Avataan nyt tällainen, koska virallista progelle pyhitettyä ketjua täällä ei ole, eikä progesta oikein sovi puhua muissa ketjuissa kuin virallisessa progeketjussa. Tähän ketjuun siis keskustelua progesta, ja linkkejä. Paljon linkkejä!
Heitän avauksena lauteille annoksen neo-progea.
Monesti ajatellaan, että proge kuoli 70 -ja 80-lukujen vaihteessa, ja sitten joskus 90-luvulla tuli jossakin määrin uudestaan. Sitten usein myös viitataan ns. neo-progeen, eli 80-luvuilla vaikuttaneisiin Marillioniin ja muihin hengenheimolaisiin, kuten IQ. Minusta nuo eivät koskaan oikeastaan tuoneet pöytään mitään uutta, vaan kuulostivat Genesis-klooneilta. Tietenkin Genesis-kloonikin on parempi kuin ei Genesistä ollenkaan, ja toki nämä nimeltä mainitut kasvoivat ulos siitä myöhemmin, mutta kuitenkin.
Yksi neo-proge -bändi on mielestäni kuitenkin ylitse muiden, Pallas (https://en.wikipedia.org/wiki/Pallas_(band)). Tämä ei todellakaan ollut mikään Genesis-klooni, vaan täysin uniikki tapaus, joka kuulostaa vain itseltään eikä oikein edes ole kuviteltavissa miten mikään muu voisi kuulostaa siltä.
Heitetään tähän maistiainen bändin debyyttilevyltä, Pallas - Atlantis (https://www.youtube.com/watch?v=tIfl0FCT568), vuodelta 1984.
Pallas on aito ja oikeaoppinen vanhan liiton progebändi 80-luvun soundilla. Eeppisyys on vaikea tyylilaji, jonka Pallas kuitenkin hallitsee.
Olen vasta viime aikoina alkanut tutustua YUP:iin. Alkusysäys taisi olla jokin radio-ohjelma, jossa muistaakseni Pekka Haavisto (vihr.) soitti lempimusiikkiaan ja yksi kappaleista oli YUP:in. Olin yhdistänyt YUP:in vahvasti Jarkko Martikaiseen ja olettanut, että bändin juttu on nimenomaan sanoituksissa, jotka eivät minua kovin paljon kiinnosta. Mutta bändihän soitti hyvin!
Itse kuuntelen hyvin paljon sitä 1960-luvun lopulta ja 70-luvulla vaikuttanutta progea. Genesis, Pink Floyd, King Crimson, Gentle Giant, Jethro Tull (muutamana vuotena), Iron Butterfly, ELP (Emerson, Lake, Palmer), Yes (no joo), Renaissance tms. Melkoista musiikillista ilotulitusta tuona aikana. Rock-musiikin kulta-aika mielestäni päättyi silloin 70-luvun lopulla.
Jännä huomio, että YUP on progea. Ehkä, typistettynä valtava sessio pariin minuuttiin. Hyvä siinäkin sinä Martikainen!
Minulle one and only on Wigwam and second one Tasavallan presidentti. Näillä alkeilla mennään.
Mikähän on progen blueskaava?
Hei vaan, näköjään enemmänkin tuttuja tällä; Pink Floyd, Jethro Tull ja Genesis.
Lisähuomio/kysymys onko Kate Bush myös progea? Ihan suosikkini.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 25, 2020, 22:43:51
Mikähän on progen blueskaava?
Onko progella sellaista? Toki rockmusiikissa on blues sisäänrakennettuna.
Mutta koko proge on hyvin epämääräinen määritelmä. Sehän oli tietynlaista kapinaa säkeistö/kertosäe- tyylistä musiikkia kohtaan. Se loi a, b, c ja d-osioita, pyrki monipuolisempaan/monimutkaisempaan musiikkiin muuttamalla biisirakenteita. Biisissä olikin useita erilaisia rakenteita/osioita, muuttuen välillä. Rytmin ja tyylinvaihdokset biisissä olivat tyypillisiä, mutta ehkä yleensä tietynlaista rakennetta säilyttäen = Lopussa palataan teemaan, kun välillä sekoillaan... ::) Erilaisten instrumenttien ymppääminen oli myös tyypillistä.
Yleisesti ottaen olen tykännyt tuollaisesta musiikkityylistä. Sehän on kokeilevaa ja siitä löytää ideoita useamman kuuntelukerran kautta, kuten parhaimmasta klassisestakin. Sinänsä melodisesta progesta pidän, en sen äärimuodoista. Jotain samaa siinä on kuin 60-luvun modernissa jazzissa, ylitetään rajoja ja kokeillaan. Överiksi jotkut vetivät, mutta aika paljon klassikkojakin on.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - syyskuu 25, 2020, 14:07:56
Pallas on aito ja oikeaoppinen vanhan liiton progebändi 80-luvun soundilla. Eeppisyys on vaikea tyylilaji, jonka Pallas kuitenkin hallitsee.
