kantapaikka.net

Millaisia ovat ihmiset, jotka hankkivat lemmikkejä?

Miten koiranomistajat eroavat kissanomistajista?

Liittyykö puoluekanta ja sukupuoli ja sosiaaliluokka jotenkin em. asiaan, esim.
- ovatko persut todennäköisemmin koiranomistajia kuin muita puolueita äänestäneitä? (tämä ihan mutua, ja oman tuttavapiirin ja sosiaalisten ympäristöjen perusteella tullut arvelu) Toisaalta persut tuntuvat olevan auktoriteettivastaisia, mutta tarkoittaako se sitten, että haluavat olla auktoriteettejä - edes jollekin elävälle olennolle?
- ääripersut ja natsit ja muut äärioikeistolaiset todennököisemmin koiranomistajia, koska heille sosiaaliset hierarkiat ehkä ylikorostuneita, ja myös alistuminen "mestareille" vrt. viehtymys uniformuihin
- kissanomistat todennäköisemmin naisia? Ja siksi äänestävät vihreitä todennäköisemmin kuin koiranomistajat?
- myrkkykäärmeiden, skorpioneiden tai myrkkyhämähäkkien omistajat, mitä heistä tiedetään tai arvellaan?  En tunne ainuttakaan.
- marsut ja rotat, mitä niiden omistajista pitäisi ajatella?
Itse olen tuntenut vain yhden rotanomistajan, nuoren miehen, joka oli vähän outo.
- papukaijat ja varsinkin älykkäimmät niistä, ja muut häkkilinnut?
- hevoset (vrt. aateliset)  (voi olla käyttöeläin myös, ei pelkkä lemmikki)
- metsästyskoirat (vrt. aateliset) (voi olla käyttöeläin myös, ei pelkkä lemmikki). Olisikohan sellaisen lemmikin/hyötyeläimen omistaja todennäköisemmin kepulainen, tai ehkä persu. Persuthan tykkäävät aseista.?

Mitä psykologisia tarpeita lemmikin omistaminen ja eläinrakkaus ylipäätänsä täyttää?
- hellyyden antamisen ja saamisen tarve?
- lapsenkaipuu ja tarve huolehtia "karvaisesta lapsesta"?
- tarve olla tarvittu, tuntea itsensä tärkeäksi edes jollekin elävälle olennolle?
- puolisonkaipuu?
- sosiaalisuuden kaipuu?
- halu oppia eläinkunnasta kaikki mahdollinen, myös eläinten psykologiaa?
- tarve dominoida toista elävää olentoa? (vrt. alla oleva kommentti)?
- tarve oppia jämäkkyyttä ja itsetuntoa (liittyy varsinkin ratsastukseen)?
- tarve osoittaa korkeaa sosiaaliluokkaa / matkia aatelisia?


Miksi karvaiset pörröiset eläimet herättävät enemmän myönteisiä kokemuksia (arvelen)? Voisiko meidän ihmisten genomiin olla rakennettu sellainen preferenssi aikojen alussa, kun itsekin olimme eläimiä, joilla oli turkki omasta takaa?

Sana on vapaa. Jos joku löytää tieteellistä tutkimusta aiheesta, ja esittää referaatin siitä, aina parempi. Ei tehdä tästä kuitenkaan politiikkakeskustelua, vaan pitäydytään aiheeseen, lemmikinomistajan psykologiaan.

Toisessa keskustelussa aika erikoinen kommentti (tuo "hankala ihminen" -viittaus):

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 17, 2024, 12:24:47

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 17, 2024, 12:14:21En mä voi sanoa, että lemmikin kanssa eläminen välttämättä parantais sun elämänlaatua tai ihmisten kanssa pärjäämäämistä tai yhtään mitään. Eikä kukaan voi sitä sun puolesta sanoa että sulla pitäis joku lemmikki olla.

Mutta sullahan ei myöskään ole eväitä toisista ihmisistä jotain aika pitkälle meneviä tulkitsevia havaintoja tehdessä arvioida sitä, missä määrin niiden elämässä on toimittu jotain tollasta sun periaatetta vastaan, missä määrin joku miellyttävä tai pörröinen juttu on pois jostain muualta niiden elämässä tai missä määrin se antaa jotain tai parantaa siinä jotain — kun sitähän sä et mistään voi edes nähdä tai kontrastiivisesti arvioida.

Ei ole oleellista parantaisiko lemmikin kanssa eläminen elämänlaatuani enkö edes itse tiedä sitä.

Kuten jo kirjoitin lemmikin pitämiselle on lukemattomia minusta ymmärrettäviä syitä. Se voi olla lapsuudenkodissa opittu tapa tai vaikka vammaisen tai hyvin yksinäisen ihmisen tuki ja turva.

