Murhaajan?
Siis jonkun, joka on suunnitelmallisesti surmannut toisen ihmisen ja suorittanut siitä vankilatuomion.
Teknisesti hän on hyvittänyt tekonsa, mutta pystyisitkö solmimaan ystävyyssuhteen tällaisen ihmisen kanssa? Tai jatkamaan ystävyyttä, jos satuit tuntemaan hänet jo ennen murhaa?
Entä murhaaja perheenjäsenenä? Pistäisitkö välit poikki?
Murhaaja työtoverina? Pitäisitkö etäisyyttä?
Murhaaja naapurina? Tekisikö mieli muuttaa muualle?
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 25, 2020, 17:55:24
Teknisesti hän on hyvittänyt tekonsa, mutta pystyisitkö solmimaan ystävyyssuhteen tällaisen ihmisen kanssa?
Vaikeaa olisi. Ei ehkä mahdotonta kuitenkaan.
Lainaa
Tai jatkamaan ystävyyttä, jos satuit tuntemaan hänet jo ennen murhaa?
Kyllä, jollakin tasolla, mikäli murha ei liipannut likeltä minua.
Lainaa
Entä murhaaja perheenjäsenenä? Pistäisitkö välit poikki?
En.
Lainaa
Murhaaja työtoverina? Pitäisitkö etäisyyttä?
Riippuu tilanteesta.
Lainaa
Murhaaja naapurina? Tekisikö mieli muuttaa muualle?
Ei. En ole kiinnostunut naapurieni elämästä, joten tuskin edes tietäisin koko tapauksesta.
IFfejä eli josseja:
- katuuko?
- poliittinen murha, itse/toisen suojelu vai henk. koht. hyötyily/kosto?
Jos ei kadu ja yritti itse hyötyä/kostaa niin aika vaikeata on.
Jos katuu ja yritti suojelun vuoksi tai yleishyödyllistä (salainen agentti diktaattoria päiviltä) niin ei ihan niin mahdoton ajatus.
Olen pohtinut tätä asiaa paljon ja tullut tulokseen, että en voisi olla murhaajan kanssa ystävä, koska koen ystävyyden varsin vaativana asiana. En voi lukea ystäväksi henkilöä, jolla on murhan kaltainen välteltävä asia taustassaan. Minusta jokainen murhaaja joutuu loppuelämänsä tietyllä tavalla kieltämään syyllisyytensä voidakseen elää eteenpäin. Aidosta katumuksesta jää aina jotakin uupumaan tai ainakin sellainen on erittäin harvinaista, sillä murhan taakan ottaminen hartioilleen on miltei mahdotonta. Muistan nähneeni jossakin tv-ohjelman haastattelussa vapautuneen henkirikollisen, joka tuomionsa jälkeen oli perustanut perheen ja elää ns. normaalia elämää. (Ohjelma oli Tastula tms.) Mies oli muistaakseni jo ennen surmatekoaan koulutettu ihminen ja ohjelman aikaan hän toimi jossakin akateemisessa työssä. Jotakin kuivan kylmää hänessä oli, ikään kuin persoonasta olisi puuttunut elävyyttä.
Mielenkiintoisia kysymyksiä.
En ole miettinyt tätä yleisellä tasolla, mutta aikoinaan, kun A. Aueria vielä pidettiin syyllisenä miehensä murhaan, mietin hypoteettiselta kannalta kysymystä, voisinko seurustella hänen kaltaisensa ihmisen kanssa. Tai tarkennettuna uskaltaisinko seurustella. Entä jos heräisin jonakin aamuna veitsi rinnassani.
Jos yleiseltä kannalta asia ajattelen, niin tällöinkin pieni pelko hiipii mieleen. Jos joku henkilö on tehnyt sen kerran, ehkä hän tekee sen toisenkin kerran. Tilastotkin tukevat tätä.
Jos vielä yleisemmältä kannalta asiaa ajattelen, niin murhan syillä ja motiiveilla ja yksityiskohdillakin on merkitystä. Oliko murha poliittinen teko? Oliko se kosto jostakin yhtä hirveästä tai vielä hirveämmästä teosta? Oliko murhan motiivina raha? Oliko murha harkittu ja pitkään suunniteltu vai äkkipikaistuksissa tehty?
