Luin jokin aika sitten tämän jutun jossa ekstremetyyppistä asumista harjoittava nainen kuvailee elämäänsä:
https://yle.fi/a/74-20009057
Itseäni tietysti alkoi ällöttämään ajatus kylmässä asumisesta, koska inhoan joka solullani palelemista. Jos on kuullut että olen uinut 8-asteisessa vedessä (nykyään mieluummin lämpimämmässä), voi varmaan ihmetellä asiaa. Mutta todellakin minulle kehoon miltei sattuu jos asunnon lämpötila on alta 21,5 astetta. Optimaalisin on 22 astetta, ja todellakin tunnen koko kehossani puolen asteen muutokset...
Ilmeisesti jonkinlaisia inhotuksia oli tullut muillekin minimalismista lukeneille:
https://yle.fi/a/74-20010917
Kun asiaa pohdiskelin, se ei sinällään ärsytä että joku elää ja valitsee toisin kuin minä. SE ärsyttää, että koen että minulta vaaditaan samaa. Ja eikös Yle iskekin tuohon arkaan paikkaan tällä:
Normeihimme ja arkeemme liittyy vahvasti myös perusturvallisuuden tunne. Ihminen on luonut oman tietynlaisen tavan elää ja toimia.
– Kun toinen ihminen esittää selkeästi toisenlaisen vaihtoehdon elää, joku saattaa kokea sen järkyttävän omaa perusturvallisuuden tunnetta tai uhkaavan omaa arvomaailmaa. Se voi näkyä hyökkäävänä käytöksenä, Mehiläisen yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen kertoo.
Usein ärtymyksen taustalla on jokin muu perustunne, jota ei välttämättä osaa tunnistaa. Pohjimmainen tunne voi olla esimerkiksi pelko, suru, häpeä tai viha.
Ärsyyntyminen onkin lopulta reaktio tähän toiseen tunteeseen. Nämä tunteet voivat aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, siitä ettei itse pysty omilla valinnoilla parempaan.
– Tällainen vaihtoehtomalli kannattaisi nähdä ajatuksia herättävänä esimerkkinä, ei suoraviivaisena ohjeena elää. Voisinko itsekin karsia turhia tavaroita pois tai muuten yksinkertaistaa elämääni, Pölönen sanoo.
En voi, enkä halua! En halua että minua "herätellään" ajatuksilla jotka eivät millään tavalla miellytä minua. Se mikä jollekulle on vain viaton heitto, ihan vaan ajatus, on jostain syystä minulle helposti vaade.
Erityisen tympeänä ja ahdistavana koen ristiriitaiset vaatimukset. Yksi vaatii minulta yhtä ja toinen sitten ihan päinvastaista. Olemukseeni liittyen. Tai johonkin muuhun.
Minkä vuoksi sillä on niin suuri merkitys mitä joku juttelee omista valinnoistaan? Miksi silläkään pitäisi olla mitään merkitystä mitä joku keksii minulle ehdotella, minulta toivoa, tai jopa vaatia? Minähän tätä elämääni elän, eikä se toinen. Jotenkin tuntuu että miehillä on näissä asioissa helpompaa, pidetään itsestäänselvänä että he tekevät itse omat valintansa. Ja jos eivät tee, niin sitten haukutaan vihtoriksi ja tossuksi, tai mammanpojaksi (riippuen siitä päättääkö miehen puolesta vaimo vai äiti).
Otsikosta voinee herätä muunkinlaisia ajatuksia, minulla nyt vain on tämä työnalla että miten sitä lopulta vihdoin viimein yli puoli vuosisataa eläneenä ja jopa naisena oppisi haistattamaan pitkät kaikelle mitä tuntuu tunkevan joka ovesta ja ikkunasta, että ole tällainen ja tuollainen. Haluan olla oma itseni, mitä se sitten onkaan.
Tuo ensimmäisen linkin ajatus, että kiitollisuutta ei ole mahdollista saavuttaa, jos ei koskaan elä puutteessa, on mielenkiintoinen. Tulee mieleen mökkielämäni ikivanhalla mökillä, jossa ei ole mukavuuksia. Kun tulee takaisin kaupunkikotiin, tuntuu ihmeelliseltä, että hanasta tulee vettä, ja jopa lämmintä vettä. Ja sekin, miten nopeaa ruoanlaitto, pyykinpesu ja tiskaus ovat täällä kotona. Miten helppoa kierrätys täällä on.
Mökillä lepoa ja varsinkin hermolepoa tuo se, että siellä on niin vähän kamaa. Vain rajallinen määrä, mitä siellä voi säilyttää, ja rajallinen määrä, mitä autoon mahtuu ja minkä jaksaa raijata mukanaan. Muistan eräältä ulkomaankomennukselta saman asian: oli rentouttavaa, kun se asunto oli valmiiksi kalustettu, ja omaa omaisuutta oli vain pari matkalaukullista. Tavarapaljous syö energiaa.
^^Komppaan Normaa, ihan saman jutun koin jossain määrin ärsyttävänä, vaikka tosiaan on välillä piristävää olla mökillä hiukan alkeellisissa olosuhteissa, mutta ne on itse valittuja epämukavuuksia.
Kai noi jutut on laadittu vähän ihannoivaan tyyliin ja sitä kautta luovat painetta elää jotenkin samantapaisesti.
Vastapainoksi kannattaa nauttia lukemalla juttuja ihmisistä, jotka kerskakuluttavat, tuhlaavat, roskaavat, sikailevat ja perseilevät. Niitä ei vain aina löydä.
Silloin kun vielä jaksoin telttailla yön tai pari, nautiskelin siitä että vastoin luontaista taipumustani nousin kukonlaulun aikaan ja menin hetimiten järveen (koska vihaan "paskaisena" oloa). Minun mukavuusaluettanihan ei todellakaan ole se että ollaan auringonnousun aikaan ylhäällä. Mutta oli niin raikasta ja ihanaa luonnonhelmassa. Ja jälkikäteen oli erinomaisen ihanaa kun kotona pääsi sitten suihkuun.
Se mikä telttareissut lässäytti on se että selkä ei enää oikein kestä niitä maastomakuutuksia, oli alusta mikä hyvänsä. Jossain vaiheessa palelin liikaa, koko yö meni hampaiden kalinassa. Siitä pääsin kun hommasin päämakuupussin sisään laitettavan fleecepussin. Tuli melkein liiankin lämmin. Mutta alustan epämiellyttävyydestä en ole päässyt, selkä vihastuu aina. Lisäksi vihaan pakkaamista ja purkamista, ja joskus tuntuu että koko kesä on yhtä loputonta suorittamista, kun säiden salliessa pitää aina rynnätä jonnekin hevon kuuseen, minne on tietysti otettava yhtä sun toista mukaan kun reissu kestää niin pitkään kuin bussivuorot mahdollistavat.
Kun muutin nykyiseen asuinpaikkaani 2010 säntäilin paikasta toiseen. Saman päivän aikana saatoin lähteä moneen kertaan kotoa, minne nyt milloinkin. Uimareissuillakin kiersin useamman rannan läpi. Kävelyä, uinti, kävelyä, uinti... Vuosien mittaan säntäily on vähentynyt, ja ei jaksa nähdä vaivaa enää kaiken moneen, moneen kertaan koetun vuoksi.
Jotenkin luontaisesti olen aina ihaillut survival-ihmisiä, partio- ja maastotaitoja sun muuta tällaista. On tullut keräiltyä kaikenlaista eräilyyn liittyvää matskua, mutta sitten tosiaan yksinään ei vaan enää oikein jaksa nähdä sitä vaivaa, eikä paikatkaan kestä. Tällaista se vanheneminen kai sitten on, että elämä supistuu. Ärsyttää silti kun 60+ tuttava tuputtaa vanhenemista syyksi jokaiseen vaivaani. Sairauksistani osa on kyllä ikään mitenkään liittymätöntä. Ja minulla on 50+ tuttavia jotka ovat etopetoja, sportteja ja terveitä (tai eivät ainakaan kerro että mitään vaivoja olisi). Tuntuu että olen ihan paska. Sen vuoksi ei sitten kai oikein kestä kuulla jostain minimalismista, tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 15:17:26
^^Komppaan Normaa, ihan saman jutun koin jossain määrin ärsyttävänä, vaikka tosiaan on välillä piristävää olla mökillä hiukan alkeellisissa olosuhteissa, mutta ne on itse valittuja epämukavuuksia.
Kai noi jutut on laadittu vähän ihannoivaan tyyliin ja sitä kautta luovat painetta elää jotenkin samantapaisesti.
Vastapainoksi kannattaa nauttia lukemalla juttuja ihmisistä, jotka kerskakuluttavat, tuhlaavat, roskaavat, sikailevat ja perseilevät. Niitä ei vain aina löydä.
Persut ja persuiluun päin kallellaan olevat hampparin väärän mussuttajat kokevat että Yle on semmoinen Parempien Ihmisten Oikein Ajattelemisen Tyrkyttäjä... Vaikkeivat näin suoraan ja ääneen sanoisikaan.
Mikäs siinä jos ihminen löytää sen oman juttunsa. Mutta mikä peeveli siinä oikein on, että kun siitä lukee, tulee sellainen olo että voimallisesti alleviivataan että "tee sinäkin samoin".
Vanhan vitsin mukaan jotain neitokaista vitutti kun ylkä oli hyljännyt. Suruissaan hän avasi Raamatun summamutikassa, että josko sieltä neuvoja saisi. Ekalla avauksella vastaan tuli: "ja Juudas meni ja hirtti itsensä". Se ei ikäneitoa lohduttanut, joten hän avasi Raamatun vielä summassa toisestakin kohtaa. Siellä luki: "tee sinäkin samoin".
Tuli jostain syystä mieleen.
Ikääntymiseen liittyy, että kroppa toimii täysin eri tavalla kuin parikymppisenä eikä sitä tarvitse hävetä. Toki välillä saattaa turhaan vertailla niihin poikkeusyksilöihin, jotka riehuvat vielä satavuotiaina.
Asiat vain jotenkin loppuvat, kun ne käyvät hankaliksi. Lähteminen minne tahansa vaikeutuu. Nykyään vaatii yhtä paljon tahdonvoimaa viedä roskat kuin ennen tehdä 15km juoksulenkki.
Nuorena nautinto tuli yrityksistä kohti höpsöjä unelmia ja vanhana se tulee toimivasta melko helposta arjesta. Sitä voi joskus katkaista vaikka kertsin mainitsemilla mökkikeikoilla tai muulla omaehtoisella pienellä haasteella.
Yksi tuttuni ui ympäri vuoden, ja on vokotellut minua nyrkkeilyyn. Jälkimmäinen vielä menisi, mutta niska kun osaa ilmoitella itsestään, tälli sopivaan kohtaan päässä tekisi siinä inhaa. (Tuli testattua toissakesänä sekin. Eikä edes kovalla kontaktilla, tietenkään.)
Toinen tuttuni on aivan vimmattu ravintotieteilijä joka taitaa keräillä kaikki mahdolliset erikoisemmat dieetit funtsittavakseen. Mikäs siinä, mutta hänen kanssaan tulee juuri se olo kuin hän odottaisi että minä teen samoin kuin hän. Seuraa tosi paljon jenkkien YT-videoita, ja alan olla jo aivan naatti sekä jenkkeihin että videoihin. Jälkimmäisistä olen tosin ilmoittanut etten jaksa niitä katsella, mutta hän sitten nurisee siitä.
Kannattaa ajatella niin, että ihmisellä on tietty kokonaismäärä, jonka jaksaa rääkätä itseään ja kun se täyttyy, voi hyvällä omallatunnolla lopettaa koski se elämäntapaa, harrastuksia tai työtä.
Kun katsoo vaikka entisiä huippu-urheilijoita, niin aika moni kasvattaa mahaa ja viettää helppoa elämää.
Täydellistä lösähtämistä ja luovuttamista kaikilla elämänalueilla kannattaa kuitenkin yrittää välttää. Elämän mielekkyys säilyy kun tekee edes joskus asioita, joista ei pidä.
Oonko mä jotenkin erilainen nuori, kun en melkein ollenkaan ärsyyntynyt ekasta linkistä, ja suorastaan ihmettelen tokan linkin riehujia ja raivoajia? Ei-persuusko sen selittää, vai mikä, häh? Vaiko omat kokemukset siitä hermolevosta, minkä vähät kamat tuovat. Ai niin, melontaretkilläkin tuli samoja fiiliksiä. Yksinkertaista elämää. Jumalaton roudaaminen kyllä kamoissa, pakkamisessa, purkamisessa, leirin pystytyksessä, joka päivä tai melkein. Mutta niin yksinkertaista, kun tavoitteita on vain vähän, saada jotain syötävää aikaiseksi trangialla, olla eksymättä, pysyä hengissä, huomata onko juomavettä tarpeeksi, pitää itsensä kuivana ja lämpimänä, tai ainakin lämpimänä, ja toisaalta välttää lämpöuupumistakin, ottaa seuraava aalto kainaloon ja haltuun, sitten seuraava. Se yksinkertainen elämä ja varsinkin se toisto meloessa oli meditatiivista, siinä pääsi tiloihin. Hyviin mielentiloihin.
Ei nyt kannata juuttua nimenomaan minimalismiin, se oli vain esimerkki siitä että toisen valinta voi ärsyttää.
Mielestäni se ärsyyntyminen tulee tunteesta että itseltä vaaditaan samaa...!
Lisäksi voi ärsyttää se että tietyn elämäntavan tms. valinnut kokee olevansa parempi kuin muut, tai jotkut hänen faninsa antavat ymmärtää että heidän arvostamansa ihminen on valintojensa myötä esimerkillinen ihminen. Ajatellaan nyt vaikka uskontoja. Kyllä minua on ärsyttänyt ehkä jo teinistä asti että kristinuskoisia pitäisi pitää automaattisesti parempina ja oikein uskovina. Voi väittää ettei niin ole, mutta minkäs takia sitten peruskouluissa on tunnustuksellista uskonnon opetusta?
Aina on saanut elää jollain anteeksi että olen olemassa -mentaliteetilla. Sitten jotkut Suomessa kääntyvät islamiin ja tuntuvat olevan nokka pystyssä sen johdosta.
Itseasiassa tulee mieleen että ehkä ihmisestä tulee suvaitsematon sen takia, ettei hän ole koskaan saanut kokea tulevansa itse suvaituksi.
Kyllähän nämä asiat lähtee ihan lillukanvarsista välillä. Heti kun huomaa että on vaikea ymmärtää miksi toinen kokee toisin, pitäisi kai yrittää miettiä asiaa hänen kannaltaan katsottuna. Jos nyt otetaan se minimalismi, niin itse inhoan sitä koska äitini heitti kaiken mahdollisen menemään, kouluaineitani ja piirroksiani myöten. Minun on vaikea ymmärtää mikä häntä riivasi. En saa muuta mieleen kuin että hän oli niin omaksunut köyhyyden että mitään ylimääräistä ei saanut olla.
Kyllä minä ihmettelen, että miksi muiden valinnat ärsyttävät toisia, jos ne valinnat ei mitenkään kosketa ärsyyntyjän "hyvinvointia".
Klikuttelin aloitusviestin ekan linkin läpi eikä se herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ainoa oli ihmettely, jotta missä ne kylmätuotteen kesäkuumalla säilytetään. Ei ne siinä styroxlootassa parvekkeella freesinä säily. Mutta ei tosiaan sen kummoisempia mielenkuohuja tuottanut.
Onhan noita yksittäisten ihmisten "erilaisia ratkaisuja" lehdissä kirjoiteltu kautta aikain. Kuka on talonsa myynyt ja lähtenyt erheensä kanssa maailmaa kiertämään tai joku on ostanut vanhan kunnantalon ja remontoinut sen riemunkirjavaksi ja päässyt lehteen. Juuri tänään tai eilen oli joku vanha kartano saanutkin modernin IKEA-sisustuksen ja siitä oli noussut helvetin isoa haloo. ja some oli räjähtänyt. Miksi ihmeessä?
Varmaan ihmisillä on itsellään kovin tylsä elämä, kun kiksit pitää ottaa toisten elämästä tai toisten tekemisistä.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 03, 2023, 15:57:45
Oonko mä jotenkin erilainen nuori, kun en melkein ollenkaan ärsyyntynyt ekasta linkistä, ja suorastaan ihmettelen tokan linkin riehujia ja raivoajia? Ei-persuusko sen selittää, vai mikä, häh? Vaiko omat kokemukset siitä hermolevosta, minkä vähät kamat tuovat. Ai niin, melontaretkilläkin tuli samoja fiiliksiä. Yksinkertaista elämää. Jumalaton roudaaminen kyllä kamoissa, pakkamisessa, purkamisessa, leirin pystytyksessä, joka päivä tai melkein. Mutta niin yksinkertaista, kun tavoitteita on vain vähän, saada jotain syötävää aikaiseksi trangialla, olla eksymättä, pysyä hengissä, huomata onko juomavettä tarpeeksi, pitää itsensä kuivana ja lämpimänä, tai ainakin lämpimänä, ja toisaalta välttää lämpöuupumistakin, ottaa seuraava aalto kainaloon ja haltuun, sitten seuraava. Se yksinkertainen elämä ja varsinkin se toisto meloessa oli meditatiivista, siinä pääsi tiloihin. Hyviin mielentiloihin.
Taidat olla erilainen muori, koska ainakin minua nuorten idealismi ärsyttää ja minimalismi on eräs maailmanparantamisen muoto.
Ainahan sitä on ollut, mutta ennen se kohdistu risteilyohjuksiin tai Vietnamin sotaan, niin se ei mennyt niin ihon alle. Nykyään media pursuaa vinkkejä siitä, miten arjessa pitää elää.
Paskaa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2023, 14:54:37
Luin jokin aika sitten tämän jutun jossa ekstremetyyppistä asumista harjoittava nainen kuvailee elämäänsä:
https://yle.fi/a/74-20009057
Ravinnon määrästä Simoska ei ole tainnut tinkiä. Ei hän ainakaan näytä nälkiintyneeltä.
Tuollainen tarina ei ärsytä eikä kiehdo eikä ihmetytä eikä herätä mitään tunteita. Ajattelen vain, että ahaa. Voihan sitä harrastaa vaikka mitä.
Vanhalla autolla ajaminenkin on eräänlaista minimalismia. Ei ole nykyaikaisia ominaisuuksia eikä lisävarusteita. Ja niistäkin varusteista, joita on, monet eivät enää toimi. On vain vikoja ja ongelmia.
Muutamaa miestä on ärsyttänyt tai vähintäänkin kummeksuttanut että minulla on 18 hyllymetriä kirjoja ja noin 300 DVD- ja BD-levyä. Yksi heittäytyi suorastaan ivalliseksi sen vuoksi.
Muuan mies suuttui kun kävi ilmi etten kuuntele samaa musaa mitä nuoriso. Mies oli ikäiseni.
Ihmettelen minäkin, miten joku jaksaa kiinnostua kaikesta siitä roinasta, mitä media, some, telkkari, jne. suoltaa kaiken ajan. Ja vielä siitä ärsyyntyä ;D
Sen ymmärrän, että esim. läheisiltä, ystäviltä, työkavereilta tai jopa täällä foorumilta tutuilta tms. jaksaa ottaa vain jonkun verran neuvoja vastaan asioissa, joissa neuvoja ei halua/tarvitse, mutta itsestäni tuntuu aivan omituituiselta, että jaksaisin vetää herneen nenään joidenkin täysin randomien elämäntilityksistä. Niitä kun ei enää jaksa oikein kunnolla edes ihmetellä.
T: Xante
Kyllähän randomien valinnat vaikuttavat siihen mihin suuntaan yhteiskunta muuttuu, kun randomi saa medianäkyvyyttä ja heitä on riittävän monta.
