Miksei ihminen muista täydellisesti kaikkea näkemäänsä, kokemaansa, kuulemaansa ja lukemaansa?
Aivot ja keho voisi sen varmasti halutessaan tehdä
Lainaus käyttäjältä: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/455-eksatavua-grammassa-dna-tallentaa-tehokkaimmin-tietoa-peittoaa-muut-muistit/0f470209-76db-33c7-b64f-1757eca0c56bIhmisen luomat tallennusvälineet kehittyvät jatkuvasti, mutta luonnon näkökulmasta ne ovat naurettavia. Dna pystyy tallentamaan tietoa moninkertaisesti verrattuna ihmistekeleisiin, kertoo ExtremeTech.
Ihmisen dna varastoi tietoa siitä, millainen ihminen on. Tuo tieto kulkee myös aina mukana, joten sitä ei voi unohtaa tai hukata.
Tallennustilan tarve kasvaa kasvamistaan, kun pilvipalvelut yleistyvät. Digitaaliset arkistot kasvavat, mutta tallennustilan määrä ei välttämättä pysy tahdissa. On riski, että suuri osa aikaamme koskevasta tiedosta tuhoutuu tai tuhotaan.
Vuonna 2012 Harvardin yliopisto onnistui tallentamaan grammaan dna:ta 700 teratavua tietoa. Tällaisesta tiheydestä muut tallennusvälineet voivat vain uneksia.
Teoriassa dna-ketjun muodostavien nukleiinihappojen avulla voidaan varastoida 455 eksatavua tietoa grammaa kohden. Se on enemmän kuin tietoa on varastoitu koko maailmassa.
Dna on lisäksi pitkäikäinen muisti. Se toki on haurasta ja hajoaa herkästi, mutta se on vakaata, jos siihen ei kohdistu ulkoisia voimia. Dna-ketjut voivat säilyä miljoonia vuosia.
Kysymys on siis siitä, että se ei ole ihmislajille hyödyllistä eikä tarpeellista. Saman on joku jo huomannutkin lausuessaan: "Tieto lisää tuskaa". Jotkut tosin ovat kehittäneet mestarillisen unohtamisen taidon, eivät muista edes kätkeneensä kymmeniä tuhansia käteistä kukkapenkkiin tai toimineensa keskitysleirin vartijana.
Nyt ovat ilmastomuutoksen kieltäjät ja tieteen vastustajat alkaneet käyttää tätä menetelmää ongelmien ratkaisussa: Unohdetaan koko ongelman olemassaolo eikä oteta sitä huomioon. Näin voimme jatkaa perseilyä loputtomasti.
Olisi tosi mielenkiintoista jos muistaisi kaiken. Voisi keskustella ja pitää mahtavia puheita pelkillä sitaatinpätkillä kaikesta maailmankirjallisuudesta, eikä ainoastaan Tuntemattomasta, se olisi hauskaa.
Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.
Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.
Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.
Aivojen tapaan toimivat muistit olisivat kuitenkin mielestäni epäluotettavia. Kysymyksessä voisivat olla VTMP-muistit. (Vääristyneen Todellisuuden Muisti Piiri)
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 17, 2019, 11:43:37
Miksei ihminen muista täydellisesti kaikkea näkemäänsä, kokemaansa, kuulemaansa ja lukemaansa?
Aivot ja keho voisi sen varmasti halutessaan tehdä
Lainaus käyttäjältä: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/455-eksatavua-grammassa-dna-tallentaa-tehokkaimmin-tietoa-peittoaa-muut-muistit/0f470209-76db-33c7-b64f-1757eca0c56bIhmisen luomat tallennusvälineet kehittyvät jatkuvasti, mutta luonnon näkökulmasta ne ovat naurettavia. Dna pystyy tallentamaan tietoa moninkertaisesti verrattuna ihmistekeleisiin, kertoo ExtremeTech.
Ihmisen dna varastoi tietoa siitä, millainen ihminen on. Tuo tieto kulkee myös aina mukana, joten sitä ei voi unohtaa tai hukata.
Tallennustilan tarve kasvaa kasvamistaan, kun pilvipalvelut yleistyvät. Digitaaliset arkistot kasvavat, mutta tallennustilan määrä ei välttämättä pysy tahdissa. On riski, että suuri osa aikaamme koskevasta tiedosta tuhoutuu tai tuhotaan.
Vuonna 2012 Harvardin yliopisto onnistui tallentamaan grammaan dna:ta 700 teratavua tietoa. Tällaisesta tiheydestä muut tallennusvälineet voivat vain uneksia.
Teoriassa dna-ketjun muodostavien nukleiinihappojen avulla voidaan varastoida 455 eksatavua tietoa grammaa kohden. Se on enemmän kuin tietoa on varastoitu koko maailmassa.
Dna on lisäksi pitkäikäinen muisti. Se toki on haurasta ja hajoaa herkästi, mutta se on vakaata, jos siihen ei kohdistu ulkoisia voimia. Dna-ketjut voivat säilyä miljoonia vuosia.
Kysymys on siis siitä, että se ei ole ihmislajille hyödyllistä eikä tarpeellista. Saman on joku jo huomannutkin lausuessaan: "Tieto lisää tuskaa". Jotkut tosin ovat kehittäneet mestarillisen unohtamisen taidon, eivät muista edes kätkeneensä kymmeniä tuhansia käteistä kukkapenkkiin tai toimineensa keskitysleirin vartijana.
Nyt ovat ilmastomuutoksen kieltäjät ja tieteen vastustajat alkaneet käyttää tätä menetelmää ongelmien ratkaisussa: Unohdetaan koko ongelman olemassaolo eikä oteta sitä huomioon. Näin voimme jatkaa perseilyä loputtomasti.
Olisi tosi mielenkiintoista jos muistaisi kaiken. Voisi keskustella ja pitää mahtavia puheita pelkillä sitaatinpätkillä kaikesta maailmankirjallisuudesta, eikä ainoastaan Tuntemattomasta, se olisi hauskaa.
Ei olisi mielenkiintoista, vaan sairaalloista. Kyseessä on hyperthymesia.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201704242200109364Unohtaminen on itse asiassa tärkeä ja tarpeellinen ominaisuus - tai taito.
Lainaus käyttäjältä: https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/unohditko-miksi-kavelit-huoneeseen-kyse-aivojaatymisesta-ja-asiantuntijanMitä tehdä, kun aivojäätyminen iskee arkisessa tilanteessa?
Kävelitkö juuri huoneeseen, mutta et muista miksi? Laskitko juuri äsken puhelimen kädestäsi, mutta et vain yksinkertaisesti tiedä minne? Kuulostaako liian tutulta?
Kyse ei yleensä ole mistään vakavasta muistihäiriöstä vaan tyypillisestä aivojen hetkellisestä jäätymisestä.
Pienten, "vähemmän tarpeellisten" juttujen muistamattomuus ei siis johtunekaan välttämättä ylikuormituksesta vaan voi olla myös silkkaa välinpitämättömyyttä.
LainaaAivojäätymistä tapahtuu useimmiten, kun aivot ovat autopilot-moodilla tai ylikuormittuneessa tilassa, Psychology Todayn jutussa kerrotaan.
Michelle Brown ottaa näköjään vielä uusia potilaita.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/unohditko-miksi-kavelit-huoneeseen-kyse-aivojaatymisesta-ja-asiantuntijanTätä muistihäiriötä ei pidä sekoittaa tähän
https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-45875
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 01, 2019, 19:49:11
Unohtaminen on itse asiassa tärkeä ja tarpeellinen ominaisuus - tai taito.
Nimenomaan. He jotka unohtavat kärsimänsä vääryydet nopeasti, voivat henkisesti paremmin kuin huippumuistajat.
Nykyään alkaa näyttää siltä, että itse unohtelen ihan kaikkia asioita. Olisiko se vanhuuden mainostettu viisaus juuri tuota - taipumusta unohtaa ikävät ja merkityksettömät asiat.
Ihmisen (varsinainen) muistitieto, muistot, eivät kyllä tallennu DNA:han, DNA:han on vain jonkinlainen ihmisen rakennuspiirustus tai mallinne, josta kopioidaan proteiineja. Muistiaines sen sijaan tallentuu hermoverkkoihin, ja muiston pysyvyys liittyy hermoverkon aktivointiin, tyyliin use it or lose it. Se, mitä ei käytetä, unohtuu.
Monet sairaudet (esim. masennus) heikentävät muistia, mutta en tiedä, heikentääkö vanhuus itsessään muistia, tietääkö joku?
Tietysti muistettavaa asiaakin on kyllä vanhana paljon enemmän kuin lapsena.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 01, 2019, 12:01:24
Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.
Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.
Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.
Mitään tiettyjä kansioita eli paikkoja ei aivoissa muistoillemme ole. Muistaminen on aktiivinen tapahtuma, joka koostuu useiden aivoalueiden ja solujen yhteistoiminnasta. Kun saamme itsellemme merkittävää uutta tietoa, tallentamamme "iso kuva" muuttuu eli muistot muokkautuvat uudenlaisiksi, koska niiden on sopeuduttava muuttuneeseen kontekstiin. Mikään muisto ei säily sellaisenaan, vaikka siltä tuntuisikin.
Muistia on vuosikymmenien ajan yritetty paikantaa eri aivoalueille mm. sähköfysiologisin mittauksin, molekylaarisin ja solubiologisin menetelmin sekä myös aivokuvantamisen keinoin. Muistia ei kuitenkaan ole pystytty varsinaisesti paikantamaan. Muistin jäljet peittyvät kuin askeleet vastasataneen lumen alle. Muisti kätkeytyy jänniteherkkien hermosolujen ja niiden tuhansien haarakkeiden ja synapsien muodostamiin, alati muovautuviin verkostoihin ja sähköisesti varautuneiden hiukkasten, uusien proteiinien ja välittäjäaineiden cocktailiin.https://www.duodecimlehti.fi/duo12003
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 04, 2020, 14:40:46
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 01, 2019, 12:01:24
Lainaus käyttäjältä: https://www.tivi.fi/uutiset/mooren-laki-romukoppaan-jarruttaa-tietokoneiden-kehitysta/f3601fc7-c3f8-39cf-9b02-1eb017eff02cTietojenkäsittelyä voitaisiin nopeuttaa myös nopeuttamalla muistiväyliä merkittävästi nykyiseen verrattuna. Juuri näin toimii HP:n uudenlainen tietokone The Machine, jossa sama muisti toimii niin keskusmuistina kuin flash-muistinakin. Tulevaisuudessa muisti voisi olla älykästä ja perustua memristoreihin, HP visioi.
Vielä kauempana tulevaisuudessa Williams näkee neuromorfiset piirit, jotka toimisivat aivojen tapaan. Myös sellainen piiri on kehitteillä HP:n laboratoriossa.
Varmaan muistamisen nopeuteen vaikuttaa (ihmisellä) se millaiseen paikkaan tieto on tallennettu. Luultavasti "lapsuusmuistot" kansio on vanhetessa nopeimmin esiin kaivettavissa, koska tavaraa on vähän, eikä se enää lisäänny ja sen sisältö on selkiytynyt vuosien varrella.
Mitään tiettyjä kansioita eli paikkoja ei aivoissa muistoillemme ole. Muistaminen on aktiivinen tapahtuma, joka koostuu useiden aivoalueiden ja solujen yhteistoiminnasta. Kun saamme itsellemme merkittävää uutta tietoa, tallentamamme "iso kuva" muuttuu eli muistot muokkautuvat uudenlaisiksi, koska niiden on sopeuduttava muuttuneeseen kontekstiin. Mikään muisto ei säily sellaisenaan, vaikka siltä tuntuisikin.
