kantapaikka.net

Ajatus olisi pohtia yhtäältä poliittista filosofiaa mutta toisaalta myös sitä miten se realisoituu käytäntöön, jos ylipäätään realisoituu.

Yritän piirtää reunaviivoja käsitteelle ideologia yhtäältä sen motivoimana, että muistaakseni eräs nimeltä mainitsematon palsta-aktiiveistamme oli joskus sitä mieltä, että jos ei ole tietoinen oletetusta ideologiastaan, sitä ei silloin ole ja toisaalta sen motivoimana, että (korjatkaa jos olen nyt ymmärtänyt jotain väärin) varsinkin sellaiset konservatiivit, joiden ei onnistu pitämään konservatiivisuuttaan omana tietonaan, vaikuttavat olevan sitä mieltä, että toisin kuin vasureilla, heillä ei ole ideologiaa.

Wikipedia antaa kaiketi jonkinlaisen yleisen määritelmän ideologialle:

Lainaus käyttäjältä: wikipediaIdeologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

Vähän myöhemmin Wikipedia antaa määritelmän poliittiselle ideologialle:

Lainaus käyttäjältä: wikipediaPoliittisiksi pääideologioiksi on kutsuttu liberalismia, sosialismia ja konservatismia. Poliittiselle ideologialle on perinteisesti katsottu tunnusomaiseksi pyrkimys osoittaa oma näkemys oikeaksi ja vastustajan näkemys vääräksi enemmän tai vähemmän teoreettisin, ajattelun perustaa koskevin väittein.

Nämä eivät avaa ideologian merkitystä ainakaan itselleni erityisenm ymmärrettävällä tavalla, joten kysyin seuraavia kysymyksiä ChatGPT:ltä ja Bing:ltä:

1. Jos ei ole tietoinen, kuinka rakentamansa poliittinen järjestelmä palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, onko tällaisella rakentajalla ideologia?

2. Riittääkö, että on tietoinen, ketä järjestelmänsä palvelee, mutta ei ole toteutuneeseen lopputulokseen välttämättä erityisen voimakasta pyrkimystä?

3. Vai pitääkö olla myös tietoinen pyrkimys toteutuneeseen lopputulokseen, jotta tekijällä olisi ideologia?

Lainaus käyttäjältä: ChatGPTKysymyksesi koskettaa politiikan filosofian ja ideologian teoriaa sekä niiden soveltamista käytännön politiikassa. Ideologian määritelmä voi vaihdella riippuen kontekstista ja tarkastelijan näkökulmasta, mutta yleisesti se viittaa joukkoon uskomuksia, arvoja, periaatteita ja tavoitteita, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän poliittista toimintaa ja näkemyksiä yhteiskunnallisista järjestelyistä.

Jos henkilö tai ryhmä rakentaa poliittisen järjestelmän tietämättä, kuinka se palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, heillä voi silti olla ideologia, mutta se voi olla tiedostamaton tai epäselvästi määritelty. Tällainen ideologia voi ilmentyä esimerkiksi oletuksissa siitä, mikä on oikeudenmukaista, hyvää tai tehokasta yhteiskunnassa, ilman että näitä oletuksia on kriittisesti pohdittu tai selvästi määritelty.

Kun on tietoinen siitä, ketä järjestelmä palvelee, mutta ei ole erityisen voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, voidaan sanoa, että ideologia on olemassa, mutta sen vaikutus tai merkitys tekijän toiminnassa on rajallinen. Tällöin tekijän poliittiset päätökset saattavat olla enemmän pragmaattisia tai tilanteen vaatimia kuin ideologisesti ohjattuja.

Ideologian olemassaolo vaatii usein jonkinlaista pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen tai tavoitteeseen. Tämä pyrkimys ei tarvitse olla välttämättä täysin tietoinen tai eksplisiittinen, mutta se ilmenee tekijän toiminnan suuntautumisessa ja valinnoissa. Ideologian voi nähdä antavan koherentin kehyksen tai suunnan, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asetetaan ja pyritään saavuttamaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ideologian olemassaolo ei välttämättä edellytä täydellistä tietoisuutta siitä, miten ja ketä poliittinen järjestelmä palvelee, mutta se edellyttää jonkinlaista tavoitteellisuutta ja periaatteiden ohjaamaa toimintaa. Ideologia voi olla sekä tiedostettu että tiedostamaton ja voi ilmetä monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa.

Lainaus käyttäjältä: bingTämä on mielenkiintoinen kysymys, joka liittyy poliittisen filosofian ja ideologioiden pohdintaan. Vaikka en ole tunteva olento, voin tarjota joitakin pohdintoja aiheesta.

Ideologia on joukko periaatteita, arvoja ja uskomuksia, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän toimintaa. Se voi liittyä poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen maailmankatsomukseen. Nyt tarkastellaan kysymyksiä:

Tietoisuus palvelusta:
Jos henkilö rakentaa poliittisen järjestelmän, mutta ei ole tietoinen siitä, kenelle se palvelee, hänellä ei välttämättä ole selkeää ideologiaa. Ideologia edellyttää ymmärrystä siitä, miten järjestelmä vaikuttaa yksilöihin, ryhmiin tai yhteiskuntaan.
Tietoisuus siitä, kenelle järjestelmä palvelee, voi olla ensimmäinen askel ideologian muodostumisessa.

Pyrkimys lopputulokseen:
Ideologiaan liittyy usein pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa tai vaikuttaa siihen tietyllä tavalla. Jos henkilöllä ei ole voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, hänen ideologiansa voi olla heikko tai epäselvä.
Toisaalta, jos henkilöllä on vahva pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa, mutta hän ei ole tietoinen siitä, kenelle järjestelmä lopulta palvelee, hänellä voi olla ideologia, mutta sen vaikutukset voivat olla epäselviä.

Tietoisuus ja pyrkimys yhdessä:
Vahvin ideologia syntyy, kun henkilö ymmärtää, kenelle järjestelmä palvelee, ja hänellä on voimakas pyrkimys saavuttaa tietty lopputulos.
Tietoisuus ja pyrkimys ovat siis keskeisiä ideologian muodostumisessa.

Yhteenvetona: Ideologia vaatii sekä tietoisuutta että pyrkimystä. Se on monimutkainen ja syvällinen aihe, joka voi vaihdella yksilöittäin.

Kiinnostaisi muiden määritelmät ideologialle ja/tai pohdinnat aiheesta.

Samaten kiinnostaisi jos on tarjota hyviä esimerkkejä ja pohdintoja erilaisita asiayhteyksistä, joissa samoin sanoin ilmaistun määritelmän merkitys voi tarkoittaa eri asiota eri ihmisille.

Etsin koko ajan tätä kohtaa, jonka Bing olikin sitten ihmisten päistä esiin kaivellut.

Lainaus käyttäjältä: BingIdeologiaan liittyy usein pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa tai vaikuttaa siihen tietyllä tavalla. Jos henkilöllä ei ole voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, hänen ideologiansa voi olla heikko tai epäselvä.

Ideologiat hapertuvat siellä, missä ei ole pakko valita mihin nuotioon istuu. Siis täällä, jälkikehittyneissä maissa. Voi istua keskenään mukavasti kotonaan näkemättä ketään. X:n kanssa saa viettää vaikka puoli päivää jakelemalla tykkäyksiä seuraamiensa oikeinajattelevien vinkauksille. Sillä ei ole mitään merkitystä. Botti tekee saman nopeammin, runsaammin, taloudellisemmin ja tyylikkäämmin.

Mitenkään ihannoimatta edustamaansa ideologiaa, on puhdas fakta että Anders Behring Breivik edisti sen tunnetuksi tekemistä tehokkaammin kuin tuhat sisällä istujaa.

Risto Isomäki on huomannut saman asian, aivan eri ideologian kohdalla.

Ympäristöliike on kulkenut harhaan jo pitkän aikaa, sanoo aktivistikonkari Risto Isomäki

2000-luvulla kansalaistoiminta on kuihtunut, Isomäki harmittelee. Järjestöjen suunnattomat jäsenmäärät ovat vaihtuneet kouralliseksi palkattuja työntekijöitä.

Ilmastokokouksissa järjestöt sitten saavat "vähällä vaivalla paljon huomiota". Näin voi sosiaalisessa mediassa osoittaa taloudellisille tukijoille tarpeellisuutensa.

"Se on helppo ja kustannustehokas tapa pitää toimintaa yllä tietyllä minimitasolla", Isomäki luonnehtii.

Itse asiassa hän kirjoitti auki myös sen miksi niin on tapahtunut. Ideologian bonuksista nauttiminen on helpompaa, kun sen rahaksi muutettavan vaikutusvallan tuottavat miljoonat älylliset piensijoittajat. Historiasta muistamme miten hankala on hallita todellisten osakkaiden kokoontumisia. Esimerkiksi Ranskan suuri vallankumous kehitti muutamassa vuodessa jakobiinien terrorin mielipidekierron vauhdittamiseksi. Nimettömät tahot, jotka hallinnoivat vähäisten ihmisten vähäisistä panoksista koostuvia pääomavirtoja omaksi edukseen – sehän on puhdasta nykykapitalismia.

^

En nyt tarkalleen ottaen ole kartalla, kuinka hyvin se 2000-luvun alun uskomus on kestänyt aikaa, että nonverbaalisen viestin osuus ihmisten välisessä kommunikoinnissa olisi joku 90% ja verbaalisen viestin osuus loput 10% tms. Jos tuo pitää edes suurinpiirtein paikkansa, erityisesti tämä kommentti oli artikkeleissa naulan kantaan: "Jos vastapuolen ajattelua ei tunne, on vaikeaa hahmottaa, millaisen tavoitteen voisi saavuttaa ja miten". Olen usein pohtinut, että jos kykymme kommunukoida rajoitetaan vain tuohon 10%, tekeekö se ihmisistä ikään kuin autisteja. Kaikki tulkitsevat kaikkien "ajatuksia" kuin piru raamattua kun käsitys ihmisten vilpittömistä intentioista jäävät kokonaan välittymättä.

Tämä verkossa taannoin levinnyt valokuva (https://www.snopes.com/fact-check/john-and-yoko-maid-pic/) (snopes.com) John Lennonista ja Yoko Onosta nauratti kohtuullisesti vaikka olen kyllä tiennyt ilmankin, että kusipäitä molemmat.

Sänkyprotestinsa oli kuuluisa ja juuri niin omahyväisen turhamainen, kuin se oli. Myöhemmin tulikin sitten aussibändi Midnight Oil, joka lauloi palavista sängyistä.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 11:48:06

Lainaus käyttäjältä: ChatGPTIdeologian määritelmä voi vaihdella riippuen kontekstista ja tarkastelijan näkökulmasta, mutta yleisesti se viittaa joukkoon uskomuksia, arvoja, periaatteita ja tavoitteita, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän poliittista toimintaa ja näkemyksiä yhteiskunnallisista järjestelyistä.

Jos henkilö tai ryhmä rakentaa poliittisen järjestelmän tietämättä, kuinka se palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, heillä voi silti olla ideologia, mutta se voi olla tiedostamaton tai epäselvästi määritelty. Tällainen ideologia voi ilmentyä esimerkiksi oletuksissa siitä, mikä on oikeudenmukaista, hyvää tai tehokasta yhteiskunnassa, ilman että näitä oletuksia on kriittisesti pohdittu tai selvästi määritelty.

Kun on tietoinen siitä, ketä järjestelmä palvelee, mutta ei ole erityisen voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, voidaan sanoa, että ideologia on olemassa, mutta sen vaikutus tai merkitys tekijän toiminnassa on rajallinen. Tällöin tekijän poliittiset päätökset saattavat olla enemmän pragmaattisia tai tilanteen vaatimia kuin ideologisesti ohjattuja.

Ideologian olemassaolo vaatii usein jonkinlaista pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen tai tavoitteeseen. Tämä pyrkimys ei tarvitse olla välttämättä täysin tietoinen tai eksplisiittinen, mutta se ilmenee tekijän toiminnan suuntautumisessa ja valinnoissa. Ideologian voi nähdä antavan koherentin kehyksen tai suunnan, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asetetaan ja pyritään saavuttamaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ideologian olemassaolo ei välttämättä edellytä täydellistä tietoisuutta siitä, miten ja ketä poliittinen järjestelmä palvelee, mutta se edellyttää jonkinlaista tavoitteellisuutta ja periaatteiden ohjaamaa toimintaa. Ideologia voi olla sekä tiedostettu että tiedostamaton ja voi ilmetä monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa.

Mulle tuli ChatGPT:n pläjäyksestä ja joko tosta kysymyksestä mieleen se, miltä näyttäis näiden määritelmien kautta käsitellä esimerkiksi keskeisesti BDSM:ää ja hieman laajentaen muutakin kinkykulttuuria ideologiana.

Usein kuulee milloin mistäkin puhuttavan ideologiana niin, että tämä on käytännössä halventava termi. Jokin voi olla vaikka "puhtaan ideologista hapatusta".

Yleensä sillä ilmaistaan epäuskoa siihen, ymmärtääkö ihminen mistä puhuu ja liittyykö nää sen jutut järkevällä tavalla mihinkään konkreettiseen ja onko ne oikeasti totta.

BDSM:ää + kinkyä vois ehkä kuvailla erilaisten seksuaalisten käytänteiden ja preferenssien ja mieltymysten luokittelujärjestelmänä johon kuitenkin kuuluu myös seksuaalista vapautta ja toisaalta vastuullisuutta koskevia arvoja.

Sanotaan vaikka että joku ihminen ihmettelee miksi hän ei oikein pärjää ihmissuhteissa. Aina tulee joku kyllästyminen siihen että seksi toistaa samaa kaavaa ja tuntuu että täytyy olla jotain muutakin. Siitä voi seurata pahimmillaan sellainen kierre että katsoo kaikkea sellaisen linssin läpi, olenko minä huono ihminen, huono vaimo, huono kumppani ja niin edelleen.

Sitten hän tutustuu johonkin kinky-yhteisöön ja miettii että onkohan tässä touhussa mitään järkeä ja onko tämä terveiden ihmisten hommaa vai ei. Lopulta hän kuitenkin saa sieltä ystäviä ja saa asioista tietoa ja paljon tukea ja muuta, ja kokemusten kautta hänelle syntyy käsitys että hän on vaikka nyt sub bottom ja rope bunny.

Kink on tossa se että tykkää sidotuksi tulemisesta tai että saa siitä erityisen paljon. Sub tarkoittaa sitä että saa siitä että on sub-puolena dom-sub-suhteessa. Bottomin rooli on yleensä sellainen että "vastaanottaa" jotakin toimintaa tai on sen kohteena. Subin ja domin roolit ovat tästä erillinen asia. Dominointi erityisesti on aika vaativaa ja vaatii paljon itseluottamusta, kykyä seurata toisen reaktioita ja toimia niiden mukaan, kykyä suunnitella ja johtaa toimintaa, turvallisuustietoisuutta ja siis... kaikenlaista.

Tällä meidän esimerkin ihmisellä vois olla niin että hän kokee yhdeksi aika keskeiseksi tarpeekseen sen että kokee tietynlaista aika kovaa dominointia. Sellaista joka vaatii todella osaavaa ihmistä sinne vastapuolelle.

Tällainen juttu voi tehdä jonkun onnelliseksi vähän niin kuin jonkun toisen voi tehdä parisuhde tai joku muu asia vaikka seksissä tai suhteen dynamiikassa kun se vaan tuntuu just siltä että tää on se mistä mikä resonoi ja tätä mä haluan. Siis ihan vaikka kuinka tavanomaisessa suhteessa tai asiassa.

Noista asioista on olemassa hyvää tietoa ja osaamista ja kriittisesti arvioitua tietoa. Mutta ei välttämättä ole olemassa mitään objektiivisia vastauksia siihen, pitäisikö jonkun tietyn ihmisen jotakin tiettyä asiaa esimerkiksi kokeilla vai ei.

Mun mielestä tän esimerkin tapauksessa näkyy se, että vaikka ihmiset tietäiskin jostain asiasta mitä nyt voitais sanoa ideologiaksi jotain, yleensä siinä on aika iso kuilu mitä on ensikäden tieto tai mitä kaikkea voi olla joku pitemmälle menevä ymmärrys.

Osaksi tollaset jutut on myös tiedon järjestämisen tapoja ja tapoja ihmisille jotka on perehtyneet samoihin juttuihin sanoittaa ja kuvata itseään ja tarpeitaan tosi nopeasti ja helposti ja selkeästi kun se muuten olisi ihan mahdottoman vaikeaa.

Tietty kollektiivinen massakokemus tavallaan osoittaa että noissa tullaan yleensä tiettyjen juttujen äärelle sitten kuitenkin ja sit niistä voi olla tietoa että miten kannattaa toimia tai miten välttää jotain sudenkuoppia.

