1.listaa mistä pidät ja mistä et (uusin artikkeli kauneus -ja terv.lehti : maria jyrkäs
2.ole kiltti itsellesi
3.vaali hyviä ihmissuhteita
4.vaali rajojasi
5.hylkää huonot uskomukset
6.pyri rauhaa peilikuvasi kanssa
7.hyväksy elämän aaltoliike"#
-aiheesta itsetunto syvemmin
-mikä tuottaa iloa+millaisista asioista pidät+ mitä haluat lisätä?
-tiedostat vahvuutesi ja heikkoutesi, mutta arvioit kokonaisuutta riittävän myönteisessä valossa, sillä terve
itsetunto on jollain lailla myös muidenkin jakama todellisuus
2-jos huomaat kritisoivasi itseäsi päivittäin mieti mistä se johtuu?
-missä tilanteessa ajattelen näin?pitääkö ajatus paikkansa'?
-itsensä näkeminen arvokkaana ei silloin lannista kuten ennen
-heikko-itsetuntoinen ei ole itsekäs kun hoitaa itseä ajan antaminen itselle voi olla iloinen yllätys
-
3hyvät ihmissuhteet
-kun ihmisellä on ongelmia itsetunnon kanssa tautalta löytyy usein haavoittavia kokemuksia
-toisten ihmisten suhtautuminen ja kohteleminen määrittää sitä miten se rakentuu koska se ei ole pelkästänsä ihmisen omaprojeksi"
-suhteessa pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu
-jokaisella on oikeus karsia elämästä kohtaamisia jotka latistavat
-jos läheisen käytös loukkaa sano asia neutraalisti, mutta samalla huolehtien omista rajoista.
-4.rajat
nosta oma jaksaminen suhteellisen korkealle
5-jätä huonot uskomukset
6.balanssiin peilikuvan kanssa
-rakasta itseäsi sellaisena kuin olet
7.elämän aaltoliike
-itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin
-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana
-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon
-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika
-kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla se vahvistaa itsetuntoa
-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin tarvitse huolestua
8) Lue lisää naistenlehtien ohjeita...
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 19, 2020, 23:16:16
8) Lue lisää naistenlehtien ohjeita...
-------------
------------
----------olinkin lukenut lähettämäsi kyseisen linkin joskus aiemmin, no kertaus on opintojen äiti kyllä siellä asiaa oli
tosi ehkä jopa kärjistetyssä muodossa, mutta joskus naistenlehtiä lukemalla voi tehdä oivalluksia, itse
pidän myös värikkäistä kuvista ja kaikista naisellisista jutuista, kuten vaikka ""
#tuoksukuvauksista: you -KnoW?
Vastasin tiedeketjuun ja tajusin, ettei vastaukseni kuulu sinne, Siirsin tänne ja jatkan myöhemmin pohdintaa huonosta itsetunnosta. Alkuperäinen vastaus meni näin, jota muokkailen myöhemmin:
Lainaa
Joka ikiseen järjestelmään kuuluu hierarkia. Kaikki alkaa hyvästä ideologiasta, sen ympärille kerääntyy ihmisiä, jotka järjestäytyvät.
Tämähän oli jo lapsuudessa. Muistan kuinka jonkun idean/kerhon johtajapaikasta kilpaili siksoni ja pihan vanhin poika. Äänestyksessä kävi niin, että poika voitti, josta siskoni suuttui ja lähti paikalta ovet paukkuen ja minua hävetti.
Ymmärrettävää, että jaetaan vastuuta, mutta kerhoihin luikertelee myöhemmin ihmisiä, jotka käyttävät hyvää ajatusta omiin tarpeisiinsa. Näin on nähty niin uskonnollisissa, polittisissa sun muissakin järjestöissä.
Olisi ehkä hyvä miettiä mitä itsetunto on ennenkuin alkaa sitä kohottelemaan.
Onko sellaista elementtiä ihmisessä, kuin itsetunto ja mitä sillä tarkoitetaan.
Epäuskoa kykyihinsä, tai uskoa kykenevänsä tekemään niitä asioita mitä pitää tärkeinä. Epäonnistumisen pelkoa -päättäväisyyttä kulkea läpi harmaan kiven.
