Psykopaateista on puhuttu paljonkin, mutta minkälainen on psykopaatin vastakohta? Mitä heikkouksia heiltä löytyy?
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:00:01
Psykopaateista on puhuttu paljonkin, mutta minkälainen on psykopaatin vastakohta? Mitä heikkouksia heiltä löytyy?
Ei ole kovin viisasta tarjota heikkoja kohtia iskukohdiksi palstapsykopaateille, eikä ole myöskään kovin ystävällistä kanssaihmisiä kohtaan tarjota psykopaateille aseita käsiin.
Mitä tulee psykopaatin vastakohtaan, en usko, että sellaista oikein on. On vain normaali ihminen, eli sellainen, jolla ei ole luonnevikaa tai persoonallisuushäiriötä, mutta normaali ihminen olisi tässä mielessä kaikkien eli monien muidenkin persoonallisuushäiriöisten "vastakohta", joten se vastakohtaisuus on vähän niin ja näin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 20, 2021, 11:07:33
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:00:01
Psykopaateista on puhuttu paljonkin, mutta minkälainen on psykopaatin vastakohta? Mitä heikkouksia heiltä löytyy?
Ei ole kovin viisasta tarjota heikkoja kohtia iskukohdiksi palstapsykopaateille, eikä ole myöskään kovin ystävällistä kanssaihmisiä kohtaan tarjota psykopaateille aseita käsiin.
Mitä tulee psykopaatin vastakohtaan, en usko, että sellaista oikein on. On vain normaali ihminen, eli sellainen, jolla ei ole luonnevikaa tai persoonallisuushäiriötä, mutta normaali ihminen olisi tässä mielessä kaikkien eli monien muidenkin persoonallisuushäiriöisten "vastakohta", joten se vastakohtaisuus on vähän niin ja näin.
Jos psykopatiaan liitetään sellaisia ominaisuuksia kuin:
- Viehätysvoima
- Pinnallisuus
- Kylmyys, hermostumattomuus
- Empatiakyvyn puute
- Katumuksen puute
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:20:22
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Ei ole. Tuollaista persoonallisuushäiriötä ei ole olemassa. Trollaat.
Trolleissa on muuten paljon psykopaatteja. Niin kuin graffiti-töhrijöissäkin. Ja vankilakundeissa.
Psykopaattien persoonallisuushäiriöstä kärsivät enimmäkseen kaikki muut paitsi psykopaatti itse.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 20, 2021, 11:24:05
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:20:22
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Ei ole. Tuollaista persoonallisuushäiriötä ei ole olemassa. Trollaat.
Mikä tahansa poikkeava ajattelu- tai käyttäytymismuoto, joka aiheuttaa henkilöille haittaa, luokitellaan persoonallisuushäiriöksi. Siispä poikkeava liika tunteellisuus on persoonallisuushäiriö ihan siinä missä poikkeava liika tunnekylmyyskin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 13:09:43
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 20, 2021, 11:24:05
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:20:22
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Ei ole. Tuollaista persoonallisuushäiriötä ei ole olemassa. Trollaat.
Mikä tahansa poikkeava ajattelu- tai käyttäytymismuoto, joka aiheuttaa henkilöille haittaa, luokitellaan persoonallisuushäiriöksi. Siispä poikkeava liika tunteellisuus on persoonallisuushäiriö ihan siinä missä poikkeava liika tunnekylmyyskin.
Tässä nyt taidetaan taas hakea symmetriaa.
Ja ei, ei kaikkea "liikaa" luokitella persoonallishäiriöiksi, siis ammattilaisten toimesta, vaikka sellaisen kuvan tietysti näiltä foorumeilta ja muualta somesta saa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 13:09:43
Mikä tahansa poikkeava ajattelu- tai käyttäytymismuoto, joka aiheuttaa henkilöille haittaa, luokitellaan persoonallisuushäiriöksi. Siispä poikkeava liika tunteellisuus on persoonallisuushäiriö ihan siinä missä poikkeava liika tunnekylmyyskin.
Ei luokitella. Sinun tietämyksesi persoonallisuuspsykologiasta ja persoonallisuushäiriöiden diagnostiikasta ei nyt vaan ihan riitä siihen, mihin olet pyrkimässä, mikä se sitten lieneekään.
Sitä paitsi psykopatia ei välttämättä aiheuta henkilölle itselleen haittaa, vaan psykopatiasta on haittaa pikemminkin henkilön kohtaamille muille ihmisille. Edellyttäen, että henkilö pystyy olemaan jäämättä kiinni mahdollisista tekemistään rikoksista.
Muuten, persuissa psykopaatit varmaankin lienevät yliedustettuna? Persuistahan on rikoksista tuomittuna suhteettoman suuri osuus, niin kuin on suhteettoman suuri osuus rikoksista tuomituista psykopaattejakin. (En kyllä tässä väitä, että kaikki persut olisivat psykopaatteja.)
Eiväthän kaikki narsistitkaan ole itseriittoisia suuruudenhulluja. Löytyy myös herkkiä ja neuroottisia narsisteja, jotka katsovat itsekkäästi olevansa etuoikeutettuja (miksi tämä kuulostaa niin tutulta...?)
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/luuletko-tunnistavasi-narsistin-tallainen-on-herkka-narsisti-ei-istu-yleiseen-mielikuvaan/8234340#gs.b8dowk
Tämä "herkkä narsismi" luokitellaan myös persoonallisuushäiriöksi. Miksei siis voisi olla myös "herkkiä psykopaatteja"?
(Ylläpito voisi tarvittaessa avata uuden ketjun persoonallisuushäiriöille ellei sille löydy ennestään omaa ketjua.)
Voihan sitä olla mtä vaan. Ammattilaiset eivät kuitenkaan ole ihan yhtä ketteriä diagnosoimaan ihmisiä kuin foorumikirjoittelijat toisiaan.
Bruton omasta artikkelista:
Varsinaisesta häiriöstä on kyse, jos käytös on poikkeuksellisen joustamatonta, pitkäaikaista, piinaavaa, sosiaalisia suhteita haittaavaa ja laajalti eri tilanteissa ilmenevää.
eli ihan kuka tahansa herkästi itkeskelevä ei ole diagnoosia ansainnut, toki ei sen kummemmin ole normisti mulkultakaan vaikuttava.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:20:22
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Eli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Lista tuo mieleen erityisherkkyyden, HSP. Kyllä välillä vähän sekavaa settiä herkkiksillä, kun ollaan niin herkkänä että asiaa riittää.
Mun mielestä ei ole normaalia, jos päästä ei viiraa edes vähäsen. ::)
Psykopatia ja narsismi ovat näkemyksiä, joita jakavat eniten ihmiset, joilla ei ole psykologian alan koulutusta.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 11:20:22
Jos psykopatiaan liitetään sellaisia ominaisuuksia kuin:
- Viehätysvoima
- Pinnallisuus
- Kylmyys, hermostumattomuus
- Empatiakyvyn puute
- Katumuksen puute
Niin eikö tämän vastakohdalla ole:
- Olematon viehätysvoima
- Syvällisyyttä joka ilmenee pahimmillaan synkkyytenä ja sekavuutena
- Huonot hermot
- Ylikorostunut kyky empatiaan - säälii jopa kaadettavaa mäntyä...
- Katuu kaikkea ja ottaa nimiinsä syntejä jotka eivät hänelle edes kuulu
Jos puhutaan persoonallisuuden piirteistä, niin varmasti silloin psykopatiaan tyypillisesti liitettävät piirteet voivat olla myös vahvuuksia ja niille vastakkaiset piirteet heikkouksia.
LainaaEli psykopatian vastakohta voi olla persoonallisuushäiriönä kantajalleen pahempi kuin itse psykopatia.
Tässä kohtaa ehkä kuitenkin sanoisin, että psykopatian ja sille vastakohtaisen antipsykopatian määrittely on liian karkea.
LainaaPersoonallisuushäiriöt jaetaan nykyisin kolmeen pääryhmään.
Epäluuloiselle (paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous.
Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle ("rajatila", "borderline"), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus.
Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus.
Psykopatia ei varsinaisesti ole persoonallisuushäiriö, vaan virallinen nimi suomalaisessa terminologiassa on "epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö". Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
LainaaEpäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin ja katumatta tekojaan.
Nämä lainanaukset ovat Terveyskirjaston Persoonallisuushäiriöt-artikkelista (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407)
Sama jaottelu hieman eri teksteillä löytyy myös Mielenterveystalon sivuilta:
LainaaPersoonallisuushäiriöt jaetaan usein kolmeen ryhmään:
A-klusteriin kuuluvat Epäluuloinen (F60.0) sekä Eristäytyvä persoonallisuushäiriö F60.1
Tätä ryhmää leimaa ajoittainen todellisuudentajun heikkeneminen. Epäluuloista persoonallisuutta ilmentävät hyvin epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatustavat, sekä pitkävihaisuus. Jos tämä persoonallisuushäiriö aiheuttaa hankaluutta pärjätä sosiaalisissa suhteissa esimerkiksi työelämässä, kannattaa hoitoon hakeutua. Eristäytyvälle persoonallisuudelle tyypillisiä on taas potilasta itseään häiritsemätön vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista. Jos oirekuvat ovat voimakkaita, ja niiden takia arkielämässä pärjääminen on uhattuna, lääkityksestä voi olla hyötyä.
B-klusteriin kuuluvat epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) sekä narsistinen persoonallisuushäiriö F60.8.
Tätä ryhmää leimaavat toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa. Häiriöstä saattaa aiheutua kärsimystä lähipiirille ja ympäristölle, samoin kuin potilaalle, joka usein hakee apua ihmissuhderistiriidoista aiheutuvaan ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä impulsiivisuus sekä piittaamattomuus laista ja moraalista, josta johtuen hän altistuu ristiriidoille lähipiirin ja yhteiskunnan kanssa. Epävakaaseen persoonallisuuteen taas kuuluu mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita. Huomionhakuinen persoonallisuus pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, ja altistaa itsensä parisuhderistiriidoille, sekä huomion puuttuessa myös masennusoireille. Narsistisessa persoonallisuudessa tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaa usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä.
C-klusteriin kuuluvat vaativa (F60.5), estynyt (F60.6) ja riippuvainen persoonallisuushäiriö (F60.7).
Tämän ryhmän persoonallisuushäiriöt aiheuttavat potilaalle useimmiten ahdistus ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä. Vaativa persoonallisuus lähestyy pakko-oireista häiriötä ja ilmenee muun muassa perfektionismina, pikkutarkkuutena, itsepäisyytenä. Estynyttä persoonallisuutta leimaa taipumus järjestää elämä siten, että sosiaalisilta kontakteilta ja henkilökohtaisista asioista puhumiselta vältyttäisiin. Riippuvainen persoonallisuus tarvitsee korostetusti tukea pienissäkin ratkaisuissa ja on toisten hyväksynnän armoilla.
Mielehterveystalo: Persoonallisuushäiriöt
(https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx)
Jos Bruton esittämä vastakkainasettelu pitäisi tälleen maallikkopohjalta kääntää psykiatrian kielelelle, niin ehkä voisi sanoa siinä vertailtavan keskenään B-klusterin ja C-klusterin häiriöitä, vaikka ei sekään ihan täysin osu.
En tiedä, miten "herkkä psykopaatti" pitäisi ymmärtää suhteessa tähän luokitteluun.
Kyllähän sosiaalisuus ymmärretään psykologiassa ja psykiatriassa kai hyvin yleisesti niin, että se ei ole pelkästään hyvä asia tai vahvuus, vaan hyvin sosiaalinen persoonallisuus on myös hyvin riippuvainen toisten hyväksynnästä. Riippuvainen persoonallisuus on tässä mielessä epäsosiaalisen persoonallisuuden eräänlainen vastakohta.
Toisaalta myös pakko-oireinen persoonallisuus ääripäänä jostakin hyvin tunnollisesta ja perfektionismiin taipuvaisesta persoonallisuudesta on tavallaan vastakohta piittaamattomattomuudelle, joka osin leimaa juuri epäsosiaalista persoonallisuutta.
Lämään tähän vielä yhden melko laajan ja hyvältä vaikuttavan artikkelin:
Duodecim-lehti: Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (https://www.duodecimlehti.fi/duo12936)
Vierastan sitä, että puhutaan toisten kirjoittajien psykopatiasta tai ylipäätään persoonallisuushäiriöistä ja jaellaan diagnooseja. Mutta jos yritän tulkita hieman viileämmin vastahakoisuutta puhua persoonallisuuden piirteistä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista ja haasteista, niin ehkä juuri epäsosiaalisuuden suuntaan kallellaan oleville persoonallisuuksille on tyypillisintä se, ettei oikein ole halua tai kykyä nähdä omassa toiminnassa mitään puutteita tai korjattavaa, kun taas sinne pakko-oireisen, riippuvaisen tai kietoutuvaan persoonallisuuden suuntaan taipuvalla saattaa olla taipumus tarkastella omaa persoonallisuuttaan sekä sen piirteitä jopa lamauttavan kriittisesti.
Siinä yhtälössä ei välttämättä näyttäydy kauhean "kivana" tai antoisana sellainen että alettaisiin henkilökohtaisella tasolla näistä asioista avautua tai niitä purkaa. Ehkä siinä voi olla taustalla myös jotakin pelkoa siitä, että tulee kuitenkin paskaa tai huonoa kohtelua niskaan.
Ketjun aiheena on nyt persoonallisuushäiriöt, mutta se on vähän latautunut aihe, ja mun mielestä tätä olis ehkä helpompi purkaa vaikkapa Aaveen taannoin Huumoria-ketjuun linkkaaman kuvan kautta:
(https://i.imgur.com/HDl1Vch.jpeg) (https://i.imgur.com/HDl1Vch.jpeg)
Olen tavallaan ihan vaan ateisti, mutta jos tätä luokittelua käyttää, mun on aika helppo luokitella itseni mystikoksi ("Jumala on ja ei ole ekstaattinen perikoreesi"). Osittain se on läppää, mutta osittain sellainen näkemys, jossa tietynlainen flow tai virta tai hurmio, joka liittyy mm. musiikkiin ja yhdessä musisointiin, on maailmassa kaikista "todellisinta", tulee aika lähelle jotain omaa ihan oikeaakin kokemusta hahmotustapaa. Toisaalta se on hienoa mutta toisaalta myös koomista :D 8)
Jos asemoi itsensä tossa taulukossa lokeroon "based konservatiivi", ehkä siihen liittyy sellainen piilevä heikkous, että voi olla vaikea nähdä, missä mielessä omat vahvuudet tai heikkoudet jäsentyis niiden naapuriruutujen kautta tai missä mielessä se oma lokero olis myös koominen tai huono tai kuvauksena riittämätön.
Tai en tiedä. Kertokoon joku based konservatiivi tästä lisää jos sellaisia täällä on ja jos haluaa asiaa avata.
Jos ajattelee sitä, että minkälainen ihminen on parhaimmillaan ja minkälainen taas huonoimmillaan, niin mun mielestä siihen jää semmonen onnistumisten ja epäonnistumisten spektri, missä pelkästään onnistumiset tai pelkästään epäonnistumiset ei oikeasti ole kenestäkään koko kuva tai koko totuus.
Myös sosiaalisen ihmisen ja epäsosiaalisen ihmisen erottelu reaktioiden ja käytöksen perusteella voi olla joskus vaikeaa. Hyvin sosiaalinen ihminen on riippuvainen toisten hyväksynnästä ja saattaa käyttäytyä paljon paremmin, toimia onnistuneemmin tai jopa "ajatella paremmin", jos saa muilta hyväksyntää. Samoin narsistinen ihminen voi olla hyvinkin antelias ja joviaali, jos hän kokee olevansa muiden huomattavan arvostuksen kohteena. Ja toisaalta epäsosiaalinenkin ihminen saattaa hyvin voimakkaasti tavoitella vallan ja hallinnan tunnetta, jolloin hän käyttäytyy hyvinkin suotuisasti ja on "helppo" niin kauan kuin hänellä on tietty kokemus siitä, että valta tosiaan on hänellä.
Kuka tahansa ihminen on jossain määrin narsisti, sosiaalinen ja epäsosiaalinen, ja se on myös osa mitä tahansa ihmisten välistä kanssakäymistä, että tollasilla asioilla on merkitystä ja että ihmiset käyttäytyy ja toimii paremmin tai huonommin riippuen siitä, miten hyväksi ja turvalliseksi ne olonsa kokee.
Mun käsitys on se, että persoonallisuushäiriöiden tapauksessa ihminen on vaan tosi luutunut ja jäykkä siinä, että noudattaa aina samaa kaavaa -- mutta kyllä sitäkin kaikki tekee jossain määrin -- enkä mä oikein tiedä, missä määrin se on hyödyllistä lokeroida toisia silleen, että niiden toiminta myös nähdään aina maksimaalisen yksipuolisena ja yksiulotteisena jonkun tollasen diagnoosin tai lokeron kautta.
Kyllä mä ainakin koen sen silleen, että vaikka jossain mielessä olis ihan totta ja oikein laittaa mut vaikka lokeroon "Mystikko", niin silti muunkinlainen toiminta ja muunkinlainen ajattelu on mulle mahdollista :D Vaikka taipumus oliskin selittää liikaa ja tehdä asioista ihan vitun sekavia ja vaikeita :P
Ylidiagnotisointi voi myös olla ongelma. Liki jokaista meistä voi lukea johonkin kategoriaan, jos tarkemmin tutkitaan.
Ennen vanhaan vain vähän omituinen ihminen saa nykyään jonkun adhd-diagnoosin, ehkä lääkkeitäkin... ???
Mitäs, jos ei lääkittäisi ihmisiä niin paljon?
Olipa kattava katsaus MO.lta. Jäin miettimään määritteleekö yhteiskuntamme persoonallisuushäiriöt lähinnä sellaisten ominaisuuksien perusteella, jotka poikkeavat kulloinkin muodissa olevista sosiaalisista normeista. Tuskin ennen vanhaan omillaan toimeentulevaa vetäytyvää erakkoa luokiteltiin mitenkään häiriintyneeksi. Erakot olivat vain "persoonallisuuksia" jotka hyväksyttiin sellaisina kuin olivat. Nykyään vetäytyminen yhteisön ulkopuolelle on lähinnä vika tai vamma. Sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä on tullut normeja.
Ennen arvostettiin myös älykästä ja tunnekylmää toimijaa. He saivat arvostusta esimerkiksi sotilaina, liikemiehinä ja johtajina. Tänään heidät luokitellaan psykopaateiksi joiden empatian puute on vakava virhe ihmisessä ja joka voi estää jopa pääsyn työelämään.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 21, 2021, 07:49:24
Olipa kattava katsaus MO.lta. Jäin miettimään määritteleekö yhteiskuntamme persoonallisuushäiriöt lähinnä sellaisten ominaisuuksien perusteella, jotka poikkeavat kulloinkin muodissa olevista sosiaalisista normeista. Tuskin ennen vanhaan omillaan toimeentulevaa vetäytyvää erakkoa luokiteltiin mitenkään häiriintyneeksi. Erakot olivat vain "persoonallisuuksia" jotka hyväksyttiin sellaisina kuin olivat. Nykyään vetäytyminen yhteisön ulkopuolelle on lähinnä vika tai vamma. Sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä on tullut normeja.
Ennen arvostettiin myös älykästä ja tunnekylmää toimijaa. He saivat arvostusta esimerkiksi sotilaina, liikemiehinä ja johtajina. Tänään heidät luokitellaan psykopaateiksi joiden empatian puute on vakava virhe ihmisessä ja joka voi estää jopa pääsyn työelämään.
En usko tätä. Jos ihminen toimii suunnillensa yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti, kuka häntä muka kulkee luokittelemassa?
On totta, että nyky-yhteiskunnassa tunnekylmä liikemies tai johtaja joutuu vähän miettimään, miten sanomansa ulospäin muotoilee (henkilöstönsä laittaa muotoilemaan), mutta muuten heitä ei käy kukaan luokittelemassa tai testailemassa.
Erakotkin saavat olla ihan yhtä erakkoja kuin ennenkin, ei kukaan tunge heidän torppaansa heitä diagnosoimaan.
Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään. Tänään todellakin voit järjestää koko elämäsi työn tekoa ja kaupassa käyntiä myöten siten, että et koskaan astu kämppäsi ulkopuolelle, eikä sinne tarvitse ketään päästää.
Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 08:56:59
Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään.
Työelämässä kyllä on ollut päinvastainen suuntaus. Ennen oli "vähemmän sosiaalinen" tehdä työtään rauhassa omissa oloissaan eikä tarvinnut kuin nopeasti moikata töihin tullessa ja sai sulkeutua huoneeseensa ja tehdä sitä hommaansa.
Nykyisin on nörttihommatkin muuttuneet kaikenlaista tyhjää turpakäräjöintiä vaativaksi mukatiimityöksi. Jossa todellisuudessa se yksi nörtti edelleen on sen tuottavan osuuden tekijä ja muut vain härvää ympärillä häiritsemässä. Lisäksi on tullut kaikenlaista "sosiaalista kivaa", johon toivotaan kaikkien osallistuvan yhteishengen kohottamiseksi. Pois jäävät (ilman muiden mielestä pätevää syytä) saavat leiman "omituinen".
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 21, 2021, 09:28:32
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 08:56:59
Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aina olleet normeja, ennen huomattavasti enemmän kuin tänään.
Työelämässä kyllä on ollut päinvastainen suuntaus. Ennen oli "vähemmän sosiaalinen" tehdä työtään rauhassa omissa oloissaan eikä tarvinnut kuin nopeasti moikata töihin tullessa ja sai sulkeutua huoneeseensa ja tehdä sitä hommaansa.
Nykyisin on nörttihommatkin muuttuneet kaikenlaista tyhjää turpakäräjöintiä vaativaksi mukatiimityöksi. Jossa todellisuudessa se yksi nörtti edelleen on sen tuottavan osuuden tekijä ja muut vain härvää ympärillä häiritsemässä. Lisäksi on tullut kaikenlaista "sosiaalista kivaa", johon toivotaan kaikkien osallistuvan yhteishengen kohottamiseksi. Pois jäävät (ilman muiden mielestä pätevää syytä) saavat leiman "omituinen".
Paitsi nyt taas, kun etätyöt saavat yhä enemmän suosiota.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 08:56:59
Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.
T: Xante
Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 21, 2021, 10:28:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 08:56:59
Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.
T: Xante
Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.
Kyllä kaikki kolme esimerkkiäsi ovat saaneet myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihaa kaikki osakseen myös, kuin myös halveksuntaa ja pilkkausta. Vai etkö itse muista yhtään kekkos/mannerheim/tarja-vitsiä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 11:34:24
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 21, 2021, 10:28:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 21, 2021, 08:56:59
Toisaalta kuspäitä ja mulkeroita ei koskaan ole arvostanut mikään suuren suuri kansanosa, kyllä heitä on isosti myös halveksittu ja pilkattukin.
T: Xante
Esimerkiksi Kekkonen ja Mannerheim olivat melkoisia mulkeroita, ehkä jopa sosiopaatteja, mutta nauttivat silti suurta suosiota. Ja jopa Tarja Halosesta pidetään vaikka luonne on mitä vastenmielisin.
Kyllä kaikki kolme esimerkkiäsi ovat saaneet myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihaa kaikki osakseen myös, kuin myös halveksuntaa ja pilkkausta. Vai etkö itse muista yhtään kekkos/mannerheim/tarja-vitsiä?
T: Xante
Ainakin minun isäni on aina vihannut Tarja Halosta. Syytä ei ole koskaan kertonut.
Bruton pitäisi tulla ulos vihervasurikuplastaan.
Psykopatia nousi esiin lähinnä kriminologian kautta, ja siihen vaikutti voimakkaasti vankeja tutkinut ja haastatellut kanadalainen oikeuspsykologi Robert D. Hare. Hänen mielenkiintonsa alkoi kohdistua psykopatiaan ja psykopaatteihin joskus 1960-luvulla, ja psykopaatin käsite nousi käsittääkseni esiin 1970- ja 1980-luvuilla.
Robert Haren työn yhtenä keskeisenä innottajana oli tällainen erääseen vankipopulaatioon pohjannut kirja Cleckley, H. (1941). The mask of sanity; an attempt to reinterpret the so-called psychopathic personality.
Haren ensimmäisiä tuloksia olivat kivun kokemuksen ennakointiin liittyvät reaktiot. Psykopaatit reagoivat fysiologiesti vähemmän siihen tietoon, että kohta on tulossa kipua ja esimerkiksi valitsevat muita useammin shokin pienellä viiveellä, kun taas useimmista ihmisistä kivun odottaminen on vastenmielistä ja halutaan mieluummin välttää se vaihe kokonaan. Tutkimusten aiheisiin ja niiden tiivistelmiin pääsee tutustumaan täältä (https://academictree.org/chemistry/publications.php?pid=25190&searchstring=&showfilter=all)
Hänen kirjansa Psychopathy: Theory and Research on vuodelta 1970. Ilmeisesti 1970-luvun aikana Hare myös kehitti psykopaatin ominaisuuksien pisteyttämiseen käytetyn Psychopathy Checklistin. Sen tarkoitus oli erottaa psykopaatit epäsosiaalisesta persoonalisuushäiriöstä kärsivistä omaksi ryhmäkseen. Koko idea perustui Haren ajatuksiin ja havaintoihin, ja siinä oli/on kai tarkoitus tehdä jonkinlaista riskiarviota siitä, ketä voidaan tai kannattaa ylipäätään vapauttaa vankeudesta ja milloin.
Vielä 1990-luvulla psykopatia oli oma psykiatrinen diagnoosinsa, mutta se jaettiin kahtia niin, että vankilakontekstissa vaikeasti epäsosiaaliset ihmiset jotka jatkuvasti häiriökäyttäytyvät, on matala argessiokynnys eikä rangaistuksilla ei ole oikein mitään vaikutusta, erotetaan narsisteista, jotka taas ovat empätiakyvyttömiä, itsekeskeisiä, suuruudenhulluja, kylmiä ja niin pois päin.
Tällainen rikollisten luokitteluun käytettävä käsitteistö on ollut dekkaristien ja muiden kirjailijoiden mielestä kiinnostavaa, ja niinpä psykopatia on noussut pinnalle osittain myös populaarikulttuurin kautta. Esimerkkinä nyt vaikka Brett Easton Ellisin vuonna 1991 julkaistu American Psycho. Vuonna 1993 Hare julkaisi populaarimman teoksen nimeltä Without Conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us. Hän oli myös mukana tekemässä vuonna 2006 bestselleriksi noussutta kirjaa Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work.
Tosielämän rikollisuus ja inhimillinen pahuus ovat jollain tavalla yleisesti ihmisiä kiinnostavia aiheita. Jossain vaiheessa, mun nähdäkseni lähinnä 90-luvulla, on noussut esiin sellainen että puhutaan psykopaateista (ja myöhemmin narsisteista) eräänlaisina hirviöinä. He ovat keskuudessamme, he ovat käärmeitä ja 8) mitä näitä nyt on.
Jos sitä peilaa taaksepäin tohon vankipopulaatioita koskevaan tutkimukseen, niin ehkä se on jollain lailla kiinnostava ja toisaalta kutkuttavakin teema, että on olemassa ihmisiä, jotka kertakaikkiaan toimii ja kokee eri tavalla kuin muut ja joissa väkivaltaiset ja manipulatiiviset teot ikään kuin asuu sellaisena uhkana jolle ei voi mitään. Ne ihmiset vaan kertakaikkiaan on sellaisia, ja siinähän pahuus on tavallaan ulkoistettu itsestä ja meistä johonkin tällaiseen ryhmään neurologisesti muista poikkeavia yksilöitä.
Psykopatia ja narsismi on käsitteinä vähän sellaisia, että ne liittää tietyt piirteet aika vahvasti rikolliseen tai väkivaltaiseen käytökseen tai toisaalta lähisuhteiden ongelmiin, joissa joku toinen ihminen saattaa kärsiä aika voimakkaastikin niiden käytöksestä tai se empatiakyvyttömyys kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti muihin ihmisiin.
Positiivisempi kuva psykopatiasta vois olla vaikka sellainen, että psykopaatilla on heikot autonomiset reaktiot sellaisiin ärsykkeisiin, jotka on monille muille tukalia kestää. Psykopaatit myös nukkuu muita ihmisiä paremmin ja saa jopa kolmanneksen enemmän REM-unta. Arkisissa turvallisissa tilanteissa psykopaatti saattaa kärsiä kroonisesta alivireydestä, mikä selittää sitä, että on tarve hakea voimakasta ärsykettä. Jos ryhtyy valelääkäriksi tai jos lähtee palkkasotilaaksi, pystyy tietyssä mielessä ihan oikeasti "toimimaan paremmin" kuin jos eläisi sellaista ihan tavallista "tylsää elämää".
Näkisin tän silleen, että on jonkun verran sellaisia ihmisiä, joissa on ehkä vähän jotain "gangsteria" ja joille on ihan hyvissäkin asioissa tosi paljon hyötyä tietynlaisesta kylmäpäisyydestä ja sellaisesta että on alhaiset autonomiset reaktiot ja tietynlaista epäempaattisuutta tai "kovuutta". Usein se lievenee iän myötä ja myös pelkoreaktiot voimistuu. Ihminen menettää teräänsä tai niin sanotusti pehmenee :D
Tämmösissä tapauksissa on kuitenkin tosi tärkeää se, että ihminen kykenee tiedostamaan omia piirteitään ja ohjaamaan toimintaansa niin, että kanavoi sitä jollain tavalla viisaasti tai hyvin. Toisaalta sekin on olennaista, että ottaa muilta ihmisiltä palautetta vastaan ja on jollain lailla kiinnostunut siitä, miten omaa toimintaa voi muovata ja kehittää. Ihmissuhdetaitoja voi opetella, ja se on usein tällaisella ihmisellä helpompaa huomattavasti vanhempana, jos siihen vain on vielä silloin halua, kykyä ja tilaisuuksia. Silloin ei tarvitse jäädä elämään jotakin pahvikuvan kaltaista käsitystä omasta itsestä gangsterina tai Top Gun -elokuvan lentäjänä tai mitä näitä nyt on :)
Tunnen joitakin ihmisiä ihmisiä, jotka puhuvat omasta itsestään sillä tavalla, että siihen liittyy jotakin tällaista vaaran ja vaikeiden tilanteiden tavoittelua ja niiden kanssa kamppailua, mutta pystyy toisaalta suhtautumaan siihen myös huumorilla ja niin, ettei koko omanarvontunto ja käsitys itsestä ole sidoksissa tällaiseen eikä kaikki hyvä itsessä jää vain siihen, että on niin sanotusti kova luu. Samaan aikaan voi silti nähdä myös hyvää omassa karskiudessa ja suorasukaisuudessa tai tämän tyyppiseen liittyvissä ominaisuuksissa, eikä se ole sellaista, josta pitäisi kokonaan päästä eroon tai jota pitäisi haukkua tai nähdä toisarvoisena.
Yksi tapa puhua tästä voisi olla sellainen, että joillakin ihmisillä muodostuu ikään kuin puolitiedostamatta tai "itsestään" tapoja säädellä omaa vireystilaa niin, että homma toimii ja voi suhteellisen hyvin. Löytää sellaiset elintavat, olosuhteet ja kenties urapolun, jossa pystyy suht vaivattomasti olemaan sellainen kuin on ja pärjäämään tai jopa kukoistamaan.
Joillain ihmisillä se vaatii paljon enemmän tietoista opettelua tai jonkun oivalluksen, muutoksen tai suotuisan käänteen tai jotain -- ja joillain se ei oikein loksahda kohdalleen koskaan, vaan joku alitajuinen itsesäätely koko ajan sotii omaa hyvinvointia vastaan ja lausutut pyrkimykset ja sitten taas toisaalta käytännön toiminta on jatkuvasti ristiriidassa.
Tollasesta vinkkelistä katsottuna persoonallisuushäiriö on tavallaan sellainen tila, jossa ihminen itse ja ehkä erityisesti muut ihmiset ja läheiset ovat tämän ihmisen alitajuisen itsesäätelyn armoilla, ja se taas on jumittunut tai jäykistynyt :D johonkin sellaiseen kaavaan joka ei vaan kerta kaikkiaan niissä olosuhteissa toimi tai johda eteenpäin.
Persoonallisuushäiriödiagnoosit siis ovat siis yhteydessä olosuhteisiin, ja joku toinen voi elää täsmälleen samanlaisella neurologialla niin, että ei koskaan saa mitään diagnoosia eikä edes ajaudu samanlaisiin ongelmiin.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 20, 2021, 22:36:13
Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö". Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.
***
Sinänsä hassu juttu, että monen nykypäivän henkistyneen tositiedostavan tausta-ajatuksena vaikuttaisi olevan, että luonto olisi jotenkin kiltti, ja eläinkunta kilttiä. Ehkä on katseltu liikaa söpöjä, koko perheen luontodokumentteja ja Disneyn piirrettyjä? Luonto ja eläinkunta laajemminkin on varsin vittumaista ja viheliäistä sakkia, eikä ihminenkään sen kummempi ole - emme me mitään uniikkeja henkiolentoja ole, vaan eläimiä. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja perustarpeidensa tyydyttämistä siinä kuin kaikki muutkin eläimet, eikä edistynyt teknologia muuta näitä perusasioita miksikään. Niin hyvässä kuin pahassa, näiden perustarpeiden kanssa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista resursseista tappelemista, väkivalloin ottamista ja vaikkapa omien jälkeläistensä syömistä, jos ei yksinkertaisesti ole enää mitään muuta syötävää. Helppo sitä on tavallisen ostoskärrynlykkijän jotain muuta kuvitella, kun ei ole ikinä kunnolla nälkää nähnytkään.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 21, 2021, 13:28:06
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 20, 2021, 22:36:13
Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö".
Jauhat paskaa. Psykopatia nimenomaan on persoonallisuushäiriö, sieltä pahimmasta päästä vielä.
Perustelu:
"Psychopathy, sometimes considered synonymous with sociopathy, is traditionally a personality disorder characterized by persistent antisocial behavior, impaired empathy and remorse, and bold, disinhibited, and egotistical traits."Lähde: wikipedia (https://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy#:~:text=Psychopathy%2C%20sometimes%20considered%20synonymous%20with%20sociopathy%2C%20is%20traditionally,and%20remorse%2C%20and%20bold%2C%20disinhibited%2C%20and%20egotistical%20traits.).
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 21, 2021, 13:28:06
Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.
Tämä on ainoa osa viestistäsi, missä on jotain totuuspohjaa.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 21, 2021, 13:28:06
***
Sinänsä hassu juttu, että monen nykypäivän henkistyneen tositiedostavan tausta-ajatuksena vaikuttaisi olevan, että luonto olisi jotenkin kiltti, ja eläinkunta kilttiä. Ehkä on katseltu liikaa söpöjä, koko perheen luontodokumentteja ja Disneyn piirrettyjä? Luonto ja eläinkunta laajemminkin on varsin vittumaista ja viheliäistä sakkia, eikä ihminenkään sen kummempi ole - emme me mitään uniikkeja henkiolentoja ole, vaan eläimiä. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja perustarpeidensa tyydyttämistä siinä kuin kaikki muutkin eläimet, eikä edistynyt teknologia muuta näitä perusasioita miksikään. Niin hyvässä kuin pahassa, näiden perustarpeiden kanssa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista resursseista tappelemista, väkivalloin ottamista ja vaikkapa omien jälkeläistensä syömistä, jos ei yksinkertaisesti ole enää mitään muuta syötävää. Helppo sitä on tavallisen ostoskärrynlykkijän jotain muuta kuvitella, kun ei ole ikinä kunnolla nälkää nähnytkään.
Tämä vuodatuksesi psykopatian oikeuttamiseksi ja puolustamiseksi on arvoltaan täysi ja pyöreä nolla. Sosiaalisella eläinlajilla kuten ihmisellä on antisosiaalinen luonnevika merkittävä haitta - nimenomaan kanssaihmisilleen ja sille yhteisölle, joita luonnevikainen murentaa, murjoo, nujertaa ja hyväksikäyttää.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 21, 2021, 07:49:24
Tuskin ennen vanhaan omillaan toimeentulevaa vetäytyvää erakkoa luokiteltiin mitenkään häiriintyneeksi. Erakot olivat vain "persoonallisuuksia" jotka hyväksyttiin sellaisina kuin olivat. Nykyään vetäytyminen yhteisön ulkopuolelle on lähinnä vika tai vamma. Sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä on tullut normeja.
Erakkojakin on tutkittu, ja tutkitaan. Heidän kohdallaan on sellainen perushavainto, että suhtautuvat itseensä hyvin pitkälle siten, kuin kuvittelevat muiden (Itselleen merkityksellisten ihmisten) suhtautuvan heihin. Kuvitelmat voivat perustua todellisuuteen tai sitten eivät, mutta ei tämä sikäli mitään yllättävää ole, että kun ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Erakkokin sitä pohjimmiltaan on.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 21, 2021, 13:28:06
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 20, 2021, 22:36:13
Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö". Psykopatiaa ei silloin voi nykytietämyksen valossa myöskään parantaa.
Ehkä "epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto" oli väärin sanottu. Plokkasin sen varmaan puolivahingossa jostain aihetta käsitelleestä lähteestä, joita samalla myös linkkasin viestiini.
Tautiluokituksesta psykopatia on poistunut sen takia, että se ei nykykäsityksen mukaan ole todellinen luonnossa esiintyvä syndrooma samalla tavoin kuin esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on. Asiasta kiistellään edelleen ja psykopatialle on viime vuosinakin esitetty uudenlaisia määritelmiä, mutta vaikuttaisi siltä, että kyse on pohjimmiltaan kliinikkojen ja tutkijoiden rakentamasta sellaisten persoonallisuuspiirteiden rykelmästä, joilla nyt vain sattuu olemaan erityisen suuri yhteiskunnallinen ja kliininen merkitys.
Rautalangasta väännettynä psykopatia poistui DSM:stä koska "antagonistic antisocial" ja "fearless-dominant" eivät etiologisesti liity yhteen (luultavasti ei ole olemassa yhtä etiologiaa tai "taudinsyytä" joka aiheuttaisi molemmat). Joissain ihmisissä ilmenee molemmat, ja on "kätevää" kutsua heitä psykopaateiksi, mutta sellainen ihminen joka on peloton ei ole todennäköisemmin myös impulsiivinen, vaan näiden yhteen liittäminen ja tietyn kokonaisuuden kutsuminen psykopatiaksi palvelee lähinnä sellaista tarkoitusta, että se on erityisen hankala piirteiden yhdistelmä, jolla on katsottu olevan suuri yhteiskunnallinen merkitys vankeinhoidossa ja muutoinkin.
Jos käytetään huonoa suomea ja epäselviä sanoja, niin sillä on käytännön merkitystä, onko "antagonistinen" ihminen myös peloton vai ei. Tämän takia "psykopatia" on edelleen hyödyllinen termi käytännön työssä.
Voi olla, että me puhutaan tässä sillä tavalla ristiin, että Aave tarkoittaa, ettei psykopatiaan liittyvää neurologista poikkeavuutta voi asettaa persoonallisuushäiriön kriteeriksi, koska persoonallisuushäiriöt ovat kehityshäiriöitä jotka syntyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Keskeistä mun mielestä on kuitenkin etiologian puuttuminen ja se, että ne piirteet ei korreloi sillä tavalla kuin pitäis korreloida, jos siellä olis joku yhteinen syy taustalla. "Häiriö" taas voi ihan hyvin olla synnynnäinen tai sellainen, ettei sitä voida parantaa tai sille tehdä yhtään mitään. Myös neurologisia poikkeavuuksia kutsutaan neurologisiksi häiriöiksi ja kehityshäiriöksi.
Mutta siis... siinä mielessä en väitä Aaveen olevan väärässä, että tota mun käsitystä voi tulkita silleen että psykopatia saattais olla neurologinen poikkeavuus tai neurologinen kehityshäiriö plus persoonallisuushäiriö sellaisella tavalla että "fearless-dominant" ja "antagonistic antisocial" esiintyvät samassa paketissa.
Jos nyt oikein muistan, psykopaatilta puuttuisi harmaata ainetta tietyiltä ohimo- ja otsalohkojen alueilta normaali-ihmisen aivoihin nähden. En muista olisiko tämä harmaan aineen vajaus kaikilla antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä, mutta joka tapauksessa kyseiset alueet säätelevät tai ovat keskeisessä roolissa ainakin impulssikontrollin säätelyssä ja empatiakyvyssä.
EDIT: Vaikea sanoa onko psykopaatti varsinaisesti paha, sillä häneltä puuttuu "koko" konsepti pahuudesta. Hän siis voi kokea muut ihmiset pahoiksi itseään kohtaan, mutta kun pitäisi pohtia samalla emotionaalisella latauksella omien tekojen vaikutusta muihin ihmisiin, sellaista tapahtumaa ei ole psykopaatin aivoissa yksinkertaisesti koskaan tapahdu tai se epäonnistuu pahoin, koska aivoalueet, jotka tätä tekevät, ilmeisestikin puuttuvat tai ovat vammauttaen alikehittyneet.
Ulkopuolisena totean, että kertsin vastaus Aaveen kirjoitukseen ei ole kohteliamamasta päästä. Vanhat erimielisyydetkö pinnan alla vielä kummittelevat. Tämä ei liity aiheeseen, mutta en voinut olla huomaamatta. Ei olisi ehkä pitänyt mainita... (teen ensiksi, mietin sitten).
Ruben Stiller haastatteli jokin aika sitten mm. psykopatiasta kirjan kirjoittanutta Taina Kuuskorpea, joka sanoi Donald Trumpin omaavan persoonallisuushäiriöitä.
(https://is.mediadelivery.fi/img/1440/de9d675820084350bb26910f3a2b6db6.jpg)
Ilta-Sanomat: "TEOKSESSA pureudutaan erityisesti persoonallisuushäiriöihin, joista pahimmat, psykopatia, narsismi, sadismi, antisosiaalisuus ja machiavellistinen persoonallisuushäiriö ovat saaneet omat lukunsa."
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000007951377.html
https://areena.yle.fi/audio/1-50908986
Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 21, 2021, 15:41:09
Ulkopuolisena totean, että kertsin vastaus Aaveen kirjoitukseen ei ole kohteliamamasta päästä. Vanhat erimielisyydetkö pinnan alla vielä kummittelevat.
Henkilö, joka on kidutusmurharaiskausuhkaillut minua edes läpällä ja kehoittanut tekemään itsarin, ja muutenkin ollut perin epämiellyttävä tuttavuus koko tämän ja edellisen foorumin historian aikana, ei varsinaisesti
ansaitse minkäänkäänlaista kohteliaisuutta minulta, tai keneltäkään muultakaan. (Lis. Henkilö on myös uhannut raiskata Xanten miehen.)
Ei niin, että mikään muiden ihmisten kirjoittama vaikuttaisi Aaveeseen mitenkään. Hän on, mitä on, varmaankin ihan synnynnäisesti.
En tähän kirjoita, mitä persoonallisuushäiriötä arvelen olevan käyttäytymisensä taustalla.
Ansaitsisivatko kaikki ihmiset, myös esim. Ted Bundyn kaltaiset psykopaatit ja sarjamurhaajat mielestäsi kohteliaita vastineita kirjoituksiinsa, Kopek?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 21, 2021, 13:42:20
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 21, 2021, 13:28:06
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 20, 2021, 22:36:13
Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Ei sentään, ovat kuitenkin hieman eri asioita. Psykopatia ei kuulu varsinaisesti tautiluokitukseen, koska se on samalla sisäsyntyistä ja myös luonteenpiirre, eikä "vain häiriö".
Jauhat paskaa. Psykopatia nimenomaan on persoonallisuushäiriö, sieltä pahimmasta päästä vielä.
Perustelu:
"Psychopathy, sometimes considered synonymous with sociopathy, is traditionally a personality disorder characterized by persistent antisocial behavior, impaired empathy and remorse, and bold, disinhibited, and egotistical traits."
Lähde: wikipedia (https://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy#:~:text=Psychopathy%2C%20sometimes%20considered%20synonymous%20with%20sociopathy%2C%20is%20traditionally,and%20remorse%2C%20and%20bold%2C%20disinhibited%2C%20and%20egotistical%20traits.).
Lisäys. Persoonallisuuhäiriön määritelmään kuuluu lisäksi, että se on parantumaton, krooninen häiriö.
Lähde: https://areena.yle.fi/audio/1-50908986 (Kopekin linkkaama Ruben Stillerin tekemä Taina Kuuskorven haastattelu.)
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 21, 2021, 14:54:34
Ehkä "epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto" oli väärin sanottu. Plokkasin sen varmaan puolivahingossa jostain aihetta käsitelleestä lähteestä, joita samalla myös linkkasin viestiini.