Muistia on vuosikymmenien ajan yritetty paikantaa eri aivoalueille mm. sähköfysiologisin mittauksin, molekylaarisin ja solubiologisin menetelmin sekä myös aivokuvantamisen keinoin. Muistia ei kuitenkaan ole pystytty varsinaisesti paikantamaan. Muistin jäljet peittyvät kuin askeleet vastasataneen lumen alle. Muisti kätkeytyy jänniteherkkien hermosolujen ja niiden tuhansien haarakkeiden ja synapsien muodostamiin, alati muovautuviin verkostoihin ja sähköisesti varautuneiden hiukkasten, uusien proteiinien ja välittäjäaineiden cocktailiin.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12003
Muisti on tosiaan paljon monimutkaisempi asia, kuin "ajatellaan" muistin pitää rakentua aina uudelleen muistamisen yhteydessä, eikä se tapahdu suoraan muistista, vaan siihen sekoittuu uusia asioita oman mielen mukaan.
Tunne-elämys jää helpommin mieleen, kuin yksityiskohdat ja sen vuoksi usein kauna ja katkeruuskin jäävät helpommin "elämään- vaikkei enää muistaisi mistä syystä. (Rakkauskin katoaa ja unohtuu pettymysten tieltä)- usein.
Mikä lasketaan muistamiseksi? Onko se muistamista, jos pystyy näkemään tapahtuneen kuin videona tai latelemaan sana sanasta lukemansa? Vai onko muistamista se, että jokin paikka, tilanne, haju tms. herättää voimakkaankin tunteen, vaikkei ehkä osaa liittää sitä mihinkään muistikuvaan. Miksi kuvan tai sanojen muistaminen on muistamista, mutta tunteen uudelleen tavoittaminen ei ole? Muistamisen luonteen ymmärtäminen vaatii myös sen pohtimista, mikä muistamiseksi oikeastaan ymmärretään - ja miksi. Jotta voisi väittää muistavansa, pitäisi ensin määritellä se tarve, johon muistinvaraisia asioita tarvitsee. Englannin sanakokeessa ei auta hyvään arvosanaan, että muistaa tarkalleen opettajan paidan värin tai vieruskaverin tavan niiskuttaa. Vaikka muistamista sekin on.
Riippu ihmisestä, mikä auttaa muistamaan. Opettajan puseron väri voi hyvinkin auttaa kiinni asiaan, jonka hän kertoi pukeutuneena tietyn väriseen puseroon. Ihan samalla tavalla minulla auttoi kokeessa muistamisessa se, että tuli selvä kuva mieleen, että opettaja kirjoitti asiasta liitutaulun tiettyyn kohtaan tai kirjassa tämä juttu oli sivulla, jossa kuvan ihmisen silmät oli lävistetty kynän kärjellä.
Noilla sinänsä asiaan liittymättömillä kuvilla saa langan päästä kiinni ja pääsee asiaan käsiksi. Itse en osaa selittää, miksi muistini usein toimii tuollaisen mutkan kautta, mutta hitonmoinen hyöty siitä on elämäni aikana ollut. Tietty suurimman osan asoista muistan suoraan ja jopa todella hyvämuistisesti. Töissä minua on käytetty muistipankkina monissa asioissa, joista ei ole kirjattu ylös esimerkiksi perusteluja, miksi on aikanaan päädytty johonkin ratkaisuun.
Edellä kirjoitetun omakehun vastapainoksi täytyy tunnustaa, että minulla on jokseenkin surkea kasvomuisti ja erittäin valikoiva nimimuisti. Jostain kumman syystä tiettyjen ihmisten nimet eivät jää mieleen useankaan tapaamisen jälkeen samoin kuin joidenkin aina samojen tuttujenkin bändien nimet ovat usein hukassa.
Ilman muistia ei ihminen osaisi kotiinsakaan, tai tietäisi nimeään. Muistia on myös kaikki fyysiset opitut toiminnat kuten kävely lukeminen kirjoittaminen, yleensä kielelliset ominaisuudet.
Lapsi on innoissaan oppiessaan kävelemään ja uskaltaessaan ottaa ensimmäist askeleet.
Tapahtuma-muisti liittyy kokemuksellisiin asioihin ja niistä saatuihin tunne-elämyksiin, ilman tunnetta ei oikein mikään tartu. Yksiyiskohdat eivät ole muistin käytössä kovin oleellisia ja niistä muistot "ilmeisesti degeneroituvat, tai taantuvat ja sekoittuvat ja oleellista on muistaa se tunnelma ja sitä kautta palauttaa joitain yksityiskohtia.
Lapsuuden maisemat uudelleen nähtynä vaikuttavat melko vaisuilta muistikuviin verrattuna.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 06, 2020, 10:26:55
Riippu ihmisestä, mikä auttaa muistamaan. Opettajan puseron väri voi hyvinkin auttaa kiinni asiaan, jonka hän kertoi pukeutuneena tietyn väriseen puseroon. Ihan samalla tavalla minulla auttoi kokeessa muistamisessa se, että tuli selvä kuva mieleen, että opettaja kirjoitti asiasta liitutaulun tiettyyn kohtaan tai kirjassa tämä juttu oli sivulla, jossa kuvan ihmisen silmät oli lävistetty kynän kärjellä.
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Itse siis viittasin tällaiseen "väärien" asioiden mieleenpainumiseen. KOirien koulutuksessakin varoitellaan siitä, miten koira kyllä oppii aina, mutta on hyvin vaikeaa hallita sitä, mitä se oppii. Usein jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus.
LainaaEdellä kirjoitetun omakehun vastapainoksi täytyy tunnustaa, että minulla on jokseenkin surkea kasvomuisti ja erittäin valikoiva nimimuisti.
Se onkin hyvin yksilöllistä, mitä kenenkin muistiin helpoimmin tarttuu. Oppimistakin tuossa varmasti tapahtuu eli "palkkio" muistamisesta vaikuttaa siihen, mitä asioita oppii muistamaan. Ja varta vasten itsensä patistaa mieleen painamaan. Kyllähän myös jo samassa tilanteessa ihmiset lopulta havaitsevat hyvin erilaisia asioita, joten erot muistiin painuvissa tapahtuvat jo alkaen siitä.
Mutta siis - onko oikeastaan "huonomuistisuutta" se, jos ei muista sitä, mitä opettaja halusi muistettavan? Vaikka muistaisi kuinka tarkasti vaikka mitä muuta.
Heikko kyky tunnistaa kasvoja voi johtua kasvosokeudesta, joka ei ole muistiongelma, vaan hahmotusongelma.
Kasvosokeus voi olla synnynnäistä tai harvoissa tapauksissa seurausta aivovammasta. Tutkijat ovat arvioineet, että väestöstä jopa 2–2,5 prosentilla olisi huomattavia vaikeuksia kasvojen tunnistamisessa.
"Jos kasvosokeutta ilmenee lapsuudesta asti, omassa suvussa on todennäköisesti muitakin, joilla on kasvosokeutta. Täsmällisiä geenejä ei tällä hetkellä tiedetä, mutta on viitteitä, että kasvosokeus olisi osittain perinnöllistä", Tiirikainen sanoo.
Kasvosokeutta on eri asteista. Jotkut oppivat tunnistamaan toisten kasvot useiden kohtaamisten jälkeen, toiset kasvosokeat eivät tunnista edes omia perheenjäseniään kasvojen perusteella.
Kuitenkin kaikki törmäävät joskus vanhaan tuttuun, jonka kasvot eivät näytä tutuilta. Mistä tietää, milloin kyse on kasvosokeudesta?
"Kaikissa kognitiivisissa kyvyissä meillä on niin, että ihmisten välillä on eroja ja olemme jollakin jatkumolla. Selvää rajaa on monissa asioissa vaikea hahmottaa."
https://kotiliesi.fi/terveys/hyvinvointi/kasvosokeus-vai-huono-kasvomuisti-nain-voit-testata-asian/
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
Tavaamaan opetteluakaan ei vanhempana todennäköisesti kovin hyvin muista, mutta osaa silti tavata.
Polkupyörällä ajon opittuaan, sen aika hyvin hallitsee (lihasmuisti) neurologinen muistikin muuttunee ominaisuuksiksi,..
Eli olettaisin sen muistin "muuttuneen "taidoiksi joissakin asioissa, tai asenteiksi toisissa asioissa, mutta ei ehkä kadotetuksi eikä turhaksi kokonaisuutena. Varmaan se myös on antanut valmiuksia tulevien opintojen suhteen- muistaakseni..
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:40:04
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.
Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.
Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:46:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:40:04
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.
Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.
Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.
Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:52:38
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:46:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:40:04
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.
Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.
Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.
Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.
Olet oikeassa, vaikka olen tässä koettanut opettaa, sori siitä.
Se asia eli opit tavaamaan, kun sinua on opetettu tavaamaan, vaikka et sitä tiedostaisikaan, eikä se mielestäsi ole opetettu asia?
Mistä yleensä tiedät mitä olet omaksunut milloinkin?
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:56:34
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:52:38
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:46:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 18:40:04
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 06, 2020, 18:31:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2020, 11:53:52
Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.
Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.
MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.
Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.
Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.
Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.
Olet oikeassa, vaikka olen tässä koettanut opettaa, sori siitä.
Se asia eli opit tavaamaan, kun sinua on opetettu tavaamaan, vaikka et sitä tiedostaisikaan, eikä se mielestäsi ole opetettu asia?
Mistä yleensä tiedät mitä olet omaksunut milloinkin?
Niin siitähän ei ollut missään vaiheessa kyse, että on opittu, mitä pitikin. Vaan siitä, että jotain on jäänyt tilanteessa x oppimatta. Vaikkapa ne länsirannikon joet. Tai reaktioyhtälön muodostaminen. Tai vaikkapa seitsemän kertotaulu. Mitä nyt keltäkin.
By the way - tavaamalla lukemaan opettaminen on aika vanhentunut malli. Itse opin lukemaan ennen kuin kukaan ehtii tavaamista esitellä. Voidaan siis sanoa, etten oikeastaan oppinutkaan tavaamaan koskaan. Tavuttamaan kyllä.
^
Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.
Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.
Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Arvelisin, että muistamme paljon enemmän kuin pystymme edes aavistamaan. Muistiin tallentuu kaiken aikaa hyödyllistä ja hyödytöntä tauhkaa.
Ongelmallista sen sijaan on muistissa olevan palauttaminen esiin. Juuri tuossa mieleen palauttamisessa auttaa (joskus ja joillakin) nuo erilaiset asiaan löyhästi liittyvät muka tarpeettomat tiedot, jotka on tallentuneet samalla kuin se varsinainen asiakin.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista. Tai ainakaan sen asian oppimista, mitä yritettiin oppia/opettaa.
Tietoisuuteni ei myöskään ole yhtäkuin tietoni.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:19:26
^
Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.
Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.
Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)
Mitäköhän sää taas pupellat? Mä olen puhunut siitä, että NIMENOMAAN MUISTAA kyllä opetustilanteen. Hyvinkin tarkasti. Vaan ei sitä, mitä silloin opetettiin.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Kyse olikin siitä, että joskus jääpi oppimatta. Vaikka olisikin ollut oppitunnilla. JOillakin jää myös se tavaaminen oppimatta kokonaan. JOpa tavuttaminen. JOiltakin jää oppimatta välimerkkien käyttö...
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 07, 2020, 12:20:43
Arvelisin, että muistamme paljon enemmän kuin pystymme edes aavistamaan. Muistiin tallentuu kaiken aikaa hyödyllistä ja hyödytöntä tauhkaa.
Ongelmallista sen sijaan on muistissa olevan palauttaminen esiin. Juuri tuossa mieleen palauttamisessa auttaa (joskus ja joillakin) nuo erilaiset asiaan löyhästi liittyvät muka tarpeettomat tiedot, jotka on tallentuneet samalla kuin se varsinainen asiakin.