Mutta yleisellä elämänkokemuksella olen havainnut melko yleiseksi, että hankalat ihmiset hankkivat sen korvikkeeksi parisuhteelle tai muille läheisille ihmissuhteille. Silloin se on ongelman kiertämistä, koska eläin on ihmisen sellaisen määräysvallan alla, jota toiseen läheiseen ihmiseen ei yleensä voida kohdistaa.

Ihminen, joka lällättää lemmikilleen ja haukkuu sukulaisiaan ja exiään elää valheessa, jonka aiheuttaa ehdoton auktoriteettiasema lemmikkiinsä.

Itse varmaankin tykkäisin kissasta lemmikkinä. Ei ole paljon rentouttavampia asioita maailmassa, kuin kehräävä kissa mahan päällä köllimässä. Tosin koirakin voisi olla hyvä lemmikki, koska sellainen pakottaisi liikkumaan ja ulkoilemaan enemmän.

Lemmikit kuitenkin ovat vaativia, niitähän pitää hoitaa kunnolla, jos sellaisen ottaa. Eikä voi matkustaa siinä määrin kuin haluaisi, jos lemmikille pitää keksiä hoitaja siksi aikaa.

Jonkin sellaisen tutkimuksen olen lukenut, että kissavideoiden katselu tekee ihmiset yleensä onnellisemmaksi. Eli voi aivan hyvällä omallatunnolla käyttää sellaiseen aikaansa.

Myöskin usein on tullut lehtijuttuja vastaan, joissa referoidaan tutkimuksia, joiden mukaan lemmikinomistaminen parantaa omistajan terveyttä, ja vähentää stressiä. Karvakaverin silittely ja rapsuttelu varmaan on yksi selitys, miksi lemikki vähentää omistajansa stressiä?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 17, 2024, 18:21:24Myöskin usein on tullut lehtijuttuja vastaan, joissa referoidaan tutkimuksia, joiden mukaan lemmikinomistaminen parantaa omistajan terveyttä, ja vähentää stressiä. Karvakaverin silittely ja rapsuttelu varmaan on yksi selitys, miksi lemikki vähentää omistajansa stressiä?

Tämä valitettavasti maksumuurin takana oleva tutkimus kumoaa myytin:

www.hs.fi/tiede/art-2000010006360.html

Metakeskustelusta:

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 17, 2024, 21:02:23((...naisesta...)), joka hankki kookkaan koiran pikkuruiseen yksiöön ilmiselvästi sen takia, että ihmisten kanssa oli vaikeaa ja ylipäätään kaikki oli vähän nounou.

Kissa on toki selkeästi parempi valinta lemmikiksi, mutta nostan sen pöydälle. Lehdistä saa välillä lukea räikeimmistä tapauksista, missä syrjäytynyt ihminen on pitänyt kamalissa oloissa lemmikkejä . Hyvä että niihin puututaan, mutta on yleisempää, että Lemmikki hommataan lievempien mt-ongelmien oheen sekä korvaamaan erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Tällöin mun mielestä olisi ensijaista pyrkiä ratkomaan asiaa jollain muulla tavalla kuten vaikka mainitsemallasi terapialla.

Suuntaus, missä ihmissuhteille asetetaan mahdottomia laatuvaatimuksia ja sitten ne korvataan lemmikeillä on luonnoton ja huono. Onneksi lemmikkien pitoon liittyy myös paljon muita parempia motiiveja ja hyviä olosuhteita.

Boldaus minun. Mistä tiedät, miksi kukakin ihminen on hankkinut lemmikin? Oletko kysynyt heiltä itseltään?

Ja vaikka kysyisitkin, ei ihmiset aina ole kovin tietoisia siitä, miksi tekevät asioita. Motivaatioaparaatti on pääosin tiedostamaton, joten voi olla että edes ole yleensä mahdollista selvittää miksi teki tai ei tehnyt jotain.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 18, 2024, 12:23:13Metakeskustelusta:

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 17, 2024, 21:02:23((...naisesta...)), joka hankki kookkaan koiran pikkuruiseen yksiöön ilmiselvästi sen takia, että ihmisten kanssa oli vaikeaa ja ylipäätään kaikki oli vähän nounou.

Kissa on toki selkeästi parempi valinta lemmikiksi, mutta nostan sen pöydälle. Lehdistä saa välillä lukea räikeimmistä tapauksista, missä syrjäytynyt ihminen on pitänyt kamalissa oloissa lemmikkejä . Hyvä että niihin puututaan, mutta on yleisempää, että Lemmikki hommataan lievempien mt-ongelmien oheen sekä korvaamaan erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Tällöin mun mielestä olisi ensijaista pyrkiä ratkomaan asiaa jollain muulla tavalla kuten vaikka mainitsemallasi terapialla.