"Ystävä" ei kuulu sanavarastooni eikä ole koskaan kuulunutkaan (ehkä se on vähän tyttömäinen). Puhun korkeintaan tuttavista eli henkilöistä, jotka tunnen ja joiden kanssa saatan vaihtaa sanan tai kaksi, kun tavataan.
Jos joku vanha tuttavani olisi tehnyt murhan ja istunut siitä parikymmentä vuotta vankilassa, niin kai minä hänen kanssaan edelleenkin voisin sanan tai pari vaihtaa, jos kaupassa tapaisimme. En alkaisi näyttävästi hylkiä tätä ihmistä. Itse asiassa taidan tunteakin yhden "nyökätään kun tavataan" -tasoisen henkilön, joka on ollut taposta vankilassa. Hänen sisarensa oli aikoinaan koulussa samalla luokalla kanssani ja hänen (tappaja)veljensäkin jollakin etäisellä tavalla tunnen eli lähinnä kouluajoilta muistan. Hän oli ylemmillä luokilla.
Ystävyys on aika vaativaa? Tuttavia ja jonkin-asteisia kavereita voi kyllä olla kaikenlaisia.
Eihän kaikkien taustaa kovin tarkasti edes tiedä.
Istuskelen joskus kyllä yhden luokka kaverin kanssa kaupan aulassa ja jonkun sanan vaihdan- hän aikoinaan (suutuspäissään) ampui pari ihmistä, en sitä kyllä olisi uskonut jos etukäteen olisi kysytty.
Tuttava jollain asteella, ei ystävä- ystäväksi on varmaan enemmän vaatimuksia. Luottamusta varmaan siihen tarvitaan, ehkä se oli silloisen hänen tekonsa syy luottamuksen menetys.
Eihän ihmisistä ja heidän aivoituksistaan (tuntemuksistaan) pohjimmiltaan tiedä kovinkaan hyvin.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 26, 2020, 07:46:19
Jos vielä yleisemmältä kannalta asiaa ajattelen, niin murhan syillä ja motiiveilla ja yksityiskohdillakin on merkitystä. Oliko murha poliittinen teko? Oliko se kosto jostakin yhtä hirveästä tai vielä hirveämmästä teosta? Oliko murhan motiivina raha? Oliko murha harkittu ja pitkään suunniteltu vai äkkipikaistuksissa tehty?
"Ystävä" ei kuulu sanavarastooni eikä ole koskaan kuulunutkaan (ehkä se on vähän tyttömäinen). Puhun korkeintaan tuttavista eli henkilöistä, jotka tunnen ja joiden kanssa saatan vaihtaa sanan tai kaksi, kun tavataan.
Asetin kysymykseen aivan tarkoituksellisesti sanat
murhaaja ja
ystävä - erotuksena tappajasta ja kaverista/tuttavasta jne. Murhaaja on suunnitellut tekonsa, se on kohdistunut juuri valittuun henkilöön ja teko on suoritettu suunnitelman mukaan (vaikka yleensä suunnitelma ei käytännössä toteudukaan aivan sellaisenaan). Äkkipikaistuksissa tehty surmatyö on tappo, joka on eri asia eikä kuulu kysymykseen.
