kantapaikka.net

Yleiset => Tiede => Aiheen aloitti: Juha - maaliskuu 01, 2020, 21:19:11

Otsikko: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 01, 2020, 21:19:11

Parvilinnuilla taitaa esiintyä sellaista piirrettä, että jos jokin yksilö poikkeaa muista, niin se karkoitetaan, tai poikkeava yksilö joutuu erilleen. Häätäminen voi olla aktiivista.

Liekkö tuon toimintapiirteen merkitys siinä, että lauman yhtenäisys pysyy, ainakin parvitilanteessa? Jos parvessa on liikaa erilaista sählinkiä, niin se ei ole enää samalla tapaa reagointivalmis, suhteessa ympäristöönsä. Laumahan on sitä varten, että tuo suojaa, ja jotain varautumista, jota yksin, tai vähemmällä porukalla, ei ihan samalla tapaa voi saada.

Mieleen tuli aluksi näin epidemioiden aikaan se, että jos kuolemista tekevä päätyy tärkeille elintienoille, niin mätänevä ruumis voi sairastuttaa muitakin, koska laumaeläimet eivät välttämättä hautaa kuolleita lajitovereitaan, kuten ihminen tekee.

Päinvastaisen oloista on norsuilla, joiden on sanottu ainakin tarinoissa vierailevan kuolleitten jäännöksillä. Sidoksellisuus merkitsee, jolloin kävijät voivat ehkä tietyllä tapaa palautua sen äärelle paremmin, missä on ollut elinvoimaa. Mitenhän moni käyttäytyminen on sitten tällaiseen perustuvaa, jos toimea ajattelee yleisemmin?

Lauma, tai parvi taitaa olla enemmänkin selviämistä, projektiluonteista, jossa vaaditaan tarkoituksenmukaisuutta. Tämäkin piirre käy varmaan ihmiselle, siis ilmenee jollain tapaa. Esim työelämää jos tarkastelee, niin vinkkelin kautta voi moni asia ymmärtyä paremmin.

Kuri, järjestys, kontrolli ja tämän tapaiset, ovat eläinmaailmassa laumoille tyypillisiä. Kiinassa monet asiat on saatu toimimaan, ja toiminnallisuuden eräs tae voi olla se, että nojataan siihen, mihin eläinmassoilla on tapana.

Eliödynaamisesti teema voi olla ihan avaava.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 03, 2020, 00:07:53

Putin haluaa perustuslakiin heteroseksuaalisen avioliiton sekä maininnan venäläisten "uskosta Jumalaan"

https://yle.fi/uutiset/3-11237680


Tuollaiseen kun liittyy, niin on paremmin siinä, mikä pitää maata kasassa.

Joukkomekanisia ratkaisuja. Näitä on joka mailla, paljon. Samalla tapaa on olemassa tietoutta, tyylin hankalista kohdista. Uskontoja esim, pidetään neutraaleina. Samoin isoja joukkoja, harmittomuuksina, ja muuta ongelmallisuutena. Ei ole ihan näin yksioikoista. Sama (ääni)enemmistöissä.

Päivi Räsänen on muuten parhaillaan ollut kuulusteltavana, uskonnollisista jyrkkyyksistä, mitä liekkin olleet.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - maaliskuu 03, 2020, 20:59:04
^^ Mä en tiedä, syrjiikö linnut poikkeavia. Lintujen ym. parviliikkeistä juttua tällä (https://youtu.be/aSNrKS-sCE0?t=168) videolla (alkaa 2.48). Jos sitä katsoo, niin joo, ymmärrän logiikkasi. Parven liikkeet perustuu yksinkertaisiin sääntöihin (tai ainakin videolla puhuvalle matemaatikko Strogatzille on mahdollista mallintaa parvien liikettä yksinkertaisin säännöin), ja jos joukkoon osuisi joka mutkassa "todellisuuden polulta"  poikkeava "outo lintu", niin parven liikkeiden koordinaatio vois muuttua.

Vastakkaisesti jossain evoluutiobiologiassa mun käsittääkseni usein ajatellaan, että geneettinen variaatio on lajille voimavara. Koska aina voi tulla uudenlainen olosuhde vastaan, ja sopeutumattomat yksilöt saattavtkin yht'äkkiä olla niitä, joiden varassa lajin selviytyminen uudessa tilanteessa on. Ja mä tiedän, että tätä samaa ajatusta on ainakin väitetty sovellettavan joittenkin yritysten työhönotossa. (Ovat itse väittäneet.) Että pitää olla monenlaisia ihmisiä, että on sopeutuvuutta kaikissa tilanteissa. (Omien väitteidensä mukaan eivät halua jonkun tietyn formaatin mukaisia ihanneihmisiä, vaan monenlaisia.)

