Some on pullollaan naisten tilejä, joiden sisältö on pääasiassa omien selfieiden esittelyä. Tämä on ilmiö, joka jostain syystä kiinnostaa minua: mistä siinä on lopen kysymys. Varmasti ilmiö koskee jonkin verran myös miehiä, mutta pääasiassa nuoria, mutta myös vanhempiakin naisia.
Ensimmäinen ajatukseni jatkuvaan oman vartalon tai kasvojen esittelyyn on arvojen pinnallisuus. Postailijan onnellisuus on eletyn elämän ja ympäröivän yhteiskunnan varjossa linkittynyt melko suoraan ulkoiseen kauneuteen ja muilta validaation saamiseen näistä ominaisuuksista. Tässä herää kuitenkin itselleni kysymys, onko avoin pinnallisuus nykyään näin hyväksyttyä? Aktiivisen sometilin ylläpitäminen ja hyvien kuvien ottaminen käy melkeinpä elämäntyöstä, jolloin elämä väkisin todellakin pyörii näiden pinnallisten arvojen ympärillä - arvoja voitaneen sanoa siis pinnallisiksi.
Toinen selitys on pinnallisen arvojen hyväksikäyttäminen. Postailijan arvot eivät ole vahvasti sidoksissa ulkonäköön eikä onnellisuus ole niin vahvasti kiinni ulkonäöstä saatavasta hyväksynnästä, vaan postailija tietoisesti käyttää hyväksi ulkonäköään saadakseen esimerkiksi mainostuloja tai jotain muuta hyödykettä itselleen.
Edellämainitut kaksi selitysmallia voinevat päteä myös hieman keskenään sekaisin.
Yksi mielenkiintoinen seikka ilmiössä on se, että moni julkisuuden henkilö, jolla on sekä rahaa, valtaa että arvostusta jo valmiiksi, postaavat somessa "herutuskuvia". Tästä esimerkkinä esimerkiksi Britney Spiersin ig-tili ja Madonna myös. Erityisesti Britneyn tiliä olen seurannut jotenkin kummissani. Hänen tilinsä pääsisältö on poseerata hyvin vähissä vaatteissa, välillä jopa alasti. Mihin he tarvitsevat tällaisten kuvien tuomaa huomiota?
Itselleni herää kysymys tällaisten postailijoiden identiteetistä, perustuuko se pelkästään ulkoiseen kauneuteen, ja toisaalta, eikö tunnu jotenkin "nololta" osoittaa se noin avoimesti? Olen ajatellut, että hyväksyntää omalle ulkoiselle olemukselle haetaan tyypillisesti jotenkin hieman piilotetummin, postaamalla esimerkiksi joku kuva, jonka pääsisältö ei periaatteessa ole oma kauneus, mutta se käy siinä kuitenkin vähän niin kuin vaivihkaa ilmi. Mutta onko nykymaailma muuttunut sellaiseksi, on on täysin hyväksyttyä, jopa ihailtua, esitellä itseisarvoisesti omaa ulkoista olemustaan?
Miten ihmisten, joiden itsetunto ja elämänsisältö on kiinni ulkonäössä, käy vanhetessaan? Miksi joidenkin elämä pyörii niin paljon ulkonäön ympärillä ja mitä se kertoo maailmasta, jossa elämme? Ovatko arvot pinnallistuneet niin paljon, että on "ookoo", että identiteeti perustuu ilmeisellä tavalla ulkonäölle?
(Tämä ketju on vähän niin kuin jatkumoa Sanna Marinin selfiet-ketjulle, mutta tarkoitus oli alustaa ketju vähän yleisemmäksi keskusteluksi.)
Mitään yleispätevää syytä selfie-kuviin ei taida olla. Ehkä niitä otetaan, kun se on niin helppoa.
Ihmiset esittelevät asuntojaan ja autojaan ja vaatteitaan ja kotieläimiään. Ehkä tavoitteena on hyväksyttävyyden ja arvostuksen tavoittelu.
Jostain syystä selfiet ovat suurelta osin belfieitä.
(https://i.imgur.com/bSbD332.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 14, 2023, 10:52:04
Mitään yleispätevää syytä selfie-kuviin ei taida olla. Ehkä niitä otetaan, kun se on niin helppoa.
Ihmiset esittelevät asuntojaan ja autojaan ja vaatteitaan ja kotieläimiään. Ehkä tavoitteena on hyväksyttävyyden ja arvostuksen tavoittelu.
Niin, yleispätevää syytä ei ole, mutta jotain ilmiö kertonee ajankuvastamme. Samaan aikaan kun ihmiset ovat löytäneet somen tapana hakea hyväksyntää, näkyvyyttä ja sitä kautta kai lopulta hyvää oloa ja hyvinvointia, tutkimukset osoittavat runsaan somen käytön yhteyden ahdistukseen ja henkisen hyvinvoinnin laskuun.
Lisäksi huomaan asiaa itselläni värittävän sellaisen ajatuksen, että selfiet ovat noloja. Tuon suuntaisesti minä suoraan sanottuna taidan ajatella. Ja tuo ajatus taas juontanee siitä, että ajattelen selfien tarkoituksen olevan hyväksynnän hakemisen, mikä taas juontanee siitä, että jos postaan itse selfien, tiedostan sen tarkoituksena olevan ihailun saaminen. Tämä taas tuntuu jotenkin pikkumaiselta. Niin sitten kai tätä taustaa vasten ihmetttelen, miten toiset kehtaavat niin avoimesti hakea ihailua? Ehkä oma ajatukseni on vinksahtanut, ja selfiemaailman taustalla on jotain, mitä en oikein ymmärrä.
Minähän olin yläasteaikana ruma, koska naamassa oli finnejä ja tukka oli aivan omituinen. Tukkani oli ollut suora 6. luokalle asti, mutta murrosiän myötä alimmat hiukset kihartuivat, ylempien jäädessä kuitenkin edelleen suoriksi, ja olihan se ihmeellinen pehko. Luokkakuvat 8. luokalta olivat jo niin karmeita että pääsi itku kun ne näin.
Kroppaani en koskaan osannut ajatella sen kummemmin, nuorena aikuisena olin vaan joku ilmassa keikkuva ruma pää. Satunnaisesti pukeuduin tavalla jota joku työkaveri nimitti "dramaattiseksi", itse en niin kokenut. (Myöhemmin olen ajatellut että ehkä autistispiirteisyyttäni en tajunnut että olinkin pukeutunut "tyrkysti", olin sellainen luonnonlapsi että laitoin päälle ihan mitä sattuu ja ylilyöntejä tapahtui.) Kolmenkympin kieppeillä pullavoiduin niin että sitten meinasi päästä itku kun eksä otti jostain syystä kuvan ja näin miten lihava olin. Muutoin hän ei minua kuvannut koko lähes 13 v suhteen aikana, ei edes silloin kun olin parhaimmillani.
Tultuani jätetyksi 41-vuotiaana paino lässähti anorektiseksi ja huomasin että ahterissani ei ollut lainkaan selluliittia. Sitähän sitten aloin kuvamaan. Ja kuvillani nimenomaan hain lohtua siihen miten paskaksi itseni koin. Yhtäkkiä myös tajusin että minulla on kehokin, eikä pelkkää päätä. Ja sitä sitten kehuttiin että tuon ikäiselle hyvä. Nuorempana en ollut millään tavalla eronnut ikäisistäni, eli tämä on sellainen suhteellisuusilmiö, eikä jotain joka on ollut totta koko elämäni ajan.
Minusta on tullut vähän ristiriitainen tämän itsensä kuvaamisen kanssa. Vaikka "tyrkytän" itseäni selfiekuvin, minua kuitenkin ärsyttää naiset jotka laittavat nettiin kuvia joissa heillä on rintavako leukaan asti (ovat jotenkin survoneet ne rintansa sillä tavalla pönkölle) ja valtavat tekoripset joita inhoan(*. Minusta on väärin ärtyä toisten tyrkkyydestä kun itsekin olen tyrkky, mutta jotenkin se niiden kuvien kaavamaisuus ja kliseisyys tympii. Pitääkö kaikkien naisten näyttää samalta silloin kun he alkavat itseään kuvaamaan?
Saitilla jonne olen bikinikuviani tunkenut on joku triljoona peniskuvaa, enkä tykkää niistäkään. Enkä toosakuvista. Ja kaikkein eniten ällöttää eritekuvat. Jonkin verran myös yhdyntäkuvat, koska ihmetyttää että kuka nainen ihan oikeasti haluaa itsensä lantiosta alaspäin jonkun kusipään miehen profiilikuviin joilla mies pyrkii todistamaan että pantukin on? Jos joku tuollaisia kuvia esittelevä mies ottaa minuun yhteyttä, se 150 % varma että en ala häntä tapaamaan.
Olen siis ihan väärällä saitilla siellä, kun saan mummokohtauksia ja yrjöttää koko mesta.
Kaiken huippu oli kun minulle tultiin tuolla nakusaitilla kertomaan että kasvokuvani on nähty jossain missä lie paskasaitilla minne porukat tunkevat ihan mitä sattuu. Kävin kertojan tiedot saatuani katsomassa niitä kuviani, ja päättelin niiden huonoudesta että olen ilmeisesti laittanut ne deittinettimerkeissä jollekulle miehelle josta en ole ollut kiinnostunut. Eräällä deittisaitilla kun en kuvaani esitellyt, ja prosedyyri oli aina se että pyysin mieheltä että vaihdetaan kasvokuvia keskenämme. En sitten ollut jonkun miehen kuvasta tykännyt ja olin varmuuden vuoksi laittanut huonon, hymyttömän kuvan itsestäni että hän ei innostu. Jätkä lienee kostanut sen ettei itse kelvannut, ja siirtänyt sen kuvani paskasaitille tämän takia. Tietysti olisin voinut aikoinaan tehdä niinkin että olisin sanonut että jos kiinnostun sinusta niin laitan kuvani, ja jos en niin en, mutta kyllähän tuo jotenkin epäoikeudenmukaiselta tuntuu.
Kai sitä jotain muitakin syitä selfieiden ottamiseen on kuin miehen metsästys ja lohdun saaminen, mutta en nyt äkkiseltään keksi. Ulkona ihmisten nähden en ole juurikaan kuvia kehdannut ottaa, kun se tuntuu niin nololta että joku vanha akka kuvailee itseään. Yleensä kun en kumminkaan ole juuri mihinkään kuvaan tyytyväinen, niitä joutuu ottamaan koko joukon. Sisätiloissa on usein huono valaistus, ja parhaalta naama näyttää aina jossain hemmetin vessassa, mutta vessakuviahan nauraa naakatkin.
Jos löytäisin kumppanin, se itsensä kuvaaminen supistuisi kyllä vähän hemmetin äkkiä kutakuinkin olemattomiin. On se niin rasittavaa puuhaa.
*) Oletus voinee helposti olla että pienirintaisena olen kateellinen. En ole, koska pidän itse pienistä rinnoista. Minua ihmetyttää että jos on mahtimeijerit, niin miksi ne pitää esitellä mahdollisimman luonnottomassa asennossa ja rumina. Sitten on tietysti myös se naisten iänikuinen ulina että mies katseli hänen rintojaan. Tottakai niitä katsellaan, kun niitä kerran esitelläänkin. En ihmettele sitäkään jos joku katselee meikäläisen ahteria silloin kun on kireämmät housut jalassa. Katselkoon, kunhan ei käy käsiksi.
Kameraa karttavana pidän noita sefiellä ihailun hakemista kummallisena, outona ja kyllä, jopa nolona.
Some-elämäni on niin kovin suppea (vain oma lähipiiri FB:ssä), että mitenkään aktiivisesti en seuraa ketään yksittäistä henkilöä, joten melkein on jäänyt näihin lehtien juttuihin, jossa "some räjähti". Jutun ohessa on sitten kuva, jonka vuoksi räjähdys tapahtui. Monesti olen ihmetelleen katsonut kuvaa enkä keksi mikä sen idea on ollut. Kuva yleensä vielä epäedullisesta kuvakulmasta, niin että kasvot näyttävät kummalliselta.
Yksi FB kaveri vaihtaa alituiseen profiilikuvaansa. Oitis siihen tulee kymmeniä tykkäyksiä ja jokunen huokaus "Oi, miten ihana kuva. Olet kaunis." tai jotain muuta tuon suuntaista. Kaikki toimii kuin ennalta käsikirjoitettuna. Ei kukaan sano, etä edellinen kuva oli parempi, vaikka se olisi miten totta.
Epävarmuus omasta viehättävyydestä kai tuossa on yhtenä tekijänä ja sille haetaan vahvistusta, siis yritetään loiventaa epävarmuutta.
Miehet ei taida harrastaa kovin paljon selfieitä, tai sitten en vaan ole riittävän aktiivinen somessa, jotta olisin niihin törmännyt.
Facessa jokaista kasvokuvaa tykkäilee aina naiset, vaikka näyttäisi miltä. Pitäisi jotain tykkäämisen kriteereitäkin kyllä olla... Miehet tykkäilevät toisinaan kuvista joista en itse tykkää. Se tuntuu oudolta.
Yhdellä miespuolisella kaverillani taitaa olla 8 v vanha selfie profiilikuvana. Kaippa hän kokee näyttävänsä edelleen samalta. Itse vaihtelen kuvaa välillä kokoajan ja sitten on kausia etten vaihda pitkään aikaan. Mitään erityistä sääntöä minulla ei siihen ole, mutta mielellään saisi kuvassa olla silmälasit jotka minulla on yhä ja just nyt käytössä. Vaikka mitään merkitystähän silläkään ei ole.
Nopeasti tulee mieleen että kyse on uuden teknologian muotoilemasta aluksi hassulta tuntuvasta yleistyvästä tavasta voimauttaa itseään, hankkia tuloja, viestiä, erottautua, edustaa, vaikuttaa, hakea kiksejä, kuulua joukkoon, yms. yms.
Myös sukupolvikysymyksestä lienee kyse.
Matkailukulttuurikin tai itsensä päivittäinen katselu peilien avulla keskiluokkaistui teknologisen kehityksen ja elintason kasvun mukana.
Vaatemuotikin pikamuoti-ilmiöineen tuli mieleen.
Lähtökohtaisesti ymmärrän hyvin ihmisten tarpeen hakea hyväksyntää ja lohtua, vaikkapa juuri selfiekuvilla. Mutta samaan aikaan kallistunen ajatukseen, että mitä suurempi tarve hyväksynnälle ja lohdulle on, sitä enemmän kannattaisi kartella somea ja noiden hankkimista sieltä. Elämään kannattaisi pyrkiä löytämään asioita, joista saa varmemmin hyvää oloa, kuin häilyväinen some ja muiden, kenties jopa tuntemattomien mielipiteet. Niitä asioita varmasti löytyy, jos ei opeta itseään hakemaan nopeita palkkioita somesta.
Minullehan kävi niin että löysin hyvää oloa kamppailulajien parista. On vähän kuin saisi leikkiä aikuisella iällä. Mutta sitten kun siitä luovun, mikään ei tyydytä samalla tavalla.
Ei liity suoraan selfie-kysymykseen, mutta tuon esiin sellaisen näkökulman, että mulla on ollut (ja on edelleen) hirvittävän suuri kynnys päivittää someen mitään.
Kausittain innostun kuvaamisesta ja silloin saatan niitä lisätä nettiinkin, mutta ne on yleensä kaupunkimaisemia, jotain oman ympäristön yksityiskohtia ja joskus harvemmin ehkä luontokuvia. Tilannekuvia joskus mutta suhteessa harvemmin, ja monesti niissäkin on ihmiset silleen ettei ne poseeraa tai katso kameraan.
Tosta aukeaa siis sellainen näkymä, että ylipäätään naamakuvien näpsiminen itsestä tai läheisistä hetken mielijohteesta tuntuu olevan jonkin pidäkkeen takana, josta toi kuvausinto tai kameran käsilläolo on vielä erillinen seikka. Miksi ei vois tehdä silleen että ottaa kuvan ja lähettää sen vaikka jollekin kertoakseen että täällä ollaan? Mikä siinä on väärin tai miksi se ei ole niin "cool" mukamas?
Joskus jopa harmittaa, ettei tule tasaisemmin taltioitua kameralla hetkiä. Vaikka niillä ei sinänsä tekis mitään, joskus voi olla kiva kuvien tai videoidenkin kautta palata menneeseen ja tavallaan... jäsentääkin omaa taivalta.
Vaikka äkkiseltään saattaisin sanoa, että en ota selfieitä, niin on mulla puhelimella otetuissa kuvissa niitäkin. Ja sekin voi olla hauska nähdä, miltä on joskus näyttänyt, osana edellämainittua muistojen ja elämänhistorian taltioimista kuvin — missä on ollut ja mitä muuta sen ajan kuvissa on.
Varsinainen pointti joka ei sekään edes liity aiheeseen 8) : Oon havainnut että somepäivitysten suhteen voi olla liiankin kriittinen. Mun mielestä on tavallaan kiva, kun jotkut kertoo vaikka pieniä anekdootteja arjestaan tai laittaa joskus jotain kuvia. Mulla ei ilmeisesti ole juuri koskaan mitään asiaa "kaikille" samaan aikaan, ja pidän toisaalta joidenkin osalta tosi tervehenkisenä sitä, ettei ne koe mitään kynnystä tai ongelmaa esiintyä somessa omana itsenään tai niin kuin.... ei mieti liikaa vaan tekee vaan.
En keksi yhtään tuttua joka jakais yleensä tai juuri koskaan pelkästään selfieitä. Sellaisesta mulle ehkä tulis mielikuva että näkee itsensä jonain "hahmona" ja promotoi sitä ikään kuin ois jotenkin... etäällä itsestään tai kaipais huomiota tai yleisöä.
Tai olis erehdyksessä kuvitellut, että jos joillain julkkiksilla sun muilla tollanen näkyvyys on osa PR-työtä ja niiden ammatillista toimintaa, niin sama pätee kaikkiin ihmisiin. Jokainen on potentiaalisesti sisällöntuottaja tai että niin vaan kuuluu toimia.
Pitkään alkuselostukseen selfiet liittyy ohuella tangentilla ehkä siinä, että miksi toisaalta ei vois joskus jakaa jotakin selfietä tai mitä vikaa siinä on. Voiko siihen suhtautua liian itsetietoisesti vähän samoin kuin omiin somepäivityksiin muutenkin?
Pohjimmiltani ajattelen ilmiöstä kuitenkin melko negatiivisesti, osin melko samansuuntaisesti kuin TSS, ja suurin piirtein kuten yllä luonnehdin kun puhuin mielikuvistani.
Toi kyseenalaistaminen on enemmän semmonen pieni sivujuonne tai pyörre isommassa virrassa.
Tuli mieleen että selfiet ovat askarruttaneet myös Michael Stevensiä, joka pyörittää Vsauce-kanavaa somessa nimeltä YouTube.
Oheinen video on 25 minuuttia pitkä, enkä oleta kenenkään sitä katsovan. Siinä käydään läpi selfieiden historiaa ja erilaisia "aaltoja", joita ilmiön historiassa on ollut jo paljon ennen kuin siitä on tuli se eriytyi ja muodostui niin merkittäväksi, että sille on tarvittu erillistä käsitettä.
Ei siis keskustelun kannalta mitään olennaista mutta mahdollisesti voi tarjota kiinnostavia näkökulmia tai ajatuksia jos aihe kiinnostaa:
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 14, 2023, 14:32:18
Ei liity suoraan selfie-kysymykseen, mutta tuon esiin sellaisen näkökulman, että mulla on ollut (ja on edelleen) hirvittävän suuri kynnys päivittää someen mitään.
Kausittain innostun kuvaamisesta ja silloin saatan niitä lisätä nettiinkin, mutta ne on yleensä kaupunkimaisemia, jotain oman ympäristön yksityiskohtia ja joskus harvemmin ehkä luontokuvia. Tilannekuvia joskus mutta suhteessa harvemmin, ja monesti niissäkin on ihmiset silleen ettei ne poseeraa tai katso kameraan.
Tosta aukeaa siis sellainen näkymä, että ylipäätään naamakuvien näpsiminen itsestä tai läheisistä hetken mielijohteesta tuntuu olevan jonkin pidäkkeen takana, josta toi kuvausinto tai kameran käsilläolo on vielä erillinen seikka. Miksi ei vois tehdä silleen että ottaa kuvan ja lähettää sen vaikka jollekin kertoakseen että täällä ollaan? Mikä siinä on väärin tai miksi se ei ole niin "cool" mukamas?
Joskus jopa harmittaa, ettei tule tasaisemmin taltioitua kameralla hetkiä. Vaikka niillä ei sinänsä tekis mitään, joskus voi olla kiva kuvien tai videoidenkin kautta palata menneeseen ja tavallaan... jäsentääkin omaa taivalta.
Vaikka äkkiseltään saattaisin sanoa, että en ota selfieitä, niin on mulla puhelimella otetuissa kuvissa niitäkin. Ja sekin voi olla hauska nähdä, miltä on joskus näyttänyt, osana edellämainittua muistojen ja elämänhistorian taltioimista kuvin — missä on ollut ja mitä muuta sen ajan kuvissa on.
Varsinainen pointti joka ei sekään edes liity aiheeseen 8) : Oon havainnut että somepäivitysten suhteen voi olla liiankin kriittinen. Mun mielestä on tavallaan kiva, kun jotkut kertoo vaikka pieniä anekdootteja arjestaan tai laittaa joskus jotain kuvia. Mulla ei ilmeisesti ole juuri koskaan mitään asiaa "kaikille" samaan aikaan, ja pidän toisaalta joidenkin osalta tosi tervehenkisenä sitä, ettei ne koe mitään kynnystä tai ongelmaa esiintyä somessa omana itsenään tai niin kuin.... ei mieti liikaa vaan tekee vaan.
En keksi yhtään tuttua joka jakais yleensä tai juuri koskaan pelkästään selfieitä. Sellaisesta mulle ehkä tulis mielikuva että näkee itsensä jonain "hahmona" ja promotoi sitä ikään kuin ois jotenkin... etäällä itsestään tai kaipais huomiota tai yleisöä.
Tai olis erehdyksessä kuvitellut, että jos joillain julkkiksilla sun muilla tollanen näkyvyys on osa PR-työtä ja niiden ammatillista toimintaa, niin sama pätee kaikkiin ihmisiin. Jokainen on potentiaalisesti sisällöntuottaja tai että niin vaan kuuluu toimia.
Pitkään alkuselostukseen selfiet liittyy ohuella tangentilla ehkä siinä, että miksi toisaalta ei vois joskus jakaa jotakin selfietä tai mitä vikaa siinä on. Voiko siihen suhtautua liian itsetietoisesti vähän samoin kuin omiin somepäivityksiin muutenkin?
Pohjimmiltani ajattelen ilmiöstä kuitenkin melko negatiivisesti, osin melko samansuuntaisesti kuin TSS, ja suurin piirtein kuten yllä luonnehdin kun puhuin mielikuvistani.
Toi kyseenalaistaminen on enemmän semmonen pieni sivujuonne tai pyörre isommassa virrassa.
Eihän tämä mikään ihan yksiulotteinen asia ole, ja siksi varmaan itseänikin tämä asia askaruttaa, kun tähän ehkä itsellä(kin) liittyy jotain lieviä ristiriitaisuuksia. Eli pieni kyseenalaistavuus oli täysin tervetullut sivujuonne tähän keskusteluun.
Minullakin on suhteellisen korkea kynnys julkaista mitään, ja kun harvoin julkaisee, tulee sellainen tunne, että sitten pitää olla jotain tosi spesiaalia, jos nyt kerran katson asian julkaisun arvoiseksi. Tai sitten toisaalta jos järkeilee, että no eihän sen nyt mitään ihmeellistä tarvitse olla, tulee kuitenkin ajatus, että miksipä sitä nyt kuitenkaan julkaisisi. Ja sitten ei yleensä julkaise mitään. Vaikka ehkä joku pieni halu julkaisemiseen olisi ollutkin. Mutta tavallaan pidän tuota kuitenkin itselleni ihan hyvänä ja sopivana mentaliteettina somessa.
Kaipa sitä vaan ei osaa hakea huomiota somessa kun ei livenäkään ole sellainen. Ja tähän liittyy tavallaan myös se sisäisen ja ulkoisen maailman tai olemuksen ristiriita, mistä socru puhelee. Eli tuntuisi omituiselta olla somessa mieletön ekstrovertti, joka impulsiivisesti postailee kaiken näköistä, kun livenäkin on kuitenkin enemmän sellainen syvällisten juttujen ja pienempien ympyröiden ystävä.
Aika pieni osa omista somekontakteista tuntuu käyttävän somea omaan silmääni mitenkään kovin ongelmallisesti, mutta onhan siellä joitakin tyyppejä, jotka postailee säännöllisesti jotain ja muun muassa noita selfieitä. Eniten tämä avaus koskee sellaisia ihmisiä, joiden somevirta on täynnä omakuvia. Tällaisiin profiileihin ei voi olla törmäämättä esim. instassa. Suurin osa näistä lienee nuorehkoja naisia, ja sitten vaan mietin, että miksi he haluavat näyttää maailmalle, että ulkonäkö on heissä tärkein asia? Ulkonäkö tietysti on merkityksellinen asia, etenkin naisille, ja myönnän, että hyvällä ulkonäöllä voi saada paljon hyötyjä osakseen. Mutta miksi tunnustaa koko maailmalle, että se tosiaan on itsellenikin se kaikkein merkityksellisin asia, ja se on se asia, jonka kautta haluan tulla nähdyksi?
En ole yhtä hyvällä näköalapaikalla oman kokemuksen tai somehavaintojenkaan puolesta arvioimaan sitä, miksi.
Ohut ja ehkä vähän välinpitämätön luonnehdinta olis, kuten yllä eri tavalla kuvailin, että se olis toimintamalli joka opitaan esimerkin kautta ihmisiltä joita tietoisesti tai tiedostamatta halutaan emuloida. Tai ehkä vaan mielletään että näin kuuluu tehdä, eikä siinä välttämättä mietitä tietoisella tasolla sitä, mitä siinä muille viestitään tai muutakaan tollasta mihin viittasit.
Seuraavaksi aivan härötason umpikyyninen näkökulma:
Kun tietyt alkukantaista elämää elävät yhteisöt yhtäkkiä tulivat kosketuksiin ulkopuolisten kanssa, joilla oli lentokoneita ja kaikenlaista ihmeellistä teknologiaa ynnä muuta, yhteisöt alkoivat rakentaa omien hahmotustensa mukaan kiitoteitä tai lentokenttiä — tai vaikka kookospähkinän puolikkaista kuulokkeita kuten näillä lentokonehemmoilla oli toisinaan havaittu olevan.
Puhun siis "cargo cult" -jutuista. Kai siinä tarkoitus on rakentaa jotain sellaista, joka toisi itsellekin tai meillekin jotain tuntematonta hyvää, mitä ei osata tuottaa tai josta ei edes oikein tiedetä tai ymmärretä juuri mitään.
Melko kyyniseksi ja nuivaksi menee siinä kohtaa, jos käännetään asia niin, että me ollaan ihan samanlaisia kuin nekin ja koko meidän yhteiskunta on vertauskuvallista ja ihan oikeaakin cargo-kulttia monilta osin.
Selfieitä Instaan postaavien nuorten naisten kohdalla esim. mulle saattaa näyttää hetkellisesti tosi kummalliselta se touhu. Vähän niin kuin jollakin olis kookospähkinäkuulokkeet enkä oikein ymmärtäis miksi.
Kyseenalaistusten näkökulma tulee tässä kuvassa esiin siinä, että mullakin on kookospähkinäkuulokkeet joissain asioissa. Ja toisaalta olen jonkun mielestä ihan ulalla ja out of touch joissain tavoissani toimia.
Mutta ei toi ajatuskela mun mielestä ole mikään tyydyttävä tai hyvä vastaus noihin juttuihin, joita pohdit.
