Taas on se aika vuodesta jolloin joudun hirveän stressin ja paineen alaiseksi. Jokavuotinen tehtäväni joulukuusen hankkijana on väistämättä edessä.
Vain kerran kymmenestä onnistun. Puolisoni valtavat laatuvaatimukset kuuselle ovat liki mahdottomat täyttää. Lisäksi kuusen pitää olla poikkeuksellisen korkea, 3-metrinen, joten kaupallisilta markkinoilta semmoista on turhahko etsiä.
Omalta tontiltamme sopivankaltaiset kuuset ovat jo vuosikymmenien asumisen jälkeen loppu, eli nyt on mentävä naapurin puolelle tai jonnekin kaukaiseen salattuun metsään. En haluaisi joutua kiitollisuudenvelkaan yhdellekään metsänomistajalle sillä jouluinen kuusinouto voi johtaa kokopäiväiseen palkattomaan talkootyöhön tai lauantai-illan juoppokuskiksi, vastapalveluna.
Joudun siis puolipakosta rikoksen poluille, eli luvattomaan kuusenhakuun. Kaiken kukkuraksi saan vielä ehkä sakot kun peräkärryn valot ei toimi ja kyydissä on varastettu kuusi. Palkkana kotona odottaa haukut huonomuotoisesta ja vääränhajuisesta kuusesta.
Voi minua. Rankkaa on ihmisen elo.
^Olet toivottomasti myöhässä. Suorastaan vuosikausia. Mainitsit, että teillä on tontti, jolla on kasvanut aiemmin joulupuina käytettyjä kuusia. Sinun vaimosi olisi pitänyt ohjeistaa sinua istuttamaan kaadettujen tilalle uusia kuusia kasvamaan joulumittoihin. Toisena puulajina pitäisi luonnollisesti kasvattaa juhannuskoivua.
^
Olen varautunut ilmastomuutokseen istuttamalla lähinnä vaahteroita ja tammia sekä jokusen omenapuun. Olen kyllä saattanut tehdä virheen. Olisi pitänyt tosiaan istuttaa joulukuusiksia ja visakoivua.
Puiden istuttaminen on ilmastoteko. Vuoden juhlakierto on vain jäänyt huomioimatta puuvalinnoissa. Unohtui itseltäkin edellisessä mainita paju, jota tarvitaan virpomavitsoihin keväällä. Täydellinen omavaraisuus vaatii ison tontin.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 20, 2019, 12:34:55
Puiden istuttaminen on ilmastoteko. Vuoden juhlakierto on vain jäänyt huomioimatta puuvalinnoissa. Unohtui itseltäkin edellisessä mainita paju, jota tarvitaan virpomavitsoihin keväällä. Täydellinen omavaraisuus vaatii ison tontin.
Ehkä sittenkin metsämaata. Tonttihan on kiinteistö ja ymmärretään rakennuspaikkana. Toisaalta - täydellinen omavaraisuus kaiketi tarkoittaisi omavaraisuutta myös lautatavarassa ym., jolloin vaadittavan maa-alan laajuus kasvaa jo melkomoiseksi.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 20, 2019, 13:09:57
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 20, 2019, 12:34:55
Puiden istuttaminen on ilmastoteko. Vuoden juhlakierto on vain jäänyt huomioimatta puuvalinnoissa. Unohtui itseltäkin edellisessä mainita paju, jota tarvitaan virpomavitsoihin keväällä. Täydellinen omavaraisuus vaatii ison tontin.
Ehkä sittenkin metsämaata. Tonttihan on kiinteistö ja ymmärretään rakennuspaikkana. Toisaalta - täydellinen omavaraisuus kaiketi tarkoittaisi omavaraisuutta myös lautatavarassa ym., jolloin vaadittavan maa-alan laajuus kasvaa jo melkomoiseksi.
Järkevää voisi olla aloittaa omavaraisuus tästä hetkestä kun asuintalo on jo valmis. Ylläpito-omavaraisuudessa ei juuri lautoja enää tarvitse, etenkin jos on kivitalo. Mitä nyt muutama telkänpönttö pitää rakentaa, että niistä voi keväisin keräillä munia aamupalalle.
Tontistani lienee noin 2000neliötä puustoa, melko tukevan puistomaista vieläpä. Vastaavassa metsässä on puuta noin 200kuutiometriä hehtaarilla (=10 000 neliötä) joten luultavasti puuta on jotain 40 kiintokuutiometriä. Kasvu on täälläpäin jotain 5% vuodessa joten kestävästi voin hakata tontiltani 2 kiintokuutiota vuodessa. Siitä saadaan polttopuuta 5 heittokuutiota joka on hieman enemmän kuin varaavassa takassa vuodessa polttamani määrä.
