kantapaikka.net

Yleiset => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Juha - tammikuu 15, 2019, 20:54:52

Otsikko: Ajatus
Kirjoitti: Juha - tammikuu 15, 2019, 20:54:52

Jos voi ajatella, että joskus voi olla totuudentorvi, tai sen suuntaisen pyrkivä, niin yleisissä asioissa, jotka eivät kohdistu kehenkään yksityiseen ihmiseen erityisesti.

On avointa hakkerointia. Arvoa voi olla, jotenkin, tosin osana muuta.

Toisaalta vastakkainen puolikin lienee läsnä. Olisiko miten paljon monipuolisempi ilmiö.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - tammikuu 16, 2019, 11:31:24

Maailma olisi toinen paikka elää ja olla, jos sen kokonaisuuden "aivoja" vaalittaisiin yhtä hyvin, kuin yksilöiden. Näin, vaikka aivoja pidettäisiin itsessään yhteysvälineenä, joilla itsellään ei katsottaisi olevan paljon virkaa.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: mikainen - tammikuu 16, 2019, 11:35:55
Lainaus käyttäjältä: Juha - tammikuu 16, 2019, 11:31:24

Maailma olisi toinen paikka elää ja olla, jos sen kokonaisuuden "aivoja" vaalittaisiin yhtä hyvin, kuin yksilöiden. Näin, vaikka aivoja pidettäisiin itsessään yhteysvälineenä, joilla itsellään ei katsottaisi olevan paljon virkaa.

Yleisimmät yksilöiden aivohoidot näyttäisivät olevan alkoholi, Maajussille morsian, liian vähän unta, kiireen aiheuttama stressi ja puhelimen tuijotus.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - tammikuu 16, 2019, 11:41:02

Yrittäjät usein mainitsevat byrokratian ja kankeuden, toimintarasitteena. Kun yritys voi päättää enemmän jostain, niin tämä on aivan toisen luokan juttu. Harvemmin näin ajatellaan, vaikka näyttäis merkittävältä.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - helmikuu 10, 2019, 17:54:26

Mitä jos avoimuus, asioiden avaaminen, ja vapaus olisikin asioita, joissa ei saisi viivytellä, juuri ollenkaan?

Ongelmaa siinä on, mutta kaikki viivyttely ratkaisuissa kostautuisi. Tarkoitan, että maksu tulisi maksuun, mutta miten, siitä ei voisi kukaan olla aivan varma.

Ongelmien avaaminen voi olla hyvin monipuolista, siis solmujen perkausoperaatio. Siihen ei riitä mikä sattu, eikä yksipuolisuus ratkaise, vaikka voimaa saisikin taakse.

Jos se onkin enemmän taitolaji, siis kykyä muussa, kuin voimassa. Voimalla voi erottaa, irroittaa, ja laittaa jotain läjään, erillistoimijana.

Mihin perinteisempivoimaisemman irtiottopaikan mahdollisuudet lopulta rajautuu, jos ajatellaan edes teoreettisia mahdollisuuksia? Vai onko periteisyys aina jotain, missä yksipuolisuuksia ei niin olisi, tai vaikka olisi max, niin samaa ei voitaisi tehdä ikinä samoin, kuin nyt.

Teoreettisesti ajatellen voi varmaan päätyä siihen, että riskien suuruudet ovat aivan toista luokkaa, nykyään.


Katsoin tänään dokkarin Totuuden jälkeisestä ajasta. Toimittajat jos eivät saa resursseja tehdä työtään, niin missä maailma elää?

Voiko jossain vaiheessa olla se tilanne, ettei resurssit enää riitä, jossain tietyssä toiminnassa, ja sen hyväksitekevyydessä? Tarkoitan, että mitä enemmän varoja laitetaan, sen vähemmän mitään yleisesti toivottua saadaan, ehkä jopa päinvastoin.

Mikä EM tilanne on? Onko mahdollinen, oikeasti? Kriittisenä ei viittisi olla ajattelematta tällaisia hypoteesejä.

