Tätä aihetta en olekaan kovin paljoa nähnyt käsiteltävän. Mitä enemmän yksinäisyys länsimaissa lisääntyy ihmisten nököttäessä omissa pikku poteroissaan, sitä tärkeämmäksi heille muodostuvat suhteensa eläimiin.
Itse olen lapsesta lähtien tuntenut toveruutta kissoihin. Jos tuntee eläimen kanssa molemminpuolista kiintymystä, niin kyllähän sen tosiaan toveruudeksi mieltäisin. Netissä näkee paljon kuvia joissa kissa tai koira on puettu joihinkin "hauskoihin" vaatteisiin, tai siitä tehdään muutoin pelle. Tällaista materiaalia on vähän ristiriitaista katsella. Onhan ne jotkut jutut huvittavia kyllä, mutta kun ei eläin tarvitse vaatteita, toisin kuin ihminen (jotain erityistilanteita lukuunottamatta), niin juuri ne pukemistouhut närästyttävät. Eihän eläimen kuulu olla lelu, nukke. Aikuinenkin ihminen voi vallan mainiosti ostella vaikka barbeja, jos on hinkua kaikenlaisia vaateviritelmiä kokeilla.
Tietenkin eläin on omistajaansa alisteisessa asemassa. Omistaja voi koska tahansa päättää ottaa mirriltä nirrin, tai mikä eläin sitten kyseessä onkaan, tappaa saa, kunhan ei tee sitä perin julmalla tavalla. Olenhan kuullut että eräässä perheessä lopetettiin kissat että perhe pääsi lomamatkalle etelään... Käsittämätön valinta minulle. Ennemmin olen vaikka loppuelämäni ulkomaanmatkakokemuksista vajaa, kuin alan sitä varten lahtaamaan eläviä olentoja.
Ja sitten kuitenkin syön lihaa niin että rasva vaan suupielistä roiskuu. Se on noloa. Mutta jos olisin vegaani, niin olisi melko älytöntä pitää eläintä joka on lihansyöjä. Kuitenkin niinkin tehdään. Eläinten persoonat ja lihansyönnin välisen dilemman olen ratkaissut niin että en ikimaailmassa söisi tuttua eläintä, eli eläintä jonka tunnen. Paitsi tietysti jos oltaisiin erämaassa ja olisin nälkään nääntymäisilläni? Mene tiedä.
Minusta eläimestä huolehtiminen ja siitä pitäminen ei ole eläimen inhimillistämistä. Eläimen kanssa eläminen on elämänkokemuksen jakamista sellaisen toverin kanssa jonka kanssa ei nyt ihan kaikkea sitä voi kokea mitä toisen ihmisen, mutta ainakin pystyy rakastamaan ja jonkin sortin kiintymystä saa takaisinpäinkin.
Koira voi olla "kaveri" mutta kissa "seuralainen" No molemmille voi puhella asioita joita ei ihmiselle kannata kertoa ja ne kuuntelevat älykkäästi olematta mitään mieltä asioista.
Se on varmaan hyvä asia- Silloin en eivät myöskään rasitu ihmisen murheista ja auttavat kuitenkin ihmistä niiden murheiden kestämisessä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 15, 2023, 09:29:22
Ja sitten kuitenkin syön lihaa niin että rasva vaan suupielistä roiskuu. Se on noloa. Mutta jos olisin vegaani, niin olisi melko älytöntä pitää eläintä joka on lihansyöjä. Kuitenkin niinkin tehdään. Eläinten persoonat ja lihansyönnin välisen dilemman olen ratkaissut niin että en ikimaailmassa söisi tuttua eläintä, eli eläintä jonka tunnen. Paitsi tietysti jos oltaisiin erämaassa ja olisin nälkään nääntymäisilläni? Mene tiedä.
On olemassa lihansyöjäkasveja. Luonnossa joko syödään tai tullaan syödyksi. Kasvien välillä käydään ankaraa taistelua valosta ja elintilasta. Ihminen yrittää kehitellä jonkinlaista omaa kuplaa luonnon ulkopuolella, mutta kaikki sellaiset yritykset vievät elämää lähemmäksi tuhoa. Pahinta mitä voin kuvitella olisi elämä täysin ihmisen hallitsemassa maailmassa. Onneksi sellainen ei koskaan tule toteutumaan, sillä luonto on aina seuranamme, esim. sisällämme elelevien bakteerien kautta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 15, 2023, 09:29:22
Tätä aihetta en olekaan kovin paljoa nähnyt käsiteltävän. Mitä enemmän yksinäisyys länsimaissa lisääntyy ihmisten nököttäessä omissa pikku poteroissaan, sitä tärkeämmäksi heille muodostuvat suhteensa eläimiin.
