Mua hieman vaivaa se, että palstalla heitellään yliolkaista kritiikkiä yhteiskuntatieteistä (joihin kuitenkin kuuluu laaja kirjo terveystieteistä filosofian ja kirjallisuuden tutkimuksen kautta historiaan ja työelämätutkimukseen).
Myös mun mielestä hieman summittaisesti tai asiaa tuntematta esitetään, että sukupuolentutkimuksessa nimeomaisesti feminismiin ja sen teorioihin suhtaudutaan täysin kritiikittömästi tai epätieteellisesti.
Mä nyt heitän tähän keskustelun avauksena pari kolme konkreettista tutkielmaa:
1) Tässä on sukupuolentutkimuksen alaan kuuluva gradu synnystyskivuista ja niiden lievitysmenetelmistä:
Rönkä, Julia (2013) Synnytyskivut : pohdintoja feministisen, lääke- ja hoitotieteellisen tutkimuksen näkökulmista (https://trepo.tuni.fi/handle/10024/94520)
Tutkimuksen innoittajana toimivat omat kokemukset ja toisaalta feministisen teorian teksti, jossa esitettiin, että länsimainen lääketiede pystyisi kyllä lievittämään synnytyskipuja tehokkaammin, mutta näin ei tehdä koska XYZ.
Tutkimuksessa eräänlainen löydös tiivistyy ehkä tähän:
LainaaSairaaloiden väliset resursoinnin erot selittävät synnyttäjien kivunlievittämiseen tyytyväisyyden eroja. Ei-farmakologisia keinoja priorisoivan sairaalan synnyttäjillä tyytyväisyys hoitoon on matalampi kuin tehokkaasti lääketieteellisiä kivunlievitysmenetelmiä käytettävän sairaalan potilailla.
Epiduraalin riittämätöntä annostusta voidaan pitää uudenlaisena vallan käyttönä. Asiat yhteiskunnassa on organisoitu niin, että naiset joutuvat kärsimään synnytyksissä, mikä ei suinkaan ole teknologian tai lääketieteen, vaan politiikan syytä. Naiset joutuvat kärsimään aina, sillä heidän ulottuvilla on ainoastaan kivuliaita ja vaikeita vaihtoehtoja, olipa kyseessä koti- tai sairaalasynnytys. Naisilla ei ole parempia vaihtoehtoja synnytyksen järjestämiselle siitä huolimatta, että lääketieteessä ja reproduktioteknologioissa merkittävää kehitystä ja mullistavia muutoksia tapahtuu jatkuvasti.
Hyksissä anestesialääkereitä ja kivunlievitystä oli paremmin saatavilla kaikkina vuorokaudenaikoina, ja mm. epiduraalipuudutuksissa käytetyt annosmäärät olivat suurempia kuin Taysissa.
Tutkielmassa myös esitetään että jotkut feministit nimenomaan kannattavat luonnonmukaista synnyttämistä ja että se voi itsessään olla aika ideologisesti vinoutunut tulokulma koko asiaan.
2) Tässä taas on vastaavantasoinen työ samasta aiheesta lääketieteen näkökulmasta:
Korpiharju, Heli (2018) Synnytyskivunlievitys ja synnytystyytyväisyys Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 2015–2016 (https://trepo.tuni.fi/handle/10024/104898)
Yksittäisenä tekstinpätkänä tutkimusta sekä sen löydöksiä ehkä parhaiten summaa tämä tiivistelmän osa:
LainaaTässä tutkimuksessa kerättiin tietoa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) synnyttäneiltä naisilta vuosina 2015–2016. Kaikille suomea puhuville alakautta synnyttäneille naisille annettiin kyselylomake, joka palautettiin ennen sairaalasta kotiutumista. Kyselyyn vastasi yhteensä 2042 naista.
Synnyttäjät olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä synnytykseensä kokonaisuutena sekä kivunlievitykseensä kaikissa synnytyksen vaiheissa. VAS-asteikolla arvioituna tyytyväisyyden mediaani oli 8 sekä synnytyksen kokonaiskokemuksen ja kivunlievityksen kokonaisuuden osalta. Mitattaessa tyytyväisyyttä avautumisvaiheen tai ponnistusvaiheen kivunlievitykseen oli mediaani molemmissa 9. Epiduraalipuudutteen saaneet olivat paraservikaalipuudutuksen saaneita hieman useammin erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä (85,1 % vs. 80,0 %) kokonaiskivunlievitykseensä.
Kivunlievitysmenetelmän valinnalla oli vaikutusta sekä synnyttäjän synnytyskokemukseen että tyytyväisyyteen kivunlievityksen suhteen. Tyytyväisyys synnytyskokemukseen ei kuitenkaan ollut suorassa yhteydessä tyytyväisyyteen kivunlievityksestä.
Rönkä tutki gradussaan (kohta 1) synnytyskipua lähinnä kirjallisuudentutkimukselle sukua olevin kvalitatiivisin menetelmin. Taustalla oli omaa kokemusta, feminististä teoriaa ja sitten aineisto varsinaisesti oli tutkimuksia, oppikirjamateriaaleja ja muuta tekstiä vuosilta 1990-2009.
Röngän tutkielma ei minun mielestäni ole mitenkään aivan luokaton tekele graduksi. Ehkä siinä ei käsitellä kauhean kriittisesti sitä, mitä rajoitteita tutkijan aineisto ja oma kokemus sun muu tähän tuo, mutta ollaan kuitenkin avoimia siitä, mikä on aineisto, mikä on teoria ja niin pois päin.
Erityisesti siitä puuttuu sellaisen asian pohdinta, että joku muu ei välttämättä hänen tilanteessaan olisi kokenut kipua yhtä voimakkaana ja että kivun kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä. Henkilökohtainen ulottuvuus on avoimesti mukana, mutta se on tavallaan häivytetty pois pohdintaosuudessa ja aineistojen analyysissa.
Korpiharjun syventävien opintojen kirjallinen työ perustuu kyselykaavakkeista kerättyyn kvantitatiiviseen dataan. Asiantuntemus kivunlievityksestä ja siihen liittyvistä prosesseista on paljon parempaa, ja tavallaan metodologinen kritiikkikin on kovempaa siinä mielessä, että pohditaan sitä, mitkä voisivat olla aineiston heikkoudet ja miksi.
Laajempi tausta tässä on myös se, että Taysissa tyytyväisyys synnytyskokemuksiin ja kivunlievytykseen on kasvanut voimakkaasti juuri verrattuna Hyksiin. Epiduraalipuudutusten määrä on kasvanut todella rajusti, ja siinä on sellainen vähän näkymättömiin jäävä tausta, että Rönkä puhuu vuoden 2013 gradussaan asiasta, johon ollaan Taysissa jossain vaiheessa herätty, ja Korpiharjun vuosia 2015-2016 tutkimus on tietyllä tapaa jopa osa tätä prosessia.
Korpiharjun tutkimuksessa ei myöskään ole sellaista kritiikkiä, että mietittäisiin sitä, sivuutetaanko tässä jotenkin näitä erityisen tyytymättömien synnyttäjien kokemuksia tai niiden syiden ruotimista.
Keskeltä tekstiä löytyy kyllä sellaisia näkökohtia, että anestesialääkärit ei välttämättä ehdi nopeasti etenevissä synnytyksissä paikalle, synnyttäjä ei välttämättä saa itse toivomaansa kivunlievitystä ja etenkin nopeasti etenevät synnytykset voivat olla loppupäästä todella kivuliaita.
Mutta tämä ehkä vähän feidataan siinä kohtaa kun tuodaan tuloksia kokonaisuutena esille, ja pääfokus on aika lailla kokonaan siinä, että ihmiset on tosi tyytyväisiä, asiat on aika hyvin ja ollaan kehitytty paljon.
Tätä on ehkä helppo tarkastella silleen, että jos Rönkä nyt tekis tästä väitöskirjaa (niin kuin hän ilmeisesti tekeekin), kannattaisi siirtyä tilastoihin ja kvantitaaviisiin menetelmiin, hankkia lisätietoa ja asiantuntemusta niin, että siirtyisi tekemään tutkimustaan vaikka terveystieteiden näkökulmasta. Kun esiin nousee joku tarkempi kysymys ja tutkimuskohde niin kuin synnytyskivut, mihin siinä kohtaa enää tarvitaan nimenomaan feminististä teoriaa, ja mitä gradun tai varsinkaan väitöskirjan tekijä voittaa siinä, että kuljettaa näitä mukanaan?
Tietyssä mielessä sympatiseeraan tommosta ajattelua, mutta en koe sitä oikeasti niin, etteikö olisi mitään tarvetta sille, että vaikka joku sukupuolentutkimuksen taustalla ja niistä kysymyksistä liikkeelle lähtevä tutkija vois yhä enenevässä määrin perehtyä vaikka synnytyskipuihin ja kaikkeen siihen liittyvään niin, että se lopulta tuo siihen pieneltä osin jotain erilaista näkökulmaa tai kriittistä, mikä ei välttämättä nousis lääketieteen omissa tutkimuskuvioissa samalla tavalla esille.
3) Tässä taas on väitöskirjatasoinen sukupuolentutkimusen työ työuupumuksen ja masennuksen tiimoilta:
Rikala, Sanna (2013) Työssä uupuvat naiset ja masennus (https://trepo.tuni.fi/handle/10024/94442)
Siinä on aineistona haastatteluja. Lopputulemaa on vähän vaikea tiivistää, mutta vois sanoa silleen, että jos ennen tehtiin rajanvetoa normaalin surun ja alakulon ja toisaalta masennuksen välillä, nykyään tehdään monesti rajanvetoa normaalin uupumuksen, kyynistymisen ynnä muun ja toisaalta masennuksen välillä.
Analyysi on tässä työssä aika paljon hienosyisempää ja kauttaaaltaan melko harkiten kirjoitettua.
Ihmiset eivät uuvu pelkästään töihinsä ja huonoihin olosuhteisiin, vaan myös sen miettimiseen, ovatko he sairaita ja onko heillä masennus vai ei.
LainaaTutkimuksen keskeinen löydös on, että työssä uupuvat naiset vastustivat tietoisesti työstä johtuvan uupumisen tulkitsemista yksilölliseksi terveysongelmaksi. Tämä vastahankaisuus näkyi sekä siinä, miten naiset pyrkivät toimimaan työuupumuksen edetessä että siinä, millaisia merkityksiä he antoivat uupumukselle jälkikäteen. Naiset eivät palaneet loppuun yksinkertaisesti työn vaatimusten kasvaessa, vaan myös käydessään kamppailua tilanteen saamasta tulkinnasta. Masennusdiagnoosiin liittyvien ristiriitojen käsittelyn aiheuttama "sosiaalinen kipu" näyttäytyi yhtä merkittävänä kärsimyksen lähteenä kuin kiire ja työpaineet.
