Suomen kielen muuttuminen on tosiasia, mille ei voi mitään. Ei tarvitsekaan voida. On makuasia, pitääkö kielen muuttumista neutraalina, huonona, hyvänä vai yhdentekevänä asiana. Suomessa kielen muuttumista huonona asiana pitävät eniten vähiten koulutetut ihmiset. Neutraaleimmin asiaan suhtautuvat korkeammin koulutetut.
Suomen kieli on muuttunut aina. Uusi piirre on internetkielen, englaninkielen sen eri versioissaan, uusien keksintöjen, vempaimien ja kielenkäyttäjien omatoiminen tulo kielen kehitykseen. Tosin uusille tieteellisille ja muille ilmiöille ja teknisille tuotteille on aina ollut pakko joko lainata tai kehittää uudissana. Suomen kieli ei häviä mihinkään, vaikka yltiöpäisimmät uskovat Suomen muuttuvan aikanaan islamilaiseksi valtioksi ja arabin syrjäyttävän suomen kielen joskus.
Useimmat suomenkielen puhujat osaavat äidinkieltään puhua ja kirjoittaa halutessaan aivan hyvin. Minusta puhekielen käyttäminen on ok esimerkiksi somessa kirjoitettaessa kunhan virallisissa yhteyksissä osaa käyttää siistiä suomen kieltä. Somessa sanojen mielivaltainen pätkiminen ei edistä suomen kielen kehittymistä, mutta onneksi nuo sanat eivät jää elämään kuin itsensä pätkijän kielenkäytössä. Kiusallisinta minusta nuo kirjoitetut pätkät ovat silloin, kun keksitty sana tarkoittaa normaalissa kielenkäytössä jotakin muuta tai lukijalle sanan merkitys ei avaudu. Jos ei jaksa laiskuudessaan kirjoittaa sanoja ymmärrettävään muotoon, niin parempi olisi jättää nuo sanat kirjoittamatta. Varsinainen siansaksa, mistä ei saa selvää, on rasittavaa. Tärkeintä on se, että muut ymmärtävät, mitä puhuja tai kirjoittaja sanoo.
Kieli elää ja osin myös elävöityy. Näin on ollut aina. Se ei ole rasite, vaan rikkaus. Kyselen joskus lapsiltani, mitä 1970-luvun stadin slangin sanat tarkoittavat ja usein käy niin, etteivät he tiedä. Kielioppikin muuttuu ja meidän kaikkien oli syytä hyväksyä se. Suoranaista suomen kielen raiskaamista ei pidä hyväksyä.
Tästä linkistä voi tutkia vanhoja suomenkielisiä sanoja: http://kaino.kotus.fi/vks/?p=article&word=ahdistus&vks_id=VKS_471c79a01db3fd6a3841c79e552c315a.
Juu. Hieman asian vierestä.
Anoppi, Kivennavalta, umpisellainen tokaisi miniälleen, umpihämäläiselle äidilleni kun tämä meni juottamaan lehmiä navettaan: " Nii, enne kuolemaa tulloo kuulema hirviä jano. Ko ny määt nii paa juksat kii männessäis ja tuo kaivolt taasa tulleissais. Ei Jumalakkaa laiskoi ruoki."
Semmost nii.
Olihan täällä pilkunpanijoille sopiva ketju, jossa voi pohtia sanoja ja oikeakielisyyttä :)
Mainokset joskus todellakin ravistelevat hereille erikoisilla sanavalinnoillaan. Ilmeisesti tarkoituskin on juuri, saada ihminen kiinnostumaan mainostajan hyvästä sanomasta hinnalla millä hyvänsä.
Nyt jotain jalkarasvaa mainostetaan sanalla jalkanaamio. En aiemmin ole kuullut 'naamio' saanaa käytettävän mistään muusta kuin kasvoille laitettavasta tökötistä tai sitten naamiaisasuun kuuluvista silmät tai koko kasvot peittävästä naamarista, vai miksi sitä nyt pitäisi milloinkin sanoa.
Onko tässä vähitellen naamion merkitys laajentumassa mihin tahansa voiteen käyttöön? Kohta meillä on käsinaamio ja vauvoille laitetaan pyllynaamio ehkäisemään vaippaihottumaa :)
Tottakai kieli aina muuttuu uusien sukupolvien myötä.
Sinänsä haluaisin suomen kielen säilyvänkin, eikä muuttuvan liiaksi ulkomaisten vaikutuksien kautta.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 14, 2020, 19:13:40
Messias ja opetuslapset on poistettu uudesta Raamatusta koska persut pilasi sen härski-Jussilla. ;D
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006570707.html
Siirsin lainauksen tänne, kun ei uutinen persuketjuun asiallisesti ottaen kuulu.
En ole Raamatun käyttäjä, mutta silti vähän ihmetyttää, että sen kieltä pitää modernisoida jatkuvasti. Tuossakin listassa on aivan käyttökelpoisia ja helposti ymmärrettävisä, joskin hiukan harvemmin käytettyjä sanoja, jotka korvataan tavallisemmin käytetyillä sanoilla. Eikö tuo ole samalla kielen köydyttämistä?
Voisi melkeinpä ajatella, että samalla viedään Raamatulta jonkinlainen vanhahtava mystisyys, joka olisi omiaan puhuttamaan ihmisisä kirjoitusten merkityksestä.
Autuas ja vanhurskas on mulle vähän epäselviä. Vieläkin. "Onnesta autuas" sanontaa olen käyttänyt mutta jos käännös on "onnesta onnellinen" niin heh. ;D
Kopek ei ole ymmärtänyt mitä tarkoittaa solvaus ja panettelu. Panettelua en minäkään oikein nuorempana.
"Vapahtaja" menisi perille jos oltaisiin koettu Rooman vallan aikaa tai Viron tai Unkarin kohtalo NL:n tossun alla tai oltaisiin vieläkin.
Alustavasti veikkaan, että tämän käännöstyön myötä Raamattu muuttuu liian vihervasemmistolaiseksi, kun käsite "laupeus" muuttuu muotoon "hyväntahtoisuus", ja syntyy kaksi koulukuntaa, joista ensimmäisessä pitäydytään aiemmassa käännöksessä, kun taas jälkimmäisessä ja lähinnä vain jonkin Kallion seurakunnan tapainen vihervasemmistolainen kirkko ottaa käyttöön tämän uuden käännöksen.
Joskus pelkät sanat ärsyttävät. Tällä listalla 150 ärsyttävää sanaa.
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006624334.html
Joukossa on sellaisia, joita en ole koskaan kuullutkaan, onneksi en ole! Minua ärsyttävät kaikki olkkari-, valkkari-tyyliset puhekielisyydet. Miksi kaikki sanat pitää nykyisin vääntää toiseen muotoon? Miksi kaiken pitää olla "hauskaa" tai "rentoa"?
Toinen erittäin ärsyttävä kielellinen ilmiö on englanninkieliset sanat, kuten vaikkapa definitiivinen tai narratiivi. Jokaisella finninaamaisella instagrammiin räpeltävällä teinilläkin on nykyisin narratiivi.
Edelliseen liittyen, väsyttäviä ovat myös käännöslainat: "ylpeänä esittää".
Nämä kieleen liittyvät ärsytykset eivät tosin mielestäni ole pikkujuttu, vaan yksi vakava merkki kulttuurimme (suomalaisen ja länsimaisen) taantumisesta. Valitettavasti en usko, että olisimme vielä lähelläkään pohjakosketusta. Arvelen, että en tule näkemään käännettä nousuun.
^
Ranska sentään vielä varjelee kieltään, mutta erilaiset anglismit - tai sitten jonkin lauseen esittäminen kesken äidinkielensä amerikanenglanniksi ovat todella yleisiä jo ympäri Euroopan. Suomessa valtaosa tieteellisestä tutkimuksestakin tehdään suoraan englanniksi.
Vaan mitä listan sanoihin tulee, ironista että koko juttu on Ilta-Sanomissa. Sen ja kilpailijansa Iltalehden tosi nuorekkaat ja trendikkäät toimittajat ovat luultavasti itse pahimpia viljelemään ko. roskaa. Sitten perään hurskastelevat että voi voi, kun kielemme köyhtyy...
Suurempi vaara kielelle on se, jos sen ei anneta kehittyä ja muuttua. Tai se ei kehity ja muutu, koska kielellä ei ole käyttäjiä. Kielen säilyttäminen "puhtaana" vierasta vaikutteista on aika aikansa elänyt tavoite.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 08:28:57
Suurempi vaara kielelle on se, jos sen ei anneta kehittyä ja muuttua. Tai se ei kehity ja muutu, koska kielellä ei ole käyttäjiä. Kielen säilyttäminen "puhtaana" vierasta vaikutteista on aika aikansa elänyt tavoite.
Hyvän yleiskielen vaaliminen elävässä käytössä ei ole kielen jähmettämistä muuttumattomaksi. Yleiskieli on yksi kielen rekistereistä, jolla on omat käyttötilanteensa. Sen rinnalla ovat murteet ja slangit. On kulttuurin rikkautta ja kypsyyttä omata useita kielen rekistereitä. Ja oman kielen vaalimisen arvostaminen ilmaisee kulttuurista itsetuntoa sekä historiatietoisuutta. Miksi hyvän yleiskielen hallitsemista ei pidetä arvokkaana, vaikka kielellisellä selkeydellä on yhteys ajattelun ja kommunikaation selkeyteen? Miksi on hyvä asia asettaa korkea vaatimustaso vaikkapa matematiikan tai koodaamisen taidolle, mutta yleiskielen taidon vaatiminen esim. kouluopetuksessa on vähäarvoisempaa? Humanistien hölynpölyä? Kielen oppiminen on ylimääräinen rasite, jota säkkituolissa lojuvalta nykyopiskelijalta ei tule vaatia. Eikö tämä oikeastaan ole tuon opiskelijan kykyjen vähättelyä? Raukka parka rasittuu liikaa, jos häneltä vaaditaan kunnollista luku-, kirjoitus- ja puhetaitoa?
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 07, 2020, 12:47:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2020, 08:28:57
Suurempi vaara kielelle on se, jos sen ei anneta kehittyä ja muuttua. Tai se ei kehity ja muutu, koska kielellä ei ole käyttäjiä. Kielen säilyttäminen "puhtaana" vierasta vaikutteista on aika aikansa elänyt tavoite.
