Aanelkku herätti taas hyvää keskustelua vertaamalla taiteen ja tieteen antia. En ole tiedeuskovainen, mutta erittäin taidevastainen. Taide nauttii yhteiskunnan suojelua, tukea ja arvostusta, vaikka sillä on suuria haittoja kuten ohjaa huomion väärille raiteille ja on valtava resurssihukka.
Juuri mikään yhteiskunnallinen epäkohta tai muu ongelma ei ole löytänyt taiteen avulla näkökulmaa, mitä ei olisi voitu nopeammin ja helpommin saavuttaa tieteen, tutkimuksen ja normaalin ihmisten välisen debatin kautta. Käsitys, että symbolisesti esitetty asia sisältäisi jotenkin suurempaa viisautta kuin suora sanallinen kommunikaatio on naurettava.
Uskontoja kritisoidaan jumalharhasta, mutta taide perustuu usein jonkun taiteilijan nostamiseksi jumalaksi, jonka maalaamaan lantakasa tai hampurilainen on mestariteos. Harhaa ovat monalisan hymyt sun muut kuvitteelliset merkitykset taideteoksissa. Näiden harhojen vallassa olevat ihmiset toki saavat nautintoa taiteesta, mutta niin saa moni uskonnoista, riippuvuuksista tai päihteistäkin.
Siispä taide on ajettava alas, hävitettävä kaikkialta:
Musiikki on ehkä haitallisin taiteen muoto. Musiikin kuuntelu aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja mielialan heilahteluja ja uskon yhä lisääntyvän musiikin kuuntelun olevan ainakin osasyy siihen, että nykyään joka toinen sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Musiikin tekijät potevat päihde - ja mt- ongelmia enemmän kuin mikään muu ammattiryhmä.
Virret, joululaulut ja Kansainvälinen sallittakoon, muu musiikki hävitettävä.
Kuvataide: kuvataiteen haitallisuus on enemmän resurssien tuhlausta. Näköispatsaat ja muotokuvat säilytetään, muut palasiksi ja roskiin. Museot, taidegalleriat yms hyötykäyttöön.
Kirjallisuus: kaikki kaunokirjallisuus poltetaan. Kalle Päätalon Iijokisarja on elämäkerrallinen ja sen tulee kuulua pakollisena kouluissa luettavaksi.
Elokuvat: Tositapahtumiin perustuvat säilytetään, muut silpuiksi. Elokuvateatterit hyötykäyttöön.
Teatterit sun muut performanssit helvettiin. Onko joku nähnyt teatteriesityksen, jossa on jotain järkeä?
Entä mitä tehdä taiteilijoille, jotka ovat yleensä tyhjänpäiväisiä ja inhottavia ihmisiä ja ajavat pöhköjä asioita kuten taistolaisuutta tai wokepaskaa?
Taitavasti perseilleet taiteilijat kuten Gettomasa taiteilijaeläkkeelle.
Tiedostavat taiteilijat keskitysleiritetään.
Muut hakataan armotta ja passitetaan oikeisiin töihin.
Tieteen kehittäminenkin on luova prosessi. Voisin kuvitella, että luova ympäristö olisi sen vuoksi hyvinkin hyödyllinen tieteen edistymisen kannalta.
Tehdystä ja valmiiksi saatetusta taiteesta noin prosentti taitaa olla laadullisesti päräyttävää. Sama prosenttisääntö taitaa koskea tieteellisiä tutkimuksia.
Tieteessä on harvoin mitään oivalluksia, jotka taas taiteessa ovat paljon yleisempiä. Tieteen tekijä olisi taiteilijana tyyppi joka tekisi (vertaisarvioituna) hiukan paremman Monalisa-maalauksen kuin daVinci, tutkittuaan tuhatmäärin erilaisia kasvokuvia ja vedettyään niistä analyysiä.
Tieteessä kaivattaisiin hiukan enemmän hulluutta ja taiteentekemisessä vähän enemmän järkeä. Molemmissa saisi olla runsaammin tekemisen paloa ja hillitöntä intohimoa. Mikään ei ole kamalampaa kuin virkamiestaide ja latomaalaus.
Socrateelta olisi voinut melkein arvata koska aloitus on niin trumpimaisen persuinen. ;D
Se on minun silmissä "kansalliskommunismia":
Ja rujon itä-Euroopan ja NL:n kommunistisen värittömän mustavalkoisen taiteettoman värittömän helvetin tiedämme.
Ihmiset siellä apatisoitui ja masentui ja juopotteli itsensä hengiltä niin että elinikä laski.
Koronaepidemian myötä minä ja kansa tajuttiin paremmin että taiteeton, taideelämyksetön, maailma on paha epämiellyttävä maailma.
JK. Henkilöpalvontaa kammoksun, epämiellyttävää oli nähdä koulun seinällä kuulujen suom. kirjailijoiden kuvia jne.
Henkilöpatsaat saa minun puolesta poistaa kaupungeista jne. (Jokaiselta paljastuu veriset hiiliset luurangot ennenmin tai myöhemmin, ja miksi pitäis "palvoa").
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.
Tästä tuli mieleen Platonin Valtio. Argumentitkin olivat vähän samanlaiset. Platonille taide "jäljittelyn jäljittelynä" oli kauhistus, koska se etäännyttää ihmisiä tosiolevasta. Mutta musiikin teorian opiskelulla oli kuitenkin Valtiossa erityisasema, musiikkihan on ikään kuin kuultavissa olevaa matematiikkaa. Totalitarismi on aina pyrkinyt rajoittamaan kaiken maailman rappiotaidetta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 20, 2022, 15:40:10
Taide nauttii yhteiskunnan suojelua, tukea ja arvostusta, vaikka sillä on suuria haittoja kuten ohjaa huomion väärille raiteille ja on valtava resurssihukka.
Jos tällä perusteella asioita rajoitettaisiin, kyllähän tämmöiset foorumit, joilla ihmiset hukkaavat valtavasti resursseja lätistessään omiaan, menisivät luiskaan ihan ensimmäisenä ;D
Tieteen ja taiteen vertaileminen jos mikä on aivan turhaa ja hukkaan heitettyä energiaa, kun harvempi edes aidosti muutoin kuin subjektiivisessa pienessä mielessään kykenee määrittelemään, mistä puhutaan, kun näistä puhutaan. Esimerkiksi edelliseen keskusteluun viitatakseni, en nyt näe tieteen tekemisenä sitä, että on siirrytty sähkövispilöihin.
Toinen kysymys on, miten ihmisen luovuutta sitten oikeasti kyettäisiin suitsimaan, ts. millä se estetään, että jo pikkulapset piirtelevät kuvia hiekkaan?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 20, 2022, 23:47:17
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.
Kuten useimmilla muillakin eläimillä, ihmisillä merkittävin tiedon lähde on parviäly, josta mm tämä foorumi on yksi pieni esimerkki.
Suurin osa tieteestäkin saa merkitystä vasta kun se siivilöityy parviälyn läpi.
Käsitys taiteen ylevyydestä ja nerokkuudesta perustuu samaan harhaan kuin kaukaisten kulttuurien ihailu: kun joku asia tehdään vaikeaksi täysin ymmärtää, luullaan että se sisältää jotain suurta viisautta.
Todellisuudessa taiteen merkitystä yhteiskunnassa voidaan verrata mielenosoitukseen: taidetta seuraavat ihmiset saattavat sen avulla kiinnittää huomiota johonkin epäkohtaan tai ongelmaan, mutta taide ei tuo mitään oivallusta , mitä ihmisten välinen normaali kommunikaatio ei voisi tuoda.
Olettaisin harhan olevan siinäkin, että kuvitellaan - toki ajan hengen mukaisesti - että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Että siinä, että piirtelee taulun tai säveltää laulun on (ja tulee olla) takana jotain tavoitteita.
Mutta kysynpä vain: miksi olisi?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 21, 2022, 09:39:48
Olettaisin harhan olevan siinäkin, että kuvitellaan - toki ajan hengen mukaisesti - että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Että siinä, että piirtelee taulun tai säveltää laulun on (ja tulee olla) takana jotain tavoitteita.
Mutta kysynpä vain: miksi olisi?
T: Xante
Taiteen tekijät ja ainakin taidekriitikot arvioivat taidetta pitkälti sillä kriteerillä, onko sillä muutakin merkitystä kuin pelkkä viihdearvo.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:49:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 21, 2022, 09:39:48
Olettaisin harhan olevan siinäkin, että kuvitellaan - toki ajan hengen mukaisesti - että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Että siinä, että piirtelee taulun tai säveltää laulun on (ja tulee olla) takana jotain tavoitteita.
Mutta kysynpä vain: miksi olisi?
T: Xante
Taiteen tekijät ja ainakin taidekriitikot arvioivat taidetta pitkälti sillä kriteerillä, onko sillä muutakin merkitystä kuin pelkkä viihdearvo.
Niin insinööritkin arvioivat sähkölamppua eri lailla kuin minä, joka napsautan sen päälle tai pois. Mitä tämä kertoo sitten tieteestä?
T: Xante
Muoksis: etenkin IT-alalla, silloin ATK-alalla, oli erittäin tärkeää esittää jokainen seikka siten, että siitä ei maallikko ymmärtänyt yhtään mitään. Näitä vanhemman polven konsulentteja vieläkin tapaa, joiden mielestä asiakkaalle ei kuulu juuri mikään. Mutta eihän tietty varmaan IT mitään oikeaa tiedettä olekaan vai miten tämä menee.
