Kielemme kehityksen kannalta olisi hyvä jos se uusiutuisi nopeammin ja enemmän. Silloin siitä tulisi käyttökelpoisempaa.
Brexitin tullessa meidän pitäisi siivoilla noita anglisismeja kielestämme, vaikka kostoksi, ja alkaa käyttämään omia, ehkä murteisiin perustuvia - sanoja, sananparsia ja ilmaisuja. Ne ovat paljon hauskempiakin.
Lisäksi voisi lainailla enemmänkin ranskasta, venäjästä ja muista kielistä. Onneksi somalialaista rikastusta on jo nuorisokielenkäyttöön ilmaantunut.
Tällä hetkellä kiinnostaa, millä ilmauksella voisi korvata todo-listan?
Mitä ajattelet suomenkielen potentiaalista, suhteessa muihin kieliin?
Millainen on ylipäätään potentiaalisto, tarkennetuna, jotenkin? Mikä tuosta osa-joukosta vaikuttaa eniten, tai voisi ehkä vaikuttaa eniten?
Miten valintaa on tässä tapana tehdä? Onko vaihtoehtoja?
Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 24, 2019, 13:36:36
Mitä ajattelet suomenkielen potentiaalista, suhteessa muihin kieliin?
Suomenkielellä on pystynyt ilmaisemaan tähän asti tarkemmin, kuin monilla muilla kielillä. Nykyään ehkä huonommin, kun terminologia alkaa kansainvälistyä eli muuttua anglistiseksi.
Lumessa kahlaamista ja sen fiiliksiä kuitenkin pystyy ehkä kuvailemaan meidän kielellämme maailman parhaiten. Kirosanat ovat myös hyviä, voimakkaita ja lajirunsaita.
Eli valtakielten venymiset ovat tehostetumpia, kun toisaalta pakko, kun sinne pukkaa porukkaa.
Okei.
Venyttyharjoituksia parempaa voi olla tosiaan se, että venyy suoraan, eikä venyttele. Ehkä kummassakin on puolensa.
Jos tarvitsee vain venyä, niin eipä ole paikkaa paljon venytellä. Sitä voi revetä, kun oikein paha paikka tulee.
Säätö voi joskus olla plussaa.
Murre - miten se kesytetään hyötykäyttöön.
Otsikko voi herättää monenlaisia malleja, joita ihmisillä tapana käyttää muissakin vastaavissa tilanteissa, vaikka mallintuontia eivät osaa liittää ehkä omaan toimitaansa kuuluvaksi. Ehkä joku voisi ehdottaa mallia, jonka spontaniikkapohjastaan tietää jotain, mutta osaa silti ajatella, myös jotain vaihtoehtoista, ehkä tilanteeseen sopivammin kuuluvaa, painotusta.
Mitähän on konkretia edellisestä? Löytyykö se paremmin tuollaisen yleisluonnehdinnan kautta? Toimiiko miten hyvin, tällainen linja-perustainen löydösyritys.
Käytäntöä tietääkseni pidetään aika vahvana tekijänä, jolloin väline tosiaan mittautuu tehokkaasti, missä sitä käytetäänkin. Mihin osaan väline on syytä jättää, tai mihin se voi soveltua?
Toimivuuspotku ja koenta tuosta on varmaan aika jotain. Ensimmäisenä ja merkitttävimpinä tulee mieleen selkeät väline-onnistumiset. Eikö nämä ole aina haastetilanteessa. Mitä varmistaa viimeiseen asti, on jotain toista ääripäistä.
Asiaa voisi ajatella vaikka talouteen liittyvien käsitteiden kautta. Puhutaan investoinneista, jne. Mikä väline ja missä ympäristössä tuottaa parhaiten sitä, mitä voidaan mitata rahassa. Entä jos kieli olisi tässä sama kuin raha? ja yhteistä voi ajatella hyvin. Kumpikin on jotain jaettua, ongelmineen, ja vahvuuksineen.
Kielen ja talouden suhde on varmasti aika merkittävä. Yhteisemmälle tantereelle mennään, ja kimppantumisia tapahtuu, jne.
IT-alalla noita vieraskielisiä sanoja on istutettu suomenkieleen niin, että ne jopa taipuvat suomenkielen mukaan. Joistain sanoista ei enää voi olla varma, onko ne jo suomea vai ei. Yksi tavallisimmista "input" on ollut käytössä jo vuosikymmenet.
"Deletoidaan inputista ne tietueet, joissa sadannesta postitiosta eteenpäin on nullista poikkeavaa dataa ja korjattu faili inputataan ajoon."
Tuollaista sekasotkua ne puheet joskus on. Sekasotkusta on sitten eri murteita tai kieliä tehtäväkuvan mukaan ja sovellustuotannon puolella ei kyllä ymmärretä juurikaan sitä kieltä mitä käyttöjärjestelmä- tai tietoliikennepuolella puhutaan.
--
Minulla ei ole todo listaa, kun aina jään miettimään, että yhteen vai erikseen, joten minulla on tälläkin hetkellä tiedosto, jonka nimi on yksinkertaisesti "tekemättömät".
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 14:17:27
Minulla ei ole todo listaa, kun aina jään miettimään, että yhteen vai erikseen, joten minulla on tälläkin hetkellä tiedosto, jonka nimi on yksinkertaisesti "tekemättömät".
Tekemättömät on hyvä vaihtoehto todolle, mutta ei ongelmaton. Helposti kirjaa vaan tekemättömäksi vaikka todon tarkoitus on "pitäisi tehdä". Usein vielä prioriteettijärjestyksessä.
Savolaisittain voisi olla: Kyllä ei ole vielä valmiit.
Koodatessa kieli luo ilmaisuvoimaa, siis paremmin hallittavan liittymän mahdollisuutta, koodiin.
Unix-systeemeissä kirjaimien koko merkkaa. Se on osa ilmaisuvoimaa. Jako ilmaisupotentiaalin typistämiseen ei taida olla mikään sattuma tässä.
Kielet näen samalla tavoin, koodiliittymää rikastavana asiana. Vaatii tietysti kekseliäisyyttä luoda toimivaa, ja kun elementtikirjo laajempi, on alku vaikeampaa, etenkin jos liian isoa avaruutta haalii, oikeaan käyttöön.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 24, 2019, 14:24:53Savolaisittain voisi olla: Kyllä ei ole vielä valmiit.
Ikoniksi kävis mielensäpahoittajan kurttuolemus. Jos ei muusta saa otosta, niin vaikka siitä leffasta.
Nää pittäis-lista.
Elän myös toivossa, että "yhä"-sana palaisi käyttöön anglismin sijaan jossa enemmän ja enemmän toistetaan haluttua sanaa hanakammin ja hanakammin.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - helmikuu 24, 2019, 14:42:31
Nää pittäis-lista.
Elän myös toivossa, että "yhä"-sana palaisi käyttöön anglismin sijaan jossa enemmän ja enemmän toistetaan haluttua sanaa hanakammin ja hanakammin.
Tai: Olis jo pitännä tehä.
Murre - miten se kesytetään hyötykäyttöön
Suosittelen tutkimuskomissiota. Se voi tuoda asiasta esityksen, josta voidaan debatoida.
Käsittelykokouksien aikatauluttamista tarvitaan. Kuka ottaisi huolehdittavakseen käytännön puitteet? Onko halukkaita, ja tarvitseeko äänestää, jne.
PS Joku osaa varmaan nämä kokouspullat minua paremmin. Aika köksältä oma lähtöehdotukseni tuntui. Paree lähtee hoitelemaan omia keittiöduuneja. Haapasieniin meinasin turvautua, en sen rajumpaan.
Siinäpä voi joutua syytettyen penkille, jos menee aiheetta käyttämään murretta.
