kantapaikka.net

Mitä tiedät suomalaisesta muinaisuskosta ja mytologiasta?
Mitä niistä - ja suomalaisten historiasta - jokaisen suomalaisen pitäisi tietää?
Onko muinaisuskon elvyttämisessä mitään järkeä, onko yhdenlainen usko yhtään sen parempi kuin toisenlainen?

Kirjoitin toisessa keskustelussa:

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 11, 2021, 13:34:08

Olen parhaillaan aloittamassa Uno Harvan Suomen muinaisusko (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomalaisten-muinaisusko/2167412) ja toisaalta Matti Haavion Suomalaisen mytologia (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomalainen-mytologia/2445460)n (oppi)kirjojen luvun. (Saas näkee, jaksanko lukea loppuun asti.)

Millaista empiriaa kyseisten aiheiden tutkimiseen voisi edes periaatteessa käyttää, kun kristinusko on melkein hävittänyt sekä muinaisuskon, uskomukset, mytologian, että kansamme historian niin tarkasti, että niistä on hyvin vaikea saada empiiristä tietoa. Kristinusko on korvannut vanhemman taikauskon uudemmalla taikauskolla. Kalevala on kyllä säilynyt, mutta sehän on kaunokirjallinen teos, eikä mikään lähdeteos, sillä Lönnrothan sovitteli ja sepitteli omiaankin siihen, yrityksessään luoda juonellinen kansalliseepos. Uskoakseni suomalaisen muinaisuskon ja mytologian tutkimusta muutaman laajan kansanrunovaraston, ja Kalevalan varassa.

Merkityksetön oman maan historian tunteminen ei liene ihan kansan itseymmärryksen takia, vaikka kristinusko lienee tehnyt kaikkensa muinaisuskon, ja historiatiedon tärvelemisessä.

Wikipedia kertoo suomalaisesta muinaisuskosta:

Suomalainen muinaisusko  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko)tarkoittaa ennen kristinuskon valtakautta Suomen alueella harjoitettuja uskonnollisia tapoja ja uskomuksia. Suomalaista muinaisuskoa luonnehtivat muun muassa polyteismi eli monijumalisuus, vainajien palvonta[1] sekä tietäjälaitos[2]. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla.[3]

Muinaisuskosta kertovia lähteitä ovat kalliomaalaukset, kalevalainen kansanrunous sekä muiden suomensukuisten kansojen parista kerätty aineisto.[4] Kirjallisia tietoja suomalaisesta muinaisuskosta alettiin kerätä 1800-luvulla, kristinuskon ollessa jo lähes kaikkien pääasiallinen uskonto, jolloin se oli jo pyyhkinyt pois monia muinaisia perinteitä ja uskomuksia. Tästä huolimatta varsinkin ortodoksisessa Karjalassa säilyi monia vanhoja uskomuksia ja myyttejä. Tarinat Jeesuksesta ja Väinämöisestä, samoin kuin tarinat Ukko ylijumalasta ja kristinuskon Jumalasta, elivät rinnan ja toisinaan myös sekoittuivat. Monet tiedot muinaisesta uskonnosta ovat säilyneet osana kansantaruja, jotka varsinkin Karjalassa olivat huomattavan rikkaat vielä 1800-luvulla.[5]

Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään.[6] Nykyisistä juhlapyhistä laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä (kekri) ja joulu olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia.

Kolmas kirja, jonka tulin tilanneeksi Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) alennusmyynnistä oli
Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/pohjolan-jumalattaret/2765805).

Se oli nopealukuinen pieni teos, viihdyttäväkin.

"Pohjolan myyttiset naiset ovat kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja - kansanperinteemme supersankarittaria. Nyt kansanuskon vanhat tarinat saavat tuoreita tulkintoja.

Kirjan 30 jumalattarella on jokaisella erilainen viesti ja voima, johon voi samastua. Tunnistatko itsessäsi metsän valtakunnan hallitsija Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolan matriarkka Louhi? "

Kirjassa esitellään nämä:

Louhi, Pohjolan emäntä
Päivätär ja Kuutar, auringon ja kuun jumalattaret
Sanervatar, saunan piika
Luonnotar, elämän kehrääjä
Kyllikki, kylillä kulkija
Ilmatar, taivaan neito
Aino, hirttäytyvä neito
Pohjolan neito, kosijoiden haastaja
Marjatta, Jeesuksen äiti
Kivutar, kipujen haltija
Kuuterneito, kaulakivun parantaja
Osmotar, oluen seppä
Mielikki, metsän emäntä
Annikki, Tapion tytär
Metsänneito, metsästäjien viettelijätär
Ajattara, metsän demoni
Vellamo, kalojen hallitsija
Rauni, ukkosen vaimo
Lempo, himokas veitikka
Tapiotar, karhujen sitoja
Bytisbåne, lapsenvaihtaja
Kekritäs, esivanhempien edustaja
Hongotar, karhun saaliinhaltija
Juonitar, peurjen saaliinhaltija
Hillervo, saukkojen saaliinhaltija
Tuheroinen, vesikkojen ja ahmojen saaliinhaltija
Holohonka, riistalintujen kasvattaja
Käreitär ja Lukutar, kettujen saaliinhaltijat
Marjatera ja Loveatar, susien emot
Nokeainen, soopelin saaliinhaltija

Sinänsä kiinnostavia hahmoja, mutta sikin sokin on tuossa jumalattaria, haltijoita ja Kalevalan hahmoja. Louhellla kuvattiin Kalevalassa taikavoimia, ja hän oli ehkä shamaani, eikä jumalatar. Ainolla ei kaiketi ollut mitään taikavoimia, eikä Pohjolan neidolla tai Kyllikilläkään. Mutta sitten on merkittäviä jumalattaria kuten Luonnotar, jota ilman elämä ei edes olisi suomalaisen mytologian mukaan mahdollista, ja jonka punoma elämän lanka päättää syntymästä ja kuolemasta. Luonnotarta vastaa skandinaavisessa mytologiassa nornat.

Jumalattaret ja haltijat kuvastavat sitä, mikä oli muinaissuomalaisille tärkeää, metsästä saatava riista (Mielikki ja Annikki, sekä eri haltijat) ja vedestä kalat, ja toisaalta olut ja sauna, ja kipujen parantaminen, ja petoeläimiltä säästyminen ja varsinkin karjan säästyminen petoeläimiltä. Rauni yhdessä miehensä Ukko ylijumalan kanssa toivat ukkosen, mutta myös sateen, jota ilman vilja ei kasva.

Uno Harvan Suomen muinaisusko on kyllä perin pitkäpiimäistä luettavaa. Ensimmäinen kappale jaarittelee listauksesta erilaisia Suomen, Karjalan, Hämeen tai pohjolan jumalista.

Kirjoitin toisessa keskustelussa:

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 12, 2021, 11:43:19

Minulla on tällä hetkellä unensaantilukemistona suomalaisen uskontotieteen uranuurtajan Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomalaisten-muinaisusko/2167412), jonka alkuperäisteos on vuodelta 1948. Epäilen, että tuskin tulen saamaan sitä loppuun kahlattua, sen verran raskassoutuista tekstiä se on. Olen sivulla 22, enkä jaksa lukea uudelleen aiempaa 21 sivua tuota tekstiä, mutta mielikuvani on tähänastisesti lukemastani - jos en ole unenpöpperössä hallusinoinut -, niin jossain kohdassa Harva puhui miehistä viitatessaan muihin (uskontotieteen?) tutkijoihin, jotka ilmeisesti olivat kaikki tyynni akateemisia miehiä.

Ensimmäin luku liittyy melko olemattomien kirjallisten lähteiden ruotimiseen. Lähdeaineistona vaikuttavat olevan toisaalta kansanrunot, ja toisaalta ja varsinkin Agricolan lyhyt runomuotoinen listaus suomalaisista jumalista ja heidän tehtävistään Psalttarin *) esipuheessa, jossa varoitetaan kansaa uskomasta pakanajumaliin. Lisäksi lähteenä on jokin ruotsinkielinen samantapainen tai melko samansisältöinen listaus. Ensimmäinen luku keskittyy sen pohtimiseen kumpi listaus oli alkuperäinen, ja sen pohtimseen, kuka mieskollegoista on esittänyt kirjoittajan mielestä pöljiä ja kuka viisaampia argumentteja asiasta. Kirjoittaja ilmaisee ihailua E.N.Setälää **) kohtaan ja omistaa koko teoksen hänelle, ja toisaalta lyttää erään mieskollegansa (Wigren? en jaksa tarkistaa) täysin kelvottomaksi argumentoijaksi ylipäätänsä.

*) Agricolan vuonna 1551 julkaistu suomennos Psalttarista.
**) E.N. Setälä  (https://fi.wikipedia.org/wiki/E._N._Set%C3%A4l%C3%A4) (wikipedia)

Em. Suomalainen muinaisusko on niin pitkäpiimäistä lukemistoa, että se ehkä on hyvä unensaantikirja. Em. jumalalistausten ruotimisen jälkeen teos keskittyy aluksi (ennen jumaliin siirtymistä) muinaissuomalaiseen maailmankuvaan ja maailmankäsitykseen.

Kuvataan mm. taivaankantta, jota kannattelee maailmannapa, ja joka peittää litteän maankiekon. Suomalaiset kutsuivat taivaankantta myös kirjokanneksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaankansi

Em. wikisivun mukaan  Maailmanpylväät, Maailmanpuu, vuoret tai jättiläiset tukevat taivaankantta.

Ja lintukoto, on se paikka, mihin linnut talvisin menevät. Saattaa olla jossain kohta, jossa taivaankansi ja maankansi yhtyvät, mutta yhtymäkohtaan on jäänyt linnunmentävä rako, josta linnut menevät. Nih.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko
Käsitykset asioiden alkuperästä eli synnystä ovat olleet tärkeä osa muinaissuomalaisten todellisuuskäsitystä. Maailman syntytarinat ovat olleet merkittävä osa runoutta, ja maailman synnystä oli useita erilaisia kertomuksia.[5] Suomalaisessa muinaisuskossa voidaan erottaa kolme erilaista maailmansyntymyyttiä eli kosmogoniaa. Niin sanotussa sukeltajamyytissä maailma luodaan sukeltamalla maata alkumeren pohjasta ja munamyytissä maailma syntyy alkumunasta. Kolmas suomalainen kosmogonia on myytti taivaan taonnasta.[7]

Yleisimmän myytin mukaan maailma oli syntynyt vesilinnun munasta.[5] Se on alkujaan eteläinen myytti. Se tunnetaan laajalla alueella, ja se on levinnyt myös Euroopan pohjoisosiin. Uralilaisista kansoista sen tuntevat kuitenkin vain suomalaiset, itäsaamelaiset, komit ja mordvalaiset. Sukeltajamyytti lienee ollut alkuperäisempi, mutta munamyytti on syrjäyttänyt sen. Kalevalainen luomisrunosto perustuu lähes täysin munamyyttiin, vaikka runostossa on myös joitakin viittauksia sukeltajamyyttiin.[7] Muna- ja sukeltajamyyteille yhteistä on alkumeri ja -lintu.[8]

Munamyytti kuvataan runossa Väinämöisen ampuminen.[7] Runo kuvaa maan, taivaan, päivän, kuun, tähtien ja pilvien synnyn, mutta siinä ei puhuta elollisesta luonnosta eikä ihmisestä.[8] Sukeltajamyytissä maailma syntyi puolestaan kuikan tai paholaisen haettua pohjasta maata.[5] Taontamyyttiin liittyvissä muinaisrunoissa Ilmarinen mainitaan taivaankannen takojana.[9] Taivaantakomismyytti on omaksuttu suomalaiseen kansanuskoon Skandinaviasta. Mahdollisesti Ilmariseen liitettiin luojajumalan asema vasta tässä yhteydessä.[10]

---
Kun aikoinaan luin Kalevalaa, en mieltänyt sen henkilöitä jumaliksi. Jos jollakin (esim- Väinämöinen ja Louhi) oli taikavoimia, hänet mielsin shamaaniksi. Mutta Ilmarinen siis takoi taivaankannen, ja siis oli luojajumala.

Lisätty linkki.

Linnunradan muinaissuomalaiset kuvasivat syntyneen mm. siten, että taivasta kannatteleva jättiläistammi oli kaatunut Tuonelan joen yli. (Tuonela oli jossain pohjoisessa.) Linnunradassa on toisessa päässä haarauma, jonka muinaiset mielsivät puun juuriksi. Puussa oli myös tihentymiä, ja tihentymien paikasta pyrittiin tekemään ennustuksia tulevan vuoden säästä (jolla oli vaikutusta viljasatoon).

Suomalaisten muinaisuskossa on ollut naisvaikuttajia yhtä lailla verrattuna miesvaikuttajiin, toki niin oli kreikkalaisissa ja lähi-itäläisissäkin uskonnoissa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 15, 2021, 15:13:59
Kun aikoinaan luin Kalevalaa, en mieltänyt sen henkilöitä jumaliksi. Jos jollakin (esim- Väinämöinen ja Louhi) oli taikavoimia, hänet mielsin shamaaniksi. Mutta Ilmarinen siis takoi taivaankannen, ja siis oli luojajumala.

Muistin tämmöisen värssyn kuin "omat on kalauhauat kaivamani". Nopean googletuksen myötä löytyi tämmöistä matskua:

https://www.literature.com/book-gut.php?id=kalevala_katsottuna_kaunotieteen_kannalta_19556&p=11

Tietotaistelussaan Joukahaisen kanssa muistuttaa Wäinämöinen nimenomaan
osallisuudestansa luomiseen;



    »Omat on meret kyntämäni,

    Kalahauat kaivamani,

    Mäet mullermoittamani,

    Kivet luomani kokohon.

    Olin ma miesnä kolmantena

    Ilman pieltä pistämässä,

    Taivon kaarta kantamassa,

    Taivoa tähittämässä.»[15]

Voi siis sanoa että Väinämöinen on luojajumaluus. Jos gnostilaisittain ajattelee, hän vertautuu fyysistä olemassaoloa luovaan Jahveen. Fyysisen maaimankaikkeuden takana on sitten jotain muuta, mikä käy siitä ilmi että Väinämöinenkin on Ilmattaren lapsi, eikä siis ominpäin itsekseen syntynyt ylin jumaluus.

Voi kysyä että onko ollut niin että shamanistiset kulttuurit ovat kertoneet jumaluuksista "tuttavalliseen tyyliin" niin että heidät mieltää helpommin ihan ihmisiksi touhuskelemassa, ennemmin kuin jumaliksi. Vai onko niin että paimentolaiskulttuurit jostain syystä alkoivat työntämään jumaliaan niin voimallisesti tuonpuoleisiin ulottuvuuksiin että heistä sukupolvien mittaan tuli niin ylenmäärin "jumalallisia" jumalia, ettei käynyt enää päinsä että he tepastelisivat ihmisten seassa kuin kuka tahansa tavallinen talliainen.

Olen varmaan lukenut aikoinani (teini-iässä?) tuon Väinämöisen kilpalaulannan Joukahaisen kanssa jonkinlaisena miehisenä pullisteluna, itsekehuna, jos olen lainkaan kiinnittänyt huomiota.

Sitä, että Väinämöinen oli Ilmattaren poika, en tainnut huomata lukiessani, se tuli vastaan myöhemmin.

Antiikin Roomassa (ja Kreikassa, josta uskonto ja mytologia Roomaan lainattiin) taisi olla tarujen mukaan sellaisia jumaluuksia, jotka olivat aika lailla ihmisen kaltaisia, ja ehkä helpommin samastuttavampia kuin esim. Jahve. Mm. tekivät lapsia ihmisnaisten kanssa, esimerkiksi Mars oli Romuluksen ja Remuluksen isä. Viikinkienkin jumalat taisivat olla vähän enemmän ihmisen kaltaisia, hehän jopa kuolivat (tai tulevat kuolemaan?) Ragnarökissä.

Wikipedia kertoo: https://fi.wikipedia.org/wiki/Roomalainen_mytologia

LainaaRoomalaisten tärkeitä jumalia
    Ylijumala Juppiter (kreikkalaisten vastine Zeus)
    Ylijumalan puoliso Juno (kreikkalainen vastine Hera)
    Sodan jumala Mars ja jumalatar Bellona (kreikkalainen vastine Ares)
    Meren jumala Neptunus (kreikkalainen vastine Poseidon)
    Manalan valtias Pluto (kreikkalainen vastine Hades)
    Ennustamisen ja sivistyksen jumala Apollo (kreikkalainen vastine Apollon)
    Sodankäynnin ja viisauden jumalatar Minerva (kreikkalainen vastine Athene)
    Sanansaattaja Mercurius (kreikkalainen vastine Hermes)
    Metsästyksen jumalatar Diana (kreikkalainen vastine Artemis)
    Rakkauden ja kauneuden jumalatar Venus (kreikkalainen vastine Afrodite)
    Sadonkorjuun jumala Saturnus (kreikkalainen vastine Kronos)
    Onnetar Fortuna (kreikkalainen vastine Tykhe)
    Voiton jumalatar Victoria (kreikkalainen vastine Nike)
    Kodin jumalatar Vesta (kreikkalainen vastine Hestia)
    Lemmenlevittäjä Cupido (kreikkalainen vastine Eros)

Roomalaisilla oli myös täysin omia jumalia, kuten Bellona (Sodan jumalatar), Janus, laarit ja penaatit.
...
Roomalaisten jumalat elävät edelleen aktiivisesti kirjallisuudessa ja länsimaisessa kulttuuriperinnössä. 

Lieköhän Suomessa ollut sodan jumalia ja jumalattaria (Roomassa siis nelisen, Mars, Bellona, Minerva, Victoria)? Tuskin sentään on ollut rakkauden ja kauneuden jumalatarta, tai ainakaan ei mainita Pohjolan jumalattaret -kirjassa.

Kun muutoin Väinämöisestä saa vaatimattoman, kehuskelemattoman kuvan, itse otin tarinan puitteissa keissin niin että Joukahainen puhui niin paljon paskaa että lopulta Väiskiltäkin kärähti käpy ja alkoi luetella faktoja.

Pitäisi lukea uudestaan koko Kalevala. Varmaan on unohtunut suurin osa.

Toisesta keskusteluketjusta:

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 23, 2021, 17:50:34
Äijä on Ukko Ylijumalan monista nimistä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukko

LainaaUkko on kiertoilmaus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti vanhaa miestä. Ukon oikeaa nimeä ei haluttu lausua mahdollisesti kunnioituksesta ja pelosta tätä jumaluutta kohtaan. Vastaavasti juutalaisuuden ja kristinuskonkaan mukaan Jahve-jumalan nimeä ei pidä turhaan lausua. Ukon alkuperäinen nimi voi olla Perkele, mutta Ukkoon uskoneet myöhempien aikojen ihmiset eivät välttämättä olisi osanneet yhdistää kristinuskon paholaiseksi leimaaman Perkeleen nimeä Ukkoon. Toisaalta myös Ilmarisen nimeä on voitu käyttää taivaan jumaluudesta sen jälkeenkin, kun taivaan jumala sai huomattavasti uusia vaikutteita balttilaisesta perinteestä.

Arkeologi ja emeritusprofessori Unto Salon mukaan Ukko on tunnettu myös nimillä Isoi, Isäinen, Isänen, Äijä, Pitkänen, Pitkäinen, Pitkämöinen, Ylkäinen ja Ylikäinen. Unto Salo ei liitä balttilaisperäistä perkele-nimeä itämerensuomalaiseen Ukko-jumaluuteen.[2]

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 23, 2021, 13:48:27
Pitäisi lukea uudestaan koko Kalevala. Varmaan on unohtunut suurin osa.

Sitä on vaikea ymmärtää, paljon on sekavaa jorinaa. Tulkinnanvaraista, kuten Raamattukin.

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 25, 2021, 22:08:39

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 23, 2021, 13:48:27
Pitäisi lukea uudestaan koko Kalevala. Varmaan on unohtunut suurin osa.

Sitä on vaikea ymmärtää, paljon on sekavaa jorinaa. Tulkinnanvaraista, kuten Raamattukin.

Raamatussa on ristiriitaisuuksia jotka vesittävät koko Raamattuun perustuvan uskon jos yhtään käyttää aivojaan. Jeesuksestakin saa vaikka mimmoisen sissijohtajan kun hän juttelee vihasta isän ja pojan välillä jne. Plus hän mainitsee tulleensa vain Israelin kansan kadonneita lampaita varten, joten aikalailla ovat saaneet hänen jälkeensä tulleet ajatusvoltteja tehdä muokatakseen hänestä koko maailmalle tarkoitetun Messiaan.

Kalevala ei ole mystinen sekasotku. Ja siitä ennemmin ottaisin oppia. Sotiminen ei kannata, naisia voisi kohdella paremminkin yms.

Eivät nuo ole tarkoitettu kirjaimellisiksi opinlähteiksi, kuten ei koraanikaan. Niitä tulee funtsia ja pohtia.
Ideoita niissä raamatullisissa ja kalevalaisissakin ajatuksissa on.
Ei se Jobin kirjakaan oikeasti jumalasta sinänsä kerro, vaan ihmisen elämästä kriisien keskellä ja miten hän suhtautuu elämään. Ei Kainin ja Abelin taru kerro muusta, kuin ihmismielen kaksijakoisuudesta. Perinteiset esivanhempamme ovat miettineet noita samoja asioita ihan samoin, kuin mekin nykyään. Ehkä aika tuloksettomasti, mutta silti. Hyvää ajattelua silti, koska sitähän yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskunta, joka funtsii noita asioita, on elävä yhteiskunta.

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 28, 2021, 22:54:46
Eivät nuo ole tarkoitettu kirjaimellisiksi opinlähteiksi, kuten ei koraanikaan. Niitä tulee funtsia ja pohtia.
Ideoita niissä raamatullisissa ja kalevalaisissakin ajatuksissa on.
Ei se Jobin kirjakaan oikeasti jumalasta sinänsä kerro, vaan ihmisen elämästä kriisien keskellä ja miten hän suhtautuu elämään. Ei Kainin ja Abelin taru kerro muusta, kuin ihmismielen kaksijakoisuudesta. Perinteiset esivanhempamme ovat miettineet noita samoja asioita ihan samoin, kuin mekin nykyään. Ehkä aika tuloksettomasti, mutta silti. Hyvää ajattelua silti, koska sitähän yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskunta, joka funtsii noita asioita, on elävä yhteiskunta.

Tavikset harvemmin jaksavat pohtia. He haluavat joko elää erillään uskonnoista ja ulkoistaa funtsailun papeille ja pipeille (=Jumalan hulluille), tai sitten he haluavat että heille isketään kouraan Sudenpentujen käsikirja josta kaikki voi katsoa ja tehdä sen mukaan, niin ei tarvitse itse ajatella.

Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

^

Raamattua opetetaan kyllä "totuutena" .

Muutenkin on hieman outoa, että valheelliset tarinat väittävät jotain ja niiden omaksuja kertookin niiden olevan vitsi,, Uskoen silti niihin- tai niiden vaikutukseen muihin..

Varmaan ne vaikuttavat ihmisiin, mutta eivät totuuteen, ihminen on sama olento uskoessaan tai ollessaan uskomatta-

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10
Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

Ehkä noin ajattelet, moni muukin. Itse silti pidän tuota kristillistä arvo/moraalikäsitystä hyvänä yhteiskunnallemme. Ei täydellinen, mutta oikeasti oli/on terveempi, kuin nuo pohjoisen uskontomallit. Pidän hienona asiana sitä, että suomalainen muinaisusko on osittain säilynyt historiassamme, mutta en sitä haluaisi käytännössä. Sen parempi paikka on yliopistojen arkistoissa.

Vahinko ehkä tuon kulttuurisen moninaisuuden puolesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kristillisyys lopulta oli varsin hyvä kulttuurinen vaikuttaja pohjolaankin. Ehkä sitä sivistystä loi kuin perinteinen yhteiskunta/uskonto- malli? Mielestäni kristillinen yhteiskunta loi parempaa mallia.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 01, 2021, 22:58:07

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10
Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

Ehkä noin ajattelet, moni muukin. Itse silti pidän tuota kristillistä arvo/moraalikäsitystä hyvänä yhteiskunnallemme. Ei täydellinen, mutta oikeasti oli/on terveempi, kuin nuo pohjoisen uskontomallit. Pidän hienona asiana sitä, että suomalainen muinaisusko on osittain säilynyt historiassamme, mutta en sitä haluaisi käytännössä. Sen parempi paikka on yliopistojen arkistoissa.

Vahinko ehkä tuon kulttuurisen moninaisuuden puolesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kristillisyys lopulta oli varsin hyvä kulttuurinen vaikuttaja pohjolaankin. Ehkä sitä sivistystä loi kuin perinteinen yhteiskunta/uskonto- malli? Mielestäni kristillinen yhteiskunta loi parempaa mallia.

Joku on sanonut että hedelmistään puu tunnetaan. Ettei peräti guru Jeesus? Käsitykseni mukaan k-uskonto alkuun levisi Suomeen rauhanomaisesti kaupankäynnin kautta, mutta sitten vaihtui miekkalevitykseen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, on myös sanottu. Eli sellainen uskonto johon on missään vaiheessa kuulunut millään tavalla väkivaltaa on oksetus (abomination, heh).

Vaikea sanoa onko suomalainen muinaisusko varsinaisesti säilynyt. Vaikka olenkin netistä lukenut juttua ja telkastakin tainnut kuulla jonkun yksittäisen partaäijän sanovan että sukulaisiltaan kuuli sitä sun tätä, niin kyllä tämä nykyinen uuspakanuus tuntuu olevan nimenomaan uutta. Lueskellaan Kalevalaa ja muuta kirjallisuutta jossa on runon jollotuksia, tehdään loitsuja ja siihen malliin. Etevimmät sentään muuttavat keskelle metsää jonkinmoiseen jalasmökkiin (olen itse tuntenut tällaisen ihmisen nuorempana) ja elävät vaikka jäkälillä jos asialliseksi katsovat. Toinen osasto puolestaan, lihansyöjänä, turvautuu metsästykseen.

Oikeastaan tuleekin mieleen että ehkä suomalaisten on helpompi halutessaan vaihtaa muinaisusko-vaihde silmään, koska moni kumminkin elää vielä sen verran lähellä luontoa ettei ole aivan avuton jos nakataan sinne puskaan pärjäilemään puukko kaverinaan. Taikka mistäpä minä tiedän, ehkä tämä on toiveajattelua.

Mutta k-uskonto kumminkin on tullut herraskaisemman väen kautta tänne, eikä se tunnu ikinä olleen erityisen suopea juntteja ja rahvasta kohtaan. Käsketty sitä ja määrätty tätä. Sitäkö se on se "moraali" että sorretaan, alistetaan ja otetaan luulot pois. Itseasiassa pitäisi välttää koko mokomasta uskonnosta puhumista tässä ketjussa. Sille on ihan tarpeeksi ketjuja jo. Mutta toki vertailun vuoksi.

^
Uskonnoissa on aina ollut se "yhteisöllisen liiman" olemus. Vallan ja järjestyksen eli yhteisön ylläpito henkisesti ja fyysisesti.
Toki korostuneen konservatiivisesti yhteiskuntaa uudistavana voimana, mikä ei ollut suuri ongelma vielä ennen tieteellis-teknologista itseään ja yhteiskuntia piiskaavaa kehityslaukkaa.
Mittakaavat ja toteutustavat vain ovat erilaisia pienistä lahkoista maailmanuskontoihin.
Yhteisöllinen väkivalta on sitä parempaa väkivaltaa. :)

Näkisin uskonnot menneen maailman tehokkaimpina pitkäikäisinä kasvavien yhteiskuntien ja globalisoituvien kulttuurien monokulttuurisina standardointi-ja rakennusjärjestelminä, ajalta ennen nationalismia, kapitalismia ja tiedettä, niiden kaikkien edeltäjänä. :)

Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 13, 2021, 10:44:17
^
Uskonnoissa on aina ollut se "yhteisöllisen liiman" olemus. Vallan ja järjestyksen eli yhteisön ylläpito henkisesti ja fyysisesti.
Toki korostuneen konservatiivisesti yhteiskuntaa uudistavana voimana, mikä ei ollut suuri ongelma vielä ennen tieteellis-teknologista itseään ja yhteiskuntia piiskaavaa kehityslaukkaa.
Mittakaavat ja toteutustavat vain ovat erilaisia pienistä lahkoista maailmanuskontoihin.
Yhteisöllinen väkivalta on sitä parempaa väkivaltaa. :)

Näkisin uskonnot menneen maailman tehokkaimpina pitkäikäisinä kasvavien yhteiskuntien ja globalisoituvien kulttuurien monokulttuurisina standardointi-ja rakennusjärjestelminä, ajalta ennen nationalismia, kapitalismia ja tiedettä, niiden kaikkien edeltäjänä. :)

Juuri näin.

Uskontojärjestelmät sopeutuivat, hitaasti mutta kuitenkin, silloin kun teknistieteellinen kehitysvauhti eteni etanan vauhtia. Nykyisessä maailmassa, jossa uskomuksia haastetaan joka puolelta jatkuvasti ja kiihtyen, ei satojen vuosien välein tapahtuva päivittäminen oikein riitä. Uusia Luthereita tarvittaisiin yksi kymmenessä vuodessa.

Yhteisöllistä parempaa väkivaltaa kutsutaan koulutukseksi, voimakeinoiksi ja verotukseksi. Kansalaiset keskenään suorittavat myös sosiaalista paineistusta, mikä on myös melko selvää väkivaltaa, siinähän pakotetaan muuttamaan käyttäytymistään vaatimustenmukaiseksi, vastoin omaa haluamista.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 28, 2021, 22:54:46
Eivät nuo ole tarkoitettu kirjaimellisiksi opinlähteiksi, kuten ei koraanikaan. Niitä tulee funtsia ja pohtia.
Ideoita niissä raamatullisissa ja kalevalaisissakin ajatuksissa on.
Ei se Jobin kirjakaan oikeasti jumalasta sinänsä kerro, vaan ihmisen elämästä kriisien keskellä ja miten hän suhtautuu elämään. Ei Kainin ja Abelin taru kerro muusta, kuin ihmismielen kaksijakoisuudesta. Perinteiset esivanhempamme ovat miettineet noita samoja asioita ihan samoin, kuin mekin nykyään. Ehkä aika tuloksettomasti, mutta silti. Hyvää ajattelua silti, koska sitähän yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskunta, joka funtsii noita asioita, on elävä yhteiskunta.

Tavikset harvemmin jaksavat pohtia. He haluavat joko elää erillään uskonnoista ja ulkoistaa funtsailun papeille ja pipeille (=Jumalan hulluille), tai sitten he haluavat että heille isketään kouraan Sudenpentujen käsikirja josta kaikki voi katsoa ja tehdä sen mukaan, niin ei tarvitse itse ajatella.

Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

Raamattu on hyvin sekavaa horinaa. Kalevala on hyvin sekavaa horinaa, vaikka ehkä vähän vähemmän sekavaa, koska yksi ihminen on kerännyt aineistoa siihen ja sitä editoinut ja sepitellyt omiaan siihen.

Tämän keskustelu aihe ei kuitenkaan ole kristinusko tai Raamattu, paitsi siltä osin kuin ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen muinaisuskoon (lähinnä hävittäen sen), ja siltä osin kuin kristinuskon höpinät ovat sekoittuneet suomalaiseen muinaisuskoon/muinaishöpinään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko
Suomalainen muinaisusko tarkoittaa ennen kristinuskon valtakautta Suomen alueella harjoitettuja uskonnollisia tapoja ja uskomuksia. Suomalaista muinaisuskoa luonnehtivat muun muassa polyteismi eli monijumalisuus, vainajien palvonta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vainajien_palvonta)[1] sekä tietäjälaitos (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiet%C3%A4j%C3%A4)[2]. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri valta-aikoina ja eri alueilla.[3]

Muinaisuskosta kertovia lähteitä ovat kalliomaalaukset, kalevalainen kansanrunous sekä muiden suomensukuisten kansojen parista kerätty aineisto.[4] Kirjallisia tietoja suomalaisesta muinaisuskosta alettiin kerätä 1800-luvulla, kristinuskon ollessa jo lähes kaikkien pääasiallinen uskonto, jolloin se oli jo pyyhkinyt pois monia muinaisia perinteitä ja uskomuksia. Tästä huolimatta varsinkin ortodoksisessa Karjalassa säilyi monia vanhoja uskomuksia ja myyttejä. Tarinat Jeesuksesta ja Väinämöisestä, samoin kuin tarinat Ukko ylijumalasta ja kristinuskon Jumalasta, elivät rinnan ja toisinaan myös sekoittuivat. Monet tiedot muinaisesta uskonnosta ovat säilyneet osana kansantaruja, jotka varsinkin Karjalassa olivat huomattavan rikkaat vielä 1800-luvulla.[5]

Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään.[6] Nykyisistä juhlapyhistä laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä (kekri) ja joulu olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia.