Masennuksen saaminen diagnoosina voi olla todella helpottavaa ja lähes euforinen kokemus, kun tietyllä tapaa "taakka" putoaa harteilta. Mutta toisaalta se ei haastateltavien puheessa silti tunnu yksinään riittävältä tavalta kuvata koko prosessia, vaan kyse on sekä olosuhteista että jostakin yksilöllisestä. "Ratkaistakseen" tilanteen, jossa työolot ja elämän olosuhteet pitkällä jänteellä uuvuttavat ja elämä kaventuu "sinnitelyksi", ihminen joutuu yksilöllistämään sen tilan niin että on masentunut ja saa masennusperustaisen sairausloman, koska se on ainoa keino, mikä on käytettävissä -- tai näin ihminen silloin hyvin usein kokee.
LainaaKäsitykseni masennuksesta tiivistyy hyvin Jeanne Marecekin (2006, 303) ajatuk- sessa, jonka mukaan "Masennus ei ole tila, joka ihmisillä on, vaan joukko kulttuurin vahvistamia käytäntöjä, joiden kautta kärsimystä ilmaistaan toisille".30 Näkökulman tarkoituksena ei missään määrin ole kiistää biologian ja kehon materiaalisuuden merkitystä masennuksen ilmiössä tai kieltää masennusta vakavana sairautena, vaan pikemminkin laajentaa käsitystä siitä, mitä sairaus on. Tällainen näkökulma masen- nukseen asettaakin kokonaan uusia haasteita myös sukupuolitietoiselle masennustut- kimukselle. Viime kädessä ei ole mielekästä tutkia sitä, mikä määrä miehiä ja naisia täyttää minkäkin psykiatrisen häiriön diagnostiset kriteerit. Sen sijaan tutkimus voisi tarkastella sitä, millaisia strategioita kärsimyksen ilmaisemiseen ja hoitamiseen miehille ja naisille tietyssä sosiokulttuurisessa kontekstissa on tarjolla.
Mun mielestä toi väitöskirja tekee vähän sellaista kirjallisuudentutkimuksen välineillä tehtävää analyysia, joka ei ole millään tavalla ristiriidassa biolääketieellisen ymmärryksen kanssa, vaikka pyrkiikin sitä tietyllä tapaa haastamaan tai kritisoimaan.
LainaaAjatus olosuhdetekijöistä irrallaan muotoutuvan masennuksen olemassaolosta näyttää masennuksen sukupuolieron kriittisen tarkastelun perusteella hyvin problemaattiselta. Biolääketieteellistä masennustietoutta on kuitenkin puolustettu vedoten siihen, että masennuksen ymmärtäminen "oikeaksi", fyysisiin sairauksiin verratta- vaksi sairaudeksi helpottaa masentuneiden syyllisyyden kokemuksia. Vaikka monet tämänkin tutkimuksen haastateltavista kokivat ajatuksen oireiden taustalla olevasta "oikeasta sairaudesta" helpottavana, herätti ajatus samanaikaisesti myös ristiriitaisia tunteita. Yksilöllinen käsitys sairaudesta ei sopinut haastateltavien omaan ymmärrykseen, jonka mukaan uupumus kehittyi työelämän muutosten seurauksena ja oli erottamaton osa kuormittavaa elämäntilannetta.
Monet jutut tossa tutkimuksessa tuntuu mun mielestä ihan fiksuilta ja punnituilta. Ainoa sellainen isompi nillityksen kohta itselleni on se, että tutkimus ei oikein tahdo selkeästi sanoa, mitä meidän sitten pitäisi tehdä tai mitä voisi parantaa ja miten.
Nyt masennusdiagnoosi päästää tietyllä kriteereillä uupuneen sairauslomalle. Sanotaan että työkykysi on heikentynyt ja nyt sinun pitää levätä.
Yhtäältä tutkimus tuntuu sanovan, että pitäisi käsitellä asioita jotenkin kokonaisvaltaisemmin ja puhua ihmisen "taakkaisuudesta" jolloin kärsimystä käsitellään yksilöä häivyttämättä mutta kuitenkin se tunnustaen, että masennus tai ikävät tuntemukset voivat myös olla ihan terve reaktio ikäviin olosuhteisiin tai vaikeaan elämäntilanteeseen.
Toisaalta sanotaan, että asioiden vatvominen kuluttaa sekin ihmistä ja on itsessään uuvuttavaa.
Mun on vaikea nähdä (varsinkaan väsyneenä ja tälleen nopeasti silmäillen) että toi väitöskirja antais jotain selkeitä suosituksia tai selkeästi kvantifioitavissa olevaa uutta tietoa.
Mutta se on kuitenkin ajatuksia herättävä ja fiksusti tehty kokonaisuus. Kirjallisuus- ja kuttuuritutkimuksesta tuttua välineistöä sovelletaan itse kerättyyn haastatteluaineistoon, ja käsiteltävä ongelma on sillä tavalla vaikea, että tämmöstä jonkun mielestä diibadaabaista lähestymistapaa on ehkä helpompi puolustaa kuin synnytyskipujen tapauksessa.
Pelkästään ton väikkärin pohjalta vois virittää hitosti tasokasta keskustelua tälläkin palstalla kärsimyksestä ja sen merkityksestä, esimerkiksi stooalaisittain katsottuna tai epikurolaisittain katsottuna.
Mikä on kirjoittajien henkilökohtainen tapa suhtautua kärsimykseen, minkälaisia strategioita itse käyttää sen jäsentämiseen, ilmaisemiseen ja hoitamiseen -- ja niin edelleen. Se nyt olis eri ketju varmaan, mutta mun mielestä noi eivät ole millään tapaa tyhmiä tai varsinaisen asian sivuuttavia kysymyksiä.
Osittain kritiikki yhteiskuntatutkimuksesta yleensä ja sukupuolentutkimuksesta erityisesti on ihan perusteltua ja kohdallista. Näen sen itse silleen, että siinä sovelletaan kirjallisuustutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen menetelmiä kysymyksiin, ja se voi oikeasti joskus olla vaikeaa hahmottaa, mikä kysymys tai aineisto on tähän sopiva tai soveltuva ja mitä hyötyä tutkimuksesta oikeasti on.
Toisaalta mua kuitenkin hämmentää se, että kritiikkiä esitetään niin usein silleen että väheksytään tai täysin väärin käsitetään, mitä ja millaista se tutkimus oikeasti on. Ihmisillä tuntuu olevan vähän sellainen käsitys että ongelmat ja kysymykset voi ratkaista jollain parin virkkeen kiteytyksellä ja siirtyä sen jälkeen eteenpäin. Tai että tiede ja joku jossain osaa ja hoitaa. Sitten kun joku yrittää lähestyä jotain mielenkiintoista tai vaikeaa asiaa, tekee siihen pitkäjänteistä työtä ja soveltaa tietoisesti tiettyä metodologiaa, tätä väheksytään ja pidetään epätieteellisenä.
Siinä mun mielestä katoaa kokonaan se, miten kaukana tällainen pitkäjänteinen työ ja systemaattinen tekeminen ylipäätään on ihmisen arkisesta ajattelusta ja tekemisestä. Ihan kenen tahansa ihmisen tutkijat mukaan lukien.
Mun mielestä olis siistiä, jos joku tekis pitkän tv-dokumentin tai reportaasin/juttusarjan sukupuolentutkimuksesta ja niistä muutamasta laitoksesta, joissa sitä tehdään Suomessa. Silleen että tulis tutuiksi keskeiset henkilöt ja se, mitä siellä oikeasti tehdään. Samalla vois käsitellä sitä, paljonko yhteiskuntaiteteisiin oikeasti menee rahaa, mitä kaikkea ne sisältää ja mikä osa tästä on sukupuolentutkimusta.
Mua rasittaa se, että joku Poupolo et al. fiilailee ihan vitusti fysiikalla ja matematiikalla ja luonnontieteillä -- ja sitten oikeasti kun matematiikan ja fysiikan lukijoille tulee ensimmäinen reaalianalyysin kurssi, ehkä puolet tai kaksi kolmasosaa feilaa sen ensimmäisellä kertaa.
Toinen puoli asiasta olis se, että kuvattais ihan raadollisesti ja totuudenmukaisesti myös sitä, mitä se ihan oikeasti on.
Arvostus sille hommalle on ihan ansaittua, mutta se tuntuu jotenkin tyhjältä ilman semmosta todellisuudenmukaista kuvaa, missä ihmiset repii persettään verille ja käyttää kymmenen tuntia yhden harjoitustehtävän kanssa taisteluun. Tai feilaa jotain kurssia ja sinnikkyydellä selviää siitä lopulta (tai vaihtaa alaa).
Musta tuntuu että harva niistä jotka näitä juttuja selittää vetäis läpi sitä ensimmäistä reaalianalyysin kurssia :D
Ja samoin harva niistä arvostaa tai näkee ylipäätään semmosta sinnikyyttä ja tekemistä, mikä yhteiskuntatieteissäkin näkyy lopputöiden ja tekstien tasossa verrattuna siihen some-ilakointiin, joka niitä kritisoi.
Edellisen viestin klikkiotsikko/Toope-versio vois olla se, että myös kaikkien arvostamilla aloilla tietty tutkmusintresseihin ja alaan liittyvä bias voi näkyä siinä, miten johtopäätökset ja tutkimustulos esitetään.
Ongelma syntyy siitä, että juuri kukaan ei enää lue koko tekstiä eikä arvioi tutkimusta kunnolla, vaan journalistit skippaa leipätekstin ja arvioi vain loppupohdintaa + tiivistelmää eivätkä muut ihmiset tee edes sitä.
• Mitkä ovat asetetut tutkimuskysymykset?
• Mikä on tutkimuksen teoreettinen viitekehys?
• Minkä keskeisten käsitteiden ymmärtämistä tutkimuksen logiikan seuraaminen edellyttää?
• Mikä on tutkimuksessa käytetty empiirinen aineisto?
• Mitä tutkimusmenetelmiä tutkimuksessa on käytetty?
• Mitkä ovat tutkimuksen keskeiset löydökset?
• Miten arvioisit tutkimusta kokonaisuutena?
Tosi harvinaista on nähdä ton tyyppistä yhtään minkään tutkimuksen käsittelyä juuri missään :D
Kysymys on sinänsä hyvä, mutta tarvitsiko oman aiheensa? Minusta tämän olisi voinut sisältää aiempiin sukupuolisuutta käsitteleviin ketjuihin.
Hyvä aloitus! (Mut onko meistä jatkajiksi).
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 08, 2021, 20:09:51
Tietyssä mielessä sympatiseeraan tommosta ajattelua, mutta en koe sitä oikeasti niin, etteikö olisi mitään tarvetta sille, että vaikka joku sukupuolentutkimuksen taustalla ja niistä kysymyksistä liikkeelle lähtevä tutkija vois yhä enenevässä määrin perehtyä vaikka synnytyskipuihin ja kaikkeen siihen liittyvään niin, että se lopulta tuo siihen pieneltä osin jotain erilaista näkökulmaa tai kriittistä, mikä ei välttämättä nousis lääketieteen omissa tutkimuskuvioissa samalla tavalla esille.