Usko itseensä, mutta lopultakin mitä väliä- ellei ole huolissaan itsetunnostaan ei sitä varmaankaan voi menettääkään. Huoli ja itsetunnon parantaminen voi olla jo itsestään hukkaan heitettyä. Parempi hylätä koko itsetunto ja katsoa sitten miten käy, käykö mitenkään, mutta lakkaa miettimästä koko asiaa.
Naistenlehdet myyvät huonoa itsetuntoa. Tai ainakin niissä mainostavat firmat myyvät. Koko kauneusteollisuuden markkinointi perustuu sen ajatuksen tuputtamiseen, että kuluttaja ei koskaan ole tarpeeksi kaunis, tarpeeksi laiha, tarpeeksi yhtään mitään, ja autuus koittaa vasta, kun ostaa tavaran tai tuotteen, jota kulloinkin markkinoidaan. Naisen itsetunnolle voi olla haitallista lukea naistenlehtiä, seurata Instagrammin tapaisia medioita, joissa fotoshopatut kuvat esittävät valmiiksi kauniit kohteet kauniimpana kuin ovat, tai seurata Facebookin tapaisia someympäristöjä, jos on sattunut hyväksymään "ystäviksi" sellaisia, jotka esittävät itsensä paremmassa valossa kuin mitä ovat (koskee melkein kaikkia ihmisiä, mutta osa ihmisistä on rehellisempiä ja sympaattisempia). Keskustelupalstatkin voivat olla myrkkyä itsetunnolle, jos siellä parveilee toksisisia ihmisiä. Psykopaattien kanssa ei kannata viettää ylipäätänsä aikaansa, jos haluaa vaalia itsetuntoaan.
En pysty noin monia konsteja noudattamaan eikä tarvitsekaan.
Teen hyvää ruokaa tai jonkinmoista ruokaa ja kutsun syömään miespuolisen ruokavieraan. Jo tulee illanmittaan minulle mitä herttaisempia huomoita . Hyvä ettei kyynelehdi tämä Herra Ruokaveras.
Ruoka nyt voi olla vaikka pyttipannua sillä on sama teho kuin kiinalaisella ankalla.
Pitkän aikaa kuljeskelen lauleskellen, hyppekehtien, niska kekassa ja nokka kohti taivaita.
(http://www.animated-gifs.fr/category_emoticons/smilies-3d-10/95382157.gif)
Ohimennen tutustuin muutaman minuutin ajan sellaiseen ilmiöön kuin huijarisyndrooma. Ihminen kuvittelee että hän on oikeasti aivan huono (siinä asiassa joka hänelle jotain merkitsee) ja että ennenpitkää toisetkin sen näkevät.
En tiedä miten tuollaisesta pääsee irti. Huomaan että se on riivannut minua jo pitkään. Yllätyin kun kuulin erinäisiä saavutuksia pusanneesta ihmisestä että hänkin uskoi olevansa aivan paska ja että hän pilaa muidenkin tavoitteet siinä samalla.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 21, 2020, 09:30:52
Olisi ehkä hyvä miettiä mitä itsetunto on ennenkuin alkaa sitä kohottelemaan.
Onko sellaista elementtiä ihmisessä, kuin itsetunto ja mitä sillä tarkoitetaan.
Epäuskoa kykyihinsä, tai uskoa kykenevänsä tekemään niitä asioita mitä pitää tärkeinä. Epäonnistumisen pelkoa -päättäväisyyttä kulkea läpi harmaan kiven.
Usko itseensä, mutta lopultakin mitä väliä- ellei ole huolissaan itsetunnostaan ei sitä varmaankaan voi menettääkään. Huoli ja itsetunnon parantaminen voi olla jo itsestään hukkaan heitettyä. Parempi hylätä koko itsetunto ja katsoa sitten miten käy, käykö mitenkään, mutta lakkaa miettimästä koko asiaa.
Minusta hyvä lähtökohta on vaikkapa tässä kuvauksessa:
LainaaItsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan itsetunto tarkoittaa ihmisen kykyä luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään havaitsemistaan heikkouksista huolimatta. Itsetuntoon kuuluu myös kyky nähdä oma elämänsä tärkeänä ja ainutkertaisena.
