Voisi ajatella joskus niin, että todellinen työ, siinä kun tarvetta ilmenee, ei ole koskaan sellaista, josta saa palkkaa.
Mitä siis on palkkaan sidottu työ? Mitä se tarkoittaa? Mitä se voi maksimissaan olla, aikaansaavuutensa puolesta?
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 08:21:09
Mitä siis on palkkaan sidottu työ?
Onko työ sidottu palkkaan vai palkka työhön?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 19, 2019, 08:35:08
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 08:21:09
Mitä siis on palkkaan sidottu työ?
Onko työ sidottu palkkaan vai palkka työhön?
Ei kukaan maksa palkkaa siitä, että kohta ryhdyn taas kerran imuroimaan :)
Voisin kyllä maksaa siitä palkkaa jollekin, jos olisin niin huonokuntoinen etten itse siihen pysty.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 09:06:12
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 19, 2019, 08:35:08
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 08:21:09
Mitä siis on palkkaan sidottu työ?
Onko työ sidottu palkkaan vai palkka työhön?
Ei kukaan maksa palkkaa siitä, että kohta ryhdyn taas kerran imuroimaan :)
Voisin kyllä maksaa siitä palkkaa jollekin, jos olisin niin huonokuntoinen etten itse siihen pysty.
Lupasin omalle jälkikasvulleni kympin siitä, että imuroisi asuntoni. Imurointiin menee aikaa noin 40 minuuttia. Ei kelvannut kymppi. Lumitöistä lupasin 20 euroa. Ei kelvannut sekään.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 08:21:09
Voisi ajatella joskus niin, että todellinen työ, siinä kun tarvetta ilmenee, ei ole koskaan sellaista, josta saa palkkaa.
Mitä siis on palkkaan sidottu työ? Mitä se tarkoittaa? Mitä se voi maksimissaan olla, aikaansaavuutensa puolesta?
Eikö rahan idea perustu juuri todelliseen työhön, eli että saadaan maailmaan todelliselle työlle jokin konkreettinen, mitattavissa oleva vastike, jotta vaihdantatalous onnistuu? Eli kun teet todellista työtä, saat palkkaa, jotta voit vaihtaa "antisi" johonkin toiseen asiaan. Tietysti moni tärkeä asia pyörii hyväntekeväisyydellä silti.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 08:21:09
Voisi ajatella joskus niin, että todellinen työ, siinä kun tarvetta ilmenee, ei ole koskaan sellaista, josta saa palkkaa.
Mitä siis on palkkaan sidottu työ? Mitä se tarkoittaa? Mitä se voi maksimissaan olla, aikaansaavuutensa puolesta?
Jos näin, niin koskaan ei voi tehdä todellista työtä kovinkaan paljon. Nimittäin valtaosa ajasta kuluu elannon hankkimiseen ja vain pieneltä osin pystyy käyttämään tunteja todelliseen työhön. Itse ajattelen, että palkka on tekijä, joka parhaimmillaan mahdollistaa sen, että voi panostaa aikaansa siihen työhön. Siis jos onnistuu saamaan palkkaa (tai jotain muuta rahallista korvausta tai tuottoa) tehdessään "todellista työtä".
Sitten toinen aspekti asiassa on se, että tehdessään "todellista työtä", se luultavasti sisältää vaiheita tai osioita, jotka ovat välttämättömiä mutta eivät itse työn ydintä. Ennemminkin jotain, joka vain väistämättä on tehtävä, jotta se ydin mahdollistuu. Jos imurointi ajatellaan todelliseksi työksi, niin siiihen on pakko sisällyttää vaikkapa tavaroiden siirtelyä imurin tieltä, imurin esiin ottaminen, pölypussin vaihtaminen ja suodattimien puhdistaminen ja imurin laittaminen pois työn jälkeen. Tai sähkölaksun maksaminen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 19, 2019, 09:13:01
Lupasin omalle jälkikasvulleni kympin siitä, että imuroisi asuntoni. Imurointiin menee aikaa noin 40 minuuttia. Ei kelvannut kymppi. Lumitöistä lupasin 20 euroa. Ei kelvannut sekään.
Viimeksi, kun katsoin kotisiivousta tekevien firmojen hintoja, niin tavallinen viikkosiivous maksoi 35 - 45 euroa tunti. Otanta ei ollut laaja.
Kymppi alle tunnin työstä on ihan hyvä hinta, jos jälki on riittävän hyvä. On sitten ihan toinen juttu, pitääkö kotitöistä maksaa jälkikasvulle vai ei. Itse en maksanut mistään kotitöistä, sillä pidän sitä elämään kuuluvana osana, joka vaan pitää tehdä, jotta olisi viihtyisämpää. Siksi en myöskään käytä siivousfirmaa siitä huolimatta, että en erityisemmin pidä siivoamisesta :)
Todellnen työ on sitä, että maataan kotona sängyssä, syljeskellään kattoon ja pohditaan kaikenlaista tärkeää ja tarpeellista.
Itse esimerkiksi tänä aamuna herätessäni pohdin, kun palkalliseen työhön täytyy vasta maanantaina taas ryhtyä, että alkaisiko harrastamaan takaperin hiihtoa. Tässä lajissa varusteet olisivat muutoin samat kuin normaalissakin hiihdossa, mutta suksen siteet asennetaisiin väärinpäin ja hiihtäjällä olisi tällöin kasvot tulosuuntaan. Sinänsä laji voisi olla haasteellinen varsinkin jyrkissä alamäissä, mutta toisaalta näyttävääkin.
Paljon muutakin pohdin, mutta en mä niistä kehtaa kertoa.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 19, 2019, 09:59:46
Todellnen työ on sitä, että maataan kotona sängyssä, syljeskellään kattoon ja pohditaan kaikenlaista tärkeää ja tarpeellista.
Mutta jos haluaisit taata itsellesi mahdollisimman laajan mahdollisuuden harjoittaa tätä todellista työtä, sinun pitäisi esim. pystyä kirjoittamaan työn tuloksista sellaisia kirjoja, joiden tuloilla saisit elämiseesi ja sängyssä makaamiseesi tarvittavat tulot. Silloin se elannon hankkiminen olisi aika lähellä todellista työtäsi ja tuo työ olisi jollain tavalla elannon tarjoavaa. Toinen vaihtoehto on tehdä jotain tehokkaasti elantoa tuottavaa, jotta siihen todelliseen työhön (josta rahaa ei saa) jää riittävästi aikaa. Kuitenkin molemmissa malleissa joudut myös tekemään jotakin muutakin kuin tuota todellista työtä. On vähän makuasia, mikä versio tuntuu itselle mielekkäimmältä.
Tietenkin riittävä peritty omaisuus, jonka tuotoilla voi todellisen työnsä rahoittaa, pääsee asiaa ajattelemasta. Tällainen vaihtoehto on vain tarjolla aika harvoille.
[quoet]Itse esimerkiksi tänä aamuna herätessäni pohdin, kun palkalliseen työhön täytyy vasta maanantaina taas ryhtyä, että alkaisiko harrastamaan takaperin hiihtoa. Tässä lajissa varusteet olisivat muutoin samat kuin normaalissakin hiihdossa, mutta suksen siteet asennetaisiin väärinpäin ja hiihtäjällä olisi tällöin kasvot tulosuuntaan. Sinänsä laji voisi olla haasteellinen varsinkin jyrkissä alamäissä, mutta toisaalta näyttävääkin.
Paljon muutakin pohdin, mutta en mä niistä kehtaa kertoa.
[/quote]
Helpommalla pääset, kun ryhdyt vain harrastamaan talaperin kävelyä. Säästyt suksien muokkaamiselta. Kulmakorvaoja saat nostateltua silläkin tavalla.
Ei takaperin kävelyssä ole mitään hohdokasta, uniikkia tai raskasta palkatonta pohdintatyötä vaativaa. Takaperin kävelijöitä näkee jo nyt esimerkiksi ravintoloiden sulkemisaikaan niiden edustoilla.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 19, 2019, 09:59:46
Todellnen työ on sitä, että maataan kotona sängyssä, syljeskellään kattoon ja pohditaan kaikenlaista tärkeää ja tarpeellista.
Maailman vanhimman ammatin harjoittaminen kotoa käsin lienee aika lähellä tuota työtä.
Kattoonsylkemistyö ns todellisena:
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 10:10:23Mutta jos haluaisit taata itsellesi mahdollisimman laajan mahdollisuuden harjoittaa tätä todellista työtä, sinun pitäisi esim. pystyä kirjoittamaan työn tuloksista sellaisia kirjoja, joiden tuloilla saisit elämiseesi ja sängyssä makaamiseesi tarvittavat tulot. Silloin se elannon hankkiminen olisi aika lähellä todellista työtäsi ja tuo työ olisi jollain tavalla elannon tarjoavaa. Toinen vaihtoehto on tehdä jotain tehokkaasti elantoa tuottavaa, jotta siihen todelliseen työhön (josta rahaa ei saa) jää riittävästi aikaa.
Entä jos se elantojuttu on kuitenkin se pääjuttu? Eikö niukkuus ja siitä puhuminen vallitsevana ole sitä, että elanto on suurin ongelma? NStun oikeasti.
Onko välttämättömyydessä pysyminen se ongelma, jota kannattaa ehdottomasti ylläpitää?
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 19, 2019, 11:05:31Ei takaperin kävelyssä ole mitään hohdokasta, uniikkia tai raskasta palkatonta pohdintatyötä vaativaa. Takaperin kävelijöitä näkee jo nyt esimerkiksi ravintoloiden sulkemisaikaan niiden edustoilla.
On hyvää jumppaa. Aktivoi elimistöä aivan omalla tavalla.
Tällaista harrastusta tulisi ehkä suosia, sillä luo edellytyksiä muuhun, ja joissakin tapauksissa tehokkaasti ja taloudellisesti.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 19, 2019, 08:35:08
Onko työ sidottu palkkaan vai palkka työhön?
Omat toimet ei vaadi välttämättä sitä, että toimista saa palkkaa. Joitain omia toimia voi tehdä tarvittaessa, vaikka palkkaa ei saisi.
