kantapaikka.net

Yleiset => Henkisyys => Aiheen aloitti: Norma Bates - marraskuu 02, 2022, 09:31:50

Otsikko: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - marraskuu 02, 2022, 09:31:50
Olen tehnyt selväksi inhoni Isis-äitejä kohtaan, syynä se että siinähän nainen ei enää pilaa vain omaa elämäänsä, vaan onnistuu pilaamaan myös muiden. Ainakin omien tyttäriensä, kun jakelee näitä uskonsotureille lapsimorsiamiksi.

Tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin ei taida uskovaisuus olla missään uskonnossa ainakaan mielenterveyttä edistävä asia. Jossain ketjussa kun hirnuttiin Johanna Tukiaiselle (taas kerran), jäin miettimään että missähän nyt olivat ne myötätuntoiset säälittelijät joita somessa on tullut vastaan Isis-äitien kohdalla. Äitihän se Tukiainenkin on, ja viimeksi kun hänestä jotain jostain luin, oli pamahtanut uskoon. Joten onhan se nyt kumma jos islamiin hurahtanut äiti saa sympatiaa, mutta Jeesukseen naksahtanut äiti ei...

Nyt kun sitten selvitin että mitä lienee tapahtunut tässä välissä, eli uskoontulon jälkeen, niin eihän se meno tervettä ole ollut.

https://uutisankka.com/julkkikset/johanna-tukiainen-sieppasi-tyttarensa-huostaanottopaatoksen-jalkeen-johanna-pakomatkalla/

Hän on vain eksämppelinä. Tässä on nyt kysymys tämä:

Aiheuttaako uskoontulo ihmiselle mielenterveysongelman, vai tulevatko valmiiksi mielenterveydeltään horjuvat uskoon?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Socrates - marraskuu 02, 2022, 09:55:34
Tuksuhan tuli uskoon jo 10 vuotta sitten. Sen jälkeen meno on vain petrannut.

Ei ainakaan kuolemaa pelkää, kun molemmat pikkusiskot on haudassa ja koheltaa enemmän kuin ne.

On kova.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Melodious Oaf - marraskuu 02, 2022, 11:20:48
Tunnen kai myös uskovia ihmisiä. Niistä muutamat ovat sellaisia, että todella vaikea olisi heitä nähdä mielisairaina tai mielenterveydeltään horjuvina.

Norman kysymys koskee ehkä enemmän sellaista, kun tulee yhtäkkiä jokin iso muutos ja tulee uskoon. Ja toisaalta kyse on nimenomaan hänen inhostaan isis-vaimoja kohtaan, ja koko aihe on siihen vähän niin kuin päälleliimattu.

Yhtäkkinen perustavanlaatuinen muutos on tietysti aika huolestuttavan kuuloinen. Kirjoitin taannoin siitä, miten buddhalainen valaistuminenkin ainakin periaatteessa muistuttaa jonkinlaista mielen nyrjähtämistä.

Tosi yksinkertaisesti sanottuna mulla ei ole siihen mitään yksioikoista mielipidettä.

Jenkeissä joskus tuli vastaan sellaista, että joku oli elänyt vaikka huumekoukussa tai muuten tosi risaista elämää, ja sitten isoon elämänmuutokseen oli liittynyt myös uskoon tuleminen.

Siellä se on ehkä enemmän normaalia suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, ja silloin koin että sitä oli tietynlaista taustaa vasten jotenkin... helpompi ymmärtää. On mahdollista että ihminen on ihan perusfiksu ja OK ja että tällaisen käännöksen jälkeen elämässä löytyy jokin suhteellisen vakaa pohja jossa pysytään.

Suomessa tällaista käänteentekevää kohtaa tai "elävään uskoon tulemista" ihannoidaan käsittääkseni erityisesti helluntailaisuudessa ja muissa vastaavissa. Usein se näyttäytyy vastauksena alkoholiongelmiin, peliriippuvuuteen, johonkin elämän tragediaan tai muuhun sellaiseen.

Oma kantani on, että ehkä tällaisia juttuja joskus tapahtuu, mutta niiden erityinen ihannointi ja esille nostaminen ei ole erityisen hyvä idea.

Luterilaisuudessa, herätysliikkeenä vaikka körttiläisyydessä tai toisaalta katolisuudessa ja ortodoksisuudessa — ja muidenkin uskontojen monissa suuntauksissa — on melko tavallista ajatella, että ihmisten elämissä tapahtuu kaikenlaista ja että ne on keskenään erilaisia ja eri tilanteissa.

Toopella on joku tilanne ja sitten se toimii niin kuin toimii. Normalla vois olla mukana ehkä tietynlaista omaa ääntä ja uhmaakin sitä taustaa vasten, että on saanut mallia siitä, miten ei oikein ole oikeutta omiin positiivisiin tuntemuksiin tai negatiivisiin fiiliksiin. Sitten niitä sanotaan tosi värikkäästi ja voimakkain sanankääntein.

Ei kai siinä... silleen mitään. Mutta yhtä hyvin vois kysyä, onko tollasetkaan nyt pelkästään "hyvinvoivaa" tai "tasapainoista". Mihin sitä verrataan ja keneltä kysytään.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Socrates - marraskuu 02, 2022, 11:37:15
Uskossa ollaan yleensä joko verenperintönä eli lapsuuden ympäristössä uskonnolla on ollut vahva merkitys tai sitten jonkun pahan kriisin takia.

Ensin mainitussa porukassa uskovaisuus on yleensä laimeampaa tai sitä tuodaan vähemmän esille.

Olen eläessäni kohdannut hämmästyttävän vähän uskovaisiksi tietämiäni ihmisiä ja aika vähän heillä on yhteistä nimittäjää paitsi nuo syntymekanismit. Maantieteellisesti toki uskonto painottuu ihan muualle kuin pk-seudulle.

Monille toisen uskonto tuntuu olevan punainen vaate. Osalla siihen on varmaan joku oma kokemus ummehtuneesta uskonyhteisöstä, mutta osan motiiveja en oikein ymmärrä. Itse en arvioi ihmisiä tippaakaan sen perusteella harjoittaako uskontoa ja jos niin mitä niistä. Tosin tunnen uskontojen sisällön varsin pintapuolisesti.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 02, 2022, 11:41:45
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 02, 2022, 09:31:50
Äitihän se Tukiainenkin on, ja viimeksi kun hänestä jotain jostain luin, oli pamahtanut uskoon. Joten onhan se nyt kumma jos islamiin hurahtanut äiti saa sympatiaa, mutta Jeesukseen naksahtanut äiti ei...

Nyt kun sitten selvitin että mitä lienee tapahtunut tässä välissä, eli uskoontulon jälkeen, niin eihän se meno tervettä ole ollut.

https://uutisankka.com/julkkikset/johanna-tukiainen-sieppasi-tyttarensa-huostaanottopaatoksen-jalkeen-johanna-pakomatkalla/

Hän on vain eksämppelinä. Tässä on nyt kysymys tämä:

Aiheuttaako uskoontulo ihmiselle mielenterveysongelman, vai tulevatko valmiiksi mielenterveydeltään horjuvat uskoon?

Turha on uskoa Tuksun ongelmista syyttää. Veikkaanpa, että jos olisi kunnolla uskoon tullut ja sieltä kautta jonkinlaisen mielenrauhan löytänyt, niin ei olisi enää otsikoissa samalla tavalla kuin nyt on. Tuskin Tuksulla muuta ongelmaa on kuin viina, joka on liuottanut pään jo kohtalaisen surkeaan kuntoon.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 02, 2022, 13:10:35
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 02, 2022, 11:41:45
Turha on uskoa Tuksun ongelmista syyttää. Veikkaanpa, että jos olisi kunnolla uskoon tullut ja sieltä kautta jonkinlaisen mielenrauhan löytänyt, niin ei olisi enää otsikoissa samalla tavalla kuin nyt on. Tuskin Tuksulla muuta ongelmaa on kuin viina, joka on liuottanut pään jo kohtalaisen surkeaan kuntoon.

Arvaan, että cocktailiin on lisätty myös kaikenlaisia pillereitä. Yhteisvaikutuksia olemmikin saaneet seurata Seiskan jatkokertomuksessa. Joku psykologi varmaan löytäisi myös henkisiä tekijöitä.

Vaikka pääsääntöisesti olen pienten askelten kasvun kannalla, niin juuri alkoholi- ja huumeongelmissa kertarysäksenä tapahtuva uskoontulo tai muu vastaava, usein on toimivin ratkaisu.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Melodious Oaf - marraskuu 02, 2022, 14:23:23
Olen sekä Socrateksen että Hayabusan kanssa samoilla linjoilla.

Omassa tuttavapiirissä on aika vähän, mutta kuitenkin jonkin verran, nimenomaan sellaista perinteistä ja lapsuudesta sun muusta kumpuavaa hiljaista uskonnollisuutta. Musiikillisella kielikuvalla ilmaisten uskonto on yksi pohjanuotti tai sävel joka kulkee elämässä mukana.

Sitä en näe lähtökohtaisesti negatiivisena asiana, vaikka omassa taustassani ei tällaista olekaan, ja sikäli sellainen voi joskus näyttäytyä vieraana tai kummallisena.

Ihmisten elämissä on muutenkin sellaisia "kokoavia teemoja" tai sellaista että jokin kehittyy vähitellen, niin että siihen vaikuttavat erilaiset elämäntapahtumat ja olosuhteet.

Jollakin voi olla, että lapsuudesta löytyy taustalta joku ortodoksinen perinne. Siitä on halunnut ottaa tiettyä etäisyyttä ja saada omaa tilaa, mutta se on kuitenkin jollain tapaa tuttua ja läheistä, jotain sellaista jonka kautta erilaisia juttuja on helppo peilata. Se on tavallaan aika henkilökohtaista ja siis...  mun mielestä tollanen nyt vaan voi olla osa elämää.

Kun sanoin että en pidä voimakkaiden käännösten erityistä ihannointia hyvänä, muotoilin asian huonosti.
    Jos jonkun elämä on tosi risaista, on alkoholiongelmaa tai on vaikka heroiinikoukussa, ei siinä ole mitään sinänsä hienoa, muttei toisaalta välttämättä mitään teennäistä tai tärkeilyäkään.

Tollasten lähtökohtien ja niissä tapahtuvan äkkikäännöksen jalustalle nostaminen saattaa johtaa sellaiseen, että joku pienimuotoinen tai hidas ja muka mitäänsanomaton koetaan riittämättömäksi. Ikään kuin asiat pitäis kriisiyttää, jotta vois tulla järkiinsä. Pitäis ruveta piikittämään heroiinia kullisuoneen tai yhtäkkiä luopua kaikesta ja ruveta alkoholistiksi.
    Kärsimystä tai vaikeuksia ja muuta tällaista on mahdollista myös tekemällä tehdä, rakentaa tai korostaa. Tällainen voi kummuta myös riittämättömyydentunteesta tai se voi olla oman itsen esiintuomista ja huomiohakuista.

Kokemukset voivat aika kovalla kädellä nöyrryttää ja koulia ihmistä.
   Se on ehkä sävyltään hieman erilaista jos ne on joutunut ottamaan vastaan kuin jos ne on jollain puoliksi tiedostamalla käyttäytymisellään järjestänyt. Periaatteessa kai lähes päihteenomainen riippuvuus voi olla myös johonkin show'hun tai vuoristorataan tai tietynlaisen teatterin ylläpitämiseen, jossa rajuista jutuista ja hetkellisestä nöyrtymisestä voi saada kicksejä tai sillä voi saada huomiota, myötätuntoa ynnä muuta.

Toisaalta ulkopuolelta on vaikea sanoa, mikä kenellekin on mitäkin, eikä sitä varmaan yleisesti ottaen tarvitsekaan tietää.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Socrates - marraskuu 02, 2022, 19:09:57
Yksi ihmistyyppi, jolle uskonto on näkyvässä roolissa on jotenkin ylivilkkaat, vähän ADHD- tyyppiset koheltajat, joille uskonto on työkalu saada joko jotain tolkkua olemiseen ja/tai anteeksi perseilyt.

Saattaa olla poikkeuksellisen kova tarve kopeloida ihmisiä tai olla jatkuvan huomion kohteena räväköillä tempauksilla, jotka liikkuvat vähintään harmaalla alueella. Jotkut lahkojohtajat ovat ääriesimerkkejä näistä.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - marraskuu 02, 2022, 19:39:20
Suhtautumiseni patriarkaalisiin uskontoihin voisi olla vähemmän negatiivisen intohimoinen (inhohimoinen?) ellen olisi saanut 19-vuotiaana spontaania regressiota k-uskonnon paskuuksiin liittyen, ja 25-vuotiaana mahdollisesti islamiin liittyen. Näistä ei nyt sen enempää, mutta on aika surkuhupaisa tilanne että kun sekä uskovaiset että tiedeorientoituneet voivat tuomita minun kokemukseni ja minun katsomukseni, niin en sitten saa perustella vastenmielisyyttäni oikeastaan yhtään millään. Jos lähdetään siitä että kaksi em. ryhmää ovat jotenkin enemmän oikeassa kuin minä olen. Mutta uskovaisten suhteen en siitä lähde. Tiedeorientoituneiden suhteen en ole ovea täysin sulkenut, eli jos joskus muutan mieltäni oman katsomukseni suhteen, niin seuraavana jonossa on tieteellinen maailmankuva. Ei mitään muuta. Shamanismi ja wiccalaisuus ovat ok, mutta kovin keinotekoisia kuitenkin länkkärille. Itseasiassa muutoin voisin olla vaikka buddhalainen, mutta pidän vastenmielisenä sitä miten buddhalaisuus on "kaapattu" länsimaissa menestyneille ihmisille, ja filosofeille jotka jaksavat pyöritellä jotain termejä päivät pääksytysten. Minua paremmille ihmisille siis.

En ole hyvinvoiva enkä tasapainoinen. En täysin pahoinvoiva (sitten olisin narun jatkona) enkä täysin tasapainoton. Tässä maassa toki ei tarvitse perustella uskonnottomuutta mitenkään, mutta joidenkin uskontojen dissaaminen ehkä on suotavaa perustella.

K-uskonnossa nyppii se rajaton miessukupuolen lääp lääp. Jumala on isä ja tällä on poika. Islamissa nyppii se että vaaditaan nöyryyttä ja Jumalalle alistumista, mutta käytännössä se alistuminen onkin naisten osa, ja se pitää suorittaa miehiin, sukuun ja heimoon päin. Mihinkäs se Jumala tuosta kuviosta unohtui...?

