kantapaikka.net

Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 07, 2019, 19:44:41
Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

Onko tarkoitus kirjoittaa omista uravalinnoista vai joidenkin muiden? Esimerkiksi, että pääministeri on väärällä alalla, sopisi paremmin helppoheikiksi Kuopion torille.

Minulle ei ole ongelma kirjoittaa omista uravalinnoistani, mutta erääseen aikaisempaan Jatkumolla käytyyn keskusteluun viitaten asia saattaa olla joillekin ongelma.

Sen verran voin avata lankakerää, että vetäisen yhden langanpään esille ja muistutan, että joillakin ei oikeastaan ole todellista vaihtoehtoa vapaasti päättää, mille alalle tai uralle he lähtevät. Haluaako joku vetää keskustelun lankaa pidemmälle ja keksiä esimerkin? Ei ole vaikeaa.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 07, 2019, 20:46:13

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 07, 2019, 19:44:41
Ankea ihminen -ketjussa on ainakin sivuttu kysymystä onnistuneista ja epäonnistuneista uravalinnoista. Tässä niille ihan oma ketju.

Onko tarkoitus kirjoittaa omista uravalinnoista vai joidenkin muiden? Esimerkiksi, että pääministeri on väärällä alalla, sopisi paremmin helppoheikiksi Kuopion torille.

Minulle ei ole ongelma kirjoittaa omista uravalinnoistani, mutta erääseen aikaisempaan Jatkumolla käytyyn keskusteluun viitaten asia saattaa olla joillekin ongelma.

Sen verran voin avata lankakerää, että vetäisen yhden langanpään esille ja muistutan, että joillakin ei oikeastaan ole todellista vaihtoehtoa vapaasti päättää, mille alalle tai uralle he lähtevät. Haluaako joku vetää keskustelun lankaa pidemmälle ja keksiä esimerkin? Ei ole vaikeaa.

Ketju on auki ihan kaikille mietteille oikeita/vääriä uravalintoja koskien, omia yhtä hyvin kuin vieraitakin (oli sitten tuttuja tai vaikka julkkiksia).

Aika harva koppujen lopuksi kykenee päättämään koulunsa loputtua mikä ala heille sopisi parhaiten. Ihminen päätyy useimmiten alalle vain tienatakseen leipänsä. Taiteilijat, jotka tienaavat elääkseen kohtuullisesti lienevät poikkeus.

Minua kehotettiin pyrkimään Sanoman toimittajakouluun tai Tampereelle tiedotusoppia opiskelemaan. Minusta toimittajat olivat säälittäviä luusereita ja Tampere Suomen junttien pääkaupunki. En valinnut tai pyrkinyt kumpaankaan ja annoin tuulen näyttää, minne se vie. Vei ihan riittävän mukavasti, vaikka en siinäkään työssä tuntenut oloani täysin kotoisaksi. Onneksi saatoin lopettaa työnteon ennen varsinaista eläkeikää ja nyt tunnen viihtyväni hyvin ja olen oman onneni seppä.

Kesää tässä alan vähitellen odotella, että pääsen rakkaiden puuhasteluitteni pariin metsässä, puutarhassa ja merellä.

Luultavasti olen aika poikkeuksellinen tapaus, sillä 14 vuotiaana päätin mille alalle haluan. Itse alasta kokonaisuudessaan oli vain hämärä ja ehkä hiukan mystinen kuva ja vanhempani, lähinnä äitini, oli vahvasti sitä mieltä, että ei se tytöille sovi eikä tytöt sellaisessa työssä pärjää. Innoituksen sain kahdeksan vuotta vanhemmalta veljeltäni, joka oli idolin (RIP).

Päätökeni piti ja heti koulun jälkeen sain alalta työpaikan. En ihan sitä, mikä oli tavoitteeni, mutta kokemuksen kannalta tuokin oli ihan hyvä. Neljä vuotta olin tuossa työpaikassa, kunnes tuli tunne, että on aika jatkaa eteenpäin. Laitoin hakemuksen lehdessä ilmoitettuun paikkaan ja onnekkaasti heti tärppäsi. Samassa työpaikassa olen edelleen. Urakehitykseni osoittanee, että myös työnantajani on ollut sitä mieltä, että olen ollut oikealla alalla.

Eräässä toisessa ketjussa olen maininnut, että minulta puuttuu intohimoa. Kyllä sitä on ainakin ollut työtäni kohtaan. Parhaimpina aikoina lähes juoksujalkaa olen kiiruhtanut töihin, kun joku hyvä ratkaisu on muhinut valmiiksi. Leikilläni olen sanonut, että aika huvittavaa, että ne vielä maksaa siitä duunista, jonka tekisin ihan huvikseni. No, tarpeen ne rahat kuitenkin on olleet :)

Mä taas en mitään oikeista aloista tiedä. Hyvitykseksi tästä  minulle on kuitenkin siunaantunut lukuisia vääriä aloja...

Tai ei ne sikäli ole vääriä että kyllä niistä jotain on sentään maksettu. Minkäänlaisesta kutsumuksista ei kyllä voi kohdallani puhua.

Ainakin nimen perusteella tässä näyttäisi ammatinvalinta osuneen nappiin:

Unitutkija Sandman (https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/8f04ab73-be00-4cd1-a6e3-6d4214e5d2b6)

Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 07, 2019, 21:56:53
Mä taas en mitään oikeista aloista tiedä. Hyvitykseksi tästä  minulle on kuitenkin siunaantunut lukuisia vääriä aloja...

Tai ei ne sikäli ole vääriä että kyllä niistä jotain on sentään maksettu. Minkäänlaisesta kutsumuksista ei kyllä voi kohdallani puhua.

Sama omalla kohdalla.

Oikeastaan ei pitäisi uskoa, että sen oman alan voi valita vain kerran ja tuo valinta pitäisi tehdä jotenkin kovin aikaisin ja siitä juontuen vähäisellä ymmärryksellä hieman satunnaisesti. Sitten vain sormet ristiin, että meni oikein. Alansa voi valita monta kertaa ja itse sen alan sisällä työnkuva ja tehtävät voivat olla hyvin erilaisia ja siten "juuri oikeita" tai "ihan vääriä". Jopa vain työpaikka voi olla "väärä", vaikka tehtävät olisivat täsmälleen sitä, mitä oikeastaan halajaa. Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella ja työvälineitä toimia, mutta on sitten paljon valinnanvaraa ja mahdollisuuksia siinä, mihin (kaikkeen) niitä käyttää.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Tällä hetkellä minäkin olen oikeastaan kaikesta huolimatta melko oikealla alalla. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan tekniikkaa yliopistoon, koska olin tykännyt matikasta ja ollut siinä hyvä, sekä lisäksi joistain muista typeristä syistä. Tällä alalla teinkin töitä lasteni syntymään asti. Kotona olo -vuosina aloinkin sitten opiskelemaan avoimessa yliopistossa todellisempaa mielenkiinnonkohdettani (pystyn siis innostumaan sittenkin!), josta lopulta näinä vuosina hankin alemman korkeakoulutukinnon. Nyt teen töitä tällä uuden tutkinnon alalla, ja olen kohtalaisen tyytyväinen.

Nämä alat ovat kuitenkin yö ja päivä, eikä niillä ole oikeastaan mitään yhtymäkohtaa. "Pääkoulutukseni" jää aivan käyttämättä, tai ehkä siitä jotain marginaalista hyötyä on. Pystyisin etenemään, tai tekemään uudella alalla vielä kiinnostavampaa työtä, jos tämä kaikki opiskeluni olisi tältä samalta alalta, mutta minkäs teet. Täytyy nyt olla kiitollinen, että pystyin korjaamaan vikaliikkeeni edes näinkin hyvin.

Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa. Uutta ikävä kyllä havaintojen mukaan syntyy erityisen vähän silloin, kun ihmisellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä kaikkea on jo luotu. Usko omaan erityisyyteen on toki yleensä kova, mutta hämmästyttävän usein se itsenäinen ajattelija onnistuu ahkerasti puurtamalla saamaan aikaan ajatuksen, joka onkin esitetty jo ajat sitten. Tiedon kertymistä ei tapahdu, jos ihan jokainen aloittaa täysin alusta. On noloa sotkea toisiinsa tietämys jo tapahtuneesta ajattelusta ja auktoriteettiusko. Sotkeentuminen tapahtuu kyllä helposti, jos ei ole kovinkaan laajaa tuntemusta siitä, mitä on jo saatu aikaan. Se sun siteeraaja saattaa vain olla väsynyt palaamaan aakkosiin ja juttelemaan taas kerran läpi koko tieteenalan historian vain siksi, että pääsisi tuon urakan jälkeen varsinaisesti asiaan. On ani harvoja ajattelijoita, joiden ajattelun kritiikkikin on jo monen monta kertaa tehty. Vieläpä paljon pätevämmin kuin asiaa juurikaan tuntematon ikinä pystyy tekemään.

Ainakin itse törmään erittäin usein siihen, että varmasti aivan itse vähitellen kehittämäni ajatus / näkemys / mielikuva löytyykin sattumalta jo kirjojen ja kansien välistä jonkun toisen kirjaamana. Nimenomaan juuri näin päin. Usein tuo kirjoitettuun muotoon jo saatettu on kyllä formuloitu tarkemmin ja huolellisemmin, mutta taustalla oleva ajatus on se sama mielikuva, joka itselle on kokemuksen ja havaintojen perusteellakin jo muodostunut.

Sellainenhan on tämä omakin ajatuksesi älykkäästä ohjaamisesta. Siinä nimenomaan ei ole mitään uutta. Päinvastoin.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 08:20:02

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 08:33:01

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 08:20:02

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Näyttää siltä, ettei Brutto arvosta akateemisra koulutusta ja kirjoittaa silkkaa mutua, koska hän ei omakohtaisesti noita asioita tunne, sillä korkeakoulutus on jäänyt muiden heiniksi.

Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 08, 2019, 08:18:45
Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

Kun veljeni toi Cobol-kurssiltaan ensimmäisen harjoitusojelmansa käännöslistan kotiin ja elvisteli sillä. Pyysin häntä selittämään asiaa ja hetken päästä oivalsin, mistä on kysymys ja jopa ymmärsin ohjelman toimintalogiikan koodista. Tuo oli hetki, jolloin kipinä syttyi.