Yhteistötoimellisempiakin joskus tarvitaan, ja osa näihin kuuluvista toimista ei vaadi palkkasidontaa, eli voi toimia jotenkin vapaasti. Tässä on sidoksellisuus aika paljon isompaa, mm verotuksen ja muun yhteiskuntaorganisaation suhteen. Esim harrastusmahdollisuuksia viedään pitkälti parempiin suojiin, siinä kun vain kaupallistettavissa, ja myös ilman tätä motiivia.
Toiminnalle on kyllä esteytystä jonkin verran. Osa ei näihin törmää.
Osalle rakenne on esteytystä, osan se saa apajatunnelmiin. Kun apajilla riittävästi porukkaa, on vaikea ajatella rakenteista toisin, kun kerran toimii niin sujuvasti, tietty esteellisyys, joka voi olla kaiken ehdoksi kääntyvä.
Elannossa käydään, kuka missäkin roolissa. Haavi auki, tietysti, itse kullakin. Mustaa huumoria, tosin tästäkin vinkkelistä kannattaa joskus tarkastella.
Se osuus toimista, jota mielessäni aloituksessa hain, on tosiaan jotain ylimääräistä, ei-sovittua, ja jonka asialla ei ole valtuutettuja.
Kun ei kerran saantia kuin yleishyvän ilmenemisen kautta, niin motivaatiokato on aika luonteva äkätä, ja voi tapahtua jopa vaistomaisesti.
Ajatuksellisesti tällainen käsittely voi olla ihan arvokasta. Siinä kun puhutaan valmiin kahminnasta, voisi puhua sen poiminnasta, joka on saatu aikaan.
Kun itse tekee duunin d1, resurssein r1, niin aikaansaannokset a1 ovat aika selkeitä monesti, jos on duunaamassa jotain tavaitteellista t1, ja ilman sitäkin voi epäsuorasti joutua vasten tekemäänsä vaikutusta, v1.
Kun on yhteisö y1, ja kansalainen yk1, ja kansalainen yk1 tekee duunin yd1, resurssein r1 ja yr1, niin mitä voi silloin olla se ya1, kun tavoite on ollut yt1, kansalaisen vinkkelistä, ja epäsuora vaikutusta pukkaa, muodossa yv1, kun lisäksi kansalaisen tavoitteen olisi tullut joidenkin mielessä olla toista, yleisesti ottaen näitä: yt[2..n], eikä toiminnan epäsuorat ilmenemät juuri saisi olla luokkaa yv1, vaan ehkä toivotaan vaikutuksia yv[2..m], jos ylipäätään ilmenee, puhumattakaan, että ei saataisi kansalaiselta yk1 aikaansaannoksia niitä the aikaansaannoksia: ya[2..x]?
Vähänkö pienimuotoinen analyysin pohja?
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 11:50:55
Osalle rakenne on esteytystä, osan se saa apajatunnelmiin. Kun apajilla riittävästi porukkaa, on vaikea ajatella rakenteista toisin, kun kerran toimii niin sujuvasti, tietty esteellisyys, joka voi olla kaiken ehdoksi kääntyvä.
Elannossa käydään, kuka missäkin roolissa. Haavi auki, tietysti, itse kullakin. Mustaa huumoria, tosin tästäkin vinkkelistä kannattaa joskus tarkastella.
Se osuus toimista, jota mielessäni aloituksessa hain, on tosiaan jotain ylimääräistä, ei-sovittua, ja jonka asialla ei ole valtuutettuja.
Kun ei kerran saantia kuin yleishyvän ilmenemisen kautta, niin motivaatiokato on aika luonteva äkätä, ja voi tapahtua jopa vaistomaisesti.
Ajatuksellisesti tällainen käsittely voi olla ihan arvokasta. Siinä kun puhutaan valmiin kahminnasta, voisi puhua sen poiminnasta, joka on saatu aikaan.
Kun itse tekee duunin d1, resurssein r1, niin aikaansaannokset a1 ovat aika selkeitä monesti, jos on duunaamassa jotain tavaitteellista t1, ja ilman sitäkin voi epäsuorasti joutua vasten tekemäänsä vaikutusta, v1.
Kun on yhteisö y1, ja kansalainen yk1, ja kansalainen yk1 tekee duunin yd1, resurssein r1 ja yr1, niin mitä voi silloin olla se ya1, kun tavoite on ollut yt1, kansalaisen vinkkelistä, ja epäsuora vaikutusta pukkaa, muodossa yv1, kun lisäksi kansalaisen tavoitteen olisi tullut joidenkin mielessä olla toista, yleisesti ottaen näitä: yt[2..n], eikä toiminnan epäsuorat ilmenemät juuri saisi olla luokkaa yv1, vaan ehkä toivotaan vaikutuksia yv[2..m], jos ylipäätään ilmenee, puhumattakaan, että ei saataisi kansalaiselta yk1 aikaansaannoksia niitä the aikaansaannoksia: ya[2..x]?
Vähänkö pienimuotoinen analyysin pohja?
Whaat? ::)
(https://888-s3.s3.eu-central-1.amazonaws.com/kepadatbazis/970ad29f775937e60a4037939c33e57acc893c9c/829e3828e37dd4f0fbb531555ad7ff0e11f8fe04.gif)
Lainaus käyttäjältä: Steppu - tammikuu 19, 2019, 12:32:39Whaat? ::)
Siinä oli osallistumisen teoriaa, tai senkaltaista.
Yksinkertaistetusti aiheen voi muotoilla niin, että kun toimijana on useampi kuin itse, niin kuinka toimintaan laitetaan resursseja, ja mitä tuloksena saa, itse kukin.
Kun toimijana on isompi väki, kuten vaikka yhteiskunnan kansalaiset, niin asia menee vaikeammaksi. Ainakin vaikeus tulee enemmän mieleen, kuin jos tekisi itse jotain tavoitteellista, ja saavuttaa siinä jotain riittävää, tai sitten ei.
Käytännössä tekemisen vaikeus ei näy ihmisillä sen selvittämisessä, miten voisi toimia. Toiminnan järjestely vaatii paljon enemmän, joten huomiota tulisi antaa tälle samassa suhteessa.
Demokraattinen yhteiskunta ei ole hallinnon, rakentamisen, vaikuttamisen, ... eikä ylläpidon suhteen sellainen, jossa voi tehdä summittaisesti mitä vain, tai lähteä odottamaan summittaisesti mitä vain, johonkin perusteenoloiseen vedoten.
Kuvioiden haasteellisuus huomioiden, voisi ajatella, että edellinen juttu alkaa haukata liikaa erilaista vaikeutta. Tuli mielee Sepen kysymys siitä, että pitäisikö adminille jättää jotkin asiat, ja tavallisten jäsenten keskittyä rauhassa muuhun.
Varmasti noin, jonkin asian suhteen, kuten bannien, tai lopettamisen tapauksessa, jne. Näitä lienee, tapauksesta riippuen paljonkin.
Asian voi toisaalta joiltain osin nähdä myös päinvastaisesti.
Ylläpidon tietty siivu voi kuulu foorumeilla esim adminille. Tietty osa ylläpidosta voisi olla enemmän jäsenten juttu. Siis näin perin. En uskaltanut vastata ihan näin, mutta adminina käytännössä odotin vähän tätä.
Siinä on aito peruste kansalaisaktivismille. Puolustaa sitä hyvää, mitä eletään. On hajautettua puolustusta, jossa on mahdollista ehkä saavuttaa aivan toisen mittaluokan luontevuus, käytännön teho, ja kestävyys.
Siinä missä kansalaiset taistelevat erilaisuutta vastaan, ja tuskailevat energian kanavoinnissaan, niin töitä voi oikeasti olla paljonkin, tosin maksamispuolesta en lähde kirjoittamaan nyt mitään. Jotkin asiat voivat olla hyvin helppoja, jos perinteet ovat vieneet kohden luontevuutta.
Ideana on helppouden metsästys, ja vaihtoehtona on vaikka erilainen byrokraattisuus, jossa tarvitaan ulkoistettua päätäntää, esim tekoälysovelmin. Vaaroista kun puhutaan, niin voi tehdä jotain, ettei riskejä tarvitse niin paljoa kohdata.
Talouskaan ei ole miten helppoa vain. Siinä kun tulisi elää, niin on vielä elämisen vaikeutus oletuksena. Pöhkö odotus. Vaikeutta on, mutta ei mistä sattu tarvitse sitä tehdä, kun elämä tuo niitä muutenkin eteen.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 19, 2019, 11:05:31
Ei takaperin kävelyssä ole mitään hohdokasta, uniikkia tai raskasta palkatonta pohdintatyötä vaativaa. Takaperin kävelijöitä näkee jo nyt esimerkiksi ravintoloiden sulkemisaikaan niiden edustoilla.
KOkeile tehdä sitä pidempään. Muutama askel ei riitä. Muutama kymmenen kilometriä.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 11:10:07
Kattoonsylkemistyö ns todellisena:
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 10:10:23Mutta jos haluaisit taata itsellesi mahdollisimman laajan mahdollisuuden harjoittaa tätä todellista työtä, sinun pitäisi esim. pystyä kirjoittamaan työn tuloksista sellaisia kirjoja, joiden tuloilla saisit elämiseesi ja sängyssä makaamiseesi tarvittavat tulot. Silloin se elannon hankkiminen olisi aika lähellä todellista työtäsi ja tuo työ olisi jollain tavalla elannon tarjoavaa. Toinen vaihtoehto on tehdä jotain tehokkaasti elantoa tuottavaa, jotta siihen todelliseen työhön (josta rahaa ei saa) jää riittävästi aikaa.
Entä jos se elantojuttu on kuitenkin se pääjuttu? Eikö niukkuus ja siitä puhuminen vallitsevana ole sitä, että elanto on suurin ongelma? NStun oikeasti.
Onko välttämättömyydessä pysyminen se ongelma, jota kannattaa ehdottomasti ylläpitää?