Randomi ei ehkä kovin äkkiä pysty kieltämään kahvinkeittimiä, mutta esimerkiksi huonelämpötilan laskeminen on randomien joukkovoimalla hyvinkin mahdollinen trendi. Sen takia randomeille pitää pistää hanttiin aina kun ne yrittävät jotenkin opettaa muita elämään oikein.
Joskus pohdin miksi Matti ja Mervi olivat Suomen kuninkaalliset, joista tykättiin. Ainakin omalta osaltani se johtui siitä, että he eivät monien julkkisten tapaan tyrkyttäneet mitään elämänohjeita, vaan Matti löi aatteet läskiksi legendaarisilla aforismeillaan.
^
Tykättiinköhän oikeasti Matti & Mervi kombosta vai puolipakottiko lehdistö "tykkäämään" sillä jatkuvalla kirjoittelulla. Nuohan tienasivat ryyppyrahat sillä, että järjestivät kirjoitettavaa. Pikemminkin oli aika epämukavaa lukea lööpeistä jatkuvasti "nyt meillä menee hyvin" ja kohta "ei nyt mennytkään hyvin". Lähinnä säälittävä oli Matin alamäki.
En usko, että näillä nykyisillä medianäkyjillä on mitään vaikutusta mihinkään. Niitä on niin paljon ja tuntuu, että kierto vain nopeutuu. Tänään puhutaan yhdestä ja huomenna jo toisesta. Ei noista mitään jää mieleen ja hyvä niin.
Randomit eivät saa huoneen lämpötiloja laskemaan, vaikka avautuisivat kuinka monta kertaa siitä, että ovat laskeneet huoneidensa lämpötiloja. Kyllä siihen tarvitaan poliittista vaikuttamista monella tavalla ja useissa eri kanavissa sekä käytännön tapahtumia, kuten sähkön hinnan selkeä nousu.
Jos taas randomeja on tarpeeksi monta, he eivät ole randomeja, vaan vaikuttajajoukko.
Muutoinkin jälleen logiikkasi on outo. Siis kun monet ihailevat Matin ja Mervin juoppoutta ja räyhäämistä (joka toki eroaa esim. kehopositiivisuudesta, jossa tyytyväisyyden ja ihailun raja hämärtyy), se on osoitus siitä, että muiden julkkisten tapaan he eivät tyrkytä elämänohjeita - vaikkakin esiintyivät joka seiskan kannessa.
T; Xante
Eiväthän Matti & Mervi patistaneet ketään sikailemaan ja perseilemään. Matti totesi vain, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja laiffii.
Mattia pidettiin tyhmänä, mutta hän oli fiksumpi kuin pinnallisia elämänohjeita jakelevat julkkikset, koska hän ymmärsi, ettei elämän suuriin kysymyksiin ole mitään ratkaisua.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 18:59:52
Eiväthän Matti & Mervi patistaneet ketään sikailemaan ja perseilemään. Matti totesi vain, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja laiffii.
Mattia pidettiin tyhmänä, mutta hän oli fiksumpi kuin pinnallisia elämänohjeita jakelevat julkkikset, koska hän ymmärsi, ettei elämän suuriin kysymyksiin ole mitään ratkaisua.
Kuka siis omasta mielestäsi kehottaa? Jos random kertoo elävänsä niukasti ja esittelee, mitä se tarkoittaa, onko se kehottamista tai suorastaan patistamista?
Eiköhän kuitenkin kyse ole siitä, että jotkut asiat nyt vain tuntuvat esim. sinusta ja Normasta ärsyttäviltä, syistä, jotka itse tietänette ja hermostutte niistä vähän kohtuuttomasti, koska jostain syystä oletatte, että ne ovat juuri teihin kohdistuvia, jollain hämärällä tavalla.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 18:17:41
Kyllähän randomien valinnat vaikuttavat siihen mihin suuntaan yhteiskunta muuttuu, kun randomi saa medianäkyvyyttä ja heitä on riittävän monta.
Tietyt randomit nousevat suosioon juuri sen takia, että he edustavat jotakin merkittävää asiaa/piirrettä kollektiivisessa piilotajunnassa. Suosioon ei siis nouse kuka tahansa random, vaan vain tietyt randomit.
Matti ja Mervi olivat varmaan monelle antoisa seurattava pari siksi että he eivät olleet täydellisiä. Suomalaisista osa tykkää antisankareista jotka eivät ole nokkavia snobeja, ja joita ei tarvitse palvoa.
Itse olen neurootikko. Esim. Hippi lienee vastakkaista ääripäätä, eli antineuroottinen.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2023, 21:04:57
Matti ja Mervi olivat varmaan monelle antoisa seurattava pari siksi että he eivät olleet täydellisiä. Suomalaisista osa tykkää antisankareista jotka eivät ole nokkavia snobeja, ja joita ei tarvitse palvoa.
Itse olen neurootikko. Esim. Hippi lienee vastakkaista ääripäätä, eli antineuroottinen.
Mutta ketä siis tarvitsee palvoa?
Näkisin, että tässä on tietynlainen vääristymä: kun jonkun sanoma/esille tuoma asia resonoi jonkun oman ominaisuuden/ajatuksen kanssa, hyvässä tai pahassa, mutta etenkin jos pahassa, tulee tunne, että nyt pitää jotain, nyt tyrkytetään jotain, tms. vaikka eihän siitä nyt useastikaan ole mitenkään kyse. Tuodaan vain esille, että tämmöistäkin on, kiinnostaako ketään.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 03, 2023, 20:41:42
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 18:59:52
Eiväthän Matti & Mervi patistaneet ketään sikailemaan ja perseilemään. Matti totesi vain, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja laiffii.
Mattia pidettiin tyhmänä, mutta hän oli fiksumpi kuin pinnallisia elämänohjeita jakelevat julkkikset, koska hän ymmärsi, ettei elämän suuriin kysymyksiin ole mitään ratkaisua.
Kuka siis omasta mielestäsi kehottaa? Jos random kertoo elävänsä niukasti ja esittelee, mitä se tarkoittaa, onko se kehottamista tai suorastaan patistamista?
Eiköhän kuitenkin kyse ole siitä, että jotkut asiat nyt vain tuntuvat esim. sinusta ja Normasta ärsyttäviltä, syistä, jotka itse tietänette ja hermostutte niistä vähän kohtuuttomasti, koska jostain syystä oletatte, että ne ovat juuri teihin kohdistuvia, jollain hämärällä tavalla.
T: Xante
Eihän ne nyt millään hämärällä tavalla kohdistu. Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 03, 2023, 20:41:42
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 18:59:52
Eiväthän Matti & Mervi patistaneet ketään sikailemaan ja perseilemään. Matti totesi vain, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja laiffii.
Mattia pidettiin tyhmänä, mutta hän oli fiksumpi kuin pinnallisia elämänohjeita jakelevat julkkikset, koska hän ymmärsi, ettei elämän suuriin kysymyksiin ole mitään ratkaisua.
Kuka siis omasta mielestäsi kehottaa? Jos random kertoo elävänsä niukasti ja esittelee, mitä se tarkoittaa, onko se kehottamista tai suorastaan patistamista?
Eiköhän kuitenkin kyse ole siitä, että jotkut asiat nyt vain tuntuvat esim. sinusta ja Normasta ärsyttäviltä, syistä, jotka itse tietänette ja hermostutte niistä vähän kohtuuttomasti, koska jostain syystä oletatte, että ne ovat juuri teihin kohdistuvia, jollain hämärällä tavalla.
T: Xante
Eihän ne nyt millään hämärällä tavalla kohdistu. Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
Naulan kantaan. Olenhan tälläkin foorumilla muistaakseni saanut kuulla että 18 astettahan on ihan passeli lämpötila mskuuhuoneessa. On varmasti jollekulle. Mutta ei minulle. Ja nimenomaan kivulloisuuteni vuoksi, ei sen takia että haluan jotenkin porsastella sähkön kanssa.
Yksi mitä ei millään tajuta on se ettei kaikista voi tulla vegaaneja. Eräälläkin taholla taisi joku sanoa semmoista että ihmiset vetoavat olemattomiin sairauksiin silkkaa vastahankoisuuttaan. Yritä siinä sitten selittää että kun allergiat, IBS ja gluteeniherkkyys (vai lieneekö peräti keliakia)... Vegaanituttuni taannoin jopa yritti että ehkä minulla on allergioita juuri sen takia että syön lihaa!
Ja yrittäkääpä keskustella sellaisen kanssa joka vihaa maitoa. Olen todella tyytyväinen siitä etten ole laktoosi-intolerantikko, eli olen perinyt mutanttigeenin isältäni. Äidin suvussa ei laktoosia siedetä. Mutta tämäkin ilo minulta haluttaisiin viedä, jos olen niin hölmö että erehdyn sanomaan maidon vihaajalle että minulla on astma ja IBS. Jotkut ovat saaneet päähänsä että maito tekee keuhkot limaisiksi. Jotkut luulevat kaikkia vatsavaivoja laktoosin aiheuttamiksi.
Erinomaisen kyllästynyt olen loputtomaan länkytykseen lihasta. Tasaisin väliajoin fibrootikkojen kesken alkaa se iänikuinen "tuleeko teille oireita punaisesta lihasta".
Ihmisten pitäisi tajuta että emme ole identtisiä hyvin- emmekä huonosti voimisessa. Kun on sairas ja löytää helpotuksen, hyvä niin, mutta ei se kaikille tepsi. Jos puolestaan on terve, pitäisi ymmärtää että sairaat joutuvat elämään toisin, eikä heillä ole mahkuja osallistua joka villitykseen.
Mitä taas tulee tähän sähköön, olen täysin pulkasta pudonnut. Vouhotettiin käytön vähentämistä, ja olin ymmärtävinäni että säästämiseltä putosi pohja kun Marin määräsi jonkinlaisen tuen? Ja sitten se tuki kuitenkin hyödyttääkin vain sähköä paljon kuluttavia?
Nämä randomit tulevat vuosi vuodelta sekopäisemmiksi vimmassaan kitkeä kaikki.
Joku keksi ettei tukkaa saa pestä ja toinen että kroppa pelkällä vedellä jos ollenkaan. Hammastahnan piti olla fluoritonta ja joku nainen lopetti kokonaan harjaamisen.
Kaikki mahdollinen vessapaperia myöten pitää käyttää uudestaan.
Ennen oli helppoa, kun patistettiin vain kunnioittamaan uskontoa, isänmaata ja kotia. Ne oli abstraktioita, joita vastaan vähän kuuluikin kapinoida eikä some tuonut niitä silmille joka päivä.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 03, 2023, 21:09:21
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2023, 21:04:57
Matti ja Mervi olivat varmaan monelle antoisa seurattava pari siksi että he eivät olleet täydellisiä. Suomalaisista osa tykkää antisankareista jotka eivät ole nokkavia snobeja, ja joita ei tarvitse palvoa.
Itse olen neurootikko. Esim. Hippi lienee vastakkaista ääripäätä, eli antineuroottinen.
Mutta ketä siis tarvitsee palvoa?
Näkisin, että tässä on tietynlainen vääristymä: kun jonkun sanoma/esille tuoma asia resonoi jonkun oman ominaisuuden/ajatuksen kanssa, hyvässä tai pahassa, mutta etenkin jos pahassa, tulee tunne, että nyt pitää jotain, nyt tyrkytetään jotain, tms. vaikka eihän siitä nyt useastikaan ole mitenkään kyse. Tuodaan vain esille, että tämmöistäkin on, kiinnostaako ketään.
T: Xante
Kunpa olisikin "vain". Mutta esim. vegaanin kanssa ei pysty keskustelemaan ilman syyllistyssessiota. Jos on niin tyhmä että heikäläisille menee säälittelemään jotain hylättyjä kissoja ja koiria, sieltä tulee heti täyslaidallinen sitä miten esim. sikoja rääkätään. Ja rääkätäänhän niitä, ja väärinhän se on. Mutta fanaattisen vegaanin kanssa tuntuu ettei saisi välittää enää mistään eläinlajista, jos ei jatkossa rouskuta ituja ja jäkälää.
Ja sitten tämä että ei saisi edes valita kenen kanssa harrastaa seksiä. Se on vielä pientä että nainen suuttui minulle kun kuuli että haen hoikkaa miestä, kun Englannissa suututaan jo siitä että mies hakee naiseksi syntynyttä naista, ja jossain päin maailmaa lesbot suuttuivat siitä että naiset hakevat miehiä.
Yksi itseään aromanttiseksi tituleeraava muunsukupuolinen oli kovin ihmeissään kuullessaan että haen kumppania monogaamiseen ja rakkaudelliseen suhteeseen. Hän ei halunnut suhdetta lainkaan, ja piti minua ilmeisesti omituisena ihmisenä.
On kaiketi mennyt siihen että aiemmin vähemmistöä edustaneet ihmiset pyrkivät tekemään aiemmin enemmistönä olleista ihmisistä takapajuisia kummajaisia.
Niin, ketä palvoa. Tietyn imagon omaavia ihmisiä. Esim. prinsessa Dianaa. Hänessähän ei ilmeisesti ollut mitään arvosteltavaa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Eihän ne nyt millään hämärällä tavalla kohdistu. Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
Kyllä se on aivan helkkarin hämärää, että jonkun randomin vaatimukset iskevät puukon lailla.
Minun puolestani randomit saavat vaikka joukkona hyökkäillä kissanomistajien, viininjuojien, kahvinkittaajien, lapsettomien ja terassinrakentajien kimppuun. Saavat esimerkillään miten hyvänsä osoittaa, että kissaa ei pidä pitää lemmikkinä, viiniä ei saa juoda, kahvia ei saa kitata, lapsia pitää tehdä ja terassien rakentaminen täytyy lopettaa. Kaikista näistä olen saanut kuulla vuosien varrella ja paljon. No terasseista kohtalaisen vähän, mutta toki niistäkin. Mm. random socrates on esimerkillään antanut ymmärtää, että sellaisten rakentelu on typerää ja ehkä jopa vähän raivostuttavaa puuhaa.
Ei se minua pakota muuttamaan mitään, aivan sama, miten esimerkillään yrittävät patistaa.
Minä en ole laskenut huonelämpötilaa pätkääkään ja käyn vieläpä pitkissä, kuumissa suihkuissa. On totta että joo, varmaan siinä toimin häikäilemättömästi, mutta sorryy, se menee nyt näin. Tehän saatte sitten tulla patistetuiksi ja kulkea puukko selässä, jos sellaisen uhrin aseman haluatte välttämättä itsellenne ottaa.
T: Xante
Muoksis: ihmettelen aidosti, missä vihaporukoissa te aikaanne vietätte, kun siellä länkytetään, ränkytetään, riehutaan, syyllistetään, kielletään valitsemasta seksikumppaneita...ja vielä enemmän miksi? Uhriutumisen ilosta?
^ Kuvitteletko, että joku virkamies on keksinyt ykskaks, että parveketupakointi häiritsee naapuria?
Vai olisiko todennäköisempää, että joku random on kokenut sen häiritseväksi, metelöinyt siitä julkisuudessa ja saanut muita randomeja mukaan ja lopulta se on kielletty monissa taloyhtiöissä?
Minustakin on helkkarin kivaa kieltää toisilta kaikki mahdollinen ja sumputtaa heidät himaan runkuttelemaan, mutta en ansaitse medianäkyvyyttä sillä halullani.
Olettaisin kyllä tosin, että ongelman ydin on tässä:
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Eihän siitä tarvitse välittää, mitä muilta vaaditaan ja miten heille tärkeissä asioissa, sillä eihän se minua kosketa, mutta
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
herravarjele jos tullaan sanomaan asiasta, joka on minulle tärkeä!
Omien asioiden arvottaminen siis kaikkein tärkeimmiksi ja viis muiden tarpeista sekä hemmetinmoinen herkkähipiäisyys kaikkeen, mikä sitä omaa napaa koskettaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 09:50:58
^ Kuvitteletko, että joku virkamies on keksinyt ykskaks, että parveketupakointi häiritsee naapuria?
Vai olisiko todennäköisempää, että joku random on kokenut sen häiritseväksi, metelöinyt siitä julkisuudessa ja saanut muita randomeja mukaan ja lopulta se on kielletty monissa taloyhtiöissä?
Minustakin on helkkarin kivaa kieltää toisilta kaikki mahdollinen ja sumputtaa heidät himaan runkuttelemaan, mutta en ansaitse medianäkyvyyttä sillä halullani.
Ei ole todennäköistä, että joku random on saanut virkamiehet tekemään päätöksiä metelöimällä julkisuudessa.
Parveketupakoinnin kieltäminen on erittäin pitkä jatkumo tupakoinnin historiaa, jota edeltää vuosikymmenien väännöt, tutkimukset, kiistat, muut tupakointiin liittyvät rajoitteet, tupakkatuotteiden hinnottelun muutokset, muut elintapoja koskevien asenteiden muutokset, erilaiset yhteiskunnalliset muutokset, poliitikan tekemisen ja median muutokset, tässä nyt ihan vain muutama mainitakseni, suurin osa jää tästä mainitsematta.
Ja kuten edellä totean: ongelma onkin vain sinun päässäsi, kun kuvittelet, että kaikki, mitä mediassa sanotaan, on suunnattu juuri sinulle ja ilmeisesti koet, että sinun pitäisi kaikkeen sanottuun reagoida syyllistymällä ja ahdistumalla.
Ynnä tietysti harmistuksella siitä, että sinun mediavalovoimaisuutesi ei riitä mekkaloimaan tarpeeksi Trumpin politiikan, perseilyn ja lehopositiivisuuden vastustamisen puolesta.
Itse tietänet, kumpi motiivi on voimakkaampi.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 09:51:29
Olettaisin kyllä tosin, että ongelman ydin on tässä:
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Eihän siitä tarvitse välittää, mitä muilta vaaditaan ja miten heille tärkeissä asioissa, sillä eihän se minua kosketa, mutta
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
herravarjele jos tullaan sanomaan asiasta, joka on minulle tärkeä!
Omien asioiden arvottaminen siis kaikkein tärkeimmiksi ja viis muiden tarpeista sekä hemmetinmoinen herkkähipiäisyys kaikkeen, mikä sitä omaa napaa koskettaa.
T: Xante
Kuten totesin, on inhimillistä, että ihminen suhtautuu välinpitämättömästi kieltoihin, jotka eivät koske itseä ja juuri sen takia median ei pidä antaa liikaa näkyvyyttä erilaisten rajoitusten tyrkyttäjille.
Rajoituksia valmistelevilla viranomaisilla sitten pitää olla asiantuntemusta ja aikaa kuunnella eri osapuolia ymmärtääkseen, että osalle ihmisistä esimerkiksi auto tai korkea huonelämpötila on välttämätöntä.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 08:43:28
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 03, 2023, 21:10:39
Eihän ne nyt millään hämärällä tavalla kohdistu. Ei minua ärsytä, jos randomi vaatii yksityisautoilun tai matkailun lopettamista, mutta randomien epäsuorakin hyökkäys 22 asteen huonelämpötilaa vastaan iskee puukon kremppaajien Norma & Socrates selkään.
Randomi haluaa esimerkillään patistaa ihmisiä luopumaan jostain, joka todennäköisesti ei hänelle ole ollut kovin tärkeää ymmärtämättä, että toisille se on. Sehän siinä ärsyttää.
Kyllä se on aivan helkkarin hämärää, että jonkun randomin vaatimukset iskevät puukon lailla.
