Rasismi Suomessa -aiheen alla käydään keskustelua siitä, kuinka vanhoista tapahtumista kuuluisi kantaa vastuuta, ja kenen kuuluisi kantaa. Kysytään myös, onko jonkin aatteen kannattajaksi nykyaikana ilmoittautunut jollakin tavalla vastuussa aatteen nimissä aikaisemmin tehdyistä pahoista töistä. Ehkä hän ei ole vastuussa vanhoista töistä, mutta hän on kuitenkin vastuussa siitä, että hän kannattaa aatetta, jonka nimissä on tehty - ja voidaan tehdä - pahoja asioita. Häneltä odotetaan selvitystä siitä, että hän ei kannata aatetta sillä tavalla, että hänen kannatustaan voitaisiin hyödyntää pahojen tekojen tekemissä. Hänen odotetaan ehkä myös todistavan, että hän kannattaa sellaista uutta muotoa aatteesta, joka ei voi johtaa vanhojen syntien toistamiseen.
Jos aatteella on musta historia, sen negatiivisesta menneisyydestä odotetaan nykyisten kannattajien sanoutuvan selkeästi irti. Jos näin ei tapahdu, herää epäilys, mistä on kyse.
Poliittiset vastustajat tietysti mielellään kaivelevat menneisyyden roskatynnyreitä ja jättävät niiden kannet auki, niin että löyhkä kantautuu muidenkin sieraimiin. Ruotsidemokraateista esimerkiksi on jaksettu muistuttaa, että liikkeen perustajiin kuului muutama natsi. Vasemmistoliiton kohdalla on huomautettu, että liike on pahamaineisen SKDL:n suora ja jatkaja, ja liikkeen riveissä on edelleen vanhoja kommunisteja. Ja perussuomalaiset ovat tietenkin yhtä kuin Halla-ahon viisitoista vuotta sitten kirjoittaman blogitekstit, joista kirjoittaja ei ole sanoutunut irti.
Monilla muillakin kuin Halla-aholla olisi irtisanoutumisen tarvetta vanhoista kirjoituksistaan ja teoistaan ja suhtautumisestaan esimerkiksi Neuvostoliittoon.
Kun erilaisia ilmiöitä arvostellaan nykypäivästä katsoen, ei tulla aina ajatelleeksi sitä, että mikä tahansa asiantila on normaalia omana aikanaan.
Kun suomalaiset miettivät suhdettaan Saksaan tai Venäjään 1930-luvulla, ei ollut mitään vaihtoehtoista Saksaa tai vaihtoehtoista Venäjää. Oli vain Hitlerin hallitsema Saksa ja Stalinin hallitsema Neuvostoliitto. Niiden kanssa oli asiat hoidettava. Ne olivat tuon ajan normaali.
Hitlerin ja natsien valtaan noususta huolimatta Saksa oli edelleen merkittävä maa tieteen, tekniikan, teollisuuden, kulttuurin ja lääketieteen alalla sekä monissa muissakin asioissa. Suomella oli ollut perinteisesti hyvät suhteet Saksan kanssa, eikä suhteita katkaistu, vaikka järjestelmä vaihtui. Natsien valtakaudella suhteita vain hoideltiin natsien kanssa. Ei kai siinä sen kummempaa ollut. Ei tuolloin tiedetty, että natsi-Saksa tulisi jäämään lyhytaikaiseksi ilmiöksi, ja ennen tuhoutumistaan se tulisi tekemään paljon pahaa. Järjestelmä oletettiin pysyväksi. Juutalaisvainot tiedettiin, mutta samalla tavalla tiedetään uiguurien vainot, ja siitä huolimatta Kiinan kanssa tehdään bisnestä. Joku voi tulevaisuudessa syyttää nykyisiä sukupolvia siitä, että he eivät nousseet vastustamaan Kiinan hirmuvaltaa, aivan kuten 1930-luvun sukupolvea on syyllistetty siitä, miksi se ei pysäyttänyt natseja ajoissa.
Ylen sivulla oli muutama päivä sitten artikkeli, jossa käsiteltiin suomalaisten suhdetta Neuvostoliittoon:
Toni Viljanmaan kolumni: Pakkovallan sortumisesta tulee 30 vuotta, siksi on syytä pohtia suomalaisen eliitin Neuvostoliitto-suhdetta
Suomalainen älymystö tanssahteli neuvostodiktatuurin edessä. On syytä kysyä, olisiko se mahdollista vielä tänään, kirjoittaa Toni Viljanmaa.
En käsittele artikkelia sen tarkemmin. Totean vain mielipiteenäni, että kyllä olisi mahdollista.
Totalitaristisiin valtioihin ja miehittäjävaltioihin voidaan suhtautua monella tavalla. Asennemittarin toisessa ääripäässä ovat ne, jotka eivät tunnusta tuollaisen valtion legitimiteettiä ja olemassaoloa lainkaan eivätkä näin ollen halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Nämä todellisuudenkieltäjät ovat pieni syrjäytynyt vähemmistö, joka elää menneisyyden unelmissaan. Toista ääripäätä edustavat puolestaan lähtevät täysin rinnoin yhteistyöhön diktatuurivaltion tai miehittäjävaltion kanssa ylistäen sitä. Tällaisen ihmisten joukkokin edustaa yleensä vähemmistöä ihmisistä. Useimpien mielipiteet sijoittuvat jonnekin ääripäiden välille. Diktatuurimaata tai miehittäjää siedetään, ja sen kanssa tehdään yhteistyötä, kun se nyt sattuu olemaan vallitseva todellisuus. Oma toimeentulo ja menestyminen ja ura pannaan etusijalle eikä haluta sotkeutua politiikkaan. Ääripään ajattelijoiden mielestä tuon tyyppinen "collaborator" asenne tarkoittaa sotkeutumista politiikkaan, koska se edistää diktatuurimaan ja miehittäjän tavoitteita. Voimasuhteiden muututtua yhteistyöhenkilöille voivat koittaa kovat ajat, koska heitä pidetään pettureina, joille oma etu oli tärkeämpi kuin kansakunnan etu.