Ystävyyteen kuuluu syvällinen luottamus sekä halu ja mahdollisuus keskustella vaikeistakin asioista. Murha menneisyydessä on mielestäni niin vaikea asia, ettei sitä voi kerralla tai parilla käsitellä loppuun ja sitten jatkaa ystävyyttä. Tekona se on väistämättä mielestäni murhaajan koko elämää luonnehtiva valinta. Se painaa enemmän kuin normaalit elämänvalinnat, kuten päätös avioitua ja hankkia lapsia tietyn henkilön kanssa tai päätös hankkia tietty ammatti. Aviopuolisosta voi erota, mutta murhaa ei saa koskaan tekemättömäksi. Ystävänä kokisin suorastaan velvollisuudeksikin palata tietyin väliajoin murhaajan tekemään murhaan - ehkä kerran vuodessa tai silloin kun mediassa uutisoitaisiin jonkun muun tekemästä murhasta, joka jollain olennaisella tavalla muistuttaisi murhaajaystäväni tekoa. En jaksaisi tehdä tätä; siksi en voisi enkä haluaisi olla murhaajan ystävä. Tiedän myös, että murha ystävän menneisyydessä saisi minut välttelemään surmauutisista keskustelua tämän ystävän kanssa aivan yleiselläkin tasolla. Murha olisi siis ystävyyden taustalla varjo, joka muokkaisi koko suhdetta silloinkin kun mitään tekoon viittaavaa ei käsiteltäisi.
Toin jossakin aikaisemmassa ketjussa esiin sen, että ihminen muuttuu jatkuvasti, ja jossakin vaiheessa hän ei ole enää se sama ihminen kuin vuosikymmeniä sitten. Täten en myöskään määrittele ihmistä jonkin vanhan teon perusteella, vaan sen, mitä ihminen on juuri sillä hetkellä.
Eli tietyin edellytyksin, tapauskohtaisesti, voisin olla ystävä vaikka joukkomurhaajan kanssa.
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi ystäväni tai perheenjäsen, en hylkäisi.
Toki, jos hänen intrensinssä olisivat olleet piilossa kaikki ystävyytemme vuodet, luulen, ettei meillä olisi jatkossa yhteistä, toivon, etten lähtisi terapeutiksi. Perhenjäseneltä kestäisi pidempään, mutta toivoisin silloinkin, etten hukkaisi itseäni. Toisaalta, siinä olisi kyllä mahdollisuus löytää sekä itsensä että muuttaa historian suunta.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 26, 2020, 19:43:58
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi...
Mitä
epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 20:00:19
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 26, 2020, 19:43:58
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi...
Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?
Alku.
Vai mistä murhan suunnitelma alkaa?
Muutoinkin lienee kysyttävä, mikä ystävän elämässä on sellaista, mitä ei meinaa jaksaa kestää. Kyllä sellaista todellakin joskus on myös puoliso, esimerkiksi väkivaltainen sellainen. Vaikka myöhemmin erottaisiinkin, yhdessä olon aikana on saattanut tapahtua asioita, joita on vaikea sulattaa.
Eli sanoisin omasta puolestani, että varmaan vaikea olisi säilyttää ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on vakain tuumin harkiten päättänyt murhata jonkun, mutta kun se on kumminkin niin harvinaista, että asian (mitä hyväksyt ja mitä et) joutuu kyllä useammin muiden asioiden kanssa miettimään.
T: Xante
Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.
Oma tuomionikin riippuisi tilanteesta.
Jos tappaa jonkun hyvässä yhteiskunnassa, on eri asia kun tappaisi paskayhteiskunnassa sotatilanteessa.
Sodassa kyllä, normiyhteiskunnassa suurempi kysymys.
Moni sotasankari muuten tappoi pistimillä ja teloituksella vihollisia... Koska piti tehdä niin.
Kovin suhteellista...
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 26, 2020, 23:06:01
Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.
Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.
Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 23:10:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 26, 2020, 23:06:01
Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.
Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.
Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.
Anteeksi kun en huomioinut esim. Heydrichin murhaa...
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 23:10:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 26, 2020, 23:06:01
Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.
Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.
Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.
Suunnitelmat voivat olla pakkomielteiden "koetun epäoikeudenmukaisuuden" mukana syntyneinä.
Vakaasti harkiten ilman tunnepohjaa tehtyjä tekoja ei taida olla kovin paljon.
Ehkä sotatilanteissa pikemmin on vakaa harkintaa ja toteutus on sotilaiden tehtävä, ilman varsinaista vakaata harkintaa.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 20:00:19
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 26, 2020, 19:43:58
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi...
Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?