Tämä ilmiö häiritsee minua. Minusta se että ihmiset eivät enää kestä toisiaan on huono perusta lemmikkieläinten pitämiselle. Epäilen onko lemmikkien hyvä olla kaikkein hankalimpien ja erakoituneimpien ihmisten kodeissa.
^
Kissa on aika paljon omissa oloissaan, mutta kyllä sekin hoitoa ja huolenpitoa vaatii ja ennen kaikkea puhtautta. Hiekkalaatikko on päivittäin putsattava eikä siinä käy selitykseksi että itsellään on huono päivä, päänsärkyä, flunssaa tai jotain muuta. Sen läheisyyden kissa tulee ottamaan omien fiilistensä mukaan. Nekin ovat persoonia siinä mielessä, että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä ja toinen vähemmän. Jos on eläimen vastuulleen ottanut, myös sen tarpeisiin on vastattava.
En ole koiraihminen, mutta käsittääkseni koira on paljon vaativampi seuraeläimenä. Sillä on voimakkaammat laumavaistot ja se vaatinee paljon enemmän vuorovaikutusta kuin kissa. Lisäksi rodusta riippuen sen kanssa pitää jaksaa säännöllisesti liikkua enemmän tai vähemmän.
No, onhan noista kissoista seuraa yksineläjälle. Sellainenhan minäkin olen, mutta en nyt sentään erakoitunut.
Mutta kaupassa monesti huomaa, miten ihmiset näkevät vaivaa lemmikkinsä vuoksi. Itsessäni olen tämän myös huomannut, että omat ruokaostokset on äkkiä napattu koppaan. Mutta kun pääsen lemmikkien ruokahyllyn eteen, niin silloin alkaa miettiminen, jotta mikäs se viimeksi olikaan, joka maistui niin hyvin? Tai tätä ostin viimeksi, nyt jotain muuta, ettei kyllästy. Siinä tulee jopa vaihdettua mielipiteitäparhaista ruuista jonkun muun samanlaisen pähkäilijän kanssa. :)
Muoksis: korjattu kirjoitusvirhe elimen -> eläimen .... ei ollut tahallinen eikä lähes tahallinen kirjoitusvirhe.
Mulla on joitain harvoja kokemuksia tietynlaisesta ystävyydestä muunlajisen eläimen kanssa.
Suhtaudun tähän sillä tavalla että tavallaan otan sen vakavasti mutta sit toisaalta se on tietyn moodin ja havainnointitavan kautta muodostettu narratiivi ja en tiedä yhtään mitään siitä mitä se toinen eläin kokee.
Periaatteessa olen enemmän "koiraihminen" kuin "kissaihminen", vaikka noi on helvetin ärsyttäviä termejä, mut kerron silti esimerkin mulle hienosta kissasuhteesta.
Minä ja kissa molemmat tykättiin bluesista ja sillä oli vieläpä aika tasokas maku sen suhteen. Toisin kuin monia kissoja, sitä ei myöskään häirinnyt kitaransoitto vaikka se olikin enimmäkseen rauhallinen ja seesteinen tyyppi noin muuten. Eniten kiinnosti ruoka ja murhaaminen syöntitarkoituksessa tai muuten vaan mut siihen sivuun mahtui aika hyvin muitakin intressejä.
Arvostin kissan suunnalta esimerkiksi sellaista että sille mieluisaa oli makoilla pöydällä näppiksen tai läppärin vieressä. Joku siinä oli hienoa kun nahkasapiens on hiljaa keskittyneenä ja kuuluu pientä näppäinten ääntä. Mulla on joskus taipumus uppoutua koneella johonkin liian intensiivisesti tai mennä kirjoittaessa vähän tiloihin, ja tälle kissatyypille se ei ollut mieluista. Ikään kuin oisin muuttunut joksikin muuksi tyypiksi tai ei vaan oo hyvä jos mulla menee uppoutuminen liian pitkälle.
Ensimmäisenä se saattoi raukeasti laittaa tassun trackpädille, mut se eskaloi toimintaa tasaisesti ja lopputulema oli se että astelee siihen mun ja näytön väliin ja painaa naaman vasten naamaa ja tuijottaa aika tuimasti.
Mun käsityksen mukaan kyse ei siis varsinaisesti ollut siitä että silittele mua vaan se oikeesti halus vaan maata pöydällä mut tunnelman piti olla just oikeanlainen. Totta kai sitä joskus tuli rapsuteltua mut opin ajan myötä aika paljonkin arvostamaan sitä että se reagoi näihin juttuihin typeryydestään huolimatta viisaasti ja aivan välittömästi. Siis just oikeita juttuja nopeammin ja enemmän oikeaan aikaan kuin mihin ihmisten toimintatavoilla ja havannoinnilla yleensä päästään.