Ensimmäisen työpaikkani työnä oli ohjelmien testaus, jota pidettiin "naisten ATK-työnä tallennuksen ohella". Siinä kuitenkin onnistui saamaan perusosaamista, josta oli hyötyä seuraavaa työpaikkaa hakiessani.

Aluksi ohjelmointi tuolloin oli hyvin pitkälti yksinäistä nyhertämistä, joka sopi minulle mainiosti. Aikaa myöten työ muuttui enemmän yhteistyötaitoja vaativiksi projekteiksi ja tehtäväkuva muuttui laajemmaksi sisältäen toteutuksen teknistä suunnittelua ja määrittelyä. Viimeksi mainittu vaati sitten jo laajaa substanssiosaamista ja yhteistyökykyä useiden eri osapuolten suuntiin. Kaikki tuo aikana, jolloin työvälineet ja toiminnallinen ympäristö muuttui kaiken aikaa.

Tuosa nyt pitkähkö työurani pähkinänkuoressa. Jatkuva muutos on edellyttänyt myös paitsi osaamisen kehittämistä, myö itsensä kehittämistä ja jonkinlaista rajojen venyttämistä niin, että introvertistä perfektionististä kasvoi muiden kanssa toimeen tuleva ihminen.

Varmaan aika monella vanhan koulukunnan ihmisellä on takanaan hyvin samanlainen muutoskehitys. Nykyinen nörttisukupuoli kasvaa jo alusta alkaen yhteistyökykyiseksi koulun työskentelytapojen muututtua sitä tukevaksi.

Ihmettelen muuten sitä kohkaamista, että tyttöjä pitää saada koodaamaan ja alaa edelleen pidetään miesvaltaisena. Minulle ala on näyttäytynyt 50/50 suhtena sukupuolten välillä. Tietoliikennepuoli tosin on enemmän miesvaltainen.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 08, 2019, 09:45:01

Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 08, 2019, 08:18:45
Tuo Hipin työ kuulostaa jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka se painottunee arvatenkin tuonne tekniikan puolelle.. Ehkä minäkin olisin jonkinlaisella toisella kausaaliketjulla sieltä voinut löytää itselleni jotain sopivampaa, kuin mitä ne vuodet tein. Mitähän se Hippi tekee..?

Kun veljeni toi Cobol-kurssiltaan ensimmäisen harjoitusojelmansa käännöslistan kotiin ja elvisteli sillä. Pyysin häntä selittämään asiaa ja hetken päästä oivalsin, mistä on kysymys ja jopa ymmärsin ohjelman toimintalogiikan koodista.

Olin aivan velho vanhassa rivinumero-BASICissa mutta Coboliin en koskaan päässyt kunnolla sisälle. Sen logiikka oli ajattelutavalleni niin vieras että kiinnostus lopahti täysin.

Olen joskus aikaisemminkin valottanut näitä asioita, mutta kerrataan. Yritän kertoa niin, ettei tästä tulisi valittelukirjoitus, vaikka niin voi kyllä käydä.

En ole kasvanut rautatiepaikkakunnalla, joten en ole jakanut monen pikkupojan haaveammattia ja toivonut tulevani veturinkuljettajaksi. Sen sijaan haaveilin pääsystä merelle. Olin lukenut monia meriaiheisia seikkailukirjoja, ja työskentelystä merellä oli siten tullut romanttinen haave. Oma perheemmekin oli mukana hieman tämän tyyppisissä asioissa liiketoiminnan kautta, mutta ei merellä vaan järvellä. Näistä kaikista syistä johtuen olen aina ollut kiinnostunut laivoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Kouluvihkojeni ja kirjojeni reunat olivat täynnä piirtämiäni laivan kuvia. Kaveripiirissä minua kutsuttiin kapteeni.. (en viitsi sanoa nimeä, koska vieläkin tuntuu, että joku voisi siitä tunnistaa).

Urahaaveitteni jarruna oli perhe, josta olin paitsi henkisesti, myös taloudellisesti hyvin riippuvainen. Oli vielä muitakin perhesiteisiin liittyviä riippakiviä, mutta menisi liikaa ohi aiheen, jos selostaisin niitä. Minun piti siis unohtaa, mitä itse haluan, ja lähteä kulkemaan vanhempieni kiveämää polkua. Ja kun bisnesperhe olimme, niin ala oli tietenkin taloustieteet. Äärimmäisen huonoa tuuriani pääsinkin opiskelemaan niitä.

Ai, miksi huonoa tuuria? Siksi, että kuulun siihen hyvin pieneen vähemmistöön ihmisistä, joka on päässyt opiskelemaan jotain, mutta ei ole kyennyt koskaan etenemään opinnoissaan puhumattakaan valmistumisesta.

Hyvin pieni vähemmistökö? Aika paljonhan opintonsa kesken jättäneitä on. Totta, mutta pienvähemmistöläisen minusta tekee se, että syynä kykenemättömyyteeni oli tyhmyys. Siis aivan silkka yksinkertainen tyhmyys eli älyn vähäisyys. Se on varmaan näillä foorumeillakin jo ajat sitten huomattu. En yksinkertaisesti ymmärtänyt enkä tajunnut mistään mitään. Tai sen tajusin, että en olisi pystynyt valmistumaan mihinkään ammattiin, missä vaaditaan edes ripaus numeroiden pyörittelyä. Insinööri, arkkitehti, lääkäri, psykologi... listaa ammateista, jotka ovat ulottumattomissani, voisi jatkaa. Ja ikävä kyllä, myös haaveammattini merikapteeni on tällä listalla. Ja tähän ammattiin on vielä toinenkin sulku: likinäköisyys.

Tietysti myös motivaatiolla on merkitystä. Jos huomaa, ettei osaa eikä opi eikä ymmärrä, motivaatiokin katoaa. Jos oikeasti olisin ollut opiskelemassa merikapteeniksi, olisin tehnyt kaikkeni ja vielä enemmänkin edes yrittääkseni ymmärtää laskuja, mitä opiskelussa vaaditaan. Olisin lukenut itseni joko merikapteeniksi tai pöpilään. Luultavasti jälkimmäiseen.

Lopetan tähän, koska pitää lähteä taas ajelemaan. Nähtäväksi jää, ilmestyykö kertomuksesta vielä toinen osa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 08:33:01

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 08:20:02

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 21:20:09

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 08:33:01

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 08:20:02

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

Ylläolevaan kommentti,

IT-alalla on osaksi kierrytty takaisin alkuaikojen malliin. Silloin muinoin, kun itse aloitin, riitti "lukion todistuksessa matikan kympit ja suuri innostus" sen lisäksi, että kouluttautuminen alalle oli jonkinlaisissa lapsenkengissä.

Pian sitten koodariksikin pääsi vain ATK-instituutin käynyt ja suunnittelijaksi vaadittiin jo yliopistoa.

Ja kun kouluttautumisen arvostus ja vaatimus oli pahimmillaan, niin ohjelmoijaksi otettiin vian korkeakoulututkinnon suorittaneitä. Sillä ei ollut mitään väliä, milta alalta tutkinto oli. Meilläkin oli kemisti, psylologi, ... kirjava lauma erilaisia maistereita. Ansioituneen työntekijän urakehitys jopa saattoi tyssätä joksikin aikaa, kun ei ollut tutkintoa. Omaksi onnekseni tuo sääntö sitten kumoutui.

Yllä oleva oman firmani sisältä nähtynä.

Nyt sitten ilmoitellaan, että haetaan 10 viikon täsmäkoulutukseen eikä aikaisemmalla kokemuksella ole väliä. Ilmeisesti kuitenkin jonkinlaiset testit noissa on. Muuttunu ala potee työvoimapulaa ja ilmeisesti myös työmenetelmät ja välineet ovat muuttunueet siten, että nykyiseen koodarin työhön yliopsto-opinnot eivät tuo hyötyä.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 11, 2019, 08:49:52
Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

Riippuu työtehtävistä ja ammatista, onko teoreettisella osaamisella tai tieteenteon osaamisella arvoa. Seuraavassa vain arvailua, kun en paljon mitään kaupallisen puolen ammateista tai koulutuksista tiedä. Jos laitetaan kauppatieteiden tohtori ja merkonomi pankkineidin tehtäviin pankin kassalle, voi sillä merkonomilla olla arvokkaampaa kokemusta (jos on), ja hän ehkä saavuttaa nopeammin riittävän taitotason. Ja se merkonomi voi lisäksi paremmin sietää rutiinitehtäviä, jotka sille tohtorille voivat ehkä olla tappavan tylsiä. Jos taas molemmat laitetaan esimerkiksi  kehittämään uusia monimutkaisia sijoitusinstrumentteja, joilla nyhdetään tyhmiltä privaattiasiakkailta rahat pois, saattaa se tohtori olla pätevämpi. Vaikka vielä paremmin tehtävään voisi soveltua ehkä kauppatieteiden maisteri. Ja jos taas tehtävänä on jokin vielä syvällisempää asiantuntijuutta tai tutkijankoulutusta vaativa homma, voi se tohtorikoulutettu olla paljon paremmin soveltuva kuin joku merkonomi. Esimerkiksi pankin liiketoiminnan vision ja bisnesstategian, markkinatutkimuksen, markkina-analyysin, liiketoimintasuunnitelman tms. tekemiseen voisi se tohtori todennäköisesti soveltua paremmin kuin merkonomi. Puhumattakaan jostain kauppatieteen alaan kuuluvan varsinaisen tieteellisen tutkimuksen teosta, mihin merkonomi olisi täysin epäsopiva.

Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi? 

Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 11, 2019, 11:12:20
Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi?

Ehkä suorittaisin tilannearvion. Katsotaanpa hieman:

Koulutettu aivokirurgi 1. Hän on broileri, joka on ennätysajassa valmistunut tohtoriksi. Hän osaa selittää aivoleikkauksen vaiheet viidellä eri kielellä, mutta ei ole itsenäisesti ikinä suorittanut tämän tyyppistä aivoleikkausta.

Ei jatkoon.

Koulutettu aivikirurgi 2. Hän ei puhu mitään ymmärrettävää kieltä, mutta hänellä on viralliset tohtorin paperit Mogadishun yliopistosta. Työtodistuksessa näyttäisi olevan Nigerian prinssin allekirjoitus.

Ei jatkoon

Valelääkäri. Vanha mies, jolla ei ole virallista tutkintoa, mutta kirurgiaan ja lääketieteeseen liittyvää muuta koulutusta on noin 2000 opintopisteen verran. Hän on vuosien varrella tenyt todistettavasto onnistuneita aivoleikkauksia.