Muistikuvien palauttamisessa on se ongelma, että emme voi olla varmoja niiden aitoudesta. Valemuistikuvia syntyy helposti, kun mieli keksii loogiselta tuntuvaa sisältöä muistikuvien aukkokohtiin.
Ihminen saattaa muistaa hämärästi olleensa jossakin joskus, mutta hän ei ehkä muista syytä. Jossakin yhteydessä "syy" saattaa tulla esiin, mutta se koskee aivan eri aikaa eri tapahtumaa. Ihminen kuitenkin herkästi liittää tuon syy tähän toiseenkin asiaan, jos se tuntuu loogisesti sopivan siihen. Eli totta kai me olimme siellä siksi, että... Ja ennen pitkää ihminen "muistaa" tuon tapahtuman, josta vain pieni ripe on aitoa muistikuvaa.
Joskus muistikuvissa yhdistyy monia eri asioita yhdeksi kokonaisuudeksi, ja lopputulos on silloin epäaito ja siten väärä. Palaset saattavat sinänsä olla oikeita, mutta kaikki eivät kuulu palapeliin.
Minulla oli aikoinaan seuraava muistikuva, jonka tulin kertoneeksi Facebookissa, kun jostakin aiheesta keskusteltiin.
Koulussa oli hiihtopäivä. Hiihdimme pitkän lenkin. Sää oli kuitenkin niin lämmin, että suksieni pohjiin alkoi kertyä paakkuuntunutta lunta. Hiihtäminen muuttui laahustavaksi kävelemiseksi. Paikassa, jossa latu kulki tien vieressä, otin sukset pois ja kävelin niitä olalla kantaen kotiini. Minua janotti aivan sietämättömästi, koska rämpiminen metsässä luistamattomilla suksilla oli ollut raskasta. Niinpä poikkesin huoltoaseman baariin ja ostin limsapullon. Minun ei tarvinnut kuitenkaan maksaa sitä, koska baarissa oli samaan aikaan ostoksilla pariskunta, joka sanoi tarjoavansa limsan minulle. Mies ja nainen olivat siististi pukeutuneita (miehellä harmaa puku), mutta ilmeisesti jonkin verran humalassa. Kiitin - mikäli älysin hämmästykseltäni kiittää - limsasta ja istuin pöytään juomaan limsani. Se oli keltaista Jaffaa. Tämän jälkeen kävelin kotiini.
Noin viikon kuluttua paikkakuntaa kohisutti uutinen. Aviopari oli jäänyt valtatiellä auton alle ja kuollut. Kävi ilmi, että surmansa saaneet olivat juuri tuo sama pariskunta, joka oli limsani maksanut. Olin suorastaan vähän järkyttynyt tästä uutisesta. Pariskunta tunnettiin runsaasta alkoholin käytöstään, vaikka eivät he mitään varsinaisia rappiojuoppoja olleet. Kertoihan heidän siisti vaatetuksensakin jotain paremmasta tyylistä.
Tuossa on aidolta tuntuva muistikuva, jossa on yksi pieni ongelma. Se ei pidä paikkaansa. Luulin muistavani sen, mutta todellisuudessa olin tietämättäni keksinyt sen. Muistikuva alkoi murentua, kun kerroin siitä Facebookissa. Pariskunta oli jäänyt auton alle syksyllä, eikä silloin ollut koulun hiihtopäivää. Minulla ei ollut koskaan rahaa mukanani koulussa, joten miten sitä olisi ollut limsalla käyntiin hiihtopäivän päätteeksi. Huoltoaseman baari oli lähellä kotiani, joten olisi epätodennäköistä, että olisin mennyt sinne enkä kävellyt saman tien kotiini - ellen sitten ollut aivan näännyksissä.
Kuvittelen muistavani kaikki nuo tapahtumat, mutta kylmät tosiasiat osoittavat, että vähintäänkin tarina on kasattu väärin. Muistikuvat voivat olla oikeita tai edes "sinne päin", mutta ne eivät kuulu yhteen.
Armeija-aikanani olin viikon verran Syndalenin ampumaleirillä Hangon lähellä. Siellä oli tunnelmallinen hiekkaranta ja rantasauna, jossa tyypit kävivät. Minua ei kuitenkaan huvittanut käydä. Myöhemmin olen harmitellut, että en käynyt, koska olisihan se ollut mielenkiintoinen kokemus. Meillä oli paljon vapaa-aikaa, ja paikka oli kuin jokin lomaleiri.
Väärä muistikuva taas! Huomasin päiväkirjastani, että olenhan käynyt siellä rantasaunassa. Päiväkirja kertoo siitä selvästi, ja onhan sitä uskominen mieluummin kuin muistiansa, josta tuo juttu on unohtunut. En muista saunassa käyntiä, mutta se on niin helppo kuvitella ja rakentaa muista vastaavista kokemuksista, että sen on muistavinaan. Aivan näkee saunarakennuksen silmissään, kun sitä alkaa ajatella: Hämärä, kostea sauna, puukiuas, lähellä aaltoilee meri, pitkä hiekkaranta, on pimeä ilta, kuu loistaa, terästehtaan valot ja äänet kantautuvat hieman kauempaa, mereltä näkyy laivojen valoja. Kävin viimeisenä, että sain olla yksin. Tässä tilanteessa on erittäin helppo uskotella itselleen, että kyllähän minä tuon asian sittenkin näytän muistavan, nyt kun tarkemmin muistelen. Miten olinkaan sen unohtanut.
Entä jos päiväkirjani olisi väärennös. Minulle olisi syötetty luotettava tieto - itseni kirjoittama tieto - että asia on tapahtunut. Ja niin alkaisin kehittää muistikuvaa siitä, kunnes "muistaisin" sen. Kyseessä olisi kuitenkin manipuloitu valemuisto.
En oikeasti muista tuota saunassa käymistä. Jos yritän luoda siitä muistikuvia, ne ovat keksittyjä, vaikka ne tuntuisivat kuinka aidoilta.
Ei kannata sokeasti luottaa vanhoihin muistoihinsa niin mukavia kuin ne kenties ovatkin. Jos muistot pystyy jotenkin tarkastamaan, ne osoittautuvat todennäköisesti ainakin osittain vääriksi.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 12:25:51
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista.
T: Xante
Mitä siis on oppiminen? Tarvitaanko siihen muistia?
Myönnän kyllä ettei ihminen välttämättä opi, vaikka muistasikin, mutta siihenkin kielteiseen "oppimiseen" tarvitaan muistia.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 13:08:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:19:26
^
Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.
Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.
Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)
Mitäköhän sää taas pupellat? Mä olen puhunut siitä, että NIMENOMAAN MUISTAA kyllä opetustilanteen. Hyvinkin tarkasti. Vaan ei sitä, mitä silloin opetettiin.
Kuka muistaa ja mitä muistaa- ehkä kerrot miten päättelet, ettet ole oppinut mitään- siis miten teet sen ilman muistamista?
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 12:25:51
Tietoisuuteni ei myöskään ole yhtäkuin tietoni.
T: Xante
Voi olla,>> miten erotat nuo asiat toisistaan, ja mistä "tiedät ettei ole?
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 15:25:52
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 12:25:51
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista.
T: Xante
Mitä siis on oppiminen? Tarvitaanko siihen muistia?
Myönnän kyllä ettei ihminen välttämättä opi, vaikka muistasikin, mutta siihenkin kielteiseen "oppimiseen" tarvitaan muistia.
Kysymys ei vain ollut oppimisesta, vaan siitä, että ei opittu. Ei siis jäänyt muistiin mitään siitä asiasta, jota ei opittu.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 15:27:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 13:08:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:19:26
^
Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.
Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.
Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)
Mitäköhän sää taas pupellat? Mä olen puhunut siitä, että NIMENOMAAN MUISTAA kyllä opetustilanteen. Hyvinkin tarkasti. Vaan ei sitä, mitä silloin opetettiin.
Kuka muistaa ja mitä muistaa- ehkä kerrot miten päättelet, ettet ole oppinut mitään- siis miten teet sen ilman muistamista?
Jos en osaa puhua kiinaa, enkä ymmärrä sen puhujia, niin silloin kyllä tunnistan, että kiinan kieli on toden totta jäänyt oppimatta. Siitä huolimatta, että katselin joskus kiinankieltä opettanutta lastenohjelmaa. Siltikään en vain oppinut. Ajattelitko väittää, että kuitenkin salaisesti sittenkin osaan kiinaa, mutta en vain tiedä osaavani?
Mä en missään vaiheessa väittänyt, että mitään ei ole jäänyt muistiin tai mitään ei muistaisi. Väitin päinvastoin, että mahdollisesti hyvinkin muistan - vaikkapa huoneen, jossa tuota tv-ohjelmaa katselin - mutta siltikään en oppinut kiinaa, enkä muista kiinankielestä mitään. Yrittäisit edes auttavasti keskittyä. Jos aiot keskustella, on ihan olennainen osa sitä myös lukea toisten viestit. Nyt ilmeisesti vain kuvittelet ne ja vastaat näihin kuvitelmiisi.
Mutta voi tietenkin olla , että tässä demonstroit dementiaa ja muistin menetystä ja sitä, miten mahdotonta kommunikaatio silloin on.
^
Kielen oppiminen on hyvä esimerkki. Kielikylvyt eli kielelle altistumiset kaiketi opettavat kuulijaansa, vaikka kuulija ei sitä tiedostaisikaan?
Kielen kuulemisesta jäänee muistijälkiä jotka voivat vaivihkaa vahvistua, äänten kuulemisen ja ääniin liittyvien asiayhteyksien toistuvuuden kautta?
Suurine yksilöllisine eroineen oppimisessa eri tekijöineen.
Toinen asia on tietoisesti opetella ja aktiivisesti oppia vaikkapa kieltä.
Vähän kuin vertailisi huomaamatonta arkiliikuntaa aktiiviseen kuntoiluun.
Italiaa ja saksaa osaamattomana ja ilman motivaatiota edes opiskella niitä, olen silti huomannut oppineeni noistakin kielistä jotain pientä television poliisisarjoista.
Veikkaan että Kiinankin kielikylvetys yleistyy maailmalla ihan jo talouspoliittisista syistä. :)
Älä nyt sinäkin viitsi. Kun kyse ei ollut mistään "olen tietämättäni oppinut" -tilanteesta, vaan siitä, että ei ole oppinut eikä siis osaa. Menee ihan inasen monimutkaiseksi, jos oletusarro on, että me kaikki oikeastaan olemme oppineet ja siis muistamme (muistamisestahan oli kyse tässä keskustelussa) kaiken, mitä meille ikinä on yritetty opettaa. Ihan kaiken. me vain emme "tiedosta" ja tiedä sitä itse.
Totta kai opimme jatkuvasti, vaikka emme edes huomaa Oppivamme tai muista Myös vuosien taakse itse oppimistilannetta. Mutta - onko todella nyt väitteenne tässä se, että itse asiassa jokainen oppii ja muistaa aina ihan kaiken, mitä hänelle on joskus opetettu? Poikkeuksetta? Paitsi sellaiset asiat, joiden opettamistilanteen unohtaa mös täysin ja kaikilta osin?
Mun kommentti siis oli - niille, jotka sen unohtivat (!) - että joskus muistiin painuu oppimistilanteesta ihan muita asioita kuin se asia, jota pyrittiin opettamaan ja muistiin painamaan. Huomio saattaa opetustilanteessa kiinnittyä ihan muihin asioihin kuin siihen, mitä opetetaan, jolloin myös muistiin jää näitä huomion vieneitä asioita, ei opettajan suunnittelemia oppisisältöjä. Opettajana on itse asiassa todella vaikeaa hallita sitä, mitä opetustilanteissa oppilaat oppivat. Sanoisin myös, että ne oppilaat, jotka erityisen hyvin pärjäävät, osaavat luultavasti keskimääräistä paremmin hallita itseään ja siten suunnata huomionsa riittävän tehokkaasti opetettavaan asiaan. SEn sijaan heikommin pärjäävillä on todennäköisesti jo tuossa ongelmia. Mutta kyllä hekin saattavat olla todella hyvämuistisia, kun kyse on asioista, jotka herättävät heidän kiinnostuksensa. Muistetaan urheilutuloksia, laulujen sanoja tai mitä nyt milloinkin ja kukakin. Niiden muistamista vain ei lasketa, kun mittarina on hissan, fyssan tai ruotsin oppisisällöt.