Toi ja yhteinen musiikkimaku toi siihen aika paljon sellaista ystävyysfiilistä mun mielestä molemmin puolin pelkän tavanomaisen kissa-ihmis-awkwardoinnin päälle ja sijaan.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 20, 2023, 19:31:50
^
Kissa on aika paljon omissa oloissaan, mutta kyllä sekin hoitoa ja huolenpitoa vaatii ja ennen kaikkea puhtautta. Hiekkalaatikko on päivittäin putsattava eikä siinä käy selitykseksi että itsellään on huono päivä, päänsärkyä, flunssaa tai jotain muuta. Sen läheisyyden kissa tulee ottamaan omien fiilistensä mukaan. Nekin ovat persoonia siinä mielessä, että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä ja toinen vähemmän. Jos on elimen vastuulleen ottanut, myös sen tarpeisiin on vastattava.
En ole koiraihminen, mutta käsittääkseni koira on paljon vaativampi seuraeläimenä. Sillä on voimakkaammat laumavaistot ja se vaatinee paljon enemmän vuorovaikutusta kuin kissa. Lisäksi rodusta riippuen sen kanssa pitää jaksaa säännöllisesti liikkua enemmän tai vähemmän.
No, onhan noista kissoista seuraa yksineläjälle. Sellainenhan minäkin olen, mutta en nyt sentään erakoitunut.
Mutta kaupassa monesti huomaa, miten ihmiset näkevät vaivaa lemmikkinsä vuoksi. Itsessäni olen tämän myös huomannut, että omat ruokaostokset on äkkiä napattu koppaan. Mutta kun pääsen lemmikkien ruokahyllyn eteen, niin silloin alkaa miettiminen, jotta mikäs se viimeksi olikaan, joka maistui niin hyvin? Tai tätä ostin viimeksi, nyt jotain muuta, ettei kyllästy. Siinä tulee jopa vaihdettua mielipiteitäparhaista ruuista jonkun muun samanlaisen pähkäilijän kanssa. :)
On hyväksi olla vastuussa muustakin, kuin itsestään. Lapsillekin on hyvä olla olemassa koira, tai kissa kaverina jo pienenä, josta joutuu ottamaan vastuun. Koira varsinkin palkitsee kyllä hyvän hoidon ja huomion vastavuoroisuudella. Miksen kissakin, mutta ne ovat hillitympiä ja vaativat aika paljon omaa aikaansa ollessaan yöelämiä ja päivällä lähinnä huilailevat paljon.
Hieman epäilen tuossa hipin kirjoituksessa olleen "lähes tahallinen kirjoitusvirhe, kun hän sanoo, - "jos on elimen vastuulleen ottanut sen tarpeisiin on myös vastattava" -
^
Lapsen vastuulle ei pidä koskaan hankkia mitään eläintä. Vastuu on aina vanhemmilla, mutta ei mikään estä lasta osallistumasta eläimen hoitoon sen mukaan, miten osaa ja pystyy eläintä käsitellä. Pienikin lapsi voi osallistua, mutta vain vanhemman valvonnan alaisena. Lapsen kasvaessa voi hoitovastuuta lisätä, jos lapsi haluaa.
Viherkasvin hoito on hyvää harjoittelua ennen lemmikin hankkimista.
ps. olen korjannut tahattoman kirjoitusvirheen edellisestä viestistäni.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 21, 2023, 12:24:14
^
Lapsen vastuulle ei pidä koskaan hankkia mitään eläintä. Vastuu on aina vanhemmilla, mutta ei mikään estä lasta osallistumasta eläimen hoitoon sen mukaan, miten osaa ja pystyy eläintä käsitellä. Pienikin lapsi voi osallistua, mutta vain vanhemman valvonnan alaisena. Lapsen kasvaessa voi hoitovastuuta lisätä, jos lapsi haluaa.
Viherkasvin hoito on hyvää harjoittelua ennen lemmikin hankkimista.
ps. olen korjannut tahattoman kirjoitusvirheen edellisestä viestistäni.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla, mutta se ei ollut nyt asia mistä oli kyse. Vastuuta voi siis antaa lapselle ja pitääkin vaatia sitä, jos he lemmikin haluavat.
Maailma on oppimista, myös vastuu asioissa.
Kirjoitusvirheitä sattuu ja huomasin heti omassakin kirjoituksessa vikaa-
Niin, mitä on eläinrakkaus? Vaikka en pidä useimmista koirista, en ymmärrä miten joku ampuu esimerkiksi hirven, joka on tavattoman upea eläin ja käyttää metsästyksessä usein vielä koiraa apunaan. Mieluummin ampuisin jonkun mulqvistin kuin hirven, karhun tai peuran.
