kantapaikka.net

Yleiset => Kulttuuri => Aiheen aloitti: Lenny - tammikuu 05, 2019, 17:39:41

Otsikko: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 05, 2019, 17:39:41
Avaan virallisen klasariketjun elokuvaketjun Kubrick-leffan innoittamana. Varmaan kaikki tietävät sen Avaruusseikkailu 2001:n kohtauksen, jossa alkuihminen keksii työkaluilla tappamisen ihanuuden ja taustalla pauhaa Richard Straussin Zarathrustran "Aamunkoitto". Se massiivinen vyörytys "TIIII.... TAAAA.... DAAAAAAA... TA-DAAA!!!".

R.Strauss on eräs (monista) suosikeistani. Äijä oli täysin häpeilemätön konservatiivi Euroopan kihisevinä ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina. Siinä missä säveltäjien valtavirta kokeili kaikenlaista ennakoiden tulevaa atonaalisuutta, mitä tekee Richard The Strauss? Säveltää jumalauta tuollaisen muutaman sävelen tykityksen C-duurissa! Ei mitään rajaa, ei mitään häpyä!

Siinä on säveltäjä minun makuuni.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 05, 2019, 18:04:16

Joskus kauan kauan sitten telkkarista tuli elokuva, joka kertoi Frédéric Chopinin elämästä. Ei ole aavistustakaan elokuvan nimestä ja taisi olla vielä mustavalkoista aikaa.

Musiikki teki suuren vaikutuksen, vaikka en ole erityisemmin klassisen musiikin ystävä. Olen yrittänyt juutuubista etsiä niitä mahtipontisia pianokappaleita, jotka muistan elokuvassa olleen, mutta klassisen musiikin sanasto ja koodisto on minulle tuikituntematonta, niin en ole onnistunut löytämään Vallankumousetydiä lukuunottamatta muita.

Tuli mieleen, että mahtaakohan Spotifysta löytyä klassista musiikisakin. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Mutta sieltä löytäminen voi olla vielä vaikeampaa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 05, 2019, 18:06:07
^ Spotifyssa on erinomainen valikoima.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 11, 2019, 09:46:50
FB:n muistoissa parin vuoden takaa oli:

"Tunnelmapala hiljenevään iltaan. Vähänkö taas on nahkat tipunlihalla."
Nabucco - Hebrew Slaves Chorus (https://www.youtube.com/watch?v=2F4G5H_TTvU&fbclid=IwAR2hf2vvRriCcS4Kt9pSDJ_h2KmTZA2_hH5XbaznZeGhcuqVVqsxeh2ILYU)

Harmi vain, että läppärin surkea äänentoisto pilaa tuon totaalisesti, jos ei ole kunnollisia kuulokkeita.

Italialaisessa oopperassa tuntuu olevan nuo kauniit melodiat, jotka menevä ihoni alle. Joskus tekisi mieli käydä ihan livenä katsomassa. Muistaakseni ainoa ooppera, jonka olen nähnyt on Madame Butterfly TV-versiona. Varmaan joku Verdi tai Puccini olisi aloittelijalle helpoin, kun niistä varmimmin löytyisi jotain tuttua radiostakin kuultua.


Yhden kerran olen jopa käynyt oopperassa, mutta se oli Kärtsy Hatakan Evankeliumi, jota ei ehkä lasketa mukaan. Jorma Uotinen istui vieressäni ja vei kyllä osan huomiosta eläytyessään teokseen :)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 12, 2019, 20:02:22
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 05, 2019, 18:04:16

Joskus kauan kauan sitten telkkarista tuli elokuva, joka kertoi Frédéric Chopinin elämästä. Ei ole aavistustakaan elokuvan nimestä ja taisi olla vielä mustavalkoista aikaa.

Musiikki teki suuren vaikutuksen, vaikka en ole erityisemmin klassisen musiikin ystävä. Olen yrittänyt juutuubista etsiä niitä mahtipontisia pianokappaleita, jotka muistan elokuvassa olleen, mutta klassisen musiikin sanasto ja koodisto on minulle tuikituntematonta, niin en ole onnistunut löytämään Vallankumousetydiä lukuunottamatta muita.

Tuli mieleen, että mahtaakohan Spotifysta löytyä klassista musiikisakin. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Mutta sieltä löytäminen voi olla vielä vaikeampaa.

Spotify on täynnä myös klassista. Jo säveltäjän nimellä pääsee haussa alkuun.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 15, 2019, 01:02:43
Vuoden alkupuolella tuli kokeiltua klassisen kuuntelua aamulla. Minulla onkin pitkä aika siitä kun olen kuunnellut klassista radiosta. On ollut aikoja, jolloin kuuntelin mielelläni yöklassista, jossa saattoi kuulla vaikkapa kokonaisen baletin tai oopperan. Konserteissa olen kyllä klassistakin jonkin veran käynyt kuuntelemassa. Nyt radiokuunteluni on jämähtänyt siis Yle klassiselle. Olen jo ehtinyt kuulla useita itselleni aiemmin tuntemattomia säveltäjiä. Tänään kuitenkin ilahduin aamulla kun soitettiin Tshaikovskin Trois morceaux (Kolme kappaletta); Mihail Pletnjov, piano. Ihanaa tanssillista musiikkia. En muista kuulleeni näitä kappaleita aikaisemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=Z8IVwXe0H0o
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 15, 2019, 01:54:15
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 15, 2019, 01:02:43
Vuoden alkupuolella tuli kokeiltua klassisen kuuntelua aamulla. Minulla onkin pitkä aika siitä kun olen kuunnellut klassista radiosta. On ollut aikoja, jolloin kuuntelin mielelläni yöklassista, jossa saattoi kuulla vaikkapa kokonaisen baletin tai oopperan. Konserteissa olen kyllä klassistakin jonkin veran käynyt kuuntelemassa. Nyt radiokuunteluni on jämähtänyt siis Yle klassiselle. Olen jo ehtinyt kuulla useita itselleni aiemmin tuntemattomia säveltäjiä. Tänään kuitenkin ilahduin aamulla kun soitettiin Tshaikovskin Trois morceaux (Kolme kappaletta); Mihail Pletnjov, piano. Ihanaa tanssillista musiikkia. En muista kuulleeni näitä kappaleita aikaisemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=Z8IVwXe0H0o

Kiitos, eipä ole tämä Pletnjov tuttu minullekaan.

Ylen Ykkönen on sekin melkoinen "Yle klassinen", koska eihän sieltä muunlaista musiikkia soiteta. Onhan siellä sitten tietysti puhettakin. Olen itsekin Ylen kanavilta löytänyt monta mielenkiintoista kappaletta.

Viimeisin esimerkki löydöistäni voisi olla vaikkapa Bohuslav Martinů: Overture (1953) (https://www.youtube.com/watch?v=ku4-lYdXOAU). Alkusoitto on oikein hieno esimerkki ns. neoklassisesta (*) tyylistä. Muistan kun kuulin sen Ykköseltä, se oli kuin sähköisku. Oli pakko haalia säveltäjän muitakin kappaleita. Osoittautui, että tämä ei olekaan ihan sitä säveltäjän tyypillisintä tuotantoa, mutta siitä huolimatta, hienoa musiikkia ne loputkin. Tämä on se Ylen hyvä puoli musiikkivalinnoissa. Voidaan välillä heittää kehiin vähän harvinaisempaakin materiaalia.


(*) Neoklassinen, uusklassinen, neoromantiikka jne. Tällainen tyylisuunta, jossa vanhoja muotoja käytetään hyväksi uudentyyppisten sävellysten aihioina oli Stravinskin ja monien aikalaistensa "ranskalainen" (vaikka ei tyylisuuntaa oikein voi sitoa maantieteellisesti) eräs vastine saksalaiselle modernismille ja konstruktionismille. Haettiin siis uusia suuntia ilman että kaikki pistetään täysin ranttaliksi. Suomessa tyylin puhdasverinen edustaja voisi olla ehkä Einar Englund. Saksassa näitä kapinallisia edusti ehkä näkyvimmin Paul Hindemith, jonka hieman eriskummallinen, vaikkakin hyvinkin sovinnollinen tyyli ei kuitenkaan saanut hyväksyntää natseilta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 15, 2019, 07:46:39
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 15, 2019, 01:02:43
Vuoden alkupuolella tuli kokeiltua klassisen kuuntelua aamulla. Minulla onkin pitkä aika siitä kun olen kuunnellut klassista radiosta. On ollut aikoja, jolloin kuuntelin mielelläni yöklassista, jossa saattoi kuulla vaikkapa kokonaisen baletin tai oopperan. Konserteissa olen kyllä klassistakin jonkin veran käynyt kuuntelemassa. Nyt radiokuunteluni on jämähtänyt siis Yle klassiselle. Olen jo ehtinyt kuulla useita itselleni aiemmin tuntemattomia säveltäjiä. Tänään kuitenkin ilahduin aamulla kun soitettiin Tshaikovskin Trois morceaux (Kolme kappaletta); Mihail Pletnjov, piano. Ihanaa tanssillista musiikkia. En muista kuulleeni näitä kappaleita aikaisemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=Z8IVwXe0H0o

Nämäkin löytyy muuten Spotifysta. Ainakin Franco Trabuccon soittamina (Tsaikovski: Complete Piano Works -albumi).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 15, 2019, 22:40:32
Minulla oli aikoinaan Deezer, mutta en välitä soittolistojen laatimisesta ja olen muutenkin henkeen ja vereen radioihminen. Tykkään siitä, että joku osaava toimittaja valitsee levyt, joiden ääressä saan yllättyä. Omia levyjäni kuunnellessa kuuntelen yleensä kokonaisia albumeja. Jonkun inhokkibiisin voin välillä hypätä yli, mutta muuten menee koko levy yhteen soittoon.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 17, 2019, 03:13:41
Keskiviikkona Aamuklassisessa soitettiin musiikkia Bachin English Suites -sarjasta. Instrumenttina oli piano ja soittajana aika tuntematon Wolfgang Rübsam. Kun kuuntelee näitä sävelradioita alkaa havaita paremmin henkilökohtaisia mieltymyksiään sekä sävellysten että tulkintojen suhteen. Barokkimusiikki ei taida yltää mieltymysteni kärkeen, sillä olen kuullut samalta kaudelta myös laulettua musiikkia, joka tuntui aika yhdentekevältä. Tällä kertaa soitettiin pitsimäisiä pianolirutteluja. Musiikki kuulosti loputtomilta sormiharjoituksilta. Kuuntelin aika pitkään lirutteluvirtaa odottaen jotakin muutosta pitsinnypläämiseen, mutta sama vain jatkui. Vaihdoin asemaa. En tiedä, miten paljon tässä tapauksessa oli kiinni pianistin tulkinnoista, jotka aiheuttivat epämukavan kuuntelukokemuksen. Vai enkö vain kerta kaikkiaan pidä tällaisesta musiikista? Ainakin Angela Hewitt on saanut hyvät arvostelut omista tulkinnoistaan. Rübsam kannattaa jättää unholaan...liruttelemaan sormiharjoituksiaan.

Bachin urkumusiikista pidän paljon. Lirutteleva tyylikin kuulostaa paremmalta uruilla soitettuna. Piano on välillä ihanan laulava instrumentti, mutta paljon kuulee myös ikävän hakkaavaa kolinaa. Kiinnostavaa pohdiskella tällaisia sävellyksiin, tulkintoihin ja instrumentteihinkin pureutuvia kokemuksia. Siis jotain "iloa" myös huonommistakin tulkinnoista. ???
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 17, 2019, 08:00:14
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 15, 2019, 22:40:32
Minulla oli aikoinaan Deezer, mutta en välitä soittolistojen laatimisesta ja olen muutenkin henkeen ja vereen radioihminen. Tykkään siitä, että joku osaava toimittaja valitsee levyt, joiden ääressä saan yllättyä. Omia levyjäni kuunnellessa kuuntelen yleensä kokonaisia albumeja. Jonkun inhokkibiisin voin välillä hypätä yli, mutta muuten menee koko levy yhteen soittoon.

Itse käytän Spotifyta vain musiikin etsimiseen ja kiinnostavien "muistiin laittamiseen". En oikeastaan sen kautta kuuntele musiikkia. Mutta mun musiikinkäyttö nyt onkin hieman poikkeuksellista...
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 17, 2019, 22:12:22
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 17, 2019, 03:13:41
Keskiviikkona Aamuklassisessa soitettiin musiikkia Bachin English Suites -sarjasta...Barokkimusiikki ei taida yltää mieltymysteni kärkeen, sillä olen kuullut samalta kaudelta myös laulettua musiikkia, joka tuntui aika yhdentekevältä. Tällä kertaa soitettiin pitsimäisiä pianolirutteluja. Musiikki kuulosti loputtomilta sormiharjoituksilta...
En tiedä, miten paljon tässä tapauksessa oli kiinni pianistin tulkinnoista, jotka aiheuttivat epämukavan kuuntelukokemuksen. Vai enkö vain kerta kaikkiaan pidä tällaisesta musiikista?

Sain tänään vastauksia barokkimusiikkipohdiskeluuni, jonka ytimessä oli, enkö pidä genrestä (paitsi urut ja Bach) vai olivatko tulkinnat syynä epämiellyttävään kokemukseen. Vastaan: tulkinnat olivat epäkiinnostavia. Barokkimusa on ihan hyvää.

Siis tänään oli uusi aamu ja uudet biisit. Vanhaan musiikkiin erikoistunut sopraano Ellen Hargis lauloi aivan ihastuttavasti Bonportin Mittite dulces'in,  Ensemble Ouabache säesti. Hargis on Grammy-listallekin nimetty erityisesti vanhaan musiikkiin erikoistunut laulaja. Bonporti puolestaan oli Bachin aikalainen ja Bachiin vaikuttanut amatöörisäveltäjä (ammatiltaan pappi).

He (Bonporti) influenced Johann Sebastian Bach in the development of the invention, and in fact several of his works were mistakenly included in a set of Bach's inventions. In reality, Bach had transcribed for harpsichord four violin pieces from Bonporti's op. X (1712).

In music, an invention is a short composition (usually for a keyboard instrument) with two-part counterpoint.

https://en.wikipedia.org/wiki/Francesco_Antonio_Bonporti

Hargisin laulun jälkeen kuulin vielä Carl Maria von Weberin Klarinettikvinteton B-duuri. Klarinettia soitti tunnustettu taitaja Eddy Daniels säestäjänään The Composers String Quartet. Klarinetista minulle tulee usein mieleen iloitteleva klezmer ja juutalaiset häät. Weber - jälleen yksi säveltäjä, joka ei ole minulle kovin tuttu, jonka tuotannosta minulla on hyvin hämärä mielikuva, vaikka hänen sävellysiään olen jonkin verran kuullutkin. Kappale oli erinomaisen piristävää aamumusiikkia.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 18, 2019, 04:29:28
Barokki, kuten myös se varsinainen klassinen kausi on minullekin vähän haasteellinen. Sen sijaan sitä edeltävä renessanssi kolisee ja sitten romantiikka, erityisesti myöhäisromantiikka ja modernismi. Jollakin selittämättömällä tavalla joku hämärä renessanssin polyfoninen kuorolaulu ja modernismi löytävät toisensa. Mutta siinä välissä sitten on paljon sellaista, joka on aika tylsää minun makuuni.

Olen itsekin aina kokenut Bachin ja pianon vähän oudoksi yhdistelmäksi. Eihän ukko itse sellaisesta mitään tiennyt. Pauhaavat urut sen sijaan... se toimii aina. Bachia pitäisi kai sitten soittaa uruilla tai cembalolla, mutta jälkimmäinen taas tökkii minulla. Se on ehkä yksi niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat barokkiallegiaa monille. Siis se cembalolla soitettava rytmikäs ns. continuo, eli se helisevä rytmi joka antaa barokille ominaisen värin orkesterille. Toiset tykkää toiset ei. Kummelista tuttua hahmoa lainaten: kaikki menee, paitsi Handel.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 19, 2019, 01:49:37
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 18, 2019, 04:29:28
Barokki, kuten myös se varsinainen klassinen kausi on minullekin vähän haasteellinen...

Olen itsekin aina kokenut Bachin ja pianon vähän oudoksi yhdistelmäksi. Eihän ukko itse sellaisesta mitään tiennyt. Pauhaavat urut sen sijaan... se toimii aina. Bachia pitäisi kai sitten soittaa uruilla tai cembalolla, mutta jälkimmäinen taas tökkii minulla. Se on ehkä yksi niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat barokkiallegiaa monille. Siis se cembalolla soitettava rytmikäs ns. continuo, eli se helisevä rytmi joka antaa barokille ominaisen värin orkesterille. Toiset tykkää toiset ei. Kummelista tuttua hahmoa lainaten: kaikki menee, paitsi Handel.

Heh, mielessäni kävi valittaa vielä hieman sitä, etten oikein syty cembalolle, mutten sitten jaksanut. Vaatii vielä paljon harjoittelua, jotta pystyisin löytämään cembalon äänestä viehättävyyttä tai kiinnostavuutta. Epäilen, ettei edes harjoitus tähän auta, mutta saapa nähdä, joudunko tämänkin mielipiteeni "aamukoulutukseni" myötä perumaan.

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 17, 2019, 22:12:22
...kuulin vielä Carl Maria von Weberin Klarinettikvinteton B-duuri...Kappale oli erinomaisen piristävää aamumusiikkia.

Tuli sitten lanseerattua aamumusiikki-termi. (Tarkkaan ottaen tämän päivän aamumusiikki tuli vasta aamupäivän klassisessa, koska palaverin takia aikatauluni oli myöhäisempi.) Minulle oli siis kuitenkin aamu, kun soitettiin Saint-Saënsin Sonaatti sellolle ja pianolle n:o 2 F-duuri;  Maria Kliegel (sello) ja Francois-Joel Thiollier (piano).

Saint-Saënsista olen pitänyt, mutta aamumusiikiksi tämä oli liian monimutkaista, liian vaativaa. Jonkin sävähdyttävän kauniin pianofraasin sain siitä poimittua, mutta muuten sävellys olisi vaatinut paikalleen asettumista ja täysin keskittynyttä kuuntelua. Pisteet pianistille!
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 19, 2019, 02:14:33
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 01:49:37
Heh, mielessäni kävi valittaa vielä hieman sitä, etten oikein syty cembalolle, mutten sitten jaksanut. Vaatii vielä paljon harjoittelua, jotta pystyisin löytämään cembalon äänestä viehättävyyttä tai kiinnostavuutta. Epäilen, ettei edes harjoitus tähän auta, mutta saapa nähdä, joudunko tämänkin mielipiteeni "aamukoulutukseni" myötä perumaan.

Pahoin pelkään, että ei onnistu koulutuksellakaan. Onneksi Bachiakin saa nykyään aika hyvin pianolla soitettuna. Esimerkiksi suuren h-molli-messun löytää levytettynä pianon kanssa.

Sitten on vielä sellaisiakin, jotka ovat käyttäneet cembaloa aivan viime aikoina (no, suhteellisesti ottaen ainakin). Esimerkiksi Poulenc tulee mieleen.

Cembalo tuntuu jakavan mielipiteitä. Mistäköhän se johtuu? Ehkä siitä aika rajusti esiin nousevasta äänestä? Toisaalta, tuskin kukaan voi vastustaa esimerkiksi patarumpua.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 19, 2019, 02:22:48
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 01:49:37
Saint-Saënsista olen pitänyt, mutta aamumusiikiksi tämä oli liian monimutkaista, liian vaativaa. Jonkin sävähdyttävän kauniin pianofraasin sain siitä poimittua, mutta muuten sävellys olisi vaatinut paikalleen asettumista ja täysin keskittynyttä kuuntelua. Pisteet pianistille!

Siinä toinen hieman erikoinen tapaus. Toisaalta hänellä on mielestäni muutama ihan lyömätön mestariteos. Pidän valtavasti jostakin orkesterimusiikistaan, esim. 2. sinfonia ja 3. viulukonsertto tulee mieleen. Mutta sitten, jotkut sävellyksensä ovat niin imelän ranskalaisia, että en oikeastaan voi niitä sietää.

Tästä voisi mennä vielä syvemmälle ranskalaiseen musiikkiin, johon minulla on viha-rakkaus-suhde. En esimerkiksi pysty kuuntelemaan joidenkin mielestä maailmanluokan merkkiteosta Berliozin Symphonie Fantastiquea, se tuntuu räjäyttävän pääni (huonolla tavalla), mutta sitten toisaalta taas Saint-Saëns ja Debussy on jonkinlainen vedenjakaja, siitä alkaen uppoaa tosi helposti, esim. Roussel, Dutilleux, Messiaen... Jälkimmäisestä täytyy kirjoitella joskus enemmän.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 19, 2019, 02:35:35
Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Erinomaista oppimateriaalia omaan koulutusohjelmaani! Viihdyttävää, analyyttistä, ja hurmaava haastateltava. Mielenkiintoista ajankuvaa myös Pollinin lapsuudesta ja nuoruudesta, esim. 60-luvun kuohuvalta kaudelta. Hieno anekdootti Rubinsteinilta saadusta "opetuksesta", pelkkä mestarin kosketus voi riittää...

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28

Prokofjevin Pianokonserro no 3, op 26 on jo huomattavan haasteellista musiikkia kuulijalle. Herätti kyllä kiinnostusta, muttei kannattane ottaa listalle vielä tässä vaiheessa. Aamumusiikiksi se tuskin soveltuisi. Dokumentissa tästä kuultiin tietenkin vain pieni pätkä. Hurjaa tykitystä jossakin 24:50 -paikkeilla suunnilleen.

Ja lopuksi pistettiin tupakaksi! ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Unforgiven - tammikuu 19, 2019, 09:19:08
Itse kuuntelin klassista aika paljonkin kun harrastelin kitaran soittoa. Nyt tuo harrastus on valitettavasti jotenkin hiipunut ja samoin klassisen kuuntelukin.

Itselläni klassisen puolelta ikisuosikki on ja tulee aina sattuneesta syystä olemaan Tomaso Albinonin* Adagio (https://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4). Toki Bachit, Beethovenit, Griegit, Mozartit jne. on tullut kuunneltua.

* Tosin jossain yhteyksissä väitetään, että sävellys olisi Remo Giazotton. Ihmeellistä jos näin on kun Albinoni tämän sävellyksen yhteydessä usein miten mainitaan. En ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt.

Edit: Laitetaan nyt vielä toinenkin aikoinaan vaikutuksen tehnyt sävellys kun kerran tämän genren muisteluun ajauduin: Concerto De Aranjuez Adagio - Joaquin Rodrigo (https://www.youtube.com/watch?v=X9DOtuPLqNI). Ajaton mestariteos tämäkin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 19, 2019, 10:21:12
Tunnustaudun jonkin sortin cembalofaniksi. Johtuu ehkä siitä että pianon pimputusta kuulee joka tuutista. Vähän erilainen ääni herättää huomion positiivisella tavalla.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: TSS - tammikuu 19, 2019, 11:08:31
Olin pitkään halunnut tietää erään klassisen tekeleen nimen, jotta voisin kuunnella sitä, mutta kun mielessä on pelkkä melodia, on aika vaikea selvittää teosta vain sillä perusteella. Arvelin, että kyseessä on jokin yleisestikin aika tunnettu, minkä varmasti jokainen yleissivistynyt tietää, mutta itselläni ei ollut harmainta aavistusta. Tiesin vain, että hyvältä kuulosti.

Mutta nyt kävi onnekas sattuma, biisi soi American crime storyn (Netflix) 2. tuotantokauden ensimmäisessä kohtauksessa. Ja viimein pystyin googlettamaan, mikä teos on kyseessä! Tämä se oli: Adagio in G minor. https://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 19, 2019, 11:59:36
Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 19, 2019, 11:08:31
Tämä se oli: Adagio in G minor. https://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

Tuo saa kyllä ihon tipunlihalle joka kerta <3

Joskus kauan sitten oli oikein buumi, että noista tunnetuimmista klassikoista tehtiin POP-versioita. Itselläni on kokonainen älppäri nimellä Classic in Pop (tjsp), johon sisältyi myös tuosta teoksesta kevennetty versio. Tätä kirjoittessani kuuntelen samalla linkistä löytyvää ja onhan se koskettavan kaunis.

