Tähän voisi kerätä listaa palstalaisten hankinnoista, jotka ovat menneet totaalisesti pieleen tai olleet muuten täysin turhia. Itselläni niitä riittää.
Yhtenä esimerkkinä voisin mainita pienen sähköperämoottorin, jonka ostin hetken mielijohteesta Keskisen kyläkaupasta parikymmentä vuotta sitten. Sain halvalla. Se makasi viisitoista vuotta varastossani käyttämättömänä koska minulla ei ollut venettä. Kun viimein päätin kokeilla sitä, se ei toiminut. Tungin sen jäteastiaan.
Toinen hutiostos oli asuntovaunu, jonka aikoinaan ostin kännipäissäni mustalaisilta edes näkemättä vaunua. Selvityksen mukaan se oli kuiva, siisti, täysin toimiva ja uudehkoilla renkailla. Kun näin vaunun, se oli kosteusvaurioinen, mikään laitteista ei toiminut ja renkaat olivat 20 vuotta vanhat räjähdyspisteessä ja kaiken lisäksi eri paria. Korjasin vaunua kuukauden illat ja myin sen lopulta eteenpäin halvemmalla mitä ostin.
Boshin akkuporakone. K-raudasta sen ostin ja selitin tarkoin, mihin käyttötarkoitukseen sen hankin ja millaisessa talossa asuin. Tuon ne sitten myivät. Hineo vihreä salkku, jossa kone kaksine teräsarjoineeen oli sievässä järjestyksessä.
Se nyt on ollut koekäytön jälkeen vuodesta 2006 käyttämättömänä ja vieläkään en tiedä mitä sille tekisin. Ostin sen tuolloin, jotta saisin itse tehtyä vähäiset reikätarpeeni seinään pyytämättä aina jotain avuksi vehkeineen. Tuo oli hyvä hetki tehdä ostos. Olin teettämässä sisustusremonttia ja sitä ennen saatoin hyvin harjoitella reikien tekemistä, sillä harjoitusreiät tulisi joka tapauskessa käsiteltäväksi muiden jo olemassa olevien reikien ja epätasaisuuksien kanssa tulevan remontin yhteydessä.
Sydän pamppailleen aloin kokeilun. Tapetin läpi terä meni hyvin ja koko painollani työntäen sain muutaman millin syvyisen kuopan seinäpintaan. Ei mennyt pidemmälle. Huono paikka, päättelin ja siirryin hiukan sivuun ja vaihdoin vähän korkeuttakin pitäen silmällä, että en ole lähelläkään pistorasian linjaa. Uusi yritys ja sama lopputulos. Siirryin toiseen huoneeseen eikä tulos ollut sen kummoisempi.
Kutsuin tyttäreni kahville ja pyysin ottamaan poikakaverinsa mukaan. Poikakaveri yritti eikä tulos ollut sen parempi. Se samperin kapine ei vaan suostunut poraamaan betonielementtiseinää.
Se toinen teräsarja on puuta varten ja tähän mennessä ei ole tullut tarvetta tehdä reikää puuhun, johon sen teho varmaan riittäisi. Joten sitä odotellessa, huti mikä huti.
No perkele. Pannaan vaikka että omakotitalo! Kun asuin 26,5 neliön RT-kopperossani ja otin siihen asumaan ekan eksänikin, meitä piinasi yksi talosta asunnon ostanut ukko josta olen toki turinoinut moneen kertaan. Lopulta kyllästyimme ja aloimme katselemaan taloa. Ostettiin sitten yksi papanmökki (eli siinä oli asunut vanha mies) ja alettiin sitä laittamaan. Porakaivo pihalle, puskia ja sitä sun tätä. Tapettia ja niin edelleen.
Ei päästy edes muuttamaan siihen ennen kuin olikos se vuoden päästä kun piti laittaa sitä ensin. Ja sitten kun olin siinä vuoden asunut, tulin siihen tulokseen että suhde eksän kanssa on nyt finito. Kavereiksi jäimme kyllä. Myin oman puolikkaani talosta hänelle ja palasin siihen RT-kopperoon, jonka sitten myin muutaman vuoden päästä ja pääsin naapuristakin eroon.
Se omakotitalo olisi tyystin saanut jäädä ostamatta. Täysin turhaa touhua ja tohinaa. Mutta oppipahan siitä tietysti jotain. Kuten että ulkohuusi ei ole minun juttuni.
Ostin netin kautta antennin jonka piti soveltua tv:hen niinettä kaikki mahdolliset kanavat näkyisivät - jopa maksullisetkin.
Ajattelin kokeilla mökillä, mutta ko. vehje oli täysi huti.
Pakeliittinen - tai mikä se nyt sitten on - läpyskä johon kiinnitettynä johdonpätkä ja töpseli tv:tä varten.
Heitin laatikkooni johon laitan kaiken maailman ripsut ja rempsut.
Maksoi melkein 30 euroakin?
Muisto Keijo Kullervo
Tulvii muistoja mieleen tuosta poraamisesta.
Minulla oli vaimon kanssa erimielisyyksiä taulujen paikoista. Minä halusin taulut paikkoihin joissa oli jo (kiviseinään) porattuja reikiä ja kiinnikkeitä valmiina, mikä ei hänelle käynyt. Kun päättäväisesti kieltäydyin porailemasta lisää reikiä, hän oli hankkinut iskuporakoneen ollessani työmatkalla. Nyt tämä kertomus katkeaa hetkeksi työkalujen luonteen selvittämiseksi...
Porakone on laite jolla saa tehtyä reikiä puuhun ja metalliin
Iskuporakone on laite jolla saa reikiä myös pehmeään betoniin koska siinä on toiminto joka liikuttaa terää myös edes/takas pyörimisen lisäksi, useissa porakoneissa on myös tämä ominaisuus valittavissa. Betoni tai kiviseinään ei välttämättä synny reikää mutta meteli on hirmuinen.
Poravasara on laite jossa on voimakas isku, pureutuu myös kiveen ja betoniin kuten veitsi voihin. Betoniseinään porareikä syntyy noin kahdessa sekunnissa
Kiveä ja betonia porattaessa terä on erilainen kuin puu- tai metalliporauksessa. Kaikkia yllämainuttuja laitetyyppejä saa myös akkukäyttöisinä. On myös olemassa ruuvinvääntimiä joihin saa lisävarusteena myös poraistukan. Niillä saa reikiä lähinnä pehmeään puuhun.
...jatkuu...
Koska asuntomme kiviseinät ovat kovaa tiiltä ja betonia mutta vaimolle oli myyty iskuporakone, olivat työnsä tuloksena seinät täynnä pieniä "aloituskuoppia" joihin pora ei ollut tunkeutunut pintarappausta syvemmälle. Tarkoin varjelemani seinäpinta oli siis tosi surkean näköinen. Aina silloin tällöin hän oli osunut rappausten väliin tiilisaumaan, joka on pehmeämpää, näihin kohtiin tuli taulukoukku.
Vaimo selitti tyytyväisenä, että ylimääräiset kuopat eivät haittaa koska ne osuvat taulun alle (useimmiten). Oli hauska kuunnella vaimon selityksiä miten projektin tuottamat sivuvahingot olivat merkityksettömiä. Joskus näinkin päin.
ROOSTER, kiitos tuosta selvityksestä, mitä mikin tarkoittaa. Kyllä se minun hutini oli iskuporakone, vaikka sitä porakoneeksi sanin. En vain tajunnut, että nimityksillä on noin oleellinen ero. Mutta siis se asuintalo oli sitten rakenenttu erittäin kovasta betonielementistä.