Mikään tollainen sisältäpäin tuleva tieto ei kuitenkaan kuvaa sinänsä sitä, että onko joku ihminen yksi niistä joiden tarpeita jokin tietty juttu palvelee vai ei.

Tota esimerkkinä käyttäen vois sanoa että jos sulla on suht täsmällinen ymmärrys siitä keitä se palvelee ja millä tavoilla mutta ei ole mitään vahvaa sitoutumista siihen että just niitä asioita pitäis tehdä sinun itsesi tai ylipäätään kenenkään, toi on aika... harvinainen asema missä tosi harvoin kukaan on.

Se että joku on ideologista tai ideologia ei mun mielestä ole mikään negatiivinen juttu. Ei ne ideologiat kuitenkaan ihmisten puolesta päätä vaan ihmiset.

Ongelmia noissa voi tulla usealta taholta.

Joskus ideologia voi olla huono tai desktruktiivinen.

Usein on myös niin että ihmiset ei ole ymmärtäneet jotakin ideologiaa ja kaikkea siihen liittyvää tilpehööriä oikein ollenkaan mutta ne kuitenkin innokkaasti soveltaa sitä huonosti ymmärtämäänsä pyrkimysten eetosta ja saarnaa niistä, yleensä niin että tää koskee kaikkia tai et tää on mulle väline oikoa muita.

Pienet rajatut ideologiat kuten nyt vaikka toi BDSM voi olla sellainen omanlaisensa rinnakkaistodellisuus millä nyt tavallaan ei ole kauheasti väliä, mutta sit joskus jos on etäisesti noista jutusta tietoinen, se voi jollakin lailla vaikuttaa käsityksiin tai sanotaan että voi ottaa vaikka paineita siitä että pitäisköhän mun nyt olla sitä tai tätä tai tehdä sitä tai tätä.

Mut eihän toi ole niiden sen sisäisen tason "pyrkimysten" ja "tarpeiden" oikeasti ymmärtämistä yleensä lähelläkään.

Jossain siinä BDSM:n ja "vaniljan" rajapinnalla varsinkin on mun mielestä haitallista se että edes erotellaan noita toisistaan. Se voi olla ikävä kuulla sellaista jonkun ylpeänä julistamaa että mä en ainakaan ikinä tyytyis enää pelkkään vaniljaseksiin.

Ja sit se tekee siitä jonkun ihan ihme kilpailuasetelman joka hämärtää täysin sen, mistä tossa sen ideologian sisällä oikeasti puhutaan. Joskus se on ihmisille sellainen et koko elämänsä on ihmetellyt miksei mistään tuu mitään ja mikään ei toimi tai en tajua mitään, ja sit tota kautta löytää tavallaan perheensä ja jotakin minne kuuluu. Mut se liittyy silloin siihen että se todella palvelee tämmöstä ihmistä ja tämä myös ymmärtää sen itse.

Se on mun mielestä joku oma taitonsa että miten puhua asioista halki tollasten rajojen. Ei se ole aina muutenkaan mahdollista varmistaa että ihmiset ymmärtää tai tajuaa mitä sanot. Tää tulee mun mielestä lähelle sellaista mitä lauri on pohtinut aiemminkin.

Mut mä yritän tossa maalata tavallaan sellaista kuvaa että mitä se vois olla jos asiat tarkoittaa ihmisille ihan eri asioita tai tavallaan kyseenalaistaa sitä, onko ideologia aina huono juttu ja milloin se on ja milloin ei.

On mahdollista että ihminen hurahtaa ja uskoo vaikka tossa BDSM-kontekstissa sokeasti mitä sen ympärillä olevat ihmiset sanoo tai se jumiutuu tällä tavalla johonkin maailmaan joka vääristää sen käsityksiä ja se ei siis... itse asiassa edes ymmärrä sitä jutun jujua vaan yrittää ratkoa sillä jotain muita ongelmia tai täyttää sellaisia tarpeita ja toiveita joita se ei voi täyttää.

Mut tossa tullaan helposti sitten taas elitismiin ja sellaiseen että joku voi uskoa vaikka että melkein kaikki ihmiset on tyhmiä ja ei ne tajua oikeasti mistään mitään.

Kyllä mä itse uskon että ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan älykäs jotta voi tajuta aika selkeästi omia tarpeita ja sitä että mikä on itselle hyväksi ja mikä ei.

Ja toisaalta voi olla hyvinkin älykäs ja mennä tollasessa aivan metsään.

Ideologioihin kohdistuva pelko on mun mielestä pitkälle tosta lähtöisin. Mikään ei takaa että olet lopulta tai jossain isossa kuvassa oikeassa, mutta jos et ota vastaan mitään kollektiivisen ymmärryksen tarjoamaa apua mihinkään tai et uskalla luottaa omiin arvioihisi, ei sekään kauhean helpolta kuulosta

^

Olipas hyvää pohdintaa MO. Ihan eri tulokulma ideologiaan kuin saatoin keskustelun näin varhaisessa vaiheessa odottaa.

Mitä tulee tuohon, mitä muutaman kerran pohdintojesi lomassa mainitsit, ettei ideologia ole välttämättä huono asia, niin olen ihan samaa mieltä.

Jos poliittinen ideologia voidaan redusoida käsitykseksi, mikä on objektiivinen todellisuus eli tieteenfilosofisesti "tosi uskomus", mutta uskoo sen lisäksi kuten minä, että ihmisten pääsy tosi uskomuksiinkin rajoittuu subjektiivisten kokemustensa ja subjektiivisten tarinoittensa rajaamalle alueelle, kaikilla ihmisillä on mielestäni aina jonkinlainen ideologia, sillä se on tällaisessa mielessä ikään kuin edellytys, että osaa toimia maailmassa omasta mielestään järkevästi. Jos ideologia on riittävän huono, luonnonvalinta korjaa perimän helposti geenipoolista pois.

Niin tai näin, minä koen että minulla on ideologia enkä muuta voi ja koen myös, että niin on kaikilla muillakin.

Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avaa omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti tutkimuksessaan, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen jossain muualla ja ehkä joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Joka tapauksessa kun tämän parempaa objektiivisuutta ei ole tarjolla, on vain hyväksyttävä se, että ideologiansa kanssa nyt on vain kyettävä elämään ja pitää vaan yrittää olla älyllisesti riittävän rehellinen sen aiheuttamien kotiinpäin vetämisten kanssa.

Tämä on tietenkin vain oman subjektiivisen mieleni käsitys asioista ja ymmärrän, että jollain toisella voi olla kokonaan toisenlainen käsitys asioista, ja mikäli kunnioitan yhtään omaa näkemystäni edellyttää se sitä että ainakin yritän kunnioittaa jonkun toisen ehkä jopa kokonaan erilaista näkemystä asiasta.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 19:14:46Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avata omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Mä nään tossa sellaisen ongelman, että silloin ihmisen elämä jäsentyy ikään kuin tieteelliseksi projektiksi jossa koko ajan tehdään tutkimusjulkaisua tai valmistelevaa työtä tulevan sellaisen varalle.

Tieteelliseltä metodilta lainataan joku kösitys siitä, milloin oman elämän asiat ovat kestävällä pohjalla ja milloin ei ja asetetaan kognitiivinen velvoite parhaansa mukaan varmistaa että näin on jos joku sitä jälkeenpäin tutkailee.

Mä sanoisin että henkilökohtaisessa elämässä saattaa olla joskus tarpeen tehdä aika köykäisiä oletuksia tai ajatella jostakin jotakin sen takia että se helpottaa jotakin omaa pyrkimystä.

Mut jos tulee paikka missä sun tarvitsee tarkastella tota niin sit pitäis vaan pystyä myöntämään ja tarvittaessa prosessoimaan se että no okei, tää on mun tapa ajatella tätä tästä ja tästä syystä.

Jos tollasen motiivien tarkastelun vaatimuksen ulottaa kaikkialle, mun mielestä on vaara et elää koko ajan stressissä ja ylikuormituksessa ja että sit se ajattelu on käytännössä surkeampaa kuin mitä toi yllä mainittu olis jossa se edes on selkeää ja palvelee jotakin semmosta tarkoitusta mikä oikeasti on sulle hyväksi ja tarpeen.

Mun mielestä pitäis olla tieteellisen eetoksen ohella ja melkein sitä isompanakin aika usein joku semmonen tietoisuus omien kykyjen ja kapasiteetin rajallisuudesta.

Se on sulla tossa läsnä mut asetat hirveän isoja velvoitteita kyseenalaistaa kaikkea ja vertailla ja arvioida.

Ei mikään takaa että toi tuottaa parempia tuloksia kuin se että antaa itselleen siimaa ja arvioi hitaammin tai vasta joskus myöhemmin ja tarpeen mukaan — kunhan sit myös tekee sen tarvittaessa

^ Olennaista tossa on varmaan se että ois joku itsetuntemus ja viisaus siinä että mikä on pääsääntöisesti sellainen kritiikin ja muun taso mitä pystyy pitämään yllä ja sovittaa sitten muita asioita siihen. Missä kysyy neuvoa joltakin muulta ja mihin ei vaikka lähde ollenkaan edes ottamaan kantaa esimerkiksi.

Jonkun ihmisen ajattelu jostakin asiasta saattaa esimerkiksi olla riittävän koherenttia ja selkeää ja viisasta sillä mittarilla että se toimii niiden omassa elämässä ja etä niillä sellaiset asiat sujuu jotka on niille tärkeitä.

Jos niille sanottais että esitä tosta joku kaikkea kyseenalaistava ja itseäsi kyseenalaistava tieteellisen tason teksti, se saattais näyttää epäuskottavalta tai kokonaisuus ja osien suhteet vois hämärtyä ja koko pakka mennä tosta vaan enemmän sekaisin.

Sit jos tämmöseltä ihmiseltä kysytään selkeään tarkoitukseen jostain selkeästä asiasta siellä kaiken sisällä joku kysymys, kyllä ne saattaa osata siihen vastata hyvinkin täsmällisesti ja asiantuntevasti.

Mut toi että kaikesta pitäis tehdä joku yleisen tason virheidenvälttämis iso puinti niin... ei.

Eli siis tollasta sun esittämää ulkoista tieteellistä tarkastajaa ihmisten elämien asioille ei ole ja niitä varten me ei eletä. Mutta se on hyvä jos joku on selkeää ja ymmärrettävää sulle itsellesi ja että osaat viestiä selkeästi ja ymmärrettävästi asioista vaikka sun läheisille niin että hommat toimii. Mittari enemmän se että toimiiko ne toisille oikeasti ja toimiiko ne sulle itsellesi oikeasti riittävässä määrin.

Yleisen tason kyseenalaistusten laatiminen voi olla joskus tarpeen mutta se voi myös syödä semmoset voimat joiden pitäs mennä tohon elämiseen.

Jos vaihtoehto on että syytääkö hitosti energiaa mieluummin siihen että fleimaa ja soimaa muita mutta ei tee tollasta itsekriittistä työtä, silloin ehkä vois sanoa että miksei sit mieluummin sitä energiaa tollaseen työhön ja lähesiten kanssa avoimeen ja rohkeaan keskusteluun myös jos joku asia on niin epäselvä että sen takia on jatkuvasti tarve jotain kelata ja puida ja vakuutella

Ideologia kuulostaa kattavimmillaan ihan maailmankatsomuksen, maailmankuvan, maailmanselityksen juurisyyltä.
Suppeampi ideologia on helposti alisteinen laajemmalle, kuten sitomisleikit uskonnolle.
Laajemmat ideologiat kieltävät toisensa, kilpailevat keskenään, alistavat toisiaan itseensä tai sulautuvat toisiinsa. Kuten uskonto, tiede ja politiikka.

Täydellisen objektiivinen todellisuus on epätäydellisillä kuvauksilla saavuttamaton, jolloin saavutettavissa oleva epätäydellisen objektiivinen todellisuus on ideologinen kuvaus.

Itse katson tieteen olevan nykyisistä kattavimmista ideologioista kaikkein pragmaattisimpana kuvaustapana kaikkein objektiivisinta epätäydellistä todellisuuden kuvausta, ja sillä voidaan kasvavasti sekä tarkentuvasti saavuttaa kaikkein objektiivisinta, kattavinta ideologisuutta eli maailmankatsomusta.

Entäpä tulevaisuus?
Aivot ovat itseään muuttava algoritmi joka tuottaa reaaliaikaista kokemuksellista todellisuus-simulaatiota. Kokemusmaailmaa.
Ideologiat ovat kokemuksellisia käsitteellisiä, kielellisiä algoritmeja jotka tuottavat yhteisöllisiä ideologisia todellisuus-simulaatioita menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Kokemuksellisia kulttuurisia maailmankuvia.

Tekoälyn algoritmit tuottavat myös todellisuus-simulaatioita ja tekoäly voisi myös saada kyvyn muuttaa jopa kaikkia algoritmejaan sekä laskentatehoaan, ihmistä eksponentiaalisesti nopeammin.
Millaisia ideologioita ja maailmankuvia kyvyiltään jumalallisuutta lähestyvä, ymmärryksemme ylittävä olio tuottaisi?

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 18, 2024, 22:12:11Millaisia ideologioita ja maailmankuvia kyvyiltään jumalallisuutta lähestyvä, ymmärryksemme ylittävä olio tuottaisi?

Miksi toisaalta edes asettaa itseään jumalan paikalle?

Ei toi mitä kysyt oikeastaan poikkea siitä, minkälaisia ajatuksia vaikka jollakin lähes jumalaksi kasvaneella itselläsi olisi jos olisit tehnyt juuri sellaisia asioita riittävän kauan jotka sut johonkin tällaiseen vie ja ollut juuri otollisissa olosuhteissa ynnä muuta.

Eihän sitä voi tietää millaisia kokemuksia ja ajatuksia ja ideologioita silloin olisi. Oli se sitten uskonnon kielellä jumalalla, jonkun henkisen kasvun kielellä valaistuneella ihmisellä tai sit toisaalta tekno-optimismin kielellä meihin nähden jumalan kaltaiseksi kehittyneellä tietoisuudella.

Tai miksei vaikka avaruusolioilla jos niikseen tulee.

Sitä voi kuvitella minkälainen joku ideologia olis, minkälaisia niiden tarpeet olis ynnä muuta tai mitä pyrkimyksiä niillä olis, mitä uskomuksia ja niin edelleen, mutta kaikki tollaset kuvitelmathan kertoo vaan jostain sun omista syvätason arvoista ja muusta jota ehkä koet että on liian vaikea toteuttaa tai ymäristö ei sovellu siihen tai joku sun ruumis tai jotain. 

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 18, 2024, 20:59:51

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 19:14:46Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avata omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Mä nään tossa sellaisen ongelman, että silloin ihmisen elämä jäsentyy ikään kuin tieteelliseksi projektiksi jossa koko ajan tehdään tutkimusjulkaisua tai valmistelevaa työtä tulevan sellaisen varalle.

Tieteelliseltä metodilta lainataan joku kösitys siitä, milloin oman elämän asiat ovat kestävällä pohjalla ja milloin ei ja asetetaan kognitiivinen velvoite parhaansa mukaan varmistaa että näin on jos joku sitä jälkeenpäin tutkailee.

Mä sanoisin että henkilökohtaisessa elämässä saattaa olla joskus tarpeen tehdä aika köykäisiä oletuksia tai ajatella jostakin jotakin sen takia että se helpottaa jotakin omaa pyrkimystä.

Mut jos tulee paikka missä sun tarvitsee tarkastella tota niin sit pitäis vaan pystyä myöntämään ja tarvittaessa prosessoimaan se että no okei, tää on mun tapa ajatella tätä tästä ja tästä syystä.

Jos tollasen motiivien tarkastelun vaatimuksen ulottaa kaikkialle, mun mielestä on vaara et elää koko ajan stressissä ja ylikuormituksessa ja että sit se ajattelu on käytännössä surkeampaa kuin mitä toi yllä mainittu olis jossa se edes on selkeää ja palvelee jotakin semmosta tarkoitusta mikä oikeasti on sulle hyväksi ja tarpeen.

Mun mielestä pitäis olla tieteellisen eetoksen ohella ja melkein sitä isompanakin aika usein joku semmonen tietoisuus omien kykyjen ja kapasiteetin rajallisuudesta.

Se on sulla tossa läsnä mut asetat hirveän isoja velvoitteita kyseenalaistaa kaikkea ja vertailla ja arvioida.

Ei mikään takaa että toi tuottaa parempia tuloksia kuin se että antaa itselleen siimaa ja arvioi hitaammin tai vasta joskus myöhemmin ja tarpeen mukaan — kunhan sit myös tekee sen tarvittaessa

Riippuu trietysti tilanteesta milloin olisi hyvä olla asian ytimessä ja milloin riittää mutuilu.

