Kun jollekin maalle asetetaan esimerkiksi taloudellisia pakotteita, onko pakotteista todellista hyötyä vai ovatko pakotteiden hyödyt vain kuvitteellisia? Ymmärtääkseni maille kuten Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Syyria ja olikos se Venezuela olisi asetettu kansainvälisiä talous- ja muita pakotteita, mutta onko noilla pakotteilla saatu aikaiseksi mitään todellista poliittista muutosta kyseisissä maissa yhtään mihinkään suuntaan?
Ymmärtääkseni noiden maiden kansalaiset kyllä kärsivät pakotteista, mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan yleellisestä elämästä taikka kannatuksestaan suuremmin pulaa. Syyriassa on ja Venezuelassa lähes on sotatila, mutta se skisma on ollut noissa maissa ennen jo pakottaitakin enkä ole ainakaan rekisteröinyt, että nykyisten hallitsijoiden suosio noissa maissa olisi pakotteiden asettamisen jälkeen muuttunut käytännössä mihinkään suuntaan. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
EDIT: tässä voisi samalla pohtia ja spekuloida olisiko olemassa jotain toimivia/parempiakin keinoja?
Pakotteet on hyvä, vaikka kansa kärsii, koska silloin kärsijämaa voi oikeistua, suhteessa pakotteenantajaan.
Pakolaispotentiaaliset eivät tarvitse kärsimystä, jotta oikeisua alkaisi ilmetä, suhteessa heidän omaan maahansa, jolloin heidän täytyy turvautua maahan, jossa oikaisua ei tarvita, jolloin oikaisutarpeiset, voivat jäädä oikaisematta, koska eivät vaikuta enää.
Vaihtelu virkistää, vinkkeleiden valinnassakin.
Kyllähän pakotteet kyseisen maan taloudelle ovat tehokkaita, kuten Iranissa. Toki sivuttaisvaikutukset ovat ikäviä, kun hallinto siirtää nuo pakotteiden aiheuttamat ongelmat kansalle, kuten Iranissa.
Olen kovasti ihmetellyt sitä, miksi iranilaiset ovat niin nysvääjiä, etteivät kykene kumoamaan tuota fasismihallintoaan? Toki se on rakentanut sisäistä valvontaansa jo 80-luvulta saakka, joten riskit ovat suuria... :( Mutta kyllähän NL ja DDR:kin kaadettiin?
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 17, 2019, 22:01:29Kyllähän pakotteet kyseisen maan taloudelle ovat tehokkaita, kuten Iranissa. Toki sivuttaisvaikutukset ovat ikäviä, kun hallinto siirtää nuo pakotteiden aiheuttamat ongelmat kansalle, kuten Iranissa.
Jos päättäjät ovat ulkovalloille mieleen, niin miten kansa ajattelee tällaisten sopivuudesta, omia etuja ajatellen, suhteessa muihin maihin. Vaikka kehittyvissä maissa olisi diktatuurisempaa, niin vaiheeseen ei ole sovitettavissa millaista johtoa vain. Ei Suomeenkaan käy liian paljon aikaansa edellä oleva päättäjistö. Sama muualla.
Kauppapakotteet ulospäin häiritsevästi vaikuttavana, tai kyseenalaisena, vaativat reagointia, tosin painostaminen alkaa olla jo vähän niin ja näin. Voi olla pois suhteista, joka ongelmallinen.
Joku voi tehdä kauppaa kyseenalaisen maan kautta, ja ongelma voi tietyn suhteen takia ilmetä, yhä, siinä kun oma kauppa ei saa etua, vaan kyseenalaisen kanssa kauppaava nappaa siivut. Tässä voi taas reagoida, jos on haitalliseksi päätyvää kaupantekoa, muiden osalta.
Voiko näin lähestyä asiaa? Ei tarvita pakotusta, eikä pakkokeinoja, vaan valitaan itse se, mikä on jotenkin toimivuutta edistävää. Tilanteet vaihtuu ajastaan, eri maitten suhteen. Palautteet vaikuttaa. Lukituksen sinetöinti voi olla ongelmallista, ja pitemmällä aikavälillä enemmän.