Ongelma on siinä, että vallitsevalla hetkellä ei voi tietää, miten pitkäaikainen jokin voimakeskittymä tai tilanne on. Jos se jatkuu seuraavat tuhat vuotta, kaikista tulee lopulta "kollabotäärejä". Silloin eturivin paikat on niillä, jotka olivat liikkeellä ajoissa. Kyseessä on tavallaan uhkapeli. Voi saada täysosuman ja nousta ministeriksi tai voi saada täysosuman teloitusmontun reunalla, jos on veikannut väärin.
Suomalaisia neuvostoliiton liehittelijöitä ei viety teloitusmonttujen äärille, eikä heille koitunut oikeastaan mitään seurauksia. Sysipunaiset taistolaisetkin saivat jatkaa arkeaan ja kirjoittaa muistelmiaan. Diktatuurin ihailu unohdettiin tai kuitattiin nuoruuden idealismina.
Toimittaja Toni Viljamaa viittaa opportunismiin analysoidessaan suomalaista Neuvostoliiton ihailua:
Sivistyneistön hurahtaminen jyrkkään kommunismiin ja sen myötäilyyn oli perisuomalainen piirre. Tuleva eliittimme ei kannattanut vapautta, kuten länsieurooppalaiset ikätoverinsa, vaan pakkoa. Taistolaisten vanavedessä samalla asialla olivat lähes kaikki puolueet paria vastarannankiiskiryhmää lukuun ottamatta.
Opportunismi kukoisti. Myötäsukaiset sanat diktatuurista edistivät omaa uraa, joka sai jatkua vuosikymmeniä kansakunnan kaapin päällä.
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron ja liitti sen itseensä, tällöinkin paikalliset opportunistit haistoivat mahdollisuutensa ja ilmoittautuivat yhteistyöhön neuvostoviranomaisten kanssa. Näitä ihmisiä päätyikin muodollisiin asemiin "uuden Viron" hallintoon, mutta vallankumouksella on tapana syödä lapsensa niin kuin vanha sanonta kuuluu. Henkilöt, jotka lähtevät innolla kaatamaan vanhaa hallintoa uuden järjestyksen tieltä, osoittavat olevansa ihmisiä, jotka voivat tehdä sen toisenkin kerran. Sen vuoksi uusi hallinto kokee heidät potentiaaliseksi riskiksi, joka on syytä eliminoida sopivan tilaisuuden tullen.
Toni Viljamaa kysyy kirjoituksessaan, oliko kyse hyppäämisestä voittajan kelkkaan, kun Neuvostoliitto näytti voivan suhteellisen hyvin vielä 1970-luvun alussa. Vai mistä oli motiivina?
Viljamaa esittää lisää kysymyksiä:
Jäikö suomettumisesta jälkeen toimintamalli, joka voi oikean hetken koittaessa tulla pintaan vielä nykyäänkin? Entä kuuluuko pakottava yksimielisyys yhä suomalaisen eliitin piirteisiin? Miten suhtaudumme toisinajattelijoihin?
Pahin tulee tässä: olemmeko yhä valmiita kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua?
Vastasin jo alussa, mutta toistan vielä. Mielestäni olemme - tai ainakin jotkut ovat - valmiit kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua.
https://yle.fi/uutiset/3-11839253
Suomalaista kommunismia ei voi verrata neuvostoliittolaiseen. Lahtaaminenkin oli enemmän vastapuolen hommia. Tavalliset kansalaiset olivat keskimäärin neuvostovastaisia, sillä Neuvostoliitto koettiin pakottajaksi ja pelottavaksi, röyhkimykseksi.
Neuvostoliiton sortuminen oli monelle ilon päivä, vaikka toki ymmärrettiin, että laineet Suomeenkin loiskahtavat ja sieltä suunnasta ei ole koskaan mitään hyvää odotettu.
Jankutus siitä, että esimerkiksi täällä foorumilla olisi ketään, joka hyväksyy Stalinin temput, on yksinkertaisesti älytön. En usko, että on, enkä ainakaan minä tunne yhtään ketään, joka olisi ne valmis etunsa vuoksi hyväksymään.
Ellet sitten Kopek ilmoittaudu.
T: Xante
Mennäänpä nyt 2000-luvulle.
Trumpin, Orbanin ja Putinin autodiktatuureille löytyy nykyään/lähitulevaisuudessa paljon kannattajia Suomestakin.
No niin, miksi Kopek mielistelee diktatuureja? Selvisikö kenellekään. Viimeksi mies taisi nuoleskella Pinochetin persettä kieli ruskeana.
