Jos olisin yksin asuva ihminen omine tuloineni ja menoineni, voisin yrittää suunnitella ja säännöstellä rahankäyttöä niin, että sitä voisi käyttää joskus vähemmän ja joskus tarpeen yllättäessä enemmän. Jonkin verran olisi varoja myös "puskurirahastossa".

Kun elää yhteistaloudessa, ei ole mahdollista tehdä isompia ostoksia, koska ei ole sitä puskurirahastoa. Jos tekee vähemmän ostoksia ja yrittää kerryttää varoja johonkin isompaan hankkeeseen, toinen yhteistalouden henkilö käyttää rahat joka tapauksessa. Koko ajan on päällä "ei ole rahaa" -tyyppinen katastrofitunnelma. Ei ole minkäänlaista hallinnan ja kontrollin tunnetta rahoihin. Kortilla voi maksaa bensoja ja tehdä pikkuostoksia ruokakaupasta, mutta mitään isompaa ei voi ainakaan ilman lupaa ja neuvotteluja ostaa. Tarkoitan isommalla yli 50 euron ostosta.

Vilkaisin juuri salaa (jotta ei heräisi epäilyä, että mitä oikein puuhailen) pankkitilejä netistä. Rahaa näytti olevan noin 380 euroa ja maksamattomia sähkö- ym. laskuja yhteensä enemmän kuin tuo summa. Tämän tyyppinen jatkuva katastrofitunnelma vallitsee koko ajan. Jotenkin laskuista kuitenkin yleensä selvitään.

Olen koko kevään haaveillut, että pääsisin tekemään "päivä Tukholmassa" -risteilyn. Halvimmillaan sellainen maksoi jotain 35 euron paikkeilla. Mutta kun ei ollut edes tuon verran rahaa, kun oli taas kerran tiukka tilanne laskujen kanssa. Tällä hetkellä risteilyt maksavat jo enemmän, mutta vieläkin ne ovat aika edullisia. Katsoinkin pankkitiliä sen vuoksi, voisiko tuollaisen risteilyn varata ja maksaa. No, eipä oikein voi, joten se on taas kerran unohdettava.

Yhteistalous on sitä, että vaikka omalle tilille tulisi tuhansia euroja omia tuloja, ei ole varaa tehdä yhtä surkeaa viiden kympin Tukholman reissua, koska rahat menevät muuhun eli asioihin, joihin ei juurikaan voi vaikuttaa. Rahat ovat tililläni korkeintaan muutaman tunnin, minkä jälkeen niillä maksetaan sähkölaskut ja Visa-laskut ja vakuutuslaskut ja median käyttöön liittyvät maksut ja kaikenlaiset muut laskut, joista en edes tiedä. Muuta varsinaista velkaa ei ole kuin se, mitä Visa-kortista kertyy. "Visa-kierre" ei ole niin vakava kuin varsinainen velkakierre, jossa on kyse isommista summista.

Itse en ole (koskaan ollut) Visa-kelpoinen, joten korttini on vain rinnakkaiskortti. Minun nimeni siinä kuitenkin on ja lähes normaalisti se toimii. "Lähes" tulee siitä, että ulkomaisissa nettitilauksissa ja muissa tämän tyyppisissä voi tulla ongelmia. No, en minä niitä juurikaan tee.

Jos minulla olisi 2000 euron nettotulot kuukaudessa, eläisin kuin Kroisos. Nykyiseen käytäntöön voisi tehdä sellaisen täsmennyksen, että tililtäni nostetaan edelleen sama summa kuin aikaisemminkin, mutta sen ylitse menevän osuuden saan käyttää itse. Tällä ylitse jäävällä osalla ostaisin muutamassa kuukaudessa lähes kaiken, mistä haaveilen, mutta jota en nykyisessä tilanteessa tule koskaan samaan. Ostaisin  1) käytetyn venetrailerin erääseen muutosprojektiin, 2) klapikoneen metrin mittaisille puille, 3) Mac Minin videoiden tekoon, 4) sähköpianon soittelemiseen. Kun rahaa olisi, tarpeitakin tulisi. Niinhän se menee. Ja tietenkin "kiertäsin vähän moailmoo" niin kuin entinen mainoksen mies.

