Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.
Niin sanotulla kovalla elämänkoululla on tapana tehdä ihmisistä tuota ensimäistä tyyppiä.
Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?
Helposti kyllä mieltäisin itseni välimuodoksi. Ihmiset joilla ei ole minkäänlaisia mielipiteitä ovat semmoisia joiden seurassa tuntuu ettei mihinkään mitä he sanovat voi luottaa, koska voi olla että tyyppi ihan huvikseen vaan keksii jutella milloin mistäkin näkövinkkelistä katsoen. Tosin jos ihmisellä on käytöstavat, niin eihän provoilu kyllä kuulu hänen harrastuksiinsa, niin että nimenomaan muita ärsyttääkseen esittäisi mielipiteen jonka takana ei oikeasti seiso.
Sitten on näitä jotka katsovat että ihan liikaa ihmiset ovat mieltä A, jolloin hän ihan tahallaan alkaa rummuttaa mielipidettä B. En oikein aina jaksa heikäläisiä. Tulee kiusaantunut olo kun toinen rummuttaa vaikkapa pedofiilien oikeuksista koska on kyllästynyt siihen että valtaosa porukoista vain töksäyttää että munat pois.
Mutta vuosien varrella kuitenkin eniten hakavuksiin olen tainnut joutunut absoluuttisia mielipiteitä omaavien kanssa. Mikään järkipuhe ei tehoa, koska tyyppi on päättänyt näkemyksensä jo viime vuosisadalla. Erityisen ärsyttävää on kotiinpäin veto. Kahdessa puolueessa kummassakin on rötösherroja, mutta oman puolueen pahiksia kohtaan ollaan pusipusi, selitellään heidän puolestaan asiat parhain päin ja jäkätetään jostain ajojahdista jos vaikkapa media uutisoi tyypin tekosista. Yäk. Että loppujenlopuksi taidan kumminkin liputtaa hyvin käyttäytyvien ihmisten puolesta, vaikkei heillä kauheasti mielipiteitä olisikaan.
Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.
Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.
Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.
Eikö tämä aihe kuuluisi Ihmissuhde-alueelle?
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.
Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.
Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.
Oletan tuon neljännen ryhmän olevan hyvinkin huolissaan monista asioista, vaikka piittaamattomilta vaikuttaisivatkin. Ehkä he vain eivät piittaa samoista asioista kuin jotkut muut.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 26, 2021, 16:06:15
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.
Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.
Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.
Oletan tuon neljännen ryhmän olevan hyvinkin huolissaan monista asioista, vaikka piittaamattomilta vaikuttaisivatkin. Ehkä he vain eivät piittaa samoista asioista kuin jotkut muut.
Kyllähän he piittaavat. Joskus jopa tappoon asti. "Toi joi mun vhiinat SHAATANA!!!" Tai sanopa jollekin herkemmälle mentaalikeissille että tapa ittes, niin se voi vaikka totellakin.
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
...Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat...En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun...
Nyt tuli mieleen eräs tuttavani vuosien takaa, joka oli älykkyydeltään ihan normaali tai ylikin, mutta myös varsin pilkuntarkka ihminen. Ajattelin usein, että hänestä olisi tullut erinomainen lakimies. Jonkinlaista "käräjöintiä" hän harjoittikin muistaakseni ajaessaan joitakin kansalaisasioita kunnallisen päätöksenteon puitteissa. Hän oli huipputarkka kaikenlaisia virallisia asiakirjoja lukiessaan ja muutosvaatimuksia ajaessaan. Ja sitkeä kuin mikä. Itse en olisi jaksanut. Kotona hänellä oli ihan kaikille tavaroille oma paikkansa pienintä narukerää myöten. Ja lomamatkat hän suunnitteli aina etukäteen niin, että oli valmis ohjelma joka päivälle. Ja ne matkat sitten suoritettiin suunnitelman mukaan.
Itse en nauttisi pilkulleen aikataulutetusta lomasta, päinvastoin, stressaantuisin moisesta. Minulla on matkoilla muutama kohde, joissa ehdottomasti haluan käydä, muttei aikataulua, minä päivänä menen minnekin. Lomailen siellä perillä fiiliksen ja säätilan huomioiden. Haluan väljän aikataulun, jossa voi huomioida paikan päällä saadut vaikutelmat ja odottamattomat ideat.
On kolmentyyppisiä ihmisiä: niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä jotka eivät osaa...
Olen eri mieltä Amoren kanssa koulutuksen ja sääntöuskovaisuuden suhteesta. Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
^
Tervetuloa takaisin!
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13
Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?
A. Yleensäkin, tulisi melkein lähteä niin ruohonjuuritasolta, että päättelyhaaroihin voidaan edetä, ja löytää jotain eheämpää, ja laajempaa kuvaa.
B. Kun lähdetään ylempää, mitä täytyy melkein selkeyttää, että mitä ne lähtömerkit mahtaa olla, on selvittely aika toista.
Vaikka varteenotettavuutta ajatellen, B-vaihtoehtoa eletään eniten, ja se viittaisi tärkeämpään, tai A-puolen juttuja ei osattaisi enää haikailla, niin käytännössä, hankalaksi voi mennä, kun ottaa käsittelyllistä etumatkaa, ja nojaa johdannaisiin.
Eräs vinkkeli sääntöihin avautuu jo äskeistä kerrontaa arvioimalla. Mitä voi ajatella sääntöjen pohjaksi. Mihin todennäköisesti perustuvat. Miten paljon sääntöihin voidaan nojata, ja missä yhteyksissä.
Joskus jostain hötöstä, tai epämääräisen oloisesta, voi saada selkeän ja konkreettisen otteen. Vaatii taustalle esim omia kokemuksia, jolloin voi liittyä siihen kerrontaan ja rakenteluun, joka saanut alkunsa vastaavasta pohjasta, josta rakentelun tarkastelijalle avautuu kunnon mahdollisuus arvioida aiemmin kielellisempään ympäristöön raahattua.
Varmaan vaihtelee, millä tavoin tuntumallinen ja samalla yksiselitteisen suuntainen, käsitemaailma itse kullakin on.
Osa pyrkii käyttämään käsitteitä hyvin tarkasti, ja huolitellusti. Osa pitää pitää kieltä enemmän apuvälineenä, ja viittaukset perustuu vaikka vääriin sanoihin, mutta itse käsitys tarkentuu, ehkä kaikesta huolimatta.
Tilapäisviittaustakin voi äskeisessä käyttää, jolloin näistä ei jää otettavaksi kuin sanomaksi tarkoitettu, jolloin viittauksen yksityiskohtiin ei toisaalta ole mahdollisuus sotkeutua niin paljoa. Joko tajuaa välitettävää, tai jotain, tai ei.
Joskus uskovaisten seuroja ja saarnoja otetaan kielellisenä omitusuutena. Teeppä niistä kunnon analyysi. Jos hankalaa, niin ilmaisun arvo voi olla juuri tässä epäselvyydessä.
Voi kuvitella hyvin tilanteen, jossa ei saa liikaa fiksaantua johonkin tiettyyn, vaan enemmän otettava suuntaa, ja terästettävä havaintoja. Konkreettisempi takertuminen epäoleennaiseen, tai liian kapeaan, veisi ohi sen ymmärryksen, jota yritetään välittää.
Elämä tässä mielessä, ei ole kovin kauniisiin ideaaleihin sidottavissa, tai jos niitä on, tartuttavuus syntyy sotkun selvittämisten kautta, ts vaikka elämällä, jos se on kokonaisemmin enemmän se tutkailtavan arvoinen.
Kun joku tarjoaa selkeän mallin, voi aina kysyä, mitä se rikkoo, tai mitä se todennäköisesti tulee rikkomaan. Sääntöihin ei liitetä, tai ole oikein liittää marginaaleja siitä, missä määrin ne aiheuttavat epätoivottuja asioita. Fysiikassa tällainen on itsestäänselvempää.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24Olen eri mieltä Amoren kanssa koulutuksen ja sääntöuskovaisuuden suhteesta. Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
Kurinalaisuuden kokemusta jos ajattelee, ja pingottuneisuutta, niin ...
Vähän samanlainen juttu, kuin armeijan arvoasemissa. Tai ihmisen elämänkaaren vaiheissa yleensä, mitä tutkimuksia kuullut.
Ilmiötä voi tarkastella laumamekanistisesta vinkkelistä. Jotain virtaviivaistuu, ja siitä pidettävä huolta, etenkin jos järjestelmän kokee jollain tapaa hyödyttäväksi, tai hyödylliseksi.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13
Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.
Niin sanotulla kovalla elämänkoululla on tapana tehdä ihmisistä tuota ensimäistä tyyppiä.
Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?
Onko ihan omaa kyökkipsykologiaa? Aika hyvä :)
Esimerkki läheltä; tällä palastalla on paljon selkeästi kouluttautunutta väkeä, joilla on hyvin absoluuttiset mielipiteet. Ei kuitenkaan vankilakamaa, kunahan vaan pääsetelevät höyryjä. Normielämässä veikkaisin ihan hyvänpäivän naapureiksi.
Sitten ne muut, olen ehdottomasti jälkimmäinen. Mielipiteitä on, mutta vaihdan ne parempiin kun ajattelu kehittyy. Olen täysin itseni tukena, jos tilanne on sellainen, että olen mielipiteeni kanssa samaa mieltä.
Entäpä ne kaksi ihmistyyppiä... ei musta ja valkoinen, koska sehän on vain yksi mustavalkoinen tyyppi.
No on kaksi: ne joiden seurassa viihdyn ja ne joiden seurassa en viihdy. Tosin nuo tyypit vaihtelevat paikkaa, riippuu vähän mitä mieltä mahdan olla milloinkin.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.
Kun uudestaan katon aloitusta, niin ollaan tässä jäljillä. Vahvuutta en voi varmistaa. Eväitä on, ainakin lähtöihin. Eräs oleennainen asia tässä, on kiinnittyminen, jota ilmiötä vasten, voi asiaa purkaa ...
Suoraan lähtien parhaasta ajatellusta mallista, voisi sanoa, että absolutismi on parasta, vailla hajanaisuutta, höttöä ja ylläreitä, ja että tätä voi lähestyä, eksymättä paikallisiin sokkeloihin, väärien painotusten takia, kun jotain jää esim painottumatta lainkaan, niin pakko turvautua varautumiseen, avoimuuteen asioiden kanssa, jolloin korostuu maltti, tutkaileminen, ... ja tosiaan vaikka tuo sivistyneisyys, höyrypäisyyden sijaan.
Parhaimmillaan, jakoa ei siis oikeataan esiinny, vaan kummatkin mainitsemasi piirteet, toimivat sen suuntautujan hyväksi, joka hyödyntää sitä vajaata lähtötilannettaan suhteessa todellisuuteen, minkä dissaamisen oikeastaan voisi sanoa älyvapaammaksi, mitä enemmän alkaa ilmetä. Hajoilevuus noin muuten, on ihan normaalia, jopa yksilöiden tapauksessa.
Vaikka yleisellä tasolla, kulkemista ja etenemistä koskevan optimisuhtautumisen tajuaisi, ja kaiken tästä poikkeavan, voi arvella koituvan sitä mukaa kohden killereitä, vinoutumia, patologioita, ... niin ihmisten maailmaa jos ajattelee, ja kaikkea rakenteellisuutta, epämääräisyydessään, ja sitä, että näiden keskellä täytyy yrittää tulla toimeen ...
Niin viisasten kivestäkään ei ole apua.
Osa voi vaikka olla päätyny siihen suhtautumiseen, että elämää ei tarvitse ottaa kulkemisena eikä etenemisenä, vaan siten, kuin se on annettu. Tämä ryhmä on rakentumisperusteiltaan silti moninainen.
Kun tällaisessa tilanteessa, ajattelee jotain yhteisjämäkkää, niin onkohan rakentajalla ja rakenteiden kopypastaajana, ja tuota luomusta kovasti painottavana, ihan kaikki palikat kohdillaan. Ja jos on, täystoimivan suuntaisesti, ja muuten tämä toimivaodotteinen lepää vinolla alustalla, niin miten paljon hankalampi tilanne voi olla? Riittää korostaa sitä parempaa.
Tästä katselin eilen erästä luonnehdintaa, vaikkei tarinaa ihan tällä tavoin tullut kerrotuksi:
https://www.youtube.com/watch?v=tDUHxabZO2A ((Edward Snowden 2021|This Is The BIGGEST SCAM of The Century (NEW)))
^ Äskeisen eräs sovellus, soveltautuma, ts epäsuora sovellus, on vaikka se, että tajutuksi tulee jotain isommasta dilemmasta, jota ihmisten maailma päätynyt potemaan, laajemmin.