Minun puolestani randomit saavat vaikka joukkona hyökkäillä kissanomistajien, viininjuojien, kahvinkittaajien, lapsettomien ja terassinrakentajien kimppuun. Saavat esimerkillään miten hyvänsä osoittaa, että kissaa ei pidä pitää lemmikkinä, viiniä ei saa juoda, kahvia ei saa kitata, lapsia pitää tehdä ja terassien rakentaminen täytyy lopettaa. Kaikista näistä olen saanut kuulla vuosien varrella ja paljon. No terasseista kohtalaisen vähän, mutta toki niistäkin. Mm. random socrates on esimerkillään antanut ymmärtää, että sellaisten rakentelu on typerää ja ehkä jopa vähän raivostuttavaa puuhaa.
Ei se minua pakota muuttamaan mitään, aivan sama, miten esimerkillään yrittävät patistaa.
Minä en ole laskenut huonelämpötilaa pätkääkään ja käyn vieläpä pitkissä, kuumissa suihkuissa. On totta että joo, varmaan siinä toimin häikäilemättömästi, mutta sorryy, se menee nyt näin. Tehän saatte sitten tulla patistetuiksi ja kulkea puukko selässä, jos sellaisen uhrin aseman haluatte välttämättä itsellenne ottaa.
T: Xante
Muoksis: ihmettelen aidosti, missä vihaporukoissa te aikaanne vietätte, kun siellä länkytetään, ränkytetään, riehutaan, syyllistetään, kielletään valitsemasta seksikumppaneita...ja vielä enemmän miksi? Uhriutumisen ilosta?
Minkä takia sinulle "iskee puukon lailla" mitä muut sanovat tällä foorumilla? Minulle on hämärää minkä takia aiheessa kuin aiheessa alat aina vääntämisen. Kyllähän nyt sitten tuon lopun ihmettelysi myötä iskee piru ja tekee mieli sanoa että pääasiallisin vihaporukka jossa netissä aikaani vietän on tämä foorumi. ;D
Mikäs sidefirma se olikaan jolle joku keksi mennä parkumaan siitä että ko. firma ei saa käyttää Venuksen symbolia, koska silloin se on liitetty bionaiseuteen, siis naisiin jotka menstruoivat. Kun transnaisetkin kokevat olevansa oikeita naisia, niin heillä pitää olla yhtäläinen oikeus Venuksen symbolin käyttämiseen.
Kukaan ei ollut kieltämässä etteivätkö saisi sitä merkkiä käyttää, koska eihän kenelläkään ole Venus-symboliin mitään yksinoikeutta. Ei edes astronomeilla tai astrologeilla. Mutta niin vain piti jonkun randomin transuudessaan suutahtaa siitä että se siellä sidepaketissa komeili.
En yhtään ihmettele jos joku päivä joku jossakin päättää että hänellä on oltava kuukautiset, vaikkei niihin ole syntyjänsä kykeneväinen.
En tiedä miten tuossa hässäkässä sitten oikein kävi, että muuttiko se sidefirma paukkauksiaan. Mutta se että tällaiset vaatimukset saavat niin paljon huomiota kertoo kyllä meidän ajastamme jotain. Koska huomiota on mahdollista saada, sitä myös pyritään saamaan. Herää kysymys että ihanko tosiaan se oikeasti rassaa transnaisia niin kovin mitä bionaisten välttämättömyystarvikkeiden paketeissa pönöttää. Jos ei siellä ole teksti että "VAIN OIKEILLE NAISILLE", niin kaikki loukkaantuminen on huomionhakuista muka-loukkaantumista.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 10:06:13
Kuten totesin, on inhimillistä, että ihminen suhtautuu välinpitämättömästi kieltoihin, jotka eivät koske itseä ja juuri sen takia median ei pidä antaa liikaa näkyvyyttä erilaisten rajoitusten tyrkyttäjille.
Rajoituksia valmistelevilla viranomaisilla sitten pitää olla asiantuntemusta ja aikaa kuunnella eri osapuolia ymmärtääkseen, että osalle ihmisistä esimerkiksi auto tai korkea huonelämpötila on välttämätöntä.
Todellako haluat yhteiskunnan, josta puuttuu kansalaiskeskustelu, mielipiteiden vaihto, sosiaalinen kanssakäyminen ja nämä korvataan viranomaismääräyksillä, jotka perustuvat heidän käsityksiinsä eri osapuolten näkemyksistä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:18:02
Minkä takia sinulle "iskee puukon lailla" mitä muut sanovat tällä foorumilla? Minulle on hämärää minkä takia aiheessa kuin aiheessa alat aina vääntämisen. Kyllähän nyt sitten tuon lopun ihmettelysi myötä iskee piru ja tekee mieli sanoa että pääasiallisin vihaporukka jossa netissä aikaani vietän on tämä foorumi. ;D
Onko tarkoituksesi siis sanoa, että minun tulisi poistua tästä keskustelusta vääntämästä ja kertomasta omista mielipiteistäni, jotta tilaa vapautuisi sinulle ja Socrateelle vaihtaa kertomuksia siitä, mitä joku on joskus tuolla netissä toisella puolella maailmaa vaatinut tai mediassa mekkaloinut?
T: Xante
Hyvä ketju Normalta. Meinasin itse kysyä aivan samaa, että miksi toisten ihmisten makuasiat joitain ihmisiä vituttaa. Itselläni makuasiat ovat sen verran hyvin tasapainossa juuri nyt, että muiden ihmisten makuasiat eivät juuri nyt minua niinkään vituta, mutta koska aihe kiinnostaa, tämä ketju on ollut hyvin silmiäni avaava.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 10:26:22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:18:02
Minkä takia sinulle "iskee puukon lailla" mitä muut sanovat tällä foorumilla? Minulle on hämärää minkä takia aiheessa kuin aiheessa alat aina vääntämisen. Kyllähän nyt sitten tuon lopun ihmettelysi myötä iskee piru ja tekee mieli sanoa että pääasiallisin vihaporukka jossa netissä aikaani vietän on tämä foorumi. ;D
Onko tarkoituksesi siis sanoa, että minun tulisi poistua tästä keskustelusta vääntämästä ja kertomasta omista mielipiteistäni, jotta tilaa vapautuisi sinulle ja Socrateelle vaihtaa kertomuksia siitä, mitä joku on joskus tuolla netissä toisella puolella maailmaa vaatinut tai mediassa mekkaloinut?
T: Xante
Nyt kun noin sanoit, niin huomauttaisin myös että sinulla on aina ollut kova vimma keksiä muille ihmisille tarkoituksia, ja sitten pitäisi alkaa vääntämään niistä tarkoituksista, oli niitä tai ei. Minulla ei ollut muuta tarkoitusta kuin huomauttaa että sinulle tuntuu olevan henki ja elämä
riitauttaa aihe kuin aihe. Parempaakaan sanaa en nyt keksi.
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä että taannoin väitit että en halua päästää lapsia al-Holin leiriltä Suomeen, kun kokoajan on ollut kyse siitä että en halua että ne Isis-muijat pääsevät rangaistuksetta. Ja lapset pitäisi mielestäni ottaa huostaan. Jos tämmöisiä asioita tuo esille, niin sitten vääntelet taas vähän lisää, ja taas lisää, ja taas lisää. Ja jos joku puuttuu siihen, niin sitten alkaa vääntö siitä puuttumisesta.
Minä en vaan ymmärrä. Valintojasi.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2023, 10:30:06
Hyvä ketju Normalta. Meinasin itse kysyä aivan samaa, että miksi toisten ihmisten makuasiat joitain ihmisiä vituttaa. Itselläni makuasiat ovat sen verran hyvin tasapainossa juuri nyt, että muiden ihmisten makuasiat eivät juuri nyt minua niinkään vituta, mutta koska aihe kiinnostaa, tämä ketju on ollut hyvin silmiäni avaava.
Well tänks. Se oli se Ylen artikkeli jotensakin oivalluksia herättävä. Minullahan on itselläni projekti siinä että saisin jonkinlaisen mielenrauhan ja levon sen kanssa että maailma tuntuu olevan ristiriitaisia vaatimuksia täynnä. Jos ne eivät ole sillä tavalla konkreettisia että puukolla uhataan että nyt teet näin, tai muuten... - niin miksi ne tosiaan kopsahtavat niin kumeasti. Kyllä tämä jotenkin liittyy tähän pariin vuosikymmeneen netissä. Ehkä se että ihmiset pääsevät somen kautta sinne korvien väliin mellastamaan on jotain minkä kanssa on vielä opin tietä taivallettavana. Että miten suhtautua lupsakkaasti.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:36:48
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 10:26:22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:18:02
Minkä takia sinulle "iskee puukon lailla" mitä muut sanovat tällä foorumilla? Minulle on hämärää minkä takia aiheessa kuin aiheessa alat aina vääntämisen. Kyllähän nyt sitten tuon lopun ihmettelysi myötä iskee piru ja tekee mieli sanoa että pääasiallisin vihaporukka jossa netissä aikaani vietän on tämä foorumi. ;D
Onko tarkoituksesi siis sanoa, että minun tulisi poistua tästä keskustelusta vääntämästä ja kertomasta omista mielipiteistäni, jotta tilaa vapautuisi sinulle ja Socrateelle vaihtaa kertomuksia siitä, mitä joku on joskus tuolla netissä toisella puolella maailmaa vaatinut tai mediassa mekkaloinut?
T: Xante
Nyt kun noin sanoit, niin huomauttaisin myös että sinulla on aina ollut kova vimma keksiä muille ihmisille tarkoituksia, ja sitten pitäisi alkaa vääntämään niistä tarkoituksista, oli niitä tai ei. Minulla ei ollut muuta tarkoitusta kuin huomauttaa että sinulle tuntuu olevan henki ja elämä riitauttaa aihe kuin aihe. Parempaakaan sanaa en nyt keksi.
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä että taannoin väitit että en halua päästää lapsia al-Holin leiriltä Suomeen, kun kokoajan on ollut kyse siitä että en halua että ne Isis-muijat pääsevät rangaistuksetta. Ja lapset pitäisi mielestäni ottaa huostaan. Jos tämmöisiä asioita tuo esille, niin sitten vääntelet taas vähän lisää, ja taas lisää, ja taas lisää. Ja jos joku puuttuu siihen, niin sitten alkaa vääntö siitä puuttumisesta.
Minä en vaan ymmärrä. Valintojasi.
En jaksa etsiä, mutta kyllä sinä esitit, että al-Holissa kasvaneista lapsista todennäköisesti tulee terroristeja ja lauoit aika kamalaa tekstiä senkin jälkeen, kun totesin, että puhumme nyt 6 v tai alle lapsista myös. Mutta sinun mielestäsi he olivat terroristin alkuja johtuen isis-panopuuäideistään.
Muutoin: keskustelen siis omista lähtökohdistani. Joka tässä tapauksessa on se, että mielipiteeni todellakin on, että sinä ja Socrates olette liian herkkähipiäisiä vaatiessanne - tai ainakin Socrates vaatii - että median pitäisi rajoittaa erilaisten mielipiteiden ja käsityksien esittämistä julkisuudessa sillä perusteella, että te koette sen tyrkyttämisenä ja patistamisena.
Te sanotte, että tyrkyttämistä ja patistamista, toistuvasti, pitkin kirjoituksin, esimerkkien voimalla ja minä sanon, että ei mielestäni ole, vaan erilaisten mielipiteiden esittämistä vapaassa maassa sekä kysyn, miksi koette, että teitä patistetaan ja teille tyrkytetään. Toki voisin olla mainitsematta, että koen moisen kokemuksen herkkähipäisyytenä, mutta joo, en aina muista olla niin poliittisesti korrekti, etenkään nimimerkin kanssa, jonka ykkösvaatimus on lisätä perseilyä.
Sinä olet nyt valitettavasti mennyt tässä vähän mukana, kun Socrates joka viestissään kertoo, että minä ja Norma ja Norma ja minä. Jos et ole hänen kanssaan samaa mieltä, irrottanet itse itsesi.
Sillekään, että sinä koet jokaisen mielipiteeni, joka ei myötäile sinun mielipidettäsi riitelynä, en voi mitään.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 10:44:54
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:36:48
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 10:26:22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 10:18:02
Minkä takia sinulle "iskee puukon lailla" mitä muut sanovat tällä foorumilla? Minulle on hämärää minkä takia aiheessa kuin aiheessa alat aina vääntämisen. Kyllähän nyt sitten tuon lopun ihmettelysi myötä iskee piru ja tekee mieli sanoa että pääasiallisin vihaporukka jossa netissä aikaani vietän on tämä foorumi. ;D
Onko tarkoituksesi siis sanoa, että minun tulisi poistua tästä keskustelusta vääntämästä ja kertomasta omista mielipiteistäni, jotta tilaa vapautuisi sinulle ja Socrateelle vaihtaa kertomuksia siitä, mitä joku on joskus tuolla netissä toisella puolella maailmaa vaatinut tai mediassa mekkaloinut?
T: Xante
Nyt kun noin sanoit, niin huomauttaisin myös että sinulla on aina ollut kova vimma keksiä muille ihmisille tarkoituksia, ja sitten pitäisi alkaa vääntämään niistä tarkoituksista, oli niitä tai ei. Minulla ei ollut muuta tarkoitusta kuin huomauttaa että sinulle tuntuu olevan henki ja elämä riitauttaa aihe kuin aihe. Parempaakaan sanaa en nyt keksi.
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä että taannoin väitit että en halua päästää lapsia al-Holin leiriltä Suomeen, kun kokoajan on ollut kyse siitä että en halua että ne Isis-muijat pääsevät rangaistuksetta. Ja lapset pitäisi mielestäni ottaa huostaan. Jos tämmöisiä asioita tuo esille, niin sitten vääntelet taas vähän lisää, ja taas lisää, ja taas lisää. Ja jos joku puuttuu siihen, niin sitten alkaa vääntö siitä puuttumisesta.
Minä en vaan ymmärrä. Valintojasi.
En jaksa etsiä, mutta kyllä sinä esitit, että al-Holissa kasvaneista lapsista todennäköisesti tulee terroristeja ja lauoit aika kamalaa tekstiä senkin jälkeen, kun totesin, että puhumme nyt 6 v tai alle lapsista myös. Mutta sinun mielestäsi he olivat terroristin alkuja johtuen isis-panopuuäideistään.
Muutoin: keskustelen siis omista lähtökohdistani. Joka tässä tapauksessa on se, että mielipiteeni todellakin on, että sinä ja Socrates olette liian herkkähipiäisiä vaatiessanne - tai ainakin Socrates vaatii - että median pitäisi rajoittaa erilaisten mielipiteiden ja käsityksien esittämistä julkisuudessa sillä perusteella, että te koette sen tyrkyttämisenä ja patistamisena.
Te sanotte, että tyrkyttämistä ja patistamista, toistuvasti, pitkin kirjoituksin, esimerkkien voimalla ja minä sanon, että ei mielestäni ole, vaan erilaisten mielipiteiden esittämistä vapaassa maassa sekä kysyn, miksi koette, että teitä patistetaan ja teille tyrkytetään. Toki voisin olla mainitsematta, että koen moisen kokemuksen herkkähipäisyytenä, mutta joo, en aina muista olla niin poliittisesti korrekti, etenkään nimimerkin kanssa, jonka ykkösvaatimus on lisätä perseilyä.
Sinä olet nyt valitettavasti mennyt tässä vähän mukana, kun Socrates joka viestissään kertoo, että minä ja Norma ja Norma ja minä. Jos et ole hänen kanssaan samaa mieltä, irrottanet itse itsesi.
Sillekään, että sinä koet jokaisen mielipiteeni, joka ei myötäile sinun mielipidettäsi riitelynä, en voi mitään.
T: Xante
En todellakaan muista että missään olisin sanonut että lapset saa tai tulee jättää al-Holiin, mutta nyt kun mainitsit, niin kyllähän heistä voi terroristeja tulla jos sinne jäävät. Sen takia
huostaanotto olisi minusta erinomaisen tärkeää. Mutta et se ole ollut vain sinä jolle jostain syystä juuri tässä kohdin lasten erottaminen äideistään on joku kammotus, vaan eräällä vasemmistolaishenkisellä poliittisella tasolla jossa satunnaisesti olen asioita seurannut, on ollut naisväkeä jolle on ihan hirveä ajatuskin että lapset saataisiin turvaan hirviöäideiltään. Jumalaton itku, parku ja narina on ollut. Yritä siinä sitten vedota vaikka siihen Isis-Sannaan joka paritti teinityttärensä soturille "vaimoksi". (Pakko laittaa lainausmerkit, koska en kykene ajattelemaan 13-vuotiasta oikeana vaimona.)
Kun en muista kaikkea kirjoittamaani, niin todetaan nyt sitten vain että jos minulle tarpeeksi ränkyttää että lapsia ei saa erottaa äideistään, niin se alkaa sen verran suututtaa että saatan sitten sanoa ihan mitä vaan. Kun ei anneta niin minkäänlaista mahkua jollekin minun tärkeäksi pitämälleni asialle, niin sekös pännii.
Asiaa voi verrata siihen että jotakuta ränkyttämällä ränkytetään natsiksi, ja hän sitten lopulta kiukustuu että ollaan sitten natsi, perkele. Ja siitäkös nimittelijä innostuu. "Myöntäähän se jo itsekin!"
Lapsia otetaan huostaan kun vanhemmat käyttävät aineita, tai kun nämä hyväksi- eli pahaksikäyttävät lapsiaan. Minusta on perin omituista että sairaalloinen uskonnollisuus ei riitä perusteeksi lasten huostaanottoon. Siinä missä joku homoseksuaalisuus on otettu sairauslistoilta pois, sinne voisi kyllä nyt laittaa uskonnollisuuden. (a4 tarvittaisiin tähän kommentoimaan, tosin häntä varmaan naurattaisi kun itse puolustan oikeutta uskoa henkilökohtaisesti, kunhan ei vahingoita uskollaan ulkopuolisia - ja tähän ulkopuolisten piiriin kuuluvat myös läheiset eli perhe.)
Ei minua haittaa olla "herkkähipiäinen". En ole koskaan kuvitellut olevani 100 % älykkö. Olen 50/50 tunteellinen ja älyllinen persoonallisuus, tosin suhdeluku voinee vaihdella ajoittain. Jostain syystä minulle on tärkeää että luontoa, lapsia ja naisia suojeltaisiin, ja miehiäkin silloin kun heitäkin kohtaan on aivan törkeää kohtelua. Mielipiteistä tai pahan vastustamisesta paiskataan vankilaan jne.
Se minua vähän ihmetyttää että minkä takia en saisi olla välillä Socrateksen kanssa samaa mieltä, kun aika usein olen eri mieltäkin. Foorumilla tuntuu olevan melko tunteenomaista suhtautumista siihen että kuka on kulloinkin kenenkin kanssa samaa mieltä. Mutta olenhan minä sinunkin kanssasi ollut samaa mieltä, aiheessa suomalaisten miesten ruma käytös naisia kohtaan.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2023, 11:22:51
Se minua vähän ihmetyttää että minkä takia en saisi olla välillä Socrateksen kanssa samaa mieltä, kun aika usein olen eri mieltäkin. Foorumilla tuntuu olevan melko tunteenomaista suhtautumista siihen että kuka on kulloinkin kenenkin kanssa samaa mieltä. Mutta olenhan minä sinunkin kanssasi ollut samaa mieltä, aiheessa suomalaisten miesten ruma käytös naisia kohtaan.
Kuka kumma sinua on kieltänyt olemasta Socrateen kanssa samaa mieltä? Minä olen vain todennut, että itse en koe riitelynä tai riitauttamisena sitä, että olen teidän jomman kumman tai molempien kanssa eri mieltä ja kerron sen. En siinäkään tapauksessa, että vastaan useampaan kuin yhteen viestiin, jossa minua on lainattu.