Aineksia palstalta löytyy, mutta autoritäärit ovat niin perkeleen sokeita omille sanoilleen, etteivät näkisi mitä kirjoittivat, vaikka se tavattaisiin heille. Yksi kannattaa ceaucesculaista lastentekoa kansallisen ylpeyden takeena, ja toiselle 'heikkojen demokratioiden' kukistamisessa ei ole oikeasti mitään ongelmaa, kunhan juntta löydetään mieleisen puolueen päädystä. Kolmannelle avuttoman eläimen lahtaaminen on periaatteellinen kysymys puhtaasti kulttuurisyistä, ja hänen kulttuurinsa on ylivertainen maailman kaikista kulttuureista. Nämä ovat diktatuurin rakennuspalikoita, niiltä vain puuttuvat otolliset olosuhteet mennä päätyyn saakka.
Joschka Fischerin vierailtua aikoinaan Washingtonissa hän oli hämmästyneenä tajunnut, että Bushin porukka oli itse asiassa oikeiston oma versio trotskilaisista vallankumouksellisista, joille ratkaisu maailman jokaiseen ongelmaan oli aatteen vieminen siitä vaille jääneisiin maihin. Heillä oli siihen ideologinen ohjelma, ja sen tarkoituksena oli uuden maailmanjärjestyksen luominen. Siksi utelinkin vasta palstan ahviolaiselta älymystöltä, mitä saadaan kuudella biljoonalla dollarilla. Ainakin sillä rahalla nämä uustrotskilaiset näet pudottivat pommeja lähi-itään, ja meillä pitäisi kai olla jo nyt viimeistään tarpeeksi ajallista perspektiiviä tarkastella tuloksia.
Vaan yksinkertainen ihminen ei ymmärrä mitään diktatuurin askelmerkeistä, se olisi kuin yrittäisi laittaa raajarikon tanssimaan tangoa. Kuvitelmana tässäkin ketjussa lienee, että yhtenä kauniina päivänä ihmiset vain päättävät laittaa koppalakit päähänsä ja lähteä torille pitämään kansantuomioistuinta. Kuuden biljoonan dollarin kysymys on, mitä sellaisen asetelman luominen vaatii ensin.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 21, 2021, 14:55:28
Pahin tulee tässä: olemmeko yhä valmiita kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua?
Vastasin jo alussa, mutta toistan vielä. Mielestäni olemme - tai ainakin jotkut ovat - valmiit kannattamaan diktatuuria, jos se edistää omaa etua.
https://yle.fi/uutiset/3-11839253
Olet oikeassa. Näitä "me tienaamme tällä" -henkilöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joskus oman edun asettaminen yleisen edun edelle on vain naurettavaa pokkurointia, joskus se on maanpetoksellista. Mutta aina kun julkisen viran haltija toimissaan ajattelee miten tämä edistää uraani, asioiden puolueeton ja tehokas hoito on uhattuna.
Pinochetin diktatuuri tai Allenden diktatuuri. Oliko muita vaihtoehtoja?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salvador_Allende
https://en.wikipedia.org/wiki/Miracle_of_Chile
https://en.wikipedia.org/wiki/Criticisms_of_Salvador_Allende
Olisiko vasemmistolainen vaihtoehto ollut tällainen?
https://www.wsj.com/articles/venezuela-is-starving-1493995317
En ole Chilen tapahtumien asiantuntija enkä halua väitellä maan historiasta. Minulle on riittänyt kompassiksi se, että jos kommunistit ovat jostakin asiasta jotain mieltä, on parasta olla eri mieltä. Ei tämä nyt kuitenkaan aivan ehdotonta ole. Joissakin satunnaisissa asioissa voi tietysti olla toisinkin päin.
1. Mielistely on yleistä inhimillistä toimintaa; ei tarvitse kohota diktaattoriksi asti, että mielisteltäisiin. Diktaattoreita vain ollaan valmiita mielistelemään tavanaomaista runsaammin. Historiallisesti siihen on liittynyt myös itsesuojeluvietti, halu pysyä elossa. Kun Stalin piti puheita, kuulijakuntaa varten jouduttiin käyttämään lopulta tiukua sen merkiksi, koska saa/pitää ryhtyä raivokkaisiin ja riemukkaisiin suosionosoituksiin. Kukaan ei nimittäin uskaltanut tuossa vaiheessa enää ryhtyä aplodeeraamaan vahingossakaan väärässä kohdassa, liian varhain tai liian myöhään. Siitä hyvästä kun saattoi tulla kuula kalloon, tai gulag kutsua.
2. Ihmiskunta on elellyt monenlaisten hallintojärjestelmien alaisuudessa ihan hyvää elämää muuallakin, kuin nykyisissä edustuksellisissa demokratioissa. Tämä meidän nykyinen eurooppalainen systeemimme on kovin nuori, vain 200 vuotta. Eletty on ennenkin, ja tällä hetkellä se on juuri demokratia, joka hallintomuotona rapistuu ja heikkenee. Myöskään EU:n ylin päätäntävalta on kaikkea muuta, kuin läpinäkyvää ja demokraattista. Kaupallisissa kysymyksissä kytkös korporaatioihin on vahva.
3. Demokratia ei ole kaikissa tilanteissa mikään nopein, tehokkain ja toimivin hallintomuoto. Se on näkynyt nyt myös koronakriisin hoidossa. Tämän toteaminen ei tietenkään tarkoita, että kannattaisin diktatuuria. Mutta on fakta, että ns. valistuneella diktatuurillakin on saatu paljon hyvää aikaan ja nopeammin ja tehokkaamin, kuin demokraattisen prosessin siivittämässä vallan kolmijaossa.