En kyllä ymmärrä miten yksikään nainen voi pamahtaa uskoon ja olla sen jälkeen päästään terve. Hän ikäänkuin mitätöi oman sukupuolensa lopullisesti. Jos on siis em. uskoista kyse. Onhan niitä muitakin. Ja minulla oli joskus 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa antiuskoontulo, jossa yhtäkkiä autossa istuessa tajusin että k-uskonnolla ei ole minuun enää mitään pelotteluvaltaa. Tunsin olevani vapaa ja onnellinen. Ei sillä tässä elämässäni ollut missään vaiheessa valtaa ollutkaan, mutta jotenkin se konkretisoitui yhtäkkiä.

En tiedä sitten olenko eräänlainen antipatriarkaalisuskontojen lähetyssaarnaaja. Mutta kyllä joo, helposti tekee mieli sanoa että tulkaa millä tahansa tavalla hulluksi, mutta älkää Jeesuksen helmoissa roikkuen tai Muhammedista kiihkoillen.

Ja auttaisi tietysti kovasti jos uskovainen nainen ei olisi lääppinyt minua töissä. Tulee helposti mieleen että jotkut ne raiskaavat kehon, mutta uskoon tulleet mielen.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hiha - marraskuu 02, 2022, 21:40:23
Ihminen voi tulla muuhunkin uskoon kuin uskoon. Vasemmistolaisia, oikeistolaisia, terveysterroristeja, kehopositiivisia, kyynikkoja, maailmanparantajia... Onhan näitä. Huonosta henkisestä asennosta saattaa ponnistaa noiduttuun kehään, jossa uskomusjärjestelmä ratkoo ongelmia pahentamalla niitä ja luomalla vielä lisää. Koska jokaisella on plussia ja miinuksia pääkyn sisässä, sekään ei sano tuurista mitään sattuuko porukkaan jonka tuntee omaksi vaiko ei. Yksi ja sama uskonto voi tehdä toisista ihmisistä parempia ja toisista huonompia, ja tietysti on sitten ryhmä heitä joiden selästä vesi valuu tasapuolisesti.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Toope - marraskuu 03, 2022, 22:21:14
Uskonnollisuutta sinänsä pitää verrata ideologioihin, ei sairauksiin. Ideologiat ja uskonnot voivat mennä äärimmäisyyksissään sairauksiin (Iran), mutta ovat poikkeuksia.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 04, 2022, 11:25:04
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 03, 2022, 22:21:14
Uskonnollisuutta sinänsä pitää verrata ideologioihin, ei sairauksiin. Ideologiat ja uskonnot voivat mennä äärimmäisyyksissään sairauksiin (Iran), mutta ovat poikkeuksia.

No miksei- sairastavat (näännyttävät) anorektikot itsensä hengillä pahimmissa tapauksissa, koska uskovat olevansa liian lihavia.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 04, 2022, 12:28:40
^
Mainitsemallasi "uskolla" ei ole mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Tässä ketjussa on tarkoitus puhua uskonnollisuuteen liittyvästä uskosta eikä siitä, uskooko pässi sarviinsa.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Melodious Oaf - marraskuu 04, 2022, 14:35:10
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 02, 2022, 19:39:20
Tässä maassa toki ei tarvitse perustella uskonnottomuutta mitenkään, mutta joidenkin uskontojen dissaaminen ehkä on suotavaa perustella.

K-uskonnossa nyppii se rajaton miessukupuolen lääp lääp. Jumala on isä ja tällä on poika. Islamissa nyppii se että vaaditaan nöyryyttä ja Jumalalle alistumista, mutta käytännössä se alistuminen onkin naisten osa, ja se pitää suorittaa miehiin, sukuun ja heimoon päin. Mihinkäs se Jumala tuosta kuviosta unohtui...?

En näe uskonnottomuudessa mitään ongelmaa. Jumalaton tai ateistikin voi olla monella tapaa.

Oman kokemuksen mukaan yksi aika "suomalainen" tapa on, että ei ihan kauheasti muotoilla omia kantoja edes auki tai sanota niistä mitään. Siinäkin on hyviä ja huonoja puolia. Se saattaa jäädä ahtaalle tai näyttää valjulta tai mitäänsanomattomalta, jos vastaan asettuu intomielinen kristitty tai muhamettilainen tai joku muu tällainen.

Kristinusko on sekin aika laaja kirjo.

Joskus tulee ajateltua siitä sen suuntaisesti, että historiallisista syistä vallalla on ollut ja tavallaan on edelleen aika sellainen Paavali-henkinen touhu, jossa Jeesus on melko sivussa tai korvattu kristuksen hahmolla ja jossa "sanoma" tai "evankeliumi" ja nämä jutut tulevat aika pitkälle Paavalilta sekä sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat sitä myöhemmin ihailleet ja halunneet jäljitellä tai laajentaa.

Ylipäätään se tuntuu sekavalta vyyhdiltä jos sitä tarkemmin yrittää miettiä. Jos joku puhuu Jeesuksesta, välillä ihmettelee, mistä se edes puhuu. Tai jos Toope puhuu kristinuskosta, ihmettelee mistä se puhuu.

Mun kokemus on että ihmisillä on omat kipupisteensä ja elämäntarinansa. Uskonto vois kai parhaimmillaan olla joku sellainen väylä hyvin erilaisista lähtökohdista ihmetellä samanlaisia asioita, elämän peruskysymyksiä, ja kokea sitä kautta että on aika paljon yhteistä ja että tietyllä tapaa tarkasteltuna ollaan silti samassa veneessä.

Ihmisillä on luultavasti luontainen taipumus hakea tota fiilistä viholliskuvien kautta. Se voi olla vaikka se, että ei tykkää patriarkaalisista uskonnoista tai että vastustaa patriarkaattia ja käy feministisissä lukupiireissä. En tarkoita tässä maalata Normaa feministiksi, vaan yritän puhua ehkä siitä, että haetaan jotain yhteyden kokemusta tai samanmielisyyttä taisteluasetelmien kautta, jossa viholliset ovat yhteisiä.

Viholliskuvana vois olla noi lukupiirissä kävijät tai vaikka se, mitä ja ketä ne nyt vastustaakin.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - marraskuu 04, 2022, 14:57:59
Mites sit tuo uskonterveys. Onko kaikilla uskonterveys millä tolalla.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Melodious Oaf - marraskuu 04, 2022, 15:01:29
Tarkoitatko uskonterveydellä sitä. että uskomukset muodostavat loogisesti ehyitä ja ristiriidattomia kokonaisuuksia?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - marraskuu 04, 2022, 15:20:05
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - marraskuu 04, 2022, 15:01:29
Tarkoitatko uskonterveydellä sitä. että uskomukset muodostavat loogisesti ehyitä ja ristiriidattomia kokonaisuuksia?

(https://preview.redd.it/bo2g3hvmv2o41.jpg?auto=webp&s=ab685b2b461c8aa2852350cc8f39547d27655789)

Lesbian feta.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 04, 2022, 15:47:11
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 04, 2022, 12:28:40
^
Mainitsemallasi "uskolla" ei ole mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Tässä ketjussa on tarkoitus puhua uskonnollisuuteen liittyvästä uskosta eikä siitä, uskooko pässi sarviinsa.

Eikö- miksi siis yleensä uskotaan yhtään mihinkään. Pässin sarvet ovat konkreettisia asioita.

Uskon kohteet ihmiselle ovat omassa päässä, kuten pässin sarvet pässin päässä.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Melodious Oaf - marraskuu 04, 2022, 15:52:16
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - marraskuu 04, 2022, 15:20:05
Lesbian feta.

Kai sä MO tiedät paljonko sellanen maksaa? No nyt voi vastata hyvällä omatunnolla että "Tiän".
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 02, 2024, 21:24:11
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010087833.html

Kun psykoosisairaita aletaan hoitamaan Raamatulla, mikä voisikaan mennä vikaan... Olisi varmaan hyvä saada puoskarilaki, jotta tällainen touhu voitaisiin estää.

Toisaalta en kuitenkaan tiedä, että olisiko se se piemmän riesan tie, että kielletään mahdollisen puoskarilain turvin manaaminen.

Tarkoitan, että pitäisikö manaajilta kenties edellyttää tuon pappeuden lisäksi myös mielenterveyden alan ammattilaisen pätevyys, jotta onnistuisivat tarjoamaan sitten ihan oikeaakin apua, jos kohta Raamatulla kuorrutettuna.

Tärkeintähän olisi saada sekaisin oleville ihmisille apua ja jos he eivät uskalla hakeutua suoraan lääkärin pakeille vaan hakeutuvat manaajan pakeile, olisi mielestäni hyvä, jos saisivat mielenterveydellistä hoitoa sitten vaikka manaajalta.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 10:19:00
"Olen myös tavannut riivattuja ihmisiä. Riivattu tarkoittaa oikeastaan Saatanan omistamaa. Yksi heistä tuli vastaan mustikkametsässä. - - Vastaani tuli mies, joka kertoi, että oli alkanut seurata Jeesusta, mutta ei millään pystynyt lukemaan Raamattua. Hän kertoi, että hänen suvussaan on harjoitettu noituutta. Kun kysyin häneltä, oliko hän katkaissut noituuden siteet ja kiroukset, henget alkoivat ilmetä saman tien. Sanoin miehelle, ettei näillä hengillä ole lupaa kävellä hänen vapaan tahtonsa yli. Vetosin Raamatun sanaan ja sanoin: "Nyt, Jeesuksen nimessä, henget, lähdette". Olen huomannut, että pahat henget haluavat monesti esiintyä ja pelleillä, siis väännellä ihmistä ja tehdä hänet huomion keskipisteeksi oudolla käytöksellä. Tässäkin tapauksessa miehen silmät kääntyivät ympäri ja hänen suustaan tuli vaahtoa. Minä olin aivan rauhallinen, vaikka sisimmässäni huusinkin Jeesuksen puoleen. Mursin kiroukset Jeesuksen nimessä ja Pyhä Henki ajoi demonit ulos. Mies rauhoittui ja kykeni sen jälkeen rukoilemaan."

Tuosta tulee mieleen että nämä riivaushommelit ovat saaneet alkunsa nimenomaan siitä että on lähdetty seuraamaan Jeesusta ja alettu pelkäämään sitä mitä suvussa on harrastettu. Mitä ihmeen merkitystä sillä on mitä suku on tehnyt? Eihän Jumala käsittääkseni tuomitse ihmistä sukunsa perusteella. Tai no, VT:ssa sanotaan että se ja se kostetaan jälkeläisille 3. ja 4. polveen, mutta kai nyt kristitty ennemmin uskoo että Jeesuksen myötä touhu meni uusiksi...

Muissakin uskonnoissa ja lahkoissa henget riehuvat. Mutta olisi mielenkiintoista tietää onkohan yksikään ateisti ja/tai tiedeorientoitunut koskaan tullut ns. riivatuksi? Epäilen että ei.

Jos riivaajahenkiä on olemassa, niin näitä tuntuu kiinnostavan kiusata vain sellaisia ihmisiä jotka uskovat niihin. Itse olen aina ollut vähän kiikun kaakun sen ilmiön kanssa, pääsääntöisesti en usko riivaajiin. Oletan reippaasti että kuoleman jälkeen, jos on yhä olemassa, on mielenkiintoisempaakin tekemistä kuin riivailla ihmisiä joilla on yhä keho.

Mutta oli miten oli, enimmäkseen tällaiset manaamiset ovat kai vähän kuin plasebolääkkeet. Saattavat toimiakin. Mutta toisaalta saattavat myös tehdä pahaa, jos saavat kohteen entistäkin sekopäisemmäksi.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 03, 2024, 10:52:56
^
LainaaEihän Jumala käsittääkseni tuomitse ihmistä sukunsa perusteella. Tai no, VT:ssa sanotaan että se ja se kostetaan jälkeläisille 3. ja 4. polveen, mutta kai nyt kristitty ennemmin uskoo että Jeesuksen myötä touhu meni uusiksi...

Aijaa. En ole samaa tai eri mieltä. Mistäs tuollaisen käsityksen kristityistä olet saanut?

(ps. Onkohan juutalaisuudessa tuo VT:sta peräisin oleva käsitys?)
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 03, 2024, 10:59:09
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 10:19:00Mutta oli miten oli, enimmäkseen tällaiset manaamiset ovat kai vähän kuin plasebolääkkeet. Saattavat toimiakin. Mutta toisaalta saattavat myös tehdä pahaa, jos saavat kohteen entistäkin sekopäisemmäksi.

Enimmäkseen uskoisin, että manaus on haitallista. Jos ei muusta syystä, niin siitä syystä, että oikeaan hoitoon pääsy viivästyy sen takia, esimerkiksi psykoosilääkkeen aloittaminen viivästyy. Jos henkilö kärsii psykoosista, niin sekin on haitallista, että tila nimetään riivaajahenkien aikaansaamaksi, ja kerrotaan, että kehon on ottanut haltuun jokin henkiolento. Luulisi sellaisen vaan pelottavan psykoosipotilasta entisestään - pelothan taitavat olla muutenkin merkittävät psykoosissa. Mitä aiemmin oikea hoito eli psykooosilääkitys aloitettaisiin, sitä parempi potilaalle.

Mitä muita psyykkisiä sairauksia manaajat yrittävät "hoitaa" eli puoskaroida?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - tammikuu 03, 2024, 12:48:12
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 10:19:00Muissakin uskonnoissa ja lahkoissa henget riehuvat. Mutta olisi mielenkiintoista tietää onkohan yksikään ateisti ja/tai tiedeorientoitunut koskaan tullut ns. riivatuksi? Epäilen että ei.

Monet tieteentekijät ovat olleet puolihulluja ja osa riivattujakin- tunnettuja matemaatikkoja riivaa usein jatkuva tarve laskea jotain.

Newtonia riivasi raamatun selittäminen, hän etsi sieltä jotain salatietoa ja käytti siihen enemmän aikaa, kuin varsinaiseen tieteen tekemiseen.

Riivaajia on erilaisia ja kaikissa se ongelma on aivotoiminnoissa ja niihin sisältöihin uskomisessa, myös harhanäkyjä, ääniä voi kuulla kuka hyvänsä. (Tietyissä oloissa)  Kuten liikaa juoneena ja valvoneena tai muuten häiriintyneenä. Uskonnot ovat syyllisiä paasatessaan herkille ihmiselle pirua joka kulman taakse, ellei luota uskon sanomiin. Uskontohan ne riivaajat ovat tehneet pääosin, ihmisten päihin ja sitä toitotetaan lapsesta asti.


Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 03, 2024, 14:25:51
Muistuu mieleeni elokuva 'Kaunis mieli'?

Perustuu tosi kuvaukseen henkilöstä jolla oli todettu jakomielitauti, mutta sai toden mukaan Nobelin palkinnon keksittyään  taloustieteeseen kaavan jolla voitiin ennustella talouden todennäköisyyksiä?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaunis_mieli
Olen katsonut - pidin ko. elokuvasta.