Vanhastaan tuttu orkesteri - hyvää ja komeaa, vaikka en voi mitenkään kuvitella perehtyneeni progeen täysimittaisesti - niin paljon, kuin progebändejä olenkin kuunnellut, ja kuuntelen.
Mutta kun näissä yhteyksissä tulee eittämättä aina Genesiskin mainita, niin siihen liittyen on tarjoilla pari Phil Collinsin musiikkia koskevaa knoppitietoa. Tietänetkin näistä; moni muu ei.
Aloitan Princellä. Kappalettaan Purple Rain ei nauhoitettu studiossa, vaan se on vain lyhyemmäksi edititoitu ja lisäilty versio biisin live-versiosta, legendaariselta Minneapolisin keikalta. Keikkaversio löytyy myös verkosta, tässä: Prince -Purple Rain (https://www.dailymotion.com/video/x464x97)
Phil Collins puolestaan rippasi Purple Rainin tähän kappaleeseen. (https://www.youtube.com/watch?v=UN6Sw3Rh6ug&feature=youtu.be)
Mutta se oli ihan ookoo, sillä Prince puolestaan oli ripannut kappaleen (Kysyi siihen jopa lupaa) Journeylta, kappaleestaan Faithfully. Aiheesta enemmän tässä Billboardin artikkelissa (https://www.billboard.com/articles/news/7348372/prince-purple-rain-journey-faithfully-interviews).
Collinsin Sussudio (https://www.youtube.com/watch?v=q9xNhcvZ6UI) on sekin oikeastaan sama biisi, kuin Princen 1999 (https://www.youtube.com/watch?v=weUhBGA8mxo).
Lahjakkuuksilla on taipumus paitsi nokitella, myös kierrättää!
Jos "Aave" puhut Genesiksestä Phil Collinsin myötä, osoitat olevasi vähän nuori. Genesishän teki merkittävimmät albuminsa 1969-1975, kun solistina oli Peter Gabriel. No, en minäkään tosin ollut syntynyt ensialbumien aikana...
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 25, 2020, 14:27:41
Olen vasta viime aikoina alkanut tutustua YUP:iin. Alkusysäys taisi olla jokin radio-ohjelma, jossa muistaakseni Pekka Haavisto (vihr.) soitti lempimusiikkiaan ja yksi kappaleista oli YUP:in. Olin yhdistänyt YUP:in vahvasti Jarkko Martikaiseen ja olettanut, että bändin juttu on nimenomaan sanoituksissa, jotka eivät minua kovin paljon kiinnosta. Mutta bändihän soitti hyvin!
Tämä lämmitti sydäntäni semminkin, että bändi on ollut telakalla jo yli 11 vuotta. Minua kyllä kiinnostaa sanoittaminenkin, mutta YUP todellakin osaa soittaa. Varsinkin heidän 1990-luvun alun kappaleissaan niin tahtilaji, kuin melodiatkin vaihtuvat niin tiuhaan, että keskivertoa paljon taitavampikin bändi olisi lirissä, kun niitä kappaleita pitäisi soittaa keikalla. YUP on suomalaisia suuruuksia, ja minulle rakas poppoo.
Vaikka sinua eivät lyriikat niin kiinnostakaan niin kaskuna seuraava juttu - tapahtui kauan, kauan sitten. Martikaisen äidinkielenopettaja (Lukiossa) sanoi hänelle ilkkuen, että "Sinusta ei koskaan tule mitään". Jarkko kun pohti sanoituksia ja bändikuvioita ne tunnit läpeensä, eikä juurikaan seurannut opetusta.
Tarinan opetus: kukaan ei muista sen äikän open nimeä eikä hänen olemattomia saavutuksiaan, mutta suomalaisissa musiikkipiireissä Martikaisen tietävät ja häntä arvostavat kaikki. On tehnyt jo yli 20 vuotta sanoituksia monille muillekin esiintyjille; hänen sanoitustapansa tunteville niitä kappaleita on silti varsin helppo tunnistaa. Pidän Martikaisen omaleimaisista lyriikoista todella, todella paljon.
Tässä valokuvassa (https://i.redd.it/j1cr21yoi2p51.jpg) on hauskuustakuu!
...Sitä kun vaan haluaisi rämpyttää kitaraa, mut kun iskä on Pink Floydin kitaristi...
Mikäli jälkikasvussa olisi ollut enemmän kapinahenkeä, niin olisi kannattanut ryhtyä soittamaan bassoa, tai rumpuja. Ihan vain ittuillakseen!