Tuota ennen minulle oli kelvannut parikymmentä vuotta edellisten omistajien valmiiksi tekemät reijät. Niihin löytyi varastostani aina sopiva ruuvi, jolla sain taulun tai kukka-amppelin kiinnitettyä. Olisivat kelvannet jatkossakin, mutta olisi varmaan ollut remppamiehen mielestä outoa, että olisin pyytänyt jättämään ainakin osan reijistä paikalleen tapetin alle. Muutama lisäreikäkin oli tarpeen, joten siksi tuo hankinta.
Noi "kun halalvalla sai"-ostokset kyllä harmittavat. Esimerkiksi semmoinen kone, jonka pitäisi hioa. Kertaakaan en ole käyttänyt.Totaalisen turha siis.
ps. Hippi, olethan huomannut, että koneessasi mahdollisesti on vipu, josta iskuominaisuus laitetaan päälle ja pois päältä? Omassani ainakin on sellainen.
Imperial -merkkinen auto, josta maksoin 40 000 markkaa eli rahanarvolaskurilla nykyrahaksi muutettuna 15 150 euroa. Ajoin romukuntoisella autolla Porista Keski-Suomeen ja perillä kaikkiaan yhteensä ehkä noin 20 kilometriä. Ehdin tehdä autoon kalliita remontteja ennen kuin se joutui konkurssin seurauksena hunningolle ja tuhon omaksi.
Jos ostohinnasta ja remonteista kertyisi yhteensä esimerkiksi 18 000 euroa nykyrahaksi muutettuna, ja ajokilometrejä olisi 400, yhden kilometrin hinnaksi tulisi 45 euroa. Aivan noin kallista ei ole ollut edes moottoripyörällä ajoni.
Onneksi en voi enää nykyään tehdä tuollaisia hutiostoksia, koska jo kymmenesosa tuosta summasta olisi minulle utopiaa. Eivät omat rahat tuolloinkaan riittäneet.
Oliko se sen arvoista? Riippuu siitä, minkä arvon millekin asialle antaa. Enhän kirjoittaisi tätä juttuakaan, jos en olisi ostanut kyseistä autoa. Kun yhden ainoan kerran ajoin autolla läpi kotikyläni, olisi ollut helpompi laskea ne jalankulkijat, jotka eivät kääntyneet taaksepäin katsomaan kuin ne, jotka kääntyivät. En muista, oliko ensiksi mainittuja ainoatakaan. Kyllähän tuollainen auto oli aika huomiota herättävä aikana, jolloin jenkkiautojen "uustuonti" ei ollut vielä päässyt käyntiin. Nyt vanhoja Cadillaceja ja Imperialeja lojuu siellä täällä. Yhdenkin talon pihassa jossakin Kangasniemen lähellä näkyy olevan vuoden 1964 mallinen Imperial, mikäli vuosimallin olen oikein tunnistanut. En ole ehtinyt katsoa autoa pitkään.
Jos auto ei olisi tuhoutunut konkurssin seurauksena vaan olisi turvassa jossakin hyvässä autotallissa, en ehkä ajattelisi sen ostamista ja kunnostelemista samalla tavalla kuin miten nyt ajattelen eli täysin hukkaan menneenä rahana ja aikana. Mutta ostohetkellä en voinut tietää myrskyisää tulevaisuutta, vaikka tummia pilviä olikin jo taivaalla. Totaalisen tuhon skenaario on sellainen, että sitä on vaikea kuvitella.
Kyseessä on sarjan edullisin malli eli Custom 4d Sedan.
http://www.imperialclub.org/Yr/1960/Pruitt/2008_Field.jpg
Digijärkkäri on jäänyt vähälle käytölle. Ostin sen eräässä erittäin stressaavassa elämäntilanteessa eräänlaiseksi stressileluksi, jotta saisin muuta ajateltavaa. Ja äärimmäisen stresaantunut kun olin, onnistuin rikkomaan sen alta aikayksikön. Tosin myös käyttöoppaassa olleen virheen vuoksi, mihin perustin reklamaationi, joka meni läpi. Olin lisäksi ostanut kirjoja kunnolla oppiakseni digikuvauksen salat, mutta into lopahti kun koneen saanti takuukorjauksesta kesti ja kesti. Ettei peräti puoli vuotta. (Eivät sitten lopulta korjanneet, vaan vain vaihtoivat rungon.) Mutta siis hutiostos se oli muutenkin, sillä se oli halvemmanpuoleinen (noin tonnin?), ja olin pettynyt kuvalaatuun. Pikkuruisella Fujitsu-filmipokkarillani sai paljon hienompia kuvia, esim. sellaisia, jotka kestivät suurennuksia A4-kokoon.
Erään toisen stressaavan elämäntilanteen yhteydessä ostin saumurin (joustokankaiden ompelua varten). En ole kertaakaan käyttänyt. Eikä siinä edes ole peittaria (peitetikkiä). Aika tyyris sekin taisi olla, mutta hintaa en muista. Ja tietysti käyttämätön laite on täysin turha.
Mitä tästä opimme? Jos on tiedossa stressiä ylenmääräisesti, ei kannata lähteä shoppilemaan, vaan purkaa stressi muuten, esimerkiksi liikkumalla.
Pitääpä kaivella muistilokeroita, sillä sieltä varmaan löytyy huteja, jotka kernaasti haluaisin unohtaa. Luontaisesta pihiydestäni huolimatta saatan aina joskus sortua impulssiviseen toimintaan arvioimatta lainkaan sen järkevyyttä.
Yksi tuollainen oli neulekoneen hankinta.
Olin vähän päälle parikymppisenä vielä ensimmäisessä työpaikassani. Lähiesimieheni oli innokas käsitöiden harrastaja ja nimenomaan neulekoneella hän taikoi itselleen jakkupukuja, mekkoja, hameita, puseroita ja lähes mitä vain langasta pystyi tekemään. Noihin aikoihin olin itse ommellut ompelukoneella vähän enemmän vaatteita ja jopa päällystakin itselleni sain aikaan, yllättäen varsin onnistuneen vielä. Ynnäsin mielessäni, että neulekoneen käyttö ei varmaan olisi kovinkaan kaksinen juttu ja sillä voisi tehdä vaikka mitä.
Kalliossa olevasta ompelukoneliikkeestä löytyi edullinen neulekone käytettynä. Luojan kiitos, että edes käytetty, etten pakasta vedettyyn törsännyt pienestä palkastani isompia summia. Hinnasta tosin ei ole enää mielikuvaa, mutta aika paljon sitä olisi joutunut joka tapauksessa veivaamaan, että koneen hinta olisi tullut kuoletetuksi, kun eihän ne langatkaan ihan halpoja olleet.
Pariin kertaan otin koneen käyttöön, viritin siihen langan ja yritin saada aikaan kaulaliinan ikään kuin harjoituskappaleena ja oikean työskentelyrytmin löytämiseksi. Ei tullut edes patalappua. Muutaman kerroksen sain tehtyä, kun taas "jotain tapahtui" ja silmukat putosivat koukuista enkä niitä saanut kunnolla takaisin. Jotain kuvioneulettakin yritin ja siitä muutamasta kerroksesta saattoi jonkun kuvion aavistaa, mutta siihen sekin jäi. Tätä kirjoittaessa tulee niin elävänä mieleen ne tuntemukset, kun tuskastuneena yritän ja yritän ja hikeä alkaa nousta pintaan ja vähitellen pieni epätoivo ja epäusko ottaa vallan.