Hyvää pohdintaa taas kaikilta.
Itse olen todella laiska somessa, mutta jos pohdin, niin joskus tulee todella semmoinen "oi että olisi kivaa jakaa tämä hyvä fiilis", eikä oikein nyt viitsi mitään wa-viestiä laittaa esim. johonkin kaveriryhmään, että ai saakeli kun ihanaa kun aurinko paistaa ja duunissakin meni kerrankin putkeen ja kotona on salamia.
No harvemmin tulee someenkaan laitettua, mutta pari kertaa on ja on saanut ihan kivan vastaanoton, josta fiilis on parantunut.
Kuvista en osaa sanoa, kun olen niitä ottamaan ihan törkeän huono, eikä mulla enää olekaan kuin kännykamera. Mutta kyllä joidenkin kissakuvia kadehdin, koko ajanhan kissa tekee jotain hauskaa ja söpöä, mutta en minä sitäkään osaa kuvata...
En ole varma, uskonko, että nykyaika olisi sen vuoksi enemmän huomionhakuista kuin entiset ajat, että on teknisesti mahdollisesti tuoda itseään enemmän esille. Vai onko: kyllä tuolla varmaan monetkin postaa kuviakin, joita emme koskaan näe?
T: Xante
Muoksis: tämä MOn ajatelma oli sangen mielenkiintoinen, jota pohtia hieman pidempäänkin:
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 16, 2023, 14:28:39
Melko kyyniseksi ja nuivaksi menee siinä kohtaa, jos käännetään asia niin, että me ollaan ihan samanlaisia kuin nekin ja koko meidän yhteiskunta on vertauskuvallista ja ihan oikeaakin cargo-kulttia monilta osin.
Nykyajassa ei ole muuta uutta kuin se että köyhäkin saa muotokuvan itsestään. Ja tottakai pyrkii olemaan edukseen, kuten se kuningaskin joka tilasi maalauksen itsestään.
Omien kuvien jakelu alkoi jo valokuvauksen varhaisessa vaiheessa kun tekniikka oli kehittynyt sen verran, että oli syntynyt valokuvastudioita ja valokuvaajien ammattikunta. Studioita oli kaupungeissa ja maaseudulla kiersivät markkinoilla kiertävät valokuvaajat. Keskiluokan piirissä oli tapana otattaa visiittikorttikuvia, jotka vastasivat käyntikorttia. Sellainen oli tapana jättää, jos piipahti jonkun luona eikä tämä sattunut olemaan paikalla. Ja ystävien kesken vaihdeltiin kuvia ja kerättiin niitä albumiin.
Tekniikan myötä ilmiö on eskaloitunut. Ja Amerikassa se on aivan omalla levelillään, varsinkin länsirannikolla. Kaikenlainen ulkonäön muokkaaminen ja ulkonäöllä edustaminenhan on siellä jo vanha juttu. Ison laman jälkeen (30-luku) tavallisten duunareidenkin elintaso alkoi nousta. Ja sitten toisen maailmansodan jälkeen aivan erityisesti tuli saataville kaikenlaisia kodinkoneita, autoja ja viihdettä ja nuorisokulttuuri. Nuoruutta alettiin arvostaa nuoressa ja nopeasti kehittyvässä kulttuurissa ylitse muun. Piti olla valkoiset hampaat ja sileä iho. Oman kropan julkisivun piti olla kunnossa. Ilmiö on jo varhain esiintynyt myös nuorten parissa, jo koululaisilla. Koulun tanssiaisiin valittiin Homecoming queen ja jokainen tiesi ketkä olivat luokan suosituimmat oppilaat. Jos et päässyt suosittujen nuorten piiriin, edes sen ihailija"kerhoon" piirin ulkokehälle, jo se tuntui looserismilta, vaikka olisit ollut ihan ok tavallinen nuori. Mutta auta armias, jos olit pullea tai finninaama! Sait varmasti tuntea, että pelisi oli menetetty jo keskikoulussa. Suositut tenavat tekivät kyllä sinulle selväksi, että olit naurettava ja surkea ilmestys.
Kelaus nykyaikaan. Keskinäinen kilpailu on levinnyt kaikkialle, samoin kuin erilaisten viranomaisten harjoittama valvonta. Rekrytoinneissahan usein pyydetään (vaaditaan) valokuvaa - tai videota. Olet itsesi käyntikortti. Jos on vääränlaiset silmälasit ja vähän kaksoisleukaa, niin se tekee helpommaksi pudottaa hakija heti ensimmäisellä kierroksella. Hakijoita on paljon lähes kaikkeen kaikkialla - jos et ole onnistunut erikoistumaan pitkälle jollakin alalla/jossakin taidossa. Nuoret tietävät tämän. Minkä lisäksi tietysti ikään kuuluu ihan luonnollisena vaihe, jossa omaa itseä ei oikein vielä tiedosta ja tunne, joten itseään peilaa muihin sekä kuvien kautta että kokeilemalla erilaisia rooleja. Osa saa jonkinlaista menestystä kuvien kautta, joten on kannattavaa jatkaa "alalla" varsinaisen teiniyden jälkeen. Tai sitten saatat vain kuulua sellaiseen ystäväpiiriin, jossa kaikki jakavat kuvia koko ajan, joten jos et tee niin, niin saatat menettää ystäväsi.
Ymmärrän hyvin kuvien jakelun enkä pidä sitä nolona, vaikka en itse harrasta sitä missään muodossa. Tekniikan kehitys ja materialismi nyt vain ovat johtaneet tähän. Pidän erittäin ikävänä ilmiötä, jossa itseään pitää koko ajan brändätä. Ilmiöön kuuluu myös kaikki "oma palvelu" -velvoitteet, joissa ihan jokaisesta ihmisestä on tehty Kelan, Pankin, Verotoimiston, Sähköyhtiön ym. virkailija ns. palvelun helppoudella, mikä tarkoittaa jatkuvaa pakkoa päivittää tietonsa oikealle ja vasemmalle, muuten putoat kärryiltä, ulos kansalaisuudesta. Jossain vaiheessa tämä putoaminen tulee väistämättä vastaan. On pakko luovuttaa asioiden hoito jollekin edunvalvojalle - sukulaiselle tai virkailijalle. Jos tämä sattuu olemaan itsekäs huijari, niin mahdollisesti menetät kaikki varasi, jotka mahdollistaisivat itsellesi jotain ylimääräistä - uudet kengät tai käynnin kahvilassa. Internetin seurauksena jokainen yksilö kilpailee yksin koko maailmaa vastaan. Jos et pysty nousemaan joukosta edes pienen hiekkalaatikon kunkuksi, niin olet huonossa jamassa. Haluaisin uskoa parempaan huomiseen, mutta en valitettavasti ole keksinyt, miten nettikulttuurin kurimuksesta päästäisiin tilanteeseen, jossa sähköiset viestintävälineet olisivat oikeasti vain apuvälineitä eikä jokaista ihmistä käskyttäviä ja valvovia robotteja.
Ei millään pahalla, mutta Amoren juttu on kuin englantilaisesta artikkelista suomeksi konekäännettyä - mitä se ei tietenkään ole. Toiseen suuntaan se joka tapauksessa "konekääntyy" hyvin. Esimerkki: Or maybe you're just in a circle of friends where everyone shares pictures all the time, so if you don't, you might lose friends.
Pieniä "selfieitä" todellakin jaettiin jo yli sata vuotta sitten. Meilläkin on jostakin kulkeutuneita albumeja, jotka ovat täynnä tuntemattomien ihmisten muotokuvia. Ne eivät ole erityisen kiinnostavia, kun edes kuvattujen ihmisten nimiä ei tiedä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 16, 2023, 16:12:47
Nykyajassa ei ole muuta uutta kuin se että köyhäkin saa muotokuvan itsestään. Ja tottakai pyrkii olemaan edukseen, kuten se kuningaskin joka tilasi maalauksen itsestään.
Nnjoo, voit olla oikeassa. Mutta ruma lähiötonttukaan ei kauniiksi muutu, vaikka mitä teknologisia apuvälineitä olisi käytössään.
Perun vähän omia sanojani, voi muuttua, kun kaikki teknologia-appit... ::)
Kun sivuutetaan ne joilla on ihan hyvä syy laittaa vuoden sadas selfie someen, luulen että monen kohdalla selitys on vielä raadollisempi kuin cargokultti. Touhulla ei välttämättä tavoitella mitään, niin tehdään koska niin kuuluu tehdä. Kyseessä olisi siis osa sosialisaatiota. Voihan puhelimella puuhata vielä järjettömämpiä asioita, ja niitäkin tehdään, käydään tykkäämässä julkkisten tviiteistä tai instagram-julkaisuista (mitä hyötyä kenellekään?), tai harjoitetaan tunti Tumblr rebloggausta (selittäkääs joku se).
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 16, 2023, 21:09:23
Pieniä "selfieitä" todellakin jaettiin jo yli sata vuotta sitten. Meilläkin on jostakin kulkeutuneita albumeja, jotka ovat täynnä tuntemattomien ihmisten muotokuvia. Ne eivät ole erityisen kiinnostavia, kun edes kuvattujen ihmisten nimiä ei tiedä.
Minullakin on albumeja, joiden ihmisisten henkilöllisyydestä minulla ei ole tietoa, eikä ole ketään, jolta kysyä. Joskus olen ollut aikeissa heittää ne pois, mutten sittenkään ole heittänyt, mikä on vähän kummallista. Turhaa krääsäähän se on.
Omana kouluaikanani vaihdettiin luokkakuvien oton yhteydessä otettuja yksilökuvien pikkuisia versioita luokkakavereiden kesken. Kai sitä vähän voisi selfieisiin verrata.
Itse olen ottanut vain semmoisia selfieitä, joita en ole missään julkaissut. Lähinnä vaikeissa elämäntilanteissa jostain syystä. Erään leikkauksen jälkeen suurissa tuskissa, koronaeristyksen alussa jne..
Olen perinyt isävainaan äitivainaan pahvisia kuvia joissa poseeraa ihmisiä joita en tunne. Isän vanhemmat tiedän vain sikäli että minulle on kerrottu että nämä ovat he. Muuten ihan ventovierasta sakkia. Onkohan osa noista kuvista sitten ollut jotain käyntikortteja, etteivät sukulaisiani edes olekaan.
Nykyajan viestintäkulttuuria. Ihmisen ollessa hyvä keksimään uusia käyttötapoja uudelle teknologialle. Etenkin nuoriso.
Visuaalisia tekstiviestejä hetken fiiliksistä ym. Myös toisten ihmisten someprofiilien tutkiminen on päivän sana eli instatilit sun muut ovat käyntikortteja ja CV:tä.
Ylilyöntejä, riippuvuutta ja käytännöllisyyttä. Työelämäkin pakottaa jo työpuhelimilla somettamaan jatkuvasti, myös kuvallisesti.
Kaupalliset palvelut, mm. pakettiauton tai sähköpotkulaudan vuokraus vaatii joo kuvien ottamista ja lähettämistä.
Vettäkin voi juoda liikaa ja kuolla. Pullovesien juominen voi olla myös muodikasta ja sosiaalista erottautumista.
Omis. Selfie, belfie, helfie, welfie, drelfie,..
https://www.ksml.fi/paikalliset/2635461
Dronie!
https://expertworldtravel.com/dronie-ultimate-selfie-drone/
Oma tulokulmani asiaan on, että osa ihmisistä nyt vain tykkää jakaa somessa kauniita asioita. Ja siten iloa muille ihmisille. Jos itsellä sattuu sellaisia olemaan, on riski, että jakaa sitten niitä. Jollain on kaunis koiranpentu ja toisilla kauniit kasvot.
https://www.thecut.com/2016/05/hot-people-experience-life-differently.html
Patologisissa tapauksissa tässä ehkäpä puhutaan myös jonkin sortin "halo-efektistä". Eli jos joku on joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellisen viehättävä, taipumuksemme on arvioida suoriutumista muissakin osa-alueissa paremmaksi, kuin mihin olisi oikeutta. Jos nyt sitten elämä vaikuttaa hankalalta koska "ei ole riittävästi lahjoja missään asiassa", ja jos on kauniit kasvot, selfieitä ehkä normaalia enemmän odotettavissa.
Ja kuten suomalaisuuteen kuuluu, kel onni on, se onnen kätkeköön.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 17, 2023, 15:33:43
Ja kuten suomalaisuuteen kuuluu, kel onni on, se onnen kätkeköön.
Olen tässä muutaman viimepäivän puolihuomaamattani prosessoinut tätä selfiejuttua, ja tämä laurin mainitsema vanha "viiisaus" on tullut asian tiimoilta mieleeni. Eli ehkä omalla kohdallani selfieiden postailun vierastamisessa on kyse siitä, että se tuntuisi kerskailulta (olettaen, etten postailisi mitään susirumia selfieitä, ja harvapa postailisi kuvaa, jossa kokee näyttävänsä rumalta). Kauniiden selfieden postailu tuntuisi vähän samalta, kuin että postaisin kuvan mensatestin todistuksesta (olettaen että minulla olisi sellainen, ja se olisi mairitteleva) muiden huomattavaksi ja ihasteltavaksi.
Eli tavallaan omien ansioiden framelle tuominen on kai lopulta se, mitä vierastan. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Mutta en minä tiedä, onko tuo vanha viisaus mikään hyvä elämänohje. Voihan se olla jopa "terveempää" tuoda avoimesti esiin omia hyviä puolia ja niitä asioita, mistä on ylpeä. En tiedä, liittyykö tähän itselläni jokin sellainenkin sivujuonne, että mielestäni esim. kauneudella tai älykkyydellä ei ole hyvän maun mukaista "kerskailla", koska ne, jos mikään, eivät ole mitenkään ansaittua. Ei tosin olisi yhtään sen luontevampaa postailla mistään työn takanakaan olevista saavutuksista.
Joo, ehkä oma ajatusvinoumani tässä on tuo "kerskailu", eli jos itse postailen jotain, se tuntuu kerskailulta. Ja sitten toinen syy olla postailematta mitään on se, että en tunne tarvetta "todentaa" hienoja hetkiäni somen kautta, vaan ne itse hetket jo riittävät, ja some vaan oikeastaan laimentaa hienoja hetkiä, koska silloin näitä hetkiä voi alkaa elää osittain somen silmälasien läpi.
Ja tietoisin syy olla somea ja postailua kohtaan kriittinen on se, että sen avulla usein haetaan nopeita dopamiinipiikkejä sen sijaan, että panostettaisi kestävämpää onnea tuoviin asioihin.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 16, 2023, 21:09:23
Ei millään pahalla, mutta Amoren juttu on kuin englantilaisesta artikkelista suomeksi konekäännettyä - mitä se ei tietenkään ole. Toiseen suuntaan se joka tapauksessa "konekääntyy" hyvin. Esimerkki: Or maybe you're just in a circle of friends where everyone shares pictures all the time, so if you don't, you might lose friends.
Anteeksi, ilmeisesti kirjoitin jotenkin väärällä tyylillä.
Selfie- ja muukin kuvaamishulluuskulttuuri liittyy myös vahvasti siihen, että ihmisten kuluttaessa ajastaan tuntikausia netflixiä, tuubivideoita ja toistensa tuotoksia katsellen muodostuu tosiasiaksi, että elämä on katselua, näkemistä ja näkymistä. Jopa käsitys omasta ruumiista hahmottuu pääosin näköhavaintojen kautta, ei koetun ruumiillisen rasituksen ja muidenkin kuin näköaistin kautta. Ei siis ole mikään ihme, että monet tytöt ovat menettäneet otteen fyysiseen todellisuuteen niin perusteellisesti, että esim. sukupuolenvaihdos tuntuu ihan järkevältä ratkaisulta. Ja tietysti kaikki omat tekemiset pitää kuvata ja jakaa muille, koska muuten ei saa itselle tuntua siitä, että elämää on tullut elettyä. Itsestä vieraantuminen on todellinen ilmiö. Me fyysisemmässä kulttuurissa varttuneet emme varmasti voi käsittää, millaista on kokea elämä pääsäänbtöisesti näkemisen ja näkymisen kautta.
Muuten, älkää suoralta kädeltä heittäkö suvun visiittikortteja roskikseen. Visiittikorteillekin on keräilijöitä. Rahallista tuloa tuskin kannattaa odottaa, mutta kuvia ottavat vastaan jotkut antikvariaatit. Tietysti kirpputorilla voi myös yrittää kuvien kierrättämistä. Parempi vielä jos on albumikin, erityisesti sellainen vanha albumi, johon kuvat pujotettiin valmiisiin koloihin (ei liimattu). Vaikka albumi olisi rikki, sen saattaa joku silti haluta. Kaikenlaiset vanhan tavaran messut yms ovat tavallisia käyttötavarakirppiksiä parempia näiden tarjoamiseen. Kannatta ainakin kerran tai pari yrittää ennen kuin heitää roskiin. Kuvien arvo tai käytettävyys riippuu monesta seikasta. Jotkut taiteilijat käyttävät vanhoja valokuvia uusiin teoksiin. Ja veikkei tietäisi kuvien henkilöistä juuri mitään, niin studiovalokuvissa tieto studiosta, jossa kuva on otettu voi olla jollekin arvokas. Suomessa toimineiesta valokuvastudioista on aika hyvät tiedot historiantutkimuksessa selvitetty. Varsinaista katalogia en tiedä näistä julkaistun, mutta historianharrastajapiireissä kiinnostavaa tietoa saattaa kuvien henkilöiden sijaan olla merkintä tietystä kuvastudiosta.
Hyvinkin kulttuurin ja käytöksen normina vois taustalla vaikuttaa meillä aika vahvana elävä itsekorostuksen välttäminen tai jopa tollanen että onni tai hyväosaisuus tulis kätkeä.
Aiemmissa pohdinnoissa mulla nousi esiin ajatus siitä, mikä on tai ei ole "cool" ja miksi, joka on ehkä toisenlainen tapa lähestyä vähän samaa juttua.
Ilman muuta tollaset käsitykset ilmentää arvoja, ja on täysin luonnollista tavoitella omien arvojen mukaista toimintaa.
Kun arvoja altistaa teoreettiselle tarkastelulle, saattaa ilmetä, että ne ei pohjimmiltaan ole pelkästään rationaalisia tai täysin rationaalisia kokonaisuuksia — ja että sieltä nousee väkisinkin esiin joku ristiriitaisuus ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka niin, että on hyvä, oikein ja cool olla julkaisematta somessa selfieitä ja muutenkin noudattaa julkaisujen suhteen jotain itselle puolihämärää suodatuslogiikkaa.
Samalla arvojen mukaista voisi kuitenkin olla myös mutkattomuus, autenttisuus tai 'vapaus' siinä mielessä, että joku kenties kaunis henkilö ei jossain hetkessä mieti omaa ulkonäköään ollenkaan — tai tästä erikseen ei esty sen takia julkaisemasta selfietä somessa, että on kovin itsetietoinen tai arvioi hyvin kriittisesti sitä, miksi niin ei ehkä kuitenkaan kannattaisi tehdä.
Vaikka ainekset ei olis täsmälleen yllämainitut, ideana esitän, että arvojen pohjalta saa jollain vastaavalla tavalla rakennettua yhteentörmäyksen tai ristiriidan.
Tähän totta kai yksi luontainen reaktio on yrittää saada homma tavalla tai toisella ristiriidattomaksi.
Inhimillinen ja moraalinen toiminta kuitenkin on väistämättä arvojenkin kanssa operoimista, ja lonkalta arvioiden se on perimmäiseltä luonteeltaan muuta kuin rationaalista — vaikka tosta vois virittää isonkin debatin ja kysyä, mistä tiedän mikä on "perimmäistä" tai muuta vastaavaa.
Silloin kun joku toiminta soljuu ja sujuu, vaikka moraalinkin näkökulmasta, siinä usein ei ole mitään koettua ristiriitaa, vaan on vain tyytyväinen tai joku tuntuu hyvältä tai oikealta.
Tällainen arviointi ja pohdinta taas on lähtökohdiltaan erilaista siinä, että homma on pysähtynyt — ehkä oletetaan että nyt tässä on joku ongelma — ja kelataan ikään kuin teorialinssien läpi auki. mistä on kyse ja mikä on mitäkin.
Saattaa olla, että tässäkin sovittelen yhteen ns. ristiriitaisia omien käsitysten eri lankoja.
Tällä kertaa niistä tuli askarteltua paskarreltua suunnilleen seuraava himmeli:
1) On totta, että omien arvojen mukainen toiminta on tärkeää. Ei tällaiseen liittyviä joskus vaikeitakin valintoja tai ylipäätään arvovalintoja kukaan sivuuta olankohautuksella tai oikeasti koe, että kaikki on hyvää ja anything goes
2) On myös totta, että soljuva toiminta ikään kuin löytää uomansa arvojen ristiriitaisuuksista huolimatta. Kokonaan tai varsinaisesti se ei synny siitä, että vertaillaan, punnitaan ja pohditaan tarpeeksi kattavasti, jonka jälkeen ristiriitoja ei enää ole
En osaa tätä jäljempää edes artikuloida :D eli kai tavoittelen jotain itsellenikin epäselvää. Tosi löyhän assosiaation tasolla koin tossa ideassa hiukan samaa kuin laurin viestin alkuosassa — ehkä jotain kepeyttä tai jotain. Mutta jääköön löyhäksi sekä ajatus että mahdollinen tai kuviteltu yhteys.
Selfie-kulttuuri on osa yhteiskuntaamme. Ehkä ei itsessään hyvä tai paha.
Egoistisena mallina ehkä paha, mutta entä sitten? Ei suuri ongelma.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 17, 2023, 21:54:37
2) On myös totta, että soljuva toiminta ikään kuin löytää uomansa arvojen ristiriitaisuuksista huolimatta. Kokonaan tai varsinaisesti se ei synny siitä, että vertaillaan, punnitaan ja pohditaan tarpeeksi kattavasti, jonka jälkeen ristiriitoja ei enää ole
.....Tosi löyhän assosiaation tasolla koin tossa ideassa hiukan samaa kuin laurin viestin alkuosassa — ehkä jotain kepeyttä tai jotain.
Mikä tahansa ilmiö tai esimerkiksi käyttäytyminen (tässä yhteydessä somekäyttäytyminen) vaikuttaa soljuvalta ja mutkattomalta niin kauan, kunnes sitä alkaa pohtimaan, erittelemään ja jäsentelemään. Kun ilmiön takana olevia asioita, tai vaikka juuri yksilöllä ilmenevän käytöksen takana olevia tekijöitä alkaa pohtimaan ja erittelemään, alkaa asia luonnollisesti vaikuttamaan paljon monimutkaisemmalta tai ehkä jopa vaikealta, vaikka se arjen ja käytöksen tasolla edelleen olisikin soljuvaa. Mutta ihmisen käytöksen takana harvoin on suoraviivainen polku, vaan siellä on mutkia, sivupolkuja ja polkujen varrella monia asioita.
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
On yksi asia FB-selfieiden kanssa jota en ymmärrä. Ihminen laittaa naamansa kuvan esille silloin kun se mitä hän laittaa ohessa olevaan tekstiin ei millään tavalla käsittele hänen olemustaan. En tiedä osasinko tämän nyt sanoa oikein. Mutta yhdessä FB-ryhmässä sitä alettiin muidenkin taholta ihmetellä että mikä jumalaton hinku naisilla oli kokoajan esitellä kasvojaan. Itsekin sitten aloin sitä dissaamaan, ja huonosti kävi. Yksi nainen julkaisi kasvoistaan mustavalkokuvan ja ohessa oli joku semmoinen teksti että tämä suhde ei tunnu oikein hyvältä, tai jotain tämmöistä. Joku sitä sitten kai kysymysmerkkaili tai jotain, ja minä menin ehdottelemaan että nainen on suhteessa kummituksen kanssa. Eli luulin tai esitin että kyseessä on vitsi, kun siitä mustavalkokuvasta tuli sellainen tunnelma että jotain parapsykoloogista tms. Naisella taisi olla vielä silmät auki levällään. Nythän on tietty niin että joillain ihmisillä vain on semmoinen outo tuijottava katse, joten autistisena idioottina en tajunnut että olin tullut pilkanneeksi hänen ulkonäköään, kun yritin vain tsoukkia vääntää siitä yleiseksi käyneestä oman naamansa vimmaisesta esittelystä. FB-ryhmän mode laittoi porukoille banneja moisesta keljuudesta, ja päädyin osalliseksi.
Totesin että minä en varmaankaan ko. naisvaltaisessa ryhmässä oikein viihdy enivei, joten otin ritolat.
Eräässä ryhmässä naiset (yhtäkään miestä en muista nähneeni tällä asialla) laittelevat kuvia kasvoistaan sillä odotuksella ja toiveella että joku näkisi heidän kasvoistaan heidän aiempia inkarnaatioitaan. Ainahan siellä joku sitten heittelee ummet ja lammet, ja jotain herttaista. Ei ole tainnut kukaan sanoa että joopa joo, olit varsinainen sadisti ja murhamies 2. maailmansodan aikaan, oikein natsien natsi...
Sitten on tietysti nämä sinkkuryhmät joissa naisilla on ne tekoripsensä ja rintavako leukaan asti, mutta sen taisinkin jo mainita.
Yksi mitä on kanssa tajua, että jos maataan lasaretissa koipi kipsissä tai muuten vammaisena, niin jos sen kuvan kanssa esittelee, miksei laiteta kuvaa siitä kipsatusta kintusta, vaan laitetaan itkettyneistä kasvoista. Joillakin on siis tosiaan joku ihmeellinen tarvis kaikessa aina tuoda esiin se naamataulu.
Nyt tuli mieleen että olisiko ideana että kun ihmisten kesken keskustellaan, niin joillekin ne kasvot olisivat eräänlainen avatar, eli halua korostaa sitä että kenen kanssa tässä toiset keskustelevat? Yrittävät tehdä somesta enempi liveä, todellisempaa?
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 10:30:28
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.
Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se,
miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2023, 11:16:54
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 10:30:28
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.
Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.
T: Xante
Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.
Toinen pointtini koski sitä, että selfien postaajassa on jotain psykologisesti vialla.
...tai ei välttämättä vialla vaan palautejärjestelmä on siten ehdollistunut, että siinä missä, jotain kehutaan siitä, että osaa maalata hienon kuvan niin toista kehutaan siitä että on kaunis ja pikkuhiljaa molemmille tuon henkilökohtaisen ominaisuuden kanssa pelaamisesta tulee tapa ja aina palaavat esittelemään tuota ominaisuuttaan.
^
Kaavan mukaan kaverit uskollisesti kirjoittavat ihailevia kommentteja "olet ihana", "voi miten kaunis" jne. Kirjoitetaan, koska niin on tapana ihan riippumatta siitä, mitä mieltä kirjoittaja on kuvasta. Jos kuvan jättää (rehellisyyden nimissä) huomiotta useamman kerran, niin meneekö kaveruus katkolle? Kuviinhan ei voi kommentoida, että siinä olisi jotain vikaa. Silloin kaveruus varmaan katkeaa kohtalaisen nopeasti.
^
Kaverit tuppaavat olemaan vähän sellaisia.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 11:26:33
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2023, 11:16:54
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 10:30:28
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.
Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.
T: Xante
Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.