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 17, 2019, 20:23:24
Kun jollekin maalle asetetaan esimerkiksi taloudellisia pakotteita, onko pakotteista todellista hyötyä vai ovatko pakotteiden hyödyt vain kuvitteellisia? Ymmärtääkseni maille kuten Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Syyria ja olikos se Venezuela olisi asetettu kansainvälisiä talous- ja muita pakotteita, mutta onko noilla pakotteilla saatu aikaiseksi mitään todellista poliittista muutosta kyseisissä maissa yhtään mihinkään suuntaan?
Ymmärtääkseni noiden maiden kansalaiset kyllä kärsivät pakotteista, mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan yleellisestä elämästä taikka kannatuksestaan suuremmin pulaa. Syyriassa on ja Venezuelassa lähes on sotatila, mutta se skisma on ollut noissa maissa ennen jo pakottaitakin enkä ole ainakaan rekisteröinyt, että nykyisten hallitsijoiden suosio noissa maissa olisi pakotteiden asettamisen jälkeen muuttunut käytännössä mihinkään suuntaan. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
EDIT: tässä voisi samalla pohtia ja spekuloida olisiko olemassa jotain toimivia/parempiakin keinoja?
Yhdenkään mainitsemistasi maiden johtajien suosiota ei ole mitattu rehellisissä vaaleissa.
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 17, 2019, 23:04:03
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 17, 2019, 20:23:24
Kun jollekin maalle asetetaan esimerkiksi taloudellisia pakotteita, onko pakotteista todellista hyötyä vai ovatko pakotteiden hyödyt vain kuvitteellisia? Ymmärtääkseni maille kuten Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Syyria ja olikos se Venezuela olisi asetettu kansainvälisiä talous- ja muita pakotteita, mutta onko noilla pakotteilla saatu aikaiseksi mitään todellista poliittista muutosta kyseisissä maissa yhtään mihinkään suuntaan?
Ymmärtääkseni noiden maiden kansalaiset kyllä kärsivät pakotteista, mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan yleellisestä elämästä taikka kannatuksestaan suuremmin pulaa. Syyriassa on ja Venezuelassa lähes on sotatila, mutta se skisma on ollut noissa maissa ennen jo pakottaitakin enkä ole ainakaan rekisteröinyt, että nykyisten hallitsijoiden suosio noissa maissa olisi pakotteiden asettamisen jälkeen muuttunut käytännössä mihinkään suuntaan. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
EDIT: tässä voisi samalla pohtia ja spekuloida olisiko olemassa jotain toimivia/parempiakin keinoja?
Yhdenkään mainitsemistasi maiden johtajien suosiota ei ole mitattu rehellisissä vaaleissa.
Se on täysin sivuseikka.
Kuitenkin kirjoitit: ...mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan ylellisestä elämästä taikka kannatuksesta suuremmin pulaa.
Esimerkiksi Venäjällä pakotteet ovat kohdistettu Putinin lähipiiriin ja muuhun eliittiin.
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 17, 2019, 23:18:12
Kuitenkin kirjoitit: ...mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan ylellisestä elämästä taikka kannatuksesta suuremmin pulaa.
Esimerkiksi Venäjällä pakotteet ovat kohdistettu Putinin lähipiiriin ja muuhun eliittiin.
Mutta kun se on nimenomaan herttaisen yhdentekevää. Ketään ei kiinnosta, mitkä ovat ne absoluuttiset kannatuslukemat sillä diktaattorit tai sellaisilta vaikuttavat tahot eivät selvästi koe mitään selaista uhkaa kansalaistensa taholta, että katsoisivat tarpeelliseksi muuttaa sitä politiikkaa, jonka vuoksi pakotteet on alun perin asetettu. Etkö sinä todella osaa poimia normalista tekstistä olennaista?
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 17, 2019, 23:18:12
Kuitenkin kirjoitit: ...mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan ylellisestä elämästä taikka kannatuksesta suuremmin pulaa.
Esimerkiksi Venäjällä pakotteet ovat kohdistettu Putinin lähipiiriin ja muuhun eliittiin.
Pakotteet haittaavat toki tavisvenäläisiä. Jossain vaiheessa herää kysymys siitä, parantaako Putinin hallinto (joka aiheuttaa kv. pakotteita) venäläisten elinolosuhteita, vai onko Putinin hallinto este sille?