Mä muistan, kun mä joskus aika kauan sitten muka oivalsin että "yhteiskunta ei välitä", koska kaikki kansalaisille tarkoitetut pavelut ovat jollekin (jossain suunnitteluvaiheessa huomioiduksi tulleelle) ryhmälle suunnattuja. Niin sit, mun logiikka meni, yhteiskunta auttaa, jos kuulut johonkin ryhmään, jota se on suunnitellut auttavansa. Mutta muussa tapauksessa se ei ees näe sua, tavallaan. (Tää oli mun logiikka, mutta nykyisin se tuntuu musta vähän kummalta.)

Sinällään muuten sosiologiassa on kyllä puhuttu ainakin vähän siitä, että aina kun ihmiset luo järjestystä jonnekin, ne luo samaan aikaan epäjärjestystä jonnekin toiseen paikkaan. (Tästä oli luku semmoisessa kirjassa kuin Z. Baumanin Sosiologinen ajattelu). Mun mielestä tästä hyvä esimerkki vois olla, kun työpaikoilla joinain viime vuosikymmeninä ruvettiin seuraamaan tarkemmin tuottavuutta, ja sitä, että kaikki tekee palkkansa vastineeksi järkevän määrän työtä (joka kenties ammattiliiton kanssa mitoitettu). Siinä kävi ainakin sit mahdollisesti sillä tavalla, että siinä paljastui jonkin verran kaiken maailman siivoojia ja puistotyöntekijöitä, jotka ei pystyneetkään tekemään vaadittua (luultavasti aika kohtuullista) määrää työtä. Niin sit tavallaan kun tehtiin järjestystä yhteen paikkaan (nää työpaikat) syntyi epäjärjestystä toiseen. Ja saman ongelman (että on olemassa tällaisia ihmisiä) ratkaiseminen siirtyi toiseen paikkaan, työkkäriin tai sosiaalitoimeen tai jotain. (Tän esimerkin kanssa mä oon keksinyt samoihin aikoihin kuin ton ajatuksen, että "yhteiskunta ei välitä").
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 03, 2020, 22:17:20

Poikkeamisesta ajattelin enemmän välittömällä tasolla. Biologiaan ei tuollaisen tarvitse perustua. Koulumaailmasta tosin tiedetään, että pienikin fyysinen ero tosin voi olla laukaiseva tekijä, mutta yksinään ei riitä, välttämättä. Ilman näkyvää fibaa, voi säästyä.

Lauma voi pitää jonkin verran huolta elinvoimaisuudestaan, ts ei satsaa sellaisiin yksilöihin, jotka eivät oikein tue sitä samalla tapaa, tai jos ovat liian erilaisia. Sopimattomuusjuttu siis, tulipa mitä kautta tulikin.

Sopimattomuuden saa aikaan ainakin ihmismaailmassa hyvin erilaisin perustein. Varmaan liittyy ihmisenä olemisen tarkkuuteen, mikä on toisaalta hyvä. Pieni haitta jonnekkin jääväksi ei horjuta.

Nyky-yhteiskunnat on kunnostautunut eri lailla noukkimaan erilaisuutta, koska potentiaaleja haetaan, vähän kaikkialta. Mihin tarkoitukseen, niin tietysti voi arvioida, kussakin tilanteessa.

Ehkä ennen saattoi olla erilaisuutta koskevaa kunnioitusta paremmin, sillä käytännön elämä osoitti sen, että ilman tiettyjä ihmisiä ei pärjätty, tai pärjääminen kävi ongelmallisemmaksi. Kunnioitus syntyi enemmän näytöistä, ei suunnitelmallisesti, kuten nyt tehdään enemmän, järjestäytyneissä yhteiskunnissa. Tähän on siis joiltain osin voitu palata hiukan, työelämässä.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 03, 2020, 22:27:11

Parvi- tai lauma-tilanteita kun ajattelee, niin väistämättä noihin syntyy keskinäistä puolustustarvetta, ihan välittömänä toimena. Jos jäsenet olisivat pienryhmissä, hajautuneina isommalle alueelle, niin tuskin siellä sillä tavalla pidettäisiin puolia, jos resursseja olisi tarjolla, kuten esim laiduntavilla yleensä on.

