kantapaikka.net

Tässä on esimerkki sellaisesta aika konservatiivisesta jässikästä jonka näkemykset on mun mielestä monesti aika sympaattisia:

Sikarit ja elämänfilosofia:


Sikarit ja omien kokemusten riittävyys:


Oikein kunnolla konservatiivisia näkemyksiä:




Vaikka mun omat lähtökohdat on aika aika silleen liberaalit, niin mun mielestä tohon on helppo löytää samaistumispintaa monessakin kohtaa.

On tiettyjä eroja mistä olen eri mieltä. Vaikka arvostan sitä miten se puhuu sikareista ja käsittelee niiden kautta elämän tärkeitä juttuja, ei se nyt ehkä fiksua ole koko ajan hiisata noin paljon tupakkaa.

Toisekseen se miten toi kaveri suhtautuu väkivaltaan on osin fiksua ja osin ei — siis mun mielestä.

Sellaiset ihmiset jotka sitä ihan oikeasti joutuu paljon käyttämään ja kohtaamaan näkis vielä sen jutun niin, että ne ymmärtää vähän paremmin kuinka paljon siinä on tosi pienestä kiinni ja kuinka paljon se sitten oikeasti vaatii.

Esimerkiksi joku erikoisyksikkö saattaa treenata pelkästään voimankäyttöä ja tosi monipuolisesti taustoja aivan jumalattoman paljon samalla porukalla. Ja silti se toimii kohtuudella vaan koska on se porukka, on ympärillä kaikenlkaisia muita rakenteita, on kakkki se treeni ja on jatkuvaa käytännön kokemusta ja sitä niiden kautta koko ajan hiotaan.

Ajatus että jokainen ajattelis itse tekevänsä samaa jotain kasuaalilta harrastuspohjalta on mun mielestä vähän epäsuhtainen tai "ei niin viisas" jos nyt näin sanotaan.

Mutta mun mielestä silti sen ajatukset on rehellisiä ja suht hyviä eikä mitään tyhmiä.

Eli sympaattinen konservatiivi, eikä se kuilu nyt niin iso ole niissä ihmisten käsityksissä sitten lopulta.

Tässä on toinen amerikkalainen mies, jonka moni vois nähdä oikein perikuvana semmosesta "saatanan ituhipit" -tyylisestä paksuniskasta.

Mutta jos tota kuuntelee oikein ajatuksella kokonaan ja miettii mikä se elämänpolku on ja mitä ne sen oikeat kokemukset on, kyllä sekin kuulemisen arvoista on.

Ei mua oikeastaan rassaa toi yhtään, vaan mua rassaa semmoset ihmiset jotka esittää olevansa jotain mitä ne ei ole ja jotka "simuloimalla konservatiivia" jättää oman kasvun kesken ja väliin ja tärkeilee vaan.

Toi taas ei mun mielestä ole sitä.

En pohjustanut ketjun ideaa oikein mitenkään. Toisaalta en halua sitä edes määritellä liian tarkasti.

Yksi mahdollinen ajatus saattaisi olla se, että jos haluaa käydä jotakin yleisen tason dialogia aksellilla konservatiiviset vs. liberaalit käsitykset, tavat elää ynnä muuta, välttämättä sitä ei tarvitse liittää juuri kristinuskoon eikä tarvitse henkilöidä esimerkiksi Toopeen ja siihen, mitä hän jostakin sanoo.

Sen sijaan voisi olla parempi hakea sellaisia konservatiiveja joilla oikeasti on siinä jotakin järkeä ja pohjaa ja sitten niitä vastaan mittailla omia käsityksiä.

Tai miksi ei voisi hakea liberaalistakin ajattelusta samalla kaavalla jotain sellaista mitä voi arvostaa ja missä näkee hyvää — eikä dumata kaikkia jonain idiootteina sen takia että se nyt on itselle mukavan tuntuista niin tehdä.

Tältä pohjalta niiden välille ei ehkä synny mitään täysin repivää ristiriitaa edes, mutta se on sellainen tapa luodata näitä juttuja, joka pelkän inttämisen, lyttäämisen tai ohipuhumisen sijaan enemmän kiinnostaisi tai puhuttelisi itseäni.

Konservatiiviushan tarkoittaa yhteiskunnan hallittua kehitystä. Ei kehityksen estämistä, vain sen ohjaamista. Konservatiivisuus ei liberalismin tavoin pyri estämään muutoksia, mutta liberalismin antaessa muutoksille vapautta, konservatismi pyrkii hallitsemaan muutoksi, ehkä rajoittamaan ja hidastamaan, muttei estäämään.

Konservatismi siis hyväksyy muutoksia yhteiskunnassa, mutta pyrkii (esim. Bismarckin tavoin) hallitsemaan/hilllitsemään muutoksia. Koska pieniaskeleiset muutokset yhteiskunnassa ovat parempia, eivät radikaalit.

Konservatismilla on kaksi hyvää periaatetta:
1) Älä riko sitä, mikä on hyvää. (Don't  break it, if it's not broken). Muutos ei itsearvoisesti ole hyvä, se on hyvää vain jos parantaa yhteiskuntaa.
2) (Evolution, not revolution). Tuo tarkoittaa sitä, että yhteiskuntien tulee kehittyä pienten askelien kautta, ei vallankumousten kautta. Pieni muutos on kehitystä, vallankumoukselliset muutokset ovat ongelmia yhteiskunnalle.

Jos sun pitää esittää ihmisille jotain valmiita teesejä ja vain toistella niitä, se todennäköisesti tarkoittaa ettei niillä sun käsityksillä ole sellaista pohjaa että niistä pystyis oikeasti keskustelemaan, omaa pohjaa ja elettyä elämää jolla ne tärkeilemättä lepää.

Ja varsinkin jos väkisin kyykytät muita ihmisiä tyhminä ja syypäinä ja pilkkaat jotta sun ne samat teesit näyttäis jotenkin muka hyviltä sen sijaan että haet sieltä vastapuolelta järkeviä näkemyksiä ja mittaat omiesi kestävyyttä niitä vastaan pelkäämättä, silloin olet ihan kuin tyhjänä kumiseva vaski, niin sanotusti.

Mutta spämmää vaan kaikkia ketjuja hädissäsi vakiopaskalla sen sijaan että kunnolla vastaisit siihen missä olet heikoilla. Ehkä se breikki tosiaan siellä jossain sullakin häämöttää.

Jos haluat latistaa konservatiivisuuden tommosiin täysin mitäänsanomattomiin periaatteisiin, sehän on ihan OK.

Mä nyt esittelin videoiden kautta kaksi arvokonservatiivista dudea jolla ei ole mitään ongelmaa ihan vaan kertoa mitä ne mistäkin ajattelee eikä niiden tarvitse lytätä muita eikä sulkea itseään minkään tommosen periaatteen sisään.

Mutta se on tietysti mielenkiintoinen kysymys, olisko noi äijät Toopesta konservatiiveja edes vai ei. Jos siihen ei liity riittävästi pelkoa ja kieltämistä ja sen väittämistä vahvuudeksi, niin ehkä se ei sitten enää ole sitä Toopen määritelmän mukaan. 

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 30, 2022, 23:52:39
Jos haluat latistaa konservatiivisuuden tommosiin täysin mitäänsanomattomiin periaatteisiin, sehän on ihan OK....

Eikös se ole hyvä, jos konservatiivista ajattelua kyetään luomaan yksinkertaisiin periaatteisiin?
Sinun ajattelua itse en kykene hahmottamaan...

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 30, 2022, 23:37:26
Jos sun pitää esittää ihmisille jotain valmiita teesejä ja vain toistella niitä, se todennäköisesti tarkoittaa ettei niillä sun käsityksillä ole sellaista pohjaa että niistä pystyis oikeasti keskustelemaan, omaa pohjaa ja elettyä elämää jolla ne tärkeilemättä lepää...

Ei vaan juuri päinvastoin. Jos konservatismi luo tuollaista teesiä, tarkoittaa se sitä, ett ideaa on.

Esimerkiksi H. P. Lovecraft aika kiistatta oli nykymittapuulla häkellyttävän rasistinen. Mutta ei se kai sitä tarkoita, että niitä kirjoja luettaisiin vain sen takia tai juuri kukaan paitsi jotkut ihan kahjot sen takia. Eikä se nyt niissä edes ihan niin valtavasti näy.

Tolkienin konservatiivisuudesta en oikein tiedä.  Mutta otaksuisin että suurin osa lukee hänen kirjojaan sen maailman takia ja sen takia, miten paljon siinä on detaljia ja miten ne on löytänyt siitä itselleen jotain hienoa tai hyvää. Siitähän voi ottaa ihan mitä vaan.

Tai sen takia että se on ollut lukukokemuksena joskus ikimuistoinen. Tai en minä tiedä.

Ihan yhtä hyvin se mikä siinä on pastoraalisen idyllin ihannoimista varmaan vetoa ituhippeihin kuin konservatiiveihin lopulta :D

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 30, 2022, 23:59:25
Eikös se ole hyvä, jos konservatiivista ajattelua kyetään luomaan yksinkertaisiin periaatteisiin?
Sinun ajattelua itse en kykene hahmottamaan...

Kykenin kertomaan tässä hiljattain auki yhden oman ideaalini. Mutta eihän sua toisten ihmisten jutut kiinnosta kovin paljoa muutenkaan.

Ja varmaan sanoisit siitä että en ymmärrä tästä yhtään mitään. Et sä siitä konservatiivisuudestakaan ymmärrä yhtään mitään, mutta ymmärrät tietyt täysin latistetut periaatteet jotka ei voi auttaa ketään missään millään tavalla.

Jos ne auttais sua, ne näkyis koko ajan kaikessa sun toiminnassa ja sun elämässä. Siinä miten se on mennyt ja miten suhtaudut siihen. Miten tyytyväinen olet ynnä muuta.

Millä tavalla sun konservatiiviset periaatteet tekee sun toiminnasta arjessa parempaa tai millä tavalla ne tekee susta parempaa miestä tai ihmistä?

Sano joku asia mitä olet tehnyt elämässä paremmin viikon sisään noiden periaatteiden takia. Tai elämässäsi koskaan.

Tässä viestissä kerrotaan yksi mun tietyn hetken aika syvän tason ideaali

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 28, 2022, 09:13:00

Se ei ole sama asia kuin jäykäksi lukittu periaate siinä mielessä, että tollasista asioista ihmisen käsitykset kehittyy ja ne on semmosia elämän mittaisia projekteja pienetkin osat siinä.

Jos sulla on jotain joka on jo "valmis" ja aika lyhyt ja vaan sitä toistelet, silloinhan se tarkoittaa että sulla ei kehity mikään.

Jos sattuu että joku ihmettelee että mitä on konservatiivisuus ja kerrot sille ton, sehän voi siinä tilanteessa olla hyödyllinen sille.

Mutta kysymys kuuluu että mitä hyötyä tosta on sulle.

Lyhentelin omavaltaisesti lainattavaa teksiä. Ihan sen vuoksi, että näissä kohdissa on se mitä haluan kommentoida. Toivottavasti en sotkenut liikaa MO:n ajatuksen juoksua.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 30, 2022, 10:36:22
Tässä on esimerkki sellaisesta aika konservatiivisesta jässikästä jonka näkemykset on mun mielestä monesti aika sympaattisia:
...
Vaikka mun omat lähtökohdat on aika aika silleen liberaalit, niin mun mielestä tohon on helppo löytää samaistumispintaa monessakin kohtaa.

On tiettyjä eroja mistä olen eri mieltä. Vaikka arvostan sitä miten se puhuu sikareista ja käsittelee niiden kautta elämän tärkeitä juttuja, ei se nyt ehkä fiksua ole koko ajan hiisata noin paljon tupakkaa.
...

Mutta mun mielestä silti sen ajatukset on rehellisiä ja suht hyviä eikä mitään tyhmiä.

Eli sympaattinen konservatiivi, eikä se kuilu nyt niin iso ole niissä ihmisten käsityksissä sitten lopulta.