Hyvän yleiskielen vaaliminen elävässä käytössä ei ole kielen jähmettämistä muuttumattomaksi. Yleiskieli on yksi kielen rekistereistä, jolla on omat käyttötilanteensa. Sen rinnalla ovat murteet ja slangit. On kulttuurin rikkautta ja kypsyyttä omata useita kielen rekistereitä. Ja oman kielen vaalimisen arvostaminen ilmaisee kulttuurista itsetuntoa sekä historiatietoisuutta. Miksi hyvän yleiskielen hallitsemista ei pidetä arvokkaana, vaikka kielellisellä selkeydellä on yhteys ajattelun ja kommunikaation selkeyteen? Miksi on hyvä asia asettaa korkea vaatimustaso vaikkapa matematiikan tai koodaamisen taidolle, mutta yleiskielen taidon vaatiminen esim. kouluopetuksessa on vähäarvoisempaa? Humanistien hölynpölyä? Kielen oppiminen on ylimääräinen rasite, jota säkkituolissa lojuvalta nykyopiskelijalta ei tule vaatia. Eikö tämä oikeastaan ole tuon opiskelijan kykyjen vähättelyä? Raukka parka rasittuu liikaa, jos häneltä vaaditaan kunnollista luku-, kirjoitus- ja puhetaitoa?
Kielitaito ja kielen osaava tilanteeseen sovittaminen on mielestäni varsin eri juttu kuin kieleen otetut muiden kieline vaikutteet ja lainat. Kommunikaation selkeyskään ei riipu siitä, käyttääkö silloin tällöin vaikka englanninkielisiä lainoja puheessaan tai anglismeja. Nykymalli lienee se, että yleistyneet kielenkäyttötavat myös virallistetaan hyväksyttäviksi sen sijaan, että taisteiltais ikuisesti "vääriä" muotoja vastaan. Monet äikänopit ovatkin vanhentuneet, jos kouluajoista on ehtinyt vuosikymmeniä vierähtää. Entinen paha virhe onkin nykyään täysin oikein.
Kunnollinen luku-, kirjoitus- ja puhetaito on minun mielestäni kovasti eri asia kuin vieraan vaikutuksen välttäminen, kielilainat ja anglismit. Kaikenlaisia kielellisiä valintoja voi tehdä myös tietoisesti ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Aika vähän on sellaisia juttuja, jotka missä tahansa tilanteessa olisivat aina moitittavia. Mutta tietenkin niitä pitää osata käyttää viisaasti ja tarkoituksenmukaisesti suhteessa tavoiteltuun viestiin.
Kielellisiä valintoja ei voi tehdä, jos ei ole tietoinen erilaisten kielen rekistereiden eroista ja sopivuudesta eri tilanteisiin. Tällöin ei ole myöskään tietoinen, millaisen kuvan itsestään välittää kielellä viestiessään. Mitä taas vierasperäisten lainojen viljelyyn tulee, niin olemme jo varsin pitkällä finglisin tiellä. Saattaa hyvinkin jo olla liian myöhäistä pelastaa suomen kieli katoamiselta. No, emmehän me suomalaiset juuri intiaaneja kummempi kansa olleetkaan, joten: Mitä välii!!!
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 07, 2020, 14:11:13
Kielellisiä valintoja ei voi tehdä, jos ei ole tietoinen erilaisten kielen rekistereiden eroista ja sopivuudesta eri tilanteisiin. Tällöin ei ole myöskään tietoinen, millaisen kuvan itsestään välittää kielellä viestiessään. Mitä taas vierasperäisten lainojen viljelyyn tulee, niin olemme jo varsin pitkällä finglisin tiellä. Saattaa hyvinkin jo olla liian myöhäistä pelastaa suomen kieli katoamiselta. No, emmehän me suomalaiset juuri intiaaneja kummempi kansa olleetkaan, joten: Mitä välii!!!
Niin. Mutta tietoisuus ei katoa tai esty siitä, että päättää käyttää lainasanaa tai jopa anglismia tai puhekielistä muotoilua. Voi sitä myös ihan tarkoituksella haluta välittää jonkun muunkinlaisen kuvan kuin juuri sen korrektin ja neutraalin yleiskielis-virallisen.
Tuskinpa suomi minnekään kielenä siitä katoaa, että siihen liitetään lainasanoja. Niinhän on tehty aina ja koko kieli on tällaisten erilaisten lainojen kerrostumaa. Katoamista aiheuttaa se, jos suomenkielellä ei voi opiskella tai sillä ei julkaista kirjoja, tutkimuksia jne. Anglismit eivät kielen säilymistä uhkaa, mutta se kyllä, jos siitä tulee pelkkä arkitarpeiden kieli, jolla ei voi ilmaista mitään tieteellistä tai kaunokirjallista.
https://agricocacola.wordpress.com/2012/11/20/mika-on-suomen-kielen-tila/
Rooster:
"Alkoi vaivaamaan"
Pitää olla: "Alkoi vaivata.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 22, 2020, 15:04:58
Rooster:
"Alkoi vaivaamaan"
Pitää olla: "Alkoi vaivata.
Niinkö? :P
Katsoin Googlella:
"alkoi vaivaamaan" Noin 5 090 tulosta
"alkoi vaivata" Noin 17 100 tulosta
Kas vaan. Minulla lienee yleisesti ottaen murtunut kieli.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 22, 2020, 15:26:23
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 22, 2020, 15:04:58
Rooster:
"Alkoi vaivaamaan"
Pitää olla: "Alkoi vaivata.
Niinkö? :P
Katsoin Googlella:
"alkoi vaivaamaan" Noin 5 090 tulosta
"alkoi vaivata" Noin 17 100 tulosta
Kas vaan. Minulla lienee yleisesti ottaen murtunut kieli.
Nykyään hyväksytään molemmat muodot. Näin, vaikka joskus aikoinaan ehkä tuo ensimmäinen katsottiin virheeksi.
https://www.kotus.fi/ohjeet/suomen_kielen_lautakunnan_suosituksia/suositukset/alkaa_tehda_ja_alkaa_tekemaan_rinnakkain_yleiskielessa
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 22, 2020, 15:26:23
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 22, 2020, 15:04:58
Rooster:
"Alkoi vaivaamaan"
Pitää olla: "Alkoi vaivata.
Niinkö? :P
Katsoin Googlella:
"alkoi vaivaamaan" Noin 5 090 tulosta
"alkoi vaivata" Noin 17 100 tulosta
Kas vaan. Minulla lienee yleisesti ottaen murtunut kieli.
Eikös taikinaa vaivata- tiedä sitten vaivaantuuko se tai-kina vai vaivaantuuko vaivaaja.
Äitini aikoinaan huomautti, että ei pidä sanoa "alkaa tekemään". Hän oli ollut pari vuotta opettajana silloin, kun olin muutaman vuoden ikäinen.
Suomenkieli illatiiveineen ja muine oudoilta kuulostavine käsitteineen ei koulussa pahemmin kiinnostanut, enkä näitä asioita jaksanut opetella. Jotenkin sitä rimaa hipoen meni läpi näistä asioista, koska eihän suomesta luokalleen jätetty. Ainekirjoituksessa tein aina samat virheet vuodesta toiseen. Yksi virhe, josta joka aineessa jokaisella luokalla tuli paperille opettajan punakynää, oli kappaleen aloitus. En muistanut, että ensimmäisen rivin teksti pitäisi aloittaa vähän kaempaa reunasta.
Oikea muoto "rupesi tekemään" kuulosti rumalta, koska rupeamisesta tulee mieleen rupi.
No, nythän aikaisempi väärä muoto "alkoi tekemään" jo hyväksytään, kun kansa ei koskaan oppinut, miten pitäisi sanoa. Kun tuon yhden jutun nyt satuin osaamaan - kiitos äitini muistutusten - tämäkin ansio mitöitiin uudella määräyksellä. Nyt voin sanoa, että en osaa mitään. Koneellinen tekstintarkastuskaan ei auta. Se ei löydä kaikkia virheitä. Perusuolaisetkaan ei ole virhe, vaikka tarkoitus olisi kirjoittaa perussuomalaiset.
Itä-Helsingin lapset ovat antamassa äijä-sanalle aivan uuden merkityksen
ITÄHELSINKILÄISTEN alakoululaisten perheissä on havaittu täysin uudenlaista äijä-sanan käyttöä.
Jos vaikkapa yhdeksänvuotiaalta kysyy, kenen kanssa tämä oli ulkona, vastaus kuuluu: "Oli siellä jotain äijiä."
Ja äijä voi tarkoittaa ketä tahansa tuntematonta ihmistä: tyttöä tai poikaa, miestä tai naista, nuorta tai vanhaa. Viisivuotias eskarilaispoika on äijä. Ja pikkutyttö kesähatussaan – ilman muuta äijä.
Ilmiö on nuori, eikä sen laajuudesta ole tietoa. Muutamasta pojasta koostuvan porukan mukaan Itä-Helsingin suunnalla "kaikki" heidän ikäisensä puhuvat näin...
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007981344.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox
Äijä varmaan tarkoittaa sitten henkilöä. Sehän kuulostaa enemmän muinaissuomalaiselta kieleltä kuin tönkkö henkilö. Jatkoon!
Äijäauto. Hissiin max 6 äijää kerralla. Onnettomuudessa ei äijävahinkoja. Tuo kyllä kuulostaa kuin vanhuksilta ei olisi lirahtanut housuun
Äijä on Ukko Ylijumalan monista nimistä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukko
LainaaUkko on kiertoilmaus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti vanhaa miestä. Ukon oikeaa nimeä ei haluttu lausua mahdollisesti kunnioituksesta ja pelosta tätä jumaluutta kohtaan. Vastaavasti juutalaisuuden ja kristinuskonkaan mukaan Jahve-jumalan nimeä ei pidä turhaan lausua. Ukon alkuperäinen nimi voi olla Perkele, mutta Ukkoon uskoneet myöhempien aikojen ihmiset eivät välttämättä olisi osanneet yhdistää kristinuskon paholaiseksi leimaaman Perkeleen nimeä Ukkoon. Toisaalta myös Ilmarisen nimeä on voitu käyttää taivaan jumaluudesta sen jälkeenkin, kun taivaan jumala sai huomattavasti uusia vaikutteita balttilaisesta perinteestä.
Arkeologi ja emeritusprofessori Unto Salon mukaan Ukko on tunnettu myös nimillä Isoi, Isäinen, Isänen, Äijä, Pitkänen, Pitkäinen, Pitkämöinen, Ylkäinen ja Ylikäinen. Unto Salo ei liitä balttilaisperäistä perkele-nimeä itämerensuomalaiseen Ukko-jumaluuteen.[2]
Äijät ehkä ovat noita grooming-porukkaa, ikäviä tyttöjen kannalta.
Nythän tuomittiin juuri tuo "eno", hyväksikäytöistä.
Äijä sinänsä on isäntä.
Kaveri otti puheeksi aiheen deepfake. Onneksi ei oltu nokikkain, vaan etänä ja chatin kautta, joten pystyin googlettamaan kaikessa hiljaisuudessa, jotta mistä tuo nyt puhuu.
