Jos keskusteluissa painottuu jokin löytäminen, valaistuminen, kasvu, oppiminen, ... siis uuden / vaihtoehtoisen osuus, niin tulisi melkein harrastaa enemmän töksäyttelytyyppistä kirjoittelua, joka ei olisi niin perinteisen hienovaraista, ja pyrkisi asettumaan seesteisesti meneilläänolevaan keskusteluun.
Reaalitilanteissa aiheita ei voi tuoda käsittelyyn, jos jotain on parhaillaa menossa, sillä meneilläänoleva rikkoutuu. Foorumilla taas mitään ei välttämättä mene rikki, ja jos menee, se on tekijän valinta, eli tilausta on.
Foorumilla enemmän voi mennä rikki oman kontribuutiorikkauden vaikutus, siis tuotantopuoli, sisältö, jokin substanssityyppinen, näin siis itseä ajatellen, sekä muita, samoista arvoista eläviä.
Vaikuttaa, ettei tilanteenmukaisuus ole näissä helposti toteutuva, vaan samalla mennään, oli fiksua tai ei. Sama sitten olisi sitä fiksua, tilanteenmukaista. Päälaellaan näyttäs olevan, onko?
Usein taantumuksellisuus, menneisyyteen jämähtäminen, ... on jotain kielteistä. Toisaalta odotukset yleensä kohdistuvat aiemman vaalimiseen, ja siis tosiaan tietynlaiseen automaattisuhtautumiseen. Jonkin verran tässä on dilemmaa, sillä kumpikin puoli tosiaan on olemassa, ja samalla myös todella tärkeä, ja silti vastakkaisen oloinen, toisilleen.
Tämä aihe on ollut varsin "kommunikoiva". Ei mitä. Meinasin jatkaa, samalla idealla.
Joskus on ollut tapana pitää henkilökohtaisia blogeja. Edelleen on joillakin käytössä. Voisin ajatella tämän laajentamista. On ollut mielessä jo kauan.
Henkilökohtainen blogi on jotain, mutta henkilökohtainen foorumi on jo aika lailla toista. Kommunikaatio perusasiat tapahtuvat mielestäni yksilössäkin. Tätä ei tulisi vähätellä. Miten asian selittää merkitykselliseksi, onnistuen, on eri asia. En osaa, tosin arvelen tästä jotain.
Ainakin alkuun voi viitata erilaisiin aiheketjuihin, joihin jatkuvasti palata, jos sopivaa ajatuksentynkää. Tavan blogissa heitellään sitä sun tätä, jonnekkin aikajanalle, kuten vaikka Facesssa. Ei tämä ihan jatkuvaan rakenteluun viittaa. Pitkäjänteisyys puuttuu. Tiedolliseen tasoon tulisi myös suhtautua kunnioittavasti, siis myös sen henkilölähtöihin, yhteisemmästä puhumattakaan.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.
https://yle.fi/uutiset/3-11263453
Edellinen korona-aiheen lopusta, artikkelin kirjoittajasta.
Oikeassaoleminen viittaa vahvaan varteenotettavuuteen, tosin varteenottavuus jos syntyy oikeassaolemisesta, niin tarkastelukulma täytyy fiksata tietyksi. Oikeassaoleminen ei välttämättä ole varteenotettavaa, tai ehdottomasti huomioitavaa, jonka edessä muu karsiutuu, automaattisesti.
Voi siis tietää oikein, vaikka esim täysin toisarvoisista seikoista, jolloin oikeassaoleminen, ja siihen pyrkiminen, voi muuttua esim naurettavaksi, tai viitata sekoiluun, kaikesta oikeellisuudesta huolimatta.
Kun oikeassaolemisen mielikuva syntyy varteenotettavuuden yhteydessä, tarkoittaa se käytännössä ehdottomuutta. Sekin voi olla ehdottomasti kaivattua, jos vastaanottajille mieluista. Käytännössä tuo yhdisteläm on usein riskaabeli, tosin nuo kaksi sanaa voisi ehkä olla toisin valittuna. Varteenotettavuuden voisi korvata vaikutusvallalla, joka yksinomaisenakin riittää, ilman oikeassaolemista, jos oikeassaolemista on riittävästi olemassa, tai sensuuntaista.
Median, tai muun superiorisen aiheuttama, potentiaalinen hässäkkä, perustuu minusta tuohon. Asia tiedetään auktoriteettien yhteydessä, vaikka sanana auktoriteetti on tässä hiukan sopimaton, sillä sen voi ajatella turvaavavaikutteisena.
Osassa mediassa tiivistyy viesti varteenotettavilta ilmaisijoilta. Toisaalta viesteihin taitaa liittyä median asema, sekä enemmistövoima. Kokonaisuus viittaa käytännössä valtaan. Tiede on myös ollut paljon tätä, tosin enemmistöä ei ole aina tarvittu, pikemminkin sen heikentävän vaikutuksen takia.
Maininta on vähän hassu. Miten tuon voi ottaa? Jos kirjoittaja jokin tietty, niin häneen voi ehkä luottaa, että on vuorovaikutusorjentoitunut. Mitä se vaikuttaa itse mediaan, josta ilmaisuja tulee, muunkinlaisena?
