Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
En ole sitä mieltä, että nykyisestä automatisoituvaa talousjärjestelmää uhkaava katastrofi olisi joukkotyöttömyys, niin kuin alustuksesi antaa kenties tarkoittamatta ymmärtää.
Kummallista tai ei, olen pitänyt viimeiset vuodet asiaa rahoitusongelmana. Millään instanssilla -yksityisellä tai julkisella- ei ole omaa napaansa tarkastellessaan kannustinta rahoittaa toimintaa, jollaista kollektiivisella tasolla täytyisi välttämättä tapahtua ajattelemani katastrofin välttämiseksi. Sitä omituisempaa on, että keskuspankit ovat nyt yrittäneet työntää kyseistä narua vuosia siinä onnistumatta. Summat istuvat sitkeästi pankkien taseissa, eivätkä siirry sieltä reaalitalouden investointeihin.
Poliittisessa päätöksenteossa investoinneilla tarkoitetaan korruptiota. Siltarumpupoliitikot rakennuttavat erilaisia inframonumentteja EU:n määrärahoilla omille urakoitsijoilleen. Yhdysvalloissa puolestaan julkiset varat suolletaan maan pöhöttyneelle puolustusteollisuudelle (https://www.theamericanconservative.com/articles/military-spending-ignoring-the-738-billion-elephant-in-the-room/).
Hyvä puoli tässä kaikessa on, että katastrofin sattuessa eurooppa on täynnä monumentteja ja amerikkalaisilla on aseita.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Kun maan työttömyysprosentti on 5-8 % välillä, se on kiitettävä. Loppu on vaikeasti tai mahdoton työllistää. Suomen tämänhetkinen työttömyys kesäkuussa (ilman Rinteen vaikutusta) on sama kuin Ruotsissa, 6,6%.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 16:37:02
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Kun maan työttömyysprosentti on 5-8 % välillä, se on kiitettävä. Loppu on vaikeasti tai mahdoton työllistää. Suomen tämänhetkinen työttömyys kesäkuussa (ilman Rinteen vaikutusta) on sama kuin Ruotsissa, 6,6%.
Liittyykö tämä huomiosi jotenkin tuohon viestiini, jota lainaat?
Vihervasemmisto:
"Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?"
Yleensä katsotaan työttömyyden holtittoman lisääntymisen johtavan katastrofiin.
Lainaus käyttäjältä: Laika - elokuu 18, 2019, 05:18:45
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
En ole sitä mieltä, että nykyisestä automatisoituvaa talousjärjestelmää uhkaava katastrofi olisi joukkotyöttömyys, niin kuin alustuksesi antaa kenties tarkoittamatta ymmärtää.
Juu sitä en tarkoittanut, että työpaikkojen menetys olisi katastrofi, vaan että taloudellisen toimeentulon menettäminen on katastrofi. Luonnollisesti koska taloudellinen toimeentulo on perinteisesti riippunut työn tekemisestä, työn loppuminen aiheuttaa katastrofin, ellei asiaan jotenkin varauduta ja tehdä tarvittavia muutkosia. Ei ratkaisuvaihtoehdon tarvitse sisältää työpaikkoja, mutta siinäkin tapauksessa talouden - kuten se on perinteisesti ymmärretty, tilalle pitää jotain keksiä.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
Veroremontti tarvitaan ainakin. Resvervissä olevalle väestölle pitää järjestää toimeentuloa ja huveja, muuten iskee hirveä hässäkkä. Koska ns. työssäkäyviltä ei voi enempää kohtuudella ottaa, pitää alkaa verottaa automaatiota ja robotteja.
Robotin verotusarvo voisi olla aluksi esim. ihmistyöhön verrattava yksikkö. Robotteja verotettaisiin /yksikkö sen verran mitä vastaavaa ihmistyötäkin minkä se korvaa, kallispalkkaisen/ten korvaamisesta suurempi vero.. Jos automatisointia halutaan edistää, niin vähemmän - vähentää niin enemmän. Jos korvaa kallispalkkaisen niin suurempi vero.
Vaarana on tietysti, että robotit vietäisiin tekemään työtään halvemman robottiveron maihin. Siinä on se hyvä puoli, että ihmisiä ei ole pakko liikuttaa.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 16:53:37
Vihervasemmisto:
"Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?"
Yleensä katsotaan työttömyyden holtittoman lisääntymisen johtavan katastrofiin.
Niin katsotaan mutta kerrotko, miten tämän hetken työttömyysluvut liittyvät avausviestissäni olleeseen asiaan?
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Ei ole ihmisiä joille voisi tarjota työtä. Joko työ ei kelpaa, palkka ei kelpaa on liian vanha tai liian nuori. On joko yli- tai alikoulutettu. Näistä kertynee jokunen prosentti työtä vaille jääviä.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 17:18:00
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Ei ole ihmisiä joille voisi tarjota työtä. Joko työ ei kelpaa, palkka ei kelpaa on liian vanha tai liian nuori. On joko yli- tai alikoulutettu. Näistä kertynee jokunen prosentti työtä vaille jääviä.
Mitä sitten ja miten tämä liittyy lainaamaasi viestiini?
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 18, 2019, 17:09:35
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
Veroremontti tarvitaan ainakin. Resvervissä olevalle väestölle pitää järjestää toimeentuloa ja huveja, muuten iskee hirveä hässäkkä. Koska ns. työssäkäyviltä ei voi enempää kohtuudella ottaa, pitää alkaa verottaa automaatiota ja robotteja.
Robotin verotusarvo voisi olla aluksi esim. ihmistyöhön verrattava yksikkö. Robotteja verotettaisiin /yksikkö sen verran mitä vastaavaa ihmistyötäkin minkä se korvaa, kallispalkkaisen/ten korvaamisesta suurempi vero.. Jos automatisointia halutaan edistää, niin vähemmän - vähentää niin enemmän. Jos korvaa kallispalkkaisen niin suurempi vero.
Vaarana on tietysti, että robotit vietäisiin tekemään työtään halvemman robottiveron maihin. Siinä on se hyvä puoli, että ihmisiä ei ole pakko liikuttaa.
Palveluala, peruspalveluista lähtien, työllistäisi robotteja kalliimmankin robottiveron maissa ja toisi verotuloja paikallisten ihmistyöttömien perustuloihin ja koulutukseen.
Elleivät työnantajat onnistu agressiivisella verosuunnittelulla kiertämään verotusta.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 22:47:04
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 17:19:26
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 17:18:00
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 18, 2019, 02:14:33
Tietokoneohjelmat, robotit ja keinoäly korvaavat yhä useammissa ja useammissa talouden kannalta olennaisissa tehtävissä ihmiset, samalla kun tehtävissä (esim. läsnäolo toisen ihmisen elämässä), joissa koneet eivät mahdollisesti tule koskaan korvaamaan ihmisiä, ovat edelleen alueita, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Aina toki ollaan valmiita maksamaan jos on sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla friikki, mutta muilta lähtee työpaikat varmasti. Olemme siis saapumassa ja pitkäaikaistyöttömyyttä katsellessa joiltain osin jo selvästi saapuneet jonkinlaiseen talouden singulariteettiin siinä, että työtä, josta saisi itsensä elättämiseen tarpeeksi palkkaa, ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla kaikille ihmisille ja kohta ei positiivisella tavalla friikkejä lukuunottamatta kenellekään. Jos emme keksi uutta tapaa järjestää taloutta, ihmisillä tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta [1][2][3].
Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?
[1] Turning coal miners into coders is not the answer to automation | Andrew Yang (https://www.youtube.com/watch?v=g7IWMwTbhq8)
[2] The End Of Work: The Consequences Of An Economic Singularity | Forbes | Jayshree Pandya (https://www.forbes.com/sites/cognitiveworld/2019/02/17/the-end-of-work-the-consequences-of-an-economic-singularity/#4b6b7c8e1d32)
[3] Billionaire warlords: Why the future is medieval | Sean McFate (https://www.youtube.com/watch?v=t2A7Tt7wWHI)
Ei ole ihmisiä joille voisi tarjota työtä. Joko työ ei kelpaa, palkka ei kelpaa on liian vanha tai liian nuori. On joko yli- tai alikoulutettu. Näistä kertynee jokunen prosentti työtä vaille jääviä.
Mitä sitten ja miten tämä liittyy lainaamaasi viestiini?
Mieti! Yritä edes!!
Mietin ja yritin mutta en nähnyt mitään samaa sinun prosentessasi minun viestissäni. Siksi kysyin. Ilmeisesti sen sijaan, että kantaisit vastuun viesteistäsi, meidän muiden täytyy kantaa se sinun puolestasi?
Sanna Marin esitti neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää:
https://www.aamulehti.fi/a/58aeeda0-8d7f-4efb-bafc-cafdd7bcb037
Valitettavasti tämä ei toimi. Roboteista ja automaatiosta huolimatta työn määrä lisääntyy jatkuvasti ja työvoimapula pahenee. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa työikäisestä väestöstämme ei kykene tekemään työtä sillä laatutasolla mitä yhteiskuntamme edellyttäisi. Laatustandardin täyttävät työntekijät ovat täysin ylityöllistettyjä.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 18, 2019, 16:53:37
Vihervasemmisto:
"Miten talous olisi mielestänne organisoitava, jotta katastrofilta vältyttäisiin?"
Yleensä katsotaan työttömyyden holtittoman lisääntymisen johtavan katastrofiin.
Mutta se on ihan itse valittu katastrofi, sillä kaiken järjen mukaan pitäisi ilman työvoimaa aikaansaadulla entistäkin suuremmalla tuotannolla kyllä pystyä elättämään nämä ihmiset. Jos se elättämisen tapa ei ole vanhakantainen palkkaa työstä -malli, niin sitten joku muu. Mutta ei tää mitenkään voi mennä niin, että tuotantoa on kyllä vähintään entiseen tapaan ja se jopa saadaan edullisemmin (koska robotiikka), mutta sen avulla entistä pienempi määrä ihmisiä pärjää ja elää.
Vai onko katastrofi seurausta siitä, että ihmisillä on liikaa vapaata aikaa, kun ei tarvitse käyttää sitä työtekoon?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 07:17:50
Sanna Marin esitti neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää:
https://www.aamulehti.fi/a/58aeeda0-8d7f-4efb-bafc-cafdd7bcb037
Valitettavasti tämä ei toimi. Roboteista ja automaatiosta huolimatta työn määrä lisääntyy jatkuvasti ja työvoimapula pahenee. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa työikäisestä väestöstämme ei kykene tekemään työtä sillä laatutasolla mitä yhteiskuntamme edellyttäisi. Laatustandardin täyttävät työntekijät ovat täysin ylityöllistettyjä.
Hmm. Onko siis vain potentiaalinen työntekijä vastuussa siitä, että kykenee täyttämään ne vaatimukset, jotka työnantaja kehittelee työvoimalleen? Vai olisiko ehkä myös niiden työnantajien joskus pohdittava, josko pitäisi heidänkin "laittaa suu äkkiä myöden" ja "ottaa lusikka kauniiseen käteen" eli säätää ne vaatimukset sellaisiksi, että työ ja tekijä voivat kohdata. Esimerkiksi pitää selvänä sitä, että uusi työntekijä ei voi olla ekasta hetkestä alkaen vuosien kokemuksella varustettu tai ettei se vuosien kokemuksella varustettu voi olla nuori ja innokas sirkeäsilmä.
Voiko olla niin, että on vain yksilön oma moka, jos ei täytä alati kohoavia yhteiskunnan laatustandardeja? Yhteiskunta haluaa vaihtaa kansan parempaan ja laadukkaampaan?? Vai pitäisikö pohtia edes hetki sitä, miten yhteiskunnalle kelpaisivat ne ihmiset, jotka yhteiskunnan nyt kuitenkin muodostavat?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 07:38:46
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 07:17:50
Sanna Marin esitti neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää:
https://www.aamulehti.fi/a/58aeeda0-8d7f-4efb-bafc-cafdd7bcb037
Valitettavasti tämä ei toimi. Roboteista ja automaatiosta huolimatta työn määrä lisääntyy jatkuvasti ja työvoimapula pahenee. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa työikäisestä väestöstämme ei kykene tekemään työtä sillä laatutasolla mitä yhteiskuntamme edellyttäisi. Laatustandardin täyttävät työntekijät ovat täysin ylityöllistettyjä.
Hmm. Onko siis vain potentiaalinen työntekijä vastuussa siitä, että kykenee täyttämään ne vaatimukset, jotka työnantaja kehittelee työvoimalleen? Vai olisiko ehkä myös niiden työnantajien joskus pohdittava, josko pitäisi heidänkin "laittaa suu äkkiä myöden" ja "ottaa lusikka kauniiseen käteen" eli säätää ne vaatimukset sellaisiksi, että työ ja tekijä voivat kohdata.
Työntekijältä edellytettävää laatutasoa ei määrittele niinkään työnantaja, vaan asiakas ja työtä ohjaavat normit.
Kun viet autosi huoltoon, haluat että se valmistuu sovittuna aikana ja että kaikki huollon vaiheet on tehty oikein ja huolellisesti. Tämä edellyttää huollon tekijöiltä tiettyjä osin myötäsyntyisiä ominaisuuksia, joita työnantajan on mahdoton jälkikäteen järjestää työntekijöilleen. Ne pitäisi olla valmiina jo solmittaessa työsuhdetta.
Sairaaloissa hoitotyön laatuongelma on seurauksien osalta vieläkin vakavampi kuin autokorjaamoilla.
Me, tavalliset kansalaiset, odotamme korkeaa laatua kaikilta yhteiskunnan sektoreilta joiden kanssa olemme tekemisissä. Työnantaja ainoastaan välittää työntekijöilleen nämä ihmisten korkeat odotukset.
Mielestäni yhteiskuntamme on nyt saavuttanut sen sen laatutason, joka inhimilliset rajat huomioiden on mahdollista saavuttaa. Oikeastaan se taso on jo ohitettu ja käyrä on laskusuunnassa. Asiakkaiden laatutasoon kohdistuvat odotukset laahaavat jäljessä pysytellen epärealistisen korkealla vallitsevaan tilanteeseen nähden.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 08:36:04
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 07:38:46
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 07:17:50
Sanna Marin esitti neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää:
https://www.aamulehti.fi/a/58aeeda0-8d7f-4efb-bafc-cafdd7bcb037
Valitettavasti tämä ei toimi. Roboteista ja automaatiosta huolimatta työn määrä lisääntyy jatkuvasti ja työvoimapula pahenee. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa työikäisestä väestöstämme ei kykene tekemään työtä sillä laatutasolla mitä yhteiskuntamme edellyttäisi. Laatustandardin täyttävät työntekijät ovat täysin ylityöllistettyjä.
Hmm. Onko siis vain potentiaalinen työntekijä vastuussa siitä, että kykenee täyttämään ne vaatimukset, jotka työnantaja kehittelee työvoimalleen? Vai olisiko ehkä myös niiden työnantajien joskus pohdittava, josko pitäisi heidänkin "laittaa suu äkkiä myöden" ja "ottaa lusikka kauniiseen käteen" eli säätää ne vaatimukset sellaisiksi, että työ ja tekijä voivat kohdata.
Työntekijältä edellytettävää laatutasoa ei määrittele niinkään työnantaja, vaan asiakas ja työtä ohjaavat normit.
Kun viet autosi huoltoon, haluat että se valmistuu sovittuna aikana ja että kaikki huollon vaiheet on tehty oikein ja huolellisesti. Tämä edellyttää huollon tekijöiltä tiettyjä osin myötäsyntyisiä ominaisuuksia, joita työnantajan on mahdoton jälkikäteen järjestää työntekijöilleen. Ne pitäisi olla valmiina jo solmittaessa työsuhdetta.
Sairaaloissa hoitotyön laatuongelma on seurauksien osalta vieläkin vakavampi kuin autokorjaamoilla.
Me, tavalliset kansalaiset, odotamme korkeaa laatua kaikilta yhteiskunnan sektoreilta joiden kanssa olemme tekemisissä. Työnantaja ainoastaan välittää työntekijöilleen nämä ihmisten korkeat odotukset.
Mielestäni yhteiskuntamme on nyt saavuttanut sen sen laatutason, joka inhimilliset rajat huomioiden on mahdollista saavuttaa. Oikeastaan se taso on jo ohitettu ja käyrä on laskusuunnassa. Asiakkaiden laatutasoon kohdistuvat odotukset laahaavat jäljessä pysytellen epärealistisen korkealla vallitsevaan tilanteeseen nähden.
Minusta tuo ei kyllä ole ihan kattava kuvaus asiasta, sillä asiakkaalle päin näkyy palvelun puuteellisuutena myös se, jos tehokkuutta odotetaan työntekijältä liikaa - eli odotetaan suurempaa työmäärää kuin mihin on tekijällä rahkeita. Työnantajan kontolle jää silloin päätös siitä, ettei hommaan ole enempää käsipareja. Toisaalta vastaavasti työnantajan vastuu työntekijän kouluttamisesta ja ohjaamisesta voisi olla suurempi, jolloin ei odoteta valmista hetikaikenosaavaa tekijää, vaan ennemmin osaamiseen koulutettavissa olevaa. Itse työelämässä olen myös ihan liian usein törmännyt siihen, että laatua ei synny, koska työnantaja ei panosta niihin edellytyksiin, joita se vaatisi: välineisiin, tiloihin, työaikaan, työkyvyn tukeen ja koulutukseen. Ei riitä (työnantajalta), että osaa vaatia. Pitäisi myös osata tunnistaa, mitä vaatimusten täyttäminen edellyttää tueksi työympäristöltä ym. On vaikeaa olla tavattoman tehokas ja laadukas työntekijä, jos vaikkapa tietokone ei vanhuuttaan toimi tai työaikaa suhteessa tehtäviin asioihin on liian vähän. Usein jopa unohtuu aivan ilmainen laadun parantamisen konsti: kiitetään työntekijää siitä hyvästä työstä, jota hän on tehnyt. Mielellään niin, että näitä kiitoksia jaetaan myös muiden kuullen.
Jos on puutetta laatuun kykenevistä työntekijöistä, niin ihan sama koskee laatuun kykeneviä työnantajia. Yksisilmäinen yhden osatekijän "viallisuuden" osoittelu ei lopultakaan johda oikein mihinkään. Kyse on kokonaisuudesta, joiden osien pitäisi pystyä toimimaan yhteen.
^
Tämä työn laatutason täyttäminen on keinotekoinen ongelma. On esim. riittävä määrä aivokirurgeja jotka tekevät todella korkeaa laatutasoa vaativaa työtä. Joskus heitä on jopa niin paljon, etteivät tahdo mahtua samaan sairaalaankaan.
Suurin osa töistä johon vaatimustasoa vastaavaa henkilöä ei löydy, johtuu juurikin suurista vaatimuksista, ei kyvyttömistä työntekijöistä. Jos tarvitaan esim. hemmetin nätti, pikakirjoitustaitoinen sihteeri joka on vielä kiinan- ja urdunkielentaitoinen niin sopivien henkilöiden määrä pienenee rajusti. Ratkaisu on kuitenkin helppo: Otetaan kaksi sihteeriä, toinen hoitaa kiinankielen tulkkauksen ja toinen täydentää työtapahtumia omalla erityisosaamisellaan.
Jos kuitenkin pidetään kiinni asetetusta yli-ihmisen kykyjä vaativasta määrittelystä nousee palkkakin todennäköisesti yli kahden normaalimman henkilön yhteisen. Eli tämä vielä kasvattaa kustannuksiakin. Typerää nuo huippuvaatimukset. Pilkotaan työt sopiviin osiin, niin kyllä spesialisteja alkaa löytyä. Renessanssineroja on aina vain rajallinen määrä. Maaseudulla esim. lievästi kehitysvammaiset tekivät useissa talouksissa valtaosan raskaimmista töistä, esim. ojankaivuu ja polttopuiden pilkonta, ilomielin ja osaavasti.
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
No mutta - sittenhän pomon kandee tehdä ihan kaikki itse omin käsin. Mitäpä sitä työtä jakamaan...
LainaaJos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Ikävä kyllä tuollainen puhe on vain asenteellisuutta osoittavaa. Ehkä kuitenkin on olemassa jotakin muutakin kuin vain ääripäät eli kolmella tohtorintutkinnolla varustettu 20 vuoden työkokemuksen omaava 23-vuotias, joka pystyy tekemään neljän ihmisen työt tai kuvaamasi kaltainen kykenemätön mihinkään -tapaus. Lisäksi olisi pelkän valittamisen sijaan syytä edes yrittää kertoa, miten asia ratkaistaan. Jos laadukasta työvoimaa ei - nyt - vain - ole, niin mitäs tehtäis? Ehdotuksia? Ratkaistavana on myös se, mitä tehdään niiden ihmisten kanssa, jotka laaduttomina sitten eivät töitä tee.
Kuten huomaat kommentistani työnjakoasiaan - ei tuollainen asennoituminen asioita ratkaise. Työnjakoa on jo se, että ON työntekijöitä. Jos johonkin hommaan ei saada palkattua tekijää, joka sen yksinään hoitaisi, niin yksi ratkaisu on sitten palkata useampia tekijöitä. Kyllä - se saattaa maksaa enemmän. Mutta onko parempi, ettei kukaan tee sitä hommaa? Joskus ei optimaalisia vaihtoehtoja vain ole. Nykyisellä syntyvyydellä ei Suomessa ainakaan ole näköpiirissä tulevaisuutta, jossa laadukkaita koulutettuja supisuomalaisia työntekijöitä on jonona firman ovella. Ellei sitten vain siksi, että niitä firmoja ei ole nykyistä määrää.