Epätoivoon ajautuminen ei edellytä harkintakyvyn puutetta. Voin hyvin kuvitella tilanteita, joissa ihminen pitkän harkinnan päätteeksi toteaa murhan olevan ainoa ulospääsy epätoivoisesta tilanteesta.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 23:10:18
Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.
Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.
Jos käsittelisi, niin täällä olisi lähes kaikkien suomalaisten isät ja isoisät mahdollisina käsittelyn kohteina. Sota kun on laillistettua murhaamista.
Ramil Saharov (https://en.wikipedia.org/wiki/Ramil_Safarov#Interrogation_and_trial) on azeri, joka murhasi Unkarissa järjestetyissä Naton harjoituksissa armenialaisen sotilaan, kirveellä, uhrin nukkuessa. Hänet tuomittiin Unkarin lain mukaan ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen.
Azerbaidžan pyysi, että hänet luovutettaisiin kotimaahansa tuomionsa kärsimään, mihin Unkari suostui. Kun Ramil sitten lennätettiin (Kahdeksan vuotta Unkarissa pyttyään istuttuaan) kotikonnuilleen, vastassa olikin riemusaatto, presidentti armahti hänet, hänet ylennettiin majuriksi, ja hän sai takautuvasti yli kahdeksan vuoden palkan. Hän on siellä nyt suuri kansallissankari. Sankari kirvesmurhasta, kun uhri nukkuu!
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 27, 2020, 12:25:33
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 20:00:19
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 26, 2020, 19:43:58
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi...
Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?
Epätoivoon ajautuminen ei edellytä harkintakyvyn puutetta. Voin hyvin kuvitella tilanteita, joissa ihminen pitkän harkinnan päätteeksi toteaa murhan olevan ainoa ulospääsy epätoivoisesta tilanteesta.
Lognessan kommentissa on oletuksena, että murha on
lähtökohtaisesti epätoivoinen teko. Kyseenalaistin tällaisen oletuksen ja odotin tätä
epätoivoa avaavia perusteluja. Odotan yhä.
Muutoin en hyväksyisi, mutta Dexter-tyyppisen murhaajan kohdalla saattaisi olla kiikunkaakun että melkein hyväksyisin. Eli tyyppi murhaisi murhaajia. Mielellään tietysti niitä kaikkein hirveimpiä mitä vaan Maan päältä löytyy, ja jotka jostain syystä ovat jääneet ilman tuomiota.
Tunsin joskus yhden naisen, joka myöhemmin tappoi naistuttunsa rahan vuoksi, eli kaiketi kylmästi harkiten- sai siitä tuomion.
Aika uskomaton juttu- silloin tuntui oudolta, että joku voi toimia noin.
Mikä kaikki siihen johti, se ei varmaan taida olla selvillä. Raha oli kuitenkin ilmeinen motiivi.
Arman- ohjelmassa oli myös "musta-leski" joka meni vanhempien miesten kanssa naimisiin ja myrkytti heidät jonkin ajan kuluessa- sai myös tuomion ja ilmeisesti kuolikin linna- reissulla.
Varmaan melkoisia poikkeus- tapauksia kuitenkin- arkipäiväisissä asioissa. Tosin kulttuurien ja muiden etujen tavoittelussa tehdään paljon sellaisia asioita jotka vievät monien ihmisten henken, tai terveyden- Esimerkiksi lääketeollisuuden ja Vaikka tupakkateollisuus- viina jne, onhan noita- aloilla. Monet työt myös tuhoavat tekijöidensä terveyden, johtaen ennen-aikaiseen kuolemaan- kylmästi harkiten, kuten sanottu.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 26, 2020, 20:00:19
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 26, 2020, 19:43:58
Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.
Jos epätoivoisen teon tekisi...
Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?
Itsemurha on tarkoin harkittu ja epätoivosta lähtöisin.
Toisenmurhan motiivit voivat olla kateus, katkeruus, mustasukkaisuus ja muitakin. Äkkipikainen tekee siitä tapon, psykopaatti murhan.
Kummankin henkilön takana on varmastikin epätoivo, vaikka kumpikin kokee teon tehdessään toivon.