Harmistuin hiukan, että olihan asia hyvin tuttu, mutta sana ei vaan ollut. Wiki ja muutkin lähteet näyttävät tarjoavan suomennokseksi suoraa käännöstä syväväärennös https://fi.wikipedia.org/wiki/Deepfake Minusta tuo on huono sana, sillä ei se avaa tuota väärennöksen lajia lainkaan. Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: Mikä syvä? Miten niin syvä?
Minusta olisi ihan riittävä suomennos, jos puhuttaisiin toden- tai aidontuntuisesta väärennöksestä tai todentuntuisesta videoväärennöksestä, jos tuo deepfake on rajoitettu koskemaan vain elävää kuvaa ja videota. Silloin olisi ensikuulemalta tällaiselle vähemmän siunatulle selvää, mistä puhutaan.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 11, 2021, 15:13:37
Kaveri otti puheeksi aiheen deepfake. Onneksi ei oltu nokikkain, vaan etänä ja chatin kautta, joten pystyin googlettamaan kaikessa hiljaisuudessa, jotta mistä tuo nyt puhuu.
Harmistuin hiukan, että olihan asia hyvin tuttu, mutta sana ei vaan ollut. Wiki ja muutkin lähteet näyttävät tarjoavan suomennokseksi suoraa käännöstä syväväärennös https://fi.wikipedia.org/wiki/Deepfake Minusta tuo on huono sana, sillä ei se avaa tuota väärennöksen lajia lainkaan. Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: Mikä syvä? Miten niin syvä?
Minusta olisi ihan riittävä suomennos, jos puhuttaisiin toden- tai aidontuntuisesta väärennöksestä tai todentuntuisesta videoväärennöksestä, jos tuo deepfake on rajoitettu koskemaan vain elävää kuvaa ja videota. Silloin olisi ensikuulemalta tällaiselle vähemmän siunatulle selvää, mistä puhutaan.
Ehkä on ajateltu käyttää tässä teknologiaspesifiä nimikettä, joka ei luonnollisestikaan sano mitään, jos kyseinen teknologia ei ole tuttu. Ehkä on ajateltu, että todentuntuisia väärennöksiä voidaan tehdä muutenkin kuin tietokoneella taikka tarkemmin juuri tällä tekniikalla. Todentuntuisuushan on sekin voimakkaasti subjektiivista.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 22, 2020, 17:08:28
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 22, 2020, 15:26:23
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 22, 2020, 15:04:58
Rooster:
"Alkoi vaivaamaan"
Pitää olla: "Alkoi vaivata.
Niinkö? :P
Katsoin Googlella:
"alkoi vaivaamaan" Noin 5 090 tulosta
"alkoi vaivata" Noin 17 100 tulosta
Kas vaan. Minulla lienee yleisesti ottaen murtunut kieli.
Eikös taikinaa vaivata- tiedä sitten vaivaantuuko se tai-kina vai vaivaantuuko vaivaaja.
Niin, ja jotkut sanovat: Alkoi vaivaa tuo juttu.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 11, 2021, 16:02:44
Minusta olisi ihan riittävä suomennos, jos puhuttaisiin toden- tai aidontuntuisesta väärennöksestä tai todentuntuisesta videoväärennöksestä, jos tuo deepfake on rajoitettu koskemaan vain elävää kuvaa ja videota. Silloin olisi ensikuulemalta tällaiselle vähemmän siunatulle selvää, mistä puhutaan.
"Todentuntuinen videoväärennös" on eräänlainen selittävä käännös. Englanniksi sellaisista käytetään sanaa "gloss", ja en ole ihan varma, puhutaanko suomessa "glosseista". Toivottavasti sille on joku vähän kotoutuneempi täsmäterminsä.
Näistä selittävistä käännöksistä (selittävä käännös itsessään on selittävä käännös termistä gloss :D ) ei oikein ikinä saa kunnolla "käsitemäistä". Esimerkiksi dronejen suhteen aika pitkään yritettiin kaikenlaista miehittämättömistä lennokeista ties mihin. Mutta jos siinä kohdassa on aito tarve oikeasti erilliselle "käisitteelle", silloin se selittävä käännös lopulta ei voi sitä tehtävää täyttää.
Vaihtoehto on hyväksyä lainattu sana-aines tai sopivalla tavalla kekseliäästi tulkita ja kotoperäistää sitä tai keksiä täysin suomalaisista lähtökohdista oikeasti oma käsitteensä sille.
Syy sille, miksi oikeasti kotoperäisiä oikeita käsitteitä on vaikea keksiä ja vakiinnuttaa on se, että sehän vaatii kuitenkin aluksi tuekseen jonkin selityksen eikä yhteys mallina toimineeseen lähdekielen sanaan aukea jos sitä ei avaa kunnolla tai jos lukijakunta ei ole tosi vahvasti kaksikielistä.
Se miksi "deepfake" ärsyttää liittyy varmaan osaksi siihen, että se rikkoo suomen fonologisia sääntöjä vastaan, ja tietysti sitä vastustaa erityisesti sellaista joka pitää vielä ääntääkin vieraskielisen mallin mukaan ollakseen ymmärrettävä lainana.
Nythän ei sanota "drouneja" vaan ihan suomalaisittain "droneja".
Siinä siis äänneasu on mukautettu ja siitä näkee, että sana-aineksen alkuperästä huolimatta kyse todella on suomenkielisestä sanasta.
Jos sana-aineksen alkuperä tuntuu tässä syyltä jotenkin puolustaa kieltä, kehottaisin miettimään, miten paljon meillä on sanakerrostumia eri ajoilta ja eri lähdekielistä ilman että meillä on tästä mitään tajua tai hajua.
Äiti on germaanista alkuperää
Aalto on germaanista alkuperää
Mehiläinen on vissiin jotain balttialaista juurta alun perin
Pointti on se että mikään näistä ei ole meidän varsinaista "omaa" täysin kotoperäistä kantasanastoa.
Riittävän pitkän ajan kuluessa se sulautuu sillä tavalla kotoperäiseksi että sillä ei ole mitään väliä, mistä se sana-aines on sinne napattu.
Totta kai ne vanhat uralilaiset kantasanat on tavallaan hienoja, mutta tässä olis mun mielestä tärkeä miettiä, mikä teidän kyky on oikeasti erottaa ne kaikista muista nykysuomen sanoista.
Jos joku tätä nyt haluaa pohtia, yksi paikka mitä haistella voisi olla Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja EVE (https://blogs.helsinki.fi/etymologinenverkkosanakirja/)
PS
Jos viesti tuntuu jotenkin omituiselta, niin se on kirjoitettu aivan tajuttoman hätäisesti muun työn ohessa. Pahoittelen tästä mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa :)
LISÄYS:
Se "syvä" varmaan tulee englannissa siitä, että jostain syystä on alettu puhua syväoppimisesta eli deep learningistä tekoälyn toimintaa kuvatessa. Siis deepfake on sukua tälle, ja se "syvyys" ei nyt tietenkään ole sama asia kuin joku kirjaimellinen luenta siitä antaisi ymmärtää.
Jos meillä on syväoppiminen, minusta silloin "syväväärennös" tavallaan menettelee vaikka onkin eittämättä vähän kömpelön ja ontuvan oloinen.
Siinä sanaa haistellessa ja miettiessä voi joskus olla hyvä tutkia sanastoa ja asioita sen koko ilmiön ympäriltä vähän laajemmin. Katsoa mitä sanoja käytetään kuvailemaan syväoppimista ja löytyykö sieltä jotain. Onko jossain muussa kielessä joku hieno kotoperäinen ratkaisu jota voisi apinoida jne jne
EDELLEEN LISÄÄ :D
Esimerkki mun mielestä todella hyvästä ja onnistuneesta "lainasanasta" on pilvenpiirtäjä. Siinä siis varmaan alkuperäinen malli on englannin "skyscraper" mutta siinä meidän sanaa informoimassa on aivan selvästi ainakin saksan "Wolkenkratzer" (Wolke - pllvi; kratzen - raapia). Pilvenpiirtäjässä nyt on vielä alkusointu ja joku omanlaisensa ajatus ja kuva siellä taustalla.
Tällaista uskon että joskus toivottaisiin tai haettaisiin ja ymmärrän ihan täysin miksi. Niin minäkin toivon :D Mutta yritin vaan selittää mitä se vaatii tai mitä siinä on tavallaan taustalla
^
Syväväärennöksessä ei ainakaan minulle se alkuosa avaudu. Syväoppiminen on vielä ymmärrettävissä pinnallisen oppimisen vastakohdaksi. Ikään kuin perehdytään asiaan syvällisesti (<- tuolla taas on muukin merkitys).
Yritin googlettamalla hakea, mitä muita syvä -alkuisia sanoja on ja löytyi mainoksista tuttu "syväpuhdistava shampoo", joka sekin on varsin ymmärrettävä eli pesee pintaa syvemmältä, joskin silkkaa humpuukia :D
Noissa "syvä" menee "pinnan läpi", mutta syväväärennöksestä en saa samanlaista mielikuvaa.
Mä en ollut edes ajatellut tai ymmärtänyt sitä asiaa silleen läpikotaisin tai täsmällisesti. Ajattelin vaan että jos "syväoppiminen" liittyy "syväväärennöksiin" sillä tavalla että se on se, joka ne mahdollistaa, silloin "syvä" tässä jäljemmässä sanassa viittaa metatasolla vaan tähän toiseen yhdyssanaan pelkän etuosan kautta.
Jos se yhteys ei ole valaiseva, sitten voi kaivaa jotain neuroverkkoihin ja muuhun liittyvää aivan täsmällistä juttua auki ja rakentaa siltä pohjalta valaisevamman yhdyssanan.
Silloin se asia pitää tavallaan "ajatella uudestaan" tai "kuvantaa uudestaan".
Lähinnä tuossa vaan hämmennyin, kun sana on selvästi suomenkielinen ja molemmat sen osat ovat tuttuja. Yhdeksi sanaksi liitettynä vaan muodostuu käsite, joka ei lainkaan avaa sitä millaisesta väärennöksestä on kysymys.
Varmaan noita suoria käännöksiä on aiemminkin ollut ja jatkossa tulee olemaan enemmänkin. Tietenkin toivon, että suomenkielinen vastine yleistyy myös asiantuntijoiden arkikielessä niin, ettei käyttöön jää se deepfake, joka on kyllä helppo istuttaa suomenkieliseen virkkeeseen.
