kantapaikka.net

Ketju ei-ammattimaiselle itse harrastetulle liikunnolle.

Selvästikin 2 - 3 kertaa reippaampaa liikuntaa per viikko on hyvä. Jos treenaus supistuu kertaan per viikko, niin se on joka kerta vähän kuin pitäisi aloittaa jälleen "alusta". Ja monella se sitten varmaan jääkin, kun lerpsahtaa motivaatio, ei jaksakaan ynnä muuta. Liikkumisen suhteen ilmeisesti on hyvä elää vähän melkein kuin lukujärjestyksen mukaan...

Nämä viime päivien lumisateet ovat pitäneet huolen liikunnasta. Teen lumet ihan perinteisellä kolalla, ja kokemuksesta viisastuneena vielä mahdollisimman laajalle alueelle näin alkutalvesta. Pari kuukautta jos vielä tällaista jatkuu, loppuu piha kesken.

Toissapäivän loskien raivaaminen menee ehkä top5:een. Eipä siinä, todella hyvää liikuntaa se on, kun vain muistaisi tehdä hyvällä asenteella. 1,5 tuntia melko ankaraa ponnistelua on vaikea saada aikaiseksi esim. kuntosalillla. Juoksemalla onnistuisi, mutta sitä en jaksa enää, eikä paikat kestäisikään.

Eipä niin kovin paljon nykykaupunkilaisella ole mahdollisuutta sellaiseen tekemiseen, jossa kuntoliikunta tulisi sen varsinaisen tekemisen ohessa. Lumityöt on yksi niitä harvoja. Asumukseni on kerrostaloyhtiössä, mutta tässä on aika mukavan kokoinen piha-alue, jossa riittää parhaimmillaan tekemistä senkin lisäksi, että huoltoyhtiö käy kiirellä kulkuväylät aukaisemassa traktorilla.

Viime kesänä tuli kannettua järkyttävä määrä vettä pihakukille, jotka olen ottanut hoitaakseni. Parhaimmillaan meni tunti päivässä kantaen 10 litran kannulla vettä vesipisteeltä istutuksille.

Hyötyliikunnaksi tuota kai voisi kutsua, vaikka en siitä sanasta sinällään pidä. En tiedä miksi.

Nykyisin, jos keli on vähääkään kohtuullinen, pyrin kävelemään kaikki kauppareissut. Reittioppaasta olen tutkinut sopivia reittejä eri kohteisiin ja vielä niin, eri kerroilla yritän vaihdella reittiä. Esimerkiksi kotoa Jumboon ostoksille on muutama reitti, jotka vaihtelevat reilusta kolmesta kilometristä lähes viiteen kilometriin suuntaansa. Näihin Tiksin lähikauppoihinkin kierrän alkumatkan niin, että kokonaismatkasta parhaimmillaan tulee 5 -7 kilometriä, vaikka kauppaan itsessään olisi matkaa vain kilometri tai hiukan enemmän kaupasta riippuen.

Onnekseni löysin niin mahtavat lenkkarit, että jalat kestävät niissä kävelyä vallan mainiosti kipeytymättä, joten pitkästä aikaa reipas kävely hyvää musiikkia kuunnellen on melkeinpä nautinnollista.

Kunhan saan flunssanjämät paranneltua, niin olen jo katsonut itselleni tästä läheltä kuntosalin, johon teen tutustumisreissun. Vaikuttaa äijäpaikalta, johon kehtaa tavallinen keski-ikäinen täti-ihminen mennä hikoilemaan ja treenaamaan tosissaan. Vierastan paikkoja, joita mainostetaan meikatuilla missukoilla, enkä koe olevani kovin tervetullut sellaiseen paikkaan, en ole mainoksen kohdejoukkoa.

Kuntosalille meno ei ole mikään uuden vuoden juttu, vaan nyt vaan sattuu olemaan otollinen aika toteuttaa tuokin pidempään jo tehtävälistallani ollut. Toivottavasti paikka vastaa odotuksiani ja innostukseni tulee riittämään niin, että noin pari-kolme kertaa viikossa tulisi salilla käytyä. Kuntosali sinällään ei ole minulle uusi juttu, mutta nyt on pitkään ollut tauolla. Menetin työpaikkani kuntosalin, kun toimipiste muutti useampi vuosi sitten toisiin tiloihin, jossa ei ollut kuntosalia.

Onkohan heraproteiinijauheesta todellista hyötyä? Pimahdin päästäni ja ostin ensin Prismasta pussillisen mansikanmakuista, myöhemmin tarjouksen vuoksi Lidlistä purkit vaniljan ja suklaan makuista heraprostkujauhetta. Eihän näitä saa sekoittumaan sen paremmin veteen kuin maitoonkaan ilman että jää klönttejä. Yhdessä sporttikaupassa myytiin jotain juomapulloa jossa voisi ravistella annoksen kondikseen, mutta pullossa näytti olevan joku ihme ritilä yläosassa jota ei pysty irrottamaan, ja joka takuulla on vaikea saada puhtaaksi käsin tiskatessa.

Jotain ennen räähkäisyä otettavaakin mautonta jauhetta ostin, oliko se nyt kreatiinia vai mitä pirua lie.

Ainakin tänään väsyttää aivan sikana kun vietin päivää uimahallissa (pitkästä aikaa). Ei auttanut vaikka kotona join tuota protskujuomaa. Aivan kuin jyrän alle jäänyt. Sillä reissulla tietysti tulee kyllä saunottuakin, että kaippa sekin väsyttää. Eikä minulla ole siellä ikinä juomapulloa mukana, kokoontaitettavalla kuksalla kyllä jälkikäteen kittasin vessa hallin vessassa.

Se että väsyn, omasta mielestäni kohtuuttomasti, liikunnasta on ollut riesa jo vuosia. Oikeastaan niin kauan kuin olen minkään sortin liikuntaa harrastanut. En ymmärrä miten kummassa ihmiset voivat käydä aamulenkillä tai aamu-yhtään-millään. Itselleni käy aina niin että mihin aikaan hyvänsä liikuntasuorituksen läpi kiskaisenkaan, niin kotiin päästyäni olen aivan jumalattoman väsynyt ja sitä olen sitten siihen asti että menen nukkumaan.

Osta semmoinen miniversio tehosekoittimesta eli siinä on puolen litran juomapullo, joka laitetaan terän kanssa ylösalaisin moottoriosaan ja pöräytetään aineksista smoothie/palautusjuoma. Niitä saa tarjouksesta parilla kympillä. Tosin osa on maanantaikappaleita ja hajoavat nopeasti, mutta hyvä kappale voi kestää vuosia.

Sinne sitten hera vaikka marjojen, banskun, rahkan, kaurahiutaleiden ja maidon sekaan ja kone päälle.

No, onhan minulla kyllä sauvasekoitinkin, että pitänee kokeilla sillä ihan ekaksi. Monitoimikonekin on, mutta en viitsi pitää sitä esillä tilaa viemässä, enkä nostella kaappiin ja takaisin.

Toisaalta jos tulen treeneistä klo 22 maissa kotiin niin en varmaankaan jaksa alkaa kuuntelemaan minkään sortin pärinää. Ehkä pitäisi ostaa vähän pienempi vispilä ja yrittää vaikka sillä vatkata satsi sekaisin. Siinä on ainakin vähemmän pinta-alaa kuin vanhassa isossa vispilässäni. (Vähemmän pintaa, vähemmän takertuneita klontteja?)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 07, 2019, 19:35:25
No, onhan minulla kyllä sauvasekoitinkin, että pitänee kokeilla sillä ihan ekaksi. Monitoimikonekin on, mutta en viitsi pitää sitä esillä tilaa viemässä, enkä nostella kaappiin ja takaisin.

Toisaalta jos tulen treeneistä klo 22 maissa kotiin niin en varmaankaan jaksa alkaa kuuntelemaan minkään sortin pärinää. Ehkä pitäisi ostaa vähän pienempi vispilä ja yrittää vaikka sillä vatkata satsi sekaisin. Siinä on ainakin vähemmän pinta-alaa kuin vanhassa isossa vispilässäni. (Vähemmän pintaa, vähemmän takertuneita klontteja?)

Sauvasekoitinta käytin aiemmin, mutta tuo moottoroitu shaker on näppärämpi. Ja sillähän pöräyttää alle puolessa minuutissa.

Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 12:23:37
Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Tiukassa kunnossa ja tasapainoisesti rakennettu lihaksisto. Mutta videon liikkeillä tuskin on paljon osuutta asiaan.

Näin amatööritaitelijana arvioisin, että liikaa vaatetta kunnon analyysiin (croquis-piirtäjän analyysiin). Ja että hyvin säilynyt heppu, ja hyväkuntoisen oloinen. Yleisilme on vähän epäluonnollinen, on vähän liian pulleat lihakset, vaikka eihän tuo mikään kaappi sentään ole. Vähän litteämmät lihakset olisivat kivemman näköisiä, semmoiset kuin parkour-hepuilla. Semmoiset, jotka tulee kun harrastaa sopivassa suhteessa sekä aerobisesti että lihaskuntoa että ketteryyttä että joustavuutta että koordinaatiota. Olin åari kertaa elävän mallin piirustusillassa, jossa sellainen heppu oli mallina, ja ah, mikä tasapainoinen ja kertakaikkisen kaunis lihaksisto hänellä. Oli pakko kysyä paussilla, mitä lajia hän harrastaa.

Yläkäsivarren lihakset (hauis ja se taimmainen "alli"-lihas) mun silmään näyttäisivät vähän suhteettoman suurilta verrattuna alakäsivarsiin ja aika kapoisin ranteisiin. (Mun mielestä on jostain syystä äärimmäisen seksikästä, jos miehellä on komeat alakäsivarren lihakset ja vahvat ranteet.) Eikä ihan noin shredded ole niin kaunista. Se taitaa kyllä tulla iästä, tai ainakin se on helpompi saavuttaa vanhempana?

Miehellä sattuu olemaan juuri mieleinen päänuppi, että ehkä sitten minulle käy vähän lihaksikkaampikin olemus. Parasta lihaspuolella mielestäni on että olemus on vielä kutakuinkin sopusuhtainen, eikä niin että esim. reidet olisivat jotenkin omituisen pullistuneet. Semmoisia olen välillä netissä nähnyt, enkä tykkää. En pidä pyöreydestä miehessä oli se sitten läskiä tai ylenmääräistä lihasta.

Katselin muitakin videoita ja treenaa kyllä hyvin monipuolisesti levytangolla, käsipainoilla, oman kehon painolla, kahvakuulilla yms.

Ja aika vahva, vetää maasta 10x405lbs eli olisikohan jotain 190kg. Täytyy pistää seurantaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 15:12:28
Miehellä sattuu olemaan juuri mieleinen päänuppi, että ehkä sitten minulle käy vähän lihaksikkaampikin olemus. Parasta lihaspuolella mielestäni on että olemus on vielä kutakuinkin sopusuhtainen, eikä niin että esim. reidet olisivat jotenkin omituisen pullistuneet. Semmoisia olen välillä netissä nähnyt, enkä tykkää. En pidä pyöreydestä miehessä oli se sitten läskiä tai ylenmääräistä lihasta.

Luulen, että tää heppu on luonnostaan enemminkin maileri tai sitä pidempien matkojen juoksija kuin sprintteri tai varsinkaan kuulantyöntäjämörssäri. Hänellä on nimittäin sen muotoiset sääret siis polvesta alaspäin, joilla pinkoo kovaa vauhtia, eli suhteellisen pienet pohkeet verrattuna reisilihaksiin, ja kapeat nilkat. Tummaihoisilla juoksijoilla on samantyyliset. Se voisi selittää käsien ylä- ja alaosan jonkinasteisen eriparisuuden. Jos hänellä ei olisi housuja, veikkaisin, että jalkojen ylä- ja alaosien epäsuhta olisi ilmeisempi, ja reidet näyttäisivät omituisen pullistuneilta. Mutta tuossa ei näkynyt takaapäin jalkoja. Voi tietty olla, että on myös treenannut liikaa raajojen yläosia verrattuna alaosiin.

Tuli muuten mieleen yksi helppo vartti "kyykky"-liike sulle, Norma: seisomaan nousu tuolilta. Tässä sama juttu kuin kyykyssä: jalkaterien pitäisi osoittaa samaan suuntaan kuin polvien. Kokeile eri levyisillä jalkojen asennolla. Veikkaan, että lantion levyinen voisi olla ok, ja jalat aika suoraan eteenpäin sosjotten. Painopiste takana, niin että selkä on suht suorassa (älä vie vartaloa liiaksi eteenpäin). Painopiste kantapäiden päällä, ei päkiöillä, eikä painopiste pitäisi mennä missään vaiheessa varpaiden kärjen etupuolelle.


Sattua ei saa. Ota tukea käsinojista, edessä olevasta pöydästä tms. kunnes lihaksesi ovat vahvistuneet niin, että tukevat polvia tarpeeksi ja liike ei satu.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 08, 2019, 15:38:33
Tuli muuten mieleen yksi helppo "kyykky"-liike sulle, Norma: seisomaan nousu tuolilta. Tässä sama juttu kuin kyykyssä: jalkaterien pitäisi osoittaa samaan suuntaan kuin polvien. Kokeile eri levyisillä jalkojen asennolla. Veikkaan, että lantion levyinen voisi olla ok, ja jalat aika suoraan eteenpäin sosjotten. Painopiste takana, niin että selkä on suht suorassa (älä vie vartaloa liiaksi eteenpäin). Painopiste kantapäiden päällä, ei päkiöillä.

Olisi varmaan iisimpi kuin kyykistely oman itsensä varassa. (Siitä unohtuikin mainita että toki olen pitänyt kantapäät lattiassa.) Sikäli kyykkyjä kyllä mieluusti tekisi, jos ei vaan satu, että se yksi niistä liikkeistä joissa olen pysynyt ohjaajan laskuissa mukana. Eli kun ohjaaja laskee vaikkapa kymmeneen tai kahteenkymmeneen, juuri sen verran kyykkyjä olen tehnytkin. Esim. punnerrukset luonnistuvat niin hitaasti että käytännössä tulee tehtyä aina puolet lukemasta johon asti ohjaaja laskee. En tiedä mikä on sen liikkeen nimi missä mennään vatsalleen ja nostellaan kämmeniä ja jalkateriä lattiasta - se on toinen liike jossa olen pysynyt mukana. Mutta sitten taas (ilmeisesti) vatsalihasliike on suorittamanani hitaampi kuin muilla (miehillä ainakin menee ripeämmin, naisten touhuja en aina näe kun ovat vyönaisia ja siellä salin toisessa ääripäässä). Toisaalta ehkä se pitäisi tehdä "vähemmän pitkälle" eikä välttämättä taivuttaa niin pitkälle kuin joskus nuorempana totuin tekemään.

Kyykyissä meitä ei ohjeistettu sen kummemmin kuin että leuka ei saa nousta, vaan katse tulee olla suoraan eteenpäin. Leuka ennemmin vaikka vähän rintaanpäin, jos oikein muistan. Kädet saa olla missä parhaalta tuntuu.

(https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/49699284_10161043221900315_3337091728162160640_n.jpg?_nc_cat=105&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=3ae58ac436a074189c68e6d7ce24f64c&oe=5CB9C12F)

45 min kahvakuulatreenit ja perään tunnin jooga. Välissä vartin tauko ja käväisin suihkussa. Eihän siinä ehdi tukkaa saada kuivaksi puhkullakaan, joten märällä letillä sitten joogataan. Enpä tiedä vedänkö tuplasettiä toiste, ehkäpä valitsen että joko-tai. Mutta kyllähän sen siis jaksoi. Jooga käy hyvin kahvakuulan jälkivenyttelystä.

Olen käynyt muutaman kerran uimassa. Oma uintikunto oli täysi arvoitus, sillä viimeksi olen matkaa uinut lukioiässä. Yllättävän hyvin kuitenkin sammakkoa jaksoin polskuttaa: 45 minuuttia putkeen meni molemmilla kerroilla ihan ilman ongelmia. Pitääkin koko talven ajan käydä kerta tai 2 viikossa uimassa.


Onko kukaan täällä käyttänyt nilkka- tai rannepainoja liikunnan apuna? Itsellä on 4kpl 1 kilon painoja joita olen lähinnä käyttänyt kuntopiiriä tehdessä, mutta viime aikoina olen käyttänyt niitä kävellessä. Eivät ne kauheasi tunnu kävelyvauhdissa lisärasitusta tuovan, mutta ei kai niistä kunnolle haittaakaan ole.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 13, 2019, 22:17:29
Olen käynyt muutaman kerran uimassa. Oma uintikunto oli täysi arvoitus, sillä viimeksi olen matkaa uinut lukioiässä. Yllättävän hyvin kuitenkin sammakkoa jaksoin polskuttaa: 45 minuuttia putkeen meni molemmilla kerroilla ihan ilman ongelmia. Pitääkin koko talven ajan käydä kerta tai 2 viikossa uimassa.


Onko kukaan täällä käyttänyt nilkka- tai rannepainoja liikunnan apuna? Itsellä on 4kpl 1 kilon painoja joita olen lähinnä käyttänyt kuntopiiriä tehdessä, mutta viime aikoina olen käyttänyt niitä kävellessä. Eivät ne kauheasi tunnu kävelyvauhdissa lisärasitusta tuovan, mutta ei kai niistä kunnolle haittaakaan ole.

Käytin kauan sitten ainakin nilkkapainoja sauvakävelyllä, mutta jotenkin se jäi, kun ne jossain vaiheessa alkoivat mennä rikki tai eivät pysyneet paikoillaan, kun tarrat kuluivat. Ja niitä oli tietysti tylsä raahata repussa, jos ja kun sauvakävelin uimahallille ja sieltä töihin.

Mutta jännä, että kysyit, koska juuri eilen googlettelin niitä. Ajattelin keväällä taas kokeilla niitä, kun tämänhetkiset kävelysauvat eivät paina paljon mitään eikä reitillä ole pahemmin mäkiä. Siis jotain korkeintaan kilon painoisia.

Salilla käytän joskus hankkimiani kaikkein raskaimpia nilkka painoja, mitä netistä löytyy eli 7,5kg/kpl. Teen niillä keskivartaloliikkeitä, joissa jalkaa nostetaan. Ja onhan ne vaikka leuanvedon lisäpainoina ihan näppärät. Tosin painoliivi kätevämpi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 10, 2019, 10:16:28
(https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/49699284_10161043221900315_3337091728162160640_n.jpg?_nc_cat=105&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=3ae58ac436a074189c68e6d7ce24f64c&oe=5CB9C12F)

Hei, kuvat saa pienennettyä lisäämällä alun img sulkuun width=400 tai jonkin muun sopivan luvun. Esikatselemalla näkee sopivan koon. Sinne hakasulkuun tulee siis img ja välilyönti ja width=400 ja sulku kiinni. Tässä lainauksessa käytin width=200 -kokoa.

Olen tässä syksyn ja talven mittaan joutunut muuttamaan mielipiteeni punttiksesta. Se nimittäin toimii.

Lyhyenä taustana sen verran, että loukkasin itseni aika pahasti viime keväänä. En siitä viitsinyt kirjoitella Jatkumolle, mutta tilanne oli sen verran vakava, että löysin itseni punttisalilta kuntoutusohjelman kanssa. Nyt uskallan jo sanoa, että lähes kaikki kiputilat ovat hävinneet joten uskottava se vain on.

Parasta punttiksessa on se, että säillä ei ole niin väliksi. No en minä joskus muinoin paljon piitannut niistä muutenkaan, mutta olihan se rehellisesti sanoen aika shaissea lähteä raastamaan jotakin pitkää lenkkiä paukkupakkasilla.

Ohjelmana on siis ihan näitä perusjuttuja erilaisilla laitteilla kuntopiirinä. Ja aerobista niin paljon kuin vain huvittaa tehdä.

Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 14, 2019, 01:22:53
Parasta punttiksessa on se, että säillä ei ole niin väliksi. No en minä joskus muinoin paljon piitannut niistä muutenkaan, mutta olihan se rehellisesti sanoen aika shaissea lähteä raastamaan jotakin pitkää lenkkiä paukkupakkasilla.

Ohjelmana on siis ihan näitä perusjuttuja erilaisilla laitteilla kuntopiirinä. Ja aerobista niin paljon kuin vain huvittaa tehdä.

Tuo voisi olla vaikka minun kirjoittamani. :)


Vaihtelevassa talvisäässä on vielä liukkaus riesana. Ei pelkästään nurin meno, vaan jonkinlainen kokovartalojännitys vie itseltäni sen vähäisenkin liikkumisen ilon. Tästä on varmaan jo kymmenisen vuotta, kun talvisella sauvakävelylenkillä suuri osa lenkkitietäni oli jäässä uuden lumen alla ja oli todella hankalakulkuinen. Sain niin kamalan kipukohtauksen lenkin jälkeen, että jouduin hakeutumaan lääkäriin. Diagnoosi oli huvittavasti "koko korsetin kramppi" tjsp. Kramppi oli niin ankara, että siinä taisi oikeanpuoleinen pitkä selkälihas jotenkin vaurioitua, sillä se vihoittelee vieläkin ja tuskin paranee entiselleen koskaan. Tuon vuoksi olen valmis käyttämään kiertoteitä välttääkseni liukkaan alustan.

Nyt alkaa syksyisen flnssan jättämä tukkoisuuskin olla ohi, joten nyt sekään ei ole enää esteenä lähteä punttikselle. Kuten aiemmin mainitsin, tarkoitus olisi mennä vuosien tauon jälkeen, kunhan tekosyyt on voitettu. :D

Aiempina vuosina on ohjelmani ollut juuri tuo Lennyn mainitsema. Crosstrainer on suosikkivälineeni, koska sillä pystyn jalkavaivoistani huolimatta "juoksemaan".

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 13, 2019, 22:17:29
Onko kukaan täällä käyttänyt nilkka- tai rannepainoja liikunnan apuna?

Eräs tuntemani ihminen käytti nilkkapainoja juoksulenkillä, ja sai ilmeisesti niiden takia jonkinlaisen rasitusvamman. En muista sen tarkemmin minkälaisen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 09:14:30

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 13, 2019, 22:17:29
Onko kukaan täällä käyttänyt nilkka- tai rannepainoja liikunnan apuna?

Eräs tuntemani ihminen käytti nilkkapainoja juoksulenkillä, ja sai ilmeisesti niiden takia jonkinlaisen rasitusvamman. En muista sen tarkemmin minkälaisen.

Joskus olen pikaisesti pyrähtänyt nilkkapainot jalassa, ja tuntuma oli kyllä epämiellyttävä. Ei painon takia vaan sen, että painot hölskyivät jalassa. Tämä hölskyminen varmaan voi olla turmiollista nivelille.


Kävelyvauhdissa painot tuntuvat pysyvän paremmin paikallaan. Ajattelin jatkaa ainakin jonkin aikaa niiden käyttöä.

Muistikuvani mukaan minulla oli 90-luvulla sellainen kirja kuin Callanetics. Jos en väärin muista, sen kirjoittaja oli harjoittanut tanssia ja yhdisteli tanssissa oppimaansa muuhun liikuntaan. Hän oli sitä mieltä että painot ranteissa tai nilkoissa ovat pahasta.

No en kai ihan väärin muistanut:

https://en.wikipedia.org/wiki/Callanetics

Erilaisissa fysioterapeutin neuvomissa kuntouttavissa jumppaliikkeissä käytetään jalkapainoja. Esimerkiksi polven kuntouttamisessa sellainen liike, jossa istutaan tuolilla ja nostetaan jalkaa hitaasti suoraksi eteen ja lasketaan hitaasti alas, yksi jalka kerrallaan ja polvi paikoillaan.

Semmoinen corea vahvistava sekäkipuisen tähtiasento, jossa seistään yhdellä jalalla, ja nostetaan toinen jalka suoraan sivulla ylös ilmaan esim 30 astetta ja molemmat kädet levällään ylhäällä, voisi tehostua jalkapainon avulla, kuvittelisin (vaikka polvivammaiselle se voi tuoda vääntöä polveen).

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 10:41:51
Semmoinen corea vahvistava sekäkipuisen tähtiasento, jossa seistään yhdellä jalalla, ja nostetaan toinen jalka suoraan sivulla ylös ilmaan esim 30 astetta ja molemmat kädet levällään ylhäällä, voisi tehostua jalkapainon avulla, kuvittelisin (vaikka polvivammaiselle se voi tuoda vääntöä polveen).

Varmasti liike tehistuisi, mutta itse en kyllä lähtisi kokeilemaan, mikäli siis ymmärsin liikkeen oikein.

Tällainen tähtiasento: http://rapakunnossa.files.wordpress.com/2014/04/blogiin-05.jpg?w=580 (http://rapakunnossa.files.wordpress.com/2014/04/blogiin-05.jpg?w=580)
En usko, että tervepolviselle se jalkapaino mitenkään paha tuossa asennossa olisi, mutta ihan kehonpainollakin jos riittävästi tekee, on se hyvä coreliike jo sellaisenaankin. (Tuossa kuvassa naisen tukijalan polvi muuten näyttäisi olevan lukkoasennossa, mikä ei ole turvallinen asento polvelle, joka on rasituksessa.)

Nilkkapainoilla voi tehostaa esimerkiksi lankutuksen versiota, missä pidetään toista jalkaa vuorotellen ilmassa, sivulankkua ja takanojaa toista jalkaa nostellen. Kaikenlaisia muitakin versioita voi kehitellä.

Aika harvoin niitä tulee käytettyä, mutta jo pienikin lisäpaino nilkassa tekee liikkeen yllättävän raskaaksi.

Juostessa ne tosiaan hölskyvät. Eräs liikuntaguru suosittelee kävelyä painoliivi päällä. Tosin reppu ajaa saman asian.

https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/9f81cdd2-53ad-4859-8526-491a8505260c?fbclid=IwAR3yGS28SFnRPr6_fVBZvy_zJPb4-kB76g96BCc7_Xtavaa0gJoaT9VG5i0

Liian kova treeni mursi 6-vuotiaan lannerangan nikamia, 11-vuotias purskahti itkuun kun äiti ei antanut levätä - fysioterapeutti kertoo, mikä suomalaislasten urheilussa on pielessä

Uimahalleista ja sanoista puheen ollen Tripadvisor sivulla joku saksalainen pariskunta (jos se nyt oikeasti oli sellainen) kysyi, onko Ruotsissa uimahalleissa tai muuallakaan miehille ja naisille yhteisiä saunoja, jollaisiin pariskunta Saksassa on tottunut. Ei paljon vastauksia tullut, mutta kaksi vastausta kuitenkin oli:

1. Contrary to what you might think this is not the norm in Sweden. I have not come across it so far, but maybe there are places?

2. Sweden was the front runner in the 1960s sexual revolution but now we're the biggest prudes in Northern Europe!

Centralbadet has a mixed sauna but you're not allowed to be naked.

Mistä tuollainen asenteen muutos mahtaa johtua. Ei kai vain Ruotsin uusväestöstä. Millainen onkaan Ruotsi sadan vuoden päästä.

Sama ilmiö on muuten meneillään Suomessakin. Täällä rakennettiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kylpylöihin yhteisiä höyrysaunoja ja Katinkullan kylpylään jopa yhteinen saunaosasto ja yhteinen savusauna. Mitään näistä ei ole enää olemassa! Viimeisten muutaman vuoden aikana höyrysaunoihin on rakennettu väliseinät ja Katikullan yhteinen saunaosasto on jaettu erillisiin miesten ja naisten osastoihin ja naisille on rakennettu oma savusauna.

Ei siis enää mitään iljettävyyksiä, joista uussuomalaiset voisivat pahoittaa mielensä.

Uutisia seuratessa tulee mieleen, onko täällä ymmärretty oikein, mitä maahanmuuttajat, erityisesti miehet, haluavat. Ehkä täällä olisi rajoittamisen sijasta pitänyt mennä vieläkin pidemmälle ja rakentaa yhteisiä saunaosastoja nuorille miehille ja teinitytöille.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 28, 2019, 09:38:54
Mistä tuollainen asenteen muutos mahtaa johtua. Ei kai vain Ruotsin uusväestöstä.

Tuskin, mutta ei väestömuutokset ainakaan muutosta hidasta.

Mä luulen, että tässä on kyse enemmän luokasta kuin etnisyydestä. Parempi väki ei tahdo paljastaa itseään proleluokan nähden.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 28, 2019, 09:38:54
Uimahalleista ja sanoista puheen ollen Tripadvisor sivulla joku saksalainen pariskunta (jos se nyt oikeasti oli sellainen) kysyi, onko Ruotsissa uimahalleissa tai muuallakaan miehille ja naisille yhteisiä saunoja, jollaisiin pariskunta Saksassa on tottunut. Ei paljon vastauksia tullut, mutta kaksi vastausta kuitenkin oli:

1. Contrary to what you might think this is not the norm in Sweden. I have not come across it so far, but maybe there are places?

2. Sweden was the front runner in the 1960s sexual revolution but now we're the biggest prudes in Northern Europe!

Centralbadet has a mixed sauna but you're not allowed to be naked.

Mistä tuollainen asenteen muutos mahtaa johtua. Ei kai vain Ruotsin uusväestöstä. Millainen onkaan Ruotsi sadan vuoden päästä.

Sama ilmiö on muuten meneillään Suomessakin. Täällä rakennettiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kylpylöihin yhteisiä höyrysaunoja ja Katinkullan kylpylään jopa yhteinen saunaosasto ja yhteinen savusauna. Mitään näistä ei ole enää olemassa! Viimeisten muutaman vuoden aikana höyrysaunoihin on rakennettu väliseinät ja Katikullan yhteinen saunaosasto on jaettu erillisiin miesten ja naisten osastoihin ja naisille on rakennettu oma savusauna.

Ei siis enää mitään iljettävyyksiä, joista uussuomalaiset voisivat pahoittaa mielensä.

Uutisia seuratessa tulee mieleen, onko täällä ymmärretty oikein, mitä maahanmuuttajat, erityisesti miehet, haluavat. Ehkä täällä olisi rajoittamisen sijasta pitänyt mennä vieläkin pidemmälle ja rakentaa yhteisiä saunaosastoja nuorille miehille ja teinitytöille.

Mikä asenteen muutos? Eihän Ruotsissa ole kai mitään erityistä saunakulttuuria, joten eivät ruotsalaiset ennen aikaan saunoneet kaiketi yhteissaunoissa, kun eivät saunoneet ollenkaan (tai no, tornionjokilaaksoa ja Värmlannin Finnskogenia, ja joitakin yksittäisiä kaupunkien yleisiä saunoja (joista osa oli bordelleja)  lukuunottamatta). Luulen, että Ruotsissa saunat ovat olleet harvassa, ja enimmäkseen suomalaissiirtolaisten aikaansaamia. Ja minulla on se käsitys, että Ruotsissa lähinnä opiskelijaporukat saunovat yhteissaunoissa (usein uikkarit päällä).

Suomen osalta luulen, että saunakulttuurin muutos liittyy pikemminkin sähkösaunojen yleistymiseen ja kaupungistumiseen. Oli ennen aikaan aika tarkoituksenmukaista saunoa koko perhe yhdessä, kun oli savusauna, joka ei välttämättä pysynyt kovinkaan kuumana pidempiä aikoja. Sähkösaunoissa tätä tarvetta ei enää ollut. Kaupungeissa saunoista ainakin huoneistokohtaiset saunat ovat lisäksi pienempiä kuin perinteiset savusaunat, mikä on voinut edesauttaa tapakulttuurin muutoksessa. Poikkeuksen tekevät mm. opiskelijaporukat: en tiedä, miten nykyään, mutta ainakin joissakin opiskelijapiireissä on harrastettu sekasaunomista iät ajat, mutta se riippuu kai opiskelualastakin.

Eilen pitkästä aikaa kuntosalilla. Sen jälkeen heti saunaan.

Erikoista tuossa oli se, että ei syntynyt ollenkaan pakottavaa tarvetta venyttelyyn. Syytä en tiedä.

Fyysisesti kuormittava viikko. Venyttely tuntui erittäin vaikuttavalta, ja kivalta, jos vain malttoi tehdä. Tuosta saa ihan nautiskeluhetken, aika luomutyyppisenä.

Kahvakuula on ainakin joiltain osin raskaampi laji kuin Krav Maga konsanaan. Mutta kumma kun sen kanssa ei tule niin sillä tavalla ongelmia tai pelkoja selän tahi polvien vuoksi kuin Kravissa. Johtuneeko siitä että KM-treenit kestävät 1,5 t ja kahvakuula rykäistään läpi 45 min sisällä? Suoritukset ovat hyvin lyhyitä. Pikkaisen olen seonnut että meneekö siinä minuutti vai pari, mutta lyhyt aika kumminkin jonkin liikkeen parissa kuulan kanssa, sitten toinen rupeama ilman kuulaa, huili, joku muu kaksiosainen setti, huili ja niin päin pois, ja sitten kun on kaikki käyty läpi, alkaa hela hoito alusta. Ehkäpä tuossa ei mikään kehon osa saa ihan sellaista rasitusta kuin hitaammassa mutta pidemmässä ähkäisyssä. Hiki kyllä tulee ja tunne että tulipahan jotain tehtyä.

Tuli huoli kun taannoisissa treeneissä en saanut vietyä jalkoja selällään maaten pään yli lattiaan, olen nimittäin vuosia sitten saanut. Selkään sattui yhteen kohtaan enkä uskaltanut viedä niitä väkisin enempää eteenpäin (siis pään yli). Tänään oli sattumalta sama liike, ja käsilläni persettä tukien sain kuin sainkin vietyä jalat yhä pään yli. En väkisin hiponut varpailla lattiaa sentään, mutta useamman kerran kuitenkin ne kintut yhä meni pään yli, joka oli huojentava kokemus. Ehkä jos tekisin tätä joogaliikettä säännöllisesti menisi vielä ne varpaatkin lattiaan asti.

Idea, ilmaiseksi

Ärsyttävää, että rullailu on putkistettu niin pahasti. Haluaisin rullapalloja. Silopallot ihan ok, tosin rullapallot toisi vähän lisää rullailuun.

KM-ohjaaja ehdotti että tekisin kotona punnerruksia rystyset alustaa vasten. Ähelsin vaivaiset 10 ja tovin päästä 5. Ja nämäkin helpommassa asennossa eli polvillaan (kontillaan) tehden. Sissus mitä rääkkiä. Mutta siihen nähden että olen lyömistä preferoiva kravistu ovat ranteeni kyllä kaikkea muuta kuin rukiiset. Seinääkin vasten voi kuulema punnertaa.

Olin onnesta soikea kun ohjaaja sanoi että minulla on voimakas lyönti. Tuntuu että hän auttaa minua kehittymään juuri siinä missä jonkinlaisia lahjoja saattaa ollakin, ihan vaikka vain kotitarpeiksi tai omaksi iloksi.

Ja parempi osata edes yksi juttu kunnolla kuin että osaisi kaikkea, mutta vain välttävästi.

    ^
Miksi "rystyset alustaa vasten"?

Oppii pitämään sormet ja ranteet oikeassa asennossa lyömistä ajatellen ja ranteet vahvistuu.

Mitä miehet puhuvat pukuhuoneessa ennen treenejä ja niiden jälkeen:

https://www.sielunisilmin.fi/malelifestyle/mita-miesten-pukuhuoneissa-oikeasti-puhutaan/?fbclid=IwAR2o-g46SNpkAkp-QoyLWWJiwRwbgk_TkOdUccJQt50cTSnsYiOwwIiwhjw

Tätä viikkoa ennen kuukausien paussi liikunnasta. Koko tammikuu meni potiessa keuhkoputken tulehdusta. Mutta nyt siis olen vihdoin viimein päässyt taas liikkeelle. Kolme kertaa kuntosalilla tällä viikolla ja muutakin hyötyliikuntaa. Tämä viimeinen tosin pikarupeama, ja melko kevyt ja aerobinen. Pikkuisia HIIT-vetoja siinä vempaimessa, missä istuen vispataan käsillä ja jaloilla samanaikaisesti, mikä lienee nimensä.

Tein taas itselleni motivointi"kalenterin", eli A4-paperiarkin jääkaapin oveen, jossa yksi ruutu vuoden jokaiselle päivälle. Yhdellä rivillä aina kaksi viikkoa. Merkkaan jokaisen treenin siihen palluralla, ja pidemmän rupeaman kävelyäkin.

Olin viikonloppuna ekaa kertaa ammattilaisnyrkkeilijän vetämissä treeneissä. Kestivät 2 t ja normitreeneissähän olen tottunut 1,5 t ähellykseen, joten sikäli raskaimmat treenit joissa olen tähän mennessä koko puolen vuoden treenauksen aikana ollut mukana. Oli ihan mielenkiintoista settiä ja opin uusia juttuja.

Koitoksen päälle lähinnä väsynyt. Eilen jonkin verran kipua siellä täällä, ei pahasti. Mutta tänään on varsin paska olo. Päätä särkee ilmeisesti niskan takia. En tee nyt asialle yhtään mitään, koska olen menossa päivällä hierojalle ja haluan nähdä onko siitä jotain apua sekä alaselän jokapäiväiseen särkyyn että tuohon niskan alueen olletikin klassiseen tension neckiin. En ole eläissäni aiemmin käynyt hierojalla kuin kerran 90-luvulla, ja sekin oli sellainen lyhyt sessio jonka sain jollain kupongilla ilmaiseksi. En muista koko tapahtumasta yhtään mitään.

Jos se hieronta tuntuu johonkin auttavan, saattaisin ottaa sen vaikkapa kerran kuussa -tyyppiseksi ylläpidohoidoksi. Vaikken KM:n mattotekniikoihin kauhean lääpälläni olekaan, on kyllä harmittanut että joka kerta kun pitäisi siellä matolla tehdä jotain ja esim. nostaa persettä kohti kattoa, selkään sattuu.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 11, 2019, 10:06:58
Jos se hieronta tuntuu johonkin auttavan, saattaisin ottaa sen vaikkapa kerran kuussa -tyyppiseksi ylläpidohoidoksi. Vaikken KM:n mattotekniikoihin kauhean lääpälläni olekaan, on kyllä harmittanut että joka kerta kun pitäisi siellä matolla tehdä jotain ja esim. nostaa persettä kohti kattoa, selkään sattuu.

Ai siis sattuu kun olet selälläsi ja yrität nostaa lantiota ylöspäin (kammeta vastustajaa päältäsi lantiota nostaen?)? Siihen voisi auttaa lantionnostot, joilla saa voimaa takapuoleen. Ja sekin, että ei missään tapauksessa pidä selkää notkolla, vaan pikemminkin lantion pitäisi olla kääntyneenä ikäänkuin laittaisit "kuvitteellisen häntäsi jalkojen väliin". Tässä juttua lantionnostosta:
https://tikis.fi/naisten-treeni/peppuliikkeiden-aatelinen-lantionnosto/ (https://tikis.fi/naisten-treeni/peppuliikkeiden-aatelinen-lantionnosto/)

LainaaMyös puristusvaihe yläasennossa on hyvä muistaa, jotta saavutetaan se maksimaalinen polte peppuun. Jos liike tuntuu selässä, se johtuu luultavasti siitä, että vatsa pettää ja selkä on notkolla. Kokeile kääntää lantiota "kropan alle" ja jännittää vatsaa.

Tuon lisäksi tietty ne aiemmin mainitsemani core-harjoitteet esim. tasapainolaudalla ja varsinkin jumppapallon avulla voisivat olla täsmäharjoittelua nimenomaan tuollaista kipua ehkäisemään. Jumppapallon avulla voi tehdä myös lantionnostoja makaamalla lattialla ja tukeutuen jaloilla (pohkeillä/nilkoilla) jumppapalloon.

Ei minulla tarvitse edes olla vielä opponenttia päälläni, kun pelkkä lantion nosto kohden taivaita aiheuttaa kipua selässä. Ja juuri sen kivun vuoksi niitä lantionnostoja ei järin huvita tehdäkään. Tämä tosin vaihtelee kovasti. Taannoisissa treeneissä loppujumpassa piti viedä jalat pään yli (eräs jooga-asana jota nuorena silloin tällöin tein) ja vaikken varpaita lattiaan asti saanutkaan, niin kumminkin sain takapuolesta käsin tukemalla jalat pään yli, eikä selkään sattunut.

Ja sitten kuitenkin kun istun sohvassa taikka konttorituolissa, niin jonkin ajan päästä alkaa särkemään selkää, ja asennonvaihto ei auta mitään. Aamulla kun nousen sängystä selkä saattaa olla vähän jäykkä ja joskus kivuliaskin.

Toisinaan esim. bussipysäkillä autoa odotellessa liikutan alaselkää niin että työnnän sitä häntäluun kohdalta eteenpäin. Tämä joskus tuntuu hyvältä selässä.

Kokeile sitä selän asennon vaikutusta kipuun lantionnostossa, eli sitä notkon välttämistä.

Fysioterapeutilta voisi saada hyviä vinkkejä notkoselän muokkaamiseksi normiseläksi. Alla linkissä videolla on harjoitteita nimenomaan notkoselän kuntouttamiseksi: Selkäkanava: Notkoselkä (https://selkakanava.fi/notkoselka)

LainaaNotkoselässä kuormitus jakautuu epätasapainoisesti, nikamien pikkunivelet tulevat painoa kantaviksi ja välilevyt, selän lihakset ja muut pehmytkudokset altistuvat yksipuoleiselle rasitukselle ja toimintahäiriöille.
...
4. Notkoselkä liittyy yleensä selän hallintaan, lihasheikkouksiin tai lihaskireyksiin

5. Notkoselän syy löytyy tavallisesti opituista asentotottumuksista, huonosta ergonomiasta, heikoista vatsa- ja lantion alueen lihaksista sekä kireistä reisi- ja lonkan koukistajalihaksista.
..
7. Lihastasapainoa voi korjata yksittäisillä liikkeillä kuten syvien vartalon lihasten vahvistavilla harjoituksilla ja lonkan koukistajien venytyksillä. Selän hallintaa voi parantaa tasapainoharjoituksilla. Ergonomian parantamiseen töissä ja kotona kannattaa pyytää tarvittaessa työfysioterapeutin apua.

8. Notkoselkä tulee usein esille vain liikehäiriönä, jolloin selän ryhti seisten on normaali, mutta esimerkiksi kyykkyliikkeessä selkä pettää äärinotkoon tiedostamatta. Syy voi löytyä pelkästään liikehallinnan puutteesta, mutta taustalla voi olla myös lonkkien tai nilkkojen liikerajoitus, jalkaterän ylipronaatio tai alaraajojen lihasvoiman heikkous.

9. Käytä fysioterapeuttia selvittämään rakenteelliset tekijät ja opettamaan liikkeiden oikeat suoritustekniikat sekä valmentajaa tai personal traineria lajikohtaisessa tekniikkaopetuksessa. Liikehallintaa voit harjoitella myös oheisella keppijumpalla.

Reisi- ja lonkankoukistajien venytyksistä ja pilateksesta voisi olla apua em. coren vahvistamisen ja lantionnoston lisäksi. Joko mainitsin coren vahvistamisen? Ai niin, ja core!

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 11, 2019, 10:33:09
Toisinaan esim. bussipysäkillä autoa odotellessa liikutan alaselkää niin että työnnän sitä häntäluun kohdalta eteenpäin. Tämä joskus tuntuu hyvältä selässä.

Tuota minäkin teen, esimerkiksi kävellessä. Liikettä tehostaa vielä coren aktivointi: voi esim. kuvitella, että vetää liian tiukkoja farkkuja jalkaan, ja vetää napaa sekä sisään että vähän ylöspäin. Tämän voi tehdä vielä tehokkaamminkin aloittamalla liike lantionpohjanlihasten aktivoimisella (net on hyvä tuntea jokaisen, sekä naisen että miehen, varsinkin keski-iässä ja siitä eteenpäin).

Sori, menee vähän sivuun, mutta tekee mieli ehdotella Kertsille valoisampaa avataria, se ei vastaa kirjoituksiaan :)

Reippaita ehdotuksia. Minulla oli pari vuosikymmentä alaselkäkipuja. Ne parani itsestään, kun vahdin istuma-asentoani ja nukkuessa etsin asennon, millä se ei tuntunut. Aikoinaan kyllä eräs toinen lääkäri sanoi minulla olevan korkea kipukynnys  ::)
Ei ole enää riesa, vaikka röntgenkuvassa se vika näkyy lääkrin mukaan yhä. "Sacralized", se kohta alaselässä.

Ei minulla ole notkoselkää, vaan alta kolmikymppisenä oli ilmeiseti noidannuolia jotka kestivät pari viikkoa kerrallaan, rtg-kuvissa oli alaselän nikaman madaltuma. 2013 fyssa sanoi että skolioosi.

Eniten selkään alkaa sattua jos istun penkillä jonka ainaksi selkänojaksi tulee seinä, eli muodostuu 90 asteen kulma. Tällainen tilanne on pesutuvassa. Monern kertaan en saanut heti selkää suoraksi kun siitä ylös nousin. Nykyään en enää nosta sääriä penkille enkä nojaa seinään.

Jos istun sohvassa ja nosta jalat pallille, alkaa jälleen sattua. Tuntuisi siltä että selälleni pahinta on olla asennossa jossa tulee jännitettä selkään istuessa. Joku kohta siellä venyttyy ja ei pidä siitä.

https://www.is.fi/terveys/art-2000006050871.html?ref=rss

Kiimingin mukaan, tulehduskipulääkkeitä kivussa käytettävä hyvin lyhyen aikaa. Onko siis kipulääkkeitä tarjoava lääkäri, ns valelääkäri?


Jos kuntosalilla ei käytä päätä liikkeissä, niin voiko tämä johtaa elimistön ongelmointiin?

Lääkärin nimi on Kiminkinen ei Kiiminki  >:(

No ei ole valelääkäri, mutta ei niitä kipulääkkeitä tarvitse kuin pahimmassa akuuttivaiheessa. Sitähän se tuossa yrittiselostaa ja muuten sitten lääkkeetöntä hoitoa (fyssari ja niksauttelijat yms). Eihän ne tulehduskipulääkkeet tai tavalliset kipulääkkeet sitä varsinaista vaivaa paranna. Samoin kuin itse potilas olisi sitä mieltä, että pitäisi maata petissä kunnes paranaa, mutta useimpiin selkävaivoihin oikeanlainen liikkuminen on parasta lääkettä. Lihasten vahvistaminen sitten jälkihoitona auttaa siinä, että vaiva ei ehkä niin helposti uusiudu.

Väärät liikeradat melko varmasti saa aikaan jonkinlaisia ongelmia punttisalilla.

Putkirullaillessa voi ilmetä kipua. Ainakin jos lihakset kipeät jo valmiiksi. Usein muutenkin.

Mitä merkitsee se, jos lihas kestää painetta? Jos lihakseen voi kohdistaa painetta, niin ominaisuudesta voi olla hyötyä, monessa toiminnassa.

Mikä juttu tällainen on?

Onko ihmisillä kokemusta crossfitista? Mietin jotain uutta urheiluharrastusta, joka olisi hieman yhteisöllisempää kuin nyt harrastamani juoksu. Jalkapallosta piti luopua, koska siinä meni nilkka, ja en uskaltanut enää jatkaa, koska sitten olisi koko ajan riski menettää lenkkeilykyky.

Crossfit kiinnostaa sen monipuolisuuden ja yhteisöllisyyden vuoksi, mutta epäilyttää sen vuoksi, etten ole koskaan aiemmin innostunut salitreenistä. Ja toisaalta se myös vaikuttaa melkeinpä kultilta, joka imaisee harrastajansa sisäänsä ja kaikki muu unohtuu. Ja toisaalta nyt ei olisi mahdollisuutta antaa koko elämäänsä harrastukselle.. Mutta siinä innostaa kyllä sen puhuttu innostavuus, koukuttavuus ja se, että se kehittää fyysistä hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Plus se yhteisöllisyys. Mutta meneekö sekin sitten jo yli? Onko se sellaista, että koko muu ryhmä katsoo ja tsemppaa, kun yritän vetää leukaa? Nauttisinko sitten sellaisesta huomiosta..

Jos jollain on käsitystä lajista, niin antakaa tulla.

Seuraa mutua. Minulla on se mielikuva, että crossfitissä kaikki ryhmäläiset tekevät joka hetki jotain, eikä siis että kaikki muut kyttäävät kun yksi vetää leukoja. Ja semmoinen mielikuva, että se on samalla tavalla hauskaa kuin circuit-treeni eli kuntopiiri, jossa ainakin itselläni silloin kun sitä harrastin, tuli vedettyä itsestään kaikki viimeisestkin voimanrippeet peliin, koska se vaan oli niin hauskaa sekuntipeliä, ja jotenkin kilpailullistakin (ainakin jos mentiin pareittain pisteeltä toiselle). Luullakseni crossfit on hyvin monipuolista treeniä, jossa kehittyvät niin aerobinen kunto, lihaskunto ja voima, (ketteryys?), (tasapaino?), räjähtävyys, nopeus, ja se, että kehoa oikeasti voi käyttää johonkin eli se on ns. funktionaalistra treeniä. Kuntosalitreeni laitteiden avulla harjaannuttaa vain niitä lihasryhmiä, joita varten on laitteita, mutta crossfit siis on paljon monipuolisempaa. Luullakseni crossfitissä kunnon huima paraneminen perustuu siihen, että käydään läpi eri lihasryhmiä tai liikkeitä niin, että siirrytään ripeässä tahdissa eri pisteeltä toiselle circuittreenimäisesti niin, että vaikka yksi lihasryhmä väsyy, voi treenata perään heti toista lihasryhmää, ja verenkierto paranee tällä tavoin ehkä optimaalisesti (verrattuna siihen, että jumputtaisi menemään samaa lihasryhmää monotonisesti).

Eräällä salilla oli kuukauden ilmainen kokeilujakso (vai oliko se puoleen hintaan, en muista). Lisäksi ainakin useimmille kuntosaleille voi mennä kokeilemaan kerran ilmaiseksi, ehkä useimmille crossfit-saleillekin?

Luullakseni crossfitissä yleensä pitää pystyä juoksemaan ja hyppimään. Eli ei sovellu, jos esimerkiksi on jollain tavalla liikuntarajoitteinen. Tämän luulon, ja kaikki muutkin mutuiluni saa mieluusti korjata, jos jollakin on tietoa asiasta.

Korjaan heti tuon viimeisimmän luulon: on olemassa saleja (esim. tämä Red Arrow (https://crossfitredarrow.com/crossfitkurssit)), joissa on ns. soveltavaa crossfit-treeniä, joissa voi soveltaa yksilöllisesti treenin kunkin treenajan yksilöllisiin tarpeisiin ja rajoitteet huomioiden.  Saattaa olla, että jonkin verran voi soveltaa kaikilla saleilla, ja ohjaajilta voinee etukäteen esim. alkeiskurssilla pyytää vinkkejä korvaavista liikkeistä, jos jokin liike ei onnistu, vaikka se leuanveto.

Kuntohulavanne on nyt hip ja hop. Ostin ihan samanlaisen jo jokunen vuosi sitten ja on jäänyt pölyttymään seinän vierelle. Nyt luin jostain että olisi selälle hyväksi. Pyöritin tässä yksi päivä 10 min. Joku koeryhmä oli ilmeisesti saanut jotain tulosta 13 min päivittäisellä hetkutuksella. Pitänee tutkia asiaa ettei ole kuulopuheiden tahi mainosväitteiden varassa.

