Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2024, 19:24:14Anna ei vieläkään huomaa sitä, että juuri vasurit sensuuria ovat edistäneet.
Mitä jos Anna Kontula ei ole kovin rehellinen?
Luultavasti "äärioikeistoa" tuostakin pitäisi syyttää.?

Äärioikeistopuolueen Sisäministeri Rantanen on julistanut kuolemantuomiot pakolaisille, peukalolla ylös. Miten haudan takaa kukaan saisi sananvapauden? Kirveenvarrellako?

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 05, 2024, 20:22:55

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2024, 19:24:14Anna ei vieläkään huomaa sitä, että juuri vasurit sensuuria ovat edistäneet.
Mitä jos Anna Kontula ei ole kovin rehellinen?
Luultavasti "äärioikeistoa" tuostakin pitäisi syyttää.?

Äärioikeistopuolueen Sisäministeri Rantanen on julistanut kuolemantuomiot pakolaisille, peukalolla ylös. Miten haudan takaa kukaan saisi sananvapauden? Kirveenvarrellako?

Miksi sinun taas pitää valehdella, koska Rantanen ei tuota sano?

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2024, 22:53:10

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 05, 2024, 20:22:55Äärioikeistopuolueen Sisäministeri Rantanen on julistanut kuolemantuomiot pakolaisille, peukalolla ylös. Miten haudan takaa kukaan saisi sananvapauden? Kirveenvarrellako?

Miksi sinun taas pitää valehdella, koska Rantanen ei tuota sano?

Toope ei tunne lähihistoriaa. (IL 4.7.23 ja Rantasen some...)


Eikä vain Rantanen vaan myös Halla-aho ja Purra (uutiseen perustuva):

Persujen ihmisoikeusrotuoppi siis paljastettu : EMME VÄLITÄ PASKAAKAAN (EDES LASTEN) IHMISOIKEUDESTA ELÄMÄÄN JOLLEI VALKOIHOINEN EUROOPPALAINEN.

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2024, 22:53:10

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 05, 2024, 20:22:55

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2024, 19:24:14Anna ei vieläkään huomaa sitä, että juuri vasurit sensuuria ovat edistäneet.
Mitä jos Anna Kontula ei ole kovin rehellinen?
Luultavasti "äärioikeistoa" tuostakin pitäisi syyttää.?

Äärioikeistopuolueen Sisäministeri Rantanen on julistanut kuolemantuomiot pakolaisille, peukalolla ylös. Miten haudan takaa kukaan saisi sananvapauden? Kirveenvarrellako?

Miksi sinun taas pitää valehdella, koska Rantanen ei tuota sano?

Mr.KATIin viestit ovat kirjoitettu joko kieli poskeLLa tai sitten mielenhäiriössä.Totuutta niistä ei löydy,

Ministeri Rantasen nettiteksteistä kohu: Peukutti pakolaisten hukkumisille ja "pakoloisille"
Sisäministeri Mari Rantanen (ps) kommentoi toimintaansa Twitterissä.

... ja selitys oli, että ihan vahingossa peukutti kommenteille, joissa kuvataan pakolaisten hukkumista ja puhutaan pakoloisista. Se on vähän kuin murhakäräjillä joku esittäisi ihan vahingossa hankkineensa rautakaupasta köyttä ja kirveen, ja ihan vahingossa käyttäneensä niitä nirrinlähdettämiseen.

Lainaus käyttäjältä: https://www.suomenmaa.fi/uutiset/saharasta-pollyaa-jalleen-hiekkaa-suomeen-saakka/Kyseessä on jo kolmas Saharasta Eurooppaan yltänyt hiekkapölypilvi muutaman viikon kuluessa. Ilmiö ei ole poikkeuksellinen, mutta se on alkanut toistua yhä useammin,

Tästä voi mielestäni päätellä, että viime aikoina esiintynyt paha haju on peräisin kamelinkakasta.

Tai sitten maankuori on jostain revennyt ja Helvetin rikinkäry tunkee ilmoille. Lopun enteitä.

^
Jos tuuli kävisi toisesta suunnasta, niin todennäköisin syy olisi Juha Mieto ja mämmi.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 08, 2024, 16:37:03Tai sitten maankuori on jostain revennyt ja Helvetin rikinkäry tunkee ilmoille. Lopun enteitä.

Helvettiteoriaahan on esitetty muodossa: "latvialaisen luonnonpuiston suo".  Kun muistetaan, että perkele on balttilainen lainasana, niin teoria saa kummasti lisäuskottavuutta...