Me olemme ihan jokainen oppineet sen, miten opitaan. Kaikki ja poikkeuksetta. Se on yleisesti kaikille ihmisille yhteinen taito. Monet eläimetkin sen osaavat. Muistikin on meillä kaikilla ja me kaikki muistamme. JOpa dementikot muistavat edelleen monenlaisia asioita, vaikka heidän muistinsa ei enää kunnolla toimikaan. Mutta vain hypertymesiaa sairastavat muistavat kaiken. Siten muistamisella vähän löysästi tarkoitetaankin sitä, että muistaa pitäisi "oikeita" asioita ollakseen hyvämuistinen. Muistettavat asiat valitsee usein puolestamme joku muu - yhteiskunta, koulu, työnantaja jne. Muistamattomuudesta moititaankin yleensä sillon, kun ei ole totellut näitä meille annettuja muistiin painamisen ohjeita.
Unohtamistakin halutaan ajoittain hallinnoida ja ohjailla. Eikä vähiten poliittisista syistä. Pystytetään patsas ja kerrotaan tarinaa sankaruudesta. Historiakin on tarinoita, joihin on valikoitu muistettavat asiat tarkoitushakuisesti. Sillä on tavoite perustella se, miksi tänään on oikein, että valta on jaettu niille, joilla se on, ja otettu pois niiltä, joilla sitä ei ole.
Ilmeisesti Karikko ja A4 eivät ole olleet tilanteessa, jossa piti oppia, mutta ohi meni, vaan heillä on kyky jopa täysin asiaan keskittymättä poimia tiedon- ja opinmuruset kaikkialta.
Eihän muuten voi selittää sitä, että heille esimerkiksi minun kuvailemani tilanne on niin käsittämätön, että eivät pääse lainkaan kiinni edes siitä, mitä yritin kertoa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 07:54:35
Ilmeisesti Karikko ja A4 eivät ole olleet tilanteessa, jossa piti oppia, mutta ohi meni, vaan heillä on kyky jopa täysin asiaan keskittymättä poimia tiedon- ja opinmuruset kaikkialta.
Eihän muuten voi selittää sitä, että heille esimerkiksi minun kuvailemani tilanne on niin käsittämätön, että eivät pääse lainkaan kiinni edes siitä, mitä yritin kertoa.
T: Xante
Mutta toisaalta heidän tapansa "lukea" ilman mitään kosketusta kirjoituksen sisältöön on vahva osoitus siitä, että juuri kuvaamasi tilanne on mahdollisen lisäksi suorastaan yleinen. Jos lukiessa luetun sisällön korvaa koko ajan omilla ajatuksillaan, eikä pysty näkemään, mitä kirjoituksessa oikeastaan sanotaan, on kyse täsmälleen siitä tilanteesta, jota me olemme yrittäneet kuvata. Muistiin tarttuu jotain muuta kuin mitä on luettu ja lukemalla yritetty muistiin painaa (edes siihen lyhytkestoiseen muistiin).
Kyse on varsin samankaltaisesta tilanteesta kuin silloin, kun oppitunnilla kyllä kuulee opettajan puheen ja näkee tämän sun liikkuvan, mutta tarjottu tieto soljuu läpi muistijälkiä jättämättä. Sitä voisimme tietenkin vielä penkoa, onko kyse edes muistamattomuudesta vai jopa havaitsematta jäämisestä. Oman alkuperäisen kommenttini kannalta tuon määrittäminen ei kuitenkaan ole merkityksellistä, koska sen pointtihan oli enemmän siinä, että ei ole perusteita kutsua muistamattomuudeksi sitä, jos muistaa kyllä, mutta eri asioita kuin joku toinen muistettavaksi on tarjonnut. Tai eri asioita kuin myöhemmin toivoisi muistavansa.
"Muistin kyllä - ottaa mukaani bussilipun, lompakon, sateenvarjon, muistiinpanovälineet, nenäliinan, silmälasit, yskänpastilleja, laastareita, ostoskärrypoletin, kestokassin, kaulahuivin, ajokortin...Mutta unohdin ladata puhelimen akun." Miksi tämä näin monen asian muistaminen olisi muistamattomuutta? Kysehän on lähinnä siitä, mitä määritellään muistettavaksi ja kuka saa tämä määrittelyn tehdä. Vuonna 1980 ei kukaan ladannut puhelimia, mutta ei heitä muistamattomiksi kukaan kutsunut. Nykyään taas kukaan ei muista kaverin puhelinnumeroa ulkoa. 1970-80 luvuilta niitä saattaa olla vanhemmalla ihmisellä muistissa montakin. Ne vain eivät enää toimi. Muistamattomuutta - vai muistamista?
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 07:54:35
Ilmeisesti Karikko ja A4 eivät ole olleet tilanteessa, jossa piti oppia, mutta ohi meni, vaan heillä on kyky jopa täysin asiaan keskittymättä poimia tiedon- ja opinmuruset kaikkialta.
Eihän muuten voi selittää sitä, että heille esimerkiksi minun kuvailemani tilanne on niin käsittämätön, että eivät pääse lainkaan kiinni edes siitä, mitä yritin kertoa.
T: Xante
Laitetaan se siis tähän, se mitä pyrit kertomaan- Xante--
hminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.Oliko kysymys kuitenkaan tuosta, kun kommentoit kirjoituksiani ja puhuttiin taidoista joita ihminen oppii, vaikka jälkeenpäin ei muistaisikaan Itse sitä oppimistilannetta. >>(oppiiko ihminen mitään ilman muistia?) Jos oppii niin miten se on mahdollista?
Eli esim,,-Lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja ehkä jopa käyttäytymään.
Varmaa oppitunneilla on lapsillakin keskittymisongelmia ja muita haaveiluita paljonkin ja opettajien jaaritukset eivät välttämättä saa huomiota osakseen.
Se ei kuitenkaan ollut aiheena kommenteissani safiirin erikoislaatuisuuteen hänen oppiessaan ilman muistin ominaisuutta tallentaa asioita mieleensä- hän kertoi oppineensa lukemaankin ilman muistin käyttöä.
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
hän kääntää asian päälaelleeen ja jankkaa,
että ihminen kyllä voi oppia ja muistaa, vaikka ei muista oppimistapahtumaa.
Väittelee siis jälleen kerran itsensä kanssa, omien premissiensä mukaisesti.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 11:46:41
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
T: Xante
Kerropa nyt sitten miten olet onnistunut olemaan oppimatta- kirjoittamaan lukemaan laskemaan, (näyttäisi kuitenkin, että osaat sekä lukea, että kirjoittaa.)
-- väitätkö todella, että ainoa muistikuvasi on opetuksen muistaminen, mutta ei missään tapauksessa ole tapahtunut oppimista.????
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 16:07:49
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 15:25:52
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 12:25:51
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista.
T: Xante
Mitä siis on oppiminen? Tarvitaanko siihen muistia?
Myönnän kyllä ettei ihminen välttämättä opi, vaikka muistasikin, mutta siihenkin kielteiseen "oppimiseen" tarvitaan muistia.
Kysymys ei vain ollut oppimisesta, vaan siitä, että ei opittu. Ei siis jäänyt muistiin mitään siitä asiasta, jota ei opittu.
Safiiri ainakin vakuuttaa ettei ole oppinut mitään ja "pakkohan" se varmaan on uskoa.
Lukeminen ja kirjoittaminen on hänelle lankennut, kuin manulle illallinen, pyytämättä ja yllättäen:
Hienosti silti sanottu-
"ei ollut oppimista, siitä asiasta ei ole muistikuvaa mitä ei opittu"Sellaista ei kyllä kukaan väittänytkään, oli kysymys, taidoista joita omaksutaan vaikka tietoisesti ei jälkeenpäin itse tilannetta muistaisikaan.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2020, 12:05:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 11:46:41
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
T: Xante
Kerropa nyt sitten miten olet onnistunut olemaan oppimatta- kirjoittamaan lukemaan laskemaan, (näyttäisi kuitenkin, että osaat sekä lukea, että kirjoittaa.)
-- väitätkö todella, että ainoa muistikuvasi on opetuksen muistaminen, mutta ei missään tapauksessa ole tapahtunut oppimista.????
Niin. Väitän. Minä kerroin tilanteesta, jossa todellakin minulla on muistikuva vain opetustilanteesta, opetuksesta, eikä tapahtunut mitään oppimista. Tai jos tapahtui, minä en sitä muista, mikä tarkoittaa, että en ole oppinut.
Juuri tätä sinulle on yritetty kertoa, mutta asia lienee sinun oppimäärääsi niin absurdi, ettet ymmärrä kirjoitettua.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2020, 12:05:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 11:46:41
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
T: Xante
Kerropa nyt sitten miten olet onnistunut olemaan oppimatta- kirjoittamaan lukemaan laskemaan, (näyttäisi kuitenkin, että osaat sekä lukea, että kirjoittaa.)
-- väitätkö todella, että ainoa muistikuvasi on opetuksen muistaminen, mutta ei missään tapauksessa ole tapahtunut oppimista.????
Mutta kun ei tästä ollut kysymys siinä, mitä minä tai Xante kirjoitimme. Edelleenkään. Jos olis ollut, sun pitäisi kysellä tätä asiaa sellaiselta ihmiseltä, joka EI ole oppinut lukemaan tai kirjoittamaan tai laskemaan. SE kun oli tilanne - että Ei ole opittu - jota me kommentoimme. Ja johon sitten singahdit kertomaan, että olemme ihan väärässä.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2020, 12:12:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 16:07:49
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 15:25:52
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 12:25:51
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 07, 2020, 11:50:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 07, 2020, 11:32:38
Minä havainnollistan Karikolle.
Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.
Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.
No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.
T: Xante
No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.
Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista.
T: Xante
Mitä siis on oppiminen? Tarvitaanko siihen muistia?
Myönnän kyllä ettei ihminen välttämättä opi, vaikka muistasikin, mutta siihenkin kielteiseen "oppimiseen" tarvitaan muistia.
Kysymys ei vain ollut oppimisesta, vaan siitä, että ei opittu. Ei siis jäänyt muistiin mitään siitä asiasta, jota ei opittu.
Safiiri ainakin vakuuttaa ettei ole oppinut mitään ja "pakkohan" se varmaan on uskoa.
Lukeminen ja kirjoittaminen on hänelle lankennut, kuin manulle illallinen, pyytämättä ja yllättäen:
Hienosti silti sanottu- "ei ollut oppimista, siitä asiasta ei ole muistikuvaa mitä ei opittu"
Sellaista ei kyllä kukaan väittänytkään, oli kysymys, taidoista joita omaksutaan vaikka tietoisesti ei jälkeenpäin itse tilannetta muistaisikaan.
Ööö... enpä väittänyt niin, vaan kirjoitin esimerkinomaisesti ihmisestä, joka ei ole oppinut JOTAKIN. Missään vaiheessa en väittänyt mitään sellaista, ettenkö olisi oppinut mitään. On se jännää, että et ilmeisesti itse ole oppinut lukemaan. kirjoittaminen nähyttää sujuvan jotenkuten, vaikka välimerkkien käyttö tietenkin on "omaperäistä" eli virheellistä.