Murreaktivisti kirjoitti gradunsa savoksi – "Se on vähän sama kuin käyttäisi saamelaislakkia ajaakseen omaa asiaansa olematta itse saamelainen", sanoo yliopiston dekaani (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005943013.html)
No tuo dekaanin moraalinen närkästyminen on sittemmin tyrmätty ja asia on loppuun käsitelty.
Kun olin 12 vuotiaana kuutisen viikkoa Lastenklinikalla potilaana ja osastolla sattumoisin oli useampia Pohjois-Karjalasta kotoisin olevia lapsia, joiden kanssa touhusin, niin murre tarttui hyvin nopeasti. Itse sitä en huomannut eivätkä vanhempani käydessään minua katsomassa, mutta kotiin päästyäni muuttunut puhetapani herätti huomiota. Harmikseni se myös poistui puheesta jäätyäni ilman "samankielistä" seuraa.
Äitini oli kotoisin rajan taakse jääneeltä alueelta ja isäni on syntynyt Joensuussa, mutta kummankin kieli oli jo valkopesty pitkällisen Helsingissä asumisen seurauksena ennen minun syntymääni ja vain joitain sanoja ja sanontoja oli enää jäljellä noilta itäisiltä alueilta. Omassa kielessäni "tuimalla" on itäinen merkitys ja silloin harvoin, kun käyn sanuassa, matkaan otetaan vasta. Lisäksi on tullut sitten savolaislta ex-mieheltä joitain puheenparsia aktiivisanastoon, joten oma kieleni on melkoista sekasotkua.
Pitäisikö murre kesyttää vai päästää valloilleen?
Tuolla penkkiurheliketjussa juuri olen kiitellyt Sami Jauhojärven kielenkäyttöä, että hän avoimesti käyttää itselleen ominaista puhetapaa jäykistelemättä kirjakielellä. Kuuntelisin mielellään muitakin murteita käytettävän silloin, kun se käyttäjälleen on omin tapa puhua.
Kuten olen aiemmin kertonut, vietin lapsuuteni alueella joka sijoittuu murrealueiden rajalle ei-kenenkään maalle ja mitään murretta en sitten myöskään oppinut. Ja äitini joka sille alueella oli muuttanut ja nai isäni, pois-opetteli oman murteensa. Silti joskus puheestani kuultaa äidin suvulle tyypillinen intonaatio (onkohan tämä nyt oikea sana asiaa kuvaamaan, en jaksa tarkistaa...)
Olen aikuisen elämäni enimmäkseen kieppunut yhdellä ja samalla seudulla, ja jotenkin on alueen puhetyyliin niin viehtynyt että harrastan sitä vaikka tahallani. Eräillä treffeillä muuan mies pitikin minua ihan aidosti paikallisena ihmisenä ja sanoi että tuli niin vahvalla murteella että. Mutta jokin aika sitten kun kuvittelin juttelevani seudulle tyypilliseen tyyliin jossain päin nettiä, kävi joku ilmoittamassa että et sinä kyllä sieltä ainakaan ole (mistä oikeasti kyllä olen), kun et kirjoita sitä murretta.
Mitähän lie sekasotkua sitten olinkaan saanut aikaiseksi. ;D No, hyvä tietää niin en ainakaan mene minnekään varsinaisesti esiintymään paikallisen puheenparren edustajana tai osaajana, kun en sitä kerta ole.
Eri ihmisten kautta lisäksi tarttuu kaikenlaista matkaan. Tokan eksän (kun sentään yhdessä oltiin lähes 13 v) käyttämiä ilmauksia olen joskus itsekin viljellyt ja minun luultiin olevan kotoisin sieltä missä eksä on syntyjään.
***
Pidän kaikenlaisista kielistä, murteista ja slangeista. Mutta murteidenkin kanssa voi laittaa överiksi. En välttämättä jaksa enää kauheasti ilahtua kun joku iso lehti tai muu media vääntää juttua paikallismurteella. Se vitsi meni on jo niin puhkikulutettu. Eiköhän anglismit voisi häätää maasta ihan ilman että pitää ripotella murretta tilalle. Suomen yleiskieli käy kaikille suomalaisille. Murteet olkoot paikallinen juttu.
En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta murre kuuluu vain puhuttuun kieleen. Murteessa kuuluu vieännöksien ja kieännöksien lisäksi myös puheen nuotti (jolla oli joku hienompikin nimitys, into..jotain).
En taatusti tunnistaisi Oulun murretta, jos sitä lukisin, koska siinä on niin vähän yleiskielestä poikkeavaa, mutta kuulen ja tunnistan heti, kun sen kuulen. Sama on Keski-Suomen "murteessa", joka on lähestulkoon puhdasta yleiskieltä, mutta senkin kuulee joistain pienistä painotuksista puheessa.
Olen kuunnellut Heli Laaksosen murrejuttuja ja minusta ne ovat hauskoja, mutta en kyllä haluaisi edes yrittää lukea niitä, koska en vaan osaa lukea niitä oikein niin, että se murre välittyisi elävänä.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 17:38:22En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta murre kuuluu vain puhuttuun kieleen. Murteessa kuuluu vieännöksien ja kieännöksien lisäksi myös puheen nuotti (jolla oli joku hienompikin nimitys, into..jotain).
Sama fiilis tästä.
Saatan joskus itse jotain murteellista, mutta kyseessä useimmiten tokaisutyyppiset, tai sanoihin jäävät jutut.
Murrejuttu ei oikein kulje kirjallisena. Jos kirjoittaa murteella, kirjoitus täytyisi lukea jonkin ääneen. Jos lukija hyvä, niin murre voisi olla mitä parhain.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 24, 2019, 14:24:53
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 14:17:27
Minulla ei ole todo listaa, kun aina jään miettimään, että yhteen vai erikseen, joten minulla on tälläkin hetkellä tiedosto, jonka nimi on yksinkertaisesti "tekemättömät".
Tekemättömät on hyvä vaihtoehto todolle, mutta ei ongelmaton. Helposti kirjaa vaan tekemättömäksi vaikka todon tarkoitus on "pitäisi tehdä". Usein vielä prioriteettijärjestyksessä.
Savolaisittain voisi olla: Kyllä ei ole vielä valmiit.
OK :j (http://www.airteg.com/tekstiviestit/hymio-sanakirja/#vaakahymiot)
Rästilista, muistilista, askarelista, hommalista, pitäislista, joskuslista?
Mikrotukea savoksi (http://users.jyu.fi/~kirkopo/savo/?sivu=mikrotuki)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimages2.memedroid.com%2Fimages%2FUPLOADED12%2F511a9d0eb229c.jpeg&hash=46af9c345fb851f5f3db1bfd2b5e92ffd9930c8f)
Jaaritus sai jo riittää (https://yle.fi/uutiset/3-8396842)
slangin taitaa erottaa muista murteista juuri se, että se perustuu eri kulttuurien törmäämiseen ja sekoittumiseen siinä missä muita murteita leimaavat juuri alueellisuus ja "omien parissa" omaan suuntaansa muotoutuva kieli.https://hyllyy.wordpress.com/2019/02/24/arvio-aku-ankan-slangisota-onnen-koettelua-murresarjakuvan-lainalaisuuksilla/
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 17:38:22
En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta murre kuuluu vain puhuttuun kieleen. Murteessa kuuluu vieännöksien ja kieännöksien lisäksi myös puheen nuotti (jolla oli joku hienompikin nimitys, into..jotain).
Näinpä. Ja lisäksi itse koen kiusallisena kuunnella kun joku "viäntää" murteella joka ei ole hänen äidinmurteensa. Yh.
Esimerkiksi whataboutismi voitaisiin suomentaa ilmaisuksi: entäsjossismi.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 25, 2019, 09:40:52Näinpä. Ja lisäksi itse koen kiusallisena kuunnella kun joku "viäntää" murteella joka ei ole hänen äidinmurteensa. Yh.