Ehkä tilanne tulisi rakentaa, ja kokeilla, miten varmasti voidaan päätyä syöksyyn. Onko tällaista "todistamis"-metodia olemassa, koskien tietynlaisten ilmiöden ymmärtämistä?
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - helmikuu 11, 2019, 13:18:41
Lainaus käyttäjältä: Von Ab und Hups - helmikuu 10, 2019, 17:54:26Ehkä tilanne tulisi rakentaa, ja kokeilla, miten varmasti voidaan päätyä syöksyyn. Onko tällaista "todistamis"-metodia olemassa, koskien tietynlaisten ilmiöden ymmärtämistä?

Eräs yleisen linjan periaate edellisen ratkaisemisessa on se, että voidaan olla tietämättä siitä, mitä on meneillään.

Miten tällaista tilaa sitten voi ylläpitää, niin kai tästäkin lienee esimerkkejä, isommissa ja pienemmissä yhteyksissä. Molemmista voi löytyä historiaa.

Irroittautuneella jos on valta, eikä väliä, niin se tekee sen, millä ei koe olevan väliä. Tämä taas ei ole todellisuutta, eikä sitä myöskään irtolaiselle. Siksi tällainen on tragedia.

Ihminen on todennäköisesti säätäytynyt niin etukenoon näissä, että asia voi toteutua aina, jos mahdollista, ja muu olisi enemmän utooppista. Näin perin.

Tällaista taas ei voi oikein todentaa etukäteen, ja jälkikäteen ei todentajia ole jäljellä, tämänkaltaisista.

Normielämän hankaluutta, joka ratkeaa vain elämän suunnalta. Tälläista voi kauhistalla kuten mitä tahansa, joka poikkeaa juuri nyt-olevasta, ja on jotain älytöntä.

Ratkaiseva kysymys on, että jos tietää jännitteellisen asetelman, niin osaako seurata sitä, miten tämä on kulloinkin hoideltu, vaikkkei merkkejä jännitteisyydestä suoraan näkyisi, tai näkyisi paljonkin, mutta aivan toisenlaiseen viittaavaa.

Ehkä sitkein uhri on se uhri, joka ei uhriuttaan tiedä, eikä myönnä tietävänsä, tai ei ole siitä kiinnostunut. Orjuutta ei ole, vaikka toiminnan kautta tämän voisi hoksata olemassaolevaksi.

Ihmiset meuhkaavat eri tavoin vapaudesta ja mahtavuudesta. Miksi? Osa taas ei. Miksi?
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Norma Bates - helmikuu 15, 2019, 20:11:58
Meinasin aloittaa ketjun "Sekopäisimmät ajatukset ja muut villit mieleenjohtumat", mutta ehkäpä tämä ketju välttää moiseen.

Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin? Kaiketi tällainen ajatus voi pärähtää vain semmoisen ihmisen päähän joka ei ole kuunaan mitään vauva-aikaa elänyt läpi. Tänään kun on vähän villit fiilikset, teki mieleni sitten käydä sinne vittuilemaan että joo, lapsi syö öisin; se söi viime yönä vaarin vanhat villahousut ja eteisestä kaikki kengät.

Mutta teksti oli kadonnut kun käväisin jossain muualla. Ja toisaalta jos kyseessä oli joku vauvapalsta, niin ei siellä kaiketi ihan tämmöinen huononsorttinen huumori käy laatuun.  8)
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Kopek - helmikuu 15, 2019, 23:37:35
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 15, 2019, 20:11:58
Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin?

Jos äiti joutuu valvomaan yökaudet ja päivät siihen päälle siksi, että vauva itkee eikä nuku yölläkään muuten kuin vähän väliä imettämällä, hänellä ei ehkä riitä enää huumorintajua nauraa umpiväsyneenä vampyyrivitseille. En tarkoita tätä kritiikiksi.