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:26:36
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 17, 2019, 23:18:12
Kuitenkin kirjoitit: ...mutta samaan aikaan poliittisella eliitillä ei vaikuta noissa maissa olevan ylellisestä elämästä taikka kannatuksesta suuremmin pulaa.
Esimerkiksi Venäjällä pakotteet ovat kohdistettu Putinin lähipiiriin ja muuhun eliittiin.
Mutta kun se on nimenomaan herttaisen yhdentekevää. Ketään ei kiinnosta, mitkä ovat ne absoluuttiset kannatuslukemat sillä diktaattorit tai sellaisilta vaikuttavat tahot eivät selvästi koe mitään selaista uhkaa kansalaistensa taholta, että katsoisivat tarpeelliseksi muuttaa sitä politiikkaa, jonka vuoksi pakotteet on alun perin asetettu. Etkö sinä todella osaa poimia normalista tekstistä olennaista?
Mitä keinoja sitten haluaisit tilalle, jos rosvovaltioiden toimintaan tulisi puuttua, kun talouspakotteet eivät ole hyvä keino?
Kyselen Toope ihan samaa tuossa aloitusviestissäni. En tiedä ovatko pakotteet hyvä tai huono keino mutta ainakaan pakotteet eivät vaikuta olevan toimiva keino. Eikä se ole minun syyni, vaan diktaattorien. Pakotteet eivät selvästi vaikuta heihin tavalla, jolla haluaisimme niiden vaikuttavan.
Pakotteiden tarkoituksena on niiden kohdistaminen Putinin lähipiiriin joka on Venäjällä ainoa taho jolla voi olla vaikutusta Putiniin. Aikaahan se vaatii.
Pakotteet ovat matalaintensiivistä sotaa. Ne kohdistetaan pahiksiin, joita vastaan ei ole esittää uskottavaa causus belliä tai ei ole mitään toivoa oiken sodan voittamisesta. Ketkä sitten ovat pahiksia onkin aivan toinen kysymys.
Lainaus käyttäjältä: Juha - toukokuu 17, 2019, 20:39:00
Pakotteet on hyvä, vaikka kansa kärsii, koska silloin kärsijämaa voi oikeistua, suhteessa pakotteenantajaan.
Anna vähän konkretiaa väitteelle. En nimittäin muista yhtäkään tapausta, jolloin kärsijämaa olisi jotenkin 'oikeistunut'. Jos maassa on tarpeeksi vahva oppositio, se heivaa huonon hallinnon syrjään ilmankin, ja jos ei, eivät keinotekoiset pakotteet opposition asemaa ulkoapäin vahvista. Pikemminkin päinvastoin, koska maan oppositio luonnostaan hakee tukensa usein ulkomaisista esikuvistaan maan sisäisen tradition puuttuessa.
Sitä paitsi mikään ei takaa, että pakotteita määräävät suurvallat olisivat tuolloin olleet 'oikeellistavalla' asialla. Ainoa syy miksi muut maat katselevat toiseen suuntaan Yhdysvaltain määräillessä yksisuuntaisia taloussaartoja on se, että Yhdysvallat on vastustettavaksi öykkäriksi liian iso*. Muuten se olisi Yhdysvallat itse, jonka kanssa muut maat, eurooppa mukaan lukien, lopettaisivat kaupankäynnin.
On kuvaavaa, miten mullahien Iran noudattaa paremmin kansainvälistä oikeutta kuin sen kansanvaltaista järjestystä esittävä vastapuoli ja läntisen maailman perinteinen johtaja.
Washingtonissa ollaan niin tottuneita johtamaan imperiumia, ettei siellä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa hahmoteltaessa edes muistella, missä maiden väliset rajat kulkevat. Esimerkiksi Iranin vastaisten pakotteiden perusteet ovat siksi huterat, että niiden 'muiden maiden sisäisiin asioihin sekaantumista' koskevat argumentit sopisivat paljon paremmin pakotteiden asettajaan itseensä.
Ei ihme jos länsimaiden legitimiteetti kärsii kolmannessa maailmassa, kun suvereniteetin kansainvälinen periaate katoaa heti siirryttäessä Yhdysvaltain maaperältä Iranin maaperälle.
