Kukapa ei olisi nykyisin ainakin ajoittain ymmällään lasten (=kaikki alle 18-v.) kanssa, koska sitten oman lapsuutemme mm. digitalisaatio on muuttanut elämää aivan käsittämättömän paljon. Tässä siis ketju lapsiin liittyville ongelmille ja toivottavasti myös ainakin joillekin ongelmanratkaisuille.
Pahoittelen, että ensimmäinen tapaus, jonka tänne lisään, on siitä rankemmasta päästä. Ketjua avatessani ajattelin kyllä enemmän arkisempia jokaista tavista koskettavia asioita, mutta tällä nyt mennään...
Lapsijoukko raiskasi täysi-ikäisen naisen Saksassa
Viiden lapsen epäillään raiskanneen 18-vuotiaan lievästi kehitysvammaisen naisen Mülheimin kaupungissa Nordrhein-Westfalenissa Saksassa.
Teko tapahtui pimeän aikaan viime perjantai-iltana pienessä metsikössä leikkikentän läheisyydessä. Uhri löydettiin teon jälkeen puskasta, ja hänet toimitettiin sairaalaan.
Kolme epäillyistä on 14-vuotiaita ja loput 12-vuotiaita. Heidät saatiin kiinni pian teon jälkeen, ja poliisi on kuullut heitä.
Järkyttävä teko on herättänyt Saksassa keskustelua rikosoikeudellisista ikärajoista. Nykylainsäädännön mukaan rikokseen syyllistyneitä alle 14-vuotiaita ei rankaista.
Yhdellä perjantaisen raiskauksen epäillyistä on jo kontollaan aiempia vastaavia tekoja, joista häntä ei ole rankaistu aiemmin hänen ikänsä vuoksi. Nyt 14-vuotias on tutkintavankeudessa. Toiset 14-vuotiaat eivät ole kiinniotettuina.
Sosiaalitoimi on tarjonnut apua 12-vuotiaiden epäiltyjen perheille, mutta perheet ovat torjuneet avun.
Kun poliisi palautti 12-vuotiaat lapset teon jälkeen koteihinsa perjantai-iltana, he eivät huomanneet perheissä mitään sellaista, mikä vaarantaisi lasten turvallisuuden.
Joukkoraiskauksen uhri on ollut vielä alkuviikosta sairaalahoidossa vakavien vammojensa vuoksi. Poliisi on kertonut, että uhrille on tehty osana tekoa "rajua väkivaltaa".
Mülheim sai lisää surullisia uutisia alkuviikosta.
Sunnuntai-iltana 15-vuotias tyttö oli ollut bussipysäkillä, kun viiden alaikäisen joukko piiritti hänet ja ahdisteli uhriaan.
Sunnuntain tapausta tutkitaan seksuaalisena ahdisteluna. Epäiltyjä on viisi. Heistä yksi on 11-vuotias, loput 15- ja 17-vuotiaita. Myös sunnuntaisen ahdistelutapauksen tekijöillä on ulkomaalaistaustaa.
https://yle.fi/uutiset/3-10872610
Olen hieman lyhentänyt uutista. Toivon, ettei mahdollinen kommentointi painottuisi kovasti mamu-tematiikkaan, koska siitä aiheesta on jo kylliksi toisaalla.
^ Suomessa:
Lastensuojelu toimii alle 15-vuotiaiden rikoksiin syyllistyneiden lasten seuraamusjärjestel-mänä, mutta sen tehtävä ei ole rangaista, vaan toimia lapsen edun nimissä huollollisen peri-aatteen mukaisesti vanhempien kasvatustehtäviä tukien.
Tarvittaessa lapsi voidaan ottaa sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoittaa lastensuojelulaitokseen, jossa hänen vapauttaankin voidaan tarvittaessa rajoittaa. Alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin voidaan lisäksi kohdistaa päihde- ja mielenterveyshuollon toi-menpiteitä, joskin pakkotoimenpiteet varsinkin hyvin nuoriin henkilöihin kohdistettuina ovat poikkeuksellisia.
https://docplayer.fi/7010231-Lapsirikollisuus-lastensuojelussa.html
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 11, 2019, 21:46:08
^ Suomessa:
Lastensuojelu toimii alle 15-vuotiaiden rikoksiin syyllistyneiden lasten seuraamusjärjestel-mänä, mutta sen tehtävä ei ole rangaista, vaan toimia lapsen edun nimissä huollollisen peri-aatteen mukaisesti vanhempien kasvatustehtäviä tukien.
Tarvittaessa lapsi voidaan ottaa sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoittaa lastensuojelulaitokseen, jossa hänen vapauttaankin voidaan tarvittaessa rajoittaa. Alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin voidaan lisäksi kohdistaa päihde- ja mielenterveyshuollon toi-menpiteitä, joskin pakkotoimenpiteet varsinkin hyvin nuoriin henkilöihin kohdistettuina ovat poikkeuksellisia.
https://docplayer.fi/7010231-Lapsirikollisuus-lastensuojelussa.html
Pitäisikö muuten nuo Isis-lapset vetää pois vanhempiensa vaikutusalueelta? Onhan tuollainen teko, että viedään lapsia "islamilaiseen brutalismivaltioon" jo käytännössä lastensuojelulle riittävä päätös osoittaa huonoa äitiyttä? Pitäisikö nuo lapset adoptoida tänne ja jättää nuo paskiaisäidit sinne, missä ovatkin? Ehkä ei. Parempi, ettemme otaa ketään tuosta rappeutuneesta kulttuurista tänne, Suomi pysyy silloin terveempänä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 20, 2019, 00:28:57
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 11, 2019, 21:46:08
^ Suomessa:
Lastensuojelu toimii alle 15-vuotiaiden rikoksiin syyllistyneiden lasten seuraamusjärjestel-mänä, mutta sen tehtävä ei ole rangaista, vaan toimia lapsen edun nimissä huollollisen peri-aatteen mukaisesti vanhempien kasvatustehtäviä tukien.
Tarvittaessa lapsi voidaan ottaa sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoittaa lastensuojelulaitokseen, jossa hänen vapauttaankin voidaan tarvittaessa rajoittaa. Alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin voidaan lisäksi kohdistaa päihde- ja mielenterveyshuollon toi-menpiteitä, joskin pakkotoimenpiteet varsinkin hyvin nuoriin henkilöihin kohdistettuina ovat poikkeuksellisia.
https://docplayer.fi/7010231-Lapsirikollisuus-lastensuojelussa.html
Pitäisikö muuten nuo Isis-lapset vetää pois vanhempiensa vaikutusalueelta? Onhan tuollainen teko, että viedään lapsia "islamilaiseen brutalismivaltioon" jo käytännössä lastensuojelulle riittävä päätös osoittaa huonoa äitiyttä? Pitäisikö nuo lapset adoptoida tänne ja jättää nuo paskiaisäidit sinne, missä ovatkin? Ehkä ei. Parempi, ettemme otaa ketään tuosta rappeutuneesta kulttuurista tänne, Suomi pysyy silloin terveempänä.
No tosiaan - mitäpä me kantaisimme huolta suomalaisten lasten oikeuksista, edusta ja turvallisuudesta. Mitä se meille kuuluu...
Sitä kyllä jään ihmettelemään, miksi vastaavasti ei myös Suomessa asuvia suomalaisiakin voisi todeta rappeutuneiksi ja lähettää jonnekin muualle ja muiden huoleksi. Kansalaisuus tai edes kansallisuus ei mitä ilmeisimmin ole riittävä peruste ajatella, että kyse on "meidän asiastamme". Miksei siis rikoksiin syyllistyneitä, väärää ideologiaa kannattavia, väärää uskontoa tunnustavia, väärään sukupuuhun syntyneitä - ehkä väärää puoluetta äänestäviäkin - voisi vain karkottaa? Sitten saisimme terveemmän kansan. Ehkä alkuun ihan turvallisuussyistä heidät voisi määrätä käyttämään jotakin tunnistettavaa merkkiä, josta muut ja kunnolliset osaisivat heitä varoa? Ei hemmetti - miten tämä alkaa kuulostaa jotenkin ihan tutulta ja jossain jo kokeillultakin mallilta...
Rehtori pahoinpiteli 12-vuotiaan pojan kesken koulupäivän – tuomittiin päiväsakkoihin
...Teknistä käsityötä opettanut rehtori sai tekstiilityön ryhmää opettaneelta kollegalta tiedon, että oppitunnilla oli ilmennyt järjestyshäiriöitä. Oppilaat olivat heitelleet esimerkiksi sukkapuikkoja luokassa ja lukitsivat itsensä tilaan, jonne opettajat eivät päässeet.
REHTORI tuli tekstiililuokkaan, ja hän kysyi, ketkä olivat aiheuttaneet häiriötä. Opettajat ilmoittivat, että suurinta häiriötä aiheuttivat tapahtumien aikaan 12-vuotias poika, tämän veli ja kolmas poika. Rehtori lähti poikakolmikon kanssa kansliaan, mikä oli vastaavanlaisissa tilanteissa "normaalia". Rehtori oli aiemmin työssään puhuttanut oppilaita järjestyssääntöjen rikkomisesta satoja, ellei jopa tuhansia kertoja.
Tällä kertaa puhuttelu muuttui kuitenkin väkivaltaiseksi.
Rehtorin mukaan 12-vuotias ei seurannut puhuttelua ollenkaan, vaan poika katsoi ääneti ikkunasta muualle. Rehtorin mukaan kaksi muuta poikaa ymmärsivät, ettei heidän käyttäytymisensä ollut hyväksyttävää.
REHTORI sanoi oikeudessa, että hän tarvitsi poikaan jonkinlaisen yhteyden ja katsekontaktin, jotta hän pystyi päättämään, voiko tämän palauttaa oppitunnille. Oikeuden mukaan rehtori otti poikaa olkapäistä kiinni, työnsi seinää vasten ja nosti oppilasta niin, että heidän kasvonsa olivat samalla korkeudella. Tämän jälkeen rehtori huusi pojalle kovaan ääneen.
Poika purskahti itkuun, sai käteensä mustelman ja järkyttyi tapahtuneesta. Rehtori pahoitteli huutamista. Poika meni tyhjillään olleeseen omaan luokkaansa, kaksi muuta poikaa palasi tekstiilityön tunnille.
Oikeuden mukaan rehtori syyllistyi pahoinpitelyyn ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.
– Koska vastaaja on syyllistynyt pahoinpitelyyn suorittaessa rehtorin virkatoimiaan, on hän rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Syyksi luettua rikosta ei ole pidettävä vähäisenä, käräjäoikeus muun muassa totesi.
Rehtori joutuu maksamaan pahoinpitelemälleen pojalle 600 euroa kipu- ja kärsimyskorvauksia.