Sinä et voi jälkikäteen päättää toisten puolesta, mistä HEIDÄN VIESTEISSÄÄN on kyse - tai ei ole.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 08, 2020, 07:17:09
Älä nyt sinäkin viitsi. Kun kyse ei ollut mistään "olen tietämättäni oppinut" -tilanteesta, vaan siitä, että ei ole oppinut eikä siis osaa. Menee ihan inasen monimutkaiseksi, jos oletusarro on, että me kaikki oikeastaan olemme oppineet ja siis muistamme (muistamisestahan oli kyse tässä keskustelussa) kaiken, mitä meille ikinä on yritetty opettaa. Ihan kaiken. me vain emme "tiedosta" ja tiedä sitä itse.
Totta kai opimme jatkuvasti, vaikka emme edes huomaa Oppivamme tai muista Myös vuosien taakse itse oppimistilannetta. Mutta - onko todella nyt väitteenne tässä se, että itse asiassa jokainen oppii ja muistaa aina ihan kaiken, mitä hänelle on joskus opetettu? Poikkeuksetta? Paitsi sellaiset asiat, joiden opettamistilanteen unohtaa mös täysin ja kaikilta osin?
Toin viestisi kieliesimerkin innoittamana esiin sellaisen mahdollisuuden pohdittavaksi, joka näyttäytyy jyrkkärajaisen tai ääripäiden kautta jaottelun sijasta sumealta rajatapaukselta, jossa samanaikaisesti ollaan ja ei olla opittu jotain. Mitä mieltä itse olet kielikylvyistä?
Voisikohan populistien harrastamaa disinformaatiovyörytystä kutsua kielikylvyn mielessä myös disinformaatiokylvetykseksi?
En minäkään muista saati tunnista ihan kaikkea mitä italialaisissa tai saksalaisissa poliisisarjoissa on sanottu. Tuskin mitään. Ehkä vain muutaman usein toistuvan sanan tai ilmaisun ymmärrän. Kuitenkaan ne eivät kielinä kuulosta enää omassa korvassani niin tunnistamattomalta mökellykseltä kuin aikaisemmin vaan niissä alkaa erottumaan itselleni tuntemattomia sanoja ja lauserakenteita.
En myöskään, edelliseen viestiini viitaten, pidä omaa arkiliikuntaani minään kuntoiluna.
Xanten esittämä oiva esimerkki on itselleni lähes päivittäin tuttua todellisuutta. Minulta jää paljon huomaamatta saati oppimatta, kun tunteeni, vireystilani, keskittymiskykyni, kiinnostukseni ja ymmärryskykyni ohjaavat havaintojani, ajatteluani ja muistiani.
En tiedä liittykö tää millään tangentilla mihinkään, mutta mua alkoi kiinnostamaan se, mikä yhteys ei-muistamisen kokemuksilla on muistamiseen. Sellaset turhauttavat "hitto kun en muista tätä" -kokemukset monesti liittyy siihen, että olis jotain materiaalia, mistä tuntuu että jonkun asian vois muistaa tai se pitäis muistaa. Tietää vaikka olleensa yläasteella aikamoisen määrän tunteja opiskelemassa saksaa, ja kun muistelee tätä, tulee kokemus, että on unohtanut siitä lähes kaiken tai ei osaa saksaa juuri yhtään.
Muistamattomuuden kokemukset on mulla usein semmosia, että kelaa jotain asiaa läpi päässään ja tuntuu että se ei jäsenny selkeästi, tuntuu että on unohtanut jotakin tai ei edes tiedä, mitä piti muistaa. Mutta siinä kuitenkin ollaan jonkinlaisen muistiaineiston äärellä. Vähintään joku vaivaa, tai joku tuo sen tunteen, että jotain "puuttuu" tai jotain ei tavoita.
Sellaisista asioita, joita en ole koskaan kokenut, mulla ei ole myöskään muistamattomuuden kokemuksia. En ajattele, että hitto jos muisti olis parempi tai olis vähemmän turhaa sälää opettajan maneereista päässä, voisin osata venäjää, kun en sitä koskaan opiskellut. Sitten jos paljastuis että olen opiskellut ja tää mulle aukottomasti todistettais, luulen että siihen liittyis omanlaistaan lähes kauhua, ja se taas olis kokemuksena aika erilainen kuin joku tollanen huonomuistisuuden kokemus tai "lähes kaiken" pääsemättömiin hautautumisen kokemus.
Sit myös mulla on semmonen vähän ehkä outo kokemus, että muistia heikentää hätääntyminen ja negatiivinen suhtautuminen omaan kykyyn tavoittaa asioita. Jos mulla nousee mieleen jotain irrelevantilta tuntuvia detaljeja, kun yritän muistella vaikka jotain saksan opetussisältöjä, yksi vaihtoehto on suhtautua siihen silleen että hitto miks tätä turhaa sälää, onpa huono muisti ja jotenkin "torjua" muistikuviaan muka pois tieltä. Toinen vaihtoehto on antaa vähän rennommin niiden asioiden tulla mieleen ja tutkailla että onpa kiinnostavaa, tänkin mä muistan ja ei olettaa, että jotain "tarpeellista" ei enää löydykään. Kuulostaa ärsyttävän eteeriseltä, mutta silloin muistaa paremmin, jos kokee että on aikaa olla kiitollinen tai ilahtua niistä muistikuvista, mikä taas kielii ehkä semmosesta rauhallisesta ja itsevarmemmasta olosta. Melkein tulee mieleen analogia hätääntyneestä hukkaamispaniikista ja että samalla tavalla ikään kuin "penkoo muistiaan" ja viskelee kamaa pois tieltä.
Toki tollasta mielentilahommaa tai kuormitusta tai muuta ei pysty aina täysin säätelemään. Mutta veikkaisin että kaikilla on sellasia kokemuksia, että jossain kohtaa muisti pelittääkin paremmin tai yllättyy siitä, että muistaa jotain tai että muistaa niinkin tarkasti. Ja sit taas jollain toisella kerralla voi olla pettynyt siihen, että miten voikin muistaa niin huonosti.
Ehkä mua jollain tavalla kiinnostaa, mikä näitä tilanteita erottaa, ja voi olla että toi selitys on osittain päälleliimattua kertomusta vaan.
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 07, 2020, 21:06:26
Kielen oppiminen on hyvä esimerkki. Kielikylvyt eli kielelle altistumiset kaiketi opettavat kuulijaansa, vaikka kuulija ei sitä tiedostaisikaan?
Kielen kuulemisesta jäänee muistijälkiä jotka voivat vaivihkaa vahvistua, äänten kuulemisen ja ääniin liittyvien asiayhteyksien toistuvuuden kautta?
Suurine yksilöllisine eroineen oppimisessa eri tekijöineen.
Kielipoliisista päivää :D Kielikylvyllä tarkoitetaan sellaista aika pitkäaikaista altistusta (kestää yleensä vuosia) jossa lapsi omaksuu kielen, kun sitä käytetään hänen ympärillään ja hänen kanssaan. Tavoitteena on yleensä kaksikielisyys ilman että lapsen ensikielen osaaminen siitä kärsii, ja opettajien pitäisi myös olla kaksikielisiä.
Kun lapsia altistetaan kielille lyhyemmän aikaa, se voi olla kielisuikutus tai kyse voi olla "vieraskielisesta opetuksesta" -- ja ehkä näitä tapoja on muitakin. Luulen että tarkoitat etupäässä kielisuihkutuksia. Niissä kyse on kielikylpyjen tapaan altistamisesta ja omaksumisesta eikä niinkään opetuksellisista tavoitteista. Mutta niissä on vissiin sellaisia kielikasvatuksellisia juttuja myös taustalla, että varsinaista kielitaitoa tärkeämpää saattaa olla sellainen mukava kokemus kielistä sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa lapset luontaisesti ovat aika ennakkoluulottomia, pelkäävät vähemmän virheitä ja niin pois päin.
Se kielikasvatuksellinen tavoite on sellainenkin, että ei pakoteta mihinkään ja aika paljon leikin ja draaman ja laulun ja ties minkä keinoin vaan tehdään juttuja. Saa puhua suomea jos haluaa, saa tarkkailla ja olla tuottamatta kieltä jos haluaa. Tietysti tässä on kyse ideaalista, mutta olen ymmärtänyt, että siinä on tavoitteena sellainen rento ja avoin suhtautuminen kieliin, joka sitten pitkällä tähtäimellä tukee myös niiden oppimista ja ihan sellaista ennakkoluulotonta asennetta, että totta kai voit opetella mitä vain kieltä -- ja totta kai maailma on sellainen, että täällä puhutaan kaikenlaisia kieliä. Niihin voi suhtautua uteliaasti ja muuta, mutta ei siinä toisaalta ole mitään ihmeellistä tai outoa tai sen kummempaa mysteeriä.
Tälle vastakohta voisi olla sellainen asenne, että kielen omaksuminen on tosi vaikeaa, ja se on sellainen vähän ryppyotsainen suoritus, jossa jotkut nyt vaan ovat hyviä ja jotkut toiset eivät. Pitää olla virheetöntä kieltä, jos sitä aikoo joskus jossain käyttää, ja pitää olla just sopivat lähtökohdat ja mielellään vähän etuoikeutettu asema tai joku etulyöntiasema että edes kannattaa yrittää. En mä osaa sitä oikein kuvailla, mikä se "rajoittava" suhtautuminen täsmälleen olisi. Mutta sikäli kun olen ymmärtänyt tätä taustalla olevaa ajattelua, pidän näitä altistamisia ja rennompaa suhtautumista kieliin oikein hyvinä juttuina.
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 08, 2020, 19:55:51
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 08, 2020, 07:17:09
Älä nyt sinäkin viitsi. Kun kyse ei ollut mistään "olen tietämättäni oppinut" -tilanteesta, vaan siitä, että ei ole oppinut eikä siis osaa. Menee ihan inasen monimutkaiseksi, jos oletusarro on, että me kaikki oikeastaan olemme oppineet ja siis muistamme (muistamisestahan oli kyse tässä keskustelussa) kaiken, mitä meille ikinä on yritetty opettaa. Ihan kaiken. me vain emme "tiedosta" ja tiedä sitä itse.
Totta kai opimme jatkuvasti, vaikka emme edes huomaa Oppivamme tai muista Myös vuosien taakse itse oppimistilannetta. Mutta - onko todella nyt väitteenne tässä se, että itse asiassa jokainen oppii ja muistaa aina ihan kaiken, mitä hänelle on joskus opetettu? Poikkeuksetta? Paitsi sellaiset asiat, joiden opettamistilanteen unohtaa mös täysin ja kaikilta osin?
Toin viestisi kieliesimerkin innoittamana esiin sellaisen mahdollisuuden pohdittavaksi, joka näyttäytyy jyrkkärajaisen tai ääripäiden kautta jaottelun sijasta sumealta rajatapaukselta, jossa samanaikaisesti ollaan ja ei olla opittu jotain. Mitä mieltä itse olet kielikylvyistä?
Voisikohan populistien harrastamaa disinformaatiovyörytystä kutsua kielikylvyn mielessä myös disinformaatiokylvetykseksi?
En minäkään muista saati tunnista ihan kaikkea mitä italialaisissa tai saksalaisissa poliisisarjoissa on sanottu. Tuskin mitään. Ehkä vain muutaman usein toistuvan sanan tai ilmaisun ymmärrän. Kuitenkaan ne eivät kielinä kuulosta enää omassa korvassani niin tunnistamattomalta mökellykseltä kuin aikaisemmin vaan niissä alkaa erottumaan itselleni tuntemattomia sanoja ja lauserakenteita.
En myöskään, edelliseen viestiini viitaten, pidä omaa arkiliikuntaani minään kuntoiluna.
