Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 24, 2021, 18:49:42
Ensinnäkin tämä loppu:
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2021, 18:13:06
Että semmoinen koronafilosofia omalta kohdaltani. ;D
Arvaamattamassa, ja yllätyksellisessä todellisuudessa, et voi lähteä siitä, etteikö juuri tuollaisesta voitaisi raapaista jotain, mitä et itse tullut kirjoittaessa huomioineeksi.
Ei kuitenkaan niin, että jatkoja, ja niiden mahdollisuuksia potentiaaleinen, tarvitsisi mitenkään erityisemmin tietää, etenkään yksityiskohtaisuudessaan.
Jos odottaisit ehdottomasti, että tuosta ei mitään synny, tai voi syntyä, niin... sitten pääsi lörö, tai siis se juurikaan ei päässyt.
Tässä huomaat, mihin tarkastelun painopiste taas, kuin yllättäen kääntyi.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2021, 18:13:06Itseäni ällötti varmaan teinistä asti ajatuskin että päätyisin osalliseksi johonkin laajojen massojen häppeningiin. Sotaleffoissakin eniten ärsyttänyt se että niissä on väkeä kuin pipoa. Mitä merkitystä on yhdellä yksittäisellä ihmisellä, jos ihmisiä on läjäpäin? Koska jo koulussa sain kokea sen että joidenkin mielestä olisi kai parempi että olisin kuollut, tuollaisen alemmuuskompleksin kanssa voi elää ainoastaan kääntämällä sen ylemmyyskompleksiksi, eli ajattelee ettei halua olla osa jotain massaliikettä tai muuta toimintaa koska haluaa olla MINÄ ITTE. Se uniikki...
Kai sitä noinkin voi ajatella, vaikka koronateeman yhteydessä. Siirtäköön ylläpito sivujuonta, jos haluaa.
Suhtautuminen, vaikka tuollaisena, on aika haasteellinen purettavaksi tai tarkasteltavaksi. Toisaalta, tämä on tosiaan sitä ihmistä, merkityksellisimmillään.
Uniikki-jutusta voisi nimittäin ajatella, että on sanana jo melkoinen irvokki. Jos puhuisi elämästä, ja jostain siihen kuuluvasta arvosta, niin samojen äärelle, voisi todennäköisesti päästä muitakin sanoja käyttämällä, siis paremmin.
Ihmisen elämä merkittävältä osin, on mm yksinäistä. Kuollaan viimein yksin, vaikka ei aina yksinäisenä. Tämä ei yleisesti ole ihan sitä loistokkuutta, ja siihen viittaavaa, mitä uniikkius elitistisenä sanana pitää sisällään. Enemmän faktatyyppiseen elämänvaiheeseen, voi liittää vaikka myötätuntoisuutta, ja heikkoutta.
Ihmiset ovat hyvin sidottuja yksilöllisyyteen jokin_parempi_sana, vaikka kollektiiviset voimat voisi olla paljon massiivisempia. Koen teeman hyvin vaikeaksi, tosin ei tällaisesta veistely, aina erityisemmin tunnu vaikeuttavan.
BTW.
Tämä osallistumisen tyylilaji, on omanlaista omituisuutta, jotain keinotekoisen irtonaista, ainakin itsestäni. Ei tämä usein huoleta, koska samaankin päivään, voi mahtua ilon ja naurun lisäksi paljon muutakin.
Nykyään aika usein se tarve, että sama mitä asiaa yrittää käydä, kunhan joiltain osin käy sitä tarkasti, tai toisella tapaa. Uniikkiutta en tähän jaksaisi lähteä liittämään. Enemmän se on retkeilyä, tai jotain lapsekasta touhuilua, tai virastotyyppistä tarkkuuden rakastamista, siinä määrin, kun edes jotain on saatavissa pakettiin. Tai vaikka mitä. EOS.
Katselin juuri loppuun parisenkymmentä vuotta vanhan tv-sarjan Queer As Folk (amerikkalaisversio). Loppusuoralla yksi tyypeistä piti puheen jossa mainittiin miten jokainen on uniikki lumihiutale. Siihen aikaan se on varmasti ollut myönteinen ilmaisu, nykyään tunnetusti halveksuva ja pilkallinen nimike ihmisille jotka kuvittelevat olevansa ainutlaatuisia. Ainutlaatuisena olemisen ongelmahan on se että
- kukaan ei välitä sinun ainutlaatuisuudestasi
- saatat olla "ainutlaatuinen" täsmälleen samalla tavalla kuin monet muutkin
- ehkä oletkin vain rasittava nutipää joka on nimennyt rasittavuutensa uusiksi hienolla nimikkeellä että saa luvan porsastella sen minkä ehtii
Muitakin syitä uniikkiuden naurettavuuteen varmasti löytyy? Entä onko "uniikkina" olemisen lähtökohta aina negatiivinen, eli kun
ei kelpaa muille sellaisena kuin on, nostaa erilaisuutensa arvoon arvaamattomaan?
Oman kokemukseni mukaan uniikimmat (totaaliuniikkeja en ole tavannut juurikaan) ihmiset eivät tiedosta olevansa mitenkään eriloisia. Johtunee siitä, että tiedostakseen tämän pitää tehdä vertailuja itsensä ja toisten välillä, eikä näille ole semmoinen tunnu olevan tapana/tärkeää.
He ovat, mitä ovat, sen kummemmin sitä ajattelematta tai filosofisoimatta. Jos sitten tulee osoitettu jokin uniikki piirre, heillä on esittää muita, joissa ovat ihan kuin muutkin.