Viimeisten puolentoista vuoden ajan on tullut seurattua vauvatouhuja. Tänääkin olin auttamassa reilun kuukauden ikäisen vauvan hoitamisessa. Tämä pienokainen ei suostu nukkumaan päivällä juuri muuten kuin jonkun sylissä. Ja minulla näyttää jostakin syystä olevan nukuttamisen "lahja". Ehkä harjoittelu toisen vauvan, paljon pahemman itkijän, kanssa on auttanut. Todennäköisesti tässä on meneillään taas yhden sortin kieroon kasvattaminen niin kuin tuossa yöimetyksessäkin. Mutta sellaista se on. Kerrostalossa ei oikein viitsi itkettää vauvaa öisin eikä mielellään päivisinkään. Sitä tekee mitä vaan, että saa äänen hiljenemään. Ja tällöin kasvatetaan vauvasta helposti imemis- tai sylissäpitoriippuvainen.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Norma Bates - helmikuu 16, 2019, 16:40:36
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 15, 2019, 23:37:35
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 15, 2019, 20:11:58
Pällistelin tuossa juuri Suomi24:n pääsivua tai mitä lie sivua, ja siellä vilahti teksti jossa luki että "syökö lapsi vielä öisin". Välitön ajatukseni että mitä ihmettä, mikä ihmeen vampyyri perheessä on penikkana kun se syö nimenomaan öisin?

Jos äiti joutuu valvomaan yökaudet ja päivät siihen päälle siksi, että vauva itkee eikä nuku yölläkään muuten kuin vähän väliä imettämällä, hänellä ei ehkä riitä enää huumorintajua nauraa umpiväsyneenä vampyyrivitseille. En tarkoita tätä kritiikiksi.

Viimeisten puolentoista vuoden ajan on tullut seurattua vauvatouhuja. Tänääkin olin auttamassa reilun kuukauden ikäisen vauvan hoitamisessa. Tämä pienokainen ei suostu nukkumaan päivällä juuri muuten kuin jonkun sylissä. Ja minulla näyttää jostakin syystä olevan nukuttamisen "lahja". Ehkä harjoittelu toisen vauvan, paljon pahemman itkijän, kanssa on auttanut. Todennäköisesti tässä on meneillään taas yhden sortin kieroon kasvattaminen niin kuin tuossa yöimetyksessäkin. Mutta sellaista se on. Kerrostalossa ei oikein viitsi itkettää vauvaa öisin eikä mielellään päivisinkään. Sitä tekee mitä vaan, että saa äänen hiljenemään. Ja tällöin kasvatetaan vauvasta helposti imemis- tai sylissäpitoriippuvainen.

Siksi sitä ei vauvafoorumille kannattaisi laittaakaan moista juttua.  8)

Voiko lasta pitää liikaa sylissä? Viimeinen tai ylipäätään ainoa kerta kun muistan (itse) olleeni äitini sylissä(* oli se kerta kun vanhempani olivat jostain syystä pois kotoa ja silläaikaa sain paniikkikohtauksen kun yhtäkkiä tajusin että on olemassa sellainen asia kuin kuolema. Tuntui että tukehdun, mielikuvani mukaan ryntäsin seinää päin. Voi olla että en niin tehnyt, mutta fiilis oli kuitenkin sellainen kuin olisi elävältä haudattu. Kun vanhempani tulivat kotiin, istuin äitini sylissä ja hän "lohdutti" minua kertomalla että kaikki kuolevat aikanaan. Äiti myöhemmin arveli että sain tuon kuoleman kammon sen vuoksi että koulussa oli kerrottu Jeesuksen kuolemasta. Minusta kyllä tuntuu että tuo paniikki tapahtui jo nuoremmalla iällä, mutta milläs sen nyt enää tarkistat.

Halauksia en sitten muistakaan koko lapsuuteni ajalta, ja isänihän ei minuun halunnut koskea lainkaan. Aikuisena kun olen sanonut että en oikein osaa tai halua halata (kuin kumppania), niin sitä pidetään perin omituisena ja yksi vanhempi nainen siitä eräällä keskustelufoorumilla oikein loukkaantui. Ihan kuin olisin täyspaska ihminen sen takia että kasvoin kylmässä kodissa.

*) Olen kyllä varmasti ollut pikkulapsena useita kertoja, mutta en vaan muista.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Hippi - helmikuu 16, 2019, 18:16:59
Norma, ihmeen pitkään ole kyllä säästynyt tiedolta kuolemasta, jos vasta kouluiässä sen olet tajunnut.