Onneksi kapine oli näppärässä matkalaukun tapaisessa kotelossa, jossa sen sai kätevästi työnnettyä sängyn alle, jossa se viettiin useamman vuoden poistuen siltä vain hetkittäin siivouksen ajaksi.
Joitakin vuosia myöhemmin eräs työkaverini halusi sen ostaa vaimolleen lahjaksi. Oli kuulemma sellaista havitellut itselleen. En edes vänkännyt hinnasta, kun hän esitti tarjouksensa, kunhan vain itse tulee hakemaan, ettei minun tarvitse sitä julkissa kuljetella. Niin sitten pääsin siitä eroon.
Jälkeen päin olen miettinyt, että mitä oikeastaan olin kuvitellut sillä tekeväni. En ainakaan hameita tai jakkupukuja, joita minun garderobiini ei kuulunut silloin eikä vielä nytkään. Sotkuikäiselle taaperolle ei paljoa neuleita kannata tehdä. Sukat, lapaset, pipot ja kaulaliinat syntyy kohtuuajassa puikoillakin, joten mihin hitossa tarvitsin ehdottomasti tuollaista kapinetta :D
Nykyinen puhelimeni on sikäli huti että oli älytöntä ostaa juuri se 16 megapikselin kameran vuoksi. Olisi aivan hyvin välttänyt esim. 13 mpiks ja olisin saanut puhelimen ehkä puolta halvemmalla kuin mitä nyt meni (menee, kun maksan osamaksulla). >:(
Piti vain vaihtaa sim-kortti oikean kokoiseksi uuteen tablettiin. Innokas myyjä ryhtyi säätämään liittymieni kanssa. Olin kai jotenkin muissa aatoksissa, enkä tullut tarkistaneeksi kaikkea, mutta tuo hölmö onnistui vaihtamaan tuplasimliittymäni - siitä huolimatta, että esillä oli niin iphone kuin tablettikin - yhteen dataliittymään ja yhteen ilman dataa puhelinliittymään. Voi pyhä sylvi sentään! Siis että muka haluaisin VAIN tablettiin dataa, mutta älypyhelimessani en käyttäisi kuin puhelinta?? Kun huomasin asian heti kotimatkalla soitin vihaisena asiakaspalveluun. Että oli vaikeaa peruuttaa tuo vaihto. Opinpahan sen, että omissa ajatuksissaan, väsyneenä tai kiireisenä ei pidä mennä näiden firmojen kanssa asioimaan. En ihan heti osta väitettä, että myyjä olis voinut luulla tuon olleen toiveenani. KUKA haluaa älypuhelimen ilman mahdollisuutta käyttää siinä nettiyhteyttä? Varsinkaan LOPETTAA tuon mahdollisuuden verrattuna aiempaan kahteen nettiliittymällä varustettuun laitteeseen? Tästä on aikaa, mutta edelleen sapettaa.
Ostin joskus 10-15 vuotta sitten Jumbon Citymarketista VHS/DVD -laitteen, jolla voisin siirtää videoita DVD:lle. Laite on edelleen alkuperäisessä avaamattomassa pakkauksessaan. Ostos maksoi noin 200 euroa.
Ostin Verkkokaupasta USB-töpseliin kiinnitettävän Terratec -merkkisen laitteen, jolla voisi "digitoida" VHS-videoita. Laite oli palautustuote, mutta luulin ostavani uuden. Kokeilija on naarmuttanut ja muutenkin käyttänyt huonosti laitetta. Pahinta oli, että sillä ei tehnyt mitään. Videot olivat laadultaan ala-arvoisia. Kerta kaikkiaan hukkaan heitetty raha. Hinta oli jotain viidenkymmenen ja sadan euron väliltä, veikkaanpa, että lähempänä sataa. Käyttö jäi yhteen kokeiluun ja toteamiseen, että käyttökelvoton roskatuote.
Pahimpia ostoksia ovat ne, joissa raha menee sataprosenttisesti hukkaan eli esimerkiksi vasara, joka murenee kappaleiksi, kun sillä lyö jotain, ja jonka varsi vääntyy mutkalle, kun sillä yrittää vääntää naulan pois puusta. On ollut myös öljynsuodattimen avaaja, joka on särkynyt jo kevyestä väännöstä jne.
Tästä tulisi pitkä kirjoitus jos alkaisin muistella kaikkia huonoja ostoksiani ja jos muistaisin ne. Homehtunutta tai mädäntynyttä ruokaa jne. Käyttökelvottomia kenkiä ja vaatteita. Kaikenlaista.
Yksi inhottavimmista huonoista ostoksista oli laivamatka Saksasta Suomeen, joka piti ostaa kahteen kertaan, kun olin ymmärtänyt lähtöpäivän väärin. Laivalla piti olla maanantai-iltana klo. 22:00, joten koin mielessäni, että kyseessä oli maanantai-illan lähtö. Mutta laivapa seisoikin satamassa niin kauan, että vuorokausi ehti vaihtua, joten kyseessä olikin tiistain lähtö. Päivämäärähän vaihtuu keskiyöllä.
Oli stressaavaa ja verenpainetta nostattavaa olla autolla jonossa, jossa tarkastustiskillä sanotaani, että sorry, ette pääse laivaan, koska lipun ajankohta on mennyt jo. Seuraavaksi sanotaan, että pääsette, kun maksatte 50 euroa. Kun raha kaivetaan esille, tarkastushenkilö sanookin, että sorry, että pääsekään, pitää ostaa kokonaan uusi lippu. Ja siihen ei ole rahaa. Tuossa vaiheessa olisin tietenkin halunnut poistua jonosta, mutta siitä ei päässyt minnekään. Ettei pääsee laivaan, ette pääse laivaan, ette pääse laivaan... tyyppi vain hokee, ja jono sen kuin seisoo ja pitenee. Olisi tehnyt mieli huutaa tyypille, että päästä nyt ihmeessä meidät edes pois tästä jonosta, vai miten kauan meitä on tarkoitus tässä nöyryyttää. Lopulta joku mies tuli avaamaan jotain sivuportteja, joiden kautta meidät kierrätettiin pois alueelta. Ei auttanut kuin ajaa takaisin Berliiniin, jossa olimme jo siivoilleet erään asunnon luovutuskuntoon uudelle asukkaalle. Onneksi avaimet olivat vielä meillä, koska meidän oli ollut tarkoitus tuoda ne Suomeen, jossa uusi asukas saisi ne.
Ainoa hyvä asia tuossa oli se, että ylimääräisten Berliini-päivien aikana tuli ajeltua paljon polkupyörällä siellä ja täällä. Rahaa uuteen lippuun saatiin lainaksi tyttäreltä Brasiliasta ja mistä kaikkialta sitä tuli. Olisin mieluummin ajanut muuta reittiä, koska ärsytti maksaa matka kahdesti, mutta tuo oli halvin vaihtoehto, eikä raha olisi riittänyt Ruotsin läpi ajamiseen ja reitillä oleviin lauttoihin.
Kopekin viestiin liittyen:
Viisi vuotta sitten muutossa meni romikseen käyttämätön VHS-kasettia pyörittävä laite, kun se ei kenellekään kelvannut. Eihän se ihan käyttämätön ollut, kun olin ottanut sen käyttöön ja kokeillut, että piuhat on kytketty oikein ja kuva näkyy televisiosta niin kuin pitää. Olin tuon ostanut varmaan kymmenisen vuotta aiemmin edellisen hajonneen tilalle. Hankinta-ajankohta oli vain väärä, sillä sen käyttäjät olivat lopettaneet videoiden katselun nauhoilta. Itselläni oli joitain nauhoitettuja musiikkiohjelmia, mutta eipä niitä tullut koskaan oikein katsottua.