Tämäkään ei vielä selitä sitä, miksi yksilö postaa sen someen. Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee. Keskustelun pääpointtina ei ole arvottaa sometusta ilmiönä hyväksi tai huonoksi, eikä sellainen asian mustavalkoisena näkeminen kovin järkevää olisikaan. Minua kiinnostaa esimerkiksi tunteet, tarpeet ja ihmisten luomat merkitykset sometuksen taustalla. Siinä mielessä sellainen tulokulma, että se nyt vaan on niin, toiset tykkää ja toiset ei, ei ole kamalan antoisa ja selitysvoimainen näkökulma. Se on varmaan kuitenkin ihan riittävä näkökulma, jos ei ole kovin paljon motivaatiota juuri kyseistä asiaa pohtia - kaikilla on omat kiinnostuksenkohteensa.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 12:10:53
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 11:26:33
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2023, 11:16:54
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 10:30:28
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Laurin vastauksen alkuosa on tietysti omalla tasollaan täysin totta - jotkut nyt vain tykkäävät, tai ovat sellaisia. Mutta ei se minusta mikään hirveän kiinnostava näkökulma ole :-)
Tuo minun tulokulmani on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Eli oli tarkoitettu ikään kuin vain komplementaarisena tulokulmana asiaan, eikä muille vaihtoehtona.
Minä taas ajattelen, että tässä asiassa on juurikin kiinnostavaa se, miksi jotkut vain tykkäävät ja toiset taas sitten eivät. Tavallaanhan se on jopa lähtökohtana se, mistä on mielekästä keskustella, jos motivaatiosta tehdä jotain keskustellaan.
T: Xante
Eka pointtini oli, että kuva viehättää postaajansa esteettistä silmää ja oma lärvi sattuu kuulumaan kategoriaan.
Tämäkään ei vielä selitä sitä, miksi yksilö postaa sen someen. Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee. Keskustelun pääpointtina ei ole arvottaa sometusta ilmiönä hyväksi tai huonoksi, eikä sellainen asian mustavalkoisena näkeminen kovin järkevää olisikaan. Minua kiinnostaa esimerkiksi tunteet, tarpeet ja ihmisten luomat merkitykset sometuksen taustalla. Siinä mielessä sellainen tulokulma, että se nyt vaan on niin, toiset tykkää ja toiset ei, ei ole kamalan antoisa ja selitysvoimainen näkökulma. Se on varmaan kuitenkin ihan riittävä näkökulma, jos ei ole kovin paljon motivaatiota juuri kyseistä asiaa pohtia - kaikilla on omat kiinnostuksenkohteensa.
Eikö kysymystä voi palauttaa tarpeeseen postittaa yhtään mitään someen? Kuten nyt vaikka, mikä tarve meillä on esitellä täällä kysymyksiämme tai mielipiteitämme? Ehkäpä palaute vain on somessa parempaa joko määrällisesti ja/tai laadullisesti kuin somen ulkopuolella?
^ Kyllä kysymyksen voi laajentaa koskemaan ylipäätään somettamista, ei pelkästään selfieitä. Alkuajatus lähti näistä selfieistä, kun jotenkin aloin haeskella ajatusta, onko suomalaisuudessa tapahtunut muutos, että onnella (esim. hyvällä ulkonäöllä) onkin lupa avoimesti leveillä? Tätä sometusilmiötä voinee tarkastella monesta tulosuunnasta, ehkä osaltaan muutoksena asenneilmastossa, toisaalta taas ihmisten tarpeiden kautta ja mitä kaikkea te/me nyt vaan keksitään.
Muistaakseni olen näkkärille avannut aikoinani ketjun myös siitä, miksi keskustelupalstalle kirjoitellaan. Eli sekin kiinnostaa, mutta tutkimuskysymystä on tietysti jotenkin rajattava, eli yksi asia kerrallaan. 🙂
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 12:10:53
Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee.
Sanoisin, että kuvasometus ei monelle palvele mitään
yksilöllistä tarvetta. Sitä vain sometetaan, koska muutkin somettaa - mitään miettimättä. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät harrasta itsetutkiskelua. Eivät välttämättä koko elämänsä aikana. Tykkäyksistä saa kuitenkin pienen mielihyväboostin. Siinä koko looppi kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Minulla on fb kaverina ikäiseni veteraaniurheilija, joka vuosia laittoi lähes päivittäin faceen jonkun esittelykuvan timmistä kropastaan. Useimmiten pyykkilautavatsa, mutta välillä selkäpuolikin. Joku huomautti siitä ja tahti harveni, mutta on taas uudelleen kiihtynyt.
Mutta postailee muutenkin älyttömästi. Olisiko niin, että pelkää seuraajien katoavan, jos tulee päivänkin tauko kuviin.
Mutta ei minua lihaspullistelut tai tissien/perseitten esittelyt ärsytä. Muut elvistelyt saattavat joskus tympiä.
Hmm, tässä nyt annetaan vai annetaanko ;) ymmärtää, että erityisesti kauniit ihmiset julkaisevat selfietä postatakseen kauneuttaan. Mutta eihän se nyt niin mene, vaan selfietä ottavat lähes kaikki, erilaisissa tilanteissa. Yleensä niitä kai otetaan hengessä cicero kävi täällä, vai mikä se maailman vanhin grafitti väitettiin olevan.
Eli enemmän kuin ulkonäöllä, onnella tms. kerskumista näkisin sen olevan modernihko tapa osoittaa existentialismia, ajattelen, olen, elän. Läsnä täällä sitä minäkin, muiden mukana.
Joillekin ryhmään kuuluminen varmaan on tärkeämpää kuin toisille, mutta itse näen siis, että noissahan jaetaan elämää, tapahtumia.
Onhan sekin mielenkiintoinen kysymys, miksi ajateltaisiin, että jos postaan selfien eiffel-tornin juurelta, teen sen paitsi esitelläkseni itseäni niin myös kerskuakseni, ts. miten eri ihmisille välittyy eri tavalla esimerkiksi selfie.
Kyllä minäkin monesti ajattelen, että tämä olisi nyt kiva jakaa jonkun kanssa, mutta mukana ei ole muita, somessa sitten olisi muita, mutta yleensä silkka laiskuus iskee. Lisäksi en varmaan osaisikaan ottaa ainakaan mitään kivaa selfietä, tarkoitan, että en osaisi varmaankaan kuvalla välittää sitä, mitä yritän.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:43:39
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 12:10:53
Minusta esimerkiksi tässä sometusilmiössä on kiinnostavaa se, mitä tarvetta tai asiaa sometus yksilölle palvelee.
Sanoisin, että kuvasometus ei monelle palvele mitään yksilöllistä tarvetta. Sitä vain sometetaan, koska muutkin somettaa - mitään miettimättä. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät harrasta itsetutkiskelua. Eivät välttämättä koko elämänsä aikana. Tykkäyksistä saa kuitenkin pienen mielihyväboostin. Siinä koko looppi kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Se, että ei tiedosta tai mieti toimintansa syitä, ei poista syiden olemassaoloa. Kaikella, mitä teemme, on syynsä - everything happens for a reason!
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2023, 12:47:06
Hmm, tässä nyt annetaan vai annetaanko ;) ymmärtää, että erityisesti kauniit ihmiset julkaisevat selfietä postatakseen kauneuttaan. Mutta eihän se nyt niin mene, vaan selfietä ottavat lähes kaikki, erilaisissa tilanteissa. Yleensä niitä kai otetaan hengessä cicero kävi täällä, vai mikä se maailman vanhin grafitti väitettiin olevan.
Eli enemmän kuin ulkonäöllä, onnella tms. kerskumista näkisin sen olevan modernihko tapa osoittaa existentialismia, ajattelen, olen, elän. Läsnä täällä sitä minäkin, muiden mukana.
Joillekin ryhmään kuuluminen varmaan on tärkeämpää kuin toisille, mutta itse näen siis, että noissahan jaetaan elämää, tapahtumia.
Onhan sekin mielenkiintoinen kysymys, miksi ajateltaisiin, että jos postaan selfien eiffel-tornin juurelta, teen sen paitsi esitelläkseni itseäni niin myös kerskuakseni, ts. miten eri ihmisille välittyy eri tavalla esimerkiksi selfie.
Kyllä minäkin monesti ajattelen, että tämä olisi nyt kiva jakaa jonkun kanssa, mutta mukana ei ole muita, somessa sitten olisi muita, mutta yleensä silkka laiskuus iskee. Lisäksi en varmaan osaisikaan ottaa ainakaan mitään kivaa selfietä, tarkoitan, että en osaisi varmaankaan kuvalla välittää sitä, mitä yritän.
T: Xante
Somessa on piirre, että sinne julkaistaan yleensä jotain, missä itse näyttäytyy positiivisessa valossa, se voi olla mitä vaan. Silloin siihen voi tavallaan liittää ajatuksen leveilystä, mutta en sano, että se on sometuksen pääpointti. Se on kai vaan jonkinlainen tunne, joka minulle itselleni saattaa tulla, jos meinaan julkaista kuvan vaikka Eifeltorinin juurelta tai mistä hyvänsä. Ajattelen, että no mitäs minä tällä leveilemään, eikö se riitä, että olen täällä kokemassa tämän hetken. Mutta kyllähän siis itsekin julkaisen jotain aika ajoin, enkä siis käy mitään mieletöntä itsetutkiselua sen tiimoilta, mutta tällaisia vivahteita saattaa joskus mielessäni hetken viivähtää asian tiimoilta.
Sometus on niin iso ilmiö, että kyllähän se mietityttää, varsinkin kun moni tutkimustulos heijastelee, ettei sometus ole pelkästään myönteinen ilmiö hyvinvoinnille. Kohtuus lienee tässäkin avainsana.
Olen tavannut vaikka kuinka monta ihmistä, jotka eivät esim. koskaan käy yksin konsertissa eivätkä ole aloitteellisia konserttiin menemisessä, mutta kun joku kaveri lähtee konserttiin, niin menevät mukaan. Riippumatta siitä, kuka esittää ja millaista musiikkia. He tekevät niin, koska haluavat tehdä jotain seuran vuoksi, ihan sama mitä.
Miksi sinne tekemisen taustalle pitää pakko-olettaa jotain syvällisiä syitä? Eivät kaikki ihmiset ole syvällisiä ja tiedostavia. Eikä siinä mitään pahaa.
Jos minulla olisi oleellinen määrä seuraajia, postaisin kuvia, joissa makaan tylsistyneenä sohvalla Meilahdessa kuten nytkin. Niistä voisi tulla uusi trendi.
Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.
Pääosa omista matkakuvistani koskee tai koskisi kyllä itse kohdetta. Että jälkikäteen voi vielä fiilistellä sitä mestaa.
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 13:10:23
Olen tavannut vaikka kuinka monta ihmistä, jotka eivät esim. koskaan käy yksin konsertissa eivätkä ole aloitteellisia konserttiin menemisessä, mutta kun joku kaveri lähtee konserttiin, niin menevät mukaan. Riippumatta siitä, kuka esittää ja millaista musiikkia. He tekevät niin, koska haluavat tehdä jotain seuran vuoksi, ihan sama mitä.
Miksi sinne tekemisen taustalle pitää pakko-olettaa jotain syvällisiä syitä? Eivät kaikki ihmiset ole syvällisiä ja tiedostavia. Eikä siinä mitään pahaa.
Mies jota tapailin toissakesänä sanoi ettei häntä kiinnosta (mikä nyt milloinkin, esim. rannalla oleilu), mutta hän mielellään lähtee seuraksi. Pelkäsin että jossain vaiheessa hän kyllä kumminkin kyllästyy asioihin joista hän ei yksinään niin perusta, vaikka kovasti yllyttikin minua keksimään missä käydä ja mitä tehdä. Olin sitten äkännyt Hämeenlinnan keskiaikaistapahtuman ja se oli hänelle fine, mutta ennen kuin sinne päästiin, hän keksi että sukulaisensa "voivat tarvita apua". Kun ihmettelin että mitä nyt yhtäkkiä, hän ei osannut sanoa.
Käytiin me siellä tapahtumassa ja hauskaa oli. Mutta kyllä jäi tunne ettei hän oikeasti olisi ollut valmis rikkomaan sitä kaavaa jonka mukaan oli elänyt jo vuosia. Duuni (pitkiä päiviä, koska ala oli mieleinen), suku, treeni. Ihan takuulla olisin pudonnut pois tieltä tuosta.
Joten nyt haluan taas sitä mitä alunperinkin, eli kumppanin joka nauttii aidosti jostain samoista asioista kuin itse nautin.
^ Kaveri ei ollut innokas menemään takiasi epämukavuusalueelle, mikä on tavallaan huono merkki noin alussa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2023, 13:38:38
^ Kaveri ei ollut innokas menemään takiasi epämukavuusalueelle, mikä on tavallaan huono merkki noin alussa.
Todellakin. Toisaalta en minäkään suostunut yhteen epämukavuuteen. Oltiin menossa elokuviin, ja mies intti ja jankutti että otettava paikka jostain ihme laidalta, koska korona. Minä kun menen elokuviin, en suostu istumaan tuumaakaan sivussa siitä viivasta joka osuu kankaan keskiosaan. Mieluiten myös istun takarivillä. Siitä voin joustaa, mutta keskikohdasta en. Mies ei tätä meinannut millään tajuta miksi se on minulle niin tärkeää, mutta pidin pääni.
Eihän se mikään ihme ole jos 50+ ikäiset ei pariudu. Jotkut ei jousta kaavoistaan, jotkut ei pariaatteistaan. En ollenkaan kuvittele olevani mikään iisipiisi kädestä talutettava itsekään.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2023, 13:18:57
Jos minulla olisi oleellinen määrä seuraajia, postaisin kuvia, joissa makaan tylsistyneenä sohvalla Meilahdessa kuten nytkin. Niistä voisi tulla uusi trendi.
Nämähän ovat jo sometrendejä, erilainen ei-tekeminen. Itse en voi kuvitella keksiväni someen mitään sisältöä, jota siellä ei jo olisi.
Toinen juttu on se, että aika monethan pitävät kuva-arkistonaan päiväkirjanomaisesti erilasia somealustoja, eli postaavatkin enemmän itselleen kuin seuraajille.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:19:58
Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.
Joudun ikävä kyllä myöntämään, että matkustamisiini on liittynyt jo hyvin pitkään epämääräinen, osin tiedostamaton, kilpailun elementti. Toisin sanoen matkustamisen yksi motiivi on ollut kerätä kuvitteellisia statuspisteitä, joita saa jokaisesta paikasta ja maasta, missä on käynyt. Miten enemmän on maailmaa nähnyt ja maailmalla ollut, sitä korkeammalla on hierarkiassa. Joka ei ole käynyt missään, ei ole mitään.
En puolustele tuollaista ajatusta ja asennetta enkä ole sitä tietoisesti valinnut. Sen kehittyminen on monen tekijän summa. Jos voisin ajatella toisin, luopuisin mielelläni tuollaisesta vääristyneestä ajattelutavasta. Pinttyneitä ajatuskuvioitaan ei vain voi valita.
Luettelen muutamia syitä sille, mistä tuollainen kieroutunut ajattelutapa on syntynyt.
1. Matkustaminen yhdistetään sivistykseen, rikkauteen, menestymiseen ja kuuluisuuteen. Arvostetut ihmiset kuten huippu-urheilijat ja poliitikot ja liikemiehet ja viihdemaailman tähdet aina James Bondia myöten ovat matkustelleet paljon. He ovat sivistyneitä ja kielitaitoisia. Mielikuva ulkomailla asuvista työntekijöistä on kokonaisuudessaan positiivinen. He ovat seikkailullista elämää viettäviä toimittajia, ylellisyyden keskellä eläviä diplomaatteja ja hienoissa hotelleissa asuvia liike-elämän edustajia.
Mielikuvissa ulkomailla elävistä suomalaisista näkyy hotelleja, ravintoloita, yökerhoja, juhlia, hienoja autoja ja jet set -elämää. Kontrasti johonkin mökin mummoon tai pappaan, joka
ei matkusta, on valtava.
Eli kun matkustat, vaikka näkisit vain moottoriteitä ja nukkuisit autossa etkä hotellissa, voit vähän aikaa kuvitella olevansa jokin, koska olethan ulkomailla. Voit ladata Facebookiin kuvia todisteeksi ja toivoa, että edes joku olisi hieman kateellinen. Tai vaikka ei olisikaan, niin pisteesi kuitenkin edes vähän nousisivat.
2. En päässyt lapsena ja nuorena kovin paljon matkustamaan, vaikka perheelläni olisi ollut varaa. Vanhempani reissasivat autolla pitkin Eurooppaa ja kävivät muuallakin, mutta me lapset emme päässeet mukaan. Ensimmäisen passini hankin vasta armeijan käytyäni. Matkustamattomuudesta jäi alemmuudentunne ja tahdonvastainen peitelty kateus niitä ikätovereitani kohtaan, jotka olivat matkustelleet.
3. Elämäni lapsena ja nuorena pienessä maaseututaajamassa oli äärimmäisen kontrolloitua. En päässyt liikkumaan yksin missään. Tein ensimmäisen oman matkani julkisen liikenteen kulkuneuvolla vasta 18-vuotispäiväni tienoilla. Kaupungit ja olivat minulle suuria ja vieraita ja pelottavia. Kaupunkilaiset tuntuivat olevan meihin maalaisiin verrattuna kuin toiselta planeetalta. He puhuivat hienoa kieltä, olivat itsevarmoja ja sivistyneitä. He olivat kokeneet kaiken ja tiesivät kaiken. Me maalaislapset tunsimme itsemme moukiksi heidän rinnallaan ja varmaan sellaisia olimmekin. Kuuntelimme silmät pyöreinä heidän seikkailukertomuksiaan. Tässäkin avaintekijä oli matkustaminen. Kaupunkilaiset olivat kaupungissa asuessaan meidän näkökulmastamme katsoen ikään kuin matkalla, jonne me emme päässeet. Meillehän kaupungissa oleminen tarkoitti matkalla olemista.
Tästä tulisi pitkä luettelo, eikä se liittyisi enää mitenkään aiheeseen, joten lopetan tähän. Nytkin kirjoitin jo täysin aiheen ulkopuolelta.
Voisiko tässä olla jonkinlainen sellainen patologia taustalla (joillain ihmisillä, ei kaikilla), että jos lapsuudessa lämmön, hyväksynnän ja turvallisuuden tunteet ovat ehdollistuneet enempi sitä kautta, mitä lapsi on, sen sijaan, että mitä lapsi tekee, niin taipumus olisi käsitellä maailmaansa myöhemmässä elämässä selfieiden kautta (objektina). Jos taas lapsen olemassaolo on rakennettu hänen tekemistensä kautta, hänen taipumuksensa käsitellä maailmaa olisi enempi "prosessien" kuten blogien ja keskustelupalstapätemisien kautta (entiteettinä joka tekee ja saa aikaan asioita)?
^^ Erinomainen analyysi. Matkustelu on tosiaan aikamoinen kestostatussymboli. Tosin nyt ilmastosyistä ehkä aavistuksen laskussa.
Olen sen verran kapinahenkinen, että välttelen matkustamista ja kehuskelen vähäisellä matkustamisellani.
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:58:38
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan
jollain perusteella.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:19:58
Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.
Pääosa omista matkakuvistani koskee tai koskisi kyllä itse kohdetta. Että jälkikäteen voi vielä fiilistellä sitä mestaa.
Olen käyttänyt tässä ketjussa sanoja leuhkiminen ja kerskailu hieman kärjistetyssä merkityksessä. Noiden sanojen on tavallaan ollut tarkoitus tuoda julki jotain ehkä piilossa olevia motiiveja, joita postailuun mahdollisesti liittyy. Kun laittaa kuvan lomamatkalta, on siinä varmasti aitoa iloa ja kaikkea positiivista, mutta onhan siinä toisaalta sekin elementti, että haluaa, että myös muut pääsevät ihailemaan ja validoimaan sitä, mitä minulla nyt on. Jotain sellaista kutsun leveilyksi nyt tässä yhteydessä. Olkoon se lapset, joista olen ylpeä, kaunis pärstävärkki, uusi tutkinto, työpaikka, talo, söpö koira - mistä nyt ihmiset ikinä iloitsevatkaan ja ovat ylpeitä.
Edellä mainittuja iloja tietysti tyypillisesti jaetaan ystävien ja läheisten kanssa, mutta somessa ihmisillä on tyypillisesti puolituttuja ja lähes tuntemattomiakin "kavereita", jolloin somefiidi alkaa lähennellä jo jonkinlaista estradia, jossa ei olla enää intiimisti ystävien kesken jakamassa asioita. Some on melkein kuin tavisten iltapäivälehti, jossa postaukset on lööppejä: jokainen voi olla somessa julkkis, joita koskevia lööppejä muut lukevat.
Mutta joo, mistäs minä näitä tiedän, kunhan pohdin. Kiva, että sentäs Kopek tunnustaa kerskailevansa lomamatkoilla ja Socru puolestaan lomamatkattomuudella, niin en jää ainoaksi kerskailijaksi somessa.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 17:36:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:58:38
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.
Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.
Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 18:09:26
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 17:36:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:58:38
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.
Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.
Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.
Minä kun en ajattele edes lottopallojen pomppivan sattumanvaraisesti, en voi ajatella, että ihminenkään toimisi koskaan ilman mitään vaikuttimia. Kaikki maailmassa noudattaa jonkilaista syy-seuraus-suhdetta, vaikka syyt monesti jäävätkin tietämättömiksi.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 07:54:07
Mallailen tätä vähän eri yhteyteen. Katsotaan antaako se mitään.
Kielten opetusta vois ajatella niin, että siinä on kielen sanasto, rakenne ja ääntämys. On kielet järjestelminä sekä osana yhteisöjä, elämänmuotoja ja identiteettejä. On kyky mielellistää ja kielellistää, kyky tunnistaa ja rohkeasti käyttää omia kielellisiä rersursseja. Ja ties vaikka mitä.
Totta kai on hyödyllistä, jos opettajalla on lingvistiikan osaamista.
Käytännön työ, jossa opetetaan ja toimitaan oppilaiden kanssa, voi kärsiä siitä, että opettaja liikaa reflektoi ja analysoi esimerkiksi lingvistiikan linssillä koko ajan tätä kaikkea.
Versus että toimii rennosti ja vähemmän miettien.
Tosi tönkkönä esimerkkinä: Osaat käyttää suomea, vaihdella puhekielen, kirjakielen sun muiden välillä jouhevasti, käyttää intonaatiota luontevasti ja vaikka mitä.
Vaikka olisit tosi hyvä lingvistiikassa ja sitä kautta olis noihin vaikka mitä annettavaa, aika todennäköisesti
teet noi jutut
paremmin jos et mieti liikaa etkä pinnistele.
Ehkä olet silloin rennommin läsnä kielen käyttäjänä, jää kenties isompi siivu ihan muuhun tai jopa tyhjäkäynnille. Tai jotain.
Jollain tasolla vois ajatella että "lingvistiikka" on sama asia kuin "kielitietoisuus".
Lingvistiikassa on teoriatason kuvauksia ja selityksiä ilmiöistä, ja toisaalta dataa sekä datan keräämistä kielestä ja sen ilmiöistä.
Kielitietoisuus taas periaatteessa tarkoittaa huomaamista ja ymmärtämistä kieleen liittyvissä asioissa.
Oma bias on nähdä kielitietoisuus niin, että se ulosmitataan toimintana eikä selityksinä, vaikkei se olekaan vain se mikä siitä näkyy. Ei varmaan ole kovin
kosher käsitys alan ihmisten mielestä, mutta ajatus on, että se on jotain joka tukee ja ohjaa omien kielellisten resurssien hahmotusta ja käyttöä tosi laajasti ymmärrettynä.
Se mikä auttaa tässä tai vahvistaa tätä, myös vahvistaa tai nostaa kielitietoisuutta, vaikkapa tasapainottamalla sen osa-alueita paremmin tai jotain muuta tällaista.
Toiminta ei välttämättä vaadi eksplisiittistä ymmärrystä, eli luovun samalla käsityksestä, että kielitietoisuus tarkoittais vain eksplisiittistä ymmärtämistä.
Taustalla kaiku monesti ennenkin esittämäni ajatus, että toiminnallisesti ihminen pystyy parempaan, jos ei vaadita, että kuvausten ja selitysten pitää olla samalla tasolla kuin toiminnan — tai että kuvauksia ja selityksiä pitäisi jalostaa siinä samalla.
Läppätason esimerkkinä miettimällä vaikka että "Mitä ihmiset normaalisti tällaisessa tilanteessa tekee?" vois ehkä saada itsensä jopa solmuun.
Ja voihan olla täysin tarkoituksenmukaista ja hyvä mennä lukkoon ja että toiminta pysähtyy.
Mutta "ei-mietitty normaali" on eri suoritus kuin että miettien hakee sitä, mikä on normaalia, ja sitten vielä tekee sen "normaalisti" ja "jouhevasti".
Vähän sama jos korvataan "normaali" sanalla "moraalinen" tai "hyvä" tai jopa määreellä "omien arvojen mukainen".
Totta kai on tärkeä hahmottaa, millaisia ovat omat arvot tai niiden mukainen toiminta.
Esim mun olis hyvä jossain kohtaa miettiä, minkälainen haluaisin olla somen tai digitaalisten laitteideni käyttäjänä. Kuvitella hommaa uusiksi ja löytää näkymää siihen, mitä se vois olla ja mihin voisin olla menossa.
Silti "omia arvoja" ei mun mielestä yleensä tarvitse muuttaa eikä ne itsessään ole ongelma. Ennemmin on kyse siitä, miten ja mihin niitä kulloinkin käyttää vai käyttääkö edes.
Vähän noin on lingvistiikan suhteen opettamisessa: Hiton jees ja tärkeä juttu sinänsä, mutta silti olennainen kysymys on,
miten saat siinä hommassa hyödynnettyä sun erilaisia resursseja, joista osa voi olla yhteydessä vaikka taustaan lingvistinä.
Silloin se on samaan aikaan aivan olennaista siinä kuka ja mitä olet, ja silti tietynlainen 'ideaali' voi aika monessakin kohtaa olla unohtaa se täysin ja päästää siitä irti.
Tässä ideaalissa oma 'kielitietoisuus' on koko ajan läsnä siinä mitä teet — tai toi kuva sisältää oletuksen, että ollaan tilanteessa, jossa sun toiminta ilmentää sitä.
Silloin 'kielitietoisuus' on vähän niin kuin 'arvot' — siis löyhänä analogiana.
Mulla saattaa hyvinkin olla hölmö tapa ajatella tätä, mutta... yleistävänä perusoletuksena on, että ihmisen arvot ja esimerkiksi ihmisen kielitietoisuus ovat koko ajan ihan riittäviä.
On hyödyllistä uteliaasti tutkailla niitä sekä myös kannustaa tällaiseen. Niitä voi ehkä tukea tai vahvistaa tai silleen... kultivoida. Tavallaan vaalia niitä, mutta myös vaalia maata josta ne itää eikä vaan sitä mikä jo näkyy.
Toihan on järisyttävän naiivia :D Mutta niin kai sitä on joskus.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 18:21:36
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 18:09:26
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 17:36:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:58:38
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.
Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.
Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.
Minä kun en ajattele edes lottopallojen pomppivan sattumanvaraisesti, en voi ajatella, että ihminenkään toimisi koskaan ilman mitään vaikuttimia. Kaikki maailmassa noudattaa jonkilaista syy-seuraus-suhdetta, vaikka syyt monesti jäävätkin tietämättömiksi.
Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 19:07:49
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 18:21:36
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 18:09:26
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 17:36:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 18, 2023, 12:58:38
Usein tekojen taustalla on tyhjää, pelkkää ajamista autopilotilla.
Ei ole. Autopilottikin on ohjelmoitu toimimaan jollain perusteella.
Toisaalta eikös tämä riipu enempi siitä, keneltä asiaa kysytään? Siis että kenen tarjoama draaman kaari kelpaa tai selittää ilmiöstä mitään sellaista, joka tuntuu itsestä järkevältä? Taitaa ainakin joskus olla niin, että on eri asia tietää miten eletään, kuin elää itse. Jonkun toisen elämää ulkopuolelta katsoessa tietyt asiat korostuvat ja taas kyseisen jonkun katsoessa elämäänsä sisäpuolelta eri asiat korostuvat. Edes asiat, jotka ovat kokijalleen todellisia sisäpuolella eivät välttämättä ole todellisia kokijalle ulkopuolella ja taas toisin päin.