Tautiluokituksesta psykopatia on poistunut sen takia, että se ei nykykäsityksen mukaan ole todellinen luonnossa esiintyvä syndrooma samalla tavoin kuin esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on. Asiasta kiistellään edelleen ja psykopatialle on viime vuosinakin esitetty uudenlaisia määritelmiä, mutta vaikuttaisi siltä, että kyse on pohjimmiltaan kliinikkojen ja tutkijoiden rakentamasta sellaisten persoonallisuuspiirteiden rykelmästä, joilla nyt vain sattuu olemaan erityisen suuri yhteiskunnallinen ja kliininen merkitys.
Rautalangasta väännettynä psykopatia poistui DSM:stä koska "antagonistic antisocial" ja "fearless-dominant" eivät etiologisesti liity yhteen (luultavasti ei ole olemassa yhtä etiologiaa tai "taudinsyytä" joka aiheuttaisi molemmat). Joissain ihmisissä ilmenee molemmat, ja on "kätevää" kutsua heitä psykopaateiksi, mutta sellainen ihminen joka on peloton ei ole todennäköisemmin myös impulsiivinen, vaan näiden yhteen liittäminen ja tietyn kokonaisuuden kutsuminen psykopatiaksi palvelee lähinnä sellaista tarkoitusta, että se on erityisen hankala piirteiden yhdistelmä, jolla on katsottu olevan suuri yhteiskunnallinen merkitys vankeinhoidossa ja muutoinkin.
Jos käytetään huonoa suomea ja epäselviä sanoja, niin sillä on käytännön merkitystä, onko "antagonistinen" ihminen myös peloton vai ei. Tämän takia "psykopatia" on edelleen hyödyllinen termi käytännön työssä.
Voi olla, että me puhutaan tässä sillä tavalla ristiin, että Aave tarkoittaa, ettei psykopatiaan liittyvää neurologista poikkeavuutta voi asettaa persoonallisuushäiriön kriteeriksi, koska persoonallisuushäiriöt ovat kehityshäiriöitä jotka syntyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Keskeistä mun mielestä on kuitenkin etiologian puuttuminen ja se, että ne piirteet ei korreloi sillä tavalla kuin pitäis korreloida, jos siellä olis joku yhteinen syy taustalla. "Häiriö" taas voi ihan hyvin olla synnynnäinen tai sellainen, ettei sitä voida parantaa tai sille tehdä yhtään mitään. Myös neurologisia poikkeavuuksia kutsutaan neurologisiksi häiriöiksi ja kehityshäiriöksi.
Mutta siis... siinä mielessä en väitä Aaveen olevan väärässä, että tota mun käsitystä voi tulkita silleen että psykopatia saattais olla neurologinen poikkeavuus tai neurologinen kehityshäiriö plus persoonallisuushäiriö sellaisella tavalla että "fearless-dominant" ja "antagonistic antisocial" esiintyvät samassa paketissa.
Tämä nyt on tämmöistä, kun alaa todellisuudessa lainkaan tuntematon maallikko lukee jutskia netistä, suomentelee niitä lennosta tuntematta suomenkielistä terminologiaa, ja tekee niistä maallikon johtopäätöksiään. Älä sure, en minäkään ole ammattilainen, mutta tiedän ja ymmärrän taustoja teoreettis-kliinisen määrittelyiden takana.
Edellä kuvailemasi lisäksi on suurta hoidollista merkitystä, onko potilas mahdollisesti psykopaatti vai "vain" epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava. Kansinvälisestä tautiluokituksesta psykopatia poistui lähinnä sen vuoksi, että psykopatian piirteet kuitenkin mahtuvat epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön yleiskategoriaan ja sen vuoksi, että esim. empatiaa on hankala luotettavasti mitata. Robert Hare pyrki säilyttämään sen tautiluokituksessa erillisenä diagnoosinaan mutta sosiologi Lee Robins oli empatian mitattavuuden osalta eri mieltä, ja sairausluokituksesta päättävä työryhmä oli lopulta Robinsin kannalla.
Kannattaa samalla pitää mielessä, että psykopaatteja on nykytiedon valossa kuitenkin vain n. prosentti ihmisistä ja se, että kriminaalipsykologia on oma erityisalueensa, jossa näiden asioiden kanssa setvitään päivät pääksytysten. Sen sijaan satunnaisen normikansalaisen todennäköisyys kohdata psykopaatti on lähes olematon, kuten on aidosti narsistienkin kohdalla. Itse tiedän tasan yhden klassisen narsistin, ja mieluummin olisin tuntematta.
Populaarikulttuurissa näitä kuvauksia kuitenkin on niin paljon (Ja kuvaukset pääsääntöisesti kauhuviihteellisen epätarkkoja), että hyvin kaikki tämmöiset teemat myyvät, ja ihmiset ammentavat niistä mielikuviaan. Sivuhuomiona, että kauhuelokuvat ovat tälläkin hetkellä elokuvateollisuuden tuottoisin genre, joten ilmankos niitä tehtaillaan paljon. Takavuosien elokuvista rikollisesti mielisairaan psykopaatin ehkä onnistunein kuvaus ei suinkaan ole mikään Hannibal Lecter tai Patrick Bateman, vaan Anton Chigurh elokuvassa
Menetetty maa. Psykopatologisena kasvutarinana elokuva
Poikani Kevin on sekin varsin onnistunut kuvaus.
Sitten on niinkin, että moni pienokainen täällä Suomessakin kasvaa tälläkin hetkellä olosuhteissa, joissa pitäisi kaiken järjen ja ymmärryksen mukaan tulla vaikeasti mielisairaaksi. Joistain syistä näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla käy, vaan omilleen päästyään he pystyvät elämään normaalisti, ja varsin normaaleina. Harvinaista sekin on, mutta näinkin tapahtuu. Psykopaattien kohdalla kyse onkin tästä vanhasta nature/nurture -asetelmasta ja perusongelmaa voisi typistää mutkat oikoen ja kansanomaisesti siihen kysymykseen, syntyykö osa ihmisistä yksinkertaisesti pahoina.
Kun voi ajatella, että vaikkapa Venäjän tsaari Iivana Julman (IV) kasvuolosuhteet olivat omiaan luomaan sen mikä hänestä tuli, ja se oli sitten hänen kohdallaan tavallaan normaalia ja ymmärrettävää, mutta leppoisaan tavalliseen perheeseen syntyvällä ja kasvavalla lapsella vastaava kehityskaari olisi erittäin epänormaalia, ja erittäin vaikea ymmärtää.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 21, 2021, 15:41:09
Ruben Stiller haastatteli jokin aika sitten mm. psykopatiasta kirjan kirjoittanutta Taina Kuuskorpea, joka sanoi Donald Trumpin omaavan persoonallisuushäiriöitä.
Ilta-Sanomat: "TEOKSESSA pureudutaan erityisesti persoonallisuushäiriöihin, joista pahimmat, psykopatia, narsismi, sadismi, antisosiaalisuus ja machiavellistinen persoonallisuushäiriö ovat saaneet omat lukunsa."
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000007951377.html
https://areena.yle.fi/audio/1-50908986
Ei tarvitse olla asiantuntija havaitakseen, että Trumpilla todellakin on häiriöitä. :)
Mutta mitä se kertoo tavallisista ihmisistä, että niin monet ovat kiehtoutuneita näistä ilmiöistä, ja myös tämmöiset popularisoivat kirjat tuppaavat myymään niin hyvin?
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 22, 2021, 10:54:01
Edellä kuvailemasi lisäksi on suurta hoidollista merkitystä, onko potilas mahdollisesti psykopaatti vai "vain" epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaava. Kansinvälisestä tautiluokituksesta psykopatia poistui lähinnä sen vuoksi, että psykopatian piirteet kuitenkin mahtuvat epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön yleiskategoriaan ja sen vuoksi, että esim. empatiaa on hankala luotettavasti mitata. Robert Hare pyrki säilyttämään sen tautiluokituksessa erillisenä diagnoosinaan mutta sosiologi Lee Robins oli empatian mitattavuuden osalta eri mieltä, ja sairausluokituksesta päättävä työryhmä oli lopulta Robinsin kannalla.
Myönnän auliisti sen, että katselen netistä Aave-termein "jutskia" ja maallikkona kommentoin vähän mitä sattuu :D Mutta pidän huvittavana sitä, että arvotat omat taustatietosi lähes asiasta kuin asiasta niin korkealle ja sivuutat täysin ne seikat, joissa itse olet mitään ikinä käsittänyt vain puolittain tai jopa täysin väärin.
Yksi esimerkki tällaisesta sivuuttamisesta on aivan äskettäinen kommenttisi siitä, ettei psykopatia ole "vain häiriö" vaan persoonallisuuden piirre ja sellaisena parantumaton. Se asettaa vähän koomiseen valoon sen, että heti perään tulet toteamaan, miten sinä ymmärrät terminologian taustaa kun minä taas vain sähellän. Näissä keskusteluissa oppii kyllä sen, mitä keneltäkin voi odottaa ja mitä ei. En odota sinulta tässä mielessä älyllistä rehellisyyttä, vaan ymmärrän ja hyväksyn tarpeesi esiintyä parempana kuin olet :D Mutta jos haluat jatkaa tätä performanssia, suosittelen että lopetat vastavuoroisesti kanssakeskustelijoiden rutiininomaisen halventamisen ja keskityt ihan vain sanomaan sen, mitä sinulla on sanottavaa.
Se mikä sinulta jää mielestäni katveeseen on tuoreempi psykopatiatutkimus. Tendenssi on nimenomaan määritellä psykopatian ydin uudestaan niin, että siitä riisutaan antisosiaalisuus joko kokonaan tai suurelta osin pois.
Yksi uudehko teoria on, että viestit eivät kulje mantelitumakkeesta etuaivolohkoihin, jolloin tunteet eivät pääse vaikuttamaan tietoiseen harkintaan ja päätöksentekoon. Toinen on sellainen, että viestit kyllä kulkevat, mutta niihin ei kiinnitetä huomiota, jos tarkkaavaisuus on keskittynyt johonkin muuhun tai jopa jos ei saa selkeää ulkoista ohjetta kiinnittää huomiota tunteeseen juuri silloin, kun se syntyy.
LainaaKannattaa samalla pitää mielessä, että psykopaatteja on nykytiedon valossa kuitenkin vain n. prosentti ihmisistä ja se, että kriminaalipsykologia on oma erityisalueensa, jossa näiden asioiden kanssa setvitään päivät pääksytysten. Sen sijaan satunnaisen normikansalaisen todennäköisyys kohdata psykopaatti on lähes olematon, kuten on aidosti narsistienkin kohdalla. Itse tiedän tasan yhden klassisen narsistin, ja mieluummin olisin tuntematta.
Prosentin luokkaa on ilmeisesti yläkanttiin, ja se on tosi vanha Harelta peräisin oleva luku. Jopa puoli prosenttia saattaa olla yläkanttiin, mutta koko hommassa ongelmana on se, että psykopaatin määritelmä on asiantuntijoidenkin kesken liukuva. Parin pisteen muutos Haren testin pisterajassa saattaa muuttaa radikaalisti kuvaa siitä, mitä psykopatia on ja kuka on psykopaatti.
Lisäksi tällainen häiriö kuin psykopatia määritellään väkisinkin suhteessa ympäröivään kulttuuriin. Se mikä vaikka USA:ssa voi olla normaalin rajoissa voi Suomessa olla selkeästi poikkeavaa tai häiriökäyttäytymistä.
LainaaPopulaarikulttuurissa näitä kuvauksia kuitenkin on niin paljon (Ja kuvaukset pääsääntöisesti kauhuviihteellisen epätarkkoja), että hyvin kaikki tämmöiset teemat myyvät, ja ihmiset ammentavat niistä mielikuviaan. Sivuhuomiona, että kauhuelokuvat ovat tälläkin hetkellä elokuvateollisuuden tuottoisin genre, joten ilmankos niitä tehtaillaan paljon. Takavuosien elokuvista rikollisesti mielisairaan psykopaatin ehkä onnistunein kuvaus ei suinkaan ole mikään Hannibal Lecter tai Patrick Bateman, vaan Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa. Psykopatologisena kasvutarinana elokuva Poikani Kevin on sekin varsin onnistunut kuvaus.
Leffasuositukset on tässä viestissä se osuus, jossa tunnistan kaikkein selkeämmin oikean harrastuneisuuden ja asiantuntemuksen. Kiitos niistä :)
Lainaa
Sitten on niinkin, että moni pienokainen täällä Suomessakin kasvaa tälläkin hetkellä olosuhteissa, joissa pitäisi kaiken järjen ja ymmärryksen mukaan tulla vaikeasti mielisairaaksi. Joistain syistä näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla käy, vaan omilleen päästyään he pystyvät elämään normaalisti, ja varsin normaaleina. Harvinaista sekin on, mutta näinkin tapahtuu. Psykopaattien kohdalla kyse onkin tästä vanhasta nature/nurture -asetelmasta ja perusongelmaa voisi typistää mutkat oikoen ja kansanomaisesti siihen kysymykseen, syntyykö osa ihmisistä yksinkertaisesti pahoina.
Kun voi ajatella, että vaikkapa Venäjän tsaari Iivana Julman (IV) kasvuolosuhteet olivat omiaan luomaan sen mikä hänestä tuli, ja se oli sitten hänen kohdallaan tavallaan normaalia ja ymmärrettävää, mutta leppoisaan tavalliseen perheeseen syntyvällä ja kasvavalla lapsella vastaava kehityskaari olisi erittäin epänormaalia, ja erittäin vaikea ymmärtää.
Näissä teemoissa ollaan kohtuullisen samoilla linjoilla. Normaalin määrittely tapahtuu väkisinkin suhteessa ympäröivään kontekstiin, ja näin on myös persoonallisuushäiriöiden ja muiden mielenterveyden häiriöiden suhteen.
Eräänlainen unelma varmaan olisi sellainen että kaikki mielenterveyden häiriöt pystyttäisiin kytkemään jonkin biomerkkeihin aivokuvien ja genetiikan kautta, mutta näinhän ei ole, ei edes kaikkien sairauksien kohdalla eikä varsinkaan persoonallisuushäiriöiden.
Aivokuvien ottaminen on kallista, ja usein mielenterveyden häiriöt nähdään vähemmän vaarallisina tai henkeä uhkaavina tiloina kuin fyysiset sairaudet kuten syövät, alzheimer ja muu tällainen. Ne vähät aivokuvat mihin resurssit riittävät otetaan pääosin ihan muista kuin mielenteyspotilaista, mikä on ihan ymmärrettävää, ja psykiatriassa sekä diagnoosit että hoidot ovat monesti vähän sellaista arpapeliä ja hakuammuntaa. Terapia toimii vain jos henkilö itse osaa eritellä tilaansa tosi hyvin, ymmärtää mitä haluaa muuttaa ja on valmis ja kykenevä sen eteen työskentelemään. Ja niin pois päin.
Häiriödiagnoosit on sellaisia, että lähes järjestäen on olemassa vain todella harvalukuinen joukko erittäin selkeitä ääritapauksia. Pelkästään niiden kautta piirtyvä kuva psykopatiasta tai narsismista on täysin erilainen kuin populaarit esitykset, joissa psykopatian piirteillä tai narsismin piirteillä tosiaan mässäillään.
Paradoksi on tavallaan se, että joskus sellaisen henkilön diagnosointi, joka ei ole kovinkaan lähellä niin sanottua hyvin selkeää ääritapausta, voi olla kliinisesti todella hyödyllistä. Esimerkiksi joku joka ei kovinkaan selkeästi vastaa sitä, millaisena adhd näyttäytyy selkeän ääriesimerkin kautta, voi saada merkittävää hyötyä siihen soveltuvista menetelmistä ja lääkkeistä.
Samalla tavalla joku narsismin tai psykopatian piirteistä puhuva yleinen diskurssi voi kaikessa yliampuvuudessaan ilmentää sellaista käytännön intressiä, että jonkun ihmisen kanssa toimiminen sujuu paremmin, jos mieltää hänessä olevan esimerkiksi psykopaattisia tai narsistisia piirteitä ja toimii sen mukaan, vaikka hän olisikin suhteellisen kaukana selkeästä ääritapauksesta eikä kyseinen henkilö kokisi tällaista määrittelyä ollenkaan itseensä soveltuvaksi.
Näissä diagnooseissa on siis sellainenkin ulottuvuus että ketä ne hyödyttävät ja miten. Joskus ehkä yksilöä itseään jos se kytkeytyy johonkin asioiden työstämiseen, keinojen löytämiseen tai muuhun tällaiseen. Mutta toisaalta vähintään yhtä usein hyöty ja tarkoitusperät ovat jossain ihan muualla. Elokuva- ja viihdeteollisuus on tästä yksi hyvä ja kiinnostava esimerkki, mutta mun mielestä vastaavanlaista tarkastelua voi laajentaa myös sellaisiin suuntiin, joissa välttämättä diagnostisten piirteiden sovitteleminen muihinkin kuin selkeisiin ääritapauksiin ei ole pelkästään naurettavaa pelleilyä.
Yksi koulukunta on sellainen että pidetään ne termit selkeinä ja käsitellään vain ääritapauksia, ja toinen lähestymistapa taas on ehkä enemmän sellainen, että psykoedukaatio on myös sitä että voidaan leimaamatta ja asiasta ahdistumatta puhua ihan avoimesti erilaisista piirteistä. Mikä tietysti edellyttäis myös sitä, että hälvenis sellainen häpeästigma ja toisaalta varsinkin tiettyjä häiriöitä leimaava "verisumu" ihmisten mielistä, kun näistä asioista puhutaan.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 22, 2021, 12:33:42
Myönnän auliisti sen, että katselen netistä Aave-termein "jutskia" ja maallikkona kommentoin vähän mitä sattuu :D Mutta pidän huvittavana sitä, että arvotat omat taustatietosi lähes asiasta kuin asiasta niin korkealle ja sivuutat täysin ne seikat, joissa itse olet mitään ikinä käsittänyt vain puolittain tai jopa täysin väärin.
Pidän lyhyenä eli niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Edellisessä kirjoituksessasi esitelmöit kuin tietäisit aiheesta enemmänkin, vaikka olit todellakin lukenut (Ja luet) jutskia lennosta. Toisin sanoen, kumpi meistä nyt pyrkikään esiintymään paremmin tietävänä, kuin varsinaisesti tietääkään? Olen hurjan pahoillani (Heh!), että minä huomaan sellaisen juuri siitä syystä, että satun aidosti tietämäänkin ilman lennostalukemisia ja -kääntämisiä.
Edelleen: edellisessä kirjoituksessasi esitelmöit ja tulkitset minua muille kolmannessa persoonassa, ikään kuin en olisi paikalla, ja viittaat minuun ikään kuin yläpuolelta. Jälleen kerran: kumpi meistä pyrkikään esiintymään parempana, kuin onkaan? :)
Disclaimer: Takaan painavani näitä hermopäätteitäsi joka kerran, kun sellaista huomaan. On vain oma ongelmasi, että sitä tapahtuu usein.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Se mikä sinulta jää mielestäni katveeseen on tuoreempi psykopatiatutkimus. Tendenssi on nimenomaan määritellä psykopatian ydin uudestaan niin, että siitä riisutaan antisosiaalisuus joko kokonaan tai suurelta osin pois.
Voi kuule, minulta jää todella paljon kaikkea muutakin tällä foorumilla katveeseen ja pois. Ei välttämättä sen vuoksi ettenkö asioista tietäisi vaan sen vuoksi, kenen tai keiden kanssa niistä pitäisi keskustella. Kaikkien kanssa ei liiemmälti huvitella keskustella, mutta ei se mitään tietotaidon tasosta kerro. Se kertoo vain siitä, että esim. just sun kanssa ei varsinaisesti huvita keskustella. Nytkin korjasin vain lyhyesti sähellystäsi, mutta sehän ei ole yllätys että sekin kanssasi tämmöiseksi typeräksi mälväämiseksi menee - nimittäin, jos se sinusta olisi kiinni. :)
Tiesitkö, että sen tuoreemman tutkimuksen mukaan psykopaatit keskimäärin eivät mm. ole kategorisesti empatiakyvyttömiä, vaan he ikään kuin kytkevät empatian tietoisesti pois päältä ja päälle, myös tilanteen ja henkilöiden mukaan? No, nyt tiedät. Kliinisesti täydellinen empatian puuttuminen (Yleisesti kaikkia kanssaihmisiä kohtaan) on ollut mielestäni kyseenalainen hypoteesi alusta alkaen, koska elämä ylipäätään kävisi nopeasti lähes mahdottomaksi, ellei olisi alkeellistakaan tajua ja samalla edes osittaista samastumiskykyä kanssaihmisten mielenliikkeistä. Piittaamattomuus niistä on tavallaan asia erikseen. Vitsi piilee siinä, että rikollisella tavalla psykopatiaa ilmentävä ihminen kyllä hyvin tietää tekevänsä pahaa. Täydellisen empatiakyvytön ei tässä mielessä ymmärtäisi edes eroa hyvän ja pahan välillä.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Yksi uudehko teoria on, että viestit eivät kulje mantelitumakkeesta etuaivolohkoihin, jolloin tunteet eivät pääse vaikuttamaan tietoiseen harkintaan ja päätöksentekoon. Toinen on sellainen, että viestit kyllä kulkevat, mutta niihin ei kiinnitetä huomiota, jos tarkkaavaisuus on keskittynyt johonkin muuhun tai jopa jos ei saa selkeää ulkoista ohjetta kiinnittää huomiota tunteeseen juuri silloin, kun se syntyy.
Neurologian ja neuropsykologian puitteissa tutkimalla tehdyt löydökset voivat joka tapauksessa olla aivojen kypsymisen tulos (Eli alkaen vauvasta; taustalla on geneettisiä taipumuksia), tai vaikka hieman myöhemmin jonkin ulkoisen vamman aiheuttamaa. Syyt ja seuraukset voivat tätenkin olla monenlaisia, eikä niistä tiedetä riittävästi. Ei tämäkään henkilökohtaisesti mitään uutta tietoa aiheesta ole. Periaatteessa psykopatia voitaisiin diagnosoida jo melko varhaisessa vaiheessa (Viimeistään nuorena aikuisena), mutta niin ei tehdä eettisistäkään syistä. Sellainen diagnoosi kun on nuorelle henkilölle samalla ikuinen Kainin merkki otsaan, vaikka eipä se tuleva elämänkulku epäsosiaalisen persoonallisuushäiriö -diagnoosin saadessakaan mitään riemujuhlaa lupaile. Se kuitenkin pitää sisällään vielä sen, että olisi esim. terapeuttisia mahdollisuuksia, kun taas nykypuitteissa psykopaatin leiman saatuaan saa samalla heittää hyvästit ainakin kaikille julkisesti rahoitetuille terapioille. Mutta tähänhän viittasin jo aiemmin. Jos on psykopaatin leima otsassa niin on samassa tilanteessa kuin diagnosoidut narsistitkin - siitä ei voi "parantua". Sairaudentunteen puuttuminenkin on näissä erittäin keskeistä - eihän tavallinen ihminenkään koe tarvetta mennä lääkärille vaikkapa flunssan vuoksi silloin, kun ei mitään flunssan oireitakaan ole.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Prosentin luokkaa on ilmeisesti yläkanttiin, ja se on tosi vanha Harelta peräisin oleva luku. Jopa puoli prosenttia saattaa olla yläkanttiin, mutta koko hommassa ongelmana on se, että psykopaatin määritelmä on asiantuntijoidenkin kesken liukuva. Parin pisteen muutos Haren testin pisterajassa saattaa muuttaa radikaalisti kuvaa siitä, mitä psykopatia on ja kuka on psykopaatti.
Lisäksi tällainen häiriö kuin psykopatia määritellään väkisinkin suhteessa ympäröivään kulttuuriin. Se mikä vaikka USA:ssa voi olla normaalin rajoissa voi Suomessa olla selkeästi poikkeavaa tai häiriökäyttäytymistä.
Pidän noin prosentin osuutta edelleen tilastollisesti varsin luotettavana, ellei toisin todisteta. Kansainvälinen tautiluokitus oli muuten lähtökohtaisesti tilastollinen työkalu eikä se taudinkuvausten raamattu, jollaiseksi se sittemmin on muodostunut. Haren tarkistuslista on itse asiassa herran nimeltä Hervey Cleckley laatima lista, jota Hare muokkasi jonkin verran (Mutta ei miltään keskeisiltä osin), ja uudelleenbrändäsi sen sitten omanaan.
Nykyisin on myös ilmeisen hyväksi havaittu itsearviointitesti, jos haluaa testata mahdollista psykopaattiuttaan.
Tietenkin kyse on myös kulttuurista ja kontekstista, jossa näitä tapauksia vaihtelevasti ilmenee. Amerikkalainen korporaatiokulttuuri on äärimmäisen kilpailuhenkistä, passiivis-aggressiivista ja selkäänpuukottamisten voittokulkua - vain ja ainoastaan voittojen maksimointi ja henkilökohtainen etu mielessä. Sellainen ei varsinaisesti jalosta ihmisiä kilteiksi ja eettisiksi, ja toimintaympäristö on kaikkea muuta kuin terve. Mutta hyvin nämä metkut osataan jo Suomessakin, joten kutsukaamme sitä kauniisti kansainvälistymiseksi.
Somea pidän suurena virheenä, johon ihmiskunta ei todellakaan ollut valmis.Facebook, Instagram, Twitter... Kaikki erittäin toksisia alustoja, jotka on vielä tarkkaan laadittu mahdollisimman koukuttaviksi, ja ruokkivat samalla ihmisten narsistisia taipumuksia maksiimiin. Sitä paitsi, ihmisaivot eivät pysty edes prosessoimaan kuin kohtuullisen pieniä henkilöryhmiä ja laumoja. Metsästäjä-keräilijän aivoilla pysyy toiminnallisesti kasassa ehkä 200 ihmistä, vaan kun somessa saattaa olla yhdellä ihmisellä miljoonia seuraajia ympäri maailmaa. Sopii siinä koittaa hahmotella uusia kavereita, ja tehdä sitten kanssaihmisten kanssa sinunkauppoja... "But first, let me take a selfie"!
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Leffasuositukset on tässä viestissä se osuus, jossa tunnistan kaikkein selkeämmin oikean harrastuneisuuden ja asiantuntemuksen. Kiitos niistä :)
Sinun tunnistuksesi ja tulkintasi eivät edelleenkään ole mikään The Mittapuu. Sorry, not sorry.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Näissä teemoissa ollaan kohtuullisen samoilla linjoilla. Normaalin määrittely tapahtuu väkisinkin suhteessa ympäröivään kontekstiin, ja näin on myös persoonallisuushäiriöiden ja muiden mielenterveyden häiriöiden suhteen.
Persoonallisuushäiriöt ovat kuitenkin oma lukunsa ja maallikko tekee usein myös sen harhaman, että sotkee niihin muitakin mielenterveyden häiriöitä. Vaan kun sitä voi normaali ihminenkin tulla (Jopa suhteellisen helposti) akuutisti mielisairaaksi ja jos ei hoitoa saa, niin kroonistuakin tila voi - aivan kuten mitkä muutkin hyvänsä sairaudet. Länsimainen elämäntapa, loputon tehokkuusajatelu, kovat arvot ja jatkuva kilpailu (Työpaikoista, ihmissuhteista, rahasta, opintomenestyksestä jne.) eivät ole omiaan tukemaan mielenterveyttä, ja monella täällä oravanpyörässä sitten pääsee brakaamaan.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
...psykiatriassa sekä diagnoosit että hoidot ovat monesti vähän sellaista arpapeliä ja hakuammuntaa. Terapia toimii vain jos henkilö itse osaa eritellä tilaansa tosi hyvin, ymmärtää mitä haluaa muuttaa ja on valmis ja kykenevä sen eteen työskentelemään. Ja niin pois päin.
Katsos katsos kun taas lähtee lapasesta ja kovasti olet tietävinäsi tosta vaan, vaikka et todellisuudessa juuri tiedäkään. Loppujutuistasi tämän enempää.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 23, 2021, 00:40:20
Tiesitkö, että sen tuoreemman tutkimuksen mukaan psykopaatit keskimäärin eivät mm. ole kategorisesti empatiakyvyttömiä, vaan he ikään kuin kytkevät empatian tietoisesti pois päältä ja päälle, myös tilanteen ja henkilöiden mukaan? No, nyt tiedät. Kliinisesti täydellinen empatian puuttuminen (Yleisesti kaikkia kanssaihmisiä kohtaan) on ollut mielestäni kyseenalainen hypoteesi alusta alkaen, koska elämä ylipäätään kävisi nopeasti lähes mahdottomaksi, ellei olisi alkeellistakaan tajua ja samalla edes osittaista samastumiskykyä kanssaihmisten mielenliikkeistä. Piittaamattomuus niistä on tavallaan asia erikseen. Vitsi piilee siinä, että rikollisella tavalla psykopatiaa ilmentävä ihminen kyllä hyvin tietää tekevänsä pahaa. Täydellisen empatiakyvytön ei tässä mielessä ymmärtäisi edes eroa hyvän ja pahan välillä.
Mun mielestä toi implikaatio on luettavissa suoraan siitä, mitä kirjoitin. Sä et keskittynyt siihen, miten joku vaikea kohta voidaan tulkita, oletit että en osaa ajatella ja tarjosit tähän taustalle pohdintaa tarpeettoman halventavaan sävyyn. Otan silti pohdinnan vastaan arvokkaana ja kysymykseen vastaan että kyllä, olin asiasta tietoinen.
Siinä tulee toisaalta vastaan se, että empatia jaetaan yleisesti tunne-empatiaan ja tietoempatiaan. Jotkut varmaan olettavat, että psykopaatin empatia perustuu tietoempatiaan, ja toiset ehkä olettavat, että pyskopaatilla on tunnekokemuksia jossain määrin tai on ollut lapsuudessa tai jotakin tällaista.
Mun mielestä järkevältä tuntuu oletus, että tunne-elämän poikkeavuus aiheuttaa moraalintajussa tiettyä vajetta, ja siitä aiheutuva haitta taas riippuu monesta ympäristötekijästä.
Vaillinaisten tunnekokemusten varaan rakennetulla tietoempatialla pärjää siis yllättävän pitkälle, ja niiden poikkeamien havainnointi käytöksen tasolla on vähän niin kuin lingvisti havainnoisi ihmisten kielellisiä mokia. Data ei tahdo riittää teorianmuodustukseen, vaikka havainnot ovat kiistatta todellisia.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 23, 2021, 00:40:20
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Yksi uudehko teoria on, että viestit eivät kulje mantelitumakkeesta etuaivolohkoihin, jolloin tunteet eivät pääse vaikuttamaan tietoiseen harkintaan ja päätöksentekoon. Toinen on sellainen, että viestit kyllä kulkevat, mutta niihin ei kiinnitetä huomiota, jos tarkkaavaisuus on keskittynyt johonkin muuhun tai jopa jos ei saa selkeää ulkoista ohjetta kiinnittää huomiota tunteeseen juuri silloin, kun se syntyy.
Neurologian ja neuropsykologian puitteissa tutkimalla tehdyt löydökset voivat joka tapauksessa olla aivojen kypsymisen tulos (Eli alkaen vauvasta; taustalla on geneettisiä taipumuksia), tai vaikka hieman myöhemmin jonkin ulkoisen vamman aiheuttamaa. Syyt ja seuraukset voivat tätenkin olla monenlaisia, eikä niistä tiedetä riittävästi. Ei tämäkään henkilökohtaisesti mitään uutta tietoa aiheesta ole. Periaatteessa psykopatia voitaisiin diagnosoida jo melko varhaisessa vaiheessa (Viimeistään nuorena aikuisena), mutta niin ei tehdä eettisistäkään syistä. Sellainen diagnoosi kun on nuorelle henkilölle samalla ikuinen Kainin merkki otsaan, vaikka eipä se tuleva elämänkulku epäsosiaalisen persoonallisuushäiriö -diagnoosin saadessakaan mitään riemujuhlaa lupaile. Se kuitenkin pitää sisällään vielä sen, että olisi esim. terapeuttisia mahdollisuuksia, kun taas nykypuitteissa psykopaatin leiman saatuaan saa samalla heittää hyvästit ainakin kaikille julkisesti rahoitetuille terapioille. Mutta tähänhän viittasin jo aiemmin. Jos on psykopaatin leima otsassa niin on samassa tilanteessa kuin diagnosoidut narsistitkin - siitä ei voi "parantua". Sairaudentunteen puuttuminenkin on näissä erittäin keskeistä - eihän tavallinen ihminenkään koe tarvetta mennä lääkärille vaikkapa flunssan vuoksi silloin, kun ei mitään flunssan oireitakaan ole.
Ihan sama homma pätee antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ja luultavasti moneen muuhunkin asiaan. Psykopatiastahan ei kai Suomessa nykyisin anneta diagnooseja, joten en ole ihan varma, mistä puhut. Selvennä toki.
Erityisesti antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kohdalla ihmiset joskus kokevat, että se on vain kiltimpi tapa leimata heidät psykopaateiksi. He ovat kyvyttömiä oikeasti rakastamaan tai oikeasti tuntemaan tai oikeasti olemaan kunnon ihmisiä. Samanalainen homma on minun mielestä osittain epävakaan persoonallisuudenkin kanssa -- jotkut ottavat sen aivan helvetin lannistavana asiana, vaikka kyse ei olisi edes diagnoosista vaan pelkästään tällaisen käsitteen ilmoille heittämisestä. Ja syyt ovat pitkälti samat kuin psykopatialeimassa muutenkin. Silloin tulevaisuus on toivoton, ei osaa oikeasti rakastaa ja niin pois päin.
Jos tän kytkee nykytutkimukseen, niin noinhan ei välttämättä oikeasti ole edes psykopatian suhteen.
Mutta kyse on siitä, mitä ihmiset kuulee, kun niille sanotaan "antisosiaalinen" tai "epävakaa" tai "psykopatia", joista viimeisin ei siis ole missään tautiluokituksissa hyvistä syistä.
LainaaLainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Prosentin luokkaa on ilmeisesti yläkanttiin, ja se on tosi vanha Harelta peräisin oleva luku. Jopa puoli prosenttia saattaa olla yläkanttiin, mutta koko hommassa ongelmana on se, että psykopaatin määritelmä on asiantuntijoidenkin kesken liukuva. Parin pisteen muutos Haren testin pisterajassa saattaa muuttaa radikaalisti kuvaa siitä, mitä psykopatia on ja kuka on psykopaatti.
Lisäksi tällainen häiriö kuin psykopatia määritellään väkisinkin suhteessa ympäröivään kulttuuriin. Se mikä vaikka USA:ssa voi olla normaalin rajoissa voi Suomessa olla selkeästi poikkeavaa tai häiriökäyttäytymistä.
Pidän noin prosentin osuutta edelleen tilastollisesti varsin luotettavana, ellei toisin todisteta. Kansainvälinen tautiluokitus oli muuten lähtökohtaisesti tilastollinen työkalu eikä se taudinkuvausten raamattu, jollaiseksi se sittemmin on muodostunut. Haren tarkistuslista on itse asiassa herran nimeltä Hervey Cleckley laatima lista, jota Hare muokkasi jonkin verran (Mutta ei miltään keskeisiltä osin), ja uudelleenbrändäsi sen sitten omanaan.
Nykyisin on myös ilmeisen hyväksi havaittu itsearviointitesti, jos haluaa testata mahdollista psykopaattiuttaan.
Ei se nyt aivan puppua tietenkään ole se prosentin luku. Jos kuitenkin psykopatia määritellään uudestaan, silloin voidaan katsoa, että antisosiaalisuuden mukaan liittäminen Haren tarkistuslistassa vääristää lukuja. Mukaan laskettavat rikokset ja muut antisosiaalisuuden merkit nostavat psykopatiapisteitä, ja jos ne jätetään pois, silloin putoaa tietysti osa aiemmin psykopaateiksi luokitelluistakin pois.
Jotain uudempaa tutkimusta viitteeksi:
Boduszek, Daniel; Debowska, Agata & Willmott, Dominic (2017) Latent profile analysis of psychopathic traits among homicide, general violent, property and white-collar offenders. (https://doi.org/10.1016/j.jcrimjus.2017.06.001)
Coid, Jeremy et al. (2009) Prevalence and correlates of psychopathic traits in the household population of Great Britain.
(https://doi.org/10.1016/j.ijlp.2009.01.002)
Etenkin toi jäljempi Coidin tutkimus on huomattava sikäli, että siinä käytettiin riisuttua versiota Haren piirrelistasta, jossa maksimipistemäärä on 24 ja psykopatian raja 18, mutta Coid vielä laski rajaa 13 pisteeseen ja päätyy toteamaan, että sillä rajalla psykopaatteja tai "selvästi psykopapiirteisiä henkilöitä" on noin 0,6 % koko Britannian väestöstä.
Itsekseen voi räknäillä mikä se luku olisi ollut jos olisi pidetty kiinni 18 pisteen rajasta.
LainaaTietenkin kyse on myös kulttuurista ja kontekstista, jossa näitä tapauksia vaihtelevasti ilmenee. Amerikkalainen korporaatiokulttuuri on äärimmäisen kilpailuhenkistä, passiivis-aggressiivista ja selkäänpuukottamisten voittokulkua - vain ja ainoastaan voittojen maksimointi ja henkilökohtainen etu mielessä. Sellainen ei varsinaisesti jalosta ihmisiä kilteiksi ja eettisiksi, ja toimintaympäristö on kaikkea muuta kuin terve. Mutta hyvin nämä metkut osataan jo Suomessakin, joten kutsukaamme sitä kauniisti kansainvälistymiseksi.
Loppuosasta viestiä tiivistetysti:
Somekritiikkiä ja montaa muuta huomiota pidän ihan perusteltuina ja hyvinä. Vaikka eihän se tietysti mitään merkitse :)
LainaaPersoonallisuushäiriöt ovat kuitenkin oma lukunsa ja maallikko tekee usein myös sen harhaman, että sotkee niihin muitakin mielenterveyden häiriöitä.
Kyllä.
LainaaVaan kun sitä voi normaali ihminenkin tulla (Jopa suhteellisen helposti) akuutisti mielisairaaksi ja jos ei hoitoa saa, niin kroonistuakin tila voi - aivan kuten mitkä muutkin hyvänsä sairaudet
Niin voi. Kriisitilanteessa kuka tahansa voi käyttäytyä kuten persoonallisuushäiriöinen, ja ongelma voi myös pitkittyä, jos hoitoa ei saa tai se ei vain tehoa. Et varmaan tarkoittanut sitä täsmälleen näin, mutta tämä nyt tulee itselleni ensimmäisenä mieleen. Palikkatasolla ihminen tajuaa, että nyt oikeasti heittää tai tarvitaan apua, ja sitten jää sellaiseen kierteeseen, ettei joko saa apua tai sitten ongelmia ei tunnisteta ja hoidetaan väärää asiaa.
[/quote]
LainaaLänsimainen elämäntapa, loputon tehokkuusajatelu, kovat arvot ja jatkuva kilpailu (Työpaikoista, ihmissuhteista, rahasta, opintomenestyksestä jne.) eivät ole omiaan tukemaan mielenterveyttä, ja monella täällä oravanpyörässä sitten pääsee brakaamaan.
Samaa mieltä tästäkin -- tai kuten ilmaus yleensä tulkitaan, en koe tarvetta lähteä erikseen tarkentelemaan tai erittelemään voidakseni sanomasi ymmärtää ja hyväksyä :D
LainaaLainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
...psykiatriassa sekä diagnoosit että hoidot ovat monesti vähän sellaista arpapeliä ja hakuammuntaa. Terapia toimii vain jos henkilö itse osaa eritellä tilaansa tosi hyvin, ymmärtää mitä haluaa muuttaa ja on valmis ja kykenevä sen eteen työskentelemään. Ja niin pois päin.
Katsos katsos kun taas lähtee lapasesta ja kovasti olet tietävinäsi tosta vaan, vaikka et todellisuudessa juuri tiedäkään. Loppujutuistasi tämän enempää.
[/quote]
Ehkäpä. En kiellä etteikö olisi lähtenyt lapasesta tai etteikö tietämystä puuttuisi, mutta ounastelen, että tähän olisi ehkä ollut löydettävissä joku suopeampi tulkinta, jolloin vastauksesi olisi voinut näyttää enemmän siltä kuin se "tiesitkö että näiden uusien tulkintojen mukaan" juttu.
Se mitä minä ajattelen psykiatriasta ei ole kovinkaan vakaalla pohjalla. Olen joskus tapaillut jotain psykiatrian erikoislääkäriä, joka oli aiemmalta koulutukseltaan biologi, ja siihen se aika pitkälti rajoittuu. Mutta mun siltä varsinaisesti saama tietämys taas voidaan ihan hyvin luokitella nollaksi. Tarkoitus ei ole varsinaisesti vähätellä sitä mitä ne tekee, vaan väittämän konteksti löytyy ylempää kohdasta, jossa esitetään, miten mielenterveyden ongelmat myös resurssien tasolle luokitellaan lääketieteessä alemmas kuin moni muu asia.
Toi olis mahdollista lukea sillä tavalla, että en väitä psykiatrian olevan mitään paskaa, vaan että se on parasta saatavilla olevaa systemaattista tietoa ja osaamista todella vaikeista asioista. Objektiivisessa vertailussa syöpähoito tai kardiologia Suomessa on yhtä paljon edistyneempää kuin psykiatria kuin moni tieteellinen ala jotain semitieteellistä vastaavaa alaa.
Mutta mun henkilökohtainen kanta tähän on, että erityisesti arvostan ihmisiä, jotka valitsee psykiatrian erikoistumisalaksi tietäen resurssitilanteen ja kaiken muun. Sen miten paljon se on jäljessä kardiologiaa tai yleislääketiedettä tai syöpätauteja tai mitä niitä nyt onkaan. Sieltä tulee kuitenkin ihmisiä, joilla on tietty perustason osaaminen käsitellä tutkimustietoa ja ymmärrys aika korkealla tasolla, kun taas terapeuteissa ja muissa on kuitenkin porukkaa melkoisen vaihtelevalla taustalla, eikä kyky pärjätä näiden mielenterveyden haastavien kokonaisuuksien kanssa ja kyseenalaistaa tilannetta riittävästi välttämättä ole... miten sen nyt sanois. Samalla tasolla.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - syyskuu 21, 2021, 15:07:23
Jos nyt oikein muistan, psykopaatilta puuttuisi harmaata ainetta tietyiltä ohimo- ja otsalohkojen alueilta normaali-ihmisen aivoihin nähden. En muista olisiko tämä harmaan aineen vajaus kaikilla antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä, mutta joka tapauksessa kyseiset alueet säätelevät tai ovat keskeisessä roolissa ainakin impulssikontrollin säätelyssä ja empatiakyvyssä.
EDIT: Vaikea sanoa onko psykopaatti varsinaisesti paha, sillä häneltä puuttuu "koko" konsepti pahuudesta. Hän siis voi kokea muut ihmiset pahoiksi itseään kohtaan, mutta kun pitäisi pohtia samalla emotionaalisella latauksella omien tekojen vaikutusta muihin ihmisiin, sellaista tapahtumaa ei ole psykopaatin aivoissa yksinkertaisesti koskaan tapahdu tai se epäonnistuu pahoin, koska aivoalueet, jotka tätä tekevät, ilmeisestikin puuttuvat tai ovat vammauttaen alikehittyneet.
Muistelisin myös, että empatiakyky voi psykopaatilla toimia, mutta siinä missä sen tulos muodostaa muilla ihmisillä toimintaa rajoittavan säännön ts. motivaation, jota he eivät pysty ainakaan omin voimin rikkomaan, psykopaatilla tällaista toimimista rajoittavaa sääntöä ei muodostu, vaan psykopaatti voi olla noudattamatta sääntöä.
Ikään kuin järjestelmä, joka luo ihmiselle motivaatioita, olisi psykopaateilla rikki.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 22, 2021, 12:33:42
Myönnän auliisti sen, että katselen netistä Aave-termein "jutskia" ja maallikkona kommentoin vähän mitä sattuu :D Mutta pidän huvittavana sitä, että arvotat omat taustatietosi lähes asiasta kuin asiasta niin korkealle ja sivuutat täysin ne seikat, joissa itse olet mitään ikinä käsittänyt vain puolittain tai jopa täysin väärin.