Nuo neljä ostosta maksaisivat noin 3050 euroa (700 + 1000 + 750 + 600). Kun ne olisi ostettu, alkaisin ostella rautaa ja lautaa ja maalia ja kaikenlaista tarviketta, joiden avulla korjaisin erilaisia kohteita ja rakentaisin suojakatoksia ja varastoja omaisuudelleni, joka nyt tuhoutuu huonosti peitettynä ja huonosti varastoituna. Ei sen tässä järjestyksessä tarvitsisi mennä eli harrastuspuolen asioiden ei tarvitsisi olla ensimmäisen joukossa. Sähköpiano on tuossa luettelossa eniten lelu, jolle ei ole välttämätöntä tarvetta. Olen käynyt kokeilemassa niitä Verkkokaupassa, ja olisihan sellaisella jännä rimputella ja tehdä vaikka videoihin taustaääniä (en viitsi käyttää sanaa "musiikki").

Jos minulla olisi kahden tonnin nettotulot (ei ole ollut edes sellaisia bruttotuloja*), eläisin normaalia tavallisen ihmisen elämää. Nykyisellä tulo- ja menorakenteella ja järjestelyllä pelkästään katson, kuinka omaisuus tuhoutuu silmieni edessä enkä voi tehdä sen hyväksi mitään, kun ei ole rahaa.

Huomasin itsekin, sen minkä Hippi mainitsi, eli säästävyystalkoissa tuloluokilla ei ole oikeastaan merkitystä vaan tavalla, miten tuloja käyttää. Ja keskituloisetkin olisi voinut mainita, mistä huomautinkin kirjoituksessani.

Oma "luokkani" on ilmesesti tuhlari, eli se mikä tulee, myös menee. Syillä, miksi näin on, ei kai ole merkitystä.

* (Aikoinaan hetken ajan saamani palkka voi juuri ja juuri ylittää 2000 euron rajan nykyvaluutaksi muutettuna. Kun viimeksi katsoin rahanarvomuuntimella, se oli vielä alle 2000 euroa, mutta inflaatio on ehkä jo nostanut sen yli kahden tonnin. Sain sitä vain vähän aikaa juuri ennen irtisanoutumistani.)

^ Kiitos, kyllä toi mulle selventää, mistä puhutaan

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tänään kello 12:21:45Ehkä tätä käsiteltiin jo, mutta mua jäi kiinnostamaan, kun @Socrates mainitsi miesten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten hän on kokenut sen vaikeaksi tai tukahduttavaksi tai jotain.

Mulle jäi siis mieleen joku kuva saunasta, missä on jotenkin vaikea olla, ei synny sellaista luontevaa keskustelua tai... jotain.

Osaatko/jaksatko Socrates kuvailla tarkemmin sitä, minkälaisia nämä raskaaksi tai ikäväksi koetut jutut sulla on?

Ja toisaalta kiinnostais sekin, minkälaista toivoisit sen olevan tai mitä siinä aivan ihanteelisessa maalmassa tapahtuisi

Ei kai se juurikaan sen kummempaa ole kuin minkä Norma on kuvannut ikäväksi naisten välisissä ryhmätilanteissa (joku äänekäs isokokoinen nainen tai porukka sellaisia vie tilaa muilta tms) , mutta siinä on aste-ero ja vähän erilaisia piirteitä.

Jollain on ehkä kirjoittamaton oikeus kertoa pitkä tarina, mutta muuten pitää kommunikoida tietyllä miesmoodilla lyhyesti eikä parane olla eri mieltä.

Se on pingottamista. Pelkoa että itse tai joku sanoo jotain mikä ei kuulu tyyliin. Naisille Se ei tunnu olevan maailmanloppu, vaan hölmöistä kommenteista päästään nopeasti yli ja ilmaistaan vapaammin erimielisyyttä.

Mutta siis tämä on tyypillistä just vähän vanhemmille miehille eikä mikään kattava ilmiö. On myös paljon eri ikäisiä miehiä, jotka osaavat huumorilla keventää tämmöisiä tilanteita ja luovat rennompaa ilmapiiriä.

Oli kyllä kylmä kuin ryssän helvetissä, kun aamupäivällä kävin pyörällä pienen lenkin asioita hoitamassa, eli kaupassa ja pakettiautomaatilla. Huomasin koleuden kyllä heti, kun pääsin ulko-ovesta pihan puolelle, mutta en kuitenkaan lähtenyt enää lisäämään vaatetta, vaikka olisi ehkä ollut tarpeen.

Oli pitkähihainen paita hupparin alla ja jopa sormikkaat kätösissä ja huovi kaulassa ja silti piti reppukin pitää selässä lämmikkeenä. Tavallisesti pidän reppua tavarakopassa, ettei se turhaan hiosta. Jos nyt jotain positiivista haluaa säästä sanoa, niin oli hyvä päivä ostaa pakasteita, kun eivät ehtineet sulaa, vaikka kotimatkalla pieni ylimääräinen mutkakin tuli tehtyä paketin vuoksi.