Haukkumasanana nyt nykyään käytetään mitä vaan, millä päästään halventamaan eri mieltä olevien ajatuksia, siihenkään ei taida liikaa huomiota kannattaa kiinnittää?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 25, 2021, 10:55:34
Muitakin syitä uniikkiuden naurettavuuteen varmasti löytyy? Entä onko "uniikkina" olemisen lähtökohta aina negatiivinen, eli kun ei kelpaa muille sellaisena kuin on, nostaa erilaisuutensa arvoon arvaamattomaan?
Yltiöindividualismi ja kaupallisuus kietoutuvat tiiviisti toisiinsa, ja jälki on sen mukaista. Massasome maksimoi sen, että tavalliset pulliaisetkin ovat ryhtyneet brändäämään ja markkinoimaan itseään, eli julkisuushuoraamaan. Viime vuodet on kilpailtu myös uhriutumisen mitassa ja määrässä ja omalla, paisutellulla erityisyydellä. Totta kai näin laaja ilmiö tarkoittaa samalla myös, että kasvaessaan touhu saa myös kaikenlaisia friikkipiirteitä - kilpailu huomiosta eli seuraajien määristä on kovaa, ja massasomen vaikutuspiirissä täytyy keksiä ja kehittää yhä erityisempiä tapoja saada toisten ihmisten huomio. Samaa paskaa palvelevat ja maksimoivat myös kaikki television ns. reality-ohjelmat sillä hei, sustakin voi nyt tulla pikkujulkkis, edes hetkeksi!
Reality-ohjelmat ovat halpoja tuottaa, ne voi täyttää tuoteasetteluilla ja samalla saadaan mainostajat hyvin mukaan, ja massat joukolla tölläämään sitäkin kuraa. Individualismin autuus ja kapitalismin ylistys! Johonkin seksuaalivähemmistöön kuuluminen on siinä vain oiva bonus, vaikka lopulta kyse on vain ahneudesta ja huomionkipeydestä. Ihmisten kasvaneesta alennustilasta, leivästä ja sirkushuveista, vaurauden ja vallan kertymisestä tahoille, joille sitä ei soisi tolkun ihminen edes kertyvän.
Tuumin toisinaan, että internet nykymuodossaan oli suuri virhe, johon ihmiskunta ei todellakaan ollut valmis.
Käsittelin aamulla jo tätä uniikkiuden aihetta: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1715.0.html.
Uniikkius on osa erilaisuutta, ja erilaisilla piirteillä on joskus arvoa, joskus vähemmän. Tehdään eroa, ja erittelyä, siinä kun se hyödyllistä.
Nykyajan, tai yleensäkin vallitsevuuden trendeissä, ei oletuksena ole mikään kohdallaan, tai nämä ilmenee joskus päinvastaisesti.
Queer As Folk -tv-sarjan uusintakatselulla olen palannut ikäänkuin alkulähteelle, ja havainnoinut sitä miten "uniikkius" seksuaalisten vähemmistöjen taholla sai alkunsa. Jos hakataan pesäpallomailalla pää paskaksi pelkästään sen takia että olet homo, harataan vastaan kun haluaisit mennä naimisiin, aloittaa perheen yms. niin on se varmasti vituttanut sen verran että voimaa on haettu nimenomaan siitä että kun me ei teille kelvata kumminkaan, niin ollaan sitten sitäkin homompaa/transumpaa/yms.
Mutta niinhän siinä sitten aina käy että kun jokuset sukupolvet ovat taistelleet oikeuksia, nuoremmat polvet ovat jo alkujaan arrogantteja ja olettavat että heidän ainutlaatuisuuttaan pitää kaikkialla palvoa ja pokkuroida. Vaikka itseasiassa sen hatunnoston ansaitsisi se vanhemman polven tyyppi joka hakattiin sairaalakuntoon, mutta ei siltikään suostunut piilottelemaan loppuelämäänsä. Se "karnevaalihomoissa" ehkä onkin se mikä ärsyttää että sitä miettii ovatko he tehneet itse mitään sen eteen että saavat nyt pitää suurta ääntä itsestään.
On erinäisiä ryhmiä joiden jäseneksi voisin asettua, koska olen sitä ryhmää, ja voisin pitää jumalatonta meteliä ryhmän jäsenten "ainutlaatuisuudesta". Mutta en ole moiseen lähtenyt koska olen kokenut että se ei ole minun juttuni, ei vaan kiinnosta. Että pitäisi päivästä toiseen ajaa yhtä ja samaa asiaa, olla se asia oikein ruumiillistuneena. Se on niin yksiuloitteista. Mites sitten kun väsyttää ja ei jonain päivänä haluakaan olla se "aatteen edistäjä"? Saa petturin leiman kun osoittautuu että ei jaksa yhtä ja samaa roolia joka helkkarin päivä?
***
Useissa FB-ryhmissä ihmiset ovat ottaneet tavakseen julkaista oman pärstänsä kuvan kertoessaan jotain asiaa. "Tässä olen itkettyäni koska sattui niin saatanasti." No voi, voi. Itkettää sitä itsekutakin, vakavista tai vähemmän vakavista syistä, mutta tuntuu oudolta että se tunne pitäisi oikein kuvin kertoa kaikille jotka vain erehtyvät lärviä vilkaisemaan. Henkisissä (huuhaa) -ryhmissä tämä ottaa jo kokolailla päähän, kun porukat julkaisevat lärväkkeitään ja odottavat että joku ennustajaeukko tai timotaikuri osaa luritella vaikka mimmoiset stoorit siitä ihan tavallisesta pallinaamasta. Onhan se aina kiva jotain "jännää" kuulla, mutta eikö niitä ennustuksia voisi lypsää ihan ilman sitä lärviäkin? Jotenkin narsistiselta tuntuu se.
