kantapaikka.net

Laajahko otsikko, että voi ketjua voi käyttää enempäänkin.

***

Teosofiataustallani olisin kutakuinkin buddhalainen, mutta minua on aina häirinnyt se inte että buddhalaisuudessa ei hyväksytä sielun olemassaoloa. Jotain semmoista epämääräistä olen länkkärien keskusteluista lukenut kuin että "vain skandhat reinkarnoituvat". Saattoi se toisellakin tavalla olla. Mutta nyt kun tsekkaan ne skandhat, niin en tästä asiasta saa sen kummempaa tolkkua:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Skandha

Olen aina ihmetellyt että mitä järkeä koko reinkarnaatiossa edes on, jos kärsimystä kokemaan muodostuva olento ei ole itse ansainnut sitä kärsimystään millään tavalla, vaan valmis rääkkipaketti vain jotenkin killuu ilmassa ja rämähtää sitten syntyvän piruparan päälle hänen riesakseen. Ja tämä rääkkipaketti on muodostunut sen takia että joku ihan muu olento on tehnyt pahaa, ja täten kerryttänyt karmaa. Tässä koko systeemissä missä ei sielua ole siis näillä kahdella ihmisellä, pahantekijällä ja pahankokijalla, ei ole niin minkäänlaista yhteyttä keskenään.

"Sielu" on melko hämärä käsite, mutta oma katsomukseni perustuu sille että yksi ja sama sanotaan nyt vaikka entiteetti on tehnyt pahaa, ja joutuu kärsimään omissa nahkoissaan vastaavantyyppisen kokemuksen jonka hän on aiheuttanut muille. Se että tämä entiteetti on nyt toisessa ajassa ja paikassa saanut uuden, kenties hyvinkin erilaisen kehon, ei merkkaa yhtään mitään. Yhdistävä tekijä on että sama entiteetti käyttää kumpaakin kehoa. Se on vähän kuin niin että menisin ja potkisin mummoja mekko päälläni, ja seuraavana päivänä tulee joku ja potkii minua, enkä välty siltä sen takia että ylläni onkin haalari. Eri keho on siis kuin eri vaatteet.

Ja tässä siis putoan kärryiltä buddhalaisuuden suhteen, kun sielua ei ole...?

Nettituttu oli omatoimisesti tullut siihen tulokseen että tässä on käsitetty buddhalaisuus väärin, ja virhe johtuisi ei-itsen käsitteestä. Kun kysytään että mikä on itseä, ei voi vastata minkään olevan. Olenko Norma Bates? En ole, en itsessäni. Olenko 50+ nainen sieltä ja täältä. En ole, en itsessäni. Tämä itse on siis jotain mikä ei riipu minun kehostani, iästäni, sijainnistani, kansallisuudestani jne.

Se että ei pysty sanoin kertomaan mitä tämä mystinen "itse" sitten on, ei tarkoita automaattisesti että itseä ei ole olemassakaan. Joku voi käyttää itsen sijasta sanaa sielu. Tutun mielestä tosiaankin tässä on sekoiltu. Jos on, niin se selittää minulle paljon, ja periaatteessa voisin ryhtyä vaikka buddhalaiseksi tässä ja nyt.

Ulkoinen, eksoteerinen buddhalaisuus ei kiinnosta minua tippaakaan. Ei mitkään kotialttarit ja sensellainen. Ehkä nuorena olisi kiinnostanut, mutta nyt ei silleen. En ole myöskään pitänyt kirkkaan värisiä paitoja enkä alvariinsa jotain kristallia kaulassani riippumassa, vaikka olenkin tituleerannut itseäni New Age -ihmiseksi. Myöskään en ole maksanut itseäni kipeäksi kaikenmaailman luennoista ja kursseista. Ilmaisissa kokoontumisissa olen toki harvakseltaan käynyt. Ja luennoilla.

Löytääkö buddhalaisuudessa mielenrauhan? Yhtä hyvin tai huonosti kaiketi kuin missä tahansa muussakin ideologiassa. Lähinnä minulla on esteenä se että minulla on kuitenkin syvä tarvis saada olla Joku, niin että en olisi käväissyt tässä maailmassa jättämättä minkäänlaista jälkeä itsestäni. Kun ajattelee miten buddhalaisissa luostareissa pyörii valtavia määriä munkkeja ja nunnia, ja sitten nämä kuoltuaan vain yksitellen krematoidaan ikäänkuin heistä ketään ei olisi koskaan ollut olemassakaan, tulee jotenkin ankea fiilis.

Jotenkin tuntuu siltä, ettei buddhalaisuus koskaan yhteiskunnan tasolla toimi (ajatusmallina). Toimii yksilötasolla, toki.
Siksi islamin kaltainen pieksi sen.
Ikävä kyllä.

Arvostan itse kristinuskoa, vaikka ehkä agnostinen (ex-ateisti) olen. Osin tuo on kulttuurikristillisyyttä. Arvostan kristillisyyttä osin saavutuksiensa vuoksi. Pidän hyvänä uskonnonmallina. Teologia on käsittämätöntä osin, mutta juutalaiskristillistä arvomaailmaa ja moraalikäsitystä arvostan enemmän kuin kilpailijoita.

Näen toki, että tuo kristillinen kulttuurikin on ehkä häviämässä, vahinko sinänsä... Parempaa en tilalle näe.
Meillä on tulevaisuus, jossa kilpailevat eri arvokäsitykset = Kaaos?

Buddhalaisuus on vanha uskonto ja siinä on monia suuntauksia. Ne pistävät varmaan keskenään eri verran painoa koko kysymykselle, mikä tai kuka on loppujen lopuksi se joka pohtii, valitsee ja toimii. Sellainen kuva on tullut siitä vähästä mitä asiasta olen kuullut, että buddhalaisuudesta on pitkälti jalostettu yksilöllinen pysyvyys pois.

Vanhimmat intialaiset käsitykset sielunvaelluksesta ja pelastuksesta tuovat etäisesti mieleen gnostilaisuuden. Jollain konstilla osa tai sirpale jotakin ikuista ja äärimmäisen hienoa on päätynyt pyörimään sisällemme kaiken kakan sekaan mistä maailma on tehty. Siinä sitä sitten syntyy loputtomiin uudestaan ja uudestaan, jos ei älyä putsailla sieluansa puhtaammaksi ja puhtaammaksi, kunnes se joku kaunis päivä täyttää vaaditut laatustandardit ja vaihtaa pysyvästi johonkin transsendentaaliseen moodiin.

Kuten uskonnot yleensä, hindulaisuus ikivanhoine juurineen vaikuttaa tunnetasolla ihan järkevältä ja ymmärrettävältä, mutta kun sitä rupeaa miettimään maailmanselityksenä tuntuu että joko siitä tai omasta päästä katoaa järki. Tilaa ja tilausta muille virityksille siis on. Buddhalaisuus vaikuttaa laajentaneen harhaisen tai asioiden väärän mieltämisen konseptia maksimiin. Jotakuinkin kaikki on ei-todellista. Ei siinä mielessä että mitään ei olisi, vaan että lähes 100 % varmuudella käsitämme todellisuuden väärällä tavalla, mikä on vahingollista meille. Pidämme yhteenkuuluvaa palasina, erillisiä asioita kokonaisuutena, pysyvää muutoksena, väliaikaisia häivähdyksiä ikuisina.

Kun hajottaa kaikkein tutuimman kohteen eli oman persoonansa analyysiin, siitä löytyy yhtä ja toista, mutta ei irrottamatonta kiinteää ydintä. Pahoin pelkään, että tämä oppi on tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Sen on ilmeisesti tarkoitus auttaa käsittelemään negatiivisia tunteita. Loukkaukset ja jopa lyönnit raukeavat tyhjyyteen ja vaipuvat olemattomuuteen, koska ne eivät kohdistu mihinkään pysyvään eikä aggression kohteella ole oikeastaan omistajaa.

Näin nerokas oppi ei tietenkään ole ilmainen. Ensinnäkin se vaatii aivojen ytimessä majailevien mielihyvä- ja mielipahamekanismien toiminnan sinnikästä manipulointia. Orgasmi tuntuu hyvältä, potku mahaan pahalta. Perustavia tunnereaktioita ei voi järkeillä pois. Painopiste vaikuttaisi olevan liiallisen haaveilun ja hautomisen kitkemisessä. Toiseksi, joudumme kuitenkin käyttämään arjessa arkijärkeä. Linja-auto voi olla hetkellinen illuusio, mutta sitä on silti silmää räpäyttämättä hyödynnettävä siirtymiseen paikasta A paikkaan B. Ainoastaan silloin kun se paska on hajonnut tienvarteen ja seuraava tulee vittu vasta jotain tunnin kuluttua, muistamme kuinka valaistuneet ovat lempeästi muistuttaneet: "Kaikki muodon saanut on katoavaista, linja-autotkin."

Asioiden itseyden kieltäminen poistaa ihmisiltä mahdollisuuden omistaa sielu. Se tekee hengellisen reinkarnaation selittämisestä melkoista kiemurtelua. Jos maanvyörymä pyyhkäisee yllättäen menemään talon jossa asuu kiltti vanhus, niin miten kosminen tasapaino klaaraa nämä tapaukset verrattuna niihin, joissa talossa asuukin vanha kärttyperse. En tiedä, ja vähän luulen että oikein hyvää selitystä ei ole kaikilla muillakaan.

Uskontomalleissa "hyvät" ideat aina ehkä eivät toimi, "käytännölliset" toimivat. :-\
Kristinusko ja islam ovat olleet ainakin osan ajastaan aggressiivisia, lähetysuskontoja. Buddhalaisuus ei sitä ole ollut.
En ole varma, onko buddhalaisuus ihmisille parempi kristinuskoon verrattuna, rauhanomaisempi toki on ollut. Siksi ehkä hävisi taistelussa islamillekin...
Mutta kuten kysyin, toimiiko buddhalaisuus paremmin yksilökeskeisenä mallina kristinuskon toimien paremmin yhteisöllisenä?