Imurointi sujuu parhaiten Ismo Alangon biisillä hitsi kun melkein harmittaa, joten musiikkia hulailuun:
Hip Hop Hulaa aloittelijoille: https://www.youtube.com/watch?v=DR0hc7lT0hE
Hulamiehille: https://www.youtube.com/watch?v=3gzYGZidAUs
Mustan vyön hulahtelua: https://www.youtube.com/watch?v=aL7XAdK-mJM
Musiikkia hulahulaajan korville: https://www.youtube.com/watch?v=-xF5kqO2fm8
Hulafiilistelyä asenteella: https://youtu.be/QcD_YXCxxZM
Voimailijoille hulaa: https://www.youtube.com/watch?v=Op4sINMpmPo
Suomalaiseen makuun hulan liikutusta: https://www.youtube.com/watch?v=4nkljmJVLxg

Vatsalihaksille: https://www.youtube.com/watch?v=wJQoxdSFTJ0

Tässä varsinainen silmäkarkki kehonpainoharjoittelee: 5 THINGS I WISH I KNEW When I Started Calisthenics | 2018 (https://youtu.be/8-49TscRd0M?t=565).  Semmoinen leuanvetoon liittyvä juttu tuosta, että ote on hyvä olla "liian" myötäinen, ks. video, niin että rasitus tule kämmenelle eikä sormien juureen.

1.5 tunnin kävelylenkki raikkaassa meri-ilmassa tänään ei hattunpaa!
:D

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006199427.html?share=4560bb26becacdbc030360583778994a

Kaiken siis pystyy tekemään väärin. Itse en pyörittelystä ole saanut mustelmia. Mutta olen tainnut aina pyörittää samaan suuntaan, pitäisi opetella toinenkin suunta. Nyt en tosin taas ole pyöritellyt yhtään mihinkään suuntaan kun tavanomaiseen tapaan taas unohdin koko touhun. Taikka projektin kokeilla että auttaako selkäsärkyihin häh.

Ainoa mitä saan ominpäin yksinäin duunattua on uinti, vesijuoksu ja kävely. Kaikki muu aina lässähtää ennemmin tai myöhemmin.

Aina kun on ollut muutamankin viikon paussi treeneistä, niin ekat kuntosalikäynnit aikaansaavat aivan hillittömän suuren nälän. Söin aika pienen ja kevyehkön lounaan puolilta päivin, kunnon välipalan klo 15 (mysliä, pähkinöitä, muutamia inkiväärikarkkeja ja viiliä), ja viiden aikaan salille. Vähän liian lyhyt väli välipalan ja treenin välillä, varsinkin kun tein jumppapallojumppaa, joka meinasi välipalan takia alkaa närästämään, siinä kun välillä ollaan pää alaspäin. Tai sitten se oli ne inkiväärikarkit. Kaupassa käynnin jälkeen kahdeksan kieppeillä kotona ja  olisin voinut syödä hevosen.

En muista linkitinkö tälle foorumille minnekään jutun jossa annettiin selitys sille miksi laihtumista kaipaavat treenaajat eivät laihdu. Selitys oli yksinkertaisesti se että kun liikkuu enempi, myös syö enempi.

Kunhan nyt ei treenin takia lihoisi.... Onneksi nuo hillittömät nälkäkohtaukset tasoittuvat, kun treenin saa taas säännölliseksi. (Kuntosali)treenatessa tulee myös lihaksia, se voi olla yksi syy sille, ettei paino putoa. Mutta toisaalta lihas kuluttaa enemmän kuin rasvakudos, joten painonhallinnan kannalta varmaan parempi olla lihaksikas. Treeni laskee trigyseridejä yms. kolesteroliarvoja, ja parantaa insuliiniherkkyyttäkin muistaakseni, joten terveellisempää olla liikkuva painava kuin liikkumaton painava.

Yksi asia, mikä periaatteessa voisi nosta painoa, on se, jos treenaa väärällä tavalla: siis niin, että treenistä stressitasot nousevat, eivätkä laske nk. ideaalitreenissä. Liian kova treeni aiheuttaa ylirasitusta, unettomuutta (mikä lihottaa), ylikuntoa, palautimisen vaikeutta. Korkeammat stressitasot ja stressihormonien kuten kortisolin, adrenaliinin ja noradrenaliinin tasot heikentänevät myös insuliiniresistensiä ja syömisen hallintaa, ja lihottavat siitäkin syysä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 11, 2019, 10:04:00En muista linkitinkö tälle foorumille minnekään jutun jossa annettiin selitys sille miksi laihtumista kaipaavat treenaajat eivät laihdu. Selitys oli yksinkertaisesti se että kun liikkuu enempi, myös syö enempi.

Tämä lausunto antaa kyllä viitteitä, mitä osuva ajattelu voisi tästä olla. Vaikkei uusi, havaintona, niin uusi, langanpäänä.

Siitä vain, kelailemaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 11, 2019, 10:04:00
En muista linkitinkö tälle foorumille minnekään jutun jossa annettiin selitys sille miksi laihtumista kaipaavat treenaajat eivät laihdu. Selitys oli yksinkertaisesti se että kun liikkuu enempi, myös syö enempi.

Pidemmällä tähtäimellä itselläni paino pysyy paremmin kuosissa treenaamalla kuin löhöilemällä, vaikka ruoka maittaisikin paremmin silloin kun on suuri kulutus. Itselläni taitaa olla taipumusta tunnesyöpöttelyyn - kun (lue: jos) treenaan, tulee siitä treenistä hyvää oloa, eikä tarvitse hakea hyvää oloa ruoasta.

Minulla täyssama. Liikunta laittaa "lipostaatin" kuntoon.

Kun edes tuo tilanne, voi yrittää keskittyä muihinkin, kantotekijöihin. On niitä paljon, liikunnan lisäksi. Mitä milloinkin voi, omassa tilanteessa, siihen kannattaa yrittää ryhtyä.

Kokonaisterveyden polku on olemassa, itse kullekin. Miten vieressä tuota, niin ainahan sitä voi miettiä, ellei todeta, saman tien.

Jonkin verran näissä tärkeyksissä painaa suhteuttaminen. Kirjoittelemalla saa luotua siltoja, ja ajattelmalla, etenkin kun toimintamahdollisuuksissa on usein vajetta, vaikkei ketään olisi erikseen rajoittamassakaan.

Dimensioista joskus väännetään, tieteen yhteydessä. Tuntuu aika erikoiselta, tämä lukumääräväittely, aiheesta. Monia pintoja kun seurailee, samanaikaisesti, ja pyrkii tähän, niin eiköhän se väylä löytyne?

Lintujen heittelehdinnästä voi ottaa vähän mallia. Kun menevät yöllä vaikka magneettikentän mukaisesti, muuttaessaan, niin mukana tuskin on tuossakaan matkanteossa vain magneettinen puoli maailmaa. Tai sitten reitistöpäätymää voisi lähestyä magneettinapojen tarkastelun vinkkelistä. Vetovoimaperiaate on aika yleinen, perusluonnontutkijoilla. Itse en kyllä vakuuttunut.

Itselläni väsymys voi viedä ruokahalun, ja siksi tapasin vuosia olla kesäisin timmimpi kun tein retkiä rantaan joilta palattuani en jaksanut alkaa yötämyöten ahtamaan itseeni läjäpäin ruokaa. Treenattuani talvikaudella kaksi tai kolme kertaa viikossa kävi samoin, eli liikunnan jälkeen ei järin ruoka maittanut. Näin ollen en pöhöttynyt edes talvella.

Minulla on yöpöydällä jo toinen peräkkäinen Matti Rämön pyörämatkailukirja. (http://www.minervakustannus.fi/kirjailijat/index.php?kirjailija=362)
  Hänen kirjansa on innostanut minua kuntoilemaan pyörällä, jopa näin hellepäivinä. Jos mies jaksaa 2001 sairastaman sarkoidoosi-sairauden jälkeen 0-kunnosta lähtien nyt usein yli 100 km päivässä ja 35-40 C helteissäkin polkea niin hemmetti kyllä minäkin!! Itsekin toipumasta viikkojen flunssasta. Ehkä siksikin kuntoilu maistuu nyt paljon enemmän. Kunto noussut kohisten. Mutta tuo kirjansa, se/ne on tärkeä innoite!
  Niin innnokas en ole että lähtisin maailmalle pyörällä. Mutta lähipikkukaupunkeihin olen vähän harkinnut.

Linkkasin toisessa (suru)keskustelussa Matti Rämön videoon (suosittelen katsomaan!) ja juttuun häestä Krirkko ja kaupunki -lehdessä:

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 09, 2019, 10:55:06
Tässä eräs keino, polkupyörävaellus Himalajan vuoristoon:
Polkupyörällä Himalajalle (https://areena.yle.fi/1-3826522)

ja artikkeli hänestä Kun Matti Rämö, 56, löysi sisäisen rauhan pyöräilemällä, hän polki Himalajalle ja vei äitinsä tuhkat Gangesiin: "Halusin osoittaa itselleni, että olen parantunut" (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/yhden-miehen-karavaani-matti-ramo-loytaa-sisaisen-rauhan-pyorailemalla)

Ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia, esim. Santiago de la Compostelaan. Ehkä se voisi toimia myös.Tai rinkkavaellus. Japanin vuoristossakin on jokin pitkä pyhiinvaellusreitti majatalojen ketjuineen.

Matkanteko, tai ylipäätänsä jokin vähän monotoninen mutta kuitenkin tarkkaavaisuutta vaativa lihastyö, voisi antaa lepoa synkistä ajatuksista, kun pitää keskittää huomionsa johonkin.

Vaellus voi olla eräänlainen siirtymäriitti. Esimerkiksi siirtymä sellaisesta, jolla on lähiomainen, sellaiseksi, jolla ei enää ole lähiomaisia, tai muutos jonkun lapsesta sellaiseksi, joka kuuluu sukupolveen, joka on seuraavaksi lähtövuorossa. Ehkä jonkinlaista oman kuolevaisuutensa työstämistä?

^Tuo vähän selvensikin kirjojensa avoimuuden ja luottavaisuuden taustaa ja ennakkoluulottomuuden sävyä, kun tuossa sanotaan, että Rämö on jo lapsuudessa kasvanut monikulttuurisessa ympäristössä. Hän on toiminut seurakuntanuorissa mutta sittemmin etääntynyt kr-uskosta. Tämä YLEllä töissä oleva kirjoittaa Rengasrikkoja Saharassa- kirjassaan s. 166:
   Iltarukouskutsu lähtee kaikumaan medinan kujille ensin ihan läheisestä moskeijasta ja hetkeä myöhemmin etäisemmästä. Moniäänisessä, hieman surumielisen karheassa laulussa on hypnoottisen kaunis sävelkulku, joka herkistää mielen suvivirren tavoin. Allahu akbar!

Ja uudessa Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan -kirjassaan Marokkolaisesa kaupassa s. 196:
   Perinteisen kevyen musiikin lisäksi ostan pari cd:tä Koraanin resitointia, sillä Koraanin säestetty luku on rauhoittavaa kuunneltavaa.

Obama sanoi muuten vähän samaa koraanin resitointia kehuvaa, lapsuuttansa oli elänyt muslimimaassa. USA:n ja Suomen persut vetäisi herneet nenään mutta eihän urkumusiikinkaan kuuntelu tarkoita että on hihhuli, hän voi olla ateistikommari kuin Hannu Taanila.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 29, 2019, 16:48:29
  Niin innnokas en ole että lähtisin maailmalle pyörällä. Mutta lähipikkukaupunkeihin olen vähän harkinnut.

Mitähän ne lähikaupungit sitten ovat ja millaiset kulkuväylät sielläpäin pyöräilijälle on?
Tänään juuri Hesarissa oli kirjoitus, joka ei ainakaan itseäni innostaisi lähtemään kaupunkien välisille teille Suomessa ajelemaan:

Pyörämatka halki Suomen oli osin pelottava (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006219384.html)
AJOIN tänä kesänä pyörällä Jäämereltä Hankoon. Olen tavallinen 65-vuotias nainen, ja matka kesti kuukauden. Minulla oli hyvin aikaa tarkkailla pyöräilyolosuhteita erilaisilla teillä.

Nelos- ja Viitostie olivat pohjoisen Suomen jälkeen pyöräilijän painajaisia. Syinä tähän olivat kapeat pientareet, tärinäraidat ja vilkas liikenne. Minua pelotti. Yleensäkin pientareiden leveys teillä vaihteli, ja välillä ne puuttuivat kokonaan. Kaipasin näihin kapeikoihin pyöräilijöistä varoittavaa liikennemerkkiä lisäkilvellä "piennar puuttuu". Tärinäraitojen kohdalla autoilija ei mielellään ylitä täristävää keskiviivaa, joten pyöräilijä ohitetaan läheltä. Reunan tärinäraita on rouhittu pientareen puolelle, mikä kaventaa pyöräilijän ajoaluetta.
.... nips ....

Porrastreeni on nyt kuumin liikuntatrendi. Esim. Ylen artikkelissa ohjeistetaan: "Portaita astuessa tulee pyrkiä astumaan portaalle kantapää edellä koko jalalla." Tuli mieleen, että normaalisti portaita noustessa taitaa tulla astuttua päkiällä. Kanta-askellus tuntuu ajatuksena portaiden nousuun jopa hankalalta. Hmmm?

https://yle.fi/uutiset/3-10942103

Lainaus käyttäjältä: Amore - elokuu 29, 2019, 18:29:06
Porrastreeni on nyt kuumin liikuntatrendi. Esim. Ylen artikkelissa ohjeistetaan: "Portaita astuessa tulee pyrkiä astumaan portaalle kantapää edellä koko jalalla." Tuli mieleen, että normaalisti portaita noustessa taitaa tulla astuttua päkiällä. Kanta-askellus tuntuu ajatuksena portaiden nousuun jopa hankalalta. Hmmm?

https://yle.fi/uutiset/3-10942103

Onhan se isokenkäiselle jopa mahdotonta kerrostalon portaissa, mutta tuossa puhutaankin noista kuntoportaista, jossa todella pystyy astumaan koko jalalla seuraavalle askelmalle.

Aah, siis kuntoportaat ovat järjestään sellaisia, joissa on syvät askelmat? Niissä ei ehkä sitten oikein edes voi edetä astumalla päkiällä. Teen itse porrasjumppaa metron liukuportaissa, jotka yritän jaksaa nousta koko pituudelta, tosin suhteellisen rauhallisesti. Portaiden askelmat ovat melko syvät, mutta ei tulisi silti mieleenkään astua koko jalalla.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 29, 2019, 18:28:57

Nelos- ja Viitostie olivat pohjoisen Suomen jälkeen pyöräilijän painajaisia. Syinä tähän olivat kapeat pientareet, tärinäraidat ja vilkas liikenne. Minua pelotti. Yleensäkin pientareiden leveys teillä vaihteli, ja välillä ne..

Just tuo tuli minunkin ajatuksiin kun laskin kauanko Rämön vauhdilla 100 km/d kestäisi mennä Suomen päästä päähän. Sitten tuli mieleen tuo piennarturvallisuus ja - pluih- unelma haihtui. Jo lähitaajamaan (paikan päällä taajamassa on pyöräteitä mutta loppuu äkkiä maanteillä) ajo arveluttaa ja ihmettelen miten me pienenä lapsiporukassa ajeltiin pyörillämme parikymmentä kilometrin lenkki keräten pulloja, osa vilkkaalla valtatiellä. Pullopussit heilui ohjaustangossa joka venkoili eturengasta sinne tänne(!)  Olimme me rohkeita. Mutta sitä se rahanahneus teettää. ;D

JK. Muuten,
Rämö käyttää jotain magnesium-kalium-tabletteja tai -juomaa jottei tule kramppeja. Myöskin pyörällä liikkuva useita tunteja metsässä marjoja liki 100 sankkoa mustikoita keräävä Pentti Keronen mainitsi jotain magnesium-tuotteista jotka estää selkävaivat, joka iskee heti jos magnesium unohtuu ottaa.
Mistähän lie kyse? Wikistelen:

Urheilujuoma
...
Juomien sisältämiä kivennäisaineita ovat natrium ja ainakin osa seuraavista: kalium, magnesium ja kloori. Kivennäisaineet ovat tärkeitä muun muassa sydämen ja muiden lihasten ja hermoston toiminnalle, soluaineenvaihdunnalle, sekä elimistön vesitasapainolle muun muassa janon tunteen säätelijöinä.
...
Esimerkkinä yhden isotonisen urheilujuoman, Gatoraden, valmistajan ilmoittama ravintosisältö per 1 dl valmista juomaa:

Energiaa 105 kJ (25 kcal)
Hiilihydraattia 6,5g
Natriumia 52 mg
Kaliumia 12 mg
Magnesiumia 5 mg
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Urheilujuoma

Jaaha, suolat on tuossa Na:K:Mg suhteessa 52:12:5 mg/dl.
Mutta entäs halpa mineraalisuota Seltin? Siinä grammaa kohti on 500 mg NaCl, 400 mg KCl ja 100 mg MgSO4.
Sitä laittaa hyppysellisiä litran vesipulloon + muutaman ruokalusikallinen sokeria ja se on siinä! Ja on halpaa!

JK2. Seltin -mineraalisuolasta,  500 mg NaCl, 400 mg KCl ja 100 mg MgSO4, tein kemiallisia laskelmia josta
saan Na: 0.4*500= 200 mg, K:0.53*400 = 212 mg, Mg: 0.19*100 = 19 mg  yhdessä suolagrammassa eli
   Na: K: Mg = 200 : 212 : 19 mg / g   jossa magnesiumin osuus näyttäsi suhteessa jäävän vähäiseksi ja kaliumia ylimäärin. No, on se kuitenkin parempi kuin puhdas pöytäsuola joka on pelkkää Na:ta.
   Yksi mahdollisuus parantaa suhdetta kohti Gatoraden isotonista on
a) liuottaa mineraalisuolaa kamalasti kuumaan veteen että tulee kylläiseksi (just just kaikki liukiaa). Sen jälkeen jäähdyttää jääkaapissa jollon tulee suuria kuutiollisia kaliumkiteitä jotka laskeutuu pohjalle*.
b) lisää joukkoon sitten natriumsuolaa eli pöytäsuolaa.

*KCL:n liukoisuus on voimakkaasti lämpöriippuva, NaCL:n taas liki vakio. Tätä käytetään kaliumin erotuksessa hyväksi, olen kerran tehnyt tään tempun hyvin nuorena pikku kotikemistinä. Muuten, kaliumkiteitä tai -tabletteja ei pidä niellä varomattomasti koska juuttuessaan ruokatorveen voi syövyttää pahoja vaurioita.
Muuten2, nuo KCL-kiteet on erinomaisen säteileviä, radioaktiivisia, jopa 17 000 Becquerellia per kilo.

Lainaus käyttäjältä: Amore - elokuu 29, 2019, 18:45:07
Aah, siis kuntoportaat ovat järjestään sellaisia, joissa on syvät askelmat? Niissä ei ehkä sitten oikein edes voi edetä astumalla päkiällä. Teen itse porrasjumppaa metron liukuportaissa, jotka yritän jaksaa nousta koko pituudelta, tosin suhteellisen rauhallisesti. Portaiden askelmat ovat melko syvät, mutta ei tulisi silti mieleenkään astua koko jalalla.

Mulla on se mielikuva, että ne (korjaus: kuntoportaat) lähinnä olisivat matalat ne askelmat. Saattavat kyllä olla syvätkin.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 29, 2019, 23:31:32
Mulla on se mielikuva, että ne lähinnä olisivat matalat ne askelmat. Saattavat kyllä olla syvätkin.

Kyllä metron liukuprotaat on himppasen verran korkeammat kuin tavallisen kerrostalon rappuset. Sen tuntee kyllä jaloissa, kun juoksee ne ylös ja sen verran syvemmät ne ovat, että niihin mahtuu koko jalkaterä hyvin ainakin minun kengilläni, joten kokojalan astunta toimii hyvin.

Btw. muistan joskus lukeneeni, että ei olisi kovinkaan hyväksi polville paljon kulkea portaita alaspäin. Itse ainakin huomasin juuri noissa metron portaissa, jotka ovat vähän korkeammat, alas kävely välillä sai polvinivelet "naksumaan" vaikka mitään ongelmia polvissani ei pitäisi olla.

Kirjoitinpa huolimattomasti. Tarkoitin siis kuntoportaita, en metron portaita.

Ja juu, alaspäin portaita meno on polville rankempi.

Muistin oudon säännön, 7000 kilokalorin liikunta pudottaa painoa ("rasvaa") yhden kilon. Rasvakilo sisältää kuitenkin yli 9000 kilokaloria. Ero johtuukin siitä että elimistön rasvakudos ei ole 100% rasvaa vaan sisältää myös vettä ja proteiinia.

Rasvakudos ei siis ole sataprosenttista rasvaa. Sitä ei voi verrata ruokaöljyyn, jonka koko paino koostuu rasvasta. Pikemminkin se muistuttaa voita, jossa rasvaa on 81 %. Hupaisa yhtäläisyys: sekä rasvasolussa että voissa loppuosa on pääosin vettä ja proteiinia.

Näillä tiedoilla voimme arvioida, että kilossa rasvakudosta on noin 7000 kilokaloria. Kun ylipainoinen on kuluttanut sen verran enemmän kaloreita kuin on saanut ravinnosta, noin kilo rasvakudosta on "palanut" pois.
- https://www.perttimustajoki.fi/laihduttamisen-fysiologiaa-ei-hatahousuille/

IS:n  v. 2012 jutun (https://www.is.fi/terveys/art-2000000470966.html) mukaan ½ tunnissa:
- pyöräily kuluttaa 250-500 kcal,
- juoksu  -"-  300 kcal
- kävely  -"-  180 kcal

Josta voidaan laskea että jos syönti pysyisi suunnilleen ennallaan niin teoreettisesti
- 7-14 tunnin pyöräily polttaa kilon elimistön rasvakudosta
- 12 tunnin juoksu polttaa kilon -"- -"-
- 19 tunnin kävely polttaa klon -"- -"-.

JK. IS/MN-jutun mukaan porrasjuoksu kuluttaa:
Porrasjuoksu: 819 kaloria/tunti
- https://www.is.fi/laihdutus/art-2000005954759.html
Josta voidaan laskea, että
- 8,5 tunnin porrasjuoksu polttaa kilon.

Lihasvoimistelu tuntuu nyt helpommalta kun pyöräilyillä on hengästyskunto selvästi kohentunut.
Lihakset alkoi kasvamaan kovasti (tai näyttää siltä peilissä) vasta kun aloin pitkästä aikaa syödä myös extraproteiinia (1-2 rahkapurkin verran per pv).

Tuollaisia kuntoportaita olen kaivannut lähitienoolle ja nyt on. Katsoin kartasta, että noin kolme kilometriä suuntaansa on tuonne matka. Jos ensin fillarilla etsisi mukavimman reitin sinne, jotta tulisi sitten kävellenkin käytyä, kun fillaria ei enää voi käyttää. Jotain hiljaisempia teitä pitkin voisi jopa sauvakävellen mennä, niin saisi sitten vauhtiakin enemmän.

Nyt kun vaan joku potkisi minut liikkeelle, ettei koko juttu jää taas "hengästyttävään innostukseen sohvannurkassa".   ;D

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/800254-kuntoportaista-innostuneen-tapanin-selkakivut-jaivat-moskarin-vastavalmistuneisiin

Varustauduin oikein juomapullon kera lähtemään fillarilla noita eilen mainittuja portaita etsimään. Yhden kerran olin menomatkalla vähän eksyä, kun olin jo jatkamassa suoraan jonnekin hevon kuuseen, kun piti kääntyä aiemmin tuttujen talojen kohdalta, joista en oikein muuta muistanut kuin kolmen talon eriväriset päädyt. Jos ne talojen päädyt ei olisi osuneet silmään, olisin ajannut ties miten pitkästi ohi. Ei muuta kuin pikainen jarrutus noin 15 metrin peruutus ja suojatieltä kadun yli. Kartta kyllä valehtelee tuon matkan pidemmäksi kuin se todellisuudessa on, siksi ei ole tullut aikaisemmin omin nokin käytyä tuolla alueella, jossa on metsäisiä ulkoiluteitä vaikka miten paljon.

Löysin portaat ja kipaisin ne ylös ja alas tullessa yritin pidätellä puuskutusta, ettei se vanha ukkeli, joka kiipesi ylös jo ainakin toista kertaa, repeäisi nauruun. Ehkä ne portaat menisi kepeämmin, jos kävelisi perille, mutta matkalla sinnepäin mennessä oli pari ylämäkeä, joten reisissä tuntui matka sen verran, että pisti puuskuttamaan portaiden viimeinen neljännes. Ehkä olisi sen kapuamisenkin voinut aloittaa vähän maltillisemmin eikä "kipaisten" :)

Ne portaat muuten on noin 40 cm syvät ja aika normaalin rappusen korkuiset. Noihin ehdottomasti kannattaa astua koko jalalla ja niin näytti tekevän kaikki siellä portaissa liikkuneet. Tästähän oli aiemmin jossain puhetta. Ainakin minun askellukseen nuo sopivat oikein hyvin.

Hyvä kun tuli tuo nyt "löydettyä", sillä olen ollut aivan väärässä käsityksessä alueen sijainnista. Kerran aikaisemmin, kun siellä olen käynyt porukalla, niin menimme kahdella bussilla, joten siitä tuli mielikuva todella pitkästä matkasta. Kävellen sinne menee ehkä parisen kymmentä minuuttia suuntaansa, ainakin jos on sauvat käytössä. Ilman ehkä himppasen verran pidempään ja pyörällä ei sitäkään. Täytyy joku päivä nyt mennä uudelleen ja ottaa haltuun ne metsätiet.

Syyskausi on nyt virallisesti avattu, kun sain hulluuskohtauksen. Vetäisin lenkkivaatteet päälle ja oikein ne hyvät pohjatuetut ulkoilulenkkarit ja päätin lähteä ulkoiluttamaan kepakoita. Jännäsin sitä, miten nuo hyvät lenkkarit toimii kesän käyttämättömyyden jälkeen jaloissa, jotka on käyttäneet ohuita kesälenkkareita. Hyvin toimi edelleen, tai illallahan sen vasta tietää tuleeko varpaisiin leposärkyä. Pistin menemään sellaisen reilun kuuden kilometrin lenkin, joten luultavasti huomenna allit on kipeenä. Sauvakävelyssä on kyllä se hyvä, että ryhti, rytmi ja vauhti säilyy paljon paremmin kuin ilman savoja kävellessä. Minulla ainakin on vähän taipumusta "mennä kasaan" pidemmillä lenkeillä ja silloin myös vauhti hiipuu.

Palatakseni noihin kuntoportaisiin vielä, niin kävi aika köpelösti. Seuravana aamun oli pohkeissa jonkin verran tuntemuksia, että kuntoiltu on. Mutta päivän mittaan tuntemukset yltyivät pökkelömäiseksi jäykkyydeksi, jota sitten jatkui eiliseen asti. Ei auttanut hieronta eikä venyttely. Ilmeisesti löytyi jokseenkin käyttämättömiä lihaksia ja ne sitten totaalisesti järkyttyivät. Nyt tänään oli koivet jo siinä mallissa, että saattoi lähteä kävelemään. Ehkä olisi se pitänyt jo tehdä aikaisemminkin?

Ihmetyttää kyllä tuo pohkeiden jumittaminen, sillä olen kuitenkin koko kesän liikkunut, joskaan en kuntoilumielessä, vaan fillaroinut, pelannut jalkapalloa ja ollut hippasilla pihan pikkupoikien kanssa ja harrastanut tuollaista tavanomaista liikkumista. Olisiko sillä vaikutusta, että tavallisten portaiden nouseminen tehdään vain päkiällä, mutta kuntoportaat noustaan koko jalalla astuen? Noilla kai rasitetaan jalan lihaksia aivan eri tavalla?

Ajattelin, että otan noiden kuntoportaiden selättämisen tavoitteeksi ennen lumien tuloa, eli sauvakävelen lämmittelynä sinne noin 3km ja nousen portaita vähän kerrassaan enemmän ja enemmän. Ennen lumia pitää nousu mennä kolme kertaa putkeen. Ja tietty sauvakävely takaisin se 3km. Tuo varmaan olisi aika hyvä tavoite?

Syksy on kyllä vuoden parasta aikaa ja silloin aina innostun kaikesta, kun herään kesäkoomasta :)

Olen nyt kait "urheiluaddikti" tai "pyöräilyaddikti".
   Kun vuosia sitten aloitin pyöräilemään niin koin suurta onnea jo vain kevyesti pihalla pyöriessä, 15-30 min. Oletan: nostalgian takia ensisijaisesti, koska se toi nostalgisena mieleen lapsuuden ja nuoruuden jatkuvan pyöräilyni. Toissijaisesti ulkovalo+liikunta lisännee endorfiinia ja hyvää oloa elimistöön.
   Mutta nyt olen tehnyt viikkoja hengästyttävää kilometrien maantietreeniä (30-35min) ja joudun pidättelemään itseäni, pakottaa itseni pitämään välipäiviä. Pakottaa koska himottaa mutta jotenkin vaistoan että jalkalihasten levättävä välillä.
  Eilen koin omituista. Pyörätreenissä jossa nousin (ennen niin inhottavaa) raskasta mäkeä ylös, koin nyt voimakasta masokistista nautintoa niin että purskahdin ääneen nauramaan. Ihankuin olisin saanut jonkin ilokaasu-annoksen tai huumepiikin.

Taisin laittaa aika heppoisen tavoitteen, sillä eihän se tule olemaan temppu eikä mikään kolmesti mennä ne portaat. Tänään meni kaksi kertaa, joskin pari minuuttia venyttelin koipia ennen toista nousua.

Silti nolotti, kun siellä oli taas joku varmaan 20 vuotta vanhempi äijä, joka meni kolme kertaa siinä ajassa, kun minä pysäköin fillarin, tein ne omat nousut, ja lähdin pois ja sinne se jäi vielä uudelle kierrokselle. Se kyllä näytti sellaiselta kuivan kankaan kusiaiselta, joka iltalenkkinä juoksee maratonin :D

Olisi ehkä voinut kolmaskin kerta minulla onnistunut, mutta kun olin menossa kotimatkalla vielä kauppaan, niin en viitsinyt hiostaa itseäni niin kovasti. Varmaan pitää laittaa tavoite hiukan kovemmaksi kuin kolme kertaa, viisi ehkä ja ilman venyttelytaukoa?

Nyt olen nuo pari kertaa käynyt pyörällä, mutta pitääpä seuraava kerta mennä kävellen. Tosiaan ne pari ylämäkeä menomatkalla hiukan käy reisiin ja hiutusen on hapoilla jo ennen portaiden aloittamista. Kävellen tuota ei varmaan ilmene, joten varmaan menee kepeämmin.

Tuossa noiden portaiden mitat:
Korkeusero 19,9 m
Pituus         80,9 m
Askelmia    152 kpl

Siinä kyltissä, josta nuo tiedot poimin, on myös yleinen hätänumero varmuudeksi :)

Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa kävellä kuntoportaille, ilman sauvoja menin kuitenkin. Huomasinpa ensimmäistä kertaa matkalla, että siinä oli K-Markettikin matkan varrella ja päätin paluumatkalla poiketa leivän ostamssa siitä. Aika vähän sitä tulee pyörällä liikkuessa havainnoitua ympäristöä, kun tuo kautta kadun toisella puolella oli jäänyt huomaamatta.

Olin jo kahdesti noussut portaat, kun siihen tuli kunnon lenkkikuteissa oleva pappa, joka jutteli toiselle papalle siinä portaiden juurella. Lenkkipapalla oli niin mukava ääni, että uskalsin siltä kysyä, jotta miten niitä portaita on tarkoitus nousta, päkiällä vai koko jalalla. Tuosta on keskustelupalstalla oltu vähän kahta mieltä ja minä olen koko jalalla astunut. Tänäänkin oikein tunnustelin, missä lihaksissa nousu tuntui eri askelluksella ja tulin siihen tulokseen, että koko jalalla astuessa nousu tehdään isoilla lihaksilla reisissä ja persauksessa. Papat yhteen ääneen sanoivat, että koko jalalla ilman muuta se askellus pitää tehdä. Olin aika tyytyväinen siitä, että olin ollut oikeassa koko ajan. Sen kunniaksi nousin vielä kolmannen kerran :)

Kotimatka olikin sitten taas kerran seikkailu. Olin vähän katsonut kartasta, että siitä pääsee aika kivasti osan matkasta hiekkateitä ja se vähän jopa oikaisee, vaikka ne tiet mutkittelee. Eipä aikaa, kun olin K-Marketilla ja kävin leivän ostamassa. Mutta kun tulin kaupasta ulos, huomasin, että saatana, eihän se ole ollenkaan se sama K-Market, jonka ohi olin tullut ja tiekin oli ihan outo. Siitä sitten lähdin takaisin samaan suuntaan mitä olin tullut ja yritin jatkaa edes oikeaan ilmansuuntaan, mutta jouduin johonkin kuntopolulle, joten taas takaisin. Sitten huomasin bussipysäkin ja siitä sitten katsomaan mihin suuntaan piti jatkaa, että olen Tiksiin menevän bussin reitillä. Sitten oli tutun näköinen kadun nimi, joten sille sitten ja eteenpäin jonkin matkaa. Lopulta annoin periksi ja kysyin neuvoa. Siitä ei sitten ollutkaan kuin yhden kulman ympäri, niin olinkin tutulla tiellä ja sen "oikean" K-Marketin luona. Laskin, että harhailin pikkuteillä niin pitkästi, että katuja pitkin tuossa vaiheessa olisin ollut jo kotona.

Olisi ehkä tuokin "oikoreitti" pitänyt etsiä pyörällä eikä kävellen. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta, kun juuri kävellen eksyn :D

Kävin toissapäivänä kuntoportailla viikon tauon jälkeen, kun vihdoin oli poutainen aamu eikä ollut muuta ohjelmaa. Sunnuntaiaamu ei ehkä ollut paras idea, sillä siellä oli ihmisiä melkein ruuhkaksi asti ja kaikki vaikutti kovakuntoisilta himoliikkujilta.

Pari kertaa pistelin koko matkan ylös ja alas, mutta ei tuntunut tällä kertaa kovin hyvältä. Ylös päästyäni syke jumpsutti ihan tapissaan. Yrtinkö ehkä esittää liian hyväkuntoista ja menin liian kovalla vauhdilla? Kahden kerran jälkeen pidin sitten pienen tauon ja mietin jo lähtöä, mutta tuntui turhalta koko reissu, jos niin vähän vuoksi sen matkan tein. Siispä pienen venyttelysession jälkeen jatkoin, mutta nyt vain puolivälin tasanteelle ja siitä sitten alas. Ajattelin, että tuotahan nyt voi sitten jauhaa muutaman kerran putkeen ja sillä sitten nostaa kestävyyttä hiljakseen. Kokonaisnousujen määrä lopulta ylitti reilusti aikaisemmat suoritukset, joten ei se varmaan hukkaan mennyt.

Ilmeisesti sitten se reilun viikon tauko teki taas sen, että pohkeet on vieläkin kipeät siitäkin huolimatta, että mielestäni venyttelin riittävästi ja eilenkin tuli harrastettua monipuolista touhuliikuntaa parvekkeen siivoamisen merkeissä.

Noniin, nyt on se alkuperäinen tavoite korkoineen saavutettu, eli kolme perättäistä nousua kuntoportaissa ennen lumien tuloa. Koska maassa oli jotain valkoista mähmää, niin korkoina (tai hyvityksenä päivän myöhästymisestä) pistin kymmenen kertaa puolikkaan nousun siihen perään.  :)

Varmaan olisin pienellä pinnistyksellä saanut menemään sen viisikin täyttä nousua, mutta luultavasti olisin lopussa ollut aika puhki eikä se olisi enää kivaa. Mieluummin menin noita puolikkaita reippaalla tahdilla, niin saan sillä nostettua kestävyyttä paljon paremmin.

Nyt kun olen tuolla käynyt muutaman päivän välein ja välissä vielä ihan tavallaista reipasta kävelylenkkiä sauvojen kera, niin eipä ole pohkeetkaan enää kipeänä.

Harmi vaan, että tuokin lysti loppuu aika pian, sillä nyt jo raput tuntuivat paikoin liukkailta. Ongelmaksi voi tulla myös pukeutuminen, jos fillarilla menen. Vaikea löytää tasapainoa, että fillarilla ei tule kylmä ja rappusissa liian kuuma. Ehkä sitten kannattaa ne viimeiset reissut tuonne tehdäkin vain kävellen ennen kuin lumi ne portaat sitten peittää. Talvikunnossapitoa tuolla ei ole, ellei sitten innokkaimmat käyttäjät itse niitä putsaa lumesta

Kunto-urheilu, ja virkistävä liikunta on vaikuttavinta syksyn pitkänä aikana, kun lämpötila lähellä nollaa. Kesähelteen liikkumiseen, tämä ajankohta on aika toisenlainen mahdollisuus.

Metsäpolut ovatkin onneksi avoinna, vaikka märkyys voi kastella. Yllättävää, että rullaluistelukin sopii mainiosti. Aiheuttaa lämpöä, ja kesällä tämä menee helposti överiksi, syksyllä ei. Ulkoliikuntapaikat muutenkin kiinni, lähes kaikkien lajien osalta, jos ei satu pelaamaan esim jalkapalloa.

Syksyn paras ulko-liikuntakausi on pitkä, ja jos ilmastonmuutos totta, voi pidetä entisestään. Kun puhutaan, etteivät ihmiset liiku riittävästi, tai reippaile, ihan lapsia myöten, niin ei oikeastaan ihmettele. Syitä on varmasti muitakin, kuin mielekkään vaihtoehtokirjon puute.


L.

Tuossa näkyy myös se, miten luontevasti suhtaudutaan luontoon, ja sen vaiheisiin. Käytännössä eletään todellisuudenvastaisesti.

Pimeän aikaan, jos milloin, tekee päivänvalo hyvää, ja sekin vähä, mitä olemassa, voi olla hyvin käytössä. Kun ei tuotteistusta, niin juttu hoidettava keinomaailman kautta, johon on talous-kontrolli, jne-ctrl.

Tuo reitti pitää toki sisällään sen, että toiminnat ovat asianmukaisia, eivät mitä sattu. Jos huumeitakin käytetään, voidaan keskustella sivistyneesti, tuleeko ne kieltää, vai hirttää, ainakin myynnistä. Alkoholin kanssa saatiin käytyä pitkä projekti. Taatusti tuhdistanut.

Lääkeyrityksillä riittää töitä, ja jos addiktiotaipumusta ilmenee, tuotteita kohtaan, niin kivaa peliä tarjolla. Virallisia ja valtuutettuja tarvitaan, ihan oikeasti.

Sivistynyttä, sanoisin.

Sainpa kokea senkin (kun jo melko pitkään on tullut elettyä), että on jokin kuntoiluliike, joka minulle on kuin vettä vain. Luin uutisen, jonka mukaan nuorilta ei enää luonnistu kyykky! Puutarhahommat sisältävät niin paljon kumartelua ja kyykistelyä, että "vanhalta" sujuu aivan esimerkillisesti. Iloinen havainto näin marraskuun pimeydessä ja koleudessa. :)

Alle 16-vuotiaat nuoret eivät enää pääse kyykkyyn – edes urheiluharrastus ei pelasta

https://yle.fi/uutiset/3-11065687

Olen ruvennut taas harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Joka aamu 10-15 minuutin jumppa, ja ehkä joka toisena päivänä 15-20 minuutin kuntopiiri, jossa on 10 eri liikettä. Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa kuntopiirin jälkeen. Poutainen nollakeli eikä liukasta laisinkaan, eikä juoksu nyt niin huonosti mennyt. Pari isompaa mäkeä kyllä pistivät puuskuttamaan, mutta sehän on niiden tehtävä... Matkaa oli noin 6 km.

Olen jättänyt nuo kuntoportaat nyt toistaiseksi, vaikka nyt taas siellä varmaan voisi käydä, kun keli on kuivunut ja portaiden liukkaus haihtunut sen myötä. Mutta fillarointiin pitäisi löytää jotain parempaa vaatetusta, sillä pienikin tuuli yhdessä vauhdin aiheuttaman viiman kanssa on aika hyytävää juuri kehon etuosalle, etureisille, rinnalle ja käsivarsille. Kovin paksusti taas ei voi välikerroksia laittaa, kun sitten tulee kuuma polkiessa ja etenkin jos menisi noita kuntoportaita nousemaan.

Nyt olen siirtynyt jokseenkin tyystin rivakkaan sauvakävelyyn. Tästä on tosiaan aivan loistavat mahikset tehdä hyvinkin erimittaisia lenkkejä kulloisenkin mielihalujen mukaan ja nyt, kun seutu on alkanut tulla jo tutummaksi, niin lähtiessä ei välttämättä tarvitse päättää lopullista lenkkiä, vaan sitä voi kehitellä lisää matkan varrella, jos siltä tuntuu. Lenkit ovat vaihdelleen noin 5 - 12 kilometrin välillä.

Hiukan olin pettynyt, kun tarkistin sauvakävelyn energiankulutuksen eron verrattuna tavalliseen kävelyyn. Ero on ihmeen pieni, vaikka kuvittelen tekeväni homattavasti enemmän työtä koko vartalolla silloin, kun sauvat ovat matkassa.

https://www.terve.fi/artikkelit/paljonko-eri-liikuntamuodot-kuluttavat-kaloreja
Kävely
Kävely kuluttaa tunnissa 840-2090 kJ / 200-500 kcal, helpottaa painonhallintaa, parantaan kolesterolipitoisuuksia ja sokerinsietoa, vanhuksilla tärkeä lihaksiston ja luuston terveyden säilyttäjä, arkiliikunnan perusmuoto, kehittää terveyskuntoa. Helppoa ja halpaa, rasittaa painavan henkilön polvia ja nilkkoja vähemmän kuin hölkkä.

70 kiloa painava nainen kuluttaa tunnin (6 km) kävelylenkillä 1050 kJ / 250 kcal ja 80 kiloinen mies 1450 kJ / 300 kcal.

Sauvakävely
Sauvakävely kuluttaa tunnissa 1050-2300 kJ / 250-550 kcal, antaa kävelylle rytmin, vauhdin ja ryhdin, sauvojen tehokas käyttö suurentaa energiakulutusta tavalliseen kävelyyn verrattuna 10-15 prosenttia ja parantaa ylävartalon lihaskestävyyttä. Muuten samat vaikutukset kuin kävelyssä.


Mietin juuri, että pitäisikö tuohon ottaa nyt lisäksi rannepainot, niin saisi ylävartalolle vähän enemmän töitä?

Enpä olisi uskonut, että vielä joskus noin pitkiä lenkkejä jaloillani pystyn kävelemään, mutta ilmeisesti chili tosiaan on lievittänyt tulehduskipua niin paljon, että aniharvoin enää tuntuu niitä pahoja kipupiikkejä kuin hiekkaa olisi nivelissä. Tietty vielä asiaa on auttanut viime syksynä löytämäni hyvät lenkkarit. Oli fiksu sijoitus käydä ostamassa toiset samanlaiset ja käyttää niitä vuoroviikoin. Noiden sisäpohjan muotoilu on kerrassaan mainio ja vie painetta pois päkiältä, joten jalat ei sitten kipeydy niin helposti.

No niin, nyt se on tehty!

En oikein keksinyt mitään kivaa ajatusta tänän päivän lenkille ja sitten välähti, että voisin nyt piipahtaa siellä kuntosalilla. Ovellahan olen jo pariinkin kertaan käynyt, mutta sisälle en ole tohtinut mennä. Nyt sitten rohkaisin mieleni ja astuin sisään. Heti ovelta jo pöllähti melkoinen testosteronihumaus. Respan tykönä oli porukkaa ja siihen sitten hivuttauduin ja tervehdin. Respalle sanoin, että tulin nyt uteliaisuuttani katsomaan, olisiko tämä paikka minua varten. Ennen kuin respa ehti vastata, niin pari ilmeisesti paikan vakikalustoon kuuluvaa jo ilmoitti, että tämän on juuri oikea paikka minulle :)

Sain kierrellä vapaasti siellä katsomassa kalustoa, jota oli runsain mitoin ja monenlaista. Pikaisen arvion mukaan sieltä löytyisi kaikki jota olin ajatellut tarvitsevani ja oikeastaan paljon enemmänkin. Mutta niihin hienompiin juttuihin perehdyn sitten joskus myöhemmin.

Niin siinä sitten kävi, että tein kaupat kolmen kuukauden käyttöoikeudesta. Päädyin tuohon kolmeen kuukauteen niin, että rahallinen uhraus on sen verran iso, että sitä en voi jättää ihan alkuunsa kesken ja kolmessa kuukaudessa oppii jo käyttämään laitteita hyvin ja voisi saada itselleen jo jonkinlaisen pysyvän ohjelman, joka kannustaa jatkamaan. Siinä ajassa saattaa jopa tuloksiakin näkyä, toivottavasti. Kolmen kuukauden päästä on sitten arvion paikka, jotta jatkuuko vai ei ja sitten voisi ottaa jo pidemmälle ajallekin sen avaimen.

Respa näytti vielä pukeutumistilat ja esitteli saunat, joita on tavallinen ja infrapuna. En kyllä tuosta saunankäytöstä ainakaan alkuun ole kovin innostunut. Saattaa olla jopa niin, että vetäisen matkan ajaksi jotkut rynttysemmät ulkovaatteet treenivaatteiden päälle ja hoitelen suihkut sitten kotona. Kilometrin kävelymatkan aikana sopivasti ehtii jäähtyä ennen pesulla käymistä.

Kaiken kaikkiaan paikka vaikutti juuri niin karulta kuin nettisivut antoivat ymmärtää ja ainakin nyt tuolla käydessäni paikalla oli vain yksi naispuolinen treenaaja ja ehkä kymmenkunta miespuolista. Selvästi tuo oli paikka, jossa ollaan tekemässä omia treenejä eikä keekoilemassa hienoissa tekstiileissä.

Tuosta sitten jatkoin kävellen Jumboon ja löysin sitten Prismasta aika perusverkkarin oloiset housut, jotka oli sopivan ohuet ja sopivan väljät, mutta ei sentään lökäpöksyt. Ne sopii hyvin tuon paikan henkeen, sillä tulin huomanneeksi, että pari miestä siellä juuri verkkareissa oli.

Huomenna se sitten alkaa.

Ensimmäiseen kertaan en laitaa sen kummempia tavotteita kuin että tutustun laitteisiin ja kokeilen, miten ne toimivat ja miltä ne tuntuvat. Etsiskelen lisäksi sopivia vastuksia tositoimia varten. Crosstarainerilla voisin kyllä tehdä sen reissun kuntoiluosan :)

Nonniiii!!! Nyt on eka reissu kuntosalille tositoimiin tehty. Vähän oli hakemista siitä, että otanko sinne suihkuvehkeet mukaan ja mitähän sinne tarvii, mutta päädyin matalanprofiilin pakkaamiseen, eli sitten vaan vaihdan salihousut farkkuihin ja paidan kuivaan ja kotona vaihdan sitten suihkun jälkeen puhtaat päälle. Ainakaan tällä kertaa ei pukannut enää kotisuihkun jälkeen enää jälkihikeä, joten oli oikea valinta. Kunhan ilmat lämpenee, niin voi melkein salivaatteilla mennä sinne ja vaihtaa siellä vain sisälenkkarit ja jättää mahdollisen hupparin tmv. narikkaan.

Reilun kaksituntisen siellä nyt tutustuin vehkeisiin ja opettelin niitä säätämään. Sitä joutuu tekemään, sillä ei ihan ole vehkeet kohdillaan, jos siinä on ollut edellä joku kaksimetrinen lihaskimppu ja nyt sitten tällainen persjalkainen tappi siihen käy. Mutta minä pistin vahingon kiertämään :)

Erilaisia laitteita on kuitenkin niin paljon, että jatkossa pitää sitten rajoittaa niin, että ehtii kunnolla tehdä sen minkä tekee ja sellaisilla laitteilla, jotka istuu käteen parhaiten. Näytti olevan samoille lihasryhmille parikin värkkiä, joissa oli jotain pientä eroa, joten tuollaisesta pitää sitten tiputtaa ylimääräiset pois ja keskittyä itselle parhaiten toimivaan. Pari härveliä jäi kokeilematta, kun en vaan oikein keksinyt, miten siinä olisi pitänyt toimia. Pitää seuraavilla kerroilla yrittää katsoa, jos joku niihin sitten erehtyy menemään, niin saan siitä sitten vinkkiä.

Alussa ja lopussa olin niissä aerobisissa vehkeissä (crosstrainer, soutulaite ja kuntopyörä) parikymmentä minuuttia mennen tullen.
Nyt onnistui paremmin tuon crosstrainerin kanssa kuin silloin aikanaan duunipaikan kuntosalilla aloitus. Silloin aloitin hillittömällä innolla ja vauhdilla ja kolmen minuutin jälkeen olin tukehtua. Todella hämäävä laite. Nytkin, vaikka olen tehnyt kovatempoisia pitkiä kävelylenkkejä, niin koville otti selvitytyä täydet viisi minuuttia hyvällä tempolla. Viimeisen parikymmentä sekuntia olivat poikkeuksellisen pitkiä. Mutta kokemuksesta tiedän, että ei mene pitkään ennen kuin tuolla sitten puolen tunnin "lenkin" tekee.

Noista aerobisista laitteista jäi tällä kertaa kokeilematta "rappuslaite". Sekin voi olla mielenkiintoinen kokemus, mutta laitteena aika iso ja jopa pelottavan tuntuinen samoin kuin oli ne hienommat crosstrainerit. En voinut välttyä ajatukselta, että sellaiseen laitteeseen kun menee, niin se kaappaa kyytiin eikä päästä pois :)

Saapa nähdä miltä huomisaamu tuntuu, kun nyt jo tuntuu lievää kuumotusta lihaksissa. Hiukkasen tuntuu, että olkanivelen liikkuvuus yläasennossa olisi heikentynyt käytön puutteessa. Ei paljon, mutta sen kanssa joutuu nyt alkuun olemaan varovainen, ettei tule mitään tuhoja, mutta muuten kaikki tuntui pelaavan kropassa hienosti :)

Nyt lepäilen viikonlopun yli ja käyn vain sauvakävelylenkillä. Vosikin piipahtaa Jumbossa, jos löytäisi sellaiset rannepainot, joita voisi käyttää tehostamassa sauvojen käyttöä.

Mulla on kuukausi väliä taas treeneissä, vaikka maksanut salimaksuakin. Tänään niin kuin monena muunakin päivänä olen melkein lähtenyt salille. Tars olla joku eksoskeleton, tai muu keinotekoinen selköranka...

Yllättävän hyvin pääsin aamulla petistä pystyyn. Eilen ajattelin, että olo voisi olla melkoisen kankea sen rääkin jälkeen. Hiukan tuntuu reidet tönkköiseltä ja kyykistyminen tuntuu pikkusen kireältä etureisissä. Suurimmat tuntemukset on niissä lihaksissa, jotka joutuivat venymään ja rasittumaan ylätaljan kanssa. Ilmeisesti nuo on normaalisti niin vähällä käytöllä, että siksi ottivat siipeensä nyt vähän.

Aamusella tein reilun tunnin reippaan lenkin, jonka lopulla suuntasin sitten ruokakauppaan ja siitä sitten vielä kotiin. Tuo nyt saa riittää liikunnaksi tälle päivälle ja kunhan saan lounaan sulateltua, niin sitten varmaan jotain pientä venyttelyä lattialla. Lisäksi pitää alkaa työstää olkanivelien liikeratoja kuntoon.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 10, 2020, 19:20:35
Mulla on kuukausi väliä taas treeneissä, vaikka maksanut salimaksuakin. Tänään niin kuin monena muunakin päivänä olen melkein lähtenyt salille. Tars olla joku eksoskeleton, tai muu keinotekoinen selköranka...

Olen niin pihi, että tuo kolmen kuukauden maksu, reilu satanen, on liikaa hukkaan heitettäväksi. Mitä enemmän tulee käytyä, sen "halvemmaksi" tulee tai ehkä paremmin - sen paremman vastineen rahalleen saa.