Suuntaus, missä ihmissuhteille asetetaan mahdottomia laatuvaatimuksia ja sitten ne korvataan lemmikeillä on luonnoton ja huono. Onneksi lemmikkien pitoon liittyy myös paljon muita parempia motiiveja ja hyviä olosuhteita.

Boldaus minun. Mistä tiedät, miksi kukakin ihminen on hankkinut lemmikin? Oletko kysynyt heiltä itseltään?

Ja vaikka kysyisitkin, ei ihmiset aina ole kovin tietoisia siitä, miksi tekevät asioita. Motivaatioaparaatti on pääosin tiedostamaton, joten voi olla että edes ole yleensä mahdollista selvittää miksi teki tai ei tehnyt jotain.

Totesin, että yhteyttä on vaikea osoittaa, mutta yleisellä elämänkokemuksella näkisin sen joidenkin syyksi. On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Toki on myös paljon lemmikinpitäjiä, joille se on esimerkiksi lapsuudenkodista opittu tapa, jota halutaan jatkaa ilman sen kummempia syitä.

Yhdellä suvaitsevaisella tutullani on käärme, mutta ei tainnut olla myrkkykäärme. Ehkei kuristajakäärmekään. Tuttu on kiertänyt paljon maailmaa ja tutustunut useisiin eri maihin, pääasiassa kai kuitenkin lämpimiin maihin kun ei taida olla oikein suomalaisen talven fani. Rasmus-ryhmästä Facessa hän kuitenkin vuosia sitten lähti, koska kyllästyi siihen että siellä "vain haukuttiin suomalaisia".

Itselläni oli ensimmäiset kissat jo pikkutyttönä. Eivät ne ole minulle missään vaiheessa mitään vauvoja olleet, en tiedä onko naiselle toisin, jos hän vasta aikuisena ottaa lemmikkejä ensimmäistä kertaa elämässään. Minulle kissat ovat seuralaisia. Sekoaisin varmasti lopullisesti jos minun pitäisi olla kotona yksin, eikä olisi edes eläintä tekosyynä höpistä ääneen. Olen kuullut joiltain ihmisiltä että juttelevat itselleen, mutta minusta se on vähän häiriintynyttä hommaa. Olenkin ollut järkyttynyt kun olen viime vuosina huomannut että tulee möläyteltyä kaikenlaista ihan vaan itsekseen. Haluaisin juuri sellaisen kehityskulun kertakaikkiaan pois.

Eli, kissa (tälläerää vain yksi) kaiketi tukee mielenterveyttäni. Ja onhan se kiva että edes jonkinlaista lämpöä saa joltain elävältä olennolta, kun kerta en kelpaa kenellekään ihmiselle kumppaniksi.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 12:33:02Totesin, että yhteyttä on vaikea osoittaa, mutta yleisellä elämänkokemuksella näkisin sen joidenkin syyksi. On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille? Itselläni on ollut monia eläinsuhteita: niistä tärkeimpiä ovat olleet suhde hevoseen ja suhteet koiriini, joita minulla on elämäni aikana ehtinyt olla nyt yhteensä kolme. Minusta näitä eläinsuhteita ei voi verrata ihmissuhteisiin, ne eivät jotenkin mene samaan kategoriaan. Eläinsuhteeni eivät ole olleet korvikkeita ihmissuhteille, vaan itseisarvoisia suhteita. Näin ainakin koen.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 12:33:02On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Tämäkin on selkeästi ihmisen mielipide, jolla ei koskaan ole ollut lemmikkiä vastuullaan. Nimittäin millä tahansa mittarilla mitaten suhde eläimeen on kaikkia muuta kuin täydellinen.

Eläin herättelee öisin, vaatii ruokaa heti kun näkee sinut (vaikka tietää, että ei sitä nyt tule), änkeää syliin juuri kun tekisit jotain muuta, oksentaa matolle, ei koskaan paljaalle lattialle, matolle oksentaminen on ok verrattuna muihin paikkoihin, vaatii huomiota äänekkäästi ja pahin kaikista, sairastaa, jolloin olet huolesta sekaisin, näin ihan lyhyesti sanottuna.

Kyllä ihmisten kanssa pääsee paljon helpommalla, monet hommat hoituu kulmia rypistämällä.

T: Xante

Kissa on yöeläin, ja ihminen yleensä ei. Itselläni menisi hermo totaalisesti, jos kissa riehuisi öisin, ja se veisi vähäisetkin yöuneni. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin.