Tosiaan symppis kaveri. En jaksanut katsella juttuja kuin hiukan sieltä täältä. Ehkä jos itsekin istuskelisi tallissa siemaillen tuoretta kahvia voisi pidempikin pätkä polveilevaa jutustelua mennä. Ensin ajattelin kirjoittaa, ettei sikarimies mitenkään erityisen konservatiivinen ole. Sitten aloin miettimään mitä tarkoittaa konservatiivinen tai liberaalinen. En ole ollenkaan varma. Siitä olen kohtuu varma, että oma käsitykseni olisi jotain muuta kuin nykypäivän polarisoituneet Amerikasta lähteneet määritelmät, joissa pitää muistaa mainita sukupuolinen suuntautuneisuus, ihonväri yms jutut. Ja koska nuo eivät ole minulle tärkeitä asioita, niin saattaisin pitää itseäni liberaalina. Toisaalta välinpitämättömyys näihin avainasioihin suistanee minut ainakin oppikirjaliberaalien silmissä patavanhoiliseksi konservatiiviksi. Mutta oikeasti minä en välitä noista määritelmistä, mieluummin etsin hyvää kahvia ja suojaisaa tallia.  :)

MO, kannattiko viimeyön sympatiseeraaminen? Paljastuiko konservatiivin ajatusmaailman pohdinnallinen syvällisyys?

Paavi Franciscus?

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 30, 2022, 22:18:41
Konservatiiviushan tarkoittaa yhteiskunnan hallittua kehitystä. Ei kehityksen estämistä, vain sen ohjaamista. Konservatiivisuus ei liberalismin tavoin pyri estämään muutoksia, mutta liberalismin antaessa muutoksille vapautta, konservatismi pyrkii hallitsemaan muutoksi, ehkä rajoittamaan ja hidastamaan, muttei estäämään.

Konservatismi siis hyväksyy muutoksia yhteiskunnassa, mutta pyrkii (esim. Bismarckin tavoin) hallitsemaan/hilllitsemään muutoksia. Koska pieniaskeleiset muutokset yhteiskunnassa ovat parempia, eivät radikaalit.

Konservatismilla on kaksi hyvää periaatetta:
1) Älä riko sitä, mikä on hyvää. (Don't  break it, if it's not broken). Muutos ei itsearvoisesti ole hyvä, se on hyvää vain jos parantaa yhteiskuntaa.
2) (Evolution, not revolution). Tuo tarkoittaa sitä, että yhteiskuntien tulee kehittyä pienten askelien kautta, ei vallankumousten kautta. Pieni muutos on kehitystä, vallankumoukselliset muutokset ovat ongelmia yhteiskunnalle.

Onhan toi aika selvää, mutta jälkimmäinen pointti ihan hyvää peruskauraa. MO lyttäsi tuon vähän hätäisesti ennakkoluuloonsa perustuen. Järkevä konservatiivi kritisoi juurikin muutosvauhtia ja sen päätymistä toiseen äärimmäisyyteen.

Toopen viestiksi ihan huippusettiä :).

Kuten Hayabusa tuossa jo totesi, konservatiivisuus määritellään liikaa amerikkalaisten jakolinjojen kautta.

Archie Bunker, Joe Arpaio, Rush Limbaugh ovat konservatiivien arkkityyppejä, mutta on vaikea löytää vastaavia muualta maailmasta paitsi ehkä nyt Thatcher.

Oliko Pentti Linkola konservatiivi? En ole tainnut lukea häntä siksi kutsuttavan.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 01, 2022, 14:03:35
MO, kannattiko viimeyön sympatiseeraaminen? Paljastuiko konservatiivin ajatusmaailman pohdinnallinen syvällisyys?

Kannatti se media- ja Tolkien-keskustelun takia itseänikin varten.

Tietystä näkökulmastahan viisaampaa olis ollut nukkua ja keskittyä enemmän ihan muuhun  :D  Mutta mulla ehti olla siinä välissä ihan hienoja juttuja yhden livekeikan ja parin siellä tapahtuneen kohtaamisen sun muun merkeissä, ja sit lopulta se että valvoin kun toi OM-homma vei mukanaan on semmonen että turha sitä murehtiakaan on. Itse niin tein ja se nyt oli semmonen repäisy sillä kertaa.

Mitä tulee syvällisyyteen, niin tossa Hayabusan ilmaisemassa mielipiteiden ja vaikutelmien yhdistelmässä ja sitten siinä ettei oikein välitä määräänsä enempää jostain liberaali-konservatiivi-jaosta vaan kiinnostaa se mikä on itsestä hyvää on.... siinä on jotain syvää, ei nyt ehkä tarkkoina hahmotuksina käsitteistä liberaali/konservatiivi tai semmosena analyysinä ollenkaan vaan oikeastaan "tapana elää" missä ajattelulla on joku rooli, mutta se on vain tietty oma siivunsa lopulta.

Siinä on fiksua myös se, että viestissä jäljempänä kerrotun valossa käytännön tasolla tollanen "koservatiivi"/"liberaali"-akseli ja vain siihen jämähtäminen saattaa hämärtää sellaista missä kyse onkin jostain muusta.
     Mistä me kuitenkaan tiedetään à priori että ne on ne muuttujat jotka kaiken selittää tai ratkaisee?

Sikarimies on tavallaan "konservatiivinen" siinä että se ajattelee että ihminen on itse vastuussa siitä, jos sen rahat ei riitäkään laskujen maksamiseen, eikä se ole Bidenin vika. Tai että miehen pitää itse suojella perhettään eikä se ole poliisin vastuulla viime kädessä. Tai että sun elämän olosuhteet on sun vastuulla eikä muiden.

Jos noi ottaa täysin vakavasti periaatteina jotka ei jousta sellaisena kuin sikarimies ne sanoo, niistä tulee vähän semmosia ajatuslukkoja jopa — tai vois tulla. 
    Ei ne päde aina tai totaalisesti, mutta se voi olla hyödyllinen näkökulma johonkin tilanteeseen tai hyödyllinen juttu sanoa jollekin jossakin yhteydessä.

Sillä tavalla hyödyllinen että joskus voi olla todella järkevämpi keskittää huomio ja effortti omaan toimintaan ja käytännön juttuihin ja miettiä sitä että mitä voit siinä tehdä ja mitä vaikutuksia tai seurauksia niillä jutuilla on. Tietyissä omien kykyjen ja resurssien rajoissa ihminen ihan todella pystyy kuitenkin vaikuttamaan siihen, miten sillä asiat menee, ja sitähän voi kokeilla jotain ja korjata ja parantaa.

Toki se vaatii myös ajattelua ja ennakointia ja muuta.

Sellainen asia mitä oikeastaan arvostan sikarimiehen toimintatavoissa ja ihan käytöksessä liittyy siihen että.... jos siltä joku kysyy vaikka jostain niiden avioliittoon tai perheeseen liittyvästä, ei se yritä niitä juttuja edes kertoa, vaan silloin pyydetään ainakin "äiti" eli sen vaimo mukaan ja se kertoo ihan omia täysin erilaisia käsityksiään.

Ne ei kaunistele sitä että niiden luonteilla ja eroilla välillä on myös vaikeaa ja riitoja sun muuta vaikka onkin paljon hyvää. Niiden kanta siihen on että niiden mielestä semmosia asioita ei kuulu julkisesti esitellä tai niillä retostella. Mutta ne molemmat sanoo että on tärkeä muistaa että se mikä niiden suhteesta ja elämästä näkyy ei ole se koko kuva, ja vaikka joku ajattelis niiden mielestä periaatteessa ei väärin, että niillä on hyvä suhde aika hyvin asiat ja onneakin, niin silti se koko kuva taustoinen on myös riitelyä ja vaikeuksia ja että joskus vituttaa tai ei suju.

Toi miten toi periaatteessa ei nyt niin "älykäs" tai analyyttinen sikarimies toimii että se tajuaa vaan ottaa siihen sen vaimonsa ja kysyä siltä väittämisen sijaan — tai että noita juttuja käsitellään tolla tavalla — on hiton arvostettavaa.

Voit verrata jotain tossa siihen, miten lopulta "ohutta" se voi pahimmillaan olla, kun joku järkeilee että erilaiset perhemallit on tämmösiä ja tämmösiä ja ymmärrän ja hyväksyn laajasti kaikkea ja etiikkani on oikein analysoitua ja oikeassa.

Siis :D 

Se on vähän sama kuin että joku selittää miten homot sitä ja trans tätä ja parisuhteet sitä ja tajuan sitä ja tajuan tätä joten kaikkien pitäis ajatella tota. Mutta samalla voi vaikka olla että se itse asiassa kohtelee jotain Tinder-säätöään aivan paskasti eikä sille tuu mieleen että se ois relevanttia tai oikeesti elämää tai että vois ton teoretisoinnin sijaan nähdä vaikka sen asian omassa elämässä.
    Tai sitten jos omassa elämässä on akuutteja noi muut jutut niin tilaisuuden tullen vois vaikka oman kumppanin tai ystävien kanssa luodata parisuhdejuttuja. Tai vaikka ihan oman toiminnan kautta ihmissuhteissa lähestyä ja tutkailla sitä mikä susta on niissä tärkeää ja miten haluat toimia ja mikä on hyvää. 
   Tai jos se on läsnä sulle ja sellainen mikä on nyt sulle ajankohtaista, niin tilaisuuden tullen vois ihmetellä homojen tai liikuntarajotteisten tai transsukupuolisten kanssa asioita ja kysyä niiltä että mitä ne haluaa, siis ihmisinä tai jossain tietyssä tilanteessa tai ylipäätään. Ei minään kategorian edustajina vaan omina itseinään omine historoineen ja taustoineen ja kokonaisina. 

Tai sitten ja lisäksi vois miettiä niiden tarpeita vaikka havainnoimalla ja keskustelemalla ja rauhassa seuraamalla eikä menemällä siihen teoria edellä päsmäämään.

Tajuatko lauri tosta mitään tai saatko kiinni mistään tossa?

Jossain määrin voisin todeta jyrkästi että liberaalius on silkkaa paskaa, koska aina joku on liberaalimpi kuin joku toinen. Yleensä se on niin että mies on se lipilaari ja nainen on se jota jälleen kerran riistetään että mies saa olla "vapaa sielu" eli porsastella sen minkä ehtii.

Hippiliikkeessähän ilmeisesti jätkät vetivät kaikkia mahdollisia päihteitä niin että korvat heilui ja silmät seisoi päässä, ja jos nyt naisia kummikin paukahteli paksuksi e-pillereistä huolimatta, niin kyllähän ne olivat naiset jotka ne kakarat kasvattivat. Kommuunissa vaikka yhteisimetyksellä, ihan miten vaan, mutta naiset naiset ja jälleen kerran naiset olivat ne jotka tekivät kaikki kotityöt. Koska vaikka miten henkeväksi sieluksi paukahdettaisiin, niin valitettavasti ihminen edelleen syö ja paskoo, ja tarvitsee kaikenlaista muutakin siinä ohessa.

Oikeastaan jossain buddhalaisissa munkkiluostareissa on helvetin hyvää se että siellä joutuvat jätkät itse tekemään kotityöt. Siitäs saavat. (Tai ainakaan minä en ole kuullut että siellä olisi naisväkeä palkattuna.)

Voisi kai sanoa että olen sillä tavalla konservatiivinen feministi, että edustan sitä ihan ensimmäistä feminiinistä aatetta että kaikki oikeudet ja velvollisuudet pitäisi jakaa tasan, eikä niin että jotkut eli miehet ne saavat lipitellä kermat päältä, kun taas naiset joutuvat olemaan sitä arjenharmaata työvoimaa.

Erityisen yököttävänä olen pitänyt kuulemaani väitettä että harekrishnalaiset uskovat että ainoastaan mies kykenee valaistumaan, ja naisen suurin ja pyhin tehtävä on tukea miestä valaistumistehtävässään. Joku on sittemmin sanonut minulle että ei pidä paikkaansa, joten satavarma en tästä toki ole. Mutta että ylipäätään joku on noin voinut sanoa tahi olettaa osoittaa miten suunnattoman egoistisia ja itseensä lääpällään olevia miehet ovat, tai ainakin he sellaisen vaikutelman itsestään antavat.

Eli aina kun aletaan vaan piirissä pyöriskellä ja laulaa gumbayaata, tekee mieli kysyä että kuka siivoaa jäljet...

En osaa itse oikein arvottaa keskenään tollasta liberaalia ja konservatiivista.

Jossain vaiheessa noi termit kadottaa merkityksensä ja se koko kahtiajako lakkaa olemasta järkevä. Ja silti ne kuvaa jotain ihmisten piirteitä tai taipumuksia tai... jotain.