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä. Eikä voi edes sanoa että ilmeisesti meidän pitäisi kaikkien olla eläimellisellä tasolla ja kyvyttömiä luomaan yhtikäs mitään taidetta, koska eläimetkin ovat tehneet taidetta. Emme vain voi tietää miten ne itse mieltävät aikaansaannoksensa.
https://www.georgiaaquarium.org/booking/dolphin-paintings/
https://elephantartgallery.com
https://news.artnet.com/art-world/congo-late-chimpanzee-painter-whose-work-sold-thousands-will-solo-show-december-1671976
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 21, 2022, 10:21:04
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä.
Taiteen tekemisen edellyttämä luovuus ei ole mitenkään arvokkaampaa luovuutta kuin vaikka foorumiviestin kirjoittamiseen tarvittava luovuus tai uskovaisen luoma jumalkuva.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 10:28:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 21, 2022, 10:21:04
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä.
Taiteen tekemisen edellyttämä luovuus ei ole mitenkään arvokkaampaa luovuutta kuin vaikka foorumiviestin kirjoittamiseen tarvittava luovuus tai uskovaisen luoma jumalkuva.
Ei ole, taikka itsekään en kirjoittaisi nettiin yhtikäs mitään. Masennus ja vitutus aikoinaan teki sen etten jaksanut enää puskea fiktiota läjäpäin, joten siirryin tänne nettiin höpöttämään kaikkien muiden ihmisten riemuksi ja inhotukseksi. Tietty tosi pitkään ajattelin niin että minun pitäisi kirjoittaa niitä kirjoja, eikä nettiin, koska arvoasetelmani oli juuri tuo että kirjat ovat sentään jotain ja netti on paskaa täys. Mutta vanhemmiten en ole tästä asiasta ollut enää niin varma. Jos pusaisin kirjan, ei se kumminkaan säilyisi ikuisesti. Ehkä vähän pidempään kuin nämä löpinät netissä, mutta katoavaistahan kaikki on.
Joskus ammoin netin alkuaikoina oli kova juttu verrata internettiä (panteistiseen) jumalaan. Nettikirjoittajat olivat muutenkin jotenkin henkisempiä kuin nykyään. Ainakin niillä huudeilla joissa itse pyörin.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 10:28:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 21, 2022, 10:21:04
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä.
Taiteen tekemisen edellyttämä luovuus ei ole mitenkään arvokkaampaa luovuutta kuin vaikka foorumiviestin kirjoittamiseen tarvittava luovuus tai uskovaisen luoma jumalkuva.
Onkin kummallinen juuri tämä arvottamisasia. Siis miksi taiteen tekemisen tai luovuuden edes pitäisi olla "arvokasta"? Sanoisin, että ne nyt vain molemmat kuuluvat niin tiukasti ihmisyyteen, että eroonkaan niistä ei voi ilman todella radikaaleja toimia päästä - eikä sittenkään pääse, vaikka toimet olisivatkin radikaaleja.
Ihminen on luonnostaan luova ja luonnostaan nauttii luovuuden tuotoksista.
T: Xante
Muoksis: Normaa lukuunottamatta (koska hänelle kirjoittaminen on selkeästi intohimo) enpä tiedä, moniko meistä kylläkään täällä ajattelee luovuuttaansa ilmentävän?
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 20, 2022, 23:47:17
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.
Kuten useimmilla muillakin eläimillä, ihmisillä merkittävin tiedon lähde on parviäly, josta mm tämä foorumi on yksi pieni esimerkki.
Suurin osa tieteestäkin saa merkitystä vasta kun se siivilöityy parviälyn läpi.
Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.
Vain poikkeukselliset yksilöt vievät tiedettä ja taidetta eteenpäin. Joko sattumalta, jonkun tapahtuman ajamana tai silkkaa superälyään.
Parvi on parhaimmillaan vain toteuttaessaan, kirjatessaan ja toistaessaan näitä yksilöiden saavutuksia, arvottajaksi/keksijäksi/taiteenluojaksi parvesta/laumasta/sotajoukosta ei ole.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Käsitys taiteen ylevyydestä ja nerokkuudesta perustuu samaan harhaan kuin kaukaisten kulttuurien ihailu: kun joku asia tehdään vaikeaksi täysin ymmärtää, luullaan että se sisältää jotain suurta viisautta.
Harhaa on mahdotonta poistaa eliminoimalla taidetta. Se kumpuaa ihmisistä, eikä edes ensisijaisesti taiteilijoista. Suurin osa heistä itse asiassa tahtoisi, että ymmärrät heitä ja heidän teoksiaan. He haluavat viihdyttää sinua, jotta jakaisit heidän katseensa maailmaan, eikä heidän tarvitsisi tuntea ihan niin kosmista yksinäisyyttä. Tietysti on hankaliakin tapauksia, mutta niinhän osa pikkulapsistakin kiukuttelee sietämättömästi kerjätessään huomiota.
Taiteesta tekee vaikeaa kaksi ihmisryhmää: ammattikriitikot sekä toisaalta ihmiset itse. Taidekärpäset pörräävät sotkemassa selvää asiaa. Teoksissa on aina ymmärtämisen paikka. Sen ydin ei kuitenkaan ole ottaa selvää, mitä maamme johtava ars-asiantuntija kohteesta tykkää. Riittää että tajuaa miten itse reagoi. Ja sen vastauksen saa aina. Automaattisesti ja välittömästi. Jos nukahtaa heti alkusoiton jälkeen tai ei koskaan pääse kahta sivua pitemmälle tai kävelee ulos näyttelystä mutisten valtiomiesmäisesti "vittu mitä paskaa, ei vois vähempää kiinnostaa", on ymmärtänyt täysin oikein minkälaisia ajatuksia kyseiset taidepläjäykset ovat itsessä sillä erää herättäneet. Ja se on tosi vastaus. Ainoa viisaus mitä taiteesta voit saada.
Ihmiset nöyristelevät kaikkia. Johtajia. Pappeja. Univormupukuisia. Kun ei mistään mitään ymmärrä, pelkää vaikuttavansa naurettavalta ja siksi on herkästi mielin kielin. Pokkurointi menee susille, kun ei ne muutkaan tajua asioita sen kummemmin vaikka ovatkin koristaneet itsensä prenikoilla ja titteleillä. Taiteilija on taavi, myönsi se sen itse tai ei, ei sitä tarvitse pelätä ja vihata sen enempää kuin tolloja naapureita.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 21, 2022, 11:16:12
Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.
Vain poikkeukselliset yksilöt vievät tiedettä ja taidetta eteenpäin. Joko sattumalta, jonkun tapahtuman ajamana tai silkkaa superälyään.
Parvi on parhaimmillaan vain toteuttaessaan, kirjatessaan ja toistaessaan näitä yksilöiden saavutuksia, arvottajaksi/keksijäksi/taiteenluojaksi parvesta/laumasta/sotajoukosta ei ole.
Osittain samaa mieltä. Joukossa tyhmyys usein tiivistyy, mutta se ei johdu siitä, että parviäly ei voisi toimia, vaan siitä, että ihmisten välinen sosiaalinen peli pilaa monet tilanteet saamalla ihmiset mukautumaan yhteisön vaatimiin rooleihin sekä sen sisällä olevan enemmistön tahtoon.
Ääliötkin pystyvät porukalla tuottamaan hyviä oivalluksia mikäli he uskaltavat vapaasti ilmaista itseään ja toimivat tarkoitukseen sopivilla motiiveilla.
Yleinen mielipide on usein syntyessään oikea tai ainakin huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta kun se kasvaa lumipallon lailla pakottavaksi ja jyrkkenee, se menee pilalle.
Parviäly on ollut merkittävin tekijä esimerkiksi hyvinvointivaltion luomisessa: on käyty laaja kansalaikeskustelu, jonka yhteenveto se on. Toki lahjakkaiden poikkeusyksilöiden antama tutkimustieto on ollut myös merkittävä taustatekijä siinä. He antavat jonkinlaiset perustukset, joiden varaan parviäly osittain rakentuu.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 21, 2022, 10:52:45
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 10:28:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 21, 2022, 10:21:04
Vaikka jumala, jumalat ja jumaluus on pyritty häätämään kaikkialta pois notkumasta ja ihmisiä kiusaamasta, taide on vielä se sektori jossa ihminen voi koskettaa jumaluutta niin että alkaa tuntea olevansa itse jumala, koska kykenee luomaan. Tämäkös ärsyttää epäluovia ihmisiä.
Taiteen tekemisen edellyttämä luovuus ei ole mitenkään arvokkaampaa luovuutta kuin vaikka foorumiviestin kirjoittamiseen tarvittava luovuus tai uskovaisen luoma jumalkuva.
Onkin kummallinen juuri tämä arvottamisasia. Siis miksi taiteen tekemisen tai luovuuden edes pitäisi olla "arvokasta"? Sanoisin, että ne nyt vain molemmat kuuluvat niin tiukasti ihmisyyteen, että eroonkaan niistä ei voi ilman todella radikaaleja toimia päästä - eikä sittenkään pääse, vaikka toimet olisivatkin radikaaleja.
Ihminen on luonnostaan luova ja luonnostaan nauttii luovuuden tuotoksista.
T: Xante
Muoksis: Normaa lukuunottamatta (koska hänelle kirjoittaminen on selkeästi intohimo) enpä tiedä, moniko meistä kylläkään täällä ajattelee luovuuttaansa ilmentävän?
Oma vaikutelmani on se, että ilmentävät, kokivat sitten itse miten tahansa.