Jatkoon

Välskäri. Hänellä ei ole mitään virallista tutkintoa mutta hän on itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100.

Ehdottomasti jatkoon.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 11, 2019, 12:05:39

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 11, 2019, 11:12:20
Jos sinulla todettaisiin kasvain aivoissa, menisitkö mieluummin koulututetun aivokirurgin vai valelääkärin vai eläinlääkärin vai välskärin (jolla paljon kokemusta paiseiden puhkomisesta) leikattavaksi?

Ehkä suorittaisin tilannearvion. Katsotaanpa hieman:

Koulutettu aivokirurgi 1. Hän on broileri, joka on ennätysajassa valmistunut tohtoriksi. Hän osaa selittää aivoleikkauksen vaiheet viidellä eri kielellä, mutta ei ole itsenäisesti ikinä suorittanut tämän tyyppistä aivoleikkausta.

Ei jatkoon.

Koulutettu aivikirurgi 2. Hän ei puhu mitään ymmärrettävää kieltä, mutta hänellä on viralliset tohtorin paperit Mogadishun yliopistosta. Työtodistuksessa näyttäisi olevan Nigerian prinssin allekirjoitus.

Ei jatkoon

Valelääkäri. Vanha mies, jolla ei ole virallista tutkintoa, mutta kirurgiaan ja lääketieteeseen liittyvää muuta koulutusta on noin 2000 opintopisteen verran. Hän on vuosien varrella tenyt todistettavasto onnistuneita aivoleikkauksia.

Jatkoon

Välskäri. Hänellä ei ole mitään virallista tutkintoa mutta hän on itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100.

Ehdottomasti jatkoon.

Tuosta tuli mieleen, kun aikoinaan etelafrikkalainen sydänkirurgi teki ensimmäisiä sydämensiirtoleikkauksia.

Hänellä oli niiden suorittajana oppimaton musta mies. Hänen oma kätensä ei ilmeisesti ollut riittävän tarkka, vaikka olihan hän silti operaation  aivot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Christiaan_Barnard

Brutto siirtelee "vaivihkaa" maalitolppia, kun yhtäkkiä joku paljon paiseden puhkaisusta kokemusta saanut välskäri muuttuukin yhtäkkiä sellaiseksi, joka "itseoppineena lääkintämiehenä ja kansainvälisen lääkintäryhmän jäsenenä kiertänyt maailman pahimmilla kriisialueilla jo vuosikymmenet ja suorittanut niissä tehtävissä tuhansia vastaavia aivoleikkauksia. Viimeisten vuosien onnistumisprosentti on tasan 100."

Tuollaista sanotaan argumentaatiovirheeksi.

Mitenhän hyvin on muuten tiedossa kirurgien onnistumisprosentit? Saavatko potilaat sellaista tietoa edes pyynnöstä?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 11, 2019, 13:09:40

Brutto siirtelee "vaivihkaa" maalitolppia,

:D

Olit itse ensin kärrännyt tolpat pitkin pitäjää. Minä sentään palautin ne takaisin kentälle.

Koska ohitit sen pääasiallisen pointin kommentissani (https://kantapaikka.net/index.php/topic,84.msg1972.html#msg1972), Brutto, niin voinemme ehkä vetää sen (bruttomaisesti trollaavan) johtopäätöksen, että mielestäsi kauppatieteeseen liittyvän yliopistotutkimuksen ja huipputieteen tekoon, sekä pankkien liiketoimintasuunnitelmien, markkinatutkimusten suunnitteluun, markkina-analyyseihin, asiakassegmentointeihin, ja varsinkin pankin visioiden ja liiketoimintastrategioiden hiomiseen olisi paras mahdollinen vaihtoehto tekijäksi 50 vuotta pankin kassalla toiminnut kassaneiti. Jep jep. Kokemus kunniaan.

Minusta Bruton määritelmä kokonaisosaamisesta on hyvä:
Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Ongelma on kunkin dimension suuruuden arvioiminen. Tutkinto on tässä suhteessa helpoimmasta päästä, tutkinnolle on olemassa kirjatut vaatimukset. Ja kuten jo edesmennyt professorini boolimaljan ääressä totesi: "tutkinto on osoitus oppimiskyvystä". Voimme siis olettaa, että tutkinnon suorittaneella henkilöllä on kyvykkyys kehittää muitakin dimensioita, mutta se ei ole tae, että näin olisi tapahtunut.

Lisäisin vielä, että työsuoritteen osalta tarvitaan vielä motivaatiota ja tunnollisuutta. Mikäli nämä puuttuvat, tuloksen voi odottaa olevan heikko.

Tutkinnosta voi olla se hyöty, että sen avulla voi saada hyväpalkkaisia duuneja, vaikkeivät olisikaan edes samalta alalta, mihin on opiskellut. (Itselleni kävi näin.) Hayabusa (tai proffansa) on oikeassa siinä, että tutkinto nähtäneen osoituksena oppimiskyvystä. Lisäksi jos tutkinto on tieteenalalta, joka mielletään yhtenä vaikeimmista, nähtäneen tutkinnon suorittanut ehkä fiksumpana kuin sellainen, jolla on alempi tutkinto tai tutkinto helpommalta alalta, tai ei tutkintoa lainkaan. (Tässä oletuksessa tietty voidaan mennä metsäänkin.) Kolmas tutkinnon hyöty voisi olla ongelmanratkaisukyvyn, systemaattisuuden, kurinalaisuuden, pitkäjänteisyyden tms. ominaisuuksien harjoittamisessa.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 07, 2019, 21:39:22Leikilläni olen sanonut, että aika huvittavaa, että ne vielä maksaa siitä duunista, jonka tekisin ihan huvikseni. No, tarpeen ne rahat kuitenkin on olleet :)

Sama vika rahikaisella. Olen käytännössä itseoppinut tähän nykyiseen tehtävääni. Olin harrastellut alaa jo pitempään, ja hakiessani alalle töitä, sain töitä. Eka joitain vuosia projekteja erääseen pikkufirmaan ja nyt olen sitten eräässä hieman isommassa lafkassa vakkarina.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 11, 2019, 15:01:08
Minusta Bruton määritelmä kokonaisosaamisesta on hyvä:
Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Ongelma on kunkin dimension suuruuden arvioiminen. Tutkinto on tässä suhteessa helpoimmasta päästä, tutkinnolle on olemassa kirjatut vaatimukset. Ja kuten jo edesmennyt professorini boolimaljan ääressä totesi: "tutkinto on osoitus oppimiskyvystä". Voimme siis olettaa, että tutkinnon suorittaneella henkilöllä on kyvykkyys kehittää muitakin dimensioita, mutta se ei ole tae, että näin olisi tapahtunut.

Lisäisin vielä, että työsuoritteen osalta tarvitaan vielä motivaatiota ja tunnollisuutta. Mikäli nämä puuttuvat, tuloksen voi odottaa olevan heikko.

Kirurgin hommissa ei tiedosta sinänsä ole hyötyä, ellei käden ja havaintokyvyn (silmän) tarkkuus toimi hyvin yhtennsopivasti. . Myös luonteenpiirteet (rauhallisuus ja tunteiden pois-sulkemin tarvitaan)  Tietoa tietenkin miten ja mistä leikataan. On hyvä tietää myös miksi, mutta se on eri asia.

Potilas on sivuseikka ja ilmeisen välttämätön paha tuon ammatin harjoittamisessa.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 11, 2019, 11:52:45
Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

Samma här.

Itsekin olen usein ajatellut, että kuinka voi olla mahdollista että kouluttautunut, pitkälle erikoistunut ihminen, joka on luonut omaisuutta itselleen, niin saattaa puutua tuohon touhuun, se tympäisee ?


Ajatelkaapa nyt esim Björn Wahlroosia, Nallea ?


Hän on aivan täysin tympääntynyt koko Suomeen. Tympääntynyt Suomen verotukseen. Eihän se hänen kuulu maksaa veroja kaikesta, vaan muiden.

Siksi on hänenkin ollut parasta ratkaista asia niin, että heittää Suomi hukkaan. Muutan kaikki Ruotsiin, verot pienenevät yms.


Siirretään verotus sinne mistä ei veroja tule niin paljon. Naatiskellaan ja naureskellaan, että mitenköhän samanikäinen eläkeläinen Suomessa rypee maksujensa kanssa.


Samalla voidaan naurahtaa niille suomalaisille eläkeläisille, jotka eivät ole ollenkaan niin fiksuja kuin minä NALLE olen:


- Donald Trump]
Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista.
........

Saas nähdä kuinka äijien käy ?

Lainaus käyttäjältä: postman - tammikuu 11, 2019, 17:18:00

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 11, 2019, 11:52:45
Itse olen aina pitänyt muuten hauskana käsitystä, että korkeasti koulutetut ihmiset tympääntyvät rutiinitehtäviin helpommin kuin matalammin koulutetut. Nimittäin kun oma kokemukseni on, että nimenomaan kouluttautuminen vaatii perslihaksia ja toistoja ja samankin lukemista/tenttimistä uudelleen, saattaa olla hyvinkin puuduttavaa, siis. Etenkin verrattuna työelämään, jossa erittäin harvassa ovat enää ne tehtävät, jotka päivästä toiseen toistuvat samankaltaisina, jo virheet tuovat vauhtia päivään!

T: Xante

Samma här.

Itsekin olen usein ajatellut, että kuinka voi olla mahdollista että kouluttautunut, pitkälle erikoistunut ihminen, joka on luonut omaisuutta itselleen, niin saattaa puutua tuohon touhuun, se tympäisee ?


Ajatelkaapa nyt esim Björn Wahlroosia, Nallea ?


Hän on aivan täysin tympääntynyt koko Suomeen. Tympääntynyt Suomen verotukseen. Eihän se hänen kuulu maksaa veroja kaikesta, vaan muiden.

Siksi on hänenkin ollut parasta ratkaista asia niin, että heittää Suomi hukkaan. Muutan kaikki Ruotsiin, verot pienenevät yms.


Siirretään verotus sinne mistä ei veroja tule niin paljon. Naatiskellaan ja naureskellaan, että mitenköhän samanikäinen eläkeläinen Suomessa rypee maksujensa kanssa.


Samalla voidaan naurahtaa niille suomalaisille eläkeläisille, jotka eivät ole ollenkaan niin fiksuja kuin minä NALLE olen:


- Donald Trump]
Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista.
........