Toope, annat ymmärtää yhtä sun toista, mutta et ymmärrä antaa oikein perusteita pohdinnoillesi. Toki uskonnoissa on sisäisiä piirteitä, jotka tekevät niistä soveliaampia tiettyihin tarkoituksiin kuin toisiin. Toisaalta ne vaikuttavat olevan joskus muuntautumiskykyisiä. Pysyäkseni otsikon alla, itämaisissa uskonnoissa, shintolaisuus onnistui tukemaan japanilaista militarismia 1900-luvun alkupuoliskolla, vaikka se muuten on aina vaikuttanut hauskalta ja harmittomalta kansanperinteeltä. Hindulaisuudessa uskon- ja kansalliskiihkoiset suuntaukset ovat voimistuneet pitkän aikaa, ja se muodostaa aggressiivisen vastavoiman islamille Intiassa. Myanmarissa buddhalaiset ovat pistäneet rajaseudun muslimimilitantit kuriin hyvinkin kovakouraisesti. Joten en ihan Toope jaa noin äärimmilleen yksinkertaistettua maailmankuvaa mitä esität.

Nnjoo, ehkä yleistän. Mutta maailma näyttää tuolta, että kristikunta on kehittynyt ja islamin ja buddhismin maailma taantunut. :-\

Jotenkin en malta olla vertaamatta paimentolaisuskontoja (juutalaisuus, kristinusko, islam) ja buddhalaisuutta keskenään sillä tavalla (tai no ehkä eniten kristinuskoa ja buddhalaisuutta, koska k-uskonto kuitenkin on väkisinkin tutuin uskonto) että noissa monoteistisissa uskonnoissa uskotaan "konkretiaan". Uskotaan että on se jumala missä lie, ja on vähintäänkin polkaissut kaiken alulle, kenties jopa sekaantuu siihen tuon tuostakin. Mutta kyllähän se ihmetyttää että kaikenlaisia viestejä on tämä Jahve ollut lähettävinään ihmisille profeetoiden kautta ammoin, vaan eipä lähetä enää. Tai jos joku juttelee että Jumala puhuu hänelle, niin eihän häntä oikein terveenä tavata pitää.

Maallikkobuddhalaiset eri maissaan kaiketi kunnioittavat kaikenlaisia jumaluuksia, tai ainakin bodhisattvoja? (Nuo bodhisattvat kyllä vertautuvat herkästi kristittyjen pyhimysjärjestelmään?) Mutta käsittääkseni buddhalaisuudessa ei ole mitään yhtä jumalaa yyper alles? Koska oletan näin, helpommin miellyn buddhalaisuuteen, koska "konkretia" tuntuu lapselliselta. Maailmassa jossa kaikki olemassaoleva on atomien leikkiä ja hiukkasten hippasta tuntuu jotenkin älyttömältä että persoonajumaluus kyttäisi sitä kaikkea ja se olisi hänen luomaansa. Minusta tuollainen kuulostaa liian inhimilliseltä. Ja itsekeskeiseltä ajatukselta, kun sitä on ihminen kuvittelemassa että noin olisi. Miten juuri meidän lajillamme olisi maailmankaikkeudessa niin suuri merkitys että me olisimme ainoina jumaluuden kuva? Ja jos me emme sitä ainoina ole, vaan kaikki mitä on olemassa on, niin kuvasta tulee jotain niin käsittämätöntä että siitä ns. ihmisosuus kutistuu lähes olemattomiin.

Tuon takia en jaksa paljon edes ajatella persoonajumalaa.

Jos mietitään sitä että onko olemassa jonkinlainen "sielu", niin usko siihen houkuttaa koska se lohduttaa kuolemanpelossa, tämähän on selvää ja pakko myöntää. Mutta tosiaan tässä atomien kiepunnassa missä suurin osa kuitenkin on silkkaa tyhjyyttä, tuntuu vaikealta uskoa minkään sortin pysyvyyteen. Toisaalta juuri siksi että fyysisellä tasolla maailmankaikkeus kuitenkin ON olemassa huolimatta siitä että siellä on sitä tyhjyyttä helvetisti, voin vielä jotakuinkin sallia itselleni jonkinlaisen sielu/entiteettiuskon siksi että jos fyysinen olemassaolokin on mahdollista, niin miksei sitten jokin muunkinlainen olemassaolo. Kaippa olen joku luontainen hermeetikko, koska olen kokolailla ominut ajatuksen "niin ylhäällä kuin alhaalla", eli katson että fyysisestä voi tehdä päätelmiä henkisestä, mitä se henkinen nyt sitten onkaan (ei-näkyvää ja ei-ilmentynyttä?)

Nykyään tulee ajatelleeksi sellaistakin, että oli uskonto virallisesti monoteistinen, polyteistinen, lakiuskonto, tai mitä tahansa, jokainen vähänkin isompi ja vanhempi oppi viilaa siinä hieman linssiin. Etenkin jos kaikki lahkot ja suuntaukset luetaan samaan koriin, siitä riippumatta pitävätkö ne toisiaan veljinä ja sisarina vai kanssaperkeleinä. Kuten historiasta tiedetään, eräät monoteistiset uskonnot kehittyivät polyteistisistä. Toiseen suuntaan ihmisiä korotellaan opettajiksi ja pyhimyksiksi, auktoriteeteiksi rahvaan yläpuolelle muodostamaan pantheonia. Puhdas oppi ja tuhansien vuosien takaa peritty säännöstö on useasti tärkeintä, eikä niiden tulkinnasta Jumalalta kysellä. Linjaukset voivat olla ankaria, niin että saattaa olla parempikin jättää tekemättä niistä tiliä kenellekään edes kuoleman jälkeen. Sitten jostain putkahtaa taas joku Guanyin (https://en.wikipedia.org/wiki/Guanyin), joka työntää toistaitoiset pyydettäessä perse edellä paratiisiin oppimaan tapoja, vaikka kaikkien piti virallisesti pärjätä itse.

Kun se oikeasti ei ole niin tarkkaa, on sääli kun uskontokarttaa on historian aikana rajusti yksinkertaistettu. Mitä enemmän erilaisia jumalia, sen kivempaa olisi. Elossa olevia polyteistisia uskontoja ei taida oikein olla enää kuin hindulaisuus sekä Isese (https://en.wikipedia.org/wiki/Yoruba_religion) voodoo-lapsineen. Molemmat ovat kovin kansallisia. Pystyttäskö me kanonisoimaan vaikka nykynen eduskunta, niin saatas kerralla 200 jumalaa ja voitas pystytellä niille persoonallisia temppeleitä ja keksiä jänniä palvontamenoja?

Pidän kummallisena sitä että jokin yksittäinen kansa olisi "valittu" kansa, ja jotkut kaupungit ja kielet pyhiä. Niinkuin juutalaiset, Jerusalem, latina, sanskrit jne. Juuri sellainen minua ärsyttää persoonajumalassa että hän pitäisi lellikkejä ja suosisi jotain yhdentekeviä asioita ylitse muiden. Kuten nyt vaikka että Mooseksen piti tehdä viittansa kulmiin tupsut, tai jotain muuta älytöntä.

Koska kaikki uskonnot vetävät kotiin päin, minun silmissäni niistä mikään ei ole oikea. Makuasia mihin menee mukaan, jos menee.

K-uskonto kehittyessään teki joistain pakanallisista jumalista pyhimyksiä, lukemani mukaan. Koko uskonto näyttäytyy kuin mustana aukkona joka imee kaiken itseensä.

Mutta niinhän sitä sanotaan ettei hindulaisuuskaan ole yksi yhtenäinen uskonto, vaan paikallisten oppien tai lahkojen löyhä kokoelma.

"Puhdasta" oppia ei ole olemassakaan, koska ihminen ei pysty sellaista kehittämään, eikä oikeasti ole tahoa joka sellaisen valmiina ojentaisi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 09, 2022, 16:53:19
Pidän kummallisena sitä että jokin yksittäinen kansa olisi "valittu" kansa, ja jotkut kaupungit ja kielet pyhiä...

Itse asiassa tuo "valittu kansa"-käsitys on juutalaisuudessa aika moniselitteinen. Aluksi heimojumaluutta, myöhemmin universaalia jumaluutta kristinuskon tavoin. Jo silti (Jesaja?) VT:ssä esitetään käsityksiä universaalista jumaluudesta n. 500 ekr.. Juutalaisuus on aika hämärä uskonto, kun lopulta käsitykset ovat muuttuneet suuresti ja ovat myös kovin tulkinnanvaraisia. Selkeää dogmiuskontoahan juutalaisuudessa ei syntynyt, ehkä tiettyjen periaatteiden kohdalla toki. Nykyjuutalaisuus käsittää jumaluuden universaaliksi, sana tuli vain juutalaisten kautta ihmiskunnalle. Näin asian ymmärtäisin.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 09, 2022, 14:41:48
Mitä enemmän erilaisia jumalia, sen kivempaa olisi...

Juu EI. Monijumalaisuus luo moniarvoja/moraalia. Yhteiskunta taas parhaiten toimii siten, jos sillä on yksi yhteisesti hyväksytty moraali/arvojärjestelmä. Jos halutaan yhteiskunnan yhtenäisyyttä...