En kyllä muista milloin itse olen kuolemasta aikanaan kuullut ja sen ymmärtänyt. Mutta lähemmässä menneisyydessä esimerkiksi omat lapseni ovat varmaan jostain 4-5 iästä tienneet kuolemasta ja siitä on puhuttu ihan suoraan. Aina kulloisenkin tilanteen mukaan.

Suunnilleen saman ikäisenä kuolemaan tutustuivat nuo naapurin pojat, jotka täällä usein ovat, tai itse asiassa hiukan aikaisemminkin. Kuolema tuli heille vastaan ensimmäisen kerran Tiitukissan lähdön yhteydessä. Sovimme poikien vanhempien kanssa, että minun ei tarvitse satuilla asiasta mitään, vaan voin kertoa Tiitun kuolleen ja vastata rehellisesti mahdollisesti tehtyihin kysymyksiin. Eikä mennyt kauaa tuosta, kun heidän koiravanhus lähtettiin autuaammille maille. Noiden rinnalla kulki kaiken aikaa keskustelu siitä, että myös ihmiset kuolevat mitä erilaisimmista syistä ja jopa eri ikäisinä.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Norma Bates - helmikuu 16, 2019, 18:59:17
Luulenpa että äitini muisti väärin. Kuolemaan olin tutustunut jo kahden kissan myötä. Eka kissani katosi ja näin unta että siltä on tassu irti. Sitten äitini kertoi että se on löytynyt kuolleena liiteristämme. Aikuiset arvelivat että kuoli rotanmyrkkyyn. Seuraava kissa jäi auton alle. Mielestäni en ollut ehtinyt vielä kouluun tuolloin, ja kyllä minä niitä kissoja itkin.

En todellakaan tiedä milloin tai miksi se paniikkikohtaus sitten tuli. Mutta vastaavan hysterian olen kokenut aikuisella iällä lukemattomia kertoja öisin. Herään, minulla on tosi inhottava olo ja mieleeni tulee kuolema ja mädäntyminen. Joskus on tehnyt mieli alkaa rääkyä suoraa huutoa.

Ihan viime vuosina näitä ei ole ollut.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - helmikuu 22, 2019, 16:38:31

Muistan joskus lukeneeni tiede-artikkelin, jossa kerrotaan, että ydinfysiikan kokeet, tai jokin kokeellinen menetelmä voisi johtaa jopa siihen, että tuntemamme maailmankaikkeus voisi kutistua olemattomiin, tai jotenkin hävitä kuin pieru, tiesminne, ehkä olemattomiin. Tähän tapaan joku oli mennyt spekuloimaan, tai arvelemaan.

Voi olla, että maailmankaikkeus rakenteena on vaihtoehtoinen siinä mielessä, että jokin vahvempikin voi löytyä. Ongelma tiiviimmässä rakenteessa voi olla se, että se luhistaa tämänsorttisen kaikkeuden toiseksi. Nykyinen fyysinen rakenne ei yksinkertaisesti kestä parempaa.

Heräsi kysymys siitä, mitä voi teoreettisesti päätellä maailmasta. Voi olla, että riittää jokin pieni ristiriitahavainto, jota lähtee seuraamaan, ja toteaa jotain mahdollista vaihtoehtoiselle näkemykselle, joka voisi olla samalla jotain realistista, ja tässä tapauksessa realistisempaa kuin se realistisuus, jota elämme.

Suhteellisuusteorialla oli tällainen lähtö, ja yleensäkin uusi löydetään ristiriitoihin törmätessä. Uutta voi aina olla valinnan kohdistaminen. Tiede luo parempaa, ja vahvempaa, ja vahvempana myös voi suunnata vahvemmin sivuun, jostakin siihen nähden vähäpätöisemmän oloisesta.

Ajatus konkreettisena ei ole kummoinen, vaikka vaikutukset olisi hyperkeikkaa. Sovellus voisi olla enemmänkin siinä, miten ajattelemme olemassaolosta.

Rakentumisen fysiikkaa en tunne paljoa, tieteen puolelta tuotuna. Nykyiset rakentumisen säännöt vaikuttavat kohtalaisen stabiileilta, ja luontoa tosiaan voidaan lähestyä, sen (nykyisiä) rakentumisperiaatteita.