Jos sen taas tekee inhottavuutta matkien, sopivassa yhteydessä, esim imitoimalla tätä hassutusta, niin tilanne muuttuu.
Voi olla vaikeampi juttu. Näyttelijät voivat kyetä.
Helsinkiläisteineillä oli jossain vaiheessa mie-sie -villitys. En tiedä mistä se oli peräisin, mutta oli kyllä niin ärsyttävää, kun se ei istunut puheeseen ei niin millään. Nuo olivat ainoat, jotka olivat jostain tarttuneet puheeseen. Ei sitten ollut myö-työ-hyö muodot tarttuneet, joten mie ja sie kuulostivat niin päälle liimatulta teeskentelyltä. Onneksi se meni aika nopeasti ohi. Tai jos ei ole mennyt, niin en vain ole teinejä kuullut kovin paljoa viime aikoina.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 17:38:22
En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta murre kuuluu vain puhuttuun kieleen. Murteessa kuuluu vieännöksien ja kieännöksien lisäksi myös puheen nuotti (jolla oli joku hienompikin nimitys, into..jotain).
Puhutussa kielessä on paljon sellaista, mikä ei kirjoitettuun kieleen välity. Voisi sanoa, että murre on se koko paketti, ja siinäkin on tilannekohtaisia eroja (ainakin itselläni) miten vahvana se on puheessa läsnä. Joskus jonkun jutun kertominen juuri tietyllä tavalla sisältää jo olennaisena osana murteenkin. Joskus taas murre on sanotun kannalta vähemmän tärkeää. Mutta itse sanoisin, että kirjoitettuun kieleen mahtuu sitten taas jotain ihan omanlaistaan välimuotoa, jossa käytetään sanoista niin sanottuja "heikkoja muotoja" eli kirjoitetaan puheenomaisemmin. Se saattaa liittyä siihen että kirjoitetaan jotenkin "välittömämmin" tai "henkilökohtaisemmin", mutta ei ole tarkoituskaan tuoda siihen mitään kokonaista dialektia äänenpainoineen.
Itse varmaan käytän täälläkin joskus sellaista kieltä jossa persoonapronimineiksi tulee esim "mä" ja "sä", tai... odotas. Voisin hakea jotain tällaista pätkää tähän ihan näytille:
Lainaus käyttäjältä: Topi - helmikuu 22, 2019, 18:00:57
Mistä sä tähän sen sait, että mun mielestä raiskaukseen pitäisi suhtautua jotenkin ymmärtäväisemmin tai sovittelevammin kuin varkauteen? Siinä pohdinnassa oli yritetty rakentaa analoginen keissi varkaudesta ja raiskauksesta...
Siinä olisi voinut lukea myös vaikka että "pitäis suhtautua". Mutta itse käytän siis vastaavaa pseudopuhekieltä joskus tekstareissa tai chäteissä sekä ylipäätään silloin, kun ote on jotenkin "henkilökohtaisempi". Se varmaan vastaa tapaa jolla voisin puhua jossain tilanteessa oikeastikin, mutta ei se ole mikään tarkka vastine omalle murteelleni tai millekään tietylle puheaktille. Sen näkee jo siitä, puheessa varmaan olisin sanonut "mun mielestä" ja "pitäis suhtautua" enkä "mun mielestä" ja heti perään "pitäisi suhtautua".
Jos mää ny oikeesti kirjottasin sillai kuppuhummurteella, niissehävvetäis kaikejjo melkeillekkeriks jo ihallähtökohtasestikki.
Olen noin kymmenisen vuotta kirjoitellut Facebookissa, mutta edelleen puhekielimäinen kirjoittaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Ilmeisesti kyse on jostain perfektionismiin viittaavasta pään viasta, jota olen aina potenut. Nuo lyhyetkin viestit oikoluen ja uskollisesti korjaan kaikki huomaamani kirjoitusvirheet. Samalla korjaan, jos huomaan epähuomiossa heittäytyneeni holtittomaksi ja kirjoittanut esim. "sitte mä menin". En vaan pysty lähettämään viestiä, jossa noin lukee.
Chätissä tosiaan sitten irrottelen melko puheenomaisesti ja ilmeisesti eron tekee juuri se kahdenkeskisyys chätissä, vaikka Facessa kaverina on vain nuo samat lähipiirin ihmiset, joiden kanssa myös chättäilen.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 26, 2019, 20:59:36
Chätissä tosiaan sitten irrottelen melko puheenomaisesti ja ilmeisesti eron tekee juuri se kahdenkeskisyys chätissä, vaikka Facessa kaverina on vain nuo samat lähipiirin ihmiset, joiden kanssa myös chättäilen.
Olen itsekin aika herkkä siinä, että statuspäivitys on nyt sitten suunnattu kaikille. Jopa niin herkkä, että en enää julkaise niitä, koska ei ole mitään, minkä haluaisin samalla tavalla sanoa "ihan kaikille" :D
Luulen (tai epäilen mutta en tiedä) että chätissä käytetty irrotteleva ja henkilökohtaisempi puhekieli seilaa jossakin oikean puhekielen ja kirjakielen konventioiden välimaastossa. Puhekieli on aika herkkää sille, että jos sanot "mun mielestä", sitä kongruenssinomaisesti seuraa "ton pitäis olla" eikä "tuon pitäisi olla". Koska kirjoitettaessa sitä ei kumpikaan oikeasti kuule, kirjoitettu chat-tyylinen tai muuten henkilökohtainen viestintä ehkä sallii enemmän noiden muotojen sekoittamista sellaisella tavalla, että jos joku puheessa tekisi niin, alkaisimme höristää korvia ja suunnilleen miettiä "onko tuo ulkomaalainen?" :D
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 26, 2019, 20:59:36
Olen noin kymmenisen vuotta kirjoitellut Facebookissa, mutta edelleen puhekielimäinen kirjoittaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Ilmeisesti kyse on jostain perfektionismiin viittaavasta pään viasta, jota olen aina potenut. Nuo lyhyetkin viestit oikoluen ja uskollisesti korjaan kaikki huomaamani kirjoitusvirheet. Samalla korjaan, jos huomaan epähuomiossa heittäytyneeni holtittomaksi ja kirjoittanut esim. "sitte mä menin". En vaan pysty lähettämään viestiä, jossa noin lukee.
Chätissä tosiaan sitten irrottelen melko puheenomaisesti ja ilmeisesti eron tekee juuri se kahdenkeskisyys chätissä, vaikka Facessa kaverina on vain nuo samat lähipiirin ihmiset, joiden kanssa myös chättäilen.
Itselläni ei ole puhekielessäkään kovin voimakasta murretta, koska olen elänyt aika monilla alueilla, länsi- ja itä-Suomessa. Tiettyjä piirteitä on Turusta, Helsingistä ja Kymenlaaksosta tarttunut, vähemmän siis noita itäisiä vaikutteita. Mutta suvun kautta itäisiä ja myös hyvin pohjoisia ilmaisuja näkyy omassa kielenkäytössänikin. Vähän minulla on aina ollut fiilis, ettei ole oikeasti mistään kotoisin!
Identiteetti ja puhetapa on niin sekoitusta ties mistä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 25, 2019, 09:40:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 24, 2019, 17:38:22
En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta murre kuuluu vain puhuttuun kieleen. Murteessa kuuluu vieännöksien ja kieännöksien lisäksi myös puheen nuotti (jolla oli joku hienompikin nimitys, into..jotain).
Näinpä. Ja lisäksi itse koen kiusallisena kuunnella kun joku "viäntää" murteella joka ei ole hänen äidinmurteensa. Yh.
Joskus radiota kuunnellessani olen kokenut myötähäpeää tuosta, kun joku on yrittänyt esittää tietyn alueen murretta. Ei vaan toimi.