No tässä nyt esitettiin väite, ettei palkkatyö ole todellista työtä. Mikä siis on pääjutun ja todellisen työn ero?
Väitteeni on, että yhteiskunnat ovat ajautumaa. Yhteiskunnat elävät ajautumataloutta. Siitä vinkkelistä lähti miettimiseni.
Ajautumat sopivina on mitä parhaita. Ajoittain tulee käytyä koota, ja kasata sitä, mitä tuntuu olevan tarve.
Ajautumat kertovat kaikkivaltiaasta uhriudesta. Tämä ei asiantilana ole kiva. Joka tunnustaa uhriutensa, isosa myllyssä, niin voi ehkä lähteä ajattelemaan vaihtoehtoisia, ja paluuta vieläkin vanhmpaan, jne.
Elinvoimaisuus ei ole pelkässä sopeutumisssa. Sen voi ottaa extremenä, ja kun tietoisesti, niin vielä parempi.
Vai miten voi kuvailla ihmisten asennetta kokonaisuuteen, ja siinä olemiseen? Jokainen heittää jotain palloja toisille? Mikä on kuvaus?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 16:24:29
No tässä nyt esitettiin väite, ettei palkkatyö ole todellista työtä. Mikä siis on pääjutun ja todellisen työn ero?
Yksinomaisena arvona on aika ... ei-mitään. Mitä siinä palkallakaan enää tekee.
Ei kaikki voi ihan näin päätyä ajattelemaan.
Kun entistä suurempi osa haetaan talouden piiriin, tavalla tai toisella, niin teemana tämä on ihan jutun arvoinen. Missä mennään parhaillaan.
Työnkuvat ovat aikamoisessa murroksessa muutenkin, ellei synny romahdusta, joka palauttaa perinteisempiin.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 16:31:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 16:24:29
No tässä nyt esitettiin väite, ettei palkkatyö ole todellista työtä. Mikä siis on pääjutun ja todellisen työn ero?
Yksinomaisena arvona on aika ... ei-mitään. Mitä siinä palkallakaan enää tekee.
Ei kaikki voi ihan näin päätyä ajattelemaan.
Kun entistä suurempi osa haetaan talouden piiriin, tavalla tai toisella, niin teemana tämä on ihan jutun arvoinen. Missä mennään parhaillaan.
Työnkuvat ovat aikamoisessa murroksessa muutenkin, ellei synny romahdusta, joka palauttaa perinteisempiin.
Aika tulee arvoksi, koska jos haluaa pysyä elossa, täytyy jollain tapaa saada elanto jostakin. Yleensä tämä vaatii aikansa uhraamista sen elannon hankkimiseen. Tyypillistä on saada aikansa uhraamosesta palkkaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 16:24:29
No tässä nyt esitettiin väite, ettei palkkatyö ole todellista työtä. Mikä siis on pääjutun ja todellisen työn ero?
Ihan ok-kysymys, tosin en ole miettinyt tuota, heh.
Käytäntö kertoo, että tekemisen suhde on tärkeä. Palkkatyö on useimmiten rutiinia, pusertamista ja jonkin mallin soveltamista, vaikka enemmän meneessä ajassa näin. Muu on enemmän hakemista ja jalostamista, mikä se toimikenttä onkin, molemmissa.
Jos ei saisi tehdä konkreettista yhtään, jotain yksinkertaista, niin olisi aika sääli. Myös näin perin.
Nykyinen työelämä vaatii entistä enemmän pelkän rutiinin sijaan hakemista, koska moni rutiinijuttu on voitu koneistaa, ja koneistaminen jatkuu yhä enemmän, ja rutiini alkaa taloudessa olla yhä vähempiarvoista, vaikka (automaattisen älykkään) sijoittelukeinottelun rinnalla, jos varallisuutta arvioidaan.
Jos työteko menee enemmän hakemiseksi ja taiteiluksi, selkeästi hyvälläkin alueella, niin tällaisen mittaamiset ovat vaikeita. Jalosta voi koitua paljon hankalaa, ja päinvastoin, jonain konkretisoitumana. Kulunut aika voi kertoa paljon toimivuudesta, ja tuhosta. Fiksuilta näyttävät jutut voivat ajastaan maksaa maltaita, ja vähäpätöiset tulla arvokkaiksi. Etenkin jos läpinäkyvyys on samalla sumutasoa, totuudenjälkeisellä ajalla.
Tuloskytkentäisyys tekemiseen menee vaikeammaksi. Näin näyttäs. Miten sitten palkita tässä tilanteessa jotenkin osuvasti.
Mitä on toisaalta, kun hienovaraisemmat jutut sidotaan elämän perustarpeisiin vankasti? Jos vaikeammassa tilanteessa yritetään tehdä jotain selkeäksi koettua laatujuttua, niin mikä on tällaisen tekemispohja, ja miten se ohjaa sopivamman hakemista. Ehkä tehdään tällaisen sijaan killeriä, jopa uhan alla.
Tai jos kaikki on tosi kivasti, miten suuntautuu tekeminen tästä käsin, kun mitään erityisempää ei juuri tarvitse tehdä, vaikka osalla perusjutut ovat ongelma. Menee aika kahteen kerrokseen tekemiset, ja vielä yhden katon periaate jos tuodaan, niin siitä sitten ropisee turhemmat ulommas.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 16:37:20
Aika tulee arvoksi, koska jos haluaa pysyä elossa, täytyy jollain tapaa saada elanto jostakin. Yleensä tämä vaatii aikansa uhraamista sen elannon hankkimiseen. Tyypillistä on saada aikansa uhraamosesta palkkaa.
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Hyvä ehdotus / ajatus. Ei taida vain olla todellisuutta.
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Vai miten voidaan hinnoitella toisen vapaa-aika kalliimmaksi kuin toisen, jos palkassa ei olisi mitään työhön liittyviä tuottavauus- ja vastuukertoimia?
Niin, niin, pohdiskelu jatkukoon.
Minustakin tekemisen työ suhteutettuna tekemisen työn tuottavuuteen kansantaloudellisesti voi olla ristiriidassa sen kanssa, että miten yksilöön kohdistuvat odotukset ovat tuottavuuden tulosten jakamisessa ristiriitaisia siinä asiassa, että kuinka voidaan nähdä joillekin osaisille jakoasioissa tulevan enemmän hedelmiä kuin taas toisille ?
Yksinkertaistan asian näin: en puhu nyt Jani Toivolan taxiajeluista, vaan kiteytytän asian tuollaiseen ns. Juhamaiseen tyyliin:
- Nykyinen työelämä vaatii yhä enemmän ja enemmän, jopa entistä enemmän pelkän rutiinin sijaan monenlaista noukkimista, hakemista, siksi että asioita ei ole voitu jatkuvasti vain laittaa automaation piikkiin. Se on sen takia haastavaa, mutta myös kiintoisaa ja osin myös ylevää yksilön kohdalla.
Emme me voi saada robotteja hoitamaan kaikkia asioitamme, vaikka kuinkakin korkealla on digitaalinen tasomme.
Useat ihmiselämän perinteiset tehtävät hoidetaan nykyään kuitenkin koneellisesti ja koneistaminen jatkuu ja jatkuu.
Minullekin on tullut mieleen jopa sellainen Ahaa-elämys, voisinko itse kehittää jonkinlaisen robotin mukaani marjametsälle ?
Miksi ei ? Marjanpoimijan robotti voisi olla vaikka vaeltajan selässä oleva, hihnoilla kiinni oleva laitteisto, sieltä sitten pitkillä ottimillaan noukkiva monisorminen etärobotti.
Se keräisi kantajansa vasuun tuota pikaa kilokaupalla metsän antimia
.....
Perinteisen vanhanaikaisen työnteon sijaan itsekin peräänkuulutan innovaatioita, aivan niin kuin Juhakin.
Jos työnteko menee enemmän pelkäksi hakemiseksi ja taiteiluksi, niin selkeästi hyvälläkin alueella, niin tällaisen mittaamiset ovat hyvin vaikeita. Siksi halua uudistua itsekin automaatioita käyttäen se on tätä päivää.
Konkretisoituna näen asian niin, että:
- Fiksuilta näyttävät jutut voivat ajastaan olla omakustanteisia, mutta tuovat myöhemmin valtavan omaisuuden vähäpätöisten kanssa, jotka kuitenkin ovat saattaneet tulla arvokkaiksi.[ /b]
Etenkin jos läpinäkyvyys tuottavuuteen ei estä pelkän sumutason pohjalukemien saivartelua.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 17:19:33
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Vai miten voidaan hinnoitella toisen vapaa-aika kalliimmaksi kuin toisen, jos palkassa ei olisi mitään työhön liittyviä tuottavauus- ja vastuukertoimia?
No tietenkin sen mukaan, kuinka todellisesta työstä joutuu kukin luopumaan palkkansa ansaitsemisen ajaksi. Ai kukako sen arvioi? Työntekijä ihan ite.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 17:19:33
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Ääni on kuin Hipin mutta jutut kuin SAK:n.
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 18:18:49
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 17:19:33
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Ääni on kuin Hipin mutta jutut kuin SAK:n.
Noup!
Noin esitettynä viestini näyttää väitelauseelta. Omaa huolimattomuuttani jäi kysymysmerkki tai muu ihmettelyn ilmaus pois.
Se tuli vasta tässä toisella rivillä:
"Vai miten voidaan hinnoitella toisen vapaa-aika kalliimmaksi kuin toisen, jos palkassa ei olisi mitään työhön liittyviä tuottavauus- ja vastuukertoimia?"
Kaikki nämä vuodet olen kuvitellut myyneeni osaamistani työnantajalleni. Onko minua nyt puijattu?
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 18:42:13
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 18:18:49
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 17:19:33
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Ääni on kuin Hipin mutta jutut kuin SAK:n.
Noup!
Noin esitettynä viestini näyttää väitelauseelta. Omaa huolimattomuuttani jäi kysymysmerkki tai muu ihmettelyn ilmaus pois.