Olen itsekkin käyttänyt Usarin blogiotsikoissa raflaavia, ajallisesti puhuttelevia, trollaavia ilmaisuja, tosin oikean sisältöpyrkimyksen yhteydessä. Toisaalta, asiasta maininnut.
Se vähän häiritsee, että kaikki menee jotenkin omituisella käsittelyllä. Mikä tämä nimike on, että saa aikaan sitä huomiota, että käsittely on mahdollinen?
Tämän ketjun otsikointia vaivaa oikeastaan venyminen joksikin omakseen. Se vasta ehkä toimii. Omituista.
Asiallisesti ottaen, törmännyt sellaiseen käsitteeseen kuin kontekstualisointi. Se viittaa suhteistamiseen, paikallistamiseen, painoarvoihin, realiteetteihin, tolkkuun, ... jonkin irrottelevamman sijaan(, jota sitäkään irroittelua ei oikeana ilmene, vaan muka-irroitteluna).
Kontekstualisoiminen on harhaanjohtamiselle jotain vastakohtaista.
Kulttuurinen moniarvoisuus on eräs vale siitä, miten yhteiskunta olisi entistä jakaantuneempana jotenkin ehyempi, kuin aiemmin. Jotain uutta, ja muka-extremeä. Näihin menemättömyys, on aina enemmän, ts tyhjyyden dissaus.
Yhteiskunnassa ääriliberalismi rikkoo yhteiskuntaa. Yhteiskunnan toimivuus vaatii rajoja ja normeja.
Jos niitä ei ole, meillä ei ole yhteiskuntaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 25, 2021, 22:54:55
Yhteiskunnassa ääriliberalismi rikkoo yhteiskuntaa. Yhteiskunnan toimivuus vaatii rajoja ja normeja.
Jos niitä ei ole, meillä ei ole yhteiskuntaa.
Voihan ruikut.
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 25, 2021, 23:10:20
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 25, 2021, 22:54:55
Yhteiskunnassa ääriliberalismi rikkoo yhteiskuntaa. Yhteiskunnan toimivuus vaatii rajoja ja normeja.
Jos niitä ei ole, meillä ei ole yhteiskuntaa.
Voihan ruikut.
Mutta oletko eri mieltä siitä, että yhteiskunta tarvitsee rajoja/normeja?
Millainen olisi täysin "liberaali" yhteisö?
= Anarkia.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 26, 2021, 00:56:19
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 25, 2021, 23:10:20
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 25, 2021, 22:54:55
Yhteiskunnassa ääriliberalismi rikkoo yhteiskuntaa. Yhteiskunnan toimivuus vaatii rajoja ja normeja.
Jos niitä ei ole, meillä ei ole yhteiskuntaa.
Voihan ruikut.
Mutta oletko eri mieltä siitä, että yhteiskunta tarvitsee rajoja/normeja?
Millainen olisi täysin "liberaali" yhteisö?
= Anarkia.
Sinähän sitä mieltä olet:
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 25, 2021, 23:34:34
Pidän enemmän perinteisestä porvarillisesta yhteiskuntamallista, jossa valtio/media ei määräile/ohjaile ihmisiä.
Tai ehkäpä et oikein tiedä, mitä mieltä olet.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 26, 2021, 00:56:19
Mutta oletko eri mieltä siitä, että yhteiskunta tarvitsee rajoja/normeja?
Mitä sä oot höyläämässä? Mitä valmistat?
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 25, 2021, 19:17:45
Queer As Folk -tv-sarjan uusintakatselulla olen palannut ikäänkuin alkulähteelle, ja havainnoinut sitä miten "uniikkius" seksuaalisten vähemmistöjen taholla sai alkunsa. Jos hakataan pesäpallomailalla pää paskaksi pelkästään sen takia että olet homo, harataan vastaan kun haluaisit mennä naimisiin, aloittaa perheen yms. niin on se varmasti vituttanut sen verran että voimaa on haettu nimenomaan siitä että kun me ei teille kelvata kumminkaan, niin ollaan sitten sitäkin homompaa/transumpaa/yms.
Mutta niinhän siinä sitten aina käy että kun jokuset sukupolvet ovat taistelleet oikeuksia, nuoremmat polvet ovat jo alkujaan arrogantteja ja olettavat että heidän ainutlaatuisuuttaan pitää kaikkialla palvoa ja pokkuroida. Vaikka itseasiassa sen hatunnoston ansaitsisi se vanhemman polven tyyppi joka hakattiin sairaalakuntoon, mutta ei siltikään suostunut piilottelemaan loppuelämäänsä. Se "karnevaalihomoissa" ehkä onkin se mikä ärsyttää että sitä miettii ovatko he tehneet itse mitään sen eteen että saavat nyt pitää suurta ääntä itsestään.
Ilmiönähän tämmöinen ei ole mitenkään uniikki, pikemminkin yhteiskunnissa ilmenevä säännönmukaisuus. Ensin ovat pioneerit, ja sitten kun he ovat kahlanneet halki paskamyrskyn ja raivanneet tietä auki, perässäkulkijoiden ja jäljittelijöiden orjalaumojen on helppo tulla perässä. Pienien piirien hankkeista kasvaa valtavirtaa. Ideoista kasvaa instituutioita. Pelkästään alituiseen uusia pukeutumistrendejä etsivä ja niitä asettamaan pyrkivä muotiteollisuus elää tästä. Pointti on siinä, että nyttemmin kaupallistaminen liittyy vahvasti näihin ilmiöihin. Mitä tehokkaammin jokin ilmiö saadaan kaupallistettua, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on valtavirtaistua. Jos tarkastelee eri sukupolvia, niin originaaleista hipeistä ja heidän sukupolvestaan kasvoi sittemmin kovan luokan kapitalisteja. 1960-luvun nuoret - jotka julistivat rauhaa ja rakkautta - ovat olleet sittemin planeetan kovimpia tärvääjiä ja turmelijoita. Hamppupaita vaihtui bisnespukeutumiseen. Björn Wahlroos löysi todellisen yhteiskunnallisen identiteettinsä negaation kautta!