En ole yrittänyt mökillä hävittää kirjavaa luonnoneläinten joukkoa, joka mutustelee hyötykasvini. Myöskään en ymmärrä hanhien vihaajia.
Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 21, 2023, 15:18:14
Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.
Minun aloitukseeni ei tarvitse mennä mitään poliittisesti korrektia uuskieltä tunkemaan.
Minä vierastan taas tuota "toverina" sanaa ja ihan samalla tavalla kaverit ja ystävät ei kyllä kuulu oikein ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Kyllähän siinä on tasavertaisten otusten suhteen sijasta hoiva- ja huolenpitosuhde.
Minulle kissat eivät ole vauvoja, joten en parempaakaan sanaa tiedä. Ällöttää kun jenkkivideoissa jne. emäntää ja isäntää kutsutaan mom ja dad. Ja vaikka olisi mikä säähveri ja hiiri lemmikkinä, niin ne on sitten siskoja ja veljiä keskenään. ;D
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 21, 2023, 15:21:35
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 21, 2023, 15:18:14
Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.
Minun aloitukseeni ei tarvitse mennä mitään poliittisesti korrektia uuskieltä tunkemaan.
Ehdotin vain tieteellisesti korrektia tarkennusta otsikkoon, hyvät lajitoverit. (https://www.punkinfinland.net/forum/images/smilies/eusa_naughty.gif)
Minusta se lemmikki on ihan hyvä sana kuvaamaan eläintä, joka asuu samassa huushollissa ja on ihmisen seuralaiseksi hankittu. Siinä mielessä olin vähän närkästynytkin tästä aloituksesta, kun aihetta olisi ihan hyvin käsitellä Lemmikkinurkassa myös siitä näkökulmasta, mitä lemmikki merkitsee yksinäiselle ihmiselle. Otsikon "toveri" nimenomaan inhimillistää ja nostaa sen lemmikin hoivaajansa rinnalle.
Vaikka itsekin syyllistyn kissojen inhimillistämiseen aina välillä, niin teen sen tieten ja huumorilla esimerkiksi niin, että monesti näen joissain tilanteissa niiden yläpuolella ajatuskuplan, jossa on sanoin kuvattuna syy kulloiseenkin ilmeeseen tai toimintaan. Hyvin olen tietoinen siitä, etteivät eläimet sanojen kanssa ajattele. Samoin höpöttelen noille mukaviakin. Tiedän, etteivät ne sanoistani piittaa muulloin kuin silloin, kun ääni on komennuksen ääni, kun menevät tekemään jotain kiellettyä. Toinen katti tekee sen tarkoituksella ja määrätyssä tilanteessa, kun ei saa minua muuten liikkeelle. Joten jotain ajatusta siellä korvien alla on. Mutta ei niin paljoa, että se ihmisen vertainen olisi kumppanina, toverina tai kaverina.
Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.
Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 22, 2023, 09:22:05
Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.
Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.
Joo onhan ne elukat parempia seuralaisia, kuin ihmiset, "yleensä" eivät juurikaan valita ja vaadi jotain toisiltaan- ehkä sentään pientä huomiota ja ruokaa silloin tällöin.
Vaimolle, tai miehelle pitää rakentaa koko elämä siinä oman elämänsä sivussa ja aina "jotain" silti puuttuu.
Naisihmisillä on kyllä tapana "leperrellä" hankkimilleen elukoille, kuten kissalle, koiralle, tai miehelle.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 22, 2023, 08:20:52
Minusta se lemmikki on ihan hyvä sana kuvaamaan eläintä, joka asuu samassa huushollissa ja on ihmisen seuralaiseksi hankittu. Siinä mielessä olin vähän närkästynytkin tästä aloituksesta, kun aihetta olisi ihan hyvin käsitellä Lemmikkinurkassa myös siitä näkökulmasta, mitä lemmikki merkitsee yksinäiselle ihmiselle. Otsikon "toveri" nimenomaan inhimillistää ja nostaa sen lemmikin hoivaajansa rinnalle.
Vaikka itsekin syyllistyn kissojen inhimillistämiseen aina välillä, niin teen sen tieten ja huumorilla esimerkiksi niin, että monesti näen joissain tilanteissa niiden yläpuolella ajatuskuplan, jossa on sanoin kuvattuna syy kulloiseenkin ilmeeseen tai toimintaan. Hyvin olen tietoinen siitä, etteivät eläimet sanojen kanssa ajattele. Samoin höpöttelen noille mukaviakin. Tiedän, etteivät ne sanoistani piittaa muulloin kuin silloin, kun ääni on komennuksen ääni, kun menevät tekemään jotain kiellettyä. Toinen katti tekee sen tarkoituksella ja määrätyssä tilanteessa, kun ei saa minua muuten liikkeelle. Joten jotain ajatusta siellä korvien alla on. Mutta ei niin paljoa, että se ihmisen vertainen olisi kumppanina, toverina tai kaverina.
