Minulla on ollut monet kultakauteni useilla eri tahoilla ympäri nettiä jolloin olen hölöttänyt sen minkä suinkin ehdin, ja kuvitellut että olen mukamas jotenkin elossa, tai mitä lie. Sitten on tietenkin aina myös suvantokausia ettei oikein irtoa. Nyt on kyllä ollut harvinaisen pitkä pötkö ettei kiinnosta niin yhtään mikään. Netissä olen kumminkin roikkunut päivästä toiseen erinäisillä tahoilla, mutta kokoajan vain rassaa se että mitään uutta ei enää keksi, ei sitten niin millään. Eipä kai toisaalta ole keksinytkään enää vuosiin, mutta kun ei enää jaksa edes tiristää ja puristaa irti jotain uusia pikku nyansseja vanhoista teemoista. Happamena tekee vain mieli töräyttää jotain vähemmän nättiä joidenkin keskusteluin lomaan, ja sehän nyt ei välttämättä ole kauhean rakentavaa keskustelua se.
Liikunnallinen harrastus kumma kyllä jaksoi innostaa kuukaudesta toiseen, enkä siitä ole vieläkään täysin tarpeeksi saanut, vaikka väistämättä onkin tietysti käynyt niin että tulee jo vastaan tuttujakin juttuja, koska eihän nyt maailmassa sentään jotain miljoonaa KM-muuvia ole. Sen jokunen sata, ja ihan tarpeeksi siinäkin. Onhan se ollut kiva olla timmissä kunnossa talvikaudellakin, niin että kesäkauden uimakautta ei tarvitse aloittaa plösähtäneenä. Mutta kun ei nyt oikein jaksa se uiminenkaan kiehtoa, ja sikäli en piittaa siitä että säät eivät kauaa sitä sallineetkaan (en harrasta 10 asteisessa säässä ja sateessa polskuttelua).
Mutta sillä nyt niin väliä mitä on tullut tehtyä, pääasia on että tuntuu ettei mitään uutta enää ole eikä tule. Kaikki on niin nähty. Mitäs sitten tehdään?
Miten olisi jokin uusi (?) Harrastus kuten taidemaalaus tai valokuvaaminen (vähän paremmalla kalustolla) tai videokuvaaminen tai jokin muu, mihin tulee käyttäneeksi aikaa. Minulla on se "onni", että tekemistä on sata kertaa enemmän kuin ehdin tehdä. Ajan ja rahan puute rajoittavat, ei tekemisen puute sinänsä.
Minä suosittelen edelleen muuttoa ja täydellistä maisemanvaihdosta. Se toimii sammuneelle elämänilolle kuin mäkistartti Anglialle.
Huomio keskittyy silloin väkisinkin kaikkeen muuhun kuin omaan sielunelämään, minkä vangiksi Norma tuntuu nyt jääneen.
Nuorena tuli piirusteltua ja kuvia on tullut pätkittyä.
Muuttaisin kyllä, mutta kuten olen ehkä maininnut, elikot harvaan vuokrakämppään kelpaavat ja monessa paikassa asunnot ovat minun silmääni synkeitä loukkoja. En halua että puskat ovat ikkunoissa kiinni enkä halua tuijottaa parvekkeelta naapuritaloon. Ja parvekkeen ehdottomasti haluan. Joka asuntoon lisäksi saapastelee useita hakijoita.
^Onko paikkakunnan vaihto poissuljettu?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 26, 2019, 20:11:22
^Onko paikkakunnan vaihto poissuljettu?
Olen kahdelta eri paikkakunnalta etsinyt asuntoa. Sen verran paljon kumminkin antoisia paikkoja ja asioita juurikin näissä lokaatioissa. Mutta minkäs teet kun on suosittua seutua, niin tappeluksihan se menee vuokra-asuntojen suhteen. ASO-asuntoja on kokolailla turha katsastaa, koska niitä vapautuu tosi harvoin ja ovat aina jossain erittäin ikävässä paikassa. Tämä nähty.
Mutta mutta. Sitähän minä en voi tietää jos olisin kyllästynyt juuri nyt vaikka asuisin missä...?