Astetta taitavammat opportunistit osaavat mielistellä ilman, että olisivat samalla lipeviä. Otetaan nyt vaikka Tadeusz Sobolewicz (https://en.wikipedia.org/wiki/Tadeusz_Sobolewicz). Selviytyi elossa kuudelta eri natsien keskitysleiriltä, Gestapon vankilasta, ja yhdeksän päivää kestäneeltä kuolemanmarssilta. Kukapa häntä syyttäisi siitä, että siinä sivussa joutui varmasti myös hieman mielistelemään?
Erilaisia maailmanluokan aivopieruja, jotka on onnistuttu kauppaamaan - taitavin sanankääntein - länsimaiden rahvaille talouspoliittisina ja ideologisina viisauksina. Viime mainitut tosin ovat samalla herttaisen hölmöä itsesuggerointia.
Ns. Trickle-down-ekonomiikka. Ydinajatus kaikessa naurattavuudessaan on, että kun vauraus kertyy ensin harvojen käsiin, niin sieltä sitä sitten varisee myös vähemmän onnekkaille takaisin!
Kun maailman teollinen tuotanto siirretään Kiinaan, niin samalla se sitten demokratisoituu, ja vaihtaa poliittisen pääideologiansa kapitalismiin!
Turkista EU:n jäsen!
Kun Lähi-Idästä ja Afrikasta saapuu runsaasti muslimeja turvapaikanhakijoita, niin tuota pikaa ne ryhtyvät kannattamaan samalla vasemmistolaisuutta ja sosialismia!
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 21, 2021, 22:56:50
ns. valistuneella diktatuurillakin on saatu paljon hyvää aikaan
Missä näin on tapahtunut?
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 21, 2021, 23:27:13
Missä näin on tapahtunut?
Tässä Wikipedian artikkelissa muutamia esimerkkejä, muitakin kyllä on: Valistunut itsevaltius (https://fi.wikipedia.org/wiki/Valistunut_itsevaltius).
Diktaattori, despootti, tyranni... Alun perin nuo kaikki ovat olleet "pelkkiä" hallitsijanimityksiä samaan tapaan kuin kuningas, mutta historian saatossa ja korruption kasvaessa niille on samalla muodostunut vahvasti luotaantyöntävä merkitys. Sana diktaattori juontaa juurensa Rooman vallan ajoilta (dictator), ja merkitsee sanelijaa.
Roomassa alkuperäiset diktaattorit valittiin demokraattisesti konsulien joukosta suuren hädän hetkellä, vain sitä käsillä olevaa uhkaa ratkaisemaan. Tehtävälle saattoi olla myös määräaika, tyypillisesti puoli vuotta. Silloin kaikki mitä diktaattori määräsi, piti ehdoitta ja mukisematta totella. Homman hoidettuaan diktaattori astui sivuun. Cincinnatus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Cincinnatus) on ehkä kuuluisin "alkuperäinen" diktaattori, ja hän oli suuresti kansan rakastama ja konsulien kunnoittama. Homman hoidettuaan hän palasi takaisin peltotöihin.
Lisäys: Aihe kiinnostaa minua taas laajemminkin sen vuoksi, että modernin Yhdysvaltain ja muinaisen Rooman mahdin rappioitumisessa on paljon yhtäläisyyksiä.
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 21, 2021, 23:27:13
Missä näin on tapahtunut?
Olisko Preussissa Fredrik Suuren toimesta? "Valistunut itsevaltias"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik_Suuri
Nimim. mks kerran mainitsi puolalaisen kunkun mutta nimen olen unohtanut. Puola (demokratia tai sen esimuoto) tukehtui sittemmin jossain välissä vähän samanlaiseen sääntöön kuin EU että 100% yksimielisyys oltava -> ei mitään saatu aikaan vuosikymmeniin.
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 21, 2021, 23:44:45
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 21, 2021, 23:27:13
Missä näin on tapahtunut?
Tässä Wikipedian artikkelissa muutamia esimerkkejä, muitakin kyllä on: Valistunut itsevaltius (https://fi.wikipedia.org/wiki/Valistunut_itsevaltius).
Diktaattori, despootti, tyranni... Alun perin nuo kaikki ovat olleet "pelkkiä" hallitsijanimityksiä samaan tapaan kuin kuningas, mutta historian saatossa ja korruption kasvaessa niille on samalla muodostunut vahvasti luotaantyöntävä merkitys. Sana diktaattori juontaa juurensa Rooman vallan ajoilta (dictator), ja merkitsee sanelijaa.
Roomassa alkuperäiset diktaattorit valittiin demokraattisesti konsulien joukosta suuren hädän hetkellä, vain sitä käsillä olevaa uhkaa ratkaisemaan. Tehtävälle saattoi olla myös määräaika, tyypillisesti puoli vuotta. Silloin kaikki mitä diktaattori määräsi, piti ehdoitta ja mukisematta totella. Homman hoidettuaan diktaattori astui sivuun. Cincinnatus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Cincinnatus) on ehkä kuuluisin "alkuperäinen" diktaattori, ja hän oli suuresti kansan rakastama ja konsulien kunnoittama. Homman hoidettuaan hän palasi takaisin peltotöihin.
Lisäys: Aihe kiinnostaa minua taas laajemminkin sen vuoksi, että modernin Yhdysvaltain ja muinaisen Rooman mahdin rappioitumisessa on paljon yhtäläisyyksiä.
Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 22, 2021, 00:17:36
Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.