Mutta entä jos eläin on kommari?
Omaa viestiä kirjoittaessa tuntui kai luontevalta sanoa "muunlajinen eläin" vai miten sen nyt muotoilin, mutta ei se kuitenkaan ollut mikään kauhean mietitty tai kieli poskessa tai muutekaan väännetty ilmaus.
Kontekstista riippuen voisin kuvitella käyttäväni sanaa "lemmikki" tai vaikka "kissa" tai jonkun eläimen nimeä tai... vaikka mitä viittaustapaa, mukaan lukien sana eläin niin että käyttäisin kielellisenä rerssursina kontrastia ihminen/eläin.
Ei kaikki puhe "muunlajisesta eläimestä" tai muusta tällaisesta välttämättä ole mitään tärkeilyä eikä siitä sinällään kannata ärsyyntyä (sanon minä joka tällaista ilmausta käytti :D).
Mut toisaalta se että tällaista ilmausta nimenomaan käytetään tärkeilevästi tai että oiotaan muita on sekin mahdollista, enkä tiedä, onko se automaattisesti silloin aina joku ansio tai tarpeellista.
Mua siis ei rassaa aiheen otsikko ja sopii hyvin se että ihmiset ottaa sen miten tahtoo ja kertoo omista kannoistaan tai kokemuksistaan omilla tavoillaan.
Jos siirrytään metailusta hivenen lähemmäs aihetta, niin omasta mielestä on kivaa se jos ihmiset on kiinnostuneita eläimistä, ja melkeinpä kaikilla kuitenkin on jonkinlainen luontosuhde ja erilaisia kokemuksia eläimistä.
Onhan niitä sellaisia tapauksia että joku on vaikka ystävystynyt hyönteisenkin kanssa tai tuntee jotain empatiaa niitä kohtaan laajemminkin, ja se on mun mielestä ihan kiinnostava ilmiö. Sitähän voi pällistellä vaikka YouTubesta ja yrittää muodostaa siitä jonkun kannan yleisellä tasolla silleen että toi on tosi hienoa tai että toi on noloa ja aivan perseestä.
Mut loppujen lopuksi sitten jos kyse on oikeasta konkreettisesta sulle tutusta ihmisestä, yleensä siihen liittyy erilaisia nyansseja ja asiaa voi tarkastella joko suopeammin tai kriittisemmin.
Sama juttu jossain metsästämisessä. Ymmärrettävää että se voi tuntua ja näyttääkin vähän jopa raukkamaiselta jos rivi ihmisiä värikkäissä asusteissa koirien kanssa ajaa jotain hirveä.
Se on mun mielestä täysin OK että ei siitä tykkää tai se ei herätä mitään positiivisia assosiaatioita. Mut tietty metsästäjiä ja metsästämistä on monenlaista, ja onhan sekin tavallaan aika paksua samaan aikaan syödä toisten teurastamaa lihaa tai maitotuotteita jopa ja sit sanoa että aijjai kuinka irvokasta että joku ampuu vaikka hirven.
Uskon kuitenkin että esimerkiksi Socrateksen ilmaisemaan luontokäsitykseen liittyy tosi paljon hienoa ja se on ihan jees.
Mun sinänsä idiootti kanta metsästämiseen on katsoa sitä vähän niin kuin golfia. Toisaalta ihme touhua ja toisaalta ymmärrän, ja sit lopulta kyse on kai siitä että ei mulla oikein ole aikaa tai resursseja tai just sopivaa väylää edes tutustua siihen sillä tavalla kunnolla että sen jälkeen mulla vois olla siitä joku vivahteikkaampi ihan oikea käsitys ja oma suhde siihen.
Vähän jotain perustaitoja on — en pidä mahdottomana että joskus tulevaisuudessa lähtisin jompaan kumpaan, mut toisaalta en tässä ja nyt näe oikein mitään syytä niin tehdä tai olettaa että niin välttämättä tapahtuis.
Vähän niin kuin noissa sanoissa jotka koskee ihmistä ja muita eläimiä, tosi moni juttu on mulle tosi pitkälle ja johonkin rajaan asti "ihan sama". Ei se sitten lopulta ole täysin ihan sama, mut en vaan jaksa generoida siihen mitään kantaa jos siihen ei ole kovin hyviä tietoja ja jos tilanne ei sitä vaadi jne.