Toki se ei usein ole juuri syntynyttä luovuuden hedelmää, vaan ainakin osittain pitemmällä aikajänteellä syntyneitten oivallusten summa, jonka sopiva ärsyke saa hioutumaan loppuun asti.
Itse asiassahan sitä voi mielivaltaisesti ottaa minkä hyvänsä ihmisten toimintamallin inhokikseen ja esittää, että juuri se pitäisi poistaa, koska poistaminen toimii yhteisön parhaaksi - ja näinhän tosi monet toimivatkin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 21, 2022, 09:30:19
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 20, 2022, 23:47:17
Tiede etsii kaikille toimivia totuuksia ja taide auttaa löytämään henkilökohtaisia totuuksia. Kumpaakin tarvitaan, koska totuus toimii.
Käsitys taiteen ylevyydestä ja nerokkuudesta perustuu samaan harhaan kuin kaukaisten kulttuurien ihailu: kun joku asia tehdään vaikeaksi täysin ymmärtää, luullaan että se sisältää jotain suurta viisautta.
Todellisuudessa taiteen merkitystä yhteiskunnassa voidaan verrata mielenosoitukseen: taidetta seuraavat ihmiset saattavat sen avulla kiinnittää huomiota johonkin epäkohtaan tai ongelmaan, mutta taide ei tuo mitään oivallusta , mitä ihmisten välinen normaali kommunikaatio ei voisi tuoda.
Yritinkin sanoa sitä, että taiteen ei tarvitse välttämättä pyrkiä mihinkään, vaan se voi auttaa löytämään jotain oivalluksia tai voimavaroja, joita ihmisessä itsessään jo on. Taiteen kautta voi löytää esimerkiksi itseään ja oman itsen viitekehyksessä toimivia asioita, joka on käytännön elämässä hyödyllistä.
Ja sinua siteeraten, jos taide voi tuoda yhtä lailla oivalluksia kuin ihmisten välinen kommunikaatiokin, niin eikös se sitten ole aika arvokasta.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 21, 2022, 11:16:12
Parviäly on käytännössä joukkotyhmyyttä. Yleinen mielipide on aina väärässä.
Ei aina. Beatles, Bach, Juice, Leevi & Leavings, Mozart tms. ovat rahvaan suosimia ja myös taiteellisesti korkeatasoisia.
Taide sinänsä eri muodoissaan on tärkeää ihmismielelle.
Taiteilijathan ovat elämäntapaperseilijöitä!
Harjoittelija vietti päivän hississä
Taiteilija Pilvi Takala tutki, miten työyhteisö suhtautuu outouteen
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004596549.html (maksumuuri)
Mitä tapahtuu kun joku alkaa rikkoa kirjoittamattomia sääntöjä? Pilvi Takala järkyttää teoksissaan katsojan turvallisuudentunnetta ja haastaa kyseenalaistamaan sosiaalisia "totuuksiamme".
https://finlandabroad.fi/web/bel/ajankohtaista/-/asset_publisher/TV8iYvdcF3tq/content/pilvi-takala-paljastaa-kirjoittamattomia-kayttaytymissaantoja/384951
Taiteilijan joutilaisuus hämmentää konttorin väkeä.
https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2008/harjoittelija-on-uhka/
Kuvataiteilija pukeutui univormuun – Pilvi Takala opiskeli vartijaksi ja ryhtyi valvomaan kauppakeskusta
https://yle.fi/a/3-12410914
Sain lapsena päähäni että minusta tulee isona kirjailija. Tuo päähänpisto tai pakkomielle tapahtui ennen kuin minua alettiin koulumaailmassa kiusata. Ala-asteella tapahtuneet kiusaamiset olivat yhdentekeviä, koska ne kohdistuivat kahden pojan taholta itseni lisäksi myös ystävääni. Yläasteella olin yksin kiusaamisen kohteena, ja välillä tuntui että melkein kaikki koulun pojat kiusasivat minua.
Koska en siis kelvannut mukaan siihen paarmaparviälyyn joka nyt ilmeisesti on ihmiskunnan suurin saavutus, voi kysyä pyrinkö olemaan jotain erityistä esittämällä luovaa ihmistä. Eli kehitinkö ylemmyyskompleksin, etten tapa itseäni alemmuuskompleksin riivaamana. Tuo muistikuva että kirjoittaminen oli missioni jo ennen kaikkea "sosiaalista" skeidaa kertoo minulle että se mitä koen itsessäni luovuuden paloksi ei ole mikään reaktio kusipäihin, vaan on ominta itseäni.
Kyllähän hyvin helposti tulee tunne että jäsenet Socrates ja a4 haluaisivat eliminoida kaltaiseni ihmiset pois häiritsemästä organisoitua TYLSÄÄ maailmaa. Ehkä tilanne on vähän kuin homofobia joillakin. Ehkä on olemassa luovuusfobia? Erilaisuushan pelottaa.
Sitten taas toisaalta jos olisin syntynyt mieheksi, ehkä minustakin olisi tullut rutikuiva insinööripersoonallisuus, kun olisin nykyistäkin autistisempi miehenä.
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.
Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 21, 2022, 21:10:21
Yritinkin sanoa sitä, että taiteen ei tarvitse välttämättä pyrkiä mihinkään, vaan se voi auttaa löytämään jotain oivalluksia tai voimavaroja, joita ihmisessä itsessään jo on. Taiteen kautta voi löytää esimerkiksi itseään ja oman itsen viitekehyksessä toimivia asioita, joka on käytännön elämässä hyödyllistä.
Ja sinua siteeraten, jos taide voi tuoda yhtä lailla oivalluksia kuin ihmisten välinen kommunikaatiokin, niin eikös se sitten ole aika arvokasta.
Osa ihmisistä varmaankin voi saada taiteesta oivalluksia tai voimavaroja, mutta ne eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin vaikka uutisvirrasta, naistenlehtien selviytymistarinoista tai Tuksun sekoilusta saadut oivallukset tai voimavarat.
Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.
Taiteen antama maailmankuva on auttamatta vajaa. Osalle se voi olla inspiroiva, osaa ärsyttää ja aiheuttaa pikemminkin vastareaktion. Jos näen uutisissa nälänhätää kärsiviä, se herättää enemmän empatiaa kuin joku nälkään kuolevia esittävä taiteilijasakki hillumassa.
Eli kuten totesit, taiteen ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, vaan se pitäisi nähdä viihteenä kuten Seiska tai Sohvaperunat. Tällä hetkellä taide nostetaan jalustalle ansioitta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 20, 2022, 15:40:10
Uskontoja kritisoidaan jumalharhasta, mutta taide perustuu usein jonkun taiteilijan nostamiseksi jumalaksi, jonka maalaamaan lantakasa tai hampurilainen on mestariteos.
Olen oikeastaan samaa mieltä siitä, että monesti taidetta mystifioidaan ja glorifioidaan liikaa. Siihen liittyy tärkeilyä ja egotrippailua, ja sitten vielä vihjaillaan, että taide sisältää suuria totuuksia tai viisauksia ja ties mitä kaikkea.
Musiikkia esimerkkinä käyttääkseni minusta suhteellisen tervehenkinen tapa tapa suhtautua taiteeseen on vaikka tällainen: Irlantilaisessa pubissa porukka musisoi pöytänsä ääressä koska se nyt on vaan kiva tapa viettää aikaa. Tarinat nivoutuvat lauluihin, ja välillä se saattaa olla todella hyvääkin tekemistä tai tavallaan "taidetta". Kukaan pubissa ei kuitenkaan erityisesti noteeraa musiikkia, vaan jokainen keskittyy omiin juttuihinsa, ja se nyt vain on jotakin mikä tapahtuu siellä taustalla. Jossain vaiheessa joku soittajista toteaa että jaaha, sisko on kuumeessa, täytyy mennä laittamaan sille ruokaa, ja porukka hiljalleen hajoaa suuntiinsa.
Luova tekeminen ja myös taide voi aivan hyvin olla luonnollinen osa elämää. Ei se välttämättä tarvitse mitään erityisiä puitteita tai rahaa tai muutakaan ihmeellistä. Vaikutelma siitä, että näin olisi, syntyy osittain siitä, että kaikki elämässä on niin pitkälle suunniteltua ja eriteltyä. Konsertti pidetään konserttisalissa ja siitä ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen. Pubissa tai jossain muualla ei voi yhtäkkiä soittaa, koska se häiritsee ihmisiä tai he eivät tiedä, pitäisikö heidän nyt taputtaa tai kuunnella tai mitä heiltä odotetaan — ja niin pois päin.
Toisaalta joissain tapauksissa ns. "taiteellinen tekeminen" tai "luova tekeminen" voi kiusallisella tavalla tehdä näkyväksi eroja ihmisten välillä.
Sanotaan vaikka, että Hampurissa pidetään klassisen musiikin konsertti vuonna 2016 valmistuneessa 600 miljoonaa euroa maksaneessa Elbiphilharmonie-konserttisalissa.
Orkesteriin kuuluu noin sata muusikkoa ja lisäksi mukana on 50 hengen kuoro. He esittävät Mahlerin toisen sinfonian, ja orkesteria johtaa joku korkean profiilin kapellimestari.
Muusikot ovat lapsesta asti käyttäneet järkyttäviä määriä aikaa harjoitteluun. Pelkästään heidän soittimensa saattavat maksaa aivan käsittämättömän paljon, ja koko tämän konsertin toteuttaminen ja näin suuren porukan harjoituttaminen on melkoinen temppu.
