kantapaikka.net

Yleiset => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Otsikko: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57
Aivan liian vähän kannustetaan luopumaan vaikka se olisi monasti hyväksi.

Jos esim. luopuu väkivaltaisesta puolisosta tai homeisesta asunnosta niin edut ovat selvästi haittoja suuremmat. Myös alati temppuilevasta autosta kannattaisi heti luopua.

Viisaat väittävät, että luopumalla yritystuista voitaisiin poistaa koko yritysverotus ja vielä jäisi 3 miljardia yli. Näin talous kestäisi myös perintöveron poiston ja alle 30000e tienaavilta voitaisiin poistaa tulovero.

Vallasta luopuminen olisi monelle varmasti viisaampaa kuin sinnikäs siinä roikkuminen edellytyksien murentuessa ympärillä. Kokonaisista valtarakenteista, kuten kuningasvallasta Britanniassa, tulisi luopua.

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.






Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Juha - elokuu 25, 2019, 11:13:22

Ehkä ideaa.

Käytännön arkitasolla jos luopuu perustyökaluista, niin elämä voi käydä kalliiksi. Jos on velkainen, jne, niin menee hyvin rajoitteneeksi elämä, jolloin voi kuluttaa paljon enemmän, myös läheisiä ja yleensäkin.

Kokonaisempi elämä on vähän kuin omavaraistalouden suuntaista. Sen jälkeen on aito paikka osallistua muuhun. Samanlaista kerrontaa on hyvästä parisuhteesta. Siinä ei eletä toisesta, ja toisen varaan ripustautumisesta.

Perusjuttuja on kliseetasolla. Miten niitä isoja linjoja voi soveltaa onnistuneesti arjessa, on toinen asia. Ei syytä unohtaa, pohjavirtojen vaikuttavuutta. Siitä en puhuisi.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Juha - elokuu 25, 2019, 12:09:14

Jos tällainen teema ponkaisee esiin, erityisesti trendipohjasta, niin sopivin kysymys tähän yhteyteen olisi:

Luopumisesta luopuminen, yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä, sekä voimavarana?

Joskus näin tehdään automaationa, tosin osa ei ota huomioon tätäkään, (sen erityisemmin).

Monenlaista on suhtautumista, tällaiseen. Varmaan syytäkin, kun ei ole ihan finaalinen juttu, tuo luopiminen.

Ihmisenä elettävä, ja siltä osin kuin hyvää on, ja ei käänny tänne ihmisen tasolle, niin voi ajatella, miksi ei. Syitä toki monenlaisia, ei valmista latua, suhtautumiselle, ellei kutsuntoihin lähde osallistumaan, esim aktiivisesti.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 13:49:19
Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 25, 2019, 12:09:14
Monenlaista on suhtautumista, tällaiseen. Varmaan syytäkin, kun ei ole ihan finaalinen juttu, tuo luopiminen.

Minusta luopuminen on finaalinen juttu. Kun jostain luopuu, niin se on siinä.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Eikä luopuminen aina, tai yleensäkään, ole helppoa. Paitsi hyveistä. Paheista luopuminen on sitten vaikeampaa.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Hippi - elokuu 25, 2019, 16:32:47
Paheista luopuminen on ainakin itselleni ollut helppoa.
En kyllä tiedä edes olisiko minulla mitään sellaisia hyveitä, josta voisi luopua.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Juha - elokuu 25, 2019, 20:44:48
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 13:49:19Minusta luopuminen on finaalinen juttu. Kun jostain luopuu, niin se on siinä.

Luopuminen on prosessi. Ja tässä tarkoitan luopumisella sitä, jossa todellakin on merkitystä. Voisin kuvata prosessin suuntaa luonnehtien, että kyseessä on kuin kasvu. En usko, että pahasti olisin pielessä.

Yksi toimi ja siinä se. Vaikuttaa reaalimaailmassa aika helpolta. Kun kasvanut, päätös onkin helppo, tosin kaikki työ on edeltänyt sitä, eikä päätös ole näin mitään erityistä, työläysmielessä. Näistä voisi sanoa että, onnistunut kasvu on kaikki, siirtymä automaatio, ja ajan kysymys. Hyvin suunnittelu, ja viimein oikein päätelty, voi olla puoliksi tehty, kuten usein sanotaan, tosin kasvun kohdalla tuokin voi olla myös melkein nolla, vaikka alkupäätöksen jälkeen tulisikin se kaikki kasvu, ja lopullisempi päätelmä.

Asiaa voi konkretisoida arjen esimerkillä. Jos on alkoholisti, niin voi särkeä hankkimansa pullot, tai valuttaa vessan pöntöstä. Jos henkisesti ei ole kypsä jatkamaan päätöksen suuntaisesti, voi käydä kuten laihduttajalle, joka on entistä pahemmassa lirissä, ellei ennenpitkää jojotuksessa.

