muuta tavoitetta kuin tuoda niitä ristikkäisvaikutuksia esiin ja nimetä niitä.

Mua ei kismitä mikään niinkään siinä tutkimuksessa sinänsä, vaan enemmän siinä ajatuksessa, että tollanen tutkimus ois jotenkin enemmän kuin mitä se on, eli ennalta tietyistä henkilökohtaisista ja teoreettisista lähtökohdista valittujen muuttujien päällekkäisvaikutusten tarkastelua.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 28, 2021, 12:14:27

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 28, 2021, 09:34:04
^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

Ihan sama miten päin niitä lokerointeja ja syyllistämisiä tehdään. Hölmöä hommaa joka tapauksessa. Jokaisen intersektionalistin olisikin aina nimetessään syylliseksi "joku muu" kääntää lokerointinsa niin, että sormi osoittaa itseensä. Jospa niin tulisi hieman tolkkua tuohon paskanjauhantaan.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 28, 2021, 12:34:59
^ Tässä keskustelu etenee tiettyjen kärjistysten siivittämänä, mutta ei siihen mun suunnalta silti sisälly erityistä pahantahtoisuutta. Mun tarkoitus oli lähinnä viittilöidä sellaiseen suuntaan että no, okei, intersektionaalisuus pyrkii tuomaan esille "ihmisyyttä", mutta sulla ei ole mitään ongelmaa sanoa mun kuvaamaa raksamiestä kliseeksi ja "kaikkien tuntemaksi" tai turhaksi ja sivuutettavaksi -- tai polkea vastaavalla tavalla samalla mua mun näkemää ja kokemaa -- mutta sitten taas tää jonkun intersektionaalista teoriaa käyttävän tutkijan joka on itse nainen ja latino, näkemys siitä että sukupuoli ja etninen tausta sekä rotu on kiinnostavia ja tärkeitä asoita -- kun se sanoo että "intiaanimies", niin se ei olekaan mikään klisee tai kulunut streotypia vaan se on "ihmisyys" ja se mihin pitäälkin keskittyä  :D

On se, etenkin, jos hän esittää intiaanimiehen reservaatissa ryyppäävänä. Juuri sitä on kyse, että laajasti määritellään, mitä esimerkiksi raksamies on ja tehdään se kliseisesti, stereotypiamaisesti.

On vain jälleen omaa kuvitelmaasi, että sanojalla olisi tässä jokin olennainen merkitys, olit se sitten sinä tai intersektionaalinen tutkija. Nainen taikka mies.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - huhtikuu 28, 2021, 12:34:59
Mä vaan olen näkevinäni siinä jotain sellaista, että hirveen vahvasti tota silti määrittää jotkut käsitykset siitä, mitkä on ne olennaiset tai tärkeät kategoriat ja mitkä taas ei. Että miten säkin kehtaat puhua samaan aikaan suurieleisesti ihmisyydestä ja samaan aikaan sivuuttaa sen "tavallisen raksamiehen" sellaisena jonka nyt kaikki tietää ja tuntee ja josta ei tarvitsekaan puhua -- vaan tavallaan sen takia, että ne monisyisemmät kuvaukset taas siitä ihmisestä ei ole sellaisten muuttujien kautta niin näkyviä, jotka joidenkin feministien mielestä ja määrittelyn mukaan on erityisen keskeisiä ja niiden omassa kokemuksessa vahvasti läsnä.

Missä minä olen suurieleisesti puhunut ihmisyydestä? Onko suurieleistä ihmisyydestä puhumista todeta, että "raksamiestä" tulisi voida esimerkiksi intersektionaalisessa tutkimuksessa käsitellä jollakin muullaKIN tavalla kuin tavallisella, jonka kaikki tietää?

Mä en voi tietää, mitä sun jotkut feministit on mieltä, joten siihen en ota kantaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 28, 2021, 14:02:09

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 28, 2021, 12:14:27

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 28, 2021, 09:34:04
^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

Ihan sama miten päin niitä lokerointeja ja syyllistämisiä tehdään. Hölmöä hommaa joka tapauksessa. Jokaisen intersektionalistin olisikin aina nimetessään syylliseksi "joku muu" kääntää lokerointinsa niin, että sormi osoittaa itseensä. Jospa niin tulisi hieman tolkkua tuohon paskanjauhantaan.

Mitä paskanjauhantaa tarkalleen ottaen tarkoitat, ts. kenen?

Tarkoitatko ehkä, että yleisesti ottaen intersektionaalisen tutkimuksen tekijät ovat intersektionalisteja (mikä ihan uussana jälleen!!), jotka ensisijaisesti etsivät muita syyllisiksi?

T: Xante

^Kyllä.

Intersektionaalisuus kertoo siitä, että tietyt ideologiat, kuten feminismi ja queer-ajatus ajautuvat liian pitkälle. Yli älynsä.
Olen joskus puhunut siitä, että jokainen ideologia luo irvikuvaa itsestään, kun vetää itseään liian pitkälle. Nyt nuo ovat vetäneet. Heillä on perusajatuksia, joissa on järkeä. Mutta ongelmana on se, ettei ole järkeä/rationalismia kyetä stoppaamaan sitä omaa hörhöajattelua.

Ei tuo ole rationalistista, vaan ideologista ajattelua, siksi tuollaiset tekevät itsestään vitsejä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 28, 2021, 08:46:59
Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa...

Hörhöporukat eivät ole äänettömiä, hehän hoilaavat somessa... ???

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 28, 2021, 18:59:29
^Kyllä.

OK.

T: Xante

Muoksis: kansallisen yhtenäisyyden ja suomen kauniin kielen puolesta kuitenkin ehdotan uudeksi uudissanaksi moniperustaistajat. Jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi, keitä ne syyllistäjä-paskanjauhajat ovat.