Voin siis kestävästi rakentaa pönttöjä, hakea joulukuusen ja takkapuut omasta "metsästä". Tosin mikään ympäristöteko se ei ole koska syön (poltan) koko kasvun, eikä mitään jää säästöön. Olen myös poiminut omalta tontiltani kantarelleja, huhtasieniä sekä mustikoita syötäväksi ja uuttanut koivunmahlaa.
Piharatamoa voisi käyttää haavanhoitoon, voikukkaa salaattina ja vierailevan metsäkauriin syödä juhlaruokana. Mielikuvitus taitaa olla yksi raja eli este, tai oikeastaan sen puute.
Vakituisen ruokakauppani edessä kuusenmyyjällä oli poikkeuksellinen valkoima kapeita kuusia, kuin tehtyjä pienehköön kerrosaloasuntoon. Parimetrisen kuusen leveys alhaaltakin mitattuna oli tuskin ainakaan paljon metriä enempää. Silti kuuset olivat ihan mukavan näköisiä ja aika tiheäoksaisia, eikä mitään harvoja latvan karahkoja. Jos hankkisin kuusen, niin tuolta ostaisin.
Lähimmällä kuusikauppiaalla näytti taas olevan melkoisen leveitä kuusia, joten sellaisen sijoittaminen takareunaa karsimatta on aika hankalaa pieniin tiloihin. Hassua, että kun kuusikauppiaalta kysyy "onko teillä toispuoleisia kuusia?", nämä melkein loukkaantuvat ja selittävät miten pörheitä ovat joka suuntaan. Toispuoleinen kuitenkin on aika haluttu malli :)
Pari kissaa ja joulukuusi koristeineen on kyllä ihan oikeasti aika vitsikäs yhdistelmä. Vanha Tiitukissani oli erityisen mieltynyt tuohon lystikkääseen lelutelineeseen ja otti sen haasteena. Viimeinen joulukuuseni oli pitkällään olohuoneen lattialla useamman kerran ja niitä koristepalloja ilmestyi yön aikana sänkyni alle ja siellä pelattiin tassupalloa. Joka tapauksessa niiden neulasten kulkeutuminen ympäri asuntoa oli niin viheliäsitä, että vielä juhannuksenakin niitä löytyi jostain kynnyksen rakosista. Kyllästyin kuusen työläyteen ja nyt ei varmaan viitentoista vuoteen ole kuusta ollut.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 20, 2019, 11:45:53
Joudun siis puolipakosta rikoksen poluille, eli luvattomaan kuusenhakuun. Kaiken kukkuraksi saan vielä ehkä sakot kun peräkärryn valot ei toimi ja kyydissä on varastettu kuusi. Palkkana kotona odottaa haukut huonomuotoisesta ja vääränhajuisesta kuusesta.
Voi minua. Rankkaa on ihmisen elo.
Onhan se rankkaa ja raakaa, mutta oletettavasti ainakin etelänpuoleisessa suomessamme on musta maa, joten ei tule paljastavia jalanjälkiä joita joutuisi ehkä nolona selittämään.
Kuusen valinta on melko toivoton tehtävä ellei se ole liian tiivis ja tasaoksainen, niin se on liian harva ja epätasainen.
Pieni lohdutusta on kyllä se edullisuus, ellei satu joku pihkaniska olemaan yötä päivää varjelemassa omaansa ja vaatia kiskurihintaa, ettei vie valtakunnanoikeuteen luvatonta "jumalan metsästä" karsintaa ilmaiseksi tekevää syntistä.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 20, 2019, 16:39:35
Hassua, että kun kuusikauppiaalta kysyy "onko teillä toispuoleisia kuusia?", nämä melkein loukkaantuvat ja selittävät miten pörheitä ovat joka suuntaan. Toispuoleinen kuitenkin on aika haluttu malli :)
Juu, toispuoleinen oli minullakin, kiinnitin sen kärryihin nokkelasti muovisilla nippusiteillä. Ei meillä ole tarkoitus laittaa kuusta keskelle lattiaa, vaan seinän viereen, joten toispuoleisuus on etu, ei haitta. Onneksi löysin metsään menevän tien läheltä ison männyn kyljessä kasvavan kuusen joka oli tarpeeksi tiheä, sopivan korkuinen ja muuten säännöllisen mallinen.
Kotona sain hyväksyntää ja silitystä. Kuulemma ei kymmenien vuosien koulutus ole mennyt hukkaan kun noin nätti kuusi tuli. Olin huojentunut. En saanut edes sakkoa, eikä minua edes pysäytetty, puhallutettu tai pamputettu. Eilen tosin sain pysäköintivirhemaksun, virkailija oli odottanut autoni vieressä kunnes parkkikiekon aika meni yli - tai sitten hän oli juuri sopivasti sattunut paikalle.