Se tuli vasta tässä toisella rivillä:
"Vai miten voidaan hinnoitella toisen vapaa-aika kalliimmaksi kuin toisen, jos palkassa ei olisi mitään työhön liittyviä tuottavauus- ja vastuukertoimia?"
Kaikki nämä vuodet olen kuvitellut myyneeni osaamistani työnantajalleni. Onko minua nyt puijattu?
Meillä on sellainen hassu käytäntö, että työtä tehdään täysiä päiviä. Mutta oikeastaanhan palkkaerot tarkoittavat sitä, kuinka paljon ammatillinen osaaminen kasvattaa ajankäytön tehoa jossain hommassa. Vois se niinkin mennä, että tehokkaasti aikaansa töissä käyttävät (tuottavat) saisivat enemmän vapaa-aikaa vastineeksi. yllensä näin ei käy, vaan he vaihtavat tuon enemmän vapaa-ajan (joka on korvaus työajan tehoista) suurempaan palkkaan. Mutta JOS tyytyisivät siihen vaatimattomampaan elntasoon, niin saisivat pienemmällä työmäärällä enemmän vapaa-aikaa. Syynä tähän se, etä työnantaja saa heidän työstään tuottavuutta enemmän suhteessa ostamaansa työajan määrään.
Eli - palkkaerot ja ammattitaidon voi muuttaa ajaksi yhtä lailla kuin rahaksikin.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 18:42:13
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 18:18:49
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 17:19:33
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Jos se olisi korvaus vain vapaa-ajasta, niin silloinhan kaikkien tuntipalkka pitäisi olla sama.
Ääni on kuin Hipin mutta jutut kuin SAK:n.
Noup!
Noin esitettynä viestini näyttää väitelauseelta. Omaa huolimattomuuttani jäi kysymysmerkki tai muu ihmettelyn ilmaus pois.
Se tuli vasta tässä toisella rivillä:
"Vai miten voidaan hinnoitella toisen vapaa-aika kalliimmaksi kuin toisen, jos palkassa ei olisi mitään työhön liittyviä tuottavauus- ja vastuukertoimia?"
Kaikki nämä vuodet olen kuvitellut myyneeni osaamistani työnantajalleni. Onko minua nyt puijattu?
En ollut tosissani. Sorry. Lainasin SAK:n viitetaustalaiselta kuulemani herjan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 19:19:22
Meillä on sellainen hassu käytäntö, että työtä tehdään täysiä päiviä. Mutta oikeastaanhan palkkaerot tarkoittavat sitä, kuinka paljon ammatillinen osaaminen kasvattaa ajankäytön tehoa jossain hommassa. Vois se niinkin mennä, että tehokkaasti aikaansa töissä käyttävät (tuottavat) saisivat enemmän vapaa-aikaa vastineeksi. yllensä näin ei käy, vaan he vaihtavat tuon enemmän vapaa-ajan (joka on korvaus työajan tehoista) suurempaan palkkaan. Mutta JOS tyytyisivät siihen vaatimattomampaan elntasoon, niin saisivat pienemmällä työmäärällä enemmän vapaa-aikaa. Syynä tähän se, etä työnantaja saa heidän työstään tuottavuutta enemmän suhteessa ostamaansa työajan määrään.
Eli - palkkaerot ja ammattitaidon voi muuttaa ajaksi yhtä lailla kuin rahaksikin.
Tähän teemaan ei pitäisi enää puuttua mutta kun niin tekee mieli...
Safiirin sanoma pätee pitkälle. Työelämä on joillakin kuitenkin sellaista että aikataulut sitovat pitkälle - projekteissa varsinkin. Ja vaikkei ole projektiin sidottu on sidottu kokouksiin ja neuvotteluihin. Vapaa-ajan järjestäminen ei vaan onnistu.
Vapaa-ajan ja palkanlisän keskinäinen vaihdettavuus on toivetta vain. Kumpaakaan ei ole olemassa.
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 19:39:09
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 19, 2019, 19:19:22
Meillä on sellainen hassu käytäntö, että työtä tehdään täysiä päiviä. Mutta oikeastaanhan palkkaerot tarkoittavat sitä, kuinka paljon ammatillinen osaaminen kasvattaa ajankäytön tehoa jossain hommassa. Vois se niinkin mennä, että tehokkaasti aikaansa töissä käyttävät (tuottavat) saisivat enemmän vapaa-aikaa vastineeksi. yllensä näin ei käy, vaan he vaihtavat tuon enemmän vapaa-ajan (joka on korvaus työajan tehoista) suurempaan palkkaan. Mutta JOS tyytyisivät siihen vaatimattomampaan elntasoon, niin saisivat pienemmällä työmäärällä enemmän vapaa-aikaa. Syynä tähän se, etä työnantaja saa heidän työstään tuottavuutta enemmän suhteessa ostamaansa työajan määrään.
Eli - palkkaerot ja ammattitaidon voi muuttaa ajaksi yhtä lailla kuin rahaksikin.
Tähän teemaan ei pitäisi enää puuttua mutta kun niin tekee mieli...
Safiirin sanoma pätee pitkälle. Työelämä on joillakin kuitenkin sellaista että aikataulut sitovat pitkälle - projekteissa varsinkin. Ja vaikkei ole projektiin sidottu on sidottu kokouksiin ja neuvotteluihin. Vapaa-ajan järjestäminen ei vaan onnistu.
Vapaa-ajan ja palkanlisän keskinäinen vaihdettavuus on toivetta vain. Kumpaakaan ei ole olemassa.
Juuri siksi ajattelen itse, että pitäisi pyrkiä siihen, että se työaika on suurimmaksi osaksi toimintana jotain, jota haluaisi tehdä muutoinkin (siis jollain tapaa itselle kiinnostavaa ja palkitsevaa). Tällöin siitä maksettava palkka on oikeastaan mahdollistaja sille, että saa tehdä työtään. Toinen vaihtoehto on se, että työ on niin vähän omia resursseja vievää, että se mahdollistaa kiinnostavine asioiden tekemisen jäljelle jäävällä vapaa-ajalla (tai ehkä jopa työtä tehdessä, jos se tarjoaa mahdollisuuden ajatuksissaan tehdä sitä, mikä kiinnostaa).
Näistä ensimmäinen selittää, miksi ns. kutsumusaloilla on myös oltava ansiomahdollisuus. Muutoin joutuu luopumaan tuosta kutsumuksesta hankkiakseen elannon muuta työtä tekemällä.
Todellisuudessahan palkat määräytyvät hyvin pitkälle historiallis-poliittisesti, eikä niillä ole kuin hyvin hentoinen yhteys tuottavuuteen. Erityisesti vallitsevan "tasa-painon" muuttaminen on lähes mahdotonta.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 19, 2019, 16:53:37
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 19, 2019, 16:49:35
Palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta.
Hyvä ehdotus / ajatus. Ei taida vain olla todellisuutta.
Toisaalta ehdotus voi olla huono, jopa satapeestä. Jos aikaa tärvää, niin voi olla tekemättä mitään. Nykyisilläkin työpaikoilla voi olla tällä tavalla "tehokas".
Jos menetetty aika ei välttämättä liity tulokseen, eikä toisaalta vähäinenkään aika, jos ihminen luistaa tekemisesti, tmvaa, niin voi kuvitella, miten vaikeaa on tekeminen liittää tuloksentekoon, kun tulos itsessäään voi olla kyseenalaine, riippumatta siitä, onko joku valmis tulosta ostamaan, vai ei.
Viimeinen kohtakin edellisessä on heikko lenkki, vaikka näin ei ole tapana ajatella. Kyseessä voi olla se heikoin lenkki siinä, mitä ovat tuloksenteon vaikutukset.
Jonkin verran nämä ovat uskonasioita. Uskovaisuudella pärjääkin hyvin, ja sen kertoo keskustelutapa myös. Uskonasioista ei tulisi oikein kiistellä, menee vanha sananlasku.
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Uskonasioista muuten se vielä, että tietyt teemat ovat vaikeita foorumeilla. On paljon kokemusta faktisen käsittely puutteesta, tietyissä yhteyksissä, eikä tässä merkkaa se, onko foorumi vieras, vai oma.
Omat tutut asiat ovat vähän uskonasioihin verrattava aihealue. Aika selkeä juttu, mutta tästä huomaa, että lähilöydöksiä voi joskus olla hyvin vaikea tehdä. Nyt tuli kirjoitettua edellinen, vaikka kirjoitellut yli kymmenen vuotta foorumeille.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Olisipa näin. Ja vaikka on, tai usein voi olla, etenkin järkevällä yrityksepitäjällä, niin asia ei ole kovin valoisasti esillä.
Minusta idea on hyvä juttu. Viikon hyvä idea vaikka.
Taas mennään siihen heikoimpaan lenkkiin, eli mikä on työnantajan kontribuutio, kun kontribuoi noita monenlaisia yhteen, eri työntekijöiltä, jne, ja toimittaa jotain. Tämä on ehkä tärkein työelämän kysymys.
Mitenhän tuo tärkeys työelämässä on vaihtunut aikojen saatossa? Onko jotain kuvausta olemassa?
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Palkan vertaaminen vapaa aikaan on tietysti vain työntekijän, palkollisen, näkökulma - se vaihtoehto ansiotyölle. Työnantaja vertaa maksamaansa palkkaa työntekijän työn tuloksiin.
PS.
Ketjun otsikko on surkea.
AV.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Läppänä minä tuota sanontaa olen pitänyt. Yleensä sen vain olen kuullu muodossa "... vaatimatonta korvausta ...."
Meidän firmassa arvioidaan vuosittain kehityskeskustelussa aika monta osa-aluetta viisiporaisella asteikolla, jotta miten hyvin kullakin alueella on menestynyt kuluneen vuoden aikana. Keskimmäinen on "odotuksen mukainen" ja siitä sitten oikealle tai vasemmalle joko ylittää odotukset tai alittaa.
Arviolla on suora vaikutus maksettuun palkkaan. Paremmasta työstä (laadukas lopputuote) parempaa palkkaa, mikä minusta on aika reilu käytäntö :)
Minä olen aina kokenut myyväni osaamistani, en pelkkää läsnäoloa työpaikalla sen sijaan että viettäisin joutilasta vapaa-aikaa.