Itsessäni olen huomannut, että juuri liiallinen netissä roikkuminen tylsistyttää. Sen varjolla tulee lykättyä mukaviakin asioita tuonnemmaksi, "kun ensin vastaan noihin muutamiin viesteihin ja tarkistan viimeisimmät uutiset ja .... ". Aika kuluu kuin huomaamatta ja sitten onkin iltamyöhä jo käsillä eikä taaskaan saanut tehtyä mitään. Siitä todella tulee jokseenkin huono omatunto ja tunne, että päivä on mennyt hukkaan. En osaa varmaan riittävästi nettielämää arvostaa, kun koen sen hukkaan heitetyksi ajaksi, jos se on vienyt aikaa mielekkäämmältä tekemiseltä.
Olen taas vaihteeksi tietoisesti lyhentänyt nettissä roikkumiseen käyttämääni aikaa, vaikka tiedossa ei olisikaan jatkuvasti jotain "järkevämpää". Nyt sadeilmailla voisin esimerkiksi totetuttaa parikin ompelujuttua, jotka ovat olleet odottamassa inspiraation syttymistä, tai kaivaa esiin ne värityskirjat, jotka ostin tohkeissani silloin, kun aikuisten värityskirjoista oli niin paljon pöhinää. Uuden aluevaltauksen olen tehnyt pihassa, kun olen mennyt naapurin naperoiden kanssa pelaamaan jalkapalloa. Se muuten on todella hauskaa. Punttisalille en ole vieläkään ehtinyt, mutta sen olen nyt suosiolla lykännyt syksyyn, sillä on ihan pöljää marhata sisällä, jos ulkonakin voi olla.
Pienillä kivoilla jutuilla on helpompi aloittaa kuin suurella elämänmuutoksella. Mikä taas on kiva juttu - eihän sitä tiedä, jos ei kokeile vähän kaikenlaista :)
Olen tavannut ajatella että en ole jännähakuinen. Enhän esim. harrasta pelaamista, koska en saa jännityksestä mitään irti. Mutta onkohan se iha niinkään. Kirjoittajaihmisenä olen vuosien varrella nauttinut siitä että nettiin heittämäni kommentit kumminkin poikivat edes jotain, että sitten kun seuraavan kerran kirjautuu jonnekin, voi nähdä mitä tulosta on tullut ja edetä siitä taas eteenpäin. Tällaisesta siementämisestä sai enemmän irti kun käytössäni oli pääasiassa tietokone, jolloin en tietenkään voinut olla koko päivää nettiin kytköksissä ja kun tuntikausien poissaolon jälkeen palasi nettiin, niin yleensä oli joku jossakin sanonut jotakin.
Mutta hankittuani älypuhelimen voin kipaista netissä vaikka 5 min välein... Ja eihän välttämättä siinä ajassa kukaan ole ehtinyt sanoa mitään. Tai ei muutenkaan ole ilmestynyt mitään uutta matskua minnekään niistä sivustoista joilla pyörin. Siitä tulee pahimmillaan ahdistunut olo. Miksei tapahdu mitään?
Mitään luppoaikaa kuten esim. iänikuista bussipysäkeillä seisoskelua ei enää jaksa tumput suorana, vaan pakko räplätä puhelinta että jos sieltä jotain ajankuluketta löytyisi. Onneksi minulle ei sentään ole vielä käynyt niin että bussi hurahtaakin ohi sitä laitetta räpeltäessä... yhdelle tutulle kävi niin.
Facea en pitkään suostunut käyttämään puhelimella lainkaan, että jää edes jotain sinne kotopuoleen tietokoneella ährättäväksi. Mutta jättäydyin lähes kaikilta deittisaiteilta ja Tinderistäkin pois tässä taannoin, joten otin Facen tilalle. Ja lopulta jopa Mesen, jota vastaan olin pisimpään ollut. Nyt voikin sitten käydä niin että käyn yhtäaikaa jopa kahden tai kolmen eri ihmisen kanssa keskustelua läpi online. Joskus se tuntuu kiehtovalta, siltä että minullakin on jotain merkitystä kun on ihmisiä jotka tykkäävät olla yhteyksissä. Mutta sitten tulee useita päiviä että kukaan ei sano mitään, ja sitten alkaa taas ahdistaa.
