^
Onhan englannin kielessä eri alueilla eroja ääntämyksessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Englannin_englanti
Pohjois-Englannin englanti on yleinen nimitys pohjois-Englannin murteista. Pohjois-englantilaiset murteet eroavat varsinkin vokaaleissa. Kun esimerkiksi sanat "son" ("poika") ja "sun" ("aurinko") lausutaan Etelä-englannissa [san], niin pohjois-englannin aksentilla se olisi [sʊn]. "Cat" ("kissa") sanotaan [kæt] eteläisessä Englannissa niin pohjoisessa se olisi [kat].

Mikäli eläimellä on limbinen järjestelmä, mutta ei riittävän kehittyneitä kognitiivisia kykyjä, tämän ei nähdäkseni onnistu siirtää keskittymisensä pistettä pois kivun kokemisesta edes vahingossa. Olettaisin että tällainen eläin kokee kivun kokonaisvaltaisemmin, kuin eläimet, joiden kokemisen keskiötä varaa myös hölmöt ajatuksensa.

Sama ihmislapset, joilla ei ole liikaa hölmöjä ajatuuksia, vaan etenevät elämässään vielä enempi tunteella. Kivun kokeminen on todennäköisesti kokonaisvaltaisempaa, kuin mitä se on aikuisilla ihmisillä, joilla on jo urautuneita hölmöjä ajatuksia, joille on varattu kokemisen keskiöstä kaistaleveyttä.

Edellä on Sokrateen lääketieteellinen päiväkirja.

Noudatan omassa päiväkirjassani erilaista filosofiaa. Ajattelen, että ehkä päiväkirjan mahdolliset (vaikkakin epätodennäköiset) lukijat eivät halua tietää kaiken maailman vaivoista, joita meillä itse kullakin on. Niinpä en kerro juuri mitään omaan tai lähipiirin terveydentilaan liittyvää. Jotain lieviä yleisiä juttuja kuten allergiset oireet tai flunssan tai ampiaisen piston voin kertoa, mutta ei juuri sen kummempaa. Onnettomuuksissa tulleet vammat voin selostaa, koska ne ovat ulkoapäin aiheutuneita. En minä näilläkään jutuilla mälläile.

Joskus aikaisemmin saatoin kirjoittaa, että kävin esimerkiksi hammaslääkärillä, mutta olen lopettanut nämäkin maininnat jo kauan sitten. Korkeintaan annan itselleni jonkin vihjeen tekstissä, mutta vieraalle lukijalle siitä ei käy ilmi sen kummempaa.

Tässä foorumilla voin olla hieman avoimempi kuin päiväkirjassani ja kertoa, että jotain tuttua Socrateen listasta sentään löytyy. Flunssia on tietenkin ollut, ja polveen on piikki jos toinenkin aikoinaan pistetty ja listan viimeinenkin juttu on 1990-luvun alkupuolella laman keskellä koettu. Oireet eivät olleet Socrateen kuvaamat.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - huhtikuu 24, 2024, 13:31:54

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 24, 2024, 10:26:55Tää korutont on kertomaa.

LainaaKarut työttömyysluvut julki

Maaliskuussa oli 60 000 työtöntä enemmän vuoden takaiseen verrattuna.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/757ef656-8136-4848-b4a3-b872499262a2

Yleisesti käytössä olevaa keskustelukäytäntöä mukaillen: Tilanne ei ihan vielä ole täysi katastrofi, mutta ellei suuntaa saada käännettyä maamme on vaarassa romahtaa vuoteen 2028 mennessä.

Varsin pahalta näyttää. Tässä tilanteessa ei olisi varaa lappaa miljardeja Ukrainaan. Selvitelköön slobot välinsä itse.

Joo, onhan se itänaapurin syytä, että rahaakin kuluu kun autamme Ukrainaa taistelemaan meidän puolestamme. Mieluummin näin, kuin että omia poikiamme joutuisimme lähettämään sotimaan.

Vaikutuksista työllisyyteen ei taida olla mitään dataa olemassa. Sastamalassa ainakin painavat töitä ihan tosissaan.

Äsken TV1:ssä BBC:n sarjassa Murha paratiisissa pisti korvaan kun äiti sanoi sairasvuoteen pojalleen my son ääntäen [mai son] - ei siis [mai san].
Youtubessa ja wikisanakirjassa UK ja US versioissa sana son kaikissa äännettiin [san].

https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/pekka-toveri-on-ilta-sanomien-virallinen-ukrainan-sodan-asiantuntija-usein-unohtuu-mainita-etta-han-on-poliitikko/?shared=1288341-4d0d94af-4

En ollut sittenkään ainoa, jonka silmään on pistänyt median suhtautuminen Pekka Toveriin ikään kuin puolueettomana asiantuntijana.

Erittäin vähissä ne on minunkin osaltani orkat ja artistit joihin olisin tykästynyt viime vuosina. En saa mieleeni kuin Avi Kaplanin ja bändin The Hu. Eikä nämä ihan äskettäin ole tietoisuuteeni tulleet.

Oikeastaan viimeaikoina ainoa minulle uusi juttu musaskenessä on metallibiisien epämetalliset coverit ja epämetallibiisien metalliset coverit. Siinähän se ilta kuluu kun näitä Youtubesta toljotan/kuuntelen, jos en parempaakaan tekemistä keksi.

Se on vähän niin ja näin että onko vanhuuden merkki ettei nykymusa nappaa. Kun se nykymusa on vaan niis paskaa.

Minähän sain Tinderissä haukut yhdeltä ikäiseltäni mieheltä musamaustani. Hänen mukaansa kuuluu kuunnella samaa kuin nuoriso.

