SPEKS: Ketjuun liitettävät henkilöt voivat olla aikansa eläneitä, parhaillaan eläviä, jne, ketkä nyt kulttuuriin kytkeytyvätkin, jotenkin niin vaikuttavasti, että kokee tarvetta käsitellä jotain, heidän kauttaan. Ketju voisi olla laaja, koska tuskin sulkee pois tarkkapuitteisia käsitelyjä, joilta voi odottaa tarkempaa leikkuuta jo otsikkoterävyydestä lähtien.
Minna Cant on henkilö, josta kuullut. En ole kiinnitellyt paljoa huomiota. Enkä vieläkään tiedä oikein mitään.
Se pointti jäi askarruttamaan, että kun hänestä on tehty elämänkertatuotantoa, ensimmäisenä merkittäväksi koettuna naishahmona, niin mikä on kertojan suhde kerrottavaan.
Lucia Hagman oli naisasialiikkeen pioneerejä, kansakouluopettaja ja nuorsuomalainen poliitikko. Kertoi Minnan avioliitosta, ja sen alisteisuudesta. MK oli köyhistä oloista, ja melko radikaali vaikutelma jää hänen tuotannostaan, vähäisen kuulemisen jälkeen.
Tuli se päätelmä, että vaikka MK oikeasti eli melko vapaatakin elämää, kaiken aloittamansa ja hänelle-sysätyn kanssa, niin mielenmaisemaltaan elämänpolku oli tehnyt tehtävänsä, josta ammentaa (jotakuta ajatellen) sitä uutta näkemystä, jolle tosiaan oli jossakin myös tilausta, ja toisaalta luontevaa anti-sellaista.
Kun LH otti MKn avioliiton kielteisen tarkastelun alle, niin vaikka faktisesti ottaen tapahtui virhe, niin suuren linjan kanssa tällainen aukkojen täydentäminen on ymmärrettävää. Miten paljon kohtuuttomuutta sitten voi liittyä sen ajan naiselämän mahdollisuuksiin, niin siitä tiedä sen enempää.
Johtopäätelmäni voisi olla, tai arveluksi jäävä osuus tässä vaiheessa:
Vahvat hahmot luovat jotain tarpeeksikokemaansa toimi-tilaa vaikeuksien keskelläkin. Tila, jossa eletään, ei välttämättä ole niin ahdisteinen kuin yleensä, mutta kertomusten pohja on silti oikea, eikä tiettyjä asioita, tiettynä aikana, voi välittää tilattomasti, vaan tilamitoitus on oltava riittävä.
Mistä tässä olisi tarkoitus keskustella? Kulttuurihenkilöistä vai kulttuurista "henkilöiden kautta"? Jos jälkimmäisestä, niin mitä se tarkoittaa? Ja miksi alustuksessa sitten ei keskustella kulttuurista?
Mitä tämä tarkoittaa?:
Vahvat hahmot luovat jotain tarpeeksikokemaansa toimi-tilaa vaikeuksien keskelläkin. Tila, jossa eletään, ei välttämättä ole niin ahdisteinen kuin yleensä, mutta kertomusten pohja on silti oikea, eikä tiettyjä asioita, tiettynä aikana, voi välittää tilattomasti, vaan tilamitoitus on oltava riittävä.
Toimitilaa? (Eikös toimitila on se, mikä firmalla on, missä tehdään työtä?) Tila, jossa eletään? Ahdisteinen? (Mitä se edes tarkoittaa?) Minkä kertomusten? Mitä tarkoittaa tilattomasti välittäminen? Minkä asioiden välittäminen? Mikä tilamitoitus?
SPEKS: Ketjuun liitettävät henkilöt voivat olla aikansa eläneitä, parhaillaan eläviä, jne, ketkä nyt kulttuuriin kytkeytyvätkin, jotenkin niin vaikuttavasti, että kokee tarvetta käsitellä jotain, heidän kauttaan. Ketju voisi olla laaja, koska tuskin sulkee pois tarkkapuitteisia käsitelyjä, joilta voi odottaa tarkempaa leikkuuta jo otsikkoterävyydestä lähtien.
Mitä jotain (boldaukseni)? Eikö tässä olekaan tarkoitus käsitellä kulttuuria, eikä mitä tahansa "jotain"?
Kulttuuri-sana voi olla niin ja näin. Siitä on tosin väännetty muissakin yhteyksissä. Ehkä sanaa ei pitäisi käyttää, vaan jotain nasakampaa, jolla on kuvaavuutta.
Alunpitäen kulttuuri linkattiin maatalouteen ja maanviljelykseen, muistaakseni. Sitten sitä on käytettä jotenkin hakevassa tuotannossa, taiteessa jne.
Joku tietää varmaan paremmin.
Kulttuurin voi yleisesti nähdä rakentamisena. Rakentaminen luo pohjaa muulle. Kulttuuria on näin eri ihmisryhmien käytönnötkin, ja kultturien kosketuksissa merkittävää voi olla rakenteiden näkymättömämpi osuus, joka ei suoraan käy selväksi.
Kulttuurihenkilöitä jos ajattelee, niin varmasti on omanlaisia hahmoja tässä. On kapea-alaisesti vaikuttavia, ja laajempaa ryhmää koskettavia. Sekään ei vielä kerro esim vaikuttavuudesta.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 07, 2019, 17:25:58Mitä jotain (boldaukseni)? Eikö tässä olekaan tarkoitus käsitellä kulttuuria, eikä mitä tahansa "jotain"?
Turha laittaa äskeisessä ollutta lainausmerkkeihin, tai jos tekee sen, niin kuvaavampaa voisi olla näin: ""jotain"".
Vaikuttavuus selkeän effektiivisenä voi olla asia, josta ei ihan niin paljon tiedetä, eikä tällaista kauhesti ehkä edes mietitä. Ehkä näin on usein.
Ihmisen tapauksessa kultturinen vaikuttavuus on iso juttu. Muu vaikutuksellisuus on aika suoran (ihmis)rakenteetonta, eikä siinä ole sen ihmeempää, kuin että on muun todellisuuden rakennetta, ellei kulttuuri senkin takana.