Uno Harvan kirjassaan Suomalainen muinaisusko ilmeisesti vasta aivan lopussa pääsee itse asiaan:

Ilmeisesti vainajat olivat muinaisuskossa paljon tärkeämpiä kuin mitkään jumalat.



Ennen kristinuskoa Suomea johtivat kuolleet – Aikoinaan kunnioitettiin puun alla asuvia maahisia ja huoneiden haltijoita (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/17/ennen-kristinuskoa-suomea-johtivat-kuolleet-aikoinaan-kunnioitettiin-puun-alla) (Yle)

Muinaiset suomalaiset kävivät melkoista peliä kuolleiden kanssa. Kuolleille annettiin uhreja, ja vastineeksi kuolleilta saatiin suopeutta. Jos kuolleita ei toteltu, rangaistuksena saattoi olla tulipalo, tauti tai kuolema.

Muinaisessa suomalaisessa kansanuskossa vainajat olivat ihmisille tärkeämpiä kuin yläilmojen Jumala. Elävien piti tulla toimeen kuolleiden kanssa.

Näin kirjoitti uskontotieteilijä Uno Harva vuonna 1948 julkaistussa klassikkoteoksessa Suomalaisten muinaisusko. Tänä vuonna SKS teetti kirjasta uusintapainoksen.

Mutta mitä se tarkoittaa, että muinaisessa Suomessa ihmiset olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuolleiden kanssa? Millä tavalla kuolleet ohjasivat meitä suomalaisia?

Filosofi Friedrich Nietzschen teos Moraalin alkuperästä antaa yhden lähtökohdan Uno Harvan teoksen tulkitsemiselle. Nietzsche kirjoittaa moraalitaloudesta, jossa ihminen on velkaa kolmelle taholle: Jumalalle, yhteisölle ja esi-isille. Harvan yhteydessä merkittävää on tietysti suhde esi-isiin.

Velka esi-isille toimii Nietzschen mukaan seuraavasti. Kulloinenkin sukupolvi elää vakaumuksessa, että se saa kiittää säilymisestään esi-isien uhrauksia ja aikaansaannoksia. Nykysukupolvi tunnustaa velan esi-isille ja yrittää vuorostaan maksaa sitä takaisin erilaisilla kunnianosoituksilla ja kuuliaisuudella.

Ymmärtääkseni samansuuntainen asenne oli niillä pakanallisen ajan suomalaisilla, joista Harva kirjoittaa. Elävät "maksoivat velkaa" kuolleille. Harvan teos Suomalaisten muinaisusko ei kuitenkaan ole filosofinen kirja vaan monipuolinen listaus suomalaisista uskomuksista. Siinä luetellaan tapauksia ja esimerkkejä, mutta tulkitaan niitä niukasti.
...
Muinoin vainajat ilmenivät suomalaisille eri muodoissa: haltijoina, maahisina ja menninkäisinä.
...
Tässä vaiheessa ymmärrän hyvin, jos vainajausko kuulostaa satuilulta, jonka määrittäminen sosiaalisiksi rakenteiksi tuntuu ajanhukalta. Harvan kuvaama vainajausko oli kuitenkin hyvin järjestelmällistä. Kuolleet ilmenivät tarkkojen sääntöjen mukaan, paikkasidonnaisesti.

Luonnonilmiöillä oli haltijat, kuten metsällä Tapio. Niin ikään talolla oli oma haltija. Jopa huoneilla oli erityiset haltijat. Asunnon peränurkassa oli perheen suojelushaltijan paikka, kurkihirsi oli haltijahirsi, ja tulisijallakin oli haltijansa.
Suomessa oli suoranainen haltijoiden joukko. Minne tahansa menikin, paikan haltija normitti ihmisen käytöstä.

Puitten, kivien ja rakennusten kynnysten alla uskottiin asuvan maanalaisia pikkuihmisiä eli maahisia, kertoo Harva. Maahiset olivat luontoon sijoittuneita vainajien henkiä, siis muinoin eläneitä ihmisiä. Myös maahisilla oli omat paikkansa. Aikoinaan oli niinkin spesifejä maahisia kuin pientaremaahinen, pihamaahinen ja karsinamaahinen.

Jämijärvellä ja Hämeenkyrössä maahisista kerrottiin, että hiiden väellä oli kaulassa pieniä tiukuja ja kulkusia.

Kuolleiden henget tai haamut ilmenivät myös menninkäisinä. Niistä Harva kirjoittaa vähiten. Menninkäisten uskottiin asuvan kirkkojen, talojen ja puiden ympärillä, samoin maan alla.

Näistä pakanallisista olennoista löytyy uskomuksia ympäri Suomea aina 1800-luvulle asti. Tarinoina ne muistetaan vielä 1900-luvun puolella.
...
Suomessa  uhrattiin kuolleille. Suuremmassa kuvassa uhraaminen voidaan nähdä vaihtoprosessina kuolleiden kanssa. Elävä uhraa kuolleelle jotakin, siis antaa kuolleelle – saadakseen itse puolestaan jotain takaisin vaihdossa. Näin säilyy tasapaino ja rauha kuolleiden kanssa.

Puita, joiden juurille asetettiin uhreja, kutsuttiin Suomessa muinoin pitämyspuiksi. Pitämyspuut olivat kuusia, koivuja ja pihlajia. Niiden luona uhrattiin, koska maahisten oletettiin asuneen niiden alla. Suuremmassa kuvassa uhraaminen voidaan nähdä vaihtoprosessina kuolleiden kanssa. Elävä uhraa kuolleelle jotakin, siis antaa kuolleelle – saadakseen itse puolestaan jotain takaisin vaihdossa. Näin säilyy tasapaino ja rauha kuolleiden kanssa.
...
Uhripuiden lisäksi oli uhrikiviä. Esimerkiksi Kontio-Leppälahden kylässä valtavan kiven luona uhrattiin maitoa, villoja, jyviä. Kangasniemellä oli kuppikivi, jonka kuppeihin eli koloihin vietiin "ruishuttua männiäisille syötäväksi".

Nykyisen Suomen alueella tiedetään olevan noin 350 kuppikiveä. Harvan mukaan kevään ensimmäisestä kalasaaliista vietiin osa uhrikivien kuppeihin. Tässäkin näkyi vaihtosuhde: kun kerran oli saatu, annettiin takaisin.
...
Summaten voidaan sanoa, että muinaisessa Suomessa maahiset ja haltijat olivat suvun vainajien "jatkeita". Totta kai ne olivat satua, mutta se ei muuta sitä, että kuolleisiin liitetyn säännöstön mukaan suomalaiset käytännössä toimivat. Maahiset ja haltijat olivat olentoja, jotka vastalahjoin ja rangaistuksin säätelivät sitä kuinka ihmisen kuului elää.
...
Uno Harvan teos tuo pakanallisen Suomen koko kauneudessaan esiin. Vainajat johtivat maatamme.

Suomalaisten muinaisuskon jälkisanoissa uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttonen kirjoittaa: "Suku vetoaa vainajiin, he ovat moraalin vartijoita ja tapojen tuomareita, sosiaalisen elämän perusta ja yhteiskunnan ylläpitäjät."

Harvan teoksen luettuani aloin miettiä, eivätkö suomalaiset yhä tänä päivänä vetoa vainajiin.

Omassa suvussani yksi kunnioitettu hahmo oli sodan käynyt ukki, johon vedotaan, kun halutaan, että asiat tehtäisiin tietyllä tavalla. Kesämökillä voidaan sanoa: "Näin ukki lämmitti saunan", "ukki ei olisi hyväksynyt tuota tapaa" ja niin edelleen. Moraalin perustaa haetaan vainajalta, ei Jumalalta.

(Lihavoinnit minun.)

Mistähän syystä pihlajat, koivut ja kuuset valikoituivat pyhiksi puiksi? Miksi ei esim. mänty, haapa, tervaleppä?

Kalevala oli pakkolukuna koulussa. Wäinämöinen, Ilmarinen ja päähenkilöt muistuu vieläkin mutta epäilen unohtaneeni melkolailla. Ei sillä nyky-yhteiskunnassa ole merkitystä paitsi jos aikoo alalle missä tätäkin vielä tarvitaan, ainakin tenttiä pitää. Ei käytännössä tule esille . Ei ainakaan minun työssäni tullut. Ei keskusteltu Kullervon sotaanlähdöstä vaikka suomipojat Afganistaniin painelivatkin. Ei ole esille otettu maahanmuuttamisissakaan eikä isisnaisten kotiintulossa. Ei se kai oikein niihin liitykkään vaikka itkihän se Kullervon äitmuori aikalailla ja eikö se Kullervo johonkin kaukomaahan sotimaan lähtenyt.

Mikä tämä helasunnuntai on ollut?

^
Suomalainen muinaisusko-wikisivulta helasunnuntain linkki osoittaa tänne:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helavalkeat
"Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana.[1][2] Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[3] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[4] Tapa tunnetaan Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta.[5] Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella[6], Kurussa[7], Nummi-Pusulassa[8] ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin."

Ja toisaalta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helkajuhla
Helkajuhla on muinainen suomalainen helatorstain ja helluntain tienoilla vietetty kevätjuhla. Juhlaan kuuluivat helavalkeat sekä helavalkealla laulettavat laulut.
...
Nykyään Helkajuhlaa vietetään erityisesti helluntaina Valkeakoskella sijaitsevan Sääksmäen Ritvalassa kalevalamittaisia helkavirsiä laulamalla. Ritvalan kylässä on jo 1100–1200-luvulta alkaen[2] vietetty erityistä helkajuhlaa. Ajatus perustuu kristinuskoa edeltäneisiin, monilla kansoilla esiintyviin kevät- ja hedelmällisyysriitteihin, jotka sittemmin vaihtuivat peltojen kevätsiunaukseksi. Uskottiin, että mikäli helkajuhlia lakattaisiin pitämästä, loppuisi viljan kasvu.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 13, 2021, 13:28:46
Mistähän syystä pihlajat, koivut ja kuuset valikoituivat pyhiksi puiksi? Miksi ei esim. mänty, haapa, tervaleppä?

Voisikohan syynä olla, että pihapiiriin valikoitui isoiksi puiksi nimenomaan kuusia ja koivuja, ja ei niin isoja pihlajia? 

https://folkloresuomifinland.fi/suomalainen-mytologia/
"Suurikokoiset ja vanhat, talojen läheisyydessä sijaitsevat puut olivat pyhiä puita. Jonkin suuren onnettomuuden uskottiin kohtaavan sitä henkilöä, joka uskalsi taittaa oksan pyhästä puusta."

Hitsinvitsi. Jouduin mökillä tekemään päätöksen ison pihakoivun ja ison pihakuusen kaatamisesta. Toiseen iski ukkonen pahasti ja uhkasi kaatua mökin päällle, ja toinen oli sisältä mätä ja uhkasi tiellä liikkujia. Pahalta tuntui kaadattaa ne.

Esivanhempien palvonta lienee ollut varsin yleistä maailmassa. Mitenkähän tuo shintolaisuus menikään? Meinasin olettaa että helahommeli olisi ollut vahvemmin suomalaisten juttu, mutta on erittäin hämärä mielikuva että joku muukin kansa on harjoittanut kevätkokkojen polttoa. Keltit, anglit, saksit, viikingit? Tietenkään muualla kuin neljän vuodenajan seuduilla karjaa ei tarvitse sulkea talveksi sisätiloihin (ihmisiäkin lämmittämään).

^
Ruotsalaiset ainakin, ja taitaa sitä perinnettä olla Suomessakin rannikolla.

Majeldar, majbrasan. Tulien tarkoitus oli suojata kesälaitumelle päästettyä karjaa pahoilta hengiltä ja pedoilta, varsinkin susilta. Perinteeseen kuului kovan metelin pitäminen esim. metalliesineitä paukuttaen. Lienee alunperin Upplannista peräisin tuo perinne, 1700-luvulta.

Kiinnostava podcast:

"Rakastan suomalaista mytologiaa, koska se on outoa ja vierasta" - tarinat ja uskomukset ohjaavat meitä yhä yllättävän vahvasti (https://areena.yle.fi/audio/1-4438231) (Yle, Kulttuuriykkönen)

Elias Lönnrot keräsi kansanrunoutta, Uno Harva uskomuksia ja Matti Kuusi sananlaskuja sekä puheenparsia paikkakunnittain. Mutta tiedetäänkö esimerkiksi vuonna 2068 kuinka Somerolla sutkauteltiin sanoja vuonna 2018? Kerätäänkö oman aikamme suullista kansanperinnettä ja folklorea tulevien sukupolvien tiedoksi? Keskustelemassa folkloristiikan professori Lotte Tarkka ja tutkija Kaarina Koski sekä uskontotieteen emeritus professori Veikko Anttonen. Jakke Holvas juontaa.

Veikko Anttonen on kirjoittanut Uno Harvan kirjan Suomalainen muinaisusko loppusanat.

(4:20) Kuoleman kulttuuri on keskeinen osa suomalaista perinteestä Veikko Anttosen mukaan. 

Kytkös nationalismiin on kyllä ilmeinen. Anttonen kertoo PEW:n tutkimuksessa, jossa todetaan, että Eurooppa on perin sekulaarinen, mutta että esi-isien kunnioitus on edelleenkin suurta Euroopasssa. Ihmisille on todella tärkeää, että heillä on omat kansalliset esi-isänsä, suomalaisilla suomalaiset, ranskalaisilla ranskalaiset, italialaisilla italialaiset jne.. Ehkä tästä vainajien kunnioituksesta ei pitäisi niin kehuvasti kirjoittaa, jos siitä on seurauksena se, että nationalistit saavat vettä myllyynsä.

Kristinuskon takia suomalainen muinaisusko on nykyään toiseutta, kummallisuutta, outoutta, mikä on vähän erikoista, sillä muinaisuskohan on se konteksti ja kulttuuri ja henkinen ympäristö, missä ihmiset ovat täällä eläneet vuosisatoja.

Muinaisusko ei ollut vain uskomuksia, siinä oli olennaisena osana myös toimintaa, vainajien, maahisten, haltijoiden lepyttelyä ja muuta huomiointia. Ja loitsimista.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, ortodokseilla (Karjalassa) säilyi tapa viedä haudoille vainajille ruokaa. Onkohan sellaista vieläkin, esim. Venäjällä? Tseremissit ainakin kulkueissa (Pieterinpäivään, kesään liittyen) menivät kalmistoihin aterioimaan yhdessä vainajien kanssa. Muistuttaa meksikolaista Kuolleiden päivän (Día de Muertos) tapaa.

Uhripuut eli pitämyspuut olivat myös paikkoja, jonne vietiin vainajille ruokaa.

Muinaisusko ja esi-isä-ajattelu (ja isänmaa-ajattelu, sosiaalisen järjestyksen säilyttäminen, territoriaalisuus) keskittyi juurevasti maanaliseen maailmaan (erotuksena kristinuskon taivaasta kohti kurottuvuuteen).

Kyse on siitä, että veri vetää perinteisiin, ei poliittisiin uususkontoihin. Traditionalismi on minusta erittäin arvokasta sen säilyttäessä perintöämme ja historiaamme. Tiedämme, mistä tulemme ja se auttaa ihmisiä tulevaisuuteen. Perinteet eivät ehkä nykyisin ole järin trendikkäitä, mutta onneksi osa ihmisistä ymmärtää niiden arvon. Itse näen arvokkaana sitä, että käsitämme historiamme tuolta Kainuun korvenperiltä nykymaailmaan jatkumona, suomalaisuuden historiana. Muutumme ja kehitymme (?) toki, mutta yhteys historiaan on asia, joka on suomalaisuudelle keskeinen. Olemme se yksi sukupolvi pitkässä jatkumossa...
Emme päätepiste = lenkki ketjussa.

Niin kajahtanut kuin paikoitelleen onkin suomalainen muinaisusko, niin kyllä siitä soisi suomalaisten vähän enemmän tietävän. Pakkokäännyttäminen kristinuskoon kuitenkin katkaisi kansamme juuret, yhteyden kansamme historiaan ehkäisten kansan itseymmärryksen, sekä tuhosi tai tahrasi vanhat pyhät paikat, katkaisi vuosisataiset perinteet, rakensi kirkkoja vanhojen pyhättöjen ja uhripaikkojen tai seitojen päälle, korvasi vanhat jumalat uusilla jumalilla ja vanhat juhlat uusilla juhlilla, joissa juhlistettiin kaukaisen aavikon sepitettyjä tai kuviteltuja henkilöitä ja kammosadistista jumalaa eri "persoonineen". Aivan kehno vaihtokauppa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2021, 23:07:23
Niin kajahtanut kuin paikoitelleen onkin suomalainen muinaisusko, niin kyllä siitä soisi suomalaisten vähän enemmän tietävän. Pakkokäännyttäminen kristinuskoon kuitenkin katkaisi kansamme juuret, yhteyden kansamme historiaan ehkäisten kansan itseymmärryksen, sekä tuhosi tai tahrasi vanhat pyhät paikat, katkaisi vuosisataiset perinteet, rakensi kirkkoja vanhojen pyhättöjen ja uhripaikkojen tai seitojen päälle, korvasi vanhat jumalat uusilla jumalilla ja vanhat juhlat uusilla juhlilla, joissa juhlistettiin kaukaisen aavikon sepitettyjä tai kuviteltuja henkilöitä ja kammosadistista jumalaa eri "persoonineen". Aivan kehno vaihtokauppa.

Aina voidaan toki kysyä sitä, toiko kristillisyys toimivampaa yhteiskuntaa? On selvää, että kristillisyys tuhosi perinteitä, mitä itsekin pidän vahinkona. Mutta niinhän USA:n inkkaritkin pitäisivät, minkäs teet! Noin tapahtui. Tosin tuhosivathan roomalaisetkin etruskikulttuurin..., se kun sattui olemaan tiellä.
Suomalaiset silti säilyttivät hämmentävän paljon kulttuuriaan, Kalevalan tms. kautta. Turun Yliopiston kokoelma kansanperinteestämme on muuten maailmanlaajuisesti merkittävä!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansatiede_Suomessa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansatiede_Suomessa)

Ilmeisesti muinaissuomalaiset uskoivat, että haudattu ruumis voisi jollain tavalla elää kuoleman jälkeenkin. Ruumiin kanssa haudattiin tavaraa, joita vainajan arveltiin tarvitsevan, esimerkiksi ruokaa, tarvekaluja, aseita jne.. Saatettiin neidolle jopa laittaa vaimoihmisen päähine siltä varalta, että neito päätyisi naimisiin. Valmistettinpa jopa asuntoja vainajille, ja jopa ikkunallisia, jotta vainaja näkisi esim. kehrätä tai toimittaa muita askareita. Viimemainutsta esimerkkinä Salmin kalmisto, joka lienee luovutetussa Karjalassa?

Kalmistot lienevät olleet hyvin tiukasti kullekin alueelle omistettuja, ja sinne haudattiin vain oman paikkakunnan väkeä. Joskus kirkkojen lattian allekin haudattiin, varsinkin merkkihenkilöitä, kunnes se kiellettiin joskus 1700-luvulla hygieniasyistä. Puhuttiin kirkonväestä tai kirkonalustaväestä, joka siis koski niitä vainajia.  Kirkkoon hautaaminen oli kunnianosoitus, eikä sinne ketä tahansa haudattu. Kirkon viereen haudattua väkeä nimitettiin kirkonmaanväeksi. Ja kokonaan kirkkoalueen ulkopuolelle haudattiin mm. rikolliset, itsemurhaajat - ja lapsivuoteeseen kuolleet naiset (!) ja kastamattomat lapset (!).

Kullakin kyläkunnalla oli kuolleiden oma yhteisö, joka kävi joukolla tervehtimässä vastikään kuolleita, uskottiin.

Kalmalaisten ja tuonelaisten/manalaisten uskottiin näyttäytyvän hautaamisensa aikaisissa asuissa. Kalmanhaju leijui ympärillään. Samoin kuin manalaisten myös maahisten kerrotaan esiintyvän pienikokoisina. Ei niiden kuvattu mitään pahaa kyllä tekevän.

Toisaalta vainajien toimintavapautta rajoitettiin mm. sulkemalla vainajan silmät (ettei katsoisi itselleen seuraa ). Kuolleista ei puhuttu pahaa, sillä ajateltiin kuolleiden säilyttävän kuulonsa. Vainajien on jopa kuviteltu voivan jättää vuoteensa ja lähteä liikkelle, ja siitä syystä niitä on ensialkuun vahdittu ruumiinvalvojaisissa, joita Itä-Suomessa sanottiin istujaisiksi, ja Länsi-Suomessa kuolleen valvijaisiksi. Tämmöisiä tapoja on esiintynyt monessa maailmankolkassa.

Liekö nykyiset zombie-elokuvat jonkinlaisia jäänteitä muinaisista hassuista uskomuksista elävistä kuolleista?

Toisaalta muinaissuomalaiset uskoivat sielun erkanevan ruumiista kuoleman hetkellä, jolloin sielu saattaa jäädä haahuilemaan haamuna.

Aika taikauskoiselta ja lapselliseltakin tämmöiset asiat tuntuvat nykyajan ihmisestä, mutta yhtä taikauskoiset ja lapselliset ovat mielestäni uskomukset kuolleista herättämisestä, taivaaseenastumisesta, vetten päällä kävelystä tms. kristillisen mytologian hömpötyksistä.

ps. Ruumishautojen lisäksi on Länsi-Suomessa löytynyt polttohautoja pakanuuden ajan loppupuolelta, mutta niiden on arveltu olleen skandinaavista kulttuurilainaa, ja polttohautauksia ei paljon tehty miekkalähetyksen jälkeen.

Wikipedia kertoo vainajien palvonnasta näin:

Vainajien palvonta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vainajien_palvonta)

Vainajainpalvonta eli manismi (lat. manes, vainajahenget) tarkoittaa vainajille määrätavoin, esimerkiksi uhraamalla osoitettua uskonnollista kunnioitusta, joka perustuu käsitykseen vainajan kyvystä vaikuttaa jälkeen jääneiden elämään.[1]

Vainajainpalvonta on etenkin luonnonuskonnoissa yleinen käsitys, jonka mukaan esi-isien henget liikkuvat kuolemansa jälkeen maan päällä. Myös šintolaisuudessa on manismin piirteitä.[2]

Kuoltuaan ihmisestä tulee henki, joka liittyy esi-isiensä seuraan. Esi-isät on pidettävä tyytyväisenä, eikä heitä saa saattaa häpeään, sillä muuten he voivat kostaa, jonka seurauksena voi olla sairaus tai onnettomuus. Esi-isät ovat aktiivisina vaikuttamassa uskonnollisen yhteisön tapahtumiin.[2]

Tärkeää vainajainpalvonnassa on esi-isien ja perinteiden kunnioitus. Manistisissa uskonnoissa on tarkat hautausrituaalit ja vainajien juhlat. Esi-isät usein pidetään tyytyväisinä uhrilahjoilla.[2]

Perinteisesti perheen vanhin lapsi jatkaa esi-isien palvontaa, ja lapsettomuutta pidetäänkin luonnonuskontojen parissa suurena onnettomuutena, sillä silloin kukaan ei ole enää palvelemassa suvun esi-isiä.[2]

---
Ortodoksien ja katolilaisten pyhimystenpalvonta voi olla eräänlaista esi-isien palvontaa englanninkielisen wikin mukaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Veneration_of_the_dead

Joskus ihmisiä haudattiin vahingossa elävältä, kun oli kiirehditty hautajaisten kanssa. En tiedä oliko tämä Suomessa suuri ongelma, kun täällähän saattoi talvella makuuttaa ruumiita hyvinkin pitkään. Mutta ainakin eteläisemmän Euroopan maissa välillä arkuissa oli raapimajälkiä kun "kuollut" olikin vironnut maan alla. Ehkä tuo(kin) on vaikuttanut tarnoihin elävistä kuolleista.

Peruskoulun olisiko ollut 4. vai 5. luokan lukukirjassamme oli kummitustarinoita Suomesta. Yhdessä tarinassa piika herää aikaisin - liian aikaisin - ja kiirehtii kirkkoon. Siellä hän hoksaa kirkkoväen olevankin edesmenneitä. Tuttu naisvainaa kehottaa poistumaan taakseen katsomatta, ja jättämään jälkeensä kaiken mihin kuolleet koskevat. Piika poistuu, jolloin joku tarttuu hänen huiviinsa. Piika jättää huivin jälkeensä. Kun hän myöhemmin palaa kirkkoon oikeaan aamujumalanpalvelukseen, hän näkee huivinsa lattialla kuin poltettujen reikien pilaamana.

^
Uno Harva mainitsee kirjassaan uskomuksen, että vain tietyt henkilöt pystyivät näkemään (eläviä) vainajia. Sellaiset, jotka olivat olleet kuolleiden kanssa jollain lailla tekemisissa. Esimerkiksi pesseet kasvonsa samalla vedellä, jossa kuolleen ruumis oli pesty (älkö ajatus).

Muita nimityksiä kirkkoväelle:

kirkonkakkiaiset (lisämerkitys unenhaltija, nukuttaa kirkossakävijää)
liikaväki
tyhjät
tyhjäset
olemattomat
päättömät
homenokkaiset
eellumiehet, eelluväki - kuoleman tai muun pahan sanoman edelläkävijät
tihut eli tihulaiset
hipsakat
haapsahaiset
hittuset
keijukaiset, keijulaiset, kejjuset, kejjungaiset
mennikäiset, männigäiset, männykäiset   (etymologia olisikohan ru människa?)
kööpelit    (vrt. Kyöpelin vuori??) ?

Kööpeleitä ei mainita keijukaisten tavoin kuolevien vastaanottajina, eikä kalmanhajuisina.

Erityisen levottomana on ilmeisesti pidetty naimattomina kuolleita. Arvelleet kai että kadehtivat niitä jotka ehtivät maistaa avio-onnea. Muistikuvani mukaan jossain tarinassa kuollut mies tulee hakemaan morsiamensa, kun moisesta oli sovittu hänen eläessään. Toisessa tarinassa ruumishuoneella makaava raato, olisiko ollut nainen, panee välillä tanssiksi.

Elävät kuolleet esiintyvät myös kristinuskossa, Raamattu puhuu mm. ylösnousemusruumiista. Kristinuskoon lienee aina kuulunut hautaan hautaaminen, ja polttahautausta on kartettu? Voisiko ylösnousemusruumiin säilyminen olla sen syynä? Entä jos ruumis tuhoutuu täysin kuoleman hetkellä, entä jos ruumis maatuu ja palaa atomeina luonnon kiertokulkuun, entä jos yhden yhden kuolleen ihmisen atomit löytävät tiensä toisen ihmisen atomeiksi, kummalle atomit kuuluvat? Ihan yhtä pöhkö on kristiusko kuin muinaisusko kirkonkakkiaisineen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 17, 2021, 14:08:57
Erityisen levottomana on ilmeisesti pidetty naimattomina kuolleita. Arvelleet kai että kadehtivat niitä jotka ehtivät maistaa avio-onnea. Muistikuvani mukaan jossain tarinassa kuollut mies tulee hakemaan morsiamensa, kun moisesta oli sovittu hänen eläessään. Toisessa tarinassa ruumishuoneella makaava raato, olisiko ollut nainen, panee välillä tanssiksi.

Voisiko siihen liittyä se, että (lapsena ja) nuorena kuoleminen koetaan luonnonvastaiseksi, ja luonnottomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Vainajalta jää (psykologian termein) ikään kuin kehitystehtävät suorittamatta, kun lapsi ei opi itsenäiseksi ja nuori ei pariudu. Ehkä ajatellaan (ja itsekin ajattelen), että vanhempien ei pitäisi joutua hautaamaan omia lapsiaan, sillä se lienee raskain tehtävä, minkä ihminen voi kokea.

(Vaikka toisaalta ennen aikaan lasten kuolema ei ollut niin tavatonta kuin nykyaikaan, vaan paljon yleisempi tapahtuma mm. heikon ravinnon, heikon hygienian, puhtaan juomaveden puutteen, ja kulkutautien takia, kun ei vielä ollut rokotteita.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 17, 2021, 14:16:49
Kristinuskoon lienee aina kuulunut hautaan hautaaminen, ja polttahautausta on kartettu? Voisiko ylösnousemusruumiin säilyminen olla sen syynä? Entä jos ruumis tuhoutuu täysin kuoleman hetkellä, entä jos ruumis maatuu ja palaa atomeina luonnon kiertokulkuun, entä jos yhden yhden kuolleen ihmisen atomit löytävät tiensä toisen ihmisen atomeiksi, kummalle atomit kuuluvat?

Merkittävä kristillinen teologi Tuomas Akvinolainen mietti ja keksi tuohon ratkaisun niinkin raa'an esimerkin kuin uskoon tulleen ihmissyöjän kohdalla. Jumala pitää kirjaa kaikista ainehitusista jotka kauttamme kulkevat. Ylösnousemusruumista ei tarvitse koostaa avauskokoonpanosta eikä loppuvihellyksen hetkellä kentällä olleista. Kunkin kohdalla on ihan turha riidellä atomeista ja sellaisista. Jos kaveri saakin sen mikä sinulla oli vaikka uskoontulon hetkellä, niin Taivaallinen Tietotoimisto järjestää sinulle viisi vuotta aiemmin tai kymmenen vuotta myöhemmin mukana olleen vastaavan hiukkasen. Everybody has a share.

Mitä suomalainen muinaisusko onkaan menettänyt, kun köyhä maamme ei ole kyennyt keräämään ruokaylijäämää, joka olisi mahdollistanut viisaita miehiä omistautumaan yksinomaan sen pohtimiselle kuinka monta hapsenkakkiaista mahtuu istumaan männynneulaselle.

Törmäsiin Uuden Suomen blogiin, jossa kirjoittaja esittää muinaissuomalaisten jumalienkin olevan lainaa Lähi-Idästä, mm. Babyloniasta tai Sumerista.

Hän myös antaa selityksen sille, että Kalevalassa on himmennetty (tarkoituksella) eri sankarihahmojen jumaluutta. En tiedä, kuinka vahvalla pohjalla spekulaationsa on. Hän määrittelee itsensä perussuomalaiseksi, ja myös näin: "Poliittisesti kansallismielinen, demokraattinen ja konservatiivinen populisti. Ei EU-kriittinen vaan EU-vastainen.", joten blogiteksti ehkei ole luotettava tiedonlähde kaikilta osin (on syytä olettaa, että hän puffaa kristinuskoa).

Muinaissuomalainen tuontiuskontomme? (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/turjalainen/143848-muinaissuomalainen-tuontiuskontomme/) (Uusi Suomi, blogi, Turjanen)

LainaaKuten tiedämme, Kalevala sekä kansanperinne välittää meille maailmanselityksen, maailman luomistarinan ja vanhojen jumaluuksien nimiä. Tosin nämä tulevat meille Elias Lönrotin ja hänen aikalaistensa "siivilöimänä" ja editomana sikäli väärin, että esi-isillemme Väinämöinen(Vanem), Joukahainen (Juko), Ilmarinen(Ilmen/Inmar), jne eivät olleet tietäjiä/sankareita, jne, vaan jumalia, aivan kuten heidän äitinsä Ilmatar. Moisten pakanajumalien "lobbaaminen" olisi ollut sellaisenaan mahdotonta 1840-luvun Suomessa, joten tämä piti häivyttää ja näistä hahmoista tehdä vain jumalsankareita ja/tai tietäjiä.