...
Pelkästään ton väikkärin pohjalta vois virittää hitosti tasokasta keskustelua tälläkin palstalla kärsimyksestä ja sen merkityksestä, esimerkiksi stooalaisittain katsottuna tai epikurolaisittain katsottuna.
Ja vanhatestamentillisittain.
Muistelen kerran muinoin nähneeni haastattelupätkän Suomen rannikon "raamattuvyöhykkeeltä". "Kivulla sinun pitää synnyttämän" (1 Moos 3:16) -tyyppinen uskovainen lääkäri, joka oli nihkeä kivunhoitaja.
Lainaa
Mua rasittaa se, että joku Poupolo et al. fiilailee ihan vitusti fysiikalla ja matematiikalla ja luonnontieteillä -- ja sitten oikeasti kun matematiikan ja fysiikan lukijoille tulee ensimmäinen reaalianalyysin kurssi, ehkä puolet tai kaksi kolmasosaa feilaa sen ensimmäisellä kertaa.
Minua, (ja muitakin skeptikoita ilmeisesti? Koska kolumnia Skeptikko-lehdessä ei oo enää), Puopolo alkoi rasittaa jo vuosia sitten, ristiretkellänsä vihapuheen puolesta ja feminismiä vastaan. Aina vain sama levy päällä = tylsää.
Se on aika perc:stä, kun joku alkaa kumoamaan hyviä ideologioita luonnontieteillä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 08, 2021, 22:07:42
Kysymys on sinänsä hyvä, mutta tarvitsiko oman aiheensa? Minusta tämän olisi voinut sisältää aiempiin sukupuolisuutta käsitteleviin ketjuihin.
Tämä on ihan totta. Mä mietin sitä itsekin. Meinasin ensin postata asiasta kysymyksen metaketjuun, mutta sitten malttamattomuuksissani töräytin vaan uutta kejua tulille.
Oli minulla sillä tavalla aito ongelma, että tämä ei oikein sopinut "Miehen ja naisen biologiasta"-ketjuun, ei minusta MeToo ja ajan henki -ketjuunkaan. Yleistä tiedekeskustelua ketjuun tämä tavallaan sopisi mutta on vain minusta liian pitkä viesti :P
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 08, 2021, 22:57:39
Se on aika perc:stä, kun joku alkaa kumoamaan hyviä ideologioita luonnontieteillä.
Tän ketjun yhtenä tavoitteena vois olla, että kun Puopolo esittää kritiikkinsä silleen että on olemassa jana, jonka yhtenä ääripäänä on fysiikka (ja ylipäänsä luonnontieteet) ja toisena ääripäänä on sukupuolentutkimus (ja ylipäänsä yhteiskuntatieteet), yritetään purkaa tää koko setti sille tasolle, että siinä on oikeasti sisältöä ja se tarkoittaa jotakin, eikä tyydytä siihen, miltä luonnontiede kuulostaa sanana. Eikä jämähdetä siihen, kun joku tarjoaa meille ymmärryksen illuusiota, johon me vaan tartutaan, koska se tuntuu niin hyvältä.
Eli siis tervetuloa kertomaan täsmällisin väittein, mikä sukupuolentutkimuksessa kusee.
Mä yritin tehdä sitä yllä, mutta sotkin soppaa varmaan liikaa selittämällä samalla, mikä siinä ei kuse :D
Haaste vois olla se, että ota sukupuolentutkimusen alan mikä tahansa lopputyö jostakin suomalaisesta yliopistosta, lue se ajatuksella kokonaan tai niin hyvin kuin osaat ja esittele se muille niin, että yrität antaa vastauksia yllä esitetyn kysymysluettelon kysymyksiin.
Jos homma jää kesken tai sudeksi, joku muu voi jatkaa tai täydentää sitä.
Sitten voidaan verrata niitä töitä vastaavan asteisiin muiden alojen töihin ja jopa *drumroll* luonnontieteisiin.
Kyllä mä väittäisin että sieltä ihan oikeasti paljastuu puutteita, mutta tämmönen rehellinen vertailu ja oikeasti ajan käyttäminen asiaan varmaan antais jotain ihan muuta kuin sen Puopolo-tason klikkipaskan, jossa sen oma pääasiallinen intressi on oikeasti se, että se elää sillä ja sille maksetaan siitä, koska osasta ihmisiä tuntuu niin hyvältä sitä lukea.
Puopolon vammaista retoriikkaa soveltaen, elääkö yhtälöt sillä, että niitä muotoillaan tai ratkaistaan 8) ;D
Ideana tavallaan se että jos journalistit raportoivat tätä paskaa huonosti, tee se paremmin. Jos joku on typerää klikkipaskaa, tee sitten jotain muuta tai jotain parempaa kuin se klikkipaska.
^Se on Puopolo eikä Poupolo! (Haulla "Puopolo" ei löydy M.O:n juttuja jos etsii?)
^ Aa. kiitos. Mulla puski vissiin jotain kreikkaa sekä nimen luentaan että kirjoitusasuun, vaikka kyseessä on ilmeisesti italialainen nimi.
Korjaan jossain vaiheessa, kun ehdin ensin sopeutua tähän uuteen ja ihmeelliseen todellisuuteen :D
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 08, 2021, 20:09:51
Mua hieman vaivaa se, että palstalla heitellään yliolkaista kritiikkiä yhteiskuntatieteistä (joihin kuitenkin kuuluu laaja kirjo terveystieteistä filosofian ja kirjallisuuden tutkimuksen kautta historiaan ja työelämätutkimukseen).
En laske esimerkiksi nimimerkki Toopea minkään akateemisen tason keskustelijaksi. On siis omaa hölmöyttäsi, että ruokit trollia. Edelleen: se, että laajennat asian koskemaan kaikkia yhteiskuntatieteitä ja humanistisia suuntauksia on oma holistinen olkiukkosi.
Kritiikkini erityisesti ns. sukupuolentutkimusta kohtaan ei ole ollut mitenkään yliolkaista, vaan he tekevät sen niin sanotusti ihan itse. Pidän ns. sukupuolentutkimusta pohjimmiltaan poliittisena liikkeenä, ideologiana ja pseudotieteenä, eikä sillä kuuluisi olla sijaa akatemioissa.
Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa (Sukupuolentutkimus lukeutuu humanistisiin tieteisiin, toim. huom.) olevia ongelmia on kyllä alustavasti käsitelty - ehkä keskeisimpänä niissä on erilaisia tutkimusasetelmia koskeva toistettavuusongelma. Se on kuitenkin oma lukunsa, enkä tässä lähde siitä laajemmin kirjoittamaan. Yleisellä tasolla kuitenkin niin, että vaikkapa ns. insinööritieteissä erilaiset kokeet, ilmiöt, teoriat, keksinnöt ja kehitystyö ovat tieteellisempää - tarkempaa, ja samalla neutraalimpaa. Se on täysin ymmärrettävää, koska käsitellyt aiheet ovat tyypillisesti heti kaikkien laskettavissa, mitattavissa, toistettavissa ja niin edelleen. Ollaan suoraan numeroiden, lukujen ja matemaattisten kaavojen parissa. Tutkimuskohteet pystytään rajaamaan tieteellisen tarkasti. Kokeet ja testit voidaan suorittaa laboratorio-olosuhteissa.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Myös mun mielestä hieman summittaisesti tai asiaa tuntematta esitetään, että sukupuolentutkimuksessa nimeomaisesti feminismiin ja sen teorioihin suhtaudutaan täysin kritiikittömästi tai epätieteellisesti.
Päin vastoin, feministisiin teorioihin ja "teorioihin" suhtaudutaan kyllä erittäin kriittisesti semminkin, jos on taipumusta aidosti tieteelliseen ajatteluun. "Sukupuolentutkimuksen" kovaa ydintä on edelleenkin ns. naistutkimus olkoonkin, että intersektionaalisuus pyrkii ainakin näennäisesti irtaantumaan tästä ydinteemasta. Sukupuolentutkimukseksihan nimi on vaihdettu vasta niinkin vähän aikaa sitten, kuin 2009. Nimenvaihdokseen päädyttiin vasta laajamittaisen ja ulkopuolisen kritiikin jälkeen.
Miksipä ei kuuluisi erilliseksi akateemiseksi suuntauksekseen vaikkapa liivijengitutkimus. Se olisi siis ihan oma tieteenalansa, jonka kuuluisi saada valtiontukea ja omat yksikkönsä yliopistoihin. Voisi valmistua liivijengitutkimuksen maisteriksi. Yhteiskunnallinen merkittävyys voisi tässä olla jopa suurempi, kuin esimerkiksi transsukupuolisia koskevissa tutkimuksissa ja "tutkimuksissa". Nimittäin Suomessakin on ihan varmasti enemmän liivijengien jäseniä, kuin transsukupuolisia; koko maailman mittakaavalla liivijengiläisiä saattaa olla enemmän, kuin monia muitakin seksuaalisia seksisukupuoliseksivähemmistöjä. Toki liivijengiläinen voi olla myös transsukupuolinen mutta hei, tästähän saadaankin heti hieno ja äärimmäisen merkittävä gradun aihe - transsukupuoliset liivijengeissä. Yhteiskunta ei sitten niin mitenkään voi edistyä, ellei liivijengitiedostamiselle saada laajaa näkyvyyttä ja vaikuttavuutta yhteiskunnan eri tasoille. Liivijengeihin liittyy paljon kaikenlaisia väärinkäsityksiä, ja mediassa heitä käsitellään pääosin syrjivästi ja sortavasti. Yhteiskunta tarvitsee liivijengejään!
