Ajattelin avata mahdollista keskustelua tätä meille vääjäämättömästi lähestyvää lopullista kohtaloa ajatellen.
Oletteko ajatelleet asiaa. Itse olen antanut läheilisilleni ohjeistuksen, että matojen on turha odottaa minua päivällispöytäänsä sitten kun aika koittaa. Käsittääkseni sen tuhkan voi omaiset sitten ripotella lähes minne haluavat.
Hautausmaat täyttyvät ja aiheuttavat kaikenlaisia kustannuksia.
Reilu tunti ja olet tuhkakasa. (https://yle.fi/uutiset/3-10489288)
Tuhkaus. Arvokas tapa.
Tuhkien meriin tai järviin upottaminen, on ympäristönsuojelurikos. Jos vesistöt eivät kuormitu liikaa, vaan esim ravinteista olisi hyötyä, tilanne toinen.
Miksi viimeisimmän (konreettisen) kontribuutionkin täytyy olla vastoin jatkuvuutta? Yksittäistapauksena näin voi ajatella, muttei yleiskäytäntönnöksi suositeltuna enää.
Aiemmin ei voitu ehkä polttaa ihmisiä, koska olisi vaatinut paljon, ja ollut uhka elämälle. Maahan kaivaminen oli sopivampi, koska näin loisten aiheuttama riski väheni samalla.
Jos ihmisten ruumiita ei voisi polttaa, tai se olisi selkeä rasite, olisi parempi palata hautaamiseen.
Ihmisten tuhkalla jos joku alkaisi tehdä ravinnebisnestä, niin olisi vähän Auschwaikutteista.
Parasta, jos voi päättää jäännöksistään itse, joillakin rajoitteilla, mitkä ovat enemmän myöhemmin kuolevien asia.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - helmikuu 08, 2020, 13:19:49
Ajattelin avata mahdollista keskustelua tätä meille vääjäämättömästi lähestyvää lopullista kohtaloa ajatellen.
Oletteko ajatelleet asiaa. Itse olen antanut läheilisilleni ohjeistuksen, että matojen on turha odottaa minua päivällispöytäänsä sitten kun aika koittaa. Käsittääkseni sen tuhkan voi omaiset sitten ripotella lähes minne haluavat.
Hautausmaat täyttyvät ja aiheuttavat kaikenlaisia kustannuksia.
Reilu tunti ja olet tuhkakasa. (https://yle.fi/uutiset/3-10489288)
Ei kuitenkaan ihan minne tahansa, sillä pitää olla maa- tai vesialueen omistajan lupa. Jos paikalle haluaa muistomerkin, pitää myös saada lupa hautapaikan perustamiseen
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - helmikuu 08, 2020, 13:19:49
Oletteko ajatelleet asiaa. Itse olen antanut läheilisilleni ohjeistuksen, että matojen on turha odottaa minua päivällispöytäänsä sitten kun aika koittaa. Käsittääkseni sen tuhkan voi omaiset sitten ripotella lähes minne haluavat.
Isäni pelkäsi tuota "matojen syötäväksi joutumista" yli kaiken, vaikkei sitä sitten osannut ajatella, että ei sitä ole näkemässä eikä tuntemassa. Hänen toivettaan noudatettiin muun suvun vastustuksesta huolimatta.
Itse olen tehnyt ohjeet jo aikoja sitten, kun lähipiirissä oli kuolemantapaus, jonka hoitamisesa jouduin avustamaan. Ongelma oli siinä, että ennenaikainen kuolema ei tälle vainaalle ollut tullut mieleen, joten mitään ohjetta ei löytynyt eikä lapsilleen ollut asiasta mitään puhunut. Tässä sitten päädyttiin tuhkaukseen, sillä se oli yksinkertaisin tapa saada vainaja synnyinseudulleen äitinsä kanssa yhdessä siunattavaksi ja haudattavaksi.
Minut tuhkataan ja tuhka ripotellaan johonkin tuolla hetkellä soveliaaksi osoitettuun paikkaan ilman mitään muistomerkkejä. Olen tehnyt selväksi, että kukin muistelkoon itsekseen tai yhdessä, jos siltä tuntuu ja milloin hyvältä tuntuu, mutta kiven äärelle ei ole tarvetta vaivautua ja vielä siitä kiven paikasta tontin ylläpitäjälle maksaa maltaita. Kokemuksesta tiedän, että haudan hoitamattomuus on riippakivi mielessä, jota en lapsilelni halua jättää.
Olin itsekin pitkään tuhkauksen kannalla, mutta sittemmin muutin mieleni. Syy on ekologinen.
Missä muualla näkyy niin vihantaa nurmea ja komeita puita, kuin hautausmaalla? Maaperä tykkää siitä, että sinne haudataan!
Laajassa skaalassa eräs planeetan maaperän eroosiota aiheuttava tekijä on se, että sinne ei enää päädy eläinten ruhoja samassa mittakaavassa, kuin ennen. Esimerkiksi karjaeläimistä käytetään kaikki mahdolliset ruhonosat johonkin, jolloin ei jää mitään multiin laitettavaa.