Narratiivi jonkun tietyn ihmisen käyttäytymisen taustalla on joskus hyvinkin erilainen eri näkökulmista käsin katsottuna vaikka kukin osallinen ymmärtää tilanteen samana. Samalla jos asianomaisten pitäisi nimetä käytös, mitä muiden kuvailu heidän mielestä tuo mieleen, he eivät välttämättä osaa nimetä sitä keskenään samaksi käyttäytymiseksi. Pitäisi jotenkin osata antaa tilaa myös muiden näkemyksille vaikka eivät ihan tavoitakaan sitä mitä itse asiasta ajattelee. Itse en tosin ole tässä erityisen taitava.
Minä kun en ajattele edes lottopallojen pomppivan sattumanvaraisesti, en voi ajatella, että ihminenkään toimisi koskaan ilman mitään vaikuttimia. Kaikki maailmassa noudattaa jonkilaista syy-seuraus-suhdetta, vaikka syyt monesti jäävätkin tietämättömiksi.
Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.
Ei siitä tarvitse hermostua, jos tuon ilmi taas yhden "varjopuolistani", pätemisen, leuhkimisen tarpeen. Mutta vaikka tällaisen vireen joskus itsessäni huomaan ja sen ääneen sanon, en usko, että olen kuitenkaan kamalan huono ihminen tai täysin erilainen kuin ihmiset yleensä. Mutta ilmeisesti kukaan muu paitsi ehkä Kopek ja socru ei tunnista itsessään tuollaista, joten ehkä sittenkin olen vain huonompi kuin muut, leuhkimisine kaikkineni.
En minä sano, että kaikki somepostailu on huonoa ja tuomittavaa ja ties mitä, mutta käytin nyt tällaista ehkä hieman provosoivaa kuvausta tuodakseni siitä sellaisen elementin esiin, josta ei ehkä paljon puhuta. Mutta ehkä sellaista elementtiä ei sitten olekaan muilla kuin minulla. Ja kuten sanottua, myös minä otan selfieitä, käytän somea ja postailen jonkin verran, eikä siihen liity mitään kamalaa mielen draamaa. Draaman tuntu tuntuu syntyvän siitä, kun
kirjoittaa niistä asioista.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 14:44:26
Voisiko tässä olla jonkinlainen sellainen patologia taustalla (joillain ihmisillä, ei kaikilla), että jos lapsuudessa lämmön, hyväksynnän ja turvallisuuden tunteet ovat ehdollistuneet enempi sitä kautta, mitä lapsi on, sen sijaan, että mitä lapsi tekee, niin taipumus olisi käsitellä maailmaansa myöhemmässä elämässä selfieiden kautta (objektina). Jos taas lapsen olemassaolo on rakennettu hänen tekemistensä kautta, hänen taipumuksensa käsitellä maailmaa olisi enempi "prosessien" kuten blogien ja keskustelupalstapätemisien kautta (entiteettinä joka tekee ja saa aikaan asioita)?
No mites sitten kun ei ole saanut hyväksyntää eikä turvallisuuden tunteita sen paremmin olemisen kuin tekemisenkään kautta.
Eli on ihan turha ihminen.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 18, 2023, 14:33:25
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:19:58
Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.
Joudun ikävä kyllä myöntämään, että matkustamisiini on liittynyt jo hyvin pitkään epämääräinen, osin tiedostamaton, kilpailun elementti. Toisin sanoen matkustamisen yksi motiivi on ollut kerätä kuvitteellisia statuspisteitä, joita saa jokaisesta paikasta ja maasta, missä on käynyt. Miten enemmän on maailmaa nähnyt ja maailmalla ollut, sitä korkeammalla on hierarkiassa. Joka ei ole käynyt missään, ei ole mitään.
Ehkä siksi että kyllästyin Madventuresin Tikuun ja Takuun (tosin katson kyllä satunnaisesti joitakin ohjelmistaan yhä), en osaa enää asettaa paljon matkustelleita arvoon arvaamattomaan. Nimittäin koko maailma on täynnä tavallisia ihmisiä. Mitä ihmeellistä siinä on että menee jonnekin puolen maailman taakse ja sielläkin kohtaa jonkun tavallisen ihmisen? Omissa silmissä hän on tietysti epätavallinen, mutta omiensa parissa vain tavallinen.
Jos sitten tapaisikin vaikka jonkun staran tai muuten vain kuuluisan, niin hänkin syö, nai ja paskoo siinä missä muutkin.
Tätä menoa kehitän kyynisyyden taiteenlajiksi...
Ei maar.
Paikat minua kyllä kiehtovat. Olisin varmaan autuudesta poksahtamaisillani jos pääsisin pällistelemään erinäisiäkin megaliittisia rakennelmia ympäri maailmaa. Toistaiseksi olen nähnyt vain Stonehengen ja Aveburyn. Etelä-Amerikkahan olisi näitä väärällään, kaikkea sitä mitä aloin kuolaamaan jo von Dänikeniä lasna tavaillessani.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 17:53:25
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:19:58
Jos siellä Eiffelin tornin juurella ottaa selfien, niin voihan se olla puhdasta, viatonta iloa että pääsi siellä käymään. Eikä leuhkimista että hähää, minäpä olen täällä, mutta te muut ette.
Pääosa omista matkakuvistani koskee tai koskisi kyllä itse kohdetta. Että jälkikäteen voi vielä fiilistellä sitä mestaa.
Olen käyttänyt tässä ketjussa sanoja leuhkiminen ja kerskailu hieman kärjistetyssä merkityksessä. Noiden sanojen on tavallaan ollut tarkoitus tuoda julki jotain ehkä piilossa olevia motiiveja, joita postailuun mahdollisesti liittyy. Kun laittaa kuvan lomamatkalta, on siinä varmasti aitoa iloa ja kaikkea positiivista, mutta onhan siinä toisaalta sekin elementti, että haluaa, että myös muut pääsevät ihailemaan ja validoimaan sitä, mitä minulla nyt on. Jotain sellaista kutsun leveilyksi nyt tässä yhteydessä. Olkoon se lapset, joista olen ylpeä, kaunis pärstävärkki, uusi tutkinto, työpaikka, talo, söpö koira - mistä nyt ihmiset ikinä iloitsevatkaan ja ovat ylpeitä.
Edellä mainittuja iloja tietysti tyypillisesti jaetaan ystävien ja läheisten kanssa, mutta somessa ihmisillä on tyypillisesti puolituttuja ja lähes tuntemattomiakin "kavereita", jolloin somefiidi alkaa lähennellä jo jonkinlaista estradia, jossa ei olla enää intiimisti ystävien kesken jakamassa asioita. Some on melkein kuin tavisten iltapäivälehti, jossa postaukset on lööppejä: jokainen voi olla somessa julkkis, joita koskevia lööppejä muut lukevat.
Mutta joo, mistäs minä näitä tiedän, kunhan pohdin. Kiva, että sentäs Kopek tunnustaa kerskailevansa lomamatkoilla ja Socru puolestaan lomamatkattomuudella, niin en jää ainoaksi kerskailijaksi somessa.
Itse olen jonkin verran humoristi myös Facessa. Huomasin tänään että kaikki päälläni oli mustaa, joten otin kuvan ja vinoilin siihen että suomalainen värispektri talvivaatteiden suhteen on niiiiin laaja että.
Koska minulle ei varsinaisesti tapaa sattua mitään hyvää ja hauskaa, hauskuutan itse itseäni, ja kiva jos muillakin on hauskaa. Enemmän huumoria tietty irtoaa eläinten touhuiluista ja meemeistä sun muusta, kuin omasta itsestä.
Tjah, voihan se toki olla jonkinlaista leuhkuutta että esittelee hoksaavuuttaan ja luovuuttaan. Jokunenkin pilakuva tullut nettiin pusattua jossain vaiheessa, vaikken todellakaan mikään erinomainen kuvankäsittelijä ole.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 19:07:49
Minä en kuitenkaan kuvittele, että lottopallot pomppisivat siksi, että haluisivat leuhkia ja kerskailla. Eli minä en puolestani kelpuuta noita syiksi myöskään sille, miksi ihmiset laittavat sefien someen. On toki ihmisiä jotka nimenomaan noista syistä laittavat sefien someen, mutta en usko, että suurin osa selfien postaajista olisi liikkeellä siksi, että olisivat noilta osin huonompia ihmisiä kuin sinä tai minä, jotka emme laita selfieitämme someen puhumattakaan, että edes ottaisimme itsestämme sellaisia.
Jatkan vielä tätä puolustuspuheenvuoroani, että minulla ei tässä ketjussa ollut tarkoitus paheksua somettamista mitenkään ilkeällä tavalla. Tarkoitus oli päästä kiinni niihin inhimillisiin tarpeisiin, joita somettamisen taustalla on, ja ehkä pohtia, tyydyttääkö some lopulta noita tarpeita. Ne tunteet ja tarpeet, joita olen tuonut tässä esiin, eli lähinnä nyt leuhkiminen, päteminen ja kerskailu, ovat minusta perin inhimillisiä tarpeita (käytin tahallisesti kärjistäviä termejä, mutten tajunnut väärinymmärryksen riskiä). Tunnistan näitä tarpeita itsessäni, mutta en kulje somessa paheksuen etsien tuomittavaa. Jos minua yhtään tuntee, tietää, että olen melko lailla loputtoman ymmärtäväinen (no menikö nyt taas leuhkimiseksi....).
Kaikki syyt, miksi ihmiset somettavat, ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Some on kuitenkin mielestäni jotenkin ristiriitainen ilmiö, koska on tuotu esiin, että se ei välttämättä ole kaikinpuolin hyvinvointia lisäävä tekijä. Myös äitinä ja ammattikasvattajana pohdin paljon somen vaikutusta ihmismieleen.
En myöskään tarkoita, että joku leuhkiminen on ainut syy somettaa, mutta halusin keskustella tällaisesta inhimillisestä tarpeesta kokea ihailua, tuntea itsensä hyväksi. Yhtä lailla somettamiseen liittyviä inhimilisiä tarpeita voi olla esimerkiksi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. En arvota näitä tunteita ja tarpeita, mutta halusin pohtia sitä, kuinka hyvin some vastaa tarpeisiimme, ja se vaati rehellistä puhetta tarpeistamme. En jaksa uskoa, että olisin itse ainut, jolla on joskus tarvetta ihailuun tai muuhun, mutta ei ollut tarkoitus syyllistää ketään moisesta, pahalla, ilkeällä tavalla, jolla kohottaisin itseni muiden yläpuolelle.
Ymmärtääkseni kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään myös somessa leuhkimiseen ja kerskailuun siinä missä kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään somen ulkopuolellakin leuhkimiseen ja kerskailuun kun ihminen sille päälle sattuu ja sellaisella jollain elämän osa-alueella omasta mielestään kompetenssia riittävästi on.
En minä sitä käsitystä tässä haasta, etteikö ne olisi osa kokonaisuutta vaan enempi sitä, miksi leuhkiminen ja kerskailu olisivat nähtävä pysyvänä syynä selfieiden postaamisille eivätkä kyseisetkin syyt voisi olla luonteeltaan enempi tapauskohtaisia. Siis isossa kuvassa myös yhden ihmisen elämässä.
Tosin minä en ota tai laita selfieitä eetteriin, joten minulla ei ole ensikäden tietoa psykologisista mielentiloista, joita pitää olla, jotta niitä laittaisi eetteriin. Eli voi tietysti olla, että leuhkiminen ja kerskailu ovat tärkein yksittäinen syy selfieiden postittamiselle, mutta kun en harrasta asiaa, en voi tajuta kuinka vahva voiman pimeä puoli on.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2023, 20:26:03
Ymmärtääkseni kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään myös somessa leuhkimiseen ja kerskailuun siinä missä kaikkia keinoja ja ilmiöitä käytetään somen ulkopuolellakin leuhkimiseen ja kerskailuun kun ihminen sille päälle sattuu ja sellaisella jollain elämän osa-alueella omasta mielestään kompetenssia riittävästi on.
En minä sitä käsitystä tässä haasta, etteikö ne olisi osa kokonaisuutta vaan enempi sitä, miksi leuhkiminen ja kerskailu olisivat nähtävä pysyvänä syynä selfieiden postaamisille eivätkä kyseisetkin syyt voisi olla luonteeltaan enempi tapauskohtaisia. Siis isossa kuvassa myös yhden ihmisen elämässä.
Tosin minä en ota tai laita selfieitä eetteriin, joten minulla ei ole ensikäden tietoa psykologisista mielentiloista, joita pitää olla, jotta niitä laittaisi eetteriin. Eli voi tietysti olla, että leuhkiminen ja kerskailu ovat tärkein yksittäinen syy selfieiden postittamiselle, mutta kun en harrasta asiaa, en voi tajuta kuinka vahva voiman pimeä puoli on.
Minua kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan some, koska se on niin irrallaan kuitenkin todellisuudesta, se on virtuaalitodellisuus. Ja kuten tuohon ylle lisäsin, se kiinnostaa myös äitinä ja ammattikasvattajana - en osaa suhtautua someen aivan huolettomasti. Vielä ei edes kunnolla tiedetä, millainen tästä sukupolvesta kasvaa, jotka nyt elävät virtuaalimaailmassa paljon enemmän kuin koskaan ennen on eletty. Ei minua varsinaisesti kiinnosta juuri yksittäisen selfien postailun syyt, vaan postailu yleisemmällä tasolla. Että millaisia yleisinhimillisiä tarpeita ja tunteita sieltä löytyy, ja kuinka hyvin ne tulevan vastatuksi somettamisella.
Näkisin somen yleensä ja selfiet hiukan eri asioina, vaikka joillekin selfiet ovat keskeinen osa sitä.
Sometus kokonaisuutena lähtee valitettavasti usein halusta esittää oma elämä upeana oli siellä selfieitä tai ei.
Selfieitä otetaan kai sekä edelliseen liittyen tai sitten ilman sen kummempaa motiivia vain jonkinlaisen tavan vuoksi.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2023, 20:31:06
Minua kiinnostaa tässä yhteydessä nimenomaan some, koska se on niin irrallaan kuitenkin todellisuudesta, se on virtuaalitodellisuus. Ja kuten tuohon ylle lisäsin, se kiinnostaa myös äitinä ja ammattikasvattajana - en osaa suhtautua someen aivan huolettomasti. Vielä ei edes kunnolla tiedetä, millainen tästä sukupolvesta kasvaa, jotka nyt elävät virtuaalimaailmassa paljon enemmän kuin koskaan ennen on eletty. Ei minua varsinaisesti kiinnosta juuri yksittäisen selfien postailun syyt, vaan postailu yleisemmällä tasolla. Että millaisia yleisinhimillisiä tarpeita ja tunteita sieltä löytyy, ja kuinka hyvin ne tulevan vastatuksi somettamisella.
Olen yrittänyt tuoda julki juuri sitä, että kyllä somekin on nimensä veroinen, eli sillä on todellakin suuri sosiaalinen merkitys monelle. Ainakin minulle on joskus merkitystä sillä, että koen yhteyttä, saan kertoa jonkun mielen päällä olevan jutun ja saan siihen vastakaikua, eli tykkäyksiä (tulkitsen: hei, kiva kuulla susta) ja muutaman kommentin (tulkitsen: hei tätä nousi mulle tosta mieleen).
Toki somessa, kuten elämässä yleensäkin, on monia huolestuttavia piirteitä. Mutta itse näen sen vastaavan nimenomaan ihmisten laumahaluisuuteen (juu tämä voi olla tosi paha), haluun kuulua, haluun olla läsnä ja kohdata.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2023, 20:35:41
Näkisin somen yleensä ja selfiet hiukan eri asioina, vaikka joillekin selfiet ovat keskeinen osa sitä.
Sometus kokonaisuutena lähtee valitettavasti usein halusta esittää oma elämä upeana oli siellä selfieitä tai ei.
Selfieitä otetaan kai sekä edelliseen liittyen tai sitten ilman sen kummempaa motiivia vain jonkinlaisen tavan vuoksi.
Sometus ja selfiet ovat tietenkin eri asia, ja ketju hieman laajentuikin pellkien selfieiden postailusta yleisemmin somettamisen taustoittamiseen. Osaltaan taustalla varmaan on samoja tarpeita, postasi sitten naamakuvan tai jonkun muun kuvan. Mutta tietysti aika paljon erilainen fiilis tulee sometilistä, jossa silloin tällöin on postauksia erilaisista aiheista, kuin tilistä joka on yhtä naama- tai vartalovirtaa. Kohtuupostaajalle some tuskin on ongelma (vaikka tietysti pelkkä liiallinen selailukin voi olla ongelma), mutta ehkä jos some alkaa muodostua identiteetin kannalta erityisen merkittäväksi, voi asiaan liittyä ongemallisuutta.
Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi*) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.
*Ehkä leveilyä, kerskailua parempi ja vähemmän provosoiva termi olisi ollut vaikka
makeilu.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 07:11:37
Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.
Totta kai liittyy ja alustasta riippuen mitä enemmän. Onhan niitä oikein kursseja, miten esim. linkkarissa voi luoda brändia ja mitä pitää postata ja mitä ehdottomasti ei.
Mutta hyvin ongelmallinenhan aina keskustelussa onkin se "voi monelle olla". Se kun on määre, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja useimmiten meillä ihmisillä on tapana tulkita niin, että se mitä minä teen, sitä tekee monikin tai tai ainakin voi minusta todennäköisesti tehdä.
Itse olen tulkinnut usein selfiet hieman tyyliin "pic or it didn't happen", eli ne ovat jonkinlainen...virtuaalinen vieraskirjaan kirjoittaminen, leimaus siitä, että täällä oltiin.
Valokuvauksen historiasta noin ylipäätään on varmasti tehty aika paljonkin tutkimusta ja olettaisin, että tästä jatkumosta myös, mutta en nyt oikein kerkiä penkoa. Jotain hämärästi muistan (ja nyt voi mennä pahasti pieleen), että ylipäätään se, että ihmiset alkoivat hymyillä valokuvissa vaati yhteiskunnallisten olojen parantumisen ja vapautumisen. Se on kyllä kiinnostava ajatus, että missä kohtaa janaa olemme siis nyt, kun hymyn lisäksi on vapautunut...noh, muitakin osia esille ;).
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 19, 2023, 07:24:14
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 07:11:37
Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.
Totta kai liittyy ja alustasta riippuen mitä enemmän. Onhan niitä oikein kursseja, miten esim. linkkarissa voi luoda brändia ja mitä pitää postata ja mitä ehdottomasti ei.
Mutta hyvin ongelmallinenhan aina keskustelussa onkin se "voi monelle olla". Se kun on määre, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja useimmiten meillä ihmisillä on tapana tulkita niin, että se mitä minä teen, sitä tekee monikin tai tai ainakin voi minusta todennäköisesti tehdä.
Itse olen tulkinnut usein selfiet hieman tyyliin "pic or it didn't happen", eli ne ovat jonkinlainen...virtuaalinen vieraskirjaan kirjoittaminen, leimaus siitä, että täällä oltiin.
Valokuvauksen historiasta noin ylipäätään on varmasti tehty aika paljonkin tutkimusta ja olettaisin, että tästä jatkumosta myös, mutta en nyt oikein kerkiä penkoa. Jotain hämärästi muistan (ja nyt voi mennä pahasti pieleen), että ylipäätään se, että ihmiset alkoivat hymyillä valokuvissa vaati yhteiskunnallisten olojen parantumisen ja vapautumisen. Se on kyllä kiinnostava ajatus, että missä kohtaa janaa olemme siis nyt, kun hymyn lisäksi on vapautunut...noh, muitakin osia esille ;).
T: Xante
Kyllä sen ymmärrän, että jos tulen sanomaan, että sometuksen taustalla on monesti leuhkimista (ihailun, hyväksynnän tarvetta), saa se helposti ihmiset varpailleen ja hyökkäysasemiin. Osaltaan lienee kyse sanoista, joita käytin väärin, mutta ehkä myös jostain tavasta nähdä itsensä. Vaikea tavallaan uskoa, että minä ja Kopek olisimme kantapaikan leuhkimmat tyypit. Niin ja Normakin vähän myönteli leuhkivansa oivaltavilla vitseillään.
Ehkä tämä liittyy jotenkin MO:n puhumaan kielitieteseen (en osaa puhua kieltä, jota ymmärrettäisi), mutta josta en oikein saanut kiinni. Aion vielä palata siihen viestiin ja koittaa ymmärtää :) Mutta niin, voihan se olla, että olen myös väärässä, pakkohan sekin vaihtoehto on hyväksyä. Tarkennetaan vielä, että en väitä, että seflie-postailun taustalla on aina pelkästään ihailun, validaation tarve (leuhkiminen), kuten lauri tuntui luulevan minun sanovan. Ihailun tarve voi olla vaikka vain yksi lottopallo 40 pallon joukossa joukossa, jonka poukkoilu vaikuttaa hieman lopputulokseen.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 07:52:24
Tarkennetaan vielä, että en väitä, että seflie-postailun taustalla on aina pelkästään ihailun, validaation tarve (leuhkiminen), kuten lauri tuntui luulevan minun sanovan. Ihailun tarve voi olla vaikka vain yksi lottopallo 40 pallon joukossa joukossa, jonka poukkoilu vaikuttaa hieman lopputulokseen.
Tämäkin mielipide varmaan saa varpailleen ja hyökkäysasemiin, mutta oletan kyllä, että jos omassa elämässä on jotain hankausta, toisten toimet näyttäytyvät enemmän siltä tai tältä. Onhan nytkin foorumilla useita ketjuja, joissa pohditaan, että miksi ne noin tekevät.
Lisäksi olettaisin kyllä vähän lonkilta, että kyllä, validaation tarvetta esiintyy paljonkin, mutta uskon, että enemmän kuin leuhkiminen sen kärki kohdistuu hyväksynnän hakemiseen, vastineeseen, että ihan ok tässä ollaan. Että tulen nähdyksi, koetuksi, kuulluksi. Nämä ovat mielestäni kaksi eri asiaa.
Uskon lisäksi lonkilta, että aika harva oikeasti näkee elämässään niin uniikkeja piirteitä, että kokee aitoa tarvetta leuhkia niillä.
T: Xante
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Okei, tämä ei ole minulle avautunut. Ehkä kannattaisi edes hipsuttaa sellaiset termit, joita vitsikkäästi käyttää tarkoittamaan jotain ihan muuta kuin mitä niillä yleisesti ottaen ymmärretään :)
Ja myönnän: kun sanoja käytetään vähän miten sattuu ja sitten todetaan, että näihin sanoihin reagoiminen "kertoo ehkä vähän tavasta nähdä itsensä", niin onhan siinä tosiaan kaikenlaisen keskustelun ainekset ainakin minun kohdallani.
T: Xante
^ Kumma juttu, ettei yhtään ole avautunut, kun olen sitä jo niin monessa viestissä avannut. Mutta otan kyllä vastuun tästä väärästä sanavalinnasta ja ymmärrän sen aiheuttaman reaktion. Jokunen taisi kuitenkin jokseenkin oikeinkin ymmärtää onneksi.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 09:09:13
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Voidaan tietysti tarkastella muutakin vuorovaikutusta sen kautta mikäli on kiinnostava konteksti. Itseäni tässä kiinnostaa toimintaympäristönä nimenomaan some, eli mitkä tarpeet ohjailevat ihmisten somekäytöstä ja kuinka hyvin nämä tarpeet tyydyttyvät sen kautta. Toisaalta kiinnostaa sekin, synnyttääkö tai ruokkiiko some itsessään jotain tarpeita ja mikä on somen vaikutus ihmisten hyvinvoinnille.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 09:54:18
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 09:09:13
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Voidaan tietysti tarkastella muutakin vuorovaikutusta sen kautta mikäli on kiinnostava konteksti. Itseäni tässä kiinnostaa toimintaympäristönä nimenomaan some, eli mitkä tarpeet ohjailevat ihmisten somekäytöstä ja kuinka hyvin nämä tarpeet tyydyttyvät sen kautta. Toisaalta kiinnostaa sekin, synnyttääkö tai ruokkiiko some itsessään jotain tarpeita ja mikä on somen vaikutus ihmisten hyvinvoinnille.
Somesta puuttuu nyt ainakin ilmeet, eleet ja äänenpainot, eli ehkäpä noin 90% sosiaalisesta viestistä, mikä normaalisti sosiaalisissa tilanteissa läsnä. Niiden perusteella päättelemme ihmisten intentiot. Jos emme kokonaan, niin suurimaksi osaksi. Mutta rampanakin some kaiketi heijastelee ihan niitä samoja lainalaisuuksia, kuin mikä tahansa muukin sosiaalinen vuorovaikutus, jos kohta antaa vainoharhoille enempi kasvualustaa, kun yritämme arvailla toisen intentioita pelkän viestin asiasisällön perusteella ja mitkä eivät siihen ainakaan kokonaan ole koodattuna.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 19, 2023, 07:24:14
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 07:11:37
Minut varmaan kivitetään, jos myötäilen, että some voi monelle toimia alustana esittää oma elämä mahdollisimman hyvässä valossa (ja tämä on nyt se asia, mitä kutsun kärjistäen leuhkimiseksi) ja "brändätä" itsensä tietynlaiseksi, mutta kyllä siihen minusta sellainen elementti jossain määrin liittyy.
Totta kai liittyy ja alustasta riippuen mitä enemmän. Onhan niitä oikein kursseja, miten esim. linkkarissa voi luoda brändia ja mitä pitää postata ja mitä ehdottomasti ei.
Mutta hyvin ongelmallinenhan aina keskustelussa onkin se "voi monelle olla". Se kun on määre, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja useimmiten meillä ihmisillä on tapana tulkita niin, että se mitä minä teen, sitä tekee monikin tai tai ainakin voi minusta todennäköisesti tehdä.
Itse olen tulkinnut usein selfiet hieman tyyliin "pic or it didn't happen", eli ne ovat jonkinlainen...virtuaalinen vieraskirjaan kirjoittaminen, leimaus siitä, että täällä oltiin.
Valokuvauksen historiasta noin ylipäätään on varmasti tehty aika paljonkin tutkimusta ja olettaisin, että tästä jatkumosta myös, mutta en nyt oikein kerkiä penkoa. Jotain hämärästi muistan (ja nyt voi mennä pahasti pieleen), että ylipäätään se, että ihmiset alkoivat hymyillä valokuvissa vaati yhteiskunnallisten olojen parantumisen ja vapautumisen. Se on kyllä kiinnostava ajatus, että missä kohtaa janaa olemme siis nyt, kun hymyn lisäksi on vapautunut...noh, muitakin osia esille ;).
T: Xante
Lienee joku Linked In, eikä linja-auto, tämä linkkari (jossain päin joskus linkkari oli nimenomaan bussin synonyymi.)
Luin jostain tiedejulkaisusta joskus että jossain vaiheessa (sori näitä josseja, en kaikkea muista) että ihmistä joka hymyili valokuvassa pidettiin vähän höhlänä, arveluttavana tapauksena. Kun kuvia otettiin harvoin, ehkä kerran kun esiteltiin koko perhe ja toisen kerran kun joku kuoli (nykyään tuntuisi perin omituiselta kuvata perheen kuollut jäsen), niissä ei parannut paljon "irvistellä". Piti olla arvokkaan oloinen.
Lisäksi on tietysti sitten se että pitkä valotusaika vaati liikkumattomuutta, eikä kukaan jaksa hymyillä maailmantappiin asti.
Itselleni tuli myös mieleen että jos hampaat olivat siinä kunnossa että ripille päästyään sai lahjaksi ensimmäiset tekohampaansa, ei niitä kai oikein viitsinyt esitellä kuvissa.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 09:54:18
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 09:09:13
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Voidaan tietysti tarkastella muutakin vuorovaikutusta sen kautta mikäli on kiinnostava konteksti. Itseäni tässä kiinnostaa toimintaympäristönä nimenomaan some, eli mitkä tarpeet ohjailevat ihmisten somekäytöstä ja kuinka hyvin nämä tarpeet tyydyttyvät sen kautta. Toisaalta kiinnostaa sekin, synnyttääkö tai ruokkiiko some itsessään jotain tarpeita ja mikä on somen vaikutus ihmisten hyvinvoinnille.