Minäkään en pidä mullahien teokratiasta Iranissa. En vain pysty erottamaan, missä mielessä Washingtonin haukat olisivat yhtään kehittyneempiä niistä puoliapinoista, jotka pitävät majaa Teheranin valtaapitävissä kabineteissa. Tarkoitan että minulle ölöpölö-heimo ja ugabuga-heimo ovat intellektuaalisesti aivan yhtä viehättäviä. Toisella heimoista vain on enemmän helikoptereita ja keihäitä, ja isompi markkinointikoneisto. Sisäpoliittisesti Yhdysvallat tietenkin hakkaa Iranin minä päivänä hyvänsä, jos vertailemaan ryhdytään. Yhdysvalloissa se tosin ei johdu niin paljoa maan istuvasta johdosta kuin se haluaisi ajatella.
*se on kiinnostavaa kyllä myös peruste, johon maan ulkopolitiikka tällä hetkellä nojaa.
Lainaus käyttäjältä: Laika - toukokuu 18, 2019, 14:53:11
On kuvaavaa, miten mullahien Iran noudattaa paremmin kansainvälistä oikeutta kuin sen kansanvaltaista järjestystä esittävä vastapuoli ja läntisen maailman perinteinen johtaja.
Mikähän ihmeen väite tuo on, kun Iran yrittää levittää lonkeroitaan yli Lähi-idän ja kiistää Israelin olemassaolon oikeuden. ???
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 21:56:54
Lainaus käyttäjältä: Laika - toukokuu 18, 2019, 14:53:11
On kuvaavaa, miten mullahien Iran noudattaa paremmin kansainvälistä oikeutta kuin sen kansanvaltaista järjestystä esittävä vastapuoli ja läntisen maailman perinteinen johtaja.
Mikähän ihmeen väite tuo on, kun Iran yrittää levittää lonkeroitaan yli Lähi-idän ja kiistää Israelin olemassaolon oikeuden. ???
Naapuriketjussa on Kopekin tarjoama hyvä linkki aiheeseen. Lue se - ajatuksella. Maailma ei sittenkään ole sellainen kuin Fox kertoo.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 16, 2019, 06:33:51
...
http://www.german-times.com/are-the-us-israel-and-saudi-arabia-preparing-for-regime-change-in-iran/
Totta kai Israel, USA, ja likipitäen koko muu maailma haluaisi Iraniin vallanvaihdosta, niin sairas tuo hallinto on.
Hirttää julkisesti homoja, vainoaa islamin ulkopuolisia, teloittaa toisinajattelijoita, vainoaa vähemmistöjä, sortaa räikeästi naisia, kyseenalaistaa toisten maiden olemassaolonoikeuksia, räyhää Irakissa ja Syyriassa yrittäen viedä sinne shiialaista totalitarismia jne. jne. Jokainen järkevä ihminen haluaa, että Iranin pappisvalta kaatuu.
Täälläkin lähinnä kommarit puolustelevat Irania, koska on USA:n vastainen ja vain sen vuoksi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 23:30:36
Totta kai Israel, USA, ja likipitäen koko muu maailma haluaisi Iraniin vallanvaihdosta, niin sairas tuo hallinto on.
Toope ota nyt jo pää pois perseestäsi.
LainaaHirttää julkisesti homoja, vainoaa islamin ulkopuolisia, teloittaa toisinajattelijoita, vainoaa vähemmistöjä, sortaa räikeästi naisia, kyseenalaistaa toisten maiden olemassaolonoikeuksia, räyhää Irakissa ja Syyriassa yrittäen viedä sinne shiialaista totalitarismia jne. jne. Jokainen järkevä ihminen haluaa, että Iranin pappisvalta kaatuu.
Eivät nämä haittaa itseäsi silloin kun rikollisena osapuolena olisivat konservatiiviset kristityt, joten mitä sinä kuvittelet argumentoivasi tällä? Mistä sinä olet Toope huolissasi? Siitäkö on nyt kyse, että sinua harmittaa kun kristityt eivät saa olla samanlaista ihmissaastaa kuin kuvittelemasi pahikset?