En mä siis oikein pysty ihailemaan sitä että joku on "liberaali" tai sitä että joku on "konservatiivinen" sinänsä. Vaan jonkun toiminnassa tai jopa ajattelussa yleensä se mikä on hyvää tai arvokasta tai hienoa ei enää palaudu täysin kumpaankaan.

Joku Kontula on periaatteessa kai aika liberaali, mutta siinä hienoa on sekin, että se pyrkii usein olemaan tosi asiallisuuden asenteeksi ottamisen ja neutraalin arvion hakemisen kautta rehellinen ja menee sitten sinne minne ne arviot johtaa, olematta kuitenkaan sillä tavalla irti kaikesta etteikö se nyt suosis tai ihailis jotain vasemmistolaista tai kommunististakin näkökulmaa.
    Mutta joku osa tosta rehellisyydestä ja tinkimättömyydestä valuu myös siihen, että henkilökohtaisella tasolla jos on jotain, minkä se itse kokee on hyvää tai toimii sille, ei se ehkä lähtis sitä niin helposti muuksi muuttamaan tai väittämään muuta. Eikä osa niistä jutuista varmaan menis joidenkin periaatteessa samalla aatteellisella suunnalla olevien pirtaan ollenkaan.

Mutta ei hän mulle silti mikään ideaali ole, enkä kauheasti seuraa, mitä hän tekee tai sanoo. En varmaan olis läheskään kaikesta samoilla linjoilla. Olen vaan huomannut tollasen jonkun itseäni ilahduttaneen tai arvostusta nostaneen piirteen hänen toiminnassaan joskus, eikä se liity oikeastaan siihen että olis "samaa mieltä" tai mitään semmosta.

Oikeastaan aika hyvä kysymys olis se, että kuka todella on pelkästään tai puhtaasti "liberaali" tai "konservatiivi"?

Ehkä sellainen ihminen voitais löytää, ja sekin olis kiinnostavaa. Vähän epäilen että noi pätee tai sopii kuvauksena johonkin mutta samalla ne häivyttää jotain piirteitä kun ne alleviivaa toisia suhteessa johonkin muuhun.

Mulle siis "liberaali" tarkoittaa jopa keskenään eri asioita. Tai se ajoittain tuntuu selkeältä mutta en tiedä onko se lopulta.

lauri voi olla siinä mielessä liberaali, että läpi miettiminen ja täsmälliset kuvaukset ja niiden arviointi ja puntarointi ovat korkeassa arvossa.
   Tai sillä tavalla että tendenssinomaisesti mikä tahansa on periaatteessa OK tai voi olla OK jos mikään anna riittävää syytä olettaa muuta. Paitsi tietyt jutut jotka ovat mustalla listalla ja lähtökohtaisesti ei-OK ellei anneta riittäviä perusteluita, rajauksia ja vakuuksia siitä, miksi ja missä mielessä niin ei ole.
   Mutta onko noi liberaaliutta ja onko noi osa jotain samaa juttua?

Ja onko hän selkeästi enemmän liberaali kuin vaikka Hippi? Tai enemmän kuin Hiha? Tai Socrates?

Miten liberaaliuden määrä mitataan ja mitä se ihan oikeasti käytännössä tarkoittaa suureena, jos se on suure?

Minulle valinta konservatiivien ja liberaalien väliltä vertautuu koleraan ja ruttoon.

Mitä wikistä tsekkasin, niin alkuperäinen liberalisimi on ollut aika lähellä ajatteluani, joskin individualismin ja yhteisen hyvän nipottaminen saman aatteen alle on liian maailmoja syleilevää.

Valitettavasti liberalismi on kääntynyt osittain omaksi irvikuvakseen, mitä mm räsäsoikeudenkäynnin tapaiset episodit todistavat. Ehkä vielä pahempaa on liberalismin epärealistinen ihmiskäsitys.

Konservatiivien arvoiksi on monesti mainittu mm koti, uskonto ja isänmaa. En ole kovin uskonnollinen tai isänmaallinen, mutta koti-ihminen ja arvostan perheyhteisöä ainakin jonkin verran.

Sitten monet konservatiivien arvot ovat minulle vieraita tai vastenmielisiä kuten työkeskeinen elämäntapa tai yksityisautoilun ihannointi.

Konservatiivisuuskin on epämääräinen käsite ainakin ajallisesti. Kaipaako konservatiivi oman lapsuutensa maailmaa vai jotain muuta aikakautta? Tuskin sentään turvemajoissa asumista. Mikä erottaa nostalgian konservatiivisuudesta?

Konservatiivien ihmiskäsitys on kuitenkin terveempi myöntäessään esimerkiksi ihmisten välisen kilpailun liberaalien win-win - maailmaa paremmin.

Konservatiivisuus on alunperin paskempi ideologia luin liberaalius, mutta nykyään parempi, koska sen kylkeen on liimaantunut vähemmän kaikenlaista asiaankuulumatonta hömppää ja unelmahöttöä.

Mitkään tommoset yksinkertaistetut periaatteet ei voi päteä aina.

Joskus on ihan hyvä katsoa vaikka niin, että jotkut jutut on itsestä kiinni tai omalla vastuulla. Se sopii sellaiselle ihmiselle, jonka vahvin taipumus ei muutenkaan ole kyseenalaistaa jatkuvasti itseään tai miettiä tai murehtia.

Hirveän itsekriittiselle ihmiselle tai murehtimiseen tai miettimiseen taipuvaiselle voi monesti olla hyvä nähdä niin, että kaikelle on syitä ja joku käytös opitaan jostain ja ties mitä kaikkea.

Kumpikaan noista ei ole aina hyvä kenellekään. Eikä ne ole ainoat vaihtoehdot.

Kaikista pahin irvikuva on se, kun joku joka ei murehdi eikä ole itsekritiikkiä tai kykyä muuttaa tai arvioida uudestaan ja pitäis olla ns konservatiivi tekeekin vielä niin että se ulkoistaa pahan sillä tavalla että se tulee tästä ja tästä ja tästä. Mutta toi oma vastuu ja konkretia jää aivan olemattomiin — tai se mikä siinä vois ees olla hyvää ja toimivaa tietyllä mielenlaadulla tai ylipäätään jätetäänkin siitä jutusta pois.

Samalla tavalla jostain liberaaliudesta saa aivan järjettömiä irvikuvia, vaikka ne jotkut ideat on tai vois olla täysin hyviä.

Liberaalinen ja konservatiivinen eivät ole vastakohtia vaan progressiivinen ja konservatiivinen. Ihminen voi olla samoissa kysymyksissä sekä liberaali että konservatiivi. Sen sijaan progressiivinen ja konservatiivinen ei voi olla samaan aikaan samoissa kysymyksissä sillä edellinen sijoittaa kehittämiseen ja jälkimmäinen säilyttämiseen. Liberaalin vastakohta on autoritaari.


(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5c/Political_Compass_purple_LibRight.svg/330px-Political_Compass_purple_LibRight.svg.png)

Toi on varmaan ihan hyvä kritiikki.

Koin että tää "konservatiivisuus" itselle toi jotain semmosta näkyviin, missä mun mielestä ihmisiä pilkataan turhaan tai arvotetaan ja tehdään keskeiksi juttuja jotka ei sitä ole.

Jos maalaan tästä konkreettisempaa kuvaa:

Esimerkiksi lauri näpertelee Linuxin parissa ja ohjelmoi. Siihen kuuluu tai siinä on hyödyllinen sellainen mentaliteetti että ei eletä valmiissa maailmassa vaan koska rakennetaan juttuja, niin voi nähdä vaivaa ja näpertää niiden käyttisten ja ohjelmien ja ympäristöjen kanssa.

Se on toisaalta aika valistunutta "käyttämistä" tai oman käyttäjän roolin laajentamista, jota kuitenkin ohjaa se, mitä haluaa saada aikaan ja mitä tarvitsee.

Joku muu saattaa ajatella että en jaksa näprätä yhtään ylimääräistä. Kirjoitan ja nauhoitan musiikkia Applen koneella, ja se riittää tässä kohtaa.

Silti voi olla joku avoimuus sille, että periaatteessa voisi opetella uutta tai tehdä ihan toisin tai... nähdä sen että toi on tavallaan rajoittunutta.

En tiedä mitä toi nyt tuo tohon. Ehkä että "progressiivisuus" ei ole itsessään hyve, vaan "konservatiivisuudella" voi tehdä asioista helpompia ja tavallaan selkeämpiä. Mutta sitä taas säätelee joku muu asia että kumpi asenne on milloinkin parempi jollekin ihmiselle johonkin asiaan.

Toki noissa on hyvin yleisen tason taipumuksia ja eroja, mutta väittäisin että jos katsotaan ihmisiä tosi laajasti, niin ne voi vaikka rajata ihan helvetin konservatiivisesti isoa osaa asioista mutta ne onkin jossain tietyssä jutussa paljon avoimempia ja pitemmällä koska siihen sit jää niitä paukkuja.

Tai se voi mennä myös noin. 

^
periaatteessa kaikki ihmiset ovat konservatiiveja kunhan heille vain tarjotaan riittävän paljon normaalista poikkeavaa tulevaisuutta. Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä. Toisin sanoen ihmiset eivät ole konservatiiveja sen vuoksi, että vastustaisivat järkevää kehitystä, vaan sen vuoksi, että mentaaliset kyvyt simuloida sitä jäävät vajaiksi.

Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä.

Eihän sitä voi arvottaa tolla tavalla, olisko mun "järkevää" tehdä jotain tiettyä asiaa vaikean kautta tai vaikka Linuxilla ja itse ohjelmoiden vai ei.

Tai ei se ole sanottua ettei sulla mene koko ajan aivan hitosti turhaa vaivaa johonkin.

Mun mielestä olennaista on se että kuitenkin tekee jotain, ja vasta sitä kautta voi hahmottaa vaikka, että no jos tekis tämmösen viritelmän, se mahdollistais sitä tai tätä. Sitten voi arvioida omaa ajankäyttöä ja resursseja ja kykyjä ja voi päättää että okei, tehdään, tai että ei tarvitse tai ei kannata.
     Tai selvitellä sitä ja jutella siitä. Tai rajata sitä silleen että tekee jonkun mukaelman mikä on itselle "doable" niillä reunaehdoilla joilla se on tehtävissä.

Jos käytän vaikka Applen käyttistä, niin elän tietyllä tapaa "valmiissa maailmassa". Mutta ei se nyt välttämättä jossain asiassa ole huono, tai ei ne kummatkaan valinnat ole mitään täysin ehyitä tai sinänsä "oikeita".

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 14:18:20

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Progressiivisuus edellyttää ensisijaisesti taitoa simuloida järkevää kehitystä.

Eihän sitä voi arvottaa tolla tavalla, olisko mun "järkevää" tehdä jotain tiettyä asiaa vaikean kautta tai vaikka Linuxilla ja itse ohjelmoiden vai ei.

Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?

Tai toisella tapaa sanottuna:

Ainahan käytännön tasolla jutut edellyttää myös jotain rajaamista ja kompromisseja.

Jos suostun vain siihen, että teen sellaista, joka vastaa mun jotain kaikista palavinta visiota siitä, mikä ois absoluuttisesti hyvää ja oikein ja tärkeää, silloin todennäköisesti en saa mitään aikaan eikä mikään valmistu ikinä.

Eikä mikään takaa että se mun visio edes olis hyvä tai hyvin mietitty, kun sitähän ei silloin pääse käytännön toteutusten kautta arvioimaan.

Vaan niin kun...  sitä vois kysyä myös muilta ja kohtuullistaa niitä omia käsityksiä kuitenkaan luopumatta niistä täysin. Tai käsitellä ja kohdalla ensisijaisesti omalla kohdalla että miksi tämä tai tämä on mulle niin tärkeää ja mitä sitten jos tekisinkin jotenkin muuten tai ajattelisin toisin.

Eihän se ole mitään suoraviivaista kulkua kohti jotain järkevää absoluuttia tai ei sellaista ole.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:25:10
Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?

Et suinkaan. Vaan noi nyt on semmosia yleisen tason esimerkkejä siitä että jokainen toimii jossain suhteissa "valmiissa maailmassa" ja joissain suhteissa ei.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 14:27:10

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:25:10
Olenko minä kehottanut sinua tekemään yhtään mitään? Puhumattakaan että tekisit sen vaikean kautta Linuxilla ja itse ohjelmoimalla?