Rehtori on saanut tapahtuneesta kirjallisen varoituksen. 52-vuotias mies jatkaa yhä rehtorin tehtävässä samassa koulussa, jossa pahoinpitely tapahtui.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006551232.html
Ymmärrän sinisellä korostamani kohdan tarkoittavan, että juuri samat oppilaat ovat usein aiheuttaneet harmia rikkomalla järjestyssääntöjä. Tältä pohjalta on erittäin ymmärrettävää, että rehtorin pinna paloi. Selkkauksen aiheuttaneella oppilaalla on selkeästi vakavia ongelmia. Niiden käsittelyyn tuskin koulun tavanomaiset keinot riittävät. Lapsiin ei tietenkään saa käydä käsiksi, mutta häiriköintitilanteita ei saisi päästää ohi ennen kuin niiden aiheuttaja on ymmärtänyt, mitä hän on tehnyt väärin. Lapsi voi helposti kokea tällaisessa vahingonkorvaustapauksessa selvinneensä tilanteesta voittajana ja siten häiriköinti jatkuu ja jopa pahenee. On huono asia, että opettajat ja koulujen vastuuhenkilöt on tehty niin voimattomiksi puuttumaan ongelmatilanteisiin.
Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 24, 2020, 16:40:59
Rehtori pahoinpiteli 12-vuotiaan pojan kesken koulupäivän – tuomittiin päiväsakkoihin
...Teknistä käsityötä opettanut rehtori sai tekstiilityön ryhmää opettaneelta kollegalta tiedon, että oppitunnilla oli ilmennyt järjestyshäiriöitä. Oppilaat olivat heitelleet esimerkiksi sukkapuikkoja luokassa ja lukitsivat itsensä tilaan, jonne opettajat eivät päässeet.
REHTORI tuli tekstiililuokkaan, ja hän kysyi, ketkä olivat aiheuttaneet häiriötä. Opettajat ilmoittivat, että suurinta häiriötä aiheuttivat tapahtumien aikaan 12-vuotias poika, tämän veli ja kolmas poika. Rehtori lähti poikakolmikon kanssa kansliaan, mikä oli vastaavanlaisissa tilanteissa "normaalia". Rehtori oli aiemmin työssään puhuttanut oppilaita järjestyssääntöjen rikkomisesta satoja, ellei jopa tuhansia kertoja.
Tällä kertaa puhuttelu muuttui kuitenkin väkivaltaiseksi.
Rehtorin mukaan 12-vuotias ei seurannut puhuttelua ollenkaan, vaan poika katsoi ääneti ikkunasta muualle. Rehtorin mukaan kaksi muuta poikaa ymmärsivät, ettei heidän käyttäytymisensä ollut hyväksyttävää.
REHTORI sanoi oikeudessa, että hän tarvitsi poikaan jonkinlaisen yhteyden ja katsekontaktin, jotta hän pystyi päättämään, voiko tämän palauttaa oppitunnille. Oikeuden mukaan rehtori otti poikaa olkapäistä kiinni, työnsi seinää vasten ja nosti oppilasta niin, että heidän kasvonsa olivat samalla korkeudella. Tämän jälkeen rehtori huusi pojalle kovaan ääneen.
Poika purskahti itkuun, sai käteensä mustelman ja järkyttyi tapahtuneesta. Rehtori pahoitteli huutamista. Poika meni tyhjillään olleeseen omaan luokkaansa, kaksi muuta poikaa palasi tekstiilityön tunnille.
Oikeuden mukaan rehtori syyllistyi pahoinpitelyyn ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.
– Koska vastaaja on syyllistynyt pahoinpitelyyn suorittaessa rehtorin virkatoimiaan, on hän rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Syyksi luettua rikosta ei ole pidettävä vähäisenä, käräjäoikeus muun muassa totesi.
Rehtori joutuu maksamaan pahoinpitelemälleen pojalle 600 euroa kipu- ja kärsimyskorvauksia.
Rehtori on saanut tapahtuneesta kirjallisen varoituksen. 52-vuotias mies jatkaa yhä rehtorin tehtävässä samassa koulussa, jossa pahoinpitely tapahtui.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006551232.html
Ymmärrän sinisellä korostamani kohdan tarkoittavan, että juuri samat oppilaat ovat usein aiheuttaneet harmia rikkomalla järjestyssääntöjä. Tältä pohjalta on erittäin ymmärrettävää, että rehtorin pinna paloi. Selkkauksen aiheuttaneella oppilaalla on selkeästi vakavia ongelmia. Niiden käsittelyyn tuskin koulun tavanomaiset keinot riittävät. Lapsiin ei tietenkään saa käydä käsiksi, mutta häiriköintitilanteita ei saisi päästää ohi ennen kuin niiden aiheuttaja on ymmärtänyt, mitä hän on tehnyt väärin. Lapsi voi helposti kokea tällaisessa vahingonkorvaustapauksessa selvinneensä tilanteesta voittajana ja siten häiriköinti jatkuu ja jopa pahenee. On huono asia, että opettajat ja koulujen vastuuhenkilöt on tehty niin voimattomiksi puuttumaan ongelmatilanteisiin.
Väkivalta ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu. Alulle laitettu väkivallan kierre saa aikaan vain pahempia järjestyshäiriöitä kun turpaansa saaneet protestoivat vetämällä itse turpaan heikompiaan. Tästä on hyllymetreittäin tutkimusaineistoa olemassa. Oikea tapa olisi mitoittaa tällaisia huomiota tarvitsevia oppilaita varten muutama silmäpari kouluun lisää. Maksaa itsensä pitkällä aikavälillä takaisin.
Eikös poikakin voi perustella toimintaansa sillä, että "pinna paloi" ja "homma lähti vähän lapasesta"? Miksi rehtorilta se on hyväksyttävä selitys, mutta ei tuolta koulupojalta? Vaikka rehtori kuitenkin on aikuinen, virkamies ja saa palkkaa työstään. Eikö silloin voida odottaa, että pinna on hiukan pidempi?
Rehtorilla on kokonaisvastuu koulun tominnasta, mikä on ihan eri suuruusluokan asia kuin pojan pieni oma maailma. Tuossahan sanotaan, että häiriköinti on toistunut aikaisemmin lukemattomia kertoja. En usko, että sellaista ihmistä onkaan, jolla ei sietoraja jossain vaiheessa ylity, vaikka kuinka olisi ammattilainen ja omaisi pitkän pinnankin. Rehtorilla voi olla hyvinkin pitkä pinna. En väittänyt, että hän teki oikein, mutta ymmärrän että niin kävi. Voisi tapahtua kenelle tahansa.
Luulen, että reksin kilahduksesta saattaa seurata hyvää. Viesti meni perille. Ainoa arveluttava piirre koko jutussa on tämä:
LainaaRehtori joutuu maksamaan pahoinpitelemälleen pojalle 600 euroa kipu- ja kärsimyskorvauksia.
Rehtori riutaisi minut aikoinaan korvanlehdestä repien mahalleni koulun lattialle. Olen kirjoittanut tästä monesti, mutta en löytänyt yhtään teksteistä Googlella. En enää viitsi toistaa pitkää tarinaa. Olin kymmenvuotias.
Ajat olivat erilaiset. Opettajat voivat tehdä melkein mitä vaan, eikä siitä valitettu puhumattakaan, että asiasta olisi käyty oikeutta.
P.S. 13.4.2019 olen kirjoittanut tällä foorumilla: "Minut heitti yksi opettaja raivoissaan korvanlehdestä kiskaisten lattialle mahalleni, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa."
Lainaus käyttäjältä: urogallus - kesäkuu 24, 2020, 21:59:22
Luulen, että reksin kilahduksesta saattaa seurata hyvää. Viesti meni perille. Ainoa arveluttava piirre koko jutussa on tämä:
LainaaRehtori joutuu maksamaan pahoinpitelemälleen pojalle 600 euroa kipu- ja kärsimyskorvauksia.
Ei. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Vastaavaa "seuraa vain hyvää" seuraamme nyt mm. USAn voimisteluvalmennuksen piirissä tapahtuneista asioista ja helsinkiläisen taitoluistelujoukkueen valmennusmetodeista kydyssä keskustelussa. Molemmissa on vuosien ajan tyydytty ajattelemaan, että "seuranneeksi hyväksi" riittävät mitalit kisoista. Valmennettavien pahoinvointi kuittaantuu sillä.
Tämä asia on myös moneen kertaan tutkittu ja kovien otteiden ja väkivallan käyttäminen On niissä todettu oppimista haittaavaksi. Jos jokin (Erilaisten oppimisvaikeuksien kuten lukihäiriön ja ADHDN lisäksi) väkivaltarikollisia yhdistää, niin omat kokemukset väkivallasta - kohteena tai sivustakatsojana.
Opettaja, joka ajautuu tuollaisiin keinohin, on lähinnä epäonnistunut opetuksessaan ja kasvatustehtävässään. Ei tarvita kuin hiukan "lisää harjoitusta", niin poika oppii, ettei kandee valittaa vaan pitää sietää - ja jatkossa kasvattaa itselleen sellaiset lihakset, että pystyy lyömään takaisin. Siinä välissä voi potkia pienempiään.
"Mitä minustakin olis tullut ilman selkäsaunoja ja tukistamista" on ajatus, johon vastaus on ennemminkin: onnellisempi, pelottomampi uskaltamaan ja kokeilemaan, resilientimpi, paremmin menestynyt, innostumaan kykenevämpi, itseensä uskovampi, omia kykyjään paremmin hyödyntävä. On vain turvallisempaa uskotella itselleen, että on onnistunut olemaan se paras versio itsestään, vaikka oikeastaan mitään vertailukohtia ei ole ja oman elämän kulkua ei voi verrata vaihtoehtoisiin skenaarioihin toisenlaisilla spekseillä.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 24, 2020, 22:06:34
Rehtori riutaisi minut aikoinaan korvanlehdestä repien mahalleni koulun lattialle. Olen kirjoittanut tästä monesti, mutta en löytänyt yhtään teksteistä Googlella. En enää viitsi toistaa pitkää tarinaa. Olin kymmenvuotias.
Ajat olivat erilaiset. Opettajat voivat tehdä melkein mitä vaan, eikä siitä valitettu puhumattakaan, että asiasta olisi käyty oikeutta.
P.S. 13.4.2019 olen kirjoittanut tällä foorumilla: "Minut heitti yksi opettaja raivoissaan korvanlehdestä kiskaisten lattialle mahalleni, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa."
Mutta kerropa, Kopek - kääntyikö elämäsi tämän voimasta paremmalle uralle? Tuliko sinusta hunsvotin sijaan onnellinen ja menestynyt? Säästyitkö vankilakierteeltä tai ammatillisen uran umpikujalta? Opitko ahkeraksi ja aikaansaavaksi? Nousivatko kouluarvosanat seuraavassa todistuksessasi?