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 23:33:29
Siitäkö on nyt kyse, että sinua harmittaa kun kristityt eivät saa olla samanlaista ihmissaastaa kuin kuvittelemasi pahikset?
Eivät ihmiset ole ihmissaastaa, jotkin kulttuurit ja poliittiset mallit nnjoo...?
Kannattaa olla valmis miettimään sitä, mitä on liittoutuminen, ja klikkiytyminen, ja mitä se hyvin helposti on, tietyssä vaiheessa, ja miten realistista on välttää sen erilaiset ajautuma-skenaariot, ja niihin liittyvät ongelmat, tai tosiaan tulla toimeen, rakennetun ja kylkiäisten kanssa.
Liittouttumista kohtaan voi löytyä relevantteja tekijöitä, jotka painavat, ja ovat voimia, joita ei kannata pyrkiä häivyttämään miten sattu, että liittoutuminen toteutuisi.
Lähi-Socru oli aikoinaan klikkien kannalla, tosin vaati, että klikit saavat toimintaedellytyksiä tasapuolisesti. Samoin kuin yksilöt, demokratiassa, vaikka tietyltä sopivilta osin klikkien keinoin. Sopivuus onkin tuossa se juttu, että miten vahvasti voi klikeistä alkaa elämään.
Kun menee vahvimpien skabaksi, niin siinä jää pienet jalkoihin, eikä vahvimmatkaan koe erityisempää elämänvoimaa, vaan latistumaa, jota voi sanoa parhaiten kuvaavasti masentavaksi, potentiaalisempaan tilanteeseen nähden, jonka saa lisäksi ilman vaivaa.
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:26:36Ketään ei kiinnosta, mitkä ovat ne absoluuttiset kannatuslukemat sillä diktaattorit tai sellaisilta vaikuttavat tahot eivät selvästi koe mitään selaista uhkaa kansalaistensa taholta, että katsoisivat tarpeelliseksi muuttaa sitä politiikkaa, jonka vuoksi pakotteet on alun perin asetettu.
Paitsi romahduksen hetkellä, jolloin valtion rakenteet eivät merkitse, vaan ne luhistuvat jalkoihin, kun eivät voi toimia mitenkään. Silloin tosin ei enää ole vara mihinkään pitkällisempään. Jos sitä haetaan, on turvautuminen ulkopuolisiin.
Se on hajoita ja hallitse, jota ajatellaan joskus olevan rakentamistyyppinä länsimaissa, kauttaaltaan. Malli on yksinkertainen, ja perustuu varmaan mahdollisiin linjoihin, joita olemassa, meistä riippumatta. Vähän kuin ruoka vääjäämättömyytenä, jota täytyy saada, vaikka kuinka päättyisi ajattelemaan, että on huono juttu, joissain tilanteissa, kun voi johtaa ties mihin.
Yksityistäminen nähdään höttörakenteiden saalistuksena. Resurssit pois, jolloin kauppasaartoa koskeva tilanne syntyy, tarvitsijoita kohtaan, jolloin rakenteista päädytään ajattelemaan luontevasti toisella tavoin. Ilmiön voi nähdä myös maiden sisäisesti.
Tällaisissa teemoissa auttaa tosiaan nähdä metsä puilta. Kun tietyt linjat asiat näkee läpilyövinä kaikessa, voi olla paljon paremmin mukana siinä yksittäisemmässä.
Miksi tällaista sitten tulisi jatkuvasti kertomassa olla kertomassa, jotenkin tajuttavuutta löytäen, että seikka jotenkin valkenisi? Ehkä juttu toimii mielellistä tasoa myöten, kun pakko on sopeuttaa sekin siihen, mikä on vallitsevuus.
Muutokset joskus ovat inhottava kokonaisvaltaisia, ja kytkentäisiä, ja niiden edellytykset eivät välttämättä toteudu missä reutoamisessa vain, silmälaput sivuille laitettuina.
Mitä historian henkilöihin tutustunut, pläjäys-tasolla, niin viittaisin viimeaikaisimpaan, johon törmännyt, yhden pläjäyksen herättämänä: H. L. Mencken. Näitä on ajoittain, tosin harva tajua, että joku näkee kaiken läpi, tai se on mahdollista, ja ilmaisee asian niin, että tajuava tosiaan tietää, että ei ole yksin havaintojensa kanssa.