Tarkoitan tässä vaikka jakoa, ja siihen kuuluvaa hierrettä, johon voisi liittää vaikka käsitteet: individualismi, kollektivismi, sosialismi, kapitalismi/natsismi, ...
Hyvää äskeisessä päättelysiirtymässä, on nimenomaisesti epäsuoruus. Mitään erityisempää ei tarvitse alkaa tahkota, että jotain olemassaolevaa, kenties uutta ja hyödyllisen suuntaista, alkaa ilmetä oivaltuvaksikin. Ominaisuutta voi ajatella sivistyksen epäsuoraksi hyödyntämiseksi, tai (anti/pro)investoivien toimien seurausvaikutuksiksi.
Tällaisen "toiminnan" arvoa ei ole aina helppo jäljittää, ja palkitsevuus/tuomitsevuus (ympäristöliityntä), koskee useimmiten sitä, mitä voidaan mitata, ja saattaa yleisen havaittavuuden piiriin. Tällainen boksismi, on osaltaan hyvin vääristävää, vaikka seikka oikeastaan voitaisiin tuoda esiin arveluna, ainakin jos tarkoituksena ei ole kuin heittely, tai potentiaalisten noukiskelu.
EM, patologisemmaksi arveltu teema perattuna, on vaikeampi, ja yleensäkin kokonaisemmin kasattava, mihin ei nykyään edes ryhdytä, kovin vakavasti, eikä leikilläkään.
Fiilisketjusta, tämän aiheen yhteyteen:
Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 26, 2021, 13:38:45[...]Eläimillä on henkistä vapautta, eivätkä ole täysin vasten todellisuutta. Ehkä tästä tiedetään hyvin vähän.
Se on selvää, että oli eläin, tai muu ihminen, niin tietyissä tilanteissa, väljyyksiä ei ole, [..]
Jos ajattelee ihmisen vapautta, niin voi olla vähemmän kuin mitä eläimillä, jossain mielessä. Ihminen olisi tiukimmilla, ja siten oireilevin, eläinkunnan otuksista.
Kun ihmisen potentiaalista kykyä arvioi, miten paljon voi tehdä tuhoa, ja myös onnistuu siinä, niin tätä seikkaa vasten, ahtaan paikan olot on luonteva selitys.
Eläimet noin yleensä, eivät kovin paljoa hötkyile, samalla tapaa, ja jos niitä viedään, niin menevät korkeintaan laukalle, tai saavat hepuleita, mistä ei seuraa sen ihmeempää, kuin ovat helpompaa muonaa, lähialueen pedoille.
Kun ihmisen toimia arvioi, niin tietty ahtaus, ja sen mahdottomuus olla näkymättä jotenkin, tulee toisaalta ymmärrettäväksi kaikki se paha, jota ihminen muka voisi välttää, muita eläimiä paremmin. Ehkä näissä käsityksissä on jotain säätämistä, etenkin jos menee melkein päinvastaisesti, kaikesta selkeän oloisesti otettavasta huolimatta.
EOn kirjoittelun voi tietysti tiivistää niin, että kun eliö ja otus, ja tunnekirjo mahdollisine toimintoineen samaa, painotusten vaihdellessa, niin valtaa kun toimijuuden takana enempi, niin ei tässä sen erikoisempia olla, hyvässä eikä pahassa.
Kun vallan mahdollisen riskin tietää, ja siitä usein muistutaan, eikä tieto tule oikein sovelluksiin, niin voi tätä ihmetellä. Mieluummin silti vaikka potkuja persuksille, tmvaa.
Lammasmaisuus, yhdistettynä vahvaan egoismiin, on muistutus vähän jännästä suhtautumisen erikoisuudesta. Näissä on tarjolla aktiivista kanavointia, kunnon verkkoa, ettei asiat keikahtele miten vain.
Vastatessa otsikon kysymyksiin, miten ihmisten on hyvä ja sopiva valita ja päätyä tallaamaan omia reittejään, ... perusteita löytyy lähinnä ympäristöstä ihmisineen, ja pärjäämisen mahdollisista kanavista. Perusteet vahvoina olemassa, halusi mitä kivaa kukakin mielessään unelmoida.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24
Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
Näin on nännit ja näppylät. Tämän todensi jo nuorukaisena myös naisia iskiessä - oli hupaisaa, että neuvolasta alkaen pitkän laitostumisprosessin läpikäyneitä akateemisia naisia oli ja on helpompi iskeä, kuin keskimäärin villimpiä ja vapaampia vähemmän koulutettuja. Parempi keskittymiskyky, sääntöuskollisuus ja niihin samalla kytkeytyvät tiedostamattomat odotusarvot tekivät voodoonheitosta iisimpää.
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Sopivan pedattu paikka, niin mikäpäs sitä.
Jos oikein paljon vaivaa, tai kolottaa, niin tekee saman, jos kykenee.
Niin helppoa se on.
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 27, 2021, 15:25:21
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24
Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
Näin on nännit ja näppylät. Tämän todensi jo nuorukaisena myös naisia iskiessä - oli hupaisaa, että neuvolasta alkaen pitkän laitostumisprosessin läpikäyneitä akateemisia naisia oli ja on helpompi iskeä, kuin keskimäärin villimpiä ja vapaampia vähemmän koulutettuja. Parempi keskittymiskyky, sääntöuskollisuus ja niihin samalla kytkeytyvät tiedostamattomat odotusarvot tekivät voodoonheitosta iisimpää.
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Mää on meiltä ja muut on muualta- (meirän präntiltä)
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 27, 2021, 15:25:21
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Miltä alueelta sitten on "Minoon meiltä ja muut on meirän krannista"
Luulin tuota pohjalaiseksi.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 28, 2021, 12:10:29
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 27, 2021, 15:25:21
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24
Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
Näin on nännit ja näppylät. Tämän todensi jo nuorukaisena myös naisia iskiessä - oli hupaisaa, että neuvolasta alkaen pitkän laitostumisprosessin läpikäyneitä akateemisia naisia oli ja on helpompi iskeä, kuin keskimäärin villimpiä ja vapaampia vähemmän koulutettuja. Parempi keskittymiskyky, sääntöuskollisuus ja niihin samalla kytkeytyvät tiedostamattomat odotusarvot tekivät voodoonheitosta iisimpää.
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Mää on meiltä ja muut on muualta- (meirän präntiltä)
Eikös se mene
"muut on meirän krannista"?
^
Kehä III:n ulkopuolelta? :)
Meitä on kahteen junaan (https://www.youtube.com/watch?v=N_uxSzOl4oI).
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 28, 2021, 12:28:45
Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 28, 2021, 12:10:29
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 27, 2021, 15:25:21
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24
Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.
Näin on nännit ja näppylät. Tämän todensi jo nuorukaisena myös naisia iskiessä - oli hupaisaa, että neuvolasta alkaen pitkän laitostumisprosessin läpikäyneitä akateemisia naisia oli ja on helpompi iskeä, kuin keskimäärin villimpiä ja vapaampia vähemmän koulutettuja. Parempi keskittymiskyky, sääntöuskollisuus ja niihin samalla kytkeytyvät tiedostamattomat odotusarvot tekivät voodoonheitosta iisimpää.
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Mää on meiltä ja muut on muualta- (meirän präntiltä)
Eikös se mene "muut on meirän krannista"?
On se sekin, eihän kaikki ole meidän markilta.
Korkeakoulutetuissa on mielestäni kyllä taipumusta kuplautumiseen, eli hakeutua piireihin, jotka ajattelevat samoin.
= Tuo tarkoittaa usein vihreyden/feminismin kaltaisia ajatusmalleja, joissa toki omaksutaan ideologia sen oman ajattelun sijalle.
No, minulla on huonoja kokemuksia yliopistomaailmasta, en sinne sopeutunut.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 28, 2021, 12:28:29
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 27, 2021, 15:25:21
Etelä-Pohjanmaalla puolestaan on kahdenlainen sanonta: "Mä oon meiltä, ja te muut ootte mun naapurista". :)
Miltä alueelta sitten on "Minoon meiltä ja muut on meirän krannista"
Luulin tuota pohjalaiseksi.
Sieltäpä hyvinkin mutta käytin yleistajuisempaa kieltä, koska erityisesti kehä III:n sisäpuolella kasvaneet eivät tyypillisesti ymmärrä korkeakulttuuria. :)
Kyllä jotkut ymmärtävät. Tosin heitä ei ole niin paljon, että korkeakulttuuri selviäisi ilman suuria valtion tukiaisia.
Baletti, ooppera tms. elävät liki täysin yhteiskunnan rahoituksesta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 13, 2021, 22:06:19
Kyllä jotkut ymmärtävät. Tosin heitä ei ole niin paljon, että korkeakulttuuri selviäisi ilman suuria valtion tukiaisia.
Baletti, ooppera tms. elävät liki täysin yhteiskunnan rahoituksesta.
Pistetääs infoa oopperaa koskien:
LainaaYhteiskunta tukee ooppera- ja balettitaidetta, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia esityksistä. Kansallisoopperan ja -baletin toimintakulut vuonna 2017 olivat 57,8 milj. euroa ja kokonaisbudjetti 70,0 milj. euroa. Rahoituksesta 54 % tuli opetus- ja kulttuuriministeriön kautta veikkausvoittovaroista.
Omarahoituksen osuus oli 19 %. Pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen tukivat toimintaa yhteensä 8 %:lla kokonaisbudjetista, kävijämäärien mukaisessa suhteessa. Lisäksi valtiolta saatiin 12,2 milj. euron (17 %) avustus Senaatti-kiinteistöjen omistaman oopperatalon vuokraa varten sekä 0,9 milj. euron (1 %) valtionosuus Balettioppilaitoksen toimintaan.
Esitysten toteuttaminen vaatii paljon käsityötä – toimintakuluista 80 % on henkilöstömenoja. Kävijöitä Oopperassa on vuosittain vajaat 300 000.
https://oopperabaletti.fi/talo/hallinto/
LainaaOmarahoituksen osuus oli 19 %
= 81% on julkista rahoitusta.
Pitäydyn aiemmassa näkemyksessäni siinä, että nuo elävät liki täysin julkisella rahalla.
No kun se nyt vaan on niin, että ihminen muuttuu koko ajan, on suorastaan nestemäinen ja keijukaisolento. Mäkin oon ollu vasta vuosikymmeniä valkoinen heteromies, mutta mistä sitä voi tietää, jos mä heräänkin huomenna esimerkiksi mustana homona?! Ihminen on arvoitus, ja mikä muuten on just sun horoskooppi? Kai sä tajuut että jos sä muutut, niin sun horoskooppikin voi silloin muuttuu?! Jos niin käy niin älä nyt silti hämmenny, kun maailma on liikettä ja maailma on liikkeessä ihan koko ajan. Nää on tosi monimutkasii juttui ja ikinä ei voi olla liian varma!
Vähän ennen kuin mä ryhdyin tässä pohtimaan tätä niin nuolin pillua. Mutta samalla mä ajattelin yhtä internetjäppistä joka tilitti täysin vakavissaan että se on susi joka tavoin paitsi muuten, kuin ulkoiselta olemukseltaan. Sillä on omasta mielestään suden vaistot ja se oli tosi pettynyt siihen, että se on ihminen (Paitsi kommunikaatiokyvyltään, jolla se tuo inhimillisesti esiin sitä, miten hän on oikeastaan susi). Niin silloin mä ajattelin taas heti että sanasta miestä ja sutta korvasta - lennätetään se susi-ihminen korpeen ja keskelle erämaata jossa silleen niinku aito susi pärjää, mutta se vois siellä testata omia vaistojaan ja susiuttaan. Jos se kuolis siellä janoon ja nälkään niin voitais silti vielä puhua pitkäänkin siitä, että kuoliko silkkaa tollouttaan vai oliko niin, että se sittenkin oli tosi susi-ihminen, jolle vaan sattui huono tuuri?
Niin sitä mä sitten kumminkin siinä pillunnuolennan ohella lopuksi ajattelin, että jos mä huomenna (Tänään) heräänkin aasialaisena hermafrodiittikääpiönä ja mikä on just sun lokero, vaikka me intersektionaalisesti ajattelevat ei millään tavoin ihmisiä haluta lokeroida paitsi kuin silloin, kun oikein tosissaan lokeroidaan?!
Nää on silti tosi vaikeita asioita ja ihminen se kehittyy kehdosta hautaan (Varsinkin sexuaalisesti), kuten sanotaan. Ihan just äsken nuolin tyytyväisenä vappupillua mutta ei kyllä osaa yhtään sanoo, että jos huomenna haluaisikin olla *valitse zexuaalinen ja etninen identiteettisi tåhän*.