Tuostahan käytiin melkoista jupinaa, oliko kevytversiointi klassisen musiikin raiskausta vai oliko se oivallinen tapa tarjota klassista musiikkia myös niille, jotka sitä ei muuten olisi kuunnelleet. Tuo osui siis ajalle, jolloin ei ollut juutuubia eikä Spotifyta ja musiikin kuuntelu oli paljolti radion ja ostetun varassa. Eri musiikin tyylilajien kuuntelukokeilu ei ollut yhtä helppoa kuin se nyt on.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 19, 2019, 12:16:17
Täällä toinen hevisti jatsahtavan cembalotilutuksen ystävä.
Tuntuu taottavan ja hiveltävän pianon leikkaussaliversiolta hienotyökaluna.
Tutkijoiden mikroskooppi korvamadoille.
Kuin näkisi upean kampauksen lisäksi myös kaksihaaraiset, värjäämättömän tyvikasvun ja hiustupet.
https://www.youtube.com/watch?v=M2q-yk4vXh8 (https://i.servimg.com/u/f86/19/40/91/96/banane27.gif)
Testasin aiemman viestin innoittamana kännykällä Sounhound-ilmaisohjelmaa joka tunnistaa biisejä.
Noin kymmenes yritys onnistui tuolla Adagio in G minor-linkin musalla. Volat kaakkoon ja tunnistus kertsin kohdalla.
Viheltelemällä en onnistunut kuin nolaamaan itseni.
Ehkä Shazam olisi skulannut hevimmin.

Uusi on vanhan uudelleen järjestämistä. :)
https://www.youtube.com/watch?v=3aG-tLEavjE
https://www.youtube.com/watch?v=uXuuiFuuT4o
https://www.youtube.com/watch?v=iQdnt2bpQ3o
https://www.youtube.com/watch?v=2jURnpc5Z_I
https://www.youtube.com/watch?v=3ClAQQFmZ5I
https://www.youtube.com/watch?v=YXV_OU2loWs
https://www.youtube.com/watch?v=Df4YkbN6QfY
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 20, 2019, 00:29:50
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 17, 2019, 03:13:41
Keskiviikkona Aamuklassisessa soitettiin musiikkia Bachin English Suites -sarjasta. Instrumenttina oli piano ja soittajana aika tuntematon Wolfgang Rübsam. Kun kuuntelee näitä sävelradioita alkaa havaita paremmin henkilökohtaisia mieltymyksiään sekä sävellysten että tulkintojen suhteen. Tällä kertaa soitettiin pitsimäisiä pianolirutteluja. Musiikki kuulosti loputtomilta sormiharjoituksilta.

Valittelin barokkimusiikkikappaleen herättäneen mielikuvan loputtomasta sormiharjoituksesta.

No, barokista Chopiniin. Hurjaa nypläämistä harjoittaa tällä kertaa hyvin arvostettu pianisti Jevgeni Kisin, jolta kuuntelin Pollini-ohjelmasta bongaamani kappaleen Preludi b-molli, opus 28. Kappale kestää vain nippa nappa yhden minuutin, alkusoittohan se vain onkin. En ole tätä koskaan kuullut konsertissa. Huh, hurjaa menoa!
https://www.youtube.com/watch?v=3LmH18JCfnI

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 02:35:35
Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Erinomaista oppimateriaalia omaan koulutusohjelmaani!

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 20, 2019, 12:11:59
Tuo Albinonin Adagio niin merkitsee minulle hautajaismusiikkia, etten voi sitä ahdistumatta kuunnella, niin kaunis kuin se onkin.

Ja kummallista kyllä, jotkut varsinaiset hautajaismusiikit eivät niinkään ahdista. Ehkä siksi, etten ole kenenkään tuntemani ihmisen hautajaissa niitä kuullut. Esimerkiksi tämä:
Frédéric Chopin's Piano Sonata No 2 in B flat minor, Funeral March [HD] (https://www.youtube.com/watch?v=hZY5DBmgC_A) (tästä tulee mieleen Fanny ja Alexander, olikohan siinä hautajaiskohtauksessa tämä?)


Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:55:52
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 20, 2019, 16:02:51
Tanssia rakastavana musiikin kuuntelijana voin vain ihmetellä, kuinka samat kappaleet vain jaksavat irrottaa ahterin tuolista yhä uudelleen. Straussin valssit, Joutsenlammen huippukohdat jne.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 02:33:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:55:52
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.

Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 21, 2019, 06:30:07
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 02:33:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:55:52
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.

Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.

No onhan Verklärte Nacht aika "helppoa" Schönbergiä. Se kai lasketaan vielä romantiikaksi, vaikka onkin jo uudistushenkistä ja atonaalisuutta enteilevää.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 08:43:43
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 21, 2019, 06:30:07
No onhan Verklärte Nacht aika "helppoa" Schönbergiä. Se kai lasketaan vielä romantiikaksi, vaikka onkin jo uudistushenkistä ja atonaalisuutta enteilevää.

Se onkin ns. porttihuume. Sellainen voisi olla myös ensimmäinen kamarisinfonia tai toinen jousikvartetto. Tai oikeastaan se porttihuume on Mahlerin 9. sinfonia. Sen kun omaksuu, nämä Schönbergin varhaisteokset menee, ja sitten onkin jo annettu pirulle sormi. Mahler fanitti (ja rahoitti) näitä nuoria kollegoja ja niiden omituisia kokeiluja, mutta ei hyväksynyt vääjämätöntä, vaan venytti ja paukutti rajoja sitten muilla tavoilla. Toinen vastaava hahmo voisi olla Schönbergin opettaja Zemlinsky (jonka sisko muuten meni naimisiin Schönbergin kanssa, ja joka itse seurusteli toisen opiskelijan Alma Schindlerin (myöh. Mahler) kanssa). Hänen musiikkinsa on leimallisesti myöhäisromantiikkaa, eikä hän elinaikanaan hyväksynyt atonaalisuutta. Wienin pieni ja sekava musiikkipiiri pyöri ja hyöri... ;D

Minulla kuitenkin pysähtyy atonalismiin, mikä on siis sekin jo lähes sata vuotta vanhaa perinnettä. Sen jälkeistä kehitystä en enää tajua, siis jotakin ties mitä spektrimusiikkia, aleatorista, "tilastollisia muotoja", tai joitakin outoja ei-12-sävelasteikkoon perustuvia häröilyjä. Myös nykyaikainen atonalismi, kuten joku Boulez, menee yli hilseen. Eli lopulta aika kesyä on tämä minunkin musiikkimakuni.

Heitetään kaiken tämän sekavan sepustuksen päälle vielä Zemliskyn trio pianolle, viululle ja selolle (https://www.youtube.com/watch?v=IGLQGcpVZfk) vuodelta 1895. Se voisi olla vaikka itsensä Brahmsin kynästä lähtöisin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 12:09:04
Nyt on muuten selvitetty tieteellisellä tarkkuudella eeppisin klasaristyge. Se ei ole yllätys: Mahlerin 2. sinfonia. Tutkimuksen suoritti Redditin /r/classical: https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/

Myös kapellimestarit ovat samaa mieltä (https://www.youtube.com/watch?v=OoZdwam7wgw). Vertailun vuoksi: Bruckner joka myöskin on erittäin eeppinen, jää selvästi kakkoseksi (https://www.youtube.com/watch?v=sSB7g5xBCRE).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 21, 2019, 12:52:48
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 12:09:04
Nyt on muuten selvitetty tieteellisellä tarkkuudella eeppisin klasaristyge. Se ei ole yllätys: Mahlerin 2. sinfonia. Tutkimuksen suoritti Redditin /r/classical: https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/

Myös kapellimestarit ovat samaa mieltä (https://www.youtube.com/watch?v=OoZdwam7wgw). Vertailun vuoksi: Bruckner joka myöskin on erittäin eeppinen, jää selvästi kakkoseksi (https://www.youtube.com/watch?v=sSB7g5xBCRE).

Mä en siedä Mahleria. Se kuulostaa ihan joltain elokuvamusalta. Ei vain uppoa ollenkaan. Liian romanttista ja tunteellista mun makuun.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Juha - tammikuu 21, 2019, 13:09:35

Mikään musiikki ei ole livenä samaa kuin klassinen. Vähän yllättävä kokemus.

Vai tulisiko muutakin musiikkia kuunnella kuin klassista tulee kuunneltua livenä? Onko mahdollista?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 13:34:59
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 21, 2019, 13:09:35
Mikään musiikki ei ole livenä samaa kuin klassinen. Vähän yllättävä kokemus.

Onhan siinä oma hienoutensa kun yleisö on aivan hiljaa ja isot akustiset soittimet soivat tarkasti, kovan harjoittelun lopputuloksena, ja koko se orkesterin kokoonpano on hioutunut vuosisatojen kuluessa. Hyvässä salissa soitettu livemusiikki kuulostaa todella paljon paremmalta kuin miltään tallenteelta soitettuna.

Miksipä tämä ei pätisi muuhunkin musiikkiin, mutta yleensä se on toisin päin, eli tallenne on hinkattu studiossa hyvän kuuloiseksi, ja live on sitten mitä sattuu.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 21, 2019, 13:47:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 21, 2019, 06:30:07
No onhan Verklärte Nacht aika "helppoa" Schönbergiä. Se kai lasketaan vielä romantiikaksi, vaikka onkin jo uudistushenkistä ja atonaalisuutta enteilevää.
Kuuntelin tuon Verklärte Nachtin erään version, Schoenberg: Verklärte Nacht, Op.4 - Boulez. (https://www.youtube.com/watch?v=U-pVz2LTakM), mutta en pystynyt jostain syystä kuuntelemaan sitä kertalaakista, enkä loppuun asti. Aika hermoja raastavan kuuloista. En tiedä miksi. Yksi syy voisi olla, että se on vähän imelää (sekö on sitten sitä romantiikkaa?).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Juha - tammikuu 21, 2019, 13:51:04
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 13:34:59
Hyvässä salissa soitettu livemusiikki kuulostaa todella paljon paremmalta kuin miltään tallenteelta soitettuna.

Osan vaikutuserosta voi selittää tällä, olipa vaikutus kokonaisuudessaan mitä lie, enkä tiedä sen kokonaisuudesta.

Tuo tallennejuttu tulee mukaan myös teatterissa. Kun katselee pienen näyttämän esityksiä, ja suuren näyttämön, on tilanne aika erilainen. Erilaisuutta on paljon, mutta eräs merkittävä tuntuu olevan äänen tulosuunnan kanavoituminen aina samoin. Jotain häviää esityksestä.

Huomasin viimeksi, kun katsoin ensin näytelmää Rakkautta, ja sitten Eemelin.

Pelkästään se, että puhe kuulostaa tulevan puhujan suunnasta. 3D voi erilaiselta vaikutukseltaan perustua samaan, vaikka kyseessä on näköön perustuva juttu. 2D ei pyörähdä ihmisen katsomana täysin 3Dksi, vaikka osin ehkä.

Samaa ilmiötä voi ajatella isommin, eli jos vertaa liveä-teatteria, ja elokuvaa, tai nauhoitetta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 21, 2019, 14:08:29
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 21, 2019, 12:52:48
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 12:09:04
Nyt on muuten selvitetty tieteellisellä tarkkuudella eeppisin klasaristyge. Se ei ole yllätys: Mahlerin 2. sinfonia. Tutkimuksen suoritti Redditin /r/classical: https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/ (https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/)

Myös kapellimestarit ovat samaa mieltä (https://www.youtube.com/watch?v=OoZdwam7wgw). Vertailun vuoksi: Bruckner joka myöskin on erittäin eeppinen, jää selvästi kakkoseksi (https://www.youtube.com/watch?v=sSB7g5xBCRE).
Mä en siedä Mahleria. Se kuulostaa ihan joltain elokuvamusalta. Ei vain uppoa ollenkaan. Liian romanttista ja tunteellista mun makuun.
Minä(kään) en koskaan päässyt sisään Mahlerin musiikkiin. Se jättää jostain syystä kylmäksi. Ehkä se on tuo mainittu romanttisuus tai tunteellisuus, mutta ehkä se on jopa jonkinlainen lipevyys, epäaitous? Toisaalta tykkään kovasti monista Pucciinin oopperoista, ja eikös nekin ole tunteellisia (ja vähän pinnallisia?). Olisivatko ne sittenkin rehellisempiä kaikessa tunteellisuudessaan (ja pinnallisuudessaan?)? Tai herättämänsä tunteet isompia, intohimoisempia? Onko romantiikka sellaista sievää, sievistelevää piperrystä, joka herättää vain sopivan pieniä tunteita, tai tunteiden imitaatioita?

Muistan kauan sitten harmitelleeni tuota kyvyttömyyttäni arvostaa Mahleria, kun luin (ties monennettako kertaa) Marianne Fredrikssonin kirjaa Simon och ekarna, jossa päähenkilö, nuori poika herää musiikkiin, ja haltuioituu jostain Mahlerin sinfoniasta. Se musiikki saa hänet "näkemään" fantastisia näkyjä ja kokonaisia kertomuksia. Olen kade, minulle Mahler ei puhu. Ehkä tämä pieni läppäri pienine kajareineen ei tee oikeutta Mahlerin musiikille.

Kuuntelen juuri nyt Mahler -- Symphony No. 2 'Auferstehung' (https://www.youtube.com/watch?v=sHsFIv8VA7w) -tallennetta, ja se kuulosta yhdentekevähköltä, taustamusiikilta, tai nk. sanot, elokuvamusiikilta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 14:32:33
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 21, 2019, 14:08:29
Onko romantiikka sellaista sievää, sievistelevää piperrystä, joka herättää vain sopivan pieniä tunteita, tai tunteiden imitaatioita?

En minä ainakaan yhdistä romantiikkaa aatteena minkäälaiseen pipertämiseen, vaan osaksi tällaista isompaa aatesuuntausta, jossa yksilö vapautuu auktoriteetista kohti itseilmaisua. Musiikissa tämä sitten näkyy mm. siinä että matemaattisen tiukat tonaalisuuden kahleet (ja Kirkon ja ruhtinaiden vaatimukset) voitiin karistaa jaloista ja säveltää erittäin massiivisia ja koukeroisia teoksia, jotka venyttivät vallinneita sääntöjä ja sitten lopulta lähes romahtivat omaan monimutkaisuuteensa. Sanotaan, että Wagner jo näytti ne rajat, ja musiikin romanttinen liike oli loppu. No kyllä hänen jälkeensä vielä sitten sävellettiin samassa hengessä, ja jo mainittu R.Strauss vielä väänsi 1940-luvulla wanhan liiton musiikkia.

Mahler on tyypillinen myöhäisromantiikan säveltäjä, joka venytti sekä melodioita että orkesterin kokoa kieltämättä joskus aivan älyttömyyksiin. Vaikkapa 8. sinfonia oli käsittääkseni kirjoitettu n. tuhannelle muusikolle (riippuu vähän kuoron koosta).

Jos nyt ajattelee vaikka sitä 2. sinfoniaa, niin mikään ei voisi olla kauempana kuin "romanttinen hiplaaminen" nykyaikaisessa mielessä. Sehän käsittelee (kristillisen) maailman suurinta kysymystä, eli Kristuksen ylösnousemusta.

Kuka tykkää, kuka ei, mutta Redditiin on nyt luottaminen. Miksipä ne valehtelisi? ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 21, 2019, 14:48:17
Eikös pikkusievä pipertäminen sovi paremmin kuvaamaan wieniläisklassista kautta?

Romantiikka taas on tyhjien tynnereiden kolinaa ja barokki robottien kutumusiikkia...
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 21, 2019, 14:54:38
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 21, 2019, 14:48:17
Eikös pikkusievä pipertäminen sovi paremmin kuvaamaan wieniläisklassista kautta?

Paremmin, ehdottomasti. Joku Mozartin pianosonaatti voisi olla juuri sitä itseään. Sitten taas kun mentiin romantiikan suuntaan, Beethoven, Schubert, Schumann, Brahms... eivät todellakaan vieneet sitäkään formaattia kevyempään suuntaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Sepe - tammikuu 21, 2019, 16:04:10
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 13:34:59

Hyvässä salissa soitettu livemusiikki kuulostaa todella paljon paremmalta kuin miltään tallenteelta soitettuna.

Urkumusiikkiin tuo pätee jos mihinkä. Muistan aina Riikan tuomiokirkon ja konsertin siellä: tuntui kuin koko graniittikirkko resonoivan musiikin kanssa. Kaikki oli täynnä musiikkia.
Kerran aamulla kuljin Budabestissa. Erään kirkon ovi oli auki. Menin ihan katsomaan kirkkoa kun urku alkoi soida. Koko kirkko oli täynnä musiikkia, aivan kuin jotain ainetta.

Urkumusiikki ei välttämättä ole "kirkkomusiikkia".
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 21, 2019, 17:58:03
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 21, 2019, 14:08:29
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 21, 2019, 12:52:48
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 12:09:04
Nyt on muuten selvitetty tieteellisellä tarkkuudella eeppisin klasaristyge. Se ei ole yllätys: Mahlerin 2. sinfonia. Tutkimuksen suoritti Redditin /r/classical: https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/ (https://www.reddit.com/r/classicalmusic/comments/ahvd2t/classical_music_that_has_an_epic_feel/)

Myös kapellimestarit ovat samaa mieltä (https://www.youtube.com/watch?v=OoZdwam7wgw). Vertailun vuoksi: Bruckner joka myöskin on erittäin eeppinen, jää selvästi kakkoseksi (https://www.youtube.com/watch?v=sSB7g5xBCRE).
Mä en siedä Mahleria. Se kuulostaa ihan joltain elokuvamusalta. Ei vain uppoa ollenkaan. Liian romanttista ja tunteellista mun makuun.
. Olen kade, minulle Mahler ei puhu. Ehkä tämä pieni läppäri pienine kajareineen ei tee oikeutta Mahlerin musiikille.


Olen kuullut Mahleria myös konsertissa, eikä se silläkään tavalla nautiskeltuna muuttunut kiinnostavaksi tai puhuttelevaksi minulle. Mutta - ei kai kaikesta musiikista tarvitsekaan henkilökohtaisesti pitää.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 21, 2019, 19:58:54
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 02:33:59
Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.
Määrittele ei koskaan: https://www.youtube.com/watch?v=9dNq7lv2ygA  :)

Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta.

Ps. Kalsariketjun tietokilpailun preludi: Mikä biisi soi linkin videolla?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 21, 2019, 21:00:59
Tänään oli työläs musiikkiaamu, koska se alkoi Brahmsilla (Kuusi kappaletta pianolle), jota olen aina pitänyt ikävystyttävänä. Minulle tulee helposti sellainen taikauskoinen olo, että aamulla kuultu musiikki on enne tulevalle päivälle. Siis ikävä musiikki "tietää" ikävää päivää. No, mitään erityistä ei tapahtunut, mutta tylsä musiikki sävytti muutenkin nihkeää maanantaifiilistä pitkälle iltapäivään. Brahmsin jälkeen tuli vielä aika epäkiinnostavaa pohjoismaista musiikkia (ensin Rangströmiltä ja sitten Halvorseniltä). Kun näiden jälkeen päästiin laulettuun barokkimusiikkiin, niin tässä kontekstissa barokki (ja jopa cembalokin!) piristi, hieman.  Sopraano Julianne Baird lauloi Clerambaultin Medeian (kantaatti). Kaunis ääni Bairdillä, mutta yleisesti ottaen kehno aamu.

Soitetaankohan Aamuklassisessa koskaan mitään nykymusiikkia? Magnus Lindbergiä, Kaija Saariahoa tai vaikkapa Philip Glassia? En tarkoita, että nämä olisivat jotenkin toivelistallani, vaan mietin vain, onko nykymusiikki rajattu pois valikoimasta aamiaisaikaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 21, 2019, 23:22:09
Klassisia tutkimusmatkoja (https://www.electronicbeats.net/beyond-steve-reich-and-philip-glass-new-classical-frontiers/)

AIVA - "Letz make it happen", Op. 23 (https://www.youtube.com/watch?v=H6Z2n7BhMPY)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 22, 2019, 01:25:02
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 21, 2019, 19:58:54
Ps. Kalsariketjun tietokilpailun preludi: Mikä biisi soi linkin videolla?

Ei onnistu ainakaan minulta ilman lunttaamista.

Sinänsä atonaalisuus ja akuutti kofeiinimyrkytys eivät varmaankaan ole toisilleen mitenkään vieraita, mutta suhtaudun hieman varauksella tuon sinun mainoksesi kaupalliseen potentiaaliin.

Tarinan mukaan Beethovenin aamukahvi keitettiin tasan 60 pavusta, jotka hän itse valikoi joka aamu. Ehkä siitä teemasta saisi aikaiseksi jonkun hauskan kahvimainoksen? Beethoven, kofeiiniöverit, maaninen kirjoittaminen aamuyöstä... hm, ehkä siinäkään ei ole kaupallista potentiaalia ;)

Palatakseni aiheeseen, minulle tutuin tästä Wienin toisen koulukunnan triosta on Alban Berg. Yleisesti ottaen hänen atonaalista musiikkiaan pidetään helposti lähestyttävänä ja miellyttävänä. Trion kolmas jäsen, Anton Webern taas on minun korviini aika mekaanista jyräämistä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 22, 2019, 08:25:00
Kahvi on luultavasti ollut esim. Sibeliukselle liian mietoa dopingia.

Kulttuurikaupunki Berliinissä metroasemilla voi sivistyä:
https://www.electronicbeats.net/the-feed/welcome-to-berlin-a-city-that-plays-atonal-music-in-its-subway-stations/
Schönberg ja Webern mainittu! ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 22, 2019, 21:28:44
Testaa tietosi:

KLASARIVISA (https://www.youtube.com/watch?v=kZTwb9e6Ox4)

KLASARIVISA (https://www.youtube.com/watch?v=P6J0LmnHmRk)

Pisteytys:
0 - Ei huono.
1 - Hyvä hyvä hyvä!
2 - Hyvin arvattu.
3 - Olet mediaani klasariveijari.
4 - Selvä takahuoneen fani.
5 - Kotisohvien maestro jukkapalmun lehvin.
6 - Bravo bravissimo! Olet myynyt sielusi.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 22, 2019, 21:32:03
Video ei ole käytettävissä.
Tämä video sisältää kumppanin BBC Studios sisältöä, ja se on estetty tekijänoikeusseikkojen vuoksi.

Oliko oikea vastaus?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 22, 2019, 22:11:24
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 08:25:00
Kahvi on luultavasti ollut esim. Sibeliukselle liian mietoa dopingia.

Kulttuurikaupunki Berliinissä metroasemilla voi sivistyä:
https://www.electronicbeats.net/the-feed/welcome-to-berlin-a-city-that-plays-atonal-music-in-its-subway-stations/ (https://www.electronicbeats.net/the-feed/welcome-to-berlin-a-city-that-plays-atonal-music-in-its-subway-stations/)
Schönberg ja Webern mainittu! ;D


Hah. Schönberg ja Weber karkoittavat kodittomia niiltä metroasemilta, millä heidän sulosointujaan soitetaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 22, 2019, 21:32:03
Video ei ole käytettävissä.
Tämä video sisältää kumppanin BBC Studios sisältöä, ja se on estetty tekijänoikeusseikkojen vuoksi.

Oliko oikea vastaus?
Täydellinen vastaus. Kiitos ilmoituksesta.
kävin remppaamassa videon ja annoin sille katin kontit-pintakäsittelyn.
Jeesusteipattu versio: KLASARIVISA (https://www.youtube.com/watch?v=P6J0LmnHmRk)

Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 23, 2019, 02:09:57
Eräs kiehtovimmista hahmoista länsimaisen musiikin historiassa on ranskalainen Olivier Messiaen (1908-1992). Harras katolinen, luonnontutkija, opettaja, urkuri, mystikko, säveltäjä. Messiaenin tunnetuin teos "Lopunajankvartetto" syntyi saksalaisella vankileirillä.

Miten Messiaenin musiikkia nyt sitten oikein luonnehtisi. Oikeastaan se ei ole länsimaista musiikkia lainkaan, vaan jotakin aivan muuta. Lukuunottamatta varhaisimpia pianoteoksia, jotka ovat ottaneet selvästi vaikutteita Debussyn musiikista, Messiaenin musiikki on pintapuolisesti tutkielmia omituisista sävelasteikoista ja linnunlaulusta. Hänen intohimonsa oli nimittäin lintujen tutkiminen ja niiden äänien imitoiminen musiikin keinoin. Voiko tällaista säveltäjää edes lukea samaan kategoriaan kuin vaikkapa pedantti Brahms, jolle vastaavanlainen kokeilu olisi ollut pyhäinhäväistys.

Messiaenin elämänmittainen ura oli toimia pariisilaisen Sainte-Trinitén urkurina, 30-luvulta aina kuolemaansa asti.