Kyllä olettaisin, että näistä on tutkimustakin tehty, on some sentään sen verran iso vaikuttaja.
Mutta nyt tuntuu kieltämättä vähän samalta kuin somessa usein ;D eli kun kysytään kysymys, ei siihen annetut vastaukset kelpaa, vaan oma vakaa käsitys kuitenkin ohjaa sitä, mitä asiasta ajattelee. Tässä tapauksessa ei oikein ole kelvannut vastaukseksi muut kuin provosoivasti esitetty tarve päteä somessa. Tai siis siltä tuntuu, että muut vaikuttimet ohitetaan sujuvasti...
Totta kai some niin ohjaa kuin tyydyttää ihmisten tarpeita, eihän se muutoin tommonen olisi.
T: Xante
Kannattaa miettiä laajemmin, että mikä konteksti sopii huonojen fiilisten/kokemusten esille tuomiseen tai yleisten käsitysten haastamiseen.
Somessa se riippuu toki seuraajakunnasta, mutta useimmilla ahkerilla somettajilla on laaja ja se on osittain siksi laaja, koska siellä ei ole kyseenalaistettu toisten ihanteita, joita laajaan joukkoon mahtuu valtava kirjo.
Vaikkapa parisuhteen kulissi on usein kuultu syytös, mutta kuka nyt kulkee soittamassa naapureiden ovikelloja ja kertomassa, että moi, varmaan luulette että meillä menee hyvin , mutta perhehelvetissä eletään, ei mulla muuta ja hyvää illanjatkoa.
Tai jos joku hehkuttaa miten ihanaa on painaa pitkää päivää unelmaduunissa ja työ on pyhä asia, niin en sille viitsi sanoa, että työelämä on VMP ja EVVK.
Jotkut julkkikset ovat ryhtyneet mainostamaan huonoja päiviään somessa, mutta se on ollut yleensä trendikästä yleistä maailmantuskaa ja ahdistusta kuin konkreettisia epäonnistumisia ja vittuuntumisia.
Mitä selfieen tulee, niin jos sitä ei käsitelty, niin tavallaan se on ihan realistinen kuvaus ilmettä lukuunottamatta.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 19, 2023, 10:57:45
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 09:54:18
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 09:09:13
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Voidaan tietysti tarkastella muutakin vuorovaikutusta sen kautta mikäli on kiinnostava konteksti. Itseäni tässä kiinnostaa toimintaympäristönä nimenomaan some, eli mitkä tarpeet ohjailevat ihmisten somekäytöstä ja kuinka hyvin nämä tarpeet tyydyttyvät sen kautta. Toisaalta kiinnostaa sekin, synnyttääkö tai ruokkiiko some itsessään jotain tarpeita ja mikä on somen vaikutus ihmisten hyvinvoinnille.
Kyllä olettaisin, että näistä on tutkimustakin tehty, on some sentään sen verran iso vaikuttaja.
Mutta nyt tuntuu kieltämättä vähän samalta kuin somessa usein ;D eli kun kysytään kysymys, ei siihen annetut vastaukset kelpaa, vaan oma vakaa käsitys kuitenkin ohjaa sitä, mitä asiasta ajattelee. Tässä tapauksessa ei oikein ole kelvannut vastaukseksi muut kuin provosoivasti esitetty tarve päteä somessa. Tai siis siltä tuntuu, että muut vaikuttimet ohitetaan sujuvasti...
Totta kai some niin ohjaa kuin tyydyttää ihmisten tarpeita, eihän se muutoin tommonen olisi.
T: Xante
Niin, varmasti on tehty tutkimuksia, niin kuin varmaan kaikesta muustakin, mistä täällä kuitenkin höpistään sen sijaan, että etsittäisi se tutkimus käteen.
Missäs kohtaa olen torpannut tarjottuja käsityksiä? Olen sitä mieltä, että tätäkin, kuten kaikkea muutakin ihmisen käyttäytymistä ohjaa hyvin monimuotoinen joukko vaikuttimia. Minulla on näin arkena melko rajallinen aika kirjoitella tänne, joten en ehdi jokaista viestiä kommentoida, vaikka niissä olisikin ihan hyviä näkökantoja. Itsestäni on enemmänkin tuntunut, että minun ajatukseni asiasta torpataan, minkä vuoksi olen käyttänyt rajallista aikaani selittääkseni paremmin, mitä tarkoitan. Monesta viestistä on tullut tunne, että joku käsittää jotain väärin tms., ja sitten on pitänyt korjailla näitä väärinkäsityksiä sen minkä olen ehtinyt.
Ainoa käsitys, minkä mielestäni torppasin oli se, kun Amore sanoi jotenkin niin, että ihminen toimii monesti ilman syitä, automaattiohjauksella. Lauri jo torppauksestani hermostui, kun ilmeisesti luuli, että minusta ainoa syy sometoiminnalle voi olla makeilu (entinen leveily). Leveily ei mitenkään liittynyt Amoren ajatuksen torppaamiseen, vaan tarkoitin yleisellä tasolla, että ihmisen toiminnan takana on aina vaikuttimet, vaikka niitä voi ollakin yhtä vaikea määritellä kuin sitä, minkä takia lottonumerot valikoituivat juuri sellaisiksi kuin ne ovat.
Enkä varsinaisesti edes tiedä, mistä sinä olet kanssani niin vahvasti eri mieltä? Mikä on se suurin ero ajattelussamme tämän asian tiimoilta?
Enemmänkin tässä vain on tullut sellainen olo, että kylläpäs on tyhmää pohtia tällaista ja näkökulmakin asiaan on ihan väärä.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:07:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 19, 2023, 10:57:45
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 09:54:18
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 09:09:13
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 08:33:19
^ Olen tässä jo moneen otteeseen yrittänyt selittää, että leuhkimisella tarkoitan käytännössä hyväksynnän hakemista ja validaation kaipuuta. Käytin kärjistettyä termiä, koska se kuulosti omaan korvaan hauskalta ja vähän myös itseironiselta.
Eroaako tämä sitten millä tavalla normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Eikös kaikki sosiaalinen vuorovaikutus voida nähdä sen filtterin läpi, että toivoo hyväksyntää ja/tai validaatiota?
Voidaan tietysti tarkastella muutakin vuorovaikutusta sen kautta mikäli on kiinnostava konteksti. Itseäni tässä kiinnostaa toimintaympäristönä nimenomaan some, eli mitkä tarpeet ohjailevat ihmisten somekäytöstä ja kuinka hyvin nämä tarpeet tyydyttyvät sen kautta. Toisaalta kiinnostaa sekin, synnyttääkö tai ruokkiiko some itsessään jotain tarpeita ja mikä on somen vaikutus ihmisten hyvinvoinnille.
Kyllä olettaisin, että näistä on tutkimustakin tehty, on some sentään sen verran iso vaikuttaja.
Mutta nyt tuntuu kieltämättä vähän samalta kuin somessa usein ;D eli kun kysytään kysymys, ei siihen annetut vastaukset kelpaa, vaan oma vakaa käsitys kuitenkin ohjaa sitä, mitä asiasta ajattelee. Tässä tapauksessa ei oikein ole kelvannut vastaukseksi muut kuin provosoivasti esitetty tarve päteä somessa. Tai siis siltä tuntuu, että muut vaikuttimet ohitetaan sujuvasti...
Totta kai some niin ohjaa kuin tyydyttää ihmisten tarpeita, eihän se muutoin tommonen olisi.
T: Xante
Niin, varmasti on tehty tutkimuksia, niin kuin varmaan kaikesta muustakin, mistä täällä kuitenkin höpistään sen sijaan, että etsittäisi se tutkimus käteen.
Missäs kohtaa olen torpannut tarjottuja käsityksiä? Olen sitä mieltä, että tätäkin, kuten kaikkea muutakin ihmisen käyttäytymistä ohjaa hyvin monimuotoinen joukko vaikuttimia. Minulla on näin arkena melko rajallinen aika kirjoitella tänne, joten en ehdi jokaista viestiä kommentoida, vaikka niissä olisikin ihan hyviä näkökantoja. Itsestäni on enemmänkin tuntunut, että minun ajatukseni asiasta torpataan, minkä vuoksi olen käyttänyt rajallista aikaani selittääkseni paremmin, mitä tarkoitan. Monesta viestistä on tullut tunne, että joku käsittää jotain väärin tms., ja sitten on pitänyt korjailla näitä väärinkäsityksiä sen minkä olen ehtinyt.
Ainoa käsitys, minkä mielestäni torppasin oli se, kun Amore sanoi jotenkin niin, että ihminen toimii monesti ilman syitä, automaattiohjauksella. Lauri jo torppauksestani hermostui, kun ilmeisesti luuli, että minusta ainoa syy sometoiminnalle voi olla makeilu (entinen leveily). Leveily ei mitenkään liittynyt Amoren ajatuksen torppaamiseen, vaan tarkoitin yleisellä tasolla, että ihmisen toiminnan takana on aina vaikuttimet, vaikka niitä voi ollakin yhtä vaikea määritellä kuin sitä, minkä takia lottonumerot valikoituivat juuri sellaisiksi kuin ne ovat.
Enkä varsinaisesti edes tiedä, mistä sinä olet kanssani niin vahvasti eri mieltä? Mikä on se suurin ero ajattelussamme tämän asian tiimoilta?
Enemmänkin tässä vain on tullut sellainen olo, että kylläpäs on tyhmää pohtia tällaista ja näkökulmakin asiaan on ihan väärä.
En tulkinnut, että leuhkiminen ja kerskailu olisivat olleet mielestäsi ainoa syy sometuksella vaan ainoa syy selfieille. Ymmärsin, että olisit halunnut rajata kaiken muun käsittelyn ulkopuolelle ja keskittyä selfieisiin. Ymmärsinkö jotain väärin? Ainakin nyt puhut sujuvasti jo koko sometuksesta, että ehkäpä tulkitsin.
^ En koskaan ajattele noin mustavalkoisesti.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:19:57
^ En koskaan ajattele noin mustavalkoisesti.
Kaikki muut ehdottivat sinulle muita näkökulmia selfieisiin tarjoamiesi lisäksi (ei niiden paikalle vaan lisäksi) ja nyt sinä itket, kuinka sinun näkökulmasi asiassa on jyrätty täysin.
^ En edelleenkään koe torjuneeni muiden näkökulmia. Toki halusin ensisijaisesti selventää kuitenkin omaa näkökulmaani, koska koin että sen tiimoilta on tullut väärinkäsityksiä.
Kai saan myös sanoa tuntemukseni, jos minuakin kerran syytetään jyräämisestä. Mutta olkoon, kuinka haluat asian nähdä, turha tästä varmaan enää enempää vääntää.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:23:49
^ Kai saan sanoa tuntemukseni, jos minuakin kerran syytetään jyräämisestä. Mutta olkoon niin, turha tästä varmaan enää enempää vääntää.
Ainut joka on toistaiseksi jotain jyrännyt täällä olet sinä jyrätessäsi Amoren tulokulman. Tosin ehkä tarkoituksesi ei ollut jyrätä, vaan todeta että sekin näkökulma on mielenkiinnoton tms. Itse olen tulkinnut, että niin Amore kuin me muutkin olemme tarjonneet esiin nostamiesi leuhkimisen ja kerskailun rinnalle omia näkemyksiämme syiksi. Ei niiden tilalle vaan lisäksi. Hieman spekuloin metakognitiivisellakin ulottuvuudella, että syy riippuu varmasti siitäkin keneltä asiaa kysyy.
Pahoittelut, jos olen käyttäytynyt tökerösti jota kuta tai useampiakin kohtaan. Kunhan vähän aikaa ajattelen, yleensä löydän jotain parannettavaa käytöksessäni kuin myös ajattelussani. Vaikka vaikutin ehkä taipumattomalta, jotain aina eriävistä mielipiteistä jää kytemään, ja saatan hiljalleen omaksua uusia tapoja ajatella. Jotenkin tässä ajattelin, että lopulta emme ehkä ole kamalan eri mieltä mistään, ja jos osaan selittää mielipiteeni tarpeeksi hyvin, tekin ymmärtäisitte sen. Mutta en tiedä, ehkä sitten oltiin kuitenkin eri mieltä.
Onhan tämä ketju erinomainen esimerkki somesta ;)
Ja siitä, että kyllähän some välittää tunteita ja somessa välitetään tunteista. Itse en missään nimessä koe tulleeni jyrätyksi ja tavoistani poiketen olen lisännyt hymiönperkeleitäkin runsaammin, jotta jäisi vaikutelma, että en ota nyt jumalan tosissani, vaan koen keskustelun jutteluna.
T: Xante
Mulla on varmaan samansuuntaisia huolia tai ajatuksia teknologian suhteen kuin TSS:llä, ja noi on ihan erinomaisia kysymyksiä, mitä tässä on esitetty.
Ne on silti hyviä, vaikka osan mielestä mitään ongelmaa ei ole tai mitään ei tarvitse tehdä.
Asia on vaan tosi kimurantti ja senkin takia vaikea yleispätevästi kuvailla tai saada mitään "näin kannattais tehdä" tai "näin tää on" -kuvaa yhteisesti.
Ihan pikaisesti pari juttua:
1) Uskon että me ei olla oikeasti sopeuduttu digilaitteisiin eikä me niitä hallita tai osata käyttää -- ihan sama mitä kukaan sanoo.
2) Esimerkiksi iäkkäämmät ihmiset on eri asemassa siinä, että niiden kehitykseen laitteet ja some ei ole vaikuttaneet samalla tavalla -- eli oikeasti voi uskoa sitä tavallaan kun ne ei nää tai koe siinä silleen mitään ongelmaa tai ei koe sitä niin raskaana jotkut
3) Nuoret ihmiset taas ottaa sitä annettuna ja osaa ja hallitsee ehkä joitain asioita joskus oikeesti paremmin, vaikka ei kaikki ja ei nyt silleen totaalisesti hallitse vaan... on vaan löytäneet jonkun tavan elää sen kanssa
Noiden lisäksi mun ajatus tästä on, että "some" on sinänsä ehkä liian iso juttu hallita tai vaikea. Vaikka se oliskin olennainen jollain tapaa, niin nään ton silleen että perusjuttu ois ne laitteet ja lähtis siitä -- sitten "netti" ja siinä some on sitten aspekti joka ei lopulta erotu ihan täysin selväpiirteisesti kaikesta muusta.
Esimerkiksi jos selaa jotain nettisivua tai mitä vaan, niin kun "uppoutuu", silloin laite täyttää melkein koko näkökentän ja katoaa hahmotus siitä, että olet vaan jollain laitteella tässä huoneessa sun omassa kehossa. Siitä putoaa semmonen "konteksti" ympäriltä mun mielestä.
Ton kautta sitä vois ajatella niin että selaa jotain virtaa vähän tavallista hitaammin ja välillä "uppoaa" ja sit ottaa näkökenttään muuta ja seuraa, mitä ne eri sisällöt tekee sun mielentilalle, ajatuksille tunteille tms.
Vaikka se on ihan älyttömän lapsellista, niin uskon ihan oikeasti että nekin jotka sanoo että niillä ei ole mitään ongelmaa ja kaikki on kivaa, niin ei ne... tajua yhtään mitä tossa tapahtuu eikä niiden elimistö ja aivot oo sen paremmin tollaseen sopeutunut kuin muillakaan ihmisapinoilla.
Jos asetetaan vastakkain anonyymi kanssakäyminen eli käytännössä keskustelupalstat ja some, jossa lähes aina ollaan omalla nimellä, niin ilman muuta pidän anonyymiä viestittelyä parempana.
Toki ne palvelevat osittain eri tarpeita, joten vertailu on sikäli vaikeaa. Joka tapauksessa on todella harmi, että sisällöltään paljon pinnallisempi some on hiljentänyt keskustelupalstat.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 19, 2023, 16:11:29
Vaikka se on ihan älyttömän lapsellista, niin uskon ihan oikeasti että nekin jotka sanoo että niillä ei ole mitään ongelmaa ja kaikki on kivaa, niin ei ne... tajua yhtään mitä tossa tapahtuu eikä niiden elimistö ja aivot oo sen paremmin tollaseen sopeutunut kuin muillakaan ihmisapinoilla.
En taida tuntea yhtään ihmistä, jonka mielestä some olisi tyystin ongelmaton ja aina kiva. Aika moni ympärilläni tuntuu ajattelevan, että some on kuten muukin ihmiselämä: arvaamaton, hankala, kiva, kaikkea sitä, mitä elämään nyt kuuluu.
Ne, jotka vähemmän näkevät ongelmia ovat varmaan samalla myös somen kohtuu- tai vähimmäiskäyttäjiä. Eivät siis pyöri monilla alustoilla koko ajan.
T: Xante
Näen digitaalisessa teknologiassa aika omanlaisenaan aspektina sen, että meidän keho ja aivot ei ole siihen kovinkaan hyvin sopeutuneet.
Ne on sopeutuneet toisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen paljon paremmin. Kyse ei ole siitä, etteikö vuorovaikutuksessa olis haasteita tai maailmassa ongelmia ihan kaikkialla, vaan siitä, että ne ongelmat on luonteeltaan erilaisia ja johtuu ihan eri asioista.
Ton kuittaaminen sillä että kaikki tietää että maailmassa on kaikkialla ongelmia ei mulle tunnu täysin riittävältä vaikka se tietyssä mielessä oliskin täysin totta.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:07:09
Ainoa käsitys, minkä mielestäni torppasin oli se, kun Amore sanoi jotenkin niin, että ihminen toimii monesti ilman syitä, automaattiohjauksella.
Se oli ehkä vähän ajattelematon poispyyhkäisy. Tokihan ihmisellä on jotkut syyt, kun jonkun tavan aloittaa. Mutta vähän ajan päästä asiaa toistaa yleensä automaatiolla, enää joka kerta miettimättä miksi ja mitä minä siitä oikeastaan saan. Joskus havahtuu siihen, että on itse muuttunut, asia jotenkin muuttunut, ympäristö muuttunut. Ja muutos on saattanut tapahtua jopa vuosia aiemmin. Sitten sitä erotaan, vaihdetaan työpaikkaa, aloitetaan kuntoilu, lopetetaan tupakanpoltto jne. Jos ihminen voi olla vanhasta muistista parisuhteessa, käydä töissä, löhötä sohvalla, polttaa röökiä – niin kai sitä kerkeää pahemmin miettimättä pari selfietäkin ottamaan?
Toisaalta katson, että laitteet, verkkoyhteydet ja somet sun muu ei meidän elinympäristöistä todennäköisesti tule häviämään.
Mua puhuttelee tällä hetkellä lähestyä tota siitä kulmasta, miten vois elää niiden kanssa ja käyttää niitä paremmin, viisaammin ynnä muuta.
Siis enemmän kuin siitä käsin, onko ne hyviä vai huonoja vai ei kumpaakaan tai onko parempi elää niiden kanssa vai ilman — tai muuta tollasta.
Jotka nekin on tietysti hyödyllisiä johonkin ja vaan eri kysymyksiä.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 19, 2023, 17:12:37
Näen digitaalisessa teknologiassa aika omanlaisenaan aspektina sen, että meidän keho ja aivot ei ole siihen kovinkaan hyvin sopeutuneet.
Ne on sopeutuneet toisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen paljon paremmin. Kyse ei ole siitä, etteikö vuorovaikutuksessa olis haasteita tai maailmassa ongelmia ihan kaikkialla, vaan siitä, että ne ongelmat on luonteeltaan erilaisia ja johtuu ihan eri asioista.
Ton kuittaaminen sillä että kaikki tietää että maailmassa on kaikkialla ongelmia ei mulle tunnu täysin riittävältä vaikka se tietyssä mielessä oliskin täysin totta.
Toki.
Mutta itse asia ei siitä muutu, ts. se, että ihmisillä nyt kuitenkin on tähänkin vuorovaikutukseen erilaisia tulokulmia, joita ei voi kuitata makeiluksi tai miksikään muuksikaan tuosta noin vain. Eikä voi kuitata pois sitäkään, että somesta on tullut erilainen automaatio ihmisten mielissä kuin se oli vaikkapa 20 vuotta sitten.
Kynnys julkaista kuvansa sen enempää ajattelematta tai asiaa prosessoimatta on alentunut aivan huimasti. En minäkään usko ihmisten aivotoiminnan muuttuneen, vaan pikemminkin uskon, että ihminen on sitenKIN sosiaalinen laji, että se omaksuu nopeasti kaikenlaisia mahdollisuuksia sosiaaliseerata toisten kanssa.
T; Xante
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 13:13:30
Pahoittelut, jos olen käyttäytynyt tökerösti jota kuta tai useampiakin kohtaan. Kunhan vähän aikaa ajattelen, yleensä löydän jotain parannettavaa käytöksessäni kuin myös ajattelussani. Vaikka vaikutin ehkä taipumattomalta, jotain aina eriävistä mielipiteistä jää kytemään, ja saatan hiljalleen omaksua uusia tapoja ajatella. Jotenkin tässä ajattelin, että lopulta emme ehkä ole kamalan eri mieltä mistään, ja jos osaan selittää mielipiteeni tarpeeksi hyvin, tekin ymmärtäisitte sen. Mutta en tiedä, ehkä sitten oltiin kuitenkin eri mieltä.
Luulen kanssa, että olemme asioista lopulta enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä. Se että homma hieman lipesi omalla kohdallani lapasista johtuu varmaan jostain sellaisesta, että aihe provosoi liikaa siihen nähden paljonko kaltaisellani tyhjän toimittajalla on resursseja prosessoida.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 19, 2023, 17:40:07
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 13:13:30
Pahoittelut, jos olen käyttäytynyt tökerösti jota kuta tai useampiakin kohtaan. Kunhan vähän aikaa ajattelen, yleensä löydän jotain parannettavaa käytöksessäni kuin myös ajattelussani. Vaikka vaikutin ehkä taipumattomalta, jotain aina eriävistä mielipiteistä jää kytemään, ja saatan hiljalleen omaksua uusia tapoja ajatella. Jotenkin tässä ajattelin, että lopulta emme ehkä ole kamalan eri mieltä mistään, ja jos osaan selittää mielipiteeni tarpeeksi hyvin, tekin ymmärtäisitte sen. Mutta en tiedä, ehkä sitten oltiin kuitenkin eri mieltä.
Luulen kanssa, että olemme asioista lopulta enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä. Se että homma hieman lipesi omalla kohdallani lapasista johtuu varmaan jostain sellaisesta, että aihe provosoi liikaa siihen nähden paljonko kaltaisellani tyhjän toimittajalla on resursseja prosessoida.
Asia sovittu :)
Lainaus käyttäjältä: Hiha - tammikuu 19, 2023, 17:23:21
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:07:09
Ainoa käsitys, minkä mielestäni torppasin oli se, kun Amore sanoi jotenkin niin, että ihminen toimii monesti ilman syitä, automaattiohjauksella.
Se oli ehkä vähän ajattelematon poispyyhkäisy. Tokihan ihmisellä on jotkut syyt, kun jonkun tavan aloittaa. Mutta vähän ajan päästä asiaa toistaa yleensä automaatiolla, enää joka kerta miettimättä miksi ja mitä minä siitä oikeastaan saan. Joskus havahtuu siihen, että on itse muuttunut, asia jotenkin muuttunut, ympäristö muuttunut. Ja muutos on saattanut tapahtua jopa vuosia aiemmin. Sitten sitä erotaan, vaihdetaan työpaikkaa, aloitetaan kuntoilu, lopetetaan tupakanpoltto jne. Jos ihminen voi olla vanhasta muistista parisuhteessa, käydä töissä, löhötä sohvalla, polttaa röökiä – niin kai sitä kerkeää pahemmin miettimättä pari selfietäkin ottamaan?
Toivottavasti tätä ei tulkita ikäväsävyiseksi torppaamiseksi, mutta pysyn kyllä edelleen kannassani. Ajattelen asiaa niin, että vaikka joku tapahtuukin automaatiolla, automaation kehittymiseen on ollut syynsä. Ja jotkut syyt myös ylläpitävät automaatiota sen sijaan, että asia tulisi tietoisempaan tarkasteluun ja automaatio poistuisi. Varmasti selfieitä ja kaikenlaista postaillaan niin sanotusti automaatiolla, mutta ei se automaatio tyhjästä ole syntynyt. Monesti ihmiset varmasti myös toimivat tottumusten mukaisesti sen enempiä miettimättä, mutta varmaan silloinkin tottumus jossain mielessä palvelee ihmistä, ja sitten kun ei enää palvele millään tapaa, tai jopa haittaa ihmistä, asia herää tietoisempaan tarkasteluun. Kuitenkaan mitään ei koskaan tapahdu ilman vaikuttavia syitä, ei edes automaatiota.
Mutta tämä menee ohi aiheen, ja on ehkä enemmän sellainen asia, joka liittyy taas siihen, miten jäsentelee maailmaa, ymmärtää ja käyttää sanoja ja käsitteitä. Eli tästäkin asiasta valitettavasti olemme ehkä samoilla linjoilla, mutta käytämme erilaisia käsitteitä asian kuvaamiseen.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 17:49:13
Lainaus käyttäjältä: Hiha - tammikuu 19, 2023, 17:23:21
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 19, 2023, 12:07:09
Ainoa käsitys, minkä mielestäni torppasin oli se, kun Amore sanoi jotenkin niin, että ihminen toimii monesti ilman syitä, automaattiohjauksella.
Se oli ehkä vähän ajattelematon poispyyhkäisy. Tokihan ihmisellä on jotkut syyt, kun jonkun tavan aloittaa. Mutta vähän ajan päästä asiaa toistaa yleensä automaatiolla, enää joka kerta miettimättä miksi ja mitä minä siitä oikeastaan saan. Joskus havahtuu siihen, että on itse muuttunut, asia jotenkin muuttunut, ympäristö muuttunut. Ja muutos on saattanut tapahtua jopa vuosia aiemmin. Sitten sitä erotaan, vaihdetaan työpaikkaa, aloitetaan kuntoilu, lopetetaan tupakanpoltto jne. Jos ihminen voi olla vanhasta muistista parisuhteessa, käydä töissä, löhötä sohvalla, polttaa röökiä – niin kai sitä kerkeää pahemmin miettimättä pari selfietäkin ottamaan?
Toivottavasti tätä ei tulkita ikäväsävyiseksi torppaamiseksi, mutta pysyn kyllä edelleen kannassani. Ajattelen asiaa niin, että vaikka joku tapahtuukin automaatiolla, automaation kehittymiseen on ollut syynsä. Ja jotkut syyt myös ylläpitävät automaatiota sen sijaan, että asia tulisi tietoisempaan tarkasteluun ja automaatio poistuisi. Varmasti selfieitä ja kaikenlaista postaillaan niin sanotusti automaatiolla, mutta ei se automaatio tyhjästä ole syntynyt. Monesti ihmiset varmasti myös toimivat tottumusten mukaisesti sen enempiä miettimättä, mutta varmaan silloinkin tottumus jossain mielessä palvelee ihmistä, ja sitten kun ei enää palvele millään tapaa, tai jopa haittaa ihmistä, asia herää tietoisempaan tarkasteluun. Kuitenkaan mitään ei koskaan tapahdu ilman vaikuttavia syitä, ei edes automaatiota.
Mutta tämä menee ohi aiheen, ja on ehkä enemmän sellainen asia, joka liittyy taas siihen, miten jäsentelee maailmaa, ymmärtää ja käyttää sanoja ja käsitteitä. Eli tästäkin asiasta valitettavasti olemme ehkä samoilla linjoilla, mutta käytämme erilaisia käsitteitä asian kuvaamiseen.