Yksi esimerkki tällaisesta sivuuttamisesta on aivan äskettäinen kommenttisi siitä, ettei psykopatia ole "vain häiriö" vaan persoonallisuuden piirre ja sellaisena parantumaton. Se asettaa vähän koomiseen valoon sen, että heti perään tulet toteamaan, miten sinä ymmärrät terminologian taustaa kun minä taas vain sähellän. Näissä keskusteluissa oppii kyllä sen, mitä keneltäkin voi odottaa ja mitä ei. En odota sinulta tässä mielessä älyllistä rehellisyyttä, vaan ymmärrän ja hyväksyn tarpeesi esiintyä parempana kuin olet :D Mutta jos haluat jatkaa tätä performanssia, suosittelen että lopetat vastavuoroisesti kanssakeskustelijoiden rutiininomaisen halventamisen ja keskityt ihan vain sanomaan sen, mitä sinulla on sanottavaa.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 23, 2021, 03:09:04
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 23, 2021, 00:40:20
Tiesitkö, että sen tuoreemman tutkimuksen mukaan psykopaatit keskimäärin eivät mm. ole kategorisesti empatiakyvyttömiä, vaan he ikään kuin kytkevät empatian tietoisesti pois päältä ja päälle, myös tilanteen ja henkilöiden mukaan? No, nyt tiedät. Kliinisesti täydellinen empatian puuttuminen (Yleisesti kaikkia kanssaihmisiä kohtaan) on ollut mielestäni kyseenalainen hypoteesi alusta alkaen, koska elämä ylipäätään kävisi nopeasti lähes mahdottomaksi, ellei olisi alkeellistakaan tajua ja samalla edes osittaista samastumiskykyä kanssaihmisten mielenliikkeistä. Piittaamattomuus niistä on tavallaan asia erikseen. Vitsi piilee siinä, että rikollisella tavalla psykopatiaa ilmentävä ihminen kyllä hyvin tietää tekevänsä pahaa. Täydellisen empatiakyvytön ei tässä mielessä ymmärtäisi edes eroa hyvän ja pahan välillä.
Mun mielestä toi implikaatio on luettavissa suoraan siitä, mitä kirjoitin. Sä et keskittynyt siihen, miten joku vaikea kohta voidaan tulkita, oletit että en osaa ajatella ja tarjosit tähän taustalle pohdintaa tarpeettoman halventavaan sävyyn.
Tuolla lailla (lihavointini) Aave toimii kuin narsisti - ylivertaisuusharhaisuuden lisäksi narsisti pyrkii nostamaan itseään painamalla muita alas, nujertamalla muita, halventamalla muita. Narsistin ego on hauras, ja siksi esimerkiksi kosto on ylimitoitettu, jos jotain hänen sanomaansa kyseenalaistetaan. Hän pyrkii kokoamaan ympärilleen hovin sellaisista, jotka eivät sanallakaan kyseenalaista häntä tai sanomisiaan - eivät uskalla nimittäin. Muiden kanssa vuorovaikutus on nimenomaan nujertavaa ja tuhoavaa.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 23, 2021, 03:09:04
Mun mielestä toi implikaatio on luettavissa suoraan siitä, mitä kirjoitin. Sä et keskittynyt siihen, miten joku vaikea kohta voidaan tulkita, oletit että en osaa ajatella ja tarjosit tähän taustalle pohdintaa tarpeettoman halventavaan sävyyn. Otan silti pohdinnan vastaan arvokkaana ja kysymykseen vastaan että kyllä, olin asiasta tietoinen.
Tarpeettoman halventavaan sävyyn? :)
Jokainen lukija voi halutessaan tarkistaa, että kuka todellisuudessa ryhtyikään esiintymään parempana ja paremmin tietävänä kuin onkaan, ja kuka aloittikaan nämä halventavat sävyt. Huomasin sinun kirjoittavan juuri verkosta lukeneen tittelillä, ja totta kai se on hupaisaa. Edelleen voit yrittää objektiivisesti pohtia, että ketä järkevää kiinnostaa ryhtyä keskustelemaan vakavissaan sellaisen henkilön kanssa, joka kirjoittelee muka-asiantuntevaan sävyyn, vaikka itse lukee ja opettelee aiheesta samaan aikaan, kun kirjoittaa siitä foorumiesitelmää.
Älä oleta muutenkaan minusta mitään. "Sä et keskittynyt siihen"... Et sinä voi telepaattisesti tietää, mihin foorumilla kuka milloinkin keskittyy, ja johtuuko jonkin asian väliin jättäminen keskittymisen puutteesta, vai jostain muusta.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Mun mielestä järkevältä tuntuu oletus, että tunne-elämän poikkeavuus aiheuttaa moraalintajussa tiettyä vajetta, ja siitä aiheutuva haitta taas riippuu monesta ympäristötekijästä.
Vaillinaisten tunnekokemusten varaan rakennetulla tietoempatialla pärjää siis yllättävän pitkälle, ja niiden poikkeamien havainnointi käytöksen tasolla on vähän niin kuin lingvisti havainnoisi ihmisten kielellisiä mokia. Data ei tahdo riittää teorianmuodustukseen, vaikka havainnot ovat kiistatta todellisia.
Sun mielestä näin, mutta onko se puolestani kiinnostavaa, kun se on maallikon mutuileva mielipide? Että mielenterveys silleesti ja mielisairaudet tolleesti, ja persoonallisuushäiriöt semmosesti ja niin pois päin. Näihin silleen niinku pohdintoihinko tässä pitäisi nyt vakavissaan keskittyä? Kysymykseni on retorinen.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Psykopatiastahan ei kai Suomessa nykyisin anneta diagnooseja, joten en ole ihan varma, mistä puhut. Selvennä toki.
Psykopatia on poistettu virallisena diagnoosina vasta DSM-5:stä, joka julkaistiin vuonna 2013. Kyseessä on siis melko tuoreehko muutos, ja ammattipiireissä poisto on edelleenkin kiistanalainen. Suomessa diagnoosin käyttökynnys oli joka tapauksessa korkeahko semminkin, jos potilas oli alle 18-vuotias. Kirjoitin jo aiemmin siitä, että vaikka diagnoosi olisi voitu tehdä jo ennen varhaisaikuisuutta, niin ei kuitenkaan tehty kuin erittäin harvoin. Kun hoitoennuste on käytännössä olematon ja henkilö luokitellaan parantumattomaksi, niin sillä on potilaalle itselleen monia muitakin yhteiskunnallisia seurauksia. DSM on samalla vakuutusyhtiöiden työkalu. Varsinkin Jenkeissä lähes kaikki mahdollinen redusoidaan lopulta rahaan ja bisnekseen, ja vakuutusyhtiöille näillä asioilla on suurta merkitystä. Eiväthän psykopaatit Suomessakaan saisi esimerkiksi enää mitään Kela-korvauksia tai muita yhteiskunnan tukia mielenterveysasioiden puitteissa, lääkekorvaukset mukaan lukien.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Mutta kyse on siitä, mitä ihmiset kuulee, kun niille sanotaan "antisosiaalinen" tai "epävakaa" tai "psykopatia", joista viimeisin ei siis ole missään tautiluokituksissa hyvistä syistä.
Toki; edelleen ollaan montaa mieltä, ovatko syyt hyviä vai eivät. Nyt vaikuttaisi olevan meneillään pyrkimys brändätä vanha asia uudella ja, todennäköisesti neutraalimmalla termillä. Jo paljon aiemmin useita muita lääketieteellisiä ja/tai psykiatrisia termejä on muutettu pääasiassa sen vuoksi, että niistä on muodostunut ajan saatossa ihmisille leimaava ja kompremettoiva merkitys. Poliittisen korrektiuden vuoksi ei käytetä vaikkapa vanhoja termejä neuroosit, tai maanis-depressiivisyys. Neuroosit on uudelleenimetty yleiskielisesti ahdistushäiriöiksi, ja maanis-depressiivisten kohdalla käytetään termiä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Idiootti, imbesilli ja debiili ovat alun perin lääketieteellisiä termejä kuvaamaan vajaaälyisyyden eri asteita, mutta nykyisin nekin ovat haukkumasanoja. Itse olen edelleenkin montaa mieltä siitä, että neuroosit-kategoriaa ei enää käytetä. Ne olivat eriteltyinä hyvinkin spesifejä, ja neuroosiluokitteluista sai muodostettua nopeasti kuvan, mistä tarkalleen jossain tapaustutkimuksessa tai epikriisissä oli kyse. Nyt samat asiat mennään läpi hieman kiertotietä, vaikka totta kai ammattilaiset harjaantuivat nopeasti niihinkin. Samaan tapaan vaikkapa sanalla byrokratia on tavallisten kansalaisten parissa ikävä konnotaatio, ja byrokraattia käytetään myös haukkumasanana, vaikka valistuneemmat kansalaiset ymmärtävät byrokratian sinänsä olevan tuikitarpeellista, eikä lähtökohtaisesti mikään paha asia.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Somekritiikkiä ja montaa muuta huomiota pidän ihan perusteltuina ja hyvinä. Vaikka eihän se tietysti mitään merkitse :)
Presidentti Trump tviittaa, ja sen seurauksena pörssikurssit heiluvat, sotilasjoukkoja siirrellään, ja maailmalla levottomuus kasvaa. Elon Musk tviittaa, ja sen seurauksena Bitcoinin kurssi raketoi, tai vajoaa myöhemmin pohjamutiin. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa kuten sekin kerta, kun muuan Nixon aikoi kännipäissään nukettaa koko Neuvostoliiton, mutta onneksi muutama kenraali sai hänet puhuttua unosille - että josko Herra Presidentti nyt kuitenkin nukuttaisiin ensin yön yli, ja katsotaan asioita huomenna hieman maltillisemmin. Onneksi silloin ei ollut Twitteriä, tiedä mitä Nixon sinnekin olisi ehtinyt raivokänneissään tuhrustaa, ja mitä kaikkea muutaman humalaisen tuhrun perusteella olisi voinut tapahtua.
Mutta maailmanpolitiikasta pienempiin piireihin - massasomet tarjoavat hedelmällisen alustan myös kaikenlaisille tavan narsisteille ja muille vakavasti häiriöisille operoida, ja toteuttaa itseään.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Niin voi. Kriisitilanteessa kuka tahansa voi käyttäytyä kuten persoonallisuushäiriöinen, ja ongelma voi myös pitkittyä, jos hoitoa ei saa tai se ei vain tehoa. Et varmaan tarkoittanut sitä täsmälleen näin, mutta tämä nyt tulee itselleni ensimmäisenä mieleen. Palikkatasolla ihminen tajuaa, että nyt oikeasti heittää tai tarvitaan apua, ja sitten jää sellaiseen kierteeseen, ettei joko saa apua tai sitten ongelmia ei tunnisteta ja hoidetaan väärää asiaa.
Useammin kyse on täällä Suomessa siitä että hoitoa ei yksinkertaisesti saa akuutissa tilanteessa ajoissa - esimerkiksi psykoterapiaan pääsyn nopeudessa on suuria alueellisia vaihteluita. Suurin käytännön ongelma tässä on kuitenkin henkilön itsemurha-alttiuden kasvu ja/tai se, että saattaa vahingoittaa joitain muita.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Se mitä minä ajattelen psykiatriasta ei ole kovinkaan vakaalla pohjalla. Olen joskus tapaillut jotain psykiatrian erikoislääkäriä, joka oli aiemmalta koulutukseltaan biologi, ja siihen se aika pitkälti rajoittuu. Mutta mun siltä varsinaisesti saama tietämys taas voidaan ihan hyvin luokitella nollaksi. Tarkoitus ei ole varsinaisesti vähätellä sitä mitä ne tekee, vaan väittämän konteksti löytyy ylempää kohdasta, jossa esitetään, miten mielenterveyden ongelmat myös resurssien tasolle luokitellaan lääketieteessä alemmas kuin moni muu asia.
Toi olis mahdollista lukea sillä tavalla, että en väitä psykiatrian olevan mitään paskaa, vaan että se on parasta saatavilla olevaa systemaattista tietoa ja osaamista todella vaikeista asioista. Objektiivisessa vertailussa syöpähoito tai kardiologia Suomessa on yhtä paljon edistyneempää kuin psykiatria kuin moni tieteellinen ala jotain semitieteellistä vastaavaa alaa.
Mutta mun henkilökohtainen kanta tähän on, että erityisesti arvostan ihmisiä, jotka valitsee psykiatrian erikoistumisalaksi tietäen resurssitilanteen ja kaiken muun. Sen miten paljon se on jäljessä kardiologiaa tai yleislääketiedettä tai syöpätauteja tai mitä niitä nyt onkaan. Sieltä tulee kuitenkin ihmisiä, joilla on tietty perustason osaaminen käsitellä tutkimustietoa ja ymmärrys aika korkealla tasolla, kun taas terapeuteissa ja muissa on kuitenkin porukkaa melkoisen vaihtelevalla taustalla, eikä kyky pärjätä näiden mielenterveyden haastavien kokonaisuuksien kanssa ja kyseenalaistaa tilannetta riittävästi välttämättä ole... miten sen nyt sanois. Samalla tasolla.
Perustutkimuksen rahoitus on huonolla tolalla lähes alalla kuin alalla, ei psykiatria ole sen suhteen pahnan pohjimmainen. On kuitenkin niin, että kyse on soveltavasta tieteestä ja samalla erittäin poikkitieteellisestä tieteenalasta, ja useat psykiatriaan liittyvät tieteenalat ovat edistyneet viime vuosikymmeninä nopeammin, kuin mitkään muut tieteenalat. Neurologia, neuropsykologia, aivotutkimus ylipäätään ja niihin liittyvät teknologiat, farmakologia... Itse ajattelen, että tärkeintä olisi kohdentaa rahoitusta ongelmien ennalta-ehkäisyyn, tässä tapauksessa lasten- ja nuortenpsykiatriaan. Siellä on huutava pula resursseista, vaikka juuri sinne panostamalla säästettäisiin myöhemmin pitkä penni. Persoonallisuushäiriöiden osalta asioita saataisiin hoidettua jo varhaisvaiheessa niin, että se ei sitten myöhemmin näkyisi esimerkiksi täysin ulkopuolisina, menetettyinä ihmishenkinä.
LainaaLainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Psykopatiastahan ei kai Suomessa nykyisin anneta diagnooseja, joten en ole ihan varma, mistä puhut. Selvennä toki.
Psykopatia on poistettu virallisena diagnoosina vasta DSM-5:stä, joka julkaistiin vuonna 2013. Kyseessä on siis melko tuoreehko muutos, ja ammattipiireissä poisto on edelleenkin kiistanalainen. Suomessa diagnoosin käyttökynnys oli joka tapauksessa korkeahko semminkin, jos potilas oli alle 18-vuotias. Kirjoitin jo aiemmin siitä, että vaikka diagnoosi olisi voitu tehdä jo ennen varhaisaikuisuutta, niin ei kuitenkaan tehty kuin erittäin harvoin. Kun hoitoennuste on käytännössä olematon ja henkilö luokitellaan parantumattomaksi, niin sillä on potilaalle itselleen monia muitakin yhteiskunnallisia seurauksia.
Tää sun aiempi viesti on varmaan mennyt multa ohi. Mulla on sellainen suht hatara käsitys, että kritiikki psykopatiaa kohtaan todellisena ja erillisenä häiriönä olis kuitenkin huomattavan vanhaa, ja että se varmaan on jollain tasolla vaikuttanut käytäntöihin ja diagnosointiinkin. Siis kun ASPD tuli DSM-3:een vuonna 1980 ja Hare toisaalta halusi pitää psykopatian siellä mukana, koska se on vankeinhoidollisesti tärkeää ja ennustaa rikosten uusimisen todennäköisyyttä paremmin ja niin pois päin.
LainaaDSM on samalla vakuutusyhtiöiden työkalu. Varsinkin Jenkeissä lähes kaikki mahdollinen redusoidaan lopulta rahaan ja bisnekseen, ja vakuutusyhtiöille näillä asioilla on suurta merkitystä. Eiväthän psykopaatit Suomessakaan saisi esimerkiksi enää mitään Kela-korvauksia tai muita yhteiskunnan tukia mielenterveysasioiden puitteissa, lääkekorvaukset mukaan lukien.
Sitä ei aina muista ajatella, että korvattavuus on nimenomaan olennaista, ja DSM:stäkin on siihen omia työkalujaan, että voi katsoa, mikä on jollekin ennen tietynnimisenä korvattavalle asialle nykyisin paras vastine.
Tätä pidän vähän ongelmallisena väitteenä, että psykopaatti ei Suomessa saisi mitään Kela-korvauksia tai muuta tukea mt-asioihinsa edes lääkekorvauksina. Kai se asioita vaikeuttaa ja mutkistaa voi, mutta on vaikea uskoa, että psykopatia sulkisi pois kaikki muut mt-ongelmat tai niihin annettavan hoidon, lääkkeet tms.
Jotkut ovat esittäneet, että aikuisikäistä psykopaattia ei kannata ollenkaan hoitaa. Koko sen asian käsittely vain pahentaa tilannetta ja lisää häiriökäyttäytymisen riskiä, kun mitään toimivaa terapiaa tai lääkitystä siihen ei ole. Mutta en usko tällaisenkään kannan sitä tarkoittavan, että ei enää saisi mitään apua tai tukea.
Lainaa
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Mutta kyse on siitä, mitä ihmiset kuulee, kun niille sanotaan "antisosiaalinen" tai "epävakaa" tai "psykopatia", joista viimeisin ei siis ole missään tautiluokituksissa hyvistä syistä.
Toki; edelleen ollaan montaa mieltä, ovatko syyt hyviä vai eivät. Nyt vaikuttaisi olevan meneillään pyrkimys brändätä vanha asia uudella ja, todennäköisesti neutraalimmalla termillä. Jo paljon aiemmin useita muita lääketieteellisiä ja/tai psykiatrisia termejä on muutettu pääasiassa sen vuoksi, että niistä on muodostunut ajan saatossa ihmisille leimaava ja kompremettoiva merkitys. Poliittisen korrektiuden vuoksi ei käytetä vaikkapa vanhoja termejä neuroosit, tai maanis-depressiivisyys. Neuroosit on uudelleenimetty yleiskielisesti ahdistushäiriöiksi, ja maanis-depressiivisten kohdalla käytetään termiä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Idiootti, imbesilli ja debiili ovat alun perin lääketieteellisiä termejä kuvaamaan vajaaälyisyyden eri asteita, mutta nykyisin nekin ovat haukkumasanoja. Itse olen edelleenkin montaa mieltä siitä, että neuroosit-kategoriaa ei enää käytetä. Ne olivat eriteltyinä hyvinkin spesifejä, ja neuroosiluokitteluista sai muodostettua nopeasti kuvan, mistä tarkalleen jossain tapaustutkimuksessa tai epikriisissä oli kyse. Nyt samat asiat mennään läpi hieman kiertotietä, vaikka totta kai ammattilaiset harjaantuivat nopeasti niihinkin. Samaan tapaan vaikkapa sanalla byrokratia on tavallisten kansalaisten parissa ikävä konnotaatio, ja byrokraattia käytetään myös haukkumasanana, vaikka valistuneemmat kansalaiset ymmärtävät byrokratian sinänsä olevan tuikitarpeellista, eikä lähtökohtaisesti mikään paha asia.
Se on ihan totta, että noi tabuuntumisen takia tapahtuvat terminvaihdokset ovat olleet varsinkin psykiatriassa tavallisia. Psykopaatista on kansan suussa tullut vähän sellainen superhullua tarkoittava termi, ja siihen on kyllä ihan asiantuntijoidenkin puolelta eri aikoina pyritty liittämään lähes minkä tahansa häiriöiden pahimpia piirteitä, että sikäli se ei ole vain asiasta tietämättömien tai sitä popularisoivien ja sillä mässäilevien aikaansaama ongelma.
Mun mielestä vaikuttaa että on olemassa konsensus että on jotakin mitä psykopatia sanana tavoittaa ja kuvaa, mutta lääketieteellisenä terminä se ei tietenkään voi olla mikään epämääräinen termi pahimmalle tai vaikeimmalle mahdolliselle persoonallisuushäiriölle.
Ja toisaalta tämmönen terminologinen uudistaminen voi myös selkeyttää asioita ja tiettyjä loogisia rakenteita siellä taustalla. Onko joku asia persoonallisuushäiriö vai joku muunlainen häiriö, onko rinnakkaisten häiriöiden nimet sopivasti linjassa keskenään ja niin edelleen.
Lainaa
Perustutkimuksen rahoitus on huonolla tolalla lähes alalla kuin alalla, ei psykiatria ole sen suhteen pahnan pohjimmainen. On kuitenkin niin, että kyse on soveltavasta tieteestä ja samalla erittäin poikkitieteellisestä tieteenalasta, ja useat psykiatriaan liittyvät tieteenalat ovat edistyneet viime vuosikymmeninä nopeammin, kuin mitkään muut tieteenalat. Neurologia, neuropsykologia, aivotutkimus ylipäätään ja niihin liittyvät teknologiat, farmakologia... Itse ajattelen, että tärkeintä olisi kohdentaa rahoitusta ongelmien ennalta-ehkäisyyn, tässä tapauksessa lasten- ja nuortenpsykiatriaan. Siellä on huutava pula resursseista, vaikka juuri sinne panostamalla säästettäisiin myöhemmin pitkä penni. Persoonallisuushäiriöiden osalta asioita saataisiin hoidettua jo varhaisvaiheessa niin, että se ei sitten myöhemmin näkyisi esimerkiksi täysin ulkopuolisina, menetettyinä ihmishenkinä.
Hyviä pointteja psykiatriaan liittyvien alojen edistymisestä ja toisaalta lastenpsykiatriaan ja nuorisopsykiatriaan panostamisesta.
^ lainaukset sekaisin. Se oli Aave, joka sanoi "Presidentti Trump tviittaa, ja sen seurauksena pörssikurssit heiluvat,...".
Samaten kannattaa muuttaa lainauksia to 23.9.2021 03:09:04 » kirjoittamassasi viestissä, ovat viturallaan.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 24, 2021, 15:51:17
Lainaus käyttäjältä: AaveDSM on samalla vakuutusyhtiöiden työkalu. Varsinkin Jenkeissä lähes kaikki mahdollinen redusoidaan lopulta rahaan ja bisnekseen, ja vakuutusyhtiöille näillä asioilla on suurta merkitystä. Eiväthän psykopaatit Suomessakaan saisi esimerkiksi enää mitään Kela-korvauksia tai muita yhteiskunnan tukia mielenterveysasioiden puitteissa, lääkekorvaukset mukaan lukien.
Sitä ei aina muista ajatella, että korvattavuus on nimenomaan olennaista, ja DSM:stäkin on siihen omia työkalujaan, että voi katsoa, mikä on jollekin ennen tietynnimisenä korvattavalle asialle nykyisin paras vastine.
Tätä pidän vähän ongelmallisena väitteenä, että psykopaatti ei Suomessa saisi mitään Kela-korvauksia tai muuta tukea mt-asioihinsa edes lääkekorvauksina. Kai se asioita vaikeuttaa ja mutkistaa voi, mutta on vaikea uskoa, että psykopatia sulkisi pois kaikki muut mt-ongelmat tai niihin annettavan hoidon, lääkkeet tms.
Jotkut ovat esittäneet, että aikuisikäistä psykopaattia ei kannata ollenkaan hoitaa. Koko sen asian käsittely vain pahentaa tilannetta ja lisää häiriökäyttäytymisen riskiä, kun mitään toimivaa terapiaa tai lääkitystä siihen ei ole. Mutta en usko tällaisenkään kannan sitä tarkoittavan, että ei enää saisi mitään apua tai tukea.
Luulen, että Aaveen väitteen loppuosa (boldaukseni) ei pidä paikkansa. En usko ilman evidenssiä.
Muistaakseni narsisteilla esiintyy keskivertoa enemmän masennusta. Pitäisin todella odottamattomana, jos narsismidiagnoosin saaminen jotenkin ehkäisisi sen, että saisi hoitoa masennukseen, oli se terapian tai lääkehoidon muodossa. (Itse narsismiin ei taida kyllä olla toimivaa terapiaa tai lääkettä. Terapia taitaa vain pahentaa tilannetta narsistin ymäristön kannalta, koska voi antaa narsistille aseita käsiin manipulaatio- yms. keinojen muodossa.)
Tosin sellainen inhimillinen piirre voi terapeutissa (tai kenessä tahansa tervejärkisessä) aktivoitua, että haluaa pysyä mahdollisimman kaukana narsistista ihan vaan itseään suojellakseen.
Kiitos. Olin epähuomiossa jättänyt sinne jonkun katkelman, jota en sitten kommentoinutkaan enää. Poistin sen turhana sieltä välistä kokonaan.
Olen kuullut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja antisosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuodosta (mikä on eräänlainen tapa sanoa psykopatia tai joku osa siitä) sanottavan että terapia voi olla haitallista.
Kaikkien persoonallisuushäiriöiden kohdalla niiden hoitaminen terapialla on vaikeaa, ja siinä pätee vähän sellainen, että kyllä se voi onnistua, jos henkilö riittävän hyvin ymmärtää sitä tilaansa ja motivoituu ja sitoutuu terapiaan.
Tää nyt on vähän yksinkertaistus, mutta persoonallisuushäiriöiden eräänlainen pohja on se, että ei kestä käsitellä tiettyjä tunteita tai ei vain siedä niitä. Narsistilla se voi olla jotain häpeän tunnetta ja epävakaalla persoonallisuudella lähtee lapasesta niin että päässä suunnilleen pimenee ja ei ehkä edes muista tapahtumia selkeästi jälkeenpäin. En tiedä miten psykopatiassa, onko ne tunteet kuitenkin siellä olemassa ja niihin ei haluta tai osata kohdistaa huomiota vai miten se menee -- mutta yhtä kaikki, koko se persoonallisuushäiriö on käytännössä rakentunut sille että ei siedä tai ei käsittele jotain tiettyjä asioita.
Ihan yhtä lailla epävakaan persoonallisuuden hoitaminen terapialla voi olla sitä, että tämmönen ihminen vaan menee ja toimii ja aiheuttaa jonkinasteista kaaosta muidenkin elämässä, ja sitten se mieltää että terpeutin tehtävä on auttaa häntä nousemaan ylös sieltä alhosta kun taas tapahtuu ikäviä asioita ja hommat menee pieleen.
Epävakaa ja narsistinen persoonallisuus kuuluvat samaan klusteriin, ja siinä on vähän sellainen ongelma, että mistä sen tietää, ettei terapia kuitenkin auta vaikka sopivasti tauotettuna niin, että katsotaan mihin nyt pystytään ja sitten taas yritetään myöhemmin uudestaan.
Siinä kai ns. pitäis keskittyä siedättämään ihmistä nimenomaan niiden vaikeiden ja välteltyjen tunteiden käsittelyyn, mutta se taas on kenelle tahansa sellaista, ettei siihen voimat ja kyvyt riitä loputtomasti.
Tosi usein ihmisillä menee terapiasta vuosi tai enemmänkin siihen, että niin sanotusti sammutellaan tulipaloja, eikä silloin vielä varsinaisesti hoideta ihan sitä ydinongelmaa tai muiden ongelmien juurisyytä.
Tavallisesti Kela-korvaavuus kai myönnetään vuodeksi kerrallaan, ja muistelisin että joku normaali maksimi olis kolme vuotta, jos aina hakee vuodeksi kerrallaan uuden korvauspäätöksen.
Siinä terapian vasta-aiheellisuudessa tai hoidon haitallisuudessa on kyse siitäkin, että jollekin voimakkaasti narsistiselle tai antisosiaaliselle ihmiselle ei ole hyödyllistä pitää sellaista jatkuvaa tulipalojen sammutteluun keskittyvää terapiaa, koska se ei loppujen lopulta edistä sitä hommaa millään tavalla.
Mutta se ei mun mielestä ole terapiassa mikään vain persoonallisuushäiriöisten tai vain narsistien, epävakaiden ja antisosiaalisten ongelma, vaan mun mielestä kaikkiin terapia-asiakkaisiin pätee se, että vaikka tulipalojen sammuttelu voi olla tarpeellista ja välttämätöntäkin, niin ei sen kuitenkaan pitäis olla sen terapian ja hoidon varsinainen tarkoitus.
Mitä tulee siihen että terapiassa tarjottavat käytännön työkalut ovatkin vain välineitä toisten ihmisten manipulointiin tai vastaavaan, niin joo, varmaan niinkin joidenkin tosi voimakkaasta häiriöstä kärsivien kohdalla. Mutta kyllä mä silti väittäisin (osin mutulla) että useammin ongelma on ihan vaan se, että terapiaan ei motivoiduta ja sitouduta, vaan katsotaan että okei, nyt mulla on nää välineet ja nyt mä olen kunnossa, vaikka oikeasti se häiriö on hoitamatta ja kaikki siihen liittyvä siedättäminen ja opettelu ja työ on ihan kesken ja tekemättä.
Jossain mielessä semmosen toimivan ja onnistuneen terapian kuuluukin myös pahentaa oloa lyhyellä tähtäimellä. Jos ajatellaan että keskitytään jatkuvasti vaikeisiin tunteisiin ja yritetään harjoitella niiden kanssa olemista ja toimimista, ei se mikään kovin suuri ihme ole, että osa porukasta vaan haihtuu siitä hommasta ja katsoo voivansa paremmin ilman sitä.
Mun mielestä ideaali olis että siihen ois aina mahdollisuus palata ja yrittää uudestaan, mutta että toisaalta sellaisesta jatkuvien sammutustalkoiden pitämisestä voitais silti kieltäytyä.
Tää nyt on sellainen asia josta tiedän jotain, mutta en sitten kuitenkaan niin paljoa kuin joku osaava terapeutti tai muu ammattilainen. En tiedä sitten, oisko se riittävä syy olla keskustelematta tai sanomatta näistä asioista ajatuksiaan :P Varmaan.
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 22, 2021, 10:54:01
Takavuosien elokuvista rikollisesti mielisairaan psykopaatin ehkä onnistunein kuvaus ei suinkaan ole mikään Hannibal Lecter tai Patrick Bateman, vaan Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa.
Olen eri mieltä. Chigurh on pysäyttämätön luonnonvoima, jolle avomurtuma kädessä on vain pieni hidaste. Oikeassa elämässä psykopaatit ovat aika monessa asiassa kujalla, mutta Chigurh on aina tilanteen tasalla.
Menetetyn maan suurimpia ellei suurin teema on elämän sattumanvaraisuus, ja Chigurh toimii osin tietoisesti sattuman välikappaleena, ja saa toki lopussa hiukan maistaa huonoa onnea itsekin.
Oma suosikkini on
Vain muutaman dollarin tähden Indio, joka ampuu toistuvasti muita ihmisiä naamaan ja itseään jalkaan.
Näköjään lievää narsismia voikin hoitaa, toisin kuin luulin, jos henkilö on itse motivoitunut terapiaan (harvemmin lienevät motivoituneita). Sen sijaan vaikea narsismi ja myös vaikea psykopatia ovat sellaisia, että terapia on vasta-aiheinen.
https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin-hoito-pahkinankuoressa/
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 24, 2021, 17:44:33
Kaikkien persoonallisuushäiriöiden kohdalla niiden hoitaminen terapialla on vaikeaa, ja siinä pätee vähän sellainen, että kyllä se voi onnistua, jos henkilö riittävän hyvin ymmärtää sitä tilaansa ja motivoituu ja sitoutuu terapiaan.
Ei siis päde vakavimpiin narsismin ja psykopatian muotoihin, niin kuin tuossa edellä mainitsin. Muista persoonallisuushäiriöistä en tiedä. Toisaalta Duodecim on yllättäen toista mieltä, ks. alla.
Persoonallisuushäiriöissä motivaatiota osallistua terapiaan heikentää varmaankin se, että ihminen yleensä kokee minuuteensa kajoamisen epämiellyttävänä. Ja persoonallisuushan (häiriöineen päivineen) on osa minuutta.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407
LainaaVaikka persoonallisuushäiriöt ovatkin luonteeltaan henkilön persoonallisuudelle ominaisia itsepintaisia reaktio- ja käytöstapoja, niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattaa iän myötä keventyä. Jos henkilö itse kärsii itselleen ominaisesta kokemisen tavasta ja käytöksestä, hän voi kuitenkin huomattavastikin hyötyä tiiviistä psykoterapiasta. Psykoterapiassa käytetään sekä psykoanalyyttistä että erilaisia kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja. Psykoterapian päämääränä on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan uudella tavalla jäykkien käytöstapojen taustalla olevia ahdistavia tunnemuistoja. Käytöksestään ja sen seurauksista huolestuneen henkilön kannattaa kääntyä psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen.
Siitä on hemmetin kauan kun katsoin leffan Henry Lee Lucas, sarjamurhaaja (elokuvan nimi saattoi olla vähän toisenlainenkin). Enpä paljon muista, mutta jäi mielikuva että Lucas olisi ollut täydellinen psykopaatti, koska lopultakaan kukaan ei saanut häneltä armoa osakseen.
Onneksi persoonallisuushäiriöitä ei ole valtakunnansyyttäjissämme, sehän vielä puuttuisi...
SVT (Ruotsin TV) Psykopaten (https://www.svtplay.se/video/32338079/psykopaten)
1,5 h dokkari norjalaisesta psykopaatista, joka huijaa naisilta näiden kaikki säästöt ja enemmänkin eli velkaannuttaa heidät, ostatuttaa esim. kalliita autoja. Natsi. Pääasiallinen motiivinsa rikoksiin on se, että hän ei kestä jätetyksi tulemista tai yksinolemista, ja varsinkin tultuaan jätetyksi hän huijaa naisia, ja voi käydä aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Nykysen tyttöystävänsä hän "omistaa", ja kontrolloi koko hänen elämäänsä pienintä piirtoa myöten. Tyttöystävä on ottanut yhteensä muutaman miljoonan Norjan kruunun suuruisia lainoja.
(SVT:n kaikki ohjelmat eivät näy. Tämä näkyy vain, jos Freedomessa (F-Secure) asettaa lokaatioksi Tukholma. En tiedä, onko muita tapoja.)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 24, 2021, 23:04:24
SVT (Ruotsin TV) Psykopaten (https://www.svtplay.se/video/32338079/psykopaten)
1,5 h dokkari norjalaisesta psykopaatista, joka huijaa naisilta näiden kaikki säästöt ja enemmänkin eli velkaannuttaa heidät, ostatuttaa esim. kalliita autoja. Natsi. Pääasiallinen motiivinsa rikoksiin on se, että hän ei kestä jätetyksi tulemista tai yksinolemista, ja varsinkin tultuaan jätetyksi hän huijaa naisia, ja voi käydä aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Nykysen tyttöystävänsä hän "omistaa", ja kontrolloi koko hänen elämäänsä pienintä piirtoa myöten. Tyttöystävä on ottanut yhteensä muutaman miljoonan Norjan kruunun suuruisia lainoja.
(SVT:n kaikki ohjelmat eivät näy. Tämä näkyy vain, jos Freedomessa (F-Secure) asettaa lokaatioksi Tukholma. En tiedä, onko muita tapoja.)
Ei ole natsi. Hän on huijari.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 24, 2021, 15:51:17
Tää sun aiempi viesti on varmaan mennyt multa ohi. Mulla on sellainen suht hatara käsitys, että kritiikki psykopatiaa kohtaan todellisena ja erillisenä häiriönä olis kuitenkin huomattavan vanhaa, ja että se varmaan on jollain tasolla vaikuttanut käytäntöihin ja diagnosointiinkin. Siis kun ASPD tuli DSM-3:een vuonna 1980 ja Hare toisaalta halusi pitää psykopatian siellä mukana, koska se on vankeinhoidollisesti tärkeää ja ennustaa rikosten uusimisen todennäköisyyttä paremmin ja niin pois päin.
Tietenkin kritiikkikin on vanhaa perua; eihän diagnoosin poistamistakaan olisi muuten tapahtunut, ikään kuin tosta vaan. Kirjoitin kuitenkin jo pääasiallisen syyn, miksi se on diagnoosina (Ainakin toistaiseksi) poistettu. Hirtehishuumorisesti - ja näiden päivien zeitgeistiin sopivasti - voisi letkauttaa, että ehkä ne oli juuri ne amerikkalaisen psykiatrian tieteenalalla pitkälle pötkineet psykopaatit, jotka poistamista halusivat - pirulaisten paras keksintö kun on, että eihän heitä edes ole olemassa! :)
Tämä puolestaan ei ole vain läppä: Mafiaa ei ollut Yhdysvalloissa pitkään aikaan virallisesti olemassa. Mafia makseli siellä avokätisesti niin medialle kuin muillekin instansseille, että sanaa mafia ei rikosuutisoinnissa, eikä edes polisiien siviileille suunnatuissa tiedotteissa käytetä. Elokuvatrilogia
Kummisedässä sitä sanaa ei sanota kertaakaan, vaikka juuri siitä koko saagassa oli kysymys. Silläkin tavalla raha puhuu, tai on puhumatta. Ohjataan elokuvallinen mafiasaaga jossa elävän elävän mafia on taustapiruna sille, että sanaa mafia ei kuitenkaan käytetä. Kamala ja mihinkään perustumaton sana, hyi hyi.
Varsinkin Yhdysvalloissa on perinteikkäästi paljon vankeja - ja varsinkin nuorisovankeja - joille vankila ei olisi ollut eettisesti ja yhteiskunnan yleisen edun pitkän tähtäimen vuoksi perusteltu sijoituspaikka lainkaan. Kun aiemmin viittasit kulttuurieroihin, niin tämänkin suhteen ollaan asian ytimessä. Ei Jenkeissä ole ikinä ollut tavan rahvaalle sellaisia palveluita kuin Pohjoismaissa, vaikka Yhdysvalloissa olisi sellaisellekin moninkertaisesti paremmat taloudelliset resurssit, kuin kaikilla Pohjoismailla ja Suomella yhteensä. Ihan samalla tavalla ja edellä mainitun tapaan voisi letkauttaa, että muissa ns. länsimaissa psykiatriakin sen kuin amerikkalaistuu. Myös tiedepolitiikka on samalla aina valtapolitiikkaa, ja amerikanisaatio vaikuttaa tässäkin.
Vankeinhoidossa on kaikkialla viime kädessä kyse vain väestön rikollisen aineksen hallinnasta; vankilat kaikkialla ovat samalla rikollisen aineksen korkeakouluja. Niissä sitten kuolee tai jalostuu (Miten vain) se vähäkin toivo, mitä toimivan yhteiskunnan näkökulmasta olisi hyvä ihmisiä ohjata ns. kunnon kansalaisiksi. Naiivisti olettaen, että kaikki ihmiset noin ylipäätään haluaisivat aina kovasti olla kunnollisia kansalaisia.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Tätä pidän vähän ongelmallisena väitteenä, että psykopaatti ei Suomessa saisi mitään Kela-korvauksia tai muuta tukea mt-asioihinsa edes lääkekorvauksina. Kai se asioita vaikeuttaa ja mutkistaa voi, mutta on vaikea uskoa, että psykopatia sulkisi pois kaikki muut mt-ongelmat tai niihin annettavan hoidon, lääkkeet tms.
Enhän minä edes väittänyt, että diagnoosi sulkisi pois "kaikki muut mielenterveysongelmat", vaan kukapa lohduttaisi masentunutta psykopaattia? :)
Elämme kuitenkin ihmisten maailmassa, ja ihmisten maailmassa tapahtuu alituiseen paljon virheitä. Vaikkapa sellaistakin tapahtuu, että vanhakantaisterminologisesti diagnosoidulla hypokondrikolla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokondria) puhkeaa umpisuoli. Hän menee lääkärille, että kun nyt vatsaan sattuu vallan mahdottomasti. Lääkäri tsekkaa asiakkaan (Tai potilaan, kuten vielä jokin aika sitten sanottiin) epikriisin ja koko aiemman käynti- ja terapiahistorian valossa on selvää, että henkilö potee tymäkkää, nimen omaan fyysiseen terveyteen liittyvää monitahoista luulosairautta. Umpisuoli onkin tällä kertaa aikuisten oikeesti puhjenna, mutta kun henkilö on rasittanut milloin minkäkin luulonsa perusteella sosiaali- ja terveysalaa vuositolkulla ja lääkärillä on muutenkin kiire, niin ei muuta kuin aspiriinia tassuun ja heippa.
Muutamia tunteja myöhemmin joku läheinen tai sitten vaikka joku muuten samanhenkinen ryhmäterapiakaveri sattuu vierailemaan sen kroonisesti luulosairaan asunnossa ja ei perkele, ambulanssia kerrankin tosissaan tarvitaan! Sillä oli kuin olikin puhjennut umpisuoli, vaikka ei fakki-idiootin (Tai juuri valmistuneen) lääkärin mielestä luulosairaalla voi umpisuoli puhjeta. :)
Tapahtumakuvaus voi olla faktaa, tai fiktiota. Psykopaattien kohdalla kuitenkin on niin, että sairaudentunne puuttuu, eikä psykopaatteja diagnosoitu muutenkaan heidän oman, terapiassa kertomansa sisäisen maailmansa perusteella vaan ulkoisesti - diagnostiikan, aiemman rikoshistorian ja käytöksen perusteella (Empatian subjektiivisuus, toim. huom.). Silläkin erolla epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön kytkeytyen, että edellä mainittuun tarvitaan kriminaalipsykiatrian parissa aikaa kuukausi tai muutama, kun taas psykopaatti-diagnoosin varmistamiseen meni tyypillisesti vähintäänkin puoli vuotta. Tällä tapaa on pyritty varsinkin pitkän linjan väkivaltarikollisten kohdalla samalla varmistamaan, että ei tehtäisi virhediagnooseja.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Jotkut ovat esittäneet, että aikuisikäistä psykopaattia ei kannata ollenkaan hoitaa. Koko sen asian käsittely vain pahentaa tilannetta ja lisää häiriökäyttäytymisen riskiä, kun mitään toimivaa terapiaa tai lääkitystä siihen ei ole. Mutta en usko tällaisenkään kannan sitä tarkoittavan, että ei enää saisi mitään apua tai tukea.
Jotkut ovat (Valistuneen maallikon mielipide) mielestäni täysin oikeassa sikäli, että niin aikuisia psykopaatteja kuin narsistejakaan ei kannata yrittää hoitaa sillä tähtäimellä, että he "toipuisivat". Sen sijaan voi jotain yleisen sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä saavuttaa siinä, että heille opetetaan "hyviä" tapoja, joiden avulla he itsekin pärjäävät muiden kanssa paremmin. Klassisen narsistin kanssa rupatellessa voisi esimerkiksi osoittaa, miten hän itse hyötyy pitemmällä tähtäimellä siitä, että edes teeskentelee ajoittain toimivansa altruistisesti, ja muut aidonoloisesti huomioiden. Mutta tässäkin oltaisiin lopulta syöttämässä käärmettä pyssyyn, ja älykäs narsku osaa sen opettamattakin. Psykopaatit ja narsistit ovat kuitenkin ytimeltään eri kauraa: psykopaatit ovat usein erittäin narsistisia, mutta narsistit eivät ole psykopaatteja.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Se on ihan totta, että noi tabuuntumisen takia tapahtuvat terminvaihdokset ovat olleet varsinkin psykiatriassa tavallisia. Psykopaatista on kansan suussa tullut vähän sellainen superhullua tarkoittava termi, ja siihen on kyllä ihan asiantuntijoidenkin puolelta eri aikoina pyritty liittämään lähes minkä tahansa häiriöiden pahimpia piirteitä, että sikäli se ei ole vain asiasta tietämättömien tai sitä popularisoivien ja sillä mässäilevien aikaansaama ongelma.
Mun mielestä vaikuttaa että on olemassa konsensus että on jotakin mitä psykopatia sanana tavoittaa ja kuvaa, mutta lääketieteellisenä terminä se ei tietenkään voi olla mikään epämääräinen termi pahimmalle tai vaikeimmalle mahdolliselle persoonallisuushäiriölle.
Ja toisaalta tämmönen terminologinen uudistaminen voi myös selkeyttää asioita ja tiettyjä loogisia rakenteita siellä taustalla. Onko joku asia persoonallisuushäiriö vai joku muunlainen häiriö, onko rinnakkaisten häiriöiden nimet sopivasti linjassa keskenään ja niin edelleen.
Ei näissä niinkään tabuuntumisesta kyse ole, vaan stigmatisaatiosta. Poliittisessa korrektiudessa pyritään tyypillisesti neutralisoimaan erilaisia ilmiöitä ja asioita, ettei kukaan nyt vain loukkaannu, pahastu, tai ottaisi asioita liian voimakkaasti. Yleisellä tasolla niin, että eihän sitä edes saa olla nykyään hullu vaikka haluaisi, vaan tulee olla vain pastöroidusti, homogenoidusti ja valjusti mielenterveysrajoitteinen. Köyhäkään ei saisi enää olla, kun silloin ollaan vain modernisti tulorajoitteinen.
"Yleisesti tunnetuista" ominaisuuksistaan huolimatta psykopatia on tavallaan ollut laiska diagnoosi: se kyllä kuvailee, selittää ja sitä voidaan tutkimuksellisestikin pääpiirteissään myös mitata, mutta silti siihen ei sisälly, mistä se tarkkaan ottaen johtuu. Tässä mielessä se on diagnoosiarvoltaan kuten vaikkapa diagnoosit kätkytkuolema, tai atooppinen ekseema. Nekin ovat paremman puutteessa valideja diagnooseja, mutta pohjimmiltaan nolladiagnooseja. Varsinaista juurisyytä ei tunneta.