Enemmän kuin se, että ihmisillä on ideologioita minua vaivaa se, että kuvittelevat, että ei ole. Tarkoitan, että onhan se nyt rehellistä myöntää, että minulla on tälläinen ideologia ja sen vuoksi sovitan maailmaa siihen kuin väittää, kuten usein tehdään, että minulla on tällainen totuus ja siihen totuuteen sovitan maailman.

Tämän totuuden olen sitten kaivanut vaikka kuinka monen kiven alta saadakseni maailmani mahtumaan siihen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 19, 2024, 11:18:14Enemmän kuin se, että ihmisillä on ideologioita minua vaivaa se, että kuvittelevat, että ei ole. Tarkoitan, että onhan se nyt rehellistä myöntää, että minulla on tälläinen ideologia ja sen vuoksi sovitan maailmaa siihen kuin väittää, kuten usein tehdään, että minulla on tällainen totuus ja siihen totuuteen sovitan maailman.

Tämän totuuden olen sitten kaivanut vaikka kuinka monen kiven alta saadakseni maailmani mahtumaan siihen.

Ja minua vaivaa se, että mahduttaminen tehdään vastustamisen kautta. Johtuisiko se siitä ettei niitä ideologioita koeta oikeasti täysin omiksi, jolloin tuo "ideologittomuus" on henkilöiden virallinen selitys. Mutta usein se oma ideologia, tai ehkä oikeammin sen pinnalle pyrkivä jokin osa, manifestoituu jonkun asian vastustamisena. On vain niin paljon helpompaa mennä kavereiden seuraksi miekkariin vastustamaan "pahaa" kuin tehdä positiivisia ruohonjuuritason tekoja, joita Risto Ihamäki kuvaa Hihan laittamassa linkissä.

Olen kelaillut, että vaativatko ideologiat niin kokonaisvaltaista sitoutumista, että vain ammattilaiset voivat osallistua muiden jäädessä syömään poppareita ja satunnaisesti hurrailemaan? Onko syyllinen Isomäenkin mainitsema medianäkyvyyshakuisuus, että vain globaalit asiat saavat huomiota paikallisuuden jäädessä paitsioon ja siten tyystin ilman tukea ja toimijoita?

Kun ajattelen edistyneitä länsimaita, niin jonkin spesifin ideologian laajamittaiselle omaksumiselle on vähenevästi edellytyksiä. Semmoinen kun vaatii kovan tason pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, ja ne ovat tämän edistysmaailman katoavia ominaisuuksia. Monissa arabimaissa uskonto ja politiikka ovat käytännössä sama asia, ja siihen kasvatetaan syntymästä asti.

Hyvänä esimerkkinä Suomessa juuri torpattu terroristinen aie, jossa 23-vuotias opiskelijanainen aikoi tehdä hirveitä. Hän ehti kuitenkin julkaista 18-sivuisen manifestin, joka on käytännössä erilaisten ideologioiden sillisalaatti. Tuskinpa on itsekään perehtynyt mihinkään niistä aivan niin perusteellisesti, että voisi puhua näiden ideologioiden vankasta tietotaidosta. Koko manifestin voisikin tiivistää paljon rahvaanomaisemmin:

"Ihmiset ovat itsekkäitä kusipäitä. Reaktioni on ryhtyä ampumaan heitä - eli itsekkäästi, ja kusipäisesti".

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 14:42:58Olen usein pohtinut, että jos kykymme kommunukoida rajoitetaan vain tuohon 10%, tekeekö se ihmisistä ikään kuin autisteja. Kaikki tulkitsevat kaikkien "ajatuksia" kuin piru raamattua kun käsitys ihmisten vilpittömistä intentioista jäävät kokonaan välittymättä.

Mietin jonkun aikaa ja yllättäen päädyin siihen, että se on vähän tekosyy. Totta kai someviestejä lukemalla on paljon, paljon vaikeampaa saada selville mitä toinen ajattelee verrattuna siihen kun kuulee ja näkee. Mutta jotkut kykenevät siihenkin (en kyllä minä). Se vaatii halua todella tietää miltä toisesta tuntuu – sen sijaan että miettii miltä toisesta pitäisi tuntua. Ja tämän voi mokata silloinkin, kun kaikki informaatio on saatavilla ja toinen ihminen raivoissaan melkein pilleissä kiinni: "Etkö sinä saatanan mäntti tajua mitään!?"

Tämäkin on varmaan ideologinen kysymys, halutaanko toinen kokonaisena mukaan vai riittääkö numerona kirjanpidossa. Vastaus voi tulla ideologian tarkoitusperästä tai valitsemasta taktiikasta. Periaatteessa ne voivat poiketa, mutta käytännössä ihmisläheisyys joko katoaa tai säilyy, ja ennen pitkää se tekee sen sekä opissa että sen soveltamisessa. Jos porukka on tarpeeksi hajasijoitettu kyetäkseen hajoamaan kysymyksessä, eri valinnoilla on voimaa de facto jakaa ideologia kahtia.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 19, 2024, 12:11:36

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 19, 2024, 11:18:14Enemmän kuin se, että ihmisillä on ideologioita minua vaivaa se, että kuvittelevat, että ei ole. Tarkoitan, että onhan se nyt rehellistä myöntää, että minulla on tälläinen ideologia ja sen vuoksi sovitan maailmaa siihen kuin väittää, kuten usein tehdään, että minulla on tällainen totuus ja siihen totuuteen sovitan maailman.

Tämän totuuden olen sitten kaivanut vaikka kuinka monen kiven alta saadakseni maailmani mahtumaan siihen.

Ja minua vaivaa se, että mahduttaminen tehdään vastustamisen kautta. Johtuisiko se siitä ettei niitä ideologioita koeta oikeasti täysin omiksi, jolloin tuo "ideologittomuus" on henkilöiden virallinen selitys. Mutta usein se oma ideologia, tai ehkä oikeammin sen pinnalle pyrkivä jokin osa, manifestoituu jonkun asian vastustamisena. On vain niin paljon helpompaa mennä kavereiden seuraksi miekkariin vastustamaan "pahaa" kuin tehdä positiivisia ruohonjuuritason tekoja, joita Risto Ihamäki kuvaa Hihan laittamassa linkissä.

Olen kelaillut, että vaativatko ideologiat niin kokonaisvaltaista sitoutumista, että vain ammattilaiset voivat osallistua muiden jäädessä syömään poppareita ja satunnaisesti hurrailemaan? Onko syyllinen Isomäenkin mainitsema medianäkyvyyshakuisuus, että vain globaalit asiat saavat huomiota paikallisuuden jäädessä paitsioon ja siten tyystin ilman tukea ja toimijoita?

Jos joku asia ei ole totuuden arvoinen, eli sitä ei voi tutkia ja varmistaa jossain määrin toimivaksi, niin ei sitä kannata ideaalisoida "totuudeksi".

Ajattelutapa ei tarvitse ideologiaa, mutta valtaan-pyrkivät tarvitsevat.

Ideologioiden perustarkoitus on tehdä ihmiset saman-mielisiksi, silloin heitä voidaan ohjailla.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 19, 2024, 07:27:01

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 18, 2024, 22:12:11Millaisia ideologioita ja maailmankuvia kyvyiltään jumalallisuutta lähestyvä, ymmärryksemme ylittävä olio tuottaisi?

Miksi toisaalta edes asettaa itseään jumalan paikalle?

Ei toi mitä kysyt oikeastaan poikkea siitä, minkälaisia ajatuksia vaikka jollakin lähes jumalaksi kasvaneella itselläsi olisi jos olisit tehnyt juuri sellaisia asioita riittävän kauan jotka sut johonkin tällaiseen vie ja ollut juuri otollisissa olosuhteissa ynnä muuta.

Eihän sitä voi tietää millaisia kokemuksia ja ajatuksia ja ideologioita silloin olisi. Oli se sitten uskonnon kielellä jumalalla, jonkun henkisen kasvun kielellä valaistuneella ihmisellä tai sit toisaalta tekno-optimismin kielellä meihin nähden jumalan kaltaiseksi kehittyneellä tietoisuudella.

Tai miksei vaikka avaruusolioilla jos niikseen tulee.

Sitä voi kuvitella minkälainen joku ideologia olis, minkälaisia niiden tarpeet olis ynnä muuta tai mitä pyrkimyksiä niillä olis, mitä uskomuksia ja niin edelleen, mutta kaikki tollaset kuvitelmathan kertoo vaan jostain sun omista syvätason arvoista ja muusta jota ehkä koet että on liian vaikea toteuttaa tai ymäristö ei sovellu siihen tai joku sun ruumis tai jotain. 

Retorisella kysymykselläni ymmärryksemme ylittävän ajattelun ymmärtämisestä ja ennakoinnista, yritin avata mahdollisuuksia ennakoida jopa tiedettä pragmaattisemman ideologian löytymisestä tulevaisuudessa ja vieläpä eksponentiaalisella nopeudella lähestyvänä toteutumana tekoälyn toimesta.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 19, 2024, 10:34:37Riippuu trietysti tilanteesta milloin olisi hyvä olla asian ytimessä ja milloin riittää mutuilu.

Jep.

Ihmisillä on kuitenkin kaikilla rajallinen kapasiteetti ja rajallisesti aikaa, elämässä on kaikenlaisia vastuita ja niin pois päin.

Kyse on siitäkin, milloin on hyvä ottaa kevyemmmin, huumorilla ja vaikka sanoa jotkut keskeiset asiat läheisille yrittämättä ruotia niitä liikaa tai ratkaisematta mikä on lopulta "totta".

Joskus sellaisen tietynlaisen keveyden kautta saa enemmän aikaan, kun voi tulla vaikka hyvä olo ja hyvä mieli ilman mitään jonkun asian kognitiivisesti ratkaisemista ja siitä tulevaa mielihyvää. Se voi tulla vaikka liikunnasta tai syömisestä tai läheisyydestä tai hyvän ystävän seurasta tai yhdessä nauramisesta tai musisoinnista tai ymmärretyksi tai nähdyksi tulemisen kokemuksesta, rakkaudesta, välittämisestä ja siitä että kokee näitä.

Sitten kun aikaa kuluu, alitajuntakin saattaa työstää asioita. Ja omat arviot voi olla parempia esimerkiksi mielialaankin liittyvistä syistä. Jos jotakin asiaa lähestyy rauhallisesti ja uteliaasti tai sillä asenteella että täähän on hienoa tai kivaa ja luottaen siihen että omat voimavarat on riittävät jne., sieltä tulee aika erilaisia tuloksia kuin jos arviota tekee jostain aika synkästä käsin.

Ei kai ne synkätkään arviot turhia ole, mut tarkoitan tällä täydentää sitä että mitä on olla "asian ytimessä". Joskus tollaset melko kasuaalit ja kevyet jutut saattaa olla asian ytimessä olemista sikäli että tekee just sellaista mitä kannattaiskin tehdä kun taas joku ponteva ruotiminen ei ole lopulta tota "mutuilua" kummempaa

Muurahaisille ihminen on jumalankaltainen ymmärryksen ylittävä älykäs olio.
Ne eivät voi koskaan kyetä ymmärtämään miksi ihminen istuu heidän yhteiskuntansa päällä munasillaan.
Samalla tavalla tekoälyllä voi piankin olla kuningasajatuksia ja ideologioita joita emme kykene ymmärtämään saati ennakoimaan.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 20, 2024, 10:24:45Muurahaisille ihminen on jumalankaltainen ymmärryksen ylittävä älykäs olio.
Ne eivät voi koskaan kyetä ymmärtämään miksi ihminen istuu heidän yhteiskuntansa päällä munasillaan.
Samalla tavalla tekoälyllä voi piankin olla kuningasajatuksia ja ideologioita joita emme kykene ymmärtämään saati ennakoimaan.

Hieno analogia.

Mä en tiedä, onko tekoälyllä "ajatuksia" tai "ideologioita". Periaatteessa vois olla.

Kun me mallinnetaan ihmisen erilaisia kykyjä ja käyttäytymistä valtavalla määrällä tallennustilaa ja laskentatehoa, mulle on aika epäselvää, mitä siinä edes tapahtuu. Ei se välttämättä kovinkaan paljon muistuta sitä, mitä ihmisen tietoisuus tai äly tai muu on.

Ihmisellä varsinainen "tietoisuus" taitaa olla pieni pintakerros siinä päällä, ja suurin osa aivoissakin olevista hermoyhteyksistä jo johonkin laskennallisiin operaatioihin rinnastuvasta tapahtuu aika lailla tietoisen mielen ulkopuolella. Tietoinen mieli voi tennispelaajalla asettaa vaikka pyrkimyksen että tonne jos löis niin se olis vastustajalle aika paha, mutta miten se tapahtuu käytännössä ei oikein ole sellaista mitä me osattais auki purkaa vaan se tulee jostain alitajunnasta.

Tosta vois kai kehittää sellaisen idean että jos teköälyllä ois "ajatuksia" tai "ideologioita", niin ne saattais olla jotain aika erilaista kuin mitä ne on ihmisillä. Siis sillä tavalla että "ajatus" tai "ideologia" olis niille aika harhaanjohtavia nimiä.

Mutta en ole tosta niinkään varma, enkä tiedä, minkä verran tässä on järkeä mitä esitän.

Tajuan luullakseni kuitenkin a4:n pointin ihan kohtuullisen hyvin.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 20, 2024, 10:24:45Muurahaisille ihminen on jumalankaltainen ymmärryksen ylittävä älykäs olio.
Ne eivät voi koskaan kyetä ymmärtämään miksi ihminen istuu heidän yhteiskuntansa päällä munasillaan.
Samalla tavalla tekoälyllä voi piankin olla kuningasajatuksia ja ideologioita joita emme kykene ymmärtämään saati ennakoimaan.

Muurahaisten äly on mielenkiintoinen. Ne osaavat kaiken tarvittavan, mutta tuskin sentään miettivät pätkääkään "mitään "ihmisen olemuksesta, saati jumalan, joka on ihmisen keksimä sovellutus liitettäväksi ihmismieleen.

Tiedostamisen taso lienee silti lähellä toisiaan muurahaisilla ja ihmisillä. Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2024, 10:45:56Tiedostamisen taso lienee silti lähellä toisiaan muurahaisilla ja ihmisillä. Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä.

Sitten ovat vielä mikalintilät. Ne eivät ole tietoisia tiedostaessaan eivätkä edes tiedä milloin ovat tietoisia ja milloin eivät.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 21, 2024, 11:35:12

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2024, 10:45:56Tiedostamisen taso lienee silti lähellä toisiaan muurahaisilla ja ihmisillä. Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä.

Sitten ovat vielä mikalintilät. Ne eivät ole tietoisia tiedostaessaan eivätkä edes tiedä milloin ovat tietoisia ja milloin eivät.

Tiedostaminen tietämättä on contradiction in terms. Ei ole tiedostamista ilman, että olisi tietoinen asiasta, sillä tiedostamisen käsitteeseen itseensä sisältyy tiedostaminen ja tietäminen tai ainakin aktiivinen mielensisältö, erotuksesta passiivisesta ja tiedostamattomasta mielensisällöstä. "Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä" on sanapuuuroa, sanahelinää, sanamössöä, vailla järjellistä sisältöä. Tyyliin äggä bäggä buu.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 21, 2024, 15:18:45

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 21, 2024, 11:35:12

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2024, 10:45:56Tiedostamisen taso lienee silti lähellä toisiaan muurahaisilla ja ihmisillä. Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä.

Sitten ovat vielä mikalintilät. Ne eivät ole tietoisia tiedostaessaan eivätkä edes tiedä milloin ovat tietoisia ja milloin eivät.

Tiedostaminen tietämättä on contradiction in terms. Ei ole tiedostamista ilman, että olisi tietoinen asiasta, sillä tiedostamisen käsitteeseen itseensä sisältyy tiedostaminen ja tietäminen tai ainakin aktiivinen mielensisältö, erotuksesta passiivisesta ja tiedostamattomasta mielensisällöstä. "Muurahaiset vain tiedostavat tietämättä" on sanapuuuroa, sanahelinää, sanamössöä, vailla järjellistä sisältöä. Tyyliin äggä bäggä buu.

Tietäminen on hieman outoa, jos sitä ei ole etukäteen tiedetty. Kekoa tuskin syntyisi, jos muurahaiset vain asettelisivat havunneulasia sikin sokin..

Muurahaiset tietävät mitä tekevät, ihmisen pitää miettiä.

En tiedä missä määrin muurahaisten kohdalla voi puhua nimenomaan tiedostamisesta. Arvelisin, että ne toimivat paljon enemmän vaistonvaraisesti kuin esim. nisäkkäät. Eli niiden genomiin lienee kirjoitettu toimintaohjeet esim. pesänrakennusta varten.