On mnullakin ollut sammakko, kenguru ja mustekala jopa yökaverina. Huonoa naista parempi.
No siis oikeasti, eläin ei korvaa ihmistä, mutta ei eläintä ole tarkoitettu korvaamaan ihmistä.
Eläin on vain erilainen kaveri.
Eilen bussissa pieni koira uikutti korvia vihlovalla äänellä lähes koko matkan ajan. Autoon tuli sitten joku pikkulapsi joka ei vielä osannut puhua, ja kun lapsi alkoi jokeltelemaan, koira vaikeni eikä sen jälkeen päästänyt enää inahdustakaan.
Joskus mietityttää että olisiko lapsilla ja eläimillä jokin erityinen luonnollinen suhde. Aikuisethan sen sitten kai usein pilaa tavalla tai toisella, että joistakin lapsista kehittyy eläimiä rääkkääviä kusipäitä. Mutta uskon että luonnostaan melkein kaikki lapset tykkäävät eläimistä. Eläimet ei toki tietty aina tykkää takaisin, mutta eläimellä pitääkin olla mahkut väistää kun kersan otteet käyvät turhan kovakouraisiksi. (En silti vasiten menisi hankkimaan eläintä pikkulapselle, mutta joskushan ne eläimet on ensin ja lapsi tulee myöhemmin.)
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 22, 2023, 09:22:05
Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.
Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.
Yksinäisyys on paha ongelma, mutta ei ole oikein pakottaa eläimiä kärsimään ahtaisiin sisätiloihin sen takia, että vanhat runkut eivät tule toimeen keskenään.
Einpä tuo nyt valtavalta kärsimykseltä ole vaikuttanut. Enemmän kärsii tuotantoeläimet.
Tänään söin hevosta. Kyllähän sitä miettii että millainen ihminen teurastuttaa hevosia, kun on saanut sellaisen käsityksen että ovat kovastikin rakkaita omistajilleen ja heppatytöille.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 23, 2023, 19:47:15
Einpä tuo nyt valtavalta kärsimykseltä ole vaikuttanut. Enemmän kärsii tuotantoeläimet.
Tänään söin hevosta. Kyllähän sitä miettii että millainen ihminen teurastuttaa hevosia, kun on saanut sellaisen käsityksen että ovat kovastikin rakkaita omistajilleen ja heppatytöille.
Varmaan vanha koni, joka pääsee viimeisenä palvelunaan ihmiselle- leikkeenä leivän päälle (kannuswursti- jne- tai siten suomimakkaran pötkylään.
Muutenhan joutuisi matojen syötäväksi vanhuuttaan kuolleena. Saattohoito olisi kyllä kallista ja hankalaa.
Kyllähän teurastamolle viedään hevosjalostuksen vähemmän onnistuneet tuotokset, eli huonot juoksijat tai päänvikaiset, joista ei kilparadalle ole tai edes ratsastuskäyttöön.
Sitä en osaa sanoa, miten käy loukkaantuneen hevosen, joka joudutan lopettamaan. Kelpaako eläinlääkärin piikillä lopetettu hevonen enää teurastamon kautta makkaraksi. Kun tuskin kärsivää eläintä kuitenkaan lähdetään kuljettamaan pitkiä matkoja teurastamolle. Wikipedian mukaan kaikki Suomessa teurastetut hevoset on olleet hyötykäytössä, eli lihantuotantoeläimenä hevosta ei kasvateta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenliha
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 24, 2023, 13:03:58
Kyllähän teurastamolle viedään hevosjalostuksen vähemmän onnistuneet tuotokset, eli huonot juoksijat tai päänvikaiset, joista ei kilparadalle ole tai edes ratsastuskäyttöön.
Sitä en osaa sanoa, miten käy loukkaantuneen hevosen, joka joudutan lopettamaan. Kelpaako eläinlääkärin piikillä lopetettu hevonen enää teurastamon kautta makkaraksi. Kun tuskin kärsivää eläintä kuitenkaan lähdetään kuljettamaan pitkiä matkoja teurastamolle. Wikipedian mukaan kaikki Suomessa teurastetut hevoset on olleet hyötykäytössä, eli lihantuotantoeläimenä hevosta ei kasvateta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenliha
Suomeen tuodaan myös ulkomailta hevosenlihaa, se on edullista esim nautaan verrattuna.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - heinäkuu 21, 2023, 12:31:25
En ole yrittänyt mökillä hävittää kirjavaa luonnoneläinten joukkoa, joka mutustelee hyötykasvini. Myöskään en ymmärrä hanhien vihaajia.