Et suinkaan. Vaan noi nyt on semmosia yleisen tason esimerkkejä siitä että jokainen toimii jossain suhteissa "valmiissa maailmassa" ja joissain suhteissa ei.

Yritin vain sanoa, että mitä vähemmän on visioita nykyistä/mennyttä toimivammasta tulevaisuudesta, sitä konservatiivisempi ihminen on.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.

Progressiivisuuden käyttäminen konservatiivisyyden vastakohtana pitää sisällään oletuksen, että muutos olisi aina hyväksi. Mutta muutos voi olla myös huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole visioinnin kyvystä.

Voidaan myös miettiä sitä, onko muutoksesta tai säilyttämisestä erityistä hyötyä tai haittaa jollekin. Ja edelleen jos, jotku tai jotkut hyötyvät, niin kuinka paljon sillä saa aiheuttaa haittaa muille.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 03, 2022, 14:49:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:10:10
Toki löytyy progressiivisia sieluja, joiden visioit tulevaisuudesta, eivät ole mahdollisia ja siten järkeviä, mutta meistä itse kukin on hieman hankalassa paikassa arvioidessamme sitä, sillä visiot, jotka ovat järkeviä, mutta riittävän kaukana mentaalisten kykyjemme rajoista vaikuttavat meistä itsestämme aina järjettömiltä, turhanpäiväiseltä haihattelulta ja mitä näitä nyt on millä ilmaista, että emme asiakeskustelijoina halua tuhlata aikaamme turhuuksiin.

Progressiivisuuden käyttäminen konservatiivisyyden vastakohtana pitää sisällään oletuksen, että muutos olisi aina hyväksi. Mutta muutos voi olla myös huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole visioinnin kyvystä.

Voidaan myös miettiä sitä, onko muutoksesta tai säilyttämisestä erityistä hyötyä tai haittaa jollekin. Ja edelleen jos, jotku tai jotkut hyötyvät, niin kuinka paljon sillä saa aiheuttaa haittaa muille.

Muutos ei ole aina hyödyllistä, mutta sen jälkeen kun kelloyhtiöt keksivät aikoinaan ajan kaupatakseen ihmisille kelloja, muutos on tullut ikään kuin vakiona. Meidän tavallisten kuolevaisten osaksi on jäänyt joko yrittää varmistaa, että muutos tapahtuu parempaan tai luottaa siihen, että tekemättä mitään (normaalista poikkeavaa), muutos ei tapahdu ainakaan huonompaan.

Tai sitten esimerkiksi että ne ei ole aina ole edes relevantteja kysymyksiä välttämättä, mikä on sun yleisen tason käsitys homoseksuaalisuudesta tai jostakin suhdemuodosta tai perhemallista tai muusta.

Nehän on väistämättä typeriä jos niitä tarpeeksi pitkälle auki kelataan, siis ihan kenen tahansa tommoset käsitykset jos ne sanotaan myös rehellisesti eikä varoen mitään mikä vois olla tyhmää tai "väärin". 

Eikä se nyt ole elämän ainoa tarkoitus pystyä vaan keskustelemaan noista niin että kaikki tuntee itsensä tosi fiksuiksi ja hyviksi.

Mun mielestä olennaisempi kysymys vois olla vaikka tutkailla omassa elämässä ja omassa toiminnassa nimenomaan toistenkin kanssa toimien sitä että mikä sun mielestä on erilaisissa ihmissuhteissa hyvää, miten haluat niissä toimia ja muuta.
     Ei siihen jonkun toisen ihmisen teoriatason pohdinnat tai kuvailut anna sulle kuitenkaan valmiita vastauksia.

Sitä mikä sulle voi olla mahdollista elää ei ennakolta rajaa se, minkälaisen jutun pystyt jo ennen mitään toimintaa teoriatasolla mallintamaan ja kuvittelemaan.

Ethän sä sitä mallia kuitenkaan voi kai elää.

Semmonen asenne, että jotkut on niin tyhmiä (konservatiivit) että ne ei pysty edes kuvittelemaan tai "simuloimaan" sellaista minkä sä pystyt on...

No. Se on semmosta hellyttävää tavallaan, mutta eikö sua toisaalta yhtään vaivaa se, että eihän se mitä joku ei näe tai ei ymmärrä tai ei arvosta ole sulta pois tai ei sen kai pitäis sitä rajata miten sä voit elää tai mitä tehdä.
    Tota samaa tulee kuitenkin kenen tahansa kanssa vastaan elämässä, eikä siinä välttämättä fiksua ole ajatella, että kaikki pitäis pystyä perustelemaan ja olla sitten samaa mieltä.

Tietysti se voi olla joku lohtu jäädä semmoseen että mun käsitykset on kuitenkin tosi hienoja verrattuna kategorian X ihmisten vastaaviin, ja elämässä ihmisten arvo mitataan niillä tai että olennainen juttu on löytää semmosia ihmisiä jotka näkee niissä mun jutuissa hitosti arvoa tai ne käsitykset on yhtenevät.

Kun käytännössä vaikka ihmissuhteissa ei ole ennakkoon mitään kriteeriä mitkä käsitykset pitää olla yhtenevät tai samansuuntaiset tai missä joku sussa voi nähdä arvoa. Onko ne jotkut tietyt käsitykset vai joku ihan muu mitä et itse näe etkä hahmota edes.

Siis... mun mielestä mun käsitykset on mitä ne kulloinkin on, ei nyt aina fiksuja eikä hyviä kuitenkaan. Ja sitten en välttämättä ajattele että mulle hyödyllistä on se että joku ajattelee samalla tavalla tai löytää joku semmonen lokero missä olevat ihmiset on "ne hyvät" jollain niiden lausutuista käsityksistä mittavilla jutuilla.

Kyllä mulle saattaa silti olla jotkut asiat tärkeitä tai rajaan ulos että tommosta tai tommosta en jaksa oikein katsella. Mutta mieluummin siinä meen aika fiiliksellä ja en täysin tai pelkästään loogisesti.
     Aika keskeistä on joku semmonen että ihmiset on epätäydellisiä mutta myös ilahduttavilla tavoilla erilaisuuksineen omanlaisiaan.

Jos mun pitäis sanoa että mikä mulle on keskeistä niin joku semmonen perusjärkevän hyvän ihmisen fiilis jostain että se toiminta on pääosin hyvää tarkoittavaa ja että sitten on jonkinlaista kykyä kohdata sitä ettei ihmisissä kaikki ole vaan semmosta hyvää ja kaunista ja ehjää.

Mutta ei silti tehdä mitään fetissiä mistään rujoudesta vaan niin kun...  ollaan vaan ja eletään.

Toi aika paljon pelkistyy siihen että tulee vaan joku hyvä tunne jostain ihmisestä joka sit hiljalleen muovautuu ja kehittyy. Ei se ole mikään tarkka arvio, vaan siinä on joku semmonen että siitä tulee hyvä mieli tai hyvä olo tai jotain — ja sitten vielä se miten kohdataan ja käsitellään vaikeuksia on oma tärkeä lukunsa. Mikä on aina kiinni myös itsestä.

En koe siinä hyödylliseksi miettiä sitä onko se nyt jollain kategorialla sitä tai tätä vai ei. Tai en koe että niiltä eroilta tai vaikeuksilta olis mitään järkeä yrittää täysin suojautua.

Ja kuitenkaan mikään tommonen "ehyt kuvaus" ei rajaa sitä miten oikeasti elän tai miten voin elää. Eikä se anna siitäkään oikein realistista kuvaa edes, mitä mun käytännön elämä on kaikkine ristiriitaisuuksineen ja virheineen ja omituisuuksineen.

Enkä mä silleen odota tai kuvittele että olisin kauhean hyvä esimerkki välttämättä kenellekään, kun jokainen toimii omista lähtökohdistaan eikä niistä voi pois hypätä.

Kuvitteellinen skenaario:
Joku vasemmalla oleva ihminen on vaikka sitä mieltä että lopulta tulee joku luokkasota ja sille on kauhean keskeistä että on "virallisen järjestyksen puolella olevat" ja sitten on jotkut "tavalliset ihmiset" ja pitää tietää, kummalla puolella kukin on. Jos olet hyvällä puolella, olet hyvä tyyppi ja OK, muuten et.

Voisin mä kai yrittää tosta jotain puhua tai keskustella, mutta aika todennäköisesti mulle tulis semmonen fiilis vaan että ei saatana, en mä tämmöseen halua elämääni käyttää.

Ei se liity edes siihen että noi ajatukset olis jotenkin... liian poliittisesti jotain, vaan mä varmaan ajattelisin että nyt tolla ihmisellä on jotain ihan muita ongelmia ja sen pitäis ensin nähdä ne ja keskittyä niihin. Pelkästään noilla ehdoilla keskusteleminen voi olla ihan hauska juttu hetken, mutta eihän se nyt ole mitään... oikeasti järkevää touhua.

Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Kattavasti muutosvastarintaisia ihmisiä ei edes juurikaan ole, niin syvällä ihmislajin geeneissä on tyytymättömyys olevaan, kyvyttömyys sietää staattisia tiloja olivat ne kuinka helppoja ja hyviä tahansa. Muutoksen hyvyyttä arvioidaan oman edun kannalta sekä riippuen siitä miten yksilö pystyy sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, mihin vaikuttaa moni asia kuten terveydentila.

Niin sanotut muutosvastarintaiset ihmiset ovat yleensä rintamakarkureita tiukan paikan tullen. Jos vaikka markan paluu alkaisi näyttää realistiselta, suurin osa sitä nyt ajavista muuttaisi mielensä.

Todellisuudessa elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallan alla ja jos emme eläisi, asuisimme luolissa.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 15:03:48
Tai sitten esimerkiksi että ne ei ole aina ole edes relevantteja kysymyksiä välttämättä, mikä on sun yleisen tason käsitys homoseksuaalisuudesta tai jostakin suhdemuodosta tai perhemallista tai muusta.

Nehän on väistämättä typeriä jos niitä tarpeeksi pitkälle auki kelataan, siis ihan kenen tahansa tommoset käsitykset jos ne sanotaan myös rehellisesti eikä varoen mitään mikä vois olla tyhmää tai "väärin". 

Eikä se nyt ole elämän ainoa tarkoitus pystyä vaan keskustelemaan noista niin että kaikki tuntee itsensä tosi fiksuiksi ja hyviksi.

Mun mielestä olennaisempi kysymys vois olla vaikka tutkailla omassa elämässä ja omassa toiminnassa nimenomaan toistenkin kanssa toimien sitä että mikä sun mielestä on erilaisissa ihmissuhteissa hyvää, miten haluat niissä toimia ja muuta.
     Ei siihen jonkun toisen ihmisen teoriatason pohdinnat tai kuvailut anna sulle kuitenkaan valmiita vastauksia.

Sitä mikä sulle voi olla mahdollista elää ei ennakolta rajaa se, minkälaisen jutun pystyt jo ennen mitään toimintaa teoriatasolla mallintamaan ja kuvittelemaan.

Ethän sä sitä mallia kuitenkaan voi kai elää.

Semmonen asenne, että jotkut on niin tyhmiä (konservatiivit) että ne ei pysty edes kuvittelemaan tai "simuloimaan" sellaista minkä sä pystyt on...

No. Se on semmosta hellyttävää tavallaan, mutta eikö sua toisaalta yhtään vaivaa se, että eihän se mitä joku ei näe tai ei ymmärrä tai ei arvosta ole sulta pois tai ei sen kai pitäis sitä rajata miten sä voit elää tai mitä tehdä.
    Tota samaa tulee kuitenkin kenen tahansa kanssa vastaan elämässä, eikä siinä välttämättä fiksua ole ajatella, että kaikki pitäis pystyä perustelemaan ja olla sitten samaa mieltä.

Tietysti se voi olla joku lohtu jäädä semmoseen että mun käsitykset on kuitenkin tosi hienoja verrattuna kategorian X ihmisten vastaaviin, ja elämässä ihmisten arvo mitataan niillä tai että olennainen juttu on löytää semmosia ihmisiä jotka näkee niissä mun jutuissa hitosti arvoa tai ne käsitykset on yhtenevät.