Eräs haaveeni on kuulla kerran elämässä livenä Apparition de l'église éternelle (https://www.youtube.com/watch?v=BDb0Ajc51Y0). Kappale on erinomainen esimerkki Messiaenin sävelkielestä, ja ainakin omassa mielikuvituksessani se on myös historiallinen tutkielma. Se alkaa hillitysti, ja nousee spiraalimaisesti kohti aina vain puhtaampia sointuja, täyttymystä, joka kuitenkin jää epätäydelliseksi, ja alkaa vähittäinen taantuminen. Sävelaiheisiin sekoittuu vieras ja jollakin tavalla vajaamielinen elementti. Helvetti on maan päällä, ja se on tuskastuttavan hidas ja epätoivoinen matka kohti epätietoisuutta. Maailma on täysin peruuttamattomasti rikkoutunut, mutta ei mitenkään dramaattisesti. Mahtaakohan sitä edes kukaan huomata. Ihmiskunta taantuu kohti lähtöpistettä ja historia on loppu.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 23, 2019, 03:42:46
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)

Tämä ohjelma on Kantapaikan klasarikornerin suosittelema ja saa hyväksytyn leiman.

Lisäys: oikeastaan jo ensimmäisen 20 minuutin aikana vastataan kysymykseen mitä on musiikin romantiikka tyhjentävämmin kuin koskaan itse osaisin sen sanoa.

Ohjelmassa esitetään eräs määritelmä romantiikalle n. 23 minuutin kohdalla, mutta siihen en voi henkilökohtaisesti yhtyä. Se on enemmänkin romantiikan lopputulos. Itse haluaisin ajatella sen prosessina, valistuksen jatkumona ja varsinaisena käytäntönä, joka sitten luonnollisesti romahtaa lopulta.

Esille nousee myös romantiikan ajalle tyypilliset virtuoosit ja krumeluuri, joka ilmiönä on minulle vastenmielinen. Rossini, Paganini, Berlioz, Listz.... kaikki inhokkejani. Sen sijaan vakava, synkkämielinen ja introvertti linja Beethovenin ja Schumannin kautta on se joka minua puhuttelee. Romantiikasta on moneksi.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 23, 2019, 08:52:31
Vuosituhannen aivan alussa esitettiin TV:ssä Leonard Bernstein ja Musiikin maailma -ohjelmasarja, jota seurasin mielenkiinnolla, kun siihen vahingossa kompastuin. Tunnin mittaiset klassisen musiikin oppitunnit olivat herkullista katsottavaa asiaan vihkiytymättämällekin, tai ehkä sarja olikin tarkoitettu juuri vasta-alkajille houkuttimeksi. Sisällöstä en juuri mitään muista, mutta sarja on loistava esimerkki siitä, miten asiastaan innostunut opettaja saa vangittua jopa vannoutuneen hevidiggarin klassisen musiikin ääreen kokonaiseksi tunniksi kerrallaan. Tuo sarja saisi tulla uusintana. Asiahan ei varmasti ole mihinkään muuttunut, mutta onko tekninen toteutus sitten jo liian ajansyömä?

Oma ongelmani klassiseen musiikkiin lienee siinä, että ne osaa tulkita musiikkia esimerkiksi historiaa vasten. Orkesterimusiikki on minulle "vain" musiikkia ilman tarinaa. :(

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 23, 2019, 09:36:41
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 23, 2019, 08:52:31
Vuosituhannen aivan alussa esitettiin TV:ssä Leonard Bernstein ja Musiikin maailma -ohjelmasarja, jota seurasin mielenkiinnolla, kun siihen vahingossa kompastuin.
...
Tuo sarja saisi tulla uusintana. Asiahan ei varmasti ole mihinkään muuttunut, mutta onko tekninen toteutus sitten jo liian ajansyömä?

Hieno sarja! Uusintaa odotellessa se löytyy kyllä kokonaisuudessaan youtubesta, vaikkapa hakusanoilla "Bernstein The Unanswered Question". Tai no itse asiassa en ole varma onko sama sarja kyseessä kun en ole koskaan TV:stä mitään sarjaa nähnyt.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 23, 2019, 16:06:13
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 23, 2019, 09:36:41
Hieno sarja! Uusintaa odotellessa se löytyy kyllä kokonaisuudessaan youtubesta, vaikkapa hakusanoilla "Bernstein The Unanswered Question". Tai no itse asiassa en ole varma onko sama sarja kyseessä kun en ole koskaan TV:stä mitään sarjaa nähnyt.

Muutamasta luennosta katsoin pätkiä ja tuo ei kyllä ole se sama sarja. Varmaan asiaan jo vihkiytyneelle tuo luentosarja näyttäytyy hienona, mutta vasta-alkajalle se menee aika pahasti, etten sanoisi kokonaan yli, kun ei ole musiikin teoria hallussa lainkaan. Sekin vähä, mitä aikanaan koulussa tuli sitä käytyä läpi, on liian vähän tuon ymmärtämiseen. Lisäksi ainakin minulle kieli tuottaa ongelmia ilman tekstitystä. Aivan liikaa erityissanastoa rallienglannin tasoiselle osaajalle.

Ilmeisesti se sarja, josta puhuin, oli ihan TV:lle tehty. Jaksot olivat aina  tunnin mittaisia ja suunnattu lähinnä uteliaalle keskivertokatsojalle. Keveän ja hiukan humoristisenkin tyylin perusteella näin arvelen.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 23, 2019, 16:39:49
^ Ok! Bernsteinilla oli käsittääkseni monia TV-sarjoja. Varmaan ne kaikki löytyy youtubesta jos vain tietää mitä hakee.

Edit. Hm, ettei vain olisi ollut sitten "Young People's Concerts"-sarja? Niitä löytyy tubesta myös.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 25, 2019, 22:55:51
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 21:28:44
Testaa tietosi:

KLASARIVISA (https://www.youtube.com/watch?v=kZTwb9e6Ox4)

KLASARIVISA (https://www.youtube.com/watch?v=P6J0LmnHmRk)

Pisteytys:
0 - Ei huono.
1 - Hyvä hyvä hyvä!
2 - Hyvin arvattu.
3 - Olet mediaani klasariveijari.
4 - Selvä takahuoneen fani.
5 - Kotisohvien maestro jukkapalmun lehvin.
6 - Bravo bravissimo! Olet myynyt sielusi.
Testasin miten kännykkään ahdettu tekoäly pärjää klasarivisassa.
Shazam tunnisti kappaleet 1 ja 2.
Soundhound tunnisti kappaleet 1,2,3 ja 6. (äänetön kappale 4 ja nopeutettu kappale 5 jäivät siltäkin tunnistamatta)
Sivistyneempi tekoälyistä ylsi siis pinttyneen takahuonefanin tasolle.

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 21, 2019, 19:58:54
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 02:33:59
Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.
Määrittele ei koskaan: https://www.youtube.com/watch?v=9dNq7lv2ygA  :)

Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta.

Ps. Kalsariketjun tietokilpailun preludi: Mikä biisi soi linkin videolla?
Tekoälyt tunnistivat tämänkin mainosbiisin. Ja nyt oli sentään kyse atonaalisesta biisistä.
Voi voitettuja!
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 25, 2019, 23:16:27
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 23, 2019, 03:42:46
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)

Tämä ohjelma on Kantapaikan klasarikornerin suosittelema ja saa hyväksytyn leiman.

Lisäys: oikeastaan jo ensimmäisen 20 minuutin aikana vastataan kysymykseen mitä on musiikin romantiikka tyhjentävämmin kuin koskaan itse osaisin sen sanoa.

Sorry, klasarioppilas Amore saattaa ryhtyä lintsailemaan tältä Areena-tunnilta heti alkuun, koska otti ohjelmassa pattiin useampikin asia, pahimpana se, että siinä kuullaan niin vähän musiikkia, saati että sitä analysoitaisiin kunnolla. Kyse on siis historiaohjelmasta, jossa musa soi taustalla. Selittää kyllä wikipediapätevästi romantiikan piirteet, teollistumisen ja yksilöllistymisen yms, jotka pikaisen miettimisen jälkeen ovat aikaisemmilta oppitunneilta erittäin tuttuja asioita. Amore häippää röökipaikalle ja panee korvalappuihin rockia soimaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 26, 2019, 01:27:11
Tänään löysin kaljapäissäni youtubesta ihan uuden maailman.
Klassista vilauttelua julkisilla paikoilla eli classical flash mob (https://www.classicfm.com/discover-music/latest/best-classical-flash-mobs/)-videoita youtubessa enemmän kuin tarpeeksi.
Korkataas muutama:
https://www.youtube.com/watch?v=4kJt2CRzCYE
https://www.youtube.com/watch?v=Pqfbp3AAcmU
https://www.youtube.com/watch?v=RW2wiR76SCg
https://www.youtube.com/watch?v=rq9TgLE7ePw
isompi lavallinen:
https://www.youtube.com/watch?v=gww9_S4PNV0&list=RDRyiLIIx2sEI&index=4
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 26, 2019, 17:06:50
Koska Aamuklassinen on nyt jäänyt junnaamaan omaan puuroonsa (lisää barokkia, trallallaa!), niin tartuin reippaasti itse muodostamaani läksylistaan.
LainaaPianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28

Bartókin 1. pianokonserton ensiesitys oli 13.2.1928 New Yorkin Carnegie Hallissa. Se on hyvin perkussiivinen teos, jossa pianoakin kohdellaan pitkälti lyömäsoittimena. Se ei kuitenkaan mielestäni kolise ikävästi, kuten aika useinkin kuulee taitamattomissa käsissä käyvän. Bartók arvioi itse, että ykkönen saattaa olla hyvinkin vaikea teos sekä orkesterille että yleisölle. Itse pidin teosta helppona ja mukaansatempaavana, komeana rymistelynä, jossa on myös hieno hidas osa Andante. Ei tämän pitäisi nykypäivän kuuntelijalle olla vaikeaa, jos pitää rock'n rollista. Andante-osassa puolestaan on muutama huikaiseva hiljainen hetki, jolloin pianosävelet soivat kuin Satiella (n. 10:35). Ihanaa!

Andanten jälkeen palataan Allegroon, jopa "molto"-sellaiseen. Teoksen allegro-osat sopivat kaiken kaikkiaan hyvin jortsuiluun. Tätä on hankittava omaan levyhyllyyn!!! Menee heittämällä suosikkeihin. :)

https://www.youtube.com/watch?v=XJpCXT89lZ0
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 26, 2019, 18:04:01
Onko muuten vielä liian aikaista puupuhaltimille? Kevät on puupuhaltimien aikaa, koska ne kuulostavat linnuilta.

Suosikkisäveltäjäni all-time Brahms ei koskaan säveltänyt mitään pelkästään puhaltimille, mutta tämä parin minuutin osa Serenadista no.2 on aika puhallinvetoinen: https://www.youtube.com/watch?v=7XC6rhH1298

(tulisi jo se kevät......)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 26, 2019, 19:12:11
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 26, 2019, 18:04:01
Onko muuten vielä liian aikaista puupuhaltimille? Kevät on puupuhaltimien aikaa, koska ne kuulostavat linnuilta.

Suosikkisäveltäjäni all-time Brahms ei koskaan säveltänyt mitään pelkästään puhaltimille, mutta tämä parin minuutin osa Serenadista no.2 on aika puhallinvetoinen: https://www.youtube.com/watch?v=7XC6rhH1298

(tulisi jo se kevät......)

Linnut kyllä jo laulaa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 27, 2019, 10:52:32
Hapuilin väärää tyylisuuntaa tuossa edellä, kun puhuin romantiikasta. Se, mitä kuvailin, olikin rokokoota (https://fi.wikipedia.org/wiki/Rokokoo#Maalaustaide). Maalaustaiteessa tyyppiesimerkki olisi ranskalaisen Jean-Honoré Fragonardin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Honor%C3%A9_Fragonard) öljymaalaus Keinu  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Keinu_(maalaus))noin vuodelta 1767 ja hänen tunnetuin teoksensa. Pikkusievää pinnallista piperrystä. Mikähän olisi vastaavanlaista musiikissa? Wikipedian mukaan musiikissa rokokoota olisi:

LainaaMusiikissa rokokoo liitetään enemmän sosiaalis-kulttuuriseen kuin musiikilliseen näkökulmaan. Rokokoohon luetaan 1700-luvun aateliston ja ylemmän porvariston pittoreskia musiikkimakua edustavia teoksia, ranskalainen 1700-luvun alun huilukoulukunta ja viulukoulu, François Couperinin pikkukappaleet ja Jean-Philippe Rameaun harmoniset yllätykset. Rokokoota vastaava aikalainen musiikkityyli on galantti tyyli. Sille on tunnusomaista homofonia, pienten ornamenttien runsas ja intiimi käyttö sekä soitinten vähäisyys verrattuna edeltäviin tyyleihin.

Olisiko tämä tyypillistä rokokoota?:
François Couperin Pièces de Violes, Philippe Pierlot (https://kantapaikka.net/Fran%C3%A7ois%20Couperin%201:24%20/%201:07:53%20Fran%C3%A7ois%20Couperin%20Pi%C3%A8ces%20de%20Violes,%20Philippe%20Pierlot)
Tuossa on pieniä koristeellisia koukeroita, tuo on vähän tyhjänpäiväistä, pikkusievää.

Tämä ehkä on nurinkurinen tapa lähestyä musiikin historiaa ja klassisen musiikin tyylisuuntia, siis lähestää asiaa kuvataiteen kautta, mutta kun kuvataide on minulle tutumpaa, se on minulle yksi tapa yrittää asettaa eri tyylisuuntia jonkinlaisen jatkumon osaksi, historialliselle aikajanalle tai jotain sen tapaista.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 27, 2019, 10:56:51
Lasketaanko tätä klasariksi?:
Renaissance Lute - John Dowland (Album) (https://www.youtube.com/watch?v=bq126uwwOBo)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 27, 2019, 11:38:51
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 27, 2019, 10:56:51
Lasketaanko tätä klasariksi?:
Renaissance Lute - John Dowland (Album) (https://www.youtube.com/watch?v=bq126uwwOBo)

No kyllä minun mielestä ainakin. Ihan perus renessanssia Dowlandin musiikki on, vaikka onkin aika painottunut tällaiseen yksinlauluun jollakin simppelillä säestyksellä (yleensä luuttu, tai nykyään kitara). On sillä tietääkseni myös polyfonista kuorolaulua ja muuta vastaavaa sen ajan pöhinää.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 29, 2019, 18:04:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)

Toinen osa katsottavissa Areenassa.

Esille nousee (odotetusti) Wagner ja Verdi. Noista kahdesta saisi varmaan aikaiseksi aika hyvän joko-tai-kysymyksen, joka kertoisi paljonkin vastaajastaan. Minä? No Wagner, ehdottomasti. En tosin ole koskaan katsonut kokonaan yhtäkään Wagnerin oopperaa, mutta ne alkusoitot on kyllä mahtavia. Niin, ja on Wagnerilla yksi perineinen sinfoniakin, löytyy tubesta. Aika hyvä vieläpä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 29, 2019, 20:43:40
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 29, 2019, 18:04:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)

Toinen osa katsottavissa Areenassa.

Esille nousee (odotetusti) Wagner ja Verdi. Noista kahdesta saisi varmaan aikaiseksi aika hyvän joko-tai-kysymyksen, joka kertoisi paljonkin vastaajastaan. Minä? No Wagner, ehdottomasti. En tosin ole koskaan katsonut kokonaan yhtäkään Wagnerin oopperaa, mutta ne alkusoitot on kyllä mahtavia. Niin, ja on Wagnerilla yksi perineinen sinfoniakin, löytyy tubesta. Aika hyvä vieläpä.
Nyt oli jo kunnon rähinää. Wagner väsäilemässä käsikranaatteja, oopperat käynnistämässä verisiä vallankumouksia Euroopassa, Bayreuthin kuusituntiset kidutussessiot joita yleisön kuolemakaan ei katkaise, jännitys-ja kauhuelokuvien kopioimaa psykologista ihokarvojen nostatusta, sensuurin vastaista taistelua, "kukkasin peitettyjä tykkejä", jne..vain 1800-luvun politiikan suursäveltäjien laatimat musiikkikriitikoiden hakkauslistat puuttuivat tai unohtuivat tästä oivasta dokkarisarjasta.
Juontajallekin iso kiihkeä halaus. 

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fnnc60.jpg&hash=784d80a2462c3c7121ae17461fe610568d38af2f)
Kolmiulotteista kuorolaulua 1500-luvulta: elokuvasta Poikakuoro (https://www.youtube.com/watch?v=OvJfKK_LZRQ&index=4&list=PLBi0urOOQNuKx6vtAatEl8jrXqciGu-vv)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 30, 2019, 00:30:26
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 29, 2019, 20:43:40
Kolmiulotteista kuorolaulua 1500-luvulta: elokuvasta Poikakuoro (https://www.youtube.com/watch?v=OvJfKK_LZRQ&index=4&list=PLBi0urOOQNuKx6vtAatEl8jrXqciGu-vv)

Hyvä että nostit tämän, unohdin jo koko elokuvan. Loistava elokuva musiikkinsa puolesta. Tallis on juuri tätä "renessanssin polyfoniaa" johon viittasin aikaisemmin. Huikea genre, jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 30, 2019, 04:15:41
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 29, 2019, 20:43:40
Nyt oli jo kunnon rähinää. Wagner väsäilemässä käsikranaatteja, oopperat käynnistämässä verisiä vallankumouksia Euroopassa....

Toisaalta ohjelmassa kuvattu musiikin voima tuntuu täysin käsittämättömältä mutta toisaalta 1800-luvun oopperan voi ajatella aikansa "internettinä". Ehkä sadan vuoden kuluttua joku arabikevään masinoiminen internetin kautta tuntuu yhtä kummalliselta. Sitten voi olla niinkin, että ohjelma vain ylitulkitsee.

Wagner tosin oli ihan oikea aktivisti ja muutenkin sitä mieltä, että maailma oli muovailuvahaa hänelle. Pakko tykätä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 31, 2019, 01:48:34
Sen Areenan ohjelman inspiroimana olen nyt kuunnellut Wagnerin alkusoittoja ja aarioita. Onhan se mestarillinen säveltäjä, ei siitä mihinkään pääse. Wagnerin musiikki soutelee alitajunnan syvissä vesissä, menee "ihon alle", kuten joku sanoi joskus.

Minulla oli joskus voimakas hylkimisreaktio kaikkeen wagnerilaiseen musiikkiin, mutta kun ymmärsin, että se on minulle vain opittu tapa, siitä avautui todella laaja uusi musiikillinen maasto. Ilman Wagneria (ja Lisztiä), tai sitä traditiota mistä se tulee, ei olisi oikeastaan sävelrunoja, eikä oikeastaan muutakaan ohjelmallista tai kokonaistaiteellista musiikkia. Ennen tätä oivallusta suorastaan halveksuin Straussia tai Sibeliusta, mutta nykyään ne ovat levylautasen vakiomatskua.

Tässä hylkimisreaktiossa on käsittääkseni kysymys kuitenkin jostakin aivan muusta kuin siitä 1800-luvun skismasta (Brahms vs. Wagner; abstrakti vs. ohjelmallinen). Kysymys on suorastaan ohjelmallisesta Wagnerin musiikin mustamaalaamisesta, joka alkoi jo Wagnerin elinaikana. Eero Tarasti kirjoittaa kirjassaan Sävelten sankareita: "Wagnerin musiikki on kiehtovaa, mutta vaarallista. Se tekee sairaaksi." Jo Nietzche julisti: "onko Wagner ylipäätään ihminen? Hän tekee kaikesta sairasta mihin koskee - hän on tehnyt musiikin sairaaksi." Kirjassaan Tarasti kirjoittaa myös, että joku musiikkikriitikko kirjoitti nasevasti Wagnerin musiikin haisevan ruumiille. Jostakin sieltä se hylkiminen varmaan on tullut.

Lisäys: selvennyksenä edelliseen: Tarasti ei siis itse mustamaalaa, vaan selvittää kirjassaan tätä ilmiötä. Kirjan luvun otsikko "Wagnerin puolustus" oikeastaan kertoo kaiken.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 31, 2019, 08:55:55
Tämän linkitin jo edelliselle foorumille: Siegfriedin kuolema, Tennstedt tikun varressa.
https://www.youtube.com/watch?v=L8wHteSOwW4

Musiikki on niin raskasta, että kapellimestarin ständi romahtaa sen painon alla. Se ei kuitenkaan menoa haittaa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 31, 2019, 15:43:02
Suomen suuntanumero soi klassien kauniisti.
Unohda Spotify. Puhelimesi numerolista kätkee kauniita tai ainakin atonaalisia biisejä:
https://areena.yle.fi/1-4029813?seek=1409
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 01, 2019, 01:37:05
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 02:35:35
Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true


Tulipa viimein katsottua tämä. Kivan tuntuinen taiteilija, sellainen maanläheinen ("soitan koska se on kivaa!") tyyppi. Aika usein vaikuttaakin siltä, että nämä solistit ovat paremmin kontaktissa reaalimaailmaan kuin säveltäjät tai kapellimestarit ;D

Tämä ei muuten näy Areenassa enää pitkään.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 02, 2019, 03:24:45
Yle Areena: Musica serena: säveltäjä Peteris Vasks (https://areena.yle.fi/1-3974160)

Vasks on näitä mystisiä minimalisteja (https://en.wikipedia.org/wiki/Holy_minimalism), genre joka minun kirjoissani on kyllä erittäin mielenkiintoinen, joskin hieman puuduttava. Välillä tulee sellainen kausi, että tekee mieli kuunnella tällaista musiikkia, mutta väsyn siihen sitten aika nopeasti. Arvo Pärt lienee se kuuluisin lajin edustaja, ainakin suomalaiselle yleisölle.

Huomattava osa näistä minimalisteista tulee entisistä Neuvostoliiton maista, ja kertoo samanlaista tarinaa siitä kuinka he joutuivat kamppailemaan sensuuria vastaan. Olisivat halunneet tehdä aikansa mukaista (länsimaista) musiikkia, mutta sellainen oli Neuvostoliitossa pannassa olevaa strukturalismia, ja sitten kun NL romahti, nämä kääntyivät jostakin syystä täysin päinvastaiseen suuntaan. Strukturalismi kääntyi äärimmäisen pelkistettyyn ilmaisuun. Mystinen minimalismi kuulostaa paikoin keskiaikaiselta yksinlaululta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 05, 2019, 08:30:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 22, 2019, 22:18:20
Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous (https://areena.yle.fi/1-3916829)

Ja kolmas osa katsottavissa.

Eipä yllätyksiä. Gamelanmusiikki, Debussy, Strauss, ja Mahler vuosisadan (ja orkesterimusiikin) huipentumana manittu.

Pariisin maailmannäyttelyn esittelyn taustalla, aivan ohjelman alussa soi muuten Saint-Saënsin 3. sinfonia, "urkusinfonia". Siitä toivoin jonkinlaista esittelyä.

Ohjelman loppupuolella soitettiin Erik Satien musiikkia pianolla. Siinä kohtaa kun juontaja lopetti soittamisen, että ei saisi hermoromahdusta, koska musiikkia pidettiin 1800-luvulla eräänä heikkohermoisuuden aiheuttajana ;D

Ohjelma loppui aavemaisesti Royal Albert Hallissa pidettyyn koneiden soittamaan konserttiin. Ihmisen aikakausi oli ohi.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 05, 2019, 12:32:22
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 01, 2019, 01:37:05
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 02:35:35
Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true


Tulipa viimein katsottua tämä. Kivan tuntuinen taiteilija, sellainen maanläheinen ("soitan koska se on kivaa!") tyyppi. Aika usein vaikuttaakin siltä, että nämä solistit ovat paremmin kontaktissa reaalimaailmaan kuin säveltäjät tai kapellimestarit ;D

Tämä ei muuten näy Areenassa enää pitkään.

Pollini-ohjelma tulossa uudestaan katsottavaksi Areenalle 13.2. sekä Yle Teeman iltapäiväohjelmistoon samana päivänä sekä 14.2.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 05, 2019, 14:45:20
^^ Hyvä kun muistutit. Pitääpä katsoa.
Että oikein konemusiikkiin asti päästiin. Ei sentään Darudeen. :)
Robottijalkapallossa on pitkän aikavälin tavoitteena voittaa ihmisjoukkue, joten eiköhän sinfoniaorkesteritkin haikaile halvempaa, virheettömämpää, väsymätöntä ja ehkä taitavampaakin työvoimaa samalta suunnalta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 06, 2019, 23:49:24
Olen alkanut turtua Aamuklassiseen, mutten oikein malta kuluttaa vähäistä aamuaikaani netin selailuun, josta valitsisin jonkin muun ohjelman kuunneltavaksi. Annan siis barokin soida siinä toivossa, että sen jälkeen tulee jotakin kiinnostavampaa. Tähän mennessä kuuntelemani perusteella olen tullut siihen näkemykseen, että huippusoittajat tai -laulajat saavat tylsemmistäkin kappaleista esiin jotakin edes hetken verran sävähdyttävää.