Vihaan peuroja, sillä ne ovat puutarhan täystuho. Tämän vuoden kasvukausi meni osittain pilalle ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, koska peurat kävivät mutustelemassa esim. akileijojen nuput ennen kuin ne olivat ehtineet edes kunnolla kukkaan. Masennuin niin täysin, että minulta jäi keväällä kukkapenkki heikolle kitkemiselle ja kesäkukkia kylvin paljon vähemmän kuin olen yleensä tehnyt. Synkällä mielellä mietiskelin, pitääkö nyt luopua viherhommista kokonaan. Koska mökkimme sijaitsee pientaloalueella, tavallaan siis kaupungissa, ei peuroja voi ampua. Ainut tapa torjua peurat kokonaan olisi aidan rakentaminen, mikä tietenkin maksaisi sekä aikaa, vaivaa että rahaa. Eikä olisi kaunis. Asiaa hieman mietiskeltyäni päätin, etten aio luovuttaa suoralta kädeltä. Sain taistelutahtoa puutarhaan todella villisti kylväytyneiltä sormustinkukilta, jotka ovat myrkyllisiä eivätkä siksi peuroille maistu. Yleensä olen havaitsemani sormustinkukkien taimet keväällä siirtänyt tiettyihin paikkoihin omiksi ryhmikseen, mutta nyt ne saivat rehottaa kukkapenkissä juuri niillä sijoilla minne olivat juurtuneet. Tarkoitukseni on ollut hankkia kukkapenkkiin muutama pensas, joiden kasvua säätelen leikkaamalla. Nyt hankintalista on alkanut tarkentua myrkyllisiin pensaisiin. Piikkisiäkin voisi käyttää, mutta ne piikit olisivat itsellekin ikäviä.
^
Tuo eläinparkahan vain haluaa päivälliseensä uusia elämyksiä ja ravitsevaa syötävää, että jaksaa vältellä metsästäjiä ja susia syksyn jahdeissa.
Eihän se ymmärrä aiheuttavansa harmia ja kiukkua puutarhanhoitajalle. Luonto on kuitenkin ollut jo paljon ennemmin olemassa kuin aitaukset ja erilliset ihmisten määrittelemät reviirit, joita peurojen tietenkin pitäisi kunnioittaa.. Kiusankappaleita toki, mutta kovin synnittömiä-
Johanna Vuoksenmaa on hyvin hauskan tuntuinen ihminen ja hänen teoksensakin ovat yltiöhumoristisia ja elämänhajuisia. Hänellä on myös kissakokemuksia, naurutti aika lailla artikkelia lukiessa.
Lainaus käyttäjältä: https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/johanna-vuoksenmaan-parisuhteessa-on-ongelma-ja-se-on-kissa-voi-olla-etta-samantapaisia-tunteita-kaydaan-uusperheissaLeo on pissinyt kirjapinoon, sohvan selustalle, matkalaukkuun, mortteliin, sähköpistokkeeseen ja sänkyyn.
Aika pian tapaamisemme jälkeen silloinen sohva meni vaihtoon, ja nykyisin tamperelaisissa kangaskaupoissa minut tunnetaan naisena, joka ostelee metrikaupalla kauniita sadetakkikankaita sisustukseen. Keittiön lavuaarin ympärille on pystytetty verkkoaita, jotta Leo ei pääse sinne juomaan – ja pissimään.
...
Alan jo ajatella, että ongelma on ohi. Sitten, täysin odottamatta: saatan olla vaikka sängyllä kirjoittamassa, kun Leo kömpii siihen viereen ja vain tyynesti menee ja kusee tyynylle. Ja tajuan, ettei mikään ole ohi.
Vanhempi tyttäreni on asunut jo kauan ei-kotona mutta hänellä on silti erittäin lämmin ja läheinen suhde kisuumme. Kun hän ja kumppaninsa hankkivat löytöeläinkodista käytetyn kissan tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Kissamme, joka ei ollut ikinä lirauttanut muualle kuin hiekkalaatikkoonsa oli päättänyt kusaista tyttäreni käsilaukkuun joka oli lattialla. Päättelimme kisun haistaneen tyttäreni olevan "kissauskoton" ja kostaneen sen tällä karmivalla tavalla. Tai tuskin se kosto oli, ehkä vain viesti sille toiselle kissalle - täällä ollaan.
^
Väärään paikkaan pissaava kissa on kyllä onneton tapaus. Tuollainen Leon tapainen kissa oli keskimmäiselläni. Kissasisaruksista vain toinen oli pissaongelmainen. Siltä etsittiin fyysistä vikaa, mutta ei löytynyt, joen korvien alapuolella oli jotain vinossa. Kyllä se hiekkalaatikolla kävi yleensä aika hyvin, mutta sitten löytyi niitä lätäköitä sohvasta, matolta, ihmisten vuoteesta ja erityisesti pariskunnan isännän vaatteista, jotka oli jätetty lojumaan johonkin. Mielialalääke auttoi jonkun verran ja sen kissa ottikin mielellään, mutta hankalaahan se oli jatkuvasti sitä lääkitä.