Isän ja tyttären yhdennäköisyys on kyllä selviö, kun palataan 1960-luvun loppuun. Tässä verrokkikuvat. (https://pbs.twimg.com/media/D5LCHdeW4AA_mUy?format=jpg&name=900x900)
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 25, 2020, 22:49:51
Lisähuomio/kysymys onko Kate Bush myös progea? Ihan suosikkini.
Mielestäni ei; luokittelisin hänen musiikkinsa kategoriaan taidepop.
Ehkä Kate Bush yhdistetään joskus progeen koska (ainakin) debyyttilevyllä hääri Pink Floyd -kitaristi David Gilmour. Mikä on vähän outoa, koska en minä ainakaan lue Pink Floydia progeksi. Mitä se sitten on? No Pink Floydia.
Pari hienoa konserttia:
1. Gentle Giant - Sight an Sound in Concert (Full) (https://www.youtube.com/watch?v=UM-yGcpaY_4). Todella tiukka setti, jonka äänenlaatu on super.
2. Jean-Michel Jarre - Oxygene: Live in Your Living Room (https://www.youtube.com/watch?v=hNeBT3mUxd8). Ei tämä mitään progea ole, vaikkakin progen kultakaudelta. Laitoin nyt kuitenkin samaan läjään. Tiedän jotakin noista laitteista, ja sen, että tuon setin kasaaminen ja hallitseminen on neljältä ukolta ihan täysi työ, koska soundit tulevat livenä, sekvensseristä, arpeggioista ja tietysti ihan perinteisesti soittelemalla. Aasinsiltana aikaisempiin viesteihin vielä, että myin kerran yhden tuollaisen vehkeen Jarkko Martikaiselle. Ties vaikka olisi ollut joku noista konsertin laitteista. Siitä on niin pitkä aika, että en muista enää muuta kuin että oli todella suulas kaveri. Juteltiin pitkät pätkät mukavia, vaikka ei entuudestaan tunnettu.
Lainaus käyttäjältä: Lenny - syyskuu 26, 2020, 09:14:43
Ehkä Kate Bush yhdistetään joskus progeen koska (ainakin) debyyttilevyllä hääri Pink Floyd -kitaristi David Gilmour. Mikä on vähän outoa, koska en minä ainakaan lue Pink Floydia progeksi. Mitä se sitten on? No Pink Floydia.
No joo, reilu pointti. Pink Floyd yhdistelee niin paljon erilaisia tyylejä, että proge ei sitä kyllä kovin täsmällisesti kuvaa.
Julkaisevat muuten marraskuun 20. päivä uuden version Delicate Sound of Thunder - konsertista, ja vinyyli ja cd-valikoiman. Mukaan tulee vielä kaikkea muutakin sälää. Levyillä on mukana biisejä, joita ei aiemmilta löydy. Lisätietoa kotisivullaan (https://delicatesoundofthunder.pinkfloyd.com/).
Tosin Pink Floyd on ollut aika nostalgiabändi kun Roger Waters siitä lähti. Ei paljon luonut sen jälkeen.
En Kate Bushia luokittelisi tuohon progeen, vaikka hänen musiikistaan tykkäänkin.
Kotimainen progebiisi viime vuodelta:
https://open.spotify.com/track/4YG8KvlA0UfiZqdVrVMn8M?si=nUTsio_2T3yCUUrD8pESXg&utm_source=copy-link
Pari progepoppoota, johon kantsii tutustua:
Iron Butterfly - iron butterfly real fright:
https://www.youtube.com/watch?v=1lDSaHWiUUM (https://www.youtube.com/watch?v=1lDSaHWiUUM)
Gentle Giant - live:
https://www.youtube.com/watch?v=UM-yGcpaY_4&t=47s (https://www.youtube.com/watch?v=UM-yGcpaY_4&t=47s)
Genesis live 1973:
https://www.youtube.com/watch?v=_FBcz3tBH74 (https://www.youtube.com/watch?v=_FBcz3tBH74)
Jethro Tull - Thick as a brick (live).
https://www.youtube.com/watch?v=hAt1b21S97k (https://www.youtube.com/watch?v=hAt1b21S97k)
Noista aloitetaan!
CMX:llä oli viime viikolla keikka Tampereella ja harmitti, kun en ollut itse todistamassa spektaakkelia. Vietin pääsiäisviikonlopun Tampereella, mutta jouduin lähtemään maanantaina pois, kun tiistaina alkoi taas arki. Muutama kaverini kuitenkin pääsi tahoiltaan keikalle, ja oli kuulemma ollut mielettömän hyvä keikka: biisilistassa oli ollut poikkeuksellisen paljon matskua 1990-luvun alusta ja keskivaiheilta, oli siis saatu nostalgiaakin koko rahan edestä. Kyllä niitä vanhempia biisejä kannattaa vetää silläkin, että taas uudet, nuoret kuulijat löytäisivät samalla bändin, ja sen alkuvoimaisuuden.