Silti voisin kuvitella, että ei siinä heidän näkökulmastaan oikeastaan ole mitään "ihmeellistä". Jonkun kuoron tyypin asenne koko touhuun voi ihan hyvin olla tosi arkinen ja maanläheinen. On kiva tehdä yhdessä tällaisia projekteja ja hienoa kun se parhaimmillaan toimii aika hyvin.
Mitä tulee Socrateksen pointtiin musiikista ja mielialojen vaihtelusta, oma vaikutelmani on, että moni jolle musiikki ei taiteena ole kovin läheinen tai eivät siitä taidemuotona juuri perusta, käyttää musiikkia nimenomaan itsesäätelyyn tai mielialojen säätelyyn. Tietynlainen musiikki sopii siihen, kun siivoaa tai kun tekee töissä jotakin tiettyä hommaa - ja niin edelleen.
Joku painaa vittumaisen pitkää päivää vaikka kaatopaikalla koneita ajaen ja luukuttaa heviä ja räppiä bluetoothilla kuulosuojainten kaiuttimista niin että itse asiassa kuuntelee musiikkia tuntimäärällisesti mitattuna aivan järkyttävän paljon.
Tai joku kuuntelee aamuisin calypsoa, kun kirjoitushomman aloittaminen vituttaa, ja jotenkin alitajuisesti huomaa, että vitutus vähenee tai vastassa oleva vuoren rinne tuntuu loivemmalta, jos kuuntelee tietynlaista musiikkia.
Samanlaisia efektejä saa periaatteessa aikaan muullakin kuin musiikilla. Treenaamalla tai vaikka kuuntelemalla jotain suosikkipodcastia tai tekemällä jotain ystävän seurassa tai jossakin mukavassa porukassa sen sijaan että tekisi yksin.
En näe siinä sinänsä ongelmaa, että musiikkia käytetään vireystilojen tai mielialojen säätelyyn. Enkä siinäkään, että ihmiset rakentavat osittain musiikin varassa itselleen jonkinlaisia rituaaleja.
Sitä voi tehdä fiksusti tai vähemmän fiksusti. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin vastaavaan. Kahvin juomiseen, tupakointiin tai jossakin porukassa pyörimiseen tai tietyn ihmisen seurassa ajan viettämiseen. Sen voi viedä liian pitkälle, se voi olla liian orjallista tai yksipuolista ja sillä voi ajaa itsensä seinään tai huonoon kuntoon.
Olen aika huono käyttämään musiikkia säätelykeinona.
Tämä johtuu osittain siitä, että jos haluan kuunnella tietynlaista musiikkia ja nautin siitä, silloin en useinkaan varsinaisesti tarvitse sitä, mitä se minulle mielialan tai vireystilan puolesta tekee. Hyödyllinen säätely olisi monesti sellaista, että laittaisi soimaan jotakin, joka siinä hetkessä tuntuu ärsyttävältä tai lähes sietämättömältä mutta joka pienellä viiveellä tuottaa jonkin hyödyllisen muutoksen. Stimuloi tai piristää tai ärsyttävyydestään huolimatta tekee vähän iloisemmaksi — tai sitten rauhoittaa ja laskee kierroksia juuri sopivasti — tai jotain aivan muuta.
Jos peilaan omien kokemusten kautta sitä, mitä Socrates sanoo bipolaarisuudesta tai mielialahäiriöistä, liittäisin sen ehkä juuri tähän.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:46:41
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.
Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.
Lohduttavaa?
On määrittelykysymys, mikä on taidetta ja mikä ei. Joskus vanhoina hyvinä aikoina taiteena pidettiin sellaista, mikä oli tehty katseltavaksi ja näytti hyvältä. Patsaissa ja tauluissa ihmiset pyrittiin esittämään yleensä positiivisessa valossa. Lieneekö syy ollut joissakin tapauksissa se, että malli maksoi taiteilijalle, tai taiteilija menetti päänsä, jos taulu ei ollut mallin mieleen. Taitaa olla tämä meininki vieläkin voimassa jossakin Pohjois-Koreassa.
Ajat ovat muuttuneet. Nyt taide on sitä, mitä esitellään gallerioissa, ja minkä on tehnyt taideapurahoja ja lehtijulkisuutta saanut henkilö. Muu on ei mitään.
Arvostettua taidetta (https://mieletontavaloa.fi/wp-content/uploads/sites/8/2021/07/Sirkku_Nykytaide_kuva.jpg)
Arvotonta tuhertelua (https://images.cdn.yle.fi/image/upload/c_crop,x_0,y_0,w_1796,h_1011/w_1200,h_674,ar_1.7804154,dpr_1,c_fill/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/v1636636757/39-878617618d1803eef9b)
Tuhertelijoiden lohdutukseksi voi sanoa sen, että arvostukset muuttuvat aikojen kuluessa. Tämän päivän taide voi olla tulevaisuuden roskaa ja tämän päivän roska voi olla tulevaisuuden taidetta. Pitkässä perspektiivissä osaajia arvostetaan ja lahjattomat esillepyrkijät jätetään omaan arvoonsa.
Kun "The Beatles" nousi aikoinaan julksuuteen, sitä todennäköisesti vähäteltiin ns. paremmissa musiikkipiireissä. Beatleshan esitti vain yksinkertaista kevyttä käyttömusiikkia, jota kymmenet muutkin bändit samaan aikaan esittivät. Nämäkin käsitykset ovat vanhentuneet, kuten tiedämme. Maailma muuttuu. Arvostukset muuttuvat.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 11:20:30
Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.
Joskus aikanaan ihmiset varmaan istuivat pitkiä pimeitä iltoja tulen ääressä ja silloin kerrottiin tarinoita. Runomitta auttoi muistamaan ja saattoi tehostaa kerrontaa jos sitä joku osasi oikein taitavasti käyttää. Luulisin että siinä aika keskeistä on ollut joku tällainen yhteisöllinen kokemus, jossa kuunnellaan yhdessä ja toisaalta runoja ja tarinoita muistetaan ja sepitelläänkin yhteisesti.
Ei se niin kaukaa haettua ole, että jotkut eepokset tai suomalainenkin perinnerunous olisi lähtenyt tällaisesta ja että niissä olisi yksittäisten tekijöiden sijaan aika keskeistä se, että juttuja kehitellään monien sukupolvien saatossa, perinne välittyy, muuttuu ja elää, ja keskimäärin ehkä hyvät jutut muistetaan paremmin kuin huonot.
Monesta sellaisesta mitä meillä nykyään pidetään taiteena puuttuu vastaavanlainen perinne. Ne ovat jotain yksilösuorituksia tai ne muuten nostetaan jalustalle.
Symboliikka on vielä oma lukunsa. Sekin on mun mielestä ihan hienoa hommaa, mutta en nostaisi sitä niin keskeiseksi. Ylipäätään sanataiteessakin on minusta hienoa, että lukijalle ei suoraan välitetä jotakin informaatiota, vaan pyritään vaikkapa teoksella ilmentämään jotakin kokemusta. Tekijällä voi olla mielessään joku tietty kuva tai tietty kokemus tai useampikin, ja tekstin tulkitseminen vaatii sitä, että lukija asettaa siihen omat kokemuksensa ja ymmärtää sen kaiken lopulta ihan omalla tavallaan.
Eikä mun mielestä romaanien tai runojen tai muun sellaisen arvottamisella ole määräänsä enempää merkitystä. Mulle on joskus kolahtanut aika kovaa Kiven
Seitsemän veljestä, mutta en osaisi perustella, miksi jonkun pitäisi tykätä siitä. Se nyt vaan on mun mielestä kova, vähän niin kuin mun mielestä Herman Melvillen
Moby Dick on kova — mutta en mä odottais että ne välttämättä on jollekin muulle sitä.
Joskus koin pienen elämyksen lukiessani Gerard Manley Hopkinsin runoa "Pied Beauty". Muistaakseni kaveri oli suhteellisen uskonnollinen, ja koko runo on varmaan sille tarkoittanut jotain ihan muuta kuin mitä silloin joskus siitä itse sain:
Lainaa
Pied Beauty
Glory be to God for dappled things –
For skies of couple-colour as a brinded cow;
For rose-moles all in stipple upon trout that swim;
Fresh-firecoal chestnut-falls; finches' wings;
Landscape plotted and pieced – fold, fallow, and plough;
And áll trádes, their gear and tackle and trim.
All things counter, original, spare, strange;
Whatever is fickle, freckled (who knows how?)
With swift, slow; sweet, sour; adazzle, dim;
He fathers-forth whose beauty is past change:
Praise him.
Eihän toi välitä mitään tietoa eikä koko jutussa tavallaan ole mitään "järkeä".
Silloin kun luin ton ja se yhtäkkiä kolahti, kuulin sen päässäni tietynlaisella rauhallisella aika syvällä äänellä niin että ne rytmit muistuttaa tietynlaista pohjoisirlantilaista puhetapaa mutta ilman sen aksentin muita erityispiirteitä.
Sitten näin mielessäni miten lehtien läpi metsänpohjaan siivilöityvässä valossa on tavallaan "laikkuja" jotka liikkuu, tai tää kuva syntyi ensimmäisestä rivistä, vaikkei siinä puhuta siitä edes mitään vaan sanotaan vaan että "Glory to be God for dappled things".
Samanlainen elävä kuvasto ja soundimaailma jatkuu läpi koko runon, on lehmän kylki ja pilvet taivaalla, kalan kylki ja niin edelleen :D
En ajatellut uskonnollista ulottuvuutta oikeastaan ollenkaan, vaan sanoisin, että sain runosta jonkinlaisen esteettisen elämyksen — se puhutteli ja aktivoi hienolla ja uudella tavalla joitakin omia kokemuksia ja muistikuvia. Nykyään siitä saattaa nousta joskus katkelmia mieleen — ja periaatteessa kun siitä on itsellä joku "oma käsitys", kai se olis helpompi tarvittaessa vaikka lausua jollekin ääneen niin että tarkoittaa mitä sanoo.
