kantapaikka.net

Tähän ketjuun kaikenlaista jutustelua nalkutuksesta.

---
Koin pienen riemastuneen ahaa-elämyksen kun kuuntelin tämän hepun oivallusta nalkutuksen syistä pienellä videopätkällä:

https://www.facebook.com/reel/1453980348388858/?s=ifu
("Miten lopettaa nalkutus?" "Opin tämän 10 vuoden jälkeen.")
Kuvateksti (boldaus minun):

Pienistä asioista tulee isoja kun ne ignoorataan tarpeeksi kauan. Mä oon kans ollu sellainen, jolle asiat pitää huutaa, jos niihin toivoo muutosta. Ja sehän ei ole kivaa kellekään.😂 On siis helpompikin tie, kuten ensimmäisellä kerralla kuuntelu ja heti arviointi, haluanko muuttaa asiaa. Se on mielestäni kunnioitusta. Ja täten nalkutus loistaa poissaolollaan! Ja nalkuttaa osaa miehetkin, mä oon ainakin joskus todella naggy b14tch. esim. muruista sohvalla, en tykkää!😠 Nalkutetaanko teillä vai kuunnellaanko heti ekalla?😏 #parisuhde #parisuhdeaikaa #vinkki #nalkutus #vaikuttaja #kunnioitus


---
Jotenkin tunnistaisin tuon kelpo lääkkeeksi nalkutuksen lopettamiseen. Mitä olette mieltä?

Onko muitakin sivistyneitä keinoja?

Varmaan on tilanteita, missä jotenkin ärsyttävästä asiasta on tarpeellista huomauttaa ziljoona kertaa, kun toinen ei muuta tapojaan, mutta jos nalkutus on koko ajan päällä se yleensä kielii jostain laajemmasta tyytymättömyydestä ihnissuhteisiin/ympäristöön yms.

Esimerkiksi jos vaikka mummonmökillä koko ajan valittaa kaikesta mahdollisesta epämukavuudesta, se kertoo, että ei ole halua yrittää sopeutua alkeellisiin olosuhteisiin.

Tai jos nalkuttaa puolisolleen vieraiden läsnäollessa,,sillä on joku muu viesti kuin pelkkä jonkun detaljin muuttaminen.

Mutta on myös perfektionistejä, joille voirasian paikka pöydässä on elämän ja kuoleman kysymys, vaikka muuten menisi hyvin. Kai se nalkuttaja osaisi vastata tähän paremmin kuin minä.

Nalkuttajissa on vähemmän miehiä, mutta joskus niihinkin törmää.

Tästähän oli Jatkumolla ansiokas keskustelu.

Toi linkki instaan johti ihan muualle.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 08, 2022, 14:46:55
Onko muitakin sivistyneitä keinoja?

Jos nalkutus johtuu kokonaan tai ainakin pääosin nalkuttajan pahasta olosta, siihen ei oikein ole mitään konstia, koska hyvin todennäköisesti nalkuttaja ei halua tai osaa ilmaista, mikä elämässä on vinossa.

Meillä suhteen alkuaikoina puhuttiin nalkutuksesta, sillä se oli miehen tapa kommunikoida, kotoa opittu. Siis vaikka totesin, että ok, en jätä tavaraa y enää lojumaan tähän paikkaan y, hän jatkoi asiasta. Tai jos sanoin, että ei, tämä asia ei muutu, koska abc, hän palasi asiaan sitä sitkeästi muuttamaan.

Tämän lisäksi hän oli uskomattoman kovakorvainen, siis oikeasti kykeni olla kuuntelematta, vaikka vieressä puhuttiin. Tämä ilmeisesti kotoa opitun nalkutuksen kääntöpuoli: ei sitä kaikkea jaksa kuunnella.

Kyllä näistä riideltiin, kunnes muutaman kunnon rähinän jälkeen totesimme tuon juuri, että sitä pitäisi vain jaksaa ekalla kerralla kuunnella, mitä se toinen oikein sanoo, koskee tietty molempia.

Vieläkin silti hän saa palautetta jäkätyksestä ja minä epämääräisestä viestinnästä, siitä, että sanon vähän sinne päin ja oletan toisen jo tietävän, mistä ja mitä puhun. Eli oletan, että ei joku asia nyt niin tärkeä ole ja kun tilanne sitten eskaloituu, niin harmittaahan se itseäkin, että olisi voinut tarkemmin asiaa avata.

Onneksi asiat ovat olleet arkisia ja niin pieniä, että nykyään molemmat taitaa ajatella, että oh well ja antaa olla.

Nalkutuksesta ja jäkätyksestä sinällään olemme kyllä puhuneet, että onhan siinä kyseessä ennen kaikkea joku näkymättömäksi itsensä tuntemisen tunne, fiilis, että toinen ei kiinnostu yhtään ja ihan sama olen hänelle. Voi kai se luonteenpiirrekin olla, mutta ehkä harvemmin?

T: Xante

Näistä saattaa muodostua sadisti/masokisti-tyyppisiä pareja, joissa toinen nalkuttaa 24/7 ja toinen on kiltti, rauhallinen ja positiivinen vaikka sahattaisiin kalloa halki.

Eräs kaukainen sukulaispariskunta oli sellainen, saman vaikutelman sai entisen asuntoni seinänaapureista.

Aika harvoin menee pariskunnissa siten, että toinen on kamala sadisti ja toinen kiltti pyhimys.

Eiköhän siellä kaksi ihan itse vakkansa valinnutta asu ja ylipäätään pitää tuntea molemmat ihmiset todella hyvin ja nähdä heitä erilaisissa tilanteissa, ennen kuin kannattaa mennä mitään sanomaan pariskunnan dynamiikasta.

Onpa heitäkin, jotka eivät muiden aikaan sano sanaakaan, myhäilevät vain, mutta kotona koko porukka luimistelee seiniä pitkin hirmun mielialojen mukaan.

T: Xante

Myöntääköhän kukaan koskaan olevansa nalkuttaja..? Sehän edellyttäisi sitä, että "asiasta sanomisen" myöntää olevan jotenkin turhaa tai vähintään negatiivissävytteistä.

Ehkä ylipäätään suhteissa, joissa vuorovaikutus on huonompaa, nalkutetaan enemmän. Ei osata käsitellä asioita siten, että päästäisi kunnon keskusteluun (ainakin jommalle kummalle osapuolelle) tärkeästä asiasta. Mutta varmasti jokaisessa parisuhteessa on jonkin verran "nalkutusta", koska toisen mielestä jokin asia ei ole niin merkityksellinen kuin toisen mielestä, ja koska takana on lopulta arvoristiriita, asia toistuu usein, eikä helposti muutu.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 08, 2022, 17:46:51
Aika harvoin menee pariskunnissa siten, että toinen on kamala sadisti ja toinen kiltti pyhimys.

Eiköhän siellä kaksi ihan itse vakkansa valinnutta asu ja ylipäätään pitää tuntea molemmat ihmiset todella hyvin ja nähdä heitä erilaisissa tilanteissa, ennen kuin kannattaa mennä mitään sanomaan pariskunnan dynamiikasta.

Onpa heitäkin, jotka eivät muiden aikaan sano sanaakaan, myhäilevät vain, mutta kotona koko porukka luimistelee seiniä pitkin hirmun mielialojen mukaan.

T: Xante

Pitää paikkansa, että toisten parisuhteen dynamiikkaa voi olla vaikea ymmärtää oikein, vaikka asuisi saman katon alla saati olisi etäisempi.

Päällepäin sadisti/masokisti-kuvio voi pikemminkin olla kauppasopimus, missä toinen saa jotain hyvitystä siitä, että toisella on oikeus äristä ja vittuilla. Esimerkiksi toinen saa päättää isoista asioista tai anteeksi vanhoja töppäilyjään.

Kuitenkin yhden perheenjäsenen krooninen pahantuulisuus, nalkutus ja negatiivisuus on aina jonkinlainen virtahepo olohuoneessa, koska sitä ei pystytä käsittelemään järkevästi.

Moro, TSS, onpa kiva kuulla sinusta!

Ei kai kukaan parisuhteesta selviä ikinä nalkuttamatta :D tai siis joutumatta tilanteeseen, että itsekin tietää, että asia ei nyt etene, mutta silti on vielä joku sisäinen pakko saa jatkamaan aiheesta. Mitään hyväähän ei siitä seuraa, mutta saapahan pois mielen ja kielen päältä.

Myönnän, että itselleni varmaan joku helvettiskenaario olisi, että joutuisi asumaan puolison kanssa, joka on on juurikin kroonisesti huonolla tuulella, ei näe mitään hyvää missään ja ei epäröisi tuoda sitä julki kaikissa tilanteissa.

Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

Pitää osata tulkita pieniä eleitä ja toimia eli aavistella mistä kulloinkin tuulee. Jos onnistuu tulkinnassa niin voi välttää joutumista nalkutuksen kohteeksi.

Muutamia huomaamiani ilmiöitä:

Imuri on keskellä lattiaa - odotetaan siivoussuoritusta
Tiskikaappien ovia paukutellaan - seksiä on ollut liian vähän
Kehotetaan katsomaan onko pyykkikone pysähtynyt - pitää ottaa pyykit koneesta ja laittaa ne kuivumaan
Puhtaita vaatteita ei löydy mistään - sukkia ja muita vaatekappaleita on tullut leviteltyä ympäriinsä
Yleisäkäinen ilmapiiri - koskas se hääpäivä olikaan
Tuhertaa itkua ja väittää ettei mikään vaivaa - peli on ehkä jo menetetty

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 08, 2022, 18:17:39
Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

Nimenomaan krooninen nalkutus on pseudokommunikaatiota kuten Aelita aikoinaan osuvasti totesi ja sen takia sitä on mahdotonta järkevästi käsitellä. Siis koska sen taakse kätkeytyy jokin ongelma, jota on mahdoton ratkaista tai liian pelottava nostaa pöydälle.

Jatkumolla Juha myönsi nalkuttavansa, mutta epäilen sitä.

Olin kerran juhannusta työkaverini mökillä ja hänen isänsä nalkutti vaimolleen ja pojalleen eli on niitä miehiäkin. Aika karseaa kuunneltavaa se oli ja äijästä huokui yleinen kyynisyys ja pottuuntuminen elämään.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 08, 2022, 18:17:39
Moro, TSS, onpa kiva kuulla sinusta!

Kuin myös! It's good to be back  :D

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 08, 2022, 18:17:39

Ei kai kukaan parisuhteesta selviä ikinä nalkuttamatta :D tai siis joutumatta tilanteeseen, että itsekin tietää, että asia ei nyt etene, mutta silti on vielä joku sisäinen pakko saa jatkamaan aiheesta. Mitään hyväähän ei siitä seuraa, mutta saapahan pois mielen ja kielen päältä.

Myönnän, että itselleni varmaan joku helvettiskenaario olisi, että joutuisi asumaan puolison kanssa, joka on on juurikin kroonisesti huonolla tuulella, ei näe mitään hyvää missään ja ei epäröisi tuoda sitä julki kaikissa tilanteissa.

Sitäkin mietin, että olisiko nalkuttaminen yksi niitä kommunikointitapoja, joita ei ole tarkoituskaan käsitellä, eli voiko joku osata myös sulkea korvansa nalkutukselta, ts. antaa toisen paahtaa sen vaikuttamatta omaan tilaan mitenkään? Itse en pystyisi.

Miksi mä en muista, mitä Jatkumolla nalkutettiin, vaikka muistan, että oli aika pitkäkin ketju!

T: Xante

Ehkä tosiaan nalkutus-sana jo itsessään pitää sisällään sen, että esitysmuoto on tehoton. Eli nalkutus on aina niin sanotusti turhaa. Mutta mikä sitten tuomitaan nalkutukseksi, se onkin jo toinen tarina! Olisiko muuten mikromanagerointi nykymuotoinen sana nalkutukselle..?

Olisikin hauska nähdä, mitä on itse nalkuttanut tästä aiheesta Jatkumolla. Että onko sitä itse tuomittu tulemaan aina samoihin johtopäätelmiin, vai tuoko aika uusia näkökulmia, kehitystä vai peräti taantumista.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 08, 2022, 18:28:30

Nimenomaan krooninen nalkutus on pseudokommunikaatiota kuten Aelita aikoinaan osuvasti totesi ja sen takia sitä on mahdotonta järkevästi käsitellä. Siis koska sen taakse kätkeytyy jokin ongelma, jota on mahdoton ratkaista tai liian pelottava nostaa pöydälle.

Jatkumolla Juha myönsi nalkuttavansa, mutta epäilen sitä.

Olin kerran juhannusta työkaverini mökillä ja hänen isänsä nalkutti vaimolleen ja pojalleen eli on niitä miehiäkin. Aika karseaa kuunneltavaa se oli ja äijästä huokui yleinen kyynisyys ja pottuuntuminen elämään.

Miten se sitten tuomitaan, mikä nalkutusta on? Nalkuttajan mielestä tuskin kyse on nalkutuksesta, mutta nalkutuksen kohteen mielestä kyse voi olla nalkutuksesta. Missä menee raja, että kyse on "asiasta sanomisesta", ja missä kohtaa kyse on "pseudokommunikaatiosta", nalkutuksesta. Tämä asia on sikäli merkityksellinen, että jos "nalkutuksen" kohde tuomitsee asian nalkutukseksi, se muuttukin nalkutukseksi, koska kohde pitää sitä turhana.

