Strawson, P.F. (1962). "Freedom and Resentment." In Proceedings of the British Academy, Volume 48, pages 1-25.

Kokoteksti luettavissa mm. täällä


Strawson, Galen (1994). "The Impossibility of Moral Responsibility." Philosophical Studies: An International Journal for Philosophy in the Analytic Tradition, Vol. 75, No. 1/2, The Problem of Free Will (Jul., 1994), pp. 5-24.

Kokoteksti näyttäisi löytyvän PDF:nä mm. täältä

Poliisi on Kopekin puolella!
Poliisi pitää yleistyvää liikennejärjestelyä vaarallisena: "Ei voi noudattaa sellaista, mitä ei voi nähdä"

Kyse on siis ns. ylijatketuista jalkakäytävistä, jotka pykälien mukaan osoittavat autoilijoille väistämisvelvollisuuden. Vaan eipä noita korotuksia talvikelissä näy.


Noita risteyksiä tuskin saadaan korjattua ennen kuin muutama liikennesuunnittelija joutuu yliajetuksi.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tänään kello 09:50:44

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tänään kello 00:36:31...tiedon siirtely, tallentaminen muistiin ja sieltä noukkiminen ovat yhtä hitaita prosesseja kuin ne ovat perinteisessäkin tietokoneessa,
...perinteistenkin prosessorien laskentanopeus on jo tai tulee olemaan niin nopea, että merkittävin aikasyöppö on tosiaan tiedon siirtely, tallentaminen muistiin ja sieltä noukkiminen.

Koska en ole nöördi ollenkaan, en oikein ole osannut tarkkaan miettiä noita asioita.

Tarkoitin tuolla kofiguraatiota, jossa tietokoneen prosessori on piuhoilla kiinni käyttämäänsä muistiin. Jos valtava määrä tietoa siirtyy rekka-autoilla nopeammin kuin piuhoja pitkin, niin ei tuo valtavien tietomäärien käsittely tosiaan nopeaa touhua ole 

Vielä tuosta pääsee muutaman kuusi vuotta eteenpäin 

We don't even care whether or not we care.

(Morla the Ancient One)

Ne molemmat esseet on tärkeitä ja kohtuullisen syviä ja välillä vaikeatajuisia. Ne käsittelee aika erilaisia asioita keskenään ja eri tulokulmista.

Molemmat pitäis löytyä googlen kautta aika helposti kun niitä on PDF:nä ties missä yliopistojen sivuilla.

P. F. Strawsonin paperi on ollut ilmestyessään 1960-luvulla osa silloista kompatibilistien ja inkompatibilistien ja sitten taas moraaliskeptikkojen keskinäistä debattia. Esseessä hän puhuu "optimisteista", "pessimisteistä" ja "skeptikoista", joten siitäkin on kiistelty, mitä ja keitä hän näillä käsitteillä edes tarkoittaa.

Paljon myöhemmin, suurin piirtein 1990-luvulta alkaen, P. F. Strawsonin essee nousi uudelleen suosioon. Se mikä siinä nykyisin puhuttelee on reaktiviisia asenteita käsittelevä osuus ja tämä mikä liittyy vuorovaikutussuhteisiin ja tunteisiin.

Galen Strawsonin paperi on siitä tärkeä, että se taas mun mielestä ohjaa pohtimaan tarkemmin vastuuta ja sitä, mitä sillä tarkoitetaan, miksi me sitä milloinkin halutaan jollekin sälyttää jne.

Toinen tärkeä kontribuutio on se, että Galenin "basic argument" melko tehokkaasti hajottaa sen ajatuksen että tässä ois kyse mistään kompatibilismista tai inkompatibilismista. Viimekätinen moraalinen vastuu tai klassinen kuva moraalisesta vastuusta johtaa loogiseen regressioon riippumatta siitä, minkälainen maailma meillä on.
   Eli essee sanoo sanomatta sitä että kannattais varmaan keskittyä johonkin muuhun — jolloin sieltä nousee esiin muita mielenkiintoisia aspekteja ja tutkimusmahdollisuuksia kuten just noi vastuun lajit jotka ei kaadu siihen jos BA on totta.

Samaa mieltä ne on mun nähdäkseni siitä, että vapaudesta ja vastuusta ei pääse millään eroon, mutta niiden tulokulma näihin aiheisiin on keskenään aika erilainen.

Mutta siis... kummassakin niissä esseessä on tosi paljon tapoja lukea ja ymmärtää sitä, mitä ne väittää ja mikä niissä on keskeistä tai mikä niiden sanoma on.