On usealla tavalla käsitteellisen muuttuvasti lokeroitavia ihmisiä.
Biologisesti, monitieteellisesti, juridisesti, sosiaalisesti, verotuksellisesti, ideologisesti, uskonnollisesti, identiteetiltään, vappukolumnityylisesti..yhteiskunnan mukana monimutkaistuneet sosiaaliset roolitkin ovat jatkuvassa liikkeessä eli muutoksessa yksilön ja yhteisön tarkastelutasoilla.
Yhtenä ikisinkun vapun jälkeisenä aamuna voit herätä jonkun mielestä parisuhteessa ja myöhemmin äitinä tai isänä, yksinhuoltajana tai uusioperheellisenä, joka voi muuttua sekin lasten kasvun, hylkäämisen tai kuoleman mukana yhä moneen suuntaan ja tuoda mukanaan uusiakin jänniä tulevaisuuden tai menneisyyden rooleja, luokitteluja, lokeroita, aitauksia ja karsinoita.
Aave, tyttökaverin nuoleminen ei tee sinusta hyvää ihmistä yhteiskunnassa, vain sen tytön päässä.
Neljänlaisia ihmisiä ? (Oikeastaan aasinsiltani tänne kun oli hirveän vaikea löytää oikiaa ketjunpaikkaa).
Kuudenlaisia ihmisiä ?..
Ihmisyyden taitopalikat, joista joillakin tietyt puolet on korostuneita:
Luovuus
/ | \
Muisti ---+--- Äly
\ | /
Empatia/sos.oikeuden-
mukaisuus
Taiteilijoilla voi olla korostetusti luovuutta ilman hyvää muistia tai älyä tai empatiaa.(Eläinkin voi olla taiteilija).
Hoitaja voi olla empaattinen ilman suurta luovuutta ja älyä mutta muistia on sentää oltava.
Lakimies tarvii hyvää muistia ja syyttäjänä pärjää ilman suurta empatiaakin.
Älykäs ja luova lakimies päässee jenkeissä pitkälle.
Tiedemies tarvii luovuutta, älyä ja muistia. Kylän keksijä Pelle Pelottomalle voi riittää luovuus ja äly.
(Eräässä Aku Ankan sarjassa Pelle lomailee ja keksii uudelleen vahingossa talon=valtava pettymys).
Hyvämuistinen pärjää tietokilpailussa tai heimon legendojen tietovarastona muttei välttämättä muussa.
Heimon viisas johtaja tarvii kaikkea näitä, hyvä äly+ hyvä muisti+empatia/oikeudenmukasuus on viisaus.
Heimojen kaikkein viisain ja legendaarisin omaa myös luovuutta jota muilla johtajaille ei ole niin.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 08, 2021, 20:13:55
Neljänlaisia ihmisiä ? (Oikeastaan aasinsiltani tänne kun oli hirveän vaikea löytää oikiaa ketjunpaikkaa).
Kuudenlaisia ihmisiä ?..
Ihmisyyden taitopalikat, joista joillakin tietyt puolet on korostuneita:
Luovuus
/ | \
Muisti ---+--- Äly
\ | /
Empatia/sos.oikeuden-
mukaisuus
Taiteilijoilla voi olla korostetusti luovuutta ilman hyvää muistia tai älyä tai empatiaa.(Eläinkin voi olla taiteilija).
Hoitaja voi olla empaattinen ilman suurta luovuutta ja älyä mutta muistia on sentää oltava.
Lakimies tarvii hyvää muistia ja syyttäjänä pärjää ilman suurta empatiaakin.
Älykäs ja luova lakimies päässee jenkeissä pitkälle.
Tiedemies tarvii luovuutta, älyä ja muistia. Kylän keksijä Pelle Pelottomalle voi riittää luovuus ja äly.
(Eräässä Aku Ankan sarjassa Pelle lomailee ja keksii uudelleen vahingossa talon=valtava pettymys).
Hyvämuistinen pärjää tietokilpailussa tai heimon legendojen tietovarastona muttei välttämättä muussa.
Heimon viisas johtaja tarvii kaikkea näitä, hyvä äly+ hyvä muisti+empatia/oikeudenmukasuus on viisaus.
Heimojen kaikkein viisain ja legendaarisin omaa myös luovuutta jota muilla johtajaille ei ole niin.
Niin, erilaiset ihmiset ovat erilaisia älyiltään. Tarvitsevat erilaista älyä menestyäkseen.
Oliko sen kummenpaa pointtia?
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - helmikuu 26, 2021, 12:43:13
Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.
Niin sanotulla kovalla elämänkoululla on tapana tehdä ihmisistä tuota ensimäistä tyyppiä.
Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?
Joskus kirjoitin, että on vaikeampi tulla toimeen keskitien mielipiteiden kannattajan kanssa, joka ei suostu mitenkään keskustelemaan ja perustelemaan kantojaan kuin äärimielipiteiden viljelijän kanssa, joka on avoin väittelemään asioista. Ehkä tässä haetaan jotain sellaista.
Voiko sitten fanaatikko pysyä fanaatikkona, jos hän uskaltaa dialogiin vastapuolen kanssa ja tavallaan siten kyseenalaistamaan omat mielipiteensä? Nähdäkseni jollain tasolla voi, mutta ajan mittaan lientymistä yleensä tapahtuu.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 08, 2021, 20:13:55
Neljänlaisia ihmisiä ? (Oikeastaan aasinsiltani tänne kun oli hirveän vaikea löytää oikiaa ketjunpaikkaa).
Kuudenlaisia ihmisiä ?..
Ihmisyyden taitopalikat, joista joillakin tietyt puolet on korostuneita:
Luovuus
/ | \
Muisti ---+--- Äly
\ | /
Empatia/sos.oikeuden-
mukaisuus
Jos mikään ominaisuus ei ole korostunut, mikä ihminen silloin on?
Mittaako asteikko kaikkia oleellisia asioita? Voiko psykopaatti saada hyvät pisteet?
YK:n määritelmä sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle:
Mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan? Käsite voidaan määritellä esimerkiksi ihmisten mahdollisuudeksi saavuttaa täysi potentiaalinsa yhteiskunnassa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteellä viitataan reiluuteen ja molemminpuoliseen vastuuseen: ihmiset ovat vastuussa toisistaan ja kaikkien vastuulla on varmistaa, että ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässä.Yhtäläiset mahdollisuudet onnistua?
Onnistuminen täytyy määritellä aika luovasti, jos päämäärä on tuollainen. Ihmisten luontaiset lahjat tai niiden puute sanelevat ehdot menestymiselle. Ei kaikista tule kuuluisia säveltäjiä eikä johtavia matemaatikkoja.
Kun puhutaan ihmisten ominaisuuksista, mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella silloin tarkoitetaan? Sitäkö, että huippupalkkainen juristi ja lääkärit luovuttavat suurimman osan tuloistaan pienipalkkaisille? Tuskinpa. Monet oikeudenmukaisuudesta saarnaavista kylpevät itse rahassa eivätkä luovu eduistaan.
https://unric.org/fi/sosiaalinen-oikeudenmukaisuus-on-arvokkaan-elaemaen-edellytys/
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 15, 2022, 14:25:31
Kun puhutaan ihmisten ominaisuuksista, mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella silloin tarkoitetaan? Sitäkö, että huippupalkkainen juristi ja lääkärit luovuttavat suurimman osan tuloistaan pienipalkkaisille? Tuskinpa. Monet oikeudenmukaisuudesta saarnaavista kylpevät itse rahassa eivätkä luovu eduistaan.
Esimerksiksi tätä:
Juristi(t) toimii yleiseksi hyväksi myös ilmaiseksi pro bono-periaatteella:
Asianajotoimisto tarjoaa maksutonta oikeusapua
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen tarjoaa Helsingin oikeusapupiirille maksutonta oikeudellista neuvontaa. Oikeusapua annettaan julkiseen oikeusapuun oikeutetuille tahoille. - https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001543343.html
(Minulla on fiilinki että tää tuttu bloggari Kemppinen on sosiaalisesti empaattinen, köyhiä ja vankeja ymmärtävämpi kuin normi ahne porvarillinen (persu)ihminen).
Lääkäri(t) jotka menee
Lääkärit ilman rajoja-liikkeessä auttamaan kehitysmaan köyhiä ihmisiä:
Lääkärit ilman rajoja menee sinne, missä hätä on suurin - https://yle.fi/uutiset/3-8351888
Myös Michelle Obama, lakihenkilö, joka turhautui ökymäisemmässä oikeusfirmassa. Irtisanoutui ja valitsi työn, jossa palkka romahti puoleen, mutta jossa saa auttaa ihmisiä, yhteisöjä (usein köyhiä). Kirjoitin:
Michelle Robinson lukee itsensä juristiksi mutta huomaa yksinäisessä huonessa upeassa lakifirmassa käsittelevänsä firmojen oikeuksien asioita jotka ei tyydytä häntä. Hän huomaa noudattaneensa odotuksia, vanhempien, omien, yhteisön jne. Että hänen piti pyrkiä mahdollisimman pitkälle. Kunnes huomaa että työ ei tyydytä.
Lopulta hän suhteiden kautta löytää kaupungista julkiselta puolelta työn joka tyydyttää: Hän palvelee ihmisiä ja saa toimia ihmisten kanssa. Vaikka vuosipalkka putoaisi puoleen $60 000:sta. - https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg106363.html#msg106363
Meinasin eilen jatkaa mutta unohdin sen jääkiekkoilijan nimen jonka kirjan olin lukenut, mutta äsken tuli hänestä mainos: Marko Jantunen, elämästänsä on tehty elokuva. No niin, hän oli jo alle kouluikäisenä se, jolla raha ei pysynyt käsissä. Hän saattoi lapsena käydä viemässä kolikoita jokaisen asukkaan oven taa, koska halusi ilahduttaa.
Jääkiekkoilijasta tuli miljonääri mutta ei miljoona pysynyt käsissä. Yliempaattisena tai sosiaalisesti miellyttävänä/addiktiivisena(?) hän jakoi juomansa, rahansa kaikkien kanssa. Huumekoukussa kävi sitten niin että hän joutui lainaamaan ja lopulta vajosi pohjalle. Toisaalta pohjalta hänet pelasti se että hän oli ollut kaikkien kaveri=verkostoitunut ja kaverit nosti ylös, jääkiekkoihmiset järjesti töitä työttömälle.
Äsken puolalainen voitti 45 miljoonaan eurojackpotin. Mitä jos hän tai suomalainen lottomiljonääri täällä yhtäkkiä jakaisi rahat kaikkien kanssa, vaikka samassa piirikunnassa, jokaiselle 1 000 tai 10 000 tai 100 000 euroa?
=> Vuoden sisällä hautausmaalle ilmestyisi ylimäärin ruumiita?
Tiällä Savossa minulle kerrottiiin että olipas talo palanut. Asukkaat ns. juomamiehiä tai -mies. Kylä ei ehkä kerääkään kolehtia koska se ei menisi talon korjaukseen/uuteen taloon tai mihinkään "rakentavaan". Onko kylä epäempaattisen itsekäs, additioihmisiä syrjivä (vrt. vaikka nuori perhe jonka talo on palanut) vai haluaa estää lisäruumiiden tulon?
Mikäli ymmärsin Juhan viestistä (https://kantapaikka.net/index.php/topic,1760.msg90949.html#msg90949) oikein, että kun ilmeisesti epäonnistuin viestissäni tavoittamaan näkemieni ihmistyyppien ultimaattiset arkkityypit, olisi minun ehkä syytä tarjota ainakin ainutta esimerkkiäni monipuolisempi valikoima proksimaattisia ihmistyyppejä.
Joten yritän muotoilla toisen tulokulman näkemiini ihmistyyppeihin.
Mitä selkeämmin omat kokemukset ihmisisistä antavat aihetta pessimismiin, arvostaa heissä ehkä sitä enemmän mahdollsimman yksinkertaista käyttöliittymää, jotta toimiminen heidän kanssaan ei stressaisi liikaa. Vastaavasti, mitä selkeämmin kokemukset ihmisistä antavat aihetta optimismiin, arvostaa heissä ehkä vastaavasti monimutkaisempaa käyttöliittymää, jotta toimiminen heidän kanssaan ei stressaisi liikaa. Pessimistit nimittäin stresaavat ehkä sitä, että homma lähtee taas jälleen kerran holtittomasti lapasista ja optimistit stressaavat ehkäpä sitä, että homma muuttuu taas jälleen kerran tylsäksi. Kuuluessaan itse sitten kumpaan tahansa ääripäähän, onnistuu aiheuttamaan mahdollisesti useampia isoja sosiaalisia ongelmia kuin onnistuu välttämään niistä ainuttakaan. Liian pessimistinen ihmiskäsitys ehkäisee nimittäin uuden oppimista tehokkaasti ja taas liian optimistinen ihmiskokemus ehkäisee opitun asian oikeisiin mittasuhteisiinsa asettamisen yhtä tehokkaasti.