Itsetuntoa voi kutsua myös itsearvostukseksi. Se tarkoittaa sitä, että ihminen pitää kiinni oikeiksi katsomistaan päämääristä vastarinnankin edessä. Hän ei anna loukata itseään vaan puolustaa itseään ja pitää kiinni oikeuksistaan. Itseään arvostava ihminen kykenee myös olemaan tyytyväinen omiin suorituksiinsa.
Itsetuntoa voi kuvata itseluottamuksen ja itsevarmuuden määrällä.
Wikipedia
Kyse ei siis ole mistään turhakkeesta, sillä on aika tuhoissa, mikäli ei pysty pitämään itseään arvokkaana ja arvossa, ei usko pystyvänsä mihinkään tai ei pidä saavutuksiaan minkään arvoisina. Ei siis ole tyytyväinen itseensä. Itsetuntoa ei ole siis tarvetta erityisesti päättää ajatella, jotta sellainen olisi olemassa. vaikkei koskaan olisi edes kuullut koko sanaa eikä sitä miettinyt, vois silti olla itsetuntoinen.
Normaaliin yksilön kehitykseen vauvasta aikuiseksi pitäisi kuulua itsestäänselvästi hyvän itsetunnon muodostuminen. Se alkaa jo siitä, miten vauva kokee vanhempiensa / hoitajiensa vastaavan niihin viesteihin (mm. itkuun).
LainaaPienen lapsen mielikuvat omasta itsestään ovat vahvasti yhteydessä hänen vanhemmiltaan saamaansa hoivan kokemukseen. Vanhempi voi varhaisten, ensimmäisten kuukausien aikana antaa lapselleen hyvän perustan myönteisen itsetunnon kehittymiselle. Vanhempi viestittää katsekontaktillaan, ilmeillään, kosketuksellaan ja äänenpainoillaan lapselle, että tämä on arvokas ja vanhemmalle mielihyvää tuottava.
Vanhempi tyydyttää lapsen perustarpeet, syöttää, säätelee lepoa ja valveilla oloa ja suojelee lasta kaikelta sellaiselta, mikä olisi hänelle vielä liian vaikeaa kokea. Lapselle syntyy luottavainen olo, kokemus siitä, että häntä ei jätetä yksin ja hän saa turvaa.
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-itsetunnon-tukeminen/
^
Itsetunto on vahvasti mielikuvallista- siis myös asenteellista. Itsehän sen tuntonsa rakentaa, kunnes ehkä huomaa, ettei se tarkoita mitään olevaa. Vain pettymysten ja onnistumisen mukanaan tuomaa "tiedostamatonta ajattelua -epäilyä ja uskonpuutetta" Kaikkea siltä väliltä.
Rima voidaan laittaa sellaiseen korkeuteen minkä voi ylittää, mutta ei mitään utopista tavoitetta pidä asettaa itselleen vaan ymmärtää omat kykynsä.
No- ehkä tarvitaan itsetuntoa, että voi hylätä itsetunnon omalta osaltaan- rohkeus koetella kykyjään pitää säilyttää vaikka "rima" ei ylittyisikään.
Itsehän jokainen kuitenkin oman rimansa asettaa, lienee turha tehdä siitä ongelmaa-- en pysty- pystyn,, kumpikaan ei ole ongelma.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 22, 2020, 11:45:38
^
Itsetunto on vahvasti mielikuvallista- siis myös asenteellista. Itsehän sen tuntonsa rakentaa, kunnes ehkä huomaa, ettei se tarkoita mitään olevaa. Vain pettymysten ja onnistumisen mukanaan tuomaa "tiedostamatonta ajattelua -epäilyä ja uskonpuutetta" Kaikkea siltä väliltä.
Rima voidaan laittaa sellaiseen korkeuteen minkä voi ylittää, mutta ei mitään utopista tavoitetta pidä asettaa itselleen vaan ymmärtää omat kykynsä.
No- ehkä tarvitaan itsetuntoa, että voi hylätä itsetunnon omalta osaltaan- rohkeus koetella kykyjään pitää säilyttää vaikka "rima" ei ylittyisikään.