(boldaus minun)

Hienoja kommentteja (no, ainakin muutama) edellä. Suomen muinaiskulttuuri oli/on rikas, toivon sen elävän edelleen.
Silti väitän, että yhteiskuntaa ajatellen kristillisyys tuotuna tänne loi enemmän pohjaa toimivan yhteiskunnan luomiseksi, mitä muinaisuskomme hajanaisuuteessaan loi.

Kristillisyyden myötä syntyi yhtenäisvaltion ajatus. Myöhäiskeskiajalla se luultavasti on ollut toimivin malli, mikä olisi sitä kyseenalaistanut? Suomi yhteiskuntana ehkä on enemmän muotoutunut kristillisyyden kautta, kuin perinteisen kalevalaisen käsityksemme kautta. Voimme puhua siitä, että suomalaisuuden sielu on perinteissä, mutta valtio ei sitä ole. Valtio on pitkälti kristillisen maailman luomus.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 19, 2021, 23:05:09
Hienoja kommentteja (no, ainakin muutama) edellä. Suomen muinaiskulttuuri oli/on rikas, toivon sen elävän edelleen.
Silti väitän, että yhteiskuntaa ajatellen kristillisyys tuotuna tänne loi enemmän pohjaa toimivan yhteiskunnan luomiseksi, mitä muinaisuskomme hajanaisuuteessaan loi.

Kristillisyyden myötä syntyi yhtenäisvaltion ajatus. Myöhäiskeskiajalla se luultavasti on ollut toimivin malli, mikä olisi sitä kyseenalaistanut? Suomi yhteiskuntana ehkä on enemmän muotoutunut kristillisyyden kautta, kuin perinteisen kalevalaisen käsityksemme kautta. Voimme puhua siitä, että suomalaisuuden sielu on perinteissä, mutta valtio ei sitä ole. Valtio on pitkälti kristillisen maailman luomus.

Yhtenäisvaltion kaunein kukkanen olikin sitten natsi-Saksa. Itseasiassa jos valtio on kristillisen maailman luomus, niin miksi se kesti niin pirun kauan että muodostui tällaisia valtioita kuin Saksa, Italia ja Espanja? Jos mennään "kristillisyyden" janalla taaksepäin, niin Eurooppahan oli väärällään kaikenlaisia pikkuruisia "valtioita" jotka eivät olleet vielä yhtyneet keskenään, vaan päinvastoin milloin taistelivat ja milloin liittoutuivat, tarpeen mukaan. Aivan kuten oli tehty jo muinaisessa Kreikassakin.

K-uskonnon piirissä ollaan kähistelty kristityt vs. kristityt ihan siinä missä muslimitkin "omiensa" kanssa, koska semmoista uskontoa ei ole vielä keksittykään joka todella pysyy yhtenä kokonaisuutena ja todella kokoaa kaikki kansat siipiensä suojaan olemaan yhtä samanmielistä porukkaa.

Pieni kansa ei sitäpaitsi ehdi vielä saamaan aikaan semmoista tuhoa kuin joku lukumäärältään paisunut kansa joka ottaa käsikassarakseen tarpeen mukaan myös uskonnon, kun pitää valloittaa joku maa, raiskata akat ja tappaa jätkät sieltä. Ihan sama palvooko retkuporukka Odinia vai Allahia, sama touhu kautta aikain.

Kalevala sentään opettaa että ohraisesti käy kun taistelemaan lähtee. Oli se sitten kuinka Lönnrotin muokkaama tahi ei.

Voikin olla että miksi itse diggailen shamanismia johtuu juuri siitä että siinä on kysymys pienemmistä ympyröistä kuin noiden "suur"uskontojen. Shamanistin on helpompi mieltää luontokin suojeltavaksi, kuin jonkun öykkärin jonka Pyhä Kirja käskee että mene ja tapa kaikki, paitsi jos nämä alistuvat mielistelemään sinua, uskontoasi ja minua (=käskevä jumalauus).

Mummo taisi tehdä leipoessaan ruisleivän päälle ristin. Jos ei nini isomuumo ainakin. Joka , epäilen, kuskasi kuusen juureen uutisleivän. Minä syljen kun näen mustan kissan olkapään yli. Tuskin näistä suurta vahinkoa on ellei kukaan ole sylkiessä takana. Ei nyt varsinaisesti ainakaan tuo syljeksintä muinaisuuteen liity.

Omakin mummoni siunasi leivän tekemällä siihen ristinmerkin. Kai se jonkinlaista taikauskoa on sekin. Varsinkin se, että vie esi-isille/vainajille ensimmäiset leipämuruset, ensimmäiset vuoden kalansaaliit jne. kuuluu kyllä suomalaiseen muinaisuskoon.

Varmaan aika pitkään muinaisusko ja kristinusko jatkoivat rintarinnan.

Ja onhan niitä vieläkin enemmän tai vähemmän pakanallisia tapoja. Esim. kekri tai Haloweenina tunnettu juhla oli roomalaiskatolisessa Suomessa sadonkorjuujuhla, johon sekoittui joulunkin piirteitä.

Karjalaisesta perinteestä tunnetaan uskomus, jonka mukaan metsässä kuollutta ihmistä ei voitu viedä hautausmaalle, vaan hänet piti haudata metsään. Tämä tapa pohjautui kosmologiseen käsitykseen metsästä omalakisena maailmanaan, jota hallitsivat yliluonnolliset voimat ja joka täytyi pitää osittain erillisenä tavallisista hautausmaista.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008148220.html?fbclid=IwAR1aJKEiLJiEg6kPcssutg0Hwk0ag9u1Zl6QveQLOAaXYBaZu1RRRGP1Goc

^
Tytön suuhun oli laitettu pääskysen pää, ja viereen toinen.

Tuossa artikkelissa:
Suomalaisessa mytologiassa lintu on kuitenkin symboloinut sielun matkaa kuoleman jälkeen ja sielulinnut on usein liitetty lapsiin. Skandinaviasta tunnetaan myös tapauksia, joissa lapsi on haudattu joutsenen siivelle.
...
Sen sijaan linnun laittaminen vainajan suuhun ei ole tuttu tapa muinaisesta Suomesta.

"Kyseessä voi olla ainutkertainen ratkaisu, jonka sotilaan perhe on tehnyt lapsen kuoleman aiheuttamassa kriisissä. He saattoivat ajatella, että lasta ei voi koskaan palauttaa fyysisesti kotiseudun hautausmaalle, ja yrittivät tehdä asialle jotain linnun avulla."

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 20, 2021, 19:30:45
Omakin mummoni siunasi leivän tekemällä siihen ristinmerkin...

Minäkin teen ristinmerkin periaatteesta, kun leivon leivän.
Se on perinne.

Onkos sille leivän puukottamiselle jotkut käytännön perusteet? Eli poksahtaisiko leipä uunissa, jos sitä ei ole silvottu päältä? En ole koskaan tainnut leipoa oikeaa leipää (teeleipiähän ei lasketa). Kävisiköhän päälle yhtälailla kirkkoveneen kuva...

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 27, 2021, 08:16:22
Onkos sille leivän puukottamiselle jotkut käytännön perusteet? Eli poksahtaisiko leipä uunissa, jos sitä ei ole silvottu päältä? En ole koskaan tainnut leipoa oikeaa leipää (teeleipiähän ei lasketa). Kävisiköhän päälle yhtälailla kirkkoveneen kuva...

Yleensä käytetään vinoviivoja, mutta voi sitä muitakin kokeilla. Kirkkoveneen piirtäminen taikinaan voi olla hankalaa...

Ja on niillä viilloilla sellainen tehtävä, että uunissa turpoava leipä paisuu siivommin. Silpomaton leipä halkeaa pinnaltaan enemmän, mutta ei se ainakaan itselleni mikään ongelma ole.

Se mummoni tekemä leivän siunaus ristinmerkin tekemällä toimitettiin kämmensyrjällä, eli se oli pelkkä painauma, joka ei "silponut" leipää. En muista, tekikö hän sitten lisäksi viiltoja veitsellä tai pistelyitä haarukalla.

^
Joo, tuota olin minäkin sanomassa, että ei siinä veistä käytetä ristin tekemisessä.
Eri juttu sitten on koristeviillot.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 25, 2021, 11:58:47
^
Tytön suuhun oli laitettu pääskysen pää, ja viereen toinen.

Tuossa artikkelissa:
Suomalaisessa mytologiassa lintu on kuitenkin symboloinut sielun matkaa kuoleman jälkeen ja sielulinnut on usein liitetty lapsiin.

Wikipedia kertoo sielulinnusta näin:

Sielulintu oli linnun hahmoinen sielueläin ja vertauskuva suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa. Lintu ehkä toi sielun syntymässä, ja vei sen kuoleman hetkellä. Joidenkin perinteiden mukaan nukkuessa oli hyvä olla lähellä puusta veistetty sielulintu, joka pitäisi huolta sielusta unen aikana, ettei se lähtisi omille teilleen. Sielulintuja käytettiin Karjalassa vielä 1900-luvulla. Ihmisen kuoltua hänen puinen sielulintunsa laitettiin ortodoksisen hautaristin yläpuolelle. Tällaisia hautaristejä on vielä ollut olemassa 1900-luvun lopullakin.

Lintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa. Muinaissuomalaiset ehkä ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa.[1]

Voi olla, että ihtiriekko (*itse-riekko) oli äpärälapsen sielulinnun hahmoinen itse-sielu.

Hahaa! Tämä mielenkiintoinen käsitys, jälleen wikipediasta:

Itse on suomalaisessa mytologiassa tavattu ihmisen varjosielu, jonka kuviteltiin voivan jäädä maan päälle kummittelemaan kuoleman jälkeen. [1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihtiriekko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Itse_(mytologia)
Itse (mytologia)

Itse on ilmeisesti ollut muinaissuomalaisen käsityksen mukaan ihmisen sielun osa, sieluun kuuluva muista osista erillinen henkiolento, sieluolento. Itse-olennosta on tullut nykysuomen pronomini itse. Itsen käsittämisestä henkiolennoksi on jäänyt vain joitakin merkkejä itämerensuomalaiselle kielialueelle, mutta joissain etäsukukielissä sanan "itse" vastine tarkoittaa yksinomaan sielun osaa. Esimerkiksi mordvan kielessä issi on sieluolento, joita oli ihmisellä useita. Itseä saattoi jollain tavoin vastata Luonto, joka useimmiten koettiin sielun ulkopuoliseksi suojelushaltijaksi, mutta joka antoi silti nimensä ihmisen sielun perustavanlaatuiselle piirteelle, luonteelle.

Itse on kuin sielun varjo tai varjosielu, se on erillinen minuudesta, mutta rinnakkainen tälle, ikään kuin tämän kuvajainen. Itse voi olla jopa ihmisen ruumiille rinnakkainen kaksoisolento. Itse voi kulkea ihmisen edellä hänen hahmossaan. Edellä kulkeva ihmishahmoinen itse voi aiheuttaa etiäisen.

Itse on voitu menettää, jolloin ihmisestä on tullut itsetön. Itsetön ihminen on pahasti sairastunut, kalpea, masentunut tai menettänyt onnensa. Itsen on voinut viedä esimerkiksi paholainen valansa rikkojalta. Vainajat ovat voineet viedä itsen vainajalaan jo ennen ihmisen kuolemaa. Alkoholismi voi myös viedä itsen. Sen perusteella, miten itsen voi menettää, vaikuttaa siltä, että itse tarkoittaisi jotakuinkin itsetuntoa, omakuvaa tai omaatuntoa, jonka esimerkiksi syyllisyydentunto, itseinho tai syvä masennus voi viedä tai turmella.

Ennen kuolemaa tai kuolemassa itse on lähtenyt omille teilleen, ja voinut esimerkiksi näyttäytyä kaukanakin oleville eläville sukulaisille. Myös itse on lopulta joutunut vainajalaan. Toisaalta kummitukset, kuten ihtiriekko, saattavat olla ihmisen maailmaan jäänyt itse. Yksi ehdotettu alkuperä ihtiriekko-nimitykselle *) on murteellinen muoto sanasta itseriekko.


*)https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihtiriekko (ru myling, myrding; eng myling (in Scandinavian folklore))
Ihtiriekko (myös äpärä, liekkiö, sikiö) on suomalaisten uskomusten mukaan siunaamatta, kastamatta tai väärään paikkaan haudatun lapsen tai sikiön kummitus.

Olisikohan ihtiriekko (supisuomalaisesta nimestään huolimatta) skandinaavista kulttuurilainaa?

---
Ihan kuin olisin muistelevinani, että muinaisessa Egyptissäkin taisi ihmisen mieli sisältää useita osia...? Norma, muistatko sinä?

Olihan niitä sieluja Egyptissä varmaan ainakin neljä. Ka ja ba lähinnä tulee mieleen. Wiki kertonee enemmän kuin minä. Minulle jotenkin ymmärrettävämpiä ovat teosofien astraali- sun muut kehot, mutta nehän nyt eivät kuulu tähän.

Sinänsä kyllä mielenkiintoinen tämä Kalevalan kohta missä munitaan kultamunia ja muistaakseni rautamuna on seitsemäs. Tämä ei sieluun liity varsinaisesti, mutta ei ole teosofien keksintöä että olisi olemassa useampia tasoja. Kuten on esim. Kabbalan Elämänpuussa, jossa on nämä 10 sefirothia joista alin on Malkut(h) eli fyysinen olemassaolo.

Jolloinka tietty teosofipohjalta mietin tarvitseeko olento joka tasolle omanlaisensa sielun. Nämä ollen ikäänkuin päällekkäin kuten kerrokset sipulissa.

Uno Harva taisi muistaakseni määritellä suomalaisen muinaisuskon niin, että siihen ei kuulunut karjalainen muinaisusko eikä myöskään saamelainen muinaisusko. Aika kummallista, sillä tokihan karjalaisia ja saamelaisia on/oli myös Suomessa...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelainen_muinaisusko

Saattaa kyllä olla, että muistan väärin, ja Harva kuitenkin siellä täällä kirjassaan käsitteli karjalaistakin muinaisuskoa. Kirja jäi mökille, en voi tarkistaa nyt. Ainakin Agricola listasi suomalaisten jumalat ja karjalaisten jumalat erikseen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 27, 2021, 12:14:09
Olihan niitä sieluja Egyptissä varmaan ainakin neljä. Ka ja ba lähinnä tulee mieleen. Wiki kertonee enemmän kuin minä. Minulle jotenkin ymmärrettävämpiä ovat teosofien astraali- sun muut kehot, mutta nehän nyt eivät kuulu tähän.

Sinänsä kyllä mielenkiintoinen tämä Kalevalan kohta missä munitaan kultamunia ja muistaakseni rautamuna on seitsemäs. Tämä ei sieluun liity varsinaisesti, mutta ei ole teosofien keksintöä että olisi olemassa useampia tasoja. Kuten on esim. Kabbalan Elämänpuussa, jossa on nämä 10 sefirothia joista alin on Malkut(h) eli fyysinen olemassaolo.

Jolloinka tietty teosofipohjalta mietin tarvitseeko olento joka tasolle omanlaisensa sielun. Nämä ollen ikäänkuin päällekkäin kuten kerrokset sipulissa.

Eikö Blavatskyn teosofian yksi peruspilareista ollut, että katsokaas nyt, joka puolella maailmaa on samankaltaisia ajatuksia sielujen (tai kehojen) sisäkkäisyyksistä ja teosofit sitten esittivät omat versionsa ajatuksesta?

Voi olla. Loppujenlopuksi en niin kauheasti Blavatskyyn keskittynyt. Salaisen opin kyllä aikoinaan luin. Hunnuton Isis saattoi jäädä kesken, kun oli niin puisevaa kiukuttelua sen ajan tiedemiehiä vastaan.

Blavatskyt tms. tosin eivät liity suomalaiseen muinaisuskoon, ovat jotain ihan muuta.
Arvostan suomalaista muinaisuskoa, en sen uskonnollisen merkityksen, vaan historialliskansallisen merkityksen vuoksi. Se on historiaamme, suomalaisuutta.
En usko oppeihin, vaikken tosin juuri enempää tuontikristillisyydenkään oppeihin. Silti pidän kristinuskon malleja toimivampina, mitä pohjoisuskonnot koskaan loivat.

Kristillisyys mielestäni kykeni luomaan uskontomallista yhteisöllistä ja paremmin yhteiskuntaa rakentavaa, mitä pakanauskonnot ikinä. Siksi pidän kristillisyyden leviämistä pohjoiseen lopulta positiivisena asiana, vaikka kulttuurihistorian kannalta tuhosikin historiaamme. Lopulta ehkä kuitenkin rakensi yhteiskuntaamme ja loi pohjaa sen kehitykselle?

Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 31, 2021, 11:33:04
Eikö Blavatskyn teosofian yksi peruspilareista ollut, että katsokaas nyt, joka puolella maailmaa on samankaltaisia ajatuksia sielujen (tai kehojen) sisäkkäisyyksistä ja teosofit sitten esittivät omat versionsa ajatuksesta?

Buddhismihan oli yhtä "järkevä" näkemys, kun Allahin soturit tulivat kysymään noilta: "mihin haluatte uskoa?"

Jahas. Väinämöiselle esitetään toinen äiti kuin Ilmatar jossain kansanrunossa, ja hänellä on isäkin, Iku-Turso/ Meritursas/Kave) (korjattu virheellinen väittämäni isästä, Kave onkin vain toinen nimi Iku-Tursakselle):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iku-Turso

Iku-Turso (myös Tursas, Turso, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö, joka toimii myös alkuolentona ja tautidemonina.

Meritursas mainitaan myös joissakin kansanrunoissa Väinämöisen isäksi. "Meritursas partalainen" tekee Iro-neidon tiineeksi "meren kuohuilla kovilla". Myöhemmin Iro synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen.

Varhaisen kansanrunouden kerääjän Kristfried Gananderin 1700-luvulla taltioima runokatkelma tuntee olennosta myös usein taivaan haltijoihin liitetyn nimityksen Kave ja toteaa hänen olevan Väinämöisen isä.
---


Joissain tarinoissa Tursas yhdistyy sekä kristilliseen Leviataniin, että skandinaaviseen maailmankäärmeeseen:

Midgårdsormen (https://sv.wikipedia.org/wiki/Midg%C3%A5rdsormen) (wiki)
Midgårdsormen (Miðgarðsormr på fornnordiska "världsormen") eller Jörmungand (Jǫrmungandr "den väldiga staven") är ett väsen ur den nordiska mytologin.

Iro (https://fi.wikipedia.org/wiki/Iro)-neidosta wikipedia sanoo:

Iro on kolme lasta synnyttävä neitsyt tai neito suomalaisessa mytologiassa. Iro on ortodoksisen Irina-pyhimyksen mukaan muodostunut hahmo.[1] Useissa tarinoissa Iron synnyttämät lapset ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen. Iro ei kuitenkaan synnytä Väinämöistä mereen, kuten Kalevalassa Ilman Impi. Nämä lapset osallistuvat myöhemmin maailman syntyyn.

Tuo on sitä meidän historiaamme, legendojamme ja myyttejämme.
Toivon sen säilyvän kulttuurihistorianamme.

En toivo, että jokin poliittinen näkemys tuhoaa tuota menneisyyttämme.
https://www.petteriorpo.fi/2021/02/petteri-orpon-kolumni-humanitaaristen-maahanmuuttajien-kotoutumisessa-suuria-ongelmia/ (https://www.petteriorpo.fi/2021/02/petteri-orpon-kolumni-humanitaaristen-maahanmuuttajien-kotoutumisessa-suuria-ongelmia/)
https://yle.fi/uutiset/3-12019724 (https://yle.fi/uutiset/3-12019724)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 06, 2021, 23:42:35
Jahas. Väinämöiselle esitetään toinen äiti kuin Ilmatar jossain kansanrunossa, ja toinen isäkin (kuin Iku-Turso tai Meritursas):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iku-Turso

Iku-Turso (myös Tursas, Turso, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö, joka toimii myös alkuolentona ja tautidemonina.

Meritursas mainitaan myös joissakin kansanrunoissa Väinämöisen isäksi. "Meritursas partalainen" tekee Iro-neidon tiineeksi "meren kuohuilla kovilla". Myöhemmin Iro synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen.

Varhaisen kansanrunouden kerääjän Kristfried Gananderin 1700-luvulla taltioima runokatkelma tuntee olennosta myös usein taivaan haltijoihin liitetyn nimityksen Kave ja toteaa hänen olevan Väinämöisen isä.
---


Joissain tarinoissa Tursas yhdistyy sekä kristilliseen Leviataniin, että skandinaaviseen maailmankäärmeeseen:

Midgårdsormen (https://sv.wikipedia.org/wiki/Midg%C3%A5rdsormen) (wiki)
Midgårdsormen (Miðgarðsormr på fornnordiska "världsormen") eller Jörmungand (Jǫrmungandr "den väldiga staven") är ett väsen ur den nordiska mytologin.

Iro (https://fi.wikipedia.org/wiki/Iro)-neidosta wikipedia sanoo:

Iro on kolme lasta synnyttävä neitsyt tai neito suomalaisessa mytologiassa. Iro on ortodoksisen Irina-pyhimyksen mukaan muodostunut hahmo.[1] Useissa tarinoissa Iron synnyttämät lapset ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen. Iro ei kuitenkaan synnytä Väinämöistä mereen, kuten Kalevalassa Ilman Impi. Nämä lapset osallistuvat myöhemmin maailman syntyyn.

Nyt en kirveelläkään löydä Kalevalaa netistä (yhdeltä sivustolta tuli vain "not found") joten en pääse hetimiten tarkistamaan, mutta muistikuvani mukaan Kalevalassa Väinämöisellä ei ole mitään isää. Tämä täytyy tosiaan tsekata. Mutta hemmetin mielenkiintoista jos Iku-Turso on hänen isänsä ja on jonkinlainen lonkeroita omaava vesiolio, nimittäin Välimeren alueeltahan löytyy legendoja joissa olioilla on lonkeromaiset ulokkeet jalkojen tilalla. Ja sitten on tietenkin mm. Nommo joka nousee merestä ja tuo tullessaan sivistyksen ihmisille. Mesopotamiassa Enki tai Ea taisi jotenkin liittyä veteen, ja kaikkihan tuntevat Poseidonin (room. Neptunus).

Missäs suomalaisten sukujuuret sitten lieneekään jos tarinat menee noin hurjiksi...

Toisaalta olisin ehkä vertauttanut mielellään Ilmattaren myös Egyptin Ra'han joka luo onanoimalla siinä vaiheessa kun hän on ainokainen jumaluus.

Suomalainen mytologia jne. on kiinnostavaa sellaisenaankin, mutta kun sitä on tullut kaikenlaista luettua, niin väkisikin alkaa vertailemaan eri kansojen ja aikakausien myyttejä keskenään. Ja miksiköhän monella kansalla on pakkomielteenomaisesti tarinoissaan aina lintu + käärme. Kalevalassakin ollaan jossain vaiheessa hippasilla käärmeiden kanssa, ja sitten on tätä sotkaa ja kokkoa.

^ Mielenkiintoista.

Tentaakkelit (jalkoina) ja toisaalta jättiläiskäärmeen olemus.

Minulla on peräti kaksi Kalevalaa, mutta en jaksa lukea niitä läpi etsiäkseni tietoa Väinämöisen isästä, ilman että tietäisin sivunumeroa tai kappaletta, mistä etsiä.

Wikipedian mukaan:

"Kalevalassa Väinämöinen on Ilmattaren, ilman immen ja meren poika. Hän viettää meressä kelluvan äitinsä kohdussa kolmekymmentä vuotta ja alkaa synnyttyään autella maailman luomisessa. "

Väinämöisen ja maailman synty
Monissa kansanrunoissa Väinämöinen on olemassa jo ennen maailmaa. Väinämöisen syntymästä kerrotaan joko, että hän syntyi yksin, tai että hänet synnytti neito, jonka nimeksi mainitaan joskus Iro. Eräässä yleisessä kansanrunossa Väinämöinen syntyy yöllä, tekee päivällä pajan, takoo rautaisen hevosen ja ratsastaa sillä veden päällä. Katkera lappalainen (sama kuin Kalevalan Joukahainen) ampuu Väinämöisen hevosen selästä alkumereen. Monissa myyttisissä kertomuksissa toistuva pohjoisessa olevan pahan maan (Lapin tai Pohjolan) ja omien sankarien vastakkainasettelu on siis olemassa jo ennen maailmaa.

Väinämöinen auttaa maailman luomisessa, kuten runossa Väinämöisen ampuminen. Väinämöinen kelluu vedessä, kun vesilintu, usein sotka, pesii hänen polvelleen. Haudonta polttaa kuitenkin polvea, jolloin Väinämöinen vavahduttaa sitä. Linnun munat joutuvat mereen, hajoavat ja synnyttävät maailman. Väinämöinen myös muokkaa maanpintaa ja vedenpohjaa liikkeillään.

Kalevalan kertomus poikkeaa kansanrunoista siinä, että Kalevalassa sotka munii Väinämöistä odottavan ilmattaren polvelle eikä siis Väinämöisen polvelle.[17] Kalevalassa yhteenotto lappalaisen Joukahaisen kanssa on myös sijoitettu maailman syntymisen jälkeen.

Kansanrunojen kerääjät törmäsivät matkoillaan Vienassa vielä 1800-luvullakin ihmisiin, jotka yhä uskoivat maailman syntyneen tällä tavoin.[18] Lisäksi monet odottivat Väinämöisen vielä kerran palaavan ihmisiä auttamaan, kuten hän runoissa lupaa.

Käsityksiä maailman syntymisestä linnun munasta, alkumunasta, tunnetaan eri muodoissa eri puolilla maapalloa. Väinämöinen mainitaan Maailmansynty-runon suomalaisissa toisinnoissa mutta ei virolaisissa. Martti Haavion mukaan munamyytti siirtyi suomalais-virolaisena yhteisaikana Virosta Lounais-Suomeen, missä paikallinen runoilija liitti siihen muinaisajan šamaanin ja tietäjän Väinämöisen, josta kerrottiin jo tarinoita. Sieltä toisinto levisi muualle Suomeen kuten Vienaan ja Raja-Karjalaan.[19]

ps. Luin huolimattomasti edellisessä viestissäni lainaamani tekstin. Kave onkin vain toinen nimitys Iku-Tursolle.

Iku-Turso mainitaan aiemmin linkkaamassani wikisivulla myös vuorenhaltijaksi, ja sodan jumalaksi, eli olihan suomalaisessakin mytologiassa sittenkin sodan jumala, toisin kuin luulin.

Väinämöinen (https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen) (wiki) matkaa Kalevalassa kuolleiden maahan Tuonelaan, Tuonen mustan virran yli, "etsimään veneen rakentamiseen tai reen korjaamiseen tarvittavaa työvälinettä. Joissain runotoisinnoissa hän etsii Tuonelasta häneltä puuttuvaa tietoa, ehkä vain kolmea sanaa."

"Tuonella Väinämöinen ruokitaan kelvottomalla ruoalla ja pannaan nukkumaan käärmevuoteeseen. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan Tuonen tytin rautaverkon läpi muuttumalla käärmeeksi, kuten šamaaneille on tyypillistä Manalan-matkoillaan. Palattuaan Väinämöinen kertoo eläville Tuonelan oloista."

Eli Iku-Turson (maailmankäärmeen) poika pystyy muuttamaan muotoaan käärmeeksi.

Avoin Kalevala:

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."
Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848.

Avoin Kalevala sisältää kaksi osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan (Uusi Kalevala) runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Edition toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50.
http://kalevala.finlit.fi

KALEVALAN 1849 ENSIMMÄINEN PAINOS

(https://kantapaikka.net/index.php?action=dlattach;topic=1878.0;attach=643;image)

Vaka vanha Wäinämöinen
290. Kulki äitinsä kohussa
Kolmekymmentä keseä,
Yhen verran talviaki,
Noilla vienoilla vesillä,
Utuisilla lainehilla.
Arvelee, ajattelevi,
Miten olla, kuin eleä
Pimeässä piilossansa,
Asunnossa ahtahassa,
Kuss' ei konsa kuuta nähnyt,
300. Eikä päiveä havainnut.
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Kuu keritä, päivyt päästä,
Otava yhä opeta,
Miestä ouoilta ovilta,
Veräjiltä vierahilta,
Näiltä pieniltä pesiltä,
Asunnoilta ahtahilta!
Saata maalle matkamiestä,
310. Ilmoillen inehmon lasta,
Kuuta taivon katsomahan,
Päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
Tähtiä tähyämähän!"
Kun ei kuu kerittänynnä
Eikä päivyt päästänynnä,
Ouosteli aikojansa,
Tuskastui elämätänsä;
Liikahutti linnan portin
320. Sormella nimettömällä,
Lukon luisen luikahutti
Vasemmalla varpahalla,
Tuli kynsin kynnykseltä,
Polvin porstuan ovelta.
Siitä suistui suin merehen,
Käsin kääntyi lainehesen;
Jääpi mies meren varahan,
Uros aaltojen sekahan.
Virui siellä viisi vuotta,
330. Sekä viisi, jotta kuusi,
Vuotta seitsemän, kaheksan,
Seisottui selälle viimein,
Niemelle nimettömälle,
Manterelle puuttomalle.
Polvin maasta ponnistihe,*
Käsivarsin käännältihe,
Nousi kuuta katsomahan,
Päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
340. Tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Wäinämöisen,
Rotu rohkean runojan
Kapehesta kantajasta,
Ilmattaresta emosta.
http://kalevala.finlit.fi/items/show/9

Kaleva on myyttinen sankari, kalevalaisten mytologinen esi-isä. Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä.
http://kalevala.finlit.fi/erisnimet

^
Hyvä saitti, kiitos a4.

Mistä syystä Kullervo oli orja?

Ja wikipediasta ehkä löytyy vastaus:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo
Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinä ei onnistuta.

Kalervon ja Untamon (sukujen) riita vertautuu veljessotaan, ja esim. Kainiin ja Aabeliin, mutta siinä saattaa olla jokin pieni historiallinen totuudenjyvänenkin taustalla.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 07, 2021, 13:06:46
Mistä syystä Kullervo oli orja?

Ja wikipediasta ehkä löytyy vastaus:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo
Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinä ei onnistuta.

Kalervon ja Untamon (sukujen) riita vertautuu veljessotaan, ja esim. Kainiin ja Aabeliin, mutta siinä saattaa olla jokin pieni historiallinen totuudenjyvänenkin taustalla.

Kalervo on Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja.

Kullervo on orvoksi jäävä Kalervon poika, kostonhimoinen Kullervo-runoston (runot 31–36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Kalervon poikana Kullervo esiintyy vain inkeriläisissä ja eteläkarjalaisissa veljesriitaan liittyvissä runoissa. Muuten Kullervo yhdistyy runoaineistossa pääosin myyttiseen Kalevan poikaan ja sisaren turmelijaan (Tuiretuinen).
http://kalevala.finlit.fi/erisnimet


(https://kantapaikka.net/index.php?action=dlattach;topic=1878.0;attach=645;image)

http://kalevala.finlit.fi/items/show/48

^
Juuri ihastelen tuota erisnimet-listaa. Perin mielenkiintoinen.

Seuraava kysymys: mitä -kki johdin tarkoittaa kielitieteessä?
vrt. "Mielikki saattaa olla alkuperältään naispuolisen haltian hyvittelynimi, joka koostuu kahdesta osasta: kantasanasta mieli ja -kki johtimesta."

Jokin (ties kuinka väärä) mielikuva on, että se tarkoittaisi kukkaa. En löytänyt kuukkelilla vastausta.

^
Näyttäisi olevan vanha nimien feminiini loppuliite:

Naispuolisuuta osoittava -kki pääte on saattanut liittyä nimeen runomitan vaatimuksesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nyyrikki

Muinaiset suomalaiset etunimet liittyivät esimerkiksi vuodenaikoihin, urheuteen, onnenodotuksiin, ammattiin tai talon nimeen. Naisten nimissä on usein pääte -kki. Vanhoja suomalaisia nimiä ovat esimerkiksi Toivo ja Tuulikki.[9]
https://wp-fi.wikideck.com/Etunimi

1300-luvulta vanhoja nimiä on säilynyt aatelisarvokirjoissa mm. kaksi muinaisnimeä Hyvälempi ja Mielivalta.
Vanhan suomalaisen nimijärjestelmän on ajateltu osittain koostuneen joukosta kantanimiä, kuten Iha, Hyvä, Lempi, Mieli, Valta ym. Niistä on johdettu uusia nimiä johtamalla: Hyväri, Hyvätty, Mielitty, Mielikkä tai yhdistämällä: Ihalempi, Ihamieli, Lempivalta, Valtalempi.