Mä käytän aika paljon ärrää.
Sehän taas pärrää,
että kärrää,
ellei samalla myös härrää,
olipa kuulijana Herraa,
niin hurraa ei, eikä surraa,
huurteisen huru-ukon hulluilu.
Onks nyt jo kevät? Mistä näitä tietäis?
Oikeasti, loruttelussa on jotain kivaa. Se on pinnallisuutta, tosin niin selkeää, että tämä pinnallisuus saa vähän kyseenalaisia katseita. Miksi?
Miten juttu liittyy murteisiin?
Helsinkikeskeisyys tappaa aika paljon murteita, ehkä on nykyajan tilanne. Sille mitään voi...?
En itse ole kotoisin kovin vahvalta murrealueelta, mutta aika hyvin kykenen kuulemaan sen, kuka on ulkkari ja kuka alkkari puheen perusteella. Aitoa murretta on vaikea jäljitellä, pätee kaikkiin murteisiin.
Joskus voi kamala murre johtaa ikäviin seurauksiin, tiäksää.
Harmi kun koko juttu on maksumuurin takana enkä löytänyt vapaata versiota asiasta. Iha tosi!
Lainaus käyttäjältä: https://www.satakunnankansa.fi/a/3b80e718-a586-44db-9ecb-b8d91d018806Lihakauppiaan outo korostus sai savolaiset soittelemaan poliisille: "Ei ollut ensimmäinen kerta", sanoo Porin murretta puhuva kauppias
Poliisi sai Savossa toistakymmentä ilmoitusta "periaatteessa Suomea, mutta vahvalla ulkomaalaisella korostuksella" puhuvista kulkijoista. Kyse oli porilaisista lihakauppiaista.
Tässä on yhdistynyt kaksi asiaa, porilaisuus ja lihan myynti - molemmat koetaan jotenkin uhkana modernin ihmisen hyvinvoinnille. Tarkkaan ei selvinnyt, miksi juuri savolaiset soittavat poliisille jos ulkomaalaisen tuntuinen kauppaa lihaa.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - lokakuu 25, 2019, 11:01:05
Joskus voi kamala murre johtaa ikäviin seurauksiin, tiäksää.
Harmi kun koko juttu on maksumuurin takana enkä löytänyt vapaata versiota asiasta. Iha tosi!
Lainaus käyttäjältä: https://www.satakunnankansa.fi/a/3b80e718-a586-44db-9ecb-b8d91d018806Lihakauppiaan outo korostus sai savolaiset soittelemaan poliisille: "Ei ollut ensimmäinen kerta", sanoo Porin murretta puhuva kauppias
Poliisi sai Savossa toistakymmentä ilmoitusta "periaatteessa Suomea, mutta vahvalla ulkomaalaisella korostuksella" puhuvista kulkijoista. Kyse oli porilaisista lihakauppiaista.
Tässä on yhdistynyt kaksi asiaa, porilaisuus ja lihan myynti - molemmat koetaan jotenkin uhkana modernin ihmisen hyvinvoinnille. Tarkkaan ei selvinnyt, miksi juuri savolaiset soittavat poliisille jos ulkomaalaisen tuntuinen kauppaa lihaa.
No, jos on ollut nuorta ihmislihaa ollut kaupan, niin on voinut herätä epäilyksiä, että saattaa sakkolihasta olla kysymys. 8)
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - lokakuu 25, 2019, 11:01:05
Tässä on yhdistynyt kaksi asiaa, porilaisuus ja lihan myynti - molemmat koetaan jotenkin uhkana modernin ihmisen hyvinvoinnille. Tarkkaan ei selvinnyt, miksi juuri savolaiset soittavat poliisille jos ulkomaalaisen tuntuinen kauppaa lihaa.
Eiku ne 2 asiaa oli nämä:
Noihin aikoihin Savossa oli aitoja murtotapauksia ja puhuttiin kait valkeasta autosta, eli joku oikeasti oli pahoilla tein. Ja nyt sattui tuo outokielinen lihanmyynti samaan aikaan samanvärisellä pakulla.
Törmäsin kuusamolaiseen sanaan jota en ole aiemmin kuullut: Konnunnuusa.
Tarkoittaa: Heinäpula
Siinäpä mainio sana ilmaisemaan kyseistä asiaa.
Yritin muuten keksiä uudissanaa joka olisi hieno, mutta ei vielä tarkoittaisi mitään. En keksinyt, Suomeksi.
mutta espanjaksi kyllä: estacompos
ja japaniksi: makarisasu
englanniksi: wharister
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 20, 2019, 23:34:12
Helsinkikeskeisyys tappaa aika paljon murteita, ehkä on nykyajan tilanne. Sille mitään voi...?
En itse ole kotoisin kovin vahvalta murrealueelta, mutta aika hyvin kykenen kuulemaan sen, kuka on ulkkari ja kuka alkkari puheen perusteella. Aitoa murretta on vaikea jäljitellä, pätee kaikkiin murteisiin.
Alkkari on alusvaate. Aika pistää pyykkiin, jos sun alkkarit alkaa puhumaan sulle.
Alkkari on alkuasukas, ulkkari se toinen.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 04, 2020, 16:51:07
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 20, 2019, 23:34:12
Helsinkikeskeisyys tappaa aika paljon murteita, ehkä on nykyajan tilanne. Sille mitään voi...?
En itse ole kotoisin kovin vahvalta murrealueelta, mutta aika hyvin kykenen kuulemaan sen, kuka on ulkkari ja kuka alkkari puheen perusteella. Aitoa murretta on vaikea jäljitellä, pätee kaikkiin murteisiin.
Alkkari on alusvaate. Aika pistää pyykkiin, jos sun alkkarit alkaa puhumaan sulle.
:D :D :D
Muistelisin, että alkkari muinoin tarkoitti alushametta (onkohan alushameita enää käytössä?) ja vasta myöhemmin eli omat lapseni puhuivat alkkareista tarkoittaen alushousuja. Toinen vaihtoehto oli pikkarit (=pikkuhousut).
Eli kyllä alkkarit alusvaatteisiin liittyy ihan oikeasti vieläkin.
Toinen sana, jonka käyttö kummastutti, tai siis käytön muuttuminen, on länkkäri. Sehän on aina ollut lännenelokuva. Nyt jotkut puhuvat länkkäristä tarkoittaen länsimaita tai länsimaalaisia.
Toisaalla oli puhetta siitä, että "miksi nostaa meteli, jos käyttää sanaa eri merkityksessä kuin muut?". Kyllä ainakin itseäni häiristee se, että sanoja käytetään melkoisesti alkuperäismerkityksestä poiketen. Ensin teksti vaikuttaa hölmöltä, kun en ymmärrä mitä kirjoittaja tarkoittaa "länkkärialkkareillaan" ja kun vihdoin saadaan selvyys sanan merkityksestä kirjoittajalle, tekstin jotenkin ymmärtää. Mutta aina noihin mielestäni väärinkäytettyihin sanoihin pysähtyy. Kyllähän se vie tekstiltä hiukan pohjaa, kun sen sanoja joutuu arvuuttelemaan.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 04, 2020, 16:45:32
Törmäsin kuusamolaiseen sanaan jota en ole aiemmin kuullut: Konnunnuusa.
Tarkoittaa: Heinäpula
Siinäpä mainio sana ilmaisemaan kyseistä asiaa.