Saas nähdä kuinka äijien käy ?

Yhdysvaltain talous on jo nyt hätää kärsimässä. Ekonomistit Jenkeissä uskovat, että taantuma ei ala vielä toden teolla tänävuonna, mutta en löisi vetoa sen ennusteen puolesta. On se Trump vaan sen verran nopealiikkeinen kaveri talousasioissa. Toivon USA:n puolesta, että häviän vedon.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 11, 2019, 08:49:52

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 21:20:09

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 08:33:01

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 08:20:02

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 08, 2019, 07:50:00

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2019, 07:46:50
Korkeamman koulutuksen ideakin on se, että hankkii kykyä ajatella...

Valitettavasti korkeampi koulutus toimii usein tätä tarkoitusta vastaan. Se tuottaa lähinnä auktoriteetiuskovaisia siteeraajia, jotka eivät pysty muodostamaan itsenäisen ajattelun kautta juuri mitään uutta.

Alan ymmärtää, mistä ajattelusi syntyy.

Kyse ei ole auktoriteetiuskovaisesta siteeraamisesta, vaan siitä, että oma ajattelu pitää asettaa muiden ajattelijoiden ajattelun testiin. Ei niitä opiskellessa eteen tulevia ajattelijoita uskoa pidä, vaan heidän ajatteluunsa pitää tutustua ja pohtia, ovatko he oikeassa, onko itse oikeassa ja miten heidän ajattelunsa haastaa tarkentamaan omaa.

Käytännössä se ei mene noin. Humanistisissa tieteissä on omat paradigmansa, joita ei itsenäisesti ajattelevan opiskelija sovi koskaan kyseenalaista. Nämä paradigmat ovat vahvasti sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Sukupuolentutkimuksessa opiskelijan on lähes mahdotonta lähteä tutkimaan asioita, jotka kumoaisivat myytin naisen uhriasemasta. Oppilaitos ei yksinkertaisesti tue sellaista irtiottoa. Kasvatustieteissä oppimiskäsitykset on yleensä naulattu oppimishaluun. kasvatustiede ei kaiketi vieläkään tunnusta, että on olemassa oppimishaluttomia opiskelijoita ja tämän seurauksena myös monet tieteen tuottamat pedagogiset ratkaisut menevät pieleen. Tie päättyy hyvin nopeasti myös silloin, kun opiskelija haluaisi tutkia mitä vähemmistöt ovat itse tehneet päädyttyään vihan kohteeksi. Ihmistieteet suojelevat uhriasemaa. Vastaavasti politiikan puolella mikään oppilaitos ei salli opinnäytetyötä, joka löytää vaikkapa äärioikeistosta hyviä puolia.

Kyllä erilaiset näkemykset sallitaan. Mutta ne pitää pystyä perustelemaan hyvin ja pätevästi. Tosin ei omia näkemyksiä tietenkään voi heti ensimmäisessä tentissä ryhtyä esittelemään, vaan ensin on tosiaan hankittava pohjalle tietämystä siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan / ajateltu. Minusta se kuitenkin on ihan hyvä, sillä jos näitä ajatuksia aikoo kritisoida, niin toki ne myös pitää sekä tuntea että perusteellisesti myös ymmärtää.

Niin ja - on vähän vaikeaa kyseenalaistaa jokin vallitseva paradigma, jos ei edes tiedä, mikä se on. Tietämiseksi ei riitä hatarat omat ennakkoasenteelliset kuvitelmat siitä tai "parhaimmillaan" lehtijuttutason huhupuheet.

Elämme ehkä liiankin koulutuskeskeisessä maailmassa. Koulutukselle on annettu statuksenomainen itseisarvo unohtaen samalla että koulutus on pelkkä väline, jolla tavoitellaan osaamista. Osaaminen taas rakentuu monesta erillisestä elementistä, joita ovat esimerkiksi lahjakkuus, kokemus, koulutus sekä muualta hankittu osaaminen.

Kokonaisuutena osaaminen onkin vähintään kolmiulotteinen ominaisuus, jolloin ihmisen kyvykkyyttä ei ratkaise pelkkä suoritetun tutkinnon korkeus. Osaamisella on tietyllä tavalla olemassa tilavuus, jonka dimensiot ovat kokemus aiheesta (syvyys), perehtyminen aiheeseen (korkeus) sekä perehtyminen muihin aiheisiin (leveys). Neljännen osaamisen ulottuvuuden voisi muodostaa osaamisen ajantasaisuus tai hyödynnettävyys.

Tällä tarkastelutavalla tuore kauppatieteiden tohtori ei osaa juuri mitään kokeneeseen ja lisäkouluttautuneeseen merkonomiin verrattuna.

Vain osaamisella on todellista arvoa.

Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä. Mutta tohtorin tausta voi olla jotain aivna muutakin - vaikkapa vuosia työelämässä oman aiemman tutkintonsa jälkeen. Mm. tulee mieleeni esimerkki tohtorintutkinnon suorittajasta, jolla oli tutkintoa suorittaessaan koko ajan johtajan työ suuressa yhtiössä ja tisellakin huomattavasti enemmän työtaustaa korkeakoulu- ja tutkijamaailman ulkopuolisesta työelämästä kuin kokeneellakaan merkonomilla. Ehken sille merkonomille kuitenkaan antaisi miljoonaluokan sijoitustoimintaa hoidettavaksi, mutta tuo esimerkkitohtori oli sellaisia hoidellut työkseen jo vuosia.

Sinulla on kovin stereotyyppinen ajatus siitä, mikä vaikkapa tohtoreiden tausta aina on. Myös aikamoisen ennakkoluuloinen ajatus siitä, että opinnot tuottavat jotenkin täysin käytännölle vierasta osaamista, joka ei ole hyödynnettävissä IRL. Tietenkin työelämä opettaa ja myös jotakin sellaista, mitä ei voi opiskellen oppia. Mutta merkonomin osaaminen on erilaista kuin ekonomin. Minusta viisasta on molemmista ymmärtää, mihin se sopii - ja mihin ei.

Toinen esimerkki on hammaslääkärini, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta. Nyt kun hänellä lapset on lentäneet pesästä, hän on hankkimassa tohtorintutkintoa.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 11, 2019, 20:25:19
Toinen esimerkki on hammaslääkärini, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta. Nyt kun hänellä lapset on lentäneet pesästä, hän on hankkimassa tohtorintutkintoa.

Jos uskomme Bruttoa, hänen ammattitaitonsa katoaa sen myötä ja sinun kannattaa tyytyä jatkossa suuhygienisteihin.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 11, 2019, 17:45:02
Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Nyt teet oletuksen, että minä teen oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Eiköhän näitä turhia koulutusvaatimuksia löydy lähinnä simppeleistä hommista eikä neurokirurgian alalta.

Esimerkiksi tuttu äijä toimi aikoinaan huostaanotettujen lasten valvojana ilman mitään koulutusta ja nykyään se ei onnistu. Eikä siis tehtävänkuvaan kuulunut mitään terapian antamista, vaan arkisten pikkujuttujen tekemistä ja paikallaoloa.

Vastaavia turhia koulutusvaatimusten kiristämisiä löytyy sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta pilvin pimein ja ne aiheuttavat kustannuksia ja vaikeuttavat työvoiman saantia ja sijaisten hommaamista.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 11, 2019, 20:44:53

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 11, 2019, 17:45:02
Nyt teet oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Nyt teet oletuksen, että minä teen oletuksen, että se tohtori on vain ja ainoastaan tohtorinhattuunsa mennessä opiskellut ja toiminut korkeakouluympäristössä.

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla? Et ainakaan taida olettaa hänen olleen merkonomikin ja tehneen töitä sen koulutuksen pohjaltaties kuinka kauan. Ellet tarkoita, että väitteleminen muuttaa ansioituneen merkonomin tperykseksi, joka ei enää osaa mitään.

Tässä valelääkäri, joka oli opiskellut selvästi vähemmän kuin Bruton "hieman" liioittelemat 2000 opintopistettä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054041.html
Minua tällaiset uutiset kauhistuttavat.

Mistä tavallinen potilas saa edes tietää lääkärin, valelääkärin tai välskärin opintojen laajuuden, jos kerran Valviralle on voitu tiomittaa väärennettyjä tutkintoja ja mujita tietoja.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 11, 2019, 21:28:18

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla?

En oleta suoraan noin. Oletan, että merkonomin osaaminen tietyssä työtehtävässä voi olla parempaa kuin tohtorin. Perustelin aiemmin tämän oletukseni sillä, että osaamista kertyy paljon muualtakin kuin oppilaitoksesta.  Aika usein vielä nykyäänkin oppilaitoksista hankittu osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita noin yleisesestikään, saatikka että se vastaisi jokaisen alan työtehtävän tarpeita. Tohtori voi hallita suvereenisesti talouselämän tutkimusmenetelmät ja pitää pitkän esityksen prospektiteorian vaikutuksista ruotsalaisyritysten johtamismalleihin, mutta hän ei tee noilla taidoilla mitään vaikkapa keskisuuren yrityksen talousjohtajan tehtävissä. Silti suuri enemmistö kuvittelee, että tohtori olisi automaattisesti parempi talousjohtaja kuin samassa tehtävässä marinoitunut merkonomi.

Pelkistettynä voisi sanoa, että tutkinto ei takaa vielä yhtään mitään, pitkä kokemus takaa paljon. Kokemus on myös kouluttautumista, josta ei vain jaeta tutkintoa eikä opintopisteita.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 12, 2019, 05:29:44

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 11, 2019, 21:28:18

Mo miksi MUUTEN hänen osaamisensa olisi heikompaa kuin merkonomilla?

En oleta suoraan noin. Oletan, että merkonomin osaaminen tietyssä työtehtävässä voi olla parempaa kuin tohtorin. Perustelin aiemmin tämän oletukseni sillä, että osaamista kertyy paljon muualtakin kuin oppilaitoksesta.  Aika usein vielä nykyäänkin oppilaitoksista hankittu osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita noin yleisesestikään, saatikka että se vastaisi jokaisen alan työtehtävän tarpeita. Tohtori voi hallita suvereenisesti talouselämän tutkimusmenetelmät ja pitää pitkän esityksen prospektiteorian vaikutuksista ruotsalaisyritysten johtamismalleihin, mutta hän ei tee noilla taidoilla mitään vaikkapa keskisuuren yrityksen talousjohtajan tehtävissä. Silti suuri enemmistö kuvittelee, että tohtori olisi automaattisesti parempi talousjohtaja kuin samassa tehtävässä marinoitunut merkonomi.