Toyotan huollosta ei asiakas maksa myöskään silloin, kun sitä ei autokorjaamo tee ollenkaan, koska riittävän laadukkaiden työntekijöiden puutteessa on rekrytoinneista kokonaan luovuttu. Eikä se asiaks riemusta kilju silloinkaan, jos huolto luvataan vai kuukausien odotusajalla, kun siitä yhdestä laadukkaasta työntekijästäkään ei voi määrättömästi lisää tehoa puristaa. Ns. valohoito korjaamon pihalla on aina liian kallista, vaikka sen hinta laskettais kuinka alas.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Sinulla on tuossa nyt virhelaskelma. Palkkaa ei tarvitse maksaa jos joku ei saavu työpaikalle, työstä kieltäytyjälle voi antaa potkut, kuten sille joka ei tee työtään työnantajan ohjeiden mukaan. Palkkaa siis tarvitsee maksaa vain sille yhdelle. Yritys voi tietysti yrittää laskuttaa kaikista.
Autonhuolto tulee aina vaan helpommaksi. Isompia kokonaisuuksia vaihdetaan, eikä juurikaan mitään enää korjata. Jos kansipahvi palaa niin uutta moottoria vaan kehiin. Pian on tilanne jossa kolariautojakaan ei enää korjata, paaliin vaan - vakuutus maksaa. Kaukana ovat ajat jolloin oli vielä akkukorjaamojakin.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 19, 2019, 10:09:37
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Sinulla on tuossa nyt virhelaskelma. Palkkaa ei tarvitse maksaa jos joku ei saavu työpaikalle,
Valitettavasti pitää. Suomessa maksetaan palkkaa sairausajalta, erilaisten tasausvapaiden ajalta, lapsen sairastumisen ajalta, vuosiloma-ajalta, työnantajan määräämältä kouluttautumisajalta, työpaikan yhteisten tilaisuuksian ajalta, kehityskeskustelujen ajalta, vessakäyntien ajalta, kahvitaukojen ajalta ... Työnantaja joutuu jakamaan kaikki työntekijästä aaiheutuneet kustannukset niille harvoille tehokkaille työtunneille, jotka voi laskuttaa asiakkaalta.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:20:37
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 19, 2019, 10:09:37
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Sinulla on tuossa nyt virhelaskelma. Palkkaa ei tarvitse maksaa jos joku ei saavu työpaikalle,
Valitettavasti pitää. Suomessa maksetaan palkkaa sairausajalta, erilaisten tasausvapaiden ajalta, lapsen sairastumisen ajalta, vuosiloma-ajalta, työnantajan määräämältä kouluttautumisajalta, työpaikan yhteisten tilaisuuksian ajalta, kehityskeskustelujen ajalta, vessakäyntien ajalta, kahvitaukojen ajalta ... Työnantaja joutuu jakamaan kaikki työntekijästä aaiheutuneet kustannukset niille harvoille tehokkaille työtunneille, jotka voi laskuttaa asiakkaalta.
Sairasajan palkkaa maksaa työnantaja, mutta vain muutaman päivän, sitten ottaa Kela asian haltuun. Jos on työntekijöitä, joilla on taipumus lintsailla, niin homma on hoidettavissa helposti. Tehdään työtiimit joille maksetaan pientä tulospalkkiota tehokkuudesta, poissaolojen vähyydestä, laadusta tai mistä nyt on sovittu. Tiimin sisäinen "henki" kyllä pitää huolen, ettei lintsari kauaa lintsaile - ainakaan sillä työmaalla. Älä koskaan aliarvioi rahan voimaa. Äläkä ryhmäpaineen vaikutusta.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.
Rakentaja on kenties maailman toiseksi vanhin ammatti ja silti - kenties jopa sen vuoksi - sitä ei harjoiteta kunnolla. Siinä on kyllä perää, että nykyisissä rakennuksissa on "laatuvaatimuksia" joista tuskin osattiin unelmoida muutama vuosikymmen sitten. Jotenkin vain näiden myötä ihan perusasiat, kuten valun kuivamisessa ja putkien asentamisessa luistetaan. Ylipäätään taloja tehdään vähän saman tapaan kuin autoja - nykytaloja ei pysty kunnolla huoltamaan purkamatta puolta kämppää. Kaikki on upotettu piiloon.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Ehkä se riippuu siitä mitä ja miten jaetaan. (esimerkkisi ei taida olla paras mahdollinen)
Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 11:13:42
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.
Itse asiassa ongelmaviemäreitä siedettiin vielä muutama vuosikymmen sitten huomattavasti paremmin kuin nyt. Ihmisllä oli silloin vielä runsaasti kokemusta ulkokäymälöistä ja kantovedellä varustetuista pesutiloista. Viemäri-imukuppi ja rassausvaijeri kuuluivat jokaisen kodin vakiovarusteisiin ja niitä osattiin myös käyttää. Silloin ei vain ollut sosiaalista mediaa luomassa kuvaa rakentamisen huonosta laadusta.
Ongelmaviemäreiden määrä on uusissa rakennuksissa vain murto-osa vuosikymmenten takaisesta, mutta kiitos sosiaalisen median, tuo murto-osakin näkyy ja kuuluu.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:20:37
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 19, 2019, 10:09:37
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 09:44:41
Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät työn jakamiseen, nostavat työn kustannuksia. Jälleen asiakas kärsii. Yleensä käy niin, ettei kenelläkään ole enää varaa maksaa laatustandardit täyttävästä työstä, jolloin seuraa konkurssi tai laitoksen alasajo.
Jos auton huoltoon tarvitaan vaikkapa kymmenen henkeä ( viisi saapuu ajoissa paikalle, joista kolme on paikalla viellä työn päätyttyäkin, joista kaksi ylipäänsä tekee jotakin, joista vain toinen tekee sitä mitä pitikin), maksaa pikku Toyotan huolto asiakkaalle noin 4000€. Kuka yksityinen olisi valmis maksamaan tuon summan kerran vuodessa?
Sinulla on tuossa nyt virhelaskelma. Palkkaa ei tarvitse maksaa jos joku ei saavu työpaikalle,
Valitettavasti pitää. Suomessa maksetaan palkkaa sairausajalta, erilaisten tasausvapaiden ajalta, lapsen sairastumisen ajalta, vuosiloma-ajalta, työnantajan määräämältä kouluttautumisajalta, työpaikan yhteisten tilaisuuksian ajalta, kehityskeskustelujen ajalta, vessakäyntien ajalta, kahvitaukojen ajalta ... Työnantaja joutuu jakamaan kaikki työntekijästä aaiheutuneet kustannukset niille harvoille tehokkaille työtunneille, jotka voi laskuttaa asiakkaalta.
noh - voishan ton järkätä silleenkin, että maksetaan vain tehollisista työtunneista. Niiden hinta vain pitää sitten nostaa vastaavasti huomattavasti korkeammaksi. Lisäksi tulee kustannuksia siitä, kun pitää vahdata, kuinka paljon aikaa kukin työntekijä käyttää kahvitaukoihin ja vessakäynteihin.
Lisäksi - jos työnantaja voi määrätä koulutukseen, mutta ei halua maksaa siitä palkkaa, niin sitten koulutuksen jälkeen tietenkin koulutuksella nostetun ammattitaidon pitää heti vaikuttaa palkkaankin. Näin sinne koulutukseen määrämiselle tulee HINTA työnantajalle, jolloin tämä joutuu miettimään, onko koulutus hintansa väärti.
Jos sua tässä nyt risoo se, että asiakkaalta laskutettava työ vain tuo firmalle tuloja, niin vastaavasti työntekijä tietenkin haluaa palkkaa koko siltä ajalta, jonka hän tosiasiallisesti joutuu varaamaan työn tekemiseen. Siten sellainen työtunti, josta on niistetty kaikki ns. tuottamaton aika pois, pitää hinnoitella kalliimmaksi. Nän toimitaan nyt jo. Yritähän palkata joku sellainen tyyppi hommaan, joka tekee sen oman yrityksensä kautta. Kyllä taitaa olla taksaan leivottuna ihan samat vessakäynnit ja loma-ajat kuin palkansaajana palkatullakin. Nääs kun sellaisia ihmisiä ei valmisteta, jotka eivät tarvise vessaa tai ruokaa tai jotka eivät ikinä koskaan sairastu.
On ihan työnantajan oma moka, jos ei pysty laskuttamaan asiakkaaltaan tosiasiallisia kulujaan. Silloin on joko laskutaidossa vikaa tai tuotteen kilpailukyvyssä tai järkevyydessä. Liian kalliit ja kilpailijatuotetta kehnommat joutavatkin pois markkinoilta. KUN sentään samat pakolliset työnantajaa koskevat kulut koskevat kaikkia, ollaan sentään aika mukavassa tilanteessa yritystoiminnan kannalta. Tosin työvoimapulasta kärsivillä aloilla täytyy yrittää keksiä keinoja, joilla työntekijöitä - niitä laadukkaita - voitais houkutella. Sanoisin, että vessakäyntejä kyttäävä työnantaja tuskin siinä kisassa on vahvoilla. Joskus tosiaankin on syytä katsoa peiliin, eikä vain jatkaa tyhjää valittamista, joka ei ratkaise mitään, ei tuo parannusta mihinkään. On myös työnantajia, jotka tarjoavat noita valituksesi kohteena olevia etuuksia ENEMMÄN ja lisäksi hyvää palkkaakin. Ymmärtänet, että niillä on hyvät asemat laadukkaista työntekijöistä kilpailtaessa. Pakko, vahtaaminen jne. ovat tavattoman huonoja keinoja nykytyöelämässä, kun laadukas työntekijä on itseohjautuva, innovatiivinen ja oman alansa asiantuntija. Tällaista laadukkuutta ei hyvältäkään tyypiltä ole tarjolla kovin pitkään, jos pomona sekuntikellolla mittailee vessakäyntien pituuksia ja marmattaa koko ajan siitä, miten kalliiksi työntekijät tulevat firmalle. Sellaisen pienen hetken voi vaikka miettiä, MIKSI itse on yrittäjä, eikä palkansaaja. Jos ei millään keksi, kandee pistää pillit pussiin ja ryhtyä ihanan huolettomaan ja vapaaseen palkansaajan hommaan, jossa palkka juoksee kahvitauollakin.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 19, 2019, 11:47:01
Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.
...ja samalla muuttanut halvemman työvoiman maihin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:48:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 11:13:42
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.
Itse asiassa ongelmaviemäreitä siedettiin vielä muutama vuosikymmen sitten huomattavasti paremmin kuin nyt. Ihmisllä oli silloin vielä runsaasti kokemusta ulkokäymälöistä ja kantovedellä varustetuista pesutiloista. Viemäri-imukuppi ja rassausvaijeri kuuluivat jokaisen kodin vakiovarusteisiin ja niitä osattiin myös käyttää. Silloin ei vain ollut sosiaalista mediaa luomassa kuvaa rakentamisen huonosta laadusta.
Ongelmaviemäreiden määrä on uusissa rakennuksissa vain murto-osa vuosikymmenten takaisesta, mutta kiitos sosiaalisen median, tuo murto-osakin näkyy ja kuuluu.
"Ennen vanhaan" myös oltiin aika huolettomia siitä, jos ne paskavedet sattuivat huonon viemärin takia valumaan lähivesistöön. Nykyään ei oikein diggailla sitä, että ongelma ratkotaan kääntämällä putki suoraan viereiseen avo-ojaan. "Ennen vanhaan" myös moni asui hartiapankkitalossaan, jossa jokainen nippeli oli omin käsin paikoilleen laitettu. Siinä oli valitusosoite sitten yhtä lähellä kuin lähin peili. Kaikkina aikoina on ollut sekä niitä, jotka hantlaavat sekä asianmukaisen käytön että pikkurempat ongelman ilmaantuessa. On myös aina ollut niitä, jotka roiskii menemään miten sattuu ja ihmettelee jälkikäteen, eikö se viemäri sujuvasti nielekään makaronilaatikkoa tai vauvan vaippoja. Kehnoa rakentamistakin on ollut aina. Siitä ei päästä eroon niin kauan kuin voi tehdä mukavan tilin unohtamalla rakentamisen laadun.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 11:13:42
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 10:23:53
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 09:32:09
Ainakaan rakennusfirmat eivät koe laatustandardeja mitenkään toimintaa rajoittavina
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/12/ei-kiinnosta-vttuakaan-missa-kaytte-suihkussa-satu-ja-tuomo-ovat-pulassa
LainaaPoliisi tutkii suomalaisen rakennusyhtiö Siscon toimia. Entiset työntekijät kertovat MOT:lle järjestelmällisistä laiminlyönneistä rakentamisen laadussa, ja rakennusvalvojat kokevat tulleensa painostetuiksi. Asukkaat pelkäävät, että korjauskustannukset jäävät heidän kontolleen.
Tuo on tietysti äärimmäinen esimerkki. Mutta kovin kummoista laatua ei tarvitse odottaa muiltakaan rakennusfirmoilta. Joskus tuntuu, että laadukkaimmat työntekijät etenkin isoissa rakennusliikkeissä ovat juristit, jotka tekevät kaikkensa ettei huonoa jälkeä tarvitsisi korjata, vaikka riitely maksaisi enemmän kuin se fiksaus.
Rakentamisen laatu on hyvä esimerkki siitä mitä sanoin asiakkaiden laatuvaatimusten kohoamisesta. Nykyään rakennetaan paljon laadukkaammin kuin 50 vuotta sitten, mutta asiakkaiden vaatimustaso on vain noussut nopeammin kuin varsinaisen rakennustyön laatutaso. Asiakkaiden valmius maksaa laadusta ei ole kuitenkaan noussut samassa suhteessa odotusten kanssa.
Asiakkaiden vaatimus, että viemärit veisivät paskat pois talosta on ollut jo roomalaisajoista asti.
Rakentaja on kenties maailman toiseksi vanhin ammatti ja silti - kenties jopa sen vuoksi - sitä ei harjoiteta kunnolla. Siinä on kyllä perää, että nykyisissä rakennuksissa on "laatuvaatimuksia" joista tuskin osattiin unelmoida muutama vuosikymmen sitten. Jotenkin vain näiden myötä ihan perusasiat, kuten valun kuivamisessa ja putkien asentamisessa luistetaan. Ylipäätään taloja tehdään vähän saman tapaan kuin autoja - nykytaloja ei pysty kunnolla huoltamaan purkamatta puolta kämppää. Kaikki on upotettu piiloon.
Vanhat rakentamistavat silloisilla edellytyksillä lyövät kyllä ylivoimaisesti laudalta nykyiset systeemit.
Suurin ongelma on tietenkin kosteus, kun saunat ja muut vesilaitteet on yhdistetty sisätiloihin.
Siitähän ne home ynnä muut ongelmat ovat peräisin. Rakennuksien järjettömät tiiviysvaatimukset ja eristepaksuuksien lisääminen on omiaan ruokkimaan sitä.
Sodan jälkeen rakennetuissa taloissa alkoivat ongelmat lisääntyä peruskorjausten myötä.
Joskus "muinoin" kirvesmies kehtasi myös olla ylpeä työnsä jäljestä.
Ihmiset kyselivät kuka tuon on tehnyt nähdessään työn jäljen-- kukaan ei kysynyt menikö siihen paljon aikaa.
Nykyään on toisin päin aikaa ei saa käyttää laadun tekemiseen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:49:47
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 19, 2019, 11:47:01
Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.
...ja samalla muuttanut halvemman työvoiman maihin.
Niin ja sitä kompessoimaan pyritään alentamaan kustannuksia täälläkin- laatua polkemalla. Tosin rakennusfirmat pitävät voitoistaan silti tiukasti kiinni.
Työvoimavaltainen teollisuus kyllä karkaa niinsanottuihin kehittyviin maihin, missä työtekijät ovat lähinnä orjan asemassa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 11:49:47
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 19, 2019, 11:47:01
Työtä jakamalla ja osittamalla teollisuus on kehittynyt nykyisiin mittoihin.
...ja samalla muuttanut halvemman työvoiman maihin.
No mitä ilmeisimmin sellaisten työehtojen ja palkkojen duunia ei olla jääty kaipaamaan, jota ne muualle siirtyneet työt edustaa. Kuinka moni suomalainen innostuisi siitä, että tarjolla olisi hikipajamallista työtä? Eihän marjanpoimintaankaan saada suomalaista työvoimaa, vaan sitä pitää etsiä muualta. Tosiaan - aika on ajanut sen vaiheen ohi, jolloin Suomessa löytyi työvoimaa surkealla palkalla ikävään ja raskaaseen työhön huonoilla työehdoilla. Ihanko tosissasi ehdotat, että tätä asiaa pitäisi jotenkin kovasti surra ja murehtia? Nimenomaan niiden, jotka eivät pääse tekemään tuollaista duunia.
Kyllä se työllistyminen, jota työtön kaipaa taitaa pitää sisällään toiveen myös sellaisesta palkasta, että sillä pystyy kohtuudella elämään. Minusta se ei ole ylimitoitettu toive. Se on myös sidoksissa siihen, millaisilla hinnoilla yritys pystyy tuotteitaan tai palveluitaan myymään. Jos palkat on surkeita, ei ole kansalla myöskään ostovoimaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44
Jos sua tässä nyt risoo se,
Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.
Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 12:54:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44
Jos sua tässä nyt risoo se,
Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.
Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.
No yhtälöstäsi puuttuu se, milloin se hinta menee kipurajan yli. Se ei ole täysin irrallaan vallitsevasta yleisestä palkkatasosta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 12:56:33
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 12:54:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 11:48:44
Jos sua tässä nyt risoo se,
Varsinaisesti mua ei riso mikään. Yritän vain kuvata sitä talouden pirunnyrkkiä, joka säteilee ympärilleen pelkkiä ongelmia.
Tässä pirunnyrkissä ovat kietoutuneena asiakkaat, työntekijät, työnantajat, työmarkkinajärjestöt ja valtio lainsäädännön muodossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Avainasemassa on kuitenkin asiakas - lähinnä tämän odotukset ja maksukyky. Jossakin vaiheessa odotukset ovat niin korkealla, ettei mikään maksukyky pysty tuottamaan odotettua laatua koska tuo odotetun laadun tuottaminen ylittää käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat. Ihmisistä ei saada edes rahalla yli-ihmisiä. Ihmisten lisääminenkään ei saa prosessia tuottamaan tiettyä tasoa korkeampaa laatua, sillä tuo lisääminen kasvattaa samalla prosessin sisäistä kitkaa, mikä syö hyödyn. Sisäinen kitka muodostuu sitä suuremmaksi mitä vähemmän nuo yksittäiset työntekijät vastaavat laatuodotusten edellyttämää työntekijän ideaaalia.
No yhtälöstäsi puuttuu se, milloin se hinta menee kipurajan yli. Se ei ole täysin irrallaan vallitsevasta yleisestä palkkatasosta.
Ei olekaan. Vastauksen tekee vaikeaksi se, että työntekijä ja työnantaja voivat olla tässä yhtälössä yhtä aikaa myös asiakkaan roolissa, jolloin he maksavat myös heistä itsestään aiheutuneet hinnankorotukset. Ja vaikeammaksi vain menee kun mukaan astuu yhteiskunta palvelujen tuottajana, jolloin asiakas maksaa noista palveluista verojen muodossa.
Asiakkaan korkeat tuotteeseen/palveluun kohdistamat odotukset muuttuvat suoraan työnantajan odotuksiksi työntekijöitä kohtaan.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:01:33
Asiakkaan korkeat tuotteeseen/palveluun kohdistamat odotukset muuttuvat suoraan työnantajan odotuksiksi työntekijöitä kohtaan.
Ja mistäpä asiakas on saanut päähänsä nämä korkeat odotuksensa? Ettei vain firmojen mainoksista ja lupauksista?
Jos tiedossa on, mitä nykyteknologialla tai vaikkapa rakennustarvikkeilla voidaan saavuttaa, onhan se aika älytöntä, että asiakas toteaisi, ettei juuri hän näitä hienouksia tietenkään tarvitse, pistä vaan samaan hintaan vähän heikompaa. Mulla tässä mitään odotuksia tietenkään ole.
Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 13:42:32
Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.
T: Xante
Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.
Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.
^^Mutta hinta vain on viritetty sinne mainospuheiden lupausten tasolle.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 13:51:03
^^Mutta hinta vain on viritetty sinne mainospuheiden lupausten tasolle.
Kieltämättä mainonta on merkittävä ongelmatekijä tuossa pirunnyrkissä.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:50:18
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 13:42:32
Ongelma on juuri tuo, mitä kuvailet. Karkeasti yleistäen yrittäjät eivät ole valmiita a) satsaamaan laatuun, b) satsaamaan laatuun työntekijöissä. Se kun vähentää, hips vain, voittomarginaalia. Eli ammattiylpeys, se, että minulla on laadukas firma, jossa työntekijät ovat viimeistä myöten firman miehiä, ei ole enää mikään arvo. Se on myyty aika päivää sitten.
T: Xante
Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.
Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.
