Olen hulluna taidelasiin. Nimenomaan suomalainen muotoilu tekee onnelliseksi. Lasitateessa on elementti joka maalaustaiteesta puuttuu - lasiesineitä voi myös hypistellä.
Teollisen lasimuotoilun mestariteoksia on kertynyt hyllyihini lähinnä kirpputoreilta. On Sarpanevaa, Wirkkalaa, Aaltoa, Helena Tynelliä, Nanny Stilliä, Tamara Aladinia...
Mutta yksi on ylite muiden. Väinö Paasosen sinappilasi, josta oma ikäluokkani joi lapsena maitonsa. Se tuntuu mukavalta käteen ja on kaikessa vaatimattomuudessaan erittäin kaunis katsella. Ja uskalkaapa väittää ettei se ole taidetta...
(https://asiakas.kotisivukone.com/files/asadonaarteet.palvelee.fi/.thumbs/IMG_1591_680x1000.JPG)
^
Minulle on kertynyt erilaisia pienoispatsaita kirjahyllyyn, eteisen pöydälle ja toimistohuoneen pöydälle - ja muuta kummaa krääsää, ei kuitenkaan mitään kitschiä tai turistikrääsää. Älykästä hölynpölyäkin kyllä on, kuten vaikka Jaakobintikapuut, vanha musta mikroskooppi, Newtonin kehto...
Ulkomaanmatkoilta poimin mukaani aina jonkin pienen kiven. Sillä ei ole niin väliä mistä kivi on peräisin (Rannalta, joltain kujalta tai kiveykseltä tms.), mutta kiven tulee olla jollain tavalla huomioni herättävä. Joistain paikoista on historiallisesti mielenkiintoisia biittejä: pieni, irronnut pala betonia bunkkerin kupeesta, palanen Berliinin muurista jne... Stemut ja sirpaleet päätyvät vaasiin, jota säilytän hyllyssäni.
Sanomattakin selvää, että tämä keräilyharrastus on erittäin halpa, eikä sille ole odotettavissa mitään rahallista arvoa. Tai no, poikkeuksina omistamani suurehko tektiitti (Meteoriitti) ja eräs itse maasta löytämäni korundi. Mutta aina joku kysyy, että "mikä juttu toi tuossa hyllyllä on". Silloin voi ryhtyä tarinoimaan. Mutta jos sijoitusmielessä haalisi, niin pitäisi kerätä suoraan erilaisia mineraalinäytteitä.
Osa lasitaiteesta menee vahvasti kuvataiteen piiriin, joten jatkan siitä. Esimerkiksi Oiva Toikan lasilinnut eivät ole käyttöesineitä kuten ei ole Helena Tynellin aurinkopullokaan. Ne ovat kuvataide-esineitä. Ne tuottavat onnellisuutta muodoillaan, väreillään ja pinnallaan. Oletteko koskaan pitäneet aurinkopulloa kädessänne? Sen pintaa tulee siliteltyä ja kun kukaan ei ole näkemässä, se painetaan salaa poskea vasten. Lisäksi lasiesineistä voi kukin sommitella ryhmiä värien, kokojen, muotojen ja valon mukaan. Tämä ryhmä muodostaa usein vielä oman erillisen taiteellisen kokonaisuutensa.
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.designlasi.com%2Fsites%2Fwww.designlasi.com%2Ffiles%2Fstyles%2Fesinekuva__iso_%2Fpublic%2Fimages%2Ftynell_aurinko2.jpg%3Fitok%3DWptdw229&hash=e3dba8673f1af333e7a960306d4d16fda57e5731)
Ei juurikaan lisännyt onnellisuutta, vaan lähinnä hämmennystä, kun lapsi saa lahjaksi esineen, josta hän ei oikein osaa päätellä, mitä sillä pitäisi tehdä. Olisikohan ollut viimenen muutto, jossa tuo sitten tuli tiensä päähän käyttämättömänä kaapintäytteenä.
(https://www.laatutavara.com/wp-content/uploads/2018/03/29374-682x1024.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 12:21:27
Olen hulluna taidelasiin. Nimenomaan suomalainen muotoilu tekee onnelliseksi. Lasitateessa on elementti joka maalaustaiteesta puuttuu - lasiesineitä voi myös hypistellä.