Yleensä pahimmat kouluhäiriköt ovat menetettyjä tapauksia, joita kovat kurinpitotoimet eivät enää pahemmaksi voi muuttaa. Tarkasti kohdennetuilla kovilla otteilla voidaan kuitenkin estää häirikköä kiusaamasta kymmeniä muita ja siten estää tekemästä heistä kaltaisiaan häirikköjä.
Koska mitään täydellistä ratkaisua ei ole olemassa, pitää osata valita se käytettävissä oleva paras mahdollinen. Kahdenkymmenen muun oppilaan turvallinen opiskeluympäristö menee aina yhden häirikön fyysisen koskemattomuuden edelle.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 25, 2020, 09:58:44
Yleensä pahimmat kouluhäiriköt ovat menetettyjä tapauksia, joita kovat kurinpitotoimet eivät enää pahemmaksi voi muuttaa. Tarkasti kohdennetuilla kovilla otteilla voidaan kuitenkin estää häirikköä kiusaamasta kymmeniä muita ja siten estää tekemästä heistä kaltaisiaan häirikköjä.
Koska mitään täydellistä ratkaisua ei ole olemassa, pitää osata valita se käytettävissä oleva paras mahdollinen. Kahdenkymmenen muun oppilaan turvallinen opiskeluympäristö menee aina yhden häirikön fyysisen koskemattomuuden edelle.
Mutta eihän sellainen opiskeluympäristö ole turvallinen, jossa vallitsee opettajan mielivalta ja kuri hoidetaan väkivaltaisin menetelmin. Päinvastoin ne kaikki 20 muutakin oppii samalla, että väkivallalla asiat ratkaistaan ja parempi olla hiljaa, ettei lyönti seuraavan kerran osu itseen. He oppivat tehokkaasti, että vain tottelemalla kuuliaisesti käskyjä, välttää joutumasta hakatuksi. Vaikka välttääkin, niin turvassahan ei ole. Päinvastoin vahva viesti on, että voisi itsekin olla lyöntien kohteena koska tahansa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 25, 2020, 09:58:44
Yleensä pahimmat kouluhäiriköt ovat menetettyjä tapauksia, joita kovat kurinpitotoimet eivät enää pahemmaksi voi muuttaa. Tarkasti kohdennetuilla kovilla otteilla voidaan kuitenkin estää häirikköä kiusaamasta kymmeniä muita ja siten estää tekemästä heistä kaltaisiaan häirikköjä.
Koska mitään täydellistä ratkaisua ei ole olemassa, pitää osata valita se käytettävissä oleva paras mahdollinen. Kahdenkymmenen muun oppilaan turvallinen opiskeluympäristö menee aina yhden häirikön fyysisen koskemattomuuden edelle.
Joo. Rehtori siinä valitsi tarkoin harkittuaan tarkoin kohdennetun toimen muita oppilaita koko ajan ajatellen. Harkitusti toimi.
Ja sitten väittävät minua naiiviksi!
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 25, 2020, 09:34:45
Mutta kerropa, Kopek - kääntyikö elämäsi tämän voimasta paremmalle uralle? Tuliko sinusta hunsvotin sijaan onnellinen ja menestynyt? Säästyitkö vankilakierteeltä tai ammatillisen uran umpikujalta? Opitko ahkeraksi ja aikaansaavaksi? Nousivatko kouluarvosanat seuraavassa todistuksessasi?
Auktoriteettivastaisuuteni lisääntyi, ja uskoni "systeemiin" vähentyi.
En tiedä, miten olisin suhtautunut, jos olisin kokenut ansainneeni rangaistuksen. Joissakin tapauksissahan joutuu myöntämään itselleen, että ansaitsi rangaistuksen. Olen kyllä aika hyvä vakuuttamaan itselleni, että en ole ansainnut sitä, tai että se on ollut liian ankara.
Tuossa nimenomaisessa tapauksessa satuin vain olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. En osallistunut "tilanteeseen" millään tavalla, kun se käynnistyi. Eräät luokkakaverini kiusasivat erästä Ari -nimistä yksinkertaista poikaa ja härnäsivät hänet raivon valtaan. Tämä oli heidän hupiaan. Ari oli isokokoinen ja voimakas.
Kun varsinaiset tekijät onnistuivat pakenemaan, Ari hyökkäsi minun kimppuuni, vaikka en ollut millään tavalla osallistunut hänen kiusaamiseensa. Kun olin pakenemassa Arin hyökkäystä, rehtori ja eräs toinen opettaja tulivat paikalle, ja rehtori kohdisti raivonsa minuun aikaisemmin kerrotulla tavalla. Minun olisi kai pitänyt antaa Arin hakata itseni yrittämättä paeta. Pakeneminen on kuitenkin primitiviireaktio, jota on vaikea hillitä. Koulupäivän viimeinen tunti oli tuossa vaiheessa jo loppunut, ja olimme pukemassa naulakoilla vaatteita, kun tilanne kännystyi.
En kuulunut kiusaajaporukoihin. Pääkiusaaja - tienrakennusinsinöörinä ja kunnaninsinöörinä myöhemmän uran tehnyt - on nykyisin aktiivinen Facebookissa ja kannattaa perussuomalaisia ja vastustaa maahanmuuttoa ja islamia. Todennäköisesti hän on rasistikin. Hän kertoi jo lapsena rasistisia vitsejä. Hänellä on itseään huomattavasti nuorempi thaimaalainen vaimo.
Minä esiinnyn Facebookissa täysin epäpoliittisena enkä tuo esille mielipiteitä, joista vähänkään näkyisi mitään rasismiin viittaavaa. En ylipäätään kommentoi yhteiskunnallisia asioita.
Onkohan muuten niin, että ihmisen perusluonne näkyy jo lapsena ja nuorena eikä siitä olellisesti muutu.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 25, 2020, 13:34:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 25, 2020, 09:34:45
Mutta kerropa, Kopek - kääntyikö elämäsi tämän voimasta paremmalle uralle? Tuliko sinusta hunsvotin sijaan onnellinen ja menestynyt? Säästyitkö vankilakierteeltä tai ammatillisen uran umpikujalta? Opitko ahkeraksi ja aikaansaavaksi? Nousivatko kouluarvosanat seuraavassa todistuksessasi?
Auktoriteettivastaisuuteni lisääntyi, ja uskoni "systeemiin" vähentyi.
En tiedä, miten olisin suhtautunut, jos olisin kokenut ansainneeni rangaistuksen. Joissakin tapauksissahan joutuu myöntämään itselleen, että ansaitsi rangaistuksen. Olen kyllä aika hyvä vakuuttamaan itselleni, että en ole ansainnut sitä, tai että se on ollut liian ankara.
Tuossa nimenomaisessa tapauksessa satuin vain olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. En osallistunut "tilanteeseen" millään tavalla, kun se käynnistyi. Eräät luokkakaverini kiusasivat erästä Ari -nimistä yksinkertaista poikaa ja härnäsivät hänet raivon valtaan. Tämä oli heidän hupiaan. Ari oli isokokoinen ja voimakas.
Kun varsinaiset tekijät onnistuivat pakenemaan, Ari hyökkäsi minun kimppuuni, vaikka en ollut millään tavalla osallistunut hänen kiusaamiseensa. Kun olin pakenemassa Arin hyökkäystä, rehtori ja eräs toinen opettaja tulivat paikalle, ja rehtori kohdisti raivonsa minuun aikaisemmin kerrotulla tavalla. Minun olisi kai pitänyt antaa Arin hakata itseni yrittämättä paeta. Pakeneminen on kuitenkin primitiviireaktio, jota on vaikea hillitä. Koulupäivän viimeinen tunti oli tuossa vaiheessa jo loppunut, ja olimme pukemassa naulakoilla vaatteita, kun tilanne kännystyi.
En kuulunut kiusaajaporukoihin. Pääkiusaaja - tienrakennusinsinöörinä ja kunnaninsinöörinä myöhemmän uran tehnyt - on nykyisin aktiivinen Facebookissa ja kannattaa perussuomalaisia ja vastustaa maahanmuuttoa ja islamia. Todennäköisesti hän on rasistikin. Hän kertoi jo lapsena rasistisia vitsejä. Hänellä on itseään huomattavasti nuorempi thaimaalainen vaimo.
Minä esiinnyn Facebookissa täysin epäpoliittisena enkä tuo esille mielipiteitä, joista vähänkään näkyisi mitään rasismiin viittaavaa. En ylipäätään kommentoi yhteiskunnallisia asioita.
Onkohan muuten niin, että ihmisen perusluonne näkyy jo lapsena ja nuorena eikä siitä olellisesti muutu.
Niinpä. Sinusta siis ei kasvanutkaan jatkossa oikein toimivaa, yhteiskunnallista järjestelmää kannattavaa ja auktoriteettia kunnioittavaa. Etkä tainnut parantaa opiskelutuloksiasikaan. Niin uumoilinkin, ettei tuollainen kasvatus sitten ollutkaan tuloksekasta. Saimme vain poliisivastaisen ja järjestelmään epäluuloisesti suhtautuvan Kopekin. HIeman epäilen, ettei tämä ollut rehtorilla tavoitteena mielessä, kun hän valitsi kasvatustapansa.
IHmisen perustemperamentti näkyy jo lapsena. Se on synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus, eikä siten muutu. Toki aikuistuessaan oppii mahdollisesti toimimaan sen temperamenttinsa kanssa, joten se ei ehkä lyö silmille niin selvästi.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 25, 2020, 09:58:44
Yleensä pahimmat kouluhäiriköt ovat menetettyjä tapauksia, joita kovat kurinpitotoimet eivät enää pahemmaksi voi muuttaa. Tarkasti kohdennetuilla kovilla otteilla voidaan kuitenkin estää häirikköä kiusaamasta kymmeniä muita ja siten estää tekemästä heistä kaltaisiaan häirikköjä.
Kovat otteet toimivat päinvastoin kuin oletat niiden toimivan. Ja ennuste on yleensä sitä huonompi, mitä pahemmasta häiriköstä kyse. Tämä on yksi niitä asioita todellisuudessa, joka toimii tutkimusaineiston perusteella intuition vastaisesti.
Niissäkin tapauksissa kun metodi näyttäisi toimivan intuition mukaisesti, eli että kovat otteet menevät perille, ne menisivät perille ilman kovia otteitakin, sen sijaan häiriköille aiheutetaan kovilla otteilla vaan lisää muihin oppilaisiin helposti purkautuvia kovia otteita.
Häirikköoppilaille tarvitaan erityisopettajia, joilta taas edellytetään sellaista persoonaa, että tulevat häiriköiden kanssa toimeen, ja tai saavat häiriköiden luottamuksen. Lähinnä vain luottamuksen kautta kun voidaan vaikuttaa ihmisen käytökseen, niin että se muuttuu toivottuun suuntaan.