Uutisen mukaan Ilkka Kanervalle pystytetään muistomerkki.

Yle Uutiset: Lokalahden kirkon edustalla odottaa paikka valmiina valtiomiehen muistolle. Siihen nousee noin kaksimetrinen muistomerkki pitkäaikaiselle kansanedustajalle ja ministerille Ilkka Kanervalle.

Vehmaalaisen taiteilijan, Jarkko Rothin teos koostuu teräksestä ja kivestä. Kohtaaminen-niminen teos paljastuu yleisölle vasta sunnuntaina 14. huhtikuuta.

Olisin ehdottanut jotain tämän tyyppistä.

Venäjälle päätyneiksi epäiltyjä drooneja myynyt turkulaisyhtiö myöntää sortuneensa "myyntihuumaan" (IL):

"Turkulainen Jimm's PC Store ei usko myymiensä tuhansien droonien päätyneen Venäjän sotavoimien käyttöön. Yhtiö myöntää kuitenkin olleensa "liian sinisilmäinen".

Kuten IL:n artikkelissa osoitetaan, Jimm´sin henkilöstön on täytynyt tietää, että droonit päätyvät Venäjälle. Tässä vielä firman toimitusjohtajan nolo vastine artikkeliin io-tech -foorumilla. Tiivistettynä muodossa "Sori kun jäätiin kiinni, oli vähän myyntihuuma".

Normaalisti kyseinen lafka ei edes myy drooneja kuin muutamia kappaleita vuodessa, eikä se ole ollut sille ennen Ukrainan sotaa mikään bisnes. Alun perin suomalainen yritys on sittemmin myyty saksalaiselle bulvaanifirmalle, jonka toimitusjohtaja on kansallisuudeltaan - venäläinen.

Kyllähän söi miestä, kun kuvio kävi ilmi. Olen ollut Jimm´sin asiakas yli 10 vuotta, mutta tämä olikin nyt sitten tässä. Meneillään on laaja boikotti ja sana tapauksesta leviää, toivottavasti menee firma konkurssiin tämän vuoksi. Mikäli olette itse ostaneet sieltä jotain/aikeissa ostaa, niin harkitkaa näiden tietojen valossa toiseenkin kertaan. Eipä sillä, Jimm´sin taso kyllä laski jo silloin, kun firma myytiin Saksaan.

Oikeusjutut kannattaa yrittää välttää viimeiseen asti. Tästä aiheesta löytyy uutisia vähän väliä. Miksi ihmiset aloittavat oikeusjuttuja?

Eniten oikeudenmukaisuuden käsitystäni loukkaavat ne tapaukset, joissa oikeuskulukorvauksia joutuu maksamaan se osapuoli, joka ei ole käynnistänyt oikeusjuttua. Näistäkin tapauksista kerrotaan silloin tällöin. Ilmeisesti on niin, että tulee halvemmaksi alistua ja myöntää syyllisyytensä vaikka ei olisikaan syyllinen, kuin puolustaa itseään ja ottaa riski suurista oikeuskuluista.

(tästä on uudempikin uutinen)

https://yle.fi/a/74-20028861

^
Korvaukset "kivusta ja särystä", jonka syylliseksi todettu joutuu maksamaan uhrille, vielä ymmärrän. Mutta kärsimyskorvaus omaisille tuntuu aika kornilta, jos läheinen on menehtynyt tilanteessa. Ikään kuin laitettaisiin hintalappu toisen hengelle. Milläpä sitä tuskaa voidaan mitata ja muuttaa rahamääräksi? Oliko lapsen hengen hinta se 45000 euroa, jota vanhemmat hakivat. Korvausta haettiin tässä tapauksessa vielä tilanteessa, jossa oli katsottu, että toinen osapuoli ei ollut syyllinen pojan kuolemaan.

No joo, asiasta voidaan olla montaa mieltä. Lievimmilläänhän nuo kärsimyskorvaukset on pieniä korvauksia pahasta mielestä, jotka varmaan saajaa lohduttavat. Minusta vaan mikään raha ei lohduta oikeasti henkistä kärsimystä.

Hipin kanssa pitkälti samaa mieltä. Kuten Kopek on monta kertaa itse korostanut, liikenne todellakin on vähän arvaamaton paikka ja virheitä tekevät siellä monet koko ajan, yleensä puhtaasti todellakin vahingossa, joten miten esim. tässä tapauksessa voidaan kiistatta sanoa, että vika oli kuskissa A tai B ja tuomita korvaukset ja rangaistukset siten, että ne ovat todella oikeudenmukaiset.