No mä taisin tossa jossain vaiheessa kirjoittaa, että on vähän hölmöä valittaa siitä, ettei ole tarjolla halpoja ja innokkaita yli-ihmisiä määrättömästi. "Lusikka kauniiseen käteen" ja sillä pärjäämään, mitä on olemassa. Utopistisia toiveita osaa kuka tahansa esittää. Se ei kerro mistään erityisestä osaamisesta. Mutta se jo alkaa olla taitavaa, jos saa aikaan niillä pelimerkeillä, jotka ovat käytettävissä. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että osa työntekijöistä ei ole supertehokkaita ja ylimaallisen innovatiivisia.
Ei ole olemassa kansakuntaa, jonka jokainen yksilö olisi huippua ominaisuuksiltaan. Itse asiassa se ei ole edes tarpeen, koska KAIKILLA on kykyjä. Pitää vain kyetä luomaan tilanteita, joissa niistä voidaan hyötyä ja ne saadaan käyttöön. On siis keskityttävä enemmän siihen, että näkee sen, mitä on, sen sijaan, että keskittyy luettelemaan sitä, mikä puuttuu. Toisen ihmisen potentiaali jää helposti havaitsematta, jos luo liian selvän kuvan itselleen siitä, millaiseksi mieltää ihannetyöntekijän ja keskittyy vain listaamaan niitä puutteita, joita olemassaolevissa työntekijöissä tähän ihanteeseen verrattuna on. Se myös tarkoittaa, että kaikki se hyvä, mitä ei edes osaa toivoa, jää tarjolla olevissa työntekijöissä hyödyntämättä.
Itse en ole ikinä ollut sellaisessa työpaikassa, jossa kaikki osaamiseni olisi ensinnäkään ollut työnantajan tiedossa, saati että työnantaja olisi sitä hyödyntänyt (vaikka sille olisi hyvinkin ollut hommissa käyttöä). Usein tällainen osaaminen tulee esiin ja otetaan käyttöön täysin sattumalta ja pääsääntöisesti siksi, että itse sopivalla hetkellä siitä vihjaa. Mutta ei ole harvinaista, että vaikka vihjaa, niin sittenkään sitä ei hyödynnetä. Tai - tarjolla on lisätyötä ilman rahallista korvausta entisten tehtävien päälle.
Jos nyt todetaan, että lisätuottoa ei saada työntekijöiden vajavaisten kykyjen takia, niin ihan yhtä lailla on puutteita työnantajien ja esimiesten kyvyissä. Silloin se osaaminen ja potentiaali, jota työntekijöillä olisi, jää kehnon johtamisen takia käyttämättä.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 13:50:18
Ongelmana on se, että kun inhimillisen potentiaalin rajat on ylitetty, mikään satsaus työntekijöin ei pysty parantamaan heidän tekemänsä työn laatua. kasvupotentiaalia omaavien työntekijöiden suhteellinen osuus kaikista työntekijöistä pienenee jatkuvasti.
Ja miksi näin tapahtuu? Koska työntekijän osaamisen kasvuun ei vaikuta pelkästään koulutus tai muut ympäristötekijät, vaan on myös syntyperäisiä ominaisuuksia, joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. Juuri nuo ihmisille ominaiset myötäsyntyiset persoonalliset piirteet asettavat rajat ammatilliselle kasvulle.
Niin sitten kun. Kun on keksitty niin fiksu robotti, että ihminen ei sitä enää hallitse tai sitten kun on keksitty niin monimutkainen auto, ettei sitä enää ihminen enää pysty edes romuttamaan, talo, jossa ei sen älykkyyden vuoksi voi asua (heittää ihmisen loisena ulos), ollaan ylitetty inhimillisen potentiaalin rajat. Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.
Viimeisessä kappaleessasi toki olet oikeassa, mutta sanoisin, että nuo myötäsyntyiset + kulttuuriset piirteet meillä korostuu ennen kaikkea johtamisessa. Huonossa siinä.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 14:25:33
Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.
:D Totta! Teoriassa lähes mitä tahansa pystytään toteuttamaan "hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoisella työväellä". Mutta se mikä oli vielä eilen "hyvää, tehokasta ja ammattitaitoista", ei välttämättä ole sitä enää tänään. Nuo laatusanat pitää aina suhteuttaa ajassa liikkuviin odotuksiin. Nuo laatusanat kätkevät sisäänsä myös sen inhimillisen ominaisuuden, joka asettaa rajat kyseisten laatusanojen loputtomalle venyttämiselle.
Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 15:41:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 14:25:33
Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.
:D Totta! Teoriassa lähes mitä tahansa pystytään toteuttamaan "hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoisella työväellä". Mutta se mikä oli vielä eilen "hyvää, tehokasta ja ammattitaitoista", ei välttämättä ole sitä enää tänään. Nuo laatusanat pitää aina suhteuttaa ajassa liikkuviin odotuksiin. Nuo laatusanat kätkevät sisäänsä myös sen inhimillisen ominaisuuden, joka asettaa rajat kyseisten laatusanojen loputtomalle venyttämiselle.
Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.
Niin? Vaatimukset ovat siis erilaisia kuin eilen. Ei se nyt kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat siirtyneet jonnekin yli inhimillisen potentiaalin.
Ei ole mitään loputonta venyttämistä esimerkiksi vaatimus parantaa suomalaista johtamiskulttuuria. Ihan tutkitusti meillä johtajat panostavat esim. teknologian ymmärtämiseen (siis omaan ymmärtämiseensä) enemmän kuin työtyytyväisyyden pohtimiseen. Sitä voi kysyä, kumpi on johtajan hommaa enemmän, keskittyä insinöörin työn organisoimiseen ja työtyytyväisyyten kuin panostaa insinöörin työn syvälliseen ymmärtämiseen.
Työtyytyväisyydellä on sitten merkittävä vaikutus työmoraaliin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 15:41:01
Emmekä ole vielä päässeet keskustelemaan työmoraalista, jolla on merkittävä vaikutus työn lopputulokseen.
Työmoraali onkin tärkeä seikka, mutta se pitää löytyä jo työnteettäjältäkin.
Ellei työntekijä saa tehdä työtään rauhassa hyvin, vaan aikarajat pukkaavat jatkuvasti päälle, kuten vanhustenhoidossa-- niin laatu taatusti kärsii.
Periaatteessa ostajakin vaikuttaa työn laatuun, eli myös moraaliin, jos hänelle kelpaa vähän sinnepäin tehty.
Rakentamisessa on kyllä kaikenlaista säffläriä nykyään liikkeellä ja "firma on kadonnut maan päältä siinä vaiheessa, kun vastuunalaisia aletaan etsiä.
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 19, 2019, 14:25:33
Niin sitten kun. Kun on keksitty niin fiksu robotti, että ihminen ei sitä enää hallitse tai sitten kun on keksitty niin monimutkainen auto, ettei sitä enää ihminen enää pysty edes romuttamaan, talo, jossa ei sen älykkyyden vuoksi voi asua (heittää ihmisen loisena ulos), ollaan ylitetty inhimillisen potentiaalin rajat. Vielä ei olla lähelläkään sitä, etteikö hyvällä organisoinnilla, tehokkaalla työnjohdolla ja ammattitaitoiselle työväellä kyettäisi asiakkaiden vaatimuksia toteuttamaan.
Tässä kohtaa on pakko ottaa esiin eräs hulppea näkökulma jota jo tosissaan tutkitaankin kylmä hiki otsalla:
Tekoäly optimoidaan tekemään kaikesta ja kaikista klemmareita-teemalla, jossa natsienkin toimet näyttäytyvät nurkkakuntaisena pyhäkoulupuuhasteluna.
Ylifiksu palvelurobotti orjuuttaa tyhmän ihmiskunnan, yliälykäs auto orjuuttaa autoilijat, poliisit, tieverkoston suunnittelijat ja ylläpitäjät yhteiskuntineen ja autotehtaat merkkikorjaamoineen, yliälykäs talo siivoaa ihmisetkin villakoirineen nurkistaan..yliälykäs työnjohto tahkoaa omistajilleen maksimaalista voittoa ja täyttää asiakkaiden kaikki toiveet, vaikka se vaatisi ihmiskunnan tuhoamista.
Todellinen työttömyys Suomessa siis on huomattavasti suurempaa, mitä viralliset tilastot kertovat, koska meillä on satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat tempputyöllistettyjä tai näennnäistyöllistettyjä. =Saavat rahansa yhteiskunnan verorahoista!
Ei tuo sinänsä huono ajatus ole, jos määrä olisi paljon pienempi. Työllistämisprojektien kauttahan voi päästä koulutukseen tai töihin. Mutta Suomessa peitellään oikeaa työttömyyttä noilla työllistämistoimilla.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
Siitä nyt kuitenkaan ei päästä minnekään, että työelämän uudistuksissa työnantajalla ja sitä kautta johtajilla on kai sentään vielä jonkunmoinen merkitys. Pidän vähän kummallisena Bruton ajatusta "yli-inhimillisistä vaatimuksista", joita asiakkaat esittävät firmoille ja joiden vuoksi firmat sitten ovat täysin pulassa työntekijöiden kanssa. Perusteena tälle, että työelämä ja ajat ovat muuttuneet.
No niinhän ne tekevät koko ajan. Kyllä minä muistan ajan, kun tietokoneet vyöryivät toimistoihin. Silloinkin vanhempi väki vastusti niitä kiivaasti ja esitti, että ne tuovat työelämään yli-inhimillisiä vaatimuksia, joihin kukaan työntekijä ei voi vastata.
Totta on, että perhanat muuttivat tosiaankin koko työnkuvan. Sen sijaan ollenkaan siinä ei käynyt niin, että työpaikoille olisi jäänyt vain kaksi kymmenestä hyvää työntekijää. Siinä otettiin haaste vastaan, koulutettiin ja kouluttauduttiin. Pikku hiljaa alettiin vain uskomaan, että kilpailussa ei pärjää firma, johon ei saa sähköpostilla yhteyttä.
Ei meillä toistaiseksi mitään tuon radikaalimpaa muutosta oikeastaan ole näkyvissä. Mutta jos uskomme, että firmojen kilpailukyky on johtajien ansiota, niin sitten myös uskomme, että se on heidän vastuullaan. Tämän hetkisten muutosten johtaminen, siis.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Tohtorisedille ja tädeille tulee töitä. Enkeliparantajat ja muut ihmisen mielialaan vaikuttavat astrologiatädit voivat "paksusti" saadessaan asiakkaita.
Keppana käy kaupaksi ja muuta elämän kärsimystä lievennetään ja ehkä lisätään, kaikkea tuollaista varmaan tapahtuu.
"Onneksi maahantuppautujat korjaavat asian ja heistä saa hyviä halpatyöläisiä tähän pohjan perukan pelastamiseen. (kunnes hekin alkavat oireilemaan)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Niin. Ja nämä kaikki asiat ovat juuri niitä, joihin työnantajan ja firmojen johdon pitäisi puuttua. Käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miksi Insinööri väsyy, syrjäytyy, sairastuu sen sijaan, että pohditaan, onko Insinöörin työn sisältö, kuten teknologia, pilkulleen silleen vai tälleen.
Toisin sanoen, sen sijaan, että mikromanageerataan Insinöörin työn sisältöä, johdettaisiin hänen työympäristöään ja työviihtyvyyttään.
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Mutta mitäpä tekee työnantaja? Vaatii kikyä, eikä investoi. Toisin sanoen, pyrkii säilyttämään työn muutoin samanlaisena, paitsi tekemään enemmän.
Kyllä sanoisin, edelleen, että muutokset ovat siellä työnantajan päässä, työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa olemalla yli-ihminen tosiaankin ovat rajalliset - siitä olemme yhtä mieltä!
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Hmm.. en nyt tiedä meneekö aiheen ohi, mutta jättäkää sitten huomiotta.
Meidän isossa firmassa päätettiin säästää tilakustannuksissa ja siinä vaiheessa, kun lehdissä jo kirjoitettiin, että monitoimitilat (=avokonttorit) aiheuttavat stressiä ja uupumusta monille, firmamme siirtyi suurelta osin uusiin toimitiloihin, joissa kenelläkään ei ole omaa työpistettä. Joka aamu työvalineet haetaan lokerosta ja poistuttaessa pidemmäksi ajaksi työpisteeltä, on se tyhjennettävä muita tarvitsijoita varten.
Koko firmamme tekee asiantuntijatyötä ja nyt vanhojen koirien oli opittava tekemään epämääräisessä hälinässä sitä työtä, jota ennen tehtiin omissa työhuoneissa ja hiljaisuudessa. Suuressa toimipisteessä on joitain vähäisiä hiljaisia tiloja, joihin voi vetäytyä "jos tekee keskittymistä vaativaa työtä". Noin ilmoitti johtoporras. Eikö lähes kaikki asiantuntijatyö ole keskittymistä vaativaa?
Sokea reettakin näkee, että sairauspoissaolot lisääntyivät ja työteho on laskenut, sillä työympäristö oli muuttunut kuormittavaksi. Toimitilakustannuksissa saatiin sentään merkittävää säästöä, sillä tilat on erilaisten poissaolojen ja etätyön vuoksi mitoitettu noin 60-70%:n läsnäololle.
Ainoat, joiden olen kuullut johtoportaan ohella kiittelevän uusi tiloja, on tiedotusyksikkö (joka meidän muiden mielestä ei tee mitään tuottavaa työtä vaan somettaa päätyönään).
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.
Varsinkaan tuo asiakkaiden kasvava tyytymättömyys ei oman perspektiivini mukaan pidä alkuunkaan paikkaansa. Joskus ammoisella 70-luvulla tyytymättömyyttä oli todella paljon. Mutta kilpailuakaan ei ollut juuri nimeksikään, niin tyytymättömyyteen ei pahemmin tarvinnut yrityksen kiinnittää huomiota. Ei haitannut bisneksiä, vaikkei asiakkaat niin tyytyväisiä olleetkaan, kun kilpailevia vaihtoehtoja ei ollut. Mutta kyllä huonosta palvelusta ja tuotteista silti jupistiin ja oltiin tyytymättömiä. Taidat itse asiassa haikaillakin aikaa, jolloin asiakkaasta ei tarvinnut suuremmin välittää. Se aika vain oli myös aikaa, jolloin suomalainen palvelu ja tarjonta ei riittänyt vientimarkkinoilla juuri muualle kuin Neuvostoliittoon - jossa kaikki ole vielä suomalaistakin surkeampaa.
En edes oikein usko, että lopulta väsymistä, syrjäytymistä ym. on nykyään niin kauhean paljon enemmän. Ennemminkin siitä vain on ruvettu puhumaan ja se on ilmiönä havaittu. Myös jokaisella aikakaudella on ne omat "trendisairautensa".´, joihin sairastumalla ihmiset reagoivat vallitseviin tilanteisiin. Se varmasti pitää paikkansa, että palkatun työntekijän pitäisi olla entistä "tuottavampi", koska sellaiset aputason hommat on automatisoitu tai muutettu itsepalveluksi. Lisäksi kaikilla tasoilla työpaikan pysyvyys on muuttunut epävarmemmaksi, mikä tietenkin osaltaan saattaa stressata. Mutta toisaalta moni muu stressinaihe on pienentynyt ja kohonnut koulutustaso tuo mahdollisuuksia siihen, että työnkuva muuttuu, mutta silti osaamisen voi siihen sovittaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä moninaisempiin töihin päätymisen se mahdollistaa.
Yksi stressiä, väsymystä ja yleistä epävarmuutta lisäävä tekijä on se loputon valitus siitä, miten hirveää elämä nykyään on. Vaikka aika tavalla paremminhan tässä pärjätään ja elintaso on huomattavan korkea. Elämä on helpompaa, koska niin monet asiat voi hoitaa todella kätevästi ilman, että täytyy edes nousta sohvalta. Ehkä lopulta se suurin väsymyksen aiheuttaja onkin maailman nopea muutos, johon sopeutuminen vie voimia ja tuottaa tuntemuksia siitä, ettei pysy vauhdissa mukana.
^
Kyllä minä uskon, että väsymystä on enemmän kuin ennen, mutta en usko, että se johtuu yksioikoisesti työstä. Uskon, että se johtuu siitä, mitä teemme työn ohessa.
Aloitamme emailin lukemisen ja vilkaisemme facea. Jatkamme saman meilin lukua ja känny piippaa. Palaamme meiliin, mutta nyt joku chattaa.
Tästä on ihan tutkittuakin tietoa, aivojemme lyhytkestoinen muisti alkaa viemään tilaa pitkäkestoiselta muistilta. Ikävää tässä työnantajan kantilta on se, että duunista pitäisi jotenkin saada sellaista, että se ei häviäisi näille muille ärsykkeille.
Siinä mielessä ollaan tietysti vaativan äärellä. Konsteja on mm. tehdä työstä niin mielenkiintoista, että muun tekeminen ei kiinnosta. Tai sitten antaa insentiivi vapaa-ajan muodossa: jos teet työsi nopeammin, saat enemmän vapaa-aikaa. Rahan en yksistään usko hoitavan hommaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaamisvaatimus on useimmilla työpaikoilla jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.
Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.
Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?
En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
... mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaamisvaatimus on useimmilla työpaikoilla jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Saksassa ja aiemmin myös Suomessa työpaikat kouluttivat itse tarvitsemansa työntekijät täsmäkoulutuksella joko harjoittelijoina tai oppisopimuksella. Nykyään halutaan huippuammattilaisia heti työhön, no can do.
Esim. autokorjaamossa oppisopimuksella pakoputkia ja jarrupaloja vaihtava nuori imee itseensä sisään oppia ja työpaikkakäyttäytymistä. Taitava kaveri ylenee tästä sitten pikkuhiljaa, ehkä aina autosähköasentajaksi asti. Oppisopimus on siitä mainio idea, että siinä nuori saa pienen korvauksen opiskelustaan ja työnantaja saa seurailla tarkkaan kehityksen sujumista. WIN-WIN.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.
Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.
Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.
Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää. Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.
Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.
Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?
En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.
T: Xante
Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.
Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.
Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.
Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.
Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.
Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää. Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.
Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.
Tietotekniikan puolella saisivat ohjelmistoja tilaavat yritykset olla vaativampia asiakkaina. Etteivät kelpuuttaisi täysin keskeneräisiä ohjelmistoja ilman, että niiden tekijällä on (taloudellinen) vastuu saada ne pelittämään.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:43:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.
Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.
Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?
En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.
T: Xante
Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.
Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.
Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.
Tota...mä kyllä lasken johtamiseen kuuluvaksi myös sen ylimmän johdon. Siis ne surkeaa johtamistaitoa osoittaneet poliittiset johtajat myös esimerkissäsi. Tuo oli siis nimenomaan surkeaa johtamista, kun eivät järkevästi ja operatiivisen johdon ehdottamalla tavalla varautuneet talven tuloon. JOhtamisella siis tarkoitan koko linjaa ihan ylimmältä päättävältä taholta alkaen, en vain lähiesimiehiä, keskijohtoa ym. joiden johtamisen puitteet heitä ylempi johto määrittelee.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 12:51:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.
Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.
Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.
Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää. Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.
Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
On aika sama, miten asiaa käännellään ja väännellään ja vedetään vaikka talvisota mukaan, perimmäinen asia kuitenkin pysyy: niin kauan kuin yritysten johdossa ei arvosteta työntekijää, työaikaa, työviihtyvyyttä, organisointia, järjestelmällistä muutosta jne samanarvoiseksi kuin nopeat voitot ja osakkeen omistajien tulot, on ihan sama lässyttää, mikä on vikana.
Niin kauan, kun yritysjohdon mielestä kikyllä ratkaistaan resurssipula, on ihan sama lässyttää, miksi on resurssipula tai pula osaavista tekijöistä.
Ja sama pätee niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 12:51:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:27:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 11:19:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:56:11
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:52:06
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 09:49:14
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 09:20:15
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 19, 2019, 16:24:27
En osta väitettä, että suomalaiset johtajat olisivat erityisen huonoja. Toki löytyy sekä hyviä että huonoja, mutta niin löytyy muualtakin. Suomessa kuitenkin on matalat hierarkiat ja pääsääntöisesti kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Joissain toisenlaisissa kulttuureissa natsat määräävät kuka puhuu ja kuka kuuntelee.
Kyseessä luonnollisesti oli samankaltainen kärjistys, mitä Brutto harrasti koskien työntekijöitä.
En pidä kärjistämisenä väitettäni, että ihmisen suorituskyvylle on olemassa tietyt ylärajat. Nuo rajat ovat osin biologisia/synnynnäistä perua, jolloin niiden laajentaminen ei onnistu. Ei edes hyvällä johtamisella. Mainittakoon, että johtajatkin ovat usein ihmisiä ja siten myös sisäisten rajojensa vankeja.
Ja onko väitteesi siis, että nykyisessä työelämässä nämä ihmisen suorituskyvyn rajat ovat ylittymässä?
T: Xante
On. Se näkyy väsymisenä, syrjäytymisenä, sairastumisina, työvoimapulana ja etenkin siinä, että asiakkaiden odotukset pystytään täyttämään yhä harvemmin.