Ystävyyssuhteet perustuvat luottamukseen. Mun mielestä luottamuksellinen suhde voi syntyä, vaikka toinen olisi tehnyt murhan.
Se on kyseenalaista, voiko oikeasti olla luottamuksellinen suhde psykopaatin kanssa, kun he eivät kaiketi kykene kiintymykseen ja ainakin minulle on muodostunut kuva, että he ns. pettävät lopulta kaikki.
Siis se ei oikeasti mene niin, että psykopaatti toteaisi, että joo, mä olen psykopaatti, tämmöisiä ja tämmöisiä tuntemuksia mulla ei tosiaan ole, mutta tässä ja tässä asiassa olen täysin luotettava ja johdonmukainen. Vaan siis että he eivät kykene kiintymykseen, lojaaliuteen eivätkä siinä mielessä varsinaiseen ystävyyteenkään.
Työtoverina tai naapurina pitäisin murhaajaan etäisyyttä melkoisella varmuudella.
Riippuu vähän siitä, kuinka läheinen ystävyys on ollut ja minkälaisia kokemuksia siinä on tullut tästä ihmisestä, olisinko valmis jatkamaan ystävyyttä. Tähän vaikuttaa myös se, millaiset olivat teon yksityiskohdat, olosuhteet ja muut taustatekijät, miten henkilö nyt suhtautuu tapahtuneeseen, ja niin pois päin.
Käytännössä todennäköisesti en pyrkisi itse elvyttämään ystävyyssuhdetta murhatuomionsa kärsineeseen -- mutta saattaisin olla valmis kuulemaan häntä tai toimimaan jollain lailla solidaarisesti häntä kohtaan ja olemaan tukena. Ystävyyden palautuminen hiljalleen voisi olla mahdollista, mutta ihan mahdollista on myös se, että vetäisi siinä aika tiukat rajat. Voin jeesata jossain asiassa ja tavallaan näyttää, että ei sun koko henkilöhistoria nyt typisty vain tähän murhaan, mutta en silti ole valmis avaamaan sydäntäni tai rakentamaan luottamusta uudelleen. Eihän siihen voi toista pakottaa muutenkaan.
Perheenjäsenen kohdalla saattaisin kokea vielä suurempaa tarvetta pitää yllä jonkinlaista yhteyttä, vaikka en sitä tekoa ymmärtäisi tai hyväksyisi ollenkaan. Läheisissä perhesuhteissa varmaan vaikuttaa paljon myös muu kokemus siitä ihmisestä, mutta myös teon yksityiskohdat niin kuin ystävienkin tapauksessa. Voihan joku olla alkoholisti ja silti sun isä, ja siinä isäsuhteessa silti myös hyviä ja arvokkaita asioita. Se nyt on eri asia kuin murha, mutta kynnys vetää välit kokonaan poikki on kyllä aika korkea.
Jotkut tekee myös lastensa tai vanhempiensa suhteen tällaisia ratkaisuja, ja varmaan murha voi olla yksi mahdollinen kimmoke tällaiselle prosessille.
Silti ne voi olla myös erillisiä asioita, että joku on tehnyt murhan, ja että onko sinun ja hänen suhde hyvä asia vai ei. Voihan jollain olla sellainen periaate vaikka, että ei hyväksy ystävältä eikä läheiseltä minkäänlaisia väkivallantekoja ja katkaisee välit jos sellainen tapaus sattuu. Mutta yleisemmin välien katkaisemista kai arvioidaan sellaisilla perusteilla, että onko keskinäinen kanssakäyminen hyvää vai onko siinä tai sen tyypin käytöksessä jotain ihan kestämättömiä ongelmia. Joku teidän suhteen ulkopuolinen perseily voi toki vaikuttaa tällaiseen arvioon, mutta loppuviimein se on siinä vain välillinen indikaattori.
Mun mielestä toi miten Amore kehysti avauksessa murhan ohjaa ajatuksia siihen suuntaan, että sellaisen väkivaltarikoksen tekijä on todennäköisesti psykopaatti tai muuten vakavasti häiriintynyt.