Rockmusiikin synty ei tapahtumiltaan suuresti poikkea seksuaalivähemmistöjen kohtelusta. Omina teinivuosinani olin esim. skeittaamisen pioneeriporukkaa Suomessa. Sopii uskoa, että meihin suhtauduttiin julkisen vallan näkökulmasta kuin rikollisiin, vaikka ei ollut sen kummemmasta asiasta kysymys. Poliiseilta, vartijoilta tai yksittäisiltä kanssakansalaislta turpaansa saamisen riski oli todellinen. Jos joku olisi tuolloin profetoinut että 10-15 vuoden päästä kaupungeista ja kunnista löytyy niiden rahoittamia skeittipuistoja, olisin kehottanut profetoijaa laittamaan foliohatun päähänsä. Totta kai skeittaaminenkin oli tuolloin äärikaupallinen hanke, mutta mitäs me penskat siitä laajemmasta kuviosta tiedettiin. Meille se oli samalla osa nuorta kapinallisuutta, kuten myös punk-, funk- ja metallimusiikki genreinä.
Yhteiskunnallisesti merkittävimmissä ilmiöissä vastaava kehityskuvio on ollut esim. mahdollisuudessa suorittaa siviilipalvelus. Se oli pitkän ja kovan väännön takana, mutta kun se sitten mahdollistui, niin armeijan johdossa huolestuttiin - alkuvuosina siviilipalveluksen siirtyi suorittamaan nuorten miesten älykkäin 10 prosenttia. Nyt, kun sekin on ollut jo vuosikymmeniä mahdollista ja samalla valtavirtaistunut, tuota huolta ei enää ole. Nyt on pikemminkin niin, että älykkäimmän 10 prosentin sijaan siviilipalveluksen suorittaminen on samalla vahvin yksittäinen yhteiskunnallinen indikaattori nuorten miesten syrjäytymisvaarasta. Ei se toisaalta mikään ihme ole - armeija on viimeinen instituutio, jossa nuoret miehet ovat periaatteessa yhteiskunnan vastuulla, suurena ryhmänä. Sen jälkeen ollaankin sitten omillaan, eikä mikään yhteen kokoava virallinen taho enää huolehdi heidän puolestaan, kaitse tai pidä kurissa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates
Useissa FB-ryhmissä ihmiset ovat ottaneet tavakseen julkaista oman pärstänsä kuvan kertoessaan jotain asiaa. "Tässä olen itkettyäni koska sattui niin saatanasti." No voi, voi. Itkettää sitä itsekutakin, vakavista tai vähemmän vakavista syistä, mutta tuntuu oudolta että se tunne pitäisi oikein kuvin kertoa kaikille jotka vain erehtyvät lärviä vilkaisemaan. Henkisissä (huuhaa) -ryhmissä tämä ottaa jo kokolailla päähän, kun porukat julkaisevat lärväkkeitään ja odottavat että joku ennustajaeukko tai timotaikuri osaa luritella vaikka mimmoiset stoorit siitä ihan tavallisesta pallinaamasta. Onhan se aina kiva jotain "jännää" kuulla, mutta eikö niitä ennustuksia voisi lypsää ihan ilman sitä lärviäkin? Jotenkin narsistiselta tuntuu se.
Norma hyvä: pitäisi sinunkin hyvin tietää, että ihmisen ylivoimaisesti rakkain lempiaihe on puhua ja kertoa itsestään. Sinullakin on siitä jo mittava foorumikokemus. :)
Ei siis ole mikään ihme että some ruokkii myös ihmisten narsismia, sairaalloisuuteen asti. Somea koskevissa tutkimuksissa ollaan havaittu narsistisen käyttäytymisen kasvaneen, mutta toisaalta myös ihmisten masentuneisuuden kasvaneen. Eipä ole sekään mikään ihme, kun sosiaaliset influenssaajat pitävät Facessa ja Instassa yllä onttoja - mutta niin trendikkäitä - kulissejaan, ja tuottavat muka aina äärimmäisen mielenkiintoista ja hohdokasta elämäänsä Instagram-realitynä - ja sitten heitä seuraavia taviksia masentaa, kun oman elämän kuvitellaan olevan näihin muka uniikkeihin lumihiutaleisiin verrattuna niin latteaa ja tylsää.
Se on tietysti ne pärstävärkit mitkä närästää. Kasvoallergia. ::) Muutoin saakin olla vaikka miten esillä, kunhan ei tartte turpaa tuijotella. Tulee kiusaantunut olo.
Jossain avattiin juuri skeittilukio?
Laitan nyt vaihteeksi Face-kommenttini suoraan kopiona, ja viittaan sen sisältöön...
LainaaEräs ihminen vinkkasi Sisäilmaa- sarjaa. Kuulemma hyvä: https://areena.yle.fi/1-50375828
Varmaan. Katsoin vähän aikaa, 6:14. Sen jälkeen lopetin ja totesin, että kulttuuri tuntuu oudolta, kun eletään jo tätä maailmaa.
Mikä vika todellisuudessa on, kun sitä tarvitsee katsoa esitettynä?
Teeveetä en ole katsonut vuosiin, vaikka ruutu olemassa, ja boksi. Areenasta seurannut lähinnä dokkareita ja asiaa.
Elokuvista jonkin verran yhä pidän. Suhtautuminen kulttuuriin, yleisesti muuttunut.
Ehkä jatkan joskus sarjan katsomista.