Muinaisnimiä on säilynyt jonkun verran myös kansantarinoissa. Kansantarujen tuntemat nimet, kuten Väinämö, Kullervo, Ilmari, Ahti ja Kaleva tunnetaan myös paikannimistössä sekä sukunimissä.

Luonnetta kuvaavia nimiä: Hyväneuvo, Mainikki, Tietävä

Taitoja kuvaavia nimiä: Hyväpaulo, Seppo, Sotia

Tärkeiden esineitten kuvaavia nimiä: Arijoutsi, Kalpa, Keihäri, Nuolia

Nimiä luonnosta, eläimistä ja kasveista: Hirvi, Kontio, Leinikki, Maanavilja, Ohto, Osma. Äijäpäivä

Miesten ja naisten nimissä oli selkeä samanlaisuus. Esim. Mielitty on mainittu 1300-luvun lähteissä molemmilla sukupuolilla. On joitain päätteitä joita käytettiin vain toisten nimissä. Hämeessä käytetty -ia pääte miesten nimissä ja -kki pääte naisten nimissä. Lempi on vasta 1800-luvulla vakiintunut naisen nimeksi. Vilja oli muinaissuomalaisena aikana miehen nimi.

Nimeäminen

Vainajakulttuuriin kuului suvun vainajan haltian siirtymistä lapseen, joka osaltaan määräytyi lapsen luonteeseen, näköön ja käytökseen. Lapselle oli olemassa vain yksi sopiva nimi. Nimen selvittämiseen käytettiin erilaisia menetelmiä mm. kehdon nostelua tai itkevän lapsen tyynnyttelyä nimeä valitessa. Kehto tuntui kevyeltä tai lapsi lakkasi itkemästä oikean nimen kohdalla.

Kansanperintönä on ollut antaa nimi esim. ensimmäisen mieleentulevan/ näkevän asian mukaan mm. Hirvi, Kanerva, Mielipäivä, Lumi, Osma, Puukko, Valo, Vesi

Muutamia muinaisuomalaisia nimiä

Aikamieli, Ano, Arpia, Ikitiera, Ikäheimo, Joutsimies, Jutikka, Jurva, Kaukovalta, Kekko, Kokko , Kostia Kotarikko, Lalli, Leino, Lemmäs, Lempiä, Meripäivä, Mielikki, Mielo, Neuvo, Nousia, Osma (=ahma), Osmo (=nuori mies), Paasia, Päivälapsi, Rahikka, Rautio (=seppä), Sarijoutsi, Sotijalo, Talvikki, Tapatora, Toivelempi, Toivikki, Unaja, Unti, Utujoutsi, Valta, Valtari, Vihas, Vihavaino, Viljakka, Äijö, Äiniö.
http://www.nauhalainen.fi/wp/suomen-muinaisnimet/

Tuosta listasta saisi muodikkaita vanhan ajan nimiä lapselle. Vaikkapa Tapatora tai Vihavaino. :)

Faunan lisäksi tämäkin on jännä erottelu floorasta:

Tamperelaislukija mietti, ovatko mansikat ja mustikat vanhoja sanoja vai vasta 1800-luvun lopulla saman kaavan mukaan syntyneitä. Sanojen iän ja alkuperän määrittely ei aina ole helppoa. Moni seikka kuitenkin puhuu sen puolesta, että marjojen nimet ovat vanhaa perua: Esimerkiksi juolukka- ja puolukka-sanan vastineita löytyy useista lähisukukielistämme, eikä ole kovin uskottavaa, että vasta sata vuotta sitten synnytetty nimi leviäisi näin laajalle. Kaarnikka taas on variksenmarjan vanha nimitys Länsipohjassa, seudulla, jossa sitä on myös kerätty.

Toisaalta murteissa on marjoille ollut muitakin nimityksiä, joissa on sama pääte -kka. Esimerkiksi mesimarjaa on kutsuttu nimellä mesikka, messikka, luhdikka ja vatukka. Kaarnikkaa kutsutaan mm. harakanhaasikaksi ja siantiitukaksi.

Voisi siis ajatella, että -kka-pääte yhdistyy kielitajussamme marjoihin - samoin kuin -kki on tyypillinen kukille: orvokki, kaunokki, lehdokki, emäkki, tyräkki, hanhikki...
https://www.ts.fi/teemat/1073984038/Oma+maa+mansikka

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 07, 2021, 10:35:36
Ja miksiköhän monella kansalla on pakkomielteenomaisesti tarinoissaan aina lintu + käärme.
Kalevalassakin ollaan jossain vaiheessa hippasilla käärmeiden kanssa, ja sitten on tätä sotkaa ja kokkoa.

Taivas ja maa - lintu ja käärme.

Sukeltava vesilintu kuten sotka on ollut välittäjähenki olevaisen eri osien välillä. Se kun sukeltaa aliseen, lentää yliseen ja siinä välissä polskuttelee veden pinnalla tai lyllertää maalla. Käärmeessä on vähän samaa, se kun elää maan päällä mutta käy myös sen alla esim. talvehtimassa ja muutenkin.

Keväisin sotkan elikkästen telkän munat ovat olleet tärkeää sapuskaa ihmisille. Niukkuuden aikana vähäkin auttaa. Ja kevät tosiaan tuli keikkuen, eli silloin usein nähtiin nälkää.

Kärmekset taas ovat usein myrkyllisiä, mikä tuo omat mausteensa soppaan. Onhan ihmiskunnan syntysijoilla on oikein edustava kokoelma toinen toistaan vaarallisempia myrkkykäärmeitä, ja osa käärmekammosta on biologista alkuperää.

Norman kommenttiin viitaten Suomalainen perintö ei ehkä ole niin naisvihamielistä, vaan naisaiheita on säilynyt varsin paljon.

Babylonian tarustossa Marduk-jumala taistelee Tiamat-hirviöttären kanssa, tappaa tämän ja tekee tämän osista maailman (jos en vallan väärin muista). Kalevalassa Louhi hyökkää (hirviömäisenä olentona) Väinämöisen + co kimppuun kun äijät ovat pöllineet Sammon. Louhi (-käärme? lentävä käärme? jälleen lintu + käärme?) saa kuitenkin rähinässä Sammon hajoamaan kappaleiksi, mutta niistäkin sitten muistaakseni jotain hyödyllistä väkräiltiin.

Olikos viikingeilläkin joku tarina jostain jääjättiläisestä joka piti tappaa että saatiin maailma alulle? Jonkin intiaanien korkeakulttuurin parissa yksi jumalista loikkasi kokkoon ja uhrasi itsensä että nykyinen maailma pystyi syntymään?

Tällaisten yhtenevyyksien vuoksi minua kiinnostaa kovin missä ja milloin on syntynyt mahdollinen "protomyytti" jonka jälkeläisiä eri kansojen eri tarinat ovat.

Vaikka Kalevalasta ei varsinaisesti jättiläisiä löydy (tai olihan siellä Antero Vipunen), niin ilmeisesti Kaleva on jättiläinen ja täten Kalevan pojat jättiläisen poikia. Kreikkalaisessa tarustossa ensin olivat titaanit, mutta nämä laittoi kuriin ja järjestykseen Zeus.

^
Louhi muuttui Kokko-linnuksi yrittäessään saada ryöstettyä sampoa takaisin.

Kun sampo hajosi kappaleiksi, osat ajautuivat rantaan ja ne sitten saivat maanviljelyn aikaan. (Mikä on vähän hassua, kun Väinämöisen kerrotaan Kalevalassa panneen alulle maanviljelyn jo aikojen alussa. Häntä kuvataan peltoviljelyn ja merenkäynnin opettajana suomalaisille.)

Viikingeillä oli tarustossaan jääjättiläisiä, mutta en muista miten liittyivät maailman alkuun. Ainakin niiden kanssa tapeltiin. Suomalaiset Kalevanpojatkin olivat jättiläisiä.

Carl Jung oli sitä mieltä, että on ihmislajille tyypillisiä kertomuksia, jotka esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Hän puhui kollektiivisesta alitajunnasta, mitä termiä pidän höhlänä. Mutta ehkä voi olla, että ihmislajin aivot synnyttävät yhdenlaisia kertomuksia (arkkityyppeineen ja vaistoineen) helpommin kuin toisenlaisia? (Jos näin on, taustalla lienee geneettinen käyttäytymistaipumus.) Jungin teoriaa on kyllä kritisoitukin, enkä tiedä, pitääkö paikkansa. Helpomminhan kertomukset leviävät ihmisten liikkumisen myötä.

Hiihoo, muistinpas että nimi oli Ymir.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ymir

Ymir (ruotsalaisittain Ymer) on skandinaavisessa mytologiassa jääjättiläinen ja ensimmäinen elävä olento.[1] Häntä kutsutaan myös nimellä Aurgelmir[2] [3].

Ymir syntyi alkukaaoksessa, Ginnungagapissa, jäätyneen saven sulaessa. Hänestä sai alkunsa jättiläisten suku, sillä Ymirin nukkuessa hänen jaloistaan syntyi poika ja kainalokuopan hiestä kasvoivat mies ja nainen.[1] Jaloista syntyneellä pojalla oli kuusi päätä[2].

Sulavasta savesta muodostui myös toinen olento, alkulehmä Auðhumla. Ymiriä ruokkivat Auðhumlan utareista valuvat neljä maitovirtaa.[1] Ymir siitti jääjättiläiset, jotka olivat jumalien vihamiehiä.

Auðhumla nuoli suolaista jäätä ja paljasti jään alta miehen nimeltä Búri, jolle syntyi Bor, joka puolestaan sai vaimonsa Bestlan kanssa kolme poikaa, Odinin, Vilin ja Ven. Myöhemmin Odin, Vili ja Ve tappoivat Ymirin tämän kasvettua suureksi ja pahaksi. He laittoivat Ymirin ruumiin Ginnungagapin tyhjyyteen ja tekivät ruumiinosista Midgårdin eli ihmisten maailman. Ymirin lihoista tehtiin maa, verestä vedet, luista vuoret, hiuksista metsät, aivoista pilvet ja kallosta taivas. Ymirin mätänevässä lihassa kuhiseville madoille Odin, Vili ja Ve antoivat järjen ja ihmisten muodon, ja niistä tuli vuorten ja kukkuloiden alla eläviä kääpiöitä. [1] [2] [3]

Itselleni on tuo kollektiivinen tietoisuus (tahi alitajunta) suorastaan suuri murheenkryyni, koska selittäisihän se minkä vuoksi 1990-luvun alkupuolella kirjoittamani romaanin monet juonenkäänteet ovat myöhemmin tulleet vastaan tv-sarjoissa ja elokuvissa. Voi toki sanoa että eivät ne minun päässäni sepittämäni tarinat nyt niin ainutlaatuisia ole voineet olla etteikö joku muukin ne jutut keksisi, mutta kyllähän siinä meinasi välillä itku & parku päästä useampaan kertaan että enkö edes tätä yhtä ainutta tarinanpätkää saanut itsellän pitää, vaan joku perkeleen nutipää meni senkin sitten jossain toisaalla keksimään ja esittämään fiktiossaan. Jumalauta...!

Mutta minkäs teet. Ehkä näin ei kävisi jos meitä ihmisiä ei olisi niin pirun paljon.

"Protomyytti" (oli sitä tai ei) tuntuu menevän näin että ensin on jotkut jättiläiset tai alkuperäiset jumalat jotka oikeasti ovat polkaisseet maailman alulle tavalla tai toisella, ja sitten on next generation, jonkinlainen nousukasjumalien sukupolvi joka alkaa haastaa riitaa esivanhempijumalien kanssa, lopulta tuomiten nämä ensimmäiset demoneiksi (titaaneiksi, jättiläisiksi yms. - jokatapauksessa vihollisiksi). Jossain vaiheessa luodaan lonkalta heittäen ihmiskuntakin, mutta me nyt ollaan lähinnä vain orjan tapaisia rääpäleitä jumaliin verrattuna.

Hee, lukaisin tuosta Ve-jumalasta (Vilin ja Odinin veljestä), että onkin spekuloitu, olisivatkohan Ve ja Vili (Vile på svenska) sittenkin Odinin jonkinlaisia aspekteja. Tuli tästä mieleen, että olisikohan Pyhä kolmiyhteyskin sellainen pöpipäinen sivupersoona-idea, joka on pulpahdellut siellä täällä esiin eri kulttuureissa?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 08, 2021, 10:39:53
Ymir syntyi alkukaaoksessa, Ginnungagapissa, jäätyneen saven sulaessa. Hänestä sai alkunsa jättiläisten suku, sillä Ymirin nukkuessa hänen jaloistaan syntyi poika ja kainalokuopan hiestä kasvoivat mies ja nainen.[1] Jaloista syntyneellä pojalla oli kuusi päätä[2].

Haa. Onkohan tuo myytti alkuperä ruotsalaiselle sanonnalle kolossen på lerfötter (jättiläinen savijalkojen päällä tms.)?

Tai sitten on Raamatusta, google-haku:
"What did the feet of clay mean in the Bible?
In the Bible's Book of Daniel, King Nebuchadnezzar dreamed that he saw a statue made of gold, silver, and brass, but with feet of clay. Daniel interpreted the vision to mean that the clay symbolized the Babylonian Empire's vulnerability and imminent collapse. (See Achilles' heel.)"


Olisikohan tuo ihmisen tai muiden olentojen luonti savesta kovinkin yleinen tapa "valmistaa" ihminen/olento? Eikös Aatami valmistetu savesta muka Raamatussa?

Mitä sanoo Kalevala ihmisen luonnista?

Tämä tuli jostain syystä vastaan Facessa:

Suomessa kerrottiin vielä 1900-luvun alussa ihmisten ja peikkojen kanssakäymisestä. Peikot asuivat suurten kallioiden sisällä ja olivat tunnetusti hankalia naapureita. Ne saattoivat tulla sotkemaan ja rikkomaan paikkoja ja päästämään karjan vapaaksi.

Peikkoasumuksista kuultiin välillä ääniä, kuten epävireistä laulua, lasten parkumista tai kangaspuiden kolinaa. Joskus sisältä huudeltiin ohikulkeville ihmisille tai heitettiin kiviä.

Kurittomia peikkolapsia saatettiin vaihtaa salaa ihmislapsiin. Vaihdokkaasta pääsi eroon kohtelemalla sitä niin huonosti, että peikkoja alkoi säälittää ja ne vaihtoivat lapsen takaisin. Peikot saattoivat myös houkutella tai kaapata ihmisiä vieraakseen. Ne tarjosivat herkullisen näköistä ruokaa, joka paljastui siunattaessa syömäkelvottomaksi: leipä kiveksi, keitto sammaleiksi ja makkarat käärmeiksi.

Peikot tulivat usein lainaamaan oudoilla nimillä kutsumiaan tavaroita, joita ne eivät koskaan palauttaneet. Lainaksi saatettiin pyytää hömpäntömppää (perunanuija) tai viipsun vaapsutinta (seula). Joidenkin suomenkielen sanojen, kuten hilavitkutin ja hölkynkölkyn, kerrotaan olevan peräisin peikkojen kielestä.

Yliluonnollisten olentojen kerrotaan muuallakin maailmassa puhuvan kielellä jota ihmiset eivät ymmärrä. Kieli tekee olennoista ratkaisevasti erilaisia kuin ihmiset, ja peikot edustavatkin "toista", vierasta versiota omasta todellisuudesta ja kulttuurista.

Peikkojen läsnäolon on ymmärretty liittyvän moniin poikkeuksellisiin ilmiöihin. Esimerkiksi lapset, joiden kehitys ei edennyt totutusti, selitettiin peikkovaihdokkaina. Tarinat heijastelevat aina aikansa ihmisyhteisön kokemuksia ja elinpiiriä, ja peikot ovat sittemmin saaneet erilaisia muotoja suomalaisessa kertomusperinteessä ja kirjallisuudessa.

https://antroblogi.fi/2018/04/onko-sinullakin-outo-naapuri/

(Vaikutti olevan muutakin kiinnostavaa materiaalia tuossa Antroblogissa.)

Kamalia mies- ja naissukupuolisia demoneja tai hirviöitä on joka kansan historiassa, tarpeen mukaan.
Joka asiaan Raamatustakin löytyy hyviksiä tai pahiksia.
Mitäs, jos emme arvioisi noita nykymittarein?
Vaan yrittäen ymmärtää noita heidän yhteiskuntansa lähtökohdista?
Tuo muuten on historiatieteen peruslähtökohta, vaikka kaikki eivät sitä enää täysin ymmärrä:
https://www.facebook.com/mhamilo/posts/10219310888433968 (https://www.facebook.com/mhamilo/posts/10219310888433968)
Historia on politiikkaa, mutta politiikan ei pidä muovata historiaa:
https://www.facebook.com/henry.laasanen.9/posts/3923180321127090 (https://www.facebook.com/henry.laasanen.9/posts/3923180321127090)
Ymmärtäkää, että historia ei ole kaltaistanne... :-*

Nykyisin on ehkä muodikasta/trendikästä ajatella noita pakanallisuskontoja, ehkä jopa parempinakin, mitä kristillisyys toi. Itse en näe juuri positiivista muussa, kuin ehkä kulttuurisilmaisuissa noita esikristillisiä näkemyksiä kohtaan.

Toki ovat arvokkaita, kuten kalevalaisuus/muinaisusko Suomessa, mutta silti ovat historiaa. En juuri näe noiden pohjoisten uskontojen olevan yleisesti ottaen parempia (=inhimillisempiä, tasa-arvoisempia, humaaneimpia, oikeudenmukaisempia), mitä kristillisyys loi. Ymmärrän kristinuskon kritiikin, mutta se usein perustuu enemmän uskomuksiin kuin faktoihin. Todellisuudessa kristillisyys on useimmiten luonut vakautta yhteiskuntiin lakikäsitysten ja moraalioppien kautta. Kristillisyys on rauhoittanut yhteisöjä, ei suinkaan rikkonut. On pitkälti nykyaikojemme hörhöilyä korostaa jotain aiempia uskonmalleja (natsien tavoin), kun oikeasti kristillisyys on ollut pitkälti se tekijä, joka on vakautta ja kehitystä luonut Eurooppaamme.

Perinneuskonnot ovat arvokkaita, osia niistä säilyy kulttuurissamme. Ne ovat perintöämme. Silti ovat historiaa, joka hävisi.
Ymmärrän arvostamisen kulttuurihistoriallisuuden kautta. En uuspakanallisuuden tms. -hörhöilyn kautta.
 

K-uskonto on pelkkä yksi tuontiuskonto muiden tuontiuskontojen joukossa, ja sitä voisi nimittää uskontojen Mäkkäriksi. Ei se että joka paikkakunnalla on Mäkkäri tarkoita sitä että se on automaattisesti se paras mesta. Aggressiivisesti levinneet patriarkaattiset Lähi-idästä olevat uskonnot ovat änkeneet kukkulan kuninkaiksi, ja juuri se öykkärin asema ärsyttää sen verran että mielellään sitä väittäisi olevansa mitä tahansa muuta kuin moisten elostelijauskontojen harjoittaja. En tiedä mitä taiteilijat aikoinaan ajattelivat, mutta Gallen-Kallelaa myöten heillä oli kyllä ihan muita idiksiä kuin kirkon loputon ihailu.

https://yle.fi/uutiset/3-10843869

Spiritualismin ja okkultismin pauloissa: Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Pekka Halonen etsivät totuutta salatieteistä, ja se näkyy myös heidän taiteessaan

Ja kyllähän tuo suomalainen pakanallisuus oli kovastikin muodissa heikäläisille. Itse omistan kirjan Totuudenetsijät, mutta se on vähän vaiheessa kun on ajanut muita kirjaprojekteja edelle.

En ole lainkaan samaa mieltä tuosta Norma Batesin näkemyksestä. En kulttuurikristittynä ole toki vouhottaja, mutta tajuan sen, että Kristillisyys on moraalioppina kolmas noista Euroopan sivistyksen tukipylväistä, Kreikan filosofian ja Rooman lainsäädännön kera.

Noille tukijaloille eurooppalainen sivistys rakentui, yksikään kolmesta ei ole korvattavissa.

Pidän kovin trendi-ilmiönä kristillisyyden vastustamista, kaupunkilaisten muotina... Oikeasti se loi osaltaan perustaa sille länsimaiselle kulttuurille, jossa elämme.
Ja joka mahdollistaa/oikeuttaa myös sen arvostelun.

Noh, Kreikan filosofiaan kuului miesten suosiminen ja homostelun arvostaminen korkeanakin rakkaudenmuotona, ja Roomassakaan ei nainen ollut täysin tasa-arvoinen (tosin epäilen että se tasa-arvoisuus lähti laskemaan vielä lisää kuin lehmän häntä kun kiukkuiset kirkkoisät tappeluiltaan ehtivät misogyniaa harrastelemaan), että siinä mielessä kristinusko sopii patriarkaattisen paskajakkaran 3. jalaksi kuin nyrkki turpaan.

Alkuperäinen, lahkolainen k-uskonto on toki voinut olla ihan herttainen juttu, ja viime vuosikymmeninä on menty taas herttaisuuteen päin (poislukien lestat yms. juntit ja naisvihaajat). Mutta edelleenkään se uskonto ei ole sen väärti että se pitäisi levittää kuin rutto tällä foorumilla jokaikiseen keskusteluketjuun. Sopii lukea tämänkin ketjun otsikko.

Maura Häkki sanoo syyskuun Voima-lehdessä että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta.

Onko Kalevala siis käännetty karjalan kielestä, ja sen säkeillä ei ole mitään tekemistä muiden heimojen kanssa? Virolaisillakin on Kalevipoeg, mutta muilla kuin heillä ja karjalaisilla ei yhtään mitään? Kuitenkin olen joskus ohimennen kuullut väitteen että Kalevala on savolainen.

Ja sitten nämä juonikuviot jotka muistuttavat muiden kansojen myyttejä, kuten maailman luominen tai Lemminkäisen kuolema. Löytyy Egyptistä ja karjalaisilta, mutta ei muilta?

Häkki näkyy opiskelevan Venäjän kieltä ja kulttuuria. Sekö hänestä tekee mytologian spesialistin?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 07, 2021, 10:35:37
Maura Häkki sanoo syyskuun Voima-lehdessä että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta.

Totuus lienee, että kalevalalaiset kertomukset ovat syntyneet länsirannikolla ja pikkuhiljaa siirtyneet itään. Siellä suurempi eristyneisyys ja muu tekemisen puute säilytti nuo perinnejutut, vaikka ne muualta olivat jo hävinneet.

Ensimmäiset asukkaat tulivat rannikolle kaislaveneellä Egyptistä, siksi kielessämme on paljon vaikutteita sieltä. Asiaa on tutkinut mm. Sigurd Wettenhovi-Aspa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigurd_Wettenhovi-Aspa).

LainaaWettenhovi-Aspa perusti teoriansa myös eräiden Egyptin vanhan kielen ja suomen kielen sanojen samankaltaisuuteen. Suomen kielen yhteys Egyptiin sekä käsitys samaan alkurotuun kuulumisesta, kuten myös Kalevalan erityinen merkitys,

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 07, 2021, 10:59:20
Ensimmäiset asukkaat tulivat rannikolle kaislaveneellä Egyptistä, siksi kielessämme on paljon vaikutteita sieltä. Asiaa on tutkinut mm. Sigurd Wettenhovi-Aspa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigurd_Wettenhovi-Aspa).

LainaaWettenhovi-Aspa perusti teoriansa myös eräiden Egyptin vanhan kielen ja suomen kielen sanojen samankaltaisuuteen. Suomen kielen yhteys Egyptiin sekä käsitys samaan alkurotuun kuulumisesta, kuten myös Kalevalan erityinen merkitys,

Olinkin unohtanut tämän monilahjakkuuden. Täytyykin palautella mieleen teorioita.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 06, 2021, 09:30:50
Noh, Kreikan filosofiaan kuului miesten suosiminen ja homostelun arvostaminen korkeanakin rakkaudenmuotona, ja Roomassakaan ei nainen ollut täysin tasa-arvoinen (tosin epäilen että se tasa-arvoisuus lähti laskemaan vielä lisää kuin lehmän häntä kun kiukkuiset kirkkoisät tappeluiltaan ehtivät misogyniaa harrastelemaan), että siinä mielessä kristinusko sopii patriarkaattisen paskajakkaran 3. jalaksi kuin nyrkki turpaan.

Alkuperäinen, lahkolainen k-uskonto on toki voinut olla ihan herttainen juttu, ja viime vuosikymmeninä on menty taas herttaisuuteen päin (poislukien lestat yms. juntit ja naisvihaajat). Mutta edelleenkään se uskonto ei ole sen väärti että se pitäisi levittää kuin rutto tällä foorumilla jokaikiseen keskusteluketjuun. Sopii lukea tämänkin ketjun otsikko.

Itse asiassa antiikin tms. yhteiskunnissa tuskin on ollut yhtäkään yhteiskuntaa, jossa naiset olisivat olleet tasavertaisia miesten kanssa, koska tuo suvunjatkaminen. Naisen rooli on aina enemmän tai vähemmän ollut synnyttäjän ja lapsenkasvattajan rooli.

Naisen asema muuten nousi merkitykseen juuri Euroopassa, kristillisessä sellaisessa, joten älkää tuomitko liian kovin sitä sivistystä, mitä te naiset olette saaneet eurooppalais- kristillisen sivistyksemme myötä! Se on helppo kohta tuomioille, mutta myös se kulttuuri, joka naisia on eniten vapauttanut.

Muinaisusko ei ehkä olisi vapauttanut naisia... :-\

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 07, 2021, 10:35:37
Maura Häkki sanoo syyskuun Voima-lehdessä että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta.

Onko Kalevala siis käännetty karjalan kielestä, ja sen säkeillä ei ole mitään tekemistä muiden heimojen kanssa? Virolaisillakin on Kalevipoeg, mutta muilla kuin heillä ja karjalaisilla ei yhtään mitään? Kuitenkin olen joskus ohimennen kuullut väitteen että Kalevala on savolainen.

Ja sitten nämä juonikuviot jotka muistuttavat muiden kansojen myyttejä, kuten maailman luominen tai Lemminkäisen kuolema. Löytyy Egyptistä ja karjalaisilta, mutta ei muilta?

Häkki näkyy opiskelevan Venäjän kieltä ja kulttuuria. Sekö hänestä tekee mytologian spesialistin?

Näkisin itse, että suurelta osin savolaiskarjalaista perintöä. Tosin näkemykseni johtuu osin siitä, että viimeisimmät säilyneet kalevalaisperinteet ovat savokarjalaisia, koska kristillisyys tuli noille alueille hyvin myöhään. Ehkä ovat vain niitä, jotka ovat säilyneet? Samoin kuin monet länsi-eurooppalaiset perinteet kuolivat kristinuskon myötä.

Itse olen luullut että viimeisimpiä k-uskonnon välttäneitä olivat hämäläiset, koska Karjalassahan oli tämä ordotoksisuus. Mutta samapa tuo, toksisuus mikä hyvänsä, kaikkialla maailmassahan tämä sama kehityskulku on aina ollut ja moneen kertaan, että uskonnot pyyhkäisevät kuin valtameren aallot jokainen peräkkäin jonkin alueen yli. Mielenkiintoisempaa ehkä olisi kun eivät jäisi jumittamaan, vaan saataisiin aina välillä uusi aalto. Toisaalta se tekee oloista levottomia.

^Tosiaan lienee kiistatonta, että kristinusko tuli Suomen alueelle idästä. Itäinen ulottui jopa nykyisen Ruotsin puolelle asti. Vaikutukset levisivät kauppareittejä pitkin.

Moniin muihin kansalliseepoksiin verrattuna Kalevalassa on poikkeuksellista se, että keskeisenä hahmona on vaka vanha Väinämöinen. Siis vanha ja introvertti paappa, jonka viisautta korostetaan. Muissa kansansaagoissa pääroolissa on tyypillisesti nuorehko ja ekstrovertti toimintasankari, joka oppii jutskia myös kantapään kautta, eikä viisaus ole heidän korostettu ominaisuutensa. Odysseuskaan ei ole viisas, älykäs kylläkin.

Kalevalassa poikkeuksellista on myös se, että tuo "vanha paappa" onkin jumala, jonka jumaluutta on häivytetty kristinuskon takia niin, että vaikuttaa vain tavan sankarilta. Ja sekin, että hän ei ollut ase"sankari", vaan aika rauhanomainen, aseenaan lähinnä laulu.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2021, 09:14:44
... Karjalassahan oli tämä ordotoksisuus. Mutta samapa tuo, toksisuus mikä hyvänsä, kaikkialla maailmassahan tämä sama kehityskulku on aina ollut ja moneen kertaan, että uskonnot pyyhkäisevät kuin valtameren aallot jokainen peräkkäin jonkin alueen yli. Mielenkiintoisempaa ehkä olisi kun eivät jäisi jumittamaan, vaan saataisiin aina välillä uusi aalto.

Minä luulen, että iso osuus muinaisten mytologioiden kehittymisessä on ollut mykologialla. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sienitiede) Metsissä kasvaa kaikenlaista, ehkä uskonnotkin ovat maasta tulleet ja unissa saadut näyt on ekstrovertein tarinankertoja, useasti toistettuaan niitä iltanuotiolla, vääntänyt uskonkappaleeksi. Varmaan hallusinaationäyt yhdenmukaistuvat kun alla on vahva shamanistinen jutunjuuri. Tämä takaisinkytkentä taas vahvistaa uskoa entisestään.

Lainaus käyttäjältä: https://media.sanoma.fi/tarinankerrontaTehokas markkinointi koostuu brändi- ja performance-markkinoinnista oikeassa suhteessa. Digitaalisissa kanavissa on viime vuosina keskitytty yhä enemmän taktiseen tai performance-markkinointiin. Ostosuppilon loppupäästä yritetään saada kaikki irti mittaamalla ja optimoimalla.

Yleisesti ottaen markkinoijat rakastavat brändityötä ja tarinankerrontaa.

Muinaissuomalaiset tarinat ovat olleet erinomaisia ja oloihimme mainiosti sopivia. Valitettavasti hävisimme markkinoinnissa Lähi-Idän kalastajille ja puusepille. Ehkä karhunkaatajien jutuniskentä ei ollut vielä silloin kansainvälisellä tasolla. Nykyään meillä on kasvamassa sankka joukko, ainakin Euroopan mittapuulla, varteenotettavia höpönpuhujia - ehkä täältä noustaan vielä!

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 08, 2021, 10:46:36
Moniin muihin kansalliseepoksiin verrattuna Kalevalassa on poikkeuksellista se, että keskeisenä hahmona on vaka vanha Väinämöinen. Siis vanha ja introvertti paappa, jonka viisautta korostetaan. Muissa kansansaagoissa pääroolissa on tyypillisesti nuorehko ja ekstrovertti toimintasankari, joka oppii jutskia myös kantapään kautta, eikä viisaus ole heidän korostettu ominaisuutensa. Odysseuskaan ei ole viisas, älykäs kylläkin.

Toisaalta Väinämöinen kanteleineen vertautuu kreikkalaisten Orfeukseen lyyransa kanssa. Luonto kuunteli soitantaa hypnotisoituneena. Naisasiat menivät kummaltakin gubelta pieleen.

Yhden teorian mukaan ihmislaji kehitti puhekyvyn koska nappaili psilosybiinisieniä Afrikassa. Saharan alueella silloin kun seutu oli savannia, ja alueella laiduntavien nautaeläinten lanta ruokki em. sieniä. (Ilmankos sitten ihmiset puhuvat paskaa. Nämä sienet kuulema aiheuttavat puheripulin.)