Siinä mielessä filosofia ja fysiikka aika paljon poikkeaa toisistaan, että filosofiassa usein käy niin, että myöhemmin palataan johonkin vanhaan tekstiin ja löydetään sieltä jotain uutta ja erilaista ja puhuttelevaa näkökulmaa, joka nyt vasta nähdään eri tavalla tärkeänä.

Sama kai noidenkin esseiden suhteen, että ne voi joskus myöhemmin näyttäytyä taas aika erilaisina kuin tämä miten nyt olen niitä kuvaillut.

Monet tollaset klassikkoesseet on ihan oikeasti lukemisen arvoisia silloin jos joku aihepiiri itselle todella on ajankohtainen tai se kutsuu tai puhuttelee

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tänään kello 00:36:31Vaikka kvanttitietokoneen laskutoimitukset tapahtuvatkin ikään kuin äärettömän nopeasti, tiedon siirtely, tallentaminen muistiin ja sieltä noukkiminen ovat yhtä hitaita prosesseja kuin ne ovat perinteisessäkin tietokoneessa, joten kvanttitietokone tulee todennäköisesti olemaan merkittävästi perinteistä tietokonetta nopeampi vain hyvin spesifeissä laskutoimituksissa.

Ratkaistavan tehtävän pitää olla semmoinen, että sille voidaan suunnitella algoritmi ja kirjoittaa ohjelma, joka pystyy hyödyntämään kvanttitietokoneen vahvuuksia. Epäsymmetristen salausten käyttämien suurten alkulukujen löytäminen on esimerkiksi sellainen. Mutta monet muut tehtävät eivät ole. Käytännössä masiinat tulevat todennäköisesti olemaan sellaisia, missä perinteisen tietokoneen kylkeen on niitattu kvanttitietokone, ikään kuin "kvanttipiiri", jolle tietyt osiot menevät pureksittaviksi. Samaa logiikkaahan on käytetty iät ajat, tietyille erityistoimille on omat yksikkönsä (muistin hallintaan, laskentaan) tai isommat ja erillisemmät komponenttinsa kuten näytönohjaimet.

Kävin kiropraktikolla. Ei näin vanhaa ruotoa saa enää kuntoon, mutta aina kiva käydä,kun kehuu minua

Selailin eilen liikuntapäiväkirjoja 10-20 vuoden takaa. Aivan mieletöntä kremppakierrettä! Olin unohtanut ainakin puolet.

Äitini kuoltua heitin hetken harkittuani pois hänen päiväkirjansa. Ehkä se oli virhe. Jos tytär säilyttää omani, niissä riittää ihmeteltävää jälkipolville.

Hyvät ihmiset, elämäni on ollut yhtä sairauskertomusta .

Kuusi vuotta sitten avauduin FB;ssa
On hetkiä, jolloin tunnen itseni niin vanhaksi ja ajasta jääneeksi rahjukseksi. Nyt erityisesti muutama päivä on noissa fiiliksissä mennyt, kun "koko maailma suree Aviciita" - henkilöä, josta en ennen tämän kuolemaa ole kuullut kertaakaan. Ikinä en tämän musiikkiakaan ole kuullut, vaikka kirjoitusten mukaan "kaikki ovat rakastaneet hänen musiikkiaan".
Syvä huokaus! Laitan Bob Dylania soimaan ja yritän sinnitellä vielä hetken elämän syrjässä kiinni 🙁


Ajan kulun huomaa hyvin juuri noista otsikoista, kun ihmiset tuntemattomuudesta nousee "koko maailman tietoisuuteen" ja nämä "kaikkien rakastamat" kuolevatkin ennen kuin tieto heidän olemassa olostaan saavuttaa kaikki. Mutta sitten vasta sitä vanha onkin, kun nuo otsikot ei enää herätä mitään muuta ajatusta kuin "jaaha, taas yksi tuollainen" eikä edes huvita lukea, kuka tämä tuntematon kuuluisuus on tai mitä hän on saanut aikaan.

OTSIKKO

The Real Housewives Suomella karmivat katsojaluvut

OMA NAIIVI OTSIKKOON LUOTTAVA ARVAUKSENI

"Ohjelmaa on katsonut vain kolme ihmistä, hekin viran puolesta. Neljäskin seuraaja piti olla, mutta hän sai akuutin näköhermon syövän."

YHDENTEKEVÄ TODELLISUUS

Viime viikolla enää vain 35 000 suomalaista jaksoi seurata Mia Ehrnroothin, Anitra Ahtolan, Satu Väkiparran, Linda Jakobssonin ja Marjo Toskalan edesottamuksia.

Mikä tuossa on karmivaa? Että katsojia on noinkin paljon? Jos niitä olisi 3,5 miljoonaa, se olisi oikeasti kuin kauhuelokuvasta.