Muisto
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 19:47:28
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 03, 2024, 10:52:56^
LainaaEihän Jumala käsittääkseni tuomitse ihmistä sukunsa perusteella. Tai no, VT:ssa sanotaan että se ja se kostetaan jälkeläisille 3. ja 4. polveen, mutta kai nyt kristitty ennemmin uskoo että Jeesuksen myötä touhu meni uusiksi...

Aijaa. En ole samaa tai eri mieltä. Mistäs tuollaisen käsityksen kristityistä olet saanut?

(ps. Onkohan juutalaisuudessa tuo VT:sta peräisin oleva käsitys?)

Aika paljon uskovaiset ovat käsittääkseni painottaneet että nykyään on ns. uusi liitto, niin oletan että eivät kaikkea VT:ssa mainittua enää pidä "pätevänä", tässä ajassa vaikuttavana tai noudatettavana. Oletan siis että he eivät ajattele että vanhempien synnit kostettaisiin jälkeläisille.

Ainakin jos menee uskovaiselta kyselemään lakeja ja liittoja, niin kai sieltä aika nopsaan tulee sitä että pitää rakastaa lähimmäistä yms. Jeesus-keskeistä juttua. Tietty on näitä lahkoja jotka tykkäävät kovasti VT:sta, mutta ei taida ihan olla ev.lut. kirkon linja kuitenkaan että VT olisi ylin ohjenuora.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 19:58:27
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 03, 2024, 10:59:09
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 10:19:00Mutta oli miten oli, enimmäkseen tällaiset manaamiset ovat kai vähän kuin plasebolääkkeet. Saattavat toimiakin. Mutta toisaalta saattavat myös tehdä pahaa, jos saavat kohteen entistäkin sekopäisemmäksi.

Enimmäkseen uskoisin, että manaus on haitallista. Jos ei muusta syystä, niin siitä syystä, että oikeaan hoitoon pääsy viivästyy sen takia, esimerkiksi psykoosilääkkeen aloittaminen viivästyy. Jos henkilö kärsii psykoosista, niin sekin on haitallista, että tila nimetään riivaajahenkien aikaansaamaksi, ja kerrotaan, että kehon on ottanut haltuun jokin henkiolento. Luulisi sellaisen vaan pelottavan psykoosipotilasta entisestään - pelothan taitavat olla muutenkin merkittävät psykoosissa. Mitä aiemmin oikea hoito eli psykooosilääkitys aloitettaisiin, sitä parempi potilaalle.

Mitä muita psyykkisiä sairauksia manaajat yrittävät "hoitaa" eli puoskaroida?

Manaajat voisivat varmaankin mieluummin mennä manailemaan kummitustaloihin, koska siellähän he eivät tule tehneeksi haittaa eläville ihmisille. Otetaan nyt joku kartano jossa joku on murhannut porukkaa, ja sitten useampi ihminen sanoo että kokee siellä talossa sitä ja tätä, kaikenlaisia ihme kylmänväristyksiä, valoilmiöitä, mölinöitä ja kolinoita. Tuollaiseen paikkaan voi vapaasti mennä manailemaan. Jos uskaltaa.

Mutta sitten nämä riivaustapaukset on tietty vähän eri hommeli kun tosiaan ihmisellä voi olla vintillä vikaa. En mene vannomaan että kaikki ovat mieleltään sekaisin jos tulevat "riivatuiksi", ja jos on olemassa mahdollisuus että kuolemanjälkeen on yhä olemassa, niin sitten tämmöinen tilanne että joku ihminen alkaa aistimaan näitä kehottomia henkiä, niin väärinhän sekin on että hänet pumpataan täyteen psykoosilääkkeitä.

Yhteen aikaan, josko vieläkin, oli muodissa että ihan tavalliseen unettomuuteen tuupattiin ihmiselle psykoosilääkkeet. Ehkä osittain tämän takia en oikein aina luota lääketeollisuuteen, kun minullekin iskettiin kokeilua varten ilmainen paketti Seroquelia kouraan. Kyseessähän siis oli todellakin psykoosilääke ja tarkoituksena saada unta. Saihan sillä kyllä joo, mutta ennen nukahtamista sai kivan pikku akatisia-kohtauksenkin, mikä on silkkaa helvettiä. Samaa olen tosin kokenut kyllä Triptylinkin kanssa, lievempänä. Onneksi kuitenkin nukahdin kummankin lääkkeen ottamisen jälkeen niin etten ehtinyt kauaa kitua.

Mutta Seroquel jätti päiväajaksikin väsyneeksi, ja väsyneenä olen kärttyinen. Joten lopputulos oli: VMP. Lisäksi mietityttää että mitähän tällaiset tropit tekevät aivoille? Varoitellaan että älä käytä kannabista, älä syö sieniä jne., mutta kun on reseptilääkkeestä kyse, niin ihan mitä tahansa saa syödä ja syötetään tuosta noin vaan. Mitäs masentuneista ja ahdistuneista, kelpaavat hyvin koe-eläimiksi... Sellaisen vaikutelman siitä touhusta sai.

Mutta mutta. Kyllä ne krisseleiden manaustouhut taitavat olla sikäli heviä settiä, että en tosiaankaan voi niitä puoltaa. Jos nyt saa kerrankin olla vähän kotiinpäin, niin tämmöinen spirituaalisempi linja missä ei huudeta Saatanaa ja Jeesusta sekaisin, vaan ennemmin vaikka kehotetaan henkiä menemään valoa kohti, on mielestäni lempeämpi lähestymistapa. Jos potsku semmoista toivoo niin kai ne riitit nyt joku voi vaivautua heittämään. Ja jos ei mitään tehoa niin sitten lisää nappia naamaan. Jos ja kun ei tiede muutakaan ole vielä keksinyt.

Mitenkähän muuten jonkinlainen sähkömagneettinen käsittely aivoille...? En tarkoita mitään sähköshokkeja joista lähtee muisti, vaan enempi sitä magneettihommelia.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - tammikuu 04, 2024, 11:10:33

Ihmiset ovat perusluonteiltaan (lapsena) luottavaisia ja alttiita vaikutuksille. Uskovaksi siis opitaan ei kukaan tiedä jeesuksesta tai muista "pyhistä" yhtään mitään ilman opetusta.

Uskonnot ovat oppeja ja niiden totuus on opetuksen mukainen. Ihmisten itse pitäisi osata tutkia ja olla kriittisiä ilmeistä valehtelua kohdatessaan, mutt "taivaallinen palkinto houkuttelee.

Ongelman ydin lienee se, että ihmismieli tavoittelee jonkinlaista ratkaisua omiin ongelmiinsa ja kuvitteluihinsa. Ristiriitaisessa mielentilanteessa ratkaisut voivat olla mitä hyvänsä ja omaa elämäänsä pakenevat turvautuvat oljenkorsiin.

Totuutta etsivien halu ratkaista asia selityksellä joka miellyttää lienee se mielen toiminnan kannalta helpottava hetki, jolloin ihminen luulee tulleensa uskoon. Ei tarvitse enää ihmetellä tätä elämää ja maailmaa, kun on varmuuden tavoittanut "uskomalla" herrojen (pappien) selityksiä.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 11:17:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 04, 2024, 11:10:33Ihmiset ovat perusluonteiltaan (lapsena) luottavaisia ja alttiita vaikutuksille. Uskovaksi siis opitaan ei kukaan tiedä jeesuksesta tai muista "pyhistä" yhtään mitään ilman opetusta.

Uskonnot ovat oppeja ja niiden totuus on opetuksen mukainen. Ihmisten itse pitäisi osata tutkia ja olla kriittisiä ilmeistä valehtelua kohdatessaan, mutt "taivaallinen palkinto houkuttelee.

Ongelman ydin lienee se, että ihmismieli tavoittelee jonkinlaista ratkaisua omiin ongelmiinsa ja kuvitteluihinsa. Ristiriitaisessa mielentilanteessa ratkaisut voivat olla mitä hyvänsä ja omaa elämäänsä pakenevat turvautuvat oljenkorsiin.

Totuutta etsivien halu ratkaista asia selityksellä joka miellyttää lienee se mielen toiminnan kannalta helpottava hetki, jolloin ihminen luulee tulleensa uskoon. Ei tarvitse enää ihmetellä tätä elämää ja maailmaa, kun on varmuuden tavoittanut "uskomalla" herrojen (pappien) selityksiä.

Erikoista kuitenkin on, että eivät kaikki innostu siitä opista mitä heidän ympäristössään opetetaan. Tottakai minullekin koulussa höpötettiin Jeesuksesta kaikki yhdeksän luokkaa, taisi olla yhdeksännellä luokalla toki katsaus muihinkin uskontoihin. Mutta minä menin, arvioni mukaan, 9 v iässä innostumaan mahdollisesti Nykyposti-lehdessä olleesta artikkelista, jossa mies kertoi eläneensä ennenkin. Eli siis kyseessä oli tämä reinkarnaatiohommeli.

Vuosia myöhemmin meille kotiin ilmestyi jostain syystä joku adventistien kirja. Olin jonkin aikaa vaikuttunut siitä miten kirjassa joku karismaattinen saarnaaja selittää UT:n kohtaa jossa Jeesus roikkuu ristillä ryöväreiden välissä. Siinä taisi olla pilkut ja pisteetkin syynissä, että miten se nyt menee että koska sielu päätyy taivaaseen. En muista enää mikä oli lopputulos. Mutta tuosta kirjasta huolimatta minusta ei edelleenkään tullut Jeesus-uskovaista (=kristittyä).

Kävin rippileirin ollakseni edes jossain asiassa samanlainen kuin kaikki muutkin luokallani, mutta sekään ei tehnyt minusta Jeesuksen jumaluuteen uskovaa. Parikymppisenä sitten erosin kirkosta, koska en halunnut maksaa kirkollisveroa, enkä olla mukana sellaisessa ryhmässä jonka uskontunnustusta en pystynyt heidän kanssaan jakamaan. Plus luin siinä vaiheessa feminististä mytologiaa ja tulin tietoiseksi siitä mitä kaikkea paskaa k-uskonnon nimissä oli tehty. (Kiukku islamia kohtaan tuli vasta kolmikymppisenä.)

Joskus ei vaan joku oppi mene jakeluun vaikka sitä useamman kerran tarjottaisiin. Tiedeväki voi sen sitten selittää ihmisen yksilöllisellä psyykellä, että mikä kutakin kutsuu ja kiehtoo?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 04, 2024, 12:20:00
Tätä kaveria varmaan voisi kutsua riivatuksi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfc2dd52-5bc2-422f-a819-9100a29c1538
LainaaAlaston mies häiriköi tiistaina Janakkalan Linnatuulessa, Hämeen poliisi vahvistaa Iltalehdelle.

Poliisi meni paikalle ja vei miehen putkaan Hämeenlinnaan. Mies ei merkittävästi vastustanut kiinniottoa, poliisi kertoo. Hän ei ollut päihtynyt.

Miestä ei epäillä rikoksesta, poliisi kertoo.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28
 
Kantapaikalla taitaa olla keskimääräistä sakeampi ateistien keräytymä, kun koko maan tilanteeseen verrataan.

Vuoden 2022 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 65 prosenttia suomalaisista plus erilaiset muut suuntaukset siihen päälle. Määrä vähenee, mutta on kuitenkin vielä noin suuri. Kirkkoon kuuluvista eivät tietenkään kaikki enää usko siihen, mitä uskonto opettaa, mutta enemmän tai vähemmän niihin kuitenkin vielä aika moni uskoo.

Kyllä kirkkoon liitytäänkin. Taistolaisperheessä kasvanut historioitsija Keskisarja liittyi kirkkoon muutama vuosi sitten ja otti kasteenkin liittymisen merkiksi, se kun oli ateistiperheessä jäänyt aikoinaan ottamatta.

Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla. Tämä on kovasti sanottu, mutta eihän sen pitäisi loukata ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään tuollaisiin.

Syy uskontojen olemassaololle on helpompi ymmärtää, kun menee mielessään entisiin aikoihin ja miettii, millaista ihmisten elämä on silloin ollut.

Elämä on ollut lyhyt, kurja ja vailla toivoa. Suru ja murhe ovat olleet jatkuvasti läsnä, kun kuolema on riehunut perheissä, ja lapsia on haudattu kuin liukuhihnalta. On ollut ruttoa ja rokkoa ja vaikka mitä vaivoja. Ei ole ollut lääkkeitä eikä lääketiedettä eikä terveydenhoitoa. Ihmiset ovat kituneet ja kärsineet. Ihmisiä on kuollut nälkään ja kulkutauteihin. Ei ole ollut antibiootteja, ei ole ollut särkylääkkeitä, ei ole ollut mielialalääkkeitä, ei ole ollut terapiaa, ei ole ollut huolenpitoa, ei ole ollut kriisiapua.

Kaikelle on ollut syy ja selitys, paitsi elämälle itselleen.

Rakennetaan talo, jotta saadaan suojaa kylmyydeltä. Viljellään maata, jotta saadaan ruokaa. Kudotaan kangasta, jotta saadaan vaatteita. Taotaan rautaa, jotta saadaan työkaluja. Mutta miksi tämä kaikki tehdään? Eletään, jotta kuoltaisiin. Hankitaan lapsia, jotta hekin kuolisivat. Tämäkö on suuri viisaus ja totuus?

Elämän suuriin peruskysymyksiin ei ole vastausta. Miksi olemme olemassa? Ei kukaan tiedä.

Uskonnot ovat syntyneet tarpeesta antaa jonkinlainen järjelliseltä vaikuttava selitys tälle kaikelle selittämättömälle. Ne ovat olleet oman aikansa terapiaa ja henkistä huoltoa. Mitä muutakaan olisi ollut? Uskontojen avulla ihmiset ovat pysyneet edes joten kuten järjissään ja saaneet jonkinlaisen tarkoituksen olemassaololleen.

Totta kai uskontoihin on liittynyt väärinkäytöksiä niin kuin kaikkeen, mitä ihmiset tekevät. Mutta ei se välttämättä ole uskonnon vika, jos oikealta tieltä eksynyt pappi tekee pahojaan. Ainahan langenneita enkeleitä on ollut, olivatpa uskonnot mikä tahansa.

Olen sen verran syntinen, että en lämpene kovin tiukoille kristinuskon tulkinnoille. En kuulu Päivi Räsäsen hengenheimolaisiin, jotka ottavat jokaisen Raamatun sanan kirjaimellisena ohjeena tämän päivän maailmassa. Kannatan liberaalimpaa tulkintaa. Jeesuskin oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Tästä asiastahan hän joutui ongelmiin fariseusten kanssa, joille sääntöjen tarkka noudattaminen oli tärkeää, mutta sielunsa puhtaudesta he viis veisasivat. Jeesus piti fariseuksia hautoina, jotka ovat päältä kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa.

https://www.thegospelcoalition.org/blogs/kevin-deyoung/seven-characteristics-of-liberal-theology/
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 04, 2024, 12:44:01
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla.