Etelä-Amerikassa nautiskelivat/nautiskelevat hallusinogeenistä kaktusta, peyotea. Viikingeillä on kuvattu punaisen kärpässienen käyttöä. Mitä tiedetään kalevalaisten huumeista? Mikähän huume on ollut kristinuskon ja islamin innoittajina? Eikös se hassis voi pahimmillaan olla hallusinogeeni?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 08, 2021, 13:07:44
Etelä-Amerikassa nautiskelivat/nautiskelevat hallusinogeenistä kaktusta, peyotea. Viikingeillä on kuvattu punaisen kärpässienen käyttöä. Mitä tiedetään kalevalaisten huumeista? Mikähän huume on ollut kristinuskon ja islamin innoittajina? Eikös se hassis voi pahimmillaan olla hallusinogeeni?

Pohjoisissa maissa ilmeisesti se alkoholi on ollut se tehokkain huume.
Muista jostain lukeneeni siitä, että Turun Linnan varusväen päivittäiseen annokseen kuului muutama litra vahvaa olutta, hetkittäin ilmeisesti viinaakin.
Ei sinänsä siis ihme, että 1400- luvulla tanskalaiset merirosvot tunkeutuivat jokea pitkin kaupunkiin "varusväen huomaamatta"... ::)
. . .
Sieniä varmasti on käytetty. Meilläkin on ollut tietäjiä/shamaaneja, jotka ovat kuin Soini nykyisin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 08, 2021, 13:02:41
Yhden teorian mukaan ihmislaji kehitti puhekyvyn koska nappaili psilosybiinisieniä Afrikassa. Saharan alueella silloin kun seutu oli savannia, ja alueella laiduntavien nautaeläinten lanta ruokki em. sieniä. (Ilmankos sitten ihmiset puhuvat paskaa. Nämä sienet kuulema aiheuttavat puheripulin.)

Erittäin mielenkiintoinen teoria, ihan totta!

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 08, 2021, 10:46:36
Moniin muihin kansalliseepoksiin verrattuna Kalevalassa on poikkeuksellista se, että keskeisenä hahmona on vaka vanha Väinämöinen. Siis vanha ja introvertti paappa, jonka viisautta korostetaan. Muissa kansansaagoissa pääroolissa on tyypillisesti nuorehko ja ekstrovertti toimintasankari, joka oppii jutskia myös kantapään kautta, eikä viisaus ole heidän korostettu ominaisuutensa. Odysseuskaan ei ole viisas, älykäs kylläkin.

Itse asiassa "vanha mies jumalana" on mielestäni vanhimpia uskonnollisia käsityksiä.
Isä, isoisä, sehän on viisainta/kokeneinta, mitä ihmiset ovat tietäneet...?

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 08, 2021, 22:31:05

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 08, 2021, 10:46:36
Moniin muihin kansalliseepoksiin verrattuna Kalevalassa on poikkeuksellista se, että keskeisenä hahmona on vaka vanha Väinämöinen. Siis vanha ja introvertti paappa, jonka viisautta korostetaan. Muissa kansansaagoissa pääroolissa on tyypillisesti nuorehko ja ekstrovertti toimintasankari, joka oppii jutskia myös kantapään kautta, eikä viisaus ole heidän korostettu ominaisuutensa. Odysseuskaan ei ole viisas, älykäs kylläkin.

Itse asiassa "vanha mies jumalana" on mielestäni vanhimpia uskonnollisia käsityksiä.
Isä, isoisä, sehän on viisainta/kokeneinta, mitä ihmiset ovat tietäneet...?

Tai sitten vanhat miehet ovat olleet niin harvinaisia että jotain jumalallistahan heissä on pitänyt olla, että ovat jääneet ylipäätään eloon sapelihammastiikereiden kanssa taistellessa. Joku heimon esi-isä on muistettu kovaksi jätkäksi, ja sukupolvien varrella tyyppi on lopulta muuttunut jumalaksi, kun kukaan ei muista enää että hän oli kuitenkin vain ihminen. Tv-sarjassa Rauta-aika minua lapsena ärsytti kovin että Väinämöisestä oli tehty pelkkä puukkojunkkari, tavallinen mies, mutta nyt aikuisena ymmärrän että sellainen prosessi voi olla olemassa että suvun esivanhemmista tulee jumalia.

Toisaalta viisauden ohelle menneille polville tärkeää on ollut myös hedelmällisyys. Jostain 30.000 v takaa löytyy hevisti obeeseja naispatsaita tämän merkkinä. Nälkää näkevältä naiseltahan voi vaikkapa kk-kierto sammahtaa, joten hyvässä lihassa oleva nainen on heimon jatkuvuuden tae ja turva. Ja jos hedelmällisyyttä arvostetaan, silloin jumalpantheonissa merkittävällä sijalla on jonkin sortin jumalatar.

Koska, jos syödäkseen saadaan, miehet kuitenkin kuolla kupsahtavat varhaisemmassa vaiheessa kuin naiset, on naisten luontaiseksi tehtäväksi synnyttämisen eli ihmisen maailmaan tuomisen ohella tietenkin muodostunut myös hautaaminen eli maailmasta pois saattaminen. Hautakin on saatettu mieltää maan "kohduksi" (tomb = womb). Näin jumalattaren, tahi Jumalattaren, kun miespuolinenkin jumaluus saa keekoilla isolla etukirjaimella, käsissä on niin syntymä kuin kuolemakin.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 08, 2021, 13:07:44
Etelä-Amerikassa nautiskelivat/nautiskelevat hallusinogeenistä kaktusta, peyotea. Viikingeillä on kuvattu punaisen kärpässienen käyttöä. Mitä tiedetään kalevalaisten huumeista? Mikähän huume on ollut kristinuskon ja islamin innoittajina? Eikös se hassis voi pahimmillaan olla hallusinogeeni?

Sellaisen teorian muistan lukeneeni että Jeesus oli parantanut kannabiksen avulla.

https://www.theguardian.com/world/2003/jan/06/science.religion

Tulipa mieleeni että millähän öljyllä kuninkaita on voideltu kuninkaaksi. (Barbara G. Walker muistaakseni vertautti tuon kuninkaaksi voitelun yhdyntään, eli kaiketikin oli käynyt niin että kun aiemmin kuninkaaksi oli tullut yhtymällä temppelin ylimmäiseen papittareen, jatkossa peniksen sijasta kastui pää kun rituaalista tehtiin sellainen missä ei naista tarvita, eli rituaalisen liukasteen toimitti miespuolinen pappi ja käsin.)

Luin jostain, että ennen tietäjälaitosta täällä olisi ollut shamaanilaitos. Shamaanit toimivat julkisesti yhteisössä. Ainakin jossain päin maailmaa eli muualla pohjoisen pallonpuoliskon shamaaneilla lienee ollut innoittajana erinäisiä sieniä tai kasveja. Ja toisaalta noitarumpujen rytminen metelelöinti, laulut, loitsut, rituaalit tms. ovat auttaneet shamaania pääsemään hurmioituneeseen tilaan ja "lankeamaan loveen". Kristinuskon myötä noitarummut poltettiin, uhrilehdot hakattiin matalaksi, shamaanien julkinen toiminta estyi, ja korvattiin toisenlaisella magialla, pyhällä (kaste)vedellä, symbolisella kannibalismilla, sekopäisellä kolmiyhteisyydellä jne..

Sen jälkeen ilmaantui tietäjälaitos. Tietäjät toimivat salassa ja yksityisesti (tai yhden asiakkaan kanssa), mutisivat loitsunsa puoliääneen, ilmeisesti peläten paljastuvansa kristityille papeille.

Jommat kummat, en muista kummat vaiko molemmat, shamaanit tai tietäjät, toimivat välittäjinä henkimaailman tai vainajien ja toisaalta elävien välillä. Heidän asemansa oli jumalien ja henkien välissä. He pystyivät pyytämään asioita jumalilta, mutta toisaalta käskemään henkiä.

Suomalaisten muinaiset jumalat (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomalaisten_muinaiset_jumalat) (Wiki)
Suomalaisten alkuperäisestä muinaisuskosta tiedetään vähän. Kristinuskon levittäytyessä lännestä (katoliset) ja idästä (ortodoksit) Suomeen, vanhat jumaluudet joutuivat ahtaalle ja vähitellen unohduksiin. Kirjoitettua suomen kieltä ei ollut eivätkä kirkon työntekijät tai harvat muut oppineet juuri vaivautuneet merkitsemään muistiin piirteitä kansan vanhasta uskosta. Joitakin jumalien nimityksiä siirtyi henkilönimiin, kuten esim. Väinö, Ilmari, Jouko, Ahti, Kalevi, Mielikki, Rauni, Tapio, Tellervo ja Ukko. Tutkimuksessa ovat erittäin tärkeitä vertailukohteita muut suomensukuiset kansat, joista jotkin ovat kyenneet säilyttämään suomalaisia paremmin ja pitempään vanhoja uskomuksia ja tapoja. Myös paikannimistöstä voidaan saada jotain tietoja. Tunnettuja ovat mm. Kolin kansallismaiseman korkeimmat huiput, Ukko- ja Akka-Koli.

Wiki-sivu listaa pitkän listan jumaluuksia, ja näiden kuvauksia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 09, 2021, 10:52:26
Tai sitten vanhat miehet ovat olleet niin harvinaisia että jotain jumalallistahan heissä on pitänyt olla, että ovat jääneet ylipäätään eloon sapelihammastiikereiden kanssa taistellessa. Joku heimon esi-isä on muistettu kovaksi jätkäksi, ja sukupolvien varrella tyyppi on lopulta muuttunut jumalaksi, kun kukaan ei muista enää että hän oli kuitenkin vain ihminen. Tv-sarjassa Rauta-aika minua lapsena ärsytti kovin että Väinämöisestä oli tehty pelkkä puukkojunkkari, tavallinen mies, mutta nyt aikuisena ymmärrän että sellainen prosessi voi olla olemassa että suvun esivanhemmista tulee jumalia.

Kautta aikain lapsia on tehty samalla omien vanhuudenpäivien turvaksi, ja sitäkin kautta vanhempien ja iäkkäiden arvostusta (Myös viisaina) on korostettu. Raamatun käskyissäkin on "Kunnioita isääsi ja äitiäsi", mutta mistään lapsenoikeuksista ei ole mainintaa. Itse asiassa kun lapsenoikeuksia ryhdyttiin (Ei niin kauan sitten) kehittämään, mallia niihin haettiin eläinten oikeuksista, kun niille sentään oli jo olemassa edes jotain hataraa juridista pohjaa.

Heimoyhteiskunnissa tyypillisesti kylänvanhimmat (Suomen historiassa myös oltermanneiksi kutsutut) päättävät tärkeistä asioista. Toisaalta Kalevalassakin on Väinämöisen vastapainoksi Pohjan akka, Louhi - ja esim. kreikkalaisessa mytologiassa Zeun vaimona ja vastapainona Hera. Roomalaiset jumaluudet ovat suoraa lainaa kreikkalaisilta, joskin Roomassa palvottiin lukemattomia muitakin vierasperäisiä jumaluuksia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates
Toisaalta viisauden ohelle menneille polville tärkeää on ollut myös hedelmällisyys. Jostain 30.000 v takaa löytyy hevisti obeeseja naispatsaita tämän merkkinä. Nälkää näkevältä naiseltahan voi vaikkapa kk-kierto sammahtaa, joten hyvässä lihassa oleva nainen on heimon jatkuvuuden tae ja turva. Ja jos hedelmällisyyttä arvostetaan, silloin jumalpantheonissa merkittävällä sijalla on jonkin sortin jumalatar.

Juu, hedelmällisyyttä ja muotojen runsautta korostavia naisfiguureja löytyy niitäkin ihmiskunnan alkuhämäristä alkaen, ja totta kai samaa löytyy pitkin palloa nytkin. Monissa kulttuureissa runsasmuotoiset, lihavat naiset ovat tänäkin päivänä naisihanne ja pääsääntönä voitaneen pitää, että mitä niukemmat resurssit saatavilla, sitä enemmän pyöreä ja muodokas naisihanne vallitsee. Lähi-idässä, Afrikassa, Karibian seudulla jne. mitä pyöreämpi nainen, sen parempi. Länsimaalainen, muotimaailmassa pitkään suosittu anorektinen ihanne puolestaan kertoo yltäkylläisyyden vaikutuksista kulttuuriin - jos kohta olen letkauttanut, että länsimaalaisissa muotivaikuttajissa on myös niin paljon homoja, että naismallienkin tulisi heidän mielestään näyttää pojanvartaloisilta, eikä naisellisilta. Ne muoti- ja muotoihanteet on kuitenkin suunnattu naisille, kun taas heteromiehille suunnatussa pornossa tilanne on perinteisesti ollut aina toinen. Biologiallehan emme mahda mitään, eli muodokkaat ja fertiilit naiset ovat aina olleet miehille puoleensavetäviä. Vilkaise vaikka jotain Playboy-katalogia (Mitä hyvänsä vuosikertaa), ja vertaa sitä naisille suunnattuihin muotilehtiin, niin ero on selvä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates
Koska, jos syödäkseen saadaan, miehet kuitenkin kuolla kupsahtavat varhaisemmassa vaiheessa kuin naiset, on naisten luontaiseksi tehtäväksi synnyttämisen eli ihmisen maailmaan tuomisen ohella tietenkin muodostunut myös hautaaminen eli maailmasta pois saattaminen. Hautakin on saatettu mieltää maan "kohduksi" (tomb = womb). Näin jumalattaren, tahi Jumalattaren, kun miespuolinenkin jumaluus saa keekoilla isolla etukirjaimella, käsissä on niin syntymä kuin kuolemakin.

Falloskulttuureillakin on ihmiskunnassa mittava perinne, ja reippaassa erektiossa kuvattu penis symboloi samalla voimaa, rohkeutta ja elämää. Nainen kantaa elämää sisällään, mutta niinhän tekee mieskin - sperma on elävää. Sitä kulttuuria tänne Suomeenkin olisi taas tarvittu jo toissapäivänä sen sijaan, että idoliseerataan jotain seksuaalivähemmistöjä, uniikkeja lumihiutaleita ja toiseuksia. Hedelmällisyys ja lisääntyminen Suomessa kunniaan ja ylistykseen!

Voisi muuten vielä mainita, että kristillisessäkin symboliikassa Jeesuksen äiti Maria kuvataan usein samalla vaginasymbolina, vaikka se on tyypillisesti niin hienovaraista, että menee useimmilta tavan tallaajilta ohi. Silläkin on pitkät perinteet. Tämä moderni Maria-patsas (https://i.redd.it/2ozij9w8ovi71.jpg) Sardiniassa kuitenkin alleviivaa traditiota.

Jos ryhdyt tekemään kuvahakuja Mariasta niin huomaat, että hahmon asento ja ympäröivä tila pelkistämällä mieleen tulee eittämättä vagina (https://ifunny.co/picture/the-virgin-mary-s-iconography-has-been-vaginal-symbol-for-JUSpU6XH6). :) 

Tuttua juttua nämä vaginat sun muut.

Se ei aina ole itsestäänselvää ollut että miesten eritteet tai edes yhdyntä olisi osattu liittää raskautumiseen. Eräänkin uskomuksen mukaan nainen kirnuaa lapsen kuukautisverestään (logiikka: koska kuukautisia ei raskaana ollessa ole, se materiaali käytetään lapsen valmistamiseen) esim. tanssimalla. Toisen uskomuksen mukaan mies syöttää kehittyvää lasta alakautta spermallaan.

Mesopotamian tarustossa jumatalatar NIN-TI luo ihmisen savesta ja verestä. Jotenkin sielläkin se luomishomma siirtyi miesjumalalle ja ihmisen luominen pantiin EN-KIn nimiin. (En tiedä miksi nämä jumalten nimet tavataan kirjoittaa kokonaan isolla.)

Miespuolisten jumalien suosikkielementti luomisessa lienee ollut ilma (elämän henkäys). Toisaalta Ra'n kohdalla oli hänet kehittäneessä kulttuurissa kyllä sperman merkitys jo havaittu, joten Ra loi vetämällä käteen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 09, 2021, 14:19:13
Miespuolisten jumalien suosikkielementti luomisessa lienee ollut ilma (elämän henkäys).

Vrt. Ilmarinen ja Ilmatar.

Ja toisaalta esiintyykö veri monissakin uskonnoissa? Kristinuskossa ainakin, vrt. Jahven temppeli, jonka alttari piti valella verellä palvontamenoissa, vrt. Jeesuksen käärinliinat ja Jeesuksen veren maaginen voima "sovintoverenä" (ainakin lestojen puheissa).

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 09, 2021, 16:58:20

Ja toisaalta esiintyykö veri monissakin uskonnoissa? Kristinuskossa ainakin, vrt. Jahven temppeli, jonka alttari piti valella verellä palvontamenoissa, vrt. Jeesuksen käärinliinat ja Jeesuksen veren maaginen voima "sovintoverenä" (ainakin lestojen puheissa).

Eiköhän se esiinny kaikissa, ja useinkin konkreettisemmin kuin kristinuskossa. Marien uskonnossa, joka nykyaikana harjoitetuista uskonnoista lienee lähimpänä suomalaista muinaisuskoa, harjoitetaan eläinuhreja. Ihmisiä on uhrattu vähän siellä sun täällä silloin tällöin ja Väli-Amerikassa oikein olan takaa.

Venäjällä paikoin ortodoksitkin uhraavat eläimiä, vaikka kristinuskossa ei periaatteessa Jessen jälkeen tarvita uhreja lainkaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 09, 2021, 10:52:26

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 08, 2021, 22:31:05

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 08, 2021, 10:46:36
Moniin muihin kansalliseepoksiin verrattuna Kalevalassa on poikkeuksellista se, että keskeisenä hahmona on vaka vanha Väinämöinen. Siis vanha ja introvertti paappa, jonka viisautta korostetaan. Muissa kansansaagoissa pääroolissa on tyypillisesti nuorehko ja ekstrovertti toimintasankari, joka oppii jutskia myös kantapään kautta, eikä viisaus ole heidän korostettu ominaisuutensa. Odysseuskaan ei ole viisas, älykäs kylläkin.

Itse asiassa "vanha mies jumalana" on mielestäni vanhimpia uskonnollisia käsityksiä.
Isä, isoisä, sehän on viisainta/kokeneinta, mitä ihmiset ovat tietäneet...?

Tai sitten vanhat miehet ovat olleet niin harvinaisia että jotain jumalallistahan heissä on pitänyt olla, että ovat jääneet ylipäätään eloon sapelihammastiikereiden kanssa taistellessa. Joku heimon esi-isä on muistettu kovaksi jätkäksi, ja sukupolvien varrella tyyppi on lopulta muuttunut jumalaksi, kun kukaan ei muista enää että hän oli kuitenkin vain ihminen. Tv-sarjassa Rauta-aika minua lapsena ärsytti kovin että Väinämöisestä oli tehty pelkkä puukkojunkkari, tavallinen mies, mutta nyt aikuisena ymmärrän että sellainen prosessi voi olla olemassa että suvun esivanhemmista tulee jumalia.

Toisaalta viisauden ohelle menneille polville tärkeää on ollut myös hedelmällisyys. Jostain 30.000 v takaa löytyy hevisti obeeseja naispatsaita tämän merkkinä. Nälkää näkevältä naiseltahan voi vaikkapa kk-kierto sammahtaa, joten hyvässä lihassa oleva nainen on heimon jatkuvuuden tae ja turva. Ja jos hedelmällisyyttä arvostetaan, silloin jumalpantheonissa merkittävällä sijalla on jonkin sortin jumalatar.

Koska, jos syödäkseen saadaan, miehet kuitenkin kuolla kupsahtavat varhaisemmassa vaiheessa kuin naiset, on naisten luontaiseksi tehtäväksi synnyttämisen eli ihmisen maailmaan tuomisen ohella tietenkin muodostunut myös hautaaminen eli maailmasta pois saattaminen. Hautakin on saatettu mieltää maan "kohduksi" (tomb = womb). Näin jumalattaren, tahi Jumalattaren, kun miespuolinenkin jumaluus saa keekoilla isolla etukirjaimella, käsissä on niin syntymä kuin kuolemakin.

Tuolta ajalta ei löydy VAIN naisfiguureja, vaan MYÖS naisfiguureja. Nuo raskaanaolevat tai läskinaiskuvat eivät ole ainoita kuvia, joita on löydetty, vaan ne ovat osa niistä löydöistä. Jälleen kerran media korostaa tiettyä asiaa! Paljon muutakin, kuten fallossymboliikkaa, metsästystä ja muuta elämää kuvaavaa on löydetty, mutta tietyt mediat ylikorostavat noita naisten figuureja. EIVÄT ole erityisasemassa, vaan joukossa!

Historiantutkimuksemme ei tunne yhtään kulttuuria, jossa naisia olisi palvottu symboleina tai jumaluuksina enemmän kuin miehiä. Naisjumaluuksia on ollut merkittävinä, äiti- jumaluuksina tms. aina, mikä olisi luonnollisempaa? Mutta yhtä lailla on ollut miesjumaluuksia, kuten fallossymboliikka suvunjatkamiseen, mieskäsitys sotaan, hallintoon, ukkoseen, säähän tms. liittyen. Ei liene kulttuuria, jossa naisjumaluuksia olisi nähty erikoisasemassa, vaan pikemminkin luonnollisessa max. puolittaisessa asemassa miesjumaluuksien rinnalla.

Naisfiguurien ja -jumaluuksien "ylikorostaminen" lienee enemmän sitä modernia politisoitunutta tutkimusta. Kuten amatsoniteoriat.

Eipä ne miehetkään ole yksin jumalina hilluneet kovin kauaa. Jehovallakin oli aikoinaan vaimo, muistaakseni Asherah? Ainoastaan kristittyjen ja muslimien jumalat ovat poikamiehiä. Jos ylipäätään ovat miehiä. Allah saattaa olla väännös nimestä Al-Lat, joka on jumalatar (ja muistaakseni nimi viittaa maitoon).

Jehovaan toisaalta on amalgamoitunut useita Mesopotamian jumalia. Ylijumaluus Anu, luoja Enki, ja kiukuttelija ja vedenpaisumuksen ihmisille nakannut Enlil.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2021, 17:43:26
Eipä ne miehetkään ole yksin jumalina hilluneet kovin kauaa. Jehovallakin oli aikoinaan vaimo, muistaakseni Asherah? Ainoastaan kristittyjen ja muslimien jumalat ovat poikamiehiä. Jos ylipäätään ovat miehiä. Allah saattaa olla väännös nimestä Al-Lat, joka on jumalatar (ja muistaakseni nimi viittaa maitoon).

Jehovaan toisaalta on amalgamoitunut useita Mesopotamian jumalia. Ylijumaluus Anu, luoja Enki, ja kiukuttelija ja vedenpaisumuksen ihmisille nakannut Enlil.

Näin on, juutalaisuuden jumala on sekoitus vanhemmista jumaluuksista, ja muuttunut aikojen saatossa.
Silti mies-jumala useimmiten on hallitseva jumaluus, liki kaikissa kulttuureissa. Ihan koska miehet yleensä ovat hallinneet.
En tuota sano mielipiteenäni, vaan näkemyksenä siitä, että miehet yleensä ovat olleet johtavissa asemissa varhaisissa yhteisöissä. Iso äijä = Isoin Jumala.

Ja välillä miesjumalat anastavat vallan edeltäviltä jumaluuksilta, kuten Zeus olikos se nyt Uranukselta vai Kronokselta?

Tuli sitten mieleen Kreikan Kohtalottaret. En löytänyt äkkiseltään mainintaa että he olisivat päättäneet myös jumalien elämän pituudesta, mutta viikinkien Nornat päättivät:

https://thereaderwiki.com/fi/Nornat

Lisäksi jumaltarustoista löytyy matskua siitä miten miesjumala taistelee naispuolisen hirviön kanssa ennen kuin varsinainen luomistyö voi edes alkaa. Mesopotamiassa vastatusten olivat Marduk ja Tiamat. Kalevalassahan Väinämöinen ja Louhi tappelevat Sammosta. Sampo hajoaa (aivan kuten Tiamat) ja osista sitten väkrätään kaikenlaista.

Taisinkin ehkä jo mainita Kalevalan alun missä menee munat paskaksi. Jännä miten kehitys ja luomistyö alkaa hajoamisella. Big Bang?

En nyt jaksa tarkistaa oliko ketjussa jo mainittu Rauni. Jokatapauksessa netissä joku mainitsi että pihlaja oli pyhitetty Ukko Ylijumalan vaimolle, Raunille. Googletin Raunin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauni

Rauni on muinainen suomalainen jumala, Ukko-ylijumalan puoliso tai toisen tulkinnan mukaan itse Ukko.

Mielestäni vaatii kuitenkin aika kehittynyttä ajattelua osata kuvitella että jumaluus voisi sisältää molemmat sukupuolet, joten siinä mielessä tuo että Rauni voi olla yhtähyvin sekä jumala että jumalatar on mielenkiintoinen seikka. Periaatteessa kai Lähi-idän suuruskonnot joilla meitä on kiusattu jo useampi vuosisata yrittävät lähteä sukupuolettoman jumalan ajatuksesta, mutta metsäänhän se menee monissa maissa jo pelkästään sen vuoksi että kielissä on eroteltu hän erikseen sukupuolen mukaan.

Ylin jumaluus henkisesti ajatellen ei kuitenkaan voi olla pelkästään miehinen, koska mitä ylimmäistä, superiutta, kaikkivoipuutta jne. sellaisessa oliossa olisi josta jo alunperin puuttuu 50 % kokoonpanosta. Molemmat sukupuolet sisältävä jumaluus on kuitenkin kai aika monelle ihmiselle kamaluuksien kamaluus, joten se naisosio on häivytetty taustalle kummittelemaan. Kristillisessä jumaluudessa feminiinistä puolta edustaa Pyhä Henki. Intian jumalilla on jokaisella oma shaktinsa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 12, 2021, 21:05:12
En nyt jaksa tarkistaa oliko ketjussa jo mainittu Rauni. Jokatapauksessa netissä joku mainitsi että pihlaja oli pyhitetty Ukko Ylijumalan vaimolle, Raunille. Googletin Raunin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauni

Rauni on muinainen suomalainen jumala, Ukko-ylijumalan puoliso tai toisen tulkinnan mukaan itse Ukko.

Mielestäni vaatii kuitenkin aika kehittynyttä ajattelua osata kuvitella että jumaluus voisi sisältää molemmat sukupuolet, joten siinä mielessä tuo että Rauni voi olla yhtähyvin sekä jumala että jumalatar on mielenkiintoinen seikka. Periaatteessa kai Lähi-idän suuruskonnot joilla meitä on kiusattu jo useampi vuosisata yrittävät lähteä sukupuolettoman jumalan ajatuksesta, mutta metsäänhän se menee monissa maissa jo pelkästään sen vuoksi että kielissä on eroteltu hän erikseen sukupuolen mukaan.

Ylin jumaluus henkisesti ajatellen ei kuitenkaan voi olla pelkästään miehinen, koska mitä ylimmäistä, superiutta, kaikkivoipuutta jne. sellaisessa oliossa olisi josta jo alunperin puuttuu 50 % kokoonpanosta. Molemmat sukupuolet sisältävä jumaluus on kuitenkin kai aika monelle ihmiselle kamaluuksien kamaluus, joten se naisosio on häivytetty taustalle kummittelemaan. Kristillisessä jumaluudessa feminiinistä puolta edustaa Pyhä Henki. Intian jumalilla on jokaisella oma shaktinsa.

Uskontunnustuksessa, tosin sanotaan " sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta..

Olen monta kertaa netissä huomauttanut siitä että alkutekstissä kuulema Pyhä Henki on feminiininen sana RUACH, joten aika jännää että "Isä Jumala" paukuttaa luomansa lapsukaisen paksuksi nimenomaan kolminaisuutensa feminiinisen tahokkaan kautta.

OFF TOPIC

^ Ei niin, että se liittyisi mitenkään tähän keskusteluun, mutta jos Pyhä Henki olisi sukupuoleltaan nainen, niin tosiaankin, miten hän olisi hedelmöittänyt Marian, kun "hän" tuli Marian ylle (eli raiskasi Marian?)? (Tietysti koko sepitelmähän on ihan puppua, mutta kuiteskin. Ja ainahan voi vetää sen hienon perustelun, että "and then a miracle happened".)

Mutta toisaalta Jumala muka loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten jos Jumala on (vain) mies, niin vainko miehet ovat Jumalan kuvia?

Sitä paitsi kristinuskon pääsuuntauksessa katolilaisuudessa jumalattaren paikkaa täyttää vähän Neitsyt Maria. Siis oikeasti neitsyt muka, vaikka hän sai muitakin lapsia, Jessen sisaruksia, useitakin, plop, plop. Maailmanhistorian tehokkain kusetus kyllä tuo Marian tai sukulaitensa vedätys neitseellisestä syntymästä.

Pyhästä Hengestä olen kuullut sellaisenkin selityksen, että se/hän olisi "luonnonlait".

Tai "sana". Tai hengitys/tuulahdus/elämänvoima. Tai puolustaja ja totuuteen ohjaaja, tai, tai ... https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi

(Miksihän katolinen kirkko ei puhu nelinäisyysopista, jos kerran palvovat Mariaakin?)

Marduk tappoi Tiamatin ja loi tämän raadosta maailman. Näemmä (Historia 4/2021) näin kävi myös atsteekkien myytissä. Tlaltecuhtli-jumalatar halkaistiin taivaan ja maan luomiseksi.

Mitenkäs hommat menikään Kalevalassa suuren tammen kanssa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 15, 2021, 12:27:44
Kolmas kirja, jonka tulin tilanneeksi Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) alennusmyynnistä oli
Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret (https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/pohjolan-jumalattaret/2765805).

Se oli nopealukuinen pieni teos, viihdyttäväkin.

"Pohjolan myyttiset naiset ovat kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja - kansanperinteemme supersankarittaria. Nyt kansanuskon vanhat tarinat saavat tuoreita tulkintoja.

Kirjan 30 jumalattarella on jokaisella erilainen viesti ja voima, johon voi samastua. Tunnistatko itsessäsi metsän valtakunnan hallitsija Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolan matriarkka Louhi? "

Kirjassa esitellään nämä:

...

Rauni, ukkosen vaimo

...

Täällähän tämä Rauni olikin. Jos hänet paritetaan ukkosen kanssa, herää väistämättä kysymys oliko hänen puolisonsa Ukko Ylijumala silloin siis pelkkä ukkosen jumala. Ylijumala ei siis olisikaan ylin jumala, ainakaan siltä pohjalta ajatellen että Kreikassa Zeus salamoiseen ei ollut ensimmäinen jumalista, viikingeillä Thor ei ollut ylin jumala (vaan Odin), eikä ylin ollut myöskään Intian ukkosen jumala Indra.

Kuka sitten oli muinaisten suomalaisten tai esi-suomalaisten ylimmistä ylin jumaluus? Ehkä emme saa koskaan tietää?

Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 07, 2021, 12:23:50
Avoin Kalevala:

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."
Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848.

Avoin Kalevala sisältää kaksi osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan (Uusi Kalevala) runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Edition toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50.
http://kalevala.finlit.fi

...

Silläkurin lähdin ketjua alusta lukemaan kun oli mielikuva että joku oli laittanut linkin Kalevalaan. No niin!