Pelkistettynä voisi sanoa, että tutkinto ei takaa vielä yhtään mitään, pitkä kokemus takaa paljon. Kokemus on myös kouluttautumista, josta ei vain jaeta tutkintoa eikä opintopisteita.

Riipuu siis siitä, kuinka paljon osaamista sillä tohtorilla / merkonomilla on. TYökokemuksestaan emme voi päätellä mitään pelkän tutkintonimikkeen perusteella. Tosin tohtorit usein ovat jo iältään keskimäärin vastavalmistuneita merkonomeja vanhempia, joten kokemuksen määrä jo sitä kautta on heillä usein suurempi. Eikä kyllä kokemuskaan takaa vielä mitään, vaikka siitä olisi saanut palkkaa ja titteleitäkin. On täysin mahdollista olla vuosikymmeniä työelämässä ilman, että oma osaaminen syvenee tai laajenee kovinkaan kummoisesti. Riippuu siitä työstä.

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä. Itse ajattelen ennemminkin, että on hyvin henkilökohtaista, miten omaa osaamistaan tehokkaimmin pystyy syventämään. Itse olen todella usein havainnut, että juuri teoreettisen tiedon kautta pystyn itse kehittämään omaa käytännön toimintaani. Toisaalta taas kosketus käytäntöön tekee minulle sen teorian kiinnostavaksi, koska löydän ne yhtymäkohdat siihen. Nykyään, kun kokemusta alkaa olla vuosikymmeniä omalta alaltani, käy usein niin, että teoreettinen tieto vahvistaa sen, minkä olen jo kokemuksenkin kautta ymmärtänyt. Mutta silloinkin se syventää tuon ymmärryksen antaessaan sille pohjaksi pelkän oman ajatteluni sijaan myös useiden muiden asiaa tutkineiden ihmisten hyvin formuloidun ja rakenteellisesti harkitun kehikon, jota vasten voin tutkia omaa kokemuksellisesti syntynyttä ymmärrystäni.

Lisäksi - en koskaan voisi tutustua oman alani menneisyyteen ja niihin ihmisiin, joiden työskentelyn ja ajatusten pohjalle lopulta rakentuu sekin, mihin itselläni on ollut suorempi kosketus elävien ihmisten kautta. Traditio vaikuttaa siihen, mitä teemme tänään, mutta jos traditiota ei tunne tai sitä ei millään tavalla edes pyritä tallentamaan, jää kosketus taustaan ja jo tehtyyn kovin pintapuoliseksi. Tradition ja historian tunteminen selittää omalta oslataan sitä, mitä tänään tapahtuu. Siten ymmärrys omasta toiminnastakin syvenee sen tuntemisen kautta.

Tässä tuotiin myös esiin lääketoieteen tohtorin pätevyys. Sikäli jännä valinta, sillä se jos jokin on hyvinkin käytännöllisessä työskentelyssä kehittynyttä. Lääkärin kouluttamiseen kuuluu todella paljon käytännön harjoittelua ja oikeaa potilastyötä. Lääkäriksi ei todellakaan pääse kirjoja tenttimällä. Koko lääketieteen koulutussysteemihän on todella paljolti itse työn tekemistä. Tohtoriksi itsensä lukenut lääkäri on takuulla tehnyt lääkärin työtä jo todella paljon. Opinnot sisältävät pakollista harjoittelua ja jokin kirurgian tapainen varsin käden taitoon perustuva erikoisala on paljolti sitä, että kirurgiaan erikoistuva lääkäri tekee niitä leikkauksia ja potilastyötä. Itse tohtorintutkinto sitten varmasti painottaa sitä tutkimusosaamista, mutta toisaalta tutkimuksellinen asenne on myös yksi tapaa syventää ajattelua omassa työssä.

Omalla alallani ei ole yhtä ainutta tohtoria, joka EI olisi ennen tutkintoaan tehnyt jo pitkää uraa työelämässä. Jopa vuosikymmenien mittaista.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 12, 2019, 07:57:34

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä.

Tuskin olen itse myötävaikuttanut tuon käsityksen syntyyn. Olen koko ajan puhunut osaamisesta. Käsitteenä se pitää sisällään tarvittavan teoreettisen tiedon ja ymmärryksen sekä kyvyn soveltaa niitä käytäntöön.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 12, 2019, 08:22:08

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 12, 2019, 07:57:34

Joka tapauksessa minusta kirjoituksestasi huokuu ajattelu, joka pitää teoreettista ymmärrystä niin käytännölle vieraalta, ettei sille ole "oikeassa elämässä" mitään käyttöä.

Tuskin olen itse myötävaikuttanut tuon käsityksen syntyyn. Olen koko ajan puhunut osaamisesta. Käsitteenä se pitää sisällään tarvittavan teoreettisen tiedon ja ymmärryksen sekä kyvyn soveltaa niitä käytäntöön.

Miksi oletat, että tohtoriksi itsensä lukeneella olisi luultavasti vähemmän osaamista kuin merkonomiksi? Varsinkin, kun jätit kokonaan avoimeksi sen, MILLAISTA osaamista siinä kuvitteellisessa työssä tarvittaisiin. Lopulta tuo arvio ilman työn ja osaamisen tarkempaa kuvausta on yhtä tyhjä kuin todeta, että puuseppä on osaavampi valinta tekemään puisia huonekaluja kuin vaatturi. Tietenkin, mutta olennaista ei ole tutkinnon taso, ei edes työelämän kokemus, vaan osaamisen laatu ja sisältö. Se ei näy tutkinnon tasosta (ammattitutkinto vs. tohtorintutknto), vaan opintojen ja työkokemuksen sisällöstä suhteessa tehtävään. Ei vain ole millään tavalla raflaavaa sanoa, että työhön kannattaa palkata ihminen, jonka osaaminen vastaa tehtävien laatua. Vai mikä TÄLLE olisi se vaihtoehto, joka kenenkään mielestä olisi totta?

On sitten kokonaan toinen kysymys, miten tämä osaaminen selvitetään. Tutkinnot ja soveltuva työkokemus ovat tällä hetkellä kaiketi niitä, joiden kautta pyritään asiaa hahmottamaan. Kun kyse on ylemmän tason tehtävästä, voidaan satsata vielä erilaisiin testeihin, haastatteluihin ja headhunter-yritysten palevluihin. Alemman tason tehtävissä tällaisiin ei yleensä haluta satsata. Ei katsota sen panostuksen maksavan itseään takaisin.

Kenelle muuten esität tämän ajatuksesi? Haluaisitko muuttaa työnantajien ajattelua, lainsäädäntöä vai jotain muuta? Ihmiset hankkivat tutkintoja ja opiskelevat varmasti vähintään osittain siksi, että työtä hakiessa tutkintotodistuksella on arvoa. Vaikka se vuosien työkokemuksella siunattu merkonomi saattaa olla todella osaava, niin olisiko hän päässyt koskaan tätä kokemusta hankkimaan ILMAN tutkintoaan? Vai onko nyt tavoitteena vakuutta muut siitä, että on väärin arvostaa ihmisten osaamista vain tutkintojen kautta? Itse kyseenalaistan sen, onko tällainen ajattelu edes yleistä. Oma positiosi tuntuu lähtevän ajatuksesta, että todella ihmiset pitävät tutkintoja itseisarvoisesti osaamisen osoituksena. Kyseenalaistan tämän. Ennemminkin tutkinto on vasta aloituspiste, jonka pohjalle osaamista aletaan kerryttää. Lisäksi todella monella alalla on tyyppejä, jotka
Hankkivat osaamista jo paljonkin ENNEN tutkintoa, vaikka sen sitten jatkossa jopa hankkisivatkin. Joillakin aloilla ammattiosaamisensa voi myös osoittaa ja hankkia pätevyyden jo hankitun osaamisen avulla virallisestikin.

Työnhaku on viime vuodet ollut erittäin nopeassa muutoksessa. Nykyisin pitää esiintyä videolla, kirjoittaa blogia ja pörrätä rekrytointimessuilla itseään myymässä.

Työtä pitää hakea myös somessa. Olethan varmasti aktiivinen somessa? Jos et ole, niin olet todella epäilyttävä henkilö, siis heti näkee, että epäkelpo työmarkkinoille.

Tässä yksi Facebook-hakemus. Näinkö työtä oikeasti nykyisin haetaan - ja saadaan? Minusta tämä hakemus on kovin puhekielinen ja aivan liian yleisluontoinen, englanniksi sanottaisiin "all over the place". Mutta olenkin vanhaa koulukuntaa...Ehkä tämä on normaalia Facebook-kulttuuria, jota en tunne?

MÄ ETSIN TÖITÄ. Mun tarina ei valitettavasti ollut se jossa __:n jälkeen kässäreitä, projekteja, tv-töitä ja positioita satelisi ruuhkaksi asti. Se on kai lopulta aika harvan tarina. Useampi idea on työn alla mutta asiat ottaa aikaa. Mä olen ammatiltani näyttelijä. Esiintynyt eri muodoissa viimeiset 16 vuotta. Olen loistava puhuja ja luennoitsija. Tehnyt ison määrän suoria tv-lähetyksiä ja nauhoitettuja ohjelmia. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Työskennellyt viimeiset 8 vuotta yhteiskunnallisten asioiden ytimessä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Olen rakentanut nollasta erilaisia tapahtumia ja konsepteja. Perustanut näyttelijäntyön koulutusohjelman, sekä vaatekaupan ja kahvilan. Johtanut muita ihmisiä ja itseäni.