Tuo nyt ei ollut kovin iso vahinko, varmaan joku muutaman kympin taisi maksaa.
Mitä sitten tulee käyttökelvottomiin kenkiin, niin niitä en osaa kyllä laskea hutiostoksiksi ainakaan omalla kohdallani. Jalkaterissäni on sen verran kremppaa, että kenkien käyttökelpoisuuden toteaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa a) ostotilnteessa selviää pystyykö kengät vetämään jalkaan ollenkaan ja tuntuuko ne todella hyvältä ja b) parin viikon käytön aikana selviää kipeytyykö jalat niitä käyttäessä vai ei.
B-kohtaa ei pysty millään tavalla ennustamaan ostotilanteessa vaikka miten paljon kaupassa niillä steppailisi edestakaisin. Tilanne on vain hyväksyttävä tällaisena.
Videoiden digitoija löytyy täältäkin. Eipä juuri ole käyttöä ollut.
Hyllyssä on vain kerran katsottuja DVD-leffoja ja -sarjoja. Saattaa olla katsomatonkin.
Käyttämättömiä vaatteita on kaapissa. Jotenkin vain ne lempparit tulee vedettyä aina päälle.
Tavarapaljouteen hukkuvat ne pahimmat hudit - eli juurikin tavarat, joita ei käytä. Ylimääräisestä eroon hankkiutuminen onkin kestoprojektina.
Lukemattomia lukemattomia kirjoja.
Lukemattomia luettuja kirjoja. Kertaluentaa varten käytännössä kun kirjastoistakin olisi saanut.
Vieläkin kaduttaa 1 lukematon kirja:
Samuel Huntingtonin Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Jäi lukematta kun netistä löysin murskaavan arvostelun. Kun löytyy kirjasta asiavirheitä niin innostus lopahtaa rajusti.
Mitkä valinnat, hankinnat, toiminnat tms. ovat aiheuttaneet sinussa sellaisen olon että siinäpä sitä taas tuli haaskattua rahaa ja/tai aikaa ja/tai energiaa?
Nyrkkeilyhanskojen sisähanskojen kanssa olen saanut ongelmoida pitkään ja hartaasti. Käsisiteet ovat parhaat, mutta ei niitä jaksa vempata kämmenten ympäri salilla kun on kiire, kiire. Joidenkin Evo-säkkihanskojen kylkiäisenä tuli muinoin geelitäytteiset sisähanskat, jotka vaikuttavat kyllä ihan näppäriltä. Kunnes sitten käyttää niitä, ja tällaisen vaivaisen yksilön ongelmaksi koituu se että kyllä hanskoissa on muille sormille omat osastonsa, mutta nimenomaan peukaloille ei ole minkään laista tuubitukea. Pelkät isot reiät vain peukaloiden juureen. Ja sehän ei sovi minulle, koska fibro.
Tilasin suomalaisesta liikkeestä sisähanskat, mutta voi pettymysten pettymys, ohuet kuin mitkäkin. En minä niillä mitään tee.
Sitten tilasin ebayn kautta Evolta sellaiset geeli- ja neopreenisisähanskat joissa on myös peukaloille pötköt. Tilasin kokoa S/M, koska käteni ovat kohtalaisen pienet. Voi jumalauta: tuli kokoa L/XL. Ja tilauksen tiedoissa lukee nimenomaan S/M, eli ei minun takkiini tämä. Valitin asiasta, pulju lupasi laittaa oikeankokoiset ja lupasi vieläpä että saan pitää ne liian isotkin. Olin onnessani, kunnes sitten osoittautui että ne (muka?) lähetetyt oikeankokoiset sisähanskat eivät saavu koskaan. Kyselin perään, myyjä arveli että kuljetuspuoli mättää. Sitten eBayn virallinen palautustoiminto tai mikä lie, jota oli pitänyt käyttää, sulkeutui. En saa ilmeisesti enää itkeä parkua hanskojen perään, koska ne vei julma maailma.
Ryhdyin sitten kiukuspäissäni käyttämään niitä liian isoja alushanskoja 12 unssin nyrkkeilyhanskojeni alla. Pelkäsin että liian isot tötteröt peukoloiden ympärillä päästävät peukalot liikkumaan, jolloin tulee niitä kipuja peukalohankaan, mutta näin ei ilmeisesti käy. Eli ajavat asiansa. Mutta jotenkin minua jurppi olla "lapiot" käsissä. Tuntuu kuin olisi joku dille joka ei osaa edes oikeankokoisia hanskoja itselleen ostaa. Vaikka osasinhan minä.
Ai täällä oli tällainenkin ketju. Itse tosin aloituksessani (Kankkulan kaivo) olin tähynnyt laajemmalle kuin pelkkiin ostoksiin. Mutta vot evö.
Ja lisättäköön että ei tämä hanskatouhu varmastikaan ole pahin hutiostokseni. Eli aloitukseni ei minun tahdostani tähän ketjuun päätynyt. Mutta mietin sitä mahdollisesti pahinta tässä tuonnempana. Ties vaikka olisi 98.000 mk maksanut kämppäni vuonna 1988.
Voin ilolla todeta, että viime aikoina ei ole tullut ostettua sellaista, mikä ei ole päätynyt käyttöön. Vanhojen syntien purussa toki vielä menee aikansa.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 12, 2019, 01:44:35
Lukemattomia luettuja kirjoja. Kertaluentaa varten käytännössä kun kirjastoistakin olisi saanut.
Vieläkin kaduttaa 1 lukematon kirja:
Samuel Huntingtonin Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Jäi lukematta kun netistä löysin murskaavan arvostelun. Kun löytyy kirjasta asiavirheitä niin innostus lopahtaa rajusti.
Yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut!
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 12, 2019, 01:44:35
Lukemattomia luettuja kirjoja. Kertaluentaa varten käytännössä kun kirjastoistakin olisi saanut.
Vieläkin kaduttaa 1 lukematon kirja:
Samuel Huntingtonin Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Jäi lukematta kun netistä löysin murskaavan arvostelun. Kun löytyy kirjasta asiavirheitä niin innostus lopahtaa rajusti.
Wikipediakin kertoo kirjasta perin negatiivista (boldaukset mun):
Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurien_kamppailu_ja_uusi_maailmanj%C3%A4rjestys)
Huntingtonin teesit länsimaiden ja islamilaisen maailman välisestä konfliktista ovat vedonneet erityisesti konservatiiveihin, kun taas vasemmiston parissa Huntingtonia on syytetty jopa rasismista.