Kun aiheena uniikkius, niin jos käsittelyyn ei liity kontekstualisoimista, voi ajatus olla kuin mormonikirkossa, jossa oletuksena tulisi olla, tai on hyvin erottautuva, kummeksittavalla tavalla.
Nykyisyys on siitä jännää, että vallitsee vahva uskovaisuus, ja sen ilmapiiri, ilman että oikeastaan tiedetään, mitä ne opinkappaleet ovat. Ja jos tämä töksähtää joka tuntumassa, niin olisi ... mikä nyt olisikaan se tulkinta.
Se on kyllä vahvaa kykyä, jos osaa heitellä, vaikka sosiologiaa soveltaen, eri käänteistä, trendeistä, ilmapiiristä,... osuvat tulkinnat, reaaliajassa. Tarpeellista olisi, sen verran bimboa tämä touhu on.
Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 26, 2021, 13:27:53
Yhteiskunnallisesti merkittävimmissä ilmiöissä vastaava kehityskuvio on ollut esim. mahdollisuudessa suorittaa siviilipalvelus. Se oli pitkän ja kovan väännön takana, mutta kun se sitten mahdollistui, niin armeijan johdossa huolestuttiin - alkuvuosina siviilipalveluksen siirtyi suorittamaan nuorten miesten älykkäin 10 prosenttia. Nyt, kun sekin on ollut jo vuosikymmeniä mahdollista ja samalla valtavirtaistunut, tuota huolta ei enää ole. Nyt on pikemminkin niin, että älykkäimmän 10 prosentin sijaan siviilipalveluksen suorittaminen on samalla vahvin yksittäinen yhteiskunnallinen indikaattori nuorten miesten syrjäytymisvaarasta. Ei se toisaalta mikään ihme ole - armeija on viimeinen instituutio, jossa nuoret miehet ovat periaatteessa yhteiskunnan vastuulla, suurena ryhmänä. Sen jälkeen ollaankin sitten omillaan, eikä mikään yhteen kokoava virallinen taho enää huolehdi heidän puolestaan, kaitse tai pidä kurissa.
Voin kuvitella uniikit lumihiutaleet sinne astuvan.
Jokainen ei ehkä pysty idioottina käskytettäväksi.
Tasa-arvon kannattajana, minusta asepalvelus on epätasa-arvoinen laitos tasa-arvoisessa Suomessa. Repii nuoret miehet A- B ja C -luokan kansalaisiksi.
Jokaista naista ei arvioida missimittareila tai taloustaidoilla.
Itsekin pikku hiljaa saanut kasvaa hyväksi keittiömestariksi. Jos se olisi rankattu jo aikuisuuteen astuessa -ostaisin nykyäänkin maksalaatinkon kaupasta. Tämä vain pieni esimerkki.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 26, 2021, 16:19:59
Se on tietysti ne pärstävärkit mitkä närästää. Kasvoallergia. ::) Muutoin saakin olla vaikka miten esillä, kunhan ei tartte turpaa tuijotella. Tulee kiusaantunut olo.
Sosiaalipornoahan se on, amerikkalaiselle paska-alustalle syydettynä. Itse en ole missään näistä massasomeista kun ymmärsin jo niiden alkuvaiheessa, miten vaarallisia ja kusipäisiä niiden omistajatahot ovat. Mutta touhun addiktiivisuudesta kertoo hyvin se, että ihmiset ovat luopuneet yksityisyydestään ilomielin, tai vähintäänkin hällä väliä -asenteella. Vähän, kuin lampaita vietäisiin teuraalle niin miellyttävän musiikin tahdissa, että lampaita ei huoleta reissun päätepisteessä odottava teurastuspölkky lainkaan. Samasta syystä käytän Googlen tuotteita niin vähän, kuin mahdollista. Ei se silti ole mitään uniikkia lumihiutaleutta, vaan ihan vain tervettä varovaisuutta. Ihminen keskimäärin ei vain osaa ajatella omaa nokkaansa pidemmälle.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates
Jossain avattiin juuri skeittilukio?
Ei aavistustakaan, enkä ole varsinaisesti seurannut lajia enää vuosikymmeniin. Silloin kun aloitin, mitään seuraamismahdollisuuksia Suomessa ei edes ollut. Laudat ja harrastuslehdet piti tilata Jenkeistä, ja tuolloin pelkästään lehtien tilaaminen sieltä oli varsinkin teinille kallista lystiä. Huvittavaa kylläkin, että minulla on edelleen tallella pari dekkiä noilta ajoilta, ja nyt niistä maksettaisiin n. 4500 euroa, jos laittaisin ne myyntiin. Toinen lauta sattuu olemaan jopa niin uniikki lumihiutale, että siitä mallista ei ole tullut verkossa vastaan edes valokuvaa, kun niiden nykyisiä hintoja vuosi sitten huvikseni selvitin. Neljä ja puoli tonnia parista laudanpätkästä olisi kyllä mukava summa, mutta en minä niitä myy. Muiden jäljellä olevien osien kanssa myytynä kokonaissumma olisi jotain 6000-6500 euroa... Ihmisethän keräävät kaikkea mahdollista pullonkorkeista panssarivaunuihin, ja keräilijöistä massikkaimmat eivät hinnoista juuri piittaa, kunhan vain saavat haluamansa.