Tässä vaikkapa juttu yhdestä tutkimuksesta:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.336801
Niissä maissa, joissa lasten ruumiillinen kuritus on kiellettyä, on vähemmän nuorisoväkivaltaa. Mutta ilmeisen kovaa on se oppi lyöty monen päähän, että lyömällä kasvatetaan kunnollisia.
Kun puhuin "tarkasti kohdennetuista kovista otteista" en tietenkään tarkoittanut "mielivaltaista hakkaamista ja kuritusta". Esimerkkitapauksen huutaminen ja kiinni pitäminen ei vielä täytä mielivaltaisen väkivallan määritelmää.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 06:42:36
Kun puhuin "tarkasti kohdennetuista kovista otteista" en tietenkään tarkoittanut "mielivaltaista hakkaamista ja kuritusta". Esimerkkitapauksen huutaminen ja kiinni pitäminen ei vielä täytä mielivaltaisen väkivallan määritelmää.
Väkivällan määritelmän täyttää ja se riittää. Tarkoin kohdennetuksikaan en todellakaan toimenpidettä usko, uskotko sinä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 06:42:36
Kun puhuin "tarkasti kohdennetuista kovista otteista" en tietenkään tarkoittanut "mielivaltaista hakkaamista ja kuritusta". Esimerkkitapauksen huutaminen ja kiinni pitäminen ei vielä täytä mielivaltaisen väkivallan määritelmää.
Ei kellään ole oikeutta mennä nostelemaan (ilman suostumusta) sen enempää randomeita kuin tuttujakaan ihmisiä seinälle vaikka kuinka vaikuttaisi, etteivät he käskyjä kuuntelisikaan tai vaikka kuinka vastaan inttäisivät ja vittuilisivat (ellei kyse ole itsepuolustuksesta tai ellei sillä estetä välitöntä vaaraa itselle tai ympäristölle). Muussa tapauksessa syyte ja tuomio todennäköisesti seuraa jo kiiinni pitämisestäkin. Se, että käy käsiksi aikuisten sijaan lapsiin on vieläkin tuomittavampaa.
Kyllä luulen, että rehtori itsekin nyt toivoo, että olisi jäänyt tämä toimenpide kohdentamatta ja itsehallinta pettämättä.
T: Xante
Käsittääkseni kiinni pitäminen on sallittua pahemman välttämiseksi, mutta siinäkin taitaa olla säännöt miten sen voi tehdä.
Googlettamalla löytyi aika helposti https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitukset-sijaishuollossa/kiinnipitaminen
Myös päiväkodissa lasta voidaan sylittää, jos lapsi riehuu niin että voi vahingoittaa muita, jotta tilanne rauhoittuu. Sylittäminen on juuri kiinnipitämistä.
Luulen, että samat pelisäännöt on myös koulussa, joskin tilanne voi olla hankalampi, kun lapset on monet jo aika isokokoisia.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 26, 2020, 06:50:40
Tarkoin kohdennetuksikaan en todellakaan toimenpidettä usko, uskotko sinä?
T: Xante
Se kohdentui tarkasti juuri siihen yhteen oppilaaseen, joka ongelman aiheutti, sen sijaan että olisi kohdentunut vaikkapa koko luokalliseen ja pariin sivulliseen. Eli olisiko toimenpidettä voinut enää tarkemmin kohdentaa?
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 26, 2020, 07:01:12
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 06:42:36
Kun puhuin "tarkasti kohdennetuista kovista otteista" en tietenkään tarkoittanut "mielivaltaista hakkaamista ja kuritusta". Esimerkkitapauksen huutaminen ja kiinni pitäminen ei vielä täytä mielivaltaisen väkivallan määritelmää.
Ei kellään ole oikeutta mennä nostelemaan (ilman suostumusta) sen enempää randomeita kuin tuttujakaan ihmisiä seinälle vaikka kuinka vaikuttaisi, etteivät he käskyjä kuuntelisikaan tai vaikka kuinka vastaan inttäisivät ja vittuilisivat (ellei kyse ole itsepuolustuksesta tai ellei sillä estetä välitöntä vaaraa itselle tai ympäristölle). Muussa tapauksessa syyte ja tuomio todennäköisesti seuraa jo kiiinni pitämisestäkin. Se, että käy käsiksi aikuisten sijaan lapsiin on vieläkin tuomittavampaa.
En keskustele niinkään siitä, mikä on sallittua, vaan minkä pitäisi olla sallittua jotta koulurauha voitaisiin paremmin taata.
Ymmärrän kyllä täysin rehtorin reaktion. Harvaa aikuista kun voisi oikeasti vastuuttaa vaikeiden lasten tai nuorten kasvattamisesta. Rehtorin puolesta ikävää, että on joutunut epäpätevien hallitustemme vuoksi ammattiin, jossa aliresurssoinnin vuoksi joutuu ratkomaan omalle kapasiteetilleen aivan liian vaikeita ongelmia.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun jollain aikuisella lähtee mopo lapasista nuorten/lasten kanssa. Eikä viimeinen.
Taustalla varsin selkeä ajatteluvirhe. Ihmiset kokevat intuitiivisesti, että oman ongelmanratkaisukyvyn rajojen lähetessä, väkivaltaa on lisättävä. Vaikka käytös ei ole rationaalista, se on evolutiivisesti ymmärrettävää.
Kuten vanhassa vitsissä, jossa suomalainen turisti tilatessaan olutta brittiläiseltä baarimikolta kuvittelee, että ääntä korottamalla hämmentynyt baarimikko alkaisi ymmärtämään suomea paremmin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 08:51:58
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 26, 2020, 07:01:12
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 06:42:36
Kun puhuin "tarkasti kohdennetuista kovista otteista" en tietenkään tarkoittanut "mielivaltaista hakkaamista ja kuritusta". Esimerkkitapauksen huutaminen ja kiinni pitäminen ei vielä täytä mielivaltaisen väkivallan määritelmää.
Ei kellään ole oikeutta mennä nostelemaan (ilman suostumusta) sen enempää randomeita kuin tuttujakaan ihmisiä seinälle vaikka kuinka vaikuttaisi, etteivät he käskyjä kuuntelisikaan tai vaikka kuinka vastaan inttäisivät ja vittuilisivat (ellei kyse ole itsepuolustuksesta tai ellei sillä estetä välitöntä vaaraa itselle tai ympäristölle). Muussa tapauksessa syyte ja tuomio todennäköisesti seuraa jo kiiinni pitämisestäkin. Se, että käy käsiksi aikuisten sijaan lapsiin on vieläkin tuomittavampaa.
En keskustele niinkään siitä, mikä on sallittua, vaan minkä pitäisi olla sallittua jotta koulurauha voitaisiin paremmin taata.
Mutta kun tuo ei saa aikaan koulurauhaa vaan vähentää sitä. Ei käsiksi käymistä (ilman välitöntä vaaraa itselle tai ympäristölle) pelkän näön vuoksi ole kielletty.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - kesäkuu 26, 2020, 08:49:55
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 26, 2020, 06:50:40
Tarkoin kohdennetuksikaan en todellakaan toimenpidettä usko, uskotko sinä?
T: Xante
Se kohdentui tarkasti juuri siihen yhteen oppilaaseen, joka ongelman aiheutti, sen sijaan että olisi kohdentunut vaikkapa koko luokalliseen ja pariin sivulliseen. Eli olisiko toimenpidettä voinut enää tarkemmin kohdentaa?
Kun sitä ei olisi pitänyt kohdentaa, eikä tehdä laisinkaan. Olen edelleenkin aika varma, että tästä on rehtorikin kanssani samaa mieltä, että koko teko olis kantsinut jättää väliin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 26, 2020, 08:38:56
Käsittääkseni kiinni pitäminen on sallittua pahemman välttämiseksi, mutta siinäkin taitaa olla säännöt miten sen voi tehdä.
Googlettamalla löytyi aika helposti https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitukset-sijaishuollossa/kiinnipitaminen
Myös päiväkodissa lasta voidaan sylittää, jos lapsi riehuu niin että voi vahingoittaa muita, jotta tilanne rauhoittuu. Sylittäminen on juuri kiinnipitämistä.
Luulen, että samat pelisäännöt on myös koulussa, joskin tilanne voi olla hankalampi, kun lapset on monet jo aika isokokoisia.
Jopa hyvää tarkoittava sylittäminen on ongelmallinen toimintatapa, jos siihen uskotaan sokeasti ja kaikille toimivana mallina. Miten luulisitte sylittämisen toimivan sen lapsen kohdalla, jolla on voimakas ahtaan paikan kammo? Saattaapi olla, ettei sitä tavoitteena olevaa rauhoittumista ole tulossa...Pelisääntöjen nimiin vannomisessa on aina se ongelma, etteivät säännöt pysty ottamaan kaikkia mahdollisuuksia huomioon. Sääntöjen nimiin vannottaessa jää tyypillisesti unohduksiin, että niiden ideahan on tarjota toimintatapa sille, joka ei osaa lukea tilannetta, ei kykene ymmärtämään mitä kaikkea voi olla jonkin tietynlaisen käyttäytymisen takana ja aiheuttajana. Eli - jo ns. pelisääntöjen (tee näin - ohjeiden) idea pitää sisällään väärin toimimiseen ohjaamisen ja luulottelee olevan mahdollista kasvattaa mekanistisesti "käyttöohjetta" noudattaen.
Tosin tuskin minkään pelisääntökirjankaan mukaan kyse on sylittämisestä, kun itseä lyhyempi henkilö työnnetään seinää vasten ja nostetaan siinä omien kasvojen kohdalle. Tälläistä tuskin ehdotellaan rauhoittamiskeinona.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 26, 2020, 11:07:46
Tosin tuskin minkään pelisääntökirjankaan mukaan kyse on sylittämisestä, kun itseä lyhyempi henkilö työnnetään seinää vasten ja nostetaan siinä omien kasvojen kohdalle. Tälläistä tuskin ehdotellaan rauhoittamiskeinona.
T: Xante
Juu ei varmasti. Eikä siitä hallitusta ja harkitusta kasvatuskeinostakaan, jolla "muille kahdellekymmenelle" taataan turvallinen opiskeluympäristö. Mielenkiintoista tietenkin on se, että vaikka Suomessa on sentään jo aikas pitkään ollut kiellettyä harjoittaa ruumiillista kuritusta, niin silti edelleen jaksetaan haikailla sen sallimisen perään. Jos ei perheissä, niin eikös nyt sentään ainakin koulussa ja niiden hankalimpien lasten kohdalla.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 26, 2020, 13:48:10
Juu ei varmasti. Eikä siitä hallitusta ja harkitusta kasvatuskeinostakaan, jolla "muille kahdellekymmenelle" taataan turvallinen opiskeluympäristö. Mielenkiintoista tietenkin on se, että vaikka Suomessa on sentään jo aikas pitkään ollut kiellettyä harjoittaa ruumiillista kuritusta, niin silti edelleen jaksetaan haikailla sen sallimisen perään. Jos ei perheissä, niin eikös nyt sentään ainakin koulussa ja niiden hankalimpien lasten kohdalla.