Optimaalisessa tilanteesssa ihminen on riittävän optimistinen oppiakseen kanssaihmisistään jatkuvasti uutta, sekä riittävän pessimistinen oppiakseen asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ja ehkäpä ihmiset todella ovat isossa kuvassa optimaalisessa tilanteessa ja se, miksi minä lähdin edellyttämään huomion kiinnittämistä ihmistyyppeihini, johtui vain jostain sellaisesta, että oma somekulpani ei vain ole riittävän kattava otanta järkevistä ihmistyypeistä.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 15, 2022, 14:25:31
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 08, 2021, 20:13:55
Neljänlaisia ihmisiä ? (Oikeastaan aasinsiltani tänne kun oli hirveän vaikea löytää oikiaa ketjunpaikkaa).
Kuudenlaisia ihmisiä ?..
Ihmisyyden taitopalikat, joista joillakin tietyt puolet on korostuneita:
Luovuus
/ | \
Muisti ---+--- Äly
\ | /
Empatia/sos.oikeuden-
mukaisuus
Jos mikään ominaisuus ei ole korostunut, mikä ihminen silloin on?
Mittaako asteikko kaikkia oleellisia asioita? Voiko psykopaatti saada hyvät pisteet?
YK:n määritelmä sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle:
Mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan? Käsite voidaan määritellä esimerkiksi ihmisten mahdollisuudeksi saavuttaa täysi potentiaalinsa yhteiskunnassa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteellä viitataan reiluuteen ja molemminpuoliseen vastuuseen: ihmiset ovat vastuussa toisistaan ja kaikkien vastuulla on varmistaa, että ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässä.
Yhtäläiset mahdollisuudet onnistua?
Onnistuminen täytyy määritellä aika luovasti, jos päämäärä on tuollainen. Ihmisten luontaiset lahjat tai niiden puute sanelevat ehdot menestymiselle. Ei kaikista tule kuuluisia säveltäjiä eikä johtavia matemaatikkoja.
Kun puhutaan ihmisten ominaisuuksista, mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella silloin tarkoitetaan? Sitäkö, että huippupalkkainen juristi ja lääkärit luovuttavat suurimman osan tuloistaan pienipalkkaisille? Tuskinpa. Monet oikeudenmukaisuudesta saarnaavista kylpevät itse rahassa eivätkä luovu eduistaan.
https://unric.org/fi/sosiaalinen-oikeudenmukaisuus-on-arvokkaan-elaemaen-edellytys/
Nähdäkseni tarjoamasi lähteen perusteella ollakseen sosiaalisesti oikedenmukainen yhteiskunta, ei edellytyksenä ole se, että kaikille ihmisille taattaisiin yhtäläinen mahdollisuus kokea onnitsumisen iloa ja keskenään yhtä paljon samoissa asioissa, vaan että kaikille ihmisille taattaisiin yhtäläinen mahdollisuus kokea onnistumisen iloa ja keskenään yhtä paljon eri asioissa.
Nähdäkseni sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan toteutumista ehkäiseen tehokkaasi ainakin vielä tällä hetkellä ihmisten krooninen taipumus kelpuuttaa liian suppeaa joukkoa hyväksyttäviä esikuvia muille ihmisille.
Olen pessimisti, mutta en arvosta sitä että ihmiset ovat "helppoja". Jos huomaan toistuvasti että arvaan jo ennalta mitä joku ihminen tulee sanomaan, jopa yksittäisiä sanoja myöten, niin kyllästyn häneen. Ja tämä on minusta ikävä juttu, koska en halua tuntea negatiivisia tunteita toista ihmistä kohtaan. Siispä lopetan sen jutun siihen, jos kyseessä on tutustuminen potentiaaliseen seurustelukumppaniin.
Toisaalta kyllästyn myös änkyröihin jotka oikein tahallaan pyrkivät olemaan aina jotenkin "yllättäviä", eli eri mieltä kuin enemmistö. Kuten nyt esim. vaikkapa nämä iänikuiset koronarokotteet; jotkut ovat kuvitelleet olevansa jotenkin uniikkeja kun vastustavat niitä ja ovat tietävinään jotain jänskiä juttuja niistä. Sitten he haluaisivat että muutkin tekisivät "tutkimusta" netissä ja olisivat samaa mieltä heidän kanssaan että salaliittohan se tässä jyllää. Noin toivoessaan he vain eivät ymmärrä että jos kaikki olisivat samaa mieltä kuin he, niin sittenhän heidän pitäisi itsensä muuttaa mielensä. Jos ei tässä asiassa, niin jossain muussa, koska änkyrän on pakko olla änkyrä. Mutta tuleehan näitä asioita joissa olla eri mieltä. Venäjä vs. Ukraina ja niin edelleen.
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Ihmiset tekevät huomaamattaan valintoja- arvostaminen on tietenkin valinta, kuten arvosteleminenkin.
Mielipiteiden avulla käydään keskusteluja, en minä ainakaan näe muuta mahdollisuutta keskustella- paatos taas on joissakin yksityiskohdissa helppo nähdä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Oikeasti tuo on
konservatiivinen näkemys..
Evolution, not revolution.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Itse arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta ovat ajatelleet minua paljon pitemmälle.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 03, 2023, 20:31:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Itse arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta ovat ajatelleet minua paljon pitemmälle.
Entäs jos he ajattelevat niin pitkälle että jana lopulta kaartuu ympyräksi ja palaavat lähtöpisteeseen... Tai pääsevät päätepisteeseen, ja muuttavat siellä mielensä päinvastaiseksi.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 03, 2023, 22:46:04
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 03, 2023, 20:31:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Itse arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta ovat ajatelleet minua paljon pitemmälle.
Entäs jos he ajattelevat niin pitkälle että jana lopulta kaartuu ympyräksi ja palaavat lähtöpisteeseen... Tai pääsevät päätepisteeseen, ja muuttavat siellä mielensä päinvastaiseksi.
Eikö se ole osoitus siitä, ettei ajattelemalla maailma tule valmiiksi ja myös vaihtoehtoja on edelleen- ainakin omassa mielessä.
Paatostahan se olisi, jos pitää jotain ajatusta ehdottomana.
Mielihän on valintoja, päinvastaiseksi muuttuminenkin on melko mahdotonta. Silloin vain voi antaa tilaan erilaisille mahdollisuuksille- pappeja silti riittää, heillähän on "faktoja".
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
Norma Bates puki sanoiksi sen, mitä olen mielessäni ajatellut tätä ketjua lukiessani, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi. Historia tuntee todellakin monia täydellisiä takinkääntäjiä, jotka ovat menneet ääreltä toiselle.
Ehkä on niin, että fanaattisesti johonkin aatteeseen tai väitteeseen uskova ja sitä kannattava on hypännyt mukaan tunnepohjalta asioita tarkemmin miettimättä. Ja kun tunteet jossakin vaiheessa muuttuvat, ideologiakin vaihtuu.
Minunkaan luottamukseni äärityyppeihin ei ole suurin mahdollinen, koska mielessäni kytee epäilys, onkohan tyyppi sittenkin epäaito tai heikko vakaumuksessaan. Tässäkin pätee nimittäin vanha viisaus, että jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei ehkä olekaan totta.
Jotkut voivat pitää minua fanaattisena poliittisissa mielipiteissäni, ja ehkä ne, jotka näin ajattelevat, eivät ole aivan väärässä. Puolustuksekseni voin sanoa sen, että olen päätynyt mielipiteisiini vähittäisen ajatteluprosessin kautta maailmaa tarkkailemalla enkä yhdessä hurauksessa jonkun toisen innostamana. Kohdallani todennäköisesti pätee se, että mikä hitaasti ja harkiten omaksutaan, siitä hitaasti ja harkiten luovutaan.
Oma mielenkiintoinen tapauksensa on sellainen, missä henkilö päätyy kannattamaan jotain aatetta rakastuttuaan toiseen henkilöön, joka kannattaa tätä aatetta. Tällöin tunteilla ilmeisesti on aika vahvasti sormensa pelissä, eli rakastetaan sitä, mitä rakastettukin rakastaa. Jos rakkaus sammuu ja mahdollinen suhde sen myötä päättyy, myös aatteellinen liekki voi hiipua. Aate yhdistetään henkilöön, josta ei enää pidetä.
Niinkin voi käydä, että alkuperäinen rakastettu kadottaa oman uskonsa, mutta häneen rakastumisen seurauksena uskon saanut toinen henkilö säilyttää sen, vaikka suhde ja rakkaus ovat loppuneet. Kaksi ihmistä on tällöin ikään kuin vaihtanut aatteita. Uskovasta on tullut uskomaton ja uskomattomasta uskova. En viittaa näillä hieman omituisilla sanoilla erityisesti uskontoihin vaan mihin tahansa ideologioihin ja ajatussuuntiin ja näkemyksiin.
^
Kavahdan ajatusta, että ihminen "rakkauden voimasta luopuisi uskostaan", olkoon siis tuo "usko" mikä tahansa ihmisen tärkeänä aiemmin pitämä asia tahansa. Minä tuollaista kutsun kynnysmatoksi. Vastaavasti en voi ajatella itseäni jonkun toisen kynnysmattona vain rakkauden tähden. Kumpikin pitäköön uskonsa vahvana ja antakoon arvon myös toisen uskolle. Se ei kuitenkaan saa estää keskustelemasta asioista joskus jopa kiihkeästikin :)
Itseäni taas eniten kavahduttaa "periaatteen ihmiset", jotka eivät minkään edessä ikinä horju, vaan pitävät kiinni periaatteistaan, antoipa maailma asioiden laidasta mitä faktaa hyvänsä.
Toisaalta en ehkä olekaan koskaan ymmärtänyt ihan täydelleen, mitä se tarkoittaa, jos on itsensä sitonut vahvasti johonkin aatteeseen, uskoon tms. tarkoitan, että kokee jotkut ajatukset niin syvästi omakseen, että ikään kuin koko persoonallisuus on niin sidottu ja valjastettu.
Kaikilla meillä varmaan on jotain arvoja, tms. mitä pidämme tärkeinä, mutta koen, että ainakin itselläni ne ovat aika arkisella tasolla. Tarkoitan, että ei minulla ole mitään koko kosmosta kavahduttavaa annettavaa, joten sinällään en koe arvopohjani olevan erityisen...erityinen.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 04, 2023, 13:56:59
^
Kavahdan ajatusta, että ihminen "rakkauden voimasta luopuisi uskostaan", olkoon siis tuo "usko" mikä tahansa ihmisen tärkeänä aiemmin pitämä asia tahansa. Minä tuollaista kutsun kynnysmatoksi. Vastaavasti en voi ajatella itseäni jonkun toisen kynnysmattona vain rakkauden tähden. Kumpikin pitäköön uskonsa vahvana ja antakoon arvon myös toisen uskolle. Se ei kuitenkaan saa estää keskustelemasta asioista joskus jopa kiihkeästikin :)
En tarkoittanut, että rakkauden kohde pakottaisi rakastuneen luopumaan arvoistaan. Ajattelin enemmänkin sitä, että jos rakastuu johonkin henkilöön täysillä, eikö silloin enemmän tai vähemmän rakastu kaikkeen hänessä eli myös hänen arvoihinsa ja arvomaailmaansa. Tai vaikka ei rakastuisikaan aivan kaikkeen, kielteinen asenne rakastetun edustamiin arvoihin muuttuu ehkä vähemmän kielteiseksi ja enemmän ymmärtäväksi - vaikka näitä arvoja ei itse omaksuisikaan. Tuntuisi nimittäin kummalliselta rakastaa jotain henkilöä ja samaan aikaan vihata sitä, mitä hän edustaa.
Yksi tunnettu tapaus arvojen sopeuttamisesta on se, kun suomalainen pappi meni naimisiin venäläisen naisen kanssa ja muuttui aatteiltaan enemmän venäläiseksi kuin monet venäläiset. Papista tuli kiihkoilija. Tässä on sen verran olettamusta mukana, että en tiedä, miten suuri vaikutus vaimolla oli, vai oliko mitään. Jos pappi ei sopeuttanut arvojaan vaimon edustamiin arvoihin, hän sopeutti ne vaimon kotimaan arvoihin.