Tutkimuksia voisi laatia samaan tapaan, kuin sukupuolentutkimuksessa. Kuten esimerkiksi se tutkimus, jossa todettiin ns. sateenkaariperheiden lasten olevan vähintään yhtä onnellisia, kuin heteroperheissä kasvaneidenkin. "Tutkimus" suoritettiin sateenkaariperheiden lasten kesäleirillä, kyselytutkimuksena lapsille. :)
Mainittakoon tässä nyt vielä, että jotkin tutkimukset voivat kyllä sinällään olla muodollisesti päteviä, mutta silti pahimmillaan täyttä huuhaata. Muodollisuuteen päästään, kun:
1. Valitaan tutkimusaihe
2. Esitetään hypoteesi ja vastahypoteesi
3. Kerätään dataa (Kyselyin, kenttähaastatteluin, lomakkein jne.)
4. Koostetaan ja järjestellään saatu data
5. Tarkastellaan dataa hypoteesien näkökulmasta, tehdään johtopäätökset
Sen lisäksi, että sukupuolentutkimuksessa voi olla tällä tavoin muodollisesti päteviä tutkimuksia (Eikä se kuitenkaan tee niistä tarkkaan ottaen tieteellisiä), siellä mennään usein perse edellä puuhun: Jokin asia tai ilmiö tiedetään jo valmiiksi ja ihqun intuitiivisesti, ja tutkimus tehdään siten, että hankitaan vain sitä fiiilistä pönkittävää dataa. Grievance studies (https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair) -tutkimukset olivat nekin täyttä huuhaata, mutta hienosti meni erityisesti "sukupuolentutkimuksessa" läpi. Yhtä näistä "tutkimuksista" suorastaan ylistettiin! :)
Mitäh? Onko Ville Ranta lukenut Kantapaikan keskustelua (klikkaa isommaksi):
https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/e59e0ad9-0284-4520-b05a-6302605d1c60
(https://img.ilcdn.fi/FAKx9zCw0gzUWi9Fu_10EpDoTFo=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/44fd80ed86ae7dfc612be8086c0d3052f213640d78f1e8155322fabdd9afd60a.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 10, 2021, 10:54:40
En laske esimerkiksi nimimerkki Toopea minkään akateemisen tason keskustelijaksi. On siis omaa hölmöyttäsi, että ruokit trollia. Edelleen: se, että laajennat asian koskemaan kaikkia yhteiskuntatieteitä ja humanistisia suuntauksia on oma holistinen olkiukkosi.
Heitto trollin ruokkimisesta on ihan osuvaa kritiikkiä.
Mun mielestä akateemisen tutkimuksen rahoitukseen osallistuvassa keskustelussa kyllä käytetään siellä sun täällä esimerkiksi Puopolon esittämää janaa, jossa yhtenä ääripäänä on fysiikka ja toisena sukupuolentutkimus.
Kaipasin itse täsmällisempää keskustelua siitä, mikä todella on ongelma ja mikä on epätieteellistä tai sellaista, jolle ei ole tai pitäisi olla sijaa yliopistoissa.
LainaaYhteiskunnallisessa tutkimuksessa (Sukupuolentutkimus lukeutuu humanistisiin tieteisiin, toim. huom.) olevia ongelmia on kyllä alustavasti käsitelty - ehkä keskeisimpänä niissä on erilaisia tutkimusasetelmia koskeva toistettavuusongelma. Se on kuitenkin oma lukunsa, enkä tässä lähde siitä laajemmin kirjoittamaan. Yleisellä tasolla kuitenkin niin, että vaikkapa ns. insinööritieteissä erilaiset kokeet, ilmiöt, teoriat, keksinnöt ja kehitystyö ovat tieteellisempää - tarkempaa, ja samalla neutraalimpaa. Se on täysin ymmärrettävää, koska käsitellyt aiheet ovat tyypillisesti heti kaikkien laskettavissa, mitattavissa, toistettavissa ja niin edelleen. Ollaan suoraan numeroiden, lukujen ja matemaattisten kaavojen parissa. Tutkimuskohteet pystytään rajaamaan tieteellisen tarkasti. Kokeet ja testit voidaan suorittaa laboratorio-olosuhteissa.
Itse katson sitä niin, että sukupuolentutkimuksessa käytetään aikamoista metodien sekamelskaa, ja yhtenä isona ryhmänä nousevat esiin kirjallisuudentutkimuksen menetelmät. Tuskin kukaan väittää, että pelkästään kvantitaavinen tutkimus on tieteellistä. Puhut toistettavuudesta, ja sama ongelma pätee myös psykologiaan ja moniin muihin yhteiskuntatieteisiin.
Mielestäni on olemassa sellaisia ongelmia ja aiheita, joihin laadullinen tutkimus tai esimerkiksi kirjallisuustutkimuksen menetelmät soveltuvat ihan hyvin. Sillä voidaan nostaa esiin jotakin ja voidaan syventää ymmärrystä, mutta pelkästään laadullinen tutkmimus ei pysty todentamaan syy-seuraussuhteita. Siihen tarvitaan aina määrällistä tutkimusta ja toistettavuutta.
Ei mun mielestä keskeinen ongelma ole se, että historian laitoksilla tarvittaisiin parempaa tilastollista osaamista (tai filosofian laitoksilla tai edes kirjallisuustutkimuksessa). Ehkä ongelman voisi kiteyttää siihen, että kartetaan määrällistä tutkimusta tai siihen ei ole riittävää osaamista, vaikka oikeasti tutkimuskohde ja esitettävät kysymykset sellaista edellyttäisivät.
Nostin esiin pari konkreettista esimerkkiä sukupuolentutkimuksen alan laadullisista tutkimuksista, ja mun mielestä se on aika turhaa jeesustelua, että ne eivät ole varsinaisesti tiedettä tai että se olisi huonoa tutkimusta.
Niiden funktio on vain sellainen, että jossain vaiheessa tarvitaan kuitenkin myös määrällistä tutkimusta. Jos siihen syntyy täydellinen katkos tai sellaista ei pystytä toteuttamaan, laadullinen tutkimus jää ikään kuin omaan kuplaansa pallottelemaan teorioita ja käsityksiä eestaas.
Yhteiskuntatieteissä opintoihin kuuluu pakollisena osana myös määrällisen tutkimuksen kursseja. Ne ovat kuitenkin aika huonoissa kantimissa, ja siinä on paljon laitoskohtaisia eroja, millä tasolla nämä taidot ovat.
Mun mielestä on keskustelun kannalta haitallista ja harhaanjohtavaa nostaa esiin grievance-tutkimuksia ja mainita anekdotaalisia esimerkkejä sen sijaan, että pyrkisi muodostamaan koko asiasta oikeasti totuudenmukaista kuvaa.
Sukupuolentutkimuksen opintoja järjestetään Suomessa lähinnä sivuaineopintoina HILMA-verkoston kautta, ja opinnäytetöitä alalla tehdään todella todella vähän.
Esimerkiksi Tampereen yliopistossa sukupuolentutkimuksen lehtorina toimii Hanna Ojala, jonka tekemää tutkimusta näkee täältä (https://orcid.org/0000-0003-4263-9665)
Toi nyt on yksi esimerkki sellaisesta tekijästä, jolla määrällinen tutkimus on verrattain hyvin hallussa.
Mutta se vaihtelee sukupuolentutkimuksessa
paljon, minkälaisella taustalla tutkimusta tehdään.
Jollain voi olla taustalla vaikka liiketaloustiede, valtio-oppi ja hallintotiede. Jollain koko tausta voi mennä kaatoluokkaan "muut humanistiset tieteet".
Jos hakee esimerkkiä sellaisesta tutkijasta, jonka tekemä tutkimus pitäis olla sitä kaikista syvintä paskaa ja jonka tausta on (veikkaan) aika pitkälle kirjalliisuustieteessä tai sen tapaisessa, yksi ehdokas voisi olla tässä (https://www2.helsinki.fi/fi/ihmiset/henkilohaku/kuura-irni-9083166)
Mun pointti tässä oli oikeastaan se, että ota joku tutkimus sieltä käteen ja esitä siitä se kritiikki paskaisen tärkeilyn sijaan :D
Katsotaan sitten porukalla, miten se vertautuu vastaavaan luonnontieteelliseen tutkimukseen ja mitä ne ongelmat tai epäkohdat siinä oikeasti ovat.
Muuten se on aika lailla turhaa lässytystä.
Mutta toki voit esittää kritiikin myös yleisellä tasolla, ei siinä mitään.
Psykologian alalla on sekä laadullista tutkimusta että empiiristä tutkimusta, mutta se ei olekaan yhteiskuntatiede.
Millaista empiiristä tutkimusta edes periaatteessa voisi olla yhteiskuntatieteissä, meinaan sellaista, jossa on koeasetelma, jossa testataan eri muuttujien vaikutusta lopputulokseen, kausaalisuhteita ja sen sellaista?
Vaikea kuvitella esim. sukupuolentutkimusta, jossa henkilö kohtaamaa syrjintää johtuen ominaisuudesta A testattaisiin koeasetelman avulla siten, että ominaisuus A vaihdetaan välillä ominaisuudeksi B, ja sitten takaisin, niin kuin esim lääketutkimuksissa testataan eri lääkkeiden vaikutusta verraten placebon vaikutukseen. Ainakin jos A on esim naissukupuoli ja B miessukupuoli, sellainen koeasetelma on mahdoton. Ja jossain yhteiskuntatieteessä vastaavanlaisesti lienee hankalaa järjestää koeasetelmia, joissa kansa tai kansanosa A kohtaa historiallisen tilanteen X, esim. sodan tai etnisen puhdistuksen tms., se ei menisi opinahjon eettisen lautakunnan hyväksymänä läpi sellainen, eikä tietysti mitkään yliopiston resurssit riittäisi sellaista koetta järjestämään.
Korjattu typoja ja tarkennettu.
Lisäys. Vastaan itse itselleni. Sellainen yhteiskunnallinen tutkimus voisi olla mahdollinen, että testataan esim. perustulon kaltaista välinettä, ja yritetään ottaa selvää, miten se vaikuttaaa esim. ihmisten onnellisuuten, terveyteen tai työllistymiseen. Jälkimmäinen eli työllistyminen on mitattavissa, mutta terveyden mittaaminen on vaikeampaa, puhumattakaan onnellisuuden mittaamisesta. Viimemainittu "mittaaminen" jouduttaisiin perustamaan kyselytutkimuksiin, haastatteluihin tms., mutta ei se mittaamista olisi. Minkäänlainen kaksoissokkotutkimus ei kyllä olisi mahdollista tässäkään.
Tieteen ohittaminen, tieteen korvaaminen poliittisilla näkemyksillä. Tämä on sukupuolentutkimuksen, kuten monen muunkin hum./yhteiskuntatiet. suuntauksen ongelmana nykyisin. Noissa on päässyt valtaan ihmisiä, joille oman näkemyksen tuominen tieteeseen on keskeistä, vaikka tieteen tarkoitus olisi luoda tiedettä ihmisten päähän!
On hyvin selvä ongelma nykyisin, että nimenomaan vasemmistolaissuuntautunut tiedenäkemys on vallannut yliopistoja, siten korruptoinut ja tuhonnut tiedettä. Politisoituminen mihinkään suuntaan ei ole kehitystä, se on tieteen rappiota.
Suomen Uutisilla on muutamia hyviä artikkeleita asiasta, joita valtamediamme ei halua/uskalla/kykene käsitellä:
https://www.suomenuutiset.fi/paakirjoitus-osa-tiedeyhteisoista-on-muuttunut-tulipunaisiksi-ideologiayhteisoiksi/ (https://www.suomenuutiset.fi/paakirjoitus-osa-tiedeyhteisoista-on-muuttunut-tulipunaisiksi-ideologiayhteisoiksi/)
https://www.suomenperusta.fi/ajatus/miksi-kuntien-taloudet-eivat-kesta-sita-etta-maahanmuuttajat-maksavat-paljon-vahemman-kunnallisveroja-kuin-kantavaesto/ (https://www.suomenperusta.fi/ajatus/miksi-kuntien-taloudet-eivat-kesta-sita-etta-maahanmuuttajat-maksavat-paljon-vahemman-kunnallisveroja-kuin-kantavaesto/)
https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/maahanmuuton-kuntakohtaiset-tilastotiedot/ (https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/maahanmuuton-kuntakohtaiset-tilastotiedot/)
Tiede aina vaatii kilpailua ja haastamista.