Olen siis jäänyt virtuaalisen sosiaalisen kanssakäymisen koukkuun, vaikka aiemmin kykenin sentään edes jotenkuten pärjäilemään yksinänikin. Tällaiset lörpöttelyt keskustelufoorumeille eivät enää oikein anna sitä mitä kaipaa.
No, kumppaniahan minä edelleenkin kaipaan. :'(
Onhan tämä jonkinlaista oikean elämän korviketta tämä netissä roikkuminen, nettikeskustelut ja nettipelaaminen. Pitäisi ns. hankkia se kuuluisa "elämä", tai ainakin enemmän sitä oikeaakin elämää. Tavata oikeita ihmisiä enemmän. Ehkä se sinullakin Norma kiikastaa siitä, ettet tapaa oikeita ihmisiä livenä? Tässä vain yksi ajatus, ties kuinka huono: jos sisaruksellasi/sisaruksillasi on lapsi tai lapsia, voisitko ajatella muuttavasi samalle paikkakunnalle, ja alkavasi tapamaan enemmän näitä lapsia ja sisaruksiasi?
Itselläni on jonkinasteinen nettiaddiktio, ja peliaddiktio. En tiedä, olisiko siihen jotain tehokkaita itseapukikkoja. Vinkkejä?
Lähes kaikki ystäväni ovat pariutuneet, joten nykyään matkaseuraa ei saa niin helposti kuin aiemmin. Olen vähän funtsinut tällaistakin (googlehaku matkaseuraa):
Etkö löydä matkalle kaveria? Kokeile näitä nettipalveluita: "Ilmoituksessa voi mainita, minkälainen olisi toivottu matkakumppani" (https://www.is.fi/matkat/art-2000001938392.html) (Ilta-Sanomat)
Ilmeisesti ilman retkiseuraakin on paljon ihmisiä: https://www.google.com/search?q=retkiseuraa&oq=retkiseuraa&aqs=chrome..69i57j0l5.4265j0j4&sourceid=chrome&ie=UTF-8
Vaelluskurssiltakin voisi löytää retkiseuraa, esim. tältä kesäkuussa olevalta:
https://erataival.com/vaellukset/salamajarvi-vaellus/
(googlehaku: vaelluskurssi 2019)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:02:22
Onhan tämä jonkinlaista oikean elämän korviketta tämä netissä roikkuminen, nettikeskustelut ja nettipelaaminen. Pitäisi ns. hankkia se kuuluisa "elämä", tai ainakin enemmän sitä oikeaakin elämää. Tavata oikeita ihmisiä enemmän. Ehkä se sinullakin Norma kiikastaa siitä, ettet tapaa oikeita ihmisiä livenä?
Irl-elämä on yliarvostettua ja oikeiden ihmisten tapaaminen synnyttää paljon enemmän ikävyyksiä kuin nettisurffailu.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:44:02
Lähes kaikki ystäväni ovat pariutuneet, joten nykyään matkaseuraa ei saa niin helposti kuin aiemmin. Olen vähän funtsinut tällaistakin (googlehaku matkaseuraa):
Etkö löydä matkalle kaveria? Kokeile näitä nettipalveluita: "Ilmoituksessa voi mainita, minkälainen olisi toivottu matkakumppani" (https://www.is.fi/matkat/art-2000001938392.html) (Ilta-Sanomat)
Ilmeisesti ilman retkiseuraakin on paljon ihmisiä: https://www.google.com/search?q=retkiseuraa&oq=retkiseuraa&aqs=chrome..69i57j0l5.4265j0j4&sourceid=chrome&ie=UTF-8
Vaelluskurssiltakin voisi löytää retkiseuraa, esim. tältä kesäkuussa olevalta:
https://erataival.com/vaellukset/salamajarvi-vaellus/
(googlehaku: vaelluskurssi 2019)
Tuo matkaseuran löytäminen muodostaa kieltämättä jonkinlaisen ongelman yksineläjille. Itse peruin tänäkin vuonna omalla autolla tehtävän Eurooppa-kierroksen koska yksin matkustaminen on tylsää. Ja ihan kenen tahansa kanssa ei vitsi pitkään reissuun lähteä.