Käsittääkseni lajin suosio on hiipunut jo paljon huippuvuosistaan - ja on tullut niin paljon kaikkea muutakin tilalle. Kaupallinen kilpailu siitä, millä ihmiset täyttävät vapaa-aikansa on ihan perkeleen veristä. Samalla kilpaillaan yksilötasolla siitäkin, miten omaa yksilöllisyyttään pääsee korostamaan. Jonkin boakäärmeen pitäminen lemmikkieläimenä ja harrastuksena, joopa joo. Mitä helvettiä boakäärme edes tekee Suomessa, jonkin kerrostalokämpän lasikaapissa?! Tatuoinnit ja lävistykset kaikissa muodoissaan ovat vanhanaikaisia - todella erikoinen ja erityinen ihminenhän ottaisi olkapäähänsä esim. kokonaisen traktorin ihon alle siirrettynä, yksilöllisyyttään korostamaan. Sitten se alkaisi määkymään, että kun meitä traktori-implantti-ihmisiä on niin vähän ja kun pitäisi saada traktorifetissilleen valtiontukea, yhteiskunnallista hyväksyntää ja erityiskohtelua. Missä ovat leveämmät jalkakäytävät, että traktorisiirrännäinenkin mahtuisi niillä liikkumaan?! Itkun aiheeksi sopii sekin, että kun heitä kohdellaan kuin valkoroskaa, ja niin pitkä on tie kohti salonkikelpoisuutta. Mutta me taistelemme fetissimme ja "oikeuksiemme" puolesta, ja yhteiskunnan on muututtava! :)
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - tammikuu 26, 2021, 23:29:45
Voin kuvitella uniikit lumihiutaleet sinne astuvan.
Jokainen ei ehkä pysty idioottina käskytettäväksi.
Tasa-arvon kannattajana, minusta asepalvelus on epätasa-arvoinen laitos tasa-arvoisessa Suomessa. Repii nuoret miehet A- B ja C -luokan kansalaisiksi.
Jokaista naista ei arvioida missimittareila tai taloustaidoilla.
Itsekin pikku hiljaa saanut kasvaa hyväksi keittiömestariksi. Jos se olisi rankattu jo aikuisuuteen astuessa -ostaisin nykyäänkin maksalaatinkon kaupasta. Tämä vain pieni esimerkki.
Voin uskoa että näitä mielipiteitä edustat, ja kannatat. Kirjoituksesi kuitenkin johdatteli minut ajattelemaan hieman eri tavalla, kuin ehkä toivoisit.
Kaikki mielipiteet eivät todellakaan ole samanarvoisia. Asiantuntijan mielipiteillä - tai pikemminkin näkemyksillä, ei vain mielipiteillä - on merkittävämpi painoarvo, kuin satunnaisen maallikon. Internet on mahdollistanut senkin, että nyt myös kaikki tillintallintasapäät voivat erehtyä luulemaan itseään päteviksi asiassa kuin asiassa, väittelemään ja mielipiteilemään lähes mistä vain, myös niiden varsinaisten asiantuntijoidenkin kanssa. Koronatilanne on tästä hyvä esimerkki - kaikki ja niiden äiditkin ovat nyt olleet leikkimässä virusasiantuntijoita. Siihenhän riittää, että lukee pari valmiita mielipiteitään tukevaa satunnaista artikkelia - tai jotkut jopa oikein kokonaisen kirjan - ja johan ollaan tasavertaisia asiantuntijan kanssa, vaikka se asiantuntija on huippukoulutettu ja uhrannut aikaansa, vaivaansa ja rahaansa tutkimusaiheen parissa vähintään vuosia, usein vuosikymmeniä. Fiksu maallikko ymmärtäisi sen verran, että omien merkittävien mielipiteiden esiin tuomisen sijaan kannattaisi vain kiltisti pitää suunsa supussa ja laittaa korvat törölleen silloin, jos niitä asiaan vihkiytyneen asiantuntijan näkemyksiä on tarjolla. Jos niistä jotain oppii ja tilaisuus niin sallii, niin kysymysten ja mahdollisten jatkokysymysten esittäminen olisi suotavampaa, kuin omien mielipiteittensä esiin tuominen.
Osa modernien uniikkien lumihiutaleiden ongelmaa on, että kunnioitus asiantuntijoita(kin) kohtaan puuttuu täysin, ja lumihiutalenillitys voidaan tiivistää sanoihin "mutta kun minä, minä, ja vielä kerran minä".
Eikä ongelma ole vain joidenkin somesotureiden. Moni demokraattisesti äänestämällä valittu poliitikkokin erehtyy asiantuntijoiden lausuntotiivistelmiä lukiessaan, että nyt hänkin on sitten aiheen asiantuntija. Tyypillisesti näitä lausuntoja laadittaessa joudutaan tiivistämään erittäin monimutkaisista asioista helposti omaksuttavia yksinkertaistuksia, joista jää samalla sivuun sata mahdollista heijastusvaikutusta, epävarmuustekijöitä ja odottamattomia seurauksia. Viisi tuhatta sivua tieteellistä tutkimusta pitäisi saada tiivistettyä arvon poliitikolle viiteen lyhyeen ranskalaiseen viivaan, ja sitten se narsistinen tampio luulee, että nyt hän sitten tietää aiheesta saman, kuin se asiantuntijakin. Myös sellaista on demokratia.
^ E ei, en kannata mitään mielipiteitä. Mielipiteeni ovat vain tilannesidonnaisia. Pienen ihmisen mielipide, joka halaa toista ihmistä. Ymmärrämme, ettei meidän kohtaaminen todellakaan ratkaise suuria linjoja. Mutta se hyväksyy toisemme ja tekee maailmasta siltä osin väkivallattomamman. Hyvä kirjoitus kyllä sinullakin ja voin allekirjoittaa.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - tammikuu 27, 2021, 21:56:57
^ E ei, en kannata mitään mielipiteitä. Mielipiteeni ovat vain tilannesidonnaisia. Pienen ihmisen mielipide, joka halaa toista ihmistä. Ymmärrämme, ettei meidän kohtaaminen todellakaan ratkaise suuria linjoja. Mutta se hyväksyy toisemme ja tekee maailmasta siltä osin väkivallattomamman. Hyvä kirjoitus kyllä sinullakin ja voin allekirjoittaa.