Varmaan olen joskus kertonutkin töissä sattuneesta tapauksesta, jossa käyttöjärjestelmäpuolen pari kaveria oli taukotilassa lounaalla samaan aikaan. Kun olin yksin syömässä, niin heidän keskustelunsa jostain ilmenneestä ongelmasta tarttui korviini tahdoinpa tai en. Kaverit selvästikin puhuivat suomea, mutta en ymmärtänyt siitä yhtään mitään, sillä keskeinen sanasto oli englantia istutettuna suomenkieleen taivutuspäätteineen. No tuossahan ei mitään, kun ymmärsivät hyvin toisiaan ja varmaan tuota asiaa ei ollut tarpeen maallikoille. En kyllä toivoisi tuollaisen kielen leviävän laajempaan käyttöön.
Ei tule nyt äkkiä mieleen mitään esimerkkiä suomalaisista yhdyssanoista, jotka toimis ton tyyppisellä logiikalla kuin mitä esitin että olis sellainen "metatason" yhteys syväoppimisen ja syväväärennöksen välillä. Voi olla että tällaisia tai vastaavaa on muutoinkin, ja voi olla, että se on epätyypillinen merkitysrelaatio suomen sanoille.
Yleisellä tasolla ei mun mielestä ole niin, että sanat selittäisivät itsensä tai että yhdyssanoista näkisi, mitä ne tarkoittavat. Jos nyt otetaan vaikka se pilvenpiirtäjä, niin kyllähän sä loppujen lopuksi tarvitset siihen jotakin tietoa tai kokemusta ihan niistä rakennuksista ennen kuin voi nähdä sen yhteyden sanan ja viittauskohteen välillä -- ja jokainenhan näkee sen päässään omalla tavallaan.
Nyt siis toi että syväoppiminen liittyy syväväärennöksiin on sellainen tieto, mitä tarvitaan sen ymmärtämiseen, mihin se "syvä" ehkä liittyy. Sitten taas jos haluaa tietää että "miksi" siinä sanassa puhutaan pilvistä ja piirtämisestä, siinäkin pitää tietää muista sanoista, esimerkiksi englannin skyscraperista ja saksan Volkenkratzerista. Sehän ei selitä sitä, miksi suomessa piirretään tai mitä se "piirtäminen" siinä tarkoittaa.
Mutta niin kuin... mä väittäisin että sen sanan onnistunut käyttäminen ei vaadi edes mitään "oikeaa" ratkaisua siihen että mitä se piirtäminen siinä on -- eikä toisaalta edes mitään tietoa englannista, saksasta tai kielihistoriasta. Ihan samalla tavalla kuin sanaa "syväväärennös" voi oppia käyttämään ja ymmärtämään ilman mitään tietoa syväoppimisesta tai ymmärrystä siitä, miksi se sana on sellainen kuin on.
En tiedä, onko toi nyt liian vaikeasti selitetty :D Ei se niin ole, että en ymmärtäisi ollenkaan, mikä siinä Hippiä askarruttaa tai että se ois millään lailla huono ajatuskulku asian tiimoilta. Mun ajatus vaan kiertää siinä toista kautta, ja mä en intuitiivisesti usko että "syväväärennökseen" liittyy mitään poikkeavaa siinä, miten helppo tai vaikea sitä on tajuta.
Mun mielestä se ei ehkä tarjoa mitään yhtä hienoa "kuvaa" kuin pilvenpiirtäjä. Mutta se taas on vähän sellainen asia, että... keskimäärin sanoissa se "kuva" rakentuu kuitenkin muulla tavalla. Esimerkiksi "mäki" tai "shamppoo" eivät mun mielestä avaudu mitenkään kuvina muuta kuin niiden omien kokemusten kautta tai jollain lapsen tai todella todella yliassosiatiivisen mielen vähän satunnaisilla mielikuvilla, missä siis mäki voi yhdistyä vaikka pullantuoksuun tai periaatteessa mihin tahansa.
Kieli muuttuu ja uudistuu. Eräs osasyy on kansainvälistyminen.
(https://is.mediadelivery.fi/img/658/66b55c44fb967555cf205ea45a2f0713.jpg.webp)
Lainaus käyttäjältä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008326410.htmlRainbow-tuotteiden tavutusmokat naurattavat somessa – S-ryhmä: "He eivät ole tulleet ajatelleeksi..."
Putkena-vaaja. Perunavii-paleet.
Putkena-vaaja voisi olla ihan oikea yhdyssana. "Putkena" voisi olla slaavilaisperäinen lainasana, "vaaja" taas tarkoittaa nuolta tai kiilaa.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 11, 2021, 18:56:06
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 11, 2021, 16:02:44
Minusta olisi ihan riittävä suomennos, jos puhuttaisiin toden- tai aidontuntuisesta väärennöksestä tai todentuntuisesta videoväärennöksestä, jos tuo deepfake on rajoitettu koskemaan vain elävää kuvaa ja videota. Silloin olisi ensikuulemalta tällaiselle vähemmän siunatulle selvää, mistä puhutaan.
"Todentuntuinen videoväärennös" on eräänlainen selittävä käännös.
Juu, riippuu varmasti ihan siitä, onko teknologia tässä oleellista mainita vai pelkkä lopputulos. Nähdäkseni kaikkia todentuntuisia videoväärennöksiä ei ole välttämättä duunattu deepfake-algoritmeilla (tekoälyllä). Ennen riittävän tehokkaita tietokoneita, elokuvateollisuudessa tehtiin aidontuntuisia videoväärennöksiä, joita ei tuotettu tekoälyllä. Eikä niitä taideta tehdä kaikkia vielä tänäkään päivänä tekoälyllä.
Tähtien Sodan spin of -elokuvissa tai -sarjoissa on käytetty maskeeraajia ja animaatio- ja 3d-artisteja kun tuotiin jo edesmennyt Peter Cushing takaisin valkokankaalle (elokuvassa Star Wars Rogue One) tai kun Carie Fisher (elokuvassa Star Wars Rogue One) ja Mark Hamil (sarjassa The Mandalorian) haluttiin johonkin otokseen nuorempina. Ei käytetty deepfake-teknologiaa vaan taiteilijoita, eikä noiden taiteilijoiden aikaansaamat lopputulokset olleet lainkaan huonoja, mitä tulee todentuntuiseen videoväärentämiseen.
^
Jos deepfake tulee yleiskieleen, niin tällainen tavallinen kaduntallaaja ottaa sen käyttöön tarkoittamaan mistä tahansa aidolta näyttävästä väärennöksestä puhuessaan. Eihän se tekotapa ja teknologia näy väärennöstä katsovalle, jos se on riittävän hyvin tehty. Sitten on nörtit ja muut asiaan syvävihkiytyneet kärmeissään, että puhutaan väärin termein, jos kohde ei olekaan juuri tekoälyn tuotetta.
Veikkaan, että suomennos ei tule yleistymään, sillä "feikki", ilman lisämääreitä, on jo yleistynyt.
En osaa ennustaa tulevaisuutta deepfake-termille, mutta voihan se tietysti olla samanlainen käsite tulevaisuudessa kuin ehkä "photoshopattu" on tänä päivänä. 90-luvulla jos sanoi jonkun olevan "photoshopattu" sanoi se jotain vain muutamille nörteille, mutta tänä päivänä sillä ymmärretään sujuvasti jo ylipäätään kaikkea kuvamanipulaatiota, koska "kaikki" tietävät, mitä Photoshop-ojelmalla tehdään. Deepfake voi tulla samoille apajille, mutta tarkoittamaan esimerkiksi juuri liikkuvaa kuvaa. CGI on termi, jolla on tarkoitettu elokuvateollisuuden väärennöksiä (tarkoittaa ylipäätään kaikkea tietokoneavusteista kuvan muodostamista), mutta se akronyymi ei ole kovinkaan paljoa yleistynyt ihmisten arkikäytössä. Ehkäpä vain scifi- ja fantasia-elokuvien ystäville akronyymi sanoo jotain.
Muutenkin nämä ovat viihde- ja tietokonetenologia-spesifejä termejä ja varmaan nämä ovat helpompia nuoremman sukupolven ymmärtää/omaksua kuin meidän, joiden nuoruudessa ei näitä teknologioita vielä ollut.
https://www.facebook.com/KirjailijaTimoHannikainen/posts/253185760149752 (https://www.facebook.com/KirjailijaTimoHannikainen/posts/253185760149752)
Timo Hännikäinen kritisoi uussuomennoksia.
Kieli toki muuttuu, mutta pitääkö vanhaa kieltä muuttaa?
Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008253170.htmlMe jatkamme pitkospuilla. Niiden molemmin puolin aukeaa nyt karu keidasräme. Maisemassa vaihtelevat kosteat kohdat eli kuljut ja kuivat mättäät eli kermit.
Minä kun luulin, että Kermit on se mukava sammakko The Muppet Showssa. Ja Kulju on joku missi.
Kermit (isolla) on se hauska sammakko, mutta pienellä näyttäisi olevan monikollinen muoto sanasta kermi, jolle löytyy muu kuin soinen merkitys https://www.suomisanakirja.fi/kermi. Tuon merkityksen itsekin olen oppinut tuntemaan.
Kun tarpeeksi kaivaa, niin löytyipä tuo soinenkin merkitys https://fi.wikipedia.org/wiki/Räme
Räme on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva kuivahko ja puustoinen suotyyppi, jonka valtapuu on mänty. Keidassoilla rämettä esiintyy suon laiteilla ja keskustan rämemättäillä eli kermeillä. Aapasoiden reunoilla on tavallisesti rämettä. Rämeet ovat pinta-alaltaan merkittävin suotyyppi Suomessa, noin 60 prosenttia kaikista soista on rämeitä. Niitä esiintyy kaikkialla, jopa kallioisilla meren saarilla.
Kulju sentään löytyy suomisanakirjastakin https://www.suomisanakirja.fi/kulju ja toimii myös nimenä, kun kirjoitetaan versaalialkuisena.
Pakko oli lähteä tuota kermiä selvittämään, ettei jää vaivaamaan ja lopulta googlettamallahan sekin löytyi :)
Halusin hankkia verryttelyhousut puutarhatyökäyttöön. Sanalla "verryttelyhousut" tai "verkkarit" (tai yök! "verkkahousut") löytyi kuitenkin yllättävän vähän varteenotettavia hakutuloksia. Jouduin siis ihmettelemään, oliko tämä housutyyppi kokonaan kadonnut tuotannosta vai oliko tuotteen nimi kokenut muutoksen. Selasin urheiluhousuja, treenihousuja. Sain enimmäkseen leggings-tyyppisiä osumia. College-housut -nimikkeellä tuli esiin kotihousuiksi mieltämiäni housuja, joissa on resori lahkeissa. Halusin kuitenkin perinteisen malliset housut, jotka ovat hieman väljät punteista ja lahkeiden suut ovat bootcut-malliset tavalliset housunlahkeet.