Juridisesti murha on tappo joka on tehty:
1. vakaasti harkiten,
2. erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3. vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4. tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
En tiedä, miten toi "vakaa harkinta" määritellään, mutta eihän toi rikosnimikkeenä kuitenkaan ihan kaikkea kerro niistä olosuhteista. On se kuitenkin aika paljonpuhuvaa että se ei ole tappo eikä kuolemantuottamus vaan murha.
Mistä syystä: pahan pistit, Amore.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 28, 2020, 19:42:12
Mun mielestä toi miten Amore kehysti avauksessa murhan ohjaa ajatuksia siihen suuntaan, että sellaisen väkivaltarikoksen tekijä on todennäköisesti psykopaatti tai muuten vakavasti häiriintynyt.
Avaukseni ei sisällä oletusta, että murhaaja on todennäköisesti psykopaatti. Psykopaatti-sanaa viljellään mediassa nykyisin aivan liikaa. Itse koen niin, että siinä tapauksessa, että mielentilatutkimuksessa todettaisiin murhaajan olevan psykopaatti, olisi itselleni helppo todeta, ettei ystävyyttä kannata jatkaa tai (tuomion jälkeen) tällaista henkilöä ystäväksi hyväksyä.
Toivon, ettei kesakustelu mene psykopaateista/psykopatiasta jauhamiseen, koska sitä aihetta vatkataan muualla aivan liikaakin.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 26, 2020, 20:41:50
Muutoinkin lienee kysyttävä, mikä ystävän elämässä on sellaista, mitä ei meinaa jaksaa kestää. Kyllä sellaista todellakin joskus on myös puoliso, esimerkiksi väkivaltainen sellainen. Vaikka myöhemmin erottaisiinkin, yhdessä olon aikana on saattanut tapahtua asioita, joita on vaikea sulattaa.
Eli sanoisin omasta puolestani, että varmaan vaikea olisi säilyttää ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on vakain tuumin harkiten päättänyt murhata jonkun, mutta kun se on kumminkin niin harvinaista, että asian (mitä hyväksyt ja mitä et) joutuu kyllä useammin muiden asioiden kanssa miettimään.
T: Xante
Tässä ollaan lähellä kysymykseni varsinaista ydintä, joka on kaksinapainen. Useimmat ryntäävät suoraa päätä pyörittelemään murhaajan ominaisuuksia, murhatilannetta jne, mutta aivan yhtä painava osa kysymystäni on ystävyyden rajat. Mihin itse kykenee ystävänä, millaisen suhteen määrittelee ystävyyden piiriin ja mikä on ystävyyden "tarkoitus"?
Olin ehkä 17 v kun minulla oli kirjeenvaihtoilmoitus Suosikki-lehdessä (muistaakseni). Siihen vastasi toistakymmentä poikaa tahi miestä, ja aloin kirjoittelemaan melkein kaikkien kanssa.
En sen kanssa joka vastasi ilmoitukseeni käyttäen tikkukirjaimia ja kertoi olevansa vankimielisairaalassa tapettuaan ihmisen.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 28, 2020, 21:31:56
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 26, 2020, 20:41:50
Muutoinkin lienee kysyttävä, mikä ystävän elämässä on sellaista, mitä ei meinaa jaksaa kestää. Kyllä sellaista todellakin joskus on myös puoliso, esimerkiksi väkivaltainen sellainen. Vaikka myöhemmin erottaisiinkin, yhdessä olon aikana on saattanut tapahtua asioita, joita on vaikea sulattaa.
Eli sanoisin omasta puolestani, että varmaan vaikea olisi säilyttää ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on vakain tuumin harkiten päättänyt murhata jonkun, mutta kun se on kumminkin niin harvinaista, että asian (mitä hyväksyt ja mitä et) joutuu kyllä useammin muiden asioiden kanssa miettimään.