Mutta sinä koet. Näin siitä huolimatta, että suurimpaan osaan juttujanne en ota mitään kantaa, mutta sen kerran kun otan, sinä alat siitä vääntämään sen sijaan, että oikeastaan lukisit, mitä olen olen sanonut -tai siltä se tuntuu, siis.
T: Xante
Minen tiiä. Mutta tämä tästä.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2023, 10:24:19
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 10:06:13
Kuten totesin, on inhimillistä, että ihminen suhtautuu välinpitämättömästi kieltoihin, jotka eivät koske itseä ja juuri sen takia median ei pidä antaa liikaa näkyvyyttä erilaisten rajoitusten tyrkyttäjille.
Rajoituksia valmistelevilla viranomaisilla sitten pitää olla asiantuntemusta ja aikaa kuunnella eri osapuolia ymmärtääkseen, että osalle ihmisistä esimerkiksi auto tai korkea huonelämpötila on välttämätöntä.
Todellako haluat yhteiskunnan, josta puuttuu kansalaiskeskustelu, mielipiteiden vaihto, sosiaalinen kanssakäyminen ja nämä korvataan viranomaismääräyksillä, jotka perustuvat heidän käsityksiinsä eri osapuolten näkemyksistä?
T: Xante
Sitähän tässä parhaillaan käydään ja sen pitää olla tasapuolista.
Kyseisessä jutussa Millan jutuista ärsyyntyneet leimattiin jotenkin oudoiksi, joita joku kallonkutistaja tai muu asiantuntija analysoi, kun pikemminkin olisi pitänyt miettiä onko Millalla jäänyt lääkitys ottamatta, kun juo kylmää kahvia kylmässä pimeässä.
On täysin normaalia ärsyyntyä idealistisesta paskasta, vaikka sitä jauhaisi vain random.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:44:16
Sitähän tässä parhaillaan käydään ja sen pitää olla tasapuolista.
Kyseisessä jutussa Millan jutuista ärsyyntyneet leimattiin jotenkin oudoiksi, joita joku kallonkutistaja tai muu asiantuntija analysoi, kun pikemminkin olisi pitänyt miettiä onko Millalla jäänyt lääkitys ottamatta, kun juo kylmää kahvia kylmässä pimeässä.
On täysin normaalia ärsyyntyä idealistisesta paskasta, vaikka sitä jauhaisi vain random.
;D
Siis tasapuolista on se, että sellaisten mielipiteiden, jotka sinua ärsyttävät, esittäjien mielenterveys tulisi kyseenalaistaa, koska sinun ärsyyntymisesi random-mielipiteistä on normaalia? Lisäksi median toki tulee ottaa huomioon, mitkä mielipiteet ovat em. kaltaisia, jotta voisivat olla antamatta niille liikaa näkyvyyttä.
T: Xante
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:58:48
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:58:48
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Edes sarkasmivaroitus ei selitä, mitä nyt oikeastaan tarkoitatkaan ainakaan selkeästi.
Totta kai henkilöin tämän teihin, koska keskustelen teidän kanssanne ja te olette tänne ärsyyntymisenne tuoneet käsittääkseni keskusteltaksi. Jos tarkoitus on toinen, täsmennätte varmaan. Vetoaminen siihen mitä vastustat = lukemattomiin randomeihin mielipiteineen on toki tavanomainen, mutta ei kovin vakuuttava argumentti.
Muttapa mitä siis ehdotat, jotta olisimme tasapuolisempia: jokaiseen juttuun vastajuttu? Ensin kerrotaan ihmisestä, joka juo kylmää kahvia pimeässä ja sen oheen juttu ihmisestä, joka ei juo? Mitä enemmän julkisuudessa esiintyy, sen vähemmän on suotavaa esittää mitään mielipiteitä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2023, 12:09:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:58:48
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?
Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.
Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 12:19:51
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2023, 12:09:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:58:48
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?
Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.
Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta.
Kyllä kritiikkiä saa tietenkin esittää. Tässä aiheessa itseäni kiinnostaa enempi se jos kritiikki vaikuttaa minusta primitiiviseltä hyökkää, jähmety tai pakene -reaktiolta, johtuuko kritiikki tosiaan itse asiasta ja jos joutuu, millä tavalla, vai johtuuko kritiikki jostain henkilökohtaisesta ongelmasta kuten esim. kroonisesta kivusta, muusta stressistä tms. ja siksi normaalista poikkeava omituisuus ympäristössä koetaan helpommin eksistentiaalisena uhkana.
^^ Ärsyyntymisen syyt ovat harvoin kovin selkeitä, rationaalista ja yleviä. Suureen osaan ärsyyntymisistä ei liity mitään näkyvää uhkaa tai eturistiriitaa, vaan niitten juurisyy on ihmiskunnan kehityshistoriassa ja/ärsyyntyjän henkilöhistoriassa.
Ilmeisesti taipumus ärsyyntyä mitättömiltä vaikuttavista asioista on ollut tärkeä selviytymiskeino. Ehkä sillä on erotettu kuka kuuluu heimoon tai jotain sellaista.
Nykymaailmassa ärsyyntyminen rikkoo valtavasti ihmissuhteita ja vie energiaa, jonka voisi käyttää järkevämmin, mutta ehkä sillä on edelleen joku hyödyllinen tehtävä.
Jos Milla olisi tuon höntsäilyn sijaan kertonut lukevansa Raamattua 10 tuntia päivässä ja rukoilevansa aamuin illoin, hän olisi saanut vähintään yhtä paljon murskaava kritiikkiä, vaikka se ei ole keneltäkään pois.
Koska ärsyyntymisten perimmäisen alkulähteen selvittäminen ja analysoiminen puhumattakaan sen järkevyyden arvioimisesta on erittäin hankalaa, erilaisia ärsyyntymisiä on turha laittaa paremmuusjärjestykseen.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 12:19:51
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2023, 12:09:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 11:58:48
^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.
Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.
Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.
Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?
Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.
Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta.
Totta kai. Eihän tuota kukaan olekaan ollut kieltämässä, etteikö olisi noin. Mutta mitäs tykkäisit, jos minä olisin vaatimassa, että YLEn pitäisi olla antamatta näkyvyyttä tämän kertomisesta, koska se on ärsyttävää?
Muutoinkin käännät tässä nyt taas maalit päikseen: ei kukaan ole kieltämässä ärtymystä tai sen ilmaisua, on ainoastaan todettu, että ei kannateta sitä, että media alkaa rajoittamaan ilmiöiden tai asioiden näkyvyyttä tällä perusteella.
T: Xante
Niin, puolueellista medianäkyvyyttä ei pidä antaa millekään taholle, tasapuolista kaikille.
Kyseisen jutun jälkipuinnissa se ei toteutunut, kun jutun kritisoijat leimattiin negatiivisesti.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 14:06:36
Niin, puolueellista medianäkyvyyttä ei pidä antaa millekään taholle, tasapuolista kaikille.
Kyseisen jutun jälkipuinnissa se ei toteutunut, kun jutun kritisoijat leimattiin negatiivisesti.
Siis mitä siellä tapahtui, kylmän kahvin hehkuttajat voittivat ja jyräsivät kuumakahvilaiset, vai onko kyse asiantuntijalausujista?
Ja onhan tuo nyt ihan älytön vaatimus, sori vaan. Että siiskö median pitäisi joko a) hankkia tarpeeksi kommentoijia puolesta ja vastaan joka jutussa tai vastaavasti sitten rajoittaa mielipiteitä, jotta saataisiin jokaisessa jutussa jälkipuinteja myöten tasatulos siitä, että yhtä paljon kritisoidaan kuin ollaan myötämielisiä.
Ynnä luonnollisesti asiantuntijoiden muokata mielipiteensä sellaisiksi, että ne tukevat kaikkien keskustelijoiden mielipiteitä, että kukaan ei vain joudu ajattelemaan, että epistä.
Talk about pullamössösukupolvi kertaa miljoona.
T: Xante
Mitä tulee ketjun otsikon kysymykseen, niin luulisinpa, että suurinta osaa mitkään hömpötykset ei edes ärsytä lainkaan. Erilaisiin ilmiöihin suhtaudutaan aika neutraalisti tai vain jonkinlaisella hiljaisella ihmetyksellä, niin kauan kun asia ei konkreettisesti vaikuta omaan elämään.
Netissä yleensä meuhkaavat, kohkaavat, keukoavat jne useimmiten mielipiteissään hyvin kärjekkäät ja ehdottomat ihmiset olivatpa nämä puolesta tai vastaan kulloinkin esillä olevasta asiasta. Harvoin missään kommenteissa on sanottu vain "ihan sama mulle, eipä juuri kiinnosta".
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 13:46:49
^^ Ärsyyntymisen syyt ovat harvoin kovin selkeitä, rationaalista ja yleviä. Suureen osaan ärsyyntymisistä ei liity mitään näkyvää uhkaa tai eturistiriitaa, vaan niitten juurisyy on ihmiskunnan kehityshistoriassa ja/ärsyyntyjän henkilöhistoriassa.
Ilmeisesti taipumus ärsyyntyä mitättömiltä vaikuttavista asioista on ollut tärkeä selviytymiskeino. Ehkä sillä on erotettu kuka kuuluu heimoon tai jotain sellaista.
Nykymaailmassa ärsyyntyminen rikkoo valtavasti ihmissuhteita ja vie energiaa, jonka voisi käyttää järkevämmin, mutta ehkä sillä on edelleen joku hyödyllinen tehtävä.
Jos Milla olisi tuon höntsäilyn sijaan kertonut lukevansa Raamattua 10 tuntia päivässä ja rukoilevansa aamuin illoin, hän olisi saanut vähintään yhtä paljon murskaava kritiikkiä, vaikka se ei ole keneltäkään pois.
Koska ärsyyntymisten perimmäisen alkulähteen selvittäminen ja analysoiminen puhumattakaan sen järkevyyden arvioimisesta on erittäin hankalaa, erilaisia ärsyyntymisiä on turha laittaa paremmuusjärjestykseen.
Kiitos. Hyviä näkemyksiä. Sanoisin kumminkin, että jos makuasia ei edellytä harrastajiensa lisäksi keneltäkään muulta sopeutumista, se edellyttää harrastajiensa lisäksi myös joiltain muiltakin sopeutumista tai se edellyttää kaikilta sopeutumista, mielestäni sillä on paljonkin merkitystä, eikä kyseistä makuasiaa tai kritiikkiä sille voi välttämättä kuopata vain sillä perusteella, että kaikkia makuasioita kritisoidaan.
Sekin saattaa ärsyttää, että kaikkien muiden kuppikuntien jäsenet pääsevät riekkumaan elämäänsä, mutta oman ei. Oli tässä jossain terveysohjelmassa kerran fibromyalgiaa sairastava nainen, mutta hän suhtautui niin yltiömyönteisesti parantumattomaan sairauteensa, että sekös vasta ärsyttikin. Ehkä itsessäni olennainen piirre on se, että en halua hyväksyä hampaattomasti kaikkea paskaa mitä elämä tuulettimeen nakkaa.
Tottakai saatan olla kateellinen ihmisille jotka ovat sielunrauhansa löytäneet. Toisaalta helposti koen että idiootit ja nöyristelijät alistuvat mihin tahansa. Kuten nyt vaikka joku poikuudestaan eroon haluava nörtti tyytyy olemaan jonkun polygamiasolun kuningatarmehiläisen toyboy silloin kun lukujärjestyksessä on hänen panovuoronsa. Onhan se tietysti aina parempi kuin oma hikinen tumppu. Tai sukkaanhan ne ulkomailla runkkaa.
Mutta mitä Suomeen tulee, niin jotenkin täällä touhu on sellaista että aina joku tietää paremmin kuin sinä itse, miten on paras elää ja olla. Aikoinaan tykkäsin esim. Rikusta ja Tunnasta, mutta sitten se loputon tiedostaminen ja valveutuneisuus alkoi vituttaa.
Eniten tähän mennessä oksettanut kun Afrikassa viilleltiin vauva arpi"koristeita" täyteen, niin kaksikko karjuu että who are we to judge. No ette vissiin ketään, jos ei järki sen vertaa päätä pakota että lapsia ei saa silpoa mistään kohtaa kehoa.
***
Ärsyyntymistä se on ärsyyntymisestä ärsyyntyminenkin.
Varvaskuvia ja instapyllistelyjä – testaa, millaiset somepostaukset saavat sinut ärsyyntymään
https://yle.fi/aihe/a/20-10001947
Oma tulokseni: Zen Master! Some ei aiheuta sinulle ylimääräistä ärsytystä.
Olet löytänyt hyvän tavan suhtautua someen ja sen sisältöihin.
Meillä on halu hakeutua tunteita herättävän sisällön pariin
Vietämme paljon aikaa somessa, vaikka sen sisältö herättää meissä paljon negatiivisiakin tunteita. Me jopa tietoisesti etsiydymme tällaisen sisällön äärelle. Miksi toimimme näin ristiriitaisesti?
Kuohuttavat keskustelut ja ärsyttävät somepostaukset saavat koukuttumaan, koska ne tekevät meistä hetkeksi energisiä. Adrenaliinihumaus keskustelussa on samalla tavalla kiihottavaa kuin extremeurheilu.
Tunteiden velloessa elimistöön alkaa kerääntyä adrenaliinipommi. Tuon pommin voi kuitenkin purkaa. Ota aikalisä: poistu keskustelusta ja vedä henkeä. Liiku tai tee välillä jotain ihan muuta. Älä lähde someväittelyyn nälkäisenä tai väsyneenä.
Omia ärtymyksen tunteitaan on hyvä pohtia ja miettiä, mistä ne syntyvät ja miten niitä voisi hillitä.
Sinua ei somessa ärsytä kovinkaan moni asia. Se on hyvä asia, koska sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Somesta saa enemmän irti, jos ei suhtaudu siihen liian ärhäkkäästi.
Valitsin paljon ärsyttäviksi kirjoitusvirheet ja lässytykset. Kaikki muu oli vähäistä ärsytystä tai ei ollenkaan ärsytystä aiheuttavaa.
***
Vahingossa luin pornolehden kannesta kanteen ja pöyristyin, sanoi mummo. Tällainen sanonta jostain jäänyt mieleen. Kyllähän ärsyyntyminen voi olla tarkoitushakuistakin, jos elämä tuntuu kovin tylsältä ja tympeältä. Lisäksi olen joskus huomannut että jos astmani on pahempana ja suutun, niin vihaisena pystyn hengittämään paremmin... ::) Mutta en toki vihastumista kenellekään lääkkeeksi suosittelisi. Tiedä mitä mahtaa verenpaine olla tuolloin.
^ Sama kuin Normalla.
Konsertti- ja maisemakuvat ärsyttää kovasti, pari muuta vähän ja loput ei ollenkaan.
Hippi kehui Näkökulmalla tai Jatkumolla olevansa mestariärsyyntyjä. Nyt saisi näyttää kyntensä.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2023, 19:37:13
Hippi kehui Näkökulmalla tai Jatkumolla olevansa mestariärsyyntyjä. Nyt saisi näyttää kyntensä.
Kun nainen kyseessä, niin ärsyyntymiset voivat korreloida sen kanssa miten hormonit heiluttaa ja missä kohtaa janalla ollaan menossa. Joku nainen voi kokea erinomaisen loukkaavana sen että sitten kun "onkos moonikset tulossa, hähä" -vittuilusta on pääsemässä, niin sitten auotaan päätä vaihdevuosista. Mutta ihan sama. Jos se nyt tosiaan on niin että kropassa riehuu ihan älytön hormonisotku (kuten muistaakseni vanhenemisketjussa mainitsin), niin vaikuttaahan se väkisinkin ihmiseen. Miksi siitä suuttua pitäisi, jos se nyt on vaan niin.
Ja sitten kun se kaikki väsähtää ja lässähtää, ja koko hedelmällisyys on muisto vain, ehkä siinä voi seestyä. Jos ei nyt satu olemaan ihan etopeto ihmiseksi.
Juu, olen kyllä helposti ärtyvä. Olenhan täälläkin avannut ketjun, jossa voi ärtymystään purkaa. Minua enemmänkin ärsyttää asiat, jotka eivät toimi, toimii väärin, johtaa harhaan tai muuten hankaloittaa minun elämääni.
Tässä nyt puhutaan siitä, miten joitain ärsyttää muiden valinnat ja tapa elää. En keksi mitään, miten se minun elämääni hankaloittaa, niin, että siitä nyt pitäisi harmistua. Ei jonkun täysin tuntemattoman, tai edes julkkiksenkaan, elämä omaa elämääni sivua lainkaan. Toki jonkun verran noitakin juttuja luen, mutta yleensä ne jättävät aika kylmäksi. Jos kerrottu heidän elämäänsä sopii, niin so what.
Harmistun tietenkin huonoista valinnoista ja kaikenlaisesta perseilystä, josta tulee yhteiskunnalle ja sitä myöten myös minulle kustannuksia. Mutta eipä siitäkään malttiaan kannata menettää. Minun itkupotkuraivari ei asiantilaa muuta eikä omaa oloanikaan helposta.
Oman elämäni ärsytyksiin pyrin vaikuttamaan ja korjaamaan tilanteen vähemmän ärsyttäväksi, jos asialle ylipäätään voin tehdä jotain. Jos taas en voi tehdä mitään, niin siihen pitää vaan yksinkertaisesti sopeutua. Ei siinäkään oikein auta huutaminen ja mesoaminen sen enempää livenä kuin netissäkään. Voihan asian joskus ottaa puheeksi ja pohtia, jos jollakulla olisi ratkaisu asiaan, mutta ei siihenkään tunteita kannata tuhlata.
Tuolla aiemmin Norma sanoi ärsyyntyneensä siitä, että joku suhtatui yltiömyönteisesti parantumattomaan sairauteensa. Miksi ihmeessä siitä pitäisi ärtyä? Todennäköisesti henkilö kivuistaan huolimatta on oppinut nauttimaan elämästään niin hyvin, kuin kehon vaivat antavat myöten. Saattaa jopa olla, että positiivinen mielenlaatu loiventaa kipujakin. Tuossahan pitäisi olla jotain opittavaa. Eihän se ole mitenkään alistumista sairaudelle. Jos se on parantumaton, niin siinä se kehossa istuu, vaikka miten huutaisi ja kiukuttelisi.
Entäs, jos iskeekin tauti, joka vie hengen kohtalaisen lyhyessä ajassa, vuodessa parissa. Eikö silloinkin pitäisi ne viimeiset ajan pyrkiä ottamaan elämästä kaikki irti, mitä siitä vielä on otettavissa ja nauttia siitä, mitä vielä on jäljellä eikä parkua niitä vuosia, jotka on menettämässä eikä tule koskaan saavuttamaan.
Norma, ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut niin hormonipöllyssä, että sitä olisi voinut käyttää tekosyynä pahalle tuulelle missään vaiheessa elämääni.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2023, 20:12:21
Norma, ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut niin hormonipöllyssä, että sitä olisi voinut käyttää tekosyynä pahalle tuulelle missään vaiheessa elämääni.
Ok. Ajattelin että josko menopaussin jälkeen on parempi olla. En tiedä ikääsi, ja naisethan paussiintuvat erittäin eri-ikäisinä enivei, mutta jotenkin olen siinä käsityksessä että olet vanhempi kuin minä, joka olen vm. -69.
Minulla siinä sairaudelleen alistumisessa pelottaa se ettei kehitys kehity esim. lääkkeiden suhteen, tai ettei mistään saa enää apua, kun voidaan jeesustella että pärjääväthän nuo niin hyvin ominpäinkin. Inhoan lääkärissä käymistäkin sen vuoksi, että siinä aina joutuu olemaan toisen armoilla. Muutaman kerran on käynyt niin että on uhattu olla auttamatta mitenkään. Kerran olen itkenyt lääkärin edessä ja kerran kahden hoitajan. Minusta se on äärimmäisen nöyryyttävää. Tosin sain sitten kyllä apua kun itkemällä ilmeisesti osoitin että tilanne ON paha. Taikka kiusaantuneina halusivat minusta eroon, ja sillä antoivat armoa.