- - -
Noissa ei puhuta sukupuolentutkimuksen kaltaisista pseudoaiheista, mutta yritän löytää niitäkin koskevia kirjoituksia. Netti sinänsä nauraa queertutkimukselle, kuten kaikki näkevät, ja miksipä ei nauraisi sirkukselle.
En tiedä, kuinka monella täällä on pätevyyttä ja aikaa/halua perehtyä sukupuolentutkimukseen. Käsitykset siitä ainakin omalla kohdallani perustuvat siihen, mitä niistä saa tiedotusvälineistä lukea. Luulen, että asia on samoin useimpien muidenkin kohdalla.
Ongelma tässä on se, että uutisiin asiat nousevat lähinnä erilaisten kohujen yhteydessä. Esimerkkinä nyt kaiken sortin canceloinnit tai vaikkapa taannoinen Åbo Akademin homonationalismi-suolarituaalihässäkkä. Tällaiset eivät toivottavasti ole koko kuva sukupuolentutkimuksesta.
Itseäni epäilyttää koko sukupuolentutkimuksen oikeutus itsenäisenä oppiaineena. Tietysti sukupuolijärjestelmien tutkiminen on kulttuurien tutkimuksen peruskauraa, mutta tarvitaanko siihen omaa oppiainetta? Tietysti totta on sekin, että spt on pääosin sivuaineena opiskeltava oppiaine.
Mutta millä vehkeillä sukupuolentutkimus kusee - siitä on parempi vaieta. Parasta olla ajattelemattakaan koko asiaa.
Olen tutustunut muutama vuosi sitten "sukupuolentutkimuksen" kurssitarjontaan eikä sen perusteella olisi voinut uskoa, että ollaan yliopistossa.
Onhan sekin todella mielenkiintoista, että voi saada opintopisteitä osallistumalla mielenosoitukseen, jonkin naurettavan tanssiperformanssin muodossa. Tai se, että niitä saa osallistumalla johonkin roller-derbyyn, ja kirjoittamalla siitä sitten muutaman sivun oppimispäiväkirjan. Entäpä kuukautisverijäätelöreseptien jakaminen?! Ihanan rationaalista ja tieteellistä!
Valtaosa oppimateriaaleista on suoraan Yhdysvalloista, tai sitten mutkan kautta Ruotsista. Tuottavat sitä jenkkipaatosta ja kulttuurisotaa tännekin, minkä ehtivät.
Kun koulutuksesta ja tutkimuksesta jälleen leikattiin, niin helpoin ja järkevin tapa olisi lakkauttaa koko roska. Se vähä mikä sukupuolentutkimuksessa on relevanttia, voitaisiin ihan hyvin hajauttaa muihin, hieman tieteellisempiin suuntauksiin (Sosiologia, psykologia, biologia, lääketiede...). Nämä mentaalitapaukset voisivat siirtyä kansalaisopistoihin opettamaan aivopierujaan - josko sitä ennen heille tulisi tehdä virallinen arvio mielenterveydestään ja myös siitä, että heillä on pedagogiset valmiudet opettaa ylipäätään yhtään mitään.
Tietysti sukupuolentutkimusta vastustetaan, eritoten niissä piireissä, joissa myös misogynia ja naisviha rehoittaa, ja joissa koetaan uhkana sukupuolten, etnisyyksien, "rotujen" jne. tasa-arvo. Varmaankin varsinkin miespuolisista psykopaateista suurin osa vastustaa sukupuolentutkimusta, ja kaikkinaisia tasa-arvopyrkimyksiä. Veikkaan, että sellaisia psykopaatteja löytyy erityisesti persujen piiristä. Samaa kuona-ainesta, joka harjoittaa esimerkiksi seksuaalista häirintää ja maalittamista kaikkia julkisuudessa näkyviä naisia kohtaan, naiskansanedustajia, piispa Irja Askolaa, pakolaisia puolustavia naispappeja, naispuolisia tutkijoita, SPR:n työntekijöitä, naispuolisia virkamiehiä, naispuolisia terveydenhoidon ammattilaisia jne. jne. kohtaan.
Irja Askola on vuosia saanut kuulla olevansa huono piispa – silti viime vuosien solvaustulva yllätti (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/irja-askola-ei-ole-todellinen-kristitty-paimen-ja-hanet-pitaisi-raiskata#b56e54c8) (Kirkko ja Kaupunki)
Eläkkeelle jäävän piispan sähköposti täyttyy viesteistä, joissa häntä solvataan ja uhkaillaan raiskauksella. Hän lukee ne kaikki.
Taitaa kirkon sisälläkin olla misogyyneja psykopaatteja:
"Teologiset tikarit lensivät helposti"– Useimmat piispakollegoista jättivät Irja Askolan yksin vihapuheen keskelle (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-teologiset-tikarit-lensivat-helposti-useimmat-piispakollegoista-jattivat-irja-askolan-yksin-vihapuheen-keskelle#b56e54c8) (Kirkko ja Kaupunki)
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 13, 2021, 13:54:58
Olen tutustunut muutama vuosi sitten "sukupuolentutkimuksen" kurssitarjontaan eikä sen perusteella olisi voinut uskoa, että ollaan yliopistossa.
Otsikkotasolla kurssitarjontaan tai tutkimuksiin tutustumalla ei vielä saada minkään sortin asiantuntemusta kyseisten kurssien/tutkimusten sisällöstä ja/tai tärkeydestä, kuten viimeaikainen tutkimusotsikon herättämä somekohu meille opetti.
^
No "kaikkien alojen eritysasiantuntijalla" Aaveellahan toki on omasta mielestään yliluonnollisia kykyjä, joten ehkä hänellä on jokin etiäinen sukupuolentutkimuksen kurssien sisällöstä. Hänhän kokemuksen syvällä rintaäänellä täällä tai Jatkumolla taisi jostain tieteenalasta (psykologia? neuropsykologia? traumatologia? en muista mikä.) painokkaita mielipiteitä, perusteenaan se, että hän oli sentään ajatellut alkaa opiskella kyseistä ainetta yliopistossa....
"Kertsi", tieteen ohittaminen ei ole uutta tiedettä. Kyse on vain siitä, että uusissa teorioissa ohitetaan tiedettä ja luodaan mukajotakin uutta (uudet sukupuolet) tilalle, vaikkei niille ole oikeasti tieteellistä perustaa.
Luo tiedettä, jatka sitä, "kertsi", mutta älä oikeasti "raiskaa"!
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 15, 2021, 22:23:33
"Kertsi", tieteen ohittaminen ei ole uutta tiedettä. Kyse on vain siitä, että uusissa teorioissa ohitetaan tiedettä ja luodaan mukajotakin uutta (uudet sukupuolet) tilalle, vaikkei niille ole oikeasti tieteellistä perustaa.
Luo tiedettä, jatka sitä, "kertsi", mutta älä oikeasti "raiskaa"!
Niillä on vähintään yhtä tieteellinen perusta taustallaan, kuin sinun käsityksissäsi niistä. Jos et enää itse muista, mitä käsityksiä sinulla on sukupuolista, avaan tässä (https://kantapaikka.net/index.php/topic,1952.msg102936.html#msg102936) viestissäni omaa sosiaalista konstruktiotasi niistä. Mukavia lukuhetkiä ;)
Puhun lähinnä tiedepohjaisuudesta. Biologia on sitä, meidän kädellistenkin kohdalla. Heteronormatiivisuus on tosiasia, koska useimmat ovat, suvunjatkaminenkin on heteroa. Mitä muuta voisi olla? Kyllä minä sen ymmärrän, että fanaatikoilla on kovasti halua keksiä erilaisia teorioita ja normistoja, mutta biologiamme ei sinänsä anna myöten. Pidän luonnontieteitä sinänsä "kovempina" tieteinä, kuin yhteiskunta/humanistisia tieteitä juuri siinä, että edellämainituilla on tieteellisiä todistuksia tukenaan enemmän. Yht.k. ja hum. tieteet ovat enemmän määritelmällisiä ja teoreettisia, aina.
Siksi hum/yht.k.- tieteiden tuominen luonnontieteisiin on kyseenalaista, pikemminkin vähentää luonnontieteiden arvoa.
Yrjö Ahmavaara 1980-luvulla jo varoitteli Suomen tiede-elämää siitä, että hum. näkemykset tulevat vaikuttamaan poliittisesti luonnontieteisiin!
https://www.finlandiakirja.fi/fi/yrjo-ahmavaara-esseita-tasta-ajasta-972358.html (https://www.finlandiakirja.fi/fi/yrjo-ahmavaara-esseita-tasta-ajasta-972358.html)
Suosittelen kovin lukemaan! (Löytyy yliopistokirjastoista).
Ehkä tämä ao menee sivuun pääaiheesta ja väliotsikkona olisi
Mikä sukupuolentutkimuksen kritiikissä kusee?
mutta kirjoitan kuitenkin.
Kriitikot jakautuu ainakin 3 ryhmään: krist. fundiet, antifeministit skeptikot ja vaikkapa poliitikot (persut) tai muuten konservatiiviset miehet.
Skeptikoissa on menossa poliittisen näköinen halkeama, antifeministinen alt-right vs perinteinen liberaali. Puopolo ja Shermer[2][3] näyttää kuuluvan edelliseen, minä jälkimmäiseen.
Skeptikot (Skepsis ry) koostuu ehkä vähän liikaakin insinööreistä ja luonnontieteilijöistä, ainakin heille=meille on vaikeaa toiset tieteenalat ja käsitteet [1]. (Myös toisella tasolla: Heille/meille on ollut katkeraa faktatyyppeinä huomata että luonnontiet. ym. faktojen kaataminen huuhareille on ollut melko turhaa työtä, siellä vastapuolelle faktat, tilastot ja tiede on toisarvoista, tärkeämpi on intuitio, tunteet ja mutu, oma kokemus, epäluottamus mihinkään viralliseen/tieteeseen jne).
Käsite. Sex <> Gender. Ja siihen liittyvät sekaannukset.[1][4-7]
Ref.
[1] Gender -ideologiatermin faneilla on enemmän virheitä kuin vastustajillaan sukupuolia
- http://kupuramiekka.blogspot.com/2019/06/gender-ideologiatermin-faneilla-on.html?m=0
[2] Julkkisfyysikko ja -skeptikko Lawrence Krauss kouri naisen rintaa skeptikkojen konventissa - ja Shermerkin?