Lainaus käyttäjältä: TSS - kesäkuu 08, 2022, 18:42:20
Miten se sitten tuomitaan, mikä nalkutusta on? Nalkuttajan mielestä tuskin kyse on nalkutuksesta, mutta nalkutuksen kohteen mielestä kyse voi olla nalkutuksesta. Missä menee raja, että kyse on "asiasta sanomisesta", ja missä kohtaa kyse on "pseudokommunikaatiosta", nalkutuksesta. Tämä asia on sikäli merkityksellinen, että jos "nalkutuksen" kohde tuomitsee asian nalkutukseksi, se muuttukin nalkutukseksi, koska kohde pitää sitä turhana.

Ajattelisin niin, että toistuva huomauttelu samasta asiasta, johon toinen ei toivotusti reagoi ei ole nalkuttamista, mutta vaikka vain kerrankin jäkättäminen lukemattomista alkaa olla sitä.

Nalkuttajalta puuttuu pyrkimys ymmärtää erilaisia olosuhteita ja tilanteita. Minulle on nalkutettu vääränlaisesta pizzasta, kun tulin hautaamasta isäni ja veljeni.

Asiasta huomattelun erottaa pseudokommunikaatiosta se,,että jälkimmäiseen liittyy yleensä myös yleinen negatiivisuus.

Nämä on tietysti hankalia määritellä ja varmaan on harmitonta naljailuakin, mutta aika yleistä on alkoholismin tapainen vaiettu virtahepo olohuoneessa.

Niin, hyvä kysymys, mitä se nalkutus on. Tarkoitan, että onko esim. jonkin asian, joka pitäisi ratkaista, mutta joka toiselle on tiettävästi (selkeästi) ikävällä aihepiirillä, esiin nostaminen nalkuttamista? Ensimmäisellä kerralla varmaan ei, mutta jos asia ei ole poistunut, monesko kerta muuttuu nalkuttamiseksi?

Yleisnalkutusta lienee sellainen jatkuva potputus tyyliin "no siihenkö se nyt sen jätti, taas nämä on tässä, minäkö nämä tästä taas korjaan, yhtään se ei katso, minne mitäkin tyrkkää jnejnejne" ja tämä liittyen kaikkiin asioihin, mitä toinen tekee. Olen itsekin päässyt tätä vierestä kuuntelemaan ja oli kyllä aika jäätävä kokemus. Tosin myös tragikoominen: "siinäkö se nyt sitten istua töröttää" sai jo nousemaan ja menemään nurkan taakse nauramaan.

Olen varmaan väärässä, mutta jotenkin liitän em. toiminnan vanhempiin sukupolviin, en ole nuoremmissa törmännyt. Joko en vaan sattumalta ole, mutta voisiko myös olla, että nuoremmista tuo ei ole enää poliittisesti korrektia, ts. käytöstapaa ei ole opittu tai suosita?

Lisäksi luulen, että tuolla tavalla nalkuttava ei välttämättä ehkä aidosti tiedosta nalkuttavansa, Kunhan ääneen vaan latelee huomioitaan. Ehkä joku myös ei koe moista erityisen häiritseväksikään, sulkee vain korvansa ja pitää sitä kuin minä tahansa rupatteluna.

T: Xante

Socrun vääränlainen pizza-esimerkki on hyvä sikäli, että siinä kärjistyy mielestäni nalkutuksen tietty olemus: juurikin se, että jostain sinällään aivan yhdentekevästä asiasta, kuten pizza tulee elämää suurempi asia tilanteessa, jossa todellakin on muitakin elämää suurempia elementtejä. Eli joko nalkuttaja suojelee itseään ja tunteitaan "suuttumalla" siitä, että pizzakokemus on pilalla - tai sitten hän on tod niin kohtuuton, että katsoo pizzakokemuksensa olevan hetken tärkein asia. Molemmat kuitenkin kertovat nalkutetulle oman paikan ja sen, mikä hänen arvonsa on.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 08, 2022, 19:01:26
Niin, hyvä kysymys, mitä se nalkutus on. Tarkoitan, että onko esim. jonkin asian, joka pitäisi ratkaista, mutta joka toiselle on tiettävästi (selkeästi) ikävällä aihepiirillä, esiin nostaminen nalkuttamista? Ensimmäisellä kerralla varmaan ei, mutta jos asia ei ole poistunut, monesko kerta muuttuu nalkuttamiseksi?

Ei minusta vaan se on muunlainen erittäin hankala tilanne ja saattaa johtaa nalkuttamisen kaltaiseen pseudokommunikaatioon.

Olen joskus ajatellut niin, että yksi riitelyn funktio on niin sanotusti "ravistella".

Eihän semmostakaan kovin usein useimmat halua kokea, mutta voi sillä silti olla ihan hyödyllinen ja hyvä paikkansa myös.

Riippuu paljon ihmisistä, kuinka hyvin sellaista osataan tehdä, pystytään tekemään, miten helposti siitä toivutaan ja niin pois päin.

Se on mun mielestä inhimillistä että arjessa jossain määrin tottuu ja turtuu asioihin, on vaan niin kiinni siinä omassa olemisessaan, omissa hahmotustavoissaan ja omassa tekemisessään että ei kunnolla kuule tai näe tai ota vastaan.

Silloin se voi joskus olla ihan paikallaan että vähän ravistellaan ihan vaan että herää ja pystyy ottamaan vähän uutta näkökulmaa.

Ja voi jopa olla, että on epärealistinen tavoite että tämmöstä herpaantumista tai turtumista tai toisen sivuuttamista ei koskaan pääsis tapahtumaan.

"Nalkutus" taas sanana tuo mieleen sellaisen melko jatkuvan tyytymättömyyden esiin tuomisen. Sillekin voi olla monia syitä, ja sellaisen tyylin voi myös omaksua, että esittää tällaisia huomioita solkenaan, koska se on vain muodostunut tavaksi tai on päätynyt ottamaan sellaisen roolin.

Kulttuurierona voisi sanoa, että esimerkiksi saksalaiset esittävät suomalaisia enemmän kriittisiä huomioita ja havaintoja. Niistä ei myöskään ole tapana yhtä helposti loukkaantua, eikä niitä toisaalta edes ajatella aina niin, että asiassa välttämättä olisi jotakin korjattavaa.

Itse arvostan aika paljon sitä, että huomataan ja sanotaan ääneen hyviä juttuja, tietysti niin että nekin huomiot ovat spontaaneita ja aitoja.
   Se nyt on lähinnä sellainen asennekysymys, ja tarkoitan että jos tehdään jotain ilman mitään suunnitelmaa, päädytään syömään johonkin ei niin hyvään paikkaan tai... asiat ei koko ajan mene niin kuin Strömsössä, sekin on aika hyvä taito osata hakea niistä kokemuksista silti hyvää ja nähdä maailma sellaisena että siellä on kivaa :)

Jos asemoi itsensä sellaiseksi joka aina sanoo, mikä ei ole täydellistä tai missä olisi toivomisen varaa, ei sekään välttämättä oikeasti paranna sitä kokonaisuutta. Vaan jos on joku mitä haluaa tai joku idea, sen voi yrittää sanoa ajoissa, ja sitten voi tähdätä siihen, mikä voidaan vielä toteuttaa sen oman vision mukaan.

Aloitusviestin ohjeen kääntöpuoli ehkä olis se, että miettii sanoessaan myös, auttaako se nyt tässä hetkessä muita ja parantaako se kokonaisuutta. Onko tää siis semmonen asia johon haluat just nyt puuttua ja johon haluat että keskitytään ja jolle tehdään jotain. Ja jos on, sano ihmeessä -- tai jos voit vaan toimimalla hoitaa asian kuntoon, sekin voi olla aika hyvä vaihtoehto.

Pahimmillaan nalkuttaja on vajonnut täydelliseen itsekeskeisyyteen ja kadottanut suhteellisuudentajunsa. Silloin se voi olla jotain sellaista, että kun juokset palavasta talosta, nalkuttaja huomauttaa, että sinulla on vääränlaiset kengät tai kolttu.

Lievemmilläänkin nalkutus on riski parisuhteelle, koska parisuhteessa ei ole välttämättä kovin paljon aikas yhteisille kivoille tekemisille. Jos niitä alkaa nakertaa tekemällä jonkun negatiivisen huomautuksen aina ja kaikkialla, se vähitellen myrkyttää suhteen.

^ Joo.

On siinä silti pointtinsa että sekin voi olla yllättävä piristysruiske ottaa niitä toisen kommentteja vastaan.

Silloin kun suhteessa alkaa olla ilmapiiri huono, se on tietysti vaikeaa, kun sekin vaatii hyvää tahtoa, luottamusta ja niin pois päin.

Voisin kuvitella, ettei sekään välttämättä kauheasti auta, että yhtäkkiä jossain tilanteessa teeskentelee kauhean hyväntuulista ja heittäytyy korostetun palvelualttiiksi :D Jos se ei ole aitoa, varmasti sekin tulkitaan vain osana sitä keskinäisen vittuilun pitkälle jalostettua soppaa mitä siinä keitellään.

Pirun vaikea sanoa olenko tutustunut nalkutukseen. Lapsuudenkodistani jäi mieleen enempi jäätävä mykkä tunnelma, kuin mikään nalkutus. Toki äiti räpätti kun isä tuli juopottelureissuiltaan kotiin, mutta en minä siitä enää muista mitään.

Kahdessa parisuhteessani en koe nalkuttaneeni itse. Tämä johtuu ehkä siitä että en tavannut kytkeä omia ja miehen tekemisiä sillä tavalla yhteen että olisi pitänyt alkaa vaatimaan että tee sitä, tee tätä. Perhana vie en muista enää edes miten roskien viennit sujuivat... Mutta toka eksä kyllä mäkätti siivoamisesta, kerran uhkasi (verbaalisesti) jopa heittää minut parvekkeelta alas, kun en ollut imuroinut omaa asuntoani ennen kuin hän tulee käymään (tuli aiemmin kuin oli sovittu). Astmaatikkona hänelle oli se imurointi jotenkin niin perkeleen tärkeää. Kumma ettei ole minulle, vaikka minäkin olen nykyään astmaatikko. No siksi kai että en ole eläimille allerginen, vaan kasveille. Näin käytännössä ainakaan.

Enkä alkanut imuroimaan mattojen alta(kin), vaikka hän itse niin tekikin omilla siivousvuoroillaan. Pyh. No, nykyään tulee sitä tehtyä. On meinaan mattojen määrä vähentynyt huomattavasti, joten ei enää niin saatanallinen urakka.

Se on kyllä totta, että nalkutus on enemmän vanhempien pariskuntien juttu, omassa ikäluokassani en sitä samalla tavalla ole huomannut. Ehkä se on jotain aikansa tuottamaa vuorovaikutustapaa, tai ehkä sille siinä ikäluokassa on parempi "syykin"? Nuoremmilla ihmisillä kotihommat jakaantuvat tasaisemmin, jolla voi olla nalkutusta hillitsevä vaikutus. Tämä yhdistettynä kaikenlaiseen muuhun maailman muutokseen voi olla saanut aikaan nalkutuksen vähentymistä nuoremmissa ikäpolvissa.

Yksi todettu esimerkki omassa lähipiirissä on sellainen, että mies on aikanaan ollut johtotehtävissä ja vaimo kotona. Eläkkeellä kitka on hieman kasvanut, ja tähän on vaikuttanut sekin, että toisella on kuulo huomattavasti heikentynyt.
     Iso tekijä on kuitenkin myös eläkeikä sinänsä, kun lähes kaikki aika vietetään keskenään eikä omia erillisiä elämänpiirejä enää ole samalla tapaa kuin "aktiiviaikoina".

Siinä voi olla yhtenä yksinkertaisena selityksenä sellainen että tarpeet eivät täyty. Yksi ei kuule kunnolla, jolloin hänen kanssaan ei puhuta niin paljon eikä häntä kuunnella riittävästi. Toisen tarve väitellä terävästi ja välillä vääntää asioista kunnolla ei täyty, kun kukaan ei enää käy jotain tietynlaista keskustelua, jota ennen on tullut muualta.

Nykyään on enemmän uusioperheitä ja ehkä muullakin tavoin liitot keskimäärin hienokseltaan erilaisia. Mutta kyllä kai ne samat aihiot ja jutut yhtä lailla voivat hiipiä kenen tahansa parisuhteeseen, eikä se siinä mielessä ole mikään vain vanhempien sukupolvien ongelma.

Totta kai se auttaa jonkin verran, jos miehet osallistuvat eri tavalla arjen askareisiin. Ja jonkin verran auttaa sekin jos suhteet solmitaan vähän erilaisilla kriteereillä.

Periaatteessa se on just niin, että suhteen ja sen hyvinvoinnin voi asettaa tietoisesti prioriteetiksi, päättää että kuunnellaan jo lähtökohtaisesti eikä ruveta mihinkään tällaiseen nalkuttamiseen tai muuhun.

Ja silti noi on mun mielestä vähän tollasia "naistenlehtien tarinoita" tai "somejuttuja" kun kerrotaan että meillä tämä ja tämä on ratkaistu näin ja näin eikä mitään ongelmaa enää ole  :D Kaikki asiat voidaan ratkaista olemalla riittävän analyyttisia, älykkäitä, valveutuneita ja niin pois päin.