Maanantaina Glenn Gould ahkeroi Haydnin pianosonaattien no. 56, 58 ja 59 kimpussa. Vaikkeivät nuo sävellykset erityisesti koskettaneet minua, niin kyllä Gouldin soitosta taas kuuli, että on mestari asialla. Tarkkaavaisuuteni heräsi ja muutamassa kohdassa jopa ajattelin, että "tuon voisi kuunnella uudelleen". En havainnut levytyksessä Gouldin hyminää, mutta ehkä sitäkin siellä oli, sillä kuuntelin lähetystä vain kännykän pienestä kaiuttimesta. Oikeastaan kunnon hyminä sopisi taustaääneksi aamupesulle ja pukeutumiselle. Se saattaisi jopa huvittaa. Ehkä liittyisin hyminään? :D Millähän Gouldin levyllä lienee parhaat hyminät?

Hieman myöhemmin oli vuorossa Schumannin Viulukonsertto d-molli, jossa viulua soitti Gidon Kremer. Tässäkään ei teos jäänyt mieleen, mutta viulu kyllä viehätti. Huomaan kuulleeni aamutunneillani paljon enemmän pianomusiikkia ja laulettua barokkimusiikkia kuin viulumusiikkia. Pitää itse kaivella Ylen ohjelmista esiin viulu- ja selloteoksia, jos aamulähetykseen ei niitä ilmaannu.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 07, 2019, 00:52:59
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 06, 2019, 23:49:24
Ehkä liittyisin hyminään? :D Millähän Gouldin levyllä lienee parhaat hyminät?

Bachin Goldberg-variaatiot. Huippuhyminät!

Lisäys: yritin etsiä tubesta maistiaisia, mutta ei oikein löytynyt. Sillä levyllä jota tarkoitan Gould paikoin jopa laulaa taustalla. Toiset ei sitä voi sietää, mutta minusta se tuo aika hyvän lisän musiikkiin.

Toinen lisäys: nyt muistuukin mieleen syy miksi vihaan Spotifya. Siinähän vaihtuu premium-tilaus ilmaiseksi ilman mitään varoituksia, ellei ole suoraveloitus päällä. Se tarkoittaa mainoksia. Äsken kun pläräsin Spotify-arkistoani jäin kuuntelemaan sitä Gouldin hyminää. Kesken Goldberg-muunnelmia räjähti päälle Tuure Boreliuksen biisi!! Voitte vain kuvitella millainen shokkiefekti sillä on. Näitä kun tapahtui pari kertaa, Spotify lensi ulos virtuaalisesta ikkunasta, lasin läpi.

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 07, 2019, 01:43:51
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 06, 2019, 23:49:24
Hieman myöhemmin oli vuorossa Schumannin Viulukonsertto d-molli, jossa viulua soitti Gidon Kremer. Tässäkään ei teos jäänyt mieleen, mutta viulu kyllä viehätti.

Tämä on eräs ehdottomista suosikeistani viulukonsertto-genressä. Tämä ja Brahmsin konsertto. Ja Beethoven, ja Berg, ja .... ääh noita on paljon. Viulukonsertto on aina sellainen mittari, jonka tarkistan jos tutustun säveltäjään.

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Renttu - helmikuu 07, 2019, 14:09:30
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 07, 2019, 00:52:59
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 06, 2019, 23:49:24
Ehkä liittyisin hyminään? :D Millähän Gouldin levyllä lienee parhaat hyminät?

Bachin Goldberg-variaatiot. Huippuhyminät!

Lisäys: yritin etsiä tubesta maistiaisia, mutta ei oikein löytynyt. Sillä levyllä jota tarkoitan Gould paikoin jopa laulaa taustalla. Toiset ei sitä voi sietää, mutta minusta se tuo aika hyvän lisän musiikkiin.
Minulla on tämä sama levy mutta kaverilta cd:lle poltettuna, niin en muista tarkkoja tietoja. Se on se ainoa täysin oikea Goldberg-variaatiot.

***

Tämä kuvaelma on kohta 80 vuotta vanha, mutta edelleen se toimii hienosti: Fantasia (1940) Night on Bald Mountain (1/2) (https://www.youtube.com/watch?v=b756FPiLlp8) (Youtube).

Kakkososassa on parempi äänen- ja kuvanlaatu, tässä (https://www.youtube.com/watch?v=bP7kE_cncEs).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 07, 2019, 17:04:39
Lainaus käyttäjältä: Renttu - helmikuu 07, 2019, 14:09:30
Tämä kuvaelma on kohta 80 vuotta vanha, mutta edelleen se toimii hienosti: Fantasia (1940) Night on Bald Mountain (1/2) (https://www.youtube.com/watch?v=b756FPiLlp8) (Youtube).

Kakkososassa on parempi äänen- ja kuvanlaatu, tässä (https://www.youtube.com/watch?v=bP7kE_cncEs).

Mussorgskyn kappale on tuttu, mutta tuota animaatiota en muista nähneeni. Aika huikea ollakseen noin vanha.

Mussorgsky oli muuten erikoinen tapaus. Huippulahjakas juoppolalli, jonka nuoteista ei saanut kukaan selvää, ja joita muut joutuivat korjailemaan. No mutta hyvää settiä sieltä kuitenkin saatiin kaivettua.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 07, 2019, 18:37:05
Maistiaiset Gouldin hyminöistä kaikilla mausteilla: Glenn Gould plays Bach (https://www.youtube.com/watch?v=qB76jxBq_gQ)

Tällainenkin tuli vastaan interwebin ihmeellisessä maailmassa: The Glenn Gould De-Vocalizer 2000 (http://www.davegrossman.net/gould//)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 07, 2019, 18:59:49
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 07, 2019, 18:37:05
Maistiaiset Gouldin hyminöistä kaikilla mausteilla: Glenn Gould plays Bach (https://www.youtube.com/watch?v=qB76jxBq_gQ)

"Glenn Gould is my favorite singer."  ;D ;D ;D

I would buy all the recordings again if I could get them with enhanced singing by Gould. I have a playlist called "Excellent Humming."

Reminds me of that BBC announcement of Bach's Concerto Italien, "performed by Glenn Gould, piano and vocals".  ;D ;D ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Renttu - helmikuu 07, 2019, 19:28:08
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 07, 2019, 17:04:39
Mussorgskyn kappale on tuttu, mutta tuota animaatiota en muista nähneeni. Aika huikea ollakseen noin vanha.

Mussorgsky oli muuten erikoinen tapaus. Huippulahjakas juoppolalli, jonka nuoteista ei saanut kukaan selvää, ja joita muut joutuivat korjailemaan. No mutta hyvää settiä sieltä kuitenkin saatiin kaivettua.
En ole varma, onko animaatiota näytetty koskaan Suomen televisiossa, mutta jossain olen sen lapsena nähnyt. Se teki silloin vaikutuksen, ja jäi mieleen. Nyt kaikkia vastaavia muinaismuistoja löytyykin helposti verkosta!

Mussorgskyn poikeuksellisesta persoudesta viinaan en tiennyt mutta no niin, Venäjä! Rikkaan perheen poika ja kuten kirjoititkin, huippulahjakas.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 07, 2019, 19:28:52
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 07, 2019, 18:37:05
Tällainenkin tuli vastaan interwebin ihmeellisessä maailmassa: The Glenn Gould De-Vocalizer 2000 (http://www.davegrossman.net/gould//)

Aito Glenn Gould on vokaalitaiteilijanakin parempi kuin mitkään copy+paste -tuotokset.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 09, 2019, 00:39:46
Välilä tulee ihmeellisiä elokuvia vastaan. Todella kummallisia. Hauskimmasta päästä The Youth (https://areena.yle.fi/1-3088917), jossa pari tuttua valkokankaan kovanaamaa tiirailee vanhuksina elämää.
Leffan kuvakerronta on virkistävän outoa. Atonaalista.
Laitoin tämän tähän ketjuun tästä syystä: Youth (2015) conducting nature scene (https://www.youtube.com/watch?v=dqWYfqe9iXo)

(https://media.giphy.com/media/XaPWm17ctSzra/giphy.gif)
(https://media.giphy.com/media/JkWDYPUGAUw7e/giphy.gif)
(https://66.media.tumblr.com/3a9e3a75a330c52a3bf88a4dfa252f7f/tumblr_o3xws7hXnj1ugh9ieo1_540.gif)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 09, 2019, 04:44:20
Kun aamulla tein vaikean päätöksen alistua pakon edessä ja nöyrtyä vetämään jalkaani rutirumat ja kaupunkioloissa nolot klompsut, eli kumisaappaat, en todellakaan tiennyt, millaiseen päivään olin astumassa. Mielessäni häivähtivät viimeiset rannat, tsunamit ja lopunajan aamunkoitto. Siis eivät mitkään ylevät tunnelmat. Karkotin kuitenkin päälle tulvivat mielikuvat katastrofin enteistä ja muistutin itseäni, että jos päivästä tulisikin yhtä rujo kuin jalkineet, joihin juuri olin astumassa, niin ainakin selviäisin siitä kuivin jaloin. Sen tiesin, että heti alaovesta astuessani saattaisin joutua uimaan vastarannalle. Siinä eivät edes saappaat sitten auttaisi. No hups, taas matala mieleni plumpsahti pinnan alle. Ryhdistäydy! Vähän uskoa huomiseen! Mars matkaan!

Oven ulkopuolella avautui aava, lainehti lammikko. Klompsut kuitenkin kohtasivat pohjan, josta ponkaisin pakaran antamalla päättäväisyydellä kohti päivän haasteita. Ensimmäinen niistä oli juuri muutamalla askeleella voitettu, joten ehkei heti kulman takana odottaisi mustia kissoja, noita-akkoja, katolta päähän pamahtava jääkokkare, feissareita, viikatemies tai verottaja. Pian kulkuni synkronoitui kunnonkansalaisten arkiseen aamumarssiin. Katse maassa tarkastelin kumisia kulkuneuvojani jo huomattavasti suopeammin. Saappaat ovat vihreät, kuten Euroopassa on tapana. Siitä tuli mieleeni, että kuningatar Elisabetilla on samanlaiset eikä häntä hävettänyt esiintyä valokuvissa kuraisissa saappaissa ja järkevissä maastoasuissa. Kun Elisabet ilmestyi ajatuksiini, alkoi tapahtua sellaista, joka muutti koko päivän suunnan aivan toiseksi kuin apea alkusoitto oli antanut odottaa. Tapahtui ihme, jumalallinen väliintulo!

Aamukonsertissani soi pianosävelmä, joka lupaili sekä sturmia että sérénitétä. Kappaleessa oli laulavuutta (n. 1:00), joka heti alkoi jopa hymisyttää, mutta nyt ei koskettimia koskettelemassa ollut Glenn Gould. Jo parin minuutin kohdalla soitto äityi jopa vimmaiseksi lupaillen myöhemmin mahdollisesti oikeaa sturmia, mutta puhdistavaa sellaista. Mitä tämä oli? Kuka kumma? Mihin tässä nyt oltiin oikein matkalla? Hiuksia pölläyttäneen myrskypyörteen jälkeen palattiin leppeämpiin tunnelmiin. Päivien kimallus, elämän ihanuus, väistyvät pilvet...(n. 3:55). Mutta sitten myrsky otti uudet vauhdit ja käänsi sateenvarjot ympäri, heitti telttakankaat taivaan tuuliin ja taitteli peltikatot mutkalle. Tässä kohtaa tein yllättävän "säähavainnon", josta täytenä maallikkona olen jopa hieman ylpeä. Hyvänen aika, pianistejahan on kaksi! En soita mitään instrumenttia, mutta yht'äkkiä minulle oli aivan selvää, että kuulemaani musiikkia tuottamaan tarvittiin kaksi soittajaa. Upeat juoksutukset alkoivat juoksuttaa askeleitanikin kiivaammin ja kiivaammin ja kiivaammin. Nyt jo nauratti. Muttei tämä silti mikään vitsi ollut. Seitsemän minuutin kohdalla kruunupää astui esiin kaikessa komeudessaan, taa-taa-taa taa-da-daa. Kyllähän minä tämän tunsin! Kaikki tämän tuntevat. Sitten mentiin majesteetin perässä, pelottomasti aseet tanassa kohti yhä uusia taistoja, hurjia rynnäkköjä ja hyökkäyksiä - kuulasateita säästelemättä. Musiikki tempaisi mukaansa, kiusoitteli valefinaaleilla, joiden jälkeen seurasi uusia valefinaaleja. Kiihdytystä, kiihdytystä. Huohotusta. Juokse juokse kuin nuo sormet, 20 kappaletta – kokonainen armeija, koskettimilla. Tämän en halunnut loppuvan koskaan. Vielä vähän, ja vielä. Sisäinen nauru yltyi jo hillittömäksi remakaksi. Kaikki sopivaisuuden rajat oli ylitetty. Jalat kuivina, mutta jokin muu paikka kosteana. Ratsastusko tämä laji olikin? Valefinaalien jälkeen vihdoin oikea lopetus. God Save the Queen!!! (Well, King, actually).

Myrsky pudotti minut työpaikan ovelle tukka sekaisin, mutta umpionnellisena. Tässä oli aamu, jollaisia ei usein saa elää. Oli heti otettava selvää, mikä luonnonvoima minua oli kohdannut. Hänen nimensä on Frank, César Franck. Ja poikkeuksellisen aamun instrumenttikin oli poikkeuksellinen. Väitänpä, ettei kukaan meistä ole kuullut sellaista, tuskin nähnytkään, "elävänä". Majesteetillinen sturm oli lähtöisin Pleyelin Double Grand Pianosta. Soittimessa on kaksi pianoa yhdessä kuoressa, mikä tekee äänen laadustakin erilaisen kuin kahdella erillisellä pianolla soitettu. Harvinainen elämys! God Save!

https://www.youtube.com/watch?v=9dDfhHUOGt0
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 09, 2019, 10:08:27
Tuollainen tuplapiano todellakin ylittää kaikki säädyllisyyden rajat! Olisi ihan mielenkiintosta kuulla joskus livenä. Mahtaako tuollaisia edes Suomessa olla? Miten kahden pianotaiteilijan egot voivat mahtua tuolla tavoin kasvotusten?

(Surkeana) aasinsiltana englantilaista musiikkia: Vaughan Williams Fantasia on a theme of Thomas Tallis (https://www.youtube.com/watch?v=ihx5LCF1yJY) esitettynä alkuperäisessä kantaesityspaikassaan. Tuollakin olisi ihan kiva olla.

Kävin sitten miettimään, että tämä Tallisin fantasia olisi täydellinen trancekoukku. Sellainen on pakko olla, ja löytyikin: https://www.youtube.com/watch?v=zda4PqP4U1Q
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Renttu - helmikuu 09, 2019, 10:58:18
Katsokaapa tätä nuotitusta (https://i.redd.it/btvmp9vsx9f21.jpg) (Kuvan voi klikata suuremmaksi). Ehkä tuon voisi tuottaa musiikiksi tyrkkäämällä pianon joitain pitkiä, jyrkkiä rappusia alas? Nuotiriveiltä löytyy hilpeitä huomioita, kuten "Based on a cro-magnon skinning chant" tai  "Arranged by accident"!

Mutta löytyyhän tämä pianolla soitettuna (https://www.youtube.com/watch?v=n-Ai8BSCzpo) ja tässä orkesterin soittamana (https://www.youtube.com/watch?v=sCgT94A7WgI&feature=youtu.be&t=236).

Kyseessä on John Stumpin Death Waltz.

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 10, 2019, 01:05:28
^^^ Uhkea biisi. Ja muhkea soitin. Ylenpalttisen romanttinen jälkimaku.

Elokuvateattereissa menee arvosteluissa suitsutettu teos jonka biisilista näyttää myös lupaavalta:
The Favourite (https://www.youtube.com/watch?v=3shP-lQX9f0)
Taidan kirmata katsomaan tuon lähipäivinä vaikka tiet olisivat liukkaita:
(https://media.giphy.com/media/lo5W04D6PzAEgHG2wo/giphy.gif)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 10, 2019, 02:40:44
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 10, 2019, 01:05:28
Elokuvateattereissa menee arvosteluissa suitsutettu teos jonka biisilista näyttää myös lupaavalta:
The Favourite (https://www.youtube.com/watch?v=3shP-lQX9f0)

Aika lupaavan tuntuinen soundtrack tosiaankin. Siellä on minulle myös ennalta tuntematon klasarisäveltäjä nimeltään Elton John ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Renttu - helmikuu 10, 2019, 19:43:25
Ajattelin jossain vaiheessa katsoa taas todella pitkästä aikaa Milos Formanin ohjaaman erinomaisen elokuvan, Amadeus. Leffaa muistellessani muistui samalla mieleen seuraava anekdootti Mozartista:

Hän inhosi Adriana Ferrarese del Bene -nimistä naislaulajaa. Laulajalla oli taipumus laskea leukansa matalalle matalien lauluosuuksien aikana, ja nostaa päätään korkealle korkeiden lauluosuuksien aikana. Tästä tietoisena Mozart teki sävellyksen, johon laittoi mukaan näitä osuuksia perättäin hilpeän pätkän. Mozart nimittäin halusi nähdä, miten päätään osuuksissa nytkytellyt Adriana näytti samalla ihan kanalta!

Kyseinen sävellys on Cosi fan tutte (https://www.youtube.com/watch?v=X4cCF6tN_Qs&feature=youtu.be), osiossa "Tule, Scolio"). Klipissä n. 1 min. 50 s. alkaen.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 10, 2019, 20:10:18
Double Grand Pianosta vielä...

Instrumentista kerrotaan, että niitä on enää muutama kappale jäljellä. Pleyel valmisti näitä soittimia Pariisin tehtaallaan 1900-luvun alkupuolella noin 50 kappaletta, joista suurin osa tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa. Viimeinen tuplapiano valmistui 1930. Soitin painaa melkein 600 kiloa ja se on 2,5 metriä pitkä. Kummallakin koskettimistolla on omat kielet. Yhdessä kuoressa on todellakin kaksi kokonaista pianoa.

http://egri-pertis.com/doppelfluegel/

Tuli tuota soitinta ihmetellessä mieleen, että olen tainnut kahden pianon (siis tavallisia pianoja) konserttia olla kuuntelemassa vain kerran. Konsertti oli Temppeliaukion kirkossa ja soittamisesta vastasi jokin japanilainen pariskunta. Ohjelmistosta muistan sen verran, että siihen kuului pari suomalaistakin kappaletta, toinen jokin tunnettua kansanlaulua lainaileva kappale ja toinen ehkä Sibeliusta sitten. Konsertin ohjelmisto oli hyvin tasapainoinen ja raikas. Pariskunnan pianismi vei todella mukanaan. Jos haluaa nauttia nimenomaan pianomusiikista, niin kannattaa hakeutua jonkin pianoduon konserttiin, jos sellainen tulee tarjolle. Täytyy itsekin pitää mielessä tämä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 10, 2019, 22:54:36
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 10, 2019, 02:40:44
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 10, 2019, 01:05:28
Elokuvateattereissa menee arvosteluissa suitsutettu teos jonka biisilista näyttää myös lupaavalta:
The Favourite (https://www.youtube.com/watch?v=3shP-lQX9f0)

Aika lupaavan tuntuinen soundtrack tosiaankin. Siellä on minulle myös ennalta tuntematon klasarisäveltäjä nimeltään Elton John ;D
Elokuva oli todella nautittava.
Klassinen musiikki soi upeasti uhkean realistisesti vinksallaan olevan pukudraaman pyörteissä.
Lisäksi atonaalista animaalisuutta ääniefekteissä sekä kulttuurin ohuen pintasilauksen hekumallista rapsutusta raastinraudalla.
Wagnerkin olisi saanut lisäpotkua teoksiinsa elokuvassa hyödynnetyillä mustaruutiaseilla.
Yleisön reaktioista päätellen.
Kuningatar sai huikeita taide-elämyksiä tai pikemminkin wagnerilaisia aistimuskohtauksia.
Musiikin voima hänessä oli.
Lisäksi aistini olivat jo tullessani elokuvaan antoisasti virittyneet, kiitos teatterin katolta niskaani tippuneiden jäälohkareiden.
Pään kokoinen jääkappale näytti hiomattomalta timantilta puolen metrin päässä kadulla.
Lähellä oli etten elokuvataiteen oppien mukaisesti päässyt esittelemään arpia takkatulen äärellä leijonantaljalla.
Tämä tuli poliisiopistosta. Nämä tuntemattomista sotilaista ja nälkäpeleistä.
Tämä The Favouritesta.

Opin elokuvasta ainakin sen että jos kura haisee pahalle pääkaupungissa, kyse voi olla poliittisesta kommentoinnista ajalta ennen internettiä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 20, 2019, 00:55:35
Arpookohan jokin algoritmi Ylen aamuklassisen soittolistan? Usein tuntuu siltä kuin sama lista soisi aamusta toiseen, vaikka samat kappaleet eivät olekaan toistuneet. Barokki ei oikein rockaa, kuten on tullut todettua jo muutaman kerran liikaa. Tänään vaihtui sooloinstrumentti sentään selloon, mutta vaikka soittajana oli Jacqueline du Pré ja musiikkina Bachin Sarja soolosellolle n:o 1, niin se tuntui kuivalta jouhien kihnutukselta (tunnette kyllä kappaleen), tuskastuttavan saharavaelluksen pitkältä hiekkaerämaalta. Oli valtava helpotus kun kihnutuksen jälkeen soi laulava pianomelodia, itselleni tuntemattomalta ruotsalaiselta säveltäjältä Peterson-Bergeriltä. Kuin olisi saanut ison lasillisen raikasta vettä. Se hyvä puoli kihnutuskidutuksella oli, että se sai pianokappaleen kuulostamaan erityisen hyvältä. ::)

Tässä Yo-Yo Ma kihnuttamassa tätä leffamusanakin tunnettua...
https://www.youtube.com/watch?v=1prweT95Mo0
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: mikainen - helmikuu 20, 2019, 08:52:34
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 10, 2019, 02:40:44
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 10, 2019, 01:05:28
Elokuvateattereissa menee arvosteluissa suitsutettu teos jonka biisilista näyttää myös lupaavalta:
The Favourite (https://www.youtube.com/watch?v=3shP-lQX9f0)

Aika lupaavan tuntuinen soundtrack tosiaankin. Siellä on minulle myös ennalta tuntematon klasarisäveltäjä nimeltään Elton John ;D

Se onkin ekalta älpyltä biisi nimeltään Skyline pigeon. Cembalo taisi olla ainoa soitin laulun taustalla. Tai ainakin puoleen väliin biisiä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 20, 2019, 13:36:56
Toisessa ketjussa menin möläyttämään, että Palestrina olisi viimeinen järkevä lattarisäveltäjä, mutta se oli hieman hätiköityä. Onhan siellä vielä Carlo Gesualdo, joka vaikutti hieman vielä Palestrinan jälkeen.