Sama juttu. Erityisesti olen mieltynyt Tapio Wirkkalan käyttölasiin. Koskenkorvapullo on hieno ja sitä tulee välillä hypisteltyä. Todellinen nautinto oli Wirkkalan pullo ja Erik Bruunin etiketti tähkäviinapullossa.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 02, 2019, 16:29:53
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 12:21:27
Olen hulluna taidelasiin. Nimenomaan suomalainen muotoilu tekee onnelliseksi. Lasitateessa on elementti joka maalaustaiteesta puuttuu - lasiesineitä voi myös hypistellä.
Sama juttu. Erityisesti olen mieltynyt Tapio Wirkkalan käyttölasiin. Koskenkorvapullo on hieno ja sitä tulee välillä hypisteltyä. Todellinen nautinto oli Wirkkalan pullo ja Erik Bruunin etiketti tähkäviinapullossa.
Wirkkala suunnitteli myös Marlille likööripullon joskus 60-70-luvulla. Siihen aikaan osattiin ryypätä tyylillä.
(https://img.tori.fi/api/v1/imagestori/images/8975754750.jpg?rule=medium_660)
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 02, 2019, 16:25:36
Ei juurikaan lisännyt onnellisuutta, vaan lähinnä hämmennystä, kun lapsi saa lahjaksi esineen, josta hän ei oikein osaa päätellä, mitä sillä pitäisi tehdä. Olisikohan ollut viimenen muutto, jossa tuo sitten tuli tiensä päähän käyttämättömänä kaapintäytteenä.
(https://www.laatutavara.com/wp-content/uploads/2018/03/29374-682x1024.jpg)
Se on Nanny Stillin suunnittelema Sulttaani-kynttilänjalka, jota Riihimäen lasi valmisti 60-luvulla. Hinnat pyörivät nykyään 50-150 eurossa väristä ja kunnosta riippuen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 12:21:27
Olen hulluna taidelasiin. Nimenomaan suomalainen muotoilu tekee onnelliseksi. Lasitateessa on elementti joka maalaustaiteesta puuttuu - lasiesineitä voi myös hypistellä.
Teollisen lasimuotoilun mestariteoksia on kertynyt hyllyihini lähinnä kirpputoreilta. On Sarpanevaa, Wirkkalaa, Aaltoa, Helena Tynelliä, Nanny Stilliä, Tamara Aladinia...
Mutta yksi on ylite muiden. Väinö Paasosen sinappilasi, josta oma ikäluokkani joi lapsena maitonsa. Se tuntuu mukavalta käteen ja on kaikessa vaatimattomuudessaan erittäin kaunis katsella. Ja uskalkaapa väittää ettei se ole taidetta...
(https://asiakas.kotisivukone.com/files/asadonaarteet.palvelee.fi/.thumbs/IMG_1591_680x1000.JPG)
Viola sulatejuustolasit sulattaa mun sydämen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 12:21:27
Olen hulluna taidelasiin. Nimenomaan suomalainen muotoilu tekee onnelliseksi. Lasitateessa on elementti joka maalaustaiteesta puuttuu - lasiesineitä voi myös hypistellä.
Teollisen lasimuotoilun mestariteoksia on kertynyt hyllyihini lähinnä kirpputoreilta. On Sarpanevaa, Wirkkalaa, Aaltoa, Helena Tynelliä, Nanny Stilliä, Tamara Aladinia...
Mutta yksi on ylite muiden. Väinö Paasosen sinappilasi, josta oma ikäluokkani joi lapsena maitonsa. Se tuntuu mukavalta käteen ja on kaikessa vaatimattomuudessaan erittäin kaunis katsella. Ja uskalkaapa väittää ettei se ole taidetta...
(https://asiakas.kotisivukone.com/files/asadonaarteet.palvelee.fi/.thumbs/IMG_1591_680x1000.JPG)
Minäkin pidän lasista. Valokuvaankin mielelläni erilaisia lasiin liittyviä ilmiöitä, läpikuultavuutta, huuruisuutta, vääristymiä, heijastuksia. Yritän välttää esineiden keräilyä, mutta koska kukat ovat intohimoni, niin olen heikkona maljakoihin. Monet käyttölasiesineet, pullot ja juomalasit lähinnä, toimivat hyvin myös maljakoina.