Olen omimmillani kansainvälissä ja luovissa yhteisöissä. Edelleen halukas tekemään maailmasta paremman paikan. Sytyn ihmisistä, tarinoista ja haavoittuvuudesta. Uskon ihmisen potentiaaliin ja uskallukseen muuttua ja kasvaa. Uskon että tarinoilla ja kuvilla voidaan luoda merkittävää muutosta. Luoda enemmän elintilaa sekä ymmärrystä ihmisten välille.
Ole rohkeasti yhteydessä jos edes etäisesti tuli sellainen olo että meillä voisi olla mahdollisuus tehdä jotain yhdessä. Ajatuksen tai poistion ei tarvitse olla valmis. Kyse voi olla yhden päivän keikasta tai elämän pituisesta matkasta. Tulen mielelläni keskustelemaan ja ideoimaan. Olen myös ammatti barista ja hyvä kokkaamaan tyhjästä.

https://www.is.fi/viihde/art-2000006284950.html

(https://i.kym-cdn.com/photos/images/newsfeed/000/035/516/hitlersmile.jpg)

MÄ ETSIN VAPAUTTAVAA TYÖTÄ. Mun taistelutarina ei valitettavasti ollut se jossa bunkkeriajan jälkeen kässäreitä, projekteja, tv-töitä ja positioita satelisi ruuhkaksi asti. Se on kai lopulta aika harvan tarina. Useampi idea on työn alla mutta asiat ottaa aikaa. Mä olen ammatiltani taiteilija. Esiintynyt eri muodoissa ikimuistoisesti vuosikausia. Olen loistava puhuja ja luennoitsija. Tehnyt ison määrän suoria stadionkeikkoja ja nauhoitettuja paraateja. Olen kirjoittanut kaikkialla tunnetun kirjan. Työskennellyt tuhatvuotisella jänteellä yhteiskunnallisten asioiden ytimessä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Olen rakentanut nollasta sataan erilaisia tapahtumia ja konsepteja. Perustanut koulutusleirejä, sekä aateliikkeen ja kansanauton. Johtanut muita ihmisiä ja itseäni.

Olen omimmillani kansainvälissä ja luovissa yhteisöissä. Edelleen halukas tekemään maailmasta paremman paikan. Sytyn ihmisistä, tarinoista ja haavoittuvuudesta. Uskon ihmisen potentiaaliin ja uskallukseen muuttua ja kasvaa. Uskon että tarinoilla ja kuvilla voidaan luoda merkittävää muutosta. Luoda enemmän elintilaa sekä ymmärrystä ihmisten välille.
Ole rohkeasti yhteydessä jos edes etäisesti tuli sellainen olo että meillä voisi olla mahdollisuus tehdä jotain yhdessä. Ajatuksen tai poistion ei tarvitse olla valmis. Kyse voi olla yhden päivän keikasta tai elämän pituisesta matkasta. Tulen mielelläni keskustelemaan ja ideoimaan. Olen myös ammattipuhuja ja hyvä kohkaamaan tyhjästä.

Mä en nyt ymmärrä, miten Hitler liittyy nykypäivän työmarkkinoihin, työnhakuun ja Facebookiin.

Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 27, 2019, 22:33:13
Mä en nyt ymmärrä, miten Hitler liittyy nykypäivän työmarkkinoihin, työnhakuun ja Facebookiin.

Ehkä sä keskityt liikaa hakijan nimeen, etkä hakijan myyntipuheeseen. :)

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 27, 2019, 22:57:07

Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 27, 2019, 22:33:13
Mä en nyt ymmärrä, miten Hitler liittyy nykypäivän työmarkkinoihin, työnhakuun ja Facebookiin.

Ehkä sä keskityt liikaa hakijan nimeen, etkä hakijan myyntipuheeseen. :)

Ehkä myyntipuheen perusteella ei nyt yleensäkään kannata heti tehdä kauppoja - vaikkei nimenkään pohjalta rekrytoiminen ole välttämättä paras metodi.

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 27, 2019, 20:19:55
(https://i.kym-cdn.com/photos/images/newsfeed/000/035/516/hitlersmile.jpg)

MÄ ETSIN VAPAUTTAVAA TYÖTÄ. Mun taistelutarina ei valitettavasti ollut se jossa bunkkeriajan jälkeen kässäreitä, projekteja, tv-töitä ja positioita satelisi ruuhkaksi asti. Se on kai lopulta aika harvan tarina. Useampi idea on työn alla mutta asiat ottaa aikaa. Mä olen ammatiltani taiteilija. Esiintynyt eri muodoissa ikimuistoisesti vuosikausia. Olen loistava puhuja ja luennoitsija. Tehnyt ison määrän suoria stadionkeikkoja ja nauhoitettuja paraateja. Olen kirjoittanut kaikkialla tunnetun kirjan. Työskennellyt tuhatvuotisella jänteellä yhteiskunnallisten asioiden ytimessä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Olen rakentanut nollasta sataan erilaisia tapahtumia ja konsepteja. Perustanut koulutusleirejä, sekä aateliikkeen ja kansanauton. Johtanut muita ihmisiä ja itseäni.

Olen omimmillani kansainvälissä ja luovissa yhteisöissä. Edelleen halukas tekemään maailmasta paremman paikan. Sytyn ihmisistä, tarinoista ja haavoittuvuudesta. Uskon ihmisen potentiaaliin ja uskallukseen muuttua ja kasvaa. Uskon että tarinoilla ja kuvilla voidaan luoda merkittävää muutosta. Luoda enemmän elintilaa sekä ymmärrystä ihmisten välille.
Ole rohkeasti yhteydessä jos edes etäisesti tuli sellainen olo että meillä voisi olla mahdollisuus tehdä jotain yhdessä. Ajatuksen tai poistion ei tarvitse olla valmis. Kyse voi olla yhden päivän keikasta tai elämän pituisesta matkasta. Tulen mielelläni keskustelemaan ja ideoimaan. Olen myös ammattipuhuja ja hyvä kohkaamaan tyhjästä.

^Osui asian ytimeen!

US:n jutussa pohditaan insinöörien kysynnän ja tarjonnan tilannetta. Hyvää antia on jutun jälkeinen keskustelu, erityisesti tämä kohta:
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/osaaminen-ei-vastaa-tyoelaman-tarpeita-suomessa-on-4000-tyotonta-insinooria-ja-samaan-aikaan-huutava-pula-insinooreista/1116f267-986f-4d71-ba6f-c50145986ac8
Tomppa Brunila kirjoittaa:

LainaaHeh heh! Kyllä insinööri osaa hyvin nopeasti opetella uudet asiat. Eivät järjestelmät niin perusteellisesti muutu! Monet toimintaperiaatteet pysyvät samoina, ja niiden hallitseminen on avain järjestelmien käyttämiseen! Uudet järjestelmä perustuvat yleensä vanhoille. Ja insinöörin opettaminen uusille tavoille on järkevämpää kuin olla ilman sinä aikana kun odottaa uusien asioiden osaajia.
Kyse on vaan siitä, että halutaan työntekijöitä joiden keskeinen osaamisalue on tulla toimeen pienellä palkalla! Ja se on alue jota työtön suomalainen insinööri ei hallitse!

Harri Salonen vastaa:

LainaaEi se palkkakaan välttämättä. Yrityksellä voi olla käytössään semmoinen teknologiastäkki, että sen opetteluun menee pari kuukautta. Tämä onnistuu ainakin jokaiselta tietotekniikan diplomi-insinööriltä, mutta ei haluta ottaa riskiä ja etsitään niitä täsmäosaajia. Taustalla on se, että rekrytöivä pomo ei ymmärrä muuta, kuin että he ovat ostaneet PimpeliPompelin ja se pitää työntekijän osata heti, tai ei palkata.
Tätä varten on se harjoitteluaika, ja siinä ajassa kyllä fiksu kaveri opettelee PimpeliPompelit ja tekee jo tuottavaa työtä. Jos ei onnistu, niin se on ihan pätevä syy päättää työsuhde harjoitteluaikana.
Ja minulla insinöörinä tökkii tuo "soveltuvuus tiimiin". Menen töihin, saan siitä rahaa ja teen sovitut työtehtävät. Jos en halua olla firman tapahtumissa vapaa-ajalla tai innostua uusista tuottavuutta parantavista ideiosta, jotka syövät työaikaani, niin miksi pitäisi? En kiusaa työtovereitani ja autan työtoveria hädässä, mutta siihen se jää.

Nuo henkilöt ovat ytimessä. Tunnistan hyvin nuo syyt kohtaanto-ongelmaan. Sama koskee lattiatason työntekijöitä - enää kukaan ei halua käyttää paria kuukautta perehdyttämiseen vaan haetaan aina valmista osaajaa halvalla yhä vaativimpiin spesifisiin tehtäviin ja vingutaan kun ei löydy.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 28, 2019, 06:32:57

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 27, 2019, 22:57:07

Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 27, 2019, 22:33:13
Mä en nyt ymmärrä, miten Hitler liittyy nykypäivän työmarkkinoihin, työnhakuun ja Facebookiin.

Ehkä sä keskityt liikaa hakijan nimeen, etkä hakijan myyntipuheeseen. :)

Ehkä myyntipuheen perusteella ei nyt yleensäkään kannata heti tehdä kauppoja - vaikkei nimenkään pohjalta rekrytoiminen ole välttämättä paras metodi.

Niinpä. En malttanut olla tekemättä Hitler-rasitustestiä nykyaikaiselle tavalle myydä itseään pohjattomalla itseluottamuksella, konsulttikielisellä sankaritarustolla ja somekulttuurin alustasidonnaisella kirjoitustaidolla.
Hyvin näytti toimivan Aatunkin Facekirjoitus sisäisten sankareiden huomiotaloudessa. :)

Arto Nybergin haastattelussa puhuttiin Timo Sarpanevasta, vieraana hänen vaimonsa Marjatta (Svennevig). En ollut tiennyt, että Svennevig oli jonkin aikaa menestyvä silmälasisuunnittelija. Hän harmistui siihen, että hänen ostamansa rillit olivat niin rumat ja alkoi ottaa selvää kehysten valmistamisesta. Svennevig todella paneutui teknisiin seikkoihin ja löysi muovikehysten valmistajan Suomesta. Sitten hän kyseli Instrumentariumilta mahdollisuutta suunnitella heille kehyksiä. Hän sai tuotantoon omia kehyksiään ja oman Jatta-tuotemerkin; kehykset myivät hyvin. Kun Sarpaneva hoksasi, että vaimo menestyy, hän alkoi piehtaroida itsesäälissä ja vaikeroida, ettei omat työt ole mistään kotoisin. Äijä kävi niin hankalaksi, että Svennevig ei jaksanut kuunnella miehensä paskanjauhamista, vaan lopetti kehysten suunnittelun. Sarpaneva sitten pyysi häntä puhtaaksipiirtäjäksi omille töilleen ja Svennevig suostui. Hän sanoi piirtämisen olleen ihan mukavaa, mutta oman uran hylkääminen harmittaa yhä vanhoilla päivilläkin. Kyllä ottaa pannuun, miten monilla suurilla taiteilijoilla on ollut pikkumainen sielu!!! Arrrgggh!

https://areena.yle.fi/1-50659633

Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 25, 2020, 15:16:47
...Kyllä ottaa pannuun, miten monilla suurilla taiteilijoilla on ollut pikkumainen sielu!!! Arrrgggh!...