Noista tilanteista on jo aikaa. En tiedä miten käyttäytyisin nykyään, jos tuntuisi että minut aiotaan jättää heitteille vaivojeni kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2023, 20:07:54
Juu, olen kyllä helposti ärtyvä. Olenhan täälläkin avannut ketjun, jossa voi ärtymystään purkaa. Minua enemmänkin ärsyttää asiat, jotka eivät toimi, toimii väärin, johtaa harhaan tai muuten hankaloittaa minun elämääni.
Tässä nyt puhutaan siitä, miten joitain ärsyttää muiden valinnat ja tapa elää. En keksi mitään, miten se minun elämääni hankaloittaa, niin, että siitä nyt pitäisi harmistua. Ei jonkun täysin tuntemattoman, tai edes julkkiksenkaan, elämä omaa elämääni sivua lainkaan. Toki jonkun verran noitakin juttuja luen, mutta yleensä ne jättävät aika kylmäksi. Jos kerrottu heidän elämäänsä sopii, niin so what.
Harmistun tietenkin huonoista valinnoista ja kaikenlaisesta perseilystä, josta tulee yhteiskunnalle ja sitä myöten myös minulle kustannuksia. Mutta eipä siitäkään malttiaan kannata menettää. Minun itkupotkuraivari ei asiantilaa muuta eikä omaa oloanikaan helposta.
Oman elämäni ärsytyksiin pyrin vaikuttamaan ja korjaamaan tilanteen vähemmän ärsyttäväksi, jos asialle ylipäätään voin tehdä jotain. Jos taas en voi tehdä mitään, niin siihen pitää vaan yksinkertaisesti sopeutua. Ei siinäkään oikein auta huutaminen ja mesoaminen sen enempää livenä kuin netissäkään. Voihan asian joskus ottaa puheeksi ja pohtia, jos jollakulla olisi ratkaisu asiaan, mutta ei siihenkään tunteita kannata tuhlata.
Tuolla aiemmin Norma sanoi ärsyyntyneensä siitä, että joku suhtatui yltiömyönteisesti parantumattomaan sairauteensa. Miksi ihmeessä siitä pitäisi ärtyä? Todennäköisesti henkilö kivuistaan huolimatta on oppinut nauttimaan elämästään niin hyvin, kuin kehon vaivat antavat myöten. Saattaa jopa olla, että positiivinen mielenlaatu loiventaa kipujakin. Tuossahan pitäisi olla jotain opittavaa. Eihän se ole mitenkään alistumista sairaudelle. Jos se on parantumaton, niin siinä se kehossa istuu, vaikka miten huutaisi ja kiukuttelisi.
Ei se alistumista ole, mutta ymmärrettävästi voi ärsyttää joitakin.
Ajattelepa vaikka, jos joku raiskattu myhäilisi, että se olikin hyvä kokemus ja tulin vain onnellisemmaksi, kun asennoiduin oikein. Melko varmasti se tyrmättäisi raiskauksen vähättelynä.
Sekin täytyy muistaa, että jokainen sairaustilanne on omanlaisensa. Jos jollekin neliraajahalvaus tai keuhkosyöpä on iloinen asia, toiselle ehkä ei jo sen takia, että hänellä on enemmän sairauteen liittyviä kipuja.
No, mutta tässä oli puhe nyt siitä, että miksi joku ärsyyntyy toisen tavasta suhtautua itselleen tälle tapahtuneeseen. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten miksi muiden siitä pitää ärsyyntyä. Sitä en ymmärrä.
Tuo raiskausjuttu on jo taas niin erikoinen, että siihen on vaikea ottaa kantaa. Jos minulle joku noin kertoisi, niin ääneen kyllä ihmettelisin sitä hänelle, mutta en todellakaan osoittaisi ärtymystä. Epäilisin jopa hänen traumatisoituneen pahasti, jos noin ajattelee. Totta aina voi asioista keskustella.
Ehkei pelottaisi että itseltä aletaan vaatimaan sopeutumista paskamaiseen tilanteeseen, jos en olisi eräässä vaiheessa lukenut läjäpäin kipukroonikkojen kokemuksia. Homma meni aina sillä tavalla että voimakkaita kipuja kärsinyt ihminen päätyi kipupolille, ja siellä häneltä vietiin lääkkeet. Jos hän kerjäsi niitä takaisin, papereihin saneltiin että hän on addikti. Syyksi lääkkeiden epäämiseen on käytetty ns. opioidikriisiä. USA:ssa on paljon lääkkeiden väärinkäyttäjiä, ja kunnon pikku partiolaisen tavoin suomalaiset lääkärit ovat alkaneet painottamaan kroonisten kipujen lääkkeettömiä hoitoja.
Muistikuvani mukaan joku vouhotukseen osallistunut taho oli kallistunut jopa Maria Nordinin hömppä- ja rahat pois tyhmiltä -"hoitojen" suuntaan.
Lisäksi on alettu puhua toiminnallisista sairauksista. Näitä sairauksia sairastavat ovat heittopusseina joille mielellään tarjotaan lämmintä kättä, mutta ei mitään muuta. Tai näin koronan kanssa ei edes sitä kättäkään. Minulla ainakin fibro on näitä mappi Ö -sairauksia joiden sairastajat mieluummin haluttaisiin nähdä tulevan ominpäin onnellisiksi, kun ei ole tarjota mitään parantavaa hoitoa.
Saattaa olla että olen fibron suhteen saanut LDN:stä hyvinkin paljon apua, mutta julkisen puolen sairaanhoitohan ei sitä lääkettä hyväksy, minkä minäkin näin kun ei TK suostunut reseptiäni uusimaan. Ja tietenkään mitään Kela-korvaustakaan ei saa.
Melkein pitäisi olla syyllistymisketju erikseen, mutta jotenkin liitän tämän erilaisista valinnoista ärsyyntymisen nimenomaan syyllistymiseen. Väkisinkin joudun pohdinnoissani jälleen kerran käymään läpi elämäni ihmisiä, johon aiheeseen toki monet ovat jo kyllästyneet. Mutta ehkä koska elämässäni ei ole ollut kauhean paljoa ihmisiä, niiden vähäisten merkitys on jotenkin ylikorostunut. Taikka aivovammaisuuteni aiheuttaa sen että laitan näille liikaa painoa. En tiedä.
Kyllähän se tunne että minua ei hyväksytä sai alkunsa jo kotoa, kun taisi jäädä vähän semmoinen fiilis että vaikka mitenpäin olisin ollut, äidilleni en kelvannut. Tämä tietysti sen takia että hän ei ollut kelvannut omille vanhemmilleen. Olihan hänen isänsä uhkaillut häntä tappamisellakin, kun äitini oli pikkutyttö. Jotenkin se kelpaamattomuus laajeni koskemaan kaikkia äitini ikäisiä naisia, siis itseäni 20 v vanhempia. Työelämässä ensialkuun olin suorastaan tällaisten ympäröimä, ja ammattialani vuoksi olin melko orpona siellä muiden keskellä, kun "meikäläisiä" ei montaa ollut. Olin siis muiden mielestä nuori tytönhupakko joka on lähtökohtaisesti aina väärässä, oli mitä mieltä hyvänsä. Minua ei hyväksytty - miksi minun sitten pitäisi hyväksyä muut?
Edettyäni elämässäni toiseen pitkään parisuhteeseen se syyllistäminen varsinaisesti alkoi. Mies kun sai niitä raiviksiaan milloin mistäkin syystä, ja purki niitä minuun. Kaikki mitä jotkut muut olivat tehneet hänelle tuntuikin nyt yhtäkkiä olevan minun syytäni. Luulenpa että tuo vajaan 13 v ajanjakso vaikutti minuun todella paljon, ja se vahvisti sitä erilaisuuden ja yksinäisyyden tunnetta joka minulla oli ollut lapsesta asti jo muutenkin. Sitäkin enemmän, kun eka eksäni, joka oli ollut ainoa kaverini, kuoli 2001, ja olin sitten täysin sen tokan eksän armoilla tuosta vuodesta vuoteen 2010 asti.
En nyt täysin alistettu tossu ollut. Eron jälkeen mies löysi jossain vaiheessa naisen jolla oli sama syntymäpäivä kuin minulla. Koska olen kumminkin astrologiasta kiinnostunut, kysyin muistuttaako nainen olemukseltaan minua. Mies vastasi että "ei, tämä nainen oli nuorena kaunis". No vittu kiva kuulla...! Eksäni ei koskaan haukkunut ulkonäköäni, hiuksiani lukuunottamatta, joista hän tosin loppuvaiheessa oli sitä mieltä että sopivat minulle. Mutta jotenkin sitten vain kumminkin oli päästävä tölväisemään. En muista olinko haukkunut hänelle sitä millaiselta näytin nuorena. Kuvia en ainakaan muista esitelleeni. Mutta ei tässä kaikkea muistakaan. Mutta siihen tossuuteen, tuo em. nainen jolla siis oli sama syntymäpäivä (eri vuosi), oli päätynyt holhouksen alaiseksi jonkin sairautensa vuoksi. Eksä piti häntä lopulta täytenä tomppelina (kuten hän herkästi naisia piti), ja haukuttuaan naista lepsuksi tms. hän kehaisi minua että "sulla oli sentään jotain omaa tahtoakin".
Eli taisteluissa tokan eksän kanssa en sentään täysin "myynyt itseäni", eli suostunut aina ihan kaikkeen mitä hän sai päähänsä vaatia. Mutta voi toki olla että jonkinlainen tappelumoodi siitä jäi päälle. Aina on pelko että en saa olla sitä mieltä kuin olen, pitää mistä pidän jne. Kyllä siinä on sekä äidistä että tokasta eksästä juontuva kerrostuma päällekkäin.
Kuulin kerran tarinan että oli mies jonka työnä oli aurata lunta. Jokaikinen aamu kun piti lähteä sitä aurausta suorittamaan, hän mäkätti, jäkätti, jurotti ja jurnutti kotonaan. Lopulta hänen vaimonsa parahti että ei minun syyni ole että tulee lunta!
Tuo hyvin kuvaa sitä tilannetta että jotenkin omii toisen ihmisen tunnetilat ja syyllistyy niistä. En parhaallakaan tahdollani pysty mieltämään itseäni sellaisena kusipäänä että elämä minun kanssani oli yhtä helvettiä (jos olisi, olisi voinut painua - no helvettiin - jo aikoja sitten). Mutta taitaa olla naisille tyypillistä elää tuntosarvet ojossa, koska naiset keskimäärin voimiltaan miehiä heikompina ovat sen varassa että toisia pitää miellyttää ja mielistellä. Naisten kesken sitten tämmöinen varataan niille joista pääsee hyötymään, kun taas niitä lauman kanoja joita kelpaa nokkia vaikka joukolla, niitä kohtaan näytetään se ylimielinen puoli ja kostetaan kaikki naisena olemisesta juontuva vitutus. Silloin on ihan sama mistä tykkäät ja mistä et, kun joku on päättänyt olla tykkäämättä sinusta, tai jopa inhota sinua. Tämä siis viittaus työelämään, mutta en aloita siitä tässä nyt, koska ei huvita käydä sitäkin paskaa tässä samassa rykäyksessä läpi. Aikoinaan kun eräällä foorumilla kävin, sain vain yhden naisen kimppuuni. Ehkä siksi että tunnisti itsensä samankaltaiseksi kuin ne naiset joista olin kärsinyt...
Ehkä se onkin loppujenlopuksi että jotkut ihmiset ärsyttävät, ja silloin heiltä ei hyväksy yhtikäs mitään erilaisia valintoja ja makuja. Ehkä minun äitiänikin ärsytti että tyttärellä on elämä edessä, joten yritetäänpä sitten pilata se. Odotti että tekisin saman valinnan kuin hän, eli tekisin lapsen parikymppisenä. Enkä missään nimessä ainakaan kirjailijaksi saisi ryhtyä, koska se tarkoittaisi että luulen liikoja itsestäni. Ja jollain mystisellä tavalla kai sitten olisin halveksunut häntä. Olisihan hän voinut valita olla ylpeä luovuudestani, mutta eihän se nyt käynyt koska köyhyys, kurjuus, huono-osaisuus tai jotain muuta paskaa.
Alkoholistien aikuiset lapset saattavat aikuisenakin olla enemmän tuntosarvet pystyssä, tunnustelemassa, mistä päin nyt tuulee, pitääkö esim. lähteä pakoon siltä varalta, että juoppo ihminen (lapsena oma vanhempi) yltyy väkivaltaiseksi.
Juu. Tässä ihan lähiaikoina kuitenkin tajusin että minulla oli ne tuntosarvet pystyssä äitini suuntaan. Isä ei ollut väkivaltainen tai pelottava. Vaikkei kunnollinen isä ollutkaan, niin minusta tuntuu että pelkäsin eniten että äitinikin hylkää minut henkisesti. Hänen tunnetilojaan piti tarkkailla, koska olin täysin hänen varassaan. Isästä ei ollut oikein mihinkään. Kun äitini joutui kohdunpoistoon, hän vannotti minua että kasvattaisin sisarukseni jos hän kuolee. (Olin jo parikymppinen.)
Olen jäänyt pohtimaan tuota positiivista asennetta sairastamiseen. On vähän kolkko ajatus, että jos joku siihen aidosti kykenee ja vieläpä kokee, että siitä apua arkeensa saa, se pitäisi lopettaa? mitä? sen vuoksi, että se vaarantaa ehkä jonkun toisen hoidon.
Jotenkin koko tämä ketju henkii minulle vähän jotain mystistä kollektiivisuutta, jossa kaikkien tekemiset vaikuttaa heti suoraan kaikkiin, jota taas itse en elämässäni tunnista. Toki maailma on yksi sekasotku vaikutussuhteineen, mutta silti ajatus siitä, että toisten tekemiset tai jopa ajatukset jotenkin kosmisesti siirtyisivät minun kontolleni vaan on vieras.
T: Xante
^
Pikemminkin niin päin, että kaikista vaikeuksista tai sairauksista huolimatta positiivisesti elämään suhtautuvien asenteista olisi itselle jotain opittavaakin.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 12, 2023, 07:42:43
Olen jäänyt pohtimaan tuota positiivista asennetta sairastamiseen. On vähän kolkko ajatus, että jos joku siihen aidosti kykenee ja vieläpä kokee, että siitä apua arkeensa saa, se pitäisi lopettaa? mitä? sen vuoksi, että se vaarantaa ehkä jonkun toisen hoidon.
Jotenkin koko tämä ketju henkii minulle vähän jotain mystistä kollektiivisuutta, jossa kaikkien tekemiset vaikuttaa heti suoraan kaikkiin, jota taas itse en elämässäni tunnista. Toki maailma on yksi sekasotku vaikutussuhteineen, mutta silti ajatus siitä, että toisten tekemiset tai jopa ajatukset jotenkin kosmisesti siirtyisivät minun kontolleni vaan on vieras.
T: Xante
Onhan sinullakin omat vahvuusalueesi, mutta Norma tajuaa ihmisten välisen sosiaalisen pelin ja vuorovaikutuksessa syntyvät tyypilliset tunteet huomattavasti paremmin kuin sinä.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 12, 2023, 07:50:06
^
Pikemminkin niin päin, että kaikista vaikeuksista tai sairauksista huolimatta positiivisesti elämään suhtautuvien asenteista olisi itselle jotain opittavaakin.
Ei ne asenteet siirry niitä mainostamalla, vaan vaikutus voi olla pikemminkin päinvastainen.
Ei tietenkään siirry, mutta voihan sitä miettiä, voisiko siinä kuitenkin olla jotain itselle soveltuvaa.
Olen toisaalla kertonut, miten olen itse (peruspessimistinä) oppinut nuorimmaiseltani näkemään asioissa usein edes jotain positiivista, vaikka homma muuten menee kintuille.
Itse olen mustan huumorin ystävä (tietyin varauksin, eli ei ihan kaikki kammosekoilu aina naurata). Lisäksi asenteeni elämään on "eletään vaikka piruuttaankin". Minulle ei yksinkertaisesti toimi mikään naminamihöttö, eikä edes urheus ja sisukkuus. Pystyn jotenkuten sietämään sairauksia jos saan vittuilla ja vinoilla niistä. Ja ainahan en tietysti edes tuollaisenkaan pysty, vaan alkaa ottaa vaan niin helvetisti päähän.
Siinä ei auta se että tullaan kertomaan että joku Moona-Carita poltti itseltään naaman pois (onnettomuudessa tai tahallaan), ja sitten hän yhtäkkiä oivalsi että elämä on ihanaa. Koen nuo ekstremekohtalot sillä tavalla että ihmiseltä pilataan kaikki, tai hän pilaa itse kaiken, ja sitten saa jonkun hiihaahiihoosekopääoivalluksen, yhtä umpihullun kuin Jeesus-uskoon pamahtaminen. Oikeastaan tässä tulee jo mieleen (alkuperäinen) Marttyyrit-elokuva jossa toivo riistetään päähenkilöltä viimeistä pisaraa myöten, ja se sitten noin niin kuin johtaa johonkin ihme pyhittymiseen (väärä sana, mutten nyt parempaakaan keksi).
Yhtä raivostuttavan koin jo 1990-luvulla lukemani abduktiokertomukset joissa ihmisillä ei ole mitään sanansijaa siihen että ufoukot tulevat ja panevat joka reikään. Minulle jäi myös vaikutelma että aika moni (väitetyn) abduktiokokemuksen kokenut oli myös seksuaalisen hyväksikäytön uhri, ihan siis konkreettisesti ja oikeasti, ihmisten taholta. Se vielä korostaa lisää sitä että on ihmisiä joille "saa" tehdä ihan mitä vaan (jos nyt siis oletetaan että ne ufosieppaukset olisivat totta). VIHAAN tuollaista. Ja inhoan sitäkin että nämä ihmiset saavat jälkikäteen jonkun jumalisuuskohtauksen että tässähän onkin kyse jostain suurenmoisesta suunnitelmasta, ja he ovat antaneet jo ennen syntymäänsä luvan abduktoida itsensä...
Mitä muuta tuo on kuin Tukholma-syndroomaa? Joku tulee ja kidnappaa sinut, ja sen kuin vain olet hymyssä suin että jee jee.
Sairauskin tulee ja kidnappaa, pilaa sinun elämäsi, ja sitten pitäisi vain kiitellä vai?
Ei. Itse edustan uppiniskaista, uhmakasta, elämälle haistattelevaa ihmistyyppiä. Koska se on minun selviytymistapani. Minä en ole se joka sanoo thank you Sir, may I have another? (Mistä lie elokuvasta tuokin mieleen jäänyt.)
Yksi mun ystävä ilmaisee tosi suoraan, jos ei tykkää jostakin. Aika usein myös sanoo sen, mutta yhtälailla sen näkee naamasta ja elekielestä.
Toi liittyy makuasioihin mutta myös siihen, jos joku mitä teet tai sanot ärsyttää. Ja monenlaiseen.
Kuvittelen, että tohon liittyy hyvääkin. On kasvanut isohkossa perheessä, itsetunto on melko hyvä, ihmissuhdekokemukset on olleet aika jees, ja muutenkin elämässä kaikki on mennyt suht mallikkaasti.
Ohuesti tulkiten toi on siinä mielessä vahvaa, ettei juurikaan pelkää tulevansa hylätyksi tai ettei riitä sellaisena kuin on.