Muurahaiset- myös sokeat termiitit osaavat myös reagoida tilanteisiin eli korjata kekonsa, kun se on rikkoutunut tai saalistajat hyökkäävät. Erilaiset yksilöt, tai yksiköt ovat sotilaita ja kantajia sekä pesänrakentajia, myös saalistajia.

Tietäminen ei siis varsinaisesti tarvitse tietämistä mitä tehdään ja toimitaan yhteisön mukana- yksittäinen muurahainen tuskin tietää yhtään mitään kekonsa toiminnasta vaikka se on hyvin tehokas rakennus. Kokonaisuus on hyvin hallittua silti, vaikka ilmeisesti on vain aineellinen versio tietämisestä, eli erilaisten viestimien yhteinen ohjaus- johon osallistuvat kaikki sen jäsenet. Kuningattaren sanotaan ohjaavan tuoksuilla jälkeläisiään, mutta sekään ei sitä tietoisesti osaa tehdä.

Tietoisesti en tiedä lähettäneeni sitä viestiä sanoi lintilä, mutta se lienee ilmeinen valhe, luultavasti tietoinen.

Joka tapauksessa muurahaiset ovat erittäin paljon sivupolku tässä keskustelussa, sillä niillä tuskin mitään ideologioita on.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 11:48:06Ajatus olisi pohtia yhtäältä poliittista filosofiaa mutta toisaalta myös sitä miten se realisoituu käytäntöön, jos ylipäätään realisoituu.

Yritän piirtää reunaviivoja käsitteelle ideologia yhtäältä sen motivoimana, että muistaakseni eräs nimeltä mainitsematon palsta-aktiiveistamme oli joskus sitä mieltä, että jos ei ole tietoinen oletetusta ideologiastaan, sitä ei silloin ole ja toisaalta sen motivoimana, että (korjatkaa jos olen nyt ymmärtänyt jotain väärin) varsinkin sellaiset konservatiivit, joiden ei onnistu pitämään konservatiivisuuttaan omana tietonaan, vaikuttavat olevan sitä mieltä, että toisin kuin vasureilla, heillä ei ole ideologiaa.

Jeesus-uskovainen eli kristitty on sanonut somessa että kristinusko ei ole mikään uskonto. En hoksannut kysyä tarkemmin että mikä se sitten on, mutta uskovaisten käytöksestä olen päätellyt että se on heidän mielestään absoluuttinen fakta ja totuus, jolloinka se ei voi olla uskonto. (Siis tämä legenda Jeesuksesta.)

Islamissa sanotaan että jokainen syntyy muslimina. Koska kyseessä siis on heidän mielestään jonkinlainen luonnonilmiö, ei kaiketi tällöinkään ole kysymys uskonnosta.

Buddhalaisuutta on nimitetty filosofiaksi.

Tiedehenkisyys se vasta kimurantti juttu on. Kun sanotaan että "tiede korjaa kokoajan itseään", niin sehän on siitä riippuvainen että miten ihmiset vaivautuvat korjaamaan tiedettä, ja usein käy niin että joku auktoriteettityyppi istuu jonkin teesin päällä, eikä sitten niin millään suostuisi siihen että hänelle rakkaaksi käyneeseen näkemykseen mennään mitenkään kajoamaan. Mikäli ihmiset osaisivat olla egottomia, tiede voisi todellakin olla vastaus aika moneen kysymykseen. Mutta oli miten oli, tiede on vain suhteellinen totuus, koska jos jokin asia huomenna havaitaan olevankin ihan erilainen kuin mitä tänään on ajateltu, niin tänään oltiin väärässä ja ei ollut mikään totuus kyseessä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 22, 2024, 09:35:44

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 18, 2024, 11:48:06Ajatus olisi pohtia yhtäältä poliittista filosofiaa mutta toisaalta myös sitä miten se realisoituu käytäntöön, jos ylipäätään realisoituu.

Yritän piirtää reunaviivoja käsitteelle ideologia yhtäältä sen motivoimana, että muistaakseni eräs nimeltä mainitsematon palsta-aktiiveistamme oli joskus sitä mieltä, että jos ei ole tietoinen oletetusta ideologiastaan, sitä ei silloin ole ja toisaalta sen motivoimana, että (korjatkaa jos olen nyt ymmärtänyt jotain väärin) varsinkin sellaiset konservatiivit, joiden ei onnistu pitämään konservatiivisuuttaan omana tietonaan, vaikuttavat olevan sitä mieltä, että toisin kuin vasureilla, heillä ei ole ideologiaa.

Jeesus-uskovainen eli kristitty on sanonut somessa että kristinusko ei ole mikään uskonto. En hoksannut kysyä tarkemmin että mikä se sitten on, mutta uskovaisten käytöksestä olen päätellyt että se on heidän mielestään absoluuttinen fakta ja totuus, jolloinka se ei voi olla uskonto. (Siis tämä legenda Jeesuksesta.)

Islamissa sanotaan että jokainen syntyy muslimina. Koska kyseessä siis on heidän mielestään jonkinlainen luonnonilmiö, ei kaiketi tällöinkään ole kysymys uskonnosta.

Buddhalaisuutta on nimitetty filosofiaksi.

Tiedehenkisyys se vasta kimurantti juttu on. Kun sanotaan että "tiede korjaa kokoajan itseään", niin sehän on siitä riippuvainen että miten ihmiset vaivautuvat korjaamaan tiedettä, ja usein käy niin että joku auktoriteettityyppi istuu jonkin teesin päällä, eikä sitten niin millään suostuisi siihen että hänelle rakkaaksi käyneeseen näkemykseen mennään mitenkään kajoamaan. Mikäli ihmiset osaisivat olla egottomia, tiede voisi todellakin olla vastaus aika moneen kysymykseen. Mutta oli miten oli, tiede on vain suhteellinen totuus, koska jos jokin asia huomenna havaitaan olevankin ihan erilainen kuin mitä tänään on ajateltu, niin tänään oltiin väärässä ja ei ollut mikään totuus kyseessä.

Huomio on paikkansapitävä. Tuskin on sellaista ryhmää joka vapaaehtoisesti tunnustaisi, jotta me ajatellaan näin koska me tykätään ajatella näin. Luonto, luonnonoikeus, luonnonmukaisuus, tai jokin valittu sana jostakin muusta sanueesta, suorastaan pakottaa olemaan sillä kannalla.

Tässä me ovelat musikat jälleen kerran ahmitaan kakkua ja piilotellaan sitä selän takana. Ideologiat ja erityisesti uskonnot antavat erivapauden olla höynä ja käyttäytyä huonosti. Näihin hullun papereihin, tai kansainvälisemmin Die Papiere des Idioten kuten Pahkasian myyntikatalogi tuotteen muistaakseni määritteli, muistetaan kyllä vedota jos joku tulee mussuttamaan. Muina aikoina sitten kiivaasti kielletään, että muka oltaisiin syyntakeettomia.

Olen itse yrittänyt pitää siitä kiinni, että en voi mitenkään omata mitään absoluuttista totuutta (eikä kukaan voi). Uskon (melkein huvittaisi sanoa että tiedän) että kaikissa ideologioissa jotka ihminen on jostain kumman syystä päässyt itse vapaasti valitsemaan, on kysymys siitä että millainen ihmisen psyyke ja siihen vaikuttaneet kokemukset sattuu olemaan.

Minulla ei mm. isäsuhteeni vuoksi kertakaikkiaan voi olla ideologian keskiössä jotain "Isä-jumalaa". Toki joku toinen ihminen voisi varmaan ratkaista vaikean isäsuhteen nimenomaan niin, että hakee sitten jostain Taivaan Isästä lohtua ja korviketta. Itse pessimistis-negatiivisena persoonallisuutena olen paremminkin katsonut parhaaksi deletoida koko isyyden idean ideologian suhteen. Pystyn ajattelemaan vain jonkinlaista neutraalia "kaiken" alkulähdettä, ja kai siinä sitten muiden keksimistä titteleistä tai nimikkeistä sopivin lienee Tao.

Kun olen yrittänyt olla nöyrä ja vaatimaton sillä tavalla että mieltäisin että minulla on henk.koht. vain usko (eikä totuus), niin jotkuthan sitten kuvittelevat että kunhan paapottaa ja painostaa tarpeeksi, niin luovun omasta uskostani ja otan jonkun toisen ihmisen uskon tilalle. Melko turhaa touhua. Varsinkin Jeesus-klubilaisilta. Vaikkei Jeesuksen hahmo mitenkään erityisen vastenmielinen ole, niin koen kyllä asian niin että ensin pitäisi tehdä lobotomia, että alkaisin uskomaan että joku yksi yksittäinen ihminen onkin ollut koko maailmankaikkeuden luoneen jumaluuden yksi ainoa inkarnaatio. (Ennemmin me kaikki olemme.)

Normalta ja Hihalta erinomaista pohdintaa ihmismielen jäykkyydestä ja kyvytttömyydestä omaksua uusia asioita.

Minusta kyvyttömyys johtuu siitä, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa. Kaikki selitykset, miksi pitää jotain käsitystä järkevänä samoin kuin kaikki selitykset, miksi ei omaksu uutta käsitystä, ovat molemmat pelkkää jälkiviisausharhaa.

Toisinaan (jälki)viisaus(harha) vaikuttaa kaikkien muidenkin mielestä tosi viisaalta koska hekin ovat jälkiviisaasti sitä mieltä ja toisinaan kun joku jää harhoineen yksin muut pitävät tätä egoistina tai muuten vain kylähulluna. Kyse on vain siitä kuinka hyvin eri ihmisten koneistot ymmärtävät samaa kieltä. Luonnonvalinta pitää huolen, että sellaiset geenilinjat joiden tuottamat jälkiviisausharhat ovat seksikkäimpiä "tositarkoituksella" säilyvät populaatiossa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 22, 2024, 09:35:44Jeesus-uskovainen eli kristitty on sanonut somessa että kristinusko ei ole mikään uskonto. En hoksannut kysyä tarkemmin että mikä se sitten on, mutta uskovaisten käytöksestä olen päätellyt että se on heidän mielestään absoluuttinen fakta ja totuus, jolloinka se ei voi olla uskonto. (Siis tämä legenda Jeesuksesta.)

Vaikea tietysti tällaisesta sanoa, mitä joku on sanonut jossain. Saattaa hyvin olla että olet päätellyt ja tulkinnut oikein.

Tuli muuten vaan mieleen että joku saattaisi kokea, ettei kristinusko ole "uskonto" tai ns. "vahva ideologia" sen takia, että sitä ja kristittyjä on niin montaa sorttia ja että siitä sinänsä on niin vaikea päätellä mitään.

Suomessa on aika paljon ateistisia - tai agnostikko-kristittyjä. Ja mikä on kristityn kanta lopulta yhtään mihinkään asiaan sillä perusteella että on kristitty.

Mutta toi nyt on aika kaukaa haettua. Joka tapauksessa ymmärsin viestistä sen, että vertasit kristinuskoa, islamia, buddhalaisuutta ja tiedehenkisyyttä, eikä toi juttu kristinuskon moninaisuudesta kauheasti tuo siihen lisää.

Täällä Suomessa voi olla helppo nähdä esimerkiksi buddhalaisuus filosofiana tai jonain itämaisena viisausperinteenä suurin piirtein. Mutta jos kuuluu johonkin porukkaan, missä on tosi vakava pyrkimys vaikka johonkin valaistumiseen ja alkaa olla aika täsmälliset opit ja käsitykset asioista, kyllähän se sitten alkaa lähennellä siinä mielessä uskontoa, että saattaa tulla tavallaan "painetta" siitä, että sopiiko omat arvot ja käsitykset yhteen tällaisen kanssa vai ei, saattaa tulla jonkinlaista vertaispainetta muutenkin jne.

Vähän sama kristinuskonkin suhteen, että jollain yleisellä tasolla Suomessa on aika helppo kuulua kirkkoon ja olla nimellisesti kristitty tai vaikka kevyesti harrastaakin jotain seurakuntatouhuja tai miettiä uskonasioita ja hengellisyyttä.

Riippuen, miten sen kanssa toimii ja minkälaisia ihmisiä sen intressin kautta löytää, saattaa olla ettei kovin helposti edes tule mitään suurta ristiriitaa tai vertaispainetta tai muutakaan.

Sitten jos liittyy vaikka johonkin baptistiseurakuntaan tai herätysliikkeeseen tai vastaavaan, saattaa olla että siellä on aika paljon tosi konservatiivisia asenteita tai jotain 1900-luvun alkupuolen asenteita vaikka seksuaalivähemmistöjä tai muuta tällaista kohtaan — ja siinä saattaa olla tietyllä tapaa vaikeampi tai korkeampi kynnys hyväksyä se homma ja kokea todella omakseen.

Tiedehenkisyydessä on minusta niin, että ei välttämättä vaikka joku siihen eetokseen aika syvällisestikin vihkiytynyt tutkija ole kovinkaan tarkka sen kanssa, että kaikkiin asioihin pitäis soveltaa jotain tieteellisen metodin ideoita. Se voi olla myös työ ja toimenkuva ja niin pois päin.

Ja sitten on niinkin että jos on joku käsitys siitä, kuinka työlästä niiden vastausten etsiminen tieteen metodeilla voi olla, kuinka monista asioista ollaan erimielisiä ja mitä kaikkea tieteen kentälle mahtuu, melkein vähemmän se silloin näyttäytyy jonain yleisenä pyhänä toteemina joka tai totuuden tienä joka antaa kaikki vastaukset. Enemmän silloin ehkä sellaisena että joihinkin asioihin on olemassa hyviä tieteellisiä metodeja ja työkaluja, ja jos löytää jonkun jutun johon on valmis panostamaan valtavasti aikaa ja energiaa ja se nyt vaan kiinnostaa ja on intohimoa siihen, silloin se voi olla kannattavaa ja ihan hyvää hommaa.
   Mutta kukaan tuskin ymmärtää siitä kovin paljoa.

Itämaisia viisausperinteitä ja buddhalaisuuttakin mun käsittääkseni voi harjoittaa niin, että ei tee siihen mitään ristiriitaa luonnontieteellisten selitysten tai ihmistieteellisten selitysten kanssa, jolloin "tiedehenkisyys" voi olla siinä tavallaan läsnä tai kulkea mukana sekin.

Joku saattais ajatella että kristinuskoakin voi lähestyä näin.

Silloin se kai tarkoittais sitä että on jotain omaa sisäistä kokemusta ja toisaalta muiden uskovaisten kanssa yhteistä hahmotustapaa ja käsitteistöä näille kokemuksille eikä rajata sitä niin, että kaikelle välttämättä pitäis olla tieteellinen selitys tai pitäis pystyä kuvaamaan tieteellisesti mikä on vaikka "sielu" tai "jumala" jotta vois uskoa siihen.

Jossain mielessä buddhalaisuuteen pätee ihan sama, kun onhan siinäkin käsityksiä sielusta ja sielunvaelluksesta ja reinkarnaatiosta ja ties vaikka mistä.

Isoin ongelma tai ristiriita tossa mun mielestä tulee kuitenkin siitä, miten suhtaudutaan pyhiin teksteihin ja mikä niiden asema on.

Pitäiskö raamattua tai koraania lukea kriittisesti ja pyrkiä erikseen vaikka arkeologian ja muiden aineistojen kautta arvioimaan sitä, mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä on totta.

Ja sitten jos luetaan jotain pyhiä tekstejä ja muita tekstejä, mikä niiden keskinäinen suhde on ja onko jompi kumpi määräävässä asemassa suhteessa toiseen.

Saattaa olla että buddhalaisuutta täsmällisemmin ja itämaisia viisausperinteitä laajemmin erottais tossa islamista ja kristinuskosta se, että useimmiten ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä pyhää kirjaa joka kuvais jotain historian tapahtumakulkua ja johon uskominen on keskeinen osa sen koko uskonnon tai ideologian sisältöä.

Ehkä siinä lopulta tullaan buddhalaisuudenkin osalta siihen että joku tietty guru tai muu vastaava voi olla niin vahvassa asemassa että se vähän niin kuin vastaa pyhää tekstiä. Ja onhan niitä buddhalaisuudessakin myös kaikille yhteisiä. Ja sitten niitä eri koulukuntia ja guruja ja muita on vaikka muille jakaa

Suurin osa buddhalaisista on tietysti tapabuddhalaisia aivan kuten suurin osa kristityistäkin. Ja maallikkobuddhalaisilla on vanhemmista uskonnoista periytyviä käytäntöjä aivan kuten jne.