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 21, 2019, 10:57:54
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Palkan vertaaminen vapaa aikaan on tietysti vain työntekijän, palkollisen, näkökulma - se vaihtoehto ansiotyölle. Työnantaja vertaa maksamaansa palkkaa työntekijän työn tuloksiin.
No näin sitä itsekin kelailin, mutta työntekijän näkökulma on siinä mielessä vähän hankalampi kuin työnantajan, että siinä ei ole samanlaista tapaa mitata arvoa. En minä esimerkiksi sinänsä koe vapaa-aikaani minkään erityisen arvoiseksi. Enkä koe, että tämä transaktio tapahtuisi myymällä vapaa-aikaa, vaan myymällä työtä. Edelleen siis ajattelen tätä vain hauskaksi sanonnaksi vaikka mitään kosketusta todellisuuteen.
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 21, 2019, 10:57:54
PS.
Ketjun otsikko on surkea.
Tiedän.
Tämä onkin yleisketju, johon voi heittää ajatuksia, ovatpä tärkeitä tai ei. Tarkoitus oli tämä.
Etuna monipuolisuus, ja käsittelyjen kattavuus, myös käsittelytyylejä myöten.
Oma näkemykseni on, että käsittely voi lukkiuttaa hyvin monipuolisesti. Taitavat käsittelyt, ja sen mahdollisuudet, ovat paljon kontekstisidonnaisia.
Voi varmistaa paljon laatua, mutta rakenteet estää liikaa. Toinen floppi on, jos rakenteellisuutta ei vaadita, niin menee heittelyksi.
Rakenteettomassa odotustilanteessa voi kuitenkin ilmetä vahvojakin rakenteita, tai pyrkimystä tähän. Vastaavaa (laajennusta) ei voi ilmetä vakavassa paikassa, vaikka tarpeen.
Siinä varmaan nirppisidean heikkous, sanallistettuna.
L: ()
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 21, 2019, 11:11:01
Tämä onkin yleisketju, johon voi heittää ajatuksia, ovatpä tärkeitä tai ei. Tarkoitus oli tämä.
Etuna monipuolisuus, ja käsittelyjen kattavuus, myös käsittelytyylejä myöten.
....
Tämä on oikein hyvä alue tällaiselle avoinaiselle kelailulle, joka kuitenkin halutaan pitää julkisesti luettavana.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 21, 2019, 11:03:11
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Läppänä minä tuota sanontaa olen pitänyt. Yleensä sen vain olen kuullu muodossa "... vaatimatonta korvausta ...."
Läppähän se on, otetaan samalla kantaa tehdyn työn merkittävyyteen. Kunhan tuhraataan kun kerran siitä maksetaan.
Samaan vakavuuden asteeseen kuuluu "minä olen tekevinäni työtä ja yhtiö on maksavinaan palkkaa."
Ja vielä "on niin kiire että mitään ei ehdi tehdä kunnolla mutta kaiken ehtii tehdä kahteen kertaan".
Vapaa-aikahan se vasta turhaa on ellei suorataan olematonta. Jos aikaa käyttää vaikka lepoon, niin eihän se ole vapaata vaan kohdennettua. Tai no ... jos vain pähkäilee mitä tekisi eikä saa valituksi ...
Vaiko niin vapaata ettei toisilla ole nokan koputtamista tekipä vaikka mitä ja olisi mahdollista tehdä vaikka mitä - jumaliksiko näitä kaikkivoipia nimitetään
Olen tekevinäni työtä ja työn antaja on maksavinaan palkkaa.
Entäs työeläke. Se on viivästettyä palkanmaksua. Tai vakuutukorvausta, kun eläkettä saa pidempään jos elää pidempään
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
No on siinä sellainen pohja, että aika monella palkka jollain tavalla on sidottu työaikaan. Toki joillakin myös työsuoritteeseen. TUntipalkka, kuukausipalkka jne. viittaavat jo nimikkeellään nimenomaan työssä vietettyyn aikaan. Useimmissa sopimuksissa sitten tuo työaika tuottaa sekä palkkaa että sillä voi "ansaita" vapaata, lomaa. Jos viettää aikaansa työssä, ei voi viettää aikaansa vapaasti ja miten huvittaa.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 11:06:24
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 21, 2019, 10:57:54
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
Palkan vertaaminen vapaa aikaan on tietysti vain työntekijän, palkollisen, näkökulma - se vaihtoehto ansiotyölle. Työnantaja vertaa maksamaansa palkkaa työntekijän työn tuloksiin.
No näin sitä itsekin kelailin, mutta työntekijän näkökulma on siinä mielessä vähän hankalampi kuin työnantajan, että siinä ei ole samanlaista tapaa mitata arvoa. En minä esimerkiksi sinänsä koe vapaa-aikaani minkään erityisen arvoiseksi. Enkä koe, että tämä transaktio tapahtuisi myymällä vapaa-aikaa, vaan myymällä työtä. Edelleen siis ajattelen tätä vain hauskaksi sanonnaksi vaikka mitään kosketusta todellisuuteen.
Toisaalta pelkkä jonkun tehtävän tekeminen ei aina työnantajalle riitä. Syystä tai toisesta on halu nimenomaan määritellä se, milloin ja missä pitää olla niitä työsuorituksia tekemässä. Joissakin töissä paikalla oleminen korostuu (vaikkapa vahtimestari, puhelinvaihde), toisissa työsuoritusten tekeminen. Joissakin ne yhdistyvät (opettaja, jonka on tärkeää olla paikalla ja hoitaa opetus). Nykyään paikalla olon sijaan saattaa painottua tavoitettavissa oleminen.
OIkeus ns. vapaa-aikaan muuttuu yllättävän tärkeäksi vaikkapa silloin, kun silläkin ajalla on erilaisia velvoitteita. Vaikkapa omien lasten hoitaminen. Työajan tarkka määrittely on joskus tärkeä suoja sitä vastaan, ettei syystä tai toisesta hitaasti etenevä (tai määrällisesti ylimitoitettu) työ estä sen muun elämän velvollisuuksien hoitamista. Ettei vaikkapa joudu jatkamaan työpäiväänsä ennakoimattomasti ja järjestämään lapsilleen ulkopuolisen hoitajan lennosta, kun töiden tekeminen on viivästynyt tietoteknisten ongelmien takia. Jos työ määriteltäisiin vain tehtävien hoitamisena, ei olisi oikeutta vedota työajan täyttymiseen.
Oman alani työehtosopimuksessa on joitakin palkkaan kuuluvia hommia määritelty vain tehtävinä. Tuossa on haittapuolena se, että yleisluontoinen maininta saattaa toimintamallien muuttuessa johtaa hallitsemattomaan työmäärän lisäykseen ja uusiin työtehtäviin, koska ne päällisin puolin ovat mainittuihin tehtäviin kuuluvia. Mutta silti niille voidaan asettaa uusia vaatimuksia, jotka muuttavat työmäärää huomattavasti. Työnantaja kun saa määritellä aika vapaasti, miten tehtävä pitää tehdä ja mitä se pitää sisällään. Hyvää tuollaisessa mallissa on se, että pätevä, kokenut ja osaava työntekijä saattaa osata hommansa niin hyvin, ettei siihen kulu kuin pieni osa siitä ajasta, jonka kokemattomampi joutuu siihen uhraamaan. Siten kokemus ja osaaminen ja tehokkuus koituvat myös työntekijän omaksi eduksi, vaikka toki työnantajakin niistä hyötyy. Varsinkin jos palkankorotusta ei ole näköpiirissä kokemuksenkaan myötä, on varsin kohtuullista, että työntekijä saa itse nauttia tehokkuutensa tuotoksista.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 22, 2019, 07:37:35
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 10:44:49
Eikös tuo "palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta" ole vain joku sanonta, eikä mikään kirjaimellinen määritelmä. Edelleenkin työnantaja maksaa siitä työstä tai tuotteesta jonka kuvittelee saavansa. Ei sitä muu kiinnosta.
No on siinä sellainen pohja, että aika monella palkka jollain tavalla on sidottu työaikaan. Toki joillakin myös työsuoritteeseen. TUntipalkka, kuukausipalkka jne. viittaavat jo nimikkeellään nimenomaan työssä vietettyyn aikaan. Useimmissa sopimuksissa sitten tuo työaika tuottaa sekä palkkaa että sillä voi "ansaita" vapaata, lomaa. Jos viettää aikaansa työssä, ei voi viettää aikaansa vapaasti ja miten huvittaa.
Sanonta se vain siitä huolimatta on ja tuskin tosissaan koskaan esitetty. On minullakin työaikaan sidottu sopimus, mutta eipä sille ole mitään vaihtoehtoja. Useimmissa työpaikoissa ei ole mahdollista määrittää työtä oikeastaan millään muulla tavalla kuin "7,5 tuntia päivässä työnantajan osoittamia tehtäviä". Tietysti siinä vaiheessa kun työpaikasta neuvotellaan, haluataan päästä yhteisymmärrykseen työtehtävistä työsuhteen alussa. Siinä vaiheessa kun on ollut vaikkapa 20 vuotta talossa, sillä neuvottelulla ei tee mitään koska työnantajan osoittamat (ja käytännössä myös työntekijän kanssa jatkuvasti neuvottelemat) tehtävät ovat muuttuneet sataan kertaan.
Minulle siis se työtehtävä jonka myyn on olla käytettävissä 7,5 tuntia päivässä kaikenlaiseen, joka elää koko ajan. Korvaukseksi siitä saan rahaa. Työnantaja sitten jatkuvasti arvioi, että miten tämä homma oikein hoitunut ja mitä uutta pitäisi ottaa huomioon, yleensä ottaen kerran vuodessa kehityskeskustelun muodossa. Eikä se ole mitään sanelua, vaan aika tasaväkistä vuoropuhelua. Luulen, että suuri osa työsuhteista on nykyään tällaisia. Ne on sidottu aikaan, koska se on kätevää.