En myös ihan ymmärrä perheen näkökulmaa siitä, että oikeustaistelua pitää käydä, koska "taistellaan uhrin kunniasta". Mitä nyt maallikkona tapausta katsoo, niin kyllä tuo onnettomalta sattumalta vaikuttaa, jossa tultiin mutkaan yhtä aikaa. Koneen kuljettaja ilman muuta on vastuussa siitä, että tukkii koko tien masiinallaan, mutta toisaalta on kyllä sen verran iso vehje, että jos katse yhtään tiessä on, ei tuota voi olla huomaamatta = jotain kertoo sekin, että uhri ei ole edes yrittänyt jarruttaa. Toisin sanoen paha epäily jää, että katse on ollut muualla, kännykässä tai padissa.

Eli kun kyseessä on todennäköisesti ollut virhe molemmilla puolilla ja tosi pska tuuri, niin miten uhrin kunnia on kyseenalaistettu tai siitä pitää taistella? Muutenkin perheen toiminta on kieltämättä ollut erikoista, kuten se, että he ovat itse menneet varikolle siivoamaan uhrin jäänteet autosta, mutta ihmiset ehkä surevat eri tavoin. Kovin eri tavoin.

Näitä oikeuskuluja kauhistellessa pitää aina muistaa sekin, että oikeusjutut eivät todellakaan ole yhteiskunnallekaan ilmaisia. Niihin sitoutuu valtavasti oikeustoimen aikaa ja resursseja. Kyse ei ole enää kyläkäräjistä, jossa mennään kylän vanhemmille esittämään kerran kuukaudessa tai vuodessa valitettavat asiat ja niistä sitten tehdään päätös, vaan prosessi on paljon resursseja vaativampi useammalla eri tasolla ja organisaatiolla.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 10, 2024, 09:13:23Mutta kärsimyskorvaus omaisille tuntuu aika kornilta, jos läheinen on menehtynyt tilanteessa. Ikään kuin laitettaisiin hintalappu toisen hengelle. Milläpä sitä tuskaa voidaan mitata ja muuttaa rahamääräksi?

A just question, my liege. Mikään hyvitys ei korjaa tilannetta. Miljardi euroa tai syyllisen hidas julkinen halstraaminen elävältä voisi suoda symbolisen korvauksen. Itse menetykseen se ei auttaisi mitään.

Olen yhden kerran typeryyksissäni tehnyt valituksen eräästä kunnan toimenpiteestä, mutta onneksi en joutunut maksamaan kuin pari sataa euroa (voi olla vähemmänkin, en muista summaa) siitä, että valitus ei mennyt läpi.

Kyse oli ranta-aluekaupasta. En muista enkä siten voi kertoa tarkkoja summia vaan pelkästään selitän ideatasolla jotain rahayksikköjen suuruusluokkia toisiinsa verrattuna.

Kyseessä oli parin tuhannen neliön suuruinen alue, jonka kunta halusi ostaa rakentaakseen paikalle satamalaiturin. Välittömästi alueen vierestä oli myyty samanlaista, parkkipaikaksi tulevaa aluetta, hintaan 10 euroa / m2. Tällä neliöhinnalla myytävän alueen hinnaksi olisi tullut 20000 euroa.

Eräät tuttavani olivat myyneet parinsadan metrin päästä parkkipaikaksi pienen omakotitalotontin ja rappiokuntoisen vanhan talon ja saaneet siitä 1,5 miljoonaa. Katsoin siis, että 20000 euroa oli hyvin kohtuullinen hinta, ja vastasi yleistä hintatasoa.

"Neuvottelut" hinnasta käytiin helmikuussa.

Huhtikuussa, ennen kuin mitään kauppaa tai sopimusta alueesta oli tehty, kunta otti sen haltuunsa ja alkoi tehdä maansiirtotöitä siellä. Vapun jälkeen kunta anoi vesioikeudelta lupaa töiden aloittamiseksi - jotka siis olivat jo käynnissä. Kesäkuussa vesioikeus myönsi kunnalle luvan töiden - joita siis oli tehty jo parin kuukauden ajan - tekemiseen. Tämän jälkeen kunnasta otettiin yhteyttä ja kysyttiin, mille tilille korvaus maksetaan. Kunta oli yksipuolisesti päättänyt, että alueen hinta on 50 senttiä neliöltä ja kokonaiskorvaus siten 1000 euroa. Kun tuosta maksettiin pääomatulovero ja summa jaettiin meidän neljän perillisen kesken, minun osuudekseni jäi noin 200 euroa. Se riitti juuri oikeuskulujen maksamiseen, kun typeryyksissäni menin ja valitin hinnasta.