Hautajaiset ovat kyllä naurettavan kallista lystiä. Surun murtamat ihmiset eivät jaksa miettiä liikaa hintoja saati suorittaa hautaustoimistoilla kunnon kilpailutusta, ja siihen nojaten hautaustoimiston pyörittäminen on erittäin tuottoisa bisnes. Varsinkin näinä päivinä, kun suuret ikäluokat harvenevat.
Satun tietämään aiheesta enemmänkin, sillä tarkastelin ekologista hautaamista uutena bisnesmallina yhdellä kauppatieteellisen kurssilla. Kurssia vetäneen proffan mukaan siitä ei ollut kirjoittanut kukaan hänen kurssilaisistaan koskaan aiemmin, ja sain kurssista vitosen erityiskiitoksin. Aiheeseen perehtyminen vahvisti ajatustani siitä, että monttubileet ovat hyvä ratkaisu. Ei sillä, että olisi jotain erityistä tuhkausta vastaan. Kukin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Omantyylisensä arkun voisi tehdä itse; hyvin varustetuissa hautaustoimistoissa arkkuihin voi myös printata erilaisia kuvia/kuvioita/tekstejä (Hennaväreillä, jos viherpiiperryttää), eli siitä saa persoonallisen.
Hakusanoilla coffins in africa (https://www.google.com/search?q=coffins+in+africa&client=firefox-b-d&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjw74D5_MHnAhXB0qYKHVwlCQkQ_AUoAXoECA0QAw&biw=1474&bih=687&dpr=1.25) tulee kaikenlaista lystiä kuvaa vastaan.
Jenkeissä tyypilliset hautajaiset ovat kaikkea muuta, kuin ekologista. Hauta saatetaan vuorata teräsbetonilla; koko arkku saattaa olla muovia, tai sen muut materiaalit maatumattomia; ruumis on balsamoitu nesteillä, jotka ovat myrkyllisiä maaperälle. Suomessa tai Pohjoismaissa ei näitä ongelmia oikeastaan ole (Pois lukien arkuissa käytetyt verhoilumateriaalit), mutta Keski- ja Länsi-Euroopassa pitäisi laatia uutta lainsäädäntöä vastaavien seikkojen vuoksi. Voitaisiin laatia EU-standardit siitä, miten ihminen tulee haudata ympäristöystävällisesti.
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 08, 2020, 14:48:16
Voitaisiin laatia EU-standardit siitä, miten ihminen tulee haudata ympäristöystävällisesti.
Ympäristödirektiivien laatijat tulevat todennäköisesti vaatimaan joukkohautoja. Punaviherhallitus ottaa tavoitteeksi kieltää yksityishaudat vuoteen 2030 mennessä.
Kuten jo Näkökulmalla, muistaakseni, ilmoitin, haluaisin ilmahautauksen - siis lavitsalle makaamaan lintujen syötäväksi, intiaanityyliin.
Mieluummin matojen ruuaksi, kuin ilmaa saastuttamaan häkäkaasuna, jos perimmmäinen toive ei ole mahdollinen.
Olen jo ajatellut ryhtyä laatimaan soittolistaa muistotilaisuuteen. Ja ruokalistaa myös. Mitään pukeutumiskoodia ei muistotilaisuuteen tule, eikä edes vaatepakkoa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 08, 2020, 17:33:49
Ympäristödirektiivien laatijat tulevat todennäköisesti vaatimaan joukkohautoja. Punaviherhallitus ottaa tavoitteeksi kieltää yksityishaudat vuoteen 2030 mennessä.
Reps!
Suomeenkin on jo rantautunut markkinoille ekologisia arkkuja; on kehitetty jo täysin biohajoava tuote, joka ei ole edes perinteisen arkun muotoinen, vaan muotoilultaan siemenkota. Sen yhteyteen voi valita samalla vainajalle mieluisan puun tai pensaan juuren, jota sitten vainajan ruumis ruokkii. Puun yhteyteen tulee nimilaatta. Näin hautausmaista kasvaisikin uutta pensaistoa ja sekametsää. Tämän vihreämmäksi ei oikein voi päästä!
Tässä vielä esittelyssä edellä mainitsemani siemenkotamalli ja kasvualusta, Capsula Mundi (https://www.capsulamundi.it/en/). Ruumis asetetaan siinä sikiöasentoon.
Sisarusteni kanssa tuhkasimme molemmat vanhempamme uurnalehtoon.
Ihan nätti tapa. Kivipaasiin vieressä on hakattuina nimi ja elinaika.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 08, 2020, 17:59:41Mieluummin matojen ruuaksi, kuin ilmaa saastuttamaan häkäkaasuna, jos perimmmäinen toive ei ole mahdollinen.
Lämpötila pidetään korkealla, jolloin palaminen on puhdasta. Näin siinä artikkelissa muistaakseni selostettiin. Energiaa menee tietty. Energian voisi minusta kyllä hyödyntää, siis lämpöenergian. Peittäisi osan polttamiskuluista, jolloin hautaus voisi olla halvempaa ostaa.