Keskimäärin 7,5 tuntia päivässä. Liukuva työaika antaa tuossakin liikkumavaraa, joka kyllä useimmin tarkoittaa sitä, että tehdään ylitöitä, oka korvataan vain vapaa-ajalla. Itselläni taitaa olla yli 200 tuntia työaikapankissa odottamassa pitämistä.
Meidän firmassa vain osa työajankäytöstä on sidottu paikkaan, koska on tarjottu, suorastaan tyrkytetty, etätyömahdollisuuden käyttöä max. parina päivänä viikossa. Meille valmistui jokunen aika sitten uudet toimitilat, jonka työpisteiden määrä on laskettu vain (muistaakseni) noin 65-70%:n läsnäololle. Kenelläkään ei ole enää omaa nimettyä työpistettä, vaan kamat on joka aamu otettava kaapista ja telakoitava johonkin työpiseteeseen avotilassa joka aamu uudelleen. Miksihän jäin vapaaehtoisesti vanhaan toimitilaan, jossa on oma huone :)
Palaverit käydään netin kautta luureilla ja jaetulla työpöydällä ja näin etäpäivää tekevätkin ovat paikalla tarvittaessa, jos ei piuhat pätki.
En ole myöskään etätyötä valinnut vaikka työmatkaan menee päivittän lähes tunti suuntaansa. Siinä olen niin vanhakantainen, etten halua sekottaa työaikaa ja vapaa-aikaa keskenään siitäkään huolimatta, että nautin työstäni.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 22, 2019, 08:54:49
Keskimäärin 7,5 tuntia päivässä.
Taitaa tosiaan olla viikotasolla määritetty minullakin, ja jotainhan sinne paperiin on pakko laittaa. Käytännössä ei meilläkään kukaan tunteja laske, ja lopulta kukaan ei pääse vielä toistaiseksi pään sisään, että kuinka suuri osuus siitä ajasta on sitten tehokasta työtä jne. Minulle vielä etätyöläisenä työaika on muutenkin vähän erikoinen käsite. Teen käytännössä aina työtä, ja sitten toisaalta jos on hiljaista, en tee paljon mitään. Kaikki on yhtä suurta sekamelskaa, mutta kaikkeen tottuu. Ilmassa roikkuu jokin epämääräinen suoritus, johon sitten työntantaja toistaiseksi on ollut hyvinkin tyytyväinen. Toisaalta minä olen jo seniori, joten työhön kuuluu myös ihan aidosti vain olla olemassa. Ja sitten jos kakka lentää tuulettimeen, minut saatetaan raapia esiin sedimentistä korjaamaan tilanne, joskus jopa lomilta ;D
Asiantuntijatehtävissä, ylempänä toimihenkilönä ja johtotehtävissä on melkoisen turhaa laskea tunteja. Matka-aika on pois vapaa-ajasta mutta ei ole työaikaa - se ei ole mitään aikaa.
Kun juna lähtee klo 06 ja takaisin kotona on klo 21.00 on kyseessä 7.5 tunnin työpäivä.
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 22, 2019, 10:35:42
Asiantuntijatehtävissä, ylempänä toimihenkilönä ja johtotehtävissä on melkoisen turhaa laskea tunteja. Matka-aika on pois vapaa-ajasta mutta ei ole työaikaa - se ei ole mitään aikaa.
Kun juna lähtee klo 06 ja takaisin kotona on klo 21.00 on kyseessä 7.5 tunnin työpäivä.
Matka-ajan suhteen totta, jos työnantaja haluaa lakia noin tulkita, työajan suhteen ei-totta.
TYÖAIKALAKI KOSKEE MYÖS YLEMPIÄ TOIMIHENKILÖITÄ.
Työntekijän koulutustasolla tai kuulumisella johonkin henkilöstöryhmään, kuten esimerkiksi ylempiin toimihenkilöihin ei ole merkitystä lain soveltumisen kannalta.
http://www.tyoaikaan.fi/artikkelit/tyoaikalaki-koskee-myos-ylempia-toimihenkiloita
(http://www.tyoaikaan.fi/artikkelit/tyoaikalaki-koskee-myos-ylempia-toimihenkiloita)
On tosin yleinen virheluulo, että asema jotenkin poistaisi työnantajalta velvollisuudet ylitöihin nähden. Sitten ollaan hämmästyneitä, kun saadaan sakkoja työoikeudessa liiallisten ylitöiden teettämisestä, ts. siitä, että ei ole huolehdittu, että työntekijöillä asemastaan riippumatta ei pauku yli esim vuositasolla tehdyt tunnit.
Käytäntö tietysti on muuta, mutta periaatteessa työnantaja on velvollinen jollakin tavalla seuraamaan työntekijöidensä tekemiä tunteja ja huolehtimaan, että ylitöitä ei tehdä liikaa. Liukuva työaika ei muuta tätä velvollisuutta mitenkään, sillä työnantaja on velvollinen seuraamaan, että kertyneitä liukumia myös käytetään, eli niitä "liukumatunteja" ei tosiaan saa olla mitään 250, ellei sitten kyse ole aikapankista - jossa siinäkin on tietyt rajat, joita ei saa ylittää, en muista, paljonko ja missä ajassa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Jaska - tammikuu 22, 2019, 01:56:30Vapaa-aikahan se vasta turhaa on ellei suorataan olematonta. Jos aikaa käyttää vaikka lepoon, niin eihän se ole vapaata vaan kohdennettua.
Sama koskee vapaatyötäkin. Se ei aina edes jää nollaan, tuloksiltaan.
Vapaa-aikakin voi mennä miinukselle, jos sen takia jää jotain tarpeellista tekemättä.
Miinustaa voi myös aktiivisesti, ja tietysti kasaan saa ehkä enemmän.
On näissä puolensa, oikeasti.
Lainaus käyttäjältä: Jaska - tammikuu 22, 2019, 01:56:30
Vapaa-aikahan se vasta turhaa on ellei suorataan olematonta. Jos aikaa käyttää vaikka lepoon, niin eihän se ole vapaata vaan kohdennettua. Tai no ... jos vain pähkäilee mitä tekisi eikä saa valituksi ...
Vaiko niin vapaata ettei toisilla ole nokan koputtamista tekipä vaikka mitä ja olisi mahdollista tehdä vaikka mitä - jumaliksiko näitä kaikkivoipia nimitetään
Olen tekevinäni työtä ja työn antaja on maksavinaan palkkaa.
Entäs työeläke. Se on viivästettyä palkanmaksua. Tai vakuutukorvausta, kun eläkettä saa pidempään jos elää pidempään
Vapaus on vapaalla vain vapaata työnantajan asettamista työtehtävistä. Ikävä kyllä elämästä saa vapaata vasta kuolemassa. Elämään kuuluu monenkinlaista pakkoa, joista pakko nukkua ja levätä on vain yksi. Tekemisillä on seurauksensa, vaikkei kukaan olisikaan pomona niitä asettamassa. Vaikka voitkin karttaa vaikkapa terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoa, niin vapautta sellaisen valinnan seurauksista et saa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 22, 2019, 11:14:04
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 22, 2019, 10:35:42
Asiantuntijatehtävissä, ylempänä toimihenkilönä ja johtotehtävissä on melkoisen turhaa laskea tunteja. Matka-aika on pois vapaa-ajasta mutta ei ole työaikaa - se ei ole mitään aikaa.
Kun juna lähtee klo 06 ja takaisin kotona on klo 21.00 on kyseessä 7.5 tunnin työpäivä.
Matka-ajan suhteen totta, jos työnantaja haluaa lakia noin tulkita, työajan suhteen ei-totta.
T: Xante
Voinee olla noin, väitteeni perustui omaan työaikaani melko kauan sitten.
työaikalakia ei sovelleta jos työn sisältönä on johtaa yritystä tai sen itsenäistä osaa.Tarvittaessa tulkinta siitä milloin johtaa yrityksen itsenäistä osaa venyy; tulosyksiköitä on pieniäkn.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 23, 2019, 07:39:24Vapaus on vapaalla vain vapaata työnantajan asettamista työtehtävistä. Ikävä kyllä elämästä saa vapaata vasta kuolemassa. Elämään kuuluu monenkinlaista pakkoa, joista pakko nukkua ja levätä on vain yksi. Tekemisillä on seurauksensa, vaikkei kukaan olisikaan pomona niitä asettamassa.
Eilen luin kirjassa vuoden 2018 uutuuskirjaa vastuusta. Luin alkuun jonkin verran, vajaa puoli tuntia. Tuntui, että asia meni turhan vaikeaselkoiseksi pitkällä pyörittelyllä.
Vastuu voi olla käytännössä vaikeaa, mutta jos teoreettisestikin tekee siitä jo kompleksiikkaa. Mikä on tällaisen ihmisen vastuu?
Eri asia, jos problematisoi asioita tutkailumielessä, avaa ja purkaa, jotta voisi ehkä jatkossa löytää kivan jutun, mitä on saumaton soveltaakkin, eli josta mallista on oikeasti apua, käytännössä. Silloin on hyvä vetää vaikka mitä käppyrää ja vaihtoehtorakennelmaa. Tulisi vain mainita, tai käydä jotenkin selväksi.
Minusta vastuu on aika selkeää, jos siihen viitattua tulisi luonnehtia.
On hyvää ja toimivaa, ja siitä voi tietää ja olla tietoinen, tai hyvää ja toimivaa voi jotenkin aavistaa. Tällaisen seuraaminen on tärkeää, koska siinä toteutuu se, mitä tarvitaan. Arvelukin on jotain, ja jos jonkin ei toimi, arvelun seuraaminen korostuu sitä mukaa.
Vastuu on lyhyesti sitä, että seuraa sitä, minkä tietää hyväksi itselle, ja muille.
Isompaa monimutkaistusta asiaan ei tarvita. Mikä sitten on hyvää ja mikä sovellettavaa, jotta hyvä toteutuu, on vaikeampi. Perusidea ei ole vaikea, eikä siitä saa tehdä vaikeaa.