Näinpä. Tosin epäilen, että näitä kasvatuskeinoja kannattavat hyvin ymmärtävät, että jotkut lapset, etenkin teinit, ovat vain niin kovapäisiä, että mitkään muunlaiset konstit eivät näihin tepsi, oltiin sitten kotona tai koulussa.
En muista mistä lueskelin, mutta joku ajattelija esitti, että itse asiassa vallan vastakohta ei ole vallattomuus, vaan väkivalta. Eli että ainoastaan siinä kohtaan, kun valta loppuu, tulee kuvioon väkivalta. Muutoin asiat hoidetaan aseman, auktoriteetin, pelisääntöjen kautta.
Tältähän se tuolla oikeassa elämässä vähän näyttäisi.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 26, 2020, 13:55:21
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 26, 2020, 13:48:10
Juu ei varmasti. Eikä siitä hallitusta ja harkitusta kasvatuskeinostakaan, jolla "muille kahdellekymmenelle" taataan turvallinen opiskeluympäristö. Mielenkiintoista tietenkin on se, että vaikka Suomessa on sentään jo aikas pitkään ollut kiellettyä harjoittaa ruumiillista kuritusta, niin silti edelleen jaksetaan haikailla sen sallimisen perään. Jos ei perheissä, niin eikös nyt sentään ainakin koulussa ja niiden hankalimpien lasten kohdalla.
Näinpä. Tosin epäilen, että näitä kasvatuskeinoja kannattavat hyvin ymmärtävät, että jotkut lapset, etenkin teinit, ovat vain niin kovapäisiä, että mitkään muunlaiset konstit eivät näihin tepsi, oltiin sitten kotona tai koulussa.
En muista mistä lueskelin, mutta joku ajattelija esitti, että itse asiassa vallan vastakohta ei ole vallattomuus, vaan väkivalta. Eli että ainoastaan siinä kohtaan, kun valta loppuu, tulee kuvioon väkivalta. Muutoin asiat hoidetaan aseman, auktoriteetin, pelisääntöjen kautta.
Tältähän se tuolla oikeassa elämässä vähän näyttäisi.
T: Xante
Juu. En tiedä muista, mutta oma muistikuvani on, että vaikkapa koulussa ne opettajat, joiden tunneilla oli rauhallisinta, eniten opiskeluun keskittynyttä jne. olivat niitä, joiden en muista koskaan huutaneen, menettäneen malttiaan, nöyryyttäneen ketään tai käyttäneen jollain tapaa nykymittapuun mukaan kyseenalaisia kurinpitokeinoja. Ne olivat sitten eri opettajia, joita pelättiin - tai joiden yli käveltiin joukolla.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 26, 2020, 14:01:03
Juu. En tiedä muista, mutta oma muistikuvani on, että vaikkapa koulussa ne opettajat, joiden tunneilla oli rauhallisinta, eniten opiskeluun keskittynyttä jne. olivat niitä, joiden en muista koskaan huutaneen, menettäneen malttiaan, nöyryyttäneen ketään tai käyttäneen jollain tapaa nykymittapuun mukaan kyseenalaisia kurinpitokeinoja. Ne olivat sitten eri opettajia, joita pelättiin - tai joiden yli käveltiin joukolla.
Yläasteella paras opettajani oli englanninkielenopettaja, joka ei koskaan hermostunut. Oli n. 160-senttinen 50-jotainikäinen nainen. Pisti karismallaan joka jätkän ja bimbon perseen pulpettiin, korottamatta ääntään. Arvostin myöhemmin, vähän pelkäsin silloin.
Sain ysin häneltä.
Koskelan murhan uhrin vanhemmat hoivasivat syytettyjä lapsena
Helsingin Koskelassa murhatun 16-vuotiaan pojan vanhemmat vaativat murhasta syytetyltä poikakolmikolta mittavia korvauksia Helsingin käräjäoikeudessa.
Syytetyistä pojista kaksi oli tuntenut uhrin pikkulapsesta saakka. Uhrin vanhempien vaatimuskirjelmästä ilmenee, että myös vanhemmat tunsivat syytetyt pojat lapsesta lähtien.
– Lapsuusajan leikkikaverit, jotka ovat olleet useita kertoja leikkimässä uhrin kotona ja olleet muun muassa uhrin vanhempien hoidettavina, ovat täysin kylmäverisesti murhanneet äärimmäistä julmuutta osoittaen "ystävänsä", asianajaja Janne Nuutisen laatimassa kirjelmässä todetaan.
Uhrin isä asuu kirjelmän mukaan yhä samoilla kulmilla näiden kahden syytetyn kanssa.
– Kummankin vanhemman elämä on suistunut raiteiltaan, murhattu poika on heidän ainoa lapsensa.
Olennaisin osa vanhempien vaatimusta on se, että he vaativat tekijöille maksimirangaistusta. Koska syytetyt olivat teon aikaan 16-vuotiaita, heillä maksimi murhasta on 12 vuotta vankeutta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007812002.html
Kipeämpää tilannetta kuin näillä vanhemmilla on vaikea kuvitella. :(
^Tulee mieleen skenaario, että ehkä surmaajat ovat olleet kateellisia uhrin kotioloista, jos tällä on ollut huolehtivat vanhemmat, jollaisia heillä ei ole ollut.
^
Jostain luin, että uhri olisi ollut huostaanotettu.
Karsea tapaus.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 18, 2021, 20:55:00
^
Jostain luin, että uhri olisi ollut huostaanotettu.
Karsea tapaus.
Kyllä, mutta vasta teininä. Kaikki huostaanotot eivät myöskään johdu huonoista kotioloista.
Lisäksi kotiolot ovat puuteellisinakin voineet näyttäytyä surmaajakavereille kuitenkin heidän omia kotiolojaan paljon parempina ja siten kadehdittavina.
^
Ilmeisesti pojat tykkäsivät UFC-jutuista (Ultimate Fighting Championship?) ja suunnittelivat etukäteen tekevänsä niitä uhrille. Olettaisin, että siihen liittyy nyrkeillä hakkaamista ja potkimista ainakin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007819685.html
(""Ufc-jutuilla" todennäköisesti viitataan vapaaotteluun. UFC on tunnetuin vapaaotteluorganisaatio.")
Eri asia sitten on, että jopa UFC:ssa (tai MMA:ssa) on sääntöjä, mitä ei saa tehdä, ei saa esim. potkia maassa makaavan päätä niin kuin Koskelan tapauksessa. https://en.wikipedia.org/wiki/Mixed_martial_arts_rules
Olisivatkohan pojat olleet väkivaltaviihteen ja väkivaltaisten videopelien suurkuluttajia?
Harmi, että on maksumuurin takana Hesarissa hyvin koskettava kirjoitus:
Tappava ystävyys (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007828012.html)
IHMINEN kaipaa ystäviä. Niin kipeästi, että voi viettää heidän kanssaan aikaa huonosta kohtelusta ja väkivallasta huolimatta – jopa kuolemaan asti.
Tämä asia on jäänyt mietityttämään, kun on puhuttu Koskelan surmasta. Nuori poika vietti iltaa kaveriseurassa, joka kidutti häntä ja jätti hänet kuolemaan. On puhuttu vanhempien roolista, ammattilaisten vastuusta ja tekijöiden persoonasta.
Mutta entä uhri, miten hän joutui siihen tilanteeseen?
On kysyttävä asiaa ihmiseltä, joka on taatusti pohtinut samaa kysymystä. Hannu Marttilan pojan elämä päättyi niin sanotussa Hyvinkään paloittelusurmassa vuonna 1998.
MARTTILAN pojan tapauksessa on paljon yhtymäkohtia Koskelan surmaan, Marttila on seurannut sitä. Kaikki tällaiset näkyvät tragediat nostavat oman pojan tapauksen uudelleen pintaan, ja se tuntuu pahalta.
Marttilan poika kuoli kaveriporukan illanvietossa. Porukka oli juonut lauantai-iltana yhdessä kiljua ja kuunnellut black metal -musiikkia, joka yhdisti heitä.
Oikeudenkäynnissä tekijät ovat kertoneet, mitä tapahtui. Isä on kuullut kaiken.
Juotuaan Marttilan poika oli muuttunut puheliaaksi. Kaverit teippasivat hänen suunsa kiinni. Sitten päätettiin teipata vähän lisää, myös sieraimet. Poika alkoi kouristella, kun ei saanut happea. Hän valitti yhä. Kaverit alkoivat pistellä häntä puukolla. Kun kuolema sitten tuli, kaverit paloittelivat ruumiin ja pesivät jäljet asunnosta.
----
Tuo on pitkä artikkeli ja sitä on vaikea referoida, joten en sitä tee. Joku taitavampi voi yrittää.
Tuossa Marttilan pojan tapauksessa julkisuudessa reviteltiin black metalilla ja saatanan palvonnalla, mutta ei siinä oikeasti ollut muuta kuin illanvieton tapahtumat ajautuivat eteenpäin ehkä jopa pienestä kiusoittelusta hallitsemattomaksi niin, että kaveri lopulta kuoli.
Marttilan pojan olisi alakouluikäisenä voinut pelastaa pääsy musiikkiluokalle ja toisenlaiseen ympäristöön. Hän oli musiikillisesti erityisen lahjakas, mutta tarkkisleima oli poikaan lyöty, joten pysyköön siellä maailman tappiin.
Juttua lukiessa vahvistui vain käsitys, että ulkopuolisen ei paljoa kannata päätään vaivata sillä, mikä oli johtanut surmatyöhön. Takana on niin paljon erilaisia asioita, että ei voi sanoa, että syynä on väkivaltavideot tai -pelit, huono musiikki, välinpitämättömät tai huonot vanhemmat.
No, joka tapauksessa. Hyvä juttu tuo on ja kannattaa lukea, jos on mahdollisuus.
^
Itseäni kiinnosta kovasti tämän mahdollisen tutkimuksen tulokset:
Syyttäjä on vaatinut, että syytetyille tehdään mielentilatutkimus.https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007818549.html
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:48:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 26, 2020, 14:01:03
Juu. En tiedä muista, mutta oma muistikuvani on, että vaikkapa koulussa ne opettajat, joiden tunneilla oli rauhallisinta, eniten opiskeluun keskittynyttä jne. olivat niitä, joiden en muista koskaan huutaneen, menettäneen malttiaan, nöyryyttäneen ketään tai käyttäneen jollain tapaa nykymittapuun mukaan kyseenalaisia kurinpitokeinoja. Ne olivat sitten eri opettajia, joita pelättiin - tai joiden yli käveltiin joukolla.