Gesualdon musiikki on yhtä erikoista kuin elämänsäkin. Se kuulostaa paikoin kuin olisi sävelletty 2000-luvulla. Tässä maistiainen: https://www.youtube.com/watch?v=6dVPu71D8VI

Sanotaan, että Gesualdon radikaali tyyli olisi johtunut henkisestä kärsimyksestä, jota hän kantoi ison osan elämästään surmattuaan vaimonsa ja tämän rakastajan. Aatelismiehelle tuollainen oli kuitenkin business as usual, joten Gesualdo saattoi jatkaa sävellyshommiaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 21, 2019, 03:03:40
Edelliseen lisäyksenä: miltä mahtaisi kuulostaa, jos Igor Stravinsky ottaisi käsittelyynsä Carlo Gesualdon, tuon inhan murhamiehen ja säveltäjäneron musiikin? No tietysti Igor Stravinskylta: https://www.youtube.com/watch?v=GJgMDG3i3Dc

Tämä musiikki saattaa olla hieman helpommin lähestyttävää kuin alkuperäinen. Siitä on poistettu jonkin verran junnausta ja tietysti kuorolaulu on korvattu orkesterilla.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 24, 2019, 15:37:25
Brahmsin 2. pianokonsertto: https://www.youtube.com/watch?v=40NsFKuskH0

Hieno kappale, jota olen kunnellut paljon, pari kertaa myös livenä. Tämä tupsahti mieleeni Waltarin Turmsin takia. Olen sitä lueskellut viime päivinä, jonka seurauksena sitten katsoin Areenasta dokumenttia Niin on ollut ja niin on aina oleva (https://areena.yle.fi/1-1467679). Tässä taas iski korvaani ankarasti kohta, jossa esiteltiin Sinuhen valtavaa suosiota ja Hollywood elokuvaa. Kohdassa 38:02 pärähtää ilmoille lähes identtinen kopio Brahmsin pääteemasta. Mikäpä siinä, tuo apinointi pelastaisi tarvittaessa koko elokuvan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 24, 2019, 17:42:49
Tänään radiosta tuli joku jazzbiisi, joka oli kummallisella tavalla tuttu. Sitten selvisi, että kyse oli Debussyn Reverien melodialla tehdystä laulusta. Enpä ollut aiemmin kuullut. Tais olla Ella Fitzgerald.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 24, 2019, 23:28:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 24, 2019, 17:42:49
Tänään radiosta tuli joku jazzbiisi, joka oli kummallisella tavalla tuttu. Sitten selvisi, että kyse oli Debussyn Reverien melodialla tehdystä laulusta. Enpä ollut aiemmin kuullut. Tais olla Ella Fitzgerald.
Aika suosittu biisi näyttää olevan. Jenkeissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/My_Reverie

Westworld meets Debussy (https://www.whosampled.com/cover/470069/Ramin-Djawadi-Reveries-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 25, 2019, 19:33:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 24, 2019, 23:28:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 24, 2019, 17:42:49
Tänään radiosta tuli joku jazzbiisi, joka oli kummallisella tavalla tuttu. Sitten selvisi, että kyse oli Debussyn Reverien melodialla tehdystä laulusta. Enpä ollut aiemmin kuullut. Tais olla Ella Fitzgerald.
Aika suosittu biisi näyttää olevan. Jenkeissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/My_Reverie

Westworld meets Debussy (https://www.whosampled.com/cover/470069/Ramin-Djawadi-Reveries-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)

Tuo Westworld-jutska ei kyllä enää tunnu olevan sama biisi. Jos pohjana on Debussy, niin ei se enää siitä oikein tule esiin. Ainakaan mun korvaan.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 26, 2019, 00:40:02
Tänään kuulin aamulla taas jotain aivan jumalallisen ihanaa, jotakin, mitä en aluksi edes pystynyt tunnistamaan. Soitettiin vanhaa musiikkia. Kappale alkoi huikean kauniilla introlla, joka kuulosti....lähinnä huilumaiselta urkumelodialta. Mitä ihmettä? Tuskin isoja urkuja käytettäisiin vanhan musiikin kokoonpanossa. Taivaallisen intron jälkeen kappale jatkui laululla. Ihan kivaa laulua, mutta varsinainen haltioitumiseni jäi tuohon urku(?)-introon. Piti perehtyä tarkemmin yhtyeeseen ja jäljittää tuota instrumenttia. Kappaleen esitti Bois de Cologne (kuvassa) ja googlailemalla selvisi, että kuulemani instrumentti lienee ollut portatiivi, sylissä kannettava urku. En ole tällaisestakaan ollut aikaisemmin lainkaan tietoinen, vaikka varmasti olen sellaisen jossakin maalauksessa joskus nähnyt. Nyt haluaisin tietenkin myös kuulla portatiivia soitettavan konsertissa.

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.meikeherzig.de%2Fassets%2Fimages%2F9%2FBois_de_Cologne-0fb9dfd9.jpg&hash=14257b676c17000a46ba2a5d45945f9b2324ea82)
http://www.meikeherzig.de/bois-de-cologne-en.html

Kappaleessa soitettiin myös kampiliiraa, jollaista en myöskään muista nähneeni. Englanniksi kampiliiran nimi on hurdy-gurdy.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kampiliira

Ja tässä portatiivi Giotton maalauksessa (The Baroncelli Polyptych)

(https://www.wga.hu/art/g/giotto/z_panel/5baronce/3baronce.jpg)

Upea itseopiskelupäivä!

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 26, 2019, 04:03:30
Hieno bongaus tuo portatiivi! Onko tämä kipale kuultavissa jostakin mediasta vielä?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - helmikuu 26, 2019, 21:23:24
^de Ventadorn: Pos mi pregatz, seignor soitettiin Aamuklassisessa, jota ei ole Areenassa. Yritin tuoreeltaan etsiä esitystä netistäkin, mutta enpä löytänyt. Ei selvinnyt edes sekään, millä levyllä soitettu kappale on. No jaa, joidenkin elämysten kuuluukin jäädä hetken lapsiksi. Tuo nyt kai teki niin voimallisen vaikutuksen, koska sattui iskemään kohdallani juuri oikeaan "hermoon". Siinä aamutoimia suorittaessani alkoi yht'äkkiä kuulua nokkahuilun ääni, jonka heti mielsin vanhaan musiikkiin kuuluvaksi ja sitten syntyi herkullinen hämmennys kun huomasin, että taitaa siellä olla muutakin, ettei nokkahuilulla mitenkään saa tuotettua sellaista urkumaista huilun ääntä. Urku soitti hitaassa tempossa, jolloin jokaisesta nuotista ehti nauttia. Mieleen ei muodostunut mielikuvaa melodiasta, jonka pystyisi sellaisenaan laulamaan, vaan nuotit ikään kuin sulautuivat yhdeksi asteittain muuntuvaksi ääneksi. Hyvin meditatiivista siis, mikä oli aivan nappiin aamuhetkessä, jota aina jotenkin luonnehtii suorittaminen ja aikataulussa pysyminen. Urku pysäytti hitaasti kehittyvällä äänellään arkiajan ja tempaisi suoraan ikuisuuteen. Oikeasti intro ei ollut kestoltaan pitkä, mutta eihän ikuisuudella kestoa olekaan. ;)

https://en.wikipedia.org/wiki/Bernart_de_Ventadorn
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 27, 2019, 04:08:05
^ Ok, jääköön sinne jonnekin.

Urkuja muistuttavasta introsta tuli mieleeni Alban Bergin (http://www2.siba.fi/historia/1900/germaaniartikkelit/berg_germ.html) viulukonsertto, esim. https://www.youtube.com/watch?v=oqSSHwFEn_8

Kappaleeseeen on upotettu puhaltimilla soitettu pätkä Bachin urkukoraalista Es ist genug, ja se jopa kuulostaa hieman uruilta. Bongaako kukaan?

Viukukonsertto on omistettu Alma Mahlerin tyttärelle toisesta avioliitostaan. Alma Mahlerin tyttäristä tulee mieleen myös Anna Mahler, joka taas oli naimisissa erään hieman vähemmän tunnetun säveltäjän, Ernst Krenekin kanssa, josta lisää ehkä myöhemmin. Kuten jo kerran aikaisemminkin sanottu, Wienin muusikkopiiri hyöri ja pyöri...
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 27, 2019, 21:12:00
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 27, 2019, 04:08:05
Alban Bergin (http://www2.siba.fi/historia/1900/germaaniartikkelit/berg_germ.html) viulukonsertto, esim. https://www.youtube.com/watch?v=oqSSHwFEn_8

Kappaleeseeen on upotettu puhaltimilla soitettu pätkä Bachin urkukoraalista Es ist genug, ja se jopa kuulostaa hieman uruilta. Bongaako kukaan?
Testasin maallikkokorviani ja olin löytävinäni viulun sekä puhaltimien yhdessä soittavan tuon tapaisesti, tässä kohtaa:
https://youtu.be/oqSSHwFEn_8?t=1068
Tuon sen täytyy olla koska teemaan mukaan tulevat puhaltimet tosiaan kuulostavat kovin urkumaisilta.

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - helmikuu 27, 2019, 22:35:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 25, 2019, 19:33:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 24, 2019, 23:28:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 24, 2019, 17:42:49
Tänään radiosta tuli joku jazzbiisi, joka oli kummallisella tavalla tuttu. Sitten selvisi, että kyse oli Debussyn Reverien melodialla tehdystä laulusta. Enpä ollut aiemmin kuullut. Tais olla Ella Fitzgerald.
Aika suosittu biisi näyttää olevan. Jenkeissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/My_Reverie

Westworld meets Debussy (https://www.whosampled.com/cover/470069/Ramin-Djawadi-Reveries-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)

Tuo Westworld-jutska ei kyllä enää tunnu olevan sama biisi. Jos pohjana on Debussy, niin ei se enää siitä oikein tule esiin. Ainakaan mun korvaan.
Juu, aika kauas on edetty alkuperäisestä. :)
Tässä selkeää Revieren sämpläystä kohdasta 2:17 alkaen:
https://www.whosampled.com/sample/487416/Kraftwerk-Neon-Lights-Claude-Debussy-Rêverie/ (https://www.whosampled.com/sample/487416/Kraftwerk-Neon-Lights-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 28, 2019, 08:03:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 27, 2019, 22:35:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 25, 2019, 19:33:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 24, 2019, 23:28:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 24, 2019, 17:42:49
Tänään radiosta tuli joku jazzbiisi, joka oli kummallisella tavalla tuttu. Sitten selvisi, että kyse oli Debussyn Reverien melodialla tehdystä laulusta. Enpä ollut aiemmin kuullut. Tais olla Ella Fitzgerald.
Aika suosittu biisi näyttää olevan. Jenkeissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/My_Reverie

Westworld meets Debussy (https://www.whosampled.com/cover/470069/Ramin-Djawadi-Reveries-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)

Tuo Westworld-jutska ei kyllä enää tunnu olevan sama biisi. Jos pohjana on Debussy, niin ei se enää siitä oikein tule esiin. Ainakaan mun korvaan.
Juu, aika kauas on edetty alkuperäisestä. :)
Tässä selkeää Revieren sämpläystä kohdasta 2:17 alkaen:
https://www.whosampled.com/sample/487416/Kraftwerk-Neon-Lights-Claude-Debussy-Rêverie/ (https://www.whosampled.com/sample/487416/Kraftwerk-Neon-Lights-Claude-Debussy-R%C3%AAverie/)

Sikäli hauskaa näihin törmätä, kun satuin juuri itse käyttämään tuota Reverietä osana tekemääni äänijutskaa. Siinä se oli yhtenä musiikkina muiden joukossa. Nykyään kun on näitä musiikinkäsittelyohjelmia, joilla voi leikkiä olevansa äänisuunnittelija / musiikintekijä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 01, 2019, 14:34:21
^ Kyllä. Uusi teknologia vapauttaa kansalaisten luovuuden padot muuallakin kuin netissä. :)

Esko Valtaoja meets klasarimessu eli tiedettä taiteellisesti:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/musiikki/kun-lauri-porran-musiikkiteokseen-tarvittiin-kansantajuinen-tiedeguru-vaihtoehtoja-oli-vain-yksi/
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 01, 2019, 20:06:46
Näin viikonloppua aloitellessa pitää kuunnella jotain vähemmän haasteellista, siis kuulijalle. Soittajalle voi olla vaikeahkoa...Siis, Kuutamosonaatti, sen Beethoven-jäbän säveltämä. 23 miljoonaa kuulijaa tykkää tästä. Tykkää sinäkin! :)

Video on vähän simppeli; ei sisällä vuorimaisemia eikä auringonlaskuja. Mutta tykkään tytöstä. Nuorisossa on maailman tulevaisuus, ja musiikin.

https://www.youtube.com/watch?v=o6rBK0BqL2w
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 01, 2019, 20:45:17
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 01, 2019, 20:06:46
Näin viikonloppua aloitellessa pitää kuunnella jotain vähemmän haasteellista, siis kuulijalle. Soittajalle voi olla vaikeahkoa...Siis, Kuutamosonaatti, sen Beethoven-jäbän säveltämä. 23 miljoonaa kuulijaa tykkää tästä. Tykkää sinäkin! :)

Video on vähän simppeli; ei sisällä vuorimaisemia eikä auringonlaskuja. Mutta tykkään tytöstä. Nuorisossa on maailman tulevaisuus, ja musiikin.

https://www.youtube.com/watch?v=o6rBK0BqL2w
Hieno modernisaatio.

Tässä todella klassista: https://www.youtube.com/watch?v=INXYlJIq8QI

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 04, 2019, 15:25:07

Mitä tiedetään klassisen harrastajista? Varmaan erilaisia harrastajia tietysti.

Onko jotain tietoa yritetty kerätä?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 05, 2019, 00:00:47
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 04, 2019, 15:25:07

Mitä tiedetään klassisen harrastajista? Varmaan erilaisia harrastajia tietysti.

Onko jotain tietoa yritetty kerätä?
Yleisemmällä tasolla:
https://bachtrack.com/files/73896-Classical%20music%20statistics%202017-EN.pdf
No niin. Kippuroita ja käyriä enemmän kuin Puolalaisessa luontoelokuvassa.

Jotain suppeaa yhteenvetoa klasarikonserteissa kävijöistä:
This audience would confirm the suspicions of those who say classical music appeals only to a narrow demographic: getting on in years, retired, white, middle class. Mintel's report showed - not that we really needed showing - that the typical attender of classical concerts is 50-plus, well educated and white.
https://www.theguardian.com/music/2007/oct/05/classicalmusicandopera1
Valkoisia hyvin koulutettuja ikäihmisiä.

Markkinatutkimusta klasarikuluttajista himolukijoille:
The overarching theme of the occupation data is human services (i.e., teaching, healing).
In total, 41 percent of ticket buyers (who are not retired) work in human services.
• The most common occupation in the audience is teaching (20 percent, includes
all types of professional instructors and academics)
• The next most common occupation is medical (10 percent), plus another 4
percent registered nurses.
Other human services occupations include:
• 4 percent homemakers
• 3 percent social workers, counselors and clergy
Among professional/technical occupations:
• 9 percent business/administration
• 8 percent engineering & computers
• 5 percent law
• 3 percent accounting

https://www.esm.rochester.edu/iml/prjc/poly/wp-content/uploads/2012/04/2002_Classical_Music_Consumer_Report.pdf
kaikenmaailman humanistit ja opettajat yleisimpänä kuluttajaryhmänä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 11, 2019, 13:44:25
Olen alkanut lämpenemään Monteverdin musiikille, eli joudun taas siirtämään kelvollisen lattarimusiikin rajapyykkiä reippaasti 1600-luvun puolelle.

Monteverdi on tällainen siirtymäajan säveltäjä. Sitä ei oikein tiedä kuunteleeko renessanssin polyfoniaa vai jonkinlaista proto-barokkia. Mutta eipä ole cembaloa!

Vai mitä mieltä raati, eikö ole komiaa? Claudio Monteverdi - Vespro della Beata Vergine 1610 (https://www.youtube.com/watch?v=3GYjNj75MFI)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 13, 2019, 00:18:46
Jännittävä musiikkipäivä.

Ensin minulle tarjoiltiin cembalomusiikkia, joka tällä kertaa kuulosti korvissani aika mukavan viihdyttävältä. Vaikka musiikki soi "taustalla", aloin kuulostella sitä tarkemmin. Hyvä merkki jatkoa ajatellen.
Soler: Sonaatti kosketinsoittimelle c-molli. (Anna-Maaria Oramo, cembalo).

Sitten tunnelma vaihtui murheelliseen fagottiin. Fagotti? Mitähän tuosta instrumentista pitäisi ajatella? Orkesterissa se on ehdottomasti paikallaan, mutta soolosoittimena? Fagotti tuskin koskaan voi kuulostaa iloiselta. Nytkin teki heti mieli lohduttaa jotakin raukkaparkaa, murheen murtamaa. Mutta mielenkiintoista kuunnella välillä fagottiakin tällä tavalla esille nostettuna ja tarkemmin.
Saint-Saëns: Sonaatti fagotille ja pianolle G-duuri (Kim Walker ja Julius Drake).

Aamun tunnelma oli virittynyt tässä vaiheessa aika hyväksi. Musiikillinen aamiainen oli ollut monipuolinen ja ravitseva. Aurinko paistoi, hengitys kulki ja askel nousi energisesti. Olin valmis kohtaamaan vaikka...Prokofjevin, vaikka olen elänyt siinä käsityksessä, että Prokofjev, Shostakovich ja Stravinsky ovat minulle liian vaikeasti sulatettavia. Siis, soittakaa vain Pianokonsertto n:o 1 Des-duuri, tänään pystyn sen kuuntelemaan. RSO, Hannu Lintu ja pianossa Olli Mustonen. Jo ensimmäisistä sekunneista kuuluu moderni nykypäivän soundi. Äänitystekniikka on erinomaista – jokainen ääni erottuu tavalla jota en muista usein kuulleeni (koskaan?). Kun olen päässyt kirkkaan soundin tuottamasta ihastuksesta itse musiikin kokonaisvaltaisempaan kuunteluun, on myös ilmiselvää, että RSO, Lintu ja Mustonen tekevät mestarillista työtä. "Vaikeamminkin" sulateltavat tappuraiset "riitasoinnut", ei niin kauniit äänet asettuvat paikoilleen ja perustelevat itsensä. Antaudun. Kaikki kelpaa, eikä edes riitä. Tuntuu siltä kuin tämä musiikki syntyisi juuri nyt, olisi juuri tämän päivän tuote, rynnistäisi maailmaan ensimmäistä kertaa spontaanisti tulkitsijoittensa käsistä, keuhkoista, huulilta.

BRAVO!!!

Tällaisen mestariteoksen jälkeen täytyy kuulla ylimääräinen numero. Sellainen tulee. Se on hämmentävä, mutta tasaava. Niin toisesta maailmasta ja niin väärä, että se on oikea. Pieni laulu, Toivo Kuulan Aamulaulu, Eino Leinon runoon. Laulu kestää alle 2 minuuttia. Kukapa muu aamusta ja lemmestä sopisi paremmin laulamaan kuin nuori Jorma Hynninen.

Kaiu, kaiu lauluni,
kaiu korkealle,
aamu koittaa, aalto käy jo
rannan raidan alle,
aamu koittaa aalto käy jo
rannan raidan alle

Nuku, nuori sydämein,
nuku nuorta unta,
katso, kuinka havajaa
koko luomakunta

Lennä, lennä lempeni,
lennä yli vuorten,
ei ne estä vuoretkaan
lempimistä nuorten


Amore kiittää ja olisi kapsahtanut vastaantulijan kaulaan, mutta ketään ei juuri silloin tullut, oi!

https://www.ondine.net/?lid=en&cid=2.2&oid=5808

(https://img.aijaa.com/t/00980/14676686.t.jpg) (https://aijaa.com/fPv5aQ)

(https://img.aijaa.com/t/00682/14676687.t.jpg) (https://aijaa.com/E85Kul)

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 05:00:23
Kyllä musiikkiharrastajaa hellitään näinä päivinä! Taas löysin ison kokoelman CD-levyjä puoli-ilmaiseksi. Ilmeisesti taas yksi, joka kuvittelee Spotifyn olevan tosi hieno hommeli.

Kokoelmassa iso läjä Messiaenia, Straussia, Bartokia, Weberiä, Monteverdia... aijai. Kyllä kelpaa plärätä ja varmuuskopioida levyjä koneelle. Monta viikkoa. ;D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Ekisetä - maaliskuu 13, 2019, 07:50:59
Kalsariketjua tääl onki kaivattu.
Taskalaiset kuulemma pukeutuu suomalaisiin jätemuovi kalsareihin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 13, 2019, 08:14:24
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 05:00:23
Kyllä musiikkiharrastajaa hellitään näinä päivinä! Taas löysin ison kokoelman CD-levyjä puoli-ilmaiseksi. Ilmeisesti taas yksi, joka kuvittelee Spotifyn olevan tosi hieno hommeli.

Kokoelmassa iso läjä Messiaenia, Straussia, Bartokia, Weberiä, Monteverdia... aijai. Kyllä kelpaa plärätä ja varmuuskopioida levyjä koneelle. Monta viikkoa. ;D

Tai - hänkin oli jo tallentanut kyseiset cd:t omalle koneelleen ja halusi sen jälkeen vapauttaa hyllytilan tavaroille, joita ei kovalevylleen voi siirtää. Ainakin minä olen jo ajat sitten siirtänyt musiikin muuhun muotoon aivan liian helposti rikkoutuvilta cd:iltä. On ulkoisia kovalevyjä ja niiden varmuuskopioina toimivia ulkoisia kovalevyjä. Luultavasti muuten cd-soittimien - kohta varmaan myös cd-asemien - myynti lopetetaan, jonka jälkeen kaikki cd-levyt käyvät täysin turhiksi. Eihän nykyään tietokoneisiinkaan enää laiteta cd-asemaa. Sen voi vielä ostaa erillisenä, mutta kuinka pitkään? Itselle tärkeät cd:t kannattaa ajoissa tallentaa muussa muodossa. Sitten, jos taloudessa ei enää ole laitetta, jolla niitä voisi toistaa, voi hyvin luopua näistä reliikeistä - ja vaikkapa lahjoittaa ne pois (ellei joku niitä halua oikein ostaa).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 09:41:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 13, 2019, 08:14:24
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 05:00:23
Kyllä musiikkiharrastajaa hellitään näinä päivinä! Taas löysin ison kokoelman CD-levyjä puoli-ilmaiseksi. Ilmeisesti taas yksi, joka kuvittelee Spotifyn olevan tosi hieno hommeli.

Kokoelmassa iso läjä Messiaenia, Straussia, Bartokia, Weberiä, Monteverdia... aijai. Kyllä kelpaa plärätä ja varmuuskopioida levyjä koneelle. Monta viikkoa. ;D

Tai - hänkin oli jo tallentanut kyseiset cd:t omalle koneelleen ja halusi sen jälkeen vapauttaa hyllytilan tavaroille, joita ei kovalevylleen voi siirtää.

Ei kai hän nyt sentään rikollinen ole. Käyttöoikeus kopioidulle musiikille säilyy vain niin kauan kun fyysinen levy on omistuksessa.

Ei, kyllä hän luopui mahtavasta kokoelmastaan jonkinlaisen tilapäisen häiriön johdosta. En kysellyt liikoja ettei tulisi katumapäälle.

Nimenomaan klassisessa fyysinen levy on aika hyvä, koska niissä on usein paljon luettavaakin mukana.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 13, 2019, 19:42:57
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 09:41:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 13, 2019, 08:14:24
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 13, 2019, 05:00:23
Kyllä musiikkiharrastajaa hellitään näinä päivinä! Taas löysin ison kokoelman CD-levyjä puoli-ilmaiseksi. Ilmeisesti taas yksi, joka kuvittelee Spotifyn olevan tosi hieno hommeli.

Kokoelmassa iso läjä Messiaenia, Straussia, Bartokia, Weberiä, Monteverdia... aijai. Kyllä kelpaa plärätä ja varmuuskopioida levyjä koneelle. Monta viikkoa. ;D

Tai - hänkin oli jo tallentanut kyseiset cd:t omalle koneelleen ja halusi sen jälkeen vapauttaa hyllytilan tavaroille, joita ei kovalevylleen voi siirtää.

Ei kai hän nyt sentään rikollinen ole. Käyttöoikeus kopioidulle musiikille säilyy vain niin kauan kun fyysinen levy on omistuksessa.

Mihin lainkohtaan tuo perustuu? Onko tässä asia selitetty virheellisesti?
LainaaTeosten yksityinen kopiointi on sallittua. Vaikka toisten teosten kopiointiin tarvitaan yleensä lupa, pääsäännöstä on tehty merkittävä poikkeus kuluttajan eduksi. Poikkeus koskee kopiointia yksityiseen käyttöön. Yksityistä käyttöä on kopiointi omaan yksityiseen käyttöön tai kopiointi perheen ja läheisen ystäväpiirin välillä. Kopioita ei kuitenkaan saa tehdä rajattomasti. Teoksesta saa lain mukaan tehdä yksityiseen käyttöön muutamia kopioita, mikä tarkoittaa yleensä 2-4 kappaletta.

Lain mukaan kopioitavan teoksen on oltava laillisesti valmistettu, esimerkiksi TV-lähetys tai kirjastosta lainattu CD-levy. Tietoverkosta kopioitava teos on oltava laillisesti yleisön saatavilla. Voit aivan rauhassa "polttaa" kaupasta ostetusta levystä kopion siskollesi ja parhaalle kaverillesi tai valokopioida sanomalehdessä julkaistun sarjakuvan jääkaappisi oveen. Kiellettyä on sen sijaan ladata internetin välityksellä luvattomasti jaossa oleva elokuva tai mp3-musiikkitiedosto, vaikka teoksen lataisi omaan yksityiseen käyttöön.
https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/luvallinen-kaytto/

Kopiointioikeuden voi kyllä myös ostaa - jopa muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Gramexin sivuilta löydät hinnaston ja ohjeet.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 14, 2019, 04:09:54
^ Täysin mutua osaltani.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 14, 2019, 08:06:57
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 14, 2019, 04:09:54
^ Täysin mutua osaltani.

Ok. Luulenpa siis, että tuollaista rajoitusta ei ole. Yksityiskäyttöön kopioiminen on sallittua, eikä alkuperäisen äänitteen omistaminen ole sen edellytyksenä. Myös kirjastosta lainattua materiaalia saa ihan laillisesti kopioda omaan yksityiseen käyttöön. Tyhjissä cd-levyissä ja c-kaseteissa ym. on hinnassa peritty kopiointikorvaustakin. Nykyään tietenkin se alkaa olla mennyttä aikaa, koska tällaiset fyysiset kopiointialustat ovat muuttumassa historiaksi. Nykyään kopiot sijaitsevat tietokoneiden kovalevyillä tai jossakin pilvipalvelun tarjoamassa muistissa.