Ehkä nyt on jokin mutterivaihe. Aiemmin hötösteltiin, jopa uskonnon voimin, vaikka oli kerettiläis-seurailijoita. Ehkä nyt kerettiläisyys on pakosti päinvastaiseen suuntaan, vaikka tunkua päinvastaiseen on aina, kuten joukkovoimilla on usein tapana vaikuttaa.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Juha - helmikuu 23, 2019, 12:11:10

Pakko kirjoittaa edelliseen selvennys.

Kun kirjoitin jutun, oli pontimena ideaali, joka oli tarkoitus tuoda esiin. Menin muttereihin, ja vääntämiseen, ja itse juttu jäi tuomatta esiin. Voi olla luettavissa tuosta sana-kasasta, jos viitteet löytää, tosin löytäminen voi vaatia sen, että juttu on tuttu entuudestaan, jolloin jutun lukeminen ei oikein ole erityisemmin uudistavaa.

Matematiikassa voidaan väittää jotain, ja samalla on pakko päätyä siihen, että väitetty ei ole ihan sataosuva, mutta virhemarginaalit voidaan kuitenkin antaa, jopa absoluuttisen varmasti.

Tuollainen vakuuttaa, jos vain sovellettavus muuten ok, mitä en enempää lähde nyt avaamaan, jos joskus ylipäätään sinne päin jotain.

Kun on jotain varmaa, koskien tiettyjä puitteita, eli puiteohjautumallisesti täystotta, ellei puitteita vesitetä, ja otetaan käyttöön, vaikka marginaalit, niiden muuten tarpeellisten mallien "pelastamiseen", niin yhtä lailla voi päätyä arvioimaan varmuuksista samankaltaisesti.

Mihin tämä juttu sitten liittyy, jos ihmisen historiaa tarkastelee?

Selvyys on minusta ihan arki-juttu. Tietynlaista palikkaa, ja oletus sekastotkun determinoivasta järkähtämättömyydestä, voi olla uskonsuuntauksellinen asia. Onneksi palikastakin voi tärähtää, joten tuskin konejuttu voi kummittella, ellei sitten pidä sitä salarakastetun asemEssa.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Hippi - elokuu 04, 2019, 10:06:41
Viestiin nro 6 viitaten jatketaan näitä sekopäisiä ajatuksia. Löysin muutaman vuoden takaa talteen pistämän ajatuksen joka ei ainakaan syvällisiin ajatelmiin taida kuulua.


Mies kansanradiossa:

"Eläinsuojeluyhdistys väittää ravun syöntiä eläinrääkkäykseksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Ravut on äyriäisiä eikä eläimiä."
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 23, 2023, 14:12:08
Tämän otsikon alle näyttää mahtuvan kaikenlaisia ajatuksia ajatuksista :D

Olen hiukan tuskastunut ajatuksieni jumittumisesta niin, että joku tietty ärsyke saa mieleen tietyn ajatuksen, joka välttämättä ei mitenkään liity siihen akuuttiin tilanteeseen, jossa olen. Joskus tosin saattaa liittyä, kuten tänään.

Olin tänään kiertämässä asentajan, vai mikähän tuo mahtoikaan olla, kanssa talon juttuja tarkastamassa. Siinä katsellessani hänen puuhiaan jysähti päähän, että "tuo varmaan täyttäisi Norman normit". Tämä ei tässä lähiaikoina ole ollut ainoa kerta, kun sama ajatus on ryöminyt ajatuksiini nähdessäni melko samantyyppisen noin 30-40 vuotiaan miehen. En missään tapauksessa katsonut miestä sillä silmällä, vaan seurasin paloletkujen testaamista. Tässä tapauksessa kuitenkin ajatukseen liittyvä "asia" eli mies oli läsnä.

