kantapaikka.net

Ihmisillä on taipumus haluta esiintyä edukseen, ja erityisesti uuden työpaikan hakeminen on tilanne, jossa on yleensä motivaatio itsensä kaunisteluun. Moneen rekryprosessiin kuuluu jonkinnäköinen persoonallisuustesti, jossa vastataan väittämiin sen mukaan, kuinka paikaansapitävinä testattava niitä kohdallaan pitää. Koska ihmisten kaunistelutaipumus tiedetään, yleensä näihin inventaareihin piilotetaan kysymyspatteristo(ja), jotka mittaavat kaunistelun määrää. Testattavat jäävät siis hyvällä todennäköisyydellä kaunistelusta kiinni, eikä kaunistelun analysointi vielä siihenkään lopu. Arvioidaan, onko kaunistelu tiedostettua vai tiedostamatonta, ja silläkin on hakijasta piirtyvän kuvan kannalta väliä, millaisissa asioissa hakija kaunistelee.

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä? Se, miltä tuntuu sisällä, vai se, mikä näkyy ulos? Vaikka esim. itse kuvittelen tuntevani itseni verrattain hyvin ja kuvittelen saavani itseni kiinni suhteellisen hyvin myös varjopuolistani, tällaisissa inventaareissa kuitenkin mietin, että millainen lopulta olen, ja onko käsitykseni itsestäni realistinen. Ja toisaalta esim. työminäni on hyvin erilainen kuin kotiminäni ja näissä ympäristöissä samat asiat osittain tuntuvatkin erilaisilta - onko toinen minä todellisempi kuin toinen?

Jos ihminen narahtaa tällaisessa testissä tiedostamattomasta kaunistelusta, piirtyy testissä kuitenkin kuva hänen persoonallisuudestaan sellaisena kuin hän itse sen kokee, ja se on sikäli osuva kuva. Ja toisaalta niinkin, että jos ihminen näkee itsensä ylitöoptimistisesti, voi tällainen minäkuva olla terveellisempi kuin realistinen minäkuva ja osittain itseään toteuttava ennustekin. Tai jos ihmisellä on taipumus tietoiseen kaunisteluun, on sekin kuitenkin osa hänen persoonallisuuttaan (ja voi olla etu joissan tehtävissä, vaikkapa myyntityössä).

Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Tuskin nyt aivan koko oma itseni, mutta koen että foorumillakin tulee esiin sekä kaunista että rumaa. Hämärämpää ja suoraviivaisempaa — ja niin edelleen — vähän aiheesta ja tilanteesta riippuen.

Pyrkimys on olla jollain lailla "reilu", mutta se ei toteudu aina tosielämässä eikä täälläkään. Ei aina jaksa ja ei aina edes osaa.

Mä ajattelen ehkä silleen että "totuus" jostain ihmisestä on yhtäältä sen keho, joka ehkä jossain hyvin laajassa merkityksessä sisältää jossain mielessä kaikki omat tuntemukset ja tulkinnat sun muuta, ja sitten toisaalta ihmisen toiminta ja kaikki sen vaikutukset kokonaisuutena.

Jokainen koulu jota kävit, jokainen instituutio tai muu paikka jossa työskentelit, kaikki mitä teit ja ketä kosketit, kaikki ne asiat ois jollain pienellä tavalla toisin jos sinua ei olisi ollut.

Ehkä mä pidän tota jopa jollain lailla syvempänä todellisuutena kuin sisäistä kokemusta pelkästään. Siinä on paljon sellaista, josta kukaan ei ikinä tule kiittämään ja jota ei edes itse tajua, mutta joka on totta silti.

Mut kyllä jonkinlaisen kehollisen aspektin jatkumona ne omat kokemuksetkin on osa sitä ja vaikuttaa moneen asiaan.

Sit jos ajatellaan että mitä "jälkiä" susta jää, niin ehkä jotkut merkinnät erilaisissa tietokannoissa on niitä myös. Jonkun testin tulos tai joku muu tällainen tai joku muu kirjaus jossakin.

Mutta ei noi tollaset kirjaukset tietenkään ole totuuksia sinänsä.

Foorumia ajatellen vois miettiä, onko nimimerkki jonkinlainen rooli jota vetää. Onhan mussa paljon sellaista, joka siinä ei näy, mutta en mä kuitenkaan miellä sitä omalla kohdallani ja tän nimimerkin tapauksessa miksikään roolisuoritukseksi sinänsä.

Kaunistelu ehkä näkyy siinä, että en mä täällä kerro kaikkea sellaista, missä olen toiminut aivan urposti tai tyrinyt tai muuta. Siitä varmasti tulee joku fiksuuden tai muun tällaisen liian voimakas vaikutelma välillä, mutta en mä toisaalta tiedä, onko se tarpeellista kauhean tunnustuksellisesti erikseen tilittää kaikkea mikä ei ole mennyt nappiin, vai voiko sen vaan olettaa että tämmöstä tietenkin tapahtuu :)

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41
Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Ehkä ihminen voi nähdä itsensä realistisesti, koska tietää omat ajatuksensa ja motiivinsa ja yhdistelee näin ristiriitaisiakin ajatuksia, tavoitteita, toiveita, toimia, jne, ja yhdistelee näitä asioita jonkin sisäisen logiikkansa mukaisesti. Mutta se on sitten kokonaan eri asia, miten nämä toisille välittyvät.

Tämä senkin vuoksi, että meillä taitaa olla taipumus nähdä vain asia kerrallaan ja tarttua toisessa johonkin, minkä perusteella alamme itse kehitellä jo sitten omia mielikuvia toisesta.

Minulle on tehty noita testejä vuosien varrella aika läjä ja jokaisessa purussa olen saanut kommentin, että harvinaisen pieni eroavaisuus juuri tuossa "näkee itsensä - vastauksien perusteella".  Toisaalta aika tietoisesti pyrin kyllä vastaamaan, miten asia on, eikä miten toivoisin sen olevan :D

Sitä en tiedä, onko varsinaisesti kaunistelua toivoa, että jossain tilanteissa tahtoisi ajatella toimivansa tietyllä tavalla. Tulipas mutkikas lause, mutta ehkä siitä jotain saa irti.

T: Xante

Olen kuullut sanonnan, että viisissä kymmenissä mies tietää mitä on ja kohdallani se pitää aika hyvin paikkansa.

Vanhempien kuolema - tai varmaan jo ikääntyminen - antaa syyn pohtia lapsuuden kodin vaikutusta omaan persoonaan, mikä selkeyttää paljon. Toki moni muukin merkkipaalu tai vahva kokemus.

Elämä on hiukan helpompaa, kun ymmärtää millä motiiveilla mitäkin tekee.

Nettipersoona kertoo paljon ihmisen sisäisistä tunnoista, mutta ei välttämättä mitään miten se näkyy arjessa.

Esimerkiksi itse en kulje nyrkit pystyssä, vaan pyrin arjessa tulemaan vastaan asioissa, missä yleensä ei tulla. Kerran taxikuski ajoi päin punaisia päälleni enkä sanonut pahaa sanaa, vaan rauhoittelin kuskia, vaikka silminnäkijät kehottivat raastupaan. Toisaalta olen äärettömän vittumainen, jos vapauttani mielestäni turhaan rajoitetaan enkä jaksa parantaa maailmaa majoittamalla ukrainalaisia tai istumalla kylmässä hidastaakseni ilmastonmuutosta. Olen myös kade ja kostonhimoinen, joskin annan mitä tahansa anteeksi,jos toinen haluaa sopia.

Tänään kävi tyttönen kyselemässä työtilaa ja olin mukava, koska tuollaisissa tilanteissa ei mielestäni kuulu olla jotain muuta. Äsken harrastuspiiristä tuttu äijä vuodatti syöpäsairasteluaan. Välitinkö oikeasti? No ehken, olen lopulta kiinnostunut vain parin läheisen asioista.

Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Voi varmaan sanoa, että niinhän me kaikki. Käyttäydymme erilailla erilaisissa tilanteissa. TSS:n mainitsemien psykologisten testien tarkoituksena on selittää jotain tuosta käyttäytymisestä: esimerkiksi vetäydymmekö vaiko käymmekö päälle ristiriitatilanteessa jne. Mutta testit eivät kerro mitään rekrykandin osaamisesta eivätkä oikeastaan tuon käyttäytymisen käytännön ilmenimisestä; siihen ne ovat aivan liian kevyitä. Tuloksena on joku persoonallisuustyyppi. Sitten ammattitaidottomat rekryäjät valitsevat tyypin M (keksitty tyyppi), koska Pekkakin (keksitty nimi) on sellainen ja hän on niin mukava ja hyvä. Ylipäätään normaaleissa ammateissa persoonallisuustyypillä ei ole mitään korrelaatiota menestymisen suhteen. Jo

Teininä kilahdin persoonallisuustesteihin ja siitä lähtien olen tehnyt niitä tuon tuostakin. En tosin enää ihan kaikkia, varsinkaan semmoisia joissa on vain muutama kysymys ja lopputuloksena jotain oletko muna vai kana. Eli täyttä hömppää.

Kaunistelutaipumusta en oikein ymmärrä. Ehkä olen moiseen liian autistinen. Kauhistelutaipumuksesta minulle on jokusen kerran huomautettu, eli jotkut ovat olleet sitä mieltä että puhun omasta itsestäni liian ilkeästi.

Ajatellen tätä foorumia on toki yksi asia missä kai muiden mielestä olen paskempi ihminen kuin mitä oletan ja kuvittelen olevani, ja tietenkin kyseessä on suhtautuminen ulkomaalaisiin miehiin. Ajoittain on tullut sellaista palautetta että noin ylipäätään miehiin asenteeni pitäisi olla myönteisempi. Ja miksiköhän, kun ei minulla ole "omaa" miestä jota pitäisi mielistellä ja hyvitellä siitä että hän on sattunut syntymään munakkaaksi? Suurin osa ihmisistä jotka netissä ovat julistaneet jotain "minä en päitä silittele" -filosofiaa, on ollut miehiä. Jos miehistä osa on itse sitä mieltä että muita kohtaan pitää olla armoton (netissä), niin turha tulla mussuttamaan minulle jos en minäkään aina jaksa olla lääpyn lääpyn.

Mutta en minä osaa sanoa millainen "oikeasti" olen, eikä sitä kyllä osaa sanoa tasan taatusti muutkaan, jotka sattuvat kohdalle jonkin tietyn teeman korostuessa. Siinä mielessä olen miltei iloinen ettei minusta tullut mitään kuuluisaa kirjailijaa, koska jos olisi tullut, joku neropatti olisi voinut saada päähänsä kirjoittaa minusta jonkin elämäkerran, jos en olisi tehnyt sitä itse. Olen erittäin mustasukkainen oman elämäni ja itseni suhteen, ja sen määrittely ei muille kuulu.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Itse koen, että en välttämättä ole ristiriitainen, mutta mukavuuden haluinen ja niin henkisesti kuin fyysisesti laiska paskiainen olen kyllä.

Teen monia asioita, joista tiedän, että ei tämä nyt mitään kosmoksen kaikkinaista hyvinvointia edistä, mutta koska olen, ks. em. niin teen niitä silti. Teen siltikin, että tunnen pistoja ja mitä lie missä lie - mutta, ks. edellä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 08:33:50

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 07, 2022, 20:04:33
Olen hyvin ristiriitainen paskiainen, mutta niin on varmasti hyvin moni muukin.

Itse koen, että en välttämättä ole ristiriitainen, mutta mukavuuden haluinen ja niin henkisesti kuin fyysisesti laiska paskiainen olen kyllä.

Teen monia asioita, joista tiedän, että ei tämä nyt mitään kosmoksen kaikkinaista hyvinvointia edistä, mutta koska olen, ks. em. niin teen niitä silti. Teen siltikin, että tunnen pistoja ja mitä lie missä lie - mutta, ks. edellä.

T: Xante

Itse-arviointi on puolueellista, mutta niin varmaan on toistenkin arvioinnit toisesta ihmisestä.

Kannattaako arvioida, tai vain suhtautua itseensä sellaisena, kuin on- ilman määrittelyitä jotka eivät auta asiaa.

Itsetunto muokkaa kuitenkin kaiken jollain tapaa ja voi lisätä määritelmien kauttakin "itsetuntemusta, kun joitain asioita halutaan vahventaa ja toisia poistaa- kuten uskoilla on yleensä tapana.

Jos uskoo olevan humaani tai hyvä ei se tarkoita, että olisi sellainen epätodellinen olento, joka siihen kykenisi. Pahahan "toivottavasti ei kannata olla- edes unissaan.

No eiköhän jokainen ole jonkin verran ristiriitainen olento se on todennäköisesti ihmisen luontainen ominaisuus, kun on kaikenlaisia tunteita.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 08:17:01
Teininä kilahdin persoonallisuustesteihin ja siitä lähtien olen tehnyt niitä tuon tuostakin. En tosin enää ihan kaikkia, varsinkaan semmoisia joissa on vain muutama kysymys ja lopputuloksena jotain oletko muna vai kana. Eli täyttä hömppää.

Kaunistelutaipumusta en oikein ymmärrä. Ehkä olen moiseen liian autistinen. Kauhistelutaipumuksesta minulle on jokusen kerran huomautettu, eli jotkut ovat olleet sitä mieltä että puhun omasta itsestäni liian ilkeästi.

Seuraavaan sisältyy aika omintakeinen käsitys autismipiirteisyydestä, eikä se varmasti päde kaikkiin. Esitän näitä nyt suorina väitteinä, mutta siihen pitää laittaa aika isot kysymysmerkit ja muistaa koko ajan, että saatan olla tietyissä oletuksissani täysin väärässä.

1) Monet testit tekee semmosia oletuksia jotka kusee jos olet neuropsykiatrisilta piirteiltäsi riittävän kaukana keskiverrosta

Käytännössä en ehkä katsoisi niitä ollenkaan tai kovin tarkkaan. Palaute jonka ne antaa on vääriä asioita sen kannalta, jos haluaisit oikeasti ymmärtää itseäsi tai kehittää jotain.

2) Toi juttu siitä että sanoo asioita suoraan tai liian suoraan saattaa oikeasti johtua siitä, että silloin kun ajattelet, sulta katoaa tavallaan ote muuhun paitsi ajatukseen. Kehon tuntemuksiin jotka kuitenkin myös sävyttää sitä ajattelua ja moneen muuhunkin juttuun.

Silloin se "suora asia" minkä sanot on tavallaan rehellinen joo, mutta ei se ole sun ihan kokonaisena tekemä arvio siitä kuitenkaan.

Sun ei ehkä kannata rakentaa identiteettiäsi pelkästään niiden sun suorien tokaisujen ympärille ja pitää niitä kaikista tosimpina ja rehellisimpinä juttuina mitä ajattelet tai teet. On se osa sua mutta olet paljon muutakin.

Eiköhän itseään yleensä arvioi ankarammin kuin muut. Ainakin minun on aika vaikea hyväksyä sitä, että minua sanotaan kiltiksi ja avuliaaksi (yms.), kun monesti tuntuu, että voisin tehdä paljon enemmänkin.

Erilaiset persoonallisuustestit on aika pitkälle samaa mieltä minusta kuin itsekin olen, mutta jonkun verran positiivisemmalla twistillä.

Täällä foorumilla olen jokseenkin samanlainen kuin duunin kahvipöydässä. Juttelen niitä näitä melko harmittomia asioita, mutta on paljon sellaisia asioita, joista en puhu. Ei johdu kuvan kaunistelusta, vaan siitä, että minusta kaikkein henkilökohtaisimmat asiat ei vaan kuulu kahvipöytäkeskusteluun.

^ Ymmärrän mitä Hippi tarkoittaa.

Mulla sama periaate kahvipöydässä ja ystävien ja tuttavien kanssa. Tietyt asiat on semmosia että niistä on paras puhua kasvotusten, hyvin pieninä annoksina ja sopivissa tilanteissa.

Mutta sitten jostain syystä olen ottanut täällä sellaisen linjan että puhun välillä myös niitä juttuja. Ehkä se annostelu tai ajoitus ei aina ole ihan kohdallaan, mutta rupesin kai jossain vaiheessa kokemaan, että muuten kanssakäyminen jää jollain tavalla "ohueksi".

Syy tähän on se, että jos puhutaan ns. isoista aiheista ja vakavissaan, se melkein vaatii semmosen tietyn tavan tehdä sitä ettei se jää ihan vain pelleilyksi — tai tää on mun mielipide ja kokemus vaan tietysti.

Ja on se ainakin joissain kohdin tuonut jotain keskusteluihin, minkä olen kokenut antoisaksi. Siis se että muutkin puhuu samalla tavalla hetkittäin kun se heille sopii.

Mutta tota... tavallaan pidän Hipin tapaa viisaampana, mutta sit vaan ajattelen että jostain syystä se ei ole ihan mun tapa kuitenkaan  :D 8)

Aloin vasta neljääkymmentä lähestyessäni uumoilemaan että saattaisin olla autistispiirteinen. Sitä ennen olin olettanut olevani "kehollisesti idiootti". Ei minulla silloin tuollaista käsitettä ollut, mutta kyllä kouluajoilta oli jäänyt liikunnasta pahat traumat.

Jos en ole kauheasti kiinnostunut lässyttämään autismista, jäljelle ei taas oikein jää muuta kuin idiootti, jos en saa korostaa verbaalista puoltani.

Toisaalta minua joskus kyrsii ihmisen supistaminen kehokseen muutenkin. Olin nuorena kova Kate Bush -fani. Kun sanoin tokalle eksälleni pitäväni Bushista, tämä totesi että "hyvät tissit". Miltä miehistä tuntuisi jos heidän arvostamistaan muusikoista ei muutoin keskusteltaisi kuin että "hyvä perse" tms.?

Keho rapistuu, mieli ei tee sitä kaikilla. Jos kaunistelen itseäni, niin kai minä sitten haluan olla mieleni, enkä 60 kg lihaa jota arvostellaan sen mukaan miltä se näyttää ja miten se itseään käyttää. ::)

Itselleni nuo testit lähes poikkeuksetta ovat olleet ihan antoisia. Suuria yllätyksiä ei ole kyllä tullut, eikä yllätyksiä ollenkaan, mutta toisaalta aina joku juttu on noussut esille, joka muutoin olisi jäänyt enemmän katveeseen.

Yksi juttu on jäänyt mieleen näiden testauksien ihan alkutaipaleelta. Testejä tehtiin innossa vahvistaa tiimiä ja kommunikaatiota ja itsetuntemusta ja kykyä toimia erilaisten persoonien kanssa ja kaikkea tätä. Testien palautuspäivänä yksi kaveri linnoittautui huoneeseensa, ei tullut sieltä koko päivänä ja irtisanoutui suunnilleen seuraavana päivänä.

Hän oli saanut aivan päinvastaisia tuloksia, mitä odotti. Siihen aikaan testien kielenkäyttökin oli huomattavasti suorempaa, eli palaute oli ilmeisesti ollut aika rajua, tai ainakin rajumpaa kuin mitä hän odotti.

Jotenkin tämä järkytti ja sai ajattelemaan, että kyllä näissä pitäisi olla tiukempi seula, kuka tekee ja miten testin tulokset toimittaa. Onhan tämä nyt parantunutkin huomattavasti ja nythän näitä voi tehdä netissä jne. mutta silloin nämä olivat ammattilaisen sanomaa maallikolle jyrkästi.

Vieläkin nousee niskakarvat, kun tätä ajattelen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 08, 2022, 10:27:32
Eiköhän itseään yleensä arvioi ankarammin kuin muut. Ainakin minun on aika vaikea hyväksyä sitä, että minua sanotaan kiltiksi ja avuliaaksi (yms.), kun monesti tuntuu, että voisin tehdä paljon enemmänkin.

Erilaiset persoonallisuustestit on aika pitkälle samaa mieltä minusta kuin itsekin olen, mutta jonkun verran positiivisemmalla twistillä.

Täällä foorumilla olen jokseenkin samanlainen kuin duunin kahvipöydässä. Juttelen niitä näitä melko harmittomia asioita, mutta on paljon sellaisia asioita, joista en puhu. Ei johdu kuvan kaunistelusta, vaan siitä, että minusta kaikkein henkilökohtaisimmat asiat ei vaan kuulu kahvipöytäkeskusteluun.

Noissa testeissä on se puoli, että ihmiset vahvistavat omia uskomuksiaan ja voivat jopa alkaa käyttäytymään sen mukaan.

Vähän sama juttu, kuin horroskoopeissa todetaan niiden höpinöitä lukiessa, että tuollainenhan "minä olenkin.

Sitä paitsi miksi ihminen yleensäkään määrittelee itseään siinä mielessä "millaisena katsoo toisten hänet näkevän."

Sitähän määritelmät kuitenkin usein kuvaavat- millainen olen suhteessa muihin..vertailuahan tuo kaikki on.

Norman ajatukset lähti nyt aika kauas siitä mitä tarkoitin.

Tarkoitan sitä että ajattelu ei ole pelkkää tollasta kiihtynyttä assosiointia jossa lauotaan sitä ja tätä Kate Bushista ja muusta, vaan että jos on tosi rauhallinen ja rento, silloin ajattelu on hitaampaa mutta siinä on mukana enemmän erilaisia sävyjä.

Tietyllä tapaa se vaatii rohkeutta olla rento ja hidas. Minusta voi yli-ihailla sitä että on kauhean tarkka ja nopea ja varma asioista.

Sitten on sellainen "avoimempi" ja "pehmeämpi" moodi, missä on vähemmän varma ja aika hidas ja aika pihalla. Se voi kysyä rohkeutta sekin että ei ymmärrä ja ei tiedä ja ei ole varma ja että silti vaan viettää aikaa semmosen kanssa.

Loppujen lopuksi mun tapauksessa ihmissuhteet ja kaikki muu tämmönen toimii paremmin niin että olen sekä hidas ja tyhmä ja pehmeä ja pihalla sit taas välillä jotain ihan muuta :P

Jos mä yrittäisin olla koko ajan nopea ja kartalla ja ikään kuin mielenä semmonen mainostoimistoseksikäs, silloin muuttuisin pikkuhiljaa semmoseksi idiootiksi jota kukaan ei jaksaisi katsella viikoa kauempaa -- ja riittävän pitkällä aikavälillä varmaan ajattelun tasokin laskis, koska sillä ei enää ole väliä, mitä se sisältö on vaan ihan vain sillä, miltä se näyttää.

En ole ollut missään työelämän persoonallisuustesteissä ja tuskin niissä mitään järkeä on. Netin höpöhöpötestejä joskus sortunut täyttämään ja mm Testimaan tylsyystestin mukaan olen harvinainen 100% tylsimys ::).

Lapsuuden kodissani olin tottunut siihen, että erittäin pahatkin riidat sovittiin ja taas puuhattiin yhdessä. Kun siirryin työelämään huomasin vähitellen, että siellä on päinvastoin, melko pienikin riita johtaa siihen, että joku heivataan porukasta. Silloin lopullisesti tajusin, että työelämä ei ole minun juttuni.

Toi sama juttu pätee kyllä työelämän lisäksi kaikkeen muuhunkin, jopa ystävyyksiin oikeastaan.

Olen tehnyt jotain koulumaailman hommia ja yksin tehtäviä juttuja joskus sen takia, että jossain mielessä lasten kanssa on helpompaa kuin aikuisten :D

Mutta kai silleen vakavammin puhuen ajattelen tosta niin, että aikuiset ikään kuin vetää sellaista roolia että ne tietää koko ajan mitä ne tekee ja on asioistaan varmoja. Sitten jos otat ne ikään kuin täysin tosissaan ja lähdet siihen mukaan, äkkiä siitä tulee joku konflikti.
   E: Täsmennetään että monet aikuiset mutta ei ihan kaikki ja aika harva täysin koko ajan.

Tosiasia on mun mielestä se, että ei kukaan tiedä mistään mitään :D  Ja vaikka olis kuinka hyvä ystävyys tai mielekästä tekemistä jonka ympärille se rakentuu, lopulta löytyy joku juttu josta saa halutessaan aikaan tommosen konfliktin.

Silloin mun mielestä parasta on vaan olla tekemättä niin. Okei, joku juttu voi olla sulle tärkeä tai joku syvästi vaalittu sisäinen käsitys tai jotain, mutta voit laittaa sen vaan sivuun ja päättää että tehdään nyt tää juttu.

Sitten se tilanne menee ohi, eikä siitä asiasta todennäköisesti tarvitse enää edes puhua.

En nyt sanoisi, että kaikki testit ovat höpöä. Mutta kyllä niiden tavoitetila usein on aika optimistinen verrattuna siihen, miten minäkin asiat näen. Juuri esimerkiksi tuo, että etsitään työporukassa, kuka on punainen ja kuka keltainen ja kuka mitäkin kirjainyhdistelmää, selitetään, että vääriä vastauksia ei ole ja sitten jutellaan, miten punaiset ja vihreät voivat tulla toimeen ja opetetaan jotain "lähesty näin"-toimia.

Mitäs tuossa muuten, mutta kun alkoi olla oikea puoskareiden lauma näitä oppeja tuomassa työelämään, niin kyllä meno hirvitti ja vtuttikin välillä. Selkeästi nämä testit myös suosivat meitä joka paikan hölöttäjiä, joita nyt ei haittaa tuommoinenkin testi tehdä ja siitä läpättää muutama tunti.

T: Xante

Minulla ei ole mitään rentoa ja hidasta moodia. Kiihtyneeksi en itse itseäni nimittäisi, mutta assosiointi on avainsana. Ollut aina. En ole AD/HD, minkä olen voinut päätellä siitä erosta minkä olen kokenut kahden AD/HD:n ja itseni välillä. Mutta ilmeisesti ei paljoa puutu.

Nykyään kun ei ole enää ketään ilkkumassa ja ynseilemässä miten en osaa sitä tai tätä, minua halveksuu pääasiassa oma itseni. Ongelmahan taitaa olla että a) aivoni eivät osaa suodattaa olennaista informaatiota hälystä b) liika informaatio halvaannuttaa minut.

Kirjoittaminen on nautinto, koska saan fokustaa keskenäni, eikä koko maailma ole kimpussani.

En tiedä miten alkeellisella tasolla tässä liikutaan, mutta katsoisin tota itse silleen, että eri ihmisiä kuormittaa eri asiat ja sit taas jotkut jutut on niille helppoja ja luontevia ja vaivattomia.

Ihmistä kannattaa lähestyä ja kohdella sillä tavalla että tekee sille asioista mahdollisimman helppoja. Semmosta tarvittavaa kitkaa ja muuta syntyy joka tapauksessa ja itsestään ihan riittävästi siitä, että ollaan kaikki kuitenkin erilaisia.

Konkreettisena esimerkkinä jollekin kannattaa soittaa. Se ei haittaa sitä yhtään. Jollekin kannattaa laittaa yhden rivin sähköposti. Jollekin kannattaa taustoittaa asia kunnolla ja kirjoittaa muutama kappale yhdellä kertaa. Jollekin kannattaa laittaa lyhyet asiat ja pelkät relevantit faktat tekstarina mutta kertoa pitemmät taustatiedot vaikka ääniviestinä.

En tiedä mitä toi "lähesty näin" tossa tarkottaa, mutta mun mielestä tollasten asioiden huomioon ottaminen ihan vakiona silleen että ei kuitenkaan stressaa niistä liikaa on aika olennainen asioiden hoitumista ja sujumista helpottava tekijä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 11:07:42
Kirjoittaminen on nautinto, koska saan fokustaa keskenäni, eikä koko maailma ole kimpussani.

No tollaset havainnot siitä mikä on hyvää ja toimii on varmaan just olennaisia.