Paskapuhetta alusta loppuun. Ateismi ei ole uskonto, eikä eräänlainen uskonto, eikä etenkään saatanan asialla. Ihan huuhaa-väitteitä.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 04, 2024, 12:49:16
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Uskonnot ovat syntyneet tarpeesta antaa jonkinlainen järjelliseltä vaikuttava selitys tälle kaikelle selittämättömälle. Ne ovat olleet oman aikansa terapiaa ja henkistä huoltoa. Mitä muutakaan olisi ollut? Uskontojen avulla ihmiset ovat pysyneet edes joten kuten järjissään ja saaneet jonkinlaisen tarkoituksen olemassaololleen.

No pitää kyllä olla aika nyrjähtänyt järki, jos näkee järjellisyyttä neitseestä syntymisessä, kolmiyhteisessä jumalassa, vettenpäällä kävelyssä, kuolleista herättämisessä, kuoleman jälkeisessä elämässä.

Ja jos näkee kristinuskon terapiana ja henkisenä huoltonakin, ei näe koko kuvaa, eli ei näe kaikkea sitä pahaa, mitä kristinuskon nimissä on tehty. Joillekin ihmisille usko voi tuoda lohtua, mutta ihmisiä on kidutettu ja tapettu kristinuskon nimissä, ja lapsia ja aikuisiakin on peloitettu esim. Jumalan kostolla ja ikuisella kidutuksella Helvetissä.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 04, 2024, 12:55:31
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 04, 2024, 12:44:01
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla.

Paskapuhetta alusta loppuun. Ateismi ei ole uskonto, eikä eräänlainen uskonto, eikä etenkään saatanan asialla. Ihan huuhaa-väitteitä.

Lisäksi ateismi ei tarvitse olemassa oloonsa minkäänlaista selitystä, eikä etenkään mitään päävihollisia. Ateisti ei usko sen enempää allahiin kuin jeesukseenkaan, eikä hindulaisia jumalia hänen mielestään ole olemassa.

T: Xante
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:13:50
Kuten uskovaiset, ovat ateistitkin ensisijassa yksilöitä, eivät jonkin kuvitteellisen taikka todellisen viiteryhmänsä edustajia, elleivät ota itse aktiivisesti sitä roolia itselleen.

En siten näe mitään mieltä syyllistää yksittäisiä uskovaisia viiteryhmänsä paheista. Samoin en näe mitään syytä syyllistää yksittäisiä ateisteja viiteryhmänsä paheista.

Keksin juuri muuten, että minusta on kovin populistista ylipäätään tulkita ihmisiä viiteryhmänä edustajina silloin kuin he eivät itse selaisena esiinny. Pitääpä yrittää itse hieman päivittää omia näkökulmiani jotta onnistuisin kohtaaman ihmisiä aiempaa paremmin yksilöinä kuin viiteryhmiensä edustajina. Siis silloin kuin eivät ole itse ottaneet selvästi tuota roolia.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:49:10
Kopekille sallittakoon tulkintansa ateistien puolueellisuudesta. Mutta mielestäni se ei johdu niinkään ateisteista vaan enempi ihmislajin lajityypillisestä käytännönläheisyydestä.

Katsos länsimaissa kaikkien muiden uskontokuntien apologeetat ovat tyypillisesti pitäneet päänsä kiinni. Nähdäkseni sitä vastakkainasettelua ei silloin muiden uskontokuntien kanssa ole juuri päässyt syntymään.

Ja varsinkin nykyään tietenkin riippuen, mitä medioita/kanavia itse seuraa, käsitys siitä, mitkä maailmankatsomusten apologeetat eivät pidä päätään kiinni, vaihtelee.

Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 04, 2024, 13:52:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2024, 12:55:31Lisäksi ateismi ei tarvitse olemassa oloonsa minkäänlaista selitystä, eikä etenkään mitään päävihollisia. Ateisti ei usko sen enempää allahiin kuin jeesukseenkaan, eikä hindulaisia jumalia hänen mielestään ole olemassa.

T: Xante

Arvasin kertsin viestien sävyn, ja siksi en niitä luekaan. Harmi, että en osannut varoa, joten lainauksesta näin pienen pätkän. Yritän olla varovaisempi.

En kirjoittanut, että ateismi on uskonto. Kirjoitin, että julistava ateismi on eräänlainen uskonto.

Sana "eräänlainen" on lievennys, joka tarkoittaa, että kyse ei ole varsinaisesta uskonnosta vaan "eräänlaisesta" uskonnosta, jossa on joitakin samoja piirteitä kuin varsinaisissa uskonnoissa. Opinkappaleen julistaminen ja levittäminen on yksi tällainen yhteinen piirre, samoin kiihkomielisyys opin puolustamisessa. Kiihkoateisti ja islamisti ovat kuin samaa ilmiötä eri suunnista katsottuna.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:13:50En siten näe mitään mieltä syyllistää yksittäisiä uskovaisia viiteryhmänsä paheista. Samoin en näe mitään syytä syyllistää yksittäisiä ateisteja viiteryhmänsä paheista.

Jostakin syystä yksittäisiä kansalaisia syyllistetään viiteryhmiensä teoista jopa lainsäädännössä. Vaikka yksilö itse ei tekisi mitään, pelkkä joidenkin (terroristi-, rikollis- ym.) järjestöjen jäsenyys ja tukeminen luetaan syyksi.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hiha - tammikuu 04, 2024, 13:55:24
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2024, 10:19:00Muissakin uskonnoissa ja lahkoissa henget riehuvat. Mutta olisi mielenkiintoista tietää onkohan yksikään ateisti ja/tai tiedeorientoitunut koskaan tullut ns. riivatuksi? Epäilen että ei.

Riivaajahenget ja demonit länsimaissa ovat kristinuskon pyhyyden säilömä jäänne aiemmasta maailmankuvasta. Valistuksen projektiin ne eivät kuulu. Nykyisin täkäläiset uskonnottomat ovat niille immuuneja, koska niitä ei heidän maailmassaan ole. Kaksi tuhatta vuotta sitten asiat olivat toisin. Ateismi on helpointa jumalien kohdalla, koska ne saattavat jättää piittaamatta rukouksista ja uhrilahjoista. Demonit ja muut pahat henget toimivat sitä vastoin moitteettomasti entiseen aikaan. Taudeille ei ollut kunnollisia ja tarkkoja syitä, lapsikuolleisuus oli valtavaa, ihmiset sekoilivat kuten nykyisinkin, mutta keittiöpsykologiset termit puuttuivat. Kiroukset ja riivaukset olivat hyvä selitys, koska ne olivat ainoa selitys, confirmed by the reality.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:59:02
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 13:52:20
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:13:50En siten näe mitään mieltä syyllistää yksittäisiä uskovaisia viiteryhmänsä paheista. Samoin en näe mitään syytä syyllistää yksittäisiä ateisteja viiteryhmänsä paheista.

Jostakin syystä yksittäisiä kansalaisia syyllistetään viiteryhmiensä teoista jopa lainsäädännössä. Vaikka yksilö itse ei tekisi mitään, pelkkä joidenkin (terroristi-, rikollis- ym.) järjestöjen jäsenyys ja tukeminen luetaan syyksi.


Mielestäni jonkinlainen olettama, että ihmisten on täytynyt liittyessään rikollisjärjestöön tai -toimintaan tajuta liittyneensä rikollisjärjestöön tai -toimintaan, on ihan järkevä olettamus. Vai mitä mieltä itse olet?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 04, 2024, 14:06:57
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 13:52:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2024, 12:55:31Lisäksi ateismi ei tarvitse olemassa oloonsa minkäänlaista selitystä, eikä etenkään mitään päävihollisia. Ateisti ei usko sen enempää allahiin kuin jeesukseenkaan, eikä hindulaisia jumalia hänen mielestään ole olemassa.

T: Xante

Arvasin kertsin viestien sävyn, ja siksi en niitä luekaan. Harmi, että en osannut varoa, joten lainauksesta näin pienen pätkän. Yritän olla varovaisempi.

En kirjoittanut, että ateismi on uskonto. Kirjoitin, että julistava ateismi on eräänlainen uskonto.

Sana "eräänlainen" on lievennys, joka tarkoittaa, että kyse ei ole varsinaisesta uskonnosta vaan "eräänlaisesta" uskonnosta, jossa on joitakin samoja piirteitä kuin varsinaisissa uskonnoissa. Opinkappaleen julistaminen ja levittäminen on yksi tällainen yhteinen piirre, samoin kiihkomielisyys opin puolustamisessa. Kiihkoateisti ja islamisti ovat kuin samaa ilmiötä eri suunnista katsottuna.

Olet itse sokea sille, että väittämällä "julistavaa ateismia eräänlaiseksi uskonnoksi" loukkaat graavisti ihmisiä, jotka eivät jumaliin usko. Jos nimittäin ateisti on sitä mieltä, että jumalusko (tai satuolentoihin uskominen) on mielenterveyden häiriöön tai kognitiiviseen vinoumaan ja nyrjähdykseen verrattavissa oleva tila, niin tulet väittäneeksi - tahallaan tai tahattomasti -, että ateistit ovat yhtä pöljiä kuin uskovaiset.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hiha - tammikuu 04, 2024, 14:16:18
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen.

Tottahan ihmisellä on aina jonkinlainen maailmankuva ja -käsitys ja -selitys jne. Mutta "uskonnon tapainen" laajenee ja liukenee olemattomiin, jos sen pitää kattaa pikkuvauvat ja dementikot ja kaikki muutkin siltä väliltä.

Uskonto tai sen tapainen vastaa tarpeisiin. Useampaan tarpeeseen kuin yhteen. Muutenhan ihmisillä olisi useampi "uskonto" yhtä aikaa. Yksi selittämään miksi Päivi Räsänen on olemassa ja toinen miksi David Bowie on kuollut. Näitä tarpeita ei sinänsä liitä mikään yhteen. Ne voi hoitaa pienemmissä nipuissa tai yksitellen muullakin tavoin. Silloin kun ihmisellä on taipumus havaita, että hänen vakioselityksensä – juutalaiset, woke, narsismi, mikä-tahansa-maaginen-sana-tähän – selittää uudetkin asiat, kuten miksi 2+3=5, hänellä saattaa olla kuvaamasi uskonto tai sen korvike.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hiha - tammikuu 04, 2024, 14:36:37
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 04, 2024, 14:06:57
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 13:52:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2024, 12:55:31Lisäksi ateismi ei tarvitse olemassa oloonsa minkäänlaista selitystä, eikä etenkään mitään päävihollisia. Ateisti ei usko sen enempää allahiin kuin jeesukseenkaan, eikä hindulaisia jumalia hänen mielestään ole olemassa.

T: Xante

Arvasin kertsin viestien sävyn, ja siksi en niitä luekaan. Harmi, että en osannut varoa, joten lainauksesta näin pienen pätkän. Yritän olla varovaisempi.

En kirjoittanut, että ateismi on uskonto. Kirjoitin, että julistava ateismi on eräänlainen uskonto.

Sana "eräänlainen" on lievennys, joka tarkoittaa, että kyse ei ole varsinaisesta uskonnosta vaan "eräänlaisesta" uskonnosta, jossa on joitakin samoja piirteitä kuin varsinaisissa uskonnoissa. Opinkappaleen julistaminen ja levittäminen on yksi tällainen yhteinen piirre, samoin kiihkomielisyys opin puolustamisessa. Kiihkoateisti ja islamisti ovat kuin samaa ilmiötä eri suunnista katsottuna.

Olet itse sokea sille, että väittämällä "julistavaa ateismia eräänlaiseksi uskonnoksi" loukkaat graavisti ihmisiä, jotka eivät jumaliin usko. Jos nimittäin ateisti on sitä mieltä, että jumalusko (tai satuolentoihin uskominen) on mielenterveyden häiriöön tai kognitiiviseen vinoumaan ja nyrjähdykseen verrattavissa oleva tila, niin tulet väittäneesi - tahallaan tai tahattomasti -, että ateistit ovat yhtä pöljiä kuin uskovaiset siinä mielessä.

Tuo päättely ei tarkalleen ottaen pidä. Se että ei tule uskoneeksi jumaliin, ei vaadi, että pitää niihin uskovia jotenkin henkisesti alamittaisina. Ottaen huomioon ihmisen keskimääräiset kognitiiviset kyvyt, ne voivat viedä käyttäjänsä mihin tahansa ilman mitään häiriöitä aivojen suorittamassa tietojen prosessoinnissa. Toiseksi, loukkaus ei riitä loukkaamiseen. Se vaatii kohteelta kyvyn loukkaantua. Jos sille nauraa... minusta ajatus, että kaikki ihmiset ovat pöljiä, on hauska ja lohdullinen. Maailma on sellaisessa tilassa, että olisi ikävämpi ajatella sen olevan tarkoituksellista. Parempi vaan, jos se on seurausta tunarilauman soheltamisesta ja sotkemisesta.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 04, 2024, 14:55:03
Tämä näyttää olevan niin tunteita kuohuttava aihepiiri, että taidan vetäytyä keskustelusta. En ajattele omia tunteitani vaan muiden tunteita. En halua sorkkia ampiaispesää.

Kirjottelen jostakin neutraalimmasta aiheesta. Jos tästä jatkaisin, joutuisin sensuroimaan mielipiteitäni. Enhän päässyt vielä edes kunnolla alkuun.

Live and let live - pätee myös uskomuksiin. Eli jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan tai olkoon tulematta.

https://www.ncregister.com/blog/communism-is-a-religion-made-for-atheists
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 15:57:58
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 14:55:03Tämä näyttää olevan niin tunteita kuohuttava aihepiiri, että taidan vetäytyä keskustelusta. En ajattele omia tunteitani vaan muiden tunteita. En halua sorkkia ampiaispesää.

Kirjottelen jostakin neutraalimmasta aiheesta. Jos tästä jatkaisin, joutuisin sensuroimaan mielipiteitäni. Enhän päässyt vielä edes kunnolla alkuun.

Live and let live - pätee myös uskomuksiin. Eli jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan tai olkoon tulematta.

https://www.ncregister.com/blog/communism-is-a-religion-made-for-atheists

Juuri kun olisit päässyt vauhtiin :( Tuo tarjoamasi linkki (en avannut sitä) tarjosi kyllä loppunsa puolesta jo sen verran kivasti esimakua, että mitä jos antaisit palaa? Olisi kova juttu tietää keiden kanssa olet tähän astisessa elämässäsi ajatellut täällä käyväsi neuvonpitoa :D
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - tammikuu 04, 2024, 16:41:58
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 13:49:10Kopekille sallittakoon tulkintansa ateistien puolueellisuudesta. Mutta mielestäni se ei johdu niinkään ateisteista vaan enempi ihmislajin lajityypillisestä käytännönläheisyydestä.