Pahuus kuitenkin on osa ihmisluontoa, aivan kuten sen välttelykin.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - syyskuu 24, 2021, 17:44:49
Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 22, 2021, 10:54:01
Takavuosien elokuvista rikollisesti mielisairaan psykopaatin ehkä onnistunein kuvaus ei suinkaan ole mikään Hannibal Lecter tai Patrick Bateman, vaan Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa.
Olen eri mieltä. Chigurh on pysäyttämätön luonnonvoima, jolle avomurtuma kädessä on vain pieni hidaste. Oikeassa elämässä psykopaatit ovat aika monessa asiassa kujalla, mutta Chigurh on aina tilanteen tasalla.
Menetetyn maan suurimpia ellei suurin teema on elämän sattumanvaraisuus, ja Chigurh toimii osin tietoisesti sattuman välikappaleena, ja saa toki lopussa hiukan maistaa huonoa onnea itsekin.
Oma suosikkini on Vain muutaman dollarin tähden Indio, joka ampuu toistuvasti muita ihmisiä naamaan ja itseään jalkaan.
Ole ihmeessä eri mieltä vaan annahan, kun täsmennän:
Kirjoitin tuossa, että "takavuosien". Tiedän kyllä milloin kirja julkaistiin; elokuva julkaistiin vuonna 2007. Tarinan genre on uuslänkkäri.
Vain muutaman dollarin tähden puolestaan ei ole takavuosien elokuva vaan jo ikivihreä klassikkolänkkäri - julkaistiin 1965. Nämä on kuule mahdottoman tärkeitä asioita! :)
Chigurh on modernisti kouliintunut ammattitappaja, ja vaikka olen samaa mieltä elämän sattumanvaraisuudesta tarinan teemana (Kuten myös Chigurhin hahmosta sen alleviivaajana), niin hänen modus operandinaan on kuitenkin hybris (Narsistinen ylpeys), joka ilmenee myös tylsistymisenä - mutta ei missään nimessä haluna lopettaa. Elämänsä alkuvaiheiden kammottavilla poluilla hän tuskin vielä heitteli kolikkoa; kirjakaan ei kerro, mitä kaikkea hänelle itselleen tapahtui, että sitten jossain vaiheessa päätyi ratkaisemaan asioita lopulta kolikonheitolla.
Mutta nyt olin jo niin humalassa ja kello sen verran että kaikille parempi, että menen nukkumaan. Jatkan tästä huomenna, heh!
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 23:45:49
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 24, 2021, 23:04:24
SVT (Ruotsin TV) Psykopaten (https://www.svtplay.se/video/32338079/psykopaten)
1,5 h dokkari norjalaisesta psykopaatista, joka huijaa naisilta näiden kaikki säästöt ja enemmänkin eli velkaannuttaa heidät, ostatuttaa esim. kalliita autoja. Natsi. Pääasiallinen motiivinsa rikoksiin on se, että hän ei kestä jätetyksi tulemista tai yksinolemista, ja varsinkin tultuaan jätetyksi hän huijaa naisia, ja voi käydä aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Nykysen tyttöystävänsä hän "omistaa", ja kontrolloi koko hänen elämäänsä pienintä piirtoa myöten. Tyttöystävä on ottanut yhteensä muutaman miljoonan Norjan kruunun suuruisia lainoja.
Ei ole natsi. Hän on huijari.
Nimenomaan on tunnettu natsi, joka mellastaa tunnetulla nikillä netissä (en muista millä nikillä). Se ilmeni dokkarin alkupuolella jo. Olen nähnyt siitä vasta puolet, ja katson ehkä vasta huomenna loput, kun tänään on muuta puuhaa. Mutta taitaa se puoletkin olla enemmän nähty kuin sinulla. Tai sitten et vaan osaa ruotsia tai norjaa (dokkari on tehty norjaksi ja tekstitetty ruotsiksi).
Onkohan muuten persuissa, PVL:ssa, Sisussa ja muissa äärioikeistolaisissa poppoissa psykopaattien yliedustus? Se on se vaikutelma, minkä heistä saa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 23:45:49
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 24, 2021, 23:04:24
SVT (Ruotsin TV) Psykopaten (https://www.svtplay.se/video/32338079/psykopaten)
1,5 h dokkari norjalaisesta psykopaatista, joka huijaa naisilta näiden kaikki säästöt ja enemmänkin eli velkaannuttaa heidät, ostatuttaa esim. kalliita autoja. Natsi. Pääasiallinen motiivinsa rikoksiin on se, että hän ei kestä jätetyksi tulemista tai yksinolemista, ja varsinkin tultuaan jätetyksi hän huijaa naisia, ja voi käydä aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Nykysen tyttöystävänsä hän "omistaa", ja kontrolloi koko hänen elämäänsä pienintä piirtoa myöten. Tyttöystävä on ottanut yhteensä muutaman miljoonan Norjan kruunun suuruisia lainoja.
(SVT:n kaikki ohjelmat eivät näy. Tämä näkyy vain, jos Freedomessa (F-Secure) asettaa lokaatioksi Tukholma. En tiedä, onko muita tapoja.)
Ei ole natsi. Hän on huijari.
Voihan sitä olla molempiakin- natsi ja huijari- huijata vaikka itseään eihän sitä tiedä varmasti kumpaa "persoonaa kulloinkin tarvitsee huijatakseen.
Määritelmissä on muutenkin se ongelma, ettei kukaan varmaan ole jotain selkeästi määriteltävää vaan vähän kaikkea.
urogallus,
Niin, Anton Chigurh. Muille vinkiksi, että seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia. Älkää siis lukeko tämän pidemmälle älkääkä katsoko klippiä, ellette ole jo lukeneet kirjaa/nähneet elokuvaa.
***
1. Ironista, mutta Chigurh on tarinan luotettavin hahmo. Hän ei myöskään ole kiinnostunut rahoista lainkaan, vaan hänellä on paljon suurempi missio. Hän on samalla tarinan jokeri (Viittaan tarkoituksella myös Jokerin hahmoon) ja koston enkeli, vaikka jumalansa on jo ajat sitten kuollut. Jumalan tilalla on kolikko, ja toimintaperiaate simppeli: joko tai, ei koskaan sekä että. 50/50, kauhun tasapaino. Minne Chigurh saapuu, kuolema on aina läsnä.
2. Toisin kuin ne monet muut (Elävän elämän) psykopaatit, Chigurh on erittäin johdonmukainen, periaatteellinen ja suunnitelmallinen. Hän on myös toimessaan luova - tarvittaessa mikä hyvänsä kelpaa aseeksi, vaikka humputtelee pääasiassa sen karjapyssyn kanssa. Monet (mutta eivät kaikki) psykopaatit ovat impulsiivisia ja koska he eivät varsinaisesti suunnittele tulevaisuuttaan, heidän elämänsä on kaoottista. He ovat teoissaan armottomia, mutta tekojen ei tarvitse olla suunnitelmallisia. Ruumiita tulee narsistisella ja vastuun siirtävällä mentaliteetilla: "Katso nyt, mitä sait minut tekemään". Chigurh on toista laitaa - mutta antaa kolikon päättää. Impulsiivisimmallaan hän on halussaan sattumanvaraisesti murhata se kyläkauppias ja bensa-aseman pitäjä, mutta hillitsee itsensä, kiitos kolikon.
3. Chigurh filosofoi ja osoittaa periaatteellisuuttaan myös kohteilleen. Uhrit tosin ovat silloinkin hänelle niin merkityksettömiä, että hänen sanomisensa ovat pikemminkin ääneen lausuttua ja itselleen kohdistettua sisäistä monologia, kuin varsinaista keskustelua. Tämä klippi: No Country For Old Men: Carla Jean and Anton Chigurh Scene Cut (https://www.youtube.com/watch?v=oGfvV3Syud8).
En muista noudattaako elokuva kirjan monologeja kuinka tarkkaan, mutta tuossakin kohtauksessa hän tuumii Carlan kohdalla "They always say the same thing". Hän ei siis edes puhuttele varsinaisesti Carlaa kuin minimin, että "Te sanotte aina saman asian", vaan pikemminkin että "Ne/he sanovat aina samaa". Vaikka kyse on Carlasta, hän voisi olla tilanteessa yhtä hyvin jokin mitätön hyönteinen. Carlalla ei ole ihmisenä mitään merkitystä - kolikolla ja Chigurhin periaatteellisuudella on ainoa merkitys.
4. Hahmoa aikoinaan analysoidessani olen lähes varma, että Chigurhilla olisi uskonnollinen tausta, ja hän on kasvanut katolisessa vaikutuspiirissä. En muista sitäkään kuvaillaanko hänen hiuksiaan kirjassa, mutta yhtenä elokuvan briljanttina yksityiskohtana ovat nekin. Mikäli päälaki olisi vielä kaljuksi ajeltu, hän olisi olemukseltaan lähes stereotypia puritaanisesta katolisesta munkista. Hänen periaatteellisuudessaan on myös melko vahvoja viitteitä katolisuuteen.
Piti silloin elokuvan katsottuani vielä oikein tarkistaa enkä ollut yllättynyt, että Cormac McCarthyn oma uskonnollinen tausta on katolinen. Jos olisi mahdollisuus, niin kysyisin häneltä ensimmäisenä, että valitsiko hän hahmoa luodessaan tämän elementin tietoisesti, vai oliko se jossain määrin tiedostamatonta. Kun monien hyvien kirjailijoiden kohdalla on niinkin, että hahmot luovat tavallaan itse itsensä, ja kirjailija itse puolestaan saattaa inhota hahmoaan pieteetillä - että miten se tosiaan tuollainenkin mulkku on. Hyvänä tunnettuna esimerkkinä tästä on vaikkapa Agatha Christie, joka inhosi syvästi hahmoaan Hercule Poirotia. Agathan kirjoja lukiessa huomio kiinnittyy myös siihen, miten hän käyttää monissa kirjoissaan jopa sivutolkulla aikaa sen kuvailuun, että miten joku tarinan nuori tytönhupakko pukeutuu, ajattelee ja toimii - ilmiselvästi inhoten heidän olemustaan ja persooniaan. Vaan tiedä sitten, onko Cormacin hahmonluontiprosessi samantyyppistä siten, että hän ikään kuin itsekin ryhtyy seuraamaan, että mitä tämä tai tuo hahmo seuraavaksi tekeekään.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 24, 2021, 19:17:15
Siitä on hemmetin kauan kun katsoin leffan Henry Lee Lucas, sarjamurhaaja (elokuvan nimi saattoi olla vähän toisenlainenkin). Enpä paljon muista, mutta jäi mielikuva että Lucas olisi ollut täydellinen psykopaatti, koska lopultakaan kukaan ei saanut häneltä armoa osakseen.
Tämä muuten on toinen, varsin onnistunut idiopaattisen psykopaatin kuvaus. Henry Lee Lucas oli todellinen henkilö, ja klassisen sarjamurhaaja-psykopaatin impulsiivisuus onnistutaan tavoittamaan elokuvassakin hyvin.
Teemasta "Kuka lohduttasi masentunutta psykopaattia" muistui vielä mieleeni muuan valtio, jota Neuvostoliitoksi kutsuttiin. Tuolloin sitä johti toveri Stalin.
Stalin oli kovasti masentunut, ja niinpä paikalle kutsuttiin kuuluisa neuropsykologi Vladimir Bekterev (https://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Bekhterev). Hän rupatteli Stalinin kanssa kolmisen tuntia, ja hieman myöhemmin tuumi sitten parille kollegalleen: "Tutkin juuri vainoharhaista, jolla on lyhyt ja kuiva kädenpuristus".
Seuraavana päivänä Bekterev löytyi tietenkin kuolleena, jos kohta kuolinsyy jäi aivan käsittämättömäksi mysteeriksi. Ruumiinavaustakaan ei oikein iljetty tehdä, vaan myrkytystä vain pikkuisen epäiltiin.
Stalin myös poistatti kaikki maininnat Bekterev´stä tuon ajan oppikirjoista.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 20, 2021, 16:01:57
Eiväthän kaikki narsistitkaan ole itseriittoisia suuruudenhulluja. Löytyy myös herkkiä ja neuroottisia narsisteja, jotka katsovat itsekkäästi olevansa etuoikeutettuja (miksi tämä kuulostaa niin tutulta...?)
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/luuletko-tunnistavasi-narsistin-tallainen-on-herkka-narsisti-ei-istu-yleiseen-mielikuvaan/8234340#gs.b8dowk
Myös herkkisnarskuille on silti tyypillistä asioiden ylidramatisointi ja dramaattisuus, osana manipuloivaa ja muita maalittavaa käytöstä.
Ammattikunnittain on perinteisesti katsottu, että narsisteja olisi vähiten erilaisilla hoitoaloilla. Klassisia narsisteja varmaan onkin, mutta kyllä heitäkin löytyy joka ammattikunnasta, jossa vain on mahdollisuuksia itsensä korostamiseen ja vallankäyttöön - näennäisen mukapyytettömät tavat mukaan lukien. Korona-aika onkin ollut tämänlaatuisten narsistien kukoistuskautta: Narcissists love talking about being pandemic essential workers, study finds (https://news.osu.edu/narcissists-love-being-pandemic-essential-workers/) (osu.edu).
Ja mustan huumorin siivittämänä observointina ajanhengestä yleisemmin tämä minuutin klippi:
Mä nyt lämään tänne tällaista aika aluillaan olevaa hahmottelua siitä, miten persoonallisuutta voidaan kuvata ja mitä se on.
Lähtökohtana on sellainen ihan lapsellisen tason ajatus, että persoonallisuudella on ilman muuta biologinen perusta. Arka kala reagoi ärsykkeisiin eri tavalla kuin rohkea kala, ja jotkut tällaiset temperamenttiin liittyvät ominaisuudet ovat suhteellisen pysyviä. Toisaalta ihan samalla tavalla yksinkertaisesti ajatellen ihmisen persoonallisuus ilman muuta myös muuttuu kokemuksien myötä ja iänkin karttuessa.
Persoonallisuuden piirteitä voi tarkastella joko kategorioiden kautta tai dimensionaalisesti. Kun puhutaan persoonallisuushäiriöistä ja niiden luokittelusta, siellä on yleensä taustalla joku kategoriaperustainen arviointimalli, jossa piirrekimppujen kokonaisuuksien perusteella luokitellaan persoonallisuushäiriöitä omiksi erillisiksi kokonaisuuksikseen. Siinä on se hyvä puoli, että häiriöt ovat viestinnällisesti hyvin selkeitä käsitteitä ja voidaan puhua sekä persoonallisuushäiriön kokonaisuudesta että sen piirteistä. Huono puoli on se, että monilla häiriö on kuitenkin sekatyyppinen tai heille voitaisiin asettaa useamman kuin yhden persoonallisuushäiriön diagnoosi.
WHO:n tautiluokituksen uusin versio ICD-11 on siirtynyt persoonallisuushäiriöiden dimonsionaaliseen luokitukseen. Siellä on vissiin persoonallisuushäiriöt vain yhtenä luokkana, jonka sisällä on portaittain kolme vakavuusastetta sekä neljäntenä vakavuusasteeltaan luokittelematon persoonallisuushäiriö.
LainaaCloningerin kehittämä persoonallisuuden temperamenttimalli on esimerkki dimensionaalisesta arviointitavasta. Siinä käyttäytymistä ja persoonallisuutta arvioidaan seitsemällä dimensiolla, joista neljä kuvaa persoonallisuuden biologisena perustana olevaa temperamenttia ja kolme luonteenpiirteitä, jotka heijastavat kehitysympäristön ja kokemusten vaikutuksia. Temperamenttiin liittyviä persoonallisuuden dimensioita ovat ärsykehakuisuus (novelty seeking), vahvistamisen tai palkitsemisen tarve (reward dependence), turvallisuushakuisuus (harm avoidance) ja sinnikkyys ja itsepintaisuus (persistence). Kehitysympäristöön ja kokemuksiin liittyviä luonteenpiirteitä ovat itseohjautuvuus (self-directedness), yhteistyökyky (cooperativeness) ja henkisyys (self-transcendence). Nämä dimensiot yhdistyvät tai painottuvat eri ihmisillä ja erilaisissa häiriöissä eri tavoin. Henkilöt, jotka eroavat huomattavasti väestön keskiarvosta jonkin temperamenttipiirteen suhteen, ovat alttiimpia erilaisten häiriöiden kehittymiselle.
Lainaus on teoksesta Psykiatria (https://www.oppiportti.fi/op/opk04497), josta ammentaa aika suoraan myös ennen lainausta oleva dimensioiden ja kategorioiden käyttöä persoonallisuuden kuvaamisessa koskeva sepustukseni.
Se vähä, mitä kirjassa nopeasti katsoen sanotaan nimenomaan psykopatiasta, on melko hyvin linjassa Aaveen tästä lausuman kanssa, jos nyt ei takerruta mihinkään ihan pieniin asioihin siitä, mikä on "häiriö" kontra "persoonallisuushäiriö" tai vastaavaan, tai toisaalta lähdetä problematisoimaan asioita hirveän pitkälle jollain pyskopatiatutkimuksen uusilla tuulilla.
Käsitelistasta löytyy seuraavaa:
LainaaPsykopatia (psychopathy < psykhe + pathos 'sielu, mielentila' + 'tauti'). Tarkemmin määrittelemätön psyykkinen häiriö; luonnevikaisuus.
Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä käsittelevän artikkelin lopusta löytyy tällainen pieni tietolaatikko:
LainaaPsykopatia
Käsitteellä psykopatia kuvataan henkilöitä, jotka ovat
- tunteettomia ja kykenemättömiä empatiaan, syyllisyydentunteisiin tai katumukseen
- manipulatiivisia, impulsiivisia, ylemmyydentuntoisia ja ajattelevat omaa etuaan
- syyllistyvät usein lainvastaisiin tekoihin kokematta katumusta.
Psykopatia on laajempi persoonallisuutta kuvaava käsite kuin persoonallisuushäiriö.
Psykopatia liittyy erityisesti epäsosiaalisiin ja narsistisiin persoonallisuushäiriöihin, mutta myös muissa mielenterveyden häiriöissä voi esiintyä psykopaattisia piirteitä.
Ajattelin että ehkä toi jollekin ketjua seuraavalle saattaa jotakin asiaa kuitenkin selventää tai tarkentaa.
Maallikon kannalta toisaalta on aika isokin merkitys sillä, minkä tieteen alan alle mt-häiriöt (tai sairaudet, tai miten niitä nimitetäänkään) niputetaan.
Jos katsomme, että kyseeseen tulee ennen kaikkea lääketiede, ollaan sillä tiellä, millä nyt ollaankin, eli häiriöitä pyritään hoitamaankin enemmän lääketieteen (lääkkeet) keinoin kuin muutoin.
Ja tarkalleen ottaen, onko masentunut persoonallisuushäiriöinen myös, koska hänellähän masennustaipumus siinä kuin jollain toisella narsismitaipumus? Mitä pidämme persoonallisuushäiriön "rajana", onko se häiriön yleisyys vaiko harvinaisuus?
T: Xante
Masennus on mielialahäiriö, mutta ei persoonallisuushäiriö. Tosin masennuksen taustalla, masennuksen ylläpitäjä, voi olla persoonallisuushäiriö. Tietääkseni ainakin ns. vaativa persoonallisuus(häiriö) tai vaativat persoonallisuuspiirteet voivat altistaa masennukselle.
Persoonallisuus on suhteellisen pysyvä ominaisuus (vaikkakaan ei yhtä pysyvä kuin temperamentti). Masennus sen sijaan voi olla ohimenevääkin, tai periodista kuten kaamosmaasennus, vaikka voi masennus myös kroonistuakin.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 29, 2021, 08:03:34
Maallikon kannalta toisaalta on aika isokin merkitys sillä, minkä tieteen alan alle mt-häiriöt (tai sairaudet, tai miten niitä nimitetäänkään) niputetaan.
Jos katsomme, että kyseeseen tulee ennen kaikkea lääketiede, ollaan sillä tiellä, millä nyt ollaankin, eli häiriöitä pyritään hoitamaankin enemmän lääketieteen (lääkkeet) keinoin kuin muutoin.
Niinpä. Semminkin kun psykologit eivät edes saa määrätä lääkkeitä, on kyllä Lääketieteellinen tiedekunta aika erikoinen valinta. Olisikohan siinä ajateltu psykiatreja, ja sitä, että kaikille lääkäreille voisi psykologian opinnoista olla hyötyä? Tai ehkä on ajateltu ihmisten auttamista kokonaisvaltaisesti, sairauksien poistamista, psykosomaattisia sairauksia, yhteistyötä yli laitosrajojen? Vai miten lie perusteltu.
Osa psykologiasta ei liity kyllä mitenkään sairauksiin. Esim. organisaatiopsykologia, kehityspsykologia jne..
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 29, 2021, 08:03:34
Maallikon kannalta toisaalta on aika isokin merkitys sillä, minkä tieteen alan alle mt-häiriöt (tai sairaudet, tai miten niitä nimitetäänkään) niputetaan.
Jos katsomme, että kyseeseen tulee ennen kaikkea lääketiede, ollaan sillä tiellä, millä nyt ollaankin, eli häiriöitä pyritään hoitamaankin enemmän lääketieteen (lääkkeet) keinoin kuin muutoin.
Ei nyt ehkä lääketiede ja lääkkeet ole tolla tavalla yhteydessä, vaikka tietysti lääketieteessä mietitään sairautta ja terveyttä ja sitä, mikä on ns. patologista. Joku hakeutuu tai ohjataan hoitoon, ja siinä sitten mietitään, mikä on käynnin syy tai mikä on jonkun ongelmakokonaisuuden ydinongelma ja mikä taas sen juurisyy. Mikä siihen auttaa ja miten sitä hoidetaan -- ja mitä ylipäätään voidaan hoitaa.
Ja tää nyt on maallikon maalailua asiasta tietysti.
Esimerkiksi biologiassa varmaan kysyttäis erilaisia kysymyksiä :)
LainaaJa tarkalleen ottaen, onko masentunut persoonallisuushäiriöinen myös, koska hänellähän masennustaipumus siinä kuin jollain toisella narsismitaipumus?
Siinä missä persoonallisuuden piirteet voivat altistaa vaikka persoonallisuushäiriön kehittymiselle, kyllä kai ne voivat altistaa masennuksenkin kehittymiselle. Mutta siinä ei varmaan ole sellaista yksinkertaista syysuhteiden eikä varsinkaan samaistamisen logiikkaa, että persoonallisuuden piirteet ja vahvat tai ylikorostuneetkaan piirteet olisivat sama asia kuin joku häiriö tai patologia.
Esimerkiksi voi olla taipumus kokea melko usein voimakkaita negatiivisia tunteita, jotka saattavat olla ylimitoitettuja olosuhteisiin nähden. Toi nyt on aika hatusta vedettyä, mutta ton tyyppinen saattais olla persoonallisuuteen liittyvä vaikeus, ja pariaatteessa sen kai erottaa persoonallisuushäiriöstä lähinnä joku sellainen, kuinka laaja-alainen tai toisaalta vaikea-asteinen se on. Lievä persoonallisuushäiriö ja persoonallisuuteen liittyvät vaikeudet ovat kai aika lähellä toisiaan.
Jos joku menee lääkäriin masennuksen takia, varmaan ensimmäisenä ei kannata lähteä hyvin riuskasti kyseenalaistamaan sitä, missä mielessä persoonallisuuden piirteet liittyy tähän asiaan. Jos depressiota hoidetaan esimerkiksi terapiassa ja se on jo pitkittynyt jonkin verran, voi olla että jossain vaiheessa terapiaa voidaan käsitellä myös persoonallisuuden vaikeuksia ja hakea siihen liittyviin asioihin parempia keinoja ja työkaluja.
Jälleen rajua maallikon maalailua, mutta mun käsitys on sellainen, että jos jotakin persoonallisuuteen liittyvää asiaa hoidetaan, ei kai siinä niinkään pyritä muuttamaan sitä, kuka ja millainen joku ihminen on, vaan sitä, mitä ne persoonallisuuden piirteet
tekee sille ihmiselle. Rautalangasta väännettynä ehkä silleen että saatais sitä vaikeusastetta alaspäin ihan vaan sillä, että ihminen pärjää ympäristössään paremmin.
Tai sitten jos on jotain vaikeuksia mutta ei persoonallisuushäiriöitä, miksei niissäkin voi tapahtua kehitystä ja vaikeudet hellittää vaikka kuinka ilman että ihminen siellä taustalla ja perustaltaan miksikään muuttuu.
Voi olla niinkin, että monille on melko kuluttavaa hirveästi ruotia omaa persoonallisuuttaan ja sen piirteitä. Tai siis se saattaa sinänsä aiheuttaa ongelmia jo sillä että se vie resursseja, ja sitä on ihmisen aika vaikea ehkä yksin tehdäkään luotettavasti. Kohta on omasta mielestä se ja tämä ja tuo persoonallisuushäiriö, ja toimintakyky ja toiminnan taso laskee jo tästä touhusta itsestään.
Liittyen Bruton alkuperäiseen kysymykseen, mun mielestä on maallikon näkökulmasta kiinnostavaa miettiä sitä, mikä persoonallisuudessa on pysyvää ja mikä taas voi muuttua. Tässä Psykiatria-kirjasta otetussa lainauksessa oli yksi aika hyvä dimensionaalinen persoonallisuuden arviointimalli. Se ei suinkaan ole ainoa laatuaan, ja vaikka siinä hieno ja selkeä ero yhtäältä temperamenttiin ja toisaalta kehitysympäristöön ja kokemukseen liittyvien luonteenpiirteiden (ts. dimensioiden) välillä, mitä tahansa tällaista mallia on aina mahdollista problematisoida.
Jos nyt sanotaan että joku mieshenkilö on vähän sellainen gangsteri tai kova jätkä, joka on aika sellainen kovapintainen ja pelotonkin joskus heikkouteen asti (ja varsinkin tietyntyyppisessä ryhmätyöskentelyssä tai ryhmädynamiikassa tämä on voinut olla onglma). Iän myötä tällainen henkilö alkaakin enemmän kyseenalaistaa itseään tai kokea itseään huonommaksi ja heikommaksi ainakin hetkittäin. Yhtäkkiä pelottaa kävellä jossain korkealla, vaikka aiemmin tätä ei olisi noteerannut mitenkään.
Tietysti se liittyy motoristen taitojen heikkenemiseen iän myötä ja matkalla karttuviin ruumiillisen heikkouden kokemuksiin, mutta toisaalta ihminen voi myös henkistyä tai saada asioihin uusia näkökulmia jollain tällaisella tavalla. Hän voi oppia toimimaan ryhmässä paremmin ja tavallaan mekaanisestikin opetella jotain toimintamalleja, mikä kuitenkin vaatii tiettyä nöyryyttä tai ainakin kykyä nähdä se oikeasti hyödyllisenä ja kannattavana, joka taas vaatii tiettyjä asioita myös itseymmärrykseltä. Mutta sitten taas tällainen pienikin muutos saattaa muuttaa yksilön niin sanottua kehitysympäristöä ja palkintojärjestelmää vähän pitemmällä tähtäimellä.
En nyt puhu tässä kenestäkään kirjoittajasta enkä myöskään itsestäni.
Toisaalta esimerkiksi turvallisuushakuisuus tai harm avoidance saattaa muuttua jonkun lähes kriisinomaisen tilanteen tai kokemusten takia joko tilapäisesti tai pysyvämmin. Ja mun mielestä sekin on mahdollista, että ihminen ei vain tunnista omaa turvallisuudentarvettaan selkeästi ja toimii vaikka aika pitkäänkin sellaisilla malleilla, jotka osittain sivuuttavat sitä. Voi sanoa sen olleen siellä koko ajan, mutta silti toimintamallit voivat muuttua ja ollakin yhtäkkiä erilaisessa suhteessa johonkin yksilön tarpeisiin ja näihin liittyvään luonteenpiirteeseen kuin aiemmin.
Tää nyt näyttää siltä että sekavasti problematisoin vähän joka asiaa, kun se lainattu arviointitavan kuvaus esittää asiat aivan hyvin ja selkeästi. Tavallaan näin voikin nähdä, mutta mun tarkoitus on tässä lähinnä sanoa jotain liittyen omaan käsitykseeni nimenomaan psykiatrin ammattitaidosta.
Arvioinnin taustalla voi olla joku skeema tai selkeä esitys että näin ja näin (tai on useita tällaisia), mutta silti todellinen elämä ja ihmiset on aina asia erikseen. Vaativaa siinä on esimerkiksi se, että pitää pystyä suhtautumaan tollasiin asioihin kriittisesti ja kyseenalaistavasti niin, että ei tee liian hätiköityjä tai orjallisen kaavamaisia päätelmiä -- mutta ei myöskään rupea aivan täysin päättömästi mutkistamaan ja sekoittamaan asioita edes vaikeassa paikassa tai paineen alla.
Ei kai niidenkään toiminta mitään virheetöntä ole tietysti, mutta mulle itselleni tolla tavalla sitä asiaa kehystäessä tulee hyvin näkyviin se, minkä takia psykiatreista on pula, minkä takia se vaatii helvetin pitkän ja vaativan koulutuksen -- ja niin pois päin.
Nykyisinhän meille jokaiselle löytyy ehkä jokin diagnoosi, koska ylidiagnosoimme ihmisiä.
Ehkä ihmisissä vain on persoonallisuuksia ja ihmistyyppejä? Eikä tarvitsisi kategorisoida ja määritellä niin, kuten teemme?
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - syyskuu 29, 2021, 13:48:48
En nyt puhu tässä kenestäkään kirjoittajasta enkä myöskään itsestäni.
Onko tuo mahdollista, olettaisin, että on aina kysymys myös itsestä.
Mistä ne ajatelmat muuten tulisivat?
Uudelle psykiatriselle diagnoosiryppäälle saattaisi olla kysyntää. Tarkoitan sarjaloukkaantujia - joita lienee huomattavasti enemmän, kuin sarjamurhaajia. Sarjaloukkaantujat ovat tyypillisesti narsistisia, kontrolloivia ja vallanhakuisia. Nämä taipumukset ilmenevät monin tavoin, mutta arjessa sarjaloukkaantujat pyrkivät toteuttamaan kontrollin- ja vallantarpeitaan loukkaantumalla ja liipaistumalla mitä moninaisimmista asioista. Mikäli suoraa loukkaantumisen aihetta ei muuten ole käsillä, he naamioivat narsismiaan loukkaantumalla täysin ulkopuolisten, tai jonkin todellisen tai imaginäärisen ryhmän puolesta. Niin sanottu liipaistuminen on heidän korostuvia oireitaan. Sarjaloukkaantuja manifestoi oireitaan myös dramaattisella käytöksellä, ja itseensä kohdistuvina vaatimuksina esimerkiksi turvatiloista kampuksilla.
Alustavana hypoteesinani on, että sarjaloukkaantujat saattavat ehkä kuulua samalla autismin kirjoon. Oireiden kanavoitumista ja kroonistumista ruokkii runsas yksinolo ja verkossa operoiminen. Monien sarjaloukkaantujien kontaktit toisiin ihmisiin tapahtuvatkin pääasiassa verkoitse. Heillä saattaa olla ns. nettikavereita, mutta elävän elämän kavereita ei niinkään. Netissä kuplautumista tapahtuu samanhenkisten löytäessä toisiaan eri foorumeilta. Sarjaloukkaantujille ominainen dogmaattisuus kiteytyy kuudeslaisuudessa, eli amerikkalaisittain woke-ideologiassa. Sarjaloukkaantujilla on usein korkea käsitys itsestään, mutta he eivät tiedosta eroa sisäistettyä minuuttaan koskevien ideaaliensa, ja ulkopuolisille realisoituvan käytöksensä välillä. Sarjaloukkaantujat eivät myöskään tyypillisesti osaa nauraa itselleen. Tämä kykenemättömyys itsereflektioon ja kyvyttömyys nauraa itselleen ovatkin helppoja tapoja tunnistaa potentiaalinen sarjaloukkaantuja.
Tässä on vielä monta muttaa ja moni seikka on vielä avoin, mutta näin alustavasti voidaan kuitenkin todeta, että sarjaloukkaantujat ovat todellinen ilmiö. :)
Mulla oli joskus taannoin woke-hommista sellainen alkeishypoteesi, että siinä ikään kuin harjoitellaan tarkkaavaisuuden kohdistamista ja arvostelmien tekemistä niin, että huomataan asioita, jotka ovat moraalisesti kyseenalaisia tai väärin ja puhutaan näistä kaveripiirissä.
Se ei minusta pidä paikkaansa, että ilmiö korreloisi erityisen voimakkaasti todellisen elämän kavereiden puutteen kanssa. Jossakin tosi laajassa mielessä tätä koko huomion keskittämisen ja eräänlaisen pinnistelyn kulttuuria voidaan kyllä niputtaa yhteen myös älylaitteiden, tietononeiden ja muun kanssa. Nykyäänhän nuorelle, nuorelle aikuiselle tai enenevässä määrin vanhemmillekin ihmisille saattaa olla aika vaikeaa koputtaa johonkin oveen ja tulla sisään esittämään joku kysymys. Mieluummin kuin kysyy bussikuskilta, mihin tää bussi menee, katsoo sen älylaitteensa sovelluksesta itse -- ja niin edelleen.
Toi liittyy aika ohuella tangentilla mun mielestä varsinaisesti loukkaantumiseen, mutta se liittyy jollain lailla oman huomion ja tarkkaavaisuuden säätelyyn. Yleensä ihmisten kanssa toimiessa ja asioita ihan vaan kysyessä tapahtuu sellaista luonnollista vaihtelua, että mennään pois jostain tarkan havainnoinnin ja erojen tekemisen moodista ja katsellaan asioita vähän rennommin ja iisimmin. On pakko päästää irti siitä omasta näkökulmasta ja kuunnella välillä jotain ihan muuta ihmistä, joka ajattelee ja näkee asiat ehkä täysin eri tavalla.
Autismiin pitäis mun mielestä liittyä sellainen, että se tosikkous ja kyvyttömyys asuu jollain aika pohjatason biologisella ja neurologisella osastolla, ja se ei ole mitään olosuhteiden luomaa käyttäytymistä ja siihen liittyviä malleja tai sitä, että ei vain ole tottunut vaihtelemaan niitä moodeja ja on jossain tietyssä moodissa huomattavan ison osan ajasta.
Tää nyt on tietysti aika palikkaa :D Mutta toi liittyy mun johonkin omiin aiempiin keloihin. Jos ne taas ei liity tähän aiheeseen mitenkään, niin ei se mitään.
Kylähulluja ja omituisia on aina ollut. Nykyään heillä vaan on diagnoosit.
Jokaiselle meistä muuten keksitään diagnoosi!
Koska puolesta loukkaantujat ovat onnistuneet korostamaan sosiaalisuuttaan, autisteiksi en ole heitä osannut mieltää. Mutta toki olen kyllä netissä havainnut että kukaan ei ole niin anteeksiantamaton kuin johonkin ideologiaan haksahtanut assi jolla on kavereita ko. opin puitteissa.
Assista en tiedä, mutta ensimmäisiä ideologisia nettikonfliktitilanteitani lähes 20 v sitten oli sellainen missä nuori nainen sai päähänsä että loukkaan hänen uskovaisia kavereitaan. Jotka eivät edes käyttäneet sitä foorumia jolla uskonasioista keskusteltiin.
^
Ei Aaveella ole mitään käsitystä, mitä kyseinen käsite (autismi) edes tarkoittaa. Hänen tarkoituksensa on vai lyödä poliittisia vastustajiaan kuin vierasta sikaa. Mitenkäänhän tuo hänen vittuiluhimmelinsä tuossa edellä (https://kantapaikka.net/index.php/topic,2011.msg108835.html#msg108835) ei kuulu tämän keskustelun aihepiiriin.
^
Onhan se aika karu ajatus, että maailman epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin huomion kiinnittäminen olisi mielenterveyshäiriö ::)
Mielestäni se vain kertoo siitä, että jokaiseen reaktioon on nykyään olemassa vastareaktio, johon yleensä mielellään tosiaankin liitetään jokin diagnoosi tai vähintäänkin vahva persoonallisuusmääritelmä.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 07:42:20
^
Onhan se aika karu ajatus, että maailman epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin huomion kiinnittäminen olisi mielenterveyshäiriö ::)
Kyseessä on mielenterveyshäiriö etenkin silloin, kun huomio kiinnittyy epäkohtiin äärimmäisen valikoivasti. Esimerkiksi henkilö, joka kykenee bongaamaan vain naisiin kohdistuneita epäoikeudenmukaisuuksia, on häiriintynyt.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 05, 2021, 08:02:18
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 07:42:20
^
Onhan se aika karu ajatus, että maailman epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin huomion kiinnittäminen olisi mielenterveyshäiriö ::)
Kyseessä on mielenterveyshäiriö etenkin silloin, kun huomio kiinnittyy epäkohtiin äärimmäisen valikoivasti. Esimerkiksi henkilö, joka kykenee bongaamaan vain naisiin kohdistuneita epäoikeudenmukaisuuksia, on häiriintynyt.
Onko sitä myös henkilö, joka kykenee bongaamaan vain epäkohtien huomiointia, joka kohdistuu naisiin?
T: Xante
Eli oli häiriintynyt 1950-luvun USA:ssa jos vittuuntui siitä että mustaihoisia hirtettiin puihin, ja lopulta ryhtyi esim. Kingin seuraajaksi?
Tämä on jälleen kerran sellainen asteikko että yhdessä päässä on kyllä ihan oikeutettu syy suuttua ja vaatia muutosta, toisessa päässä on fanatismi jossa ei enää välitä tuleeko tehneeksi "hyvää hyvyyttään" pahaa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 05, 2021, 08:02:18
Kyseessä on mielenterveyshäiriö etenkin silloin, kun huomio kiinnittyy epäkohtiin äärimmäisen valikoivasti. Esimerkiksi henkilö, joka kykenee bongaamaan vain naisiin kohdistuneita epäoikeudenmukaisuuksia, on häiriintynyt.
Toi Aaveen esitys että se on patologia tai mielenterveyden häiriö on niin heikkoa ajattelua plus hataria tietoja, että toivoin sen olevan jotain itseironista läppää :D
Se miksi mä nyt en puutu niihin asioihin enkä tee niin jatkossakaan ei kuulu tähän.
Läppäpohjalla voidaan tietysti puhua että jokin uskonnollinen vakaumus on mielenterveyden häiriö tai muuta tällaista. Ja läppäpohjalla voidaan tehdä totakin mitä sä nyt teet.
Mutta sitten ihan loppuviimein se on vaan läppä, ja jos halutaan, voidaan myös käydä sellainen asiakeskustelu aiheesta. Tietysti ne diagnoosit ja terveyden ja sairauden raja ovat liikkuvia ja sopimuksenvaraisia asioita, mutta saattaa olla, että siinä on olemassa esimerkiksi woke-ideologian tai kommunismin tai muiden asioiden suhteen vähän jotain muutakin, mikä erottaa sen mielenterveyden häiriöstä kuin pelkkä yhteiskunnallinen sattuma.
Jos mä nyt puhun siitä asiasta menemättä mihinkään "itseäni parempaan" asiantuntijoilta pöllittyyn käsitteistöön tai määrittelyihin niin:
Tollanen mitä te teette on sama asia kuin määritellä mielenterveys tai "mieleltään perusterve ihminen" niin, että sillä ei ole maailmankuvassa tai siellä pääkopassa mitään sellaista asiaa, jota te ette ihan oikeasti pysty hyväksymään.
Sitten siihen tulee tää että eri mieltä saa tietysti olla, mutta vaan sellaisella tavalla, että minä hyväksyn ja ymmärrän sen kuitenkin.
Tavallaan toi on nyt semmonen leikki että ymmärrän miksi sanaa "terve" tai "sairas" tekee arkikielessä joskus mieli käyttää noin. Esimerkiksi kumppanilta varmaan toivoo sellaista, että siellä maailmankatsomuksessa ja uskomuksissa ei ole mitään sellaista, mitä itse ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään. Siitä että luottaa toisen harkintakykyyn ja että maailmankuvissa on voimakasta päällekkäisyyttä voi ihan hyvin käyttää tietynlaisena ronskina ja selkeänä termina sitä että on "ihan perusjärkevä" tai jopa "ihan perusterve ihminen". Silloin se on sellaista ns. verevää kansan kieltä ja sellaisena ihan OK.
Mutta siitä eri asia on kuitenkin diagnoosit ja tällainen ei-yksilökohtainen terveyden ja sairauden teknisempi merkitys, vaikka se onkin vähän laajemmalla pohjalla sopimuksenvarainen. Niitä asioita ei kuitenkaan muuteta aivan miten sattuu, vaan siitä kiistellään aina helvetin pitkään ja näyttöön perustuen vuosikausia.
Jälleen puhtaasti maallikkonäkökulmasta (siis vielä puhtaammasta kuin MOlla tai Kertsillä:-) onhan se ollut mielenkiintoista seurata, miten erilaiset mt-häiriöiden diagnoosit ovatkin arkipäiväistyneet koko kansan käyttöön.
Tarkoitan, että omassa lapsuudessani toki katsottiin, että on olemassa kylähulluja, joista sitten puhuttiin kenestäkin mihinkin sävyyn, mutta varsinaisista mt-diagnooseista tai hoidoista harvemmin puhuttiin tai kerrottiin. Jos jotain tiedettiin olevan, se oli varsin hys hys-juttua. Ei kenenkään tullut mieleen mennä diagnosoimaan naapuria narsistiksi rajariidan vuoksi.
Tämä on kehitystä, johon viittaisin aikaisemmalla näkemykselläni, että se, että korostetaan mt-häiriöiden medikaalista puolta, lääkittävyyttä, jne on toisaalta tuonut myös tämän ilmiön, jossa jokainen tiivi ja taavi on ikään kuin aivan mahdollinen kannanottaja, onhan hän lukenut narsisteista ja näin eteenpäin.
T: Xante
MO, saako eläin- tai ihmisrääkkääjää sanoa häiriintyneeksi? Vai olenko vain minä häiriintynyt, kun häiriinnyn rääkkäystapauksista lukiessani?
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 11:05:02
Tämä on kehitystä, johon viittaisin aikaisemmalla näkemykselläni, että se, että korostetaan mt-häiriöiden medikaalista puolta, lääkittävyyttä, jne on toisaalta tuonut myös tämän ilmiön, jossa jokainen tiivi ja taavi on ikään kuin aivan mahdollinen kannanottaja, onhan hän lukenut narsisteista ja näin eteenpäin.
Ehkä ne lääkkeet jotenkin liittyy siihen asiaan. En halua sitä kokonaan torpata tai lähteä siitä voimakkaasti vänkäämään, mutta mun mielestä hyvä psykiatri ei ole ensimmäisenä tarjoamassa lääkkeitä eikä sitä ehkä kannattais pelkistää silleen että apu, hoito ynnä kaikki muu on sama asia kuin lääkitys.
Toiselta kannalta katsoen voi olla kyse myös sellaisesta kehityksestä, että ei niin kovin kauan sitten kylähulluus oli tunnettu ilmiö, mutta toisaalta hulluutta ja mielenterveyden pettämistä myös voimakkaasti pelättiin. Se nähtiin demonisena riivaamisena ja niin pois päin -- eikä siitä nyt isossa kuvassa edes ole niin kovin kauaa.
Nyt sitten kun ollaan päästy siihen, että jollain voi olla joku häiriö ja siihen voi oikeasti saada hoitoa, joka parantaa toimintakykyä, elämänlaatua ja muita tällaisia asioita merkittävästi -- muista saman diagnoosin saaneista löytyy kätevästi oma viiteryhmä ja identiteetin rakennuspalikoita ja ihan vain ystäviä -- se liittyy myös siihen, miten sosiaalisen rakenteet ovat muutenkin muuttuneet. Uskonnon merkitys on vähentynyt ja joku tollanen tietyn mt-ongelman ympärille rakentuva yhteisö voi sinänsä olla aivan saakelin hyödyllinen ja ihmeellinen ja voimakkaassa kontrastissa siihen, miten ihmisen noin niin kuin muuten suhtautuvat toisiinsa ja kohtelevat toisiaan.
Sitten siitä diagnoosista tulee sellainen että sitä ei hävetä vaan siitä tehdään kaikenlaisia lehtijuttuja ja puhutaan niistä asioista, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan sen tasoisella tiedolla, mitä jollakin tosi hyvällä tähän erikoistuneella psykiatrilla voisi olla.
Tässä kehityksessä ja tossa mitä kuvailin on paljon hyvää, mutta mielestäni myös niiden häiriöiden oikeaa luonnetta joskus käsitellään vääristyneesti ja niitä haittapuolia ja sitä miksi se ihan oikeasti on häiriö tavallaan vähätellään ulospäin.