Samanlaista säästä on nyt reilu viikko tyrkyllä ja joinain päivinä höysteenä lumi/räntä/vesisadetta. Sään jumalien aprillipla tuntuu vaan jatkuvan kaiken aikaa. 

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tänään kello 12:20:49Määrittele kognitiivinen valmius. Jos mahdollista jätä valmius-sana pois otsikosta ja ensimmäisestä lauseesta, ja käytä sen sijaan jotain täsmällisempää sanaa.

Valmius on nimittäin erittäin monimerkityksinen sana (esim. kyky, halu, suostuvaisuus, mahdollisuus):
https://kielikello.fi/monimerkityksinen-valmius/

Mitä englanninkielistä sanaa käyttäisit käännettäessä kognitiivinen valmius?

Onko valmius tässä yhteydessä esim. potentiaali (mahdollisuus, genotyyppi), vaiko aktualisoitunut kyky tai taito (kyky, fenotyyppi?)? Näillähän on iso ero, mutta valmius-sana voi viitata molempiin.

Eli mistä tässä olisi niinko tarkoitus keskustella, kun tällainen toive esitetään aloitustekstissä:

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tänään kello 03:05:30Haluaisin tämän ketjun käsittelevän kognitiivisia valmiuksia laajemmin tai siis tarkemmin sanottuna sitä, millaisten biologisten ja tai ympäristön sanelemien mekanismien seurausta ne valmiudet, ajattelutavat ja ehkä jopa ajastusten sisältö itse kullakin on.

Ajattelutavat ja ajatusten sisältö, miten ne liittyvät näihin "valmiuksiin", mitä ne lienevätkään?

Erittäin hyvä kysymys. En ole ihan varma. Ymmärrän ehkä kognitiiviset valmiudet tavallaan fenotyypiksi. Ehkäpä otsikko tai ketjun teema vaisi näin ollen olla jotai sen suuntaista kuten: Biologisten ja Ympäristöllisten Mekanismien Vaikutus Kognitiivisiin Kykyihimme eli jotain tuonkaltaista tarkoitin noilla kognitiivisilla valmiuksilla.

Tuli tuosta MO:n viestistä mieleen, jossa sivuttiin jonkinlaisen herkkyyden ilmentämisen "puutteita" äijäporukassa, poikaporukoihin liittyvä juttu. Poikalapseni on pistänyt ilmiselvästi merkille piirteitä, jotka liittyvät "koviksena" olemiseen (alakoulussa) - hän aina välillä sanoo minulle, "kato, oon kovis", ja sitten matkii huumorimielessä maneereja, joita tuon ikäisillä "koviksilla" on, kävelee rehvakkaasti, teeskentelee sylkevänsä ja käyttävänsä kirosanoja. Jossain alakouluiässä tuntuu tapahtuvan se käänne, kun lapsen herkkyys on karistettava, ja tilalle astuu "kovis". Ehkä sen jälkeen niillekään pojille, ketkä eivät ota koviksen viittaa harteilleen, ei ole enää soveliasta näyttää niin paljon omaa herkkää puolta.

^ 

Mua rassaa myös jossain määrin sellainen, että otetaan joku asia esille, mutta sitten ei olla oikeasti kiinnostuneita siitä tai valmiita puhumaan siitä.

Tosi tyypillinen ja samalla kertaa sekä rasistinen että seksistinen esimerkki on se, että jos olet vaikka kitaran kanssa baarissa tai kadulla soittamassa, joku mies tulee kysymään että saako hän soittaa sitä tai voinko soittaa ja hänkin vähän sitä kokeilla.
   Rasismikortti tähän tulee siitä, että paitsi että toi on lähes aina mies, kaikista tyypillisimmin se on nuorehko romanimies.

Yleisesti ottaen on ihan jees ja hienoa että tulee juttelemaan ja uskaltaa sanoa ja näin. Mutta mulla on joku sellainen tosikkomainen asenne tossa joskus että jos ihmistä kiinnostaa tollaset kokemukset, niin on olemassa kaikenlaisia porukoita missä sitä tehdään, helppoja ja tosi edullisia tapoja hankkia vaikka joku soitin — ja niin edelleen.

Voisin ihan mielelläni joskus puhua jonkun kanssa tollasista tai antaa jonkun vinkin tai jotain, ja musta on rasittavaa se, jos impulsiivisesti tai hetken mielijohteesta tehdään jotain tollasta rohkeaa tai näyttävää, mutta sit sieltä taustalta puuttuu jotenkin... aito kiinnostus siihen asiaan tai se että olis sit kanssa valmis tekemään sen eteen jotain.