Kiitos; suotta mielipiteitään kuitenkaan nollaamaan, kun samaa asiaa voi tarkastella niin monista näkökulmista. Esittämäsi mielipiteet eivät kuitenkaan perustuneet varsinaisesti tietoon armeijasta, pikemminkin mutuileviin mielikuviin ja luuloihin.
Ei armeija halua tuottaa sen enempää aivottomia robotteja, kuin rambojakaan. Päin vastoin, kumpaakin ääripäätä pidetään syystäkin niin pahana, etteivät he pääse edes aliupseerikursseille; monet pullautetaan takaisin siviiliin, mikäli jo peruskoulutuskaudella näitä oireita vahvasti ilmenee. Toisaalta asiaa voi katsoa niinkin, että mikäli ego on niin herkkä että ei yhtään käskyttämistä siedä, niin luonteen heikkoutta se vain on. Kenestäkään ei voi tulla pätevää johtajaa, ellei ole ensin myös itse oppinut tottelemaan käskyjä.
Silloin siviilipalveluksen alkuvaiheessa ne jotka sen tien valitsivat, olivat tyypillisesti aidosti pasifisteja tavalla, joka edellytti silti rohkeutta ja henkistä kanttia. Nykyisin valtaosa siviilipalvelukseen menevistä menee sinne ilman sen kummempia vakaumuksia, kunhan vain välttävät karsastamansa armeijan. Monet heistä ovat hukassa itsensä kanssa, ja todellisuudessa armeija voisi olla juuri se tilanteen muuttava instanssi, jossa oma rohkeus ja usko itseensä löytyvät. Kyllä se armeija ihan tutkitustikin monista pojista miehiä tekee, vaikka tietämättömille sen toteaminen on ivallinen pilkka.
Armeijan rankkuus on sekin lähinnä virheellisissä mielikuvissa, ja ennakkoluuloissa. Ei vähiten nuorten miesten keskuudessa, jotka ovat niissä harhakäsityksissä palvelukseen astuessaan. Armeijan rankkuus on nykypäivänä lähinnä myytti - siellä vallitsevia käytäntöjä ja vaatimuksia on madallettu niin paljon juuri siitäkin syystä, että naisetkin sen voivat halutessaan käydä. Erilaiset erikoisjoukot ja niiden koulutustaso ovat edelleen vaativampia kuten pitääkin, mutta tavan jalkaväkeen menemisen kynnys ja siellä pärjääminen eivät mitään ihmeellisyyksiä vaadi.
Arvaa, mitä näiden vanhojen pasifistien omat pojat tyypillisesti puolestaan tekevät? No, käyvät tietenkin armeijan ja pyrkivät siellä mieluiten RUK:hon, kun ei niitä iskän lumihiutalejuttuja jaksa muuten, kuin kapinoimalla. :)
Koronaketjussa käyty keskustelu tietystä joogayrittäjästä muistutti samalla (Kokemuksen opettamista) ennakkoluuloistani. Mikäli synty- ja kantasuomalaisella on jokin aivan erityinen etunimi, niin olen henkilöön tutustuessani ainakin alkuun hieman varautunut, vaikka en sitä tilanteessa näytäkään. Sanotaan että ei nimi henkilöoletettua pahenna, ellei henkilöoletettu nimeä - mutta poikkeuksiakin kyllä on. Oikein älyvapaiden kasvattajien tositiedostetusti kasvattamilla lapsilla kun on usein samalla jokin poikkeuksellisen erikoinen nimi. Nyttemmin se voisi olla esimerkiksi mahdollisimman sukupuolineutraali semmoinen.
Toinen ääripää kielii puolestaan vähemmän etuoikeutetun, mutta omalla tavallaan erikoisuutta tavoittelevan perheen kasvateista. Näitä nimiä on alkanut putkahdella varsinkin 2000-luvun alussa ja aikana syntyneille nuorukaisille. Ne ovat kaunistelematta samalla valkoroskaisia nimiä.
Vai miltä korviinne kuulostaa, kun Rasse (Rasmus) ja Macce lähtee Yessican ja Destinyn kanssa hakeen vähän piriä. :)
Sitten ovat ne paskantärkeät itsensäbrändääjät, jotka vaihtavat tavanomaisen nimensä johonkin maireampaan; jotain jotain juhanahelmenkalastaja...
"Lumihiutale"- syntyy, koska ihmiset pääsevät helpolla. Eivät koe haasteita, siksi jopa nettikommentti on pahaksi.
Yhtä hyvin varmaan olisi voinut mennä kysäriketjuun, mutta laitetaan tänne.
Tuli väärä kunniamerkki – Rovasti järkyttyi: "Suuri nöyryytys" (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6b843334-3d53-4a59-b796-14c1225e3576)
Kimmo Kivelä: "Todennäköisesti pyydän eroa virasta"
----
Olen tosissani. Uskallan jo tämän ikäisenä sanoa, että minulle olisi kuulunut saada ansioillani Suomen Valkoisen Ruusun I luokan Ritarimerkki tai jopa Suomen Leijonan Komentajamerkki.
Kivelä kertoo harkitsevansa jopa eroa.
– Oli suuri nöyryytys. En tiedä, mitä teen. Todennäköisesti pyydän eroa virasta. Ansioillani olisi kuulunut vähintään kolme pykälää korkeampi merkki, Kivelä kirjoittaa.
...
En tunne noiden kunniamerkkien jakoperusteita ja arvojärjestyksiä, mutta luulisin, että niitä nyt jossain tietyssä järjestyksessä annetaan ansioituneille. Nyt on Kivelä mielestään saanut liian halpa-arvoisen merkin. Mietin vain, että joku muu olisi ehkä sitten tuonkin prenikan ottanut kiitollisena vastaan ja ollut hyvillään, että hänen ansionsa on huomattu ja arvostettu.
