Otsikon kysymykseen vastaaminen ei ole osallistumiselle välttämätön edellytys, vaan tähän topsukkaan sopii kaikki kriittiseen ajatteluun liittyvä sössötys. Tosin tää on julkaistu tiedeaiheiden alla, että toivottavaa kaiketi olisi, että sentään joku roti säilyisi.
Tuoreen tutkimuksen (https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/acp.3790) mukaan salaliittoteorioiden kannattaminen ja kriittinen ajattelu argumentoinnissa korreloivat negatiivisesti keskenään, eli mitä heikommat kriittisen ajattelun taidot argumentoinnissa, sitä todennäköisemmin kannattaa salaliittoteorioita. Koska otoskoko (Study 1, N = 86; Study 2, N = 252) on pieni, valittu populaatio ei ole edustava otos kaikista ihmisistä ("Whether this result can be extrapolated beyond French-speaking psychology students would require further study.") eikä tutkimuksessa tutkittu syy- ja seuraussuhteita, tutkimus kelpaa ehkäpä korkeintaan tutkimusrahoitusanomuksen liitteeksi ja tutkimuksen johtopäätökset tutkimushypoteesiksi.
Se ei tosin estä minua spekuloimasta:
Vaikka tutkimuksessa havaittiin, että itse ilmoitettu kyky kriittiseen ajatteluun ei eronnut salaliittoteorioihin uskovien ja muiden välillä, olen ainakin itse oppinut, että maahanmuuttokriitikoiden mielestä vihervasemmistolla ei ole kykyä kriittiseen ajatteluun, vaan hyväuskoisina hölmöinä uskovat kaiken, mitä Soroksen sponsoroimat poliittiset broilerit sanovat.
Nähdäkseni tutkijoiden hypoteesi syy- ja seuraussuhteista, että salaliittoteorioihin uskotaan, koska kriittisessä ajattelussa on puutteita ("Our results support the idea that conspiracy believers have less developed critical thinking ability and stimulate discussion about the possibility of reducing conspiracy beliefs via the development of critical thinking") on todennäköisesti oikea.
Jäljelle jää kuitenkin tärkein kysymys, mitä kriittinen ajattelu on?
Ottaen huomioon, että salaliittoteorioihin uskotaan koulutustasoon ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta vähän siellä sun täällä, en usko että kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan niinkään kykyä olla jonkun toisen kanssa eri mieltä. Sen sijaan väitän, että kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset: "The first principle is that you must not fool yourself — and you are the easiest person to fool." - Richard Feynman.
Eli näkemykseni mukaan kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan kykyä metakognitiiviseen ajatteluun (https://peda.net/ksao/oppimisymp%C3%A4rist%C3%B6/opiskelijan-ohjaus/arkisto/oppimisvalmentaja/min%C3%A4-oppijana/tjo/kjm).
Kritiikkiä ja omia ajatuksia kriittisestä ajattelusta otetaan vastaan.
Kiva aloitus.
Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".
Luulen, että kriittinen ajattelu ja toisaalta metakognitiivinen ajattelu ehkeivät ole aivan sama asia, mutten ole varma. Kriittiseen ajatteluun saatetaan kyllä tarvita metakognitiota, ja päinvastoin.
Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky tarkastella aktiivisesti ja tinkimättömästi omien uskomustensa perusteita, ja uskomuksia joko vahvistavaa tai heikentävää evidenssiä. Lisäksi jonkinlainen tieteellinen ja tutkiva ja kyseenalaistava asenne on tarpeen, niin ettei usko mitä tahansa väittämämää totena. Kriittiseen ajatteluun liittyy kyky nähdä kokonaisuus, eikä pelkkiä kokonaisuuden yksittäisiä osasia. Ja kyky ymmärtää eri kontekstien vaikutuksen tutkittavaan asiaan. Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky hankkia tarvittaessa lisätietoja, tehdä testejä, tehdä kysymyksiä ja analysoida vastauksia, ennen kuin luotettavia johtopäätöksiä voi tehdä.
(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )
Wikipedia taas esittää, että
https://en.wikipedia.org/wiki/Critical_thinking
Critical thinking is the analysis of facts to form a judgment. The subject is complex, and several different definitions exist, which generally include the rational, skeptical, unbiased analysis, or evaluation of factual evidence. Critical thinking is self-directed, self-disciplined, self-monitored, and self-corrective thinking. It presupposes assent to rigorous standards of excellence and mindful command of their use. It entails effective communication and problem-solving abilities as well as a commitment to overcome native egocentrism and sociocentrism.
Kriittiseen ajatteluun tarvitaan rationaalisuutta ja skeptisyyttä, tehokasta ongelmanratkaisukykyä, tehokasta kommunikaatiota. Ja oman itsen, omien ennakkoluulojen ja tiedonkäsittelyn vinoumien (bias) huomioon ottaminen ja sivuuttaminen, ja oman kontekstin ja viiteryhmänkin sivuuttamista, eli pyrkimystä objektiivisuuteen.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 26, 2021, 11:59:01
Kiva aloitus.
Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".
Just, ihan toisten käsityksiä on turha kyseenalaistaa, se jääköön heidän itsensä hommaksi.
Tosin ajattelussa jossa kyseenalaistaa omat käsityksensä on usein melkoisia ongelmia, sillä tuo
kyseenalaistaja on sama, kuin kyseenalaistettava. Saattaa olla, että tuo jää vaillinaiseksi, ellei mieti asenteidensa syitä ja onko yleensäkään valmis luopumaan niistä.
Ohessa on kortteja jossa toisella puolen on aakkonen, ja toisella puolen numero.
Päähäsi pälkähtää (itseltä tai netistä saatuna) salkkariteoria, jonka mukaan parillisen kortin takana on aina konsonantti. Miten testaat nopsasti, kun aikaa vähän ja saat kääntää vain 1-2 korttia?:
|A| |8| |R| |7|
Tämän on ns. rationaalisuustesti jossa Harvardin käyneetkin voi kompastua.
(Korkeampi koulutuskaan ei suojaa rokote-salkkariteorioilta, ainakaan vedenpitävästi.
Kriittinen ajattelu menee vinoon).
Okei,
Tässä vastauksia:
- perus-salkkaristi hakee vahvistusta. Hän kääntää vain 8:n ja löytää konsonantin ja saa vahvistuksen uskolleen.
- Popperin falsifikaatiokriteerin sisäistänyt tieteilijä osaa kääntää ja tutkia 8:n ja R:n taa.
Googlessa aika ensimmäisten osumien joukossa on taas Standord Encyclopedia of Philosophy. Onko joku jo vilkaissut, mitä sen Critical thinking (https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/) -artikkelilla olisi tähän annettavaa?