Korjaan edellistä viestiä:
Muutokset joskus ovat inhottava kokonaisvaltaisia, ja kytkentäisiä, ja niiden edellytykset eivät välttämättä toteudu missä reutoamisessa vain, silmälaput sivuille laitettuina.
==>>
Muutosvalmiutta lähestyminen on joskus inhottava kokonaisvaltaisen, ja kytkentäisen takana, ja edellytykset tuossa pyrkimisessä, eivät välttämättä toteudu missä reutoamisessa vain, silmälaput sivuille laitettuina.
Tuokin voi vielä johtaa liikaa kyseenalaisiin mielikuviin. Muutosvalmiuden jos kytkee turhasta luopumiseen, ja kytkennän höllentämiseen, voi tosiaan voimien sitomispakon sijaan saada samaa, ilman sidontaan liittyvää resurssihukkaa. Aina tarvitsee jotain varmistaa voimalla, jos kykyä ei ole.
Voima muuten, ja sen käyttö, ja etenkin vahva nojaamislinja on tappiota, sitä mukaa, vaikka hetkellisesti voi olla tarpeen, ja voimakäyttökyvyn merkitys korostuisi joskus. Toisaalta, jos äärivoimavalmiutta pitää yllä liikaa, on se kohta sekin kyky pois, vaikka tarvetta ilmenisi.
Lainaus käyttäjältä: Juha - toukokuu 19, 2019, 09:34:24
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:26:36Ketään ei kiinnosta, mitkä ovat ne absoluuttiset kannatuslukemat sillä diktaattorit tai sellaisilta vaikuttavat tahot eivät selvästi koe mitään selaista uhkaa kansalaistensa taholta, että katsoisivat tarpeelliseksi muuttaa sitä politiikkaa, jonka vuoksi pakotteet on alun perin asetettu.
Paitsi romahduksen hetkellä, jolloin valtion rakenteet eivät merkitse, vaan ne luhistuvat jalkoihin, kun eivät voi toimia mitenkään. Silloin tosin ei enää ole vara mihinkään pitkällisempään. Jos sitä haetaan, on turvautuminen ulkopuolisiin.
Kovin hidasta tuo romahduksen odottelu kuitenkin. Pohjois-Koreaa vastaan on ollut pakotteita jo useampi kymmenen vuotta, eikä mitään tapahdu. Ja itse asiassa sekin pakotteista mahdollisesti johtuva kehitys, jota on ollut, on ollut ydinaseen kehitys, joka tuskin on sitä kehitystä mitä pakotteilla on toivottu saatavan aikaan.
On erilaisia sinnittelijöitä, maailman valtioissa.
Toisaalta, on erilaisia mahdollisuuksia luoda painetta, eri maihin. Maiden hajoittamisen helppous vaihtelee. Osa voi hajoilla spontaanisti, tai riittää tarjota jotain pientä edistävyyttä. Osaa ei tarvitse hajoittaakkaan, vaan järjestelyt toimivat paremmin, ja luoduin infroin, joiden pysyttämisessä voi säästää.
Hajoittajan vinkkeli on omanlaisensa. Erilaisuutta jos haluaa tuntea, niin varmaan tämäkin on eräs katselukulma, joka voi avartaa. Avartuimisesta on voi olla hyötyä. Toisen tahon erilaisuuden tarkempi tunteminen voi olla viimein kaikkien eduksi.
L:
Hajoittaminen menetelmänä, ei sekään ole itsestäänselvästi joko hyvä, tai paha, vaikka hyvin nähtynä mentelmänä harvemmin tällaista tarkastellaan. Voi olla, että hajoittamiseen yhdistäminen positiiviseen, on jo saman tien sellaista, mikä voi olla erittäin haastava, ajatuksena.
Jotta jotain voitaisiin realistisesti, ja luontevasti miettiä toisin, kun tiedetään, että kestävyystekijät varmuudella saatava toisin, niin itseä kohtaankin voi olla hajoittava, onnistuen, ja myös niin, että kriisin riskit eivät poikkea siitä lähdöstä, jonka ulkopuolisen kontribuutio tuo.