Tästä aiheesta löytyy paljon kirjoituksia, mutta niissä on hieman eri näkökulma kuin siinä tilanteessa, jota ajattelin. Mietin nimittäin paitsi parisuhteeseen liittyvää rakastumista, myös yksipuolista rakastumista, joka saa aikaan muutoksia rakastuneessa, vaikka mitään suhdetta rakastujan ja rakastetun välille ei koskaan syntyisikään. Tällaisia on, ja itsekin olen sellaisia aikoinaan kokenut.
https://www.theknot.com/content/political-views-partner
https://www.verywellmind.com/coping-with-political-differences-in-your-romantic-relationship-5194382
https://www.joinonelove.org/learn/lovebetter-how-to-love-someone-with-different-political-views/
https://www.independent.co.uk/life-style/love-sex/political-values-relationship-jodie-comer-james-burke-a9618131.html
Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 04, 2023, 13:42:13
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
Norma Bates puki sanoiksi sen, mitä olen mielessäni ajatellut tätä ketjua lukiessani, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi. Historia tuntee todellakin monia täydellisiä takinkääntäjiä, jotka ovat menneet ääreltä toiselle.
Ehkä on niin, että fanaattisesti johonkin aatteeseen tai väitteeseen uskova ja sitä kannattava on hypännyt mukaan tunnepohjalta asioita tarkemmin miettimättä. Ja kun tunteet jossakin vaiheessa muuttuvat, ideologiakin vaihtuu.
Samasta asiasta on kyse, uskon kohde vain vaihtuu, uskojan mieli on edelleen täysin sama.
Eli ei se mikään muutos ole, asenteen ollessa edelleen ehdoton.
Usein kyllä ajatellaan, että ihminen muuttuu, sitäkin voi noissa jutuissa tapahtua, jos sen muutoksen yhteydessä tapahtuu myös asenteiden hylkäämistä, eikä pelkästään kohteiden vaihtumista.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 03, 2023, 22:46:04
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 03, 2023, 20:31:08
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 02, 2023, 09:17:44
Kaippa arvostan eniten välimallin ihmisiä, jotka eivät ole fanaattisesti mitään. On mielipiteitä, mutta tarvittaessa niitä myös vaihdetaan. Eikä mihinkään asiaan suhtauduta lähes uskonnollisella paatoksella. Arvostan siis rentoutta? Voi olla.
Itse arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä, mutta ovat ajatelleet minua paljon pitemmälle.
Entäs jos he ajattelevat niin pitkälle että jana lopulta kaartuu ympyräksi ja palaavat lähtöpisteeseen... Tai pääsevät päätepisteeseen, ja muuttavat siellä mielensä päinvastaiseksi.
Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän. (Markku Envall)
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 12:58:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.
Rakkaudesta nyt tiedä silleen, mutta kun aikoinaan tapasimme ekan eksäni kanssa, tietysti juttelin hänelle ummet ja lammet reinkarnaatiouskostani. Mies kertoi että hänellä oli itselläänkin (siis olletikin jo ennen tapaamistamme tulleita) vaikutelmia parista potentiaalisesta aiemmasta elämästä, mutta hän ei ollut voinut puhua niistä missään, kun hänen isänsä oli kiihkokommunisti. Miehen kuvaus näistä elämistä oli ihan yhtä uskottavaa tai epäuskottavaa settiä kuin omat jutteluni omista elämistäni. Ei miehen jutuissa ollut mitään ihmeellisiä ylimaallisia piirteitä, ihan normaalia elämänmenoa toisessa ajassa ja paikassa toisena ihmisenä.
Mutta sitten kun olimme eronneet, toka eksä jonkin ajan päästä mietiskeli että onkohan helvetti Afrikassa lähempänä maanpintaa, kun siellä on niin kuuma. En hoksannut kysyä että onko tämä läppä.
Toka eksänihän olikin sitten ihan omia teitään päätynyt samanlaisiin näkemyksiin kuin minä, ja hänelläkin oli ainakin yhdestä potentiaalisesta aiemmasta elämästä mielikuvia. En tuonut hänen elämäänsä ideologisesti järin mitään muuta uutta kuin joitakin tiettyjä kirjoja, jotka eivät nyt tähän reinkarnaatiohommeliin edes liitykään. Kun olen käynyt stalkkaamassa hänen FB-profiiliaan, niin näyttää siltä että se minulle hyvin tärkeä kirjailija jonka hänen tietoonsa saatoin, on yhä hänen fanituksessaan.
En tiedä onko minulla pakottavaa tarvista "jakaa" reinkarnaatio-oppia tai mitään siihen liittyviä horinoita enää yhdenkään partnerin kanssa. Kun niistä pystyy netissäkin höpöttämään itsensä kylläiseksi. Jos siihenkään sitten on tarvista. Miten nyt milloinkin.
Se nyt on harvinaisen selvää että yksikään miehenrutjake tai kutjake ei pystyisi millään helkkarin ilveellä saamaan minua vaihtamaan katsomustani. Voin laittaa sen piiloon, mutta en siitä luovu. Minkä perustan lapsena jo laadin, se ei siitä muuksi muutu. Ei ainakaan kenenkään ulkopuolisen vaikutuksesta.
Olikin tässä juuri telkassa ihan jumalattoman hyvännäköinen nuori mies Ruotsista höpöttämässä Jeesuksesta. En kauaa katsonut, mutta kävi ilmi että hän rakastaa Jeesusta enemmän kuin tyttöystäväänsä (vai mikä muija se nyt sitten olikaan, jonka oli ilmeisesti juuri tavannut). En tiedä mitä tuosta nyt sitten ajattelisi. Ymmärrän että kolmannelle taholle minun reinkarnaatiojuttuni ovat samalla tasolla Jeesuksen jumaluuteen uskomisen kanssa, eli päässä surraa ja humisee. Onko se nyt sitten sen parempi tai kummempi ajatella että jotain oppia ei vaihda mihinkään muuhun vaikka miten rakas ihminen sattuisi vierelle, joka ei sitä hyväksy, kuin tuo että Jeesus on rakkaampi kuin yksikään elävä ihminen. En tiedä, kaikkeen ei ole vastausta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:15:34
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 12:58:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.
Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 21:36:13
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:15:34
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 12:58:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.
Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.
T: Xante
Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:39:45
Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.
Mutta vastahan todettiin, että kutjakkeet ja rutjakkeet eivät mielipiteisiin vaikuta, joten ei kai sekään, että joku muu päätyy olemaan väärää mieltäkään, vaikka ennen oli oikeaa, vaikuta?
Toisin sanoen: minun on vaikea nähdä, että kenenkään takinkääntö tai mielenmuutos tai mistä onkaan kyse, voisi vaikuttaa siihen, mitä itse ajattelen. Jos olen sen asian jo etukäteen itse ajatellut.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:39:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 21:36:13
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:15:34
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 12:58:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.
Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.
T: Xante
Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.
Hyvä pointti tuo fanaattisuuden huonous kaikissa tapauksissa.
Xante jo kommentoikin oman uskonsa epäilyä.
Lisäksi toisen leimaaminen vääräuskoiseksi on myös lähellä tuossa.
Uskominen johonkin oppiin on puhtaasti uskon asia, ei väärässä tai oikeassa olemista faktojen perusteella.
Uskominen itsessään on harjaantumatonta ajattelua ja uskonsa kyseenalaistaminen on taitavaa ajattelua.
Inshallah.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 07:39:10
Mutta vastahan todettiin, että kutjakkeet ja rutjakkeet eivät mielipiteisiin vaikuta, joten ei kai sekään, että joku muu päätyy olemaan väärää mieltäkään, vaikka ennen oli oikeaa, vaikuta?
Toisin sanoen: minun on vaikea nähdä, että kenenkään takinkääntö tai mielenmuutos tai mistä onkaan kyse, voisi vaikuttaa siihen, mitä itse ajattelen. Jos olen sen asian jo etukäteen itse ajatellut.
T: Xante
Takinkääntö on vittumaista, koska aatteet käyvät yhteisöissä taistelua ja kun toinen hyppää vastapuolen leiriin, voi huomata olevansa yksin tulessa, mihin on ehkä alunperin joutunut osin siksi, että on puolustanut takinkääntäjää. Nimim kokemusta on.
Ajatus on hyvä työkalu, mutta huono isäntä.
Taloja tehdään suunnitelmien mukaan, mutta suunnitelmia pitää muuttaa, jos talo ei pysykään pystyssä.
Ajatusrakennelmiakin voi muuttaa, jos ensimmäinen kortti siinä korttitalossa ei kestä- silloin koko rakennelma sortuu.
Ajatuksen varaan rakentuva tekele on aina sortumisvaarassa, mutta siihen tarvitaan kyseenalaistamista.
Entä ellei se jeesuskaan ole koskaan edes ollut todellinen ihminen, tai jumalan poika? Eli tarina on vain keksitty-
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 10:07:29
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 07:39:10
Mutta vastahan todettiin, että kutjakkeet ja rutjakkeet eivät mielipiteisiin vaikuta, joten ei kai sekään, että joku muu päätyy olemaan väärää mieltäkään, vaikka ennen oli oikeaa, vaikuta?
Toisin sanoen: minun on vaikea nähdä, että kenenkään takinkääntö tai mielenmuutos tai mistä onkaan kyse, voisi vaikuttaa siihen, mitä itse ajattelen. Jos olen sen asian jo etukäteen itse ajatellut.
T: Xante
Takinkääntö on vittumaista, koska aatteet käyvät yhteisöissä taistelua ja kun toinen hyppää vastapuolen leiriin, voi huomata olevansa yksin tulessa, mihin on ehkä alunperin joutunut osin siksi, että on puolustanut takinkääntäjää. Nimim kokemusta on.
Ymmärsin väärin, luulin, että kyse on omista ajatuksista, omista mielipiteistä, jotka on muodostettu oman ajattelun ja kokemuksen tuloksena. En tajunnut, että kyse on pisteiden laskusta, valtapeleistä ja leireistä.
T: Xante
Muoksis: mutta jos kyse on tuosta, mikäpä estää itseä kääntämästä takkia kipin kapin myös. Jos kerran itse aate ei ole niin olennainen.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 10:25:54
Ymmärsin väärin, luulin, että kyse on omista ajatuksista, omista mielipiteistä, jotka on muodostettu oman ajattelun ja kokemuksen tuloksena. En tajunnut, että kyse on pisteiden laskusta, valtapeleistä ja leireistä.
T: Xante
Muoksis: mutta jos kyse on tuosta, mikäpä estää itseä kääntämästä takkia kipin kapin myös. Jos kerran itse aate ei ole niin olennainen.
Kysymys voi olla mm siitä, että joku esittää fanaattisia mielipiteitä, jotka ovat päinvastaisia yhteisön enemmistön näkemyksiin. Saatat olla itse lievästi samaa mieltä tai suhtautua neutraalisti asiaan, mutta puolustat hänen oikeutta olla sitä mieltä ilman syrjintää, koska hän hakee tukeasi.
Jos tuossa tilanteessa toinen hyppää vastapuolen leiriin tai edes alkaa suhtautua välinpitämättömästi koko asiaan, sinut on höynäytetty näkemään vaivaa ja leimautumaan turhan takia. Kyseisen henkilön törttöily on vittumaista, vaikka kuinka omiaakin takkejaan yrittäisi myöhässä käännellä.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 10:48:09
Kysymys voi olla mm siitä, että joku esittää fanaattisia mielipiteitä, jotka ovat päinvastaisia yhteisön enemmistön näkemyksiin. Saatat olla itse lievästi samaa mieltä tai suhtautua neutraalisti asiaan, mutta puolustat hänen oikeutta olla sitä mieltä ilman syrjintää, koska hän hakee tukeasi.
Jos tuossa tilanteessa toinen hyppää vastapuolen leiriin tai edes alkaa suhtautua välinpitämättömästi koko asiaan, sinut on höynäytetty näkemään vaivaa ja leimautumaan turhan takia. Kyseisen henkilön törttöily on vittumaista, vaikka kuinka omiaakin takkejaan yrittäisi myöhässä käännellä.
Nooo...riippuu katsontakannasta. En minä katso, että missään tilanteessa olisin höynäytetty puolustamaan kenenkään oikeutta olla mitä mieltä haluaa ilman syrjintää, riippumatta siitä, onko hän enää huomenna sitä samaa mieltä. Kyllä minä ihan olen sitä mieltä, että fanaattisiakin mielipiteitä saa esittää, tykkäsi niistä yhteisö tai. Päinvastoin, huomenna sitten puolustan hänen oikeuttaan muuttaa mieltään ja esittää uudet mielipiteensä.