Määritelmiä käsittelevä osio nostaa aika isosti esiin tälläisen:
LainaaBailin et al. (1999b) claim that, if one considers what sorts of thinking an educator would take not to be critical thinking and what sorts to be critical thinking, one can conclude that educators typically understand critical thinking to have at least three features.
It is done for the purpose of making up one's mind about what to believe or do.
The person engaging in the thinking is trying to fulfill standards of adequacy and accuracy appropriate to the thinking.
The thinking fulfills the relevant standards to some threshold level.
Tämä nähdään kai artikkelissa sellaisena aika yleispätevänä kehyksenä, johon mahtuu keskenään erilaisiakin käsityksiä kriittisestä ajattelusta.
Ja sitten siellä on tukku esimerkkejä (lähinnä Deweylta) kriittisestä ajattelusta, jonkinlainen kuvaus kriittisestä ajattelusta prosessina sekä lista dispositioista joiden puuttuminen estää kriittisen ajattelun.
Deweylta lainattu prosessikuvaus:
Lainaa
1. suggestions, in which the mind leaps forward to a possible solution;
2. an intellectualization of the difficulty or perplexity into a problem to be solved, a question for which the answer must be sought;
3. the use of one suggestion after another as a leading idea, or hypothesis, to initiate and guide observation and other operations in collection of factual material;
4. the mental elaboration of the idea or supposition as an idea or supposition (reasoning, in the sense on which reasoning is a part, not the whole, of inference); and
5. testing the hypothesis by overt or imaginative action. (Dewey 1933: 106–107; italics in original)
Sitten oli vielä lista sellaisista mentaalisista tapahtumista joita kriittiseen ajatteluun voi liittyä
LainaaLet us begin, then, by distinguishing the kinds of mental acts and mental events that can occur in a critical thinking process.
Observing: One notices something in one's immediate environment (sudden cooling of temperature in Weather, bubbles forming outside a glass and then going inside in Bubbles, a moving blur in the distance in Blur, a rash in Rash). Or one notes the results of an experiment or systematic observation (valuables missing in Disorder, no suction without air pressure in Suction pump)
Feeling: One feels puzzled or uncertain about something (how to get to an appointment on time in Transit, why the diamonds vary in frequency in Diamond). One wants to resolve this perplexity. One feels satisfaction once one has worked out an answer (to take the subway express in Transit, diamonds closer when needed as a warning in Diamond).
Wondering: One formulates a question to be addressed (why bubbles form outside a tumbler taken from hot water in Bubbles, how suction pumps work in Suction pump, what caused the rash in Rash).
Imagining: One thinks of possible answers (bus or subway or elevated in Transit, flagpole or ornament or wireless communication aid or direction indicator in Ferryboat, allergic reaction or heat rash in Rash).
Inferring: One works out what would be the case if a possible answer were assumed (valuables missing if there has been a burglary in Disorder, earlier start to the rash if it is an allergic reaction to a sulfa drug in Rash). Or one draws a conclusion once sufficient relevant evidence is gathered (take the subway in Transit, burglary in Disorder, discontinue blood pressure medication and new cream in Rash).
Knowledge: One uses stored knowledge of the subject-matter to generate possible answers or to infer what would be expected on the assumption of a particular answer (knowledge of a city's public transit system in Transit, of the requirements for a flagpole in Ferryboat, of Boyle's law in Bubbles, of allergic reactions in Rash).
Experimenting: One designs and carries out an experiment or a systematic observation to find out whether the results deduced from a possible answer will occur (looking at the location of the flagpole in relation to the pilot's position in Ferryboat, putting an ice cube on top of a tumbler taken from hot water in Bubbles, measuring the height to which a suction pump will draw water at different elevations in Suction pump, noticing the frequency of diamonds when movement to or from a diamond lane is allowed in Diamond).
Consulting: One finds a source of information, gets the information from the source, and makes a judgment on whether to accept it. None of our 11 examples include searching for sources of information. In this respect they are unrepresentative, since most people nowadays have almost instant access to information relevant to answering any question, including many of those illustrated by the examples. However, Candidate includes the activities of extracting information from sources and evaluating its credibility.
Identifying and analyzing arguments: One notices an argument and works out its structure and content as a preliminary to evaluating its strength. This activity is central to Candidate. It is an important part of a critical thinking process in which one surveys arguments for various positions on an issue.
Judging: One makes a judgment on the basis of accumulated evidence and reasoning, such as the judgment in Ferryboat that the purpose of the pole is to provide direction to the pilot.
Deciding: One makes a decision on what to do or on what policy to adopt, as in the decision in Transit to take the subway.
Ja sitten ne alulle panevat dispositiot:
LainaaAttentiveness: One will not think critically if one fails to recognize an issue that needs to be thought through. For example, the pedestrian in Weather would not have looked up if he had not noticed that the air was suddenly cooler. To be a critical thinker, then, one needs to be habitually attentive to one's surroundings, noticing not only what one senses but also sources of perplexity in messages received and in one's own beliefs and attitudes (Facione 1990a: 25; Facione, Facione, & Giancarlo 2001).
Habit of inquiry: Inquiry is effortful, and one needs an internal push to engage in it. For example, the student in Bubbles could easily have stopped at idle wondering about the cause of the bubbles rather than reasoning to a hypothesis, then designing and executing an experiment to test it. Thus willingness to think critically needs mental energy and initiative. What can supply that energy? Love of inquiry, or perhaps just a habit of inquiry. Hamby (2015) has argued that willingness to inquire is the central critical thinking virtue, one that encompasses all the others. It is recognized as a critical thinking disposition by Dewey (1910: 29; 1933: 35), Glaser (1941: 5), Ennis (1987: 12; 1991: 8), Facione (1990a: 25), Bailin et al. (1999b: 294), Halpern (1998: 452), and Facione, Facione, & Giancarlo (2001).
Self-confidence: Lack of confidence in one's abilities can block critical thinking. For example, if the woman in Rash lacked confidence in her ability to figure things out for herself, she might just have assumed that the rash on her chest was the allergic reaction to her medication against which the pharmacist had warned her. Thus willingness to think critically requires confidence in one's ability to inquire (Facione 1990a: 25; Facione, Facione, & Giancarlo 2001).
Courage: Fear of thinking for oneself can stop one from doing it. Thus willingness to think critically requires intellectual courage (Paul & Elder 2006: 16).
Open-mindedness: A dogmatic attitude will impede thinking critically. For example, a person who adheres rigidly to a "pro-choice" position on the issue of the legal status of induced abortion is likely to be unwilling to consider seriously the issue of when in its development an unborn child acquires a moral right to life. Thus willingness to think critically requires open-mindedness, in the sense of a willingness to examine questions to which one already accepts an answer but which further evidence or reasoning might cause one to answer differently (Dewey 1933; Facione 1990a; Ennis 1991; Bailin et al. 1999b; Halpern 1998, Facione, Facione, & Giancarlo 2001). Paul (1981) emphasizes open-mindedness about alternative world-views, and recommends a dialectical approach to integrating such views as central to what he calls "strong sense" critical thinking.