Olen jotenkin onnistunut täyttämään twitter-seinäni videosisällöt kissanpennuilla. Onkohan tästä psykologisesti kenties kuinka pitkä matka siihen, että hommaan tuollaisen karvapallon kenkiini kuseksimaan? Vielä olen onneksi ymmärtänyt, että minulla ei ole valmiuksia pysyä säännöllisissä vuorokausirytmeissä, mikä on kyllä aika vahva argumentti sen puolesta, etten ota tuollaista rääpälettä vastuulleeni.

Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2024, 12:58:57

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 12:33:02Totesin, että yhteyttä on vaikea osoittaa, mutta yleisellä elämänkokemuksella näkisin sen joidenkin syyksi. On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille? Itselläni on ollut monia eläinsuhteita: niistä tärkeimpiä ovat olleet suhde hevoseen ja suhteet koiriini, joita minulla on elämäni aikana ehtinyt olla nyt yhteensä kolme. Minusta näitä eläinsuhteita ei voi verrata ihmissuhteisiin, ne eivät jotenkin mene samaan kategoriaan. Eläinsuhteeni eivät ole olleet korvikkeita ihmissuhteille, vaan itseisarvoisia suhteita. Näin ainakin koen.

Mitäs pahaa on siinä, että korvaa puuttuvia ihmissuhteita vaikka sitten lemmikillä (boldaukseni)? En näe sitä lähtökohtaisesti huonona asiana, että ihminen kurottuu toista elävää olentoa kohden, voisi jopa olla päinvastoin, jos sillä lailla oppii empatiakykyä tai muita prososiaalisia taitoja. Ainakin yksinäisyyden lievittämine lienee hyvä asia. Eikä ihminen edes ole ainoa eläinlaji, joka niin tekee. Paljon on muuallakin eläinkunnassa "kaverisuhteita", "hyväksikäyttösuhteita", loisimista, hoivakäyttäytymistä esim. vieraan lajin pentuja kohtaan, jne..

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 18, 2024, 13:27:33Olen jotenkin onnistunut täyttämään twitter-seinäni videosisällöt kissanpennuilla. Onkohan tästä psykologisesti kenties kuinka pitkä matka siihen, että hommaan tuollaisen karvapallon kenkiini kuseksimaan? Vielä olen onneksi ymmärtänyt, että minulla ei ole valmiuksia pysyä säännöllisissä vuorokausirytmeissä, mikä on kyllä aika vahva argumentti sen puolesta, etten ota tuollaista rääpälettä vastuulleeni.

Mä katson kissavideoita, ja niistä tulee hyvä olo. Vierailuilla ystävien luona, tykkään silitellä kissoja, leikkiä niiden kanssa, ottaa niistä valokuvia jne.. Ja olen jopa harkinnut kissan ottamista lemmikiksi, mutta pelkäksi harkinnaksi se on jäänyt. Niin kuin on ollut koirankin ottaminen. (Lähinnä tykkäisin siitä, että koiraa on pakko ulkoiluttaa, ja tulisi silloin ulkoilutettua itse itseäänkin.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 18, 2024, 13:34:12

Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2024, 12:58:57

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 12:33:02Totesin, että yhteyttä on vaikea osoittaa, mutta yleisellä elämänkokemuksella näkisin sen joidenkin syyksi. On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille? Itselläni on ollut monia eläinsuhteita: niistä tärkeimpiä ovat olleet suhde hevoseen ja suhteet koiriini, joita minulla on elämäni aikana ehtinyt olla nyt yhteensä kolme. Minusta näitä eläinsuhteita ei voi verrata ihmissuhteisiin, ne eivät jotenkin mene samaan kategoriaan. Eläinsuhteeni eivät ole olleet korvikkeita ihmissuhteille, vaan itseisarvoisia suhteita. Näin ainakin koen.

Mitäs pahaa on siinä, että korvaa puuttuvia ihmissuhteita vaikka sitten lemmikillä (boldaukseni)? En näe sitä lähtökohtaisesti huonona asiana, että ihminen kurottuu toista elävää olentoa kohden, voisi jopa olla päinvastoin, jos sillä lailla oppii empatiakykyä tai muita prososiaalisia taitoja. Ainakin yksinäisyyden lievittämine lienee hyvä asia. Eikä ihminen edes ole ainoa eläinlaji, joka niin tekee. Paljon on muuallakin eläinkunnassa "kaverisuhteita", "hyväksikäyttösuhteita", loisimista, hoivakäyttäytymistä esim. vieraan lajin pentuja kohtaan, jne..