No worries. Tuo on keskusteleva vastaantulo. Koetan pysyä samassa.
Automaation syntyyn ja pysymiseen on syynsä. Mahdolliset syyt vain hajottavat pakan. Oletetaan, että alkuperäinen syy on ollut pitää yhteyttä kavereihin. Vastavuoroiset selfiet ja tykkäykset ovat olleet keino siihen. Tapa voi pysyä sen takia, että se toimii. Toiminta on voinut myös kehittyä, selfiet ovat olleet niin nättejä että ystäviä / seuraajia on tullut tuhansia lisää. Tai ehkä ajatus ei olekaan toiminut, mutta henkilö on haluton myöntämään itselleen että yleisin saldo on kaksi tykkäystä. Tai kaikki menee ihan normisti mutta silti on oikeastaan kyllästynyt, vaan ei kehtaa tai uskalla lopettaa kun kaikista kavereista selfiekulttuuri tuntuu olevan edelleen pätevä tapa olla olemassa. Tai on vain niin jääräpää, että kun on kerran niitä laittanut, niin laitetaan sitten niin kauan kuin henki pihisee. Tai ei halua ajatella sitä faktaa että on 10 vuotta vanhempi kuin 10 vuotta aiemmin ja jos laittaa päivän selfien niin sitä ei tarvitse ajatella. Tai pelkää yleensä muuttaa mitään, koska haistaa että muutosta on kotitalouden ilmassa ja tuntuu turvallisemmalta kun jokainen päivä on uusi eilinen. Tai ihan mitä vaan.
^ Voi hyvinkin mennä vaikka noin. Siinähän olikin koko joukko syitä toiminnalle!
Lainaan kuuluisaa ajattelijaa selfien ottamisesta:
Antaudun keholle sun
Ota mut just niin kun sä tahdot
Vie mut taivaaseen ja siit ylöspäin
Hei, baby, do what you gotta do
Omakohtaisesti olen huomannut alkuvaikeuksien jälkeen oppineeni uuden toimintatavan josta on nopeasti tullut urautunut arkirutiini sekä mielihyvään koukuttautuminen, vaikka itse tunne on laimennutkin toistojen kautta lähinnä normaalitilan tavoitteluksi.
Myöhemmin tavasta on tullut kulttuurisesti ja lääketieteellisesti haitallista tupakointia.
Sinänsä mielenkiintoinen uusi ilmiö siinä missä kasvojen maalaaminen, television katselu tai autoilu.
(https://preview.redd.it/7nooe4jbhxk91.png?auto=webp&s=7623b002b5d24af92144c97d6eef8c705fb36b93)
Olemme oman elämämme kuumatkailijoita.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 19, 2023, 17:30:37
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 19, 2023, 17:12:37
Näen digitaalisessa teknologiassa aika omanlaisenaan aspektina sen, että meidän keho ja aivot ei ole siihen kovinkaan hyvin sopeutuneet.
Ne on sopeutuneet toisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen paljon paremmin. Kyse ei ole siitä, etteikö vuorovaikutuksessa olis haasteita tai maailmassa ongelmia ihan kaikkialla, vaan siitä, että ne ongelmat on luonteeltaan erilaisia ja johtuu ihan eri asioista.
Ton kuittaaminen sillä että kaikki tietää että maailmassa on kaikkialla ongelmia ei mulle tunnu täysin riittävältä vaikka se tietyssä mielessä oliskin täysin totta.
Toki.
Mutta itse asia ei siitä muutu, ts. se, että ihmisillä nyt kuitenkin on tähänkin vuorovaikutukseen erilaisia tulokulmia, joita ei voi kuitata makeiluksi tai miksikään muuksikaan tuosta noin vain. Eikä voi kuitata pois sitäkään, että somesta on tullut erilainen automaatio ihmisten mielissä kuin se oli vaikkapa 20 vuotta sitten.
Kynnys julkaista kuvansa sen enempää ajattelematta tai asiaa prosessoimatta on alentunut aivan huimasti. En minäkään usko ihmisten aivotoiminnan muuttuneen, vaan pikemminkin uskon, että ihminen on sitenKIN sosiaalinen laji, että se omaksuu nopeasti kaikenlaisia mahdollisuuksia sosiaaliseerata toisten kanssa.
T; Xante
Ajatus oli jo jättää aiheen käsittely, mutta eipä näköjään sormet pysy poissa näppäimistöltä (varmaan liian suuri kaipuu saada ymmärrystä osakseen.. :D ).
Ajatukseni ei ollut missään nimessä kuitata koko ilmiötä makeiluksi, vaan ylipäätään pohtia tarpeita postailun takana. Aloitin aiheen pohtimisen aloituksessa sometuksen ääri-ilmiöstä, jatkuvasta selfieiden postailusta, joka tosin ei esimerkiksi nuoremmassa polvessa enää edes ole ääri-ilmiö, vaan melko tavallista. Se on kuitenkin itselle vierasta, ja siksi aloin pohtimaan, onko asenneilmasto jotenkin muuttunut, että tavallaan omaa itseä on "lupa" tuoda enemmän julki, ja onko perisuomalainen vaatimattomuus jotenkin väistymässä somen myötä. Somessa on kuitenkin aika tavallista, että siellä esitellään asioita, joista on ylpeä. Tästä ilmiöstä käytin sanaa leveily, kerskailu, se oli toki hyvin provosoiva termi, vaikka ajatukseni oli käsitellä tässä yhteydessä kuitenkin ihan vain sitä hyväksytyksi tulemisen tarvetta somen kontekstissa. Ja samalla mietin, mitä tällaiseen koukuttuminen tekee psyykkiselle hyvinvoinnille tai esiemerkiksi identiteetin muodostumiselle.
"Makeilu", jota siis olisi varmaan parempi kutsua hyväksynnän hakemiseksi itsensä positiivisesti esittämisen kautta, oli yksi näitä tarpeita, mikä itselleni tuli ihmisen perustavaa laatua olevista tarpeista mieleen. Otin itseni esimerkiksi leveilystä, kerskailusta, jotta voisin kuvata, että tällaisia tarpeita on varmasti ihan kaikilla. Keskustelu keskittyi pelkkään makeiluun, vaikka muitakin perustavaa laatua olevia tarpeita on. Yhtä hyvin keskustelu olisi voinut laajentua käsittelemään sometusta esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tarpeen täyttäjänä, mutta sinne asti ei vielä päästy. Minulle kiintoisaa oli pohtia tätä tarpeiden kimppua ja nimen omaan siinä valossa, kuinka hyvin sometus näihin tarpeisiin vastaa. Siitä päästään sometuksen vaikutukseen hyvinvointiin, minkä ulottuvuuksia MO avasi mielestäni hyvin.
Varmasti vanhemman ikäpolven edustajilla some näyttäytyy paljon neutraalimpana, kuin nuoremmille. Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet perustavasti erilaisessa maailmassa, kuin nykypolvet.
Itse ajattelen, että asiat, jotka muotoutuvat sellaisiksi, että ne ovat ihan tavallisia, niitä tekee iso massa, ne ovat arkipäivää, iästä riippumatta läsnä erilaisissa tilanteissa jne. on tavallaan hieman mielenkiinnotonta (jos se nyt on sana, jota käytämme ;)) liian syvällisesti alkaa pohtimaan motiiveja, intressejä tai tarpeita ja niiden tyydyttymistä.
Koska itsestään selvää on, että ihmisillä on lukuisia eri motiiveja, tarpeita jne. joten näiden pohtiminen on jopa mahdotonta, siis siten, että sitä voisi tehdä mitenkään muutoin kuin täysin omien subjektiivisten käsityksien kautta.
Sekin on vähän ongelmallista, että lähestytään asiaa kantilta: "aika uusi, siksi varmaan haitallinen, ainakin jollakin tapaa". Tai siis, yhtä haitallinen kuin se lähestymiskulma, että ihanaa, tämä on sitten kivaa ja pelkkää kivaa.
T: Xante
Muoksis: ja minä kyllä käsittelin yhteisyyden kaipuuta parissakin viestissäni - ehkäpä siitä tunne, että muut kulmat eivät juuri kiinnosta kuin makeilut ja muut vastaavat ;)
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 20, 2023, 10:14:25
Itse ajattelen, että asiat, jotka muotoutuvat sellaisiksi, että ne ovat ihan tavallisia, niitä tekee iso massa, ne ovat arkipäivää, iästä riippumatta läsnä erilaisissa tilanteissa jne. on tavallaan hieman mielenkiinnotonta (jos se nyt on sana, jota käytämme ;)) liian syvällisesti alkaa pohtimaan motiiveja, intressejä tai tarpeita ja niiden tyydyttymistä.
Koska itsestään selvää on, että ihmisillä on lukuisia eri motiiveja, tarpeita jne. joten näiden pohtiminen on jopa mahdotonta, siis siten, että sitä voisi tehdä mitenkään muutoin kuin täysin omien subjektiivisten käsityksien kautta.
Sekin on vähän ongelmallista, että lähestytään asiaa kantilta: "aika uusi, siksi varmaan haitallinen, ainakin jollakin tapaa". Tai siis, yhtä haitallinen kuin se lähestymiskulma, että ihanaa, tämä on sitten kivaa ja pelkkää kivaa.
T: Xante
Muoksis: ja minä kyllä käsittelin yhteisyyden kaipuuta parissakin viestissäni - ehkäpä siitä tunne, että muut kulmat eivät juuri kiinnosta kuin makeilut ja muut vastaavat ;)
Huomasin, että toit yhteisöllisyyden kaipuun esille, ja se oli hyvä pointti. Arjen kiireissä en valitettavasti ehtinyt kuin "sammuttelemaan tulipaloja", eli varmaan oma ymmärretyksi tulemisen kaipuuni ohjasi minua keskittymään vähäisellä ajallani siihen, että ei jäisi väärinkäsityksiä siitä, mitä tarkoitan.
Ja eihän sellaisiin keskusteluihin tarvitse osallistua, minkä pohtimisen kokee turhaksi tai mielenkiinnottomaksi. Jos oma tulokulmani oli kuitenkin pohdiskella näitä syvällisempiä yleisinhimillisiä tarpeita, oli tuosta näkökulmasta "mielenkiinnotonta", kuten itse ilmaisin, sellainen näkökulma, että se nyt vaan on niin. Tuskin mitään psykologista tutkimusta saisi aikaiseksi, jos tyytyisimme siihen, että se nyt vaan on niin.
Pariin otteeseen käytin tavoilleni epätyypillistä töksähtelevää ilmaisua, eli vastaukset laurille ja Amorelle. Tämä johtui taas kerran osin omista kiireistäni ja kännykällä kirjoittamisesta. Tiedostin jo kyllä silloin kirjoittaessani, että eipä ole ihan omaa tyyliäni, ja totta tosiaan - sen edestään löytää minkä taakseen jättää. ::)
Oma suhteeni someen on sikäli pinnallinen, että näen sen täysin luontevana jatkumona kaikelle kanssakäymiselle, ts. mietin, mitä muutakaan olisi näistä teknologisista innovaatioista voinut seurata.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 20, 2023, 09:18:56
Varmasti vanhemman ikäpolven edustajilla some näyttäytyy paljon neutraalimpana, kuin nuoremmille. Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet perustavasti erilaisessa maailmassa, kuin nykypolvet.
Tämäkin riippuu siitä, miten määrittelemme sanan "neutraali". En tiedä, mahtaisiko olla iästä kiinni se, että tullaan kännykkäriippuvaisiksi, kyllä kummasti mummoikäisetkin voi saada kohtauksen, jos käsketään pois kännyltä ;) tai en tiedä, mitä tässä ajatellaan, riippuvaisuuttako vai jotain muuta suhdetta.
Vanhemmat ihmiset ovat aina kasvaneet perustavasti erilaisessa maailmassa, tai näin ainakin nuoret ajattelevat.
T: Xante
Tässä edelleen kun oman urani suuntaa pähkäilen, ja googlettelin, millaista psykologin työ on, törmäsin alla olevaan kuvaukseen. Tämä ei nyt täysin liity aiheeseen, mutta toisaalta linkittyy jotenkin niihin kysymyksiin, joiden ympärillä omat ajatukseni esimerkiksi juuri somen ja psyykkisen hyvinvoinnin tiimoilta seilailivat. Tästä asiasta puhui myös myös MO.
Psykologin työ vuonna 2050
"Tulevaisuudessa somemaailma, tekoäly ja teknologian nopea muutos haastavat ihmisen aivot, jotka ovat kuitenkin samanlaiset kuin tuhansia vuosia sitten. Useat perinteiset työt myös luultavasti häviävät robotiikan kehittymisen myötä. Ihmisen resurssit ovat kovilla näiden muutosten kanssa, ja psykologien täytyy pystyä heitä niissä auttamaan.
Ilmastonmuutoksen myötä pakolaisuus ja erilaiset luonnonkatastrofit tulevat myös lisääntymään. Psykologien on osattava tukea ihmisiä niin niiden keskellä kuin niiden synnyttämän ahdistuksen kanssa selviämisessäkin."
Psykologi David Parland
Minusta tulisi varmaan sitten sellainen psykologi, joka sanoisi, että no niin, lopetahan se leveily ja mene vaikka lenkille kaverisi kanssa tai ota kirja käteen. :D
Sen vähäisen tiedon perusteella, mikä aiheesta itselläni on, arvelisin somen olevan ongelma enemmän vanhoille kuin nuorille, jotka ovat jo oppineet sen kohtuukäytön ja tuntevat sen sudenkuopat.
Nuorilla on sitten peliriippuvuutta sun muuta häslinkiä koneella.
Nuoremmat aina kuvittelevat, että koska jotain ei ole aiemmin ollut, se aiheuttaa vaikeuksia tms. vanhemmille. Ei välttämättä kuitenkaan, koska ikä tuo mukanaan myös sopeutumista ja suhteuttamista. Ainakin omasta vinkkelistäni näyttäisi, että ikäpolveni ja pari edellistä on aika luontevasti lisännyt somen puhelimen, radion, tv ja kännykän jatkumoon. Kenelle se on tärkeämpi, kenelle yhdentekevä ja kuka sitä nyt mitenkin käyttää.
On totta, että ihmisaivot ovat uudenlaisien rasituksien kohteena ja sen vuoksi on kyllä tarpeen suosittaa niiden lepuuttamista. Jo työ tai opiskelu on aivan erilaista ja kuormittaa aivoja paljon ja erilailla. Aihe on ihan oikea ja totta ja pitäisikin enemmän puhua siitä, mitä lepo aivoille on ja miten sitä voi saada.
Silti olen sitä mieltä, että ongelmat ovat muualla kuin somessa. Siinäkin tapauksessa, että some aiheuttaa ahdistusta, mutta ei fomon tai muun vastaavan vuoksi kykene pysymään sieltä poissakaan, ongelmat ovat jossain muualla.
Peliongelmiakin on ollut aikas paljon aiemmin kuin somesta oltiin kuultukaan.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 22, 2023, 15:26:22
Peliongelmiakin on ollut aikas paljon aiemmin kuin somesta oltiin kuultukaan.
En tiedä, mitä Socrates peliriippuvuudella tarkoitti. Tietokone- vaiko rahapelejä?
Tietysti rahapelitkin taitavat olla siirtyneet nettiin, kun wanhan mallin pelikoneet ovat käyneet harvinaisiksi. Mutta itse pidän rahapelejä keski-ikäisten ja vanhusten ongelmina, kun taas tietokonepelejä pelaavat sekä nuoret että keski-ikäiset. Muistaakseni tietokonepelaajien keski-ikä on jo selvästi yli 40 vuotta.
Pelaaminen on kyllä itselleni täysin vieras aihe, joten toiset jatkakoot.
^. ^^ minäkään en ymmärrä pelaamisesta hölkäsen pölähtävää, mutta olen lukenut, että jotkut nuoret pelaavat koneella yöt päivät.
Minun tuntemani nuoret eivät ainakaan keskenään puhu mistään somen tapahtumista, vaan ihan muusta. Toki en voi tietää, jos ne pörrää kaikki yöt jossain TikTokissa tai Snapchatissa.
Perinteisemmässä somessa näyttää roikkuvan lähinnä Seppoja ja Marjattoja, joilla hihna palaa kiinni, kun joku on eri mieltä Tuksun tai Dannyn edesottamuksista.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 22, 2023, 15:26:22
Nuoremmat aina kuvittelevat, että koska jotain ei ole aiemmin ollut, se aiheuttaa vaikeuksia tms. vanhemmille. Ei välttämättä kuitenkaan, koska ikä tuo mukanaan myös sopeutumista ja suhteuttamista. Ainakin omasta vinkkelistäni näyttäisi, että ikäpolveni ja pari edellistä on aika luontevasti lisännyt somen puhelimen, radion, tv ja kännykän jatkumoon. Kenelle se on tärkeämpi, kenelle yhdentekevä ja kuka sitä nyt mitenkin käyttää.
On totta, että ihmisaivot ovat uudenlaisien rasituksien kohteena ja sen vuoksi on kyllä tarpeen suosittaa niiden lepuuttamista. Jo työ tai opiskelu on aivan erilaista ja kuormittaa aivoja paljon ja erilailla. Aihe on ihan oikea ja totta ja pitäisikin enemmän puhua siitä, mitä lepo aivoille on ja miten sitä voi saada.
Silti olen sitä mieltä, että ongelmat ovat muualla kuin somessa. Siinäkin tapauksessa, että some aiheuttaa ahdistusta, mutta ei fomon tai muun vastaavan vuoksi kykene pysymään sieltä poissakaan, ongelmat ovat jossain muualla.
Peliongelmiakin on ollut aikas paljon aiemmin kuin somesta oltiin kuultukaan.
T: Xante
Olen tässä samoilla linjoilla sen suhteen, että uskon somen olevan vanhemmille ihmisille vähemmän ongelmallinen, osittain juurikin siksi, että asioita osataan suhteuttaa paremmin. Toisaalta voisin ajatella, että on ollut myös jotenkin terveellisempää varttua ilman jatkuvaa digitystä "rauhassa", koska nuo lapsuus- ja nuoruusvuodet muokkavat meitä enemmän ihmisinä kuin taas aikuisuusvuodet.
Nuoret ja lapset taas alitustuvat ruutujen vaikutuksille elämänsä kannalta merkittävimpinä vuosina, eikä tosiaan vielä kunnolla tiedetä, minkälaisia vaikutuksia sillä on. Lueskelin vastikään tutkimusta, jossa tutkittiin nuorten omia mielipiteitä somen hyödyistä tai haitoista. Sen tutkimuksen mukaan nuoret itse arvioivat somen vaikutuksia enemmän kielteisiksi. Toisaalta tutkimuksen luotettavuusarvioinnissa tuotiin esiin, että tämä voi heijastella myös yleistä keskustelua, joka somen haitallisuudesta on, eikä ollut välttämättä nuoren oma henkilökohtainen kokemus. Joka tapauksessa, tutkimusta sosiaalisen median vaikutuksista on vielä verrattain vähän, mutta se tutkimus mitä on, on tuonut esiin huolia. Hyviä puolia on tietysti myös.
Some on siitä kinkkinen, että se on kehitetty ihmisten tarpeeseen kokea yhteyttä, mutta toisaalta se voi myös eristää, koska kyse ei ole aidosta kohtaamisesta. Ongelman ydin ei tavallaan ole some, vaan ongelma on tietysti lopulta ihmismielessä. Some voi kuitenkin tavallaan toimia alustana, jossa ongelmia syntyy tai syvenee. Niin tai näin, sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, ja sen kanssa on opittava elämään.
Arvelisin, että suurimmalle osalle nuorista some ei ole niin suuri ongelma, koska heillä on matalampi kynnys tavata ihmisiä livenä kuin keski-ikäisillä ja vanhuksilla. Heillä on myös vähemmän pinttyneitä asenteita, jotka törmäävät vastakkaisiin somessa.
Toki tuo ei koske pahasti syrjäytyneitä nuoria.
Some on näppärä väline koulukiusaajille. Ehkä sen vuoksi osa nuorista kokee somen negatiivisena ilmiönä. Mutta todennäköisesti heitä kiusattaisiin jokatapauksessa ilman someakin.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 22, 2023, 15:56:04
Arvelisin, että suurimmalle osalle nuorista some ei ole niin suuri ongelma, koska heillä on matalampi kynnys tavata ihmisiä livenä kuin keski-ikäisillä ja vanhuksilla. Heillä on myös vähemmän pinttyneitä asenteita, jotka törmäävät vastakkaisiin somessa.
Toki tuo ei koske pahasti syrjäytyneitä nuoria.
Toisaalta sitten some mahdollistaa nuorilla aivan uudenlaiset kiusaamisenmuodot, vertailun toisiin jne. Ikinä ei ole ollut niin helppoa mitata suosioita ja hyväksynnän määrää kuin vaikkapa tykkäysten määrä. Tällaisia nuoret ovat itse pohtineet.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 22, 2023, 16:02:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 22, 2023, 15:56:04
Arvelisin, että suurimmalle osalle nuorista some ei ole niin suuri ongelma, koska heillä on matalampi kynnys tavata ihmisiä livenä kuin keski-ikäisillä ja vanhuksilla. Heillä on myös vähemmän pinttyneitä asenteita, jotka törmäävät vastakkaisiin somessa.
Toki tuo ei koske pahasti syrjäytyneitä nuoria.
Toisaalta sitten some mahdollistaa nuorilla aivan uudenlaiset kiusaamisenmuodot, vertailun toisiin jne. Ikinä ei ole ollut niin helppoa mitata suosioita ja hyväksynnän määrää kuin vaikkapa tykkäysten määrä. Tällaisia nuoret ovat itse pohtineet.
Näinpä. Fiksut vanhemmat seuraavatkin lasten ja nuorten somen käyttöä ja käytöstä, eli minkä tyyppistä somen kulutus on ja mikä vaikutus sillä on.
Olen itsekin tietoisesti ottanut somevapaita ja koetan olla täällä roikkumatta, mutta taaskin kirjoitan ;D Eli koukuttavuudestahan ei tosiaan tarvitse kiistellä.
Mutta itse vähän pelkään, että kaikenlaiset ongelmat, kuten vaikkapa kouluympäristö tai nuoren aikuisen työelämän haasteet tms. laitetaan vaan somen piikkiin, että se on semmoista tuo nuorten somekeskeinen elämä.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 22, 2023, 16:55:30
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 22, 2023, 16:02:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 22, 2023, 15:56:04
Arvelisin, että suurimmalle osalle nuorista some ei ole niin suuri ongelma, koska heillä on matalampi kynnys tavata ihmisiä livenä kuin keski-ikäisillä ja vanhuksilla. Heillä on myös vähemmän pinttyneitä asenteita, jotka törmäävät vastakkaisiin somessa.
Toki tuo ei koske pahasti syrjäytyneitä nuoria.
Toisaalta sitten some mahdollistaa nuorilla aivan uudenlaiset kiusaamisenmuodot, vertailun toisiin jne. Ikinä ei ole ollut niin helppoa mitata suosioita ja hyväksynnän määrää kuin vaikkapa tykkäysten määrä. Tällaisia nuoret ovat itse pohtineet.
Näinpä. Fiksut vanhemmat seuraavatkin lasten ja nuorten somen käyttöä ja käytöstä, eli minkä tyyppistä somen kulutus on ja mikä vaikutus sillä on.
Olen itsekin tietoisesti ottanut somevapaita ja koetan olla täällä roikkumatta, mutta taaskin kirjoitan ;D Eli koukuttavuudestahan ei tosiaan tarvitse kiistellä.
Mutta itse vähän pelkään, että kaikenlaiset ongelmat, kuten vaikkapa kouluympäristö tai nuoren aikuisen työelämän haasteet tms. laitetaan vaan somen piikkiin, että se on semmoista tuo nuorten somekeskeinen elämä.
T: Xante
Joo, tämä on varmaan itselle se some, jota tulee eniten käytettyä. Ja eipä ole itsellekään aina ihan helppoa rajata käyttöä, vaan välillä tekee mieli käydä "ihan vaan nopeasti" vastaamassa johonkin viestiin, vaikka voisi olla tärkeämpääkin tekemistä :D
Mutta tuosta en niin tiedä, että laitetaanko somen piikkiin sinne kuulumattomia asioita.. Voi varmaan niinkin olla. Toisaalta sitten aika paljon kritisoidaan nyt koulumaailmaakin ja kaikkia ihmisiä eriarvoistavia tekijöitä.
Itse olen ollut siinä (harha)luulossa, että anonyymeja keskustelufoorumeita ei lasketa kuuluvan someen.
Niin tai näin, pitäisi kai nimetä, mitä ovat ne somessa yleisesti epämiellyttäviksi/vahingollisiksi koetut tai oletetut tapahtumat ja kokemukset:
1) Ikäväksi koettu kanssakäyminen kuten epämieluisat konfliktit, joukon jyräämäksi tai muuten kiusatuksi joutuminen tai yleensä negatiivinen palaute.
2) Fomo eli ulkopuolisuus. Kukaan ei kommentoi omia julkaisuja, ei tykkäyksiä, vähän kavereita/seuraajia.
3) Vertailu. Liittyy edelliseen eli toisten julkaisut aiheuttavat huonommuuden tunnetta.
4) Liiallinen riippuvuus ja ajankäyttö somessa.
Nuo voivat esiintyä kaikki yhdessä tai yksistään. Lienee yleinen käsitys, että nuori kärsii useimmista noista enemmän kuin keski-ikäinen tai vanha ihminen. Oletetaan että vanhemmiten osaa suhteuttaa paremmin somen ongelmat, mutta pidän tuota oletusta vähän kyseenalaisena. Yksinäinen vanhempi ihminen, joka jyrätään somessa voi kokea sen yhtä lailla vahvasti, mutta sitä ei ole yhtä suotavaa valittaa kuin nuoren kokemusta kiusatuksi joutumisesta.
^Tuossa oli varmaan ihan hyvin eritelty noita somen uhkia. Varmaan keskeisimpiä vaikutuksia ihmisen mieleen, tutkitustikin, on itsetunnon huonontuminen (tosin voisi ajatella, että se voisi toimia myös sen parantajana, riippuen henkilöstä?) ja somen taipumus lisätä ahdistusta ja masennusta. Mutta näistä on tietysti aina vaikea tietää, missä määrin esim. jo valmiiksi ahdistuneet tai masentuneet käyttävät sosiaalista media, toisin sanoen runsas käyttö voi olla myös oire eikä syy.
Instagramhan yritti tehdä itsestään mielenterveydelle terveellisemmän alustan piilottamalla tykkäysten määrän, koska tiedettiin, että moni "live for likes". En oikein tiedä miten moinen kokeilu päättyi. Jotain soraääniä siitä taisi tulla.
Tuo on kyllä totta, että jotkut vanhemmat, someen tottumattomattomat henkilöt voisivat voida aika huonosti jos heidät heitetään keskelle kiivasta somekeskustelua. Jos vaikka ajattelisin jotain sukulaistätiä keskustelemaan nettiin, niin voisi se keskustelutyyli viedä yöunet 🤔 Nuoret taas ovat tottuneet sellaiseen.
^
Luulenpa, että kuka tahansa on jokseenkin hämmentynyt jos ihan kylmiltään heitetään keskelle jotain netissä riehuvaa vesilasimyrskyä tai somen räjähtelyä. Ei siinä niin ikää katsota. Eikä minusta ikää katsota siinäkään, miten somessa selviytyy. Onhan somea nyt jonkinlaisessa muodossa jo reilut parikymmentä vuotta ollut, joten silloin alkuaikoina vankassa aikuisiässä olleet voivat hyvinkin olla jo vanhoja iältään, mutta kokemuksen myötä yhtä sopeutuneita kuin kuka tahansa muu.