Willingness to suspend judgment: Premature closure on an initial solution will block critical thinking. Thus willingness to think critically requires a willingness to suspend judgment while alternatives are explored (Facione 1990a; Ennis 1991; Halpern 1998).
Trust in reason: Since distrust in the processes of reasoned inquiry will dissuade one from engaging in it, trust in them is an initiating critical thinking disposition (Facione 1990a, 25; Bailin et al. 1999b: 294; Facione, Facione, & Giancarlo 2001; Paul & Elder 2006). In reaction to an allegedly exclusive emphasis on reason in critical thinking theory and pedagogy, Thayer-Bacon (2000) argues that intuition, imagination, and emotion have important roles to play in an adequate conception of critical thinking that she calls "constructive thinking". From her point of view, critical thinking requires trust not only in reason but also in intuition, imagination, and emotion.
Seeking the truth: If one does not care about the truth but is content to stick with one's initial bias on an issue, then one will not think critically about it. Seeking the truth is thus an initiating critical thinking disposition (Bailin et al. 1999b: 294; Facione, Facione, & Giancarlo 2001). A disposition to seek the truth is implicit in more specific critical thinking dispositions, such as trying to be well-informed, considering seriously points of view other than one's own, looking for alternatives, suspending judgment when the evidence is insufficient, and adopting a position when the evidence supporting it is sufficient.
Yksi aika olennainen juttu artikkelissa näyttäisi olevan, että mietitään aika paljon myös sitä, millainen ajattelu tai millainen mentaalinen toiminta ei ole kriittistä ajattelua. Tästä tiivistetysti:
LainaaImmediate acceptance of an idea that suggests itself as a solution to a problem (e.g., a possible explanation of an event or phenomenon, an action that seems likely to produce a desired result) is "uncritical thinking, the minimum of reflection"
On-going suspension of judgment in the light of doubt about a possible solution is not critical thinking.
Critique driven by a dogmatically held political or religious ideology is not critical thinking; thus Paulo Freire (1968 [1970]) is using the term (e.g., at 1970: 71, 81, 100, 146) in a more politically freighted sense that includes not only reflection but also revolutionary action against oppression.
Derivation of a conclusion from given data using an algorithm is not critical thinking.
Toi on varmaan aika paljon velkaa erityisesti Deweyn tämän käsitteen parissa tekemälle työlle. Vaikka en varsinaisesti lukenut artikkelia, jo tekstiä kopioidessa pisti silmään, että Freire oli mainittu poliittisen näkemysten yhteydessä ja eroteltu tätä niin, että kriittinen ajattelu on hänellä aika "poliittisesti lastattu" :D käsite verrattuna esimerkiksi Dewey'iin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 26, 2021, 11:59:01
Kiva aloitus.
Tästä olen aivan samaa mieltä: "kriittinen ajattelu, jonka puutteesta on nyt kyse, tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa omat käsitykset".
Luulen, että kriittinen ajattelu ja toisaalta metakognitiivinen ajattelu ehkeivät ole aivan sama asia, mutten ole varma. Kriittiseen ajatteluun saatetaan kyllä tarvita metakognitiota, ja päinvastoin.
Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky tarkastella aktiivisesti ja tinkimättömästi omien uskomustensa perusteita, ja uskomuksia joko vahvistavaa tai heikentävää evidenssiä. Lisäksi jonkinlainen tieteellinen ja tutkiva ja kyseenalaistava asenne on tarpeen, niin ettei usko mitä tahansa väittämämää totena. Kriittiseen ajatteluun liittyy kyky nähdä kokonaisuus, eikä pelkkiä kokonaisuuden yksittäisiä osasia. Ja kyky ymmärtää eri kontekstien vaikutuksen tutkittavaan asiaan. Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky hankkia tarvittaessa lisätietoja, tehdä testejä, tehdä kysymyksiä ja analysoida vastauksia, ennen kuin luotettavia johtopäätöksiä voi tehdä.
(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )
Kiitos ja olen kanssasi samaa mieltä, että metakognitiivinen ajattelu ei tavoita kriittisen ajattelun sisältöä ainakaan tyhjentävästi, mutta enempi yritin painottaa tuota omien käsitysten kyseenalaistamista, jota pidän kriittisen ajattelun onnistumisessa ensimmäisenä ja tärkeimpänä edellytyksenä. Ei metakognitiivinen ajattelu kyllä kai suoraan sitäkään tarkoita, että se saattoi olla muutenkin epäonnistunut termivalinta minulta. Kriittinen ajattelu sen sijaan edellyttää kyllä, kuten aivan oikein kaivamassasi määritelmässä listataan muitakin ajattelun taitoja kuin itsensä kyseenalaistamista, mutta koska niin usein varsinkin minun havaintojen perusteella sosiaalisessa mediassa rinnastetaan kyky kriittiseen ajatteluun kykyyn löytää opponentin mielipiteistä virheitä, eikä kykyyn löytää noita virheitä tuosta antamastaan kritiikistä, halusin ja edelleen haluaisin painottaa kriittisen ajattelun onnistumisessa ensisijaisena edellytyksenä kyseenalaistaa tuo oma kritiikki ts. omat käsitykset.
Interwebistä en vain löytänyt konseptia "omien käsitysten kyseenalaistaminen" -kokonaisudelle. Google tarjosi minulle lähinnä linkkejä, joissa tarjotaan apua heikkoon itsetuntoon :D Ainoa konsepti, jossa pikaisen hakuni perusteella mainittiin kyky kyseenalaistaa omat käsitykset oli juuri kriittinen ajattelu, mutta sen mainitseminen tuossa kohtaa viestiäni olisi olut kehäpäättelyä eikä se siten olisi lisännyt informaatiota asiasta. Sen vuoksi haluaisin löytää vain tuon itsensä kyseenalaistamisen kyvyn ainakin jostain toisesta yhteydestä tai vain itsenäisenä (ellei se sitten tosiaan juuri ole kriittisen ajattelun synonyymi?). Tosin koska metakognitiivinen ajattelu liippasi miestäni läheltä omien tietojen käsittelyä, laitoin sen avaukseeni kyytipojaksi. Mitä tästä opimme: kannattaisi käyttää aikaa käsitteiden tutkimiseen vain muutamien googlehaun sijaan, ennen kuin tyrkkää näkemyksensä eetteriin :)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 26, 2021, 11:59:01
(Pikaisen vilkaisun perusteella: https://plato.stanford.edu/entries/critical-thinking/ )
No niin 8) Kertsi oli nimenomaan SEP:n artikkelin antia tässä jo avannutkin. Puusilmäinen kettu kuittaa :D
^
en ole vielä tutustunut sinun viestisi sisältöön. Tuskin haittaa ollenkaan, että kertsi on jo käyttänyt samaa lähdeaineistoa aiemmin. Asioiden perusteellinen käsittely yleensä edellyttää perusteellista käsittelyä, joten jos jossain lähdeaineistossa on sisältöä useampaan viestiin, kaikin mokomin (https://toppng.com/uploads/preview/thumbs-up-emoji-android-8-oreo-11536087935c8pjokjylb.png)
Ei kai kriittinen ajattelu ole mikään tieteellisesti määritelty ajattelutapa, vaan vähitellen muotoutunut termi kuvaamaan ihmistä, jolle ei voi syöttää ihan mitä tahansa.