Alltinget(ruots), Althing (engl) 1090 vuotta Islannissa:
It is the oldest surviving parliament in the world. ...
All free men could attend the assemblies, which were usually the main social event of the year and drew large crowds of farmers and their families, parties involved in legal disputes, traders, craftsmen, storytellers and travellers. Those attending the assembly lived in temporary camps (búðir) during the session.https://en.wikipedia.org/wiki/Althing
Toiset vertailukohdat sittten on tietysti ne surkeammat ja itsekkäämmät ja julmat kunkut.
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 22, 2021, 00:17:36
Kaikki ovat ajalta ennen nykyisiä kansallisvaltioita, yleistä äänioikeutta, parlamentarismia, joten tältä pohjalta on aika turhaa visioida jotakin "valistunutta" diktatuuria nykyaikaan.
Tietenkin, koska historia on päättymätön prosessi - ne ovat osaltaan raivanneet samalla tietä kohti oikeusvaltioita, ja kansallisvaltioita. Ei tämä nykyinenkään valtiomuoto ole mikään kiveen kirjoitettu, ja pitkään rauhan aikaan jo liikaakin tottuneet arvon kansalaiset pitävät monia asioita muka itsestäänselvyyksinä, vaikka niin ei ole. Niin kansojen kuin valtioidenkin kehitys ei ole vain kehitystä kohti parempaa vaan voidaan myös taantua, ja pahimmassa tapauksessa valtio romahtaa ja kansakin voi kuolla (Syystä tai toisesta) sukupuuttoon. Samalla katoaa elävä kieli, ja elävä kulttuuri. Valistunut arvaukseni on, että tiedät kuolleista kielistä ja kuolleista kulttuureista jotain.
Naapurimaallemme Virolle voisi mennä vitsailemaan, että mikä salaliitto se väestönvaihdos muka on. He puolestaan saattavat tietää jotain siitä, onko se pelkkää foliohattuilua, vai josko sittenkin olisi jotain todellisuuspohjaa...
Nykyaikahan on täynnä diktatuureja, valtioina valtioiden sisällä tai jopa niiden yli. Niitä kutsutaan suuryrityksiksi, ja kansainvälisiksi korporaatioiksi. Niiden ainoa tehtävä on tuottaa taloudellista voittoa omistajilleen - kaikki muu on toissijaista. Niitä ei kaadeta tai vaihdeta kansanäänestyksin, eikä kansannousuin. Koko maailman talous, ruokahuolto ja hyödykevirta on viime kädessä ehkä 150 suuryrityksen käsissä. Se on järisyttävä tilanne, kun ottaa huomioon maailman väkiluvun. Demokratialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Omalle kansalleen ja äänestäjäkunnalleen kovaa jätkää tai mimmiä näyttelevän poliitikon on parempi nöyrästi kumartaa tai niiata niiden toimitusjohtajien edessä, sillä monien korporaatioiden liikevaihto pesee pikkuvaltioiden bruttokansantuotteen mennen, tullen ja palatessa.
Entä Suomen lähihistoria? Marsalkka Mannerheim oli samalla diktaattori, Kekkonenkin oli käytännössä sitä. Suomessa on vallinnut muutenkin valistuneiden itsevaltiaiden eli ns. patruunoiden aika. Patruunoilla oli siis aito halu ja päämäärä kehittää samalla ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa, eikä vain takoa voittoja itselleen.
Äänioikeudesta puhuminen on Suomessa kyllä hilpeää. Senkin keskustelun keskiössä on, miten naiset ovat saaneet äänioikeuden miehiä myöhemmin (Ja silti maailman ensimmäisten joukossa) mutta sopivasti unohdetaan, että suomalaiset miehet ovat saaneet äänioikeuden hekin vasta vuonna 1906. Että kyllä ne suomalaiset heteromiehet on NIIN etuoikeutettuja. :)
'Valistunut diktatuuri.'
Ei taideta ceaucesculaista valistusta kvalifioida.
Lainaus käyttäjältä: Laika - maaliskuu 22, 2021, 01:11:31
'Valistunut diktatuuri.'
Ei taideta ceaucesculaista valistusta kvalifioida.
"Lällälällä lieru,
Laikalta pääsi pieru
Keskellä kirkonmäkiä
Se oli suuri häpiä"...Nyt kun olen tässä termin
diktaattori taustoista hieman
valistanut, niin otetaan yksi kappale ihan vain kotimaista Oulua. Maailmassa kun ei ole muita ouluja, kuin se sinunkin kotoisa Oulu.
Oulun lyhyt lähihistoria vaurauteen, ja tietysti samalla myös väestölliseen kasvuun:
Olipa kerran suomalainen valistunut diktaattori, nimeltään Urho Kaleva Kekkonen. Vastoin niin lähimpien adjutanttiensa, kuin helsinkiläisten korkeiden virkamiesten ja valtiosihteerien ylenpalttisesta vastustuksesta ja soraäänistä piittaamatta hän itsevaltiaallisesti päätti, että yksi merkittävä VTT:n (https://fi.wikipedia.org/wiki/VTT) tutkimuslaitos perustettiin Ouluun. Se sanelu toimi samalla lähtölaukauksena Oulun nykyiselle asemalle.