Useimmiten hajoittaminen on todennäköistä liittää kyseenalaisuuteen, alustavaotteisesti. Puhutaan anarkista, jolloin alasajoilla ei välttämättä ole tavoitteena kovin kehityksellistä. Itse luodut haasteet voi viitata kypsään tahoon. Näissä laskeutuminen ajelehtijaksi, tai potkupalloksi on taantumis-linjaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 23:30:36
Totta kai Israel, USA, ja likipitäen koko muu maailma haluaisi Iraniin vallanvaihdosta, niin sairas tuo hallinto on.
Hirttää julkisesti homoja, vainoaa islamin ulkopuolisia, teloittaa toisinajattelijoita, vainoaa vähemmistöjä, sortaa räikeästi naisia, kyseenalaistaa toisten maiden olemassaolonoikeuksia, räyhää Irakissa ja Syyriassa yrittäen viedä sinne shiialaista totalitarismia jne. jne. Jokainen järkevä ihminen haluaa, että Iranin pappisvalta kaatuu.
Täälläkin lähinnä kommarit puolustelevat Irania, koska on USA:n vastainen ja vain sen vuoksi.
Vihollisia kannattaa etsiä, ellei niitä luonnostaan ole. Kiinastakin voi saada vihollisen, jos sitä oikein hakemalla hakee.
Ehkä tämä maailmanaika onkin hieman huono, ennen niitä vihollisia oli ihan hakemattakin, eurooppalaistetkin kahakoivat innolla keskenään.
https://www.hs.fi/talous/art-2000006111660.html
Huawein liian hyvä menestys on varmaan hyvä torpata sekin, google joutuu siinä tanssimaan "jonkun" pillin mukaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 23:30:36Totta kai Israel, USA, ja likipitäen koko muu maailma haluaisi Iraniin vallanvaihdosta, niin sairas tuo hallinto on.
Hirttää julkisesti homoja, vainoaa islamin ulkopuolisia, teloittaa toisinajattelijoita, vainoaa vähemmistöjä, sortaa räikeästi naisia, kyseenalaistaa toisten maiden olemassaolonoikeuksia, räyhää Irakissa ja Syyriassa yrittäen viedä sinne shiialaista totalitarismia jne. jne. Jokainen järkevä ihminen haluaa, että Iranin pappisvalta kaatuu.
Täälläkin lähinnä kommarit puolustelevat Irania, koska on USA:n vastainen ja vain sen vuoksi.
Jotta ulkopuolinen voisi puuttua tällaiseen, niin tarvittaisiin joitain odotuksia siltä, miten tällaista maata voi aloittaa lähestyä.
Voi olla, että kun maa on tietynlainen, on tavallaan vapaat kädet sen suhteen, tehdä mitä vain. Aina on toiminta parempaa, vaikutelmana.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 20, 2019, 10:50:48
Huawein liian hyvä menestys on varmaan hyvä torpata sekin, google joutuu siinä tanssimaan "jonkun" pillin mukaan.
Liian hyvää ei kannata tehdä...
https://www.tekniikkatalous.fi/metallitekniikka/2008-12-05/CIA-tuhosi-Rauma-Repolan-parhaan-bisneksen-3263996.html
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 20, 2019, 11:13:16
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 20, 2019, 10:50:48Huawein liian hyvä menestys on varmaan hyvä torpata sekin, google joutuu siinä tanssimaan "jonkun" pillin mukaan.
Liian hyvää ei kannata tehdä...
https://www.tekniikkatalous.fi/metallitekniikka/2008-12-05/CIA-tuhosi-Rauma-Repolan-parhaan-bisneksen-3263996.html
Riippunee siitä, kenelle ehkä päätyy. Näissä kohden ollaan yleensä tarkkoja, ja jos valtaa päättää, se näkyy.
Jos Kiina ei ole ongelma, niin tämä tietysti laittaa miettimään, miksi ei ole ongelma. Siinä on jo salaliittoteoria-ainesta, perustellusti, arvelun pohjaksi.