Intersektionaalisuus on eräänlainen onnenpyörä (https://twitter.com/keijomedia/status/1387712061036183555/photo/1) (Twitter) ja kun siinä saa tositiedostavien silmissä riittävän korkeat pisteet, marttyyrisankarius on valmis:

Ruotsalaistoimittaja teki juttuja epäillystä islamistista, johon hänellä on suhde – työnantajan uskottavuus koki kolauksen (https://yle.fi/uutiset/3-11917078?origin=rss) (Yle).

"Myös toimittajan äiti on ollut aktiivinen epäillyn islamistin asiassa. Hän on esiintynyt huolestuneena yksityiskansalaisena ja kirjelmöinyt miehen puolesta muun muassa oikeusministeri Morgan Johanssonille ja sisäministeri Mikael Dambergille.

Lisäksi hän on toiminut tämän asiamiehenä oikeudenkäynnissä, jossa mies valitti päätöksestä sosiaalipalvelulain mukaisista etuuksista.

Tapauksesta kirjoittavat myös muun muassa Dagens Nyheter ja Expressen. Expressen kirjoittaa kolumnissaan, että Ruotsin radion journalismia on vaikea pitää puolueettomana.

Irakilaismies uhkasi kolumnin kirjoittaneen toimittajan henkeä joitakin vuosia sitten. Tuolloin toimittaja työskenteli Gefle Dagbladin päätoimittajana. Lehti oli tutkinut paikalliseen moskeijaan kytkeytynyttä islamismia".

^ Ehkä tossa pitäis kuitenkin erottaa intersektionaalisuus ja sitten taas toisaalta tän toimittajan etiikka toisistaan.

Toi on aika tyypillistä peruspaskaa, että yleisellä tasolla naureskellaan ja taivastellaan jotain vitun meemejä ja toisaalta toisen käden uutistietoa.

Tässä taitaa olla yksi niistä Sveriges Radio Ekotin reportaaseista, joista on nyt noussut esiin epäilyjä journalistisen etiikan ja uskottavuuden suhteen:

https://sverigesradio.se/artikel/kraftig-okning-av-sapo-ansokningar-om-utvisning

En mä sitä odota että jotain kiinnostais oikeesti lukee tota matskua tai esittää jotain täsmällistä siitä, mikä osa siitä on paskaa tai miten se edes täsmälleen liittyy nimenomaan intersektionaalisuuteen.

Tarkoitushan täällä vaan esiintyä helvetin fiksuna ja paukutella henkseleitä  ;D 8)

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 29, 2021, 13:21:50
Muoksis: kansallisen yhtenäisyyden ja suomen kauniin kielen puolesta kuitenkin ehdotan uudeksi uudissanaksi moniperustaistajat. Jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi, keitä ne syyllistäjä-paskanjauhajat ovat.

Suomen kielen ja kulttuurinpuolustajat mielestäni kukkasia ansaitsevat, eivät he, jotka suomalaisuutta vähättelevät.
Pidän perinteitä arvossa enemmän kuin uusaatteita.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 09, 2021, 12:37:47
^ Ehkä tossa pitäis kuitenkin erottaa intersektionaalisuus ja sitten taas toisaalta tän toimittajan etiikka toisistaan.

Toi on aika tyypillistä peruspaskaa, että yleisellä tasolla naureskellaan ja taivastellaan jotain vitun meemejä ja toisaalta toisen käden uutistietoa.

Tässä taitaa olla yksi niistä Sveriges Radio Ekotin reportaaseista, joista on nyt noussut esiin epäilyjä journalistisen etiikan ja uskottavuuden suhteen:

https://sverigesradio.se/artikel/kraftig-okning-av-sapo-ansokningar-om-utvisning

En mä sitä odota että jotain kiinnostais oikeesti lukee tota matskua tai esittää jotain täsmällistä siitä, mikä osa siitä on paskaa tai miten se edes täsmälleen liittyy nimenomaan intersektionaalisuuteen.

Tarkoitushan täällä vaan esiintyä helvetin fiksuna ja paukutella henkseleitä  ;D 8)

Ensinnäkin, kyllä kyseessä on tositapaus - enkä yllättyisi, mikäli vastaavia voisi ilmaantua vielä täällä Suomessakin.

Toisekseen, väitätkö että intersektionaalisuuden onnenpyörä ei muka liity asiaan? Tutkihan tuota merkittävän tieteellistä työkalua määritelmineen ja ryhmäjakoineen ja koita väittää sen jälkeen, etteikö Irakista Ruotsiin saapunut jihadisti saisi tällä tositieteellisellä työkalulla korkeat uhripisteet?

Ei tarvitse mennä edes Irakiin asti, koska onnenpyörästä toisaalta puuttuu kokonaan esimerkiksi henkilön synnyin- ja  kasvupaikkakunta. Varovainen arvioni on, että esimerkiksi jossain Kainuun pikkukylässä syntynyt on väkisin monin tavoin - intersektionaallisuuden mentaliteettia noudattaen - eriarvoisessa asemassa, kuin joku pääkaupunkiseudun vauraiden palveluiden piirissä syntynyt ja kasvanut. Ihan riippumatta esim. sukupuolestaan, etnisestä taustastaan, tahi seksuaalisesta suuntautumisestaan. Muistutan vielä, että olemme merkittävän tieteellisen työkalun äärellä, jossa havainnoijan asema on minimoitu. Kohdallasi sopii muistuttaa, että viime mainittu oli sitten silkkaa sarkasmia.

^ Mun mielestä siinä menee puurot ja vellit sekaisin, jos tollasessa epäselvässä tilanteessa, missä toimittaja on saattanut olla jutun tekohetkellä jo suhteessa tietolähteensä kanssa, lähtee epämääräisesti mustamaalaamaan intersektionaalisuutta ja tätä juttusarjaa silleen, että nää asiat jotenkin kosmisesti kaikki liittyy yhteen ja on osa sitä samaa paskaa. Etenkin jos tälleen tekee niitä juttuja itse lukematta. 

Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, että joku tekee jutun vaikka Säpon toiminnasta karkotuksiin liittyen.

Tosta asiasta kun mekastetaan, niin mun mielestä olis tärkeä oikeasti lukea vaikka nyt toi satunnaisesti esimerkiksi poimimani juttu ja katsoa tarkkaan, mitä siinä on sanottu. Ekot oli kartoittanut Säpon tiettyyn lakiin perustuvia karkotuspäätöksiä, ja jutun aihe oli, että nämä ovat voimakkaasti lisääntyneet. Asia todettiin siinä aika neuraalisti ja paisuttelematta ja mielestäni myöskään Säpoa demonisoimatta.

Vaikka tuokin raportti on tosi lyhyt, siinä on haastateltu Säpon osastopäällikköä, joka sitten kertoo heidän näkökulmaansa tähän asiaan. Määrän kasvussa kyse ei ole siitä, että nämä ihmiset olisivat suoraan turvallisuusuhka Ruotsille, vaan että heidän katsotaan läsnäolollaan ja toiminnallaan luovan sellaista ilmapiiriä, joka synnyttää turvallisuusuhkia.

Jutun mukaan vuoden 2020 kevään aikana oli haettu karkotuspäätöstä kuudelle henkilölle, joista neljä oli imaameja. Vaikka Säpon yksikönpäällikkö kieltäytyykin kommentoimasta yksittäistapauksia, tässä kuitenkin taustoitetaan mun nähdäkseni Säpon toimintalogiikkaa nimenomaan näiden ja vastaavien tapausten osalta.

Mun mielestä se että tässä olis kyse nimenomaan intersektionaalisuudesta tai intersektionaalisesta feminismistä on vähän sellainen... kuitenkin aika tuulesta temmattu väite. Jos Aaveen kritiikki on se, etä juttu on huonosti tai puolelliisesti tehty tai että tällaiset aiheet ovat jotain aivan hirvittävää ja vääristynyttä paskaa niin... ei. En ole samaa mieltä ja en näe asiassa oikein yhtään mitään dramatiikkaa.

Sinänsä se juttu on mun mielestä ihan hyvin ja asiallisesti tehty. Ja se on ihan hyvä että näistä päätöksistä puhutaan ja niitä käsitellään nimenomaan tällä tavalla asiallisesti.

Isoin onnenpyörä ja hullunmylly ja paska, minkä mä itse tässä näen on että ihmiset kohkaa ja sensationalisoi asioita, joista ne ei vaivaudu ottamaan selvää vaan ne vaan tietää jollain yleisellä tasolla. Mun silmään Aaveen retoriikka näyttää just semmoselta, että se on nyt keksinyt miten paskaa on joku intersektionaalisuus, ja sit se messuaa ja kohkaa jostain aivan idioottimaisista asioista jollain meemeillä, sen sijaan että käsittelis tätäkin asiaa nyt sinä, mikä se ihan oikeasti ja käytännössä on. Tää muistuttaa aika paljon sitä, miten Toopekin täällä viestii, vaikka en nyt yleisemmin haluakaan Aavetta ja Toopea rinnastaa toisiinsa.

Sitten on erikseen se, että tällä toimittajalla on ollut suhde johonkin oliko se nyt irakilaiseen mieheen. Siitä voidaan käydä erillistä keskustelua, kuinka paska juttu se on ja millä tavalla se on vaikuttanut näihin juttuihin hyvässä tai pahassa. Se nyt on kuitenkin ottanut siitä aikamoisen iskun sikäli, että duuni ja uskottavuus toimittajana on aika paljon kärsinyt. Mun mielestä toi juttu tosiaan vaikuttaa ihan hyvältä, ja toivon että sekin tyyppi pääsee vielä hyviin hommiin ja oppii kokemuksistaan.

Sen lisäksi on se, miten intersektionaalisuus "näkyy" siinä että tehdään tämmösiä juttuja tai tämmösistä aiheista. Mun mielestä siinä jutussa tai aiheessa ei ole mitään vikaa, enkä toisaalta näe siinä kovinkaan suoraan intersektionaalisuutta. Tuntuu typerältä lähteä isoon ääneen mesoamaan että tässä on kyse jostain uhripisteistä ja intersektionaalisuudesta ja sillä dumaamaan jotain katsomatta sitä itse tehtyä työtä ja sen puutteita tai ansioita.

Tai se nyt täsmälleen yhtä idioottimaista kuin se, millaisen vähän liioitellun typerän kuvan noi onnenpyörät ja Aaveen meemitason käsittely aiheesta intersektionaalisuus koko ilmiöstä maalaa.

Jos mun pitäis itse esittää tosta jutusta kritiikkiä, niin ehkä puhe voimakkaasta kasvusta on sinänsä vähän kyseenalaista. Jos aiemmin Säpo on hakenut karkotuspäätöstä tuskin koskaan, ja nyt tahti on ehkä tusinan verran tai vajaa parikymmentä päätöstä vuodessa, sehän on silti tosi pieni määrä siihen nähden, paljonko Ruotsissa on maahan muuttanutta porukkaa.

Mutta silti se on ihan hyvä että siitä avoimesti keskustellaan ja todetaan, että tässä toimintamallit ovat muuttuneet. Kun tavoitehan on lisätä turvallisuutta ja pienentää terrorismin suun muun sellaisen uhkaa, ja siinä nää Säpon karkotuspäätöshakemukset on varmaan vain pieni osa kokonaisuutta. Ihan hyvä se on että joku nostaa aihetta esiin ja sit julkisestikin keskustellaan aiheesta.