Kulttuuri laajana on siitä merkityksellinen asia, että on omaa aikaansaannostoamme, jonka suhteen voi olla kriittinen. Jos se rassaa, niin itseään on rassattu. Tässä on aito vaihtoehdon paikka, jos siltä tuntuu.
Muu todellisuus on mitä on, emmekä sille voi mitään, eikä onneksi edes tarvitse voida.
Kuukkeli kertoo, että:
Kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Etymologisesti sana "kulttuuri" tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä.
Wikipedian mukaan:
Kulttuurilla on monia toisiinsa liittyviä merkityksiä:
Yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys.[1]
Arkeologinen kulttuuri: arkeologisen aineiston tyyppien avulla määriteltävä esihistoriallisen ajan kansa.[2]
Yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta: erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä.[3]
Jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle, ihmisryhmälle, tai "yhteiskunnalle".
Opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summa.
Ne käytöksen piirteet, jotka vaihtelevat maantieteellisesti alueittain.
Tahtoo wiki-opetuslapseksi.
Lapsista polvi paranee. Tai sanotaan, että ainakin joskus.
Besseriä sen olla täytyy, eikö?
Kulttuuri-sanan wikisitaattien laiton pontimenani oli yrittää jotenkin tarjota sinulle työkaluja tarkentaa, mistä asioista haluaisit tässä keskustelussa keskustella.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 08, 2019, 11:40:43Kulttuuri-sanan wikisitaattien laiton pontimenani oli yrittää jotenkin tarjota sinulle työkaluja tarkentaa, mistä asioista haluaisit tässä keskustelussa keskustella.
Kun tätä tarkastelee:
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 08, 2019, 10:20:22
Kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys.
niin vaikuttaa vähän epätarkentavalta siihen nähden, mitä itse tulin ajatelleeksi kulttuurista. Liitin siihen merkityksellisyyttä, mikä on melkoinen rajaus, Wikin määritelmään.
Kulttuuriksi voi laskea kaikenlaista, ja varmaan laskeskellaankin kaikkea. Miten paljon niistä laskettuja sitten tarvitsee käsitellä, tai miten paljon tarvitsee kokea ne tärkeäksi, on varmasti kokijariippuvaista. Toisaalta myös tilanteilla on vaikutuksensa.
Besserin elementissä todeten,
... Wisser.
Enempi tuo aloituskirjoitus liittyisi esim. yhteiskuntaan tai naisen alistettuun asemaan yhteiskunnassa, tai kirjailijan elämänkokemusten vaikutukeen kirjalliseen tuotantoonsa tms., kuin kulttuuriin.
^ Miten näitä on tottunut näkemään, ja ottamaan.
Rakenteelliset voi nähdä kulttuurisesti. Siis siitä vinkkelistä, jota pidetään perinteisempään kulttuuriin liitettynä. Tiedä tosin ihan tarkalleen, mitä se perinteisempi on, vaikka tarkastelua kestävässä muodossa, kestävyysmittarein.
Kulttuurin voisi arvella kietoutuituvan paremmin osaksi kaikkea, ja kun siinä oleva todellinen voima olisi selkeä, voisi kulttuurin pönkitykset jättää vähemmälle.
Mikä ei vähän itsessään puolusta itseään, niin mitä sellaista tekohengittelemään? Kai tällainen näkemys joskus on ihan painava, punninnoissa.
Lainaus käyttäjältä: Dr. Wisser und Besser - helmikuu 08, 2019, 11:54:23
^ Miten näitä on tottunut näkemään, ja ottamaan.
Rakenteelliset voi nähdä kulttuurisesti. Siis siitä vinkkelistä, jota pidetään perinteisempään kulttuuriin liitettynä. Tiedä tosin ihan tarkalleen, mitä se perinteisempi on, vaikka tarkastelua kestävässä muodossa, kestävyysmittarein.
Rakenteelliset mitkä? Ja miten se liittyy perinteisempään kulttuuriin? Ja mitä on perinteisempi kulttuuri? Aiempaa kulttuuriako, ei moderniako?
Välittämättä ketjun määritelmästä, vastaan otsikkoon. Kulttuurin ja pitkälti myös yleisen sivistyksen oppaana ylivertainen on ollut Erkki Toivanen, joka iltakävelyillään on paitsi kertonut kyseisestä kaupungista myös laajemmin historiasta ja ihmiselämästä yleensä.
Muutama Toivasen Lontoon iltakävely on poimittu Ylen Elävään arkistoon.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/29/iltakavelylla-lontoossa-erkki-toivasen-seurassa
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 08, 2019, 21:26:39
Välittämättä ketjun määritelmästä, vastaan otsikkoon. Kulttuurin ja pitkälti myös yleisen sivistyksen oppaana ylivertainen on ollut Erkki Toivanen,
Toivanen on ollut minulle yksi niitä inspiraation lähteitä, joka sai minut kiinnostumaan kuninkaallisista, tai oikeammin kuninkaallisiin liittyvistä rituaaleista, kuten häistä ja hautajaisista. Itsekin olin nuorena sitä mieltä, että kuninkaalliset ovat turhakkeita, joista nykyaikana pitäisi päästä eroon. Mutta...Kun Toivanen selosti jonkin suuren tapahtuman Lontoosta, julkisen "näytelmän" taustat, syyt miksi kulkue ohjattiin tiettyä reittiä pitkin, paikat reitin varrella jne, historia avautui minulle uudella tavalla. Löysin symboleiden tulkinnasta suunnattoman rikkauden, joka ulottuu syvälle ihmiskunnan alkuhämärään. Paljon myöhemmin luin Tuomas Nevanlinnan kirjan
Kuninkaista ja narreista, jossa hän toteaa mm. että kuningashuoneiden poistaminen synnyttäisi tyhjiön, joka kyllä täyttyisi jollakin muulla samankaltaisella ilmiöllä. Itse pidän parempana, että on olemassa rituaalisia tapahtumia, joilla on pitkä historia eli juuret syvällä. Silloin kun rituaalit elävät yhä nykyajassa, on mahdollista ymmärtää jotakin myös huomattavasti vanhemmista ajoista. Rituaalit ovat eräänlaisia ajattelun ja maailmankuvan kiteytymiä, ikään kuin tiivistettyä tietoa. Tarkastelemalla niiden yksityiskohtia pääsee kiinni suurempiin kokonaisuuksiin. Myös kulttuuriartefaktit, kuten vanhat maalaukset tai näytelmät, ovat ymmärrettävämpiä kun on tutustunut yhä elävän perinteen piirteisiin ja muutokseen nykyajassa.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 08, 2019, 21:26:39Kulttuurin ja pitkälti myös yleisen sivistyksen oppaana ylivertainen on ollut Erkki Toivanen, joka iltakävelyillään on paitsi kertonut kyseisestä kaupungista myös laajemmin historiasta ja ihmiselämästä yleensä.