Siihen että ei ole rauhallista moodia saattaa vaikuttaa kokemushistoria ja se että perusturvallisuutta on niin vähän. Sellaisen moodin voi ikään kuin sisäistää että asiat menee kuitenkin lopulta pieleen.

Ei siitä kannata ottaa erikseen yhtään mitään stressiä, mutta jotkut ihan yksinkertaiset ympäristötekijät saattaa vaikuttaa siihen, kuinka rento versus kireä olet. Jos huomaat että joku juttu lisää sun rentoutta tai tuo sitä, se on semmosta mitä kannattaa tuoda lisää muihinkin tilanteisiin — toki taas vaan mun näkemys ja arvio.

Ainoa asia mikä minut on saanut rentoutumaan 12 v sisällä on 5 - 7 t rannalla 22 - 25 asteessa oleilu ja touhuskelu. Sellaisen session jälkeen koen olevani "väsynyt, mutta onnellinen".

Eräälle tietylle aurinkovoiteelle löyhkäävät ihmiset tai sää tuon voi pilata. Mutta onneksi onnistumisiakin tapahtuu.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 11:17:04
Ainoa asia mikä minut on saanut rentoutumaan 12 v sisällä on 5 - 7 t rannalla 22 - 25 asteessa oleilu ja touhuskelu. Sellaisen session jälkeen koen olevani "väsynyt, mutta onnellinen".

Minulle tuo "väsynyt, mutta onnellinen" voi tulla fyysisen ponnistuksen jälkeen. Vaikka ne lumityöt, joista olen täälläkin maininnut. Reilun kolme tuntia kun on lunta kolannut tai lapioinut senkin uhalla, että jotain paikkaa taas pian kolottaa, niin siitä tulee oikeasti hyvä fiilis. Joku toinen varmaan saa ne kiksit salilla tai juoksemisesta, mutta minä en. Varmaan johtuu siitä, että liikunnasta ei näy mitään välitöntä tulosta, mutta fyysisestä työsuorituksesta voi nähdä, miten lumi on vaihtanut paikkaa tai mitä nyt yleensä onkaan ollut tehtävänä. Väsymyksen lisäksi tarvitsen jonkin näkyvän tuloksen, jotta voin olla tyytyväinen :)

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 08, 2022, 11:10:03
En tiedä miten alkeellisella tasolla tässä liikutaan, mutta katsoisin tota itse silleen, että eri ihmisiä kuormittaa eri asiat ja sit taas jotkut jutut on niille helppoja ja luontevia ja vaivattomia.

Ihmistä kannattaa lähestyä ja kohdella sillä tavalla että tekee sille asioista mahdollisimman helppoja. Semmosta tarvittavaa kitkaa ja muuta syntyy joka tapauksessa ja itsestään ihan riittävästi siitä, että ollaan kaikki kuitenkin erilaisia.

Konkreettisena esimerkkinä jollekin kannattaa soittaa. Se ei haittaa sitä yhtään. Jollekin kannattaa laittaa yhden rivin sähköposti. Jollekin kannattaa taustoittaa asia kunnolla ja kirjoittaa muutama kappale yhdellä kertaa. Jollekin kannattaa laittaa lyhyet asiat ja pelkät relevantit faktat tekstarina mutta kertoa pitemmät taustatiedot vaikka ääniviestinä.

Yleensä pahojen työpaikkariitojen juurisyy on raaka valtapeli ja/tai muut ihmissuhdeongelmat. Tekniset kysymykset ovat vain niiden purkautumiskanava.

Joku puolijulkku sanoi hiljattain Hesarissa, että hänelle oli järkytys huomata, että työpaikoilla on hierarkioita, jotka eivät liity osaamiseen tai asemaan. No aika selvähän tuo on.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 11:17:04
Ainoa asia mikä minut on saanut rentoutumaan 12 v sisällä on 5 - 7 t rannalla 22 - 25 asteessa oleilu ja touhuskelu. Sellaisen session jälkeen koen olevani "väsynyt, mutta onnellinen".

Eräälle tietylle aurinkovoiteelle löyhkäävät ihmiset tai sää tuon voi pilata. Mutta onneksi onnistumisiakin tapahtuu.

Nyt ei kannata tulla Helsingin rannoille. Täällä on merivesi lähes ennätysmäisen alhaalla ja paljastunut ranta haisee. Lisäksi Kesärannan lähellä joku viemäriongelma, mistä oli juttu lehdessäkin.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä?

Onko mitään "todellista itseä" lopulta edes olemassa? Tämä viittaisi henkiseen minään tai jopa sieluun, jolla yritetään selittää mystiseltä tuntuva kokemus jonkinlaisesta identiteetistä.

Minä luulen että ihminen on pelkkä viettiensä ohjaama kone, joka lähinnä vain reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Ihmisen vietit, kyky ja tapa kokea ja reagoida sekä henkilökohtaiset ympäristön vaikutukset eroavat yleensä paljonkin toisista ihmisistä, mikä on omiaan luomaan illuusion "henkisestä minästä".

Joo, tätä ei tarvitse välttämättä ostaa.

Olemme pelkkiä soluista tehtyjä robotteja jotka toimivat sähkökemiallisesti.

Runner's High oli muistaakseni se fyysinen ekstaattinen tunne minkä voi saada raskaan räähkäisyn perään. Itseltäni ei sormet taida kesken loppua jos ynnäillään montako kertaa on moinen energinen tunne tullut sanotaan nyt vaikka 7v sisällä. Ja tuota ennen ei tullut koskaan.

Jonkin verran kuitenkin adrenaliini antaa potkua.

En taida kauheasti saada henkistä tyydytystä jonkin homman hoitamisesta/hoitumisesta. Ottaa se vaivannäkö niin päähän.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 08, 2022, 12:49:32
Kesärannan lähellä joku viemäriongelma, mistä oli juttu lehdessäkin.

Mädät jauhot haisee?  ;D

Valtapeli on asia erikseen. Mutta tää liittyy siihenkin.

Usein niihin kuitenkin liittyy sellaista että hommat ei vaan jonkun kanssa suju tai joku ärsyttää. Konfliktit kuitenkin kasautuvat yleensä pienemmistä osista, ja sillä on merkitystä, jos saadaan sellaisia kokemuksia yhteistyöstä että täähän oli helppoa, sujui hyvin ja meni ihan jees.

Ja sitten "valta" ja "valtapeli" on joskus semmosia abstraktin tason kuvauksia noista asioista, joilla voidaan ehkä ilmaista vitutusta mutta jotka ei tarjoa mitään konkreettista näkymää siihen, mikä tässä täsmälleen ei toimi, miksi, ja mitä kannattaa tehdä. Vaan sit se on vaan tapa sanoa että "toiset ihmiset on mulkkuja".

En usko että kovin monessa työssä on olemassa ihan selkeää mittaria sille, mistä osaaminen koostuu. Tiedän kyllä, että esimerkiksi yliopistoissa hommat pyörii aika paljon muun ympärillä kuin sen, kuka ihan faktisesti on paras tekemään jotain.

Tossa vaikuttaa koko ajan taustalla se että kaikki ihmiset on väsyneenä tai liian kuormittuneena aika vaikeita. Ja sitten jos esität jonkun asian oikealla tavalla oikeassa paikassa, odottelet rauhassa, toimit selkeästi mutta et yritä liikaa etkä runttaa väkisin vaan haet tapoja onnistua, ehkä se joskus tuottaa jotain tulosta.

Ja varsinkin semmoset ihmiset on yleensä kroonisesti kireitä, ylikuormittuneita yms. jotka jatkuvasti tekee asioita joita ne ei ymmärrä tai osaa tai joita joku muu siinä lähistöllä itse asiassa tekis paljon paremmin.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41
Ihmisillä on taipumus haluta esiintyä edukseen, ja erityisesti uuden työpaikan hakeminen on tilanne, jossa on yleensä motivaatio itsensä kaunisteluun. Moneen rekryprosessiin kuuluu jonkinnäköinen persoonallisuustesti, jossa vastataan väittämiin sen mukaan, kuinka paikaansapitävinä testattava niitä kohdallaan pitää. Koska ihmisten kaunistelutaipumus tiedetään, yleensä näihin inventaareihin piilotetaan kysymyspatteristo(ja), jotka mittaavat kaunistelun määrää. Testattavat jäävät siis hyvällä todennäköisyydellä kaunistelusta kiinni, eikä kaunistelun analysointi vielä siihenkään lopu. Arvioidaan, onko kaunistelu tiedostettua vai tiedostamatonta, ja silläkin on hakijasta piirtyvän kuvan kannalta väliä, millaisissa asioissa hakija kaunistelee.

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä? Se, miltä tuntuu sisällä, vai se, mikä näkyy ulos? Vaikka esim. itse kuvittelen tuntevani itseni verrattain hyvin ja kuvittelen saavani itseni kiinni suhteellisen hyvin myös varjopuolistani, tällaisissa inventaareissa kuitenkin mietin, että millainen lopulta olen, ja onko käsitykseni itsestäni realistinen. Ja toisaalta esim. työminäni on hyvin erilainen kuin kotiminäni ja näissä ympäristöissä samat asiat osittain tuntuvatkin erilaisilta - onko toinen minä todellisempi kuin toinen?

Jos ihminen narahtaa tällaisessa testissä tiedostamattomasta kaunistelusta, piirtyy testissä kuitenkin kuva hänen persoonallisuudestaan sellaisena kuin hän itse sen kokee, ja se on sikäli osuva kuva. Ja toisaalta niinkin, että jos ihminen näkee itsensä ylitöoptimistisesti, voi tällainen minäkuva olla terveellisempi kuin realistinen minäkuva ja osittain itseään toteuttava ennustekin. Tai jos ihmisellä on taipumus tietoiseen kaunisteluun, on sekin kuitenkin osa hänen persoonallisuuttaan (ja voi olla etu joissan tehtävissä, vaikkapa myyntityössä).

Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Mä en oikein vieläkään jaksa luottaa noihin testeihin. Suurin osa niiden konsepteista perustuu 1900 luvun psykologian tutkimustuloksiin. Hiljattain paljastui tyyliin vuosi tai kaksi sitten, että suurin osa psykologiasta oli todennäköisesti huuhaata. Analyysimenetelmiä ei oltu valittu rehellisesti, vaan ne valittiin sillä perusteella, mikä sai tulokset näyttämään kaikkein dramaattisimmilta. Tuolta pohjalta on sitten kehitelty työntekijäprofiloinnit. Pyritään ennustamaan kuinka hyödyllinen henkilö on yritykselle. Tämä on taas osoitettu mahdottomaksi tehtäväksi sillä psykologisiin testeihinkään perustuvat ennusteet eivät juurikaan vastaa lopputulosta. Joko sen vuoksi, että menetelmät ovat tosiaan huuhaata, tai sen vuoksi, että tulevaisuutta on muissakin tieteissä ihan perkeleen vaikea ennustaa.

Ihminen on sellainen kuin on. Joku voi kokea luontevaksi olla eri rooleissa eri tilanteissa kun taas osa ei koe. Osa pystyy ottamaan rooleja mutta ei ota ja osa ei pysty ottamaan vaikka haluaisi. Osa ajautuu rooleihin vaikka ei haluaisi ja osa ei ajaudu. Sitten tosiaan on vielä ne suorituksen kauneusarvot. Jonkun rooli voi vaikuttaa keinotekoiselta aivan kuten jonkun luonnollinen minä voi vaikuttaa keinotekoiselta.

E. Olen Bruton linjoilla. Ihmisillä itsellään on hyvin vähän sananvaltaa siinä ottaako rooleja, eikö ota tai että kuinka uskottava sitten roolissaan tai sen olemattomuudessaan on.

Erittäin stressaavassa tilanteessa ihminen voi myös alkaa käyttäytyä erikoisella tavalla. Tiedän tapauksen että sairaanhoitaja menetti lähiomaisensa, ja alkoi varastaa duunipaikaltaan bentsoja.

Varmasti työnantaja olisi mielellään tuonkin ennustanut etukäteen, että voi jättää palkkaamatta alunperinkään.

Millaisestahan luonnetestistä tuon ennustat.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 08, 2022, 13:00:46

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä?

Onko mitään "todellista itseä" lopulta edes olemassa? Tämä viittaisi henkiseen minään tai jopa sieluun, jolla yritetään selittää mystiseltä tuntuva kokemus jonkinlaisesta identiteetistä.

Minä luulen että ihminen on pelkkä viettiensä ohjaama kone, joka lähinnä vain reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Ihmisen vietit, kyky ja tapa kokea ja reagoida sekä henkilökohtaiset ympäristön vaikutukset eroavat yleensä paljonkin toisista ihmisistä, mikä on omiaan luomaan illuusion "henkisestä minästä".

Joo, tätä ei tarvitse välttämättä ostaa.

Olemme pelkkiä soluista tehtyjä robotteja jotka toimivat sähkökemiallisesti.

Onhan niitä sisäisiäkin ärsykkeitä (asenteita) ja yhdessä ulkoisten kanssa ollaan erilaisia "persoonia", mutta tuskin kyetään estämään sitä mitenkään. (Kuka olisi estäjä, ellei se sama "persoona")

Persoona (ego) on monen asian muodostava ja muuttuva ominaisuus, jota ei kannata ottaa "todesta".

Aina näissä keskusteluissa ajattelen, mikä onni on olla saakurin simppeli ja laiska ;D En tarvitse väsymystä ollakseni onnellinen, ei tartte saada mitään aikaiseksi, ihan riittää, että mikään ei ole kamalan viturallaan.

Mitä testeihin tulee, kuulin juuri kaverilta, että saadakseen työpaikan hän kävi läpi jonkun 4 kk kestäneen temppuradan erilaisine haastatteluineen, videon tekoineen, testeineen ja joku ihme demo-päiväkin siinä vielä oli, eli simuloitiin sitten haasteita siellä töissä ja otettiin hänestä muistiinpanoja siinä. Hän sanoi kokeneensa valaistumisen ja jätti paikan ottamatta vastaan, kun sitä viimein tarjottiin. Viime hetkellä hän sanoi tajunneensa, että ei hitto, millaista tuolla sitten olisi olla töissä.

Ihan älyttömäksi mennyt tosiaan siis käsitys siitä, miten ihmiseloa voi testeillä määritellä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2022, 15:21:20
Erittäin stressaavassa tilanteessa ihminen voi myös alkaa käyttäytyä erikoisella tavalla.

Näkisin että oli miten fiksu tai tasapainoinen tai muuta tahansa, jos olosuhteita säädetään tarpeeksi ynnä muuta, aina löytyy jotain mikä on liikaa tai joku sokea piste, kipupiste tai muu, ja aina on joku mahdollisuus että toiminta muuttuu tosi kummalliseksi.

Kai noita joillain tekijöillä voi ennustaa jossain määrin, mutta se on tosi yksilöllistä, mikä jollekin on juuri sellainen kipupiste tai sellainen kuormitus että se yhtäkkiä helähtää aivan yli — saati että miten ennustetaan miten ihminen siinä tilanteessa toimii, jos tästä ei ole mitään aiempaa tietoa tai taustaa, jota vasten arvioida.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 17:34:29
Ihan älyttömäksi mennyt tosiaan siis käsitys siitä, miten ihmiseloa voi testeillä määritellä.

Jos ei muu, niin ainakin testien markkinointi on vissiin onnistunut tosi hyvin.

Mua hirvittää tossa ehkä eniten testien järjestäjien ja niitä myyvien tahojen toiminnan eettisyys. Miten hyvin oikeasti pitäisi olla selvillä siitä, mitä mitataan ja mitä tuloksista oikeasti voidaan päätellä, ja paljonko tämä lopulta painaa siinä, kun mietitään kenelle myydään ja mitä palvelua ja miten sitä markkinoidaan.

Kun miettii mikä kaikki on meillä niin säädeltyä kuin on, mukaan lukien tiettyjen professioiden ammattietiikka ja vastuut, niin tossa ehkä olis haistettavissa sellainen rako, jossa mua ei haittais vaikka ihan kylmästi asetettais siihen lisää säädöksiä ja rajattais sitä, mitä tommoset firmat saa tehdä, miten markkinoida yms.

^

No tuopa juuri. Jossain ysärin lopulla-vuosituhannen vaihteessa tuntui tuo bisnes oikein roihahtavan työelämässä, yht'äkkiä joka paikassa oli puheena oman elämän sankaruudet ja muut. Lisäksi alettiin markkinoida muitakin ajatuksia, kuten esimerkiksi, että työpaikkaa pitää vaihtaa 2 vuoden välein, jotta pysyy kilpailukykyisenä.

Ja tietysti sitten tähän kylkeen tarvitaan rekryäville testipatteristo, että osataan valkata siitä töistä toiseen seilaavasta porukasta oikeat ja työtä hakeville itsetuntemus- osaamisparannus- ja ties mitä kurssia.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 17:34:29
Aina näissä keskusteluissa ajattelen, mikä onni on olla saakurin simppeli ja laiska ;D En tarvitse väsymystä ollakseni onnellinen, ei tartte saada mitään aikaiseksi, ihan riittää, että mikään ei ole kamalan viturallaan.

Tuo lumityöonnellisuus on ihan eri juttu kuin olla elämästä onnellinen ihan muuten vain, joista jälkimmäinen on melkeinpä pysyvä tila. LTO on fyysinen kihelmöivä tila ja se syntyy osana väsymystä. Se tuli mieleen, kun Norma heitti tuon sanonnan "väsynyt, mutta onnellinen".

Keskustelu on edennyt jo siinä määrin, että on vaikea valita, mihin tarttua. Mutta heitetään nyt jotain, mitä keskustelu on sivunnut, vaikka liittyen siihen, ovatko testit turhia.

Alan kirjallisuuden mukaan personallisuuden on havaittu olevan verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, ja taas hyvin rakennetun testin tulokset ovat melko pysyviä. Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus). No eihän tämä piirre yksinään vielä pitkälle riittäne, mutta kai tuo on työmenestyksen kannalta kuitenkin jotenkin keskeinen.

Ehkä itsellä nousee eniten kysymysmerkiksi se, että osataanko valita oikea inventaari, miten tuloksia tulkitaan ja onko se, mitä etsitään, oikeasti sitä, mitä kyseissä työssä tarvitaan.

Brutto kysyi, onko mitään "todellista itseä" olemassakaan. En tiedä, kuvauksesi ihmisestiä voi hyvinkin olla lähellä totuutta, mutta ehkä ainakin näissä rekryissä tulee mietittyä sitä, että millainen minä elävä robotti nyt sitten kuitenkaan olen, ja toisaalta työnantaja miettii, että miten tämä elävä robotti tulee töissä käyttäytymään ja suoriutumaan. Silloin kai se "todellinen minä", mitä etsitään, on ehkä ihmisen itsensä näkökulmasta se sisäinen todellisuus, ja merkitsevää on sen yhteensopivuus haetun tehtävän kanssa, koska yhteensopivuus ennustaa hyvinvointia. Tämä lienee myös työnantajan näkökulmasta oleellinen, mutta oleellisempi kai on kuitenkin se ulkoinen minä, vaikka kaunisteltukin, joka työroolia vetäen suoriutuu tehtävästä hyvin. Mutta varmastihan nuo kaksi asiaa kietoutuvat vahvasti yhteen.

Mutta en minä kyllä oikein tiedä, mitä se todellinen minä sitten on. Sitäkin on hirveän vaikea arvioida, onko muiden silmissä yhtään sellainen, kuin omissa silmissään on. Tavallaan ehkä kuitenkin ajattelen ihmisen olevan enemmän sitä, mitä hän kokee olevansa, koska kuten Xante taisi jotenkin kuvailla, ihminen näkee itsensä enemmän kokonaisuutena ajatuksineen ja tunteineen, ja toiset näkevät vain pieniä osia.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 19:03:25
Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 19:21:57

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 19:03:25
Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

Hyvä kyssäri pohtia persoonallisuuden ja terveyden yhteyttä! Sattumoisin minulla sattuu olemaan tieto, että tuo tunnollisuus on nimenomaan yksi avainpiirteistä persoonallisuuden ja terveyden välisten yhteyksien kannalta. Toisin kuin äkkiseltään ehkä voisi ajatella, tunnollisuuden piirre korreloi pidemmän elämän ja terveyden kanssa. Syy-yhteyden otaksutaan liittyvän tunnollisten hyvään impulssikontrolliin, tavoitesuuntautuneeseen toimintaan, suunnitemallisuuteen, kärsivällisyyteen ja normien noudattamiseen. Tunnollisuus välittyy myös sosiaaliseen ympäristöön ja se lisää siinä suotuisia terveysvaikutuksia: tunnollisten on tutkittu elävän pidemmissä avioliitoissa ja juurikin menestyvän paremmin työelämässä. Eli tunnollisuus liittyy terveyskäyttäytymiseen.

Näistä big five -piirteistä neuroottisuutta sen sijaan liitetään esimerkiksi masennustaipumukseen.

Samaa kyllä vähän mietin, että tuo tunnollinen ei välttämättä kuulosta siltä hyvältä tyypiltä, mutta ehkä näiden testausten avulla löytyy niitä työn kannalta oikeastikin hyviä tyyppejä.

Tommosessa big five -testaamisessa on se ongelma, että se varmaan ennustaa töissä pärjäämistä "ihan jees" eli jollain tasolla, mutta jos sun neurologia on riittävän erilainen, niin ei välttämättä, ja myös big five ei erottele ympäristötekijöitä mitenkään, eli ylipäätään se ei takaa että sitten siinä, mitä oikeasti tehdään, ne samat asiat pätee.

Joku saattaa katsoa tommosta hommaa ja todeta vaan, että jos te teette tämmöstä ja tää on teidän mielestä ihan jees, niin se on melkeimpä riittävä indikaattori siihen, että ei kannata lähteä mukaan ollenkaan.

Ja se myös lisää sitä, että isot yritykset ja niiden toimintalogiikka saa vapaasti sanella ihan kaiken. Ei niitä kiinnosta tavallaan se 5 % tai vähän enemmän, joka tosta jää ulos (koska p > 0.05).

Mutta ei se nyt mua silleen vaivaa henkilökohtaisesti. Jos joku ajattelee että toi on todella ihan jees, niin en mä sitä silleen tyhmänä tai tyhänpäiväisenä pidä. Itse en lähtisi noita tekemään, mutta mun mielestä se menee niin, että ei mun tarvi tai kuulu jos en vaan halua.

Mua lähinnä ärsyttää siinä se, että samaan aikaan on niin hillitön jeesustelu kaikesta inklusiivisuudesta ja kuinka jees se on ja muuta, ja sitten täsmälleen samat ihmiset tekee just tommosia asioita eikä se vaivaa vähääkään.

^ Toi nyt oli aika semmosta viisi ja puoli -vuotiaan väsyneenä kiukuttelua.

Mutta joillekin tunnollisuus voi olla sellainen ominaisuus, joka on tosi vahvasti sidoksissa siihen, onko joku niiden mielestä kiinnostavaa, tai vaikka siihen, onko joku niiden mielestä kokonaisuutena hyvää tekevää tai arvokasta vai ei.

Mun mielestä on kyseenalaista yrittää mitata kaikkien kohdalla sellaista tunnollisuutta, mikä kertoo, mitä ne sitten tekee jos näin ei ole.

Lisäksi ongelma voi olla sekin, että puuttuu semmosta tiimipelaamista tai yhteistyökykyä. Kykyä sovittaa omat intressit ja pyrkimykset osaksi laajempaa kokonaisuutta niin, että se on sekä itsen että muiden kannalta mielekästä.

Mutta tollasia asioita on ainakin ennen ratkaistu myös johtamisella ja ajateltu että on kaikenlaisia hiihtäjiä, ja joidenkin kanssa kannattaa nähdä se vaiva, että noista asioista keskustellaan ja yritetään ja katsotaan. Sit jos homma ei toimi, ne voi lähteä muualle.
    Jotkut muut ominaisuudet, sellaiset jotka ei näy big five -testaamisessa tai näkyy aika huonosti, saattaa olla aika keskeisiä sen ennustamisessa, mitä henkilö sitten tekee, jos sen kanssa käy noita asioita läpi ja yrittää tosissaan päästä samalle sivulle. Jääkö se vaan hillumaan ja kiukuttelee vai yrittääkö se kuitenkin tehdä semmosia ratkaisuja, jotka olis kaikille hyväksi.

Tolla testaamisella tehdään tilaa a) paskalle ja kyvyttömälle johtamiselle ja b) sille että ei tarvitsisi ottaa ollenkaan riskejä rerkytointipäätöksissä.

Mutta ymmärrän kyllä sen, että riskit noissa asioissa ei aina ole mitään kevyitä hommia. Irtisanominen voi olla vaikeaa, työilmapiiri on sekin tärkeä asia, ja sitten työnantajalla on vastuu niiden kaikkien muidenkin hyvinvoinnista ja toimeentulon turvaamisesta.

Toi pehmentää mun kantaa aika paljon, mutta olen silti vähän sitä mieltä, että moni ongelma on ratkaistavissa hyvällä johtamisella, ja jos se ei ole hyvää, mikään määrä tollasia testejä ei välttämättä korvaa sitä.

Mutta joo... semmosta.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2022, 07:09:17
Tolla testaamisella tehdään tilaa a) paskalle ja kyvyttömälle johtamiselle ja b) sille että ei tarvitsisi ottaa ollenkaan riskejä rerkytointipäätöksissä.

Oman työelämäni perusteella minun on helppo kyllä allekirjoittaa tämä. Kuten sanoin, voi olla ammattialan syytä, vaikka toisaalta olen kyllä kaikenlaistakin tehnyt.

Lähes poikkeuksetta olen havainnut, että jos työyhteisössä on valintatilanteita, kyllä niissä pärjää parhaiten he, jotka tuntevat kaikki (ja mikä tärkeämpää: kenet kaikki tuntee!), ovat supliikkeja ja näin, verrattuna heihin, jotka palauttavat raportit ajallaan ja hoitavat toistenkin tontteja. Se ei ole mukava asia tunnistaa.

En myös epäile, etteikö terveyteen tunnollisuudella olisi hyvää tekevä merkitys, siis fyysiseen terveyteen elintapojen, ruokavalion, jne. kautta. Mutta toisaalta olen nähnyt kyllä monen tunnollisen uupuvan ja kokenut samaa itsekin, sillä kyllä se alkaa syömään ihmistä, jos huomaa, että mikään oma tunnollinen tekeminen ei saa oikein arvostusta, vaan ne hyvät tyypit porhaltavat ohi vasemmalta ja oikealta ja parhaassa tapauksessa napsivat voitot päältä omasta tunnollisesta tekemisestä.

Tarkoitukseni ei nyt ole asettaa vastakkain mitään persoonallisuustyyppejä mustavalkoisesti, mutta yleistyksiin kyllä raakasti ja roimasti perustuvat tietysti kaikki persoonallisuustestauksetkin, olkoon kyseessä minkä tahansa aikakauden muoti. Nimittäin olen tosiaan nähnyt näitä eri nimityksillä ja painotuksilla aikas monta. Mieleen painuneita on useampiakin.

Se kirjainjuttu, mikä se nyt oli, oli jälkeenpäin aika hauska. Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ. Kuulemma yleensä se on ENTP. Tämä aiheutti hämmennystä testaajissa ja jouduin erillishaastatteluihin, miksi olin vastannut, kuten vastasin. Hämmennys syntyi juuri siitä, että vastausten "totuusprosentti" oli niin korkea. Kun yleensä näissä tapauksissa, joissa tulee jollekin tämmöinen harvinainen tulos, on kyllä vastauksissa valehdeltu.

Nauratti silloin ja naurattaa jälkeenpäin. Ja vaikuttaa kieltämättä asenteeseeni: niin kyllä nämä tosi hyviä kertomaan on just sun persoonallisuudesta, kunhan et ole kovin persoonallinen!

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 07:37:54
Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ.

"Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa."