Jos länkkäri kiinnostuu buddhalaisuudesta, hän nähdäkseni joko hyödyntää sitä filosofiana, tai pamahtaa uskoon sen kanssa, koska ihan minkä tahansa uskonnon ja ideologian kohdalla voi tulla uskoon. (Itse tulin uskoon itsepuolustuslajin kohdalla naisten ip-kurssilla. Oli sellainen yhtäkkinen oivallus ja autuus että tämä on hauskaa ja tätä haluan tehdä. Muistan varmaan ikuisesti sen kun parinani oli eräs nainen joka potki mitsityynyyn raivon vimmalla, ja minusta se oli jotenkin helvetin upeaa.)

Mutta ikuisuuskysymys on, että miksi niistä ideologioista sitten tulee sellainen raivotiloihin vievä yllyke, että pahimmillaan ollaan valmiita tappamaankin niiden nimissä. Muuta selitystä en ole keksinyt kuin että ihminen ikään kuin asettaa uskonnon oman egonsa tilalle, ja sitä uskontoa pitää puolustaa kuin omaa itseään, vahvassa kuolemanpelossa. Ja kuolemaa pelkäävä on valmis tappamaan muita.

Toki jotain muitakin näkökulmia uskontoihin voisi ottaa, kuin vain aina tämän missä ne näyttäytyvät "Saatanan" keksintöinä.

Ideologioissa on eroja, kuten uskonnoissa.
Toiset toimivat, toiset luovat Kongoa ja Somaliaa sekä Gazaa ja Jemeniä.
Ihmiset voivat valita ideologiansa, ihmiset voivat kulttuuriaan muuttaa, jos tahtoa on...

Jos yhteiskuntasi jumittaa, syy on sinun. Ei muiden. Ei länsimaiden, ei juutalaisten, sinun! Sinä luot kulttuurisi.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 23, 2024, 14:16:42Vaikea tietysti tällaisesta sanoa, mitä joku on sanonut jossain. Saattaa hyvin olla että olet päätellyt ja tulkinnut oikein.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kulmaan. Vanhoihin, maatuviin ideologioihin ja niiden jäänteisiin. Ne ovat piilossa, koska eivät ole enää virallinen oppi. Toisaalta ne voivat olla hyvinkin sitkeitä, koska ne ovat irrallisia palasia aiemmin yhtenäisempää maailmankuvaa, mutta koska ne ovat nyt osa ei-mitään, niitä vastaan ei kukaan aktiivisesti hyökkää. Ne saattavat vaikuttaa jopa tosioilta, juuri riippumattomuutensa vuoksi.

Mitä tulee ajatukseen, että kristinusko ei ole uskonto vaan totuus, se oli historiallisesti virallinen mielipide aikanaan. Ranskassa sitä vastaan käytiin jo 1700-luvulla, mutta periferiassa kuten Suomessa ei ollut epätavallista törmätä vielä 1900-luvulla käsitteeseen epäjumala, kun puhuttiin muiden uskontojen jumalista. Ruotsikin oli tässä Suomea jonkun kymmenen vuotta edellä. Muistan ruotsalaisen eläviä ja kuolleita maailmanuskontoja popularisoivan teoksen, jonka suomennos oli kuohittu mielenkiintoisimman luvun osalta. Luku käsitteli kristinuskoa. Se oli jätetty suomennoksesta kokonaan pois sillä a) tekosyyllä että kyseinen uskonto on suomalaisille muutenkin tuttu, ja b) oikealla syyllä että kerettiläiset kirjoittajat olivat käsitelleet kristinuskoa kuin se olisi mikä tahansa ihmisten keksimä harhaoppi. Kirjoittajat olivat siis harjoittaneet vertailevaa uskontotiedettä ja käyttäneet ihan samoja termejä kristinuskon opeista ja riiteistä kuin muidenkin uskontojen kohdalla. Se oli suomalaisen kääntäjän isiemme uskolle liikaa.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 25, 2024, 13:31:19Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kulmaan. Vanhoihin, maatuviin ideologioihin ja niiden jäänteisiin. Ne ovat piilossa, koska eivät ole enää virallinen oppi. Toisaalta ne voivat olla hyvinkin sitkeitä, koska ne ovat irrallisia palasia aiemmin yhtenäisempää maailmankuvaa, mutta koska ne ovat nyt osa ei-mitään, niitä vastaan ei kukaan aktiivisesti hyökkää. Ne saattavat vaikuttaa jopa tosioilta, juuri riippumattomuutensa vuoksi.

On niissä myös jotain sellaista, että samat tai hyvin samankaltaiset teemat nostavat päätään aikakaudesta toiseen.

Suomalaisissa herätysliikkeissä kuulee tänäkin päivänä joskus vakavaa puhetta siitä, onko taide jossain mielessä syntistä tai väärin, miksi sitä tehdään ja millaisista syistä.

Siis vaikka joku Joose Keskitalo on välillä esittänyt sellaisia pohdintoja, ettei hän oikeastaan haluaisi tehdä lauluja tai olla julkisuudessa, mikä varmaankin joiltain osin liittyy körttiläisyyteen ja sen sisäisiin käsityksiin siitä, mikä on hyvää tai mikä on ihmisen paikka ja niin pois päin.

Sitten on hedonistisempia ideologioita niin kuin nyt aiemmin esille nostamani BDSM, jossa vastuullisuuden ja eettisyyden korostamisesta huolimatta painottuu vähän sellainen rokokokoohenkinen kukkeus ja autuus ja nautinnon, vapauden ja keveyden arvostaminen sun muu. Ettei asioista kannata liikaa murehtia.

Jossain vaiheessa tulee vastaliikkeenä se että tämä tuntuu nyt jotenkin köykäiseltä ja pitäiskö näitä asioita kuitenkin miettiä vakavammin tai jotenkin "nöyremmin" tai jotain.

Toisaalta kuitenkin ihmisen elämä on lyhyt ja kaivataan helppoja, selkeitä tai vain osittaisia vastauksia pelkän mahdottoman vaikean kohtaamisen sijaan.

Tarkoitan kai tuoda esiin jonkinlaista dialogisuutta ja kontrastienkin merkitystä arvojen, ideologioiden ja tämäntyyppisen suhteen. Valjun ja kukkean kontrastista syntyy tavallaan se "kokonaisuus".

Siinä olet mielestäni Hiha hyvin jäljillä, että se, mikä meille todella on kulloinkin niin sanotusti pyhää, näkyy ehkä selvimmin juuri siinä, mitä kenellekään ei oikein tule edes mieleen kyseenalaistaa. Se voi olla jotain sellaista, mitä ei oikein kunnolla edes näe tai erota.

Olen kai itse vähän sillä kannalla, että ei tällaisissa asioissa kaikki ole eikä voi olla vain kyseenalaistamisen ja kriittisen arvioinnin ja sen sellaisen tulosta, vaan kyllä siellä lähes aina on kuitenkin jokin maaperä alla.

Siis nykyäänkin vaikka tuntuu ettei olisi

Olen epäillyt että jotkut pamahtavat uskoon k-uskonnossa siksi, että he vaikuttuvat siitä kielestä jota käytetään Raamatussa. He eivät ymmärrä että se tietynlainen kirjoitustyyli on ollut omana aikanaan yleisessä käytössä, ja tarinat jotka eivät ole päätyneet kumpaankaan Testamenttiin, ovat olleet ihan yhtä vaikuttavan kuuloista luettavaa. Raamatun voisi koostaa monilla eri tavoilla, ja niinhän on tehtykin. Ei kaikissa maailman Raamattu-kirjoissa ole täsmälleen samat kirjat. Raamattuhan on lopultakin vain kuin Valitut Palat. Kooste kirjoitelmista.

Olen moneen kertaan ihmetellyt miksi kristityn edes pitäisi rasittaa pientä päätään Vanhalla Testamentilla, ja juutalaisten mytologialla. Sitä on aina perusteltu sillä, että VT:ssa on ennustettu Jeesuksen tuleminen. No niin. Ja jos tällainen Jeesus siis tuli, niin mahtoikohan sovitella omia edesottamuksiaan näppärästi juuri vanhoihin kirjoituksiin sopiviksi...?

Se nuori uskovainen jonka kanssa tappelin netissä 2003 ja joka lateli tappouhkauksen, oli sitä mieltä että Buddha oli ennustanut Jeesuksesta. Jos näin olisi, niin silloinhan Raamattuun pitäisi ottaa mukaan myös Dhammapada.

***

BDSM ideologiana ei ollut päähäni vielä pälkähtänytkään, mutta hemmetti soikoon, sitähän se on! Koko touhuhan on täysin ritualistista. Mitään yllätyksiä touhussa ei vaikuta olevan, kun sub esittää etukäteen listan millä kaikilla tavoilla hän haluaa domin häntä "alistavan" ja "kiduttavan". Onko dom siis kuin pappi joka suorittaa rituaalin, ja sub on hänen seurakuntansa? Pappi kuitenkin on olemassa vain seurakuntaansa varten, vaikka menneinä aikoina hän onkin ollut öpauttia puolijumalan asemassa. Mutta kyllähän pappeja nykyään erotetaankin, jos osoittautuu että ovat vapaamielisempiä kuin laumansa.

Minä olen tuon BDSM:n kanssa lyönyt päitä yhteen teoriatasolla, kun olen ihmetellyt että mitä alistuvuutta se on että alistettu määräilee millä tavalla häntä alistetaan. Minulle on sanottu että se mitä edellytän alistuvalta osapuolelta onkin orjuus. Ja harva sellaiseen suhteeseen haluaa, missä on täysin toisen osapuolen armoilla, ja toinen saa tehdä ihan mitä tahansa sattuu päähän pälkähtämään. Ja koska näin on, niin subit eivät ole niin säälittäviä ja ärsyttäviä, kuin jollaisina olen heitä pitänyt. (Koen ärsyttävänä sen että antaa jonkun domin pomppia päällepäsmärinä, mutta näinhän ei siis ole.)

Ei ritualistisuus kai ideologiaksi asiaa tee. En näe, että BDSM olisi mitään ideologiaa, varsinkaan poliittista ideologiaa.

Mun mielestä se oli hyödyllinen tapa käsitellä niitä tekölyjen määritelmiä ja asettaa ne johonkin konkreettisen kontekstiin, jotta näkyy mistä puhutaan. Niitä juttuja tekee tavallaan näkyvämmäksi se, jos se ei jää pelkän väsyneen kliseen tasolle vaan soveltaa samaa planssia johonkin ei-niin-ilmeiseen ja konkretian kautta.

Ehkä sellainen henkilö. joka "ei näe", miten BDSM voisi olla ideologia, voi itse esittää vastaavanlaisen esimerkin todellisesta ideologiasta näiden samojen määritelmien kautta ja sillä havainnollistaa, mitä ovat todellisen ideologian ja BDSM:n erot, jonka jälkeen minä voin lainaamatta ja nimiä mainitsematta esittää oman arvioni siitä, miltä se näyttää, mitä siinä on tehty, tai mitä "näen" tai "en näe". 

Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 27, 2024, 00:34:25Mun mielestä se oli hyödyllinen tapa käsitellä niitä tekölyjen määritelmiä ja asettaa ne johonkin konkreettisen kontekstiin, jotta näkyy mistä puhutaan. Niitä juttuja tekee tavallaan näkyvämmäksi se, jos se ei jää pelkän väsyneen kliseen tasolle vaan soveltaa samaa planssia johonkin ei-niin-ilmeiseen ja konkretian kautta.

Laajat kielimallit muistuttavat ihmisiä siinä mielessä, että niillä on monesti vahvasti opittu kanta, miten jokin asia pitää luokitella, mutta kun yrittää tivata perusteita, keskustelu muuttuu jankkaavaksi. Jos jotain, sen pitäisi opettaa nöyryyttä. Joskus ihminen imitoi tekoälyä hyvin. Toimittajan ja Antti Lindtmanin yhteinen tyylinäyte, jossa kaavamaisuus tulee hienosti esiin.

Nasima Razmyar sanoi, ettei voi äänestää esityksen puolesta tässä muodossa. Hän on puolueen varapuheenjohtajana, joten onko tämä myös puolueen kanta?

"Hän nosti haastattelussa esiin monia niitä asioita, jotka esityksessä askarruttavat. [– –]"

Onko hyväksyttävää, että puolueen varapuheenjohtaja ottaa näin tiukan kannan julkisuudessa ilman, että ryhmä ja puolue ovat vielä kantaansa muodostaneet?

"Hän nosti esiin monia niitä asioita, jotka askarruttavat ja joihin tarvitaan vastauksia."

Niitä asioita voi varmasti nostaa esiin ottamatta niin tiukkaa kantaa kuin Razmyar teki. Oliko tämä hyväksyttävää toimintaa puolueen varapuheenjohtajalta?

"Hän nosti tässä esiin niitä asioita, jotka tässä mietityttävät. [– –]"

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 27, 2024, 09:32:04Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

Ilman muuta siinä voi olla kyse myös hengillisyydestä ja hengellisistä kokemuksista. Ei välttämättä kaikille tai samassa määrin, mutta joillekin koko sillä touhulla on myös hengellisiä ulottuvuuksia, oli se niiden tapa tehdä sitä mitä vaan.

Siinä ehkä yhdistää ihmisiä jossain määrin myös se, että seksi ja siihen liittyvä nautinto on heille tärkeä asia elämässä ja heillä on siitä monenlaisia itselleen merkittäviä kokemuksia. Silloin he myös ovat kiinnostuneita niistä kuulemaan ja puhumaan ja ymmärtävät suhteellisen hyvin niiden kautta muita ihmisiä.

Voidaan kertoa avoimesti kinkyydestä ja kaikenlaisista kokemuksista ja puhua seksistä niin, että kukaan ei sheimaa toista eikä vähättele eikä ne reaktiot ole sellaisia että "minä en sitten ainakaan tykkää siitä että X" tai "joku idiootti jossain on sanonut että Y ja hyi olkoon tätä maailmaa".

Kun monesti se on vähän sellaista että seksistä tai suhteista tai niihin liittyvästä ei oikein saisi puhua avoimesti vaan ne asiat pitäisi jättää katveeseen ja arvata.

Se on vähän eri maailma jos ihmiset vaikka treffeillä käydessään ei pelkää kysyä että missä määrin sua saa koskea tai voinko tehdä niin ja näin ja sitä kautta ilmaista suoraan sitä mitä haluavat ja pelkäämättä siinä torjuntaa. Eli siis että myös kestää kuulla muilta sen rehellisen vastauksen rusentumatta siitä tai tekemättä siitä mitään kilpailuasetelmaa.

Ei ihmiset silti yhtään sen kummallisempia tai mystisempiä ole, vaan kaikilla on myös pelkoja ja epävarmuuksia ja riittämättömyyttä. Mutta siinä vois kai sanoa että on pyrkimys vaalia sellaista toimintaa ja sellaisia toimintatapoja jotka auttavat sitä että ei jäädä niin paljon kiinni pelkoon ja häpeään näissä asioissa vaan että puhutaan tunteista ja puhutaan tarpeista ja että se on pääosin aika kivaa.

Joitain ihmisiä suurin piirtein ahdistaa tai hävettää puhe seksistä tai tällaisesta, ja joillekin se on sellainen että voidaan kahvipöydässä puhua työstä tai mistä vaan ja sitten yhtäkkiä tulee tosi suora keskustelu seksistä ja sitten taas puhutaan muusta.

Kai siinä jollain lailla tarvitaan sitä että on päässyt yli liiasta miellyttämisenhalusta tai lamauttavasta pelosta sen suhteen, riitänkö minä tai ymmärretäänkö minua väärin.

Tollaset asiat ei varmaan kaikki ole "ideologiaa" mut ihan hyvin erilaisista alakulttuureista voi ekstrahoida ideologioiden piirteitä ja nähdä niiden välillä samankaltaisuuksia

Jos käsitellään syitä sille, miksi "BDSM" tai jokin tällainen ei olisi ideologia:

1. Kyse on henkilökohtaisesta poliittisen sijaan

Niissä on usein kyse ja niiden ytimessä ovat henkilötason suhteet ja henkilötason preferenssit kun taas poliittiset ideologiat esimerkiksi yleensä koskevat laajasti sitä, miten koko yhteiskunta pitäisi järjestää.

2. Ryhmien sisäinen ja keskinäinen diversiteetti

Erilaisissa yhteisöissä on paljon erilaisia uskomuksia, arvoja ja käytänteitä ja myös organisaatiorakenteet saattavat olla hyvin erilaisia.

Tätä kun katsoo, voisi ajatella, ettei kyseessä voi olla mikään koherentti tai yksi ideologia.

3. Ei ole selvää yhtenäistä agendaa

Seksuaalisuuteen tai suhteisiin liittyvät alakulttuurit eivät yleensä pyri korvaamaan yhteiskunnan vallitsevia rakenteita omillaan. Pyrkimys on pikemminkin se, että saavat olla ja toimia siinä rinnalla, eikä se, että tehtäisiin jokin vallankumous ja kaikki alkaisivat toimia kuten he.