Kun käytännössä vaikka ihmissuhteissa ei ole ennakkoon mitään kriteeriä mitkä käsitykset pitää olla yhtenevät tai samansuuntaiset tai missä joku sussa voi nähdä arvoa. Onko ne jotkut tietyt käsitykset vai joku ihan muu mitä et itse näe etkä hahmota edes.

Siis... mun mielestä mun käsitykset on mitä ne kulloinkin on, ei nyt aina fiksuja eikä hyviä kuitenkaan. Ja sitten en välttämättä ajattele että mulle hyödyllistä on se että joku ajattelee samalla tavalla tai löytää joku semmonen lokero missä olevat ihmiset on "ne hyvät" jollain niiden lausutuista käsityksistä mittavilla jutuilla.

Kyllä mulle saattaa silti olla jotkut asiat tärkeitä tai rajaan ulos että tommosta tai tommosta en jaksa oikein katsella. Mutta mieluummin siinä meen aika fiiliksellä ja en täysin tai pelkästään loogisesti.
     Aika keskeistä on joku semmonen että ihmiset on epätäydellisiä mutta myös ilahduttavilla tavoilla erilaisuuksineen omanlaisiaan.

Jos mun pitäis sanoa että mikä mulle on keskeistä niin joku semmonen perusjärkevän hyvän ihmisen fiilis jostain että se toiminta on pääosin hyvää tarkoittavaa ja että sitten on jonkinlaista kykyä kohdata sitä ettei ihmisissä kaikki ole vaan semmosta hyvää ja kaunista ja ehjää.

Mutta ei silti tehdä mitään fetissiä mistään rujoudesta vaan niin kun...  ollaan vaan ja eletään.

Toi aika paljon pelkistyy siihen että tulee vaan joku hyvä tunne jostain ihmisestä joka sit hiljalleen muovautuu ja kehittyy. Ei se ole mikään tarkka arvio, vaan siinä on joku semmonen että siitä tulee hyvä mieli tai hyvä olo tai jotain — ja sitten vielä se miten kohdataan ja käsitellään vaikeuksia on oma tärkeä lukunsa. Mikä on aina kiinni myös itsestä.

En koe siinä hyödylliseksi miettiä sitä onko se nyt jollain kategorialla sitä tai tätä vai ei. Tai en koe että niiltä eroilta tai vaikeuksilta olis mitään järkeä yrittää täysin suojautua.

Ja kuitenkaan mikään tommonen "ehyt kuvaus" ei rajaa sitä miten oikeasti elän tai miten voin elää. Eikä se anna siitäkään oikein realistista kuvaa edes, mitä mun käytännön elämä on kaikkine ristiriitaisuuksineen ja virheineen ja omituisuuksineen.

Enkä mä silleen odota tai kuvittele että olisin kauhean hyvä esimerkki välttämättä kenellekään, kun jokainen toimii omista lähtökohdistaan eikä niistä voi pois hypätä.

Mä uskon, että jos emme puhu synnynnäisistä tapauksista, ihmisten kiinnostus pohtia keinoja parantaa edes omaa arkea puhumattakaan joidenkin "homojen" arkea rajoittuu vain siihen määrään kapasiteettia, jota akuutit tai traumatisoituneet huolet eivät siitä jo valmiiksi varaa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 03, 2022, 15:20:55
Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Kakkua ei voi sekä syödä että säilyttää samanaikaisesti.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 03, 2022, 15:20:55
Konservatiivisuuden määrittely muutosvastarinnaksi on rajua yksinkertaistamista.

Yleensä kai muutosvastarinta on yhdistelmä pelkoa ja epäluottamusta ja epäluuloa mutta myös jotain järkevää.

Sanotaan vaikka että jossain kielitieteen laitoksella on joku vanhan liiton filologi, joka on tehnyt tosi pitkään tiettyä sen omaa tutkimusta tietyillä tavoilla. Se näkee siinä arvoa ja tekee monia asioita hyvin.

Sitten se vaikka pelkää että tulee jotain isoja muutoksia ja se ajattelee sitä silleen että siltä kielletään sen oman jutun tekeminen. Joku määrittelee ulkoapäin että hyvää on se että keskitytään pelkästään ohjelmointiin ja kielen koneelliseen käsittelyyn ja mallintamiseen. Ja tää aiheuttaa jopa tiettyä raivoa siitä että joku lingvistiikan perinne ja sen hyvät jutut sivuutetaan.

Järkevää tossa on se, että vanhemmalle ihmiselle ei välttämättä ole kauhean realistinen tavoite ruveta yhtäkkiä tekemään jotain NLP:tä (kieliteknologia, ohjelmointipainotteista lingvistiikkaa) ja opetella sitä aivan juuresta alkaen.

Voi olla myös totta että tämmösellä ihmisellä saattaa olla aivan maailmanluokan tarkkoja käsityksiä tai hahmotuksia vaikka jostain semantiikasta tai siitä, miten sanoja voidaan kielessä muodostaa ja miten se toimii. Tämmönen olis arvokasta tietoa myös niille, jotka tekee tommosta ohjelmointihommaa, mutta ei se ole aiheeton pelko periaatteessa, että joku ei tätä arvoa näkisi tai siihen ei jäisi tilaa hyödyntää tätä osaamista.

Nyt siis....  toi muutosvastarinta ei itsessään ole ehkä rakentavaa tai ei siihen välttämättä sisälly tarkkaa ymmärrystä siitä, mikä tossa on se ongelma tai mikä olis oma etu tai miten sen voiskin nähdä positiivisena tai mahdollisuutena.

Mutta ei se kuitenkaan ole pelkästään typerää, vaan se on aika inhimillistä että vituttaa ja huolettaa ja pelottaa tai että näkee, miten joku vois mennä tosi huonosti omalta kannalta. 

Se taas on mun mielestä aivan jotenkin... todellisuudesta vieraantunut ihmiskäsitys että kaikkien pitäis aina pystyä nousemaan omien rajoitteidensa ulkopuolella ja näkemään kaikki tommoset asiat omassa elämässään täysin oikein ja hyvin.

Kun sehän koskee sitten myös sua vaatimuksena, ei pelkästään nyt siinä missä olet hyvä ja vahvoilla, vaan aina ja kaikessa ja siinäkin missä olet täysin kujalla ja onneton. Ja mun mielestä tollanen vaatimus on aika raskas ja kohtuuttoman kova.

Vaikka se että lauri ajattelee ettei se olis kauhean hyvää seuraa jollekin tai osais toimia lapsen kanssa tai riittävästi sitä viihdyttää on... kai vähän sama asia jopa.

Muutosvastarintaa sekin kai on, että pysyy jossain kuvassa itsestään ja tietyssä lestissä. Ei sieltä kai hyvä ketään ole väkisin pakottaa siihen mitä se itse ei halua, mutta kai se että päästäis irti jostain omista ennakkokäsityksistä ja tekis vaan rohkeasti ja kokeilis olis enemmän semmonen toimntamalli mitä se soveltaa helpommin jos domain onkin tietokoneet ja ohjelmointi tai joku muu itselle läheisempi tai tutumpi asia.

Että miksei toi luokittelu sitten mee niin että olis itse tossa ihan patakonservatiivi — tai ehkä mä en taas vaan tajua näitä termejä ja puhun puuta heinää. 

Minusta muutokseen liittyviä rintamalinjoja nähdään liikaa henkilöiden ominaisuuksina, kun kysymyksessä on enemmän prosessi, johon liittyy yleensä aika samanlaisia vaiheita.

Kukaan ei innostu heti kaikista muutoksista eikä kukaan jää pysyvästi vastustamaan edes suurta osaa niistä.

Toi on varmaan totta.

Itse pidän penseänä sitä että alleviivattais pelkästään ihmisten heikkouksia tai oletettais että on joku "yleinen kyvykkyys" joka sitten näkyy tasaisesti kaikessa.

Ja että sen takia jostain yhdestä asiasta voi tolleen suoraan yleistää että ihminen on kategoriassa hyvä tai kategoriassa surkimus.

Sivumennen sanoen mun mielestä Socrateksella on välillä aika kovat standardit itselle esimerkiksi urheilusuorituksissa.

Siis ymmärrän tavallaan sen vertailun omaan aiempaan itseen ja vitutuksen tai muun. Mutta toisaalta joku 8 leukaa on ihan jees. Tai en tiedä jaksaisko joku kovassa tikissä oleva semmosta edes murehtia tai näkiskö sun kohdalla ongelmana.

En tiedä, montako itseltä menee, mutta voisin helposti keksiä vertailukohdan jostain aiemmasta itsestäni tai jostain tuttavasta joka kiipeilee tai toisesta on treenannut hitosti enemmän kuin minä,  ja voisin tältä pohjalta päätyä sitten siihen että se mikä itseltä menee on jotenkin "säälittävä tulos".

Ja ei kai siinä mitään jos sellainen jotenkin auttaa tai motivoi mua :) Voihan se olla hyvä tapa nähdä se silleen brutaalisti ettei hypetä tai liioittele tai vedätä itseään.

Mutta tuloshan on kuitenkin suhteessa siihen, mitä on tehnyt ja miten elänyt, mitä loukkaantumisia sattunut tai siihenkin, että kroppaa ikääntymisen myötä muuttuu.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 03, 2022, 15:53:09
Minusta muutokseen liittyviä rintamalinjoja nähdään liikaa henkilöiden ominaisuuksina, kun kysymyksessä on enemmän prosessi, johon liittyy yleensä aika samanlaisia vaiheita.

Kukaan ei innostu heti kaikista muutoksista eikä kukaan jää pysyvästi vastustamaan edes suurta osaa niistä.

Konservatiivi luopuu käsityksistään käytännössä vain pakon edessä. Prosessina sekin on toki progressiota. Ongelma vain on, että pakko ei aina tarkoita pakkoa muuttua parempaan vaan asiat voivat muuttua myös huonompaan joko itselle, muille tai molemmille.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 16:23:35
Konservatiivi luopuu käsityksistään käytännössä vain pakon edessä. Prosessina sekin on toki progressiota. Ongelma vain on, että pakko ei aina tarkoita pakkoa muuttua parempaan vaan asiat voivat muuttua myös huonompaan.

Toi määritelmä taas rajaa konservatiivin tarkoittamaan jotain sun mielikuvaa ja jotain aivan absurdia, joka nyt vaan sulle jostain syystä on joku ajatuslukko tai pidät siitä aivan väkisin kiinni vaikka sulle sanois mitä :D

Voidaan me löytää sulta sellaisia käsityksiä, joita käytännössä olet tosi huonosti kykenevä itse edes näkemään tai arvioimaan tai muuttamaan.
    Ja tossa nyt olis näytillä yksi.

Ja varmaan toisenlaisia käsityksiä joissa vaan sanoisit että eihän tätä ole mitään tarvetta muuttaa. Mikä on sun oma subjektiivinen arvio.
     Ja toihan voi olla myös sellainen.

Toinen asia mikä tossa mitä lainatussa sanot on täysin hämärää, on se, että miten määritellään "pakko". Joku voi kokea vaikka sellaisen tilanteen, että sen oma toiminta tuottaa jotakin, jota se ei enää pysty mitenkään selittämään hyväksi ja sitten tullaan siihen että on "pakko" muuttaa jotain.
      Mutta eihän sitä ole pakko muuttaa, vaan voit vaan sanoa että en muuta. Eikä ole pakko suostua näkemään mitään omaa ajatus- tai toimintamallia muuna kuin hyvänä ja oikeana.

Tai sitten jos sua riittävästi kidutetaan ja lopulta suostut. Se voi olla "pakko" tavallaan. Silloinkin vois kyseenalaistaa että onko se enää aitoa muutosta kuitenkaan. Tai voi kyseenalaistaa että loppuiko sulta kuitenkin vaan joko henkinen tai fyysinen kantti.

Joku voi muuttaa jotain ihan huvikseen tai aika kevyesti. Ja se voi mennä päin persettä silti.

Niin missä tossa skaalalla on se missä sun mielestä joku on "konservatiivi" yleisesti suhun verrattuna?

Esimerkiksi mä en näe että itse muuttaisit tapaa lytätä ja vähätellä muita sen takia että sulle selvästi kerrotaan miksi se on aivan hävettävää paskaa ja typerää.

Jos sulle pelkästään perustelu riittäis tommosen muuttamiseen niin ethän sä sanois semmosta tai tekis sitä mitä koko ajan teet.