Jos se taas jonkun mielestä leimaa minua jotenkin, no olkoon siis siten. En pidä törttöilynä sitä, että joku muuttaa mielipidettään miettimättä minun asemaani yhteisössä. Perseilyähän se varmaan voikaan olla?
T: Xante
Muoksis: toisaalta en kyllä osaa oikein kuvitella, että lähtisin vankasti tukemaan mielipidettä, josta olen vain lievästi samaa mieltä tai en mitään mieltä, etenkään, jos mielipide on fanaattinen. Mutta se onkin eri asia kuin puolustaa oikeutta olla mitä mieltä vain.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 10:48:09
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 10:25:54
Ymmärsin väärin, luulin, että kyse on omista ajatuksista, omista mielipiteistä, jotka on muodostettu oman ajattelun ja kokemuksen tuloksena. En tajunnut, että kyse on pisteiden laskusta, valtapeleistä ja leireistä.
T: Xante
Muoksis: mutta jos kyse on tuosta, mikäpä estää itseä kääntämästä takkia kipin kapin myös. Jos kerran itse aate ei ole niin olennainen.
Kysymys voi olla mm siitä, että joku esittää fanaattisia mielipiteitä, jotka ovat päinvastaisia yhteisön enemmistön näkemyksiin. Saatat olla itse lievästi samaa mieltä tai suhtautua neutraalisti asiaan, mutta puolustat hänen oikeutta olla sitä mieltä ilman syrjintää, koska hän hakee tukeasi.
Jos tuossa tilanteessa toinen hyppää vastapuolen leiriin tai edes alkaa suhtautua välinpitämättömästi koko asiaan, sinut on höynäytetty näkemään vaivaa ja leimautumaan turhan takia. Kyseisen henkilön törttöily on vittumaista, vaikka kuinka omiaakin takkejaan yrittäisi myöhässä käännellä.
Varmaan omat asenteet ovat "oikeita" mutta tukea hakiessa toisen muuttuneet asenteet "vääriä.
Ihan luonnollinen reaktio sitähän tämä maailma on ja sen varassa mennään.
Joukossa on voimaa, vaikka syteen tai saveen oltaisiin matkalla.
Eikä valinnan kuitenkin pitäisi olla oma silloinkin, kun sen on "itse tehnyt, ja toiset sortuvat "heikkouttaan.
Otetaan nyt vaikka sellainen esimerkki että minä ja Tiina olisimme totisia luonnonsuojelijoita. Aina kun kaksi tai useampia ihmisiä on samalla asialla, niin kyllähän he toisistaan voimaa saavat. Normi-ilmiö.
Sitten Tiina alkaisi seurustella Reinon kanssa joka harrastaa formuloita, ostelee Tiinalle turkkeja, ja parturoi jonkin kuvankauniin metsäpalstan maan tasalle, huolimatta siitä että koko kylä on rukoillut häntä jättämään juuri sen paikan luonnontilaan.
Ja Tiina olisi vaan että ai lav juu.
Minä en olisi. Saattaisin jopa repiä pelihousuni.
Tämä nyt tietysti oli ääriesimerkki. Ehkä onkin parempi että FB-kaverilistallani on ihmisiä jotka ajattelevat jo valmiiksi eri tavalla kuin minä. Ei ole sitä mahkua että yhtäkkiä vaihtavat ns. vastapuolen leiriin, oltuaan sitä ennen samoilla fiiliksillä kuin minä. Tosin parin tuttuni valintoihin olen vähän joutunut pettymään. Mutta onneksi ei ollut tuosta luonnonsuojelusta kyse...
Tiedän miltä tuntuu jäädä yksin tuleen. "Eräällä" foorumillahan edustin erään toisen henkilön kanssa neuropoikkeavuutta, ja jostain syystä kolmas henkilö vihasi meitä siitä hyvästä. Kun meistä poikkeavista toinen otti ritolat, heitteri kohdensi kaiken kiukkunsa yksinomaan minuun. Hei hulinaa, etten sanoisi.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 05, 2023, 11:09:03
Otetaan nyt vaikka sellainen esimerkki että minä ja Tiina olisimme totisia luonnonsuojelijoita. Aina kun kaksi tai useampia ihmisiä on samalla asialla, niin kyllähän he toisistaan voimaa saavat. Normi-ilmiö.
Sitten Tiina alkaisi seurustella Reinon kanssa joka harrastaa formuloita, ostelee Tiinalle turkkeja, ja parturoi jonkin kuvankauniin metsäpalstan maan tasalle, huolimatta siitä että koko kylä on rukoillut häntä jättämään juuri sen paikan luonnontilaan.
Ja Tiina olisi vaan että ai lav juu.
Minä en olisi. Saattaisin jopa repiä pelihousuni.
Tämä nyt tietysti oli ääriesimerkki. Ehkä onkin parempi että FB-kaverilistallani on ihmisiä jotka ajattelevat jo valmiiksi eri tavalla kuin minä. Ei ole sitä mahkua että yhtäkkiä vaihtavat ns. vastapuolen leiriin, oltuaan sitä ennen samoilla fiiliksillä kuin minä. Tosin parin tuttuni valintoihin olen vähän joutunut pettymään. Mutta onneksi ei ollut tuosta luonnonsuojelusta kyse...
Edelleen: miten tämä edellinen vaikuttaa sinun ajatteluusi? Muutatko käsitystäsi luonnonsuojelusta? Tuskin.
Petyt Tiinaan toki aatetoverina ja kenties myös ystävänä. Mutta sellaistahan se ihmisten kanssa on, heillä on toisaalta myös täysin vankkumaton oikeus elää omaa elämäänsä, muuttaa mieltänsä, päättää itse, millä perusteilla he mistäkin asiasta mitenkin ajattelevat.
Vaikka sitten kavereita harmittaisi.
T: Xante
Muoksis: ja onhan tätä itsellenikin tapahtunut. Yksi ystäväni hurahti täydellisesti kaikenmaailman astrologiaan, horoskooppeihin ja sitä kautta ties mihin enkelihoitoihin. Kyllä se pulinaa on piisannut ja näkemyksemme eivät juu kaikilta osin kohtaa. Mutta semmoista se on ja osaltaan on kyllä tuonut ihan uusiakin asioita ystävyyteemme - hyvässä ja pahassa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 11:13:44
Petyt Tiinaan toki aatetoverina ja kenties myös ystävänä. Mutta sellaistahan se ihmisten kanssa on, heillä on toisaalta myös täysin vankkumaton oikeus elää omaa elämäänsä, muuttaa mieltänsä, päättää itse, millä perusteilla he mistäkin asiasta mitenkin ajattelevat.
Sanon ties kuinka monennen kerran, että varmasti on laillinen oikeus, mutta kaikkien laillisten oikeuksiensa käyttäminen toisten tunteista välittämättä aiheuttaa oikeutetusti hänelle vittumaisen ihmisen maineen.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 10:57:10
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 10:48:09
Kysymys voi olla mm siitä, että joku esittää fanaattisia mielipiteitä, jotka ovat päinvastaisia yhteisön enemmistön näkemyksiin. Saatat olla itse lievästi samaa mieltä tai suhtautua neutraalisti asiaan, mutta puolustat hänen oikeutta olla sitä mieltä ilman syrjintää, koska hän hakee tukeasi.
Jos tuossa tilanteessa toinen hyppää vastapuolen leiriin tai edes alkaa suhtautua välinpitämättömästi koko asiaan, sinut on höynäytetty näkemään vaivaa ja leimautumaan turhan takia. Kyseisen henkilön törttöily on vittumaista, vaikka kuinka omiaakin takkejaan yrittäisi myöhässä käännellä.
Nooo...riippuu katsontakannasta. En minä katso, että missään tilanteessa olisin höynäytetty puolustamaan kenenkään oikeutta olla mitä mieltä haluaa ilman syrjintää, riippumatta siitä, onko hän enää huomenna sitä samaa mieltä. Kyllä minä ihan olen sitä mieltä, että fanaattisiakin mielipiteitä saa esittää, tykkäsi niistä yhteisö tai. Päinvastoin, huomenna sitten puolustan hänen oikeuttaan muuttaa mieltään ja esittää uudet mielipiteensä.
Jos se taas jonkun mielestä leimaa minua jotenkin, no olkoon siis siten. En pidä törttöilynä sitä, että joku muuttaa mielipidettään miettimättä minun asemaani yhteisössä. Perseilyähän se varmaan voikaan olla?
Se on perseilyn jättämistä kesken, mikä kuolemansynti. Perseilijä ei jätä perseilijää, vaan painaa päätyyn asti.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 11:28:56
Sanon ties kuinka monennen kerran, että varmasti on laillinen oikeus, mutta kaikkien laillisten oikeuksiensa käyttäminen toisten tunteista välittämättä aiheuttaa oikeutetusti hänelle vittumaisen ihmisen maineen.
En olisi aivan näillä sanoilla asiaa ilmaissut, mutta jotain hieman tämän suuntaista oli minunkin mielessäni. Näkökulmani oli kuitenkin siinä mielessä erilainen, että ajattelin Xantipan vastausta suhteessa Norma Batesin kirjoitukseen ja mietin, että eihän Norma Bates kieltänyt kenenkään oikeutta olla jotain. Hän vain kuvaili sitä, miltä jokin asia voi toisista ihmisistä tuntua. Tottahan ihminen saa käyttäytyä ja toimia niin, että välit kavereihin katkeavat, mutta siitä on yleensä kannettava jonkinlaiset seuraukset. Kun kovasti porsastelee, tulee sotkua.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 11:13:44
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 05, 2023, 11:09:03
Otetaan nyt vaikka sellainen esimerkki että minä ja Tiina olisimme totisia luonnonsuojelijoita. Aina kun kaksi tai useampia ihmisiä on samalla asialla, niin kyllähän he toisistaan voimaa saavat. Normi-ilmiö.
Sitten Tiina alkaisi seurustella Reinon kanssa joka harrastaa formuloita, ostelee Tiinalle turkkeja, ja parturoi jonkin kuvankauniin metsäpalstan maan tasalle, huolimatta siitä että koko kylä on rukoillut häntä jättämään juuri sen paikan luonnontilaan.
Ja Tiina olisi vaan että ai lav juu.
Minä en olisi. Saattaisin jopa repiä pelihousuni.
Tämä nyt tietysti oli ääriesimerkki. Ehkä onkin parempi että FB-kaverilistallani on ihmisiä jotka ajattelevat jo valmiiksi eri tavalla kuin minä. Ei ole sitä mahkua että yhtäkkiä vaihtavat ns. vastapuolen leiriin, oltuaan sitä ennen samoilla fiiliksillä kuin minä. Tosin parin tuttuni valintoihin olen vähän joutunut pettymään. Mutta onneksi ei ollut tuosta luonnonsuojelusta kyse...
Edelleen: miten tämä edellinen vaikuttaa sinun ajatteluusi? Muutatko käsitystäsi luonnonsuojelusta? Tuskin.
Petyt Tiinaan toki aatetoverina ja kenties myös ystävänä. Mutta sellaistahan se ihmisten kanssa on, heillä on toisaalta myös täysin vankkumaton oikeus elää omaa elämäänsä, muuttaa mieltänsä, päättää itse, millä perusteilla he mistäkin asiasta mitenkin ajattelevat.
Vaikka sitten kavereita harmittaisi.
T: Xante
Muoksis: ja onhan tätä itsellenikin tapahtunut. Yksi ystäväni hurahti täydellisesti kaikenmaailman astrologiaan, horoskooppeihin ja sitä kautta ties mihin enkelihoitoihin. Kyllä se pulinaa on piisannut ja näkemyksemme eivät juu kaikilta osin kohtaa. Mutta semmoista se on ja osaltaan on kyllä tuonut ihan uusiakin asioita ystävyyteemme - hyvässä ja pahassa.
Niin, ei toki ajatteluun. Mutta ihminen on myös tunneolento.
Jotenkin jäi jo kotoa sellainen fiilis että ei voi luottaa edes omiin läheisiinsä. Sen lisäksi että äitiäni ei kiinnostanut kuinka sairas kulloinkin olin, mentaalisesti tai somaattisesti, isäni tuntui muuttelevan mieltään asioissa. Jos vahingossa sattui olemaan samaa mieltä kuin hän, hän olikin jo eri mieltä. Tällainen vaikutelma jäi. Että se tietysti korostaa sitä että en tykkää jotta toinen ihminen on kuin tuuliviiri.
Toka eksä oli tunnetasolla viiripää ja saattoi tosiaan kiihtyä nollasta sataan vaikka sekunnissa, mutta onneksi ideologisissa asioissa mielensä ei muuttunut. Muuten olisi voinut mennä vähän turhakin "mielenkiintoiseksi" se suhde. Tai no, olisin tietty voinut päästä nopeammin eroon, jos olisi päädytty kolikon eri puolille sillä sektorilla.