Minusta se on kyllä aikas dogmaattista, jos avio"rikoksesta" kyörätään kadulle ja kivitetään hengiltä. Todellakin Luojan kiitos että juutalaisuus alkaa olemaan jo sikäli vanha uskonto että se on alkanut väsähtää sen verran ettei sen parissa enää rääkätä ihmisiä niin pahasti kuin aiemmin. Mitä nyt joissain lahkoissa naisilta ajellaan pää kun menevät naimisiin, ja sitten joutuvat käyttämään peruukkia. (Tämä ilmeisesti on muinaisesta Egyptistä napattu tapa. Jännästi jonkun ammoisen yläluokan käytännöistä tulee alaluokassa alkunsa saavan uskonnon käytäntöjä.)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 10, 2022, 19:16:05
Minusta se on kyllä aikas dogmaattista, jos avio"rikoksesta" kyörätään kadulle ja kivitetään hengiltä. Todellakin Luojan kiitos että juutalaisuus alkaa olemaan jo sikäli vanha uskonto että se on alkanut väsähtää sen verran ettei sen parissa enää rääkätä ihmisiä niin pahasti kuin aiemmin. Mitä nyt joissain lahkoissa naisilta ajellaan pää kun menevät naimisiin, ja sitten joutuvat käyttämään peruukkia. (Tämä ilmeisesti on muinaisesta Egyptistä napattu tapa. Jännästi jonkun ammoisen yläluokan käytännöistä tulee alaluokassa alkunsa saavan uskonnon käytäntöjä.)

Eivät he yleensä näin toimikaan. Pääosa juutalaisista on konservatiivi/liberaaliväkeä. Uskonto näkyy juhlapäivinä lähinnä... Liberaali sitenkin, että Tel Aviv lienee Lähi-idän homoimpia kaupunkeja, jopa arabihomot haluavat sinne...

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 09, 2022, 22:10:31
Juu EI. Monijumalaisuus luo moniarvoja/moraalia. Yhteiskunta taas parhaiten toimii siten, jos sillä on yksi yhteisesti hyväksytty moraali/arvojärjestelmä. Jos halutaan yhteiskunnan yhtenäisyyttä...

Kuinka ollakaan, mielipide ilman ensimmäistäkään käytännön esimerkkiä. Teoreettistakaan perustelua ei kuulu, ei näy. Pelkkä rääkäisy pimeään. Taattua Toopea.

Polyteistiset uskonnot ovat yhteiskunnan kannalta vakaimpia. Toiseksi paras vaihtoehto on, että uskontoja on paljon ja jokaisen markkinaosuus jää alle 5 %. Kukin voi silloin valita sellaisen painotuksen tai satsin kuin haluaa, aina henoteismiin saakka. Kun on vain yksi jumala, koko palveluskunta riitelee verissä päin mikä on yksi ainoa oikea oppi. Euroopan historia tarjoaa kosolti opetuksia aiheesta, luepa joskus. Iranissa on parhaillaan menossa kansallisen yhtenäisyyden päivät yhden ainoan hyväksytyn moraalijärjestelmän kunniaksi. Suomesta jos haluat esimerkkejä, kolmasosa on jättänyt kirkon ja kaksi kolmasosaa on kyllästynyt seuraamaan kuinka tosiuskovaiset edelleen tappelevat keskenään rakastaako vai vihaako Jumala homoja vai Päivi Räsästä. Että hienosti toimii yhteiskunnan hyväksi.

Heureka.  :o Todellakin. Mitä perkeleen järkeä monoteismissa on koskaan ollut. Eihän se sitäpaitsi ole kelvannut edes kristityille, kun on pitänyt alkaa kehitellä kolminaisuusoppia. Ja jotkut ovat arvostaneet Neitsyt Mariaakin, kun naisuutta ei ole muualtakaan löytynyt. Pyhä Henki kun on laimennettu niin abstraktiksi, että harva sitä mieltää feminiiniksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 12, 2022, 18:28:07
Heureka.  :o Todellakin. Mitä perkeleen järkeä monoteismissa on koskaan ollut. Eihän se sitäpaitsi ole kelvannut edes kristityille, kun on pitänyt alkaa kehitellä kolminaisuusoppia. Ja jotkut ovat arvostaneet Neitsyt Mariaakin, kun naisuutta ei ole muualtakaan löytynyt. Pyhä Henki kun on laimennettu niin abstraktiksi, että harva sitä mieltää feminiiniksi.

Itse näen monoteismissa standardoinnin tuomaa tehokkuutta ja yhteiskuntaa vahvistavaa valtakulttuurin yhtenäistymistä yhden lipun alle. Sekä tietysti opillisten rönsyilyjen tuomaa uudistavaa ristiriitaisuutta. Yhteisiä sääntöjä ja pöhinää.
Minkä historia todisti monoteististen maailmanuskontojen nousuna valtaa pitävien ja yhteiskuntien tukena ja globaalina leviämisenä.

Seuraavan askeleen otti tiede kaupankäynnin avustamana maailmaa standardoivana pöhinänä. Itseään kiihdyttävänä kehityksenä.

Helppohan se on monoteismia fanittaa kun on mies. Aivan kuten monoteisteille there can be only one sekä uskonnoissa että jumalissa, myös sukupuolissa on arvotettu toinen toistaan paremmaksi.

Jos ei olisi, ehkä naisia olisi kohdeltu paremmin vuosisatojen varrella.

Itse en pysty olemaan polyteisti, kun en usko niin. En monoteistikaan, ja tästä "kiitos" pitkälti miehille. Tai ehkei tarvitse laittaa edes lainausmerkkejä, kun ihan aidosti tykkään olla panteisti.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 13, 2022, 09:29:58
Itse näen monoteismissa standardoinnin tuomaa tehokkuutta ja yhteiskuntaa vahvistavaa valtakulttuurin yhtenäistymistä yhden lipun alle. Sekä tietysti opillisten rönsyilyjen tuomaa uudistavaa ristiriitaisuutta. Yhteisiä sääntöjä ja pöhinää.
Minkä historia todisti monoteististen maailmanuskontojen nousuna valtaa pitävien ja yhteiskuntien tukena ja globaalina leviämisenä.

Seuraavan askeleen otti tiede kaupankäynnin avustamana maailmaa standardoivana pöhinänä. Itseään kiihdyttävänä kehityksenä.

Oletko varma ettet mene rattaat hevosten edellä uskonnon kanssa? Ihmisten uskonnolliset ja moraalikäsitykset vaikuttavat kulttuuriin, kyllä. Mutta isot sanoisiko paradigman vaihdokset yliluonnollisen kanssa pelaamisessa vaikuttaisivat olevan pikemmin yhteiskunnallisen kehityksen tuloksia kuin toisinpäin. Otan muutaman esimerkin, siksihän historia on keksitty. Aiheena monoteistiset viritykset vs. mystinen itä.

Akhenaten ja Aton. Kaukaa on mahdoton sanoa, halusiko farao pienentää Amonin papiston valtaa vai ihanko aidosti oli vaikuttunut auringonkehrästä. Joka tapauksessa on mahdollista selittää Atonin nousu ja tuho poliittisena valtataisteluna.

Assyria ja Assur. Sitä mukaa kun Assyria voimistui, voimistui myös Assur. Jumalten sukupuussa myöhäiseen sivuhaaraan syntynyt tulokas alettiin kirjoittaa tahallisesti väärin Anshar, vaikka lausuminen säilyi samana. Temppu hilasi uudistuneen Assurin jumalperheen esi-isäksi, joka eläkeläinen oli ollut nimeltään Anshar. Kuinka sattuikaan. Assur otti aktiivisen rooliin perheenpäänä ja samalla muut jumalat alkoivat vaikuttaa hänen ilmentymiltään, avustajiltaan, käskyläisiltään. Tämä teologinen kehitys katkesi jostakin syystä kuin veitsellä leikaten Assyrian imperiumin tuhoon.

Juutalaiset ja JHWH. Tässä onkin kiintoisa tapaus. Kaverukset ovat kehittyneet käsi kädessä. Toinen tuskin olisi selvinnyt ilman toista. Mikä on laukaissut tällaisen uudentyyppisen klubijäsenyyttä muistuttavan identiteetin synnyn? Kysymykseen on tarjottu paljon vastauksia. Korkeimman manuaaliohjauksesta alkaen. Koska juttu on epäselvä, tämä saattaisi tarjota tukea argumentoinnillesi.

Rooman valtakunta ja Khristos Pantokrator. Kristinusko menestyi jo ennen korkeimman (= Imperator Caesar Flavius Valerius Constantinus Augustus) siunausta. Kauppaa käyvät suurkaupungit, joihin kertyi väkeä ympäri Välimerta, katkoivat ihmisten siteitä perinteisiin paikallisiin kultteihin. Tällaisessa aivan uudentyyppisessä uskontopörssissä pärjäsivät parhaiten universaaleiksi herenneet jumaluudet, mm. Isis, Kybele, Adonai, Khristos sekä Mithras. Kun keisari Konstantinus pisti valtion pääsiäismunat yhteen koriin, kristinusko sai armottoman boostin. Jäsenmäärä taisi moninkertaistua yhdessä sukupolvessa. Rooman kannalta valinta ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi. Monofysiitit ja myöhemmin jopa lännen katolilaiset yhdistivät opillisen saivartelun ja paikallispoliittisen pullikoinnin. Kirkosta saattoi koitua keisareille yhtä paljon harmia mitä iloa.

Arabit ja Allah. Tarina joka tarjoaa tukea ajatuksillesi. Nokkelat karavaanarit yhdistävät niemimaan heimot yhden jumalan lippujen alle. Määrätietoisen tarmokasta ja laajentumishakuista toimintaa, josta tulee lähinnä mieleen John D. Rockefeller ja Standard Oil Company. Esikuvina olivat kumminkin luultavasti Rooma ja Persia, joilla oli siinä vaiheessa vakiintuneet valtionuskonnot. Pian ilmeni, että arabit menivät heittämällä oppimestareistaan ohi.