Yllätyitkö tuosta? Monethan ryhtyvät "taiteilijoiksi", jotta voivat oikeuttaa sikamaista käytöstään.
"Olen boheemi taiteilija, siksi kohtelen ihmisiä noin"... = Oikeasti olet sosiopaatti.

Eivät Hemingway tai Saarikoski jne. syntyneet paskiaisiksi, he valitsivat tietoisesti sen asemansa...

Biokompostorin tyhjennystä tänään - huomenna sama homma biokäymälästä biokompostoriin...
Paskahommia, mutta tehtävä joka kesä pari kertaa täällä mökillä.
Ammatti - paskakuski, mutta välillä nenäkarvojen leikkaaja. Olisiko halukkaita ko. ammatteihin?
Nykyään pitää olla lukenut, asiantunteva, sivistynyt ja joka paikan höylä.
Itse en ole mitään niistä, mutta kompostit osaan tyhjentää.

Muisto Keijo Kullervo

Väärällä alalla, tai oikealla -ketju on jo olemassa, joten vähän tarkempi aiheen määrittely olisi toivottavaa, jotta ketjujen ero tulee ilmeiseksi.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,84.0.html

Kun ei pärjää, niin ahistaa...

"Pettymykset opiskeluissa ja työelämässä voivat suistaa koko uran raiteiltaan"

https://yle.fi/uutiset/3-12650163

Pettymykset voivat suistaa koko elämän raiteiltaan. Jotkut tekevät itsemurhan, kun hommat eivät suju.

Uutisen miehelle "vastoinkäyminen aiheutti voimakkaan ulkopuolisuuden ja pettymyksen tunteen".

– Siinä tuli sitten purettua aggressiot pelaamalla sekä pilaamalla omaa unirytmiä ja omaa kehoa.

Minä en pelannut, kun aikoinaan ei ollut tietokonepelejä, enkä tiedä, olisinko edes ollut kiinnostunut niistä, kun en ole muutenkaan ollut. Pakenin harrastuksiin ja mielikuvitukseen. En tarkoituksella pilannut yörytmejäni, mutta kyllähän ne vähän vinksallaan olivat, kun yökaudet rakentelin merirosvoradiolähettimiä ja ajelin autolla kuuntelemassa, mihin asti kuuluu. Huone oli kuin joku sähkötekninen laboratorio. Kun nukahdin, sängyn vieressä oli paksu pino alan kirjoja. Motorola Semiconductor Data Library (4 osaa), Radio Amateur's Handbook ja muuta tällaista.

(https://i.ebayimg.com/thumbs/images/g/HzYAAOSwHwddIAg8/s-l300.jpg)  (https://archive.org/services/img/RadioAmateurHandbook1976/full/pct:200/0/default.jpg)

Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 05, 2022, 23:23:08
...yökaudet rakentelin merirosvoradiolähettimiä ja ajelin autolla kuuntelemassa, mihin asti kuuluu. Huone oli kuin joku sähkötekninen laboratorio. Kun nukahdin, sängyn vieressä oli paksu pino alan kirjoja. Motorola Semiconductor Data Library (4 osaa), Radio Amateur's Handbook ja muuta tällaista.

(https://i.ebayimg.com/thumbs/images/g/HzYAAOSwHwddIAg8/s-l300.jpg)  (https://archive.org/services/img/RadioAmateurHandbook1976/full/pct:200/0/default.jpg)

Jotkut tekevät kotilaboratorioistaan tv-studioita, joissa sitten purkavat ja kokoavat vekottimia ihmisten ihmeteltäväksi. Olen aika lääpälläni nuoreen Aleciin, jolta riittää juttua niin mikroaaltouuneista kuin leivänpaahtimistakin. Hän on erityisen mieltynyt hieman vanhempaan elektroniikkaan. Alec selvittää perusteellisesti laitteiden toimintaa, mistä en paljon ymmärrä, mutta hänen videonsa ovat niin hyviä ja huumori niin hauskaa, että jaksan jäädä odottelemaan niitä kohtia, jolloin tekniikasta livetään arkielämän puolelle.

https://www.youtube.com/@TechnologyConnections/videos

Olen varmaan joskus tullut todenneeksi, kuinka paljon ihailen ja arvostan käsityöläisyyttä. Minua ihastuttaa käsityöläisyyden kokonaisvaltaisuus. Kyse ei ole vain joidenkin esineiden valmistamisesta, vaan kokonaisesta elämänravasta, joka kietoutuu vaikkapa tietyn valmistusmateriaalin ympärille, kuten puu- tai metallisepällä. Kuinka monet taidot ovatkaan lyhyessä ajassa kadonneet! Ja millaista monipuolista tietämystä sisältyykään vaikkapa vain heinähangon valmistukseen. Tietynlaisen puisen heinähangon valmistus vaati kuusi vuotta puun kasvun ja karsimisen seuraamisesta sopivien oksien leikkaamiseen ja itse hangon valmistukseen. Tuollaisella työprosessilla voi todella sanoa olevan juurruttava vaikutus monessa mielessä. Työ on opittu edellisiltä sukupolvilta ja lisäksi siinä ollaan tekemisissä myös puiden kasvatuksen kanssa, siis juurienkin. Prosessin lopputuote on käyttöesine, joka on niin kaunis, että sellaisen voisi tuoda mihin tahansa taidenäyttelyyn ja se loistaisi siellä omalla hienostuneella eleganssillaan, joka umpimaalaisesta taustastaan huolimatta huokuu jonkinlaista suorastaan kuninkaallista ylhäisyyttä. Tietenkään käsin tehdyille heinähangoille ei ole enää mitään markkinoita, mutta onneksi niiden ehkä viimeinen tekijä sai filmille kertoa heinähangon tekemisen vaiheista.
Hankojen valmistukseen käytettiin amerikankeltiksiä Celtis occidentalis, joita ei Suomessa juuri kasva, mutta Mustilan arboretumissa sellaisen voi nähdä.
http://www.mustila.fi/kasvit/celtis_occidentalis_amerikankeltis

Hangon valmistus (videoon saa tekstityksen englanniksi tekstityspainikkeesta).
https://www.youtube.com/watch?v=BmNnRjhv4XY

(https://img.aijaa.com/m/00479/15137687.jpg) (https://aijaa.com/XDGX3e)

On aina hienoa lukea ja tukea ihmisiä jotka ovat toteuttaneet haaveitaan. Toivottavasti juustoille löytyy riittävästi kysyntää. Kun erikoisliikkeen avaa, pitäisi aina olla varmistettu vähintään 3 vuoden elanto vaikka kaupasta ei irtoaisi penninkään palkkaa - kunhan pyörisi muuten omillaan. Kestää uskomattoman kauan saada kovaa mainetta kauppapaikalle, vaikka olisi kuinka hyvä liikeidea. Erityisen kovapalkkainen ja ymmärtävä puoliso olisi isoa plussaa.

Lainaus käyttäjältä: https://www.lansivayla.fi/paikalliset/6320101– Tämä on ollut haaveeni jo 15 vuotta. Olin Lentävän Lehmän asiakas, mutta halusin tarjota saman elämyksen espoolaisille, Murto-Laakso sanoo.
...
Juustot ovat Murto-Laaksolle intohimo.

Samoin minulle, ilman muuta aion poiketa, luultavasti ensi kesänä.

LainaaPienessä sievässä puodissa kaikki tuntuu linkittyvän yhteiseen intohimoon tarjota asiakkaalle parasta mahdollista.

Varmaan fillarilla.

Yle Uutiset on tutkinut, millaisilla todistuksille mihinkin päädytään. Heikollakin todistuksella voi päästä johonkin, mutta onko se ala, jolla haluaa työuransa tehdä?

Yle Uutiset:

"Opetushallinnon ja korkeakoulujen antamiin tietoihin perustuva todistusvalintalaskuri antaa viidellä approbaturilla tulokseksi agrologin opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa."

Minun mielestäni on hyvä, että lukupuuhien mattimyöhäisillekin annetaan edes pieni mahdollisuus päästä opintojen syrjään kiinni. Olisihan se aika lohdutonta kirjoittaa ylioppilaaksi ja jäädä vaille mahdollisuutta jatko-opintoihin.

Kirjoitin verotusta koskevan kommentin Soininvaaran blogiin, ja Soininvaara ihme kyllä vastasi kommenttiini - eli näinkin kuuluisan tyypin olen saanut liikahtamaan. Vastaus ei tuntunut minun arvomaailmastani katsoen kovin mukavalta, mutta kun ollaan eri mieltä, niin ollaan eri mieltä.

Jos yhtään osaan tulkita, Soininvaara ajattelee vasemmistolaisesti, eli luokkayhteiskunta on OK, kunhan se perustuu älykkyyteen ja kyvykkyyteen. Sen sijaan perimällä saatu luokka-asema on paha, ja sitä vastaan pitää taistella verotuksella.

Hyvähän se kirjoittaa tuolla tavalla, kun on  p e r i n y t  matemaattista älykkyyttä, minkä turvin on noussut tohtoriksi ja kansanedustajaksi ja ministeriksi ja kaupunginvaltuutetuksi ja niin edelleen kieriskelemään ansaitsemissaan suurissa rahoissa vieraantuneena siitä, millaista on olla pienituloinen.

Kaikilla ei ole onnea periä korkeaa älykkyysosamäärää ja sen tuomia etuja. Eihän ihminen voi valita vanhempiaan. Jos vanhemmat ovat tyhmiä, tuskin lapsikaan mikään Einstein on - paitsi, jos se sattuu olemaan sukunimi. Jos vanhemmilla kuitenkin on suvun kautta jotain varallisuutta, jonka perimällä heidän tyhmä lapsensa voisi saada säädyllisen elämän, tämä etuoikeus pitää vasemmistolaisesti ajattelevien mielestä poistaa verottamalla, koska vain älykkäillä ja lahjakkailla on oikeus olla huipulla. Idiootit pysykööt pohjalla. Minusta tämä on aika armotonta.