T: Xante
Tässä ollaan lähellä kysymykseni varsinaista ydintä, joka on kaksinapainen. Useimmat ryntäävät suoraa päätä pyörittelemään murhaajan ominaisuuksia, murhatilannetta jne, mutta aivan yhtä painava osa kysymystäni on ystävyyden rajat. Mihin itse kykenee ystävänä, millaisen suhteen määrittelee ystävyyden piiriin ja mikä on ystävyyden "tarkoitus"?
Tuntemani nainen tappoi ystävänsä (en tiedä mikä asteinen se ystävyys oli) joka luotti häneen- rahan takia, joten se kaiketi täytää kriteerisi.
Ehkä sitä ystävää valitessa ei yksinkertaisesti tiedä "kannattaako" häntä valita ystäväksi.
Jos tietää tuollasta tapahtuneen, eikä entuudestaan tunne ihmistä- Ystäväksi alkaminen olisi varmaan hieman hankalaa.
Henkilökohtaisena kysymyksenä (yleistyksenä) se ei silti toimi- suoraa päätä voi vastata, ettei halua sellaista ystäväkseen. Silti hänelläkin voi olla ystäviä, joilla on "joviaali luonne".
Mitä ystävyys oikeastaan edes on? "Samanhenkisten" ihmisten keskinäistä kumppanuutta?
Ehkä- luottamus voisi rakoilla tuollaisten asioiden tietämisess', eihän yleensäkään voi tietää mitä ihmisen päässä liikkuu.
Tuli aikoinaan käytyä eksän kanssa hänen duuninsa ylläpitämässä paikassa jossa oli tarjolla ranta ja pari saunaa. Alueen talonmiehinä toimi aviopari, ja tästä parista vaimo oli kuulema tappanut kaksi ihmistä. En tiedä sen tarkemmin miksi tai ketä. Oltiin siellä sitten eksän kanssa saunomassa, ja kun alueella eli ulkona oli sellainen karkeasti pöytää muistuttava itse näperrelty häkkyrä joka ainoana ei ollut muurahaisten valtaama, laitoin lenkkarini sille pöydälle etteivät muurahaiset änge niihin. Talonmiespariskunta ilmestyi alueelle ja nainen mäkätti itsekseen jotain niistä kengistä ja siirsi ne pöydältä pois. Heti tuli mieleen että saako sen jonkun raiviksen ja tappaa minutkin.
Että joo, tuskinpa alkaisin murhaajan ystäväksi. Jännitänhän ihan tarpeeksi jo tavallisiakin ihmisiä.
Täällähän on murhat ja tapot iloisesti sekaisin. Ihmisiä ei saisi leimata psykopaateiksi, mutta murha ei todellakaan kuulu normaali ihmisen repertuaariin. Sellainen tavallinen ihminen ei ymmärrä mielenhäiriön eri taajuuksia ja diagnooseja, vaan lähtee miettimään aihetta motiiveista ja muista.
Itse en ole ollut murhista kiinnostunut, kuten vaikkapa tutut, jotkat seuraavat television murhamysteerion vyöryä.
Jostain syystä tämä aihe kiinnosti, en tiedä miksi. Ehkä siksi, koska olen käynnyt elämäni niin läpikotaisin läpi, että aihe ei pelottanut.
Olen varautunut kaikkeen. Varautuminen kantaa juuri niin pitkälle kun tosi tulee kyseeseen, jolloin onkin äärimmäisen huono.
Norma nosti pintaan tapon tehneet vangin. Mediasta olen lukenut, että morsianehdokkaita heille piisaa.
En haali ystäväporukkaa vaan ystäviä, joiden seurassa on hyvä olla. En usko, että murhan tehneen kanssa minulla olisi kovinkaan paljon samaa - elämän arvoissa.
Jos perheenjäsen tekisi murhan olisi se kaikessa kauheudessaan tietenkin hyväksyttävä eikä jätettävä.
Entäpä jos olisi kaksi rakasta perheenjäsentä, joista toinen murhaisi toisen. Kärsimyksen määrällä ei varmasti olisi määrää.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 28, 2020, 22:48:21
Olin ehkä 17 v kun minulla oli kirjeenvaihtoilmoitus Suosikki-lehdessä (muistaakseni). Siihen vastasi toistakymmentä poikaa tahi miestä, ja aloin kirjoittelemaan melkein kaikkien kanssa.