Politiikan tutkijoiden parissa Kulttuurien kamppailun aikalaisvastaanotto[1] ja jälkimaine ovat olleet voimakkaan kielteiset. Teos on heidänkin parissaan tunnettu, mutta siihen ei juurikaan viitata eikä sen näkökulmia hyödynnetä tieteellisessä tutkimuksessa. Huntingtonin väite selvärajaisten, toisistaan erillisten sivilisaatioiden olemassaolosta on useimpien politiikantutkijoiden mukaan virheellinen. Huntingtonin tavoitteena ei ylipäätään ollut kuvata historiaa tai nykypäivää, vaan Kulttuurien kamppailu oli yritys ennustaa, kuinka konfliktit kylmän sodan jälkeisessä maailmassa ehkä jäsentyisivät. Huntingtonia onkin kritisoitu siitä, että hän keskittyy sivilisaatioiden väliseen konfliktiin, vaikka suurin osa konflikteista on sivilisaatioiden sisäisiä,[2] ja toisaalta sivilisaatioiden välinen vuorovaikutus on enimmäkseen rauhanomaista.[3]
Turhaa kamaa tulee eniten sitä kautta,että joku masiina hajoaa heti enkä jaksa tehtailla reklamaatioita ja säilytellä kuitteja. Mm ennen muuttoa ostin tehosekoittimen, jota käytin muutaman kerran ja kun se ei täällä enää toiminut, paiskasin roskiin. Aika turha se oli muutenkin, en hanki uutta.
Sitten tulee ostettua kaikenlaista superhalpaa, joka myös hajoaa heti kättelyssä.
Nivelrikkoon olen hukannut hirveästi rahaa ostamalla turhia erikoisjalkineita, tukia ja pillereitä, mutta tulihan niitä sentään yleensä käytettyä.
Väärää kokoa olevia kenkiä tai asusteita on tullut myös ostettua.
Aiemmin tässä ketjussa mainitun neulekoneen lisäksi vaikuttaa sieltä, että juuri koneet on aika usein huteja.
Silloin, kun perhettä oli enemmän, joista keittiöhuristimista oli jopa hyötyäkin, mutta aikaa myöten nekin muuttuivat tilasyöpöiksi. Kiertoon on lähtenyt niin siivutuskone kuin jonkinlainen yleiskonekin. Noihin tosin ei mennyt omia rahoja, vaan puoliso halusi ilahduttaa uusilla keittiökapineilla minua.
Kaksi vohvelirautaa on käyttämättömänä mennyt kiertoon. Toinen perintönä saatu ja toinen omalla rahalla ostettu. Tai jälkimmäistä tyttäreni käytti kerran.
Jossain vaiheessa päätin aloittaa uuden ja terveellisen elämän ja ostin blenderin, jolla saa niin kätevästi tehtyä smoothien. En muista teinkö sillä mitään ennen kuin vuosien säilytyksen jälkeen lähetin sen kiertoon. Ei tullut elämäntapamuutosta sen avulla.
Viimeisin hullutukseni oli Lidlistä ostettu pieni, yhden hengen huusholliin sopiva silppuri, vai mikähän se on nimeltään. Silppuaa esimerkiksi sipulin pieneksi, kun ensin on silpunnut sipulin riittävän pieneksi, että kone sen pystyy käsittelemään. Kuten arvata saattaa, sipuli on jo silputtu veitsellä siinä vaiheessa, kun muistan, että kapinekin on olemassa. Voihan sillä kai muutakin silputa, mutta en vielä ole keksinyt, jotta mitä. Onneksi se ei maksanut kuin kympin (ja siitä olisi pitänyt jo arvata, että se on aika lelu) :D
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 17, 2022, 12:05:00
... aikaa myöten nekin muuttuivat tilasyöpöiksi. Kiertoon on lähtenyt niin siivutuskone kuin jonkinlainen yleiskonekin. Noihin tosin ei mennyt omia rahoja, vaan puoliso halusi ilahduttaa uusilla keittiökapineilla minua.
Saatiin häälahjaksi
! jonkunlainen yleiskone. Kun se oli viitisen vuotta maannut kaapin perällä vaimo vaihtoi sen osto-ja-myyntiliikkeessä johonkin hänen mielestään tarpeellisempaan. Tietysti kysyin, miksi? Oli kuulemma niin monta pestävää osaa ja hän hoitaa hommat käsin nopeammin kuin koneen hakeminen, kokoaminen, käyttö, purku, puhdistus, pakkaaminen ja uudelleenkaapittaminen vie. Uskon tämän sillä useamman lapsen kiireinen äiti on oman itsensä kellokalle. Eihän sitä muutoin kaikkea ehtisikään.
Tuntuu, että samantyyppisiä ongelmia on monella. Pitäisi varmaan hieman kehittää konetta asiakkaiden vaatimusten suuntaan, menekki voisi yllättää tehtaat. Semmoisen toimivamman version voisi ostaa - vaikka lahjaksi.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 17, 2022, 12:03:19
Väärää kokoa olevia kenkiä tai asusteita on tullut myös ostettua.
Ostelen paljon väärää kokoa olevia housuja koska en kehtaa sovittaa niitä myymälässä. Ja sitten en kehtaa enää palauttaa niitä.
Tällä menetelmällä joutuu ostamaan kolmet housut saadakseen yhdet sopivat.
^ "Kehtaa", niin kuin pohjoisessa kehtaa=viitisiä, vaiko niinko etelässä kehtaamattomuus=häpeään liittyvän teon kaihtamista?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 17, 2022, 13:24:39
^ "Kehtaa", niin kuin pohjoisessa kehtaa=viitisiä, vaiko niinko etelässä kehtaamattomuus=häpeään liittyvän teon kaihtamista?
Kyllä se liittyy nolatuksi tulemisen pelkoon. Vaatekaupoissa työskentelevillä nuorilla naisilla on käsitykseni ( en tiedä mistä se on peräisin) mukaan tapana tempaista yllättäen sovituskopin verhot auki ja kysyä "miltäs ne housut tuntuvat". En halua tulla yllätetyksi housut kintuissa.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 17, 2022, 13:24:39
^ "Kehtaa", niin kuin pohjoisessa kehtaa=viitisiä, vaiko niinko etelässä kehtaamattomuus=häpeään liittyvän teon kaihtamista?
Ehkä tässä tapauksessa, Brutto ja hänen housunsa, nämä molemmat merkitykset kohtaavat kauniilla tavalla ja muodostavat hyvin kuvaavan ja ytimekkään kokonaisuuden.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 17, 2022, 13:30:55
Vaatekaupoissa työskentelevillä nuorilla naisilla on käsitykseni ( en tiedä mistä se on peräisin) mukaan tapana tempaista yllättäen sovituskopin verhot auki ja kysyä "miltäs ne housut tuntuvat". En halua tulla yllätetyksi housut kintuissa.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa käyttää poliisikoulun ensimmäisellä viikolla opetettavaa lausetta: Poistukaa, ei täällä ole mitään nähtävää.
Jos tirkistelijöitä on useampia: Hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 17, 2022, 13:30:55
Kyllä se liittyy nolatuksi tulemisen pelkoon. Vaatekaupoissa työskentelevillä nuorilla naisilla on käsitykseni ( en tiedä mistä se on peräisin) mukaan tapana tempaista yllättäen sovituskopin verhot auki ja kysyä "miltäs ne housut tuntuvat". En halua tulla yllätetyksi housut kintuissa.
Ilmeisesti käytät palvelevaa vaatetusliikettä, sillä marketissa ei kukaan tule kysymään riepujen sopivuutta?
Mitäs, jos seuraavan kerran menet suoraan myyjän pakeille ja kerrot, mitä olet hakemassa. Jos on valinnan varaa, niin valitse vanhin myyjä. Heillä on ilmiömäinen silmä, jolla mittaavat asiakkaan ja etsivät sopivan vaatteen soviteltavaksi.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 17, 2022, 13:34:26
Hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää.
Tunnetusti tämä vaikuttaa ihmisiin samoin kuin huudahdus "täällä jaetaan ilmaista rahaa!"