Valmismatkoilla olisi kyllä valmisseuraa, mutta matkatoimistot eivät juurikaan myy kohtuuhintaisia yhden hengen huoneita. Enkä halua jakaa huonetta täysin tuntemattoman kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - toukokuu 27, 2019, 12:46:25
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:02:22
Onhan tämä jonkinlaista oikean elämän korviketta tämä netissä roikkuminen, nettikeskustelut ja nettipelaaminen. Pitäisi ns. hankkia se kuuluisa "elämä", tai ainakin enemmän sitä oikeaakin elämää. Tavata oikeita ihmisiä enemmän. Ehkä se sinullakin Norma kiikastaa siitä, ettet tapaa oikeita ihmisiä livenä?
Irl-elämä on yliarvostettua ja oikeiden ihmisten tapaaminen synnyttää paljon enemmän ikävyyksiä kuin nettisurffailu.
Juu. Netissä pääsee paljon helpommalla. Ihan hyvä vaihtoehto.
Nyt täytyy mennä selvittelemään irl-sotkuja...palataan illemmalla.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:44:02
Lähes kaikki ystäväni ovat pariutuneet, joten nykyään matkaseuraa ei saa niin helposti kuin aiemmin. Olen vähän funtsinut tällaistakin (googlehaku matkaseuraa):
Etkö löydä matkalle kaveria? Kokeile näitä nettipalveluita: "Ilmoituksessa voi mainita, minkälainen olisi toivottu matkakumppani" (https://www.is.fi/matkat/art-2000001938392.html) (Ilta-Sanomat)
Kokeilin hakua. Ei löytynyt yhtään Etiopiaan haluavaa. :(
^ Kissos! Ihanko oikeasti haluaisit sinne? Ylänköniityille tseladapaviaaneja tarkkailemaan? Omojoen laaksoon ihmettelemään heimojen upeita ornamentteja kasvo- ja vartalomaalauksissa ja koristeluja kasvein? Niilin alkulähteille vuoristoon? Vai siihen helvetinpätsiin, joka taitaa olla kuumin aavikkopaikka maailmassa, ja jonka nimen olen unohtanut? Etiopialaista jatsia kuuntelemaan? Ja etiopilaista tulista ruokaa ja kunnon (voi?)kahvia maistamaan?
Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.
Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.
Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 13:54:57
^ Kissos! Ihanko oikeasti haluaisit sinne? Ylänköniityille tseladapaviaaneja tarkkailemaan? Omojoen laaksoon ihmettelemään heimojen upeita ornamentteja kasvo- ja vartalomaalauksissa ja koristeluja kasvein? Niilin alkulähteille vuoristoon? Vai siihen helvetinpätsiin, joka taitaa olla kuumin aavikkopaikka maailmassa, ja jonka nimen olen unohtanut? Etiopialaista jatsia kuuntelemaan? Ja etiopilaista tulista ruokaa ja kunnon (voi?)kahvia maistamaan?
Mikä ettei. Ja lisäksi olisi kiva käydä pyhiinvaellusmatkalla Lalibelassa https://edition.cnn.com/travel/article/rock-churches-lalibela-ethiopia/index.html
Ei tuollaista kivikaiverrusta ole enää missään.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 27, 2019, 14:24:53
Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.
Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.
Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.
Joo, oli huono idea sitten se. Olin unohtanut tuon, ettet ole lapsi-ihminen. Mikä sitten omasta mielestäsi olisi sinulle hyvä tapa hankkia livekontakteja?
En minäkään tykkää kinuta keneltäkään mitään. Pistän sulle privameiliä eräästä ideasta.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 15:07:40
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 27, 2019, 14:24:53
Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.
Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.
Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.
Joo, oli huono idea sitten se. Olin unohtanut tuon, ettet ole lapsi-ihminen. Mikä sitten omasta mielestäsi olisi sinulle hyvä tapa hankkia livekontakteja?