Vai onko tässä joku sellainen idea, että noista asioista ei sais puhua? Tuskin sentään.

Melodious Oaf, ehkä huumorin ja sarkasmin kautta esitän asioita, mutta ongelmathan ovat todellisia.
Huumorin eri tyylithän ovat hyvä keino kritisoida. Järki ennen ideologiaa, ei koskaan toisin päin...

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 14, 2021, 12:57:06
^ Mun mielestä siinä menee puurot ja vellit sekaisin, jos tollasessa epäselvässä tilanteessa, missä toimittaja on saattanut olla jutun tekohetkellä jo suhteessa tietolähteensä kanssa, lähtee epämääräisesti mustamaalaamaan intersektionaalisuutta ja tätä juttusarjaa silleen, että nää asiat jotenkin kosmisesti kaikki liittyy yhteen ja on osa sitä samaa paskaa.

Maailman pienin viulu soi edelleekin täällä, uliuli.

Mikä itse tapauksessa muka oli epäselvää? Tytär sepittelee lemmitystään syrjintäjuttuja, joita äiti vielä eri suuntiin komppaa. Ressukka on jihadisti, joka uhkailee toisen toimittajan henkeä. "Silence, I Kill You"!

On erittäin hyvät perusteet kritisoida ja myös piruilla intersektionaalisuuden kehäpäätelmäisestä, ja varsin subjektiivisesta luonteesta. Kauniisti ilmaistuna tässä työkalussa on vielä runsaasti kehittämisen varaa semminkin, että sen ovat kehittäneet aatteeliset tihrusilmät. Se on poliittis-ideologis-yhteiskunnallinen työkalu johon voisi tuumia että niin, elämmehän sentään etuoikeutettujen yhteiskunnassa. Työkaluna se on juuri niin hyvä, kuin sitä käyttävän omat kyvyt yltävät. Sitä kehitettäessä lienee myös tuumittu että "Don´t be square", ja saatu sitenkin aikaan ympyräkuvio.

Fiktiivinen tapaus:

Suomeen saapuu ökyjahdillaan satunnainen saudiprinssi, joka on vaikkapa kaappihomo. Saudi-Arabiassa kun on homon terveydelle suotuisampaa kaapittaa, ettei sapeli heilahda (Viihdeohjelma Pulkkista mukaillen: "Enkä mä nyt sitä toista sapelia tarkota").

Ökyrikas saudiprinssi pyrkii pääkaupunkimme pintaliitäjien suosimaan yökerhoon, sen VIP-puolelle. Sinne puolestaan pääsevät vain VIP-jäsenet, jotka yökerhon omistaja on mm. säännöllisen kanta-asiakkuuden ja hyvien henkilösuhteiden perusteella myöntänyt. Saudiprinssi tuumii, että hän lahjoo VIP-puolelle pääsemisestä sievoisen summan (Hänelle itselleen pennosia) ja käyttää yökerhossa muutenkin niin paljon rahaa, että vain idiootti kieltäytyisi - ja tulistuu samalla, koska saudeilla on kunniakäsityksensä, ja saudiprinssit kyllä tuntevat erinomaisesti arvonsa. Yökerhon ravintolapäällikkö puolestaan siihen että se ei nyt kuitenkaan käy, sillä hän ei itse edes voi asiasta tässä paikan päällä päättää ja prinssin käytös kiihtyi nollasta sataan siihen malliin että kovin fiksua, muut ihmiset huomioivaa käytöstä sellainen ei edusta.

Prinssi raivostuu ja saatetaan yökerhosta pois. Häntä on katalasti syrjitty ja mitätön, isäntiensä edessä matelevaan palvelusväkeen vertautuva ravintolapäällikkö rasisti! Kotimaassaan prinssi olisi tappanut ravintolapäällikön siihen paikkaan, eikä olisi koirakaan siitä perään haukkunut! Näin prinssi kokee, ja intersektionaalisuudessa juuri tämä henkilön oma kokemuksellisuus on samalla keskeinen tekijä.

Eipä siinä mitään, parahin MO. Otat jälleen vain onnenpyörän kauniiseen käteen ja katsot siitä, millaiset uhripisteet saudiprinssi sitä tulkitsemalla saisi.

Että voi voi tavan etuoikeutettua keskiluokkaista, valkoista hetero - tai homomiestä! Johan täällä etuoikeutettujen maassa satunnaisesti vierailijoitakin NIIN sorretaan!

Ehkä mä sitten käsittelen sitä asiaa kovin pintapuolisesti. En nähnyt tossa jutussa mitään sellaista väitettä että henkilöt joille Säpo on hakenut karkotuspäätöstä olisivat jotenkin hirmu heikkoja ja uhreja.

Mutta pintapuolisuus tulee siis siitä, että en tiedä oikein mitään näiden tarinan hahmojen henkilöhistorioista. Ei mun mielestä toi koko asia vaadi mitään sellaisia oletuksia että Säpo olis rasistinen tai toisaalta että Ruotsiin päätyneet tai sieltä karkoitetut ihmiset olis jotain tosi poloisia tai sorrettuja.

Siinä siis uutisoitiin että Säpon hakemukset karkotuspäätöksille ovat voimakkaasti lisääntyneet. Sit mainittiin jotain lukuja ja joku Säposta kommentoi asiaa.

Kaikki toi onnenpyörähomma on mun näkökulmasta vähän päälleliimatua. Mutta toisaalta nimenomaan en tunne koko asian taustoja niin hyvin, että pystyisin sanomaan, missä määrin toi Aaveen maalailu nyt on osuvaa.

En mä oikein ymmärrä suoraan sanoen edes sitä, mistä mun olis tarkoitus tän edellisen perusteella vakuuttua. Lähinnä syntyy vaan  vaikutelma että puhutaan toistemme ohi.