Xanten esittämä oiva esimerkki on itselleni lähes päivittäin tuttua todellisuutta. Minulta jää paljon huomaamatta saati oppimatta, kun tunteeni, vireystilani, keskittymiskykyni, kiinnostukseni ja ymmärryskykyni ohjaavat havaintojani, ajatteluani ja muistiani.
Olen sitä mieltä, että itse asiassa suurin osa oppimisesta on juuri tuollaista "kielikylpyä". Opettajan opettamana oppitunnilla oppiminen on vain harvinainen poikkeustilanne, joka on oikeastaan aika tehoton ja huono opettamisen ja oppimisen malli. Siksipä juuri siihen liittyykin näitä kokemuksia, joissa on oltu paikalla, tehty tehtöäviä, kuunneltu ja kirjoitetttu muistiinpanojakin, mutta sitä oppisisältöä ei siltikään ole opittu. Toki aina sitä jotain oppii.
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 09, 2020, 07:38:47
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Ilman muuta ovat. Tai - jotain ehkä opit selkäsaunoistasi, vaikket ehkä sitä juuri, mitä sinun haluttiin niistä oppivan. Onko oppiminen sitä, että muistaa sitä, mitä tavoitteena (omana tai toisen asettamana) oli ja oppiminen sitä, että ajattelu tai käyttäytyminen kehittyy tavoitteen mukaiseen suuntaan (oman tai toisen asettaman)? Vai onko oppimiseksi luettava kaikki se muutos ja muistiin jollain tapaa jäävä, jota kokemusten myötä tapahtuu? Oppia voi muistamatta ja muistaa voi oppimatta. Mutta määrittääkö oppimisen ja muistamisen vain se tavoite, joka niille asetetaan?
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 09, 2020, 07:38:47
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Etkös oppinut, että voi saada selkäänsä, jos ei tottele, tai tekee jotain luvatonta.
"Kovapäisyys" voi tietenkin myös opettaa varomaan ja koettaa vastaisuudessa tehdä salaa.
Oppia ikä kaikki ja kaikesta voi oppia, vaikka ei sitä huomaisikaan.
Mutta muistiahan kertyy myös tiedostamatta eikä se tietoinen muisti ole kuin pieni osa kokonaisuutta, josta edellä on "kiivaasti ja tunteellisesti väitelty".
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 07:57:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 09, 2020, 07:38:47
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Ilman muuta ovat. Tai - jotain ehkä opit selkäsaunoistasi, vaikket ehkä sitä juuri, mitä sinun haluttiin niistä oppivan. Onko oppiminen sitä, että muistaa sitä, mitä tavoitteena (omana tai toisen asettamana) oli ja oppiminen sitä, että ajattelu tai käyttäytyminen kehittyy tavoitteen mukaiseen suuntaan (oman tai toisen asettaman)? Vai onko oppimiseksi luettava kaikki se muutos ja muistiin jollain tapaa jäävä, jota kokemusten myötä tapahtuu? Oppia voi muistamatta ja muistaa voi oppimatta. Mutta määrittääkö oppimisen ja muistamisen vain se tavoite, joka niille asetetaan?
Aha nyt oletkin jo oppinut, tuotahan olen sanonut koko ajan.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 12:36:17
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2020, 12:05:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 11:46:41
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
T: Xante
Kerropa nyt sitten miten olet onnistunut olemaan oppimatta- kirjoittamaan lukemaan laskemaan, (näyttäisi kuitenkin, että osaat sekä lukea, että kirjoittaa.)
-- väitätkö todella, että ainoa muistikuvasi on opetuksen muistaminen, mutta ei missään tapauksessa ole tapahtunut oppimista.????
Niin. Väitän. Minä kerroin tilanteesta, jossa todellakin minulla on muistikuva vain opetustilanteesta, opetuksesta, eikä tapahtunut mitään oppimista. Tai jos tapahtui, minä en sitä muista, mikä tarkoittaa, että en ole oppinut.
Juuri tätä sinulle on yritetty kertoa, mutta asia lienee sinun oppimäärääsi niin absurdi, ettet ymmärrä kirjoitettua.
T: Xante
Kyllähän tuo vähemmälläkin paatoksella uskotaan et oppinut,> hyvä uskotaan.
Kysyi sinulta onko tieto ja tietoisuus samaa- ja ellei ole miten ne erotetaan toisistaan, et vastannut vaikka väitit, etteivät kuulu samaan yhteyteen. Palataan siis siihen osaatko kertoa lähemmin?
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 09:58:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 12:36:17
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2020, 12:05:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2020, 11:46:41
Kyse oli siitä, että Karikolle on yritetty toistuvasti kertoa, että hän on joko käsittänyt asian väärin tai ei ollenkaan:
Kun hänelle kerrotaan, että ihminen voi muistaa oppimimistapahtuman, vaikka ei muista oppimaansa/ei ole oppinut lainkaan
T: Xante
Kerropa nyt sitten miten olet onnistunut olemaan oppimatta- kirjoittamaan lukemaan laskemaan, (näyttäisi kuitenkin, että osaat sekä lukea, että kirjoittaa.)
-- väitätkö todella, että ainoa muistikuvasi on opetuksen muistaminen, mutta ei missään tapauksessa ole tapahtunut oppimista.????
Niin. Väitän. Minä kerroin tilanteesta, jossa todellakin minulla on muistikuva vain opetustilanteesta, opetuksesta, eikä tapahtunut mitään oppimista. Tai jos tapahtui, minä en sitä muista, mikä tarkoittaa, että en ole oppinut.
Juuri tätä sinulle on yritetty kertoa, mutta asia lienee sinun oppimäärääsi niin absurdi, ettet ymmärrä kirjoitettua.
T: Xante
Kyllähän tuo vähemmälläkin paatoksella uskotaan et oppinut,> hyvä uskotaan.
Kysyi sinulta onko tieto ja tietoisuus samaa- ja ellei ole miten ne erotetaan toisistaan, et vastannut vaikka väitit, etteivät kuulu samaan yhteyteen. Palataan siis siihen osaatko kertoa lähemmin?
Vastaapa ensin itse, onko sinusta sama asia olla tietoinen, tajuissaan ja tietää jokin asia?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 09:35:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 07:57:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 09, 2020, 07:38:47
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Ilman muuta ovat. Tai - jotain ehkä opit selkäsaunoistasi, vaikket ehkä sitä juuri, mitä sinun haluttiin niistä oppivan. Onko oppiminen sitä, että muistaa sitä, mitä tavoitteena (omana tai toisen asettamana) oli ja oppiminen sitä, että ajattelu tai käyttäytyminen kehittyy tavoitteen mukaiseen suuntaan (oman tai toisen asettaman)? Vai onko oppimiseksi luettava kaikki se muutos ja muistiin jollain tapaa jäävä, jota kokemusten myötä tapahtuu? Oppia voi muistamatta ja muistaa voi oppimatta. Mutta määrittääkö oppimisen ja muistamisen vain se tavoite, joka niille asetetaan?
Aha nyt oletkin jo oppinut, tuotahan olen sanonut koko ajan.
Hieno "älynväläys" ymmärtää, että käytän yksilön toista persoonaa, puhun itsestäni. Mutta kerrohan - MITÄ olen mielestäsi oppinut? Kenties taivuttamaan ranskan verbejä tai analysoimaan runoja? Ehkä olen oppinut jonglöörausta kolmella pallollakin ja peruuttamaan perävaunullista rekkaa? Voidaan jopa sanoa, että olen oppinut, koska minulla toden totta on ylempi korkeakoulututkinto.
Mutta sen me ikävä kyllä tiedämme, että Karikko ei ole oppinut välimerkkien käyttöä...
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2020, 12:22:42
Vastaapa ensin itse, onko sinusta sama asia olla tietoinen, tajuissaan ja tietää jokin asia?
T: Xante
Saattaa olla, ellet ole tajuissasi, niin tuskin olet tietoinen. >asian tietämiseen tarvitaan tietoisuutta asiasta josta on puhe, havaintoa ja semantiikkaa. (Assosiaatiota)
Kysymys oli siis, miten erotat tiedon tietoisuudesta, kun väitit etteivät kuulu samaan yhteyteen?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 12:44:14
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 09:35:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 07:57:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 09, 2020, 07:38:47
Muistaminen ja oppiminen ovat eri asioita, kai.
Minäkin muistan saaneeni lapsena selkäsaunoja, mutta en tosin oppinut niistä mitään.
Ilman muuta ovat. Tai - jotain ehkä opit selkäsaunoistasi, vaikket ehkä sitä juuri, mitä sinun haluttiin niistä oppivan. Onko oppiminen sitä, että muistaa sitä, mitä tavoitteena (omana tai toisen asettamana) oli ja oppiminen sitä, että ajattelu tai käyttäytyminen kehittyy tavoitteen mukaiseen suuntaan (oman tai toisen asettaman)? Vai onko oppimiseksi luettava kaikki se muutos ja muistiin jollain tapaa jäävä, jota kokemusten myötä tapahtuu? Oppia voi muistamatta ja muistaa voi oppimatta. Mutta määrittääkö oppimisen ja muistamisen vain se tavoite, joka niille asetetaan?
Aha nyt oletkin jo oppinut, tuotahan olen sanonut koko ajan.
Hieno "älynväläys" ymmärtää, että käytän yksilön toista persoonaa, puhun itsestäni. Mutta kerrohan - MITÄ olen mielestäsi oppinut? Kenties taivuttamaan ranskan verbejä tai analysoimaan runoja? Ehkä olen oppinut jonglöörausta kolmella pallollakin ja peruuttamaan perävaunullista rekkaa? Voidaan jopa sanoa, että olen oppinut, koska minulla toden totta on ylempi korkeakoulututkinto.
Mutta sen me ikävä kyllä tiedämme, että Karikko ei ole oppinut välimerkkien käyttöä...
Hieno taputukset oppineisuudellesi, valitettavan usein kuitenkin tyydyt rähjäämään, ilman opetuksesi tasoista mielenmalttia- muuta mikäs siinä.-- kukin taablaa tyylillään..
Elämä on loputonta oppimista kaikiaan ja ainakin tuo ihmisen sisäinen palo on silloin hyvä olemassa, vaikka kohdistuukin lähinnä kirjoittajaan, eikä asiaan.,,
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2020, 02:24:09
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 07, 2020, 21:06:26
Kielen oppiminen on hyvä esimerkki. Kielikylvyt eli kielelle altistumiset kaiketi opettavat kuulijaansa, vaikka kuulija ei sitä tiedostaisikaan?
Kielen kuulemisesta jäänee muistijälkiä jotka voivat vaivihkaa vahvistua, äänten kuulemisen ja ääniin liittyvien asiayhteyksien toistuvuuden kautta?
Suurine yksilöllisine eroineen oppimisessa eri tekijöineen.
Kielipoliisista päivää :D Kielikylvyllä tarkoitetaan sellaista aika pitkäaikaista altistusta (kestää yleensä vuosia) jossa lapsi omaksuu kielen, kun sitä käytetään hänen ympärillään ja hänen kanssaan. Tavoitteena on yleensä kaksikielisyys ilman että lapsen ensikielen osaaminen siitä kärsii, ja opettajien pitäisi myös olla kaksikielisiä.
Kun lapsia altistetaan kielille lyhyemmän aikaa, se voi olla kielisuikutus tai kyse voi olla "vieraskielisesta opetuksesta" -- ja ehkä näitä tapoja on muitakin. Luulen että tarkoitat etupäässä kielisuihkutuksia. Niissä kyse on kielikylpyjen tapaan altistamisesta ja omaksumisesta eikä niinkään opetuksellisista tavoitteista. Mutta niissä on vissiin sellaisia kielikasvatuksellisia juttuja myös taustalla, että varsinaista kielitaitoa tärkeämpää saattaa olla sellainen mukava kokemus kielistä sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa lapset luontaisesti ovat aika ennakkoluulottomia, pelkäävät vähemmän virheitä ja niin pois päin.