Kun on tosiaan se perushyvä, josta elämä antaa viitteitä, ja jota kerrotaan monella tavoin taivastarinoitten joukossa, niin kansan tarinoihin kuuluu myös paljon sitä, että eletään tavallista arkea, haihattelevamman sijaan. Kumpikin kansan tietämä on tietysti tosi. Pelkkä materia ei tunnu välttämättä missään, joten jos luopuisikin. Ei välttämättä toimi. Ja jos on arvot kohdallaan, ei tarvitse kuin levätä arvojen hyväilemänä. Ei taida jäädä pitemmäksi aikaa mahdolliseksi.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Juha - elokuu 26, 2019, 10:43:47

Tuli mieleen sama.

Jos on rakkaus, vallitsevana tilana, niin se tarkoittaa samalla aika suoraan todellisuudenmukaisuutta. Vaikea perustella. Johtaa välittömyyteen. On jotain ihmiselle epätyypillistä.

Käsitteellisesti tuo jollain tapaa koettu ja ennakoitu olotilojen huone, tästä "olotilatalosta", on vähän niin ja näin. Kun elämäntaito-opuksia lukee, niin niissä on kerrontaa, mikä on hyvä. Toisaalta myönnettävä, että höttöisyyttä piisaa. Ei välttämättä ongelma, tosin tulkintoja voi miettiä.

Varautuvan ja täysrakenteellisen yhteiskunnan tilanteessa, puheet välittömyydestä ovat käytännössä aika sovittamattomia. Viitattu maailma on varmasti, ja ehkä juuri käytännön esteellisyyksien takia.

Näissä teemoissa menee helposti jotain vikaan. Tarjotaan unelmaa halvalla, eikä käsitellä sitä maailmaa, jossa eläminen voi olla mitä vain. Missä tarve, siellä vedätyksen paikka.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - elokuu 26, 2019, 13:50:12
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Rakkaus on yksi teema ihmisen uskon ja toivon-elämässä, eli tuntemuksena ja tavoitteena ihan tarpeellinen, jos se niin tulkitsee.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: mikainen - elokuu 26, 2019, 19:47:11
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 26, 2019, 13:50:12
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Miten nyt uskon sitten määrittelee, mutta toiveista voi kyllä luopua ja olla edelleen itsensä. En ole tänäänkään ajatellut kertaakaan minkäänlaisia toiveita ja silti olen koko ajan ollut itseni.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - elokuu 27, 2019, 10:39:35
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 26, 2019, 19:47:11
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 26, 2019, 13:50:12
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 25, 2019, 23:50:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 14:50:31
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 25, 2019, 14:09:54
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 25, 2019, 10:38:57

Aivan liian usein vain roikutaan kiinni asioissa koska pelätään luopumista. Luopukaa hyvät ystävät. Minäkin olen jo luopunut uskosta ja toivosta, enää jäljellä on rakkaus.

Rohkenen epäillä.

Tuskin voit luopua noista asioista erikseen, kyllä pitää luopua rakkaudestakin.

Kyllä sitä mielellään uskoo ja toivoo rakkautta.  Uskomuksistakin on aika hankala luopua, vaikka toivoisikin voivansa.

Älä epäile.

Kyllä rakastaa voi, vaikkei ole uskoa tai toivoa.

Usko ja toivohan ovat tarpeettomia jos rakastaa. Niitä tarvitaan vain silloin kun jotain uupuu.

Uskoista, tai toiveista ei ole kukaan luopunut- "luulisin" jos on hänen pitää luopua toivojasta ja uskojasta, eli itsestään.

Miten nyt uskon sitten määrittelee, mutta toiveista voi kyllä luopua ja olla edelleen itsensä. En ole tänäänkään ajatellut kertaakaan minkäänlaisia toiveita ja silti olen koko ajan ollut itseni.

Eli uskot itseesi- toivon mukaan.

Ihan hyvä juttu, eikös sen suurin piirtein niin pidä ollakin.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29
Onko luopuminen itsekästä? Yleensä luovutaan asioista tai jostain mikä aiheuttaa itselle vaivaa tai ikävyyksiä.

Ovatko esim. britit itsekkäitä kun yrittävät luopua EU-jäsenyydestä vai uhrautuvia hyväntekijöitä jotka yrittävät näyttää, että ilman hyviä kavereitakin voi pärjäillä.

Onko hyväpalkkaisesta työstä luopuminen ja downsiftaamisen aloittaminen puhdasta itsekkyyttä ja vahingontekoa perheelle?

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:25:47
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?

Kysyä voi myös, kuka siinä luopuu?

Ellei löydy luopujaa, ei ole luopumistakaan. Kysymys lienee vaihtokaupasta oletuksia hieman trimmataan.