Seuraavaksi hain sitten vain housuja ja yritin kuvien perusteella päätellä, mitkä niistä voisivat olla ulkoliikuntaan sopivia. Katsastin valikoimaa halpamyymälöistä Lindex, Henkkamaukka jne. Löytyi kaikenlaisia uusia nimekkeitä entisille verkkareille, esim. "joggersit", tai "relaxed". Tilasin housut, jotka oli sitten kuitenkin nimetty vain collegehousuiksi, mutta ne oli määritelty ulkovaatteeksi, joten toivon mukaan materiaali ei ole mitään lötköä ohutta.
Google-hauissa ilmeni sekin seikka, että "verryttelyhousut" ovat robotin aivoitusten mukaan miesten vaate, sillä aivan valtaosa kuvista oli miesten housuja. Samoin verkkarit, mutta verkkareissa oli enemmän kuvia kirpputorisivujen oudon värisiä hirvityksiä menneiltä ajoilta. Naiset eivät siis harrasta verryttelyä väljälahkeisissa housuissa, vaan ainoastaan makkarankuorissa.
Johtopäätös: ostoksilla käyminen netissä ei ole vaikeaa vain siksi, että sivustojen toimintatapa saataa olla mutkikas, vaan myös siksi, että tuotteista käytettävät nimet ovat muuttuneet tunnistamattomiksi!
Kermit muuten on alunperin ihan normi miehennimi. Tuo muppet-hahmo ehkä muutti nimen merkitystä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Gosnell (https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Gosnell)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Washington (https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Washington)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Roosevelt (https://en.wikipedia.org/wiki/Kermit_Roosevelt)
jne....
Nykyään on sammakon nimi.
Yrjö ja Urpo myös ovat norminimiä menneisyydessämme, niiden nykymerkityksen vuoksi vain vihreät taiteilijat nimeävät lapsiaan.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 12, 2021, 14:16:50
En osaa ennustaa tulevaisuutta deepfake-termille, mutta voihan se tietysti olla samanlainen käsite tulevaisuudessa kuin ehkä "photoshopattu" on tänä päivänä. 90-luvulla jos sanoi jonkun olevan "photoshopattu" sanoi se jotain vain muutamille nörteille, mutta tänä päivänä sillä ymmärretään sujuvasti jo ylipäätään kaikkea kuvamanipulaatiota, koska "kaikki" tietävät, mitä Photoshop-ojelmalla tehdään. Deepfake voi tulla samoille apajille, mutta tarkoittamaan esimerkiksi juuri liikkuvaa kuvaa. CGI on termi, jolla on tarkoitettu elokuvateollisuuden väärennöksiä (tarkoittaa ylipäätään kaikkea tietokoneavusteista kuvan muodostamista), mutta se akronyymi ei ole kovinkaan paljoa yleistynyt ihmisten arkikäytössä. Ehkäpä vain scifi- ja fantasia-elokuvien ystäville akronyymi sanoo jotain.
Muutenkin nämä ovat viihde- ja tietokonetenologia-spesifejä termejä ja varmaan nämä ovat helpompia nuoremman sukupolven ymmärtää/omaksua kuin meidän, joiden nuoruudessa ei näitä teknologioita vielä ollut.
Jos taas tarvit syvempää kuvankäsittelyä, niin Photoshop eteenpäin sitten. Perusohjelmana tuo Lightroom ajaa asian ihan hyvin.
Lisäksi piirtopöytä on todella paljon kätevämpi kuin hiiri, jos tarvitsee tehdä kuvankäsittelyä. Itselläni on A6-kokoinen XPPen Deco Mini7 drawing pad (https://www.xp-pen.com), joka on ihan sopivan kokoinen kuvankäsittelyssä yms.
Muuttuuhan se kieli, kun lehtiin saa kirjoittaa mitä sattuu ja vanhojen termien sisältöä muutetaan käyttämällä niitä väärin. Lähes päivittäin noita kummallisuuksia löytyy ja tänään oli vuorossa velipuoli, jota väärinkäytettiin klikkiotsikossa.
Matilda, 23, meni naimisiin velipuolensa kanssa: "Muiden reaktiot pelottivat" (https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/838b4b4e-9423-4fc0-9b1c-5395080ddfe0)
Kyllä varmaan olisi tullut ihmetteleviä reaktioita tai vähintäänkin kummastuneita katseita, jos velipuolen kanssa olisi avioitunut, sillä se nyt ei ole vielä mahdollista Suomen lain mukaan.
Kun jutun lukaisee, niin käykin ilmi, että näillä ei ole yhteistä biologista vanhempaa, joka tekisi heistä puolissisarukset, eivätkä he ole edes kasvaneet yhdessä, joten aikuisiällä alkaessaan olla yhdessä, he olivat kuin ketkä tahansa nuoret, jotka ovat ihastuneet toisiinsa. Sattumoisin miehen isä oli naimisissa tytön äidin kanssa.
Tuntuu kuin nuoripari olisi halunnut oman varttituntinsa kuuluisuudesta ja Iltalehti heitä siinä auliisti auttoi laatimalla virheellisen otsikon.
Olin jo aikeissa vinoilla tästä:
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2022, 00:19:59
Olen roteva, en laiheliini. Mutta yli 100 kilsaa oli liikaa. Nykyinen 90-kilon paikkeilla on aika kiva.
jotta milloin on painoa alettu mitata kilometrissä. Piti sitten googlettaa, miten tiedon valtatie tulkitsee sanan kilsa ja järkytyksekseni urbaani sanakirja antaa sille merkitykset:
kilo, kilogramma, kilometriOlen syvästi järkyttynyt, että vanha hyvä sana on pilattu. Sivistyssanakirja (https://www.suomisanakirja.fi/kilsa) sentään kertoo sen tarkoittavan kilometriä ja antaa sille vain yhden merkityksen käännöksiin muille kielille, mutta mainitsee kyllä slangisanakirja -otsikon alla merkityksen kilogramma.
Tuo on kyllä jotain uuden ajan hömpötystä, joka on varmaan lähtenyt liikkeelle jostain väärinymmärryksestä. Vanhemmassa slangissa kilsa ei taatusti ole ollut kilon vastine. Tuossakin on tapahtunut samanlainen merkityksen laajeneminen kuin sekstailussa, kun pussailu on laajentunut tarkoittamaan itse seksiiaktiakin. >:(
Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 10, 2022, 08:06:23
Olin jo aikeissa vinoilla tästä:
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2022, 00:19:59
Olen roteva, en laiheliini. Mutta yli 100 kilsaa oli liikaa. Nykyinen 90-kilon paikkeilla on aika kiva.
jotta milloin on painoa alettu mitata kilometrissä. Piti sitten googlettaa, miten tiedon valtatie tulkitsee sanan kilsa ja järkytyksekseni urbaani sanakirja antaa sille merkitykset: kilo, kilogramma, kilometri
Olen syvästi järkyttynyt, että vanha hyvä sana on pilattu.
Niin no; tuskin Toope tuossa tarkoitti vyötärönympärystä, vaikka se onkin vaakaa parempi kertomaan lihavuudesta!
Itseäni riepoo dokumenttien kutsuminen dokuiksi. Dokuthan ovat deekuja 1.densoja!
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 17, 2022, 23:31:10
Kermit muuten on alunperin ihan normi miehennimi. Tuo muppet-hahmo ehkä muutti nimen merkitystä.
Toope on tässä oikeassa.
Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009242746.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox"Gaelin kielellä Kermit tarkoittaa vapaata. Kun skotit tulivat Amerikkaan, nimiä jäi elämään, ja isäni sedän nimi oli Kermit"
Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 10, 2022, 08:06:23
Olin jo aikeissa vinoilla tästä:
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2022, 00:19:59
Olen roteva, en laiheliini. Mutta yli 100 kilsaa oli liikaa. Nykyinen 90-kilon paikkeilla on aika kiva.
jotta milloin on painoa alettu mitata kilometrissä. Piti sitten googlettaa, miten tiedon valtatie tulkitsee sanan kilsa ja järkytyksekseni urbaani sanakirja antaa sille merkitykset: kilo, kilogramma, kilometri
Olen syvästi järkyttynyt, että vanha hyvä sana on pilattu. Sivistyssanakirja (https://www.suomisanakirja.fi/kilsa) sentään kertoo sen tarkoittavan kilometriä ja antaa sille vain yhden merkityksen käännöksiin muille kielille, mutta mainitsee kyllä slangisanakirja -otsikon alla merkityksen kilogramma.
Tuo on kyllä jotain uuden ajan hömpötystä, joka on varmaan lähtenyt liikkeelle jostain väärinymmärryksestä. Vanhemmassa slangissa kilsa ei taatusti ole ollut kilon vastine. Tuossakin on tapahtunut samanlainen merkityksen laajeneminen kuin sekstailussa, kun pussailu on laajentunut tarkoittamaan itse seksiiaktiakin. >:(
Nainen huomaa kun 90 kilsaa tulee päälle... 8)
Kielen kauneuskilpailuja on pidetty jo kyllästymiseen asti, joten nyt on rumuuskilpailujen vuoro.
Mikä on suomen kielen rumin sana? Nyt selvitetään vastaus – äänestä 66 sanan listalta tai kerro oma inhokkisi (https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000009317472.html)
Suomen kielen kaunein sana on jo selvillä, mutta mikä kielemme sana aiheuttaa sinussa puistatusta ja inhoa? Äänestä!
Ehdolle on asetettu 66 sanaa ja jos ei niistä rumuuden huippua löydy, niin voi antaa myös oman ehdokkaan.
Kävin pikaisesti listan läpi ja jäin ihmettelemään, millaista rumuutta sanasta haetaan. Listalla oli monia äänteellisesti ihan neutraaleja sanoja, mutta sanan merkitys oli vähän äklö, esimerkkinä vaikkapa visva. Muutenkin tuntuu listan kerääjillä olleen vaikeuksia löytää äänteellisesti vähemmän viehättäviä sanoja joten olivat keskittyneet melko paljon sanan sisältöön.
Listan alussa oli Bursa (burgeri), joka on kyllä mielestäni enemmänkin pussi ja etenkin rahapussi eikä mikään syötävä. Tässä kai kieli on taas muuttunut ja vanha slangisana saanut ihan uuden merkityksen. Onko se sitten ruma mitenkään sitä en osaa sanoa. En kyllä osannut keksiä, mitä tuossa olisin äänestänyt.
Saanko ehdottaa: Demari.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 10, 2023, 16:34:37
Listan alussa oli Bursa (burgeri), joka on kyllä mielestäni enemmänkin pussi ja etenkin rahapussi eikä mikään syötävä. Tässä kai kieli on taas muuttunut ja vanha slangisana saanut ihan uuden merkityksen. Onko se sitten ruma mitenkään sitä en osaa sanoa. En kyllä osannut keksiä, mitä tuossa olisin äänestänyt.