Itselle herää vähän sellainen kyseenalaistus, että omasta parisuhteesta kerrotaan jotakin tietynlaista tarinaa, ja sitten voi miettiä, kenelle sitä kerrotaan juuri tämänlaisena ja minkä takia. Ja mitä on sitten ne muut versiot ja muut jupinat, mitkä esitetään jossain muualla tai mitkä purkautuu jossain muualla tai mitä ole ehkä edes sallittua esittää 8) :D

Yhdenlainen tarina parisuhteesta on, että jos asettaa jotkin tietyt asiat tietoisesti ja valiten prioriteeteiksi, niihin voi löytää ratkaisuja, ja siis... pienessä määrin ja pienillä asioilla omaa elämää voi ihan oikeasti muokata sellaiseksi kuin haluaa. Joutuu tekemään kompromisseja ja joutuu tutkiskelemaan, mitä on se, mitä oikeasti haluaa, mutta silti siinä ei ole pelkästään passiivinen matkustaja, vaan asioihin voi myös oikeasti vaikuttaa. 

Toisenlainen tarina on se, että esitellään vain joitain ratkaisuja ja niihin liittyvää ongelmien poissaoloa. Tää on ehkä se, joka mulla kinnaa tollasessa vastaan.

Lainaus käyttäjältä: TSS - kesäkuu 08, 2022, 22:41:28
Se on kyllä totta, että nalkutus on enemmän vanhempien pariskuntien juttu, omassa ikäluokassani en sitä samalla tavalla ole huomannut. Ehkä se on jotain aikansa tuottamaa vuorovaikutustapaa, tai ehkä sille siinä ikäluokassa on parempi "syykin"? Nuoremmilla ihmisillä kotihommat jakaantuvat tasaisemmin, jolla voi olla nalkutusta hillitsevä vaikutus. Tämä yhdistettynä kaikenlaiseen muuhun maailman muutokseen voi olla saanut aikaan nalkutuksen vähentymistä nuoremmissa ikäpolvissa.

Tätä varmaan hajanaisessa mielessäni hain. Lisäksi onhan muullekin kommunikaatiolle asetettu ikään kuin uusia speksejä, miksi ei siis se heijastuisi parisuhteeseenkin.

Ja onhan tämä ehkä aikalaisjuttu silläkin tapaa, että heijastelee myös mies/nais-kuvaa. Eli eikös aikanaan se ollut kamalan vitsikästäkin, että mies rellestää ja justiina nalkuttaa + esitettiin, että tämä on yksi tapa olla onnellinen, molemmat tietää paikkansa ja hoitaa hommansa.

Jos yhtään muistan oikein, Jatkumolla käsiteltiin ainakin sitä, onko nalkutus yhtä törkeää väkivaltaa kuin tirvaisu silloin tällöin nalkutuksen johdosta. Joten ehkä tämäkin on yksi näkökulma asiaan: on ymmärretty, että samoin kuin väkivallan, myös nalkutuksen kanssa pitäisi pyrkiä nollatoleranssiin!

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 08, 2022, 19:30:48
Lievemmilläänkin nalkutus on riski parisuhteelle, koska parisuhteessa ei ole välttämättä kovin paljon aikas yhteisille kivoille tekemisille. Jos niitä alkaa nakertaa tekemällä jonkun negatiivisen huomautuksen aina ja kaikkialla, se vähitellen myrkyttää suhteen.

Tämä oli muuten hyvin sanottu. Tämän tiedostamalla varmasti moni suhde kukostaisi. Varmasti kokonaisuus tässäkin ratkaisee - mikäli vuorovaikutus painottuu negatiivisten huomioiden äärelle, suhde myrkyttyy. Jos taas vastapainona on riittävästi positiivisia huomioita, suhde menestyy.

Entäs jos toinen nalkuttaa, tekee liikaa negatiivisia huomioita - miten siinä pitäisi toimia? Nalkutuksen juurisyyt alkavat tässä jo kantisten (bongasin termin jostain ketjusta :D) määritteleminä hahmottumaan, mutta miten katkaista nalkutuksen kierre, jos toinen siihen sortuu? Mikä on rakentava tapa auttaa toista lopettamaan tämä suhdetta myrkyttävä tapa?

^^Nollatoleranssiajattelu on vielä haitallisempaa kuin nalkuttaminen ja tietenkin nalkuttamistakin on eri asteista.

Pahimmanlaatuista nalkuttamista ei siedettäisi missään muussa kontekstissa kuin parisuhteessa ilman mittavia sanktioita ja siitä pitäisi oppia eroon, koska se ei ikinä tuota mitään hyvää.

Lainaus käyttäjältä: TSS - kesäkuu 09, 2022, 09:10:37

Entäs jos toinen nalkuttaa, tekee liikaa negatiivisia huomioita - miten siinä pitäisi toimia? Nalkutuksen juurisyyt alkavat tässä jo kantisten (bongasin termin jostain ketjusta :D) määritteleminä hahmottumaan, mutta miten katkaista nalkutuksen kierre, jos toinen siihen sortuu? Mikä on rakentava tapa auttaa toista lopettamaan tämä suhdetta myrkyttävä tapa?

Olen tuloksetta yrittänyt saada nalkutusta edes vähentymään suunnilleen samoilla argumenteilla mitä näissä keskusteluissa, mutta se on kuin kuurolle puhuisi.

Periaatteessa se lienee mahdollista juurisyihin puuttumalla, mutta usein niitä ei voida korjata oli ne syyt lähinnä nalkuttajan muussa elämässä tai parisuhteessa. Omaa tekemistä arjen askareissa toki voi korjata, mutta vakava nalkuttaminen on useimmiten muusta kiinni.

Usein ainoa tapa suojautua nalkuttamiselta on vetäytyä omiin oloihin.

Lainaus käyttäjältä: TSS - kesäkuu 09, 2022, 09:10:37
Entäs jos toinen nalkuttaa, tekee liikaa negatiivisia huomioita - miten siinä pitäisi toimia? Nalkutuksen juurisyyt alkavat tässä jo kantisten (bongasin termin jostain ketjusta :D) määritteleminä hahmottumaan, mutta miten katkaista nalkutuksen kierre, jos toinen siihen sortuu? Mikä on rakentava tapa auttaa toista lopettamaan tämä suhdetta myrkyttävä tapa?

Rakentavasta en osaa sanoa :) ovatkohan ratkaisuni juuri koskaan sitä, mutta meillä ainakin auttoi se, että ihan suoraan sanoin, että sori rakkaani, mutta tuo on nalkuttamista, enkä jaksa kuunnella sitä + et todellakaan nalkuttamalla tavoita mitään - olettaen, että nalkutuksella on tavoite, eikä sitä tehdä muuten vaan.

Kesti tosin hetken, ennen kuin edes tunnistin, mitä tapahtuu, sitä ennen reaktioni olivat kai aika tyypillisiä "oo jo hiljaa, hermot menee". Nykyään menee jo huumorilla, kysymyksellä "oliko asiaa vai jäkätätkö muuten vaan".

Toisaalta asia on sikäli...mikä lie sana...huvittava, että välttämättä hän, jolle nalkuttaminen on luontaisempi kommunikointitapa, ei kyllä itse ole yhtään herkempi ottamaan vinkistä vaarin. Toisin sanoen, luulisi, että jos sanotaan jostain jutusta, että tän pitäis olla näin, perustellaan, miksi tätä pyydetään, sovitaankin, että joo tästä lähtien näin, niin eikö pitäisi ymmärtää tehdä niin, eikä antaa toisen harmistua asiasta yhä uudelleen. Kun tietää, miten se laittaa nalkuttamaan.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 09:27:14
Olen tuloksetta yrittänyt saada nalkutusta edes vähentymään suunnilleen samoilla argumenteilla mitä näissä keskusteluissa, mutta se on kuin kuurolle puhuisi.

Periaatteessa se lienee mahdollista juurisyihin puuttumalla, mutta usein niitä ei voida korjata oli ne syyt lähinnä nalkuttajan muussa elämässä tai parisuhteessa. Omaa tekemistä arjen askareissa toki voi korjata, mutta vakava nalkuttaminen on useimmiten muusta kiinni.

Usein ainoa tapa suojautua nalkuttamiselta on vetäytyä omiin oloihin.

Hmm.

Omiin korviini tuo kuulostaa vähän samalta kuin sanottaisiin, että eihän parisuhdeväkivaltaa voi lopettaa, kun taustalla on juurisyitä, joita (muka) ei voi korjata. Pakko vaan yrittää olla siipiään myöten, että toinen ei sitten ehkä lyö.

Jos juurisyyllä, jota ei voi korjata, tarkoitetaan jotain käytännön seikkaa, joka nyt vain on olemassa, niin eihän tarkoita, että olisi pakko hyväksyä asian toistuva käsittely nalkuttamalla.

Omiin oloihin vetäytyminen on passiivisaggressiivinen reaktio, joka tuskin auttaa missään ongelmatilanteessa.

Kyllä omassa suhteessaan voi, ja saa, ottaa nollatoleranssin niin nalkuttamiselle kuin väkivallallekin. Keskustelu muuten taisi Jatkumollakin velloa juuri sen ympärillä, että kierreltiin sitä, onko nalkuttaminen yhtä paha juttu kuin lyöminen, vaikka itse muistaakseni yritin sanoa, että vertailu on lähtökohtaisesti älytön.

T: Xante

Juurisyyt voivat olla joskus vielä korjattavissa, mutta harvoin enää silloin, kun nalkuttaminen on päässyt kroonistumaan.

Jos juurisyyt liittyvät lähinnä parisuhteeseen, niistä on tuloksetta väännetty. Tai jos ne ovat enemmän nalkuttajan omia ongelmia kuten kremppoja, yleistä tyytymättömyyttä elämään, ikivanhoja traumoja tms, niihin on kovin vaikea vaikuttaa.

Ja kuten edellä mainittu, nalkuttaminen voi olla myös kaupantekoa, huomion hakua yms. Kuitenkin sillä pyritään saattamaan toinenkin huonoon mielentilaan, se on pseudokommunikaatiota ja siksi aika hedelmätöntä.

Jos siihenkin sovellettaisiin Nollatoleranssia, olisi sinun pitänyt heittää ukkosi pihalle heti kun alkoi nalkuttamaan.

Niissä muutaman kuukauden pituiseksi jääneissä tapailusuhteissani, joita olen pannut poikki, on toki saattanut piillä osaltani nalkuttamisen riski. Jos alan ärtyä mieheen, tietysti saattaisin alkaa päätäni aukomaan, ja koska en halua olla mikään Justiina, laitankin sitten tapailulle pisteen ja problem solved. Minusta tuntuu että ihastuneena tai kiintyneenä sitä sietää toiselta osapuolelta lähes mitä tahansa. Parin miehen kohdalla olisin ollut valmis melkein mihin tahansa, jos vain olisin "saanut heidät". Pisimmässä parisuhteessani puolestaan jaksoin kaikenlaista paskaa mitä olenkin sitten huolella mäkättänyt jälkikäteen eron perään siellä ja täällä, enkä aio sietää enää ikinä. Mutta jos en pidä tarpeeksi jostakusta miehestä, niin sittenhän en venymään lähde.

Yksi asia missä kapsahdetaan kiville on helposti miehen haju. Joidenkin kohtaamieni miesten kohdalla on ollut kyse heidän omasta hajustaan (tosin olisi ollut mielenkiintoista tietää että haiseeko tyyppi, jos hän viitsii vaivautua peseytymään päivittäin). Eräskin tapaus jonka olin jo kokonaan unohtanut, tuli treffeille moottoripyörällä ja ilmeisesti niissä tarpeellisissa kuteissa tuli hiki. Mutta joskus kyse on ollut jostain kemikaalista jota mies käyttää. Olen joutunut dumppaamaan paljon suihkusaippuoita jotka ovat mukamas olleet ok, kun olen niitä kaupassa haistellut, mutta käytössä ovatkin yökötys. Jos mies on sattunut mieltymään johonkin sellaiseen tuotteeseen jota nenäni (aivoni) ei pysty sietämään, niin onko väärin sanoa hänelle että voitko pliis heivata helvettiin tuon löyhkän...

Joillekin, jotka aion kohdata, olen sanonut etukäteen että voisitko jättää partaveden laittamatta, koska minulla on astma ja olen herkistynyt hajuille. Mutta aina tätä ei jaksa, koska kuulostaa narisevalta ihmiseltä jolle mikään ei ole hyvä. Ihmiset saattavat olla tosi herkkiä hajujensa suhteen, vaikka ne tulisivat pullosta. Tai mistä minä tiedän, ehkä stressaan liikaa siitä että loukkaanko. Jos seksistä olisi kyse, niin kai sitä luulisi että mies ennemmin jättää jonkun myrkyn lotraamisen, kunhan vain saa...?

Mutta tuossa yllä nyt oli kaikenlaista normitreffiä sun muuta, yhdessä läjässä. Se että sanon että jonkun miehen haju oli ikävä, ei välttämättä tarkoita että vaatteita riisuttiin ja sänkyynkin mentiin. Yksi jonka kanssa oli siveät treffit haisi niin että jouduin tuulettamaan asuntoa tunnin hänen lähdettyään, ja sohvaakin taisin kostealla pyyhkiä.