Se liittyy siihen että niiden kanssa tietysti voi elää myös ihan hyvää elämää, mutta se taas häivyttää ehkä näkyvistä niitä oikeita ja todellisia haittoja.
Mutta no, tarkoitan että kyllä ne lääkkeet siinä kuvassa on mukana. Mutta minun käsitykseni taas on, ettei sana-aineksen samankaltaisuuden takia välttämättä kannata ajatella että siinä on joku tosi suora kytky akselilla "medikalisaatio", "lääkietiede", "lääke".
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 11:10:50
MO, saako eläin- tai ihmisrääkkääjää sanoa häiriintyneeksi? Vai olenko vain minä häiriintynyt, kun häiriinnyn rääkkäystapauksista lukiessani?
Saathan sä sanoa mitä haluat. Enkä mä puhunut tossa sanan häiriintynyt käytöstä ollenkaan.
Mun mielestä siinä on tiettyjä aste-eroja. Mikään pakko sun ei ole ymmärtää sellaisia asioita, mitkä sua luontaisesti inhottaa tai kuvottaa tai muuta.
Mutta sanotaan että jos sulla on joku oma lapsi ja se rääkkää jotain löytämäänsä rottaa. Tässä puhutaan tietystä käytöksestä ja sille on syitä. On mahdollista ottaa siihen sellainen myötätuntoinen kanta että vaikka et hyväksy niin et ole kirkumassa että hirviö tai häiriintynyt.
Mua ei kauheasti muutenkaan kiinnosta se, jos sä sanot jotain eläinrääkkääjää häiriintyneeksi tai raportoit mitä tunteita ja ruumiintuntemuksia se sussa herättää. Sehän ei tarkoita että sun tunteet on jotenkin parempia tai hienompia kuin sellaisen, joka ei sano siinä kohtaa mitään. Se tarkoittaa vaan että sä sanoit ne ääneen --- ja totta kai sä niin saat tehdä. Se on tosi monesti aivan hyvä ja hieno asia.
Tästä on vielä matkaa siihen että sä tietyn käytöksen samaistaisit tiettyyn mielenterveyden häiriöön ja diagnoosiin. Sitä sä et tee jos sanot että toi tyyppi on häiriintynyt, inhottavaa. Sehän on ihan terve reaktio vaan.
Nyt sä esität kysymyksen että "saako sanoa" sen pohjalta kun mä en ole kieltänyt ketään sanomasta mitään -- en edes jotain omasta mielestä hörhöä ihmistä verevänkielisesti sairaaksi jos se on itsestä hyvä ja selkeä sana siihen.
Niin mä en ymmärrä että miksi sä tuut ton perusteella mulle esittämään edes tommosta kysmystä.
Onko siinä asiassa sulle jotain epäselvää vai mitä siinä kysymyksen taustalla on?
PS.
Puhuin siis oikeastaan Brutolle ja esitin siinä kontekstissa sen pointin että tommonen kommunistin tai woke-ihmisen kutsuminen sairaaksi on tietyllä tapaa ihan OK mutta ei pidä sekoittaa sitä siihen, mistä puhutaan kun puhutaan mienterveyden häiriöistä.
Se että rääkkää jotain ihmistä tai eläintä on eri asia kuin joku vakaumus tai ideologia. Ja se on tietysti aika värikäs esimerkki. Jos sä siihen haluat jonkun mun mielipiteen niin se on se, että etovaan käytökseen saa reagoida tunteella ja voimakkaastikin. Se taas on ihan eri asia kuin mikään diagnostiikka, koska se on sun reaktio siihen asiaan eikä mikään lääkärin tekemä laaja-alainen koko sen ihmisen elämänhistoriaan ja mahdollisesti johonkin neurologisiin ynnä muihin psykologisiin tutkimuksiin perustuva kliininen arvio.
Ja sanotaan nyt loppuun vielä se että jonkun ihmisen käytösen etovuuden asteen liioittelu ei ole mikään hyvä tai ansiokas asia. Sitä sun tuntemustahan sä et varmaan liioittele sinänsä, mutta ole varovainen siinä, miten sä siirryt siitä tuntemuksesta tätä henkilöä koskevaan arvioon ja miten sä niitä esität.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 05, 2021, 11:21:48
Mutta no, tarkoitan että kyllä ne lääkkeet siinä kuvassa on mukana. Mutta minun käsitykseni taas on, ettei sana-aineksen samankaltaisuuden takia välttämättä kannata ajatella että siinä on joku tosi suora kytky akselilla "medikalisaatio", "lääkietiede", "lääke".
Myönnän oitikseen, että ilmaisuni oli aivan liian mutkat suoriksi vetävä, sillä ei ollut tarkoitukseni mullakaan aivan tuo, eikä nyt sentään sana-aineksen perusteella luotu.
Oletanpa, että olemme jopa aika samaa mieltä siitä, että aiemmin, kun mt-häiriöt olivat vielä jokseenkin tuntemattomia ja teoriat niiden taustalla hämäriä, elleivät osin jopa mystisiä, ihmiset myös, siis ulkopuoliset, varoivat ottamasta kantaa niihin aivan samalla tavalla kuin nykyään.
Emme ehkä ole eri mieltä siitäkään (??), että tietty stigma kuitenkaan ei vielä mt-häiriöiden yltä poistunut, sillä kyllähän ne haukkumaleimoina vielä kovin hyvin toimivat. Osaltaan siis mielestäni toiminta on jopa pirullistunut, sillä onhan se eri asia väittää toista hulluksi noin vaan kuin esittää muka-tietävästi diagnoosi toisen psykopatiasta, muka-lääketieteellisine perusteluineen.
En tiedä, saako tästä nyt yhtään kiinni, mutta yritetty on.
T: Xante
Amerikkalainen lääkäri, Christopher Duntsch, tohtori Kuolemaksi kutsuttu, hutloi, vammautti ja tappoi potilaitaan leikkaussalissa, ja tuomittiin lopulta elinkautiseen. Taustalla hänellä oli kuvitelma omasta sankarillisuudestaan, sekä narsistinen sosiopatia.
"Dr. Death" kylvi kuolemaa, potilaita halvaantui ja vammautui – uskoi olevansa sankarilääkäri (https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000008308885.html) (Ilta-Sanomat)
Vuonna 2017 Duntsch tuomittiin elinkautiseen potilaansa pahoinpitelystä.
Julkisuudessa Duntsch sai lisänimen Dr. Death – "kuoleman lääkäri".
Tapauksesta syntyi 2018 Duntschin elämänvaiheita ja väärinkäytöksiä ruotinut podcast-sarja. Se toimi taustamateriaalina myös uudelle rikosdraamasarjalle.
Kahdeksanosainen Dr. Death käsittelee Duntschin persoonan ja veritekojen välistä rajua ristiriitaa: omiin kykyihinsä vahvasti uskonut Duntsch ei itse ajatellut tehneensä mitään väärin.
Käytös on tyypillistä narsistisille sosiopaateille. Jacksonin mukaan ajatusmaailman omaksuminen ei ollut helppoa, varsinkin kun hän tiesi, millaista tuhoa Duntsch oli saanut aikaan.
– Jouduin tekemään paljon töitä tajutakseni sen, että hän ihan vilpittömästi uskoi olevansa sankarikirurgi, Jackson muistelee.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 10:16:13
Eli oli häiriintynyt 1950-luvun USA:ssa jos vittuuntui siitä että mustaihoisia hirtettiin puihin, ja lopulta ryhtyi esim. Kingin seuraajaksi?
Jos vittuuntui pelkästään neekereiden hirttämisestä eikä kyennyt tuntemaan empatiaa mitään muita elollisia olentoja kohtaan, niin mielestäni oli häiriintynyt. Vakavastikin.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 11:40:14
Emme ehkä ole eri mieltä siitäkään (??), että tietty stigma kuitenkaan ei vielä mt-häiriöiden yltä poistunut, sillä kyllähän ne haukkumaleimoina vielä kovin hyvin toimivat. Osaltaan siis mielestäni toiminta on jopa pirullistunut, sillä onhan se eri asia väittää toista hulluksi noin vaan kuin esittää muka-tietävästi diagnoosi toisen psykopatiasta, muka-lääketieteellisine perusteluineen.
Ei me varmaan olla eri mieltä. Eri taustat vaan ja asioita mietitty eri kokemuksilla ja lähtökohdista.
Tähän on vähän vaikea muotoilla aksiomaattisesti jotain yhtä järkevää ja ns. "tervettä" :D tapaa suhtautua. Ehkä se totuus on jotain semmosta, että näkökulmaa asioihin voi vaihtaa. Joidenkin ihmisten puhe siitä, että
adhd on supervoima on tavallaan totta. Ja siinä on järkeä siinä tietyssä kontekstissa jossa puhutaan sen yhteisön sisältä toisilleen ja positiivisen ja hyvien esimerkkien kautta itse etsitään niitä oivalluksia ja toimivia keinoja ja erinäköisiä tapoja elää.
Samaan aikaan kuitenkin ne haitatkin on totta ja ihan toisenlainen muotoilu tosta otsikkotason sloganista voi taas jonkun puolen siitä asiasta valottaa paljon paremmin.
Ihan äärimmilleen vietynä jopa jotain psykopatiaa voi tarkastella silleen puhtaan viileän biologisesti, että missä mielessä tietyt psykopatian piirteet ovat adaptiivisia. Miten psykopaatti ajattelee ja miten se ratkaisee ongelmia. Tähän nyt liittyy paljon kaikenlaista, mihin en jaksa, osaa, halua ja ehdi mennä tälleen nopeasti drive-by kirjoittaessa.
Jollain tosi fancy-smancy yhteiskuntatieteellisen pohdinnan tasolla vois ehkä esittää semmosen että psykopaatti on vähän kuin peili sille yhteisölle. Sitä kun ei tietyt asiat paljon vaivaa tai paina, se siinä tavallaan testaa niitä rajoja ja näyttää samalla muillekin, missä ne ovat, kun porukka sitten yhdessä toteaa että ei näin.
Mutta toisaalta toi fancy-smancy yhteiskunnallinen pohdinta ei ole hyödyllinen tapa suhtautua siihen kaikissa tilanteissa. Tarkoitan vaan että sekin on ihan validi ja hyvä näkökulma omalla tontillaan.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 05, 2021, 11:54:31
Jos vittuuntui pelkästään neekereiden hirttämisestä eikä kyennyt tuntemaan empatiaa mitään muita elollisia olentoja kohtaan, niin mielestäni oli häiriintynyt. Vakavastikin.
Olen samaa mieltä tästä.
Ainoa ero saattaa olla se, että mun mielestä "ei kyennyt tuntemaan empatiaa" ei ole sellainen asia, joka ratkaistaan jonkun kaukaa katsoen tekemillä havainnoilla jonkun ryhmän toiminnasta.
Jos osoittautuu esimerkiksi todellisten woke-henkisiksi luokiteltavien (sovitaan ensin tälle jotkut objektiiviset ja selkeät kriteerit) että ei kyetä tuntemaan empatiaa muista kuin näistä tietyistä asioista, silloin joo, aletaan puhua siitä että se saattaakin itse asiassa olla yhteiskunnallisen keskustelun pohjalta syntynyt nimi asialle, jolla on ihan täsmällinen oirekuva ja niin pois päin.
Mutta muutenhan se on sellaista sirkustoimintaa että heitellään että ihmisillä on sitä ja tätä ja että he eivät pysty siihen ja tähän aivan vitun pystymetsistä ja typerästi.
Tavallaan tollaset nasevat kiteytykset on hienolla tavalla miehekkäitä. Mutta mua rasittaa se, miten tollanen toisaalta oikeasti vaikuttaa yhteiskunnallisesti niin moneen asiaan.
Mutta ehkä mä olen se ainoa idiootti jonka täytyy erotella huumori tolla tavalla omaksi asiakseen :P
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 05, 2021, 11:54:31
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 10:16:13
Eli oli häiriintynyt 1950-luvun USA:ssa jos vittuuntui siitä että mustaihoisia hirtettiin puihin, ja lopulta ryhtyi esim. Kingin seuraajaksi?
Jos vittuuntui pelkästään neekereiden hirttämisestä eikä kyennyt tuntemaan empatiaa mitään muita elollisia olentoja kohtaan, niin mielestäni oli häiriintynyt. Vakavastikin.
Aika erikoisen valikoivaahan se sitten olisi kyllä. Sitten taas jos sattuu olemaan itse mustaihoinen ja elämään jatkuvassa kuolemanpelossa, silloin häiriintyneisyys on ainoa "oikea" reaktio, ja energiaa ei välttämättä riitä mihinkään muuhun kuin siihen yhteen yksittäiseen taisteluun oikeuksiensa puolesta.
Puolesta taistelevat (nykyään loukkaantuvat, koska harva enää käy käsirysyä kaduilla, ainakaan jos Suomesta on puhe) vaikuttavat kyllä erikoisilta tapauksilta, mutta siinä tosiaan voi osa "erikoisuudesta" juontua siitä että itse ajattelee toisin. (Tätähän kai ketjussa joku jo juttelikin.)
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 05, 2021, 12:05:34
Jollain tosi fancy-smancy yhteiskuntatieteellisen pohdinnan tasolla vois ehkä esittää semmosen että psykopaatti on vähän kuin peili sille yhteisölle. Sitä kun ei tietyt asiat paljon vaivaa tai paina, se siinä tavallaan testaa niitä rajoja ja näyttää samalla muillekin, missä ne ovat, kun porukka sitten yhdessä toteaa että ei näin.
Mutta toisaalta toi fancy-smancy yhteiskunnallinen pohdinta ei ole hyödyllinen tapa suhtautua siihen kaikissa tilanteissa. Tarkoitan vaan että sekin on ihan validi ja hyvä näkökulma omalla tontillaan.
Myös erittäin mielenkiintoinen näkökulma etenkin tässä ajassa, jossa nyt on paljastunut kaikenlaista aika kamalaa tehdyn käytännössä ihan julkisesti, siis ainakin useamman ihmisten tietäen.
Eli tuo peili-näkökulma on sikälikin mielenkiintoinen, että peilaako se yhteiskunnassamme myös sitä, että toki porukka yhdessä toteaa, että ei näin, mutta kuitenkin samalla toteaa, että no kyllähän sitä nyt kumminkin useasta syystä
jotkut näin?
Jos taas vähän vetäisi mutkia suoriksi, voisimmeko ajatella, että yhteiskuntaamme ainakin jossakin määrin määrittelee se, miten yhteiskunta psykopaatteihinsa kussakin ajassa suhtautuu :P?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 05, 2021, 11:29:57
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 11:10:50
MO, saako eläin- tai ihmisrääkkääjää sanoa häiriintyneeksi? Vai olenko vain minä häiriintynyt, kun häiriinnyn rääkkäystapauksista lukiessani?
Saathan sä sanoa mitä haluat. Enkä mä puhunut tossa sanan häiriintynyt käytöstä ollenkaan.
Mun mielestä siinä on tiettyjä aste-eroja. Mikään pakko sun ei ole ymmärtää sellaisia asioita, mitkä sua luontaisesti inhottaa tai kuvottaa tai muuta.
Mutta sanotaan että jos sulla on joku oma lapsi ja se rääkkää jotain löytämäänsä rottaa. Tässä puhutaan tietystä käytöksestä ja sille on syitä. On mahdollista ottaa siihen sellainen myötätuntoinen kanta että vaikka et hyväksy niin et ole kirkumassa että hirviö tai häiriintynyt.
Mua ei kauheasti muutenkaan kiinnosta se, jos sä sanot jotain eläinrääkkääjää häiriintyneeksi tai raportoit mitä tunteita ja ruumiintuntemuksia se sussa herättää. Sehän ei tarkoita että sun tunteet on jotenkin parempia tai hienompia kuin sellaisen, joka ei sano siinä kohtaa mitään. Se tarkoittaa vaan että sä sanoit ne ääneen --- ja totta kai sä niin saat tehdä. Se on tosi monesti aivan hyvä ja hieno asia.
Tästä on vielä matkaa siihen että sä tietyn käytöksen samaistaisit tiettyyn mielenterveyden häiriöön ja diagnoosiin. Sitä sä et tee jos sanot että toi tyyppi on häiriintynyt, inhottavaa. Sehän on ihan terve reaktio vaan.
Nyt sä esität kysymyksen että "saako sanoa" sen pohjalta kun mä en ole kieltänyt ketään sanomasta mitään -- en edes jotain omasta mielestä hörhöä ihmistä verevänkielisesti sairaaksi jos se on itsestä hyvä ja selkeä sana siihen.
Niin mä en ymmärrä että miksi sä tuut ton perusteella mulle esittämään edes tommosta kysmystä.
Onko siinä asiassa sulle jotain epäselvää vai mitä siinä kysymyksen taustalla on?
PS.
Puhuin siis oikeastaan Brutolle ja esitin siinä kontekstissa sen pointin että tommonen kommunistin tai woke-ihmisen kutsuminen sairaaksi on tietyllä tapaa ihan OK mutta ei pidä sekoittaa sitä siihen, mistä puhutaan kun puhutaan mienterveyden häiriöistä.
Se että rääkkää jotain ihmistä tai eläintä on eri asia kuin joku vakaumus tai ideologia. Ja se on tietysti aika värikäs esimerkki. Jos sä siihen haluat jonkun mun mielipiteen niin se on se, että etovaan käytökseen saa reagoida tunteella ja voimakkaastikin. Se taas on ihan eri asia kuin mikään diagnostiikka, koska se on sun reaktio siihen asiaan eikä mikään lääkärin tekemä laaja-alainen koko sen ihmisen elämänhistoriaan ja mahdollisesti johonkin neurologisiin ynnä muihin psykologisiin tutkimuksiin perustuva kliininen arvio.
Ja sanotaan nyt loppuun vielä se että jonkun ihmisen käytösen etovuuden asteen liioittelu ei ole mikään hyvä tai ansiokas asia. Sitä sun tuntemustahan sä et varmaan liioittele sinänsä, mutta ole varovainen siinä, miten sä siirryt siitä tuntemuksesta tätä henkilöä koskevaan arvioon ja miten sä niitä esität.
Nuorena tuli katsottua kaikenlaista paskaa telkasta kun ei muutakaan tekemistä ollut, joten katsoin jonkin olisiko ollut lie ranskalaisen elokuvan kusipääkakarasta. Tämä sattui olemaan tyttö, ja eräässä vaiheessa hän survoi kärpäsiä hillopurkkiin hengiltä. Rangaistukseksi tästä hänen vanhempansa (en muista kumpi) teki kuolleista kärpäsistä tytölle kaulakorun, jota tytön oli sitten pakko pitää. Nyt aikuisena kokisin tuon oikeastaan oikeaksi rangaistukseksi. Jos rääkkää tai tappaakin huvikseen, jollainlailla inhottavaa siitä touhusta pitää paskapään alulle tehdä.
Myöhemmin se plikka sitten pomppi jossain oliko se nyt sammuttamattomassa kalkissa, vai missä lie mikä polttaa jalat. Se nyt olisi minustakin kärpästen tappamisesta liikaa, mutta muistikuvieni mukaan se räähkiö itse loikkasi sinne kalkin sekaan. En muista että oliko kielletty.
Nykyään kun kuulema Ranskassa Peppi Pitkätossun tarinoitakin on kirjoitettu uusiksi niin että Peppi olisi aikuisia kohtaan kohteliaampi, on kaiketi tuollainen elokuva jotain sikäläistä tapakasvatusta tyyliin "Jöröjukalta pitää leikata sormet poikki jos ei anna katkoa kynsiä" (joka puolestaan taisi olla saksalainen satu?)
Jos minulla olisi lapsi joka rääkkää eläimiä, varmaankin tappaisin itseni. Kokisin itseni epäonnistuneeksi koska minulla olisi niin häiriintynyt hirviö kersana. Mutta jos tappaisin itseni, se olisi todiste siitä että olin niin häiriintynyt että kasvatin lapseni häiriintyneeksi. Että ei ehkä hyvä valinta. Ehkäpä kiikuttaisin kersan johonkin koulukotiin riehumaan. Minun olisi vaikea mieltää häntä omakseni enää tuollaisen jälkeen. (Jos lapsi saalistaisi eläimiä ja söisi niitä, se olisi eri juttu kuin silkka sadismi.)
Varmaankin olen jossain inkarnaatiossani ollut hirviö itse, että minulle on kehittynyt tällainen syvä paheksunta rääkkäystä kohtaan. (Jossain toisessa inkarnaatiossa sitten kärsinyt tekojeni vuoksi, tietenkin.)
***
Tieteellisessä mielessä pitää toki olla varovainen käyttäessään sanaa "häiriintynyt". Kansanomaisessa merkityksessä mielestäni saa sanoa että häiriintynyt, jos käyttäytyy häiriintyneesti eli tuhoavasti. Toisaalta jos sanoisi häiriintyneelle itselleen että olet häiriintynyt, tulisi varmaan turpaan, eli siinäkään mielessä se ei kannata.
Omalla kohdallani ja tietysti muutamien muidenkin kohdalla voin tietysti miettiä että minkälaista häiriintyneisyyttä on kyseessä että kaikki maailman paska jää päähän pyörimään, ja sitä tekee mieli kertoa ääneen, merkkinä ihmiskunnan saatanallisuudesta? Toisaalta, millaista häiriintyneisyyttä sitten on se että vain kohauttaa olkiaan jos näkee uutisen että Kiinassa ja Espanjassa poltetaan koiria elävältä? (Kiinassa koska rääkätty eläin kuulema maistuu paremmalta, Espnjassa koska käytöstä poistetun metsästyskoiran polttaminen "tuo onnea".)
***
Lisäksi en näe mitään estettä sille etteikö kokonainen kulttuuri voi olla sairas.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 12:53:01
Jos minulla olisi lapsi joka rääkkää eläimiä, varmaankin tappaisin itseni. Kokisin itseni epäonnistuneeksi koska minulla olisi niin häiriintynyt hirviö kersana. Mutta jos tappaisin itseni, se olisi todiste siitä että olin niin häiriintynyt että kasvatin lapseni häiriintyneeksi. Että ei ehkä hyvä valinta. Ehkäpä kiikuttaisin kersan johonkin koulukotiin riehumaan. Minun olisi vaikea mieltää häntä omakseni enää tuollaisen jälkeen. (Jos lapsi saalistaisi eläimiä ja söisi niitä, se olisi eri juttu kuin silkka sadismi.)
Tossa sä otat nyt otsikkotason asian "lapsi rääkkää eläimiä" ja vedät siitä jo nuolta itsesi jojoon vetämiseen.
Eläinten rääkkääminen pitää sisällään aika monta asiaa, ja ihan oikeasti se ei aina mene niin, että kaikki mitä joku ihan tervekin lapsi tekee on yksittäisenä käytöksenä ja tapahtumana kategoriassa "merkki terveestä mielestä".
Silloin sä juttelet sille lapselle ja kysyt siitä asiasta. Miten tähän päädyttiin, miltä siltä se asia tuntui ja annat sen niin kuin itse kertoa sitä asiaansa etkä määrittele sitä ulkopuolelta jollain omilla hätäilyillä.
Sitten jos sua alkaa se lapsen käytös ja sen toiminta oikeasti huolestuttaa ja pelottaa, sä et mene nettiin ja lue kaikkea paskaa vaan sä viet sen johonkin lääkäriin ja annat niiden setviä sitä asiaa. Sitä ei kuitenkaan tehdä heti sen takia jos lapsi tekee jotain sun mielestä inhottavaa vaan se on pitemmän aikavälin prosessi.
Tiedän että sinulla ei ole lapsia ja oletan että et niitä missään vaiheessa edes halunnut. Tämä ei ole sillä tavalla nyt sun kohdalla oikea käytännön asia eikä vakava asia.
Mä nyt väännän sen tolleen rautalangasta, en moralisoidakseni tai osoittaakseni jotain puutteita. Varmaan osa tostakin miten mä nyt ton selitin ja ilmaisin on tosi typerää ja huonosti sanottu. Mutta vaan sen takia että mun mielestä aivan ilmeisesti se asia ei nyt vaan mene silleen kuin sä nopeasti sen kuvittelet.
Lainaa
Lisäksi en näe mitään estettä sille etteikö kokonainen kulttuuri voi olla sairas.
Mun mielestä tällasia hätäiltyjä johtopäätöksiä että joku kulttuuri on sairas ei kannattais edes esittää. Tiedän että jotkut tätä harrastaa ja te saatte siitä jotakin itsellenne.
Jos nyt oletetaan että on olemassa joku järkevä sisältö tälle väitteelle että kokonainen kulttuuri on sairas, se on silti eri asia kuin se, mikä on joku diagnostinen prosessi jolla määritellään yksilön mielenterveyden häiriö.
Esimerkiksi on sellainen aika kuuluisa novelli jonka nimi on "The Ones Who Walk Away From Omelas (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Ones_Who_Walk_Away_from_Omelas)"
En tiedä, onko sitä suomennettu. Siinä on sellainen tosi idyllinen yhteisö, jolla on sellainen pimeä puoli, että koko yhteisön jatkuva ilo ja onni riippuu yhden lapsen kokemasta jatkuvasta piinasta ja kärsimyksestä.
Sitten jotkut vaan päättää että ei, lähden menemään vaikka onkin monta hyvää asiaa tässä yhteisössä.
Se on sellainen taiteen kuvaus tietysti tosta "kokonainen yhteiskunta on sairas"-asiasta. Mainitsen sen siksi, että siinä käsitellään yksilötason ratkaisuna tavallaan juuri tätä määrittelyä mistä puhut aika paljon vivahteikkaammin kuin ehkä nopeasti ajatellen itse tekisi.
En mä tarkoita sanoa että tollasta arviota ei olisi mahdollista tehdä. Mutta mä nyt suhtaudun sun puheisiin rättipäistä ja neekereistä vähän eri tyyppisenä asiana kuitenkin. Toki sulla niihinkin on täysi oikeus, enkä mä sinua pidä minään hirviönä enkä edes huonona tai ikävänä ihmisenä muuta kuin sillä tavalla kuin me kaikki ollaan sitä omilla tavoillamme ja joissain tilanteissa.
Mä en nyt jauha tätä asiaa tän enempää vaan jätän tähän sen, minkä ehdin sanoa.
MO.
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Länsimaisen kulttuurin häiriö on "kaikki tähän mulle nyt heti". Jonkun toisen kulttuurin häiriö voi olla juurikin tuollainen taikausko että rääkkäämällä jotain tiettyä olentoa yhteisö saa hyötyä itselleen.
Jotkut (yli)korostavat geenien merkitystä. Tämän sortin ihmiset näkevät että jotkut tietyt porukat ovat luonnostaan niin paskaa sakkia että eivät he siitä parane, joten parempi heidän on vaan lillua omassa paskassaan omissa maissaan. Itse korostan kulttuurin merkitystä. Minulle on tässä vaiheessa epäselvää voiko kulttuuriseen aivopesuun vaikuttaa yhtään sen enempää kuin yksittäisissä perheissä suoritettuun huonoon kasvatukseen. Ehkä voi, ehkä ei. Entten tentten.
Mutta en jaksa sellaista loputonta suhteellisuus-veivaamista että kaikki on ok kunhan vaan vaihtaa näkövinkkeliä. Vinkkeliä vaihtamalla voisin päätyä vaikka siihen että hyvä että tuli korona, niin paskapäiden määrä tällä pallolla vähenee. Mutta minusta tuollainen asenne on melko vastenmielinen, ja olen kavahtanut sitä aina kun sitä on vastaantullut, jostain syystä yleensä miespuolisten ihmisten taholta.
Ne joilla on lapsia yleensä ottavat ylimielisen asenteen että he kyllä tietävät paremmin miten lasten kanssa toimitaan ja ilmeisesti se sitten merkkaa sitä että kun on oma pikku kultamussukka kyseessä, niin kaikki on tälle sallittua. Eipä sitten ihme että maailma makaa kuten makaa, kun jokainen perhe, suku, heimo ja kansa ajaa omiensa etua.
^ Hyvin sanottu, Norma.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Mutta en jaksa sellaista loputonta suhteellisuus-veivaamista että kaikki on ok kunhan vaan vaihtaa näkövinkkeliä. Vinkkeliä vaihtamalla voisin päätyä vaikka siihen että hyvä että tuli korona, niin paskapäiden määrä tällä pallolla vähenee. Mutta minusta tuollainen asenne on melko vastenmielinen, ja olen kavahtanut sitä aina kun sitä on vastaantullut, jostain syystä yleensä miespuolisten ihmisten taholta.
Ne joilla on lapsia yleensä ottavat ylimielisen asenteen että he kyllä tietävät paremmin miten lasten kanssa toimitaan ja ilmeisesti se sitten merkkaa sitä että kun on oma pikku kultamussukka kyseessä, niin kaikki on tälle sallittua. Eipä sitten ihme että maailma makaa kuten makaa, kun jokainen perhe, suku, heimo ja kansa ajaa omiensa etua.
Tässä lainattua edeltävässä osassa oli tosi paljon hyvää, ja on helppo olla Bruton kanssa tavallaan samaa mieltä.
Tosta kaikki on suhteellista asiasta sellainen että joo, ymmärrän miten se ärsyttää ja vituttaa ihan syystä. Olen itse tavallaan malliesimerkki siitä että vaihdellaan näkövinkkeliä ja yhtäältä näin ja toisaalta näin.
Se ei kuitenkaan oikeasti tarkoita, että mun toiminta jossain käytännön tilanteessa olis vaan sitä näkövinkkelin vaihtelua ja ihmettelyä -- eikä se toisaalta tarkoita että mun toiminta on myöskään parempaa jossain käytännön tilanteessa kuin sellaisen ihmisen, joka ei näkövinkkeleitä paljon vaihtele tai koko siitä touhusta perusta mitään.
Vaan siis mun toiminta on joskus ihan hyvää ja onnistunutta ja joskus mä mokaan tai teen virheitä. En ajattele että se on kauheasti kiinni mistään yleistason näkökulmien veivaamisesta tai pyörittelystä. tai siitä tekeekö sellaista ja kuinka paljon vai ei.
Mutta tota.... jossain asioiden käsitteellisessä tarkastelussa ja siitä puhuessa mikä on hyvin yleisellä ja käytännöstä irrallaan olevalla tarkastelutasolla totta ja mikä ei, se voi kuitenkin jossain määrin olla niin, että sun näkökulma vaikuttaa siihen asiaan ja siellä ei ole yhtä ainoaa oikeaa.
Jos tollanen ajatus mutkistaa tai vaikeuttaa sun käytännön elämää, jätä se sikseen. Jos se ärsyttää ja vituttaa, sitten se vituttaa. Ei siinä mitään.
Sen lapsiasian tausta on sellainen, että minulla ei ole lapsia mutta on jonkin verran työkokemusta lasten kanssa toimimisesta.
Se mitä vanhemmat puhuu ja tekee on tavallaan vähän eri asia.
Voin oman käytännön kokemuksen perusteella esittää tommosen hyvin yleisen tason jutun, jossa on ehkä jotain omaa kokemusta onnistumisista ja epäonnistumisista taustalla, mutta se nimenomaan ei tarkoita että tietäisin vanhemmuudesta yhtään mitään tai että tekisin itse lasten kanssa toimiessani käytännössä pelkästään oikeita ja hyviä ratkaisuja.
Se oli vaan nopea vastaus siihen sun asiaan, jossa nyt oikeasti on joku käytännön toiminnan kautta syntynyt oma käsitys taustalla -- mutta se käsitys ei ole sama asia kuin mun oikea toiminta, ja jossain kasvatustyössähän mun käsityksillä ei ole mitään väliä vaan ainoastaan sillä toiminnalla.
Mitä tulee tähän teoriaan woke-ideologiasta ja diagnooseista, niin ensinnäkään JOS siinä on joku perä ja pointti, se tuskin pätee vain ja ainoastaan woke-hommien kohdalla tai mitenkään järjestäen liikkeeseen liittyviä ajatuksia jossain määrin jakaviin ihmisiin.
Nyt kun Brutto sanoo että "ei kykene tuntemaan empatiaa", niin voidaan ottaa siitä sellainen tangentti että tarkasteltaisiin tätä jotenkin tillastollisesti.
Keksin löydökset päästäni, mutta niillä ei ole oikeastaan väliä. Sanotaan vaikka, että jotkut psykopatian piirteet tai toisaalta autistiset piirteet (joilla on osin samaakin perustaa) ovat yleisempiä vaikka jossain pienen klikin ääriajattelevissa porukoissa ylipäätään. Aivan sama otetaanko joku Klu Klux Klan vai otetaanko joku Telaban-solu tai joku muu ilmiö. Voi olla että se yleistyisi jopa poliittisiin liikkeisiin ja ties mihin.
Esimerkiksi voitaisiin havaita, että se että siellä on joku aivan pimeä mulkku, jonka vaikutus toistenkin käsityksiin ja toimintaan on huomattava, onkin aika yleistä. Mutta siis tilastotasolla se voisi vaikka tarkoittaa että "selvästi psykopatiapiirteisyys" on vaikka muutaman prosentin yleisempää tietynlaisessa solussa kuin se on koko väestössä.
Nyt sitten tullaan siihen että onko Brutto ollut alkuperäisessä käsityksessään oikeassa vai ei, jos tällainen löydös sieltä tulee. Yhdessä mielessä hän oli aivan oikeassa ja tämän asian jäljillä. Toisaalta hän ei tieteenkään ollut yhtään tippaa oikeassa. Se yleistys koko woke-ilmiöön kaikessa laajuudessaan ei päde eikä oikein mikään alun perin täsmällisinä väitteistä lausuituista asioista pidä täsmälleen paikkaansa.
Onko joku tollainen hatusta vedetty* käsitys silloin "totta" vai eikö se ole? Sanokaa joku sellainen ihminen joka näkee suoraan sen totuuden ytimeen eikä vekslaa niin kuin minä.
*) Tarkoitan tässä kohtaa oikeastaan omista kokemuksista tehtyjä vähän sinne päin meneviä yleistyksiä enkä varsinaista hatusta vetämistä
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Ja kaikki tämä siksi, että ensin isä, sitten poika, sitten perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta ja kansa, eli kulttuuri, ei ole missään ketjun kohdassa onnistunut vaihtamaan näkövinkkeliä.
T: Xante
Muoksis: vielä en ole törmännyt asiaan, joka olisi huonontunut siitä, että sitä tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 15:55:05
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Ja kaikki tämä siksi, että ensin isä, sitten poika, sitten perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta ja kansa, eli kulttuuri, ei ole missään ketjun kohdassa onnistunut vaihtamaan näkövinkkeliä.
T: Xante
Muoksis: vielä en ole törmännyt asiaan, joka olisi huonontunut siitä, että sitä tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä.
Kun marginaali esimerkiksi 100 000 ihmisen joukosta rötöstelee, saa yhden kesän tapahtumista kirjoitettua Alibin ja sensaatiolehdistön täyteen lööppejä useammaksi vuodeksi ja kun Norman kasvuympäristö käsittää Alibin ja muun sensaatiolehdistön kulttuuritarjonnan, hän ihan aidosti varmasti luulee, että normaalia kansaa tai kulttuuria ei löydy kuin korkeintaan yksittäistapauksina. Siksi hän todennäköisesti kokee, että "kansa" ja "kulttuuri" aiheuttaa suoran uhan Norman henkeen ja terveyteen. Ja kun omaan nurkkaansa koronan vuoksi ajettuna ei enempää piiloon tai pakoon pääse, jää jäljelle vaihtoehto vastata konkreettiseen uhkaan voimalla sääliä tuntematta. Kaikki muut ratkaisuvaihtoehdot (piiloutuminen tai pakeneminen) luonnollisesti vain huonontaisivat tilannetta.
Seuraavaksi Norma voisi helpottaa viranomaisten työtä paljastamalla, miten tämän "kansan" ja "kulttuurin" tunnistaa kadulta?
Ja siis... tähän vielä lisätäkseni, mun mielestä nykyään on muotia puhua hirveästi diagnooseista ja ruotia sellaisia asioita nimenomaan "vähän sinne päin".
Esimerkiksi 9/11-iskuissa sieltä taustalta löytyy ehkä kulttuuria, ehkä persoonallisuuteen liittyviä asioita, mutta sitten sellainen aivan keskeinen asia, josta täällä ei kukaan ole puhunut mitään ovat henkilökohtaiset tragediat ja niiden vaikutus ihmisten elämänkulkuun.
En nyt jaksa selittää, miten tämä liittyy lopulta niihin koneisiin ja siihen, mitä täsmälleen tapahtui. Mutta siis keskeinen väite on että siellä on myös sellaisia asioita, missä ei puhuta mistään synnynnäisestä jutusta tai edes kehityshäiriöstä, vaan ihan perinteisesti että jollakin ihmisellä tapahtuu joku elämässä tietty asia joka olennaisesti vaikuttaa sitä seuraavaan tapahtumakulkuun. Tai niin kuin ne elämän tapahtumat kokonaisuutena vaikuttaa siihen myös.
Jos joku on meidän kulttuurista, me katsotaan sitä enemmän silleen että miten siihen vaikuttaa persoonallisuus ja elämänkulku ja vasta ehkä aika viimesijaisena kulttuuri. Jonkun ulkomaalaistaustaisen kohdalla kulttuuri peittää kaiken ja kaikki tollaset asiat mistä nyt taas lässytän ei meinaa sen rinnalla mitään.
Rikollinenhan ei nykyisin ole kuspää tai idiootti, tai häiriintynyt. Hänellä on diagnoosi.
Ei vain "islam", joku oikeakin.
"En minä ole vastuussa, joku luo ajatuksia päähäni"... ::)
Kyllä se on "minä", joka päättää ja on vastuussa.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 05, 2021, 16:19:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 15:55:05
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Ja kaikki tämä siksi, että ensin isä, sitten poika, sitten perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta ja kansa, eli kulttuuri, ei ole missään ketjun kohdassa onnistunut vaihtamaan näkövinkkeliä.
T: Xante
Muoksis: vielä en ole törmännyt asiaan, joka olisi huonontunut siitä, että sitä tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä.
Kun marginaali esimerkiksi 100 000 ihmisen joukosta rötöstelee, saa yhden kesän tapahtumista kirjoitettua Alibin ja sensaatiolehdistön täyteen lööppejä useammaksi vuodeksi ja kun Norman kasvuympäristö käsittää Alibin ja muun sensaatiolehdistön kulttuuritarjonnan, hän ihan aidosti varmasti luulee, että normaalia kansaa tai kulttuuria ei löydy kuin korkeintaan yksittäistapauksina. Siksi hän todennäköisesti kokee, että "kansa" ja "kulttuuri" aiheuttaa suoran uhan Norman henkeen ja terveyteen. Ja kun omaan nurkkaansa koronan vuoksi ajettuna ei enempää piiloon tai pakoon pääse, jää jäljelle vaihtoehto vastata konkreettiseen uhkaan voimalla sääliä tuntematta. Kaikki muut ratkaisuvaihtoehdot (piiloutuminen tai pakeneminen) luonnollisesti vain huonontaisivat tilannetta.
Seuraavaksi Norma voisi helpottaa viranomaisten työtä paljastamalla, miten tämän "kansan" ja "kulttuurin" tunnistaa kadulta?
Luuletko tosissasi että perheen lapset kautta maailman haistattavat pitkät sille mitä heidän vanhempansa lapsilleen tuputtavat? Länsimaissa se toki voi onnistua, muttei niin vain monessakaan idän tai etelän maassa.
Kulttuuri on kansalle samaa mitä kasvatus lapselle.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 05, 2021, 22:14:26
Rikollinenhan ei nykyisin ole kuspää tai idiootti, tai häiriintynyt. Hänellä on diagnoosi.
Ei vain "islam", joku oikeakin.
"En minä ole vastuussa, joku luo ajatuksia päähäni"... ::)
Kyllä se on "minä", joka päättää ja on vastuussa.
Mun mielestä tähän kuvaan sopii aika huonosti sellainen ajatus että meillä on joku norjalainen (tämä siis tulee tietystä TV-dokumentista) väkivaltarikollinen, joka itse sanoo että hän on vaarallinen ja hän on vastuussa teoistaan ja hän on ihan syystä vankilassa.
Häntä kuitenkin rasittaa että miksi hänelle on diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö kun se on vain muka kiltimpi tapa sanoa että hän on psykopaatti eikä osaa oikeasti rakastaa ja että se ei ole totta.
Se diagnoosihan ei siis tarkoita sitä että ei osaa rakastaa vaan se nyt on tämän kaverin omaa stressiä ja murhetta siitä asiasta. LISÄYS: Sitä murhetta tietysti tehostaa ja vahvistaa että aika monella muullakin on siitä asiasta samanlaisia hataria käsityksiä ja pelkoja, mutta se ei muuta sitä, että se ei ole mikään oikeasti tosi asia. Totta kai siinä on sellainen juttu, että tästä nousee joku juttu, jossa mistä tahansa mielenterveyden häiriöstä voi ikään kuin "nousta" mutta se vaatii hirveästi älyä ja nöyryyttä ja muuta, ja se nyt vituttaa jos näitä ominaisuuksia tällä tavalla vaaditaan tai edellytetään ihmisiltä, joilla niitä ei välttämättä ole.
EDELLEEN LISÄYSTÄ: Mitä mä nyt tohon sanoisin? Tässä mielessä ymmärrän ihan täysin miksi se tuntuu jotenkin paskalta maailmalta. Kyllä sitä voi tosta karkeasta kuvasta paljonkin pehmentää ja ei nyt äly ja joku "pehmeys" ole aina kaikki kaikessa, vaan myös muunlainen ihminen on yhtä hyvä ja arvokas. Mutta tää on siis se, jossa ymmärrän mistä Toope valittaa, vaikka en tätä "vastuu"-tulokulmaa niele enkä pidä loppuun asti kestävänä.
Mutta kysymys kuuluu että mikä tässä yhtälössä nyt oikeasti muuttuu jos ei tehdä mitään tutkimuksia ja jos ei olisi tällaista diagnoosia?
Toki se että voitaisiin sanoa vain että "kusipää" tai "väkivaltainen mulkku" ja jäisi pois se hienostelevampi jargoni.
Ja siis tässä vallitsee varmaan ihan oikea ja aito erimielisyys että onko sille tutkimiselle ja jargonille lopulta tarvetta ja muuttaako se mitään. Ehkä ei, mutta ei sitä varmaan niiden tapausten takia tehdä, joissa se nyt ei muuta mitään tai aiheuttaa vain pahaa mieltä a) vangille ja b) niille joiden mielestä maailma olisi parempi jos se nimilappu olisi vain "väkivaltarikollinen" ja "mulkku" ja muuta vastaavaa.
Paljon tekstiä, vähän sanottavaa edellä.
Ihmisen päätös, mitä tekee. Yhteiskunta, ideologia tms. voi vaikuttaa, mutta teoilla on aina henkilökohtainen päätös.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 22:20:23
Luuletko tosissasi että perheen lapset kautta maailman haistattavat pitkät sille mitä heidän vanhempansa lapsilleen tuputtavat? Länsimaissa se toki voi onnistua, muttei niin vain monessakaan idän tai etelän maassa.
Kulttuuri on kansalle samaa mitä kasvatus lapselle.
Kulttuureissa on eroja. Esim. meillä ei ole klaanikulttuuria, tulokkailla on. He tuovat sitä yhteiskuntiimme... >:(
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 22:20:23
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 05, 2021, 16:19:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 15:55:05
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Ja kaikki tämä siksi, että ensin isä, sitten poika, sitten perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta ja kansa, eli kulttuuri, ei ole missään ketjun kohdassa onnistunut vaihtamaan näkövinkkeliä.
T: Xante
Muoksis: vielä en ole törmännyt asiaan, joka olisi huonontunut siitä, että sitä tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä.
Kun marginaali esimerkiksi 100 000 ihmisen joukosta rötöstelee, saa yhden kesän tapahtumista kirjoitettua Alibin ja sensaatiolehdistön täyteen lööppejä useammaksi vuodeksi ja kun Norman kasvuympäristö käsittää Alibin ja muun sensaatiolehdistön kulttuuritarjonnan, hän ihan aidosti varmasti luulee, että normaalia kansaa tai kulttuuria ei löydy kuin korkeintaan yksittäistapauksina. Siksi hän todennäköisesti kokee, että "kansa" ja "kulttuuri" aiheuttaa suoran uhan Norman henkeen ja terveyteen. Ja kun omaan nurkkaansa koronan vuoksi ajettuna ei enempää piiloon tai pakoon pääse, jää jäljelle vaihtoehto vastata konkreettiseen uhkaan voimalla sääliä tuntematta. Kaikki muut ratkaisuvaihtoehdot (piiloutuminen tai pakeneminen) luonnollisesti vain huonontaisivat tilannetta.