Mutta en lähtis sanomaan, että toi edes välttämättä on runona erityisen hyvä, vaikka se mulle aiheuttikin jonkun tollasen mieleenpainuvan kokemuksen ja kolahti, vaan se nyt vaan on hienoa että joskus voi käydä niinkin.
Ja vastaavanlaisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon. Ei se yleensä mene niin, että se mikä eniten puhuttelee tai kolahtaa olis jotain yleisesti hirveän arvostettua niin kuin
Moby Dick ja
Seitsemän veljestä. Eikä mun mielestä pidäkään.
Ei kai tollanen mitenkään erityisempi juttu ole kuin se, että mulle jää mieleen joku mitä joku sanoo tai ihan mikä tahansa juttu jostakin. Paljonhan mulla asuu pään sisällä esimerkiksi puoliksi muistettuja tai väärin muistettuja Kummeli-sketsejä, ja niistä muodostuu tavallaan paljon rikkaampi kokonaisuus ja maailma kuin jostakin tollasesta yksittäisestä runosta.
Mutta koen että siinä on jotakin hienoa, että vaikka joku tollanen tekstinpätkä voi herätä eloon ja synnyttää niin eläviä mielikuvia niin, että samalla tykkää jostain sen rytmeissä ja soundeissa. Ei sitä oikein osaa selittää, mitä siitä edes saa, ja tavallaan se on kai aika henkilökohtaista.
Tollanen esteettinen elämys on mun mielestä jotain erilaista kuin se että saisin siitä jotakin tietoa tai ymmärrystä tai mitään sellaista. En mä millään väitteiden tasolla kai ole siitä mitään oppinut, mutta siihen että se on jostain syystä sattunut heräämään itselle eloon tai joskus puhuttelemaan, liittyy joku oivaltamista muistuttava kokemus tai joku ilo, jos nyt näin voi sanoa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:46:41
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.
Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.
Pöytälaatikkotaiteilija, sikäli kuin kirjailija tai kirjoittaja edes taiteilija on. Makuasia. Viime vuosien harva fiktiivinen tuotantoni on lähinnä pornoa, ja noinkohan tälle foorumille voi ns. eroottista novellia laittaa? Mitä sanoo raati? Jos se käy, voin jonkun eksämppelin heittää. Vai pitäisikö sijoittaa sinne minne pääsee vain rekisteröitynyt käyttäjäkunta?
(Pornoa on kaikista helpoin kirjoittaa, ja 2019 minulla oli siihen muusa, kun kuolasin treenitoverin perään.)
Ai niin juu, sitten on tietysti näitä maahanmuuttosekoiluihin liittyviä hupailuita, mutta en tiedä löydänkö niitä enää mistään, eivätkä ne enää ole ajankohtaisia.
Ongelmaksi muodostuu se, kuinka varmistetaan, että nimenomaan taide tulee kielletyksi eikä esimerkiksi uutinen. Niin taide kuin uutinenkin ovat täysin subjektiivisia kysymyksiä. Mistä löytyy riittävästi porukkaa, jotka ymmärtävät taiteen ja uutisen 100% samalla tavalla kuin Socrates, jotta osaisivat canceloida miljoonien ihmisten tuotoksista nimenomaan taiteen, jotta Socrates voisi olla tyytyväinen siihen, mitä noista tuotoksista päästetään läpi ja mitä ei päästetä läpi?
Uskon "perusmyytteihin" ja että ne tavalla tai toisella tunkevat väkisinkin esiin ihmisten tietoisuuteen. Yksi perusmyytti on tarina jossa isänsä menettäneen aikamiespojan äiti nai isän veljen, ja lopuksi poika sitten tappaa ainakin setänsä, jos ei äiteensäkin. Nyt kun asiaa mietin, niin olisikohan niin että Freudin oidipaalinen idis siitä miten poika haluaa tappaa isänsä ja raiskata äitinsä on "sievistelty" tämmöiseksi että poika kostaa isänsä kuoleman tappamalla setänsä. Setä kun kumminkaan ei ole isä, joten isänmurhan kammottavaa rikosta ei tarvitse suorittaa.
Toisaalta isän palvonta ja sedän murhaamistarve on tuttu jo Osiris/Seth/Horus-systeemistä. Noinkohan muinaisilla egyptiläisillä olisi ollut pätkääkään sievistelyn tarvis. Tai ehkä nimenomaan oli, koska korkeakulttuuri.
Star Wars -saagassa isä joutaa tulla tapetuksi, mutta tämäpä tekeekin parannuksen, jolloinka tapettavaksi joutaa joku vanha kääkkä eli keisari. Vanha mies nyt kumminkin. Oikeassa järjestyksessä jos edettäisiin, kaikki vanhat kuolisivat aina ensimmäisinä. Mutta ovelat vanhat gubet aloittavat sotia joihin saavat työntää nuoret miehet yhtenä läjänä tykinruoaksi, niin ehtii roikkumaan itse vallankahvassa vähän pidempään.
Jos kertomataide kielletään, ihmiset eivät saa mitään välineitä purkaa erinäisiä turhautumiaan. Siinä on äkkiä pian vallassa olevat päitään vajaa, kun kansa ei saa edes fantasioita pyöritellä. Jos nyt ajatelleen vaikka Ranskan tai Venäjän vallankumousta, niin todella raa'aksihan se meno sitten äityikin.
Tokikaan en halua olla mukana pitämässä ihmiskuntaa unessa sillä tavalla että leipä ja sirkushuvit riittää, taiteen ollessa tuota jälkimmäistä. Mieluummin kertomataiteesta hakisin ajattelemisen aihetta. Mutta jollain perhanan ilveellä ne sankaritarut vaan kiehtoo ja riivaa. Nämä kuningas Artturit ritareineen ja silleen.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - marraskuu 22, 2022, 15:18:50
Ongelmaksi muodostuu se, kuinka varmistetaan, että nimenomaan taide tulee kielletyksi eikä esimerkiksi uutinen. Niin taide kuin uutinenkin ovat täysin subjektiivisia kysymyksiä. Mistä löytyy riittävästi porukkaa, jotka ymmärtävät taiteen ja uutisen 100% samalla tavalla kuin Socrates, jotta osaisivat canceloida miljoonien ihmisten tuotoksista nimenomaan taiteen, jotta Socrates voisi olla tyytyväinen siihen, mitä noista tuotoksista päästetään läpi ja mitä ei päästetä läpi?
Tämä on tietenkin totta, rajanveto on vaikeaa, mutta niin se on monessa muussakin asiassa.
Uutinen on helpompi määritellä kuin taide. Jos lehdessä lukee, että Espoossa on avattu taidegalleria, se on uutinen, mutta jos joku tekee pilapiirroksen uutistenlukijasta, voi olla vaikea sanoa onko se taidetta vaiko vain vitsi tms.
Koska kuitenkin on olemassa mm taiteilijaeläke ja muistaakseni myös taiteilija -apuraha, täytyy taiteelle olla jotain kriteerejä.
Miten erotetaan uutinen fiktiosta eli jonkun mielestä juurikin taiteesta?
Edit: Taiteella ei tietääkseni ole muita kriteerejä, kuin että joko tuotoksen tekijä tai sen tulkitsija tarjoaa/kokee sen taiteena. Jos taide kiellettäisiin, mikään ei välttämättä muuttuisi, kun taiteen tekijät voisivat ilmoittaa tekevänsä taiteen sijaan uutisia. Pilapiirros ei olisi näin enää taidetta vaan vain uutinen. Ehkä epätarkkuudessaan fiktiivinen tai propagandistinen mutta pelkkä uutinen silti.
Niin, montako nutipäätä on oltava tapahtumaa todistamassa, että se selvästi on todellista totta, eikä joukkoharha?
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 15:12:31
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:46:41
^ Mikäs ihmeen taiteilija sinä muka olet, kun et ole tainnut edes yhtään novellia tänne lykätä kuten aanelkku ja minä. Ihan faktaa noi sun hyvät viestit on.
Eikä kukaan halua taitavaa runkkua eliminoida.
Pöytälaatikkotaiteilija, sikäli kuin kirjailija tai kirjoittaja edes taiteilija on. Makuasia. Viime vuosien harva fiktiivinen tuotantoni on lähinnä pornoa, ja noinkohan tälle foorumille voi ns. eroottista novellia laittaa? Mitä sanoo raati? Jos se käy, voin jonkun eksämppelin heittää. Vai pitäisikö sijoittaa sinne minne pääsee vain rekisteröitynyt käyttäjäkunta?
(Pornoa on kaikista helpoin kirjoittaa, ja 2019 minulla oli siihen muusa, kun kuolasin treenitoverin perään.)
Ai niin juu, sitten on tietysti näitä maahanmuuttosekoiluihin liittyviä hupailuita, mutta en tiedä löydänkö niitä enää mistään, eivätkä ne enää ole ajankohtaisia.
Ainakin homoporno on yleisesti hyväksyttyä. Heteroporno voi olla parempi pitää siellä pöytälaatikossa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 15:45:07
Niin, montako nutipäätä on oltava tapahtumaa todistamassa, että se selvästi on todellista totta, eikä joukkoharha?
Millä logiikalla harha olisi automaattisesti taidetta? Tai edes usein?