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 17, 2022, 13:30:55
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 17, 2022, 13:24:39
^ "Kehtaa", niin kuin pohjoisessa kehtaa=viitisiä, vaiko niinko etelässä kehtaamattomuus=häpeään liittyvän teon kaihtamista?
Kyllä se liittyy nolatuksi tulemisen pelkoon. Vaatekaupoissa työskentelevillä nuorilla naisilla on käsitykseni ( en tiedä mistä se on peräisin) mukaan tapana tempaista yllättäen sovituskopin verhot auki ja kysyä "miltäs ne housut tuntuvat". En halua tulla yllätetyksi housut kintuissa.
Et ole ainoa, Kopek muistaakseni häpesi ostaa ainakin uimahousuja ja lymyili hyllyjen välissä.
En itsekään tykkää käydä vaateostoksilla, koska täällä vaatekauppojen myyjät ovat lähes aina nuoria kauniita pirteitä muotitietoisia naisia, joiden seurassa tunnen itseni vanhaksi likaiseksi juntiksi. Joskus vain on melkein pakko.
Jos joku tietää keskustan tuntumassa vaatekaupan, jonka myyjät ovat väsähtäneitä vanhoja läskejä, kertokaa ihmeessä.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 17, 2022, 13:19:50
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 17, 2022, 12:03:19
Väärää kokoa olevia kenkiä tai asusteita on tullut myös ostettua.
Ostelen paljon väärää kokoa olevia housuja koska en kehtaa sovittaa niitä myymälässä. Ja sitten en kehtaa enää palauttaa niitä.
Tällä menetelmällä joutuu ostamaan kolmet housut saadakseen yhdet sopivat.
Kun löydän sovittamalla sopivat housut, ostan yleensä kahdet. Säästyy yhdeltä epämiellyttävältä rättikauppakokemukselta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 17, 2022, 13:40:55
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 17, 2022, 13:30:55
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 17, 2022, 13:24:39
^ "Kehtaa", niin kuin pohjoisessa kehtaa=viitisiä, vaiko niinko etelässä kehtaamattomuus=häpeään liittyvän teon kaihtamista?
Kyllä se liittyy nolatuksi tulemisen pelkoon. Vaatekaupoissa työskentelevillä nuorilla naisilla on käsitykseni ( en tiedä mistä se on peräisin) mukaan tapana tempaista yllättäen sovituskopin verhot auki ja kysyä "miltäs ne housut tuntuvat". En halua tulla yllätetyksi housut kintuissa.
Et ole ainoa, Kopek muistaakseni häpesi ostaa ainakin uimahousuja ja lymyili hyllyjen välissä.
En itsekään tykkää käydä vaateostoksilla, koska täällä vaatekauppojen myyjät ovat lähes aina nuoria kauniita pirteitä muotitietoisia naisia, joiden seurassa tunnen itseni vanhaksi likaiseksi juntiksi. Joskus vain on melkein pakko.
Jos joku tietää keskustan tuntumassa vaatekaupan, jonka myyjät ovat väsähtäneitä vanhoja läskejä, kertokaa ihmeessä.
Pienillä paikkakunnilla on usein ystävällisimmät myyjät? Mökkipaikkakunnallani on ihanaa käydä rättikaupoissa, verrattuna isoon kaupunkiin. Täällä kellään ei ole kiire, ja kaikki ovat leppoisia, avuliaita ja ystävällisiä, ruokakaupan kassatkin.
^
Eri juttu sitten saako joltain mökkipaikkakunnalta sellaisia vaatteita, mitä haluaa.
Ei minusta ollut ollenkaan hauskaa, kun menin ensimmäistä kertaa kauppaan ex2:n kotipitäjässä, niin minut tiedettiin jo etukäteen. Minulle riittää hyvin, että myyjät pitäytyvät roolissaan myyjinä ja tarjoavat ammattitaitoista apua asiakkaalle, kun tämä sitä tarvitsee. Ystävällistä palvelua saa myös PK-seudulla ainakin minun kokemukseni mukaan. Tietty on sitten sellaisiakin, jotka saavat minut kiirehtimään johonkin muualle.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 17, 2022, 13:40:55
Et ole ainoa, Kopek muistaakseni häpesi ostaa ainakin uimahousuja ja lymyili hyllyjen välissä.
Sokrateella - kaikkien aikojen kuuluisimmalla filosofilla (Wikipedia) - on hyvä muisti. Olen todellakin kirjoittanut noin, mutta siitä on jo aika kauan.
On tiettyjä ostoksia, joihin en kerta kaikkiaan kaipaa myyjän neuvoja. Alusvaatteet ja uima-asut ja muut tämän tyyppiset "henkilökohtaiset" asusteet kuuluvat niihin. Ylipäätään en kaipaa myyjiä silloin, kun en osoita jotenkin, että kaipaisin.
Riippuu mielentilastani, miten reagoin myyjän ilmestymiseen. Jos olen rauhallisella tuulella, voin reagoida aika normaalisti eli sanoa, että "kiitos vain, en tarvitse apua" tai mitä nyt keksin. Toissailtana Verkkokaupassa oli tuollainen tilanne. En voinut kertoa täyttä totuutta myyjälle eli sitä, että olen kaupassa vain odottamassa, että kello tulisi kahdeksan, jolloin voisin pysäköidä auton jonnekin ilmaiseksi.
Jos mielentilani on hermostunut tai stressaantunut, voin reagoida jyrkemmin eli ääritilanteessa luikkia jopa pakoon. Aikaisemmin kertomassani tapauksessa oli kyse jostakin tämän tyyppisestä. Tällainen on kuitenkin harvinaista.
Pahin hutiostokseni taitaa olla yksi autonromu, josta maksoin järkyttävän hinnan. Kaikenlaisia pieniä hutiostoksia tietysti tapahtuu vähän väliä. Sellaiset ostokset ärsyttävät erityisesti, jossa tekee selvitystä ja taustatyötä löytääkseen halvimman hinnan ja tuotteen ostettuaan huomaa, että onkin maksanut siinä enemmän kuin mitä se olisi maksanut muualla.
Kerran ostin Verkkokaupasta tietokoneen noin 500 euroa kalliimmalla kuin mitä kone maksoi muissa liikkeissä - ja Verkkokaupassakin seuraavalla viikolla. Olin kyllä tehnyt huolellisia hintavertailuja, mutta muutin viime hetkessä valintaani ja luotin iskulauseeseen "todennnäköisesti aina halvempi". No, ei ollut vaan Suomen kallein.
Yksi liike myi tiettyjä kaiuttimia välillä täyteen hintaan ja välillä 50 % alennuksella. En tiennyt tästä ja menin typeryyksissäni ostamaan kaiuttimet täyteen hintaan.
Hutiostoksia ovat myös tuotteet, jotka osoittautuvat ala-arvoisiksi. Tällaisiakin on joskus tullut ostettua. Työkalu esimerkiksi on hajonnut jo ensimmäisellä kerralla normaalissa käytössä eli se on ollut täysin kelvoton. Öljynvaihtotyökalu, vasara... mitä kaikkia niitä on ollut. Ruokatuotteissa hasselpähkinätuote, pilaantunut tuote ym. ovat hutiostoksia.
Ostin kerran mutterinmurskaimen joka säpälöityi ensi kokeilulla.
Ei minun tällä kertaa vaan Uudesta- Seelannista oleva perhe:
Perhe osti vahingossa ruumiin huutokaupasta Uudessa-Seelannissa – "Tiesin heti, mistä tuo haju tulee" (https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f0648273-37b5-457b-8fb7-6b42f5730be2)
---
Perhe vieraili hiljattain läheisen varaston tyhjennysmyynnissä, josta tavaraa tarttuikin mukaan perävaunullisen verran.