Se pitäis itse oivaltaa ja ymmärtää — ja se pätee aivan kaikkiin.

Saattais olla että omasta mielestäsi näät joissain muissa ihmisissä tommosia rajoja joissain tietyissä asioissa, ja sun nimi sille on se että ne ihmiset on "konservatiiveja".  Joka on vähän sama kuin sanois "ei mun ongelma" tai "kelvoton" tai jotain tämmöstä.

Mutta kun kaikilla ihmisillä on niitä koko ajan. Et sä eroa niistä mitenkään.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 16:37:42

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 16:23:35
Konservatiivi luopuu käsityksistään käytännössä vain pakon edessä. Prosessina sekin on toki progressiota. Ongelma vain on, että pakko ei aina tarkoita pakkoa muuttua parempaan vaan asiat voivat muuttua myös huonompaan.

Toi määritelmä taas rajaa konservatiivin tarkoittamaan jotain sun mielikuvaa ja jotain aivan absurdia, joka nyt vaan sulle jostain syystä on joku ajatuslukko tai pidät siitä aivan väkisin kiinni vaikka sulle sanois mitä :D

Voidaan me löytää sulta sellaisia käsityksiä, joita käytännössä olet tosi huonosti kykenevä itse edes näkemään tai arvioimaan tai muuttamaan.
    Ja tossa nyt olis näytillä yksi.

Ja varmaan toisenlaisia käsityksiä joissa vaan sanoisit että eihän tätä ole mitään tarvetta muuttaa. Mikä on sun oma subjektiivinen arvio.
     Ja toihan voi olla myös sellainen.

Toinen asia mikä tossa mitä lainatussa sanot on täysin hämärää, on se, että miten määritellään "pakko". Joku voi kokea vaikka sellaisen tilanteen, että sen oma toiminta tuottaa jotakin, jota se ei enää pysty mitenkään selittämään hyväksi ja sitten tullaan siihen että on "pakko" muuttaa jotain.
      Mutta eihän sitä ole pakko muuttaa, vaan voit vaan sanoa että en muuta. Eikä ole pakko suostua näkemään mitään omaa ajatus- tai toimintamallia muuna kuin hyvänä ja oikeana.

Tai sitten jos sua riittävästi kidutetaan ja lopulta suostut. Se voi olla "pakko" tavallaan. Silloinkin vois kyseenalaistaa että onko se enää aitoa muutosta kuitenkaan. Tai voi kyseenalaistaa että loppuiko sulta kuitenkin vaan joko henkinen tai fyysinen kantti.

Joku voi muuttaa jotain ihan huvikseen tai aika kevyesti. Ja se voi mennä päin persettä silti.

Niin missä tossa skaalalla on se missä sun mielestä joku on "konservatiivi" yleisesti suhun verrattuna?

Esimerkiksi mä en näe että itse muuttaisit tapaa lytätä ja vähätellä muita sen takia että sulle selvästi kerrotaan miksi se on aivan hävettävää paskaa ja typerää.

Jos sulle pelkästään perustelu riittäis tommosen muuttamiseen niin ethän sä sanois semmosta tai tekis sitä mitä koko ajan teet.

Se pitäis itse oivaltaa ja ymmärtää — ja se pätee aivan kaikkiin.

Saattais olla että omasta mielestäsi näät joissain muissa ihmisissä tommosia rajoja joissain tietyissä asioissa, ja sun nimi sille on se että ne ihmiset on "konservatiiveja".  Joka on vähän sama kuin sanois "ei mun ongelma" tai "kelvoton" tai jotain tämmöstä.

Mutta kun kaikilla ihmisillä on niitä koko ajan. Et sä eroa niistä mitenkään.

Nähdäkseni se olet meistä kahdesta vain sinä, joka olet väittänyt Toopea haukkumasanaksi. Ei ole mielestäni erityisen sympaattista.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 16:53:59
Nähdäkseni se olet meistä kahdesta vain sinä, joka olet väittänyt Toopea haukkumasanaksi. Ei ole mielestäni erityisen sympaattista.

Olen mä sille hermostunut ja sitä haukkunut tai välillä jostakin rumastikin sanonut, mutta ei se tarkoita kai mitään perustavanlaatuista mitätöintiä tai ulos sulkemista.

En tiedä, onko se sitten jotenkin ylevämpää jos toisen ihmisen mitätöinti suoritetaan jollakin etäänytetyllä tasolla niin ettei se itsestä tunnu enää miltään tai on perusteltavissa jotenkin "loogisena".

Kun mä olen Toopen kanssa jostakin keskustellut tai yrittänyt levelöidä tai päästä johonkin asiaan, niin ainakin joskus sinä olet ollut se, joka ulkoapäin tulee kertomaan, että eihän koservatiivi mitään voi kuitenkaan ymmärtää ja miksi edes yrität.

Eikö se ole susta mitään tai onko se niin kun... susta hienoa?

Ratsastelet jollain toisten ihmisten tekemisillä ja luet niitäkin tilanteita niin että ne osoittaa sun käsityksiä omasta kelvollisuudesta ja toisten kelvottomuudesta oikeiksi.

Siinähän ratsastelet. Tai kuvittelet mitä kuvittelet.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 16:59:47

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 16:53:59
Nähdäkseni se olet meistä kahdesta vain sinä, joka olet väittänyt Toopea haukkumasanaksi. Ei ole mielestäni erityisen sympaattista.

Olen mä sille hermostunut ja sitä haukkunut tai välillä jostakin rumastikin sanonut, mutta ei se tarkoita kai mitään perustavanlaatuista mitätöintiä tai ulos sulkemista.

En tiedä, onko se sitten jotenkin ylevämpää jos toisen ihmisen mitätöinti suoritetaan jollakin etäänytetyllä tasolla niin ettei se itsestä tunnu enää miltään tai on perusteltavissa jotenkin "loogisena".

Kun mä olen Toopen kanssa jostakin keskustellut tai yrittänyt levelöidä tai päästä johonkin asiaan, niin ainakin joskus sinä olet ollut se, joka ulkoapäin tulee kertomaan, että eihän koservatiivi mitään voi kuitenkaan ymmärtää ja miksi edes yrität.

Eikö se ole susta mitään tai onko se niin kun... susta hienoa?

Elät nyt omissa harhoissasi.

Kun senhän vois nähdä myös niin että Toopen kanssa tapahtui joku keskustelu mediasta, jossa se ihan oikeasti kertoi käsityksiään ja mitä se ajattelee ja lukee.

Minä vastasin niihin ja otin niitä vastaan, vaikka arviot olikin hyvin erilaisia.

Sitten vastasin myös siihen sun sivusta tärkeilyyn.

Mutta se keskustelu jota itse asiassa ei ollenkaan käyty oli sellainen, jossa itse olisit sitä käsitellyt ja kunnolla vastannut siihen.

Vaan sulla se jäi siihen että öhhöhhö, kannattiko, öhhöhö, olen ollut oikeassa, öhhöhö.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 17:04:56
Elät nyt omissa harhoissasi.

Jollain tasolla varmasti näin.

Mutta olen koko ajan avoin sille mahdollisuudelle että noissa asioissa missä sun kanssa on ihan niin kuin seinälle puhuis yhtäkkiä tapahtuiskin joku oikea kohtaaminen.

En odota sitä eikä tarvitse, mutta se käy, ja mä nyt vaan arvioin sitä, mitä sun uloannista näkyy. Ei ne arviot välttämättä kivaa aina ole kuulla, mutta näen aika silleen nollatason käsittelykykynä sen jos sun on pakko mennä siihen että toinen on "harhainen".

Silloinhan siitä ei tarvitse puhua eikä ole järkeäkään, mikä on varmaan se mihin pyrit.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 17:05:47
Kun senhän vois nähdä myös niin että Toopen kanssa tapahtui joku keskustelu mediasta, jossa se ihan oikeasti kertoi käsityksiään ja mitä se ajattelee ja lukee.

Minä vastasin niihin ja otin niitä vastaan, vaikka arviot olikin hyvin erilaisia.

Sitten vastasin myös siihen sun sivusta tärkeilyyn.

Mutta se keskustelu jota itse asiassa ei ollenkaan käyty oli sellainen, jossa itse olisit sitä käsitellyt ja kunnolla vastannut siihen.

Vaan sulla se jäi siihen että öhhöhhö, kannattiko, öhhöhö, olen ollut oikeassa, öhhöhö.

Minusta sinä et tunne Toopen ajattelua lainkaan sillä keskustelet niistä muiden kanssa kuin Toopen kanssa. Sinusta poiketen olen yrittänyt keskustella Toopen kanssa jo vajaan 20 vuotta ja nähdäkseni on johtopäätösten aika.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 17:09:58
Minusta sinä et tunne Toopen ajattelua lainkaan sillä keskustelet niistä muiden kanssa kuin Toopen kanssa. Sinusta poiketen olen yrittänyt keskustella Toopen kanssa jo vajaan 20 vuotta ja nähdäkseni on johtopäätösten aika.

No oliko sulle siinä 20 vuoden aikana ikinä selvinnyt täsmällisesti esimerkiksi toi, mitä se lukee ja mitä ne jutut on?

Ja voiko sellaiseen pääsemistä vaikeuttaa se, jos väheksyy toista niin paljon, ettei edes välitä kysyä tai ottaa selvää?

Jos tärkeämpää on vaan nähdä toisen käsitykset naurunalaisina, niin eihän sillä silloin niin väliä ole, ja tosta vinkkelistä tavallaan olet vissiin tehnyt aika lailla ne päätelmät jo kauan sitten. Eikä siinä mitään.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 14:56:57

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 03, 2022, 14:49:16
Progressiivisuuden käyttäminen konservatiivisyyden vastakohtana pitää sisällään oletuksen, että muutos olisi aina hyväksi. Mutta muutos voi olla myös huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole visioinnin kyvystä.

Voidaan myös miettiä sitä, onko muutoksesta tai säilyttämisestä erityistä hyötyä tai haittaa jollekin. Ja edelleen jos, jotku tai jotkut hyötyvät, niin kuinka paljon sillä saa aiheuttaa haittaa muille.

Muutos ei ole aina hyödyllistä, mutta sen jälkeen kun kelloyhtiöt keksivät aikoinaan ajan kaupatakseen ihmisille kelloja, muutos on tullut ikään kuin vakiona. Meidän tavallisten kuolevaisten osaksi on jäänyt joko yrittää varmistaa, että muutos tapahtuu parempaan tai luottaa siihen, että tekemättä mitään (normaalista poikkeavaa), muutos ei tapahdu ainakaan huonompaan.

Hmm. Pitäisiköhän meidän harjoittaa muutos-judoa? Käännämme pahat aikeet, hyödyntäen muutoksen ajajan voimaa, oikeaksi edistykseksi.
(https://thumbs.gfycat.com/AcidicShoddyCurassow-max-1mb.gif)

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 17:13:47

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 17:09:58
Minusta sinä et tunne Toopen ajattelua lainkaan sillä keskustelet niistä muiden kanssa kuin Toopen kanssa. Sinusta poiketen olen yrittänyt keskustella Toopen kanssa jo vajaan 20 vuotta ja nähdäkseni on johtopäätösten aika.

No oliko sulle siinä 20 vuoden aikana ikinä selvinnyt täsmällisesti esimerkiksi toi, mitä se lukee ja mitä ne jutut on?

Ja voiko sellaiseen pääsemistä vaikeuttaa se, jos väheksyy toista niin paljon, ettei edes välitä kysyä tai ottaa selvää?

Käyn tämän keskustelun kanssasi läpi kunhan sinulle selviää, että kaikki ihmiset sinusta poiketen eivät ole niin urpoja, että vetelevät jotopäätöksensä Toopen filosofiasta yhden tai kahden viestin perusteella, joihin he sattumalta tutustuvat vasta nyt kun kaikkien muiden Toopen ajatelua seuranneiden vuosikymmenten työ hänen ajattelun ja käyttämiensä lähteiden arvioinnissa on tehty.

Hieno judometafora :D

Harrastin muksuna judoa, ja siinä on hyödyllistä se, että tuli aika monipuolista liikuntaa ja vähän oppikin jotain.