Tässä on aika vaikea edes mitään tekosyytä keksiä, kun matkaa on se kilometrin verran. Ei ole kaukana eikä hankala matka, joten tuo matkakin käy sinällään alkulämmittelysta ja loppujäähdyttelystä.

Kyllä nyt harmittaa. Jämäkästi päätin, että kolme kertaa viikossa on ok, ja niin, että jää aina yksi välipäivä. Nyt olisi ollut salipäivä, mutta vaakasuoraan vihmova vesisade ei kyllä innostanut lähtemään, kun ei ole sukelluspukua.

Niin helposti ne jämäkät päätökset minulla romuttuvat. Puolustuksekseni voisin tietysti selittää, että maanantaisen treeniin jälkeen on ylävartalossa melkoisesti kipeitä lihaksia ja olkavarren ojentajat ovat todella kipeät. Jo treeniä tehdessäni tunsin, että nyt pitää puskea todella kovasti ja siitä nyt maksan kivulla. Pienempi kipu ja jäykkyys on aina helpottanut viimeistään seuraavassa treenissä, mutta tuosta en nyt mene vannomaan, sillä niin tönköltä tuntuu. Ehkä yksi lepopäivä lisää voikin tehdä hyvää.

Jos nyt muitakin lihaksia alan rääkätä yhtä kovalla voimalla, niin olisikohan syytä kerraksi tai pariksi ottaakin PT katsomaan, että liike menee oikein ja antamaan neuvoja toipumiseen. Muinaiset kuntosalikäyntini ei ehkä sittenkään ole olleet niin kovia kuin kuvittelin. Luulen viime käynnillä kokeneeni jonkinlaisen ahaa-elämyksen siitä, miten niitä rajoja haetaan.

Personal trainereitä on monenlaisia. Eräs tuntemani on myös fysioterapeutti, joten hänen neuvoihinsa luotan. Eräs toinen, joka valmensi ystävääni, neuvoi niin persiilleen, että tämä sai rasitusvamman, joka ei ole parantunut.

Sain vihdoin aikaiseksi mennä toissapäivänä salille. Menin sinne illalla noin klo 19:45, eli myöhemmin kuin yleensä, ja ilmeisesti se oli liian myöhään, kun meinasi viedä yöunet kokonaan. Piti klo 03 ottaa unilääke, kun ei millään meinannut saada unta ja pakko oli saada vähän unta kun eilen oli pakollisia asioita toimitettavana.

Koska oli niin pitkä väli edelliseen kertaan, yritin himmailla oikein huolella. Lämmittelin kolmella laitteella muutaman minuutin kullakin, ja sitten vielä lämmittelin, venyttelin ja kuntouttelin jumppapallolla. Salilaitteilla tein vain 2 sarjaa kullakin, joista ensimmäinen oli aika pienellä painolla lämmittelysarja. Nyrkkeilysäkkiäkin työstin hieman. Taisi siellä 1,5 tuntia vierähtää, eli liikaa.

Minä olen aina käynyt aamulla, siis myös silloin, kun kävin duunipaikan kellarissa olevalla salilla. Sehän on ennen tätä nykyistä rupeamaa ainoa kuntosali, jossa olen käynyt. Aamulla minusta löytyy virtaa vaikka mihin. Pakko se on vastahakoisesti myöntää, että liikuntarupeaman jälkeen riittää virtaa koko päivälle enemmän, vaikka voi kuvitella, että se kaikki lataus valuisi hikenä ulos kehosta. Epäilenpä, että iltasella tehty suoritus saisi minut valvomaan halutessani koko yön. Onneksi pystyn kyllä nukahtamaan milloiin niin päätän, ainakin useimmiten.


Nyt sitten jostain luin, että tekisi hyvää syödä vähän jotain tunti tai pari ennen treeniä, mutta en todella tahdo saada mitään kiinteää alas aamulla. Ainoa, jonka olen onnistunut imaisemaan on vauvojen "FRUKTMUMS" -mössö. Tuolla 63kcal annoksella menee sitten parin tunnin treeni salilla tai (kesällä) fillarilenkki tmv. Mutta ne onnistuu kyllä yhtä hyvin ilman mössöäkin, joten harvoinpa noitakaan tulee otettua.

Kesällä taas karvaasti kostautui, kun päätin "järkevästi" tankata energiaa ennen lähtöä, kun tiesin viipyväni fillarireissulla normaalia pidempään. Mahaa nipristeli ja lähestulkoon kouristeli välillä ja oli yhtä tuskaa se reissu. Tuon jälkeen taas tyystin lopetin aamusyöntiyritykset.

Monet vannoo aamutreenin nimiin. Itselläni se vaan ei onnistu useammastakin syystä. Yksi syy on, että en uskalla ennen aamukahvia ajaa autolla (salille on pakko mennä autolla syistä, joita en tässä ala erittelemään). Ja jos juo aamukahvin (eli vahvaa espressoa maidon kanssa), on kyllä pakko jotain syödäkin, muuten alkaa närästämään.

2 tuntia ainakin pitää minun odottaa aterian jälkeen, ennen kuin reuhtoo menemään salilla. Varsinkin jumppapallojumppa on sellainen, että siinä ollaan osa ajasta pää alaspäin, joten jos ruokatorven alasulkija falskaa, tulee refluksia suuhun asti. Jos ei tee mitään pää alaspäin liikettä, silloin ehkä välipalasta 1-2 tuntia ennen salitreeniä ehkei ole haittaa. Ehkä jopa päinvastoin, sillä olen huomannut, että jos on esim 4 tuntia edellisestä ateriasta, jaksaa salilla huonommin.

Kun kuukausi sitten treenasin, vetelin semmoisia 1,5-2 tunnin treenejä liian monta kertaa viikossa (yhdistetty aerobinen, kuntosali, jumppapallokuntoutus ja välillä funktionaalistakin treeniä), ja tuli jonkinlainen ylikunto eli alipalautuminen tai ylirasitus.

Saisipa tuon unirytmin ja ateriarytmin säännölliseksi, niin voisi yrittää mennä johonkin säännölliseen aikaan salille.

Laskeskelin monellako salilla olen käynyt elämäni aikana. Voi olla, etten kaikkia muista, mutta laskin, että ainakin 12 salilla olen käynyt.

Minä olen niin onnettoman laiska lähtemään mihinkään, mikä ei ole sujuvasti matkan varrella. Siksi en tähän mennessä tosiaan ole tullut menneeksi mihinkään yleiselle (kaupalliselle) kuntosalille. Tuo mainitsemani duunipaikan kellari oli vain joitain vuosia käytettävissä, kun työpisteeni oli samassa rakennuksessa. Laiskuuttani kuvaa hyvin se, että kun työpisteeni siirtyi muutaman sadan metrin päähän, kuntosali ei ollut enää "matkan varrella".

Tämä, missä nykyisin käyn, on tosiaan pienen kävelymatkan päässä, joten lähtemiskynnys ei ole niin kovin suuri ja ennen kaikkea tuo porukka tuntuu olevan sellaista, että sinne on helppo luikahtaa mukaan. En ole kovin sosiaalinen, mutta kyllä se tuntuu mukavalta, että nyt jo moikataan, vaikka vasta muutaman kerran olen käynyt. Tänäänkin kun yhtä härveliä vähän kummissani katsoin, jotta mitä sillä pitäisi tehdä, niin jo oli kohta siinä joku kysymässä, tarvinko apua.


Arvasin oikein, että se ensimmäisen kerran viidessä minuutissa lähkähtyminen crossarissa oli vain harjoituksen puutetta. nyt meni vartti kevyesti, jonka jälkeen siirryin vielä soutuun ja kuntopyörään. En aiemmin tiennytkään että kuntopyöriäkin on sellaisia, joissa on kunnollinen istuin ja jalat polkee "eteenpäin" eikä alaspäin kuten tavallisessa fillarissa. Tuo on paljon mukavampi. Noihin lämmittelyihin meni jo 45 minuuttia.

Löysin vielä kokeiltavaksi uusia laitteitakin sieltä "taviskuntoilijoiden" laitteista, joissa vastus valitaan vain siirtämällä kiinnitystappi levypakassa haluttuun kohtaan. Sinne hard core -puolelle en viitsi ollenkaan mennä, eli laitteisiin joissa pitää painoja kasata laitteeseen irtolevyistä. Ähräsin aikani ja joissain jutuissa hain jo maksimivastusta, jonka vielä pystyn tekemään.

Lopussa vielä jäähdyttelyä kuntopyörällä noin 20 minuuttia ja olin kyllä aika tyrmistynyt, kun pukuhuoneeseen mennessäni näin paljonko kello jo oli. Olin saanut tärvättyä kaksi ja puoli tuntia  :o

Nyt on pakko jättää huominen käymättä, jotta ei mene ihan överiksi. Tämänpäiväinenhän oli siirretty eilinen. Tavoite olisi kolmesti viikossa ja vapaa viikonloppu. Jos sen kolmen kuukauden (12vk) aikana saisin käytyä kolmesti viikossa, niin yhden käyntikerran hinta olisi noin 3,25 euroa, mikä ei mielestäni ole ollenkaan paha hinta. :)

No nyt sitten urhoollisesti kokeilin, millainen vaikutus on aamupalalla treenaukseen. Ostin sellaisia pikakaurapuuro pussukoita, sillä keittelyhommat heti aamutuimaan on kuolleena syntynyt ajatus. Yhdestä pussukasta tulee noin 2,5 dl:n puuro ja siinä nyt on jotain marjantapaista mausteena. Söin annoksen noin vajaa kaksi tuntia ennen treenin alkua. Ei se kyllä hyvää ollut, mutta sain nieleskeltyä sen.

Nyt sitten en oikein tiedä, oliko syynä tuo syöminen vai siinä, että nyt oli vain yksi lepopäivä välissä, mutta jo alkulämmittely oli aika tuskaa verrattuna edelliseen kertaan. Tuntui, että puhti loppuu heti alkuunsa crosstrainerilla, joten siirryin soutulaitteeseen. Alkulämmittely jäi aikaisempaa huomattavasti vaatimattomammaksi.

Muut laitteet meni aika ok, mutta persprässin jälkeen oli vähällä, ettei silmissä mustunut. Siitä nyt en ole varma, jotta oliko syynä se syöminen vai oliko tällä kertaa painoa hiukan enemmän kuin aikaisemmin. Vähän pidemmästi sitä kuitenkin taisin tehdä. Hetken joutui vetämään happea tuon jälkeen. Lisäksi aikaisempiin kertoihin nähden tuntui, että hiki virtasi vuolaammin.


Voi olla, että on viisaampaa pitää kaksi päivää väliä, etten riko itseäni, kun ei ole kuitenkaan tavoite Ms Olympiaksi.  ;D

Olen kolmena päivänä harjoittanut treeniä jo aamusta alkaen, ja kahtena päivänä noista kolmesta alaselkä on tullut kipeäksi heti alkuunsa ja särkenyt sitten koko päivän. Erityisen selkää rasittavia liikkeitä ei ole ohjelmaan kuulunut, mutta ilmeisesti minulle ei sitten vaan sovi treeni aamusta alkavana.

Kuluneella viikolla onnistuin kravailemaan yhteensä 6,5 t. Siitäkö sitten lie johtunee että tänään on ihan ihmeellisen levoton olo, tuntuu kuin olisi pakko rynnätä riehumaan jonnekin jotenkin. Mutta ei, lepopäiviäkin pitää olla. Semminkin kun menen ehkä huomenna toista kertaa kuntothaihin. Seurani kautta minulla kun on mahdollisuus samaan rahaan rampata useammallakin eri kurssilla. Aion nyt kumminkin harjoittaa liikuntaa niin että KM on edelleen päälaji jonka tunneilta en ole poissa kuin pakottavista syistä, ja tuo kuntothai on sitten semmoinen piriste että käy siellä jos on hyvässä kunnossa eikä muutakaan tekemistä. Se kuitenkin sisältää aina mitsin lyömistä ja potkimista, kun sensijaan KM ei ole joka kerta kauhean raskasta ja joskus siinä se hikisin ja energiaa kuluttavin osio onkin alkupuolen lämppärit tai loppupuolen jumppa.

Mietityttää vain tämän levottomuuden takia että tuleeko treenaamiseen tosiaan addiktio?  ::) Jokapäiväiseen ähräämiseen en kuitenkaan aio lähteä, pitää olla elpymispäiviäkin.

Treenaamiseen tosiaankin voi tulla addiktio, voi jäädä endorfiinikoukkuun.

Itselläni tuli pakollinen paussi liikuntaan, kun paukahti nuhakuume päälle. Toistaiseksi tuntuu olevan aika lievä, toivottavasti se ei tästä pahene.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 19, 2020, 18:22:00
Treenaamiseen tosiaankin voi tulla addiktio, voi jäädä endorfiinikoukkuun.

Toivoisin totta tosiaan, että edes vähän jäisin koukkuun! Tuo onkin aika outo juttu, sillä yleensä koukutun erilaisiin juttuihin jokseenkin helposti. Ihan vaan esimerkkinä menneiltä ajoilta ja vähän nykyisyydestäkin: Tupakka, kahvi, jäätelö (<- tietty maku), erittäin tumma suklaa, tietokonepeli (<- useampi tietyn tyyppinen peli, ei raha) jne. Osan noista olen lopettanut ja osa jatkuu edelleen.


Miksi sitten liikkuminen ei tuota mitään niin vahvaa endorfiinipursketta, että sitä tavoitellakseni lähtisin into pinkeänä liikkeelle? Olen nuoresta asti ollut tavallaan liikunnallinen ja urheilua jopa aktiivisesti harrastanutkin jonkin aikaan ihan tavoitteellisesti. En ikinä ole tuntenut mitään erityistä "mahtavaa fiilistä" suorituksen jälkeen. On tietty hyvä olo, kun on lopulta suihkussa käynyt homma on siltä erää hoidettu.

Kuitenkin jokainen lähtökerta on minulle jo sinällään suoritus. Se vaan pitää tehdä. Itse liikkumistapahtuma menee sitten omalla painollaan ja useimmiten teen sen minkä olen suunnitellutkin ja joskus jopa enemmänkin. Mutta ei siitä tosiaan mitään orkkuja tule, vaan "ihan ok olo" riittää kuvaamaan sitä tunnetta, joka on suorituksen jälkeen.

Nytkin tässä päätin tämän kirjoittaa, vaikka itse asiassa piti olla jo vaihtamassa lenkkivaatteita päälle. Muutaman minuutin sisään pakotan itseni taas lähtemään. Ei siksi, että siitä tulisi hyvä olo, vaan siksi, että liikkumattomuus saa ruhon rapistumaan ja se ei ole hyvä juttu.

Ehkä kaikki ihmiset eivät koukutu nimenomaan liikuntaan, tai ylipäätänsä mihinkään, tai eivät koukutu samankaltaiseen liikuntaan. Tiedän kaksi miestä, jotka sattumoisin ovat Asperger-piirteisiä molemmat (jos sillä on mitään asian kanssa tekemistä), jotka eivät ole ollenkaan koukuttuneet minkään sortin liikuntaan. Molemmat ovat treenanneet kuntopyörällä. Toinen tahkosi todella pitkiä aikoja joka päivä ja vihasi sitä. Toinen saattoi saada kiksejä siitä, että verenmaku suussa repi viimeisetkin voimanrippeet ja ylitti itsensä, mutta mikään muu liikunta ei ole innostanut. Tämän viimemainitun tunnen vähän paremmin, ja uskoisin, että hänelle nimenomaan tuo pyöräilyn liikesarjan suoraviivainen yksinkertaisuus on se helpottava tekijä. Itselleni esimerkiksi ryhmäliikunnan ryhmädynamiikka ja hyvä ohjaaja, musiikin mukaansatempaavuus, riittävän haastava koreografia askelsarjoissa, taitoaspekti (esim. jumppapallojumpassa), leikkisyys, liikuntamuotojen ja -lajien vaihtelevuus, ja monet muut asiat voivat lisätä liikunnan nautittavuutta ja koukuttavuutta, kun taas jos jyystäisin samaa liikettä kuntopyörällä, kyllästyisin alta aikayksikön. Ja Normahan taisi löytää liikunnan riemun vasta löydettyään Krav Magan.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 18, 2020, 17:58:30
Nyt sitten en oikein tiedä, oliko syynä tuo syöminen vai siinä, että nyt oli vain yksi lepopäivä välissä, mutta jo alkulämmittely oli aika tuskaa verrattuna edelliseen kertaan. Tuntui, että puhti loppuu heti alkuunsa crosstrainerilla, joten siirryin soutulaitteeseen. Alkulämmittely jäi aikaisempaa huomattavasti vaatimattomammaksi.

No enpä tiedä vieläkään kumpi oli syynä. Tänään piti sitten testata asiaa niin, että takana oli kaksi lepopäivää ja mahassa se pari tuntia aiemmin "nautittu" aamupuuro. Halusin kuitenkin hoitaa homman varmaan päälle ja aloitin alkulämmittelyn aika hissukseen ja lisäsin vauhtia vähitellen. En urvahtanut lainkaan, vaikka tein kolmen laitteen kierroksen ja unohduin sinne 50 minuutiksi. Virtaa riitti vielä hyvin lihaskuntolaitteisiin reiluksi tunniksi ja loppujäähdyttelyyn.

Tuossa nyt en sitten osaa sanoa, oliko se kahden lepopäivän vai hiljaisen aloituksen ansiota, että en mennyt alussa tukkoon. Ehkä sen nyt ei niin väliä olekaan, jos noilla parametreilla jatkan, niin mikäpä siinä sitten.

Parikymppisestä nelikymppiseksi liikunta oli kohdallani lähinnä uimareissuja kesäkuusta mihin lie elokuulle (en muista enää) ja ajoittain pitkähköjä kävelylenkkejä. Talvikaudella en tehnyt yhtään mitään tai korkeintaan välillä jonkun kävelylenkin eksän kanssa. Eron jälkeen 41-vuotiaasta eteenpäin aloin yksinäni tekemään hyvinkin pitkäkestoisia uimareissuja ja tutustuin myös vesijuoksuun. Ajoittain näihin reissuihin liittyi pitkiäkin kävelyrupeamia, kun ei se bussi kulje lähelle kaikkia uimapaikkoja. Voisi sanoa että liikuin päästäkseni liikkumaan, eli kävelin sinne rantaan jotta saan nauttia hedonistisesti vedessä liukumisesta tai liikehtimisestä. Kävelyni ei ollut sieltä ripeimmästä päästä, jos ei raahustamistakaan. Vedessä liikuin ja liikun aina nautiskellen, en reuhtoen. Vuoden 2013 alussa muistaakseni hommasin ekat sukset ja vuoden päästä toiset (ekat pitopohjat ja tokat normaalit). Hiihtäminen on ollut ihan säistä kiinni ja määrä vaihdellut kovasti, pisin matka minkä hiihdän tapaa olla siinä 8 - 9 km välillä. Ei siis mikään mittava matka. Ja hitaastihan sekin sujuu. Luistelu osaltani on ollut hyvin satunnaista.

Liikunnan on pitänyt tuottaa aistillista nautintoa taikka tuottaa nähtäväkseni uusia maisemia. Luistelusta en osaa sanoa että mitä se tuottaa, mutta enpä sitä kauhean usein harrastakaan.

Mutta sitten tämä Krav Maga. En ole koskaan erikoisemmin nauttinut "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" -tyyppisestä menosta, mutta tässä jäin koukkuun siihen että se on vaihtelevaa, jännittävää, ja yksinkertaisesti pirun hauskaa. Tässä taannoin juuri meillä oli harjoitus jossa piti irtautua kuristusotteesta taikka välttää jo etukäteen koko otteeseen joutuminen. Meinasin "kuristaa" väärän ihmisen, ja sitten naurettiin, minä ihan vedet silmissä kun oli ihmeellisin moka joka minulle konsaan koko toiminnassa on sattunut. Parhaimmillaan on tuntunut siltä kuin olisi jonkinlaisessa aikuisten päiväkerhossa.

Kuntothai onkin sitten vähän yksitoikkoisempaa, ja siihen en aiokaan ihan alvariinsa osallistua. Ja sitä varten on oltava paremmassa kunnossakin. Kravissa vielä käy fibron aiheuttama puolikuntoisuuskin, mutta kun aletaan potkimaan tosissaan, niin ei siinä kantsi olla polvet vänkyrällään ja nilkat viturallaan. Kahvakuulaa olen kyllä kaipaillut, mutta sitä ei meillä enää ole kun kukaan ei ehdi(?) ohjaamaan, ja omatoimisesti sitä on tylsää työstää.

KM:ssa tuskin on vaaraa mistään ylikunnostakaan, kun siinä on niin kaikenlaista. Välillä riehutaan niin että läkähtyy, välillä on hyvinkin rauhallista puuhastelua.

Ensin treenissä olivat toissasyksynä ongelmana polvet. Jalat meinasi mennä alta ja kerran menikin. Sitten oli tuon tuostakin riesana selkä. Nyt eniten ongelmia tulee ranteiden kanssa. Teknisessä ylösnousussa pitää varata yhden käden ja yhden jalan varaan, ja oikea käsi ei tykkää yhtään. Käytän ajoittain peukaloreiällisiä, ranteisiin kiedottavia neopreenitukia, mutta tuntuu että niitä pitää kokoajan olla kiristämässä. Pitäisiköhän kokeilla peukaloreiättömiä.

Mitä huomannut omasta ajankäytöstäni, niin aika paljon teen liikuntaa "kuureina". Tietty määrä jotain, ja päädyn tekemään muuta. Jos väkisin väännän samaa, jotenkin jumittuneena, saatan toistaa samaa pitempään.

Siinä kun elimistöä on suosteltavaa haastaa monipuolisella ruokavaliolla, niin elimistön haastaminen muitakin alueita koskien, voisi olla hyödyllistä, jos ajattelee joitain kohennuksia, joita ehkä syytä tehdä.

Miksei elimistö kaipaa erilaista liikuntaa? Jne? Vaihtelu virkistää.

Itse päätynyt tämän asian takia pitkälle liikkumattomaksi, ja myös toimimattomaksi yleisemmin, koska moni asia vaatii selkeämpää sitoutumista. En väitä, etteikö sitoutuminen voisi olla hyvä, ja varmaan ehdoton, tosin kokonaisvaltaisesti tämä malli ei tunnu oikein sopivan, ainakaan oman elämäntavan kanssa.

Houkuttelevaa hankkia yksi pitempi suhde, ja olla fiksattuna, vaikka kaurapuuroon. Onko hyvä, ja miltä kantilta, eri asia.

Joillakin punttisaleilla voi käydä yksitäiskertoja. Hinta suosii määrää, ja sitoutumista. Ei jotenkin toimi, ainakaan vähävaraiselle. Enkä tarkoita, että pitäisi pystyä harrastamaan erityisen kalleita lajeja. Ulkolajeissa on vapaus, tosin samalla aika erilainen osallistuminen. Yleensä perheen kesken, ja sinkkuna esim koiran (jos sellainen on).

Vihdoinkin urheilulaji, jota voisin alkaa harrastaa, tosin oma peliasu saattaa olla hieman kallis...

https://www.youtube.com/watch?v=3hCSuu3BZGw&t=11s

Mikä kehittää parhaiten lihasmassaa – lisää treenipainoja, toistoja vai sarjoja?

Viime vuosina tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi viikossa kertyvä treenimäärä on erittäin keskeistä lihasten kehittymiselle. Esimerkiksi 10 treenisarjaa viikossa tietylle lihakselle näyttää kehittävän lihasta selvästi paremmin kuin 3 sarjaa, vaikka nämä sarjat tekisi kuinka kovaa.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006429904.html

Kova painorääkki kuntosalilla ei siis ole hyväksi.

Nyt on jokseenkin tasan kaksi kuukautta kuntosalitreeniä takana. Käyntirytmiksi on nyt vakiintunut kaksi välipäivää ja sitten treenipäivä. Tuo tuntuu sopivan minulle jokseenkin hyvin, sillä mieluummin teen kerralla enemmän, niin välipäivä jäävät muuhun puuhaan. Kolmesti viikossa ma-ke-pe rytmi voisi olla liian pakkotahtinen. Lisäksi noilla kiertävillä viikonpäivillä saan väistettyä suurimmaksi osaksi sen yhden papan, joka tuppaa aina juttusille.

Nyt on myös jonkinlainen ohjelma vakiintunut ja alussa on crossarilla 30 min ja kuntopyörällä 20 min. Noihin olen saanut alkuajoista jo tehoja melkoisesti lisää, joten kestävyyttä on tässä ajassa tullut ihan kiitettävästi. Tuon jälkeen on pakko käydä pukkarissa vähän huuhtomassa kasvoja ja vaihtamassa kuiva paita päälle ennen lihastreenin alkua. Noilla pro-hemmoilla on erikseen jalkapäivät ja ylävartalopäivät, mutta teen suurin piirten kaikkea jokaisella kerralla. Koska tuo aerobinen raisttaa jalkoja enemmän, niin aloitan aina ylävartalon lihaksilla ja lepuutan koipia sen aikaa. Kun ylävartalo on käyty, niin sitten siirryn jalkoihin ja viimeksi vielä vatsa ja selän pitkät lihakset.

Lopuksi vielä 20 minsaa kuntopyörällä ja sitten jumpat ja venyttelyt päälle, jonka jälkeen vähän ulkovaatteita päälle ja fillarointi kotiin. Reissu kokonaisuudessaan vie noin kolmisen tuntia, joista sitten noin 2,5 tuntia on tehokasta tekemistä.

Tuo pyörän ottaminen talviteloilta oli hyvä ajatus, sillä en nähnyt kovin paljoa lisäarvoa sillä kilometrin kävelyllä mennen tullen, joten nyt matkat on todella vaivattomia ja helpottaa salilla käymistä. Ennen kaikkea pääsee pian kotiin suihkuun ja sitten heti syömään.

Olen ottanut olkkariin yhden vanhan täkin tarkoituksella, että sen heitän lattialle pehmikkeeksi, jotta voin telkkaria katsellessa vähän jumpata ja venytellä. Idea oli muuten hyvä, mutta en tahdo oikein mahtua siihen, kun kissat tulevat siihen köllimään heti, kun olen saanut sen levitettyä lattialle.

Kuukausi vielä on maksettua aikaa salille. Saapa nähdä jääkö se siihen vai otanko sitten seuraavan kolme kuukautta, vai rohkenisinko jo puoleksi vuodeksi sitoutua käymään siellä. Nyt ainakin homma tuntuu toimivan.  Yhden kerran oli huono käynti enkä oikein mitään tahtonut jaksaa. Takana oli huonosti nukuttu yö ja edellisen päivän huono syöminen, mitkä selittivät alavireen. En kyllä edelleenkään saa mitään suurempia kiksejä tekemisestä, mutta ehkä nyt vähemmälläkin hurmahenkisyydellä tuota voi tehdä :)

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 09, 2020, 16:36:55
En kyllä edelleenkään saa mitään suurempia kiksejä tekemisestä, mutta ehkä nyt vähemmälläkin hurmahenkisyydellä tuota voi tehdä :)

Ei sillä fiiliksellä olekaan niin suuri merkitys kuin paremmalla fyysisellä kunnolla. Mutta ei tietenkaan saa olla niin hanurista että jää tekemättä. Pitäisi varmaan taas minunkin aktivoitua punttisrintamalla.

Nyt elelen jännän äärellä. Pari päivää sitten nenä meni tukkoon, kurkkua karvasteli ja oli urvahtanut olo. Tuota (nuhatonta) tukkoisuutta on ollut jo hiukan pidempään, mutta olo on muuten ollut ihan ok, joten en ole antanut sen häiritä elämääni, vaan olen napsinut avaavaa lääkettä, jotta ei tulisi poskiontelotulehdusta.

Eilen olisi ollut treenipäivä, mutta jätin menemättä, koska sinne nyt ei vaan ole menemistä, jos ei ole priimakunnossa. Onneksi oli kerrankin Iltalehdessä oikeaan aikaan artikkeli, joka tuki päätöstäni.

Kova treeni tai tavallinen flunssa voi altistaa koronavirukselle (https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/905ac1dc-f6f4-48bb-8ff7-d8954e1c17f7)


Eilen nukuin hyvät päikkärit ja muutenkin lepäilin. Tänään on jo aika normaali jopa energinen olo, mutta koska tällä viikolla unet on jääneet tavallista lyhyemmäksi, lepään vielä viikonlopun yli. Jos oireet eivät palaudu, tarkoitus olisi mennä salille taas joko maanantaina tai tiistaina. Tössä tuleekin se jännä; eli tuleeko vielä mentyä. Maksettu aikani päättyy 9.4. ja sitten pitäisi ottaa jatkoaikaa.

Pitää alkaa jo tsempata, että viikon tauko ei käy tuhoisaksi tulevalle bodarin uralleni :D

Jos et pääse kuntosalille, suosittelen lämpimästi kotitreeniin joko TRX-nauhoja tai jumppapalloa. Molemmilla saa treenattua (lähestulkoon?) koko kehon, ja kaupan päälle saa mahtavan hyvän coren eli vartalon tukikorsetin. Ainoa vaatimus on, että sinulla on ovi, jonka yläkarmin väliin voi kiinnittää nauhan (irrallaan, ei tarvitse ruuvata) silloin kun ovi on kiinni. Ja että oven edessä on tilaa jumpata. Rekkitankoon kiinnittäminen voisi olla vielä kivempi, sillä silloin voi rimpuilla eteen ja taaksepäin helposti.

Clas Ohlson toimittaa verkkokaupasta ostetut TRX-nauhat kaupan ulkopuolelle, mutta ikävä kyllä siellä nauhat on nyt (tilapäisesti?) loppu. https://www.clasohlson.com/fi/Treeninauha-Asaklitt/p/Pr318009000  Ohlsonin nauhat maksoivat muistaakseni 20-30 € kieppeillä. Alkuperäiset ovat parin sadan paikkeilla eli ylihintaiset. Tuollaista nauhaa saa suhteellisen edullisesti ja youtubesta löytyvät teko-ohjeetkin (DIY TRX).

On minulla yhtä ja toista pientä kotitreeniä varten, mutta se ei ole sama. Sohvalla kölliessä sitä ajteeleen, että "ai niin, pitääpä treenata vähän". Mutta aloittaminen venyy ja siirtyy ja lopulta unohtuu. Varmaan on jotain kuminauhojakin vielä komerossa, ufo, tasapainotyyny, puntit ja jumppapallo olkkarissa toimittavat sisustuselementtien virkaa.

Otin taannoin vanhan täkin, että sen heitän lattialle ja siinä on hyvä tehdä venyttelyjä ja muutakin lattialla tehtävää. Kun sen levitin lattialle, kaksi kattia ehti siihen ennen minua. Siitä tuli painimatto, piiloleikki ja lopulta peti. Sinänsä positiivista, että nuo nyt viihtyvät taas niin hyvin yhdessä ja aktivoivat toisiaan.

Salilla on se oma tunnelmansa, joka vie mennessään, kun sinne pääsee. Siellä ei ole mitään sellaista, joka veisi huomion, joten siinä keskittyy vain siihen tekemiseen huolella. Ja kun sinne asti on tullut menneeksi, sitä tekee koko ohjelman läpi, että ei tule tunnetta lintsaamisesta ja "hukkareissusta".

^ Niinpä. Kotona tulee tehtyä vähemmän, varsinkin yksin.

Jos raahautuu johonkin vartavasten kuntoilemaan, tulee sitten kuntoiltua, kun ei siellä muutakaan tekemistä ole (jos ei ole yltiösosiaalinen ja häiritse muiden treenaamista).

Olen muutamaan otteeseen muutama vuosi sitten treenannut kotitreeniä ystävien kanssa, joko minun tekemällä kuntopiiriohjelmalla, tai yhdessä katsoen youtube videolta mallia (taebo, aerobic, tabata yms.).

Ehkä tuota voisi jatkojalostaa siten, että tekee "etätreenityötä", vaikka skypen tai jonkin tiimityösovelluksen avulla? Tulisi se sosiaalinen kontrolli eli ulkoinen selkäranka tekemiselle sillä lailla.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 03, 2020, 14:33:51
^ Niinpä. Kotona tulee tehtyä vähemmän, varsinkin yksin.

Paskapuhetta. Juuri vedin kotona Pizza Hutin pepperoni-pannupizzan kokoa LARGE, siinä missä normaalisti syön vain medium-kokoisen.

^ Hee  :).

Itse olen väsännyt niin oivallista murkinaa viime aikoina, että jotain tars tehrä, muutakin kuin vatsalaukun venytystreeniä.


ps. Minun eräälle ystävälleni työnantajansa korvaa treenimaksuista kokonaan tai osan. Hän on nyt kokeillut kuntosalinsa kotijumppatarjontaa, ja oli ollut positiivisesti yllättynyt, miten kivaa se oli ollut. Tässä on maistiaisia:
https://www.elixia.fi/harjoittelu/online-training/?fbclid=IwAR1oR4ZXKeyUBJ_k_j71iyz7dAga_xRBDdHWq1soh_x8mk52XcKk9to11jE

Tänään sitten kävin salilla taas. Lähes pariviikkoiseksi tauko nyt sitten venyi. Pyhien aikana olisin kuntoni puolesta voinut jo hyvinkin käydä, mutta mokasin torstaina jatkoajan hankinnan. Avaimeni oli torstaina viimeistä päivää voimassa ja tarkoitus oli perjantaina aamusella mennä, kun perjanataisin respa on paikalla aamulla. Mutta enpä tullut ajatelleeksi, että oli pääsiäinen tuloillaan ja se aiheutti muutoksia respan aikatauluun. FB:n ilmoitus salin päivityksestä tuli tietysti torstaina vasta sen jälkeen, kun vastaanottoaika oli jo päättynyt. Joten olin koko pyhien tienoon vielä pakkolomalla.

Pitkä öllöily sohvalla telkkaria tuijotelleen kostautui pahanpäiväisesti. Pari päivää oli todella inhottava päänsärky, joka on peräisin niska/hartiaongelmista. Eilen jouduin illalla ottamaan jo tyrmäyspillerin, että saan säryn talttumaan yöksi. Aamulla olin sitten jo into pinkeänä lähtemään liikkeelle.

Päätin jo mennessäni, että otan hiukan rauhallisemmin, etten riko itseäni tauon jälkeen. Aerobinen treeni meni helposti enkä siitä tehoja lopultakaan pudottanut kuin aivan alusta hiukan. Lihastreeneissä huomasi selvemmän eron. Piti keventää monissa laitteissa painoja edellisestä käynnistä. Ei paljon mutta kuitenkin niin, että harjoituksen puutteen huomasi selvemmin.

Jatkan edelleen kahdella välipäivällä, mutta nyt täytyy todellakin välipäivinä tehdä jotain muuta kuin kökkiä paikallaan, että saan aiheuttamani ongelman taas pois päiväjärjestyksestä joksikin aikaa. Viimeksi sain niskan ja hartiat kuntoon kovalla sauvakävelylenkillä. Ehkä pitää ne sauvat kaivaa taas esiin. Tosin sääennuste ei ole kovinkaan innostava. Hierojallekin sain ajan vasta viikon päähän, kun hän on joutunut menemään palkkatöihin osaksi aikaa, niin hieronta-aikaoja on vähemmän saatavilla. Kahdesta ammatista on hyötyä tällaisessa poikkeustilanteessa.

Alkaa nyt ketjusalillakin rahavirran katkeaminen ottaa sen verran koville, että päättivät avata ovensa rajoitetusti ennen kuin varsinaisista sulkemissuosituksista on luovuttu.

Elixia avaa kunto­keskuksensa perjantaina (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006481967.html)
Jutussa on linkki:
ELIXIAN ERITYISTOIMENPITEET COVID-19:N SUHTEEN (https://www.elixia.fi/info/corona/)


Kuten olen maininnut, olen koko tämän ajan käynyt salilla, joka on pitänyt ovensa auki suosituksista huolimatta. Perheyrityksenä heillä ei kai ollut mitään vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä, vaikka väki väheni salilta huomattavasti. Nyt parina viimeisenä kertana on ollut hiukan enemmän porukkaa paikalla kuin hiljaisimpana aikana, mutta HC-äijät eivät vieläkään ole palanneet.

Suurimpana erona näillä saleilla lienee tuo ryhmätoiminta, jota omalla salillani ei ole ollut suuremmin. Jonkun "pappatreenin" olen kerran sattunut näkemään ja siinä on ohjatusti liikutettu muutamaa iäkkäämpää henkilöä.

Isolla salilla on helppa ollut pitää etäisyyttä muihin ja lisäksi teollisuushallimanen tila on hyvin ilmastoitu ja kuutioita on todella paljon. Omistajat ovat panostaneet myös todella reilulla kädellä puhtaana pitoon ja vapaasti käytettäviin desifiointiaineisiin. Elixian tiloja en tunne, mutta joistain nettikuvista päätellen ne ovat pienemmät ja melkoisen matalat, joten myös treenaajat ovat fyysisesti lähempänä toisiaan ja siksi varmaan nuo rajoituksetkin ovat paikallaan.

Mutta nyt siis myös Elixian asiakkaat pääsevät nauttimaan liikunnan iloista :)

Oikeastaan seuraava tarina kuuluisi hyötyliikuntapuolelle, tosin sellaista ketjua ei ole, eikä varmaan kannata perustaa.

Kävin kolmannen kerran uimassa. Vähän viileä vesi, joten märkäpukua tuli käytettyä.

Märkäpuvuissa on se ongelma, että suojattavin alue on heikoiten suojattavissa, ainakin urheiluliikkeistä saatavin välinein. Kaulan, niskan ja hartian tienoo on juuri vesirajalla, jolloin siihen kohdistuu erilaisia lämpövaikutuksia. Muuman kerran saanut tästä muutaman päivän jännitystilan hartiaseutuun, ja esim pään kääntäminen voi vaikeutua.

Hartiaseudun ongelma taitaa ilmetä enemmän lämpimän aikaan, yllättäen. Selitys on kai siinä, että haihtuminen tosiaan vie lämpöä kaulan alueelta, ja kun ilma lämmin, haihtumista tapahtuu enemmän.

Kylmän aikaan, suojaton kaulanalue on toisenlainen riski, ihan suoraan. Pään ja tajunnan takia, elimistö verenvirtaus kaulan alueelta päähän, ei voi katketa, eikä sitä voi paljoa heikentää. Tällöin suojaamaton alue, ison verenkierron tapauksessa, on suora lämpövuoto, koko systeemistä, eikä elimistö voi asiaan oikein sopeutua. Vaikka ääreisverenkierto minimoitu, lämpövuoto jatkuu.

Ei yllätä, että valmistaja ei välttämättä katso näitä kovin harrastajalähtöisesti. Ostin lasten märkäpuvun, tosin en saanut siitä oikein toimivaa suojaa.

Uidessa, törmäsin kaislikossa vaappuun. Ihan asiaviehe, kolmine koukkuineen. Siimaa perässä parikymmentä metriä. Hanskojen kanssa vähän ongelmaa, kun meinasi tarrata jatkuvasti.

Nämä killerit ovat hankalia, ja yllättävän vaikeita ennakoitavia. Luonto itsessään erilaisine havaittavine vaaroineen, on paljon johdonmukaisempi, ja tosiaan ennakoitavampi. Vaaralliset vieheet, lasisirut, ... ovat vaaraksi ihmisellekin, koska ne yllättää helposti. Jos luonnoneläimet kärsivät näistä, en ihmettele.

Keväällä näkyi eräällä alueella piikkilankaa. Voi kuvitella, että kun on selkeästi tarraava, ja vuodesta toiseen samassa kohtaa, niin kärsimystä tiedossa. Piikkilangan voisi kerätä pois, vaikkei ole maanomistaja. Kesällä näitä vaaroja ei huomaa niin helposti. Piikkilankakerä maahan upotettuna, voi olla hyvin vaaraton, eikä välttämättä iso riski.

Lasi maahan upotettunakin, voi tulla pintaan jonkin syyn takia, koska säilyy pitempään, jolloin ansa voi laueta, koska ansan toimivuusaika on tosi pitkä. Tämän vuoksi ydinjätteet on huolettanut. Jos eletään kauan, ja teknologia edistyy kohtalaisesti, voi kaikki paikat tulla tärkeiksi, syytä siitä, jota emme vielä osaa välttämättä nyt ennakoida. Esim avaruus oli helppo romuttaa, ja nyt on ongelma. Näitä ei tosiaa ajatella turhan pitkällisesti.

Jos ihminen ei ajattele kauas, niin hän tekee jotain vahinkoa itselleen, jatkuva-aikaisesti. Tämän voi sanoa, vaikkei osaisi perustella.

Korona-aikaan tuo kaulan seudun lämpövuoto on selkeä lisäriski. Muuten uinti on mitä parhainta terveystoimintaa, kylmänkin aikaan, esim märkäpuvun ansiosta. Siinä toteutuu moni asia, eikä liikunnallinen intensiteetti ole välttämättä superkuormittavaa. Vedessä voi levätä enemmän, kuin maalla missään asennossa. Tämäkään ei avaudu välttämättä, ja voisi arvella saman tien, että moni ei asiaa ole hoksannut.

Märkäpuku asuna, on minusta yllättävän miellyttävä. Että on tiukka, vaatii tottumista, koska tiukkuus voi ahdistaa, etenkin kesäkuumalla, kun vielä hikoilee kireyden painamana. Kun ensi kertaa tänä vuonna laitoin tamineet päälle, niin vaikka alkuun pelotti lähteä kylmään, niin jonkin ajan kuluttua oli niin ahdistava fiilis, että joudutti veteen pääsyä kaikin keinoin. Asuun tottuu silti, tosin tämä on henkilökohtainen prosessi. Lisäkilojen takia tuli ongelmoitua, tavallista enemmän.

Piti tosiaan pohtia asusteita enemmänkin. On muutama kokemus alusvaatteista, jotka nostavat hien kerrosta ulommaksi, jolloin kostea osuus ei jää ihoa vasten. Kun käytin joskus noita, niin se, ettei hikeä tullut ihoa vasten, tuntui tosi omituiselta, ja ahdistavalta. En tiedä mistä johtui. Jotain epäluontevan oloista. Märkäpuku tähän nähden, on juuri päinvastainen.

Neopreeni ihoa vasten, ei ole vissiin täysterveellinen, eikä sitä suositella käytettävän pitemmmän aikaa kerrallaan. En tiedä mistä johtuu. Neopreenipolvituet tosiaan hiostaa pitemmin pidettynä, eikä ihan kiva fiilis. Vedessä tämä ei samalla tapaa tunnu.

Polven takia tosiaan pakko käydä vedessä. Pyöräilykin liian kova juttu, eikä särkylääkkeet ole yhtä tehokkaista, kuin vesi. Veden hyvä vaikutus ei ole käsittääkseni perustunut täysin sen kylmettävään vaikutukseen, ja hermotuksen puuduttamiseen. Tuli mieleen, että jos näitä ei hoksaa käyttää, voi vaiva edetä niin, että on rullatuolikunnossa, siis heti, eikä esim viiden vuoden jälkeen. Jotain sekin.

Näissä terveysjutuissa kun lähtee tekemään, niin voi löytää sellaista, mitä ei aina osaa arvella.

Eräs joulu, mentiin maalle autolla. Istuminen ei tuntunut sopivalta, ja mainitsin siitä. Tavallinen istuin on kuitenkin sen verran normaali, että ei riittänyt ajatuskyky vaatia pientä breikkiä, jotta peffan alle olisi saanut jotain. Seuraus oli, että alaselkä oli seuraavana päivänä älyttömässä tilassa. Kaikki ponnistelu tosi hankalaa. Pelkkä sängystä kampeaminen saattoi olla pitkällistä taiteilua. Lumbago acuta varmaan.

Se hyvä puoli oli itsensä laiminlyönnissä, että päädyin kävelemään, ja pääosin piti tehdä se takaperin. Koska juttu toimi, niin päädyin venyttämään elvyttävää liikkeellelähtöä pitkästi, ja sain vaivaan oman henkilökohtaisen ennätyksen, toipumisessa. Uloslähtö johti metsässä piileviin ratkaisuihin, joista ei kannata mainita sen enempää, koska nämä ovat aina outoja löydöksiä, ellei tiedä tarkemmin, mitä tekee.

Jos ei oikein osaa aloittaa jotain, joka vaikka omituista, niin voi jatkaa sitä, mitä voi, mutta joka ei tosiaan toimi. Näistä voi päätyä oireilemaan tosi kauan. Fysioterapian voi ihminen tietää, mutta kypsymistä vaivojen kanssa tarvitaan, jotta tietää edes mitä lähteä hakemaan. Sitten voi olla jo pitkällä ongelmissa, joissain tapauksissa.

Eilen tuntui omituisen vetreältä ja hyväoloiselta. Jaksoin lenkillä pyöräillä erään jyrkänkin mäen ylös mitä en ennen ja seuraavan toisen mäen huipulla mittasin pulssiksi 150. Lisäksi tein päälle lihasvoimistelua ja siinäkin tuntui että jaksan paljon enempi.
  Tämän pitäisi tehdä iloiseksi mutta otsa rypyttyy siitä, että usein näin ei ole ollut enkä tiedä syytä vaihteluun.
Syitä voimaantumiseeni epäilen:
- viikolla maha tyhjentyi WC:ssä. Onko kunto parempi näin tyhjemmällä ala-osastolla?
    (Jos korona iskee tai uhkaa niin tyhjennän mahani laksatiivilla niin parempi kunto? ;D )
- kalapuikkoja olen syönyt nyt enempi, myös iltaisin.
- suklaata olen vältellyt (se myrkyttää ja kipeyttää lihaksiani ja selkääni, usein huomannut)
- päivällä olin syönyt helposti sulateltavaa halpis-täytekaakkua, ennenkin nopeasti sulavan hiilihydraatin jälkeen
   olen huomannut jaksavani enempi. (Hiilihydraattivaje? vaikea uskoa...)

Vihdoin uskalsin käydä kokeilemassa miten ne kuntoportaat sujuu. Syksyllä tilanne jäi vähän vaiheeseen, kun portaat tuli liukkaaksi enkä enää niitä uskaltanut käyttää. Tuolloin parhaimmillaan muistaakseni menin pari kolme kertaa ylös asti ja olin aika tukossa, joten jatkoin sitten kymmenkunta kertaa puolivälin tasanteelle ja siitä alas, että jaksoin pidempään.

Nyt meni kaksi kertaa päästä päähän ihan reippaasti. Syke kyllä nousi ja vähän hengästyin, mutta ei mitään hervotonta puuskutusta tullut kummallakaan kerralla. Enempää en uskaltanut jatkaa, kun muistin, miten tuo alastulo(?) otti pohkeisiin pahasti ensimmäisen kerran jälkeen syksyllä. Pohkeita en pysty treenaamaan salilla kunnolla varpaiden vuoksi, joten pelkäänpä, että sama on nyt edessä, että kipeäksi tulee. Ehkä noita portaita juuri pohkeiden vuoksi kannattaisikin nyt välillä käydä ramppaamassa.

Tuo oli kyllä ihan hyvä mittari siihen, että tämä muutaman kuukauden kuntosalikuuri on tehnyt pieniä ihmeitä. Hapenottokyky kaiketi on parantunut ja sen myötä kestävyys kohentunut huomattavasti.


Keksiikö kukaan idioottimaisemman rupattelupaikan keski-ikäisille täti-ihmisille kuin keskellä kuntoportaita? Ei siis puolivälintasanteella vaan keskellä portaita  Varsinkin, kun portaiden kummassakin päässä on kissainkokoisin kirjaimin muistutus turvavälin pitämisestä.

Oikeassa olin siinä, että tänään on pohkeet olleet julmetun kipeänä. Kotona sukkukkasillaan taaperran kuin ankka, mutta kauppareissulla pärjäsin kuitenkin ihan mukavasti. Matkan tein pyörällä ja lenkkarit jalassa kävely sujui ihan mukavasti.

Huomenna on taas salipäivä ja pitääpä koittaa noille koiville jotain tehdä, että pehmenevät. Huomenna olisi myös hieroja, mutta häntä en käytä pohkeisiin, sillä ne joutaa paranemaan omia aikojaan. Selän kuntoon saaminen on tähdellisempää.

Menossa päivä, joka kertoo, ettei mitään asiaa kylmään veteen. Syytä en tiedä. Pitkäaikaisista, lupauksellisista odotuksista vettä kohtaan, voisi tässä kohden ylittää jotain sopivuutta. Paree malttaa pidätellä.

Totaalisesti jämähtänyt nojatuoliin. Nyt olen sentään tehnyt pientä taukojumppaa pienillä (2,3 kg) käsipainoilla, aina kun eräässä pelissä tulee jokin pakollinen 10-20 sekunnin tms. paussi. Teen olkia (sivulle nosto), hauiksia, ojentajia (ranskalainen punnerrus pään yli), rintaa taakse nojautuen  ja yläselkää eteen nojautuen sillä lailla. Välillä heiluttelen tai pyörittelen vaan jalkojani tai teen vatsalihasliikkeitä tai vinoja vatsoja istualtaan jalkoja nostamalla tai ylävartaloa taaksen kallistamalla tai kiertoliikkeitä.

Maratonpuhelut ystävien kanssa jatkuvat, ja marssin silloin paikallani tai teen aerobic-askelsarjoja tai erilaisia fysioharjoitteita. Joskus jopa jumppakengät jalassa. Ja joskus jopa tunnin putkeen, ellei enemmänkin.

Lieneekö jo ketjussa jossain, ei jaksa selvitellä.

https://suomentule.fi/tule-terveys/miten-voin-edistaa-omaa-tule-terveyttani/apua-arkeen-ja-toimintakyvyn-yllapitamiseen-poikkeustilanteessa/?fbclid=IwAR2FRVOoarLInpOikuyrSOBuzK_ULs_q08r_6IfS8AtHe073o5Etded7OuQ

Tulostettavia jumppaohjeita ja jumppavideoita.

Hyppynaru on paholaisen keksintö.

^
Nyt paholaisella on nimikin :D

Louis Vuitton releases $2,720 dumbbells and $670 jump ropes for our workout needs (https://vt.co/lifestyle/louis-vuitton-releases-2720-dumbbells-and-670-jump-ropes-for-our-workout-needs?utm_source=vt&utm_medium=junglecreations&utm_campaign=post&fbclid=IwAR3ZPVlnUqWCoV2xg4wOCKTaLiPi4KRBxC0R5LpbBJqgFVfqYwpYl5HGhQg)


Kuvien perusteella en kyllä oivaltanut, miksi noiden kapineiden hinta on se, mikä on.

Mietin juuri, että kaltaiselleni pihille ihmiselle raha on aina hyvä motivaattori. Jos tuollaiset rahat laittaisi kuntoiluvehkeisiin, niin eihän niitä voisi jättää käyttämättä, jotta ei raha mene hukkaan. Vähän samalla periaatteella ostin kolmen kuukaden lisäajan kuntosaliavaimeeni. Vähän reilun satasen uhraaminen kyllä pistää salilla käymään riittävän usein, jotta saan rahalleni vastinetta.

^ LOL. Just rakentelin itselleni "dumbbellin" täyttämällä ämpärin hiekalla. Gymikin on halpa, omalla pihalla.

Olen yrittänyt polkea kuntopyörällä joltisenverran aikaa joka toinen päivä ja aina polkemisen jälkeen on olo ollut hyvä.

En pääse nyt painonnostosaliin eikä uimahalliin koronaviruksen pelon johdosta ja ovathan ne täällä Lappeenrannassa kokonaan kiinni juuri nyt.