Niin paljon Helsingin päädyssä tämä(kin) Kekkosen
sanelu sikäläistä talous- ja virkamieseliittiä vitutti, että Oulun yksikkö lakkautettiin pian sen jälkeen, kun diktaattori Kekkonen kuoli. Vaan katso: tuona aikana Ouluun oli kuitenkin ehtinyt rakentua VTT:n yksikön yhteyteen niin paljon alan muutakin infraa, että yksikön lakkauttaminen ei enää ollutkaan samalla kuolinisku Oulun orastavalle menestykselle. Ouluun oli ehtinyt kertyä riittävästi sosiaalista ja henkistä pääomaa, ja toiminnan jatkuvuuden varmistamaa infrastruktuuria. Lokaali myönteinen kehitys sai kuin saikin kehittyä. Nyt Oulu on glokaali - paikka, jossa globaali ja lokaali yhdistyvät!
Eipä sillä; entäpä Seinäjoki? Samainen diktaattori Kekkonen päätti itsevaltaisesti ja laajasta vastustamisesta piittaamatta senkin, että Seinäjoki saa kaupungin statuksen, ja Seinäjokeenkin satsataan. Sitä ennen Seinäjoen liikanimi oli ollut - myös paikallisten keskuudessa -
Kurakauppala. Pilkkanimi tuli siitä, että piskuisen kaapunnin pääkatu muuttui joka syksy ja kevät kuravelliksi, jota pitkin menostelu oli ylevyydestä kaukana.
Mutta edelleen, parahin Laika.
"Suolaa, suolaa, enemmän suolaa"! :)
Olet ajoittain kirjoittanut jotain idioottien historiattomuudesta ja siitä, miten asioista määytään kuin tyhjiössä, vailla historiantajua. On veljellis-pirullisen hupaisaa, että oululaisena syyllistyt diktaattoreiden suhteen samaan, vaikka Oulu on suomalaiselle diktaattorille, Urho Kaleva Kekkoselle paljosta velkaa. Koskee myös lisääntymistä - sinunkin! :)
Ennen kuin puhut maailmanhistorian suulla, niin hyvä olisi tietää jotain omasta paikallishistoriastaankin.
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 21, 2021, 23:27:13
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 21, 2021, 22:56:50
ns. valistuneella diktatuurillakin on saatu paljon hyvää aikaan
Missä näin on tapahtunut?
"Kreivin aika" Ruotsi-Suomessa.
Wiki:Kreivi Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernöörinä 1600-luvulla. Tuo aika – kreivin aika – oli uudistusten ja edistyksen aikaa niin talouden kuin sivistyksenkin alalla. Vuosisadat ovat tehneet tehtävänsä, ja Pietari Brahe on monelta jo unohtunut historian hämärään. Kreivin aika on kuitenkin jäänyt kieleen, tosin uuden merkityssisällön saaneena. "Tulit kreivin aikaan", voimme sanoa, kun joku saapuu sopivasti, parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Diktatuurien suurin ongelma taitaa liittyä vallan vaihtoon, jonka sujuvuus taas on demokratian paras puoli.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys, ja sen tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Joku Suomenkin demokratia syntyi aivan erilaiseen maailmaan.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 22, 2021, 09:12:30
Diktatuurien suurin ongelma taitaa liittyä vallan vaihtoon, jonka sujuvuus taas on demokratian paras puoli.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys, ja sen tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Joku Suomenkin demokratia syntyi aivan erilaiseen maailmaan.
Katselin eilen taas mainiota tv-sarjaa Rillit Huurussa, jossa tohtori Sheldon Cooper puolusti vain itselleen tärkeän pakkomielteensä ajamista sanoen jotenkin näin: Mitä siitäkin tulisi jos hallitsija luopuisi vallasta kannatuksen puutteen takia? Tähän hänen morsiamensa, tohtori Amy Farrah Fowler vastasi nokkelasti: Demokratia?
Tietysti diktaattorina hääräävällä on paremmat ja nopeat mahdollisuudet toteuttaa mielihalujaan mutta vastakohtana on, että opposition ääni ei tosiaankaan kuulu eikä näy. Lisäksi diktaattoorin kauden venyessä pitkäksi, käy väistämättä niin, että hänen liepeillään nuoleskeleva hoviväki jossain vaiheessa kaappaa vallan jo väsyneeltä höperöltä. Näin kävi sekä Suomessa Kekkosen aikaan, että Venäjällä ainakin Breznehvin kaudella.
Kekkosen positiivinen vaikutus Suomen kehitykseen ei ole ollut likimainkaan niin onneksi kuin syvältä aivopesty kansa luulee. Pohjoisen maitotilallisille, savupiippupatruunoille ja idänkauppajuopoille hän oli tietysti merkittävä henkilö. Vaikea on arvioida objektiivisesti, millainen olisi meininki jos Kekkosta ei olisi ollut. Ehkä Neuvostoliiton ja Venäjän nykytilan tarkastelu voi auttaa, nehän veivät kekkoslaisuuden vielä pidemmälle ja näin toipuminenkin näyttää kestävän kauemmin. Jos olisimme katolinen maa, kuten Soini haluaisi, niin Kekkonen olisi jo julistettu pyhimykseksi. Joillekin hän oli joulupukin kaltainen lahjoja jakava isähahmo. Tietysti hän luovi hankalissa maailmanpoliittisina aikoina, mutta osasi yleensä kääntää asiat itselleen ja kavereilleen tuottoisiksi ja hyödyllisiksi.
Se, että 80-luvulla hyvinvoinnin (ei bkt:n) kehitys stoppasi, ei johtunut Kekkosen sairastumisesta, se oli maailmantrendi joka lähti Vietnamin sodasta ja kultakannasta luopumisesta yhdistettynä öljykriisiin. Silloin alettiin jakaa tuottoja ihan eri tavalla.