Minkähän ikäisiä TSS:n täti on tai ihminen, josta socru (n.60v.) puhuu vanhana? Miksi ylipäätään joku (oikeasti) vanha nyt yhtäkkiä nakattaisiin somen pyörteisiin, jos ei tähän mennessä ole mielenkiintoa ollut.
Lisään nyt sen verran vielä, että en todellakaan ole mikään someasiantuntija, vaan lähinnä keskustelufoorumia lukuun ottamatta aikalailla ulkojäsen, joka kurkkii vain annettuja linkkejä, jos vaikuttaa kiinnostavalta. Meseä an laske somen osaksi, sillä sitä käytän vain perhepiirissä. Samoin FB käyttö on rajautunut vain muutamaan perheenjäsenten ulkopuolella olevaan perheenjäsenten lisäksi.
^ Ajattelin jotain +70 vuotiaasta, joka on tottunut kohtuu diplomaattiseen livekeskusteluun. Siis tuli oikeasti mieleen yksi henkilö, joka varmaan menisi tolaltaan, kun kasvokkainen peruskohteliaisuus ei ole mukana. Toki moni vanhempi tyyppikin osaa räyhätä eikä olisi moksiskaan keskusteluista. Varmaan luonnekysymys tosiaan enimmäkseen.
Ajattelin jotain sellaista, että nuorilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettu esimerkiksi haarukassa 15-25v ja vanhemmilla (eikä vain vanhoilla) jotain 50+ porukkaa, joka pääsi tutustumaan someen vasta aikuisena tai jopa hyvin varttuneena.
Ja tuota taustaa vasten voisi ajatella, että nuorilla on realistisemmat odotukset somesta. Varttuneilla ne voi olla alussa tosi kovat ja sitten tulla pettymys, kun huomiota ei riitäkään kaikille eikä tykkäyksiä satele puhumattakaan jos siellä jotain rähinää ja banneja tulee.
Tuossa just erääseen fb ryhmään tuli 70 v nainen, joka vaikuttaa hiukan kokemattomalta somessa ja postaa joka päivä ryhmään ja kommentoi ja häärii sen tuntuisena, että siitä on tullut iso juttu.
Yleensä ongelmia somessa tulee alussa ja voisin olettaa, että nuoremmilla on alkuunpääsy mutkattomampaa kuin jollain iäkkäämmällä. Ja kyllä edelleen someen putkahtaa uusia postaajia.
Epäilen että "somen ongelmat" ovat sellainen juttu, että vaikka jollain niitä olisikin, välttämättä helpoin tai oikea projekti ei silti ole laittaa nimenomaan somen käyttöä ja siihen liittyviä juttuja remonttiin, vaan... joku ihan muu muutos elämässä saattaa tuottaa siihen parannusta vähän kuin sivutuotteena.
Voi olla että ei itse näe siinä oikein mitään ongelmaa ja se on aivan liian vaikea juttu hahmottaa ja ottaa haltuun siitä käsin, missä elämässään menee. Tai toisaalta vaikka näkiskin että joo, tolla tavalla haluaisin toimia ja toi ois hyvää, voi olla ettei sen toteuttamiseen vain ole realistisesti rahkeita tai edellytyksiä.
Jos joku elää sosiaalisesti jämähtänyttä elämänvaihetta tai on melko eristynyt ja iloitsee vaikka siitä, että joku mitä kirjoittaa Jodeliin saa tykkäyksiä, ei se mun mielestä ole oikein mistään pois ja hyvähän sekin on.
Silti kun puhutaan siitä, tyydyttääkö jokin nettiaktiivisuus tai some kestävällä tavalla ihmisen tarpeita, mun mielestä usein ne on vaikutuksiltaan aika "heikkoja" tai ainakin lyhytkestoisia.
Siellä tehty saattaa vaikuttaa reaalielämään jopa suoraan ja voi heijastua siihen monin tavoin, mutta... silti voi saada jollakin kevyellä jutulla lyhyen tähtäimen palkintona jotain tykkäyksiä tai aika helposti jotain hyvää, siis tavallaan "liian helposti". Ja samaan aikaan tollasen tekeminen kestävästi ja niin että se tuottais elämään paljon hyvää onkin aivan hiton vaikeaa.
Pitäis olla kirjallinen ilmaisu hyvää, ja sitten vielä korostuu aika paljon visuaalisuus ja se, että pitää näyttää hyvältä ja hallita niitä juttuja tosi hyvin. Ja toisaalta olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa siinä mielessä, että on oikea media ja alusta ja pelisilmää, vaikka yksi verkkopohjaisten juttujen hyöty onkin juuri tämän haasteen ainakin näennäinen loiventaminen.
Esitän siis, että vaaditaan sekä "enemmän" että "vähemmän" kuin mitä ns. "oikeasti vaadittais" elämässä asioiden tekemiseen niin, että ne on riittävän hyviä.
Ja vaikka nettipreesensin anti ja toi kaikki olis sinällään "hyvää", koen että monesti vähemmällä ja vähemmällä vaivalla voi kasvotusten saada paljon enemmän.
Oli nyt käytössä oleva alusta some tai ei (ajattelen että tavallaan on), voin täällä kirjoittaa ummet ja lammet tai yrittää perustella tai välittää jotakin niin, että sen joku jopa tajuais tai... ties mitä kaikkea hölmöä täällä aina välillä tekeekin.
Toisaalta voin käydä jossakin lyhyen rennon vuoropuhelun, jossa en mielestäni tee tai sano erityisesti mitään, mutta se voi silti tuoda jonkun uuden ystävän tai jotain ihan uutta ja konkreettisesti vaikuttaa elämään tosi paljonkin.
Sellainen ei välttämättä vaadi vaikeiden kysymysten käsittelyä, hienolta näyttävää olemusta tai vahvaa verbaalista tai visuaalista otetta, ei mitään erityistä tai ihmeellistä, ei sitä että hirveän moni kokis sen resonoivan tai antavan niille mitään tai puhuttelevan, vaan riittää että joku on vain oma itsensä.
Yritän kai haarukoida yhtä sellaista juttua minkä näen "nettikanssakäymisen" ja "somen" ominaishaasteeksi. Mutta en vaan osaa sitä selkeästi esittää 8)
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 22, 2023, 20:58:47
^ Ajattelin jotain +70 vuotiaasta, joka on tottunut kohtuu diplomaattiseen livekeskusteluun. Siis tuli oikeasti mieleen yksi henkilö, joka varmaan menisi tolaltaan, kun kasvokkainen peruskohteliaisuus ei ole mukana. Toki moni vanhempi tyyppikin osaa räyhätä eikä olisi moksiskaan keskusteluista. Varmaan luonnekysymys tosiaan enimmäkseen.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 22, 2023, 22:05:44
Ajattelin jotain sellaista, että nuorilla olisi tässä yhteydessä tarkoitettu esimerkiksi haarukassa 15-25v ja vanhemmilla (eikä vain vanhoilla) jotain 50+ porukkaa, joka pääsi tutustumaan someen vasta aikuisena tai jopa hyvin varttuneena.
Ehkä tulokulman erilaisuus on tässä. Omassa piirissäni on niin innokkaita somen käyttäjiä kuin sellaisia, joita ei kiinnosta tippaakaan. Jos ajattelen otosta vanhoista, eli Socrun mainitsemista 50+ ;) niin eivät hekään kuitenkaan missään puskissa ole eläneet, vaan ihan todellakin käyttäneet muita viestintävälineitä ennen somea. Semmoisia kuten puhelin, jolla tehtiin ihan kauppaakin ventovieraiden kanssa, vaikka ei oltukaan nähty livenä. Tai hoidettiin muuta yhteistyötä aivan eri maihinkin. Jo näissä ymmärrettiin, että eleet ja ilmeet eivät välity, joten äänensävyllä ja sanavalinnoilla on suuri merkitys. Ei ollut mitään rakettitiedettä ymmärtää sama somesta.
Omalla miehelläni mm. oli aikoinaan hyvin virea skypeyhteisö, jossa keskusteltiin anonyymina kirjoitellen tai puhuen, mutta parin kanssa vaihtoi oikeita numeroita ja ovat ystäviä vieläkin. Huolimatta tästä hän ei ikinä innostunut facesta, instasta tms. Eikä keskustelupalstoista, ei todellakaan tajua, kuinka paljon aikaa viitsin tänne uhrata etenkään kuumimpana aaveaikoina. Hän ei nimenomaan kuuntelisi semmoista pskaa tippaakaan vapaa-ajallaan, kun ei töikseenkään tarvitse...
Ei kaikki nuoretkaan toisaalta viihdy somessa. Vaikka pelaa aktiivisesti, ei se tarkoita, että mikään twitter kiinnostaa, esimerkiksi.
Jotenkin vaan koen vähän luutuneeksi yrittää ikäpolvistaa tätä asiaa, sillä se tuntuu niin helpolta tieltä ulos ongelmasta, jos sellainen nähdään.
T: Xante
Muoksis: siis ehkäpä tosiaan kyse on vain enemmänkin yksilöiden tilanteista: jos olet sosiaalisesti aktiivinen ja osaat luovia erilaisissa tilanteissa, ei se somessakaan ongelma ole. Jos olet kovin tottunut (ja odotat) tiettyä kaavaa, totta kai on haastellisempaa.
^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 08:03:02
^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?
Periaatteellisesti aina, joo. Mutta tässä kuten muissakin asioissa olen taipuvainen ajattelemaan, että enemmän eroja on yksilöiden välillä kuin ryhmien. Koska se on kuitenkin aina yksilö, joka on yksilöllisellä janallaan johtuen niin monista syistä.
Jos vaikka vertaamme vakavasti masentunutta, yksinäistä aikuista reippaaseen nuoreen, jolla on kiva, muista reippaista nuorista koostuva kaveripiiri, tuskin voimme kuvitella, että heidän tilanteessa somessaKAAN olisi edes verrannollinen aidosti.
Ja siinähän se onkin, että omassa otannassani ei juuri eroja ole. Jotkut ovat puhelin kädessä koko ajan ja toiset eivät, ihan iästä riippumatta.
T: Xante
Voihan tuossa vaikka niinkin yksinkertainen asia kuin työhistoria tehdä ihmisten välille valtavia eroja.
Meilläkin yli kaksikymmentä vuotta on ollut koko (suuren) firman henkilöstön käytettävissä avoin yhteydet tiedon valtateille ja sen erilaisilla alustoilla. Firmassa vain pieni osa on varsinaisia nörttejä, mutta kaikki ovat työaseman ääressä nököttäviä siistiä sisätyötä tekeviä. eiköhän noille ole nettielämä kaikessa raadollisuudessaan tullut tutuksi joko osallistumisen kautta tai ihan vain sivusta seuraten.
Itselläni tuli aikanaan IRC-galleria tutuksi omien penskojen kautta, sillä meillä oli diili, että huushollin yhteiskäytössä oleva kone on yhteisissä tiloissa ja voin nähdä, mitä lapset tekevät koneella, joskaan yksityisiä keskusteluja en tietenkään seurannut. Pian kai tuon jälkeen tuli FB ja se oli mielestäni täysin idioottimainen alussa, sillä tapana oli raportoida kaikki tekeminen tasolla: menen syömään ... söin hyvin. Aikuisemien käyttäjien myötä tuo lienee jäänyt pois tai en ainakaan ole enää sellaiseen törmännyt.
Mutta siis työelämä on varmaan monet jo nyt vanhoiksi luokiteltavat opettanut käyttämään koneita ja liikkumaan netissä, myös somessa ja meitä sopivan ikäisten lasten vanhempia on kouluttaneet omat lapset. Omiin käsiin on jäänyt sitten se, miten kiinnostunut koko somesta lopulta on :)
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 08:20:20
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 08:03:02
^Uskoisin, että jotain eroja sometuksessa ja sen merkityksessä voi olla, jos verrataan vaikka teiniä ja vanhusta (socrun ikähaarukalla). Nuori ja vanha ihminen seisoo kehityspsykologisella janalla hyvin eri kohdassa ja katselee maailmaa erilaisten kehitystehtävien kautta. Merkityksissä, joita somelle annetaan, voi olla jotain ikäluokalle tyypillisiä, yleistettäviä piirteitä. Siten ehkä myös somen aiheuttamissa ongelmissa voi olla jotain ikäkaudelle tyypillisiä piirteitä (yleisellä tasolla)?
Periaatteellisesti aina, joo. Mutta tässä kuten muissakin asioissa olen taipuvainen ajattelemaan, että enemmän eroja on yksilöiden välillä kuin ryhmien. Koska se on kuitenkin aina yksilö, joka on yksilöllisellä janallaan johtuen niin monista syistä.
Jos vaikka vertaamme vakavasti masentunutta, yksinäistä aikuista reippaaseen nuoreen, jolla on kiva, muista reippaista nuorista koostuva kaveripiiri, tuskin voimme kuvitella, että heidän tilanteessa somessaKAAN olisi edes verrannollinen aidosti.
Ja siinähän se onkin, että omassa otannassani ei juuri eroja ole. Jotkut ovat puhelin kädessä koko ajan ja toiset eivät, ihan iästä riippumatta.
T: Xante
Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 08:49:36
Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.
Näinpä vähän keskustelun alussa sanoinkin, että aiheesta on varmaan tehty jo sen verran tutkimusta, että sinällään asiasta mutuilu yleistasolla on vähän epäkiinnostavaa, eli ikään kuin pyrkimys puhua tutkimuksellisella, yleisellä tasolla, mutta vain ilman niitä tutkimuksia ;)
Jos taas puhutaan yksilöllisellä tasolla omien kokemuksien perusteella, tietysti linja on loputon, jos vähän kaikkeen toiseen sanomaan alun perin suhtaudutaan siten, että no joo, mutta tuskin nyt noin kuitenkaan ja varmaan tutkimuksetkin taitaa sanoa.
Eli ehkä olisi selkeämpää, jos määriteltäisiin, kummalla tasolla puhutaan?
T: Xante
Onhan oleellinen ero siinä, että missä vanhemmille ihmisille some on paikka, minne mennään ottamaan kantaa kaikkeen maan ja taivaan väliltä, nuorille se on enemmän tilaisuus tsekata mitä kaverit parhaillaan puuhaavat. Heille pääsääntöisesti kevyemmin otettava alusta. Yhtä arkinen kuin nuorena itselleni oli joku Hesari.
Sen takia myös mahdolliset ongelmat erilaisia.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 09:16:51
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 08:49:36
Tottakai yksilölliset erot ovat merkittäviä ja yksilötasolla asiaa tarkastellaan aivan eri silmälasein kuin ikäluokkatasolla. Asiaa voi tarkastella varmaan kummasta vinkkelistä haluaa, kumpi kiinnostaa. Yleensä kun tehdään tutkimusta, pyritään löytämään myös jotain yleisempiä trendejä yksilöiden kokemusten taustalla, jotta ilmiöstä saataisi kokonaisvaltaisempaa kuvaa, mikäli sellaiseen on perusteita. Tietysti monenlaista tutkimusta tehdään.
Näinpä vähän keskustelun alussa sanoinkin, että aiheesta on varmaan tehty jo sen verran tutkimusta, että sinällään asiasta mutuilu yleistasolla on vähän epäkiinnostavaa, eli ikään kuin pyrkimys puhua tutkimuksellisella, yleisellä tasolla, mutta vain ilman niitä tutkimuksia ;)
Jos taas puhutaan yksilöllisellä tasolla omien kokemuksien perusteella, tietysti linja on loputon, jos vähän kaikkeen toiseen sanomaan alun perin suhtaudutaan siten, että no joo, mutta tuskin nyt noin kuitenkaan ja varmaan tutkimuksetkin taitaa sanoa.
Eli ehkä olisi selkeämpää, jos määriteltäisiin, kummalla tasolla puhutaan?
T: Xante
Itse olen yrittänyt käsitellä enemmän yleisellä tasolla, mutta tietysti yleisen tason mallit johdetaan lopulta yksittäistapauksista (suuresta määrästä sellaisia). Mutta tämä on tällaista jutustelua, menee varmaan liian vaikeaksi jos aletaan hirveän tieteellisellä tyylillä tätä käsittelemään. Ja täällä keskustellessa mutu on tavallaan sitä, mitä haetaankin, koska muutenhan kannattaisi lukea vain tutkimuksia 🙂
Mutta joo, onhan tässä keskustelussa tuntunut olevan vähän sudenkuoppia, jotka voi liittyä juuri keskustelijoiden erilaisiin tulokulmiin.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 09:54:54
Onhan oleellinen ero siinä, että missä vanhemmille ihmisille some on paikka, minne mennään ottamaan kantaa kaikkeen maan ja taivaan väliltä, nuorille se on enemmän tilaisuus tsekata mitä kaverit parhaillaan puuhaavat. Heille pääsääntöisesti kevyemmin otettava alusta. Yhtä arkinen kuin nuorena itselleni oli joku Hesari.
Sen takia myös mahdolliset ongelmat erilaisia.
Socrates kaataa itselleen taas vaan tai ehkä myös kavereilleen.
Todellakaan omassa piirissäni ei juosta ympäri somea eri alustoilla ottamassa kantaa, vaan nimenomaisesti tsekkaillaan kavereiden puuhia. Se on itselleni ollut ainakin esim. facen isoin anti, että välillä kuulee semmoisistakin kavereista ja heidän puuhistaan jotain, joita ei muuten tulisi tavattua juurikaan tai yhteyksiä pidettyä aktiivisemmin muilla välineillä.
Mutta eihän nuoriso tosiaankaan facessa enää edes mitään tsekkaile, vaan heillä on tähän muut välineet, mutta ei se asiaa muuta. Ne, joita kannanotot kiinnostavat esim. poliittisesti kyllä käyvät twitterissä, jos siellä heitä kiinnostavaa keskustelua on. Tai sitten jonnekin instaan säilövät kuviaan, kun ovat sen vuosikausia sitten aloittaneet. Ja jälleen ihan iästä riippumatta.
T: Xante
Kolmikymppisenä pyöriskelin yhdellä mielenterveysongelmaisten palstalla, koska olin silloin(kin) mielenterveysongelmainen itsekin. Meno oli niin sekopäistä että ahdistuin niistä jutuista niin että unikaan ei tullut, ja klo 5 maissa aamuyöstä piti kirjoitella pitkät litaniat liirumlaarumia nettiin, puhdistaakseni omaa mainettani jota pari kusipäätä yritti parhaansa mukaan liata. Sitähän voisi ajatella että sillä mitä kasvottomina nimimerkkeinä sanotaan, ei ole mitään väliä. Mutta ne asiat vaan menivät korvien väliin, enkä ollut vielä kovettunut, paatunut ja kyynistynyt tarpeeksi.
Puhuin niistä asioista hivenen masentuneiden keskusteluryhmässä livessä, mutta eivät muut daamit ymmärtäneet koko touhusta hölkäsenpölähtävää, koska he eivät vaikuttaneet netissä millään tavalla itse. Ryhmässä oli eri-ikäisiä naisia, mutta nuorimmat kaiketi öpaut minun ikäisiäni, eli neljääkymmentä kohti oltiin menossa.
Yhdessä lehdessä oli taannoin juttua noin 10-vuotiasta pojasta joka alkoi käyttäytyä suorastaan psykoottisesti. Sai raivokohtauksia ja saattoi purrakin äitiään. Kaikkein pahinta pojalla oli koulussa, ja häntä alettiin pompotella koulusta toiseen, välillä taisi käydä sairaalassakin ja sitä rataa. Lopulta äiti hoksasi vilkaista pojan kännykkään, ja siellä oli kuulemma aivan sairasta materiaalia. Satoja kommentteja joissa kehotettiin mm. panemaan jotain samanikäistä tyttöä, koska tämä oli vielä neitsyt (10-vuotiaana varmaan tosi harvinaista, joopa joo...) Nuuskaakin tuputettiin ynnä muuta.
Äiti otti yhteyttä kouluun ja joidenkin lasten vanhempiin. Asia ei oikein tuntunut kiinnostavan ketään, paitsi yksi vanhempi ilmoitti että poikasi ei saa enää olla tekemisissä hänen lapsen kanssa. Siinä se. Mutta nainen otti kännykän pois pojaltaan, ja kun hän myöhemmin tarjosi sitä takaisin, poika ei sitä enää halunnut. Eikä edes semmoista puhelinta jolla voi pelkästään soittaa. Oli huojentunut ja palasi normaaliksi, leikkiväksi lapseksi.
^^ Ei se nyt sun tai mun kavereista ole kiinni, mutta katsopa nyt vaikka ketkä kommentoivat Facen tarjoamaa uutisvirtaa kuten linkkejä iltapaskoihin yms.
Kommentoijat eivät ole ehkä satavuotiaita, mutta lähinnä kaikenikäisiä kolmestakympistä ylöspäin painottuen keski-ikäisiin. Joku nuorikin saattaa heittää tsoukin mutta ei jaksa kiivalla sen enempää valtion velasta kuin koronarokotuksista. Eikä niitä kiinnosta edes missä Danny ja Erika lomailevat tai onko Joni Hesselgrenillä luumumuna.
Toki nuoret heittävät läppää uudemmilla somealustoilla, mutta sen mitä olen niille kurkkinut, se on kevyempää juttua. Ne nuoret joita tunnen, eivät pohdi ovatko hävinneet jonkun someväännön, mutta tosiaan saattavat ehkä kärsiä ulkonäkö- tms vertailusta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 10:50:31
^^ Ei se nyt sun tai mun kavereista ole kiinni, mutta katsopa nyt vaikka ketkä kommentoivat Facen tarjoamaa uutisvirtaa kuten linkkejä iltapaskoihin yms.
Kommentoijat eivät ole ehkä satavuotiaita, mutta lähinnä kaikenikäisiä kolmestakympistä ylöspäin painottuen keski-ikäisiin. Joku nuorikin saattaa heittää tsoukin mutta ei jaksa kiivalla sen enempää valtion velasta kuin koronarokotuksista. Eikä niitä kiinnosta edes missä Danny ja Erika lomailevat tai onko Joni Hesselgrenillä luumumuna.
Toki nuoret heittävät läppää uudemmilla somealustoilla, mutta sen mitä olen niille kurkkinut, se on kevyempää juttua. Ne nuoret joita tunnen, eivät pohdi ovatko hävinneet jonkun someväännön, mutta tosiaan saattavat ehkä kärsiä ulkonäkö- tms vertailusta.
Me kurkitaan niin eri alustoja. Se on kyllä kieltämättä välillä yllättänyt, että nuoremmallakin porukalla saattaa olla sangen konservatiivisia näkemyksiä, joita kyllä kiivaasti puolustetaan. Se on kyllä mielenkiintoista, mistä tiedät anonyymien kommentoijien (??) iät jossain iltiksen kommenttiosioissa.
Ettei menisi kuten täällä, että itse päättelet, kuka on vanha ja kuka nuori :D
Nuorisoa ei ehkä kiinnosta Danny ja Erika, mutta nytkö väität, että julkkisjuorut ei ollenkaan vai mitä tuo mallaa? Ja eihän tässä nyt kumpikaan voikaan puhua kuin niistä nuorista, joita tuntee, jos mutussa pysytään.
T: Xante
^ Oli konservatiivi tai liberaali, niin en ole ainoa, joka on havainnut, että kovimmat öyhöttäjät ovat yleensä keski-ikäisiä. Ikää voi jossain määrin päätellä profiilikuvasta.
Iäkkäämmillä ihmisillä näyttää olevan suurempi tarve öyhöttää oli kyse koirankakoista, Sote uudistuksesta tai jopa julkkisten toilailujen kommentoimisesta. Nuoret öyhöttävät lähinnä anonyymina jossain Ylilaudalla ja sielläkin se on enemmän leikkimielistä matsailua kuin elämää suurempi juttu.
Nuorille taas voi olla tärkeää kenellä kaveripiirissä on parhaat kuteet ja upein kroppa ja se voi aiheuttaa vertailua ja ahdistusta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 11:38:50
^ Oli konservatiivi tai liberaali, niin en ole ainoa, joka on havainnut, että kovimmat öyhöttäjät ovat yleensä keski-ikäisiä. Ikää voi jossain määrin päätellä profiilikuvasta.
Iäkkäämmillä ihmisillä näyttää olevan suurempi tarve öyhöttää oli kyse koirankakoista, Sote uudistuksesta tai jopa julkkisten toilailujen kommentoimisesta. Nuoret öyhöttävät lähinnä anonyymina jossain Ylilaudalla ja sielläkin se on enemmän leikkimielistä matsailua kuin elämää suurempi juttu.
Nuorille taas voi olla tärkeää kenellä kaveripiirissä on parhaat kuteet ja upein kroppa ja se voi aiheuttaa vertailua ja ahdistusta.
No minä en ole ainoa, joka ei ole tuollaista havainnut ;D argumenttina "toisetkin sanoo" on kyllä enemmän lasten kuin aikuisten argumentaatiota.
En tiedä, johtuisiko vankka käsityksesi alustoista kumminkin, millä liikut, sillä totta kai facessa törmäät vanhempiin someilijoihin useammin. Nuorisolle toki voi imago-asiat olla olennaisia, mutta ovat ne sitä vanhemmillekin. Sen sijaan olettaisin, että erilaiset identiteettiä koskevat asiat voivat olla nuoremmille vaikeampia, kun identiteetti on vielä haussa. Mutta sekään ei ole mikään yks kaikkiin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 12:21:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 11:38:50
^ Oli konservatiivi tai liberaali, niin en ole ainoa, joka on havainnut, että kovimmat öyhöttäjät ovat yleensä keski-ikäisiä. Ikää voi jossain määrin päätellä profiilikuvasta.
Iäkkäämmillä ihmisillä näyttää olevan suurempi tarve öyhöttää oli kyse koirankakoista, Sote uudistuksesta tai jopa julkkisten toilailujen kommentoimisesta. Nuoret öyhöttävät lähinnä anonyymina jossain Ylilaudalla ja sielläkin se on enemmän leikkimielistä matsailua kuin elämää suurempi juttu.
Nuorille taas voi olla tärkeää kenellä kaveripiirissä on parhaat kuteet ja upein kroppa ja se voi aiheuttaa vertailua ja ahdistusta.
No minä en ole ainoa, joka ei ole tuollaista havainnut ;D argumenttina "toisetkin sanoo" on kyllä enemmän lasten kuin aikuisten argumentaatiota.
Tarkennan sen verran, että hiljattain joku kolumnisti - en muista oliko Ukkola vai joku muu - totesi, että keski-ikäiset siellä öyhöttää. Jos sinulla on päinvastainen käsitys, esitä joku somealusta ja konteksti, missä nuoret öyhöttävät erityisen paljon. Minun tuntemani nuoret kuten oma tytär ja sussun lapset joku somessa öyhöttäminen EVVK.
Mikä tässä taas on niin vaikeaa? Nuoria kiinnostaa eri asiat niin livessä kuin somessa, niin mahdolliset ongelmatkin ovat erilaisia.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 12:32:47
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 12:21:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 11:38:50
^ Oli konservatiivi tai liberaali, niin en ole ainoa, joka on havainnut, että kovimmat öyhöttäjät ovat yleensä keski-ikäisiä. Ikää voi jossain määrin päätellä profiilikuvasta.
Iäkkäämmillä ihmisillä näyttää olevan suurempi tarve öyhöttää oli kyse koirankakoista, Sote uudistuksesta tai jopa julkkisten toilailujen kommentoimisesta. Nuoret öyhöttävät lähinnä anonyymina jossain Ylilaudalla ja sielläkin se on enemmän leikkimielistä matsailua kuin elämää suurempi juttu.
Nuorille taas voi olla tärkeää kenellä kaveripiirissä on parhaat kuteet ja upein kroppa ja se voi aiheuttaa vertailua ja ahdistusta.
No minä en ole ainoa, joka ei ole tuollaista havainnut ;D argumenttina "toisetkin sanoo" on kyllä enemmän lasten kuin aikuisten argumentaatiota.
