Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 17, 2024, 07:54:53

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 16, 2024, 20:03:46Tänään sain nettiyhteyden taas toimimaan kotona. Ei tarvitse tuon puhelimen kautta örkeillä. Viime tipalle meni, kun 6 päivää ilman kunnon nettiyhteyttä elin. Luin netistä, että ihminen selviää yleensä max. 7 vrk. ilman nettiyhteyttä.

Havaintojeni mukaan ulkona kävelykään ei onnistu ilman nettiyhteyttä.
Kriisitilanteissa kotoa pitäisi löytyä kotivara.

Minulla oli älypuhelin. Pelasti henkeni.
Tuossa säässä lenkkeily on vaarallista. Lenkkeilen, kun kevät tulee.

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 17, 2024, 19:21:52Tuossa säässä lenkkeily on vaarallista. Lenkkeilen, kun kevät tulee.

Lenkkeily on radikaalien liberaalien touhuja. Muutkaan eläimet luonnossa eivät lenkkeile. Luonnotonta biologian vastaisuutta. Friikkiä.

Kävelisin luonnollisesti alastomana ellei vasemmistopoliisi rajoittaisi vapauksiani.

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 18, 2024, 07:47:03Kävelisin luonnollisesti alastomana ellei vasemmistopoliisi rajoittaisi vapauksiani.

Voisi tulla kylmä tähän aikaan vuodesta.

Olin suunnitellut, että ajelen paljon polkupyörällä, kun nyt vaihteeksi olen täällä lumettomassa maisemassa - vaikka eipähän lunta näytä Helsingissäkään paljon olevan, kun nettikamerasta vilkaisin. Löysin samalla uuden kameran. Se näyttää talvista kuvaa:

https://www.skylinewebcams.com/de/webcam/finland/uusimaa/espoo/waterpark.html

Polkupyöräajelusuunnitelmat menivät läskiksi, kun pyörästä puhkesi kumi sunnuntain reissullani. Tarkoitukseni oli ollut käydä viidentoista kilometrin päässä katselemassa rantamaisemia ja paatteja, jos niitä näkisi. Ehdin ajaa kymmenen kilometriä, kun takarengas poksahti.

Polkupyörä jäi sinne, ja jatkoin matkaa kävellen. Tyttäreni haki pyörän myöhemmin metroilla. Minä olin asemalla vastassa ja hoidin siitä eteenpäin kuljetuksen. Tarvitsin apua sen vuoksi, että polkupyörä tarvitsee oman lippunsa, eikä sitä pystynyt ostamaan automaatista. Piti olla kännykän appsi, joka minulla kyllä on, mutta vanhentuneilla tiedoilla.

Osoittautui, että polkupyörään ei saa uutta rengasta (päällyskumikin pitää vaihtaa) kuin tilaamalla. Aikaa meni hukkaan, kun kiersin eilen useissa liikkeissä etsimässä. Koko on 28 x 1 ½ (40 - 635). Kaupoissa olevat renkaat ovat kokoa 622, mikä on hieman liian pieni eikä mene vanteelle. Polkupyörä on hollantilainen.

Tänäänkin vielä kävin kaupassa ostamassa kontaktiliimaa ajatuksena paikata päällyskumi väliaikaisesti jollakin materiaalilla. Uusi rengas kyllä tulee aikanaan, mutta aikaa on rajallisesti. Ehdin jo viedä vanhan renkaan roskikseen, mutta kävin hakemassa sen sieltä. Onneksi sen päälle ei ollut tullut uusia roskia. Pesin kumin joka tapauksessa siitäkin syystä, että olin ilmeisesti ajanut pyörällä jonkin sellaisen kohteen yli, jonka yli ei kannattaisi ajaa. Rengas oli suoraan sanoen inhottava. Eikä "tuote" ollut välttämättä koirasta lähtöisin vaan kenties kaksijalkaisesta. Tuntuu, että erilaiset "käyttäjät" ovat lisääntyneet, ja näiden tyyppien touhu on aika estotonta, mitä vessakulttuuriin ja muuhunkin tulee. Tätä porukkaa huojuu erityisesti asemilla aivan hirveästi.