Ei siinä ole mitään pahaa. Minusta ei ole kuitenkaan perusteltua asettaa ihmissuhdetta itseisarvoisesti arvokaammaksi kuin eläinsuhdetta, ja että eläinsuhde on vain korvike. Eläinsuhde voi olla myös korvike ihmissuhteelle, eikä luultavasti ollenkaan huono sellainen.

Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 18, 2024, 12:58:57Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille?

Kai se monille on lisuke. Kuten sanoin lemmikkejä on pilvin pimein myös sosiaalisilla ihmisillä.

Sitten on ihmisiä, joille Lemmikki lienee lääke yksinäisyyteen ja sanovat sen itsekin. Makuasia kutsuuko sitä korvikkeeksi.

Sitten näissä yksineläjissä on toki paljon olosuhteiden uhreja, joilla ei ole kyse mistään valintatilanteesta ihmissuhteet vs Lemmikki, vaan jälkimmäinen on ainoa senhetkinen vaihtoehto.

Toisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lemmikki aiheuttaa toki paljon konkreettista vaivaa, mutta sen kanssa ei tarvitse vääntää mitään arvokeskusteluja tai kinata tv kanavista. Jostain syystä lemmikin omistajat eivät näytä häiriintyvän lemmikin aiheuttamasta jatkuvasta hässäkästä. En oikein ymmärrä miten niin sanotulla erityisherkällä voi olla terhakka Lemmikki, jos kaikki ärsykkeet tuntuvat kamalilta. No kissahan nyt ei pahemmin mökää.

^

LainaaToisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lapset menevät muiden ihmissuhteiden edelle melkein aina. Voisiko lemmikki olla lapsenkaltaisessa asemassa - ainakin se on riippuvainen omistajastaan, ja lemmikin kanssa kai usein kehittyy vahva kiintymyssuhde, sitä hoivataan, sille lässytetään kuin lapselle, sitä kohdellaan usein kuin lasta, ja hemmotellaankin kuin lasta (ei aina mutta useissa tapauksissa)?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 18, 2024, 13:47:40^

LainaaToisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lapset menevät muiden ihmissuhteiden edelle melkein aina. Voisiko lemmikki olla lapsenkaltaisessa asemassa - ainakin se on riippuvainen omistajastaan, ja lemmikin kanssa kai usein kehittyy vahva kiintymyssuhde, sitä hoivataan, sille lässytetään kuin lapselle, sitä kohdellaan usein kuin lasta?

Voi sen nähdä niinkin, jotkut pariskunnat hankkivat lemmikin, kun lapset itsenäistyvät ja koti tuntuu tyhjältä.

Kaikkein kummallisinta on lemmikin hankkiminen muutenkin stressaavien ruuhkavuosien keskelle kuten tuossa TSS:n tarinassa viitataan. Mikä ihmeen tarkoitus jollain koiralla on elämäntilanteessa, missä lasten ja työn takia päivät ovat muutenkin yhtä hulabaloota? Ei jummarra ???

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 13:51:24Kaikkein kummallisinta on lemmikin hankkiminen muutenkin stressaavien ruuhkavuosien keskelle kuten tuossa TSS:n tarinassa viitataan. Mikä ihmeen tarkoitus jollain koiralla on elämäntilanteessa, missä lasten ja työn takia päivät ovat muutenkin yhtä hulabaloota? Ei jummarra ???

Olin lapseton kun kirjoitin tuon  :D

Jos nyt kirjoittaisin vastaavasta aiheesta stoorin, ehdottaisin tukiryhmää niille, joilla ei ole koiraa.

Sokru,
Lapset usein kärttävät kissa tai koiraa tai lemmikkiä. Voisiko se olla selitys?

Miksi lapset haluavat lemmikin? Ehkä lapsen kehitystehtävään kuuluu empatiakyvyn opettelua, hoivakäyttäytymisen opettelua (tulevia omia lapsia silmälläpitäen), ja jotain muuta lemmikkeihin liittyvää? Tai sitten niitä samoja syitä kuin aikuisillakin, hellyyden antamista ja saamista, yksinäisyyden lievittämistä jne..

^^ ^ Joka tapauksessa yhdistelmä koir(i)a + muuten kiireinen lapsiperhe-elämä on yllättävän yleinen kombinaatio, mikä menee järkimaailman ulkopuolelle.

Minun tyttäreni ei ole koskaan kärttänyt lemmikkiä.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 13:59:36Minun tyttäreni ei ole koskaan kärttänyt lemmikkiä.

No ei kai kun oot opettanut sille koiravihan  ;)

Parannetaan sairaat:

TSS mielentilatutkimukseen ja lääkitys kohdalleen.