Elimme parasta mahdollista aikaa 1968-1972, vaikkei se siltä silloin kaikista tuntunut. Samaan pystyisimme vieläkin jos ... No, presidentin valtaa on kavennettu ja nykyisin pitäisikin ehkä huomio suunnata pääministeriin. Ehkäpä Sannalla on hieman urhoollista karismaa tekemisissään...kuka tietää.
Kriiseissä neuvoton kansa turvaa aina johtajiin ja nämä tietävät sen ja osaavat hyödyntää lisääntynyttä valtaansa. Siksi myös kriisitietoisuuden ylläpito on tärkeää. Nykyisessä menossa jossa rahaa surutta laitetaan hävittäjiin ja otetaan syömävelkaa kymmeniä miljardeja, tuntuu pahalta ajatella miten siihen lastensairaalaan ei löytynyt mistään joskus muutamaa miljoonaa. Meitä on todennäköisesti höynäytetty talousasioilla jo kymmeniä, ellei satoja vuosia.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 22, 2021, 10:18:13
Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 22, 2021, 09:12:30
Diktatuurien suurin ongelma taitaa liittyä vallan vaihtoon, jonka sujuvuus taas on demokratian paras puoli.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys, ja sen tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Joku Suomenkin demokratia syntyi aivan erilaiseen maailmaan.
Katselin eilen taas mainiota tv-sarjaa Rillit Huurussa, jossa tohtori Sheldon Cooper puolusti vain itselleen tärkeän pakkomielteensä ajamista sanoen jotenkin näin: Mitä siitäkin tulisi jos hallitsija luopuisi vallasta kannatuksen puutteen takia? Tähän hänen morsiamensa, tohtori Amy Farrah Fowler vastasi nokkelasti: Demokratia?
[off-topic]
TBBT on tosiaan mitä erinomaisin komediasarja, joka pyörii telkussa ties kuinka monetta kertaa. Katsoin saman jakson ja yllätyin - en ollut nähnyt sitä aiemmin. Ei mennyt sunnuntai-ilta hukkaan. ;)
[/off-topic]
Ehkä tosiaan demokratian syvin olemus on vallasta luopumisessa. Jos sen voi tehdä turvallisin mielin myös poliittiselle vastustajlle, tilanne on hyvä. Valitettavan usein näkee kuitenkin myös ns. demokratioissa kaikenlaista kiukuttelua vallanvaihdon yhteydessä. Tästä on esimerkkejä myös aivan läheltä.
Nauran mielikuvituspartaani kun uudenmaan dicktaattori SANNA MARIN roudaa RAUTAA RAJALLE. Vihdoinkin t-paitamme "Kiitos Sanna 2021" menee kaupaksi. MAKE UUSIMAA GREAT AGAIN ! ! 1 !
Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 22, 2021, 09:12:30
Diktatuurien suurin ongelma taitaa liittyä vallan vaihtoon, jonka sujuvuus taas on demokratian paras puoli.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys, ja sen tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Joku Suomenkin demokratia syntyi aivan erilaiseen maailmaan.
On niinkin, että hallintomuodosta riippumatta maan korkeimman poliittisen johdon on aina miellytettävä ja hyödytettävä tiettyjä tahoja. Jos näin ei tapahdu, hallitsijan tai hallituksen on suoritettava massiiviset puhdistukset valtansa pönkittämiseksi, tai muuten joutuu itse perikatoon. Ehkä tärkeimmät intressiryhmät ovat maan taloudellinen eliitti ja armeija; turvallisuus- ja väkivaltakoneisto laajemminkin. EU:n naapurimaista esimerkkeinä Lukašenkan Valko-Venäjä, ja Erdoganin Turkki. Kummankin valta on taas ollut horjahtelemaan päin; Erdogan suoritti niin armeijassa, poliisissa, oikeuslaitoksessa, lehdistössä kuin maan älymystöpiireissäkin massiiviset puhdistukset "vallankkaappausyrityksen" jatkeeksi.
Entäs Pohjois-Korea? Kim Jong-un on enemmän tai vähemmän nukkehallitsija, ja maata johtavat kenraalit. He puolestaan tekevät viime kädessä, mitä Kiina sanoo. Koko alueella (Muut lähivaltiot Japania myöten) vallitseva kauhun tasapaino on samalla pattitilanne, jolle ei ole saatu loppua. Etelä-Korea ja muut länteen kallellaan olevat tarvitsevat Yhdysvaltain läsnäolon ja tuen; Kiina hyötyy eniten siitä, että Pohjois-Korea pysyy olemassa puskurivaltiona.
Edustuksellisen demokratian Suomessa valtion rajat ovat nytkin auki, keskellä koronaepidemiaa, ja syy on selvä: se on maan taloudellisen eliitin ja myös koko maan talouden etu. Rakennusteollisuus, telakka- ja autoteollisuus tarvitsevat halpatyövoimansa. Talouden rattaat jos kirskahtaisivat näiltäkin osiin kiinni, niin olisi piru merrassa vaikka kansalaisten enemmistö hermoilee, että miksi niitä rajoja ei muka saa kuriin, ja systemaattisia pakkotestauksia kehiin.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 22, 2021, 13:18:09
Ehkä tosiaan demokratian syvin olemus on vallasta luopumisessa. Jos sen voi tehdä turvallisin mielin myös poliittiselle vastustajlle, tilanne on hyvä. Valitettavan usein näkee kuitenkin myös ns. demokratioissa kaikenlaista kiukuttelua vallanvaihdon yhteydessä. Tästä on esimerkkejä myös aivan läheltä.