Aikuisena joskus palasin harrastuksen pariin, ja oli aika outo kokemus huomata, että enhän mä ole oikeastaan tajunnut horjutuksista tai tasapainosta tai näistä perusjutuista ikinä mitään :D

Mutta semmosta se on että ihminen muuttuu, ei nyt aina parempaan tai pelkästään parempaan, eikä sitä muutosta aina itse tajua tai edes näe ellei tule jotain tollasta tilannetta missä sen huomaa.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 17:24:31
Käyn tämän keskustelun kanssasi läpi kunhan sinulle selviää, että kaikki ihmiset sinusta poiketen eivät ole niin urpoja, että vetelevät jotopäätöksensä Toopen filosofiasta yhden tai kahden viestin perusteella, joihin he sattumalta tutustuvat vasta nyt kun kaikkien muiden Toopen ajatelua seuranneiden vuosikymmenten työ hänen ajattelun ja käyttämiensä lähteiden arvioinnissa on tehty.

Ei mulla ole tarvetta kiistellä siitä, mitä olet Toopen ajattelusta tai lähteidenkäytöstä tai muusta ymmärtänyt. Eikä väittää että mulla se olis jotenkin hiton skarppia tai virheetöntä.

Mutta toi on silleen taktiikkana mielenkiintoinen vetäytyä oman toiminnan tarkastelusta siihen että periaatteessa se miten ymmärtää jotain onkin "parempaa" ja minä olen se joka on "urpo".

Jos sulla on joku tarve tehdä noin aina kun oot eri mieltä, niin.... et sä täällä ainoa ole.

Mulle näkyy vaan se mitä teet ja mitä kirjoitat. Ja aina voi verhoutua siihen että kuitenkin ymmärtää sellaista, mikä nyt vaan ei siinä käytöksessä näy. Tai selittää että se käytös on jollain perimmäisellä tasolla viisasta tai viisaampaa kuin jonkun muun.

Toihan saattais kytkeytyä myös kai aika lailla semmoseen LoTR-tyyppiseen essentialistiseen hahmotukseen, että ihminen on sitä mitä se on, ja on pakko puolustaa sen eheyttä suhteessa muuhun.

Mutta ei se mitään. Ehkä se on tämmösten keskustelujen tuloksia tärkeämpää että voit hyvin ja menee suht OK. Jos se vaatii tässä kohdassa sen että sinä olet viisas ja minä olen urpo, niin olkoon menneeksi.

Mutta siis....

Voitko tälleen alustavasti linjata, että mikä se keskustelu ois joka käydään siltä pohjalta, että mun käsitys perustuu yhteen tai kahteen viestiin ja sun on semmonen laaja ymmärrys?

Mitä me sit siinä tosillemme sanottais, jos otettais tommonen lähtökohta, muuta kuin just toi että sinä olet viisas ja minä olen tyhmä?

Vai oliko siinä joku muu semmonen... mitä ajattelit että miten se sit käytäis?

Pystyiskö siitä laajasta ymmärryksestä esimerkiks irrottamaan jonkun avaavan selostuksen että mitä MO vois ottaa tästä laurin käsityksestä joka veis sitä eteenpäin?

Tai mikä siinä ois niin kuin se ohjenuora tämmöselle hölmömmälle kaverille, mitä pitkin se vois lopulta päästä vähän niin kuin oikeaan asiaan käsiksi tai lähemmäs jotain hyvää ja järkevää?

Mun mielestä on jollain tasolla hienoa, että MO on ottanut Toopen "todesta" ja keskustellut hänen kanssaan kuten kenen tahansa muun.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 17:44:36
Pystyiskö siitä laajasta ymmärryksestä esimerkiks irrottamaan jonkun avaavan selostuksen että mitä MO vois ottaa tästä laurin käsityksestä joka veis sitä eteenpäin?

Tai mikä siinä ois niin kuin se ohjenuora tämmöselle hölmömmälle kaverille, mitä pitkin se vois lopulta päästä vähän niin kuin oikeaan asiaan käsiksi tai lähemmäs jotain hyvää ja järkevää?

Laurin kirjoitustyyli on vastenmielinen silloinkin, kun kirjoittaa täyttä asiaa, mutta ei juututa siihen.

Kyllä nyt on pakko jotenkin määritellä konservatiivisuus ja minusta se on pakko kaventaa kannattamaan tiettyjä perinteisiä arvoja ja instituutioita, jotka ovat muotoutuneet hyvin pitkällä aikavälillä.

Jos muutosvastarintaiset määriteltäisiin konservatiiveiksi, he hyppäsivät siitä liberaaleiksi aina kun trendi muuttuu vaikka säilyttäisivät mielipiteensä. Olisiko Linkola ollut konservatiivi vai liberaali/radikaali, kun ihannoi agraariyhteiskuntaa, josta oli ainakin rippeitä hänen lapsuudessaan, mutta siihen palaaminen olisi ollut totaalinen muutos nykyään.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 17:44:36
Pystyiskö siitä laajasta ymmärryksestä esimerkiks irrottamaan jonkun avaavan selostuksen että mitä MO vois ottaa tästä laurin käsityksestä joka veis sitä eteenpäin?

Tai mikä siinä ois niin kuin se ohjenuora tämmöselle hölmömmälle kaverille, mitä pitkin se vois lopulta päästä vähän niin kuin oikeaan asiaan käsiksi tai lähemmäs jotain hyvää ja järkevää?

Mä olen irrottanut sitä mukaan kun kysymyksiä on esitetty ja toistaiseksi se vaikuttaa teistä muista haukkumasanalta ja vaihtoehtona yritätte tarjota uuden omaksumista säilyttämisen synonyyminä. Mielestäni tarjoamanne vaihtoehto on ihan älytön.

Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 03, 2022, 17:53:55
Mun mielestä on jollain tasolla hienoa, että MO on ottanut Toopen "todesta" ja keskustellut hänen kanssaan kuten kenen tahansa muun.

Kai se on jollain tasolla sitä miten ajattelen että olis hyvä toimia tai keskustella.

Mutta varmaan jollain tasolla se on tyhmää tai sen voi nähdä naiivina tai hölmönä.

Esimerkiksi Aave sanoi kauan sitten, että Toope on trolli ja teen itsestäni naurettavan yrittämällä nähdä siinä jotain muuta.

Laika sanoi että Toopen ulosannissa ei ole mitään mitä ei pystyis tuottamaan täysin koneellisesti eikä siis mitään "inhimillistä" varsinaisesti.

Ja sitten lauri sanoo vähän toisenlaisilla perusteilla että tommonen vastaava "päätelmien teko" olis järkevää, tai siihen nähden toi mitä tein oli urpoa tai naurettavaa tai turhaa tai... mitä nyt ikinä.

Ei mulla kai ole vaikeuksia nähdä omaa toimintaa tolla tavalla myös naurettavana, mutta sit kuitenkin siinä on jotain hienoa, kun Toope vaikka lyö ne lähteet tiskiin ja onkin valmis myös tommoseen, jos keskustelu menee siihen että okei, jos Yle ja HS on paskaa, mikä sitten on hyvää.

En mä nyt tiedä, toiminko kokonaisuutena arvioiden hirveän valistuneesti tai hyvin, pikemminkin just niin idiootisti kuin mitä olen :D Mutta jos ei jäädä siihen, niin se oli jotenkin hienoa että ne jutut vaan lyödään tiskiin.

Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 03, 2022, 17:53:55
Mun mielestä on jollain tasolla hienoa, että MO on ottanut Toopen "todesta" ja keskustellut hänen kanssaan kuten kenen tahansa muun.

:D odotan mielenkiinnolla kuinka tämä erinomaisesti alkanut dialogi heidän välillään kehittyy.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 03, 2022, 18:02:46
Mä olen irrottanut sitä mukaan kun kysymyksiä on esitetty ja toistaiseksi se vaikuttaa teistä muista haukkumasanalta ja vaihtoehtona yritätte tarjota uuden omaksumista säilyttämisen synonyyminä. Mielestäni tarjoamanne vaihtoehto on ihan älytön.

En mä kai ole yrittänyt tarjota mitään määritelmää sanalle konservatiivi. Tai siis... olen vaan käyttänyt sitä, ja esimerkiksi liberaalin suhteen olen sanonut että tääkin on mulla ristiriitainen tai tarkoitan sillä vähän eri asioita, vaikka koenkin että se tavoittaa jokus jotain järkevää.

Itse toit tiskiin sen että käytän väärää sanaa, ja oikeampi vastakohta olis "progressiivinen". Tajusin että varmaan se onkin niin ainakin joissain yhteyksissä. Mutta ei se tarkoita että kaikki ne mun käsitykset silti olis ihan puuta heinää, vaan toi nyt vaan oli hyödyllinen kritiikki ja tarkennus sulta.

Eikä mun mielestä konservatiivi ole "haukkumasana". Muutenhan mä haukkuisin tota sikarimiestä väittämällä sitä konservatiiviseksi. Tai mun ystäväviä tai jotain lääkäreitä ja insinöörejä yleensä väittämällä että niissä on konservatiiveja.

Mut jos konservatiivisuuden määrittelee jotenkin... silleen että se on vaan kyvyttömyyttä ymmärtää tai tajuta asioita, niin eikö se silloin muutu vähän niin kuin haukkumasanaksi?

Mä katson sitä kai siilleen että monesti kyse on kommunikaatiovaikeuksista. Voit hakata jonkun kanssa päätä seinään ja se asia ei vaan niin kuin etene. Mutta voi olla että ei kysytä oikeita kysymyksiä tai että siinä asiassa ei ole edellytyksiä keskustella. Tai että se koko asenne on vaan huono.

Jos taas "konservatiivinen" tarkoittaa ihmistä jonka kanssa on vaikea keskustella, niin sekin on aika omituinen määritelmä.

Mä ehkä lähtisin mieluummin semmosesta että "konservatiivinen" käsitys voi olla vaikka se että äijät on tai niiden on hyvä olla "miehekkäitä" eli vaikka karskeja ja kovia tai vähän silleen vaarallisia, kun taas naiset on tai niiden on hyvä olla "naisellisia" eli vaikka pehmeitä ja lempeitä ja... jotain. Siinä sanotaan tämmönen yleistys tai typerältä kuulostava juttu vaan ääneen.

Sitten se ideaali voi olla vaikka se että tämmönen "miehekäs" mies ja "naisellinen" nainen menee yhteen ja perustaa ydinperheen ja yhdessä kasvattaa lapsia ja muuta. Ja että se on just hienoa että ne tälleen erilaisia ja että ne pystyy antamaan ja tarjoamaan toisilleen sitä kautta jotain.

Tähän vastavetona voi tietysti komplisoida tota että onko se nyt näin ja mitä sitten jos joku mies on feminiininen tai myös pehmeä tai nainen vahva ja pystyvä tai jopa miehekäs tai joku ei ole mies eikä nainen tai joku on transsukupuolinen tai että... mitä annettavaa noilla stereotypioilla tai käsityksillä on kenellekään?

Mutta se on jotenkin turha kilpailla tossa sillä että onko se nyt "parempi" jos noi kieputellaankin eri järjestykseen tai on hyvä jos se just ei mene ainakaan noin kuin toi konservatiinen käsitys asiat maalaa.

Kun eihän sen kai pitäis olla mikään suuri häpeä että ihmiset voi ajatella kaikenlaista, tai että ei me olla ikinä "vapaita" täysin siitä että meillä on myös noi konservatiiviset käsitykset jossain takaraivossa?

Mun mielestä vois vaan päästää irti siitä että yritetään sanoa että kuka on naurettavampi suhteessa toiseen vaan että elettäis vaan silti :D

Tavallaan jos ei pelkää itsessään semmosta että voi olla idiootti tai että totta kai on myös rajoittunut ja ennakkoluuloinen, niin eihän tommonen... joku konservatiivinen käsitys ole enää sellainen mitä vastaan tarvis kauheasti kamppailla edes.

Totta kai sä voit tehdä jotain ihan muuta tai elää ihan muulla tavalla. Mutta ei se helpotu sillä jos tota yrittää jotenkin hirveästi rajata ulos ja torjua ja määritellä idiootiksi ja huonoksi — siis tommosta "suoraviivaista" tai "konservatiivista" määritellä vain idiootiksi tai huonoksi ja torjua myös itsessään.

Ei se nyt oo sen kummempaa kai, vaikka olis samansukupuolinen pari tai polysuhde tai ihan mitä vaan. Jos joku ei semmosta halua tai ei hyväksy, niin mitä sitten? Tärkeämpää olis kai se, että onko se sulle itsellesi hyvä juttu vai ei.