Tapaus opetti, että ei ikinä kannata valittaa mistään eikä käydä mitään oikeusjuttuja, jos vain voi olla käymättä,

Lisäopetuksena olivat aikaisemmat isäni kokemukset valituksista, jotka hän hävisi kaikki. Nekin liittyivät osaksi maakauppoihin. Yksi pakkotilanteessa tehty (koska sellaisiahan ne romahduksen jälkeen olivat) kauppa koski samanlaista ranta-aluetta kuin edellä mainittu. Siitä tehtiin kauppakirja, jossa määriteltiin myytävä maa-alue, josta oli liitteenä kartta. Kaiken piti olla selvää. Kaavoittaja kuitenkin lohkaisi maata ostajalle tuhansia neliöitä enemmän kuin mitä luki kauppakirjassa, ja mitä oli merkitty kauppakirjan liitteenä olevaan karttaan. Isäni valitti tästä lohkomisesta ja tietenkin hävisi jutun. Oikeus katsoi, että maanmittarilla oli oikeus poiketa kauppakirjaan merkitystä maa-alueen koosta koska isäni hänelle kirjoittamasta valtakirjasta puuttuivat ratkaisevat sanat. Siinä olisi pitänyt lukea, että valtakirjan allekirjoittaja myöntää maanmittarille oikeuden lohkoa maa-alueesta kauppakirjaan ja sen liitekarttaan merkitty myytävä alue. Valtakirja oli sanamuodoltaan epämääräisempi ja antoi maanmittarille oikeuden lohkoa, mitä häntä huvitti. Hän oli ostajan puolella, joten hän käytti asemaansa hyväkseen ja antoi heille bonuksia isäni kustannuksella. Isälleni ei juolahtanut edes mieleen, että jotain tuollaista voisi tapahtua. Hän oletti, että kauppakirja määrittelee maa-alueen sijainnin ja koon, ja maanmittari pelkästään vahvistaa asian käytännössä.

Isäni oli huolimaton myyntiasioissa. Pidän itseäni tässä suhteessa tarkempana, vaikka muuten olen epäjärjestyksen ihminen. Minusta tuntuu, että minulla on tietynlaista juridista ajattelukykyä, vaikka en olekaan juristi. Ehkä kuvittelen liikoja.

Kun eräs rakennus ja maa-alue myytiin vanhempieni kuoleman jälkeen, vaadin kauppakirjaluonnosta muutettavaksi niin monesti, että vaatimuksiini alettiin jo hermostua. Veljeni olisi toiminut isäni tyylillä ja myynyt ties mitä. Minä sen sijaan olin erittäin tarkka pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Yleinen neuvo on siis se, että ei kannata valittaa, koska valitukset häviää, ja ne tulevat kalliiksi.

Itselleni tuo isäni tekemä valitus on tullut maksamaan jo tuhansia euroja ja maksaa koko ajan lisää. Maanmittari nimittäin kosti valituksen. Kun seuraavan kerran myytiin maata (taas pakkotilanteessa verojen maksamiseksi), siitä jätettiin pieni pala myymättä. Isommasta alueesta ei ollut tarvinnut maksaa kiinteistöveroa, koska kyse oli metsämaasta. Samaa metsämaata oli myös jäljelle jäänyt pala, jonka maanmittari lohkoi noin 1,99 hehtaarin kokoiseksi. Siitä joutuu kuitenkin maksamaan kiinteistöveroa, koska alle kahden hehtaarin tontista sitä pitää maksaa. Jäljelle jääneestä surkeasta muurahaisia kuhisevasta pusikosta on maksettu kiinteistöveroa jo pian 30 vuoden ajan eli maan arvo on maksettu jo kertaalleen veroina. Enhän minä tuollaista asiaa tiennyt, mutta maanmittari aivan varmasti tiesi. Jos hänellä ei olisi ollut kostotarkoitusta, hän olisi kaavoittanut jäljelle jääneen alueen 2,1 hehtaarin kokoiseksi. Myyjän ja ostajan välillä tällaisella minimaallisella erolla ei olisi ollut merkitystä. Koko myytävä alue oli noin 26 hehtaaria.

Ei siis kannata valittaa yhtään mistään. Systeemi jyrää.