Yritin muuten keksiä uudissanaa joka olisi hieno, mutta ei vielä tarkoittaisi mitään. En keksinyt, Suomeksi.
mutta espanjaksi kyllä: estacompos
ja japaniksi: makarisasu
englanniksi: wharister
Heh! Törmäsin alkkarien ja alkkisten eroja googlatessani tällaiseen hienoon ja itselleni uuteen sanaan:
alketraashyperpelipunktioTeini ikäisten ryyppybileet jotka pidetään metsässä
''Haha! käppäillääks kohta sinne Pasin alketraashyperpelipunktioihin:D?''https://urbaanisanakirja.com/word/alketraashyperpelipunktio/
Vau! Tuo sana toimii myös halpana alkometrinä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 04, 2020, 22:16:53
Alkkari on alkuasukas, ulkkari se toinen.
Ulkkarit on ulkohousut. Sellaiset, jotka tarhaikäiset lapset vetää sisävaatteiden päälle ulkoilemaan lähdettäessä.
Kieli muuttuu käytettäessä. Alkkari ja ulkkari saavat eri merkityksiä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 10, 2020, 21:37:10
Kieli muuttuu käytettäessä. Alkkari ja ulkkari saavat eri merkityksiä.
Ja näitä merkityksiä sitten et pysty hallitsemaan, vaan alkkarit synnyttävät sinulta lupaa kysymättä mielikuvan alusvaatteista. Etkä voi asialle mitään. Kun esittäydyt alkkariksi, mä vain heti näen sut seisoskelemassa nolona alushousuissasi. Lisäksi kuulostat keskenkasvuiselta, koska lähinnä lapset puhuvat alkkareista ja ulkkareista. Aikuiset tyypillisesti käyttää vähän toisenlaisia nimityksiä. Niinpä niissä sun alkkareissa on Turtles-kuviointi.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 05, 2020, 08:50:50
Muistelisin, että alkkari muinoin tarkoitti alushametta (onkohan alushameita enää käytössä?) ja vasta myöhemmin eli omat lapseni puhuivat alkkareista tarkoittaen alushousuja. Toinen vaihtoehto oli pikkarit (=pikkuhousut).
Meidän murrealueellamme myös siten, että alkkarit ovat molempien sukupuolten alusvaatteita, mutta pikkareita on vain tytöillä. Tosin nykynuoriso vitsittelee näilläkin, eli pojillekin saattavat kaverit sanoa, että älä nyt tästä pikkareitasi revi. Joten ehkä jo jonkun ajan kuluttua pikkareiden tyttömäisyys on mennyttä...
Se, että joku haluaa alkuperäistä asukasta nimittää alkkariksi (joka tosiaan voi olla myös alkoholisti), on tietysti oma asia. Itselle ei äkkiä tulisi mieleen.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 11, 2020, 13:02:30
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 10, 2020, 21:37:10
Kieli muuttuu käytettäessä. Alkkari ja ulkkari saavat eri merkityksiä.
Ja näitä merkityksiä sitten et pysty hallitsemaan, vaan alkkarit synnyttävät sinulta lupaa kysymättä mielikuvan alusvaatteista. Etkä voi asialle mitään. Kun esittäydyt alkkariksi, mä vain heti näen sut seisoskelemassa nolona alushousuissasi. Lisäksi kuulostat keskenkasvuiselta, koska lähinnä lapset puhuvat alkkareista ja ulkkareista. Aikuiset tyypillisesti käyttää vähän toisenlaisia nimityksiä. Niinpä niissä sun alkkareissa on Turtles-kuviointi.
Safiirilla on taas se vaihe päällä, että haluaa vastustaa sanomaani, on kyse mistä asiasta tahansa. :P
Epäilen, että on rakastunut minuun salaisesti, kun kyttää joka sanomaani...
Miten etnonationalistit suhtautuvat murteisiin?
Pitäisikö esim savoa viäntävät tai raumangiäliset sulkea oikeakielisyysleireille? Missä kulkee suomalaisuuden kieliraja, kuka on oikea suomalainen - ei ainakaan jos stadin slangia bamlaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 14, 2020, 22:46:18
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 11, 2020, 13:02:30
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 10, 2020, 21:37:10
Kieli muuttuu käytettäessä. Alkkari ja ulkkari saavat eri merkityksiä.
Ja näitä merkityksiä sitten et pysty hallitsemaan, vaan alkkarit synnyttävät sinulta lupaa kysymättä mielikuvan alusvaatteista. Etkä voi asialle mitään. Kun esittäydyt alkkariksi, mä vain heti näen sut seisoskelemassa nolona alushousuissasi. Lisäksi kuulostat keskenkasvuiselta, koska lähinnä lapset puhuvat alkkareista ja ulkkareista. Aikuiset tyypillisesti käyttää vähän toisenlaisia nimityksiä. Niinpä niissä sun alkkareissa on Turtles-kuviointi.
Safiirilla on taas se vaihe päällä, että haluaa vastustaa sanomaani, on kyse mistä asiasta tahansa. :P
Epäilen, että on rakastunut minuun salaisesti, kun kyttää joka sanomaani...
Naiset ovat "uskottomia ja uskomattomia" samaa olen epäillyt pidemmän aikaan. Varmaan myös bruttolle on käynyt noin ja ehkä muillekin.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 14, 2020, 10:18:24
Miten etnonationalistit suhtautuvat murteisiin?
Pitäisikö esim savoa viäntävät tai raumangiäliset sulkea oikeakielisyysleireille? Missä kulkee suomalaisuuden kieliraja, kuka on oikea suomalainen - ei ainakaan jos stadin slangia bamlaa.
Ovatko noista valittaneet? Eivät.
Somalin- ja arabiankielestä ehkä ovat vähän nurisseet...
Suomenkielihän on rikas ilman noitakin, kuten kulttuurimmekin.
On monia pahasti unhoon jääneitä, mainiota kansankuvauksia päivittäisistä elämäntilanteista.
Tässä yksi Uudestakaupungista - jos olet menossa työhön autotehtaalle, kannattaa opetella, että ymmärtää mistä puhutaan:
Hei hulina!, sanos ämm ku kirnuhu piär
^
En ole varma miltä paikkakunnalta tuo sanonta on peräisin (Uusikaupunkilainen se ei siis välttämättä ole). Etelä-Pohjanmaalla siitä on kuitenkin laajempi versio:
Hei hulinaa, outua mulinaa, sano akka ku kirnuhun pieri!
No niin. Nyt vaan pitää pohtia missä tätä voi hyötykäyttää.
^
Sitähän voisi käyttää halutessaan mitä moninaisimmissa tilanteissa. Lyhyet hokemat ja sanonnat iskostuvat helposti mieleen, se on osaltaan niiden tarkoitus.
Nämä nyt eivät varsinaisesti ole murreasioita, mutta viimeksi eilen joku sanoi jossain tilanteessa, että varhainen lintu nappaa madon. Letkautin siihen: "Mutta varhainen mato joutuukin syödyksi".
Tilanteissa, joissa joku pyytää minua tekemään jotain eikä juuri sillä hetkellä huvita, olen jo pitkään vastannut aina pokalla että ei pysty - mä oon autolla.
Lisähilpeyttä tilanteeseen tuo, jos ollaan vielä ravintolassa, kaikki (Minä mukaan lukien) ovat jo jonkin verran juoneet, ja joku ehdottaa vaikka ravintolan vaihtamista. Jokainen siis hyvin tietää että en minäkään millään autolla matkassa ole, mutta käytän toteamusta aina muutenkin kaikissa tilanteissa, jos ei huvita tehdä jotain. Sanonta on sittemmin levinnyt kaveri- ja tuttavapiireissä siihen malliin, että sitä on alkanut nyt kuulla muiltakin.
Huumori on siitä hyvä ase, että jos torppaa jonkin ehdotuksen tällä tavalla, niin koomiselle vastaukselle yhdessä nauraminen ei tuota ehdottajalle lainkaan niin paljon mieliharmia kuin se, että vastaisi vain suoraan, että nyt ei ainakaan vielä huvita.