Intia. Järkevät ihmiset eivät ole yrittäneet perustaa valtakuntiaan monoteismille Intiassa. Maurya-valtakunnan keisari Ashoka otti askeleita buddhalaisuuden kirkastamiseksi. (Vähän samaan tapaan kuin keisari Konstantinus suosi kristinuskoa.) Myöhemmistä tapahtumista päätellen ajatus ei saanut vastakaikua. Maurya-valtakunta romahti 50 vuodessa Ashokan kuoltua. Myöhemmin buddhalaisuus lähestulkoon hävisi Intiasta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että sitä valtakunnat ja hallitsijat tuputtivat. Lukuisten muslimiyritelmien ei käynyt sen paremmin. Islamin pysyviksi saavutuksiksi Intiassa näyttävät jääneen Pakistan ja Bangladesh, joiden uskonnollisen puhtauden ovat taanneet modernit etniset puhdistukset. Jos joku haluaa nähdä kaksikon tehokkaina ja sisäisesti vahvoina dynaamisina pöhinäpesäkkeinä, on hyvä vaan.

Kiina. Monoteismille ei ole ollut Kiinassa tilausta. Heillä on ollut keisari. Nykyisin on keskussotilaskomission puheenjohtaja. Uskonnon ei kannata antaa hyppiä silmille. Eikä sellaiselle ole tarvettakaan. Taistelevien valtioiden kausi Zhou-dynastian lopulla osoitti, että tekniikka edistyy parhaiten jatkuvalla sotimisella. Oppi joka Euroopassa omaksuttiin menestyksekkäästi sydänkeskiajalla.

Japani. Idän ihme on seurannut isomman naapurinsa esimerkkiä tässäkin. Kun yhteiskunta uhkaa pölyttyä, muutama taisteleva lääninherra tai sotaretki ulkomaille piristää kummasti. Uskontoa voi käyttää esteettisemmin arkkitehtuurin ja kalligrafian palveluksessa.

Siinä olet mielestäni oikeassa, että monoteisimi mahdollistaa äkillisemmät liikkeet, mikä tekee yhteiskunnasta epästabiilimman. Samaan lopputulokseen on kyllä päästy vähintään yhtä tehokkaasti absoluuttisen monarkian avulla. Nykyisin rapsakka diktaattori hoitanee parhaiten itseään kiihdyttävän kehityksen kohti pöhinätaloutta.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 13, 2022, 10:23:00
Helppohan se on monoteismia fanittaa kun on mies...

Mutta eihän monoteismi tarkoita patriarkaattia tms.!

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 13, 2022, 09:29:58
Itse näen monoteismissa standardoinnin tuomaa tehokkuutta ja yhteiskuntaa vahvistavaa valtakulttuurin yhtenäistymistä yhden lipun alle. Sekä tietysti opillisten rönsyilyjen tuomaa uudistavaa ristiriitaisuutta. Yhteisiä sääntöjä ja pöhinää.
Minkä historia todisti monoteististen maailmanuskontojen nousuna valtaa pitävien ja yhteiskuntien tukena ja globaalina leviämisenä.

Seuraavan askeleen otti tiede kaupankäynnin avustamana maailmaa standardoivana pöhinänä. Itseään kiihdyttävänä kehityksenä.

Itsekin näen kristillisyyden oikeasti yhtenäistäen kristikuntaa luoden sille yhtäläistä arvo/moraalikäsitystä, jonka vaikutus kehitti Eurooppaa ja muitakin kristillisiä alueita, paremmin kuin pakanauskonnot tekivät. Kristinusko loi pohjaa länsimaiden kehitykselle. Vaikkei herrojen kiistoja lopettanut, loi silti yhteisöllisyyttä ja yhteistyökykyä kristikunnan sisälle.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 12, 2022, 18:28:07
Heureka.  :o Todellakin. Mitä perkeleen järkeä monoteismissa on koskaan ollut. Eihän se sitäpaitsi ole kelvannut edes kristityille, kun on pitänyt alkaa kehitellä kolminaisuusoppia. Ja jotkut ovat arvostaneet Neitsyt Mariaakin, kun naisuutta ei ole muualtakaan löytynyt. Pyhä Henki kun on laimennettu niin abstraktiksi, että harva sitä mieltää feminiiniksi.

Onhan tuo ristiriita sitä filosofista ajatteluakin toki luonut?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 12, 2022, 16:55:24

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 09, 2022, 22:10:31
Juu EI. Monijumalaisuus luo moniarvoja/moraalia. Yhteiskunta taas parhaiten toimii siten, jos sillä on yksi yhteisesti hyväksytty moraali/arvojärjestelmä. Jos halutaan yhteiskunnan yhtenäisyyttä...

Kuinka ollakaan, mielipide ilman ensimmäistäkään käytännön esimerkkiä. Teoreettistakaan perustelua ei kuulu, ei näy. Pelkkä rääkäisy pimeään. Taattua Toopea.

Polyteistiset uskonnot ovat yhteiskunnan kannalta vakaimpia...

Intia "hyvänä esimerkkinä"?
Mutta pohjoismaathan ovat hyvä esimerkki siitä, miten ennen monikulttuuria luotiin yhtenäisvaltiota?!

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 13, 2022, 22:09:25

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 13, 2022, 10:23:00
Helppohan se on monoteismia fanittaa kun on mies...

Mutta eihän monoteismi tarkoita patriarkaattia tms.!

Esitäpä esimerkki monoteistisesta uskonnosta jossa nainen on täydellisen tasavertainen miehen kanssa. K-uskonnonkin pilaa kirkkoisien väärentämä Paavalin tuottamaksi väitetty kirjoitus jossa horistaan että mies on naisen pää.

VT:n luomiskertomukseen on kuulema yhdistetty kaksi tai kolme eri tarua. Yhdessä niistä Jumala luo naisen ja miehen yhtäaikaa. Toinen tarina on sitten se iänikuinen kylkiluumyytti. Aina kun kuulen jonkun läpälläänkin vetoavan siihen, tekee mieli repiä tukka päästä.

Miehet ovat tehneet kaikissa kulttuureissa kaikkensa nostaakseen itseään ja dissatakseen naisia. Sitten vielä pitäisi palvoa heidän sepittelemiään ylijumalia. Ennen palvoisin vaikka Kalia, jos olisin palvoskeluun kallellaan.

Uskonnot syntyajoillaan ovat kehittyneet yhteiskunnissa, joissa miesten asema on ollut parempi, koska liki kaikissa yhteiskunnissa miesten asema on ollut parempi. Näin on monijumalisissa ja monoteistissa yhteiskunnissa ollut se tilanne. Monoteismi ei ole luonut patriarkaattia. Miesten asema on ollut aina "parempi" tai "johtava" varhaisissa yhteiskunnissa. Monoteismi sinänsä (mallista riippuen) ei luo periaatteellista eriarvoisuutta sukupuolten välille.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 13, 2022, 23:07:25
Miehet ovat tehneet kaikissa kulttuureissa kaikkensa nostaakseen itseään ja dissatakseen naisia...

Nyt mennään vähän feministihistorian suuntaan!

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 14, 2022, 00:55:01

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 13, 2022, 23:07:25
Miehet ovat tehneet kaikissa kulttuureissa kaikkensa nostaakseen itseään ja dissatakseen naisia...

Nyt mennään vähän feministihistorian suuntaan!

No kuule eipä välttämättä mennä. Olen tämänkin tietty kertonut jo aiemmin, mutta mytologi Joseph Campbellin (mies, ei feministi minun tietääkseni) tuotannostahan löytyy esimerkki: kun erään luonnonkansan keskuudessa (olisiko ollut Amatsonin viidakoissa), kuviteltiin että naisilla on jotain taikavoimia, päättivät koko yhteisön miehet että tämähän loppuu tähän. He tappoivat kaikki aikuiset naiset, ja kasvattivat nuorista tytöistä itselleen morsmaikut. Tietenkään kun aikuinen mies kasvattaa lasta tulevaksi panopuukseen, ei voida puhua mistään tasa-arvoisesta suhteesta. Heimon miehet ottivat myös tavakseen mölistä metsässä, ja väittää että hirviöt ne siellä mekastavat. Näin ollen tyttöset pelkäsivät poistua kovin loitolle kotipiiristä. Siellä kotonahan sitä sitten ollaankin näppärästi nyrkin ja leirinuotion välissä.

Mikäli tämä legenda ei ole totta eikä oikeasti tapahtunut, niin sitten se kertoo miesten toiveesta saada alistaa naiset. Eli lopputulos on kuitenkin se että miehet eivät rakasta naisia, ja pitävät näitä vihollisina jotka pitää nujertaa.

Pidän luonnonkansoja esimerkkeinä siitä millainen ihmiskunnan historia on ollut. He ovat nyt sitä mitä olivat meidän ns. sivistyneiden kansojemme esivanhemmat aikoinaan. Olen saanut vaikutelman että on hyvinkin tasa-arvoisia metsästäjä- ja keräilykulttuureita, mutta tuo ylläoleva keissi kertonee siirtymävaiheesta siihen maailmaan jossa miehet ottavat itselleen oikeuden kohdella naisia kuin karjaa. Tämähän sitten eteni paimentolais- ja viljelykulttuureissa siten kuten eteni, kuten me kaikki hyvin tiedämme.

Historia ei muutu miksikään sillä että käytät F-sanaa. Yhtähyvin voisit väittää että kun Afrikasta tuotiin orjia Amerikkoihin, heitä kohdeltiin oikein poskenpehmoisesti. Afrikkalaiset itsekin osallistuivat afrikkalaisten orjuuttamiseen. Ja aivan samalla tavalla naiset ovat osallistuneet oman sukupuolensa alistamiseen. Varsinkin adoptoimalla näitä patriarkaattiuskontoja omakseen. Missä kulkenee miehiin kohdistuvan mielistelyn ja oikeasti hartaan uskonnollisuuden välinen raja, en tiedä. Mutta jos muija on valmis esim. työntämään teinityttönsä jonkin soturin vaimoksi (kts. Isiksen touhut), niin kyllä pitää akkaväen sekaisin päästään olla ja mistään muusta siinä ei tosiaan ole kyse kuin miesten perseen nuolemisesta. Samalla linjallahan ovat ne äitsykät joiden mies käyttää perheen tyttäriä seksuaalisesti hyväkseen, ja äitee ei muuta kuin suuttuu jos joku tytär kehtaa asiasta piipittää.