Se on kykyä sisäiseen monologiin, mutta kuten Karikko toteaa, ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa lähes kaikki olemassaoleva informaatio. Sikäli se on tavallaan salaliittoteoreetikkojen ajattelun kaltaista, mutta kehittyneempi versio siitä, koska kriittinen ajattelija ei juutu kupliin.
Kriittinen ajattelija on eräänlainen vastavirtaan kulkija, mutta se ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan hän kykenee sisäisen monologinsa avulla myös irtautumaan siitä.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 15, 2022, 09:54:15
Ei kai kriittinen ajattelu ole mikään tieteellisesti määritelty ajattelutapa, vaan vähitellen muotoutunut termi kuvaamaan ihmistä, jolle ei voi syöttää ihan mitä tahansa.
Se on kykyä sisäiseen monologiin, mutta kuten Karikko toteaa, ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa lähes kaikki olemassaoleva informaatio. Sikäli se on tavallaan salaliittoteoreetikkojen ajattelun kaltaista, mutta kehittyneempi versio siitä, koska kriittinen ajattelija ei juutu kupliin.
Kriittinen ajattelija on eräänlainen vastavirtaan kulkija, mutta se ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan hän kykenee sisäisen monologinsa avulla myös irtautumaan siitä.
Ihan kelpoluonnehdinta kriittisestä ajattelusta.
Munkin mielestä toi on hyvä ja selkeä kuvaus, mutta lässytän silti siitä jotain omaani :P
Olen kai useimmiten mieltänyt "kriittisen ajattelun" tarkoittavan suunnilleen samaa kuin ajattelun tarkkuus ja huolellisuus. Keskittyy tarpeeksi, ottaa tarvittavan informaation ensin kunnolla sisään ja sitten arvioi esimerkiksi sitä, seuraako jokin johtopäätös havainnoista tai millä muulla tavalla ne voisi selittää, ja niin pois päin.
Tollasen fokuksen ja tarkkuuden vastapainona mun mielestä hyvään ajatteluun ja myös ns. vastarannan ajatteluun kuuluu sellainen tietty rentous. Se auttaa monessa jutussa. Silloin on helpompi päästää irti, muuttaa kantaansa tarvittaessa — ja se toisaalta luo tilaa tietynlaiselle luovuudellekin ajattelussa. Ei liikaa rajaa itseään semmosella että ei näin voi tehdä ja ei tämä kuulu tähän tai ei tämä ole se mitä kysytään :P ja niin pois päin.
Perinteisesti kriittisen ajattelun sisään ei kai yleensä aseteta sellaista että pyrkii ymmärtämään toisten ihmisten lähtökohtia, mutta mun mielestä sekin on aika olennaista.
En enää muista mistä tämä tulee, mutta liitän jostain syystä Martti Ahtisaareen ja hänen neuvottelukokemukseensa sellaisen tavan vastata johonkin, että jos tulisin sinun lähtökohdistasi, minäkin luultavasti näkisin asian noin.
Se ei ole sama asia kuin olla samaa mieltä, vaan tehdään ikään kuin tilaa sille että totta kai ihmiset näkee asiat eri tavalla, kun niiden taustat ja kokemukset on täysin eri.
Sitten on varmaan erikseen kaikenlaista muutakin. On lähdekritiikkiä ja vaikka sellaista että itsetuntemus tai itseymmärrys sekin vaikuttaa koko ajan tohon koko toimintaan, ja sen kehittäminen auttaa ehkä ymmärtämään omia lähtökohtia tms.
Valmis kääntämään takkiaan todisteiden edessä, nousemaan kuplastaan.
= Popperin hengessä sitä valmiutta kutsutaan falsifikationismiksi (falsifiability).
Tämä erottaa rationalistisen tieteen epätieteestä/salaliittoteorian kuplasta.
Suomesta löytyy monta julkisuuden henkilöä, jonka voisi nimetä kriittiseksi ajattelijaksi. Ensimmäisenä tuli mieleen edesmennyt Leif Salmen. Hän oli toki voimakkaasti poliittisesti vasemmalle suuntautunut, mutta jotenkin en odota kriittiseltä ajattelijalta kaiken kattavaa puolueettomuutta.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 15, 2022, 13:14:34
Valmis kääntämään takkiaan todisteiden edessä, nousemaan kuplastaan.
= Popperin hengessä sitä valmiutta kutsutaan falsifikationismiksi (falsifiability).
Tämä erottaa rationalistisen tieteen epätieteestä/salaliittoteorian kuplasta.
Popperilla oli visiiin joku visio tieteen eri vaiheista, esim jostain normaalivaiheesta missä edistytään tiettyjen teorioiden ja kysymyksenasettelujen puitteissa ja sitten vallankumouksista tai isommista käänteistä joissa kokonaan hylätään teoria tai lähdetään korvaamaan uudella, ei ehkä hetkeen ole mitään isoa konsensusta menetelmistä ja terioista jne.
Enemmän kai falsifioitavuus koskee teorioita, ja siinä ideana on, että jos joku tietty näyttö tulee vastaan, sitten sun pitäis hylätä se koko teoria.
Tollasena yksinkertaistuksena siinä on sellanen ongelma että ei tiede oikeasti toimi noin eikä ensimmäisenä hylätä koko teoriaa ja siihenastista taustaa, jos joku tulos ei sovi siihen.
Kai toi tavallaan liittyy salaliittoteorioihin sikäli, että niitä joskus kuvataan kumoutumattomiksi, eli ne selittää kaiken, mutta ne ei anna mitään sellaista ennustetta että jos se on väärässä suhteessa vahvistettuihin mittaustuloksiin, sit se teoria kusee ja pitää miettiä miksi ja miten se korjataan.
Mut niin kun.... ei kai Popperia voi ihan sellaisenaan soveltaa siihen, jos kyse on jonkin teorian sijaan ihmisen maailmankuvasta tai elämänkatsomuksesta. Tai en ainakaan osaa sitä nähdä tolla tavalla kuin MrKat esittää.