4. Perustuu vapaaehtoisuuteen ja sijouttuu yksityiseen sfääriin

Tällaisten alakulttuurien toiminta ja käytänteet yleensä valitaan omaehtoisesti ja niitä harjoitetaan yksityisessä sfäärissä. Tämä erottaa ne ideologioista joita harjoitetaan julkisesti ja joilla tähdätään yhteiskunnalliseen muutokseen

---

Noi pointit toistelee vähän samoja asioita.

Osa tosta on ihan validia ja totta, mutta melkein kaikkea tossa voi kyseenalaistaa, eikä ne rajat ole ihan niin "tarkkoja".

Siis jos tota vertaa vaikka kristinuskoon, niin ihan samalla tavalla nekin yhteisöt on moninaisia ja ei ne yleensä odota että koko yhteiskunta muuttuis niiden pillin mukaan. Ja ihan samalla tavalla niiden käsitykset ja uskomukset ja käytänteet silti vaikuttaa myös koko yhteiskuntaan ja heijastuu sinne.

Ne on lopulta kai aste-eroja, ja kyse on siitä, mitä niillä halutaan tehdä tai pyritään tekemään. Kristinuskosta vois tehdä ihan täyden poliittisen ideologian ja niin vois BDSM:stäkin.

Tavallaan ne on kontingentteja seikkoja että niin ei juuri nyt jossakin ole, ja se ei tee siitä ihan puutaheinää katsoa jotakin sellaisen linssin läpi että tarkastellaan sitä ideologiana

Oikeastaan vertaisin BDSM:ää ideologiasektorilla ennemminkin shamanismiin kuin johonkin myöhempään uskontoon, enkä vain sen takia että kaiketi uusshamanismia harrastelevien joukoista herkemmin löytynee näitä bee dee äs ämmäläisiäkin, kuin vaikkapa tapakristittyjen. Shamanismihan ei ole koskaan ollut erityisen järjestäytynyttä. Toisaalta ihan kuka tahansa ei ole ryhtynyt shamaaniksi, kun taas subiksi tai domiksi voi heittäytyä "kuka vaan". Ja toisaalta taas shamaaniksi ovat ryhtyneet ne jotka ovat saaneet jonkinlaisen merkittävän kokemuksen joka on muuttanut heitä ihmisenä, ja kaiketi BDSM:ään voi päätyä jonkinlaisen myllertävän kokemuksen tai revelaation kautta.

Ja sitten taas toisaalta onhan näitä perinnäisshamaanejakin, jotka ovat alalla koska sukulainenkin oli. Onko poika tai tytär yhtä etevä kuin se vanhemman sukupolven shamaani on/oli, on sitten eri asia. Mutta ei tämä kai sentään ihan papiston muodostumiseen vielä vie.

Toisaalta joillain kveekareillahan ei kai ole pappeja, kun kuka tahansa saa puhua seurakunnassa, ja "kirkkonakin" voi toimia vaikka lato. 

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 27, 2024, 09:32:04Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

No edelleenkään, en liitä (ritualistisuuden lisäksi) hengellisyyttäkään (tai uskontojakaan), mielentilojakaan, tietoisuudentilojakaan tilojakaan ideologiaan mitenkään. Niissähän ei itsessään ole mitään poliittista.

Saattaa tosin olla, että olen hahmottanut ideologia-käsitteen jotenkin pieleen, mutta itse liitän siihen poliittisen ulottuvuuden, ja se on olennaisin osa ideologiaa. Ideologia on itselleni jonkinlainen oppirakennelma ja maailmankuva ja ihmiskuva ja etenkin ja ennen kaikkea yhteiskunnallinen näkemys, jota voi mm. propagandan avulla yrittää tuputtaa muille ihmisille, niin että hekin omaksuisivat samat näkemykset. Lis. ...ja etenkin saadakseen aikaiseksi muutoksia yhteiskunnallisissa oloissa.

Ideologioita ovat mm. sosialismi (kaikkine muotoineen), konservatismi, nationalismi, liberalismi, feminismi (kaikkine muotoineen), fasismi, anarkismi, kristillisdemokratia jne..

En näe, että BDSM:ssä olisi poliittinen ulottuvuus. Ainakaan en ole missään nähnyt propagandaa tai vaalimainontaa, joka liittyisi siihen.

Venäjällä puhutaan "homoideologiasta", enkä oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Olisikohan sitä, että ajetaan sellaista poliittista kantaa, että homoillakin pitäisi olla ihmisoikeudet? Ääriliikkeeksi taitaa Kreml olla määritellyt sellaisen näkemyksen, mikä on aika naurettavaa. 

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 27, 2024, 13:48:03Laajat kielimallit muistuttavat ihmisiä siinä mielessä, että niillä on monesti vahvasti opittu kanta, miten jokin asia pitää luokitella, mutta kun yrittää tivata perusteita, keskustelu muuttuu jankkaavaksi. Jos jotain, sen pitäisi opettaa nöyryyttä. Joskus ihminen imitoi tekoälyä hyvin. Toimittajan ja Antti Lindtmanin yhteinen tyylinäyte, jossa kaavamaisuus tulee hienosti esiin.

Teköälyn kaavamaisuus on totta sinänsä, mutta noi esimerkit ja tää yhteys ei mun mielestä oikein ole asian ytimessä.

Teköäly saattaa antaa yllättävälläkin tavalla erilaisia vastauksia, jos jokin pieni asia syötteessä muuttuu. Jos kertoo sille täsmällisesti ja osaa itse asiansa, usein se vastaus on paljon asiantuntevampi ja parempi kuin samaan kysymykseen muotoiltuna niin, ettei oikeastaan edes tiedä, mistä puhuu.

Jos kysyn, mitä eroa on Collingerin arviointimallilla ja Big Fivella, vaikka muotoilisin asian miten, vastaus on aika samankaltaista diibadaabaa vaikkakin osin asiaa.

Jos kysyn miten NEO-PI-R:n tietyn dimension tietty alamuuttuja (ja nimeän nämä) suhteutuu PCI-R:n tietyn dimension tiettyyn alamuuttujaan ja miksi, yhtäkkiä vastaus joka sieltä lävähtää on aivan eri maailmasta lähdeviitteineen ja muutenkin sisällön tasolla.

Toisteisuus ja kaavamaisuus tulee siitä että kielimallina se generoi kuitenkin vain tekstiä. On aika hyvin ennustettavaa, mikä siinä on virkkeiden tai sanojen kompleksisuus keskimäärin, kappalemittojen keskihajonta tai vaikka se, että elliptisyys virkkeissä on olematonta.

Toisteisuus saattaa näkyä niinkin, että koheesiota (joka on sinänsä vaikea asia edes mitata) luodaan melko pinnallisilla keinoilla toistelemalla jotakin tiettyjä sanoja ja rakenteita.

Tässä on samankaltaisuutta esittämääsi Lindtmanin ja toimittajan väliseen vuoropuheluun.

Mutta tästä huolimatta kun teköäly generoi tekstiä, se teksti tavallaan näyttää, mihin muihin asioihin ja sanoihin tietyt sanat teköälyn mielestä liittyvät ja myös se kielii siitä, minkälaisia vastauksia on koulutuksen aikana arvioitu käyttäjille hyödylliseksi johonkin tietynlaiseen syötteeseen.

Tossa sun dialogissa taas on enemmän kaavamaisuutta siinä, että puolueen imagon, kannatuksen yms. kannalta on pisteytetty korkealle tietyntyyppiset vastaukset ja matalalle tietynlaiset toiset, jolloin näitä korkealle pisteytettyjä vastauksia tarjotaan sinnikäästi, vaikka kysyjä yrittäisi varioida omaa syötettään.

Jos Lindtman olisi Chatbot jonka toimittajat olisivat kouluttaneet pisteyttämällä sen antamia vastauksia omista lähtökohdistaan, tavallaan olisi tosi mielenkiintoista nähdä, mikä silloin olisi se mitä toistellaan tai mikä näyttää vaikka Hihasta tai MO:sta siinä hassulta

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 27, 2024, 15:36:52

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 27, 2024, 09:32:04Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

No edelleenkään, en liitä (ritualistisuuden lisäksi) hengellisyyttäkään (tai uskontojakaan), mielentilojakaan, tietoisuudentilojakaan tilojakaan ideologiaan mitenkään. Niissähän ei itsessään ole mitään poliittista.

Saattaa tosin olla, että olen hahmottanut ideologia-käsitteen jotenkin pieleen, mutta itse liitän siihen poliittisen ulottuvuuden, ja se on olennaisin osa ideologiaa. Ideologia on itselleni jonkinlainen oppirakennelma ja maailmankuva ja ihmiskuva ja etenkin ja ennen kaikkea yhteiskunnallinen näkemys, jota voi mm. propagandan avulla yrittää tuputtaa muille ihmisille, niin että hekin omaksuisivat samat näkemykset. Lis. ...ja etenkin saadakseen aikaiseksi muutoksia yhteiskunnallisissa oloissa.

Ideologioita ovat mm. sosialismi (kaikkine muotoineen), konservatismi, nationalismi, liberalismi, feminismi (kaikkine muotoineen), fasismi, anarkismi, kristillisdemokratia jne..

En näe, että BDSM:ssä olisi poliittinen ulottuvuus. Ainakaan en ole missään nähnyt propagandaa tai vaalimainontaa, joka liittyisi siihen.

Venäjällä puhutaan "homoideologiasta", enkä oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Olisikohan sitä, että ajetaan sellaista poliittista kantaa, että homoillakin pitäisi olla ihmisoikeudet? Ääriliikkeeksi taitaa Kreml olla määritellyt sellaisen näkemyksen, mikä on aika naurettavaa. 

En toki tiedä että onko se ideologia, jos on sen sortin hörhö että etsii keinoja laajentaa tietoisuuttaan tai kokea poikkeavia tietoisuudentiloja. Osin voi olla, koska kuitenkin jopa deittisaittia käyttäessä voi saada eteensä valikon josta voi valita oman katsomuksensa, ja onhan siellä ainakin englanninkielisissä systeemeissä joku semmoinen kuin "spirituaalinen", mitä itse olen tavannut käyttää. Suomenkielisiä sopivia nimikkeitä en ole keksinyt millään ilveellä, tai ehkä suomalaiset ovat vain niin tietämättömiä, että jos heille sanoo olevansa henkinen ihminen, niin sitten se sotketaan hengelliseen, ja lopulta luullaan että on suurinpiirtein juurikin tätä Jesus Fun Clubia, vaikkei ole.

Nämä laajentuneet tietoisuudet ja poikkeavat tilat eivät taida olla nykypäivän hip ja hop. Ja ehkä se on ainakin itseni ongelma, koska nuorempanahan minua kiinnosti vain ja ainoastaan juuri se henkinen kehittyminen, eikä mikään hemmetin politiikka. Ilmankos nykyään ihmettelee että onko aivot kalkkeutuneet, kun ei koe enää lainkaan minkäänlaisia "ylinormaaleita" ilmiöitä, toisin kuin parikymppisenä ja jonkin aikaa kolmikymppisenäkin. Masennus tämän kehityksen kyllä alulle sai, tai sitten keski-ikäisen aivot tosiaan menevät siihen kondikseen että ei ole sillä tavalla psyykkisesti herkkä kuin nuorempana oli.

Pitäisikö lie lähteä kiertelemään jotain tunnettuja kummittelukohteita, testaamaan että voiko henkinen impotenssi päättyä...

Itse jaottelisin henkisyyden karkeasti kolmeen osaan.
Henkinen, aavemainen ja hengellinen.  ;D
Tai rationaalinen, mystinen ja mysteeriopillinen.  ;)

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 27, 2024, 15:45:58Tossa sun dialogissa taas on enemmän kaavamaisuutta siinä, että puolueen imagon, kannatuksen yms. kannalta on pisteytetty korkealle tietyntyyppiset vastaukset ja matalalle tietynlaiset toiset, jolloin näitä korkealle pisteytettyjä vastauksia tarjotaan sinnikäästi, vaikka kysyjä yrittäisi varioida omaa syötettään.

Tämäpä juuri. Kirjoitin "monesti", en "aina". Kun tekoälyä on opetettu välttämään sanomasta jotakin, tai toistamaan virallista yleisfraasia, se näyttäytyy noin. Kun ihminen vetää vastaavan vaihteen, sitä ei tehdä sen sulavammin. Esimerkissä Antti-poika halusi tehdä selväksi, että hän on valmis hokemaan yhtä lausetta ennemmin vaikka tunnin kuin vastaamaan kysymykseen. Silti se piti tehdä muka vastailemalla. Sekä tekoäly että ihminen paljastavat aika nopeasti, että tässä on arka kohta, josta he eivät oikeasti halua puhua. Kummallakaan ei ole älliä, jolla kunnolla kätkeä heikkous toisilta.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 27, 2024, 19:07:28Itse jaottelisin henkisyyden karkeasti kolmeen osaan.
Henkinen, aavemainen ja hengellinen.  ;D
Tai rationaalinen, mystinen ja mysteeriopillinen.  ;)

Itse taas en ymmärrä tuosta oikein mitään.

Ideologiat, mallit toimivat tai kusevat.
Katsokaa Haitia ja Afrikkaa ja Lähi-itää. Verratkaa niitä länsimaisiin kulttuureihin, niin näette eron!
Kulttuurit eivät ole samanlaisia, eivätkä yhtä arvokkaita/toimivia.

Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 27, 2024, 20:03:00Tämäpä juuri. Kirjoitin "monesti", en "aina". Kun tekoälyä on opetettu välttämään sanomasta jotakin, tai toistamaan virallista yleisfraasia, se näyttäytyy noin. Kun ihminen vetää vastaavan vaihteen, sitä ei tehdä sen sulavammin. Esimerkissä Antti-poika halusi tehdä selväksi, että hän on valmis hokemaan yhtä lausetta ennemmin vaikka tunnin kuin vastaamaan kysymykseen. Silti se piti tehdä muka vastailemalla. Sekä tekoäly että ihminen paljastavat aika nopeasti, että tässä on arka kohta, josta he eivät oikeasti halua puhua. Kummallakaan ei ole älliä, jolla kunnolla kätkeä heikkous toisilta.

Jossain määrin saatoin jäädä omien intressieni takia kiinni sivuseikkoihin tai jopa käsittää sun olennaisen pointin hieman väärin.

Tekoälyt ja kielimallit kiinnostavat monellakin tapaa.

Haastteludialogia voi tietysti lukea monella tavalla ja verrata eri tavoin ja ihan mielekkäästi käyttäjän ja AI-käyttöliittymien vuorovaikutukseen.

Mulle nousee päällimmäisenä mieleen tosta se, että jos joku käyttäjä kysyis vaikka Collingerin arviointimallista ja Big Fivesta noita sanoja käyttäen ja sitten vastaus puhuis vaan suoraan jostain PCI-R:n ja NEO-PI-R:n dimensoista ja niiden alamuuttujista... miten @Hiha luulet että käyttäjät silloin pisteyttäis itse sen tekoälyn antaman vastauksen hyödyllisyyttä tai vastaavuutta tarpeisiin ja intentioon? Paremmin vai huonommin kuin silloin jos vastaus lähtis siitä, mitä käyttäjä on antanut?

Tohon verrattuna ihmisten vuorovaikuksessa ja myös toimittajan ja Lindtmanin vuorovaikutuksessa on nimenomaan inhimillinen piire se, että Lindtman sinnikkäästi väistää kysymystä ja tarjoaa jotakin ihan muuta siihen tilalle.

Teköäly on tietyssä mielessä "joustavampi" kuin ihminen, esimerkiksi siinä, että sillä ei ole varsinaisesti persoonallisuutta eikä elämää eikä myöskään mitään ristiriitaa siinä, että voi antaa sekä sen diibadaabavastauksen tai jotain väärää tai harhaanjohtavaakin tietoa ja sitten heti perään jonkun tosi osuvan tai hyödyllisen kuvauksen täsmälleen samasta asiasta.

Mutta moni asia teköälyissä on tosi pinnallista tietenkin, ja jos sen asettaa vertailuun ihmisen kanssa, jolla taas on elämä, ruumis, henkilöhistoria ja persoonallisuus, AI näyttäytyy siinä vertailussa täysin rikkinäisenä ja hajanaisena ja vähemmän "ehjänä" kuin mitä ihmisen on helppo edes kuvitella olevan.

Pinnallista AI:lla on koheesion lisäksi esimerkiksi tunteiden ilmaisu ja niiden käsittely, ei nyt niin yllättäen, ja pinnallista myös se, miten käsitellään vaikkapa sellaisia asioita kuin käyttäjien "intentiot".