Toisaalta tohon saattaa hänen kohdallaan liittyä myös jotakin epävarmaa, vaikka mun on vaikea sanoa täsmällisesti, mitä se on.
Kyseessä ei ole ole ylikorostunut miellyttämisenhalu tai pelko siitä, ettei kelpaa tai tulee hylätyksi.
Mutta joku tarve siinä on korostaa jotain tai saada validaatiota sille, että hänen herkkyydet, herkkyys ympäristölle ylipäätään sekä tapa nähdä ja kokea on hyviä. Että joku huomaa sen ja näkee siinä arvoa. Ettei joudu sellaiseen rooliin että kaikki tehdäänkin jonkun muun harkinnalla ja arvoilla tai että jotenkin... jäis jalkoihin.
Mun ystävän tapauksessa se, miten hän toimii, palvelee häntä kohtuullisen hyvin ja pääosin johtaa ihan hyviin tuloksiin.
Siinä on kuitenkin mahdollinen heikkous tai sudenkuoppa, että hukkaa tähän aika itsevarmaan "tämä ei ole hyvä" -kokemukseen ja reaktioon omaa potentiaalia aktiivisesti vaikuttaa ympäristöönsä.
Jos oletetaan että toive olis että ei jää jalkoihin ynnä muuta kaikkea, niin... näyttämällä omia reaktioita sen sijaan että itse vaan tekis ja järjestäis mieleisellään tavalla, voi joskus pelata itsensä tilanteeseen jossa nimenomaan muut vaan tekee mielensä mukaan eikä itsellä ole mukavaa, koska muut ei alkuunkaan tajua, mitä ne ehkä vähän kummalliset haittaavat tekijät edes on, miksi ne muka haittaa — ja niin edelleen.
Eli siis on riski että tuottaa juuri sen, mitä yrittää välttää — sen sijaan että toimis vaan eikä odottais että sen pitäis muille käydä järkeen tai että niille herkkyyksille pitäis saada myös validaatiota.
Toi on hyvinkin lennokasta ja ohuella pohjalla olevaa tulkintaa ton ihmisen kohdalla, enkä esitä sitä faktana.
Ketjun otsikkoon ja aiheeseen nähden ton oli kai tarkoitus tuoda esiin sellaista, että samanlaiset jutut voi johtua aika erilaisista syistä.
Saattais olla, että Normalla esimerkiksi olis taustalla aika erilaisia tekijöitä kuin tällä ihmisellä. Eivätkä he samanlaisia ole tässä suhteessa muutenkaan.
"Herkkyys ympäristölle" on sekin aika hähmäinen käsite, enkä tiedä, kuinka täsmällisesti se lopulta tarkoittaa mitään.
Hyvin arkisella tasolla vois ajatella, että jotkut ihmiset on vaikka hyväntuulisia ja aika samanlaisia omia itsejään melkein ympäristöstä riippumatta. Ne ei tarvitse ehkä sitä, että asunto tai ympäristö tai joku muu tällainen olis just tietynlainen. Ei hätkähdä tai ole moksiskaan, vaivaannu tai kiinnitä samalla tavalla huomiota edes sellaiseen, mistä saattaisi tällainen reaktio tulla.
Jollekin taas... on vaan tosi iso vaikutus sillä, että ympäristö on just sopiva. Siis sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset saattaa olla isompia.
Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen, kun Norma joskus kuvaili, miten saattaa vapautua ja kokea itsensä eri tavalla esimerkiksi kesäisenä päivänä rannalla, kun kaikki on juuri sopivasti.
Tää ei tietenkään suoraan selitä, miksi "erilaiset valinnat tai maku" ärsyttää. Mutta sehän on tekijä Norman ympäristössä, että siellä on jatkuvasti tietynlaisia artikkeleita missä kerrotaan milloin mitäkin, ja tulkitsen nuivasti niin, että hän pitää tätä itselleen epäotollisena.
Se olis oma aiheensa, miten digitaalisesta ympäristöstä vois tehdä sellaisen, että se on otollisempi. Luulis että siinä moni juttu toimii aika eri tavalla kuin fyysisen ympäristön kohdalla. Esimerkiksi ärtymyksen ilmaisemisella tai näyttämisellä ei useinkaan ole ihan samanlaista vaikutusta.
Ja muutenkin toimivat jutut, hyödyllinen käytös jne. on varmaan aika erilaisia.
Uskoisin, että mua ei kauheasti yleisellä tasolla haittaa, jos joku on herkkä ympäristölle. Siinä on myös hyviä puolia, ja siihen liittyy paljon vahvuuksia.
Arvostan sitä, että tällainen ihminen ottaa siitä itse vastuuta. Totta kai joskus on hyvä kertoakin niistä asioista ja selittää niitä toisille. Mutta tarkoitan tällä sitä, että ensisijainen juttu on tehdä itse eikä tavallaan... siirtää vastuuta toisille.
Ja puhun siis "herkkyydestä ympäristölle" leväperäisesti omien hahmotusten kautta ja arkisella tasolla miettimättä, mitä se ns. oikeasti tarkoittaa täsmällisesti, tieteellisesti tai mitattavasti.
Polyamorian "tuputtaminen" on viimeaikoina ollut ykkösärsykkejäni, koska pelkään jo muutenkin tarpeeksi olevani koko loppuelämäni yksin. Sopivia kumppaniehdokkaita ei löydy, ja joku jossakin haalii itselleen nekin vähät mitä olisi? Tai jos itse lähtisin haaremin jäseneksi, olisin se dissailtu, armopaloihin tyytyvä yksilö?
Mutta järjen kanssa ajatellen: polyys taitaa olla nuorten juttu. Minun ikäisteni valikoimaa vähentää ennemmin se, että meitä ei enää kiinnosta. Paljon mikään.
^ Voisit olla Petrille, 42 joku väri:
www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/ba6ecc91-2f97-4322-b883-ed928a0c8c77
Nettituttu tuon aamulla esitteli. Kaikenlaisia kummallisuuksia kun tiedottaa.
Kai se on ihan jees ja ymmärrettävää, jos seuraa hakiessa joku kertoo aika suoraan, jos on polyamorisessa suhteessa.
En ole vissiin kokenut että mulle ois semmosta koskaan tuputettu.
Olen törmännyt siihen, että jotkut on aika innoissaan siitä suhdemuotona tai suhde-etiikkana tai jotain. Ja olen huomannut, että se on saanut mediassa näkyvyyttä.
Mediassa juttuja ei loppujen lopuksi määrällisesti ole niin paljoa. Mun kokemus on, että ellen erikseen niitä hae, aika harvoin niitä tulee vastaan.
Sen takia mua kiinnostais Normalta kuulla, minkälaisissa yhteyksissä tuputtamista ilmenee.
Tuleeko sulle some-syötteissä toistuvasti vastaan siihen liittyvää sisältöä, paasaako ihmiset sulle siitä vai mistä oikein on kyse?
Ei liity aiheeseen, mutta kerron taustatietoina:
Seuraan jonkin verran Yleä ja Hesaria ja luen paria muutakin lehteä. Yleensä niin että joko luen fyysistä lehteä tai menen itse sivustolle selaamaan uutisia tai katsomaan, löytyisikö jotain mielenkiintoista.
Aika vähän tulee seurattua mediaa somen välityksellä, kun Facebook ja tällaiset ovat jääneet melko vähälle käytölle viime vuosina. Melkein huomaamatta on siirtynyt siihen, että on jotain ryhmiä ja pientä yhteisöntynkää jonkin alustan kautta (WhatsApp, Signal, Discord jne) ja toisaalta suoraviestintää ihmisten kanssa pääosin samoilla alustoilla.
Parisuhdejutuissa voi tietysti olla ongelma, jos polysuhde tai muu tämmönen vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta tai tuntuu että siihen pitäis taipua jotta vois jotain olla.
Mutta ei mulla ole tällaista kokemusta ollut.
Jos puhutaan raadollisesta deittisovellusten maailmasta, mulla kai ongelmat on olleet aika arkisia. Omasta näkökulmasta hyviä tyyppejä saattaa olla vaikea löytää. Ehkä on vähän varuillaan tutustumisen suhteen, kun miettii, onko ihmisillä asiat kunnossa. Jos jossain mielessä vaikuttaa tosi hyvältä, ehkä välimatkaa on liikaa, halutaan eri asioita, elämäntilanteet ei sovi yhteen tms.
Perstuntuma on että suurin osa kuitenkin hakis elämänkumppania ja eksklusiivista suhdetta.
Periaatteessa aika ihanteellista on tutustua sattumalta tai vaikka niin, että joku ystävä esittelee. Silloin ei yleensä tarvitse tollasia asioita niin paljoa veivata.
Taustatekijänä saattaa tietysti olla myös hienoinen iän myötä varovaisemmaksi, mukavuudenhaluiseksi, laiskemmaksi ja ehkä vähän kyynisemmäksi tuleminen.
En mä varmaan parikymppisenä olis ajatellut tommosia asioita samalla tavalla. Miettinyt että halutaan eri asioita tai etäisyyttä on liikaa tai muuta sellaista vaan... suuremmalla prosentilla mennyt vaan :D Ehkä silloin jaksaa enemmän, en tiedä.
Saitilla jossa olen kohta 13 v pyörinyt, ja aiheena on nätisti sanottuna eroottiset asiat, on minuun välillä suhtauduttu kummeksien kun haluan ylipäätään parisuhteeseen, monogamisesti, ja bio-miehen kanssa. Eräällä naisvoittoisella keskustelufoorumilla puolestaan oli trendinä että pidetään yhtäaikaa montaa poikaystävää.
Facessa olen vaihtelevasti ollut jäsenenä useissa sinkkuryhmissä, ja niissä puhutaan seksistä tai parisuhteista, mutta harva tuntuu haluavan lainkaan suhteeseen. Jos joku ihminen jota jollain tavalla arvostan alleviivaa sitä että parisuhdetta ei tarvita, koen sen ahdistavana. Melkein kuin olisin uskovainen ateistien joukossa. Joku reliikki, ja vähän tyhmä.
Tuntuu että itsekkyys ja helppous on hip ja hop. Parisuhde yhden ainoan ihmisen kanssa koetaan rasittavana. Joten jos haluan sitä, minäkin olen rasittava? Tunteellinen idiootti?
Aika moni ikäiseni FB-kaverini on myöskin tehnyt selväksi etteivät jaksa etsiä enää ketään. Niin naiset kuin miehet.
Ketjun aloitusviestissä mainittu ääriminimalismin jonkinlainen vastakohta lienee tässä: Valkoinen minimalismi, ei kiitos! Hennan uskomaton koti on kaikkea muuta (https://www.is.fi/asuminen/art-2000009307512.html). On värejä kirjavuuteen asti ja tavaraa tavaran päällä, ei kuitenkaan niin, että koti olisi tunkioksi muuttunut, vaan on runsaan anteliaalla kädellä sisustettu.
Tällaisia juttujahan viikoittain on, jotta katsokaa nyt, miten XX on kotinsa laittanut. Kyllä minä nämä tulkitsen vain hyväntuulen jutuiksi enkä mitenkään ärsyttäviksi tyrkytteiksi. Voihan joku noista itselleen ideaa saada, jos on yli päätään sisustamisesta ja laittamisesta innostunut. Tämän tapaiset aiheet on helppo skipata ohi, jos aihe ei kiinnosta.
Tästä jutusta opin uuden sanankin, Eklektisyys (kreikan kielen ἐκλεκτικός eklektikós 'valikoiva') kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista., joten lukeminen ei mennyt ihan hukkaan. Sisustusideat olivat minulle kyllä liian räväköitä.
Polyamorisuus tms. perusperhettä rikkovat ideat ovat aika lailla iltapäivälehtien (nais-)toimittajien perusjuttua.
En tiedä onko täysin tervettä...?
Miksi perusperheestä on tullut vihankohde tuolle vihervasemmistolle?
Pelkkä miesviha ei tuota selitä.
Jotkut naiset innostuvat ideologioista, ja nämä samat naiset haluavat tuntea olevansa hyviä ihmisiä. Kun naisiin liitetään sosiaalisuus ja hoivaavuus, tottakai polygamia innostaa kun siinä pääsee olemaan usean ihmisen kanssa tekemisissä ja jeesustelemaan miten sydän oikein purskuaa rakkautta niin että on oltava monta kumppania tämän ylitsevuotavan rakkauden kohteena.
Jos polyzydeemin keskiössä on mies, hän haluaa johtaa ja leikkiä patriarkkaa. Ja panna useita naisia ilman että muija ulisee pettämisestä.
P8lyamoristit ovat vaan itsekkäitä. Tai pelkäävät kiintyä kehenkään, kun tämähän saattaa jättää.
Mulla ei ole omasta mielestäni mitään tarvetta puolustaa esim polyamoriaa tai seksuaalivähemmistöjä a) suhteessa perinteiseen ydinperheeseen tai b) ihmisten mielipiteitä vastaan, tai oikeastaan edes ruveta mielipiteistä sinänsä jankkaamaan vaikka ne ois mitä.
Mutta jos lainataan ketjun aihetta sen artikuloimiseen, mikä MO:ta hieman triggeröi, niin ehkä tietty juttu tossa mitä Toope tekee.
Polyamoria on naistenlehtien toimittajien perusjuttu — no, en siitä tiedä, kun en lue mutta hyvä että Toope tietää.
Toisaalta wokettajat murentaa perinteistä perhemallia.
Tollaset mielipiteet ei sinänsä mielipiteinä edes ärsytä tai oikein tee mitään.
Kun eihän faktojen ja numeroiden valossa ongelma voi olla se, että polyamoriasta tai seksuaalivähemmistöistä puhuttais liikaa. Epäilen että lausumaton toive olisi täsmällisemmin, että perinteisestä ydinperheestä ei ylipäätään puhuttaisi ja tuotaisi esille negatiivista tai sen suhteen oltais hyvin hyvin varovaisia. Että tietyt jutut olis pyhiä ja kyseenalaistamattomia. Se mikä ei siihen mahdu vain sivuutettaisiin tai ei vaivattais ikään kuin "kansaa" tämmösillä.
Toi sisältää epäsuorasti sen, että pyhälle ja vankasti hyväksytylle jonkinlaisen vaihtoehdon esittäminen ja sen hyvänä pitäminen tai sellaisena esittäminen on uhka, jota on torjuttava. Ja epäilen ettei ole kyse niinkään mistään todellisista määristä vaan siitä että tollanen jo sinänsä on haitallista ja väärin.
Täsmälleen toihan on pelin henki monissa asioissa useissa muslimimaissa.
Voi ihan hyvin olla, että vuosia sitten Oseaniassa kadonnut Malaysian Airlinesin kone jäi sen takia löytämättä että maassa ihan todella uskotaan, etteivät muslimit ole homoja eivätkä tee itsemurhia sillä tavalla kuin länsimaissa tehdään. Nää on niin vankasti hyväsyttyjä ja itsestäänselviä isoja asioita, että voidaan tehdä aika kummallisiakin juttuja, jottei kuva murru tai jouduta sitä pakkaa yhteiskunnallisella tasolla avaamaan.
Eihän ne tietenkään kirjaimellisesti usko että ei ollenkaan itsemurhia tai homoja. Olennainen juttu on että vaikka oliskin niin tietyt rajat ylittävällä tavalla tätä käsittelevää materiaalia ei voida nostaa esille, ei niin että pakkaa avattaisiin ja oikeasti kyseenalaistettaisiin tiettyjä yhteiskunnan perusjuttuja tai vaivattais niillä "tavallisten ihmisten" päitä.
Se ei vaan käy.
Sain kuvan että Toopen käsitys on, että vasemmistolaiset ja liberaalit on niitä jotka väkisin pitää kiinni siitä, miten asioiden toivottais olevan, kun taas oikeisto ja hän itse päinvastoin edustavat realismia ja sen kohtaamista miten asiat todella ovat.
Silti toisesta suunnasta katsoen on tosi paljon sellaisia ongelmia, joita sitten taas sellaisen näkökulman ihmisillä on lähes pakottava tarve siivota pois ja kieltää. Eikä tossa ole oikeistolla tai vasemmistolla mitään monopolia vaan se koskee kaikkia.
Siihen mitä Toope sanoo kannattavansa kuuluu esim. sellainen että vaikka nyt kansalaisoikeusliikkeen aikana Yhdysvalloissa ei ollut mitään ongelmaa ja se kohkaaminen oli aivan perseestä — ja näin ajattelevia ihmisiä oli silloin siellä paljon.
Historia on muuttanut perspektiiviä tossa nimenomaisessa asiassa, mutta samalla tavalla se toimii ja tässä ja nyt ja Toopekin sitä koko ajan ilmentää.
Mielipiteitä enemmän triggeröi ajatus siitä, että joku sanoo ihan pokkana olevansa realisti ja painaa samaan aikaan kaikenlaista ja muita ihan uskomattomalla tarmolla alas ja maanrakoon.
Eikä tollanen poikkea mitenkään siitä, mitä sellainen täysin hypoteettisesti olis, jos ei pysytytä kohtaamaan vaikka sellaista että joku muslimi on homo tai että joku toinen muslimi lentää koneen maahan, eikä se tee sitä islamin puolesta vaan sen takia että sitä vituttaa ja sen mielestä niiden yhteiskunta on epäoikeudenmukainen tietyissä asioissa.
Niiden näkökulmastahan kaikki tollaset jutut homoista ja itsemurhista on vaan vaarallista hapatusta ja paskaa, ja koko kuvassa ainoa ongelma on, että niistä paskajutuista puhutaan ihan liikaa ja ihmiset uskoo kaikenlaista ihan turmiollista oikeiden ja hyvien juttujen sijaan.
Mitään ongelmaa niillä ei ole, ja ongelma on ne joka sellaista väittää.
Siitä se johtuu ja se on se syy, piste.
Isoja eroja vertaamieni asioiden välillä tietysti on, koska ei kukaan ketään pakota mihinkään eksklusiiviseen suhteeseen tai ydinperheeseen tai ei täällä siitä joudu vankilaan eikä valtio teloituta. Mutta provokatiivinen väite oli, että kyse olis silti siitä että ei ikään kuin sais oikeasti edes sanoa että tälle on joku hyvä vaihtoehto vaan että se ärsyttää niin maan helvetisti joitakuita.
En tiedä, ärsyttääkö siinä se että on niin paljon vaihtoehtoja joista puhutaan, ei tiedä kuka puhuu totta ja ketä uskoa, väsyttää ja kaipaa vaan selkeyttä ja helppoutta tai rauhaa.
Mutta kumminkin :)
Uskon että ihminen syntyy homoseksuaaliksi. Voin uskoa että jotkut syntyvät väärään sukupuoleen, koska aivot ja keho "puhuvat keskenään eri kieltä".
Mutta polygamisteja kohtaan olen kriittisempi, koska on vaikea uskoa että joku syntyjään on pakotettu olemaan yhtäaikaa rakkaussuhteessa useaan ihmiseen. Lisäksi epäilen että polyt ovat dominoivia päällepäsmäreitä. Siis ne heistä, jotka sitä systeemiä keskeisesti pyörittävät.
Minkäänlaista säälittelevää tai mielistelevää vähemmistöstatusta en kyllä heille myöntäisi. Joskus tuntunut henkisten ihmisten parissa että vaaditaan kunnioittamaan polyja jaloina ja kehittyneinä yli-ihmisinä. Ei tule kauppoja.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 14, 2023, 21:21:47
Polyamorisuus tms. perusperhettä rikkovat ideat ovat aika lailla iltapäivälehtien (nais-)toimittajien perusjuttua.
En tiedä onko täysin tervettä...?
Miksi perusperheestä on tullut vihankohde tuolle vihervasemmistolle?
Pelkkä miesviha ei tuota selitä.