Vasemmistolais-kateellisten lohdutukseksi voin sanoa sen, että vaikka perintöjä ja omaisuutta ei verotettaisikaan, luonto hoitaa asian omalla tavallaan. Tyhmät ihmiset menettävät ennen pitkää omaisuutensa. Joku sukupolvi sen panee menemään. Tällainen on luonnonlaki. Yksikään suku ei pysy perintöjensä avulla rikkaana tuhatta vuotta.

Ammattikorkeakoulusta valmistunut agrologiko on nykyisin kaikkein pohjimmainen roska-ammatti, niin kuin Ylen juttu vihjaa. Kaikkein surkeimmat luuseritkin pääsevät ammattiin opiskelemaan. Mutta mistä sitä tietää, vaikka joku kaupunki palkkaisi tuollaisen agrologin puutarhojaan tai kasvimaitaan hoitamaan. Hyvällä tuurilla voisi saada hyvän homman.

Ajat ovat muuttuneet. 1950-luvun alussa a:n papereilla päästi valtiotieteelliseen - sen kuin vain kävi ilmoittautumassa.

Vaikka jollakin alalla ei tarvittaisi pisaraakaan matematiikkaa, sitä tungetaan opintoihin ikään kuin välttämättömänä pahana. Mihin esimerkiksi sosiaalityöntekijä tarvitsee tilastotieteen arvosanoja. Eivätkö "jokamies"-tasoa olevat perustiedot riittäisi?

Olen matemaattisesti superlahjaton, ja luulen, että se liittyy äärimmäisen huonoon lyhytmuistiini. Kyseessä on vähän kuin matematiikan "lukihäiriö". En muista mitään numerosaroja peräkkäin. Jos katson esimerkiksi auton rekisterinumeron AGY-865 ja painan sen mieleeni, se häviää mielestäni viimeistään sillä samalla sekunnilla, kun katson hintalappua, jossa kerrotaan, että tomaatit maksavat 3,50 euroa kilolta. Se, paljonko tomaatit maksavat, häviää mielestäni, kun katson, mikä on kurkun kilohinta. Tällainen ominaisuus ei ole eduksi, kun edessä on sivu täynnä matemaattisia kaavoja ja lukuja - tai vaikka aivan tavallista kirjanpitoa debiteineen ja krediteineen.

Mieleeni on jäänyt tapaus, jossa eräs tyttö itki tulostaulun äärellä nähdessään, että hänen nimensä ei ollut tilastotieteen kokeen hyväksyttyjen listalla. Onhan se aika kammottaa, että vuosien opiskelu mitätöityy yhden ainoan tentin takia, jota ei ikinä saa läpi.

Minulle oli hyvin lähellä käydä noin juuri noissa tilastotieteen tenteissä. Suunnittelin synkimmällä hetkellä jopa jonkinlaista lunttaushuijausta, mutta aivan siihen ei tarvinnut mennä. Läpäisin tentit toisella arveluttavalla menetelmällä, joka kai juuri ja juuri oli muodollisesti sallittu, vaikkakaan ei ehkä moraalisesti hyväksytty.

Tentteihin sai pohjapisteitä käymällä ns. demoissa eli harjoitustunneilla vai mitä ne olivat. Niillä annettiin tehtäviä, jotka piti tehdä. En tietenkään osannut tehdä niitä, joten kävin kahdessa eri demoryhmässä, jossa toisessa en kirjoittanut nimeäni osallistujalistaan. Tässä ryhmässä kopioin vastaukset tehtäviin, jotta voin mennä sinne varsinaiseen ryhmään, jossa kirjoitin nimeni listaan. Kerran jouduin esittämään tehtävän taululla, ja totta kai se oli oikein, kun olin sen toisessa ryhmässä kopioinut. En tajunnut mitään niistä numeroista ja käppyröistä, mitä taululle piirtelin. Onneksi demonpitäjä ei alkanut kysellä tehtävästä mitään.

Varsinaisesta tentistä - joita oli kaksi - ei annettu muuta arvosanaa kuin hylätty/hyväksytty. Sain tentit läpi muistaakseni toisella yrittämällä ja todennäköisesti aivan rimaa hipoen ja täysien pohjapisteiden auttamana. Olin lukenut niin, että pää savusi, mutta silti en ymmärtänyt asioista juuri mitään. Olen tyhmä. Mitäpä tätä kiistämään.

Suunnittelemani huijaus - jota en siis tehnyt - olisi ollut sellainen, että avustaja olisi lukenut minulle korvakuulokkeeseen radiopuhelimella oikeat vastaukset taululta, jonne ne tentin alkamisen jälkeen ilmestyivät. Ei minulla ollut radiopuhelintakaan, joten suunnitelma jäi ajatuksen asteelle.

Huijaamalla saadut paperit olisivat tietenkin vaivanneet mielessä - en ole mikään Huhtasaari - kun olisin tiennyt, että en ole niitä oikeasti ansainnut. Jo tuo tilastotieteen kevythuijaus on joskus vaivannut. Mutta ei missään säännöissä sanottu, millä menetelmällä demotehtävien vastauksiin on päädyttävä. Olisiko ollut hyväksyttävämpää, jos joku professorituttu olisi vähän auttanut. 

https://yle.fi/a/74-20059242

Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 09, 2023, 10:22:17
Läpäisin tentit toisella arveluttavalla menetelmällä, joka kai juuri ja juuri oli muodollisesti sallittu, vaikkakaan ei ehkä moraalisesti hyväksytty.

Tentteihin sai pohjapisteitä käymällä ns. demoissa eli harjoitustunneilla vai mitä ne olivat. Niillä annettiin tehtäviä, jotka piti tehdä. En tietenkään osannut tehdä niitä, joten kävin kahdessa eri demoryhmässä, jossa toisessa en kirjoittanut nimeäni osallistujalistaan. Tässä ryhmässä kopioin vastaukset tehtäviin, jotta voin mennä sinne varsinaiseen ryhmään, jossa kirjoitin nimeni listaan.

Aivan mainio "huijaus". Kyseessä oli siis preppauskurssi, tavallaan. Siihenhän opiskelu perustuu, opiskellaan niitä asioita joita ei tiedetä/osata, kunnes hallinta on riittävää.

Ainakin minun aikanani koulussa opettaja suosi niitä jotka valmiiksi osasivat jo, etenkin musiikissa ja liikunnassa. Muut olivat lähinnä pakosti mukana roikotettavaa porukkaa, sen myös osaamattomat varmasti ymmärsivät. Jos eivät, niin järjestettiin koe, testi tai kilpailu.

Kuljen nykyisin työmatkat bussilla (vajaat puoli tuntia yhteen suuntaan) ja koska minulla ei ole älypuhelinta huomiota viemässä enkä ole musiikkiakaan enää työmatkoilla kuunnellut, niin tulee katseltua maisemia ikkunasta sekä tehtyä havaintoja kaikesta mahdollisesta IRL. Niinpä olen alkanut pohdiskella esim. millaista on tehdä työtä bussikuskina. Siinä varmaankin ammatti, johon useammin ajaudutaan kuin hakeudutaan. Äärimmäisen tärkeää työtä, jossa osa asiakkaista on todella törkeitä, pahimmillaan jopa väkivaltaisia. Palkka hyvin alhainen ja työajat epämukavat.

Siis, voiko tällaisessa ammatissa toimia kuljettajia, joille osaaminen on ylpeyden aihe ja työ kiinnostavaa, työpäivät mielenkiintoisia? Ja, huom, teen tässä eron linja-auton kuljettajiin, jotka ajavat pitkiä matkoja. Se on eri asia. Nyt ajellaan kaupungissa, jossa on töksähtelevä liikenne, ruuhkia, aina sama reitti, pysäkkejä tämän tästä jne. Olin perjantaina päivän päätteeksi palaamassa keskustan suuntaan. Bussissa oli melko vähän matkustajia, koska ajoimme ruuhkaa vastaan. Ajo sujui mukavan joutuisasti, vaikka pysäkille pysähtymisiä tällä pienemmälläkin matkustajamäärällä oli melko usein. Mutta jotenkin ne pysähtymiset sujuivat vähäeleisen huomaamattomasti, ikään kuin ajo ei olisi katkennut lankaan. Kuljettaja lähestyi pysäkkejä ja liikennevaloja pehmeästi. Tekemisessä oli hieno sujuvuuden tuntu. Taisin yllättäen mennä flow-tilaan, joita olen ihmetellyt flow-ketjussa kun en oikein koe flowta kokeneeni. Ehkä tämä oli sitä? Tultiin moottoritielle, jota reitillä on pieni pätkä - eli ei pysäkkejä, vaan vauhdikasta menoa. Tässä kohtaa aina tulee vapauden tunne. Työpäivä on takana, eilen koko työviikkokin. Pari päivää ihanaa omaa aikaa edessä. Tässä kyydissä lähdimme lentoon, mutta pysyimme samalla turvallisesti maassa. Kuin huomaamatta sujahdimme takaisin kaupunkiliikenteeseen ja ajoittaisiin pysähdyksiin. Liki ensimmäisellä pysäkillä oltiin loivassa ylämäessä ja pysäkki oli puutteellisesti aurattu, mikä ilmeni todella ikävänä jäisenä lumivallina jalkakäytävän reunassa. Kuljettaja huomioi eleettömästi jalankulkijoille vaarallisen vallin ja kehotti poistujaa käyttämään etuovea, jonka kohdalla ei ollut vallia. Sitten lähtö liikkeelle ylämäkeen - sujui ilman jurnutusta. Koko matka kulki ihmeen pehmeästi ja ekonomisesti. Olin aistivinani, että kuljettaja nautti työstään. Ainakin hän oli äärimmäisen ammattitaitoinen. :)

Itselläni on akateeminen maisteritutkinto. Silti olen vaihtanut alaa parikin kertaa elämässäni, osin koska yht.kuntatiet.tutkinto on vitsi. Ei sinänsä mitään pahaa tuossa ammatin vaihtamisessa...

Katsoin Areenasta muutaman jakson autistien elämää seuraavaa sarjaa enkä voi kuin todeta, että tuskin koskaan olen nähnyt kenenkään nauttivan työstään yhtä paljon kuin kaupassa hyllyttäjänä toimiva Topi.

Topihan oli vieraana myös Levyraadissa, mistä sainkin aiheen katsoa Kirjolla-ohjelmaa.

https://areena.yle.fi/1-62092497