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista ja burn outin, päädyin olisiko ollut vuonna 2004 psykologin työkykyisyysarvioon. Tuona vuonnahan masennukseni oli sitä luokkaa että en muistanut yhtikäs mitään (kuten esim. että minne oltiin miehen kanssa pysäköity auto kaupan pysäköintialueella), ja keskittymiskykyni oli jotain päästäisen luokkaa. 10 min tv-ohjelmaa katsottuani tuskailin että eikö se ikinä lopu.

Osoittautui että muistini oli ihan todennettavasti hapero. Se näet testattiin sillä että kuuntelin tai luin (en muista enää kumpaa) jotain tarinoita ja piti sitten kertoa niistä yksityiskohtia. Olin olettanut että ei tässä nyt niin suurta ongelmaa oli, joten oli pieni yllätys että ihan oikeasti muistin huonosti.

Psykologi teki yhteenvedon ja sen mukaan "puheeni oli rönsyilevää". Lisäksi hän luetteli jotain luonteenpiirteitä, ja yksi niistä oli narsistinen. Tästähän taisin järkyttyä, joten muistaakseni hän selitti jotain että se nyt on vaan yksi elementti kokonaisuudessa. Narsistinen kuitenkin on eri juttu kuin olla narsisti.

Ehkä tämän takia auliisti kuvailen itseäni narsistiseksikin. Mutta nyt tässä on se autismijippo, eli tulos on saattanut vinksahtaa johonkin suuntaan sen takia että tutkijalla ei ole ollut minkäänlaista hajuakaan autismijatkumon ihmisistä. Enkä itsekään vielä noihin aikoihin ajatellut itsestäni millään tavalla että olisin Asperger (nimitys, jota ei pitäisi enää käyttää). Sittemmin olen hoksannut että saatan kyllä tosiaan lörpötellä ummet ja lammet ja nimenomaan itsestäni, mutta ei siinä minun mielestäni ole mitään malignia narsismia sillä tavalla että kaikkien pitäisi olla ihan helvetin kiinnostuneita asioistani. Itseasiassa tulee vähän outo olo jos joku sanoo olevansa. Semmoinen että "mitä ihmeen kiinnostavaa minussa muka on - muille kuin itselleni?"

Summaisin että olen isoäiti-ikäinen pikkutyttö. Tästä on harmia, kun saatan avautua ihan väärille tahoille lapsenomaisuudessani. En tiedä onko siinä mitään hyvää puolta. No, ehkä kai se että jotkut kehuvat avoimeksi ja sitten kokevat että hekin voivat rentoutua ja puhua omasta itsestään.

Autistiset piirteet ovat melko kiusallinen juttu, koska toisinaan niistä tekee mieli puhua, ja toisinaan ei. Silloin kun en itse ole kiinnostunut asiaa käsittelemään ja joku tuttuni alkaa käsitellä, tulee niljakas, epämukava olo.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 09, 2022, 07:50:34
Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa.

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

Olikohan Jatkumolla ketju, jossa keskusteltiin juuri tästä persoonallisuustestistä, tai lähinnä sen tuloksista. Jäi mieleen, että meille Socrateen kanssa tuli tämä sama tulos: https://www.16personalities.com/fi/infj-persoonallisuus (INFJ-asianajaja), joka myöskin on jotain superharvinaista tyyppiä :D Aika ylevältähän tuo tulos kuulostaa, ja ehkä toisaalta hyväkin, että ihmiset saavat lukea itsestään jotain ns. hyviä asioita ja kokea, että ovat ainutlaatuisia ja "hyviä tyyppejä". Vaikka niillä ehkä olisikin vain viihdearvoa. Ehkä socrulle tuli yllätyksenä sama tulos kuin tosikko-tss:lla, mutta minua se ei yllättänyt.

Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 09, 2022, 07:50:34
Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa.

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

No juuri näin. Kyllähän jokainen yleistys tietysti pätee jonkin verran, sillä eihän se muuten olisi yleistys. Ja jokaisessa yleistyksessä on jotain "oikeaa", koska emme me ihmiset nyt kuitenkaan kovinkaan usein niin ainutlaatuisia ole.

Esim. tuosta tunnistan kyllä - ja varmaan moni Marin-keskustelua seurannut tunnistaa ;D - jotain itsestäni. Mutta sitten noiden yleistyksien vetäminen ns. sinne todelliseen persoonaan, jota tämäkin keskustelu koskee, ovatkin jo mielestäni ihan huuhaata. Ei se, että työelämässä odottaa itseltään ja toisilta aika isojakin vastuunkantoja, tunnollisuutta ja mitä näitä, nyt sentään tarkoita, että pitäisi herkkyyttä heikkoutena, herranjesta, tai että samalla ei itsekin olisi ihan samalla tavalla herkkä kuin muutkin ovat.

Tämä on yksi näiden testauksien heikkous: jos ihmistä testataan työelämässä, työnelämän tarpeisiin, hän usein sitten vastailee siinä kehyksessä. Ei koko persoonallaan, kaikkine ristiriitaisuuksineen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 09, 2022, 07:50:34

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 07:37:54
Meitä testattiin kohtuu iso porukka, olisiko ollut joku 34 ihmistä, tms. Olin ainut, joka sai kirjainyhdistelmän ENTJ.

"Ehkä on hyväkin, että heitä on vain 3 prosenttia väestöstä, muuten he hallitsisivat epävarmempia ja herkempiä persoonallisuustyyppejä, joita lähestulkoon koko muu maailma edustaa."

https://www.16personalities.com/fi/entj-persoonallisuus

Oma kysymyksensä on se, miten tieteellsiä tällaiset persoonallisuustyyppitestit ovat. Niitä on jossakin luonnehdittu lähes huuhaaksi. Tietty viihdearvo niillä joka tapauksessa on. Testausfirmoille käyvät mitkä tahansa työkalut, joiden avulla saa rahaa.

Onhan tämä tullut moneen kertaan tehtyä, ja taitaa tulla aina tämä sama tulos: arkkitehti INTJ-T. Muistelisin tosin saaneeni joskus jonkun muunkin kirjaimen kuin teen tuonne kolmanneksi.

Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä. Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.

Voi juku. On se vähän niinnii, mutta on se vähän noinnii.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia ;D

Mutta joo, tuon ollessa muotia, siihen oikeasti johtamisessa viitattiin. Toki taatusti tuokin homma on kehittynyt myös tieteellisempään suuntaan, mutta valitettavasti tässä kohtaa minun on vaikea voittaa ennakkoluuloisuuttani.

Mutta sen myönnän auliisti, että kyseessä on ennen kaikkea se, että en ole niihin tutustunut, olen siis tietämätön.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28
Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Joskus maailman aikaan tätä hommaa hoiti käytöstavat. Yleensäkään ei levitelty omia asioita tai sen hetken fiiliksiä ympäri turuja ja toreja, eikä menty käkeämään halien kanssa toisten asioihin kuin kutsusta.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 09, 2022, 08:07:40
Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista

Miten kiusattiin ja oliko kiusaajat työkavereita vai pomosi?

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 08, 2022, 23:29:05
Tommosessa big five -testaamisessa on se ongelma, että se varmaan ennustaa töissä pärjäämistä "ihan jees" eli jollain tasolla, mutta jos sun neurologia on riittävän erilainen, niin ei välttämättä, ja myös big five ei erottele ympäristötekijöitä mitenkään, eli ylipäätään se ei takaa että sitten siinä, mitä oikeasti tehdään, ne samat asiat pätee.

Joku saattaa katsoa tommosta hommaa ja todeta vaan, että jos te teette tämmöstä ja tää on teidän mielestä ihan jees, niin se on melkeimpä riittävä indikaattori siihen, että ei kannata lähteä mukaan ollenkaan.

Ja se myös lisää sitä, että isot yritykset ja niiden toimintalogiikka saa vapaasti sanella ihan kaiken. Ei niitä kiinnosta tavallaan se 5 % tai vähän enemmän, joka tosta jää ulos (koska p > 0.05).

Mutta ei se nyt mua silleen vaivaa henkilökohtaisesti. Jos joku ajattelee että toi on todella ihan jees, niin en mä sitä silleen tyhmänä tai tyhänpäiväisenä pidä. Itse en lähtisi noita tekemään, mutta mun mielestä se menee niin, että ei mun tarvi tai kuulu jos en vaan halua.

Mua lähinnä ärsyttää siinä se, että samaan aikaan on niin hillitön jeesustelu kaikesta inklusiivisuudesta ja kuinka jees se on ja muuta, ja sitten täsmälleen samat ihmiset tekee just tommosia asioita eikä se vaivaa vähääkään.

Tartun nyt tähän sinun kiukutteluviestiin :D En ehkä ihan täysin saa kiinni, mistä kenkä tarkalleen ottaen puristaa, mutta toisaalta ehkä ymmärrän.

En näe itse näitä testejä aivan noin negatiivisessa valossa, koska jotenkin kai haluan luottaa siihen, että niitä osataan käyttää oikein. Eihän testitulos kai ole mikään ykköskriteeri henkilövalinnassa, vaan vain osatekijä kokonaisuudessa ja tarjoaa vielä yhden näkökulman lisää valintaa tekevälle taholle.

Olen ollut itse mukana rekryissä (tekemässä esivalintaa ja haastattelemassa), joissa tällaisia testejä ei käytetty, ja tuntui, että esimieheni meni todella vahvasti fiiliksen pohjalta, ja etsi sitä perinteistä "hyvää tyyppiä", joka on haastattelussa hauska ja leppoisa, hänen itsensä tyylinen. Näistä kokemuksista on jäänyt sellainen ajatus, että tuollainen testi ei välttämättä olisi pahitteeksi, jotta valinta ei jäisi aivan henkilökemiatasolle. Tuli ajatus, että muutenkin voisi olla ihan hyväksi valintaa tekevälle taholle saada hieman apua siinä (esimerkiksi juuri tätä psykologista tietoa), että mitä ominaisuuksia kyseinen työ varsinaisesti edellyttää, koska kuten sanottua, johtaminen saattaa olla aika hataralla pohjalla, eikä johtajalla välttämättä ole riittävää osaamista kaikilla johtamisen osa-alueilla.

En ole osannut ajatella niin, että näillä testeillä raivattaisi tilaa huonolle johtamiselle. Huono johtaminen on kyllä kammottava ongelma ja aivan liian yleistä, ja siitä voisin länkyttää omia huonoja kokemuksia vaikka sivukaupalla... Jotenkin kuitenkin oma ajatus oli, että hyvä johtaja osaisi ottaa erilaista tietoa vastaan, esimerkiksi näiden testien tuomaa tietoa, ja valita kaiken saatavilla olevan tiedon avulla oikean tyypin hommaan. Mutta ehkä nyt kun tuota johtamise tasoa joissain paikoissa ajattelee, ei näitä testejäkään osattaisi oikein käyttää. Jaa-a enpä tiedä, kimurantti juttu.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 08:58:57
Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia ;D

T: Xante

Kyllä musta tuntuu, että voi olla ihan paikaansapitävää, että aivan tavikset eivät ole foorumilla enemmistö. Tähän hätään en kuitenkaan osaa perustella sen kummemmin, miksi näin olisi :D Osaisiko joku muu, vai onko virhetulos, että me kaikki ollaan jonkin sortin harvinaisuuksia?

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 09:04:12

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 09, 2022, 08:07:40
Ehdittyäni kerätä kokemusrepertuaariini mm. kaksi työpaikkakiusaamista

Miten kiusattiin ja oliko kiusaajat työkavereita vai pomosi?

En ala kauhean laajalti raportoimaan, koska epäilen että saisin kuulla sinulta jotain yhtä "hauskaa" kuin joitakin vuosia sitten että minua olisi pitänyt ahdistella seksuaalisesti enemmän kuin on ahdisteltu. Kun kumminkin minulla oli ollut kuuden vuoden sisällä kolme ihmistä kimpussa, joista yksikään ei jättänyt sitä ahdistelua yhteen kertaan, niin otin kyllä pahasti nokkiini siitä mitä sanoit. Et ole herkkä ihminen, joten et tiedä miltä se tuntuu herkkänä kun jotkut eivät vaan osaa jättää rauhaan.

Summittaisesti kuvailisin että kyse oli eräänlaisesta simputuksesta noissa kiusaamisissa. Ekalla kerralla olin työharjoittelussa, ja muija joka oli esimieheni, otti minut heti ekasta päivästä hampaisiinsa ja teki selväksi miten paska olen. Kosti vielä peräänkin eräällä tietyllä tavalla, mutta tämä sitten meni susille koska muuan fiksu henkilö ei uskonut naisen paskapuheita.

Tokalla kerran olin työllistyksessä aivan samalla alalla kuin ed. tapauksessakin, ja kappas kummaa melkolailla tuota edellista naista luonteeltaan muistuttava nainen taas otti irvihampaisiinsa heti ekasta päivästä ja heitteli kaikenlaista nöyryyttävää ihan kuin olisin ollut pikkulapsi. Sain touhusta tarpeekseni viikossa ja lähdin nostelemaan. Myöhemmin kävi ilmi että tuo työllistettyjen esimiehenä ollut nainen ei edes ollut arvoltaan mikään erityisen tärkeä tapaus, ja niin vain hän oli semmoisenkin esityksen pitänyt jossa istua jökötti ylimmän pomon pöydän takana kun ko. pomo oli poissa jostain syystä (myöhemmin heti eläkkeelle jäätyään kuoli), ja lateli minulle semmoisia juttuja että minun olisi pitänyt tehdä jotain ekstraa mitä kukaan ei tee, ihan vain sen takia että minua piti rangaista eräästä asiasta. Tai mitä hittoa, voinen mainita että kyse oli loma-asioista. Yksi iäkkäämpi työllistettyhän niistä alkoi inisemään ja häntä sitten komppasin. Minulle siis olisi tuosta tullut rangaistus että olen ruotinut loma-asioita asiakkaiden kuullen. Sille toiselle työllistetylle ei ollut tulossa mitään sanktioita.

Summaisin että paskapää-ämmiä, ei siinä sen kummempaa. Nätimmin ja pidempään olen asiasta jutellut eräällä foorumilla, ja sain vain haukut että minä en tule naisten kanssa toimeen. Tämmöistä väitti yksi nainen joka ei minusta pitänyt sillä foorumilla. Noh, jos minä en tule tietynlaisten "kuninkaallisten" kanssa toimeen, niin se johtuu siitä että en osaa olla mukana heidän pelleilyissään. En osaa mielistellä, enkä pokkuroida. En ole ynseä enkä kolea tapaus itse, mutta aikuisilta ihmisiltä odotan aikuista käytöstä, enkä jotain pikkutyttöjen prinsessaleikkejä. Hankkikoot hovinsa muualta.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 09:20:04

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:12:38

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 08:58:57
Alkaa kiinnostaa, keitä ne tavikset sitten ovat, joita esim. tänne foorumille kun ei ole vielä eksynyt yhtäkään, vaan ollaan kaikki niitä harvinaisempia ;D

T: Xante

Kyllä musta tuntuu, että voi olla ihan paikaansapitävää, että aivan tavikset eivät ole foorumilla enemmistö. Tähän hätään en kuitenkaan osaa perustella sen kummemmin, miksi näin olisi :D Osaisiko joku muu, vai onko virhetulos, että me kaikki ollaan jonkin sortin harvinaisuuksia?

Tavikset lörpöttelevät mieluummin livessä keskenään, kuin kirjoittelevat nettifoorumille. Kypsä tavis korkeintaan duunaa jotain Facebook-seinäänsä, ja nuoremmat jotain muuta (mitä näitä on instoja), mutta eivät he foorumeilla pyöri.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 09:20:04

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 09:36:44

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

No jaa, ehkä joillain aloilla tai joissain töissä jonkinlaisen työnäytteen antaminen rekryprosessin yhteydessä voi olla mahdollista, mutta käytännössä sellaisten toteuttaminen voi olla aika työlästä ja kallistakin. Ehkä jotain syitä on olemassa, miksi tällainen ei ole yleinen käytäntö, luullakseni. Testien etuna taas on se, että niiden avulla saadaan verrattain paljon dataa isostakin tutkimusjoukosta, tieto on ajasta riippumatonta ja jokseenkin pysyvää. Testit ovat sen verran yleisesti käytettyjä, että kai niiden käyttö jotenkin prusteltua on. Ainakin tieteellinen tutkimus on osoittanut, että persoonallisuus on verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, mutta aikamoista vastusta teiltä tähän tulee - en ole kyllä vielä aivan vakuuttavia perusteluja saanut, miksi testien käyttämisessä ei ole mitään järkeä.

En noista rekrytesteistä tiedä mitään ja tehnyt suorittavia töitä, mutta jos nyt jotain testasin, niin yrittäisin selvittää miten työntekijä reagoi kriisitilanteisiin työpaikan ihmissuhteissa.

Kuten oman tai työkaverin yksityiselämän ongelmat vaikuttavat rankasti käytökseen töissä. Tai miten toimia, kun joku jätetään työyhteisössä syrjään tai syntyy kuppikuntia. Tai havaitset tolkutonta hierarkiaa suhteessa vakituiset/kausityöntekijät tai kokoaikaiset/ osaaikaiset. Näitähän riittää....

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Itse olen käyttänyt rekrytoinnin apuna Jobfitin tuotteita (Profile XT (https://www.profilesincorporated.com/assessment/profile-xt/)). Se on melko kehittynyt testausmenetelmä, mutta olen huomannut, että arvostan testituloksissa aivan eri asioita kuin kollegani. Testi antaa arvosanan esimerkiksi käyttäytymispiirteistä, ajattelutavasta ja kiinnostuksen kohteista. Itse arvostan kohtaa ajattelutapa ja erityisesti siihen kuuluvaa oppimisindeksiä, joka mittaa henkilön kykyä oppia nopeasti uutta. Muut arvostavat yleensä enemmän sosiaalisuutta ja luovuutta.

Mutta alati muuttuvassa toimintaympäristössä kyvyllä omaksua uutta on valtava merkitys. Ei auta, vaikka olet kuinka sosiaalinen ja luova jos putoat kehityksen kelkasta ja jäät jatkuvasti jälkeen. Lopputuloksena on palaminen loppuun, minkä jälkeen et ole enää edes sosiaalinen etkä luova. Tässäkin testissä pääongelmana on, etteivät rekrytoijat yleensä osaa tulkita sen tuloksia parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:45:27
No jaa, ehkä joillain aloilla tai joissain töissä jonkinlaisen työnäytteen antaminen rekryprosessin yhteydessä voi olla mahdollista, mutta käytännössä sellaisten toteuttaminen voi olla aika työlästä ja kallistakin. Ehkä jotain syitä on olemassa, miksi tällainen ei ole yleinen käytäntö, luullakseni. Testien etuna taas on se, että niiden avulla saadaan verrattain paljon dataa isostakin tutkimusjoukosta, tieto on ajasta riippumatonta ja jokseenkin pysyvää. Testit ovat sen verran yleisesti käytettyjä, että kai niiden käyttö jotenkin prusteltua on. Ainakin tieteellinen tutkimus on osoittanut, että persoonallisuus on verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, mutta aikamoista vastusta teiltä tähän tulee - en ole kyllä vielä aivan vakuuttavia perusteluja saanut, miksi testien käyttämisessä ei ole mitään järkeä.

Kai kaiken käyttämisessä lähes aina on "jotain" järkeä. Olen itse ollut myös monessa rekryssä mukana, semmoisissakin, jossa sanani on painanut paljon, koska on haettu henkilöä, jonka kanssa olen koko ajan tekemisissä.

En ole koskaan nähnyt, että testitulos ylikirjoittaisi rekryäjän fiiliksen. Ihan sama todellakin, mitä ne testit sanoo, jos rekrystä päättävä tykästyy johonkin tai vastaavasti ei. Sen vuoksi näissä rekryissä olenkin sanonut, että säästetään suoraan ne tonnit, jotka testaamiseen menisivät, koska emme kuitenkaan a) omaa ammattitaitoa ymmärtää niitä oikeasti b) tämä jättää meidät testejä tekevän toimiston käsityksen varaan c) jos se eroaa omastamme, emme kuitenkaan sitä usko, vaan ohitamme.

Olenkin käsityksessä, että nämä testaukset testaavat testausta, eli on vähän sama juttu kuin muodikkaat videoesittelyt. Karsivat tiettyjä tyyppejä, jotka eivät suostu nykyrekryn tanssiin mukaan jo kättelyssä. Ja ne kuuluvat asiaan, on olevinaan ammattimaista teettää "soveltuvuustesti".

Myönnän, että oletuksena on minusta aika fantastinen, että voitaisiin tosissaan testata, että tämä tai tämä tyyppi nyt sitten soveltuu meille erityisesti. Kun oma käsitykseni on, että se, soveltuuko kumminkin ne ihan tavalliset ihmiset, joita suurin osa on (mekin, myönnetään sitä nyt tai ei), soveltuu ihan tavallisiin töihin, joita tavalliset ihmiset tekee. Jos ei, firman todellakin kannattaa miettiä, miten uniikki lumihiutale käytäntöineen ja johtamistyyleineen on - kuten sitäkin, että pidemmän päälle, how is that working for you?

Tämä kaikki on itselleni vähän sitä pskaa, jossa haetaan näitä yksisarvisia kivoilla titteleillä ja käsittämättömillä vaatimuksilla. Ja käsittämättömiä tarkoitan kirjaimellisesti, eihän niistä edes ymmärrä, mitä helkkaria tässä sanotaan.

Ja juu, en todellakaan ole mitenkään erityinen sen vuoksi, että kirjoittelen täällä, vaan ihan taviksena lörpöttelen enimmäkseen ihan livenä keskenään muiden kanssa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Aloin tehdä nettitestiä, mutta sekoiluksi se meni. Ohessa näyte keskeneräiseksi jääneestä kirjoituksestani. Ehkä se kertoo oleellisen. Hyökkään tekemään jotain juttua hetken mielijohteesta ja innostuksesta yhtään miettimättä, miten homma jatkuu. Puolivälissä huomaan, että eikä aika ei riitä sivutila riitä eikä mikään riitä - ja lopetan kesken.

Tässä kopiossa kappaleiden välitkin hävisivät.

https://justpaste.it/6psa2

Ehkä teen testin joskus uudestaan ajan kanssa.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 10:04:19
Itse olen käyttänyt rekrytoinnin apuna Jobfitin tuotteita (Profile XT (https://www.profilesincorporated.com/assessment/profile-xt/)). Se on melko kehittynyt testausmenetelmä, mutta olen huomannut, että arvostan testituloksissa aivan eri asioita kuin kollegani. Testi antaa arvosanan esimerkiksi käyttäytymispiirteistä, ajattelutavasta ja kiinnostuksen kohteista. Itse arvostan kohtaa ajattelutapa ja erityisesti siihen kuuluvaa oppimisindeksiä, joka mittaa henkilön kykyä oppia nopeasti uutta. Muut arvostavat yleensä enemmän sosiaalisuutta ja luovuutta.

Mutta alati muuttuvassa toimintaympäristössä kyvyllä omaksua uutta on valtava merkitys. Ei auta, vaikka olet kuinka sosiaalinen ja luova jos putoat kehityksen kelkasta ja jäät jatkuvasti jälkeen. Lopputuloksena on palaminen loppuun, minkä jälkeen et ole enää edes sosiaalinen etkä luova. Tässäkin testissä pääongelmana on, etteivät rekrytoijat yleensä osaa tulkita sen tuloksia parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kaiken testaamisen pitäisi lähteä siitä, että on oikea kuva siitä, minkälaisia ominaisuuksia ko. tehtävä edellyttää. Jos siinä mennään pelkällä johtajien mutulla tai henkilökohtaisilla mieltymyksillä, mennään varmasti helposti metsään.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

Näissä testeissä pitäisi pitää erillään se pärjääkö työtehtävissä ja toisaalta kestääkö työyhteisön paskaa. Ehkä ne pidetäänkin.

On paljon töitä, jotka ei anna henkisesti yhtään mitään. Silloin korostuu työpaikan sosiaalisen kuvion toimivuuden rooli.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:13:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.2295

Enoni oli aikoinaan yliopiston hallintotehtävissä ja kertoi, että aikaa tuhraantui siivoojien riitojen selvittelyyn. Harva esimies viitsii perehtyä niihin kunnolla.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 10:04:19
Itse olen käyttänyt rekrytoinnin apuna Jobfitin tuotteita (Profile XT (https://www.profilesincorporated.com/assessment/profile-xt/)). Se on melko kehittynyt testausmenetelmä, mutta olen huomannut, että arvostan testituloksissa aivan eri asioita kuin kollegani. Testi antaa arvosanan esimerkiksi käyttäytymispiirteistä, ajattelutavasta ja kiinnostuksen kohteista. Itse arvostan kohtaa ajattelutapa ja erityisesti siihen kuuluvaa oppimisindeksiä, joka mittaa henkilön kykyä oppia nopeasti uutta. Muut arvostavat yleensä enemmän sosiaalisuutta ja luovuutta.

Mutta alati muuttuvassa toimintaympäristössä kyvyllä omaksua uutta on valtava merkitys. Ei auta, vaikka olet kuinka sosiaalinen ja luova jos putoat kehityksen kelkasta ja jäät jatkuvasti jälkeen. Lopputuloksena on palaminen loppuun, minkä jälkeen et ole enää edes sosiaalinen etkä luova. Tässäkin testissä pääongelmana on, etteivät rekrytoijat yleensä osaa tulkita sen tuloksia parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Onkohan Brutto meillä rekryämässä? Meilläkin juuri tuo kyky oppia nopeasti uutta on ratkaiseva tekijä työssä menestymisessä.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 10:04:19
Itse olen käyttänyt rekrytoinnin apuna Jobfitin tuotteita (Profile XT (https://www.profilesincorporated.com/assessment/profile-xt/)). Se on melko kehittynyt testausmenetelmä, mutta olen huomannut, että arvostan testituloksissa aivan eri asioita kuin kollegani. Testi antaa arvosanan esimerkiksi käyttäytymispiirteistä, ajattelutavasta ja kiinnostuksen kohteista. Itse arvostan kohtaa ajattelutapa ja erityisesti siihen kuuluvaa oppimisindeksiä, joka mittaa henkilön kykyä oppia nopeasti uutta. Muut arvostavat yleensä enemmän sosiaalisuutta ja luovuutta.

Kyky oppia nopeasti uutta on sekin vähän sii o soo, että miten sitä nyt mitataan. Yleensä noiden testien tapa on vähän yksioikoinen sitä mitata. Olen työssäni toiminut paljonkin mentorina, oppinäytteiden ohjaajana ja perehdyttäjänä. Ensimmäinen asia, joka itse piti oppia nopeasti on, että ihmiset oppivat eri asioita ja hyvin eri tavalla.

Oma käsitykseni on työkavereidesi kaltainen tuon vuoksi: sosiaaliset ja luovat eivät ehkä opi samalla tavalla nopeasti kaikkea, mutta koska ovat sosiaalisia, he löytävät henkilöitä auttamaan ja koska ovat luovia, he saattavat keksiä kokonaan uuden tavan tehdä asia sen sijaan, että oppisivat, kuten se tähän saakka on tehty.

Viihtis on mielestäni oikeassa siinä, että miten ihmeessä voitaisiin testata, miten ihminen tulee tulevaisuudessa toimimaan tilanteissa, joissa hän tähän mennessä ei ole ole näissä puitteissa koskaan ollut, kun emme tiedä, mitä kaikkea muutakin tulee tapahtumaan yksilön elämässä kuin työ?