Esimerkiksi
- rokotevastainen sanoo "Olen kriittinen ajattelija..enkä usko THL:än propaganda...blaa blaa.."
- kreationisti sanoo: "Olen kriittinen ajattelija enkä niele evolutionistien höpöteorioita..blaa blaa.."
jolloin kysymys: "Mikä todiste saisi sinut muuttamaan mieltäsi?" asettaa haasteen, joka on monille ylitsekäymätön. Käytetään Popperia, että onko valmiutta. Monesti ei ole valmiutta. Edes P e r i a a t t e e s s a.
Ongelma tossa on kai se että "En usko THL:n propagandaa" tai "en niele evolutionistien höpöhöpöteorioita" ei ole mikään teoria eikä se erottelee mitenkään sitä, mikä osa THL:n antamasta tiedosta on propagandaa tai mikä evoluutiojutuissa on sitä "höpöhöpöä".
Ei ole mitään lähtökohtaa tai avoimuutta lähestyä sitä toista osapuolta — se on isompi ongelma kuin se että joku oma teoria koko aiheesta ei falsifioidu — tai tossa ei päästä vielä edes siihen ollenkaan, mikä se oma teoria edes on ja onko sitä.
Ihan sama homma pätee MrKat kyllä sellaiseenkin jossa esimerkiksi joku lausunto tai tieto mitätöidään tai sivuutetaan lähtökohtaisesti sen takia, että sen lausuu persu tai rasisti tai joku muuten paheksuttava ihminen.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 13:31:00
Popperilla oli visiiin joku visio tieteen eri vaiheista, esim jostain normaalivaiheesta missä edistytään tiettyjen teorioiden ja kysymyksenasettelujen puitteissa ja sitten vallankumouksista tai isommista käänteistä joissa kokonaan hylätään teoria tai lähdetään korvaamaan uudella, ei ehkä hetkeen ole mitään isoa konsensusta menetelmistä ja terioista jne.
Oli Thomas Kuhn. Popper sen sijaan kritisoi tällaista paradigma-ajattelua, ja katsoi tieteen sen sijaan olevan jatkuvassa kriisissä (hyvällä ja positiivisella tavalla).
Lainaus käyttäjältä: Lenny - elokuu 15, 2022, 13:56:41
Oli Thomas Kuhn. Popper sen sijaan kritisoi tällaista paradigma-ajattelua, ja katsoi tieteen sen sijaan olevan jatkuvassa kriisissä (hyvällä ja positiivisella tavalla).
Aaa, pentele, kiitos! :)
Heille (denialsteille) toisella puolen on usein lähteenä lääkäreitä, tohtoristason ihmisiä joilla on "oma koulukunta", ryhmä tai instituutti joka suoltaa "kriittisiä" tutkimuksia tai "tutkimuksia" rokotteista tai evoluutiosta.
Isompi massa "kriittisiä ajattelijoita" joiden selkänojaan on "kriittisen" maallikon helppo nojata mielipiteenänsä.
Lisää vaikeita kysymyksiä "kriittiselle ajattelijalle":
Mitä erehdyksiä, vääryyksiä tai haksahduksia on Jeesus/paavi/Trump/Putin/Zelezhnyi/Niinistö/Aaltola mielestäsi tehnyt?
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Jos jostain rokoteasiasta on pakko keskustella, kai mä vaan kertoisin että en ole perehtynyt niiden dataan enkä tiedotteisiin, mutta lähtökohtaisesti kai kuvittelen että siellä on ihan hyvää asiantuntemusta ja amatti-ihmisiä, jotka tietysti saattaa tehdä pieniä tai isojakin virheitä silti.
Kai mä kysyisin vaan että mikä tieto esimerkiksi ei sun mielestä pidä paikkansa ja mistä tulee näyttö sille että asia on näin.
Veikkaisin että yleensä ne epäilyt ei edes koske mitään täsmällisiä tietoja vaan jotain ison kuvan tulkintoja, jolloin ongelma on se, että ensin pitäisi osata tulkita ja ymmärtää sitä tietoa mitä vaikka joku THL tarjoaa ja vasta sen jälkeen kohdistaa siihen kritiikki.
Mutta tota... en mä ainakaan jaksais tuputtaa tai "opettaa" jollekin, miten sitä tietoa tulkitaan, kun ei se ole mitään mun erikoisalaa.
Eikö silloin vois sanoa vaan että mulla ei ole tähän mitään erityistä kompetenssia, tiedostan sen enkä kaipaa sulta sulta siinä mitään tunnustusta, mutta mun mielestä ei ole kyllä sullakaan, joten se on aivan ajan haaskausta mun ruveta ottamaan sulta vastaan tässä jotain neuvoja.
Toi ehkä kuulostaa ankealta, mutta silloin vois välttää semmosen että ihmiset, jotka ei oikeasti tiedä asioista, vaan tuputtaa toisilleen jotain ja yrittää hirveästi päteä, tehdä itsestään tärkeitä ja saada validaatiota.
Se on mun mielestä kiihtyneen ajattelun piirre — ja kliinisessä mielessä autismin piirre — että on uhka ja turvatonta, jos joku ei näe asiaa samalla tavalla kuin sinä.
Se että joku toimii niin ei tarkoita, että siihen karuselliin on pakko hypätä mukaan. Ja toisaalta varmaan lähes kaikki sortuvat tähän joskus, minä mukaan lukien, eikä se nyt maailmaa kaada sekään.
Mä ehkä kyseenalaistaisin tossa enemmän sitä, mikä siinä on ihan oikeasti se uhka, ja eikö jokainen ihminen vastaa lopulta itse turvallisuudentunteestaan niin, ettei sitä tarvitse hakea vääntämällä kaikkea siihen muottiin jossa itse asiat näkee.
Tai niin kun ajatuksena että voisko olla joku muu tapa hakea hyvää mieltä, turvallisuudentunnetta tai hyvää oloa kuin lähteä johonkin debattiin.
Ja toisaalta jos debatointi ja kaikki toi on se mitä itse oikeasti haluaa, niin ei kai siinä mitään.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 26, 2021, 11:59:01
Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky tarkastella aktiivisesti ja tinkimättömästi omien uskomustensa perusteita, ja uskomuksia joko vahvistavaa tai heikentävää evidenssiä. Lisäksi jonkinlainen tieteellinen ja tutkiva ja kyseenalaistava asenne on tarpeen, niin ettei usko mitä tahansa väittämämää totena. Kriittiseen ajatteluun liittyy kyky nähdä kokonaisuus, eikä pelkkiä kokonaisuuden yksittäisiä osasia. Ja kyky ymmärtää eri kontekstien vaikutuksen tutkittavaan asiaan. Kriittiseen ajatteluun kuuluu kyky hankkia tarvittaessa lisätietoja, tehdä testejä, tehdä kysymyksiä ja analysoida vastauksia, ennen kuin luotettavia johtopäätöksiä voi tehdä.