Olipa impi ilman tyttö,
Kave Luonnotar korea,
Piti viikoista pyhyyttä,
Iän kaiken impeyttä,
Ilman pitkillä pihoilla,
Tasaisilla tanterilla.
Ikävystyi aikojansa,
Ouostui elämätänsä,
Aina yksin ollessansa,
120. Impenä eläessänsä
Ilman pitkillä pihoilla,
Avaroilla autioilla.
Jop' on astuiksen alemma,
Laskeusi lainehille,
Meren selvälle selälle,
Ulapallen aukealle;
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä vihainen ilma,
Meren kuohuille kohotti,
130. Lainehille laikahutti.
Tuuli neittä tuuitteli,
Aalto impeä ajeli,
Ympäri selän sinisen,
Lakkipäien lainehien;
Tuuli tuuli kohtuiseksi,
Meri paksuksi panevi.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata
Vuotta seitsemän satoa,
140. Yheksän yrön ikeä,
Eikä synny syntyminen,
Luovu luomatoin sikiö.
Vieri impi veen emona,
Uipi iät, uipi lännet,
Uipi luotehetluoteet KATSO LISÄÄ, etelät,
Uipi kaikki ilman rannat,
Tuskissa tulisen synnyn,
Vatsan vaivoissa kovissa;
Eikä synny syntyminen,
150. Luovu luomatoin sikiö.
Itkeä hyryttelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi poloinen päiviäni,
Lapsi kurja kulkuani!
Jo olen joutunut johonki,
Iäkseni ilman alle,
Tuulen tuuiteltavaksi,
Aaltojen ajeltavaksi,
Näillä väljillä vesillä,
160. Lakeilla lainehilla."
"Parempi olisi ollut
Ilman impenä eleä,
Kun on nyt tätä nykyä
Vierähellä veen emona:
Vilu tääll' on ollakseni,
Vaiva värjätelläkseni,
Aalloissa asuakseni,
Veessä vierielläkseni."
"Oi Ukko ylijumala,
170. Ilman kaiken kannattaja!
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Päästä piika pintehestä,
Vaimo vatsan vääntehestä,
Käy pian, välehen jou'u,
Välehemmin tarvitahan!"
Kului aikoa vähäisen,
Pirahteli pikkaraisen,
Tuli sotka suora lintu,
180. Lenteä lekuttelevi,
Etsien pesän sioa,
Asunmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet,
Lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota,
Paikkoa pahintakana,
Kuhun laatisi pesänsä,
Ottaisi olo-siansa.
Liitelevi, laatelevi,
190. Arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani,
Aalloillen asuinsiani,
Tuuli kaatavi tupasen,
Aalto vie asuinsiani."
Niin silloin veen emonen,
Veen emonen, ilman impi,
Nosti polvea merestä,
Lapaluuta lainehesta
Sotkalle pesän siaksi,
200. Asunmaaksi armahaksi.
Tuo sotka sorea lintu,
Liiteleikse, laateleikse,
Keksi polven veen emosen
Sinerväisellä selällä,
Luuli heinä-mättähäksi,
Tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
Päähän polven laskeuvi,
Siihen laativi pesänsä,
210. Muni kultaiset munansa,
Kuusi kultaista munoa,
Rauta-munan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia,
Päätä polven lämmitellä;
Hautoi päivän, hautoi toisen,
Hautoi kohta kolmannenki,
Jopa tuosta veen emonen,
Veen emonen, ilman impi,
Tuntevi tulistuvaksi,
220. Hipiänsä hiiltyväksi:
Luuli polvensa palavan,
Kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa,
Järkytti jäseniänsä,
Munat vierähti vetehen,
Meren aaltohon ajaikse;
Karskahti munat muruiksi,
Katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua,
230. Siepalehet veen sekahan,
Muuttuivat murut hyviksi,
Kappalehet kaunoisiksi:
Munasen alainen puoli
Alaiseksi maa-emäksi,
Munasen yläinen puoli
Yläiseksi taivahaksi,
Yläpuoli ruskeaista
Päivöseksi paistamahan,
Yläpuoli valkeaista
240. Se kuuksi kumottamahan;
Mi munassa kirjavaista,
Ne tähiksi taivahalle,
Mi munassa mustukaista,
Nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät,
Vuoet tuota tuonnemmaksi,
Uuen päivän paistaessa,
Uuen kuun kumottaessa;
Aina uipi veen emonen,
250. Veen emonen, ilman impi,
Noilla vienoilla vesillä,
Utuisilla lainehilla,
Eessänsä vesi vetelä,
Takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä,
Kymmenentenä kesänä
Nosti päätänsä merestä,
Kohottavi kokkoansa,
Alkoi luoa luomiansa,
260. Saautella saamiansa
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti,
Siihen niemet siivoeli;
Kussa pohjasi jalalla,
Kala-hauat kaivaeli;
Kussa ilman kuplistihe,
Siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe,
270. Siihen sai sileät rannat;
Jaloin maahan kääntelihe,
Siihen loi lohi-apajat;
Päin päätyi maata vasten,
Siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta,
Seisattelihe selälle;
Luopi luotoja merehen,
Kasvatti sala-karia
Laivan laskema-siaksi,
280. Merimiesten pään menoksi.
Jo oli saaret siivottuna,
Luotu luotoset merehen,
Ilman pielet pistettynä,
Maat ja manteret sanottu,
Kirjattu kivihin kirjat,
Veetty viivat kallioihin.
Viel' ei synny Wäinämöinen,
Ilmau iki-runoja.

Jatkuu siellä Kalevalassa. Minua kiinnosti nyt tuo ylle änkemäni, koska:

The various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Olen aiemmin tutustunut hypoteesiin että Egyptin Gizan suurta pyramidia kuvastaa Orionin tähtikuvion kolmea "vyötähteä", tämä kirja käsittelee mahdollisuutta että kyseinen arkkitehtoninen asetelma kuvastaakin Joutsenen tähtikuvion tähtiä. Eipä siitä sen enempää, mutta olen ennenkin havainnut että Egyptin luomismyyteissä on samankaltaisuuksia Kalevalan luomisosion kanssa, ja sattui nyt tuo kirja olemaan työn alla niin kopioin siitä otteen tähän.

(Tai sen verran että Collings pitää Joutsenen kuviota niin merkittävänä että sitä on kuvastettu vähän siellä sun täällä maailmassa erilaisina lintuhahmoina, mm. korppikotkana. Itse olen kiinnostunut mahdollisuudesta että jos tämä tähtikuvio on ollut niin pakkomielteisen tärkeä kansoille ja nimenomaan milloin minkäkin linnun hahmossa, niin olisivatko siivillä varustetut jumalhahmot ja sittemmin enkelit vain Joutsenen "perillisiä", siis symboliikkaa jonka alkuperä on jo unohtunut.)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 13, 2021, 11:34:42
Olen monta kertaa netissä huomauttanut siitä että alkutekstissä kuulema Pyhä Henki on feminiininen sana RUACH, joten aika jännää että "Isä Jumala" paukuttaa luomansa lapsukaisen paksuksi nimenomaan kolminaisuutensa feminiinisen tahokkaan kautta.

On eräs tulkinta...

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2021, 23:30:40
Ja välillä miesjumalat anastavat vallan edeltäviltä jumaluuksilta, kuten Zeus olikos se nyt Uranukselta vai Kronokselta?

Tuli sitten mieleen Kreikan Kohtalottaret. En löytänyt äkkiseltään mainintaa että he olisivat päättäneet myös jumalien elämän pituudesta, mutta viikinkien Nornat päättivät:

Ovat kovasti vaikuttavia, mutta edelleen sanon, ettei historiamme tunne mitään naisten hallitsemaa yhteisöä, kuten ei naisjumaluuksien dominoimaa uskontoa. Naisjumaluuksilla on monesti ollut tärkeä rooli, tietyissä asioissa (syntyvyys, lapset) jopa keskeinen, mutta ei koko yhteiskunnassa ole ylintä miestä juuri kyseenalaistettu.

Likipitäen kaikissa kulttuureissa jonkinlainen hallitseva miesjumala on ollut se ylin.

Norma:

LainaaThe various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Jännää. Wikipedian mukaan Geb-jumalan vaimo Net synnytti auringon uudestaan joka aamu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nut

LainaaErään myytin mukaan Nut nielaisi iltaisin auringon Ra-jumalan hahmossa ja se kulki hänen ruuminsa, tuonelan, läpi yön aikana, tullakseen aamulla taas Nutin synnyttämäksi.

Net oli taivaanjumalatar ja Geb maanjumala.

Tuli tuosta Gebin nimityksestä "the Great Cackler" mieleen Kokko (vrt. nuotion pauke), siis lintu, joka kai oli olemassa ehkä jo ennen Ukko Ylijumalaakin. Vaikka toisaalta väitetään, että sen sijaan Ukko oli vanhin ja ensimmäinen. Häntä väitetään myös ihmiselle tärkeimmäksi, koska antaa sateen, jota ilman maanviljely ei onnistuisi. "Ukolle oli oma juhlatapahtumansa tai juhlapäivänsä, yleensä kevääseen sijoittuva Ukon vakat, jonka tarkoitus oli pyytää Ukolta sadetta."

Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 15, 2021, 22:55:14

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2021, 23:30:40
Ja välillä miesjumalat anastavat vallan edeltäviltä jumaluuksilta, kuten Zeus olikos se nyt Uranukselta vai Kronokselta?

Tuli sitten mieleen Kreikan Kohtalottaret. En löytänyt äkkiseltään mainintaa että he olisivat päättäneet myös jumalien elämän pituudesta, mutta viikinkien Nornat päättivät:

Ovat kovasti vaikuttavia, mutta edelleen sanon, ettei historiamme tunne mitään naisten hallitsemaa yhteisöä, kuten ei naisjumaluuksien dominoimaa uskontoa. Naisjumaluuksilla on monesti ollut tärkeä rooli, tietyissä asioissa (syntyvyys, lapset) jopa keskeinen, mutta ei koko yhteiskunnassa ole ylintä miestä juuri kyseenalaistettu.

Likipitäen kaikissa kulttuureissa jonkinlainen hallitseva miesjumala on ollut se ylin.

Tuotahan me ei voida tietää, ja vain siksi että jotkut miehet pitävät hanakasti oman sukupuolensa erityismerkityksestä kiinni, ei lopputulema ole se että aina on ollut kaikkialla ylin miesjumala. En sano että on ollut ylin naisjumala, mutta epäilen että on ollut systeemeitä joissa mitään ylintä jumalaa ei ole ollut ollenkaan. Itseasiassa nyt tuli mieleeni voodoo. Siinähän on näitä kaikenlaisia jumalia jotka voivat (näin uskotaan) transsitilassa ottaa ihmisen haltuunsa, mutta ei äkkiseltään tule mieleen että heillä olisi joku näistä jumalista jotenkin yyper alles. Voi olla, voi olla olematta, en ole asiaan perehtynyt.

Se ei joka kulttuurissa ole mennyt näppärästi sillä tavalla että miehet käyvät metsällä ja naiset hoitavat vauvoja, vanhuksia ja vammaisia, josta sitten jotenkin juontuisi että miehet ovat tärkeämpiä jumalaa myöten. Luulin itse että työnjako oli tarkka, mutta olen silloin tällöin lukenut tiedeuutisia että joissain heimoissa naisetkin ovat metsästäneet, tai sitten jostain haudasta on löytynyt esineitä jotka viittaavat siihen että hautaan on haudattu soturinainen.

Ennemminkin vaikuttaisi siltä että ylin miesjumala sai alkunsa tai alkoi ylikorostua paimentolaiskulttuuriin ja varsinkin maanviljelyskulttuuriin siirryttäessä. Paimentaminen on ollut kaiketi aikas tarkasti miesten puuhaa, kun siinä on pitänyt vaeltaa laajalla alalla katraan kanssa. (Naisten silpomista Afrikassa joku afrikkalainen mies selittikin juuri sillä että koska miehet ovat paimenessa kuukausikaupalla, naiset pitää leikellä siihen kuntoon etteivät paneskele muiden kanssa silläaikaa.) Maanviljelyssä on helppo lähteä haahuilemaan miessukupuolen taivaallisuudesta kun kylväminen vertautuu siittämiseen. Orjuus saa (viimeistään) tässä vaiheessa alkunsa kun pelloille tarvitaan työvoimaa ja aina omat kakarat eivät siihen riitä, vaikka äijä tekee parhaansa pannakseen muijansa paksuksi jokaikinen vuosi. Ikävä kyllä naiset kuolla kuukahtelevat noin taajassa poikimisessa, joten sitten onkin syytä ottaa useampi vaimo niin varmuudella työvoiman (lasten) tuotto pysyy yllä.

Olemme vuosisatoja saaneet (joutuneet) lueskella miessukupuoleen eli itseensä ihastuneiden tyyppien tarinoita joita nämä Välimeren alueella rustailivat kuka mihinkin materiaaliin. Olisi helvetin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia naisilla oli samaan aikaan.

Kybele-kultin olen ennenkin maininnut. Siinähän miehet kastroitiin että kelpaisivat papiksi. Naisethan kelpasivat luonnostaan, eli tuolla kertaa heidän sukupuolensa koettiin arvokkaammaksi. Ajatus siitä että naiset olisivat luontaisesti "maagisempia" ja lähempänä henkivaltoja muuttui negatiiviseksi noituuden peloksi sitten kun patriarkaattiset uskonnot runnoivat kaiken muun alleen. Johtuneeko tuo maagisuus kuukautiskierrosta, en osaa sanoa, aika moni on kai ollut sitä mieltä että johtuu. Maagiseksi voi toki kokea myös erektiot ja ejakulaatiot. Siksi lingam-kivet yms.

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 01:14:06
Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Äläs nyt poitsu kiukuttele. On sinun sukupuolesi vielä arvostettu, vaikka emme enää olisikaan silmät heti ympyriäisinä kun mainitaan joku siittäjä, fallos tai ylijumala. Tämä maailma tarvitsee kyllä ennemminkin nykyään siittämättömiä ja vaikka alijumalia, sellaisia jotka eivät usuta lisääntymään kuin päättömät kanit.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 15, 2021, 23:25:35
Norma:

LainaaThe various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Jännää. Wikipedian mukaan Geb-jumalan vaimo Net synnytti auringon uudestaan joka aamu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nut

LainaaErään myytin mukaan Nut nielaisi iltaisin auringon Ra-jumalan hahmossa ja se kulki hänen ruuminsa, tuonelan, läpi yön aikana, tullakseen aamulla taas Nutin synnyttämäksi.

Net oli taivaanjumalatar ja Geb maanjumala.

Tuli tuosta Gebin nimityksestä "the Great Cackler" mieleen Kokko (vrt. nuotion pauke), siis lintu, joka kai oli olemassa ehkä jo ennen Ukko Ylijumalaakin. Vaikka toisaalta väitetään, että sen sijaan Ukko oli vanhin ja ensimmäinen. Häntä väitetään myös ihmiselle tärkeimmäksi, koska antaa sateen, jota ilman maanviljely ei onnistuisi. "Ukolle oli oma juhlatapahtumansa tai juhlapäivänsä, yleensä kevääseen sijoittuva Ukon vakat, jonka tarkoitus oli pyytää Ukolta sadetta."

Tuossa kirjassa jota siteerasin mainitaan että taivaalla egyptiläiset näkivät Linnunradan haarautuvan tietyssä kohtaa kahtia, ja nämä olisivat Nutin jalat. Niiden välissä on synnytyskanava jota kautta hän sitten Auringon joka aamu synnyttää.

Ja siellähän se pönöttää se Joutsenkin. Jonka asentoa ovat saattaneet muinaiset egyptiläiset ilmaista jumalatar-hahmoissa joilla on kädet kohotettuina.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/07/oletko-koskaan-nahnyt-linnunrataa-esko-valtaoja-kertoo-kolme-syyta-bongata#&gid=0&pid=39-42627859afd4046215b

Onko Kalevalan Ilmatar Nut... Tahi Joutsenen tähtikuvio?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 16, 2021, 09:34:09
Olemme vuosisatoja saaneet (joutuneet) lueskella miessukupuoleen eli itseensä ihastuneiden tyyppien tarinoita joita nämä Välimeren alueella rustailivat kuka mihinkin materiaaliin. Olisi helvetin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia naisilla oli samaan aikaan...

Jos naisten asema olisi ollut merkittävä, olisi siitä historiallisia todisteita. Ergo: kulttuurit ovat olleet mieshegemonioita.
Historiantutkimushan ei ole tuomari tai moraalinen auktoriteetti, vain historiaa kuvaava tiede.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 16, 2021, 09:35:58

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 01:14:06
Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Äläs nyt poitsu kiukuttele. On sinun sukupuolesi vielä arvostettu, vaikka emme enää olisikaan silmät heti ympyriäisinä kun mainitaan joku siittäjä, fallos tai ylijumala. Tämä maailma tarvitsee kyllä ennemminkin nykyään siittämättömiä ja vaikka alijumalia, sellaisia jotka eivät usuta lisääntymään kuin päättömät kanit.

En kiukuttele. Väitän sinun nyt hieman tuovan nykyarvojamme historiaan, mikä on kardinaalivirhe historiantutkimuksessa. Historiantutkimuksen keskeisimpiä arvoja on pyrkimys ymmärtää menneitä yhteisöjä heidän arvojensa kautta, ei suinkaan nykyihmisten arvojen kautta. Ymmärrät sen, että jälkimmäinen luo politisoitunutta tiedettä, kuten feministinen historiantulkinta.
- - -
Kuten sanoin, naisjumaluudet ovat olleet äärimmäisen tärkeitä, mutta silti tietynlainen "Ukko Ylijumala- ajatus" on hallinnut uskoa varhaisissa yhteiskunnissa. Ihan, koska miehet ovat hallinneet naisia enemmän.

Erilaisia kultteja on aina ollut, mutta niiden merkitys on marginaalinen. Kastraatioita tms. on harjoitettu, hehe. Melkein kuin nykyisin trans-piireissä.

Tuo sotkan munasta syntyminen on hyvä oivallus muinaissuomalaisilta. Mutta miksi juuri sotka?

Erilaiset munasanonnat ovat voimissaan vieläkin, kuten "näytetään närhen munat", "kultamunia muniva hanhi", "kumpi oli ennen, muna vai kana" jne.

Täytyy olla todellinen munapää, jos sitä ei huomaa.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 16, 2021, 23:02:53
Täytyy olla todellinen munapää, jos sitä ei huomaa.

Jos ei huomaa... siis mitä?

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 16, 2021, 23:02:53
Tuo sotkan munasta syntyminen on hyvä oivallus muinaissuomalaisilta. Mutta miksi juuri sotka?

Sukeltava vesilintu. Kulkee niin ylisessä, alisessa kuin maan päälläkin.

Ja munahan on itsessään jo oma maailmansa. Miksipä siitä ei syntyisi uusia maailmoja?

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 23:05:14

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 16, 2021, 23:02:53
Täytyy olla todellinen munapää, jos sitä ei huomaa.

Jos ei huomaa... siis mitä?

Sitä, että munasanonnat ovat voimissaan.

btw. Nyt kyllä munasit itsesi.

Lainaus käyttäjältä: urogallus - syyskuu 17, 2021, 06:13:07

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 16, 2021, 23:02:53
Tuo sotkan munasta syntyminen on hyvä oivallus muinaissuomalaisilta. Mutta miksi juuri sotka?

Sukeltava vesilintu. Kulkee niin ylisessä, alisessa kuin maan päälläkin.

Ja munahan on itsessään jo oma maailmansa. Miksipä siitä ei syntyisi uusia maailmoja?

Aivan, hyvin loogista.

Kotka tai joutsen olisivat olleet vajaakykyisiä, vaikkakin isokokoisia. Muinaissuomalaiset ovat eläimet kyllä hallinneet.

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 22:56:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 16, 2021, 09:34:09
Olemme vuosisatoja saaneet (joutuneet) lueskella miessukupuoleen eli itseensä ihastuneiden tyyppien tarinoita joita nämä Välimeren alueella rustailivat kuka mihinkin materiaaliin. Olisi helvetin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia naisilla oli samaan aikaan...

Jos naisten asema olisi ollut merkittävä, olisi siitä historiallisia todisteita. Ergo: kulttuurit ovat olleet mieshegemonioita.
Historiantutkimushan ei ole tuomari tai moraalinen auktoriteetti, vain historiaa kuvaava tiede.

Ai miksi olisi? Miehethän ovat eri petoja tuhoamaan todisteita, mikä on nähty esim. Hatsepesutin kohdalla. Juuri luin jostain (Historia-lehdestä kaiketikin) että vaikka hän olikin hyvissä väleissä poikapuolensa kanssa, niin tuon poikapuolen poika sitten jotenkin repi perseensä kertakaikkiaan ja pyrki pyyhkimään Hatsepesutin historiasta.

Myöskin näin jonkin meemin tms. Facessa, olisiko ollut UnWomenin (en muista), jossa todettiin että usein kun jonkin fiksun asian on tokaissut joku "anonyymi", taustalla on saattanut olla nainen. Muutoin heillä ei olisi ollut mitään asiaa ääneen.

Se on jännä että patriarkaatti tai mikä tolloryhmä nyt milloinkin päättää sortaa ja painostaa jotain ihmisryhmää, ja sitten kun aikaa kuluu, ihmetellään silmät ymmyrkäisinä että miten tuon sorretun ryhmän jäsenet eivät ole saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Missä välissä sieltä raiskaavan peniksen tai viuhuvan ruoskan alta olisi onnistunut ehtimään tekemään vaikka mitä?

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 23:00:56

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 16, 2021, 09:35:58

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2021, 01:14:06
Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Äläs nyt poitsu kiukuttele. On sinun sukupuolesi vielä arvostettu, vaikka emme enää olisikaan silmät heti ympyriäisinä kun mainitaan joku siittäjä, fallos tai ylijumala. Tämä maailma tarvitsee kyllä ennemminkin nykyään siittämättömiä ja vaikka alijumalia, sellaisia jotka eivät usuta lisääntymään kuin päättömät kanit.

En kiukuttele. Väitän sinun nyt hieman tuovan nykyarvojamme historiaan, mikä on kardinaalivirhe historiantutkimuksessa. Historiantutkimuksen keskeisimpiä arvoja on pyrkimys ymmärtää menneitä yhteisöjä heidän arvojensa kautta, ei suinkaan nykyihmisten arvojen kautta. Ymmärrät sen, että jälkimmäinen luo politisoitunutta tiedettä, kuten feministinen historiantulkinta.
- - -
Kuten sanoin, naisjumaluudet ovat olleet äärimmäisen tärkeitä, mutta silti tietynlainen "Ukko Ylijumala- ajatus" on hallinnut uskoa varhaisissa yhteiskunnissa. Ihan, koska miehet ovat hallinneet naisia enemmän.

Erilaisia kultteja on aina ollut, mutta niiden merkitys on marginaalinen. Kastraatioita tms. on harjoitettu, hehe. Melkein kuin nykyisin trans-piireissä.

Tummensin keskeisen termin. Ilmeisesti miellämme yhteiskunnan jotenkin eri tavoin, koska minulle yhteiskunta ei edellytä sitä että ollaan asetuttu asumaan aloilleen ja viljellään maata. Yhteiskunnaksi itselläni mieltyy mikä tahansa ihmisyhteisö josta voisi sanoa vaikkapa niin että ihan kaikki eivät ole keskenään läheistä sukua, eli on useamman eri perheen liittouma. Tai mene tiedä. Mutta jokatapauksessa et voi mitenkään tietää että onko jokainen ns. luonnonkansa jossain viidakossa saanut päähänsä että nimenomaan miespuolinen jumaluus pitää asettaa ylimmäiseksi jumaluudeksi. Mikäli he eivät kiertelevänä porukkana ole jättäneet jälkeensä edes minkäänlaista arkeologista jäänteistöä, niin vaikeahan sitä on tutkia. Tarustot ovat tietysti myös jotain mitä tutkia.

Mutta jos nyt ajatellaan että kymmenien vuosituhansien takaa löytyy jotain jumalatar-patsasta ja falloskiveä, niin mielestäni siitä elimen muotoisesta kivestä ei kyllä voi päätellä että miessukupuoli olisi ollut niin korotettu ja arvostettu että ylin jumalakin on mielletty mieheksi, sikäli kuin mitään ylintä jumalaa on edes mielletty olevan, eikä vain semmoista sekalaista seurakuntaa erilaisia luonnohenkiä. Voi kai sitä arvostaa penistä ilman että on kauhean kiinnostunut edes sen jatkeesta.

On sanottu että kristinusko on vaikuttanut Kalevalaan. Marjatta-taruun varsinkin. Mistä tiedämme josko se Ukko Ylijumalakin on kristillistä perimää, ja alunperin suurin merkitys on ollut Ilmattarella, Väinämöisen äidillä? Muistikuvani mukaan Kalevalan alkupuolella Väinämöinen kääntyy äitinsä puoleen apua hakiessaan. Siinä näkee mitä Väinämöisen hahmo arvostaa eniten. Ainakin sillä hetkellä.

Äidilleen taisi laittaa suuren merkityksen myös Lemminkäinen.

Tästä(kin) olen aiemmin kirjoittanut, mutta enpä muista missä. Vuosia siitä kuitenkin on aikaa.

Hamlet's Mill -kirjassa

https://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet%27s_Mill

kirjoittajat katsovat että kansat ovat kokeneet pahana asiana sen että taivaalla ei olekaan ollut ns. pohjantähteä. Sehän vaihtelee osuuko joku tähti juuri pohjoiseen taivaannapaan, vai ei. Sattumalta juuri nyt Pohjantähti melkein osuu, mutta toisina aikoina sillä paikalla on ollut joku muu tähti (muistaakseni Alpha Draconis, esimerkiksi), tai ei mitään. Kirjoittajien mielestä esim. taru jossa myllynkivet paiskautuvat mereen, mikä on suuri tuho, kuvastaa tuota tilannetta kun pohjantähteä ei enää olekaan.

Tuosta väkisinkin tulee mieleen Sampo. En nyt enää muista, kun siitä on pirun kauan kun kirjan luin, että olivatko kirjoittajat huomioineet Kalevalan. Kaiketi olivat. Sampohan tuhoutuu kun siitä taistellaan, ja sitten on palasta siellä sun täällä. Nyt erityisesti tuli mieleeni että Sampoa on taidettu kutsua nimellä "kirjokansi", ja viittaako tuo nimike avaruuden tähtiin...?

^ Voi hyvinnii olla, että kirjokansi viittaaa taivaan"kanteen". Toisaalta voi olla, että viittaa kirjan kirjaillusti taottuihin kansiin, sillä sampolle on arvuuteltu monenlaisia merkityksiä, joista yksi on kirja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sampo_(Kalevala)

Kyllä minä ymmärrän sen, että vaihtoehtoisia historiantulkintoja on, mutta väitän kovasti, että noituuteen (naisten vainoamiseen) tms. epäkristillisyyteen kohdistuvat teot historiassamme (Euroopassa) ovat kovin ylikorostettuja. Miksi ovat? Se johtuu politisoituneesta historiantulkinnastamme, joka kalvaa historiantutkimusta. Oikeasti inkvisitio tai noitavainot eivät koskettaneet 95% ihmisiä koskaan. Noistakin vainoista pääosa kohdistui kerettiläisiin, ei suinkaan perinteistä "noituutta/kansanperinnettä" kohtaan. Kuten sanoin aiemmin, tietynlainen perinnenoituus eli keskiajalla kirkon ohella voimakkaana, sitä ei vainottu, suuressa määrin. Perinteet sulautuivat hyvin katolisen kirkon oppeihin tai ainakin niitä siedettiin.

Kuten sanoin, ns. Inkvisitio pääosin valvoi kirkonmiesten rahankäyttöä (Valtiontalouden valvonta VTV!), eikä suinkaan keskittynyt noitia polttamaan. Sehän oli erittäin harvinaista ja yleisintä protestanttisten germaanien alueella. Kyse on siitä, että mielikuvamme keskiajasta ja uuden ajan alusta on ehkä pahasti vääristynyt. Osin kirjallisuuden ja median vuoksi. Meille on trendikästä osoittaa hyvyyttämme, kun kritisoimme kristillisyyttä 400-vuotta sitten, mutta meillä olisi velvollisuus ymmärtää yhteiskuntaa 400-vuotta sitten. Kuten ihmisyhteiskuntia 2000-4000 vuotta sitten yhtä lailla.

On tietyllä tavalla historianraiskausta tulkita aiempia yhteiskuntia meikäläisten moraali/yhteiskuntakäsitysten kautta, koska noita käsityksiä ei silloin ollut. Esim. orjuus ja ihmisten synnynnäinen eriarvoisuus olivat noissa yhteiskunnissa se normikäsitys. Meidän tehtävämme on tulkita sitä, ei tuomita!

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 17, 2021, 10:59:12
...Ai miksi olisi? Miehethän ovat eri petoja tuhoamaan todisteita, mikä on nähty esim. Hatsepesutin kohdalla. Juuri luin jostain (Historia-lehdestä kaiketikin) että vaikka hän olikin hyvissä väleissä poikapuolensa kanssa, niin tuon poikapuolen poika sitten jotenkin repi perseensä kertakaikkiaan ja pyrki pyyhkimään Hatsepesutin historiasta.

Myöskin näin jonkin meemin tms. Facessa, olisiko ollut UnWomenin (en muista), jossa todettiin että usein kun jonkin fiksun asian on tokaissut joku "anonyymi", taustalla on saattanut olla nainen. Muutoin heillä ei olisi ollut mitään asiaa ääneen.

Se on jännä että patriarkaatti tai mikä tolloryhmä nyt milloinkin päättää sortaa ja painostaa jotain ihmisryhmää, ja sitten kun aikaa kuluu, ihmetellään silmät ymmyrkäisinä että miten tuon sorretun ryhmän jäsenet eivät ole saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Missä välissä sieltä raiskaavan peniksen tai viuhuvan ruoskan alta olisi onnistunut ehtimään tekemään vaikka mitä?

Nyt mene selittämään tuota roskaa vaikka feministipiireihin.. ::)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 17, 2021, 10:59:12
Ai miksi olisi? Miehethän ovat eri petoja tuhoamaan todisteita, mikä on nähty esim. Hatsepesutin kohdalla. Juuri luin jostain (Historia-lehdestä kaiketikin) että vaikka hän olikin hyvissä väleissä poikapuolensa kanssa, niin tuon poikapuolen poika sitten jotenkin repi perseensä kertakaikkiaan ja pyrki pyyhkimään Hatsepesutin historiasta...

Luuletko oikeasti, että historian puhtaaksipyyhkiminen olisi jotain naisia kohtaan suuntautunutta. Jo Augustus pyrki hävittämään tiedot Gaius Juliuksen ja Kleopatran pojasta!
Älä keksi naisia uhreina! Heitä lienee vähemmän kuin miehiä.

Myös naisia kohtaan suuntautunutta. Ei se mene joko-tai että vain naisia tai miehiä on sorrettu. Miehet vain ovat ehtineet kunnostautua sortamisessa enemmän.

Kalevalassa kokonainen luku on omistettu sille että avioon astuva nainen ruikuttaa kohtaloaan. Luulisi että naimakauppa olisi ollut oikein toivottu asia. Mutta jos jo vanha kansa katsoi ettei ole, niin ei se nyt ainakaan morsiamen syytä ollut.

Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 20, 2021, 22:18:17

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 17, 2021, 10:59:12
...Ai miksi olisi? Miehethän ovat eri petoja tuhoamaan todisteita, mikä on nähty esim. Hatsepesutin kohdalla. Juuri luin jostain (Historia-lehdestä kaiketikin) että vaikka hän olikin hyvissä väleissä poikapuolensa kanssa, niin tuon poikapuolen poika sitten jotenkin repi perseensä kertakaikkiaan ja pyrki pyyhkimään Hatsepesutin historiasta.

Myöskin näin jonkin meemin tms. Facessa, olisiko ollut UnWomenin (en muista), jossa todettiin että usein kun jonkin fiksun asian on tokaissut joku "anonyymi", taustalla on saattanut olla nainen. Muutoin heillä ei olisi ollut mitään asiaa ääneen.

Se on jännä että patriarkaatti tai mikä tolloryhmä nyt milloinkin päättää sortaa ja painostaa jotain ihmisryhmää, ja sitten kun aikaa kuluu, ihmetellään silmät ymmyrkäisinä että miten tuon sorretun ryhmän jäsenet eivät ole saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Missä välissä sieltä raiskaavan peniksen tai viuhuvan ruoskan alta olisi onnistunut ehtimään tekemään vaikka mitä?

Nyt mene selittämään tuota roskaa vaikka feministipiireihin.. ::)

Asiat eivät muutu roskaksi vain koska sinä et pidä lukemastasi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 21, 2021, 09:55:31
Myös naisia kohtaan suuntautunutta. Ei se mene joko-tai että vain naisia tai miehiä on sorrettu. Miehet vain ovat ehtineet kunnostautua sortamisessa enemmän.

Kalevalassa kokonainen luku on omistettu sille että avioon astuva nainen ruikuttaa kohtaloaan. Luulisi että naimakauppa olisi ollut oikein toivottu asia. Mutta jos jo vanha kansa katsoi ettei ole, niin ei se nyt ainakaan morsiamen syytä ollut.