En sen kanssa joka vastasi ilmoitukseeni käyttäen tikkukirjaimia ja kertoi olevansa vankimielisairaalassa tapettuaan ihmisen.
On helppo ymmärtää, että tuollainen hakee kavereita, tai jopa parisuhteita. On vaan vaikeaa ymmärtää niitä, jotka ystävystyvät tai rakastuvat noihin... :-\
Naisten kohdalla jonkinlaisen hoiva-ajattelun (=mahdollisuus parantua) tajuan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 03, 2020, 21:54:46
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 28, 2020, 22:48:21
Olin ehkä 17 v kun minulla oli kirjeenvaihtoilmoitus Suosikki-lehdessä (muistaakseni). Siihen vastasi toistakymmentä poikaa tahi miestä, ja aloin kirjoittelemaan melkein kaikkien kanssa.
En sen kanssa joka vastasi ilmoitukseeni käyttäen tikkukirjaimia ja kertoi olevansa vankimielisairaalassa tapettuaan ihmisen.
On helppo ymmärtää, että tuollainen hakee kavereita, tai jopa parisuhteita. On vaan vaikeaa ymmärtää niitä, jotka ystävystyvät tai rakastuvat noihin... :-\
Naisten kohdalla jonkinlaisen hoiva-ajattelun (=mahdollisuus parantua) tajuan.
On vissiin tullut aika paljolta säästyttyä tässä elämässä kun en omaa hoivaviettiä. :P
Niin, on tervettä hoivaviettiä, joka tarkoittaa lähimmäisistä huolehtimista tai pulaan joutuneen auttamista. Sehän on sitä inhimillisyyttä.
Toisaalta ABB (se norjalainen joukkomurhaaja) saa rakkauskirjeitä... :-\
^
Miten paljon murhaajamiehistä voi päätellä jotain koko sukupuolesta, ja miten paljon murhaajamiesten kiimaisista faneista naissukupuolesta? Tuli nyt yhtäkkiä yllättäen mieleen että vähän sama asia olisi hakea suljetulta osastolta joku täyskako tyyppi ja alkaa tästä lopottamaan että siinä se on tyypillinen sukupuolensa edustaja. Tai lajinsa. Lajin suhteen, ehkä se voisi ollakin. Ollaanhan me epäonnistunut laji kun paskotaan omaan pesäämme.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 05, 2020, 11:20:50
^
Miten paljon murhaajamiehistä voi päätellä jotain koko sukupuolesta, ja miten paljon murhaajamiesten kiimaisista faneista naissukupuolesta? Tuli nyt yhtäkkiä yllättäen mieleen että vähän sama asia olisi hakea suljetulta osastolta joku täyskako tyyppi ja alkaa tästä lopottamaan että siinä se on tyypillinen sukupuolensa edustaja. Tai lajinsa. Lajin suhteen, ehkä se voisi ollakin. Ollaanhan me epäonnistunut laji kun paskotaan omaan pesäämme.
Ehkä miehen on pitänyt olla valmis väkivallan käyttöön pitkän hominidien kehityskauden aikana.
Lienee ihan todellinen jäänne nykysinkin.
Eikä se väkivalta ole naisillekaan vierasta, mutta yleisemmin ilmenee sanallisena kilpailuna toisia kohtaan, vähättelemistä ynn muuta sellaista.
Joskus harvemmin naisetkin sitten tarttuvat aseisiin, tai myrkyttävät.
Kuten porin tapauksessa nainen tappoin vaimonsa- vähän outo uutinen, kumpi oli vaimo, tai ilmeisesti kaksi vaimoa- ei se sukupuolisuus ole mikään suojatekijä väkivalattomuuden suhteen.
Mustasukkaisuudesta oli kysymys, eli intohimorikos jossa ensin koetettiin myrkyttää ja sitten tukehduttaa, mutta lopuksi piti puukottaa, eli pyrkimys oli ilmeisen voimakas-- elinkautinen tuomioksi.