Lainauksessa olevasta hyvästi määritelmästä on helppo olla samaa mieltä. Käytäntö on se ongelma. Kysyy melkoisesti vääntöä purkaa pienikin uskomus palasiksi, analysoida yksittäisten sanojen ansiot ja sudenkuopat kyseisessä kontekstissa, putsata ja rasvata joka osanen, korvata sopimattomat tai rikkimenneet paremmilla, ja pitää ne kaikki samalla järjestyksessä, että ne voi koota takaisin ja katsoa, toimiiko masiina vai ei. Siihen ei riitä kenelläkään tietoinen ajattelu. On luotettava, että aivot toimivat oma-aloitteisesti ennen kuin niiltä ehtii edes mitään pyytää. Omia ajatuksiaan on vaikea tarkistaa, ne voivat olla automaattireaktioita, tai kulissi jonka takana hermosolut haaveilevat ruoasta, juomasta ja seksistä.
Ainoa keino, millä asiaa voi auttaa, on tylsä, rasittava ja hidas. Ajattelua on jatkuvasti harjoiteltava. Itsereflektio ei ole mieltäylentävää. Jos kokee edistyneensä, on todennäköisesti väärässä – tai ne laiskat neuronit huijaavat taas, luultavasti niitäkin unettaa. Jos taas tuntee polkevansa paikallaan, on päässyt realistiseen minäkuvaan, mutta se kuva on masentava. Sivuhyöty ponnistelusta kyllä on. Se syö materiaaliksi dataa. Sillä tavalla oppii edes jotakin niistä aiheista, mistä on kiinnostunut. Kriittisellä ajattelulla ei tee paljoakaan tilanteessa, jossa ei tunne itse asiaa. Meille voisi väittää melkein mitä hyvänsä mayakielten pronominijärjestelmistä, koska ne ovat täällä uppo-outoja. Siitä syystä spesialistit ovat muuten yhtä pöhköjä kuin me muutkin oman erikoisalansa ulkopuolella. Ei siksi, että he olisivat yhtäkkiä heittäneet ajattelun romukoppaan. Heillä ei ole vain mitään järjellistä materiaalia mitä työstää. Sellaisen hankkiminen vaatii helkkaristi panostusta.
Hyvä nosto toi kertsin tarjoama määritelmä, ja hyviä pohdintoja muutenkin.
Seuraava ei välttämättä ollut Hihan viestissä kaikkein keskeisin kohta, mutta sen lisäksi että pidin huomiota hyvänä, nautin siitä, miten se oli sanoiksi puettu:
Lainaus käyttäjältä: Hiha - elokuu 15, 2022, 15:02:00
Omia ajatuksiaan on vaikea tarkistaa, ne voivat olla automaattireaktioita, tai kulissi jonka takana hermosolut haaveilevat ruoasta, juomasta ja seksistä.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ehkäpä nautinto kun voi päteä ja olla esillä addiktoi?
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 15, 2022, 15:30:04
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ehkäpä nautinto kun voi päteä ja olla esillä addiktoi?
Periaatteessa joo.
Aiemmassa viestissä puhuin aika omakohtaisesti.
Luulen että mulle voi olla joskus nautinto pyöritellä jotain asioita, ja siinä taas mielihyvän kokemus tai se että siitä saa jotain nautintoa ei mene aina yksiin sen kanssa, mikä vois olla hyödyksi itselle tai auttaa paremmin itseä.
Se tuo mielihyvää mutta se ei tue omaa hyvinvointia tai se mielihyvä peittää näkyvistä jotain muuta, mihin vois keskittyä tai mitä vois tehdä.
Netiin kirjoittelu ei varmaan ole pahimmasta päästä asioita joita vois tehdä :D ja usein se tuo ja antaakin jotain. Mutta se ei välttämättä ole rauhoittumista tai palautumista samalla tavalla kuin se, että menee vaikka lähimetsään tai puistoon istumaan ja tekee sinne kaakaot mukaan.
Tai joku muu tämmönen — mitä se nyt kullekin vois olla.
Rokotedenialismi muuten usein ei kohdistu perinteisiä (tuhkarokko, polio tms.) rokotteita kohtaan.
Se kohdistuu usein näitä covid-rokotteita kohtaan, jotka eivät estä tartuntoja.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 15, 2022, 22:23:54
Rokotedenialismi muuten usein ei kohdistu perinteisiä (tuhkarokko, polio tms.) rokotteita kohtaan.
Se kohdistuu usein näitä covid-rokotteita kohtaan, jotka eivät estä tartuntoja.
- Mikä tai mitkä ovat päätietolähteesi koronarokotuksista ja -tehiosta?
- Miksi määrittelet tehon yksinomaan tartunnoilla muttet esimerkiksi riskillä välttää vakava sairaalaan ja teholla johtava tauti? (Jäykkökouristus rokotteen tehoa ei voi mitata tartunnoilla, noin esimerkiksi!)
- Ottaisitko uuden tehoste-poliorokotteen jos poliopandemia puhkeaa Euroopassa?
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.
Lainaa
Mä ehkä kyseenalaistaisin tossa enemmän sitä, mikä siinä on ihan oikeasti se uhka, ja eikö jokainen ihminen vastaa lopulta itse turvallisuudentunteestaan niin, ettei sitä tarvitse hakea vääntämällä kaikkea siihen muottiin jossa itse asiat näkee.
Korona-,virus-, maski- ja rokotedenialismiin liittyy, toisinkuin taivaallisiin kreationismeihin, juuri nimenomaan kansakunnan turvallisuus ja oma turvallisuus: Jos se yleistyy ja ko. denialistit täyttää sairaalat ja tehot niin minun pitää kaikin tavoin välttää sairastumasta, loukkaantumasta. Ja vältellä väkijoukkoja jne.
Debatointi ei helpota välttämättä tunnetta kun huomaa kuinka kiinnijuurtunutta se vastapuolen asema on.
Ja ilmastonmuutosdenialismin leviäminen järkyttää kansakuntien turvallisuutta, siis niiden jotka ottaa tieteen ja maapallon pahat merkit vakavasti. Nämä denialismit on vakava uhka USA:ssa, paljon vähäisempi Suomessa.
Debatointi tai pikemmin kysely voi (tieteenteossakin tutkitaan denialisteja by sosiologit) paljastaa syvempiä ytimiä mikä siellä denialismissa oikeasti on takana. Henkilö ei itse välttämättä tajua tai uskalla sanoa suoraan.
(Rokotedenialismissa on monia henk.koht. syitä, pettymyksiä terv. hoidossa jne. Ilmastodenialisteilla, "skeptikoilla", USA:ssa kyse on talouskasvun/kapitalismin uskonnonomaisesta asemasta, sen puolustamisesta.)