Kalevalaisessa maailmassa (ainakin ennen 1800-lukua) miehelään meno ei kyllä aina ollut ilon asia tosiaankaan. Varsinkin jos anoppi oli kurjempaa sorttia, ja anoppiahan piti kuitenkin totella mukisematta. Kalevalaisessa maailmassa ei juurikaan kysytty tytön omaa mielipidettä naimakaupoista, vaan äiti tai veli saattoi naittaa tytön omaa mielipidettä kysymättä tämän jollekin vanhalle kääkälle kuten Väinämöiselle esim.. Kyllähän se kertoo jotain, jos ainoa poispääsy tilanteesta oli se, että hukuttautui järveen niin kuin Aino.

Tosin nuorella miehelläkään ei juurikaan ollut sananvaltaa:

"Avioituminen oli kahden suvun välinen päätös, jossa nuorilla ei ollut juurikaan päätäntävaltaa. Yhteisöllinen ja vanhakantainen käsitys avioitumisesta ja perheestä alkoi saada vuosisadan kuluessa rinnalleen romanttisen avioitumisen käytäntöjä. Ryhdyttiin korostamaan rakkaudentunnetta avioitumisen pohjana sekä vanhempien ja lasten välistä suhdetta. "

"Tavallisen rahvaan naisen osana oli huolehtia muiden talossa asuvien kanssa päivittäisestä toimeentulosta. Naisen tuli siksi olla voimakasrakenteinen ja ahkera.

Kalevalassa pohditaan naisen asemaa ja äidin roolia sekä eritellään monisanaisesti tunteita. Näitä teemoja vasten Kalevala näyttäytyy modernina eepoksena, jonka avulla Lönnrot otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Maailman eeposten joukossa Kalevala onkin epätavallinen juuri sen vuoksi, että ihmisten väliset suhteet ja tunteet ovat sodankäyntiä merkityksellisempiä."

lähde: https://matkallakalevalaan.finlit.fi/kalevala-osana-eurooppaa-1800-l/kalevalan-perhek%C3%A4sitys

---
Tytöt olivat myös yhdenlaista kauppatavaraa. Olikos se Joukahainen, joka pelasti oman nahkansa lupaamalla siskonsa Väinämöiselle vaimoksi, sen jälkeen kun tämä oli laulanut Joukahaisen suohon?

Sepä se.

Mutta hienoa että Väinämöinen sitten tajusi ettei vanhan kääkän kannata haluta nuorta plikkaa. Vaan eipä sekään oivallus kauaa päässä pysynyt, kun kohta lähdettiin kilpailemaan Pohjanneidosta. Vai lieneekö tuo ollut kypsempi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 21, 2021, 09:55:31
Myös naisia kohtaan suuntautunutta. Ei se mene joko-tai että vain naisia tai miehiä on sorrettu. Miehet vain ovat ehtineet kunnostautua sortamisessa enemmän.

Kalevalassa kokonainen luku on omistettu sille että avioon astuva nainen ruikuttaa kohtaloaan. Luulisi että naimakauppa olisi ollut oikein toivottu asia. Mutta jos jo vanha kansa katsoi ettei ole, niin ei se nyt ainakaan morsiamen syytä ollut.

"Älä tulkitse historiaa nykypäivän silmin", tuo on jokaisen historianopettajan opetus. Historiaatutkiessa tulee ymmärtää senaikaiset uskomukset ja normit, ei suinkaan verrata niitä nykyisiin käsityksiimme.

Muinaisessa Egyptissä kruununperillisen syntymä on ollut arvokkaampi asia, kuin 10 000 alamaista/orjaa. Ihmiset eivät noissa yhteiskunnissa olleet tasa-arvoisia. Ihmisarvo riippui siitä, mihin luokkaan synnyt. Se oli heille normimoraalikäsitys! Älä tulkitse heidän sivilisaatiotaan meidän moraalikäsityksillämme!

Voimme noin tehdä, mutta silloin hylkäämme objektiivisuuttamme tulkitessamme historiaa.

Nuo, juuri mitkään, yhteiskunnat eivät olleet "tasa-arvoisia", juuri millään meidän mittareillamme. Ei Ateenakaan demokratioineen.
Heidän mittareillaan olivat kehityksen huippua! 8)

Toope, vaikka olenkin newageri, en usko että koskaan on vallinnut mitään unelmayhteiskuntaa jossa kaikilla on ollut hyvä olla. En myöskään usko että on ollut olemassa kansa jossa on palvottu yksinomaan naispuolista jumaluutta. Näyttäisi ennemminkin siltä että silloin kun patriarkalismi on valloillaan, kiukkuinen miesjumaluus suorittaa jumalien etnisen puhdistuksen ja hävittää kaikki muut jumalat ympäriltään, tai jopa syö ne (kreikkalaisessa tarussahan kävikin noin...) - siis sulattaa itseensä. Shamanismia harjoittaneilla kansoilla on puskat täys kaikenlaista luonnohenkeä, ja jokaisella oma spesialiteettinsa.

Mutta emme me tiedä(!) varmuudella että aina on ollut järjestys niin että mies on ykkönen ja nainen vaan pelkkä kakkonen, tuo on tämän ensin paimentolaisuuteen ja sitten viljelyskulttuuriin siirtyneen ihmiskunnan tuotosta tuo että miessukupuolen ylpeys on käynyt niin mahdottomaksi että luulee olevansa kingien kingi ja mikään tai kukaan muu ei voi yltää hänen tasolleen.

Itseasiassa jopa suomalaisesta kansanperinteestä muistaakseni löytyy sellainen tarina kuin "ukko akan hommissa", mikä kuvastaa sitä että pieleen menee kun talon isäntä yrittää päteä emännän hommeleissa. Vaikken nyt mikään varsinainen sukupuoliroolien fani sillä tavalla olekaan että pitäisi olla akkain hommat ja äijäin hommat, niin kyllähän tuollainen satu jossa mies ei pärjääkään osoittaa että on naistenkin "puuhastelua" osattu arvostaa. Jos nyt vaikkapa miettii sitä että isännän esikoispoika kumminkin pitää saada hengissä aikuiseksi asti, niin onhan siinä sitten talon emäntä ollut aikamoisen arvokkaassa duunissa kun sitä perillistä hyysää ja hoitaa. Ja tietenkin mielellään hoitaa, kun se on hänen omaakin lihaansa ja vertaan.

Loppujenlopuksi minulle on melko se ja sama mitä kukakin uskoo sukupuolirooleista kautta aikain, mutta en pidä sellaisesta että kaikin mahdollisin tavoin pyritään vähättelemään naisia. Kun heidät ensin järjestää sellaiseen asemaan että he eivät saa kouluttautua, tai eivät ehdi tehdä mitään muuta kuin kakaroita ja hoivata näitä, ja sitten lopuksi tulee ylvästelemään että miehet ovat keksineet kaiken ja naisten pitäisi olla siitä kiitollisia, niin kyllähän se pikkaisen alkaa kismittää.

Toisaalta mytologia tuntee esim. sellaiset jumaluudet Kreikasta kuin Atene ja Artemis. Nämä hahmothan osoittavat ettei joka muija olekaan ollut vain jokin kodin hengetär. Voisi jopa sanoa että tässä on jonkinlaista luontaista jingiä ja jangia, eli siinä kuviossa missä on valkoinen mollukka ja musta mollukka, on valkoisen sisällä pieni musta täplä ja mustan sisällä pieni valkoinen. Vaikka itämaillakin riivaannuttiin yliarvostamaan miessukupuolta (josta lopputuloksena naisten puute Kiinassa), niin tajusivat sentään että ns. vastakohdat pitävät sisällään jotain toisistaan. Naisessa on miestä ja miehessä naista. Ja kumpaakin tarvitaan.

Naisjumaluudet tms. uskontokäsitykset ovat olleet tärkeitä. Mutta usein äitinä, elämänjatkajana, synnyttäjänä. No, aika luontevaa toki!
Silti arkaaiset yhteiskunnatkin lienevät olleet enemmän miesvaltaisia (väkivaltamonopoli). Naisjumaluudet ovat olleet tärkeitä, mutta eivät ehkä hallitsevia? Useimmissa uskonnoissa esiintyy jonkinlainen Ukko-ylijumal-hahmo. = Äijä.
Juontuu luultavasti siitä, että yhteiskunnat ovat olleet lopulta enemmän miesten hallitsemia.

Lainaus käyttäjältä: Norma BatesLoppujenlopuksi minulle on melko se ja sama mitä kukakin uskoo sukupuolirooleista kautta aikain, mutta en pidä sellaisesta että kaikin mahdollisin tavoin pyritään vähättelemään naisia. Kun heidät ensin järjestää sellaiseen asemaan että he eivät saa kouluttautua, tai eivät ehdi tehdä mitään muuta kuin kakaroita ja hoivata näitä, ja sitten lopuksi tulee ylvästelemään että miehet ovat keksineet kaiken ja naisten pitäisi olla siitä kiitollisia, niin kyllähän se pikkaisen alkaa kismittää.

Tuo on vähän eri asiaa. Historiamme on vähätellyt naisia, se on totta. Historiantutkimuksen ei silti pitäisi keinotekoisesti nostaa naisia esille...

Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 01, 2021, 22:30:45
Naisjumaluudet tms. uskontokäsitykset ovat olleet tärkeitä. Mutta usein äitinä, elämänjatkajana, synnyttäjänä. No, aika luontevaa toki!
Silti arkaaiset yhteiskunnatkin lienevät olleet enemmän miesvaltaisia (väkivaltamonopoli). Naisjumaluudet ovat olleet tärkeitä, mutta eivät ehkä hallitsevia? Useimmissa uskonnoissa esiintyy jonkinlainen Ukko-ylijumal-hahmo. = Äijä.
Juontuu luultavasti siitä, että yhteiskunnat ovat olleet lopulta enemmän miesten hallitsemia.

Lainaus käyttäjältä: Norma BatesLoppujenlopuksi minulle on melko se ja sama mitä kukakin uskoo sukupuolirooleista kautta aikain, mutta en pidä sellaisesta että kaikin mahdollisin tavoin pyritään vähättelemään naisia. Kun heidät ensin järjestää sellaiseen asemaan että he eivät saa kouluttautua, tai eivät ehdi tehdä mitään muuta kuin kakaroita ja hoivata näitä, ja sitten lopuksi tulee ylvästelemään että miehet ovat keksineet kaiken ja naisten pitäisi olla siitä kiitollisia, niin kyllähän se pikkaisen alkaa kismittää.

Tuo on vähän eri asiaa. Historiamme on vähätellyt naisia, se on totta. Historiantutkimuksen ei silti pitäisi keinotekoisesti nostaa naisia esille...

Mitä keinotekoista siinä on jos viimein tuodaan myös niiden ihmisten nimet esille jotka ovat osallistuneet vaikkapa tieteen tekoon, mutta on sysätty jonnekin takavasemmalle sukupuolen tai rodun vuoksi? Mutta en nyt jaksa tuosta aiheesta, lienet siitä keskustellut foorumin muiden naisten kanssa ja oppi on kaatunut ojaan.

Jostain syystä parissa jumalpantheonissa kun oikein raakaa menoa tarvitaan, otetaankin jumalatar asialle. Egyptissä muistaakseni Hathor muuntautui Sekhmet-jumalattareksi (leijonanpäinen hahmo) joka riehui ja tappoi maailmassa niin että lopulta jumalien piti juottaa hänet humalaan että se tuhoaminen loppui. Intiassa puolestaan Kali ja hänen inkarnaationsa Durga ovat tappavaisia jumalattaria, samoin Chandi.

Jossain legendassa josta luin kauan sitten, enkä ole sitä sen koommin löytänyt mistään, Kali tanssii Shivan kuolleen ruumiin yllä, jolloin Shivan nimikin on Shava.

Ja jos nyt muistetaan missä ketjussa ollaan, ihan turha täti ei ollut Louhikaan. Itseasiassa jotkut ovat mietiskelleet että Louhi tarkoittaakin louhikäärmettä, lohikäärmettä, siis lentävää linnun ja käärmeen yhdistelmää. Onko se nyt sitten seksuaalienergia irrallaan, vaikkapa. Jos kundaliinienergia (käärme) ihmisessä nousee ylöspäin, voinee sanoa että ihminen niinsanotusti saa siivet, kun hän ei enää ole maisen minuutensa kahlitsema...?

- Tällaisia juttuja tuli pähkäiltyä enempi muinaisen Näkökulman aikana.

Naisia on syrjitty yhteiskunnassa, mutta onko naisia oikeasti tieteissä modernina aikana niin syrjitty?
Monia on ehkä jäänyt taka-alalle, mutta onko naisia erityisesti? Minusta kuulostaa vähän valikoivalta feminismihistorian tulkinnalta.

Naiset ovat toki historiassa, arkaaisessa, klassisessa ja modernissakin historiankirjoituksessa jääneet vähemmistöasemaan, mutta se johtuu vain siitä, että naisten yhteiskunnallinen asema on aina noissa yhteiskunnissa aina ollut vähäisempi. Usein ehkä Agrippinan kaltaisia taustavaikuttajia (Nero)?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julia_Agrippina (https://fi.wikipedia.org/wiki/Julia_Agrippina)
- - -
Hindumytologiassa on naispuolisia jumalhahmoja, sun muita vaikuttajia. Silti hinduyhteiskunta ei ole järin naispositiivinen. Länsimainen kristillisyys on sitä paljon enemmän.

En muista olenko jo linkannut tämän:

Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot (https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_jumalat_ja_taruolennot) (wikipedia)

Esimerkiksi:
Kuuterneito eli Kullitar on suomalaisessa kansanperinteessä kaulan kasvaimia ja kyhmyjä, "kaulakupuja" parantava naispuolinen henkiolento. Kullitar auttaa myös kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar on yhdistetty usein pyhään Luciaan. Nimi Kullitar tulee sanasta kulli, joka tarkoitti jotakin ruumiin pullistumaa.

Kohta on marraskuu:
Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.
...
Erityisen suuri kalastajan, linnustajan tai muun pyytäjän saalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa.
...
Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Se on lainautunut suomeen indoiranilaisen kantakielen sanasta *mr̥tás, joka taas polveutuu indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *mr̥tós, jonka juuri on kuolemaa tarkoittava *mer-. Juuresta ovat kehittyneet muiden muassa latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema), mortel (kuolevainen), mourir (kuolla) ja espanjan mortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema).


Muinaisusko varmaankin on ollut kulttuurilainaa monessakin suhteessa, skandinaaviasta, viikingeiltä, ja jopa indoeurooppalaisilta/persialaisilta niin kuin tuo marras.

^
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peikko

Peikko on taruolento. Peikkoja esiintyy saduissa ja fantasiakirjallisuudessa. Peikkoa on hankala määritellä, sillä tälle fiktiiviselle olennolle on kuvailtu niin monenlaisia ominaisuuksia.
...
Suomalaisessa tarustossa peikko on tarkoittanut tarinasta ja paikkakunnasta riippuen erilaisia rumia ja ilkeitä, isoja tai pieniä ihmismäisiä olentoja.lähde? Vuoripeikko tai vuorenpeikko asui vuorella tai mäellä ja muistutti usein jättiläistä. Perinteisiä suomalaisia peikkoja muistuttavat kovasti hiidet. Sanana peikko tarkoitti ilmeisesti alun perin roistoa, rikollista, erakkoa tai neidonryöstäjää, joka yleensä piileskeli. Viron kielessä sanan peikko vastine peigmees tarkoittaa sulhasta ja on luultavasti yhteydessä neidonryöstäjän merkitykseen. (Katso myös: peijakas)

Skandinaavisessa mytologiassa peikoilla eli trolleilla[1] oli iso nenä, pitkät kädet sekä karvainen ruumis ja häntä. Ne olivat tyhmiä ja niillä oli tapana kaapata ihmislapsia sekä vaihtaa ne omiin peikkolapsiinsa. Skandinaavisessa mytologiassa oli erikokoisia peikkoja, joista suurimmat olivat jättiläismäisiä ja pienimmät kääpiön kokoisia.
...
Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta tiikeri (1978) ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista. Ajatus on esitetty useissa muissakin yhteyksissä, ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa.

Muistelisin lukeneni Björn Kurténin jonkun romaanin, ehkä juuri tuon mainitun, jossa hän tuon em. ajatuksensa esittää (boldaukseni).

Denisovan ihmisestä jäljellejäänyt olikos tämä nyt poskihammas oli sitä kokoa että sen perusteella denisovalaiset ovat saattaneet olla suorastaan jättiläisiä...

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 29, 2021, 16:27:55
Denisovan ihmisestä jäljellejäänyt olikos tämä nyt poskihammas oli sitä kokoa että sen perusteella denisovalaiset ovat saattaneet olla suorastaan jättiläisiä...

Noin tuskin sentään, mutta itsekin hyväksyisin ajatuksen siitä, että neanderin muisto olisi ehkä säilynyt perinteissämme. Toki on selvää, että entisaikoina nuotiokeskustelut ehkä ovat luoneet melkoisia tarinoita kuten meidän aikanamme tietyt nettikeskustelut...?
Ovatko lohikäärmetarinat tulosta siitä, kun arkaaiset esivanhempamme ovat löytäneet dinosaurusten tai lentoliskojen luurankoja? Entäs jos peikkotarinat kertovat neanderthalilaisista?

En itse esimerkiksi suhtaudu tiettyihin Raamatun tarinoihin tai kreikkalaisten taruihin täysin mytologisina, vaan hyväksyn osin näkemyksen siitä, että tarinat perustuvat "tositapahtumiin", värittyen, paisuen ja muotoutuen ajankohdan uskonto/yhteiskuntakäsitysten mukaan. "Sodoma/Gomorra- tapaus tai Vedenpaisumus"- tyyliset tarinat ehkä ovat osin värittynyttä muistikuvaa ajalta ennen varsinaista historiankirjoitusta, kansanperimää? Jopa hyvin vanhoja!

Itse kun olen ns. controversial historyn vahva fani aina vaan, en pitäisi mahdottomana edes sitä että nykyistä sivilisaatiotamme edeltänyt kulttuuri oli jo ajat sitten hahmotellut millaisia elikoita dinosaurukset ovat olleet, ja sitten kun ko. kulttuuri tuhoutui, jäivät mielikuvat noista eläimistä kuitenkin kummittelemaan tarinoihin lohikäärmeiden yms. öttiäisten muodossa. En tiedä paljonko luista ihan sellaisenaan pystyy päättelemään, vai pitääkö olla pitkällekin kehittynyt tiede että laaditaan teorioita millaiset elikot omistivat ko. luut.

K-uskovaisten ideahan oli jossain vaiheessa että Jumala oli luonut fossiilit sinne maakerrosten sekaan samalla kertaa kun loi Maan. Höh.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 02, 2021, 10:36:05
K-uskovaisten ideahan oli jossain vaiheessa että Jumala oli luonut fossiilit sinne maakerrosten sekaan samalla kertaa kun loi Maan. Höh.

Mehän emme noin usko.
Voimme kristillistä arvomaailmaa kunnioittaa tukematta hörhökristittyjä.

Tykkään itse mytologioista, taruista ja legendoista. En tosin ihan tuolla tavalla:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cd0709e1-f931-4314-817a-ed8abbd1d688 (https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cd0709e1-f931-4314-817a-ed8abbd1d688)

LainaaKansainvälinen etsijäryhmä uskoo: Sipoon luolista löytyy pian 20 miljardin arvoinen Lemminkäisen aarre
Vuosikymmeniä kestänyt etsintä pohjaa edesmenneen Ior Bockin tarinoihin.

:)

Toisesta keskustelusta (Nyt on kysyttävää) täällä:

Lainaus käyttäjältä: Hiha - huhtikuu 06, 2022, 21:28:55

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 05, 2022, 20:58:57
" Ukkoa ja Perkelettä vastasi skandinaaveilla Tyr, ilman, oikeuden ja sodan jumala, joka korvautui myöhemmin Thorilla ja Odinilla. " väitti wikipedia.

Siellä myös väitettiin, että kyllä Ukkoa rukoiltiin sotaan liittyvissä asioissa.

Wikipedia on siinä mielessä oikeassa, että sillä on lähde. Gananderin Mythologia Fennica – ihana kirja muuten. 1700-luvulla kerätyistä runoista on melko mahdoton sanoa, kuinka monta sukupolvea vanhoja ne ovat. Tai miten ne ovat kenties muuntuneet vuosien kuluessa. Ukkoa on voitu rukoilla tai olla rukoilematta aseavun saamiseksi selvästi muinaisempina aikoina. Kun jumalaa ei lainata nimeä myöten, on ilman tarkkoja lähteitä vaikea arvailla mitä kaikkea esikuvilta on kopioitu ja mitä ei.

Käsitys eri kansojen jumalien tarkoista vastaavuuksista on peräisin roomalaisilta. Se on ollut implisiittisesti ja eksplisiittisesti sivistyneistön mielikuva asiasta nykyisiin aikoihin asti. Tietenkään sen ei tarvitse pitää paikkaansa. Itämerensuomalaiset eivät välttämättä ole olleet ihan perillä tai edes kiinnostuneet missä teologisessa positiossa Perkons, Tyr tai puhumattakaan Taranis ovat milloinkin omien kansojensa mielissä olleet.

Näissä kysymyksissä näkee selvästi historiatieteen rajat, kun lähteet ovat harvassa ja yksittäisiä. Lähteitä jos kohtelee kovin kriittisesti, kaikki murenee käsiin. Jos mukaan huolii jokaisen kirjoitetun sanan, soppaan tulee ristiriitaisuuksia ja selviä älyttömyyksiä. Edes punninta jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen ei pelasta. Se aukaisee portit mielivaltaan, jossa mukaan hyväksytään tiedonannot, jotka sopivat omaan maailmankuvaan, ja hylätään muut. Positiivisesti kun asiaa tarkastelee, aina voi olla yhtä oikeassa kuin muutkin, kunhan vain viitsii kertoa mihin mielipiteensä nojaa.

Hyvä puoli menneisyydessä on se, että se on ehtymätön kaivo keskustelunaiheita. :)

Kiitos suosituksesta, tuo Gananderin Mythologia Fennica voisi olla kiva lukea.
Itse olen aika huonolla menestyksellä yrittänyt lueskella (unensaantilukemistona) Uno Harvan perusteosta Suomalainen muinaisusko. Sait minut tarttumaan siihen kirjaan uudestaan, pitkän paussin jälkeen.

Päällimmäisenä vaikutelmana (olen lukenut ehkä 1/10) on, että kaikki tieto muinaisuskosta on hyvin epävarmaa. Mitä tulee Ukko Ylijumalaan, niin tiedonlähteenä on vain Agricolan listaus suomalaisista ja karjalaisista jumalista jonkin Raamatunkäännöksen yhteydessä, ja sen lisäksi kansanrunous.

Ukon kohdalla vaan tuntuu olevan sellainen vaikeus, että aina runoudessa ei nimetä sitä jumalaa, jota rukoillaan. On arveltu, että jumalista on käytetty kiertoilmauksia, vähän samaan tapaan kuin pelätty metsän peto karhu oli nimetty otsoksi, mesikämmeneksi jne.. Olen itse pähkäillyt, että se kai liittyy kai maagiseen ajatteluun, ei haluta "kutsua" petoa paikalle lausumalla ääneen sen nimi. Samahan se on kristinuskossakin, ei saa turhaan lausua Herran nimeä (lieköhän Herrakin kiertoilmaus?). Ukko olisi siis kiertoilmaus (merkityksessä vanha mies). Porthanin mielestä tässä merkityksessä 'vanha mies' on voitu puhutella mm. karhua, metsänhaltijaa tai eräitä muita ihmisenkaltaisiksi kuviteltuja, uskomuksellisia olentoja. Uno Harvan mielestä Ganander ei ollut yhtä selvänäköinen, koska arveli että "metän ukko halliparta" olisi Ukko ("Ukon mahti ei rajoittunut vain ilmaan, vaan myös metsän lehtoihin"). Ilmeisesti Harva uskoo, että pitää kontekstin perusteella pystyä päättelemään, millaista olentoa on kulloinkin tarkoitettu.

Ukkoa on kutsuttu myös äijäksi ja äijöksi myös. Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa: "Iku Turso Äijön poika nosti päätänsä merestä".

Ja Ukkoa on kutsuttu myös pitkäseksi. Jopa Agricolan Raamatunkäännöksessä, mm. kun pyydetäään Jumalalta suojelua ukkoselta, ilmaistiin se sanomalla suojelua pitkäseltä. Syynä ilmeisesti oli, ettei haluttu viitata tähän vanhaan Ukko-jumalaan, joka tuolloin oli monin paikoin vielä palvonnan kohteena.

Harva, s. 83:

LainaaKansamme runoudessa yläilmojen Ukko esiintyy hyvin monipuolisena jumaluutena, jonka apua on etsitty milloin missäkin hädässä ja kaikkina vuodenaikoina. Sellaisena Ukko ei enää edusta yhtä alkuperäistä kantaa kuin tämän olennon vastine siellä, missä se on yksinomaan kesäisen ukonilman aiheuttaja. Tämä osoittaa, että puheena oleva suomalaisten jumala on ollut erittäin elinvoimainen ja kehityskykyinen. Sen sijaan, että Ukko uuden uskon tultua olisi kadonnut jäljettömiin tai sortunut paholaisen asemaan, se on kilpaillut itse kristillisen Jumalan kanssa, ja omaksuen tämän ominaisuuksia siitä on vähitellen tullut kaiken kaitsijajumala.

Näin on Ukko saanut useita outoja tehtäviä ja joutunut vastaanottamaan pyyntöjä ja rukouksia, jotka alun perin ovat kohdistuneet Luojaan, Vapahtajaan tai Neitsyt Mariaan sekä muihin pyhimyksiin.

Harva listaa (suojelusta rukolevia) runoja liittyen
- synnytyksiin
- vertavuotaviin haavoihin ja sairauksien parantamiseen
- erämiehiin
- karjanhoitajiin
- häämatkalle menijöihin

Kristillisyyden vaikutuksesta Ukon arvossa pidetty nimi on siirretty kristillisen Jumalan puhuttelusanaksi. Saatettiin mm. puhua loitsuissa näin "Ukkonen, ylinen Luoja" tai "Oi ukko, ylinen Jiesus". Eli Ukko muuntui ukkosenjumalasta hyvin paljon monipuolisempaan muotoon. 

Em. liittyen, Ukko-nimellä on voitu nimetä monia jumalia:

wipedia (Ukko)

LainaaAccording to Martti Haavio, the name Ukko was sometimes used as a common noun or generalised epithet for multiple deities instead of denoting a specific god.[10]

LainaaIt is likely that the figure of Ukko is mostly Indo-European, possibly Baltic, in origin. Ukko is held by researchers of religion to be parallel to Indo-European patriarchal sky deities, for example to Zeus and Jupiter of the Classical Greco-Roman pantheon, the Indian Hindu god Indra, the Balto-Slavic god Perun-Perkūnas and the Norse god Thor. Tuuri, a Germanic loan and cognate of Thor, was possibly an alternate name for Ukko.[11] Tuuri is rarely encountered in Finnish mythology, and had been relegated to the mere role of deity of harvest and success.[citation needed]

It is possible that when Ukko took the position of the preceding sky god Ilmarinen, Ilmarinen's destiny was to become a mortal smith-hero.[citation needed] Stories tell about Ilmarinen vaulting the sky-dome.[12] Whether Ilmarinen was an earlier, assumably Finnic sky deity is regardless highly questionable. Some researchers hold Ilmarinen and Ukko equivalent.

The Sami worshipped a similar deity, called Aijeke, probably as result of cultural cross-contamination or common origin. The god was equated with Horagalles.

Ukon ase muistuttaa Torin asetta, vasaraa/kirvestä:

LainaaUkko possessed a weapon, often a hammer called Ukonvasara (English: 'Ukko's hammer'), sometimes also an axe (Finnish: Ukonkirves) or a sword, by which he struck lightning (see thunderbolt). Ukko's weapon was largely comparable to the Norse Mjölnir, and Iron Age emblematic pendants depicting hammers and axes similar or identical to Scandinavian specimens have been unearthed in Finland. Like Mjölnir, Ukko's weapon has been linked by some to the boat-shaped battle axes [de] of the Corded Ware culture.

(boldaukset minun)

Ja sitten aivan uusi tieto minulle: Suomessa ja Baltiassa on palvottu käärmeitä:

LainaaEvidence for worship of snakes is found among different cultures around the Baltic, including the Estonians and Finns.

Voisikohan tämä liittyä kyykäärmeen sahalaitakuvioon, joka muistuttaa Ukon vaajan kuviota eli salaman kuviota?

Jaa. Taitaa muisti olla heikko, vaikka äskettäin tästä vasta luin: Kyllä Suomessakin on ollut sodanjumala, Turisas/Tuuri, joka varmaankin sitten on Tor:

LainaaFinnish bishop Mikael Agricola mentions in 1551 a war god called Turisas, although this is more likely to refer to Thurisas; the Finns had also a god of harvest, luck and success called Tuuri.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 07, 2022, 12:35:33
Ukkoa on kutsuttu myös äijäksi ja äijöksi myös. Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa: "Iku Turso Äijön poika nosti päätänsä merestä".

Äijä on vanha sana siinä missä ukko. Se tunnetaan myös saamelaisissa kielissä. Pohjoissaameksi isoisä on áddjá. Äijä on esiintynyt ainakin suomalais-saamelaisessa kantakielessä, tai miksi tätä kielitieteen muinaisuuden konstruktiota haluaakaan sanoa. Kaukaisemmistakin sukukielistä se saattaa löytyä.

Sekä ukko että äijä ovat tarkoittaneet isoisää. Ukki on johdos samasta sanavartalosta kuin ukko. Sanojen levikkialueet menevät hieman oudosti, mikä mahdollistaa hienojen teorioiden muodostamisen. Molempia on käytetty kunnioituksen ilmaisemiseen. Aiemmin oli keskustelua tämän tapaisista runoiluista: "Metsän ukko halliparta, metsän kultainen kuningas." Myöskään sana äijä ei pahentanut ketään. Kildininsaamelaisilla oli Jimmel-aaja, suoraan käännettynä Jumala-äijä. Hänestä tiedetään vähän ja ajalta ennen ortodoksisen kristinuskon saapumista tuskin mitään.

Hyvin varhaisina aikoina äijä on saattanut merkitä iso tai paljon. Kalevalan 16. runossa Manan neiti näpäyttää Väinämöiselle: "Äijä on tänne tullehia, ei paljo palannehia." Myös ukko- yhdyssanan alkuosana tarkoittaa isoa, esim. ukkovarvas. Tämä on linjassa eräiden muiden sukulaissuhteista kertovien sanojen alkuperän kanssa. Isä on johdos sanasta iso. Eno tulee jotensakin lukumäärää ilmaisevasta sanasta, josta on siinä käytössä vielä mm. johdokset enää ja enemmän.

Äijö kuulostaa nykysuomeksi vähän häijyltä. Se voi olla joissain tapauksissa kuitenkin vain murrevariantti tai jopa hellittelymuoto. Äijö on ollut sukunimi Alatorniolla. Kalevalassa (vuoden 1849 painos) seikkailee sekä "Iku-Turso äiön poika" että "Kullervo Kalervon poika, sinisukka äiön lapsi". Eli alun perin Lönnrot ei ilmeisesti pitänyt kumpaakaan äijöä erisnimenä. Nykyisessä laitoksessa lukee "Iku-Turso, Äijön poika", mutta edelleen "Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi". Jos ilmaisu äijön poika / lapsi otetaan kirjaimellisesti, äijö olisikin merkityksessä isä. En osaa sanoa millä perusteella pystyy päättelemään, oliko Iku-Turson isä Äijö-niminen jumaluus vai oliko se äijö eli joku jumaluus. Kullervon kohdalla on tyypillinen toistorakenne, jolloin äijö viittaisi Kalervoon. Silloin äijö olisi vain isi. Toisaalta, jos äijö olisikin isoisä tai suvun kantaisä, jolloin Kullervo olisi hänen lapsensa hieman abstraktimmassa mielessä, ilmaisu äijön lapsi alleviivaisi Kullervon potentiaalia. Tai ehkä epiteetti on tarkoitettu vain samalla tavalla hieman pelottavaksi kuin Iku-Turson. Rehellisesti sanottuna, ei aavistustakaan, mutta kiva näitä on huvikseen pohtia.