Katsos länsimaissa kaikkien muiden uskontokuntien apologeetat ovat tyypillisesti pitäneet päänsä kiinni. Nähdäkseni sitä vastakkainasettelua ei silloin muiden uskontokuntien kanssa ole juuri päässyt syntymään.

Ja varsinkin nykyään tietenkin riippuen, mitä medioita/kanavia itse seuraa, käsitys siitä, mitkä maailmankatsomusten apologeetat eivät pidä päätään kiinni, vaihtelee.



Ateismi, on eräänlainen "leima" niille jotka eivät hyväksy uskontoja auktoriteetteikseen.   Se ei siis kerro mitään ihmisen uskonnollisista tunteista, tai käsityksistä joita maailmasta voi olla.

"Jumaluus" ei sinänsä tarkoita mitään, mutta elämä, maailma kaikkine ihmeineen on silti käsittämätön, vaikka sen selitykseksi ei jumalaa hyväksykään. Ei siis tarvitse kieltää jumalaa, kun sellaista ei edes oleta olevan missään kurkkimassa.

Jumala on oikeastaan pikainen pakokeino maailman ja sen kaikkeuden ihmeellisyyksien  selitykseksi, eikä sille, tuolle uskolle, ole mitään perusteta olemassa. Jumala on selitys aina- vaikka se on vain sana,,joka ei tarkoita mitään muuta, kuin ettei viitsitä ajatella ja tutkia asioita.

Ellei siis ymmärretä, eikä jakseta olla ilman "käsityksiä"  >sanotaan jumala on tekijä-- se ei siis tarkoita mitään. Ihminen saa rauhan, kun on ratkaisut mielessään asian ja sortunut samalla "pappien orjaksi"  no siis uskontojen rengiksi toisin sanoen..  >"Kiitetty olkoon herra, sillä yksinkertaisten on taivasten valtakunta"--
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:12:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 04, 2024, 12:20:00Tätä kaveria varmaan voisi kutsua riivatuksi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cfc2dd52-5bc2-422f-a819-9100a29c1538
LainaaAlaston mies häiriköi tiistaina Janakkalan Linnatuulessa, Hämeen poliisi vahvistaa Iltalehdelle.

Poliisi meni paikalle ja vei miehen putkaan Hämeenlinnaan. Mies ei merkittävästi vastustanut kiinniottoa, poliisi kertoo. Hän ei ollut päihtynyt.

Miestä ei epäillä rikoksesta, poliisi kertoo.


Hulluudenpuuskassa tuntuu olevan yleistä että kuteet lähtee. Tai jostain olen tällaisen mielikuvan saanut. Mistä lie johtunee. Kuva. Taikka alastomuus.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Kantapaikalla taitaa olla keskimääräistä sakeampi ateistien keräytymä, kun koko maan tilanteeseen verrataan.

Vuoden 2022 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 65 prosenttia suomalaisista plus erilaiset muut suuntaukset siihen päälle. Määrä vähenee, mutta on kuitenkin vielä noin suuri. Kirkkoon kuuluvista eivät tietenkään kaikki enää usko siihen, mitä uskonto opettaa, mutta enemmän tai vähemmän niihin kuitenkin vielä aika moni uskoo.

Kyllä kirkkoon liitytäänkin. Taistolaisperheessä kasvanut historioitsija Keskisarja liittyi kirkkoon muutama vuosi sitten ja otti kasteenkin liittymisen merkiksi, se kun oli ateistiperheessä jäänyt aikoinaan ottamatta.

Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla. Tämä on kovasti sanottu, mutta eihän sen pitäisi loukata ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään tuollaisiin.

Syy uskontojen olemassaololle on helpompi ymmärtää, kun menee mielessään entisiin aikoihin ja miettii, millaista ihmisten elämä on silloin ollut.

Elämä on ollut lyhyt, kurja ja vailla toivoa. Suru ja murhe ovat olleet jatkuvasti läsnä, kun kuolema on riehunut perheissä, ja lapsia on haudattu kuin liukuhihnalta. On ollut ruttoa ja rokkoa ja vaikka mitä vaivoja. Ei ole ollut lääkkeitä eikä lääketiedettä eikä terveydenhoitoa. Ihmiset ovat kituneet ja kärsineet. Ihmisiä on kuollut nälkään ja kulkutauteihin. Ei ole ollut antibiootteja, ei ole ollut särkylääkkeitä, ei ole ollut mielialalääkkeitä, ei ole ollut terapiaa, ei ole ollut huolenpitoa, ei ole ollut kriisiapua.

Kaikelle on ollut syy ja selitys, paitsi elämälle itselleen.

Rakennetaan talo, jotta saadaan suojaa kylmyydeltä. Viljellään maata, jotta saadaan ruokaa. Kudotaan kangasta, jotta saadaan vaatteita. Taotaan rautaa, jotta saadaan työkaluja. Mutta miksi tämä kaikki tehdään? Eletään, jotta kuoltaisiin. Hankitaan lapsia, jotta hekin kuolisivat. Tämäkö on suuri viisaus ja totuus?

Elämän suuriin peruskysymyksiin ei ole vastausta. Miksi olemme olemassa? Ei kukaan tiedä.

Uskonnot ovat syntyneet tarpeesta antaa jonkinlainen järjelliseltä vaikuttava selitys tälle kaikelle selittämättömälle. Ne ovat olleet oman aikansa terapiaa ja henkistä huoltoa. Mitä muutakaan olisi ollut? Uskontojen avulla ihmiset ovat pysyneet edes joten kuten järjissään ja saaneet jonkinlaisen tarkoituksen olemassaololleen.

Totta kai uskontoihin on liittynyt väärinkäytöksiä niin kuin kaikkeen, mitä ihmiset tekevät. Mutta ei se välttämättä ole uskonnon vika, jos oikealta tieltä eksynyt pappi tekee pahojaan. Ainahan langenneita enkeleitä on ollut, olivatpa uskonnot mikä tahansa.

Olen sen verran syntinen, että en lämpene kovin tiukoille kristinuskon tulkinnoille. En kuulu Päivi Räsäsen hengenheimolaisiin, jotka ottavat jokaisen Raamatun sanan kirjaimellisena ohjeena tämän päivän maailmassa. Kannatan liberaalimpaa tulkintaa. Jeesuskin oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Tästä asiastahan hän joutui ongelmiin fariseusten kanssa, joille sääntöjen tarkka noudattaminen oli tärkeää, mutta sielunsa puhtaudesta he viis veisasivat. Jeesus piti fariseuksia hautoina, jotka ovat päältä kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa.

https://www.thegospelcoalition.org/blogs/kevin-deyoung/seven-characteristics-of-liberal-theology/

Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Eipäs muuten kovin usein pääse kirjoittamaan Jeesuksesta uskovaisena, uskonnon seuraajana.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 04, 2024, 19:21:39
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.

Eipäs muuten kovin usein pääse kirjoittamaan Jeesuksesta uskovaisena, uskonnon seuraajana.

Ano Turtiaisen mukaan me olemme israelilaisia. Eli stop tykkänään sianlihan syönti: https://www.youtube.com/watch?v=EJSneK8ww20&t=402s
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Socrates - tammikuu 04, 2024, 19:52:12
Onhan asiassa se puoli, että todellisuus on verrattomasti ihmeellisempi kuin kahjoinkaan uskonto.

Arkijärjen mukaan missään ei pitäisi olla kivenmurikkaakaan ja täällä me vain viestittelemme toisillemme perspanoista.

Pidämme itsestäänselvänä, että hiippailemme valtavan pallon pinnalla, jota lämmittää vielä valtavampi tulipallo ja täällä on käsittämättömän monimutkaisia olioita, joiden jokainen solu on mielettömän tehokkaasti toimiva ihmehärveli.

Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 04, 2024, 20:36:57
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.
Tuo ei ollut valjennut mulle kuin vasta muutama vuosi stten hiljattain osittain, ja nyt sinä annoit vielä pari loppuvarmistusniittiä.
Thanks.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2024, 19:52:12Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?
Monen itsekeskeisen rukoilijan/palvojan päähän ei varmaan ollut pälkähtänyt että heitä olisi miljoonia yhtäaikaa tekemässä samaa ja Jeesuksensa/Jumalansa..jne pitäis olla kuin joulupukki, monessa paikassa yhtäaikaa? Sittemmin modernimpana aikana kun on tajuttu uskontokunnan suuruus niin olisko oppineet alkaneet funtsia "hmmm"?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 05, 2024, 02:20:02
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 04, 2024, 12:44:01
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 04, 2024, 12:32:28Ihmisillä on aina jokin uskonto tai uskonnon tapainen. Julistava ateismikin on eräänlainen uskonto. Koska sen päävihollinen on kristinusko eikä jokin islam tai hindulaisuus, kristillisestä näkökulmasta katsottuna julistavat ateistit ovat sarvipäisen heinähankomiehen asialla.

Paskapuhetta alusta loppuun. Ateismi ei ole uskonto, eikä eräänlainen uskonto, eikä etenkään saatanan asialla. Ihan huuhaa-väitteitä.

Lisättäköön vielä sekin seikka, että Kopek taitaa olla käsittänyt ateismin käsitteen aivan persiilleen. Sehän ei suinkaan "pidä kristinuskoa päävihollisenaan" niin kuin Kopek väittää, vaan wikipedian mukaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskon puuttumista jumalien olemassaoloon.[1][2][3][4] Kapeammassa merkityksessä ateismi viittaa positiiviseen ateismiin eli käsitykseen, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Negatiivinen ateismi taas väittää ainoastaan, ettei jumaliin tule uskoa, koska todisteet jumalien olemassaolosta ovat niin heikkoja. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5]

ps. Xante jo tästä mainitsikin aiemmin. Mutta jääköön tämä nyt tähän.

ps.ps. em. wikipedia:
Uskontotieteen tutkija Mikko Sillfors kirjoittaa, että tutkimusten mukaan esimerkiksi taipumus analyyttiseen ajatteluun sekä auktoriteettiuskon vähyys ennustavat todennäköisyyttä, että ihminen on ateisti. Täten ateismin historia on luultavasti yhtä vanha kuin uskonnon.[12]
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51
Se mikä minua tökkii ehkä eniten, tai ainakin merkittävästi, Lähi-idässä alkunsa saaneissa uskonnoissa, on se että niissä on erillinen, ulkoinen jumala luomassa kaiken. Tällä tavalla luotu on vain jotain alempiarvoista jonka osana on ruikuttaa mitättömyyttään ja ylistää luojaansa (miksi pitää ylistää sellaista tahoa jonka syytä on että on päätynyt tänne kärsimään, en ymmärrä).

Itämailla tavikset tietty palvoskelevat kaikenlaisia jumalia ja osa jopa esi-isiään, ja kaiketi Buddhallakin on lähes jumalinen asema. Mutta toisaalta on näitä tämmöisiä ideoita, jos en ole väärin käsittänyt, että Krishna on kaikki olennot, taikka Shiva luo ja tuhoaa kaiken tanssien. Kun nyt ylipäätään idässä on se ajatus että voi saavuttaa valaistumisen, eli tiedostaa oman todellisen itsensä (jos olen oikein ymmärtänyt), niin lopputulema kai lienee että ei ole olemassa mitään erillistä jumalaa tai jumalia luodun ulkopuolella, vaan kaikki on yhtä. Mikä, ykseys, on kaiketi ns. henkisyyden perusteema ja siksi kai olen edelleenkin hörhö koska se tuntuu jotenkin loogisimmalta, vaikka omassa itsessäni harvemmin mitään ykseyttä muuhun olemassaolevaan koenkaan.

Tai ehkä juuri siksi "uskon" (lainausmerkit kun tähän on vähän kimurantti juttu minulle) ykseyteen koska koen niin vahvasti erillisyyteni. En koe olevani syntinen, vaan epä-eheä. Ja eheys olisi sitä että olisi vahvasti siinä olemassaolon verkossa jossa kaikki oliot ja kappaleet ovat "näyttöpäätteinä".

Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - tammikuu 05, 2024, 11:26:47
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 04, 2024, 20:36:57
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Eli hän ei todellakaan ole kuvitellut olevansa guru koko maailmalle, vaan hän halusi muokata juutalaisuutta, omaa uskontoaan.
Tuo ei ollut valjennut mulle kuin vasta muutama vuosi stten hiljattain osittain, ja nyt sinä annoit vielä pari loppuvarmistusniittiä.
Thanks.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 04, 2024, 19:52:12Kvanttifysiikan mukaan kappale voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Liekö uskonnoissakaan noin kummallisia juttuja?
Monen itsekeskeisen rukoilijan/palvojan päähän ei varmaan ollut pälkähtänyt että heitä olisi miljoonia yhtäaikaa tekemässä samaa ja Jeesuksensa/Jumalansa..jne pitäis olla kuin joulupukki, monessa paikassa yhtäaikaa? Sittemmin modernimpana aikana kun on tajuttu uskontokunnan suuruus niin olisko oppineet alkaneet funtsia "hmmm"?

Kvantti-fyysikan mukaan ei mikään aineellinen kappale voi olla saman-aikaisesti kahdessa paikassa- eli hieman väärä tulkinta.

Aalloilla ei ole samanlaista rajoitusta.

  Ei siis tarvitse pelätä törmäävänsä "itseensä, kun lähtee aamulla, tai illalla normaaliin tapaan kaljalle, lähikuppilaan.


Hieman lisäystä aineelliset kappaleet eivät myöskään voi olla samanaikaisesti samassa paikassa- eli kun hiukkastutkimuksissa törmäytellään protoneita toisiinsa, niin ne posahtavat tuusan nuuskaksi joita sirpaleita sitten määritellään erilaisiksi niiden ominaisuuksien mukaan -kuten liikemäärän kiertymisen jne.

Siis mikään massallinen kappale ei voi olla samassa paikassa samaan aikaan- mutta ei tietenkään kahdessa paikassa myöskään samanaikaisesti
- se olisi jopa kvanttimaailmalle liian outoa.

Kappaleet voivat kyllä liittyä yhteen monenlaisilla sidoksilla kuten sm-ja muilla vahvavoima- painovoima. Sähkömagneettisia sidoksia kaikki molekyylit tietenkin- kuten ihminenkin koostumukseltaan.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Arvasin jo kirjoittaessani, että sanaa "hippi" ei olisi kannattanut käyttää, vaikka en suoraan kuvaillutkaan Jeesusta tällä nimellä, kun kirjoitin, että hän oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Yritin keksiä kaavoihinsa kangistuneille fariseuksille jonkin vastavoiman ja tulin käyttäneeksi sanaa "hippi". Vasemmistoanarkisti olisi yksistään riittänyt, vaikka sillä ei olisi tarkoitettukaan anarkiaan pyrkimistä vaan pelkästään kapinaa vallitsevaa järjestelmää ja uskonnollisia auktoriteetteja vastaan. Hippi-ideologiaan voisi viitata korkeintaan Jeesuksen opetus vaatimattomasta elämästä ja neuvosta olla välittämättä maallisista murheista. En tiedä mihin ideologiseen kategoriaan kuuluisivat Jeesuksen neuvot ihmisille hylätä omaisuutensa ja vanhempansa ja seurata häntä. Ovathan tällaiset ajatukset aika radikaaleja, jos ei muuta.

"Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän."

Olisihan Jeesusta voinut kutsua myös oman aikansa radikaaliksi islamistiksi, koska hän ei tullut lakeja ja sääntöjä kumoamaan vaan vahvistamaan.

"Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 05, 2024, 14:21:55
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Se mikä minua tökkii ehkä eniten, tai ainakin merkittävästi, Lähi-idässä alkunsa saaneissa uskonnoissa, on se että niissä on erillinen, ulkoinen jumala luomassa kaiken. Tällä tavalla luotu on vain jotain alempiarvoista jonka osana on ruikuttaa mitättömyyttään ja ylistää luojaansa (miksi pitää ylistää sellaista tahoa jonka syytä on että on päätynyt tänne kärsimään, en ymmärrä).

Itämailla tavikset tietty palvoskelevat kaikenlaisia jumalia ja osa jopa esi-isiään, ja kaiketi Buddhallakin on lähes jumalinen asema. Mutta toisaalta on näitä tämmöisiä ideoita, jos en ole väärin käsittänyt, että Krishna on kaikki olennot, taikka Shiva luo ja tuhoaa kaiken tanssien. Kun nyt ylipäätään idässä on se ajatus että voi saavuttaa valaistumisen, eli tiedostaa oman todellisen itsensä (jos olen oikein ymmärtänyt), niin lopputulema kai lienee että ei ole olemassa mitään erillistä jumalaa tai jumalia luodun ulkopuolella, vaan kaikki on yhtä. Mikä, ykseys, on kaiketi ns. henkisyyden perusteema ja siksi kai olen edelleenkin hörhö koska se tuntuu jotenkin loogisimmalta, vaikka omassa itsessäni harvemmin mitään ykseyttä muuhun olemassaolevaan koenkaan.

Tai ehkä juuri siksi "uskon" (lainausmerkit kun tähän on vähän kimurantti juttu minulle) ykseyteen koska koen niin vahvasti erillisyyteni. En koe olevani syntinen, vaan epä-eheä. Ja eheys olisi sitä että olisi vahvasti siinä olemassaolon verkossa jossa kaikki oliot ja kappaleet ovat "näyttöpäätteinä".

Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Huisin mielenkiintoista pohdintaa, ja sellaista, mistä voin oppia jotain uutta. En ole tullut ajatelleeksi tuota kristinuskon ominaisuutta juuri ollenkaan, siis tuota, että luojajumala (koska on luoja) on tosiaankin erillinen ihmisestä.

Ylempänä kuin ihminen, kristinuskon jumala tietysti on, ja palvonnan kohde, ja palvontaa ja pelkäämistä(!) ja rakastamista (!) vaativa. Aika ristiriitaista tietysti on vaatia samanaikaisesti sekä pelkäämistä että rakastamista, sehän lienee aika mahdoton kombinaatio vaatimuksia ihmisen psyykelle - ja ehkä omiaan aiheuttamaan mielisairauttakin? (Mielennyrjähdyksiä voi aiheuttaa myös esim. kaheli kolminaisuusoppi, ja se, että Jeesuksen väitetään olleen täysin ihminen JA täysin jumala.) Lestadiolaiset ovat vieneet tämän uskomuksen ihmisten alhaisesta asemasta Jumalaan verrattuna aivan omiin sfääreihinsä - he harjoittavat jatkuvaa itseruoskintaa tyyliin, että olemme maan matosia (Jumalaan verrattuna). Mutta samanaikaisesti he käsittääkseni tuntevat myös ylemmyyttä muita lahkoja ja uskontoja kohtaan, koska heidän mielestään vain heidän seurakuntansa ihmiset pääsevät taivaaseen, kun taas muulla tavalla uskovat tuomitaan kadotukseen. Tämäkin seurakuntaopin ristiriita varmaankin voisi aiheuttaa mielenvikaisuutta? (Mummoni seurakunnassa törmäsin harvinaisen moneen ihmiseen, joilla oli jotain henkistä häikkää. Minulla ei ole varmaa tietoa, hakeutuivatko jo valmiiksi häiriintyneet siihen lahkoon, vai tekikö lahko ihmiset sekopäiseksi. Veikkaisin jälkimmäistä, varsinkin esimerkiksi aiempaa hoitokokouskäytäntöä, joka oli henkistä ja hengellistä väkivaltaa ihmisiä kohtaan.)

Jokin hämärä muistikuva minulla on, että voisi olla (alku)kristinuskon suuntauksia (olisikohan ollut gnostilaisuus?), jotka korostavat yhteyttä kaikkien elävien olentojen ja Jumalan välillä ja kaiken ykseyttä, niin, että Jumala on "kaikki", koko maailma. Yritin etsiä vahvistusta muistikuvalleni, mutten löytänyt kuin päinvastaista:

(Google haku: christianity god is everything)
As Christians, we believe that God is transcendent, or external to, and independent of, the universe, but also immanent, or at work in it1. However, Christian theology opposes the ideas of pantheism, which says that everything is God. Christianity says that God created everything, not that he is everything2. God is all-powerful and created absolutely everything in the universe, including the laws by which it is governed

wikipedia: Two attributes of God that place him above the world, yet acknowledge his involvement in the world, are transcendence and immanence.[1][2][3] Transcendence means that God is eternal and infinite, not controlled by the created world and beyond human events.[1] Immanence means that God is involved in the world, and Christian teachings have long acknowledged his attention to human affairs.[1] However, unlike pantheistic religions, in Christianity, God's being is not of the substance of the created universe.[1]

Minua viehättää ajatus kaiken ykseydestä, ja sellaisesta (ei-kristillisestä) jumalasta, joka on "kaikki". Tai oikeastaan viehättää ajatus, että olisi yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ehkä tässä on taustalla sosiaalisen eläinlajin viehtymys lajitoverien seuraan? Ehkä jokin jumaluus on keksitty yksinäisyyttä lievittämään? Tai voisiko sellainen juontua varhaisiin kiintymyssuhteisiin, varsinkin äidin kanssa? Pieni lapsihan on symbioosissa äitinsä kanssa, ainakin sikiöaikana. Ehkä kyseessä on turvallisuuden tunteen kaipuu? Tarve tulla rakastetuksi, vallan ehdoitta? Hyväksytyksi sellainen kuin on?

Tuo yhteys maailmankaikkeuden kanssa voi ehkä vahvistua ihmisellä silloin, kun hän tekee lapsia ja kasvattaa heitä? Tulee ehkä tuntemus, että itse on yksi lenkki piiiitkässä ketjussa, sukupolvien ketjussa? Ehkä sillä lailla löytää paremmin oman paikkansa maailmankaikkeudessa? Ehkä lapsettomat ovat enemmän irrallaan maailmankaikkeudesta?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 05, 2024, 15:17:12
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 04, 2024, 19:18:59Hippimielikuva on nykyajan hapatusta. Jeesus aika moneen kertaan viittaa kirjoituksiin, ja epäilen että hänellä oli uskonpuhdistus idiksenä, ei anarkia. Ja jokainen uskonpuhdistaja uskoo aina tietävänsä "oikean alkuperäisen" opin, jota hän opettaa ihmisille.

Jossain UT:n kohdassa Jeesus sanoo että ei häntä ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.

Arvasin jo kirjoittaessani, että sanaa "hippi" ei olisi kannattanut käyttää, vaikka en suoraan kuvaillutkaan Jeesusta tällä nimellä, kun kirjoitin, että hän oli enemmän radikaali hippi ja vasemmistoanarkisti kuin pilkuntarkkoja sääntöjä paasaava rahanahne pappi. Yritin keksiä kaavoihinsa kangistuneille fariseuksille jonkin vastavoiman ja tulin käyttäneeksi sanaa "hippi". Vasemmistoanarkisti olisi yksistään riittänyt, vaikka sillä ei olisi tarkoitettukaan anarkiaan pyrkimistä vaan pelkästään kapinaa vallitsevaa järjestelmää ja uskonnollisia auktoriteetteja vastaan. Hippi-ideologiaan voisi viitata korkeintaan Jeesuksen opetus vaatimattomasta elämästä ja neuvosta olla välittämättä maallisista murheista. En tiedä mihin ideologiseen kategoriaan kuuluisivat Jeesuksen neuvot ihmisille hylätä omaisuutensa ja vanhempansa ja seurata häntä. Ovathan tällaiset ajatukset aika radikaaleja, jos ei muuta.

"Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän."

Olisihan Jeesusta voinut kutsua myös oman aikansa radikaaliksi islamistiksi, koska hän ei tullut lakeja ja sääntöjä kumoamaan vaan vahvistamaan.

"Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.

Opin hiljattain kristinuskon historiaa tutkineelta Bart Ehrmanilta, että järkevimmän tulkinnan mukaan Jeesus ei olisi ollut itsensä mielestä Jumala vaan profeetta ja tuleva kuningas. Kuninkuus astuisi voimaan kun Jumala tulee hänet siihen virkaan asettaman, ja Jumala tulisi sen saman sukupolven aikana, jolle Jeesus tuolloin puhui.

https://www.youtube.com/watch?v=2STiabRV8TE
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 05, 2024, 16:31:35
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 14:21:55Minua viehättää ajatus kaiken ykseydestä, ja sellaisesta (ei-kristillisestä) jumalasta, joka on "kaikki". Tai oikeastaan viehättää ajatus, että olisi yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ehkä tässä on taustalla sosiaalisen eläinlajin viehtymys lajitoverien seuraan? Ehkä jokin jumaluus on keksitty yksinäisyyttä lievittämään? Tai voisiko sellainen juontua varhaisiin kiintymyssuhteisiin, varsinkin äidin kanssa? Pieni lapsihan on symbioosissa äitinsä kanssa, ainakin sikiöaikana. Ehkä kyseessä on turvallisuuden tunteen kaipuu? Tarve tulla rakastetuksi, vallan ehdoitta? Hyväksytyksi sellainen kuin on?

Tuo yhteys maailmankaikkeuden kanssa voi ehkä vahvistua ihmisellä silloin, kun hän tekee lapsia ja kasvattaa heitä? Tulee ehkä tuntemus, että itse on yksi lenkki piiiitkässä ketjussa, sukupolvien ketjussa? Ehkä sillä lailla löytää paremmin oman paikkansa maailmankaikkeudessa? Ehkä lapsettomat ovat enemmän irrallaan maailmankaikkeudesta?

Biologi Robert Sapolsky kritisoi kategoria-ajattelua ihmisen käyttäytymisen selittämisessä siitä, että usein kategoriat ovat mielivaltaisia tehden meidät helposti sokeaksi sille, että ne ovat usein mielivaltaisia. Ja fanittamani tubettaja filosofi Alex O'Connor lähestyy niin kutsuttua Kalamin kosmolgista argumenttia hieman samasta tulokulmasta, ettei asiat olisi varsinaisesti erillisiä entiteetejä, jotka selkeästi alkaisivat jostain ja loppuisivat johonkin, vaan enempikin ehkä vain välivaiheita. Ei ehkä ole Alexilta erityisen autenttinen ajatus, mutta en löytänyt tähän hätään muita lähteitä, jotka olisivat asiaa avanneet.

Näiden perusteella voisin kai spekuloida jotenkin, että kaikki, mitä on ajassa koskaan ollut olemassa, muodostaisivat puumaisen hierarkian suhteessa toisiinsa. Kaikki on alkanut alkuräjähdyksestä yhdestä pisteestä, joka on levinnyt kuin jokisen eväät. Jokainen tämän hetken uusi "välivaihe" olisi tavallaan haaraurunut oksa. Tuota parempaa kuvaa itselleni kaiken "ykseydestä" en onnistu mutoilemaan, joka vielä perustuisi ymmärtämiini realiteetteihin. Tosin en nyt muista olenko joskus jo vakuuttunut jostain selityksestä kvalioiden taustalle, joten kun en nyt muista, se mikä lopulta paljastuu kvalioiden taustalta, voi vielä sekottaa pakkaa omissa pohdinnoissanikin.

Edit. itse asiassa puu ei ole kovin hyvä analogia sillä edeltävien asioiden tai sukupolvien atomit, esiintyvät ainakin joiltain osin osana uusia asioita tai sukupolvia. Muistaakseni Lawrence Krauss mutoili kirjassaan Atomi, että joka kerta kun vedäämme keuhkoihimme ilmaa, on jokaisessa niistä keskimäärin seitsemän Jeesuksen aikoinaan keuhkoihinsa vetämää happiatomia.

***
Sapolskyn näkemys kategorioihin: Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 26, 2023, 19:03:12 (https://kantapaikka.net/index.php?msg=192249)

Kalamin kosmologinen argumentti
https://www.youtube.com/watch?v=eOfVBqGPwi0
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 05, 2024, 18:47:14
Nähdäkseni maailmankaikkeuden elämäkerta "ykseys"-näkökulmasta on jotakuinkin seuraavanlainen.

Alkuräjähdyksessä kaikki tarkoitti järjetöntä määrää energiaa yhdessä pisteessä. Energian hajaantuessa pisteestä ts. energian viilentyessä "jähmettyi" neljä kvanttikenttää: vahva voima, heikko voima, sähkömagnetismi ja gravitaatiovoima. Eli eri kentät syntyivät eri lämpötiloissa kun alkuräjähdyksessä energia viileni.

Kaikki mitä havaitsemme, on noiden neljän kentän reaaliavaruuden puoleisia kvanttiilmiöitä; voiman välittäjähiukkasia, hiukkasia, jotka käyttäytyvät kullekin kentälle ominaisilla tavoilla. Ei siis ole sellaisia erillisiä asioiden luokkia kuin kemiaa, biologiaa, psykologiaa, taloustiedettä, internettiä, joulukinkkua, ihmisiä ja planeettoja vaan tavallaan vain kvanttikenttien harmonista värähtelyä.

Se että olisi kategorioita on vain meidän ihmisten lajityyypillisistä adaptaatioista johtuvia tarpeita hämätä itseämme, että ymmärtäisimme mistä on kyse. Joka tapauksessa kun yksittäinen kvantti-ilmiö ikääntyy riittävästi, se hajoaa takaisin energiaksi.