Itsehän jokainen kuitenkin oman rimansa asettaa, lienee turha tehdä siitä ongelmaa-- en pysty- pystyn,, kumpikaan ei ole ongelma.
Itsetunto on varmasti yksi niistä täysin yhdentekevistä konsepteista opportunistille, joka ei ole koskaan joutunut kantamaan mistään vastuuta, ei ole joutunut kiusaamisen kohteeksi tai ylipäätään tilanteísiin, jossa sitä testattaisiin
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - marraskuu 22, 2020, 15:57:58
Lainaus käyttäjältä: Karikko - marraskuu 22, 2020, 11:45:38
^
Itsetunto on vahvasti mielikuvallista- siis myös asenteellista. Itsehän sen tuntonsa rakentaa, kunnes ehkä huomaa, ettei se tarkoita mitään olevaa. Vain pettymysten ja onnistumisen mukanaan tuomaa "tiedostamatonta ajattelua -epäilyä ja uskonpuutetta" Kaikkea siltä väliltä.
Rima voidaan laittaa sellaiseen korkeuteen minkä voi ylittää, mutta ei mitään utopista tavoitetta pidä asettaa itselleen vaan ymmärtää omat kykynsä.
No- ehkä tarvitaan itsetuntoa, että voi hylätä itsetunnon omalta osaltaan- rohkeus koetella kykyjään pitää säilyttää vaikka "rima" ei ylittyisikään.
Itsehän jokainen kuitenkin oman rimansa asettaa, lienee turha tehdä siitä ongelmaa-- en pysty- pystyn,, kumpikaan ei ole ongelma.
Itsetunto on varmasti yksi niistä täysin yhdentekevistä konsepteista opportunistille, joka ei ole koskaan joutunut kantamaan mistään vastuuta, ei ole joutunut kiusaamisen kohteeksi tai ylipäätään tilanteísiin, jossa sitä testattaisiin
Kyllähän te parhaanne yritätte, mutta ei sillä ole vaikutusta-
Sellaista mitä ei ole, siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Toki itsetunto, on asenteellista ja sitä varmaan tarvitaan kasvuvaiheessa ja lapsille se on merkityksellistä.
Eikä esimerkiksi tyttöjen ja poikien pääparkoja pitäisi sekoittaa, epäilemällä heidän identtiteettejään kutsumalle heitä sukupuolettomiksi persooniksi.
Sellaiset kuuluvat sitten enemmän aikuisuuden ongelmiin ja hehän sitä tekevätkin oman itsensä vuoksi- (itsetuntonsa)
Jos muodostaan itsestään (itsetunto) mielessään jonkun mielikuvan ( persoonan) ja pettyy siihen, niin on ilmeisen turha koko mielikuva itsestä.
Mitä eroa on (persoonalla, ja itsetunnolla?) Persoonahan on "roolihahmo, jonka ihminen omaksuu itsekseen.
Mutta ehkä se jokaisella jonkinmoinen voi olla, on vain hyvä ymmärtää, ettei se ole mitään todellista, vain itsekehitty ongelma omaan elämäänsä.
Pelottavaa, että olen alkanut avautumaan henkilökohtaisista jutuista. Pitkäänhän ei jaksa pintapuolisuuksiakaan toistella ja kun tuo palstalaisen taitama väittelyntaitokaan ei ole juttuni ja joku täällä kumminkin koukuttaa, niin mennään sitten omalla itsellään.
Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - marraskuu 19, 2020, 20:45:30
-itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin
-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana
-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon
-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika
-kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla se vahvistaa itsetuntoa
-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin tarvitse huolestua
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - marraskuu 23, 2020, 22:01:18
Pelottavaa, että olen alkanut avautumaan henkilökohtaisista jutuista. Pitkäänhän ei jaksa pintapuolisuuksiakaan toistella ja kun tuo palstalaisen taitama väittelyntaitokaan ei ole juttuni ja joku täällä kumminkin koukuttaa, niin mennään sitten omalla itsellään.
Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - marraskuu 19, 2020, 20:45:30
-itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin
-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana
-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon
-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika
-kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla se vahvistaa itsetuntoa
-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin tarvitse huolestua
Tuo vatupassin lista on ihan hyvä, melko olleellisesti siinä asiat sanotaan.
Itsetunto ei ole mikään status sinänsä ja se vääristyy helposti. Kuten ehkä (trumpilla) ja voi olla egoististakin.
Vatupassin listan viimeinen kohta onkin hyvä- "heikoista hetkistä ei tarvitse huolestua"- lisäisin siihen ettei vahvojakaan hetkiä kannata yliarvioida- nekin ovat tapa miten asioihin suhtaudutaan.
:)
Peukkuja vaan sinne ja kiitos palautteesta kaikille niille jotka ylipäätänsä tähän keskusteluun osallistui!
-yleensä olen saanut harrastaa "yksinpuhelua surkealla menestyksellä, että on kait peiliin katsomisen paikka
näitten kiroittamisieni suhteen, ehkä tekstini tuntuvat sanelluilta ehdottomilta totuuksilta ja sekös vähänkin
#järjestäytyneenpää porukkaa taitaa ärsyttää ,tai vaihto-ehto B:joillakin ihmisillä puuttuu taso ruveta
kommunikoimaan omista syvimmistä tunnoista koska ne ovat niin teflonipinnoitteisia?mene ja tiedä?
eletään ja annetaan muittenki yrittää elää?
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - marraskuu 23, 2020, 22:01:18
Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - marraskuu 19, 2020, 20:45:30
-itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin
-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana
-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon
-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika
-kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla se vahvistaa itsetuntoa
-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin tarvitse huolestua
En ole varsinaisesti korkeuskammoinen mutta varon ottamasta ns. typeriä tai turhia riskejä jollei ihan välttämätöntä. Vaati kanttia nousta 5 metriä korkealle katolle lumikeleissä kun kengät saattoivat lipsua liukkaalla eikä portaatkaan olleet ihan tiptop. Ekaa kertaa eläissäni aloin pudotella lumia katolta ja lumikolalla. Lumikolankin (painava rautainen) nosta oli oma suuri riskinsä. Narua en käyttänyt enkä sitonut (pelkäsin kai että hirttosysteemi olisi se).
Sinä talvena oli erityisen paljon lunta ja pelkäsin korkeahkon ison rakennuksen katon sortumista. Homman tehtyä tunsin itsetuntoni hiukan kohonneen...
Osansa saattoi olla lihastyöllä. Erittyykö testosteronia vai mitä mutta myös lihasvoimistelu, ns. punttien nostelu nostaa myös varmuutta pintaan.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 24, 2020, 20:25:41
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - marraskuu 23, 2020, 22:01:18
Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - marraskuu 19, 2020, 20:45:30
-itsetunnon pintataso reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin
-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana
-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon
-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika
-kun huomaat selviäväsi isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla se vahvistaa itsetuntoa
-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin tarvitse huolestua
En ole varsinaisesti korkeuskammoinen mutta varon ottamasta ns. typeriä tai turhia riskejä jollei ihan välttämätöntä. Vaati kanttia nousta 5 metriä korkealle katolle lumikeleissä kun kengät saattoivat lipsua liukkaalla eikä portaatkaan olleet ihan tiptop. Ekaa kertaa eläissäni aloin pudotella lumia katolta ja lumikolalla. Lumikolankin (painava rautainen) nosta oli oma suuri riskinsä. Narua en käyttänyt enkä sitonut (pelkäsin kai että hirttosysteemi olisi se).
Sinä talvena oli erityisen paljon lunta ja pelkäsin korkeahkon ison rakennuksen katon sortumista. Homman tehtyä tunsin itsetuntoni hiukan kohonneen...
Osansa saattoi olla lihastyöllä. Erittyykö testosteronia vai mitä mutta myös lihasvoimistelu, ns. punttien nostelu nostaa myös varmuutta pintaan.
Kaikki liikunta on eduksi, sanoisin sen olevan jopa edellytys moneen asiaan toiminta on lähtökohta.
Käyttämätön koneisto yskii helposti. Omalla tasollaan jokainen voi sitä tehdä. Liikkua.