Hyvä näinkin

Muisto Keijo Kullervo

Kiipeily on hauskaa ja joskus myös tarpeellista. Siinä ei ole vuorikauriin voittanutta. Hieman jännitti pikkuisen puolesta.

https://www.youtube.com/watch?v=RG9TMn1FJzc

https://sv.wikipedia.org/wiki/Stenbock

Pikkupunteilla, puolen tunnin aikana
100 pystypunnerruksia
30 pystysoutu rinnalle
30 sivulle suorin käsin nostoja
30 rintaa
30 nostot edestä ylös suorin käsin
30 takaolkaa
40 ranskalaisia punnerruksia
30 olkavarren kiertoa kädet sivuilla olkapään tasolla (liike kyynärvarren, eteenpäin kierto)

Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 19, 2020, 08:26:12
^
Nyt paholaisella on nimikin :D

Louis Vuitton releases $2,720 dumbbells and $670 jump ropes for our workout needs (https://vt.co/lifestyle/louis-vuitton-releases-2720-dumbbells-and-670-jump-ropes-for-our-workout-needs?utm_source=vt&utm_medium=junglecreations&utm_campaign=post&fbclid=IwAR3ZPVlnUqWCoV2xg4wOCKTaLiPi4KRBxC0R5LpbBJqgFVfqYwpYl5HGhQg)

Paholainen pukeutuu Pradaan mutta hyppii Louis Vuittonin narulla...

Ostin uuden hyppynarun. Se auttoi sen verran, että hyppely on helvetillisen sijasta enää hitonmoista!

Meitsi ei pompi eikä loiki. Sen lisäksi että polvissa nyt kumminkin on alkavat kulumat (vaikkakin lievät), on selvää että fibrootikko kokee tärähtelyn erinomaisen epämiellyttäväksi. Ja vähäisiäkään rintojani en haluaisi veltostuttaa.

Sensijaan lyömisen aiheuttama tärähtely ei tunnu haittaa tekevän, mitä nyt mahdollisesti sai reilu vuosi sitten lasiaisen irtoamaan oik. silmästä ja pienenpieni näköhäikkä on edelleen jäljellä, liekö koko loppuelämän. Lyöminen kumminkin on jotenkin hemmetin hauskaa, joten nyt ei ole kyllä hyvä mieli yhtään koska osoittautui että säkille en lauantaisin pääse, ennen syksyä ainakaan. Ihan kaikki toimintomme eivät salilla palautuneet siis ennalleen, jonkin verran on karsittu. Toisaalta KM:n aloittaminen poiki taas kaikenlaista vaivaa selkään ja käsiin, joten ehkä se etten riehu harva se päivä tässä vaiheessa on parempi.

Mutta kumminkin. Prkl. Olisi sellainen olo että pitäisi saada lyödä ja lujaa.  >:(

Olipas hyvä, että menin salipäivänä salille, vaikka eilen olin melko varma, että hellekooman vuoksi jää väliin.

Tein aerobisen himppasen verran tavallista kevyemmin niin, että syke pysyi noin 10 naputusta matalammalla kuin normaalisti myös ihan lopussa. Näin säästin voimia punttipuolelle, jossa olikin sitten mukavaa, kun viileää ilmaa puhalsi ilmastoinnista ja pian vielä avattiin parkkipaikan puoleiset isot (ne rekan mentävät) ovet ja kadun puolelta vielä yksi tavallinen ovi, niin ilmaa riitti ja se liikkui koko ajan. Kertaakaan ei tullut urvahtanutta oloa.

Ainoa pieni harmi on, että nyt helteellä taas ranteita vähän särkee, mutta se nyt ei treeniä haitannut, mutta illalla voi sitten harmittaa enemmänkin.

Tuolla oli ukkonen tehnyt vähän vahinkoa, kun siellä oli savunpoistoluukut avautuneet omin päin ja sade oli tullut sisään. Sellaisen 10 neliön pläntin ne oli joutuneet avaamaan lattiaa, mutta muista kohdin se oli saatu kuivattua keräämällä vesi vaan pois.

Mutta on tuo kyllä hyvä paikka, kun helteelläkin se toimii hyvin eikä ole pelkoa tukehtumisesta.

Olipas vaiherikas salireissu tänään. Mennen tullen säilyin kuivana ja sateet alkoivat noin 15 minuuttia sen jälkeen, kun olin päässyt kotiin. Ei siis osuneet ihan kohdalleen ennustajien arvelut sateista ja myrskyistä.

Crosstrainerilla tein tänään poikkeuksellisesti koko 50 minuutin aerobisen treenin, kun punainen lippalakkimies meni siihen mun kuntopyörään juuri ennen kuin olisi ollut laitteen vaihdon aika. Mutta ei siinä vielä kaikki. Sinne tuli iso rastapää ja tämä ryökäle hymyili, iski silmää ja eleillä osoitti, että hänelläkin on hiki.

Punttiksen puolella tein yhtä laitetta lukuun ottamatta koko normaalin setin. Se yksi jäi väliin, kun se laite näytti olevan jatkuvasti varattu tänään ja vastaava toinen ei oikein tunnu hyvältä, kun siinä roikotetaan päätä.

Kun olin jo lähdössä, niin respa tuli yllättäen paikalle ja siltä menin kysymään laskutuksen muutoksesta, että miten se käytännössä toimii. Sattumoisin siinä oli just joku tutkimassa sitä käyttöliittymää, jolla asiakkaiden tiedot laitetaan järjestelmään, niin pääsin olemaan harjoittelukappale ja ensimmäinen asiakas, joka siirtyi jatkuvaan laskutukseen. Nuo 3kk:n yms määräaikaiset poistuu ja jäljelle jää vain 1kk määräaikainen (ja ehkä jotain muitakin) ja sen vaihtoehtona jatkuva.

Tuo aikaisempi määräaikainen maksutapa oli helpompi, kun saattoi lopettaa niin, että jättää vaan käymättä ja aikanaan sitten maksettu aika loppui ja se oli sitten siinä. Nyt onkin sitten kynnys lopettaa, kun pitää irtisanoutua, eli tehdä päätös.

Viikon päästä olen käynyt tuolla puoli vuotta ja aika säännöllisesti. Poskionteloiden vuoksi oli keväällä pieni tauko ja nyt oli pari ylimääräistä välipäivää, mutta kyllä nuo kaikki lepotauot on tarpeeseen olleet.

Ylen Prisma-sarjassa "Miten välttää syöpä", osa 2/4, lääkärijuontaja Richard Babor sai ohjeen keventää treeniä että ei edes puuskuta, niin hämmästyttävästi kuntonsa parani. Liian kova kuntoilu nostaa elimistön tulehdusarvoja (matala-asteinen tulehdus) ja altistaa syövälle.
  Kun vielä koronavirus otti lujasti kiinni maratoonari "teräsnainen" Baba Lybeckiä+miestänsä ja ex-jalkapalloilija Jari Litmasta ja Italian ensimmäistä uhripariskuntaa (toinen maratoonari, joka teholla pitkät ajat) niin nämä ja em. tapaukset vahvistaa minun käsitystäni että maratoonit ja semmoset on hullun hommaa eikä ole hyväksi elimistölle.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 06, 2020, 02:44:41
Ylen Prisma-sarjassa "Miten välttää syöpä", osa 2/4, lääkärijuontaja Richard Babor sai ohjeen keventää treeniä että ei edes puuskuta, niin hämmästyttävästi kuntonsa parani. Liian kova kuntoilu nostaa elimistön tulehdusarvoja (matala-asteinen tulehdus) ja altistaa syövälle.
  Kun vielä koronavirus otti lujasti kiinni maratoonari "teräsnainen" Baba Lybeckiä+miestänsä ja ex-jalkapalloilija Jari Litmasta ja Italian ensimmäistä uhripariskuntaa (toinen maratoonari, joka teholla pitkät ajat) niin nämä ja em. tapaukset vahvistaa minun käsitystäni että maratoonit ja semmoset on hullun hommaa eikä ole hyväksi elimistölle.

Syöpäsarjaa en ole seurannut, mutta jossain aiemmassa Prisman alaisuudessa esitetyssä dokumentissa todettiin jotain semmoista jonka käsitin niin että liikunta on hyväksi ja nuorentaa koska se panee liikkeelle elimistön korjaukseen tarvittavat öö... mikä sana nyt olisi hyvä? Tykötarpeet? Lihastakin kasvatettaessahan se oikeastaan rikotaan joka kerta, jolloin käynnistyy korjausprosessi mikä sitten ilmeisesti tekee lihaksesta entistäkin vahvemman?

Mutta liian kova on liian kovaa. Ei pysty enää uusiutumaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 06, 2020, 09:41:40

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 06, 2020, 02:44:41
Ylen Prisma-sarjassa "Miten välttää syöpä", osa 2/4, lääkärijuontaja Richard Babor sai ohjeen keventää treeniä että ei edes puuskuta, niin hämmästyttävästi kuntonsa parani. Liian kova kuntoilu nostaa elimistön tulehdusarvoja (matala-asteinen tulehdus) ja altistaa syövälle.
  Kun vielä koronavirus otti lujasti kiinni maratoonari "teräsnainen" Baba Lybeckiä+miestänsä ja ex-jalkapalloilija Jari Litmasta ja Italian ensimmäistä uhripariskuntaa (toinen maratoonari, joka teholla pitkät ajat) niin nämä ja em. tapaukset vahvistaa minun käsitystäni että maratoonit ja semmoset on hullun hommaa eikä ole hyväksi elimistölle.

Syöpäsarjaa en ole seurannut, mutta jossain aiemmassa Prisman alaisuudessa esitetyssä dokumentissa todettiin jotain semmoista jonka käsitin niin että liikunta on hyväksi ja nuorentaa koska se panee liikkeelle elimistön korjaukseen tarvittavat öö... mikä sana nyt olisi hyvä? Tykötarpeet? Lihastakin kasvatettaessahan se oikeastaan rikotaan joka kerta, jolloin käynnistyy korjausprosessi mikä sitten ilmeisesti tekee lihaksesta entistäkin vahvemman?

Mutta liian kova on liian kovaa. Ei pysty enää uusiutumaan.

Niin siis - liikuntasuoritus alentaa suorituskykyä. Tietenkin, koska se kuluttaa voimavaroja. Liikunnan jälkeen keho pyrkii palautumaan ja myös valmistautumaan entistä paremmin tuleviin haasteisiin. Tuota valmistautumista kutsutaan nimikkeellä superkompensaatio. Liikunnan jälkeen siis ensin keho palautuu suorituskyvyltään alkutasolle ja sen jälkeen aiempaa korkeampaan suorituskykyyn. Jos seuraava liikuntasuoritus tehdään ennen kuin palautuminen on ehtinyt tapahtua, laskee suorituskyky uudelleen. Jos taas odotellaan liian kauan, alkaa suorituskyky laskea, koska se on ollut "käyttämättä". Suorituskykyä pitää siis kasvattaa siten, että uusi suoritus ajoittuu sopivasti siihen hetkeen, kun tuon superkompensaation hyöty on jo saatu.

Periaate on yksinkertainen, mutta monimutkaiseksi homma menee, kun pitäisi tajuta ne kaikki tekijät, jotka ovat vaikuttamassa kulloiseenkin suorituskykyyn ja palautumisnopeuteen. Huippu-urheilussa "koneesta" yritetään saada kaikki irti, jolloin joudutaan liikkumaan just sillä hilkulla, että tehdään vähän liikaa. Silloin yksi huonosti nukuttu yö, tulollaan oleva flunssa, arkielämässä tullut stressitilanne tai mikä vain ns. pikkujuttu saattaa keikauttaa vaa'an sinne ylikuormituksen puolelle. Tavanomainen tallaaja ja vain terveytensä tähden liikkuva voi mennä varman päälle, jolloin "vaara" on lähinnä vähän hitaampi suorituskyvyn kasvaminen tai - hui - jopa sen pysyminen samalla tasolla. Tavanomaisen liikunnanharrastajan kompastuskivi on kai yleensä tempoilu, joka johtaa välillä kuntotasoon nähden liian raskaaseen treeniin, jonka jälkeen (kun ei tunnu hyvältä) treenin jättämiseen kokonaan. Myös tarvittava palautuminen voi jäädä vähäiseksi, jos rasitusta tulee muualtakin kuin liikkumisesta. On vaikkapa työstressiä tai tulee valvottua ja pämpättyä.

Minulle on täysin käsittämätöntä miten yksikään treeneistä innostunut ihminen voisi lotrata viinan kanssa, koska jälkimmäinen on täyttä kuraa verrattuna treeni-iloon. Mutta enpä käsitä monia muitakaan ihmisten kotkotuksia.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 06, 2020, 11:53:07
Silloin yksi huonosti nukuttu yö, tulollaan oleva flunssa, arkielämässä tullut stressitilanne tai mikä vain ns. pikkujuttu saattaa keikauttaa vaa'an sinne ylikuormituksen puolelle. Tavanomainen tallaaja ja vain terveytensä tähden liikkuva voi mennä varman päälle, jolloin "vaara" on lähinnä vähän hitaampi suorituskyvyn kasvaminen tai - hui - jopa sen pysyminen samalla tasolla. Tavanomaisen liikunnanharrastajan kompastuskivi on kai yleensä tempoilu, joka johtaa välillä kuntotasoon nähden liian raskaaseen treeniin, jonka jälkeen (kun ei tunnu hyvältä) treenin jättämiseen kokonaan. Myös tarvittava palautuminen voi jäädä vähäiseksi, jos rasitusta tulee muualtakin kuin liikkumisesta. On vaikkapa työstressiä tai tulee valvottua ja pämpättyä.

Minä opin kantapään kautta, tai paremminkin olkapäiden ja selän kautta. Loin lumia aboutti joka päivä ja kun tuli vielä valvottua netin ääressä öisin niin oli jatkuvaa kipua. Kun älysin pitää lepopäiviä, ja väkisin niin että annoin lumen olla vaikka olisi tullut ½ metriä ja syyhytti niin "EI! NYT ON LEPOPÄIVÄ!" sanoin aina itselleni. Kohta lihakset alkoi parantua paitsi kivuista niin alkoivat kasvaa silmissä niin että miltei säikähdin peilin eessä (koko vartalopeiliä toisella asunnolla jota harvoin käytin) "Herrajestas! mitä mulle on kasvanu!" ;D

^
Harmi, että täällä PK-seudulla ei ole enää kunnollisia lumisia talvia, jos lumityöt on noin tehokkaita, että yhden talven lumien luonti näkyy jo peilikuvassa. Olen nyt puoli vuotta käynyt punttisalilla säännöllisesti enkä peilikuvastani löydä huomattavaa lihasten kasvua. Tosin jonkinlaista kiinteytymistä kyllä on havaittavissa, mutta että "lihakset alkaisivat ihan silmissä kasvaa" - siitä ei valitettavasti ole havaintoa.

Ja toinen tapa on halkojen teko jolla saa käsiin lihaksia. Tekee se jotain selässäkin jos ei osaa varoa.
  Valitettavasti sekä lumen määrä että keräystarve (lumesin seiniä lämpöeristeeksi) on vähentynyt erityisesti viime talvena (sopivat suvi+pakkanen-rytmitys vielä kovetti ettei tarvinnut täydentää) ja puutakaan ei tarvinnut niin hirveästi poltella ja nyt sai osaksi miltei valmiina.
   Jotenkin on käsituntuma että tämmöiset hyötyliikunnat kasvattaa lihaksia tehokkaammin kuin painojen heiluttelut kotisalilla, ehkä koska keskittyy, joten tekee pitempään ja enempi saa tehtyä.

^
Kyllähän se on ihan asennekysymys, miten punttitreenit tekee kotisalilla, jos sellainen on, tai sitten oikealla kuntosalilla.

Uskon kyllä, että kotisali vaatii enemmän itsekuria ja harvemmin kai ihmisillä ainakaan kerrostaloasunnossa on kunnollisia välineitä lihastreeniä varten. Itselläni on parit puntit ja niiden käyttö on jäänyt aika olemattomaksi. Naapurillani taas on eräänlainen monitoimilaite, joka on ahkerassa käytössä.

Kuntosalilla taas muut virikkeet on vähissä ja siellä ainakin itse treenaan hyvinkin keskittyneesti ja monipuolisesti eri laitteilla. Kun sinne asti olen mennyt ja laitteiden käyttöoikeudesta maksanut pitkän pennin, niin hulluahan siellä olisi vain "heilutella painoja".

Lumenluontiin verrattuna nuo salilaitteet kyllä ovat siinä mielessä parempia, että niillä saa treenattua kehon kumpaakin puolta tasapuolisesti. Vaikka itse olen aika kaksikätinen, niin lumitöissä (lumen heitossa) tulee tehtyä vasen käsi alempana huomattavasti enemmän hommia kuin oikea käsi alhaalla siitä huolimatta, että yritän aina vaihtaa puolta välillä. Treenistä väkisin tuppaa tulemaan toispuoleista lumitöissä. Salitreenissä käytän laitteita, joissa käytetään molempia käsiä (tai jalkoja) samaan aikaan. Onhan siellä niitä irtopunttejakin ja laitteita, joilla voi treenata yhtä kättä kerrallaan, mutta nämä jätän "ammattilaisille".

Kärvistelen koronaeristyksessä edelleenkin, ja kuntoilut ovat käyneet vähiin. Eilen olin ulkona pakollisella asialla, ja tuli käveltyä parikymmentä minuuttia ulkona ja vähän sisällä. Tuli kyllä hyvä mieli. Kokeilin ensimmäistä kertaa koskaan maskia (apteekin), ja oli kyllä pirun hankalaa hengittää sen läpi. Tuntui, ettei saa happea tarpeeksi.

Punttien heilutusta istuen olen jatkanut, mutta välillä se on unohtunut moneksi päiväksi.

Istualtaan teen lisäksi erilaisia jalkojen nostoja, joskus monta kertaa päivässä, joskus päiviä välissä:
- jalan nosto suoraan eteenpän polvi suorana (etureisin, toimii vatsaliikkeenäkin)
- jalan nosto 45 asteen kulmassa sivulle
- jalan nosto niin että se tekee suuren kaaren sivulle (lonkan liikkuvuus)
- molempien jalkojen nosto polvi edellä kaarta tehden sivuille "slalomia" (lonkan liikkuvuus)
- seisomaan nousuja (käsinojista tukea ottaen tai ilman tukia) (yleisliike jaloille, reisi, pohje)
- vartalon kiertoja joko istuen tai seisten niin, että vie puntit laajassa kaaressa  (vartalon tukilihakset)
- varpaiden "dippaus"="kastelu" (vatsaliike)

Nyt olen alkanut joskus tekemään jalkajumppaa pedissä ennen ylös nousua. Teen fysioterapeuttista ja aerobista harjoittelua, suluissa toistomäärät tänään:
- kyljellään kantapäät yhdessä polven nostoa (2*30)
- kyljellään koko jalan nostoa niin ylös kuin nousee (ulkoreiden treeni) (2*30)
- kyljellään alimmaisen jalan nostoa (sisäreiden treeni) (2*30)
- puoliksi mahallaan jalan nostoa (pakara, takareisi) (2*20)
- selällään maaten lantion nostoa (takareisi, pakara, alaselkä) (2*10)
- em. lantion nosto yhdellä jalalla toinen jalka ojennettuna ilmassa (muutama)
- punnerruksia kokeilin, mutta patja liian pehmeä tähän
Joskus olen tehnyt 4*10 sarjaa.

Jos saa tehtyä jotain heti herättyä, päivä lähtee käyntiin paremmin, ja joskus päivästä tulee vähän aktiivisempi.

Hyvä mieli ei oikein aina tule kun kaikki liikunta on yhtä tappelua fibron kanssa. Vesijuoksusta polvet ja ranteiden seutu kipeäksi. Uinnista käsivarret ja alaselkä. Selkähän minulla on oikeastaan ollut kipeä jo niin kauan etten tervettä päivää enää muista. Treeneissä on omat ongelmansa, niitä en jaksa edes ajatellakaan.

Yritän nyt helpottaa oloani edes vesijuoksun aikana ja jälkeen ostamalla pitkän märkäpuvun. Neopreeni tuntuu lämmittävän niitä osia jotka minulla kipeytyvät toistuvasta liikkeestä jota kylmä ja kostea ympäristö vielä pahentavat. Pitkä puku peittää kaikki arat alueet, ei nyt tosin ranteita ja nilkkoja, mutta kaikkea ei voi saada. Sukeltajanpukua en sentään hanki.

No nyt oli luonnonvoimat minua vastaan! Aamulla kun heräsin, niin tyytyväisenä katsoin, että sataa ihan reippaasti. Siitä saa hyvän tekosyyn pysytellä kotona koko päivän. Mutta kuinka ollakaan, eipä onnistunut. Sade loppui ja tutkan mukaan ei ollut mitään isompaa edes odotettavissa, joten oli pakko lähteä salille vihdoin tämän pitkän tauon jälkeen. Taukoa ehti kertyä laskujeni mukaan kolmisen viikkoa niiden luomien poistamisen vuoksi ja sen lisäksi oli muita kiireitä, ettei ollut mahdollisuutta aamupäivisin käydä salilla.

Yllättävän mukavasti meni koko setti läpi enkä edes helpotellut paljoa. Aerobisessa vain sen verran, että tein crossarilla pidempään ja jätin kuntopyörän pois. Pikemminkin tuli tunne, että punttipuolella voisi olla pian käsillä hetki, että nostan vähän panoja. Yllättäen kipeä olkapääkin oli nyt levon aikana parantunut aika hyvin.

Tuo crossari vielä tappaa minut joku päivä. Siinä on näytöllä aikaa, matkaa (tai askellusta/minuutti vaihtoehtoisesti), kalorien kulutus ja syke. Vaikea lopettaa, jos kalorien kulutuksessa ja ajassa on joku epämääräinen luku. Älkää kysykö miksi, mutta tänäänkin meni kymmenen minuuttia yliaikaa, että sain molempiin viidellä jaollisen luvun.  ;D

Ainoa, mikä nyt oli vähän rasittavaa, oli ilman kosteus. Se tuntui aika raskaalta ja hiki oli pinnassa myös punttipuolella. Koko ajan oli niin likainen olo.

Haavoissa ei ollut mitään tuntemuksia ja varmaan olisin voinut jo aikaisemminkin mennä. Jopa niiden tikkien kanssa, joten vähän liioitellun pitkä tauko tuli. Toisaalta tuossa on ollut niitä helteisiä päiviäkin ihan riittämiin ja silloin treeni ei tahdo oikein maistua.

Varmaan tuolla nyt kuitenkin tulee vielä jatkettua nyt, kun sai taas mentyä.

--

Syyskuussa on tulossa jotkut bodauskisat Helsingissä ja tuoltakin salilta on lähdössä joukkue kisaamaan. FB:ssä on ollut aiheesta juttua ja linkit parin bodaajan kisakuvien esittelyyn. Olin kyllä hiukan ihmeissäni, miten paljon nuo muuttavat ulkonäköään ollessaan kisamoodissa verrattuna siihen, minkä näköisiä he ovat normaalisti salilla treenatessaan – näyttävät aika normaalilta, joskin isokokoisilta.

Noita on kyllä aika vaikea tunnistaa, kun ovat omineet aivan eritaustaisen ihonvärin niissä kisakuvissa. :D

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 26, 2020, 15:31:34
Hyvä mieli ei oikein aina tule kun kaikki liikunta on yhtä tappelua fibron kanssa. Vesijuoksusta polvet ja ranteiden seutu kipeäksi. Uinnista käsivarret ja alaselkä. Selkähän minulla on oikeastaan ollut kipeä jo niin kauan etten tervettä päivää enää muista. Treeneissä on omat ongelmansa, niitä en jaksa edes ajatellakaan.

Yritän nyt helpottaa oloani edes vesijuoksun aikana ja jälkeen ostamalla pitkän märkäpuvun. Neopreeni tuntuu lämmittävän niitä osia jotka minulla kipeytyvät toistuvasta liikkeestä jota kylmä ja kostea ympäristö vielä pahentavat. Pitkä puku peittää kaikki arat alueet, ei nyt tosin ranteita ja nilkkoja, mutta kaikkea ei voi saada. Sukeltajanpukua en sentään hanki.

Tuotearvio: perseestä. Toisin kuin vanha lyhyt märkäpukuni uusi vuoti saumoista. Sehän ei välttämättä toki haittaa, koska pieni vesimäärä puvun sisällä ei vie lämmitysominaisuutta. Mutta hourailuini että pitkä puku ennaltaehkäisisi fibrokipuja meni pahasti pieleen. Käsivarsiani särkee jo matkalla järvelle, koska hihat puristavat niin. Mutta sitten kun sinne veteen pääsee, niin hihoihin tulee kuitenkin vettä sisään, ja toista kättä särki koko sen eilisen vesijuoksun ajan jonka järvessä vietin.

Lisäksi puku on ihmeellisen kiikkerä vesijuosta. Alkoi melkein pelottaa kun tuntui että huojun puolelta toiselle. Matalikkopaikoissa puku on niin jäykkä että väkisinkin polvetkin kipeytyvät kun jalat sohlaavat jorpakossa miten sattuu. Sohlasivat ne kyllä vanhassakin puvusa, ja myös polvien kipuja yritin pitkällä puvulla eliminoida.

Tuntuu että kuristun kun kaula-aukko puristaa niin. Epäilen tosin että ongelmana on se että en kertakaikkiaan saa revittyä pukua tarpeeksi ylös, kun haaraosakin oli melkoisen kaukana aktuaalisista haaroistani. Mutta vaikka se kohdillaan olisi ollutkin, silti asu olisi todella inhottava kävellä, ja joudun kumminkin lompsimaan se päällä kotoa ja kotiin, mikä olikin sitten varsin tympeää touhua.

Riisuminen on suoranaista helvettiä. Puku takertuu jalkoihini niin että lahkeensuita ei meinaa saada kantapäistä millään yli, ohi ja irti. Kuten kai monilla ihmisillä vasen puoli kehoani on inasen isompi kuin oikea, joten vasen kantapääkin sitten oli se vaikeampi kohde riisuttavaksi.

Minä en kyllä ymmärrä miten ihmiset pärjäävät näiden kanssa. Vai onko ongelma siinä että ostin halvan puvun... (alta 60 €).

Alkoi kyllästyttää jo koko vesijuoksu. Eihän se edes ole niin suuri lempparini kuin uinti, mutta uintia olen nyt yrittänyt välttää ettei selkäni kipeydy. Alaselkä kun tuntuu ärtyvän rintauinnista.

^ netistä trialthonistien ohje:
Tässä voi vain menettää aikaa ja hermonsa. Jos uit märkäpuvulla, riisu se ripeästi. Märkäpuvun poisottaminen on onneksi huomattavasti nopeampi toimenpide, kuin pukeminen. Suosittelen käyttämään märkäpuvun kanssa jotain liukastetta, sillä se estää hiertymiä ja helpottaa riisumista. Valitse baby oil tai muu vastaava, mutta jätä vaseliini kauppaan – se lahottaa märkäpuvun neopreenia.

Mulla alaselkä kipeytyi aiemmin rintauinnista, mutta se johtui siitä, että uin epäsymmetrisesti, "saksaamalla". Selkäranka ja lantio siis kiertyneenä. Opittuani aikuisten uimakoulussa oikeaoppisen  - symmetrisen - potkun loppuivat ne selkäkivut.

Minulla uidessa veden noste kaareuttaa selkää sen verran että alaselkä rasittuu. Sammakkopotkuja en tee, jalat pysyvät suorina. Ei tällaista ongelmaa ollut ennen fibroa. Mutta fibro jotenkin jäykistää ja selkä väsyy kaikesta mahdollisesta. Myös puvun pukemisesta ja riisumisesta.

Rasvasin takapuoleni ja poljin 130km tässä eräänä päivänä. Nyt juon giniä. Kyllä on hyvä mieli.

Lunta on tullut luotua liki joka toinen päivä yli viikon aikana. Noin ½-1h kerrallaan hengästyttävästi pääosin lapiolla. Selkä kipeytyi. Toissapäivänä (muistaakseni) paistoin rypsiöljyrasvaisia lettuja pitkästä aikaa. Illalla tein tv-jännäriä katsoessa joitain punnerruksia. Hämmästyttävästi muutamassa tunnissa selkäkivut häippäisi myös seuraavana päivänä eli eilen. Lisäksi kun juoksin eilen iltapäivällä postia hakemaan niin tuskin ollenkaan hengästytti. Sitä edelsi 4-5 tunnin syömättömyys. Joskus on hengästyttänyt jo kaävely postille.
   Ehkäpä pitää lisätä rasvaa ruoassa ja lumenluontimaista liikuntaa viikoittain.

Jokseenkin tasan 11 kuukautta olen nyt käynyt punttisalilla. Edelleenkään en ole mitenkään into pinkeänä, että "pakko päästä", vaan pikemminkin sormista laskien se kaksi välipäivää on mennyt ja taas on mentävä. Ei vastentahtoisesti, vaan siten, että "nyt on sen aika". Pari pidempää, parin viikon taukoa tähän aikaan on mahtunut ja pari kertaa en ole kaatosateen vuoksi lähtenyt. Päivän siirto eli ylimääräinen välipäivä on saattanut tulla jonkin muun puuhan vuoksi tai ylenpalttisen väsymyksen vuoksi. Olen oppinut armolliseksi itselleni ja annan luvan lintsata, jos väsyttää. Noita ei todellakaan montaa kertaan ole tullut, koska pyrin kuitenkin tunnollisesti hoitamaan itselleni asettamani tavoitteet.

Treenisessiokin on jokseenkin vakiintunut ja siinä on vain pieniä poikkeamia. Voin jättää jonkun laitteen välillä pois, jos näyttää, että siinä on joku sellainen, joka viipyy pitkään. Etenen omaa reittiäni laitteelta laitteelle ja joskus voin palata laitteelle, joka oli varattuna tai joskus teen jollain sellaisella vähän ylimääräistä, joka ei vakiosessioon kuulu. Noita vähän tilanteen mukaan vaihtelen. Joskus, jos ollen poikkeuksellisen energinen, saatan tehdä jotain ylimääräistäkin. Ylimääräinen voi olla joku ylimääräinen laite, normaalisarjojen lisäksi kovemmalla vastuksella vielä ylimääräinen sarja tai jollain/joillain laitteella pidennetyt sarjat.

Joskus, jos aerobisen jälkeen saattaa olla urvahtanut olo, niin lihastreenin teen hiukan kevennetyin vastuksin. En tieten tahtoen viitsi itseäni uuvuttaa, ettei tule kurja jälkifiilis koko treenistä. Tavoite on kuitenkin, että treenin jälkeen olisi kiva olo, niin sanotusti "väsynyt, mutta onnellinen".

Salireissuun kuuluu fillarointi mennen tullen. Tuon lyhyen matkan vielä pääsee palelematta, mutta muuten fillarointi on jäänyt aika vähälle. Pitäisi ostaa joku parempi takki, jota viima ei paina käsivarsia vasten. Nyt on huppari ollut kuoritakin alla, ja se yhdistelmä on tuntunut aika viileältä. Pidemmällä matkalla voisi tulla kunnolla kylmäkin. Joku kevyttoppis voisi toimia, jos löytäisi hyvän mallisen fillarointiin sopivan.

Fillaroinnin sijasta olen taas alkanut kävellä asiointireissuja. Aloittelin kohtalaisen lyhyillä matkoilla, sillä kenkien vaihto tukevampaan malliin on aina koettelemus pohkeille. Sauvakävelyä en ole uskaltanut aloittaa, kun sauvojen rannelenkki painaa kämmensyrjään, joka vihoittelee edelleen aika vaihtelevasti. Välillä se on todella ikävän tuntuinen ja valvottaa yölläkin ja välillä sitä ei huomaa juuri lainkaan.

Venyttely- ja lattiajumpan alustaksi tarkoitettu täkki on edelleen ollut enimmäkseen Eetun käytössä. Odotan inspiraation syttymistä. Puntit ja tasapainoiluvälineet on sievässä rivissä nurkassa. Odotan inspiraation syttymistä. Keppijumppaan tarkoitettu harjanvarsi on edelleen paikallaan nurkassa. Odotan inspiraation syttymistä. Lisää kuntoiluvälineitä en hanki, sillä tiedän aika tarkkaan, että kotona niitä ei tule käytettyä. Edellä olevasta huolimatta tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin aikoihin.  :)

Tämä menee kisatasolle, sen suorituksiin. Törmäsin youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=sMRbFdF0QLY

Alppilajeja kun katsonut, ja toisaalta BaseJump-lajia, niin käynyt mielessä noiden yhdistäminen. Hoksasin, etten ollut havainnut, että ideaani oikeastaan jo sovelletaan, koko mäkihyppylajia koskien. Boklöv vei ajatusta eteenpäin, omalla tavallaan, tosin vaikka keikaus oli pieni, niin kokonaisvaikutus voi olla suurempi, kuin mitä kuvitella saattaisi.

Viime aikoina puhuttu vilpistä, kun liito-oravan ominaisuuksia lähdetty matkimaan, yli sääntöjen. Jos perinteisestä kilpailusta puhutaan, niin jotain ei mene oikein. Toisaalta, urheilun voi nähdä kytkeytyvämmäksi elämään muutenkin, kuin toisia vertailevassa ja mittaavassa mielessä. Mitä on ajatus tästä? Että soteteollisuus on siviilipuolen veturina, on jotenkin parempi?

Vaikea teema, ja ymmärrän, että ajateltavissa oleva johtoteemaa tähän kerrontaan liittyen, voi olla epäselvä, ensinnäkin kirjoittajaan yhdistettävänä, tai yleisemmin. Kirjoituksen voi kuitekin jättää tähän hämäryyteen / keskeneräisyyteensä. No problem. Viel besser.

Ei voi olla totta! Luulin olevani jo kokonaan rääkätty, mutta vielä löytyi uusia lihaksia, jotka olen saanut kipeiksi. Enkä nyt puhu pohkeista, jotka aina tulee kuntoportaissa kipeiksi (toissapäivänä tuli käytyä viimeksi), vaan etupuolella olevien kylkiluiden päällä olevat lihakset. En edes tiennyt, että siinä nahkan ja luiden väliin kuuluu lihaksia.  :o

Eilen salilla, jouduin hetken odottelemaan päästäkseni vatsanruttaus laitteeseen. Päätin sillä aikaa kokeilla uudelleen siinä vieressä olevaa laitetta, jonka ideaa en oikein aikaisemmalla kokeilulla oivaltanut ja jonka olen sitten kokonaan jättänyt käyttämättä.  Edellisellä treenikerralla olin katsonut vähän tarkemmin, kun yksi vakihemmoista sillä teki harjoitusta. Nyt sitten kokeilin uudelleen, kun tajusin, mitä olin aikaisemmalla yrityksellä tehnyt sillä väärin. Olin tekevinäni ihan kevyesti ja etsin sopivaa vastuksen määrää ja yllättävän paljon siihen sain lopulta laittaa painoja, jotta tunsin tekeväni jotain.

Taisin sitten löytää niitä uusia lihaksia vahingossa. Nyt kyllä vähän ihmettelen, mitä tuolla nahkojen alla vielä piileksiikään löytämistä odottamassa. :)


Reilun viikon päästä tulee tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran menin tuonne salille. Sinnikkäästi olen jaksanut käydä ja nyt tuntuu, että tuo voisi jopa jatkua pidempäänkin. Kaksi välipäivää edelleen tuntuu aika hyvältä rytmiltä ja noille välipäiville nyt pitäisi vaan saada jotain vähän säännöllisempää aktiviteettia. Kuntoportaille ja takaisin olsii 6 km:n lenkki ja siihen vielä se portaiden kiipeäminen, mutta talvella se on aika huono ajatus, sillä juuri toissapäivänä olin pari kertaa liukastua pahasti alas tullessa portaita. Portaissa ei ole talvikunnossapitoa ja ne ovat todella liukkaat.

30 km hiihtoa täynnä.

Mahtava laji. Ilmainen, tekee mielelle hyvää ja raikas ulkoilma. En keksi mikä salilaite liikuttaisi niin montaa lihasta kuin sukset, sauvat ja latu. Suosittelen!

Salitreenit oli vähällä joutua kriisiin, sillä enää ei tullut mitään tuntemuksia kehoon salilla käymisestä. Joko jutussa alkoi olla parasta pitkä kuuma suihku treenin jälkeen.

Nytpä sitten sain päähäni, että muuta treenin luonnetta hiukan. Tähän asti olen tehnyt yleensä noin 3 x 20 toiston sarjoja kohtalaisen kevyillä painoilla. Laitteesta riippuen toistojen määrä on saattanut vähän vaihdella. Nyt sitten lähdin tuosta vakio painosta mutta vain kymmenellä toistolla. Seuraavaksi pykälä lisää painoa ja taas kymmenen toistoa ja painoa taas lisää niin pitkään, kun kymmenen ei enää mene läpi.

Yllätyin ihan oikeasti, miten paljon jouduin panoa lisäämään ennen kuin tuli "ei pysty" vastaan. Vuoden aikana lepsuhkokin treeni oli tuottanut voimaa melkoisesti. En vaan ollut älynnyt voiman kehittymistä ja että olisin voinut painoa lisätä.

Tuotapa voinkin nyt jonkin aikaa jatkaa ja sitten etsin taas sopivat ja riittävän kovat painot pitkille sarjoille, joihin voi välillä aina vaihtaa.

Koronan vuoksi olen välttänyt uimahallille meno ja punttisalissakaan en ole käynyt kuukausiin.
Korvaan ne kuntopyörällä polkemalla.

Yritän polkea puolisen tuntia vähän väliä rasitusta vaihtamalla puoleen jos toiseenkin... Olisiko vähän intervalli tyylistä, mokoma?

Muisto Keijo Kullervo

Nyt olen ollut reilun viikon poissa salilta. Toiminta siellä tosiaan jatkuu, mutta treeniaika on rajoitettu tuntiin kerrallaan ja määräaikoina kummassakin tilassa porukka vaihtuu. Tietty saisi jäädä jatkamaan, jos täyttä kymmentä ei tilaan ole seuraavassa vaihdossa tulossa. Minulla on aina ollut huomattavasti pidempi sessio kerrallaan, joten tuollainen kello- ja arpapeli ei tunnu kivalta. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä ehtii tehdä, joten olkoon nyt tuo tauolla.

Taukoa olen kyllä kaivannutkin, paitsi lumitöissä kipeytyneen käden myös jonkinlaisen "totaalisen väsymyksen" vuoksi. Ehkä olen syönyt huonosti tai jotain. Tuskin ainakaan muutaman päivän välein salitreeni kuitenkaan on noin väsyttänyt.

Olipa yllätys, miten muutaman päivän takainen sauvakävely sai upeaksi treenatut lihakseni kipeäksi. Juuri ne lihakset, joita eniten olen treenannut salilla, ottivat eniten siipeensä ja tietysti pohkeet on olleet kuntoportaiden vuoksi järkyttävän kipeänä. Kipeytyneitä lihaksia oli pakko lähteä kurittamaan uudella sauvalenkillä, jotta edes hieman vetreytyvät.

Eilen Sami Jauhojärvi telkkarissa antoi ohjeita aloittelevan hiihtäjän pukeutumiseen: "Pithää pukheutua niin, että alussa mietthii tulikho hiukka liian vähän päälle. Silloin on just sopivasti." Tuon olen itsekin todennut parhaaksi ja tänään ensimmäiset viitisen minuuttia mietin, että tuliko ihan oikeasti liian vähän puettua, kun oli vastatuuli, joka tuntui yllättävän hyytävältä. Pian kuitenkin huomasin, että juuri sopivasti on päällä ja ehkä yhden kerroksen olisi vieläkin vähemmälle voinut jättää.

Liki 7 km:n lenkki tuli tehtyä ja sauvoilla sai hyvän vauhdin, sillä noin tuntiin sain sen tikutettua. Alku oli hiukan hitaampi, kun piti tunnustella, josko uuden ohuen lumen alla on liukasta, mutta kun totesin kelin hyvin pitäväksi, niin annoin mennä täydellä vauhdilla. Kotiin päästyäni kaikki vaatekerrokset oli märkänä, joten ilmeisen tehokaskin lenkki on ollut.

Pohdin siinä matkalla, jotta kannattaisiko joku "kuntokello" hankkia. Ainakin naapurin nuorta rouvaa se on motivoinut liikkumaan. Jos jättäisikin kuntosalin ja siirtyisi enemmänkin ulkoliikuntaan. Meillähän on noita kaupungin pystyttämiä "ulkosaleja", joita voi ilmaiseksi käyttää. Niissäkin on aika monipuolisia laitteita, joita on jopa mahdollista säädelläkin. Kävelyetäisyydellä tiedän ainakin kaksi olevan ja toinen on kuntoportaiden yhteydessä. Kuntosalissa motivaattorina on ollut lähinnä raha: Kun on maksanut, niin onhan siellä käytävä. Vaikka siellä vuoden nyt olen jaksanut rampata, niin tuota se on juuri ollut: Olen jaksanut siellä rampata, mutta se "suuri innostus" on antanut odottaa itseään. Sen sijaan tänään lenkillä tunsin itseni jopa hiukan hyväntuuliseksikin.

Tiukasti tarraavissa kentissä, joissa on vesiliirtotyyppistä liukua, on se huono puoli, että jos liukuvatkin, voi akillejänne katketa. Luja kenttä muuten ei ole samalla tapaa vaarallinen akillesjänteelle, ja vähiten esim jäisen liukas.

Jäästä ei oikein millään saa sellaisia voimia, että a-jänteensä saisi katkaistua. Toisaalta vakiokitkakertoiminen alusta on aina mahdollinen turvalliseksi, mikäli voimia käyttää.

Yleisesti, jos liikkuessa voi laskea selkeästi liukuun, turvallisuus on mahdollinen. Vähän sama, kuin jos teloo itsensä kanssa, vs tilanne, jossa on arvaamattomia liikuskelijoita.

Näillä on merkitystä, tosin merkitys ei aina ole mitä vain. Esim liukkaalla, osa voi vahingoittaa itseään helpommin.


L.  Esim liukkaus on kuin rele, tai sulake, joka luistaa, josta kohdasta voimalinja katkeaa, jolloi syntyy vähemmän vaurioita.

Moni asia voi näyttää vaaralliselta tai rajulta, mutta jos tietää pahimmat riskit, mitä on mahdollista sattua, on vielä turvallisuuden puollella.

Jos arvaamatonta voi esiintyä, eikä sitä ole täysin mahdollista oppia kontrolloimaan, mennään aina uskon ja onnen varassa, riippuen killerimahdollisuuksien todennäköisyyksistä.


L2. Sattui tosiaan pieni venähdystyyppinen oikealle "assarille". Pelasin korista kentällä, joka tosi laadukas. Vaikea sanoa, miten märästä pinnasta voi saada turvallisen, ellei märkyys ole jään päällä. Vesiliirto voi syntyä lähes millä alustalla vaan, sopivassa tilanteessa. Yleensä näistä ei puhuta kuin autojen yhteydessä. Kokemus kertoo, että ilmiö voi olla tavallisempi.

BTW

Edellinen viestini on mielestäni tärkeä, siis tärkeää asiaa sisällään pitävä. Liittyy toimitapoihin, ja toimintapuitteiden järjestämiseen.

Eräs tapa ajatella turvallisuudesta on se, miten helposti onnettomuuksia / vammoja syntyy. Sen mukaisesti ratkaisuja. Kyseessä on jollain tapaa intuitiivinen päätelmä, tosin ratkaisutasolla, voitaisiin puhua höttölinjasta.

Höttölinjassa on se vika, että et voi henkilökohtaisilla ratkaisuilla ja oppimisella, koskaan poistaa mahdollisia riskejä. Vaikka turvallisuus on yleensä hyvä, jopa mitatusti, niin ongelma jää.

Päinvastainen tilanne on se, että onnettomuuksia ja vammoja voi ilmetä paljon, mutta jos osaat olosuhteet, ja ne on mahdollista oppia, voit samassa määrin poiketa onnettomuuksista ja vammoista. Vaikka vaaraa on paljon, osaamattomuuden ulkopuolella, olet mahdollinen vähentämään riskejä, jos vain haluat, ja kykenet.

Kopekin tulis varmaan innostua tästä viestistä. Liittyy nimittäin mm veneilyyn.

Itse puhunut teemasta erilaisten turvavarusteiden yhteydessä. Kun autoilu itsessään on siirtymistä alueelle, jossa turvallisuutta ei ole höttölinjasta poiketen, mahdollista taata, käytän aina turvavyötä, kyselemättä, jos sellainen on. Kuskinakin, aina laitoin turvavyön, ennen ajoa. Jopa korjautin itsenäisesti, rikkoutuneen sellaisen, ennen ruttaamotoimenpiteitä.

Pyöräillessä en käytä kypärää, ja rullaluistellessa aina. Näihin en osaa liittää suuresti menetelmäfilosofiaa. Pyöräillessä on melko paljon mahdollisuus vaikuttaa omaan turvallisuuteen, ja vaikka autoillessakin paljon, niin vähämmän kuin pyörällä liikkuessa.

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 15, 2021, 15:38:27
Tiukasti tarraavissa kentissä, joissa on vesiliirtotyyppistä liukua, on se huono puoli, että jos liukuvatkin, voi akillejänne katketa. Luja kenttä muuten ei ole samalla tapaa vaarallinen akillesjänteelle, ja vähiten esim jäisen liukas.

Jäästä ei oikein millään saa sellaisia voimia, että a-jänteensä saisi katkaistua. Toisaalta vakiokitkakertoiminen alusta on aina mahdollinen turvalliseksi, mikäli voimia käyttää.

[...]

L2. Sattui tosiaan pieni venähdystyyppinen oikealle "assarille". Pelasin korista kentällä, joka tosi laadukas. Vaikea sanoa, miten märästä pinnasta voi saada turvallisen, ellei märkyys ole jään päällä. Vesiliirto voi syntyä lähes millä alustalla vaan, sopivassa tilanteessa. Yleensä näistä ei puhuta kuin autojen yhteydessä. Kokemus kertoo, että ilmiö voi olla tavallisempi.

Tuosta tullut mieleen yleensäkin kontaktipinnat, joihin ollaan fyysisessä yhteydessä. Jos samaisen kentän ottaa esimerkiksi, kuivan sään aikaan, niin kentässä on tunnettavissa tietty kudosteisuutta. Ei ihme, sillä se tosiaan tarraa, ja toimii kimmotyyppisesti.

Liikkeen kannalta, materiaali voi olla orgaanisempaa, eri tavoin funktionaalista. Tästä vinkkelistä ei suoraan puhuta omana teemana, vaikka merkitys näkyy varmasti monessa yhteydessä. Liikunnan puolelta ensin tulee mieleen alustat, joissa on turvallista tehdä voimakkaita liikesarjoja, mikäli alustan hallitsee, ja liikkeet, ettei vahinkoja tule.

Kyseessä on fyysinen vuorovaikutustyyppi, ympäristön kanssa. Kun tätä kelaa vielä tästä suunnasta, niin taivas aukeaa, ja tosiaan kontaktin kautta, ei tyhjän perusteella.

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 15, 2021, 16:25:02Pyöräillessä on melko paljon mahdollisuus vaikuttaa omaan turvallisuuteen, ja vaikka autoillessakin paljon, niin vähämmän kuin pyörällä liikkuessa.

Oikeasti, tämä lähti tetsonista. Liekkö vaistomaista perstuntuman ilmenemistä, sanatasolle asti.

Joka tapauksessa, turvallisuudesta puhunut paljon, liittyen tilanteisiin, jossa itse voi tähän vaikuttaa, ja tilanteisiin, jotka ovat oman vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Turvallisuus-strategian täytyy olla erilainen, vaikka tätä ei ihan näin asiakäsittein osaisi pohtia, tai tuoda esiin.

Kun pyöräilyonnettomuuksia tilastoidaan, niin havaintotuntuman kanssa yhtenäisyyttä on, sillä suuri osa pyöräilyonnettomuuksista tapahtuu, itseään telovasti, ei niin paljoa ympäristövaikutteisesti.

Ympäristövaikutteista turvallisuusongelmaa pyöräilyyn liittyy, etenkin, jos tätä ei osaa ennakoida. Ennakointitaidot kehittyy varmasti, esim läheltä-piti tilanteiden seurauksena. Vähän heikohko linja, opetella liikenneturvallisuutta, mutta kun tällaista takana, se kannattaa hyödyntää.

Talvipyöräilyssä liikenteen seuraaminen voi viedä tarkkaavuutta esim jäisistä tienpinnan muodoista. Kerran kosketin tällaisessa tilanteessa polveni, kun piti ängetä johonkin tilanteeseen, jossa oma turvallisuus tuli priorisoitua "vaarallisempia" tekijöitä koskien. Autojen ristitulituksesta kyse  :o. Kuhan kauhistelen.

Sen voin sanoa ihan faktanoloisuutta seuraillen, että ehkä hankalin tilanne tänä talvena syntyi myös muusta kuin tavan kelioloista, liukkaudesta, tmvsta. Siinäkin päällä sosiaalinen tilanne, joka voi tosiaan olla oma maailmansa.

Pyörä piti tökätä parkkiin ripeästi, ja lukita. Pahaksi onneksi kaupan edustalla oli laakerikiviä sen verran sopivasti, että jalat rullasi alta, enkä tällaista osannut ennakoida. Pää ei käynyt asfalttiin, ja jos olisi paiskautunut, niin aika kulman takaa tulleessa tilanteessa, yllätteisyyttä enemmän kuin muissa yllättävissä tuntuman ottamisissa.

Osa urheilullisista pelistä pitää sisällään tavan suoraa taituruutta, ja toisaalta ympäristöä, jossa ihmisten luomat tilanteet yritettävä ottaa huomioon. Lätkässä näin on aika pakko tehdä, jos sitä pelataan nykytyylillä. Vammoja silti syntyy, vaikka varautumista on.

Lätkä on osin äärimuotoinen urheilulaji, tosin näitä on jonkin verran. Antaa toisaalta erästä suuntaa siitä, miten eri tavoin varauduttava ympäristö, voi olla mitatusti vähän hankala, ja tilanteita voi syntyä hyvinkin pitkälle vaarallisuuteen saakka.

Käytännössä, lätkäturvallisuutta voi oppia paljon pelatessa. Toisaalta, turvan lisäämiseen kohdistuu jonkin verran sen vähenemistäkin.

Tyhjennetään nyt, huolet ja murheet, vaikka tämän aiheen osalta ...

Joskus puhutaan luonnon, ja suurpetojen vaarallisuudesta, ja vaaratejöitä on luontoon ennakoitu jo muunkin laisia, punkkiarmeijan lisäksi. Luontopelosta ei tietysti erikseen tarvitse puhua, että sitä ilmenesi. Tuntemus riittää, ja liittynee vieraantuneisuuteen, mikä ymmärrettävää.

Kun turvallisuudesta realistisesti puhutaan, luonto on vaarallinen, koska oppimista on paljon, ja tähän menee oikeasti aikaa, että eri menemisiin voi liittää sen varmuuden, että on varmoilla. Se tässä valloitusalueessa on hyvä, että periaatteellista rajaa turvallisuuden saavuttamiseen, ei ole samalla tapaa, vaan turvataso riippuu aidommin omista panoksesta.

Sopivan kuvauksen turvallisuuserosta tuo esimerkki kulkureitin valinnasta, johon käytännössä voi tallaajana helposti joutua.

Kun ulkoilee vieraassa maastossa, luonnon muodostelmia on melko helppo seurailla. Ne ovat ainakin Suomessa, melko vakiolliset, omine erityispiirteineen.

Kun reitti sattuukin menemään pientaloviidakkoon, voi olla jo enemmän miettimistä, että miten reittiä voi edetä, jos ei tee paluuta taakse, ja harkitse kiertävää linjaa.