Ihmettelen useinkin kuvallisen viestinnän heikkoa tasoa eri medioissa. En tarkoita nyt välttämättä sitä, että yksittäiset kuvat olisivat heikkolaatuisia, vaikka niitäkin tietysti paljon näkee, vaan sitä, että kuvien käytön syyt eivät mielestäni vaikuta perustelluilta. Siis kuvatoimituksen osaamattomuus harmittaa. Kuten vaikkapa tässä Ylen artikkelissa
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/21/jatkuva-kilpailu-ja-tukahdetut-tunteet-sairastuttavat-meidat-vika-on
Mihin tarvitaan saman äijän kuva yhdessä artikkelissa peräti 5 kertaa? 1: Äijän naama - okei, kiva tietää minkä näköinen tyyppi puhuu. Kuva antaa informaatiota, esim. ihmisen iän, suunnilleen. Toinen kuva: äijä istuu portailla. Ehkä tällä halutaan korostaa, että jutun henkilö on rento tyyppi. Portailla istuskelu on epämuodollista. Sopii artikkelin aiheeseen. Kolmannessa kuvassa äijä nojaa kaiteeseen, taustalla hieman graffitia. Ehkä graffiti vihjaa äijän rohkeudesta kun hän aikoinaan teki uravaihdoksen? Graffiti on kyllä aika varovaista tässä ja jäänee useimmilta huomaamatta, siis merkityksettömäksi. Neljännessä kuvassa on ällöromanttisia tuoleja, joista yhdellä äijä istuu. Edessä kukkaistutus. Voi paska, ihan turha kuva. Ja lopuksi uudestaan äijän naama. Yksi kuva olisi riittänyt.
^
Heh. Kuvat ehkä viestivät että nyt on kyse henkilökuvasta. Ja ihmisestä aiheena. Neljäs kuva kuvasi selvästi kuinka kaveri on jumissa Suomessa. Ja viides rohkeuteensa tyytyväistä kaveria.
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Haiskahtaa mullistavalta ruohonjuuritason työltä. Ei toki ainoalta laatuaan.
Printtimediassa kuvilla saa täytettyä lehteä jos uutisista on pulaa. :)
Nettimediassa pitkää tekstiä voi kuvilla pätkiä keskittymiskyvyttömille tai visuaalisesti suuntautuneille lukijoille. :)
Tässä vähän viestintää Korean kansantasavallasta. Hieno paikka, eikö vain.
https://youtu.be/gUD7p2STTH4
BBC:n uutisten mukaan videot ovat valtion tuottamia ja siten "virallisia".
https://www.bbc.com/news/av/world-asia-53848584
Iso kuvapaljouden voi tiivistää niin, että on sisällöllistä iltalehdellistymistä. TS sisällöllistä merkitystrollia. Eräänlainen populismin ja myynnin muoto. Lisää toki lukutaitoa.
Jos Timo Soinin annista ollaan epäileväisiä, niin muistuttaisin siitä, että mm hänen ansiotaan se, että kommunikaation taso kokonaisuudessann, on lähtenyt aivan uuteen nousuun, laaja-alaistrendin omaisesti. Jotain hyvää populaatikoissakin. Availlaan vaan, jatkossakin, jos vaan siltä tuntuu.
PS-kannattajat hylkäsivät Soinin retoriikan...
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 27, 2021, 23:30:55
PS-kannattajat hylkäsivät Soinin retoriikan...
En ottanut asiaa esiin kannatuksellisena asiana.
Hyvä ja toimiva ei siitä erikseen muutu. Mitä sillä tehdään, on eri asia.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 26, 2020, 18:23:28
Tässä vähän viestintää Korean kansantasavallasta. Hieno paikka, eikö vain.
https://youtu.be/gUD7p2STTH4
BBC:n uutisten mukaan videot ovat valtion tuottamia ja siten "virallisia".
https://www.bbc.com/news/av/world-asia-53848584
Ensimmäinen linkki on rikki, sillä tili on poistettu.
Tuli tuosta jälkimmäisestä linkistä mieleen kiinalainen Li Ziqi, ja hain tällaisen analyysin netistä:
Vlogger influence sparks debate on methods used to spread Chinese culture overseas (https://www.globaltimes.cn/content/1172886.shtml) (Global Times)
Li Ziqi, a Chinese internet celebrity, has found herself at the epicenter of Chinese social media as netizens discussed her contributions in promoting Chinese culture overseas. On Weibo, the topic of "whether Liziqi is promoting Chinese culture" has attracted 760 million views and 62,000 engagements as of Monday.
Li's videos focus on traditional Chinese food and showcase the bucolic lifestyles of Chinese farmers. Li's YouTube channel has 7.43 million followers, more than BBC, and her videos do not offer English subtitles.
Global audiences have expressed their love for her videos and admiration for her rural life. Many have started referring to her as a spokesperson for the Chinese pastoral lifestyle and use her videos for "relaxation therapy."
Many domestic Chinese fans recognize her success in promoting Chinese traditional culture, and some even said that "she is more influential than 10 Confucius Institutes."
Kiinan ja Pohjois-Korean kaltaisissa yhteiskunta sanelee jopa enemmän informaatiota, kuin YLE Suomessa.