Tätä en osaa arvioida. Ehkä on kuten sanot.
Muutaman kerran näin häntä teeveessä. Jäi aidon oloinen vaikutelma siitä, mille hän oli omistautunut. Tällainen ei jätä kylmäksi, vaikka muuten olisi muu sisältönä kiinnostavampaa, kuin hänen aiheensa.
Ehkä ketjun otsikkoa tulisi muuttaa, sillä teemana kiehtovinta ovat merkitykselliset rakenteet, ja henkilöt, joiden kautta tässä ketjussa voi tällaista isoa teemaa lähestyä. Suoraan lähestyen merkitykselliset rakenteet, ... öö.
Ehkä teemalle ei ole selkeää käsitettä, tai siis sanaviittaa osoittamassa, viittojen maailmassa.
Kulttuuri voi olla vaikka mitä, siis vaikka vähäpätöisen oloista, tai suurta, ja vaikka kumpikin voi olla vähän kuin ei mitään, niin joskus päinvastoin. Tilanteet luovat tärkeyttä, ja joskus muuten vähäpätöinen voi merkata, ja joskus perinteisesti ajatellen isompi juttu on vähän ohi-merkityksellistä.
Tähän liittyen piti jotain sanoa, mutta taas pätkii "linjat". Palaan linjoille taas, kun kunnossa. Ehkä.
"Työ ei sinänsä ole tärkeää, ihminen on. Yritykset eivät ole olemassa yhteiskuntaa varten, mutta meillä ei ole yhteiskuntaa, jos meillä ei ole työtä. Tämän takia kristallipallon pitää olla aika kirkkaalla, kun mietitään työn tulevaisuutta", Merilehto sanoo.
https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/johtajat-kusevat-tulipaloihin-tekoalykirjailija-huolestui-suomalaisyrityksista-6757799
Tämä menee tämänhetkisen tilanteen kautta merkityksiin, olipa ne ilmaistu edellisessä, miten oli.
Tämän tason osuva arviointi voi olla vaikeaa. Sitä on toisaalta kaikki, jos ei tiedä, mihin arviota perustaa. Jos arviointipohja on selkeä, osaa tuota sanottua ehkä tarkastella jotenkin, KOn kehykseen sopivasti, tai vähemmän.
Ilman yhteiskuntiakin on eletty, ja on pärjätty. Kun laajuuden kautta voi saada, niin väylää tulee sitä mukaa käyttöön, kun hoksataan, ja kyetään.
Yhteiskunta on väline, siinä missä alkuyhteisöt, olivat miten olivat, aikoinaan. Samaa välinettä ovat yritykset. Eroja voi olla monessa, eri aikoina. Yritys, ja yhteiskunta täytyy sitoa tilanteeseen, jotta niiden osuutta kokonaisuudessa olisi osuvaa arvioida.
Ehkä hankalin juttu tässä on tietty erirytmisyys, jos asiaa ajattelee vaikka tästä vinkkelistä. Toiminta voi rakentua nopeaksi, ja kulttuuriset rakenteet voivat elää vaikka kivikautta, ja rakenteilta tuskin voi odottaa ratkaisullista, kun helposti jäljessä kaikesta.
Arvioissa tulee helposti vastaan se, mikä tulee ateismin määrittelyssä. Se on sidottu uskovaisuuteen. Uskovalle joko ollaan samassa, tai ei. Se merkkaa, oikeasti, joten ei-uskovia on hyvä sanoa ateisteiksi. Toimii. Yleisemmin järjestely ei välttämättä ole järkevää. Esimerkki ei ehkä ole hyvä, mutta kertoo tietyn aseman erottuvuudesta, suhteessa toisiin.
Erottuvuus ei välttämättä synny noissa aina siitä, että jotkut ovat lähteneet kalppimaan kauemmas, joidenkin juttujen suhteen. Ero syntyy myös tarkastelijan sijainnin vaihteluista, vaikka muussa ei muutosta tapahtuisi.
Tarkastelukulmaa voi ottaa hyvin eri tavoin. Erottuvuus on aina erilaista, joten löydöksiä saa, siten kun tarkastelupistettä vaihtelee. Mikään tarkastelun alla oleva ei silti välttämättä vaihdu, kuten tarkastelija tuppaa kertomaan.
Siten kuvaukset ovat helposti itsekeskeisiä, jo lähtökohdiltaan. Samaa tilannetta voi elää samanaikaisesti kaikki.
Otsikko on tosiaan laaja. Voisi kuvitella edes suomalaisen kulttuurin esiintuomista, suomalaisten keskuudesta. Toisaalta kun kulttuuri on se juttu, niin paremmin siihen saa selkoa, jos henkilöitä on monesta kulttuurista.
Viimeisin kulttuuriin, ja sen merkittäviin rakenteisiin liittyvä käsite, jonka kuulin, oli teknologiavelka. Tulin itse maininneeksi Hipin kansa jutellessa ohjelmoinnin, ja miten se voi ilman luovaa työtä hajota taivaan tuuliin. En näillä sanoilla, mutta.
Rakentelussa tämä on minusta erittäin iso juttu. Kompleksisuuden vankeutta on tuo teknologinen velka, tai vaikka se velka yleisesti, että rakennetaan vaikeaa, jonka toimivuus on niin ja näin, tai toiminnan kustannuksen osuus on kyseenalainen.