AI on huono siinä että tulkitsisi käyttäjän intentiota sillä tavalla joustavasti että ymmärtää mistä joku tulee ja vastaa siltä pohjalta mutta tekisi itse oletuksia siitä, mihin toinen ehkä on menossa tai vois olla menossa tai kannattais olla menossa — ja tarjoais siihen jotain väyliä kuitenkaan pakottamatta tai ohjailematta liikaa.

En osaa oikein sanoa, miltä tollanen kuva AI:sta edes tuntuu. Tavallaan dystopialta ja riipivältä mutta tavallaan ei, tai ei ihan täysin. Riippuu paljon yksityiskohdista ja kaikenlaisesta

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 28, 2024, 11:10:08Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Ei kaikkea kannata persuleimailla. Itse en näe pätkääkään persuutta siinä että mieltää niin uskonnot kuin poliittiset puolueet ideologioina. Minulla on kai sellainen asenne että eläin joka haukkuu on koira, silloin kun se ei ole hylje.

Eli silloin kun ihmisellä on kiihkeä, intohimoinen asenne ajamansa asian kanssa, niin kyllä se on ideologia. Olisin saattanut itse päätyä kiihkeäksi luonnonsuojelijaksi, jos olisin ollut enemmän yhden porukan kanssa tekemisissä, jonka kohtasin puolivahingossa 1990-luvun alussa. Olin mennyt teosofiselle luennolle, mutta jostain syystä siellä olikin erään järven suojelijoiden tapaaminen, johon jäin sitten mukaan. Sillä reissulla kuulin senkin, että porukassa touhuava nainen oli sattumalta minun synnyinpaikkakunnallani joutunut muistaakseni kokoomuslaisen kunnanjohtajan tähtäimeen, kun nainen kuului Vihreisiin. Tämä oli se keissi, kun kunnanjohtaja oli sanonut eri leirin naisesta että "tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin".

Olin vissiin 21-vuotias kun sain esimakua siitä miten politiikka riivaa ihmiset.

En näe sitä niinkään ongelmaksi, että tarkastellaan erilaisia asioita ideologioina, jos se tehdään niin, että ollaan oikeasti kiinnostuneita tarkasteltavista ilmiöistä.

Minusta latteaa ja hyödytöntä on esimerkiksi sellainen "ideologia"-sanan käyttö, jota Toope joskus harrastaa: Kutsutaan jotakin ideologiaksi uudestaan ja uudestaan, ja tällä tarkoitetaan lähinnä, ettei tätä asiaa tai ilmiötä kannata tai tarvitsekaan ymmärtää, koska se on jo lähtökohtaisesti kajahtanutta, järjetöntä, haitallista, vaarallista tms.

On melko selkeää, että vaikka "anarkismi" tai "kommunitarismi" ovat tietyllä tapaa kattotason poliittisia ideologioita ihan niin kuin on "konservatismikin", vaikka onkin sitä eri tulokulmasta kuin edelliset.

Aika kiistatonta pitäisi olla että "feminismi" voidaan nähdä ideologiana. Ei se ole kattotason poliittinen ideologia vaan enemmän identiteetti-poliittinen kattotason termi.

Sen sijaan "populismi" ei minusta ole ideologia vaan ennemmin poliittisia strategioita koskevan luokittelun termi. 

Joskus populismiin kuuluu se että tarkoituksella ei muotoilla mitään selkeää tai koherenttia ideologiaa. Ehkä sellaista ei osata tai uskalleta tehdä tai muuten vain sotketaan ja hämärretään koska se on poliittisena strategiana hyödyllinen juttu tehdä. Samalla oman arvopohjan sekavuutta ja sekavuutta siinä, kenen etua tässä oikeastaan ajetaan ja miten, on tietysti hyödyllistä peittää sillä, että haukutaan kaikkea muuta ja muita esimerkiksi kutsumalla "ideologiaksi" tai "ideologiseksi".

Parempi omasta mielestä olis viis veisata tollasesta tai olla ainakaan lähtemättä siihen mukaan

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 29, 2024, 09:45:18

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 28, 2024, 11:10:08Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Ei kaikkea kannata persuleimailla. Itse en näe pätkääkään persuutta siinä että mieltää niin uskonnot kuin poliittiset puolueet ideologioina. Minulla on kai sellainen asenne että eläin joka haukkuu on koira, silloin kun se ei ole hylje.

Eli silloin kun ihmisellä on kiihkeä, intohimoinen asenne ajamansa asian kanssa, niin kyllä se on ideologia. Olisin saattanut itse päätyä kiihkeäksi luonnonsuojelijaksi, jos olisin ollut enemmän yhden porukan kanssa tekemisissä, jonka kohtasin puolivahingossa 1990-luvun alussa. Olin mennyt teosofiselle luennolle, mutta jostain syystä siellä olikin erään järven suojelijoiden tapaaminen, johon jäin sitten mukaan. Sillä reissulla kuulin senkin, että porukassa touhuava nainen oli sattumalta minun synnyinpaikkakunnallani joutunut muistaakseni kokoomuslaisen kunnanjohtajan tähtäimeen, kun nainen kuului Vihreisiin. Tämä oli se keissi, kun kunnanjohtaja oli sanonut eri leirin naisesta että "tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin".

Olin vissiin 21-vuotias kun sain esimakua siitä miten politiikka riivaa ihmiset.

Meillä on islamin lisäksi fanaattista punaviher-ideologiaa, joka lienee pahimpia ongelmia nykyään?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 28, 2024, 11:10:08Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Aihealueen kuvauksessa tänne kuuluu henkisyyden lisäksi myös filosofia * ja kuten avauksessa alustin, ajatus oli harrastaa poliittista filosofiaa, ja voi olla vaikeaa pohtia poliittista filosofiaa pohtimatta samalla olemassaoleviaokin poliittisia ideologioita.

Tietysti jos katsoo tämän paikaksi tunkea omaa poliittista ideologiaansa muiden kurkuista alas, sitten on minustakin väärässä paikassa.


* etusivulla näin:

Henkisyys
Uskonnot, filosofia, mystiikka ja kaikki spirituelli.

Eli siellä lukee tuo filosofia Henkisyys-otsikon yhtenä sisältönä. Voi tietysti olla, että tuossa kohtaa filosofia tarkoittaa jonkinlaista hengellistä filosofiaa pelkästään ja ettei palstalla ole varsinaista filosofia-aluetta lainkaan.

Jos niin on, ehkäpä moderaattori siirtää ketjun sinne, missä filosofinen pohdiskelu on paremmassa kontekstissa. Toivoisin kuitenkin sellaista paikkaa, jossa pelkkä poliittinen julistaminen ei muodostuisi ketjun hyväksytyksi sisällöksi, vaan että itse kukin voisi ottaa siihen julistamiseensa nimenomaan etäisyyttä pohtiakseen ideologiaa riittävän abstraktilla tasolla.

Pohdin tätä huomenna tai joskus pirteämpänä ajankohtana paremmin. Jätän tämän raakileen alle tähän muistiinpanoksi itselleni. Älkää lainatko, sillä poistan sen myöhemmin.

(Itse en miellä politiikan filosofiaa henkisyyteen kuuluvaksi, vrt. wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Henkisyys_ja_hengellisyys "Hengellisyys määritellään uskonnollisuudeksi, kun taas henkisyys nähdään kiinnostuksena arvoihin ja merkityksiin elämässä. Henkisyys on pyrkimystä oman olemassaolon ja elämänfilosofian reflektointiin. "

Okei, luin sitten huonosti aloituskirjoituksen, siinähän se mainitaan jo ensimmäisessä lauseessa (mutta sitä ei juurikaan käsitellä muualla aloituskirjoituksessa launauksia lukuunottamatta). En edes kunnolla tiedä, mitä on poliittinen filosofia. Mitään henkisyyttä, uskonnollisuutta tms. liippaavaa se kuitenkaan ei liene. Kuinkahan moni keskusteluun osallistunut tietää, mitä on poliittinen filosofia? Aloituskirjoituksessa voisi olla lyhyt luonnehdinta, mitä on poliittinen ideologia, jos se on se syy, miksi tämä keskustelu on Henkisyys-alueella. Mutta toisaalta aloituskirjoitus on jo nyt turhan pitkä (semminkin, kun mulla pohjatietoa ei ole aihepiiristä, se tuntuu vaikealta hahmottaa ainakin näin väsyneenä).

Ja sitten on vielä sekin, että ensimmäisen lauseen perusteella tämän keskustelun pitäisi koskea poliittista filosofiaa, mutta otsikointi ei tue sitä. Joten tulee epäselvä viesti siitä, mistä tässä nyt pitäisi keskustella, ideologiasta vaiko poliitiikan filosofiasta tai jostain muusta. (Omalta osaltani, jos tässä ei pitäisi keskustella otsikon aiheesta, vaan poliittisesta filosofiasta, olen ollut tyystin väärillä urilla. En tosin ole ainut.))

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 28, 2024, 11:10:08Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Ainakaan välttämättä tai ainakaan suoraan eivät kai henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalisuus tai sukupuolinen suuntautuneisuus ole ideologioita. Mutta minulla on sellainen uskomus, että koska aika on rajalista ja aivojen kapasiteetti on rajallinen, se millaisten harrastusten parissa valveillaoloajastaan aivotyötään eniten harjoittaa, muovaa pitkässä juoksussa tämän arvot ja ongelmanratkaisutavat (tietysti vain siinä määrin, millaisen joustavuuden tämän geenit aivoille mahdollistavat) myös poliittisissa kysymyksissä.

Varmastikin mitä vähemmän henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalisuus tai sukupuolinen suuntautuneisuus hallitsevat ihmisen mieltä, sitä vähemmän niillä on merkitystä tämän ideologiassa, mutta jos hallitsevat, niillä todennäköisesti on vaikutusta toteutuneeseen ideologiaan.

Kun uskonto degeneroi ihmisen dogmaattiseen pisteeseen asti, se todennäköisesti vaikuttaa erittäin paljon ideologiaan ainakin sellaisissa kysymyksissä kuten, onko oikein, että homojen solmimaa liittoa kutsutaan avioliitoksi vai ei, onko homoilla adoptio oikeutta vai ei, onko aborttioikeus siinä määrin ihmisoikeus, että yhteiskunnan tulisi suunnata resursseja turvallisen abortin toteuttamiseksi vai ei tai vaikkapa ihan vain siihen, onko oikein käyttää samoja hormonihoitoja trans-lapsille kuin käytetään cis-lapsille vai onko hyvä, että vain cis-lapsille myönnetään hormonihoidot kun taas trans-lapsille ei myönnetä.

En tiedä kuinka tilanne on Suomessa, mutta Jenkeissä cis-lapsille myönnetään hormonihoidot, jotta pojalle kasvuun lähteneet feminiiniset piirteet lakkaavat kehittymästä ja kasvamatta jääneet maskuliiniset piirteet saadaan kasvuun ja tytölle kasvuun lähteneet maskuliiniset piirteet lakkaavat kehittymästä ja kasvamatta jääneet feminiiniset piirteet saadaan kasvuun. Trans-lapsille tällaista hoitoa ei Jenkeissä kuitenkaan myönnetä, vaikka psykologisesti, biologisesti ja lääketieteellisesti täysin identtisestä asiasta on kyse kuin on sellaisten cis-lasten kohdalla, joiden keho muuten muuttuisi väärän sukupuolen näköiseksi/tuntuiseksi.

"Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä." -Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia)

Ja vaikka ei olisi kykyä rationalisoida omaa käyttäytymistään poliittisissa kysymyksissä niin pitkälle, ette se kelpaisi kokonaiseksi aatejärjestelmäksi, sellainen jokaisen kohdalla, joka ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin, tavalla tai toisella toteutuu, halusi sitä tai sitten ei. Toteutunut aatejärjestelmä voi olla täysin ristiriitainen itsensä kanssa, mutta sitten on; elämä on.

Tietenkin kaikki mitä ihminen elämässään ajattelee jää jossain määrin muistiin ja jossain määrin näin se myös heijastuu tämän arvoihin ja ongelmaratkaisutapoihin, mutta mikäli joku asiakokonaisuus arjessa korostuu, alkaa helposti toteuttamaan tuolle asiakokonaisuudelle luonteenomaisia ongelmaratkaisutapoja muissakin asiakokonaisuuksissa enemmän tai vähemmän tunnistettavalla tavalla, siis sikäli kuin tällaiset eri asiakokonaisuudet voidaan erottaa toisistaan sillä perusteella, millä tavalla niissä priorisoidaan samanlaisia asioita keskenään.



Videolla kohdasta 4.25 eteenpäin näytetään kuinka satunaisia Veritasium-kanavan seuraajat ovat. Jos pitää valita satunainen numero 1 ja 100 väliltä, olettaisi, että jokaista numeroa äänestettäisiin yhtä monta kertaa. Todellisuudessa ei äänestetä. En tietysti tiedä, kelpaako numerot asiakokonaisuudeksi, mutta olettaisin, että jokaisessa asiakokonaisuudessa toteutuu aina joku selvästi satunaisesta poikkeava jakauma; ehkä ennustettava jakauma, eli joku jakauma siinä, mitä asioita asiakokonaisuudessa korostetaan ja mitkä asiat asiakokonaisuudessa jäävät suurin piirtein mainitsematta.

En tiedä kuinka on, mutta olettaisin, että alan harrastajilla ehkäpä tuo jakauma tunnistettavasti erilainen kuin niillä, joille asiakokonaisuus on tuntematon ja tai enempi yhdentekevä. Mahdollisesti kristityillä korostuu politiikassa eri asiat kuin ei uskonnollisilla henkisillä ihmisillä tai kokonaan ateisteilla, joille hengellisyys saattaa olla yhdentekevä konsepti. Toisin sanoen henkisyys tai uskonnollisuus eivät itsesään ole ideologioita, mutta minusta olisi mielekästä ajatella, että niiden kautta maailmaa katsoessa myös poliittiset kysymykset voivat näyttää keskenään erilaisilta. Niiden kautta asioita katsovat yrittävät mahdollisesti hakea hieman erilaisia ratkaisutapoja asioille ja ryhmät jotka hyötyvät ja jotka eivät hyödy voivat olla joiltain osin tai kokonaan erilaisia.

Uskonto ei sekään välttämättä siirry ideologiaan tietoisesti. Jos kulttuuri, jossa on kasvanut, on uskonnon läpitunkema, siirtyy uskonto omaan ideologiaan helposti tiedostamatta. Mikä on ehkä eri asia kuin sen tunkeminen ideologiaansa tietoisesti ihan itse, mutta ei se ole kokonaan eri asia. Kulttuurin muovaama kasvuympäristömme vaikuttaa siihen, kuinka hyvin geeneistämme ja niiden epigeenisistä olosuhteista on ulosmitattavissa hyötyä itsellemme ja muille. Kulttuurimme on perinteisesti ollut hyvin kristillinen joten meillä jokaisella länsimaalaisella voi hyvinkin olla ainakin joitain kristillisiä arvoja ja ratkaisutapoja asioille vaikka emme olisi niistä itse tietoisia. Pitäisi tuntea laajasti muitakin kulttuureita jotta itseä ei vaivaisi ylivertaisuusvinouma siinä mitkä käsityksensä ovat kristillisiä ts. subjektiivisia ja mitkä yleispäteviä eli objektiivisia.

Samalla tavalla näkisin, että vaikka ihmisen seksuaalisuus ja/tai sukupuolinen suuntautuneisuus eivät ole ideologioita, ne voivat vaikuttaa ihmisen ideologiaan kuten ihmisen henkisyys ja uskonnollisuus. Jos niillä on keskeinen paikka elämässä, ne todennäköisesti vaikuttavat enemmän kuin jos ne eivät ole omassa elämässä erityisen keskeisiä asioita.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,3339.msg201080.html#msg201080
En lainaa viestiäsi kertsi, jos kerran poistat sen, mutta viittaan linkillä siihen, sillä pohdit kysymystä: tunteeko porukka ylipäätään käsitettä poliittinen filosofia. Jos poistat viestisi linkki ei johda mihinkään, mutta poimin tuon konseptin poliittisesta filosofiasta, sillä se oli ketjussa tarkastelun kohteena ja minulle käsite ei ole tuttu. Minä en siis tiedä, mitä on poliittinen filosofia. Lähdin ketjun avauksessa siitä liikkeelle, että se on tällä kertaa aika lailla vapaata assosiaatiota sanasta ideologia, pois lukien julistaminen.

Epätietoisuuteni havaitsemisen motivoimana, kävin äsken kysymässä ChatGPT:ltä, mitä on poliittinen filosofia. Kiitos että pohdit ääneen mahdollisuutta, ettei käsite ole kaikilla täysin hallinnassa, sillä muutoin olisi jäänyt tämä harjoitus minulta välistä.