- http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/398332
[3] "PhD" -huijari John Glynn veti Shermeriä (Skeptic Magazinea) nenästä 3 vuoden ajan
- http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/401839
[4] Jussi Jalonen
Nyt on siis päästy tasolle, jossa tyypille, joka väittää kvalitatiivista tutkimusta epätieteelliseksi, puhuu puuta heinää opinnoistaan, maalittaa rahoitushankkeita ja pitää huumorin huippuna Judith Butlerin kutsumista "Judith Buttheadiksi", pitäisi _puhua sillai nätisti_.
- https://twitter.com/jojalonen/status/1435541910026866692
(Dosentti JJ puhuu tuossa Puopolosta)
[5] Jussi Jalonen @jojalonen {-VS- Puopolo}
Muistan, ettet tajunnut hevon paskaa mistään vaikka se olisi väännetty rautalangasta. Koska sosiaalisessa mediassa kaikki säilyy, niin se on helposti tarkistettavissa. Sen kun luet tuosta.
Twiitin lainaus
Jussi Jalonen @jojalonen
· 28. huhtik. 2019
Vastauksena käyttäjille @ivanpuopolo @katmarmi ja @HenrikaPalenius
Kaiken tämän oppisit lukemalla ja ymmärtämällä, mutta tiivistettynä: sitaatissa mainittu Butlerin teos "Gender
Trouble" sai alkunsa ikään kuin kritiikkinä de Beauvoirin "Toisen sukupuolen" näkemyksiä kohtaan, siten kuin
Butler ne tulkitsi.
- https://twitter.com/jojalonen/status/1435258785661128704
[6] Ivan Puopolo @ivanpuopolo {-VS- Jalonen}
27. huhtik. 2019
Kun sattui osumaan silmiin, niin pannaan näytille.
Filosofi Judith Butlerin mukaan ei ole mitään synnynnäistä sukupuolta vaan ihminen syntyessään "tyhjä taulu".
Eipä juuri räikeämmin väärin voisi mennä, mistä osoituksena koko eläinkunta.
Hyvin vedetty, Judith :)
{Ohessa valokuvaote tutkimuspaperista:
https://pbs.twimg.com/media/D5Kmuc4WsAAoxqY?format=jpg&name=small}
----- ...
Jussi Jalonen @jojalonen
GD on lähtökohtaisesti seurausta siitä, että yksilön identiteetti ei istu siihen kaksitahoiseen jaotteluun sukupuolesta. Tämä jaottelu on aina jossain määrin vallitsevan kulttuurin säätämä, ja itse asiassa se on yksi Butlerin huomioista.
----- ...
Jussi Jalonen @jojalonen
Minulla herää tämän keskustelun seurauksena se huomio, ettet keskustelun aloittaneessa sitaatissa viitsinyt mainita sen olevan ote Tuija Huukin väitöskirjasta, et liioin hahmottanut mitä siinä sanottiin, ja epäilen vahvasti, että Judith Butlerista kuulit ensi kerran eilen.
-----
Ivan Puopolo @ivanpuopolo
Sinulla on ilman muuta oikeus mielipiteisiisi, mutta miksi pitäisi mainita väitöskirja?
Jos siinä ei tarkoiteta, että ei ole luonnollista sukupuolta, niin kerro toki, mitä se tarkoittaa.
- https://twitter.com/jojalonen/status/1122384801200259072
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Kaiken tämän oppisit lukemalla ja ymmärtämällä, mutta tiivistettynä: sitaatissa mainittu Butlerin teos "Gender Trouble" sai alkunsa ikään kuin kritiikkinä de Beauvoirin "Toisen sukupuolen" näkemyksiä kohtaan, siten kuin Butler ne tulkitsi.
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
De Beauvoir oli Butlerin tulkinnan mukaan ottanut lähtökohdakseen ajatuksen syntymässä saadusta "luonnollisesta" sukupuolesta (sex) ja sen päälle rakentuvasta sosiaalisesta sukupuolesta (gender). Tämä on aika yleisesti tunnettu keskustelu.
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Butler käänsi tämän kuvion ympäri ja esitti, että kaikki se, minkä me ymmärrämme synnynnäisen sukupuolen luonnollisuudesta on itse asiassa jo lähtökohtaisesti sosiaalisesti rakentunutta. Tämä ei tarkoita "biologisen sukupuolen kieltämistä", kuten tunnut kuvittelevan.
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Butler hyödynsi kritiikissään osin Foucault'n näkemyksiä siitä, miten eri käsitteet, kuten vaikka sukupuoli, muodostuvat historiallisessa viitekehyksessään ja diskursiivisesti. Tämä taas voi olla hyvinkin vaihtelevaa.
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Ymmärrykseni mukaan Butler on saanut jälkikäteen hieman kritiikkiä Foucault'n tulkinnastaan (ks. esim. Chambers & Carver, "Judith Butler and Political Theory: Troubling Politics", Routledge 2008, jota myönnän mielihyvin itse lukeneeni vasta äsken).
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Butler otti erääksi esimerkiksi mainitsemasi GD:n ja sen, kuinka aikakautena, jolloin synnynnäisen sukupuolen osalta vallitsee vahva normatiivisuus, ne, jotka syntyessään eivät siihen normiin istu, pyritään kirurgisesti leikkaamaan siihen sopiviksi.
-----
Jussi Jalonen @jojalonen
Muun muassa tämän seurauksena hänen mukaansa tässä maailmanajassa "sex"-käsite on ihmisen ymmärtämänä väistämättä jotain sellaista, mitä on ainakin jossain määrin pidettävä kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti rakentuneena.
-----
Ivan Puopolo @ivanpuopolo
Kai noinkin voi arvailla.
- https://twitter.com/jojalonen/status/1122384801200259072
[7] https://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_gender_distinction
Sukupuolentutkimuksen (hum) ongelmana on juuri se, että tieteenala on ottanut liikaa poliittisia vaikutteita ja sitä kautta menettänyt luonnontiet. ja yleisesti ottaen tieteellisiä perusarvojaan/käsityksiään. Objektiivisuuden ohittaminen on tieteelle täysin epähyväksyttävä asia.
Tiede, joka politisoituu tiettyihin näkemyksiin, ei enää ole tiedettä. Kyse on silloin poliittisesta vaikuttamisesta. Laitanko Goebbels-lainauksen...?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 20:49:51
Sukupuolentutkimuksen (hum) ongelmana on juuri se, että tieteenala on ottanut liikaa poliittisia vaikutteita ja sitä kautta menettänyt luonnontiet. ja yleisesti ottaen tieteellisiä perusarvojaan/käsityksiään. Objektiivisuuden ohittaminen on tieteelle täysin epähyväksyttävä asia.
Tiede, joka politisoituu tiettyihin näkemyksiin, ei enää ole tiedettä. Kyse on silloin poliittisesta vaikuttamisesta. Laitanko Goebbels-lainauksen...?
Tieteentekijöiden kesken nature vs nurture -sotia ei nykyään juurikaan ole, oli tutkija sitten sukupuolentutkija tai evoluutiopsykologi. Nature vs nurture -vastakkainasettelua harrastavat lähinnä imbesillit internetissä, jotka eivät tiedä tieteen tekemisestä yhtään mitään ja juuri sen vuoksi kuvittelevat olevansa asiantuntijoita siinä, mikä on tiedettä ja mikä vain politiikkaa.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 24, 2021, 21:03:03
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 20:49:51
Sukupuolentutkimuksen (hum) ongelmana on juuri se, että tieteenala on ottanut liikaa poliittisia vaikutteita ja sitä kautta menettänyt luonnontiet. ja yleisesti ottaen tieteellisiä perusarvojaan/käsityksiään. Objektiivisuuden ohittaminen on tieteelle täysin epähyväksyttävä asia.
Tiede, joka politisoituu tiettyihin näkemyksiin, ei enää ole tiedettä. Kyse on silloin poliittisesta vaikuttamisesta. Laitanko Goebbels-lainauksen...?
Tieteentekijöiden kesken nature vs nurture -sotia ei nykyään juurikaan ole, oli tutkija sitten sukupuolentutkija tai evoluutiopsykologi. Nature vs nurture -vastakkainasettelua harrastavat lähinnä imbesillit internetissä, jotka eivät tiedä tieteen tekemisestä yhtään mitään ja juuri sen vuoksi kuvittelevat olevansa asiantuntijoita siinä, mikä on tiedettä ja mikä vain politiikkaa.
Niin, biologiaa ohittaen keksitään useita sukupuolia. Toki nuo matelija/kala- tasoilla joskus toteutuvat, mutta eivät kehittyneemmillä lajeilla. Silti esitetään noita teorioita "useista sukupuolista", jotka ovat täysin vastoin biologiaamme. Mutta hienoja teorioita toki. Ankkalinna-tarinoita.
^
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1952.msg102936.html#msg102936 tuossa on aukikirjoitettuna tieteesi, jossa keksit itse sukupuolia omasta päästäsi. Vaikea Toope ottaa huoliasi tosissaan kun syyllistyt jatkuvasti itse noihin kritisoimiisi virheisiin.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 24, 2021, 21:44:45
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1952.msg102936.html#msg102936 tuossa on aukikirjoitettuna tieteesi, jossa keksit itse sukupuolia omasta päästäsi. Vaikea Toope ottaa huoliasi tosissaan kun syyllistyt jatkuvasti itse noihin kritisoimiisi virheisiin.
Mutta enhän minä keksi kahden (2) sukupuolen lisäksi muita! Ei ole muita, kuin maskuliininen ja feminiininen sukupuoli, poikkeukset ovat biologisia virheitä.
^ keksii kaksi
evoluutio hoitaa loput
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 24, 2021, 23:11:05
^ keksii kaksi
evoluutio hoitaa loput
Kerro, mitä muita sukupuolia on miehen ja naisen lisäksi?
Juu, en minäkään keksi, koska ei niitä ole. Luemmeko biologiaa? Emme. Mieluummin humanistien teorioita. ::)
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 22:55:39
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 24, 2021, 21:44:45
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1952.msg102936.html#msg102936 tuossa on aukikirjoitettuna tieteesi, jossa keksit itse sukupuolia omasta päästäsi. Vaikea Toope ottaa huoliasi tosissaan kun syyllistyt jatkuvasti itse noihin kritisoimiisi virheisiin.
Mutta enhän minä keksi kahden (2) sukupuolen lisäksi muita! Ei ole muita, kuin maskuliininen ja feminiininen sukupuoli, poikkeukset ovat biologisia virheitä.
Lue se tekstini kun kerran et itse muista mitä sinä olet keksinyt. Huijaat tällä länkytykselläsi vain itseäsi. Kuka tahansa normaali ihminen näkee sinun määrittelevän erilaisia sukupuolikäsityksiä pitäen sitä tieteenä vaikka sitten kritisoit muita siitä, että hekin keksivät erilaisia sukupuolikäsityksiä.
En keksi sukupuolia. Niitä on kaksi (2)!
^No on, tällähetkellä.