Ajatellaan, että joutuu halkomaan alueen, jossa on taloja, ja sitä yksityisaluetta. Millainen on todennäköisyys, että jostain ikkunasta pöllähtää, ja saa matkaevääksi jotain kannusteellisempaa? Kun ihmiset nykyään kireitä, ja itseään suojaavia, ... No, jenkeissä nämä olisivat vieläkin vaarallisempia juttuja.

https://yle.fi/uutiset/3-11873997

Jos trendejä seurataan, niin tällainen vaikka ihmisriippuvainen asia, niin sen enemmän selkeää turvattomuutta aiheuttavaa.

Olen kokolailla varma että oikeaa polveani rassaa nivelrikko (kun sitä on suvussakin), ja vasenkin kipuilee, tosin paljon harvemmin. Jotkut ihmiset ovat olleet sitä mieltä että jalan lihaksia kannattaisi vahvistaa, ja kun en todellakaan ala tällä polvella mitään kyykkyhyppelyä harrastamaan, niin ajattelin josko kuntopyörä auttaisi. Siitä en viitsisi itseäni kipeäksi maksaa, joten välttäisiköhän tämmöinen sohlo:

https://www.hobbybox.fi/react-kuntopyora

Näin toisella saitilla sellaisenkin värkin jossa on pelkät polkimet, mutta epäilen että olisi vähän hankalaa sohvalta käsin polkea. Sellaista tuoliakaan minulla ei ole jonka alle moisen värkin osittain saisi.

Miksi nuo sarvet sojottavat tuonne hevonkuuseen päin? Pystyykö niitä vääntelemään mieleiseensä suuntaan? Minähän en siis tiedä kuntopyöristä enkä oikeista pyöristä yhtään mitään. Ja oikeaa pyörää ei kannata tyrkyttää, en ala enää 50+ iässä opettelemaan pyörällä ajamista.  Nykyään myös huimaa tuon tuostakin, että mieluummin semmoinen vempain mikä pysyy pystyssä itsekseen.

En ole asiantuntija, mutta kyllä tuo aika rimpulalta vaikuttaa, kun painoa on vain reilu 10 kiloa. Vähän oudon näköinen se kuva, mutta olettaisin, että tuossa voi niitä sarvia kääntää sopivaan asentoon ja niin, että siinä voi nojata koko käsivarren mitalla ikään kuin kilpapyöräilyasennossa.

Mutta tuossa nyt olisi linkki, joka kannattaa lukaista läpi https://www.treenikauppa.fi/valintaoppaat/miten-valita-kuntopyora.html
Aika monta asiaa kannattaa miettiä ennen päätöksen tekoa.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53243/mqvck/Tunturi-minipyora?list=OZCYkRqEkAE5AG9c5Afng5yCYaMliQyqEk2tha9wtYObCWi5qtHMl83v5v8gO5ATokN

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Sohvalla istuessa en menisi nurin, mutta tämän kanssa olisi sitten se ongelma että pitäisi kai istua sohvan reunalla.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 12, 2021, 18:16:02

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Saisikohan niihin apupyöriä?  :P

Luulen, ettei sinulla ole ongelmia aikuisille tarkoitetun vehkeen kanssa. Niillä treenaa sinua paljon pidemmät ja tuplasti painavammat tyypit.

Mitä olen kavereilta kuullut, niin kyllä pyörä saisi kuulemma olla lähes kuntosalitasoa, että siitä oikeasti hyötyä on. Ja sittenkin meinaa päätyä vaatepuuksi.

Tiedän vain yhden säännöllisesti käyttävän, mutta hänellä onkin kuntoiluhuone, jossa on muitakin vempaimia.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: urogallus - huhtikuu 12, 2021, 18:21:49

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 12, 2021, 18:16:02

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Saisikohan niihin apupyöriä?  :P

Luulen, ettei sinulla ole ongelmia aikuisille tarkoitetun vehkeen kanssa. Niillä treenaa sinua paljon pidemmät ja tuplasti painavammat tyypit.

;D Näillä 168 cm/63 kg lukemilla ei ihan kauhean raskas lasti toki vielä kyseessä ole. Vaikka minusta tässäkin on kyllä 1 - 2 kg liikaa.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 19:01:29
Mitä olen kavereilta kuullut, niin kyllä pyörä saisi kuulemma olla lähes kuntosalitasoa, että siitä oikeasti hyötyä on. Ja sittenkin meinaa päätyä vaatepuuksi.

Tiedän vain yhden säännöllisesti käyttävän, mutta hänellä onkin kuntoiluhuone, jossa on muitakin vempaimia.

T: Xante

Mietityttää vain että kuinka pro-väkeä on kyseessä. Minähän olen kaikkea mahdollista (paitsi kamppailulajeja) kuitenkin duunannut varsin verkkaiseen tahtiin, enkä koe tarpeelliseksi kuntopyörälläkään kaahata kuin tuli persauksissa. Kunhan nyt vähän vahvistuisi nuo kintut.

Joku sanoi jossain että olennaista on se että lihasten pitää saada happea, muutoin lihakset jäykistyvät ja koko ruhon paino on polvinivelten varassa. On minulla ainakin kohtalaisen hyvät keuhkot astmaatikoksi, jonkun taulukon näin ja PEF-tulokseni olivat muutama vuosi sitten parempia kuin ikäiselläni naisella toivottu arvo.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 12, 2021, 18:16:02
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53243/mqvck/Tunturi-minipyora?list=OZCYkRqEkAE5AG9c5Afng5yCYaMliQyqEk2tha9wtYObCWi5qtHMl83v5v8gO5ATokN

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Sohvalla istuessa en menisi nurin, mutta tämän kanssa olisi sitten se ongelma että pitäisi kai istua sohvan reunalla.

Jos minulla olisi joku vanha ja huonosti liikkuva sukulainen, niin tuollaisen voisin ostaa kotijumppaa varten.
Ei tuollaista sohvalta poljeta, vaan kovalta selkänojalliselta tuolilta. Eli tuo on vanhusten tuolijumppaa tehostava väline, josta tuskin on apua keski-ikäiselle ilmeisen urheilulliselle ihmiselle.

Ennemmin sitten lähdet kovavauhtiselle sauvalenkille niin, että perehdyt tehokkaaseen sauvojen käyttöön ja etsit vielä mäkisen maaston.

Lisätään vielä, että olen Xanten kanssa samaa mieltä, että jos kuntopyörän ostaa, niin kyllä sen kannattaa olla kunnollinen, jotta sen hyödyn vähitellen alkaa tuntea.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 12, 2021, 19:20:18

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2021, 19:01:29
Mitä olen kavereilta kuullut, niin kyllä pyörä saisi kuulemma olla lähes kuntosalitasoa, että siitä oikeasti hyötyä on. Ja sittenkin meinaa päätyä vaatepuuksi.

Tiedän vain yhden säännöllisesti käyttävän, mutta hänellä onkin kuntoiluhuone, jossa on muitakin vempaimia.

T: Xante

Mietityttää vain että kuinka pro-väkeä on kyseessä. Minähän olen kaikkea mahdollista (paitsi kamppailulajeja) kuitenkin duunannut varsin verkkaiseen tahtiin, enkä koe tarpeelliseksi kuntopyörälläkään kaahata kuin tuli persauksissa. Kunhan nyt vähän vahvistuisi nuo kintut.

Joku sanoi jossain että olennaista on se että lihasten pitää saada happea, muutoin lihakset jäykistyvät ja koko ruhon paino on polvinivelten varassa. On minulla ainakin kohtalaisen hyvät keuhkot astmaatikoksi, jonkun taulukon näin ja PEF-tulokseni olivat muutama vuosi sitten parempia kuin ikäiselläni naisella toivottu arvo.

On ollut aika laidasta laitaan sakin kanssa puhetta, kun itselläkin joskus mielessä kävi, että jotain tarttis kai tehdä - neljänkympin kriisi tai jotain sinne päin ;D

Likinnä mielipiteet menivät kyllä niin, että mitä vähemmän pro, sen varmemmin pyörä jäi vaatteiden säilöpaikaksi. Tämä kuulemma syystä, että siihen vaan on vaikea motivoitua, alkaa tuntumaan turhalta ja tylsältä, koska tulosten saaminen kestää. Kuulemma 5 km pyöräily on tappoa, vaikka miten yrittäisi telkkaria katsella.

Mutta omasta motivaatiostahan tuo on kiinni. Tietysti väite, että kyse oli pyörästä voi olla vaan tekosyy!

T: Xante

^
Aikanaan, kun oli pidempi sarja fyssarilla käyntejä käteni kanssa, niin juteltiin siinä samalla niitä näitä myös liikunnasta yleisesti. Kun sanoin, että varmaan pitäisi hommata joku kuntopyörä tmv, kun olen niin laiska lähtemään. Hän sanoi, että ei kenellekään laiskalle lähtijälle suosittele kotiin kuntolaitteita. Niistä tulee vain huono omatunto, kun nököttävät keräämässä pölyä ja tilaa viemässä. Ennemmin käskee potkia itseään persauksille ja lähtemään liikkeelle. Onko se sitten lenkkeilyä tai kuntosalia, mutta jotain kuitenkin ja säännölliseksi tavaksi pitäisi ottaa. Kotona on ikävä taipumus keksiä tekemistä ennen kuin aloittaa ja pian on päivä illassa eikä taaskaan tullut tehtyä. Noita tarinoita hän sanoi kuulleensa lukemattomia. Ainakin minun kohdallani se on aivan totta ja siksi en ole mitään kallista hommannut. Ne vähäiset, joita on, toimivat lähinnä sisustuselementteinä.

^^
" Kuulemma 5 km pyöräily on tappoa, vaikka miten yrittäisi telkkaria katsella."

Voihan vastuksen vääntää niin kevyelle, että se ei ole tappoa, mutta onko siitä sitten enää mitään hyötyä, jos lihaksia aikoo vahvistaa?

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 12, 2021, 19:46:12
^^
" Kuulemma 5 km pyöräily on tappoa, vaikka miten yrittäisi telkkaria katsella."

Voihan vastuksen vääntää niin kevyelle, että se ei ole tappoa, mutta onko siitä sitten enää mitään hyötyä, jos lihaksia aikoo vahvistaa?

Likinnä siis kyse oli juuri siitä, että pyörä on kevyt rimpula, jolla saa kyllä jonkunlaiset tehot, mutta periaatteessa sitä vaan sotkee ja tylsistyy ja tuntuu, että ei tässä mitään järkevää tapahdu. Oltiin sitä mieltä, että ehkä olisikin ollut eri joku tehokas kuntosalimainen pyörä, niin hommassa olisi ollut tolkkua.

Tapolta tuntui kuulemma nimenomaisesti tylsyys, ei homman raskaus. Voihan olla, että ihmisen psyyke ei kumminkaan hyvin sovellu pyöräilemään paikallaan ilman maiseman vaihdosta ;D

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 12, 2021, 19:34:05

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 12, 2021, 18:16:02
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53243/mqvck/Tunturi-minipyora?list=OZCYkRqEkAE5AG9c5Afng5yCYaMliQyqEk2tha9wtYObCWi5qtHMl83v5v8gO5ATokN

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Sohvalla istuessa en menisi nurin, mutta tämän kanssa olisi sitten se ongelma että pitäisi kai istua sohvan reunalla.

Jos minulla olisi joku vanha ja huonosti liikkuva sukulainen, niin tuollaisen voisin ostaa kotijumppaa varten.
Ei tuollaista sohvalta poljeta, vaan kovalta selkänojalliselta tuolilta. Eli tuo on vanhusten tuolijumppaa tehostava väline, josta tuskin on apua keski-ikäiselle ilmeisen urheilulliselle ihmiselle.

Ennemmin sitten lähdet kovavauhtiselle sauvalenkille niin, että perehdyt tehokkaaseen sauvojen käyttöön ja etsit vielä mäkisen maaston.

Lisätään vielä, että olen Xanten kanssa samaa mieltä, että jos kuntopyörän ostaa, niin kyllä sen kannattaa olla kunnollinen, jotta sen hyödyn vähitellen alkaa tuntea.

Mitkään lenkit eivät tule kyseeseen jos ei tuo polvi ala kuntoutua. Joulukuussa kipeytyi ja jonkin aikaa jouduin ontumaan kun oikeaan jalkaan ei kärsinyt varata juuri yhtään. Sen jälkeen polvi on sitten ollut vaihtelevasti kipeä, mutta takuuvarmasti sattuu jokaikinen päivä. Välillä aina näyttää kuin olisi paranemaan päin, mutta sitten tullaan taas takaisin kipuun päin. Välillä särkee öisinkin. Portaat erityisen tympeät, samoin bussista ulos astuminen. Tällä perusteella melko varmasti rikko siis. Pääsiäisenä uskaltauduin kävelemään 4 km lenkin ja sen jälkeen polvi taas huonompi.

Kesällä olen tavannut tehdä rantareissuja säistä riippuen vaikka päivittäin, eikä missään paikassa bussi mene perille asti. Pisin matka jonka joudun taapertamaan lienee joku 5 km. Tässä iässä en kyllä tästä vielä halua luopua, ja jatkuvassa jalkakivussa käveleminen tekee lopulta kaistapäiseksi. Joten jollain toisella tavalla polvi pitäisi kuntouttaa kävelykuntoiseksi, sitähän se ei ole oikeastaan nyt ollut kuukausiin.

(Ja lääkäriin en mene, kun siellä kumminkin vaan käsketään lopettaa treenaaminen ja odottaa että polvi menee niin paskaksi että 60+ iässä saa kenties tekonivelen... Olisipa perin mielenkiintoisia tulevia vuosia tiedossa. Kun se nyt kumminkin hajoaa, niin haluan ottaa kintuistani kaiken irti.)

^^
Tuo tylsyys on niin totta. Pyöräillessä oikealla pyörällä vaikka tutuissakin maisemissa pitkin Vantaata sitä ei huomaakaan, kun tunti tai puolitoista on vierähtänyt. Parikymmentä minuuttia kuntosalin kuntopyörällä on suunnilleen yhtä pitkä aika "henkisesti". Kerran jos toisenkin siinä polkiessa olen miettinyt, että jotkut virtuaalilasit olisi poikaa. Voisi aina treeni alussa valita missä päin maailmaa pyöräilisi ja maisema vaihtuisin sen mukaan, miten vauhtia pitää yllä. Tietysti vastus vaihtelisi maiseman mäkien mukaan ja alamäessä voisi vetää henkeä hiukan, että jaksaa seuraavan ylämäen.

Siltikin se yksi tärkeä elementti puuttuu, ulkoilma!

Jollain saitilla sanottiin että 300 eurolla saa käyttökelpoisen pyörän. Tämä ei alkuperäiseltä hinnaltaan jäisi kuin euron vajaaksi:

https://www.hobbyhall.fi/fi/vapaa-aika-urheilu-ja-terveys/kuntolaitteet/kuntopyorat/hop-sport-hs-045-eos-kuntopyora_0328ac30/

Ja toisin kuin halvimmissa malleissa, tuosta on jopa jaksettu mainita enemmän tietoja (kuten että 8 vastusta), ja painoakin on sen verran ettei hipaisemalla kaatune. Mutta joudun kyllä nostelemaan pyörää paikasta toiseen, jos sellaisen ostan, joten sikäli se paino ei kauhean kiva juttu ole. 16 kg pellettisäkitkin ovat aikamoinen jööti nostettavaksi, mutta tuosta kai nyt saanee paremmin kiinni.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 13, 2021, 13:19:30
Jollain saitilla sanottiin että 300 eurolla saa käyttökelpoisen pyörän. Tämä ei alkuperäiseltä hinnaltaan jäisi kuin euron vajaaksi:

https://www.hobbyhall.fi/fi/vapaa-aika-urheilu-ja-terveys/kuntolaitteet/kuntopyorat/hop-sport-hs-045-eos-kuntopyora_0328ac30/

Ja toisin kuin halvimmissa malleissa, tuosta on jopa jaksettu mainita enemmän tietoja (kuten että 8 vastusta), ja painoakin on sen verran ettei hipaisemalla kaatune. Mutta joudun kyllä nostelemaan pyörää paikasta toiseen, jos sellaisen ostan, joten sikäli se paino ei kauhean kiva juttu ole. 16 kg pellettisäkitkin ovat aikamoinen jööti nostettavaksi, mutta tuosta kai nyt saanee paremmin kiinni.

Mun kuntopyörässä on erilliset pikku pyörät, että voi liuttaa lattialla pyörää helpommin toiseen paikkaan tarvittaessa.

Olen ottanut tavaksi katsella päivälähetyksenä Hercule Poirott sarjaa ja kun ko. ohjelma on loppu, lopetan polkemisen - yleensä noin 53 minuuttia kerrallaan.

Eihän tuo liikunta kuntosalia voita, mutta onpahan jotain kuitenkin.

Muisto Keijo Kullervo

Kätevä innovaatio moiset apupyörät kyllä. Muutenkin saisivat huomioida liikuteltavuuden raskaammissa kodin tarvikkeissa.

Pistä se kuntopyöräsi jonkin liikuteltavan lavan päälle, jos siinä ei ole valmiiksi pyöriä.
Halvimmaksi on ruuvata 4 pyörää (Ikeasta, Biltemalta tms.) johonkin kuormalavaan.

Heh. Tarttee tehdä niin jos tyrä uhkaa muutoin.

Matonpätkä on myös hyvä, jos pitää jotain raskasta siirrellä. Asettaa vaan esineen alle aina, ja vetää matosta.

Mutta tuossahan on rullat alla? Eli kun nostaa pyörän pystympään, sehän rullaantuu noilla jalaksilla?

T: Xante

En osaa sanoa. Vai onko vain tulpat putkien päissä.

Minun kuntopyörässä ko. jotka kuvassa näkyvät ovat vain tulppia ja pikku rullilla, nostamalla toisesta päästä pyörää rullataan lattiaa pitkin pyörä toiseen paikkaan (kuvassa en näe pikku rullia lainkaan).

Muisto Keijo Kullervo

Minä olen kuvassa näkeväni etupuolella tulpat ja takapuolella rullat, eli että pyörää pitäisi kallistaa, jolloin rullia voi käyttää. Eli toispuoleiset pyörät, missä olisi järkeä pyörän paikallaan pysymisen kannalta.

Musta siis on kaksi etu/takatulpat sekä -rullat ;D

T: Xante

Liikuntamainos suomalaisessa ammattikoulussa (https://i.redd.it/zzm9rioe7au61.jpg).

Mainio kampanjaslogan mutta nyt sitten odotetaan ammattifeministeiltä, että kun juuri tällainen seksismi ja sovinismi on tosi törkiää, ja äärimmäisen tuomittavaa! :)

Pitäisi alkaa käydä salilla, mutta nyt kun saimme intialaisen delta-muunnoksen pääkaupunkiseudulle riesaksemme, ei oikein tee mieli lähteä kokeilemaan salille, josko salin käyttäjien joukossa olisi potkupallopetereitä. Punttisali, jossa olen tässä suunnitellut alkavani käymään, sijaitsee ymmärtääkseni myös perinteikkäässä jalkapallo-kaupunginosassa Helsingissä, joten todennäköisyys "delta-jengiläisten" kohtaamisiin myös salilla saattaa olla ihan realistinen uhka.

Pitkän ajan tavoite on minulla edelleen aloittaa se saatanan tanssiharrastus, josta jo alkuvuodesta puhuin, mutta tekemäni lihasinventaario paljasti, että just nyt on pahasti vajetta lihaksistosta. Eli punttisali olisi varmasti tähän akuuttiin hätään paras etappi matkalla kohti tanssiharrastusta.

Onneksi ripottelin tuhkaa päälleni jo tuolloin alkuvuodesta, sillä elokuu näyttäisi tulevan sittenkin, kuten manasin, korona- ja -rokotustilanteeseen nähden liian aikaisin. Tarkoittaen että muunlaisen liikunnan harjoittamiselle kuin kävelylenkeillä käymiselle ei näytä olevan ainakaan just mun kohdalla nyt tilausta, eikä tanssiharrastukseni siten pääse alkamaan vielä elokuussa.

Itse olen ostanut pari kuukautta kuntosaliaikaa, mutta koronan takia siirtänyt sitä yhä eteenpäin, nyt olisi elokuussa alku, mutta voi olla, että jätänä käyttämättä sittenkin.

Oletkos Viihtis kokeillut ulkokuntosaleja?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 01, 2021, 12:36:07
Oletkos Viihtis kokeillut ulkokuntosaleja?

En ole kokeillut. Hyvä idea. Tuossa noin kahden kilometrin päässä olisi ilmeisesti ulkokuntosali. Tai ainakin hakusanalla "ulkokuntosali" löytyi googlemapsista karttasijainti. Pitääpä käydä tutustumassa. Noi lienee niitä "hirsistä" rakennettuja kuntoilupisteitä lenkkipolun varressa? Jos taas pitäisi etsiä "ulkokuntosali", joka on normi kuntosali, mutta joka on vain roudannut laitteensa pihalle, se edellyttäisi julkisilla liikkumista, mihin en ajatellut ryhtyä väkipakolla.

^
Tammistossa on kuuleman mukaan todella hyvä ja iso ulkokuntosali, joka on siis ihan oikea kuntosali. Se ei kai ole mahdottoman matkan päässä sinulle. Fillarilla menee kepeästi matka.

Eihän enää niitä hirsistä tehtyjä kuntopaikkoja enää tehdä. Ainakin Vantaalla kaikissa uudemmissa paikoissa on ihan kunnollisia laitteita, jotka on tarkoitettu ulkokäyttöön. Tietty niitä hirsipölkkyjäkin vielä on, mutta ne on vanhastaan jääneitä ja varmaan aikanaan tullaan korvaamaan paremmilla laitteilla.

Myös hakunsanoilla liikuntapuisto ja ulkokuntosali voi löytää kaikenlaista ulkoliikuntapaikkaa:
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/
(Eli ei ole pelkkiä pururatojen varsilla olevia tukkilaitteita, vaan paljon muutakin.)

https://liikunnat.fi/paakaupunkiseudun-ulkokuntosalit-ja-kuntoilupaikat/

Tutustumisen arvoisia ulkokuntosalipaikkoja pääkaupunkiseudulla liikunnat.fi -tiimin poimimana:

Pukinmäen liikuntapuisto (kenttätie 3, 00720 Helsinki)
Pikkukosken uimaranta (pikkukoskentie 23, 00650 Helsinki)
Paloheinän ulkoilualue (Pakilantie 124, 00670 Helsinki)
Otaniemen urheilupuisto (Otaranta 6, 02150 Espoo)
Oittaan uimarannan ulkokuntosali (Kunnarlantie 33-39, 02740 Espoo)
Mustikkamaan uimaranta (Mustikkamaanpolku 2, 00570 Helsinki)
Myllypuron liikuntapuisto (Pikajuoksijankuja 3, 00920 Helsinki)
Laajasalon uimaranta (Reposalmentie 4, 00840 Helsinki)
Kasavuoren ulkokuntosali (Kasavuorentie, 02700 Kauniainen)
Hietarannan uimaranta (Hiekkarannantie 11, Helsinki)
Heteniityn kenttä (Vuosaari) (Heteniityntie 2 a, 00960 Helsinki)
Aurinkolahden uimaranta (Urheilukalastajankuja 1, 00990 Helsinki)
Vuosaaren liikuntapuisto (Pallokuja 4, 00980 Helsinki)
Pirkkolan liikuntapuisto (Plotinrinne 7, 00630 Helsinki)

Hyviä kuntoilupaikkoja oman kehonpainon avulla laitteilla harjoitteluun kaikenikäisille:

Esport Arena / ulkokuntoiluvälineet (Urheilupuistontie 3, 02200 Helsinki)
Herttoniemen rannan liikuntapuisto (Paasivaarankatu 9, 00810 Helsinki)
Ison Kallahden uimaranta (Kallvikinniementie 13, 00980 Helsinki)
Keski-Espoon urheilupuisto (Kylävainiontie 18, 02760 Espoo)
Säterinniitynkenttä (Säterinpuistontie 5, 02600 Espoo)
Vesalan liikuntapuisto (Kontulankaari 15, 00940 Helsinki)
Vanhan-Mankkaan puisto (Kokinkyläntie 8a, 02180 Espoo)
Pirkkolan liikuntapuisto / urheilukenttä (Plotinrinne 12, 00630 Helsinki)
Munkkiniemen kenttä (Kadetintie 2a, 00330 Helsinki)
Vuosaaren liikuntapuisto (Pallokuja 4, 00980 Helsinki)

Hyviä paikkoja vaativampaan kehonpainoharjoitteluun (kuten Street Workout / Crosstraining) ilman laitteita:

Haukilahden uimaranta (Mellstenintie 6, 02170 Espoo)
Hernesaaren Street Workout ulkokuntoilupiste (Hernesaarenranta 4, 00150 Helsinki)
Kannelmäen kuntolenkki (Soittajantie 12, 00420 Helsinki)
Päivänkehrän koulu (Päivänkehräntie 2, 02210 Helsinki)
Hietarannan uimaranta (Hiekkarannantie 11, 00100 Helsinki)
Pikkukosken uimaranta (Pikkukoskentie 23, 00650 Helsinki)
Pirkkolan liikuntapuisto (Plotinrinne 12, 00630 Helsinki)
Löydä oma lähin kuntoilupiste tästä! (karttaan)

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 01, 2021, 13:18:00
^
Tammistossa on kuuleman mukaan todella hyvä ja iso ulkokuntosali, joka on siis ihan oikea kuntosali. Se ei kai ole mahdottoman matkan päässä sinulle. Fillarilla menee kepeästi matka.

Eihän enää niitä hirsistä tehtyjä kuntopaikkoja enää tehdä. Ainakin Vantaalla kaikissa uudemmissa paikoissa on ihan kunnollisia laitteita, jotka on tarkoitettu ulkokäyttöön. Tietty niitä hirsipölkkyjäkin vielä on, mutta ne on vanhastaan jääneitä ja varmaan aikanaan tullaan korvaamaan paremmilla laitteilla.

Jos Tammistoon haluan mennä nyt, niin takuulla yll... ostan fillarin. Tulipas kuin varkain. Olen jo pitempään miettinyt hommaavani fillarin, siis Jopon. Toi mun vanha pyörä on pitänyt heittää roskiin jo vuosia sitten. Siihen kun pitäisi muussa tapauksessa ostaa runkoa lukuun ottamatta kaikki uudet hilavitkuttimet eikä se siltikään olisi jopo. Mutta ei vaan ole ollut hyvää syytä ostaa jopoa. Nyt oli ja kappale fillareita laitettiin heti tilaukseen.

Ja tuo on kyllä oikein hyvä uutinen, että noista ulkokuntosalipisteistä voisi löytyä ihan jotain kehittyneempiäkin välineitä kuin niitä "tukkeja".

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 01, 2021, 13:35:32
https://liikunnat.fi/paakaupunkiseudun-ulkokuntosalit-ja-kuntoilupaikat/

Kiitos. Tuon linkin takaa löytyi kartta: https://liikunnat.fi/ulkokuntoilupaikat-2/ (https://liikunnat.fi/ulkokuntoilupaikat-2/), josta löytyi tuon aiemmin bongaamani paikan ja muiden pyöräilymatkan päässä olevien paikkojen varustelutaso. Oikein hyödyllinen linkki.

Kuntopyörällä ajoa joka toinen päivä...

Perskannikat kiinteytyneet kohtalaisesti.

Muisto Keijo Kullervo

Ostin samalla myös omasta mielestäni kunnollisen pumpun ja uuden BMX-mallisen pyöräilykypärän kun en löytänyt mun vanhaa pyöräilykypärä-mallista pyöräilykypärää. Tosin en osaa sanoa, sopiiko tuo pumppu Jopon venttiiliin tai sopiiko tuo uusi pyöräilykypäräni mun päähän. On sen verran iso pää, että vaihtoehtoja suomalaisissa nettikaupoissa on hyvin niukalti, joista en ihan tiedä löysinkö sopivan. Ilmoitetut senttimertrit lupasivat, että olisi mun päälle sopiva kypärä, mutta mistä näitä kokeilematta tietää.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 01, 2021, 14:41:26

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 01, 2021, 13:18:00
^
Tammistossa on kuuleman mukaan todella hyvä ja iso ulkokuntosali, joka on siis ihan oikea kuntosali. Se ei kai ole mahdottoman matkan päässä sinulle. Fillarilla menee kepeästi matka.

Eihän enää niitä hirsistä tehtyjä kuntopaikkoja enää tehdä. Ainakin Vantaalla kaikissa uudemmissa paikoissa on ihan kunnollisia laitteita, jotka on tarkoitettu ulkokäyttöön. Tietty niitä hirsipölkkyjäkin vielä on, mutta ne on vanhastaan jääneitä ja varmaan aikanaan tullaan korvaamaan paremmilla laitteilla.

Jos Tammistoon haluan mennä nyt, niin takuulla yll... ostan fillarin. Tulipas kuin varkain. Olen jo pitempään miettinyt hommaavani fillarin, siis Jopon. Toi mun vanha pyörä on pitänyt heittää roskiin jo vuosia sitten. Siihen kun pitäisi muussa tapauksessa ostaa runkoa lukuun ottamatta kaikki uudet hilavitkuttimet eikä se siltikään olisi jopo. Mutta ei vaan ole ollut hyvää syytä ostaa jopoa. Nyt oli ja kappale fillareita laitettiin heti tilaukseen.

Ja tuo on kyllä oikein hyvä uutinen, että noista ulkokuntosalipisteistä voisi löytyä ihan jotain kehittyneempiäkin välineitä kuin niitä "tukkeja".

Polkupyörä has arriven. Vanhasta hylsysarjastani puuttuu kaikki polkupyörään sopivat avaimet. Muut avaimet ovat tallella. Onneksi löysin jonkun irtonaisen kuuskulma-avaimen, joka sopi tangon kiristämiseen, jotta sain fillarin kasattua. Pitää kuitenkin ostaa joku polkupyöräkalupakki, jos pitää kiristella jotain muita osia, eikä ranteessani/pihdeisssä riitä puristusvoima.

Ajattelin, ellei korona yllätä suomalaisia, kuntohalliin jälleen punttien kanssa  ensi syksystä Kaukaan temmeltämään - tosin pienillä painoilla.
Olen koko kevään ja kesän yrittänyt polkea kuntopyörällä joka toinen päivä (tänään jää väliin helteen takia), mutta huomenna taas sitten - toivon mukaan?

Muisto Keijo Kullervo

^Minulla on nyt tullut 2 viikon tauko lihaskuntoharjoittelussa. Pitänee taas aloittaa varovasti minunkin ettei lihakset  tuu liian kipeiksi.  Hellettä olen pyörällä väistänyt aamulla metsätiellä ja myöhäisellä illalla, n. klo 23.

Valitut Palat Helmikuu 1994, "Torju flunssa"-jutussa:
  Myös liikunta voi ehkäistä flunssaa. Tutkija David Nieman järjesti kokeen, johon osallistui 36 naista. Puolet koehenkilöistä ei harrastanut tutkimuksen aikana lainkaan liikuntaa. Toiseen ryhmään kuuluneet tekivät sen sijaan reippaan 45 minuutin kävelylenkin viitenä päivänä viikossa viidentoista viikon ajan. Liikuntaa harrastaneen ryhmä vastustuskyky parani, ja heillä oli flunssaoireita puolta harvemmin kuin liikuntaa harrastamattomalla ryhmällä.
  Nieman arvelee, että millä tahansa aerobisella liikunnalla on todennäköisesti sama vaikutus, jos se on kohtuullista.
Kova rasitus saattaa kuitenkin heikentää immuunijärjestelmän toimintaa. Tämä tuli esiin Niemanin toisessa tutkimuksessa. Siihen osallistui 2300 juoksijaa, jotka harjoittelivat maratonia varten. Kilpailua seuranneen viikon aikana maratonille osallistuneet juoksijat olivat kuusi kertaa alttiimpia nuha- ja flunssatartunnoille kuin ne jotka olivat
harjoitelleet mutta eivät juosseet maratonia.

Italian ens. koronauhri oli maratoonari ja myös Baba Lybeck miehensä kanssa, joista toinen sairastui vakavasti ja Baba menetti hajuaistinsa pitkäksi aikaa.
En pidä maratoonia järkevänä liikuntamuotona vaan pikemmin järjettömänä.

Nyt alkoi uusi elämä. Moneskohan?

Helteiden aikana ei tullut liikuttua kuin se, mikä oli pakko, ja sekin vähä hissuksiin ilman tarkoitusta kuluttaa energiaa tai kuntoilla. Miten vain vähemmällä hikoilulla asian pystyi toimittamaan. Vetelyys on kostautunut pahanpäiväisesti niska/hartiajumeina, joista seuraa perkeleellinen päänsärky. Samoin epäilen, että kyljen/selän lihaskipu on liikkumisen puutetta.

Tänään vihdoin, todella makoisan yöunen jälkeen, päätin jämäkästi lähteä ulkoiluttamaan kävelysauvoja, jotta saan hartiaseudun pinteet laukeamaan. Laastaroin kantapäät ennen lähtöä, sillä kävelylenkkareita en taas ole puoleen vuoteen käyttänyt, joten jo lyhytkin lenkki tekisi mehevät rakot kantapäihin. Miksihän ihmiselle tuollainenkin riesa on annettu, että kaikki kengät hieroo kantapäät verille. Muutenkin valitsin sellaisen 45 minuutin reitin, ettei varpaat kovin kipeydy.

Arvasin, että kävelyrytmin löytäminen otti aikansa, mutta lenkin keskivaiheilla meni jo aika mukavasti. Loppuvaiheessa varpaat olikin jo sen verran kipeät, että vauhti vähän hidastui. Oli kyllä melkoinen järkytys, kun kotiin tullessa katsoin kelloa, että melkein tunti oli mennyt. Tosin nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että menihän minulla aikaa, kun vähän venyttelyjumppasin pihassa, joten ei se ensimmäiseksi lenkiksi niin kovin huonosti näin ollen mennytkään.


Ilmeisesti paluu salille jää vielä odottamaan tautitilanteen muutoksia, jotta tuleeko uusia rajoituksia vai voiko salille palata rajoituksetta nyt syksyllä. Ainakin toinen piikki on saatava ja vasta sen jälkeen asia tulee uudelleen harkintaan. Nyt kuitenkin pitää ryhdistäytyä muuten ja jokaiselle päivälle tehdä jonkinlainen kunnollinen liikkumissessio tai pari pienempää.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 17, 2021, 09:53:44
^Minulla on nyt tullut 2 viikon tauko lihaskuntoharjoittelussa. Pitänee taas aloittaa varovasti minunkin ettei lihakset  tuu liian kipeiksi.  Hellettä olen pyörällä väistänyt aamulla metsätiellä ja myöhäisellä illalla, n. klo 23.

Valitut Palat Helmikuu 1994, "Torju flunssa"-jutussa:
  Myös liikunta voi ehkäistä flunssaa. Tutkija David Nieman järjesti kokeen, johon osallistui 36 naista. Puolet koehenkilöistä ei harrastanut tutkimuksen aikana lainkaan liikuntaa. Toiseen ryhmään kuuluneet tekivät sen sijaan reippaan 45 minuutin kävelylenkin viitenä päivänä viikossa viidentoista viikon ajan. Liikuntaa harrastaneen ryhmä vastustuskyky parani, ja heillä oli flunssaoireita puolta harvemmin kuin liikuntaa harrastamattomalla ryhmällä.
  Nieman arvelee, että millä tahansa aerobisella liikunnalla on todennäköisesti sama vaikutus, jos se on kohtuullista.
Kova rasitus saattaa kuitenkin heikentää immuunijärjestelmän toimintaa. Tämä tuli esiin Niemanin toisessa tutkimuksessa. Siihen osallistui 2300 juoksijaa, jotka harjoittelivat maratonia varten. Kilpailua seuranneen viikon aikana maratonille osallistuneet juoksijat olivat kuusi kertaa alttiimpia nuha- ja flunssatartunnoille kuin ne jotka olivat
harjoitelleet mutta eivät juosseet maratonia.

Italian ens. koronauhri oli maratoonari ja myös Baba Lybeck miehensä kanssa, joista toinen sairastui vakavasti ja Baba menetti hajuaistinsa pitkäksi aikaa.
En pidä maratoonia järkevänä liikuntamuotona vaan pikemmin järjettömänä.

"Kaikki huippu-urheilu" on typerää, mutta mitäs siitä elämässä tehdään valintoja muutenkin typerästi..

Huippuunsa viritetty keho on altis virushyökkäyksille ja muille pöpöille ja kestävyys-urheilijoilla eritoten.

Maratonissa elimistö joutuu tosi koville ja varmaan harrastelijoiden kunto altistuu siinäkin enemmän, kuin ammattilaisten..

Itse olen vain hiihtänyt 90 kilometriä, mutta en juossut 20 km pidempiä matkoja- se hiihto oli varmaan helpompi, kuin maratonin juokseminen. Selvisin siitä kyllä alle työpäivässä-jotan 6-7 tunnin paikkeilla. Mitalikin tai mitalit lienee jossain kaapin kätköissä edelleen..

Eilen fillaroin kuntoportaille ja nousin ne muutamaan kertaan. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten uskaltanut useammasti, sillä pohkeet niissä kipeytyvät aivan tönköiksi. Olenkin miettinyt, jotta johtuuko tuo kipeytyminen itse asiassa varpaiden jäykkyydestä eikä yksistään portaissa laskeutumisesta. No, niin tai näin. Useammin käytynä eivät kipeydy ainakaan yhtä pahasti, joten tukeva ote omasta niskasta auttanee tässäkin.

Nyt oli myös tyhjää niissä ulkokuntolaitteissa, joten uskaltauduin kokeilemaan. Ne ovat Davidin laitteita ja todella ihan kelpo vehkeitä. En tullut laskeneeksi, montako erilaista niitä oli, mutta mielikuva oli ehkä 7-8. Säädöt voi tehdä kilomäärillä ihan normaalisti ja kiloja näytti riittävä paljonkin yli perusjampan tarpeiden.

Penkkipunnerrusta ja ylätaljaa kokeilin ja tehoa oli sen verran, että nyt jalkojen lisäksi ylävartalossa muistot treenipäivästä :)
Harmi, että sinne tuli heti kohta jotain HC-treenaajia ja tunsin olevani tiellä, joten palasin portaisiin.

Tuossa tuli kesähelteillä ja lomalla liikuttua öbaut ei yhtään (reilu pari kuukautta) niin nyt kun on taas alkanut päivittäinen hikikuntoilu (reilu viikko) (en tosin ole vielä punttikselle löytänyt, mutta reippaalla kävelyllä aloitellut) niin kyllä tää olo on luksusta. Onko nilkoissa minilihaksia kun ovat simuloidun korkeanpaikanpikakävelyleirin jäljiltä hieman arat?

Edit: tai oikeammin mitä lihaksia löytyy pohkeiden alapuolelta, sillä anturat ovat yleisesti hieman arat.

 ^
Näin voi käydä jos esimerkiksi lähdet liikuntakärpäsen puraisemana heti juoksemaan, vaikka nilkan rakenteesi ei vielä näin suurta kuormitusta kestäisikään.
http://www.movesmart.fi/lihashuolto/paras-ystavasi-tukilihakset-osa-1-nilkka/

Nilkan ja jalkaterän alueella on 33 luuta ja runsaasti lihaksia
https://juoksija.fi/juoksu/voima/liiketta-nilkkaan/

^
Pitää ilmeisesti hidastaa nopeutta ja lyhentää kävelylenkkiä, jotta eivät pääse paikat hajoamaan.

^
En kyllä ikinä ole saanut jalkoja paskaksi kävelemällä. Tietty varpaat särkee sitten illalla, mutta ne särkee joka tapauksessa nivelrikon vuoksi. Onneksi nyt on vähän parempi vaihe taas menossa.

Mutta pidemmänkin tauon jälkeen vain pientä lihasten kireyttä tuntuu ensimmäisten lenkkien jälkeen.

Juosta en pysty lainkaan, joten kävelyyn on tyytyminen. Tehoa siihen saa sauvoilla, vaikka se on niin mummoa. Sauvat pitävät ryhdin ja rytmin kasassa ja pisimmillään olen jokseenkin täydettä teholla mennyt yli 11 kilometrin lenkkiä. Hyvät jalkaa tukevat kävelylenkkarit on ainakin minulle välttämättömät, jotta jalat eivät kipeydy.

Jätin Krav Magan tauolle ja siirryin kokeilemaan painia (BJJ/lukkopaini) peruskurssin verran. Toivon että mattotekniikat menevät näin paremmin päähäni, että jatkossa painisparreissa osaisin tehdä taktisia valintoja, enkä vaan räpeltäisi mitä sattuu.

Kun kyseessä on peruskurssi, kaikilla ei tietenkään ole kokemusta kamppailulajeista entuudestaan. Tämä on minulle etu, kun on painisparria. Toisaalta harmikseni jälleen kerran olen miltei yksinäni senioriosaston edustaja, eli melkein kaikki muut ovat elämänsä tunnossa, semmoisia nuoria ihmisiä jotka ovat väkivahvoja. Satunnaisesti olen joitakuita saanut jonninverran kuitenkin peitotuksi, erityisesti jäi mieleeni kun sain kuristusotteen miehestä jolle en kuvitellut pärjääväni missään määrin. Tietty jälkikäteen alkaa miettimään että jos hän vaan antoi minun tehdä tekniikan loppuun asti. Ei voi tietää. Naisena paini on vähän jännä harrastus sillä tavalla ettei voi ikinä olla täysin varma siitä pärjäämisestään että onko se aitoa vai ei. Mutta aikamoista ähräämistä on kyllä ollut. Ja tietty jos toisen naisen kanssa painii, niin se nyt on saletti että armoa ei anneta.

Antoisaa tämäkin on ollut, mutta epäilen että peruskurssia pidempään jos jatkaisin, fysiikkani ei ehkä kestäisi. Kokoajan tulee kytättyä ettei nyt vaan joku mystinen raja ylittyisi, missä se sitten lieneekään. 3 v sittenhän kun fibromyalgia puhkesi, olin selvästikin riehunut liikaa liian lyhyen ajan sisällä kun olin juuri aloittanut Kravin, mutta silti ramppasin pitkiä kävelylenkkejä välipäivinä. Tätä en nyt toista, tosin eipä ole ollut semmoisia säitäkään että tekisi mieli kävellä niin että polvet suuttuu. Nyt on kovilla ollut lähinnä niska, ja välillä (nytkin) on sellainen olo kuin olisi tullut kuristetuksi. Kuten toki olenkin.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 16, 2021, 16:43:12
^
Pitää ilmeisesti hidastaa nopeutta ja lyhentää kävelylenkkiä, jotta eivät pääse paikat hajoamaan.

Tänään tuli tynkälenkki. Toivottavasti oli sopiva. Muistelen, että arkoja lihaksia pitäisi jossain määrin myös rasittaa levon lisäksi, jotta paraneminen nopeutuisi.

Muistanko oikein, että lihas kipeytyy rasituksesta sen vuoksi, että lihassäikeitä on katkennut ja elimistö reagoi vaurioon?

^
Samat kaksi muistikuvaa on minullakin.

Tänään jalat eivät ole olleet arat ollenkaan, joten jos huomenna vetäisi taas normaalin mittaisen lenkin, mutta jos ei kuitenkaan vielä kävelisi täysii.

Näin jossain liikuntasuosituksen kestävyysliikunnalle:
150 minuuttia keskiraskasta liikuntaa viikossa
    TAI
  75 minuuttia raskasta liikuntaa viikossa.

Sellainen löytyykin netistä helposti, esim. täältä: https://www.terveyskirjasto.fi/khp00077

Jossain näin hyvän erotuksen:
kevyt liikunta         : pystyt puhumaan ja laulamaan (kevyttä kävelyä)
keskiraskas liikunta: pystyt puhumaan muttet laulamaan (reipasta kävelyä, pyöräilyä tms).
raskas liikunta       : et pysty edes puhumaan (juoksu, aerobic, maastohiihto)

Suhteellista toki, ylipainoiselle sydän/keuhkovaivaiselle jo normikävelykin voi käydä melko raskaasta liikunnasta.
Jos noista 150/75 per vk jyvittää keskenään tasan 50/50 (100 min keskiraskaa lainataan raskaaseen -> on 50 min raskasta)  ja jakaa päiville niin esim.
    7 minuuttia keskiraskasta ja heti perään
    7 minuuttia raskasta,
    nämä siis joka  päivä.

Entä jos ei pysty laulamaan edes paikallaan seisten eikä edes istuen - tai ei se yritys ainakaan laulun määritelmää täytä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laulu


Nuo suositukset on kyllä melkoisen kepoisia tavoitteita perusterveelle normaalikuntoiselle ja ihan varmasti liian vähän, jos ei ole muuten tarvetta liikkua sitä "arkiliikuntaa" vai miksi sitä sanotaan, kun tavallisia puuhasteluja (siivous, kaupassakäynti, työssä ehkä joutuu liikkumaan jne.) toimittaessa tulee liikuttua.

Päivässä puolen tunnin reipas kävelylenkki mulla, eli ihan mennään normien mukaan, varsinkin jos käytetään reilun kokoisia normeja.

Itse harrastan "hyötyhaahuilua". Eli esimerkiksi kauppareissu saattaa venähtää erittäinkin mutkittelevan reitin vuoksi. Se on luonteeltaan eräänlaista intervalliharjoittelua. Tylsät ja tutut reittiosuudet paahdan varsin vauhdilla. Mielenkiintoisemmat osuudet mennään taasen sen verran hiljaa, että voisi luikauttaa ooppera-aarian samalla. Jos vielä muuttaisi suoritusjärjestystä niin päin, että suorittaisi ostokset ensin, niin saisi painoharjoittelun mukaan. Se tosin olisi vastoin hyvän mielen periaatetta.  :D

No nyt on haaste, kokeilkaa tätä

Nyt kiertää treeni­haaste, joka erottelee istuma­työläiset muista – Osalle lähes mahdoton liike, toisille aivan helppo (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008170258.html)

Juttu on vapaasti luettavissa.

(https://hs.mediadelivery.fi/img/658/9c59fed5229ef9a8dad8db3d0f096303.gif)

Itsellä jäi kyykkäys vähän vajaaksi, eli en ihan noin alas päässyt, kuin tuo malli, mutta ei ole mahdoton. Pienellä harjoittelulla varmaan menee paremmin.

Meillä töissä herätti hilpeyttä, kun maratoonarit ja salihirmut hävisivät minulle ja toiselle ei-niin-urheilulliselle kaikki vastaavat liikkeet. Kukaan heistä ei kyennyt täyteen risti-istuntaan, tai päässyt alas kokonaan kyykkyyn ja nousta sieltä ilman apua ylös. Lisäksi vaikeuksia tuotti yhdellä jalalla seisominen, kuten myös lattialta nousu ilman käsiä.

Kuulemma ohjaajan mielestä kaikki liikkeitä, joita jotkut vain lakkaavat tekemästä lapsuuden jälkeen, eli tosiaankin eniten harjoituksen puutetta, tosin tietty myös yleinen notkeus ja tasapaino vaikuttavat. Itsellä tosin kyykkäys juontuu siitä, että kintut ovat yläkroppaa sen verran suhteessa pidemmät, että on aina ollut helpompi mennä kyykkyyn kuin kumarrella, etenkin jos pitää pidempään jotain tehdä.

T: Xante

^
Kun tuota kokeilin heti jutun nähtyäni, niin olin pidemmän hetken löhöillyt divaanilla. Se ei suinkaan ole paras hetki kokeilla jotain kyykkäystä, vaan ainakin minun pitää lämmitellä polvet, sillä minulla on polvet aina naksuneet, jos kylmiltäni jotain yritän tehdä. Naksuminenhan ei ole mitenkään vaarallista, mutta se tuntuu vähän epämiellyttävältä ja tekee olon epävarmaksi.

Kunhan tästä jaksan nousta ja kyykkäillä ensin muuten vain ja verrytellä hiukan, niin eiköhän tuo sitten mene aika pohjaan asti. :D

^... Piece of cake! (Vai mitähän mie tein viärin?)

Selvästikin olen ladannut liikaa paukkuja kamppailulajien harrastamiseen, koska tuntuu että menee koko optimistijolla nurin jos en saa niitä enää harrastaa. Oli vaan niin valtaisa ahaa-elämys syksyllä 3 v sitten kun naisten itsepuolustuskurssilla tajusin että tässä nyt olisi semmoista mitä tykkään tehdä. Ja joutuu tekemään parin kanssa, tai joukolla, halusi tai ei. Ei minulla niin kauhean paljon ole tuota sosiaalista kanssakäymistä kumminkaan, että on se aikas tärkeäksi minulle muodostunut, ja kehittänyt persoonallisuuttani itsevarmempaan suuntaan niin että olen kyennyt keskustelemaan lähes kenen kanssa tahansa ilman että pumppu hakkaa tuhatta ja sataa jännityksestä. Noh, en tiedä onko se nyt varsinaisesti hakannut normaaleissa tilanteissa aiemminkaan (epämiellyttävät konfrontaatiot juoppojen ja hullujen kanssa ovat tietysti eri asia). Mutta relampi olo kumminkin ollut ihmisten seurassa.

Kaiken järjen mukaan ei oikein hyödytä edes yrittää palata Krav Magaan vuodenvaihteessa, kuten aioin, mikäli polvi on sellainen kuin on. Se oli paskana jo tämän vuoden alkupuolella, ja muistan kyllä miten vittumaiselta se tuntui harva se treenikerta. Aina joutui varomaan, välillä luopumaankin jutuista. Mitä pointtia on edes maksaa semmoisesta mitä ei pysty tekemään täysillä? Olisin niin kovin halunnut suorittaa vielä toisenkin vyön lajissa, mutta jos ei onnistu niin minkäs teet.

Vaihtoehtona on sittemmin ollut että josko jatkaisin matolla. Painissa joudun tietysti luopumaan pystypainista jossa käydään kinttuihin kiinni ja kaadetaan ihmisiä. Mutta so what, ei se ollut minun ideani moiseen osallistua alunperinkään. Parille voi sanoa että aloitan matolta. Mutta sitten tuli tämä huimaushommeli joka saattaa olla niskaperäinen, kun kerta alkoi miten alkoi ja minulla nyt kumminkin on ollut niskan takia ongelmaa jo vuosia sitten, ja vuosi sitten niskan noidannuoli. Ja on siellä niskassa se kulumakin. Ehkä olisi jopa vaarallista painia vaan siitä piittamatta. Mistä minä tiedän.

Pahan mielen liikunnaksi menee sitten kyllä, jos en pysty enää kamppailemaan - jos ylipäätään tämä perkeleellinen ällötys joskus loppuu.

Muuan ihminen ehdotti minulle aikoinaan polvivaivoistani puhuttuani kuntonyrkkeilyä. Ajattelin että se olisi perin lällyä touhua sen jälkeen kun on jo saanut maistaa kamppailulajien maailmaa. Luulin myös että se on pelkkää säkin hakkaamista. Että jokainen vaan touhuaa keskenään omassa "umpiossaan". Tuon umpion vuoksi minua ei kiinnosta tavan kuntosalikaan, kun ei siinä mitenkään oikeasti tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä. (Ja pelkään niitä laitteita, että rikon niiden kanssa itseni.) Mutta kun kävin paikallista kuntonyrkkeilytarjontaa läpi, kävi ilmi että on siellä treeneissä myös parin kanssa tehtävää pistariin lyömistä. Sparri vaan puuttuu. Ja voi minun puolestani puuttuakin, sillä jos niskassa on vikaa, en todellakaan halua tälliä päähän niin että niska retkahtaa. Siitä on kokemus tältä vuodelta, eikä kiva tunne. Jos haluaa kehittää nopeutta, niin sen kuin lyö niihin pistareihin nopeammin. Ihmistä ei ole pakko lyödä. Eikä tulla lyödyksi. Hiki kyllä lentäisi ja energiaa kuluisi niin ettei edelleenkään tarvitse alkaa lihomaan. Lämppäreissä saattaa olla jotain naruhyppelyä, mutta pitää sitten sopia että minä en sitä polvieni (enkä fibron) vuoksi tee, vaan jotain muuta sen sijaan (kuten tähänkin asti).