Joten en syytä yksinomaan miehiä siitä että naisilla on paha olla. Tähän miessukupuolen palvontapaskaan osallistuu innolla kumpikin sukupuoli. Kuitenkin katsoisin että miehet ovat ihan jees - kunhan heitä ei nosta pylvään nokkaan. Koska sinne ei kuulu kukaan.

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 14, 2022, 00:53:23
Uskonnot syntyajoillaan ovat kehittyneet yhteiskunnissa, joissa miesten asema on ollut parempi, koska liki kaikissa yhteiskunnissa miesten asema on ollut parempi. Näin on monijumalisissa ja monoteistissa yhteiskunnissa ollut se tilanne. Monoteismi ei ole luonut patriarkaattia. Miesten asema on ollut aina "parempi" tai "johtava" varhaisissa yhteiskunnissa. Monoteismi sinänsä (mallista riippuen) ei luo periaatteellista eriarvoisuutta sukupuolten välille.

Epäloogisen ajattelun malliesimerkki, jossa mahdollisista ja jopa uskottavista lähtökohdista kyetään johtamaan täysin virheellinen päätelmä. Monoteismi uudentaa jatkuvasti omia oppejaan. Koska sen mallikappaleet ovat syntyneet miesjohtoisissa yhteisöissä – kuten oikein toteat – ja ovat siksi kyllästettyjä käsityksillä miesten paremmuudesta (Jumala on mies ja miehet siten lähempänä Häntä ja kykeneviä toimimaan Hänen edustajinaan naisiin päin), monoteistiset uskonnot säteilevät yhä epätasa-arvoa ympäristöönsä. Ne ovat luutuneita jäänteitä vanhoista pahemmista ajoista.

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 13, 2022, 22:29:35
Intia "hyvänä esimerkkinä"?
Mutta pohjoismaathan ovat hyvä esimerkki siitä, miten ennen monikulttuuria luotiin yhtenäisvaltiota?!

Miten Bangladesh, Bhutan, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka ovat parempia kuin Intia? Monoteistisempiä??

Mihin unohtui Kiina??? Entä Japani???

Mitä tapahtui Skandinaviassa 1523–1945? Talonpoikaiskapinoita!? Noitavainoja!?!? Sotia!?!?!? Eläimiin sekaantumista!?!?!?!?

Kysymysmerkein keskustelu ei ole esikoisoikeutesi, Toope.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 13, 2022, 15:07:23

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 13, 2022, 09:29:58
Itse näen monoteismissa standardoinnin tuomaa tehokkuutta ja yhteiskuntaa vahvistavaa valtakulttuurin yhtenäistymistä yhden lipun alle. Sekä tietysti opillisten rönsyilyjen tuomaa uudistavaa ristiriitaisuutta. Yhteisiä sääntöjä ja pöhinää.
Minkä historia todisti monoteististen maailmanuskontojen nousuna valtaa pitävien ja yhteiskuntien tukena ja globaalina leviämisenä.

Seuraavan askeleen otti tiede kaupankäynnin avustamana maailmaa standardoivana pöhinänä. Itseään kiihdyttävänä kehityksenä.

Oletko varma ettet mene rattaat hevosten edellä uskonnon kanssa? Ihmisten uskonnolliset ja moraalikäsitykset vaikuttavat kulttuuriin, kyllä. Mutta isot sanoisiko paradigman vaihdokset yliluonnollisen kanssa pelaamisessa vaikuttaisivat olevan pikemmin yhteiskunnallisen kehityksen tuloksia kuin toisinpäin. Otan muutaman esimerkin, siksihän historia on keksitty. Aiheena monoteistiset viritykset vs. mystinen itä.

Akhenaten ja Aton. Kaukaa on mahdoton sanoa, halusiko farao pienentää Amonin papiston valtaa vai ihanko aidosti oli vaikuttunut auringonkehrästä. Joka tapauksessa on mahdollista selittää Atonin nousu ja tuho poliittisena valtataisteluna.

Assyria ja Assur. Sitä mukaa kun Assyria voimistui, voimistui myös Assur. Jumalten sukupuussa myöhäiseen sivuhaaraan syntynyt tulokas alettiin kirjoittaa tahallisesti väärin Anshar, vaikka lausuminen säilyi samana. Temppu hilasi uudistuneen Assurin jumalperheen esi-isäksi, joka eläkeläinen oli ollut nimeltään Anshar. Kuinka sattuikaan. Assur otti aktiivisen rooliin perheenpäänä ja samalla muut jumalat alkoivat vaikuttaa hänen ilmentymiltään, avustajiltaan, käskyläisiltään. Tämä teologinen kehitys katkesi jostakin syystä kuin veitsellä leikaten Assyrian imperiumin tuhoon.

Juutalaiset ja JHWH. Tässä onkin kiintoisa tapaus. Kaverukset ovat kehittyneet käsi kädessä. Toinen tuskin olisi selvinnyt ilman toista. Mikä on laukaissut tällaisen uudentyyppisen klubijäsenyyttä muistuttavan identiteetin synnyn? Kysymykseen on tarjottu paljon vastauksia. Korkeimman manuaaliohjauksesta alkaen. Koska juttu on epäselvä, tämä saattaisi tarjota tukea argumentoinnillesi.

Rooman valtakunta ja Khristos Pantokrator. Kristinusko menestyi jo ennen korkeimman (= Imperator Caesar Flavius Valerius Constantinus Augustus) siunausta. Kauppaa käyvät suurkaupungit, joihin kertyi väkeä ympäri Välimerta, katkoivat ihmisten siteitä perinteisiin paikallisiin kultteihin. Tällaisessa aivan uudentyyppisessä uskontopörssissä pärjäsivät parhaiten universaaleiksi herenneet jumaluudet, mm. Isis, Kybele, Adonai, Khristos sekä Mithras. Kun keisari Konstantinus pisti valtion pääsiäismunat yhteen koriin, kristinusko sai armottoman boostin. Jäsenmäärä taisi moninkertaistua yhdessä sukupolvessa. Rooman kannalta valinta ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi. Monofysiitit ja myöhemmin jopa lännen katolilaiset yhdistivät opillisen saivartelun ja paikallispoliittisen pullikoinnin. Kirkosta saattoi koitua keisareille yhtä paljon harmia mitä iloa.

Arabit ja Allah. Tarina joka tarjoaa tukea ajatuksillesi. Nokkelat karavaanarit yhdistävät niemimaan heimot yhden jumalan lippujen alle. Määrätietoisen tarmokasta ja laajentumishakuista toimintaa, josta tulee lähinnä mieleen John D. Rockefeller ja Standard Oil Company. Esikuvina olivat kumminkin luultavasti Rooma ja Persia, joilla oli siinä vaiheessa vakiintuneet valtionuskonnot. Pian ilmeni, että arabit menivät heittämällä oppimestareistaan ohi.

Intia. Järkevät ihmiset eivät ole yrittäneet perustaa valtakuntiaan monoteismille Intiassa. Maurya-valtakunnan keisari Ashoka otti askeleita buddhalaisuuden kirkastamiseksi. (Vähän samaan tapaan kuin keisari Konstantinus suosi kristinuskoa.) Myöhemmistä tapahtumista päätellen ajatus ei saanut vastakaikua. Maurya-valtakunta romahti 50 vuodessa Ashokan kuoltua. Myöhemmin buddhalaisuus lähestulkoon hävisi Intiasta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että sitä valtakunnat ja hallitsijat tuputtivat. Lukuisten muslimiyritelmien ei käynyt sen paremmin. Islamin pysyviksi saavutuksiksi Intiassa näyttävät jääneen Pakistan ja Bangladesh, joiden uskonnollisen puhtauden ovat taanneet modernit etniset puhdistukset. Jos joku haluaa nähdä kaksikon tehokkaina ja sisäisesti vahvoina dynaamisina pöhinäpesäkkeinä, on hyvä vaan.

Kiina. Monoteismille ei ole ollut Kiinassa tilausta. Heillä on ollut keisari. Nykyisin on keskussotilaskomission puheenjohtaja. Uskonnon ei kannata antaa hyppiä silmille. Eikä sellaiselle ole tarvettakaan. Taistelevien valtioiden kausi Zhou-dynastian lopulla osoitti, että tekniikka edistyy parhaiten jatkuvalla sotimisella. Oppi joka Euroopassa omaksuttiin menestyksekkäästi sydänkeskiajalla.

Japani. Idän ihme on seurannut isomman naapurinsa esimerkkiä tässäkin. Kun yhteiskunta uhkaa pölyttyä, muutama taisteleva lääninherra tai sotaretki ulkomaille piristää kummasti. Uskontoa voi käyttää esteettisemmin arkkitehtuurin ja kalligrafian palveluksessa.

Siinä olet mielestäni oikeassa, että monoteisimi mahdollistaa äkillisemmät liikkeet, mikä tekee yhteiskunnasta epästabiilimman. Samaan lopputulokseen on kyllä päästy vähintään yhtä tehokkaasti absoluuttisen monarkian avulla. Nykyisin rapsakka diktaattori hoitanee parhaiten itseään kiihdyttävän kehityksen kohti pöhinätaloutta.

En ottanut kantaa siihen, oliko muna ennen kanaa, rattaat ennen hevosta tai monoteistinen uskonto ennen menestyvää globalisoituvaa yhteiskuntaa.