T: Xante

Tämä keskustelu liikkuu niin ällöttävissä sfääreissä, että saa minut unelmoimaan siitä, että Brutto, Xantippa ja TSS joutuvat käyttämään koko työaikansa pirullisten ihmissuhdesotkujen ja valtapelien selvittelyyn.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28
Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Tää oli mun silmään hyvin sanottu. Silloin niiden psykologien sun muiden pitäis osata esittää ne asiat tarpeeksi oikein ja selkeästi, ja siinä vaaditaan myös johdolta kykyä käsitellä ja ymmärtää tämmösiä juttuja.

Varmaan johtoporras monessa paikassa kokee, että tämä on heille kohtuuton vaatimus, ja monesti ne psykologitkin varmaan mieluummin peittää sen, jos ne ei tiedä mitä ne tekee, tai ei osaa selittää ja välittää sitä muille — ja sit siitä jaa just tollanen kuva kuin Xantippalla oli että "oli keltaisia ja vihreitä", mutta relevantti osaaminen tai ymmärrys ei välity tai se ei pahimmassa tapauksessa edes kiinnosta ketään.

Se on väärin että psykologien tai johdon puutteet tai taloudellinen vastuu niistä kaadetaan sen alimman portaan niskaan, vaikka se myytäis ihmisille sillä, että nää testit on nyt tosi hienoja ja tekee sitä ja tätä.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:16:21

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:13:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.2295

Sen verran laiskaa linkin heittelyä sinulta, että itsekään en vaivaudu lukemaan abstactia pidemmälle, joka ei nyt tässä yhteydessä vielä vakuuta minua mielipiteesi oikeellisuudesta.

Yleinen ohje rekrytointiin, jonka eräs kokenut esimies antoi: "jos olet epävarma kandidaatista, hänet hylätään". Jatkoselitys oli, että rekrytointipäätös on iso investointi sekä firmalle että palkatulle. Jos se menee pieleen, molemmille tulee isot tappiot. Joku hyvä saattaa jäädä rekrytoimatta, mutta maailmassa riittää hyviä työntekijöitä, heidät pitää vain löytää.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:12:09
Kaiken testaamisen pitäisi lähteä siitä, että on oikea kuva siitä, minkälaisia ominaisuuksia ko. tehtävä edellyttää. Jos siinä mennään pelkällä johtajien mutulla tai henkilökohtaisilla mieltymyksillä, mennään varmasti helposti metsään.

Ensinnäkään johtajat eivät useinkaan ole edes miettimässä, mitä ominaisuuksia jokin tehtävä edellyttää saatika niitä tehtäviä täyttämässä. Tämä nyt on ensimmäinen ongelma, tietysti.

Lisäksi, mitä muu oikeastaan voisi olla tärkeämpää kuin henkilökemia ja se, että ollaan mieltyneitä valittuun henkilöön? Mikä muu voisi antaa tehtävän aloittamiselle ja suorittamiselle paremman lähtökohdan?

Uskotko oikeasti, että jos on kaksi hakijaa, toinen sellainen, jonka kanssa juttu luistaa ja joka vaikuttaa kivalta tyypiltä ja toinen, joka on paperilla osoitettu soveltuvaksi, kukaan valitsee sitä, joka on "läpäissyt" testit mieluummin?

T: Xante

Piti minunkin testi tehdä ja aina tuppaa saman tuloksen kuin aikaisemminkin, vaikka mielestäni olen muuttunut pehmeämpään suuntaan vuosien varrella.

Persoonallisuustyyppisi on:
Logistikko
ISTJ-A

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:22:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:16:21

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:13:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.2295

Sen verran laiskaa linkin heittelyä sinulta, että itsekään en vaivaudu lukemaan abstactia pidemmälle, joka ei nyt tässä yhteydessä vielä vakuuta minua mielipiteesi oikeellisuudesta.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.aac4716
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/325040/91069_Muu_157404_1_18_20200525.pdf?sequence=1

Ei sinun tietenkään tarvitse tutustua uskomustesi vastaiseen tieteenkirjallisuuteen. Mutta kyse ei ole mistään yksinäisten susien mekkaloinnista vaan ihan keskeisestä ongelmasta tieteen tekijöiden mielestä. Ei toki koske pelkästään psykologiaa, mutta sitä se koskee erityisesti. Varsinkin kun yrittäjä-orientoituneet ihmiset eivät ymmärrä tavallisesti tieteestä edes alkeita, kaiken psykologisille käärmeöljykauppiaille on suuret markkinat lupaillessaan firmojen johtoporteille eksaktia tiedettä työnhakijoiden soveltuvuudesta työtehtäviinsä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:29:46

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:12:09
Kaiken testaamisen pitäisi lähteä siitä, että on oikea kuva siitä, minkälaisia ominaisuuksia ko. tehtävä edellyttää. Jos siinä mennään pelkällä johtajien mutulla tai henkilökohtaisilla mieltymyksillä, mennään varmasti helposti metsään.

Ensinnäkään johtajat eivät useinkaan ole edes miettimässä, mitä ominaisuuksia jokin tehtävä edellyttää saatika niitä tehtäviä täyttämässä. Tämä nyt on ensimmäinen ongelma, tietysti.

Lisäksi, mitä muu oikeastaan voisi olla tärkeämpää kuin henkilökemia ja se, että ollaan mieltyneitä valittuun henkilöön? Mikä muu voisi antaa tehtävän aloittamiselle ja suorittamiselle paremman lähtökohdan?

Uskotko oikeasti, että jos on kaksi hakijaa, toinen sellainen, jonka kanssa juttu luistaa ja joka vaikuttaa kivalta tyypiltä ja toinen, joka on paperilla osoitettu soveltuvaksi, kukaan valitsee sitä, joka on "läpäissyt" testit mieluummin?

T: Xante

Kuten olen sanonut, ei ole tarkoitus, että päätös tehdään jonkun yhden asian perusteella, kuten vaikka testitulokset tai henkilökemia. Testin on tarkoitus tuottaa lisätietoa, ei tuottaa päätöstä. Jos johtaja haastattelee hakijoita ja valitsee sieltä henkilökemioidensa perusteella mieleisensä, ei se takaa, että tyyppi on henkilökemioiltaan juuri oikea siellä työyhteisön sisällä. Eri asia, jos johtaja hakee itselleen työparia, niin silloin tietysti johtajan ja kandidaatin henkilökemiat on tosi merkitykselliset.

Niin kuin tuolla aiemmin jo kerroin, omat kokemukset rerystä ovat olleet sellaisia, että esimies aika mutumaisesti piti "hyvinä tyyppeinä" niitä, kenen kanssa hänellä juttu luisti. Itse taas mietin hakijaa enemmänkin tekemässä tehtäviä, joita työ pitää sisällään. Ja koska olemme pomon kanssa melko erityylisiä, hänellä henkilökemiat luisti "keltaisten ja punaisten" kanssa, ja minulla "vihreiden ja sinisten".

Elikä tuon takia vähän karsastan henkilökemioiden painotusta, koska henkilökemiat vaihtelevat ihmisisestä riippuen. Taitava pomo tietysti osaa ajatella pidemmällekin, ja osaa ehkä jotenkin arvoida henkilökemioita myös siellä työyhteisössä, ja tietysti ennen kaikkea työssäsuoriutumista. Mutta itsellä on ehkä hieman huonoja kokemuksia johtamisesta, sellaisia että mennään mutulla ja reagoinnilla suunnittelun ja harkinnan sijaan. Niin sen takia ehkä minulla korostuu tarve saada jotain "objektiivisempaa" mukaan rekryihin, ja nämä testit nyt näillä kokemuksilla edustavat minulle objektiivisempaa otetta kuin esimiehen mieltymys.

Mun käsittääkseni monta hyvää rekrytointipäätöstä on tehty aika kevyin perustein. Joku tyyppi tulee firman omistajan juttusille, lähettää jonkun portfolion tai näyttää sitä siinä läppäriltä. Sitten jutellaan ja katsotaan että joo, tule vaan, tai päätetään että ei ole nyt tällä kertaa sopivaa hommaa.

Tossa näkyy ja vaikuttaa se, minkälainen läsnäolo ja tapa toimia toisella on. Osaako se tehdä asiat tälle päätöksiä tekevälle tyypille selkeäksi ja helpoksi. Kuunteleeko se ja ottaako vastaan, vai mitä se tekee.

Osaamista mun mielestä kannattaa arvioida aiempien näyttöjen perusteella, ja sitten kannattaa tarvittaessa sopia joku määräaikainen työsuhde, jossa katsotaan, miten hommat sujuvat.

Ei se varmaan aina ole niin helppoa tai yksinketaista tai edes mahdollista, mutta mun lapsellisessa päässä se menee noin :D

Monesti siinä on nykyään joku komitea joka arvioi hakijoita, ja koska komitea koostuu niin monenlaisista tyypeistä, joista osalla ei ole kykyä arvioida kunnolla esimerkiksi osaamista, ehkä siinä yhtälössä joku tollanen psykologinen testi toimii ikään kuin kaikille uskottavana, koska kukaan ei tiedä siitä mitään, ollaan samalla viivalla ja päästään sen avulla yli intressiristiriidoista tai näkemyseroista.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:44:00

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:22:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:16:21

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:13:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.2295

Sen verran laiskaa linkin heittelyä sinulta, että itsekään en vaivaudu lukemaan abstactia pidemmälle, joka ei nyt tässä yhteydessä vielä vakuuta minua mielipiteesi oikeellisuudesta.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.aac4716
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/325040/91069_Muu_157404_1_18_20200525.pdf?sequence=1

Ei sinun tietenkään tarvitse tutustua uskomustesi vastaiseen tieteenkirjallisuuteen. Mutta kyse ei ole mistään yksinäisten susien mekkaloinnista vaan ihan keskeisestä ongelmasta tieteen tekijöiden mielestä. Ei toki koske pelkästään psykologiaa, mutta sitä se koskee erityisesti.

Et nyt tajunnut vihjettä, että voisit hieman referoida noita linkkaamiasi lähteitä. Se olisi kohteliasta ja parempaa keskustelua, ja saisit minut varmasti mukaan pohtimaan asiaa.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:46:50

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:44:00

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:22:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:16:21

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:13:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:11:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:08:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:01:16

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10
Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Tämän hetken tieteen mukaan sitä ei voi saada mitenkään etukäteen tietääkään, miten hakija pärjää työtehtävässä (edes silloin kun muodollinen pätevyys voidaan konkreettisesti testata). Psykologiset testit ovat turhia.

Olen useaan otteeseen esittänyt, että tieteen mukaan se on juuri toisin päin. Testien tekeminen perustuu juurikin niihin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat persoonallisuuden ja työssä menestymisen yhteyden. Pitääkö käydä lähteitä kaivamaan?

Ei nyt tietenkään niin, että niillä voidaan jotain varmaa ennustaa ja löytää varmasti oikea tyyppi, mutta testeillä voidaan tuottaa lisätietoa päätöksen teon tueksi, joka muuten saattaa jäädä melkolailla henkilökemiamutuksi.

En oikein ymmärrä, miksi rekry ilman testiä perustuisi jotenkin varmemmin oikeisiin asioihin, kuin rekry testin kanssa. Minusta rekry testin kanssa pyrkii tuomaan edes hintsusen tiedettä päätöksenteon tueksi. Tietysti on monia tehtäviä, joissa testaaminen on turhaa ajan, vaivan ja rahankäyttöä, mutta oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä, se on oikein perusteltu väline tuottaa lisätietoa päätöksenteon tueksi.

Mutta kun ne tutkimustulokset osoitettiin vuosi kaksi sitten huuhaaksi.

Kuulostaa, että oiot hieman mutkia.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/icd.2295

Sen verran laiskaa linkin heittelyä sinulta, että itsekään en vaivaudu lukemaan abstactia pidemmälle, joka ei nyt tässä yhteydessä vielä vakuuta minua mielipiteesi oikeellisuudesta.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.aac4716
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/325040/91069_Muu_157404_1_18_20200525.pdf?sequence=1

Ei sinun tietenkään tarvitse tutustua uskomustesi vastaiseen tieteenkirjallisuuteen. Mutta kyse ei ole mistään yksinäisten susien mekkaloinnista vaan ihan keskeisestä ongelmasta tieteen tekijöiden mielestä. Ei toki koske pelkästään psykologiaa, mutta sitä se koskee erityisesti.

Et nyt tajunnut vihjettä, että voisit hieman referoida noita linkkaamiasi lähteitä. Se olisi kohteliasta ja parempaa keskustelua, ja saisit minut varmasti mukaan pohtimaan asiaa.

Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin sen verran pahoin, että tapaus sai tiedemaailmassa valtavasti huomiota osakseen. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta. Tämä oli laaja skandaali ja aineistoa löytyy sen vuoksi runsaasti tiedejulkaisuista, jotta ei tarvitse olla kaltaisteni amatöörien varassa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 10:20:18
Tämä keskustelu liikkuu niin ällöttävissä sfääreissä, että saa minut unelmoimaan siitä, että Brutto, Xantippa ja TSS joutuvat käyttämään koko työaikansa pirullisten ihmissuhdesotkujen ja valtapelien selvittelyyn.

Tarkoitus ei varmaankaan ole ratkaista asiaa, tai asioita, vaan olla jotain mieltä niistä, joten keskustelu elää omaa elämäänsä ja se on varmaan tarkoituksenmukaista.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2022, 10:21:05
Varmaan johtoporras monessa paikassa kokee, että tämä on heille kohtuuton vaatimus, ja monesti ne psykologitkin varmaan mieluummin peittää sen, jos ne ei tiedä mitä ne tekee, tai ei osaa selittää ja välittää sitä muille — ja sit siitä jaa just tollanen kuva kuin Xantippalla oli että "oli keltaisia ja vihreitä", mutta relevantti osaaminen tai ymmärrys ei välity tai se ei pahimmassa tapauksessa edes kiinnosta ketään.

Itse asiassa, tähän asiaan syydettiin kohtuuttomasti kaikkien aikaa ja energiaa, ihan johtoporrasta myöten, rahasta nyt puhumattakaan. Ensin tehtiin ne testit, sitten ne yksilöllisesti purettiin. Sen jälkeen oli kaksipäiväinen (!) seminaari tai mikä lie yhteistyösitätätä-justka, jossa käytiin ensimmäinen päivä läpi kaikkea teoriaa ja keskusteltiin, mitä väriä tai kirjainyhdistelmää me olemme. Toisena päivänä tehtiin yhteistehtäviä ja keskusteltiin, mitä kaikkia hienoja työkaluja tämä nyt meidän meille antaa toistemme kanssa. Siinä välissä kyllä ryypättiin, mikä oli ihan antoisaa ja lähensi meitä kovasti, kun tuli ryypättyä kauempaakin tulevien kolleekoiden kanssa vaihteeksi taas.

Tulos: Xantippa edelleen ajattelee hommasta, että joo keltaisia ja vihreitä oli ynnä että ne Socrateen meille toivomat ihmissuhdesotkut ja valtapelit, siinä määrässä kuin niitä oli, eivät väistyneet yhtään mihinkään.

Ja ei, en ollut hommaa vastaan millään tavalla. Minä olen - testatusti - ääripään extrovertti. Mulle käy, että otetaan töistä vapaata pari päivää ja länkytetään siitä, minkälainen olen. Mulle käy, että musta ollaan kiinnostuneita ja halutaan tietää, mitä kirjainyhdistelmiä edustan. Valtavan kivaa jutella siitä oikein psykologian ammattilaisen kanssa.

Mutta (muu kuin soveltuvin osin, heehee ryyppääminen) ahdisti aika tavalla intrompia työkavereitani.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45
Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa.

Tää oli osittain se, mihin viittasin sillä heitolla että p < 0.05, eli että todennäköisyys tiettyjen tulosten havaitsemiselle niin että selittävä tekijä on nollahypoteesi on pienempi kuin viisi prosenttia.

Tolla kriteerillä tehdään kaikkea tätä, mutta p-arvoa on tosi helppo säätää ja paljon sillä tutkimuksen täsmällisellä konfiguraatiolla, valikoimalla, raportoimalla vain se kysely tai muu joka lopulta tuotti halutun tuloksen yms yms

Sitten jos koe toistetaan silleen että joku muu tekee sen ja vain kerran tai pari, kaikki toi "p-hakkerointi" paljastuu, ja siitä on kyse tossa mitä lauri sanoo.

Mutta psykologian tapauksessa voi todella olla, että tietyt asiat toimii tietyille ihmisille hyvin ja tietyille ei ollenkaan. Että siihen välttämättä toimiva ratkaisu ei olekaan se, että korjattais toi satunnaistestauksen ja toistettavuuden ongelma pelkästään.

Mun kritiikki siihen on ennemmin se että pitäis olla paljon tarkempaa ymmärrystä konkretian tasolla siitä, mitä ne teoriat tarkoittaa käytännössä, mikä toimii, kenelle, miksi se toimii, miksi ei toimi jos ei toimi ja mitä sitten.
    Ja siis se on aivan helvetin vaativa ja vaikea ala, joka ei jää yhtään jälkeen siitä, kuinka vaikeaa on esimerkiksi psykiatrian erikoislääkärin työ.

Mutta jostain syystä meillä homma menee niin, että jälkimmäisillä on tosi vaativa koulutus ja näitä juttuja joutuu oikeasti katsomaan aika kriittisesti, ja sitten psykologiassa on tavallaan vaativa koulutus, mutta niiden teorioiden kritiikki tai sellainen asenne että tajuttaisiin, miksi joku toimii johonkin ja miksi ei johonkin muuhun, ei ole niin keskiössä kuitenkaan.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:45:25
Niin kuin tuolla aiemmin jo kerroin, omat kokemukset rerystä ovat olleet sellaisia, että esimies aika mutumaisesti piti "hyvinä tyyppeinä" niitä, kenen kanssa hänellä juttu luisti. Itse taas mietin hakijaa enemmänkin tekemässä tehtäviä, joita työ pitää sisällään. Ja koska olemme pomon kanssa melko erityylisiä, hänellä henkilökemiat luisti "keltaisten ja punaisten" kanssa, ja minulla "vihreiden ja sinisten".

Mutta miten ihmeessä testit olisivat ratkaisseet tämän ongelman? Se esimieshän olisi valinnut sieltä testatuista punaiset ja keltaiset ja kehunut, että hienoa, että näin oikein testatusti voidaan valita parhaat tyypit?

Ja tämähän oikeastaan vain vahvistaa sen, mitä MO sanoi: jos johtaminen on niin huonoa, että esimies ei osaa antaa tarpeeksi painoarvoa sen henkilön mielipiteille, joka oikeasti ymmärtää, mitä tehtävän suorittaminen vaatii, ei sitä millään rekrytestauksella korjata, vaan pahimmassa tapauksessa pahennetaan.

Ynnä olihan siellä sullakin mieltymystä mukana, jos toivoisit, että testauksen jälkeen teille olisi päätynyt vihreitä ja sinisiä...

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:59:41
Siinä välissä kyllä ryypättiin, mikä oli ihan antoisaa ja lähensi meitä kovasti, kun tuli ryypättyä kauempaakin tulevien kolleekoiden kanssa vaihteeksi taas.
...
Mutta (muu kuin soveltuvin osin, heehee ryyppääminen) ahdisti aika tavalla intrompia työkavereitani.

Ehdotan psykologisten testien hylkäämistä ja tilalle kunnon ryyppäjäisiä!

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 11:06:17

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 10:45:25
Niin kuin tuolla aiemmin jo kerroin, omat kokemukset rerystä ovat olleet sellaisia, että esimies aika mutumaisesti piti "hyvinä tyyppeinä" niitä, kenen kanssa hänellä juttu luisti. Itse taas mietin hakijaa enemmänkin tekemässä tehtäviä, joita työ pitää sisällään. Ja koska olemme pomon kanssa melko erityylisiä, hänellä henkilökemiat luisti "keltaisten ja punaisten" kanssa, ja minulla "vihreiden ja sinisten".

Mutta miten ihmeessä testit olisivat ratkaisseet tämän ongelman? Se esimieshän olisi valinnut sieltä testatuista punaiset ja keltaiset ja kehunut, että hienoa, että näin oikein testatusti voidaan valita parhaat tyypit?

Ja tämähän oikeastaan vain vahvistaa sen, mitä MO sanoi: jos johtaminen on niin huonoa, että esimies ei osaa antaa tarpeeksi painoarvoa sen henkilön mielipiteille, joka oikeasti ymmärtää, mitä tehtävän suorittaminen vaatii, ei sitä millään rekrytestauksella korjata, vaan pahimmassa tapauksessa pahennetaan.

Ynnä olihan siellä sullakin mieltymystä mukana, jos toivoisit, että testauksen jälkeen teille olisi päätynyt vihreitä ja sinisiä...

T: Xante

No tuolla aiemmin jo itsekin sanoin, että jos johtaminen on huonoa, niin eihän nämä testitkään varmaan mitään auta, jos tuloksia luetaan, tulkitaan ja käsitellään yhtä lailla huonosti. Ja tämänkin jo aiemmin taisin sanoa, että minulla on varmaan (naiivi) kuva, että testejä käytettäisi oikein, että testin ollessa käytössä oltaisi saatu apua jostain sellaiselta taholta, joka osaa mieltymyksiä paremmin arvioida, minkälaisia ominaisuuksia tehtävä itseasiassa vaatiikaan.

Ja tämänkin sanoin, että itse yritin miettiä hakijaa tekemässä työn vaativia tehtäviä, en niinkään sitä, onko hän mielestäni hyvä tyyppi. No ehkä hieman kaunistelen, varmaan esitin esimiehelle mielipteeni, että minusta hyviä tyyppejä olivat ne "siniset ja vihreät".

Kai mun täytyy nyt vaan nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa, todeta, että testeissä on enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Tai sitten lähteä yksinäni testaamaan. :D Tosiasiassa kyllähän itseänikin jollain tavalla testit "hirvittävät", kun ei oikein tiedä tosiaan, että miten niitä tuloksia käytetään ja toisaalta niissä annetaan ulkopuolisille hirveästi tosi henkilökohtaista dataa itsestä. Ja tavallaan niissä ei voi vaikuttaa paljonkaan mielikuvaan, jonka itsestään antaa, toisin kuin vaikka haastattelussa tai muussa rekryyn liittyvässä näytössä. On tavallaan jonkun sellaisen asian käsissä, mihin ei itse voi vaikuttaa.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 11:11:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Omsta mielestäni minulla on paljonkin kiinnostusta tieteellistä keskustelua kohtaan, ja tälläkin hetkellä on työn ohessa menossa vapaaehtoiset, omasta mielenkiinnosta aloitetut perusopinnot avoimessa yliopistossa. Näissä opinnoissa voi hyvinkin tullla vastaan tuo aihe enemmin tai myöhemmin.

Laurille vielä sellainen huomio, että ihmisiä ja niiden käytöstä ja toimintaa koskevassa tutkimuksessa — jos halutaan päästä tosi syvälle tasolle, on pakko käyttää sellaisia menetelmiä kuin kyselytutkimuksia tai jotakin muuta tällaista, jossa tutkija tavallaan laittaa itseään sinne datan sekaan tai datankeruuseen osaksi.

Se pätee kielitieteeseenkin. Jos haluat tutkia jotain todella hienosyisiä merkityseroja, niitä ei kaikkia millään saa johdettua rakenteellisina säännönmukaisuuksina jostain tekstidatasta, vaan sun on pakko yhdistää tollasta dataa ja sen analyysia siihen, että kysyt ihmisiltä jotain ja sitten tulkitset niitä vastauksia jollain tavalla.
    E: Tai vaikka et kysyisi mitään, silti tulkitset sitä dataa sun omista lähtökohdista tietyistä syistä, ja tätä osaa voi olla vaikea toistaa.
    E2: Ja se komptenssi jolla tollasta tehdään tosi hyvin ei välttämättä ole sama kompenssi jolla se ymmärrys sit taas täsmällisenä välitettäis jollekin toiselle, vaan siinä on mukana jotain sellaista, joka karttuu hitaasti ja jota on vaikea välittää sellaisena yhtenä rysäyksenä. Tulee vähän niin kuin kielenkin rajat jo lähes vastaan.

Tähän voi liittyä paljon sellaista hiljaista tietoa, että miten kysyt ja mitä kysyt -- ja millä tavalla käsittelet sitä hankkimaasi dataa.
    Haluat vaikka tietää, miten jonkun tilallisuutta koskevan preposition merkitykselliset vivahteet muuttuu jonkun rakenteen kohdalla tiettyjen muuttujien funktioina — ja sitten kysyt ihmsiltä siitä just tietyllä tavalla. Saatat ottaa siinä huomioon, missä ne asuu ja on töissä tai mikä katu mistä ne puhuu päättyy johonkin umpikujaan ja kaikkea --- ja sen takia kysyt just niin tai tulkitset sitä just niin kuin tulkitset.

Joku muu ei välttämättä saa sitä tulosta koska ne ei tiedä mitä ne tekee, ja jossain tutkimuspaperissa ei alan kilpailun takia yleensä kerrota tollasia asioita siitä metodologiasta niin tarkkaan. Halutaan säilyttää se etu että pystyt tuottamaan tiettyjä tutkimuksia ja muut ei, mutta se koko ymmärrys ei koskaan välity vain niistä tutkimuksista, koska osa metodologiasta jää piiloon.

Tossa pitäis ratkaista siis sen toistettavuuden ongelman lisäksi sen erottaminen tollasesta ja toisaalta se, miten tieteestä tehdään vähemmän tollasen kilpailun määräämää ja miten se ymmärrys oikeasti saadaan vaan levitettyä ihmisille mahdollisimman laajalti.

P-hakkerointi ja se skandaali on silti täysin totta. Mutta tollaset asiat pätee psykologiaankin, että ne jotka ymmärtää niitä teorioita paremmin ja joilla on joku täsmällisempi visio ja modaa toimintaansa sen mukaan saattaa olla vaan parempia tekemään jotain tutkimusta.

Ja noi asiat pitäis vielä erotella toisistaan -- kuten sanon jo ties kuinka monetta kertaa.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 09, 2022, 10:53:15

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 10:20:18
Tämä keskustelu liikkuu niin ällöttävissä sfääreissä, että saa minut unelmoimaan siitä, että Brutto, Xantippa ja TSS joutuvat käyttämään koko työaikansa pirullisten ihmissuhdesotkujen ja valtapelien selvittelyyn.

Tarkoitus ei varmaankaan ole ratkaista asiaa, tai asioita, vaan olla jotain mieltä niistä, joten keskustelu elää omaa elämäänsä ja se on varmaan tarkoituksenmukaista.

Ei toki, mutta noi läskipäät eivät ymmärrä, että työpaikalla kaikki energia pitää käyttää ihmissuhteiden selvittelyyn kuten Kauniissa ja rohkeissa ja monissa muissa TV sarjoissa eikä puhua paskaa jostain uuden oppimisesta tms.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 11:16:48

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:59:41
Siinä välissä kyllä ryypättiin, mikä oli ihan antoisaa ja lähensi meitä kovasti, kun tuli ryypättyä kauempaakin tulevien kolleekoiden kanssa vaihteeksi taas.
...
Mutta (muu kuin soveltuvin osin, heehee ryyppääminen) ahdisti aika tavalla intrompia työkavereitani.

Ehdotan psykologisten testien hylkäämistä ja tilalle kunnon ryyppäjäisiä!

Sieltä löytyisi varmaan ne parhaat tyypit illanistujaisiin, mutta se tuskin on firmalle eduksi, että se hiljainen puurtaja jäisi löytymättä.

Aikanaan olin niin onnellinen, että löysin alan, joka kiinnostaa ja johon minulla oli jopa kykyjä. Ennen kaikkea saisin omassa kopissani puurtaa ihan yksinäni, kuten tuohon aikaan oli tapana. Harmikseni työelämä muuttui ja tuli tiimit, ryhmätyöt ja kokoukset. Niihin tuhraantui hyvää työaikaa, eikä minulla ollut mitään annettavaa, enkä myös noista mitään itselleni saanut.