Sivumennen sanoen on vaikeaa olla ns. välimallin ihminen. Pahimmillaan minun näkemyksiäni eivät hyväksy sen paremmin kristinuskovaiset, hörhöt kuin tiedeorientoituneetkaan. Kun en näetsen niinsanotusti mene "all the way", vaan minulla on klappia päällä joka suuntaan. Siksi tuo luonnonsuojelu tulee helpoiten esimerkiksi semmoisesta asiasta missä en ole niin diplomaattinen tai jonkinlaista kriittistä etäisyyttäkin ajoin pitävä.
Välillä puree omat koirat ja välillä vieraat.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 11:28:56
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 11:13:44
Petyt Tiinaan toki aatetoverina ja kenties myös ystävänä. Mutta sellaistahan se ihmisten kanssa on, heillä on toisaalta myös täysin vankkumaton oikeus elää omaa elämäänsä, muuttaa mieltänsä, päättää itse, millä perusteilla he mistäkin asiasta mitenkin ajattelevat.
Sanon ties kuinka monennen kerran, että varmasti on laillinen oikeus, mutta kaikkien laillisten oikeuksiensa käyttäminen toisten tunteista välittämättä aiheuttaa oikeutetusti hänelle vittumaisen ihmisen maineen.
Laillinen oikeus ei minullakaan ollut mielessä, vaan eettinen ja moraalinen. Juuri sellainen oikeus minusta ihmisillä on ajatuksistaan päättää ja niitä myös muuttaa.
Kenen mielestä oikeutetusti ja kenen mielestä ei. Muu yhteisö voi hyvinkin olla iloinen ja tyytyväinen, jos yksi fanaatikko itse ymmärtää, että fanaattisesti ajamansa asiat eivät olekaan ihan fiksuja.
Yhteisö siis voi hyötyä, mutta tietysti räyhäpetterinä räyhäämisen innosta ja yhteisön vastustamisen ilosta räyhännyt kieltämättä jää tilanteeseen vähän omilleen, eikä kenties niin fiksulta näyttävänä. Sen vuoksihan räyhäpetteri voisi joskus miettiä, mihin räyhään kannattaa lähteä.
Toisaalta taas loukkaantuminenkin siitä, että toinen ei olekaan mun kanssa samis tuntuu vähän turhalta aikuisten ihmisten kesken. Eikö niitä tunteitaan voisi säästää sillä tavalla, että ei ota loukkauksena sitä, että toinen on, syystä mistä hyvänsä, alkanut ajatella toisin kuin minä hänen kuvittelin ajattelevan.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 14:21:53
Laillinen oikeus ei minullakaan ollut mielessä, vaan eettinen ja moraalinen. Juuri sellainen oikeus minusta ihmisillä on ajatuksistaan päättää ja niitä myös muuttaa.
T: Xante
Tottakai jos se on prosessi, jolle löytyy edes jotain perusteluita. Yleensä tämmöisissä tapauksissa näin ei ole, vaan ykskaks asialla ei ole mitään väliä, vaikka eilen on uhattu itsemurhalla tai joukkoampumisella , kun omia näkökantoja ei ymmärretä.
Usein siinä on sekaisin jotain aatetta ja väitettä itseen kohdistuneesta ajojahdista tai syrjinnästä, jota yhtäkkiä ei ole sitten tapahtunutkaan.
Jos sinua tuollainen runkkumulkkuilu miellyttää, niin mikäs siinä. Itse en tommosta kauan katsele.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 05, 2023, 14:47:44
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 05, 2023, 14:21:53
Laillinen oikeus ei minullakaan ollut mielessä, vaan eettinen ja moraalinen. Juuri sellainen oikeus minusta ihmisillä on ajatuksistaan päättää ja niitä myös muuttaa.
T: Xante
Tottakai jos se on prosessi, jolle löytyy edes jotain perusteluita. Yleensä tämmöisissä tapauksissa näin ei ole, vaan ykskaks asialla ei ole mitään väliä, vaikka eilen on uhattu itsemurhalla tai joukkoampumisella , kun omia näkökantoja ei ymmärretä.
Usein siinä on sekaisin jotain aatetta ja väitettä itseen kohdistuneesta ajojahdista tai syrjinnästä, jota yhtäkkiä ei ole sitten tapahtunutkaan.
Jos sinua tuollainen runkkumulkkuilu miellyttää, niin mikäs siinä. Itse en tommosta kauan katsele.
Kenties sinun kannattaisi miettiä, miten ihmeessä moiseen runkkumulkkuiluun edes sekaannut. Eli siis mikä tarve on sotkea itsensä tarinaan, jonka narratiivi muodostuu fanaattisista mielipiteistä, väitteistä ajojahdeista tai syrjinnästä, vaikka oma mielipiteesi on vain lievästi puolesta tai kokonaan neutraali.
Kenties olisi harkitsevaisempaa ottaa ensin selvää niistä perusteista, ennen kuin innostuu runkkumulkun pers...anteeksi törttöilyyn.
T: Xante
Jokaisella lienee laillinen ja moraalinen oikeus olla sitä mieltä mitä mieltä on,- kunhan se ei ole "kenenkään moraalia ja laillista oikeutta vastaan.
Yhteensovittamisessa onkin sitten monia perustuslaillisia vaikeuksia.
Onneksi on kuitenkin laki joka sanelee useimmiten, miten tuota oikeuttaan saa käyttää. Kiroilemista ei nykyään kielletä, mutta kirkossa kiroileminen ei ole sivistynyttä toimintaa, ei myöskään se, että jokaisen pitäisi olla kiltisti juuri sellainen, kun muut haluavat.
Omaa mieltään saa siis olla mutta ei kuitenkaan kannata olettaa, että saisi toteuttaa sitä oman mielensä mukaisia tekoja-- eikä usein myöskään, ehkä kannata kaikissa seurapiireissä kertoa mitä "mieltä on".
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 05, 2023, 16:17:53
Jokaisella lienee laillinen ja moraalinen oikeus olla sitä mieltä mitä mieltä on,- kunhan se ei ole "kenenkään moraalia ja laillista oikeutta vastaan.
Yhteensovittamisessa onkin sitten monia perustuslaillisia vaikeuksia.
Onneksi on kuitenkin laki joka sanelee useimmiten, miten tuota oikeuttaan saa käyttää. Kiroilemista ei nykyään kielletä, mutta kirkossa kiroileminen ei ole sivistynyttä toimintaa, ei myöskään se, että jokaisen pitäisi olla kiltisti juuri sellainen, kun muut haluavat.
Omaa mieltään saa siis olla mutta ei kuitenkaan kannata olettaa, että saisi toteuttaa sitä oman mielensä mukaisia tekoja-- eikä usein myöskään, ehkä kannata kaikissa seurapiireissä kertoa mitä "mieltä on".
Puhut käytöstavoista.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 05, 2023, 16:17:53
Jokaisella lienee laillinen ja moraalinen oikeus olla sitä mieltä mitä mieltä on,- kunhan se ei ole "kenenkään moraalia ja laillista oikeutta vastaan.
Jokaisella on oikeus olla ihan tasan mitä mieltä huvittaa, mutta se mieli(puolisuus) ei saa johtaa tekoihin, jos ne ovat laittomia. Jotenkin ihmisiltä on nykyään mennyt pikku pääkyissään täysin sekaisin mieltä oleminen ja tekojen tekeminen. Ehkä se johtuu siitä että ne mieltä olemiset niin kärkkäästi nykyään julistetaan somessa, ja ihmiset jotka eivät olleet aavistaneetkaan että joku olisi eri mieltä kuin he, ovat järkyttyneitä.
Ei sitä mieltään välttämättä kannata kertoa, jos ei halua jotain loputonta "kohua".
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 05, 2023, 21:13:33
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 05, 2023, 16:17:53
Jokaisella lienee laillinen ja moraalinen oikeus olla sitä mieltä mitä mieltä on,- kunhan se ei ole "kenenkään moraalia ja laillista oikeutta vastaan.
Yhteensovittamisessa onkin sitten monia perustuslaillisia vaikeuksia.
Onneksi on kuitenkin laki joka sanelee useimmiten, miten tuota oikeuttaan saa käyttää. Kiroilemista ei nykyään kielletä, mutta kirkossa kiroileminen ei ole sivistynyttä toimintaa, ei myöskään se, että jokaisen pitäisi olla kiltisti juuri sellainen, kun muut haluavat.
Omaa mieltään saa siis olla mutta ei kuitenkaan kannata olettaa, että saisi toteuttaa sitä oman mielensä mukaisia tekoja-- eikä usein myöskään, ehkä kannata kaikissa seurapiireissä kertoa mitä "mieltä on".
Puhut käytöstavoista.
Niistä ja ajatustottumuksista, en oikein oleta, että sinäkään toteutat ajatuksiasi, vaikka joskus aika tylyjäkin esität.
Oikeastaan vain töksäyttelet, mutta se taitaa muokata lähinnä omia ajatustottumuksiasi, tuskin niistä enää moni ärtyy ja, jos ärtyy hetken mietittyään voi todeta, jaa sehän olikin vain toope jolla oli asiaa..
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 05, 2023, 07:58:40
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:39:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 21:36:13
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 21:15:34
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - joulukuu 04, 2023, 12:58:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 04, 2023, 11:57:02
^ Kuitenkin saa lukea miten raivoateisti paukahti uskoon, tai tosihihhuli rämähti ateistiksi. Juuri tämän takia en niin kauhean innostunut fanaattisesta fanittamisesta olekaan, koska epäilyttää että mitä suuremmalla mölyllä joku jotain asiaa harjoittaa, niin sitä todennäköisemmin tulee väsähdys ja kohta ollaankin tasan eri mieltä kuin oltiin alunperin.
No mutta mitäpä haittaakaan siitä on, jos joku on kykeneväinen totaaliseen mielenmuutokseen?
T: Xante
On siitä se haitta, että jos itse on ajatellut hänen kanssaan identtisellä tavalla, ja hän muuttaa mieltään, tulee tunne että on tullut petetyksi.
Miksi? Eihän omia ajatuksia tarvitse muuttaa, vaikka toinen omiaan muuttaisi? Eihän kyse ole kannatuksesta tai kilpailusta, pisteiden laskusta.
T: Xante
Siinä on tietenkin se klassinen "kumpi meistä sitten oikein on väärässä" -dilemma. Se on jotenkin helpompi sietää toisin uskovia kun nämä ovat vaan kokoajan olleet siinä uskossaan, mutta jos "oman" uskon edustaja menee toiseen leiriin, niin ei se hyvältä tunnu.
Hyvä pointti tuo fanaattisuuden huonous kaikissa tapauksissa.
Xante jo kommentoikin oman uskonsa epäilyä.
Lisäksi toisen leimaaminen vääräuskoiseksi on myös lähellä tuossa.
Uskominen johonkin oppiin on puhtaasti uskon asia, ei väärässä tai oikeassa olemista faktojen perusteella.
Uskominen itsessään on harjaantumatonta ajattelua ja uskonsa kyseenalaistaminen on taitavaa ajattelua.
Inshallah.
Itseäni jäi vaivaamaan kysymykset, olenko itse huomaamattani fanaatikko, hihhuli, harjaantumaton ajattelija tai vääräuskoisiksi leimaaja?
Tai onko kiihottava uusateismi tiedeuskoisten julistajien hybristä?:
Jumalharha on aggressiivinen ateismin julistus, joka pyrkii käännyttämään lukijansa. "Jos tämä kirja toimii tarkoittamallani tavalla, sen avaavat uskonnolliset lukijat ovat ateisteja sen kädestään laskiessaan".
Jumalharhasta on tehty kriittisiä kirja-arvosteluja, joiden laatijat ovat – ehkäpä Dawkinsin kirjan esimerkin haastamana – vapautuneet käyttämään varsin tylyjä ilmaisuja. "Välinpitämätön, dogmaattinen, jaaritteleva ja ristiriitainen", tyrmää Prospect-lehden kirja-arvostelija Andrew Brown. New York Timesin Jim Holt ei ole juurikaan suopeampi: "Tyyli on omahyväinen ja argumentointi paikoin leväperäistä." Books & Culture -lehdessä filosofi Alvin Plantinga pitää Dawkinsin filosofista argumentaatiota "parhaimmillaankin naiivina". Kirjallisuudentutkija Terry Eagleton puolestaan kirjoittaa London Review of Books -lehdessä: "Kuvittele mielessäsi joku sellainen ihminen paasaamassa biologiasta, jonka tietämys alasta rajoittuu kirjaan Britannian linnut, ja sinulla on karkea käsitys siitä, millaista on lukea Richard Dawkinsin ajatuksia teologiasta."https://helsinginhiippakunta.fi/uusateismin-haaste/
Hm, eli oma tämän hetken näkemykseni aiheesta on todennäköisesti Dawkinsiakin naiivimpi ja tietämättömämpi. Tämän unohtaa helposti.