Ja etuoikeutettuja niiden edustajat.
Kehitys vaan kehittyy eikä mikään ole pysyvää. Ei ole ihmisten käsissä tämä. Tai ehkä onkin, mitä menneessä on tehty, sen näemme tietenkin tässä ja oma suhtaantuminen vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudesta tulee.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 23:52:05
En keksi sukupuolia. Niitä on kaksi (2)!
(https://pbs.twimg.com/media/EBw-1FMWsAAGhb7?format=jpg&name=medium)
Aiemmin niitä oli mielestäsi mies ja "mies", kuten ylläolevasta kuvasta sekä sinä, että persujen eturivin poliitikko Laura Huhtasaari osasitte meitä tavallisia kuolevaisia sivistää. Todennäköisesti nationalistisessa ideologiassasi teiltä konservatiiveilta löytyy myös kategoriat nainen ja "nainen" vastaavassa tapauksessa kuvaamaan naista ja sitten jotain täysin toisenlaista naista. Mutta vaikka naisesta ei löytyisikään teiltä kategoriaa "nainen", on sinulla, joka tapauksessa kolme sukupuolta, ja näiden kolmen lisäksi sukupuolia on mielestäsi vain kaksi. Huomaatko kuinka villisti ja itsesi kanssa ristiriitaisesti kehittelet omassa päässäsi oman ideologian mukaisia sukupuolia ja joka päivä uusiksi kutsuen sitä tieteeksi? Et voi näissä olosuhteissa kritisoida uskottavasti muita sukupuolten kehittelystä sillä katsot itselläsikin olevan oikeus sellaisen määrittelemiseen ilman tuntiakaan biologian tai sukupuolen tutkimusta ceeveessäsi.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 25, 2021, 00:01:52
...Kehitys vaan kehittyy eikä mikään ole pysyvää. Ei ole ihmisten käsissä tämä. Tai ehkä onkin, mitä menneessä on tehty, sen näemme tietenkin tässä ja oma suhtaantuminen vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudesta tulee.
Tuo on kuin Ilkka Luoman (tiede.fi) vastaus. Kirjoitetaan jotain viestiä, jossa ei sanota MITÄÄN!
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 00:08:15
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 25, 2021, 00:01:52
...Kehitys vaan kehittyy eikä mikään ole pysyvää. Ei ole ihmisten käsissä tämä. Tai ehkä onkin, mitä menneessä on tehty, sen näemme tietenkin tässä ja oma suhtaantuminen vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudesta tulee.
Tuo on kuin Ilkka Luoman (tiede.fi) vastaus. Kirjoitetaan jotain viestiä, jossa ei sanota MITÄÄN!
Entä tämä: mihin et voi vaikuttaa, yritä ymmärärää tai vaan hyväksy sen olemassaolo. Ja lähde vihellellen elämään omaa elämää.
Hihi, Lauri. Toki puhun miehistä ja "miehistä". Puhun naisista ja "naisista".
Ei kerro sukupuolesta.
"Ämmämäisyys tai neitiys" eivät kuvaa miehiä tai naisia, asennetta kyllä. En pahoittele termien kuvainnollisuutta, koska ei pidä pyydellä anteeksi.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - syyskuu 25, 2021, 00:14:50
Entä tämä: mihin et voi vaikuttaa, yritä ymmärärää tai vaan hyväksy sen olemassaolo. Ja lähde vihellellen elämään omaa elämää.
God grant me the serenity
to accept the things I cannot change;
courage to change the things I can;
and wisdom to know the difference."Jumala! Anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin, anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa ja anna viisautta erottaa nämä toisistaan".Li Andersson tai joku joskus sanoi noin... ::)
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 00:19:38
Hihi, Lauri. Toki puhun miehistä ja "miehistä". Puhun naisista ja "naisista".
Ei kerro sukupuolesta.
"Ämmämäisyys tai neitiys" eivät kuvaa miehiä tai naisia, asennetta kyllä. En pahoittele termien kuvainnollisuutta, koska ei pidä pyydellä anteeksi.
Ei tuo käsitekikkailu sinua pelasta. On aivan sama, millä termillä sinä miestä ja "miestä" nimität, sillä omassa kaanonissasi käsitteillä tulee olla biologinen perusta, jotta ne olisivat tiedettä ja koska todennäköisesti löytyy biologinen perusta sekä miehelle että siitä poikkeavalle "miehelle", ei sinua haittaa niinkään tosiasia, että lisääntyvien sukupuolten lisäksi muita niin biologisia kuin sosiaalisiakin sukupuolia on useampia kuin kaksi, vaan jostain käsittämättömästä syystä se, ettei muita sukupuolia kutsuta asenteiksi. Toisin sanoen, kritiikkisi on parhaimmillaankin puhdasta kirjallisuuskritiikkiä, jossa ei siinäkään ole mitään tolkkua, kun sinulla ei ole ummikkona minkään valtakunnan pätevyyttä sukupuolia + asenteita koskevassa tieteessä.
Kiva, että myönsit tuon, että on "lisääntyviä sukupuolia" ja sitten niitä toisia humanistien määrittelemiä friikkiporukoita, "sosiaalisia sukupuolia". Noilla vaan ei ole mitään tekemistä biologiamme kanssa.
Transseksuaalisuushan on kehityshäiriö, ei sukupuoli.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 02:11:25
Kiva, että myönsit tuon, että on "lisääntyviä sukupuolia" ja sitten niitä toisia humanistien määrittelemiä friikkiporukoita, "sosiaalisia sukupuolia". Noilla vaan ei ole mitään tekemistä biologiamme kanssa.
Transseksuaalisuushan on kehityshäiriö, ei sukupuoli.
Biologia ei tunnista sellaisia kategorioita kuin friikkiporukka tai kehityshäiriö.
Sen lisäksi, että viljelet viesteissä jatkuvasti tällaisia huuhaatermejä kritisoiden niiden käytöstä kuitenkin kaikkia muita, kuin itseäsi, olet hyvin usein kirjoittanut viesteihisi kyllä kaiken olennaisen kuten tälläkin kertaa, jonka implikaatiot - jos olisit johdonmukainen omalle logiikallesi - odottaisivat oivallustasi, jota ei kuitenkaan koskaan tapahdu.
Tämä "biologiasi" on parhaimmillaankin aikakaudelta ennen kuin geenit löydettiin ja se tuo niihin lataamasi paatoksesi vuoksi mieleen Arkkiksen, kommunistisen puolueen listoilla 2010 luvulla keikkunut - olikos se - rakennusfysiikan vai rakennefysiikan dipainssi Tampereelta, jonka mielestä kaikki käyttäytymistiede Pavlovin jälkeen on pelkkää haistapaskatiedettä. Teillä putinin politiikkaan kallellaan olevilla on kummallinen uskonnollinen hurmos suhtautumisessanne omiin "tieteisiinne", ettekä te itse huomaa psykoosinne syvyyttänne tässä vakaumuksessanne vaikka se tieto, ettei teillä ole tuntiakaan alan koulutusta ceeveessänne laittaisi jo vähemmästäkin normaalin pulliaisen hillitsemään absoluuttisten totuuksien julistamista (joita ei luonnossa muutenkaan ole kielipelien ulkopuolella).
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 02:52:39
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 02:11:25
Kiva, että myönsit tuon, että on "lisääntyviä sukupuolia" ja sitten niitä toisia humanistien määrittelemiä friikkiporukoita, "sosiaalisia sukupuolia". Noilla vaan ei ole mitään tekemistä biologiamme kanssa.
Transseksuaalisuushan on kehityshäiriö, ei sukupuoli.
Biologia ei tunnista sellaisia kategorioita kuin friikkiporukka tai kehityshäiriö.
Ei tunnista kolmansia sukupuoliakaan. Koska niitä ei ole.
Nuo määrittelyt ja termit ovat teoreettisia, humanistisen keskustelun luomia käsitteitä. "Sosiaaliset sukupuolet" ja niitä kritisoivat sanat ovat keksittyjä, eivät tieteeseen perustuvia. Ne ovat somekieltä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 03:18:58
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 02:52:39
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 02:11:25
Kiva, että myönsit tuon, että on "lisääntyviä sukupuolia" ja sitten niitä toisia humanistien määrittelemiä friikkiporukoita, "sosiaalisia sukupuolia". Noilla vaan ei ole mitään tekemistä biologiamme kanssa.
Transseksuaalisuushan on kehityshäiriö, ei sukupuoli.
Biologia ei tunnista sellaisia kategorioita kuin friikkiporukka tai kehityshäiriö.
Ei tunnista kolmansia sukupuoliakaan. Koska niitä ei ole.
Nuo määrittelyt ja termit ovat teoreettisia, humanistisen keskustelun luomia käsitteitä. "Sosiaaliset sukupuolet" ja niitä kritisoivat sanat ovat keksittyjä, eivät tieteeseen perustuvia. Ne ovat somekieltä.
On mielenkiintoista miten konservatiivit lipsuttavat huomaamattaan luontoon tällaisia absoluuttisia totuuksiaan kuvitellen sanoneensa tässä jeesushurmoksessaan jotain järkevää, vaikka nekin ovat räikeässä ristiriidassa edellisessä viestissä kirjoittamanne kanssa. Näillä irrationaalisille löpinöilläsi ei ole edelleenkään mitään tekemistä 1900-alun jälkeisen tieteen havaintojen kanssa, eikä tarkalleen ottaen silloisenkaan tieteen kanssa, sillä keksitte kreationismiin taipuvaisina ensiksi johtopäätökset, joihin voitte uskoa ja sitten sovitatte todistusaineistonne tukemaan johtopäätöksiänne. Metodologianne juontaa juurensa kristilliseen teologiaan jonnekin pimeälle keskiajalle tms, jolloin tiedettä edusti skolastiikka, jossa pyrittiin kehittämään järkeviä perusteluita valmiiksi valituille uskonnollisille johtopäätöksille. Ei sillä, skolastiikka opetti loogista päättelyä siinä määrin, että pikkuhiljaa uskonnollinen huuhaa oivallettiin turhaksi olettamaksi ja siirryttiin nykyiseen liberaaliin tiedekäsitykseen, jossa tutkimustuloksia ei päätetä etukäteen, vaan annetaan luonnon päättää ne tutkijoiden puolesta.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 03:32:02
On mielenkiintoista miten konservatiivit lipsuttavat huomaamattaan luontoon tällaisia absoluuttisia totuuksiaan kuvitellen sanoneensa tässä jeesushurmoksessaan jotain järkevää, vaikka nekin ovat räikeässä ristiriidassa edellisessä viestissä kirjoittamanne kanssa. Näillä irrationaalisille löpinöilläsi ei ole edelleenkään mitään tekemistä 1900-alun jälkeisen tieteen havaintojen kanssa, eikä tarkalleen ottaen silloisenkaan tieteen kanssa, sillä keksitte kreationismiin taipuvaisina ensiksi johtopäätökset, joihin voitte uskoa ja sitten sovitatte todistusaineistonne tukemaan johtopäätöksiänne. Metodologianne juontaa juurensa kristilliseen teologiaan jonnekin pimeälle keskiajalle tms, jolloin tiedettä edusti skolastiikka, jossa pyrittiin kehittämään järkeviä perusteluita valmiiksi valituille uskonnollisille johtopäätöksille. Ei sillä, skolastiikka opetti loogista päättelyä siinä määrin, että pikkuhiljaa uskonnollinen huuhaa oivallettiin turhaksi olettamaksi ja siirryttiin nykyiseen liberaaliin tiedekäsitykseen, jossa tutkimustuloksia ei päätetä etukäteen, vaan annetaan luonnon päättää ne tutkijoiden puolesta.