Ostosten joukossa oli muun muassa vanha matkalaukku, jonka sisältä ostajien kauhuksi paljastui ihmisruumiin jäännökset.
---
Useat perheen naapurit kertoivat paikallisille medioille havainneensa perheen kiinteistöstä kantautuvan "pahan hajun" jo ennen poliisin saapumista.
– Tiesin heti mistä se haju tuli, kertoi eräs naapureista, joka on aiemmin työskennellyt krematorion työntekijänä
....
Ei sitten perhe huomannut mitään pahaa hajua, kun lastasivat ostoksiaan peräkärryyn? Onhan sen täytynyt olla melkoinen löyhkä, jos se naapurinkin nokkaan oli osunut. Ei kai pelkkä varastossa seisomisen aiheuttama tunkkainen haju tuolla tavalla leviä ympäristöön.
Ostin juuri näkemättä vanhan traktorin. Saa nähdä toimiiko ja keksinkö sille mitään hyötykäyttöä. Mutta ehkä se menee terapiatraktorista. Tai pelkkänä pihakoristeena.
^
No kyllä vanha traktori koristeena aina puutarhatontut voittaa :D
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 18, 2022, 18:13:06
^
No kyllä vanha traktori koristeena aina puutarhatontut voittaa :D
Ennen kaikkea se antaa katu-uskottavuutta maaseudulla. Tampereen keskustassa sen sijaan sillä saisi hullun maineen.
Ja säästyy hankkimasta kökkötraktoria kun on jo terapiatraktori!
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 18, 2022, 18:13:06
^
No kyllä vanha traktori koristeena aina puutarhatontut voittaa :D
Ei, ei, kyllä mieluummin otan pihalleni tontun kuin traktorin. Olen tehnyt terassille heinäseipäistä kesäksi solakan vihreäpukuisen puutarhatontun ja talveksi löytyy muutama punapukuinen tonttu. Kyllä joka talossa on tonttu oltava.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 17, 2022, 15:39:44
Ostin kerran mutterinmurskaimen joka säpälöityi ensi kokeilulla.
Ostin kerran partakoneen, joka hajosi parin päivän päästä.
Tuosta on ketjukin!
Keittiö kyllä vetää puoleensa kaikenlaista kapinetta, jotka tulee hankittua liian kevyellä harkinnalla.
Äsken muistui mieleen, että joskus tuli hankittua pöytägrillikin. En ihan tarkoin kyllä muista, miten grilliansaan lankesin, mutta hämärä mielikuva on työkaverista, joka sellaista kehui maasta taivaisiin. Etenkin puheet siitä, miten terveellistä ruokaa grillissä saa kätevästi. Tottahan minä nuorena äitinä vain parasta halusin lapselleni.
Katselin googlen kuvahaulla, mutta mitään saman näköistä enää ei ole tarjolla, vaan nykyiset pöytägrillit ovat enemmänkin parilointiin tarkoitettuja suurimmaksi osaksi.
Minun grillini ulkoisesti muistutti mikroaaltouunia, mutta sen lasinen etuluukku ei peittänyt koko etuseinää, jotta ilma kiertäisi (ja käry leviäisi). Siinä oli yläosassa kuumenevat vastukset ja päätyreunoilla oli pidikkeet sekä ritilälle että pyörivälle "orrelle", joka oli tungettava grillattavan möykyn läpi. Alapinnalla oli sitten irrotettava vati, johon valui grillattavasti kaikki mehevyys.
Periaatteessa siis ihan toimiva, kun sen noin lyhyesti kuvaa.
Possun kylkiluita tuli jonkun kerran grillattua ritilällä, mutta siihen mahtui niin onnettoman vähän, että uuni nopeasti korvasi grillin. Uunissa sai sentään koko pellillisen tehtyä kerralla.
Entä miten onnistui grillata kokonainen broileri? Sillähän tuota myytiin, että mehevä broileri pyöri vartaassa ja kypsyi kauniisti. Varrashan sen kepakon nimi olikin eikä orsi. Huonosti onnistui. Ne pidikkeet, joiden oli tarkoitus lukita tipu vartaaseen niin, että tipu pyöri vartaan pyörittämänä grillissä, eivät jaksaneet tipua pitää paikallaan vaan pettivät. Varras pyöri, tipu ei ja näin yksi tipun kylki muuttui mustaksi ennen kuin oudon hajun johdattamana kävin tarkistamassa tilannetta. Keskimäärin kai tipu oli ok, kun toinen puoli oli palanut ja toinen raaka. Siirsin tipun uuniin.
Hankaluutena oli vielä väärin päin avautuva luukku. Ainoa paikka grillille oli työpöydän nurkassa ja luukku aukesi niin, että siitä muodostui seinän kanssa kapea kuja, jota pitkin grillattava piti työntää uuniin ja ottaa sieltä pois, puhumattakaan siitä, että grillattavaa piti vielä siinä päästä valelemaan kuivumisen estämiseksi. Lähes joka kerta onnistuin saamaan palovammoja.
Karjalanpiirakoita sillä tuli jokunen kerta lämmitettyä, mutta siinäkin paistinpannu oli kätevämpi. Elettiin siis aikaa ennen mikroaaltouunia.
Hämärä mielikuva on, että annoin sen silloissa pihapiirissä asuvalle naapurille, sillä muutossa edelliseen kotiini se ei enää tullut mukaan.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 20, 2023, 14:50:06
Katselin googlen kuvahaulla, mutta mitään saman näköistä enää ei ole tarjolla, vaan nykyiset pöytägrillit ovat enemmänkin parilointiin tarkoitettuja suurimmaksi osaksi.
Täältä löytyy parilapöytägrilli. Se oli vähällä saada hutiostostuomion vähäisen käytön vuoksi. Sitten tuli keksittyä, että vekotin toimii mainiona leivänpaahtimena. Pöytätilaa tuo tietysti vie hieman enemmän kuin ns. oikea leivänpaahdin, mutta parilaraidat leivässä antavat ainakin sen verran henkistä makuelämystä, että sen kärsii. Kohta leipäparila pääsee taas töihin, kun iltateen kera on luvassa lounaalta jääneitä kanasuikaleita ja muuta mössöä pariloitujen leipien välissä. Nam!
Noin 10.000 mk maksanut eka varsinainen pöytätietokoneeni jonka ostin 1998 taitaa kyllä sittenkin olla typerin ostokseni. Yhden kerran se tilttasi niin että piti korjauttaa liikkessä. Yleensä se oli sen verran paskana että riitti kun formatoin sen. Niitä formatointeja taisikin kertyä liuta. Kun ostin uuden koneen, myin vanhan sukulaiselleni, ja se hajosi heti sen jälkeen. En muista tai tiedä, miten. Että olisiko formatointi taas auttanut.
Yhden dvd-soittimen annoin äidilleni, ja hän oli sisarukseni mukaan heittänyt sen roskiin kun ei saanut kaukosäädintä toimimaan. Aika raju ratkaisu.
1990-luvun loppuvuodet olivat taloudellisessa mielessä huono aika ostaa tietokone, koska tietokoneiden tehot lisääntyivät ja ominaisuudet paranivat, mikä tatkoitti sitä, että koneet vanhenivat nopeasti. Kallis huippukone muuttui parissa vuodessa heikkotehoiseksi ja sen arvo romahti. Vuonna 2000 ja sen jälkeen ostettu kone oli jo paljon pitkäikäisempi hankinta, koska vaikka tietokoneiden tehot edelleen kasvoivat, kasvu oli maltillisempaa, joten vanhemmallakin koneella pärjäsi.