Havainnoin vain historiaa, jossa monoteismi on levinnyt kehittyneimpien ja menestyneimpien länsimaiden kanssa globaalisti ja Lähi-idässäkin synnytti lännen kanssa kilpailleen Osmanien imperiumin. Kiinan imperiumit taisivat perustua keisarin palvontaan kuin jumalana. Nyt Kiina yrittää nousta globaaliksi supervallaksi kommunistisen yhden puolueen ja sen yhtä ikuisen johtajan palvonnan avulla. Venäjälläkin on hallittu diktatuurien avulla ja kilpailtu monoteistisen lännen kanssa maailman herruudesta.
Intiakin on nousemassa globaaliksi suurvallaksi, brittiläisten orjuuttamana kehitysmaana ja jälkikolonialistisen yhtenäisenä kansakuntana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot

Eri järjestelmien stabiilius ja epästabiilius riippuu niiden joustavuudesta sekä tehokkuudesta. Diktatuurit eivät ole joustavia, sääntelemätön kaupankäynti ei ole  tehokasta, jne.
Monoteismit olivat ennen modernia tiedettä ehkä tehokkaimpia valtakulttuurin yhtenäistäjiä ja levittäjiä, globalisoijia sekä valtiollisissa valtataisteluissa joustavimpia vallanpitäjien ja alamaisten tukijoita. Sama papisto voitiin valjastaa kulloisenkin vallanpitäjän tarpeisiin vain pienin tulkinnallisin muutoksin samasta pyhästä kirjasta.
Nyt tiede tarjoilee universaalia koko maailman tehokasta standardointia ja joustavaa standardien loputonta uudistamista ja kyseenalaistamista.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 13, 2022, 10:23:00
Helppohan se on monoteismia fanittaa kun on mies. Aivan kuten monoteisteille there can be only one sekä uskonnoissa että jumalissa, myös sukupuolissa on arvotettu toinen toistaan paremmaksi.

Jos ei olisi, ehkä naisia olisi kohdeltu paremmin vuosisatojen varrella.

Itse en pysty olemaan polyteisti, kun en usko niin. En monoteistikaan, ja tästä "kiitos" pitkälti miehille. Tai ehkei tarvitse laittaa edes lainausmerkkejä, kun ihan aidosti tykkään olla panteisti.

Silti pohjoismaissa on tasa-arvoisempaa kuin vaikkapa hippien fanittamassa Intiassa.

Olisikin joustavaa, mutta tieteiden parissa törmää tuon tuostakin pylvään päähän nostettuihin ukkeleihin, joiden valitsemaa linjaa ei saa kyseenalaistaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 14, 2022, 22:20:30
Olisikin joustavaa, mutta tieteiden parissa törmää tuon tuostakin pylvään päähän nostettuihin ukkeleihin, joiden valitsemaa linjaa ei saa kyseenalaistaa.

Tiedeyhteisökin on inhimillinen yhteisö heikkouksineen, mutta sen vahvuus on asiantuntijoiden yhteistyö joka pyrkii kriittisyyteen ja kyseenalaistamiseen.

Mitä tulee luonnonkansojen väitettyyn tasa-arvoisuuteen, niin voi olla että joissain pienyhteisöissä oli sellaistakin.
Luonnonkansat tuppaavat vain tuhoutumaan suurempien yhteisöjen vallatessa niiden elinalueet.
Uskonnot mahdollistivat yhteisöjen koon kasvun. Syntyi jopa globaaleja imperiumeja.

Nyt tiede mahdollistaa uskontoja paremmin kasvattamaan ja yhdistämään globaalisti ihmiskunnan yhteisöjä sekä tasa-arvoistamaan niitä, yhtenä ihmiskuntana. Toki tieteellistäkin tietoa voi käyttää myös ihmiskunnan hajottamiseen ja tuhoamiseen.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 14, 2022, 20:08:46


En ottanut kantaa siihen, oliko muna ennen kanaa, rattaat ennen hevosta tai monoteistinen uskonto ennen menestyvää globalisoituvaa yhteiskuntaa.

Tuo kysymys on hieman ylimitoitettua proosallisesti.

Oikeammin pitäisi kysyä ihmisen kannalta asia- eli oliko ajatus ennen ajattelijaa, vai ovatko ne sama asia. Uskonnoissa on kyse ihmisestä..

Siis voiko ajatuksia olla, ilman vuorovaikutusprosesseja- aivoissa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 14, 2022, 20:08:46
En ottanut kantaa siihen, oliko muna ennen kanaa, rattaat ennen hevosta tai monoteistinen uskonto ennen menestyvää globalisoituvaa yhteiskuntaa.

Havainnoin vain historiaa, jossa monoteismi on levinnyt kehittyneimpien ja menestyneimpien länsimaiden kanssa globaalisti ja Lähi-idässäkin synnytti lännen kanssa kilpailleen Osmanien imperiumin. Kiinan imperiumit taisivat perustua keisarin palvontaan kuin jumalana. Nyt Kiina yrittää nousta globaaliksi supervallaksi kommunistisen yhden puolueen ja sen yhtä ikuisen johtajan palvonnan avulla. Venäjälläkin on hallittu diktatuurien avulla ja kilpailtu monoteistisen lännen kanssa maailman herruudesta.
Intiakin on nousemassa globaaliksi suurvallaksi, brittiläisten orjuuttamana kehitysmaana ja jälkikolonialistisen yhtenäisenä kansakuntana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot

Eri järjestelmien stabiilius ja epästabiilius riippuu niiden joustavuudesta sekä tehokkuudesta. Diktatuurit eivät ole joustavia, sääntelemätön kaupankäynti ei ole  tehokasta, jne.
Monoteismit olivat ennen modernia tiedettä ehkä tehokkaimpia valtakulttuurin yhtenäistäjiä ja levittäjiä, globalisoijia sekä valtiollisissa valtataisteluissa joustavimpia vallanpitäjien ja alamaisten tukijoita. Sama papisto voitiin valjastaa kulloisenkin vallanpitäjän tarpeisiin vain pienin tulkinnallisin muutoksin samasta pyhästä kirjasta.
Nyt tiede tarjoilee universaalia koko maailman tehokasta standardointia ja joustavaa standardien loputonta uudistamista ja kyseenalaistamista.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 14, 2022, 22:56:28
Tiedeyhteisökin on inhimillinen yhteisö heikkouksineen, mutta sen vahvuus on asiantuntijoiden yhteistyö joka pyrkii kriittisyyteen ja kyseenalaistamiseen.

Mitä tulee luonnonkansojen väitettyyn tasa-arvoisuuteen, niin voi olla että joissain pienyhteisöissä oli sellaistakin.
Luonnonkansat tuppaavat vain tuhoutumaan suurempien yhteisöjen vallatessa niiden elinalueet.
Uskonnot mahdollistivat yhteisöjen koon kasvun. Syntyi jopa globaaleja imperiumeja.

Nyt tiede mahdollistaa uskontoja paremmin kasvattamaan ja yhdistämään globaalisti ihmiskunnan yhteisöjä sekä tasa-arvoistamaan niitä, yhtenä ihmiskuntana. Toki tieteellistäkin tietoa voi käyttää myös ihmiskunnan hajottamiseen ja tuhoamiseen.

Suuret Kertomukset ovat metkoja, koska niihin on ymmärrettävät yllykkeet. Skeptisismi kausaliteettia kohtaan on pöhköä, koska jokainen nälkäinen ja janoinen luopuu siitä. On siis syitä ja seurauksia. Kun yhden keksii, on inhimillistä kokeilla toimiiko se toiste, ja vielä inhimillisempää vakuuttaa itsensä että toimiihan se. Mikä tahansa oivallus tuntuu sitä tärkeämmältä mitä laaja-alaisemmaksi sen kokee ja sitä varmemmalta mitä kovemmin siihen uskoo. Se alkaa kasvaa omassa mielessä. Laiskuuden lait ajavat keksimään maailmanselityksen. Samalla syntyy teleologinen pyhitys asioille, joita tykkää ajatella.

Roomalaiset huomasivat miten jumalat olivat tarkoittaneet koko maailman heidän hallintaansa. Kristityt saivat ilmoituksen kuinka Jumala toimii. Muslimit saivat täyteen koko sarjan, viimeistä profeettaa myöten. Hegel ymmärsi mekanismin jolla historia täydellistyy Preussin valtioon. Marx tunnisti voimat jotka johtavat ihmiskunnan kommunismiin. Maalaisliitto käsitti että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka haluavat tulla petetyiksi, ja kepulaisia.

Intialaisessa perinteessä on vielä Suurempia Kertomuksia. Ne eivät liiku vain ajassa ja lävistä historiaa, vaan ovat kietoutuneet kaikkeen ja ovat 10 000 olion äitejä. Maya (https://en.wikipedia.org/wiki/Maya_(religion)) on aina ja joka puolella läsnä. Mikään ei säästy sen kosketukselta ja varomaton sotkeutuu verkkoon ymmärtämättä ollenkaan mitä tapahtuu.

Jos pienet asiat eivät ole Skinner-koneita, miten suuret olisivat? Suurten lukujen laki ei ole niin kaikkivoipa. Maailmaa ja historiaa ei johda yksi periaate, vaikka joskus siltä tuntuisikin. Kaikkeus ilmentää itseään monin tavoin ja näennäinenkin harmonia vaatii todellisen ristiriidan. "There are other forces at work in this world, Frodo, besides that of evil." Selittäminen on ymmärryksen vihollinen. Kun tietää, miksi tarvitsisi tutkia? Asioille voi löytää syyn, tai niille voi löytää selityksen. Jos vaikuttajia on monta, syitä on monta. Mutta selityksiä on harva tahi vain yksi ainoa.

Näetkö? Sait metaselityksen. Niin se menee. Apinan aivot, apinan mieli. Kuule. Ei oo epätosii ajatuksii. Kaik ne on helvetin tosii. Uso sie vaan ain kun mieleis liikahtaa. Se ei oo väärin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 14, 2022, 22:20:30
Olisikin joustavaa, mutta tieteiden parissa törmää tuon tuostakin pylvään päähän nostettuihin ukkeleihin, joiden valitsemaa linjaa ei saa kyseenalaistaa.