Onnittelut hyväksytystä tehtävästä.
Ensi vuodeksi suosittelen Roosterille ihan pikkuista joulukuusta, semmoista pöytämallista. On näpsäkkä, ja sellaisia tontilta ehkä voisi löytyä? Eikä siitä tule niin julmetusti havunneulasia.
Vaihtoehto kuuselle on sylillinen talventörröttäjiä tyhjässä maljakossa eli erilaisia kuivuneita oksia, heiniä sun muuta. Sellaisiinkin voi ripustella (pieniä) koristeita.
Tai väkerrä vaikka himmeli. Siinäpä vaimolle ihmettelemistä, jos omin kätösin väkerrät, esim. kaisloista (tai oljista, jos semmoisia jostain enää löytää).
Vuokrakuusiakin on tarjolla. Ne lainataan jouluksi, jonka jälkeen palautetaan kasvattajalle, joka istuttaa ne maahan kasvamaan.
Tekokuusi on paitsi helpoin, myös vihrein ratkaisu.
Vihrein taitaa olla valkoinen tekokuusi, tosin muovi ei taida olla ekologisin vaihtoehto, joten ei kuusta ollenkaan.
Pylväskatajaa voisi ehdottaa, sekin on kyllä lainvastaista, joten rikolliseksi ryhtyminen ei liene hyvä asia, joten ehkä kannattaa edelleen varastaa kuusi "valtion metsästä"- valtiohan on sen asukkaat joten omiahan ne ovat, tai sitten ei.
Joulukuusen korvike:
Kuusenoksia Berliinistä. Kuusi, josta nämä irrotettiin, oli jo viikkoja sisällä huoneessa.
https://ibb.co/5RQB3hD
Meillä on alun kolmatta kymmentä vuotta ollut keinokuusi...
Hyvin toimii... Äsken kaivoin pahvilaatikosta esiin ja nostatin pystyyn.
Sähkökynttilät ovat jo paikoillaan ja huomenna tulevat - osa lapsista - lapsenlapset koristelemaan kuusen (koristeetkin ovat hyvin vanhoja, mutta karamellikoristeitä ei sentään enää ole).
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta
Muisto Keijo Kullervo
^
Minun lapsuudessani joulukuuseen kuului ne "kuusenkarkit". Niitä oli kahta mallia, litteitä noin tuuma * tuuman kokoisia levyjä ja sitten pitkulaisia pikkusormen paksuisia pötköjä. Niiden kääreenä oli ensin valkoinen ohut silkkipperin tapainen paperi, joka oli hapsutettu päistään. Sen päällä oli kiiltävästä ohuesta alumiini(?)paperista värikäs vyöte, johon oli vielä liimattu pieni enkelin kuva.
Samaa helvetin pahaa piparminttukarkkia oli kummassakin sisältönä. Karkkien pahuudesta huolimatta niitä oli pakko käydä nyysimässä kuusesta niin, että karkkipaperi jäi ehjänä kuuseen roikkumaan. Ensimmäiset tyhjät paperit ilmestyivät jo samana iltana, kun kuusi oli saatu koristeltua. Joka tapauksessa oli tärkeää, ettei kukaan huomannut, kun niitä kävi napsimassa. Tuo olikin omanlaisensa taidetta, sillä kotimme käsitti vain yhden huoneen ja keittiön, joten salassa minkä tahansa tekeminen vaati todella taitoa ja kekseliäisyyttä.
Muutenkin meillä oli aika syötävä kuusi, sillä karkkien lisäksi oli pipareita ripustettu oksille ja sitten ne omenat, joilla oli tärkeä tehtävä pitää oksat hyvässä asennossa, että elävät kynttilät paloivat tasaisesti eivätkä olleet lähellä ylepmpiä oksia. Noita omenoita aina viritettiin paremmin sitä mukaa, kun oksien asento niiden painosta oli muuttunut liikaa.
Yleensä siinä vaiheessa, kun oli aika luopua kuusesta, mitään syötävää ei enää ollut, joten riisuttavaksi jäi vain metallliset kynttilänjalat, tähti ja hopeaköynnökset. Jos omenoita jäi, niin ne olivat sen verran nahistuneita, että ne raastettiin kaurapuuron joukkoon.
Kuusi haettu ja jalkaan aseteltu. Omasta metsästä metsänhoidollisesti järkevä poisto. Loput havut tuli ruusujen talvisuojaksi.