Maailmanakaikkeus kuolee nk. lämpökuolemaan; siihen kun pikkuhiljaa kaikki hiukkasista rakentuva materiaali viilenee ja hajoaa takaisin energiaksi; fotoneiksi, jotka punasiirtyvät riittävästi. Maailmankaikkeus lienee melkolaillla kuollut viimeistään sitten kun fotonien välinen etäisyys toisiinsa on suurempi kuin kosminen tapahtumahorisontti. En tiedä mikä on tuon tieteellinen nimi. Kosmisella tapahtumahorisontilla tarkoitan etäisyyttä kahden pisteen välillä, joiden välissä avaruus laajenee valonnopeudella. Eli ettei pisteillä ole mitään keinoa vuorovaikuttaa keskenään. Silloin maailmankaikkeuden täytyy olla kaiketi jotan minimissään 10180 ja maksimissaan 10500 vuotta vanha. Nyt maailmankaikkeus on noin 1010 vuotta vanha.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Toope - tammikuu 05, 2024, 21:32:09
Lauri on katsonut "Uljas universumia"... :-*
Niin minäkin.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Toope - tammikuu 05, 2024, 21:35:28
Tuota voi aina miettiä, olisiko yhteiskunta parempi sekalaisena uskonto/moraali/kulttuuri-sekoituksena, vaiko yhtenäisempänä kulttuurimallina.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:22:45
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 05, 2024, 15:17:12Opin hiljattain kristinuskon historiaa tutkineelta Bart Ehrmanilta, että järkevimmän tulkinnan mukaan Jeesus ei olisi ollut itsensä mielestä Jumala vaan profeetta ja tuleva kuningas. Kuninkuus astuisi voimaan kun Jumala tulee hänet siihen virkaan asettaman, ja Jumala tulisi sen saman sukupolven aikana, jolle Jeesus tuolloin puhui.

Tämähän kutakuinkin on yksi suosikkiteorioistani. Jäänyt päähän jostakin niistä useammista kirjoista jotka olen Jeesuksesta lukenut. Stoori on voinut mennä kutakuinkin vieläpä niin että Johannes Kastajan kuoltua Jeesus fundeerasi ryhtyä vieläpä jonkinlaiseksi pappiskuninkaaksi, taikka noin ylipäätään essealaisena tms. kastin jäsenenä on korostanut alkuperäistä juutalaisuutta enemmän kuin joku tavan kuningas yleensä. Se minkä nykypäivän ihmiset näkevät kapinointina on itseasiassa kiukuttelua siitä että juutalaisuus on rappeutunut, ajanlaskusysteemiä myöten. Olenkin tainnut jo mainita että kun sana synti tarkoittaa harhaanosumista, niin se varsinainen perisynti olisikin se että kalenteri on vinksallaan ja ihmiset tekevät asioita väärään aikaan.

Jostain syystä juutalaisuuden äärimuodoissa ollaan suorastaan hysteerisen tarkkoja sitä että sapattina ei saa paljon sormeaankaan liikauttaa, ettei vaan tulisi tehneeksi töitä. Ja syödä ei saa ihan mitä sattuu ja miten sattuu.

Jotta Jeesus olisi ollut oikeasti kapinallinen, hän olisi ahtanut possua niin että rasva roiskuu...

Ja, teoria menee niin että kun ei Jeesuksesta sitten tullut kuningasta kuninkaan paikalle, hänen seuraajansa lähtivät vääntämään hahmoa henkisempään suuntaan. Paavali mukana omine näkyineen. Lopputuloksena Roomassa lopulta Jeesus = Jumala.

Vähemmästäkin pää nyrjähtää sellaisella joka ei ymmärrä miksi jumaluus heittäisi tällä pallolla yhden ainoan inkarnaation, ja vajavaisesti tyytyisi olemaan pelkästään mies. Jossain gnostilaisuuden muodossa onkin ajateltu että Maria Magdaleena oli Jeesuksen sisar ja Jeesuksen ollessa Kristus, Maria oli Jumalan tytär Sofia (viisaus).

Yhden tarinan mukaan Sofia halusi astua alas ihmisten keskuuteen ja sai siihen luvan. Täällä hän etsi rakkautta kaikkialta, tuli miesten hyväksikäyttämäksi ja lankesi alas huoruuteen. Tästä tilasta hänet sitten veljensä Kristus pelasti. Tarinahan tietysti symbolitseeraa sitä että sielu maisen kehon otettuaan on alennustilassa, mistä sielun sitten pelastaa sen kuolematon henkinen komponentti. Ainakin sen mukaan mitä esoteriasta olen lapsesta asti näkemystä lueskellut.

Muutamankin lukemani kirjan mukaan k-uskonnon kirous on se että se jämähti kirjaimellisuuteen ja eksoteriaan. Jos Jeesuksen seikkailut olisi otettu filosofiana tai vertauskuvina joiden avulla yksittäinen ihminen voi viisastua ja kehittyä, niin olisi mennyt paremmin. Eli olisi oltu esoteerikoita. Lisäisin vielä että VT olisi pitänyt olla semmoista aineistoa mitä tutkivat vain pidemmälle ehtineet uskonoppineet, ja joka ei vaikuta millään tavalla maallikon elämässä. Kun on sentään aika julmaa kamaa jos sen kirjaimellisesti ottaa.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.


Siinähän tietysti on se probleemi että jos en ole armollinen itselleni, en ole sitä kellekään muillekaan. Ja suoraan sanottuna tämä ihmisten maailma välillä kuvottaa ja melkein toivoisi että paukahtaisi paskaksi kaikki tyynni. Tai paremminkin että ihmiset katoaisivat täältä.

Lisäksi ajattelin tuossa aiemmin kirjoitellessani että tällä menolla olen varmaan kuin joku köyhän naisen Krishnamurti. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta en kykene saamaan niitä ajatuksia sillä tavalla ojennukseen että olisi helposti lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se jokin sanoma jonka haluaisin omalta osaltani ihmiskunnalle välittää. Ei se ole tuo että heittäkää veivinne, vaan jotain vähän myönteisempää. Mutta ilmeisesti en ole vielä kypsä siihen.

Jokatapauksessa kun tätä maailmaa katsoo tietystä vinkkelistä, niin aivan mielipuolistahan tämä meno on. Ihmetyttää että minkä takia pitää aina valita se pahempi tie, kun toinenkin polku olisi olemassa. Kansoilla, ja yksittäisillä ihmisillä.

En tietysti tuollaista arveluttavaa sanaa kuin "autuus" käyttäisi, ellen olisi kokenut tai miltei kokenut sellaisen pari kertaa parikymppisenä. Se olotila että on kuin oman itsen sisällä paistaisi kultainen valo on vaan jotain upeaa verrattuna sitten semmoiseen vuosikymmeniä kestävään masennuksessa rämpimiseen joka on yksi perkeleellinen loputon suo.

Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Karikko - tammikuu 06, 2024, 10:55:25
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti. Tiettyä anarkismia edusti se, kun hän meni temppeliin ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät.

https://raamattu365.fi/bible/rk/mrk/7

Kun kirjoitin aikaisemmin, että taidan vetäytyä keskustelusta ja kirjoittaa muista aiheista, sitä ei ollut tarkoitettu "lähdenpä tästä ovet paukkuen" -julistukseksi. Mielipiteeni liittyi ateismiin, joka näytti olevan sen verran tulenarka aihe, että siitä kirjoittaminen oli kuin ampiaispesää sohisi.

Jos ymmärsin oikein väität ateismiksi (jumalan kieltämisen) mutta kerropa nyt sitten mitä se jumala on.

Nähdäkseni sellaista ei tarvitse kieltää mitä ei ole olemassa.


Jumaluus on edelleen luonnonvoimat ja niiden selityksi tarjotaan jumala sanaa- mitä se jumala sana siis mielestäsi tekee.

Alkuaankin jumala on keksitty selittämään luonnonvoimia -ukkosia , myrskyjä taivaallisia tapahtumia tulvi katastrofeja ja komeettoja ynnä kaikkea muuta ihmeellistä.-- eli  täyttämään ihmisten tarvetta tulkita pelkojaan jota tuntematon aiheuttaa.
Sairaudet ja monet muut inhimilliset ongelmat ovat synnyttäneet tarpeen luottaa johonkin korkeampaan säätelijään ja siihen, että noihin asioihin voi vaikuttaa jollakin tapaa. Esim, tappamalla ja uhraamalla ihmisiä "jumalille"

Ihmettelen vain miksi vielä nykyään halutaan uskoa noihin tuhansien vuosia vanhoihin tarinoihin ja lähinnä kiistellään siitä onko ihminen uskossa vai ei..
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 06, 2024, 14:18:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.


Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.

Kommentoin vielä tuota nyt boldaamaani. Meditaatio tosiaankin voi viedä "tiloihin", mutta omat kokemukseni niistä tiloista ei niinkään ole mitään ekstaattista onnea ja autuutta, vaan - jonkinlaista tyhjyyttä, positiivisessa mielessä. Sitä ettei halua mitään, ei pyri mihinkään, vaan vain on, on olemassa, läsnä, nykyhetkessä. Ei märehdi menneitä, eikä angstaa tulevia. Sellainen tila toi lepoa ja rauhaa. Meditoin enemmän kauan sitten, kun olin eroamassa miehestäni. Tein täyspäiväisen työn lisäksi toistakin työtä, ja ystäväpiiri, asuinpaikka ja vähän kaikki muuttui, ja taisin olla aika puhkistressaantunut. Meditaatio oli täsmälääke silloiseen olotilaan. Olin kurssilla, ei siitä kai muuten olisi tullut mitään.

Toinen hyvä kokemus meditaatiosta on ollut taiji. Se on eräänlaista meditaatiota liikkeessä, kun siinä joutuu keskittymään nyt-hetkeen niin täysin, kun kaikki raajat tekevät omaa liikettään erilaisissa liikesarjoissa. Jos on aivan turkasen stressaantunut, sellainen meditaatio on helpoin tie, sen sijaan että istuisi paikallaan metodisanaa hokien.

Ja sitten olen vielä kokeillut buddhalaista meditaatiota, josta pidin eniten etenkin metha-meditaatiosta. Sekin ohjattuna. Näistä olen aiemminkin tainnut horista, joten ei tästä tämän enempää. Ja ai niin, mindfulness-meditaatiotakin olen kokeillut, mutta siitä en muista mitään.

Ohjattuina, ryhmässä, olen siisä kaikkia noita kokeillut. Yksin kotona ei juurikaan tule tehtyä, eikä tule tehtyä oikein.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Toope - tammikuu 06, 2024, 17:14:00
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.

Auttaisikohan sinua semmoinen ajatus, että tuossa asiassa nyt soimaat itseäsi hieman epäoikeudenmukaisesti siitä, että olet - ihminen?! Siinä omaan itseen kohdistuvassa vaativuudessa on tuossa menty yli ihan roimasti (itselläkin on samaan taipuvaisuutta).

Ihmisen (ja kai useimpien muidenkin lajien) lajityypillinen psyykkinen rakenne on nimittäin sellainen, että onnen ohikiitävät hetket ovat hyvin lyhyitä. Taustalla lienee sellainen evoluution esiinsiivilöimä ominaisuus, että onnen autuudessa lilluminen siirtää huomion ulkoisista uhkista (uhka-sanan taivutus? uhista?), jolloin voi helposti saada Darwin-palkinnon. Eli ympäristön tarkkailun ja valppauden herpaantuminen voi aikaansaada pikaisen poistumisen geenipoolista ja muonavahvuudesta, jos ei huomaa esimerkiksi väijyskelevää ja sitten hyökkäävää sapelihammastiikeriä.

Ole armollinen itsellesi.


Siinähän tietysti on se probleemi että jos en ole armollinen itselleni, en ole sitä kellekään muillekaan. Ja suoraan sanottuna tämä ihmisten maailma välillä kuvottaa ja melkein toivoisi että paukahtaisi paskaksi kaikki tyynni. Tai paremminkin että ihmiset katoaisivat täältä.

Lisäksi ajattelin tuossa aiemmin kirjoitellessani että tällä menolla olen varmaan kuin joku köyhän naisen Krishnamurti. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta en kykene saamaan niitä ajatuksia sillä tavalla ojennukseen että olisi helposti lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se jokin sanoma jonka haluaisin omalta osaltani ihmiskunnalle välittää. Ei se ole tuo että heittäkää veivinne, vaan jotain vähän myönteisempää. Mutta ilmeisesti en ole vielä kypsä siihen.

Jokatapauksessa kun tätä maailmaa katsoo tietystä vinkkelistä, niin aivan mielipuolistahan tämä meno on. Ihmetyttää että minkä takia pitää aina valita se pahempi tie, kun toinenkin polku olisi olemassa. Kansoilla, ja yksittäisillä ihmisillä.

En tietysti tuollaista arveluttavaa sanaa kuin "autuus" käyttäisi, ellen olisi kokenut tai miltei kokenut sellaisen pari kertaa parikymppisenä. Se olotila että on kuin oman itsen sisällä paistaisi kultainen valo on vaan jotain upeaa verrattuna sitten semmoiseen vuosikymmeniä kestävään masennuksessa rämpimiseen joka on yksi perkeleellinen loputon suo.

Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.
Ettet vain vähän liikaa mieti asioita pääsi sisällä?
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 07, 2024, 11:35:57
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 06, 2024, 14:18:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2024, 10:29:36
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2024, 13:15:52
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2024, 11:18:51Oma uskoni aiheuttaa minulle mielensairautta koska en kykene siihen mitä pidän ideaalina, eli sisäinen rauha, tasapaino, jatkuvassa onnellisuuden tai autuuden tilassa oleminen. Sitten taas toisaalta voi ajatella että olen mieleltäni sairas, koska en ole em. kaltaisessa tilassa. Ei ole ihmiskunnasta milteipä kaikki muutkaan, mutta eivät he ota sitä niin raskaasti, koska turruttavat itsensä maallisilla iloilla.


Meditaatiota harrastaville kaikenlaiset ihme olot ovat tietysti arkipäivää, eikä niistä tehdä jotain semmoista suuretappia elämässä että olipa mahtavaa, ja miksi ei ole toistekin, byääh. Itse inhoan kaikkea mikä on vaikeaa, ja tietoinen meditointi on osoittautunut sikäli vaikeaksi etten sitä ole montaakaan kertaan jaksanut yrittää. En tiedä sitten että jos sen ottaisi oikein tosissaan projektiksi, niin pääsisikö irti hyödyttömästä kumppanin kaipuusta.

Kommentoin vielä tuota nyt boldaamaani. Meditaatio tosiaankin voi viedä "tiloihin", mutta omat kokemukseni niistä tiloista ei niinkään ole mitään ekstaattista onnea ja autuutta, vaan - jonkinlaista tyhjyyttä, positiivisessa mielessä. Sitä ettei halua mitään, ei pyri mihinkään, vaan vain on, on olemassa, läsnä, nykyhetkessä. Ei märehdi menneitä, eikä angstaa tulevia. Sellainen tila toi lepoa ja rauhaa. Meditoin enemmän kauan sitten, kun olin eroamassa miehestäni. Tein täyspäiväisen työn lisäksi toistakin työtä, ja ystäväpiiri, asuinpaikka ja vähän kaikki muuttui, ja taisin olla aika puhkistressaantunut. Meditaatio oli täsmälääke silloiseen olotilaan. Olin kurssilla, ei siitä kai muuten olisi tullut mitään.