Laiduntavat, jne, tarvitsevat kokoontua enemmän kasaan, suojan ja turvallisuuden takia. Silloin pärjäämisalue yksilöä ajatellen vähenee. Tarve pitää puolensa, kasvaa. Lehmät vaikka hyvin säyseitä ja kivoja, jos hyvin pidetty, häätävät helposti pois lähinapostelijat, ja yleensäkin jos kokevat kilpailijan lähimpään ruohomättääseensä.

Kun lauman jäsenten välillä vallitsee hierarkiaa jonkin verran, voi lauman sisältä saada eri lailla tilaa, riippuen yksilöstä. Joiltakin se on pois, rajallisessa tilassa. Siihen varmaan perustuu häätämistaipumus.

Esim susien, ja eläinten yleensäkin, on häädettävä kasvaneet pennut kauemmas, jotta syötävää riittää. Kyseessä on sopeutuminen esim ravinnon esiintyvyyden perusteella.

Tuohon voi ehkä liittyä vielä se piirre, että osa tilattomista voi olla sidottuja, eikä vapaita myöskään lähtemään. Eläinmaailmasta voi löytyä tällaista. Ihmisten tiukat yhteisöt eivät salli lähtöjä. MM islam ääripäänä, taitaa olla tätä.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - maaliskuu 20, 2020, 15:53:41

Tieteen yksi kyseenalainen kohta on se, ettei sen toimijat, ts tiedeihmiset, sovella aina kovin selkeästi objektiivisuuden periattetta edes itseensä, toimijoina, tai miten haluavat itsensä määrittääkkin, parhain käsitysmenetelmin, joita joskus viitsivät esitellä.

Aika kahtalaista on, tosin se ei ole välttämättä ongelma, joskus päinvastoin. Että kahtalaisuutta ei käydä läpi sopivasti, on jo kyseenalaisempaa. Tässä kohden voi olla jotain tekemistä.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Sepe - maaliskuu 20, 2020, 18:44:50
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 20, 2020, 15:53:41

Tieteen yksi kyseenalainen kohta on se, ettei sen toimijat, ts tiedeihmiset, sovella aina kovin selkeästi objektiivisuuden periattetta edes itseensä, toimijoina, tai miten haluavat itsensä määrittääkkin, parhain käsitysmenetelmin, joita joskus viitsivät esitellä.

Aika kahtalaista on, tosin se ei ole välttämättä ongelma, joskus päinvastoin. Että kahtalaisuutta ei käydä läpi sopivasti, on jo kyseenalaisempaa. Tässä kohden voi olla jotain tekemistä.

Mielestäni asia ei ole noin.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: ROOSTER - maaliskuu 20, 2020, 18:48:38
Lainaus käyttäjältä: Sepe - maaliskuu 20, 2020, 18:44:50
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 20, 2020, 15:53:41

Tieteen yksi kyseenalainen kohta on se, ettei sen toimijat, ts tiedeihmiset, sovella aina kovin selkeästi objektiivisuuden periattetta edes itseensä, toimijoina, tai miten haluavat itsensä määrittääkkin, parhain käsitysmenetelmin, joita joskus viitsivät esitellä.

Aika kahtalaista on, tosin se ei ole välttämättä ongelma, joskus päinvastoin. Että kahtalaisuutta ei käydä läpi sopivasti, on jo kyseenalaisempaa. Tässä kohden voi olla jotain tekemistä.

Mielestäni asia ei ole noin.

Miten mielestäsi asia on?
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Karikko - maaliskuu 22, 2020, 10:44:30
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 20, 2020, 18:48:38
Lainaus käyttäjältä: Sepe - maaliskuu 20, 2020, 18:44:50
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 20, 2020, 15:53:41

Tieteen yksi kyseenalainen kohta on se, ettei sen toimijat, ts tiedeihmiset, sovella aina kovin selkeästi objektiivisuuden periattetta edes itseensä, toimijoina, tai miten haluavat itsensä määrittääkkin, parhain käsitysmenetelmin, joita joskus viitsivät esitellä.

Aika kahtalaista on, tosin se ei ole välttämättä ongelma, joskus päinvastoin. Että kahtalaisuutta ei käydä läpi sopivasti, on jo kyseenalaisempaa. Tässä kohden voi olla jotain tekemistä.