Höpsis. Tyypillisesti kyllä väsyminen johtuu monien osatekijöiden summasta, joissa hyvinkin vahvasti vaikuttaa se, että työn tekemisen edellytykset eivät ole kohdallaan. Tai työtä on yksinkertaisesti aivan liian paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Eikä käsittääkseni asiakkaiden tyytymättömyyskään ole mikään kaikkia aloja ja kaikkia yrityksiä koskeva ongelma. Päinvastoin on myös paljon sellaista palvelua ja tuotteita, joihin ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Juuri siitä, että jaksamista, terveyttä, tyytyväisyyttä esiintyy, voidaan lähteä pohtimaan, miksi niitä ei aina löydy.
Ongelma keskittyy erityisesti niille aloille joilla muutokset ovat nopeita. Muutoksen vauhdissa pysyminen kuormittaa jokaista työntekijää. Käytettävissä oleva energia kuluu lähinnä oman osaamisen ylläpitämiseen eikä enää riitä varsinaisen työn tekemiseen. Jossakin vaiheessa valmiudet jatkuvaan uuden oppimiseen loppuvat ja syöksykierre alkaa.
Ongelmat ovat näkyvillä esimerkiksi julkisella sektorilla. Perusopetuksessa ja nuorten ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erittäin huono. Käytännössä ne eivät enää pysty toteuttamaan sitä tehtävää mitä varten ne ovat olemssa. Terveydenhuolto on kohta samassa jamassa, samoin vanhustenhuolto. Poliisikin joutuu jo priorisoimaan ja jättää kylmästi osan tehtävistään hoitamatta. ELY-keskusten ja TE-toimistojen pakka on ollut aivan sekaisin jo vuosia, etkä kansalainen saa niistä juuri mitään palvelua.
Yksityisellä puolella tietotekniikka kehittyy hurjalla vauhdilla. Yritysten on vaikea ostaa itselleen tarpeisiinsa räätälöityä toimivaa järjestelmää. Laatuongelmat ovat valtavia. Myös ajoneuvojen huolto tökkii kautta maan etenkin uudempien, tietotekniikkaa sisältävien ajoneuvojen osalta.
Julkisella sektorilla kyllä lienee se juurisyy ennemminkin siinä, ettei muutokseen sopeutumiseen ja uuden oppimiseen ole varattu asiaankuuluvaa (työ)aikaa. Uudet jutut pitäisi omaksua siinä ohessa ja samalla kun työt hoidellaan jopa entistä pienemmän työvoiman turvin. Toki myös joku tolkku pitäisi olla uudistamisessakin, sillä ei ole järkevää pistää kaikkea uusiksi ennen kuin edes edellisen uudistuksen tulokset ovat nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään jostain vain pakotettuna tulevaa, vaan juuri osa sitä johtamista. Jos uudistusten sykli on liian nopea eikä sisäänajolle ja tarvittavalle kouluttautumiselle varata aikaa, niin tämä on mielestäni nimenomaan johtamisen ongelma.
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
Tässäkin lasken johtamiseen kuuluvaksi ihan koko linjan lähtien sieltä, missä päätetään resursseista. Se johtotaso, joka palkansaajan ominaisuudessa yrittää tehdä parhaansa annetuin resurssein rinnastuu tilanteessa minun käsityksessäni niihin työntekijöihin, jotka eivät pysty ihmeisiin, kun tarvittavat resurssit homman hoitamiseen puuttuvat - ja siksi uupuvat, kun joutuvat tekemään työnsä huonommin kuin osaisivat.
^Julkisen ja yksityisen sektorin työongelmat ovat tänä päivänä varsin samat. Moni joutuu tekemään työssään sellaisia tehtäviä, jotka eivät edistä varsinaista työtä. Ja resurssipulaa on joka paikassa. Turhaa säntäilyä on joka paikassa.
Ohjelmistoja ostavat usein sellaiset, jotka eivät juurikaan ymmärrä niistä mitään. Ensiksi ostetaan halpa ja kun se ei toimi joudutaan ostamaan se hyvä.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 13:02:19
Tässäkin lasken johtamiseen kuuluvaksi ihan koko linjan lähtien sieltä, missä päätetään resursseista. Se johtotaso, joka palkansaajan ominaisuudessa yrittää tehdä parhaansa annetuin resurssein rinnastuu tilanteessa minun käsityksessäni niihin työntekijöihin, jotka eivät pysty ihmeisiin, kun tarvittavat resurssit homman hoitamiseen puuttuvat - ja siksi uupuvat, kun joutuvat tekemään työnsä huonommin kuin osaisivat.
Eli palaamme siihen aikaisemmin esittämääni pirunnyrkkiin. Julkinen sektori tarvitsee rahaa voidakseen palvella asiakkaitaan (veronmaksajia). Poliittinen johto jakaa budjettiriihessä rahaa julkiselle sektorille liian vähän, koska muuten poliittisen johdon pitäisi korottaa veroja veronmaksajan kannalta sietämättömän korkealle. Ja tällöin veronmaksaja ei enää äänestäisi kyseistä poliittista johtoa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Sen sijaan tiedossani on (sinulla ehkä ei?), että on olemassa semmoisia hyviä johtajia, jotka osaavat ja kykenevät saamaan vähemmistäkin resurseista enemmän irti ja sitten semmoisia huonoja johtajia, jotka onnistuvat p*rseilemään huipputiimin tulokset.
Minä olen perään kuuluttanut työelämään sitä ymmärrystä, mikä nämä kaksi erottaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
Siinähän oli poliittinen johto ja sotilasjohto, ja ongelma oli näiden välinen eripura ja se, että ei kuunneltu osaavia sotilasjohtajia ja varauduttu sen mukaan. Voi sanoa, että kyse on resurssipulasta, mutta voi myös sanoa, että sekä Stalin että Hitler olivat siitä paskoja johtajia, että heiltä puuttui realismi ja kärsivällisyys tavoitteisiin pyrkimisessä. Liittoutuneet valmistelivat Normandian maihinnousua melko pitkään, pyrkivät johtamaan vihollista harhaan ja niin edelleen. Kun taas Stalinille ja Hitlerille oli sekä hyvässä että pahassa ominaista sellainen ajattelu, että jos asetetaan helvetin rohkeita tavoitteita ja toimitaan nopeasti, pelkällä tahdolla ja "johtamisella" voi päästä lähes mihin vain.
Resurssien pitäisi sopia tavoitteisiin, ja näiden pitäisi olla saavutettavissa olevia. Jollei resursseja ole eikä niitä pystytä tarjoamaan, silloin pitää määritellä tavoitteet ja strategiat uudelleen niiden resurssien mukaan, jotka hankkeeseen pystytään irrottamaan. Tai valita joku toinen hanke.
Siinä olet oikeassa, että ei johtamalla pysty resursseja tyhjästä taikomaan. Mutta eikö johtaminen ole myös sen ratkaisemista, miten rajalliset resurssit käytetään ja mihin panostetaan? Se on tietysti vaikeaa, kun kenelläkään ei ole kristallipalloa.
Tavallaan kyse on erilaisista johtamistyyleistä. On autoritäärisempi tapa ja on keskustelevampi tapa. Kummallakin voi onnistua ja kummallakin voi perseillä.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
No juuri siinä tapauksessa luulisi, että sinäkin suomalaisen sotakirjallisuuden lukijana (ehkä jopa fanina?) olisit kanssani samaa mieltä hyvän tai huonon johtajuuden merkityksestä. Sen verran on hehkutettu nimenomaan sodassa niitä hyviä ja huonoja kapiaisia.
T: Xante
Muoksis: muotoiltu ajatusta selkeämmäksi.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:57:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
No juuri siinä tapauksessa luulisi, että sinäkin suomalaisen sotakirjallisuuden lukijana (ehkä jopa fanina?) olisit kanssani samaa mieltä hyvän tai huonon johtajuuden merkityksestä. Sen verran on hehkutettu nimenomaan sodassa niitä hyviä ja huonoja kapiaisia.
T: Xante
Muoksis: muotoiltu ajatusta selkeämmäksi.
Talvisodassa suomalaisilla oli erinomaiset johtajat mutta huonot resurssit. Venäläisillä oli erinomaiset resurssit mutta huonot johtajat. Ja kuinkas kävi...
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
JOhtaminen kyllä ainakin minusta tarkoittaa jotakin muutakin kuin henkilöstöjohtamista. Mm. Niiden resurssien ohjaamista oikeisiin kohteisiin ja toiminnan sopeuttamista saatavilla oleviin resursseihin. Omituinen ajatus, että johtamista on jotakuinkin kehuminen, käskyttäminen ja tavoitteiden asettaminen työntekijöille. Mutta tietenkin henkilöstöjohtamisenkin pitää olla hyvää, jos halutaan saavuttaa hyviä tuloksia. Esimerkkisi saksalaisjohdosta ei kyllä ollut EDES henkilöstöjohtamisena kehuttavaa, sillä kyllähän siihen kuuluu myös kuunteleminen ja sen tiedon hyväksikäyttö, jota ns. kentältä tulee.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
No eikös se poliittinen johtaminenkin ole - johtamista?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
Onkohan siinä sitten ongelmana se, että yhteys poliittisen johdon ja tällaisen resurssipulan kanssa kamppailevan laitoksen välillä on kuitenkin melko löyhä? Resursseja tarvitaan monessa paikassa ja hankkeet kilpailevat niistä keskenään. Analogiassa Saksan sotilasoperaatioon on sekin puoli, että tietyssä ajassa resurssit eivät riitä määräänsä enempään, ja voi olla huonompi idea lähettää kaverit Moskovaan ilman talvivarusteita kuin olla lähettämättä ollenkaan.
Mainitsit jossain kohtaa, että perus- ja ammattiopetus eivät esimerkiksi enää pysty toteuttamaan niille annettua tehtävää. Loputtomiin ei voi sanoa, että yrittäkää kovemmin ja tehkää työnne paremmin. Mutta mistä se täsmälleen ottaen kiikastaa, jos otetaan myös resurssit pöydälle ja keskusteluun?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 14:28:37
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
No eikös se poliittinen johtaminenkin ole - johtamista?
Pitäisi ainakin olla. Usein se on kuitenkin pelkkää sekoilua, sillä poliittisilla johtajilla on harvoin osaamista johtamiseen. Ministeri saattaa olla temmattu tehtäviinsä suoraan Siwan kassalta.
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 20, 2019, 14:35:42
Mutta mistä se täsmälleen ottaen kiikastaa, jos otetaan myös resurssit pöydälle ja keskusteluun?
Oppilaitoksen yhteiskunnalta saama yksikköhinta opiskelijasta on niin pieni, että opettajakohtainen ryhmäkoko pitää mitoittaa kestämättömän suureksi. Opettaja ei kykene enää hallitsemaan suureksi paisunutta ryhmää. Tilannetta pahentaa opettajien lisääntyneet sairauslomat, jolloin sairaiden opettajien työt kasaantuvat niille jotka ovat paikalla. Ja tilanne pahenee edelleen siitä, että jokainen opettaja joutuu käymään jatkuvasti lisä- ja täydennyskoulutuksessa pitääkseen yllä ammattitaitoaan. Heidänkin työt kasaantuvat niille jotka jäävät paikalle. Oppilaitos ei voi myöskään palkata lisää opettajia koska silloin myönnetty raha ei enää riitä. Vajetta yritetään korjata korvaamalla puuttuva opettaja tietokoneella ja itsenäisellä opiskelulla.
Lisäksi opetusmenetelmiä ja opettajan hallinnollisia tehtäviä muutetaan jatkuvasti, jolloin myös tarve opettajien lisäkoulutukseen kasvaa. Ja kaikki tämä on pois opiskelijan saamasta opetuksesta.
Katselin että perusopetuksessa käytetään oppilasta kohti vuodessa 7 000 - 9 000 euroa. Tästä joku 4 000 - 5 000 tulee opetuskuluista ja toinen vähän isompi siivu kiinteistökuluista. Mutta todella vaikea päästä näin yhtäkkiä perille siitä, miten tämä koko rahoituskuvio toimii ja mitä muutoksia siinä on tehty vaikka nyt 1990-luvun puolivälistä tähän päivään.
Olisi todella mielenkiintoista vertailla oppilaskohtaisia kustannuksia ja sitä, miten ne ovat muuttuneet vähän pitemmällä aikavälillä. Löytääkö joku sopivaa tietolähdettä?
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 20, 2019, 15:38:55
Katselin että perusopetuksessa käytetään oppilasta kohti vuodessa 7 000 - 9 000 euroa. Tästä joku 4 000 - 5 000 tulee opetuskuluista ja toinen vähän isompi siivu kiinteistökuluista. Mutta todella vaikea päästä näin yhtäkkiä perille siitä, miten tämä koko rahoituskuvio toimii ja mitä muutoksia siinä on tehty vaikka nyt 1990-luvun puolivälistä tähän päivään.
Olisi todella mielenkiintoista vertailla oppilaskohtaisia kustannuksia ja sitä, miten ne ovat muuttuneet vähän pitemmällä aikavälillä. Löytääkö joku sopivaa tietolähdettä?
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelijavuoden hinta oli 90-luvun lopusta vuoteen 2017 noin 8500 euroa/opiskelija/vuosi. Vuoden 2018 alusta se ilman varoitusta pudotettiin noin 6700 euroon/opiskelijavuosi. Luvut ovat vain suuntaa antavia, sillä laskentakaavat eri hintakoreineen ja kertoimineen ovat todella monimutkaisia. Se mitä oppilaitos saa rahaa vuodelta 2019 selviää vasta vuoden 2021 lopussa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 14:38:43
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 14:28:37
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:50:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:27:10
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 13:13:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 13:07:14
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:57:19
Julkisen sektorin ongelma on resurssipula. Ei ole tarpeeksi rahaa eikä alalle haluavia sopivia työntekijöitä. Johtajat voivat johtaa ainoastaan annettujen resurssien puitteissa.
No ei nyt sentään. Juuri tästä olen puhunut, että johtamisen pitäisi olla muutakin kuin laskutikkutyötä resurssien puitteissa.
T: Xante
Okei. Kerro nyt meille kaikille yksityiskohtaisesti, miten johdetaan kesätamineissa taistelevaa sotilasta 30 asteen pakkasessa siten ettei tämä palellu? Tässä ajatusharjoituksessa et voi antaa kyseiselle sotilaalle mitään aineellisia resursseja, ainoastaan sitä peräänkuuluttamaasi hyvää johtamista. Käydäänkö kenties kehityskeskustelua kunnes sotilas lämpenee?
En kerro, koska tälläinen olkiukko/typerä vertaus on taasen keskustelussa aivan tarpeeton ja asioita sivupoluille johtava. Ei suomalainen työmaa sentään ole hengenvaarassa kuoliaaksi paleltumista.
Vertaus rinnastuu täysin moneen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Henkilökunta toimii niissä kestokykynsä äärirajoilla ja laitoksen johto tekee kaiken oikein yrittäen pitää homman edes jotenkin hallinnassa. Silti homma kusee, koska tarvittavia lisäresursseja ei ole saatavilla. Tilanne ei ole enää parannettavissa laitoksen sisäisiä johtamismenetelmiä parantamalla. Toimenpiteet pitää siis kohdistaa poliittisiin johtajiin, joilla on valta vaikuttaa resursseihin.
No eikös se poliittinen johtaminenkin ole - johtamista?
Pitäisi ainakin olla. Usein se on kuitenkin pelkkää sekoilua, sillä poliittisilla johtajilla on harvoin osaamista johtamiseen. Ministeri saattaa olla temmattu tehtäviinsä suoraan Siwan kassalta.
No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?
Saatamme jopa päätyä johtopäätökseen, että johtamisella ja johtajien kyvykkyydellä onkin jotain tekemistä tuottavuuden ja tehokkuuden kanssa.
T: Xante
Kiitos näistä tiedoista.
Melkein ensimmäisenä hyppäsi silmille se, miten vaikeaksi monimiutkaiset rahoituskuviot tekevät edes sen hahmottamisen, miten rahoitus on kulloinkin muuttunut. Esimerkiksi Sipilä esitti vuonna 2017, että ennen jotain silloin tehtyjä leikkauksia ammatillisen koulutuksen rahoitus oli 2000-luvun alusta tuplaantunut. Ainakin minun mielestäni se on selkeä ongelma, jos koulutuksen rahoituksesta voi esittää politikoinnissa jos jonkinlaista väitettä, ja siihen on niin hankala saada selkeää faktapohjaa niin, että puhuttaisiin edes kautta linjan samasta asiasta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 16:06:00
No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?
Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.
Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.
Sanni Grahn-Laasonen johti ministerinä opetusministeriötä ja noudatti toimissaan tarkalleen Kokoomuksen ja koko Sipilän hallituksen laatimaa käsikirjoitusta. Sanni onnistui täydellisesti tavoitteissaan, mutta valitettavasti nuo tavoitteet olivat täysin vastakkaiset kuin oppilaitosten tavoitteet.
Hitlerkin saattoi onnistua henkilökohtaisissa tavoitteissaan, jotka eivät ole koskaan auenneet täysin muulle maailmalle. Erään tulkinnan mukaan mielipuoli Hitler halusi yli kaiken, myös yli Saksan edun, pelkkiä ihmisuhreja, ja niitä hän myös sai. Siis hyvin johdettu Hitlerin itsensä kannalta.
Zukovin hyvä johtaminen aiheutti runsaasti ongelmia talvella 1941/1942. Etenkin saksalaisille. Zukovin tavoitteet olivat vain jyrkässä ristiriidassa saksalaisten tavoitteiden kanssa.
Erinomainen johtaja on aina vaarallinen niille, joiden tavoittet poikkeavat johtajan omista tavoitteista.
Poliittisen johdon kyvykkyys ei siis takaa koko kansakunnan menestystä. Joskus se voi koitua jopa tuhoksi.
Brutto on oikeassa - edes perusasiat osaavien työntekijöiden löytäminen on vaikeaa.
Nordea myöntää: "Teimme virheen" – Virkailija ei ottanut Leenan maasta löytämää luottokorttia vastaan (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7be7f7e0-ec97-43ca-bf82-db4be2ec613d)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:43:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.
Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.
Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?
En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.
T: Xante
Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.
Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.
Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.
Suomalainen Wolf Halsti komennettiin jatkosodan ensimmäisenä syksynä opettamaan tänne komennetuille saksalaisille sotilaille talvessa sotimista. Hän törmäsi niin käsittämättömiin käytäntöihin, että lopetti opettamisen. Esimetkiksi vartiossa oleville sotilaita hän neuvoi käyttämään kypäränsuojusta. Saksalaiet esimiehet välittömästi kielsivät tämän. Halsti kysyi ottivatko nämä mieluummin korvansa palelluttaneita sotilaita vai ohjesääntöä järkevästi soveltaneita alaisikseen.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 20, 2019, 23:24:05
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:43:57
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 12:17:32
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 12:07:37
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 20, 2019, 10:39:08
Tämän vuoksi Marinin ehdotus on monelle alalle ihan helvetin hyvä. Jos työtä saisi tehdä sen verran vähemmän, että pää kestää paremmin, se toisi koko yhteiskunnalle aika paljon säästöä juuri em. juttujen ja niistä johtuvien sairauksien ja muiden kerrannaisvaikutuksien poistumisen kautta.
Sivuutit kokonaan aikasemmin mainitsemani työpaikan sisäisen kitkan, joka kasvaa sietämättömäksi kun työpaikalle astuu lauma kokemattomia, osaamattomia ja motivoitumattomia työntekijöitä. Sellaisia, joilla osaaminen on ajan tasalla ja motivaatio kohdallaan ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Pelkkä yrityskohtainen työpaikan sisäinen osaaminen on jo niin korkealla tasolla, että sen saavuttamiseen menee uudelta työntekijältä yleensä kuukausia ellei vuosia. Tänä aikana hän ei tuota mitään mutta jarruttaa muiden työntekijöiden tuottavuutta. Ja yksikään yritys ei voi pysäyttää toimintaansa ja keskittyä pelkästään uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Se on tehtävä vauhdissa tuottavuus säilyttäen.
Ratkaisu tähänkin valitettavasti piilee siellä firman johtamisessa. Jos työpaikalla on suuri vaihtuvuus ja hyviä rekrytointeja ei voida tehdä = hyviä työntekijöitä ei ole tulossa, sehän johtuu siitä, että firma on p*ska ja siitä on tieto alalla. Jos oikeasti joku onnistuu olemaan työtehtävissään vuosia pelkkänä riippana tuottamatta mitään, on silloin johdon laatumittarit työlle tosiaankin hieman harkittavissa olevat.
Jos koko ala kamppailee em. kaltaisessa työvoimapulassa ja ongelmissa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kiinnittää huomiota olosuhteisiin, joissa alalla työtä tehdään. Sitä suuremmalla syyllä kaikkien alan firmojen johdon pitäisi miettiä, mikä on vialla.
Sori, mikään esittelemäsi ongelma ei ole sellainen, joka ratkeaisi millään muulla kuin johtamistyöllä. Luuletko, että vaikkapa tapaus Pihlajalinna oikeasti on sellainen, jonka ratkaisee mikään muu muutos toimintatavoissa, arvoissa ja niin...tadaa johtamisessa?
En oikein tiedä, mikä sinun ratkaisusi olisi, ehkä et sellaista haekaan. Mutta se on kyllä aika selvää, että nämä mitään osaamattomat, motivoitumattomat luuserit tuskin nyt itse alkavat ratkoa ongelmia itsessään, firmassa tai alalla.