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 16, 2022, 00:47:11
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.
Millaiset onnistumisen edellytykset oletat itselläsi olevan?
Muutama huomio edellisten jatkeeksi:
Se uskooko joku salaliitoteorioihin on melko epäselvä määre kriittiselle ajattelulle, koska jotkut salaliittoteorioista ovat tosia (maailma on, loppujen lopuksi, täynnään omaa kapeaa etuaan ajavia juonittelijoita). Se on ymmärrettävä tilastollisena määreenä: maailmankuvan rakentuminen salaliitoille pääsääntönä voi sen sijaan olla merkki kriittisen ajattelun puutteesta. Haluan kuitenkin tehdä selvän eron näiden kahden välillä, koska avauksesta voi muuten saada sen virheellisen kuvan, että dominantti narratiivi on sama asia kuin oikeellinen maailmankuva, kun itse asiassa dominantin narratiivin omaksuminen voi kieliä luovan ajattelun puutteesta, ja kun dominantti narratiivi voi myös olla tietoisen informaatiokampanjan (useammin kuitenkin laiskan ja toistelevan journalismin) tulosta massamedian aikakaudella.
Toinen huomio liittyy ajatusvirheeseen, että kriittisen ajattelun puuttumista tai jäykkää ajattelua voisi korvata määräämällä oikeasta tiedosta auktorisoidusti, niin kuin MrKat ansiottomasti yllä esittää. Käytännössä hän advokoi valtiopropagandan puolesta, mutta jos ongelma on kriittisen ajattelun puute, niin se avaa yhtälailla oven virheelliselle tiedolle ilman että virheellisen tiedon levittäjä sitä tajuaa muutenkaan. Ajattelussaan kritiikitön uskoo yhtä vahvasti, ellei vahvemminkin, olevansa oikealla asialla kuin kriittisempi ajattelija -emotionaalisesti näillä ei ole eroa.
Jos ihmiset ovat kritiikittömiä internaalisessa ajattelussaan, ei ulkoinen propaganda heitä siltä pelasta. Sen sijaan sensuuri voi tehdä karhunpalveluksen niille, jotka muuten voisivat tulla oikeaan johtopäätökseen vapaan tiedonkulun vallitessa, koska heiltä on evätty pääsy kriittiseen tietoainekseen ('swing voters'), tai heidän informaatioympäristöään on ulkopuolelta manipuloitu heidän siitä tietämättään.
Iso osa myös 'tieteellisen tiedon' ja 'tieteellisen ajattelun' puolesta puhuvista on kyvyttömiä kriittiseen ajatteluun. Puhuessaan tieteellisestä tiedosta he yleensä tarkoittavat dominanttia narratiivia, mutta eivät pysty koskaan itsenäisesti tekemään eroa noiden kahden välillä.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 16, 2022, 01:02:05
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 16, 2022, 00:47:11
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.
Millaiset onnistumisen edellytykset oletat itselläsi olevan?
Erittäin monitahoinen hankala kysymys. Itse ei voi arvioida mitä toisten päissä tapahtuu. Tutkimusten mukaan kovien denialistien päitä ei käännytetä netissä tai faktoilla ylhäältäpäin, ehkä henk. koht. keskusteluilla tuttujen ja luotettujen kanssa on toivoa enempi.
Aamusella tapasin tutun persupoliitikon työhommissa ja eikös hän nostanut itse pian pintaan ilmastodenialismin poikasta "50-luvulla oli yhtä kuuma (tai kuumempi) elokuu kuin nyt .. väittävät ilmastonmuutokseksi...".
Minä väitin että tämä on kuumempi (koska Heinolassa ja sitten Porissa syntyi lämpöennätykset). Myönsin että pelkän Suomen sään perusteella on tietysti vaikeata päätellä onko just ilmastonmuutosta takana.
MUTTA. Sitten nostin tämän lämpöaallon syyksi Euroopan hirmuhelteet ja kuivuudet. Yksi vuosi kuivin 500 vuoteen vois olla sattumaa mutta että kaksi vuotta lähes peräkkäin 2018 ja 2022 on muuta kuin sattumaa.
Hän vaikeni ja lähti poies. Mitä minun on tästä pääteltävä? Vaikeniko hän koska tajusi kritiikittömyytensä vai sen takia että kohtasi vahvemman jääräpään. ;D
Ehkä molemmille tuli ajatusta että onkohan omat lähteet luotettavia tai kertonut kaikkea. Avarruimmeko kriittisemmiksi?* Vai asemoiduimmeko jääräpäisemmiksi?
Eli jos keskustelu auttaa tekemään kriittisemmäksi ajattelijaksi niin tämäkin foorumi osallistujineen tekee.
*Esim. äsken text-tv:stä näin sitten että mittaushistoria olisikin ulottunut vain vuoteen 1959. Joten on mahdollista että joku elokuu 50-luvulla on Suomessa sittenkin ollut kuumempi kuin nyt. Mutta toisaalta kasvihuoneilmiön kiihtyminen by ihmisen päästöt jylläsi jo silloin...
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 17, 2022, 13:39:58
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 16, 2022, 01:02:05
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 16, 2022, 00:47:11
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - elokuu 15, 2022, 14:26:11
En oikein näe, miksi jollekin rokotedenialistille pitäisi väkisin syöttää jotain THL:ää tai muuta.
Ei tässä THL väkisinsyöttö ole pääpointti vaan kriittisen ajattelun opetus/herätys.
Millaiset onnistumisen edellytykset oletat itselläsi olevan?
Erittäin monitahoinen hankala kysymys. Itse ei voi arvioida mitä toisten päissä tapahtuu. Tutkimusten mukaan kovien denialistien päitä ei käännytetä netissä tai faktoilla ylhäältäpäin, ehkä henk. koht. keskusteluilla tuttujen ja luotettujen kanssa on toivoa enempi.
Kriittinen ajattelu ei kohdistu toisten väitteisiin, vaan siihen kokonaisuuteen josta omakin ajattelu saa sisältönsä, eli itsessä on sen "salaisuus.
Mitään sinänsä ei pidä ottaa annettuna, tai totuutena. Väärässä olijoiden määrä ei kerro siitä mitä pitäisi pitää oleellisena tietona. Poliittisesti määrä kyllä syrjäyttää laadun.