Se kielikasvatuksellinen tavoite on sellainenkin, että ei pakoteta mihinkään ja aika paljon leikin ja draaman ja laulun ja ties minkä keinoin vaan tehdään juttuja. Saa puhua suomea jos haluaa, saa tarkkailla ja olla tuottamatta kieltä jos haluaa. Tietysti tässä on kyse ideaalista, mutta olen ymmärtänyt, että siinä on tavoitteena sellainen rento ja avoin suhtautuminen kieliin, joka sitten pitkällä tähtäimellä tukee myös niiden oppimista ja ihan sellaista ennakkoluulotonta asennetta, että totta kai voit opetella mitä vain kieltä -- ja totta kai maailma on sellainen, että täällä puhutaan kaikenlaisia kieliä. Niihin voi suhtautua uteliaasti ja muuta, mutta ei siinä toisaalta ole mitään ihmeellistä tai outoa tai sen kummempaa mysteeriä.
Tälle vastakohta voisi olla sellainen asenne, että kielen omaksuminen on tosi vaikeaa, ja se on sellainen vähän ryppyotsainen suoritus, jossa jotkut nyt vaan ovat hyviä ja jotkut toiset eivät. Pitää olla virheetöntä kieltä, jos sitä aikoo joskus jossain käyttää, ja pitää olla just sopivat lähtökohdat ja mielellään vähän etuoikeutettu asema tai joku etulyöntiasema että edes kannattaa yrittää. En mä osaa sitä oikein kuvailla, mikä se "rajoittava" suhtautuminen täsmälleen olisi. Mutta sikäli kun olen ymmärtänyt tätä taustalla olevaa ajattelua, pidän näitä altistamisia ja rennompaa suhtautumista kieliin oikein hyvinä juttuina.
Kiitos hyvästä tarkennuksesta ja korjauksesta.
Tulkitsen tuon niin että Xanten oivassa esimerkissä yksittäisestä koulutustilaisuudesta, verrattuna omaan esimerkkiini kielikylvyistä tai kielisuihkuista, yksittäisen koulutustilaisuuden rajaaman nopeamman ja selkeämmän oppimisprosessin muistaminen ja hahmottaminen on helpompaa. Mikä ei tarkoita etteikö kummankin esimerkin tavalla voisi oppia tai olla oppimatta.
Oma pointtini oli tuoda ketjun aiheeseen liittyen esiin esimerkki joka ei kumoa Xanten oivaa esimerkkiä, vaikka onkin erilainen myös muistamisen kannalta.
Itselläni oli kouluaikoina omaksuttuna tuollainen viestisi lopussa kuvattu ryppyotsainen asenne kielten opiskeluun ja kovin huonoin tuloksin. :)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 06:42:58
Olen sitä mieltä, että itse asiassa suurin osa oppimisesta on juuri tuollaista "kielikylpyä". Opettajan opettamana oppitunnilla oppiminen on vain harvinainen poikkeustilanne, joka on oikeastaan aika tehoton ja huono opettamisen ja oppimisen malli. Siksipä juuri siihen liittyykin näitä kokemuksia, joissa on oltu paikalla, tehty tehtöäviä, kuunneltu ja kirjoitetttu muistiinpanojakin, mutta sitä oppisisältöä ei siltikään ole opittu. Toki aina sitä jotain oppii.
Jep. Onneksi opettajan vanha ja kapea tiedonvälittäjän rooli ja opetusvälineetkin ovat monipuolistuneet aiemmasta, jos olen oikein ymmärtänyt.
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 09, 2020, 19:29:27
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 06:42:58
Olen sitä mieltä, että itse asiassa suurin osa oppimisesta on juuri tuollaista "kielikylpyä". Opettajan opettamana oppitunnilla oppiminen on vain harvinainen poikkeustilanne, joka on oikeastaan aika tehoton ja huono opettamisen ja oppimisen malli. Siksipä juuri siihen liittyykin näitä kokemuksia, joissa on oltu paikalla, tehty tehtöäviä, kuunneltu ja kirjoitetttu muistiinpanojakin, mutta sitä oppisisältöä ei siltikään ole opittu. Toki aina sitä jotain oppii.
Jep. Onneksi opettajan vanha ja kapea tiedonvälittäjän rooli ja opetusvälineetkin ovat monipuolistuneet aiemmasta, jos olen oikein ymmärtänyt.
No on siinä vähän edetty, mutta kyllä se vanha malli istuu edelleen aika sitkeässä.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 16:37:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2020, 12:22:42
Vastaapa ensin itse, onko sinusta sama asia olla tietoinen, tajuissaan ja tietää jokin asia?
T: Xante
Saattaa olla, ellet ole tajuissasi, niin tuskin olet tietoinen. >asian tietämiseen tarvitaan tietoisuutta asiasta josta on puhe, havaintoa ja semantiikkaa. (Assosiaatiota)
Kysymys oli siis, miten erotat tiedon tietoisuudesta, kun väitit etteivät kuulu samaan yhteyteen?
En väittänyt. Väitin, että eivät ole yhtä kuin = sama asia.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 10, 2020, 07:37:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 16:37:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2020, 12:22:42
Vastaapa ensin itse, onko sinusta sama asia olla tietoinen, tajuissaan ja tietää jokin asia?
T: Xante
Saattaa olla, ellet ole tajuissasi, niin tuskin olet tietoinen. >asian tietämiseen tarvitaan tietoisuutta asiasta josta on puhe, havaintoa ja semantiikkaa. (Assosiaatiota)
Kysymys oli siis, miten erotat tiedon tietoisuudesta, kun väitit etteivät kuulu samaan yhteyteen?
En väittänyt. Väitin, että eivät ole yhtä kuin = sama asia.
T: Xante
Mistä tiedät?
Väität oppimiseesi tarvittavan pelkästään tietoista muistamista. Hylkäät siis alitajunnan kokonaan.
(Väitän taas asian olevan ymmärrettävä, mutta pelkkä vastaan inttäminen ei sitä kyllä edistä)
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 09, 2020, 19:29:27
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2020, 06:42:58
Olen sitä mieltä, että itse asiassa suurin osa oppimisesta on juuri tuollaista "kielikylpyä". Opettajan opettamana oppitunnilla oppiminen on vain harvinainen poikkeustilanne, joka on oikeastaan aika tehoton ja huono opettamisen ja oppimisen malli. Siksipä juuri siihen liittyykin näitä kokemuksia, joissa on oltu paikalla, tehty tehtöäviä, kuunneltu ja kirjoitetttu muistiinpanojakin, mutta sitä oppisisältöä ei siltikään ole opittu. Toki aina sitä jotain oppii.
Jep. Onneksi opettajan vanha ja kapea tiedonvälittäjän rooli ja opetusvälineetkin ovat monipuolistuneet aiemmasta, jos olen oikein ymmärtänyt.
Oppiminen, ymmärtäminen, tiedon muokkaaminen, muistiinpainaminen, muistiinpalauttaminen ja muistitekniikat.
Merkityksettömiä sanarimpsuja, tai varsinkin numero- tai kirjainrimpsuja lienee vaikein painaa muistiinsa, ja palauttaa mieleensä. Sellaisessa voivat erilaiset muistitekniikat auttaa. Esimerkiksi kauppalistan asiat voi kuvitella sijoittavan huoneeseen. Viiliä roikkumaan ovenkahvaan, leipä tyynynä, spagettia ovenpielissä jne..
Ja toisaalta, olisikohan sellaisia asioita, jotka ymmärtää, on helpompi painaa mieleensä? Joka tapauksessa oppimiseen kuuluu ymmärtäminen olennaisena osana, varsinkin nykyään, kun ei enää keskitytä niin paljon ulkolukuun (ehkä kielten keskeisiä sanoja lukuunottamatta?).
Oppiminen ja muistiinpainaminen tehostuu, mitä monipuolisemmin oppija itse pystyy muokkaamaan (tekemään tiivistelmiä, kuvaamaan asia piiroksin, aikajanoin ja vuokaavioin jne.) sitä opittavaa asiaa, ja mitä useamman aistin kautta asiaan tutustuu (varsinkin hajut jättävät vahvoja muistijälkiä). Ja sekin auttaa, jos asia herättää voimakkaita tunnevasteita. Hajuaistia prosessoidaan lähellä limbistä järjestelmää, joka prosessoi emootioita, tämä ehkä on selityksenä sille, että hajumuistot säilyvät niin hyvin. Muistiinpainamisessa voi myös auttaa, jos pystyy käyttämään monia aisteja, esittämään asian liikkeen avulla, tunnustelemaan asiaa, haistamaan sitä, katsomaan sitä, kuuntelemaan sitä (tai esim. lukea ääneen itselleen asiasta) jne.. Myös tutkiva oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, ja yhteisöllinen tiedon muokkaaminen voivat auttaa oppimaan syvällisemmin kuin vanhanaikaisesti ulkoaoppiminen.
http://www.mlab.uiah.fi/polut/Yhteisollinen/teoria_tutkiva_oppiminen.html
^ Tuosta sain aasinsillan esitellä pätkän modernia opettamista ja samalla hyvän tv-sarjan:
https://areena.yle.fi/1-4253887?seek=1633
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 10, 2020, 12:02:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 10, 2020, 07:37:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2020, 16:37:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2020, 12:22:42
Vastaapa ensin itse, onko sinusta sama asia olla tietoinen, tajuissaan ja tietää jokin asia?
T: Xante
Saattaa olla, ellet ole tajuissasi, niin tuskin olet tietoinen. >asian tietämiseen tarvitaan tietoisuutta asiasta josta on puhe, havaintoa ja semantiikkaa. (Assosiaatiota)
Kysymys oli siis, miten erotat tiedon tietoisuudesta, kun väitit etteivät kuulu samaan yhteyteen?
En väittänyt. Väitin, että eivät ole yhtä kuin = sama asia.
T: Xante
Mistä tiedät?
Väität oppimiseesi tarvittavan pelkästään tietoista muistamista. Hylkäät siis alitajunnan kokonaan.
(Väitän taas asian olevan ymmärrettävä, mutta pelkkä vastaan inttäminen ei sitä kyllä edistä)
Missä merkityksessä mahdat nyt ymmärtää tieto-käsitteen?
LainaaSuomen kielen tietoa merkitsevä sana on moniselitteinen. Tieto-sanalla saatetaan viitata tietoon, informaatioon, dataan tai tosiasiaan, jotka esimerkiksi englannissa ovat selkeästi eri sanoja.
Wikipedia
Missä merkityksessä oletat muiden kirjoittajien tieto-sanaa käyttäneen?
^
Kaunainen ystäväni safiiri , panee parastaan- hyvähän se tietenkin on, vai onko?
Li Anderssonin piirtely kyselytunnilla herätti raivoa – näin ministeri selitti (https://www.is.fi/politiikka/art-2000008831597.html)
OPETUSMINISTERI Li Andersson (vas) kertoo Facebook-sivuillaan saaneensa runsaasti raivoisaa kansalaispalautetta, koska hänet nähtiin piirtelemässä paperille neliökuvioita kesken kyselytunnin.
– Nämä neliöt ovat herättäneet suuren raivon. Piirsin ne vihkooni kyselytunnilla kun kuuntelin kollegojen vastauksia. Piirtelen usein kuvioita kokousten aikana, koska se helpottaa keskittymistäni, Andersson kertoo piirroksestaan julkaisemansa kuvan yhteydessä.