T: Xante
Saksan armeija eteni syksyllä Moskovan edustalle kunnes hyökkäys pysähtyi. Talvi oli tulossa ja saksalaiset kuvittelivat ehtivänsä kaupunkiin ennen talven tuloa. Operatiivinen johto pyysi kuitenkin joukoille talvivarusteita, koska ennakoi että taisteluja tullaan käymään myös pakkasessa. Poliittinen johto ei ollut tähän varautunut ja kieltäytyi toimittamasta talvivarusteita. Se antoi määräyksen kesätamineissa taisteleville joukoille, että paleltumiset ja pakkasvauriot pitää estää hyvällä johtamisella ja taitavalla esimiestyöllä.
Hurjat pakkaset saapuivat samalla kun vihollinen painoi päälle. Lämmintä suojaa ei ollut eikä taitavinkaan esimies pystynyt tekemään miehistä pakkasenkestäviä. Sadat tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat ja aikaisemmin vallattua maata menetettiin lämpimästi varustautuneelle viholliselle.
Mikä on tarinan opetus? Paraskaan johtamistaito ei korvaa selvää resurssipulaa.
Suomalainen Wolf Halsti komennettiin jatkosodan ensimmäisenä syksynä opettamaan tänne komennetuille saksalaisille sotilaille talvessa sotimista. Hän törmäsi niin käsittämättömiin käytäntöihin, että lopetti opettamisen. Esimetkiksi vartiossa oleville sotilaita hän neuvoi käyttämään kypäränsuojusta. Saksalaiet esimiehet välittömästi kielsivät tämän. Halsti kysyi ottivatko nämä mieluummin korvansa palelluttaneita sotilaita vai ohjesääntöä järkevästi soveltaneita alaisikseen.
Halsti oli muutenkin mielenkiintoinen tyyppi. Sisällissodan aikana, ollessaan vain 13-vuotias, hän karkasi ja liittyi kohti Helsinkiä eteneviin saksalaisjoukkoihin toimien lähinnä tulkkina.
Kun sota päättyi ja vapauttajia juhlittiin sankareina, palasi myös Halsti kotiinsa Helsinkiin. Sankarin vastaanoton sijasta Halstin äiti antoi pojalleen ensitöikseen selkäsaunan. Harvoin on rintamalta palannutta voittoisaa veteraania kohdeltu yhtä epäkunnioittavasti.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 17:54:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 16:06:00
No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?
Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.
Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.
No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan. Sama tietenkin koskee myös yrityksen johtajaa. Siinäkin johtajan tehtävä olisi edistää yrityksen etua ja saada se tuottamaan tulosta. Mutta ei ulosmitata lyhyen aikavälin tuottojen kilto silmissään tuottoa työntekijöiden selkänahasta niin, että lopulta työntekijöitä ei enää yritykseen löydy. Sekään ei varsinaisesti kuvaa hyvää johtamista, että vain valitetaan, kun tarjolla oleva työvoima ei olekaan superihmisten puoli-ilmaista työtä hinkuvien joukko, josta voi valita runsaudenpulassa vaikkapa sen, jolla on kivan väriset hiukset.
Mielestäni siis kuvaat edelleen nimenomaan huonoa johtamista.
Lainaa
Sanni Grahn-Laasonen johti ministerinä opetusministeriötä ja noudatti toimissaan tarkalleen Kokoomuksen ja koko Sipilän hallituksen laatimaa käsikirjoitusta. Sanni onnistui täydellisesti tavoitteissaan, mutta valitettavasti nuo tavoitteet olivat täysin vastakkaiset kuin oppilaitosten tavoitteet.
Hitlerkin saattoi onnistua henkilökohtaisissa tavoitteissaan, jotka eivät ole koskaan auenneet täysin muulle maailmalle. Erään tulkinnan mukaan mielipuoli Hitler halusi yli kaiken, myös yli Saksan edun, pelkkiä ihmisuhreja, ja niitä hän myös sai. Siis hyvin johdettu Hitlerin itsensä kannalta.
Zukovin hyvä johtaminen aiheutti runsaasti ongelmia talvella 1941/1942. Etenkin saksalaisille. Zukovin tavoitteet olivat vain jyrkässä ristiriidassa saksalaisten tavoitteiden kanssa.
Erinomainen johtaja on aina vaarallinen niille, joiden tavoittet poikkeavat johtajan omista tavoitteista.
Poliittisen johdon kyvykkyys ei siis takaa koko kansakunnan menestystä. Joskus se voi koitua jopa tuhoksi.
Omituinen ajatus, että poliittinen johto tosiaan olisi kyvykästä, vaikka yhteiskunnan toiminnan kehitys päätösten ja johtajan toimien seurauksena menee surkeaan suuntaan. Outoa, ettei hyvä työntekijä saa osakseen samanlaista ymmärrystä, eikä kehuja siitä, että pystyy optimoimaan omaa työntekoaan "ansiokkaasti" siten, että palkka juoksee, mutta työtehtävien hoidosta voi luistaa ja keskittyä vaikkapa ravustamiseen. (Tuo muuten on aito elävän elämän esimerkki.) Tällaisin kriteerein ei pitäisi olla mitään syytä nimetä työntekijöiden kyvykkyyden puutteellisuutta syyksi siihen, ettei homma pelitä.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 21, 2019, 08:05:39
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 17:54:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 16:06:00
No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?
Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.
Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.
No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan.
Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.
Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.
Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Entiseen työpaikkaani tuli uusi työntekijä. Kahvitauolla hän kehui edellisen työpaikkansa ansioita. Oli ymmärtäväinen johto joka edisti työolojen viihtyisyyttä. Kysyin silloin, miksi hän vaihtoi työpaikkaa. Vastaus oli että tämä liike oli mennyt konkurssiin. Tämä on täysin tosi kertomus.
Kysymykseen mitä pitäisi tehdä ei kyllä ole suoraa, selkeää vastausta minulla, sen verti laaja kyssäri on.
Mutta mielikuvia ja toiveita kyllä on. Suomalainen työelämä on (tai tälläinen fiilis minulla on) aika nihkeää uudistumaan. Esimerkiksi juuri toimistotyössä edelleenkin työterveysuhkina pidetään jyrkkiä portaita, mutta ei jatkuvaa lyhytkestoisen muistin kuormitusta.
Tutkimuksia ihmisen jaksamisesta, stressin muodostuksesta, jne. kyllä on, mutta ne sivuutetaan mediassakin sangen pienellä huomiolla. Ketä kiinnostaa?
Peruspalkka, lyhyempi työaika, jne. sivuutetaan oitis vihervassarien hölinöinä, jotka vievät koko maan helvetin kautta konkurssiin. Ei siitä ole sen enempää tietämistä kuin tutkimistakaan.
Jos vielä oikeasti kikyhölmöilyä jatketaan, alan minäkin menettää uskoani...
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 21, 2019, 08:25:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 21, 2019, 08:05:39
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 20, 2019, 17:54:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 20, 2019, 16:06:00
No niin. Olemmeko siis päätymässä päätelmään, että toden totta ongelma ei olekaan työntekijöiden kykyjen puutteissa, vaan poliittisen johdon kykyjen puutteissa?
Vain siinä tapauksessa että poliittisella johdolla olisi yhtenäiset tavoitteet työpaikkojen kanssa. Mutta harvoin niin on.
Poliittinen johtaja voi onnistua tehtävissään täydellisesti vaikka aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tällöin poliittisella johtajalla on johtamistoimilleen jokin julkilausumaton henkilökohtainen tavoite, joka on ristiriidassa muun yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.
No silloin lienee selvää, että poliittinen johtaja ei ole hoitanut sitä tehtävää, johon hänet johtajana on asetettu. POliittisen johdon tavoite kaiketi on edistää yhteiskunnan etua oman lompakon tai uran sijaan.
Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.
Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.
Noh - onhan se syntipukki nyt kuitenkin edelleen siellä poliittisessa johdossa tuossakin tilanteessa. Ellet nyt sitten tarkoittanut, että äänestyskäyttäytyminen on se suomalaisen työntekijän pahin puute, joka tuhoaa yrityksen kannattavuuden ja syö tehot työnteosta. En ainakaan ihan heti nyt hahmota, miten se poliittisen johdon huono johtajuus jotenkin mystisesti muuttuu työntekijöiden kykyjen vajaukseksi. Eikö ole aika outo ajatus odottaa ihmisten tekevän ihmeitä työssään, vaikka resurssit puuttuvat ja (poliittinen) johtaminen vie yhteiskuntaa umpisolmuun? On myös outoa nimenomaan Suomessa valittaa poliitikkojen välistävedoista ja oman lompakon ajattelemisesta, kun kuitenkin paljon karseampia korruptiovaltioita on aika paljon.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 21, 2019, 09:12:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.
Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.
No ainakin voisi heti lopettaa työntekijöiden syyllistämisen siitä, jos resursseja tehdä hyvä työtä puuttuu. Sellainen "uudistus" ei ensinnäkään maksa mitään, mutta voi poikia parempaa työilmapiiriä, parempaa jaksamista ja parempia tuloksia (niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä). Ilman muuta puutteelliset resurssit tekevät tuottavuudelle hallaa. Mutta ei tuo haitta ainakaan pienene sillä, että sen varjolla kurmuutetaan työntekijöitä ja ollaan sokeita sille venymiselle, jota he tekevät. On helvatun paljon motivoivampaa yrittää tehdä parhaansa niillä pelimerkeillä, jotka on kädessä, jos tuo yrittäminen tunnistetaan ja siitä kiitetään. Jos taas joka tapauksessa saa vain kuraa niskaansa niin sen saa vähemmälläkin vaivalla.
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 21, 2019, 09:31:58
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Entiseen työpaikkaani tuli uusi työntekijä. Kahvitauolla hän kehui edellisen työpaikkansa ansioita. Oli ymmärtäväinen johto joka edisti työolojen viihtyisyyttä. Kysyin silloin, miksi hän vaihtoi työpaikkaa. Vastaus oli että tämä liike oli mennyt konkurssiin. Tämä on täysin tosi kertomus.
Olisiko hyvän johtajan tämän perusteella vältettävä työolojen viihtyisyyttä?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 21, 2019, 08:25:41
Ensinnäkin suuri yleisö on harvoin selvillä mihin tehtävään poliittinen johtaja oikeasti asetetaan. Käytännössä tietty puolueen sisäpiiri päättää suljettujen ovien takana siitä, kenestä tulee ministeri ja mitä agendaa ministerin pitää lopulta ajaa.
Toisekseen on hyvin sinisilmäistä uskoa, että poliittisella johtajalla yhteiskunnan etu menisi oman tai puolueen edun edelle. Altruismi on piirre, joka ei yleensä edistä poliittista urakehitystä.
Olet esittänyt minusta melko tarkkanäköisiä huomioita johtamisesta, mutta onko
yhteiskunnan etu sellainen asia, joka on sinusta yksiselitteinen?
Minusta viime vuosina Suomen hallitus on ajanut enemmän hyväosaisten etua kuin duunareiden tai muutoin vähempiosaisten. Tietty segmentti on elänyt pulleita vuosia melko pitkään, bisnekset rullaa, ei nillitetä tai vaikeilla turhaan ja niin pois päin. Se ei tietenkään välttämättä ole koko yhteiskunnan etu, vaikka tietyllä suht varakkaalla poppoolla menisikin hyvin. Samalla voidaan vesittää julkista sektoria ja esimerkiksi koulutusta niin, että jäljet näkyvät pitkään ja vaikuttavat laajasti koko yhteiskuntaan ja sen elinkeinorakenteeseen.
Mutta toisaalta jos hyväosaisilla menee päin persettä, kyllä sekin heijastuu ennen pitkää laajemmin koko yhteiskuntaan.
Onko se aina hankkeista päätettäessä ja resursseja jaettaessa kuitenkaan yksiselitteistä, mikä on "kaikkien etu" tai "yhteiskunnan etu"?
Esimerkiksi nyt jos ajattelee Rinteen hallitusta, minua kiinnostaisi tietää, miten viisaammat täällä näkevät sen agendassa niin sanotut pimeät puolet ja omaneduntavoittelun. En väitä, ettei siinä sellaista olisi.
Itse pidin hyvänä hallituksenmuodostuksessa sitä, että ensin neuvoteltiin siitä, mitä asioita kukin haluaa hallitusohjelmaan ja mihin voisi olla resursseja -- ja vasta sitten päätettiin ketkä ovat mukana hallituksessa. Viime vuosinahan se on mennyt niin, että ensin jaetaan salkkuja ja paikkoja tietyille henkilöille ja sitten kukin lähtee toteuttamaan jotain oman visionsa ja eturyhmiensä mukaista kuvaa siitä, miten juuri tämä vastuualue pitäisi hoitaa. Runnotaan väkisin läpi jotain ilmeisen typeriä ideoita, jotka olisi jonkun pitänyt ampua alas ennen kuin päästään tähän pisteeseen, että jollekin on annettu joku "tärkeä homma" ja se vain jääräpäisesti toteuttaa näitä ideoita.
Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan muiden näkökulmia tähän.
Niin ja sitten sellainenkin näkemys kai ainakin joskus esitetään, että yhteiskunta pitäisi pyrkiä järjestämään sellaiseksi, että ihmisten oman edun edistäminen johtaa myös yhteiseen hyvään. Nimittäin ei ole ollenkaan annettua, että yhteiskunnan etu ja yksilön etu ovat aina ja perustavalla tavalla ristiriidassa keskenään. Onnistumisen edellytykset lienevät paremmat, jos ihmiset pystyvät hyötymään myös itse siitä, että toimivat yhteiskunnan ja yhteisen hyvän suuntaisesti.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 21, 2019, 13:36:37
Niin ja sitten sellainenkin näkemys kai ainakin joskus esitetään, että yhteiskunta pitäisi pyrkiä järjestämään sellaiseksi, että ihmisten oman edun edistäminen johtaa myös yhteiseen hyvään. Nimittäin ei ole ollenkaan annettua, että yhteiskunnan etu ja yksilön etu ovat aina ja perustavalla tavalla ristiriidassa keskenään. Onnistumisen edellytykset lienevät paremmat, jos ihmiset pystyvät hyötymään myös itse siitä, että toimivat yhteiskunnan ja yhteisen hyvän suuntaisesti.
Siksihän monet meistä vastustavat vasemmistolaisia, jotka haluavat ryöstää ihmisten tienaamia ansioita...
Enpä olisi uskonut:
Talouden emeritusprofessorit pitävät ministeri Marinin ideaa työajan lyhentämisestä järkevänä – "Mutta milloin, miten ja missä aikataulussa?"
- Kauppalehti 21.8.2019 (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/talouden-emeritusprofessorit-pitavat-ministeri-marinin-ideaa-tyoajan-lyhentamisesta-jarkevana-mutta-milloin-miten-ja-missa-aikataulussa/d2a59044-f10f-4b88-8a58-6a816b1785ed?ref=iltalehti:d13e&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_kauppalehti_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.10819639.2070140289.1566427804-22923529.1397745960)
Kyse onkin aikataulusta...
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 21, 2019, 13:30:10
Minusta viime vuosina Suomen hallitus on ajanut enemmän hyväosaisten etua kuin duunareiden tai muutoin vähempiosaisten. Tietty segmentti on elänyt pulleita vuosia melko pitkään, bisnekset rullaa, ei nillitetä tai vaikeilla turhaan ja niin pois päin. Se ei tietenkään välttämättä ole koko yhteiskunnan etu, vaikka tietyllä suht varakkaalla poppoolla menisikin hyvin. Samalla voidaan vesittää julkista sektoria ja esimerkiksi koulutusta niin, että jäljet näkyvät pitkään ja vaikuttavat laajasti koko yhteiskuntaan ja sen elinkeinorakenteeseen.
Mutta toisaalta jos hyväosaisilla menee päin persettä, kyllä sekin heijastuu ennen pitkää laajemmin koko yhteiskuntaan.
Onko se aina hankkeista päätettäessä ja resursseja jaettaessa kuitenkaan yksiselitteistä, mikä on "kaikkien etu" tai "yhteiskunnan etu"?
Esimerkiksi nyt jos ajattelee Rinteen hallitusta, minua kiinnostaisi tietää, miten viisaammat täällä näkevät sen agendassa niin sanotut pimeät puolet ja omaneduntavoittelun. En väitä, ettei siinä sellaista olisi.
Itse pidin hyvänä hallituksenmuodostuksessa sitä, että ensin neuvoteltiin siitä, mitä asioita kukin haluaa hallitusohjelmaan ja mihin voisi olla resursseja -- ja vasta sitten päätettiin ketkä ovat mukana hallituksessa. Viime vuosinahan se on mennyt niin, että ensin jaetaan salkkuja ja paikkoja tietyille henkilöille ja sitten kukin lähtee toteuttamaan jotain oman visionsa ja eturyhmiensä mukaista kuvaa siitä, miten juuri tämä vastuualue pitäisi hoitaa. Runnotaan väkisin läpi jotain ilmeisen typeriä ideoita, jotka olisi jonkun pitänyt ampua alas ennen kuin päästään tähän pisteeseen, että jollekin on annettu joku "tärkeä homma" ja se vain jääräpäisesti toteuttaa näitä ideoita.
Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan muiden näkökulmia tähän.
Tulkintani politiikasta saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta olen vakuuttunut, että riippumatta puoluekannasta jokainen poliitikko ajaa aina ensisijaisesti henkilökohtaista etuuaan. Noita henkilökohtaisia etuja ovat poliitikon nauttimat taloudelliset etuudet, vallanhimon tyydyttäminen, poliittisen kilpailuvietin tyydyttäminen ja nauttiminen julkisuudesta. Vain täydellinen egoismi synnyttää poliitikon. Parhaimpia poliitikkoja tulisi niistä, jotka eivät viihdy politiikassa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 21, 2019, 12:56:20
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 21, 2019, 09:12:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.
Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.
No ainakin voisi heti lopettaa työntekijöiden syyllistämisen siitä, jos resursseja tehdä hyvä työtä puuttuu. Sellainen "uudistus" ei ensinnäkään maksa mitään, mutta voi poikia parempaa työilmapiiriä, parempaa jaksamista ja parempia tuloksia (niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä). Ilman muuta puutteelliset resurssit tekevät tuottavuudelle hallaa. Mutta ei tuo haitta ainakaan pienene sillä, että sen varjolla kurmuutetaan työntekijöitä ja ollaan sokeita sille venymiselle, jota he tekevät. On helvatun paljon motivoivampaa yrittää tehdä parhaansa niillä pelimerkeillä, jotka on kädessä, jos tuo yrittäminen tunnistetaan ja siitä kiitetään. Jos taas joka tapauksessa saa vain kuraa niskaansa niin sen saa vähemmälläkin vaivalla.
Työelämää voitaisiin verrata keihäänheittokisaan jossa karsintarajaa hivutetaan jatkuvasti ylöspäin. Joskus se oli 60 metriä ja osanottajia riitti vaikka kuinka paljon. 80 metrin jälkeen alkoi porukkaa karsiutumaan enemmän. Nyt se on nostettu 90 metriin jolloin vain aniharva ylittää vaatimusrajan. Kyse ei ole siitä, että karsiutujat olisivat luusereita vaan siitä että raja lähestyy ihmisen suorituskyvyn rajoja. 100 metrin rajan jälkeen vain kaksi ihmistä maailmassa ylittää rajan. Taitavinkaan valmentaja ei pysty tekemään kaikista heittäjistä 100 metrin rajan ylittäjiä. Ratkaisu ei ole myöskään Sanna Marinin malli, jossa karsintakisoihin tuodaan jo niitä karsiintuneita ja huippuheittäjille annetaan raskaampi keihäs.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 22, 2019, 08:22:22
Työelämää voitaisiin verrata keihäänheittokisaan jossa karsintarajaa hivutetaan jatkuvasti ylöspäin. Joskus se oli 60 metriä ja osanottajia riitti vaikka kuinka paljon. 80 metrin jälkeen alkoi porukkaa karsiutumaan enemmän. Nyt se on nostettu 90 metriin jolloin vain aniharva ylittää vaatimusrajan. Kyse ei ole siitä, että karsiutujat olisivat luusereita vaan siitä että raja lähestyy ihmisen suorituskyvyn rajoja. 100 metrin rajan jälkeen vain kaksi ihmistä maailmassa ylittää rajan. Taitavinkaan valmentaja ei pysty tekemään kaikista heittäjistä 100 metrin rajan ylittäjiä. Ratkaisu ei ole myöskään Sanna Marinin malli, jossa karsintakisoihin tuodaan jo niitä karsiintuneita ja huippuheittäjille annetaan raskaampi keihäs.
Minä katson asiaa hieman toisella tavalla. Ennen työelämä oli koulun urheilukisat, joissa oli osallistujia laidasta laitaan, lajeja oli monia ja yhdessä pärjääminenkin riitti. Toki oli niitä, jotka pärjäsivät monessa lajissa, heitä ihailtiin, mutta muutkin osallistuivat. Jotkut eivät halunneet osallistua, kun inhosivat liikkaa, heitä vähän muodon vuoksi patisteltiin, mutta pohjimmiltaan oltiin sitä mieltä, että ei nuo 2-3 vastentahtoista koko urheilupäivää pilaa.
Sitten yllättäen saatiinkin ajatus, että miksipä urheilupäivää ei järjestettäisi vain lajin parhaille. Tai niille, jotka pärjäävät parhaiten monessa lajissa. Asiassa oli ongelmansa, vanhemmat valitti, opettajatkin olivat epäileviä, mutta kun kylään pölähti saarnamies Jari (nimi keksitty), kaikki vakuuttuivat ja uusi, uljas urheilupäivän rakentelu alkoi. Historian tuntee jokainen.