Seuraavaksi Norma voisi helpottaa viranomaisten työtä paljastamalla, miten tämän "kansan" ja "kulttuurin" tunnistaa kadulta?
Luuletko tosissasi että perheen lapset kautta maailman haistattavat pitkät sille mitä heidän vanhempansa lapsilleen tuputtavat? Länsimaissa se toki voi onnistua, muttei niin vain monessakaan idän tai etelän maassa.
Kulttuuri on kansalle samaa mitä kasvatus lapselle.
Et varmaan näe mitään ristiriitaa siinä, että itse et halua kuulla mitään suhteellisuus-veivauksia ja vaihtuneita näkövinkkeleitä, mutta toisilta olet vaatimassa kokonaisen maailmankuvan muuttamista.
Toisin sanoen: eipä se länsimaissakaan näytä kaikille helppoa olevan, haistattaminen tuputukselle, edes omalleen.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 06, 2021, 08:22:54
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 22:20:23
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 05, 2021, 16:19:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 05, 2021, 15:55:05
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 05, 2021, 13:36:03
Minä en ole puhunut mistään "rättipäistä ja neekereistä". Minua ei vituta ihmisten syntyperä (ihonväri, sijainti kartalla), vaan heidän kulttuurinsa silloin kun se aiheuttaa kärsimystä. Jos isä saa poikansa häiriintymään häiriintyneellä käytöksellään, niin siitähän se lähtee etenemään. Ensin meillä on häiriintynyt perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta kansa, eli kulttuuri.
Ja kaikki tämä siksi, että ensin isä, sitten poika, sitten perhe, sitten suku, sitten heimo, lopulta ja kansa, eli kulttuuri, ei ole missään ketjun kohdassa onnistunut vaihtamaan näkövinkkeliä.
T: Xante
Muoksis: vielä en ole törmännyt asiaan, joka olisi huonontunut siitä, että sitä tarkastellaan useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä.
Kun marginaali esimerkiksi 100 000 ihmisen joukosta rötöstelee, saa yhden kesän tapahtumista kirjoitettua Alibin ja sensaatiolehdistön täyteen lööppejä useammaksi vuodeksi ja kun Norman kasvuympäristö käsittää Alibin ja muun sensaatiolehdistön kulttuuritarjonnan, hän ihan aidosti varmasti luulee, että normaalia kansaa tai kulttuuria ei löydy kuin korkeintaan yksittäistapauksina. Siksi hän todennäköisesti kokee, että "kansa" ja "kulttuuri" aiheuttaa suoran uhan Norman henkeen ja terveyteen. Ja kun omaan nurkkaansa koronan vuoksi ajettuna ei enempää piiloon tai pakoon pääse, jää jäljelle vaihtoehto vastata konkreettiseen uhkaan voimalla sääliä tuntematta. Kaikki muut ratkaisuvaihtoehdot (piiloutuminen tai pakeneminen) luonnollisesti vain huonontaisivat tilannetta.
Seuraavaksi Norma voisi helpottaa viranomaisten työtä paljastamalla, miten tämän "kansan" ja "kulttuurin" tunnistaa kadulta?
Luuletko tosissasi että perheen lapset kautta maailman haistattavat pitkät sille mitä heidän vanhempansa lapsilleen tuputtavat? Länsimaissa se toki voi onnistua, muttei niin vain monessakaan idän tai etelän maassa.
Kulttuuri on kansalle samaa mitä kasvatus lapselle.
Et varmaan näe mitään ristiriitaa siinä, että itse et halua kuulla mitään suhteellisuus-veivauksia ja vaihtuneita näkövinkkeleitä, mutta toisilta olet vaatimassa kokonaisen maailmankuvan muuttamista.
Toisin sanoen: eipä se länsimaissakaan näytä kaikille helppoa olevan, haistattaminen tuputukselle, edes omalleen.
T: Xante
Tottakai se on helvetin vaikeaa. Suomalaiset mussuttavat ulkomailla ollessaan että kun ei saa salmiakkia eikä ruisleipää. Saunomaan sentään pääsee jo vähän kaikkialla, mutta sitten ne käytännöt on ihan ihmeellisiä ja taas suomalaista pännii. Siinä nyt jotain suomalaista kulttuuria, mistä tulee mieleen että ensimmäiseksi vingutaan kun ei sitä pääse toteuttamaan.
Nyt menee vaikeaksi. Onko ajateltava niin että jos ei pysty joustamaan edes pöperöissä tai rentoutumistavoissa, niin samalle viivalle voidaan asettaa se ettei joku pysty joustamaan siitä että kaikki naiset ovat noin vain raiskattavissa jos liehuvat tuolla ulkona ilman miespuolista saattajaa, ja tukkakin on valtoimenaan, ja paljasta ihoa näkyy liikaa? Asetetaanko samalle viivalle myös lasten silpominen?
Vielä vaikeammaksi menee kun miettii että voisiko ihminen luonnostaan tajua että silpominen on ikävä asia josta voi luopuakin? Jos sen kertoo ulkopuolinen, toisen kansan tahi kulttuurin edustaja, niin tarraudutaanko siihen entistäkin vimmaisemmin? "Valkoinen paholainen tuli juttelemaan meille syntisiä!"
En viivoista tiedä, mutta epäilen että seksuaaliseen väkivaltaan ei valitettavasti voida reagoida jollain etsäviitsisitsä-mentaliteetilla, vaan on otettava kovat keinot käyttöön.
Aikoinaan jossain FB-ryhmässä, en muista missä, jokunen nainen toitotti että jos maahanmuuttajaa ollaan palauttamassa poliisisaattueen voimin kotimaahansa, lentokoneen kapteenin pitäisi nousta pystyyn ja julistaa että hän ei tällaiseen ihmisoikeusrikokseen osallistu, ja poistua lentokoneesta. Jonkin mukan kautta mieleeni tuli että kun lapsia kumminkin toimitetaan nimenomaan lentokoneilla vanhempien kotimaihin silvottaviksi, niin pitäsikö lentoliikennöitsijöitä painostaa vaikuttamaan tähän asiaan? Tietenkään lentokoneessa duunissa olevat porukat eivät voi tietää että onko se 10 v Salima menossa tapaamaan tätiään ihan ok merkeissä, vai aikooko täti silpoa häneltä genitaalit paskaksi. Mutta kun tv-sarjoista päätellen USA:ssa on mitä ihmeellisimpiä lakeja & oikeuksia, niin tuli mieleeni että
lentoyhtiöille pitäisi antaa oikeus haastaa oikeuteen sellainen perhe joka on käyttänyt lastaan silvottavana ja siinä hyväksikäyttänyt lentoyhtiön konetta uhrin toimittamiseksi rääkkääjälle.
Kun kumminkin suurinta osaa maailman väestöstä motivoi raha ja materia, niin mahtaisi siinä porukoilta loksahtaa nokka auki kun ah niin näppärä siveyteen kannustava toiminta heittäisikin heille semmoiset sakot että tosiaan tuntuu.
Mutta oli miten oli, edelleenkin olen sitä mieltä että ei mikään kulttuuri voi olla niin paska kulttuuri että koko kulttuuri kuolee sukupuuttoon jos siitä pätkitään rumat, käppyrät oksat pois. Lähinnä nämä ihmisoikeuksia rikkovat.
Ja kyllä voi vaatia että niin tehdään, vaikka se nyt onkin niin ja noin että merkkaako ne vaatimukset yhtään mitään, kun toisessa päässä on joku ylimielinen joukko joka kuvittelee olevansa muita parempi juuri sen vuoksi että tekee kuten tekee.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 04, 2021, 23:49:56
Koska puolesta loukkaantujat ovat onnistuneet korostamaan sosiaalisuuttaan, autisteiksi en ole heitä osannut mieltää. Mutta toki olen kyllä netissä havainnut että kukaan ei ole niin anteeksiantamaton kuin johonkin ideologiaan haksahtanut assi jolla on kavereita ko. opin puitteissa.
Assista en tiedä, mutta ensimmäisiä ideologisia nettikonfliktitilanteitani lähes 20 v sitten oli sellainen missä nuori nainen sai päähänsä että loukkaan hänen uskovaisia kavereitaan. Jotka eivät edes käyttäneet sitä foorumia jolla uskonasioista keskusteltiin.
Vinkiksi, että sarjaloukkaantujilla on myös tyypillisesti vaikeuksia ymmärtää tiettyä huumorin lajia: sarkasmia...
En kirjoittanut täsmälleen itse autismista, vaan sen kirjosta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Autismikirjo) (Wikipedia). Voi siis helposti olla autisti ilman, että olisi samalla
woke - mutta on hankalaa olla
woke ilman autistisia piirteitä. :)
Käytän woke-ihmisistä jatkossa termiä kuudeslaisuus, ja kuudeslaiset.
Asiaa voidaan tarkastella myös uudissanan neurotyypillinen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurotyypillinen) (Wikipedia) valossa, mitä termiä spektrillä olevat käyttävät normaaleista ihmisistä.
Tietenkin massasome vaikuttaa erittäin haitallisesti myös normaaleihin ihmisiin, mutta heillä sentään on kognitiivisia ja emotionaalisia kykyjä päästä irti fiksaatiostaan, mikäli vain oivaltavat ja haluavat niin tehdä.
Massasomen toimintaa ohjaavat algoritmit. Esimerkiksi siten, että jos tykkäät Facebookissa kissakuvista, syötteeseesi alkaa ilmestyä lisää kissakuvia. Ikävä kyllä sellaiset tuntemukset kuin pelko ja viha herättävät aivoissa erittäin vahvan vasteen, joten algoritmit ruokkivat ja vahvistavat myös niitä tarjoavaa uutisointia, kuvastoa ja muuta inhaa. Tällä tavoin massasomet koukuttavat, ja ne on tietoisesti suunniteltukin mahdollisimman koukuttaviksi. Jos ryhdyt massasomessa perehtymään esim. rasismiin, syötteeseesi alkaa tulla yhä enemmän kaikkea rasismiin liittyvää. Samalla näitä jutskia levitetään toisilleen, samanhenkisten kesken. Näin somessa kuplaudutaan, ja samalla muodostuu uusia someheimoja (Kuten Facebookin lukemattomat aliryhmät). Näiden kuplien välinen polarisaatio puolestaan vain kasvaa, koska kaikki kuplautuvat tahoillaan ja omissa ryhmissään. Se vaikuttaa lopulta yhteiskunnan tasolla, ja näkyy sen kasvavana pirstaloitumisena.
Normaalilla ihmisellä on paremmat edellytykset havahtua ja päästää tarvittaessa irti tästä mekanismista, mutta ehkä spektrillä olevat (Kuten assit) hurahtavat ja idealisoivat fiksaatiotaan niin, että siitä muodostuu uskonto. Muinainen filosofi nimeltä Herakleitos heitti aikoinaan osuvan ja edelleen toimivan vertauksen:
"Puhdistavat itsensä verestä tahrimalla itsensä vereen, ikään kuin mutaan astumalla puhdistuisi mudasta. Hullunahan pidettäisiin sitä, jonka näin nähtäisiin tekevän".Kuudeslaiset suorastaan piehtaroivat mudassa samalla kun esittävät, että se ei suinkaan likaa heitä - päin vastoin, he puhdistuvat piehtaroimalla siinä! Sosiaalisuus on heille ennen kaikkea tehokeino korostaa itseään, ja toteuttaa narsistisia taipumuksiaan. Monille uhriutuminen on suurin hyve, ja marttyyrisankaruudesta saa samanhenkisten silmissä kaikkein korkeimmat pisteet. Tavalliset ja järkevät ihmiset kärsivät tässä yhteiskunnallisessa mielenhäiriöitymisessä ehkä eniten. Normaalissa arjessa se näkyy niin että sarjaloukkaantujia pelätään, vaikka tarkemmin ottaen heille pitäisi vain nauraa päin naamaa, siirtää heidät kokonaan sivuun, ja jatkaa elämistään. Heitä ei pitäisi noteerata millään tavoin, ellei sitten hoitoonohjaamista lasketa.
Onko tässä kirjoituksessa kyse vain sarkastisesta maalailusta, vai voisiko siinä olla myös jotain perää? Mikä on faktaa, mikä on fiktiota? Jätän sen lukijan pääteltäväksi. Samalla kuitenkin vain yksi (Mutta sitäkin kuvaavampi) sarjaloukkaantujia koskevan pelon eräs yhteiskunnallisen seuraamuksen muoto:
Saamelaisten käsityöläisten ammattikunta on katoamassa, koska ihmiset eivät näinä naurettavina päivinä enää tohdi ostaa heidän käsitöitään - ettei nyt vain kulttuurisesti omittaisi saamelaisuutta!
Aiheesta enemmän saamelaisten omasta suusta, alkaen kohdasta 1 min. 30 s: Yle Oddasat (https://areena.yle.fi/1-50658787) (Yle Areena, 04.10.2021).
Näissä asioissa parodiahorisontin yli on jo menty että heilahtaa, never stop the madness ja otetaas taas.
https://m.youtube.com/watch?v=uedd8wKvYIo
Spede Show'n sketsi loukkaantumisesta.
Loukkaantuminen on yhtä vähän persoonallisuushäiriö kuin nenänkaivelu, eli ei ollenkaan.
^ Mun mielestä lyhyesti sanottuna tossa algoritmit ja huomiotaloushommassa on paljon perää ja asiaa.
Mutta sitten tämä "autismin piirteet" ja "autismin kirjo" on mun mielestä turha asia ottaa tässä yhteydessä esiin. Mä näen sen ihan kylmästi niin, että se on Aaveelta tyypillistä henkilökohtaista mytologiaa rakentaa joku ryhmä kuten kuudeslaiset jotka on jotenkin vajavaisia ja hän sen näkee ja ymmärtää.
Paskan vitut :D
Se että selittää sitä miksi jotkut ihmiset jäävät voimakkaammin johonkin huomiotalouden luuppiin autismin piirteillä on vähän sellainen homma, että se yleistää autismin kirjonkin niin laajalle, ettei se enää merkitse mitään. Oikeissa autistipiirteisissä jos puhutaan aspergerista ja vielä sitä lievemmästä on aika paljon nimenomaan sellaisia luddiitteja jotka eivät edes koske mihinkään someen ikinä. Sitten on sellaisia jotka luuppaavat sitä sisältöä helvetisti ja eivät pysty oikein irrottautumaan tai reflektoimaan, ja sitten on niitäkin joilla on sellainen aika "terve" suhde siihen hommaan että käyttävät aika asiantuntevasti mutta eivät ole erityisen syvällä missään suossa.
Haluaisin nähdä tossa jotain selkeää määrittelyä että kuka ei ole autismipiirteinen ja miten se on todettavissa.
Mutta siis ymmärrän kyllä sen että tossa falsifioitavuus tulee siitä että jos on woke-henkisiksi määriteltäviä ihmisiä jotka eivät ole autismipiirteisiä, niin sitten toi teoria kaatuu.
Mä vaan sanon siitä mun vauvatason hypoteesista tähän edelleen sen, että autismia ja autismipiirteisyyttä on vaikea erottaa teknologian ja kulttuurin muutoksen tuomasta huomion keskittämiseen ja sen moodien vaihteluun liittyvistä muutoksista.
Autismin piirteiden määrän taas pitäis pysyä suunnilleen vakiona.
Mutta nimenomaan toi on sen tason teoria (niin kuin kyllä se munkin) että vaikka se olis aivan sulaa kakkavelliä, niin jossain mielessä voi jälkeenpäin sanoa että sehän oli just oikeilla jäljillä.
Lähinnä ne teoriat varmaan kertoo vaan niiden esittäjästä. Toisella on jotain vitun omituisia vaikeaksi tehtyjä erotteluja (minä) ja toisella on hyvin selkeä kuva siitä, ketkä ovat itseä huonompia ja naurettavia :D
Mun mielestä Aaveen kohdalla itsekritiikki, omaan itseen ja omiin käsityksiin kohdistuva huumori ja muu tällainen ihan oikeasti kulminoituu siihen että pystyy myöntämään olevansa krapulassa :D
Silloin voi miettiä että kuinka paljon tosta säälittäviä autismipiirteisiä ihmisiä koskevasta teoretisoinnista nyt loppujen lopulta osuu ihan sinne omaan napaan niin että sitäkään ei vaan käsityskyky oikein kata -- ja tähän liittyy eräs ilmiö josta Aave itse niin mielellään mainitsee.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 06, 2021, 12:57:49
Lähinnä ne teoriat varmaan kertoo vaan niiden esittäjästä. Toisella on jotain vitun omituisia vaikeaksi tehtyjä erotteluja (minä) ja toisella on hyvin selkeä kuva siitä, ketkä ovat itseä huonompia ja naurettavia :D
Ainakin narsisteilla lienee selkeä kuva siitä, ketkä ovat itseä huonompia ja naurettavia. Narsisteilla on ylipullistunut (mutta hauras) ego, joka tarvitsee loputtomasti pönkitystä, esim. sitä, että painavat muita alas ja tallovat päälle, tai ainakin kaikkia muita kuin toisia psykopaatteja ja narsisteja.
Entä millaiset ihmiset ihailevat James Bondia? Olisivatkohan psykopaatit yliedustettuja ihailijakunnassa?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 06, 2021, 13:05:33
Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 04, 2021, 13:06:06
Daniel Craigin Bondeista Casino Royalen uusinta on paras (Ja mielestäni se on kaikkien aikojen paras Bond ylipäätään). Tämän myötä Craigin kauden henkilökohtaiset suosikkini:
1. Casino Royale
2. Skyfall
3. Quantum of Solace
4. Spectre
5. No Time To Die
James Bond hahmo on psykopaatti.
James Bond: 10 Reasons He Is Definitely A Psychopath (https://screenrant.com/james-bond-reasons-hes-a-psychopath/#:~:text=James%20Bond%20is%20one%20of%20the%20most%20iconic,that%20he%20makes%20a%20perfect%20case%20for%20psychopathy.)
Tossa Aaveen teoriassahan on myös aika hienot maalitolpat. Yksi on se, kuka on woke tai loukkaantuja ja toinen on se kuka ei ole autismipiirteinen.
Nää käsitteet pitäis tietysti ennakkoon määritellä selkeästi ja toisistaan erillisiä asioina, koska muuten siitä tulee vähän sellainen tulos, että ihmiset jotka aivan ilmeisesti vaikuttavat autistisilta osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa melko suurella todennäköisyydellä autismipiirteisiksi. Tai jotain tämmöstä.
Mä taas ehkä asettaisin sen mieluummin niin päin että luodaan joku skenaario jossa on kaksi vaihtoehtoa. Se nyt on ehkä huono että selvitellään itse puhelimella jotain bussireittiä ja seurataan bussin saapumista sieltä versus että käydään joku rento keskustelu mukavan ihmisen kanssa vähän siitä sun tästä.
Noi Autism Quotient -tyyppiset kyselyt ei oikein sovellu kauhean hyvin sen jälkeen autismin piirteiden arviointiin, mutta kyllä siitäkin joku lyhyt versio menee paremman puutteessa. Kaikista paras ois joku lyhyt tehtävä joka nyt vaan kertoo jotain siitä "autismipiirteisyydestä".
Siis se kyselylomake ei ole hyvä sen takia, että se on taas sellainen yksin ratkaistava ongelma ja vie aika nopeasti aivot takaisin siihen moodiin että oh my god mikä on oikein ja mikä on oikea vastaus.
Ehkä oikeiden hyvien testien kautta voitais jotenkin osoittaa että tarkkaavaisuuden moodien vaihtelu ja virittäminen tietyllä tavalla vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten hetkellisesti ilmenee joku tämmönen verevällä kansankielellä ilmaistuna "autismi" tai "pökkelöys" tai vaikeus säädellä jotakin tehtävän kannalta hyvin.
Siinä tietysti olis se ongelma, että jos pitäis mitata jotain moodien vaihtelua tai itsesäätelyä, niin miten sitä mitataan jos toisille tehdään se niiden puolesta ja toisille ei. Mutta luulen että tohon löytyis kyllä ihan toimivia metodologisia ratkaisuja jos sitä tarpeeksi huolellisesti koeajais ja miettis läpi.
Tosin mullahan siis EI ole MITÄÄN taustaa psykologiassa eikä tän tyyppisen tutkimuksen tekemisessä, kun taas Aaveella tää on nyt jäänyt vähän ilmaan. Epäilen että ei ole, mutta epämääräistä kukkoilua on siihen suuntaan että jotain taustaa on.
Se voi olla että toi munkin idea nyt on ihan paska -- yleensähän ne tässä vaiheessa on. Mutta se nyt on tollanen suunta mihin lähteä ja joku hatara käsitys jostain mikä vois olla kiinnostavaa tai tutkimisen arvoinen asia.
Luultavasti sitä on kyllä tutkittu jo. Tyypillisesti se menee niin että itse keksii jonkun hienon vision, ja sitten käy ilmi että siinä ensimmäisenä ilmenevästä käytännön ongelmasta on jo pelkästään olemassa kokonainen oma kirjallisuuden alahaaransa.
Autismikaan ei kuulu persoonallisuushäiriöihin, joten sekään ei kyllä kuulu tähän keskusteluun.
---
Jos jotain, niin tuossa Aaveen vittuiluhimmelissä mainitut "woket" (jos sen termin merkityssisällön oikein hahmotan) lienevät kyllä autistien vastakohtia, jos he eläytyvät toisten ihmisten tunteisiin ja puolustavat sorrettuja väestönosia jne..
Sen sijaan voi kyllä pohdiskella psykopaattien ja autistien yhteisiä piirteitä.
Autisteilla kaiketi peilineuronit ovat epäkunnossa ainakin lapsuudessa (tämä vähän mutkat suoriksi arvaus), siksi heillä on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Psykopaateillakin saattaa olla jotain häikkää peilineuroneissa, mutta ehkä eri tavalla: heillä kai ei synny sellaisia emotionaalisia reaktioita esimerkiksi nähdessää toisen ihmisen kärsivän kuin normaaleilla ihmisillä, ja päinvastoin he voivat jopa nauttia saadessaan tuottaa tuskaa lajitovereilleen ja muillekin eläimille. Useinhan psykopaatit jo lapsena tykkäävät esim. kiduttaa eläimiä, heillä on sadismi verissään.
(Jotkut?) psykopaatit pystyvät ehkä aktivoimaan empatiakykynsä pyydettäessä niin, että peilineuroninsa aktivoituvat, ja aivojen kipuaistimuksetkin voivat herätä (siis nähdessään valokuvia, joissa joku kärsii), muistelen lukeneeni jostain pienen (N= parisenkymmentä) tutkimuksen tuloksista.
No se alussa mainitsemasi juuri on yksi syy, miksi sanoin heti jo silloin taannoin, että nyt Aave puhuu autismista tavalla, joka melko selkeästi näyttää, ettei hän siitäkään ihan niin kauheasti ymmärrä tai ole miettinyt, mikä se asiana on.
Tietysti "autismi" kontra "austimin piirteet"/"olla autismin kirjolla" on eri asia. Silloin siis siinä olisi joku sellainen ero, että jos burgerit eli aspergerit tai selkeästi autismipiirteiset usein jopa sanovat asioita suoraan ja loukkaantuvat vähemmän herkästi, niin tässä puhutaan nyt jostain sellaisesta "autsimipiirteisyydestä", jossa kyse on samasta asiasta, mutta täsmälleen sellaisella konfiguraatiolla, jossa loukkaantuminen on tulista ja nopeaa (ei olla niin autisteja tai oikeasti varsinaisesti autistisia) mutta kuitenkin kyse on jollain relevantilla lailla kirjolla olemisesta.
:D Ei se nyt ihan noin vaivalloisen typerä se ajatus ehkä ole, mutta kumminkin siinä tulee vähän sellainen fiiwis että mikähän homma tää nyt on ja miten tää liittyy mihinkään todellisen maailman todelliseen ilmiöön. Mutta ehkä se pointti on että tämmöstä ei saa tai pidä liikaa miettiä.
Vaan siis autismipiirteisyys ja "kirjolla oleminen" on samaan aikaan sekä oikeasti tieteellinen ilmaus että kuitenkin myös verevää kansankieltä. Tai jotain.
Autismi on määre, jota Aave on aiemminkin käyttänyt lyömäaseena esimerkiksi kanssakeskustelijoitaan tai poliittisia vastustajiaan kohtaan. Mutta, niin kuin sanottu, autismi ei kuulu tähän keskusteluun, eikä kuulu autismipiiretisyyskään.
No joo, se on totta.
En tiedä, syntyisikö noista Aaveen hypoteesiin liittyvistä viesteistä joku oma ketjunsa, mutta sitä pitäis ehkä ennemmin kysyä Aaveelta, haluaako hän sille asialleen ketjun vai ei. Ehkä sellainen "hypoteesit"-ketjukin on periaatteessa mahdollinen missä ihan vaan heitellään teorioita ilmoille ja sitten niitä kritisoidaan tai annetaan ideoita, mutta en tiedä, onko tällaiselle ihan hirveästi käyttöä tai toivovatko foormilaiset tällaista. Epäilen että valtaosa ei koe tällaiselle mitään tarvetta.
En osaa sanoa, mikä siinä nyt olis järkevää, enkä tiedä, kuka näitä päätöksiä edes tekee :)
Pikkasen huumorin kautta tätä vois käsitellä otsikolla "Henkilökoihtaiset nemesikset -- kerro ja anna palaa"
Mikään autismi-pro en tokikaan ole siltä pohjalta jos mietin omaa (kenties jopa lievää) Asperger-piirteisyyttäni. Mutta ihan siltäkin pohjalta millaisia havaintoja olen muistakin asseista tehnyt, niin kyllä tunteita on, ja ne voivat olla niin voimakkaita että ne on pakko tukahduttaa ettei ns. pala käämi päästä. Ilmeisesti normaaliin kehitykseen kuuluu että aivoista itseasiassa kuolee läjäpäin hermosolujen välisiä yhteyksiä elämän varrella, jotta ihminen voi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, eikä informaatio "huuda" hänen joka aistinsa kautta niin että siinä kakofoniassa ei tule mistään mitään. Autistisella ihmisellä voi olla näitä yhteyksiä enemmän jäljellä, ja persoonallisuuskin voi olla vähän lapsenomainen. Jopa ulkonäkö voi olla ikäistään nuoremman oloinen. Jos tulee aistien hyökyaalto, autistinen ihminen voi reagoida sulkeutumalla. Herääkin kysymys että onko vaikeammin autistinen ihminen sulkeutunut pysyvästi, ja lievemmin autistinen ihminen kykenee nippanappa elämään lähes normaalisti, mutta välillä tulee shudowneja tai meltdowneja? Ulkoisesti sitten näyttää että toinen on täysin reagoimaton, siis tunnekylmä. Tai hän päinvastoin saa raivokohtauksen.
Se olisi toki mielenkintoista selvittää että kehittyykö nimenomaan autismijatkumon edustajille persoonallisuushäiriöitä. Itsellänihän näitä on merkinnällä "sekamuotoinen". En tiedä mitä siinä nyt sitten on sekaisin, olettaisin että "eristäytyvä" ja "vaativa". Toisaalta autistinen ihminenhän ei ole välttämättä kauhean kiinnostunut muiden ihmisten elämästä, tai kyhnäämään kokoajan muissa kiinni (ellei hän sitten ole umpisosiaalista mallia jommoisia tiedän ainakin yhden netin kautta), että mikä sitten on autismia ja mikä pers.häiriötä... Vaativa luonteenpiirre itselläni on seposelkeä, ja se on vain voimistunut tässä viime vuosina. En sitten niin millään voi sietää minkäänlaisia mokia ja häikkiä. Mutta pakkohan se tietenkin on, koska ei aina voi osua nappiin itse, eivätkä muutkaan voi.
***
Periaatteessa en haluaisi lässyttää eksistäni, koska se nyt on niin helvetin loppuun asti jauhettu aihe, mutta nämähän tässä tuli aika hyvin tunnettua aikoinaan. Tokasta eksästä tulee väkisinkin mieleen että on tyypillinen puolesta loukkaantuja, mutta sillä twistillä että ainoa ihminen jonka puolesta hän koskaan loukkaantui, oli hän itse... :o Välillä tuntui että jouduin kantamaan kaikkien muiden ihmisten syntejä niskoillani, kun eksä intoutui mäkättämään siitä miten joku taas kerran oli häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti. Jos meille tuli jotain känää, niin sitten sieltä tuli sitä että kun ei kukaan koskaan tee kuten hän sanoo, kukaan ei blaa blaa. Ja jotenkin tuntui kuin minun olisi pitänyt hyvittää se kaikki.
Muuan ihminen tapasi kertoa semmoista tarinaa että oli pariskunta jossa mies aurasi työkseen lunta. Homma oli käynyt vituttamaan sitä ukkoa niin että jokaikinen aamuyö kun hänen piti lähteä auraushommiin, mäkätti ja jäkätti hän sitä asiaa vaimolleen. Nainen lopulta väsähti täysin ja huusi miten hän ei mahda sille tilanteelle yhtään mitään. Nainen oli kokenut sen jäkättämisen syyllistävänä, taikka oli vaan jotenkin alkanut syyllistymään tilanteesta.
Tuollainen olen ainakin osin itsekin. Siksi juuri väitänkin että median suoltama "kaikki on suomalaisten syytä" -länkytys syyllistää ihmistä, koska koen sen itse syyllistävänä. Vaikka kierrätän minkä ehdin, en ole eläissäni lentänyt lentokoneella yms. niin silti tuntuu että en vaan tee tarpeeksi ja maailma menee päin vittuja koska en osaa tehdä vieläkin enemmän luonnon hyväksi. Se että olen lihansyöjä tietenkin pitää minut syntisten listalla.
Joku päivä varmaan väsähdän täysin siihen loputtomaan länkytykseen mitä media ja varsinkin some on väärällään. Tai sitten siitä kaikesta pitää vaan pusata huumoria. Söin sikaa, maailma loppui. Kääk. Tai auta armias jos syö nautaa! Härregyyde! Tapa itsesi! (Eikä mitään väliä että oli suomalainen nauta, eikä Brasiliasta.)
Oikeastaan kaikki tuo olisi oman ketjunsa väärti. Mutta kyllähän ihmisellä pitää olla joku pers.häiriö jos hän a) on loputtomiin syyllistämässä muita ja muiden kimpussa noin ylipäätään TAI b) syyllistyy kaikesta ränkytyksestä mitä nyt milloin missäkin on.
En lukenut loppuosaa, ja okei, tää nyt ei liity persoonallisuushäiriöihin mutta... hyvää asiaa, ja en minäkään tästä näköjään niin hirveästi tiedä. Toi mitä sanoit meltdowneista yms on tavallaan tuttua ja sitten semmonen on, mitä se on kun joku lapsi on täysin sulkeutuneella tavalla autistinen. Tai joku vähän vanhempi koululainen on autistinen.
Mä vaan ajattelin siinä sitä että mun on vaikea nähdä, mitenkä noi ihmiset millään tavalla ajais mitään woke-ilmiötä tai muuta.
Mutta miten sä suhteuttaisit esimerkiksi meltdownit tai shutdownit siihen, mitä Aave sanoo loukkaantujista ja loukkaantumisesta sikäli kuin se liittyy woke'iin?
Mä en ihan oikeasti näe siinä mitään kauhean kestävää yhteyttä. Toki se että pinna palaa ja näin, mutta kun eikö ne meltdownit ole tavallaan semmosia että ne tulee sun ihan jokapäiväiseen elämään ja vaikuttaa ihmissuhteisiin ja pärjäämiseen?
Tää nyt on vaan teoria, mutta mun käsitys on että netissä jonkun hermon kyrvähtäminen noin niin kuin keskimäärin ei liity millään tavalla meltdowneihin tai tämmöseen -- ei vaikka se olis ylimitoitettua ja tyhmää ja muuta.
Joskus voi olla että siellä on jotain tämmöstä taustalla, mutta sen ilmiön yleisyysluokka ei vaan niin kun korreloi missään määrin siihen, miten mä ymmärrän meltdownit.
Ymmärrän ne itse asiassa silleen että se voi tulla jostain kun joku on "liikaa" mutta ei se välttämättä tule vaikka käytäis jotain tosi kovasanaistakin ajatustenvaihtoa.
Onko toi totta Norman mielestä? Siis että ei se nyt oikein ole sama asia kuin "loukkaantuminen" vaan se on enemmän ehkä jonkinnäköistä ylikuormittumista.
Tai no joo, okei, ehkä se että Greta Thunberg on kai jollain lailla autistinen saattaa jotenkin liittyä tähän, miksi tästä nyt on tämmönen teoria.
Jos me mennään siihen spektriin tosi laajasti, niin sitten mun mielestä on totta että tutkijoissa ja akateemikoissa ja taiteilijoissa on kaikissa enemmän autismin piirteitä kuin ehkä väestössä keskimäärin.
Niin siis se mua tossa vaan vaivaa, että vaikka asiat on samalla heikkouksia ja vahvuuksia ja näin, niin jos sen vie niin pitkälle että se nyt jotenkin selittää koko woke-ilmiötä -- siis nimenomaan autismin piirteet -- niin missä määrin ne on oikeasti silloin ja siinä yhteydessä sillä tavalla heikkouksia kuin Aave toisaalta esittää?
Että siis se argumentti voi olla tavallaan oikeilla jäljillä jollain tavalla tosi hämärästi, mutta tässä puhutaan nyt ehkä jostain semmosesta mikä on aina ollut ja mikä on vaan ehkä tarkemmin nyt periaatteessa nähtävissä osana jotain tosi laajaa "neurologisen poikkeavuuden" kirjoa.
Siis jos otetaan kaikki taiteilijat ja verrataan niitä johonkin täysin neurotyypilliseen, en usko että se tulos on että ne on kauhean neurotyypillisiä.
Jos otetaan kaikki tutkijat niin täsmälleen sama homma.
So what?
Minulle meinaa tulla meltdown ostoskeskuksessa. Jos olen yksin liikkeellä, osaan ottaa rennommin, mutta jos minun pitää harjoittaa sos. kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa, ja se toinen ihminen haluaa luuhata läpi sen sata puotia, tekisi mieli kirkua. On kuin olisi helvettiin joutunut. Shutdown ei minulle itselleni erityisen tuttu. Kun tuskin se ihan niin mitätön juttu on että on vaitonainen jonkun epämiellyttävän ihmisen seurassa. Tai no, vittuiltiinhan minulle koulussa kun kasvoilleni ei saatu mitään ilmettä edes kiusaamalla.
Ehkä puolesta loukkaantujiin on helppo projisoida jotain semmoista mistä ei pidä. Josko osa sitten olisikin autistisen tosikoita, en tiedä, mutta itse koen ärsyttävimmät loukkaantujat narsistisina. Jostain syystä he ovat omineet jonkun ihmisryhmään suureen suojelukseensa, oman armonsa loistavien säteiden alle. Lellikkeihin kohdistuvat millä hyvänsä tavalla negatiiviset reaktiot otetaan verisen henkilökohtaisesti.
Näkisin tosiaan että puolesta loukkaantuja voisi olla niin autistinen mutrusuu kuin ylimielinen narsistikin.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 06, 2021, 22:58:59
Siis jos otetaan kaikki taiteilijat ja verrataan niitä johonkin täysin neurotyypilliseen, en usko että se tulos on että ne on kauhean neurotyypillisiä.
Jos otetaan kaikki tutkijat niin täsmälleen sama homma.
So what?
Niin tai jos otetaan kaikki ihmiset, niin vielä vähemmän ovat neurotyypillisiä keskenään.
Mä nyt vähän jankkaan, mutta on se nyt kumma, että nykyään kaikki ihmisen piirteet halutaan laittaa jollekin neuro-janalle tai mt-häiriöihin tai persoonallisuushäiriöihin.
Ei se, että ei jaksa luuhata kaupoissa ole mikään neuropoikkeama. Ei sekään ole, että hermostuu netissä typeristä puheista, etenkin, jos netissä aika paljon aikaa viettää.
Lisäksi yleisesti ottaen pidän huonona koko termiä puolesta loukkaantujat, katson, että se on samaa perää kuin suvakki. Eli kun ihmiset todellakin kiinnittävät huomiota epäkohtiin, on helppo ohittaa tämä selittämällä, että tuo on suvakkien puolesta loukkaantumista.
Totta hemmetissä hyvin monista elämän epäkohdista ja tasa-arvoisuudesta tai -arvottomuudesta puhuminen tässä kohtaa esim. minun kohdallani ovat suunnilleen pelkkää puolesta loukkaantumista, kun kohen vähän ne koskettaa ja jos koskettaa, eiköhän sen voi rahalla korjata.
Niin että tarkoittaako tämä, että jos puhun jonkun epäkohdan korjaamisen puolesta, olen autistinen puolesta loukkaantuja?
T: Xante
Ei niillä piirteillä tai edes diagnooseilla mun mielestä olekaan sinänsä mitään väliä, vaan ihmisten toiminnalla on.
Mutta no. Siinä on mun mielestä joku oma juttunsa että kiihdytänkö mä itseni aivan kierroksille siitä, mitä vaikka jotkut ranskankielisen kulttuurialueen älymystö- ja taidehenkilöt sanoo ja tekee suhteessa johonkin pedofiliaan. Siis tarkoitan tässä nyt just jotain Foucault'ta tai tämmöstä. Toihan on just ja nimenomaan eksaktisti sekä woke että Aave :)
Se on sellaisena aivan hyvä ja arvokas huomio. Sitten siihen liittyy se, että viritätkö sä itses näkemään tällaisia asioita joka paikassa ja kohkaamaan siitä. Ja se sun kyky nähdä jotain tällaista tai olla tietoinen jostain tällaisesta on eri asia kuin se, mitä sä teet sun omassa elämässä liittyen näihin samoihin asioihin ja teemoihin.
Se että sä kännissä naama punaisena (tai sivistyneesti teetä särpien) selität kuinka Foucault oli homo ja pedofiili ja ihmiset ei tajua tätä ja sä tajuat -- se ei niin kuin kauheesti kiinnosta mua :D Vaikka se onkin ihan hyvä että pystyy jotain tommosta erottamaan ja näkemään.
Mutta siis siinä tehdään aika suurta draamaa joskus siitä, että mitä "minä yksityisesti" tai joku "meidän ryhmä" pystyy näkemään, ja mistä sitten kaikki muut on jotenkin pihalla tai ei tajua ollenkaan.
Ja sitten välttämättä vaikka siellä on se huomio tai tietty tarkkaankin katsottu asia ja käsitys jostain, niin ei se tarkoita että se ymmärrys olis jotenkin laaja ja syvä tai että se käytännössä auttais sua toimimaan yhtään paremmin yhtään missään tilanteessa. Tai edes että tälleen puhuminen tekis susta vähemmän pedofiilin jos sä olet pedofiili. Mitä siis en väitä kenestäkään nyt tippaakaan.
Mikähän mulla on tässä pointtina? Niin siis että... epäkohdasta sanominen ja siitä innostuminenkin on mun mielestä aivan fine. Mutta sitten on olemassa myös sellaisia tarkastelun tasoja, jossa voi ottaa siihen erilaisia näkökulmia ja voi päästää irti siitä omasta "Saatana tää mitä mä nyt nään on niin totta" -asenteesta. Vaikka se oliskin totta.
Siihen tulee esimerkiksi joku ranskalaisen kulttuurialueen käsitys siitä, miten se ns. kuuluu taiteilijuuteen tai tämmöseen poikkeavana intellektuellina tai muuna esiintyvän rooliin että se tekee jotain ihan skandaalinomaisia asioita ja ihmiset jotenkin suhtautuu siihen aika eri lailla. Se lienee muuttumassa mutta joku toleranssi tietyiltä ihmisiltä tosi rajuunkin epäsovinnaisuuteen on ollut siellä seksuaalikäyttäytymisen osalta erilaista kuin täällä.
Sehän ei siis oikeuta mitään pahaa mitä kukaan on tehnyt. Mutta tarkoitan että se asia ei välttämättä tyhjene siihen tiettyyn epäkohtaan.
Toi mitä sanoit sun meltdowneista oli tosi valaisevaa ja hyvä kuulla.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 06, 2021, 23:51:14
Näkisin tosiaan että puolesta loukkaantuja voisi olla niin autistinen mutrusuu kuin ylimielinen narsistikin.
Arkikielisellä tasolla se missä mun ja Xantippan (EI TÄYSIN SAMA TAI YHTEINEN :D ) tapa katsoa tätä asiaa eroaa tosta on, että välttämättä ne nimikkeet kuten "autistinen" tai "narsistinen" ei ole kauhean hyviä tässä, vaikka se on totta että joku puolestaloukkaantuja voi myös olla narsistinen tai autistinen tai jotakin muuta, jos ruvetaan persoonallisuuden piirteitä tai dimensioita mittaamaan.
Se miten mun teoriakehitelmä noiden asioiden suhdetta yrittää valottaa on, että sen lisäksi että ihmisillä on jotain perustason persoonallisuuden ja neurologian ominaisuuksia, siihen vaikuttaa myös se tilanne -- ja ajatus on että voit mennä tavallaan erilaiseen "moodiin". Jossain moodissa katsot sitä asiaa aika kapeasti ja pidät siitä kiinni. Joskus olet rennompi, ja kun tällä tavalla virittyy, niin pystyy helpommin päästämään omista käsityksistä vähän irtikin.
Tää viimeinen ei välttämättä ole asia joka rajoittuu mihinkään persoonallisuuden tyyppiin tai muuhin ryhmään, vaan se koskee jossain määrin kaikkia ihmisiä.
Silloin siis puolesta loukkaantuja voi olla "narsistinen" tai "autistinen" tai sitten (ja kaikista todennäköisemmin) sillä on nyt joku ongelma vaan siinä asiassa ja se on jäänyt sellaiseen moodiin jossa se ei sillä hetkellä osaa päästää irti. Todennäköisempää mä oletan tän olevan sen takia että kuitenkin nää luokat kuten "narsistinen" ja "autistinen" koskee pientä osaa väestöstä, ja mun on vaikea uskoa, että se selittävä tekijä olis kaikessa jotenkin överiksi menevässä puolesta loukkaantumisessa aina joku mielenterveyden häiriö tai muu poikkeavuus.
Missä voin tietysti olla myös väärässä.
Tietty jos nyt ajatellaan esim. luonnonsuojelumielessä "loukkaantumista", ihminen voi katsoa että melkein koko lajimme on umpihullu, häiriintynyt, koska paskoo pesäänsä ja tekee öpaut kaikkensa että lajin menestyminen tällä planeetalla ennenpitkää muuttuisi täysin mahdottomaksi. Itsellenikin tulee pirun inha olo kun ajattelen että onhan se nyt kumminkin murhaan perustuvaa että minä syön lihaa - en tiedä että voiko sillä kuitata kaiken että "eläimetkin syövät toisiaan". En kuitenkaan halua ajatella 24/7 pelkkää ruokaa, jommoiseksi elämä mielestäni muodostuisi näillä minun sairauksillani kasvissyöjäksi ryhtyessä. Taidan olla vielä ns. supermaistajakin, kun useimmiten kasvikset maistuvat yksinkertaisesti pahalle.
Joskus tuntuu että minun kai pitäisi metsästää ja kalastaa, jotta eläisin ns. rehellistä elämää. Mutta mitenkäs sitten tämä maitotuotepuoli, kun en minä kyllä mitään lehmää voi kerrostalossa pitää...
Silloin kun pinnalla olevat vaatimukset eivät mene yksi yhteen oman elämän kanssa millään tavalla, kuuluu ilmeisesti normaalina ihmisenä vain kohauttaa olkapäitään. Siksi en pidä itseäni normaalina, kun minä en sellaiseen kykene. Olen loputtomiin syyllisyydentunteiden riivaama näissä luontoasioissa. Mitä sitä sitten oikein voi tehdä kuin kirjoitella alle kaikenmaailman addresseihin joissa vaaditaan tuotantoeläimille parempia oloja. Tai turkistarhauksen lopettamista, koska pelkän turkin takia eläimen tappaminen on mielestäni väärin. Ruumiista pitää käyttää kaikki, enkä ole kuullut että esim. minkinraatoja tungettaisiin koiranruokapurkkiin? Tungetaanko?
Häiriö voi olla että välittää liikaa, tai häiriö voi olla että ei välitä paskaakaan.
Henk.koht. minä en kai oikein välitä (vaikka ärsyynnynkin) milloin minkäkin ihmisporukan loukkaantumisista, koska en pidä lajiamme niin tärkeänä suuren kuvan kannalta. Kun joka päivä saa kuulla että lajeja kuolee kertakaikkiaan sukupuuttoon, joku riita jostain "kulttuurisesta omimisesta" tuntuu ihan naurettavalta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19
Kun joka päivä saa kuulla että lajeja kuolee kertakaikkiaan sukupuuttoon, joku riita jostain "kulttuurisesta omimisesta" tuntuu ihan naurettavalta.
Onhan se totta, että ihmiset ottaa pulttia ja käyttää aikansa miettimällä mitä kummallisimpia asioita ja kinaamalla mitä kummallisimmista asioista.