Ainakin tämän maan köyhien ja työttömien kohdalla onnenpyörää on sovellettu merkittävällä pieteetillä. Virallisesti ilmoitetun luvun mukaan Suomessa on rapiat 300 000 työtöntä. Annan mikrossa lämmitetyn banaanin palkinnoksi sille joka pystyy osoittamaan, että heidän erityiskohteluunsa - mukaan lukien hotellimajoitus - olisi satsattu ikinä suhteessa vain parissa vuodessa saman, kuin rapiaan 30 000 turvapaikanhakijaan. Parissa vuodessa heihin paloi rahaa ainakin kaksi miljardia. Vaan onnenpyörän mukaan tämä oli vain aivan oikein, ja kaunis asia. Onneksi olkoon Suomi, etuoikeutettujen kansalaisten maa!

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 15, 2021, 13:04:28
En mä oikein ymmärrä suoraan sanoen edes sitä, mistä mun olis tarkoitus tän edellisen perusteella vakuuttua. Lähinnä syntyy vaan  vaikutelma että puhutaan toistemme ohi.

Ei just sun tartte vakuuttua taholtani mistään; saa sinulla mielipiteitä olla. Jos jutun pointti meni jotenkin ohi, niin minun puolestani menköön. Sitäkin se maailman pienin viulu tarkoittaa.

Lainaus käyttäjältä: Aave - toukokuu 15, 2021, 12:43:33
Mikä itse tapauksessa muka oli epäselvää? Tytär sepittelee lemmitystään syrjintäjuttuja, joita äiti vielä eri suuntiin komppaa. Ressukka on jihadisti, joka uhkailee toisen toimittajan henkeä. "Silence, I Kill You"!

Tässä kohtaa on varmaan niitä juttuja, joista minulla ei oikein ole tietoa.

Ilmeisesti tämä tytär on Sanna Drysén. Minun nähdäkseni hän teki juttuja LSU:sta eli tietystä laista, jota Säpo käyttää. Idea oli että tätä prosessia on vaikea tutkia ja siinä jää aika paljon piiloon siitä, minkä tietojen perusteella näitä päätöksiä tehdään ja niin pois päin. Lähde: https://sverigesradio.se/artikel/reporter-sanna-drysen-svart-att-granska-lsu

Sitten kävi ilmi, että Sanna Drysénillä on ollut suhde irakilaiseen Raad Al-Duhaniin, jonka isä on imaami ja san syytteen ilmoittautumisvelvollisuutensa laiminlyönnistä. Raad Al-Duhan on ollut kirjoilla Sanna Drysénin äidin asunnossa, mutta siitä minulla ei ole tietoa, mitä tämä äiti on näiden asioiden suhteen tehnyt tai sanonut.

Raad Al-Duhan kommentoi Facebookissa terrorismitutkija Magnus Ranstorpin Expresseniin kirjoittamaa juttua ja kutsui tätä loiseksi ja likaiseksi tai jopa vieläkin likaisemmaksi kuin Ruotsin turvallisuuspoliisi:

"Här har vi parasiten som har fått lite för mkt utrymme att yttra sig och kallas för "expert". Nu börjar sanningen träda fram om den här smutsen Randtorp (sic!) och det finns de som är lika smutsiga om inte smutsigare Sverige Säkerhetspoliser."

Aiemmin hän oli Facebookissa kirjoittanut mm. seuraavaa:

"Största terroristen idag är Media! Media är orsaken till all (sic!) hat och terrorismen vi ser idag! Vi har folk som gör allt för att sälja! Resultat blir det vi ser idag! Att Guds-hus inte längre är säkra och i Europa som säger sig vara demokratisk och för allas rätt betyder bara en sak. Hopplöst Jag är absolut inte förvånad det har alltid varit en tids fråga."

Lähde: https://doku.nu/2021/05/05/ekoreporter-inledde-relation-med-sakerhetshot/

Tarkoittaako Aave että nämä ovat ne tappouhkaukset -- ja tarkoittaako Aave, että uhrijutut ovat näitä, missä Drysén on kirjoittanut tästä Lagen om särskild utlänningskontrollista tai raportoinut esimerkiksi Raad Al-Duhanin isän saamista syytteistä otskolla "Känd imam åtalas – anmälde sig för tidigt"?

Siis mun mielestä Drysén teki ilman muuta väärin siinä, ettei tuonut selkeästi esille omaa suhdettaan Al-Duhaiin ja jäävännyt itseään näiden juttujen tekemisestä.

Mutta ei se välttämättä tarkoita, että tän lain tai Säpon toiminnan käsitteleminen sinänsä on väärin tai jotain vääristelevää tiettyjen ihmisten uhriksi maalaamista.

Mulle tulee semmonen vaikutelma. että ikään kuin Aave jotenkin ylidramatisois tota koko asiaa tai jopa värittäis vähän vapaalla kädellä yksityiskohtia.

Ei siitä silti munkaan puolesta tarvi väitellä, vaan se on just niin että voi vaan olla eri mieltä   :)

Mutta jos mulla on faktat jotenkin perseellään tai Aaveella on jotain parempia taustatietoja, niin niitä lähteitä nyt tietysti vois heittää tähän oheen muidenkin luettavaksi.

Vaikka ne ei sitä suoraan myönnä, niin rivien välistä on aika selkeästi luettavissa, että nimenomaan Säkerhetspolisen on ollut Sveriges Radioon yhteydessä ja informoinut heitä Drysénin suhteesta. Se on mun mielestä just hyvä, että juttuja ei kuitenkaan ole poistettu, vaan että ne ovat siellä edelleen, ja niissä on lopussa lyhyt disclaimeri.

Onkohan kuitenkaan ihan kohtuullinen vaatimus, että toimittaja ei saisi kirjoittaa asioista, joilla on yhtymäkohta omaan elämään?