Mitään erikoisen kriittistä ei ole siinä mitä toisten sanomisissa arvostellaan- omaa ajatteluaan voi kohentaa, ei toisten väitteiden kumoaminen kerro siitä mitään-
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 20, 2022, 22:53:04
Meillä ihmisillä on käytössämme kaksi loogista päättelyn tapaa; matemaattinen logiikka ja logiikka. Vaikka matematiikan logiikka on johdettu logiikan premisseistä, se ei ole aina sama asia kuin logiikka. Logiikkaa ei puolestaan ole johdettu, vaan se johtuu kakkostyypin virheistä sekä mahdollisista kakkostyypin virheistä [1]. Logiikka onnistuu anekdoottisen tiedon kohdalla syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisessä usein hyvin, mutta heikosti tilastollisten tulosten syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisessä. Matematiikalla pystytään tuottamaan tilastollisesti pätevää tietoa, mutta tarjoaa vain niukalti jos ollenkaan ymmärrettävissä olevaa tietoa asioiden syy- ja seuraussuhteista. Matematiikka tuottaa toisinaan intuitiivisia vääriä johtopäätöksiä kun taas logiikka virheitä, jotka johtuvat vääristä intuitiivisista lähtökohdista.
***************************************
[1] kakkostyypin virheistä: https://www.scientificamerican.com/article/patternicity-finding-meaningful-patterns/
Nykyajan tieteissä esimerkiksi pyritään käyttämään mahdollisuuksien mukaan matemaattista logiikkaa, jotta ei tuotettaisi vääriä lähtökohtia. Kuvailevissa tutkimuksissa tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta niitäkin tarvitaan jonkun ilmiön määrittelemiseksi. Sen lisäksi kaikki ilmiöt eivät ole luonteeltaan kvantitatiivisia vaan vain kuvailtavia.
Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:
- Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
- Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.
Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.
Tosin kunkin ihmisen elämänkokemus on yksilöllinen. Kun havaintomme maailmasta on puhtaiden aistikokemusten sijaan niiden, muistamiemme asioiden ja tarkkaavaisuutemme pisteen sekamuoto, kukaan muu ei ole nähnyt maailmaa millään hetkellä ainakaan tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Sinunkin intuitiivisesti looginen ideasi on todennäköisesti jonkun toisen mielestä intuitiivisesti epälooginen. Silloin tällöin ideasi voi kuitenkin olla myös ainut oikea kuva maailmasta, jota kukaan muu ei ole tullut vielä ajatelleeksi.
Syy sille, että mahdolliset aidosti uudet ideat jäävät nekin ääneen lausumatta, on nähdäkseni kyvyttömyys kohdata oman erehtyväisyyden seuraukset. Normaalissa elämässä tämä voi toki olla ihan viisas strategia tai ainakin se usein on se pienimmän riesan tie, mutta internetin anonyymeillä foorumeilla ainoa este ainutlaatuisten ideoiden puutteeseen on usein kukin ihan itse.
Ehkäpä nykyiset päättelyjärjestelmät (looginen ja matemaattislooginen) ajattelun ainakaan ainoana järkeilymenetelmänä eivät voi tuottaa kaikkia mahdollisia ideoita. Kukaan ei kai tätä tiedä, mutta idealistina taipumukseni on ajatella, että käytämme vielä vanhaa aritmetiikkaa ja että seuraavan kehitysasteen sivilisaatiolla on käytössään seuraavan kehitysasteen aritmetiikka.
Ajattelu on kuitenkin luova prosessi, jonka sivutuote voi olla aidosti ainutlaatuinen idea ihan siitä riippumatta, onko sen syntymiseksi päätelty yhtään mitään.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 22, 2022, 06:28:35
Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:
- Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
- Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.
Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.
En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan. Mutta tuntuu, että yksi syy miksi idea usein vaatii oivaltamista on asiantilojen monimutkaisuus ja hämäävyys. Sekamelskasta ei ole helppo poimia mitkä asiat "tietenkin" kuuluvat yhteen ja miten ne toisiinsa vaikuttavat.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - elokuu 22, 2022, 18:52:09
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 22, 2022, 06:28:35
Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:
- Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
- Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.
Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.
En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - elokuu 22, 2022, 18:52:09
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 22, 2022, 06:28:35
Jos vakioidaan ihmisten älykkyys ja ihmisten pohjatiedot ja nämä kaksi loogista järjestelmää (looginen ja matemaattislooginen) ovat ainoat käsillämme olevat keinot järkeillä uutta tietoa, seuraa tästä nähdäkseni kaksi edellytystä, joiden nojalla idealla on parhaat mahdollisuudet olla myös aidosti uusi:
- Se voi olla intuitiivisesti looginen vain jos se tehdään ilmiöstä, jota kukaan muu ei ole aiemmin nähnyt.
- Jos kuitenkin on nähnyt, sen on oltava intuitiivisesti epälooginen, joka kuitenkin pitää paikkansa.
Muussa tapauksessa joku muu on todennäköisesti oivaltanut sen jo sinua aiemmin.
En tiedä kuinka isoa ideaa tässä haetaan. Mutta tuntuu, että yksi syy miksi idea usein vaatii oivaltamista on asiantilojen monimutkaisuus ja hämäävyys. Sekamelskasta ei ole helppo poimia mitkä asiat "tietenkin" kuuluvat yhteen ja miten ne toisiinsa vaikuttavat.
Jos pitää valita, niin ensin ajatellaan asioiden kaikkia puolia ja päätellään loogisesti mikä voisi toimia ja olla lähinnä oleellista- ja sitten valitaan "tunteen perusteella, eli tunnetilaan voidaan ehkä hieman vaikuttaa.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - elokuu 26, 2022, 13:39:28
Nietzschellä on eräs erittäin vaikuttava aforismi Iloisessa Tieteessä (112 - "Syy ja vaikutus"), joka aika hyvin kuvastaa omaa asennettani. Tiivistetysti siinä sanotaan, että maailma ei koostu matematiikasta (viivoista, pisteistä jne), matematiikka on ihmisen psykologiaa. Kun tutkimme maailmaa matematiikan keinoin, tutkimme omaa kognitiotamme, emme maailmaa sellaisenaan. Tämähän on kantilaisempaa kuin Kant itse. Muistaakseni Nietzsche kuitenkin inhosi Kantia, kuten kaikkia muitakin.
Ostan ajatuksen. Yritän jatkossa ajatella matematiikkaa kohdatessani, että "ainakin asia on psykologisesti perusteltu" :)
Olen pikkuhiljaa alkanut oivaltamaan Nietzschen nihilismiä ks. alla.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - elokuu 22, 2022, 06:28:35Syy sille, että mahdolliset aidosti uudet ideat jäävät nekin ääneen lausumatta, on nähdäkseni kyvyttömyys kohdata oman erehtyväisyyden seuraukset. Normaalissa elämässä tämä voi toki olla ihan viisas strategia tai ainakin se usein on se pienimmän riesan tie, mutta internetin anonyymeillä foorumeilla ainoa este ainutlaatuisten ideoiden puutteeseen on usein kukin ihan itse.
Eli vaikka konsensuksellekin on varmasti paikka ja aika, konsensushakuisuus itsetarkoituksena, on uusille ideoille kuitenkin myrkkyä.