Yksioikoinen, konkreettisempi malli hyvästä, ja sen vaalimisesta sellaisen-kaltaisesti, on tässä ehkä hankalinta. On hyviä ilmeisenä, ja helposti keskenään jaettavia.
Eilisestä illasta tulee mieleen vaikka Pentti Linkola. Hyvää on sopiva väkimäärä, jotta on kestävää olla, tai jos hän ei tähän kapealaisuuteen käy, niin erehdysvaara on olemassa.
Väkimäärä sopivana voi olla merkki tasapainosta, mutta ylikansoitus ei ole sen ongelmallisempi, jos ajattelee, että ongelma on ollut jo aiemmin samana. On vain ajan kysymys, että ongelma näkyy, ja jos nopeasmmin, ehkä jopa parempi.
Ongelmahaaroja valikoituu aina madolliseksi, ja jos niitä seurataan paljon, on seurauksena vaikka liikaa ihmisiä.
Kaikesta voi duunata ongelman. Jos ongelman ilmeneneminen on tehtyä, niin varmasti on se hankaluus. Sen tulee ollakin sitä. Näin voisi asian kääntää.
Samoin jos öljy loppuu ja energiansaanti vaikeutuu. Kun on rakennettu öljylle, niin on itsetehtyä, ja jos jotenkin koetusta pakosta, niin sitten, mutta onko pakkoa pidettävä kuinka kauan yllä?
Rakentamisen fiksuus näkyy jossain vaiheessa, tai jopa sen hankalampi kompensointi ja pimitys, oli tietoista tai tiedostamatonta, ja aina molempia, kun ryhmä rakentuu molemmista.
Pohdiskelen joskus sitä, olisiko Suomi voinut välttää joutumasta toiseen maailmansotaan, ja alakysymyksenä sitä, olisiko Suomi voinut välttää osallistumasta jatkosotaan.
Tapahtumatonta historiaa ei tietenkään ole, joten oikeita vastauksiakaan ei ole.
Yksi keskeisistä asioista on ollut ja on se, että "Suomi" ei ole yksi ihminen, joka päättää, minkä katsoo olevan parhaaksi, vaan monesta puolueesta koostuva poliittinen demokratia, jossa päätökset tapahtuvat hitaasti, ja jossa äänestäjillä ei ole kaikkea tietoa asioista käytettävissä.
Kun sodan pilviä alkoi kertyä Euroopan taivaalle 1930-luvulla, Suomen olisi oletettavasti kannattanut varustautua kaikin voimin tulevan varalle, jotta se selviäisi läpi vaikean ajan. Eli aseita, aseita, aseita ja sotilaita. Tässä törmätään demokratian hitauteen ja erimielisyyteen. Osa puolueista on nimittäin ollut 1930-luvulla ja on kai vieläkin sitä mieltä, että ei tänne kukaan hyökkää, joten aseisiin satsaaminen on rahan tuhlausta. Erityisesti vasemmiston piirissä oli niitä, joiden mielestä Neuvostoliitto oli rauhanomainen työläisten valtio, joka ei ainakaan hyökkäisi. Aseistuksen parantamisen vaatijoita pidettiin oikeistolaisina sodanlietsojina. Vasemmisto kannatti ajatusta, että kun ollaan ystäviä kaikkien kanssa, vaaraa sotaan joutumisesta ei ole.
No, ei se aivan niin mennyt. Sormenpäät herkistyivät, joten en viitsi enää kirjoittaa (joutuu kirjoittamaan pelkällä vasemman käden etusormella). Mielenkiintoisempi asia eli jatkosotaan osallistuminen jäi käsittelemättä. Olisiko tuosta kahinasta ollut mahdollista pysyä erossa, ja mitä se olisi vaatinut.
Veikkaisin, että isot joukot, ja niiden järjestäminen yleensä on varautumista jotain tehtävää varten. Jotain haetaan. Isoon joukkoon liittyvä potentiaali kun kasvaa, voi se kääntyä milloin mitenkin.
Laajamittaiset resurssivarat, ja niiden kokoaminen, luo itsessään tarpeen toimia tasapainottavasti, tai ... Resurssit on tässä kaukaisempi linkki, koska sana viittaa tarpeelliseen. Resursseista on kuitenkin lyhyt matka valtaan, ja sen kohdistamiseen, jos joittenkin kulkujen jälkeen selkeän tarpeellista, jollekin.
Isoihin joukkoihin, ja järjestäytymiseen, liittyy suoremmin valta, kuin resurssit. Joukoissa sanotaan perinteisesti olevan voimaa, ja resurssit irtoavat paremmin näin. Aina tarvitaan jotain perusjuttuja, ja armeijankin sanotaan marssivan muonalla.
Sodat ovat seurausta siitä rakentamisesta, johon on päädytty. Ei niissä ole mitään mystiikkaa, huonoa tuuria, jne.
Aina voi tulla jotain yllättävää. Yksilösolla voi huomata, miten erilaiset tapahtumat aiheuttavat hyvin erilaista reagointia. Yllätys A, voi johtaa jollakin konfliktiin, jollakin siihen, että konflikteista ollaan yhä kauempana.
Yksilö on yleensä vapaampi reagoimaan, koska sidonnaisuuksia on vähemmän. Jos valtiotasolla yksittäinen valtio reagoi yksilön tapaan, niin saumattomuuteen tähtävää sopeutuvakin reagointi voi horjuttaa keskinäistilannetta, vaikka kahdenkeskisesti nähtynä lähtö ja reagointi olisi ok-kanssakäymistä, pitempi jatkumo huomioiden.
Isoihin järjestelmiin liittyy isoja voimia, ja odotuksia siitä, miten järjestelmä irvistelemättä voi toimia.
Jotta päätökset ja toiminta (S=siirrot) on tasapainoista kokonaisuuden tasolla, ketään rikkomatta, on Sn oltava pientä, tai siihen nähden sivuosaan jäävää, tai tosiaan järjestetty niin, että on systeemin rakenteen puolesta sen takaaman seesteisyyden tukemaa.
Iso järjestelmä vie sooloilumahdollisuutta, ja myöskin tilaa kahdenvälisyyksiltä, n-välisyyksiltä, ellei tämänkaltaiset toiminnat ole osa seesteisen sovellettavaa systeemi-rakennetta.
Kun tasapainoinen, ja rikkomaton systeemi laajana on vaikeaa, ja tuosta kun poiketaan, niin syntyy mahdollisuutta isommille resurssinkeräysalueille, ja toisaalta niin, että tällaisen voi toteuttaa, jos on valtaa suhteessa epäseesteiseen järjestelmään.
Isoa ei voi rakentaa miten sattu, mutta se on kannattavaa, jos isoa järjestelmää voi kohdentaa siten, ettei se putoa varpaille. Suuruus avaa, ja sen potentiaalisimmat hyötyjät voivat edistää isoja rakenteluja, joista ei ole kaikille hyötyä.
Oleellista on jännitteisyys, ja ne liittyvät sotaan. Isoon kun lähdetään, eikä sen turvallisuudesta huolehdita, saadaan joskus kokea ne ongelmat, jotka liittyvät ison rakennelman turvin tapahtuvista isosta liikehdinnästä.
Asiaa voi verrata norsuun, posliinikaupassa, jossa norsu on hankala, mutta toisaalta aikaansaavakin. Tuloksellisesti sotia ei voi lähteä arvioimaan lillukanvarsi-periaatteella, vaan nähtävä tosiaan ne voimat ja sen suuntautumiset, jotka ovat osa rakennettua.
Osa kansallismielisyyttä ja pienimuotoisuutta on aidosti turvallisuusperusteista lähtevää. Kekkonen aikoinaan puhui maltista, joka on oltava kasvussa. Ahneus tunnistetaan nykyaikana, tosin aina ei tämä tunnistaminen ei vaikuta kuin ongelmia syventävästi.
Suurhankkeita kannattaa rakentaa siinä, kun niitten kanssa tulee toimeen, ja jos kokeilu ei suju, tulee tehdä kuin tieteessä, eli luovuttaa, jos ei ehkä toimi, ja aikalisää tarvitaan, ja sen purkua, mikä on umpikuja.
Iso pointti voi olla se, että sotien käsittely ei poikkea tavallisesta järkevästä rakentelusta. Isommasti kun tehdään sutta, sen hankalemmaksi käy. Yksittäinen ihminen voi olla melko mitä-vain, mutta isolta, ja laajasti vaikuttavalta vaaditaan aivan toista.
Luin vuosi sitten - noin - kirjan, jossa Kanadassa asunut ja siellä kirjailijan uran tehnyt virolaissyntyinen mies, muisteli sota-aikaa, jolloin hän oli paennut veneellä Virosta Suomeen ja liittynyt Suomen armeijaan. Sodan loppuvaiheessa hän oli palannut Viroon ja paennut sieltä myöhemmin länteen päätyen lopulta Kanadaan. Mies oli tullut olleeksi niin Suomen kuin Saksankin joukoissa.
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512082414/pohjantahden-pojat/#
Tuossa kirjassa kerrotaan paljon virolaisten sotilaiden koulutusvaiheesta Suomessa, ja tekstistä saa kuvan, että erilaiset kulttuuriharrastukset ovat olleet kovasti esillä. On ollut virolaisten järjestämiä teatteriesityksiä ja kaikenlaista muuta.
Kun lukee netistä jotain sotaa käsittelevää amerikkalaisten kirjoittamaa juttua, asiat on usein pelkistetty täysin mustavalkoisiksi. Toisaalta olivat hyvä liittoutuneet ja heidän vastapuolellaan pahat natsit. Ja mitään muuta ei ollutkaan. Miljoonia sotilaita käsittävästä Saksan armeijastakin käytetään yleistystä "natsit", vaikka sotilaissa aivan varmasti on ollut muitakin kuin natseja ja jopa natsien vastustajia. Sotaanhan oli pakko mennä puoluekannasta ja mielipiteistä riippumatta. Tämä on jotenkin kiusallista, koska se ei anna oikeutta niille, jotka eivät olleet natseja. Saksalaiset kävisi luokitteluksi paremmin, vaikka ei sekään aivan kattava ole. Vertailun vuoksi voi kuvitella, miltä puna-armeijaan pakotetusta virolaisesta on tuntunut, kun häntä on sanottu venäläiseksi. Läntisessä mediassahan neuvostoliittolaiset sotavoimineen olivat yhtä kuin venäläiset, mitä ilmaisua Suomessa poliittisista syistä vältettiin.