Osaltaan nalkutukselle voi löytyi ulkoinen juurisyy (katkeruus toista kohtaan tms.), mutta osaltaan se voi olla ihan temperamenttipiirrekin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä taipuvaisempi olen ajattelemaan, että ihminen ei ehkä kovin kamalasti pysty muuttumaan, vaikka tiedostaisikin muutostarpeen ja haluaisi itsekin muuttua. Niin suuri osa toiminnastamme juontaa persoonallisuudestamme, joka on melko jähmeä muuttumaan, ja jota emme itse pysty valitsemaan. Yksi temperamenttipiirreakselihan on peräti negatiivisuus-positiivisuus. Olisiko negatiivisemman temperamentin omaajat kovempia nalkuttamaan? Ja kuinka paljon sille nyt voi sitten tehdä, jos koko ajan huomaa negatiivisia asioita ympäriltään?

Omassa parisuhteessa olen peräänkuuluttanut leppoisuutta. Vaikka toinen kuinka paljon asian eteen tekisikin, hänen temperamenttinsa on sellainen, että kiihtyy nopeasti nollasta sataan. Minkäs sille reaktiolle lopulta itse voi. Tässäkin olen todennut, että ratkaiseva on oma muutokseni. Minun on hyväsytttävä tämä piirre hänessä, ja muutettava omaa ajatteluani tai odotuksiani.

Moni parisuhdeongelma varmasti kiteytyy lopulta juuri näihin temperamenttieroihin. Ehkä paras keino parantaa tilannetta on ymmärrys persoonallisuuksien eroista, mikä lisää ymmärrystä toista kohtaan. Kuten Socru taisi sanoa, nalkutukseen liittyy haluttomuus ymmärtää toista. Mutta tämäkin apuväline kaatuu siihen, kuinka paljon persoonaamme on "sisäänajettu" halua ja kykyä opiskella, tehdä töitä ja muuttaa itseä ja omia asenteita.

Kuten sanottua, kyllä meidän tapauksessa kyseessä oli ihan opittu tapa kommunikoida. Sisarensa nalkuttavat edelleen toisilleen, miehelleen ja äidilleen. Minun miehelleni ei, koska hän sanoo alkuun, että näin en tästä keskustele.

Pointtini myös oli, että ehkä juurisyyt ovat korjattavissa tai eivät ole, mutta kommunikointi on aina korjattavissa - jos on tahtoa.

Jos nalkuttaminen pääsee kroonistumaan, kroonistumista takuulla edesauttaa ja pitää voimissaan passiivisaggressiivinen, uhriutuva vetäytyminen.

Nollatoleranssi oli vähän vitsi, mutta kyllä minä havaitsin, kun vihdoin tajusin, mistä kyse, mieheni nalkuttamispiirteen jo seurusteluaikana. Se oli semmoinen kynnyskysymys, että jos siitä ei olisi tolkkua tullut, ei olisi seurustelu jatkunut.

Parisuhteessa on usein paljonkin asioita, joista vääntäminen on tuloksetonta. Silloin ei voi mitään muuta kuin miettiä, siedänkö tämän, ellei toinen todellakaan halua tulla vastaan.

T: Xante

Nalkuttaminen on "väkivaltaa" siinä pyritään useimmiten muuttamaan toista oman mielen mukaiseksi tai sitten halutaan huomiota.

Usein ei varmaan nalkuttaja sen paremmin ymmärrä syitä miksi nalkuttaa. Omaa huonoa oloaan jota julkituo- oleellista kuitenkin on ettei siihen juurikaan voi vaikuttaa millään konstilla. Sillä syyllistyessään mielistelyyn ja joviaaliin nöyristelyyn nalkutuksen kohde antaa käytännössä aiheen toistaa sitä tapaa joka on nalkutuksen perusta.

Ärsytystä (molempien) voinee vähentää lähtemällä lenkille ja antamalla samalla aikaa osapuolille rauhoittua ja olla itsensä kanssa. Jotkut voisivat väittää sitä ongelmasta pakenemiseksi, mutta se ongelmahan on edelleen niissä ihmisissä, eikä tauko ole pakenemista.

No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 12:29:48
No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

Jos sen juurisyy on katkeruus kumppania ja/tai laajemmin perseelleen mennyttä elämää kohtaan, se alkaa olla luonnonvoima, jonka vaihtoehto voi olla masennus tai niin perusteellinen elämänmuutosremontti, ettei siihen ole edellytyksiä.

Tietyn temperamentin omaaville nalkutus on selviämiskeino haastavissa elämäntilanteissa.

Johonkin rajaan asti nalkutuksen voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jokaisella tulee lopulta raja, jossa on vain vetäydyttävä.

Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa :) Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Karikko - kesäkuu 09, 2022, 12:24:17
Nalkuttaminen on "väkivaltaa" siinä pyritään useimmiten muuttamaan toista oman mielen mukaiseksi tai sitten halutaan huomiota.

Usein ei varmaan nalkuttaja sen paremmin ymmärrä syitä miksi nalkuttaa. Omaa huonoa oloaan jota julkituo- oleellista kuitenkin on ettei siihen juurikaan voi vaikuttaa millään konstilla. Sillä syyllistyessään mielistelyyn ja joviaaliin nöyristelyyn nalkutuksen kohde antaa käytännössä aiheen toistaa sitä tapaa joka on nalkutuksen perusta.

Ärsytystä (molempien) voinee vähentää lähtemällä lenkille ja antamalla samalla aikaa osapuolille rauhoittua ja olla itsensä kanssa. Jotkut voisivat väittää sitä ongelmasta pakenemiseksi, mutta se ongelmahan on edelleen niissä ihmisissä, eikä tauko ole pakenemista.

Jos on yhdessä sovittu asioita, mitkä lupaukset toinen järjestelmällisesti pettää, niin väkivallaksi tai varsinkin vallankäytöksi sen voi mieltää. Kun nyt toisinaan jotkut kehtaavat väittää että jäkätys pakotti lyömään, niin miksei koskaan puhuta siitä miten lupausten pettäminen pakottaa nalkuttamaan...

Kun klassinen jankutuksen aihe on roskapussin vienti, niin menisiköhän perille jos paiskaisi sen pussin päin näköä sille joka viemättömyydellään sadistisesti kiusaa toista.

Yksi nainen kertoi miten tulivat miehen kanssa synnytyslaitokselta, ja mies heittäytyi sohvalle makoilemaan, olettaen että nainen tekee kaiken. Kyseinen nainen kertoi lyöneensä keittiön kaapin ovea niin kovaa kiinni että takuulla kuului. Mies pääsi sohvaltaan ylös, ja siinä liitossa ei nalkutusmoottori käynnistynyt.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 14:01:06
Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa :) Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 14:01:06
Olen aiemminkin todennut eläväni jotenkin kai yksinkertaista elämää, mutta miksi pariskunta, jolla on kamala katkeruus toista kohtaan, ovat vielä yhdessä omaa elämäänsä natkuttamisella pilaamassa?

En mä tajua tätä dynamiikkaa :) Siis ettäkö mieluummin kuin parantaa omaa elämäänsä, elää nalkuttaen toiselle? Ts. helpottaako se siis ja tekee elämästä parempaa?

T: Xante

Kyllä tallaisia pariskuntia varmaan piisaa. Ollaan ehkä tavallaan jo luovutettu henkisen yhteyden ja kumppanuuden kanssa, mutta suhde kuitenkin tuottaa kummallekin jotain hyötyä, ts. ovat avuksi toisillensa. Vanhemmalle ikäluokalle eroamiseen voi olla suurempi kynnys ja avioliittoon asennoidutaan toisin. Pettyneitä ollaan, nainen supliikimpana ehkä ilmaisee sitä nalkuttamalla, mies välintpitämättömyydellä (karkea yleistys).

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 14:32:33
Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 15:06:43

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 14:32:33
Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 15:52:46

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 15:06:43

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 14:32:33
Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi? Masentuminen on aivan eri asia, se tosiaankin on tahdosta riippumaton asia, mutta kyllä jokainen täysvaltainen ihminen kykenee päättämään, aloittaa nalkutustulvan vaiko ei. On minusta aika kökköä verrata masennusta nalkutukseen. Kyllä nalkutus nimenomaan on ihan tahdonalainen asia.

Mutta toisaalta: miksi lopettaisi, jos se, kuten olen ymmärtänyt, tuo itselle hetkeksi? pidemmäksi aikaa? paremman olon ja toinen vain alistuu kuuntelemaan ja alistaa vielä lapsetkin asialle.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 12:29:48
No ei kyllä nalkuttaminen ole mikään luonnonvoima, jolle ei mitään mahda.

Mitä muuta haitallista suhteessa saa tehdä ja toisen on vain lähdettävä kiltisti lenkille toiminnan alta?

Ja ei kai se lenkki edes auta, eikö se toinen nalkuta siitä lenkistäkin.

T: Xante

Niin koetin esittää, ettei se lenkille lähtö sinänsä auta muuten kuin suo hetken olla omissa oloissaan ja sitä kautta ehkä ehtiä käsittelemään omia tunteitaan- niistähän on kysymys.

Mikään muukaan tilanteen mukainen sovitteluyritys tuskin auttaa, ellei molemmilla ole halua olla sovussa.

Alistumisen vaatimus ei sekään ole ratkaisu- ja syyttely pakenemisesta, jos toinen katsoo parhaimmaksi lähteä riidan rauhoittumiseksi lenkille lepuuttaakseen omia hermojaan.
Sehän voi olla kumpi hyvänsä-
Mutta olet oikeassa, jos riidellä halutaan siihen löytyy syy mistä hyvänsä.

No jaa tuosta luonnonvoimasta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä sitä nalkuttamista voisi pitää jonkinlaisena ajoittaisena "luonnonvoimana, jolle  se toinen osapuoli todennäköisesti
ei voi mitään..

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 16:13:47
Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi?

Ihmiset pysyvät huonoissakin suhteissan, koska muutos olisi askel tuntemattomaan. Tuttu epämukavuus on parempi kuin tuntematon onnen mahdollisuus. Usein on niin, että ihmiset eivät sitä edes tiedosta, että heidän suurin pelkonsa elämässä on yksinäisyys. Huonokin seura on parempi kuin oman itsensä ja eksistentiaalisen yksinäisyyden kohtaaminen. Siis sen asian sisäistäminen, että jokainen on elämässä yksin joka tapauksessa, koska kellään ei ole pääsyä toisen mieleen. Seurallisuus (huonokin seura) on korvike, jolla torjutaan erillisyyden ongelman käsittely elämässä.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 16:13:47

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 15:52:46

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 15:06:43

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 14:32:33
Kuten viestistäni hyvin selviää, katkeruuden syy voi olla nippu asioita, joissa parisuhdeongelmat voivat olla päällimmäinen tai pohjimmainen tai eivät liity ollenkaan.

Keskeistä on se, että taloudessa on psykofyysisesti heikossa hapessa oleva henkilö, joka äyskii, tiuskii, moittii ja muut yrittävät olla kuin sitä ei olisikaan, vaikka vastaavaa käytöstä ei muilta hyväksyttäisi. Nalkuttamisesta ja yleisestä negatiivisuudesta on tullut aikojen saatossa uusi normaali, koska se on ollut pakko hyväksyä.

Niin kyselenkin, että mikä pakko? Miksi on ollut pakko hyväksyä yhdeltä käytös, joka on toisia vahingoittavaa?

T: Xante

Koska sitä on mahdotonta saada loppumaan. "Lopeta nalkuttaminen" on yhtä järkevää kuin sanoa masentuneelle "ota itseäsi niskasta kiinni".

Voihan olla,että ukkosi nalkuttaminen on vähentynyt, jos huomautit siitä heti alussa, kun hän oli vielä melko nuori, mutta kroonistunut nalkutus loppuu vasta haudassa jos sielläkään.

Ja toisen aikuisen on jäätävä kuuntelemaan tätä miksi? Masentuminen on aivan eri asia, se tosiaankin on tahdosta riippumaton asia, mutta kyllä jokainen täysvaltainen ihminen kykenee päättämään, aloittaa nalkutustulvan vaiko ei. On minusta aika kökköä verrata masennusta nalkutukseen. Kyllä nalkutus nimenomaan on ihan tahdonalainen asia.

Mutta toisaalta: miksi lopettaisi, jos se, kuten olen ymmärtänyt, tuo itselle hetkeksi? pidemmäksi aikaa? paremman olon ja toinen vain alistuu kuuntelemaan ja alistaa vielä lapsetkin asialle.

T: Xante

Xantelandiassa kai lievääkin häiriötä aiheuttavat paiskataan niskaperseotteella pakkaseen, mutta muualla yleensä samassa taloudessa eläviltä siedetään aika harmillistakin toimintaa oli sen tekijä sitten kiukutteleva murkku, turhautunut keski-ikäinen tai sekoileva vanhus.

Kuten jo kirjoitin, nalkuttaja on usein psykofyysisesti heikossa hapessa. Esimerkiksi epämääräisiä kremppoja, jolloin toisten toiminta ärsyttää herkästi. Tai vaikka työstä stressaantunut tai mitä hyvänsä.

Lisäksi nalkutus on voinut alussa olla satunnaista, tyyliltään siedettävää ja osin aiheellistakin, mutta se on ajan mittaan pahentunut.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 18:34:25
Xantelandiassa kai lievääkin häiriötä aiheuttavat paiskataan niskaperseotteella pakkaseen, mutta muualla yleensä samassa taloudessa eläviltä siedetään aika harmillistakin toimintaa oli sen tekijä sitten kiukutteleva murkku, turhautunut keski-ikäinen tai sekoileva vanhus.

Nyt oli puhe nalkuttamisesta, muut asiat taas sikseen.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 18:34:25
Kuten jo kirjoitin, nalkuttaja on usein psykofyysisesti heikossa hapessa. Esimerkiksi epämääräisiä kremppoja, jolloin toisten toiminta ärsyttää herkästi. Tai vaikka työstä stressaantunut tai mitä hyvänsä.

Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

No, sii o soo, jos siis sulle on ok, että toinen nalkuttaa kun vtuttaa, niin mistä me oikein puhumme?

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 18:34:25
Lisäksi nalkutus on voinut alussa olla satunnaista, tyyliltään siedettävää ja osin aiheellistakin, mutta se on ajan mittaan pahentunut.

Kyllä. Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

Mutta joo. Olen kyllä sillä mieltä, että parisuhteessa ihminen on kyllä siten vastuussa itsestään, että jos kokee toisen kohtelun huonoksi, itse se on ilmaistava ja ikävä kyllä joskus jotain johtopäätöksiä toisen vastaantulosta tai sen puutteesta tehtävä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 19:27:22
Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

T: Xante

Itse esitit hypoteesin, että se auttaa. Minä en tiedä eikä edes hirveästi kiinnosta auttaako se nalkuttajaa.

Ei se ok ole, mutta nalkuttaja on vajonnut tilaan, missä pystyy näkemään enää omat tarpeensa. Sellaisessa tilassa olevan kanssa eläminen vaatii kieltämättä sietokykyä, mutta monelta sitä löytyy.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 09, 2022, 19:55:11

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 19:27:22
Ja kuten jo kyselin, saamatta vastausta, onko siis noihin asioihin oikeasti nalkutus joku ratkaisu tai helpotus? Paraneeko työstressi nalkuttamalla puolisolle?

Ja tämä takia siis on ok täysipäisen aikuisen ihmisen olla ymmärtämättä, että hänen nalkuttamisensa haittaa toisten elämää, pahimmassa tapauksessa paljonkin?

T: Xante

Itse esitit hypoteesin, että se auttaa. Minä en tiedä eikä edes hirveästi kiinnosta auttaako se nalkuttajaa.

Ei se ok ole, mutta nalkuttaja on vajonnut tilaan, missä pystyy näkemään enää omat tarpeensa. Sellaisessa tilassa olevan kanssa eläminen vaatii kieltämättä sietokykyä, mutta monelta sitä löytyy.

En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 20:00:09
En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

Tuo on hirveän rationalistinen käsitys ihmisestä, mutta kun ihmiset eivät ole likimainkaan niin rationaalisia kuin he itse uskovat olevansa. On hyvin tavallista, että ihminen ei halua ratkoa ihmissuhdekysymyksiä tai pohtia oman persoonansa piirteitä, käyttäytymisensä pohjimmaisia syitä tai elämänsä tarkoitusta. Koska emme ole rationaalisia, vaan tunteidemme ohjattavissa ja usein kyvyttömiä käsittelemään monia elämän kysymyksiä. Puuttuu kokemusta ratkoa asioita ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Aika usein puuttuu älyäkin.

Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 09, 2022, 20:34:52

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 09, 2022, 20:00:09
En esittänyt hypoteesia, vaan kysyin, että oikeastiko se auttaa. Kun en tiedä.

Sitä mietin vielä, että mahtaako olla nalkuttajan etu kuitenkaan, että muilta löytyy sietokykyä siihen, että nalkuttaja terapoi itseään nalkutuksella. Siinähän on samanlainen mahdollistaja kuin alkoholistin sietäjä.

Olen kai naiivi, kun ajattelen, että mieluummin nalkuttajakin olisi nalkuttamatta, joten ehkäpä se, että nalkutusta ei siedetä voisi olla askel niiden ongelmien käsittelyyn.

T: Xante

Tuo on hirveän rationalistinen käsitys ihmisestä, mutta kun ihmiset eivät ole likimainkaan niin rationaalisia kuin he itse uskovat olevansa. On hyvin tavallista, että ihminen ei halua ratkoa ihmissuhdekysymyksiä tai pohtia oman persoonansa piirteitä, käyttäytymisensä pohjimmaisia syitä tai elämänsä tarkoitusta. Koska emme ole rationaalisia, vaan tunteidemme ohjattavissa ja usein kyvyttömiä käsittelemään monia elämän kysymyksiä. Puuttuu kokemusta ratkoa asioita ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Aika usein puuttuu älyäkin.

Mutta kun mielestäni juuri tästä syystä se on myös läheisten vastuulla olla sietämättä, puuttua toisen tunneperäiseen haluttomuuteen ratkoa ongelmiaan, taipumusta olla selvittämättä, mikä tässä oikeasti on vialla, jne. Koska todellakin vierestä ja kauempaa näkee usein tarkemmin.

Toisin sanoen, eihän se, että läheiset sietävät, väistävät, tekevät passiivisaggressiivisia vastavetoja, auta mitään eikä ketään.

Ja ennen kaikkea, olen kyllä niin itsekäs, että tuumaan, että en minä suostu sylkykupiksi kiertelemään pitkin metsiä nalkutuksen alta sen vuoksi, että toinen on haluton parantamaan omaa elämänlaatuaan.

T: Xante

^
En ole oikein varma mistä puhut, kun puhut siitä, että nalkuttaja terapoi itseään, enkä jaksa lukea koko ketjua läpi (uudestaan).

En näe miten terapoiminen liittyisi esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, että omakotitalossa puoliso sijoittaa iltaisin toistuvasti kenkänsä, keilapallonsa tai jonkin muun esineen yläkerran portaille. Aamu- tai iltahämärissä, jos toinen puoliso sitten könyää portaita alas, hän voi kompastua puolison esineisiin portailla, ja pahimmillaan taittaa niskansa. Hän voi sitten enemmän tai vähemmän vakuuttavasti esittää puolisolleen, että portaille ei pitäisi rakennella mitään temppurataa, jos ei halua, että joku taittaa niskansa. Vaikka hän pelästyksen tilassa olisi sitä mieltä, että yrittääkööhän puoliso murhata minut, ei asiaa kannata lähestyä siltä kantilta. Voi yrittää puhua minä-muodossa, esim. että pelästyi kun kompuroi portaissa, ja toivoo sydämensä pohjasta, että portaille ei asetettaisi yhtään mitään ylimääräistä, ihan turvallisuuden vuoksi. Jos sitten se toinen vaan jatkaa sitä portaiden vaaralliseksi esteradaksi rakentelua, niin pyynnön toistaminen nähdäkseni sitten on sitä nalkuttamista? Mutta ei se mitään terapoimista ole mielestäni.

Sitten on vähemmän dramaattisia tilanteita. Esimerkiksi pyyntöjä sijoittaa likapyykki likapyykkikoriin eikä eteisen lattialle tai tsiljoonaan muuhun paikkaan. Tai pyyntöjä tehdä oman osansa kotitöistä. Tai sovituista asioista. Sellaistenkin asian toistaminen lienee nalkuttamista?

Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.

Itse ajattelen, että tietenkään ei ole nalkuttamista sanoa vaikka kuinka monta kertaa, että pliis älä viitsi asetella mulle mitään kuolinansoja, mutta toisaalta: kuka hullu oikeasti tekisi koko ajan jotain sellaista, joka oikeasti on vaarallista ja miksi?

Mutta ytimessähän tämä asia on. Siis ei kai nyt tuossa tilanteessa ole toisen vastuulla miettiä, missä muodossa esittää sen sanoman, että kerran vielä pallo portailla, niin lähdet samassa oven avauksessa rakkaan pallosi kanssa? Totta hvetissä kai on oikeus vaatia, että ei joudu hengenvaaraan omassa kodissaan??

Näen siis nalkuttamisen siten, että todellakaan ei ole kysymys asian sanomisesta, vaan siitä, että puuttuu toisen olemiseen, elämiseen, persoonaan negatiivisilla huomautuksilla koko ajan. Annoin tuolla esimerkin siitä, mitä itse olen kuullut. Eli jäkätetään tasaisesti koko ajan sanomalla: älä ole, älä tee, taas sä teet ja olet, sä sitten aina olet, aina sä teet, jne. asioista, jotka tosiaankin kuuluvat ihan normaaliin elämiseen ja olemiseen.

Ja se on mielestäni vahingollista, koska se kaventaa toisen tilaa, etenkin, jos pyrkii toimimaan sen mukaan, mitä toinen on toivovinaan. On toivovinaan, koska eihän nalkuttajalta nalkuttaminen lopu, jos opit istumaan heiluttamatta jalkaa, seuraavaksi saat oppia istumaan vain toisella kankulla.

T: Xante

Se raja asiasta sanomisen ja nalkuttamisen välillä on varmaan vähän hämärä. Eri asiat ovat erilailla tärkeitä eri ihmisille. Sanotaan vaikka turvallisuus, siisteys, viihtyvyys (ja miten se viihtyvyys saavutetaan), kotitöiden jakamisen reiluus, rahankäytön reiluus, ja jopa oma terveys jne..

Erään ystäväni ex-mies tapasi syödä aika terveellisesti, mutta mättää kokonaisia suklaalevyjä useita viikossa. Ystäväni oli huolissaan miehensä terveydestä enemmän kuin mies itse, ja pyysi toistuvasti, että mies lopettaisi terveydelleen haitallisen toiminnan. Oliko se nalkuttamista, vaiko välittämisen ja rakkauden osoitusta ja puolison terveyden vaalimista, vaiko pyytämättä annettuja neuvoja?

Jostain luin yhden määritelmän nalkuttamiselle, juurikin että se olisi pyytämättä annettujen neuvojen antamista.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 07:32:07

Näen siis nalkuttamisen siten, että todellakaan ei ole kysymys asian sanomisesta, vaan siitä, että puuttuu toisen olemiseen, elämiseen, persoonaan negatiivisilla huomautuksilla koko ajan. Annoin tuolla esimerkin siitä, mitä itse olen kuullut. Eli jäkätetään tasaisesti koko ajan sanomalla: älä ole, älä tee, taas sä teet ja olet, sä sitten aina olet, aina sä teet, jne. asioista, jotka tosiaankin kuuluvat ihan normaaliin elämiseen ja olemiseen.

Ja se on mielestäni vahingollista, koska se kaventaa toisen tilaa, etenkin, jos pyrkii toimimaan sen mukaan, mitä toinen on toivovinaan. On toivovinaan, koska eihän nalkuttajalta nalkuttaminen lopu, jos opit istumaan heiluttamatta jalkaa, seuraavaksi saat oppia istumaan vain toisella kankulla.

T: Xante

Toisen ihmisisen muuttamisyritykset kyllä ovat henkistä väkivaltaa.

Ja "aina sä", "taas sä" ja "mikset sä koskaan" -viestit ovat kai yleensä huonoja tapoja kommunikoida, niistä saa kestoriidan aikaiseksi. Parempi tapa olisi viestiä minä-viestein, syyttämättä.

^^
Eihän se nyt vielä nalkuttamista ole, jos pyytämättä neuvoja antaa kerran tai jopa parikin kertaa samasta asiasta. Mutta jos se toistuu toistumisen jälkeenkin, niin silloin on. Usein nalkuttajakin tietää, ettei sanomisesta ole mitään hyötyä, mutta sanoo silti.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 07:32:07
Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 10, 2022, 08:21:18

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 07:32:07
Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

Olen ehkä kertonut, en juuri nyt muista.

Siis juuri sen vuoksi, että kaiken aikaa helppoa ei ole kellään en ymmärräkään, miksi ihminen, jolla nyt ei ehkä takanaan ihan sotatraumoja tai muuta vastaavaa ole, vaan ihan tätä samaa elämää, jota me muutkin stressimme ja kremppojemme kanssa elämme, saisi ottaa nalkuttajan roolin itselleen ja muiden sitä vielä on velvollisuus sietää.

Mutta: tässähän olemmekin kovin erimielisiä. Sinä ihailet kaikenlaista pskamaisuutta ja kuspäisyyttä, sinusta se on vallan mainiota, että joku piinaa ihmisiä ja butsailet ja hakkailet mielikuvissasi.

Minä en, joten tästä tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 10, 2022, 08:09:35
^^
Eihän se nyt vielä nalkuttamista ole, jos pyytämättä neuvoja antaa kerran tai jopa parikin kertaa samasta asiasta. Mutta jos se toistuu toistumisen jälkeenkin, niin silloin on. Usein nalkuttajakin tietää, ettei sanomisesta ole mitään hyötyä, mutta sanoo silti.

Olisikohan tässä, kuten kaikessa muussakin, kyse loppujen lopuksi sanomisen ja kommunikaation motiivista?

Tarkoitan, että jos todella hyvällä sanoo ja muistuttaa jostakin asiasta, koska ajattelee toisen parasta, se tuskin tuntuu nalkuttamiselta. Mutta jos motiivi on vain tökkäistä, alentaa, komentaa, päsmäröidä, mitä näitä on, tietysti vähäkin sanominen tuntuu nalkuttamiselta. Ja onkin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 08:26:12

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 10, 2022, 08:21:18

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 07:32:07
Terapoiminen liittyi Socrun kantaan, joka kuuluu, että nalkuttaja on psyykkisesti heikossa hapessa ja nalkuttaa sen vuoksi.
T: Xante

Usein psykofyysisesti, esimerkiksi Äitini kärsi kivuista sekä elämässä sattuneista traumaattisista asioista eikä sen takia oikein kestänyt ihmisiä lähellään, vaikkei toisaalta viihtynyt yksinkään.

Tällaisia toisiaan muistuttavia tilanteita toki eri vivahteilla olen nähnyt sen verran monta, että aika Strömsössä on täytynyt elää, jos niiltä on välttynyt.