I feel you. Kun työmuistiin mahtuu korkeintaan mies ja nainen, niin jokaisen ylimääräisen aikuisen sinne tunkemienen on järjetöntä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 00:04:49
Uskon että ihminen syntyy homoseksuaaliksi...
Itse uskoisin pikemminkin kyseessä olevan todennäköisemmin kehityshäiriö, koska biologiamme tukee kaksijakoista sukupuolijatkumista.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 00:04:49
Mutta polygamisteja kohtaan olen kriittisempi, koska on vaikea uskoa että joku syntyjään on pakotettu olemaan yhtäaikaa rakkaussuhteessa useaan ihmiseen. Lisäksi epäilen että polyt ovat dominoivia päällepäsmäreitä. Siis ne heistä, jotka sitä systeemiä keskeisesti pyörittävät.
Minkäänlaista säälittelevää tai mielistelevää vähemmistöstatusta en kyllä heille myöntäisi. Joskus tuntunut henkisten ihmisten parissa että vaaditaan kunnioittamaan polyja jaloina ja kehittyneinä yli-ihmisinä. Ei tule kauppoja.
Mulle on ihan OK että noi on sun mielipiteitä, ja siis... siihenhän liittyy sun omia kokemuksia eikä siinä mitään.
Ymmärrän siis ennakkoluulon tolleen yleistäen polygamisteja kohtaan, mutta en ota sitä silleen vakavasti, että joku joka eläis jossain monisuhteessa olis välttämättä alisteinen sun mielipiteille.
Vaan siis ajattelen että sun koko taustaa ja mielipiteitä ja kipupisteitä ei sellaisen ihmisen välttämättä tarvitse ollenkaan miettiä, tai ne ei taas liity siihen sen elämään mitenkään, eikä sun toisaalta kuulukaan tai tarvitsekaan sellaisen ihmisen tilannetta ja koko elämää ymmärtää ja mielipiteilläs hyväillä.
Sen ihmisen voi olla siis turha ottaa mitään stressiä siitä, että suhtaudut penseästi tai ajattelet että ne ois muka joidenkin mielestä jotain jumalia tai tosi kehittyneitä, että kieltäydyt ostamasta tollasta paskaa tai että yleistäen ajattelet polygaamisista ihmisistä että ne on itsekkäitä tai mitä vaan tämmöstä.
Kai se nyt joihinkin polygamisteihin varmaan pätee, ja siitä on tavallaan turha kiistellä yleisenä väitteenä, koska siinä mielessä kun oot oikeassa oot oikeassa, ja se on enemmän semmonen sun henkilökohtaisen elämän päätelmä joka lähtee sun omista kokemuksista ja toimii siinä yhteydessä.
Mutta jos verrataan uskomuksia tai mielipiteitä, niin mulla ei oikein ole sellaista kantaa seksuaalisuuteen että vaikka joku viehtymys samansukupuolisten seksiin olis sen takia OK että se on perinnöllisesti määrittynyttä, vaan se on mulle ikään kuin avoin kysymys, mikä kussakin tapauksessa on yksilön fysiologista tai psykologista perustaa ja mikä ei.
Uskon että tollaseen vaikuttaa kyllä ihmisten kokemukset. Jos on hyviä kokemuksia samansukupuolisen kanssa, totta kai se johonkin vaikuttaa, mutta ei sekään tietysti ihmisen elämänkulkua yksin määrää.
Jos on huonoja suhdekokemuksia, totta kai se vaikuttaa heteroihinkin ja niiden valintoihin ja elämänkulkuun isostikin. Tai jos ei tule vaikka nuorella iällä ollenkaan kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen tai positiivisia kokemuksia tällaisesta.
Mutta ei meillä siis tosta edes ole mitään erimielisyyttä, koska kyse on vaan siitä, että ajattelen sen mikä siinä on fysiologista tai jotain tosi juuritason persoonallisuutta olevan vähän vähemmän jämerää kuin että on homo tai ei ole.
Sillä on merkitystä, että on joku perusta ja että niissä on eroja, mutta ei se... kai ole ihan noin yksinkertaista.
Kahdella ihmisellä voi olla niin erilaiset kokemukset suhteista ja niin erilaiset mieltymykset vaikka seksuaalisesti, että siinä tavallaan se että ne on "heteroita" ei takaa että ne on keskenään yhteensopivia vaikka ne ois eri sukupuoltakin.
Siis tietenkään.
Ja jos ne on samaa sukupuolta, voitais löytää homoja ja heteroita joilla on enemmän yhteistä keskenään kuin kahdella homolla tai kahdella heterolla.
Tää on tietysti saivartelua, mutta mun mielestä on päivänselvää, että jos vertaa kahta heteromiestä tai -naista niin eihän ne nyt ole mitään vaan yhtä tyyppiä joilla seksuaalisuus toimis täsmälleen samoin ja ne tykkäis samoista asioista.
Ja kuitenkin siihenkin vaikuttaa paitsi myötäsyntyiset jutut tietysti, myös niiden kokemushistoria aika vahvasti.
Ja vähän sama jossain polygamisteissa, että esimerkiksi sulla tietysti on käsitys mitä tarkoitat ja kehen kohdistat noita sun mielipiteitä, ne liittyy johonkin ja tarkoittaa siinä kontekstissa jotakin. Mutta ei ne välttämättä kaikkia jonkun mielestä epätavallisella tavalla suhteitaan eläviä koske.
Samalla tapaa jos alettais ketään pois jättämättä purkaa sitä, minkälaisia käsityksiä eksklusiivissa suhteissa elävillä on asioista, niin sieltä löytyy ihmisiä joiden kanssa mun on tosi helppo elää ja olla samaa mieltä, ymmärtää toista jne. mutta sitten on semmosia ihmisiä ja käsityksiä että mitä helv... ettiä täällä edes tapahtuu :D
Tossa mielessä mä en siis ota sitä ihan täysin kirjaimellisesti jos esität polygamistien luonteenpiirteistä jotain. Kun se ois sama puhua vaikka monogamisteista ja sanoa että ne on sitä tai tätä.
Voihan mulla olla joku oma kokemus että niin on, mutta ei se... se nyt on sitten vaan joku mun oma elämänohjeeni itselleni siinä asiassa enemmän kuin mitään sellaista, mistä muiden ihmisten tai yleensä monogaamisesti elävien kannattais välittää yhtään tippaa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 12, 2023, 10:09:47
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 12, 2023, 07:42:43
Olen jäänyt pohtimaan tuota positiivista asennetta sairastamiseen. On vähän kolkko ajatus, että jos joku siihen aidosti kykenee ja vieläpä kokee, että siitä apua arkeensa saa, se pitäisi lopettaa? mitä? sen vuoksi, että se vaarantaa ehkä jonkun toisen hoidon.
Jotenkin koko tämä ketju henkii minulle vähän jotain mystistä kollektiivisuutta, jossa kaikkien tekemiset vaikuttaa heti suoraan kaikkiin, jota taas itse en elämässäni tunnista. Toki maailma on yksi sekasotku vaikutussuhteineen, mutta silti ajatus siitä, että toisten tekemiset tai jopa ajatukset jotenkin kosmisesti siirtyisivät minun kontolleni vaan on vieras.
T: Xante
Onhan sinullakin omat vahvuusalueesi, mutta Norma tajuaa ihmisten välisen sosiaalisen pelin ja vuorovaikutuksessa syntyvät tyypilliset tunteet huomattavasti paremmin kuin sinä.
Taitaa vain olla niin, että nämä "tyypilliset tunteet" me nimenomaan näemme Norman - ja sinun - kanssasi eri tavalla.
T: Xante
Onhan noissa polyamoristeissa aika poikkeuksellisia piirteitä, joita soisi muissakin olevan enemmän, ainakin minun mielestäni. Tuollaisessa suhteessa ei voi olla mustasukkainen tai yksinomistushaluinen, jotka on niin monelle parisuhteessa jopa turmiollisen tavanomaisia. Edelleen, ei ole keneltäkään pois, jos tuollainen joillain toimii. Miksipä ei tuokin voisi olla myös yhteiskunnan hyväksymä suhde siinä missä nykyiset parisuhteetkin.
Norma tuota kritisoi, että ei voi olla "luonnon pakottama". Ei niin, mutta ei ole luonnon pakottama yksin eläminenkään, ja silti se on ihan sallittua ja hyväksyttyä niin kuin on moni muukin asia.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 15, 2023, 10:19:01
Onhan noissa polyamoristeissa aika poikkeuksellisia piirteitä, joita soisi muissakin olevan enemmän, ainakin minun mielestäni. Tuollaisessa suhteessa ei voi olla mustasukkainen tai yksinomistushaluinen, jotka on niin monelle parisuhteessa jopa turmiollisen tavanomaisia.
Ihanko ei voi olla? :)
Ei varmaankaan tulisi olla, mutta jotenkin veikkaan että todellisuus on jotain muuta...
Lainaa
Edelleen, ei ole keneltäkään pois, jos tuollainen joillain toimii. Miksipä ei tuokin voisi olla myös yhteiskunnan hyväksymä suhde siinä missä nykyiset parisuhteetkin.
Ei ole keneltäkään pois ja epäilemättä joillakin se toimiikin. Uskoakseni polyamoria on usein kuitenkin välivaihe nuorten aikuisten elämässä. Polysuhteet kuulostavat täyspäiväiseltä työltä kaikkine tunteiden vatvomisineen ja avoimuuksineen, joten luulen useimpien kyllästyvän aika pian. Voin tietysti olla väärässäkin.
Ja sallittua se on jo. En itse kyllä kannata minkäänlaista virallista tunnustusta polysuhteille, eli siis suomeksi vastustan moniavioliittojen sallimista.
Lainaa
Norma tuota kritisoi, että ei voi olla "luonnon pakottama". Ei niin, mutta ei ole luonnon pakottama yksin eläminenkään, ja silti se on ihan sallittua ja hyväksyttyä niin kuin on moni muukin asia.
No luonnosta nyt löytyy vaikka mitä, kun tarkemmin katselee.
^
No ei, jos haluaa suhteen toimivan ja olevan tasapainoinen. Oletin siis tuon kysärin tarkoittavan sitä, voiko olla mustasukkainen tai yksinomistushaluinen (tai siis omistushaluinen ylipäätään). Eihän tuossa suinkaan kaikki ole, millä suhde toimisi. Henklökombon odotukset ja tarpeet pitää limittyä sopivasti niin, että kukin voi tuntea saavansa sen, mitä suhteelta odottaa.
No joo, en ole tämän asiantuntija, mutta ihmetyttää, että tuollainenkin vaihtoehtoinen tapa elää saisi jonkun ärsyyntymään. Siksihän kai tuokin tähän keskusteluun on raahattu. :)
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 15, 2023, 00:16:26
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 00:04:49
Uskon että ihminen syntyy homoseksuaaliksi...
Itse uskoisin pikemminkin kyseessä olevan todennäköisemmin kehityshäiriö, koska biologiamme tukee kaksijakoista sukupuolijatkumista.
Kehityshäiriintynyt olen itsekin, sikäli kuin minulla on autistispiirteiset aivot, ja eiköhän se kokolailla varmaa ole, että on. Joidenkin autistien aivojen anomaliat näkyvät aivokuvannuksessa, joidenkin eivät. Oletan että olen kuitenkin sikäli lievä keissi että todennäköisesti olisin tuota jälkimmäistä ryhmää.
Mitä sitten pitäisi tehdä autisteille ja homoille? Ampua saunan takana? Vai antaako vaan elää näköistään elämää?
Toisaalta, mistäs sen tietää jos biologia tukee myös anomalioita. Jokin funktio niillä on, tai karsiutuisivat geenibingossa pois.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 15, 2023, 10:57:41
^
No ei, jos haluaa suhteen toimivan ja olevan tasapainoinen. Oletin siis tuon kysärin tarkoittavan sitä, voiko olla mustasukkainen tai yksinomistushaluinen (tai siis omistushaluinen ylipäätään).
No siis tarkoitus oli hymyillä sille, miten hyvin ihanteet ja todellisuus yleensäkin kohtaavat. Kuin laivat yössä, hetkessä vilahtavat toistensa ohi ja katoavat taas pimeyteen...
Niin tietty juu, joissain olosuhteissa ihmisistä kai voi "tulla" homoja. Jos nyt klassisesti ajatellaan vaikka jotain brittiläistä sisäoppilaitosta, ja sieltä valmistuvissa nuorukaisissa havaitaan keskimääräistä enemmän homoja kuin väestössä normaalissa olosuhteissa, niin sitten toki mietityttää että onko nämä miehet saatu kallistumaan homouteen päin, vaikka toisissa olosuhteissa olisivat kallistuneet toiseen suuntaan. Itselleni tällä ei ole merkitystä siinä mielessä että minua häiritsisi että on homoja. Se tietysti häiritsee jos homo ei ole onnellinen homo, kuten oli ekan eksäni kohdalla. Hänhän inhosi sitä että tunsi himoa miehiä kohtaan, ja alleviivasi sitä että pystyy rakastamaan vain naisia. Minä en tiedä mitä sellaisesta pitäisi ajatella että himo ja rakkaus menevät ihan eri tahoille, koska jos itse himoaisin ihan sikana jotain miestä, niin pidän erittäin todennäköisenä että häntä rakastaisinkin, jos mies vain antaisi minulle luvan. :'( (Saahan sitä tietysti rakastaa luvattakin, mutta ei se johda kuin vitutukseen.)
Ja minähän en siis tiedä mitä on joka polygamisti (liiton usean ihmisen kanssa solmiva) tai polyamoristi (vapaasti siellä täällä kuksiva), puhun vain mielikuvista joita itselleni on tullut. Olin 2010 polyamoristin haaremissa mukana, hänellä kun piti olla useampi itseään vanhempi nainen. Gamiasta ei mielestäni ollut kyse vaikka mies kokikin seurustelevansa useamman naisen kanssa. Vaikutti jotenkin sen verran hauraalta systeemiltä, kun eräskin nainen oli heittänyt hänet pihalle ja juttu oli siinä, että amoriaksi sen mieltäisin. Tai ehkä se oli jotain sieltä kahden nimikkeen välistä. Hän oli ns. henkinen ihminen, hörhömpi kuin minä. En rakastunut mieheen ja minäkin sitten jätin hänet. Tosin en kokenut sitä jättämiseksi, kun en kokenut olleeni parisuhteessa. Laitoin poikki. Ei jääty vihoihin, ollaan keskusteltu vuosien varrella jotain joskus.
Hän ei ole kuitenkaan se syy minkä takia tunnen epämukavuutta henkisten polyjen kanssa. Vaan juurikin se somevouhotus jossa näitä pidetään niin jumalattoman ylevinä ihmisinä, kun rakastavat montaa ihmistä yhtäaikaa. Voihan sitä rakastaa vaikka koko komppaniaa, mutta onko pakko yhtyä jokaikisen kanssa? En tiedä että olisiko se sitten se sinne tänne ristiin rastiin paneminen mikä minua rassaa, koska olen kovin vahvasti hygienian kannattaja, ja mietityttää että mitähän ne genitaalitkin tykkää kun touhuskellaan useamman ihmisen kanssa. Nuorempana kun satuin kuulemaan radio-ohjelman jossa lääkäri sanoi että eri spermoissa on erilainen happamuus, ja jos on useamman miehen kanssa tekemisissä, se nostaa syöpäriskiä. Nykyäänhän tämmöistä ei sitten kai saisi sanoakaan, kun se olisi heti vihapuhetta... Noh, kondomitkin on toki keksitty. Mutta moniko niitä käyttää kun katsoo olevansa pysyvässä monisuhteessa? Ja sitten siinä suhdehäkkyrän laidalla vähemmän saavat kumminkin käyvät vieraissa...
Mutta kyllä varsinaisesti dissaan gamisteja siksi että jotenkin hyvin helposti miellän ne keskiössä olevat naiset ja miehet luonteeltaan semmoiseksi jonka kanssa en tulisi juttuun...!
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 11:11:13
Kehityshäiriintynyt olen itsekin, sikäli kuin minulla on autistispiirteiset aivot, ja eiköhän se kokolailla varmaa ole, että on. Joidenkin autistien aivojen anomaliat näkyvät aivokuvannuksessa, joidenkin eivät. Oletan että olen kuitenkin sikäli lievä keissi että todennäköisesti olisin tuota jälkimmäistä ryhmää.
Minä jään aina jotenkin miettimään tätä sinun omaa tulkintaasi autismipiirteistäsi. Kun kuitenkin vaikuttaa, että havaitset ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa monenlaisia vivahteita ja teet mahdollisesti oikeansuuntaisia havaintoja ja tulkintoja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, niin se ei ole autistiselle oikein tyypillistä. Niin että millä tavalla tämä autismi sinulla oikein ilmenee?
Anteeksi off-topic -sivuraide.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 11:24:24
Mutta kyllä varsinaisesti dissaan gamisteja siksi että jotenkin hyvin helposti miellän ne keskiössä olevat naiset ja miehet luonteeltaan semmoiseksi jonka kanssa en tulisi juttuun...!
Siihen liittyy monenlaista. Hyvää ja huonoa. Osa siitä mitä näkee mediassa ei todellakaan ole mitään kovin kaksista. Joistain vois sanoa että aika kovien haasteiden kanssa kamppailevat ihmiset keskenään treenailee. Itsekkyys voi joskus näyttäytyä semmosessa tilanteessa, että joku on vaikka helvetin epävarma, impulsiivinen ja huono asettamaan rajoja ja pysymään niissä.
Sitten se yrittää opetella vaikka rajojen asettamista ja pitämistä, ja joiltain osin tämmönen kattaus saattaa näyttää itsekkyydeltä, vaikka se ei ehkä oo niin täsmällinen tapa kuvata mitä siinä tapahtuu.
Eikä se mikään huono ajatus oo että pysyy tommosesta kaukana, vaikka tohon liittyvä yleistys ei oliskaan niin tarkka tai silleen absoluuttisen oikea kuva edes niistä mitä haluaa välttää saati jostain mitä et vaan oo nähnyt.
Aika paljon ns. "vaikeita ihmisiä" ja vääntämistä asioista. Mutta voi se kuitenkin oikeasti kivojen ihmisten kanssa olla ihan jees, jos se sopii myös omaan elämäntilanteeseen ja siihen mitä haluaa.
Mulla on tolla saralla positiivisia kokemuksia esim siitä että on kohdannut enemmän semmosia naisia joilla on lavea seksuaalisuus ja jotka iloitsee ja todella nauttii seksistä sekä suhtautuu siihen aika mutkattomasti.
Ei toi ole ollenkaan taattua sillä että joku on "polyamorinen" mutta mun mielestä tollanenkin ihan oikeasti on joskus taustatekijä sille, miksi päädytään johonkin erilaiseen suhdekuvioon.
Ja sit mielenkiintoisia ja kivoja ihmisiä sun muuta.
Arvostan joitain niitä kokemuksia esim seksin saralla ja oon niistä iloinen, mutta toisaalta en mä ajattele että pitkässä ekslusiivisessa parisuhteessa pitäis välttämättä olla semmosta tai että kannattais ollenkaan itseään verrata johonkin seksijeejee-ihmiseen, vaikka se jonkun kohdalla oliskin niin että ne on ihan hyvällä tavalla oikeasti poikkeuksia siinä.
Mitä sitten ja ei sellainen tarvise olla ollakseen hyvä naisena tai seksikumppanina tai elämänkumppanina.