En siis näe, miten se, että joku on irakilaisen kanssa suhteessa, tarkoittaa, että hänen ei tulisi ottaa selvää ja kommentoida maahanmuuttajia koskevia lakeja, toimenpiteitä tai mitä nyt kirjoittaakaan. Nimittäin kyllähän tuo nyt sitten rajaa aika paljon sitä, mistä ylipäätään voi mitään sanoa tai kirjoittaa.

Aave nyt on kehittänyt intersektionaalisuudesta oman olkiukkonsa, joten vaikeaahan sitä onkaan kommentoida, se on pikkuviulun soittamista joka tapauksessa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 13:52:12
Onkohan kuitenkaan ihan kohtuullinen vaatimus, että toimittaja ei saisi kirjoittaa asioista, joilla on yhtymäkohta omaan elämään?

En siis näe, miten se, että joku on irakilaisen kanssa suhteessa, tarkoittaa, että hänen ei tulisi ottaa selvää ja kommentoida maahanmuuttajia koskevia lakeja, toimenpiteitä tai mitä nyt kirjoittaakaan. Nimittäin kyllähän tuo nyt sitten rajaa aika paljon sitä, mistä ylipäätään voi mitään sanoa tai kirjoittaa.

Aave nyt on kehittänyt intersektionaalisuudesta oman olkiukkonsa, joten vaikeaahan sitä onkaan kommentoida, se on pikkuviulun soittamista joka tapauksessa.

Ehkä tossa kannattais kuitenkin mieluummin seurata sitä Sveriges Radion omaa keskustelua ja raportteja tästä aiheesta. Ne kuitenkin kokee, että toi oli sellainen tilanne, jossa toimituksen puolueettomuus ja journalistinen uskottavuus oli vakavasti uhattuna. Nimenomaan sen takia, että hän teki juttuja jotka suoraan koskivat esimerkiksi miehen isää, jonka kanssa hän itse oli suhteessa tai joka ainakin oli hänen äitinsä asunnossa kirjoilla.

Sveriges Radion ohjelmissa keskustellaan totta kai myös siitä, että jokaisella toimittajalla on myös henkilökohtainen elämä ja ihmissuhteita, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää.

Ekot-ohjelman toimituspäällikkö oli saanut tiedon Drysénin suhteesta syyskuussa 2020. Silloin toimituksessa oli käyty asiasta jotain keskusteluja, ja Drysén oli Sveriges Radion mukaan omatoimisesti päättänyt erota yhtiön palveluksesta.

Mun näkemys tosta asiasta on sellainen, että toimituksella oli mennyt luottamus Dryséniin sen takia, että hän ei itse ollut kertonut suhteestaan, mutta silti ne hänen tekemänsä jutut katsottiin sellaisiksi, että Sveriges Radio voi ne julkaista ja pitää julkaistuna, joskin niihin myöhemmin lisättiin disclaimeri.

Tietysti sitä voi miettiä, mikä merkitys sillä on ollut, että kyseessä on ollut poliisiasia ja Säpo on mitä ilmeisimmin ollut yhteydessä Sveriges Radioon. Mutta mun mielestä toi asia on yksinkertaisinta käsitellä silleen, että Drysénin eroamisessa on kyse siitä, että luottamus hänen ja toimituksen välillä ei enää ollut kunnossa sen jälkeen kun toimittajan ja hänen tekeeminsä juttuihin suoraan liittyneen henkilön välinen suhde tuli muuta kautta toimituksen tietoon.

Ei mun mielestä tollasta asiaa ole vaikea ymmärtää.

Tästä huolimatta se voi olla, että tähän Säpon toimintamalliin voisi tehdä jotain muutoksia ilman että se tekee heidän työtään sinänsä tyhjäksi tai kauheasti vaikeuttaa. Se ei ehkä ole mahdollista, että turvallisuusuhkaksi luokitelluille ihmisille itselleen kerrottaisiin kaikki tiedot, minkä perusteella arvio on tehty. Mutta ehkä siinä vois olla mahdollista että olis jotain turvallisuusluokituksen saaneita oikeustoimihenkilöitä tai asianajajia, jotka kuitenkin vois käydä ne tiedot läpi ja että siihen tulis joku muukin taho kuin Säpo joka voi näitä tietoja arvioida.

Sanna Drysén teki tosi paljon duunia siihen, että alkoi paljastua, mitä esimerkiks tän irakilaismiehen turvallisuusuhaksi arvioinnin taustalla oli. Ne on salaiseksi luokiteltuja tietoja, joita ei tarvitse koko sen prosessin aikana käsitellä avoimesti, ja sitä ehkä Drysén alkoi tutkia, että miten voi olla näin vaikea saada niitä konkreettisia tietoja ja miten voidaan käsitellä ja tehdä päätöksiä tämmösten Säpon tietojen perusteella.

Säpon tietojen mukaan Raad Al-Duhan olis nuoria urheilijoita valmentaessaan värvännyt porukkaa johonkin islamilaiseen verkostoon ja aiemmin Umeåssa asuessaan näyttänyt nuorille kotonaan jihadistisia videoita.

Ongelma Drysénin raportoinnissa on se, että jos hän ja Raad ovat romanttisessa suhteessa, ehkä siinä Sanna on huonossa asemassa arvioimaan näitä asioita puolueettomasti. Jos Raad hänelle sanoo silmät kirkkaana, että en ole ikinä tehnyt mitään pahaa, ja sitten siihen sekoittuu romanttisia ja muita tunteita, onhan siinä toimittaja sellaisessa asemassa, että hänen voi olla tosi vaikea arvioida sitä asiaa millään lailla puolueettomasti.