Toi nyt on ehkä nillitystä joo ja liittyy äärimmäisen löyhästi Bruton heittoon. On siinä kuitenkin sellainen yhteys että kyllä kai siitäkin puhua voi jos oikeasti haluaa, ja mun mielestä ehkä rasittavinta on se, jos esittää jonkun tollasen heiton ja sitten ne rahkeet todella puhua siitä on kuitenkin ihan olemattomat tai se asia ei varsinaisesti edes kiinnosta tai... jotain

^ Oletettavasti jouduit myös ruokkimaan heitä, mikä sekään ei ilmaista ole. Lisäksi harrastusvälineet, kuten polkupyörät, sukset, luistimet yms. Lasten asuminenkin tuo vanhemmille lisäkuluja. Sitten lelut, lahjat, viikkorahat, karkkipäivät, lemmikit...kaikesta noista koituu lisäkuluja.

Ja jos tilannetta tarkastellaan puhtaasti taloudelliselta kannalta, pitää lastenhoidolle laskea jonkinlainen rahallinen arvo, joka koostuu menetetystä työ- ja vapaa-ajasta.

Arvioin, että lapsen kokonaiskustannuksista noin 80% jää vanhempien maksettavaksi ja loput yhteiskunnalle. Ja tuosta yhteiskunnan osuudestakin  maksaa ison osan sellaiset ihmiset, joilla on lapsia. Lapsettomat maksavat korkeintaan 10% yhden lapsen kokonaiskustannuksista.

^
Brutto puhuu yksikössä, mutta maksaa ne useammatkin lapset aika paljon. Etenkin, jos sattuu käymään niin kuin minulla, että jossain vaiheessa luulin sen ensimmäisen jäävän viimeiseksi ja pistin kaikki kamppeet kiertoon. Toiselle oli ostettava kaikki alusta asti ja samoin kolmannelle melkein kaikki. Tuolle oli selityksenä, että nuorimmainen otti sisarensa kasvussa kiinni nopeasti ja minulla oli "kaksosongelma". Pääasiassa ostin hyvälaatuisia kotimaisia lasten vaatteita. Siihen aikaan niitä vielä oli. En tiedä onko enää.

Kaikilla lapsillani olit terveydenhoitovakuutus, eli kaikki sairastamiset käytiin yksityisellä. Toki neuvolta ja kouluterveydenhoito otettiin yhteiskunnalta samoin kuin koulutuskin.

Ensimmäisen lapsen hampaatkin oiottiin yhteiskunnan varoin, mutta toiselta ei enää. Sillä tuossa välissä oli tapahtunut muutos, että esteettistä hoitoa ei anneta enää, joten sen sitten maksoin yksityisellä. Kyllähän se maksoi paljon, mutta oli hintansa arvoinen, että tyttö alkoi häpeämättä hymyillä. Kolmannella oiottiin sen verran kuin purennan korjaamiseksi tarvittiin, mutta hänellä ei olla esteettistä ongelmaa hamapaissaan.

Purennan korjaaminen on kyllä tärkeää, sillä siitä voi koitua myöhemmällä iällä pahempiakin vaivoja.

Lasten sairauden vuoksi en ole ollut montaakaan päivää poissa töistä, mikä on kyllä ihme. Yritin miettiä, mitä noita isompia juttuja olisi ollut, niin "onneksemme" niitä on sattunut loma-aikoihin (esim. tuplan vesirokko joululomalla). Muutenkin käytin noita omia lomapäiviä tarvittaessa. Mutta suurin onni tuossa on olut, että lapseni ovat olleet poikkeuksellisen terveitä.

Nyt jokainen noista on työssä käyvä iloinen veronmaksaja. Tein parhaani hankkiakseni uusia eläkkeenmaksajia Suomeen ja vielä kohtalaisen halvalla yhteiskunnan kannalta.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tänään kello 12:21:45Mulle jäi siis mieleen joku kuva saunasta, missä on jotenkin vaikea olla, ei synny sellaista luontevaa keskustelua tai... jotain.

Osaatko/jaksatko Socrates kuvailla tarkemmin sitä, minkälaisia nämä raskaaksi tai ikäväksi koetut jutut sulla on?

Ja toisaalta kiinnostais sekin, minkälaista toivoisit sen olevan tai mitä siinä aivan ihanteelisessa maalmassa tapahtuisi

Ehkä Socru on yrittänyt viritellä julkisen saunan lauteilla keskustelua perspanoista ja siitä on seurannut vaivaantunut hiljaisuus.