En minäkään tykkää kinuta keneltäkään mitään. Pistän sulle privameiliä eräästä ideasta.
Kyllä se niin väkinäistä olisi juu. Ei ehkä ihan niin vaikeaa kuin isälleni aikoinaan (jonka lanttuviat uskon perineeni), mutta ei vaan jaksa. Ja koko elämäni on tosiaan täällä mikä ei sellainen totaalikorpi ole kuin se synnyinseutu jonne sisarus jäi. Nyt kun oikein asiaa ajattelin, niin minähän olisin siellä kuin vankilassa kun ei pääsisi liikkumaan minnekään huonojen liikennöintiyhteyksien vuoksi.
En tosiaan tiedä että haluanko edes kontakteja mitenkään mielinmäärin, mutta kauhean tyhjältä on viimeaikoina tuntunut. Tosin pitkälti turhanpäiväisten haaveiden vuoksi. Tästä lisää privassa.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:02:22
Itselläni on jonkinasteinen nettiaddiktio, ja peliaddiktio. En tiedä, olisiko siihen jotain tehokkaita itseapukikkoja. Vinkkejä?
Kuten aikaisemmin mainitsin "olen tietoisesti lyhentänyt nettissä roikkumiseen käyttämääni aikaa" eikä se käyttämäni aika sittenkään ole kovin vähäinen :(
Kyllähän se minullakin jonkinaisteinen riippuvuus on. Se muistuttaa hyvinkin jotain herkutteluaddiktiota "vähän vielä ja sitten ei enää" -ajatusta toistamalla onnistun huijaamaan itseäni. Eipä siinä auta, kuin läimäyttää kone kiinni. Ulos lähteminen on hyvä vieroittaja minulla, sillä en omista älypuhelinta ja pyöräillessä tai jopa kävellessäkin tabletin räplääminen olisi aivan älytöntä. Mitä pidempään ulkona saa kulutettua aikaa, sen pidempään on irti netistä.
Mutta ei siellä ulkonakaan aina voi olla, joten myös kotona on hyvä olla jokin korvike. Tärkeää varmaan on, että korvike tuottaa myös hyvää mieltä palkinnoksi. Se taas on hyvin henkilökohtaista mikä sen hyvän mielen tuottaa. Lukeminen, piirtäminen/maalaaminen, käsityöt ja askartelu ... mitä vaan, jossa käsillä tai silmillä on sellaista tekemistä, että ne pysyvät netistä poissa. Ja ehdottomasti myös laitteesta ilmoitusäänet pois. Minä putoan siihen ansaan, että kuulen s-postin tulevan ja käyn kurkkaamassa, oliko se joku tärkeä juttu .... ja parin tunnin päästä poistun koneelta.
Tuossahan voisi tehdä kauppaa itsensä kanssa ja antaa luvan nettiin tai peliin määräajaksi vasta, kun on "saanut tehtyä jotain muuta", olipa se muu sitten mitä hyvänsä.
--
Pakko avautua tässä vielä omasta peliriippuvuudestani.
Täällä kerroin Candy Crushin pelaamisestani (https://kantapaikka.net/index.php/topic,87.msg1425/topicseen.html#msg1425). Nyt olen tasolla 4755 ja uusia tasoja on edelleen syntynyt niin, että niitä on lähes 4900. Peliin on tullut uusia houkuttimia, joista kilpailuviettiä hivelivin on noin 15 taason mittainen "kilpajuoksu", jossa on viisi satunnaista pelaajaa ja näistä kolme ensimmäistä voittaa kultaharkkoja. Tietyllä määrällä kultaharkkoja taas voi ostaa ylimääräisiä siirtoja läpäistäkeen jonkin vaikean tason. Välillä taas on naurettavan helppoja tasoja, joista pääsee ensimmäisellä yrittämällä läpi ja tästä taas tulee palkinto seuraavan tason aloitukseen. Yleensä tuollainen helppo pätkä on ylivaikean tason edellä. Juuri nyt jumitan tuollaisessa älyttömän vaikeassa, jossa en ole päässyt lähellekään läpimenoa.