Ei sitä oikein voi sillä tavalla ratkaista, että sanoo ihmisille, mistä niiden pitäis olla kiinnostuneita tai välittää. Vaan sitten ne toivottavasti jossain vaiheessa lopettaa sen ja keksii muita asioita. Aivan vitun kornia nyt kyllä mutta lainaan Steve Jobsia, ja epäilen hänenkin lainanneen jotakuta: "Tulevaisuus on pitkä".
Tarkoitan sitä että asiat menee ohi, ja ihan samalla tavalla joku mikä mun mielestä on tärkeää tai kiinostavaa nyt, ei ole jonkun mielestä millään tavalla kumpaakaan. Tää nyt on taas lapsellista, mutta mun mielestä mun tehtävä on vaan keskittyä semmoseen mikä nyt mun mielestä on hyödyllistä tai hyvää tai kiinnostavaa tai kehittävää tai antoisaa ja hoitaa samalla itseäni ja läheisiä ja arkea sillä tavalla että se pysyy kasassa minulle riittävästi.
Jos jotkut mua kiinnostavat tai innostavat asiat ei jonkun muun mielestä ole sitä, niin se on mun mielestä vaan hyvä asia. Ne ei vaan yleensä silloin ole sillä hetkellä oikeita ihmisiä juuri niiden intressien yhdessä edistämiseen.
Ei hitto mitä burgerointia :D 8)
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19
Silloin kun pinnalla olevat vaatimukset eivät mene yksi yhteen oman elämän kanssa millään tavalla, kuuluu ilmeisesti normaalina ihmisenä vain kohauttaa olkapäitään. Siksi en pidä itseäni normaalina, kun minä en sellaiseen kykene. Olen loputtomiin syyllisyydentunteiden riivaama näissä luontoasioissa.
Masennus ainakin voi aiheuttaa ylenmääräisiä syyllisyydentunteita. (Ja skitsofreniakin kai, mutta sellaista sinulla ei ainakaan ole.)
Sen sijaan psykopaateille ja narsisteille taas ei taida tulla juurikaan syyllisyydentunteita, päinvastoin, he voivat jopa iloita siitä, että tuhoavat luontoa, eläimiä, muita ihmisiä. (Sinänsä idioottimaista kyllä, sillä ihminen on osa luontoa, eikä pärjää ilman luontoa. Esimerkiksi hyönteisiä.)
Niin, kuten sanoin, minusta koko käsite puolesta loukkaantumisesta on teennäinen ja siitä on tehty samanlainen pilkkakirves kuin käsitteestä suvakki.
Överit on överit, mutta voihan sitä kyllä asiallisesti, ilman, että on neuroottisesti tai psyykkisesti poikkeava keskustella edes siitäkin, onko se ihan ok, että maiden alkuperäisasukkaat toistuvasti esitetään esim. viihteessä tai elokuvateollisuudessa stereotyyppisinä hahmoina.
T:Xante
Muoksis: odottelen tässä vain, viime keskustelujen perusteella, koska esim Kopek keksii minun olevan vain puolesta-vasemmistoon-päin-kallellaan, kun se ei kuulemma muutoin profiiliini sovi. Oikeastaan ihme, että persut eivät tätä ole jo älynneet ja tuoneet käsitettä puoluekentälle.
^ Totta kai voi. Ja nimenomaan överit on överit.
Mä näkisin että ne överit myös syntyy joskus itsessään siitä että keskittyy liikaa tai liian pitkään johonkin tommoseen asiaan siltä kantilta että mikä on oikein ja oikeassa ja miten tää asia ratkaistaan.
Tollanen ajattelu on täysin OK ja välttämätöntä. Mutta siinä tulee kumminkin joku sellainen taso vastaan, missä se jonkin asian loukkaavuudesta tai vääryydestä puhuminen muuttuu melko täysin abstraktiksi eikä sillä ole mitään kytkyä enää kummankaan ihmisen toimintaan tai edes niihin aitoihin tunteisiin ja tuntemuksiin siellä taustalla.
Mun mielestä voi puhua vaikka silleen että Disneyn piirretyssä joku asia on täysin kummallisesti tai päin helvettiä. Miten Leijonakuningas kuvaa jotain eläimiä tai Afrikkaa tai jotain. Ja ehkä siitä voi itse kukin tehdä tosi tarkkoja ja kiinnostaviakin havaintoja.
Mutta sitten toisaalta se on myös musikaali (ja siihen liittyy tiettyjä asioita joita jotkut arvostaa ja jotkut ei) ja sellaisena aika kevyttä viihdettä. Sitten joku voi nähdä siinä aivan oikein tiettyjä dramaturgisia yhtymäkohtia esimerkiksi Hamletiin -- ja joku toinen voi nähdä taas eroja, missä mielessä se ei ole niin kuin Hamlet.
Jollain pohjatasolla joku tietty versio Leijonakuninkaasta on se tietty versio Leijonakuninkaasta :D Vaikka toi kuulostaa ihan hiton tyhmältä sanoa. Sitten on asioita, mitä tietyt ihmiset tietyssä hetkessä siinä kokee ja näkee tai mitä ajatuksia ne siltä pohjalta vähän pitemmän ajan kuluessa siitä esittää.
Jos puhutaan pelkästään jostain kulttuurillisesta omimisesta ikään kuin se kattaisi nyt kaiken taidelässytyshienostelun tai toisaalta vähän verevämmän viihteellisen kokemisen ja olisi tästä joku ehdottomasti ylin ja paras ja tärkein asia -- niin ei. Ei ole.
Mutta onko se silti validi ja tärkeä asia omalla tavallaan? En ole sitä kauhean tarkkaan miettinyt, mutta luulisin että kyllä se varmaan on.
P.S.
Triviana ja tietynlaisena omimisen isona esimerkkinä tulee mieleen se laulu, jossa kuuluisa stemma menee swahiliksi Mbube, Uyimbube (leijona, olet leijona).
Se ei ole siis välttämätöntä tai olennaista tietää jostain Salomon Lindasta tai sen biisin taustoista. Mutta jos keskittyy pelkästään siihen, miten perseestä joku kulttuurinen omiminen tai jonkun toiminta jotain kohtaan joskus on ollut, pahimmillaan se estää sellaista että opettelis vaikka sen biisin oikeasti swalihiksi ja kuuntelis erilaisia versioita ajalta ennen kuin siitä tuli välillisesti Pete Segerin musiikkiohjelman kautta Jenkeissä hittibiisi The Tokensille.
Tavallaan se asia ei tyhjene siihen epäkohdan toteamiseen ja näkemiseen tai se ei niin kun loppuviimein auta määräänsä enempää -- vaan se on hyvä asia, mutta se vie toisaalta huomiota ja aikaa sekin myös muilta asioilta.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19Kun joka päivä saa kuulla että lajeja kuolee kertakaikkiaan sukupuuttoon, joku riita jostain "kulttuurisesta omimisesta" tuntuu ihan naurettavalta.
Tämä monien ratkaisua vaativien ongelmien kohtaaminen samaan aikaan on usein kohtuuton taakka yhden ihmisen hallita. Mediakaan ei osaa käsitellä kuin yhtä kohua kerrallaan. Jotenkin näkisin, että kulttuurimmekaan ei osaa oikein valmistaa meitä immeisiä tilanteeseen, jossa pitäisi annostella omaa energiaa eri ongelmien ratkaisuun sen sijan, että laittaa kaiken tarmonsa yhteen epäkohtaan kerrallaan ja keskittyy vasta sen jälkeen toiseen epäkohtaan kun tuo eka on ratkaistu.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 07, 2021, 11:13:16
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19
Silloin kun pinnalla olevat vaatimukset eivät mene yksi yhteen oman elämän kanssa millään tavalla, kuuluu ilmeisesti normaalina ihmisenä vain kohauttaa olkapäitään. Siksi en pidä itseäni normaalina, kun minä en sellaiseen kykene. Olen loputtomiin syyllisyydentunteiden riivaama näissä luontoasioissa.
Masennus ainakin voi aiheuttaa ylenmääräisiä syyllisyydentunteita. (Ja skitsofreniakin kai, mutta sellaista sinulla ei ainakaan ole.)
Sen sijaan psykopaateille ja narsisteille taas ei taida tulla juurikaan syyllisyydentunteita, päinvastoin, he voivat jopa iloita siitä, että tuhoavat luontoa, eläimiä, muita ihmisiä. (Sinänsä idioottimaista kyllä, sillä ihminen on osa luontoa, eikä pärjää ilman luontoa. Esimerkiksi hyönteisiä.)
Indeed. Kaikkein eniten olen kyllä tuntenutkin syyllisyydentunteita itseasiassa masennuksen vuoksi. Muiden masentuneiden kanssa en jaksa enää olla tekemisissä, eli sitä kautta en hae enkä myöskään saa hyväksyntää. Ja sitten kun olen terveiden(?) kanssa tekemisissä, niin tuntuu että rima on niin korkealla että eihän sinne yllä. Henkisissä piireissä varsinkin tulee äkkiä sellainen olo että en kelpaa sinne. Jännästi onkin tältä syksyltä jääneet monet luennot väliin, vaikka periaatteessa olisin kyllä niihin uskaltantu kera maskin osallistua. Mutta kun ei vaan jaksa sitä ylitsepursuavaa positiivisuutta. Yök.
Kai sitä on jonkin verran tullut välteltyä masennuksen kohtaamista rankan fyysisen harrastuksen avulla. Mutta liekö siitä kohtaamisestakaan mitään hyötyä, jos jo vaihtelevissa määrin noin 40 v elämästään on ollut masennuksen kanssa kohdakkain, eikä ole tullut hullua hurskaammaksi. (Tietenkään en ole koko tuota aikaa ollut keskivaikeasti masentunut, välillä vain pelkästään melankolinen.)
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 07, 2021, 11:26:41
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19Kun joka päivä saa kuulla että lajeja kuolee kertakaikkiaan sukupuuttoon, joku riita jostain "kulttuurisesta omimisesta" tuntuu ihan naurettavalta.
Tämä monien ratkaisua vaativien ongelmien kohtaaminen samaan aikaan on usein kohtuuton taakka yhden ihmisen hallita. Mediakaan ei osaa käsitellä kuin yhtä kohua kerrallaan. Jotenkin näkisin, että kulttuurimmekaan ei osaa oikein valmistaa meitä immeisiä tilanteeseen, jossa pitäisi annostella omaa energiaa eri ongelmien ratkaisuun sen sijan, että laittaa kaiken tarmonsa yhteen epäkohtaan kerrallaan ja keskittyy vasta sen jälkeen toiseen epäkohtaan kun tuo eka on ratkaistu.
Jeesus sanoi että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Nykyään kai voisi laittaa maailmanlopun siihen köyhien tilalle. Se että raastaa itsensä rikki ilmastonmuutosangstilla ja sen semmoisella ei oikeasti hyödytä ketään. En tiedä sitten että miten saadaan aikaiseksi se mielenrauha, että kun hyvin tietää että on tehnyt sen minkä pystyy ja enempää ei vaan pysty vaikka somessa tai mediassa mitä mäkätettäisiin, niin toteaisi vaan että parhaani tein ja pulinat pois. Ei tässä maassa oikein luolaankaan voi muuttaa ja alkaa elämään jäkälillä. (Itseasiassa jäkälistäkin lienee jo pulaa.)
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 11:35:01
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 07, 2021, 11:13:16
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 10:59:19
Silloin kun pinnalla olevat vaatimukset eivät mene yksi yhteen oman elämän kanssa millään tavalla, kuuluu ilmeisesti normaalina ihmisenä vain kohauttaa olkapäitään. Siksi en pidä itseäni normaalina, kun minä en sellaiseen kykene. Olen loputtomiin syyllisyydentunteiden riivaama näissä luontoasioissa.
Masennus ainakin voi aiheuttaa ylenmääräisiä syyllisyydentunteita. (Ja skitsofreniakin kai, mutta sellaista sinulla ei ainakaan ole.)
Sen sijaan psykopaateille ja narsisteille taas ei taida tulla juurikaan syyllisyydentunteita, päinvastoin, he voivat jopa iloita siitä, että tuhoavat luontoa, eläimiä, muita ihmisiä. (Sinänsä idioottimaista kyllä, sillä ihminen on osa luontoa, eikä pärjää ilman luontoa. Esimerkiksi hyönteisiä.)
Indeed. Kaikkein eniten olen kyllä tuntenutkin syyllisyydentunteita itseasiassa masennuksen vuoksi. Muiden masentuneiden kanssa en jaksa enää olla tekemisissä, eli sitä kautta en hae enkä myöskään saa hyväksyntää. Ja sitten kun olen terveiden(?) kanssa tekemisissä, niin tuntuu että rima on niin korkealla että eihän sinne yllä. Henkisissä piireissä varsinkin tulee äkkiä sellainen olo että en kelpaa sinne. Jännästi onkin tältä syksyltä jääneet monet luennot väliin, vaikka periaatteessa olisin kyllä niihin uskaltantu kera maskin osallistua. Mutta kun ei vaan jaksa sitä ylitsepursuavaa positiivisuutta. Yök.
Kai sitä on jonkin verran tullut välteltyä masennuksen kohtaamista rankan fyysisen harrastuksen avulla. Mutta liekö siitä kohtaamisestakaan mitään hyötyä, jos jo vaihtelevissa määrin noin 40 v elämästään on ollut masennuksen kanssa kohdakkain, eikä ole tullut hullua hurskaammaksi. (Tietenkään en ole koko tuota aikaa ollut keskivaikeasti masentunut, välillä vain pelkästään melankolinen.)
Pakkopositiivisuus jossain (henkisessä) poppoossa voi sekin aikaansaada syyllisyyttä sitä kautta, että he saattavat toitottaa, että sairaudet ovat negatiivisen ajattelun tulosta. Eli itseaiheutettuja.
Mutta vielä enemmäin kuin henkisiä piirejä, kannattaa masentuneen kyllä karttaa psykopaatteja, narsisteja yms. dark triad-piirteisiä, sillä he saattavat jopa kehoittaa masentunutta tappamaan itsensä. Ja sen lisäksi he ovat muutenkin ihmisen hajalle repivää seuraa.
Harvemmin saatanoita perkeleitä reaalissa vastaan tulee. Ja tuli missä hyvänsä, niin onhan ne nyt aika naurettavia tapauksia. En osaa ottaa vakavasti ihmisiä jotka jumaloivat itseään. Yhtälailla hekin ovat lapsena paskoneet alleen, ja tekevät ehkä niin jälleen vanhana.
Rajatilahäiriöisiäkin muuten kannattaa karttaa, ainakin jos parisuhteeseen aikoo. Eräs miespuolinen ystäväni ihastui päätä pahkaa kauniiseen, mutta rajatilahäiriöiseen "la donna e mobile"-tyyppiseen naiseen, jonka kanssa asuminen kuulosti perin epämiellyttävältä. Ns. draamakuningatar potenssiin kymmenen, valtaisat mielialan vaihtelut, väkivaltaisuus, ystäväni rakkaimman omaisuuden tuhoaminen, siivellä eläminen jne.. Tiedä sitten ovatko ihan nuo kaikki merkkejä rajatilahäiriöstä.
Jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä lienee kyse myös tässä unkarilaisessa miehessä, jonka onnistui huijaamaan valtavia summia rahaa, eläkesäästöjä ja omaisuutta monissa eri maissa:
György Zemplényi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Gy%C3%B6rgy_Zempl%C3%A9nyi)
Bedragaren (https://www.svtplay.se/video/13285732/bedragaren?position=40&id=8opNLL2) (SVT - tämän dokkarin pitäisi näkyä Suomessakin?)
Expresseen kertoo, että hän huijasi miljoonia kruunuja malmölaisilta: https://www.expressen.se/kvallsposten/biskopen-lurade-malmobor-pa-miljoner/
Esiintyi mm. Ruotsissa arkkipiispana ja Israelissa rabbina.
Huijarin persoonallisuushäiriö lienee jokin dark triadin (wikipedia på svenska (https://sv.wikipedia.org/wiki/M%C3%B6rka_triaden))persoonallisuushäiriö tai niiden yhdistelmä:
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 06, 2021, 12:48:27
https://m.youtube.com/watch?v=uedd8wKvYIo
Spede Show'n sketsi loukkaantumisesta.
Sketsi on sikäli opettavainen, että vastalauseista huolimatta maailma perustuu viime kädessä vahvimman oikeuteen. Mutta kansainvälisen politiikan kentältä yksilöllisiin mielensäpahoittajiin: ammattimainen mielensäpahoittaja lisäpahoittaa mielensä siitäkin, että pahoitti mielensä. :)
^^ Arvostan tätä otsikon aiheen takaisin tuontia :)
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 06, 2021, 13:08:06
Mun mielestä Aaveen kohdalla itsekritiikki, omaan itseen ja omiin käsityksiin kohdistuva huumori ja muu tällainen ihan oikeasti kulminoituu siihen että pystyy myöntämään olevansa krapulassa :D
Meh. Ikään kuin minulla olisi ikinä ollut mitään vaikeuksia "myöntää" foorumillakaan, jos olen krapulassa. Kyllä teksti oli kirjoitettu ihan silleen tiäksä niinku raittiisti ja niin pois päin. Niinku silleen.
Ehkä sinulla on mennyt ohi, mutta tällä foorumillahan on täysin hyväksyttävää nimitellä ja maalittaa kanssafoorumilaisia psykopaateiksi, narsisteiksi, misogyyneiksi, milloin miksikin. Ja nämä riemuidiootit ovat niin tehdesssään täysin selvin päin. Kuvittelepa, että heille annettaisiin vielä viinaa siihen kyytipojaksi, että kenellä ja kuinka täällä lähtisikään lapasesta! :)
Valistunut arvioni on, että minulla sentään on pohjaa vihjailuihini, esittämäni hupaisan hypoteesin muodossa. Monellakohan tämän foorumin jäsenellä lopulta onkaan jokin mielenterveyteen liittyvä diagnoosi, ja mahdollinen lääkityskin?
Minulla ei ole kumpaakaan, mutta foorumilla ikävä kyllä altistuu myös mentaalitapauksiin.
Noi nyt on sellaisia sun käsityksiä asioista, joihin sulla on täysi oikeus.
Se ei ollut varsinaisesti huumoria että sun itsekritiikki kulminoituu siihen :D Vaan siis se on havainto, ja siitä asiasta voidaan olla eri mieltä. Havainto sisältää sen että nimenomaan siinä sulla ei ole vaikeuksia, mutta siihen se sitten jää.
Mutta tästä on turha keskustella, koska loppujen lopuks sulla on täysi oikeus nähdä ne asiat ihan omalla tavallasi eikä mulla varsinaisesti ole halua tai kiinnostusta sun käsityksiin edes vaikuttaa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 11:35:01
Mutta kun ei vaan jaksa sitä ylitsepursuavaa positiivisuutta. Yök.
Tämä on vain normaalia - ei yltiömyönteisyys ja pirtsakkuus kuulu yleisemminkään suomalaiseen kansanluonteeseen, varsinkaan teeskennelty sellainen. Sellainen amerikkalaisen automyyjän ylileveä ja saalistava hymy on mielestäni eräänlainen mielenhäiriön ilmaus, vaikka ikävä kyllä näitä asioita myös Suomessa kovasti opetetaan.
Marco Bjurströmkin olisi voinut työntää sen naminaminsa perseeseensä, jos niikseen tulee.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 07, 2021, 13:40:21
Noi nyt on sellaisia sun käsityksiä asioista, joihin sulla on täysi oikeus.
ÄLÄ SINÄ EDES KUVITTELE OLEVASI SE TAHO JOKA VOI KERTOA, MIHIN MINULLA ON OIKEUS. :)
Pahoittelen jos se loukkaa tai ärsyttää, mutta eihän se ole mikään mun suoma oikeus vaan mun nähdäkseni fakta.
Keskustelu usein toimii silleen että siinä on joku implikaatio taustalla. En mä itse välttämättä loukkaantuis siitä, jos joku sanois vaan että näen tän asian täysin toisella tavalla mutta näe sinä rauhassa omallasi. Se liittyy siis siihen että mulla ei ole tarvetta enää tapella siitä, oletko oikeassa vai et :D
Jos sulla on, niin siihen toi nyt ei liity mitenkään.
Ketjussa todistetaan alituiseen ja väkevästi "hitaammasta ymmärryksestä". Tämä tästä.
Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 07, 2021, 13:36:21
Monellakohan tämän foorumin jäsenellä lopulta onkaan jokin mielenterveyteen liittyvä diagnoosi, ja mahdollinen lääkityskin?
Minulla ei ole kumpaakaan, mutta foorumilla ikävä kyllä altistuu myös mentaalitapauksiin.
Veikkaan, että täällä Kantapaikassa on muutama dark triadin -piirteinen henkilö. Psykopaatit, narsistit yms. eivät kuitenkaan tyypillisesti hae apua luonnevikansa aiheuttamiin vaivoihin, sillä heillä harvemmin lienee sairaudentuntoa. Heille itselleenhän ongelmia aiheutuu vähemmän kuin heidän ympäristölleen. Dark triadin henkilöt ovat kaivonmyrkyttäjiä, mätiä omenia, ja vahingollisia kanssaihmisilleen. Mutta eivät siis hae apua, joten harvemmin heillä on diagnoosejakaan, paitsi jos joutuvat edesvastuuseen mahdollisista rikoksistaan, jolloin heille saatetaan tehdä oikeuspsykiatrinen kartoitus. Mitkään lääkkeet eivät kyllä auttaisikaan dark triad-piirteisiin tai -persoonallisuushäiriöihin, joten heillä ei tietysti ole lääkitystäkään.
Muut mielenterveyden diagnoosit kuin persoonallisuushäiriöt eivät tosin kuulu tämän keskustelun aihepiiriin. Paitsi siten, että nimenomaan psykopaatteja kannattaa välttää varsinkin, jos itse on heikossa hapessa.
Siis mä olen omaa diagnooseihin liittyvää ajatteluani avannut useassa kohtaa, ja mun kanta on se, että ne on yksityisiä asioita. Jos jollain on joku diagnoosi, sehän tarkoittaa että on hakenut jotain apua johonkin, ja se on niiden oma asia.
Toisekseen jos jollain ei ole diagnoosia, niin sekin on niiden yksityinen asia ja oma ratkaisu tai tilanne.
Ja kolmanneksi en kannata sitä että niitä toisille täällä tarjoillaan, koska edelleen ne on ihmisten yksityisasioita ellei ne itse sitä halua ottaa esiin.
Mutta mä en katso että mun pitää tästä tosi yksityiskohtaisesti muualla kerrotusta asiasta joka kerta selittää samat asiat erikseen.
Ei se ole mikään häpeä jos syö lääkkeitä aivojensa takia yhtään sen enempää kuin jos sydämen tai munuaisten takia.
Minulla menee tällä hetkellä vain Triptyl ja sekin fibromyalgiaan kipukynnyksen nostajana. Muista nuppilääkkeistä en vuosia sitten kokenut saavani minkäänlaista vastetta pidemmänpäälle, ja on varsin vaihtelevaa auttaako tämä amitriptyleenikään kipuihin. Joskus epäilen että henkisellä puolella se aiheuttaa plääh-fiiliksiä, kun välillä ei oikein mistään jaksa piitata. Vaikka annostus on vain 25 - 50 mg, ja otan nykyään pari kertaa viikossa. Syksyn edetessä voi joutua ottamaan taajempaankin.
Mt-lääkkeiden "pahamaineisuutta" haluan kuitenkin hälventää, koska näyttää siltä että moni fibrootikko jää kitumaan lääkkeittä säikähtäessään sitä että hänelle on (muka) kirjoitettu mielialalääke. Ihan niin yksioikoisestihan se ei mene että pillerillä onnelliseksi.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 17:23:47
Ei se ole mikään häpeä jos syö lääkkeitä aivojensa takia yhtään sen enempää kuin jos sydämen tai munuaisten takia.
Olen samaa mieltä, ja lähtökohtaisesti suhtaudun mielisairauksiin ihan samalla tavalla, kuin mihin hyvänsä muihinkin sairauksiin. Eivät ne mt-lääkkeet sairautta taikaiskusta pois vie, mutta auttavat ja tukevat useimmiten toipumista ja elämän normalisoitumista. Nyt kun on vihdoin voitu ryhtyä tutkimaan myös huumeita lääkitystarkoituksiin niin olen varsin optimistinen, että sieltä löytyy vielä esimerkiksi masennuksen hoitamiseen yhdisteitä, joita ei muuten olisi löydettävissä. Kuten psykoaktiivinen lääkekasvi Ayahuasca (Amazoninajahuaskaliaani), josta alkaa olla jo myös tieteellisesti merkittävää aineistoa uudentyyppisten masennuslääkkeiden kehittämiseen.
Kyynikko voisi silti heittää, että sepäs olisikin lääkeyhtiöille karsea paikka, mikäli pystyttäisiin kehittämään ihmenappi, joka vie erittäin vaikean masennuksenkin kertalaakista tiehensä (Kuten monille ayahuasca-tripin ottaneelle on todistetusti käynyt). Eihän ihmisen sentään täysin terveeksi saisi tulla, vaan sen pitää syödä niitä lääkkeitä pysyäkseen terveenä... Kertapillerin kehittäminen pitääkin haudata kauas tutkimusarkistojen kätköihin, kyllä sen vähintään puolen vuoden (Kallis) kuuri pitää olla!
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 07, 2021, 17:23:47
Ei se ole mikään häpeä jos syö lääkkeitä aivojensa takia yhtään sen enempää kuin jos sydämen tai munuaisten takia.
Juujuu, mutta kun Aaveen mielestä on näköjään häpeä, jos jollain on mt-diagnoosi ja lääkitys, siksihän hän niistä horisikin, satuttaakseen niitä kanssakeskustelijoitaan, joilla diagnoosi tai lääkitys on. Ne ovat nimittäin näköjään hänen mielestään kelpo lyömäase lajitovereiden murjomiseen. Siis kommentissaan, jossa hän kehuskeli sillä, että hänellä itsellään ei ole diagnoosia tai lääkitystä. Mikä sekin on kyllä hieman surkuhupaisaa, kun sentään kyseessä on ihminen, joka täällä on raiskausuhannut kanssafoorumistin aviomiestä, esitellyt kanssafoorumistin kidutusmurhafantasioitaan, ja ollut inhottavin ja antisosiaalisin foorumilainen, mitä kuvitella saattaa.
Koronadenialisti väitti että Australiassa 95 % sairastuneista on rokotettuja. Lisäksi Suomessa sairaalat ovat tyhjiä, eli meneillä on vaan pelkkä huijaus lääkeyhtiöiden vuoksi ja blaa blaa. Tavanomaiseen tapaan kyseinen denialisti oli tapiseerannut lauseitaan kirosanoin ja haistatteluin (ei tällä kertaa itseeni kohdistuen).
Tuleekohan tulevaisuudessa tämän sortin sekopäisyydelle joku oma diagnoosinsa?
Sellainen ovela jippo noissa väitteissä tietysti on, että kun heitetään prosentteja ja kysymys on mahdollisimman kaukaisesta paikasta josta ei mitenkään voi omata omaa henkilökohtaista kokemusta, jokin aivoissa voi jäädä ihmetelemään että mikä tämä nyt on ja mihin se perustuu. En itse toisaalta halua olla mikään "koronauskovainenkaan", eli läpikotaisin kenties perusteettoman optimismin vallassa niin että uskon automaattisesti että rokote, lääke tai mikä nyt milloinkin on Se Vastaus. Sen verran kyllästynyt tähän hyppyytykseen. Mutta en vain kertakaikkiaan pysty menemään näiden denialistien saappaisiin ja näkemään maailmaa heidän kantiltaan. Enkä siltikään osaa selittää tyhjentävästi minkä vuoksi minä en usko että kaikki media valehtelee kaiken aikaa. En ainakaan heille.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 25, 2021, 08:53:37
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2021, 23:45:49
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 24, 2021, 23:04:24
SVT (Ruotsin TV) Psykopaten (https://www.svtplay.se/video/32338079/psykopaten)
1,5 h dokkari norjalaisesta psykopaatista, joka huijaa naisilta näiden kaikki säästöt ja enemmänkin eli velkaannuttaa heidät, ostatuttaa esim. kalliita autoja. Natsi. Pääasiallinen motiivinsa rikoksiin on se, että hän ei kestä jätetyksi tulemista tai yksinolemista, ja varsinkin tultuaan jätetyksi hän huijaa naisia, ja voi käydä aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Nykysen tyttöystävänsä hän "omistaa", ja kontrolloi koko hänen elämäänsä pienintä piirtoa myöten. Tyttöystävä on ottanut yhteensä muutaman miljoonan Norjan kruunun suuruisia lainoja.
Ei ole natsi. Hän on huijari.
Nimenomaan on tunnettu natsi, joka mellastaa tunnetulla nikillä netissä (en muista millä nikillä). Se ilmeni dokkarin alkupuolella jo. Olen nähnyt siitä vasta puolet, ja katson ehkä vasta huomenna loput, kun tänään on muuta puuhaa. Mutta taitaa se puoletkin olla enemmän nähty kuin sinulla. Tai sitten et vaan osaa ruotsia tai norjaa (dokkari on tehty norjaksi ja tekstitetty ruotsiksi).
Onkohan muuten persuissa, PVL:ssa, Sisussa ja muissa äärioikeistolaisissa poppoissa psykopaattien yliedustus? Se on se vaikutelma, minkä heistä saa.
Sosiaalisessa mediassa tämä Harald käyttää tunnusta "stolt norsk nazist" eli ylpeä norjalainen natsi (vaikka varmaankin norjaksi, jos on eri norjaksi. Ohjelma on ruotsiksi tekstitetty norjasta.). Hän käyttää valtavasti aikaa provosointiin ja vihan levittämiseen. (13:02)
Tämä kyseinen psykopaatti tuomittiin pitkään vankilatuomioon petoksista, varkauksista ja laittomista uhkauksista. Uhreina oli hänen lähipiirinsä, perheenjäseniä ja tyttöystäviä. Harald kertoo, että hänellä on diagnoosi "emotionellt instabilit personlighetssyndrom", jonka oletan tarkoittavan rajatilaista persoonallisuushäiriötä, eli epävakaata (borderline) persoonallisuushäiriötä. Hän kuvaa sitä siten, ettei oikein tiedä, kuka on, ja mielialan vaihtelut ovat valtavia, on aggressiivisuutta, ja henkilö on kontrolloiva ja väkivaltainen läheisiään kohtaan. Hän kertoo, että hänellä on lääkitys tähän persoonallisuushäiriöön, mikä on mielestäni yllättävää.
Hän kertoo tehneensä petoksia tyttöystävilleen siinä vaiheessa, kun suhde on jo kariutunut. Kun hän on yksinäinen ja kun hänellä ei ole suhteen kariuduttua ihmisiä ympärillään, hän on uhkaava ja väkivaltainen. Jo lapsena hän oli väkivaltainen, rikkoi koulun ikkunan ja tappoi lemmikkikaniininsa katkaisemalla sen kaulan kirveellä. Lemmikkilinnultaan hän väänsi niskat nurin, koska kanin lisäksi sekin sai enemmän huomiota kuin hän itse.
Harald ottaa yhteyttä toimittajaan saadakseen (muka?) apua. Yhteiskunnalta hän ei juurikaan ole apua saanut. Hän on tietoinen siitä, että tarvitsee apua, mikä on yllättävää (ainakin psykopaateille) (oma epäilyni on, että hän vaan haluaa briljeerata manipulaatiotaidoillaan). Vankilan psykologi oli hänelle sanonut, että hänen päänsä oli "väärinkytketty". Hänen lapsuutensa oli rikkinäinen, eikä hänellä ollut lapsena ystäviä. Ja että nämä aiheuttavat valtavan paljon pahuutta ihmisessä. Jo lapsesta saakka hänessä on ollut vikaa, hän varasti rahaa äidiltään, oli ilkeä luokkatovereilleen, hän on aina vetänyt muut ihmiset alas silloin kun hän on voinut itse huonosti.
Aikuisena hän retostelee lukuisilla seksisuhteillaan moniin naisiin. (Kuulostaako tutulta...?)
Hänen uhrinsa ovat itse heikossa hapessa, haavoittuvaisia, esimerkiksi lapsena huostaan otettuja (ensimmäinen dokkarissa ollut tyttöystävä), aiemmissa suhteissa raiskattuja (molemmat dokkarissa esiintyneet tyttöystävät ovat) ja pahoinpideltyjä, toisella tyttöystävällä on ollut syöpä ja hän sairastaa skitsofreniaa ja on autisti jne.. Psykopaateilla ja muilla saalistajilla on taipumus saalistaa ja hyväksikäyttää nimenomaan heikoimpia ja hauraimpia, he oikein haistavat sen. Jo koulun tarkkailuluokalla tai apukoulussa tms. hän käytti luokan kehitysvammaisia tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen.
Hän itse katsoo tarvitsevansa keskusteluapua ja ehkä sairaalajaksoa, jotta väärät ajatusmallit vaihdettaisiin toimivampiin. Hän toivoisi apua saadakseen paremman elämänlaadun, vaikka vahingoittaakin muita ihmisiä. Hän siis on tietoinen siitä, että hän vahingoittaa muita ihmisiä. En tiedä, katuuko hän mitään. Hän vihaa ympärillään olevia ihmisiä ja yhteiskuntaa, koska ei saa apua - hän tuntee olevansa näkymätön, koska kukaan ei välitä hänestä (vaikka hänellä on tyttöystävä). Ehkä hän näkymättömyytensä takia otti yhteyttä journalistiin. Haraldilla on suuri tarve olla huomion keskipisteenä.
Hän kuvaa itseään myös psykopaatiksi, ja kuvaa, että psykopaatin luontoon kuuluu se, että hänen pitää kontrolloida uhriaan pienintä piirtoa myöten, "omistaa" uhri. Tyttöystävä ei uskalla lopettaa suhdetta, koska pelkää psykopaattia. Psykopaatti itse kuvaa tilannetta sairaaksi, mikä on yllättävää. Hän antaa itsestään samanaikaisesti laskelmoivan ja haavoittuvaisen kuvan, ikään kuin hän haluaisi, että joku pysäyttää hänet. (Joissakin sarjamurhaajissa olen muistaakseni lukenut on samanlainen piirre, haluavat rangaistuksen ja kuolemantuomion, jotta heidän pahantekonsa pysäytettäisiin.)
Tämä ihmishirviö Harald pistää tyttöystävänsä velkaantumaan valtavasti (2,2 miljoonaa Norjan kruunua) ostaakseen yhä uusia kalliita uusia autoja mm. Audin. Hänen itsetuntoaan hivelee isolla kalliilla autolla ajaminen. Hän omistaa kyseisen Audin (joka on jo kolmas), mutta velka on kokonaan tyttöystävän nimissä. Kaikki mihin hän koskee, menee rikki, eikä hänellä ole lainkaan impulssikontrollia. Hän (muka) tarkoittaa hyvää, mutta kaikki menee silti pieleen joka ikinen päivä (48:16).
Se, että hän kohtelee ihmisiä huonosti, johtuu hänen mielestään siitä, että tuntee itsensä yksinäiseksi ja on katkera yksinäisyydestään (48:26). Myöskään ollessaan vankilassa ei kukaan tullut käymään ja katsomaan häntä. (Tässä muna-kana-ongelma. Hän kohtelee muita karuakin karummin, ja sitten ihmettelee, että on yksin, ja ottaa yksinäisyyden tekosyyksi kohdella muita huonosti. Never ending story.)
Hän ei ole tyytyväinen, ennen kuin on tuhonnut ihmisen perin pohjin. Monikalta, tyttöystävältään, hän on vienyt työpaikan (muuttamalla toiselle paikkakunnalle, jolloin Monika seurasi perässä ja jäi työttömäksi), omistusasunnon (meni Haraldin aiheuttamiin velkoihin), ystävät, tulevaisuuden (valtava velka) ja pilannut perhesuhteetkin. Kun Haraldilta kysytään, miksi hän haluaa tuhota tyttöystävänsä, jonka hän on peräti tehnyt raskaaksi (kaksoisraskaus), on vastauksena halu alistaa ja kontrolloida toista ihmistä. Mistähän tuollainen aivan sairas alistamishalu ja kontrollinhalu oikein kumpuaa?
Harald on sitä mieltä, että hän on arvokkaampi kuin muut ihmiset. Muut ihmiset ovat hänen mielestään toista mieltä, siis että hän on arvoton, mistä syystä hän painaa muita ihmisiä alas ja nujertaa muiden itsetunnon (11:12:48), nostaakseen omaa itsetuntoaan. (Miten tämäkin kuulostaa niin tutulta, noinhan psykopaatit juurikin tekevät...)
Haraldin viha ilmeisesti kumpuaa juurikin tuosta oman arvottomuuden tunteesta, alemmuudentunteesta. (Liekö sama juttu muillakin netin vihapuhujilla?)
Hän murskaa sydämiä ja samojakin sydämiä yhä uudestaan ja uudestaan. Se on hänen luontonsa. Kylmä, laskelmoiva. Kykenemätön rakastamaan. Kykenemätön sitoutumaan yhteen ihmiseen, kykenemätön avioliittoon. Kuulostaa kummallisen tutulta, ja tulee aivan mieleen eräs Kantislainen...
"kertsi", ihmisissä on paskiaisia ja huijareita. Eivät he silti kaikki "natseja" ole.
Mieti ulosantiasi!
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 08, 2021, 20:49:43
"kertsi", ihmisissä on paskiaisia ja huijareita. Eivät he silti kaikki "natseja" ole.
Mieti ulosantiasi!
Mitä ihmeen ulosantia, "Toope"? En ole suinkaan väittänyt, että kaikki paskiaiset tai huijarit olisivat natseja. Referoin kyseistä dokumenttia, jonka mukaan se
yksi psykopaatti on natsi. Dokumenttia, jota ilmeisesti et ole katsonut. Miten ihmeessä sinä voit väittää asioita dokkarista, jota et edes ole nähnyt?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 08, 2021, 21:21:16
En ole suinkaan väittänyt, että kaikki paskiaiset tai huijarit olisivat natseja...
Ai! Ok. Olen vain jotenkin saanut sen käsityksen kirjoituksistasi.
En halua arvostella negatiivisessa mielessä ketään. Jokainen kirjoittaa omalla tyylillään. Jonkun tyyli on se, että hän ei varsinaisesti keskustele vaan postailee lyhyitä pelkistettyjä vakiokommentteja vähän kuin automaatti, johon ei ole vaihdettu kasettia pitkään aikaan. Tällaisen kirjoittelijan maailma on mustavalkoinen ja näkökannat ehdottomia ja muuttumattomia. Ehkä näkökannat eivät muillakaan muutu, mutta asiat esitetään vähemmän töksähtäen.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 09, 2021, 12:06:32
En halua arvostella negatiivisessa mielessä ketään. Jokainen kirjoittaa omalla tyylillään. Jonkun tyyli on se, että hän ei varsinaisesti keskustele vaan postailee lyhyitä pelkistettyjä vakiokommentteja vähän kuin automaatti, johon ei ole vaihdettu kasettia pitkään aikaan. Tällaisen kirjoittelijan maailma on mustavalkoinen ja näkökannat ehdottomia ja muuttumattomia. Ehkä näkökannat eivät muillakaan muutu, mutta asiat esitetään vähemmän töksähtäen.
Toisten kommenteissa ovat aina ne vaihtoehdot, joko ohittaa tai reagoida.
Oma valinta.
Jeffrey McDonald on äärettömän mielenkiintoinen esimerkki psykopaatista tai sosiopaatista olettaen että hän teki nuo teot. Tai periaatteessa riippumatta siitä, koska psykopaattikin voi joutua ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/Jeffrey_R._MacDonald
Mielenkiintoinen sikäli, että hänen psykopatiaan viittaava käytöksensä paljastui vasta, kun hän murhien jälkeen ja syytteistä vapauduttuaan meni televisioon, mikä aikaansai uuden tutkinnan ja lopulta elinkautisen kolmesta murhasta.
Jälleen kerran juttua psykopatiasta, plus testi.
https://www.is.fi/terveys/art-2000009111585.html
RUOTSALAISEEN vanhainkotiin ei tänä päivänä pääse töihin, jos on pienintäkään taipumusta psykopatiaan, väittää Lundin yliopiston persoonallisuuspsykologian dosentti Petri Kajonius. Hän on tuonut ruotsalaisten hoitokotien rekrytointiin työkalun, jolla hakijoiden joukosta voidaan seuloa pois ihmiset, joilla on erityisen paljon psykopatian, narsismin ja machiavellismin piirteitä.
– Viimeisenä seitsemänä vuonna ei ole täytynyt erottaa yhtäkään työntekijää. Ruotsalaisten hoivakotien ilmapiiri on nykyään todella mukava ja ihmiset ovat epäitsekkäitä, Kajonius kuvailee.
Kovin on ollut tasotonta sekopääsakkia töihin pyrkimässä, kun eivät ole osanneet huijata seulonnassa?
Kiinnostava juttu. Kai se saattaa rekrytoinnissa olla ihan järkevää seuloa jollain testeillä, ja luultavasti paljon riippuu siitä, miten sitä tehdään.
Vaikka seuraavassa selostan jotain omaani, ei se tarkoita ettei Norman esille nostama juttu tai siihen liittyvä pohdinta olisi kiinnostavaa ja oikein jees.
Oma perspektiivi persoonallisuushäiriöihin ja toisaalta mielialahäiriöihin on sillä tavalla muuttunut, että en nykyisin pidä niitä häiriödiagnooseja tai jotakin kuvaa tällaisesta ihmisestä enää niin kiinnostavina.
Ne on sellaisia enemmän tai vähemmän löyhiä ryhmitelmiä, ja edelleen kiistellään siitä, onko esimerkiksi narsismia varsinaisesti olemassa personaallisuushäiriöinä vai miten ne pitäis luokitella ja ryhmitellä.
Sen sijaan kiinnostavaa on se, että noihin persoonallisuushäiriöihin liittyy tietynlaisia skeemoja, joissa on sekä käytöstä että kognitiota ja... en nyt muista, ehkä muutakin. Ne käytösmallit ja niihin liittyvät tavat ajatella ja jäsentää itseä suhteessa muihin ovat hyvin joustamattomia.
Jokaisella on tällaisia käytösmalleja ja tällaisia skeemoja, ja ero on kai pitkälle siinä, kuinka joustamattomia ne ovat ja toisaalta siinä, aktivoituvatko ne jossain juuri tietyssä tilanteessa vai ovatko ne sellaisia lähes jatkuvasti päällä olevia tai todella helposti aktivoituvia ja itse asiassa aika kiinteitä osia omaa identiteettiä. Ja sitten toisaalta että kuinka laaja-alaisia ne ovat. Häiriössä ne on läsnä hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa.
Persoonallisuushäiriö on siinä mielessä suhteellinen, että verrattuna kulttuurissa vallitsevaan tapaan havaita, ajatella, tuntea ja suhtautua toisiin, jollekin leimalliset käyttäytymisen muodot vain ovat tähän nähden huomattavan poikkeavia.
Jollain tapaa pidän siis... kiinnostavampana ajatella sitä silleen että jokaisella ihmisellä on joku määrä piirteitä vaikka nyt psykopatiasta, ja sitten jokaisella ihmisellä on joku määrä joustamattomia pitkäaikaisia käytösmalleja, jota on tosi vaikea itse nähdä tai arvioida.
"Normaali" on tossa sellainen aika laaja kenttä kuitenkin, ja sekin on olennainen osa kuvaa, että niihin voi itsekin jossain määrin vaikuttaa, eikä tollasia asioita kannata pelätä eikä myöskään ottaa täysin kiveen hakattuina omallakaan kohdalla.
Silti ne ääripäät ja myös se, mitkä tekijät tähän liittyy ja mitä ne keskeiset jutut sielllä taustalla on, ovat ihan syystäkin myös kliinisen tutkimuksen ja huomion kohteina. Eikä mulla siinä mitään ongelmaa ole että pyritään esimerkiksi hoivatyössä pienentämään riskejä siihen että siellä toimittais aivan käsittämättömästi ja kohdeltais potilaita tai vanhuksia tai ketä vaan heikommassa asemassa olevaa kaltoin.
Ainoa varaus on, että tollasen tietysti voi viedä liian pitkälle ja määritellä niin kapeaksi sen ihanteellisen, että se tuottaa sitten taas uudenlaisia ongelmia. En usko että niin oltaisiin kuitenkaan Ruotsissa toimittu.