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 19, 2019, 13:32:11
Lainaus käyttäjältä: Juha - toukokuu 19, 2019, 09:34:24
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:26:36Ketään ei kiinnosta, mitkä ovat ne absoluuttiset kannatuslukemat sillä diktaattorit tai sellaisilta vaikuttavat tahot eivät selvästi koe mitään selaista uhkaa kansalaistensa taholta, että katsoisivat tarpeelliseksi muuttaa sitä politiikkaa, jonka vuoksi pakotteet on alun perin asetettu.
Paitsi romahduksen hetkellä, jolloin valtion rakenteet eivät merkitse, vaan ne luhistuvat jalkoihin, kun eivät voi toimia mitenkään. Silloin tosin ei enää ole vara mihinkään pitkällisempään. Jos sitä haetaan, on turvautuminen ulkopuolisiin.
Kovin hidasta tuo romahduksen odottelu kuitenkin. Pohjois-Koreaa vastaan on ollut pakotteita jo useampi kymmenen vuotta, eikä mitään tapahdu. Ja itse asiassa sekin pakotteista mahdollisesti johtuva kehitys, jota on ollut, on ollut ydinaseen kehitys, joka tuskin on sitä kehitystä mitä pakotteilla on toivottu saatavan aikaan.
Ehkä romahdusta hidastaa laki jonka avulla valtionjohdon arvosteleminenkin on tuomittavaa. Venäjällä lakia on jo käytetty tarkoitukseensa mahdollisen opposition tukahduttamiseen.
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 20, 2019, 12:15:24Ehkä romahdusta hidastaa laki jonka avulla valtionjohdon arvosteleminenkin on tuomittavaa. Venäjällä lakia on jo käytetty tarkoitukseensa mahdollisen opposition tukahduttamiseen.
Entä silloin, kun asiaa varten ei edes tarvitse miettiä lakien käyttämisiä?
Vähänkö hulppeeta !!
Silloin on jo kaikki toivo mennyttä.
Lainaus käyttäjältä: Saares - toukokuu 20, 2019, 13:20:31Silloin on jo kaikki toivo mennyttä.
Miten tällainen näkyy, tai on todennettavissa? Mitä merkkejä?
Pohjois-Korea.
En osaa ajatella. Paha tilanne, ei aina liity toivoon, tai toivon menetykseen, eikä toisaalta hyväkään tilanne.
Toivottomuus koettuna tilana on joka tapauksessa vaikuttava, ja jos pitkällinen, niin kielteisyys tuskin on tila, johon voidaan tyytyä, mitä sitten aikaansaatavaksi kaivataankin, tai mistä objektiivisemmasta todellisuudesta lähdetään.
Toivottomuus on hankala juttu, ja hyvin todellinen, oli objektiivisemmin kokonaisuutena hyvä, tai surkea tilanne. Selitys tälle faktanomaiselle voi olla se, että toivottomuus on lähitilannetta, kokemuksellista.
Objektiivisesti ottaen voi olla miten vain, mutta jos se ei kolahda, niin voi kuvitella sitä toivottomuusboostia, joka syntyy sen jälkeen, kun edes isosti vaikuttava ei tunnu missään. Kyseessä voi olla toivottomuuden tasot, jotka eivät enää ole järkevästi verrattavia.
Selkeä toivottomuus tunnetilana, ja kurjat olosuhteet ovat kärkikasautumallisuuteen liittyviä, samalla tapaa kuin toivottomuus, objektiivisemmin ottaen, hyvissä oloissa. Jälkimmäinen voi olla pahempi, koska eka on jotenkin luontevaa vielä nähdä. Toinen äärityyppi on sietämättömämpää, myös sen toivottomuuden lisäksi.
Kastijakoon liittyy toivottomuus, tosin luontevuus ehkä yritetty maksimoida, vaikka luontevuutta olisi ilman lievittelyjäkin selkeästi enemmän, kuin tilanteessa, jossa eriarvoisuus tilana olisi tehty jotenkin sietämättömäksi.
Vaikea sanoa, millä tavoin eri linjoja lähtee toivottomuustilanteista, itse kullekin, jos ajatellaan, että on olemassa eri tavoin sijoituttuvia, toivoon, ja toivottomuuteen nähden.
Tällaista voi olla kelattu joskus auki, jos osaa etsiä, jo löydettyä läpikäyntiä.