Yläasteella paras opettajani oli englanninkielenopettaja, joka ei koskaan hermostunut. Oli n. 160-senttinen 50-jotainikäinen nainen. Pisti karismallaan joka jätkän ja bimbon perseen pulpettiin, korottamatta ääntään. Arvostin myöhemmin, vähän pelkäsin silloin.
Sain ysin häneltä.
Itselläni samanlaisia kokemuksia.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 28, 2021, 15:41:05
Harmi, että on maksumuurin takana Hesarissa hyvin koskettava kirjoitus:
Tappava ystävyys (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007828012.html)
IHMINEN kaipaa ystäviä. Niin kipeästi, että voi viettää heidän kanssaan aikaa huonosta kohtelusta ja väkivallasta huolimatta – jopa kuolemaan asti.
Tämä asia on jäänyt mietityttämään, kun on puhuttu Koskelan surmasta. Nuori poika vietti iltaa kaveriseurassa, joka kidutti häntä ja jätti hänet kuolemaan. On puhuttu vanhempien roolista, ammattilaisten vastuusta ja tekijöiden persoonasta.
Nuo kaksi "lapsuuden-ystävää" viestivät keskenään ja "kiihottuivat" jutuistaan- siitä mitä tekisivät uhrille-
Ehkä jonkinlaista häiriintynyttä "seksuaalista kiihottumista sadismin oireiden mukaan- mitä he olivat toisilleen, siis ne kaksi, jotka myöhemmin halusivat syyllistää sen kolmannen nuoren- "päätekijäksi)
Heidän suhteensa lienee oleellinen tässä jutussa, vaikka tuo kolmas taitaa saada isoimman tuomion,..
Voisiko huumeiden ja alkoholin ja lääkkeiden (bentsojen?) sekakäyttö aikaansaada sadistista käytöstä? Sieltä täältä nettiä olen lukenut pätkiä, joiden mukaan murhailtana olisi käytetty ainakin alkoholia aivan tolkuttomasti, ja ehkä bentsojakin(?). Ja ainakin ennen murhailtaa nämä "lapsuudenystävät" olisivat käyttäneet ja myyneet huumeita. En tiedä, pitävätkö väitteet paikkansa. On spekuloitu, että elokuinen uhrin ryöstö, johon värvättiin murhakolmikon vanhin (joka ei sitä ennen tuntenut uhria) ja murhaan ja pahoinpitelyihin mitenkään liittymätön neljäs tekijä, jotenkin liittyisi huumevelkoihin. Nämä kaksi ryöstäjäähän eivät saaneet juuri mitään saaliikseen, toinen sai uhrin matkakortin, ja toinen ehkä pääsi "jengiin" eli "osti" pääsyyn kaveriporukkaan. Tämä siis pelkkää spekulaatiota. Joku oli kaivanut uhrin reddit-tilin, jossa tämä kuvaa, että "ystävänsä" (nuorin murhaajista) oli vielä 12-vuotiaana tolkullinen, mutta muuttui huumeiden käytön seurauksena arvaamattomaksi ja aiempaa väkivaltaisemmaksi, ja homofobiseksi.
En tiedä, otettiinko pojilta huumeseula pidätystilanteessa. Ja pidätyshän tapahtui maanantaina, ja murha perjantaina, joten ehkä (osa?) mahdollisista huumeista ja lääkkeistä on ehtinyt poistua kehosta viikonlopun aikana?
Mutta sekakäyttö ja ryyppäminen ilman syömistä (eli alhainen verensokeri) antaisi edes pienen selityksen tähän silmittömään sadistiseen kidutukseen, jota on vaikea ymmärtää.
https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/aggressiivisuus-ja-vakivalta/paihteet-ja-aggressiivisuus
Mikä muuten rajoittaisi tuollaista huumekäyttöä, kuin tiukan rajavalvonnan omaava poliisiyhteiskunta?
En minä tuollaista haluaisi, mutta mikä on vaihtoehto?
Avoimet rajathan ovat osasyy liki kaikille yhteiskunnan lieveilmiöille. ???
Portugali: Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiotaan maassa, ja sen tuloksia pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Huumeiden_dekriminalisointi
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2021, 07:33:48
Portugali: Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiotaan maassa, ja sen tuloksia pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Huumeiden_dekriminalisointi
Portugal ja Espanja toki ovat eräitä pääreittejä Etelä-Amerikan kokaiinille Eurooppaan, sekä myös heroiini/kannabis- salakuljetukselle.
Noiden maiden virallisia tilastoja tulee lukea myös hieman arvioiden/kyseenalaistaen, koska noissa maissa myös virkamiehistöä/poliisia lahjotaan suuresti. Luvut eivät ehkä ole aina sitä, mitä osoitetaan!
http://hppry.fi/blog/2020/11/12/arvostelu-kokaiinirannikko-nacho-carretero/ (http://hppry.fi/blog/2020/11/12/arvostelu-kokaiinirannikko-nacho-carretero/)
Kirja kertoo myös siitä, miten huumesalakuljetus teki paikallisista nuorista mafian apureita ja miten heitä kuoli runsaasti yliannostuksiin ja huumejengien tappeluissa. Luin tuon taannoin ja oli aika rankka kuvaus.
Paikan päällä äidit ja isät tappelivat mafiaa vastaan, mutta mafia tappoi heitä. Viranomaiset osin ohittivat ongelman, koska.... kuten arvaatte!
Välillä törmää aina ihmisiin, jotka närkästyvät helposti lapsiin. He eivät jaksa sietää lasten ääniä ja eläväisyyttä, vaan ilmaisevat närkästyneisyytensä tavalla tai toisella, ja vaativat lapsilta näkymättömyyttä.
Jään aina välillä miettimään, mistä moinen kumpuaa. Kaikki ovat olleet joskus lapsia. Vaikka lasten meno on kieltämättä välillä rasittavaa omillekin aisteilleni, jotenkin kykenen ymmärtämään lasten tarvetta toiminnallisuuteen ja eläväisyyteen. Tietysti lapsia täytyy opettaa huomioimaan ympäristön ihmiset ja käyttäytymään tilanteen sallimalla tavalla, mutta toisaalta en näe lasten aikuisiin nähden erilaista olemusta ärsyttävänä ja sellaisena, joka täytyy kaikin puolin kontrolloida kuriin.
Eläväisyydelläkin on aikansa ja paikkansa :)
Ymmärrän hyvin väsymyskiukun tai pahanmielen ja siitä aiheutuneen joskus aika kovinkin äänen. Ei se mukavalta aina kuulosta kaupassa tai bussissa, mutta se nyt sattuu olemaan jokseenkin ainoa, millä sen ikäinen vauva tai taapero noita tunteitaan ilmaisee. Mutta sitten on nämä vähän isommat rakkauden hedelmät, joiden annetaan kaupassa juosta ympäriinsä ja olla hippasilla. Kerran piilouduttiin maitokaappiin Lidlissä. Äitinsä samasta kaapista meni ottamaan maitoa, mutta lapseensa ei reagoinut lainkaan. Kyllä minua suututti tämä äiti, kun ei pitänyt huolta ettei lapset häiritse muita. Nuo häirikön alut olivat jo vähintäänkin eskari-ikäisiä.
Itselläni ainakin on tilanteesta kovinkin riippuvista, miten se eläväisyys osuu hermoon. Pihalta kantautuva huuto ja mekastus ei ole lainkaan häiriöksi, vaan pikemminkin positiivinen ilmiö, kun olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt mihin on lapset kadonneet, kun ei niitä enää näy talojen pihoille leikkimässä.
Mutta on tosiaan ihmisiä, joilla häirityksi tulemisen kynnys on kovin matalalla. Tässä taloyhtiössä on alle kolmekymppinen pariskunta, joka on ainakin kolmet yläpuolellaan asuvat naapurit saanut karkotettua. Näistä kaksi kaksi on ollut lapsiperheitä, joissa on ollut alle kouluikäisiä lapsia. Lasten leikki kotona sisällä on ollut pariskunnalle liikaa. Saapa nähdä miten aikovat selviytyä, kun tällä hetkellä pariskunnalle itselleen on vauva tulossa.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 26, 2022, 11:44:12
Eläväisyydelläkin on aikansa ja paikkansa :)
Ymmärrän hyvin väsymyskiukun tai pahanmielen ja siitä aiheutuneen joskus aika kovinkin äänen. Ei se mukavalta aina kuulosta kaupassa tai bussissa, mutta se nyt sattuu olemaan jokseenkin ainoa, millä sen ikäinen vauva tai taapero noita tunteitaan ilmaisee. Mutta sitten on nämä vähän isommat rakkauden hedelmät, joiden annetaan kaupassa juosta ympäriinsä ja olla hippasilla. Kerran piilouduttiin maitokaappiin Lidlissä. Äitinsä samasta kaapista meni ottamaan maitoa, mutta lapseensa ei reagoinut lainkaan. Kyllä minua suututti tämä äiti, kun ei pitänyt huolta ettei lapset häiritse muita. Nuo häirikön alut olivat jo vähintäänkin eskari-ikäisiä.
Itselläni ainakin on tilanteesta kovinkin riippuvista, miten se eläväisyys osuu hermoon. Pihalta kantautuva huuto ja mekastus ei ole lainkaan häiriöksi, vaan pikemminkin positiivinen ilmiö, kun olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt mihin on lapset kadonneet, kun ei niitä enää näy talojen pihoille leikkimässä.
Mutta on tosiaan ihmisiä, joilla häirityksi tulemisen kynnys on kovin matalalla. Tässä taloyhtiössä on alle kolmekymppinen pariskunta, joka on ainakin kolmet yläpuolellaan asuvat naapurit saanut karkotettua. Näistä kaksi kaksi on ollut lapsiperheitä, joissa on ollut alle kouluikäisiä lapsia. Lasten leikki kotona sisällä on ollut pariskunnalle liikaa. Saapa nähdä miten aikovat selviytyä, kun tällä hetkellä pariskunnalle itselleen on vauva tulossa.
Näinhän se on, että tämä on hyvin tilannesidonnaista. Kyllä omaankin toleranssiini vaikuttaa jonkin verran sen hetkiset voimavarat, vaikka tietysti pyrinkin toimimaan johdonmukaisesti lasten kanssa. Sen puoleen ymmärtäähän sen hyvin, että aina jossain on ihmisiä, joilla "ei ole hyvä hetki", ja voimavarat sitten välittyvät ympäristöön erinäisillä tavoilla. Pääosin ihmiset kyllä mielestäni suhtautuvat lapsiin positiivisesti, mutta aina joitakin mörököllejä jossain tapaa.