Jos itse kuolen, eikä mahdollisilla omaisilla varaa hautajaisiin, voisivat kaivaa ruumiini vaikka metsään. Ei tosin ole enää oma huolenaiheeni. Turhat kulut rasittaa, jos vähätuloinen. Kuollut tarvitse kovin paljoa saattorahoja, edes epäsuorasti.
Omissa toiveissani olisi tönkkösuolaus, pyramidihautaus kultaiseen sarkofagiin kännykän ja audin kanssa tai avaruuteen ampuminen alasti Yksisarvisen (https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtikartta/) suuntaan, mutta kuolemani jälkeen en välitä vaikka laittaisivat vihreäksi maalatussa Ladassa mereen, koko perheen tuhkakuppiin tai väärään kierrätysastiaan.
Kompromissina otan molemmat kiitos, osamaksulla. Järjestyksellä ei väliä.
Facebookiin liittymällä vielä ilmainen virtuaalinen hautakivi jonka seinälle voivat toiset hautakivelliset jättää jätöksensä vapaasti.
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 08, 2020, 18:23:24Suomeenkin on jo rantautunut markkinoille ekologisia arkkuja; on kehitetty jo täysin biohajoava tuote, joka ei ole edes perinteisen arkun muotoinen, vaan muotoilultaan siemenkota.
Jos ruumis haudataan, niin arkku voi olla huono ratkaisu. Lahottajien toiminta menee omituiseksi, jos on arkutettuna. Jos ei, niin pääsevät suoremmin mukaan hajoitustyöhön. Tällä voi olla merkitystä, hyvään suuntaan.
Liittymä hajottajiin monipuolistuu, ja ympäröivän maaperän eliöt voivat liittyä paremmin uuteen "tulijaan". Sijoituspaikan asuttajat kuitenkin vastaanottoroolissa, jossain vaiheessa.
Vaikea ehkä lopultakin sanoa, miten hyödyt menee, ekosysteemin muille toimijoille, ja sitä kautta myöhemmin kuoleville.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - helmikuu 08, 2020, 13:19:49
Käsittääkseni sen tuhkan voi omaiset sitten ripotella lähes minne haluavat.
Semmoisille, jotka joskus tulevaisuudessa tulevat ajatelleeksi sinua, voisi olla kiva, jos tuhkat olisivat jossain tallessa. Nuoruuden tuttuja, lapsenlapsia tai sisaren lapsen lapsia tms.
https://yle.fi/uutiset/3-10013133
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 08, 2020, 22:00:19
Omissa toiveissani olisi tönkkösuolaus, pyramidihautaus kultaiseen sarkofagiin kännykän ja audin kanssa tai avaruuteen ampuminen alasti Yksisarvisen (https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtikartta/) suuntaan, mutta kuolemani jälkeen en välitä vaikka laittaisivat vihreäksi maalatussa Ladassa mereen, koko perheen tuhkakuppiin tai väärään kierrätysastiaan...
Olen itsekin pyramidia suunnitellut, mutta nuo kunnan viranomaiset...
Kriminologiasta ja tappajahoitajista lukeneena, myrkkyjä keittäneenä ja suurisuisena taidan olla perinteisen kannalla. Jää salamurhaajat paremmin kii.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 09, 2020, 02:16:36
Kriminologiasta ja tappajahoitajista lukeneena, myrkkyjä keittäneenä ja suurisuisena taidan olla perinteisen kannalla. Jää salamurhaajat paremmin kii.
Vainajaahan tuo ei enää auta, vaikka jäänteet kaivettaisiin ylös ja tutkittaisiin uudelleen kuolinsyytä. Myrkkyhoitajien uhrit on kai enimmäkseen olleet jo kuolon kynnyksellä ja tämä on vain auttanut pois kärsimyksistä. Kuolinsyyksi kai on merkitty joku "hiipui pois" -tyylinen tmv., miten se noille vanhuksille nyt merkitäänkään, jos ei selvää sairauskohtausta näytä olleen.
Tuossa vaiheessa avustus olisi ainakin minusta palvelus. Tästä päästäisiin kätevästi eutanasiakeskusteluun, mutta se ei ole tämän ketjun aihe.
Mutta tuosta ylöskaivamisesta vielä. Luulenpa, että se olisi läheisille tuskallinen kokemus, jos äiti/isä/veli/jne kaivettaisiin vuosien kuluttua haudasta ja luita rapsuteltaisiin testejä varten ja taas haudattaisiin. He ovat ehkä vuosia olleet siinä uskossa, tämä on vanhuuteen tai nimettyyn sairauteen kuollut. Elämä on järjestynyt asian tiimoilta ja jatkunut, kuten pitääkin ja äkkiä tullaan kertomaan, että epäillään murhan uhriksi joutumista. Mitä läheiset tästä järkytyksestä hyötyvät? Mielestäni ei mitään. Pahimmillaan järkytys on ollut turha, eikä tämän vainaan jäänteistä löydy mitään murhaan viittaavaa.
Noup, tuollaista tuskaa en haluaisi lapsilleni järjestettävän, vaikka joku myrkkymaija jäisikin saamatta kiinni tällä erää. Eiköhän tuo myöhemmin tee jonkun sellaisen virheen, että jää kiinni.