Lainaus käyttäjältä: ChatGPTPoliittinen filosofia on filosofian ala, joka tutkii yhteiskunnallisen järjestyksen perusteita, oikeudenmukaisuutta, valtaa, vapautta, tasa-arvoa, oikeuksia ja politiikan legitimiteettiä. Se käsittelee kysymyksiä siitä, millainen yhteiskunnallinen järjestys on toivottava, miten valtaa tulisi käyttää ja jakaa, mitkä ovat yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa, ja miten resursseja tulisi jakaa oikeudenmukaisesti.

Poliittinen filosofia yhdistää teoreettisen pohdinnan ja käytännön politiikan kysymykset. Se ei ole pelkästään abstraktien periaatteiden tutkimista, vaan se pyrkii myös soveltamaan näitä periaatteita todellisiin poliittisiin tilanteisiin ja instituutioihin. Poliittisen filosofian tutkijat pyrkivät ymmärtämään ja selittämään, miksi tietyt yhteiskunnalliset järjestelyt toimivat ja toiset eivät, ja miten yhteiskuntia voitaisiin kehittää parempaan suuntaan.

Poliittisen filosofian keskeisiä hahmoja historiassa ovat esimerkiksi Platon ja Aristoteles antiikin Kreikassa, Thomas Hobbes, John Locke ja Jean-Jacques Rousseau varhaisaikana modernilla kaudella, sekä nykyaikaisempia ajattelijoita kuten John Rawls ja Robert Nozick. Kukin näistä filosofeista on tuonut omat näkemyksensä siitä, mikä tekee yhteiskunnasta oikeudenmukaisen, miten vallan tulisi jakautua, ja mitkä ovat yksilön vapauden rajoitukset.

Poliittinen filosofia on läheisessä yhteydessä muihin filosofian aloihin kuten etiikkaan ja oikeusfilosofiaan, mutta se keskittyy erityisesti yhteiskunnallisen elämän ja instituutioiden perusteisiin. Se on myös tärkeää politiikan, yhteiskuntatieteen, taloustieteen ja oikeustieteen tutkimuksessa, sillä se tarjoaa perustavanlaatuisia käsitteellisiä työkaluja yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja arvioimiseen.

Tuossa kontekstissa itse olen vasta raapaissut pintaa pohtiessani vain ihmisen valmiuksia rakentaa poliittiset näkemyksensä ja siten ideologiansa.

Tosin ettei vain tuossakin ChatGPT:llä ole se sama ongelma kuin mikä oli kouluhistoriankin kanssa kun minä kouluja kävin. Historia oli tarinaa eliitin näkökulmasta siihen, mitä asioita piti priorisoida tai piti olla priorisoimatta, jättäen huomiotta kokonaan meidän tavallisten pulliaisten tulokulman asiaan. Tämä johtaa helposti siihen että eliitti tai ne jotka eivät ymmärrä oppikirjojen teoreettista luonnetta ihmettelevät kun me tavan kansalaiset ymmärrämme ideologioiden sisällöiksi ihan eri asioita kuin jotkut oppineet ovat määränneet niiden sisällöksi ensyklopedioissaan.

Tällä ei olisi merkitystä jos olisimme edelleen 90-luvulla koska silloin kaikki julkinen tieto antoi ymmärtää että ihmiset olivat fiksuja ja sivistyneitä kun toimittamisessa trendi oli se että asiantuntijuutta ihmisenä elämiseen sekä tieteeseen tarvittiin jotta onnistui uutisoimaan merkityksellisiä asioita. Nykyään on käynyt ilmi somessa, että kansan syvät rivit ovat itse asiassa täysin kuutamolla useimmista akateemisista konsepteista, tarkoittaen että kovin mustavalkoiset historiankirjat eivät välttämättä osaa kuvata sitä, miten yhteiskunnat toimivat ja ajan saatossa muuttuvat vaan että mahdollisesti osa akateemisista selityksistä mekanismeista olisivat vieläkin vain jälkiviisausharhaa.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 31, 2024, 04:39:01Ettei vain tuossakin ole se sama ongelma kuin historiankin kanssa, että se on ollut kertomus eliitin näkökulmasta käsin, jättäen huomiotta kokonaan meidän tavallisten pulliaisten tulokulman asiaan. Ja sitten eliitti ihmettelee kun me kansalaiset ymmärrämme ideologioiden sisällöiksi ihan eri asioita kuin jotkut oppineet ovat määränneet niiden sisällöksi norsunluutorneissaan.

Itse olen pohtinut vastaavaa järjettömyyttä uskontojen kohdalla kun aatetoverini ateistiskenessä usein kuvittelevat, että Raamatusta voisi tarkistaa suoraan tai edes epäsuoraan, mitä mieltä kristityt ovat asioista. Näinhän homma ei toimi.

Ihmisen yksilölliset geenit ja geenien epigeneettinen ympäristö mahdollistavat ja rajaavat sen, millaisia prioriteetteja tämä omaksuu kulttuurinsa muokkaamasta kasvuympäristöstään. Jos sattuu syntymään riittävän lahjakkaan kuolemanpelon kanssa tai on perinyt riittävän lahjakkaat "Jumalakypärä" aivosolut valmistavat geenit, kristinusko voi tuntua houkuttelevalta viitekehykseltä lähestyä asioita, sillä se on perinteisesti ollut kulttuurissamme ainut tarjolla oleva ja oikeaksi "ymmärretty" viitekehys kyseisten kokemusten käsittelylle. Sitten omaksutaan Raamatusta ne kaskut totena, jotka ovat yhdenmukaisia omien prioriteettien kanssa ja taas ne kaskut, jotka ovat päinvastoin omien prioriteettien kanssa, omaksutaan korkeintaan vertauskuvina, tai vain aikalaisten Raamatun kokoajien ja kirjoittajien tietämättömyytenä, ja että nykyään tiedetään paremmin. Raamattu on inhimillisesti kirjoitettu ja koottu ja inhimilliset tekevät virheitä. No big deal.

Vaikka ateistiskenessä (varsinkin suomalaisessa) ateistit onnistuvat ajattelemaan vielä ihan oikein sen, että ateistien ajattelua ei voi tarkistaa mistään lähteestä koska ateistit eroavat niin paljon toisistaan, he epäonnistuvat uskovaisten kohdalla kuvittelemalla ikään kuin taikauskoisesti, että uskovaisten ajattelun voisi puolestaan tarkistaa jostain lähteestä. Minusta tämä on essentialismia, jossa kuvitellaan, että uskovaisilla olisi jonkinlainen selvän lukemisen mahdollistava olemus. Miksi ajatella moista uskovaisista kun ei ajattele sitä ateisteistakaan. Ainakin siinä on vahva kaksoisstandardin maku.

Minusta mitään muuta eroa ateisteilla ja uskovaisilla ei aivoissaan ole, kuin käsitys siitä, onko jumalia olemassa vai eikö ole. Muut eroavaisuudet ovat sitten korkeintaan siinä, miten itse kunkin subjektiivinen jälkiviisausharha sanoittaa kasvuympäristöstään omaksumansa prioriteettinsa. Se on näennäistä, että uskovaiset olisivat ateisteja useammin asioista keskenään samaa mieltä, sillä prioriteetit ovat kuitenkin ihmisillä yksilölliset. Samankaltaisuus johtuu mielestäni enempi siitä, ettei Raamattu tarjoa kuin vain rajallisen määrän sanoituksia prioriteeteille. Toisin sanoen sama Raamatun kasku ts. sanoitus prioriteetille tarkoittaa kahdelle tai useammalle uskovaiselle pikemminkin eri asioita kuin samoja asioita.

Jos nyt oikein muistan, se oli Kopek, joka käsittääkseni viimeksi pohti tätä kysymystä aatteiden kohdalla jossain ketjussa, miksi aatteista ei saa poimia vain joitain osia, joita kannattaa, vaan ihmiset olettavat, että automaattisesti kannattaa aatteista niiden kaikkia osia. Kopek on mielestäni kysynyt oleellisen kysymyksen. Niin uskonto kuin aate minustakin muotoutuu yksilölle kuten karkkipussin sisältö irtokaramellihyllyn ääressä, ja siten on hieman epäoikeudenmukaista vaatia vastuun ottamista uskontojen ja aatteiden pimeistä puolista, silloinkin kun ei itse ilmaise niitä kannattavansa.

Vaikka olen sitä mieltä, että tietyillä uskonnollisilla tai aatteellisilla prioriteeteilla on dystopioihin helposti johtavia seurauksia, ehkä niin kauan kuin prioriteettien pyörittely pysyy abstraktien pohdintojen tasolla tai oman mielenrauhan säilyttämisen lääkkeenä, pitäisi ihmisille sallia enempi liikkumatilaa taivaanrannan maalailuilleen, ennen kuin aletaan kiusaaman siitä, ettei ole onnistunut tuottamaan toteuttamiskelpoisia ajatuksia.

Näkisin asian niin, että riippuu siitä miten vahvasti ihminen on ajattelussa taipuvainen maagisuuteen, että tuleeko hänestä jonkin uskonnon uskovainen, vai hui-haisti jota ei kiinnosta pätkääkään uskoa oikein yhtään mihinkään, mutta saattaa silti killua jonkin uskonnon kannattajakunnassa. Tämä siksi että muuten voi lähteä nirri, tai ei vaan jaksa sitä mölinää minkä ympäristö aloittaa jos irtisanoutuu ko. uskonnosta.

Ainakin nykyihmisellä maagisuuteen taipuvaisuus kaiketi korreloi sen kanssa, miten neuroottinen luonne sattuu olemaan. Jos on taipumusta ahdistumiseen tai paniikkihäiriöön, saati sitten pakkoajatteluun, niin mieli poikii mitä ihmeellisimpiä viritelmiä.

Joitakuita maagisuus tai taikauskoisuus kaiketi sysää uhkapelaamisen suuntaan. Enpäs ole muuten ikinä kuullut syvästi uskovaisesta uhkapelaajasta, että olisiko niin jotta sama mielen ilmiö vaikuttaa jommallakummalla tavalla, mutta ei molemmilla? (En kyllä ole kuullut uskoontulleesta ex-uhkapelaajastakaan, eli että joku olisi onnistunut korvaamaan pelihimon Jeesus-fantasioilla. Mutta voisin kuvitella että tämmöisiä olisi?)

Itselläni on varsin neuroottinen luonne, joten siinä mielessä minusta ei kai kovin helpolla voi tulla sellaista jolle riittäisi tieteellinen maailmankuva.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 31, 2024, 10:40:31Itselläni on varsin neuroottinen luonne, joten siinä mielessä minusta ei kai kovin helpolla voi tulla sellaista jolle riittäisi tieteellinen maailmankuva.

Tämä on varsin järkevän oloinen näkökulma.

Joskus urheilu-urani aikana kavereillani ja itselläni oli kilpailuun valmistuessani rituaaleja, joita toisteltiin sen toivossa, että kilpasuoritus olisi ollut priimaa. Vaikka itse toistelin rituaaleja enempi siltä kantilta, että vähennän itseltäni stressiä keskittymällä johonkin tuttuun ja turvalliseen tulevan kilpailusuorituksen liiallisen analysoimisen ja siten jännittämisen sijaan, monien kavereitteni uskomus vaikutti olevan vakaasti se, että oppimansa rituaalit nimenomaan takasivat parhaan mahdollisen kilpailusuorituksen riippumatta siitä, mikä oli niiden vaikutusmekanismi ja riippumatta siitä oliko kyseisillä rituaaleilla ollut mitään vaikutusta heidänkään kilpasuorituksiinsa.

Tosin itselläni ei ollut koskaan kovinkaan monia toistuvia rituaaleja, sillä oli minulle aina aika selvää, ettei niillä ollut sanottavammin vaikutusta kilpasuorituksiini, joihin vaikutti enempi se, miten harjoittelukausi oli onnistunut, kuin toistelemani rituaalit, sillä paniikki, jos siihen oli vajaaksi jääneen harjoittelun vuoksi aihetta, ennätti kyllä iskeä rituaalien ja kilpasuoritusten välissä tehden kilpailusuorituksista toisinaan yhtä helvettiä. Mutta kaiketi rituaalit kohdallani hieman stressin määrää kilpailupäivinä lievensivät ja hyöty oli siten puhtaasti terveydellinen, mikäli niillä nyt mitään vaikutusta mihinkään oli.

Jotkut magiaa harrastavat keksivät ex tempore omasta päästään kertakäyttötaikoja. Toiset pläräävät vanhoja tai uusia kirjoja, ja kuvittelevat olevansa jonkinlaisia oman elämänsä aleistercrowleyta.

Lopultakaan niillä kaavoilla ja taioilla ei tieteellisessä mielessä ole muuta merkitystä kuin mielen huojennus, tai itsensä tsemppaaminen että minäpä se taivuttelen todellisuutta oman mieleni mukaan.

Sitten iskevät puoskarit kultasuoneen ja väittävät että kun tämän kurssin käyt tai kirjan luet, niin johan on tie auki taivasta myöten ja kaikki mitä teet palkitaan tai kostautuu kolminkertaisesti.

Minusta tuntuu oudolta miten suosittu tuosta "kolminkertaisuuden laista" on tullut, kun ei edes yhden suhde yhteen instantkarmaa pääse kovin usein todistamaan.

Ideologia ei tietenkään sinänsä ole paha ajatus. Sillä vaan on helposti taipumus estää rationaalista ajattelua ja sokeuttaa ihmistä näkemästä ideologiansa puutteita/pimeitä puolia. Pätee muuten kaikkiin ideologioihin.

Siksi en haluaisi sitoutua voimakkaasti mihinkään ideaan/ideologiaan, koska se voi sokeuttaa.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - maaliskuu 29, 2024, 07:17:13Tohon verrattuna ihmisten vuorovaikuksessa ja myös toimittajan ja Lindtmanin vuorovaikutuksessa on nimenomaan inhimillinen piire se, että Lindtman sinnikkäästi väistää kysymystä ja tarjoaa jotakin ihan muuta siihen tilalle.

Teköäly on tietyssä mielessä "joustavampi" kuin ihminen, esimerkiksi siinä, että sillä ei ole varsinaisesti persoonallisuutta eikä elämää eikä myöskään mitään ristiriitaa siinä, että voi antaa sekä sen diibadaabavastauksen tai jotain väärää tai harhaanjohtavaakin tietoa ja sitten heti perään jonkun tosi osuvan tai hyödyllisen kuvauksen täsmälleen samasta asiasta.

Ymmärtääkseni keskeiset keskustelevat tekoälyt on ohjattu olemaan antamatta ohjeita pommien valmistukseen, arvottamatta eri uskontoja, sekaantumatta Yhdysvaltojen rotukysymykseen. Oikeastaan on sama pitääkö kuva aivan paikkaansa. Aiheen pohdiskelemiseen riittää, että yksikin tekoäly on kaitsettu yhdessäkin kysymyksessä. Täten sille on luotu tabu, joka on yksi uskontojen rakenneosista. Koska tämä alue on erilainen kuin kaikki muut alueet, se alkaa helposti tuntua pyhältä, eikä vain kielletyltä. Tekoäly ei tietenkään tunne mitään. Mutta sen kanssa keskusteleva ihminen tuntee. Se on tarkoituskin. Kun useaan kertaan juhlallisin sanakääntein julistetaan, että uskonnoissa on jotakin, niin alkaahan se väkisinkin tuntua jotta aihepiiri on numeeni. Varsinkin kun itse asiaa ei ruodita, vaan taivastellaan sen ylevyyttä varovaisen kaukaa.

Ideologia on tietenkin maallinen eikä mikään ole sille pyhää. Väärin. Ideologian keskeinen sisältö eli idea – Herra paratkoon – on tietysti koskematon ja kyseenalaistamaton. Sen takia ideologian kanssa voi hurauttaa pusikkoon helposti. Oli ideologia kattava tai spesifi, sillä nähdään olevan itseisarvo, eikä pelkkää välinearvoa. Kansallisvaltio, koulutusmyönteisyys, henkilökohtainen koskemattomuus, millä tahansa termillä päätyy älyttömyyksiin, jos sen edustamaa arvoa ei saa suhteuttaa mitenkään muihin arvoihin.

En krets var dragen kring dessa ting
den ingen överträder.

Lindtman loi SDP:n ja sen päätöksenteon ympärille sakraalin kehän toistamalla kolmeen kertaan sinänsä merkityksettömät sanat (ne eivät ole tosikieltä, eivät todellakaan). Se semmoinen on loitsimista. Ja tekoälylle opetetaan samat temput – ja vain siksi että ihminen ei kestä katsella itseään edes peilistä.

Kun puhutaan ideologioista, vasemmistolaisuus esiintyy liberaalina, mutta on oikeasti autoritaaarista, ei liberaalia! :(