Muistelen sinunkin kertoneen jostain tilanteesta, jossa joltain meni hermot, kun toinen vain käveli huoneen poikki. Sitä elämä usein on.

Olen ehkä kertonut, en juuri nyt muista.

Siis juuri sen vuoksi, että kaiken aikaa helppoa ei ole kellään en ymmärräkään, miksi ihminen, jolla nyt ei ehkä takanaan ihan sotatraumoja tai muuta vastaavaa ole, vaan ihan tätä samaa elämää, jota me muutkin stressimme ja kremppojemme kanssa elämme, saisi ottaa nalkuttajan roolin itselleen ja muiden sitä vielä on velvollisuus sietää.

Mutta: tässähän olemmekin kovin erimielisiä. Sinä ihailet kaikenlaista pskamaisuutta ja kuspäisyyttä, sinusta se on vallan mainiota, että joku piinaa ihmisiä ja butsailet ja hakkailet mielikuvissasi.

Minä en, joten tästä tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen.

T: Xante

Sinähän tässä jos ei nyt ihan butsausta niin ainakin pakkokeinoja kannatat, kun haluat heittää hankalaa ihmisen taloudesta ulos siinä missä minä olen tottunut elämään tilanteen kanssa.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 06:39:28

Mutta kun mielestäni juuri tästä syystä se on myös läheisten vastuulla olla sietämättä, puuttua toisen tunneperäiseen haluttomuuteen ratkoa ongelmiaan, taipumusta olla selvittämättä, mikä tässä oikeasti on vialla, jne. Koska todellakin vierestä ja kauempaa näkee usein tarkemmin.

Toisin sanoen, eihän se, että läheiset sietävät, väistävät, tekevät passiivisaggressiivisia vastavetoja, auta mitään eikä ketään.

Ja ennen kaikkea, olen kyllä niin itsekäs, että tuumaan, että en minä suostu sylkykupiksi kiertelemään pitkin metsiä nalkutuksen alta sen vuoksi, että toinen on haluton parantamaan omaa elämänlaatuaan.

T: Xante

Sinulla on Xante ehkä hieman liian ruusuinen kuva ihmisten vuorovaikutus- ja sosiaalisista taidoista. Tuollainen puuttuminen, mitä yllä kuvaat, vaatii aika paljon näitä taitoja. Todennäköisesti näillä pareilla, joilla on kroonista nakutusta, puuttuu kummaltakin sosiaalisia taitoja tai jonkinlaista herkkyyttä toisen tunteita kohtaan. Vika saattaa olla vähintään yhtä paljon nalkutuksen kohteen taidoissa kuin nalkuttajassa. Ehkä nalkutuksen osasyy jopa on se, että kohteeseen ei saa kunnollista emotionaalista yhteyttä. Tämä ei tietenkään oikeuta  kiduttamaan toista nalkutuksella, koska kohde ei asialle paljoakaan voi, mutta tällainen voi aiheuttaa yksipuolista jäkätystä.

Pareilla, joilla vuorovaikutustaidot ovat hyvät, tuskin tilanne pääsee äitymään krooniseksi yksipuoliseksi jäkätykseksi.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 10, 2022, 08:56:19
Sinähän tässä jos ei nyt ihan butsausta niin ainakin pakkokeinoja kannatat, kun haluat heittää hankalaa ihmisen taloudesta ulos siinä missä minä olen tottunut elämään tilanteen kanssa.

En ole heittämässä hankalaa ihmistä, vaan heittäisin ihmisen, joka ei suostu näkemään omia ongelmiaan tai tekemään niille mitään ja haluaa sen vuoksi pilata minun elämäni.

Jos olisi lapsia, sitä suuremmalla syyllä, en antaisi heidän elää myrkyllisessä ilmapiirissä, joka kaventaa olemisen ja elämisen tilaa, saa tuntemaan huonommuutta, alentaa itsetuntoa, aiheuttaa muillekin psykosomanttisia oireita, saa masentumaan ja tuntemaan toivottomuutta.

Mutta jos sä elät tommoisen kanssa tottuneesti, sehän on valintakysymys tietenkin.

T: Xante

Monesti on ihmetyttänyt, miten ja ennen kaikkea miksi jotkut niin erilaiset ihmiset hakeutuvat yhteen, että sivusta jo näkee, että tuolla suhteella ei ole toivoakaan menestyä. Kyse on usein ihan perusjuttujen tai luonteen piirteiden erilaisuudesta kun kumppaneiksi valikoituu esimerkiksi:
- siisti järjestelijä -- vaatteiden ja tavaroiden ripottelija
- elämän aikatauluttaja -- impulsiivinen ideanikkari
- toimelias aktiivinen ja kaikkeen valmis lähtemään -- mukavuutta rakastava sohvaperuna

Onhan noita, mutta tuossa nyt vain muutama ja noissakin aste-eroja. Onko tuollaisissa pariskunnissa ollut ajatus, että aika hioo särmät ja kumpikin muuttaisi itseään lähemmäksi toista? Vai alkaako se erilaisuus ja erilaiset tavat syömään vasta, kun "arki koittaa"?

Itselläni kävi tuo jälkimmäinen vasta, kun olimme jo aviossa. Minua alettiin sivistämään pienin huomautuksin puhetavasta, pukeutumisesta jne. Tämän otti elämäntehtäväkseen ex1. En kyllä tajua, miksi hän ei jo alkuunsa huomannut, että korjattavaa oli noin paljon. Vapautin hänet sivistystoimestaan melkoisen nopeasti.

Lainaus käyttäjältä: TSS - kesäkuu 10, 2022, 09:02:13
Sinulla on Xante ehkä hieman liian ruusuinen kuva ihmisten vuorovaikutus- ja sosiaalisista taidoista.

Tämä on varmaan aivan totta ;D :D

Mutta tavallaan siis varmaan tulen vähän samasta ja toisaalta toisesta lähtökohdasta kuin sinä, mutta kenties tosiaan vähän mutkat suoraksi vetäen.

Tarkoitan, että "kapinoin" sitä ajatusta vastaan, että olisi olemassa joku nalkuttaja, jolla ei olisi henkilöhistoriansa ja/tai nykytilanteensa vuoksi mitään muuta mahdollisuutta kuin nalkuttaa ja että hänen läheisillään ei olisi mitään muuta mahdollisuutta kuin parhaimmillaan sietää ja pahimmillaan vältellä tätä henkilöä.

Totta kai asia on aivan riippuvainen nalkutuksen määrästä ja laadusta, mutta jos siis puhumme henkilöstä, joka toimii kuten Socrates kuvaa, eli täysin itsekkäästi ottaa tilan nalkuttaa jopa toisen tullessa hautajaisista, niin jotenkaan en näe tuota enää aivan pelkän kommunikaation ongelmana.

Katson tosiaan, että kyse on vähän samankaltaisesta (ei siis samasta, huom.) ilmiöstä kuin kuin sanoisi, että joo onhan tuo toinen alkoholisoitunut, mutta mä olen oppinut sitä sietämään, niin eihän tässä mitään puuttumista ole, vaikka se haittaa meidän kaikkien elämää ja on tietty itselleen aikamoinen terveyshaitta.

Joten kuvittelen, että kyllä nalkuttajakin ehkä? varmaan? tahtoisi löytää toisenlaista vuorovaikutusta, mutta jos itse on nalkutuksensa orja ja toiset vaan kiertelevät ja väistelevät, se on kyllä vaikeampaa yksin havahtua.

Monet tosiaan havahtuvat vasta, kun heidät on jo jätetty, jos silloinkaan.

T: Xante

^ Ehkä kohde on aikansa tölväissyt nalkutukseen jotain takaisin, mutta nalkutuksen juurisyyt ovat lopulta niin haastavat, ettei tämän pariskunnan keinot riitä sen lopettamiseen. Niinpä kohde vetäytyy ja nalkuttaja saattaa siitä jopa äityä nalkuttamaan lisää, kun ei saa mitään vastakaikua. Eihän siihen välttämättä pystyisi edes koulutettu terapeutti - ihmisten toiminta on välillä, tietyissä asioissa, yllättävän jäykkää.

Osaisikos tai oikeammin viitsisikös joku palstalainen demonstroida mallinalkutuksen?

Oletetaan, että kumppani on aamu-unisena siirtänyt hedelmät mikroon ja sekoittanut kaurapuuroannoksensa hedelmäkoriin. Miten nalkuttaisit?

^
Ei tuollainen ole tilanne, johon nalkutus käy. Voihan siitä jotain lohkaista, mutta ei se ole nalkutusta.

Sen sijaan esimerkiksi iän kaiken toistuva vaatteiden ripottelu niille sijoilleen, jossa riisuu, eikä ole aikeitakaan niitä itse siitä viedä pois. Tuohon sopii nalkuttaminen, mutta en siitä osaa antaa mallia, kun ei kuulu tapoihini. :D

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - kesäkuu 10, 2022, 09:58:51
Osaisikos tai oikeammin viitsisikös joku palstalainen demonstroida mallinalkutuksen?

Oletetaan, että kumppani on aamu-unisena siirtänyt hedelmät mikroon ja sekoittanut kaurapuuroannoksensa hedelmäkoriin. Miten nalkuttaisit?

Lapsena- on jäänyt mieleen naapurin emännän varmaan vieläkin pätevä litannia jota tässä lupaa kysymättä törkeästi lainaan (on jo edesmennyt)

"Saatanan-perkele- tuhannen-helvettiä pomppulaudalla tarttis laittaa."

Useimmiten omalle isännälle, mutta tarpeen vaatiessa kyllä muillekin tuo autuas toivotus.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - kesäkuu 10, 2022, 09:58:51
Osaisikos tai oikeammin viitsisikös joku palstalainen demonstroida mallinalkutuksen?

Oletetaan, että kumppani on aamu-unisena siirtänyt hedelmät mikroon ja sekoittanut kaurapuuroannoksensa hedelmäkoriin. Miten nalkuttaisit?

Pointtihan nalkutuksessa onkin se, että se ei iske todellisiin aiheisiin tai tilanteisiin, vaan summittaisesti mihin vaan.

Mutta voi kai se tuostakin alkaa ja silloin saa toinen kuulla, miten hänen ostamansa hedelmät ovat aina vääriä, vaikka ollaan sanottu että en tykkää banaaneista niin aina ostat niitä juuri ja sitä paitsi et et osaa banaania edes kuoria ja viime vuonnakin jätit syömättä ainakin neljä banaania en usko että osaat edes hedelmiä ostaa se johtuu siitä että kotonas äiti osti aina huonot hedelmät ja yrittää sitten niitä meille tuoda kuunteletko sinä edes mitä minä puhun.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 10, 2022, 11:41:16

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - kesäkuu 10, 2022, 09:58:51
Osaisikos tai oikeammin viitsisikös joku palstalainen demonstroida mallinalkutuksen?

Oletetaan, että kumppani on aamu-unisena siirtänyt hedelmät mikroon ja sekoittanut kaurapuuroannoksensa hedelmäkoriin. Miten nalkuttaisit?

Pointtihan nalkutuksessa onkin se, että se ei iske todellisiin aiheisiin tai tilanteisiin, vaan summittaisesti mihin vaan.

Mutta voi kai se tuostakin alkaa ja silloin saa toinen kuulla, miten hänen ostamansa hedelmät ovat aina vääriä, vaikka ollaan sanottu että en tykkää banaaneista niin aina ostat niitä juuri ja sitä paitsi et et osaa banaania edes kuoria ja viime vuonnakin jätit syömättä ainakin neljä banaania en usko että osaat edes hedelmiä ostaa se johtuu siitä että kotonas äiti osti aina huonot hedelmät ja yrittää sitten niitä meille tuoda kuunteletko sinä edes mitä minä puhun.

T: Xante

Oho, nyt on kyllä kovaa leikkiä (https://www.punkinfinland.net/forum/images/smilies/icon_eek.gif)

Keskustelun edetessä mulle on tullut koko ajan enemmän sellainen fiilis, että itse asiassa en edes tiedä, mitä nalkutus on enkä tiedä koko tästä asiasta yhtään mitään :D

Saattaa johtua siitä, että puhutaan siitä yhtäältä omien kokemusten pohjalta mutta sitten kuitenkin niin yleisellä ja abstraktilla tasolla, ettei ihmisiin tai tilanteisiin liity enää mitään konkreettisia detaljeja eikä niistä tiedetä mitään speksejä.

Tässä on toisaalta tehty ehkä nalkutuksesta liiankin negatiivinen asia.

Kyllähän semmonenkin kai on nalkuttamista, jos esimerkiksi valittaa toisen alkoholinkäytöstä. Aina kun kaataa viskin, tulee joku kommentti että jaaha, taas otat viskiä — ja niin edelleen.
    Voihan se olla ärsyttävää ja ulkopuolisen korvaan välillä ikävänkin kuuloista, mutta ton tyyppiset voi toisaalta tulkita myös huolenpidoksi tai sellaiseksi että pidetään toinen toista ruodussa. Kyllä kai monille lähisuhteissa on hyödyllistä ja tärkeääkin se, että ylipäätään on edes joku, joka antaa asioista suoraa palautetta :P

^
Pahinta kai on juuri silloin asiasta nalkuttaa, kun toinen on sitä viskiä ottamassa. Jos olisi aidosti huolissaan ja aidosti haluaisi asiaan muutosta, niin ei totisesti silloin sano, kun toinen on lasi kädessä, vaan varaa asialle paljon otollisemman hetken. Silloinkin pitäisi kertoa, että "olen sinusta nyt huolissani, kun tuntuu, että alkoholia on alkanut kulua epäterveellisen paljon.". En tiedä olisiko nuo oikeat sanat aloittaa, mutta jotenkin tuohon tyyliin kuitenkin eikä moittimalla.