Rakenteisiin voi kätkeä paljon. Rakenteet ovat rahaa, valtaa, ... Sopimuksista voidaan maksaa paljon. Esim patentit luovat toiminta rakenteita, ja voivat olla eräs talouden muoto, ja etenkin muun yhteydessä.
Samoin on rakenteita uskonnotkin, ja jos jotain menee horjuvaksi, uskomuspuolella, on fiilis joka aikana sama, joskin fiiliksen seurauksia voidaan ehkä osata paremmin hallinnoida.
Merkittävää kulttuuria on se, jonka pohjalle rakennetaan. Näin voisi varmaan sanoa napakasti tärkeydestä.
Olen minäkin suomalaisista kirjailijoista Matti Pulkkisesta tykännyt, on vaan aika unohdettu nykyään... Vaikka esitti fiksuja näkemyksiä vasemmistokulttuuriporukan paineessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Jalutsi
Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt. Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Jalutsi sanoo uuden sukunimensä olevan yhdistelmä sanoista Jatimatic ja Uzi. Jalutsin mukaan hänellä on todettu ADHD ja hän puhuu kuutta eri kieltä.
Vähän toisenlaista kerrontaa, tältä hepulta.
Pahimmaksi muistoksi kertoi mediahaastettelussa sen, aiemmalta pimeyden ajalta, että kun omaisia tuli vankilaan, niin näiden olo tehtiin kurjaksi, jolloin tapaamisiin luotiin toivottu väri.
Vankila organisaationa on tässä vahvempi, ja voi luoda tilanteista toivotun, jos haluaa. Miksi näin tehtiin, on isompi kysymys, ja tosiaan myös tapauskohtainen. Teemana tällainen on kiehtova.
Edellisessä viestissä mainittu kaveri, Jan Jalutsi, kertoi (erään) psykiatrin tavasta katsoa asiakasta/potilastaan muutaman minuutin sanomatta sanaakaan. Nähtävästi paras tapa saada selville tärkeää, tutkittavasta.
Ihmiset kyllä viestivät, olemassaolollaan. Ei kai tämä mitenkään uusi juttu ole. Jan Jalutsi itse kuulemma pienikokoinen, sanojensa mukaan. Pituutta en tiedä.
Kun katsoin erästä videoklippiä, niin aika vikkelän oloinen vaikutelma jäi. Pienet miehet ovat aika tuon oloisia minusta, joskus. Eräs klassikko-juttu, tosin nimettävänä vaikea. Uskoi ken halusi.
Edellistä heppua seuraten tuli googlattua myös Volvo Markkanen. Taas on omanlainen tapaus, ulkopuolisen silmin. Mielessä syntyy ihmisiä, johon ryhmään voisin sijoittaa Markkasen.
Tällaiset analyysit ovat vaikeita sanallistaa. Analyysin paikkaa on, jos ajattelee, että usein puhutaan henkilökemioista, esim parinvalinnassa, tai siinä, kuka miellyttää suorassa kontaktissa, ja kuka ei. Iso juttu, mutta sanallistus onkin henkimaailman asia. Siten vähän hassu teema.
Tuli mieleen tästä, kun Niinistöä verrattiin Hakkaraiseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005104622.html. Vertaustapa minusta paljon pintapuolisempi, eikä oikein mielenkiintoinen, mitä itse tuota älyän.
Kulttuuria henkilöiden kautta. Kapea otsikko.
Piti ainakin nyt kysyä, että mitä on kulttuurin uudet tuulet, jotka lähtevät yhteisöistä? Voivat toki alkaa yksilöistä, mutta voisi ajatella yhteisöllisempää osuutta, eikä vain jotenkin epäsuorasti.
Ehkä kulttuurit tässä merkityksessä ovat kuolleet. On kyllä isoja nimiä, esim historiassa, joihin voidaan ainakin jälkikäteen tiivistää jotain liputtamisen ja juhlimisen arvoista.
Kulttuureista ja niiden rikkaudesta kyllä puhutaan, mutta jos nämä eivät tuota oikeasti mitään?
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 06, 2019, 20:32:29
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Jalutsi
Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt. Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Jalutsi sanoo uuden sukunimensä olevan yhdistelmä sanoista Jatimatic ja Uzi. Jalutsin mukaan hänellä on todettu ADHD ja hän puhuu kuutta eri kieltä.
Vähän toisenlaista kerrontaa, tältä hepulta.
Pahimmaksi muistoksi kertoi mediahaastettelussa sen, aiemmalta pimeyden ajalta, että kun omaisia tuli vankilaan, niin näiden olo tehtiin kurjaksi, jolloin tapaamisiin luotiin toivottu väri.
Vankila organisaationa on tässä vahvempi, ja voi luoda tilanteista toivotun, jos haluaa. Miksi näin tehtiin, on isompi kysymys, ja tosiaan myös tapauskohtainen. Teemana tällainen on kiehtova.
Nevöhööd persoona.
Kuuntelin kaupungilla kävellessäni Kulttuuriykköstä, jossa haastateltiin kirjailija-taiteilija-kulttuuripersoona Katariina Souria. Haastattelu oli ajatuksia herättävä.
Pohjamielipiteenä Sourista minulla oli median kautta syntynyt käsitys, että hän on hankala tyyppi, jonka kanssa ei kannata joutua huonoihin väleihin, tai löytää itsensä oikeudesta, eikä sieltä selviä halvalla.
Haastattelua kuunnellessani käsitykseni muuttuivat eri suuntiin sen mukaan, mistä milloinkin puhuttiin. Ajattelin, että Souri on jostakin aivan muusta maailmasta kuin esimerkiksi minä tai moni muukin tavallinen tyyppi. Hänelle näytetään annetun paljon sellaista, mistä moni ei osaa edes uneksia. Hän on älykäs, lahjakas, kaunis, kuuluisa, varakas, sivistynyt, taiteellinen, henkinen, paljon maailmaa nähnyt, paljon asioita kokenut, hienon ystäväpiirin omaava jne. Useimpia meistä ei ole siunattu edes yhdellä hänen ominaisuuksistaan ja kokemuksistaan. Saman ikäisenä jolloin Katariina Souri matkusti yksin Italiassa ja osallistui ensimmäisiin Playboy-kuvauksiinsa, minä olin käynyt pari kertaa linja-autolla maalta kaupungissa autokoulun yhteydessä. Ne olivat ainoat yksin matkusteluni. Vertailua voisi jatkaa, ja jokainen osa-alue päättyisi samalla tavalla tulokseen 1-0. Kokisin olevani surkea maan matonen Sourin loiston rinnalla, missä tahansa asiassa meitä vertailtaisiin.