Siinä kuitenkin menee koukuttumiseni raja, että rahaa en ole käyttänyt enkä ule käyttämään tuohon peliin. Vähän väliä tulee aina joitain tarjouksia, että saisi halvalla ostaa buustereita, joista olisi kyllä apua näissä jumittavissa tasoissa, kun apuvälineillä saisi esteitä poistettua.
Mutta olen keksinyt omia jippoja voidakseni pelata enemmän kuin ne viisi "elämää" (=pelikertaa, jos ei läpäise tasoa). Koneen vaihdon yhteydessä huomasin, että tässä uudessa koneessa on tuo samainen peli omana sovelluksenaan ja sen lisäksi pelaan sitä FB:n sovelluksen kautta. Nyt sitten huomasin, että vaikka elämät oli loppu, niin joissain tilanteissa ilmeisesti keksit on sekaisin tai jotain, sillä FB:n kautta pelattuun saan vaihtelevan määrän elämiä, kun vaan päivitän näytön, jolloin peli latautuu uudelleen. Normaalisti yhden uuden elämän muodostuminen kestää 30min. Näin onnistun jatkamaan pelaamista vuorottelemalla sitä, kumpaa kautta pelaan ja lisäksi vielä nuo ekstrat :D
Tässä nyt taisi vähän sokea rampaa taluttaa :D
Itse en ääniherkkänä pysty pitämään puhelimessa sovellusten merkkiääniä päällä. Säikähtäisin joka kilahdusta ja pärähdystä. Tekstareissa on ääni päällä, niitä harvemmin tulee. Näitä virallisia joissa kerrotaan että tilaamasi roina pälä pälä.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2019, 18:38:14
Minulla on ollut monet kultakauteni useilla eri tahoilla ympäri nettiä jolloin olen hölöttänyt sen minkä suinkin ehdin, ja kuvitellut että olen mukamas jotenkin elossa, tai mitä lie. Sitten on tietenkin aina myös suvantokausia ettei oikein irtoa. Nyt on kyllä ollut harvinaisen pitkä pötkö ettei kiinnosta niin yhtään mikään. Netissä olen kumminkin roikkunut päivästä toiseen erinäisillä tahoilla, mutta kokoajan vain rassaa se että mitään uutta ei enää keksi, ei sitten niin millään. Eipä kai toisaalta ole keksinytkään enää vuosiin, mutta kun ei enää jaksa edes tiristää ja puristaa irti jotain uusia pikku nyansseja vanhoista teemoista. Happamena tekee vain mieli töräyttää jotain vähemmän nättiä joidenkin keskusteluin lomaan, ja sehän nyt ei välttämättä ole kauhean rakentavaa keskustelua se.
Liikunnallinen harrastus kumma kyllä jaksoi innostaa kuukaudesta toiseen, enkä siitä ole vieläkään täysin tarpeeksi saanut, vaikka väistämättä onkin tietysti käynyt niin että tulee jo vastaan tuttujakin juttuja, koska eihän nyt maailmassa sentään jotain miljoonaa KM-muuvia ole. Sen jokunen sata, ja ihan tarpeeksi siinäkin. Onhan se ollut kiva olla timmissä kunnossa talvikaudellakin, niin että kesäkauden uimakautta ei tarvitse aloittaa plösähtäneenä. Mutta kun ei nyt oikein jaksa se uiminenkaan kiehtoa, ja sikäli en piittaa siitä että säät eivät kauaa sitä sallineetkaan (en harrasta 10 asteisessa säässä ja sateessa polskuttelua).
Mutta sillä nyt niin väliä mitä on tullut tehtyä, pääasia on että tuntuu ettei mitään uutta enää ole eikä tule. Kaikki on niin nähty. Mitäs sitten tehdään?
Kukaan ihminen ei ole tehnyt/nähnyt puoltakaan kaikesta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että keski-iässä moni kokee, että vanhat jutut kyllästyttävät eikä uusista pysty kiinnostumaan.
On valittava siitä yrittääkö väkisin kiinnostua jostain uudesta vai tekeekö väkisin vanhoja rutiineita, joihin on leipiintynyt. Itse ole valinnut jälkimmäisen, joskin annan mahdollisuuden uusillekin jutuille tai uusille vivahteille vanhoihin tekemisiin, mutta vain jos satun sopivissa olosuhteissa ja mielentilassa törmäämään semmoiseen.