Mutta onhan toi tietysti hankala tilanne, kun tää Raad on asunut lapsesta asti Ruotsissa, ja sitten karkotuspäätös esimerkiks tarkoittaa sitä, että hänen lapsi jää Ruotsiin ja siteet siihen katkeaa.

Siis Säpon arvion mukaan Raad on ollut keskeinen hahmo Ruotsin sunni-islamistisessa verkostossa nimenomaan nuorison kanssa tekemänsä työn kautta. Raad taas kiistää yllyttäneensä ketään mihinkään väkivaltaan tai jihadismiin ja ainakin sanoo kokevansa, että prosessi on epäoikeudenmukainen.

Ehkä toi koko homma lähinnä kertoo vaan siitä, että noi on vaikeita asioita. Mun mielestä on mahdollista, että Säpo on arvioinut asian täysin oikein ja tehnyt Raadin suhteen oikean päätöksen. Silloin Sanna Drysén olisi ollut Raadin suhteen sinisilmäinen ja uskonut aivan liian kritiikittömästi siihen, mitä mies hänelle keksii kertoa.  Ja sitten on tietysti mahdollista, että esimerkiksi Säpon joku keskeinen tiedonantaja onkin puhunut paskaa tai että näyttö on puutteellista ja että Raadilla ei todellisuudessa ole ollut mitään keskeistä roolia missään verkostossa ja että hän on vain suht tavallinen harras muslimi.

En mä usko että ne Säpon arviot nyt mitenkään täysin tyhjän päällä on, mutta en mä toisaalta sitäkään usko, että ne on taatusti aina oikeassa.

Sitä mun ei ole vaikea nähdä, että se on Sveriges Radiolle ongelma, että Drysén on tehnyt paljon juttuja Säpon toiminnasta ja muun muassa haastatellut Raadia ja kertonut siinä ohjelmassa ääni selvästi liikuttuneena, miten Raad kokee järjestelmän epäoikeudenmukaiseksi ja miten herkkä ja vaikeassa tilanteessa oleva ihminen hän on.

Toi on semmonen kohta, joka mun mielestä ainakin näyttäytyy täysin erilaisena sillä tiedolla, että näillä ihmisillä onkin suhde.

Ei se suhde sinänsä kaikkeen vaikka tästä tietystä laista ja sen käytöstä koskevaan raportointiin välttämättä vaikuta niin ratkaisevasti. Mutta olen Xantippan kanssa eri mieltä siitä, että tässä tapauksessa tämä nimenomainen suhde olis täysin irrelevantti asia toimittajan tekemän työn ja raportoinnin kannalta.

Toi Xanten linja että "no sittenhän ei mistään voi mitään sanoa tai kirjoittaa" ei nyt mun mielestä oikein osu tähän.

Sit taas se väite, että tää koko Drysénin asia liittyy aivan keskeisesti juuri intersektionaalisuuteen, niin... en mä edelleenkään sitä oikein näe. Miksi se ei vois liittyä vaan siihen, että on kiintynyt liikaa tietolähteeseensä ja ei ole kyennyt suhtautumaan riittävän kriittisesti tai puolueettomasti niihin väitteisiin, joita hän esittää?

Tässä on kyse kai siitä, kuka on tai ei ole turvallisuusuhka, millainen on tai ei ole islamisti ja voiko esimerkiksi Ruotsin turvallisuudelle vaarallinen henkilö olla samaan aikaan tosi mukava ja jopa rakastettava. Kyllä mun mielestä voi -- ottamatta nyt kantaa siihen, oliko Säpon arvio Raadista oikeassa vai ei.

Olen kai kyynistynyt, kun en kuvittelekaan, että toimittajat olisivat yksiselitteisen objektiivisia, mutta siinä olet oikeassa MO, että en tunne tapausta tarpeeksi.

Ja kuten sanottua, en kyllä käsitä, mitä tekemistä tällä on intersektionaalisuuden kanssa - ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 15:39:00
[...nips...]- ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

T: Xante

Samassa käsityksessä olen. Koska mikään uusi ja entuudestaan tuntematon ei arkisen jurputtajan (https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM) mielestä ole koskaan ennenkään toiminut, riippumatta siitä, mikä on uusien käsitteiden todellinen sisältö, on niistä käyty lennokas tarinaniskentä oletusarvoista. Näyttäisi siltä, että arkisten jurputtajien piireissä se voittaa, kuka pystyy esittämään uudet käsitteet itsensä vastakohtina kaikkein syyntakeettomimmin.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - toukokuu 15, 2021, 19:42:42

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 15:39:00
[...nips...]- ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

T: Xante

Samassa käsityksessä olen. Koska mikään uusi ja entuudestaan tuntematon ei arkisen jurputtajan (https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM) mielestä ole koskaan ennenkään toiminut, riippumatta siitä, mikä on uusien käsitteiden todellinen sisältö, on niistä käyty lennokas tarinaniskentä oletusarvoista. Näyttäisi siltä, että arkisten jurputtajien piireissä se voittaa, kuka pystyy esittämään uudet käsitteet itsensä vastakohtina kaikkein syyntakeettomimmin.

Feminismihän on sinänsä aate, jonka tarkoitus on tehdä itsestään tarpeeton. Vähän kuin kehitysapuporukan. Saavutetaan tavoitteet, siten heitä ei enää tarvita, sehän on kehitysavun tarkoitus = ettei heitä tarvittaisi! Ihmiset toki eivät noin toimi, feministit Suomessa (tasa-arvoisimmassa maassa ehkä ikinä) eivät suostu katoamaan, vaikka tavoitteet on saavutettu. Keksitään siis lisää ongelmia... Ei tuo porukka halua tehdä itsestään tarpeettomia, siksi keksivät uusia "tasa-arvo-ongelmia", vaikkei niille rationaalista perustaa olisikaan. Kyse on vain siitä, että noiden pitää kokea itsensä tarpeellisiksi.