No, nyt ollaan sitten, missä ollaan. Urheilupäivät ovat vähän ankeita, koska lajeja on vähän, urheilijat aina samoja naamoja, heidän suorituskykynsä hiipuu, koska he ovat aivan kypsiä hyppimään keskenään aina saman aidan yli. Ovat toki yrittäneet saunailloissa aitoja parannella, yhdessäkin on diskovalot, mutta hei silti.
Olen eri mieltä kanssasi myös Marinin ehdotuksen vaikutuksesta. En usko, että se tuo takaisin urheilupäivään vastentahtoiset ja huonommat hyppääjät. Uskon, että se antaa näille parhaille aikaa tehdä jotain muutakin kuin pyöriä keskenään siellä samalla urheilukentällä, jolla heidän parhuutensa on jo aikaa päivää todistettu. Uusia haasteita, joidenka jälkeen hyppy luistaa taas paremmin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 22, 2019, 08:22:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 21, 2019, 12:56:20
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 21, 2019, 09:12:20
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 21, 2019, 08:27:00
On menty taas sotasankarien kera aika etäälle varsinaisesta asiasta, mutta sehän on keskustelun tapa ja tyyli.
Brutto on nimennyt ongelmaksi työelämässä luuserit, osaamattomat, motivoitumattomat ja mitä näitä oli, mutta nyt päätynytkin poliitiikan ja politiikkojen toimintaan.
On totta, että muuallakin kuin Puolassa syy on usein johdossa, mutta tämän ei kyllä pitäisi olla mikään varsinainen selite sille, että ylimmästä poliitikosta alaspäin kaikkien johtajien on ok liittyä näiden osaamattomien ja motivoitumattomien joukkoon.
T: Xante
Ilmeisesti meillä on nyt hatara konsensus siitä, miten asiat ovat. Jotakin lievää samanmielisyyttä esiintyy siitäkin, miksi asiat ovat nyt siten kuin ne ovat.
Seuraavaksi pitäisi keskustella siitä, miten asioiden tulisi olla. Ja vasta sen jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan siitä, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta asiat saataisiin sille mallille, jolla niiden tulisi olla.
No ainakin voisi heti lopettaa työntekijöiden syyllistämisen siitä, jos resursseja tehdä hyvä työtä puuttuu. Sellainen "uudistus" ei ensinnäkään maksa mitään, mutta voi poikia parempaa työilmapiiriä, parempaa jaksamista ja parempia tuloksia (niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä). Ilman muuta puutteelliset resurssit tekevät tuottavuudelle hallaa. Mutta ei tuo haitta ainakaan pienene sillä, että sen varjolla kurmuutetaan työntekijöitä ja ollaan sokeita sille venymiselle, jota he tekevät. On helvatun paljon motivoivampaa yrittää tehdä parhaansa niillä pelimerkeillä, jotka on kädessä, jos tuo yrittäminen tunnistetaan ja siitä kiitetään. Jos taas joka tapauksessa saa vain kuraa niskaansa niin sen saa vähemmälläkin vaivalla.
Työelämää voitaisiin verrata keihäänheittokisaan jossa karsintarajaa hivutetaan jatkuvasti ylöspäin. Joskus se oli 60 metriä ja osanottajia riitti vaikka kuinka paljon. 80 metrin jälkeen alkoi porukkaa karsiutumaan enemmän. Nyt se on nostettu 90 metriin jolloin vain aniharva ylittää vaatimusrajan. Kyse ei ole siitä, että karsiutujat olisivat luusereita vaan siitä että raja lähestyy ihmisen suorituskyvyn rajoja. 100 metrin rajan jälkeen vain kaksi ihmistä maailmassa ylittää rajan. Taitavinkaan valmentaja ei pysty tekemään kaikista heittäjistä 100 metrin rajan ylittäjiä. Ratkaisu ei ole myöskään Sanna Marinin malli, jossa karsintakisoihin tuodaan jo niitä karsiintuneita ja huippuheittäjille annetaan raskaampi keihäs.
Mutta onko tässä kuviossa - jos ajatellaan, että se pitää paikkansa - yhtään viisaampaa jäädä vain valittamaan sitä, etteivät ihmiset pysty yli-inhimillisiin suorituksiin? Syyttää heitä "työhaluttomuudesta" ja halveksia niitä, jotka yrittivät, mutta joiden terveys sakkasi liiallisen rasituksen takia? Jos ratkaisuksi ei kelpaa se, että vaatimukset kohtuullistetaan mahdollisen rajoihin, niin töitä tekemään pitäisi löytyä joku / jokin muu. Automatiikkaa, koneita, tietoteknisiä ratkaisuja? Näitä on jo paljonkin käytössä. Mutta se mitä ei ole vielä ratkaistu, on tapa saada ilman ihmistyövoimaa aikaansaatu tuotanto elättämään ihmiset, jotka eivät enää saa tuotannon tuottoja palkkatuloina itselleen.
Tosin ihan kaikken ihmisen tekemän työn korvaaminen tietotekniikalla ym. ei taida olla aivan lähitulevaisuudessa näköpiirissä. Pitäisikin ehkä entistä enemmän osata hahmottaa niitä asioita, joissa ihminen ON konetta tuottoisampi, näppärämpi tai joustavampi. Silloinkin kun kyse ei ole yli-inhimillisen kykenevästä tyypistä, vaan sellaisesta ihan tavanomaisesta. Tavanomaisia on nimittäin määritelmällisesti tarjolla runsaammin kuin erityisen kyvykkäitä.
Mutta pelkkä nostalgia ja vanhan hyvän ajan kaipailu on ainakin tosi hyödytöntä. Ei me koskaan siirrytä takaisin siihen, että kuopat kaivetaan lapioilla eikä kaivinkoneella. (Vaikka lapiollakin joissain tilanteissa on tuottoisinta hommaa tehdä - esim. Hämeentien remontissa paikoin, kun vanhojen putkien sijainnista ei ole tietoa.)
Lopulta "totuus" ei ole sen kummemmin se, että vika on kyvyttömissä ihmisissä kuin sekään, että vika on huonossa johtajuudessa ja työelämän muuttumisessa sietämättömäksi. Ennemminkin jossain näiden välimaastossa täytyisi pystyä löytämään järkevä ja ennen kaikkea toimiva tasapaino. Koska johtajien tehtävä ON saada firma pyörimään, niin siltä osin pallo on heillä. Työntekijän osana on yrittää löytää ne keinot, joilla oma elämä, toimeentulo ja osallisuus yhteiskunnassa parhaiten löytää uomansa. POliittisen johdon tehtävä on yrittää varmistaa parhaat mahdolliset puitteet sille, että näiden edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen onnistuu niin hyvin kuin mahdollista. Ei kenelläkään ole kuitenkaan mitään muuta vaihtoehtoista todellisuutta, jonne voisi paeta niitä realiteetteja, joiden kanssa nyt vain kaikki joutuvat pärjäämään. Tuskinpa mitään ihanneratkaisua on olemassakaan. Silti on varmasti mahdollista pyrkiä hieman parempaan toimivuuteen (joka ei ole mikään staattinen tila, koska muutosta tapahtuu koko ajan).
Yksi hyvä periaate voisi olla kaikenlaisen joustavuuden lisääminen, mutta siten, että joustamista tapahtuu kaikilla osa-alueilla. Jos VAIN yksi osatekijä joustaa, johtaa se liiallinen joustaminen ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Sen sijaan, jos joustavuus jakautuu tasaisemmin kaikkialle, ei yhdeltä suunnalta vaadittu jousto ole niin kohtuutonta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 22, 2019, 09:01:14
Yksi hyvä periaate voisi olla kaikenlaisen joustavuuden lisääminen, mutta siten, että joustamista tapahtuu kaikilla osa-alueilla. Jos VAIN yksi osatekijä joustaa, johtaa se liiallinen joustaminen ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Sen sijaan, jos joustavuus jakautuu tasaisemmin kaikkialle, ei yhdeltä suunnalta vaadittu jousto ole niin kohtuutonta.
Asiaa.
Maailma on sellainen, että vaikka hyvin monet näkevät meneillään olevan paradigman johtavan turmioon, oikaisua ei saada aikaan, vaan törmätään täysillä seinään. Sen jälkeen kerätään taas kamppeet kasaan ja lähdetään uudelleen liikkeelle, ehkä hieman toiseen suuntaan.
Kauempaa katsoen etenemistä on tapahtunut, matka on tosin ollut kovin kiemurainen. Jos aina se, joka on vahvoilla, ottaisi paremmin huomioon ne, joilla on vähäisemmät mahdollisuudet vaikuttaa, niin kehityksen polku olisi paljon suorempi ja vähemmän kuoppainen.
Ne, jotka ovat jatkuvasti vaatimassa palkkojen laskua ja työajan pidennystä, ovat syyllistymässä yhteiskunnan perusterveyden murentamiseen, pienen ryhmän etujen vuoksi. Kehityssuunta on mahdoton, edessähän on palkaton jatkuva orjatyö jos tämmöinen linja jatkuu riittävän kauan.
^Puhumattakaan siitä, että se kuuluisa ostovoima katoaa palkan pienentyessä. Kenelle ne tuotteen sitten menee kaupaksi? Hintoja täytyy laskea, jolloin tulee jälkeen tarve alentaa työntekijöiden palkkoja ja vähentää heidän määräänsä.
Ja puhumattakaan siitä, että käytännössä monessa työpaikassa on jo käytössä Marinin malli. Ihan töiden sujuvuuden ja porukan jaksamisen vuoksi. Ne fiksummat pomot hyvin ymmärtävät, että ei ole mitään järkeä laskea tunteja ja kytätä leimauslaitteita.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 22, 2019, 09:36:55
Ne, jotka ovat jatkuvasti vaatimassa palkkojen laskua ja työajan pidennystä, ovat syyllistymässä yhteiskunnan perusterveyden murentamiseen, pienen ryhmän etujen vuoksi. Kehityssuunta on mahdoton, edessähän on palkaton jatkuva orjatyö jos tämmöinen linja jatkuu riittävän kauan.
Poliittisesti ajatellen, tuo riippunee siitä kenelle noita ideoita suunnataan.
Monet mieluusti hyväksyvät kyllä naapurilta otettavaksi sen mitä itse eivät tappelematta luovuta.
Rikkaiden rikastuessa ja keskiluokan köyhtyessä, tarvitaan kyllä lisääntyvää nuoleskelijoitten joukkoa, jotta vaaleissa pärjää tulevaisuudessa.
Kokoomus häviää jo persuillekin ja kepun toivo on ehkä nuoressa naisessa.
Tosin erilainen säätö työajan suhteen on aika yhtä tyhjän kanssa niin kauan kuin työajan loppuminen tarkoittaa palkallisen työn loppumista, ei työnteon loppumista.
Historiaa tarkastellen hyvinvoinnin yksi mittari on ollut vapaa-ajan lisääntyminen. Kun ammoisina aikoina kaikki vapaa-aika meni siihen, että ruokaa saatiin edes jotenkin raavittua kasaan, koneellistuminen nimenomaan tarkoitti, että ns. rahvaankin pariin kantautui ajatus vapaa-ajasta. Ja työn ja vapaa-ajan erottamisesta ihan konkreettisesti määritellen, kumpi on kumpaa.
Nyt ollaankin sitten ottamassa kummallista kuperkeikkaa ja tekemässä u-käännöstä. Esitetään, että työn lisääminen edistää hyvinvointia.
T: Xante
Virallinen työaika saattaa hyvinkin lyhentyä. Samalla on vaara töiden arvostuksen entistä suurempaan eriytymiseen: toisia arvostetaan laskennallisen tuloksen mukaan ja toisilta vaaditaan läsnäoloa ilman mahdollisuutta tulospalkkaan. Jälkimmäiset joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, jotta saavat riittävästi tunteja ja palkkaa. Tämä working poor -ilmiö on ollut USAssa jo jonkin aikaan. Ylipäätään Karikon mainitsema keskiluokan köyhtyminen ja myös katoaminen huolestuttaa.
Semmoinenkin näkökulma tähän, että nykyäänhän ne halvan työvoiman maat tekevät tiliä sillä, että tuottavat tavaraa meille korkeamman elintason ja kalliimman työvoiman maiden ihmisille. Mutta - kenelle me tuottaisimme tavaraa halvemmilla työvoimakustannuksilla, jos laskisimme palkkatason näille halpatyömaille kilpailukykyiseksi? Missä olisivat ne ostovoimaiset kuluttajat tällaiselle tuotannolle?
Pitkään on saanut kuulla, että emme me täällä toistemme paitoja pesemällä elä.
Olen pitkään hämmästellyt sitä, missä kohtaa monen kunnan suurin työnantaja lopetti kannattavuutensa, menetti markkinansa ja tuotekin on havaittu huonoksi. Tarkoitan tällä tietysti julkista sektoria. Missä vaiheessa me totesimme, että ne palvelut, jotka suurelta osin pyörittävät yhteiskuntaa, kuten koululaitos, terveyskeskus, jne ovatkin epäkannattavia?
Ja eiväthän ne olekaan. Toistemme paitoja pesemällä emme ilmeisesti elä, koska ei ole kannattavaa, muttta sitten taas on erittäin kannattavaa ostaa joku muu pesemään paidat. Mieluiten joku eläkeläismamma USAsta.
Yksi kikyn yllätysmomenttihan oli, kun kunnat ällistyivät verorahojen vähenemistä, kun budjetti oli tehty entisen mukaan. On nimittäin yllättävää, että verorahoja tulee vähemmän, kun ihmisten palkkaa leikataan. Eihän sen nyt näin pitäisi mennä!
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 22, 2019, 08:22:22
Työelämää voitaisiin verrata keihäänheittokisaan jossa karsintarajaa hivutetaan jatkuvasti ylöspäin. Joskus se oli 60 metriä ja osanottajia riitti vaikka kuinka paljon. 80 metrin jälkeen alkoi porukkaa karsiutumaan enemmän. Nyt se on nostettu 90 metriin jolloin vain aniharva ylittää vaatimusrajan. Kyse ei ole siitä, että karsiutujat olisivat luusereita vaan siitä että raja lähestyy ihmisen suorituskyvyn rajoja. 100 metrin rajan jälkeen vain kaksi ihmistä maailmassa ylittää rajan. Taitavinkaan valmentaja ei pysty tekemään kaikista heittäjistä 100 metrin rajan ylittäjiä. Ratkaisu ei ole myöskään Sanna Marinin malli, jossa karsintakisoihin tuodaan jo niitä karsiintuneita ja huippuheittäjille annetaan raskaampi keihäs.
Vertauksen seuraaminen käy vähän vaikeaksi. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaisi, jos raja laskettaisiin takaisin jonnekin sinne 60 tai 70 metriin?
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 22, 2019, 14:18:57
Ja eiväthän ne olekaan. Toistemme paitoja pesemällä emme ilmeisesti elä, koska ei ole kannattavaa, muttta sitten taas on erittäin kannattavaa ostaa joku muu pesemään paidat. Mieluiten joku eläkeläismamma USAsta.
Emme eläkään, koska jostain ne paidatkin täytyy hommata. Mutta meidän ei tarvise pestä paitoja, jos myymme tarpeeksi pesukoneita pesijöille tai ompelukoneita paitojen tekijöille.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 22, 2019, 15:20:10
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 22, 2019, 14:18:57
Ja eiväthän ne olekaan. Toistemme paitoja pesemällä emme ilmeisesti elä, koska ei ole kannattavaa, muttta sitten taas on erittäin kannattavaa ostaa joku muu pesemään paidat. Mieluiten joku eläkeläismamma USAsta.
Emme eläkään, koska jostain ne paidatkin täytyy hommata. Mutta meidän ei tarvise pestä paitoja, jos myymme tarpeeksi pesukoneita pesijöille tai ompelukoneita paitojen tekijöille.
Kun nyt ei ollut tosiaankaan kyse paitojen hommaamisesta, sitä varten tosiaan täytyy myydä pesukoneita ja ompelukoneita, vaan kyse oli paitojen pesemisestä.
Kyllähän me kotonakin mietimme, kannattaako paidat pestä itse, vaikka pesemisestä kuluja koituu ja vaivaakin menee, vai otammeko kotiin hankkimiamme paitoja pesemään globaalin pesufirman, joka kotiuttaa voittansa mummollensa Ameriikkaan. Tai laitettaisko teini tienaamaan vähän leffarahaa.
Ihan huolimatta siitä, kuinka iso palkka meillä on ja miten monta paitaa hommattuna.
Kunta/valtiotasolla emme.
T: Xante
Muoksis: vertaukset sikseen, ne ovat kivoja, mutta sotkevat asiaa. Nyt kun tässä Pihljalinnojen ja Mehiläisten hommaa katsellaan, niin onko se kannattavaa, vieläpä erittäin kannattavaa, Suomen hyvinvoinnin kannalta?
Muoksis 2: Ja niinhän tuo mantra menee. Jossakin vaiheessa Suomesta ilmeisesti leivottiin uraohjus, jonka ei kannata käsiään sotkea vähäpätöisempiin hommiin, kuten vanhusten- tai terveydenhuolto, kun Suomella kiitää niin lujaa teollisessa menestyksessään, johon kaikki panokset laitetaan. En ostanut silloin, en osta nyt.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 22, 2019, 15:30:27
Muoksis: vertaukset sikseen, ne ovat kivoja, mutta sotkevat asiaa. Nyt kun tässä Pihljalinnojen ja Mehiläisten hommaa katsellaan, niin onko se kannattavaa, vieläpä erittäin kannattavaa, Suomen hyvinvoinnin kannalta?
Ei ole!
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 15:02:02
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 22, 2019, 08:22:22
Työelämää voitaisiin verrata keihäänheittokisaan jossa karsintarajaa hivutetaan jatkuvasti ylöspäin. Joskus se oli 60 metriä ja osanottajia riitti vaikka kuinka paljon. 80 metrin jälkeen alkoi porukkaa karsiutumaan enemmän. Nyt se on nostettu 90 metriin jolloin vain aniharva ylittää vaatimusrajan. Kyse ei ole siitä, että karsiutujat olisivat luusereita vaan siitä että raja lähestyy ihmisen suorituskyvyn rajoja. 100 metrin rajan jälkeen vain kaksi ihmistä maailmassa ylittää rajan. Taitavinkaan valmentaja ei pysty tekemään kaikista heittäjistä 100 metrin rajan ylittäjiä. Ratkaisu ei ole myöskään Sanna Marinin malli, jossa karsintakisoihin tuodaan jo niitä karsiintuneita ja huippuheittäjille annetaan raskaampi keihäs.
Vertauksen seuraaminen käy vähän vaikeaksi. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaisi, jos raja laskettaisiin takaisin jonnekin sinne 60 tai 70 metriin?
Se tarkoittaisi sitä, että asiakkaina hyväsyisimme mukisematta ne valtavat laatupoikkeamat, joita 60-luvun asenteet ja osaaminen sovellettuna tämän päivän vaatimuksiin aiheuttaisi:
- Lottovoitto jäisi saamatta, koska R-kioskin myyjä ei osannut käyttää Veikkauksen monimutkaisia järjestelmiä.
- Hammaslääkärisi karistaa tupakantuhkaa silmillesi samalla kun pora osuu kieleesi
- Poliisi pamputta sinut mustelmille kun valitat aiheettomasta ylinopeussakosta.
- Saat Hesen hampurilaisesta salmonellan koska työntekijä ei ymmärtänyt hygienian päälle
- Sydänkohtauksen saaneelle äidillesi tilattu ambulanssi menee väärään osoitteeseen ja ajaa lopulta ojaan.
- Ostamasi uusi asunto on täynnä luteita ja höyrynsulku on tehty Siwan muovikasseista. Silitysrauta antaa tällin koska vikavirtasuojat puuttuu.
- Opettaja pieksää karttakepillä lapsesi kerran viikossa.
- Talvipakkasilla tilaamasi taksi osottautuu vossikaksi.
- Lähikaupasta ostamasi leipä on säännöllisesti täynnä matoja.
- Apteekissa sinulle annetaan vahingossa antibioottien sijasta ulostuslääkettä.
- Umpisuolileikkauksessa vatsaasi unohtuu nitoja. Mitä se ylipäänsä teki leikkaussalissa...?
- Haettuasi auton huollosta ajat heti seuraavassa risteyksessä bussin kylkeen koska jarrupalat oli väärin asennettu.
^
Nuo esimerkit 60-lukuisten standardien vaikutuksista sai minut nyökkäilemään. Tuollaistahan se silloin oli.
Entä jos silloin olisi maksettu samoja palkkoja kuin nyt, laadukkaille työntekijöille? Entä jos nyt maksettaisiin laadukkaasta tekemisestä alituisen hosumisen sijaan?
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 22, 2019, 16:14:18
^
Nuo esimerkit 60-lukuisten standardien vaikutuksista sai minut nyökkäilemään. Tuollaistahan se silloin oli.
Entä jos silloin olisi maksettu samoja palkkoja kuin nyt, laadukkaille työntekijöille? Entä jos nyt maksettaisiin laadukkaasta tekemisestä alituisen hosumisen sijaan?