Sitten toisaalta tämäkin on taas kerran persoonallisuuskysymys (päädyn näköjään aina puhumaan täällä samasta asiasta). Ärsykkeet vaikuttavat ihmisiin eri tavalla jo geneettisesti. Toisaalta iso osa asiassa lienee sekin, minkälaisen kasvatuksen on itse saanut. Jos itseä on pidetty tiukassa kurissa ja nuhteessa, voi olla vaikeampi sietää "eläväisempää" käytöstä. Joillakin ei taas ole kokemusta lapsista ja tällainen olento tuntuu rasittavalta. Kaikki eivät vaan syystä tai toisesta pidä lapsista. Jotkut ovat itsekkäämpiä kuin toiset eivätkä siedä sitä, että lasten kanssa monesti joutuu joustamaan omastaan (koskee lähinnä vanhemmuutta).
Varmaan tämä on osaltaan itselle asia, jota joudun pohtimaan. Luontaisesti olen aika pitkähermoinen ja toisaalta kun asetun lapsen asemaan, monesti koen, että tässä on nyt kyse jostain tärkeästä ja lapselle luontaisesta. Toisaalta taas itselleni on tärkeää huomioida ympäristön ihmisiä ja sitä yritän opettaa myös lapsille. Kasvatus ylipäätään on asia, jossa ei sinänsä viisasten kiveä ole, vaan joka on täynnä tilannekohtaisia ratkaisuja, jotka perustuvat lopulta arvoihin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 26, 2022, 11:44:12
Itselläni ainakin on tilanteesta kovinkin riippuvista, miten se eläväisyys osuu hermoon. Pihalta kantautuva huuto ja mekastus ei ole lainkaan häiriöksi, vaan pikemminkin positiivinen ilmiö, kun olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt mihin on lapset kadonneet, kun ei niitä enää näy talojen pihoille leikkimässä.
kunnalle liikaa. Saapa nähdä miten aikovat selviytyä, kun tällä hetkellä pariskunnalle itselleen on vauva tulossa.
Meille on kaveripiiriin jäänyt sellainen kasku tästä, että joku pihan kärttyisämpi hieman jo iällä oleva henkilö avaa ikkunan ja huutaa täysin estoitta ja vihaisesti pihalla leikkiville lapsille että "Omille pihoille pyörimään siitä!" tjsp
En tiedä, mikä tossa on edes varsinaisesti pointti :D
Ehkä se että kaikkia ärsyttää joskus, ja lapsuuteen tavallaan kuuluu sekin, että joku joskus vetää herneet nenään täysin turhastakin
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 26, 2022, 13:29:58
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 26, 2022, 11:44:12
Itselläni ainakin on tilanteesta kovinkin riippuvista, miten se eläväisyys osuu hermoon. Pihalta kantautuva huuto ja mekastus ei ole lainkaan häiriöksi, vaan pikemminkin positiivinen ilmiö, kun olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt mihin on lapset kadonneet, kun ei niitä enää näy talojen pihoille leikkimässä.
kunnalle liikaa. Saapa nähdä miten aikovat selviytyä, kun tällä hetkellä pariskunnalle itselleen on vauva tulossa.
Meille on kaveripiiriin jäänyt sellainen kasku tästä, että joku pihan kärttyisämpi hieman jo iällä oleva henkilö avaa ikkunan ja huutaa täysin estoitta ja vihaisesti pihalla leikkiville lapsille että "Omille pihoille pyörimään siitä!" tjsp
En tiedä, mikä tossa on edes varsinaisesti pointti :D
Ehkä se että kaikkia ärsyttää joskus, ja lapsuuteen tavallaan kuuluu sekin, että joku joskus vetää herneet nenään täysin turhastakin
Mun lapsuudessa oli mummo, joka tuntui vihaavan meitä talon lapsia. Hänen ikkunastaan oli näkymä pikkumetsikköön, johon rakentelimme majoja. Hän kävi kerta toisensa jälkeen rikkomassa majamme ja oli aina meille vihainen. Tavallaan kai ihan kasvattava kokemus tällainen mummo lopulta oli, joka opetti ihmisten erilaisuudesta. Ja kai me siitä jotain huumoriakin revimme, kun emme voineet ymmärtää, miksi hän ei meistä yhtään pitänyt.
Edellisessä asuinpaikassani pihassa oli pientä mäkeä ja tytöt siinä talvella laskivat liukurilla. Siis nurmikkoalueella ei missään tiellä. Joku oli parvekkeeltaan huutanut tytöille, että pois siitä, pilaatte kauniin lumihangen. Seuraavana päivänä päätiin lähteä happihyppelylle ja laskin tyttöjen kanssa mäkeä. Se samainen ihminen tuli käväisemään parvekkeella, kun kuuli huutoa, mutta nähtyään minut siellä riehumassa, käännähti sisälle takaisin.
Tällä nykyisessä asuinpaikassani olen itse ollut naapurin poikien kanssa pelaamassa jalkapalloa. Enkä minäkään ihan hiljaa ollut.
Kyllä ulos ääntä mahtuu eikä sitä voi tulla kieltämään, jos ei hiljaisuuden aikoina möykätä.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 26, 2022, 13:29:58
Meille on kaveripiiriin jäänyt sellainen kasku tästä, että joku pihan kärttyisämpi hieman jo iällä oleva henkilö avaa ikkunan ja huutaa täysin estoitta ja vihaisesti pihalla leikkiville lapsille että "Omille pihoille pyörimään siitä!" tjsp
" Omille pihoille pyäriin siitä!" on Radio 957:n ikkunatarrakampanjasta tuttu slogani, joka jäi hetkeksi elämään varsinkin Tampereen seudulla.
Muita vastaavia oli "Älä ota ressiä", "Kyä lähtee!" ja "ämmäk kyytii ja ovek kii!",
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 26, 2022, 13:39:46
Edellisessä asuinpaikassani pihassa oli pientä mäkeä ja tytöt siinä talvella laskivat liukurilla. Siis nurmikkoalueella ei missään tiellä. Joku oli parvekkeeltaan huutanut tytöille, että pois siitä, pilaatte kauniin lumihangen. Seuraavana päivänä päätiin lähteä happihyppelylle ja laskin tyttöjen kanssa mäkeä. Se samainen ihminen tuli käväisemään parvekkeella, kun kuuli huutoa, mutta nähtyään minut siellä riehumassa, käännähti sisälle takaisin.
Tällä nykyisessä asuinpaikassani olen itse ollut naapurin poikien kanssa pelaamassa jalkapalloa. Enkä minäkään ihan hiljaa ollut.
Kyllä ulos ääntä mahtuu eikä sitä voi tulla kieltämään, jos ei hiljaisuuden aikoina möykätä.
Saat toiminnastasi lasten ja nuorten parissa ja heidän oikeuksiensa puolustamisesta 5/5 pistettä täältä.
(Minulle tulee mieleen kuvavälähdys geneerisestä suomalaisesta elokuvasta jossa kiukkuinen siiriangerkoski kiljuu 50-luvun lopun pihamaiseman parvekkeelta leikkiville lapsille ja eevakaarinavolasen tai elinasalon näköinen tyttö huutaa napakasti takaisin.)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 26, 2022, 13:49:31
" Omille pihoille pyäriin siitä!" on Radio 957:n ikkunatarrakampanjasta tuttu slogani, joka jäi hetkeksi elämään varsinkin Tampereen seudulla.
Kiitos, toi oli tosi hyvä tieto.
Luultavasti sillä on tällainen tausta. Olen saattanut olla liian pieni tajuamaan, mistä juttu tulee tai mihin se liittyy, ja se on sillä jäänyt irralliseksi.
Otsikon kysymykseen vastauksena. Niitä pitäisi kasvattaa. Siinä on mielestäni hyvä lähtökohta. Varsinkin jos tietoiesti täydessä ymmärryksessä itselleen isän tai äidin statuksen hankkii.
Lapsen/lapsien hankkimiseen pitäisi olla ajokortti.
^
Ei sitä kukaan pysty ennalta opettelemaan saati sitten toiselle opettamaan.
Ensimmäisen lapsen kanssa minulla oli melkoisia ongelmia, kun kuvittelin osaavani. Tein virheitä ja lankesin fiksun lapsen asettamiin ansoihin ja meillä oli huutokilpailuja. Onko joku kuullut aikuisen koskaan sitä kisaa voittaneen? Yritin lukea lasten kasvatuksestakin jotain, mutta enimmäkseen ne olivat amerikkalaista paskaa, jota en suostunut nielemään. Yksi ainoa kirja avasi silmäni ja keksi suurimman mokani. En vaan muista kuka oli tekijä, mutta kirja liittyi ihmissuhteiden juoniin ja peleihin. Juuri tuollaisia peliä olin antanut vanhimman lapseni pelata kanssani.
Onneksi oli riittävän pitkä väli toisen lapsen syntymään (ja kolmashan tuli vuosi ja kaksi kuukautta tämän jälkeen), jotta ensimmäinen mokani oli jo haalistunut mielessä ja ehkä olin itsekin siinä kasvanut hiukan. Näiden kahden nuoremman kanssa ei sitten ollut mitään ongelmaa. Ymmärsin vastuuni aikuisena ja asetin rajat tietyille asioille ja niistä ei neuvoteltu. Tietenkin oli asioita, joissa lapsilla oli päätösvalta tai joista neuvoteltiin, kunhan ne pysyivät asettamieni raamien sisäpuolella. Pienetkin lapset ovat fiksuja ja osaavat ja ymmärtävät paljon asioita. Oikeastaan ymmärtävät ja osaavat paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan, jos vain heidän annetaan tehdä ja näyttää osaamistaan ja kannustetaan onnistumaan.
Hyvät käytöstavat, eli missä sopii olla äänekäs ja erittäin näkyvä ja missä on oikein antaa muille niiden haluama rauha, on yksi, jota voidaan harjoitella hyvinkin pienen lapsen kanssa. Taaperotkin yleensä jaksavat olla "ihmisiksi" liikennevälineissä, jos heille juttelee matkan aikana. Tuo nyt yhtenä esimerkkinä.
Kasvatuksessa tärkein palkka on kuitenkin oma esimerkki.
Lisään tähän samaan vielä, että jokainen lapsi on erilainen. Esimerkiksi nuo kaksi nuorintani olivat ja ovat edelleen hyvin erilaisia ja se tarkoitta myös sitä, että jossain määrin heille on myös puhuttava eri tavalla ja selitettävä asiat eri tavalla. Sama viesti ei välttämättä aina mene perille molemmille yhtä aikaa, vaan toiselta piti aina vaivihkaa varmistaa, että olihan hän käsittänyt mitä tarkoitin. Kyse ei ole mitään tyhmyydestä, vaan pikemminkin, että päässä pyöri juuri sillä hetkellä joku "erittäin tärkeä asia".
Pariin edelliseen viestiin viitaten, lasten kasvatus on kyllä vaativimpia tehtäviä, joita ihminen eläessään kohtaa. On helppo sanoa, että lapset pitää kasvattaa, mutta sekään ei vielä riitä, sillä tapa, jolla lapset kasvattaa, merkitsee vielä enemmän.