No tarkoitan vain sitä, että ajatukset seuraavat kulkijaa, kuvittelisi hän sitten luopuneensa jotakin, tai ei.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:43:03
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:25:47
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?

Kysyä voi myös, kuka siinä luopuu?

Ellei löydy luopujaa, ei ole luopumistakaan. Kysymys lienee vaihtokaupasta oletuksia hieman trimmataan.

No tarkoitan vain sitä, että ajatukset seuraavat kulkijaa, kuvittelisi hän sitten luopuneensa jotakin, tai ei.

Tarkoitatko, että uskosta luopuja kärsii vielä pitkään post-uskonnollisesta ahdistuksesta?
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:50:45
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:43:03
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:25:47
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?

Kysyä voi myös, kuka siinä luopuu?

Ellei löydy luopujaa, ei ole luopumistakaan. Kysymys lienee vaihtokaupasta oletuksia hieman trimmataan.

No tarkoitan vain sitä, että ajatukset seuraavat kulkijaa, kuvittelisi hän sitten luopuneensa jotakin, tai ei.

Tarkoitatko, että uskosta luopuja kärsii vielä pitkään post-uskonnollisesta ahdistuksesta?


Tarkoitan, että mitä uskosta luopuminen tarkoittaa.?  Ei sellaista ihmettä tapahdu, aivot eivät yksinkertaisesti "osaa toimia" muulla tavalla.

Jokainen ajatus on myös uskomus, tai apusana asialle, joka on uskomus.

Kun sanon "hyvää huomenta", on siinä joko suoranainen valhe, totuus, tai pelkkä asiaton oletus.

Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:56:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:50:45
Kun sanon "hyvää huomenta", on siinä joko suoranainen valhe, totuus, tai pelkkä asiaton oletus.

Voin kyllä uskoa tuon.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:59:42
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:56:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:50:45
Kun sanon "hyvää huomenta", on siinä joko suoranainen valhe, totuus, tai pelkkä asiaton oletus.

Voin kyllä uskoa tuon.

Aivan siinä näet "uskon voiman".
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: mikainen - marraskuu 16, 2019, 17:19:13
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:50:45
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:43:03
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 16, 2019, 14:25:47
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 16, 2019, 14:16:29

Jos luopuu henkilökohtaisesta uskosta, kuka siinä kärsii?

Kysyä voi myös, kuka siinä luopuu?

Ellei löydy luopujaa, ei ole luopumistakaan. Kysymys lienee vaihtokaupasta oletuksia hieman trimmataan.

No tarkoitan vain sitä, että ajatukset seuraavat kulkijaa, kuvittelisi hän sitten luopuneensa jotakin, tai ei.

Tarkoitatko, että uskosta luopuja kärsii vielä pitkään post-uskonnollisesta ahdistuksesta?


Tarkoitan, että mitä uskosta luopuminen tarkoittaa.?  Ei sellaista ihmettä tapahdu, aivot eivät yksinkertaisesti "osaa toimia" muulla tavalla.

Jokainen ajatus on myös uskomus, tai apusana asialle, joka on uskomus.

Henkilökohtaisella uskolla tarkoitetaan tietysti jonkin uskonnon sääntöjen mukaan elelemistä. Ellet sitten tarkoita, että kun kristitty kääntyy muslimiksi hän ei olekaan luopunut kristinuskosta.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Norma Bates - marraskuu 18, 2019, 17:25:36
Tekisi mieli ilkeillä että on daami on luopunut ainakin personal trainerista koska kaksoisleukaa pukkaa (mutta on minulla itsellänikin siihen taipumus, vaikka paino on normaali). Nyt voisi tietysti toivoa että luopuisi edes osasta rahojaan jonkin maapalloa hyödyttävän hankkeen hyväksi, mutta noinkohan vaan.

(https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/74571589_10217602738194299_3201405739822219264_n.jpg?_nc_cat=105&_nc_oc=AQmvmmL9bLGb8772CexZxSF5h_-L0RLz_pPJodtpxBINeRTN5uKecBfds4vh9aNmv4w&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=ee666fc60b965bf8f405b5607cda74d9&oe=5E821D6B)
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - heinäkuu 12, 2021, 23:59:47
Lainaus käyttäjältä: https://viisaselama.fi/blogit/luopuminen-on-yhta-oleellista-kuin-saavuttaminen/Luopumiseen ei tarvitse liittyä tunnetta siitä, että "Tulen näyttämään seuraavan kerran, mistä kana pissii, tai en edes halunnut tuota, sanoi kettu pihlajan marjoista". Tällöin ei ole oikeasti luovuttanut, saavuttaminen jää kesken, kunnes huomio siirtyy johonkin muuhun. Aito luovuttaminen avaa silmät niin, että todella näkee asian toisessa valossa. Aidossa luopumisessa ei siirretä asian toteuttamista, vaan päästetään irti ilman katkeruutta, koska ei enää tarvita. Vapautuminen monenlaisista kahleista, joihin mielikuvamme ovat meidät sitoneet, on upea tunne.