Oikeastaan ensimmäisen kerran huomasin ajatuksen kiinnittyvän oudosti yhteen tiettyyn läppärillä pelattavaan simpukkapeliin. Esiin putkahtavalla ajatuksella ei ollut mitään tekemistä itse pelin kanssa. Tapauksesta on jo liki kymmenen vuotta, joten kaikki yksityiskohdat eivät ole enää kirkkaana mielessä. Tapahtumat kuitenkin pääpiirteissään etenivät niin, että päivällä töissä yksi läheisimmistä työkavereistani kertoi, että hänen miehensä tulee kuolemaan syöpään, sillä mitään ei ole enää tehtävissä. Iltasella pelailin kai useampaakin peliä. Noita yksinkertaisia pelejä pelatessa ajatukset voivat laukata ties missä. Ilmeisesti juuri tuon simpukkapelin kohdalla olin kerrannut mielessäni päivän tapahtumia ja surullista uutista. Ajatus NN:n miehen kuolemasta ja NN:n surusta tämän jälkeen tuli mieleen joka kerta, kun avasin simpukkapelin, vaikka pidin pitkiäkin taukoja. Lopulta hylkäsin koko pelin sen tuomien ajatusten vuoksi.

Edellisiä mystisempi on suihkukaapin seinien kuivaamisen yhteydessä mieleen tuleva henkilö YY ja miten hän petti luottamukseni vuosia sitten. YY on ollut aikanaan hyvin läheinen henkilö, joka rikkoi minulle antamansa lupauksen (kyse ei ollut oikeasti mistään pikkujutusta) ja tämän jälkeen emme juurikaan ole pitäneet yhteyttä. Vain pariin otteeseen olemme tavanneet jossain tilaisuudessa ja jopa istuneet samassa pöydässäkin hetken, mutta kanssakäyminen oli hyvin muodollista. En voi ymmärtää, miksi tämä henkilö tulee mieleen noin kummallisessa ja arkisessa yhteydessä, johon ei ole mitään kytköstä. Jos ei tule ne happamat tunnelmat mieleen, niin vähintäänkin hoen itselleni "nyt en ajattele YY:tä". Tuo alkaa olla jo ahdistavaa, sillä tulisin aivan hyvin toimeen ilman, että hän ryömii ajatuksiini.


Varmaan on joitain muitakin tuollaisia juttuja, jossa joku ajatus pullahtaa odottamatta mieleen toistuvasti aina saman triggerin seurauksena, mutta ne ehkä ei ole niin isoja juttuja tai tapahtuvat harvemmin, että herättäisivät ihmetystäni. Millähän noista pääsisi eroon?
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Xantippa - marraskuu 23, 2023, 14:27:53
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 23, 2023, 14:12:08
Varmaan on joitain muitakin tuollaisia juttuja, jossa joku ajatus pullahtaa odottamatta mieleen toistuvasti aina saman triggerin seurauksena, mutta ne ehkä ei ole niin isoja juttuja tai tapahtuvat harvemmin, että herättäisivät ihmetystäni. Millähän noista pääsisi eroon?

Ajattelemalla ensin tietoisesti jotain muuta. Eli kun ajatus puskee pintaan, toteaa, että ai nyt taas alan ajatella tuota, hyvä, ajattelen, ja sitten ajattelen jotain muuta ja jatkan sen tekemistä, mitä teenkin.

Itselleni tämä toimi tilanteessa, jossa jouduin kulkemaan erään tietyn paikan ohi, mihin liittyi voimakkaasti kuollut, rakas ystävä. Paikkaa en voinut välttää, joten annoin surun ja ajatuksien tulla ja päätin ajatella sen jälkeen kotiin tullutta uutta kissanpentua. Jonkin ajan kuluttua tuo kamalien ajatuksien paikka oli kuin huomaamatta muuttunut neutraaliksi.

T: Xante
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Socrates - marraskuu 23, 2023, 14:55:33
Vihaisten ajatusten pyörittely päässä on aliarvostettu harrastus.
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 23, 2023, 15:43:51
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 23, 2023, 14:12:08
...
Olin tänään kiertämässä asentajan, vai mikähän tuo mahtoikaan olla, kanssa talon juttuja tarkastamassa. Siinä katsellessani hänen puuhiaan jysähti päähän, että "tuo varmaan täyttäisi Norman normit". Tämä ei tässä lähiaikoina ole ollut ainoa kerta, kun sama ajatus on ryöminyt ajatuksiini nähdessäni melko samantyyppisen noin 30-40 vuotiaan miehen. En missään tapauksessa katsonut miestä sillä silmällä, vaan seurasin paloletkujen testaamista. Tässä tapauksessa kuitenkin ajatukseen liittyvä "asia" eli mies oli läsnä.
...
Millähän noista pääsisi eroon?