Jonkin ajan kuluttua yksi työkavereistani oppi lukemaan ilmeitäni, joita en aina pystynyt pitämään kurissa, jos joku sattui puhumaan ihan hulluja. Tämä tulkkini sitten keksi, että hänpä kysyy, mitä mieltä Hippi on asiasta ja näin jouduin ottamaan puheenvuoron ihan julkisesti ja siinä saatiin asiat taas raiteilleen.

Aikaa myöten hissukseen opin ottamaan sen puheenvuoron ihan itsekin, vaikka välillä se oli aika tuskallista.

En varmaan ole millään tavalla ainutlaatuinen, vaikkakin nykyinen koulu tukee kyllä sosiaalisten taitojen oppimista paljon paremmin kuin koulut, joita itse kävin. Siitä huolimatta on hiljaisia ja varovaisia ihmisiä, jotka ovat työteliäitä ja taitavia, jos vain joku nämä osaa löytää. Välttämättä ryyppäjäisissä nämä eivät ole parhaimmillaan.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 11:11:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Lisään vielä, että olen varmasti tällaisesta aikanaan jotain lukenut, mutta täytyy myöntää, ettei tuo skandaali ole jotenkin jäänyt mieleeni. Olen kieltämättä välillä aika pullossa kasvaneen oloinen. Tässä foorumissa on se hyvä puoli, että tosiaankin pääsee kyseenalaistamaan omia näkemyksiään. Tosin ehkä fiksumpaa minulle olisi lukea sekin aika uutisia  ???

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 11:16:48

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:59:41
Siinä välissä kyllä ryypättiin, mikä oli ihan antoisaa ja lähensi meitä kovasti, kun tuli ryypättyä kauempaakin tulevien kolleekoiden kanssa vaihteeksi taas.
...
Mutta (muu kuin soveltuvin osin, heehee ryyppääminen) ahdisti aika tavalla intrompia työkavereitani.

Ehdotan psykologisten testien hylkäämistä ja tilalle kunnon ryyppäjäisiä!

Kerrankin joku kirjoittaa asiaa. Työpaikalle tullaan:

A) Dokaamaan
B) Ottamaan päikkärit
C) Vatvomaan ihmissuhdeongelmia.

Jos noilta jää vielä aikaa, se voidaan käyttää työntekoon.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 11:40:47

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 11:16:48

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:59:41
Siinä välissä kyllä ryypättiin, mikä oli ihan antoisaa ja lähensi meitä kovasti, kun tuli ryypättyä kauempaakin tulevien kolleekoiden kanssa vaihteeksi taas.
...
Mutta (muu kuin soveltuvin osin, heehee ryyppääminen) ahdisti aika tavalla intrompia työkavereitani.

Ehdotan psykologisten testien hylkäämistä ja tilalle kunnon ryyppäjäisiä!

Kerrankin joku kirjoittaa asiaa. Työpaikalle tullaan:

A) Dokaamaan
B) Ottamaan päikkärit
C) Vatvomaan ihmissuhdeongelmia.

Jos noilta jää vielä aikaa, se voidaan käyttää työntekoon.

Valittaminen on myö aika keskeinen juttu.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:18:25
No tuolla aiemmin jo itsekin sanoin, että jos johtaminen on huonoa, niin eihän nämä testitkään varmaan mitään auta, jos tuloksia luetaan, tulkitaan ja käsitellään yhtä lailla huonosti. Ja tämänkin jo aiemmin taisin sanoa, että minulla on varmaan (naiivi) kuva, että testejä käytettäisi oikein, että testin ollessa käytössä oltaisi saatu apua jostain sellaiselta taholta, joka osaa mieltymyksiä paremmin arvioida, minkälaisia ominaisuuksia tehtävä itseasiassa vaatiikaan.

Oikeastaan tässä paljastuu minun mielestäni yksi erittäin iso nykyajan työelämän ongelma. On selvää, että rekryäminen on kallista, vaativaa ja riskialtista. Niin mitäs me sitten tehtäisiin, jei hei mä keksin, ukoistetaan se! Otetaan rekryfirma, joka seuloo kandit tietämättä meistä yhtään mitään tai ehkä juuri sen verran, mitä itse kaunistellen (sic!) kerromme. Tehtävästä heillä ei ole tuon taivaallisen tietoa.

Mutta heillä on testipatteri! Ja tilastot, miten monta onnistunutta rekryä ovat tehneet. Retentioon saakkahan kukaan ei jaksa seurata, ei edes me itse.

Tämä oikeasti on aika isoksi pursunut bisnes, jos selaat linkkaria, huomaat, että siellä joka toisen titteli uraohjaaja ja selostetaan, että helping business  grow with best people ja silleen. Samaan aikaan työelämässä voidaan ihan kamalan huonosti, burnutti on selättänyt niska/selkäsairaudet aikaa sitten poissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä.

Ja oikeastaan, mitä muuta sitten voidaan odottaa, jos edes sen verran ei olla valmiita uhraamaan aikaa ja resursseja sekä ottamaan riskiä, että itse edes kunnolla mietittäisiin, mitä ja ketä me haetaan ja tiedettäisiin, kuka tänne sopii ja miksi.

Alkupäässä kerroin kaveristani, joka kävi tätä temppurataa 4 kk ennen kuin armollisesti kerrottiin, että kyllä, joo, me voitais vaikka ottaa sut. Siihen kuului paritkin testit. Hän siinä kohtaa tajusi, että ai niin, edessä on sitten vielä 6 kk koeaika. Hän olisi siis käyttänyt 10 kk elämästään sen vakuutteluun, että olen kykeneväinen tekemään näitä teidän hommia! Ja kyseessä siis ihan tavallinen viestinnän asiantuntijan homma, tosin nimike oli joku consulting coordinator unicorn influencer.

Ja samaan aikaan esimiehiä ei monessakaan paikassa esimieshommiin valmistella tai kouluteta mitenkään. Heille riittää, että heillä on asiantuntijatausta.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 11:40:47
Kerrankin joku kirjoittaa asiaa. Työpaikalle tullaan:

A) Dokaamaan
B) Ottamaan päikkärit
C) Vatvomaan ihmissuhdeongelmia.

Mulle tuli aiemmin kyynisinä ideoina mieleen, että jos testeillä haetaan laivaan miehistöä, joka joviaalisti ja hyvässä hengessä hoitaa hommansa, vaikka kurssi on järjetön tai laiva vuotaa, tai porukkaa joka ei jätä asemiaan silloinkaan kun laiva on uppoamassa tai karilla, ehkä sillä ei ole niin väliä, jos joku kaikkein paras navigaattori tai muu tyyppi päätyy johonkin toiseen laivaan.

Ja toisaalta testit välineenä komiteoiden valtapelien tai muiden intressi- ja näkemysristiriitojen ratkaisussa voitaisiin korvata tilanteesta rippuen heittämällä noppaa, vääntämällä kättä, dokaamalla ja saunomalla ja sitten painimalla jne.

Mutta noi ei ole sellaisia ideoita joita vakavissaan puolustaisin -- vaan ne on kyynisiä tai sellaisia paskat ideat -tason juttuja.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 11:40:47
Kerrankin joku kirjoittaa asiaa. Työpaikalle tullaan:

A) Dokaamaan
B) Ottamaan päikkärit
C) Vatvomaan ihmissuhdeongelmia.

Jos noilta jää vielä aikaa, se voidaan käyttää työntekoon.

Tarkoitat, että toisten pitäisi tulla. Sinähän menet sinne reippaasti asiakaspalvelemaan, etkä koskaan perseilisi itseltäsi hommia kännissä töitä tekemällä.

Siinä tapauksessa, että sinulla olisi siihen varaa, noudattaisit näitä neuvojasi sen verran, että palkkaisit jonkun ryyppäämään, ottamaan päikkärit ja vatvomaan ihmissuhteita.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:20:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 11:11:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Omsta mielestäni minulla on paljonkin kiinnostusta tieteellistä keskustelua kohtaan, ja tälläkin hetkellä on työn ohessa menossa vapaaehtoiset, omasta mielenkiinnosta aloitetut perusopinnot avoimessa yliopistossa. Näissä opinnoissa voi hyvinkin tullla vastaan tuo aihe enemmin tai myöhemmin.

Jos ennen sitä kiinnostaa, tässä vuodelta 2020 suomalaisten psykologien näkemyksiä tähän toistettavuuskriisiin:
https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/what-should-we-make-of-the-replicability-crisis-an-introduction-t

Sivun oikeassa laidassa ylempi linkki itse tekstiin ja alempi linkki alan suomalaiseen asiantuntijalehteen, jossa teksti alun perin julkaistu.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 12:04:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:20:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 11:11:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Omsta mielestäni minulla on paljonkin kiinnostusta tieteellistä keskustelua kohtaan, ja tälläkin hetkellä on työn ohessa menossa vapaaehtoiset, omasta mielenkiinnosta aloitetut perusopinnot avoimessa yliopistossa. Näissä opinnoissa voi hyvinkin tullla vastaan tuo aihe enemmin tai myöhemmin.

Jos ennen sitä kiinnostaa, tässä vuodelta 2020 suomalaisten psykologien näkemyksiä tähän toistettavuuskriisiin:
https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/what-should-we-make-of-the-replicability-crisis-an-introduction-t

Sivun oikeassa laidassa ylempi linkki itse tekstiin ja alempi linkki alan suomalaiseen asiantuntijalehteen, jossa teksti alun perin julkaistu.

Skimmailin artikkelin läpi ja onhan tuo huolestuttava ja vakavasti otettava asia.

Mietin tuon tiedon soveltamista nyt tähän yhteyteen, ja tulee ajatus, että kuitenkin esim. persoonallisuusinvetaareihin liittyvä big five -teoria koostuu niin pitkän ajan ja eri tutkijoiden tuloksista, että vesittääkö tämä kriisi on nyt sitten aivan kaiken, täysin tämänkin, psykologian alalla. Big five on tietysti vain teoria muiden joukossa, no ehkä vähän enemmän, eikä mikään absoluuttinen totuus, mutta en tämän kriisin valossa kuitenkaan sanoisi varauksetta nyt vaikka tätä aiheeseen liittyvää teoriaa pelkäksi huuhaaksi. Vaikka psykologian tutkimuskentällä on, ja on ollut, kyseenalaista, niin ei minusta sen perusteella voi kuitenkaan ylimalkaisesti kaikkea psykologian selitysvoimaa mitätöidä. Se vaatisi hieman parempia perusteluja.

Täytyisi perehtyä asiaan enemmän, jotta osaisin arvioida esim. big five -teoriaa ja näitä siihen liittyviä persoonallisuustestejä tämän artikkelin tiedon valossa.

Oma pointtini kyllä on hieman ollutkin, että en oikein näe aidosti hyödyllisenä sitä, että niinkin tavanomaiseen asiaan kuin työnteko, työntekijöiden valinta, jne. liitetään jokin Psykologinen Iso Viisi-aspekti.

Työnkuva on muuttunut, totta. Maailma on muuttunut, totta. Mutta huolimatta tästä, ei työnteon minun mielestäni pitäisi siltikään olla mitään sellaista, johon edes tekijöitä ei osata valita nimenomaan fiiliksellä, ihmisten kanssakäymisellä ja sen sellaisella, vaan nämä valinnat pitäisi tieteellistää ja psykologisoida.

T: Xante

Kunhan saan sen sata miljardia, hankin monopolin ainakin kolmelta toimialalta.

Bruton alennan pikkupomoksi, jonka ainoa tehtävä on selvitellä rakennussiivoojien riitoja.

TSS saa pitää työpaikkansa, mutta toimenkuva rajataan työpaikkaromanssien vakoiluun ja analysointiin.

Laiska paskiainenkin saa pitää duuninsa, mutta hänet laitetaan disponibiliteettiin kuten suurlähettiläät vanhoina hyvinä aikoina eli viedään kaikki työtehtävät ja saa käyttää koko päivät kahvinkeittoon ja lörpöttelyyn.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 12:29:04
Oma pointtini kyllä on hieman ollutkin, että en oikein näe aidosti hyödyllisenä sitä, että niinkin tavanomaiseen asiaan kuin työnteko, työntekijöiden valinta, jne. liitetään jokin Psykologinen Iso Viisi-aspekti.

Työnkuva on muuttunut, totta. Maailma on muuttunut, totta. Mutta huolimatta tästä, ei työnteon minun mielestäni pitäisi siltikään olla mitään sellaista, johon edes tekijöitä ei osata valita nimenomaan fiiliksellä, ihmisten kanssakäymisellä ja sen sellaisella, vaan nämä valinnat pitäisi tieteellistää ja psykologisoida.

T: Xante

Iso viisi (persoonallisuus) liittyy kaikkeen, ja työnteko on iso osa ihmisen elämää. Minusta yhteys on ilmeinen ja selvä.

On kuitenkin eri juttu, kuinka hyvin testejä sitten onnistutaan käyttämään eduksi rekryissä. Varmasti sitäkin on tutkittu, joten hyödellisempää olisi varmaankin mennä etsimään moisia tutkimuksia jos kerran kiinnostaa, kuten tässä viime aikoina näistä keskusteluista on ajateltu.  ???

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 12:32:16


TSS saa pitää työpaikkansa, mutta toimenkuva rajataan työpaikkaromanssien vakoiluun ja analysointiin.

Kiitti, ne oiskin varmaan vahvuusalueellani!

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 12:24:33

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 12:04:32

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:20:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 11:11:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 11:01:00

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 10:52:45


Referoin jo, mutta vielä kerran: Tutkimusten mukaan psykologia on merkittäviltä osin huuhaata. 2015 valittiin satunnaisesti 100 sosiaalipsykologian tutkimusta, joiden tulokset pyrittiin toistamaan. Toistamisessa epäonnistuttiin. Soveltuvuuskokeet lepäävät pääsääntöisesti sosiaalipsykologian teorioiden päällä. Jos teoria epäonnistuu ennusteissaan joita sen sanotaan ennustavan, ei teoria voi pitää paikkansa. Jos sinua kiinnostaa aihe, tutustut siihen ihan itse, mutta jos ei kiinnosta, jätä tutustumatta.

Voihan änkyrä-känkyrä-lauri, kiitos linkeistä. Ihmisen mieltä ja toimintaa on tietysti paljon haastavampaa tutkia, kuin helpommin mitattavissa olevia asioita. Toivottavasti tiedeyhteisö jaksaa kuitenkin haasteista huolimatta tutkia tätä meille kaikille niin läheistä asiaa. Tässä kohtaa en tosiaan ehdi tämän enempää perhetyä viittaamiisi tutkimuksiin, mutta ehkä ne jossain kohtaa palaavat eteeni.

Skandaali havaittiin vuonna 2015. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2022. Tässä on kulunut 7 vuotta ja asia tuli sinulle selvästi täysin puskista. Onko mielestäsi jotain syytä olettaa, että ilman ihan itsestäsi lähtevää aktiivisempaa kiinnostuneisuutta tieteellistä keskustelua kohtaan tulisit törmäämään aiheeseen jatkossakaan?

Omsta mielestäni minulla on paljonkin kiinnostusta tieteellistä keskustelua kohtaan, ja tälläkin hetkellä on työn ohessa menossa vapaaehtoiset, omasta mielenkiinnosta aloitetut perusopinnot avoimessa yliopistossa. Näissä opinnoissa voi hyvinkin tullla vastaan tuo aihe enemmin tai myöhemmin.

Jos ennen sitä kiinnostaa, tässä vuodelta 2020 suomalaisten psykologien näkemyksiä tähän toistettavuuskriisiin:
https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/what-should-we-make-of-the-replicability-crisis-an-introduction-t

Sivun oikeassa laidassa ylempi linkki itse tekstiin ja alempi linkki alan suomalaiseen asiantuntijalehteen, jossa teksti alun perin julkaistu.

Skimmailin artikkelin läpi ja onhan tuo huolestuttava ja vakavasti otettava asia.

Mietin tuon tiedon soveltamista nyt tähän yhteyteen, ja tulee ajatus, että kuitenkin esim. persoonallisuusinvetaareihin liittyvä big five -teoria koostuu niin pitkän ajan ja eri tutkijoiden tuloksista, että vesittääkö tämä kriisi on nyt sitten aivan kaiken, täysin tämänkin, psykologian alalla. Big five on tietysti vain teoria muiden joukossa, no ehkä vähän enemmän, eikä mikään absoluuttinen totuus, mutta en tämän kriisin valossa kuitenkaan sanoisi varauksetta nyt vaikka tätä aiheeseen liittyvää teoriaa pelkäksi huuhaaksi. Vaikka psykologian tutkimuskentällä on, ja on ollut, kyseenalaista, niin ei minusta sen perusteella voi kuitenkaan ylimalkaisesti kaikkea psykologian selitysvoimaa mitätöidä. Se vaatisi hieman parempia perusteluja.

Täytyisi perehtyä asiaan enemmän, jotta osaisin arvioida esim. big five -teoriaa ja näitä testejä tämän artikkelin tiedon valossa.

Big Five on ainakin samalla tavalla pätevä kuin horoskoopit. Jos olet ad hoc -ihmiskontakteja välttelevä, olet introvertti ja jos olet syyskuussa syntynyt olet neitsyt.

Ongelmallinen osa alkaa sitten tästä kohdasta, kun aletaan ennustaa millaista sosiaalipsykologiaa kyseinen luonteenpiirre tai tähtimerkki saa aikaiseksi sosiaalisessa yhteisössä ympärillään tai miten hän itse siinä käyttäytyy. Eli sinä kohdassa kun pitäisi luotettavasti arvioida, onko työnhakijasta vai eikö ole hyötyä työnantajalle, työyhteisölleen tai itselleen, jos hänet palkataan potentiaaliseen työtehtäväänsä.

Mun mielestä toi kriisi ei tarkoita sitä että viiden faktorin teoria on täysin roskaa.

Siinä on vain taustalla se, että tutkijoita on pitkään palkittu hieman vääristä asioista, mikä jonkin verran vääristää arvioita siitä, kuinka vankalla pohjalla teoriat tai tietyt tulokset ovat, jos tätä arvioidaan perinteisesti julkaisujen määrän ja profiilin ynnä muun sellaisen perusteella.

Sen lisäksi näitä testejä myös myydään ratkaisuksi johonkin ongelmaan, eikä siinäkään taida kaikki olla ihan kohdallaan.

Mutta se ei tarkoita ettei big five kertoisi mitään tai etteivätkö ne testit kertoisi mitään.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 11:45:30
Alkupäässä kerroin kaveristani, joka kävi tätä temppurataa 4 kk ennen kuin armollisesti kerrottiin, että kyllä, joo, me voitais vaikka ottaa sut. Siihen kuului paritkin testit. Hän siinä kohtaa tajusi, että ai niin, edessä on sitten vielä 6 kk koeaika. Hän olisi siis käyttänyt 10 kk elämästään sen vakuutteluun, että olen kykeneväinen tekemään näitä teidän hommia! Ja kyseessä siis ihan tavallinen viestinnän asiantuntijan homma, tosin nimike oli joku consulting coordinator unicorn influencer.
T: Xante

"Consulting coordinator unicorn influencer." ;D

Elettiin lamavuosien häntää kun hain työpaikkaa eräästä Suomen johtavista kulttuurilaitoksista. Minut kutsuttiin haastatteluun, jonka tuo mm. kulttuurintutkimusta harjoittava laitos hoiti itse. Kun tulin paikalle, ilmeni että tilaisuuteen osallistuisi jokseenkin koko laitoksen johto sekä tutkija/tutkijat(?), jotka käytännössä toimisivat kyseisen työn ohjaajina. Paikalla oli siis 6 henkilöä haastattelemassa. Paikka, jota hain, oli suorittavan tason määräaikainen työ (max vuoden kestävä). Istuessani siinä yksin näiden kuuden kanssa minusta tuntui, että taitaa olla näillä tyypeillä kahvitauoilla tylsää, joten änkesivät kaikki haastatteluun, jotta saavat puheenaihetta pausseilleen; "millainen kampaus X:llä oli ja kuinka naurettava CV hakijalla Y, mikä sekin luulee olevansa?". Kyseessä oli ohjelmanumero, viihdepläjäys näiden nuijapäiden arkea vauhdittamaan. Koskaan muulloin en ole kohdannut kuutta henkeä haastattelussa, on tainnut maksimissaan olla kaksi haastattelijaa. Ilmeisesti minulla ei ole paljon kykyjä viihdetaiteilijaksi, koska en tuota paikkaa saanut. Ehkä hassu peruukki olisi auttanut?

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 12:35:43
Big Five on ainakin samalla tavalla pätevä kuin horoskoopit. Jos olet ad hoc -ihmiskontakteja välttelevä, olet introvertti ja jos olet syyskuussa syntynyt olet neitsyt.

Vertasin taannoin Laikan kanssa puhuessani näitä testejä horoskooppeihin, ja tietyssä hyvin kovassa mielessä olen edelleen samalla kannalla.

Mutta big five on kuitenkn dimensionaalinen arviointimalli, jossa ne dimensiot eivät ole ihan hirveätä kuraa. Se voi olla jossain tapauksessa etu että ei erotella biologista perustaa ympäristötekijöiden vaikutuksista eikä erotella sitä mikä on suhteellisen stabiiilia siitä, mikä liittyy kiinteämmin kehitysympäristöön ja voi muuttua nopeastikin jos siihen saadaan tietyt muutokset.

Jos ajatus on että työpaikalla mikään ei muutu ja käytännöt ovat täysin joustamattomia eikä ole sellaista asennetta että tehdään sellaista mikä onnistuu ja toimii, ehkä sitten voidaan testata tällä tavalla.

Mutta onhan se siihen nähden paskaa mitä tossa vois tehdä.

Kuitenkn olennainen on se, miten näitä tuloksia tulkitaan, miten niihin suhtaudutaan ja mitä niillä tehdään tai edes yritetään tehdä.

Jos noi asiat on kunnossa, ei niistä mitään haittaa varmaan ole.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 12:33:51
Iso viisi (persoonallisuus) liittyy kaikkeen, ja työnteko on iso osa ihmisen elämää. Minusta yhteys on ilmeinen ja selvä.

On kuitenkin eri juttu, kuinka hyvin testejä sitten onnistutaan käyttämään eduksi rekryissä. Varmasti sitäkin on tutkittu, joten hyödellisempää olisi varmaankin mennä etsimään moisia tutkimuksia jos kerran kiinnostaa, kuten tässä viime aikoina näistä keskusteluista on ajateltu.  ???

No mutta kyllä aika moni asia liittyy kaikkeen ja voidaan tietysti linkittää työelämään sillä perusteella, että työelämä on iso osa ihmisen elämää.

On kuitenkin eri juttu, miten mielekästä se on ja millä tavalla se parantaa sitten tätä isoa osaa ihmisen työelämää.

Kuten sanottua, en ole kieltämässä, etteikö psykologian teorioista tai ylipäätään ymmärryksestä ihmisen toiminnasta olisi "mitään" hyötyä työelämässä tai rekrytoinneissa, minua vain hirvittää se...miten sen sanoisi...ehkä juuri suuri luottamus siihen, että tässä meillä nyt on ratkaisu.

En ole siis lyttäämässä teoriaa sinällään, joskin ajattelen, että maallikoiden käsissä tämä todellakin aika kaksiteräinen miekka, kun sitä on alettu kasuaalisti jokapäiväisenä työkaluna käyttämään. En usko, että moni HR tekee kovinkaan paljon taustatyötä, vaan hyväksyy mittaristot sellaisenaan. Helpottaahan se sitä paitsi heidän työtään ja päätöksen tekoaan kummasti!

Aivan samoin kun vastustan sokeaa luottamusta raja-arvoihin lääkärin työssä, teen sitä tässä HR-ammattilaisten työssä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2022, 12:36:13
Mun mielestä toi kriisi ei tarkoita sitä että viiden faktorin teoria on täysin roskaa.

Siinä on vain taustalla se, että tutkijoita on pitkään palkittu hieman vääristä asioista, mikä jonkin verran vääristää arvioita siitä, kuinka vankalla pohjalla teoriat tai tietyt tulokset ovat, jos tätä arvioidaan perinteisesti julkaisujen määrän ja profiilin ynnä muun sellaisen perusteella.

Sen lisäksi näitä testejä myös myydään ratkaisuksi johonkin ongelmaan, eikä siinäkään taida kaikki olla ihan kohdallaan.

Mutta se ei tarkoita ettei big five kertoisi mitään tai etteivätkö ne testit kertoisi mitään.

Nähdäkseni ongelma on, että ainakin osassa soveltuvuustestejä todennäköisesti puuttuu luotettava teoreettinen viitekehys tulkita esimerkiksi Big Five -tai muita luonteenpiirteitä. Eli kyseiset luonteenpiirteet ja niiden selville saaminen ovat varmasti hyvinkin totuudenmukaisia. Mutta mitä näistä ominaisuuksista sitten seuraa työyhteisössä, rakentuu aina valitun tai valittujen teoreettisten viitekehysten varaan. Vuonna 2015 paljastui, että karkeasti ottaen 3/4 sosiaalipsykologian tutkimuksista ovat huuhaata. Jos joku firma tarjoaa soveltuvuuskokeita, eikä onnistu käsittelemään uskottavasti kyseistä skandaalia esittelyteksteissään, en luottaisi kovinkaan paljoa kyseisen firman tarjoamiin soveltuvuustesteihin.

E. Siis eivät 3/4 tutkimuksista varmaankaan kaikki huuhaata olleet, vaan anekdootteja. Kykenivät kuvaamaan ehkäpä oikein juuri itsellään käsillä ollutta koeasetelmaa, mutta eivät onnistuneet tavoittamaan niistä riittävän geneerisiä tuloksia, jotta kyseiset koetulokset vastaavissa koeasetelmissa olisi voitu toistaa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 12:32:16
Laiska paskiainenkin saa pitää duuninsa, mutta hänet laitetaan disponibiliteettiin kuten suurlähettiläät vanhoina hyvinä aikoina eli viedään kaikki työtehtävät ja saa käyttää koko päivät kahvinkeittoon ja lörpöttelyyn.

Miksi ihmeessä minä haluaisin pitää työni, kun sinä maksaisit minulle (tietysti!) isot rahat kahvinkeitosta ja lörpöttelystä?? Tosin puolen vuoden koeajan jälkeen vaatisin tähän ap cavan juonnin ja ip punkun juusto/salameineen aina, kun fiilistä siihen suuntaan irtoaa tai muuten on hyvä porukka koossa.

Varsinkin, kun saisin katsella vierestä, miten sinä kuitenkin vääntäydyt töihin pirteä tekohymy naamalla, koska et sinä varovaisena miehenä uskalla omia hommiasi perseillä. Etkä edes osaisi, kun yhtä vaivaista ryyppyreissuakin suunnittelet, tuskailet ja ressaat viikkoja.

T: Xante

^ Disponibiliteetissä ollessa piti tulla töihin, mutta käytännössä ei annettu mitään tekemistä.

Taneli Kekkonen hirttäytyi kattolamppuun pitkälti sen takia, että hän joutui disponibiliteettiin juopottelun takia.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 09, 2022, 13:01:35
^ Disponibiliteetissä ollessa piti tulla töihin, mutta käytännössä ei annettu mitään tekemistä.

Taneli Kekkonen hirttäytyi kattolamppuun pitkälti sen takia, että hän joutui disponibiliteettiin juopottelun takia.

Ne oli niitä pula-aikoja ne. Nykyään on netti ja seitinohut iltapäivähiprakka keksitty.

Kyllä mä tulen mielelläni sun rahoilla jouten olemaan ja sun duunin vääntöä katselemaan!