Se edellyttää riittävän pätevästi laadittua perustuslakia, ja vahvoja julkisia instituutioita. Perustuslaki sisältää väljiä muotoiluja juuri sen vuoksi, että maailma on muuttuvainen, ja perustuslain pitää toimia alituiseen muuttuvissa olosuhteissa. Valtio ei ole yhtenäinen entiteetti, jossa sen eri instituutioilla olisi aina yhteiset intressit. Valtion instituutioissa voi olla toisistaan hyvinkin poikkeavia ja keskenään ristiriitaisia intressejä.
Puoluepolitikoinnissa puolestaan keksittiin, että kansan sosiaalisen koheesion ja maan yhteisen edun nimissä ei varsinkaan rauhan aikana saa varmistettua puolueelle riittävästi suosiota ja ääniä, ja se nyt vaan on yksilöä pakkomielteisesti korostavassa yhteiskunnassa muutenkin vanhanaikaista. Vastakkainasettelujen politiikka on samalla hajota ja hallitse -politiikkaa, mistä identiteettipolitiikka yksi sitä syöpäläislajia. Se on pohjimmiltaan heimoutumis- ja klaanipolitiikkaa ja kierolla tavallaan taantumuksellista, vaikka juuri sen pää-äänenkannattajat kuvittelevat olevansa samalla niitä kaikkein edistyksellisimpiä.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - maaliskuu 22, 2021, 13:23:44
Nauran mielikuvituspartaani kun uudenmaan dicktaattori SANNA MARIN roudaa RAUTAA RAJALLE. Vihdoinkin t-paitamme "Kiitos Sanna 2021" menee kaupaksi. MAKE UUSIMAA GREAT AGAIN ! ! 1 !
Mielikuvitusta saa tosiaan käyttää. Uudenmaan rajat ovat vuotaneet kuin seula. Helsingin satamista ja Vantaan lentokentältä on lapannut maahan tautia vapaasti ties missä varianteissa.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 22, 2021, 14:53:40Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - maaliskuu 22, 2021, 13:23:44Nauran mielikuvituspartaani kun uudenmaan dicktaattori SANNA MARIN roudaa RAUTAA RAJALLE. Vihdoinkin t-paitamme "Kiitos Sanna 2021" menee kaupaksi. MAKE UUSIMAA GREAT AGAIN ! ! 1 !
Mielikuvitusta saa tosiaan käyttää. Uudenmaan rajat ovat vuotaneet kuin seula. Helsingin satamista ja Vantaan lentokentältä on lapannut maahan tautia vapaasti ties missä varianteissa.
Tuo t-paita-ajatus on mahtava. Näin saisimme myös mainion sloganin:
MUGAMuuten olen sitä mieltä, että ei mene kauaakaan kun sekä Venäjän, että Kiinan diktaattorit menevät vaihtoon tai ehkä jopa koko systeemi. Pahoja demografisia ongelmiakin molemmissa, muiden lisäksi. Diktatuurien harrastama tilastoväärentely ei anna oikeata kuvaa todellisuudesta, siksi voi tulla yllätyksenä monelle. USAssakin saadaan varautua vähintään kriiseihin. Heidän järjestelynsä on siitä mainio, että se on ikäänkuin rokotettu talouskriisien varalta, dollareita voi huoletta "painaa" lisää eikä usko horju.
Lähiaikoina sortuviin diktatuureihin voi lisäillä myös öljymaita ja Etelä-Amerikan ja Afrikan kehittymättömiä yhteiskuntia.
Mielistely loppuu suurinpiirtein samoihin aikoihin leivän kanssa.
Islamia ei uskalleta uhata, koska nuo oikeasti tappavat. Omaa kulttuuria on turvallista kritisoida, kuten juutalaisia/Israeliakin. Nuo eivät sinua tapa. Hyväksyvät kritiikkiäkin.
Hyvä kysymys on, mitä puolustat? Länsimaita, Israelia tms., koska nuo luovat hyviä yhteiskuntia. Miksi siis sympatisoida Hamasia/islamia, joka luo epäonnistunutta yhteiskuntamallia?
On typerää olla radikaali itsetarkoituksellisesti. Jos haluat yhteiskuntaamme (sitä parasta) kritisoida, kykene perustelemaan, mikä yhteiskunnassamme on niin huonoa, että pitäisi Afrikalla tai Lähi-idällä korvata! Muiden kulttuurien epäkohtien kritiikki ei myöskään ole rasismia, vaan tarpeellista kritiikkiä.
https://yle.fi/a/74-20065841 (https://yle.fi/a/74-20065841)
Taistelulajiseura:
LainaaErityistä noin 150 jäsenen seurassa on suuri maahanmuuttajien osuus. Runnakko-Laitinen kertoo, että 6–8-vuotiaista peräti 80 prosenttia tulee monikulttuurisista taustoista. Alle 12-vuotiaista osuus on noin 70 prosenttia.
– On tosi rikasta, että meillä on monikulttuurinen seura. Joskus se tuo haasteita vuorovaikutukseen, muttei mitään sellaista, mistä ei selvittäisi. Annamme ohjeita tarpeen mukaan englanniksi, ja viestinnässä huomioimme parhaamme mukaan, että kaikki asiat tulee selviksi.
:-* Siis hetkinen...