Aika kärsä rullalla kyllä olisin jos tähän pitää mennä, mutta olisi tämäkin parempi kuin ei mitään, ja mädätä kotona katkerana ja tylsistyneenä. Odottaen kesäkautta että pääsee järviin (kipuilemaan, koska fibro).

Mutta jos niskassa ei ole pahaa vikaa, niin sitten kamppailu on etusijalla. Kuntonyrkkeily olisi nyt vaan se vaihtoehto jonka avulla en jäisi täysin tyhjän päälle. Olen myös miettinyt josko sitä voisi kokeilla suorittaa vasurina, niin että koko kehon "vääntöliikkeessä" rasittuisi vaihteeksi enemmän vasen polvi, eikä oikea, joka tässä pääasiassa on vihlonut.

Minulla on jäänyt iso musta aukko liikunnassa: Venyttely.
Olen totaalisesti (ja tahallisesti) laiminlyönyt sen tarpeettomana, koska joskus muinoin uutisoitiin "venyttely ei estä rasitusvammoja". Ja päättelin turhaksi näytelmäksi. En kyllä sitä ennenkään juuri harrastanut. (Venyttelyn asiaa pahensi vielä tv:ssä Vitaepro humbuugi-mainos jossa luihu puolikalju mies venyttelee. Yäk.)
   Nyt olen venytellyt joka päivä koska huomasin usein uuniin puita latoessa että kädet ei tahdo ojentua 100% suoraksi.  Voimailu tms on jäykistänyt lihaksia tai jotain.
   Päättelin palovammapotilaista. Heille venytys ja fysioterapia on tärkeää vaikka kiroavat kun koskee. Jotta saisi normaalin toiminnan ja liikeradat kun iho ja lihakset on jäykistäneet. Mutta sitten ajattelin että normaali terve ihminenkin voi jäykistyä jos ei (talvipakkasilla) paljon liiku ja veny tarpeeksi.
   Mutta että se venytys  ei vaikuta vain lähitunteihin (urheilusuoritukseen) vaan myös seuraaville päiville! Kun venytystä toistaa joka päivä niin meikäläinenkin on eri vetreä mitä monia päiviä sitten. Kuin palovammapotilas joka saa takaisin normiliikkuvuuden jatkuvalla jokapäiväisellä harjoittelulla.

Krav Maga -ope sanoi että ennen treeniä kannattaa tehdä vain pieni venytysliike (eri paikkoihin), max 30 sek muistaakseni. Liikuntasession päätteeksi sitten pidempiä jälkivenytyksiä.

Mutta kunnon lämmittely piti aina olla. Painissa kesti vähintään 20 min se lämppäri.

Ainakaan heti kovan lihaskuntotreenin jälkeen ei kannata pitkäkestoisia venytyksiä tehdä, vaan jos tekee, niin lempeitä ja lyhytkestoisia. (Ja ennen treeniä nimenomaan pumppaavia.)

Pitkäkestoiset (> 30 sek) venytykset kannattaa tehdä vasta useamman tunnin päästä, tai mielellään ihan eri päivänä. Näin minulle on opetettu. Ja itsekin olen huomannut esim kuntosalitreenin jälkeen, helposti tulee voimainsa tunnossa runnottua liian voimalla, mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, lihas voi krampata tai jopa jäädä kipeäksi pidemmäksi aikaa. Niin kuin niskalihakseni kerran, olivat viikon sitten kipeät.

Olen pari kertaa osallistunut Krav Maga -treeneihin jotka opettaja vetää netissä. Viimeksi oli potkutreenit, ja hoksasin etten ole oppinut etupotkua päkiällä, vaikka se on ihan peruskauraa kun munille potkitaan. Joskus olen salilla murjonut varpaani sitä potkua treenatessa.

Mutta oli miten oli, lopun lihaskunto-osiossa tehtiin kyykkyjä ja opettaja sanoi että ylös noustaan vatsalihasten voimalla, ei jalkalihasten. Jäinkin miettimään saisinko säästeltyä rikkoisia polviani mikäli muistan tämän vatsalihaskikan.

Toki olen tyytyväinen että ylipäätään vielä kyykkyyn pääsen. Mutta usein saattaa vihlaista vähintään oikeaan polveen. Tätä ehkäisee jos pitelee kädellä ko. polvesta kiinni kyykkyyn mennessään. Niin olenkin tehnyt jo vuoden ajan.

^
Siinä vaan jalkalihakset surkastuu ajan kanssa, jos ei niitä käytä.

Toisaalla mainitsin, että minulla on kummastakin polvesta kierukka rusahtanut rikki. Jälkimmäisessä tapauksessa aika pitkään sinnittelin ja odotin, että aika korjaa vahingon. Siinä aikaa kului ehkä vuosi tai pari, kunnes uskoin, ettei se nyt parane itsekseen. Menin lääkäriin ja selitin asiani. Lääkäri sitten käski housut pois, voidakseen tutkia, niin sanoi heti, että "sinullahan on tuo reisilihan vallan surkastunut". Pelästyin pirusti, mutta hän sanoi, että näkee kyllä, että koipi on todella kipeä ollut, kun sitä olen noin varjellut. Kaiken kyykkimisen olin siis tehnyt ehkä huomaamattani vain toisen jalan varassa. Esimerkiksi kahdesti päivässä kissavessan siivoaminen oli ollut yksi toimi, jossa olin tervettä jalkaa treenannut kipeän kustannuksella kaiken muun normaalin liikkumisen ja toiminnan lisäksi. Sen vuoksi noinkin lyhyessä ajassa kinttuihin oli tullut huomattava ero huomaamatta.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 12, 2022, 21:23:11
Mutta oli miten oli, lopun lihaskunto-osiossa tehtiin kyykkyjä ja opettaja sanoi että ylös noustaan vatsalihasten voimalla, ei jalkalihasten. Jäinkin miettimään saisinko säästeltyä rikkoisia polviani mikäli muistan tämän vatsalihaskikan.

Toki olen tyytyväinen että ylipäätään vielä kyykkyyn pääsen. Mutta usein saattaa vihlaista vähintään oikeaan polveen. Tätä ehkäisee jos pitelee kädellä ko. polvesta kiinni kyykkyyn mennessään. Niin olenkin tehnyt jo vuoden ajan.

Kyykky on polvivammaiselle aika vaikea liike, sattuu nimittäin.

Vähän voi avittaa se, että pitää painon nimenomaan kantapäillä, ei päkiöllä.

Ja yli alle yhdeksänkymmenen asteen kulmaa (eli terävää kulmaa) polviin kannattaa välttää. Eli ei kyykkää niin syvään.

Ja aina kannattaa tarkistaa, että jalkaterät ja polvet osoittavat samaan suuntaan, ettei polveen tule kiertoa.

Ja kannattaa tarkastaa, että kun ajattelee pystyviivan varpaan kärjestä polveen, niin polvi ei saisi tulla ainakaan kovin paljon edemmäksi kuin varpaankärki, vaan tosiaankin se paino kantapäillä on se tärkein tässä.

Ja niinhän minulla se saaga menee, että syksyllä 2018 meni ne polvet niin pahaan kuntoon nimenomaan pitkien lenkkien (max 14 km), portaiden nousun (pirun pitkät portaat ja juurikin tuon maksimilenkin yhteydessä) JA treeneissä silloin olleiden kyykkäämisten takia. Olisinpa hoksannut edes jonkin noista jutuista jättää väliin, mutta tietenkin kävi niin että ensin ei tuntunut miltään, mutta sen pisimmän lenkin jälkeen alkoi omituinen pistely polvissa, joka sitten oli alkusoittoa varsinaiselle polvihelvetille.

Olen takuulla tehnyt ne kyykyt väärin, kun en ollut eläissäni moisia tehnyt. Lienee polvet ja jalkaterät osoittaneet ihan minne sattuu.

Myöhemmin kun sitten kävin fysioterapeutilla, olisiko ollut alkuvuodesta 2019, hän sanoi että minulla menee polvet sisäänpäin silloin kun kyykkään. Tästä en nyt osaa sanoa onko niin vai ei. Lisäksi hän väitti että minulla menee isovarvaskin muita varpaita kohti. Oliko tämä nyt vaivaisenluu nimeltään vai. Näin ei kylläkään ole. Minun mielestäni varpaistoni näyttää aivan normaalilta molemmissa jaloissa. Tämän totesin kun katsoin netistä jotain kuvaa siitä kun se isovarvas oikeasti kääntyy muita varpaita kohti, ja minulla ei kyllä siltä näytä yhtään.

Kun muinaiselta omalääkäriltäkin on kuullut kaikenlaista huttua ja suttua, käy hyvin helposti niin että ensialkuun uskon ihan kaiken mitä sanotaan, mutta sitten myöhemmin alkaa mietityttämään.

Ei minun niitä kyykkyjä ole pakko tehdä, varsinkaan jos kyse on nettitreenistä jossa kukaan ei edes näe minua... On meinaan semmoiset treenit että kameran ja mikin voi laittaa kiinni, jos huvittaa. Mikin olen pitänyt auki, mutta kameraa en. Viimeksikin meitä oli öpaut 15 kpl ja ainoastaan neljällä (kaikki miehiä) oli kamera auki.

Kuntopyörällä polkiessa kyttään kuin hai että polvet menevät symmetrisesti, eikä oikea sojota miten sattuu, kun juurikin se helpommin kipuileva polvi tekee omiaan, jos en vahdi. Muutenkin olen yrittänyt käyttää polvia yhtälailla. Vuosi sitten kun se oikea oli aivan paskana, nilkutin pitkään, ja sitten sitä oikeaa alkoi varomaan aivan kaikessa. Sellaisestahan vasen tietenkin rasittuu, että ollaan aina sen varassa. Lopulta sekin tuli kevään mittaan vähän kipeäksi. Mutta ei se ole sitten syksyn 2018 ikinä ollut niin pahana kuin oikea. Mikä on sikäli jännää, että nimenomaan vasemmassa on ilmeisesti luupiikki syksyn 2018 rtg-kuvien perusteella. Onko se juuri siksi tukevampi...?

I can't get no satisfaction.  >:( Vuoden ekana päivänä piti suksia pohjoiseen, mutta kovan tuulen vuoksi lähdin etelään ja tyydyin lyhyempään lenkkiin (tunti). Nyt kun sitten pitkästä aikaa kipittelin monoilla järvenrantaan, siellä kävi niin perkeleellinen tuuli että olisi voinut kutakuinkin suksia vittuun jo niiltä askeliltaan. En meinannut edes nähdä eteeni, kun silmät vettyivät. Sisukkaasti kuitenkin taistelin itseni sinne asti missä ladun pitäisi kulkea. Eihän siellä mitään latua tietenkään ollut. Osa oli silkkaa paljasta jäätikköä, lisäksi oli jotain suomumaista röpelöä josta en osaa sanoa oliko lunta vai jäätä (jäätynyttä lunta?) Lisäksi oli myös puuterimaisen lumen muodostamia dyynejä.

Paskana hiihtäjänä mieluiten hiihdän ihan virallista, laitettua latua. Tulee sellainen olo että on oikeasti hiihtämässä. Mutta koska ei huvittanut sekään ajatus että olen ihan turhaan kävellyt sukset ja porkat kainalossani sinne hevon kuuseen asti, hiihtelin sitten hivenen (45 min) dyyniltä toiselle. Ei se nyt niin kamalaa ollut, kun piti tuulen selkänsä takana. Oli ilmeisesti ysin tuuli, ja viimeksihän olin antanut ilmansuunnissa periksi jo vitosen tuulen takia.

Enpä olisi uskonut että sitten kun viimein talvi on talvi, siltikin menee näin vaikeaksi tämä hiihtäminen. Tottahan toki metsässä varmasti latu on, mutta kun minä en jaksa jännittää ylä- enkä alamäissä. Ja se että riisuisin sukset pois ja kävelisin mäet ylös ja alas ei nyt oikein huvita yhtään. Peruskoulun hiihtotuntipainajaisten jäljiltä tämäkin on jo edes jotain että kumminkin pienen lenkin suksilla teen. Sen vaatiminen että alkaisin suhautella pelosta tönkkönä alamäissä tai kiroilla lipsuen ylämäissä olisi jo liikaa.

Kunnon Tolkien-fani ottaisi hiihdonkin seikkailuna. Seikkailuihin kuuluu suuretkin vastoinkäymiset. Mitä vaikeampaa, sitä parempi.
Vittumaisinkin reissu kannattaa ottaa positiivisen kautta suurena seikkailuna, jos ei heti niin ainakin jälkikäteen kerrotussa tarinassa.
Sinänsä valmiilla ladullakin hiihto voi olla seikkailu, ainakin hyvän mielen liikuntaan kuuluvan laturaivon suhteen. Yhdeksän mustan hiihtäjän jahdatessa avoimen ladun haltijaa..

Lopuksi esittäisen seikkailun vuoksi melko paksun väitteen, että loppujen lopuksi kyse on vain oman elämänsä tarinallistamisesta.

Yksi sana: karvapohjasukset!

Oli se dyyneilläkin seikkailu ihan ok, tavallaan. Mietiskelin samalla sitä miten muuan tuntemani henkilö sai aina kilarit jos jokin asia ei mennyt juuri siten kun haluaa, ja mietin onko minun pakko olla samanlainen. Jotenkin vaan tuntuu tympeältä että kun ei voi tehdä oikein mitään muutakaan, niin sitten se hiihtokin kusee, kun siellä olisi pari tiettyä etappia joille haluasin hiihtää, mutta siihen tarvitaan se kunnollinen latu. Mutta jos nyt oikein tosissaan ottaisi itsepuolustusfilosofiaakin tähän mukaan, niin aina pitää olla valmis vaihtoehtoiseen ratkaisuun jos eka valittu ei toimi.

Vaikken kyllä varsinaisesti halua nähdä koko elämää silkkana taisteluna. Ja liikuntaa se on 45 min liikuntakin, vaikka oli vain puolet siitä mihin olin kuvitellut ryhtyväni.

Tiede-lehdessä oli että 7000 askelta päivässä kävelleiden riski menehtymiseen on 50-70% pienempi kuin niillä jotka kävelee vähemmän. Yli 7000 ei enää hyödytä ja tuossa kävelyn ripeys ei vaikuta eli voi juostakin, kunhan askelia on 7000. Ja se on kokonaismäärä eli voi siivota, käydä postilla, lapioida lunta, hakea puita tms hyötyliikunta mukana, pätkiä lenkin osiin jne.

SISÄLLÄ:
Laskin että itsellä tuo rajapyykki tarkoittaa:
  - 72 minuuttia (1h 12m) kävelyä päivässä tai
  - 40 minuuttia hölkkää päivässä.
Käytännössä osa on normaalia päiväliikuntaa, joten pyöreästi riittänee
  - 1h kävelyä tai
  - ½h hölkkäilyä päivässä
(En siis tarvi askelmittaria vaan kello riittää).


ULKONA:
Mittasin ja laskin että itsellä tuo tarkoittaa:
   - 58 minuuttia kävelyä päivässä tai
   - 35 minuuttia hölkkää päivässä
Käytännössä osa tulee jo normaalina päivä/hyötyliikuntana, joten riittänee
  - 45 min kävelyä tai
   - 27 min juoksua   - ULKONA PÄIVITTÄIN

JK. Lisäsin ja täydensin kun ulkona tulikin eri mitat mitä sisällä.

Fyssanope vetää 40 leukaa.

(https://images.cdn.yle.fi/image/upload/c_crop,x_0,y_0,w_4026,h_2259/w_1200,h_675,ar_1.7777778,dpr_1,c_fill/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/39-90427661e96d42dcef0)

Tekniikka on myös tärkeää.

Lainaus käyttäjältä: https://yle.fi/uutiset/3-12279518Haastavinta on kuitenkin tekniikka. Oikean tekniikan löytäminen hyppäytti aikanaan Kinnusen toistomäärän 15:stä kertaheitolla yli 25:een.

Ihan ensiksi vaikeinta lienee kuitenkin treenauksen aloittaminen. Savolainen projekti: Aloittamista vaille valmis.

Sain viimeinkin suoritettua ekaa kertaa tänä talvena 2 x 4,75 km hiihtolenkin. Ei tuullut, lämpötila noin -8 (vaikea sanoa kun digitaalimittarissani pomppii lukema miten sattuu, ja nestemittarissa näyttää aina astetta vähemmän kuin numeromittarissa).

Olokin sen mukainen, eli näillä sairauksilla tai tällä terveydellä tuo on maksimimäärä minkä kerrallaan hiihtoa jaksan. Tai jaksan kun on pakko, kun pitäähän sieltä takaisinkin hiihtää, vaikka miten menee hartiat hapoille, ja vasen käsivarsi särki kuin syötävä. Loppupäivän onkin sitten totaalisen rätti.

Ei aivan optimi latu jäällä, liian vähän lunta makuuni. Yskää pukkasi mennessä ja nenää sai niistä solkenaan. Viva la astma.

Ihmeen usein on talven mittaan ollut tuon tuostakin joku perkeleellinen tuuli. Tai minulla nyt riittää perkeleeksi nelonenkin. Ysi nyt on jo aivan helvettiä.

^Olen ajatellutkin että jälkipolville voisi joskus sitten kertoa wanhaa tarinaa koronapandemiasta että "Se oli länsituulten aikaa kun Kiinasta tuli virus...".  Että tämä tuulisuus on jatkunut jo eräitä vuosia. Joskus 50- tai 60-luvulla on ehkä ollut myös. Tien vierille oli kait vedetty muovisia(?) lumiesteitä, jotka esti tuisku-pyry-lumen tuloa teille, tukkimasta teitä.  Tuulisuus on nyt estänyt minultakin monta lenkkiä.

JK. Just luin norjan tv:stä. että tutkijat on yllätetty: Golf-virta onkin voimistunut. Liittyköhän se tuulisuuteen?

JK2. Roosterille: https://kantapaikka.net/index.php/topic,14.msg121362.html#msg121362

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 23, 2022, 18:33:35Just luin norjan tv:stä. että tutkijat on yllätetty: Golf-virta onkin voimistunut. Liittyköhän se tuulisuuteen?

Tästä lukisin mielelläni lisää - jostain.

Suosittelen kremppaihmisille:

www.compactfit.com/category/59/movement-stick

Ei tarvitse tehdä akrobaattisia hyppyjä tai voimaliikkeitä, mutta ylhäällä oleva tukipiste mahdollistaa hyvin kokonaisvaltaiset venytykset.

Tämä on varsinaista hyvänmielen liikuntaa. Voisi olla kiva kokeilla, jos jossain olisi mahdollisuus :)



No joo, salille paluu on edelleen mietteissä, ehkä tuossa kuun vaihteessa. Voisin palkita itseni hierojalla, kun taas on tullut hiukan linkattua kävellessä, niin se on kai kipeyttänyt toisen puolen pitkää selkälihasta. Näytti olevan aikojankin saatavissa :)

Facessa tuli vastaan joku mainos jonka videon alkupuolella mies nousee käsillä auttamatta ylös. Asentoa en oikein osaa kuvailla ja videota en pystynyt tänne laittamaan, mutta otin PrtSc-kuvan. Siitäkin on vähän hankala hahmottaa kun miehellä on mustat housut. Mutta joka tapauksessa yksi kinttu menee eteen ja sen voimin punnerretaan pystyyn.

Meillä on treeneissä lämppäreissä ollut tätä iät ajat. Ja iät ajat minulla on ollut se ongelma että joskin vas. jalallani ponnistaen pääsen käsillä auttamatta ylös kun viimein opin liikkeen, niin oik. jalalla ponnistaen en pääse ylös. Luulin aina että ongelma on polvessa, kun se oikea polvi on minulla se paskempi. Mutta videolla (jota en kunnolla katsellut) vilahti jotain lantiosta. Oliko se nyt jäykkä, vai mitä olikaan. Voikohan olla jotain toispuoleista lantion jäykkyyttä olemassa? Ja jos lantiossa on jotain häikkää, niin provosoiko se tuota polveakin? Kai niissä kummassakin kulumat kumminkin etenee, mutta oikea oirehtii moninkertaisesti vasempaan verrattuna.

Vai enkö vaan osaa.  ::)

(www.yogabody.com on videon sponssaaja)

^ Pitäisi nähdä koko liike ja ennen kaikkea alkuasento videolta, jotta pystyisi jotain sanomaan tuohon. Yleisesti ottaen noi on yllättävän vaikeita monille urheilijoillekin.

Ostin aiemmin tuon äijän erään verkkokurssin, mutta minusta oli aika höttöä.

Laitoin Facessa sen videon jemmaan seinälleni, mutta en pysty muodostamaan siitä linkkiä muualla annettavaksi. Hemmetin ärsyttävä videon lajike.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 05, 2022, 13:20:47
Facessa tuli vastaan joku mainos jonka videon alkupuolella mies nousee käsillä auttamatta ylös. Asentoa en oikein osaa kuvailla ja videota en pystynyt tänne laittamaan, mutta otin PrtSc-kuvan. Siitäkin on vähän hankala hahmottaa kun miehellä on mustat housut. Mutta joka tapauksessa yksi kinttu menee eteen ja sen voimin punnerretaan pystyyn.

Meillä on treeneissä lämppäreissä ollut tätä iät ajat. Ja iät ajat minulla on ollut se ongelma että joskin vas. jalallani ponnistaen pääsen käsillä auttamatta ylös kun viimein opin liikkeen, niin oik. jalalla ponnistaen en pääse ylös. Luulin aina että ongelma on polvessa, kun se oikea polvi on minulla se paskempi. Mutta videolla (jota en kunnolla katsellut) vilahti jotain lantiosta. Oliko se nyt jäykkä, vai mitä olikaan. Voikohan olla jotain toispuoleista lantion jäykkyyttä olemassa? Ja jos lantiossa on jotain häikkää, niin provosoiko se tuota polveakin? Kai niissä kummassakin kulumat kumminkin etenee, mutta oikea oirehtii moninkertaisesti vasempaan verrattuna.

Näkemättä videota on vaikea tietää siitä ja sen väitteistä mitään. Mutta sen tiedän, että keho on kineettinen ketju, päälaesta jalkapohjiin:  jos jokin kohta ketjusta "vuotaa" tai kipuilee tai toimii huonosti, sillä voi olla vaikutuksia muihin kehonosiin. Voi tulla esimerkiksi virheasentoja, tai jopa nivelen epätasaista rasitusta, mikä voi luullakseni aiheuttaa esim. luupikkejä. Jokin lihasryhmä voi alkaa suojelemaan jotain kipeää kohtaa, ja sen seurauksena kipu voi siirtyillä paikasta toiseen. Eli ihan hyvin voisin - tietämättä todella asiasta - uskoa, että lantion alueen jäykkyys tai muu häikkä voi vaikuttaa esim. polveen. Tai sitten ei. Iän myötä niitä nivelrikkoja kai enimmäkseen tulee, ja nivelvammojen takia, ja ehkä liikarasituksenkin takia. Tästä viimeisestä en ole varma, mutta ainakin nivelrikkokipua voi tulla liikarasituksesta, jos nivel tulehtuu.

ps. video ehkä löytyisi joillain hakusanoilla Facebookissa?

Eipä löydy ei, mutta ei ihmekään kun sitä nyt juuri mainostetaan Facessa niin että kyseessä on 21 pv kurssi. Eihän he ala ilmaiseksi niitä juttujaan esittelemään. Minä jos alan sitä liikesarjaa kuvailemaan, niin tulee niin sutta ja sekundaa että ei siitä kyllä ymmärrä kukaan yhtikäs mitään. Meinaan yritin sellaista että vuosi sitten kirjoittelin "auki" erinäisiä KM-liikesarjoja Wordiin, että sitten kun unohdan ne, niin katson sieltä että miten ne piti tehdä. Noh, nyttemmin kun katsoin, en ymmärtänyt liikesarjan kuvauksistani hevon hittojakaan...!

Jos se tietty zydeemi tulee jossain vastaan joskus, laitan tähän ketjuun.

Käsitys kehon toiminnasta on hurjasti muuttunut, sen yllättäen huomasin, kun pahasti myöhässä luin jo vuosituhannen alussa ilmestyneen kirjan Anatomy Trains. Sen ansiosta kroppa nähdään vielä enemmän yhtenä kokonaisuutena kuin vain siten, että yhden nivelen vaivat ja virheasennot ruokkivat yhden tai parin viereisen ongelmia.

Dissektioissa todettuihin fascialinjoihin perustuva ajattelu on äärimmillään sitä, että ison pussin sisällä on vain yksi lihas ja pussin "taskuissa" osia siitä.

Fascialinjat ovat trendi, jossa on ylilyöntejä, mutta perusidea on oikea, minkä voi todeta mm tekemällä hyvin kokonaisvaltaisia venytyksiä ja liikkuvuusharjoituksia.

https://fb.watch/cbXFm5htOy/

Nyt se mainos tuli uudestaan vastaan vapaassa virrassa, ja linkki oli luotavissa.

^ Ei aukea.

Minulle se aukesi 2. yrittämällä.

^^ Mulla aukeaa.

Eli kyse on lantion lihasten jäykyydestä? Ja niitä ehkä pitäisi venytellä?

Minä olen jo pitempään ihmetellyt miten päästään istualta ylös ilman käsiä, HS:ssä oli kerran mutta maksumuurin takana. Tässä on ristiasennossa alas ja ylös videon alussa - lopussa voimisteluohjeita (2m52s):


JK. Alasmeno onnistui 2. kerralla mutta ylös ei vielä. Pitänee odottaa kevättä, että pyöräilen taas jalkalihaksia kuntoon?

JK2. Muuten, erityisesti viimeisien useiden päivien aikana on ollut voimaton (ja saamaton) olo vaikka olen syönyt suolaisempaa. Tänään on aamusta asti riski olo ja huiskin lunta sieltä täältä kuin teräsmies ilman että hengästyttää tai sydän tulee rinnasta ulos. En ymmärrä että miksi olen kuin toinen henkilö. Tämmöisiä teräspäiviä on pieni vähemmistö päivistäni.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 05, 2022, 16:07:36
Minulle se aukesi 2. yrittämällä.

Minulla ei aukea millään, mutta ilmeisesti sama liike kuin mrKatin linkissä?

En millään usko että sama, koska Norman kuvassa jalka työnnettiin ensin eteen tms.

Liike on todella vaikea ja toisaalta nuo videon harjoitteluliikkeet siihen naurettavan helppoja ja tuskin auttavat yhtään.

Isoin haaste on saada painopiste riittävän eteen, että pääsisi alkuun nousemisessa. Täytyy kokeilla joku paino käsissä edessä.

No niin nyt löytyi: Enemmän kuin tarpeeksi keinoja nousta ylös ilman käsiä.
Alussa on se em. tuttu ristinousu mutta 4m- etiäpäin näyttää useita eri konsteja ja yksi niistä (3.) on kait se Norman jutussa;

Viisi eri tapaa:
1. Ristijalkanousu
2. "Selkä kiikkustuolina" vauhdikas heilautus takaa eteen ja nousu
3. Istu persiillään maassa jalat suorana. Sitten toinen jalka linkkuun eteen ja  - toinen taa ja siitä änkeää ylös
4. Polvillaan seisoo maassa josta nostaa itsensä ylös kun heilauttaa peränsä taa ja nostaa polvet ja sitten ponnistaa ylös.
5. Polviltaan vain hypähtää ylös (!)

JK. JIPII. Elämän eka kerran nousin nyt ylös ilman käsiä tavalla 4.  Mutta se onnistui vasta toisella kerralla, eka kerralla lensin takaseinään (jolloin sain myös pienen suonenvedon takajalkaan).
- JA nyt onnistui myös tavalla 3.

^ Tuo ristijalkanousu on ihan eri tasoa vaikeudessaan kuin muut, jotka aika helppoja.

Eiköhän se tuonne päin ole kuin MrKAT raportoinut.

Aijai ja voivoi, kun on lihakset kipeänä. Ja ehkä pahenee lähipäivinä. Aloitin toissapäivänä pitkästä aikaa, kuukauteen pariin, lihasvoimistelun. Olin pitänyt taukoa jotta säästelen itseäni lumi(jää)töihin. Ja olin minä välillä naattikin, mikä lie puutostila ollu kun ei mikään ylimääräinen voimistelu aiemmin huvittanut.

Yleensä en näitä lehtien liikuntaohjeita lue, kun ohessa on aina turhia toiveita herättäviä lupauksia helposta painonpudotuksesta. Kyllä, sitä on hiukan kertynyt ja toiveena olisi saada sitä jokunen kilo pois. Siitä lääkärin kanssakin juttelin, kun viimeksi kävin. Sanoin, että en voi oikein enää syömistä vähentää, kun muutenkin syön niin vähän, että pian alan siitä saada ongelmia. Okei, ongelma on tietty herkkuperseily, mutta senkin määrä on niin pieni, että jollain muulla se määrä ei tuntuisi missään. Varsinainen ongelmani taitaa olla sohvaperunointi etenkin sen jälkeen, kun lopetin koronan vuoksi salilla käymisen. En ole saanut mentyä sinne takaisin. Jäi ne kunnon "hikilenkit" cross-trainerilla pois.

Tämä nyt oli aika hauska artikkeli, joka sopii ihmiselle, joka "ei tee mitään". Paljon pieniä tekoja, jotka muuttavat sen "ei mitään" muotoon "edes jotain". Otsikko tietysti on taas aivan pönttö :)

Polta 1000 kcal kävelemällä – yksi ryhmä hyötyy eniten liikunnan lisäämisestä (https://www.is.fi/terveys/art-2000008777510.html)
Kun kaikki liikunnan muodot lyödään yhteen, liikuntalääketieteen professori nostaa yhden lajin ylitse muiden. Tässä 23 helppoa vinkkiä arkiliikuntaan.
....
Liikunnan lisäämisestä hyötyvät kaikkein eniten ne, jotka liikkuvat vähiten, sanoo liikuntalääketieteen professori Jari Parkkari Jyväskylän yliopistosta.

– Jos ei ole liikkunut ja alkaa kuluttaa 1 000–2 000 kalorin verran viikossa, ennenaikaisen kuoleman riski putoaa 25–30 prosenttia. Tuhat kaloria menee rikki, kun esimerkiksi kävelee 2,5 tuntia viikossa, tai puoli tuntia viitenä päivänä viikossa.
..... Loput sitten löytyy IS:sta


Tuota viimeistä lausetta haluan kuitenkin kritisoida. Jos joku ajattelee, että hoidanpa viikon liikunnan kerralla pois ja kävelee 2,5 tuntia putkeen, ei todennäköisesti sitä tuhatta kaloria saa menemään, ellei ole ennestään kovakuntoinen. Melko varmasti ainakin viimeisen tunnin aikana viimeistään vauhti ja tehokkuus hiipuvat, joten energian kulutuskin jää toivottua pienemmäksi. Toisaalta puolen tunnin silpuiksi pilkkominenkin on aika turhauttavaa. Ainakin itselläni kestää jonkin aikaa ennen kuin "kone lähtee käyntiin", joten joku 40-45 minuuttia kerrallaan olisi ehkä paras mitta, jossa teho on sen puoli tuntia hyvällä tasolla sisältäen alun käynnistymisvaiheen ja lopun jäähdyttelyn.

Kun jokunen vuosi sitten tein koviakin sauvakävelylenkkejä, niin pisimmät olivat liki kaksituntisia ja lopussa kyllä varpaat oli aika tuskaiset. Nyt en ole taas viime syksyn jälkeen sauvoja käyttänyt. Pitäisi varmaan kokeilla, millä mallilla jalat on. Sauvojen kanssa varpaatkin kestää pidemmän matka jostain syystä, mutta hyvän rytmin ja ryhdin vuoksi sauvat on kyllä vauhtikävelyn ehdoton apu.

Tuli uitua. Ilma 15, vesi 13. Tai ehkä enemmänkin, kun olin mitannut ne 3 t ennen jorpakkoon menoa. Melko rätti sitten kun kipusin jyrkän ylämäen järveltä poistuessa. Kyllä nuo keuhkot aikansa ottaa kuntoutua.

Kuinka kauan 13-asteisessa vedessä voi olla?

Tähän aikaan vuodesta vesi tuntuu niin kylmältä, että käsiin suorastaan sattuu, kun niitä pesee järvessä. Tämä on vain oma tuntemuskokemukseni.

Ennätykseni kylmään veteen menemisessä taitaa olla se, kun 15-vuotiaana kastauduin avannossa vapun aaton iltana tarkoituksenani voittaa typerä itse itselleni keksimä kisa "kuka ui ensiksi". Pudottauduin avantoon ja pomppasin sieltä pois niin nopeasti kuin pystyin, joten ei se mikään varsinainen uinti ollut. Kaulaa myöten siellä kuitenkin kävin, joten "kastautumisen" määritelmä täyttyi.

Eräänä vuonna uin syyskuun 14. päivänä, joka oli tavallaan myös ennätykseni. Ei tämäkään mikään kunnon uinti ollut vaan pieni pyrähdys.

Tapasin muutama päivä myöhemmin erään vanhan miehen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Kun säät ja kelit tulivat puheeksi, tulin maininneeksi peiteltyä itsetyytyväisyyttä mielessäni, että minäpä se vielä uin tässä yhtenä päivänä. Tyyppi vastasi, että hän itse harrastaa avantouintia. Olisi tehnyt mieli ryömiä jonnekin kiven alle.

Opetus. Älä koskaan ole tyytyväinen itseesi ja tekemisiisi. Aina joku on parempi. Aina kaikki ovat parempia.

Voisin kertoa muitakin esimerkkejä vastaavista kokemuksistani, mutta jääköön nyt.

Itsetyytyväisyys osaamiseensa ja taitoihinsa ja saavutuksiinsa on harha, joka johtuu siitä, että ei tiedä, mitä muut tekevät, ja mikä on yleinen taso. Näin ainakin minun kohdallani. Kun pitää itseään lähtökohtaisesti muita huonompana, ei tule suuria pettymyksiä.

Kauan sitten eräät pojat järjestivät minulle ansan. He pyysivät minua katsomaan, kun he työntävät kuulaa. Heidän tuloksensa eivät näyttäneet kovin kummoisilta, joten mietin, mitenhän kuulan työntö minulta onnistuisi. Olen aika pitkä, joten ajattelin, että ehkä siitä on hyötyä. Pojat saivat houkuteltua minut kokeilemaan. Suureksi yllätyksekseni sain paremman tuloksen kuin kukaan muu. "Kisaa" jatkettiin, ja näytti todellakin siltä, että olen löytänyt lajini. Minähän olen suoranainen luonnonlahjakkuus.

Karu totuus paljastui, kun huonoimman tuloksen saanut poika yhtäkkiä viskasi kuulan tuplasti niin kauas kuin minä olin saanut sen lentämään.

Hah, haa, meninpäs lankaan.

Surkimuksen kanssa on hyvä pilailla.

Opetus. Ei pidä lähteä mihinkään peliin tai kilpailuun hyvä tulos tai voitto mielessä eikä muutenkaan. Pelin tai kilpailun häviää kuitenkin.

Ainoa, minkä luuserikin voi voittaa, ovat arpajaiset, koska niissä taidoilla ei ole merkitystä.

En ikinä kokeile kuinka kauan pystyisi olemaan maksimissaan. Luulen etten ole niitä jotka oleskelevat pisimpään, toisaalta en ole sekään joka juoksee järveen ja takaisin rannalle. Oikeasti uin. Kun tullaan kesäisimpiin keleihin, olen ehkä 10 min kerrallaan. Mutta rantasessioni kestävät tuntikausia, joten saatan käydä uimassa öpaut kerran tunnissa, eli vaikkapa 3 - 5 krt. Vesijuoksuun menee 20 min kerta jos olen yhdessä lempipaikassani, ja kertoja tulee kolme. Toisessa paikassa eli kotinurkilla pukeudun lyhythihaiseen ja -lahkeiseen märkäpukuun ja vesijuoksen 40 min. Aiemmin juoksin tunnin, mutta se on liikaa fibrootikon raajoille.

Pirun vaikea sanoa kauanko uin tänään. Olisiko kumminkin mennyt 10 min? Ei ainakaan sen kauempaa.

Ennen fibroa uin jo 10 - 12-asteisessa vedessä. Joskus 8-asteisessakin. Vuosi sitten olin muistiinpanojeni mukaan uinut lyhyesti kun lämpeni päivän mittaan 8-asteiseksi. Tänä vuonna en kiirettä pitänyt.

Yleensä lopetan syyskuun puolivälissä. Mutta se siinä vaiheessa tahti on jo harventunut. Taitaa kyllä sääennusteen mukaan harventua nyt alku"kesästäkin".

Päiväkirjassani on maininta, että olen uinut 15-vuotiaana 300 metriä leveän salmen yli kesäkuun kuudentena päivänä, jolloin vesi on kokemusteni mukaan - ainakin minun asteikollani - vielä varsin viileää. Nykyisin ei huvita olla vedessä minuuttia kauemmin, vaikka vesi olisi miten lämmintä tahansa.

Käyn kyllä usein järvessä viilentymässä, jos puuhailen rannalla kuumalla säällä (esimerkiksi viime kesänä kattoremonttia tehdessäni). En kuitenkaan ui pitkiä matkoja. Veden lämpötilasta riippuen matka voi olla vain muutaman metrin, ja maksimissaankin vain muutaman kymmenen metriä (vähän kuin uimahallin altaan toisessa päässä käyminen). Veden kylmyys on aina ollut ratkaiseva kynnyskysymys sille, että ole kauheasti siellä viihtynyt.

Joskus nuorena olin innokas sukeltamaan. Sukellettiin laivojen ali ja muuta tällaista. Vedettiin toisiamme moottoriveneellä narun päässä roikkuen. Naruun oli kiinnitetty muotoiltu laudanpätkä - eräänlainen evä - jota kääntämällä pääsi pinnan alle. Pohja vilisi vauhdilla alla, kun vene veti. Koska ei tarvinnut tehdä mitään fyysistä, happi riitti pidempään kuin normaalisti sukellettaessa.

Veteen hyppäämisissä olen ollut aina arkajalka. Hypimme laiturilta pää edellä, ja jostakin korkeammalta jalat edellä, mutta koska rannassamme ei ollut mitään varsinaista hyppypaikkaa, kovin korkealta ei voinut edes yrittää.

Ennestäänkin pohjalukemissa olevaa itsetuntoa korvensi, kun näin oikealla uimarannalla pienten tyttöjen hyppäävän korkealta tornista. Itse kun tuskin uskalsin kiivetä kyseiseen torniin mistään hyppäämisestä puhumattakaan. Varovainen jalat edellä pudottautuminen keskikerroksen lankulta jäi omaksi ennätykseksi. Samaan aikaan pikkutytöt hyppelivät ylempää.

Jotkut asiat on opittava ja omaksuttava pienenä. Isompana niihin on vaikea päästä enää sisälle. Isäni sanoi aikoinaan "vanhana totuutena", että ihmiset, jotka ajavat ajokortin vasta vanhempana, eivät koskaan opi ajamaan. Totta kai he oppivat, mutta eivät ehkä samalla tavalla "syväopi" kuin nuorempana aloittaneet. Luulen, että yksilöiden välillä on tässä asiassa suuria eroja.

Pelko ja epävarmuus ja "en minä osaa" -asenne voi olla yksi hillitsevä tekijä. Jos pienestä pitäen tottuu liikuteltaviin teknisiin laitteisiin kuten polkupyöriin, mopoihin, autoihin, veneisiin ja niin edelleen, niitä oppii ajattelemaan tavallaan oman kehon jatkeina. Kun ajaa autoa, ei ajattele, että tässä olen minä, ja ympärilläni on auto, vaan että auto olen minä. Se on osa minua niin kuin päälläni olevat vaatteet. Kun liikun, myös vaatteet/auto liikkuvat.

Saattaa olla, että liioittelen, mutta jotain tuon tyyppistä ehkä asiassa kuitenkin on silloin, kun osaa syvässä merkityksessä ajaa jollakin kulkuneuvolla. Kulkuneuvon tuntuminen osalta itseään tulee ehkä parhaiten esille (yli)nopeuksissa pienillä maanteillä, joissa autoa joutuu jo "hallitsemaan" eikä pelkästään laiskasti ohjailemaan. Luulisin, että rallikuskeilla on tunne, että auto ja kuljettaja ovat yksi.

Vajaa kahdeksan vuotta sitten ostamani moottoripyörän kanssa en koskaan tule saavuttamaan tuollaista tunnetta. Ajettuja kilometrejä ei ole kertynyt paljon, eikä minusta koskaan tule kokenutta moottoripyöräilijää. Myönnän tämän täysin avoimesti. Tulen olemaan aina aloittelija. Moottoripyörä ei todellakaan ole osa minua, kun istun sen päällä, vaan pörisevä hökötys, jota jollakin tavalla yritän pitää pystyssä ja oikeassa suunnassa, että en kaatuisi. Joskus nuorena mopon kanssa ehkä oli enemmän sellaista tunnetta, että jonkinlainen yhteinen kehokokemus oli olemassa.

Jos lähtee ajamaan tuntemattomalla autolla, alussa on tietysti tunne, että on hyvinkin eri olento kuin se auto, missä istuu. Auton kanssa samaistuminen vie aikaa.

Polkupyörä, vaikka se olisi vieraskin, on ehkä kulkuneuvona helpoin kokea osaksi omaa itseä. Ollaanhan ajotapahtumassa lähellä maata ja liikutetaan laitetta omilla lihaksilla - mitä nyt alamäki välillä auttaa.

Ehkä ei kannata luopua toivosta, vaikka tuntuisikin, että ei osaa ajaa polkupyörällä. On olemassa käsijarrullisia malleja ja matalia malleja. Jos osaa pysyä tasapainossa liikkuvalla kaksipyöräisellä kuten potkulaudalla, luulisi myös polkimilla varustetun kaksipyöräisen liikuttamisen olevan mahdollista. Jossakin autiolla parkkipaikalla voi harjoitella, jos julkisen itsensä nolaamisen pelko on ongelmana.

Salilla tunnin, mutta nakutin säkkiä vähemmän kuin yleensä. Pikkuruisia sarjoja ja sitten heti lepo, tai sitten ihan vaan simuloin lyömistä ja liikehtimistä hitain liikkein, lyömättä oikeasti. Alkaa olla niin mittani täys (jaa nyt muka vasta vai?) tätä että henki ei vaan kertakaikkiaan kulje ja keuhkoputkissa on jatkuva kutina. Sieraimet ovat auki, kaikki näennäisesti toimii kuten pitääkin, mutta silti vain on sellainen lievä ahdistus kokoajan, ja pienikin ponnistus heittää heti yli sietorajan.

Pakkohan tämän kai joskus on tästä hellittää, tuskin minulla mitään arpikudosta on keuhkoissani. Koivun pölinä vaan osui pahimpaan mahdolliseen saumaan tässä infektioista toipuessa, tai paremminkin odotellessa että koska se toipuminen alkaa, häh.

Oli kumminkin pakko päästä säkille, alkoi tuntumaan siltä että en kestä enää, jos ei saa riehaantua välillä.

Vaikka se menikin pahan mielen puolelle että jouduin perjantaina kävelemään ehkä joku 6 km sensijaan että suunnitellut 3 km, jälleen kerran ihmettelen tätä ilmiötä: kun kävelee useamman kilometrin, seuraavana päivänä paino on noussut.

Mistä johtuu että monikin liikunta laskee painoa, mutta kävely nostaa? Ihmettelin tätä joskus somessa, ja joku vastasi että kertyy nestettä (ilmeisesti kinttuihin, minkä hyvin uskonkin, kun usein pohkeet ovat vaikuttaneet aiempaa isommilta kävelyn jälkeisenä päivänä). Mutta mikä ihme sitä nestettä kerryttää? Jos nyt ajatellaan että kehossa oleva neste junttautuu jalkoihin, niin miksi se nostaisi painoa? Sama nestehän siellä kropassa on, kuin olisi ollut ilman kävelyäkin. Enkä juonut sen enempää kuin ilman kävelyä (ei ollut helle).

Jos olisi lihasten lisääntymisestä kyse, niin sitten kaiketi paino jäisi koholle, mutta nyt ainakin näin sunnuntaina näyttäisi siltä että ollaan tultu taas alaspäin. Eli hetkellinen painonnousu hellitti.

Voihan sitä löpistä että paino se vaihtelee miten sattuu ja kokoajan, tottakai, mutta olen jo lukemattomia kertoja 12 v sisällä havainnut että paino nimenomaan nousee pidemmän lenkin jälkeen.

^
Punnitsepa itsesi välittömästi lenkiltä tultuasi. Jos paino ei siinä ole muuttunut, tai ainakaan ylöspäin, syynä seuraavan päivän isompaan painoon voi olla, että korvaat lenkin aiheuttamaa nestehukkaa ylimääräisellä nesteellä vähän liikaa tai otat enemmän jotain suolapalaa, joka  sitoo nestettä elimistöön enemmän.

Joku yksittäinen pieni kävelylenkki ei kyllä niin lihaksistoa kasvata, että se vaa'assa näkyisi.


Muoks. korjattu useampi kirjoitusvirhe  :-[

^ Jep.

Ulkoillessa kehosta haihtuu nestettä hikoiluna sekä uloshengityksessä. Keho polttaa myös energiaa mikä muuttuu lämmöksi ja liikkeeksi, paino laskee hetkellisesti mutta palautuu nestetankkauksessa. Yhden suoritteen kokonaisvaikutukset ovat sen verta pieniä, kun palautuminen otetaan huomioon, että ne eivät näy lyhyen aikavälin mittauksissa. Hukkuvat viimeistään mittaustarkkuuteen.

Olen punniskeskellut itseäni päivittäin vuoden alusta asti. Tavoitteena oli/on kehon tiivistäminen  ja painon pudotus tuollaiset 5%. Keinoina ovat ruoka-annosten pienentäminen painonpudotuksessa ja pyöräily kiinteytyksessä.

Paino heittelee aika lailla päivittäin, mutta käyrän trendi on selvä. Olen saavuttanut 2,58%:n painonpudotuksen ja vyötärökin on kaventunut, sitä en tosin ole mitannut mutta farkkuvyötäröstä huomaa.

Näyttäisi siltä, että nykymenetelmillä tavoitteeni olisi mahdollisesti toteutumassa, ellei vauhti sitten ala hiipua.

Salainen haaveeni on, että saisin edes hieman takaisin ketteryyttäni, paremman tasapainon ja helpomman liikehdinnän.

Kovin nopeaa muutosta en ole aikaansaanut koska en juuri ole aiemminkaan juonut limsoja enkä syönyt sipsejä ja karkkejakin äärettömän harvoin, paitsi salmiakkia. Niiden poisjättäminen olisi voinut tuoda isompia tuloksia äkkiäkin.

En ole ihan varma, paraneeko tasapaino pelkästään vain laihtumalla, vai vaatisiko se treeniäkin. Tiedän omakohtaisesti, että treenaamalla spesifisesti tasapainoa, voi tasapainoaistia harjaannuttaa tosipaljon. Pyörälläajokin kyllä vähän treenaa tasapainoaistia.

Ketteryys voisi parantua kyllä laihduttamalla, ainakin siten, että ei olisi esim. Michelinrenkaita tiellä kumartuessa.

Erään röökilakon yhteydessä lihoin aika paljon. Ennen röökilakkoa olin käynyt rankoissa aerobic-jumpissa, mutta lihomisen myötä huomasin kumman asian: monimutkaiset askelkuviot olivatkin yhtäkkiä vaikeampia. Oma teoriani on, että kehon liikuttamiseen tarvitsee aivokapasiteettia, ja mitä enemmän massaa, sitä enemmän kapasiteettia se aivoilta vaatii. Koska aikuisen aivot eivät paljoakaan enää kasva, eivätkä voisikaan kallon takia kasvaa, ainoa kapasiteettia lisäävä seikka olisi synapsien lisääntyminen, tai hermoratojen vahvistuminen. Mitenlie olisi sitten vaikuttanut painonpudotus? Olisivatko aivot tarvinneet jonkinlaisen uudelleenorganisoimisen toiminnassaan, vai olisiko paluu entiseen sujunut helposti?

Kun huvikseni selvitän päivän alinta painoa, punnitsen itseni rakko ja suoli tyhjänä. En oikein usko että perjantaina nautitut nesteet jäävät kehoon enää sen jälkeen kun on lauantsina aamulla virtsannut ja myöhemmin ulostanut ja virtsannut.

MUTTA olen ennemminkin vähäjuopa kuin nesteitä kauheasti kittaava. Saatoin perjantaina juoda jopa liian vähän, kun ei ollut helle.

Pohkeiden pullotus kävelyn jälkeisenä päivänä voisi ehkä juontua samasta syystä kuin miksi lavalle menossa olevat bodarit tekevät punnerruksia. Lihastyö tuo lihakset paremmin esiin.

Painon nousua seur. päivänä en silti käsitä. Olen todellakin niin monta kertaa havainnut sen kävelyn jälkeen. Luulisi sen välillä laskevan, jos kyse olisi sattumasta. Yleensä olen liikunnallisen päivän jälkeen niin poikkikin, etten jaksa alkaa ahtamaan mitään mahti-illallista.

^
Kyllä sitä ketteryyttä ja sen ohessa tasapainoakin tule pienelläkin painonpudotuksella ihan sen vuoksi, että liikkuminen on helpompaa. Silloin tulee myös liikuttua enemmän ja monipuolisemmin kehoaan käyttäen. jo se enemmän liikkuminen on riittävää treeniä verrattuna siihen paikallaan pötköttämiseen, mitä on tullut tehtyä kiloja kerryttäessä.

Norma, ei se painoa tyhjästä synny. Joko sinusta ei poistu se määrä joka normaalisti poistuisi tai sitten lisäät itse itseesi jotain, joka lisää painoa. Vain siten voi se seuraavan päivän paino olla suurempi kuin edellisen päivän vastaavan tilanteen (vesakäynnit) paino.

Jos haluat varmuuden tuollaisen vuorokauden painon muutoksista, lisää punnituksia niin, että näet, missä vaiheessa tulee minkä verran lisää tai poistuu painoa.

Strippaan jokaista punnitusta varten, joten ei niitä nyt ihan kerran tunnissa jaksa. Myöhemmin kun asiaa tarkastelin, minusta näyttäisi siltä että KM-treenien jälkeisenä päivänä olen usein kevyempi kuin edellisenä päivänä ennen treeniä. Sikälikin tuntuu omituiselta että pitkän kävelylenkin jälkeen käy päinvastoin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 12, 2022, 18:16:07
Strippaan jokaista punnitusta varten, joten ei niitä nyt ihan kerran tunnissa jaksa. Myöhemmin kun asiaa tarkastelin, minusta näyttäisi siltä että KM-treenien jälkeisenä päivänä olen usein kevyempi kuin edellisenä päivänä ennen treeniä. Sikälikin tuntuu omituiselta että pitkän kävelylenkin jälkeen käy päinvastoin.

Ei kai siinä sen kummempaa syytä ole kuin että kävellessä et paljon hikoile toisin kuin treeneissä, joista myös seuraa voimakas jälkipoltto.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 12, 2022, 19:30:16

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 12, 2022, 18:16:07
Strippaan jokaista punnitusta varten, joten ei niitä nyt ihan kerran tunnissa jaksa. Myöhemmin kun asiaa tarkastelin, minusta näyttäisi siltä että KM-treenien jälkeisenä päivänä olen usein kevyempi kuin edellisenä päivänä ennen treeniä. Sikälikin tuntuu omituiselta että pitkän kävelylenkin jälkeen käy päinvastoin.