(https://scontent.fqlf1-2.fna.fbcdn.net/v/t39.30808-6/283036079_10159612438835708_2174455405509732608_n.jpg?_nc_cat=1&ccb=1-7&_nc_sid=8bfeb9&_nc_ohc=kq8e8bIcS6sAX-9UvmN&_nc_ht=scontent.fqlf1-2.fna&oh=00_AT-IU1YSL3Uu0W7CYsStYEjbBXMBM8tN6hq8A4cOxTC_Cw&oe=628D2CD2)
----
Itselläni kävi samoin joskus nuoruusvuosinani, kun tilannepalaverissa paperille syntyi pelkkää suttua joitain yksittäisiä sanoja, päivämääriä tai lukuja lukuun ottamatta. Silloinen pomoni, harmaista harmain virkamiestyyppi, piti ankaran puhuttelun, jonka aiheena oli kokouksen halventaminen, mielenosoitus, vihamielisyys ... ja mitähän muuta siinä oli. En varmaan kaikkea muista, kun siinä pomon edessä seistessä en voinut piirtää. Kun pomo vaikeni, niin sanoin sitten, että ori nyt, että tapani tehdä muistiinpanoja ei miellytä, mutta siitä sivusta minä sen pöytäkirjan kuitenkin kirjoitan. Olihan siinä asialistakin samalla paperilla ja äijä ei huomannut, miten piirrokset etenivät sitä mukaa, kun asialistaa käytiin läpi.
Koulussakin muistin aina kokeessa kirjan sivut, missä asiasta oli puhuttu tai mihin kohtaan liitutaululla opettaja oli asiasta piirtänyt tai kirjoittanut ja näistä vinkeistä pääsin asiaan kiinni.
Jos oppikirjan jollain sivulla ei ollut mitään kuvia, sen sisältöä oli paljon vaikeampi palautella mieliin. Näille sivuille piti marginaaliin tehdä omia merkintöjä, vaikka kirkkoveneen kuvia, jotka pätkii ja jäsentää asiaa.
Joskus muistaa asioita, vaikka ei tiedä muistavansa. Joskus luulee muistavansa, vaikka ei muistakaan.
Kuuntelin autolla ajellessani "tikulta" netistä lataamiani merirosvoradio-ohjelmia vuosilta 1964 ja 1965. Yksi ohjelma kestää vajaan tunnin. Radioasemat olivat nimeltään Radio Atlanta ja Radio London.
Atlantan ohjelmat oli nauhoitettu toukokuussa 1964. Radio Londonin ohjelmat olivat seuraavan vuoden kesäkuulta.
Ohjelmia kuunnellessani ajattelin Radio Carolinella aikoinaan ollutta naiskuuluttaja Samanthaa. Kun mietin häntä, mieleeni tuli koko nimi Samantha Dubois. Mielikuva oli erikoinen, koska en kokenut muistavani sukunimeä. Tuntui, kun joku olisi kuiskannut sen. Nimi ei tullut mieleeni epävarmasti, että olikohan se Dubois, vaan aivan varmana tietona, jota en kuitenkaan kokenut mistään muistavani. En nyt sentään epäillyt telepatiaa tai muitakaan yliluonnollisia selityksiä. Arvelin, että mielikuvitukseni nyt vain keksii jonkun nimen. Sellaistakin sattuu. Googlasin, mitä löytyy Samantha Duboisin nimellä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Samantha_Dubois
Oikea henkilö. Kyse oli siis muistamisesta, koska olen joskus googlannut tietoja käheä-äänisestä salaperäisestä Samanthasta. Jännää oli vain se, että sukunimi oli tallentunut mieleeni jotenkin automaattisesti esille tulevana ilman tunnetta, että muistaisin sen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Radio_Atlanta
https://en.wikipedia.org/wiki/Wonderful_Radio_London
Vanhoja radio-ohjelmia kuunnellessa pääsee aikamatkan tunnelmaan, jossa voi kuvitella kuuntelevansa ohjelmaa silloin, kun se on lähetetty.
Jos joutuisi valaehtoisesti, vankeustuomion uhalla, muistelemaan jotakin tapahtumaa joka sattui useita vuosia sitten, se olisi kova paikka.
Taiteellisena sieluna ja sujuvuuteen pyrkivänä henkilönä voisin ujuttaa ajan myötä muutaman oman jutun, aivan huomaamattani, joukkoon.
Olisi melko häkellyttävää kun lyötäisiin raudat käsiin siksi, että ei vaan muista oikein. Tulee ihan ylioppilaskokeet mieleen ja hiki nousee pintaan.
Olen kuullut selostuksia kaikenlaisista tapahtumista, useaankin kertaan - joihinkin kertomuksiin tulee ajan kanssa uusia henkilöitä mukaan ja tapahtumien kulku ja aikajana saattavat muuttua. Ilman, että kertoja sitä tekee tahallisesti. Kyseessä on varmaan kansioiden osoitteistojen uudelleenorganisointi ja päällekkäisyyksien poisto. Pääkopan ohjausjärjestelmän mielestä sillä saadaan lisää muistitilaa menettämättä mitään oleellista. Paitsi ehkä totuus - mikäli sellaista olisi ehdottomasti olemassa, eikä vain eri näkemyksiä.
Minulta meinasi pudota leuka pöytään, kun satuin somessa eräällä taholla muistelemaan asioita ja kirjoitin niistä tavanomaiseen tapaani niin tarkkaan kuin pystyin - ja joku herkesi vittuilemaan että muistiinpanoistako katsoit, ei voi muistaa noin tarkasti 20 v sitten tapahtuneita asioita. Olin hämmästynyt että miksei muka voi.
On minulla päiväkirjojakin varmaan kohta 40 kpl kasassa, mutta en niistä ikinä katso mitään, kun en meinaa saada käsialastani selvää.
Mainitsin asiasta tutulle ja hänen mielestään pystyy ihan hyvin muistamaan.
Tottakai muistan asiat jotka ovat herättäneet minussa jonkinlaisen tunnereaktion. Yleensä negatiivisen... Mutta on toki myönteisiäkin muistoja. Ikävä kyllä usein niihin sitten liittyy se pettymys ja suru mikä tulee, kun ei sitä myönteistä tapahtumaa pysty kokemaan enää koskaan uudestaan.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 31, 2024, 15:28:59Jos joutuisi valaehtoisesti, vankeustuomion uhalla, muistelemaan jotakin tapahtumaa joka sattui useita vuosia sitten, se olisi kova paikka.
Taiteellisena sieluna ja sujuvuuteen pyrkivänä henkilönä voisin ujuttaa ajan myötä muutaman oman jutun, aivan huomaamattani, joukkoon.
Olisi melko häkellyttävää kun lyötäisiin raudat käsiin siksi, että ei vaan muista oikein. Tulee ihan ylioppilaskokeet mieleen ja hiki nousee pintaan.
Olen kuullut selostuksia kaikenlaisista tapahtumista, useaankin kertaan - joihinkin kertomuksiin tulee ajan kanssa uusia henkilöitä mukaan ja tapahtumien kulku ja aikajana saattavat muuttua. Ilman, että kertoja sitä tekee tahallisesti. Kyseessä on varmaan kansioiden osoitteistojen uudelleenorganisointi ja päällekkäisyyksien poisto. Pääkopan ohjausjärjestelmän mielestä sillä saadaan lisää muistitilaa menettämättä mitään oleellista. Paitsi ehkä totuus - mikäli sellaista olisi ehdottomasti olemassa, eikä vain eri näkemyksiä.
Putouksen rikkinäinen "puhelin" voi osoittaa muistamisen olevan melkoisen luovaa.
Itse koettuja asioitakin on tapana värittää kohtuullisemmiksi omalta kannalta tai siteen suurennella niitä ja uskoa olevansa muistinsa kanssa "tasoissa" muisti on itseä sekin ja melko joustava.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 01, 2024, 11:29:01Minulta meinasi pudota leuka pöytään, kun satuin somessa eräällä taholla muistelemaan asioita ja kirjoitin niistä tavanomaiseen tapaani niin tarkkaan kuin pystyin - ja joku herkesi vittuilemaan että muistiinpanoistako katsoit, ei voi muistaa noin tarkasti 20 v sitten tapahtuneita asioita. Olin hämmästynyt että miksei muka voi.
On minulla päiväkirjojakin varmaan kohta 40 kpl kasassa, mutta en niistä ikinä katso mitään, kun en meinaa saada käsialastani selvää.
Mainitsin asiasta tutulle ja hänen mielestään pystyy ihan hyvin muistamaan.
Tottakai muistan asiat jotka ovat herättäneet minussa jonkinlaisen tunnereaktion. Yleensä negatiivisen... Mutta on toki myönteisiäkin muistoja. Ikävä kyllä usein niihin sitten liittyy se pettymys ja suru mikä tulee, kun ei sitä myönteistä tapahtumaa pysty kokemaan enää koskaan uudestaan.
Itse olen ollut äimän käkenä, miten hyvin pystyt muistamaan minä vuonna ja millä annoksella olet mitäkin lääkettä syönyt, tai minä vuonna oli millaisia jos jonkinlaisia oireita. Se on käsittämätöntä, ja itse en muistaisi. Sen sijaan muistan hyvinkin tarkasti millaisia ateriakokonaisuuksia olen valmistanut ihmisille, joita rakastan.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 01, 2024, 13:52:11Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 01, 2024, 11:29:01Minulta meinasi pudota leuka pöytään, kun satuin somessa eräällä taholla muistelemaan asioita ja kirjoitin niistä tavanomaiseen tapaani niin tarkkaan kuin pystyin - ja joku herkesi vittuilemaan että muistiinpanoistako katsoit, ei voi muistaa noin tarkasti 20 v sitten tapahtuneita asioita. Olin hämmästynyt että miksei muka voi.
On minulla päiväkirjojakin varmaan kohta 40 kpl kasassa, mutta en niistä ikinä katso mitään, kun en meinaa saada käsialastani selvää.
Mainitsin asiasta tutulle ja hänen mielestään pystyy ihan hyvin muistamaan.
Tottakai muistan asiat jotka ovat herättäneet minussa jonkinlaisen tunnereaktion. Yleensä negatiivisen... Mutta on toki myönteisiäkin muistoja. Ikävä kyllä usein niihin sitten liittyy se pettymys ja suru mikä tulee, kun ei sitä myönteistä tapahtumaa pysty kokemaan enää koskaan uudestaan.
Itse olen ollut äimän käkenä, miten hyvin pystyt muistamaan minä vuonna ja millä annoksella olet mitäkin lääkettä syönyt, tai minä vuonna oli millaisia jos jonkinlaisia oireita. Se on käsittämätöntä, ja itse en muistaisi. Sen sijaan muistan hyvinkin tarkasti millaisia ateriakokonaisuuksia olen valmistanut ihmisille, joita rakastan.
En muista ihan kaikkea. Astmalääkkeiden kanssa vuodet ovat jo yhtä suttua. Joutuu arvailemaan. Kannastakin näkee vain vuoteen 2015 asti.
Minulla on aina ollut vähän nihkeä suhde lääkkeisiin, ja jos jokin asia ärsyttää minua, muistiin se jää.
Toisaalta Asperger-piirteisillä on joskus hyvä muisti.
Sen milloin kokeilin Terolutia muistin aivan päin honkia. Olin vanhasta allakasta karsonut että teuraskuukautiset alkoivat joulukuussa 2011. Oletin menneeni lääkäriin 2012. Pyysinkin TK:sta siltä käynniltä tietoja, ja osoittautui että olin mennyt lääkäriin vasta 2014.
Muisti on kuin siivilä. Jotain jää, osa tippuu lavuaariin.
Miksi välittää?
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 03, 2024, 17:32:48Muisti on kuin siivilä. Jotain jää, osa tippuu lavuaariin.
Miksi välittää?
Ilman muistia sinäkin saattaisit jättää syyttämättä vihervasemmistoa lähes kaikesta. ;)