Ja vaikka se oliskin, niin ei sen tarvitse olla sun pysyvä näkemys, jos elämä muuttuu, tulee eteen jotain muuta tai haluatkin jotain muuta. 

Ei sitä tarvitse kai mitenkään loogisesti perustella, tai ei ainakaan mulle tarvitse.

TV-sarjan Rintamäkeläiset päähenkilö Antti Rintamäki oli aika hyvä konservatiivin perikuva.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 03, 2022, 16:18:37
Sivumennen sanoen mun mielestä Socrateksella on välillä aika kovat standardit itselle esimerkiksi urheilusuorituksissa.

Siis ymmärrän tavallaan sen vertailun omaan aiempaan itseen ja vitutuksen tai muun. Mutta toisaalta joku 8 leukaa on ihan jees. Tai en tiedä jaksaisko joku kovassa tikissä oleva semmosta edes murehtia tai näkiskö sun kohdalla ongelmana.

En tiedä, montako itseltä menee, mutta voisin helposti keksiä vertailukohdan jostain aiemmasta itsestäni tai jostain tuttavasta joka kiipeilee tai toisesta on treenannut hitosti enemmän kuin minä,  ja voisin tältä pohjalta päätyä sitten siihen että se mikä itseltä menee on jotenkin "säälittävä tulos".

Ja ei kai siinä mitään jos sellainen jotenkin auttaa tai motivoi mua :) Voihan se olla hyvä tapa nähdä se silleen brutaalisti ettei hypetä tai liioittele tai vedätä itseään.

Mutta tuloshan on kuitenkin suhteessa siihen, mitä on tehnyt ja miten elänyt, mitä loukkaantumisia sattunut tai siihenkin, että kroppaa ikääntymisen myötä muuttuu.

Leuanvedossa ei oikein voi vedota ikääntymiseen, kun siinä on ollut minun ikäisiä Suomen huipulla kilpailleita. Ehkä vammoja voi käyttää (teko)syynä, koska on ollut kausia, jolloin jompikumpi olkapää on ärtynyt siitä. Mutta lähinnä on ollut laiskuutta tehdä niitä.

Aerobinen treeni on vähentynyt pikku hiljaa olemattomiin myös laiskuuden takia, mutta on vammoilta siinäkin osuutta.

Aika harva liikuntamuoto enää maistuu.

Toisessa ketjussa tuli muistoja mieleen. Aikoinaan parikymppisenä ollessain ikätoveri ja kollega totesi kahvihuoneessa että Frank Zappalla on varsin naisvihamielisiä sanoituksia. Totesin että "joo", vaikkei minulla ollut asiasta minkäänmoista tietoa eikä kokemusta. Ei sitä sittemminkään ole Zappan suhteen juurikaan kertynyt, mutta mediasta saanut mielikuvan että tyyppi vihasi homoja. Ja eipä tuo kai naisiinkaan niin kauhean lääpällään ollut? Ainakaan feministeihin?

Onko Zappa sympaattinen konservatiivi?

https://www.youtube.com/watch?v=7YBqFuzZGVE

Bobby Brown Goes Down

Itse innostuin seksuaalivähemmistöjen ajamisesta (myöskin) parikymppisenä siinä samalla kun jaoin elämäni muutaman vuoden ajan biseksuaalin miehen kanssa. Mutta viime vuosina on alkanut tympiä kaikki seksuaali-nämä-nuo-ne't, koska ei vaan jaksa sitä jatkuvaa länkytystä seksuaalisuudesta. Olkoon kukakin mitä lystää, helvettiäkö niistä seksuaalisuuksista ja sukupuoli-identiteeteistä pitäisi jauhaa iät ajat. Konservatiivia minusta ei kaiketi tulle, mikäli konservatiivi on heti tukehtumassa pullaan kun osoittautuu että "täti onkin setä" taikka joko on vähän tai paljon homo. Mutta jotenkin koko sikanauta on NIIN pureskeltu, että ihmetyttää kuka vielä jaksaa siitä mekastaa. Oli sitten puolesta tai vastaan.

Ennen vanhaan homoillakin tuntui olevan hauskempaa. Ei tarvinnut kokoajan otsa kurtussa kiukutella somessa tai mediassa.

https://www.youtube.com/watch?v=Yem_iEHiyJ0

Frankie Goes To Hollywood: Relax

https://www.youtube.com/watch?v=HTdd8QxifbY

Queen: Living On My Own

Illan aivopähkylä: voiko homo olla konservatiivi?

^ Xantipan mukaan voi, kirjoitti jo vuosia sitten niin. Onhan toi Tynkkynenkin kai jonkin sortin konservatiivi.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 03, 2022, 20:32:35
Aerobinen treeni on vähentynyt pikku hiljaa olemattomiin myös laiskuuden takia, mutta on vammoilta siinäkin osuutta.

Aika harva liikuntamuoto enää maistuu.

Se on kyllä paskaa, jos on tollasta epäsuhtaa siinä, että mieli tekis ja haluja olis kuitenkin just siihen treenaamiseen mutta sitten vaan ei löydy tai ei lähde.

Mä en nyt melkein uskalla sanoa tätä ääneen edes :D Tai tietysti sanon mutta en tarkoita vittuiluna.  Yhden entisen tyttöystävän kanssa kävin joskus jollain työväenopiston "lempeän joogan" tunneilla kun se sitä kehui. Siinä ei fyysisinä suoritteina tehty juuri yhtään mitään, mutta todella se ohjaaja oli aivan loistava ja koin että se teki jotenkin hyvää tai loi parempaa pohjaa muullekin fyysiselle tekemiselle.

Tollaselta kantilta siis mietin että oisko sun mahdollista hakea jostakin omiin visioihin ja arvoihin tavallaan sopimattomasta sitten vähän uusia tuulia ja ihan vaan kokeilla.

^ Ei ole vakava ongelma sikäli, että salitreeni maistuu vielä, koska sitä voi varioida rajattomasti fiilisten ja kremppojen mukaan. Muutin taas perusteellisesti systeemejä mitä teen siellä. Multa löytyy pakista valtava määrä erilaisia treenejä joka tilanteeseen. Huonon päivän, joita nykyään useimmat, varalle joukko henkisesti hyvin helppoja. Mihinkään oikeasti vittumaisiin treeneihin ei enää löydy motivaatiota. Pettää sekä henkinen että fyysinen kantti.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 03, 2022, 21:08:59
Illan aivopähkylä: voiko homo olla konservatiivi?

https://jukkahankamaki.blogspot.com/ (https://jukkahankamaki.blogspot.com/)
Hyvin vaikeaselkoisen älyllinen konservatiivi...
Mutta miksei voisi olla?

Mun kannattais varmaan ylipäätään kasvattaa vähän fyysisen tekemisen määrää ja vaalia ruumista enemmän :D

Treenikin siihen varmaan kuuluis, mutta ei mua kai nappaa oikein enää se, että lähtis edes hakemaan kovaa tulosta salilta.

Suunnitelma on ollut käydä syksyn aikana suht tasaiseen ryhmäliikuntatunneilla, vaikka se on ollut mulle aina sellainen punainen vaate. Mutta se on vähän jäänyt :D Kai siinä idea olis kuitenkin se, että sen voi korvata muilla jutuilla mutta ei sillä ettei tee mitään.

Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 03, 2022, 22:14:34

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 03, 2022, 21:08:59
Illan aivopähkylä: voiko homo olla konservatiivi?

https://jukkahankamaki.blogspot.com/ (https://jukkahankamaki.blogspot.com/)
Hyvin vaikeaselkoisen älyllinen konservatiivi...
Mutta miksei voisi olla?

Toi teksti on aika tukkoista tavaraa.

Välillä yritetään kirjoittaa tosi fiinisti ja hienostella sillä, mitä kaikkea tietää. Sitten nostetaan jostain lähdettä kertomatta lista erilaisista ajattelun "harhoista" ihan niin kuin ne olisi itse keksitty, mutta heti näkee, että lista on jostakin vain otettu.

Sitten on tällaisia omia ajatuksia:

Lainaatse en osta sitä käsitystä, ettei Putin ja hänen hallintonsa olisi hullu. Kyse ei ole pelkästä näytelmällisestä halusta lisätä ydinpelotetta. Myös järkevää esittäessään Putinin hovi on aidosti mielisairaassa tilassa.

Tässä ollaan jo valahdettu tärkeilystä yksi pykälä chät-kirjoittelun suuntaan.

Heti tämän jälkeen kun noin kolme ajatusta on saatu puserrettua ulos, väsymys alkaa painaa ja valahdetaan jo täysin epämuodolliseen:

LainaaNäyttöä siitä antaa sekopäinen puhe, jonka Putin piti lähipiirilleen Kremlissä. Blingiä oli kuin Sikstuksen kappelissa tai Berlusconin makkarissa, mutta ajatuskulku suoraan hevoshaan sontaiselta laitumelta.

En mä nyt ehkä sanois että toi on vaikeaselkoista sen takia että se ois älykästä tai että kirjoittajasta tulis vaikutelma sellaisena joka tosi hyvin hallitsee asiansa ja esitystapansa.

Mutta en sitä kiistä että joku tosta varmaan jotakin saa.

Siis se sanoo tossa käytännössä että Venäjän hallinto on täysin mielisairaassa tilassa koko ajan. Ja että kyse on psykologisista vinoumista eli tiedollisista harhoista ja toisaalta siitä että käytöksen tasolla projisoidaan ja pelotellaan ja käytetään propagandaa.

Niistä ei kannata yhtään välittää, vaan kannattaa varmistaa että Venäjä häviää sodan ja tähän uhrautuu mahdollisimman vähän resursseja ja ihmishenkiä. Eikä kannata sortua tiedollisiin harhoihin eikä vinoumiin itse.

Kuitenkaan Venäjän uhkaukset eivät toteudu eikä ydinasetta tarvitse pelätä, koska sen hinta olisi Venäjälle liian suuri ja menettävää on liikaa.

Osittain toi on ihan jees analyysi vaikka sitä ei olis tarvinnut kirjoittaa noin helvetin tärkeilevästi. Mutta osittain ei.

Totta kai ne voi uhkauksiaan toteuttaa tai muuten tehdä ikäviä asioita.

Ja se taas on vähän tolta ristiriitaista analyysia että toisaalta ne on "apinan tasolla" ja "mielisairaassa tilassa" mutta mitään riskiä mistään isosta hölmöilystä niiltä ei ole.

Siis... haluan uskoa ja uskonkin että ei ne nyt mitä tahansa silti tee tai että joku kalkyyli siellä on sille, mitä ne seuraukset on ja paljonko niillä on resursseja.

Mutta en mä toisaalta siihen luottais ollenkaan että ne toimii "järkevästi" vaan yrittäisin edelleen varautua aika laajasti kuitenkaan menemättä mihinkään pelkomoodiin.

Enkä ole ihan varma, kannattaako tota ottaa niin että olis pakko jotenkin totaalisesti rökittää Venäjä sotilaallisesti. Siis... en ole oikea ihminen ottamaan siihen kantaa, mutta jos ne itse siinä jotenkin antais sauman de-eskaloida, niin en nyt sanois että se olis huono vaihtoehto.

Kaikkihan sen näkee miten sekaista toi niiden touhu on ja miten syyttää muuta maailmaa ja "länttä" kaikesta.

Sillä on varmaan joku pointtikin siinä, että osittain Venäjää on kohdeltu vähän niheästi NL:n kaatumisen jälkeen. Mutta eihän tossa mitään järkeä ole miten pitkälle se syyllistäminen menee ja miten vähäistä oma vastuu on mistään.

Kaikki mitä Venäjä tekee on oikein ja ainoa tarvittava perustelu on se miten länsi on ihan mitä vaan. Saatanasta, homoja, hulluja, harhaisia, ihan mitä vaan.

Ei se toisaalta ehkä olis edes mikään paska idea sanoa tommosella vaan hymyssä suin että okei, totta kai ja sit vaan hoitaa niin että meidän näkökulmasta kaikki sujuu niin hyvin kuin mahdollista eikä se muuta kuin näytä just siltä mitä se on.

Mutta kai se viisainta on jättää tommoset pohdinnat ammattilaisille ja varautua koko ajan ja ihan vaan seurata mitä ne tekee eikä olettaa yhtään mitään.