Brutolta koira pois ja tilalle vihainen sarvikuono.

Kissanpaskarunkkareille hankitaan kumppani.

Tällä lähtee....

Monelle koira on perheenjäsen ja vastaavasti koiralle ihmisperhe muodostaa lauman, johon se tuntee kuuluvansa ja jonka koira laumaeläimenä tarvitsee. Koira ei välttämättä edes tunnista olevansa koira, vaan samaistuu lauman muihin jäseniin. Nykyaja koira voi elää täysin lajityypillistä ja tyytyväistä elämää osana ihmisperhettä, eikä sitä voi verrata vaikkapa suteen.

Tuomitsen sellaiset koiranomistajat jotka jättävät koiransa pitkiksi ajoiksi yksin.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 18, 2024, 14:09:33Tuomitsen sellaiset koiranomistajat jotka jättävät koiransa pitkiksi ajoiksi yksin.

Korona oli koirien kannalta hyvä juttu, koska lisäsi etätyömahdollisuutta. Siinä sivussa ehtii vähän koiraakin hoivailla ja happihypyttää.

Mitä jos Trump-lippis onkin lemmikkieläimen korvike? (https://www.punkinfinland.net/forum/images/smilies/eusa_dance.gif)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 18, 2024, 13:26:42Kissa on yöeläin, ja ihminen yleensä ei. Itselläni menisi hermo totaalisesti, jos kissa riehuisi öisin, ja se veisi vähäisetkin yöuneni. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin.

Nykyinen kissani täyttää tänä vuonna 12 v. Herää ilmeisesti olohuoneessa aiemmin kuin minä, mutta ei riehu. Siinä vaiheessa kun se alkaa mölisemään ja raapimaan makuuhuoneen ovea, on säällinen aika jo minunkin nousta. Ongelma vaan on se että kissakiekuu aikaistuu juhannusta kohti mentäessä.

Pellettien potkimista paskolaarissa en kuule koska nukun tulpat korvissa patterin takia.

Nuori kissa sietää olla ilman ihmistä jos sillä on kissakaveri. Tälläkin oli iät ajat, mutta viihtyy näemmä ainoanakin kissana.

Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat joskus ottavat lemmikin, ikään kuin lapsen korvikkeeksi.

Entä lapset, jotka eivät ole lapsena oppineet hoivaamista mm. lemmikkiä hoivaamalla (tai nukeilla leikkimällä), hankkivatko he epätodennäköisemmin omia lapsia aikuisena? (Tässä voi tietty sekoittaa muna-kana-ongelma. Jotkut eivät halua lapsia, ja ehkä samasta syystä eivät myöskään halua hoivata lemmikkejä tai leikkiä nukeilla.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 18, 2024, 13:26:42Kissa on yöeläin, ja ihminen yleensä ei. Itselläni menisi hermo totaalisesti, jos kissa riehuisi öisin, ja se veisi vähäisetkin yöuneni. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin.

Onneksi aikuiset kissat ainakaan meillä ei ole tavakseen ottaneet yöherättelyjä, mutta toisaalta voi johtua siitäkin, että öisin voi olla eri kerroksessa kokonaan.

Mutta kyllä sitäkin toisinaan tapahtuu, vaan, joten kyllä pinnaa kysytään, kuten yleensäkin eläinten kanssa. Ihmisen kanssa voi järkeillä ja riidellä, eläimen kanssa ei. Sen vuoksi se on kyllä eläin, jolla suhteessa valtaa on, ei ihminen.

T: Xante

Muoksis: ja mitä suositellaan kissanpaskarunkkarille, jolla on jo kumppani ja laaja ystäväpiiri?

Tuo, että lemmikki on perheenjäsen monille, saattaa olla vaikea hahmottaa sellaisen, jolla lemmikkejä ei ole koskaan ollut. Varmaan tulee lemmikkiä kohtaan velvollisuuksia, mutta myös kiintymystä, ärtymystä tai ties mitä muita tunteita, ja ennen kaikkea luulisi olevan lojaalisuutta, puolin ja toisin? Kyllähän sitä on nähnyt videoita, joissa esim. kissa ohjaa pikkulapsen pois parvekkeen kaiteelta tai ajotieltä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2024, 15:44:11Muoksis: ja mitä suositellaan kissanpaskarunkkarille, jolla on jo kumppani ja laaja ystäväpiiri?

Kissanpaskarunkkari on arvonimi, joka on toistaiseksi myönnetty vasta Normalle, jolla on faktaa asiasta. Ei sitä noin vaan kissanomistaja saa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 18, 2024, 17:14:49

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2024, 15:44:11Muoksis: ja mitä suositellaan kissanpaskarunkkarille, jolla on jo kumppani ja laaja ystäväpiiri?