Väkisin en enää yritä kiinnostua mistään uudesta. Väkisin vanhojen juttujen tekemisessäkin noudatan kohtuutta.
Itse aloitin opiskelemaan toista yliopistotutkintoani keski-iässä, ja se taisi olla paras päätökseni koskaan. Ensimmäinen tutkinto oli semmoista välillä aika vastentahtoista tervanjuontia, kun pääaine ja varsinkin eräs sivuaine ei oikein sittenkään kiinnostanut tarpeeksi (eräs toinen sivuaine kyllä kiinnosti hurjasti), mutta tämä toinen opiskelurupeama keski-ikäisenä oli vallan muuta. "Sai" opiskella juuri sitä, mikä itseä sattui kulloinkin kiinnostamaan, ja hakea omaa polkuaan eri tieteenalojen välillä, eri tieteenaloihin tutustuen. Ikävä kyllä sairastuminen katkaisi sen opiskelun. Mutta voin lämpimästi suositella opiskelua ihan huvikseenkin, sillä ainakin itselleni opiskelu avasi kokonaan uuden maailman.
Viime syksyinen käväisy (reilu 2 kk) painimassa katkaisi kivasti turhautumisputken joka oli lähtenyt kehittymään KM:ssa keväällä paskan polven ja yleisen huonommuuden tunteen vuoksi. Nyt on taas KM maittanut kun kävin välillä vieraissa.
Mutta nyt oli taas netissä jonkin aikaa sellainen tunne että tukehtuu, kun ei ole mieltä viihdyttävää keskustelua menossa. On hivenen petraantunut, mutta väistämättä porukat hiljenevät kesällä. Jotain ihan uutta taas kaipaisi.
Kesäyliopistoon?
Kesällä en kyki sisätiloissa silloin kun voin sen välttää. Plus tuollaiset ovat kalliita. Tuli joskus mainoksia kotiin.
Jokin taidekurssi ulkona, vaikka maisemamaalaus, piirustus jne.?
Puistojumppa, taijita puistossa?
"Elämäänsä kyllästynyt" oli aiemmin hiukan koominen termi, mutta ikääntyessä se on jotain, mitä pitää yrittää välttää. Yksittäisiin asioihin ja ajanjaksoihin kyllästyminen on hiukan eri asia kuin kokonaisvaltainen elämään kyllästyminen, vaikka niillä onkin yhteyttä.
Elämään kyllästymistä edesauttaa se, että ikääntyessä ainoa ajan mittayksikkö kutistuu päiväksi. Ihminen alkaa huokailla "päivä pulkassa", kun kk tai vuoden päästä ei ole odotettavissa mitään jännääkivaa, kuten nuorena luuli tai ehkä oikeasti olikin.
Puuhaa riittää, kun ostaa vanhan talon tai auton tai laivan tai junan tai lentokoneen tai veneen tai minkä tahansa ja alkaa kunnostella sitä. Pienehköjä esineitä kuten polkupyörää ja mopoa voi kunnostaa sisällä asunnossa.
Tai voi perustaa yhdistyksen ja alkaa vetää sitä. Entä paikallisradio tai "some-kanava"?
Viimeksi mainitut (vai miksi niitä sanotaan) ovat tuntematon asia minulle. Radiossa on joskus haastateltu videojulkkiksia, joista jotkut hankkivatkin mukavasti.
Salaperäinen tubettaja, joka ei paljasta kasvojaan, tienasi viime vuonna 250 000 euroa – katso tästä somevaikuttajien tulokärki
https://yle.fi/uutiset/3-12176846
Ihmishakuisilla riittää touhuttavaa paljon enemmän kuin seurapakoisilla. Tai mitä se nyt sitten on, onko se minkään "tekemistä", että turpajumppa käy vaikka aamusta iltaan - ainakin tämän taloyhtiön tupakointialueella. Itselläni ei kertakaikkiaan riittäisi niin paljon kerrottavaa kellekään. ::)