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2022, 11:33:29
Sieltä löytyisi varmaan ne parhaat tyypit illanistujaisiin, mutta se tuskin on firmalle eduksi, että se hiljainen puurtaja jäisi löytymättä.

Oikeasti firmassa pitää olla monenlaisia ihmisiä töissä. Kaikille heille kuitenkin on tärkeä taito ymmärtää miten ne muut toimivat ja huomioida nämä eroavaisuudet. Tässäkin on viime vuosina menty eteenpäin. Ja monessa paikkaa pandemian mukanaan tuomat etätyöt ovat osaltaan edesauttaneet ajoittaisen eristäytyneisyyden ymmärrystä.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2022, 12:46:44

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 12:35:43
Big Five on ainakin samalla tavalla pätevä kuin horoskoopit. Jos olet ad hoc -ihmiskontakteja välttelevä, olet introvertti ja jos olet syyskuussa syntynyt olet neitsyt.

Vertasin taannoin Laikan kanssa puhuessani näitä testejä horoskooppeihin, ja tietyssä hyvin kovassa mielessä olen edelleen samalla kannalla.

Mutta big five on kuitenkn dimensionaalinen arviointimalli, jossa ne dimensiot eivät ole ihan hirveätä kuraa. Se voi olla jossain tapauksessa etu että ei erotella biologista perustaa ympäristötekijöiden vaikutuksista eikä erotella sitä mikä on suhteellisen stabiiilia siitä, mikä liittyy kiinteämmin kehitysympäristöön ja voi muuttua nopeastikin jos siihen saadaan tietyt muutokset.

Mun mielestä persoonallisuusteorian ei sinällään tarvitse erotella, mikä persoonallisuuden osa on geneettistä perua ja mikä ympäristöstä, eikä sellaista edes kunnolla voida tehdä, koska nämä kaksi tekijää, perimä ja ympäristö muodostavat kehän, jossa persoonallisuus muodostuu näiden jatkuvassa interaktiossa. Ympäristö voi sammuttaa tai tukea erilaisia geenejä, ja siten ei voida suoralta kädeltä sanoa, että tämä asia sinussa johtuu geeneistäsi ja tämä taas tulee ympäristöstä.

Persoonallisuudellahan tarkoitetaan ihmisen ajatuksista, tunteista ja käyttäytymisestä muodostuvaa kokonaisuutta, joka on hänelle luonteenomaista ja verrattain pysyvää. Kun persoonallisuutta sitten tutkitaan, ollaan kiinnostuneempia siitä, millainen se on kuin siitä, miten se on muodostunut. Tuo geenien ja ympäristön tanssi yksilön kehityksessä menee sitten jo kehityspsykologian puolelle eikä enää niinkään persoonallisuuspsykologian alle, tai näin ainakin ajattelen voitavan sanoa.

Eli en tuosta asiasta lähtisi itsekään big five teoriaa kauhesta kritisoimaan, tai ainakaan näiden siihen perustuvien persoonallisuustestien näkökulmasta ei liene kauhean oleellista, että miten persoonallisuus on muodostunut. Tärkeämpää on, millaiseksi se on muodostunut.

Kun te kerran niin paljon karsastatte näitä persoonallisuustestejä, niin mitäs tykkäisitte, jos minä analysoisin foorumilla antamienne näyttöjen perusteella teidät, ja kertoisin, millaisia te olette?

Vai tekisittekö mieluummin persoonallisuustestin, jossa saatte vastata kysymyksiin oman mielenne mukaisesti?

Kumpi analyysi menisi lähemmäs oikeaa?

Kyllä minä luotan enempi sinun sanaasi kuin persoonallisuustestien sanaan.

Go for it!

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 12:50:25
Nähdäkseni ongelma on, että ainakin osassa soveltuvuustestejä todennäköisesti puuttuu luotettava teoreettinen viitekehys tulkita esimerkiksi Big Five -tai muita luonteenpiirteitä. Eli kyseiset luonteenpiirteet ja niiden selville saaminen ovat varmasti hyvinkin totuudenmukaisia. Mutta mitä näistä ominaisuuksista sitten seuraa työyhteisössä, rakentuu aina valitun tai valittujen teoreettisten viitekehysten varaan. Vuonna 2015 paljastui, että karkeasti ottaen 3/4 sosiaalipsykologian tutkimuksista ovat huuhaata. Jos joku firma tarjoaa soveltuvuuskokeita, eikä onnistu käsittelemään uskottavasti kyseistä skandaalia esittelyteksteissään, en luottaisi kovinkaan paljoa kyseisen firman tarjoamiin soveltuvuustesteihin.

Toi on varmaan ihan totta.

En tiedä noista soveltuvuustesteistä tarpeeksi, että osaisin kommentoida yksityiskohtien tasolla — tai niin kuin käytännössä sillä tasolla että tietäisin mistä puhun :D

Mutta ne big five'in dimensiot on sellaisia tosi isoja monen monen muuttujan ryppäitä, joissa on useita henkilön ominaisuuksia ja ympäristötekijöitä samassa nipussa. Jos joku osaa tulkita niitä tästä vinkkelistä käsin, ne saattaa antaa jotain hyödyllistä taustamatskua tai jonkun vinkin rekrytoijille siitä, mitä niiden ehkä kannattais vielä erikseen jonkun applikantin kanssa painottaa tai tutkia tai katsoa tarkemmin.

Mutta ei niillä mun mielestä oikein ton isompaa painoarvoa sais olla, jos tilanne on se että kriteerit täyttyy ja on paljon hyvää. Jos muutenkin hakija on selvästi epäsopiva ja muuta, ei missään nimessä pitäis sen takia palkata, mitä tollanen persoonallisuuden arviointi sanoo siitä ihmisestä — ei niitä voi ottaa minään tosiasioina tai kuvitella vaan löysästi ymmärtävänsä, mitä ne ihan konkretian tasolla käytännössä tarkottaa.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 14:17:59
Kyllä minä luotan enempi sinun sanaasi kuin persoonallisuustestien sanaan.

Eli luotat enemmän jonkun tuntemattoman mutuilijan arvioon, kuin tieteellisesti kehitettyyn testiin?

Kai mulla on tässä joku ajattelutavan tai persoonallisuuden ero, kun minä taas jotenkin kuvittelisin, että työnhaussa tuollainen testi olisi "puolellani" verrattuna pelkkään tuntemattoman mutuilijan arvioon. Ajattelen testin olevan puolellani silloinkin, kun se osoittaa, etten sovi työhön. Tämä nyt hieman kärjistettynä.

No, rekry on joka tapauksessa mutuilua, oli testi tai ei, niin ei kai sillä lopulta ole niin välilä. Ja niin, muistuttakaa, etten koskaan enää avaa ketjua, melkoinen aikasyöppö on!

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 14:37:43

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 14:17:59
Kyllä minä luotan enempi sinun sanaasi kuin persoonallisuustestien sanaan.

Eli luotat enemmän jonkun tuntemattoman mutuilijan arvioon, kuin tieteellisesti kehitettyyn testiin?

Kai mulla on tässä joku ajattelutavan tai persoonallisuuden ero, kun minä taas jotenkin kuvittelisin, että työnhaussa tuollainen testi olisi "puolellani" verrattuna pelkkään tuntemattoman mutuilijan arvioon. Ajattelen testin olevan puolellani silloinkin, kun se osoittaa, etten sovi työhön. Tämä nyt hieman kärjistettynä.

No, rekry on joka tapauksessa mutuilua, oli testi tai ei, niin ei kai sillä lopulta ole niin välilä. Ja niin, muistuttakaa, etten koskaan enää avaa ketjua, melkoinen aikasyöppö on!

Ei sinun arviosi todennäköisesti ole ainakaan sen huonompi kuin olisi jonkun randomin rekrytointiyrityksen.

Ja käytännön tilanne, jossa tällainen tulisi oikeasti vastaan, olisi sellainen, että sinä olisit hommaamassa esimiehiä, kollegoita tai alaisia, joiden kanssa joudut viettämään elämästäsi suurimman osan aikaasi, joten sinun arviosi todennäköisesti olisi parempi, kuin rekrytointiyrityksen, jonka arvio perustuu vieläpä todennäköisesti "horoskooppeihin".

Tietysti sitten kun saadaan luotettavia sosiaalipsykologian teorioita, jotka kykenevät simuloimaan sosiaalista yhteisöä kun siihen lisätään yksi introvertti tai kaksi ekstroverttia, sitten asia olisi ehkäpä toinen.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 14:16:29
Kun te kerran niin paljon karsastatte näitä persoonallisuustestejä, niin mitäs tykkäisitte, jos minä analysoisin foorumilla antamienne näyttöjen perusteella teidät, ja kertoisin, millaisia te olette?

Vai tekisittekö mieluummin persoonallisuustestin, jossa saatte vastata kysymyksiin oman mielenne mukaisesti?

Kumpi analyysi menisi lähemmäs oikeaa?

Molemmissa varmaan olis jotain hyödyllistä tai osuvaa.

Tietysti sun analyysiin vaikuttaa varmaan aika paljon se, miten olet syönyt ja levännyt, miten menee ja millä tuulella olet noin muuten, mutta jos sen suhteuttaa tähän ja muuhunkin eikä pidä sitä minään jumalan sanana, kai se silloin voi olla tosi hyödyllinen.

Testin suhteen tavallaan sama homma, mutta se ei syö eikä nuku ollenkaan :D

Mut siis vakavammin sitäkin pitäis tulkita samalla lailla "fiksusti".

En mä oikeasti tiedä minkälaisia ne testit täsmälleen on tai mitä niillä tehdään. En vaan näe että sillä vois korvata sitä että oikeasti vuorokaikuttaa jonkun kanssa ja saa siitä kokemusta.

Semmonen pohja sulla taas olis analyyseillesi, mutta tietysti siinä on sitten muuta kaikenlaista vinoumaa ja henkilökohtaista.

Tämä keskustelu vääristyy sen takia, että väännätte siihen suuntaan, että olisin korvaamassa kohtaamisia sun muita rekryn osa-alueita testillä, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olen koko ajan sanonut, että testi voi tuoda lisätietoa päätöksenteon tueksi, eikä testi todellakaan ole tarpeellinen monessakaan työssä.

Mutta jos ei niin ei sitten, alkakaapa laittaa niitä analyysihakemuksia, niin alan puoskaroimaan teitä arvokkaalla mutullani  :D

Tavallaan toi on nyt houkuttelevampi tarjous kuin sen ehkä pitäis olla  :D

Mutta sittenhän me ollaan kai aika samaa mieltä tästäkin, ja totta kai on paljon hienompi fiilis olla samaa mieltä jos on edes vähän saanut tapella ensin.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 09, 2022, 15:02:14

Mutta sittenhän me ollaan kai aika samaa mieltä tästäkin, mutta totta kai on paljon hienompi fiilis olla samaa mieltä jos on edes vähän saanut tapella ensin.

Sovitaan niin, niin päästään tästä ikeestä  :D

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 14:59:43
Tämä keskustelu vääristyy sen takia, että väännätte siihen suuntaan, että olisin korvaamassa kohtaamisia sun muita rekryn osa-alueita testillä, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olen koko ajan sanonut, että testi voi tuoda lisätietoa päätöksenteon tueksi, eikä testi todellakaan ole tarpeellinen monessakaan työssä.

Suotta maksaa kymmeniä tuhansia euroja lisätiedosta päätöksenteon tueksi, kun laadullisesti identtisen lisätiedon päätöksentekonsa tueksi saa ärrältä 2 euron hintaan iltapäivälehden horoskoopeista?

Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että toivoisin, että nämä persoonallisuuden tonkimiset jätettäisiin kokonaan työelämässä sivuun ja panostettaisiin kauniisiin käytöstapoihin, ennen aikaan normaaliin huomaavaisuuteen, jutteluun, jos se mahdollista on, vahvistettaisiin oletusta, että kaikki täällä on pohjimmiltaan ok, jne.

Mieluummin kuin että saadakseni jonkun työpaikan minun pitää antaa tonkia persoonallisuuteni dimensiot sen vuoksi, että joku ei osaa päättää, riittääkö osaamiseni tähän hommaan ja olenko kykeneväinen sen verran käyttäytymään, että vien nämä työtehtävät läpi.

Eli mä väännän kyllä siihen suuntaan, että pois nämä ;D

T: Xante

Tulin siihen tulokseen, että mua ärsyttää ne testit jollain lailla periaatteesta, ja sille on kyllä joitain suht hyviä syitä.

Mutta loppujen lopuksi tiedän aika vähän siitä, millaisia testejä mihinkin käytetään ja mitä niillä täsmälleen tehdään, niin olis aika tyhmää silleen uhoten sanoa että ne on kaikki ihan perseestä ja pois vaan. En pysty näillä tiedoilla sanomaan, etteikö semmosia vois jossain käyttää ihan järkevästi tai hyvin.

Ja oon kuitenkin aika laajasti tuulettanut sitä, minkälaisia ongelmia siinä näen.

Sulla (Xantippa) taas on visiiin enemmän omaa kokemusta testiruliansseista ja kaikenlaisesta tämmösestä, jolloin tavallaan sun kanta tohon on kuitenkin erilaisella pohjalla kuin mun.

Oon silleen omituisessa positiossa että pystyn näköjään olemaan samaan aikaan samaa mieltä sekä sun että TSS:n kanssa. Kummankaan kanssa en varmaan ajattele kaikesta tohon liittyvästä täsmälleen samalla tavalla, mutta on löydettävissä joku yhteinen lähes samansuuntainen säie sieltä kuitenkin. 

Ehkä optimaalista olisi, jos voisi itse työnhakijana haarukoida soveltuvuuttaan johonkin tehtävään persoonallisuustestillä. Tulokset näkyisi vain itselle ja tämä tieto olisi vain omaan käyttöön ja hyödyksi siinä arvioinnissa että haetko vai etko, että kuinka hyvin omat ominaisuudet tukisivat työstä suoriutumista ja se ehkä jollain tapaa ennakoisi myös työhyvinvointia. Tämä tietysti edelleen edellyttäisi, että jokin taho olisi osannut riittävän objektiivisesti määritellä työssä hyödylliset ominaisuudet.

Toisaalta työyhteisöllä on iso merkitys esimerkiksi työhyvinvoinnissa, ja siihenhän tällainen testi ei anna mitään tuossa mielessä missä yllä puhun.

Oli miten oli, tuollainen testi omassa käytössä on tietysti utopiaa.

Ei noi testit mun mielestä anna sellaista palautetta, jota yksilö kovin helposti osaisi hyödyllisesti tulkita.

Itsetuntemus ja itseohjautuvuus kehittyvät iän myötä, mutta se on yleensä aika hidas prosessi. Kaikki tollasetkin tiedot mitä testi vois antaa jäsentyvät lopulta itseymmärryksen ja itseohjautuvuudenkin kautta, ja ne toimii siinä rajoittavina tekijöinä, joskaan ei ainoina sellaisina.

Joskus voi olla niin, että ihmisellä on ns. "sokeita pisteitä" eli jotain semmosia käyttäytymismalleja joiden taustalla on joku suht syvä uskomus tai muu tämmönen. Ihminen ei itse näe tai ymmärrä niitä oikein ollenkaan, mutta ne saattaa olla tosi ilmeisiä muille, jotka tän ihmisen näkee selvästi ja tuntee hyvin.

Tollasen tiedon vastaanottaminen olis äärimmäisen hyödyllistä, mutta siinä pitäis olla todella turvallinen tilanne ja ilmapiiri, tietyt kyvyt ja motivaatio siihen itsellä, sekä sitten luottamus siihen että nää toiselta tulevat arviot esitetään täysin hyvässä ja rakentavassa hengessä että myös melkoisella asiantuntemuksella.

Vaikka tommonen arvio tulis tosi hyvältä terapeutilta, tilanne on periaatteessa turvallinen, ja sillä on se taito ja näkemys ja kokemus, silti hyvin usein ihmisen defenssit saa sen torjumaan tällaiset havainnot, kysymykset, huomiot tai mitä ne onkaan, vaikka ne sille olis ihan suoraan tarjolla.

Testit taas on eräänlainen "teknologia" joilla poistetaan siitä välistä tavallaan se ihminen tai toinen ihminen. Se ehkä lisää luottamusta siinä mielessä että sillä on semmonen virallisen hyväksynnän ja tieteen leima. Ja sitten koska se on vaan testi, ehkä siihen on helpompi luottaa että niitä käytetään hyviin tarkoituksiin, viisaasti ja rakentavasti.

Mutta toi voi myös peittää sen että käytetäänkö oikeasti ja mitä niillä tehdään ja millä ymmärryksellä niitä tulkitaan. Eli se on mahdollisuus ja samalla vaaran paikka.

Uskon että joku monenmoista testiä pyörittävä chatbot joka tarjoaa ihmiselle vaikka joitain työkaluja ja jolle saa kirjoittaa ja kertoa asioistaan ihan vapaasti ilman että sitä tekstiä kukaan ihminen koskaan lukee saattais olla ihan hyvä hyvinvoinnin edistämisen työkalu sekin.

Silloin siihen koodiin ois tavallaan upotettu samanlaista tietoa kuin mitä joku testi sisältää, mutta siihen on samalla liitetty suoraan se, että tarjotaan tälle henkilölle jotain työkaluja tai juttuja joita se voi itse ja konkreettisesti tehdä. Eli joku valikointiprosessi vielä valmiina siitä, mitä tällä testitiedolla tehdään ja mitä tarkentavaa selvitystä jne.

Siinä ois silloin jollain lailla proseduraalisesti suurempi läpinäkyvyys, jota vois arvioida jo silloin kun sen käyttöönottoa softana mietitään tai sitä verrataan muihin vastaaviin.

Ajattelisin että toi olis joku julkisen sektorin tarjoama palvelu jossa ne tiedot ei mene mihinkään eikä kenellekään ja ainoa idea on tarjota joku kanava purkaa jotain ja sitten niitä keinoja tms tekniikoita ja tämmöstä ihan silleen karkean analyysin pohjalta. Silleen että käyttäjä itse tekee niitä silloin kun haluaa jos haluaa ja voi vaan purkaa tuntojaan tai sit ottaa niitä suosituksia ja käydä niitä läpi. 
   Ja tää ois semmonen mitä vaikka töissä sanottais että saat siitä jotain pientä bonusta tai jotain muuta. Mutta se ei missään nimessä saa olla pakollinen eikä se bonuskaan kovin iso, koska pitäis tiedostaa että toi nyt on vaan yksi juttu joka toimii ehkä joillekin mutta ei kaikille — ja niin edelleen.

En tiedä, oisko toi nyt hyvä idea, mutta tulipahan mieleen.

Silti tollanen ei varmasti toimi kaikille ja joku saattaa tarvita siihen just sen ihmisen. Tai sen että se tapahtuu puhuen eikä kirjoittaen. Tai jotain ihan muuta, mitä ei vaan osata tollasta tehtäessä ottaa edes huomioon.

Ja mitä tulee ihan vaan jonkun testin täyttämiseen, niin siinäkin jotkut ihmiset on toisia parempia. Jotkut ylikelaa niitä ihan liikaa tai stressaantuu itse siitä testistä niin, että pelkästään tää vaikuttaa siihen, miltä niiden persoonallisuus tai joku muu testillä arvioitava asia sillä hetkellä näyttää.

Sen takia vaikka tommosen botin vois tehdä niin että voit täyttää siinä testejä jos haluat, mutta pääsääntöisesti se toimii ihan vaan tunnistamalla jotain avainsanoja ja luokittelemalla sen perusteella, minkälaisesta kysymyksestä tai promptista vois olla hyötyä. Ja sit niitä että mitä ehkä kannattais tarjota tälle käyttäjälle, mutta silleen että jonkun valikon kautta käyttäjä pääsee itse sieltä valikoimaan ja selaamaan kaikkea muutakin.

Eli joo, kaikkea voi käyttää ja kannattaa etsiä niille hyviä käyttötapoja ja kohteita. Mutta semmosta helppoa "one size fits all" juttua tuskin löytyy kovin helposti jos koskaan.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:45:27
Testien etuna taas on se, että niiden avulla saadaan verrattain paljon dataa isostakin tutkimusjoukosta, tieto on ajasta riippumatonta ja jokseenkin pysyvää. Testit ovat sen verran yleisesti käytettyjä, että kai niiden käyttö jotenkin prusteltua on. Ainakin tieteellinen tutkimus on osoittanut, että persoonallisuus on verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, mutta aikamoista vastusta teiltä tähän tulee - en ole kyllä vielä aivan vakuuttavia perusteluja saanut, miksi testien käyttämisessä ei ole mitään järkeä.

Myers-Briggsin tapaisissa testeissä on se ongelma, että ne jakavat 8 miljardia munaa ihan liian harvoihin koreihin. Jakaumatilastot eroavat sen mukaan, mitä sivustoa katsoo, mutta kaikissa ne taitavat olla samansuuntaisia. Valitsin umpimähkään yhden.

https://personalitymax.com/personality-types/population-gender/

Siinä harvinaisinta INFJ on 1,5 % ja yleisintä ISFJ 13,8% ja muut siltä väliltä. Eli jos olet uniikki peruna, sinun kaltaisiasi on vain 120 miljoonaa, mutta jos olet ihan tavallisin tavis, teitä on 1,1 miljardia.

Luokittelun arvo ei ole puhdas nolla. Esimerkiksi jos henkilö työskentelee viestinnässä, ekstrovertti on ehkä yleisempi kuin introvertti. Tosin mikään missään ei ole ehdoton sääntö. Juuri isojen datojen avulla on helppo osoittaa, että millä tahansa ominaisuudella on tilastollista merkitystä. Jos käydään läpi tuhat kuukauden piirimyyjää ja havaitaan, että heistä 550 on harkitsevia ja 450 spontaaneita, tilastolliset testit varmaan hälyttävät. Mutta aivan eri asia on paljonko harkitsevuus luonteenpiirteenä selittää piirimyyjän hyvyyttä.

Yksi aivan selvä asia mitä ei mitata on hankalasti määriteltävä ja silti ahkerasti kuvattu ihmisen ominaisuus, jota voisi lähestyä sanoilla tahdonlujuus, kovaluonteisuus, resilienssi, väkeväverisyys, sitkeys, lahjakkuus, sisäinen voima, sisu... vaihtoehtoja on loputtomiiin, muinaiset roomalaiset käyttivät termiä virtus.

Lyhyesti, vaikka otettaisiin persoonallisuustestit täysin todesta, ne kertoisivat vain minkä muotoinen astia kukin ihminen on. Kuinka paljon kuhunkin on elinvoimaa kaadettu, siitä ne eivät sano mitään. Piilukko ja AR-15 luokitellaan molemmat ampuma-aseiksi. Se ei tee niistä identtisiä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2022, 10:04:44

Ja juu, en todellakaan ole mitenkään erityinen sen vuoksi, että kirjoittelen täällä, vaan ihan taviksena lörpöttelen enimmäkseen ihan livenä keskenään muiden kanssa.

T: Xante

Mulla on taas sellainen fiilis, ettei tämä palsta edusta aivan keskivertopoikkileikkausta Suomen kansasta, vaikka livenä lörpötteleviä taviksia olemmekin.

Me olemme erityisiä!  ;D

Ps. Koska Suski julkaisee psykoottiset anal-yysit meistä?

Hiha se taas osasi pukea ajatukseni paremmin sanoiksi.

Tästä kuitenkin:

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 16:29:48
Oli miten oli, tuollainen testi omassa käytössä on tietysti utopiaa.

Ei tämä suinkaan ole utopiaa, vaan näitä palveluita tarjoaa jo monetkin personal career leaders ja uravalmentajat. Hintaa en tiedä, mutta olisiko siinä tonnin paikkeille, samaan rahaan saa sitten keskusteluapua ja muuta vastaavaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 10, 2022, 09:37:35
Hiha se taas osasi pukea ajatukseni paremmin sanoiksi.

Tästä kuitenkin:

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 16:29:48
Oli miten oli, tuollainen testi omassa käytössä on tietysti utopiaa.

Ei tämä suinkaan ole utopiaa, vaan näitä palveluita tarjoaa jo monetkin personal career leaders ja uravalmentajat. Hintaa en tiedä, mutta olisiko siinä tonnin paikkeille, samaan rahaan saa sitten keskusteluapua ja muuta vastaavaa.

T: Xante

Ehkä utopia tuossa tarkoittaa sitä, ettei niistä ole hyötyä varsinaisesti.
Ellei hyödyksi sitten lueta sitä, että oppii tekemään tuollaisia vertailututkimuksia ja toimimaan niiden "säännöillä. Silloin voi saada parempia tuloksia noissa jutuissa.

Työyhteisöihin vietynä niillä ei ehkä ole muuta merkitystä, kuin pärjääminen testeissä.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 10, 2022, 09:35:18
Koska Suski julkaisee psykoottiset anal-yysit meistä?

Lupaan aina tilaisuuden tullen mennä henkilökohtaisuuksiin, ja asian sijasta arvostella persoonaanne  :P

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 21:02:58

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 19:21:57

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 19:03:25
Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

Hyvä kyssäri pohtia persoonallisuuden ja terveyden yhteyttä! Sattumoisin minulla sattuu olemaan tieto, että tuo tunnollisuus on nimenomaan yksi avainpiirteistä persoonallisuuden ja terveyden välisten yhteyksien kannalta. Toisin kuin äkkiseltään ehkä voisi ajatella, tunnollisuuden piirre korreloi pidemmän elämän ja terveyden kanssa. Syy-yhteyden otaksutaan liittyvän tunnollisten hyvään impulssikontrolliin, tavoitesuuntautuneeseen toimintaan, suunnitemallisuuteen, kärsivällisyyteen ja normien noudattamiseen. Tunnollisuus välittyy myös sosiaaliseen ympäristöön ja se lisää siinä suotuisia terveysvaikutuksia: tunnollisten on tutkittu elävän pidemmissä avioliitoissa ja juurikin menestyvän paremmin työelämässä. Eli tunnollisuus liittyy terveyskäyttäytymiseen.

Näistä big five -piirteistä neuroottisuutta sen sijaan liitetään esimerkiksi masennustaipumukseen.

Samaa kyllä vähän mietin, että tuo tunnollinen ei välttämättä kuulosta siltä hyvältä tyypiltä, mutta ehkä näiden testausten avulla löytyy niitä työn kannalta oikeastikin hyviä tyyppejä.

Eikö tunnollisuus liity myös burnout-taipumukseen? Ainakin siten, että jos tunnollisesti yrittää tehdä laadukasta jälkeä, mutta jos aikataulut on mitoitettu liian kireäksi, niin työntekijä joutuu valitsemaan joko
a) aikataulussa pysymisen yhdistettynä hutiloituun työnjälkeen (ja hutiloinnista johtuvan ammattiylpeyden kolauksen tai romahduksen),
b) tai toisaalta runsaiden palkattomien ylitöiden tekemisen (lisää burnoutin todennäköisyyttä sekin).