Puistojen huumekauppa on käytännössä afromiesten monopoli. Kauppiaat päivystävät tietyissä puistoissa täysin näkyvästi. Bisneksen aukioloajoista en tiedä. Tekevätkö myyjät kolmivuorotyötä, vai pannaanko putiikit yöksi kiinni?

https://www.fairplanet.org/editors-pick/this-way-for-illegal-drugs-please/

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 20, 2024, 16:50:22Polkupyörä jäi sinne, ja jatkoin matkaa kävellen. Tyttäreni haki pyörän myöhemmin metroilla. Minä olin asemalla vastassa ja hoidin siitä eteenpäin kuljetuksen. Tarvitsin apua sen vuoksi, että polkupyörä tarvitsee oman lippunsa, eikä sitä pystynyt ostamaan automaatista. Piti olla kännykän appsi, joka minulla kyllä on, mutta vanhentuneilla tiedoilla.

Hmmm. https://www.hsl.fi/matkustaminen/pyoraily

LainaaVoit maksutta kuljettaa pyörääsi metrossa aina, kun junassa on sille tilaa. Kulje pyörän kanssa ovista, jotka on merkitty pyörätunnuksella. Jos vaunussa on täyttä, odota seuraavaa metroa.

Huolehdithan, ettei pyöräsi aiheuta haittaa muille matkustajille. Taluta pyörää laiturilla ja käytä hissiä, kun siirryt asemalla tasolta toiselle.

^ Mutta kertoiko Kopek pyöräseikkailuista Helsingissa, vaiko esim. Berliinissä niin kuin olin ymmärtävinäni?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 20, 2024, 18:01:47^ Mutta kertoiko Kopek pyöräseikkailuista Helsingissa, vaiko esim. Berliinissä niin kuin olin ymmärtävinäni?

U-Bahn! Enpä yhtään tuota ajatellut. Kuten en myöskään sitä, että Suomen metrokaupungeissa on juuri nyt varsin riskaabelit pyöräilykelit. Siinähän ne tärkeimmät fiilikset ja mietteet.

Olkaa varovaisia missä ja miten ikinä liikuttekaan!

En haluaisi kertoa tapahtumista kehuskelun hengessä, että täällä sitä ollaan - koska en halua olla kehuskeleva tyyppi, ja myös siksi, että tällä foorumilla on sellaisia maailmanmatkaajia ja ulkomailla asuneita, että minun viikon mittainen reissuni melko lähelle kalpenee noiden seikkailujen rinnalla. Toisaalta tekee mieli kirjoittaa siitä, mitä näkee ja kokee, ja millaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Fiilikset ja päivän mietteet, sehän on aihekin.

Kerron nyt siis vielä muutaman päivän ajan fiiliksistäni Berliinissä, joka on Suomen ulkopuolella olevista kaupungeista minulle tutuin sen vuoksi, että olen erilaisten perhepiirin viritysten takia loisinut täällä milloin missäkin. Laskin kerran, että täällä viettämistäni öistä kertyy yhteen laskettuna jo yli puoli vuotta, ja tuon jälkeen niitä on tullut jo useita viikkoja lisää. Jos tarpeeksi kauan eläisin, ja jos meininki säilyisi ennallaan, ehkä vuosikin ylittyisi. Mutta en nyt mene asioiden edelle.

Kun vakiolainapyöräni ei ole ajokunnossa, lähdin liikenteeseen tyttäreni pyörällä. Touhu oli aikalaista sekoilua, niin kuin touhuni joskus usein ovat. Ensiksi putosi tavaratelineen korissa ollut lukkovaijeri. Huomasin onneksi vaijerin puuttumisen ajoissa, joten sain sen vielä takaisin. Se oli keskellä tietä sadan metrin päässä siinä suunnassa, mistä olin tullut. Kaikki hyvinkö? Ei, sillä samalla hetkellä, kun huomasin vaijerin puuttumisen ja käännyin takaisin, pyörästä putosi punainen takavalo. Ja sen putoamista en huomannut. Haettuani vaijerin jatkoin matkaa ja ajoin erään ison rautakaupan pihaan. Vasta siellä huomasin, että takalamppu puuttuu. Oletin, että en tule löytämään sitä, mutta lähdin kuitenkin ajamaan tulosuuntaani. Nyt pitikin ajaa pidemmästi eli lähes kilometri. Takavalo on pakollinen varuste, joten ilman sitä ajaminen oli epämukavaa. Ajattelin, että talutan pyörää jonkin ajan päästä, kun vähän vielä hämärtyy.