Yleensä työnteettäjä ottaa mieluummin sellaisen "kirvesmiehen" joka tekee kaksi huteraa taloa siinä ajassa, missä toinen yhden hyvän.
Vastuuhan on jo poistunut firman mukana siinä vaiheessa, kun se huomataan.
Ainakin näitä juttuja on aika usein esillä.
Varsinkin rakennusalalla on käytäntönä alihankkijoiden värvääminen ja henkilö"yrittäjien" (jotka myyvät omaa työtään) hankkiminen, tai kehotetaan perustamaan virma vaikka virossa ja sitten pääsee toteuttamaan työhalujaan. - Harva varmaan muista hoitaa lakisääteiset velvollisuutensa joutuessaan tinkimään työnsä hinnan alakanttiin.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 22, 2019, 16:14:18
^
Nuo esimerkit 60-lukuisten standardien vaikutuksista sai minut nyökkäilemään. Tuollaistahan se silloin oli.
Entä jos silloin olisi maksettu samoja palkkoja kuin nyt, laadukkaille työntekijöille? Entä jos nyt maksettaisiin laadukkaasta tekemisestä alituisen hosumisen sijaan?
kaikki nuo esimerkit kertovat paljon enemmän siitä, että asenne palveluun oli tuohon aikaan suoraan Neuvostoliitosta matkittu. Niiden korjaaminen on huomattavasti enemmän asenteiden korjaamista kuin mitään varsinaista yli-ihmisen kykyjen vaatimista. On naurettava ajatuskin, ettei nuori kiskan kassa muka osaisi käyttää jotain veikkausjärjestelmää, kun nykyään jo alle kouluikäisestä opetellaan tuon tapaisten järjestelmien käyttöä - eli kännyköiden,. Tablettien ja tietokoneiden kanssa touhuamista. Ei se, ettei opettaja saa hakata oppilaitaan varsinaisesti ole mikään opetuskustannukset pilviin nostava tekijä, eikä edes suuren suuri vaatimus ammattitaidolle. Muutos on tapahtunut yleisissä asenteissa ja lapsia ei nyt muutoinkaan ole enää tapana läimiä hiljaisiksi.
Viihdyttävää luettavaa, mutta pakko tunnustaa, että en hahmota, mikä tässä on se "miten asioiden tulisi olla", jota kohti voisi sitten pyrkiä.
Saksassahan työttömyys on aika alhaista ja palkat ovat hiukan alhaisempia kuin Suomessa, mutta jos maiden yleinen hintataso otetaan huomioon, silloin saksalainen ansaitsee keskimäärin paremmin kuin suomalainen -- ja ero on suurempi kuin mitä se on suomalaisen hyväksi vain absoluuttisia euromääriä katsoessa.
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 16:54:05
Viihdyttävää luettavaa, mutta pakko tunnustaa, että en hahmota, mikä tässä on se "miten asioiden tulisi olla", jota kohti voisi sitten pyrkiä.
Saksassahan työttömyys on aika alhaista ja palkat ovat hiukan alhaisempia kuin Suomessa, mutta jos maiden yleinen hintataso otetaan huomioon, silloin saksalainen ansaitsee keskimäärin paremmin kuin suomalainen -- ja ero on suurempi kuin mitä se on suomalaisen hyväksi vain absoluuttisia euromääriä katsoessa.
Saksalainen arvostaa koulutusta, ammattitaitoa, osaamista ja laatua.
Suomalainen arvostaa halpaa hintaa, nopeaa toimitusta ja jotenkuten hyväksyttävissä olevaa laatua.
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 16:54:05
Viihdyttävää luettavaa, mutta pakko tunnustaa, että en hahmota, mikä tässä on se "miten asioiden tulisi olla", jota kohti voisi sitten pyrkiä.
En edes yrittänyt määritellä sitä miten asioiden tulisi olla. Kuvasin lähinnä skenaarion, joka voisi toteutua mikäli työtä lähdettäisiin jakamaan Sanna Marinin mallin mukaan. Eli tilannetta jossa pudotetaan se työelämän karsintaraja takaisin 60 metriin.
Tällöin pitäisi hyväksyä, että poliiseina ja opettajina on taakkaa jakamassa myös sellaisia ihmisiä, joilla on taipumusta väkivaltaisuuteen ja vakavia ongelmia vihanhallinnan kanssa.
Ambulanssikuskeiksi pitää ottaa myös lievästi päihdeongelmaisia.
Hammaslääkäreiden taakkaa tulee jakamaan asennevammainen ketjupolttaja, jonka käsien motoriikka ei ole paras mahdollinen.
Hesburgerille tulee kiireapulaiseksi ihminen, joka ei yksinkertaisesti pysty vastustamaan kiusausta kaivaa persettään kesken juustoburgerin valmistuksen.
R-kioskille tulee myyjäksi iäkäs ihminen, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä tietotekniikan kanssa. Ja joka on päättänyt, ettei aio ikinä niitä taitoja opetellakaan.
Se leikkaussaliin eksynyt nitoja jää tässä yhteydessä mysteeriksi. Mutta epäilen, että nukutuslääkärin alle kouluikäinen tytär oli leikkauksen aikana salissa ja sihteeri antoi hänelle pöydältään leluksi nitojan, jotta lapsen aika ei tulisi pitkäksi.
Vastapainoksi näille syntyville uusille ongelmille saisimme täystyöllisyyden sekä kevyemmät työviikot. Mutta sen minkä työntekijän roolissa keveytenä voitamme, sen asiakkaan roolissa vitutuksena häviämme.
Kyse ei ollut ehdotuksesta tämän hallituksen työlistalle, vaan tulevaisuuden visiosta, jonka Marin itsekin totesi olevan "tänään ehkä utopiaa". (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006212286.html)
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 22, 2019, 18:33:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 22, 2019, 11:42:32
^Puhumattakaan siitä, että se kuuluisa ostovoima katoaa palkan pienentyessä. Kenelle ne tuotteen sitten menee kaupaksi? Hintoja täytyy laskea, jolloin tulee jälkeen tarve alentaa työntekijöiden palkkoja ja vähentää heidän määräänsä.
Kävisikö teille semmoinen hyvin vanhanaikainen malli jossa lasketaan tuotteen valmistuskustannus, lisätään siihen verot, jotka kustannuksia lisäävät sekä markkinointikustannukset. Tähän lisätään vielä liikkeen tarvitsema voittomarginaali, niin myyntihinta on selvillä. jos joku myy halvemmalla, täytyy tinkiä voittomarginaalista. Tämä on tietysti äärimmilleen yksinkertaistettu malli mutta suuntaa-antava.
Meillä markkinataloudessa markkinat määräävät hinnan.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 22, 2019, 17:28:22
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 16:54:05
Viihdyttävää luettavaa, mutta pakko tunnustaa, että en hahmota, mikä tässä on se "miten asioiden tulisi olla", jota kohti voisi sitten pyrkiä.
En edes yrittänyt määritellä sitä miten asioiden tulisi olla. Kuvasin lähinnä skenaarion, joka voisi toteutua mikäli työtä lähdettäisiin jakamaan Sanna Marinin mallin mukaan. Eli tilannetta jossa pudotetaan se työelämän karsintaraja takaisin 60 metriin.
Tällöin pitäisi hyväksyä, että poliiseina ja opettajina on taakkaa jakamassa myös sellaisia ihmisiä, joilla on taipumusta väkivaltaisuuteen ja vakavia ongelmia vihanhallinnan kanssa.
Höpö höpö. Ei se, ettei työelämään pääsy edellytä jotain täysin yli-inhimillisiä kykyjä millään tapaa tarkoita, että ainoa vaihtoehtoinen malli on luopua kaikista ammattitaitovaatimuksista. Olet päätynyt käyttämään vain argumentaatiovirhettä nimeltään väärä dilemma.
LainaaAmbulanssikuskeiksi pitää ottaa myös lievästi päihdeongelmaisia.
Hammaslääkäreiden taakkaa tulee jakamaan asennevammainen ketjupolttaja, jonka käsien motoriikka ei ole paras mahdollinen.
Hesburgerille tulee kiireapulaiseksi ihminen, joka ei yksinkertaisesti pysty vastustamaan kiusausta kaivaa persettään kesken juustoburgerin valmistuksen.
R-kioskille tulee myyjäksi iäkäs ihminen, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä tietotekniikan kanssa. Ja joka on päättänyt, ettei aio ikinä niitä taitoja opetellakaan.
Se leikkaussaliin eksynyt nitoja jää tässä yhteydessä mysteeriksi. Mutta epäilen, että nukutuslääkärin alle kouluikäinen tytär oli leikkauksen aikana salissa ja sihteeri antoi hänelle pöydältään leluksi nitojan, jotta lapsen aika ei tulisi pitkäksi.
Vastapainoksi näille syntyville uusille ongelmille saisimme täystyöllisyyden sekä kevyemmät työviikot. Mutta sen minkä työntekijän roolissa keveytenä voitamme, sen asiakkaan roolissa vitutuksena häviämme.
Kaikki luettelemasi skenaariot ovat vain tuon saman argumentaatiovirheen toistamista. Toisto ei tee sitä yhtään paremmaksi argumentiksi. Puhut lisäksi ihan eri asiasta kuin työelämän vaatimustason kohoamisesta tavallisen ihmisen kykyjen ulottumattomiin. Ellet nyt sitten tarkoita, että kaikilla tavallisilla ihmisillä on joko päihdeongelma, väkivaltaisuustaipumus, motorisia ongelmia jne. Että on ihmisen suorituskyvyn ylittävää olettaa löytyvän hammaslääkäreiksi työntekijöitä, joiden käsien motoriikka on normaalilla tasolla. Että sen vuoksi hammaslääkärit uupuvat ja sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan nykyään - entisajoista poiketen - normaalia käsien motoriikkaa.
Älä viitsi.
Huomauttaisin myös, että Sanna Marinin malli hyödyttäisi ennen kaikkea tällä hetkellä työelämässä olevia ja siitä sitä muualla eniten moititaankin: herrojen herkkua tämäkin.
T: Xante
Muoksis: lisäksi on aika epätodennäistä, että jos työaikana virallistettaisiin vaikkapa nelioäiväiseksi, työnantajani ryntäisi palkkaamaan ihmisen, joka ei osaa tietokonetta avata tai kirjoittaa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 23, 2019, 10:00:12
Huomauttaisin myös, että Sanna Marinin malli hyödyttäisi ennen kaikkea tällä hetkellä työelämässä olevia ja siitä sitä muualla eniten moititaankin: herrojen herkkua tämäkin.
T: Xante
Muoksis: lisäksi on aika epätodennäistä, että jos työaikana virallistettaisiin vaikkapa nelioäiväiseksi, työnantajani ryntäisi palkkaamaan ihmisen, joka ei osaa tietokonetta avata tai kirjoittaa.
Ehkä Marinilla on enemmänkin kysymys keskustelun aloittamisesta, kun varsinaisesta mallista.
Kaupan alalla tuota nelituntista, tai viisituntista työpäivää on teetetty jo aika kauan ja sekään ei taida olla kovin hyvä juttu.
Silloin työläiset joutuvat usein tekemään sitä työtään juuri ruuhkan aikana ja paineen alla, kun päivän hektiset ajat ovat heidän "normaalityötään".
Hiljaisempina aikoina riittää pienempi joukko ja heilläkin on varmaan riittävästi hommaa.
Ehkä siellä on se viety jo tarpeeksi tiukaksi ja vanhemmiten varmaan työn haitat jäävät yhteiskuntien hoidettavaksi, kun yksipuoliset rasitusoireilut vievät työkyvyn ennen aikojaan, tai sitten ei pää kestä jatkuvaa ressaamista.
On varmaan monia syitä esittää työajan lyhentämistä, mutta ehkä niissä työoloissa tarvittaisiin pikemminkin inhimillisempää toimintaa, kuin lyhyempää.
ÄVÄ-pari, eli Äreät Vanhat Äijät, Jan ja Kalle kertovat budjettineuvoja.
En tiedä mihin heidän laskelmansa perustuvat ja ovatko kuinka oikeita mutta hätkähdyttäviä ne kyllä ovat. Kannattaisi ehkä miettiä.
Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006205781.htmlHallitus haluaa alentaa pienituloisten verotusta? Tilastokeskuksen määritelmän mukaan määritellyt pienituloiset maksavat tuloveroa valtiolle enintään 4 euroa 26 senttiä kuukaudessa. Paljonko hallitus aikoo sitä pienentää?
Ilmainen neuvo valtiovarainministeri Lintilälle: Jos kaikki epäsuorat ja suorat yritystuet (n. 9 mrd euroa) poistetaan, samalla voidaan laskea yritysten verotus (n. 6 mrd euroa) nollaan ja valtion kassaan jää 3 mrd euroa enemmän eli velanotto loppuu.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2019, 08:59:02
Että on ihmisen suorituskyvyn ylittävää olettaa löytyvän hammaslääkäreiksi työntekijöitä, joiden käsien motoriikka on normaalilla tasolla. Että sen vuoksi hammaslääkärit uupuvat ja sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan nykyään - entisajoista poiketen - normaalia käsien motoriikkaa.
Älä viitsi.
Sopisiko tuo täysin teoreettinen esimerkkini sinun maailmankuvasi paremmin, jos poistan tupakan hammaslääkärin suusta ja laitan tilalle potilaan tisseihin kiinnittyneen katseen? Ja korjaan käsien motoriikkaa siten, että niillä on aina välillä taipumus eksyä hivelemään naispotilaiden reittä...?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 24, 2019, 06:11:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2019, 08:59:02
Että on ihmisen suorituskyvyn ylittävää olettaa löytyvän hammaslääkäreiksi työntekijöitä, joiden käsien motoriikka on normaalilla tasolla. Että sen vuoksi hammaslääkärit uupuvat ja sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan nykyään - entisajoista poiketen - normaalia käsien motoriikkaa.
Älä viitsi.
Sopisiko tuo täysin teoreettinen esimerkkini sinun maailmankuvasi paremmin, jos poistan tupakan hammaslääkärin suusta ja laitan tilalle potilaan tisseihin kiinnittyneen katseen? Ja korjaan käsien motoriikkaa siten, että niillä on aina välillä taipumus eksyä hivelemään naispotilaiden reittä...?
Sinä siis tosissasi esität, että on yli-inhimillinen vaatimus, jota normaalikykyinen ihminen ei mitenkään pysty täyttämään olla polttamatta asiakkastaan hoitaessaan tai tuijottamatta tämän tissejä?
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Edelleen - joko todellakin miehet ovat täysin kykenemättömiä mihinkään ammattimaiseen toimintaan (koska näet kuvaamasi kaltaiset ammatilliset rajat mahdottomina vaatimuksina) - tai olet päätynyt ankkuroimaan itsesi entistä tukevammin tähän argumenttivirheeseesi, joka ei varsinaisesti osoita säkenöivää älyä. Aa - mutta nythän mää ymmärrän - oletkin huolissasi
omasta tulevaisuudestasi, kun ammatillisuuden vaatimukset ovat sinulle itsellesi aivan mahdottomia ja tuntuvat mahdottomilta täyttää.
^Unohdit lesbohammaslääkärit.
Tuskin Safiiri unohti.
Sitä, mitä Brutto tästä trollaamisestaan saa, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tosin se pilaa kyllä paremmankin keskustelun, jotta sikäli jaksa edes miettiä.
T; Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 24, 2019, 08:38:20
^Unohdit lesbohammaslääkärit.
No jos lesboja ryhtyy pelkäämään, niin siinä ei sitten enää riitä korkealle nostetut ammattitaitovaatimukset, vaan joutuu välttelemään myös uimahalleja, pukuhuoneita jne. Tosin - tuo tuijotteluhan on vain miehisten miesten ongelma. Ainakin aina näistä asioista puhuttaessa kerrotaan, että kyse on nimenomaan miehen biologisesta taipumuksesta ja normaalista reaktioista naispuolisiin ihmisiin. Lesbot kuitenkin on naisia, vaikka ovatkin seksuaalisesti naisiin suuntautuneita. Suurempi ongelma tässä lienevät naishammaslääkärien miesasiakkaat, joiden tuijotteluun ei korkeilla ammattitaitovaatimuksilla pystytä puuttumaan. Joten miesasiakkaat on täytynee turvallisuussyistä ohjata mieshammaslääkäreille.
Tosiasiassahan asiallinen käyttäytyminen on kaikilta vaadittava normi. Jopa työttömiltä edellytetään kykyä siihen. Jos ei kykene, altistaa itsensä syytteelle seksuaalisesta häirinnästä. Myös muuten se tupakointi sisätiloissa on ihan kaikilta nykyään kielletty, joten hammaslääkäri ei ole ollenkaan ainoa, joka joutuu haastamaan itseään tässä asiassa. Sama vaatimus koskee kulmabaarin asiakkaitakin. On siis inasen vaikeaa ymmärtää, miten tuo vaatimus muodostuisi hammaslääkäriksi pääsemisen kynnykseksi. Kykenemättömyys oman tupakointinsa säätämiseen on nykyään jo este ravitsemusliikkeen asiakkuudellekin. Harmi, että niitä on vähänlaisesti.
Siispä toistan - älä viitsi.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 24, 2019, 06:11:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2019, 08:59:02
Että on ihmisen suorituskyvyn ylittävää olettaa löytyvän hammaslääkäreiksi työntekijöitä, joiden käsien motoriikka on normaalilla tasolla. Että sen vuoksi hammaslääkärit uupuvat ja sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan nykyään - entisajoista poiketen - normaalia käsien motoriikkaa.
Älä viitsi.
Sopisiko tuo täysin teoreettinen esimerkkini sinun maailmankuvasi paremmin, jos poistan tupakan hammaslääkärin suusta ja laitan tilalle potilaan tisseihin kiinnittyneen katseen? Ja korjaan käsien motoriikkaa siten, että niillä on aina välillä taipumus eksyä hivelemään naispotilaiden reittä...?
Sinä siis tosissasi esität, että on yli-inhimillinen vaatimus, jota normaalikykyinen ihminen ei mitenkään pysty täyttämään olla polttamatta asiakkastaan hoitaessaan tai tuijottamatta tämän tissejä?
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Edelleen - joko todellakin miehet ovat täysin kykenemättömiä mihinkään ammattimaiseen toimintaan (koska näet kuvaamasi kaltaiset ammatilliset rajat mahdottomina vaatimuksina) - tai olet päätynyt ankkuroimaan itsesi entistä tukevammin tähän argumenttivirheeseesi, joka ei varsinaisesti osoita säkenöivää älyä. Aa - mutta nythän mää ymmärrän - oletkin huolissasi omasta tulevaisuudestasi, kun ammatillisuuden vaatimukset ovat sinulle itsellesi aivan mahdottomia ja tuntuvat mahdottomilta täyttää.
Mihin perustuu väitteesi ettei ole vaaraa kun hammaslääkäri on nainen?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Tisukat ovat monille naisille ongelma, joskus ne ovat liian suuria, useimmiten kuitenkin liian pieniä.
Vaikea aihe varmaan, silikoneilla on omat vaaransa ja jollakin tavalla kuitenkin pitäisi erottua toisten naisten seurassa, rinnanmitalla, ehkä.
Itsetunto on herkkä alue ja sitä toki kehitetään epävarmuuden kalvaessa mieltä silloin se miesten tuijottelu saattaa sekä ärsyttää, että miellyttää.
Pahinta saattaisi olla nuorelle naiselle, ettei kukaan edes huomaisi.
^Miehillä on suuri vastuu nuorten naisten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä - tuijotelkaa!
Muoks. myös lesbojen on syytä kantaa kortensa kekoon.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 24, 2019, 11:05:35
Pahinta saattaisi olla nuorelle naiselle, ettei kukaan edes huomaisi.
Ajattelen tätä autoilun kautta.
Huomaaminen ja huomioiduksi tuleminen on tärkeintä.
Mutta puskurissa kiinni ajelu, turha torven soittelu tai pahimmassa tapauksessa vainoaminen ja luvaton päälle ajaminen ei ole sopivaa.
Ikään katsomatta.
(https://media1.tenor.com/images/6d716e258517d49a387ce9d61712d3dd/tenor.gif?itemid=4004679)
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 23, 2019, 11:32:23
ÄVÄ-pari, eli Äreät Vanhat Äijät, Jan ja Kalle kertovat budjettineuvoja.
En tiedä mihin heidän laskelmansa perustuvat ja ovatko kuinka oikeita mutta hätkähdyttäviä ne kyllä ovat. Kannattaisi ehkä miettiä.
Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006205781.htmlHallitus haluaa alentaa pienituloisten verotusta? Tilastokeskuksen määritelmän mukaan määritellyt pienituloiset maksavat tuloveroa valtiolle enintään 4 euroa 26 senttiä kuukaudessa. Paljonko hallitus aikoo sitä pienentää?
Ilmainen neuvo valtiovarainministeri Lintilälle: Jos kaikki epäsuorat ja suorat yritystuet (n. 9 mrd euroa) poistetaan, samalla voidaan laskea yritysten verotus (n. 6 mrd euroa) nollaan ja valtion kassaan jää 3 mrd euroa enemmän eli velanotto loppuu.