"Limapussit (bursat) ovat nesteen täyttämiä pusseja, joita kehossa on noin 160. Ne vähentävät lihasten, jänteiden tai luiden välistä hankausta ja tasaavat rasitusta. Limapussin tulehdus voi johtua ärsytyksestä tai vammasta. Joskus se voi olla bakteeritulehdus, jolloin vaiva vaatii kiireellistä hoitoa."
^Nyt on tuotu esille myös käsitys, että bursia ei varsinaisesti ole, vaan kyse on normaalista kahdesta fasciasta, joiden väliin vasta ärsytystilassa syntyy pussi, jossa tulehdus nestettä.
Kuten arvelinkin (https://kantapaikka.net/index.php/topic,721.msg158444.html#msg158444), tehtävä jäi epäselväksi sen suhteen, ollaanko valitsemassa kielen ruminta sanaa sisällöllisesti, äänteellisesti tai muuten vaan ärsyttävää sanaa. Viimeksi mainittu kriteeri näytti olevan aika vahvoilla kisassa.
Suomen kielen rumin sana on nyt valittu – suomalaisten inhokki paljastui, eikä se ole edes rivo: "Aivan sietämätön sana" (https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000009325450.html)
1. Masuasukki (10,6 prosenttia äänistä)
2. Vittu (8,7 prosenttia äänistä)
3. Huora (8 prosenttia äänistä)
4. Kyrpä (7,2 prosenttia äänistä)
5. Bursa (5 prosenttia äänistä)
....jne ....
Oma ehdokkaani ylsi siis kunniakkaasti pistesijoille viidenneksi :)
Tuli mieleeni sana 'verski'?
Vaimoni isä - savonmaalta tullut käytti ko. ilmaisua nimikkeellä 'tuore'.
Ei löytynyt Googlettamalla lainkaan
Kieli sillä tavalla muuttunut...
Muisto Keijo Kullervo
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 11, 2023, 08:32:44
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 10, 2023, 16:34:37
Listan alussa oli Bursa (burgeri), joka on kyllä mielestäni enemmänkin pussi ja etenkin rahapussi eikä mikään syötävä. Tässä kai kieli on taas muuttunut ja vanha slangisana saanut ihan uuden merkityksen. Onko se sitten ruma mitenkään sitä en osaa sanoa. En kyllä osannut keksiä, mitä tuossa olisin äänestänyt.
"Limapussit (bursat) ovat nesteen täyttämiä pusseja, joita kehossa on noin 160. Ne vähentävät lihasten, jänteiden tai luiden välistä hankausta ja tasaavat rasitusta. Limapussin tulehdus voi johtua ärsytyksestä tai vammasta. Joskus se voi olla bakteeritulehdus, jolloin vaiva vaatii kiireellistä hoitoa."
Kiitos. Olisin toki voinut elää ilman tuota tietoakin... :D
Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 14, 2023, 17:54:45
Tuli mieleeni sana 'verski'?
Vaimoni isä - savonmaalta tullut käytti ko. ilmaisua nimikkeellä 'tuore'.
Ei löytynyt Googlettamalla lainkaan
Kieli sillä tavalla muuttunut...
Muisto Keijo Kullervo
Kyökkiruotsia. Länsisuomalaisissa murteissa muodossa färski, idempänä värski. Verski kuulostaa harvinaiselta variaatiolta. Mahdollisesti hyvin paikallinen. Olet oikeassa, senkaltainen sanasto on harvinaistunut pitkään.
A-studiota katselen usein teksti-tv s.333 päällä. Nyt tuli niin pitkä sana että täytti ruudun reunasta reunaan:
"biodiversiteettistrategialuonnos".
Keksin että vielä pidentääkin voisi. Sen jos printtaa kirjoittimella paperilla niin voi sanoa
"tässä on biodiversiteettistrategialuonnospaperiprintti."
Jos vastaanottaja on Japanista vaikutteita ottava luova taiteilija niin hän tekee siitä
"biodiversiteettistrategialuonnospaperiprinttiorigamitaideteoksen."
Koska hänessä ei ole insinöörin vikaa joten se tahdo pysyäkään pystyssä, hän joutuu tilaamaan siihen konepajalta
"biodiversiteettistrategialuonnospaperiprinttiorigamitaideteostukijalan."
;D
Kiitos MrKAT, joskus tuntuu, ettei kielemme ole maailman fiksuimpia.
Mutta kääntäisikö joku nuo saksaksi? Googlen kääntäjä ei kyennyt, piti kokeilla.
Hyvä havainto MrKATilla ja hauskoja lisäväännöksiä myös.
Kielitieteen näkökulmasta kiinnostavaa on, että tähän vaikuttaa myös se, minkälainen käsitys kielestä on päällimmäisenä mielessä.
Jotkut formalistiset kielitieteen suuntaukset kuten transformatiivis-generatiivinen kielioppi (t. generatiivinen kielitiede) näkevät kielen järjestelmänä, jossa olennaista on nimenomaan kielen syvärakenne ja looginen rakenne. Tietyillä säännöillä voidaan generoida periaatteessa loputtomasti erilaisia rakenteita, vaikka niitä ei olisi koskaan missään nähty. Tällainenkin on tietysti kielille ominaista ja tärkeä piirre sinänsä.
Funktionaalisempaan suuntaan mentäessä olennaiseksi tulee kuitenkin myös puheaktiteoria ja pragmatiikka yleisemmin. Tästä näkökulmasta kieli on enemmän kommunikaation väline, eikä olennaista ole vain se, onko jokin rakenne periaatteessa kieliopin mukainen, vaan pelissä on myös jonkinlainen kyky arvioida, onko rakenne "käytännössä järkevä", "kontekstissaan mahdollinen" tai jotain muuta tällaista.
Toi on aika palikkaa, mutta... pragmaattisen puolen juttuna on kiinnostavaa, että mm. suomen yhdyssanoissa on tällaisia pidäkkeitä ja tiettyjä säännönmukaisuuksia siinä, miten niitä sovelletaan.
1. biodiveresiteettistrategialuonnos
Tällaisen MrKAT oli havainnut puheessa, ja tekstitys oli kiinnittänyt huomiota sanan pituuteen.
Sellaisenaankin tämä on jo hivenen kömpelö. Strategialuonnos saattaa olla joissain yhteyksissä käsitteellistynyt, ja silloin koko pötkön voi mieltää kahdesta osasta koostuvaksi, vaikka molemmat osat ovat jo sinällään yhdisteitä.
Tai miksei biodiversiteettistrategia yhtä lailla, en tiedä miten on, ja ehkä riippuu, miten sen haluaa mieltää.
2. biodiversiteettistrategialuonnosprintti
MrKAT ei tainnut edes mainita ihan tätä, mutta jo tälle alkaa olla hivenen vaikea kuvitella oikeaa käyttökontekstia. Tulee mieleen tällaisia vaihtoehtoja:
"Tässä on printti biodisversiteettistrategian luonnoksesta"
"Tässä on printti strategialuonnoksesta" (jossa biodiversiteetti johdetaan asiayhteydestä)
(kuvitelkaa lisää vaihtoehtoja kun en jaksa miettiä)
Pitkän jutun vähän tylsiä pointteja:
a) tarpeeksi vahvasti käsitteellistyneistä osista voi järkevästi johtaa aika pitkiäkin yhdyssanoja, tai sellaisia voi syntyä hetkellisesti, kun jo käytettyyn tai tutuksi tulleeseen pitkään sanaan lisätään uusi osa.
b) jossain vaiheessa kasvaa paine purkaa yhdyssanoja sanaliitoiksi tai muunlaisiksi rakenteiksi sekä myös kohdentaa ja jättää pois osia, jotka eivät ole niin olennasia erikseen mainita tai tarpeellisia viestin ymmärrettävyyden kannalta.
c) sama pätee periaatteessa mihin tahansa rakenteeseen, ja vaikka relatiivilauseista saa ketjutettua pötkön, joka voi toimia jossain lorussa hauskana tehokeinona, hiipii vähitellen kohti naurettavuutta ja menee ennemmin tai myöhemmin käsittämättömäksi.
Ei se tietysti niin mene, että ensin olisi aivan kielen päällä sanoa
biodiversiteettistrategialuonnospaperiprinttiorigamitaideteostukijalan
...mutta sitten pragmaattisen harkinnan tuloksena päätyykin sanomaan "...joutui lopulta hankkimaan tukijalan origamiteokselleen, jonka materiaalina oli hallituksen biodiversiteettiä koskeva strategialuonnos paperille tulostettuna."
Tai jotain ihan muuta mutta löyhästi vastaavaa.
Melkein tossa luettavuus sotii muita intressejä vastaan, kun valtava yhdyssanakolossi kuvastais sekä byrokratian järjettömyyttä että paperin määrää niin hauskasti. Mutta ehkä kaikkea ei tarvitse niin alleviivata, eikä kaikkea voi saada ja tehdä tietenkään.
Mun mielestä nimenomaan on hyvä naureskella tollasille asioille ja leikitellä niillä.
Ei kieli ole, eikä kielitieteenkään aina tarvitse olla, pelkästään totinen ja vakava asia.
Kommentti kumpusi enemmän siitä, että taustalla on kiinnostavia juttuja. Ja toisaalta Toope tuntui ottavan koko homman aika tosissaan, mikä sekin on kiinnostavaa.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 26, 2023, 12:08:27
Kommentti kumpusi enemmän siitä, että taustalla on kiinnostavia jutun. Ja toisaalta Toope tuntui ottavan koko homman aika tosissaan, mikä sekin on kiinnostavaa.
Hyvää kommenttia sinulta edellä. En täysin tosissani ole kommenteissani. Ammattikielet ja nuorison kielet toki eroavat suuresti. Tuota vähän pelkään.
Uusia sanoja tällä viikolla:
1) Uusi verbi esiintyi jossain YLEn aamu-tv:n tai viimeinen sana-ohjelmassa naisen suusta: piikata.
Kun Nokia piikkaa tai tyttö piikkaa
niin ne nyt(tai tästä lähi) tarkoittaakin että osake tai tyttö nousee huipulle, tekee piikin. <- engl. "peak", myös verbi.
2) Meteorologi käytti tänään radiossa ja nyt tv:ssä lumesta verbiä hiutaloida. Hän käyttää sitä kun sitä tulee niin mitättömän vähän maahan.
3+4) IS:n lehdessä entinen rallikuski Emil Lindholm testasi ja vertasi sähköautoa polttomoottoriautoon, niiden eroja liukkailla keleillä. Hän käytti sanoja sähkäri ja polttis noista autoista.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - tammikuu 26, 2023, 12:08:27
1. biodiversiteettistrategialuonnos
Tällaisen MrKAT oli havainnut puheessa, ja tekstitys oli kiinnittänyt huomiota sanan pituuteen.