Ei kai siinä sen kummempaa syytä ole kuin että kävellessä et paljon hikoile toisin kuin treeneissä, joista myös seuraa voimakas jälkipoltto.

Näin sitten vissiin. (idealamppu)

En muista olinko koko tänä vuonna käynyt uimahallissa. En kaiketi. Eilen kävin suosimassani hallissa(*, ja olivat ilmeisesti lisänneet potkua porealteen poreiluun. Lennähti nimittäin varsin messevä annos vettä päin näköä kesken poreltaassa rönöttämisen, ja nenäänhän se meni koko satsi. Kun ei siellä oikein räkiäkään voi, nielaisin sen myrkkyliemen. En ole eläissäni saanut uimahallista niin reippaasti vettä suuhun, ja kylläpä karvasteli, ja pitkään. Onhan siinä enemmän klooria kuin juomavedessä.

Minähän lopetin aikoinaan hallissa uimisen, kun pelkäsin kokoajan että menee vettä nenään, kun ihmisten touhut saivat aikaiseksi sellaisen vellovan aallokon. Nykyään vain vesijuoksen siellä. Siinäkin joutuu päätä kääntämään sivulle, kun uimareiden kaistalla räpiköi ohi joku waismulleri. Taikka vesijuoksusektorilla suljetaan toinen pääty penikoiden pomppualtaaksi, jonne syöksytään alempaa tai ylempää, kun uimahyppyjä tehdään.

Ihmeen vähän kumminkin tuli yskittyä siellä uimahallireissulla, kun olin vähän pelännyt että yskin kuin viimeistä päivää. Epäillyt jopa että yksi syy siihen että ylipäätään yskin näin pahasti kuin tänä kesänä, olisi ehkä se että olen uinut ja vesijuossut todella vähän. Koska en kumpaakaan tee erityisen vauhdikkaasti, ei se siitäkään ole kiinni että jotenkin treenaisin keuhkoja vedessä riehumalla, kun en riehu. Mahtaisikohan veden kehoon kohdistuva paine jotenkin vaikuttaa keuhkoihin positiivisesti, ihan sinällään?

*) Koska kovalla tuulella en lähde niskaani järveen rasittamaan.

Poreallas on kai aika pöpöinen paikka, jotkut kuulemma runk siellä. ::).

Toivottavasti et saa mahatautia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 16, 2022, 11:11:34

Ihmeen vähän kumminkin tuli yskittyä siellä uimahallireissulla, kun olin vähän pelännyt että yskin kuin viimeistä päivää. Epäillyt jopa että yksi syy siihen että ylipäätään yskin näin pahasti kuin tänä kesänä, olisi ehkä se että olen uinut ja vesijuossut todella vähän. Koska en kumpaakaan tee erityisen vauhdikkaasti, ei se siitäkään ole kiinni että jotenkin treenaisin keuhkoja vedessä riehumalla, kun en riehu. Mahtaisikohan veden kehoon kohdistuva paine jotenkin vaikuttaa keuhkoihin positiivisesti, ihan sinällään?

En tiedä paineesta, mutta iainakin uimahallin ilman kosteus lienee hyväksi keuhkoille. Eikös astmaatikoillekin suositella vesiurheilua siitä syystä?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2022, 11:33:39

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 16, 2022, 11:11:34

Ihmeen vähän kumminkin tuli yskittyä siellä uimahallireissulla, kun olin vähän pelännyt että yskin kuin viimeistä päivää. Epäillyt jopa että yksi syy siihen että ylipäätään yskin näin pahasti kuin tänä kesänä, olisi ehkä se että olen uinut ja vesijuossut todella vähän. Koska en kumpaakaan tee erityisen vauhdikkaasti, ei se siitäkään ole kiinni että jotenkin treenaisin keuhkoja vedessä riehumalla, kun en riehu. Mahtaisikohan veden kehoon kohdistuva paine jotenkin vaikuttaa keuhkoihin positiivisesti, ihan sinällään?

En tiedä paineesta, mutta iainakin uimahallin ilman kosteus lienee hyväksi keuhkoille. Eikös astmaatikoillekin suositella vesiurheilua siitä syystä?

En muista olenko tuosta kosteudesta koskaan kuullut juttua uimisen suhteen. Semmoista muistan lukeneeni että uimahalli ei välttämättä ole astmaatikolle hyväksi, koska vedessä on niin paljon klooria. Kai se sitten höyrystyy ilmatilaankin. Minulle se kloorilitku ei oikein iholle aina ole ollut hyväksi, joten silläkään en ole alkanut siellä alvariinsa ramppaamaan.

Allergisena astmaatikkona en välttämättä ole hyvä eksämppeli jonkin toisen sortin astman suhteen. Esim. ylipainon vuoksi astman kehittäneille vesiliikunta on tietenkin toki mitä parhainta liikuntaa. Puhdistaako kosteus nenästä ja keuhkoista hiukkasia joita allergeenitkin ovat, en tiedä. Nenähuuhteluita olen kyllä sarvikuonolla satunnaisesti tehnyt, ja nyt olen hommannut käyttöön Physiomer-suihkeen joka ainakin ensialkuun koivun ollessa pahana putsasi nenää tosi näppärästi.

Onhan niitä semmoisia uimahalleja, joissa ei klooria käytetä. En muista, oliko se sitten niitä, mitä astmaatikoille suositeltiin. Tässä jokin tutkimus, jossa klooria käyttävät uimahallit nimenomaan lisäisivät astmaa:
https://sverigesradio.se/artikel/900965

Fy fan. Ei ollut tullut mieleen tuollaiset yhdistelmät eritteet + kloori vielä klooriakin haitallisempana.

Eilen innostuin vetämään leukaa ns. loppuun asti. En muista olenko koskaan sitä koettanut kun treenissä on tarkoitus jaksaa 3 sarjaa n. 1½ minuutin välein (eli n. 5 minuutin sisään). Nyt sain ensin 8, sitten 6 ja sitten 4. Hävisin siis Sannalle...

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008980649.html (https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008980649.html)
Hyvää oloa tai sitten iltapäivälehtiroskaa....!

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 05, 2022, 03:02:41
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008980649.html (https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008980649.html)
Hyvää oloa tai sitten iltapäivälehtiroskaa....!

Kokeilin semmoista rentoutusliikettä, että oikeaa kättä koukistetaan viiden minuutin välein suun korkeudelle asti. Kyllä rentouttaa. Kädessä on hyvä olla joku alkoholijuoma josta hörppäillään aina nostovaiheen lopussa, se tehostaa merkittävästi vaikutusta. Raittiusihmiset joutuvat korvaamaan juoman viiden kilon punnuksella, saman tuloksen aikaansaamiseksi. Aina tunnin välein voi vaihtaa kättä ettei vaikutus jää toispuoleiseksi.

Minulle iltajumpaksi riittää, että silmän yläluomia hitaasti liikutan kohti alaluomia ja kun ne koskettavat toisiaan, hengittelen syvään ja rauhallisesti. On kyllä oikein tehokas :)

Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 05, 2022, 17:53:38
Minulle iltajumpaksi riittää, että silmän yläluomia hitaasti liikutan kohti alaluomia ja kun ne koskettavat toisiaan, hengittelen syvään ja rauhallisesti. On kyllä oikein tehokas :)

Hyvä liike! Sopii mainiosti kaikkien treenausten ja liikunnan lopulliseksi huipennukseksi. Kun silmäluomet oikein kunnolla lepäävät on se aivan mahtavaa, hengitystä aliarvioimatta.

:)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 12:23:37
Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Tässä bodauksen kultaisten aikojen helmi, kaikkien aikojen tyylikkäin bodari:

https://youtu.be/rgl-t-IFh9Y

2000 vatsaliikettä joka aamu ja muutenkin valtava volyymi kevyillä painoilla teki tehtävänsä.

^
Juu, ja ihan varmaan kaurapuurolla tuo kaikki  ::)

^ "Voisilmä" oli pienempi kuin nykybodareilla, jotka näyttävät melkein hirviöiltä.

Serge Nubret oli jotain uskomatonta. Parempi kuin Arska, jolla oli aika kanankoivet.

Tässä on esteettisesti vähemmän miellyttävä, suorastaan hirviö:

(https://www.stara.fi/wp-content/uploads/2012/05/steroidejako06052012.png)
https://www.stara.fi/2012/05/06/bodarin-steroidiposeeraus-jarkyttaa-maailmalla/

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 12:23:37
Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Ei nävy, kun ei ole Instaa, eikä noilla tiedoin voi oikein hakeakaan.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 07, 2022, 15:40:09

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 12:23:37
Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Ei nävy, kun ei ole Instaa, eikä noilla tiedoin voi oikein hakeakaan.

Kyllä näkyi näemmä vieläkin ja ihan ilman instaa. Mutta kesti pidempään kuin sekunnin että kuva tuli.

Seuralaiseni 9v. ei ehkä osannut arvostaa Kertsin laittamaa kuvaa: "mikä toi on, kanako?"  :D

^Ei hän kauas totuudesta osunut, kun maku olisi kananlihamainen.

Kuntoilussani on menossa kiihdytysvaihe kun on vihdoin päästy helteistä ja sateista.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 07, 2022, 16:28:59

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 07, 2022, 15:40:09

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 08, 2019, 12:23:37
Tämä mies on kuulema 50+. En tiedä onko makuni jotenkin muuttunut kun lihaskimput eivät yleensä ole silleen napsuneet, mutta tämä kyllä on herkkupala mieheksi.

https://www.instagram.com/p/BsMKo6Oh6ga/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=17im1hiahk4q4&fbclid=IwAR34LQD6DA-7V0A5EyEgb0LHk9hC56vCgJH2g_khO5WC6zcSGhqhzrXEB5k

Ei nävy, kun ei ole Instaa, eikä noilla tiedoin voi oikein hakeakaan.

Kyllä näkyi näemmä vieläkin ja ihan ilman instaa. Mutta kesti pidempään kuin sekunnin että kuva tuli.

Eijjnävy. Tietsikalla siis. Kokeilin Edgellä, Firefoxilla ja Chromella. Jokaisessa tulee esiin vain Instan login-ikkuna.

^Outoa, minulla näkyi, katselin chromen incognito-tilassa. Instagram ja Meta oli siinä useita sekunteja sitten kysyi evästeluvan jonka annoin ja sitten näkyi. En ole FB:ssä enkä Instassa.

Mää kielsin evästeet muistaakseni. Sen jälkeen se aina vaatii sisäänkirjautumista.

Ja että tuollainen heppu. Tulee mieleen, että miksihän miehet treenaavat liikaa yläkäsivarsia ja olkia, mutta liian vähän alakäsivarsia, kyynärpäästä alaspäin. Tulee aika epäsuhtaisen näköistä jälkeä. Minusta vahvat alakäsivarret ovat seksikkäät miehellä.

On hänellä kyllä liikaa lihasta käsissä. En tykkää mistään suhteettomista pullistumista. Olin 2019 sekaisin päästäni kun olin lääpälläni yhteen mieheen, ja hän ilmeisesti alkoi nostelemaan rautaa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 13:04:35
Tässä bodauksen kultaisten aikojen helmi, kaikkien aikojen tyylikkäin bodari:

https://youtu.be/rgl-t-IFh9Y

2000 vatsaliikettä joka aamu ja muutenkin valtava volyymi kevyillä painoilla teki tehtävänsä.

Kokeilin äsken salilla tuossa videolla olevaa liikettä, missä Nubret makaa selällään penkillä ja tekee päänylivetoa suorin käsin levytangolla. Aika perhanan hyvä liike, tuntui selässä aivan mahtavasti.

Sain kadonnutta treeni-intoa takaisin. Tunsin hetken aikaa olevani kuin Serge Nubret.

https://www.youtube.com/watch?v=xRjogvl84pw

Krav Maga - Side Kick with Advance (Most Common Mistake to Avoid)

Tätä täytyy katsoa vielä paremmalla ajalla, koska olen tässä potkussa aivan paska. Mutta videolla harmaisiin pukeutunut tyyppi edustaa nyt sitä kehotyyppiä jota arvostan miehellä. Sopusuhtainen, jäntevä. Sanoisin mielelläni että "normaali", mutta nykyään normaaliksi mielletään ylipainoinen keho, joten ei voine sanoa että normaali.

^ Niin paljon löysiä vaatteita, että eihän noista näe onko body kondiksessa.

Ja HÖPÖ HÖPÖ. Näkee aivan mainiosti että hyvä roppa, eikä joku luonnoton. Noin ylipäätään kamppailulajien opasvideoissa näkee hyvännäköisiä miehiä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 10:25:37
Ja HÖPÖ HÖPÖ. Näkee aivan mainiosti että hyvä roppa, eikä joku luonnoton. Noin ylipäätään kamppailulajien opasvideoissa näkee hyvännäköisiä miehiä.

Hyvännäköisiä Krav Maga-miehiä.

(https://seura.fi/awpo/img/2016/09/jounithulen14-1.jpg?w=1000)

Pahannäköinen Maga-mies.

(https://ichef.bbci.co.uk/news/976/cpsprodpb/D552/production/_102401645_tv031779980.jpg)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 10:25:37
Ja HÖPÖ HÖPÖ. Näkee aivan mainiosti että hyvä roppa, eikä joku luonnoton. Noin ylipäätään kamppailulajien opasvideoissa näkee hyvännäköisiä miehiä.

Noihan on ihan taviksia. Jo on kumma maku.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 08, 2022, 10:59:29

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 10:25:37
Ja HÖPÖ HÖPÖ. Näkee aivan mainiosti että hyvä roppa, eikä joku luonnoton. Noin ylipäätään kamppailulajien opasvideoissa näkee hyvännäköisiä miehiä.

Noihan on ihan taviksia. Jo on kumma maku.

Mutta nyt tiedät miksi en preferoi itseään nukeksi leikelleiden ihmisten muovista olemusta. Koska makuni on ihan eri. Ja useamman kerran hehkutellut miten 1960-luvun suomalaisessa arkistofilmissä miehet näyttivät mieluisilta. Hoikilta ja jänteviltä. Heinäpeltopoitsuja.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 08, 2022, 09:37:39

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 13:04:35
Tässä bodauksen kultaisten aikojen helmi, kaikkien aikojen tyylikkäin bodari:

https://youtu.be/rgl-t-IFh9Y

2000 vatsaliikettä joka aamu ja muutenkin valtava volyymi kevyillä painoilla teki tehtävänsä.

Kokeilin äsken salilla tuossa videolla olevaa liikettä, missä Nubret makaa selällään penkillä ja tekee päänylivetoa suorin käsin levytangolla. Aika perhanan hyvä liike, tuntui selässä aivan mahtavasti.

Sain kadonnutta treeni-intoa takaisin. Tunsin hetken aikaa olevani kuin Serge Nubret.

Ai se tuntuu selässäkin? Itse teen 2,3 kg käsipainoilla tuon tapaista puolimakaavassa asennossa pään yli liikettä, ja mulla se tuntuu enemmän pienissä rintalihaksissa. (Ja suoraan sivuille, jolloin se tuntuu isoissa rintalihaksissa.) Ehkä asennolla on väliä, ja painon pienuudella/suuruudella? Pitää kokeilla isommilla painoilla. En kyllä muista minkä painoiset ne ovat (5-7 kg?), enkä voi nyt tarkistaa, kun en ole kotona.

Onhan hän kaunis katsella. Omaan makuuni kyllä liian isolihaksinen. Tumma iho varmaankin saa lihakset erottumaan kauniisti.

^ Jossain kainaloitten seudussa tuntui upeasti. Aivan eri liike kuin pullover käsipainolla, mitä olen välillä tehnyt.

Ai niin, heppu teki tangolla, joten leveämpi ote, vars. verrattuna yhteen painoon, jota pidellään molemmilla käsillä, tai kahdella käsipainolla, jota pidetään vierekkäin.

Tällä videolla väitetään, että pullover vaikuttaisi latseihin, ja rinnalle, serratukselle (kylkiin) ja jopa ojentajille.
Jep, ja mitä kapeampi ote, sitä enemmän tuntuu rinnassa:
Hulkin treenikorneri: pullover-variaatiot  (https://www.youtube.com/watch?v=JHisGEUVGw8)

(Mua vähän hirvittää, kun tyyppi roikottaa päätään penkin ulkopuolella.)

^ Toi pää roikotus on minusta turhaa, ei se tuo mitään lisää liikerataan.

Arska teki tuon serratusliikkeenä poikittain penkillä, mutta niin ettei pelkkä pää roikkunut, vaan yläselkä oli voimakkaalla kaarella, jolloin hänen mukaansa sai paremmin tuntumaan serratuksessa. Toki ottaa moneen muuhunkin lihakseen.

Inspiroiva biisi pumppaajille:

https://www.youtube.com/watch?v=TKBDk6V8s2A

Rummelsnuff - Pumper (Tua Remix)

Kuntoportaat on täysin älytön keksintö, moni hyvä mäki pilataan niillä.

Ilman portaita pohkeetkin saavat kyytiä ja voi ottaa sauvat mukaan.

Ymmärrän, että joku muhkurainen maastomäki voi olla tarpeen tasoittaa, mutta portaista pelkkää haittaa.

Kaikenmaailman ulospykätyt portaat olivat puuta tai metallia, vilisevät silmissä niin että niissä liikkuminen (varsinkin alaspäin) on hermoja rassaavaa, vaikka olisi sillä hetkellä polvet kunnossakin.

Minä taas kävisin kuntoportaissa useamminkin, mutta fillarilla sinne on ikävä matka. Menomatkan varrella on yksi mäki ja loppumatkassa toinen mäki, jotka käy melkoisesti reisille. Paluumatka tietty on mukavampi, kun on alamäkiä. Kävellen taas edestakaiseen matkaan menee tunti, joten mieluummin fillarilla sen vuoksi menisin.

Eihän se pohkeisiin käy kuin ensimmäisen kerran pidemmän tauon jälkeen. Sen jälkeen, jos käy säännöllisesti, niin eipä pahemmin tunnu.

Siinä kyllä välillä saa nolostella, kun hengästyttää kiivetä portaita ja ohi vipeltää joka kahdeksankymppinen ukko kuin kuivan kesän orava eikä puuskutuksesta tietoakaan.

Puurakenne on kyllä ensimmäisillä pakkasilla hiukan hankala, kun liukkautta ei oikein huomaa ennen kuin jalka lipsahtelee. Kaiteet kyllä haluaisin noissa meidän lähimmissä portaissa muuttaa. Kaiteissa on inhottavia nypyjä, joihin lyön käteni, sillä alas mennessä etenkin liukkaalla haluan pitää kättä kaiteen tuntumassa, että on nopea ottaa kiinni, jos jalka lipeää. Nypyt kai on laitettu, jotta penskat ei käytä kaidetta liukumäkenä.

https://www.hagerlund.net/fi/paakaupunkiseudun-kuntoportaat/moskarin-kuntoportaat
Tuossa kuvia noista lähiportaista. Kuvassa näyttää kyllä loivalta, mutta kyllä ne puhtia vaatii. Tuossahan kannattaa aloittaa niin, että kipittelee ensin tuohon puolimatkan tasanteelle ja kun siinä alkaa mennä vauhdilla joku kymmenen kertaa peräjälkeen, niin sitten vasta alkaa kiivetä täyttä mittaa.

Alhaalta katsottuna oikealla on tasainen luonnonmäki, jonka olen kerran kävellyt ylös. Se tuntui pahemmalta kuin portaat. Kesällä mäki parturoidaan, joten on ihan kävelykuntoinen läpi kesän.

Kuvat on niin vanhoja, että niissä ei näy, että portaisen yläpäässä olevalla tasaisella maalla on ulkokuntosali aika monipuolisine laitteineen, joten jalkojen lisäksi myös yläkroppaa voi treenata samalla reissulla. :)

Siis pohkeet saa kunnon treenin ilman portaita, kun nilkka joutuu taipumaan kunnolla. Portaissa jäävät paljon vähemmälle.

^^ Maisema on kuin Paloheinän täyttömäestä, mutta siellä ulkokuntosali on portaiden alapäässä.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 20, 2022, 11:06:04
Siis pohkeet saa kunnon treenin ilman portaita, kun nilkka joutuu taipumaan kunnolla. Portaissa jäävät paljon vähemmälle.

Minun jaloilleni portaat taas on ehdottomasti paremmat kuin mäki, sillä jäykistyneet ukkovarpaiden tyvinivelet aiheuttaa nilkoille kohtuuttomasti rasitusta mäessä. Portaissa ei vastaavaa ongelmaa ole lainkaan.

Sama juttu oli salilla, että juoksumatolla kävely oli paljon huonompi homma kuin cross trainerilla vatkaaminen, kun jalka oli alustalla paikallaan. harmi, että se salilla käyminenkin kuihtui koronan ja olkapääkrempan myötä. Pelkän cross trainerin vuoksi ei viitsi sinne lähteä. Tai olisihan siellä nyt muutama muukin laite, jotka ei olkapäätä rasittaisi. Hmm...

^ Toki noin, jos tyvinivelessä kremppaa.

Meni kuppi nurin ja suutuin itselleni, sillä oli kulunut hyvä hetki siitä, kun olin tehnyt yhtään mitään muuta kuin löhöillyt. Sen seurauksena aamuisin on hankala päästä sängystä pystyyn, kun selkä on ollut niin jumissa. Ihan ilma isompaa miettimistä päätin lähteä ulkoiluttamaan kävelysauvojani ensimmäisen kerran tänä syksynä. Pukiessani suunnittelin reilun neljän kilometrin reitin, joka olisi kohtuullinen aloitus "uudelle elämälle" eikä se heti menisi överiksi.

Alkumatka oli hiukan takkuinen, kun oikean jalan jalkapöydän luut tuntui olevan jotenkin ikävästi vinksallaan. Sain kuitenkin rytmin pidettyä hyvänä. Noin puolessa matkassa alkoi tulla kuuma. Aloittelijan moka taas, kun tyynelle ilmalle laitoin kalsaripuvun verkkareiden alle ja tuulitakki vielä kruunasi vaatetuksen. Vähempi olisi riittänyt. Viimeinen neljännes menikin sitten niin liukkaasti, että olin jo vähällä innostua tekemään pienen lisälenkin. Jalan kremppa oli jossain vaiheessa asettunut eikä sekään enää tuntunut vaivaavan.

Oikein hyvä fiilis jäi lenkistä. Nyt kun mietin, niin en kyllä ole ennen iltasella lenkkeillyt. Oli oikeastaan aika kiva tunnelma.

^ Kuten varmaan jo huomasin, työntöharavan keksijältä.on tulossa myös uusi kävelysauvamalli. Ilmeisesti hiukan Bungy Bumbin tapainen, mutta jousto on jo heti kädensijan alla.

Minusta se napakka napsautus juuri tekee hartioille hyvää. Se on ikään kuin hierontaa.

Kolmas kerta järvenjäällä. Nyt on optimaaliset jäät paarustaa, kun ei ole sössöä mössöä tms. menoa pahasti hidastavaa.

Keksin ihan kuningasliikkeen polville ja pakaroille:

Paksu vastuskuminauha kiinni jonnekin ja sujautetaan polvien taakse ja sitten kova venytys ja istutaan ilman tuolia ja samaan aikaan jännitetään jalkoja kumpparia vasten ulospäin.

Aivan sairaan raskas liike.

Siis kumpparia venytetään (eikä lihaksia), ja jumppaajan nokka osoittaa kohti kiinnityskohtaa? Tuota voisi varioida niin että nokka osoittaa välillä kummallakin sivulle (vain yhtä polvea kerrallaan treenaten). Tai niin, että molemmat jalat sujautetaan mihinkään kiinnittämättömään kuminauhalenkkiin, joka asetetaan polvien kohdalle, venytetään kuminauhaa loitontamalla jalkoja ja käppäillään puolikyykyssä sivuttain edestakaisin.

Itse teen vähän samantapaista kylkimakuulla, ilman kuminauhaa, mutta paljon toistoja (tässä voisi halutessaan käyttää tarrapainojakin, jos ei ole raskaat jalat, tai kuminauhaakin).
- Asento on selkä suorassa, nostetaan pelkkää päällimäistä polvea niin, että jalkaterät pysyvät yhdessä. Loitontajille siis ja SI-nivelelle.
(Itse jatkan tuosta vielä lonkkaliikkeisiin nostamalla polvi suorana kylkimakuulla jalkoja vuorotellen.) Molemmat puolet.
- Sitten selälleen, jossa polvet koukussa jalkaterät patjalla avataan reidet ja suljetaan yhteen vuorotellen niin kauan kuin jaksaa. Lähentäjille siis, eli vastaliike ensimmäiselle eli loitontajille.
- Sitten edelleen selällään, yksi jalkaterä patjalla ja polvi 90 asteen koukussa, nostetaan vartaloa ylöspäin (takareidet yms.), ja toisella jalalla tehdään polkupyöräilyliikettä (polven "voitelua") ilmassa. Ei annetan lantion asentoa romahtaa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 17, 2023, 12:40:35
Siis kumpparia venytetään (eikä lihaksia), ja jumppaajan nokka osoittaa kohti kiinnityskohtaa? Tuota voisi varioida niin että nokka osoittaa välillä kummallakin sivulle (vain yhtä polvea kerrallaan treenaten). Tai niin, että molemmat jalat sujautetaan mihinkään kiinnittämättömään kuminauhalenkkiin, joka asetetaan polvien kohdalle, venytetään kuminauhaa loitontamalla jalkoja ja käppäillään puolikyykyssä sivuttain edestakaisin.

Nokka kiinnitys kohtaan päin ja onhan tuosta paljon eri versioita, tuo on vain helppo selittää ja tehdä. Siinä saa samalla tekniikkaharjoitusta salilla tehtävää jalkakyykkyä varten.

Tuota kuvaamaasi teen myös lyhyellä nauhalla.

Lainaus käyttäjältä: TSS - heinäkuu 02, 2019, 10:29:05
Onko ihmisillä kokemusta crossfitista? Mietin jotain uutta urheiluharrastusta, joka olisi hieman yhteisöllisempää kuin nyt harrastamani juoksu. Jalkapallosta piti luopua, koska siinä meni nilkka, ja en uskaltanut enää jatkaa, koska sitten olisi koko ajan riski menettää lenkkeilykyky.

Crossfit kiinnostaa sen monipuolisuuden ja yhteisöllisyyden vuoksi, mutta epäilyttää sen vuoksi, etten ole koskaan aiemmin innostunut salitreenistä. Ja toisaalta se myös vaikuttaa melkeinpä kultilta, joka imaisee harrastajansa sisäänsä ja kaikki muu unohtuu. Ja toisaalta nyt ei olisi mahdollisuutta antaa koko elämäänsä harrastukselle.. Mutta siinä innostaa kyllä sen puhuttu innostavuus, koukuttavuus ja se, että se kehittää fyysistä hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Plus se yhteisöllisyys. Mutta meneekö sekin sitten jo yli? Onko se sellaista, että koko muu ryhmä katsoo ja tsemppaa, kun yritän vetää leukaa? Nauttisinko sitten sellaisesta huomiosta..

Jos jollain on käsitystä lajista, niin antakaa tulla.

Kovaa kritiikkiä Crossfitistä:

www.instagram.com/reel/CoS7s8IA85u/?igshid=MDJmNzVkMjY=

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 17, 2023, 12:40:35
Siis kumpparia venytetään (eikä lihaksia), ja jumppaajan nokka osoittaa kohti kiinnityskohtaa? Tuota voisi varioida niin että nokka osoittaa välillä kummallakin sivulle (vain yhtä polvea kerrallaan treenaten). Tai niin, että molemmat jalat sujautetaan mihinkään kiinnittämättömään kuminauhalenkkiin, joka asetetaan polvien kohdalle, venytetään kuminauhaa loitontamalla jalkoja ja käppäillään puolikyykyssä sivuttain edestakaisin.

Itse teen vähän samantapaista kylkimakuulla, ilman kuminauhaa, mutta paljon toistoja (tässä voisi halutessaan käyttää tarrapainojakin, jos ei ole raskaat jalat, tai kuminauhaakin).
- Asento on selkä suorassa, nostetaan pelkkää päällimäistä polvea niin, että jalkaterät pysyvät yhdessä. Loitontajille siis ja SI-nivelelle.
(Itse jatkan tuosta vielä lonkkaliikkeisiin nostamalla polvi suorana kylkimakuulla jalkoja vuorotellen.) Molemmat puolet.
- Sitten selälleen, jossa polvet koukussa jalkaterät patjalla avataan reidet ja suljetaan yhteen vuorotellen niin kauan kuin jaksaa. Lähentäjille siis, eli vastaliike ensimmäiselle eli loitontajille.
- Sitten edelleen selällään, yksi jalkaterä patjalla ja polvi 90 asteen koukussa, nostetaan vartaloa ylöspäin (takareidet yms.), ja toisella jalalla tehdään polkupyöräilyliikettä (polven "voitelua") ilmassa. Ei annetan lantion asentoa romahtaa.

Nyt kokeilin tuota jumppaani uudemman kerran, ja semmoinen tarkistus, että aika lempeää jumppaa se polvelle on, kun se enimmäkseen kohdistuu lonkkiin. Joten se Sokrun kuminauhajumppa on varmaan sata kertaa tehokkaampaa polvelle.

Kokeiliko TSS koskaan crossfitiä?

Sokrun Instalinkki ei aukea, jos ei ole tiliä Instassa.

Minulla on käsitys, että crossfit on enemmän kuntopiirityyppistä kuin salitreeniä.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 20, 2023, 20:27:13
Kokeiliko TSS koskaan crossfitiä?

Sokrun Instalinkki ei aukea, jos ei ole tiliä Instassa.

Minulla on käsitys, että crossfit on enemmän kuntopiirityyppistä kuin salitreeniä.

En lopulta kokeillut, jatkoin juoksemista kuin Forrest Gump.

^^^Just eilen törmäsin Instagramissa videoon, missä tehtiin kylkinojassa reiden loitonnusliikettä. Lyhyt vastuskuminauha oli muistaakseni suunnilleen polvien kohdalla ja kropan pitää olla ilmassa, että tuntuu. En nyt löydä sitä enää....

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 20, 2023, 20:27:13
Kokeiliko TSS koskaan crossfitiä?

Sokrun Instalinkki ei aukea, jos ei ole tiliä Instassa.

Minulla on käsitys, että crossfit on enemmän kuntopiirityyppistä kuin salitreeniä.

Siinä on vain lyhyt klippi pahoista vammoista lajin yhteydessä.

Kuntopiirillä tarkoitetaan yleensä lähinnä omankehonpainoliikkeillä painotettua treeniä. Crossfitissä mennään paljon levytangolla.

Perhana kun luin että tehtiin OJASSA... Ehdin ajatella että siinäpä raaka laji. Pitäisiköhän ehdottaa "kaiken nähneille" että jumpatkaa ojissa, kaatopaikoilla...

Itse nykyäänkin kävelen uuteen työpaikkaan ja takaisin. Tulee käveltyä se muutama kilsa päivässä. Sehän on liikuntaa. En käy koskaan lenkillä. Vessareissutkin teen duunissa portaitten kautta, en hissiä käyttäen.

Suksittuani hevonkuuseen ja takaisin sekoittelin kotona elektrolyyttijuoman. Hetken päästä poltti vatsaa. Jumalauta C-vitamiinia, sanoo purkki. Söin päälle jäätelöä ja leivonnaisia, ja polte haaltui.

Minun piti kitata tätä juomaa treeneissä, että näkisin auttaako etomiseen. En kai minä tällaista siellä juo, kun olisin sitten kipeä koko treenien ajan. Enkä ala raahata syötävääkin mukanani.

Vuosia sitten totesin että protskujauheista tulee ällötys. Nyt sitten tämä. Miksei mikään mene ikinä oikein?

Mitäs jos oikaisisit ruokavaliotasi ja jättäisit "käärmeöljyt" pois?

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 02, 2023, 22:58:36
Mitäs jos oikaisisit ruokavaliotasi ja jättäisit "käärmeöljyt" pois?

Sun kandee ehkä keskustella siitä ovatko elektrolyyttijuomat huijausta jonkun sellaisen kanssa joka tietää niistä enempi ja on kokemustakin. Minä en tiedä muuta kuin että syksyllä 2020 alkoi etomaan aina treenien päälle. Silloin se meni ohi. Mutta kun alkoi taas viime kesänä, ei enää mennyt. En tiedä varmaa syytä pahoinvoinnilleni. Se voi johtua vaihdevuosista, tai fibrosta. Tiedän vain että kun tulin jälleen kerran yökötyksen kera treeneistä kotiin, tuntui siltä että suolaisen syöminen vähensi sitä ällötystä.

Jos elektrolyyttijuoma korjaa suolatasapainoa, ja jos etomisessani on tästä kyse, niin... Toisaalta en ole mielestäni hikoillut valtavasti joka kerta kun on yököttänyt. Että en tiedä miten on.

Mutta en ole sitä tyyppiä joka vain valittaa. Olen tyyppiä joka kokeilee itselle helposti luonnistuvia vaihtoehtoja. Ja valittaa kun ei mikään muutu.

Jatkoa jutulleni tietokoneketjusta, jossa kerroin, että onnistuin saamaan olohuoneen telkkarin palvelemaan läppärin näyttönä. Olin jo pitkään miettinyt, että pakko on kokeilla sitä Tae Bo:ta, mutta kun makkariin ei mahdu touhuamaan ja sillä olisi ollut telkkarissa Tuubi. Nyt siis sain se olohuoneeseen, jossa on riittävästi lattiatilaa.

Sen enempiä miettimättä laitoin Tuubin etusivulla tarjolla olleen harjoituksen pyörimään. Alku menikin aika mukavasti, mutta sitten huomasin, että hankaluuksia tuli liikkeissä, jossa kädet tekivät yhtä asiaa ja jalat touhusivat omia juttujaan. Noissa helpotin niin, että tein käsiä, koska ylävartalossa oli enemmän tarvetta liikkeelle. Siinä tehdessä kyllä ihmettelin, miten se löhötessä näytti paljon helpommalta kuin mukana tehden. En millään tahtonut pysyä vauhdissa mukana.

Reilun puoli tuntia jaksoin, sitten oli paita märkänä ja yhä enemmän putosin kyydistä, joten lopetin siihen. Kyllä se ensimmäiseksi kerraksi riitti hyvinkin. Seuraavalle kerralle kyllä pitää vaihtaa toiset vaatteet. On se sen verran hikistä puuhaa sittenkin. Kannattanee myös sukat jättää pois, sillä matolla ne tuntuivat vähän liukkaalta.

Vasta kun pistin kamat kasaan, huomasin minkä mokan olin tehnyt kun olin laittanut tämän "Billy Blanks Tae Bo® Exclusive Workout" tulemaan:


Hi Everyone! Enjoy this upbeat, high energy workout as I take you through all the Tae-Bo moves! I hope your fitness journey is going well and I also hope that you're feeling great about yourself today because every day is a new day which means a new YOU!

Ehkä seuraavalla kerralla valitsen vähän tarkemmin, mitä lähden tekemään :D :D :D

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 04, 2023, 19:22:31
Ehkä seuraavalla kerralla valitsen vähän tarkemmin, mitä lähden tekemään :D :D :D

Heh, kaikki muuvit läpi eka kerralla. Sehän oli hyppy suoraan syvään päähän. Tämän jälkeen kaikki on helppoa.  ;D

Hehee, "Advanced":ista onkin "hyvä" aloittaa, Hippi. Toivottavasti ei tullut kovin kipeäksi lihakset. Googlaa beginner, easy tms.. Mutta eikö olekin kivaa tae bo? Tuolla videolla oli semmoista ilmanyrkkeilyä, josta puhuin toisessa ketjussa, siis semmoista etuviistoon vastakkaiselle puolelle, joka irrottelee jännityksiä lapaluiden välissä ja päällä.

Kävely ja portaiden kiipeäminen on parasta liikuntaa. Tekee hyvää jaloille ja ristiselälle.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 04, 2023, 20:43:40
Hehee, "Advanced":ista onkin "hyvä" aloittaa, Hippi. Toivottavasti ei tullut kovin kipeäksi lihakset. Googlaa beginner, easy tms.. Mutta eikö olekin kivaa tae bo? Tuolla videolla oli semmoista ilmanyrkkeilyä, josta puhuin toisessa ketjussa, siis semmoista etuviistoon vastakkaiselle puolelle, joka irrottelee jännityksiä lapaluiden välissä ja päällä.

Ikääntymisessä on sellainen hauska puoli, että lihakset eivät kipeydy heti seuraavaksi aamuksi, vaan tulee vähän myöhemmin, jos on tullakseen. Kuntoportaat on ehkä ainoa, joka edelleen tulee niin nopeasti, että jo aamusta on koivet kipeänä. Eli vielä ei ole mitään tuntemuksia.

Mutta joo, kivaa tuo oli, kunnes tuli niin mutkikkaita komboja, että putosin kyydistä. Tavallaanhan tuollaisia voisi keksiä itsekin ja laittaa vaan jonkun rytmittävän musiikin soimaan taustalle. Mutta hassu juttu, miten tuo telkkarin kanssa tekeminen vaikutti siihen, että oli "velvoite" tehdä sarja aina loppuun. Tällainen vähään sosiaaliseen elämään tottuneelle tuo riitti tuottamaan ryhmäpainetta :D

Tuo nyt tosiaan oli ensimmäinen kokeilu ja turhan hätäisesti napattu video, mutta pitää tosiaan olla tarkempi ja aloittaa mahdollisimman helposta ja toistaa sitä samaa niin pitkään, että se alkaa tuntua liian helpolta. Siinä vaiheessa on hyvä nostaa vaatimustasoa varovasti. Toistokerroilla, kun liikesarjat tulevat tutuiksi, voi tekemisen laatuun ja tehokkuuteen kiinnittää enemmän huomiota. Ensimmäisellä kerralla tuntuu huomio kiinnittyvät enemmäkseen kyydissä pysymiseen.

Nyt minulla on taas talven laiskottelusta selvää jäykkyyttäkin. Joku lumen kolaaminen on hyvin yksipuolista liikkumista eikä siinä tule mitään venyttelyjä. Tuossa huomasin, että joku sivulle suuntautuva potku oli aivan onnetonta räpeltämistä. Eli oheen pitää kyllä liittää ihan liikkuvuutta parantavaa harjoitetta. Tosin en ikinä ole ollut kovinkaan notkea. Varmaan perua lapsuuden aikaisista pitkäaikaisista sairasteluista. Koululiikunnassakin voimistelu keikkui aina jossain kasissa, kun urheilu oli kympissä. Siinä kasissakin taisi olla hiukan liikaa.

Mutta nyt olen asiasta aika innoissani, mutta saapa nähdä minkä aikaa tämä kestää. Kuten olen useasti maininnut, niin innostun helposti, mutta liian usein se into tuppaa lopahtamaan aika nopeasti johonkin mitättömään asiaan.

Ai niin, Normakin tuli eilen mieleen, kun sovittelin niitä liikkeitä itselleni. Yksin tehdessähän ei ole väliä, tekeekö liikkeen telkkariin nähden peilikuvana vai lähteekö tekemään leftiin, kun ohjaaja sanoo "leftiin". Jossain komboissa peilikuvana tekeminen oli kyllä helpompi hahmottaa.

Liekö normi-ihmisille peili helpoin. Minulle mikä tahansa peilikuvana näytetty on tyyppiä WTF?

^
Minulle on melkoinen ero siinä, teenkö liikkeet samaan suuntaan kuin ohjaaja tekee vai teenkö ne päinvastaiseen suuntaan.

Yksinkertaistettuna peilikuvana tehty menee niin, jos ohjaaja nostaa oikean käden, niin itse nostan vasemman käden. Eli liikutan itseni aina samalta puolelta kuin näen ohjaajan liikkuvan.

Jos pyrin tekemään liikkeet samalla puolella kuin ohjaaja tekee, niin joudun kuvittelemaan itseni käännettynä ohjaajan kanssa samaan rintamaan, jotta liike onnistuu. Yksittäinen liike tietysti on helppo, mutta vähän mutkikkaampi onkin jo vaikeampi näin.

Luultavasti useamman kerran harjoituksen jälkeen tuo kyllä helpottuu, mutta kovin mutkikkaissa en ehkä pysy sittenkään mukana. Eli tuskin koskaan tulen menemään tuohon "edistyneille" vaiheeseen.

No niin, nyt sitten varustauduin jumppahetkeen kevyemmällä vaatetuksella ja jo se yksistään tuntui parantavan suoritusta ja fiilikseen pääsemistä huomattavasti.

En oikein keksinyt, mitä olisin valinnut enkä oikein jaksanut moniin vaihtoehtoihin perehtyä, niin tein kaksi lyhyempää noin 10 minuutin juttua
Ensimmäinen oli melkein pelkästään ylävartalolle ja tuon otan kyllä nyt ihan vakioksi mukaan. Se oli hyvä



Tässä toisella oli sitten jopa kehopositiivisuuttakin näkyvissä, eli oli parikin, johon aloittelija pystyi samaistumaan, kun liikkeet ei ihan niin täydellisiä olleet kuin noilla HC-tyttösillä :)



Laitoin kanavan https://www.youtube.com/@taebo/videos tilaukseen, niin löydän sitten uudetkin, jos niitä tulee.

Ja nyt on lihakset kipeänä ja aika monesta kohtaa vielä, että on siinä varmaan tehoja ollut, vaikka aika jäykkää tekeminen vielä on ollut. :D

Huomenna varmaan en tuota samaa tee, mutta lähtisinkö sitten kepittelemään tunnin lenkin, niin se auttaisi pehmittämään lihaksiakin.

Pakarat kipeänä ja sääret kipeänä, mutta muuten aika freesi olo. Tänään tein yhden puolen tunnin treenin. Joudun pakosta joitain noita hyppelyitä jättämään pois, kun varpaat ei kestä, eli jalkajuttuja siltä osin kevennän. Joku takaviistoon potku ilmaan ei kyllä tahdo onnistua, kun tasapaino meinaa pettää.

Löysin yhden toisenkin jumppajutun, mutta en siihen vielä ole ehtinyt perehtyä tarkemmin. Sekin vaikuttaa pikasilmäyksellä helpostikin kotona tehtävältä. Noitahan tosiaan pilvin pimein tuubi täynnä, joten pikemminkin on runsauden pulaa, jos niitä alkaa penkoa esiin.

Mä teen usein ilmaan potkuja sivulle tai taakse, ihan tasapainoharjoitteena. Ja yritän hilata potkua ylemmäksi ja ylemmäksi.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 05, 2023, 13:14:23
No niin, nyt sitten varustauduin jumppahetkeen kevyemmällä vaatetuksella ja jo se yksistään tuntui parantavan suoritusta ja fiilikseen pääsemistä huomattavasti.

En oikein keksinyt, mitä olisin valinnut enkä oikein jaksanut moniin vaihtoehtoihin perehtyä, niin tein kaksi lyhyempää noin 10 minuutin juttua
Ensimmäinen oli melkein pelkästään ylävartalolle ja tuon otan kyllä nyt ihan vakioksi mukaan. Se oli hyvä

Tuo Biillystä oikealla edessä oleva (ja joka laskee ääneen usein) nainen on Billyn ottotytär muuten.

Pitäis munkin tehrä jotain.

Käyn muutaman kerran uimahallissa viikossa.
Ennen uin rintauintia melkeinpä säännöllisesti 1000 metriä kerralla, mutta nykyään pyrin uimaan noin 400 metriä.

Hankin kuntohallikäynti mahdollisuuden, mutta ensimmäinen kerta vielä odottaa vuoroaan tänä vuonna.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Toki kunto pyöräilen sisätiloissa melkoisen paljon.

Taisi olla turhan kova alkurypistys, sillä nyt on myös reidet kipeänä. Tosin sääret on jo hiukan toipuneet. Mutta joka tapauksessa tässä aamutoimia tehdessä olen taapertanut kuin ankka. Osansa tietysti silläkin, että eiliset parin tunnin pihahommat kipeytti myös varpaan aika ilkeästi. Mielenkiintoinen tunne, kun tuntuu kuin jalkapöydän luiden välit olisivat turvoksissa.  :-\

Varmaan tänään vain joku sauvalenkki tuossa iltapäivän puolella, jos tuuli tyyntyy ennustelukemiin. Nyt on tuullut paljon kovemmin ja noilla pakkaslukemilla ei ole kivaa, jos tuulee liikaa.

Norman ihannelaji: kolme naista mätkii läskiä äijää:

https://pallomeri.net/epic-fighting-kolme-naista-vs-mies/

Lainaus käyttäjältä: Socrates - huhtikuu 12, 2023, 21:58:48
Norman ihannelaji: kolme naista mätkii läskiä äijää:

https://pallomeri.net/epic-fighting-kolme-naista-vs-mies/

Just. Ei siitä kauhean montaa vuotta ole kun en ollut tippaakaan kiinnostunut katselemaan minkään sortin matseja. Sittemmin olen hitusen katsonut nyrkkeilyä ja maun vuoksi painia. Youtube tyrkyttää tuon tuostakin jotain sekasotkumatseja joissa kahden eri lajin edustaja heitetään samaan kehään, mutta näistä en ole kiinnostunut. Haluan nähdä matseja joissa on keskenään kaltaiset ja vertaiset vastustajat, jolloin näkee kumpi aidosti on parempi.

Mutta jos nyt joku tykkää olla ihmisnyrkkeilysäkki, niin siitä vain.

Osaisiko joku vinkata, minkä kokoinen kahvakuula olisi optimaalinen n. 70-vuotiaalle miehelle, joka ei ole juurikaan harrastanut lihastreeniä, mutta on kuitenkin hyvässä aerobisessa kunnossa ahkeran kestävyysliikunnan kautta. Kyse on normaalivartaloisesta, yleisesti ottaen melko jäntevästä kahvakuula-aloittelijasta ja ensimmäisestä kahvakuulasta. Olisiko 12 kg sopiva vai liian vähän?

12 kg kuulostaa paljolta 70-vuotiaalle aloittelijalle, siinä saattaa saada itsensä kipeäksi. 3 (tai 5 kg tai edes 7kg) voisi olla hyvä aloituspaino miehelle? Vai mitä sanoo Sokru?

Tyypillisesti kahvakuulalla tehdään paljon toistoja. Ja tyypillisesti niitä on useammanpainoisia, eri liikkeisiin eri painot.

Google kyllä kertoo:
"Aloittelijalle hyvä kahvakuulan paino on 8–12 kg. Eri harjoitteissa on hyvä olla eri painoinen kuula, joten kannattaa harkita esim. 4 kuulan hankkimista, hyvä setti on 4, 8, 12 ja 16 kg. Kahvakuulan valitseminen: Ota kahvakuula käteen ja nosta se ylös 3–5 kertaa."

Lainaus käyttäjältä: TSS - huhtikuu 14, 2023, 16:04:57
Osaisiko joku vinkata, minkä kokoinen kahvakuula olisi optimaalinen n. 70-vuotiaalle miehelle, joka ei ole juurikaan harrastanut lihastreeniä, mutta on kuitenkin hyvässä aerobisessa kunnossa ahkeran kestävyysliikunnan kautta. Kyse on normaalivartaloisesta, yleisesti ottaen melko jäntevästä kahvakuula-aloittelijasta ja ensimmäisestä kahvakuulasta. Olisiko 12 kg sopiva vai liian vähän?

Mieluummin vaikka 6 kilon kuula. Toki riippuu paljon "urhon koosta ja mitä on touhunnut aiemmin, mutta kannattaa alkaa mieluummin alhaalta, kuin ylhäältä.

Jos innostusta riittää voi sitten lisätä ja hankkia isompaa.

Jahas kertsikin ehti jo sanoa saman.

Aijaa, googlen perusteella ajattelin, että tuo 12 kg olisi hyvä, ja koska kyseessä on verrattain atleettinen ja yleisolemukseltaan jäntevä mies, niin ajattelin, että riittääkö tuokaan. Itse käytän 8 kg kuulaa. Mutta toisaalta miehellä on jo ikää, eikä mitään salitaustaa (harrastaa kuitenkin aktiivisesti kestävyyslajeja, hiihtoa, suunnistusta ja juoksua) joten sen puoleen jää nyt edelleen kyssärimerkiksi, että mikä se sopiva paino sitten olisi, jos nyt alkuun yhden kuulan hankkii.

Riippuu tietysti siitä mitä kuulalla tekee. Yksi kuula on aina kompromissi eli liian kevyt esimerkiksi heiluriin ja liian raskas hyvin teknisiin liikkeisiin. Mutta 12kg on varmaan sopivin kompromissi.

Pitemmällä tähtäimellä kannattaa hankkia 3-5 kuulaa, niitä saa mm Torista halvalla.

Itselläni on kymmeniä väliltä 5-48kg.

Painon lisäksi oleellista on kuulan malli. Isopalloinen ontto niin sanottu kisakuula on kätevin käyttää.

Tuo kävely on oma lajini. Nyt uskaltaa töihin kävellä, kun ei tarvitse pelätä liukastumista (kuten tapahtui taannoin, käteni loukkasin). 2 kilsaa kävelyä töihin eikä bussia, portaita töissä, eikä hissiä. Siinä on hyötyliikuntaa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - huhtikuu 14, 2023, 20:35:24
Riippuu tietysti siitä mitä kuulalla tekee. Yksi kuula on aina kompromissi eli liian kevyt esimerkiksi heiluriin ja liian raskas hyvin teknisiin liikkeisiin. Mutta 12kg on varmaan sopivin kompromissi.

Pitemmällä tähtäimellä kannattaa hankkia 3-5 kuulaa, niitä saa mm Torista halvalla.

Itselläni on kymmeniä väliltä 5-48kg.

Varmaan ainakin alkuun jotain muutamaa perusliikettä, jota voi tehdä tuolla yhden painoisella kuulalla. Varmaan sellainen matalan kynnyksen treeniohjelma, eli suht lyhyt ja simppeli, jotta tulee sitten tehtyä. Jos innostusta riittää, voi myöhemmin hankkia lisää erikokoisia kuulia. Nyt varmaan tuo 12kg on sitten sopiva. Luin jostain, että parempi ottaa mieluummin liian painava kuula kuin liian kevyt, koska painava kuula melkein pakottaa tekemään liikkeet oikein.

Pitäisi itsekin taas aktivoitua kuulan kanssa, ottaa edes muutama liike taas arkirutiiniin johonkin väliin.

Tänään otin uuden kalliin välineen käyttöön:

https://sportkraft.net/tuote/bambutanko-earthquake-bar/

Vuoden eka uinti tapahtui pienessä järvessä 13.5. ja vesi lienee ollut 16-asteinen. Sittemmin muissa järvissä on ollut 15 tai alle. Eilen kävin ekaa kertaa lähes 4 v tauon jälkeen yleisessä saunassa. Tässä yhteydessä uin 8-asteisessa vedessä useita kertoja. Ilma oli 14 ja saunoista toinen 118 astetta. Isommasta saunasta, jossa enimmäkseen saunoin, en tiedä. 120? Mutta tuskin tuota sentään koko aikaa. Aloitin aina korkeimmalta lauteelta, ja laskeuduin keskilauteelle kun alkoi kuumottaa liikaa.

Kämmenet menivät järvessä kohmeeseen. Jossain vaiheessa alkoi etomaan, mutten lopettanut vielä silloin. Öpaut 2 t saunaa ja järveä.

Silmät kuivi ja rähmi ihan perkeleesti. Mutta muutoin mukavaa. Enkä ole tänään huonovointinen, joten ehkä en sitten olekaan saanut fibrootikkojen kirousta eli saunakrapulaa riesakseni.

Tekisi mieli pian aloittaa punttisalitreeniä, mutta on tullut lykättyä. Kävelylenkeillä olen ollut, kunto parantunut.
Pitäisi saada motivaattoria/pakottajaa treeniin...