Kun tulin olettamalleni paikalle, jossa lamppu olisi voinut pudota, eräs mies kysyi minulta, olenko kadottanut pyörän lampun. Saksan taitoni on olematon, mutta jotain kuitenkin ymmärsin. Lamppu oli eräällä toisella miehellä, joka toi sen minulle kadun toiselta puolelta. Kiitin tietysti kovasti. Menen tällaisissa tilanteissa jännityksestä lähes jonkinlaiseen shokkiin, joten en muista, mitä oikein sanoin. Englantia taisin puhua.

Se, että sain lampun takaisin, oli lähes ihme. Kiinnitin lampun hieman eri tavalla, jotta se ei enää uudestaan putoaisi. Loppumatkalla ei enää tapahtunut mitään sen kummempaa paitsi että sekoilin ja ajelin missä sattuu, mutta se nyt kuuluu asiaan.

Kyllä se niin on, että puolihuolimattomuus kostautuu aina. Kahdesti tuli tekstiviesti ajanvarauksesta pankkiin ja siinä oli myös osoite, jota en lukenut ajatuksella. Kyllähän minä "tiesin" missä pankkini sijaitsee.

Olin pankin ovella jo kymmenen minuuttia ennen ovien avaamista, sillä yleensä varaan matkaan riittävästi aikaa, että taatusti en myöhästy. Siinä oli jokunen muukin odottaja ja ehdin lukaista oveen merkittyjä palveluja, mitä siinä tarjottiin. Tarvitsemaani ei mainittu ja epäilys alkoi hiipiä mieleen, jotta onko tämän nyt sittenkään oikea paikka. Tarkistin tekstiviestin ja perkele, siinä lukee tuttu kadun nimi, joka ei ole se katu, jonka varrella olen. Oli menneet kukkaset sekaisin mielessäni, kumpikin katu on kukan niminen tie.

Äkkiä HSL:n appi esiin ja reittipyyntö, miten pääsen nykysijainnista oikean kukkasen osoitteeseen ja sitten matkaan. Pääsin nopeasti oikean kadun risteykseen ja jatkoin matkaa. Hetken päästä ihmettelin näkymää, joka ei ihan vastannut sitä, mihin ajattelin olevani menossa. Uusi tarkistus ja pyörähdys 180 astetta. Olin lähtenyt oikean kadun alkupäähän, kun olisi pitänyt lähteä isompia numeroita kohti.

Vihdoin olin perille ja kiireellä hissiin. Myöhästyin tapaamisesta ensimmäisen kerran miesmuistiin, mutta onneksi vain pari minuuttia. Hävetti silti.

Jos olisin tarkistanut osoitteen kotona ja katsonut varmuudeksi kartankin, olisin päässyt puolella nyt kävelemästäni matkasta ja olisin kotoa tiennyt suoran reitin tuolle talolle, jossa olen ollut useamman kerran palaveeraamassa taloyhtiön asioissa.

Tapaaminen sujui kuitenkin hyvin ja saatoin olla tyytyväinen reissun lopputulokseen, vaikka alku menikin vähän reisille. Paluumatkalla piti käydä K-supparissa irtokarkkitarjouksessa.

Hämeenkatu Ukrainan väreissä

Eilisesta hammaslääkärikäynnistä oli paljon iloa. Tietysti hammas saatiin kuntoon, mutta hammaslääkäristä lähtiessä on aina niin hyvällä tuulella, varmaankin helpotuksen takia. Ennen visiittiä sain käytyä suihkussa ja pestyä tukan, näistä tulee aina paremmalle tuulelle. Jouduin kävelemään muutaman kilometrin, ja siitä tulee hyvä mieli aina. Sain elämyksiä, ihastelin erään kaupunginosan taloja, ja suunnittelin valokuvausretkeä sinne ihan vartavasten, takaraivossa siellä maalanneen erään taiteilijan työt. Kun tulin kotiin, pesin koneellisen pyykkiä ja koneellisen astioita, ja kahvipannun ja -tratin. Ihana tunne, kun aamulla on tiskiallas tyhjä ja puhdas, ja kahvintekovälineet puhtaat. Hyvä kahvi parempi mieli, ja jo 3 minuutin päästä sitä saa kitusiinsa.