Tämä on tärkeää, pitää huomata ero kesken jättämisen ja todellisen luopumisen välillä. Niissä on eroa. Toisessa on vaarana katkeruus jos luopumisen motiivi on väärä.

Olkaa tarkkana myös luopuessanne.
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: Karikko - heinäkuu 13, 2021, 11:35:45
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 12, 2021, 23:59:47
Lainaus käyttäjältä: https://viisaselama.fi/blogit/luopuminen-on-yhta-oleellista-kuin-saavuttaminen/Luopumiseen ei tarvitse liittyä tunnetta siitä, että "Tulen näyttämään seuraavan kerran, mistä kana pissii, tai en edes halunnut tuota, sanoi kettu pihlajan marjoista". Tällöin ei ole oikeasti luovuttanut, saavuttaminen jää kesken, kunnes huomio siirtyy johonkin muuhun. Aito luovuttaminen avaa silmät niin, että todella näkee asian toisessa valossa. Aidossa luopumisessa ei siirretä asian toteuttamista, vaan päästetään irti ilman katkeruutta, koska ei enää tarvita. Vapautuminen monenlaisista kahleista, joihin mielikuvamme ovat meidät sitoneet, on upea tunne.

Tämä on tärkeää, pitää huomata ero kesken jättämisen ja todellisen luopumisen välillä. Niissä on eroa. Toisessa on vaarana katkeruus jos luopumisen motiivi on väärä.

Olkaa tarkkana myös luopuessanne.
Tavoittelun motiivi jo tekee mahdottomaksi luopumisen--
Alleviivasin- siis tunteesta luopuminen on mahdotonta- eli se tyydytys mikä "luopumisesta tulee on tunnetta. Tunteen vuoksihan myös tavoitellaan kaikenlaisia asioita,- jopa luopumisen mukanaan tulevaa "voiman tunnetta- (mielen-hallinnan)

"Ihminen voi kyllä yrittää luopua tunteesta ja tekee sen saadakseen tunteen--
Otsikko: Vs: Luopuminen yhteiskunnan ja yksilön kehittäjänä sekä voimavarana
Kirjoitti: ROOSTER - lokakuu 17, 2021, 13:14:53
Oletetaan, että on henkilö Urpo, joka elää pienimuotoista elämää vakiintuneen ystäväpiirin kanssa, asuu vaatimattomasti mutta kivalla paikalla ja tekee vaihtelevasti tilapäistöitä. Hän on, jollei nyt onnellinen, niin ainakin kohtalaisen tyytyväinen oloonsa.

Sitten hänen kaukana asuva tätinsä jättää hänelle perinnön. Hän oli kerännyt omaisuuden perimällä kaksi aviomiestään, säästämällä ja sijoittamalla. Perintöön kuuluu kerrostalokolmio Pieksamäellä, metsäpalsta Järvi-Suomen saaressa ja puutarhatila jossain Someron pohjoispuolella. Kaikkien näiden arvo on perunkirjassa laitettu yhteensä 500 000e. Perittävää rahaa tileillä ei ollut, kaikki oli menneet loppuaikojen sairasajan kuluihin, pörssiosakkeetkin oli jo niihin käytetty.

Perintöveroa Urpo joutuu maksamaan 142500e mutta luonnollisestikaan hänellä ei ole sellaista rahamäärää käytettävissä. Hänellä oli 10 000euroa säästössä pahan päivän varalle, mutta ne kuluivat kolmion vastikkeisiin, puutarhatilan rakennusten lämmitykseen ja kiinteistöveroihin, tienhoitoon ja vuotavan katon paikkaukseen.

Urpo yrittää myydä kolmiota mutta kukaan ei ole kiinnostunut, saaresta ei voi myydä tonttia koska  rakennuslupaa ei heltiä, puustoakaan ei voi myydä koska kaavoitettu virkistyskäyttöön.  Puutarhatila taas vaatisi massiivista remonttia eli lisärahaa, kiinnostus rappeutunutta tilaa kohtaan on olematonta.

Urpo masentuu ja menettää mielenterveytensä. Hän vippailee rahaa jotta voisi käydä tutustumassa, vielä ennen pakkohuutokauppoja, omistamiinsa kohteisiin eri puolilla Suomea. Hänen olisi kannattanut luopua perinnöstä, nyt se on jo liian myöhäistä. Kaiholla hän muistelee menneitä mukavia aikoja, jolloin ei omistanut juurikas mitään.