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 15:49:24
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 15:45:07
Niin, montako nutipäätä on oltava tapahtumaa todistamassa, että se selvästi on todellista totta, eikä joukkoharha?
Millä logiikalla harha olisi automaattisesti taidetta? Tai edes usein?
Tässä oli nyt uutisista kyse. Miten erotetaan uutinen fiktiosta. Tuli mieleeni että siten että ihmisiä on ollut jotain tapahtumaa todistamassa. Voihan isommastakin lössistä väittää että olivat harhoissaan. Jos eivät tosiaan peräti fiktiota sepittäneet.
(Löytyy minulta homopornoakin yksi stoori.)
On nyky-yhteiskunnalle tyypillistä että pyritään perustelemaan taidetta ja sen arvoa. Se parantaa ihmisten elämänlaatua, tekee iloisemmaksi, ratkaisee jotain yhteiskunnallisia kysymyksiä, sen kautta voi oppia paremmin ymmärtämään tunteitaan tai suhdettaan ympäristöön. Tai se lisää hyvinvointia. Luo yhteisöllisyyttä. Tekee ihmisistä parempia. Mitä lie.
Totta kai ymmärrän että on taitelijaeläkkeitä ja että julkista rahaa laitetaan taiteisiin, joten sitä pitää jotenkin arvioida ja perustella sun muuta.
Jos ohitetaan tämä rahapuoli, silloin olen sitä mieltä, ettei sitä tarvitse mitenkään perustella eikä siitä tarvitse olla mitään hyötyä.
Joitakin juttuja nyt vaan tehdään, koska ne on ehkä hyvä tehdä ja nekin on osa elämää.
Miesten onanointikin on perusteltu eturauhasterveydellä. Naisten onanoinnin voinee perustella sillä että pysyy vitutus aisoissa.
Mutta tottavieköön, mikä ihmeen perusteluvimma meillä nykyään on? Kytkeytyyköhän se jotenkin olemassaolemisen takia tunnettuun syyllisyydentunteeseen?
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 11:20:30
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 21, 2022, 21:10:21
Yritinkin sanoa sitä, että taiteen ei tarvitse välttämättä pyrkiä mihinkään, vaan se voi auttaa löytämään jotain oivalluksia tai voimavaroja, joita ihmisessä itsessään jo on. Taiteen kautta voi löytää esimerkiksi itseään ja oman itsen viitekehyksessä toimivia asioita, joka on käytännön elämässä hyödyllistä.
Ja sinua siteeraten, jos taide voi tuoda yhtä lailla oivalluksia kuin ihmisten välinen kommunikaatiokin, niin eikös se sitten ole aika arvokasta.
Osa ihmisistä varmaankin voi saada taiteesta oivalluksia tai voimavaroja, mutta ne eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin vaikka uutisvirrasta, naistenlehtien selviytymistarinoista tai Tuksun sekoilusta saadut oivallukset tai voimavarat.
Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.
Taiteen antama maailmankuva on auttamatta vajaa. Osalle se voi olla inspiroiva, osaa ärsyttää ja aiheuttaa pikemminkin vastareaktion. Jos näen uutisissa nälänhätää kärsiviä, se herättää enemmän empatiaa kuin joku nälkään kuolevia esittävä taiteilijasakki hillumassa.
Eli kuten totesit, taiteen ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, vaan se pitäisi nähdä viihteenä kuten Seiska tai Sohvaperunat. Tällä hetkellä taide nostetaan jalustalle ansioitta.
Ei kai sillä sinänsä ole väliä, mistä ihminen saa innoituksensa tai oivalluksensa. Jos joku hekumoi Tuksun sekoiluilla ja saa siitä uutta pontta ja iloa elämään, niin mikäs siinä. Ehkä jos itse repisin iloni toisten sekoilusta, saattaisin miettiä, miksi se minua niin kohottaa ja mitä se minussa ruokkii, ja olenko tyytyväinen itseeni sellaisena. Mutta lähtökohtaisesti pääasia on tietysti se, että ihmiset saavat hyvinvointia.
Ihmislajin yksilöillä on ominaisuuksia, kuten luovuus. Luovat ihmiset voivat keksiä uutta ja toimivaa tai arvostettua, ja he pikemminkin pyrkivät muuttamaan ympäristöä kuin sopeutuvat siihen passiivisesti. Olethan sinäkin luova, Socrates. Luovuus voi ilmetä uusina tieteellisinä teorioina, uudenlaisina ratkaisuina tai vaikka taideteoksina. Ilmeisesti tuo taideteososuus on se, joka sinua nyppii?
Mun mielestä taiteella on oikeus pyrkiä vaikuttamaan siinä missä ihmisillä on ylipäätään siihen oikeus. Kaippa kaikki pyrkivät vaikuttamaan koko ajan johonkin enemmän tai vähemmän. Ehkä taiteessa voi olla paljon sellaistakin, että kuvitellaan, että teokseen liittyy jokin suuri oivallus, jota ei edes tekijänsä toimesta ole olemassa. Mutta kuten sanottua, ei taiteessa tarvitse olla mitään suurta oivallusta tai sanomaa. Ehkä se tekijälleenkin on usein kokemuksen tai tunnetilan välittämistä.
Taide voi olla kivaa, sitä on kiva katsella, kuunnella tai kokea. Kuka mistäkin tykkää, ei jotain tarvitse arvostaa siksi, että se on taidetta. Itse en tykkää läheskään kaikesta taiteesta.
^ Kaippa minua taide nyppii aika samalla tavalla kuin monia täällä uskonto. Tuskin olen ainoa ihminen, joka ei saa siitä mitään, niin toivoisin ymmärrystä myös meitä kohtaan, joita taiteen hypetys ärsyttää. Ateismi eli uskonnottomuus on muotia, mutta taiteettomat on jyrätty taiteen pakkosyötön alle.
Koska en näe taiteessa mitään kiinnostavaa ja taiteilijoiden ajatusmaailma on minulle käsittämätön, en edes ole mieltänyt sitä erityisen luovaksi toiminnaksi ennen kuin nostit sen esille. Tosin en ole ollut muutenkaan kovin innokas jakamaan aktiviteetteja luoviin ja ei-luoviin.
Eilen oli uutisissa taiteilijan karmea arkkityyppi: nainen, joka käsillään viuhtoen paasasi, miten hänen roolinsa murtaa jonkun keskiluokkaisen heteronormin. Tuon väsyneempää skeidaa en osaa kuvitella.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 15:24:40
Vanha mies nyt kumminkin.
Menee taiteen puolelle, mutta olkoon. Yksi isän korvike myyteissä on isoisä. Jostain syystä yleensä äidinisä. Perseus ja Akrisios. Kyyros ja Astyages.
Oopperassa Siegfried tehdään muuten ennätyksellinen kolminkertainen symbolinen isänmurha. Numero yksi: Fafner, Siegfriedin edeltäjä sormuksen omistajana. Numero kaksi: Mime, Siegfriedin kasvatti-isä. Numero kolme: Wotan, Siegfriedin isoisä (jota ei tapeta, mutta joka kukistetaan ja ajetaan lopullisesti näyttämöltä).
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 11:20:30
Osa ihmisistä varmaankin voi saada taiteesta oivalluksia tai voimavaroja, mutta ne eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin vaikka uutisvirrasta, naistenlehtien selviytymistarinoista tai Tuksun sekoilusta saadut oivallukset tai voimavarat.
Elämä on elämistä, ei oivaltamista varten. Taide on pikaruokaa ajattelulle. Uutisten, naistenlehtien, tai Tuksun tarinan sisäistäminen ja prosessointi vie aikaa jonka voisi käyttää tyhjien kaljatölkkien ammuskeluun ilmapistoolilla. Kaupasta ostetaan caesarsalaattia, ettei tarvitse ruveta kasvattamaan romainea, leipomaan leipää, lypsämään lehmiä. Kiasmaan mennään että saadaan varttitunnissa sama fiilis kuin Seiskan vuosikerran selaamisesta.
Minusta kyllä alkaa tuntua etten ole taiteilija. Olen vain luova, kenties kekseliäs ihminen. Enkä tyhjästä mitään nyhjäise. Noin 600-sivuisen romaanini kirjoittaminen lähti käyntiin eräs musavideo innoitteena.
Ei luovan ihmisen aikaansaannoksilla kuulu olla mitään erityistä missiota. Luova ihminen luo koska hänellä on siihen sisäinen pakko. Kerran minulle on sanottu että maailmassa on jo tarpeeksi kirjoja, kun kerroin että haluan kirjailijaksi. Toisella kertaa kysyttiin että "miksei voi olla ihan tavallinen?"
No kun en saatana pysty olemaan. Mutta Suomessahan joka toinen on pöytälaatikkokirjailija, joten...
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 11:20:30
Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.
Symboleita on kahta sorttia: kivettyneitä ja seinästä repäistyjä. Alun perin kaikki ovat tietysti ihka tuoreita. Ensimmäinen hakaristi oli töherrys joka yritti esittää aurinkoa. Sen ei ollut tarkoitus edustaa paria maailmanuskontoa, ei natseja, eikä Suomen ilmavoimia. Vanhojen symbolien käyttö on kieltämättä vähän väsähtänyttä. Mutta uusien luominen lennosta on tehokasta viestintää.
Kun Kim Ping-pong poseeraa biljoonan riisikilon hintaisen ohjuksen vieressä kymmenettä kertaa se on symboliikkaa kuolleesta perseestä. Katsokaa kuinka iso pippeli minulla on, pieni paksu pösilö siinä hihkuu. Mutta kun Donald J. Trump puhuu muurista Meksikon rajalla, hän muuntaa aidan – tuon kaikille tutun arkisen keksinnön – huolenpidon ja turvan vertauskuvaksi. Joidenkin mielestä ero on kenties pieni, mutta eläköön se pieni ero.