Noi on vähän mutkikkaita asioita. Muutos lähtee mun mielestä aina siitä, että ihmisellä itsellään on siihen halua ja kiinnostusta tai toisin sanoen motivaatiota -- ja sitten se jokin loksahduskin pitää tapahtua itsessä.

Olen siis havainnut että monet pariskunnat toimii vähän tohon tapaan, että asiasta ei käydä mitään laajaa keskustelua, jossa kuunneltais kumpaakin siitä, miten ne haluaa elää ja mikä ois tärkeää ja niin pois päin, vaan että nimenomaan silloin tilanteessa heitetään joku vähän kipakka kommentti -- kai sillä on tarkoitus esimerkiksi rajoittaa sitä niin, että ei ottaisi enää toista tai että ei ottaisi huomenna taas viskiä :)

Mun omasta mielestä hyödyllistä vois olla sopia jotkut sellaiset yleiset raamit ja perustella ne yhdessä. Jos toinen tykkää juoda viskiä, niin ei siinä mitään väärää ole, mutta terveydellisillä syillä vois ehkä perustella semmosen että joka viikko pitäis olla useita päiviä putkeen ilman alkoholia, että maksa ehtii kunnolla toipua. Ja jos joskus tulee jostain syystä enemmän juotua, silloin ois hyvä vastaavasti pitää kokonaan taukoa joku pitempi aika samoista syistä.

Tollanen pitäis formalisoida sellaiseksi melko selkeäksi ja yksinkertaiseksi systeemiksi niin, että kumpikin on niistä periaatteista samaa mieltä eikä ne oo ristiriidassa sen kanssa, miten haluaa elää.

Mutta en usko, että kaikki ihmiset tykkää ton tyyppisestä keskustelusta tai ei se ehkä toimi niille, jonka takia sitten se vähän kipakka kommentointi / nalkuttaminen on aika yleinen tapa käsitellä tollasta.

Vaikka se ei ole ehkä ihanteellinen tapa toimia, en silti itse katso sitä niin, että se on jotain ihan hirveää tai toksista tai muuta.

Uskon jopa että nalkuttaminen tietyssä mielessä "toimii". Sillä on sitten vaan laajetessaan kaikenlaisia muitakin vaikutuksia, ja ne saattaa pitemmässä juoksussa huomaatta hiipiä ja aiheuttaa sellaisia asioita jotka ei ole kenenkään intresseissä.

Tai en tiedä, onko se tommosessa tilanteessa pelkkä se nalkutus joka varsinaisesti "toimii".

Jossain määrin se toimii, kun saatetaan olla jostain periaatteista samaa mieltä, vaikkei niistä keskusteltaiskaan, ja nalkutus vaan tuo niitä esiin. Toisaalta jos välittää toisesta ja haluaa toista miellyttää, sekin saattaa tuoda motivaatiota.

Mutta useimmiten se ei ole ihan niin, että "nalkutus" olis ainoa asia, minkä se toinen tekee, vaan että asiasta kuitenkin myös keskustellaan -- vaikka sitten vähitellen. Tai toinen itse asiassa omalla esimerkillä ilmentää sitä, miten haluais toisenkin toimivan, millä silläkin saattaa hyvin olla vaikututsta.

Tai saattaa olla että toinen vaikka junailee ja järjestää sellaista tekemistä, missä ei juoda ja hoitaa asioita kuliseissa tällä tavalla.

Semmonen on kuitenkin aika kova syytös, että joku käytös on suoraan vahingollista tai toksista, ja kun täällä on puhuttu nalkuttamisesta vähän tuollaiseen sävyyn, ihmettelen itse sitä, miten asian korjaamista edesauttaa se, jos toisen käytöstä ja motiiveja ja kaikkea siihen liittyvää on lupa tarkastella näin kapeasti ja täysin myötätunnottomasti.

Se poikkeaa aika vähän siitä, mikä siinä itse asiassa on se syytös toista kohtaan :P

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - kesäkuu 10, 2022, 14:56:39
Semmonen on kuitenkin aika kova syytös, että joku käytös on suoraan vahingollista tai toksista, ja kun täällä on puhuttu nalkuttamisesta vähän tuollaiseen sävyyn, ihmettelen itse sitä, miten asian korjaamista edesauttaa se, jos toisen käytöstä ja motiiveja ja kaikkea siihen liittyvää on lupa tarkastella näin kapeasti ja täysin myötätunnottomasti.

Nalkutus on viestintää ja sen määrittely on kuulijan korvassa ja päässä. Kun toisen ääni muuttuu taustahälyksi jota ei tarvitse aktiivisesti seurata koska samat valitukset ja loukkaukset sieltä tulee kuin ennenkin, sen välittämä sanoma on informaatioköyhää. En pidä sinusta enkä tekemisistäsi. Miksi käyttää tuommoisen kertomiseen tuhatta sanaa?

Voi tuntua epäreilulta, että toinen ei kuuntele, mutta jos hänen menneisiin virheisiinsä viittailu ja äitinsä haukkuminen ja yleinen elinkelpoisuuden epäily ei auta itse pointtia – niin mikä se nyt olikaan tällä kertaa? – menemään perille ensimmäisen parin sadan yrityksen aikana, niin ehkä kannattaisi vaihtaa taktiikkaa. Paitsi jos leukanivelet ja kieli pysyvät kunnossa vain säännöllisellä mekaanisella harjoitteella.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - kesäkuu 10, 2022, 13:48:26
Keskustelun edetessä mulle on tullut koko ajan enemmän sellainen fiilis, että itse asiassa en edes tiedä, mitä nalkutus on enkä tiedä koko tästä asiasta yhtään mitään :D

Sitten teitä on kaksi. Xantippa on elänyt Strömsössä eikä omaa laillani puolen vuosisadan kokemusta siitä seesteisyydestä, kun elämästä on siivilöitynyt kaikki turha pois ja jäljelle on jäänyt elämän peruspilarit: sairastelu ja riitely.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - kesäkuu 10, 2022, 15:29:47

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - kesäkuu 10, 2022, 14:56:39
Semmonen on kuitenkin aika kova syytös, että joku käytös on suoraan vahingollista tai toksista, ja kun täällä on puhuttu nalkuttamisesta vähän tuollaiseen sävyyn, ihmettelen itse sitä, miten asian korjaamista edesauttaa se, jos toisen käytöstä ja motiiveja ja kaikkea siihen liittyvää on lupa tarkastella näin kapeasti ja täysin myötätunnottomasti.

Nalkutus on viestintää ja sen määrittely on kuulijan korvassa ja päässä. Kun toisen ääni muuttuu taustahälyksi jota ei tarvitse aktiivisesti seurata koska samat valitukset ja loukkaukset sieltä tulee kuin ennenkin, sen välittämä sanoma on informaatioköyhää. En pidä sinusta enkä tekemisistäsi. Miksi käyttää tuommoisen kertomiseen tuhatta sanaa?

Voi tuntua epäreilulta, että toinen ei kuuntele, mutta jos hänen menneisiin virheisiinsä viittailu ja äitinsä haukkuminen ja yleinen elinkelpoisuuden epäily ei auta itse pointtia – niin mikä se nyt olikaan tällä kertaa? – menemään perille ensimmäisen parin sadan yrityksen aikana, niin ehkä kannattaisi vaihtaa taktiikkaa. Paitsi jos leukanivelet ja kieli pysyvät kunnossa vain säännöllisellä mekaanisella harjoitteella.

Nalkuttaja ruokkii omia tunteitaan nalkuttamalla. Muistaako hän itsekään syytä miksi nalkuttaa, joku olennainen syy voi olla melko olematon..

Pariliitossa usein on syy se, että kokee olevansa jotenkin loukossa ja sidottuna toiseen eikä voi mennä oman mielensä mukaan. Siitä on sitten hyvä olla kiukkuinen toisella ja jatkaa sitä nalkutusta. Poislähteminen olisi mahdollinen vaihtoehto, mutta sitäkään ei haluta tehdä, joten vaihtoehdoksi jää se epätyydyttävä olotila jota "tiedostamatta" ruokitaan nalkuttamalla.

On monia "hyviä syitä säilyttää liitto, mutta sen vastapainona on vapauden väheneminen ja siksi kiukuttelu jatkunee hamaan eroon saakka.
Onko olemassa joku ratkaisu epätyydyttävään olotilaan, sen voivat keksiä vain he jotka siinä ovat- ehkä jokin vakavampi kriisi-

Lainaus käyttäjältä: Hiha - kesäkuu 10, 2022, 15:29:47
Nalkutus on viestintää ja sen määrittely on kuulijan korvassa ja päässä. Kun toisen ääni muuttuu taustahälyksi jota ei tarvitse aktiivisesti seurata koska samat valitukset ja loukkaukset sieltä tulee kuin ennenkin, sen välittämä sanoma on informaatioköyhää. En pidä sinusta enkä tekemisistäsi. Miksi käyttää tuommoisen kertomiseen tuhatta sanaa?

Voi tuntua epäreilulta, että toinen ei kuuntele, mutta jos hänen menneisiin virheisiinsä viittailu ja äitinsä haukkuminen ja yleinen elinkelpoisuuden epäily ei auta itse pointtia – niin mikä se nyt olikaan tällä kertaa? – menemään perille ensimmäisen parin sadan yrityksen aikana, niin ehkä kannattaisi vaihtaa taktiikkaa. Paitsi jos leukanivelet ja kieli pysyvät kunnossa vain säännöllisellä mekaanisella harjoitteella.

En ole tästä eri mieltä. Nalkutus vaan kattaa aika laajan kirjon erilaisia ilmiöitä.

Jokuhan täällä hiljattain määritteli niin, että asiasta sanominen ei ole nalkutusta. Ymmärrän senkin pointin kai tavallaan, mutta määritelmää kaventaessa pakkaa käymään niin, että en itse enää pysy kärryillä, mikä on se ilmiö josta puhutaan.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 10, 2022, 16:42:30
Sitten teitä on kaksi. Xantippa on elänyt Strömsössä eikä omaa laillani puolen vuosisadan kokemusta siitä seesteisyydestä, kun elämästä on siivilöitynyt kaikki turha pois ja jäljelle on jäänyt elämän peruspilarit: sairastelu ja riitely.

Joo, kai se on niin, ettei mulla tästä aiheesta ole omakohtaista kokemusta.

Sinänsä mielenkiintoinen homma, jos sulla sairastelu on jollain lailla liittynyt kuvioon. Muiden kohdalla on pistänyt silmään, että erilaisilla krempoilla sun muulla saattaisi tosiaan usein olla oma roolinsa näissä.

Eräässä elämänvaiheessa kärsin kovista kivuista, ja pitää kyllä sanoa, että siinä elämänvaiheessa en oikein kärsinyt minkäänlaista seuraa lähelläni. Ainoan poikkeuksen teki eräs miespuolinen ystäväni, joka on ihanan hienotunteinen ja luottoystäväni. Siinä vaiheessa en siis ollut parisuhteessa.

En oikein muista ainuttakaan tilannetta, josta avioliitossani olisi kumpikaan varsinaisesti nalkuttanut, enkä voi kysyä asiasta ex-mieheltäni, hän kun on nyt kuollut. Sen kyllä muistan, etten tykännyt hänestä silloin kun hän oli juonut, hänestä tuli joskus ilkeä silloin. Sitä ei kyllä kovin usein tapahtunut. En muista, että olisin varsinaisesti nalkuttanut asiasta. Eikä meillä ollut myöskään tapana riidellä. Se kyllä voi olla huonokin juttu, jos se merkitsi sitä, ettei asioita sitten käsitelty. Mutta onko se pakko sitten riidellä, vaan voisiko asioita käsitell riitelemättäkin. Minusta voisi.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 11, 2022, 14:48:02
Eräässä elämänvaiheessa kärsin kovista kivuista, ja pitää kyllä sanoa, että siinä elämänvaiheessa en oikein kärsinyt minkäänlaista seuraa lähelläni.

Tämä on asia, jota esimerkiksi sairastelevan lapsiperheen arkea kokematon Xantippa ei ymmärrä. Hänen todellisuudessaan vain hirveän hyvällä tuulella olevat ihmiset rakentelevat kesäterasseja.

Tottakai on myös ihmisiä, jotka potevat hymyssä suin ja ihmissuhteet kukoistavat, mutta useimmiten krempat ovat hemmetinmoinen taakka lähisuhteille. Ei välttämättä nopeasti, mutta pitemmällä aikavälillä kremppojen aiheuttamat rajoitteet ja elämän kietoutuminen niiden ympärille käy sekä sairastelevien että läheisten hermoille.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 11, 2022, 16:28:46

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 11, 2022, 14:48:02
Eräässä elämänvaiheessa kärsin kovista kivuista, ja pitää kyllä sanoa, että siinä elämänvaiheessa en oikein kärsinyt minkäänlaista seuraa lähelläni.

Tämä on asia, jota esimerkiksi sairastelevan lapsiperheen arkea kokematon Xantippa ei ymmärrä. Hänen todellisuudessaan vain hirveän hyvällä tuulella olevat ihmiset rakentelevat kesäterasseja.

Varmaan tämä on totta. Erilaiset butsaukset, hakkaukset ja turmppin brormance jutut ei tosiaan kuulu arkeeni.