Tarkennan sen verran, että hiljattain joku kolumnisti - en muista oliko Ukkola vai joku muu - totesi, että keski-ikäiset siellä öyhöttää. Jos sinulla on päinvastainen käsitys, esitä joku somealusta ja konteksti, missä nuoret öyhöttävät erityisen paljon. Minun tuntemani nuoret kuten oma tytär ja sussun lapset joku somessa öyhöttäminen EVVK.
Mikä tässä taas on niin vaikeaa? Nuoria kiinnostaa eri asiat niin livessä kuin somessa, niin mahdolliset ongelmatkin ovat erilaisia.
Tässä on vaikeaa se, että pyrit sitkeästi niputtamaan kaikki nuoret olemaan kuin sinun tytär ja sussun lapset ja kaikki keski-ikäiset olemaan kuten sinä ja herravarjele Ukkola heidät näette.
En ole väittänyt, että nuoret öyhöttävät erityisen paljon. Sen sijaan haastan sinun käsityksesi, että keski-ikäiset tai vanhemmat öyhöttäisivät erityisen paljon, koska kyllä se somessaKIN on se vähemmistö, ketkä ylipäätään edes öyhöttävät.
Vaikeaa on se, että taaskaan en vaan suostu olemaan kanssasi samaa mieltä asioista, jotka näyttäytyvät kovin erilaisina minun elämässäni.
T: Xante
^ Tietenkin on paljon keski-ikäisiä ja varsinkin vanhoja, jotka eivät ole ollenkaan somessa joten eivät voi siellä öyhöttää. Sitten on tuon ikäisiä, jotka kirjoittelevat lähinnä konteksteissa, joissa öyhöttäminen ei ole luontevaa.
Kuitenkin taipumus alkaa öyhöttää somessa, jos sinne ja varsinkin sopiviin keskusteluihin eksyy, on suurempi vanhoilla kuin nuorilla.
Mainitsemani määrä nuoria on jo jonkinlainen otos. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt salata heiltä, että öyhötän somessa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 12:57:14
^ Tietenkin on paljon keski-ikäisiä ja varsinkin vanhoja, jotka eivät ole ollenkaan somessa joten eivät voi siellä öyhöttää. Sitten on tuon ikäisiä, jotka kirjoittelevat lähinnä konteksteissa, joissa öyhöttäminen ei ole luontevaa.
Kuitenkin taipumus alkaa öyhöttää somessa, jos sinne ja varsinkin sopiviin keskusteluihin eksyy, on suurempi vanhoilla kuin nuorilla.
Mainitsemani määrä nuoria on jo jonkinlainen otos. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt salata heiltä, että öyhötän somessa.
Noh, minun otokseni on satoja ihmisiä useammalla alustalla, olen aika hyvin jo töideni puolesta verkostunut ja kavereitakin on luokkakavereista tutun tuttuihin ystävien ja kaverien lisäksi. Millään alustalla tai missään konteksissa en ole törmännyt kuin muutaman öyhötykseen heidän toimestaan.
Lisäksi nuoret öyhöttövät todella törkeästi alustoilla kuten jodel - tosin ymmärrän, että sinusta se huorittelu ja homottelu jne. mitä siellä käydään on tietysti vain leppoisaa läppää, mutta itse tiukkiksena en sitä semmoisena hassunhauskana hyvänä perseilynä pidä, vaan ihan öyhöttämisenä.
Eli, eipä ei, et edelleenkään vakuuta.
T: Xante
Ottaako nuoret nykyisin paljon nakukuvia itsestään ja jakelee niitä sitten eteenpäin?
Tällainen tulee mieleen, kun jatkuvasti uutisoidaan siitä miten joku setämiesoletettu on onnistuneesti vokotellut teineiltä kuvamatskua. Pakko naku/pornokuvien ottamisen ja jakamisen on olla nuorten mielestä jollain tavalla normaalia touhua, kun niiden saaminen vaikuttaa niin helpolta.
Hassua, kun vielä nolkytluvulla monet nuoret naiset eivät halunneet edes kasvojaan nettiin. Sitten tuli se mitä someksi kutsutaan.
^ Perinteiset seksiviestit, kyllähän niiden repertuaariin nakukuvat kuuluu! Harvemmin niitä kuitenkaan laajemmin julkaistaan, vaan lähetellään privana.
No ei kai jokapäiväiset asiat uutisissa ole, vaan ne harvinaisemmat. Onneksi vielä kuitenkin setämiesten vokottelut ja nakukuvat taitavat ylittää uutiskynnyksen edes toisinaan.
Ja onhan sitä kuvamateriaalia liikkunut ennenkin. Jotenkin ehkä itseäni vähän kaikessa digimaailman jutuissa ärsyttää käsitys, että kaikenlaiset väärinkäytökset kirjoitusvirheitä myöten olisi keksitty vasta netissä. Kun kyllä sitä lähti aikaisemminkin vaikka postia väärään osoitteeseen, tms.
Muistelen kauhunsekaisella huvituksella tässä juurikin erästä setämiehen saamaa valokuvaa, joka oli kyllä hänen pojalleen tarkoitettu...pikkukaupungin skandaali oli valmis! Ja itse vannon sivullisuuttani asiassa, että siitä ei tarvitse innostua.
T: Xante
Heh. Tossa pari viikkoa sitten äidilleni tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin lumilingon nivelen lähteneen Kuortaneelta ja että se olisi iltapäivästä perillä...
Ja kuulemma salmonellanäytteitä on joskus päätynyt vääriin osoitteisiin. Paskapostia, kirjaimellisesti.
Kuvajutuissa olen totaalisen naiivi. En ota kuvia ihmisistä, en halua katsella kuvia ihmisistä, en halua, että minusta otetaan kuvia.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 13:35:29
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 12:57:14
^ Tietenkin on paljon keski-ikäisiä ja varsinkin vanhoja, jotka eivät ole ollenkaan somessa joten eivät voi siellä öyhöttää. Sitten on tuon ikäisiä, jotka kirjoittelevat lähinnä konteksteissa, joissa öyhöttäminen ei ole luontevaa.
Kuitenkin taipumus alkaa öyhöttää somessa, jos sinne ja varsinkin sopiviin keskusteluihin eksyy, on suurempi vanhoilla kuin nuorilla.
Mainitsemani määrä nuoria on jo jonkinlainen otos. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt salata heiltä, että öyhötän somessa.
Noh, minun otokseni on satoja ihmisiä useammalla alustalla, olen aika hyvin jo töideni puolesta verkostunut ja kavereitakin on luokkakavereista tutun tuttuihin ystävien ja kaverien lisäksi. Millään alustalla tai missään konteksissa en ole törmännyt kuin muutaman öyhötykseen heidän toimestaan.
Lisäksi nuoret öyhöttövät todella törkeästi alustoilla kuten jodel - tosin ymmärrän, että sinusta se huorittelu ja homottelu jne. mitä siellä käydään on tietysti vain leppoisaa läppää, mutta itse tiukkiksena en sitä semmoisena hassunhauskana hyvänä perseilynä pidä, vaan ihan öyhöttämisenä.
T: Xante
Oliskohan, johtuisikohan se siitä, että meidän vanhempien ihmisten somessa et kauaa homottele ennen kuin lennät sieltä pihalle? Arvaapa huviksesi homottelisinko ja huorittelisinko vaikka Facebookissa, jos se olisi sallittua siellä?
Mutta olet oikeassa, että on olemassa kohteliaita iäkkäämpiä ihmisiä kuten esimerkiksi Sepe ja hibsu olivat. Vaikeatkin erimielisyydet selviteltiin hyvässä hengessä homottelematta.
Kuinkahan moni teini laittelee läpällä nakukuvia papparaisille saadakseen nauraa räkättää näiden lääh puuh runq runq -kommmenteille. Enkä ihmettelisi jos jotkut teinipojat yrittäisivät esittää 30+ miestä saadakseen ikäistensä tyttöjen kuvia.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 23, 2023, 17:22:15
Kuinkahan moni teini laittelee läpällä nakukuvia papparaisille saadakseen nauraa räkättää näiden lääh puuh runq runq -kommmenteille. Enkä ihmettelisi jos jotkut teinipojat yrittäisivät esittää 30+ miestä saadakseen ikäistensä tyttöjen kuvia.
Eiköhän kuvienkalastelussa ole juuri kaikkein ikävin juttu se, miten aikuiset miehet esittävät teinipoikia, ja vonkaavat teinityttöjen kuvia. Tytöillä lienee matalampi kynnys lähettää kuvia oman ikäseksi luulemilleen pojille.
Teinipoikien on ihan tarpeetonta esittää aikuista saadakseen aikuisten naisten kuvia, koska niitähän netti on väärällänsä muutenkin
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 17:03:32
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 13:35:29
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 12:57:14
^ Tietenkin on paljon keski-ikäisiä ja varsinkin vanhoja, jotka eivät ole ollenkaan somessa joten eivät voi siellä öyhöttää. Sitten on tuon ikäisiä, jotka kirjoittelevat lähinnä konteksteissa, joissa öyhöttäminen ei ole luontevaa.
Kuitenkin taipumus alkaa öyhöttää somessa, jos sinne ja varsinkin sopiviin keskusteluihin eksyy, on suurempi vanhoilla kuin nuorilla.
Mainitsemani määrä nuoria on jo jonkinlainen otos. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt salata heiltä, että öyhötän somessa.
Noh, minun otokseni on satoja ihmisiä useammalla alustalla, olen aika hyvin jo töideni puolesta verkostunut ja kavereitakin on luokkakavereista tutun tuttuihin ystävien ja kaverien lisäksi. Millään alustalla tai missään konteksissa en ole törmännyt kuin muutaman öyhötykseen heidän toimestaan.
Lisäksi nuoret öyhöttövät todella törkeästi alustoilla kuten jodel - tosin ymmärrän, että sinusta se huorittelu ja homottelu jne. mitä siellä käydään on tietysti vain leppoisaa läppää, mutta itse tiukkiksena en sitä semmoisena hassunhauskana hyvänä perseilynä pidä, vaan ihan öyhöttämisenä.
T: Xante
Oliskohan, johtuisikohan se siitä, että meidän vanhempien ihmisten somessa et kauaa homottele ennen kuin lennät sieltä pihalle? Arvaapa huviksesi homottelisinko ja huorittelisinko vaikka Facebookissa, jos se olisi sallittua siellä?
Mutta olet oikeassa, että on olemassa kohteliaita iäkkäämpiä ihmisiä kuten esimerkiksi Sepe ja hibsu olivat. Vaikeatkin erimielisyydet selviteltiin hyvässä hengessä homottelematta.
Niin siis argumenttisi on, että vanhemmat ihmiset öyhöttävät teoriassa enemmän somessa, koska susta tuntuu siltä, mutta käytännössä heillä ei ole alustoja, millä öyhöttää, vaan ne ovat nuorempien käytössä?
Ja tämän argumentaation perusteeksi vetoat lähipiirisi lisäksi kahteen foorumistiin? Aina vain vakuuttavampaa.
T: Xante
^
Hienotunteisesti se kaikista ilkein, loukkaavin ja muita halveksivin oli jätetty mainitsematta, eli Pensku, joka oli todella pahansuopa jokaiselle, joka oli hänen mielestään väärää mieltä.
Mainitut kaksi olivat vain kärttyisiä äijiä.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 23, 2023, 17:29:26
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 23, 2023, 17:22:15
Kuinkahan moni teini laittelee läpällä nakukuvia papparaisille saadakseen nauraa räkättää näiden lääh puuh runq runq -kommmenteille. Enkä ihmettelisi jos jotkut teinipojat yrittäisivät esittää 30+ miestä saadakseen ikäistensä tyttöjen kuvia.
Eiköhän kuvienkalastelussa ole juuri kaikkein ikävin juttu se, miten aikuiset miehet esittävät teinipoikia, ja vonkaavat teinityttöjen kuvia. Tytöillä lienee matalampi kynnys lähettää kuvia oman ikäseksi luulemilleen pojille.
Ihmiset ovat jankuttaneet vuosikymmeniä eli niin kauan kuin muistan että teinitytöt eivät kiinnostu ikäisistään pojista, vaan vanhemmista. Jopa miehistä. Tiedä sitten hänestä. Ja ajattelin että kun ei kukaan lapsistakaan nykymaailmassa voi enää olla tietämätön pedoista, niin ties vaikka niille naureskeltaisiin.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 17:03:32
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 13:35:29
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 12:57:14
^ Tietenkin on paljon keski-ikäisiä ja varsinkin vanhoja, jotka eivät ole ollenkaan somessa joten eivät voi siellä öyhöttää. Sitten on tuon ikäisiä, jotka kirjoittelevat lähinnä konteksteissa, joissa öyhöttäminen ei ole luontevaa.
Kuitenkin taipumus alkaa öyhöttää somessa, jos sinne ja varsinkin sopiviin keskusteluihin eksyy, on suurempi vanhoilla kuin nuorilla.
Mainitsemani määrä nuoria on jo jonkinlainen otos. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt salata heiltä, että öyhötän somessa.
Noh, minun otokseni on satoja ihmisiä useammalla alustalla, olen aika hyvin jo töideni puolesta verkostunut ja kavereitakin on luokkakavereista tutun tuttuihin ystävien ja kaverien lisäksi. Millään alustalla tai missään konteksissa en ole törmännyt kuin muutaman öyhötykseen heidän toimestaan.
Lisäksi nuoret öyhöttövät todella törkeästi alustoilla kuten jodel - tosin ymmärrän, että sinusta se huorittelu ja homottelu jne. mitä siellä käydään on tietysti vain leppoisaa läppää, mutta itse tiukkiksena en sitä semmoisena hassunhauskana hyvänä perseilynä pidä, vaan ihan öyhöttämisenä.
T: Xante
Oliskohan, johtuisikohan se siitä, että meidän vanhempien ihmisten somessa et kauaa homottele ennen kuin lennät sieltä pihalle? Arvaapa huviksesi homottelisinko ja huorittelisinko vaikka Facebookissa, jos se olisi sallittua siellä?
Mutta olet oikeassa, että on olemassa kohteliaita iäkkäämpiä ihmisiä kuten esimerkiksi Sepe ja hibsu olivat. Vaikeatkin erimielisyydet selviteltiin hyvässä hengessä homottelematta.
Jonkinlaisena asiallisuuden mittarina pidän myös sitä että riitelee vain yhdellä foorumilla, eikä juokse ihmisen perässä ympäri nettiä, oikein mennen etukäteen kyttäämään jollekin palstalle että ilmestyisiköhän se tuonne, että pääsen sielläkin tölväisemään.
Yksi tai kaksi muijaa teki noin (sekopääsisarukset joissa toinen riitaantui ihmisten kanssa ja toinen ilmeisesti kosti kaikille jotka olivat riidelleet hänen kusipääsiskonsa kanssa), plus mahdollisesti h.
Ei se ole enää mitään pelkkää kärttyisyyttä, vaan järjestelmällistä kiusaamista.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 19:06:49
Niin siis argumenttisi on, että vanhemmat ihmiset öyhöttävät teoriassa enemmän somessa, koska susta tuntuu siltä, mutta käytännössä heillä ei ole alustoja, millä öyhöttää, vaan ne ovat nuorempien käytössä?
Ja tämän argumentaation perusteeksi vetoat lähipiirisi lisäksi kahteen foorumistiin? Aina vain vakuuttavampaa.
T: Xante
Niin, nuorilla on harvemmin kuin vanhemmilla ihmisillä joku agenda (poliittinen, uskonnollinen tms), jota ne jaksaisi aggressiivisesti ajaa loputtomiin. Se näkyy keski-ikäisten ja eläkeläisten öyhöttämisenä ja piilovittuiluna ja varmaan näkyisi homotteluna ja huorittelunakin, ellei siitä tulisi heti bannia.
Sinä vetoat johonkin Jodeliin ja minä voin vedota vaikka siihen, että pyörin paljon Instagramissa seuraamassa pääasiassa nuorten juttuja eikä siellä kukaan vittuile tai öyhötä.
Kaikki siis riippuu alustasta ja aiheesta, mutta enemmän törmään vanhempien ihmisten öyhöttämiseen kuin nuorten. Lieneekö esimerkiksi Norman lukuisat nettikiusaajat olleet kovin nuoria.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 20:18:24
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 19:06:49
Niin siis argumenttisi on, että vanhemmat ihmiset öyhöttävät teoriassa enemmän somessa, koska susta tuntuu siltä, mutta käytännössä heillä ei ole alustoja, millä öyhöttää, vaan ne ovat nuorempien käytössä?
Ja tämän argumentaation perusteeksi vetoat lähipiirisi lisäksi kahteen foorumistiin? Aina vain vakuuttavampaa.
T: Xante
Niin, nuorilla on harvemmin kuin vanhemmilla ihmisillä joku agenda (poliittinen, uskonnollinen tms), jota ne jaksaisi aggressiivisesti ajaa loputtomiin. Se näkyy keski-ikäisten ja eläkeläisten öyhöttämisenä ja piilovittuiluna ja varmaan näkyisi homotteluna ja huorittelunakin, ellei siitä tulisi heti bannia.
Sinä vetoat johonkin Jodeliin ja minä voin vedota vaikka siihen, että pyörin paljon Instagramissa seuraamassa pääasiassa nuorten juttuja eikä siellä kukaan vittuile tai öyhötä.
Kaikki siis riippuu alustasta ja aiheesta, mutta enemmän törmään vanhempien ihmisten öyhöttämiseen kuin nuorten. Lieneekö esimerkiksi Norman lukuisat nettikiusaajat olleet kovin nuoria.
Edelleen, en ole väittänyt, että nuoret erityisesti öyhöttäisivät. Silti sanon, että meno on vähän roisimpaa alustoilla kuten jodel, joissa todennäköisesti ei törmää omiin vanhempiin ja sukulaistäteihin. Joka siis onkin nuorten oma alusta enemmän kuin instat ja muut jo hiipumaan olevat alustat. Eikä öyhöttäminen toki mitään agendaa vaadi - esimerkiksi mainitsemillesi nimimerkeille todellakin riitti ihan vain vtuksen jakaminen, kuten riittänee iästä riippumatta monellekin.
Sinun väitettäsi, että vanhemmat öyhöttäisivät
enemmän en vain usko, enkä osta. Ja kait sinä nyt törmäät joka tilanteessa useammin vanhempiin ihmisiin kuin nuorisoon.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 23, 2023, 19:20:17
^
Hienotunteisesti se kaikista ilkein, loukkaavin ja muita halveksivin oli jätetty mainitsematta, eli Pensku, joka oli todella pahansuopa jokaiselle, joka oli hänen mielestään väärää mieltä.
Mainitut kaksi olivat vain kärttyisiä äijiä.
Tämä nyt on täyttä hölynpölyä, jotain Jaskan peesailua pensador-vihassaan.
Voisiko kärjistetysti painopiste olla sellainen, että vanhemmat öyhöttävät asioiden ympärillä ja nuoret ihmisten ympärillä. Yleisesti ottaen vanhemmat miettii muita kuin pariutumisjuttuja ja nuorten resurssit menee sosiaaliseen peliin.
Kumpikin porukka osaa varmasti käyttäytyä huonosti netissä.
PS. Hyvä sanavalinta tuo öyhöttäminen. :D
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 20:46:16
Voisiko kärjistetysti painopiste olla sellainen, että vanhemmat öyhöttävät asioiden ympärillä ja nuoret ihmisten ympärillä. Yleisesti ottaen vanhemmat miettii muita kuin pariutumisjuttuja ja nuorten resurssit menee sosiaaliseen peliin.
Kumpikin porukka osaa varmasti käyttäytyä huonosti netissä.
PS. Hyvä sanavalinta tuo öyhöttäminen. :D
Suunnilleen noin ajattelen. Lisään vielä, että varsinkin eläkeläisillä on enemmän aikaa öyhöttää, nuorilla energia suuntautuu enemmän elämässä eteenpäin menemiseen.
Ja kuten jo aiemmin sanoin, netti on kuitenkin edelleen nuorille arkisempi konteksti kuin vanhemmille ihmisille. Monille heistä öyhöttämiseni netissä on yhtä mielenkiintoista ja järkevää kuin räyhätä ratikassa tai postata solkenaan lehtien yleisönosastoihin.
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 20:46:16
Voisiko kärjistetysti painopiste olla sellainen, että vanhemmat öyhöttävät asioiden ympärillä ja nuoret ihmisten ympärillä. Yleisesti ottaen vanhemmat miettii muita kuin pariutumisjuttuja ja nuorten resurssit menee sosiaaliseen peliin.
Kumpikin porukka osaa varmasti käyttäytyä huonosti netissä.
PS. Hyvä sanavalinta tuo öyhöttäminen. :D
En ihan taida luottaa vanhempien ihmisten järkevyyteen siinä, että jotenkin osaisivat asettua itsensä yläpuolelle käsittelemään vain asioita...mutta siinä voi olla hyvinkin perää, että parinmuodostus näyttelee isompaa osaa sosiaalisten pelien ja näkyville asettumisen suhteen.
Mutta kai vanhemmatkin paria hakee erotilastoista päätellen? Miten se tähän osuttautuu, mitä ajattelet?
T: Xante
Muoksis: edelleen, suurin osa näkee netissä öyhöttämisen yhtä mielenkiintoisena ja vähintäinkin nolona kuin ratikassa räyhäämisen, iästä riippumatta. Tosiaankin monessa paikassa esiinnytään omalla nimellä, niin nuoremmat kuin vanhemmat ja aikas moni on sen verran kiinnostunut sentään maineestaan, että vähän miettii, paljonko öyhöttää.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 20:59:50
Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 23, 2023, 20:46:16
Voisiko kärjistetysti painopiste olla sellainen, että vanhemmat öyhöttävät asioiden ympärillä ja nuoret ihmisten ympärillä. Yleisesti ottaen vanhemmat miettii muita kuin pariutumisjuttuja ja nuorten resurssit menee sosiaaliseen peliin.
Kumpikin porukka osaa varmasti käyttäytyä huonosti netissä.
PS. Hyvä sanavalinta tuo öyhöttäminen. :D
En ihan taida luottaa vanhempien ihmisten järkevyyteen siinä, että jotenkin osaisivat asettua itsensä yläpuolelle käsittelemään vain asioita...mutta siinä voi olla hyvinkin perää, että parinmuodostus näyttelee isompaa osaa sosiaalisten pelien ja näkyville asettumisen suhteen.
Mutta kai vanhemmatkin paria hakee erotilastoista päätellen? Miten se tähän osuttautuu, mitä ajattelet?
T: Xante
Muoksis: edelleen, suurin osa näkee netissä öyhöttämisen yhtä mielenkiintoisena ja vähintäinkin nolona kuin ratikassa räyhäämisen, iästä riippumatta. Tosiaankin monessa paikassa esiinnytään omalla nimellä, niin nuoremmat kuin vanhemmat ja aikas moni on sen verran kiinnostunut sentään maineestaan, että vähän miettii, paljonko öyhöttää.
Eivät vanhemmat varmaan pysty itsensä yläpuolelle merkittävästi paremmin asettumaan, vaan ajatuvat riitoihin siinä missä nuorematkin, ellei jopa enemän, koska jotkut ajatusrakennelmat voivat olla nuoria luutuneempia. Ja kun riitoihin ajaudutaan, vaikuttaa siellä ihan samat tunteet kuin nuorillakin (ei koe tulevansa ymmärretyksi, hyväksytyksi, kokee että pidetään tyhmänä tms, erilaiset vanhat "traumat" aktivoituvat - mikä nyt ketäkin triggeröi).
Sillä tasolla heitin tuon yleistyksen, millä tasolla nuorilla pairutuminen ja sosiaalinen elämä on keskeisempi teema kuin vanhemmilla. Netti on eronneille varmaan usein hyvin keskeinen "väline", mutta sillä tasolla kun tuosta yleistyksestä puhun, ei tuo vielä vesitä yleistystä. Ja kyse todella on siis hyvin karkean tason yleistyksestä.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 23, 2023, 20:18:24
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2023, 19:06:49
Niin siis argumenttisi on, että vanhemmat ihmiset öyhöttävät teoriassa enemmän somessa, koska susta tuntuu siltä, mutta käytännössä heillä ei ole alustoja, millä öyhöttää, vaan ne ovat nuorempien käytössä?
Ja tämän argumentaation perusteeksi vetoat lähipiirisi lisäksi kahteen foorumistiin? Aina vain vakuuttavampaa.
T: Xante
Niin, nuorilla on harvemmin kuin vanhemmilla ihmisillä joku agenda (poliittinen, uskonnollinen tms), jota ne jaksaisi aggressiivisesti ajaa loputtomiin. Se näkyy keski-ikäisten ja eläkeläisten öyhöttämisenä ja piilovittuiluna ja varmaan näkyisi homotteluna ja huorittelunakin, ellei siitä tulisi heti bannia.
Sinä vetoat johonkin Jodeliin ja minä voin vedota vaikka siihen, että pyörin paljon Instagramissa seuraamassa pääasiassa nuorten juttuja eikä siellä kukaan vittuile tai öyhötä.
Kaikki siis riippuu alustasta ja aiheesta, mutta enemmän törmään vanhempien ihmisten öyhöttämiseen kuin nuorten. Lieneekö esimerkiksi Norman lukuisat nettikiusaajat olleet kovin nuoria.
- uskovainen mies joka uhkaili suolistamisella oli parikymppinen (minä 34)
- sisaruspari joilla viirasi päästä tod.näk. pari- tai kolmikymppisiä (minä 37)
- hibistä varmaan tiedät paremmin itse
Siinähän nämä sitten ovatkin. Ai niin juu, deittisaittien sankareista eli vittuilijoista pääosa on ollut jotain viisikymppisiä silloin kun itse olin nelikymppinen. Näitä vitutti kun en kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä, ja käytöksellään varmistivat sen etten tule koskaan kiinnostumaankaan.(Paitsi max 2 - 3 v vanhemmista ehkä.)
Ne nuoret kolmikymppiset miehet joista en ole ollut kiinnostunut, ja jotka ovat sen takia repineet perseensä, ovat olleen isokokoisia läskin tai lihasten takia. Bodaajiltahan pääsee melkein itku jos ei joka muija ihastu.
Ainakin julkkisten julkaisemat selfiet välillä hämmästyttää katsojaa. Kai tätäkin voi selfieksi sano, vaikka joku muu kuvan on ottanut?
Liitteen kuva on napattu Instasta, josta en kyllä saa kuvaa viestiin upotettua.
Iltalehti otsikoi juttunsa julkaisusta:
Erika Vikman jakoi yhteiskuvan Sanna Marinin kanssa – Somekansa hurmaantui: "Vau!" (https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/5a4cedfe-1d80-476d-a367-834cb74a6bb6)
Juttuun on kopioitu muutamia ylistäviä kommentteja ja Instasta niitä löytyy lisää ja varmuudeksi vielä haukutaan ne, jotka kuvasta eivät ole ihastuneita.
Minä olen yksi noista, jotka ihmettelevät, mikä on se WAU, mikä kuvasta pitäisi nähdä? Sanna Marinin mekko ei ole lainkaan häntä imarteleva ja Sannan hymy näyttää hyvin väkinäiseltä. Erika puolestaan näyttää optisen harhan vuoksi aivan epämuodostuneelta. Omituinen puku hävittää osan kehon ääriviivoista ja luo uusia viivoja vähän miten sattuu, joten keskivartalo näyttää erikoiselta möykyltä.
Tuntuu kuin kommentoijilla olisi puppulausegeneraattorista versio, joka tuottaa vain ylisanoilla höystettyjä ihasteluja. Vaikea uskoa, että nuo olisivat ihan ajatuksella kirjoitettuja, vaan niitä tehtaillaan siksi, että niin kuuluu tehdä.
^ Selfie-kulttuuriin kuuluu ihastelu ja ylisanat. Kieltämättä Erika näyttää keskivartalotukevalta ja Sanna yrittää saada hymyn pysymään vielä hetken.