Sen sijaan kopioiden käyttäminen julkisesti - vaikkapa taustamusiikkina liiketoiminnan yhteydessä - ei ole sallittua. Mutta maksamalla tekijänoikeusjärjestölle siitä korvausta, se on laillisesti ihan mahdollista.

Olisi myös hieman outoa, miten alkuperäisen kopion olemassaolo määriteltäisiin netin biisikaupoista ostetun musiikin kohdalla. Mikä silloin olisi alkuperäinen ja mikä sen "kopio"? Esim. itunesista ostetun musiikin voi rajatta ladata sieltä uudestaan maksutta, jos aiemmin ladattu jotenkin vaurioituu tai häviää tai vaihtaa soittamiseen käyttämäänsä laitetta. Rajoittaminenhan nykyisessä toimintaympäristössä alkaisi tuolloin muistuttaa sääntöä, jonka mukaan cd-levyä saa soittaa vain oman kodin stereoissa, mutta ei kaverilla (koska puhelimet, tabletit ja tietokoneethan ovat musiikin säilyttämisen lisäksi myös musiikkisoittimia).

PS. Tämä on jo ihan off topic. En tiedä, onko kuitenkaan tästä aiheesta kiinnostavaa aloittaa omaa juonnetta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 15, 2019, 21:04:24
Cantores Minores-kuoron uusi lauantai-iltapäivän Katedraalikantaatti-tapahtuma järjestetään Tuomiokirkossa.

Kuoro esittää kirkon urkuparvelta saksalaisen esikuvansa Leipzigin Tuomaskuoron tapaan J. S. Bachin ajankohtaan sopivan kantaatin sekä muuta kuoromusiikkia.

Lisäksi kuullaan päivän aiheeseen sopivia raamatun tekstejä, virsiä ja urkumusiikkia.

Cantores Minores, joht. Hannu Norjanen
Inka Kinnunen
Jere Martikainen
Risto Pulkamo
Suomalainen barokkiorkesteri

Tuomiokirkko
16.3. klo 15

Vapaa pääsy, ohjelma 10€

https://www.myhelsinki.fi/fi/näe-ja-koe/tapahtumat/katedraalikantaatti (https://www.myhelsinki.fi/fi/n%C3%A4e-ja-koe/tapahtumat/katedraalikantaatti)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 17, 2019, 09:48:05
Pelastamassani CD-kokoelmassa on eräs erittäin mielenkiintoinen kipale: Witold Lutoslawskin konsertto orkesterille. Olen oikeastaan ennen tätä kohtaamista sivuuttanut säveltäjän, mutta tämä puolalainen nykysäveltäjä onkin varsinainen mestari!

Toinen helmi johon olen toistaiseksi ehtinyt tutustua, on Carl Maria von Weberin alkusoitot.

Voisikin pyöräyttää tähän väliin alkusoiton oopperasta Der Freischutz: https://www.youtube.com/watch?v=ZdMqHNcL6xI

(ei, se ei ole Wagneria, vaan Beethovenin aikalainen!)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 17, 2019, 19:27:40
Minäkin olen albumi-ihmisiä. Haluan omistaa tärkeimmät musiikkituotteet fyysisinä tuotteina, vaikka en kansitekstejä kovin paljon luekaan. Olen hidas kuuntelija, joka pyörittelee muutamaa levyä kerrallaan yhä uudestaan ennen kuin siirtyy seuraaviin. Siis kun olen hankkinut uuden levyn tai pari, niin soittelen niitä ja rinnalla sitten ehkä jotakin jo hyvin tuntemaani. Lähes aina kuuntelen kokonaisia levyjä. Rakastan myös radiota, mistä sitten minulle soitetaan yksittäisiä musiikkikappaleita, uutta ja vanhaa, yllätyksellisesti. Tällä tavoin minulla pysyvät omat suosikit ja uudet julkaisut tai itselleni ennestään tuntematon musiikki mielestäni aika ihanteellisessa tasapainossa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 19, 2019, 00:49:09
Tuolla hieman aikaisemmin koin yllätyksen Prokofjevia kuunnellessa. Ja sitä aikaisemmin olin mieltynyt Bartokiin. Molemmilla voimakkaan "rymistelevää" musiikkia. Keskenään aika samaa maata.

Tänään sitten aivan muuta. Eichnerin Harppukonserttoa D-duuri voi pitää suorastaan söpöstelevänäkin, mutta se soljui niin kauniisti, että liitin senkin oitis tykkään-listalle. Olen oikeastaan jo pitkään etsinyt oikein mieleistä kielisoitinmusiikkia, esim. kanteleella soitettua - tai harpulla. Nyt löytyi.

(https://www.musik-sammler.de/cover/158500/158289_1434877403_300.jpg)

https://www.musik-sammler.de/media/158289/
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 19, 2019, 07:37:58
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 19, 2019, 00:49:09
Tuolla hieman aikaisemmin koin yllätyksen Prokofjevia kuunnellessa. Ja sitä aikaisemmin olin mieltynyt Bartokiin. Molemmilla voimakkaan "rymistelevää" musiikkia. Keskenään aika samaa maata.

No mites toimii sitten Shostakovich? Itselläni se kestää paremmin kuuntelua kuin Prokofjev, joka on vähän liian imelän venäläistä omaan makuuni. Shosta sen sijaan on melkoista tykitystä, ja toimii jopa aika hyvänä porttihuumeena, varsinkin metallifaneille. Redditin klasaripalstalta voi lukea lukuisia väkeviä todistuksia metalheadin kääntymisestä Shostan sinfonioiden tai jousikvartettojen äärellä. Kumpiakin löytyy 15 kappaletta, joten kuuntelemista riittää.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 19, 2019, 22:45:37
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 17, 2019, 09:48:05

Voisikin pyöräyttää tähän väliin alkusoiton oopperasta Der Freischutz: https://www.youtube.com/watch?v=ZdMqHNcL6xI

(ei, se ei ole Wagneria, vaan Beethovenin aikalainen!)
Hienoa jännitteen luontia ja ylläpitoa. Alun hiljaiset kohdatkin sähköistivät, osana hitaasti nousevaa äänimaisemaa.
Hyvää draamaa. Humoristisesti väläyttelee jopa valssin askelia, kuin aseella uhaten.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - maaliskuu 21, 2019, 00:33:37
Nyt 21.3. on Bachin synttärit ja Googlen etusivulla Bachia klikkaamalla on lyhyt
esittely harmonioistansa ja lopuksi saat laittaa nuotteja viivoille niin tekoäly laittaa
siihen harmoniaa Bachin tyyliin (!)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - maaliskuu 21, 2019, 15:35:10
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - maaliskuu 21, 2019, 00:33:37
Nyt 21.3. on Bachin synttärit ja Googlen etusivulla Bachia klikkaamalla on lyhyt
esittely harmonioistansa ja lopuksi saat laittaa nuotteja viivoille niin tekoäly laittaa
siihen harmoniaa Bachin tyyliin (!)

No kappas. Sen kunniaksi MASSIIVINEN tulkinta Bachin "pienestä fuugasta": https://www.youtube.com/watch?v=XuDuEMVcSrM
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 21, 2019, 20:42:39
Hieno esittely Googlella aiheesta. Innostuin säveltämään pienen teoksen: https://instaud.io/3s4k
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Kopek - maaliskuu 21, 2019, 21:01:45
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2019, 20:42:39
Hieno esittely Googlella aiheesta. Innostuin säveltämään pienen teoksen: https://instaud.io/3s4k

Hieno kappale.

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 22, 2019, 15:23:10
Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 21, 2019, 21:01:45
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2019, 20:42:39
Hieno esittely Googlella aiheesta. Innostuin säveltämään pienen teoksen: https://instaud.io/3s4k

Hieno kappale.
Kiitos kuuluu tekoälylle, joka sävelsi lyhyen mutta kuunneltavan bach-version muutamasta teknohenkisestä sävelestäni jotka arvoin korvakuulolla darude nimiseltä korvamadoltani.

Nyt oppineet ja oppimattomat klasariketjun kahlaajat sun muut siipiveikot - tunnistatko aidon Bachin kopiovastaavasta?:
https://bachbot.com
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 24, 2019, 01:42:37
Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 19, 2019, 07:37:58
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 19, 2019, 00:49:09
Tuolla hieman aikaisemmin koin yllätyksen Prokofjevia kuunnellessa. Ja sitä aikaisemmin olin mieltynyt Bartokiin. Molemmilla voimakkaan "rymistelevää" musiikkia. Keskenään aika samaa maata.

No mites toimii sitten Shostakovich? Itselläni se kestää paremmin kuuntelua kuin Prokofjev, joka on vähän liian imelän venäläistä omaan makuuni. Shosta sen sijaan on melkoista tykitystä, ja toimii jopa aika hyvänä porttihuumeena, varsinkin metallifaneille...

Shostakovichiin asti en ole vielä päässyt. Jostain aika kaukaa menneisyydestäni minulle juontuu mielikuva siitä, että Proko, Shosta ja Stravinsky ovat minulle liian rasittavia. Olin lainannut kirjastosta heidän joitakin tunnettuja teoksiaan ja yritin kiinnostua niistä. Ei maistunut, joten mielikuva jäi. Prokofjev pääsi nyt säväyttämään modernin levytyksen ja soundin takia, joilla lienee ollut ratkaiseva vaikutus siihen, ettei musiikki vaikuttanut mitenkään leimallisesti venäläiseltä, vaan modernilta sävellykseltä. Raikasta ja elävää.

(https://img.aijaa.com/t/00980/14676686.t.jpg)

https://www.ondine.net/?lid=en&cid=2.2&oid=5808
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 24, 2019, 01:57:23
Klasarioppilas löysi musa-asiaa Yleisradion Aristoteleen kantapäästä:

Mitä tietoa kapellimestari välittää orkesterille konsertissa? (osat 1 ja 2)
https://areena.yle.fi/1-4655774

Sinfoniaorkesterin soitinten nimet
https://areena.yle.fi/1-4252009
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - huhtikuu 02, 2019, 06:26:46
Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Renttu - huhtikuu 07, 2019, 16:59:07
Klassinen muusaus (https://www.youtube.com/watch?v=7OYkWSW7u4k).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - huhtikuu 09, 2019, 18:38:19
Bongasin tutun melodian Areenalta Mrs Wilson -sarjan ensimmäisen jakson lopusta. Hm... Kyllä! Gustav Holstin Planeetat-sarjasta.

Gustav Holst on niin patrioottista, että menee övereiksi hyvällä tavalla.

Tässä Holstin "Jupiter", alkaen juuri tämän hymnin kohdalta: https://youtu.be/Gu77Vtja30c?t=178

Tässä vähän isommin sama hymni, "I Vow To Thee My Country": https://www.youtube.com/watch?v=bvouc8Qs_MI

Huhhuh! Hienoa musiikkia, mutta tulee vain vähän kylmä kuunnellessa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 17, 2019, 22:58:48
Draaman ystäville (https://www.youtube.com/watch?v=XbdXXzhVKJc)

(https://i.guim.co.uk/img/media/f4f0b52dd6be3abf8421d81a92be7d01c9ca64d4/0_166_5000_3001/master/5000.jpg?width=300&quality=85&auto=format&fit=max&s=3c5bbe76af5e1b0a448ba7c1197a3c71)

Notre Dame Cathedral's Pipe Organ Unscathed In Fire (https://www.youtube.com/watch?v=sMJty6gYYaY)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Notre_Damen_katedraali_(Pariisi)#Urut_ja_urkurit
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kallion-johannes-passion-lipputuloja-lahjoitettiin-notre-damen-urkujen-kunnostamiseen

Pääsiäistä pukkaa: Suomalaistyylistä ilakointia (https://www.youtube.com/watch?v=n5Ea4j-Si3M)

Discoversio (https://www.youtube.com/watch?v=e2uuE5ZQN6A)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - kesäkuu 07, 2019, 00:17:24
Mikä on taivaallista lentoa ja mikä porvarillisesti sievistelevää paskaa?

Soitettiin korviini kaksi rondoa, eri aamuina, mutta kuitenkin riittävän lähekkäin, jotta päädyin vertailemaan.

Pitkään aikaan ei oikein mikään aamumusiikissa koskettanut. Vika on varmasti ollut minussa, koska minulla on ollut liikaa töitä, mikä on aiheuttanut poissaolevaa mieltä. Musiikki soi, mutten oikein kuule. Tilanne on harmittanut.

Sitten eräänä aamuna yksi pianokappale puhkaisi tietoisuuttani hämärtäneen sumun: Motzartin Rondo pianolle a-molli. Ihanasti tanssittavaa ja nimensä mukaisesti yhä uudelleen kehäksi kiertyvää musiikkia. Selkeää ja kaunista, muttei tylsää. Esimerkiksi noin 6:lle minuutille osuva matalaääninen rymistely toi juuri sopivasti kontrastia sävelmään, jotta säästyttiin liialliselta söpöydeltä. Kaiken kaikkiaan varsin chopin-tyylistä musiikkia, ellei sitten parempaa?

https://www.youtube.com/watch?v=OSvHvxcyiy4

Joitakin aamuja myöhemmin Beethovenin Rondo B-duuri, pianolle ja orkesterille. Minulla on usein vaikeuksia sulattaa teoksia, jotka on sävelletty soolosoittimelle ja orkesterille, esimerkiksi konserttoja. Koen orkesterin roolin helposti turhaksi taustasävelmäksi ja kohdat, joissa soolosoitin vaikenee ja pelkkä orkesteri soittaa, mielestäni aiheuttavat häiritseviä ja turhauttavia katkoksia itse kuunteluun. Orkesterin ja solistin osuudet tuntuvat kahdelta erilliseltä kappaleelta. Juuri näin käy tässäkin Beethovenin sävellyksessä. Orkesteri on minusta turha, varsinaista sävelmää taustalla säestävä elementti, joka joissakin kohdissa pyrkii nostattamaan draamaa. Mutta draama ei ole uskottava ja pianon taustalla maalailu on tarpeetonta koristelua. Teos olisi pitänyt säveltää pelkästään pianolle, sillä piano-osuuksissa on kyllä kiinnostavuutta, esimerkiksi noin 6 minuutin kohdalle osuvat juoksutukset. Tällaisena kokonaisuutena kuitenkin yhdentekevää paskaa, jota en välitä kuulla toiste.

https://www.youtube.com/watch?v=FBkbKbbACKg
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - kesäkuu 07, 2019, 06:11:40
Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 07, 2019, 00:17:24
Koen orkesterin roolin helposti turhaksi taustasävelmäksi ja kohdat, joissa soolosoitin vaikenee ja pelkkä orkesteri soittaa, mielestäni aiheuttavat häiritseviä ja turhauttavia katkoksia itse kuunteluun. Orkesterin ja solistin osuudet tuntuvat kahdelta erilliseltä kappaleelta.

Näin se usein on. Brahmsin konsertot on tässä mielessä aika tasapainoisia. Esimerkiksi 1. pianokonsertto on oikeastaan lähempänä sinfoniaa, jossa on hieman ylikorostunut piano.

Shostan 1. viukonsertto on toinen, jossa mieleen jää ensimmäisenä kokonaisuus.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 09, 2019, 00:16:35
Lainaus käyttäjältä: Lenny - huhtikuu 02, 2019, 06:26:46
Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Juu, ei-melodian ystäville toki.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - kesäkuu 09, 2019, 05:00:16
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 09, 2019, 00:16:35
Lainaus käyttäjältä: Lenny - huhtikuu 02, 2019, 06:26:46
Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Juu, ei-melodian ystäville toki.

Onhan noissa melodioita vaikka kuinka. Bartok nimenomaan oli tonaalinen, perinteinen säveltäjä, joka ei lähtenyt mukaan aikansa villityksiin, esim. rivitekniikkaan. Mutta onhan se musiikki tietysti kieltämättä toisenlaista kuin vaikkapa Mozartin musiikki ja vaatii hieman enemmän totuttelua.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 17, 2019, 20:43:36
Juu, hyväksyn tuon näkemyksen, että moderniin klassiseen tulisi totuttautua, itse en vielä ole onnistunut, vaikka progefani olenkin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - elokuu 27, 2019, 00:26:51
Viimeiset hetket katsoa Areenasta dokumentti mezzosopraano Elina Garancasta. On mielenkiintoista tutustua oopperalaulajan elämäntapaan ja syihin, miksi sen on valinnut. Myös hänen miehensä on musiikkiuralla, kapellimestari. Ymmärrän rakkauden musiikkiin ja halun kehittää lahjakkuuttaan kun on sen havainnut itsessään, mutta yleisön suosiosta saatu mielihyvä on minulle käsittämätön asia. Tietenkin on varmasti jokaiselle tärkeää kokea hyväksyntää ja saada jonkin verran huomiota, mutta itselleni vieraiden ihmisten huomio ei näyttäydy lainkaan kiinnostavana asiana. Julkisen uran vaatimat uhraukset ovat mielestäni todella suuret.

https://areena.yle.fi/1-4584014
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - syyskuu 05, 2019, 00:03:39
Minulla oli pitkä kesäloma, jonka aikana kuuntelin hyvin vähän musiikkia. Mutta heti töiden taas alettua jatkoin aamuklassisen kuuntelemista. Pitkän hiljaisuuden jälkeen musiikki ei kyllä oikein puhutellut, vaan jäi taustahälyksi silloinkin kun kuljin kadulla. Nyt noin kolmen viikon kuuntelun jälkeen alan taas oikeasti kuulla, mikä soi. Olen huomannut, että laulettu klassinen musiikki puhuttelee minua enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jonkinlainen heräämisen hetki minulle oli keväällä kuultu Jorma Hynnisen laulama Aamulaulu (Eino Leino; Toivo Kuula), josta pidin niin paljon, että hankin sen itselleni. Jos aamulla tulee laulettua musiikkia, terästäydyn. Tänään tuli, mutta tällä kertaa poikkeuksellisen kauheaa, sellaista jäkättävää. Oli pakko sulkea radio joksikin aikaa ja odottaa, että jäkätys loppuu. Räppi voi olla sietämätöntä, mutta niin olivat myös Reynaldo Hahnin Venetsialaiset laulut, joita esitti mezzosopraano Joyce DiDonato.

Harmillisesti tulin juuri työpaikalle kun soitettiin tämän aamun parasta kappaletta, joten jouduin jättämään kappaleen aivan kesken. Anna-Maaria Oramo soitti Solerin Sonaattia kosketinsoittimelle a-molli, cembalomusiikkia siis. Tämä oli taatusti ensimmäinen kerta elämässäni kun lämpenin cembalolle!!! Olen tottunut pitämään cembaloa kuivakkaana rätisyttävänä soittimena. Nyt harmitti kun jäi kuuntelu kesken. No, Tuubista kaivoin myöhemmin Oramon soittoa, Soleria tässäkin, mutta eri kappale.
https://www.youtube.com/watch?v=qu1TfpUc6cc

Isä Antonio Soler sai koulutuksensa Montserratin luostarin musiikkikoulussa, jossa hän aloitti kuorolaulajana kuusivuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli siellä urkujen- ja cembalonsoittoa, sävellystä sekä teoreettisia aineita.  Soler antoi munkkilupauksen 23-vuotiaana Hieronymites-sääntökunnassa ja ryhtyi elämään El Escorialin luostarissa. Säännölliseltä rukouselämältä jäi työntekoa ja opiskelua varten muutamia tunteja päivässä. Yönsä tunnit Soler käytti usein säveltämiseen. Hänen kerrotaan olleen vaatimaton persoona ja viettäneen yksinkertaista elämää...

Solerin musiikki on täynnä persoonallista ja aitoa sisältöä, mikä kenties on tulosta pääosin hiljaisuudessa vietetystä elämästä... Kehittämänsä ja suosimansa radikaalin modulaatiotekniikan ansiosta Soler sai kutsumanimen "munkiksi pukeutunut paholainen". Nimitys viittaa siihen kuulo-kuvaan, joka syntyy nopeista ja äkkipikaisista sävellajien vaihdoista. Tekniikka syntyi alun perin messumusiikin tarpeisiin tukemaan alttarin tapahtumien rytmiä. Sen tarkoitus oli tilanteen vaatiessa johdattaa urkurin improvisoima sävel-kudos mahdollisimman vähien tahtien kautta takaisin alkuperäiseen sävellajiin.


https://docplayer.fi/20463956-Antonio-soler-harpsichord-sonatas-cembalosonaatteja-anna-maaria-oramo-harpsichord-cembalo.html
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - syyskuu 15, 2019, 19:33:44
Yllä kirjoittamaani liittyen...Poikkeuksellisesti katsoin elokuvan (olen hyvin nirso elokuvien suhteen). Se oli hyvä, mutta paras kohta tuli heti alussa...ja se ei ollut kuvallinen elämys, vaan äänellinen. Filmin alussa (pienen juonellisen johdannon jälkeen) soi aivan taivaallinen laulu. Suorastaan jumalaista kauneutta. AAAAAHH!!!

https://www.youtube.com/watch?v=GFoT6UUNLZc

Andreas Scholl laulaa Vivaldin Nisi Dominus - Cum Dederit:
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - syyskuu 15, 2019, 19:55:53
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 15, 2019, 19:33:44
Yllä kirjoittamaani liittyen...Poikkeuksellisesti katsoin elokuvan (olen hyvin nirso elokuvien suhteen). Se oli hyvä, mutta paras kohta tuli heti alussa...ja se ei ollut kuvallinen elämys, vaan äänellinen. Filmin alussa (pienen juonellisen johdannon jälkeen) soi aivan taivaallinen laulu. Suorastaan jumalaista kauneutta. AAAAAHH!!!

https://www.youtube.com/watch?v=GFoT6UUNLZc

Andreas Scholl laulaa Vivaldin Nisi Dominus - Cum Dederit:
https://www.youtube.com/watch?v=AOQhJYz4nZ4
https://areena.yle.fi/1-3311170

Kaunis kappale josta tulee mieleen BB-Ville. :)
Astetta maallisempaa tunteikkuutta, josta tulee mieleen ooppera ja BB-Kevin: Antonio Vivaldi: Cantate "Cessate, omai cessate" - " Ah, ch'infelice sempre" (https://www.youtube.com/watch?v=Z39KxbbtCC0)
Sanat: https://www.resonusclassics.com/freedownload/RES10115_booklet_300dpi.pdf

(https://jcn.kuvat.fi/kuvat/bb2019/Screen-Shot-09-15-19-094.jpg?img=full)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - syyskuu 15, 2019, 20:51:16
Minulle ei kyllä tullut mieleen mitään BB:hen liittyvää. Onneksi mielessäni mikään musiikki ei liity BB:hen.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - syyskuu 15, 2019, 22:00:51
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 15, 2019, 20:51:16
Minulle ei kyllä tullut mieleen mitään BB:hen liittyvää. Onneksi mielessäni mikään musiikki ei liity BB:hen.
Mielestäni se on lähinnä ikävää, ettei klassinen musiikki ole levinnyt laajemmalti yhteiskuntaan ja kulttuuriin.
Jotain kuorolaulua ovat muutamaan kertaan viritelleet talossa. Nyt Isoveli julisti musiikkikiellon koko taloon.
Sinänsä tyhmää ja kaiketi väliaikaista, mutta on osoittanut kuinka tärkeää musiikki on asukkaille jatkuvasti arjessa.
Vosivat laittaa viikkotehtäväksi oopperan tuottamisen, harjoittelun aj esittämisen. Tai kuoroesityksen jostain klassisesta kirkkomusiikista.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - syyskuu 15, 2019, 22:38:26
Se Teostohommeli on kyllä ihan perseestä. Kyllä minusta ihmisen pitäisi saada lauleskella ihan vapaasti, jos on asukkaana BB-talossa, sillä sen julkisuus on kuitenkin asukkaiden ykstiyiselämää. Eri asia olisi, jos joku asukkaista olisi ammatiltaan muusikko ja pyrkisi kalastelemaan keikkoja ja suosiota lauleskelulla.

Mietin tässä muuten sellaista skenaariota, että taloon olisi mennyt joku klassista laulua pitkälle opiskellut henkilö, joka osaisi ulkoa paljon lauluja. Liedejä, aarioita ym. vanhempaa musiikkia tuskin Teoston säännöt koskevat. Olisi myös upeaa, jos asukas olisi jättänyt hakuprosessissa kertomatta, että omaa hyvän laulutaidon. Sitten vain yllärinä jonain iltana vetäisisi pimeässä makuuhuoneessa Ave Marian tuutulauluksi. Ja sen jälkeen aina sopivassa tilanteessa jotakin, suihkussa, terassilla kuutamossa jne. ;)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 28, 2019, 03:06:08
Tämä ylentää ja piristää mieltäni:

J.S. Bach: Fuge in g-moll BWV 542 (Christian Barthen) (https://www.youtube.com/watch?v=psf0kx9Tk_Y) (5m 35s)

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - lokakuu 11, 2019, 19:11:15
Aamuklassisessa kuuluttaja ilmoitti, että seuraavaksi kuultaisiin Edvard Griegin yksinlauluja kuorosovituksina Radion Kamarikuoron esittämänä.