Lainaus käyttäjältä: Aave - kesäkuu 06, 2021, 16:13:22
Nämä nyt eivät varsinaisesti ole murreasioita, mutta viimeksi eilen joku sanoi jossain tilanteessa, että varhainen lintu nappaa madon. Letkautin siihen: "Mutta varhainen mato joutuukin syödyksi".
Mutta mato on myöhäinen, jos se on maan pinnalla samaan aikaan varhaisen linnun kanssa. Erilaiset elämänrytmit.
Näin muuten tänään yhden myöhäisen madon. Muurahaiset olivat oikein iloisia sen kohtaamisesta!
Lainaus käyttäjältä: urogallus - kesäkuu 06, 2021, 16:28:40
Mutta mato on myöhäinen, jos se on maan pinnalla samaan aikaan varhaisen linnun kanssa. Erilaiset elämänrytmit.
Näin muuten tänään yhden myöhäisen madon. Muurahaiset olivat oikein iloisia sen kohtaamisesta!
Tämäpä.
Jenkeissä on taas se tilanne päällä, että yli miljardi laulukaskasta heräilee n. 17 vuotta kestäneestä horroksestaan, ja täyttää maat ja mannut. Niiden horrosrytmi kestää noin kauan sen vuoksi, että niitä päätyökseen saalistavien lajien elinkaari ei silloin ehdi sopetumaan ja myös ennakoimaan, milloin kaskaita on tarjolla poikkeuksellisen runsaasti. Kaskaat tuskin ovat tietoisia, mutta evoluutiossa piilee myös matematiikkaa.
Ei kai sitä murretta tarvi hyötykäyttää. Nautitaan vaan siitä, että meillä on kauheita savolaismurteita, omituisia turkulaisia, hämmentäviä pohojalaismurteita ja toivottavasti säilyviä karjalaismurteita.
Suomi on jo rikas, suomenkieleltään.
Raumankielen sana "fällyjänes" on mielestäni mainio ilmaisu kirjakielisemmälle salarakkaalle.
https://lansisuomi.ap.richiefi.net/d13e9176-b36e-43e0-a970-462586bdb64c/6
Eikä maskille keksitty uusioraumalaissana "lärväne" ole yhtään huonompi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 08, 2021, 21:38:28
Ei kai sitä murretta tarvi hyötykäyttää. Nautitaan vaan siitä, että meillä on kauheita savolaismurteita, omituisia turkulaisia, hämmentäviä pohojalaismurteita ja toivottavasti säilyviä karjalaismurteita.
Entä uusmurteet? (https://youtu.be/8tUTLz3zig0?t=183)
^
Minusta videossa puhuttiin kyllä ihan yleiskieltä, joskin puhujan äidinkielen vuoksi aksentti oli hiukan poikkeava.
Kopekilla taitaa olla hukassa murre (https://fi.wikipedia.org/wiki/Murre)
Murteen opetusta PPP:n avulla. https://www.youtube.com/watch?v=SmPWtJD7E8E
Murre-, tai slangisanoja voi opettaa myös rautakaupassa.
Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008942892.htmlHelsinkiläisen rautakaupan opasteisiin painettiin niin voimakasta Stadin slangia, että jo vantaalaiset hämmentyvät käytävällä
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 27, 2022, 08:07:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 08, 2021, 21:38:28
Ei kai sitä murretta tarvi hyötykäyttää. Nautitaan vaan siitä, että meillä on kauheita savolaismurteita, omituisia turkulaisia, hämmentäviä pohojalaismurteita ja toivottavasti säilyviä karjalaismurteita.
Entä uusmurteet? (https://youtu.be/8tUTLz3zig0?t=183)
Murteet muuttuvat ja kehittyvät, mikäs siinä!
En tjedä hyötykäytöstä, mutta kirjoitan silti aiheesta muutaman sanan. Pohjustuksena käyköön tämä poiminta radionurkasta.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 21, 2022, 20:45:41
Puhuin itse slangia nuorena (en tosin korostetusti, vaan käytin jonkin verran slangisanastoa) aikana jolloin opiskelija-asuntolassa kaikki kämppäkaverit olivat muualta Suomesta ja jokaisella oli oma murteensa tai ainakin aksentti. Oli siis normaalia samastua kotipaikkakuntaan. Aika pian kasvoin ulos slangista enkä juuri koskaan käytä edes yksittäisiä slangisanoja.
Kuuntelin kerran radiosta jotain ohjelmaa, jossa kielitieteilijänainen esitti näytteitä murteista. Kyse ei ole pelkästään sanoista vaan painotuksista ja ääntämisestä ja tauoista ja nopeudesta ja hengityksestä ja en edes tiedä, mistä kaikesta.
Jos savolainen ja helsinkiläinen lukevat kirjakielellä kirjoitettua tekstiä täsmälleen samoilla sanoilla, on mahdollista, että heidän puheestaan voi silti päätellä, että toinen on Savosta ja toinen Helsingistä.
Olen monta kertaa kuunnellut radiosta jonkun henkilön haastattelua ja miettinyt, että onkohan tuo tyyppi syntyisin Savosta. Joskus se on voitu kertoakin. Joskus olen googlannut henkilötietoja ja tietoa asuinpaikasta.
Taitaa olla niin, että eri murteiden puhujat tuottavat ääntä eri kohdissa suussaan. Tämä on ilmeisesti se, mikä paljastaa taustan, vaikka henkilö puhuisikin kirjakieltä.
Tunnettuja savolaistaustaisia henkilöitä on ollut esimerkiksi Spede. Ei tyyppi enää myöhemmin savoa puhunut, mutta tyypin puheesta taisi kuitenkin käydä ilmi, ettei hän ole syntyperäinen helsinkiläinen.
Speden haastattelua (https://youtu.be/dnAAkFYb-Ao?t=60)
Kirkan haastattelua (https://youtu.be/Hro24MrIPcY?t=508)
Vietin lapsuuteni kahden (neljän vuoden ajan kolmen) sukupolven taloudessa, jossa sain vaikutteita erilaisista murteista. Tietysti myös ympäristöllä oli suuri merkitys, ehkä merkittävin.
Ympäristössä puhuttiin "keski-suomea" eli sen tyyppistä murretta, mitä puhutaan esimerkiksi elokuvassa "Kahdeksan surmanluotia". Se on lievempi versio varsinaisesta savon murteesta vaikka kuuluukin niihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskisuomalaismurteet
Ehkä tuo murre vielä jossakin taustalla lymyää, vaikka puhunkin omasta mielestäni sekakieltä. Joskus nuorempana puhuin aika voimakkaastikin tuota murretta, kun kaverit ja lähes kaikki muut ympärillä puhuivat. Isoäitini oli syntyisin Tampereen seudulta, eikä hän puhunut mitään savoon viittaavaa. Äitini perhe oli myös lähtöisin Tampereelta, joten ei äitinikään mitään savonsekoitusta puhunut. Savolaispitoista "keski-suomea" kuuli kuitenkin joka puolella, joten kyllähän se tarttui. Se oli oikein sellaista äijäkieltä, jossa esimerkiksi d-kirjain loisti poissaolollaan. Pakosta sitä käytettiin, mutta yleensä se kierrettiin, jos voitiin. Äidin = äitin. Radion = ration. Meidän = meijän. Ja niin edelleen.
Murre alkaa tarttua aika helposti ja huomaamattomasti, jos olosuhteet ovat sopivat. Olin armeijassa samoissa porukoissa joidenkin helsinkiläisten kanssa, ja kun menin lomalle kotiin, siellä ihmeteltiin, mistä puheeseeni oli tarttunut jotain helsinki-sanoja.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/06/27/oletko-kallellasi-savolaisiin-hamalaisiin-vai-kenties-etelapohjalaisiin
En onnistunut tekemään testiä, mikään vaihtoehdoista ei kuulostanut luonnolliselta.