Eron myötä kissat muuttivat tyttäreni mukana ja toivottiin jo, että myös pissailutavat paranee, mutta niin ei käynyt. Kun oli taas uusi muutto edessä ja uusi kumppani oli allerginen kissoilla, niin kissoille etsittiin uusi koti. Siellä tilanne on nyt ollut parempi ja ilmeisesti kissa saa huomiota niin paljon enemmän ja lisäksi sillä tai siis niillä on mahdollisuus myös ulkoilla turvallisella pihalla.
Ei noille aina kai mitään selitystä löydy ja tuossakin samasta pentueesta toinen kissa oli ihan "kympin tyttö", siisti ja mukava ja vain toisella oli huono pissakäytös :(
Itselläni on ollut onnea, että tähän mennessä ei tuollaista pissailevaa ole osunut kohdalle. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole kovin yleinen ongelma, koska kissahan on hyvin siisti eläin. Vain Juulia muutaman kerran pissasi olohuoneen matolle aikanaan, mutta luultavasti se johtui sairaudesta, koska nuo tapaukset osuivat Juulian viimeisen puolen vuoden ajalle.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 15, 2023, 12:09:22
^
Väärään paikkaan pissaava kissa on kyllä onneton tapaus. Tuollainen Leon tapainen kissa oli keskimmäiselläni. Kissasisaruksista vain toinen oli pissaongelmainen. Siltä etsittiin fyysistä vikaa, mutta ei löytynyt, joen korvien alapuolella oli jotain vinossa. Kyllä se hiekkalaatikolla kävi yleensä aika hyvin, mutta sitten löytyi niitä lätäköitä sohvasta, matolta, ihmisten vuoteesta ja erityisesti pariskunnan isännän vaatteista, jotka oli jätetty lojumaan johonkin. Mielialalääke auttoi jonkun verran ja sen kissa ottikin mielellään, mutta hankalaahan se oli jatkuvasti sitä lääkitä.
Eron myötä kissat muuttivat tyttäreni mukana ja toivottiin jo, että myös pissailutavat paranee, mutta niin ei käynyt. Kun oli taas uusi muutto edessä ja uusi kumppani oli allerginen kissoilla, niin kissoille etsittiin uusi koti. Siellä tilanne on nyt ollut parempi ja ilmeisesti kissa saa huomiota niin paljon enemmän ja lisäksi sillä tai siis niillä on mahdollisuus myös ulkoilla turvallisella pihalla.
Ei noille aina kai mitään selitystä löydy ja tuossakin samasta pentueesta toinen kissa oli ihan "kympin tyttö", siisti ja mukava ja vain toisella oli huono pissakäytös :(
Itselläni on ollut onnea, että tähän mennessä ei tuollaista pissailevaa ole osunut kohdalle. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole kovin yleinen ongelma, koska kissahan on hyvin siisti eläin. Vain Juulia muutaman kerran pissasi olohuoneen matolle aikanaan, mutta luultavasti se johtui sairaudesta, koska nuo tapaukset osuivat Juulian viimeisen puolen vuoden ajalle.
Hormoonit laitaa kissanaaraankin viestittämään. Kollit ruikkivat kyllä ahkerammin, kun ne merkkaavat ympäristöään ja siten tiedottavat olevansa alueen pomoja.
Naaraat viestittävät siis olevansa "kiinnostuneita".
Varmaan natu-kissojen hormoonitoiminto voi olla häiriintynyttä, kun ei pääse toteuttamaan luontaisia vaistojaan, jos on leikattu niin ei varmaan oireilua liene yhtä paljon, vaikka se ei täysin loppuisikaan. Sairaudet on sitten toinen juttu niitäkin voi varmaan olla.
^
Ainakin tyttäreni pissaileva kissa oli leikattu samoin kuin kaikki minulla aikuisiällä olleet neljä kissaa.
Kyllähän se tyttökissojenkin kiima on aika surkeaa katsottavaa, kun kulkevat levottomana mouruten pylly pystyssä. Vielä siihen aikaan, 90-luvun loppupuolella, kun Tiitu ja Juulia tulivat meille, niin leikkaaminen tehtiin silloisen parhaan tiedon mukaan vasta ensimmäisen kiiman jälkeen. Nykyisin leikkaaminen tehdään jo heti, kun pennut on luovutusikäisiä ja ainakin jotkut löytöeläintalot eivät edes anna leikkaamattomia kissoja uusiin koteihin.