Huithapelimpi persoonallisuus ei pitäisi sitä työnjälkeä niin nokonuukana, eikä siksi sairastuisi työuupumukseen.

ps. kiva keskustelunavaus.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 09:36:44

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 09:20:04

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

Psykologilla ei ole kaikkien alojen erikoisosaamista, esimerkiksi riittävää osaamista kyetä arvioida ompelutyön, hitsisauman tai koodinpätkän laadukkuutta, puhumattakaan jostain noita mainittuja mahdollisesti vaikeamman osaamisalueen tehtävästä, vaikkapa teoreettisen fysiikan tai orgaanisen kemian, kielitieteen tai semiotiikan osa-alueelta (nämä vain arvauksia). Psykologi osaa teetättää kokelaille yleisiä psykologisia testejä, ja tehdä esikarsintaa, jotta psykologin palveluita ostava firma voisi säästää omassa työmäärässään. Tai vaihtoehtoisesti saada parhaimmin persoonallisuutensa puolesta työtehtävään soveltuvan henkilön taloon. Firma itse osaisi (jos osaisi) tehdä tuollaisia spesifisiä työhön littyviä testejä, ja varsinkin arvioida testin tuloksia paljon paremmin kuin aivan toisen alan, eli psykologian alan ihminen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 10, 2022, 19:47:27

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 09:36:44

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:23:10

Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2022, 09:20:04

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 09, 2022, 08:58:28

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 08:33:33
Esim. rekryissä käytettävillä inventaareilla kyllä on (tai ainakin luulisi olevan) tieteellinen pohja, Suomessa käytetään esim. PK5-testiä, joka on Suomessa kehitelty. Persoonallisuuden tutkiminen on kyllä haastava ja virhealtis alue tieteellisessä maailmassa ja ihan psykologiankin sisällä. Ilmiönä persoonallisuus ei ole mitenkään selväpiirteinen, jota on helppo objektiivisesti mitata, toisin kuin vaikka muistia, vaan se on laaja psyykkisten toimintojen kokonaisuus. Se on myös hyvinhenkilökohtainen tutkimusalue, ja myös psykologin oma persoonallisuus voi vaikuttaa tulokseen. Samat tieteen ihanteet ovat kuitenkin läsnä sen tutkimisessa, kuin tieteessä yleensäkin.

Itse pidän todella vaarallisena, että rekrytoinnissa käytetään noita persoonallisuustestejä. Siinä hyvin herkästi mennään siihen, että parhaat kandit jätetään valitsematta, koska ovat "väärää" tyyppiä. Valinnan jälkeen testeillä voi olla arvoa, jotta työyhteisössä ymmärretään miksi joku käyttäytyy "oudosti". Ja myös miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, eli ettei mennä tarjoamaan jaxuhalia sellaiselle, jolle se on pahin mahdollinen asia maailmassa.

Samaa mieltä. Vaarana on, että esimiehet päätyvät valitsemaan itselleen mukavia ja helppoja alaisia sen sijaan että valitsisivat tehokasta ja tuottavaa väkeä. Tuottavin työntekijä on harvoin helpoin työntekijä.

Itse taas en ymmärrä, miten ilman testiä varmemmin päädyttäisi sen parempaan ratkaisuun. Silloinkin saatetaan hakea jotain aivan muuta, kuin mitä työ oikeasti edellyttäisi.

Osaamista voidaan testa laittamalla hakija hitsaamaan, ompelemaan tai koodaamaan työtehtävästä riippuen. Xanten mainitsemilla käytöstavoilla hoituu pitkälti työtovereiden kanssa pärjääminen. Ehkä käytöstavat voisi testata...

Psykologilla ei ole kaikkien alojen erikoisosaamista, esimerkiksi riittävää osaamista kyetä arvioida ompelutyön, hitsisauman tai koodinpätkän laadukkuutta, puhumattakaan jostain noita mainittuja mahdollisesti vaikeamman osaamisalueen tehtävästä, vaikkapa teoreettisen fysiikan tai orgaanisen kemian, kielitieteen tai semiotiikan osa-alueelta (nämä vain arvauksia). Psykologi osaa teetättää kokelaille yleisiä psykologisia testejä, ja tehdä esikarsintaa, jotta psykologin palveluita ostava firma voisi säästää omassa työmäärässään. Tai vaihtoehtoisesti saada parhaimmin persoonallisuutensa puolesta työtehtävään soveltuvan henkilön taloon. Firma itse osaisi (jos osaisi) tehdä tuollaisia spesifisiä työhön littyviä testejä, ja varsinkin arvioida testin tuloksia paljon paremmin kuin aivan toisen alan, eli psykologian alan ihminen.

Onhan tuo mielenkiintoinen näkökohta-- mutta eniten epäilen sitä, etteivät nämä testien tuottajat itse pärjäisi työelämässä- testattaviaan paremmin- oli testin tulos mikä hyvänsä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 10, 2022, 09:37:35

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 16:29:48
Oli miten oli, tuollainen testi omassa käytössä on tietysti utopiaa.

Ei tämä suinkaan ole utopiaa, vaan näitä palveluita tarjoaa jo monetkin personal career leaders ja uravalmentajat. Hintaa en tiedä, mutta olisiko siinä tonnin paikkeille, samaan rahaan saa sitten keskusteluapua ja muuta vastaavaa.

T: Xante

Siinä mielessä utopiaa, että kuten tässä keskustelussa on noussut esiin, ei ole järkevää olettaa, että olisi osattu riittävän hyvin määrittää työssä hyödylliset ominaisuudet joihin omia tuloksia voisi peilata, ja toisekseen, hinta olisi niin kallis, ettei sellaisten mahdollistaminen olisi työnantajalle mielekästä eikä työntkekijälle itsellekään maksettavana.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41
Ihmisillä on taipumus haluta esiintyä edukseen, ja erityisesti uuden työpaikan hakeminen on tilanne, jossa on yleensä motivaatio itsensä kaunisteluun. Moneen rekryprosessiin kuuluu jonkinnäköinen persoonallisuustesti, jossa vastataan väittämiin sen mukaan, kuinka paikaansapitävinä testattava niitä kohdallaan pitää. Koska ihmisten kaunistelutaipumus tiedetään, yleensä näihin inventaareihin piilotetaan kysymyspatteristo(ja), jotka mittaavat kaunistelun määrää. Testattavat jäävät siis hyvällä todennäköisyydellä kaunistelusta kiinni, eikä kaunistelun analysointi vielä siihenkään lopu. Arvioidaan, onko kaunistelu tiedostettua vai tiedostamatonta, ja silläkin on hakijasta piirtyvän kuvan kannalta väliä, millaisissa asioissa hakija kaunistelee.

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä? Se, miltä tuntuu sisällä, vai se, mikä näkyy ulos? Vaikka esim. itse kuvittelen tuntevani itseni verrattain hyvin ja kuvittelen saavani itseni kiinni suhteellisen hyvin myös varjopuolistani, tällaisissa inventaareissa kuitenkin mietin, että millainen lopulta olen, ja onko käsitykseni itsestäni realistinen. Ja toisaalta esim. työminäni on hyvin erilainen kuin kotiminäni ja näissä ympäristöissä samat asiat osittain tuntuvatkin erilaisilta - onko toinen minä todellisempi kuin toinen?

Jos ihminen narahtaa tällaisessa testissä tiedostamattomasta kaunistelusta, piirtyy testissä kuitenkin kuva hänen persoonallisuudestaan sellaisena kuin hän itse sen kokee, ja se on sikäli osuva kuva. Ja toisaalta niinkin, että jos ihminen näkee itsensä ylitöoptimistisesti, voi tällainen minäkuva olla terveellisempi kuin realistinen minäkuva ja osittain itseään toteuttava ennustekin. Tai jos ihmisellä on taipumus tietoiseen kaunisteluun, on sekin kuitenkin osa hänen persoonallisuuttaan (ja voi olla etu joissan tehtävissä, vaikkapa myyntityössä).

Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Tämä foorumi, ja yleisemmin some helposti saa ihmisessä esiin kaikkein huonoimmat puolet. Voi jopa olla, että some aikaansaa niitä huonoja puolia, eli ei pelkästään paljasta jo olemassa olevia huonoja puolia ihmisessä, vaan muovaa ihmistä toisenlaiseksi. En nimittäin muista, että tosielämässä olisin tuntenut murhanhimoisia tunteita kovinkaan usein. Tänä aamuna tällä foorumilla jo aamutuimaan tunsin kahta kusipäätrollina täällä esiintyvää kohtaan murhanhimoa (yleensä en lue viestejään ollenkaan, mutta lukemiselta ei voi välttyä, kun joku toinen kommentoi heidän aivopierujaan, lainaten heidän kommenttejaan). Toinen oli kutakuinkin sitä mieltä, että pornonäyttelijöitä on ok raiskata ja heistä voi käyttää nimitystä "noiden" ("Mihin vedät rajoja noiden kohdalla...?"). Toinen on sinnikkäästi levittänyt korona-disinformaatiota, yrittäen vakuutella ihmisille, ettei rokotetta kannata ottaa (itse asiassa tuo ensiksi mainittukin trolli on tehnyt samaa) - eli yrittävät molemmat heikentää kansanterveyttä disinformaation avulla. Mistä tuollainen kanssaihmisten vahingoittamisen halu trolleilla kumpuaa, että pitää oikein levittää hengenvaarallista disinformaatiota?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 11, 2022, 10:11:26

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 07, 2022, 19:02:41
Ihmisillä on taipumus haluta esiintyä edukseen, ja erityisesti uuden työpaikan hakeminen on tilanne, jossa on yleensä motivaatio itsensä kaunisteluun. Moneen rekryprosessiin kuuluu jonkinnäköinen persoonallisuustesti, jossa vastataan väittämiin sen mukaan, kuinka paikaansapitävinä testattava niitä kohdallaan pitää. Koska ihmisten kaunistelutaipumus tiedetään, yleensä näihin inventaareihin piilotetaan kysymyspatteristo(ja), jotka mittaavat kaunistelun määrää. Testattavat jäävät siis hyvällä todennäköisyydellä kaunistelusta kiinni, eikä kaunistelun analysointi vielä siihenkään lopu. Arvioidaan, onko kaunistelu tiedostettua vai tiedostamatonta, ja silläkin on hakijasta piirtyvän kuvan kannalta väliä, millaisissa asioissa hakija kaunistelee.

Itselleni herää tästä kaikesta kysymys siitä, että mikä lopulta on edes on todellisinta itseä? Se, miltä tuntuu sisällä, vai se, mikä näkyy ulos? Vaikka esim. itse kuvittelen tuntevani itseni verrattain hyvin ja kuvittelen saavani itseni kiinni suhteellisen hyvin myös varjopuolistani, tällaisissa inventaareissa kuitenkin mietin, että millainen lopulta olen, ja onko käsitykseni itsestäni realistinen. Ja toisaalta esim. työminäni on hyvin erilainen kuin kotiminäni ja näissä ympäristöissä samat asiat osittain tuntuvatkin erilaisilta - onko toinen minä todellisempi kuin toinen?

Jos ihminen narahtaa tällaisessa testissä tiedostamattomasta kaunistelusta, piirtyy testissä kuitenkin kuva hänen persoonallisuudestaan sellaisena kuin hän itse sen kokee, ja se on sikäli osuva kuva. Ja toisaalta niinkin, että jos ihminen näkee itsensä ylitöoptimistisesti, voi tällainen minäkuva olla terveellisempi kuin realistinen minäkuva ja osittain itseään toteuttava ennustekin. Tai jos ihmisellä on taipumus tietoiseen kaunisteluun, on sekin kuitenkin osa hänen persoonallisuuttaan (ja voi olla etu joissan tehtävissä, vaikkapa myyntityössä).

Entäs tämä foorumi, esiintyykö täällä kaunistelua? Jos esiintyy, niin miksi? Vai oletko täällä aivan oma itsesi? Koetko näkeväsi itsesi realistisesti? Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ihmisillä on hirvittävän suurta vaihtelua kyvyssä itsereflektioon. Lopuksi, mikä on ihmisen aito persoona ja milloin se on esillä? Vai onko elämä vain sarja erilaisia rooleja?

Tämä foorumi, ja yleisemmin some helposti saa ihmisessä esiin kaikkein huonoimmat puolet. Voi jopa olla, että some aikaansaa niitä huonoja puolia, eli ei pelkästään paljasta jo olemassa olevia huonoja puolia ihmisessä, vaan muovaa ihmistä toisenlaiseksi. En nimittäin muista, että tosielämässä olisin tuntenut murhanhimoisia tunteita kovinkaan usein. Tänä aamuna tällä foorumilla jo aamutuimaan tunsin kahta kusipäätrollina täällä esiintyvää kohtaan murhanhimoa (yleensä en lue viestejään ollenkaan, mutta lukemiselta ei voi välttyä, kun joku toinen kommentoi heidän aivopierujaan, lainaten heidän kommenttejaan). Toinen oli kutakuinkin sitä mieltä, että pornonäyttelijöitä on ok raiskata ja heistä voi käyttää nimitystä "noiden" ("Mihin vedät rajoja noiden kohdalla...?"). Toinen on sinnikkäästi levittänyt korona-disinformaatiota, yrittäen vakuutella ihmisille, ettei rokotetta kannata ottaa (itse asiassa tuo ensiksi mainittukin trolli on tehnyt samaa) - eli yrittävät molemmat heikentää kansanterveyttä disinformaation avulla.

Viivaus-

Valaistumista voi tapahtua vielä ikääntyneelläkin- kuten huomataan, jopa murhanhimon löytyessä luontaisista repertuaareista- tai no mahdollisen mielentoiminnan puitteissa.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 09, 2022, 22:02:49

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 09:45:27
Testien etuna taas on se, että niiden avulla saadaan verrattain paljon dataa isostakin tutkimusjoukosta, tieto on ajasta riippumatonta ja jokseenkin pysyvää. Testit ovat sen verran yleisesti käytettyjä, että kai niiden käyttö jotenkin prusteltua on. Ainakin tieteellinen tutkimus on osoittanut, että persoonallisuus on verrattain luotettava suoriutumisen ennustaja, mutta aikamoista vastusta teiltä tähän tulee - en ole kyllä vielä aivan vakuuttavia perusteluja saanut, miksi testien käyttämisessä ei ole mitään järkeä.

Myers-Briggsin tapaisissa testeissä on se ongelma, että ne jakavat 8 miljardia munaa ihan liian harvoihin koreihin. Jakaumatilastot eroavat sen mukaan, mitä sivustoa katsoo, mutta kaikissa ne taitavat olla samansuuntaisia. Valitsin umpimähkään yhden.

https://personalitymax.com/personality-types/population-gender/

Siinä harvinaisinta INFJ on 1,5 % ja yleisintä ISFJ 13,8% ja muut siltä väliltä. Eli jos olet uniikki peruna, sinun kaltaisiasi on vain 120 miljoonaa, mutta jos olet ihan tavallisin tavis, teitä on 1,1 miljardia.

Luokittelun arvo ei ole puhdas nolla. Esimerkiksi jos henkilö työskentelee viestinnässä, ekstrovertti on ehkä yleisempi kuin introvertti. Tosin mikään missään ei ole ehdoton sääntö. Juuri isojen datojen avulla on helppo osoittaa, että millä tahansa ominaisuudella on tilastollista merkitystä. Jos käydään läpi tuhat kuukauden piirimyyjää ja havaitaan, että heistä 550 on harkitsevia ja 450 spontaaneita, tilastolliset testit varmaan hälyttävät. Mutta aivan eri asia on paljonko harkitsevuus luonteenpiirteenä selittää piirimyyjän hyvyyttä.

Yksi aivan selvä asia mitä ei mitata on hankalasti määriteltävä ja silti ahkerasti kuvattu ihmisen ominaisuus, jota voisi lähestyä sanoilla tahdonlujuus, kovaluonteisuus, resilienssi, väkeväverisyys, sitkeys, lahjakkuus, sisäinen voima, sisu... vaihtoehtoja on loputtomiiin, muinaiset roomalaiset käyttivät termiä virtus.

Lyhyesti, vaikka otettaisiin persoonallisuustestit täysin todesta, ne kertoisivat vain minkä muotoinen astia kukin ihminen on. Kuinka paljon kuhunkin on elinvoimaa kaadettu, siitä ne eivät sano mitään. Piilukko ja AR-15 luokitellaan molemmat ampuma-aseiksi. Se ei tee niistä identtisiä.

Kyllä minun mielestäni noita mainitsemiasi piirteitä tai alapiirteitä mitataan, koska ne kuuluvat esimerkiksi big five -teoriaan. Ei välttämättä juuri noilla nimillä, joita sinä käytät, mutta joillain toisilla ilmauksilla, tai alapiirteiden yhdistelmillä. Sen verran mitä näihin persoonallisuusteorioihin olen tutustunut, niissä tunnutaan (tietysti) pyörivän samojen ilmiöiden äärellä, mutta piirteitä ehkä ryhmitellään tai nimetään hieman eri tavalla.

Käyttämäsi sana elinvoima on sellaisenaan aika lavea, sitä pitäisi varmaan määritellä jotenkin paremmin, jotta voisi millään tavoin pohtia, paljonko "elinvoimaa" on vaikka itseen kaadettu. Mutta yleensähän tämä tällainen jää juurikin työnantajan henkilökohtaiseen arvioon ja mieletymysten varaan - "Hakija X vaikutti tosi energiseltä ja tekevältä, hyvältä tyypiltä, otetaan hänet."

Ja tietysti tällaisten testien ja teorioiden on tarkoitus tehdä luokitteluja ja jakaa ihmiset rajallisiin määrään "koreja". Eihän niitä "koreja" ole tarkoitus sillä tavalla ottaa todesta, että tässä nyt kuvataan tämä yksilö perinpohjin ja kauttaaltaan. Tämä koreihinjako on nomoteettisten menetelmien päämäärä. Jos yksilö halutaan kuvata perinpohjaisemmin, käytetään idiografisia menetelmiä, joiden tarkoitus on laajojen yleistysten sijaan saada tietoa yhden ihmisen kokemusmaailmasta.

Kyllä ongelmia näiden testien suhteen on varmasti luvassa, jos ei oikein tiedetä, miten näihin tuloksiin pitäisi suhtautua.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2022, 10:16:33
Viivaus-

Valaistumista voi tapahtua vielä ikääntyneelläkin- kuten huomataan, jopa murhanhimon löytyessä luontaisista repertuaareista- tai no mahdollisen mielentoiminnan puitteissa.

Sitä murhanhimoa kanssafoorumistissasi tuskin on alunperin, eli sitä "löydy" luontaisessa repertuaarissa, vaan sinä aikaansaat murhanhimoa perseilemällä ja esiintymällä kusipäätrollina täällä: Jos kusipäätrolliksi heittäytynyt lajitoveri yrittää tappaa kanssaihmisiään levittämällä hengenvaarallista disinformaatiota koronarokotuksista, se voi aikaansaada kanssaihmisissä erittäin negatiivisia tuntemuksia sellaista lajitoveria kohtaan. Yhtä negatiivisia tuntemuksia kuin jos menisit Porin torille ja osoittelisit ladatulla aseella ihmisiä siellä.

Miten rokotevastaista disinformaatiota levittävät kusipäätrollit pystyvät säilyttämään itsekunnioituksensa? Kaunistelevatko he itse itselleen tihutöitään, selittäen pahantekemisensä päinvastaiseksi, eli hyväksi? Tai ehkei heillä ole alunperinkään ollut itsekunnioitusta, eikä silloin ole väliäkään, ettei kukaan muukaan heitä kunnioita, ja ettei heitä arvosteta tässä pienessä Kantapaikan yhteisössä?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 10, 2022, 18:11:22

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 21:02:58

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 08, 2022, 19:21:57

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 08, 2022, 19:03:25
Tutkimusten mukaan big five – persoonallisuusteorian yksi viidennes, eli tunnollisuus, on melko hyvä työmenestyksen ennustaja (tähän liittyviä alapiirteitä ovat kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri ja harkitsevuus).

Tartun kiinnostuksesta tähän, toivottavasti en vie keskustelua aivan liian radoille, mutta.

Miten tämä suhtautuu (vai mikä olisi oikea sana) sen kanssa, että työuupumus alkaa olla vakava kansantauti ja vaivata etenkin nuorempia työntekijöitä?

Tuumiskelen, että onko todella niin, että tunnollisuus nykypäivänä on tie menestykseen, kun toisaalta joka firma huutaa hakevansa hyvää tyyppiä ja testitkin tuntuvat viittaavan semmoisen hakuun?  Vai olenko minä vain alalla, jossa tältä näyttää?

En sano, etteikö  hyvä tyyppi voi olla tunnollinen, tietenkään, mutta jos nyt yleistyksistä puhutaan.

T: Xante

Hyvä kyssäri pohtia persoonallisuuden ja terveyden yhteyttä! Sattumoisin minulla sattuu olemaan tieto, että tuo tunnollisuus on nimenomaan yksi avainpiirteistä persoonallisuuden ja terveyden välisten yhteyksien kannalta. Toisin kuin äkkiseltään ehkä voisi ajatella, tunnollisuuden piirre korreloi pidemmän elämän ja terveyden kanssa. Syy-yhteyden otaksutaan liittyvän tunnollisten hyvään impulssikontrolliin, tavoitesuuntautuneeseen toimintaan, suunnitemallisuuteen, kärsivällisyyteen ja normien noudattamiseen. Tunnollisuus välittyy myös sosiaaliseen ympäristöön ja se lisää siinä suotuisia terveysvaikutuksia: tunnollisten on tutkittu elävän pidemmissä avioliitoissa ja juurikin menestyvän paremmin työelämässä. Eli tunnollisuus liittyy terveyskäyttäytymiseen.

Näistä big five -piirteistä neuroottisuutta sen sijaan liitetään esimerkiksi masennustaipumukseen.

Samaa kyllä vähän mietin, että tuo tunnollinen ei välttämättä kuulosta siltä hyvältä tyypiltä, mutta ehkä näiden testausten avulla löytyy niitä työn kannalta oikeastikin hyviä tyyppejä.

Eikö tunnollisuus liity myös burnout-taipumukseen? Ainakin siten, että jos tunnollisesti yrittää tehdä laadukasta jälkeä, mutta jos aikataulut on mitoitettu liian kireäksi, niin työntekijä joutuu valitsemaan joko
a) aikataulussa pysymisen yhdistettynä hutiloituun työnjälkeen (ja hutiloinnista johtuvan ammattiylpeyden kolauksen tai romahduksen),
b) tai toisaalta runsaiden palkattomien ylitöiden tekemisen (lisää burnoutin todennäköisyyttä sekin).

Huithapelimpi persoonallisuus ei pitäisi sitä työnjälkeä niin nokonuukana, eikä siksi sairastuisi työuupumukseen.

ps. kiva keskustelunavaus.

Ei vaikuta siltä, että yksin tunnollisuus liittyisi suurempaan burn out -taipumukseen, ehkä neuroottisuus enemmänkin. Mutta sellainen tutkimus on tullut eteen, missä tutkittiin ihmisten henkilökohtaisten tavoitteiden yhteyttä työuupumukseen. Tutkimuksessa ihmiset jakaantuivat tavoitteidensa mukaan kolmeen ryhmään, jossa ensimmäisen ryhmän muodostivat henkilöt, joilla oli työhön liittyvien tavoitteiden lisäksi runsaasti omaan terveyteen liityviä tavoitteita. Heillä oli hyvä työkyky. Toisen ryhmän muodostivat he, joilla oli työnhön ja terveyteen liittyvien tavoitteiden lisäksi runsaasti muuhunkin elämään liittyviä tavoitteita. Heillä oli paras työkyky. Heikoimman ryhmän muodostivat ne, joilla korostui vahvimmin työelämän tavoitteet. He oli kaikkein masentuneinmpi, heitä oli jotain alle 10%.

Ihmisen tavoitteet muodostavat persoonallisuuden "toisen kerroksen" piirteiden muodostaessa "ensimmäisen kerroksen". Eli jotenkin nuo avoitteet linkittyvät persoonallisuuteen ja noihin piirteisiinkin. Mutta ei tuo tutkimus nyt tuollaisenaan kerro hirveästi mistään, aika arvattava tulos.

Ehkä kuitenkin tuo tunnollisuuden piirre linkittyy sellaisiin piirteisiin, joita "huithapelimmalta" puuttuu, ja ne tunnollisuuden alapiirteet sitten auttavat kompensoimaan sitä tunnollisuuden tuomaa burn outin uhkaa? Jos kerran tunnollisuutta liitetään terveellisempiin elämäntapohin. Huithapelia taas ei ehkä tunnollisuuden takia uhkaa burnoutti, mutta elämä voi olla muuten enemmän "levällään", joka taas voi lisätä burnoutin uhkaa. No tämä nyt oli tällaista karrikoitua mutuilua.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 11, 2022, 10:39:36

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2022, 10:16:33
Viivaus-

Valaistumista voi tapahtua vielä ikääntyneelläkin- kuten huomataan, jopa murhanhimon löytyessä luontaisista repertuaareista- tai no mahdollisen mielentoiminnan puitteissa.

Sitä murhanhimoa kanssafoorumistissasi tuskin on alunperin, eli sitä "löydy" luontaisessa repertuaarissa, vaan sinä aikaansaat murhanhimoa perseilemällä ja esiintymällä kusipäätrollina täällä: Jos kusipäätrolliksi heittäytynyt lajitoveri yrittää tappaa kanssaihmisiään levittämällä hengenvaarallista disinformaatiota koronarokotuksista, se voi aikaansaada kanssaihmisissä erittäin negatiivisia tuntemuksia sellaista lajitoveria kohtaan. Yhtä negatiivisia tuntemuksia kuin jos menisit Porin torille ja osoittelisit ladatulla aseella ihmisiä siellä.

Miten rokotevastaista disinformaatiota levittävät kusipäätrollit pystyvät säilyttämään itsekunnioituksensa? Kaunistelevatko he itse itselleen tihutöitään, selittäen pahantekemisensä päinvastaiseksi, eli hyväksi? Tai ehkei heillä ole alunperinkään ollut itsekunnioitusta, eikä silloin ole väliäkään, ettei kukaan muukaan heitä kunnioita, ja ettei heitä arvosteta tässä pienessä Kantapaikan yhteisössä?

Kyllä se murhanhimo on sinussa, jos sellaista himo tunnet, jos se on pelkästään "Puheiden- kirjoitusten lukemisesta syntyvää kannattaisi se tiedostaa itsestään.
Kutsuin sitä  valaistumiseksi, jos nyt ihminen oikeasti haluaa ymmärtää, millainen hän todellisuudessa on.  Ei se johdu muusta kuin omasta itsestä-

Kunnioituksen puute sekin saattaa olla oma oikku jota vaaditaan toisilta, mutta ei itseltä..

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 11, 2022, 10:40:14
Ei vaikuta siltä, että yksin tunnollisuus liittyisi suurempaan burn out -taipumukseen, ehkä neuroottisuus enemmänkin. Mutta sellainen tutkimus on tullut eteen, missä tutkittiin ihmisten henkilökohtaisten tavoitteiden yhteyttä työuupumukseen. Tutkimuksessa ihmiset jakaantuivat tavoitteidensa mukaan kolmeen ryhmään, jossa ensimmäisen ryhmän muodostivat henkilöt, joilla oli työhön liittyvien tavoitteiden lisäksi runsaasti omaan terveyteen liityviä tavoitteita. Heillä oli hyvä työkyky. Toisen ryhmän muodostivat he, joilla oli työnhön ja terveyteen liittyvien tavoitteiden lisäksi runsaasti muuhunkin elämään liittyviä tavoitteita. Heillä oli paras työkyky. Heikoimman ryhmän muodostivat ne, joilla korostui vahvimmin työelämän tavoitteet. He oli kaikkein masentuneinmpi, heitä oli jotain alle 10%.

Ihmisen tavoitteet muodostavat persoonallisuuden "toisen kerroksen" piirteiden muodostaessa "ensimmäisen kerroksen". Eli jotenkin nuo avoitteet linkittyvät persoonallisuuteen ja noihin piirteisiinkin. Mutta ei tuo tutkimus nyt tuollaisenaan kerro hirveästi mistään, aika arvattava tulos.

Ehkä kuitenkin tuo tunnollisuuden piirre linkittyy sellaisiin piirteisiin, joita "huithapelimmalta" puuttuu, ja ne tunnollisuuden alapiirteet sitten auttavat kompensoimaan sitä tunnollisuuden tuomaa burn outin uhkaa? Jos kerran tunnollisuutta liitetään terveellisempiin elämäntapohin. Huithapelia taas ei ehkä tunnollisuuden takia uhkaa burnoutti, mutta elämä voi olla muuten enemmän "levällään", joka taas voi lisätä burnoutin uhkaa. No tämä nyt oli tällaista karrikoitua mutuilua.