Sellaisenaankin tämä on jo hivenen kömpelö. Strategialuonnos saattaa olla joissain yhteyksissä käsitteellistynyt, ja silloin koko pötkön voi mieltää kahdesta osasta koostuvaksi, vaikka molemmat osat ovat jo sinällään yhdisteitä.
Tai miksei biodiversiteettistrategia yhtä lailla, en tiedä miten on, ja ehkä riippuu, miten sen haluaa mieltää.
(Typo korjattu)
Joka sana oli minusta aika oleellinen tuossa yhdyssanassa ja se sanoi ytimekkäästi sen tarkoituksen. Erityisesti sen että heillä oli vasta luonnostelma siitä.
Netistä(Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pisimm%C3%A4t_sanat)) löytyi että Kielitoimiston sanakirjassa pisimmät sanat ovat
elintarviketurvallisuusvirasto ja
pyyhkäisyelektronimikroskooppi, joihin verrattuna
biodiversiteettistrategialuonnoson 2 kirjainta pitempi*. Vaikka -luonnoksen vaihtaisi -versioksi, -dokumentiksi, -päätökseksi tai -paperiksi niin se pysyisi pisimpänä noista kolmesta.
*JK. Piti miettiä ja vaihdella että "pidempi" vai "pitempi", mutta kuulemma molemmat olisi nykyään oikein. :D
10 outoa suomen kielen sanontaa, jotka hämmentävät jopa suomalaisia – olisitko tiennyt näiden alkuperää?
Voi kauhistuksen kanahäkki, nyt on kyllä oma lehmä ojassa! Suomen kielessä on runsaasti hauskoja ja erikoisia sanontoja, joiden merkityksestä ei aina ota selvää:
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000009443455.html (https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000009443455.html)
Suomenkieli lausutaan kuten kirjoitetaan, näin ulkomaalaisille, maahanmuuttajille jne opetetaan meistä.
Mutta mites puolustellaan 'ollako' ja 'ullakko' sanojen lausumista? Että ihanko totta että 'ollakko' ja 'ollako' lausutaan samalla tavalla? :D
Entäs hernekkeitto ja hernekeitto tai
konekkivääri ja konekivääri?
Tai sankko ja sanko?
MrKATin mainitsemalle ilmiölle on sanakin, mutta en nyt muista sitä.
Vähän saman tyyppisestä asiasta on kyse tässä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rajageminaatio
"Äänekoskella" -> Äänekkoskella
Suurin osa MrKatin esimerkeistä taitaa olla juuri rajageminaatiota.
Sanko vs. sankko ei ole, koska siinä kahdentuminen ei tapahdu sanarajalla. Tälleen väsyneenä en ole ihan varma, tajuanko mistä tossa on edes kyse. Vois olla että jossain murteessa sanotaan "sankko" kun tarkoitetaan "sanko" – en tiedä.
Mielenkiintoinen juttu sinänsä on se, että suomen kaksoiskonsonanteissa ylipäätään ei sanota konsonanttia kahteen kertaan, vaan ennen konsonanttia tapahtuu lyhyt ilmavirran pysäyttäminen kitapurjeella ja siinä on siis pieni hiljaisuus, joka vaikuttaa myös painotukseen. Mut ta kahdella erillisellä t-äänteellä on eri asia kuin mutta.
Sama ilmiö on englannissa nimellä glottal stop ja esiintyy esimerkiksi siinä kun sanotaan "a black cat", jossa ei ole kahta k-äännettä peräkkäin sanarajalla vaan siinä on ensimmäisen sanan perässä vain pysäytys ja k ainoastaan sanan cat alussa.
Jos pitäisi hatusta vetää niin veikkaisin, että suomalaiseen korvaan tämä ilmavirran pysäytys jollain tavalla selkyttää sitä mitä ne elementit ovat tämän pysäytyksen molemmin puolin:
Mene pois (meneppois) on helpompi hahmottaa ja jäsentää kuin "Menepois" ilman mitään kahdennusta
Sama fiilis mulla on siitä, että "asekkaappi" on selkeämpi jäsentää kuultuna kuin "ase-kaappi" ilman kahdennusta ja ilman mitään jäsentävää taukoa.
Toi ei ihan täysin vakuuta sikäli, että se ei vastaa siihen, miksi toi sitten selkeyttää tai helpottaa. Mulla on tosta sellainen aavistus että puheessa ei todellisuudessa ole sanavälejä ensinkään vaan se on kirjoitetun kielen konventio ja me hahmotetaan puheessa sitä, mikä on sana, tosi pitkälle tavupainon mukaan ja tällaisten pienien juttujen kuin just se rajageminaatio tai ilmavirran pysäyttäminen joka liittyy tavurajoihin ylipäätään.
Jos pää toimis paremmin, veikkaisin että vois keksiä jonkun esimerkin jossa konsonantti voi joko kahdentua tai olla kahdentumatta ja se muuttais merkitystä. Tää on nyt väksin väännettyä, mutta jos sanotaan että on yhdyssana "asekaappi", niin mun mielestä ainoa oikea tapa ääntää se on "asekkaappi".
Mutta jos meillä olis henkilö jonka etunimi olis Ase ja sukunimi Kaappi ja tämä esittelisi itsensä nopeasti tavalla, jossa yleensä etu- ja sukunimi sulautuu ikään kuin yhdeksi sanaksi tai siinä ei ole mitään "väliä" oikeastaan, silloin ns. "ainoa oikea" olisi "ase-kaappi" ilman mitään kahdentamista.
Toi nyt ihan umpisurkea esimerkki, mutta mun mielestä sama pätee vaikka koko nimi olis "Jänne Tuppi" versus yhdyssana "jännetuppi", ja ei sitä edes tarvitse sanoa hirmu nopeasti.
Pointti on vaan se että toi rajageminaatio nimenomaan tekee jotain sellaista jossa on tietty logiikka ja jota me käytetään systemaattisesti edes miettimättä sitä miten se toimii ja miksi tai mitä se tekee.
Mutta se ei ole siis epäloogista vaan sitä logiikkaa on vaikea nähdä, ja ehkä osavastaus vois olla se, että ylipäätään kirjoitetun kielen konventiot on vaan koventioita jotka ei täysin vastaa puhutun kielen kaikkia nyansseja.
Ilmeisesti myöhäiskantasuomessa on vielä ollut sellaisia konsonanttipäätteitä, jotka ovat myöhemmin tippuneet pois. Osa rajageminaatiosta varmaankin heijastelee niitä.
Esimerkiksi imperatiivin pääte on aiemmin ollut -k, jolloin vois ajatella että "Menekkotiis" heijastelis sitä, että aiemmin oltais sanottu "Menek" eikä "Mene", mutta en tiedä, mikä juttu se on, että toi sama heijastuu tosi moneen paikkaan ja ihan eri konsonantteihin kuin mitä ne päätteet on olleet.
Ehkä toi on vaan osa selitystä ja koko ilmiölle on muitakin syitä, tai stten se on jollain logiikalla laajentunut ton tyyppisestä tietynlaisiin yhteyksiin ja toisiin ei, vähän murrealueestakin riippuen.
Mun teoria siitä, mitä kaksoiskonsonanttia äänteellisesti muistuttava ilmavirran pysäytys sanarajalla tekee on, että se fokusoi hieman eri tavalla jälkiosaan tai painottaa sitä mutta myös lisää edeltävän osan painoa ja sitä, miten paljon "melodiaa" tai sävelkorkeuden vaihtelua etuosa kantaa.
Kaksiosaisissa yhdyssanoissa normaalisti on pääpaino etuosalla. Esimerkiksi sanassa "paloauto" kummallakin osalla on jonkinasteinen sanapaino, mutta sanalla "palo" on mun mielestä astetta voimakkaampi tai ensisijainen paino ellei erikseen korosta jälkiosaa.
Kun sanoo artistin nimen Anna Puu, siinä samalla tavalla ensisijainen paino on nimellä Anna ja sukunimi tulee vähän kuin yhdyssanan jälkiosana. Jos haluaa alleviivata ja kertoa mikä jonkun ihmisen nimi on, väliin tulee enemmän taukoa ja osien painot menevät aika tasan tai riippuu vähän, miten painottaa, mutta varmaan useimmiten jälkiosa painottuu enemmän ja on ensiisjainen jos kerrotaan nimenomaan koko nimi uutena informaationa.
Tätä "aritisin nimi"-ääntämystä mun mielestä muistuttaa se, kun ihmiset vastaavat puhelimeen niin, että sanovat koko nimensä eivät "uutena informaationa" vaan tavallaan "yhtenä käsitteenä". Silloin vastaamalla puhelimeen "Ninni_metsäkylä" esimerkiksi saattais kertoa olevansa Ninni, mikä joskus lankapuhelinaikaan varmaan saattoi olla siinä mielessä informaatiosisällölliesti osuvaa, että tiedät soittavasi Metsäkylien kotinumeroon mutta yllättävää tai potentiaalinen uusi tieto on, että puhelimessa on nimenomaan Ninni.
Nykyään toi ehkä jäsentyy ennemmin niin, että varsinkin ihmiselle itselleen oma koko nimi saattaa follisoitua yhdeksi käsitteeksi jonka sanoo aina jollain samalla tavalla.
Sama ilmiö siinä, miten jotkut vastaa vaikka usein ovisummeriin ja tekee sen aina tasan samalla äänenpainolla.
Yksi mun hyvä ystävä tekee just noin ovisummerinsa kanssa, ja kun käyn sen luona kerran tai pari viikossa, tulee valmiiksi hyvä mieli siitä kun kuulee sen. Jonkun kerran oon joko vastannut sen luona ovisummeriin tai ollut itse siellä valmiiksi kun se on soittanut sitä, ja siis... kyllä todellakin olen niin idiootti että olen osan ajasta vastannut siihen täsmälleen samalla tavalla kuin hän, vaikka olenkin mm. mies ja hän nainen ❤️🔥
Jos kyse on imperatiivista "anna puu" (kun pyytää esim. halkoa) silloin tavallaan pääfokus on sanalla puu, joka on virkkeen lopussa ja koko rakenteen teema eli se mistä puhutaan. (annap puu). Tässä myös aiempi imperatiivin konsonanttipääte saattaa vaikuttaa.
Mutta mun mielestä taas verbiä on tosi luonteva korostaa ja erottaa ne sillä, että siinä missä "puu" tulee aika matalalta ja laskevasti, "anna" on aika paljon korkeammalla.
Jos siinä ei olis mitään rajageminaatiota, tollasta sävelkorkeuden eroa olis aika paljon vaikeampi toteuttaa. Tai se "Annapuu" kuulostaa väärältä siksi että se on a) toi nimi ja/tai b) liian kysyvä.