Jo tuo kuulutus kuulosti säveltäjän työn raiskaukselta. Miksi esittää yksinlauluja kuorolauluna? Tietenkin kaikenlaiset kikkailut ja sovitukset ovat kautta aikain olleet musiikissa suosittuja, mutta tällä kertaa se tuntui kerta kaikkiaan VÄÄRÄLTÄ. Jäin mietiskelemään yksinlaulun ja kuorolaulun eroja. Miellän kuorolaulun usein pönäkäksi edustusohjelmaksi jossakin juhlatilaisuudessa. Tai sitten kuoro edustaa kommentoivaa yhteisöä/yhteiskuntaa vastapainona yksilön omakohtaiselle tulkinnalle, kuten tapahtuu oopperassa. Hengellisessä musiikissa kuoro edustaa seurakuntaa. Yksinlaulu on intiimiä, sisäisen maailman, yksilön kokemuksen tulkintaa. Ei, en pystynyt nielemään yksinlauluja kuoroesityksenä. Mutta se hyvä puoli tässäkin oli, että tuli pohdittua yksinlaulun ja kuorolaulun eroa sekä sitä, mikä missäkin tyylilajissa on sopivaa. :o
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Juha - lokakuu 17, 2019, 22:46:38

Pitkästä aikaa klassisen konsertissa. Ainahan tästä lajista jotain löytää, vaikka kuulijana. Isolla kokoonpanolla voi varmaan ilmaista vähän mitä vain. Toiseksi tuli mieleen se, miten herkkä on ison kokoonpanon suoritukset, keskenään.

Opasvihkoja en osannut oikein käyttää. Voihan niistä kotona katsoa, että mitä oli esitetty. Kiinnostaa ehkä eniten se, että antaa musiikin vaikuttaa. En ehkä halua muuta. Mihin voi mennä, jos matkaa tuolla tavoin, tai mitä voi löytää. Monimerkityksellisyys on tässä kiehtovaa, ja omat löytämiset.

En ymmärrä paljon musiikin sanastosta. Jossain vaiheessa oli selkeitä melodiakuvioita. Se muuttaa konsertin luonnetta helposti. Perinteisesti musiikkia oppinut kuuntelemaan melodiakulkuina. Että voi esittää ihan mitä vain, niin se oli aiemmin ajatuksena outo.

Jotain tuttuja kappaleitakin kuului, tosin en osaa nimetä niitä. Ensimmäinen melodisimmasta lähdöstä jonnekkin, päätyi hyvään loppuun. Mieleen tuli perhonen. Oli hienon hiljainen, ja kahtalainen, kuten perhoskuvio. Mielikuvaa en olisi halunnut kadottaa, vaan mieluummin olisin takertunut siihen. Rämempi pisti sen säpäleiksi, tai poisti mahdollisuuden jäädä.

Toinen jännä mielikuva oli laskeutuva himmelikatos, jota soitettiin alas. Kun klassisen konsertteja kuuntelee, ei ihmettele, miksi elokuvat muuttuvat, kun mukaan liitetään soiva ympäristö.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 22, 2019, 22:18:14
Toisaalla kehuttiin Wagneria. Joten linkataanpa kaikkien mahtipontisten teosten isoisän eka osa Reininkulta Kansallisoopperan esittämänä
https://areena.yle.fi/1-50250719

Loputkin tulee aikanaan
https://oopperabaletti.fi/talo/uutisia/uusi-ring-ohjelmistoon-2019-2021/
Sarjan oopperat tuotetaan kahden teoksen vuosivauhdilla. Ensimmäisenä tulee ensi-iltaan Reininkulta syksyllä 2019. Sitä seuraavat Valkyyria keväällä 2020, Siegfried syksyllä 2020 ja Jumalten tuho keväällä 2021. Ring-kokonaisuus tulee kuulumaan vuosien 2019–2021 kausikortteihin. Tetralogia nähdään myöhemmässä vaiheessa myös kokonaisuutena. Lipunmyynnin alkamisajankohta kerrotaan myöhemmin.

Koko sarja putkeen vaatii kovaa kuntoa myös katsomossa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - marraskuu 25, 2019, 22:04:05
Skotlantilainen kapteeni ja viola da gamban soittaja ja säveltäjä Tobias Hume (noin 1569 – 16.4.1645) on minulle ollut tuntematon. Aika kivan oloista meditatiivista settiä:

HUME - MUSICALL HUMORS - SAVALL.avi (https://www.youtube.com/watch?v=6q4kRhTuDnQ&list=PLZESwLovMTq3M_Wu0Vo4q72fWl4TdCJNm&index=17)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - marraskuu 25, 2019, 22:22:36
^ Videon kommenteissa mainittiin tällainen huumorikipale kaverilta:
His most notorious piece was "An Invention for Two to Play upon one Viole". Two bows are required and the smaller of the two players is obliged to sit in the lap of the larger player. This work was notated in tablature and is indeed technically possible to play.. :D
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 01, 2020, 15:41:38
Taas alkoi uusi vuosi...vanhoin menoin eli Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertilla. Siis jotain uutta vanhaa tähän ketjuun tervehdykseksi kantislaisille: Tonava kaunoinen, alkuperäiseversiona. Sävellys sai alkunsa mieskuorolauluna; orkesterisovituksena se esitettiin ensimmäisen kerran Pariisin maailmannäyttelyssä 1867.

Kuinka moni on kuullut Tonava kaunoisen mieskuoron laulamana? Ei moni. Tässä teille, olkaa hyvä. Ein gutes neues Jahr für alle!

https://www.youtube.com/watch?v=-kfOs0N_LY4

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 01, 2020, 22:53:30
^Danke schön!
Kyllä mieskuoro on sitten hieno ja monipuolinen "instrumentti".

Täytynee laittaa tuo konsertti huomenissa töissä taustapopiksi.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 02, 2020, 01:16:50
Joskus on joku satunnainen bussikuskikin ilahduttanut, ainakin itseäni, luukuttamalla klasaria tien päällä.
Mutta aivan liian harvoin. Kasarikin potkii, enkä juokse liikkuvasta autosta pakoon muutakaan matkamusaa. En ainakaan muista sellaista tapahtuneen. Virsiäkään en muista kuulleeni bussissa keneltäkään.
Sotaelokuvien kasvattamana voisin jopa kohota penkistä yläilmoihin, tai ainakin revetä, tämän kajahtaessa nupit itäkaakossa ruuhkadösässä tai maantielinjurissa: The Ride of the Valkyries (https://www.youtube.com/watch?v=nuvSA0rLiiA)
Sopii myös maantieraivo-oopperan taustalle.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 03, 2020, 21:42:44
Tää (keskiaikainen modernilla twistillä?) biisi kulkee:
Jordi Savall - Lachrimae Caravaggio (https://www.youtube.com/watch?v=GrO2va4SBlc)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 22, 2020, 18:28:11
Osuin 13.3. perjantaina Yle-Areenan äärelle juuri klo 19 kun suora lähetys RSO:n konsertista Musiikkitalossa oli alkamassa. Tilannehan oli se, että kaikki suuret yleisötapahtumat oli koronaepidemian takia jouduttu perumaan. RSO:n konsertit on kuitenkin aikaisemminkin striimattu ja lähetetty myös radiossa, joten konsertti päätettiin pitää, mutta ilman saliyleisöä.

Ohjelmassa oli Dmitri Shostakovitshin Sinfonia nro 14 op. 135 ja Pjotr Tshaikovskin Sinfonia nro 6 h-molli "Pateettinen" op. 74.
Orkesteria johti Jukka-Pekka Saraste ja solisteina lauloivat Elena Pankratova, sopraano, ja Mikhail Petrenko, basso. Lauluosuudet kuuluivat siis Shostakovitshin kappaleeseen.

Koronatilanteen vakavuuden ja kiristymisen alettua Suomessakin vasta paljastua oli aika hyytävää, että tämä ohjelma suorastaan mässäilee kuolemalla, erityisesti Shostakovitshin teos, jonka tekstityksiä ei oikein kestänyt lukea. Hän sävelsi teoksen 1969 kevättalvella Moskovan Kremlin sairaalassa. Kaupungissa riehui influenssa eivätkä edes perheenjäsenet päässeet potilaita tapaamaan. Sairaalassa koettu yksinäisyys sai Shostan säveltämään kuolemaa pohtivan sinfonian.
Ennen ja jälkeen Shostan teoksen on kiinnostavia haastatteluja, joissa käsitellään sekä teosta/teoksia että poikkeuksellista esitystilannetta. (Esitys loppuu 56:26).

Tshaikovskin "Pateettinen" puolestaan liittyy sekin vahvasti kuoleman tematiikkaan, sillä sen säveltäjä kuoli vain muutamia päiviä ensiesityksen jälkeen. Tutkijat ovat luodanneet Pateettiseen sisältyviä merkityksiä ja päätyneet pitämään sitä Tshaikovskin musiikillisena omaelämäkertana.

Seurasin koko konsertin siitä huolimatta, että Shostakovitshin olen kokenut hieman vaikeaksi. Vaikka konserttitilanne oli orkesterille (ja yleisöllekin tietysti) poikkeuksellinen, lähetyksestä välittyi hyvä tunnelma. Orkesteri oli tietoinen, että striimin päässä on kuitenkin runsas yleisö (salissa kourallinen ihmisiä, henkilökuntaa tms) ja soitti tosissaan. Myös Saraste johti ammattimaisesti ja selvästi eli musiikissa ja tilanteessa mukana. Hienoja pieniä ilmeitä näkyi hänen kasvoillaan (erityisesti Pateettisessa), kaunis käsitekniikka.
Shostakovitshin sinfoniasta löysin mielenkiintoisia ja sävähdyttäviä kohtia, vaikka kokonaisteos onkin sellainen, että tuskin tulen sitä koskaan aktiivisesti etsimään käsiini kuullakseni sen uudestaan.

Allegretto-osassa noin 30:00 on kivaa rummutusta ja puupölkyn (oikealta nimeltään penaali) kalautuksia ja ksylofonin soittoa. Kaiken kaikkiaan perkussio-osuudet olivat säväyttäviä ja suorastaan teosta tavallaan johdattavia. Pitää oikein vielä hehkuttaa penaalin kalautuksia. Kuinka tehokkaita voivat tuollaiset pienet kalautukset ollakaan! Allegretto-osa päättyy kohdassa 33:22.

Adagio. Hauskaa, jopa jazzillista bassohiippailua (+sello + viulu) kohdassa 37:40.
Allegro (n. 44:00 alkaen). Kohdassa 45:29 hienoa jousiston tuottamaa "mehiläisparven lentoa".

Pateettinen alkaa n. 01:19:35. Rakastetuimpia osia on Allegro con grazia, joka alkaa 01:36:52 ja jossa päästään jytäämään patarummuilla. 01:39:25 hypnoottinen patarumpu hallitsee jännästi, vaikkei ole kuuluvin ääni. 01:49:25 patarummuilla päästään vauhtiin ja symbaalejakin paukautetaan. No, kaiken kaikkiaan, osaa voi suositella kokonaisuudessaan jytän ja rumpujen ystäville. Ja Sarasteen liikekielen seuraamiseen.

https://areena.yle.fi/1-50424245?autoplay=true
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 27, 2020, 19:30:17
Aamulla kun napautin Aamuklassisen soimaan, sieltä tuli jotain niin kiinalaista, että sain heti voimakkaan inhotuskohtauksen. Musiikki oli imelää, klisheisesti elokuvamusiikin tyylistä ja mautonta. Takako Nishizaki, Singapore Symphony Orchestra, Choo Hoey ‎– Popular Chinese Orchestral Music. Ei ole aamumusiikkieni aikana monta kertaa käynyt niin, että olisi ollut aivan pakko sulkea radio, mutta tänään niin tapahtui. Päätös oli välitön ja vei alle minuutin. Vilahdin siitä heti lukemaan aamun soittolistaa, josta huomasin, että kamala kiinalaismössö oli juuri loppumassa. Sen jälkeen soitettiin Berliozin ooppera-aaria ja sitten Shostakovitshia. Ei mitään lempimusiikkejani nekään, mutta voittivat silti kiinalaisen mennen tullen. Huh, onneksi muuten oli rauhallinen päivä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - huhtikuu 10, 2020, 02:34:39
Urut on mielestäni ehkä upein soitin, mitä on. Ja pääsiäinen on kirkkomusiikin, ja siten myös urkujen, huippusesonkia. Puoli seitsemän -ohjelmassa esitellään Janakkalan kirkon hienoja urkuja, joista kertoo niiden rakentaja Martti Porthan. Alkaa suunnilleen kohdassa 14:45.

https://areena.yle.fi/1-50317752#autoplay=true
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Aave - toukokuu 02, 2020, 18:34:38
Shostakovitshia akustisella kitaralla: "Polka" from Dances of the Dolls by Dmitri Shostakovich (https://www.youtube.com/watch?v=k1Xnyw6Wbq0).

Klassinen muussaus: Phantom of the Opera vs Bach Mashup (https://www.youtube.com/watch?v=-LSMUgiHNBE&feature=youtu.be)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - kesäkuu 21, 2020, 10:35:21
Sain selityksen suurelle kysymykselleni klassisen äärellä, eli miksi Antti Holma oli vaihtanut saatanan oopperaan.
Vedet silmillä kuuntelin hänen podcastiksi kutsuttua tilitystään ihan aiheesta: Antti Holman oopperajuhlat
Tule oopperaan Antti Holman käsikynkässä!
(https://areena.yle.fi/audio/1-50525521)

(https://images.cdn.yle.fi/image/upload/ar_1:1,c_fill,d_yle-areena.jpg,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco,w_640/v1592452668/13-1-50525521-1589355960552.jpg)

Oopperan hengessä suurensin kuvakokoa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - heinäkuu 19, 2020, 12:01:18
^ Pääsin jo neljänteen jaksoon, mikä on itseltäni jo oman oopperan arvoinen suoritus kuunnelmien parissa näinä somepöhinöiden eeppisenä aikakautena.
Hekottelultani, en itse aiheelle tai puhujalle vaan aiheen ja puhujan mukana tai vierestä, huomasin kuplani ulkopuolella monia ihmeellisiä asioita ja vaikka en koskaan menettäisikään neitsyyttäni oopperalle niin mieleeni jäi kehotus: Lusikaa joskus kokonainen ooppera alusta loppuun. Nimittäin, eräskin loputtomalta kestänyt ooppera väliaikoineen monikossa oli tarjonnut vasta viimeisessä loppusoinnussa katarsiksen kyseisen ohjelman kertojalle, vain yhtenä kaikenkarvaista oopperakokemuksistaan maailmalla ja kylillä. Voi rähmä!
Lohileipien ja elokuvateattereidenkin tarjoamien oopperaesitysten hinnat tulivat myös tutuksi. Yhdelle tuopille lähtemisen verran.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: safiiri - heinäkuu 19, 2020, 12:09:38
Live-oopperassa elämyksellisintä on yleensä kuorokohtaukset. Näin, vaikken edes ole kuoromusiikin ystävä. Mutta ne toimii nimenomaan livenä. Levytyksinä teho putoaa liikaa. Aariat on usein paljon vähemmän vaikuttavia.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - heinäkuu 19, 2020, 21:59:20
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 19, 2020, 12:09:38
Live-oopperassa elämyksellisintä on yleensä kuorokohtaukset. Näin, vaikken edes ole kuoromusiikin ystävä. Mutta ne toimii nimenomaan livenä. Levytyksinä teho putoaa liikaa. Aariat on usein paljon vähemmän vaikuttavia.
Voin hyvin kuvitella. Tuon mainitsemani podcastin höpöttelijäkin taisi tähdentää live-kokemuksen kokemuksellista ensisijaisuutta.
Eli klasarikyssäriin "onko sillä mitään seksuaalista merkitystä?" tai edes yhteneväisyyttä seksiin, vastaus on kyllä isolla koolla.
Kimppakivaa isolla pensselillä.

Mutta joskus voi samaisen oopperaa propagoivan podcastin mukaan kuulemma käydä niinkin ettei edes jumalaton kuoro massiivisine orkkineen bakkanaalisissa ökylavasteissa saa kuin silmäluomet värähtämään teatraalisesti kuolleen meren pilkkijällä ja silloin voi yrittää yhyttää kuuntelijalle tekohengitystä yrittävien ääniaaltojen joukosta vaikkapa jonkun pikkuhuilun jonka omituisia kuljetuksia lähtee silmät kiinni seuraamaan kuin pystyynkuollut liftari. Omana seikkailuna.
Tai kuten jo aiemmin kerroin kerrotun, voi tuntikausien loputtoman jyystön jälkeinen viimeinen pihahdus syvälle kaivautuneesta soitinmontusta aiheuttaa jopa vavisuttavan herätyskokemuksen.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - heinäkuu 20, 2020, 01:38:00
Oopperasta tuli mieleen Minna Lindgrenin Ylen Kultakuumeelle kirjoittama pakina vuodelta 2012. Tällainen:

Nuku hyvin

Minulla on vain yksi tapa matkustaa. Valitsen kohteeksi kaupungin, jossa on raitiovaunu ja ooppera, muuta en tarvitse.

Kun menee muutamaksi päiväksi suureen kaupunkiin, kuten nykyään tehdään, on kova kiire nähdä kaikki mahdollinen. Ihmisten kaupunkilomista on vaikea päätellä, että he ovat lomalla, vapaalla, siis rentoutumassa näissä paikoissa.

Oopperaliput ovat kauhean kalliita kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Mutta koska raitiovaunu on halpa, panen matkarahani huoletta oopperalippuun. Kallein ostamani lippu taisi olla Wienissä, ehkä 400 euroa, ja muualla hinnat ovat vaihdelleet 50 eurosta kahteensataan viiteenkymmeneen.

Lippu käydään ostamassa samana päivä heti kun kioski aukeaa, koska silloin myydään peruutuspaikkoja – muutenhan esitykset ovat aina loppuunmyytyjä muualla paitsi Suomessa.

Kun lippu on ostettu, juostaan läpi museot ja merkittävät nähtävyydet, ostetaan tuliaisia, syödään hyvin ja kiiruhdetaan raitiovaunulla oopperaan. Ennen esitystä ehtii siemaista lasillisen jotakin ja sitten kukin etsiytyy pehmustetuille tuoleilleen hämärään saliin ja esitys alkaa.

Barcelonassa pienten kiinalaisten miesten seurue nukahti jo Anna Bolenan alkusoitossa. Amsterdamissa kookas hollantilainen herra alkoi kuorsata niin äänekkäästi Don Carlosin ensimmäisessä näytöksessä, että vahtimestari puuttui tilanteeseen.

Münchenissä Parsifalin puolivälin tienoilla suurin osa yleisöstä nukkui lempeän autuaasti. Pariisissa Lemmenjuoman koomiset käänteet saivat iäkkään rouvan raskaina roikkuvat korvakorut painumaan olkapäälleni hänen vaivuttuaan ortouneen.

Palermossa penkit olivat epämukavat ja kovat, mikä ei estänyt amerikkalaista reppureissaajaa ottamasta mukavaa asentoa ja pieniä vilkeunia, mikä olikin kelpo selviytymiskeino, kun teos oli Janacekin tsekin kielellä esitetty vankileiriooppera tekstitettynä italiaksi. Berliinissä Candide päättyi niin, että parvella seitsemän turistia ei herännyt aplodeihin.

Ja Milanon La Scalahan on rakennettu niin, että suurimmalta osalta paikoista ei näe mitään mutta voi nukkua kenenkään huomaamatta oman kopperon seinään nojaten.

Itse olen nukkunut autuaimmin Lontoossa kauan sitten, pantuani kaikki vähät rahani Karita Mattilan debyyttiesiintymiseen Mozartin Figaron häiden kreivittärenä. Hänellä oli turkoosi puku, sen ehdin nähdä ennen kuin vaivuin syvään uneen.

Wienissä maksoin sen 400 euroa nähdäkseni Soile Isokosken Wagnerin Mestarilaulajissa, jota väitetään komediaksi. Muistan lavasteet ja Isokosken ruskean koltun, sitten nukahdin.

En paheksu oopperassa, konsertissa tai teatterissa nukkumista. Minusta se oikeastaan kuuluu asiaan. Todellinen asiantuntija tietää, missä kohden esitystä voi nukkua virkistävät kuusi minuuttia ilman, että menettää mitään oleellista. Nykyään saa jopa oopperaoppaita, joissa kerrotaan otollisimmat torkahtamiskohdat.

Kaikkihan me tiedämme, miten tärkeätä on nukkuminen. Mitä enemmän ihminen nukkuu, sitä vanhemmaksi ja terveempänä hän elää. Ihmekös siis, että ooppera on pitkäikäisten suosiossa.

Lyhyet torkahdukset ne vasta terveellisiä ovatkin, sillä ne tehostavat merkittävästi muistia. Lisäksi uni vähentää kivuntunnetta, mikä on erityisen tärkeätä Wagnerin lemmenkuoloissa. Uni saa elimistön tuottamaan endorfiinien avulla hyvää oloa ja ihmisen uskomaan, että taide tuotti hänelle hyvää oloa ja virkisti kummasti.

Eikä nukkuva yleisö häiritse ketään, ellei kuorsaa, mikä lyhyissä tupluureissa on harvinaista. Liikkuminen ja reaktiot ulkomaailmaan ovat unessa rajoittuneita, ja hiljaa paikoillaan nuokkuva ihminen on taidelaitoksen toiveasiakas, sillä nykyään me paheksumme pienintäkin rasahdusta ja rykäisyä esityksen aikana.

Nukkuva vain tuhisee, jos sitäkään, ja hänen tooninen perustilansa sopii useimpiin länsimaisille sävellajeille perustuviin teoksiin, jotka alkavat toonikalla ja loppuvat toonikaan.

Hienointa olisi toki olla oopperaa ja teatteria harrastava delfiini, hylje tai valas. Näillä otuksilla kun toinen aivopuolisko on hereillä toisen nukkuessa. Mutta jos olisin valas, en mahtuisi raitiovaunuun, ja se olisi tietysti surullista.


Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: -:)lauri - heinäkuu 20, 2020, 02:08:57
^400 euroa parin tunnin tirsoista on aika paljon. Tosin jos harrastaisi torkahtelua, ehkä siihen olisi silloin luonnollista sitten sijoittaakin.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - heinäkuu 20, 2020, 08:22:19
^ Ikääntyneet sekä ruuhkavuosiaan tai uraputkessa elävät tietävät että hyviä unia ei voi mitata rahassa. Paitsi ehkä oopperalippujen hinnoilla.
Mainitsemani podcastin kokemusasiantuntija kehuu oopperaa hyvänä nukkumispaikkana ja muistelee myös maksaneen flunssakaudenkin oopperalipusta useamman satasen. Huikean laulajan esitystä säesti bronkiittinen yskäkuoro.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - heinäkuu 20, 2020, 11:11:12
Tunnustan kuuluvani joukkoon, joka on käynyt oopperassa vetelemässä hirsiä. Oikein virkistävä kokemus.  ;)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: -:)lauri - heinäkuu 20, 2020, 16:28:10
En tosiaan ole käynyt oopperassa usein. Muutaman kerran ainoastaan. Suomessa. Kansallisoopperan vakio-ohjelmiston klassikot on osapuilleen nähty. Pitäisi ilmeisesti käydä katsomassa myös näitä tuoreempia oopperoita. Jos väsysmys iskisi sitten niiden kohdalla, voisi oopperan päätteeksi olla myös tällaistakin kokemusta rikkaampi.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - elokuu 20, 2020, 06:41:00
Amazon Primella pyörii fiktiivinen TV-sarja Mozart in the Jungle, joka sijoittuu sinfoniaorkesterin kulisseihin. Sen draama on mielestäni paikoin vähän höhlää, mutta musiikkireferenssit ovat klasarifanille mieluisia. Siellä oli mm. kokonainen jakso joka pyöri Messiaenin musiikin ympärillä. Harvinaista herkkua TV:n katselijalle. Bonuksena on todellisten muusikoiden satunnainen vierailu sarjassa. Ihmettelinkin eräässä jaksossa, että onpa erikoisen tutun oloinen pianisti. No sehän olikin itse Lang Lang.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 29, 2021, 00:02:44
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 27, 2021, 21:07:09
Mikä tämä sävellys on? Haluaisin löytää sen Youtubesta tai muualta, kun tietäisin nimen.

mp3:n kohdalta kun klikkaa, käynnistyy soitin. Ja siitä vain "play". Äänenvoimakkuus on aika hiljainen. Sitä voi lisätä.

https://files.fm/u/339gzetbu

Nauhoitus kestää vain 25 sekuntia. Se on nauhoitettu kännykällä autossa jostakin AM-asemalta muutama päivä sitten.