Kun haastattelu eteni vaiheeseen, jossa Souri kertoi oikeusjutustaan, aivan uudenlainen vaihe meni päälle. Souri selvästi kiihtyi muistellessaan asioita eikä tuntunut osaavan lopettaa alkuun päästyään. Muistui mieleeni eräs naisrehtori koulussa, jossa olin kouluavustajana. Hän oli loukkaantunut jostakin oppilaiden teoista, ja kun hän näistä asioista alkoi kertoa, se meni niin tunteisiin, että hänen kaulansa ja kasvonsa muuttuivat punaisiksi samalla, kun hän puhui kiihkeästi ja jatkoi pitkään.
Ehkä meillä kaikilla on jokin aihe, jota tökkäämällä saa puheen ryöppyämään ja tunteet kiihtymään. Sourilla se tuntui olevan oikeusjuttu. Oli suorastaan kiusallista kuunnella, koska mietin, keskeyttääkö toimittaja puheen, jos se kovin pitkään jatkuu. Souri kuitenkin rauhoittui, ja voitiin siirtyä uuteen aiheeseen.
Loppuosassa haastattelua käsiteltiin mm. shamaanijuttuja. Souri kertoi kokeneensa istunnossa samanlaisia oireita, joista yleensä kerrotaan erään hallusinogeenin käytön yhteydessä (kuuntelin aiheesta radio-ohjelman muutama viikko sitten), eli keho oli mennyt aivan sekaisin. Souri kuitenkin vakuutti saaneensa oireet pelkästään henkisistä syistä.
Yhteen asiaan kiinnitin huomioni haastattelussa. Katariina Souri on erittäin hyvä puhuja. Hänen älykkyytensä ja kulttuurillisen sivistyksensä voi aistia puheesta, joka on niin hyvää ja valmista "tekstiä", että sen voisi kirjoittaa sellaisenaan paperille kirjan tai lehtijutun aineistoksi. Muitakin hyviä puhujia tietysti on, mutta huomattavan paljon on myös niitä, joiden puhe tökkii ja vilisee "niinku" -sanoja ja "tuota" -sanoja ja "ööö"-väliörinöitä ja keskeytettyjä sanoja ja lauseita ja ja ajatuksen uudelleen muotoilua ja kaikenlaista, mikä pitäisi puhtaaksi kirjoitettaessa siivota pois. Puhuttu teksti ei siis missään tapauksessa kelpaa painettavaksi sellaisenaan. Mutta Sourin puhuma teksti on kuin paperista luettua.
Ohjelmasta jäi hieman mietteliäs olo. Suosittelen kuuntelemaan. Mitä mieltä muut ovat.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-64971283
^ Souri kiihtyi myös Viimeinen sana-ohjelmassa, kun pääsi puhumaan oikeusjutuistaan.
Semmoinen semirasittava tyyppi. Varmaan jotain hyviäkin pointteja, mutta kaikenlaiset hörhöilyt kyllästyttävät ja onko ihan pakko tapailla kaikkia julkkismiehiä ja sitten valitella että on jotenkin hyväksikäytetty ja maine mennyt.
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.
Mitä kuvia muistan, niin syitä oli kaksi ja ne olivat kohtuullisen kookkaat ja kaunismuotoiset.
Muuten samaa mieltä Sourista. Tuntuu tyrkyltä, vaikkei hän nyt niin kovin usein julkisuudessa ole ollut.
En ole kuunnellut ohjelmaa, mutta Katariinaahan ei otettu kotimaan kulttuuripiireissä aluksi lainkaan tosissaan. Ei, vaikka hän itse asiassa loi myös uutta populaarikulttuuria jopa vähän aikaansa edellä, nimittäin jotain jotain Sampanjaa ja vaahtokarkkeja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Samppanjaa_ja_vaahtokarkkeja) (Wikipedia). Se edusti kevyttä amerikkalaista hömppää, mutta suomalaisittain tehtynä.
Eikä ollut vain kahta kaunismuotoista syytä, vaan kyllä kyse oli ihan koko paketista. Jonnet ei muista, että Katahan oli kuvien ottamisen aikaan myös sen Playboy-numeron kansikuvatyttö, eikä siihen nyt ihan tavallisen näköinen pääse. (K18) tässäpä niitä kuvia (https://www.girlsofdesire.org/galleries/kata-karkkainen/), ja voi klikata suuremmiksi. Seksivau!
Onpa aika outoa, että Kopek ei ymmärrä, miten ihminen kiihtyy vielä pitkienkin aikojen päästä muistellessaan ilmiselviä vääryyksiä ja laittomuuksia. Noinkohan onnistuisi omista kokemuksistaan toimittajalle kertominen Kopekin siten, että pysyy ääni tasaisena ja miellyttävänä.
Kata on tuonut esille juurikin sen, miten aikoinaan oli lähes täysin mahdotonta päästä minnekään kulttuuripiireihin naisena, ellei ollut "yhteistyökykyinen". Lisäksi hän on kertonut siitä, miten toimittajat ja tuottajat ja miesnäyttelijät ja ohjaajat ryyppäsivät keskenään määrittelemässä, kenelle töitä tarjotaan ja sitten vielä erikseen, kenelle niitä annetaan. Sehän oli (ja on) prosessi.
Lisäksi hän on avoimesti kertonut katuvansa kuvia ja pahoittelevansa etenkin sitä, että siellähän ne nettiä kiertää mm. hänen tyttärensä nähtävänä. Hän on kertonut ihan reilusti myös sen, että häneltä koko kuvauskeikat olivat hyväksynnän hakemista ja rikkinäisyyttä. Hän on sanonut, että hänellä on vain yksi neuvo nykyisille nuorille, jotka harkitsevat rahan tekemistä esim. only fans-sivustojen kautta: mieti todella tarkkaan ja sittenkin sano ei. Että se erittäin harvoin johtaa mihinkään sellaiseen eheään, mitä tulet myöhemmin elämässä kaipaamaan.