No, ehkä tuo ulostulo nyt osoitti sen, ettei ollut arvokkaamman merkin aineksia miehessä. :)
Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa näkemässä, kun äijä on avannut postiaan, jossa ilmoitus on tullut.
^
Joidenkin ihmisten tittelinkipeys ja prenikoidenhimo se jaksaa joka kerran naurattaa. Kivelä kertoi juuri avoimesti olevansa mitä pikkusieluisin tapaus.
Ja biisivalinnaksi hänelle jouluisa kappale "En etsi valtaa, loistoa/En kaipaa kultaakaan"... :)
Pari päivää sitten uniikki lumihiutale nimeltä Elon Musk kehotti suorassa lähetyksessä erästä mainostahoa: "Go fuck yourself".
Hänelle on osuva lempinimi, Avaruus-Karen (https://knowyourmeme.com/memes/space-karen)!
Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 02, 2023, 12:58:05
Yhtä hyvin varmaan olisi voinut mennä kysäriketjuun, mutta laitetaan tänne.
Tuli väärä kunniamerkki – Rovasti järkyttyi: "Suuri nöyryytys" (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6b843334-3d53-4a59-b796-14c1225e3576)
Kimmo Kivelä: "Todennäköisesti pyydän eroa virasta"
----
Olen tosissani. Uskallan jo tämän ikäisenä sanoa, että minulle olisi kuulunut saada ansioillani Suomen Valkoisen Ruusun I luokan Ritarimerkki tai jopa Suomen Leijonan Komentajamerkki.
Kivelä kertoo harkitsevansa jopa eroa.
– Oli suuri nöyryytys. En tiedä, mitä teen. Todennäköisesti pyydän eroa virasta. Ansioillani olisi kuulunut vähintään kolme pykälää korkeampi merkki, Kivelä kirjoittaa.
...
En tunne noiden kunniamerkkien jakoperusteita ja arvojärjestyksiä, mutta luulisin, että niitä nyt jossain tietyssä järjestyksessä annetaan ansioituneille. Nyt on Kivelä mielestään saanut liian halpa-arvoisen merkin. Mietin vain, että joku muu olisi ehkä sitten tuonkin prenikan ottanut kiitollisena vastaan ja ollut hyvillään, että hänen ansionsa on huomattu ja arvostettu.
No, ehkä tuo ulostulo nyt osoitti sen, ettei ollut arvokkaamman merkin aineksia miehessä. :)
Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa näkemässä, kun äijä on avannut postiaan, jossa ilmoitus on tullut.
Huonosti Pappi- lukenut raamattunsa, kun vaatii kunniaa. Taivaassa on kuitenkin tasa-arvo, eikä papeillakaan prinikoita rinnassa. Jeesuksen molemmilla puolillakin on jo valmiina pari entistä roistoa, joista toinen lahjakkaasti katui ja toinen ei, mutta eihän heitä tasa-arvon vuoksi voi helvettiinkään ajaa, mitä tasa-arvoa sellainen olisi.
Ehkä Kivelän kohdalla suurin synti on hänen sinisyytensä..
>>
Eräs Kivelän Facebook-toveri äityy kysymään, onko Kivelä tosissaan vai laskeeko ex-kansanedustaja vain leikkiä.
– Olen tosissani. Uskallan jo tämän ikäisenä sanoa, että minulle olisi kuulunut saada ansioillani Suomen Valkoisen Ruusun I luokan Ritarimerkki tai jopa Suomen Leijonan Komentajamerkki.
Kivelä kertoo harkitsevansa jopa eroa.– Oli suuri nöyryytys. En tiedä, mitä teen. Todennäköisesti pyydän eroa virasta. Ansioillani olisi kuulunut vähintään kolme pykälää korkeampi merkki, Kivelä kirjoittaa.
Kivelä toimi kansanedustajana 2011–2019. Hän edusti perussuomalaisia ja siirtyi 2017 Sininen tulevaisuus -puolueeseen.
Hörhöpelle tuo on. Miksi kiinnittää huomiota tuollaisiin?
Noita sinisiä on.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2023, 19:07:37
Hörhöpelle tuo on. Miksi kiinnittää huomiota tuollaisiin?
Noita sinisiä on.
Aiemmin hänkin oli suuresti ihailemaasi persuheimoa, kuten moni muu. Konservatiiveina emme pysty yhtäkkiä vaihtamaan radikaalisti näkemystämme hänestä. Emmehän toki.
On sitten sininen tai persu - tittelin ja kunniamerkin kipeä, arvostelukyvytön äliö. Ni.
Kivelä pääsi kyllä yllättään. Ei tästä pitkää aikaa oo kun kahavilla nyökytellen moikattiin. (Ja olin jo aikeissa kristillisesti antaa anteeksi PS-uransa).
Samoilta seuduin lähtöisin oleva persuuntunut setäkin on aina ollut ..hmm.. miten sen sanois,, juhlapuheiden ja pönötysten ym kunnianosotusten perään* ja kun persut ottaa nokkiinsa jo kuolleidenkin (Mannerheim-kohut, SS-mies-kohut) kunniallisuuden kyseenalaistuksista niin siinä mielessä Kivelän käytös ei ehkä lopultaan olisi ihan niin outoa vaan lumihiutale-persu-lajille tyypillistä.:D
*Meidän sukuhaaralle vastakkaisesti. Isäni joskus naureskeli/ihmetteli sedälle tuosta ja toisinpäin.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 02, 2023, 19:25:31
Aiemmin hänkin oli suuresti ihailemaasi persuheimoa, kuten moni muu.
Ei! Petturi!