Radiossa oli juttua siitä, miten eri alueilla sanotaan "minä". Onko se "mä" vai "mie" vai "minä".
Testilause on "minä otan sen".
Taidan sanoa jotenkin minän ja mä:n puolivälistä eli tavallaan sanon "minä otan sen", mutta äännän laiskasti, jolloin pari kirjainta jää pois ja lopputulos "mäotan sen" tai jopa "motan sen". En siis varsinaisesti sano "mä", mutta lauseessa sana minä lyhenee kuulostamaan mä-sanalta.
https://yle.fi/uutiset/3-12655487
Vastaus otsikon kysymykseen. Tällä tavalla:
Eläinsairaala Savon Murre valittiin vuoden nimeksi
Vuoden nimi on tunnustuspalkinto, joka annetaan kuluneen vuoden aikana esillä olleelle hyvälle nimelle.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009151312.html
Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 21, 2022, 22:10:25
En tjedä hyötykäytöstä, mutta kirjoitan silti aiheesta muutaman sanan. Pohjustuksena käyköön tämä poiminta radionurkasta.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 21, 2022, 20:45:41
Puhuin itse slangia nuorena (en tosin korostetusti, vaan käytin jonkin verran slangisanastoa) aikana jolloin opiskelija-asuntolassa kaikki kämppäkaverit olivat muualta Suomesta ja jokaisella oli oma murteensa tai ainakin aksentti. Oli siis normaalia samastua kotipaikkakuntaan. Aika pian kasvoin ulos slangista enkä juuri koskaan käytä edes yksittäisiä slangisanoja.
Kuuntelin kerran radiosta jotain ohjelmaa, jossa kielitieteilijänainen esitti näytteitä murteista. Kyse ei ole pelkästää sanoista vaan painotuksista ja ääntämisestä ja tauoista ja nopeudesta ja hengityksestä ja en edes tiedä, mistä kaikesta.
Tuota itsekin juuri tarkoitin sillä, että käytin vain joitakin sanoja, mutta en puhunut nenääni tai omaksunut rockareiden puheen nuottia. En kuulunut piireihin, jossa sellaista käytettiin. Heti yliopistoon mentyäni suurin osa ystävistäni oli muualta Suomesta.
En oikein pidä murteista, en varsinkaan jos sellainen kuultaa jonkin asiaohjelman toimittajan puheesta. Jokin keskisuomalainen(?) nuotti kiusaa minua eniten. Siinä painotetaan ja venytetään sanoja ("kotOona"). Vaikka puhujalla olisi vain hienoinen korostus, en silti pidä siitä.
Itselleni ei koskaan oikein kehittynyt vahvaa murretta, kun perhe on kotoisin vähän sieltäsuntäältä ja lapsuudenkaveritkin puhuivat eri murteita.
En ole oikeen mistään kotoisin...! Vaikka tietty paikkakunta paljonkin painaa.
Kuuntelin Ruben Stillerin ohjelmaa, jossa hän keskusteli kirjailija Riikka Kaihovaaran kanssa. Kaihovaara kertoi asuneensa lapsuudestaan saakka helsingissä. Hänen puhetyylinsä ei minun korvaani kuulosta syntyperäisen helsinkiläisen puheelta vaan olen havaitsevinani siinä savolaisen pohjavireen. Esimerkiksi tapa, millä Kaihovaara lausuu R-kirjaimen, tuo mieleen jonkun itäsavolaisen paikkakunnan eikä Helsinkiä.
Voi olla, että kielikorvani on väärässä.
En tarkoita, että Riikka Kaihovaara puhuisi savoa. Tuntuu kuitenkin, että hän muodostaa äänen jossakin sellaisessa kohdassa nieluaan, joka tekee äänestä savolaisen.
Tämä on tuntemukseni. En puolusta väitettäni eikä se ole edes väite.
Vertailun vuoksi:
^Myös sillä, että Kirka on lähempänä Kopekin ikäluokkaa, kuin Riikka Kaihovaara voi olla vaikutus tuntemukseen. Kieli elää niin kuin olemme monesti täällä keskustelleet. Nuoret Kiril ja Kopek elivät ainakin osittain samaa nuorisokulttuuria ja imivät kirjaimellisesti samoja vaikutteita. Riikka on selkeästi seuraavan sukupolven edustaja ja häneen ovat päässeet tunkemaan toiset vaikutteet. Vuan suattaapi olla myös, että Riikan vanhemmat ovat junantuomia ja siten kotona on iskostunut Savon muan puhe.
Riikan jälkeinen sukupolvi puhuu jälkeen hieman erilaista helsinkiä.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 05, 2023, 19:46:59
Nuoret Kiril ja Kopek elivät ainakin osittain samaa nuorisokulttuuria ja imivät kirjaimellisesti samoja vaikutteita.
Pitäisi ehkä valita joku muu henkilö esimerkkitapaukseksi kuin minut. Minä en nimittäin juurikaan elänyt mitään "nuorisokulttuuria" vaan vietin ylipitkän lapsuuden ja sain vaikutteita ja kokemuksia asiassa kuin asiassa tavallaan yli-ikäisenä. Vasta viime vuosina olen Youtuben kautta tutustunut siihen nuorisokulttuuriin ja musiikkiin, johon minun olisi pitänyt tutustua silloin aikoinaan, ja johon useimmat ikätoverini tutustuivat, mutta minä en. Tietysti jotain kuulin ja näin ja koin silloinkin, koska enhän elänyt umpiossa, mutta kuitenkin hyvin vähän.
Tämä nyt ei liity murteisiin millään tavalla. En vain malttanut olla huomauttamatta.
Ehkä koko murrehomma on menettämässä merkitystään, kun yhteiskunta tasapäistyy ja muuttuu tavallaan pienemmäksi. Kaikki puhuvat samaa somemurretta. Tai hetkinen, ehkä pääkaupunkiseudulla nuorison käyttämä katukieli muuttuu maahanmuuttajien ansiosta. Suomenkieli saa kenties uusia lainasanoja esimerkiksi somalinkielestä. Suomen kielihän on saanut aikoinaan vaikutteita ruotsista ja venäjästä, joten kai uussuomalaistenkin kielestä tänne jotain luulisi tarttuvan.
Riikka ei kuulostanut pätkääkään savolaiselta korvaani.
Sensijaan mikään Pekka Holopaisen (urheilutoimittaja) synt. Pori, wikipediassa ei kieli että olisi savosta yhtään,
silti aikoinaan tunnistiin hänestä savolaista ja kerran sitten aloitti urheiluruudun yllättävästi selevällä savon murteella:"Hyvvee iltoo".
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 05, 2023, 20:14:51
Riikka ei kuulostanut pätkääkään savolaiselta korvaani.
Ehkä on niin, että jos tuntee jonkun ihmisen, joka puhuu tietyllä tavalla, ja kuulee myöhemmin jonkun toisen puhuvan samalla tavalla, yhdistää nämä henkilöt mielessään jotenkin. Jos ensimmäinen henkilö on savolaistaustainen, kuvittelee toisenkin olevan, vaikka yhdenmukaisuus puheessa ei liittyisi mitenkään savon murteeseen tai ylipäätään murteisiin.
Riikan selvästi kuuluva R on samanlainen kuin erään tuntemani naishenkilön, joka on syntyään jostakin Lahden seudulta. Kyseessä ei taida kuitenkaan olla Lahden seudun murteeseen kuuluva piirre vaan jostakin muusta syystä johtuva.
En tiedä onko tämäkin yleistä vai savolaisempi tai suvumme piirre mutta verbi tahtoo jäädä yksikköön
"virkaveljet kävivät".. "pojat menivät".. "hoitajat pyysivät" -sijasta jopa tänne tekstinä minulle herkästi läpi tulee:
=> virkaveljet kävi .. pojat meni.. hoitajat pyysi..