Lainaus käyttäjältä: TSS - huhtikuu 15, 2023, 08:46:03

Lainaus käyttäjältä: Socrates - huhtikuu 14, 2023, 20:35:24
Riippuu tietysti siitä mitä kuulalla tekee. Yksi kuula on aina kompromissi eli liian kevyt esimerkiksi heiluriin ja liian raskas hyvin teknisiin liikkeisiin. Mutta 12kg on varmaan sopivin kompromissi.

Pitemmällä tähtäimellä kannattaa hankkia 3-5 kuulaa, niitä saa mm Torista halvalla.

Itselläni on kymmeniä väliltä 5-48kg.

Varmaan ainakin alkuun jotain muutamaa perusliikettä, jota voi tehdä tuolla yhden painoisella kuulalla. Varmaan sellainen matalan kynnyksen treeniohjelma, eli suht lyhyt ja simppeli, jotta tulee sitten tehtyä. Jos innostusta riittää, voi myöhemmin hankkia lisää erikokoisia kuulia. Nyt varmaan tuo 12kg on sitten sopiva. Luin jostain, että parempi ottaa mieluummin liian painava kuula kuin liian kevyt, koska painava kuula melkein pakottaa tekemään liikkeet oikein.

Pitäisi itsekin taas aktivoitua kuulan kanssa, ottaa edes muutama liike taas arkirutiiniin johonkin väliin.

Törmäsin eilen perimääni pieneen 4kg kahvakuulaan, ja tänään toiseen perimääni vähän isompaan 13 kg kahvakuulaan. Molemmat ovat pulleita, ei litteitä. Olin unohtanut kapineet kokonaan. Kertokaas hyviä perusliikkeitä.

Isompi tuntuu älyttömän painavalta. Kokeilin semmoista, että yhdellä kädelle hailautetaan vartalon vierestä eteenpäin ja otetaan toisella kädellä kiinni, ja heilautetaan vartalon vierelle, ja sitten toistetaan liike peilikuvana. Semmoinen ei oikein tuntunut luontevalta, että ottaisi kahdella kädellä kiinni kahvakuulasta.

^Socru varmasti osaa vastata kattavasti, mutta itse olen päästänyt itseni viimeaikoina niin helpolla, että teen pelkkiä perusetuheilautuksia 10 kerrallaan ja kaksi toistoa. Tämän teen muutaman kerran viikossa. Muut liikkeet on jo unohtuneet, mutta tuo jäi mieleen ns. perusliikkeenä, että jos ei muuta, niin edes tuota. Mutta tuossa kyllä pidän kaksin käsin kuulasta kii...

Perusheilautus = kaksin käsin? Eteen ja sitten jalkojen väliin?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 05, 2023, 18:40:26
Perusheilautus = kaksin käsin? Eteen ja sitten jalkojen väliin?

Joo, jalkojen välistä kaksin käsin eteenpäin rennosti. Kuula tuntuu ohjaavan liikkeen melkein väkisin oikein, jos ei jäkitä vastaan. Googlettamalla löytyy varmaan hyviä ohjeita oikeaoppiseen tekemiseen.

Meillä oli salilla 4 v sitten ekstrana HIIT kahvakuulatreenejä 45 min kerrallaan. En muista muita nimiä niistä sarjoista kuin "kauppakassi". Jonkinlaista heiluttelua lienee ollut.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 05, 2023, 17:27:47
Törmäsin eilen perimääni pieneen 4kg kahvakuulaan, ja tänään toiseen perimääni vähän isompaan 13 kg kahvakuulaan. Molemmat ovat pulleita, ei litteitä. Olin unohtanut kapineet kokonaan. Kertokaas hyviä perusliikkeitä.

Erilaisia heilureita on olemassa tosi monta ja pelkän perusheilurin eli kahden käden heilurin tekeminen ilman mitään kommervenkejä käy pian tylsäksi.

Heilurista on tehty rakettitiedettä, mutta ei siinäkään yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Kuula pysyy polvien yläpuolella ja jostain syystä liikkeen keinumaisuuden voi löytää paremmin, kun ensimmäiseen heiluriin lähtiessä nappaa kuulan kaukaa edestä.

Käsien pitäminen kiinni lantiossa pitkään auttaa liikkeen mieltämisessä, mutta siinäkään ei pidä liioitella ja pökätä kuulaa selkä kaarella eteenpäin. Kädet kannattaa mieltää naruiksi, ettei liike mene niille.

Vaihtoheiluri eli joka heilahduksella vaihtaa kättä on tavallaan helpoin versio. Sitten on tavallinen yhden käden versio, kyykkyheiluri yms.

Heilureita on polvenkorkuisista aina amerikkalaiseen heiluriin, missä kuula viedään kädet suorana pään päälle. Lantion tai rinnan tasolle on yleisin.

Korkea veto on heiluri, jossa kuulaa vedetään soutumaisesti hiukan itseä kohti eli pystympään.

Pikku hiljaa kannattaa opetella pitämään kuulaa myös ylhäällä , siis hallita se siellä. Turkkilainen ylösnousu on hyvä liike opettamaan hallita kuula kaikissa asennoissa, mutta se pitää tietysti pienellä painolla. Kyykkypunnerrus eli thruster on myös hyvä opetteluliike.

Periaatteessa melkein kaikki kuulaliikkeet voi tehdä käsipainollakin, mutta kuulalla ne on miellyttävimpiä tehdä.

Kuulaliikkeitä on mieletön määrä ja osa turhaa näpertelyä tai vaarallisiakin. Kannattaa keskittyä tärkeimpiin.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 05, 2023, 20:26:59

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 05, 2023, 17:27:47
Törmäsin eilen perimääni pieneen 4kg kahvakuulaan, ja tänään toiseen perimääni vähän isompaan 13 kg kahvakuulaan. Molemmat ovat pulleita, ei litteitä. Olin unohtanut kapineet kokonaan. Kertokaas hyviä perusliikkeitä.

Erilaisia heilureita on olemassa tosi monta ja pelkän perusheilurin eli kahden käden heilurin tekeminen ilman mitään kommervenkejä käy pian tylsäksi.

Heilurista on tehty rakettitiedettä, mutta ei siinäkään yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Kuula pysyy polvien yläpuolella ja jostain syystä liikkeen keinumaisuuden voi löytää paremmin, kun ensimmäiseen heiluriin lähtiessä nappaa kuulan kaukaa edestä.

Käsien pitäminen kiinni lantiossa pitkään auttaa liikkeen mieltämisessä, mutta siinäkään ei pidä liioitella ja pökätä kuulaa selkä kaarella eteenpäin. Kädet kannattaa mieltää naruiksi, ettei liike mene niille.

Vaihtoheiluri eli joka heilahduksella vaihtaa kättä on tavallaan helpoin versio. Sitten on tavallinen yhden käden versio, kyykkyheiluri yms.

Heilureita on polvenkorkuisista aina amerikkalaiseen heiluriin, missä kuula viedään kädet suorana pään päälle. Lantion tai rinnan tasolle on yleisin.

Korkea veto on heiluri, jossa kuulaa vedetään soutumaisesti hiukan itseä kohti eli pystympään.

Pikku hiljaa kannattaa opetella pitämään kuulaa myös ylhäällä , siis hallita se siellä. Turkkilainen ylösnousu on hyvä liike opettamaan hallita kuula kaikissa asennoissa, mutta se pitää tietysti pienellä painolla. Kyykkypunnerrus eli thruster on myös hyvä opetteluliike.

Periaatteessa melkein kaikki kuulaliikkeet voi tehdä käsipainollakin, mutta kuulalla ne on miellyttävimpiä tehdä.

Kuulaliikkeitä on mieletön määrä ja osa turhaa näpertelyä tai vaarallisiakin. Kannattaa keskittyä tärkeimpiin.

Tänks.

Eli oli siis vaihtoheiluri, jota tein isommalla painolla. Tuntui olevan vähän liian iso paino siihen.

Kyykyt ja kyykkypunnerrus olisivat mainioita, mutta polviin ne sattuvat, vaikka pitäisi painoa kantapäillä ja tsekkaisi varpaiden suunnat polvien suunnan mukaisiksi.

Tein kyykkypunneruksesta sitten semmoista erittäin modifioitua liikettä pienellä ja isolla painolla, että leveässä haara-asennossa laskin kahvakuulan melkein lattiaan ja siitä nostin sen rinnan korkeudelle (en siis ylös pään yli niin kuin tällä 16 s videolla (https://www.youtube.com/watch?v=bH2a97SXAds)). Jalat eivät menneet kuin lievään kyykkyyn, vain sen verran, että ei sattunut polviin.

Kahdella kädellä kiinnipitäen (iso kahvakuula) heiluri eteen ja sitten jalkojen väliin varmaankin on hankala siksi, että rinnat vähän ovat tiellä, kädet hankaavat rintojen sivuja liiaksi.

Kyllä siinä parissa minuutissa hengästyi enemmän kuin mitä 2,3 kg käsipainoilla touhuten.

Yhden käden punnerrusta (?siis käden nosto olkapäältä suoraksi pään yläpuolelle) kokeilen seuraavalla rupeamalla, mutta epäilen, että se on liian rankka olkapäälle, ainakin 13 kg painolla.

Turkkilainen ylösnousu vähän hirvittää, mutta ehkä kokeilen sitäkin. Ja ainakin semmoista vatsaliikettä, että lattialla istuen vie kuulaa sivulta toiselle.

Keittiön lattia ei ole ideaalipaikka kuulien säilytykselle. Toivottavasti en lyö varpaitani niihin.

Kaikki olkapäätason yläpuolelle menevät liikkeet vähän arveluttavat siitä syystä, että toinen olkapää on sökö, ja saattaa alkaa kipuilla sellaisista liikkeistä. Ainakin iso paino varmaankin on liian iso semmoisiin.

13kg on liikaa pystypunnerrukseen useimmilla naisilla, mutta se on hyvä liike tottua hallitsemaan kuulaa pään päällä.

Yleisemminkin kuulaa voi alussa olla hyvä käyttää käsipainot tavoin tehden tavallisia saliliikkeitä ennen kuin siirtyy spesifeihin kuulaliikkeisiin.

Kuulaa usein pelkää liikaa alussa. Joku x painoinen kuula on pelottava ja sitä siirtelee kaksin käsin ja toisaalta treenaa samanpainoisella käsipainolla. Se on vain erilainen väline. Jos treenaa vaikka vuoden vain kuulilla, levytangon käsittely tuntuu hirveän raskaalta.

Vaihtoheiluri tehdään kevyemmällä kuin kahden käden heiluri.

Turkkilainen kannattaa aloittaa 4kg kuulalla, mutta se on aika vaikea liike.

Luulen, että turkkilaiseen tarvittaisiin lattia, joka ei ole liukas, ja kengät jotka eivät luista, ja itselleni vielä jumppamatto tms. polven alla. Sukkasillaan keittiön lattialla ei eilen oikein onnistunut luistamisen takia, ja yhden polven varassa olo tuntui polvessa ilkeältä.

Tein myös jonkinlaista olkapääliikettä niin, että vein pikkupainoa ylhäällä pään/vartalon ympäri. En ole oikein varma, onko hyvä liike vaiko ei.

Pikkupaino (kahvakuula siis) vietynä vartalon ympäri lantion korkeudella ei toimi yhtä hyvin kuin pieni käsipaino,

Turkkilainen eli TGU kannattaa tosiaan tehdä alustalla, joka ei missään nimessä ole liukas. Itsekin käytän pehmustetta, mutta pitää olla sellainen, joka ei lähde liikkeelle lattiaa vasten. Toinen mahdollisuus on laittaa jokin tuki, lämmike tms polven ympärille suojaksi.

TGU on liike, johon voi käyttää jopa puoli minuuttia,  mutta alku pitää tehdä ripeästi. Kun pääsee raskaampiin kuuliin, se on hankalin vaihe. Netistä toki löytyy paljon opetusvideoita.

On jopa olemassa treeniohjelma,  missä tehdään pelkästään TGU:ta ja heiluria.

Kuulan kiertäminen pään ympäri eli halo on ihan hyvä liike. Sen voi tehdä seisaallaan, polvillaan, askelkyykyssä jne.

Tänään jo kaksi kertaa pientä kuulatreeniä. Tein isolla kuulalla vaihtoheilautuksia ja vartalonympärikiertoa. Parissa minuutissa jo hengästyi.

Rinnalleveto kannattaa myös opetella, niin voi hetken levätä kuula niin sanotusti räkissä ennen seuraavaa toistoa. Ensin opettelee yhdellä kuulalla ja sitten kahdella, jos on kaksi samankokoista.

Kun kuulan tai kuulat pystyy pitämään mukavasti ja hallitusti räkissä ja yläasennossa, sillä pääsee jo pitkälle.

Kuulatreenistä saa miellyttävän sopivalla tauotuksella kuten vaikka 15/15sek tai 30/30sek työ/lepo.

Treenattu kaveri ostoksilla herättää hiukan huomiota:

https://fb.watch/l1sS5RzwCg/

^ Gauheeta. Melkein tulee pahoinvointi tuota katsellessa.

Rinnalleveto: pikkukuulalla kalautteli ranteeseen, ja iso kuula liian painava, ei noussut rinnalle ollenkaan. https://www.youtube.com/watch?v=bA70nKGPZ1s
Pitäisiköhän tuossa olla litteä kuula, eikä niin kuin mulla pyöreä? Rinnat ainakin ovat pahasti tiellä tuossa harjoitteessa.

Lis. kokeilin rinnallevetoa sillä lailla kuin käsipainon kanssa tehdään, ja se toimi vähän paremmin ainakin pienellä kuulalla. Hauiskääntö samoin.

^ Pyöreä tietysti, litteällä kuulalla ei tee mitään muutenkaan.

Alussa se kolhii rannetta, mutta aika äkkiä sen oppii nappaamaan "kuolleesta kohdasta" eli silloin, kun kuula on just saavuttanut lakipisteensä. Toki rannesuojat kannattaa hankkia.

Räkissä kuulalle pitää hankkia omalle ruumiinrakenteelleen mukava sijainti. Ihannetapauksessa kyynärpää nojaa lantion etureunaan ja kuula tuodaan melko keskelle yhdellä kuulalla tehtäessä. Kyllä lihavat miehet ja rintavat naisetkin kohtalaisen mukavan lepoasennon ajan mittaan oppivat.

Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009645501.htmlKarhut innostuivat parittelemaan Kuusamossa.

Siinä saa kuulat liikettä, pari minuuttia.

Eräs kaverini totesi näppärästi hieman lyhyeksi jäänyttä sessiota kumppanilleen: Kyllä se tarkoituksensa täytti, hyvää teki ja mälli lähti.

Nopea hedelmöittäminen on itse asiassa edullinen ominaisuus lisääntymiskilpailussa. Ei ole olemassakaan sellaista kuin ennenaikainen siemensyöksy, on vain nopeaa suoriutumista, minkä pitäisi olla etu, nykyisessä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Kuuliensa kanssa tantraavat ovat tuhoontuomittuja.

Minun piti kirjoittaa novelli seksiolympialaisista, mutta ei hyödytä enää kun siitä tulikin jo totta.

https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/d2801a7a-f57a-4817-81f3-74cbb7ad152d

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - kesäkuu 09, 2023, 22:13:46
Karhut innostuivat parittelemaan Kuusamossa.

Olisin voinut elää ilman kuvaasi toki.
Nyt treenaan, kun joka aamu kesällä kävelen töihin 2 kilsaa, ja muutenkin käyn lenkillä.
10+ kiloa muuten pois 2-vuoden takaisesta tilasta.

^
En kyllä ihan treenaamisesta puhuisi jonkun parin kilometrin kävelyn kohdalla. Miten tuollaisen matkan muutoin kulkisi kuin kävelle  ;D ;D ;D

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 08, 2023, 16:20:13
^ Gauheeta. Melkein tulee pahoinvointi tuota katsellessa.

Rinnalleveto: pikkukuulalla kalautteli ranteeseen, ja iso kuula liian painava, ei noussut rinnalle ollenkaan. https://www.youtube.com/watch?v=bA70nKGPZ1s
Pitäisiköhän tuossa olla litteä kuula, eikä niin kuin mulla pyöreä? Rinnat ainakin ovat pahasti tiellä tuossa harjoitteessa.

Lis. kokeilin rinnallevetoa sillä lailla kuin käsipainon kanssa tehdään, ja se toimi vähän paremmin ainakin pienellä kuulalla. Hauiskääntö samoin.

Monet liikkeet helpottuvat, kun hankkii isopalloisen niin sanotun kisakuulan. Ne on painosta riippumatta kaikki samankokoisia ja sisältä enemmän tai vähemmän onttoja. Niitä saa mm Torista halvalla.

Kisakuula painaa vähemmän varsinkin rannetta, mutta myös räkkiin asettuu paremmin. Ne on käytännössä syrjäyttäneet valurautakuulat markkinoilla.

Mikä on räkki tässä yhteydessä?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 10, 2023, 18:54:33
Mikä on räkki tässä yhteydessä?

Asento, missä kuulia pidetään rinnalla, rinnallevedon loppuasento. Ei ole ihan sama kuin levytanko rinnalla, vaan hiukan alempana, kyynärpää nojaavat lantion etureunaan.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 10, 2023, 09:30:28
^
En kyllä ihan treenaamisesta puhuisi jonkun parin kilometrin kävelyn kohdalla. Miten tuollaisen matkan muutoin kulkisi kuin kävelle  ;D ;D ;D

Autollahan jotkut kulkee vaikka postilaatikolle...

Voisi määritellä että treenausta on kaikki missä on selkeä tavoite, joka ei välttämättä ole tässä tai nyt. Tai sitten kun sen saavuttaa, asetetaan uusi tavoite. Hyvän mielen liikuntaa sitten kaikki muu, missä vaan naatiskellaan.

Omalla kohdallani KM on tavoitteellista ja kaikki muu pelkkää vaihtelua ja nautintoa. (Ei se nautinto tosin aina sataprossaisena luonnistu, jos nyt menet vaikka järveen ja siellä on niin paljon levää että sieltä noustessasi leuan yli kulkee musta viiva - tämä tullut koettua.)

Myyntiin tulee ensimmäinen laadukas säädettävä kahvakuula:

www.compactfit.com/product/31/saadettava-kisakuula-12-32kg

Laihduin 15 kilsaa parin viime vuoden aikana, se johtui
a) ruokavalion parannuksesta (sipsit tms. pois)
b) alkoholia vähemmän (alkoholi lihottaa)
c) enemmän kasviksia ruokaan (mutta ei lihatonta, vain se lihan suhde kokonaissyömiseen)...
d) hyötyliikunta. Vaikka joskus lenkillä käyn, yleisemmin kävelen töihin ja takaisin 2 kilsaa suuntaansa.

Nyt Toope on 181 cm pitkänä n. 83 kilsainen. Melkein menisin malliksi...!? Oikeasti painoin 100 kilsaa parhaimmillani/pahimmillani.
Läskilorttius on valinta, ei pakko.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 06, 2023, 15:44:56
Kaikki olkapäätason yläpuolelle menevät liikkeet vähän arveluttavat siitä syystä, että toinen olkapää on sökö, ja saattaa alkaa kipuilla sellaisista liikkeistä. Ainakin iso paino varmaankin on liian iso semmoisiin.

Tänään kokeilin yhdellä kädellä pikkupainon viemistä pään ympäri (olkapäävoitelua). Se melkein meni ok, paitsi että sökö olkapää vähän ryppyili. Ympäri vartalon vienti lantion korkeudella alkaa jo sujumaan. Ja vaihtoheilautus pikkukuulalla alkaa olemaan hyvä liike rintarangan jumien avaamiseen.

En sitten ottanut kahvakuulia mökille, kun kamaa oli muutenkin niin paljon. Sen sijaan otin TRX-nauhan, jolla olen rimpuillut jo kolmena päivänä pieniä rupeamia. Ehkä luuhaan paikkakunnan kirpparit läpi (ostaisin kahvakuulia mökille), ja jos löydän myydään palstan Facebookissa.

Sokru kyseli jossain ketjussa millä treenillä saa muhkeat persuslihakset. Tässä jotain osviittaa ehkä:  Kim Kardashianin pepputreeni (https://www.instagram.com/reel/CuPwIWBIPTP/?utm_source=ig_embed&ig_rid=7e3c4339-429c-4f4e-a4c4-d132e61c8ae4).

Tässä pari lyhyttä treeniä

https://www.youtube.com/shorts/WfU23rBKgMY
https://www.youtube.com/shorts/f25JbtIS8cM

Tässä vielä Lydian kanava (https://www.youtube.com/@LydiaMagnoli), josta saattaa löytyä lisääkin. En tutkinut tarkemmin.

Tässä on hyviä kehon ja mielen(?) harjoitteita, joissa ei tule hiki :)

https://www.youtube.com/@taichi_zidong

^Nuo pitää tehdä oikeaoppisesti aamuvarhaisella. Keskellä päivää tulee väkisinkin hiksa näillä säillä.

Fb, Insta ja Tiktok alkoivat syöttää minulle tajuttomia määriä videoita Mike Mentzerin treenisysteemeistä ja pakkohan niitä on kokeilla.

Mentzer oli 70-80-luvun taitteen huippubodari , joka lopetti uransa varhain osittain siksi, että ajautui riitoihin Schwarzeneggerin kanssa. Myöhemmin hän luennoi kehitettyään tiedemies Arthur Jonesin kanssa mullistavan minimaalisen harjoitusohjelman.

Mentzer oli fanaatikko, jonka systeemi jyrkkeni niin, että lopulta treenattiin enää 20 minuuttia viikossa. Menetelmää suositellaan erityisesti ilman dopingia treenaaville, joilla palautuminen on hidasta. Itse Mentzer käytti steroidien lisäksi mm amfetamiinia ja kuoli sydäriin 49-vuotiaana.

Homman perusidea on simppeli: lihasryhmä treenataan vain yhdellä sarjalla. Joskus kahdella, jos sen harjoittaminen vaatii eri liikesuunta. Esimerkiksi rintatreeni on vain supersarja pecdec+ vinopenkkipunnerrus ja alakroppa supersarja reisiojennus+jalkaprässi sekä sarja pohkeille.

Muita erikoistekniikoita käytetään niukasti, mutta tavalliset sarjat vedetään aivan piippuun ja viimeisen toiston negatiivinen vaihe tehdään korostetun hitaasti ja voidaan pysäyttää keskivälille. Koko treeni käsittää noin 5 sarjaa ja vie parikymmentä minuuttia. Mentzer käytti valmennettavillaan mm kolmijakoista ohjelmaa kuuden päivän välein eli 18 päivän kierrolla lihasryhmää kohden, mutta väitti saaneensa loistavia tuloksia myös treenauttamalla koko kroppa 2 kertaa kuussa!

Olen reilun kk kokeillut ja hämmästyin miten puhki itsensä saa muutamalla sarjalla noin tehtynä. Tosiaan mitään rankkaa ei niiden jälkeen tee mieli muutamaan päivään tehdä. Yleensä kannattaa käyttää laitteita vapaiden painojen sijaan, jotta pystyy viemään sarjat hallitusti aivan loppuun eikä loukkaa itseään.

Systeemin huono puoli on se, että koska muutakaan liikuntaa ei saisi paljon tehdä, yleiskunto menee surkeaksi. Sitä ohjetta en ole noudattanut ja sen ja iän takia ei toki ihmeitä tapahdu, mutta jännä kokemus tämäkin.

Tänään iski aivan hirvittävä väsymys. Tunti töitä + kauppareissu tuntui aivan ylivoimaiselta. Koko kroppa kuin junan alle jäänyt.

Tein viime viikolla 2 Mentzerin treeniä aiemman yhden sijaan ja se taisi olla liikaa. En tee tällä viikolla yhtään, niin jaksan vkl taistella mökillä isoa koivua vastaan.

https://m.youtube.com/watch?v=kxtR5EAMElY&pp=ygUZS3JhdiBNYWdhIGdldHRpbmcgdXAga25lZQ%3D%3D

Joskus täällä yritin kuvailla juuri tätä ylösnousua. En muista löytyikö tämä tai vastaava video jo silloin. Mahdollisesti.

Tässä minulla oli pitkään tilanne se etten pystynyt tekemään oikean eli paskemman polveni puolelle ollenkaan. Sitten en pystynyt enää vasemmankaan. Joskus olin pystynyt tekemään niin että oikean puolella ponnistin kädellä lattiasta. En ole ihan varma oliko joskus kuitenkin vaihe että pystyin tekemään molemmin puolin. Saattoi olla.

Jokatapauksessa viime viikolla tein molemmin puolin ilman käsiä. Että niin se vaan vaihtelee noiden polvien kanssa tämä mihin pystyy ja mihin ei.

Pyöräily on hauskaa ja sähköpyöräily erityisen hauskaa. Pyörällä liikkumiselle on myös järkeviä syitä.

Lainaus käyttäjältä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oulu-nousi-talvipyorailyn-maailman-paakaupungiksi-pyoratiet-ovat-aurauksessa-korkeampi-prioriteetti-kuin-ajoradat/8812120– Mutta pitää huomioida myös, että vaikka Suomessa puhutaan pitkien etäisyyksien maasta, 40 prosenttia kaikista autolla tehdyistä matkoista on alle viisi kilometriä pitkiä.

Ojajärvi jatkaa, että puolet autolla kuljetuista työmatkoista on vain 1-2 kilometrin mittaisia.

Vaaralan mukaan Suomessa ollaan historian aikana tehty jopa katastrofaalisia virheitä pyöräliikenteen suunnittelussa.

– On siirretty pyöräliikenne jalankulkijoiden sekaan, ja nyt yritetään päästä siitä irti.

Oulussa on tehty oikeita päätöksiä ja saatu pyöräily arvoonsa. Eräs on pyöräteiden talvikunnossapito. Jos pyörätiet ovat aina lumesta ja sohjosta aurattuja, niin talvellakin voi ajella. Toki se vaatii siitä huolimatta nastarenkaiden hankkimisen. Pakkasia ja paikottaisia veden eri olomuotojen esteitä ei tietenkään koskaan täysin pääse pakoon.

Joku tekstiilimaakari voisi alkaa yhdessä, elektroniikan moniosaajan kanssa, tehdä vakiolämpöhaalaria jossa sisäpuolen lämpötilan saisi vakioitua. Sehän onnistuisi vaikka sekä lämmitykseen että viilennykseen kelpaavilla peltier-elementeillä ja energiaa voisi ottaa sähköpyörän akusta. Asusteen pitäisi olla myös joustava, saumaton ja muodikas. Siihen voisi laittaa myös turvatyynyn, jolloin kypärää ei tarvittaisi. Myös suuntavilkut ja peruutusvalo olisi kätevät. Huippumalli voisi olla myös viiltosuojattu puukkoryöstäjiä vastaan.

Haalarin hinta saattaa ensialkuun nousta koviin lukemiin mutta se ei liene kauhean suuri ongelma, myydäänhän tonnin lenkkareita ja käsilaukkujakin. Budjetoinnissa pitää verrata auton menoihin, jo 10% säästö auton vuosikuluissa mahdollistaa melko fiinin asusteen hankkimisen, vaikka kuuden vuoden maksuajalla, ilman liikkumisen kokonaiskulujen kasvua. Perheen toisen auton voi myös myydä ja ostaa rahoilla eukolle sähköpyörän ja kyseisen haalarin - jos kuosi ei miellytä, voi sen jättää ostamattakin.

Valojen,  navigaattorin tai tietokoneen vaatima energia voitaisiin puvun avulla myös tuottaa itse. Kun lämmöt haalarin sisällä nousevat, elementtien napaisuus vaihdetaan ja sähköa alkaa tulvia.

Lainaus käyttäjältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Peltier-elementtiSeebeck-ilmiön ansiosta Peltier-elementtejä voidaan käyttää sähköntuottajina. Elementti toimii kuten lämpövoimakone, mutta siinä ei ole liikkuvia osia ja se on helpompi pienentää. Peltier-elementti on kuitenkin kalliimpi ja tehottomampi kuin tyypillinen lämpövoimakone.

Peltier-elementtejä käytetään voimalaitoksissa hukkalämmön muuntamiseen sähköksi ja autojen polttoainetehokkuuden lisäämiseen. Lämpösähköisiä generaattoreita käytetään avaruusluotaimissa muuttamaan radioaktiivisten isotooppien hajoamisesta vapautuvaa lämpöenergiaa sähköenergiaksi.

Ihmiskeho tuottaa 116 W istuessaan paikallaan, joka riittää LED-lampun tai kannettavan tietokoneen virtalähteeksi. Lämpösähköisiä generaattoreita käytetään myös sähköstimulaattoreiden (esim. sydämentahdistimien ) ja keinoelinten virtalähteenä.

Jotenkin kesä oli huono tai kiireinen, ei tullut kuin 3000km e-polkupyörän mittariin. Paljon on vielä paikkoja polkematta, ehkä ensi kesänä sitten.

Tein eilen Hack-kyykyssä negatiivisia toistoja eli ylhäältä ylisuuret painot hitaasti jarruttaen alas, painoa pois ja ylös. Ottipas jalkoihin, etureidet on tosiaan arat.

Mutta talvea tekee. Lapissa on hiihdetty jo pitkään ja täälläkin alkaa olla säilö- ja tykkilumilatuja. Talven liikuntaviikko voisi olla vaikka:
-1 lyhyt kova salitreeni
-2 pitempää hyvin kevyttä salia, lähinnä kuntouttavaa keskivartalojumppaa
-2 lyhyttä hiihtolenkkiä, toinen hiljaa ja toinen vauhdikkaampi
-2 sauvailua uimahallille

Tilanteen ja fiiliksen mukaan kevyitä salitreenejä voidaan vaihtaa johonkin muuhun.

Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010028669.htmlVuoden liikunta­lääketieteellisenä tutkimuksena palkittiin tutkimus, jonka mukaan elämä ei taidakaan pidentyä liikkumalla. Kaiken lisäksi kovimmat liikkujat voivat vanheta muita nopeammin.

Tälläkin palstalla voi huomata, että eniten treenaavat ovat myös kremppaisimpia.

^
Joo, tuo on kyllä totta. Minäkin sain olkapääni paranemaan aikaa myöten, kun lopetin treenaamisen :D

Ja itsekin miettinyt että kun 2018 yhtäaikaa ramppasin pitkiä kävelymatkoja, aloitin treenin (jossa lämppärinä mm. kyykyt ja muutenkin tietysti raskasta menoa aiempaan elämääni verrattuna) ja sain sen perkeleellisen pitkään kestäneen polvivaivan mol.puolin, niin ehkä olisi tämä rikko alkanut vähän hitaammin ja himmeämmin ilman sitä räähkäisysumaa. Puhumattakaan fibrosta. Sehän oirehti jo yli 2 t sauna/uintireissulla elokuussa tuona vuonna, mutta roihahti sitten tosissaan ympäri kroppaa polvikipujen kanssa kisaa ottaen.

Keväällä 2019 meni paremmin, kunnes sitten alkoi taas tavanomainen uimakauteni, ja treenit vielä siihen päälle. Saatan toisinaan väittää että kesällä minulla menee paremmin, mutta se nyt on paskapuhetta ja johtuu vaan siitä että kesällä mieli on parempi. Mutta kroppa ei. Keväällä 2020 olin aikas hyvässä kondiksessa - kun oli 2,5 kk koronatauko treeneistä... Lihoin sitten kyllä heti pari kiloa. Keväästä 2021 en muista, mutta heinäkuusta syyskuulle 2021 olin melkeinpä loistavalla kunnossa. Ja minähän tuona vuonna lopetin salilla ravaamisen kesäkuun lopussa. Syyskuussa lähdin sitten painimaan, ja muutaman viikon päästä alkoi paikat prakailla.

Viime vuodesta en muista oliko siinä mitään erityisen hyvää kautta. Jaa, kesällä oli polvet todella vittumaisessa kunnossa. Mikä sitten hellitti elokuussa kun aloitin LDN:n, mutta en tiedä vaikuttiko se lääke lopultakaan polviin. Nivelrikkoon kun sen ei pitäisi auttaa. Kuluva vuosi on ollut vähän semmoinen medium, ettei kauhean pahaa, muttei kauhean hyvääkään menoa. Välillä sattuu, välillä ei.

En pelkää lihomista niin paljoa että treenaisin itseni paskaksi vain välttääkseni painonnousun. Mutta pelkään ikävystymistä ja tylsyyttä. Siksihän harrastan lajia jossa ei ikinä täysin identtisiä treenejä ole eikä tule. Jos nyt joskus on setti sama kuin viimeksi tai joskus aiemmin, niin ainakin on eri ihmiset paikalla, ja tulee erilaisia kombinaatioita pareista ja trioista. Vaikken varsinaisesti ole jännityksen ja jännän ystävä, niin jotenkin sitä on vaan koukuttunut siihen että saa olla oikein adrenaliinipäissään, ja sitten jälkikäteen on "väsynyt mutta onnellinen". Jos ei sattunut jäämään jotain erityistä vitutusta viimeisimmästä treenistä.

Joskus kroppa tarttee silkkaa lepoakin. Makasin viikon flunssassa ja itse asiassa selkä on ollut nyt parempi. Kiropraktikko jankuttaa aina levosta ja ehkä siinäkin on pointtinsa.

Massa-Markolla on selkä paskana:

www.is.fi/urheilu/art-2000010037827.html

Eniten liikkuvat vanhenevat nopeammin kuin muut, kertoo tutkimus (https://www.hs.fi/tiede/art-2000010028669.html) (HS 5.12.2023)
Syyn ja seurauksen suhde saattaa olla toinen kuin on ajateltu.

LainaaKOEHENKILÖILTÄ mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Menetelmällä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.

Havainto voi olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia tapahtuu joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.

JOHTOPÄÄTÖS tutkimusraportissa oli, että syy-yhteys liikunnan ja pitemmän elämän välillä saattaa olla toinen kuin ajatellaan: terveysongelmat estävät ihmisen liikkumista jo pitkään ennen kuin ne tappavat.

Liikunta taas jatkuu kautta elämän, jos ihminen pysyy terveenä.

https://www.youtube.com/watch?v=jLIZF12Ld_s

Otin videolle tämän aamuisen joogani. Kivasti sai lavat auki. Suosittelen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 08, 2023, 00:04:39Eniten liikkuvat vanhenevat nopeammin kuin muut, kertoo tutkimus (https://www.hs.fi/tiede/art-2000010028669.html) (HS 5.12.2023)
Syyn ja seurauksen suhde saattaa olla toinen kuin on ajateltu.

LainaaKOEHENKILÖILTÄ mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Menetelmällä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.

Havainto voi olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia tapahtuu joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.

JOHTOPÄÄTÖS tutkimusraportissa oli, että syy-yhteys liikunnan ja pitemmän elämän välillä saattaa olla toinen kuin ajatellaan: terveysongelmat estävät ihmisen liikkumista jo pitkään ennen kuin ne tappavat.

Liikunta taas jatkuu kautta elämän, jos ihminen pysyy terveenä.

Esimerkki siitä, miten median esittämät tiedeuutiset eivät välttämättä ole tiedettä...!

Olin kuntotestissä. Montako vatsaa, kyykkyä, selkää ja ounnerrusta ehtii minuutissa. Vatsoissa kyynärppät polviin, kyykyissä sormenpää koskevat lattiaan, punnerruksissa halutessa polvet lattiassa tai "miesten tyyliin" ja joku öpaut 20 - 25 cm päätä eli yläkroppaa ylös lattiasta. Jälkimmäisen heitän hatusta sen mielikuvan mukaan minkä ohjaajan ohjeista sain.

Tulokseni:

Vatsat 19
Kyykyt 37
Selät 34
Punnerrukset 42

Ehkä saisin kyykkyjä enemmänkin, jos en olisi tottunut hidastelemaan niiden kanssa. Punnerrukset tein nopeammin kuin koskaan. Selkäliikkeissä, joita vihaan, nousi kintut niin vähän että ei ehkä kelpaisi ihan kaikille. Tehtiin kaksistaan yhden 30+ miehen kanssa kun ohjaaja ohjasi muita. Hänellä oli kyykkytulos parempi kuin minulla. Muut ei.  :P

Testatkaapa 50+ ihmiset omat lukemanne...?

^Miesten vai naisten punnerruksia?

Naisten eli polvet lattiassa.

Aikoinaan KM-treeneissä teimme niin että kymmenen punnerrusta kerrallaan ja huili, taas kymmenen ja huili jne. kunnes pääsimme sataan asti. Sillä kertaa tein vain semmoista nytkytystä että en mennyt lattiaan asti, koska muuten en yksinkertaisesti olisi pysynyt tahdissa mukana. En todellakaan ole mikään Speedy Gonzales. Kyykyt varsinkin teen melko hitaasti ja varovaisesti, kyttään kokoajan tiukasti että polvet ovat jalkaterien kanssa linjassa. Jos huitaisisin kyykyt niin nopeasti kuin suinkin pystyn, tulos olisi varmaan parempi kuin tuo ylläoleva. Mutta 60+ tuttu sanoi että jos tekisi 60 kyykkyä minuutissa, niin sen jälkeen ei tehdäkään sitten enää mitään muuta.

Tässä nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään enkkareita, vaan selvittää minkä verran nyt ylipäätään tekee tällä hetkellä, ja sitten kesää kohti mentäessä tehdään testi uusiksi, että onko se kuntonyrkkeily vaikuttanut kuntoon.

En usko että itsellä mitään erinomaista syöksähdystä ylöspäin tulee tuloksissa, koska onhan noissa tämänhetkisissä kuitenkin taustalla vielä KM:aa, jos se vaikuttaa joulukuulta asti. Ja kuntonyrkkeilytreenejä ollut kuusi tähän mennessä. Aiemmin ryhmässä aloittaneet tekivätkin tietysti testin silloin kun itse aloittivat.

En tiedä mikä on nimeltään sellainen laite jossa on kaksi lätkää joille laitetaan jalat, ja sitä sitten askelletaan paikoillaan. Laitteessa on jokin vastus, niin että sillä kävelyllä ilmeisesti voi vahvistaa jalkojen lihaksia. Nykysalillani on tällainen, ja tulimme siihen tulokseen että voisin käyttää sitä aina kun muut juosta jumputtavat tai hyppäävät narua. Minulle kun ne hyppimiset ja tärähdykset ovat huonompi homma sekä rikon että fibron kannalta.

Onkohan tuollaisesta "askelluslaitteesta" hyötyä vai haittaa? Uhka vai mahdollisuus?

^ Kai toi on joku Stepperin versio.
Jos polvet on paskana, niin kyllähän se säästää niitä. Crosstrainer on toki paljon monipuolisempi ja miellyttävämpi käyttää.

Lähinnä mietityttää kun siinä laitteessa tuntui olevan semmoista pienenpientä sivuttaisliikettä polviin, ja ne eivät aina ole tykänneet siitä. Esim. oikeaoppisesti lyödessähän sitä tulee polviin. Mutta pääasia että en joudu jyskäämään koko kroppani painolla (noin 61,5 kg nykyään), koska sitä nämä kintut ei kyllä montaa kertaa ja pidemmänpäälle kestä.

Silloin harvoin kun saan jonkin kehon liikuttamiseen kohdistuvan oivalluskohtauksen, suren sitä millainen täyspässi olenkaan ollut aiemmin. Mutta pitäisi aina muistaa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En mahda sille mitään, että yhdistelmässä meikäläisen aivot + kehon liikuttaminen on ilmiselvästi jonkin sortin kehitysvammainen piirre. Olen sitä vuosia pohtinut ja siitä kirjoittanut, mutta epäilyttää aina että ihmiset vaan pitävät minua helvetin tyhmänä. Aivan kuten jotkut pitävät helvetin tyhmänä esim. CP-vammaista, vaikka kyseessä voi olla älykäs ihminen, jolla ei vaan keho tottele käskyjä.

Se mitä nyt opin tai uskon oppineeni, liittyy lyömiseen. Aikoinaan kun aloitin Krav Magan, koin että nimenomaan lyöminen on minun juttuni. Nyrkkeilysparri lennätti taivaisiin, vaikka suoraan pystymetsästä siihen paiskattuna en kyllä varmaankaan saanut oikein mitään aikaiseksi (en muista kovin moneen ainakaan osuneeni ennen vuotta 2020). Pidempään harrastaneille tunsin olevani pelkkä vitsi, ja sitten jos oli jotain muita aloittelijoita, nämä eivät ymmärtäneet mitä on ns. kevyellä kontaktilla lyöminen, ja sen vuoksi minulta eräänkin kerran oli ilmat pihalla ja toisella kertaa kärsä punoitti milloin minkin miehen jäljiltä.

Jossain vaiheessa sitten kuitenkin osuin joihinkin vastustajiin, ja kaiketi sen takia kuvittelin että osaan lyödä. Hölönpölön. Nyt kun olen käynyt nyrkkeilijätaustan omaavan ohjaajan vetämissä treeneissä olen saanut vähän paremmin hajua reilun kuukauden sisällä asioihin jotka eivät avautuneet minulle useamman menneen vuoden aikana. Toki aiempi tausta, vaikkakin onnetonkin, auttaa myös siinä missä haittaakin (haitta ollen se, että olen mahdollisesti oppinut vääriä käytäntöjä). Jos täysin tyhjältä pöydältä aloittaisin tässä ja nyt, melko pihalla varmaan olisin.

Oivalluksen paikka koitti siinä kun minulla oli kevyet käsipainot käsissä ja tein suoria lyöntejä ilmaan. Ei tämä eka kerta ollut painojen kanssa painiessa, mutta nyt se sitten jotenkin napsahti kohdilleen, ja sain ohjaajalta kehut että oikein menee. Säkille siirryttyäni olin sitten ihan sekaisin ja ei se oikein mikään hienoin hetki ollut sitten se. Mutta tässä kun eilen pitkästä aikaa jaksoin kotona ripustaa naurettavan 9 kg säkkini oviaukkoon rekkitangosta roikkumaan ja kävin pätkimään lyöntejä, minusta tuntui että olin säilyttänyt sen tuntuman minkä nyt taannoin sain siihen miten liikutaan, kun lyödään.

Ei siinä muuta voi todeta kuin että löysin taas lyömisen ilon. Tuntui että tosissaan pääsin vihdoin viimein siihen juttuun "sisään". Mutta olen melko arka ja vastahakoinen julistamaan että nyt se toimii pysyvästi, kun voi olla että ei kohta taas toimikaan. Ongelmani on se, että minun on kamalan vaikea liikkua oikein sitten kun tehdään nopeasti. Painot käsissä ei voi huitoa aivan hulluna, vaan ne hidastavat liikkeitä. Aivan kuten minusta oli lapsena mahdotonta tajuta jutusta mitään, kun olisi kesken nopean liikkeen pitänyt räpeltää jaloin ne polkupyörän polkimet jotenkin ihmeellisesti taaksepäin, niin yhä putoan kärryiltä kun nopeus otetaan mukaan kuvaan. Tulee sellainen helvetin HÄTÄ HÄTÄ KIIRE KIIRE APUA KÄÄK HÄTÄ HÄTÄ HÄTÄ ja lopuksi että jumalauta mulle riitti (joskaan lapsena en kiroillut). Tällöin joko jätän koko asian sikseen, tai sitten yritän kiertää jonkin ongelmatekijän. Ja se kiertäminenhän on sitten se älyttömin mahdollinen valinta. Koska niin ei voi tehdä. Ei voi jättää kokonaan jarruttamatta sen takia että se on itselle vaikeaa, koska sitten käy hullusti.

Eikä nyrkkeillessä voi kehitellä jotain ihan omituisia omia tapojaan, koska sitten tulee turpaan.

Eihän minusta mitään oikeaa nyrkkeilijää koskaan tule. Mutta jotenkin se on vaan nautinnollista jos kokee että nyt liikutan kehoani oikein.

Jay Cutler treenaa selkää:

www.facebook.com/share/p/4Nq6V7bmBTX7bLf2/

Laaja liike- ja otevalikoima.

Todella laadukas säädettävä kahvakuula:

www.facebook.com/share/v/2jXZ3qfgMHyVtUh9/

Tuollainen kun olisi aikoinaan ollut, olisin säästänyt melkoisen summan rahaa. Nyt on turhaan yli 20 kuulaa.

En olisi kuvasta tunnistanut tätä naista. Kävin silloin ennen koronaa samalla salilla. Miehensä tunsin vähän paremmin, mutta Satun kanssakin tuli aina joskus muutama sana vaihdettua. On nämä kisakuntoisena ihan eri näköisiä kuin tavallisena päivänä salilla. Vaikka tuli silloinkin kyllä välillä tunne, että kuka ei kuulu joukkoon  :-\

(https://img.ilcdn.fi/6sR94RMqVegh0Pc5g4uou3WTiLU=/full-fit-in/2048x0/img-s3.ilcdn.fi/27a9a083907ce1f6f6bcdf315ccc892c124a5f1a0d8ce52aaabee6e9f6e6c1ee.jpg)

Ilman rusketusrasvoja kuva on aika paljon vähemmän viehättävä.

^ Onko hän 50 v, kun tuolla ylemmässä kuvassa sellainen numero komeilee? (Minulla on paha tapa vertailla itseäni ikäisiini naisiin, joskin tietty 50 alkaa olemaan jo "ulottumattomissani" - öpaut plus miinus kaksi tai kolme vuotta oma ikäni, ja sellaisiin vertaan aina kun osuu lehdissä tai muualla vastaan.)

Äh, se 50 taitaa olla jonkun tapahtuman luku?

^
1989 syntynyt, joten ei kannata verrata :)

Kehonrakennuksessa taitaa tosin myös vanhemmat ihmiset saada hyviä tuloksia, kun lihasten erottuvuus kai lisääntyy vanhemmite? Tosin krempatkin lisääntyvät, mikä voi heikentää kykyä treenata.

Mutta ei kuulosta itsetuntoa ylläpitävältä verrata itseään huippu-urheilijaan, joka lisäksi urheilee ja kilpailee aivan toisessa lajissa. Ei kannata kadehtia esim. isoja tai erottuvia lihaksia, jos itse ei treenaa kuntosalilla sellaisella painotuksella. (Tai no, en tiedä, treenataanko erottuvuutta erikseen, ehkä se "shredded look" aikaansaadaan vain alhaisen rasvaprosentin avulla.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 07, 2024, 13:20:33Kehonrakennuksessa taitaa tosin myös vanhemmat ihmiset saada hyviä tuloksia, kun lihasten erottuvuus kai lisääntyy vanhemmite? Tosin krempatkin lisääntyvät, mikä voi heikentää kykyä treenata.

Albert Beckles oli huipun tuntumassa vielä kuusikymppisenä ja Mr Olympian voitti muutama vuosi sitten 43v kaveri, joka tosin kuoli pian sen jälkeen.

Koska kaikki ammattilaisbodarit douppaavat rajusti, ikääntymisen vaikutus ei ole niin selvä kuin vähän puhtaammissa lajeissa, mutta toki siinäkin seinä tulee vastaan jossain vaiheessa.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 07, 2024, 12:10:27^
1989 syntynyt, joten ei kannata verrata :)

Ohhoh. Sanotaan nyt sitten vaikka näin että hyvät hampaat, muuten tykkään enemmän omasta kehostani.  8)  Toki ok kasvot myös, mutta muuten ilmeisesti minun silmääni tuollaiset lihakset vanhentavat ihmistä.

"Luonnontilassa", jos niin nyt voi sanoa, eli salilla normaalioloissa silloin, kun keho ei ole kisaa vartena kuivatettu, niin hän on ihan sievä ainakin minun silmin katsottuna ja jopa ikäistään nuoremman näköinenkin. Mielikuvat on kylläkin, mitä tästä nyt tulee, kolmen? vuoden takaa vai kahden?

Olen viimeaikoina nähnyt mm. Instassa niin erinomaisessa kondiksessa olevia kuusi- ja seitsenkymppisiä miehiä, nimenomaan lihaksikkaita, että sikäli ei tietty ihme jos minulla menee helposti iän kanssa arvuutteluksi kun lihaksia esitellään.

Tullut myös tapailtua miestä jonka viisikymppinen kroppa oli kuin selkeästi nuoremmalla, ja yksi 60 v täyttänyt tuttuni näyttää nelikymppiseltä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 07, 2024, 21:31:01Olen viimeaikoina nähnyt mm. Instassa niin erinomaisessa kondiksessa olevia kuusi- ja seitsenkymppisiä miehiä, nimenomaan lihaksikkaita,

Instan vanhat kaapit käyttävät vähintään lääkärin määräämää hormonikorvaushoitoa, mutta useimmat douppaavat omatoimisesti. Toki joukossa voi olla joku geneettinen luomuihmekin.

Myös tuloksia liioitellaan. 70-luvun huippubodari Robby Robinson väittää edelleen 73v ottavansa etukyykyssä 20x500 paunaa. Ottaakohan sitä kukaan maailmassa?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 07, 2024, 15:56:26Ohhoh. Sanotaan nyt sitten vaikka näin että hyvät hampaat, muuten tykkään enemmän omasta kehostani.  8)  Toki ok kasvot myös, mutta muuten ilmeisesti minun silmääni tuollaiset lihakset vanhentavat ihmistä.

Tuossa naisessa pistää silmään alakroppa, joka on luomuksi tavattoman massiivinen ja hiukan epäsuhteessa yläosastoon. Tulee mieleen Tom Platz, mutta lajihan ei ole bodaus vaan fitness.

Satun pakarat on ollut vielä tänäänkin uutisena.

https://www.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/a/8dda1fea-b763-407a-8702-8d94b095af06

(https://img.ilcdn.fi/PZiGSn0eRTwQ4_q33QG2MoJeNcg=/full-fit-in/920x0/img-s3.ilcdn.fi/7f1ef75236ff109210e045e251c4f718126949498ea89646da0f3284c3aaf3a4.jpg)
Näin Satu Takamaan fysiikka on kehittynyt kahdeksan vuoden aikana. Ensimmäinen kuva on otettu 2016, toinen 2024. TOMI TAKAMAA

Tämähän olisi kova juttu pepun ja takareisien treenaukseen ja osansa tulisi myös vatsallekin. Ainoa paha, että tuolla ajellessa kyllä erottuisi porukoista ja olisi satunnaisesti ohi kulkevan foorumilaisen tunnistettavissa :D

(https://www.kuvaton.com/kuvei/pumppauspyora.gif)

Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 19, 2023, 15:04:29Talven liikuntaviikko voisi olla vaikka:
-1 lyhyt kova salitreeni
-2 pitempää hyvin kevyttä salia, lähinnä kuntouttavaa keskivartalojumppaa
-2 lyhyttä hiihtolenkkiä, toinen hiljaa ja toinen vauhdikkaampi
-2 sauvailua uimahallille

Tilanteen ja fiiliksen mukaan kevyitä salitreenejä voidaan vaihtaa johonkin muuhun.

Suunnitelma toteutui ja sikälikin, että  nuo kevyet salitreenit jäivät kerran viikoon eri syistä.

Lihasmassaa on saattanut tulla aavistuksen lisää. Voimasta vaikea sanoa, kun olen tehnyt enemmän laiteharjoittelua ja selkäkipu on estänyt monet levytankoliikkeet.

"The Quadfather" omaa edelleen lihaksikkaat jalat:

www.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/a/20eee9c6-a9c7-48da-928c-635445b204a4

Tom Platz oli melkoinen friikki aikoina, jolloin bodareitten jalat olivat yläkroppaan verrattuna hernekeppejä. Mutta yhtään suurta voittoa ei tullut, koska hänellä oli epäsuhta toiseen suuntaan.

Artikkelissa puhutaan määräharjoittelusta, mutta Platz sanoo treenanneensa huippuaikanaan jalat vain 2xkk. Toki ne olivat laadullisesti ja määrällisesti aivan kamalia treenejä.

Platzin oma kehonpaino on merkitty väärin, sotkettu kilot ja paunat.