Ihminen voi esimerkiksi haluta kasvattaa lapsestaan empaattisen, mutta ei ole itsestäänselvyys, miten se tapahtuu. Onko tärkeintä olla itse empaattinen lasta kohtaan, vai voiko yliempaattisuus jopa johtaa siihen, että lapsi ei opikaan ottamaan riittävästi muiden tunteita huomioon, kun äiti on aina ymmärtänyt häntä, eikä lapsi ole joutunut yhtään pinnistelemään tai mukauttamaan omaa toimintaansa ymmärrystä saadakseen? Pitääkö lapsen pyytää aina anteeksi, jos hän möhlää? Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja oikea vastaus on usein tilanne- ja tapauskohtainen, ja kasvatuksen hedelmätkin on nähtävissä usein vasta pidemmässä juoksussa. Niinpä korjausliikekin saattaa tulla vasta myöhässä.
En tiedä, kyllä koen ihan hyvää työtä tehneeni lasteni kanssa ja parhaani yrittäneeni, mutta kyllä sitä välillä ymmälläänkin on, mikä olisi paras tapa menetellä missäkin tilanteessa.
Uskon, että älylaitteet on nykypäivänä jonkinlainen uhka lapsuudelle. Ne ovat iso osa kasvuympäristöä, eivätkä edes aikuiset meinaa pystyä vastustamaan ruudun vetoa. Ihmiset ovat yleisesti ottaen entistä väsyneempiä ja lapset entistä levottomampia (kun eivät ole ruudussa kiinni). Maailma, jossa kasvatamme lapsemme, on haasteellinen.
Itse uskon, että parasta lapsen "kasvatusta" on se, että lapsi voi seurata aikuisen loogista toimintaa, joka pyrkii olemaan haittaamatta muita. Siinä lapsi oppii automaattisesti asioita, joita usein yritetään pakottaa omaksumaan jäykillä periaatteilla.
Ylläoleva ei tarkoita niin sanottua vapaata kasvatusta, vaan pyrkii olemaan herättämättä vastareaktiota, mikä lapsessa syntyy osittain aiheellisesti, kun lapsi huomaa, että aikuiset eivät itse pysty noudattamaan omia sääntöjään.
Tavallaan koko käsite "kasvatus" on pielessä. Ohjaus, neuvominen tai esimerkin näyttäminen olisivat parempia termejä.
Mutta toki lapset erilaisia jo synnynnäisesti. Kaikille ei sama toimi.
Mitä tulee lapsiin ärsyyntymiseen, niin joskus ärsyttää, kun näkee miten aikuinen levottomalla hössötyksellä on tartuttanut rauhattomuuden jälkikasvuunsa.
Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 26, 2022, 20:21:30
En tiedä, kyllä koen ihan hyvää työtä tehneeni lasteni kanssa ja parhaani yrittäneeni, mutta kyllä sitä välillä ymmälläänkin on, mikä olisi paras tapa menetellä missäkin tilanteessa.
Ajattelen toisaalta niinkin, että jokainen vanhempi toimii omilla painotuksillaan ja omana itsenään. Siinä saattaa olla omanlaistaan viisautta, ja sitten aina eivät riitä voimavarat tai puuttuu jotakin tai aiheuttaa sillä jotakin ongelmia.
Ne eivät ole mitään ylitsepääsemättömiä juttuja ylipäätään, eivätkä esimerkiksi sikäli, että kasvaminen ja kasvattaminen muuttuu vähitellen myös ihmisen itsensä tehtäväksi. Kun omaa äitiä alkaa ymmärtää enemmän henkilöhistoriansa kautta ja ihan samalla tavalla rajallisena ja omien juttujensa kanssa joskus kipuilevana ihmisenä kuin itsekin on, sekin kuuluu kasvamiseen.
Jos tekisit kaiken lapsen kannalta jotenkin "täydellisesti" tai "valmiiksi", sehän tavallaan riistäisi siitä tällaisia täysin olennaisia aspekteja.
Ei sillä, en usko että se olisi oikeasti edes mahdollista.
Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 26, 2022, 20:21:30
Uskon, että älylaitteet on nykypäivänä jonkinlainen uhka lapsuudelle. Ne ovat iso osa kasvuympäristöä, eivätkä edes aikuiset meinaa pystyä vastustamaan ruudun vetoa. Ihmiset ovat yleisesti ottaen entistä väsyneempiä ja lapset entistä levottomampia (kun eivät ole ruudussa kiinni). Maailma, jossa kasvatamme lapsemme, on haasteellinen.
Mua hämmästyttää joskus se, kuinka paljon sellainen pienikin lapsi jaksaa ulkona riekkua ja ylipäätään leikkiä. Monesti ne leikit on aikuiselle niin uuvuttavia tai omaa roolia siinä ei osaa ottaa sillä tavalla sopivan kevyesti, että sen takia voi olla kiusaus aikuisellakin jättää lasta vähän liiaksi älylaitteiden ja muiden koneiden seuraan.
Olen joskus puolivakavissaan miettinyt, että alakouluissa olisi ihan hyvä olla omana kokonaisuutenaan joku sellainen "keho- ja tietoisuustaidot" -tyyppinen kokonaisuus, jota ehkä opettaisiin erikseen tai joka nivottaisiin muuhun opetukseen.
Onhan siellä näitä juttuja koko ajan, ja on liikuntaa ynnä muuta, mutta tarkoitan että digitalisaation ja tietokoneiden (puhelimet yms) valtavan yleistymisen myötä melkein tarvittaisiin tähän jotain vielä isompaa vastakappaletta tai sitä että opetettais valmiiksi pohjaa sille, miten toimia niiden kanssa jotenkin... valistuneemmin ja mennä vastaan sitä tiettyä helpointa virtaa.
^^ Tuollaista ristiriitaisuutta on varmasti paljon, huikataan oman kännykän takaa lapsille, että olisi jo aika lopettaa pelaaminen. Tai pakotetaan lapsi pyytämään anteeksi tilanteessa, jossa ei itsekään kykenisi anteeksipyyntöön. Tuo pakkoanteeksipyytäminen on minusta vaarallista, siinä ei anneta lapselle ollenkaan eväitä kehittää niitä tunteita, jotka luontaisesti ohjaisivat anteeksi pyytämiseen. Päinvastoin, tehdään anteeksipyytämisestä sellaista, että sitä ei varmasti tee vapaaehtoisesti mieli tehdä. Tietysi tämäkin on tilannekohtaista, ja oikeassa tunnelmassa ja oikeanlaisen tilanteen selvittelyn jälkeen ohjaaminen anteeksipyytämiseen on hyvä asia.
Kasvatus on ylipäätään kaupallistettu. On kaikenlaista tunnekorttia ja kasvattajille jos jonkinlaista arsenaalia vyölle roikkumaan - kuvakorttia, liikennevaloja jne... Olen aina itse ollut sitä mieltä, että vanha kunnon läsnäolo on tärkeintä. Mieluummin hymyilen lapselle ja höpsötän tukkaa, kuin kaivan vyöltä vihreän liikennevalon ja vilautan sitä.
^^ Varmaan tämä digitalisaatio on vielä osaltaan vähän kysymysmerkki ihmiseksi kasvamisessa. Olemme koko ajan yhä enemmän kiinni näissä laitteissa, ja kaikkia siihen ja esimerkiksi lapsiin liittyviä vaikutuksia ei ehkä täysin tiedetä. Toisaalta jo omassakin lapsuudessa kyllä pelattiin tietokoneella, ja vaikka joku King's quest tempasi ihan mukaansa, ja sitä tahkottiin läpi yötä päivää. Toisaalta sitten taas leikittiin tosi paljon ulkona ja ainakin itsellä oli tosi monipuolinen leikkimaailma.
Kaiken kaikkiaan lasten leikkiminen ja leikki on kyllä nykymaailmassa vähentynyt.
Otsikon kysymykseen suora vastaus: Laittaa taaperoikäset valjaisiin julkisella paikalla liikuttaessa.
Kaupassa tänään oli tapaus, jolta olisi vältytty, jos äidin pienempi lapsi olisi ollut valjaissa. Äiti oli kassajonossa ja isompi lapsi jaksoi seisoa paikoillaan, mutta pienempi, ehkä 1,5-2v., ei malttanut vaan kipitti lähellä olevalle irtokarkkilaaristolle. Vartija riensi paikalle ja ilmeisesti näillä ei ole lupa turhaan koskea asiakkaisiin, joten hän hivuttautui lapsen ja karkkilaarin väliin ja sanoi, että niitä ei saa paljain käsin ottaa. Vasta tässä vaiheessa äiti reagoi tilanteeseen ja huuteli mussukalleen, mutta ei edes käynyt tätä hakemassa pois. Lapsi onneksi ymmärsi itse palata ruotuun.
Aikaisemmin olen monesti ihmetellyt, jotta miksi ei kukaan enää näytä käyttävän valjaita taaperoikäisillä. Tottahan ne eräänlaiset "kahleet" on, mutta säntäilyikäisen lapsen turvallisuuden takeeksi hyväksyn nuo kahleet fiksusti käytettynä. Nyt tarkistin netistä, että on niitä edelleen olemassa eivätkä ne paljoa maksa, kympin molemmin puolin näyttää hinta vaihtelevan.
(https://cdn.s-cloud.fi/v1/w435h400/assets/dam-id/1nX_ey4tqh_AWJTv2dEBnE.jpg)
Ilman valjaita ei olisi nuorimmaiseni pystynyt hylkäämään rattaita niin aikaisin kuin ne meillä hylättiin. Tyttö ei millään olisi halunnut olla rattaissa enää sen jälkeen, kun oppi kävelemään. Tottahan niitä oli pakko pidemmillä matkoilla käyttää, mutta työn ja tuskan takana oli se paikallaan istuminen. Valjaat oli pelastus. Kun tyttö oli valjaissa, niin ei ollut pelkoa siitä, että tämä keksii sännätä ajotielle tai kaupassa jää ihmettelemään jotain, kun muu porukka jatkaa jo matkaa eteenpäin.
Meillä valjaita käytettiin niin, että tyttö piti itse remmistä kiinni aika lähellä kättäni, ikään kuin taluttaen minua remmistä. Tuo oli hyvä etäisyys oppia kulkemaan rinnalla ja seuraamaan minun liikkeitäni. Kun asia oli opittu hyvin, saattoi valjaat jättää pois, kun oli vielä varmistettu, että kadun ylityksessä toimii refleksinomaisesti käden antaminen. Kadunylitys siis mentiin aina käsi kädessä. Eräänlainen koirakoulu siis tuo oli :)
Olihan meidän porukka varmaan melkoinen näky, kun viikonloppuostoksilla minulla oli iso olkalaukku, kaksi kassia ja vielä kummassakin kädessä sormesta kiinni pitävä pieni tyttö. Eihän tuosta olisi mitään tullut, jota ei lapset olisi osanneet siivosti kulkea mukana :)