En ole kreationismiin, vaan tieteisiin painottunut. En ole kovin uskovainenkaan, toki kulttuurikristitty. Puhu aivan höpöjä. Evoluutiota kyseenalaistaviin teorioihin en ole vedonnut.
Olen samaa mieltä viimeisestä virkkeestäsi = Luonto päättää. Homopingviinit eivät jatka sukuaan, heterosti eläimet lisääntyvät, kuten mekin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 04:52:16
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 25, 2021, 03:32:02
On mielenkiintoista miten konservatiivit lipsuttavat huomaamattaan luontoon tällaisia absoluuttisia totuuksiaan kuvitellen sanoneensa tässä jeesushurmoksessaan jotain järkevää, vaikka nekin ovat räikeässä ristiriidassa edellisessä viestissä kirjoittamanne kanssa. Näillä irrationaalisille löpinöilläsi ei ole edelleenkään mitään tekemistä 1900-alun jälkeisen tieteen havaintojen kanssa, eikä tarkalleen ottaen silloisenkaan tieteen kanssa, sillä keksitte kreationismiin taipuvaisina ensiksi johtopäätökset, joihin voitte uskoa ja sitten sovitatte todistusaineistonne tukemaan johtopäätöksiänne. Metodologianne juontaa juurensa kristilliseen teologiaan jonnekin pimeälle keskiajalle tms, jolloin tiedettä edusti skolastiikka, jossa pyrittiin kehittämään järkeviä perusteluita valmiiksi valituille uskonnollisille johtopäätöksille. Ei sillä, skolastiikka opetti loogista päättelyä siinä määrin, että pikkuhiljaa uskonnollinen huuhaa oivallettiin turhaksi olettamaksi ja siirryttiin nykyiseen liberaaliin tiedekäsitykseen, jossa tutkimustuloksia ei päätetä etukäteen, vaan annetaan luonnon päättää ne tutkijoiden puolesta.
En ole kreationismiin, vaan tieteisiin painottunut. En ole kovin uskovainenkaan, toki kulttuurikristitty. Puhu aivan höpöjä. Evoluutiota kyseenalaistaviin teorioihin en ole vedonnut.
Olen samaa mieltä viimeisestä virkkeestäsi = Luonto päättää. Homopingviinit eivät jatka sukuaan, heterosti eläimet lisääntyvät, kuten mekin.
Nämä absoluuttiset totuutesi eivät sisällä tiedettä edes siteeksi.
Vaikka näkökulmani, että ongelma nature vs. nurture -keskustelussa on käytännössä evoluutiopsykologian evankelistojen puolella, ei yllätä ketään, tarjoan mielelläni lisää perusteluta, jotka tuskin kelpaavat sen paremmin.
Riippuen mielenkiinnon kohteistaan sukupuolentukijat ottavat evoluutiopsykologian vähintään sivuaineekseen opinnoissaan ja hyödyntävät evoluutiopsykologiaa tutkimuksissaan tarkoittaen, että oikeassa maailmassa evoluutiopsykologit ja sukupuolentutkijat tuntevat usein toisensa ja tekevät huomattavan paljon yhteistyötä yhteisten ambitioittensa vuoksi. Tämä käytäntö ei koske vain sukupuolentutkijoita ja evoluutiopsykologian tutkijoita vaan yleisesti kaikkia tutkijoita. Jos löytyy leikkaavia mielenkiinnon kohteita, pyritään mahdollisuuksien mukaan yhdistämään useamman tieteenalan osaaminen tutkimuksiin. Jostain syystä varsinkin evoluutiopsykologian julistamisen elämäntehtäväkseen ottanut medialukutaidoton fragmentti interwebissä kuvittelee, että näin ei kuitenkaan olisi.
Spekuloisin tämän mustavalkoisen käsityksen johtuvan, kuten toisaalle kirjoitin (https://kantapaikka.net/index.php/topic,253.msg108038.html#msg108038) jossain määrin ainakin tieteellisiä julkaisuja vaivaavasta käytännöstä, että vain raflaavat otsikot julkaistaan, niin sitäkin enemmän esimerkiksi Dannagal G. Youngin havaintojen
perusteella yhteiskuntien vastaavasta mediailmapiiristä laajemminkin. Eli aina löytyy agitaattoreita, jotka hyötyvät viholliskuvista ja siksi ampuvat poliittisesti epäkorrekteiksi ylistämiään väitteitään eetteriin vaikkapa nyt nature vs. nurture aiheesta. Antaen ymmärtää, että ihmislajin geneettiset taipumukset olisivat niin tarkka synonyymi yksilön käyttäytymiselle, että geenien satunnaisten ilmenemisten mahdollistaman lajikohtaisesta käyttäytymisestä vapaan käytöksen selittäminen sosiaalipsykologisilla selitysmalleilla, olisi pelkkää huuhaata. Tai yhtä luokaton, mutta aina sitäkin muodokkaampi perätön väite kuinka sukupuolentutkijat kieltäytyisivät käyttämästä tutkimuksissaan evoluutiopsykologian menetelmiä taikka tuloksia. Mahdollisesti tässä yhteydessä viitataan vielä muutamaan anekdoottiin todistusaineistona. Vaikka tällaisella huomiohuoraamisella ei ole mitään tekemistä humanististen tieteiden tai niiden tekemisen kanssa mahdollisia anekdootteja lukuun ottamatta, aina löytyy mainostuloja kärkkyviä medioita, jotka tarjoavat klikkiotsikoille alustansa, ja aina löytyy varsinkin spektrin konservatiiviselta laidalta porukkaa, jolle tällaiset turvalliset helposti ymmärrettävät yksinkertaisuudet assosioituvat tieteeseen ja totuuteen siinä määrin, että taas on yksi aalto agitaatiopsykologian evankelistoja somessa valmiina menemään palasiksi, kun joku ottaa esiin monimerkityksellisyytensä vuoksi uhkaavalta ja siten pseudotieteeltä vaikuttavan käsitteen "sukupuolentutkimus".
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 10, 2021, 21:03:23
Psykologian alalla on sekä laadullista tutkimusta että empiiristä tutkimusta, mutta se ei olekaan yhteiskuntatiede.
Sosiaalipsykologia ja sukupuolentutkimus ovat yhteiskuntatieteitä, mutta psykologia ei, ainakin suomenkielisen wikin mukaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntatiede
(Ja toisaalta ruotsinkielinen ja näköjään englanninkielinenkin wiki laskee psykologiankin yhteiskuntatieteeksi.)
(MO kommentoi tätä Metakeskustelussa.)
^ Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. En muista, mitä silloin joskus olin vastaamassa. Ehkä siitä meinasi tulla joku pitkä ja polveileva juttu, jonka vaatimaan selvitystyöhön ei ollut aikaa, tai sitten arvioin että tähän ei nyt tarvitse mennä sen syvemmälle.
Monessa suomalaisessa yliopistossa (en nyt jaksa tarkistaa mutta jotain tiedän jo valmiiksi) psykologia on yhteiskuntatiede ihan tiedekunnallisesti ja hallinnollisesti. Englanninkielisissä maissa psykologia on tutkintojaottelussa siellä Sc.-puolella A.:n sijaan -- B.Sc. ja niin edelleen eikä B.A.
Mutta toi miten tutkimuksessa laadullinen ja määrällinen sinänsä kytkeytyy siihen, onko joku luonnontiede -- tai kovaa tiedettä vai ei -- on aika kimurantti kysymys :D Ja siinä ei ehkä kauhean pitkälle pääse jollakin valmiilla tieteiden taksonomialla.
Jos siihen psykologian asemaa koskevaan kysymykseen pitäis antaa joku yksinkertainen vastaus, mun mielestä se on silloin se, että se on yhteiskuntatiede. Mutta se nyt ei välttämättä ole kauhean tärkeä asia :P
Ei ole tärkeä asia, tosiaankaan.
Nykyään Psykologian laitos (https://www2.helsinki.fi/fi/laaketieteellinen-tiedekunta/psykologian-ja-logopedian-osasto) Helsingin yliopistossa kuuluu Lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta aiemmin taisi kuulua Humanistiseen tiedekuntaan, jos en väärin muista, vai olisikohan ollut sittenkin Kasvatustieteelliseen.
^ Niinpä onkin. Se nyt jo osoittaa sen, että kyseenalaistus minkä esitit on sinänsä ihan järkevä.
Totta kai toi hallinnollinen jako kertoo siitä, mitä siellä tehdään ja mihin suuntaan hommaa halutaan viedä. Mutta omasta kokemuksesta lingvistiikan puolella olen toisaalta tottunut pitämään sitä yhdentekevänä. Jotain pyrkimystä voi signaloida esimerkiksi tekemällä tutkinnosta nimellisesti Science-päätteisen ja muuttamalla eri tiedekuntaan. Samaan aikaan joku voi vetää paljon vaativampaa tai tasokkaampaa tutkinto-ohjelmaa siellä Arts-puolella.
Ei mun mielestä sellainen keinotekoinen esittäminen, että kaikki lingvistiikka on nyt laskennallista tai luonnontiedettä auta ketään eikä palvele mitään. Ja toisaalta psykologian suhteen ei ne juuret tai koko tieteenala yhtäkkiä tutkintorakennetta vaihtamalla muutu. Mutta lääketieteen tiedekuntaan liittymisessä on paljon järkeä, koska psykologian ja lääketieteen yhteys on niin ilmeinen. Kliinisen työn arjen osalta ne ammatit nivoutuu yhteen jo nyt, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Jatkakaa rämpimistä keskenänne - teillä on täällä iloisesti puurot ja vellit sekaisin. :)
En minäkään naisia tai sinänsä nais-asiaa kritisoi. Kritisoin feminismin radikalisoitumista, en sen alkuperäistä tasa-arvo-ajatusta. Näen kyllä, että feministinen liike on siirtynyt tasa-arvokäsityksistä radikaaliin nais-asian ajamiseen, joka ei enää palvele tasa-arvoajatuksia, se on radikalisoitunut ja tehnyt itsestään irvikuvan.
Oikea feministi myöntäisi myös ongelmat miesten kohdallakin. Ei fanaattisesti ajaisi vain omiensa asiaa.