Entisaikojen patsailla ja maalauksilla ja muilla esineillä, joita me nyt pidämme taiteena, on usein ollut jokin muu tarkoitus kuin olla pelkästään taidetta taiteen itsensä - ja vielä vähemmän sen tekijän - takia.
Ennen ei ollut kameroita eikä nauhureita eikä elokuvia eikä suoratoistopalveluja, joten asiat piti kuvata vanhanaikaisesti patsaina ja maalauksina ja orkesterin soittamina sävelminä.
Teokset liittyivät uskontoon ja politiikkaan ja tärkeisiin ihmisiin ja muuhun tällaiseen. Ehkä varakkaat ihmiset teettivät patsaita ja maalauksia myös palatsiensa koristeiksi. Ehkä näissä teoksissa oltiin lähimpänä nykyistä ajatusta taiteesta.
The art of the ancient world reveals a tremendous amount to modern historians about the culture, values and beliefs of these early civilizations. At a time when few people could read and write, art was an important means of communication, and a critical way to record important events.
https://www.lessonplanet.com/article/history/art-of-ancient-civilizations
Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.
On se kyllä melkoinen maailma, jossa tämä uusi homo sokrateus asustelee. Mennä linkkaa umpikännissä sinne tänne perseillen, naama nutturalla, niska kyttyrällä.
Eikä edes reipas ralli marssia tahdita.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 22, 2022, 23:17:09
Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.
Hmm. Olisiko taiteen määritelmä: "puuhailua, josta maksetaan tai ainakin toivotaan maksettavan"?
Lisäys: tuohon pitäisi täsmentää jotenkin, että puuhailun ensisijainen tarkoitus on mielihyvän tuottaminen.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 23, 2022, 09:15:03
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 22, 2022, 23:17:09
Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.
Hmm. Olisiko taiteen määritelmä: "puuhailua, josta maksetaan tai ainakin toivotaan maksettavan"?
Lisäys: tuohon pitäisi täsmentää jotenkin, että puuhailun ensisijainen tarkoitus on mielihyvän tuottaminen.
Tuo kelpaa hyvin kaupallisen taiteen määritelmäksi. Mutta miten määritellään ei-kaupallinen taide (https://fi.pinterest.com/pin/456693218436668991/)? Perseilyksi? Eli kaikki mikä on perseilyä, on myös epäkaupallista taidetta?
^Puuhasteluksi ;D
Ehkä perseily on sen alalaji.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 16:09:14
(Löytyy minulta homopornoakin yksi stoori.)
Kirjoita ja laita tänne semmoinen, missä Tuure Boelius vetää sinua peffaan, niin sekä homot että heterot tykkää ja tällainen wanhakin vielä syttyy.
Luullakseni körttien veisaamissa virsissä (ja tavallaan luterilaisessa virsiperinteessä muutenkin) vältetään musiikilla ilottelua ja hekumointia. Sovitukset ovat latteita ja laahaavia (ei säestystä, ei mitään stemmoja, pidetään taukoja ennen säkeistöjä) ja melodiat ovat melko mitäänsanomattomia.
En koe tällaista omakseni, mutta joku siinä silti kiehtoo. Kai se on ollut jonkinlaista yksinkertaistamista tai konstailemattomuutta käytännön syistä, joka sitten myöhemmin voi saada muitakin merkityksiä.
Uskonnollisissa piireissä joskus mietitään sitä, onko taide syntiä. En osaa oikein sanoa, mikä veisaamisen suhde taiteeseen edes on.
Muljahti vain mieleen siitä, kun virret ja Internationaali olivat sallittujen listalla.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 23, 2022, 13:19:23
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 22, 2022, 16:09:14
(Löytyy minulta homopornoakin yksi stoori.)
Kirjoita ja laita tänne semmoinen, missä Tuure Boelius vetää sinua peffaan, niin sekä homot että heterot tykkää ja tällainen wanhakin vielä syttyy.
En esiinny itse tarinoissani, en sekaannu lapsiiin, en ole sub tai maso, enkä mielistele miehiä. Jälkimmäisestäkin syystä jotkut persettään porauttavat.
Laita stoori jossa rinkirunkkaat Trumpin kanssa. :)
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 19:02:46
^ Kaippa minua taide nyppii aika samalla tavalla kuin monia täällä uskonto. Tuskin olen ainoa ihminen, joka ei saa siitä mitään, niin toivoisin ymmärrystä myös meitä kohtaan, joita taiteen hypetys ärsyttää. Ateismi eli uskonnottomuus on muotia, mutta taiteettomat on jyrätty taiteen pakkosyötön alle.
Koska en näe taiteessa mitään kiinnostavaa ja taiteilijoiden ajatusmaailma on minulle käsittämätön, en edes ole mieltänyt sitä erityisen luovaksi toiminnaksi ennen kuin nostit sen esille. Tosin en ole ollut muutenkaan kovin innokas jakamaan aktiviteetteja luoviin ja ei-luoviin.
Mitä tähän nyt sanoisi. Vaikea uskoa, että oikeasti haluaisit taiteettoman maailman, koska miksi haluaisit viedä maailmasta jotain toisille tärkeää pois vain siksi, että sinä et ymmärrä sen päälle. Mutta jos nyt lähden tapani mukaan tosikkomaisesti olettamaan, että tarkoitat mitä sanot, niin sitten varmaan sanoisin, että taiteettoman maailman seuraukset olisivat aika ikävät. Taide on taitelijoille itselleen usein terapeuttista ja se tarjoaa kanavan ilmentää jotain moniulotteista, syvää ja ehkä sanatonta. Teoksen muoto ilmentää sen paremmin kuin mikään muu muoto. Ja kuten olet kuullut, ja ehkä joudut sen myös uskomaan, että taide antaa myös katselijoilleen jotakin. Taiteen muotojahan on mielettömästi. Etko ole itse koskaan käynyt konsertissa, joka liikuttaa sinussa jotain ehkä jo unohdettua? Etko ole koskaan nähnyt elokuvaa, josta tulee tunne, että näet jotain uusin silmin? Etkö ole lukenut kirjaa, jota et malta laskea käsistäsi, tai etkö ole nähyt maalausta, jonka haluaisit vaikka omalle seinälle? Taide lisää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, ja hyvinvointi luo hyvinvointia.
Minusta taide on pitkälti viihdettä, kuten sinäkin taisit esittää. Ei se minusta ole mitään elitistien hienostelua, vaan hyviä, arkisia kokemuksia elähdyttävien asioiden äärellä, joita luovat ihmiset ovat iloksemme tuottaneet.
Jos nyt todella vihaisit taidetta samalla tavalla kuin Sepe uskontoa, niin kyllähän sitä voisi ymmärtää. Mutta kyllä sellainen ajojahti-meininki on aina ihmetyttänyt, täällä esimerkiksi se uskonnon vihaaminen. Minusta on mukava käydä joulukirkossa, se on jotenkin juhlallista ja kun näkee muidenkin ihmisten viettävän samaa juhlaa, tulee vielä astetta juhlallisempi olo.
Taide on vapaata ja taiteen pitää olla vapaata.
On täysin eri asia, pitääkö valtion/julkissektorin tukea taidetta.
Ei muuten ole valtion ykköstehtäviä.
Suomen julkissektorin paisuminen johtuu pitkälti siitä, että vasemmisto on luonut tukia asioille, joiden ei pitäísi olla valtiosta/yhteiskunnasta riippuvaisia.
Olen monesti lukenut tämän ketjun nimen väärin Tunteeton maailma.
Pitäisi ehkä käyttää silmälaseja, mutta tässä tapauksessa väärinlukeminen ei niin kamalan väärin kai ole. Taiteillahan ilmaistaan tunteita ja myös ne koskettavat kokijansa tunteita. Näin kai aika useinkin.
Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 25, 2022, 12:46:47
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 19:02:46
^ Kaippa minua taide nyppii aika samalla tavalla kuin monia täällä uskonto. Tuskin olen ainoa ihminen, joka ei saa siitä mitään, niin toivoisin ymmärrystä myös meitä kohtaan, joita taiteen hypetys ärsyttää. Ateismi eli uskonnottomuus on muotia, mutta taiteettomat on jyrätty taiteen pakkosyötön alle.
Koska en näe taiteessa mitään kiinnostavaa ja taiteilijoiden ajatusmaailma on minulle käsittämätön, en edes ole mieltänyt sitä erityisen luovaksi toiminnaksi ennen kuin nostit sen esille. Tosin en ole ollut muutenkaan kovin innokas jakamaan aktiviteetteja luoviin ja ei-luoviin.
Mitä tähän nyt sanoisi. Vaikea uskoa, että oikeasti haluaisit taiteettoman maailman, koska miksi haluaisit viedä maailmasta jotain toisille tärkeää pois vain siksi, että sinä et ymmärrä sen päälle. Mutta jos nyt lähden tapani mukaan tosikkomaisesti olettamaan, että tarkoitat mitä sanot, niin sitten varmaan sanoisin, että taiteettoman maailman seuraukset olisivat aika ikävät. Taide on taitelijoille itselleen usein terapeuttista ja se tarjoaa kanavan ilmentää jotain moniulotteista, syvää ja ehkä sanatonta. Teoksen muoto ilmentää sen paremmin kuin mikään muu muoto. Ja kuten olet kuullut, ja ehkä joudut sen myös uskomaan, että taide antaa myös katselijoilleen jotakin. Taiteen muotojahan on mielettömästi. Etko ole itse koskaan käynyt konsertissa, joka liikuttaa sinussa jotain ehkä jo unohdettua? Etko ole koskaan nähnyt elokuvaa, josta tulee tunne, että näet jotain uusin silmin? Etkö ole lukenut kirjaa, jota et malta laskea käsistäsi, tai etkö ole nähyt maalausta, jonka haluaisit vaikka omalle seinälle? Taide lisää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, ja hyvinvointi luo hyvinvointia.