On todella hienoa, että joku asian kokenut nostaa esille tämän puolen, eikä vaan peittele tekemisiään hokemalla voimaantumista tai muuta vastaavaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 08:50:51
On todella hienoa, että joku asian kokenut nostaa esille tämän puolen, eikä vaan peittele tekemisiään hokemalla voimaantumista tai muuta vastaavaa.
T: Xante
Tästä päästäänkin Kiira Korpeen ja hänen yritykseensä päästä kulttuuripiireihin runoilijana. Kritiikki on ollut murskaavaa ja Hesari lyttää armotta sekä runoilijan että kustantajan tavalla johon meillä ei ole totuttu. Runoilija itse kehuu teostaan nimenomaan sen voimaannuttavilla tekijöillä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009457531.html
"Lähdön hetki
on lähellä.
Silloin pitää lähteä
kun asiat ovat
kauneimmillaan,
hän sanoi.
Nyt mä lähden.
Kauniisti,
vaivattomasti,
kiittäen opeista."Voimaanuinko? No en!
Lievittikö runo jonkun masennusta? Kopek?
No joo no, olen vähän kummastellut Kiiran voimaannuttavia ja voimakasta esille tuloa. Eikös hänkin hipsinyt tässä rytäkässä kaapistakin, sitä kai tuo runokin on mallaavinaan, että nyt ollaan uuden ja jännän äärellä.
Koska urheilijat on niin julkkiksia, nähtävästi myös jäävät julkisuuskoukkuun ja siellä pitää uran jälkeenkin vielä pyöriä hinnalla millä hyvänsä. Kyllähän Temppakin voimaantuu antamalla milloin mistäkin asiasta jyrähdyksen tai pamauttamalla suoraan.
Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.
Terve, nuori henkilö, ammattitaitoinen ehostaja ja hyvä valokuvaaja, niin tuloksena on houkutteleva kuva. Ja Playboyn ideahan oli tuoda esille niitä "naapurin tyttöjä".
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 09:27:32
Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.
Voi myös olla niin, että joskus kasarilla julkut eivät pystyneet elämään niin eristyksissä taviksista kuin nykyään. Ei voinut hoidella asioita verkossa, ei voinut tilata ruokaa kotiin jne. Ja Suomessa harvalla superjulkerollakaan on palvelusväkeä jonka vastuulle voi juoksevat asiat sysätä.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 27, 2023, 09:30:41
Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.
Terve, nuori henkilö, ammattitaitoinen ehostaja ja hyvä valokuvaaja, niin tuloksena on houkutteleva kuva. Ja Playboyn ideahan oli tuoda esille niitä "naapurin tyttöjä".
Mä näin Kata Kärkkäisen erään yhteisnäyttelynsä avajaisissa kymmenisen vuotta sitten, ja oli vielä silloinkin kasvoiltaan kovin kaunis nainen (kehoon en kiinnittänyt huomiota), joten tuo ehostustarve ei liene ollut suuren suurta nuorenakaan. Upeat silmänsä muistan erityisesti, hän kun otti katsekontaktin. Taiteestaan ei jäänyt kyllä mitään muistijälkeä. Yksi toisista taiteilijoista oli Nanna Susi, eikä hänenkään taiteestaan jäänyt juurikaan muistijälkeä. Hänkin sattumoisin otti katsekontaktia. Luulen, että vähän poikkeukselliset katsekontaktit liittyivät molempien kohdalla siihen, että halusivat myydä taidettaan, ja pitivät minua potentiaalisena ostajanaehdokkaana.
Voi olla, että Playboy-taustasta tosiaankin on ollut Kärkkäiselle haittaa paljonkin, itsellänikin oli jokin aika huono ennakkoasenne koko ihmiseen sen takia, ja se asenne vähän muuttui, kun hänet näin livenä.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 27, 2023, 11:07:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 09:27:32
Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.
Voi myös olla niin, että joskus kasarilla julkut eivät pystyneet elämään niin eristyksissä taviksista kuin nykyään. Ei voinut hoidella asioita verkossa, ei voinut tilata ruokaa kotiin jne. Ja Suomessa harvalla superjulkerollakaan on palvelusväkeä jonka vastuulle voi juoksevat asiat sysätä.
Hyvä pointti. Nyt kun sanot, niin erityisen suosittuja olikin kuvat "kattokaa miten kamalan näköisenä se käy kaupassa, nyt on elämä vinksallaan". Lisäksi saalistettiin roskiksia, josko löytyisi sieltä jotain mehevää kirjoitettavaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 27, 2023, 09:03:10
Voimaanuinko? No en!
Korven - ja tuherrustensa julkaisseen kustantajan - mainoskampanja oli kyllä varmasti harkittu ja mietitty. Eikös Korpi kertonut ensin olevansa nyt biseksuaali jossain naistenlehdessä? Oli nyt mikä läpyskä oli, mutta tietenkin keltainen lehdistö tarttui tapaukseen erittäin hanakasti. Niissä pääsi sitten kertomaan, että runokirjaa pukkaa. Mainosstunttihan tämä oli, eikä siihen paljoa vaadittu.
Lukemani otteet "runokirjasta" ovat hirveää kuraa. Mutta ilmeisesti esimerkiksi "Vittusaatanaperkele!" omana runonaan käy joillekin merkittävästä aforismista, jonka kirjallinen anti on todella uutta, ja luovaa. Johan siitä on valmis maksamaan, että saa lukea tämän merkittävän toteamuksen ja fiiliksen, kuin olisi runosta kysymys.
Kiira on tänäkin päivänä monien pikkutyttöjen ja vähän vanhempienkin idoli. Yllättyikö joku, että tässä farssissa Kiiraa ovat ryhtyneet puolustamaan toiset samanmoiset kauniit, mutta tyhjäpäiset julkimot, kuten Sara Sieppi? Somessa alkoi HS:n kritiikin johdosta parku, että Kiiraa kiusataan! Sarakin oli sitä mieltä, että kyse on kiusaamisesta!