Toinen hyvä kokemus meditaatiosta on ollut taiji. Se on eräänlaista meditaatiota liikkeessä, kun siinä joutuu keskittymään nyt-hetkeen niin täysin, kun kaikki raajat tekevät omaa liikettään erilaisissa liikesarjoissa. Jos on aivan turkasen stressaantunut, sellainen meditaatio on helpoin tie, sen sijaan että istuisi paikallaan metodisanaa hokien.

Ja sitten olen vielä kokeillut buddhalaista meditaatiota, josta pidin eniten etenkin metha-meditaatiosta. Sekin ohjattuna. Näistä olen aiemminkin tainnut horista, joten ei tästä tämän enempää. Ja ai niin, mindfulness-meditaatiotakin olen kokeillut, mutta siitä en muista mitään.

Ohjattuina, ryhmässä, olen siisä kaikkia noita kokeillut. Yksin kotona ei juurikaan tule tehtyä, eikä tule tehtyä oikein.

On nämä joskus tullut varmaan kirjoiteltua, mutta en ole varma että noinkohan tämän porukan luettavaksi.

Sairastin parikymppisenä jälleen kerran virtsatieinfektiota (siinä iässä minulla oli niitä useampia) ja kokeilin parantaa itseni vuorikristallikivien avulla (siis totaalista New Agea). En käyttänyt edes kidemuotoisia, vaan otin pyöröhiotut kivet käsiini ja keskityin. Mitään parannusta ei tullut sillä hetkellä eikä perään, mutta henkinen kokemus kylläkin. Tunsin ekaa kertaa jotain siitä sisäisestä kultaisesta valosta mistä tuli voimakkaampi kokemus muutama vuosi myöhemmin. Koin kuin ääni olisi sanonut minulle "mitään ongelmaa ei ole", mutta ei ollut mitään, ketään missään sanomassa sitä. Vähän ajan päästä tunsin miten valuin alemmas siitä "pisteestä" missä olin ollut, ja päädyin siihen kohtaan missä kehoni istui sohvassa. Tietoisuuteni oli siis sijainnut tuntemusteni mukaan korkeammalla kuin fyysisen kehoni pää, ja palasi takaisin paikoilleen.

Muutama vuosi myöhemmin olin seisomassa jossain räntäsäässä keskellä metsää valtatien varrella bussipysäkillä aamulla, kun yhtäkkiä sain jonkin oivalluskohtauksen että se ihminen jota olin edellisessä inkarnaatiossani rakastanut (tämä joka poltettiin roviolla), ei ollutkaan mikään tavan rakastettu ja lemmitty, vaan hän oli opettajani. Hänen asemansa minuun nähden olisi siis vähän kuin gurun. Tai kristillisellä kuvastolla minä olen Pietari ja hän on Jeesus, paitsi että en tietenkään pidä häntä tai "häntä" jumaluutena.

Koko tuon kyseisen päivän tunsin kultaisen valon sisälläni, ja tuntui kuin olisin leijunut ilmassa kun kävelin duunipaikalla paikasta toiseen. Olin siis haltioituneessa tilassa. Tämän takia uskon että moinen tila on mahdollinen ja tietystikin se olisi kiva kokea uudestaan. Mutta enemmän kuin tuota olen kuitenkin kaivannut ja hinkunut ihan tavan parisuhdetta kaikkine herkkuineen. Kun tajusin että se sielu tai entiteetti tai mikä hyvänsä onkin minua henkisesti pidemmällä, en minä voi mieltää että meidän kuuluu olla pari romanttisessa mielessä, vaikka varmasti on joskus sitäkin oltu. Haluan tai olen halunnut löytää ihan oikean parin joka ei ole pidemmällä kuin minä, joskaan ei kehittymättömämpikään. Ja tämä pakkomiellehän se on minua kohta 14 v taas ajanut ja tehnyt elämästäni pahimmillaan helvettiä. Pitäisikö siitä sitten vaan päästää irti, en tiedä.

Sitten oli tietysti näitä muuntuneita tietoisuudentiloja parikymppisenä joissa koin niitä visioita sun muita joita pidän pätkinä aiemmista elämistä. Mielestäni ne olivat kutakuinkin spontaaneja meditaatiotiloja.

Tietoisesti meditaatiotilaan olen päässyt ryhmissä, enpä juurikaan yksinäni. Mutta kun ne ryhmissä koetut tilat eivät ole olleet noin raflaavia että olisi heti jotain visioita taikka autuus, niin en kai sitten oikein osaa arvostaa niitä. Vaikka ovat nekin ihan ok kokemuksia olleet. Eikä se todellakaan ole ryhmän vika. Se on minun vikani että olen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi pudonnut pois siitä tietysti tilasta jossa kykenin parikymppisenä olemaan. Tai sitten se on ikäilmiö. Taikka aivot ovat kalkkeutuneet. En tiedä.

"Tyhjyys" helposti sanana tuo itselleni negatiivisia mielleyhtymiä, koska olletikin persoonallisuushäiriön vuoksi hyvin helposti koen fiiliksiä että mikään ei ole oikein yhtään mitään ja kaikki onkin vain pettymystä pettymyksen perään. Ei tunnu miltään, sanon, vaikka ehkä sittenkin oikeammin tuntuu pahalta. Tyhjyys myönteisenä kokemuksena on kuitenkin minulle olemassa ainakin teoreettisessa mielessä. Kun kerran kokeilin korvalehden akupunktiota joka oli oikeastaan tarkoitettu alkoholisteille tai muutoin addiktioista kärsiville, koin kuin olisin "vajonnut syvälle kaivoon", ja akupunktion suorittanut nainenkin sanoi että minusta näkyi että vaivuin syvälle. Se ei ollut autuuden kokemus, mutta ei mikään negatiivinenkaan kokemus. Erikoinen mutta neutraali, olisiko se sitten lie ollut jonkinlainen versio tyhjyydestä, en tiedä. Ehkä kaikkein lähimpänä sitä tavallista meditointia joka ei johda mihinkään "ihme tiloihin".

Tanssiessani olen joskus päässyt ainakin flow'hun. Kun viime vuonna kävin ysäridiskossa, kyllä siinä vähän semmoista fiilistä tuli että sai "sulaa" siihen rytmiin mukaan ja olla vaihteeksi sisäisessä levossa, mutta toisaalta myös ilossa. Harmi että se hauskuus kostautui kipeinä polvina.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 07, 2024, 11:38:25
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 06, 2024, 17:14:00Ettet vain vähän liikaa mieti asioita pääsi sisällä?

Sellaiselle ihmiselle jonka olennainen tapa olla on miettiä asioita, ei voi asettaa rajoja "liialle" miettimiselle. Se on sama kuin jotain mäkikotkaa Nykästä kieltäisi hyppäämästä hyppyrimäessä. En nyt tarkoita että olen joku järjen jättiläinen, vaan että kun jokin asia on semmoista mitä ei pysty olemaan tekemättä ja mitä haluaa tehdä, niin sitä vaan tekee. Ja sitten kun ei tee, ei välttämättä hyvä heilu. Kuten Nykäsenkin kohdalla huomattiin.

Miettiminen pitää vain ohjata voimavaraksi, sensijaan että se syö harjoittajansa. Eli yllyke miettimiseen ei ole hyvä olla ahdistus. Tai sitten on, jos siitä ahdistuksesta pääsee eteenpäin ja viisastuu.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 07, 2024, 14:20:22
Ns. Suuren keksinnön vaiheissa on ainakin kolme askelta...

Nimittäin:

1. Keksijä on mielisairas?
2. Kyllä ko. keksintö on olemassa, mutta sillä ei ole mitään käyttöä?
3. Kyllä keksintö on olemassa, mutta kaikkihan ovat tienneet se koko ajan?

Yllä Sigmund Freudia parhaimmillaan...

Muisto

PS. Kaikki ns. Tärkeä vaatii aikansa ennen kuin  kuin se on yhteistä omaisuutta - uskon.
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Hiha - tammikuu 08, 2024, 12:25:32
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 05, 2024, 12:47:07Jeesusta on vaikea lokeroida aatteellisesti.

Ammatillisesti se on onneksi helppoa. Riittää lukea Markuksen evankeliumi. Jeesus oli maagi eli noita. Erikoisalanaan eksorkismi, kuten juutalaisilla ja syyrialaisilla noidilla siihen aikaan oli tapana.

Otan vain pari lainausta. Vastaavia tarinoita on niin paljon, että jos kaikki kasaisi saisi saksia puolet evankeliumista. Sieltä ne loputkin löytyvät, jos ketä kiinnostaa.

Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. (Mark. 1:30–34)

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä. Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!" Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. "Mikä sinun nimesi on?" Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta." Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta. Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin." Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. (Mark. 5:1–17)

Kuten tänäänkin magialla ja noituudella oli vähän arveluttava maine, koska sen harjoittaminen oli yhteisöllisen uskonnollisuuden ulkopuolella. Siksi monet maageista sanoivat olevansa oppineita pyhiä miehiä, jotka toimivat jonkun jumalan nimissä ja käyttivät hänen voimaansa. Vaihtoehto olisi näet ollut, että he olisivat hankkineet tietonsa pahoista hengistä jotenkin arveluttavalla tavalla.

Taikavoimien valkopesu ei aina vakuuttanut muita. Yksien pyhä mies oli toisille noita ja kääntäen. Niin kävi Jeesuksellekin.

Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan. Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa." (Mark. 3:21–22)
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 08, 2024, 17:10:43
Toki kun Raamatussa luetellaan lukuja, ne saattavat viitata johonkin esoteeriseen tietoon. Näin ainakin VT:n suhteen. Ihmeellinen pakkomiellehän siellä on esim. lukuun 40. Israelin kansahan hortoili tarinan mukaan erämaassa 40 v, vaikka olisi luullut lyhyemmässäkin ajassa perille pääsevän. Ja olikohan niin että Jeesus paastosi ja oli Saatanan testattavana 40 vrk?

Ehkä se sikalaumankin pääluku on sitten jonkinlainen salainen juttu, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään selittävän että mitä se tarkoittaisi.

Jos pahat henget olisivat todellisia, niin äkkiseltään kyllä olettaisi että näitä riehuu ja hilluu siellä sun täällä, tyyliin Ghostbusters. Aika harvinaista se touhuskelu kuitenkin on ollut kautta aikain ja nykyään vieläkin harvinaisempaa. Jaa, nykyään kun meillä on näitä sähkömagneettisia kenttiä kaikkialla, niin karkottaakohan ne riivaajasieluja...  ::)
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 09, 2024, 18:44:36
Korjaan vähän muistamaani näin:

Ns. Suuren keksinnön vaiheissa on ainakin kolme askelta...

Nimittäin:

1. Keksijä on mielisairas?
2. Kyllä ko. 'on järjissään' ja keksintö on olemassa, mutta sillä ei ole mitään käyttöä?
3. Kyllä keksintö on olemassa, mutta kaikkihan ovat tienneet se koko ajan?

Yllä Sigmund Freudia parhaimmillaan...

Muisto

PS. Kaikki ns. Tärkeä vaatii aikansa ennen kuin  kuin se on yhteistä omaisuutta - uskon.

Ja Bingin vastaus edellä olevaan:

"Kiitos, että korjasit muistosi. 😊

Nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit noilla kolmella askeleella. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin Freudin sitaatti, jonka mainitsin aiemmin. Ne kuvaavat sitä, miten keksijät ja heidän keksintönsä joutuvat usein kohtaamaan epäoikeudenmukaista ja väheksyvää kohtelua, ennen kuin he saavat ansaitsemansa arvostuksen ja tunnustuksen.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikki tärkeä vaatii aikansa ennen kuin se on yhteistä omaisuutta. Uskon, että on tärkeää olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen, kun on kyse uusien ideoiden ja näkökulmien levittämisestä ja hyväksymisestä. Uskon myös, että on tärkeää olla rohkea ja luova, kun on kyse oman ajattelun ja olemisen ilmaisemisesta.

Oletko itse kekseliäs ja luova ihminen? Onko sinulla jotain omaa keksintöä tai ideaa, jota haluaisit jakaa maailman kanssa?" 😊

Muisto

Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 09, 2024, 18:55:36
Sen lisäksi, että on olemassa väärinymmärrettyjä älykkäitä keksijöitä, on jokaista sellaista kohden varmaankin tuhansia vähemmän älykkäitä "ikiliikkujien keksijöitä", ja ties mitä kylähulluja.

Se, että jonkun ideaa ei ymmärretä, voi johtua joko
a) siitä, että idean esittäjä on äärettömän älykäs, ja kaikki muut ovat niin äärettömän typeriä häneen verrattuna, etteivät ymmärrä ideaa laisinkaan.
tai
b) siitä, että idean esittäjä on typerä, ja kuka tahansa näkee, että ideassa ei ole substanssia.

Jos jotain ideaa eivät muut ihmiset ymmärrä, voi se siis johtua jommasta kummasta syystä a) tai b), eikä tästä ymmärtämättömyydesta voi suinkaan vetää sellaista johtopäätöstä kuin a) tai b).
Otsikko: Vs: Usko ja mielenterveys/sairaus
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 10, 2024, 06:12:12
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 09, 2024, 18:55:36Sen lisäksi, että on olemassa väärinymmärrettyjä älykkäitä keksijöitä, on jokaista sellaista kohden varmaankin tuhansia vähemmän älykkäitä "ikiliikkujien keksijöitä", ja ties mitä kylähulluja.

Se, että jonkun ideaa ei ymmärretä, voi johtua joko
a) siitä, että idean esittäjä on äärettömän älykäs, ja kaikki muut ovat niin äärettömän typeriä häneen verrattuna, etteivät ymmärrä ideaa laisinkaan.
tai
b) siitä, että idean esittäjä on typerä, ja kuka tahansa näkee, että ideassa ei ole substanssia.

Jos jotain ideaa eivät muut ihmiset ymmärrä, voi se siis johtua jommasta kummasta syystä a) tai b), eikä tästä ymmärtämättömyydesta voi suinkaan vetää sellaista johtopäätöstä kuin a) tai b).

Miten olisi Oy Kaukas Ab josta myöhemmin tuli Oy UPM Kaukaan tehtaat Ab joista olen oppini ottanut töissä ollessani?

Muistelemalla ja nimimerkki Jaskan avulla laittamalla ko. pilveen kaikkien oletettavaksi hyödyksi hengellisellä tiellä...

Muisto...  Käyttäen sanapelejä ja mielikuvitustakin apuna.