Jouduin kerran savolaissukulaista huomauttamaan tästä, kun ei tunnistanut epänormaaliksi/virheeksi.
(Enkä edes tiedä onko oikeastaan virhe! Tuntuu että vois olla nykyään sallittu. Se on niin luonnollista...)
^
Minusta tuo, siis verbi jää yksikköön, on ihan normaalia arkikieltä / puhekieltä.
Kaikissa tapauksissahan yksiköllinen verbi ei edes ole väärin, kun subjekti on monikollinen sana tai sana, joka pitää sisällään useamman yksilöin. Rajanveto verbin lukuun on siis muutenkin hiukan hämärä, vaikka sillekin on olemassa sääntönsä http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314 (http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksik%C3%B6ss%C3%A4/ohje/314)
Korjattu linkki.
En kyllä ymmärrä miten on mahdollista, että vain niillä kerroilla, kun en testaa linkkiä ennen lähetystä, siellä on ääkköisiä rikkomassa linkkiä tai olen sen jotenkin muuten tumpeloinut.
^
Ehjä linkki: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314 (http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksik%C3%B6ss%C3%A4/ohje/314)
Satuin kuulolle kun Alpo Rusia haastateltiin. Jossain vaiheessa hokasin, että Rusi kuulostaa ihan Matti Nykäseltä. Ja kappas: Jyväskylästähän Rusikin on kotoisin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Rusi
Eli kyllä nuo murteet tai paremminkin puheen nuotit kuuluvat vaikka on kauan ollut pois kotiseudultaan.
Murre myös tarttuu helposti. Silloin muinoin, kun olin viisi viikkoa sairaalassa (12 vuotiaana), osastolla sattumoisin oli Pohjois-Karjalasta useampikin tyttö, joiden kanssa aikaa tuli vietettyä. Itse en huomannut mitään kummallista, mutta kun pääsin kotiin, vanhempani huomasivat, että puheeni oli muuttunut. Tietty Itä-Suomalainen tausta minulla on jo kotoa, mutta kotona puhuttiin kyllä ihan "normaalisti", jos ei lasketa mukaan joitain yksittäisiä murresanoja,
Joillain paikkakunnilla puhekielessä ei oikein ole monikon kolmatta persoonaa.
Täysin mutulla fiilailin tota joskus Tampereen osalta niin, että kolmannen persoonan pronominit "hän" ja "he" on korvattu muilla muodoilla. "Se" ja "ne" ehkä tavallisimmillaan mutta myös monilla erilaisilla tavoilla viitata yksilöön tai ryhmään.
Pronomineina "ne" ja "se" noudattavat samaa yksikön kongruenssia. Eli jonkun alueen puhekielessä saattais olla norminvastaista sanoa että "Ne menivät kauppaan" ja nimenomaan pitäis olla "Ne meni kauppaan".
Kirjakielessä normi on toisenlainen ja monikon kolmas on myös pintarakenteelta eri näköinen oma persoonamuotonsa.
Puhekielen ja kirjakielen normien erot sotkee tossa ehkä eniten.
Omasta mielestä puhekielestä ja sen erilaisista normeista ja vaihtelusta, murrealueista ja rekisterien blendaamisesta ois hyvä äidinkielentunneilla puhua enemmän eikä niin että opetettais "vaan kirjakieltä".
Suomen "ei" on alkujaan ollut ihan täysi verbi ja sittemmin apuverbi. Edelleen se taipuu kuten verbit mutta vähitellen se on kai kieliopillistumassa eli siitä on tulossa vähemmän taipuva ja enemmän kieltopartikkeli.
Tää on toinen juttu joka sekoittaa.
Lisäksi ja osin tohon liittyen kieltävissä lauseissa puhekielten normit on erilaisia kuin myöntävissä, mikä sekin ehkä sekoittaa joskus pakkaa.
Ja kuten Hippi toi esiin, siinä on kai vähän sellainen liukuva asteikko, milloin joku monikkomuoto voi olla "nimimäinen" tai käsitteellistyä vain pinnallisesti monikkona niin että yksiköllinen verbimuoto onkin ihan jees.
Huuhkajat vei voiton (puhutaan joukkueesta ja äkkiseltään veivät tuntuis jopa vähemmän luontevalta vaikka olis tietysti mahdollinen)
Huuhkajat tervehtivät lentoasemalle saapuneita kannattajia (puhutaan yksilöistä, ja ellei sitä tehdä jonain joukkueen yhteisenä koordinoituna eleenä, yksikkömuoto olis aika erikoinen valinta)
Tosi omituisena ad hoc esimerkkinä: Kun tarkoitetaan kahdesta osasta koostuvaa työkalua nimeltä sakset, kai se kirjakielessä on monikko. Mutta entä jos tarkoitetaan kivi, sakset ja paperi -leikin yhtä käsimerkkiä?
Onko silloin kirjakielen näkökulmasta väärin sanoa "Sakset on yksi pelin kolmesta, jo sen nimessä esiintyvästä käsimerkein ilmaistavasta elementistä"?
Äkkiseltään ajattelisin että "sakset ovat" ei välttämättä olis tossa väärin, mutta se tuntuis... omituiselta ja mulle tulee siitä selkeästi mieleen nimenomaan konkreettiset sakset.
Kertokaa ihmeessä: Miten te ton näette? Kumpi olis "parempi"?
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 08:44:13
..joka pitää sisällään useamman yksilöin. Rajanveto verbin lukuun on siis muutenkin hiukan hämärä, vaikka sillekin on olemassa sääntönsä http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksikössä/ohje/314 (http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbi%20yksik%C3%B6ss%C3%A4/ohje/314)
Kiitos! Tuo selvensi paljon.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:42:42
Murre myös tarttuu helposti.
Joo! Tässä joulun alla ostin suuren murrekirjan...
https://kantapaikka.net/index.php/topic,263.msg155653.html#msg155653
.. ja viikon pari huomasin tyrkyttäväni sanoja murteella tännekin normitekstiin. Kaippa sitä tehtoo variaatiota teksiinsä. Mutta olisin luullut että tarvitaan livepuhe jotta tarttuu. Ehkä sisäinen äänikin riittää. Tuon kirjan kanssa pitää siis olla varovainen! ;)
MO:lle: "Sakset on" on ilman muuta parempi miun korvalle.
^
Ihmisapina on leikillinen matkija ja varioija. Lajin kehityksen moottoreita.
Kirjat ovat kuin sukupuolitaudit. Kirjoituksista tarttuu ajatuksia, ajattelutapoja, näkökulmia, sanoja, kirjoitus-ja puhetapoja, lukutapoja,..lukemattomia ja luettuja kielellisiä vaikutteita.
Tämä kartta paljastaa, mistä olet kotoisin - YLE (29.12.2022):
https://yle.fi/a/74-20010020 (https://yle.fi/a/74-20010020)
Ei järin hyvä kartta, osin toimii. Omalla kotiseudullani huomaan pientä virhettä, mutta ehkä suurinpiirtein?
Murteet eivät ole muuten kiinnostaneet pätkääkään, mutta Päätalon kirjoissa ne tekevät vaikutuksen.
Siellä on mm neesmuoriksi kutsuttu nainen, joka toistelee "nees" tai "non nees".
Kamilaitseminen tarkoittaa epävarmaa kulkua liukkaalla. Ehki lienee aika samaa kuin edes. Toinni on jäänyt minulle merkitykseltään aika epäselväksi.
Tiämmä on Rousto-Villen joka lauseen alussa ja roustoaminen on tuhmien tekemistä. Tosin se taitaa olla vain Villen keksimä ja käyttämä termi.
Taidan olla sitä sukupolvea, jolle Päätalo ei enää ollut merkittävä. Olisihan se, jos Suomen lähihistoriaan haluaa perehtyä.