Kokonaiskuva on ollut paljon moniulotteisempi kuin hyvät liittoutuneet vastaan pahat natsit -jaottelu antaa ymmärtää. Suomessa, jossa missä, tämä tiedetään.
Googlailin aiheesta hieman, ja mm. seuraavaa tarttui haaviin. Kun pahat natsit joutuivat amerikkalaisille sotavankileireille, heistä tulikin kunnon poikia, joihin paikalliset ystävystyivät.
https://timeline.com/nazi-prisoners-war-texas-f4a0794458ea
Ja rakastuivat...
https://nypost.com/2018/05/19/the-secret-romance-of-a-black-army-nurse-and-nazi-pow/
Red Pill: Näittekö omin silmin siitä videosta! Jotain sojotti siellä ja tutkin pikseleistä että jotain oli!
Tunkki: Tarkoitako sitä pyöreäpäistä uloketta siinä takaosan alareunassa?
Pensselisetä: Minä myös katselin sitä sillä silmällä. Väriltään ehkä RAL 9006 hopea.
ATK-mies: Se oli omien mittausteni mukaan #a8a9ad Hex. Melko pixelöitynyt tötterö.
Lotraaja: Näytti ihan haltijoiden torvelta.
Sokerivauva: Salee joku spessu jutska. Diippii saundii siit ainaski tuli et ehkä sit joku staili subbari.
Hevakko: Vitut! Ontto putki ja avoin ainakin toisesta päästä. Ottakaa silmä käteen!
Pertti: Sitä sanotaan pakoputkeksi.
Saikku: Siis mikä video? Ai se! Vaikea tuosta videosta on mennä mitään sanomaan. Olisi edes HD-tasoista kuvaa.
Bragster: Tuo on ajettavuuteen liittyvä osa. Kalliimmissa autoissa on nääs tavallista paremmat palikat.
Kyprä96: Ainakin härskin näköinen. Törröttää mukavasti ja paukkuukin vielä. Kohdassa 2:44 sanoo pam pam!
Valurautahannu: Kaiken nähneenä ja lukeneena voin sanoa tuosta että riippuu näkökulmasta.
Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 30, 2019, 00:34:25
Red Pill: Näittekö omin silmin siitä videosta! Jotain sojotti siellä ja tutkin pikseleistä että jotain oli!
Tunkki: Tarkoitako sitä pyöreäpäistä uloketta siinä takaosan alareunassa?
Pensselisetä: Minä myös katselin sitä sillä silmällä. Väriltään ehkä RAL 9006 hopea.
ATK-mies: Se oli omien mittausteni mukaan #a8a9ad Hex. Melko pixelöitynyt tötterö.
Lotraaja: Näytti ihan haltijoiden torvelta.
Sokerivauva: Salee joku spessu jutska. Diippii saundii siit ainaski tuli et ehkä sit joku staili subbari.
Hevakko: Vitut! Ontto putki ja avoin ainakin toisesta päästä. Ottakaa silmä käteen!
Pertti: Sitä sanotaan pakoputkeksi.
Saikku: Siis mikä video? Ai se! Vaikea tuosta videosta on mennä mitään sanomaan. Olisi edes HD-tasoista kuvaa.
Bragster: Tuo on ajettavuuteen liittyvä osa. Kalliimmissa autoissa on nääs tavallista paremmat palikat.
Kyprä96: Ainakin härskin näköinen. Törröttää mukavasti ja paukkuukin vielä. Kohdassa 2:44 sanoo pam pam!
Valurautahannu: Kaiken nähneenä ja lukeneena voin sanoa tuosta että riippuu näkökulmasta.
Toope: Se on jonkun lesbofeministin strap-on-dildo, ei kuulu autoon.
a4: Loogisesti se on auton osa jos se on osa auton rakennetta. Faktatiedolla tarkentaen kyseistä osaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Auto
Helsingin Sanomissa kerrottiin juuri ilmestyneestä kirjasta, jossa käsitellään taistolaisvuosia. Kirjan on kirjoittanut liikkeen toiminnassa mukana ollut henkilö. Lehtiartikkelia lukiessani googlailin välillä lisätietoja artikkelissa mainituista tapahtumista ja henkilöstä. Päädyin kuuntelemaan Tiedonantajan entisen toimittajan Urho Jokisen radiohaastattelua vuodelta 1971. Sen kautta ajauduin katsomaan Arvo "Poika" Tuomisen videohaastattelua vuodelta 1977.
Tuominen vaikutti älykkäältä mieheltä, millainen hän varmaan on ollutkin. Olen joskus lukenut hänen kirjojaan.
Arvo "Poika" Tuominen kertoi haastattelussa syyt, miksi hän aikoinaan jätti SKP:n, jossa hän oli ollut merkittävissä tehtävissä. Tärkein syy puolueesta irtautumiseen oli Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen ja eräiden suomalaisten kommunistien rooli tapahtumissa. Tuomista itseään oli pyydetty Terijoen hallituksen johtajaksi, mutta hän oli kieltäytynyt. Tuominen mainitsi yhdeksi eroamisensa syyksi Kominternin julistuksen, jossa järjestö liehitteli natseja ja hyväksyi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen.
Minua kiinnosti tietää, millainen tuo mainittu Kominternin julistus oli. En löytänyt sitä, mutta sen sijaan haaviin tarttui mielenkiintoinen Valpon dokumentti, jossa kerrotaan Neuvostoliiton valtaamille alueille jääneistä suomalaista sekä suomessa perustetusta ystävyysseurasta. Dokumentissa on myös kopioituna otteita Arvo "Poika" Tuomisen Tukholmasta Suomeen lähettämistä kirjeistä, joissa hän perustelee luopumistaan Neuvostoliiton tukemisesta.
Kuten Tuomisen kirjatkin osoittavat, hän on ollut hyvä kirjoittaja ja taitava propagandisti. Hänen tekstinsä esitteleminen alkaa sivulta kahdeksan.
https://histdoc.net/pdf/valpo_19.6.1940-12.9.1940.pdf
Tässä koko kirjoitus PDF-tiedostona (https://histdoc.net/pdf/Arvo_Tuominen%281940%29.pdf).
Hesarissa oleva kuva esittää presidentti Niinistöä laivaristeilyllä presidentti Putinin kanssa Savonlinnassa. Artikkelin on kirjoittanut Joona Aaltonen.
Kuvateksti kertoo, että "Putin risteili MS Saimaalla Niinistön kanssa".
En tiedä, onko myös kuvatekstin kirjoittanut Joona Aaltonen. Olipa tai ei, kirjoittajalle tarkennuksena seuraavaa:
Putin ei risteillyt MS Saimaalla eikä m/s Saimaalla vaan....
https://vayla.fi/-/sodista-ja-salamaniskusta-selvinnyt-s-s-saimaa-taytti-125-vuotta
Tuosta tuli mieleen kysymys, mistä johtuu, että kääntäjät lähes poikkeuksetta vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen käyttävät elokuvien tekstityksessä sanaa "höyrymoottori" (esimerkiksi Titanicin höyrymoottorit), vaikka pitäisi käyttää sanaa....
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6yrykone
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/03/titanicin-uutisia-241912-titanic-mutkittelee-kuin-serpentiini
^
Nuo varmaan ärsyttävät asiaan syvällisesti perehtynyttä.
Mutta tavalliselle (tai tavallista tyhmemmälle) lukijalle laivassa olevaa voimanlähdettä voi aivan hyvin sanoa moottoriksi. Ainakin se on kuvaava sana. Ja ne kirjaimet laivan nimen edessä ei ainakaan minulle sano tuon taivaallista. Sen verran asiasta olen perillä, että arvaan niiden kertovan jotain laivan voimanlähteestä, mutta sinällään ne ovat kyllä aivan yhdentekeviä.
Syvällisesti asioihin perehtyneitä saattaa ärsyttää maallikon käyttämä epäsopiva nimitys, olipa kyse historiasta, politiikasta, tieteestä, taiteesta, urheilusta tai mistä tahansa. Eikä tarvitse edes olla kovin syvällisesti asioihin perehtynyt, kun jo saattaa kiusaantua kuullessaa mielestään vääriä nimityksiä esineille ja asioille.
Jos aseiden kanssa tekemisissä oleville menee puhumaan "pyssyistä", naamat vääntyvät.
Pohdiskellaanpa tässä vähän...
Joillekin sotilasasu sopii hyvin. Jotkut ovat ehkä paremmin edukseen siviilivaatteissa.
Sotilas/näyttelijä Adam River
(https://www.hollywoodinsider.com/wp-content/uploads/2020/07/Hollywood-Insider-Adam-Driver-Leading-Man-Star-Wars-Marines-Cannes-1280x720.jpg)
Kirjoitin tähän vähän jatkoakin koskien omia armeijamuistelujani ja erästä valokuvaa, mutta poistin tekstin.
P.S. Seuraavalla sivulla (en ole kokeillut) voisi testata, miltä sotilasasussa näyttäisi.
https://www.photofunny.net/cat-funny-photo-effects/americansoldier
P.S.2 (ei tullut uskottavan näköistä)
Kaksi marjaa kuin mustikka ja puolukka.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 12, 2022, 08:47:28
Henkilötasolla voi Le Penillä olla paljonkin hampaankolossa, sillä onkos tämä nyt kolmas kerta, kun voittoa tavoittelee?
Ehkä noinkin, mutta positiivisesti ajatellen onneksi ainakin kaksi ekaa yritystä oli hukkareissuja. Ihan pahimpia ovat poliitikot, jotka
valitaan jo kolmatta kertaa presidentiksi.