Lapsille ja lapsenmielisille somekasvateille jouduttiin kärsivällisesti kertomaan, että kirjallisuuskriitikko tarkastelee teosta sen kirjallisten ansioiden perusteella, eikä "kiusaa".
Mutta varsinainen pointti tässä todellakin on se, että niitä aitoja runoilijoita ja kirjaltajia syvästi loukkaa, että suuri ja aiemmin arvostettu kustantaja julkaisee tämmöistä roskaa vain siksi, koska tekijä oli Kiira Korpi - ja tekeleen arveltiin myyvän vain ja ainoastaan sillä perusteella. Suomessa runokokoelmansa saaminen kustantajalle on niin vaikeaa, että vain promille tarjotuista teksteistä julkaistaan. Näin siis kirjaimellisesti, promille ei ole vain jokin hatusta vedetty vertauskuva.
Olen täysin varma, että 99,999% kustantajille lähetetyistä runokokoelmista on tasokkaampaa, kuin Korven.
Mutta nyt tuherruskokoelman markkinoinnissa kannattaisi ehdottomasti mainostaa: "Tämän teoksen kriitikot lyttäsivät", ja nostaa vielä hitusen sen hintaa! :)
Kulttuuricocktailissa keskustelivat aiheesta ja tuumivat mm. että runous voi hyvin Suomessa ja että kustantajat hakevat kirjallisten ansioiden lisäksi taloudellista menestystä.
https://areena.yle.fi/1-63847918
Mikä selittää lukemattomat julkkisten muistelmatkin. Joilla kustannetaan vähemmän ostettua korkeakirjallisuutta.
Tuoretta julkkisrunoilijaa teilaava kriitikko on kuin lapselta aapista väkivaltaisesti ryöstävä katutappelija.
Räppi on aikamme kansanrunoutta. Käärijä on menossa laulamaan suohon koko muun Euroopan.
Tietääkö joku täällä lakiasioista? Minulla on nyt koossa 300 sivua fantasioita ja runoja Käärijästä. Jos haluan, että ne julkaistaan, niin en varmaan voi käyttää niissä Käärijä sanaa? Onko se laitonta? Mikä olisi hyvä nimi kirjalle?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4953086/umk-2023-official?page=1383
Pieni näyte vauva-palstalta:
Käärijä, Käärijä
Oon toosa märkänä
Olisitpa laitumellani härkänä
Sulle aukeis karva-veräjä
Ja kova ois lätinä
Haluan olla sun hässimä.
https://www.vauva.fi/comment/63376335
https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/ensimmainen-tasavalta
Kansallisteatterin Ensimmäinen tasavalta on kurkistus Suomen tasavallan synnyn historiaan käsittäen vajaa 50 vuotta tasavaltalaisen Suomen ensiaskelilta, mitä kerrotaan näytelmässä K. J. Ståhlberg elämän kautta.
Tämän Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmän perusteella nykyisestä demokraattisesta valtiomuodostamme, Suomen tasavallasta käy pitkälti kiittäminen Ståhlbergia, jonka johdolla Suomen nykyinen perustuslaki on pitkälti kirjoitettu ja kenen johdolla Suomen onnistui mitätöidä kaikki hankkeen koplausyritykset demokratiamme alkutaipaleella.
Ilmeisesti 1900-luvun alun kommunistit yrittivät ensin kaataa Suomen itsenäistymishankkeen ja sen jälkeen aina toiseen maailmansotaan asti 1900-luvun alun oikeistolaiset yrittivät kaataa demokratian ja korvata se diktatuurilla.
Vasemmistoradikaalien suurin uhka loppui 1918-luvun sisällissotaan, mutta oikeistoradikaalien suuri uhka kesti aina toiseen maailmansotaan asti. Näytelmä oli mielestäni hyvä kuvaus siitä, kuinka polarisaation lisääntyminen ja epäuskon lisääntyminen demokratiaa vastaan johtaa lopulta siihen, kuinka kohta olemme kaikki toistemme kurkuissa kiinni.
Peruskoulun historian arvosanalla 7 oli ajoittain hieman vaikea seurata tapahtumien kulkua, kun tuli niin paljon uutta tietoa, mutta sen perusteella, missä kärryillä pysyin, oli kyllä erinomainen vihervasuri-näytelmä kyseessä.
Hieman kuitenkin häiritsi näytelmässä Laikan vertausta käyttäen jalkapallopeli-asetelma. Siinä missä Ståhlbergista piirrettiin kuva normaalina järkevänä ihmisenä, muiden puolueiden poliitikot ja muut keskeiset historian henkilöt esitettiin jonkinlaisina impulsiivisina narreina, joiden kustannuksella naurettiin. Näytelmässä oli siten vahva polarisoiva hyvikset vastaan pahikset asetelma, mikä häiritsi valtavasti. Tuo nimenomainen asetelma kun on mielestäni keskusteltu loppuun perussuomalaisissa amerikkalaisissa B-luokan toimintaelokuvissa. Nekin lukeutuvat suosikkeihini, mutta niiden uskottavuus onkin jo kokonaan toinen juttu. Tai niiden sijoittaminen omaan kokemukseeni siitä, millaisia hyvikset ja pahikset käytännössä ovat, eivät oikein kohtaa.
Ongelmistaan huolimatta näytelmä on kuitenkin erittäin ajankohtainen varsinkin nyt kun oikeistolaisten voimien on onnistunut 1980-luvulta lähtien saamaan suomilaivaa käännettyä takaisin kohti 1800-luvun normaalia, jossa varallisuuserot ovat tapissaan ja päätöksenteko yksityisillä tahoilla demokraattisten elimien sijaan.
Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n
Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 30, 2023, 20:50:00
Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n
Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.
Jotkut tykkäävät putineista ja maanpettureista. Me emme pidä heistä.