Kissanpaskarunkkari on arvonimi, joka on toistaiseksi myönnetty vasta Normalle, jolla on faktaa asiasta. Ei sitä noin vaan kissanomistaja saa.

No hyvähän se on sitten Norman tietää, että hän ei sinulle seuraksi autiolle saarelle kelpaa, vaan mielestäsi Toope on parempaa seuraa. No, ehkä Normakaan ei olisi niin ihastunut sinun seuraasi.

T: Xante

Joskus aikoinaan perheelläni oli lemmikkinä musta naaraskissa, josta jouduttiin luopumaan pitovaikeuksien takia. Kolmisen vuotta sen kanssa oltiin kamuja. Erittäin fiksu eläin kaikin puolin.

Myöhemmin sitten hankittiin paimenkoirasukuinen sekarotuinen narttu, jonka kanssa vieteltiin kaksitoista pitkää vuotta. Lopulta sen matka päättyi sairastumiseen, sekä armeliaaseen eutanasiaan. Sekin oli poikkeuksellisen älykäs yksilö, yksi perheenjäsen muiden joukossa.

- Lemmikkieläimet ovat mielestäni kaikki omia persooniaan, omanlaisia olentoja, joita voi myös hyvällä syyllä seuralaisiksi kutsua. Eivät ne ihmiskontakteja korvaa, mutta eräänlaisina kavereina & elinkumppaneina ne täyttävät kyllä oman paikkansa.

Jos lemmikinomistamista ajatellaan psykologisessa mielessä, niin kyllähän eläimet tuovat elämään monenlaista sisältöä. Niistä huolehtiminen edistää monin eri tavoin ihmisen yleistä terveyttä, niin mielen kuin kehonkin hyvinvointia.

Tutkimusten mukaan eläinten hoitaminen vähentää stressiä, saattaa se jopa jossain määrin estää masennustakin. Esimerkiksi koiraa käytetään monesti terapiamielessä, mm. lasten & nuorten mielenterveyden kohentamisessa.

Koiran tai miksei kissankin kanssa kanssa lenkkeily, sekä muu virikkeellinen kanssakäyminen on lisäksi osa sosiaalista toimintaa, joka taas luo samalla mahdollisesti uusia ihmissuhteita. Syrjäytymisen torjumisessa eläimillä on näin merkittävä asema psyykkisen mielen koossapitämisessä.

Kaiken muun hyödyn lisäksi eläinystävä innostaa ihmisen liikkumaan, eli toisin sanoen ottamaan vastuun omasta sekä samalla lemmikkinsä hyvinvoinnista. Omaan lemmikkiin kehittyy usein aivan erityinen suhde & tunneside, jossa eläimen tarjoama kiintymyssuhde herättää puolin sekä toisin myönteisiä tunteita.

- Eli eläinten omistamisessa on tietyssä mielessä enemmän hyviä, kuin huonoja puolia. Hyödyt siis kokonaisuutena ajatellen ohittaa haitat. Jos pitäisi kiteyttää tämä kaikki yhteen ajatukseen, niin lemmikit parantavat yleisesti ottaen elämänlaatua omalla erityisellä tavallaan.

^ Minä myös uskon, huolimatta ristiriitaisista tutkimustuloksista, että lemmikki lisää hyvinvointia. Lemmikin hyvinvointia lisäävä vaikutus voi kuitenkin olla jonkin verran riippuvainen ihmisen elämäntilanteesta, ja siinä olen Socrateen kanssa samoilla linjoilla, että hyvin kiireinen elämäntilanne ei sovi esimerkiksi koiran omistamiseen, ja että sellaisessa tilanteessa koira ei välttämättä lisää hyvinvointia vaan voi jopa heikentää sitä (erityisesti jos on yksin vastuussa lemmikistä eikä sen hoitoa voi jakaa kenenkään kanssa). Eläimen ja ihmisen yhteinen etu on, että heillä on riittävästi aikaa toisilleen. Kun tilanne lemmikin omistamiseen on suotuisa, eläin tarjoaa ihmiselle oman erityisen tapansa maadoittaa ihminen oleellisen äärelle.

Olen myös sitä mieltä, että yksilölliset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, miten lemmikin kanssa elämisen itse kokee. Tosiaankin arkinen elämä eläimen kanssa ei aina ole pelkää auvoista yhteiseloa.