Perkele ennemmin ampuisin itseni. 

X:ssä:

- Ministeri Meri on työssään pätevä ja ahkera.
- Missä? Holokaustisten kansanmusiikkijuhlilla?

Koska Kopek postaa usein vanhoja päiväkirjamerkintöjä, laitan herkkupaloja parhailta kremppa-ajoilta:

-4/1 2011 kiropraktikolla
-13/1 yläselkä naksahti salilla, seuraavana päivänä kiro
-19/1 ja 10/2 merkinnät selkä paskana edelleen
-12/2 alkoi flunssa
-6/3 olkapää kipeytynyt hiihtämisestä
-29/3 yläselkä naksahti taas ja kiro
-9/4 alkoi flunssa
-17/4 selkä paskana ja naprapaatilla ja kiro
-10/5 olkapää vaivaa
-2/6 vasen akilles ja polvi
-9/6 taas alaselkä ja kiro
-25/6 oikea kyynärvarsi sattuu
- heinäkuu polvikremppaa ja kiro
-30/8 ranne kipeä
-syyskuussa normikrempat+leikattu takareisi alkoi taas vaivata
-26/10 takareiteen kortisonia
-marras-joulukuussa olkapää baskana
-9/12 flunssa joka uusi pian
-kevät 2012 normikrempat+mausteina leikattu päkiä kipuilee ja tenniskyynärpää
-15/6 2012 nivuskipuja
-Syyskuu olkapää alkoi hajota kunnolla ja pistettiin kortisonia
-28/10 hauiksen jänne katkesi
-10/11 polvi pragasi totaalisesti ja laitettiin ensin kortisonia ja sitten tähystetiin
-31/12 nivusongelman syyksi todettiin tyrä ja leikattiin

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 24, 2024, 14:30:56Äskettäin järkytyin hyvän kaverin tilanteesta, diabetes oli vienyt näköä niin että sanoi ettei oikeen pysty tv:tä katselemaan. Sen pitäisi olla ollut tasapainossa ja tiesinhän minä kun on nähty että joskus valitti näkövaikeuksia ja vaihteli laseja. Hänellä on älykännykkä ja silleen joten en osannut ottaa ehkä tilannetta vakavana. Ei olla nähty pariin vuoteen mutta säännöllisesti yhteydessä, etäkokouksissa nähty, emailtu ja silleen.

Olen joskus googlaillut entisiä koulukavereitani, mutta erittäin huonoin tuloksin. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta mitään tietoa ei tunnu löytyvän kenestäkään. Sama on "armeijakavereiden" kanssa.

Yhdestä armeijatyypistä löytyy varmaa tietoa ja valokuvia, ja parista muusta on löytynyt mahdollinen - mutta ei varma - osuma. Muista ei ole mitään tietoa - paitsi yllättäen yhdestä, ja hänestä kerron myöhemmin.

Hieman kolkko Google-tulos oli se, kun kirjoitin entisen naispuolisen koulukaverini ja myöhemmän toimistotyöntekijämme nimen kuvahakuun. Google löysi tämän naishenkilön hautakiven Oulun hautausmaalla. Hän oli kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin.

Tämän henkilön äiti kuoli hänen ollessaan ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa. Ehkä suvussa on jokin periytyvä ominaisuus, joka koituu kohtalokkaaksi.

Mutta nyt siihen armeijatyypin kohtaamiseen.

Ollessani entisen kotipaikkakuntani kaupassa aiemmin talvella, tuntematon mieshenkilö mahdollisen vaimonsa kanssa kysyi, olenko se, miksi hän luulee minua. Hän siis sanoi nimeni. Vastasin, että olenhan minä. Kysyjä kysyi, vieläkö muistan hänet. Jouduin vastaamaan, että ikävä kyllä, ei tule mitään mieleen. Sen jälkeen hän sanoi nimensä ja kertoi olleensa yhtä aikaa armeijassa. Tässä vaiheessa muistini palasi, ei pätkittäin vaan saman tien. Muistin tyypin.

Me itse kukin muutumme vanhentuessamme siinä määrin, että entisten tuttavien tunnistaminen voi olla vaikea. Jos on edes pieni vinkki, se auttaa. Armeijatuttavuus ei tule ensimmäisenä mieleen siitäkään syystä, että kukaan entinen armeijatuttu ei ole koskaan ottanut mitään kontaktia minuun. Toisin sanoen en ole tavannut ainoatakaan. Tämä oli ensimmäinen ja mahdollisesti myös viimeinen kerta, kun tällaista tapahtuu.

Juttelimme hetken aikaa. Annoin tuolle henkilölle vihjeen, miten hän pääsee näkemään armeijassa ottamiani kuvia ja kuuntelemaan vähän nauhoituksiakin. Minulla ei ollut antaa linkkiä, mutta yritin antaa suulliset ohjeet.

Armeija oli pakkopaikka, joten siellä ei syntynyt kestäviä ystävyyksiä tai edes tuttavuuksia. Kun paikasta pääsi pois, halusi unohtaa kaiken siihen liittyvän.

Ei minulle opiskeluajoiltakaan jäänyt yhtään tuttua - eikä näitäkään ihmisiä kovin paljon Googlella löydä. Joitakin olen löytänyt, ja kaikki löytämäni ovat tietenkin edenneet hienosti urallaan, kuka missäkin.

Tässä ex-armeijatuttavuus, ja tässä (nainen) ex-opiskelututtavuus.

Hattumies tuli armeijaan opiskeltuaan ensiksi yliopistossa, joten hän oli meitä useimpia vanhempi. Hän on tiedemies ja kirjailija ja mitä hän onkaan.

Taitaa olla hölmö temppu esittää nuo kuvat.