Voi olla, että neuroottisuus (ja vaativa persoonallisuus) enemmän liittyy työuupumukseen, mutta se ei poissulje sitä, etteikö tunnollisuuskin voisi liittyä.

Ilmarinen:
Työuupumus – mistä sen tunnistaa ja miten sitä voi ehkäistä? (https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/blogit-ja-artikkelit/2022/tyouupumus/)

LainaaVoidaan myös ajatella, että tietyt työntekijän ominaisuudet saattavat lisätä uupumusriskiä. Tällaisia uupumukselle altistavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi korostunut tunnollisuus tai vaativuus, vastakkainasettelujen välttäminen, miellyttämisenhalu tai kokemattomuus ja riittämättömät valmiudet omien rajojen tunnistamiseen ja rajoista kiinni pitämiseen. Kun vaatimuksiltaan ristiriitaiseen tai rajattomaan työympäristöön asetetaan työntekijä, jonka ominaisuudet ja toimintatavat edelleen altistavat uupumukselle, saattaa syntyä ratkaisematon ja uuvuttava riittämättömyyden kokemus.

Työuupumus syntyy siis työn olosuhteiden ja työntekijän ominaisuuksien vuorovaikutuksessa. On kuitenkin yhä vahvemmin osoitettu, että työuupumuksessa keskeisimmät tekijät liittyvät nimenomaan työhön. Siksi työuupumuksen hoitamiseen ei riitä yksilölle annettava hoito tai tuki, vaan sitä on aina ratkottava myös työn sisältöön tai järjestelyihin liittyvillä toimenpiteillä.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 11, 2022, 10:45:09
Ilmarinen:
Työuupumus – mistä sen tunnistaa ja miten sitä voi ehkäistä? (https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/blogit-ja-artikkelit/2022/tyouupumus/)

LainaaVoidaan myös ajatella, että tietyt työntekijän ominaisuudet saattavat lisätä uupumusriskiä. Tällaisia uupumukselle altistavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi korostunut tunnollisuus tai vaativuus, vastakkainasettelujen välttäminen, miellyttämisenhalu tai kokemattomuus ja riittämättömät valmiudet omien rajojen tunnistamiseen ja rajoista kiinni pitämiseen. Kun vaatimuksiltaan ristiriitaiseen tai rajattomaan työympäristöön asetetaan työntekijä, jonka ominaisuudet ja toimintatavat edelleen altistavat uupumukselle, saattaa syntyä ratkaisematon ja uuvuttava riittämättömyyden kokemus.

Työuupumus syntyy siis työn olosuhteiden ja työntekijän ominaisuuksien vuorovaikutuksessa. On kuitenkin yhä vahvemmin osoitettu, että työuupumuksessa keskeisimmät tekijät liittyvät nimenomaan työhön. Siksi työuupumuksen hoitamiseen ei riitä yksilölle annettava hoito tai tuki, vaan sitä on aina ratkottava myös työn sisältöön tai järjestelyihin liittyvillä toimenpiteillä.

Joo, ehkä tosiaan tunnollisuus voi uupumukselle altistaa, niinhän Xantekin ehdotti jo tuolla aiemmin. Itse olen lukenut, että tunnollisuuden piirre linkittyy terveellisiin elämän tapohin ja pidempään elämään. Mutta kyllä tunnolisuus voi olla riskitekijä burnikselle, mutta voi olla, että tunnoliseen persoonallisuustyyppiin liittyy suojatekijöitäkin.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 09, 2022, 22:02:49

Myers-Briggsin tapaisissa testeissä on se ongelma, että ne jakavat 8 miljardia munaa ihan liian harvoihin koreihin. Jakaumatilastot eroavat sen mukaan, mitä sivustoa katsoo, mutta kaikissa ne taitavat olla samansuuntaisia. Valitsin umpimähkään yhden.

https://personalitymax.com/personality-types/population-gender/

Siinä harvinaisinta INFJ on 1,5 % ja yleisintä ISFJ 13,8% ja muut siltä väliltä. Eli jos olet uniikki peruna, sinun kaltaisiasi on vain 120 miljoonaa, mutta jos olet ihan tavallisin tavis, teitä on 1,1 miljardia.

Jatkan vielä, että sen lisäksi että tällainen differentiaalipsykologiaan perustuva tutkimussuuntaus pyrkiikin tekemään yleistyksiä (yleistys ei ole siis ongelma vaan päämäärä), ei minusta ole mitenkään ongelmallinen ajatus, että vaikkapa minun tyylisiäni on 120 miljoonaa (tai enemmän, jos testitulos näyttää väärin). Sehän on vaan hyvä uutinen, mitä enemmän itsensä kaltaisia ihmisiä on. Ihmisiähän me kaikki olemme ja painimme samanlaisten asioiden äärellä ihmisyyden silmälasien läpi. Ei kai me lopulta niin uniikkeja kukaan olla, ja samaan aikaan ollaan.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 11, 2022, 10:10:02

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 10, 2022, 09:37:35

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 09, 2022, 16:29:48
Oli miten oli, tuollainen testi omassa käytössä on tietysti utopiaa.

Ei tämä suinkaan ole utopiaa, vaan näitä palveluita tarjoaa jo monetkin personal career leaders ja uravalmentajat. Hintaa en tiedä, mutta olisiko siinä tonnin paikkeille, samaan rahaan saa sitten keskusteluapua ja muuta vastaavaa.

T: Xante

Siinä mielessä utopiaa, että kuten tässä keskustelussa on noussut esiin, ei ole järkevää olettaa, että olisi osattu riittävän hyvin määrittää työssä hyödylliset ominaisuudet joihin omia tuloksia voisi peilata, ja toisekseen, hinta olisi niin kallis, ettei sellaisten mahdollistaminen olisi työnantajalle mielekästä eikä työntkekijälle itsellekään maksettavana.

No tätähän vähän olen sanonut, että en oikein näe hyötyä näistä testeistä, ainakaan sillä tavalla kuin niitä nykyään käytetään. Ja niitä käytetään paljon. Kuten sanoin, tämä on nykyään iso bisnes.

Koko rekryäminenhän on iso liiketalouden ala, monet firmat ovat ulkoistaneet sen kokonaan. Sitä on todellakin vaikka mitä puoskaria tuolla tarjoamassa palvelujaan myös ihan yksityisille. Hurjin, mihin olen törmännyt, oli joku valmentaja, en muista nyt hienoa nimikettään, joka tarjosi konseptia. Konseptiin kuului juuri joku testi (epäilen, että netistä napattu) ja neljä tapaamista sparrausryhmän kanssa. Eli siis valmentaja avaisi teamsin ja sitten siellä juteltaisiin näistä testituloksista ja valitusta kehityskohteesta. Kohteena saattoi olla työnhaku työttömänä, tai vaikka alanvaihto tai työpaikan vaihto.

Sinällään ihan kiva ajatus, mikäs sitä rupatellessa, mutta hinta oli 3900 e. Tästä on nyt muutama vuosi, joten en tiedä hintakehityksestä, onko kilpailu laskenut hintoja vai miten lie.

Tämän tarjouksen sain sitkeältä myyjältä, joka halusi minun ensin hakevan jotain paikkoja, head hunttausta siis ja sitten kun se ei napannut, ehdotti investointia omaan tulevaisuuteen.

T: Xante

^ Voi hyvinkin olla, ettei yrityksen talouden näkökulmasta näissä testeissä olla riittävästi katetta, jos ollenkaan. Itse en hirveästi siitä näkökulmasta asiaa tarkastellut, vaan enemmän kiinnosti se, kuinka hyödyllisiä moiset ylipäätään tai psykologisesta näkökulmasta ovat. Kiinnosti tavallaan se, kuinka paljon persoonallisuus vaikuttaa siihen, millainen työ kenellekään sopii, miten hyvin työssä hyödylliset ominaisuudet voidaan määrittää ja tietysti kuinka hyvin persoonallisuutta voidaan määrittää tässä kontekstissa. Ja sitten tietysti se, että miten tuo kokonaisuutena toimii.

Sinä ajattelit ehkä vielä suuremmassa kokonaisuudessa tätä kysymystä, ja tuo talouspuoli on siinä kyllä tosi olennainen seikka ja olet varmasti pitkälti oikeassa.

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 11, 2022, 10:26:33
Kyllä minun mielestäni noita mainitsemiasi piirteitä tai alapiirteitä mitataan, koska ne kuuluvat esimerkiksi big five -teoriaan. Ei välttämättä juuri noilla nimillä, joita sinä käytät, mutta joillain toisilla ilmauksilla, tai alapiirteiden yhdistelmillä. Sen verran mitä näihin persoonallisuusteorioihin olen tutustunut, niissä tunnutaan (tietysti) pyörivän samojen ilmiöiden äärellä, mutta piirteitä ehkä ryhmitellään tai nimetään hieman eri tavalla.

Käyttämäsi sana elinvoima on sellaisenaan aika lavea, sitä pitäisi varmaan määritellä jotenkin paremmin, jotta voisi millään tavoin pohtia, paljonko "elinvoimaa" on vaikka itseen kaadettu. Mutta yleensähän tämä tällainen jää juurikin työnantajan henkilökohtaiseen arvioon ja mieletymysten varaan - "Hakija X vaikutti tosi energiseltä ja tekevältä, hyvältä tyypiltä, otetaan hänet."

Ja tietysti tällaisten testien ja teorioiden on tarkoitus tehdä luokitteluja ja jakaa ihmiset rajallisiin määrään "koreja". Eihän niitä "koreja" ole tarkoitus sillä tavalla ottaa todesta, että tässä nyt kuvataan tämä yksilö perinpohjin ja kauttaaltaan. Tämä koreihinjako on nomoteettisten menetelmien päämäärä. Jos yksilö halutaan kuvata perinpohjaisemmin, käytetään idiografisia menetelmiä, joiden tarkoitus on laajojen yleistysten sijaan saada tietoa yhden ihmisen kokemusmaailmasta.

Kyllä ongelmia näiden testien suhteen on varmasti luvassa, jos ei oikein tiedetä, miten näihin tuloksiin pitäisi suhtautua.

Big Five tahtoo varmasti olla kattavampi ja pätevämpi kuin kilpailijansa. Ei kai sitä kukaan tahallaan aikaisempaa hyödyttömämpiä testejä keksi. Eihän? Tottahan ihmiselle on ripaus avoimuutta ja kourallinen tunnollisuutta hyväksi. Mikään luonteen määrittely ei kuitenkaan tavoita sitä, miksi jotkut ovat kykenevämpiä ja pystyvämpiä ja myös yllättävissä tilanteissa. Kuten oikein huomautat mikä tahansa laadukkuuden kuvaus tinkii olemaan aika lavea.

Kun ajatellaan konkretiaa eli työnhakijoita, jotka mahdollinen tuleva työnantaja on lähettänyt täyttelemään lappusia, jotta niiden perusteella saadaan piirustettua henkilölle profiili, niin siitä riippumatta miten hauska nimi tai kivoja käppyröitä käytettyyn menetelmään liittyy, herää kysymys, miksi? Miksi rekrytoija tekee niin? Jos etsitään johtajaa kyberturvallisuuskeskukseen tai suurlähettilästä Turkkiin, valitsisitko hänet testien perusteella? Minä en, sellaisessa tilanteessa antaisin tunnollisuuteni ja neuroottisuuteni hallita ja sanella päätöksen. Jotenkin tuntuu, että testejä käytetään harkintasignalointiin, peittämään että ei oikeasti osata eikä haluta ottaa vastuuta siitä ketä palkataan. Viime kädessä valinnan saattaakin ratkaista kuvaamasi henkilökohtaiset mieltymykset, klassinen ajatus – "vaikuttaa hyvältä tyypiltä".

Tämä "hyvien tyyppien" keräily on pahassa maineessa, mutta vähän väärästä syystä. Ihmisellä on yllättävän hyvä intuitio, kun sille antaa mahdollisuuden. Jos pomo haalii ympärilleen eri aloilta päteviä ammattilaisia, menetelmä on tarkoituksenmukainen. Kun valitaan johdonmukaisesti samanlaisia mulkkuja ääliöitä kuin itse ollaan, päästään hyvässä lykyssä lehtiin kuten Apotin ja Sarastian Puuha-Petet ja -Petriinat.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 12, 2022, 14:41:09

Kun ajatellaan konkretiaa eli työnhakijoita, jotka mahdollinen tuleva työnantaja on lähettänyt täyttelemään lappusia, jotta niiden perusteella saadaan piirustettua henkilölle profiili, niin siitä riippumatta miten hauska nimi tai kivoja käppyröitä käytettyyn menetelmään liittyy, herää kysymys, miksi? Miksi rekrytoija tekee niin?

Moniin testipatteristoihin on sisäänrakennettuna myös älykkyystesti, vaikka testin esitetään keskittyvän vain persoonallisuuteen. Ne rekrytoijat jotka osaavat tätä ominaisuutta käyttää, pystyvät karsimaan typerimmät hakijat heti pois.

Lainaa
Jotenkin tuntuu, että testejä käytetään harkintasignalointiin, peittämään että ei oikeasti osata eikä haluta ottaa vastuuta siitä ketä palkataan. Viime kädessä valinnan saattaakin ratkaista kuvaamasi henkilökohtaiset mieltymykset, klassinen ajatus – "vaikuttaa hyvältä tyypiltä".

Samaa mieltä. Arka ja kokematon rekrytoija seuraa vuosikymmeniä vallinnutta rekrytoinnin paradigmaa, jossa keskitytään hakijan ulkoisiin ominaisuuksiin. Jos hakija on siististi pukeutunut, hallitsee smalltalkin, on hyvännäköinen, nuori ja katsoo silmiin kätellessään, niin hän olisi varma valinta.
Samaan tehtävään olisi ollut hakijana lievästi autistinen epäsiisti mörökölli, joka tulee ensivaikutelman ja ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi heti hylätyksi, vaikka olisi yrityksen kannalta ollut kymmen kertaa tehokkaampi työntekijä. Kuten sanottua, valtaosa rekrytoijista hakee huomaamattaan itselle miellyttäviä alaisia, joita on kiva katsoa ja esitellä muille.

Lainaus käyttäjältä: https://www.iltalehti.fi/mieli/a/85e1f7d2-a26a-45c5-ad32-ad670470724fIda luuli voivansa poikkeuksellisen hyvin – psykiatri ohjasi pakkohoitoon

Oma käsitys itsestä voi joskus paljonkin poiketa toisten näkemyksistä.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 11, 2022, 10:39:36

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2022, 10:16:33
Viivaus-

Valaistumista voi tapahtua vielä ikääntyneelläkin- kuten huomataan, jopa murhanhimon löytyessä luontaisista repertuaareista- tai no mahdollisen mielentoiminnan puitteissa.

Sitä murhanhimoa kanssafoorumistissasi tuskin on alunperin, eli sitä "löydy" luontaisessa repertuaarissa, vaan sinä aikaansaat murhanhimoa perseilemällä ja esiintymällä kusipäätrollina täällä: Jos kusipäätrolliksi heittäytynyt lajitoveri yrittää tappaa kanssaihmisiään levittämällä hengenvaarallista disinformaatiota koronarokotuksista, se voi aikaansaada kanssaihmisissä erittäin negatiivisia tuntemuksia sellaista lajitoveria kohtaan. Yhtä negatiivisia tuntemuksia kuin jos menisit Porin torille ja osoittelisit ladatulla aseella ihmisiä siellä.

Miten rokotevastaista disinformaatiota levittävät kusipäätrollit pystyvät säilyttämään itsekunnioituksensa? Kaunistelevatko he itse itselleen tihutöitään, selittäen pahantekemisensä päinvastaiseksi, eli hyväksi? Tai ehkei heillä ole alunperinkään ollut itsekunnioitusta, eikä silloin ole väliäkään, ettei kukaan muukaan heitä kunnioita, ja ettei heitä arvosteta tässä pienessä Kantapaikan yhteisössä?

Pitkästyneenä plärään foorumia ja osui tämä silmään.

Väkisinkin minulle koko korona-ajan on tullut tuon tuostakin mieleen muinainen työkaverini. Olen nämäkin jutut kertonut, mutta kerrotaan taas.

Tämä oli siis se nainen josta vasta myöhemmin tajusi että lähenteli minua. Tähän rokotevastaisuuteen väkisinkin mieleni yhdistää hänen uskoon pamahtamisensa. Kuinka hän odotti tavaallisen Jerusalemin laskeutuvan keskuuteemme. Ja sitä odotellessa kävi kaverin kanssa ajamassa pahoja henkiä koulusta pois. Ja luki iltaisin peruskoulun ala-astetta käyville pojilleen otteita ex-saatananpalvojan muistelmista. Olivat kuulema pojat olleet hyvin hiljaisia.

Minusta tämä nainen oli lapsiaan kohtaan lähes yhtä vaarallinen kuin rokotevastaiset joitakin aikoja sitten. (Nämä vastaisethan yrittivät änkeä kouluihinkin hihhuloimaan.) Olen jostain kuullut jostakin kirjasta jossa saatananpalvontaan sekaantuva nainen on orgioissa joissa häntä pannaan "joka aukkoon", ja jos oli sama kirja ja muistelija kyseessä, niin tuollaista paskaa ei pidä lukea muistaakseni 7- ja 10-vuotiaille lapsille. Ja tämä siis ennen internetaikaa, joten turha tulla kenenkään miehen vittuilemaan että netistä oli tuossa iässä nähty jo kaikki.

Uskovaiset eivät piittaa pätkääkään mitä he lähimmäisilleen aiheuttavat. Ja rokotevastaisuus on uskonmuoto.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 01, 2022, 10:27:50

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 11, 2022, 10:39:36

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2022, 10:16:33
Viivaus-

Valaistumista voi tapahtua vielä ikääntyneelläkin- kuten huomataan, jopa murhanhimon löytyessä luontaisista repertuaareista- tai no mahdollisen mielentoiminnan puitteissa.

Sitä murhanhimoa kanssafoorumistissasi tuskin on alunperin, eli sitä "löydy" luontaisessa repertuaarissa, vaan sinä aikaansaat murhanhimoa perseilemällä ja esiintymällä kusipäätrollina täällä: Jos kusipäätrolliksi heittäytynyt lajitoveri yrittää tappaa kanssaihmisiään levittämällä hengenvaarallista disinformaatiota koronarokotuksista, se voi aikaansaada kanssaihmisissä erittäin negatiivisia tuntemuksia sellaista lajitoveria kohtaan. Yhtä negatiivisia tuntemuksia kuin jos menisit Porin torille ja osoittelisit ladatulla aseella ihmisiä siellä.

Miten rokotevastaista disinformaatiota levittävät kusipäätrollit pystyvät säilyttämään itsekunnioituksensa? Kaunistelevatko he itse itselleen tihutöitään, selittäen pahantekemisensä päinvastaiseksi, eli hyväksi? Tai ehkei heillä ole alunperinkään ollut itsekunnioitusta, eikä silloin ole väliäkään, ettei kukaan muukaan heitä kunnioita, ja ettei heitä arvosteta tässä pienessä Kantapaikan yhteisössä?

Pitkästyneenä plärään foorumia ja osui tämä silmään.

Väkisinkin minulle koko korona-ajan on tullut tuon tuostakin mieleen muinainen työkaverini. Olen nämäkin jutut kertonut, mutta kerrotaan taas.

Tämä oli siis se nainen josta vasta myöhemmin tajusi että lähenteli minua. Tähän rokotevastaisuuteen väkisinkin mieleni yhdistää hänen uskoon pamahtamisensa. Kuinka hän odotti tavaallisen Jerusalemin laskeutuvan keskuuteemme. Ja sitä odotellessa kävi kaverin kanssa ajamassa pahoja henkiä koulusta pois. Ja luki iltaisin peruskoulun ala-astetta käyville pojilleen otteita ex-saatananpalvojan muistelmista. Olivat kuulema pojat olleet hyvin hiljaisia.

Minusta tämä nainen oli lapsiaan kohtaan lähes yhtä vaarallinen kuin rokotevastaiset joitakin aikoja sitten. (Nämä vastaisethan yrittivät änkeä kouluihinkin hihhuloimaan.) Olen jostain kuullut jostakin kirjasta jossa saatananpalvontaan sekaantuva nainen on orgioissa joissa häntä pannaan "joka aukkoon", ja jos oli sama kirja ja muistelija kyseessä, niin tuollaista paskaa ei pidä lukea muistaakseni 7- ja 10-vuotiaille lapsille. Ja tämä siis ennen internetaikaa, joten turha tulla kenenkään miehen vittuilemaan että netistä oli tuossa iässä nähty jo kaikki.

Uskovaiset eivät piittaa pätkääkään mitä he lähimmäisilleen aiheuttavat. Ja rokotevastaisuus on uskonmuoto.

Juu rokotevastaisuus on uskontomuoto, kuten rokoteuskovaisuuskin- koronan suhteen on paljolti tuota uskoon perustuvaa ymmärrystä.(ymmärtämättömyyttä)  Nythän siitä pyritään eroon ja otetaan ennemmän tietoa käyttöön.

Kertsin kirjoitus on kyllä "hieno" hän tuo siinä julki sitä itseään.

Nyt ei ole enää kyse samasta "koronasta" kun sen alkuvaiheessa, mutta ei tällekään mutaatiolle löydy apua rokotteista- valitettavasti.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 01, 2022, 09:22:02

Lainaus käyttäjältä: https://www.iltalehti.fi/mieli/a/85e1f7d2-a26a-45c5-ad32-ad670470724fIda luuli voivansa poikkeuksellisen hyvin – psykiatri ohjasi pakkohoitoon

Oma käsitys itsestä voi joskus paljonkin poiketa toisten näkemyksistä.

Melkein katsomatta arvaa, että kyse on joko maniasta tai psykoottisesta maniasta.

Yleisesti kai puhutaan sairaudentunnosta tai sairaudentunnottomuudesta. Esimerkiksi maniassa ja psykoosioireissa sairaudentunto kai aika yleisesti puuttuu.

Toisaalta sairaudentunto voi olla myös korostuneen voimakas. Molemmat ääripäät ovat sekä terveydenhuollon työntekijöiden että henkilön itsensä ja avun saamisen näkökulmasta haasteellisia.

Paskat teoriat -tasolla tätä vois yleistää jopa alkoholismiin ja tosi moneenkin juttuun.
   Alkoholiongelmille altistavana tekijänä saattaisi joillain olla se, että tosi varhaisessa vaiheessa tai helposti "tummuu" nimenomaan se osa aivoista, joka tarkkailee omaa tilaa ja esimerkiksi huomioi päihtymystä, nauttiii siitä ja/tai kokee sen häiritsevänä. Seuraus tästä voi olla hyvä viinapää tai se, että kännissä kokee olevansa mieleltään jopa kirkkaampi kuin normaalisti. Ikävämpi juttu taas on, millä tavalla ja millä hinnalla tämä saavutetaan.

Tottakai ovat olleet. Sekin on pettymys jos lotosta odottaa miljoonaa ja saa vain tonnin. Mutta rahaa se on tonnikin. Ja se tonni on olemassa, eikä uskonasia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 01, 2022, 12:53:05
Tottakai ovat olleet. Sekin on pettymys jos lotosta odottaa miljoonaa ja saa vain tonnin. Mutta rahaa se on tonnikin. Ja se tonni on olemassa, eikä uskonasia.

Kun riittävän moni uskoo, joku voittaa, varmaan niin vaikka lotossa toki vain osa palautuu lottoajille.  Jos samoin kävisi rokotuksissa eli suuri osa menettäisi, niin varmaan silloinkin hyötyjät väittäisivät, että kaikki pitää rokottaa, että he saavat "jättipotin.

Tosin rokotuksissa ei tuo taida onnistua..

Loton tyyppisten pelien matematiikka on aika yksinkertaista.

Eurojackpotissa taitaa keskimäärin saada peliin laitettua euroa kohden takaisin noin 30 senttiä.

Veikkaus ilmoitti jossain vaiheessa loton palautusprosentiksi 41. En tiedä päteekö lukema viimeisimpien uudistusten jälkeen, mutta luultavasti se on suunnilleen samaa luokkaa.

En ajattele, että lottoaminen olisi typerää tai että siinä ns. kerättäisiin tyhmiltä rahat pois. Moni tuttava joka näkee noi todennäköisyydet suht helposti lottoaa joskus ihan huvikseen, ja jotkut pitää sellaista tapaa yllä sen tarkemmin mitään laskematta tai miettimättä.

Toi kuvio rinnastuu aika huonosti lääketeollisuuteen tai rokotteisiin.

Säännönmukaisuutta voisi olla siinä, että on tietynlainen epäluuloinen mentaliteetti, ei ymmärretä oikein mitään lääketeollisuudesta tai siihen liittyvistä viranomaisista — eikä ymmärretä oikein mitään lotosta tai siitä, miten se kuvio toimii — mutta siitä ollaan perillä, että kaikessa tässä ihmisiä riistetään, ja halutaan erottautua sillä, että ei olla yksi heistä, tai vähintään ollaan vahvoilla siinä, että nähdään tällainen maailmaa perustavalla tavalla määrittävä ankeus ja itsekeskeisyys muita selvemmin.

Kuva on kärjistäen se, että joku voi olla kiinnostunut siitä, mitä Fimea tekee tai mitä Veikkaus tekee tai mitä THL tekee. Joku voi olla kiinnostunut numeroista ja todennäköisyyksistä ja tykätä pyöritellä niitä.
   Penseä tyyppi sen sijaan ei ole kiinnostunut tai innostunut juuri mistään, mutta tätä peitetään tai kompensoidaan käyttämällä omaa voimakasta ankeudentuntoa ja penseää asennetta uteliaisuuden ja muun sellaisen korvikkeena.

Juju saattaisi olla siinä, että näin saa paljon vähemmällä vaivalla generoitua ihmisille kerrottavaa. 

Monessa jutussa oma asenne on, että sen kuin menee oman preferenssin mukaan tai vaikka muuttaa mieltäänkin. Minulle sitä ei tarvitse välttämättä perustella — kertoa miksi jokin on matemaattisesti katsottuna tai muulla tapaa loogista tai mitään muutakaan.

Lopulta aika tärkeää on, että on tyytyväinen ja että jokin toimii omalla kohdalla.

Tavallaan olen tässä suhteessa aika palikka ja lapsellinen ;D

Jos jokin on perseestä, älä tee niin. Jos jokin on tosi jees ja toimii, tee ihmeessä niin.

Ymmärrän että voi olla kiinnostavaa tai valaisevaa kuulla, miksi joku toimii niin kuin toimii ja mitä siellä taustalla on. Ilman muuta se on hyödyllistä jos ilmenee jotain väärinkäsityksiä tai kitkaa. Se voi olla ihan vain fiilisten ja kokemusten ja ajatusten jakamista. Tai se voi olla jollekin relevanttia informaatiotakin joskus.

Yksi mun aika lapsellisen tason "paska idea" tässä taustalla on sellainen, että joskus on hienoa että lähtökohtaisesti ei tarvitse selittää mitään. Jos joku on mun luona kylässä ja se haluaa lähteä välillä käymään ulkona tai tehdä jotain muuta, se voi tehdä niin myös selittämättä sitä mitenkään. Jos ollaan baarissa ja joku haluaa vaikka muiden keskustelun aikana meditoida, ei sitä välttämättä tarvitse selittää tai sanoa edes mitään.

Toihan vois olla myös raivostuttavan leväperäistä ituhippeilyä, mutta jos sitä ei vie typeryyteen asti, kai siinä periaatteena tai ideana voi jotain arvokasta tai hyvääkin olla.