Olen vaan niin koko ajan erilaisten miesten kanssa ollut elämäni tekemisissä.


T: Xante

^
Mä luulen, että hakkaamiset, trumppaamiset ja sen sellaiset ovat vaan ihan läppää.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - kesäkuu 10, 2022, 15:29:47

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - kesäkuu 10, 2022, 14:56:39
Semmonen on kuitenkin aika kova syytös, että joku käytös on suoraan vahingollista tai toksista, ja kun täällä on puhuttu nalkuttamisesta vähän tuollaiseen sävyyn, ihmettelen itse sitä, miten asian korjaamista edesauttaa se, jos toisen käytöstä ja motiiveja ja kaikkea siihen liittyvää on lupa tarkastella näin kapeasti ja täysin myötätunnottomasti.

Nalkutus on viestintää ja sen määrittely on kuulijan korvassa ja päässä. Kun toisen ääni muuttuu taustahälyksi jota ei tarvitse aktiivisesti seurata koska samat valitukset ja loukkaukset sieltä tulee kuin ennenkin, sen välittämä sanoma on informaatioköyhää. En pidä sinusta enkä tekemisistäsi. Miksi käyttää tuommoisen kertomiseen tuhatta sanaa?

Voi tuntua epäreilulta, että toinen ei kuuntele, mutta jos hänen menneisiin virheisiinsä viittailu ja äitinsä haukkuminen ja yleinen elinkelpoisuuden epäily ei auta itse pointtia – niin mikä se nyt olikaan tällä kertaa? – menemään perille ensimmäisen parin sadan yrityksen aikana, niin ehkä kannattaisi vaihtaa taktiikkaa. Paitsi jos leukanivelet ja kieli pysyvät kunnossa vain säännöllisellä mekaanisella harjoitteella.

Se on totta, ettei hyödytä toistaa jotain asiaa kuten nalkutusta sata kertaa, jos kertaakaan ei nalkutuksesta seuraa toivottu lopputulos. Ei ole syytä olettaa, että sadasyhdes kerta simpsalapim aikaan saa toisenlaisen lopputuloksen kuin ne edeltävät sata nalkutuskertaa.

Ja toisaalta ihan samasta syystä myöskään se tapa vastaanottaa nalkutusta ehkei ole kovin tehokas, jos se nalkutus sen kun jatkuu ja jatkuu. Siinäkin tapauksessa voisi pohtia, olisiko tehokkaampia tapoja saada nalkutus loppumaan, kun se esimerkiksi 90 kertaa jo toistettu ja toimimattomaksi havaittu.

En nimittäin usko, että kuuntelemattomuus nimittäin saisi nalkutuksen loppumaan, vaan voi olla jopa päinvastoinkin, nalkutus sen kun ehkä yltyy määrältään ja volyymiltaan. Mitkä sitten olisivat kuuntelemattomuutta tehokkaampia tapoja saada nalkutus loppumaan?  On mainittu jo se radikaali ajatus, että kerrankin kuuntelisi, mitä sillä toisella on sanottavaa. Voisi myös yrittää ottaa selvää, onko nalkutuksen takana joitakin tyydyttymättömiä tarpeita, kipuja, turhautumia, ja ylipäätänsä miksi se toinen nalkuttaa. Voi myös pohtia, onko omassa käyttäytymisessä jotain korjaamisen varaa, ja onko itse halukas laittamaan tikkua ristiin perherauhan eteen. Jos puolisoiden tarpeet eivät ollenkaan kohtaa, eikä kumpikaan anna piiruakaan periksi, ei ole oikein järkevää pysyä yhdessä. Ei perhehelvetti ketään onnelliseksi tee.

Tiivistäisin ketjun antoisat aihetta peranneet, tarkentaneet, valottaneet ja koonneet pohdinnat tässä kohtaa liiaksi yksinkertaistavaan mutta samalla olennaistavaan yhdenlaiseen kuvausyritykseen nalkutuksesta: ei-rakentavaa kommunikointia.
Kommunikointi kuvauksena sisältää yhteisöllisen, osallistavan vastuun ja ei-rakentava kuvauksena sisältää negatiivisuudestaan huolimatta suuntaavan tavoitteellisuuden ja siihen liittyvän inhimillisen rajallisuuden sekä positiivisen kehitysasenteen.
Ei-rakentavan kommunikaation ollessa samalla myös aihetta laajentavana nalkutusta laajempi, kattavampi ja yleishyödyllisempi kuvaus.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 12, 2022, 10:28:52
Se on totta, ettei hyödytä toistaa jotain asiaa kuten nalkutusta sata kertaa, jos kertaakaan ei nalkutuksesta seuraa toivottu lopputulos. Ei ole syytä olettaa, että sadasyhdes kerta simpsalapim aikaan saa toisenlaisen lopputuloksen kuin ne edeltävät sata nalkutuskertaa.

Ja toisaalta ihan samasta syystä myöskään se tapa vastaanottaa nalkutusta ehkei ole kovin tehokas, jos se nalkutus sen kun jatkuu ja jatkuu. Siinäkin tapauksessa voisi pohtia, olisiko tehokkaampia tapoja saada nalkutus loppumaan, kun se esimerkiksi 90 kertaa jo toistettu ja toimimattomaksi havaittu.

En nimittäin usko, että kuuntelemattomuus nimittäin saisi nalkutuksen loppumaan, vaan voi olla jopa päinvastoinkin, nalkutus sen kun ehkä yltyy määrältään ja volyymiltaan. Mitkä sitten olisivat kuuntelemattomuutta tehokkaampia tapoja saada nalkutus loppumaan?  On mainittu jo se radikaali ajatus, että kerrankin kuuntelisi, mitä sillä toisella on sanottavaa. Voisi myös yrittää ottaa selvää, onko nalkutuksen takana joitakin tyydyttymättömiä tarpeita, kipuja, turhautumia, ja ylipäätänsä miksi se toinen nalkuttaa. Voi myös pohtia, onko omassa käyttäytymisessä jotain korjaamisen varaa, ja onko itse halukas laittamaan tikkua ristiin perherauhan eteen. Jos puolisoiden tarpeet eivät ollenkaan kohtaa, eikä kumpikaan anna piiruakaan periksi, ei ole oikein järkevää pysyä yhdessä. Ei perhehelvetti ketään onnelliseksi tee.

Kun asiaa katsoo laajemmasta näkökulmasta, sitä voi katsoa radikaalisesti etäämpää. Enemmän kuin pari metriä likinäköisesti laajentaen. Miksi kenenkään tavoite pitäisi olla toisen nalkutuksen lopettaminen? Ja pystyykö semmoiseen kukaan muuten kuin murhalla, mikä on laiton toimenpide, joten varmuuden vuoksi korostan etten suosittele sitä kenellekään ratkaisumalliksi.

Yhdessäoloon voi olla nalkutuksen voittavia itsekkäitä syitä. Taatusti sellaisia on olemassa, koska nalkutus on yleisesti tunnettu ilmiö kuten tämänkin keskustelun olemassaolo todistaa. Eroon pääsy ei aina ole ykköstavoite. Esimerkiksi voi ottaa kaikkein raadollisimman. Nalkuttaja vastaa 95 % talouden tuloista ja patistaa toista reipastumaan. Kumppania ei huvita. Räpätyksen kuuleminen on pieneksi arvioitu maksu mahdollisuudesta elää siivellä.

Nimenomaan siksi, että jokainen on epätäydellinen, nalkutuksen kanssa taisteleminen on kisaa lihamyllyjä vastaan – jos se naputtava ääni ei tule omasta suusta. Perinteisen uskonnollisen maailmankuvan mukaan joku jumala on luonut ihmisen. Tieteellisen käsityksen kannalta ihminen on kehittynyt osana valtavaa ja vanhaa maailmankaikkeutta. Kummin tahansa, jos tuollaiset voimat saavat aikaan vain nalkuttavan ihmispolon, millä hybris-positiivisuudella kukaan heittämällä kumoaa tuon onnettoman koko henkilöhistorian?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 12, 2022, 10:12:09
^
Mä luulen, että hakkaamiset, trumppaamiset ja sen sellaiset ovat vaan ihan läppää.

Socru on pohjimmiltaan syvällinen elämän ymmärtäjä, se näkyy läpi vaikka kuinka puhuisi hakkaamisesta ja trumppaamisesta.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 12, 2022, 10:28:52
. Voisi myös yrittää ottaa selvää, onko nalkutuksen takana joitakin tyydyttymättömiä tarpeita, kipuja, turhautumia, ja ylipäätänsä miksi se toinen nalkuttaa.

Tuollaisia asioita ja ongelmia on enemmän tai vähemmän lähes jokaisen elämässä. Oleellista on se, että miksi niitä ilmaistaan ja yritetään korjata nalkuttamalla, joka on järkyttävän kehno keino siihen.

Ulkomaita myöten asiaa on pohdittu. Lienee ikiaikainen vaiva ja vitsaus. On varmasti vähenemässä samaan tahtiin kun erot lisääntyvät. Luultavasti nalkutus on tapa ilmaista itseään tilanteessa "Tässä seison enkä muuta voi". Nykyään voi myös helpommin lähteä ja vaihtaa ongelmansa uusiin.

(https://www.chatelaine.com/wp-content/uploads/2012/04/1b4ee81c4fbdbd9064222dee4a1e-660x527.jpg)

Lainaus käyttäjältä: https://www.chatelaine.com/health/sex-and-relationships/stop-nagging-six-tips-to-break-the-habit-and-improve-your-relationship/Stop nagging! Six tips to break the habit and improve your relationship

Why nagging is so damaging to a relationship and tips on how to let go of the urge to nag and let love bloom

Luulen että joskus niitä ilmaistaan nalkuttamalla sen takia, että ne varsinaiset halut, tarpeet ynnä muut ovat monesti aika vaikeasti ihmisen itsensä hahmotettavissa. Helpompi on kokea joku sellainen ärsytys tai epäoikeudenmukaisuuden tunne siitä, että taas tuo tekee noin ja noin.

Joku yleinen pahantuulisuus tai tunne siitä että asiat eivät ole aivan toivotulla tavalla kanavoituu tällaiseksi ärtymykseksi. Silloin ei välttämättä edes huomaa, että itse asiassa puhuu toiselle epäystävällisesti.

Sitten ne on myös opittuja tapoja. Jotain käytösmalleja tai sellaisia, joihin lankeaa ikään kuin huomaamattaan.

Voisin kuvitella vaikkapa, että koska jonkun kanssa uskaltaa olla oma vähän rujokin itsensä, siinä näyttää myös ärtymystä tai pahantuulisuutta melko estottamasti. Esimerkiksi on jostain töistä tai muista syystä hirveän kireällä. Silloin jonkun työkaverin tai muun ystävän kanssa vähän skarppaa ja kommunikoi hyväntuulisesti ja rakentavasti, kun taas lähisuhdekumppanille saattaa näyttää sen että oikeasti on kireä ja ärtynyt tai vähän paha olla. Ikään kuin putoaa tietty osa sellaista arkista pinnistelyä tai yrittämistä pois.

Oikeasti siinä voi olla joku sellainen ongelma että on tyytymätön itseensä tai johonkin työkuvioihin. Tai ei osaa edes sanoa mistä se johtuu, ja joku yleinen oma epävarmuus tai paskakela on vain vallannut alaa.

Ainakin mun kokemuksen mukaan aikuisilla ihmisillä esiintyy sellaista että oikeasti tarvitsisi vaikkapa kosketusta tai hellyyttä tai joku tällainen voisi tehdä todella hyvää, mutta sitten ei oman kireyden tai muun tällaisen takia oikein edes osaa heltyä ja pehmetä niin että ottaisi sellaista vastaan, saati että osaisi itse pyytää tai järjestää sitä – ja tällaisessa tilanteessa vaikkapa joku toisen kosketus voikin pienen hetken ensin tuntua epämiellyttävältä.

Ehkä se ei välttämättä kaikilla ole kosketus tai sen tyyppinen, mikä siinä tekisi hyvää. Tarkoitan yleisemminkin kyvyttömyyttä hakea, tunnistaa tai ottaa vastaan jotain sellaista, joka itse asiassa olisi itselle tarpeen tai tekisi hyvää.

En kuitenkaan ole vakuuttunut että toi on mikään hyvä kuvaus mistään tai varsinkaan nalkuttamisen tyypillisistä taustoista. Edelleen vaivaa tunne, että en itse tajua koko aiheesta juuri mitään  :D

Ehkä toi nyt lähti jonkinlaisena kyseenalaistuksena sille, että nalkuttamisessa välttämättä olisi kyse pelkästään semmosesta, että itse ilmaisee todellisia tarpeitaan tai toiveitaan, muttei toinen vain niitä kuuntele. Mun kokemus on vähän sen suuntainen, ettei ihmiset yleensä ole niin rationaalisia tai itsekään aina tiedä, mitä ne haluaa ja tarvitsee.

^ Minusta tuossa oli paljonkin hyviä huomiota ja kuvauksia arjen tilanteista.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 14, 2022, 13:05:05
^ Minusta tuossa oli paljonkin hyviä huomiota ja kuvauksia arjen tilanteista.

^

Kyllä, ja nalkuttaminen on moniarvoista ja uudistuvaa. Sille on miljoona syytä ja selitystä.

Xantippa oli tänään noussut väärällä jalalla vuoteesta. Aloitti heti aamulla nalkutuksen.