Ihan ajatuksena - mitä jos lähettäisit letkumiehen täyttämään Norman?  ;D
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Kopek - marraskuu 23, 2023, 16:11:01
Kun on joistakin asioista stressaantunut - ja ehkä muulloinkin - sekalaiset ajatukset vilisevät mielessä aivan kuin joku kauhoisi isolla lapiolla muistojen laaria. Tilanteeseen mitenkään liittymättömiä muistikuvia täysin eri ajoilta varhaislapsuudesta viime päiviin tulee ja menee. Tänään oli sellainen hetki.

Entä, jos olin tietämättäni kuolemaisillani, ja elämääni esittävä filmi pyöri silmissäni, niin kuin joskus rajatilanteita on kuvattu. Kun en vielä kuollutkaan, projektori hidastui. Kirjoitin tähän ensiksi, että sammui, mutta ainahan niitä muistoja jonkin verran tulee mieleen.

Tai ehkä stressi aiheutti ADHD-moottorin kiihtymisen.

Yle Uutiset:

Neuropsykiatriset ongelmat ovat puhdasta aivokemiaa. Tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevät hermoverkot eivät toimi kunnolla.

ADHD-diagnoosin saaneilla se tarkoittaa, että aivoihin tulee ikään kuin liikaa informaatiota kerralla. Päässä tuntuu, kuin olisi kuusi radiokanavaa auki yhtä aikaa, eräs diagnoosin saanut kuvaa.


Poiminta netistä: The ADHD brain, locked in the present and oblivious to the future, is prone to hyperfocus, time blindness, and poor time-management skills.

Onkohan se aikasokeutta, kun mennyt aika ja nykyaika ovat sekaisin niin, että ajatus pomppii eri vuosikymmenien muistoissa, eikä kauan sitten tapahtuneista asioistakaan tunnu olevan kauan. Ikivanhat asiat ovat yhtä kirkkaina mielessä, niin kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.

Mielenkiintoinen kirjoitus:

https://www.additudemag.com/wasting-time-adhd-and-time-perception/
Otsikko: Vs: Ajatus
Kirjoitti: Karikko - marraskuu 30, 2023, 11:26:07
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 23, 2023, 14:27:53
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 23, 2023, 14:12:08
Varmaan on joitain muitakin tuollaisia juttuja, jossa joku ajatus pullahtaa odottamatta mieleen toistuvasti aina saman triggerin seurauksena, mutta ne ehkä ei ole niin isoja juttuja tai tapahtuvat harvemmin, että herättäisivät ihmetystäni. Millähän noista pääsisi eroon?

Ajattelemalla ensin tietoisesti jotain muuta. Eli kun ajatus puskee pintaan, toteaa, että ai nyt taas alan ajatella tuota, hyvä, ajattelen, ja sitten ajattelen jotain muuta ja jatkan sen tekemistä, mitä teenkin.

Itselleni tämä toimi tilanteessa, jossa jouduin kulkemaan erään tietyn paikan ohi, mihin liittyi voimakkaasti kuollut, rakas ystävä. Paikkaa en voinut välttää, joten annoin surun ja ajatuksien tulla ja päätin ajatella sen jälkeen kotiin tullutta uutta kissanpentua. Jonkin ajan kuluttua tuo kamalien ajatuksien paikka oli kuin huomaamatta muuttunut neutraaliksi.

T: Xante

Ajatuksista eroon pyrkiminen saattaa vahvistaa ajatusta, josta pyritään eroon.

Ajatellaanpa, että tuota en saa ajatella ja heti kun se poispyyhittävä ajatus ilmenee sanotaan itselle taas, tuota en saa ajatella. Silloin sille on vahvistava "toistava metodi "kehitetty, eli se mitä ei haluta vahvistuu..

Aktiivista unohdusta voi tapahtua, kun on muuta kiinnostavaa tuumittavaa ja tutkittavaa--vaikka kissanpentua silitellessä.