Yleisemmin kulttuuri henkilöiden kautta tuo hyvin esiin yksilöt kulttuurin kasvatteina ja edustajina, sattumien vaikutuksen (evoluution lisäksi myös) historian kehityspolkuihin ja kulttuuriin yksilöiden kautta, sekä historian ja kulttuurin mustavalkoisuuden paljastumisen rehellisimmillään harmaaksi.
Auttaa peilaamaan itseä (yksikössä tai monikossa) toisiin, eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Hyppäämään toisen hameeseen.
Yksilöiden kautta aihe kuin aihe saa lihaa ja verta, tulee eläväksi ja iholle.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 30, 2023, 20:50:00
Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n
Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.
Tuli tuosta mieleen tämä nainen, ompelija Martta Koskinen, joka jostain syystä on jäänyt mieleen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Koskinen
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6e/Martta-Koskinen.jpg)
Hän oli viimeinen teloitettu nainen Suomessa. Tuomittiin maanpetoksesta, kommunistina ja vakoojana ja teloitettiin 28. syyskuuta 1943 (Jatkosota oli 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944) . En tiedä, miksi hän on jäänyt mieleen, ehkä hän muistuttaa kasvoiltaan erästä aikoinaan Karjalasta evakkona tullutta sukuun naitua naista.
Miten tämä kommenttini sitten liittyy kulttuuriin? No ehkei kovin paljon. Poliittiseen kulttuuriin ehkä liittyy, ja siihen, että lainsäädäntö ja varmaankin siten myös suomalainen kulttuuri on muuttunut lempeämmäksi tätä nykyä. Enää käsittääkseni sisällisodan jälkeiset mielivaltaiset tuomiot eivät heijastaisi nykyistä poliittista kulttuuria paljoakaan, esimerkiksi lasten teloittamiset. Tai no, äärioikeistolaisista ja/tai persuista ja/tai konservatiivikristityistä en tiedä, he ehkä hyväksyisivät lasten teloittamiset? Varmaan hakisivat vahvistusta mielipiteelleen väkivaltaisesta satukirjasta Raamatusta? Sieltähän voi löytää vahvistusta aivan vastakkaisillekin asioille, esim. kuolemantuomion puolesta tai vastaan.
Suomessa ei kaihdettu lasten teloituksia sisällissodan aikaan (https://yle.fi/a/3-7130301) (Yle)
(https://images.cdn.yle.fi/image/upload/ar_0.7421875,c_fill,g_faces,h_1200,w_890/dpr_1.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/13-3-7131514)
Tämä tunnistamaton äiti lapsineen teloitettiin Tähteessä Töörinkankaalla, Kuusankosken vanhan hautausmaan alueella 1918. Kuva: Työväen ArkistoNuorin leirillä ammuttu vain 9-vuotias
Teloitetut lapset olivat iältään 14–15-vuotiaita. Eniten teloituksia tapahtui Lahdessa Hennalan vankileirillä, missä viisi poikaa ja kahdeksan tyttöä ammuttiin.
1900-luvun alussa käsitys lapsesta ei vastannut nykyistä mielikuvaa. Oli tavallista, että lapset tekivät töitä ja osallistuivat perheen elätykseen.
– Sotaankin lapsia tuupattiin. He joutuivat sinne vahingossa, perheidensä painostamana tai muun porukan mukana pakolaisina. Tämä sopi ajankuvaan. Käsitys lapsesta oli pahasti hukassa sekä perheiden sisällä, yhteiskunnassa että sotakoneistossa ja oikeusprosessissa. Heitä saatettiin kohdella ihan hyvinkin, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että heillä olisi ollut minkäänlaista erikoisasemaa, Pekkalainen sanoo.
Tilastot lapsivangeista kertovat laajemminkin 1900-luvun yhteiskunnasta. Vain kourallinen heistä oli koululaisia. Suurin osa oli ammatinharjoittajia.
– Nuorin vankilistaan merkitty ammatinharjoittaja oli viisivuotias puuseppä Kuopiosta.Nälkään näännytettiin ja nälästä johtuneisiin sairauksiin tapatettiin vankileireillä varmaan moninkertaisesti enemmän lapsia kuin heitä teloitettiin. Olettaisin, että lasten nälkäkuolemat ovat yleisempiä kuin aikuisten samoissa olosuhteissa.
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 15, 2023, 14:09:04Kulttuuricocktailissa keskustelivat aiheesta ja tuumivat mm. että runous voi hyvin Suomessa ja että kustantajat hakevat kirjallisten ansioiden lisäksi taloudellista menestystä.
https://areena.yle.fi/1-63847918
Mikä selittää lukemattomat julkkisten muistelmatkin. Joilla kustannetaan vähemmän ostettua korkeakirjallisuutta.
Tuoretta julkkisrunoilijaa teilaava kriitikko on kuin lapselta aapista väkivaltaisesti ryöstävä katutappelija.
Räppi on aikamme kansanrunoutta. Käärijä on menossa laulamaan suohon koko muun Euroopan.
Tietääkö joku täällä lakiasioista? Minulla on nyt koossa 300 sivua fantasioita ja runoja Käärijästä. Jos haluan, että ne julkaistaan, niin en varmaan voi käyttää niissä Käärijä sanaa? Onko se laitonta? Mikä olisi hyvä nimi kirjalle?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4953086/umk-2023-official?page=1383
Pieni näyte vauva-palstalta:
Käärijä, Käärijä
Oon toosa märkänä
Olisitpa laitumellani härkänä
Sulle aukeis karva-veräjä
Ja kova ois lätinä
Haluan olla sun hässimä.
https://www.vauva.fi/comment/63376335
Aloin tässä miettimään taiteilijoita jotka ovat julkaisseet käänteentekevää musiikkia - hehän olivat perskules enemmän runoilijoita kuin musiikintekijöitä.
Esim. Jim Morrison, Bob Dylan, Leonard Cohen. Suomessa Hector, Juice ja nykyään A.W.Y., Jarkko Martikainen ja lukuisat naisartistit.
Tietysti tämä johtuu siitä, että henkilöt ovat monilahjakkaita kulttuurin sarkojen kyntäjiä mutta varmaan myös siitä, että runonlausunta ei kerää sellaista määrää yleisöä kuin amplifoitu raikaava rytmimusiikki.