Ihan tuohon otsikon kysymykseen yksinkertaistaen vastaten, varmaan toisten tekemät erilaiset valinnat ärsyttävät osin seuraavanlaisen ajatuskulun takia: Jokainenhan elää, niin kuin oikeaksi katsoo. Jokainen tekee valinnat, jotka katsoo oikeiksi. Kun joku tekee toisenlaiset valinnat kuin itse, sen voi kokea siten, että tuo toinen pitää minun valintaani vääränä. Eli toisen toisenlainen valinta tarkoittaa sitä, että minun tapani on hänen mielestään väärä. Sitten aivot kääntävät joskus asian niin, että tuo toinen pitää itseään ehkä viisaampana ja parempana kuin minä, koska hän elää eri tavalla kuin minä.
Tuollainen ajattelu unohtaa sen, että olemme keskenämme hyvin erilaisia, ja toiselle toinen valinta on objektiivisesti sopivampi kuin toinen valinta. Mutta nopeassa arkiajattelussa toisen toisenlainen elämä voi haastaa omat valintamme, ja jos siihen vielä lisätään kuvitelma, että se toisenlaista elämää elävä pitää itseään meitä parempana, niin ärsyttäähän se.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 15, 2023, 13:01:21
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 11:11:13
Kehityshäiriintynyt olen itsekin, sikäli kuin minulla on autistispiirteiset aivot, ja eiköhän se kokolailla varmaa ole, että on. Joidenkin autistien aivojen anomaliat näkyvät aivokuvannuksessa, joidenkin eivät. Oletan että olen kuitenkin sikäli lievä keissi että todennäköisesti olisin tuota jälkimmäistä ryhmää.
Minä jään aina jotenkin miettimään tätä sinun omaa tulkintaasi autismipiirteistäsi. Kun kuitenkin vaikuttaa, että havaitset ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa monenlaisia vivahteita ja teet mahdollisesti oikeansuuntaisia havaintoja ja tulkintoja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, niin se ei ole autistiselle oikein tyypillistä. Niin että millä tavalla tämä autismi sinulla oikein ilmenee?
Anteeksi off-topic -sivuraide.
Omasta mielestäni olen sosiaalisen kanssakäymisen koukeroista pihalla kuin lumiukko, ja tulee aina vähän hämmästynyt olo kun joku sanoo että olen terävästi havainnut sitä tai tätä. Ihan vaan olen pähkäillyt omalla logiikallani että voisiko se olla näin, ja sitten esitän ajatuksen. Jos se oikeasti kuvastaa todellisuutta, niin olisiko sitten niin että ulkopuolisena näkee jotain mitä ei ehkä "sisäpuolelta" näe? Eli ne jotka ovat niissä sosiaalisissa kanssakäymisissä kiivaasti mukana, eivät edes ehdi analysoida sitä että missä mennään.
En välttämättä osaa niitä koukeroita itse, joita mietiskelen ja usein kritisoinkin. Ehkä on vähän kuin että osaan purkaa kellon osiin ja sanoa että mitä osia löytyy. Koota en sitä välttämättä osaisi, enkä saisi kelloa käyntiin. Tämä siis ihan kuvainnollisesti.
Olin jo kolmikymppisenä miettinyt Aspergerin mahdollisuutta isäni kohdalla, koska hän oli teknisesti näppärä, aina omissa oloissaan ja vähät muista välittävä (ehkä osin siksi ettei "osannut olla" muiden kanssa?) Näkökulmalla nimim. Pönni julisti että olen kuin hänen pikkusiskonsa. Aloin sitten miettimään että ei perhana. Varsinkin vuosituhannen alkupuolella kun kirjoittelin nettiin, ymmärsin joskus asioita ihan ihmeellisellä tavalla ja suutahtelin tuon tuostakin. Aivan kuten Pönni. Myöskin minulla oli (ja on tietysti edelleen) tapana lörpötellä itsestäni ja minulle tärkeistä ihmisistä ummet ja lammet.
Suutahtelua olen yrittänyt tietoisesti vähentää. Liialliselle avoimuudelle en oikein jaksa edes yrittää mahtaa mitään.
Mutta enemmän kuin sos. kanssakäymisen kimuranttisuus minua rassaa motorinen kömpelyys. Olin kaikissa liikunnanlajeissa huono. Hahmotuskykyni on onneton. Olin kynää kuulemma pidellyt ala-asteella jotenkin ihmeellisellä tavalla. Eurooppalaisen syömätavan jossa veitsi on oikeassa kädessä ja haarukka vasemmassa opin vasta kun aloitin Krav Magan...! Olin aina kokenut sellaisen syömisen vaikeaksi ja vasemman käteni kömpelöksi, joten leikkelin ruokaa jonkin verran paloiksi ja tökin sitten ne palat yksitellen haarukka oikeassa kädessä. Sitten mieleeni vaan juolahti kokeilla että mites nyt, kun harrastan KM:aa, ja kas, osasin syödä. ;D
Mutta hahmotusongelmia on edelleen. Nykyään toki vähän vaikeampi eritellä enää mikä on motorista kömpelyyttä, mikä asentohuimausta ja mikä fibromyalgiasta tai sen lääkityksestä juontuvaa aivosumua.
Jokatapauksessa minusta helposti tuntuu että asioissa olen joko paska tai hyvä. Välimuotoja ei oikein tunnu olevan. Helposti karsiutuu kaikki missä en pärjää. On ihme, etten ole jättänyt KM:aa. Vielä.
Hiisi vie, juuri päivän mittaan mietiskelin tuota paremmuutta.
Äidilleni oli jostain syystä tärkeää nähdä itsensä muita huonompana ihmisenä. Mutta paradoksaalista kyllä, hän suuttui aina kun koki että joku pitää itseään muita tai häntä parempana. (Kuinka hemmetin huonoja kaikkien sitten olisi pitänyt olla, en tiedä.) Jos siis vähänkin vaikutti siltä että halusin elämältä enemmän tai muuta kuin hän, tietysti "luulin jotain itsestäni" ja että olen mukamas parempi kuin hän, ja sehän loukkasi häntä.
Kun isäni jonkin aikaa kokeili helluntalaisuutta, äiti pelkäsi kovasti että isä haukkuu häntä uskovaiselle kaverilleen (taisi olla vielä joku isän sukulainenkin, pikkuserkku?) Mitä ihmeen haukuttavaa isällä olisi ollut sellaisena juoppona kuin oli, en tiedä. Mutta jokatapauksessa äiti kai koki että uskovaiset ovat olevinaan parempia ihmisiä.
Kun menin äidin luona käymään ekaa kertaa tokan eksäni kanssa, äiti myöhemmin ilmoitti että tyyppi on ylimielinen, eikä tarvitse tulla toista kertaa käymään. Eksä osasi olla kyllä koppava, ja haukkui minulle naisia tuon tuostakin, eniten äitiään ja paljon "kiukkuisia keski-ikäisiä ämmiä" (jollaisen hän pelkäsi minustakin tulevan, jos pidin riidoissa hyvin puoleni). Mutta ei hän mielestäni erityisen ynseä ollut tuolla vierailulla. Ei vaan ollut sellainen kuin eka eksäni (hermostunut, pelokas yms.) Sisarukseni häissä tokakin eksä kai sitten osasi olla sopivan lupsakka, ettei äiti siitä sitten jälkikäteen mäkättänyt.
Vuosituhannen alkupuolella tappelin k-uskovaisten kanssa netissä, koska minua ärsytti heidän omahyväisyytensä. Öpauttia 2005 huomasin että on olemassa muslimejakin, kun erään foorumin ylläpito heitti minut pihalle viikoksi siitä hyvästä että olin muka herjannut heidän islam-modeaan, vaikka en ollut julkisesti ollut sanonut mitään - valitin vain moden toiminnasta ylläpidolle. Minulle tuli sellainen tunne että "ei korppi korpin silmää noki", eli muslimeilla on myös naiskaveririnkejä joista käsin dissaillaan ulkopuolisia. 2015 kun aloin vouhottamaan näistä raiskausjutuista, niin perustuuhan nekin pitkälti siihen että muslimimies tuntee halveksuntaan länkkärinaista kohtaan, ja olettaa olevansa tätä parempi.
Noin kaiken kaikkiaan, olenko vain jatkanut äitini tunnetilaa: pelkoa että joku sakki kuvittelee olevansa parempaa porukkaa? Mutta toisin kun äitini, minä en halua uskoa olevani huono ihminen. Toisaalta ehkä jotenkin tiivistän ja sijoitan kaiken huonouteni autistiseen piirteilyyn, niin että minulle jää edes jotain missä pärjätä, koska enhän minä nyt 24/7 operoi autismista käsin. En tiedä.
Voisihan sitä kokeilla sellaista että pyrkii olemaan vähät välittämättä muiden valinnoista, silloinkin kun niitä joku kokee asiakseen tuputtaa. Jos joku tekee lähetystyötä, hänen pitää olla valmistautunut siihen että aivopesun aiottu uhri ei niin vaan suostukaan moiseen prosedyyriin. Silloin saa pontevamminkin sanoa että juu ei kuule kiinnosta. Taikka vak ov, jos ei muuten mene perille.
Eiköhän näissä ärsytä sekin ja ehkä eniten, että niissä yleensä mennään kuitenkin jonkinlaisen trendin aallonharjalla eli ne esittelevät näennäisesti räväköitä valintoja ja elämäntapoja.
Niin kauan kuin Linkola oli lähes ainoa, jonka mielestä ihmisten kuuluisi muuttaa perunakuoppaan, se ei ärsyttänyt kuten nyt kun sitä tulee joka tuutista.
Ei minua ainakaan ärsytä, jos joku esittelee jotain oikeasti uutta ja /tai valtavirrasta poikkeavaa elämäntapaa. Jos joku sanoo, että maailma pelastuu ja harmonia löytyy kun kääntää huonekalut ylösalaisin ja levittää paperisilppua lattialle, niin mikäs siinä.
Totta. Joku kunnanfriikki ei paljon heilauta, kunhan ei kiusaa muita ihmisiä.
Eihän niissä muiden erilaisissa valinnoissa ärsytä kuin se että jos taikka kun niitä yritetään tuputtaa itselle.
Näin taannoin miettimään sitä että mikäköhän siinä sitten oikein on, että en kiihotu SM-touhuista (ainakaan ämmä-osapuolena - tai eihän kukaan nykyään enää mistään ässästä ja ämmästä puhu, termit on sub ja dom). Nythän on ensinnäkin niin, että seksuaalisella sektorilla sitä vaan tykkää mistä tykkää, analysointi on melko hyödytöntä. Yhtä hyvin voisi itseään heteroksi mieltävää miestä pommittaa kysymyksillä että mikäs on kun ei homostelu maistu. Ei hän kokisi sitä tarpeelliseksi perustella, tai sitten heittäisi jotain että "karvainen äijä, hyi helvetti". Sen lisäksi että minut esim. sidottuna oleminen jätti kylmäksi (kiinnosti yhtä paljon kuin tapetin tuijottaminen), tuli mieleen että nämä kinkyjututhan ovat aivan saatanan juntteja(*. Olen kieltämättä sellainen nirppanokka, että mitä enemmän porukat intoilevat jostain asiasta, sitä tympeämmin siihen suhtaudun. Minulle ei käy niin että kiinnostun, koska "täytyyhän tässä jotain olla kun niin moni innostuu", vaan päinvastoin tekee mieli ottaa kunnon hajurako koko asiaan. Näin ollen on jäänyt myös kaikenlaista Pauli Kohelia lukematta. Ja tasan taatusti en alkanut "ottamaan selvää" kun kaikenlaiset koronadenialistit ja rokotevastaiset vouhottivat netissä, kuvitellen että kunhan tarpeeksi pyörii ympäri nettiä, alkaa ajattelemaan kuten he. Toki sen verran tuli otettua selvää että pällistelin moneen kertaan läpi Ylen, joidenkin medioiden, ulkomaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten yms. tahojen uutisoinnin. Ja tulin sitten ilmeisesti väärään tulokseen näitä korona-asioista. Ainakin denialistien mielestä.
Ihan yhtä kuin on ok saada selville mistä tykkää, on ok saada selville mistä ei tykkää, tai mikä ei pahemmin hetkauta suuntaan eikä toiseen. Epäilen että seksiasioissa jos joku asia ei nappaa nyt, ei se nappaa myöhemminkään, mikäli syynä ei ole se että on jotenkin vielä keskenkasvuinen ja ujo. Onko se sitten jotenkin väärin? Pitäisikö ihmisen väkisin reuhtoa ja repiä itseään suuntaan jos toiseenkin, ihan kuin hän olisi joku bipolaari manian vallassa?
Nyt kun sitten joku Alli tai Aatu on saanut rauhassa selvitellä mistä tykkää, niin mehän voitaisiin olla kaikki onnellisia häpi evö äfter ja silleen. Mutta mikä on, kun nykyään tuntuu että kaikki persoonallisena omana itsenään oleminen sävyttyy itkuksi ja voihkeeksi? Minkä takia kenelläkään ei ole enää kivaa? Nykyaikahan pitäisi olla sallivampaa kuin koskaan, ja silti monet ihmiset ovat piikit pörröllään ja kamalan kiukkuisia sen oman itsensä kanssa. Ikäänkuin jo etukäteen valmistaudutaan siihen että joku jossain dissaa minua, hui kamala, ja pitää hyökätä varmuuden vuoksi itse ensin.
Esim. nämä paljon rummutetut muun- ja transsukupuoliset, en minä ole kuullut että heitä Suomessa rusikoitaisiin pitkin katuja alvariinsa. Silti he ovat kuin marttyyrien ja pyhimysten lauma joka on niin kärsinyt ja kovia kokenut, että nyt heidän pitää saada kaikki ja enemmänkin. Tajusin tänään että ehkä jotain ihmistä joka kokee olevansa sinut kehonsa sukupuolen kanssa voipi pikkaisen ärsyttää että minkä ihmeen takia jonkun naisena syntyneen pitää saada synnyttää ja sitten vaatia että häntä kutsutaan isäksi, kun taas mieheksi syntyneen pitää saada siittää ja sen jälkeen häntä pitää kutsua äidiksi. Onko transsukupuolisuus sitä että sun täytyy saada olla molempia sukupuolia sen mukaan mikä sua milloinkin sattuu huvittamaan?
Jos ei ole trans eikä muu, niin sitten sitä on vaan "tylsä" tavallinen jäppinen, ja paletti on suppeampi. Et sä yhtäkkiä muutu isäksi kun olet synnyttänyt. Kun et ole missään vaiheessa kokenut olevasi mies.
Että onko tämä transtouhuilun takana sittenkin ihan silkka ahneus, että on saatava ihan kaikki? Tuskinpa ja toivottavasti ei, mutta tämä nyt kumminkin kirkastui minulle siksi itseäni kenties transsukupuolisissa ärsyttäväksi asiaksi.
Tulevaisuudessa sitä on ilmeisesti hyvinkin erikoinen, jos on cis, ei kinkyile, haluaa monogaamisen suhteen jne. Näissä asioissahan saatan olla niin normaali että olen jo suorastaan ylinormaali, joten pääsen olemaan uniikki ja ainutlaatuinen, hah hah. Koska edustan katoavaa kansanperinnettä. Sitä että tyytyy kehoonsa sellaisena kuin se on.
*) Fifty Shades of Shit...
Niinhän se on, että jotkut ei ikinä saa niin paljon huomiota kuin huutavat itselleen kuuluvan.
T: Xante
Mitäs jos on sitä mieltä ettei oikein kellekään kuuluisi aina ja iänkaikkisesti huomiota? Mitä jos alettaisiin elää sillä tavalla että jotkut omaa etuaan ajavat porukat voivat möykätä aikansa, mutta sitten sille tulisi stoppi ja siitä eteenpäin pitää alkaa elää normaalia arkea sen kummemmin mölyämättä? Vähän niin kuin oskarien jakotilaisuudessa on rajoitettu sitä että kuinka kauan se voittaja saa kyynelehtiä ja muistella mummoa ja mummon puudelia kiitospuheessaan.
Kun tarpeeksi vanhaksi elää, alkaa ärsyttää sekin että muoti kierrättää jotain vanhoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Tai se mille on naurettu, onkin yhtäkkiä hip ja hop. Minulle naurettiin yläasteella sen vuoksi että minulla oli sellainen tukka kuin oli (en nyt ala kuvailemaan), ja sittemmin olen nähnyt jollain rokkirätkyttäjällä samanlaisen fledan. Eikä hänelle ole naurettu. Myöskin naurettiin rillien takia (vaikka melkein kaikilla luokan tytöillä oli rillit!), ja nyt on taas tullut muotiin ihan saatanan rumat silmälasit joihin itse en koskisi edes pitkällä tikullakaan, traumatisoiduttuani siitä 1980-luvun lopun muodista.
Mitä helvetin järkeä tässä on? Idiootit ilkkuvat jotain millä ei ole niin yhtikäs mitään merkitystä, kuten nyt vaikka farkkujen lahkeiden leveydellä. Sitten yhtäkkiä kaikkien pitää saada juuri sellaiset housut kuin mitä aiemmin on naurettu räkä lentäen.
Nämä nyt ovat vaan rättisulkeiset, mutta kyllä tämä on vain esimerkki. Jos nyt lähdetään laajentamaan politiikkaan, niin aikoinaan varmasti monikin sai tarpeekseen taistolaisuudesta, mutta nykyään on taas vouhotettu, eri asioista vaan. Ja ihan yhtä otsa rypyssä ja siihen malliin, että tuntuu uskonnolta kaikki tyynni.
Koskahan tulisi muotiin semmoinen rauhallinen kultaisen keskitien käppäily, missä elää vaan ihmisiksi kaikessa rauhassa?
Tietty jos taustalla on katkeruus, niin siitähän saa toki ikiliikkujan aineksia. Mutta jos nyt näitä transsukupuolisiakin ajatellaan, niin hehän pystyvät tekemään asioille jotain. He voivat vaihtaa sitä sukupuoltaan. Mietiskelin tässä eilen että kun minua rassaa kaikki koulu- ja työpaikkakiusaamiset, niin... mikä niissä sitten rassaa? Se avuttomuuden tunne, jolla ne on silattu. Kaikki se paska on jotenkin ikiajoiksi jähmettynyt, kivettynyt aikaan, enkä pysty menemään ajassa taapäin muuttaakseni kaiken muuksi. Eniten vituttaa se millainen saatanan nössö ja dille sitä on ollut. Erinäisiä ihmisiä olisi ennemmin pitänyt vetää vaikka turpaan, kuin ruikuttaa vuodesta toiseen heidän käytöksestään, ja sitten katkeroitua kun kukaan ei ikinä vaivautunut vinkaisemaankaan että "se mitä sinulle tehtiin ja sanottiin, oli väärin". Tämmöistähän on turha keneltäkään toivoa kuulevansa, koska kuulija saattaakin edustaa samanlaista ihmistyyppiä jotka ovat minua kiusanneet.
Olenko sitten kateellinen trans- ja muuihmisille, kun heillä tuntuu olevan laajempi repertuaari mahdollisuuksia, kuin itselläni? En tiedä.
Huomiolla ei tee mitään, kyllä sen pitäisi olla ennemmin ymmärrystä ja jopa yhteisymmärrystä, mitä on tarvis, jos elämä on perseestä. Huomio nyt on ihan mitä tahansa. Kuten on jo nähty somen räjähdellessä tuon tuostakin. Mikäköhän 3. maailmansota sielläkin sitten on.
(En tiedä onko löpinöissäni järin punaista lankaa, jotenkin on alkanut ärsyttää aivan kaikki. Saattaa johtua hormonivalmisteesta jota vedän nyt. Tai sitten vaan vaihdevuosista.)
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 02, 2023, 07:06:26
Niinhän se on, että jotkut ei ikinä saa niin paljon huomiota kuin huutavat itselleen kuuluvan.
T: Xante
Tietyt vähemmistöt toki möykkäävät enemmän, mikä heidän osuutensa yhteiskunnasta on.