Muutama vuosi sitten tein päiväretken
Riihimäen lasimuseoon. Keskellä viikkoa siellä oli hiljaista, joten sain rauhassa keskittyä valokuvaamiseen.
(https://img.aijaa.com/m/00056/14664562.jpg) (https://aijaa.com/nw6WHR)
(https://img.aijaa.com/m/00391/14664564.jpg) (https://aijaa.com/japAO2)
(https://img.aijaa.com/m/00003/14664567.jpg) (https://aijaa.com/nPsZfj)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 20:38:01
Wirkkala suunnitteli myös Marlille likööripullon joskus 60-70-luvulla. Siihen aikaan osattiin ryypätä tyylillä.
Juu. Näiden nykyisten muovipullojen suunnittelijaa tuskin koskaan muistellaan tyylitaiturina.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 03, 2019, 11:53:54
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 02, 2019, 20:38:01
Wirkkala suunnitteli myös Marlille likööripullon joskus 60-70-luvulla. Siihen aikaan osattiin ryypätä tyylillä.
Juu. Näiden nykyisten muovipullojen suunnittelijaa tuskin koskaan muistellaan tyylitaiturina.
Vannomatta paras. Makkaratalon pakkosäilyttämisen jälkeen en ylläty enää mistään.
Kauniiden käyttölasien sarjassa mainio oli puolisen vuosisataa sitten Mökki-sulatejuuston lasi (liitteessä vasemmalla). Varsinaista vikaa ei olliut myöskään Turun Sinapin laseissa ennen firman ulkomaanmatkaa (oikealla). Mutta Mökki-lasien tyylikäs yksinkertaisuus vie voiton.
Lainaus käyttäjältä: Jaska - helmikuu 03, 2019, 13:53:16
Kauniiden käyttölasien sarjassa mainio oli puolisen vuosisataa sitten Mökki-sulatejuuston lasi (liitteessä vasemmalla). Varsinaista vikaa ei olliut myöskään Turun Sinapin laseissa ennen firman ulkomaanmatkaa (oikealla).
Ostaisin mielelläni sulatejuustoni ja sinappini, ehkä myös ketsupin ja muutaman muun tuotteen kivan designin juoma- tai muussa käyttölasiastiassa. Vielä jos ne olisi numeroituja kappaleita niin... Ei tarvis heittää pakkausta roskikseen vaan menisi uusiokäyttöön.
Ihmeellistä, että kukaan ei ole vielä tuonut kunnon taidelasipakkauksia tuotteisiinsa, lieneekö syynä liian suuret vaatimukset valmistusmäärille. Muistaakseni tsekkiläisen tehtaan minimitilausvaatimus olutpulloille oli 100 000 kpl, erikoistoiveilla vielä enemmän. Siinä saa artesaanipanimon kaveri pitkään raapia päätään, ennen tilauspäätöstä.
Ei, mutta Karhu-oluttahan saa erikoispullossa. https://www.marmai.fi/uutiset/tssst-koff-avasi-kiinan-markkinat-karhun-design-pullolla-6271404
Ilmeisesti Iittalan uusittu logo ja brändi eivät ole herättäneet tällä foorumilla mitään keskustelua, kuten eivät ne uudet kahvikupitkaan. Arvelen kuitenkin, että ainakin osa teistä on seurannut näitäkin tapahtumia.
Seuraavasta ei liene uutisoitu täällä Suomessa, mutta huvittava tapaus:
Long-lost stained glass masterpiece discovered in Vilnius strip club (https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/2188963/long-lost-stained-glass-masterpiece-discovered-in-vilnius-strip-club) (LRT).
Jopa minä tiesin kyseisen lasiteoksen (Kolme muusaa) olemassaolosta, vaikka en lasitaidetta harrastakaan Samoin tiesin, että se on aikoinaan varastettu/kadonnut. Nyt se kuitenkin on löytynyt, vilnalaisen strippiklubin privaattihuoneen seinää somistamassa! :)