Verottajan taskutilastossa on kivasti koostettu mistä verotulot raavitaan kasaan
https://www.vero.fi/download/Taskutilasto_2016/%7BB00360CE-59D3-4BFA-A37B-F27436788772%7D/12488
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 24, 2019, 10:22:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 24, 2019, 06:11:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2019, 08:59:02
Että on ihmisen suorituskyvyn ylittävää olettaa löytyvän hammaslääkäreiksi työntekijöitä, joiden käsien motoriikka on normaalilla tasolla. Että sen vuoksi hammaslääkärit uupuvat ja sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan nykyään - entisajoista poiketen - normaalia käsien motoriikkaa.
Älä viitsi.
Sopisiko tuo täysin teoreettinen esimerkkini sinun maailmankuvasi paremmin, jos poistan tupakan hammaslääkärin suusta ja laitan tilalle potilaan tisseihin kiinnittyneen katseen? Ja korjaan käsien motoriikkaa siten, että niillä on aina välillä taipumus eksyä hivelemään naispotilaiden reittä...?
Sinä siis tosissasi esität, että on yli-inhimillinen vaatimus, jota normaalikykyinen ihminen ei mitenkään pysty täyttämään olla polttamatta asiakkastaan hoitaessaan tai tuijottamatta tämän tissejä?
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Edelleen - joko todellakin miehet ovat täysin kykenemättömiä mihinkään ammattimaiseen toimintaan (koska näet kuvaamasi kaltaiset ammatilliset rajat mahdottomina vaatimuksina) - tai olet päätynyt ankkuroimaan itsesi entistä tukevammin tähän argumenttivirheeseesi, joka ei varsinaisesti osoita säkenöivää älyä. Aa - mutta nythän mää ymmärrän - oletkin huolissasi omasta tulevaisuudestasi, kun ammatillisuuden vaatimukset ovat sinulle itsellesi aivan mahdottomia ja tuntuvat mahdottomilta täyttää.
Mihin perustuu väitteesi ettei ole vaaraa kun hammaslääkäri on nainen?
Se perustuu siihen, että tissien tuijotteleminen ja kouriminen selitetään miesten käyttäytymisessä naisten seksuaalisesti houkuttelevalla ulkonäöllä. Muutoinhan ei olisi mitään syytä, miksi miehet tuijottavat vain naisten tissejä, eivätkä tuppaa kourimaan miesten haaroväliä ohimennen hampaiden hoitamisen ohessa. Se perustuu myös siihen, että naiset harvemmin valittavat siitä, että toinen nainen tuijottaa heidän rintavarustuksiaan tai kourii luvatta.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 24, 2019, 11:05:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Tisukat ovat monille naisille ongelma, joskus ne ovat liian suuria, useimmiten kuitenkin liian pieniä.
Vaikea aihe varmaan, silikoneilla on omat vaaransa ja jollakin tavalla kuitenkin pitäisi erottua toisten naisten seurassa, rinnanmitalla, ehkä.
Itsetunto on herkkä alue ja sitä toki kehitetään epävarmuuden kalvaessa mieltä silloin se miesten tuijottelu saattaa sekä ärsyttää, että miellyttää.
Pahinta saattaisi olla nuorelle naiselle, ettei kukaan edes huomaisi.
Monille miehille on pippelin koko suuri ongelma. Useimmiten se silloin koetaan liian pieneksi. Vaikea aihehan tuo on. Pippelinpidennykset kuitenkin ovat aika riskibisnestä, joten turvaisempaa on kompensoida asiaa näyttävän auton hankinnalla. Itsetunto on herkkä alue ja epävarmuus voi aiheuttaa potenssiongelmiakin.
Pahinta nuorelle miehelle kuitenkin lienee, jos naiset eivät edes huomaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 11:51:40
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 24, 2019, 11:05:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Tisukat ovat monille naisille ongelma, joskus ne ovat liian suuria, useimmiten kuitenkin liian pieniä.
Vaikea aihe varmaan, silikoneilla on omat vaaransa ja jollakin tavalla kuitenkin pitäisi erottua toisten naisten seurassa, rinnanmitalla, ehkä.
Itsetunto on herkkä alue ja sitä toki kehitetään epävarmuuden kalvaessa mieltä silloin se miesten tuijottelu saattaa sekä ärsyttää, että miellyttää.
Pahinta saattaisi olla nuorelle naiselle, ettei kukaan edes huomaisi.
Monille miehille on pippelin koko suuri ongelma. Useimmiten se silloin koetaan liian pieneksi.
Pieni pippeli on käsitykseni mukaan ongelma vain naisille. Omistajansa pippeli pystyy yleensä tyydyttämään sen koosta riippumatta...
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 24, 2019, 12:09:56
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 11:51:40
Lainaus käyttäjältä: Karikko - elokuu 24, 2019, 11:05:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 08:25:18
Ollos huoletta mies. Tisseihin tuijottavien hammaslääkäreiden ongelma on jo ratkaistu, sillä niin suuri osa hammaslääkäreistä on naispuolisia. Hammaslääketieteen opiskelijoista naisia on sellaiset 70 %. Siten naisasiakkaat voivat helposti hakeutua nimenomaan naispuolisten hammaslääkärien hoidettavaksi. Silloin ei tissien tuijottelusta ole vaaraa.
Tisukat ovat monille naisille ongelma, joskus ne ovat liian suuria, useimmiten kuitenkin liian pieniä.
Vaikea aihe varmaan, silikoneilla on omat vaaransa ja jollakin tavalla kuitenkin pitäisi erottua toisten naisten seurassa, rinnanmitalla, ehkä.
Itsetunto on herkkä alue ja sitä toki kehitetään epävarmuuden kalvaessa mieltä silloin se miesten tuijottelu saattaa sekä ärsyttää, että miellyttää.
Pahinta saattaisi olla nuorelle naiselle, ettei kukaan edes huomaisi.
Monille miehille on pippelin koko suuri ongelma. Useimmiten se silloin koetaan liian pieneksi.
Pieni pippeli on käsitykseni mukaan ongelma vain naisille. Omistajansa pippeli pystyy yleensä tyydyttämään sen koosta riippumatta...
Ja isot tissit ovat tärkeät vain miehille. Sikshän ne niitä tuijottaa. Muutoin ne ovat lähinnä hankalat ja aiheuttavat selkäsärkyä.
Talouden organisoinnista puheenollen, Posti on aika mielenkiintoinen esimerkki:
https://www.talouselama.fi/uutiset/postin-tyontekijat-aloittivat-laittoman-lakon-tampereella-ja-vantaalla-jokainen-voi-kuvitella-milta-30-prosentin-leikkaus-palkassa-tuntuu/6647d495-4fc7-45f3-9531-e86d4d814b37 (https://www.talouselama.fi/uutiset/postin-tyontekijat-aloittivat-laittoman-lakon-tampereella-ja-vantaalla-jokainen-voi-kuvitella-milta-30-prosentin-leikkaus-palkassa-tuntuu/6647d495-4fc7-45f3-9531-e86d4d814b37)
LainaaPostin työntekijät aloittivat laittoman lakon Tampereella ja Vantaalla – "Jokainen voi kuvitella, miltä 30 prosentin leikkaus palkassa tuntuu"...
...Satakunta Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n työntekijää marssi ulos Tampereen postikeskuksesta torstaina. Ulosmarssi tapahtui puoliltapäivin sen jälkeen, kun työntekijät saivat tiedon työehtojen heikennyksestä.
Posti ilmoitti torstaina, että yli 700 työntekijän työsopimukset siirtyvät Medialiiton ja Teollisuusliiton jakelua koskevan halvemman työehtosopimuksen työsopimuksen piiriin.
Tämä samaan aikaan kun:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006222223.html (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006222223.html)
LainaaPostin säästökampanjat ovat kohdistuneet henkilöstöön ja palveluihin, samalla kuin johdon palkkioita on nostettu. Toimitusjohtajan palkat ja palkkiot ovat kivunneet neljässä vuodessa 65 prosenttia 990 000 euroon vuodessa.
Kyllä minä oikeistolaisena ymmärrän sen, että tuottaville työntekijöille voidaan plussaa maksaa. Ahkeruudesta pitää hyötyä. Mutta tuo Postin toiminta alkaa vaikuttaa niin irvokkaalta, ettei löydä sanoja toiminnalle. Tuohan on ryöstöä. Miten valtionyrityksessä voidaan noin toimia? Vai onko se Posti enää valtion omistama...?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 24, 2019, 11:41:15
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 23, 2019, 11:32:23
ÄVÄ-pari, eli Äreät Vanhat Äijät, Jan ja Kalle kertovat budjettineuvoja.
En tiedä mihin heidän laskelmansa perustuvat ja ovatko kuinka oikeita mutta hätkähdyttäviä ne kyllä ovat. Kannattaisi ehkä miettiä.
Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006205781.htmlHallitus haluaa alentaa pienituloisten verotusta? Tilastokeskuksen määritelmän mukaan määritellyt pienituloiset maksavat tuloveroa valtiolle enintään 4 euroa 26 senttiä kuukaudessa. Paljonko hallitus aikoo sitä pienentää?
Ilmainen neuvo valtiovarainministeri Lintilälle: Jos kaikki epäsuorat ja suorat yritystuet (n. 9 mrd euroa) poistetaan, samalla voidaan laskea yritysten verotus (n. 6 mrd euroa) nollaan ja valtion kassaan jää 3 mrd euroa enemmän eli velanotto loppuu.
Verottajan taskutilastossa on kivasti koostettu mistä verotulot raavitaan kasaan https://www.vero.fi/download/Taskutilasto_2016/%7BB00360CE-59D3-4BFA-A37B-F27436788772%7D/12488
Mielenkiintoisia lukuja.
Ylevero on perintöveroa suurempi tuotoltaan. Eli verorasitukseltaan.
Tähän talousketjuun laittaisin tämän prof. Matti Virenin (emeritus) kommentin SITRA:sta, joka lienee jonkinlainen kekkoslainen jäänne Suomen taloudessa. Tuonne kai Jyrki Kataisenkaltaisia ollaan työntämässä 10 000 euron kuukausipalkalle:
https://beta.oikeamedia.com/o1-119612 (https://beta.oikeamedia.com/o1-119612)
LainaaSitra on ollut viime päivinä kovasti julkisuudessa lähinnä siksi että uuden johtajan (yliasiamiehen) valinta on käynnissä. No, siitä asiasta ei kannata paljon keskustella: Hyvät Veljet ovat jo aikoja sitten "sopineet" asiasta ja on samantekevää, mitä asiasta ajatellaan rahvaan keskuudessa. Kiinnostavaa olisi ainoastaan tietää, mitä muuta diiliin kuuluu.
LainaaEhkä olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mihin tarkoitukseen Sitra –nimistä organisaatiota tänä päivänä tarvitaan. Kun Sitra perustettiin 1967, sillä oli selkeä sosiaalinen tilaus: pääomaköyhä maa tarvitsi riskirahoitusta tuottavuuden kasvun kannalta tärkeisiin investointikohteisiin.
Toisaalta luulisi "tulevaisuuden tutkimuksen" näyttävän kyntensä hyvien ennusteiden muodossa. Mutta mitä ovat ne osuvat ennusteet? Rooman klubin ennusteet? Ennustivatko tulevaisuuden tutkijat neuvostojärjestelmän romahduksen, tai Suomen suuren laman 1990 luvun alussa, tai finanssikriisin 2008/2009, tai tuottavuuden kasvun romahdusmaisen laskun 2000-luvulla? Ei minun tietääkseni.
Mihin Suomi tarvitsee tuollaisia enää? Ovatko turhia jäänteitä? Tarvitseeko talouselämä tuollaista keskusjohtoista organisaatiota, joka syö miljoonia vuodessa pelkästään "asiantuntijoiden" palkkoihin?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 23:58:40
Tähän talousketjuun laittaisin tämän prof. Matti Virenin (emeritus) kommentin SITRA:sta, joka lienee jonkinlainen kekkoslainen jäänne Suomen taloudessa. Tuonne kai Jyrki Kataisenkaltaisia ollaan työntämässä 10 000 euron kuukausipalkalle:
https://beta.oikeamedia.com/o1-119612 (https://beta.oikeamedia.com/o1-119612)
LainaaSitra on ollut viime päivinä kovasti julkisuudessa lähinnä siksi että uuden johtajan (yliasiamiehen) valinta on käynnissä. No, siitä asiasta ei kannata paljon keskustella: Hyvät Veljet ovat jo aikoja sitten "sopineet" asiasta ja on samantekevää, mitä asiasta ajatellaan rahvaan keskuudessa. Kiinnostavaa olisi ainoastaan tietää, mitä muuta diiliin kuuluu.
LainaaEhkä olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mihin tarkoitukseen Sitra –nimistä organisaatiota tänä päivänä tarvitaan. Kun Sitra perustettiin 1967, sillä oli selkeä sosiaalinen tilaus: pääomaköyhä maa tarvitsi riskirahoitusta tuottavuuden kasvun kannalta tärkeisiin investointikohteisiin.
Toisaalta luulisi "tulevaisuuden tutkimuksen" näyttävän kyntensä hyvien ennusteiden muodossa. Mutta mitä ovat ne osuvat ennusteet? Rooman klubin ennusteet? Ennustivatko tulevaisuuden tutkijat neuvostojärjestelmän romahduksen, tai Suomen suuren laman 1990 luvun alussa, tai finanssikriisin 2008/2009, tai tuottavuuden kasvun romahdusmaisen laskun 2000-luvulla? Ei minun tietääkseni.
Mihin Suomi tarvitsee tuollaisia enää? Ovatko turhia jäänteitä? Tarvitseeko talouselämä tuollaista keskusjohtoista organisaatiota, joka syö miljoonia vuodessa pelkästään "asiantuntijoiden" palkkoihin?
Mutta toisaalta noita talousennusteita tehdään nimenomaan siksi, että osattaisiin muuttaa toimintaa siten, etteivät ne huonot skenaariot, joita niissä on, koskaan toteutuisi. Tai että ne toivotut skenaariot varmasti myös tapahtuisivat ja niistä osattaisiin hyötyäkin vielä enemmän. Talouden ennustamisen tarkoitus on, että se vaikuttaa toimintaan siten, että ennusteen pohjalla oleviin tekijöihin puututaan jollain tapaa ja siten muutetaan tulevaisuutta ennusteesta poikkeavaksi. Jollain tapaa. Talousennusteen idea ei ole olla mikään juna-aikataulu, josta näkee, milloin seuraava noususuhdanne tai taantuma iskee. Idea on tehdä muutoksia toimintaan, ei jäädä laiturille passiivisena odottamaan sitä junaa.
Onko lääkäri "surkea ennustaja", jos syöpädiagnoosin saanut elää (hoidon ansiosta) kauemmin kuin ennuste antoi toivoa? Pitäisikö tuollaiset lääkärit irtisanoa epäpätevinä?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 23:58:40
Tähän talousketjuun laittaisin tämän prof. Matti Virenin (emeritus) kommentin SITRA:sta, joka lienee jonkinlainen kekkoslainen jäänne Suomen taloudessa. Tuonne kai Jyrki Kataisenkaltaisia ollaan työntämässä 10 000 euron kuukausipalkalle:
https://beta.oikeamedia.com/o1-119612 (https://beta.oikeamedia.com/o1-119612)
LainaaSitra on ollut viime päivinä kovasti julkisuudessa lähinnä siksi että uuden johtajan (yliasiamiehen) valinta on käynnissä. No, siitä asiasta ei kannata paljon keskustella: Hyvät Veljet ovat jo aikoja sitten "sopineet" asiasta ja on samantekevää, mitä asiasta ajatellaan rahvaan keskuudessa. Kiinnostavaa olisi ainoastaan tietää, mitä muuta diiliin kuuluu.
LainaaEhkä olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mihin tarkoitukseen Sitra –nimistä organisaatiota tänä päivänä tarvitaan. Kun Sitra perustettiin 1967, sillä oli selkeä sosiaalinen tilaus: pääomaköyhä maa tarvitsi riskirahoitusta tuottavuuden kasvun kannalta tärkeisiin investointikohteisiin.
Toisaalta luulisi "tulevaisuuden tutkimuksen" näyttävän kyntensä hyvien ennusteiden muodossa. Mutta mitä ovat ne osuvat ennusteet? Rooman klubin ennusteet? Ennustivatko tulevaisuuden tutkijat neuvostojärjestelmän romahduksen, tai Suomen suuren laman 1990 luvun alussa, tai finanssikriisin 2008/2009, tai tuottavuuden kasvun romahdusmaisen laskun 2000-luvulla? Ei minun tietääkseni.
Mihin Suomi tarvitsee tuollaisia enää? Ovatko turhia jäänteitä? Tarvitseeko talouselämä tuollaista keskusjohtoista organisaatiota, joka syö miljoonia vuodessa pelkästään "asiantuntijoiden" palkkoihin?
Kelan tilastoissa on työmarkkinatukien hakijoiden joukossa noin 70 000 johtaja tai asiantuntija nimikkeellä korvauksien saajaa.
Eli varmaan "tarpeellista" porukkaa. Asiantuntemusta voisi tarjota esimerkiksi Vartiaisen Ju_hanalle -ettei hänen tarvitsisi ihan höpöjä jutella.
IS>
>>>
VARTIAINEN puolusti A-talkissa Postin toimia näkemillään "uskottavilla laskelmilla", joiden mukaan Posti on painumassa rajusti tappiolle parin vuoden sisällä.
– Postin perinteinen bisnes on ihan syöksykierteessä, se olisi konkurssiyritys, jos se olisi yksityinen yritys, sen takia Postin on saatava lisää tuottavuutta ja saneerata toimintaansa, Vartiainen sanoi.
– En tiedä, maksavatko konkurssiyritykset omistajalleen tuloksestaan osinkoa 28 miljoonaa? Nieminen vastaa.
– Siellä on myös satoja miljoonia euroja haaskattu kaikenlaisiin kokeiluihin, kun on ostettu Skandinavian logistiikkaa ja Venäjän varastobisnestä. Johtoa on vielä palkittu, vaikka alaskirjauksia on jouduttu tekemään, Nieminen kritisoi.
Harmin paikka, että tämä mainio keskustelunaihe on jäänyt unhoon.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 19, 2019, 07:38:46
Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 19, 2019, 07:17:50
Sanna Marin esitti neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää:
https://www.aamulehti.fi/a/58aeeda0-8d7f-4efb-bafc-cafdd7bcb037
Valitettavasti tämä ei toimi. Roboteista ja automaatiosta huolimatta työn määrä lisääntyy jatkuvasti ja työvoimapula pahenee. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa työikäisestä väestöstämme ei kykene tekemään työtä sillä laatutasolla mitä yhteiskuntamme edellyttäisi. Laatustandardin täyttävät työntekijät ovat täysin ylityöllistettyjä.
Hmm. Onko siis vain potentiaalinen työntekijä vastuussa siitä, että kykenee täyttämään ne vaatimukset, jotka työnantaja kehittelee työvoimalleen? Vai olisiko ehkä myös niiden työnantajien joskus pohdittava, josko pitäisi heidänkin "laittaa suu äkkiä myöden" ja "ottaa lusikka kauniiseen käteen" eli säätää ne vaatimukset sellaisiksi, että työ ja tekijä voivat kohdata. Esimerkiksi pitää selvänä sitä, että uusi työntekijä ei voi olla ekasta hetkestä alkaen vuosien kokemuksella varustettu tai ettei se vuosien kokemuksella varustettu voi olla nuori ja innokas sirkeäsilmä.
Voiko olla niin, että on vain yksilön oma moka, jos ei täytä alati kohoavia yhteiskunnan laatustandardeja? Yhteiskunta haluaa vaihtaa kansan parempaan ja laadukkaampaan?? Vai pitäisikö pohtia edes hetki sitä, miten yhteiskunnalle kelpaisivat ne ihmiset, jotka yhteiskunnan nyt kuitenkin muodostavat?
Herätelläänpä hieman, onhan aihetta taas käsitellyt esim. Jan Hurri. Eikä työajanlyhentämistä voi vaikenemalla estää, se on tulossa joka tapauksessa. Ihmiset ovat etätöitä tehdessään huomanneet miten paljon turhaa tuottamatonta tohinaa, jopa häiritsevää, on työmaalla. Ehkä tämä nopeuttaa työnteon rakenteiden järkevöitymistä ja työhön ja työmatkoihin käytettävän ajan lyhenemistä.
Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008231062.htmlTyöaika eli palkan eteen tehtävien työtuntien määrä on "vain" yksi muuttuja talouden mutkikkaassa kokonaisuudessa. Ja se on yksi keskeinen muuttuja tulonjaon monimuuttujayhtälössä.
Tämä tieto laittaa miettimään.
Lainaus käyttäjältä: https://www.verkkouutiset.fi/a/hs-venajan-etupiiriajattelu-murenee-keski-aasiassa/#3f325e24Siirtotyöläisten lähettämä raha on merkittävä osa monen Keski-Aasian maiden taloutta – esimerkiksi Kirgisiassa ja Tadžikistanissa siirtotyöläisten lähettämien rahojen osuus on ollut vajaa kolmasosa bruttokansantuotteesta.
Paljonkohan suomalaiset lähettivät kotosuomeen rahaa muuttaessaan joukolla Ruotsiin, Amerikkaan tai Australiaan? Taisi jouluisin tulla joku paketti.
Entä kuinka suuri osa väestöstä vierastyöläisinä riittäisi takaamaan hyvät olot maahanjääville ilman työvelvoitetta.