Mutta jännä tuo, että kun saa yhden asian tehtyä, kun saa tehtyä EDES JOTAIN, vaikka kuinka pientä, voi se aikaansaada positiivisen kierteen, saa tehtyä muutakin.

Heti herättyäni jo ennen kuin annoin itselleni luvan mennä aamupissalle, tyhjensin tiskikoneen. Siitäkin tulee hyvä mieli. Jostain syystä tyhjentäminen on minulle vastenmielisempää kuin täyttäminen. Jostain kumman syystä päivä alkaa aina paremmin, kun saa tiskikoneen tyhjennettyä heti aamusta. Tulee mieleen eräs jenkkiläinen motivaatiopuhuja (kenraali tai majuri tms.) jossain jonkin opinahjon (collegen?) päättäjäisissä. Hän hehkutti sängyn sijaamista heti aamulla. Idis on siinä, että päivän aikana voi puuhastella vaikka mitä, onnistuneesti tai epäonnisesti, mutta onpahan illalla nukkumaan mennessä edes pikkuisen aikaansaanut fiilis, pikkuisen ylpeyden fiilistä, kun on päivän ensimmäisen tehtävän saanut suoritettua. Siitä saat ehkä motivaatiota tehdä toisen, ja vielä toisen tehtävän jne..
(Itse protestoisin kyllä juuri tuota vuoteensijaamista HETI aamulla, ja väittäisin, että kyllä sängyn pitää saada tuulettua ainakin tunnin verran, niin että yön aikana kertynyt kosteus häviää patjasta ja tyynystä yms..)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 25, 2024, 10:10:03Hän hehkutti sängyn sijaamista heti aamulla.

Tuota ei kyllä kannata tehdä "liian heti". Vuoteen kannattaa antaa tuulettua kunnolla, kun yöllä kuitenkin ihminen sen verran hikoilee vuodevaatteisiin, että ne hetken joutaa kuivahtaa ennen petaamista. Itse taitan peiton jalkopäätä kohti niin, että ylävartaloani vasten ollut puoli tulee päälle. Saa siinä olla ainakin tunnin, jonka jälkeen sitten petaan.

Oudosti petaamisestakin on tullut lähes pakkomielle. Vaikka olisi aamulla miten kiire lähtö edessä, niin en pääse lähtemään ennen kuin peti on pedattu. Tuo on ollut ihan nuoresta asti. Joskus teinivuosina huoneeni saattoi muuten olla kuin pommin jäljiltä, mutta peti oli aina pedattu. Syytä tai selitystä tähän en tiedä.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 25, 2024, 10:43:27

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 25, 2024, 10:10:03Hän hehkutti sängyn sijaamista heti aamulla.

Tuota ei kyllä kannata tehdä "liian heti". Vuoteen kannattaa antaa tuulettua kunnolla, kun yöllä kuitenkin ihminen sen verran hikoilee vuodevaatteisiin, että ne hetken joutaa kuivahtaa ennen petaamista. Itse taitan peiton jalkopäätä kohti niin, että ylävartaloani vasten ollut puoli tulee päälle. Saa siinä olla ainakin tunnin, jonka jälkeen sitten petaan.

Olen petipuuhissa Hipin kannalla. Kunnon tuuletus märkien unien jälkeen on paikallaan.

Sitten ollaan Hipin ja Hayan kanssa samaa mieltä kaikki tyynni, mitä tulee sängyn petaamisen ajankohtaan. Jos Haya ei sitten tarkoittanut jotain muita petipuuhia (Hipin kanssa) 🤪.

Sängyn sijaaminen aamulla tai sanotaan nyt viimeistään puoleen päivään mennessä on yksi lenkki elämänhallinnan tunteen ketjussa eikä ihan pieni sellainen. Välillä olen lipsunut siitä, mutta nyt kuuluu rutiineihin paitsi jos nyt on jotenkin kiireinen lähtö jonnekin pitemmälle.

En sijaa heti, mutta aamupäivällä.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 25, 2024, 14:36:13Jos Haya ei sitten tarkoittanut jotain muita petipuuhia (Hipin kanssa) 🤪.

Välillä @Hayabusa kirjoittaa ehkä vähän useammallakin tavalla tulkittavia viestejä, mutta minähän luen vain sen, mitä on kirjoitettu - en sitä, mitä ehkä on tarkoitettu