Minullahan on aikoinaan diagnosoitu sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, ja oletan että sen komponentteina on ollut ainakin sortimentit "estynyt" ja "vaativa". En minä nyt niin vain edelleenkään purskahda johonkin sosiaaliseen kanssakäymiseen sekaan, ja kautta elämäni minusta on tuntunut että jään kaikessa ulkopuoliseksi. Lapsena se ei minua häirinnyt, kunhan touhusin omiani, mutta aikuisena se on välillä jurppinut kun tuntee itsensä muita huonommaksi ja kelpaamattomaksi, kun ei jotenkin vaan pääse "sisäpiiriin" siinä missä muut naiset. Eli naisten keskenhän tätä tuntemusta useimmiten tulee. Miesten kanssa ehkä sillä tavalla että vaikka miten samaistuisi heihin ja kuvittelisi että ollaan samalla viivalla, niin eipä sitten kumminkaan ollakaan, koska miehet näkevät minussa naisen. Se, pitääkö sanoa "vain naisen", on sitten hivenen eri asia kuin "nainen" sinällään, mutta en pohdi nyt sitä.
Vaativuushan se elämääni kyllä kai kuitenkin eniten pilaa, kun mikään ei riitä. Ja turha nyt tulla tähän ilkkumaan parinhausta, koska kyse on pitkälti siitä mitä vaadin itseltäni. Vaikka mitä. En ole mikään ikinä tyytyväinen. Useimmiten se aiheuttaa sen että en edes tee jotain asiaa, kun epäilen että siitä jää kumminkin se tyhjä tunne että ei tämä ollutkaan yhtään mitään.
Tyhjyyden tuntemukset olivat aikoinaan keskeistä ns. rajapiirteisyydessä. Nykyäänhän tämmöistä nimikettä ei kaiketi edes käytetäkään.
Äitini kertoi että hän oli saanut kuulla olevansa estynyt ja riippuvainen. Tuon jälkimmäisen olen ymmärtänyt niin että käytännössä hänen itsetuntonsa oli muiden takataskussa. Muilla oli häneen sellaista valtaa jota heillä ei ole minuun. Siitäkin huolimatta että poden huonommuuden tuntemuksia minulla on kuitenkin myös jonkinlaisia ylemmyyden tuntemuksia joissain asioissa (joissa olen vahvemmilla kuin ihmiset keskimäärin, kuten esim. kirjoittamisessa), ja ihan niin paskaksi en sitten itseäni kumminkaan miellä kuin esim. äitini, ja muutama muu ihminen jotka olen tuntenut (esim. eka eksäni).
Eli kokisin että omia "jäykkyyksiään" voi kyllä tiedostaa. Mutta se että voiko niille tehdä jotain, on vaikeampi juttu. Minusta joskus tuntuu että eipä juuri voi. Aivan kuten joku ujo ihminen voi sanoa että pohjimmiltaan hän pysyy aina ujona, vaikka olisi ryhtynyt koomikoksi ja naurattaisi salillisia ilta toisensa perään, niin minustakin tuntuu että tietyt "luonteeni kurtut" ovat ja pysyvät, vaikka mimmoisella silitysraudalla prässättäisiin.
Ehkä ne sitten pitäisi vain kääntääkin eduksi. Ainakin yksi tuttuni, ellei useampikin, oli sitä mieltä että selviän hyvin korona-ajan eristysvaihteesta. Ilmeisesti en sitten puheissani vaikuttanut yhtä hysteeriseltä kuin jotkut muut. Eihän minun elämäni tuntunut juurikaan sen kummemmaksi muuttuvan, vaikka bussit kolisivat lähes tyhjinä jne. Erakkous tai sosiaalinen eristäytyminen toimii joissain tapauksissa ihan jees. Mutta mites tämä vaativuus? Siitä en nyt oikein osaa sanoa äkkiseltään miten siitä tehdään hyve. Tai no, ehkä sitä ei sitten ihan mitä tahansa sutta ja sekundaa kauaa katsele.
Sitten taas toisaalta koska minä nyt kumminkin olen autistisia piirteitä omaava henkilö, niin milläs sen aina niin varmasti sanot mikä on autismia ja mikä persoonallisuushäiriötä...?
Tässä kerrotaaan kiinnostavalta vaikuttavasta väitöskirjatutkimuksesta:
LainaaAineistona käytettiin Pathways to Desistance -pitkittäistutkimusta, joka koostuu 1 354 nuorisorikollisesta (14,3 % naisia; 40,1 % mustia). Yksilöiden sisäisen vaihtelun tarkastelu osoitti, että laadullisesti hyvät seurustelu- ja ystävyyssuhteet olivat yhteydessä matalampiin psykopatiapiirteisiin, kun taas suhteiden antisosiaalisuus liittyi korkeampiin piirteisiin. Matalampaa psykopatiapiirteisyyttä havaittiin niillä nuorilla, jotka eivät olleet seurustelusuhteessa, verrattuna huonossa suhteessa oleviin nuoriin. Äidin lämminhenkisyys korreloi negatiivisesti nuoren psykopatiapiirteisiin ja rikoskäyttäytymiseen. Isän lämpö suojasi nuorta psykopatiapiirteiltä, mutta ei rikollisuudelta. Äidin ja isän vihamielisyys liittyi korkeampiin psykopatiapiirteisiin ja rikollisuuteen. Uniongelmat, sosiaaliset suhteet ja vanhempien vaikutus tulisi ottaa huomioon psykopatiapiirteitä omaavien nuorten hoito-ohjelmissa.
Terveysortti: Nuorten psykopatiapiirteet: uni, sosiaaliset suhteet ja vanhempien toimet riski- ja suojatekijöinä (https://terveysportti.mobi/tyoterveyskirjasto/uutismaailma.duodecimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=24&p_artikkeli=uux25547)
Väistöskirja löytyy Heldasta ja on sieltä ladattavissa PDF-tiedostona: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7391-1
^ Tulipa tuosta mieleeni vaade että nuoren naisen pitäisi antaa nuorelle miehelle piparia, ettei miehestä sukeudu joku koulusurmaaja tai muu terroristi. On kyllä äärimmäisen epäoikeudenmukaista että edellytetään että itsekin keskenkasvuisen naisenalun pitäisi yhtäkkiä kyetä olemaan joku ihme pantavissa oleva terapeutti miehelle joka muuten niksahtaa ties mihin hulluuteen, jos ei pääse runkkaamisen sijasta tositoimiin naisen kanssa.
Näyttää siltä että kun tyttiksen kanssa menee bänks, se on joillekin gangsterinaluille se hetki jolloin kaikki lähtee menemään päin helvettiä. Vankila vartoo.
Mutta eihän sen tyttöystävän kanssa välttämättä olisi tullut ero, jos ei jätkällä viiraisi sikäli päässä että ei se nainen nyt vaan kertakaikkiaan kykene hänen kanssaan olemaan, kun omaakin terveyttä (fyysistä ja psyykkistä) kuitenkin pitää varjella...
Kyllä niille jäykkyyksille jotain voi, tai ajattelisin että on mahdollista muuttaa, mutta... sitä kuitenkin rajaa moni asia. Se voi vaatia kovaa työtä ja toisaalta siinä ehkä kannattais ajatella pikemminkin niin että lähtee tosi pienestä eikä odota mitään isoja muutoksia.
Siis... joku pieni muutos joka parantaa elämänlaatua voi olla silti tärkeä.
En tiedä oikeasti yhtään, mutta veikkaisin että psykopatiaa mitattaessa olisin suurin piirtein keskiverto eli siis puolella ihmisistä enemmän ja puolella vähemmän piirteitä.
Sen sijaan esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden osalta mulla olis korkeammat pisteet kuin keskimäärin, mutta se nyt vaan toisaalta näyttää ylimalkaisesti vähän suuntia että missä mulla olis kehitettäviä juttuja ja duunia tehtävänä tollasella osastolla.
Ja kai se pitää itse määritellä että jaksaako etsiä sieltä niitä mitä täsmälleen omalla kohdalla vois työstää tai jaksaako kokeilla jotain tai.... kokeeko sille tarvetta ja onko motivaatiota jne
Epäsosiaalisena voi herkästi kokea että elämänlaatu ei parane, mikäli alkaa olemaan yhtäkkiä kauheasti ihmisten kanssa tekemisissä.
Noh, itse en sanoisi olevani epäsosiaalinen, oikeastaan, mutta en nyt kauhean sosiaalishakuinenkaan ole. Esim. määrä ei korvaa laatua, eli en änge kaikkeen mahdolliseen mukaan vain että kunhan nyt jotain kanssakäymistä ihmisten kanssa olisi. (Ehkä tämä on merkittävä syy siihen että en juo. Ei merkittävin syy, mutta melko merkittävä.)
En tiedä, mikä tollaseen olis ylipäätään järkevä lähestymistapa.
Yksi vois tietysti olla se, että lähestyy sitä, mitä on itsellä ne kaikista suurimmat ja kovimmat pelot siellä ihan syvällä. Yleensä ne kai jollain lailla liittyy siihen tai on mukana siinä, kun tuotetaan oikein paskaa ja järjetöntä käytöstä.
Ja toisaalta ne pelot ei ole pelkästään "järjettömiä" vaan ne liittyy sitten taas isoihin ja suuriin toiveisiin ja omiin tarpeisiin.
Tossa tarkastelussa se kai palautuu johonkin sellaiseen että miten niitä omia tarpeita sitten voi täyttää ja kohdata silleen että se olis semmosta luovaa ja avointa ja tuomitsematonta ja omien arvojen mukaista mutta ei kuitenkaan silleen että niiden mukaan mennään täysin orjallisesti tai että se tuottaa käytöstä joka ei enää olekaan... hyväksi itselle tai muille.
Mihin suuntaan tota haluaa muuttaa tai kannattaa muuttaa riippuu toisaalta siitä, mitä omat käsitykset sanoo että on se "hyvä" ja toisaalta ehkä siitäkin että mikä on oma lähtötilanne ja mitä ehkä arvioi jotenkin perseelleen tai kohtuuttomasti.
^ Tarkennuksena että en puhu tossa erityisesti Normasta vaan yleisellä tasolla
Tämä nyt menee tyystin itsestä lässyttämiseksi tiedeosiossa, mutta tämmöinenhän minä olen...
Tajusin että minua häiritsee se että ajoittain häiritsevästi käyttäytyviä ihmisiä pidetään arvossa, tai ainakin jää näyttämään siltä että pidetään. Uhkaavimmin ovat tietenkin käyttäytyneet yksittäiset miehet, ja se ärsyttää että heidät mielletään muiden tai heidän itsensä taholta "hauskoiksi seuramiehiksi". Esim. ukko joka kävi vittuilemassa minulle vuosien ajan aina päissään ollessaan oli niin "hauska" tyyppi että hän jopa julkaisi vitsejä paikallisessa sanomalehdessä. Ei siis ihme etten vakavissani harkinnut että olisin soittanut poliisit häätämään sen äijän oveltani. Sitä jotenkin pelkäsi että koko naapurusto kääntyy minua vastaan, jos vastustan niin hauskaa miestä, ja olen kertakaikkiaan ilonpilaaja.
Kuitenkin se ukko sanoi itse minulle kerran että hän yrittää nykyään pysyä siellä omalla asunnollaan, kun "on tullut sanomista". Että se siitä hänen hauskuudestaan.
En muista olenko kertonut tätä tällä foorumilla, muistelisin että olen paasannut harmistumistani vain livessä:
Olin toissakesänä melko myöhään bussipysäkillä josta minun piti pääsemän kotiini. Minua vanhempi mies (siis kuusikymppinen?) alkoi mulkoilemaan minua jotenkin happaman näköisenä. Sitten hän ryhtyi avautumaan että häntä pännii kun en tervehdi häntä meidän kotipysäkillä, jossa hän ilmeisesti oli jo siihen mennessä moneen kertaan seisonut samaa bussia odottamassa kuin minä. Totesin että vastaan kyllä jos minua tervehditään ensin. Hän siihen jotain että on "yrittänyt tervehtiä". Minkäänlaista inahdustakaan en muista kyllä keneltäkään kuulleeni, joten lieneekö yrittäminen jäänyt korvienväliseksi? Toisaalta minulle joskus käy niin että en saa sanaa suustani jos joku sanoo jotain, tulee aivojumi. Mutta en muista hänen oloisen henkilön kanssa näin käyneen.
Jotain voi kyllä päätellä miehestä joka yhtäkkiä alkaa saarnaamaan siitä miten joku yksin liikkuva nainen ei ole hänen kanssaan sosiaalista kanssakäymistä harjoittanut. Miten vain. Mutta se mäkätys meni sitten astetta oudommaksi, kun mies alkoi yhtäkkiä kiukkuisen oloisena muistelemaan miten olin mukamas hänen saunavuorollaan tullut koputtelemaan ovea ja kysellyt "piirustuspaperien" perään. Mies tiesi oikein sen saunavuoron joka minulla oli joskus 12 v sitten ollut (ei ole enää, olen vaihtanut aikaa ja päivää). Nykyään hän asuu nähtävästi jossain muualla, mutta on siis silloin asunut samassa taloyhtiössä ja hänellä on siis ilmeisesti ollut (tai esittää että on ollut) vuoro ennen minua.
Mutta kirveelläkään en saa minkäänlaista muistikuvaa että minulla olisi ollut jotain perkeleen papereita saunassa mukanani...! Minkä ihmeen takia olisi ollut? Ja mitä ihmeen piirustuspapereita? Kaavioita? En omista. Piirtänytkään en ole herran aikoihin. 2010 kävin kyllä saunassa silloisen miestuttavuuteni kanssa, että hänestä en tiedä, mutta ei ole lainkaan minun tapaistani mennä nakuttelemaan ovia jonkun toisen ihmisen saunavuorolla.
Tässä on uhannut käydä niin että kuvittelen että olen siellä jotain papereita käynyt kyselemässä, mutta kaikki järki sanoo että tuollaista tilannetta ei ole ollut.
Minä sitten vetosin siihen mieheen että en kyllä yhtään tiedä mistään papereista mitään, johon hän ärähti että "elä yritä". Siinä vaiheessa alkoi kyllä jo jurppia tosissaan. Vaikka olisi jotkut paperit ollutkin (joista minulla ei ole mitään oikeaa, todellista muistikuvaa), niin mitä sitten? Mikä ihmeen kiukuttelun aihe se on? Onko tuossa joku koukku jolla ukko yritti saada minua alamaisekseen asettamassa minut jonkinlaiseen "syyllisen" asemaan?
Totesin sitten melko vihaisena että ehkä olet sotkenut minut johonkin toiseen, "olen kerran meinannut saada turpaani kun minut sotkettiin toiseen". Tässä oli kyseessä tilanne että alueen vanhin juoppo alkoi rähjäämään minulle pihalla uhkaavan oloisena että "maksa tyttö se televisio". Olin että täh, mutta miehen seurassa ollut toinen mies sanoi että tämähän on ihan väärä ihminen.
Selvää on että minä en sovi alkoholistien sekaan asumaan. En sitten nähnyt sitä bussipysäkillä kiukutellutta tyyppiä pitkään aikaan, mutta tänä kesänä hän alkoi ilmestymään kotipysäkilleni samaan aikaan kanssani. Vituttaa jokaikinen kerta kun se äijä siellä seisoo. Ja se on ihan sama että teenkö lähtöä milloin, koska hän saattaa olla samaan aikaan koska hyvänsä pysäkillä. Erityisesti meinasin tikahtua pullaan kun hän jutteli yhden naisen kanssa jota pidän omana tuttavanani. Eihän se nainen tietysti tiedä miten uhkaavana koin sen viime vuoden kesän tilanteen, kun en ole siitä hänelle kertonut (ei ole ollut tilaisuutta). Sitten miettii että puhuukohan se ukko jotain paskaa minusta ympäriinsä. Mutta jos niin tekee, niin kaiketi pitäisi luottaa ihmisiin että kai nämä nyt miettivät että voiko vanhalle viinalle ja tupakalle haisevaa miestä uskoa ennemmin kuin siistiä minua, jota ei ole konsanaan nähty viinaspäissään kekkuloimassa.
Tosin naapuruston juoppokaartihan minua ihmetteli aikoinaan kun tänne muutin, ja se vanhin juoppo oli antanut minulle nimen Mörkö-Marja sen takia että liikun aina yksinäni. Ehkä erakko on sitten asteikolla juoppojakin paskempi ihminen. En tiedä.
Psykopatia ja narsistisuus ja nämä kaikki näyttäisivät olevan jäämässä pois tautiluokituksesta.
IDC-11:ssa homma menee niin, että erikseen diagnosoidaan persoonallisuushäiriö, ja sille on kaikenlaisia kriteereitä: Personality disorder (https://icd.who.int/browse11/l-m/en#/http%3a%2f%2fid.who.int%2ficd%2fentity%2f941859884).
Ylesesti sitä luonnehditaan näin:
LainaaAn enduring disturbance characterized by problems in functioning of aspects of the self (e.g., identity, self-worth, accuracy of self-view, self-direction), and/or interpersonal dysfunction (e.g., ability to develop and maintain close and mutually satisfying relationships, ability to understand others' perspectives and to manage conflict in relationships)
Esimerkiksi arvoidaan tällaisia:
- Accuracy of one's view of one's characteristics, strengths, limitations
- Ability to understand and appreciate others' perspectives
- Appropriate stability and flexibility of belief systems
Arvioitavia seikkoja on paljon muitakin.
Diagnoosia voidaan tarkentaa, ja lähimmäksi kai psykopatiaa tulisi sellainen kuin 6D11.2 Dissociality in personality disorder or personality difficulty (https://icd.who.int/browse11/l-m/en#/http%3a%2f%2fid.who.int%2ficd%2fentity%2f1913158855)
Tässä keskeisiä piirteitä ovat itsekeskeisyys ja piittaamattomuus muiden tunteista ja intresseistä.
Itsekeskeisyydestä:
LainaaSelf-centeredness in individuals high on Dissociality is manifested in a sense of entitlement, believing and acting as if they deserve—without further justification—whatever they want, preferentially above what others may want or need, and that this 'fact' should be obvious to others. Self-centeredness can be manifested both actively/intentionally and passively/unintentionally. Active—and usually intentional—manifestations of self-centeredness include expectation of others' admiration, attention-seeking behaviours to ensure being the center of others' focus, and negative behaviours (e.g., anger, 'temper tantrums,' denigrating others) when the admiration and attention that the individual expects are not granted. Typically, such individuals believe that they have many admirable qualities, that their accomplishments are outstanding, that they have or will achieve greatness, and that others should admire them. Passive and unintentional manifestations of self-centeredness reflect a kind of obliviousness that other individuals matter as much as oneself. In this aspect of Dissociality, the individuals' concern is with their own needs, desires, and comfort, and those of others simply are not considered.
Piittaamattomuus muista:
LainaaLack of empathy is manifested as indifference to whether one's actions inconvenience others or hurt them in any way (e.g., emotionally, socially, financially, physically, etc.). As a result, individuals high on Dissociality are often deceptive and manipulative, exploiting people and situations to get what they want and think they deserve. This may include being mean and physically aggressive. In the extreme, this aspect of Dissociality can be manifested as callousness with regard to others' suffering, and ruthlessness in obtaining one's goals, such that these individuals may be physically violent with little to no provocation and may even take pleasure in inflicting pain and harm. Note that this aspect of Dissociality does not necessarily imply that individuals high on Dissociality do not cognitively understand the feelings of others, only that they are not concerned about them and instead are likely to use this understanding to exploit others.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 25, 2023, 23:40:47
Jos haluaa erotella jotain paremmin persoonallisuushäiriönä käsiteltävää oireilua enemmän PTSD:stä, mun mielestä relevantti tekijä on se, että jos henkilö todella pehmenee ja rentoutuu, PTSD:n tapauksessa silloin löytyy myös enemmän kognitiivista joustavuutta, käytösmallien joustavauutta, empatiaa yms. — ja tavallaan ne tekijät, mihin persoonallisuuden vaikeuden tai persoonallisuushäiriön määrittely voisi nojata, todella voimakkaasti vähenevät tai jopa kokonaan poistuvat vain olosuhteita muutamalla.
Olettaisin että kyseenalaisia tai jopa vääriä diagnosointeja tässä todella tapahtuu, ja yksi olennainen vaikeus on, että diagnoosi tehdään tilanteessa, joka jo sinällään voi olla potilaalle stressaava ja pelottava.
Uskon osittain siihenkin, että Vaknin voi olla sellaisella tavalla oikeassa, että tietyssä määrin persoonallisuuden häiriöihinkin voi liittyä valintoja, ainakin hieman sumeasti ja laventaen tulkiten.
Henkilön valinta voisi olla vaikkapa se, että hän pitää sitkeästi kiinni näistä tietyistä tässä ketjussa yllä kuvatuista toimintamalleistaan eikä niistä jäykkyyksistä ole oikein mitään poispääsyä. Lopulta tällainen voi olla vähän kana ja muna -tilannekin sikäli, että vaikka voisikin olla toisin, henkilö saattaa valita tietynlaisen uhman ja sen, että en halua tällaista, vaan se on heikkoutta ja sitähän voitaisiin käyttää minua vastaan.
Mulle kiinnostavaa Vakninin koko teoriassa on tavallaan se, että entä jos merkittävä osa tosi selkeästi ja voimakkaasti persoonallisuuden häiriöksi luokiteltavistakin tiloista olisi sellaisia, että jos katsotaan tarpeeksi pitkälle menneeseen, sille on löydettävissä jokin traumaperäinen tai sen tyyppinen laukaiseva tekijä, joka sitten vain muodostuu osaksi identiteettiä ja jossain määrin ruokkii itse itseään.
En pidä sitä
kään täysin mahdottomana ajatuksena, että teoriassa tällaisen tilan ehkä vois muuttaa toisenlaiseksi sillä, että "uudelleentraumatisoi ihmisen" eli käytännössä rikkoo ja murtaa.
Todella isoja ongelmia tossa on siltikin monta:
- jos toi olis edes periaatteessa mahdollista, sitä voi käytännössä olla mahdottoman vaikea toistettavasti toteuttaa eri potilaiden erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten terveydenhuollon henkilöiden erilaisilla edellytyksillä
- jos oliskin mahdollista toistettavasti toteuttaa, eettiset ongelmat liian julmasta kohtelusta pitäis olla tossa aivan valtavan ilmeisiä
(ja nimenomaan lääkärikunnan näkökulmasta ja niiden ammattietiikalle tollanen on hiton iso ongelma)
- jos sivuutetaan eettiset ongelmat, seuraava ongelma on, että tolla päästään vain takaisin tilaan jossa puhuttais enemmän PTSD:stä
- edelleen jää ratkaisematta se, mistä tän henkilön oma motivaatio mennä kohti jotakin parempaa ja rakentaa jotain uudenlaista ja kestävää syntyy
- en näe millään mitään suoraa yhteyttä, millä tollanen tahallisen rikkova toiminta tuottais edellä mainittua hyvää tai tuottais sen paremmin stabiileja ihmisiä tai parempaa kuin mistä lähdettiin
Ton kaiken lisäksi aivan suoraan paskaa teoriassa on koko "selitysmallin" kohdistaminen vain tiettyihin tahoihin, jotka on alttiita yleiselle paheksunnalle ja halveksunnalle — mutta ei muihin — vaikka jos koko juttu pätis, sehän pätis riippumatta tollasista tekijöistä aivan ilmeisesti, koska muutenhan se ei ole totta.
Jonkinlaiseksi ilmaan leijuvaksi paradoksiksi jää silti ajatus, että jos koko terveydenhuolto toteuttaisiin täysin häiriintyneellä tai persoonallisuushäiriöisellä tavalla, voisiko sillä silloin periaatteessa paremmin hallita nimenomaan nykyisin selkeästi persoonallisuushäiriöiksi luokiteltavia tiloja ja oireita.
No... sitä voi miettiä, kuulostaako tollanen periaatteessa hyvältä tai edes miettimisen arvoiselta ajatukselta vai ei.
Idealismista luovuttaessakin voi tarkastella tota utilitaritistisesti niin, että minkälainen hyöty tosta löytyis ja minkälaisiin tapauksiin — versus se, minkälainen vaikutus tolla sitten muuten olis vaikka yhteiskunnan ja yksilön suhteeseen tai terveydenhuollon ja sen asiakkaiden väliseen suhteeseen — tai minkälaisia muita ongelmia se sitten tuottaa suhteessa siihen, miten suurta osaa koskee nimenomaan selkeä persoonallisuuden häiriöisyys versus PTSD-oireet, ja kenelle tosta annetaan vastuu ja valta tehdä arvioita ja päätöksiä.
Mun nähdäkseni toi johtais aika raakaan touhuun, jossa tultais lopulta lähelle sitä, että no, eihän silloin ennen sivilisaatioita edes eletty kovin pitkään eikä lapsistakaan selvinnyt ensimmäisiä vuosia elossa kuin murto-osa, että tavallaan tollanen elämän hitonmoinen kovuus sinänsä ja se, että jos joku ei kestä, hänet poistetaan kuvioista, kuuluu siihen, mikä ihmiselle on "lajityypillistä" tai "ominaista".
Mutta ei siinä edes ole mitään noin brutaalia selkeää logiikkaa oikeasti, vaan asiaa voi miettiä siltä kannalta, mitä touhu on oikeasti vaikkapa Venäjällä. Kun siellä on tietynlaiset konservatiivisemmat arvot, tarkoittaako tämä sitä, että yhteiskunnassa on vähemmän ongelmia juuri näissä asioissa, joihin Vaknin huomiota kohdistaa eräänlaisena rappiona?
Prostituutio, kova rikollisuus, päihteet, alkoholiongelmat, murjotut ihmiset tai ikävät ihmissuhteet tai homous — väitän että kaikkea tätä on silti, ja jää aika suureksi kysymysmerkiksi, täsmälleen mikä toisenlaisessa tavassa suhtautua tähän kaikkeen on parempaa.
Brutaali arvio tästä vois olla se, että tollasessa systeemissä ehkä verrattain yksinkertaisen ihmisen saattaa olla helpompi kokea itsensä riittäväksi ja kaikesta tosiasillisesta kurjuudesta ja epätasa-arvosta huolimatta joku siinä voi olla yksinkertaisempaa tai selkeämpää.
Mutta toi tarkoittaa siis sitä, että kulttuuria ja yhteistä eetosta rakennetaan siitä käsin, että asiat on tosi yksinkertaisia ja yksinkertaiset ihmiset oikeassa, huolimatta siitä, onko asiat oikeasti yksinkertaisia ja onko toi koko juttu varsinaisesti totta.
Myönnän että tota voi olla vaikea seurata, mutta mun mielestä joku osa Trumpin suosiosta ja Putinin vastaavasta perustuu... johonkin tollaseen
Tarkennellaan näitä käsityksiä vielä Vakninista, kun en eilen ehtinyt muuta kuin vilkaista. Liittyy aiheeseen tavallaan, koska hän käsittelee juuri näitä aiheita ja on jonkun sortin someauktoriteetti kuitenkin niissä.
Hänellä on jotakin vähän epämääräisiä monialaisia korkeakouluopintoja Israelista 1970-luvulta.
Sitten hänellä on fysiikan tohtorintutkinto vuodelta 1982 Pacific West Universitysta, joka on silloin ollut valtakunnallisen akkreditointijärjestelmän ulkopuolella oleva niin sanottu tutkintomylly, josta saa siis rahalla paperit. Väitöskirjan hän kuitenkin on sinne tehnyt.
1990-luvulla hänestä tuli melko puskista psykologian ja persoonallisuuden asiantuntija.
Nämä jutut kytköksistä Venäjään ja Putiniin ovat sinänsä tosi ohuella pohjalla. Ennemmin ehkä tämä yliopisto Venäjällä on myös sellainen laitos, joka on myöntänyt tosi kyseenalaisin perustein aivan plagiaateista tai kurastakin tohtorin arvoja sun muuta.
Vaknin on itse saanut diagnoosin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja kenties dissosiaalisuudesta muutenkin eli psykopatiasta. Hänen osaamisensa perustuu siis osin hajanaisten tutkimusten lukemiseen ja osin introspektioon tai omiin kokemuksiin.
Se ei ole täysin "ei mitään" mutta hän käsittelee kaikkea mahdollista persoonallisuushäiriöiden ja persoonallisuuden kautta, mukaan lukien politiikka ja kaikenlainen muu — teologia tai mikä aihe tahansa.
Näissä isoissa linjoissa on paljon sellaista, jossa hän ei ole ollenkaan kartalla, vaikka kokemusasiantuntija onkin ja saattaa joissakin yksityiskohdissa olla osuva tai oivaltavakin.
Harhaanjohtavaa ja häiriölle ominaista on, että hän pitää niin isosti esillä nimenomaan omia akateemisia ansioitaan ja tällaista ulkoista meriittiä muutenkin , sitä miten laajasti hän on ollut esillä ja missä kaikissa tehtävissä toiminut, miten paljon sitä ja tätä.
Tämä kaikki on aivan ilmeistä fuulaa.
Jos hän tällaisen sijaan puhuisi vain omista kokemuksistaan, ei vedättäisi eikä sekoittaisi kaikkea kaikkeen miten sattuu teoretisoinneillaan, sehän olisi paljon enemmän jees.
Mutta minkäs tällaiselle teet, kun edelläkuvattu toisaalta kuuluu juuri tähän häiriöön, tai näin olettaisin.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 14, 2022, 22:33:14
Psykopatia ja narsistisuus ja nämä kaikki näyttäisivät olevan jäämässä pois tautiluokituksesta.
IDC-11:ssa homma menee niin, että erikseen diagnosoidaan persoonallisuushäiriö, ja sille on kaikenlaisia kriteereitä: Personality disorder (https://icd.who.int/browse11/l-m/en#/http%3a%2f%2fid.who.int%2ficd%2fentity%2f941859884).
Tieteelliset näkemykset sikseen, mutta olen itse nähnyt tuota perhe/ystäväelämässäni, narsistista hyväksikäytön yritystä ainakin, joskus onnistuneesti. Kyllä minua kusetti eräs ystävä aikoinaan, hurmaava hieno kaveri, mutta onneksi tajusin ajoissa, että mokasi yrittäessään hyväksikäyttää minua. Ikävä vaan, että vahingoitti luottamustani ihmisiin.
Eräässä päiväkirjakeskustelussa eräs jäsen kirjoitti:
Lainaus käyttäjältä: XXX - syyskuu 13, 2023, 12:43:38
Persoonallisuustesteistä ja muistakin testeistä vielä vähän. Käyn läpi muutamia kysymyksiä ja kommentoin niitä.
...
3. Myös sinua alkaa helposti itkettää, kun näet muiden itkevän.
Kenen toisten ja mistä syystä? Jos näen tuntemattomien ihmisten itkevän, näky enemmänkin ällöttää kuin saa minut vetistelemään. Mutta jos joku läheinen itkee, se on huolestuttavaa ja ahdistavaakin, mutta ei itku sinänsä tartu.
Minkälaista ihmistä ällöttää, kun näkee tuntemattoman ihmisen itkevän? Minusta tämä viittaa tunnekylmyyteen, empatiakyvyttömyyteen, epäsosiaalisuuteen, ja jopa psykopatiaan, tai autismiin. Mutta onko muitakin selitysvaihtoehtoja?
Tuo, että "itku ei tartu" -väite, eikö se viittaa väitteen esittäjällä jonkinlaiseen peilineuronien häikkään? Jos en ihan väärin muista, niin nimenomaan autisteilla ja psykopaateilla on häikkää peilineuroneissa.
(Ehkä myös traumatisoituneilla ihmisillä (PTSD:stä kärsivillä) peilisolut voivat vaurioitua? Lis. Yritin etsiä tietoa, aiheuttaisiko traumatisoituminen empatiakyvyn heikkenemistä vai ei, mutta en saanut oikein tolkkua asiasta.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
https://en.wikipedia.org/wiki/Mirror_neuron#Autism
(Normaaleilla) laumaeläimillä kuten ihmisellä tunnetilat kaiketi "tarttuvat", enemmän tai vähemmän.
Study author Dr. Amy Dawel, of the Australian National University Research School of Psychology, explained in a statement: "For most people, if we see someone who is genuinely upset, you feel bad for them and it motivates you to help them. People who are very high on the psychopathy spectrum don't show this response." Newsweek (https://www.newsweek.com/psychopaths-cant-tell-if-person-genuinely-sad-or-afraid-study-suggests-1055599#:~:text=Study%20author%20Dr.%20Amy%20Dawel%2C%20of%20the%20Australian,on%20the%20psychopathy%20spectrum%20don%27t%20show%20this%20response.%22)
^
Minä lienen toisessa ääripäässä ... jopa häiriöksi asti, kun itken jopa mahdottomissa tilanteissa.
Minulla saattaa lähteä kyynelet virtaamaan jo siitä, että ambulanssi kiitää ohi pillit päällä. Sydän kutistuu rusinaksi, kun tulee kurja olo siitä, että jollain on hätä ja huoli kyydissä olijan tai haettavan vuoksi.
Monta muutakin tilannetta on, että nolottaa ihan, kun sille ei vaan voi mitään.
Lasten kevät- yms juhlat päiväkodissa ja kouluissa on olleet yhtä piinaa, jossa on joutunut piiloutumaan takimmaiseen nurkkaan nolaamaan itsensä.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 13, 2023, 14:03:42
^
Minä lienen toisessa ääripäässä ... jopa häiriöksi asti, kun itken jopa mahdottomissa tilanteissa.
Minulla saattaa lähteä kyynelet virtaamaan jo siitä, että ambulanssi kiitää ohi pillit päällä. Sydän kutistuu rusinaksi, kun tulee kurja olo siitä, että jollain on hätä ja huoli kyydissä olijan tai haettavan vuoksi.
Monta muutakin tilannetta on, että nolottaa ihan, kun sille ei vaan voi mitään.
Lasten kevät- yms juhlat päiväkodissa ja kouluissa on olleet yhtä piinaa, jossa on joutunut piiloutumaan takimmaiseen nurkkaan nolaamaan itsensä.
Itkeminen ei ole noloa. On ihan normaalia liikuttua vaikka kyyneliin asti.
^^^ Liittyen edelliseen kommenttiini.
Lainaus käyttäjältä: XXX - syyskuu 13, 2023, 12:43:38
6. Sosiaalisissa tilanteissa esittelet itsesi harvoin uusille ihmisille ja juttelet enimmäkseen jo ennestään tuntemiesi ihmisten kanssa.
Tottahan sitä tutun kanssa ensiksi menee juttelemaan, mutta jos tuntematon alkaa jutella, saatan hyvinkin muuttua selostuskoneeksi pienen alkutakertelun jälkeen. Eli kyllä juttu luistaa. En kuitenkaan koskaan tee aloitetta. Aran kuoren alla olen pohjimmaltani aika sosiaalinen.
Tämä tulkintani on vielä epävarmempi, mutta tuo boldaamani herättää pohtimaan yleisemmin tämän henkilön kommunikaatiotyyliä. Hänen kirjoituksensa ovat pikemminkin pitkähköjä monologeja, eikä niinkään dialogia sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän ehkä ei ole kiinnostunut keskustelukumppaneistaan tai toisten ihmisten mielipiteistä ylipäätänsä?
Tuosta tulee mieleen eräs tuntemani henkilö, jolla on taipumus tuon tuostakin puhjeta kesken keskustelun pitkiin monologeihin, jotka kuulostavat luennoimiselta - sen sijaan, että hän kävisi dialogia. Aika rasittavaa sille toiselle keskustelun osapuolelle. Tällä henkilöllä on todettu jonkinasteinen Asperger (autismikirjon piirteisyys), ja lisäksi psykopaattisia piirteitä.
Liittyvätkö Asperger ja psykopaattiset piirteet yleensäkin yhteen, vai onkohan kyse poikkeuksista?
Peilisolut mainittu! ;)
Isälläni oli häiriintynyt suhde itkemiseen. Luki sen jotenkin täysin väärin ja ärsyyntyi hirveästi.
En käsitä miten Hippiä voi itkettää ambulanssin näkeminen, mutta minuakin itketti aivan hirveästi tyttären koulujuhlissa.
Ilmeisesti melkein mikä tahansa voi itkettää jotakuta.
^
Se ambulanssijuttu oli nyt ääriesimerkki ja se on sattunut vain muutaman kerran. Itse asiassa aina samoihin aikoihin ja samassa paikassa, matkalla metrossa töistä kotiin. Siinä on päivän aherruksen jälkeen ollut vähän väsynyt ja tavallaan ollut pään tyhjennys menossa. Silloin on tuollainenkin satunnainen tapahtuma mennyt tunteisiin.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 13, 2023, 14:16:18
Peilisolut mainittu! ;)
Isälläni oli häiriintynyt suhde itkemiseen. Luki sen jotenkin täysin väärin ja ärsyyntyi hirveästi.
Muistelen sinun kertoneen, että hän oli sodankäynyt mies? Ehkä hänellä jäi sodasta traumaperäinen stressihäiriö, PTSD?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 13, 2023, 14:43:43
Lainaus käyttäjältä: Socrates - syyskuu 13, 2023, 14:16:18
Peilisolut mainittu! ;)
Isälläni oli häiriintynyt suhde itkemiseen. Luki sen jotenkin täysin väärin ja ärsyyntyi hirveästi.
Muistelen sinun kertoneen, että hän oli sodankäynyt mies? Ehkä hänellä jäi sodasta traumaperäinen stressihäiriö, PTSD?
Siihen aikaan noista ei puhuttu, mutta toki sotakokemus löi leimansa vähän kaikkeen.
En ole ikinä kuullut eli lukenut mistään että autistisilla olisi peilisoluissa häikkää, enkä usko hetkeäkään että autismi ja psykopatia liittyisivät mitenkään automaattisesti yhteen.
Olen tainnut ennenkin mainita että on puppua ettei autistisia piirteitä omaavilla ole tunteita. Tunne se on kiukkukin, mikä herää kun ei osaa tai ymmärrä jotain "itsestäänselvää" asiaa, mikä normaaleilta onnistuu tuosta vain. Ja avuttomuuden tunne on tunne. Ja ne vasta ikäviä tunteita ovatkin, kun päre kärähtää sen takia että ympärillä on kaaoselementtejä mitkä saavat aivot solmuun.
Mutta jos nyt toisiin ihmisiin kohdistuvia tunteita ajatellaan, niin autisti voi olla äärimmäisen lojaali, mutta myös äärimmäisen pitkävihainen. Toki tunteiden välttelyäkin esiintyy, koska sitten kun ne kerran heräävät, ne ovat liian voimakkaita.
Minulle jostain ihmeellisestä syystä tunnuttiin suuttuvan yhdellä foorumilla kun sanoin etten halua fantasoida että harrastan itse seksiä jonkun ihan oikeasti olemassa olevan ihmisen kanssa. Selitin muistaakseni etten kehtaa, koska en voi tietää mitä se toinen osapuoli ajattelee minusta. Ehkä inhoaa minua? Mutta aikalailla asiassa merkitsee se, että kuvitelma itsestäni jonkun tietyn ihmisen kanssa intiimissä kanssakäymisessä saa aikaan tunnekuohun joka on minusta perinjuurin ällöttävä. Melkein kuin olisi saamassa hyperventilaatiokohtauksen.
Että ehkäpä autistit todellakin voivat pakoilla tunteita? Mutta ei se heistä tunteettomia tee.
Olen ennenkin ihmetellyt miksi psykopaatin pitäisi tehdä nimenomaan pahaa muille, jos hän ei tunne yhtään mitään. En muista mikä oli selitys. Ajantappo? Uteliaisuus?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 13, 2023, 14:15:54
^^^ Liittyen edelliseen kommenttiini.
Lainaus käyttäjältä: XXX - syyskuu 13, 2023, 12:43:38
6. Sosiaalisissa tilanteissa esittelet itsesi harvoin uusille ihmisille ja juttelet enimmäkseen jo ennestään tuntemiesi ihmisten kanssa.
Tottahan sitä tutun kanssa ensiksi menee juttelemaan, mutta jos tuntematon alkaa jutella, saatan hyvinkin muuttua selostuskoneeksi pienen alkutakertelun jälkeen. Eli kyllä juttu luistaa. En kuitenkaan koskaan tee aloitetta. Aran kuoren alla olen pohjimmaltani aika sosiaalinen.
Tämä tulkintani on vielä epävarmempi, mutta tuo boldaamani herättää pohtimaan yleisemmin tämän henkilön kommunikaatiotyyliä. Hänen kirjoituksensa ovat pikemminkin pitkähköjä monologeja, eikä niinkään dialogia sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän ehkä ei ole kiinnostunut keskustelukumppaneistaan tai toisten ihmisten mielipiteistä ylipäätänsä?
Tuosta tulee mieleen eräs tuntemani henkilö, jolla on taipumus tuon tuostakin puhjeta kesken keskustelun pitkiin monologeihin, jotka kuulostavat luennoimiselta - sen sijaan, että hän kävisi dialogia. Aika rasittavaa sille toiselle keskustelun osapuolelle. Tällä henkilöllä on todettu jonkinasteinen Asperger (autismikirjon piirteisyys), ja lisäksi psykopaattisia piirteitä.
Liittyvätkö Asperger ja psykopaattiset piirteet yleensäkin yhteen, vai onkohan kyse poikkeuksista?
Muistelen lukeneeni joskus jostain, että autisteilla ja psykopaateilla olisi normiväestöstä poikkeavia jos kohta keskenään samankaltaisia rakenteita aivoissa, mutta että autisti ei ole välttämättä psykopaatti ja toisin päin psykopaatti ei välttämättä ole autisti. En muista oliko muuta yhtäläisyyttä, kuin että sosiaalisuutta säätelevät aivojen alueet olisivat kehittyneet molemmilla jossain määrin samalla tavalla mutta epänormaalisti.
En vain löydä lähdettä tähän hätään, joten suosittelen harrastamaan ekstrakriittisyyttä edellisten muistikuvieni kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 13, 2023, 17:18:43
En ole ikinä kuullut eli lukenut mistään että autistisilla olisi peilisoluissa häikkää, enkä ...
Tuo on yksi teoria, joka voisi selittää, miksi autistille tyypillinen muiden ihmisten elekielen, intentioiden, tunnetilojen jne. tulkitseminen voi olla vaikeampaa kuin neuronormaaleille. Aiemmin mainittu Wikipedia peilisoluihin liittyen kertoo, että jotkut tutkijat ovat esittäneet tätä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Mirror_neuron#Autism
It has also been proposed that problems with the mirror neuron system may underlie cognitive disorders, particularly autism.[88][89] However the connection between mirror neuron dysfunction and autism is tentative and it remains to be demonstrated how mirror neurons are related to many of the important characteristics of autism.[10]
Some researchers claim there is a link between mirror neuron deficiency and autism.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 13, 2023, 17:36:09
...
autisti ei ole välttämättä psykopaatti ja toisin päin psykopaatti ei välttämättä ole autisti...
Tämä ilman muuta pitää paikkansa käsittääkseni, siitä huolimatta, että on ihmisiä, jotka ovat sekä että.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 13, 2023, 17:18:43
Olen ennenkin ihmetellyt miksi psykopaatin pitäisi tehdä nimenomaan pahaa muille, jos hän ei tunne yhtään mitään. En muista mikä oli selitys. Ajantappo? Uteliaisuus?
Ainakin jotkut psykopaatit ovat sadisteja, ja siis nauttivat muiden satuttamisesta.
Kyllä psyskopaatit kai voivat jotain tuntea, vaikka tunteet voisivatkin olla latistuneita.
Aika vaikeahan se on muiden ihmisten tunnetiloja tunnistaa, jos ei pysty katsomaan ihmisiä silmiin tai on kasvosokea. Itse en tosin välttämättä ole mikään mallikappale tässä, koska aikoinaan aloin inhoamaan silmiinkatsomista sen takia että "aina" kun yläasteella erehdyin vilkaisemaankaan johonkuhun päin, hän tuntui tulevan kiusaamaan minua. Kun en enää katsonut silmiin, opo haukkui että minusta saa epäluotettavan vaikutelman.
Nykyään mielestäni katson yhtä paljon tai vähän toisten kasvoihin kuin muutkin, kun ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä keskenämme. Mutta ventovieraita kaduilla ja toreilla jne. en mielelläni tuijottele. En kuitenkaan pälyile, vilkuile, enkä tapita maahan. En vain noteeraa ihmisiä, jollei ole ihan pakko. Myöhään illalla kaupungilla olisikin typeryyden huippu pällistellä haastavasti erinäisiä porukoita.
Kasvosokeudessakaan en ole vaikein keissi. Ärsyttävää on että on joitakin ihmisiä joiden kohdalla jään jotenkin "pysyvästi sokeaksi". Esim. taloyhtiömme talonmiehen tunnistan helpommin äänestä kuin olemuksesta.
En ole ihan varma pidänkö ihmisiä välillä vihaisina, vaikka he eivät ole. Ikävä kyllä toka eksä välillä tapasi suuttua kun utelin onko hän vihainen, kun ei puhu mitään. Kun ei kuulemma ollut. Totesi kiukkuisena. ::)
Kai tuo iänikuinen vihaisuuden pelkoni johtui kertyneistä jännitystiloista.