Jos äijö mielletään paljoksi, silloin "äijön lapsi" voisi tarkoittaa myös "monien lasta" eli huoran poikaa.

Äijä lienee se isä/isoisä. Lähtökohta, kuten Kreikassakin.
Paljon hyvää syntyi, kuten pahaakin.

Aika luonnollista, että jumaluutta käsitetään isovanhempien kautta. Eihän se ihmisen muisti kauemmas kanna...

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 07, 2022, 12:35:33
Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa

Myöhemmin kansan suussa vai myöhemmin tutkijoiden keskuudessa? Varhaisimmilta kansanrunouden tuntijoilta tuollaista erotusta en pysty löytämään.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - huhtikuu 12, 2022, 09:47:49

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 07, 2022, 12:35:33
Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa

Myöhemmin kansan suussa vai myöhemmin tutkijoiden keskuudessa? Varhaisimmilta kansanrunouden tuntijoilta tuollaista erotusta en pysty löytämään.

Tätä ei Uno Harva kirjassaan tarkentanut. Oma arvaukseni on, että kristinusko pyrki kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin tahraamaan ja tuhoamaan muinaisuskon, ja siihen tarkoitusperään sopisi kyllä sekin, että vanhoille jumaluuksille annetaan epämiellyttäviä merkityksiä, vaikka nyt paholaisen. Tämä on linjassa senkin kanssa, että kirkkoja rakennettiin vanhojen pyhättöjen, uhripaikkojen, yms. päälle, tuhoten ne.

Unensaantilukemistoni Suomalainen muinaisusko on niin tehokas unen saantiin, että sen luku edistyy hidastakin hitaammin, esimerkiksi puoli sivua kerrallaan.

Ukkoa käsittelevän luvun esiintuomia hajahuomioita.

Ukolla on sininen puku. Eräs Impilahdelta saatu runo:
Anna Ukko ummertasi,
siniviitta viimojasi

Ukon aseet: kiviase, miekka, nuoli, vasara, kirves.

Vanhanaikainen kiviase  - kova, musta terävä kiilaa muistuttava kivi, jonka joskus voi löytää salaman (lisätty puuttuva sana) iskentäpaikasta.
Länsi-Suomessa sitä on laajalti sanottu Ukon vaajaksi, Etelä-Pohjanmaalla ukkosen vavia, Varsinais-Suomen itäosissa ja Lounais-Hämeessä ukkosen nalkki, Pohjois-Karjalassa ja rajan takana ukon taltta, Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla ukkosen tai ukon naula. Ruotsiksi åskkil tai torsvigg. (Huom. Tor).
Yleisesti käytetty nimeä ukon kivi ja ukkosen kivi, mutta vielä yleisemmin ukonkivellä on kuitenkin ymmärretty kvartsia, valkoista kivilajia.

Nuoli (jossain päin Lappia sateenkaari nähtiin jousipyssyn kaarena, ja nuoli siis oli salama, ), ruotsiksi åskpil, Etelä-Pohjanmaalla ukon piili. Kuvattu kuumaksi ja tuliseksi. Virossa se on pikse nool, eli pitkäisen nuoli, pitkäinen= Ukko. Inarin Lapissa Päjän nuolla ja äijih tävgi (äijä=ukko), koltilla tiermaz juhs (tiermaz=ukkosenjumala).

Ukonvaajan kansanomainen nimi on ollut ukkosen- tai ukonkynsi. Niitä on löydetty maasta, johon on ukkonen iskenyt. Kun ukkosen sanotaan kivisillä kynsillään perivän puita ja maata, on tässä todennäköisesti kuvastunut vielä vanhempi usko, jossa ukkoa on edeltänyt jättiläislintu (mm. Siperian kansoilla tämä uskomus). Muinaisrunossa:
"ukko ilman lintu vanhin"
"iski tulta kyntehensä"

Tässä yhteydessä mainittakoon, että ukkosia on kuvattu olevan useampiakin, esimerkiksi kaksi etäällä toisistaan, tai peräti yhdeksän ("jos yhreksä ukkost lyö yhte, tle mailma lopp") Nämä useammat ukkosolennot edustanevat vanhempaa kantaa kuin "Ucko yxi ylimmäinen" Kijhlin tilpäärunossa.

Vasara-sana on suomessa alun perin tarkoittanut kivikautista vasarakirvestä. Jos tätä sanaa on käytetty ukkosenjumalan aseesta jo suomalais-mordvalaisena aikana, täytyy sen merkitä, että ukkosenjumala on kuviteltu ihmisenkaltaiseksi olennoksi. Sana kirves on ilmeisesti lainattu Baltiasta, jossa se on voinut jo tällöin tarkoittaa metallikirvestä, mutta Suomessa ukonvaajalla on tarkoitettu "kivikirvestä taivahasta" eräässä satakuntalaisessa loitsussa. Ja, mikä mielenkiintoista, sana vaaja on tarkoittanut metallikirvestä muinaisintiasen Indran kädessä, jonka vuoksi häntä on sanottu vaajakädeksi, vajrapani (lue: vadzhra-pani). Sellainen vaaja on tavattu ensimmäisen kerran Kaksoivirranmaan kulttuurissa ja taiteessa! (s. 92)

Ukkosenjumalan "vasara" esiintyy jo varhain ukkosenjumala Torin aseena. Torin nimi on Tuuri suomeksi. Ja koska tämä mainitaan Ukkoa käsittelevässä luvussa, taitaa Ukko olla yhtä kuin Tor (mutta ennen kuin kristinuskon vaikutuksessa Ukko nostettiin ylijumalaksi?).

Lukuisissa loitsuissa Ukon myös miekka mainitaan:
"tulinen miekka"
"säkehinen säilä".

Koska miekka ukkosenjumalan aseena on outo, ja koska Ukon miekan kuvataan hävittävän pahoja olentoja kuten hiisiä, häijyläisiä, piruja, käärmeitä yms., uskotaan miekan olevan lainaa kristinuskon Jumalalta tai enkeleiltä. Vanhimmissa runoissamme ennen kristinuskoa Ukko taistelee häijyjä olentoja vastaan, ja salamien on ajateltu osana taistelua niitä vastaan, tai mm. ilman puhdistamista taudeista. Peikot, Ukon ajaessa niitä takaa, piiloutuvat kuka minnekin, ja jopa ihmisten asumuksiin. Sen vuoksi on ollut tapana sulkea niiltä ovet, ikkunat ja savureiät, jottei ukkonen peikkoja ahdistaessaan joutuisi tuhoamaan asuntoja tai surmaamaan siellä olevia ihmisiä. Peikot pelkäävät teräaseita, ja siksi ovien eteen on laitettu ukonilmalla kirves, terä ylöspäin, eivät paskat (=peikko) uskalla tulla sisään. Ovien, ikkunoiden ja räppänöiden sulkeminen voisi olla ihan järkeväkin neuvo? Ja toinenkin neuvo, että puita on varottava ukonilmalla. Selitys vaan taitaa mennä pieleen, se kun selitetään sillä, että ukkonen iskee puussa piileskelevään paholaiseen. Noiden Ukon vihaamien olentojen kerrotaan olevan niin pieniä, että voivat piiloutua puun koloissa tai kuoressa.

Mainittu ukkoslintu (eng. thunderbird) "on linnunhahmoinen ukkosenjumala monien Euroopan, Aasian ja Amerikan kansojen vanhoissa uskonnoissa. Ukkoslintu on myös 1800-luvun loppupuolen jälkeen joitakin kertoja havaituksi väitetty jättiläislintu tai liskolintu, jota ei kuitenkaan ole pystytty tieteellisesti todistamaan."

"Suomalaisessa mytologiassa ukkoslintu on Kokko, joka on aikojen saatossa muuttunut varsinaisesta jumalolennosta taruhahmoksi. Kokon on kerrottu lyövän tulta ja ylijumalakin voi lyödä tulta kolmella kokon sulalla."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukkoslintu

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/9c/Thunderbird_on_Totem_Pole.jpg)

Niin ikään wikipediassa lukee kokosta Kalevalassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokko_(Kalevala)

Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotka kalevalaisessa runoudessa.

Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan alkuperäisasukkaille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.

Kokko kuvataan joskus rautaiseksi, joskus tuliseksi. Kokolla on jättimäiset kourat ja kynnet, ja se pystyy kantamaan ihmistä. Kokko iskee tulta auttaakseen Väinämöistä polttamaan kasken. Myös kokon sulkia käytetään tulen iskemiseen. Joissain tulen syntykertomuksissa tuli on isketty kokon sulilla. Kokon mittasuhteet kuvataan joskus valtaviksi: toinen siipi haroo taivasta kun toinen osuu meren luotoihin.

Kokkoja esiintyy aina kerrallaan yksi, mutta ainakin Kalevalassa on monta kokkoa. Eräs näistä pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi siitä, että kaskea kaataessaan Väinämöinen jätti koivun linnuille istumapuuksi. Ilmarinen ja Louhi tekevät omat kokkonsa. Ilmarinen tekee metallisen kokon, joka pyydystää suomuhauen. Louhi taas muuttuu itse kokoksi rakentamalla siivet ja pyrstön laivan osista ja ottamalla viikatteet kynsiksi.

Vaakalintu
Sanassa vaakalintu esiintyvä 'vaaka' tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu.

On sinänsä luontevaa, että uskonnon symboleja on yhdistetty kotkan ja karhun kaltaisiin elukoihin, kun ovat niitä mahtavimpia luonnossa. Hiireen tai pääskyseen ei noita jumaluuksia assosioida, vaan valtaan symbolisoitavia eläimiä. Pätee kaikkiin uskontoihin toki. Syöntihierarkian ylimpiä...!

Symbolihahmojahan usein ovat kotkat, karhut, ehkä sudet tms. ... No Walesissa lohikäärmeet, mutta se on whiskyaluetta Skotlannin läheisyydessä.

Kuitenkin muistikuvani mukaan Kalevalassa mehiläinen on suuressa arvossa? Muistanenko oikein vai väärin, mutta saiko Lemminkäisen äiti apua poikansa henkiinherättämiseen mehiläiseltä?

Mehiläiset on liitetty myös kuningashuoneisiin, niitä on käytettyjä koristeina kuninkaallisten tykötarpeissa. Oliko peräti Tutankhamonillakin.

***

Jäin taannoin mietiskelemään Iku-Tursoa. Meinasin höpistä jotain Poseidonista, mutta ennemminkin Iku-Tursosta tulee mieleen olennot joilla on käärmemäiset ulokkeet jalkojen sijasta, nämä oliot asuvat legendojen mukaan meressä. Nyt en nimeä tahi hakusanaa keksi tähän laittaa, kun Oannes näemmä tuottaa enempi merenmiehen (vrt. merenneito), eli miehen jolla on kalanpyrstö.

^Juu mehiläinen auttoi Lemminkäisen äitiä.
https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/398211

Mehiläisen merkitys luonnossa on tuttu ympäri maailmaa. Niinpä mehiläisten onkin pidetty pyhänä tai jumalaisena olentona.

Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Mutta mehiläisvaha on mainittu tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-6528431

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 17, 2022, 13:33:23
Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Mutta mehiläisvaha on mainittu tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-6528431

Hyvä hypoteesi.

Hunaja ei kylläkään ole steriiliä, vaikka hyvin säilyvää onkin. Säilyvyys ei kuitenkaan estä esim. käymistä, mutta verrattuna sokeriin hunaja käy hitaasti ja maltillisesti.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 17, 2022, 13:33:23
Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Lemminkäinen on Lönnrotin luomus, monesta eri hahmosta eri kansanrunoista koottu.

Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Lemminkäinen verrattuna muihin kansanrunouden hahmoihin
Skandinaavinen jumala Balder kuolee jumalten pidoissa sokean jumalan surmaamana, mikä on antanut tutkijoille aihetta olettaa, että Balderilla ja Lemminkäisellä olisi yhteiset juuret barbaarikristillisyydessä.

Martti Haavion mukaan tarina Lemminkäisen kuolemasta ja henkiin heräämisestä on pohjimmiltaan samaa kantaa kuin muinaisen Egyptin Osiris-myytti. Egyptiläisen myytin mukaan Osiris-jumala paloiteltiin, mutta palat koottiin yhteen ja Osiris herätettiin henkiin. Molemmissa myyteissä olisi alkujaan kyse vuodenkierrosta, vanhan satokauden kuolemasta ja uuden syntymästä.

Lemminkäisen saapuminen kutsumattomana Pohjolan tai Päivölän pitoihin sekä loukkaava käytös siellä muita vieraita kohtaan on temaattisesti lähimpänä Lokin käytöstä Runo-Eddan Lokasenna-runossa. Lokiin (tai jättiläissukuiseen Logiin) viittaa Lemminkäisen attribuuteissa esiintyvä tulisuus - muinaissuomen sanat lemmes ja sen monikkomuoto lemmenet merkitsivät tulta ja tulenliekkejä. Samaa sananjuurta on myöhempinä kristillisinä aikoina demonisoidun Lempo-jumalolennon nimi. Todennäköisesti Mikael Agricolan jumalaluettelossa mainittu 'Lieckiö', joka hallitsee kaikkea helposti syttyvää (ruohot, juuret ja puut), on viite metsäpaloihin yhdistetystä tulenjumalasta.

Lemminkäinen sekä Liekiöinen tunnetaan myös Kalevanpoikien niminä. Suomen myyttinen kuningas Kaleva vertautuu Norjan perustamisesta kertovassa Fundinn Noregr-saagassa mainittuihin Suomen muinaisiin kuninkaihin jotka olivat Fornjótrin sukua. Näistä kuninkaanpojista Logi hallitsi tulta.

Antibakteerisia hunajaa ja pihkaa lienee käytetty muinaisaikana haavanhoitoon, ja vielä nykyäänkin ne ovat joissain tuotteissa ainesosina:
https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ihonhoito/hoito-parantaa-haavat.html

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 17, 2022, 12:47:02
^Juu mehiläinen auttoi Lemminkäisen äitiä.
https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/398211

Mehiläisen merkitys luonnossa on tuttu ympäri maailmaa. Niinpä mehiläisten onkin pidetty pyhänä tai jumalaisena olentona.

Mehiläisen rooli on mielenkiintoinen ja selvittämätön. Germaanisissa ja skandinaavisissa tarinoissa hyönteinen, jolta jotakin pyydettiin, oli leppäkerttu. Myös virolaisissa Lemminkäisen elvytystä vastaavissa sairaanparannusrunoissa leppäkerttu liitelee siellä täällä etsimässä rohtoja. Tämä saattaa olla saksalaista tai myöhempää tanskalaista ja ruotsalaista vaikutusta. Mutta se ei auta selittämään mistä mehiläinen on Kalevalaan keksitty.

Leppäkertulla on toinen nimi: ukonlehmä. Itä-Suomessa sille on toinen nimi, jumalan lehmä, jolla on venäjänkielinen vastine, ja luultavasti venäjästä sitten lainattu myös vepsään, vatjaan, viroon, ja syrjääniinkin. Uno Harvan s. 101 mukaan.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 17, 2022, 14:00:26
Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Balder. Lemminkäisen äiti sekä vaimo Kyllikki estelevät häntä lähtemästä kohtalokkaalle matkalle. Kyllikki on nähnyt pahaa unta. Samoin Balderin kuolemasta oli enteitä ja unennäköjä. Lemminkäinen loitsii Pohjolassa kaikki, paitsi

karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän.

Tämä sitten ottaa Lemmikäisen hengiltä Tuonelan virralla. Balderin äiti Frigg vannottaa joka ainoan asian maailmassa, että he eivät vahingoita hänen poikaansa. Paitsi mistelin. Sokea Hödr tappaa tarkoittamatta Balderin Lokin mistelistä taikomalla aseella. Onhan siinä selviä yhtäläisyyksiä. Olettaisin, että vaikutteet ovat liikkuneet Skandinaviasta itään.

Loki. Sekä Lemminkäinen että Loki tulevat kutsumattomina vieraina pitoihin haastamaan riitaa. Jälkeen päin kumpikin katsoo parhaaksi häipyä teille tietymättömille. Se ero on, että Lemminkäistä ei löydetä, kun taas Loki jää lopulta kiinni. Liekö sitten Lemminkäinen etevämpi, vai onko runottaren siipien havina sitä vaatinut.

Vaikka jopa Richard Wagner ajatteli niin, Loki ei luultavasti nimellisestä samankaltaisuudesta huolimatta ole samaa juurta tuleen assosioidun Logi-jättiläisen kanssa. Loki on tulkintoja kaihtava hahmo, jolla on yhtä hyvin yhteyksiä jättiläisiin kuin aasoihin. Eräiden oletusten mukaan hänellä on jotain tekemistä hämähäkin kanssa. Sleipnir-hevosella, jonka Loki synnyttää kun on ensin steppaillut tammana, on kahdeksan jalkaa.

Bonuksena Thor. Lemminkäisen ja Tieran omituinen alkuun jäätynyt retki Pohjolaan saattaa olla muistuma tarusta, jossa Thor ja Tyr matkaavat hakemaan Hymir-jättiläisen kattilaa. Huomattakoon, että Tiera kuvataan ylenmäärin sotaisaksi.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 19, 2022, 17:59:07
Leppäkertulla on toinen nimi: ukonlehmä. Itä-Suomessa sille on toinen nimi, jumalan lehmä, jolla on venäjänkielinen vastine, ja luultavasti venäjästä sitten lainattu myös vepsään, vatjaan, viroon, ja syrjääniinkin. Uno Harvan s. 101 mukaan.

Vanhat saksalaiset nimitykset ovat taas olleet auringonlehmä, kuunvasikka, taivaan-itikka. Mitä luultavimmin yhteinen alkuperä nimistöllä. Skandinaviassa leppäkerttu yhdistettiin Freyjaan, ja epäsuorasti myös Freyriin, eli päivänpaisteeseen ja hyvään säähän, mikä viittaa sekin yläilmoihin.

Muita Ukolta nimensä saaneita hyönteisiä ovat ukonkoira, joka on erään perhosen (karvainen, musta, iso) toukka. Virossa pikse peni (pitkäsen peni eli koira). Ukonkoirasta ei ole hyvä surmata, sillä muuten voi pian joutua ukkosen uhriksi. Muita nimiä sille ovat ukonturri, karvaturri, urri.

Ukontäi puolestaan on muutaman sentin pituinen kovakuoriainen. Inarin lapin vastine sille on päiän tikki, iso maankiitäjä. Sitäkään ei sa surmata. Ilmeisesti samalla hyönteisellä on toinenkin nimi, turilas.

Ukonkorentokin eli ukkosenkorento on olemassa.

Ja liittyypä Ukkoon eräs lintukin, nimittäin taivaanvuohi, toiselta nimeltään ukon oinas.

Kasvikunnan nimistössä on niin ikään muistumia Ukosta: ukon- eli ukkosennauris, ukonistukas tai ukonkaali - peltokaali (Brassica campestris) joillain paikkakunnilla ja toisilla peltoretikka (Raphus pahanistrum). Ja toisaalta pellolla kasvava ukonkaali olisi Erysium cheiranthiodes, jonka nimi olisi Vakka-Suomessa pitkäsen (=ukkonen) palko eli pitkäsen kylvö. Tai Turritis glabra, ruots. törnrot, skogskål. Joka tapauksessa samannäköistä keltakukkaista kasvia on tarkoitettu.

Ukonlehtikin liittyy Ukkoon ja Toriin. Ruotiksi torsborre, tordönsskräppa.

ps. Harva kirjoittaa Torin ilman h-kirjainta. Kumma, kun suomenkielinen wikipedia tunkee sinne h:n. Olisiko englannin vaikutusta sitten?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - huhtikuu 19, 2022, 18:03:47

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 17, 2022, 14:00:26
Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Balder. Lemminkäisen äiti sekä vaimo Kyllikki estelevät häntä lähtemästä kohtalokkaalle matkalle. Kyllikki on nähnyt pahaa unta. Samoin Balderin kuolemasta oli enteitä ja unennäköjä. Lemminkäinen loitsii Pohjolassa kaikki, paitsi

karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän.

Tämä sitten ottaa Lemmikäisen hengiltä Tuonelan virralla. Balderin äiti Frigg vannottaa joka ainoan asian maailmassa, että he eivät vahingoita hänen poikaansa. Paitsi mistelin. Sokea Hödr tappaa tarkoittamatta Balderin Lokin mistelistä taikomalla aseella. Onhan siinä selviä yhtäläisyyksiä. Olettaisin, että vaikutteet ovat liikkuneet Skandinaviasta itään.

Loki. Sekä Lemminkäinen että Loki tulevat kutsumattomina vieraina pitoihin haastamaan riitaa. Jälkeen päin kumpikin katsoo parhaaksi häipyä teille tietymättömille. Se ero on, että Lemminkäistä ei löydetä, kun taas Loki jää lopulta kiinni. Liekö sitten Lemminkäinen etevämpi, vai onko runottaren siipien havina sitä vaatinut.

Vaikka jopa Richard Wagner ajatteli niin, Loki ei luultavasti nimellisestä samankaltaisuudesta huolimatta ole samaa juurta tuleen assosioidun Logi-jättiläisen kanssa. Loki on tulkintoja kaihtava hahmo, jolla on yhtä hyvin yhteyksiä jättiläisiin kuin aasoihin. Eräiden oletusten mukaan hänellä on jotain tekemistä hämähäkin kanssa. Sleipnir-hevosella, jonka Loki synnyttää kun on ensin steppaillut tammana, on kahdeksan jalkaa.

Bonuksena Thor. Lemminkäisen ja Tieran omituinen alkuun jäätynyt retki Pohjolaan saattaa olla muistuma tarusta, jossa Thor ja Tyr matkaavat hakemaan Hymir-jättiläisen kattilaa. Huomattakoon, että Tiera kuvataan ylenmäärin sotaisaksi.

Enpä tuota tiennyt tai muistanut, että Loki olisi synnyttänyt Slepinirin, ja siis olisi (myös?) naispuolinen. Wikipedian mukaan Loki olisi ottanut tamman muodon tuolloin. Ja Loki olisi myös Maailmankäärmeen eli Jörmungandrin isä.

Lempo taisi olla muinaissuomalaisista jumaluuksista sukupuoleltaan vähän epäselvä, eli sekä että. Mutta Lemminkäinen ei kai?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 19, 2022, 18:42:28
Enpä tuota tiennyt tai muistanut, että Loki olisi synnyttänyt Slepinirin, ja siis olisi (myös?) naispuolinen. Wikipedian mukaan Loki olisi ottanut tamman muodon tuolloin. Ja Loki olisi myös Maailmankäärmeen eli Jörmungandrin isä.

Lempo taisi olla muinaissuomalaisista jumaluuksista sukupuoleltaan vähän epäselvä, eli sekä että. Mutta Lemminkäinen ei kai?

Loki oli kyvykäs tai ehkä paremminkin valmis ottamaan myös tamman hahmon. Antaa orin astua itsensä ja varsoa sen seurauksena, sitä ei pidetty kovin miehekkäänä tekona. Muistaakseni joku naljailee Lokille asiasta aiemmin mainitussa runossa Lokasenna. Sehän koostuu suurimmaksi osaksi solvauksista ja vastasolvauksista, jotka suovat mielenkiintoista knoppitietoa aasoista.

Lemminkäinen on sukupuolietiikaltaan turvallisen normitettu hahmo. Naistennaurattaja, mutta sehän on sallittua, kunhan naiset ovat naisia. Monitahoisuutta tai ristiriitaisuutta henkilöön tuo, että se on koostettu kolmella nimellä kulkeneista sankareista: Lemminki, Kaukomieli, Ahti Saarelainen. Osin ne saattavat olla samakin henkilö, tai ainakin samaa runoa on toistettu eri sankareilla. Mutta taitaa olla ihan hyviä perusteita väitteelle, että Ahti Saarelainen olisi jonkinlainen vedenhaltija.

Juu, pohjoiset jumalat ovat olleet yhtä tervehenkisiä kuin Zeus ja sen kaverit Kreikan suunnalla...
Siksi minusta juutalaiskristillinen jumaluus ehkä on järkevämpi?

Aivan outoon hiippariin suomalaisessa mytologiassa törmäsin tänään netissä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahko

Rahko eli Rahkoi oli suomalaisessa mytologiassa outo olento, joka liittyi kuun vähenemiseen. Rahko esiintyy Pohjois-Suomen tarinoissa varkaana, jonka tekosia kuunvalo häiritsi ja joka siksi otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikapuita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana. Mikael Agricolan mukaan "Rahkoi kuun mustaks taikoi".

Sekä nimensä että toimintonsa puolesta Rahko muistuttaa Hindu-mythoksen kuun nielevää Rahua.

Tietynkaltaisia kuuta tai aurinkoasyöviä hahmoja toki tunnetaan kai liki jokaisessa kulttuurissa, tavoin tai toisin.
Eikä yllätys.

Tolkien tunnetusti rakasti niin paljon Englantia, että halusi luoda sille oman mytologian. Koska sillä ei ollut semmoista, eikä ole vieläkään, koska Tolkien kirjoitti liian läheltä henkilöitä sellaiseen tarkoitukseen.

Suomella on paremmat kortit. Meillä on mytologia, koska Lönnrot kasasi ja sovitti läjän myyttejä ja loitsuja ja sankariepiikkaa ja kansanrunoutta. Meillä on ollut sen jälkeen sisäsyntyinen rakkaus suomalaisuutta koskevien myyttien luomiseen. Sen kunniaksi pidän myyttikestit. Luettelen listan suomalaisia totuuksia.

Suomalaiset uskovat sanan voimaan. Isiemme usko. Ruotsi-Suomi. Suomi on urheilumaa. Suomi on ainoa maa joka maksaa velkansa. Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Suomi kävi erillissotaa. YYA. Suomi ei ole tuomari vaan lääkäri. Suomella on kansallinen uskottava puolustus. Suomi on sillanrakentaja. Suomalainen vaikenee kaikilla kielillä. Suomi on kansanvälisesti arvostettu toimija. Suomi on vaikea kieli. Suomi oli Ruotsin siirtomaa. Suomi on paras maa meille suomalaisille. Kainuun kuningaskunta. Suomalaisilla on erityinen luontosuhde. Suomalaiset ovat sinisilmäisiä. Suomi on länsimaa.

Mitkä myyteistä ovat sinulle rakkaita ja eläviä?

Noh, luonto on temppeli ja siellä mieli rauhoittuu. Sauna parantaa kaikki vaivat. Kieli on rikas ja kaunis. Tässä ne meikäläisen kliseiset Suomi-myytit. Pannaan vielä jotain sisua sekaan.

Kauniisti kirjoitettu. Luonnosta ja saunasta ja kielestä ei voi olla pahaa sanottavaa.

Ettei mene puhtaaksi taivasteluksi, hyvä että on se sisu. Ilmiselvästi sillä on tekemistä sellaisten sanojen kuin sisus ja sisin kanssa. Agricola tunsi sanan, joten sillä on ikää. Ainoa yhdyssana tai pysyvä liitto sillä on sanan paha kanssa: pahansisuinen; täynnä pahaa sisua. Tässä on nähty kristillistä vaikutusta. Ihminen ei nöyrry vaan pitää oman päänsä. Saattaa olla pitävä tulkinta. Sisu on jotain, mikä kumpuaa ihmisen sisältä. Silti sana ei kuulemma käänny helposti, vaikka suomalaisina tunnistamme kyllä milloin joku sisuuntuu, on sisukas, tekee jotain puhtaalla sisulla. Onko tässä jäänne jostakin arkaaisesta henki- tai sielukäsityksestä? Oppineiden selityksen mukaan sieluja on ollut kolme: henki (elämänvoima), itse (tajuisuus), haamu (fyysinen hahmo). Tämä jako ei jättäisi tilaa sisulle. Kuitenkin se on voima, joka ei ole hallittavissa – vaikka on samalla perimmäinen luonne – vaan tulee kutsumatta. Hämmentävää.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2023, 17:27:46
Noh, luonto on temppeli ja siellä mieli rauhoittuu. Sauna parantaa kaikki vaivat. Kieli on rikas ja kaunis. Tässä ne meikäläisen kliseiset Suomi-myytit. Pannaan vielä jotain sisua sekaan.

Verrattuina joidenkin ryhmien traditioihin, sanoisin tuota aika terveeksi. En muuttaisi sitä noin vain ideologisista syistä.

Laitetaanpa tämä oikeanpaan paikkaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 09, 2023, 23:31:12
Jos edelleen edettäisiin höpöhöpötieteiden tahtiin, niin Zecharia Sitchin (surullisenkuuluisan Nibiru-planeetan keksijä) eräässä kirjassaan muistaakseni heitti että suomi muistuttaa vokaalivoittoisuudessaan sumeria. Voitaisiin siis ylvästellä että olemme sumerilaisten sukua. Nämähän olivat sentään kulttuurin airueita. Gilgamesh-eepoksen vedenpaisumustarinakin on vanhempi kuin VT:n taru, ja lienee sen prototyyppi.

Mutta joku suomalainen gubbehan on tainnut keksaista että muinainen Egypti ja suomalaiset ovat kytköksissä toisiinsa. Hänen nimeään en muista, se oli joku jännä nimi.

Vedenpaisumuskertomuksia on löytynyt ympäri maailmaa. Lukisin jopa Kalevalan luomiskertomuksen sellaiseksi. Yhteistä niille on se, että vesi hukuttaa muinaisen sivistyksen ja sitten tavalla tai toisella ihmiskunta pääsee uuteen alkuun.

Muinaisilla ihmisillä oli varmasti kytköksiä tai vähintäänkin yhteyksiä hyvinkin kauas. Kauppaa käytiin arvotavaroilla. Ja joku utelias saattoi hyvin kulkea koko reitin vaikka tavallisesti välikädet hoitivat liiketoimet.

Ovatko historian muistia jääkauden sulamisesta ja vedenpinnan noususta? ???

Aloitin tämmöisen hemmetin mielenkiintoisen (10 v vanhan) kirjan kuin Suomalainen kansanusko (Samaaneista saunatonttuihin), kirjoittanut Risto Pulkkinen. Jos on ketjussa mainittu, niin enpä ainakaan haulla löytänyt.

Kirjan mukaan Ruotsi halusi asutusta, jotta pääsee verottamaan, syvälle korpeen Ruotsissa. Alueelle siirtyi 1600-luvulla Suomesta savolaisia kaskenpolttajia. Näitä alettiin kutsua metsäsuomalaisiksi. Näillä oli 1500-1600-luvuille periytyviä puolipakanallisia perinteitä, ja sielun kohtalosta oma käsityksensä. Mainitaan: "hyvin selkeänä uralilaisille kansoille yhteinen ajatus sukukohtaisesta jälleensyntymisestä".

Tämähän on itselleni helkkarin mielenkiintoista, koska kun olen tutustunut reinkarnaatioon varsinaisesti teosofisen kirjallisuuden kautta, niin periaatteessa vähän harmittaa että omakin usko on "tuontitavaraa" siinä missä joku kristinuskokin. Mutta jos uralilaisilla kansoilla on ollut - kenties hyvinkin kaukaa? - reinkarnaatiousko jo omasta takaa, niin sittenhän voin ajatella harjoittavani alkuperäisempää uskontoa kuin kristinusko. (Vaikka tokikaan näitä vanhempia systeemejä ei ehkä voine nimittää uskonnoiksi.)

Lähi- tai kaukaiseen sukuun kohdistuvaan reinkarnaatioon en varsinaisesti usko, mutta en sitä poissuljekaan sanotaan nyt vaikka vähän vähemmän kokemusta kerryttäneiden sielujen kohdalla.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2024, 09:04:06Lähi- tai kaukaiseen sukuun kohdistuvaan reinkarnaatioon en varsinaisesti usko

Muinaismaailmankolkallinen usko lienee ollut senkaltainen, että karhut palaavat karhuina, sotkat sotkina, ja ihmiset uusissa sukupolvissa. Se täsmäsi sillä tavalla havaintoihin, että eläimiä ja lintuja ja ihmisiä riitti, ja vieläpä jokseenkin samannäköisinä ja -oloisina, luonnon suorittamasta harvennuksesta huolimatta.

Ihminen palaa ihmisenä..
Hindut ovat eri mieltä, Voit tulla takaisin sontakuoriaisena tai tiikerinä. Riippuu mitä nyt teet 😃