EDIT: Itse asiassa voi olla että keskeinen ero ilman rajageminaatiota (Anna Puu) ja rajageminaatiolla (anna puu) ois sittenkin ehkä siinä, miten "Anna/anna" sanotaan tai päässä jäsentyy. Verbissä on joku ihmeen lisäpotku tai pituuden tuntu kun taas nimenä "Anna" on jollain tapaa napakampi.
Mutta ylipäätään introspektio on sysihuono keino miettiä tai lähestyä tollasta :D
"Hän antaa puun" ei sisällä kahdentumista, ja tässä on aika paljon erilaisia painotusvaihtoehtoja. Ehkä siinä tulee enemmän painoa sanalle "antaa" kun rajageminaatio ei fokusoi jälkiosaan, mutta en ole tästä kovin varma.
Sen sijaan "Hän voi antaa puun" sisältää kahdentumisen (antaap puun) mutta tässä koen, että pikemminkin tilaa syntyy painottaa sanaa "antaa" ja tehdä siihen isompaa sävelkorkeuseroa niin, että "antaa" erottuu selvemmin muusta, ja vielä "voi antaa" ja "puun" erottuvat fraaseina paremmin toisistaan.
Noi on tietysti myös valintakysymyksiä, miten haluaa painottaa tai sanoa ja se riippuu varmaan tilanteesta. Noi on tollasia päästä vedettyjä kuvauksia siitä, miten sen ensimmäisenä satuin päässäni kuulemaan.
Mutta vaikka toi nyt on karkea esitys ja varmasti osin päin mäntyä, joku ton tyyppinen selittäis sitä, miksi kokisi, että joku juttu on "selkeämpi hahmottaa" kun rajageminaatiota käytetään.
Ensinnäkin se antaa joskus enemmän tilaa ja tavupainoa yhteensä sekä mahdollistaa intonaation käytön ilmeikkäämmin.
Toisekseen efekti saattaa syntyä siitäkin, että sanan "paloauto" tunnistaa ja siihen on tottunut juuri niin, että "auto" on heikompi kun sana sanotaan mitään osaa tai koko sanaa erikseen alleviivaamatta.
Tätä vastoin "asekaappi" tai "jännetuppi" ilman kahdennusta kääntää näiden sanapainon vinksalleen jolloin se ei ole enää se, mitä on tottunut kuulemaan ja miten sanan normaalisti hahmottaa.
Ei siihen mitään loogista syytä ole, miksi pitäisi painottaa enemmän osaa "tuppi" tai miksi enemmän osaa "kaappi" tai miksi juuri näiden sanojen osien välillä pitäisi olla isompi sävelkorkeusero kuin vaikka "paloautossa" on noin keskimäärin, mutta onhan toi ihan hyödyllinen juttu mitä toi ilmavirran pysäytys niissä helpottaa tai mahdollistaa ilmeikkyydessä ja muutoin.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 10, 2023, 22:41:20
Suomenkieli lausutaan kuten kirjoitetaan, näin ulkomaalaisille, maahanmuuttajille jne opetetaan meistä.
Siinä tyypilliseen tapaan liioitellaan. Aivan tarkkaan ottaen se ei tietenkään pidä paikkaansa. Väite pitäisi mieluummin muotoilla, että kirjaimet ääntyvät aina likimain samalla tavalla riippumatta niiden sijainnista sanassa tai ympäröivistä kirjaimista.
Kun katsoo seuraavista lauseista, mitä äännettä esim. kirjain o edustaa niissä, näkee että suomessa puhutun ja kirjoitetun tekstin välinen suhde on yksinkertaisempi kuin monissa muissa kielissä. Se jonkin verran helpottaa lukemaan ja kirjoittamaan oppimista.
Jokaisella on oikeus saada opetusta.Everyone has the right to education.
^ :D Vois viisastella että englanti on dysleksiakieli ja suomi aika paljon vähemmän.
Edellä mainittu glottaliklusiili eli ilmavirran pysäytys esim. sanassa mutta on äänne, jolle ei ole mitään tiettyä merkitsemistapaa mutta joka suomen kielessä on aika yleinen silti.
Diipimmälle tasolle mentäessä on kai niin, että mitään puhuttua ei ole mahdollista sellaisenaan tai jäännöksettä kuvata kirjoittamalla, koska rytmiikka, intonaatio ja muut puhutun kielen nyanssit eivät tällä tavalla välity.
On olemassa erilaisia foneettisia tarkekirjoituksia kuten SUT (suomalais-urgrilainen tarkekirjoitus) ja IPA (kansainvälinen foneettinen kirjaimisto).
IPAssa tavoite on, että jokaiselle ihmiskielissä esiintyvälle merkitystä erottavalle eli kontrastiiviselle tai foonemiselle äänteelle olisi oma erillinen merkkinsä, joita voidaan lisäksi vielä täydentää tarkkeilla. Silti esimerkiksi intonaatiota ei koko merkistöllä ole tarkoituskaan pystyä kuvaamaan.
IPAn foneettinen merkistö on hyvä ja onnistunut tekele, mutta lopulta äänteiden rajat ovat liukuvia, ja kyse on joiltain osin konventioista siinä, miten mitäkin äännettä tietyssä kielessä kuvataan. Vokaalit ja kaikki äänteet eri kielissä ovat usein ihan hieman erilaisia tai niiden täsmällinen laatu ei ole aivan sama, vaikka ne kuvattaiisiin samalla IPA-merkillä.
Yleensä IPA-merkein tavoittamattomiin jäävät erot ovat todella pieniä, mutta erikseen on tapauksia, joissa selkeyden vuoksi tai vakiintuneena tapana kuvataan jotakin äännettä tietyllä tavalla, vaikka se ehkä ei enää edes lähimmin vastaa käytännön todellisuutta:
Jos ruotsinruotsalainen sanoo våt eli "märkä", sitä on kai tapana IPA:ssa kuvata näin: /voːt/
Mutta keskivertoruotsalainen kyllä vääntää ton vokaalin sen verran mutkalle, että kuulen sen hieman liioitellen lähes samantyylisenä kuin suomen sanassa "vuoat" esiintyvä vokaalijono.
Omasta mielestä suomenruotsin "våt" olisi paljon lähempänä sitä, miten svenssonit itse ääntämykstään IPA-merkein tapaavat kuvata mutta... perinteet ovat tietysti perinteitä.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 10, 2023, 22:41:20
Suomenkieli lausutaan kuten kirjoitetaan, näin ulkomaalaisille, maahanmuuttajille jne opetetaan meistä.
...
Tai sankko ja sanko?
Tuokaan ei ole äänneoikein. Pitäisikin olla:
sangkko (tai sangko).
Perheessämme syntyi kerran iso kiista, minä yksin puolustin kirjoitusasua 'sanko' kun muut itsepinteisesti jankkasivat että 'sangko' tm että g on siellä oltava. Meinasin ottaa pulttia. Onneksi löysin tietosanakirjasta tuon sanan jolla sain muut vaiennettua. ;D
Toi on hankala juttu hahmottaa, enkä tajua sitä ihan täysin.
Mutta puhutaan erikseen "lyhyestä" ja "pitkästä" äng-ääneestä tai velaarisesta nasaaliklusiilista.
Lyhyt versio on esimerksi sanoissa "onki" ja "kenkä" kun taas pitkä esiintyy sanoissa "ongen" ja "kengän".
Mutta toi ei mene ihan niin, että "ng" olis aina toi sama "pitkä äng" vaan esimerkiksi "englanti" sisältää saman äng-äänteen kuin sanassa "kenkä", vaikka tätä seuraava äänne on ensin mainitussa L ja toisessa K.
/eŋlanti/
/keŋkä/
/keŋŋän/ "kengän" <---- listan ainoa pitkä äng-äänne
/maŋneetti/ "magneetti"
Kahden viimeisimmän ero on mun mielestä haastava ottaa kunnolla haltuun.
Nappasin esimerkit suoraan Wikipediasta, ja tästä saa varmaan paremmat tiedot sieltä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Velaarinen_nasaali
^Onpas tarkkaa analyysiä!
Nyt tuli mieleen että rillin 'sanka' tai 'rihmalanka' sanoissa nk ei lausuta samalla tavalla kuin sanassa 'sanko',
ei ainakaan täällä savossa. Se murre täällä ehkä sekoitti sukulaiseni kiistelemään.
'viraali' tai 'leviää viraalina'. Minun piti katso internetistä mitä tuo tarkoittaa.
Olisivatpa sanoneet että leviää meeminä niin olisin tajunnu heti.
Leviää leviävänä. Leviää leviävänä leviävänä... ;D
Nykyiset ilmaukset ovat usein semmoisia, että ei kannata sanoa "Suomen kieli muuttuu.", vaan rehellisesti: "Suomen kieli puuttuu".
Marsin koosta ja Venuksen koosta jos puhutaan niin hälpän pölpön...
On vielä helppoa erikseen mutta entäs yhdessä eli monikossa? "Kokoista?" Ei. "Kooista?" Kuulemma ei.
Kieliasiantuntijan mukaan pitää olla "ko'oista". Eli Marsin ja Venuksen ko'oista jos puhutaan niin hälpän pölpön...
Hyvin outoa.
^
Kymmenen vuotta sitten jouduin ihan pysähtymään lukeakseni mainoskyltin uudelleen ja kyllä Dressmannin mainoskyltti kaupan oven pielessä:
TÄÄLLÄ TUOTTEITA VAIN SUURISSA KOISSA.
Eikä ollut mikään ohimenevä hetken esillä ollut kyltti, vaan tuolla halusivat kieltää neuvolassa punnittavien astumisen liikkeeseen suotta. Mutta eiköhän tuo ole jo poistunut.
Tämän päivän uutisotsikoita:
Suomessa kiinni jäänyt venäläiskomentaja oli matkalla anopin hulppealle huvilalle – Vantaan vankilassa odotti karu yllätys
Jättimäinen iskusarja Ukrainaan, ilmavoimilta karu viesti
Kun pankissa työskentelevä parikymppinen Janne käy viihteellä, hänellä on aina purkkaa suussa – Se paljastaa karun totuuden
Jos pidemmältä ajalta selaa, on karuja viestejä, karuja ilmoituksia, karuja totuuksia, karuja loppuja, karuja videoita, karuja paljastuksia, karuja muutoksia, karuja ilmiöitä, karuja arvioita, karuja varjopuolia, karuja näkyjä, karuja kohtaloita, karuja kirjeitä, karuja syitä, karuja eroja, karuja tietoja, karuja tuloksia (tällaisia löytyy Googlesta hakusanoilla "karu iltalehti").
Kovin on karua tämä nykyaika.
Otsikko oli:
Filppulalle jälleen yksi mestaruus, Vataselle MVP-palkinto
Mistähän mahtaa johtua, mutta minä en käännä tuota muotoon "Most Valuable Player" -palkinto vaan "Mittu Vitä paskaa" -palkinto.