Intersektionaalinen feminismi ja patriarkaattiroska ovat keksitty, koska todellisia tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, niitä pitää keksiä.
Koska feministiressukalle ei muuten ole tilausta... :-*

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 15:39:00
Olen kai kyynistynyt, kun en kuvittelekaan, että toimittajat olisivat yksiselitteisen objektiivisia, mutta siinä olet oikeassa MO, että en tunne tapausta tarpeeksi.

Ja kuten sanottua, en kyllä käsitä, mitä tekemistä tällä on intersektionaalisuuden kanssa - ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

En minäkään usko, että mikään toimitus tai yksittäinen toimittaja olisi objektiivinen siinä mielessä, että jutut vain peilaisivat todellisuutta ja maailmaa juuri sellaisena kuin se on. Kun puhutaan journalistisesta etiikasta ja pyrkimyksestä objektiivisuuteen, varmaan tarkoitetaan jotain ns. käytännöllistä objektiivisuutta.

Pyritään etsimään tietoa, arvioimaan sitä, ja valikoimaan sitä. Suhtaudutaan omiin tietolähteisiin kriittisesti ja tehdään johtopäätöksiä. Sitten esitetään ja kirjoitetaan yleisölle auki, mitä on saatu asiasta selville. Pyrkimys on antaa yleisölle luotettavaa tietoa ja tarjota lisäksi ymmärrystä lisäävää journalistista tulkintaa.

Nyt tässä Drysénin tapauksessa sillä ehkä oli mielenkiintoisia tietolähteitä ja sitä kautta vähän epätavanomainen ja tavallaan "ymmärrystä lisäävä" journalistinen näkökulma. Mutta näiden taustalle ja tullaamatta jääneiden suhdekuvioiden takia herää epäilys siitä, ettei ehkä ollut riittävää kritiikkiä sitä kohtaan, miten luotettavia ne toimittajan omat tietolähteet olivat.

Senhän olisi voinut esittää ja toteuttaa niinkin, että olisi itse ottanut selvää, mitä ovat Säpon vaikeasti selvitettävät perusteet jonkun henkilön turvallisuusuhaksi arvioimiselle niin, että ei vain esitä niitä henkilölle itselleen vaan tekee niillä jotain muuta. Jos saisi kaivettua esiin jotain näyttöä siitä, että ne eivät pidä paikkaansa, sehän olisi aika arvokasta journalistista työtä. Nyt se meni niin, että hieman kritisoitiin Säpoa siitä, ettei se edelleenkään esitä näille väitteilleen perusteita, mutta oli aika vähän kriittistä otetta siihen, että jos nämä Säpon väitteet esittää tälle kohdehenkilölle, niin totta kai tämä ne kiistää. Olisi nyt edes yrittänyt saada haastateltavalta jotain sellaista tietoa, joka asettaisi Säpon väitteet kyseenalaiseen valoon niin, ettei henkilölle itselleen suoraan kerrota vielä tässä vaiheessa, mitä ne väitteet ovat.

Onpa tuskaisesti kyllä selostettu  :D

Intersektionaalisuus "näkyy" tässä kai siten, että toimittaja pitää värillisen muslimitaustaisen maahanmuuttajan vastaväitteitä esiin kaivamilleen Säpon väitteille vähintään yhtä uskottavina tai uskottavampina kuin Säpon tekemää työtä. Säpon toimintaa ja etiikkaa ja perusteita voi kyllä kyseenalaistaa, mutta se mitä irakilaismies sanoo, kun esitetään tiettyjä syytöksiä, on tietenkin totta. Ihan vain koska Säpolla on valtaa ja irakilaismiehellä ei.

Tossa tosin on jo aika paljon tulkintaa mukana, eikä se siltikään ole nimenomaisesti intersektionaalisuutta. Yhtä hyvin tai paremmin sen voi nähdä vain journalistisesti kyseenlaisiena ja huonona toimintana, että yhden tahon väitteet ovat lähtökohtaisesti epäilyn alla, mutta samanlaista epäilyä ei kohdisteta omaan tietolähteeseen.

Helposti tossa tulee vaan semmonen asetelma. että aina jos arvostelu kohdistuu valkoiseen heteromieheen tai johonkin vastaavalla tavalla vahvassa asemassa olevaan toimijaan, se on tietysti vain säälittävien intersektionaalihihhuleiden perusteetonta mustamaalausta.

Ja sitten taas toiselta puolelta voi oikeuttaa omaa yksipuolisen kriittistä toimintaa ja puusilmäisyyttä sillä, että oma kritiikki kuitenkin kohdistuu johonkin tosi hyvässä ja vahvassa asemassa olevaan.

Kumpikin on mun mielestä suht perseestä ja vie keskustelua sivuun varsinaisesta asiasta. Mun mielestä se Aaveen onnenpyörä ja suurieleinen puhe intersektionaalisuudesta vie Drysénin tapauksessa sivuun monesta kiinnostavasta asiasta, joka siihenkin kokonaisuuteen liittyy. Samalla tavalla se, että ruvetaan väittämään Aavetta vastaan ottamatta edelleenkään niistä asioista selvää ja puhuen vain yleisellä tasolla intersionaalisuuden mustamaalaamisesta on... no, ei se ole siitä itse asiasta puhumista sekään.

En itse näe, mitä se intersektionaalisuus tuo tähän koko hommaan lisää muuta kuin keppihevosen, josta on mukava jauhaa, kun se ei vaadi minkäänlaista perehtymistä yhtään mihinkään ja on kai sitten vähemmän tylsää kuin joku seikkaperäinen yksityiskohtiin paneutuminen. Siis se ei tee tässä yhtään mitään muuta kuin vie sivuun asiasta ja herättää tunteita puolesta ja vastaan :D