Mielestäni asia ei ole noin.

Miten mielestäsi asia on?

Luullakseni sepe tarkoitti ettei asia ole noin.

Olen samaa mieltä, ei asia ole noin.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: ROOSTER - maaliskuu 22, 2020, 12:56:55
Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 22, 2020, 10:44:30
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 20, 2020, 18:48:38
Lainaus käyttäjältä: Sepe - maaliskuu 20, 2020, 18:44:50
Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 20, 2020, 15:53:41

Tieteen yksi kyseenalainen kohta on se, ettei sen toimijat, ts tiedeihmiset, sovella aina kovin selkeästi objektiivisuuden periattetta edes itseensä, toimijoina, tai miten haluavat itsensä määrittääkkin, parhain käsitysmenetelmin, joita joskus viitsivät esitellä.

Aika kahtalaista on, tosin se ei ole välttämättä ongelma, joskus päinvastoin. Että kahtalaisuutta ei käydä läpi sopivasti, on jo kyseenalaisempaa. Tässä kohden voi olla jotain tekemistä.

Mielestäni asia ei ole noin.

Miten mielestäsi asia on?

Luullakseni sepe tarkoitti ettei asia ole noin.

Olen samaa mieltä, ei asia ole noin.

Ensin pitäisi ymmärtää mitä Juha tarkoittaa. Sitten pitäisi se kirjoittaa väitteeksi jonka voi kaataa.

Nyt puuttuu sekä puhtaaksikirjoitettu väite että sen kumoaminen jollain toisella.

Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Sepe - maaliskuu 22, 2020, 16:35:58
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 22, 2020, 12:56:55
Ensin pitäisi ymmärtää mitä Juha tarkoittaa. Sitten pitäisi se kirjoittaa väitteeksi jonka voi kaataa.


Juhan väite sisältää kaikki mahdolliset tarkoitukset ja tulkinnat. En pysty sanomaan mitä Juha ei väittänyt.
Kaadettavaa on mittaamattomasti.
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: -:)lauri - huhtikuu 19, 2020, 13:31:20
En ole varma, onko tämä oikea ketju tälle pohdinnalle, mutta mietin tässä, johtuuko suurin osa erimielisyyksistä siitä, että käyttää asioita kuvaillessaan vääriä adjektiiveja?
Otsikko: Vs: Todellisuuden polulla
Kirjoitti: Juha - heinäkuu 09, 2020, 17:12:01
Lainaus käyttäjältä: Konmari - huhtikuu 19, 2020, 13:31:20En ole varma, onko tämä oikea ketju tälle pohdinnalle, mutta mietin tässä, johtuuko suurin osa erimielisyyksistä siitä, että käyttää asioita kuvaillessaan vääriä adjektiiveja?

Tai sanoja laajemminkin. Vaikka nykyisellä sanavarastolla voisi koostaa jotain ymmärrystä välittävää, kun sanoja kombinoi tajuttavaksi, jollekulle, niin joskus sanat, ja niiden järjestykset, eivät saa mitään vastakaikua, joissakuissa, tai kenessäkään.

Kokemusten sanoittaminen, jo pelkästään itselle, voi olla melkoista haparointia. Siitä voi epäselvyys lähteä, jos jotain oikeansuuntaista sanoo, mutta joku tarttuu asiaan väärään vievällä painotuksella, jota kokija seuraa askeleen, kohden eksytystä. Puhumattakaan, jos sekofonia on monipuolisempaa.

Itsensäkin voi siten uunottaa, todellisuuden suhteen, kun alkaa hyppiä liikoja, sanojen kanssa, tai seurailla muiden "selvitystukea".

Kun hienovaraisempaa noukkii, mikä uutta sanamaailmassa, tulee olla tosi tarkka, ja kunnioittaa sitä, mikä vie. Kun jyrää puhuttelijan, niin ehkä ei kauaa säily hengissä, ja vaimenee kenties paremman tieltä, ikiajoiksi.

Vastasin kysymykseen sen takia, että tuli mietittyä todennäköisyyksiä. Siinä mielessä reaalitodellisuus on outo, että hyvin epätodennäköisesti osuvia voi tietyissä konteksteissa tapahtua, melkein vääjäämättä. Mitä siinä auttaa, vedota yleisempiin todennäköisyyden vallitsevuuksiin, joista todistettavaa tietoa.

Ihmisten arviointi menee esim tälle alueelle, siis ihmisten piirteiden arviointi.