Yritän kuitenkin. Näkisin että kaikki selitykset juontavat johonkin omaksuttuun maailmankuvaan, isompaan selitysmalliin, kokonaiskuvaan. Kontekstiin.
Oli se ideologinen, monitieteellinen, uskonnollinen tai jokin muu rakennelma.
Ihmisillä ne kaikki ovat käsitteellisiä, abstrakteja oletus-tai uskomusjärjestelmiä. Tarinallistettuja kokonaisuuksia.
Voiko uskomusjärjestelmiä vertailla tai arvottaa?
Näkisin että tarpeidensa alaisen yksilön kannalta ne arvottuvat pakostakin niiden tarjoaman hyödyn ja vakuuttavuuden, perustelujen kautta. Unohtamatta yhteisön vaikutusta.
Yhteisöjen ja lajin kannalta ne arvottuvat pakostakin saavuttamansa suosion eli vallan kautta.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä että tiede teknologioineen ja faktoineen valtaa kiihtyvällä tahdilla yksilöiden ja yhteisöjen maailmanselityksiä ja toimintaympäristöjä.
Uskontojakin on, etenkin ennen modernia tiedettä, pidetty tietämisenä ja ideologioitakin pidetään vähintäänkin tiedostamisena. Faktat ovat tieteellisen maailmankuvan sanastoa, kuten ihmeet ovat uskonnollisen maailmankuvan sanastoa.
Lähinnä voin siis vain todeta että tiede näyttäisi olevan yleispätevästi toimivinta saatavilla olevaa tietämistä globaalisti modernisoituvassa maailmassa.
Joten tieteellisyys ja faktat näyttäisivät tällä hetkellä olevan toimivimpia käsitteitä tarkastella tietämistä.
Taisin kyetä tässä melko maltilliseen tiedehihhulointiin? Saatanan vääräuskoiset!
^
Ilman uskontoja eli niiden tuella järjestäytyneitä ja kasvavia yhteiskuntia tuskin olisi tiedettäkään, mutta se olisi sama kuin sanoa että ilman varhaisia ihmisapinoita ei olisi nykyihmistä.
Ilman tiedettä taas ei olisi korkeampaa elintasoa. Korkeamman elintason ihminen tarvitsee uskontoa yhtä vähän kuin nykyihminen tarvitsee varhaisia ihmisapinoita.
Eli noiden valossa on mielestäni helppo arvottaa nykyisiä uskomusjärjestelmiä ja niiden määrittelemiä käsitteitä ja muita kuvauksia.
Uskonnoissa tieto ja tietäminen ovat yliempiiriseksi määriteltyä uskomista ja empiirisenkin todistusaineiston osalta huteraa.
Toki siirtymävaihe uskonnoista tieteellisyyteen on vasta alkutekijöissään, mutta itseään kiihdyttävää.
Samalla tekoälyt jumalallistuvat ja ihmislaji kyborgisoituu, teknologisten mustien joutsenten parvien airueina.
Jaa-a. Matematiikka kehittyi kaupankäyntiä varten, noinkohan sen kehittymiseen tarvittiin minkään sortin uskontoja? Kirjoitustakin on tarvittu kirjanpidossa, mutta kun ajattelee miten paljon uskonnollista horinaa (jumalien ylistystä ja jumalille ruikutusta) ammoisina aikoina on harjoitettu, niin kirjoittamiseen uskonnot toki liittyvät vahvasti. Ennen astronomiaa on ollut olemassa astrologia, ja sehän on tietysti yhtä hokkustapokkusta poo tieteellisestä näkökulmasta katsottuna.
Mitäs näistä on muita. Metallia on alettu käsittelemään että saadaan tarve-esineitä ja aseita. Uskontoihin liittyvää roinaa on hyrymykke juurikin "arvokkaista" metalleista valettuna, mutta ilmankin olisi pärjätty. Jumaliahan olisi voinut paljoa vain niillä riittiuhreillaan, kärysi siellä sitten kasviksia, lampaita tai ihmisiä. Uskontoihin tulevat metalliesineet mukaan nähdäkseni sitten kun uskonnot laitostuvat, mikä juontuu yhteiskunnan kehityksestä. Ehkä se ei olekaan niin päin että uskonto luo ja kehittää yhteiskuntaa, vaan yhteiskunta luo uskontoja, ja kehittää niitä (hyvään tai huonoon suuntaan).
Vaatteita ihminen tarvitsee suojakseen, varsinkin kylmissä maissa. Ehkäpä nämä viikunanlehti-jutut on keksitty ihan vain mytologisoimaan se miksi ihminen ei hillu alasti. Meinasin sanoa että vaatetus laimentaa seksuaalista virittyneisyyttä ja hommat pystytään hoitamaan paremmassa rauhassa, mutta höhläkö olen? Viidakossa porukoilla on vaan ne arimmat paikat suojattuna, eivätkä he silti harrasta kutemista kokoajan. Mutta toki heillä voi olla jotain muita tapoja hillitä viettejään, kuin vaatteisiin kätkeytyminen. Esim. jotain tabu-sääntöjä että siinä majassa missä asuu koko suku, ei saa panna, vaan siirrytään pusikon puolelle yksityisesti touhuamaan.
Alkuihmiset erään teorian mukaan ovat harjoittaneet ryhmäseksiä, mutta teknologisesti kehittyneeseen yhteiskuntaan se ei taida oikein sopia. Eihän siinä ehdi keksiä ja kehittää mitään, jos kokoajan pitää olla parittelemassa.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 06, 2023, 16:56:45
Voiko uskomusjärjestelmiä vertailla tai arvottaa?
Niitä pitää vertailla ja arvottaa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 09, 2023, 12:37:21
Ehkä se ei olekaan niin päin että uskonto luo ja kehittää yhteiskuntaa, vaan yhteiskunta luo uskontoja, ja kehittää niitä (hyvään tai huonoon suuntaan).
Kumpaakin.
Uskonnot ovat toisin sanoen olleet kasvavien yhteiskuntien kehityksen työkalu ja mahdollistaja.
Papiston ollessa jumalallisen hallitsijan virkamiehiä ja joutilaita tutkijoita.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 10, 2023, 07:44:03
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 09, 2023, 12:37:21
Ehkä se ei olekaan niin päin että uskonto luo ja kehittää yhteiskuntaa, vaan yhteiskunta luo uskontoja, ja kehittää niitä (hyvään tai huonoon suuntaan).
Kumpaakin.
Uskonnot ovat toisin sanoen olleet kasvavien yhteiskuntien kehityksen työkalu ja mahdollistaja.
Papiston ollessa jumalallisen hallitsijan virkamiehiä ja joutilaita tutkijoita.
Niin kumpaakin, uskonnot ovat luoneet "jumalhallitsijoita" jotka ovat määränneet lakeja ja sääntöjä "alaisilleen".
Kansa vaikuttaa, kertovat myös usan trumppilaisuuden olevan kansan -luomus ja trump vain sattuu olemaan sopiva henkilö sen johtoon. Eli ilman sitä kiihkeää eripuraista kansanosaa ei trumpin kaltainen voisi hallita. Sama varmaa koskee muutakin demokraattista toimintaa- Orpokin on kansanosan luomus, vaikka hän ehkä itse kuvittelee olevansa sen johtaja.
Hallitsijat ovat riippuvaisia laumastaan ja lauma valitsee johtajansa omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Toinen niistä voidaan vaihtaa, eikä se taida olla kansa..
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 10, 2023, 12:25:14
Hallitsijat ovat riippuvaisia laumastaan ja lauma valitsee johtajansa omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Toinen niistä voidaan vaihtaa, eikä se taida olla kansa..
Vaikka kansa vaihtuisikin...
Mutta
aina yhteisössä on johtajia ja kansaa, terveisiä vaan anarkisteille ja muille muppeteille.
En sano, onko hyvä tai huono asia. Sanon vaan, että noin on.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 11, 2023, 18:50:25
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 10, 2023, 12:25:14
Hallitsijat ovat riippuvaisia laumastaan ja lauma valitsee johtajansa omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Toinen niistä voidaan vaihtaa, eikä se taida olla kansa..
Vaikka kansa vaihtuisikin...
Mutta aina yhteisössä on johtajia ja kansaa, terveisiä vaan anarkisteille ja muille muppeteille.
En sano, onko hyvä tai huono asia. Sanon vaan, että noin on.
Onhan sitä, johtajia tarvitaan. Harvoin ovat täydellisiä joskus tuhoisia. Kansa herää yleensä myöhään, jos herää, eikä aina halua herätäkään.
Ihmiset suurelta osin haluavat olla johdettuja ja luottavaisia se on kaikkien johtajien ja uskovaisten yhteinen "sopimus" ilman kirjoitettuja päätöslauseita.
Sitä voidaan kutsua demokratiaksi-politiikaksi tai tyranniaksi, mutta jollain asteella se toimii.
Voihan sitä kutsua myös aivopesuksikin, jota tehdään lapsesta asti..vapaus on suhteellista-
Ensimmäinen ihmistyyppi painottaa maailmankuvassaan enempi klassista logiikkaa kun taas jälkimmäinen sumeaa logiikkaa.
"Jos klassisessa logiikassa voidaan selkeästi määritellä, että kuuluuko x ryhmään X, on sumeassa logiikassa kysymyksenasettelu ennemminkin, että kuinka paljon x kuuluu ryhmään X. Klassisen logiikan mukaan tulisi esimerkiksi määritellä, että kesä- ja heinäkuut kuuluvat kesäkuukausiin, ja muut kuukaudet eivät. Sumean logiikan mukaan myös touko- ja elokuut voivat kuulua kesäkuukausiin, mutta vähemmän, kuin kesä- ja heinäkuut ja enemmän, kuin huhti- ja syyskuut." (Sumea logiikka, Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sumea_logiikka))
Yleiseksi tulkintaohjeeksi tämän ketjun päivityksiini
Kaikki ajattelevat jossain määrin kummankin ihmistyypin tavalla, mutta ero on ajattelemallani tavalla siinä, kumpi tapa ajatella on itse kullekin se yleisempi helmasynti; kumpaa tapaa ajatella asioita suosii liian usein silloinkin, kun se on tarpeetonta tai kokonaan väärä tapa ajatella niitä.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 16, 2023, 03:03:28
väärä tapa
Pitkällisen, mutta tarpeellisen, keskustelun jälkeen asian ydin alkaa siilautua esiin. Kahvinkeittämiseen pätee yksinkertainen muistisääntö.
On vain kaksi tapaa keittää kahvia
On vain kaksi tapaa keittää kahvia
Nimittäin oikea ja vääräVastaava jaottelu toimii myös ihmisillä.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 18, 2023, 09:30:18
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 16, 2023, 03:03:28
väärä tapa
Pitkällisen, mutta tarpeellisen, keskustelun jälkeen asian ydin alkaa siilautua esiin. Kahvinkeittämiseen pätee yksinkertainen muistisääntö.
On vain kaksi tapaa keittää kahvia
On vain kaksi tapaa keittää kahvia
Nimittäin oikea ja väärä
Vastaava jaottelu toimii myös ihmisillä.
Niin, yleensä väärä tapa ajatella on niillä toisilla. Kolmas tapa on ettei ajatella lainkaan suolletaan vain ulkomuistista fraaseja.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 16, 2023, 02:45:34Ensimmäinen ihmistyyppi painottaa maailmankuvassaan enempi klassista logiikkaa kun taas jälkimmäinen sumeaa logiikkaa.
"Jos klassisessa logiikassa voidaan selkeästi määritellä, että kuuluuko x ryhmään X, on sumeassa logiikassa kysymyksenasettelu ennemminkin, että kuinka paljon x kuuluu ryhmään X. Klassisen logiikan mukaan tulisi esimerkiksi määritellä, että kesä- ja heinäkuut kuuluvat kesäkuukausiin, ja muut kuukaudet eivät. Sumean logiikan mukaan myös touko- ja elokuut voivat kuulua kesäkuukausiin, mutta vähemmän, kuin kesä- ja heinäkuut ja enemmän, kuin huhti- ja syyskuut." (Sumea logiikka, Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sumea_logiikka))
Haet ilmeisesti
rationalismia, jota et vihervasemmistosta löydä.