Sävelmä tuntuu tutulta, joten se on varmaan jokin kuuluisa klassinen kappale, mutta allekirjoittaneen musiikkitietämys (ja nuottikorva) on niin nolla, että en tiedä sen nimeä. Erityisesti alku kuulosti hienolta, mutta sitä alkua ei tuossa kuulu.
Jotenkin tutun oloinen tuo on.
Kokeillaan löytyykö täältä tietäjiä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: mikainen - tammikuu 29, 2021, 13:42:02
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 29, 2021, 00:02:44
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 27, 2021, 21:07:09
Mikä tämä sävellys on? Haluaisin löytää sen Youtubesta tai muualta, kun tietäisin nimen.

mp3:n kohdalta kun klikkaa, käynnistyy soitin. Ja siitä vain "play". Äänenvoimakkuus on aika hiljainen. Sitä voi lisätä.

https://files.fm/u/339gzetbu

Nauhoitus kestää vain 25 sekuntia. Se on nauhoitettu kännykällä autossa jostakin AM-asemalta muutama päivä sitten.

Sävelmä tuntuu tutulta, joten se on varmaan jokin kuuluisa klassinen kappale, mutta allekirjoittaneen musiikkitietämys (ja nuottikorva) on niin nolla, että en tiedä sen nimeä. Erityisesti alku kuulosti hienolta, mutta sitä alkua ei tuossa kuulu.
Jotenkin tutun oloinen tuo on.
Kokeillaan löytyykö täältä tietäjiä.

Mozarttiahan se. Elviira Madigan, jonkun pianokonserton osasta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 29, 2021, 16:39:41
^
Kiitos ja hyvin bongattu. Ajattelin jo testata Soundcloudia tai Shazamia. :)
https://youtu.be/BDiqYFGCHgY?t=68

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: mikainen - tammikuu 29, 2021, 19:49:48
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 29, 2021, 16:39:41
^
Kiitos ja hyvin bongattu. Ajattelin jo testata Soundcloudia tai Shazamia. :)
https://youtu.be/BDiqYFGCHgY?t=68

En ole klasariasiantuntija, mutta tuo sattuu olemaan yksi harvoista suosikeista mitä klassista tulee kuunneltua.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lognessa - tammikuu 29, 2021, 22:44:03
^^Jäin myös kuuntelemaan [Hieno ja ihana]
Klassinen pysähdyttää ja juurruttaa. On auttanut monesti työstessissä.









Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 22, 2022, 22:26:51
Milloin joku kappale on niin puhki soitettu, ettei sitä enää kestä kuunnella?

Arvelin, että esim. tämä kappale on niin pimputettu, ettei sitä enää, mutta...kyllä sittenkin. :)

https://www.youtube.com/watch?v=wy1DGLIEokc
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: mikainen - tammikuu 23, 2022, 12:37:21
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 22, 2022, 22:26:51
Milloin joku kappale on niin puhki soitettu, ettei sitä enää kestä kuunnella?

Arvelin, että esim. tämä kappale on niin pimputettu, ettei sitä enää, mutta...kyllä sittenkin. :)

https://www.youtube.com/watch?v=wy1DGLIEokc

Tässä on kuitenkin harvemmin kuultuja osiakin. Ja onhan se tutuinkin melodia vain nerokas.

Finlandia olisi hyvä ehdokas puhkikuluneesta.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 23, 2022, 18:24:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 22, 2022, 22:26:51
Milloin joku kappale on niin puhki soitettu, ettei sitä enää kestä kuunnella?

Arvelin, että esim. tämä kappale on niin pimputettu, ettei sitä enää, mutta...kyllä sittenkin. :)

https://www.youtube.com/watch?v=wy1DGLIEokc

Tyhjät pullot kolisevat:

Keräys uusien soittimien ostoon:

Take the A Train:

Hesasta kajahtaa!:
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 23, 2022, 19:14:24
Lainaus käyttäjältä: mikainen - tammikuu 23, 2022, 12:37:21

LainaaFur Elise https://www.youtube.com/watch?v=wy1DGLIEokc

Tässä on kuitenkin harvemmin kuultuja osiakin. Ja onhan se tutuinkin melodia vain nerokas.

Finlandia olisi hyvä ehdokas puhkikuluneesta.

Minulle Finlandia ei ole puhkikulunut. Hieno sävellys, samoin kuin Valse Triste. En ole joutunut kuuntelemaan näitä liian usein, vaikka Rahkamo ja Kokko luistelivat Valse Tristeä ohjelmassaan.

https://www.youtube.com/watch?v=dUTUjh1XYR4
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 23, 2022, 20:40:11
Noin viikko sitten yllätti RSO Musiikkitalossa joka tuli TV1:ltä.
Siellä Adès itse johti sävellystänsä. En ole koskaan kuullut miehestä.  Enkä oikein välitä sinfonioista.
Mutta se kuulosti hyvältä, ainakin sen verran että piti jäädä kuuntelemaan. Menevää menoa. Se ehkä oli tämä:
RSO Musiikkitalossa
Thomas Adès: Inferno
55 minla 15.1.2022

- https://areena.yle.fi/1-50802319

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 29, 2022, 20:50:01
Itselleni yksi puhkikuluneista klassisista kappaleista on Vivaldin Vuodenajat. Onhan se vetävä ja taidokas sävellys, mutta en sitä varta vasten ota kuunneltavaksi milloinkaan. Mutta jos sitten joutuu vaikkapa konserttitilanteessa sitä kuulemaan, niin voi olla että alun jälkeen kuuntelu alkaa sittenkin sujua. Riippuu tulkinnasta. Tai esityksestä. Klassistakin voi esittää monella tavalla...Tässä yksi esitys joka alkaa Vivaldilla ja ajautuu Puukko-Mackieen. Olen katsonut jo pariin kertaan, tosin taidan pitää enemmän Puukko-Mackie -osuudesta ja shown varastanut pianisti on suosikkini.

https://www.youtube.com/watch?v=BKezUd_xw20

Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - tammikuu 30, 2022, 16:37:38
^
Tässä Hesarissa pään sekoittavaksi kehuttua koukuttavaa tulokulmaa puhkikuluneisiin klasarikierrätyshitteihin:
https://areena.yle.fi/audio/1-50217163

(sisältää myös Vivaldin osavuosikatsaukset tai kvartaalit.)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - tammikuu 30, 2022, 22:10:29
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 30, 2022, 16:37:38
^
Tässä Hesarissa pään sekoittavaksi kehuttua koukuttavaa tulokulmaa puhkikuluneisiin klasarikierrätyshitteihin:
https://areena.yle.fi/audio/1-50217163

(sisältää myös Vivaldin osavuosikatsaukset tai kvartaalit.)
Joo, aika hyvää listausta kuluneista klassisista. Itselleni olen huomannut ongelmaksi liian virtuoottisten soittajien sävellykset. He eivät oikein malta, tai edes hoksaa, olla briljeeraamatta teknisillä vaikeusasteilla, koska ovat itse niin taitavia soittajia ja myös esittivät omia sävellyksiään. Tästä syystä Vivaldi ei oikein lämmitä ja Mozartissa on samaa vikaa. Tosin Mozartin Requiem on minulle läheinen, mutta sehän jäikin häneltä kesken ja viimeistelyn hoiti joku muu (Franz Xaver Süssmayr / Wikipedia).

Noista Ylen listaamista Ravelin Bolero ja Satien Gymnopedie ovat läheisiä. Ne ovat samankaltaisia, sillä niiden idea on yksinkertainen. Bolero on mystinen suggestiivinen riitti, joka pakottaa sisäänsä kuin magneettikenttä. Kentän pyörre paisuu ja paisuu orkesterin volyymin kasvaessa. Gymnopedie kulkee toiseen suuntaan, pysäyttää hajamielisiin mietteisiin, joista kuin varkain kehkeytyy meditaatio. Näitä ei pidä kuunnella usein, jotteivät ne pääse kulumaan. Oli kyllä hauska tuo toimittajan huomio, että Bolerossa on pikkurummun soittajan jaksettava pitää tahtia koko teoksen ajan kramppaamatta. Pitää myös paikkansa, että Bolero on riittiluonteensa takia kuultava oikeassa tilassa ja elävänä esityksenä. Riittiin tarvitaan ihmisten läsnäolo, yhteinen kokemus. Tämä pätee jokseenkin kaikkeen uskonnolliseen musiikkiin, poikkeuksena meditatiiviset teokset, jotka toimivat myös yksityisyydessä kuunneltuina. Kirkkomusiikki tarvitsee resonoidakseen pyhää kirkon arkkitehtuurin, ei vain seiniä, vaan myös valot ja varjot ja käytävillä vaeltavat menneiden sukupolvien haamut. Menneitä sukupolvie ei mielestäni kuitenkaan tarvitse kirkosta löytyä kovin montaa, eli modernitkin kirkot toimivat kunhan arkkitehti on osannut asiansa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 25, 2022, 18:22:55
Tänään koin hienon klasarikokemuksen. Ilman musiikkia.
Kyseessä oli nostattava kriitikon kuvaus erään kapellimestarin suuruudesta ja klassisen musiikin ulottuuvuuksista, esitettynä tavalla jonka tällainen puukorvainen maallikkokin pystyy kuulemaan. Lukemalla: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008681351.html
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - maaliskuu 25, 2022, 19:38:08
^
No just! Minäkin olen lukenut monesti noita Lampilan juttuja, vaikka en klassisesta musiikista niin piittaa.
Hyvin kuvasit sen tuntee, joka tulee noita lukiessa. Kieli on niin herkullisen kuvailevaa joskus, että musiikin voi kuulla rivien välistä :)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - maaliskuu 25, 2022, 20:16:25
^^
^
Kyllä hyvä konserttiarvostelu huonon konsertin voittaa! Todella virkistävää lukea tuollaista sujuvaa tekstiä näinä analfabeettien toimittelijoiden aikoina.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - toukokuu 28, 2022, 16:41:37
Laulavia ja soittavia eläimiä, yleensä kissoja tai koiria, on nähty ja kuultu esiintymislavoilla ja some-videoilla, mutta eivät ne koskaan oikeasti osaa säveltä tapailla, vaikka muuten ihan hauskoja musikantteja voivat ollakin. Useat linnut ovat kuitenkin omaksuneet kännyköistä soittoääniä ja autojen varoitusääniä ym. Onnistuisiko linnulta klassinen musiikki?

https://www.youtube.com/watch?v=mcnmW7oAGLQ
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 03, 2022, 02:22:43
Puolasta, ehkä musiikkikoulujen sinfoniaorkesteiren kilpailusta:

Bach – Double Violin Concerto in D minor BWV 1043 conducted by Tomasz Chmiel (https://www.youtube.com/watch?v=0tN7hgkNF14)

Tuo on selkeämpi kuin tämä hiukan liian sumuinen (kaikuinen) ja yli-innokas (heiluvat kuin heinämiehet) versio Hollannista päin:

Bach - Concerto for two violins in D minor BWV 1043 - Sato and Deans | Netherlands Bach Society (https://www.youtube.com/watch?v=ILKJcsET-NM)

Mutta ehkä tässä on enempi sielua kuin edellisessä miltei steriilissä?
(III osa Allegro (jälkimmäisessä n.10 min-) on yleisölle tuttuja säveliä jos muistaa esim. puu-alan tv-mainoksen vuosien vuosien takaa.)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 03, 2022, 08:16:51
^ Eka oli jotenkin ärsyttävä, ei sitä jaksanut kuunnella. Ehkä olivat vielä vähän raakileita muusikkoina?

Tokan videon viuluniekat ja muut olivat ilmeisen paljon kokeneempia kuin ensimmäisen. Ja tosiaankin musiikki oli sielukkaampaa - ja elävämpää. Ensimmäisessä musiikki oli jotenkin ilotonta, ja mekaanista.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 14, 2022, 00:59:10
Organisaatiopsykologi ja prof. Adam Grantin kirjassa Mieti vielä; Uudelleen ajattelemisen taito kertoo s. 155:

Pidin puheen jonka aiheena oli luovuus ja siteerasin sen yhteydessä todisteita, jotka osoittivat, ettei Beethovenilla tai Mozartilla203 ollut suhteessa sen enempää suuren suosion saavuttaneita sävellyksiä kuin muillakaan säveltäjillä. He vain työskentelivät niin ahkerasti, että ehtivät todennäköisemmin luoda jossain vaiheessa todella suurta.

203 Aaron Kozbelt:"Longitudal Hit Ratios of Classical Composers: Reconciling 'Darwinian' and Expertise Acquisition Perspectives on Lifespan Creativity", Psychology of Aesthetics, Creativity and the Arts 2/2008:221-35;
Adam Grant: The Surprising Habits of Original Thinkers", TED Talk helmikuu 2016, www.ted.com/talks/adam_grant_the_surprising_habits_of_original_thinkers .

Tuossa on hiukan tuttua. Kun olin valokuvannut ahkerasti ja näyttänyt parhaimpia otoksia (ehkä jo julkaistukin lehdissä tuossa vaiheessa) niin uusiosukulainen sanoi että olen erinomaisen hyvä valokuvaaja. Ja välittömästi "sairastuin" huijarisyndroomaan kehittämällä teorian: "En minä ole, minä vain kuvaan niin paljon että väkisin joku onnistunut mahtuu joukkoon ja osaan seuloa parhaat". Hän ei vakuuttunut yhtään tästä selityksestäni.
  National Geographicin huippukuvaajat ottaa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia otoksia lyhyessä ajassa. 1 kyllästyi ja päätti ottaa vain yhden kuvan päivässä, tästä tuli tv-doku. Jokainen tai lähes jokainen oli hiano valokuva. Tämä murskaisi selitykseni. MUTTA hänhän on saattanut silmillään ottaa jo tuhansia otoksia ja valita yhden kamerakuvattavaksi.
  Joten pidän teoriaani edelleen tulella.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - marraskuu 15, 2022, 22:46:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 14, 2022, 00:59:10
Pidin puheen jonka aiheena oli luovuus ja siteerasin sen yhteydessä todisteita, jotka osoittivat, ettei Beethovenilla tai Mozartilla203 ollut suhteessa sen enempää suuren suosion saavuttaneita sävellyksiä kuin muillakaan säveltäjillä. He vain työskentelivät niin ahkerasti, että ehtivät todennäköisemmin luoda jossain vaiheessa todella suurta....
Itse asiassa me muistamme vain sen pienen osan heidän sävellyksistään, suuri osa kun ei ole niin hyvää.
Klassikot säilyvät, eivät ne vähäisemmät sävellykset.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 16, 2022, 08:15:55
Kevyen musiikin "klassikot" taitaa monesti olla ihan vain radiossa paljon soitettuja biisejä ihan riippumatta siitä, onko ne oikeastaan hyviä ollenkaan. Monesti on käynyt niin, että klassikon asemaan on noussut artistin / bändin biisit, kun niitä yleisö jatkuvasti toivoo soitettavaksi vuosikymmenestä toiseen. Mutta mistäpä suuri yleisö muuta osaisi pyytää, jos itsellä ei ole artistin / bändin levyjä kotonaan tai käytettävissä suoratoistopalvelua. Parempaa kamaa on jäänyt piiloon, kun sitä ei aikanaan ole julkisesti soitettu. Ei joillain keikoilla esitetyt nouse ikinä klassikon asemaan, jos esitys saa laajempaa yleisöä joukkoviestimien kautta.

Voisinpa kysyä, onko klassisen musiikin osalla sama juttu. Minäkin tunnistan noista "klassikoista" aika monta sen perusteella, että niitä on radiossa soitettu ja niiden teemoista on tehty joistain kevyempiäkin versioita, jotka on tällaiselle vähemmän perehtyneelle helpompia niellä. Mutta onko nämä "klassikot" sitä parasta, mitä noilta löytyy? Sitä en tiedä.

Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: kertsi - marraskuu 16, 2022, 09:44:50
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 16, 2022, 08:15:55
Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.

Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin luulen, että olet oikeilla jäljillä. Tarttuva ja melko yksinkertainen melodia jää helposti muistiin (eritoten, jos se lauletaan tutulla kielellä), ehkä siitä siksi tulee klassikko? Kun siis moni ihminen tuntee, tunnistaa ja muistaa melodian. Klassikko tosiaankin viittaa siihen, että moni tunnistaa kyseisen kipaleen.

Mutta mitä tekemistä klassikolla on klassisen musiikin kanssa? Ei varmaan paljoakaan, paitsi sanan ulkonäkö.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - marraskuu 16, 2022, 10:06:45
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 16, 2022, 08:15:55
Voisinpa kysyä, onko klassisen musiikin osalla sama juttu. Minäkin tunnistan noista "klassikoista" aika monta sen perusteella, että niitä on radiossa soitettu ja niiden teemoista on tehty joistain kevyempiäkin versioita, jotka on tällaiselle vähemmän perehtyneelle helpompia niellä. Mutta onko nämä "klassikot" sitä parasta, mitä noilta löytyy? Sitä en tiedä.

Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.

Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 17, 2022, 10:54:25
Lainaus käyttäjältä: Lenny - marraskuu 16, 2022, 10:06:45
Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.

Juuri sekoitin ison Been 5. ja 9. - että sellaista yleissivistystä tällä kertaa.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - marraskuu 18, 2022, 22:26:27
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 16, 2022, 09:44:50
Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...
Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä. Ne on unohdettu, heitä muistetaan vain klassikoiden kautta. Koko tuotanto ei ollut noin hyvää...
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Unforgiven - marraskuu 18, 2022, 23:43:38
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 18, 2022, 22:26:27
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 16, 2022, 09:44:50
Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...
Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - marraskuu 19, 2022, 00:21:48
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - marraskuu 18, 2022, 23:43:38
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 18, 2022, 22:26:27
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 16, 2022, 09:44:50
Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...
Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?
Tunnetko sinä nuo kaikki?
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven)
Et, vaan tunnet muutamia noista. Kaikki eivät ole mestariteoksia, kuten ei Beatlesin biisitkään.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Lenny - marraskuu 19, 2022, 03:39:27
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 17, 2022, 10:54:25
Lainaus käyttäjältä: Lenny - marraskuu 16, 2022, 10:06:45
Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.

Juuri sekoitin ison Been 5. ja 9. - että sellaista yleissivistystä tällä kertaa.

No aina ei voi olla yleissivistynyt :D

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Toopen kommenttiin tämä liittyy sillä tavalla, että näkisin jonkun säveltäjän tuotannon elämäntyönä vähän samaan tapaan kuin minkä hyvänsä kirjailijan tai ajattelijan. Voihan sieltä tietysti poimia jotakin yksittäistä ja sanoa sitä sitten onnistuneeksi jollakin kriteerillä, vaikka myyntiluvuilla. Ja säveltäjien tapauksessa totta kai on usein myös niinkin, että ne kaikista suurimmat nimet myös tuottivat eniten hittejä. Poikkeuksiakin löytyy, joten voihan se olla että hittien määrä kertoo enemmän säveltäjän rahapulasta. Täytyy muistaa, että ne tyypit oli todella rautaisia ammattilaisia, eikä musiikki ole jotakin satunnaista toimintaa, jossa hittibiisi vain tupsahtaa rämpyttelemällä jostakin platonisesta taivaasta lahjana ihmiskunnalle. Hittinikkarit tietävät tasan tarkasti mikä myy, ja se ei ole välttämättä sama asia kuin säveltäjän omat ambitiot.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Unforgiven - marraskuu 19, 2022, 07:56:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 19, 2022, 00:21:48
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - marraskuu 18, 2022, 23:43:38
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 18, 2022, 22:26:27
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 16, 2022, 09:44:50
Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...
Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?
Tunnetko sinä nuo kaikki?
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven)
Et, vaan tunnet muutamia noista. Kaikki eivät ole mestariteoksia, kuten ei Beatlesin biisitkään.

Niin, vastaatko alkuperäiseen kysymykseeni. Väitit, että "Beethovenilla tai Mozartillakin tms." oli epäonnistuneita sävellyksiä. Kerro muutama. Tai ei tarvitse. Minä vähän luulen, ettet tiedä klassisen musiikin säveltäjistä saatikka heidän sävellyksistään yhtään mitään.





Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 19, 2022, 08:38:12
Lainaus käyttäjältä: Lenny - marraskuu 19, 2022, 03:39:27
No aina ei voi olla yleissivistynyt :D

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Ei voi. Nykyaikana se on entistä vaikeampaa. Laitoin Radionurkkaan linkin tietämispodcastiin.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,770.msg153113.html#msg153113

Näissä asioissa pitää olla armollinen sekä itselleen että muille. Jos satunnainen aihe ei ole itselle läheinen, niin erottelutarkkudeksi riittää tunnistaa onko kyseessä Kaija Saariaho vai Gettomasa.   8)
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - marraskuu 19, 2022, 17:31:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 19, 2022, 08:38:12
Lainaus käyttäjältä: Lenny - marraskuu 19, 2022, 03:39:27
No aina ei voi olla yleissivistynyt :D

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Ei voi. Nykyaikana se on entistä vaikeampaa. Laitoin Radionurkkaan linkin tietämispodcastiin.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,770.msg153113.html#msg153113

Näissä asioissa pitää olla armollinen sekä itselleen että muille. Jos satunnainen aihe ei ole itselle läheinen, niin erottelutarkkudeksi riittää tunnistaa onko kyseessä Kaija Saariaho vai Gettomasa.   8)
Google tietää. Eli tekoäly joka on orjuuttanut meidät työntekijöikseen. Palkaksi saamme omistamansa tiedon murusia, jos olemme kilttejä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 20, 2022, 00:39:12
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - marraskuu 18, 2022, 23:43:38
Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?
[/quote]
Minultahan ei kysytty enkä tiedä Bee:ltä tai Mo:lta epäonnistuneita mutta muistan kun tv:ssä urkuri Enzio Forsblom (https://fi.wikipedia.org/wiki/Enzio_Forsblom)
sanoi että Bach olisi voinut jättää muutaman motetin säveltämättäkin. No, tämän lausunnon voi tulkita kahdelle eri tavalla, kovana Bach-levyttäjänä hän oli kyllästynyt a)yhdentekevien motettien suureen määrään ja/tai b)jopa huonoihin.(Huonous suhteellista, hyvien joukossa keskinkertainenkin on huono?).
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Toope - marraskuu 21, 2022, 22:28:37
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - marraskuu 19, 2022, 07:56:10
Niin, vastaatko alkuperäiseen kysymykseeni. Väitit, että "Beethovenilla tai Mozartillakin tms." oli epäonnistuneita sävellyksiä. Kerro muutama. Tai ei tarvitse. Minä vähän luulen, ettet tiedä klassisen musiikin säveltäjistä saatikka heidän sävellyksistään yhtään mitään....
Niin, miksei olisi? Kyllä minä sen tiedän, että noilla säveltäjillä oli suurta tuotantoa. Silti vain pientä osaa lopulta esitetään yleensä. Klassikkoja esitetään usein. Moni sävellys on unohtunut. Jotkut sävellykset eivät toimineet, eivät kiinnosta nykyäänkään. Parhaimmat elävät.

En tarkoita tuota vähättelyksi, mutta nerotkaan eivät olleet neroja joka päivä.
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - joulukuu 07, 2022, 15:18:05
Tölkki energiajuomaa ja menoksi!
Muutama biisi orkkiksena sekä muutama muodin mukaisesti nopeutettuna eli sped up.











Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - huhtikuu 17, 2023, 18:47:58
Korvamatona monta päivää kun löysin ja kuuntelin wanhasta läppäristäni syntikkaversion.
Tässä pianolla:

Bach Partita No 6 BWV 830 Gigue by Perahia (5m 51s):


Ja tässä cembalolla by Rousset (6m 43s):
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: a4 - toukokuu 07, 2023, 01:04:10
Klassinen viisu: https://www.tiktok.com/@jesseviinikangas/video/7229747446136458522
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Amore - marraskuu 05, 2023, 12:17:10
Bachin Toccata ja Fuuga, mutta ei uruilla. Tämä instrumentti kuulostaa hyvässä akustiikassa varmasti aivan uskomattomalta. Aika paljon samoja sävyjä kuin vibrafonissa.

https://www.youtube.com/watch?v=gDm4IphrlYg
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: Aave - tammikuu 28, 2024, 04:37:28
Otsikko: Vs: Klasariketju
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 21, 2024, 19:57:06
Argentiinalainen pianisti Martha Argerich
 - soittaa uskomattoman nopsaan n. 3:00-4:32.
 - kohdassa 10:12 kuuluu "klirr" eli minun korviini väärä nuotti?
   (olen lukevinani elekielestäkin että ei menny ok?)
   Huippupianistille annan anteeksi, jos 1 virhe.