Sisarellani oli vuoden 1997 lopussa ostettu tietokone, joka rappeutui kierrätyskuntoon muutamassa vuodessa. Minulla oli vuonna 2000 ostettu kone, jota käytin yli viisitoista vuotta. Vieläkin se saattaisi toimia, jos kokeilisi.
Pahimman hutiostokseni olen tainnut jo mainita, joten ei siitä enempää.
Housuja, liian monia sopimattomia housuja. (Minulla alkaa olla housunostokammoa.)
En tiedä, miten määritellään "pahin", kun puhutaan hutiostoksesta. Onko mittarina menetetyn rahan määrä vai ostoksen aiheuttama harmitus vai jokin muu. Hutiostos voi olla halvimmillaan alle euron hintainen karamelli tai muovipussi tai jäätelötuutti. Ylärajaa hutiostokselle ei taida ollakaan. Nokian matkapuhelinliiketoiminnan ostaminen muutamalla miljardilla taisi olla Microsoftille hutiostos, vaikka Nokiakin sai matkapuhelimista näpeilleen loistokkaan alun jälkeen. Tavallisen ihmisen kohdalla iso hutiostos voi olla esimerkiksi auto, joka osoittautuu romuksi, tai talo, josta paljastuu hometta.
Pieniä hutiostoksiani ovat olleet työkalut, joilla ei ole tehnyt mitään, eli jotka ovat hajonneet jo ensimmäisellä käyttökerralla, tai osoittautuneet muuten kelvottomiksi. Ja kukapa ei olisi joskus tullut ostaneeksi vaatteita ja kenkiä, jotka osoittautuvat liian pieniksi tai muuten sopimattomiksi.
Joskus olen katsonut kaupassa tuotepaketin huolimattomasti ja vasta myöhemmin huomannut ostaneeni väärän tuotteen. Joskus nimittäin samassa hyllyssä on samaan hintaan lähes samanlaisia pakkauksia, joissa kuitenkin on eri tuotetta. Lidlin ruokahyllyt ovat yksi paikka, jossa erehdyksen voi tehdä. Ostaa porsaanliha... mitä lieneekään, kun oli tarkoitus ostaa vihannes... mikä lieneekään. Kevätkääryleitä tai purkkikeiton tai mitä näitä nyt on.
^
Otsikko on kirjoitettu turhan rajaavasti. Jos tarkkoja ollaan, niin jokainen meistä voisi kertoa vain yhdestä ostoksesta. Minä olen tainnut kertoa jo aika monesta, eli pahimmista hutiostoksistani :)
MS:n seikkailu Nokian kanssa ei ehkä kuulu tähän aiheeseen kuitenkaan. Oliko se sitten hutiostos, vai kallis operaatio saada Nokia pois matkapuhelinmarkkinoilta. No, siellähän tuo edelleen markkinoilla sinnittelee. Vai oliko MS:llä tarkoitus saada Windows johtavaksi käyttikseksi puhelimissa, mutta se itse epäonnistui. Tuo ei nyt enää tähän aiheeseen kuulu ja aina noissa yritysten välisissä toimissa ulkopuolisen on vaikea nähdä, mitä kulissien takana on tapahtunut ja mikä on ollut perimmäisenä tarkoituksena.
Pienetkin hutiostokset harmittaa. Minullekin sattui tuollainen tapaus, jossa ostin säilykettä ja sisältö oli väärä. Luotin liika purkin ulkonäköön ja väritykseen enkä lukenut etikettiä tarkasti. Pari purkkia chilimaustettua järvikalaa ostin tonnikalana. Onneksi kotona huomasin ennen kuin olin aukaissut purkkeja. Kierrätin ne tyttärelleni, joka on otti ne hyvillä mielin vastaan.
Ostin kerran henkselit Gostinyi Dvorista. Myyjä selitti jotakin venäjäksi ja taputteli samalla nilkkojaan. Asunnolla huomasin ostaneeni sitten damaskit.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 21, 2023, 08:07:32
Pieniä hutiostoksiani ovat olleet työkalut, joilla ei ole tehnyt mitään, eli jotka ovat hajonneet jo ensimmäisellä käyttökerralla, tai osoittautuneet muuten kelvottomiksi. Ja kukapa ei olisi joskus tullut ostaneeksi vaatteita ja kenkiä, jotka osoittautuvat liian pieniksi tai muuten sopimattomiksi.
Halpoihin työkaluihin ovat varmaan kaikki joskus sortuneet. Sitten kun tarvitsee hyvää, täytyy ostaa toinen. Käyttötavaroissa halvinta harvoin kannattaa ostaa. Ellei tietysti ole superalennus loppuunmyynnistä kyse. Paras hinta-laatu-suhde tuotteista, joita valmistetaan paljon, kuitenkin yleensä löytyy jostain keskiarvon alapuolelta. Tuotteen harvinaistuessa ja ammattimaistuessa hinnan sweet spot siirtyy ylemmäs. Kaikessa voi hifistellä loputtomiin, joten se kallein myöskään ei ole kannattavin ostos.
Laitetaan esimerkkitunnustus hutityökaluostosta. Aikoinaan Anttilasta osti halvalla vasaran. Eikös varsi taittunut naulaa irrottaessa. Seuraavallekin vasaralle kävi huonosti, oli ilmeisesti liian hyvä, koska se varastettin. :(
^
Olen onnistunut ostamaan ruuvimeisselisarjan, jolla ei montaa ruuvia ehtinyt saada väännettyä, kun niiden päät oli jo ihan paskana, etenkin ne ristipäät, Ja ihan tyttövoimalla menivät :D
Sehän se, kun enää kalliiseen hintaankaan ei voi luottaa. Kengät ovat tästä hyvä esimerkki: hinta ei enää yhtään kerro siitä, lähteekö pohjat irti ensimmäisessä vesisateessa, jonne ulkokengillä kävelet.
Pahinta hutiostosta on vaikea sanoa, mutta olen lakannut ostamasta juuri mitään netistä, ellen tunne kauppaa hyvin (=tehnyt aiemmin ostoksia ja ollut tyytyväinen) tai tuotetta. Esim. vaatteita ostan enää tietyltä merkiltä kangaslaadut tarkasti syynäten. En vaan jaksa sitä palauttelun rumbaa, toki useimmilla tehty kovin helpoksi, mutta siinä tulee kaksi rasittavaa, postista haku ja palautus. Yksikin rasittavuus riittää.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 21, 2023, 09:30:06
^
Olen onnistunut ostamaan ruuvimeisselisarjan, jolla ei montaa ruuvia ehtinyt saada väännettyä, kun niiden päät oli jo ihan paskana, etenkin ne ristipäät, Ja ihan tyttövoimalla menivät :D
Olet käyttänyt väärän kokoista ristipäämeisseliä. Ruuvauskärki on hyvin tarkka ruuvin ristipääkolosta. Jos kolo on vähänkin väljä kärjelle, mulkkaantuu kärki heti. Mainittakoon, että ristipäästandardeja on useita ja vain saman standardin kärki-koloyhdistelmä toimii.
^
Saattaa olla, että osa meni noin, mutta kyllä ne oli jotain ihan sekundaa. Myöhemmin hankkimani paremmat kyllä kestivät käsittelyni :)