Vaikka toimiva omistajan & lemmikin suhde on pääsääntöisesti antoisaa, niin kyllä siinä on huolenkin aiheita mukana. Jos eläin vaikka sairastuu, tai muuten on luonteeltaan hyvin vaativa, niin vaikeuksia arjessa selviytymisessä voi syntyä.

Eläintä ei siis pidä välineellistää pelkäksi hyvinvoinnin mittariksi, mutta väistämättä lemmikin läsnäololla on enimmäkseen myönteisiä vaikutuksia ihmisen mielentiloihin. Vaikka onnellisuutta voi lisätä eläimettömänkin elämän kautta, suuntaamalla harrastuksensa, tai kiinnostuksen kohteensa johonkin joka tuottaa elämässä samalla tavalla mielihyvää.

- Näkisin kuitenkin, että tärkeintä on ihmisen & eläimen välinen kiinteä kumppanuussuhde, johon kuuluu luottamus, sekä pääosin kummankin osapuolen pyyteetön elämänilo, joka ennen muuta enemmän antaa kuin ottaa.

Sitä en ole keksinyt, että mikä on syynä sinkkunainen + kissat -typpisen systeemin syvään halveksuntaan ja pilkkaamiseen. Ihmisellä voi olla vaikka talli täynnä ravureita eli siis hevosia, ja harva häntä lähtee ilkkumaan, mutta sitten jos kissoja, niin siitä irvaillaan maailmantappiin asti. Erona on se että kissat ovat asunnossa ja hevoset tallissa, plus hevosilla voi tietysti tienata, jos pinkovat säikkyinä saaliseläiminä tarpeeksi lujaa. (Siitähän ihmiset voivat kinastella että nauttiiko se hevonen raveista vai ei... Hevosharrastajat väittävät että kyllä nauttii, ja jotkut eläinsuojelijat väittävät että se on rääkkäystä.)

Hevonen toisaalta voi olla ihan yhtälailla lemmikki, jos sitä ei käytetä mihinkään millä nettoaa.

Joskus vuosia sitten joku äijä oli taas vittuillut nettideiteissä, ja erehdyin paapottamaan asiasta jollekin toiselle tyypille samalla sivustolla. Tämä oli ensin ymmärtävinään, mutta sitten kun en rynnännytkään tapaamaan häntä (kaiketi haarojen levittelyn merkeissä, sehän on se kestohitti ja zibale mitä moni mies kaipaa), alkoikin sättiminen tämänkin tyypin taholta. Kuulemma päädyn käymään kissan kanssa marjassa. Jaaha. (Sitten se meni vielä niin erikoiseksi että kun blokkasin huutajan, jostain ilmestyi mukamas hänen "siskonsa" marisemaan minulle että nyt se hänen veljensä ei pysty ottamaan yhteyttä kehenkään. En minä nyt niin etevästi pysty blokkaamaan, ettei kehenkään...)

En asettaisi kissaa ihmisen etusijalle, eli jos olisin jo jonkun kanssa pari ja hän allergisoituisi, luopuisin kissasta (mutta en tasan taatusti lopettaisi sitä - olin syödä pääni kun kuulin joltakulta että hänen tutussa perheessään oli lopetettu kissat että perhe pääsee lomamatkalle). Mutta kun on jo kissa, mutta ei miestä, niin en tietenkään ala edes tutustumaan sellaiseen mieheen joka on allerginen. Eräs pipipää kerran intti että kyllä me jotain keksitään, kun olin sanonut että ei kannata tavata kun todennäköisesti kannan kissa-allergeeneja mukanani vaatteissani. Sanoin että tuskinpa keksitään, jolloin hän suuttui ja alkoi räyhätä että kun te naiset ette suostu luopumaan kissoistanne hänen hyväkseen. Ja sitten hän vaati että minun pitää toimittaa hänelle jonkun toisen naisen yhteystiedot, kun en kerta itse ole tavattavissa.

Mitä enemmän olen tuollaisten tolvanoiden kanssa ollut tekemisissä, sitä enemmänhän sitä tietysti on miettinyt että ovatko kaikki ihmiset hulluja. Ja eläimen kanssa on niin paljon helpompaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 19, 2024, 10:52:14Sitä en ole keksinyt, että mikä on syynä sinkkunainen + kissat -typpisen systeemin syvään halveksuntaan ja pilkkaamiseen.

Noituusepäily. Keskiaikaisin perustein.

Cats and Witches: A Magical History (https://wisdom.thealchemistskitchen.com/cats-and-witches-a-magical-history/)

"In 1233, Pope Gregory IX issued a public decree that officially associated cats with witchcraft, and more specifically, Satan."

"From the 15th to 18th century, countless women accused of witchcraft were killed. One could be accused of witchcraft just for owning a cat."