Minusta taide on pitkälti viihdettä, kuten sinäkin taisit esittää. Ei se minusta ole mitään elitistien hienostelua, vaan hyviä, arkisia kokemuksia elähdyttävien asioiden äärellä, joita luovat ihmiset ovat iloksemme tuottaneet.
Jos nyt todella vihaisit taidetta samalla tavalla kuin Sepe uskontoa, niin kyllähän sitä voisi ymmärtää. Mutta kyllä sellainen ajojahti-meininki on aina ihmetyttänyt, täällä esimerkiksi se uskonnon vihaaminen. Minusta on mukava käydä joulukirkossa, se on jotenkin juhlallista ja kun näkee muidenkin ihmisten viettävän samaa juhlaa, tulee vielä astetta juhlallisempi olo.
Uskonnon vihaajia tämä foorumi vilisee.
Toki käytän taidetta minäkin niukasti. Veistokset ja maalaukset eivät vaikuta minuun mitenkään, vaikka tuolla pari taulua roikkuu seinällä. Ei toki häiritsekään.
Teatteriin on pari kertaa raahattu ja suhtaudun siihen kuin alakoululaisen virkkaamaan pannulappuun: eihän niin niukoilla ilmaisukeinoilla voi tuottaa mitään mielenkiintoista.
Elokuvissa toki on potkua, ehkä olen niistä jopa jotain oppinut. Esimerkiksi seurasin joskus Hovimäki-sarjaa ja myönnän, että olisi hyvin vaikea ellei mahdotonta tehdä 1800-luvun kartanoelämästä dokumenttiä , joka imaisisi samalla tavalla mukaansa.
Joskus patistettiin elokuva-arkistoon katsomaan kai niin sanottuja laadukkaita taiteellisia elokuvia ja ne olivat ihan käsittämättömiä tekeleitä.
Konsertissa en ole tainnut ikinä käydä. Jotkut klassisen musiikin kappaleet kyllä koskettavat ja kuuntelen mm salilla hömppämusaa. Minulle musiikki on kuin karkki tai lonkero: se tekee vähäksi aikaa hyvän olon ja sopii juhlaviin tilanteisiin ja myös arkeen kohtuudella käytettynä. Jos trukkikuski luukuttaa heviä koko päivän, se on ok selviytymiskeino jaksaa paskaduunia ja olen kuunnellut itsekin paskaduuneissa musaa.
Voi olla olemassa musiikkia, joka on hyvinkin terapeuttista oikein käytettynä, mutta musiikki ei ole lähtökohtaisesti mikään jalo asia, vaan pikanautinto.
Ainakin käännetty kaunokirjallisuus menee totaalisesti ohi, koska se sisältää yleensä niin paljon kokemuksia, joihin en löydä mitään yhtymäkohtaa omasta elämästä. Joku on ostanut basaarista maton ja myyjä on hymyillyt salaperäisesti tai sanonut jotain kryptistä. Kokemus on selvästi ollut kertojalle tärkeä, mutta minulle tyhjänpäiväinen anekdootti ja kun kirja koostuu lähinnä niistä, sen lukeminen loppuu lyhyeen. Dekkareita yms on toki tullut luettua.
Jos taide määritellään kapeasti käsittäen lähinnä korkeakulttuurin, en menettäisi mitään sen kadotessa. Jos se määritellään laveammin ottaen mukaan populaarikulttuurin, menettäisin jonkin verran, mutta ei se mikään maailmanloppu minulle olisi.
Minusta taide pitäisi pudottaa jalustaltaan ja haastaa sen merkitys kuten haastetaan mm uskonnon ja huippu-urheilun yhteiskunnallinen merkitys. Eli miettiä saako se liikaa yhteiskunnan tukea ja median huomiota sen hyötyihin/haittoihin nähden.
Onko taiteiden nimeen oikeasti eikä fiktiivisesti poltettu elävältä, silvottu sukupuolielimiä, raiskattu, kiskottu sydämiä rinnasta, nyljetty, tapettu, joukkomurhattu...
En minäkään kyllä välttämättä mitään apu- ja tukirahoja kannata. Jos ei saa ostajia teokselleen, niin siitä voi tehdä omat päätelmänsä.
Apu- ja tukirahat on vähän sellainen kinkkinen juttu miettiä kokonaisuutena. Kyllähän esimerkiksi monia suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden kannalta tärkeitä hankkeita on toteutettu osin apurahoilla tai julkisesti tuettuna.
Jos tota teidän "ei mitään tukia" ja "vain kaupalliset arvot" -logiikkaa toteutettais täysin sokeasti, siitä vois varmaan vetää sen johtopäätöksen että suomentaa ei kannata mitään klassikoita tai muuta sellaista ollenkaan, kun taas jotain riittävän suuressa nosteessa olevaa kuten Harry Pottereita tai John Grishamia tai James Pattersonia ehkä voi jos kerran sille saa markkinoilta kaiken tarvittavan rahoituksen.
Totta kai se on kinkkinen pulma, mikä sitten on tarpeellista ja mitä taas ei saisi tai kannattaisi tukea. Mutta en mä ehkä siinä kuuntelis mitään maksimaalisen nuivaa kantaa myöskään. Niinkin voi tehdä ja niinkin hommat voi toimia ihan hyvin, mutta ei se ihan niin yksinkertaista tai suoraviivaista ole, vaikka helposti sen sellaiseksi haluaiskin visioda ja kuvitella.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 27, 2022, 17:12:14
Onko taiteiden nimeen oikeasti eikä fiktiivisesti poltettu elävältä, silvottu sukupuolielimiä, raiskattu, kiskottu sydämiä rinnasta, nyljetty, tapettu, joukkomurhattu...
Varmasti ainakin vähemmän kuin uskontojen takia, mutta toisaalta ainakin kristinusko on myös auttanut paljon hädänalaisia erilaisilla avustusprojekteilla.
Sinänsähän uskonnot ovat selkeästi taidetta. Raamattu on hyvin kaunokirjallinen teos. Siinä kuvataan asioita taiteelle tyypillisesti symboliikalla ja kiertoilmaisuin ja annetaan jollekin leivän murtamiselle elämää suurempi merkitys.
Toisinpäin taiteen ihailukin on tavallaan uskonto, perustuu mystisiin irrationaalisiin tulkintoihin ympäröivästä maailmasta.
Olisivatkin olleet taidetta, eikä politiikkaa. Esim. kirkkoisien väliset nyrkkitappelut kertovat juurikin politiikasta. Uskonnot ja lahkot ovat alentuneet puolueiksi jotka kilpailevat keskenään. Myyttinä ja mystisenä kokemuksena ne olisivat jotain ihan muuta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 27, 2022, 17:12:14
Onko taiteiden nimeen oikeasti eikä fiktiivisesti poltettu elävältä, silvottu sukupuolielimiä, raiskattu, kiskottu sydämiä rinnasta, nyljetty, tapettu, joukkomurhattu...
En minäkään kyllä välttämättä mitään apu- ja tukirahoja kannata. Jos ei saa ostajia teokselleen, niin siitä voi tehdä omat päätelmänsä.
Ainakin kissa on tapettu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_M%C3%A4ki#Videoteoksia_ja_kissantappokohtaus
Jep, ja siitä tappajastahan tuli kai tärkeäkin jätkä. Sitä en tiedä mitä tuli Jumalan teatterin koprofiileista.
En minä taidetta vastusta mitenkään, mutta kyllä "oikeistolla" on tuossa hyvä pointti. Mitä kaikkea kuuluu yhteiskunnan rahoitukseen?
Minä lähtisin siitä, että perustarpeita rahoitetaan (terveydenhuolto, sosiaalihuolto). Mutta onko kulttuurisektori sitä, mitä yhteiskunnan tulisi rahoittaa?
Ok, kirjastojärjestelmää rahoittaisin, museoitakin osin. Mutta ongelmana on se, että yhteiskunta on paisuttanut noita kulttuurimenojakin miljardikaupalla ties mihin tukisysteemeihin ja palkkataiteilijoihin. Jossakin se raja on, kun valtiolla ei enää ole varaa tai velvollisuutta tukea kaikkea...
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 20, 2022, 15:40:10
Virret, joululaulut ja Kansainvälinen sallittakoon, muu musiikki hävitettävä.
Lisätään listaan hautajaisten alkusoitto Adagio. Se on hienoa musiikkia eikä taida olla varsinainen virsi.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 19, 2023, 20:08:52
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 20, 2022, 15:40:10
Virret, joululaulut ja Kansainvälinen sallittakoon, muu musiikki hävitettävä.
Lisätään listaan hautajaisten alkusoitto Adagio. Se on hienoa musiikkia eikä taida olla varsinainen virsi.
Joo, ei ole varsinainen virsi, eikä virsi ollenkaan, onpahan jonkun italiaanowannabeen soitanta, jonka kehtaisi vielä väittää sen olevan tunnetumman musaan perustuvaa. Mutta aika banaaliksi muodostunut minusta juuri sen vuoksi, että renkutetaan joka paikassa, myös hautajaisissa.
T: Xante