Juu, covid, ilmastonmuutos tms.. Onhan näitä.
Ovatko hyvää, vaiko politisoitunutta tiedettä, on eri kysymys.

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 16, 2022, 22:33:47

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 14, 2022, 22:20:30
Olisikin joustavaa, mutta tieteiden parissa törmää tuon tuostakin pylvään päähän nostettuihin ukkeleihin, joiden valitsemaa linjaa ei saa kyseenalaistaa.

Juu, covid, ilmastonmuutos tms.. Onhan näitä.
Ovatko hyvää, vaiko politisoitunutta tiedettä, on eri kysymys.

COVID-19 ja ilmastonmuutos ovat molemmat ajankohtaisia ja merkittäviä globaaleja haasteita, joista on tärkeää olla tietoinen ja ymmärtää niiden vaikutukset maailmassa. Niiden tutkimuksessa ja ymmärtämisessä on tärkeää noudattaa hyvää tiedettä ja varmistaa, että tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja tulokset ovat luotettavia ja tarkasti dokumentoituja. Samanaikaisesti on tärkeää huolehtia siitä, että tietoja ei politisoida eikä niitä käytetä poliittisiin tarkoitusperiin. On tärkeää pyrkiä löytämään ja jakamaan objektiivisia ja luotettavia tietoja näistä tärkeistä aiheista.

Aavikkouskontojen harjoittajat paskovat alleen ja parkuvat sitten jumalan tuomiosta tai jotain pelastajaa apuun. Reinkarnaatiouskontojen piirissä olisi mahdollista tajuta että sitä saa mitä tilaa. Mutta nekin uskonnot on sössitty sillä että miehet ovat rakastuneita sukupuoleensa ja luulevat että kun jätkä kökkii vähän aikaa fakiirina viidakossa, niin johan paukkuu nirvanaa. Tai jopa joidenkin rukousrullien pyörittely auttaa jänskästi.

Oltiin missä päin maailmaa hyvänsä, ihminen aina kaihtaa vastuuta. Nyt tilanne on sitten mennyt siihen että jos jotkut haluaisivatkin tehdä jotain planeetan hyväksi, ettei seuraavissa inkarnaatioissa tarvitse syntyä suoraan paskaläjään kaatopaikalle, niin aika vaikea on asiaa handlata mitenkään, yhtenä miljardeista. Voi kierrättää kuin viimeistä päivää, mutta so what. Voi elää vaikka kävyillä ja naavalla, mutta hyödyttäneekö sekään mitään?

Sitä en sitten tiedä auttaisiko edes se että sanotaan vaikka 3/4 ihmiskunnasta tekisi suosiolla välittömästi joukkoitsemurhan. Mutta kai siitäkin sitten jotain karmaa kopsahtaisi.

Jos sielut funtsailevat etukäteen ennen tänne tulemistaan että mitäs curriculumiin olisi syytä laittaa tällä kertaa, niin se tarkoittaa sitä että elämme juuri sen näköistä elämää kuin on ollut tarkoituskin elää. Kaikki paska on etukäteen hahmoteltu, että nyt sitten tämmöiset ordiilit tällä kertaa. Toivon vaan että emme isommalla joukolla ole päättäneet räjäyttää koko palloa paskaksi, että saadaan niin hevi karma ettei konsanaan moista universumissa nähty (paitsi epäilen että ON nähty...)

Sinänsä sitten kai yksi lysti että jatkaako ihmiskunta pitkäänkin olemassaoloaan, jos raatoja asutettavaksi löytyy aina jostain päin maailmankaikkeutta. Myös nuoremmille veljillemme eläimille ja kasveille. Mutta mitään hääviä kroppaa tuskin on tarjolla jos on niin halveksinut kotiaan että on tuhonnut sen. Tai tappanut, mikäli Maakin on jonkin sortin tietoinen ja elävä olento...

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 19, 2022, 20:41:50
Reinkarnaatiouskontojen piirissä olisi mahdollista tajuta että sitä saa mitä tilaa.

Elävät olennot ovat itsekkäitä. Koska jokainen hamuaa kiireellä juuri omalle sielulleen vapautusta jälleensyntymisistä, tulee Brahmanin ovelle jonoa. Tällä hetkellä vapahdukseen on tunkemassa puolitoista miljardia nautaa ja kahdeksan miljardia ihmistä. Syntymät naaleiksi tai sarvikuonoiksi, minkä jälkeen tarvitsisi useita reinkarnaatioita puhdistautuakseen keräämästään karmasta, eivät näytä niin houkuttelevan. Itse asiassa melkein kaikkien lajien populaatiot ovat romahtaneet tämän takia. Huonot kortit saaneet sielutkin tuntuvat asemoituvan mieluiten lampaiksi ja sioiksi ja kanoiksi. Ehkä siinä on hyvät saumat kytätä navettapaikkaa seuraavaan elämään.

Itseasiassa jossei ole jumalaa jolta ruikuttaa vapautusta ja joka sen myöntää, mitä hyödyttää joidenkin rukousrullien räpläily...

En ole kyllä ihan kartalla niissä nirvanajutuissa. Epäilen että hindu pyrkii yhtymään johonkin maailmansieluun tai juurikin Brahmaniin, mutta miten lie buddhalaisen kanssa.

Ensin pitää keksiä "jumala" jota palvoa, vasta sitten usko "toteutuu, tai ei toteudu, uskoja vain uskoo niin.

Jumala tuskin on kertonut tarvitsevansa palvomista- ihmiset keksivät kaikenlaista etsiessään itseään (jota ei ole olemassa)

Siis mitään tästä hetkestä ja elämästä erillistä minää on turha kuvitella olemassa olevaksi- olemassaolo kyllä säilyy, mutta yksittäiset ihmiset (sieluineen- siis mielineen) katoavat markkinoilta, kuten ovat tehneet.

Ihmiset saattavat kyllä tarvita lohdutusta, mutta tuoko valehtelu sitten lohtua-

Epäperäinen käsitykseni on, että hindulaisuudessa pyritään Maaliin – ja perille päästyä havaitaan että ollaan oltu siellä koko hela ajan. "Turhaan kaukaa onneaan etsii se joka ei sitä läheltäkään löydä." (Lainaus yhdestä Aku Ankka -tarinasta)

Buddhalaisuudessa pyritään Maaliin – jotta siellä voidaan todeta ettei semmoista koskaan ole ollutkaan, eikä ketään pyrkijää, eikä mitään muutakaan, paitsi kaikki edellä lueteltu. "It is true, that which I have revealed to you; there is no God, no universe, no human race, no earthly life, no heaven, no hell. It is all a dream—a grotesque and foolish dream. Nothing exists but you. And you are but a thought—a vagrant thought, a useless thought, a homeless thought, wandering forlorn among the empty eternities!" (Mark Twain)

Ero edellä esiteltyjen uskonnollisten käsitysten välillä on perimmiltään tarpeetonta hifistelyä. Tuonpuoleinen on saavuttamattomissa, joten mitäpä väliä mitä siellä on eli ei ole? Ja koska sinne ei voi päästä, siellä täytyy jo olla. Mitä karkeammin valaistumista lähestymme, sitä karkeammat keinot auttavat. Rukousmylly on aika hyvä. Nembutsu (https://en.wikipedia.org/wiki/Nianfo) on huippu. Se on niin naurettava, että kun asialle tirskahtaa, saattaa nirvanaan heilahtaa. (Ei tullut kunnon riimiä, olkoon sen äiti assonanssi.)

Tämä ei ole auktorisoitu mielipide. Kun tutkin ketjun historiaa, semmoisen tulee myöhempinä aikoina esittämään Bodhitoopesattva  :P  Yihaa! Burn, Witch, Burn! Nibbana häämöttää...  :-X

Jos mitään ei ole nyt, eikä sen vuoksi voi olla toiste tai myöhemminkään olemassa, niin sitten oikeastaan ei voi olla olemattakaan.

Mikä on se joka ajattelee tai sanoo tässä ja nyt että mitään ei ole olemassa, eikä täten voi olla olemassa toiste eikä uudestaan... Mikä auktoriteetti tämä olematon sanoja on päättämään että mitään ei ole, tai on, tai ei ole oleva, tai on oleva?

Nämä ovat niin kertakaikkiaan semmoisia kysymyksiä että niillä ei esim. Karikko pysty juurimaan minusta pois uskoa reinkarnaation mahdollisuuteen tai ideaan. Mutta ehkä mitään ns. Maalia, nirvanaa tms. ei ole. On vain loputon kierto. Ihminen vain haluaa mieltää että on joku lintukoto jossa saa olla edes hetken, kun muuten uhkaa totaalinen hulluus. Työmies on leponsa ansainnut. Ja onhan yhdenkin elämänkin sisällä hetkiä jolloin saa olla kutakuinkin levossa, niin ettei kokoajan rökitetä ja rääkätä, ja hilluta kuin viimeistä päivää. Ehkäpä uskon jonkinlaiseen väliaikaislepoon. En taivaaseen, koska taivaasta tulee aina mieleen jokin sekopäisen tylsä ja tympeä yksitoikkoisuus. Ennemmin uskon vaikka tutkimukseen ja seikkailuun vailla loppua.

Sokeaa uskoa..tieteen aikakaudella. Inkarnaatio-oppikaan ei eroa rokotekriittisyydestä tai salaliittoteorioista.

(https://i.chzbgr.com/full/8567460608/hF9A77C33/funny-animated-gifs-turn-down-for-what)

Minä en ole koskaan uskonut 100 % mihinkään. Sinä a4 sensijaan vaikutat uskovan tieteisiin kuin pyhään lehmään. Tieteet ovat ok, mutta niiden heikkous on että tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset. En tiedä muuttuisiko asia jos keinoäly tekisi tiedettä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 20, 2022, 19:12:50
Minä en ole koskaan uskonut 100 % mihinkään. Sinä a4 sensijaan vaikutat uskovan tieteisiin kuin pyhään lehmään. Tieteet ovat ok, mutta niiden heikkous on että tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset. En tiedä muuttuisiko asia jos keinoäly tekisi tiedettä.

Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 20, 2022, 14:23:33
Jos mitään ei ole nyt, eikä sen vuoksi voi olla toiste tai myöhemminkään olemassa, niin sitten oikeastaan ei voi olla olemattakaan.

Mikä on se joka ajattelee tai sanoo tässä ja nyt että mitään ei ole olemassa, eikä täten voi olla olemassa toiste eikä uudestaan... Mikä auktoriteetti tämä olematon sanoja on päättämään että mitään ei ole, tai on, tai ei ole oleva, tai on oleva?

Nämä ovat niin kertakaikkiaan semmoisia kysymyksiä että niillä ei esim. Karikko pysty juurimaan minusta pois uskoa reinkarnaation mahdollisuuteen tai ideaan. Mutta ehkä mitään ns. Maalia, nirvanaa tms. ei ole. On vain loputon kierto. Ihminen vain haluaa mieltää että on joku lintukoto jossa saa olla edes hetken, kun muuten uhkaa totaalinen hulluus. Työmies on leponsa ansainnut. Ja onhan yhdenkin elämänkin sisällä hetkiä jolloin saa olla kutakuinkin levossa, niin ettei kokoajan rökitetä ja rääkätä, ja hilluta kuin viimeistä päivää. Ehkäpä uskon jonkinlaiseen väliaikaislepoon. En taivaaseen, koska taivaasta tulee aina mieleen jokin sekopäisen tylsä ja tympeä yksitoikkoisuus. Ennemmin uskon vaikka tutkimukseen ja seikkailuun vailla loppua.

En taatusti edes yritä kenenkään uskoa edes horjuttaa- tekevät itse, jos tekevät, tai katsovat tarpeelliseksi. Sitä paitsi jos horjuvat "uskossaan omaksuvat vain jonkun uuden "tyydyttävämmän selityksen uskokseen.

Rokoteuskovaisetkaan eivät piittaa tosiasioista, koronan suhteen.  "Luoja" ei kyllä tarvitse kenenkään uskoa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 18:29:26
Sokeaa uskoa..tieteen aikakaudella. Inkarnaatio-oppikaan ei eroa rokotekriittisyydestä tai salaliittoteorioista.

Ihmisen aikakaudella. Tiede on lähtöisin ihmisistä, samoin kuin uskonnot. Hörhöt eivät ole tieteen suurin jarru. Näennäisesti järkevät pikavoiton tavoittelijat ovat. Kanavassa 8/2022 Juha Lappi on kirjoittanut muuten jutun "Tiede sairastui byrokratiaan", jos aihe kiinnostaa.

Roiskiminen ei kunnioita dialogia vaan levittää julistamisen tautia. Hyi hyi. Mitähän keskustelemaan mallinnettu tekoäly tuosta sanoisi.

Hindulaisuus ei vaikuta olleen kovin tiedevastainen. Pāṇini (https://en.wikipedia.org/wiki/P%C4%81%E1%B9%87ini) kirjoitti hyvin kauan sitten sanskritin kieliopin, joka oli koko tieteenalan terävin kärki yli 2000 vuotta! Myös heikäläisten matematiikka ja astronomia olivat ihan hyvällä tasolla. Toki uskonnon harjoittaminen on vienyt resursseja. Mutta niitä vievät myös rikkaiden ylellinen elämä, yhteiskuntien koossapito, sotiminen yms.

Monet länsimaalaisuuteen törmänneet buddhalaiset suuntaukset ovat vääntäneet tiedemyönteisyytensä maksimiin. Kun aivoja kuvannetaan ja tutkitaan meditaation vaikutuksia, reaktio ei ole että pyhiä asioita on sorkittu ja loukattu, se on "ilmankos me ajateltiin että se toimii". Möläytykset tyyliin "jos Buddha sanoo yhtä ja tiede sanoo toista, uskon tieteeseen" eivät ole ennenkuulumattomia, koska tietyissä buddhalaisissa tyyleissä ei ole chic olla buddhalainen vaan tarkastella todellisuutta sellaisena kuin se on.

Taolaisuus taisi olla viehtynyt jotenkin alkemiaan. Elohopean kanssa etenkin lienee puuhasteltu. Siinä on varmasti ollut mukana perusteettomia uskomuksia ja on kokeiltu älyttömyyksiä. Toisaalta pikku kemistin leikkiminen on luultavasti edistänyt lainalaisuuksien huomaamista, kuten se teki antiikissa, islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa. Kiinalaiset keksivät kompassin, paperinvalmistuksen, puulevypainatuksen, irtokirjasimet, ruudin, joten tuskin he olivat hirveästi aivojaan uskonnolla vahingoittaneet.

Konfutselaisuus on enemmän yhteiskunnallinen filosofia kuin uskonto. Siten se keräsi ajan kanssa pölyä ja muuntui pikkuhiljaa hyödyllisestä herrasmiehen peruspaketista kehitystä jarruttavaksi jäänteeksi. Lännessa samaa draamankaarta harjoittivat kristinusko ja islam, jotka haluavat sorkkia yhteiskuntaa vieläkin kokiessaan olevansa niin oikeassa, niin oikeassa. Keisarillinen virkatutkinto alkoi olla Ming-kaudella melkoisen absurdi näytelmä.

Shintolaisuus on ylläpitänyt hyvin vanhoja käsityksiä maailmasta. Animismi on kokenut yllättävän arvonnousun tällä vuosituhannella. Sen ajatusmallit sopivat loistavasti virtuaalipalveluihin, robotiikkaan ja muuhun sen tapaiseen uusimpaan roinaan. Koskaan ei tiedä millä oksalla se piru istuu.

Kaikkiaan on yhtä kummallista tieteenedistämistä pyyhkäistä pois tuhansia vuosia inhimillisen ajattelun vaiheita sen uskonnollisuuden vuoksi kuin olisi konmarittaa taide ja kulttuuri (https://en.wikipedia.org/wiki/Bonfire_of_the_vanities). Mutta sellaisiakin vaatimuksia ovat eräät nykypäivän savonarolat esittäneet.

Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 21, 2022, 16:22:48

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 18:29:26
Sokeaa uskoa..tieteen aikakaudella. Inkarnaatio-oppikaan ei eroa rokotekriittisyydestä tai salaliittoteorioista.

Ihmisen aikakaudella. Tiede on lähtöisin ihmisistä, samoin kuin uskonnot. Hörhöt eivät ole tieteen suurin jarru. Näennäisesti järkevät pikavoiton tavoittelijat ovat. Kanavassa 8/2022 Juha Lappi on kirjoittanut muuten jutun "Tiede sairastui byrokratiaan", jos aihe kiinnostaa.

Roiskiminen ei kunnioita dialogia vaan levittää julistamisen tautia. Hyi hyi. Mitähän keskustelemaan mallinnettu tekoäly tuosta sanoisi.

Hindulaisuus ei vaikuta olleen kovin tiedevastainen. Pāṇini (https://en.wikipedia.org/wiki/P%C4%81%E1%B9%87ini) kirjoitti hyvin kauan sitten sanskritin kieliopin, joka oli koko tieteenalan terävin kärki yli 2000 vuotta! Myös heikäläisten matematiikka ja astronomia olivat ihan hyvällä tasolla. Toki uskonnon harjoittaminen on vienyt resursseja. Mutta niitä vievät myös rikkaiden ylellinen elämä, yhteiskuntien koossapito, sotiminen yms.

Monet länsimaalaisuuteen törmänneet buddhalaiset suuntaukset ovat vääntäneet tiedemyönteisyytensä maksimiin. Kun aivoja kuvannetaan ja tutkitaan meditaation vaikutuksia, reaktio ei ole että pyhiä asioita on sorkittu ja loukattu, se on "ilmankos me ajateltiin että se toimii". Möläytykset tyyliin "jos Buddha sanoo yhtä ja tiede sanoo toista, uskon tieteeseen" eivät ole ennenkuulumattomia, koska tietyissä buddhalaisissa tyyleissä ei ole chic olla buddhalainen vaan tarkastella todellisuutta sellaisena kuin se on.

Taolaisuus taisi olla viehtynyt jotenkin alkemiaan. Elohopean kanssa etenkin lienee puuhasteltu. Siinä on varmasti ollut mukana perusteettomia uskomuksia ja on kokeiltu älyttömyyksiä. Toisaalta pikku kemistin leikkiminen on luultavasti edistänyt lainalaisuuksien huomaamista, kuten se teki antiikissa, islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa. Kiinalaiset keksivät kompassin, paperinvalmistuksen, puulevypainatuksen, irtokirjasimet, ruudin, joten tuskin he olivat hirveästi aivojaan uskonnolla vahingoittaneet.

Konfutselaisuus on enemmän yhteiskunnallinen filosofia kuin uskonto. Siten se keräsi ajan kanssa pölyä ja muuntui pikkuhiljaa hyödyllisestä herrasmiehen peruspaketista kehitystä jarruttavaksi jäänteeksi. Lännessa samaa draamankaarta harjoittivat kristinusko ja islam, jotka haluavat sorkkia yhteiskuntaa vieläkin kokiessaan olevansa niin oikeassa, niin oikeassa. Keisarillinen virkatutkinto alkoi olla Ming-kaudella melkoisen absurdi näytelmä.

Shintolaisuus on ylläpitänyt hyvin vanhoja käsityksiä maailmasta. Animismi on kokenut yllättävän arvonnousun tällä vuosituhannella. Sen ajatusmallit sopivat loistavasti virtuaalipalveluihin, robotiikkaan ja muuhun sen tapaiseen uusimpaan roinaan. Koskaan ei tiedä millä oksalla se piru istuu.

Kaikkiaan on yhtä kummallista tieteenedistämistä pyyhkäistä pois tuhansia vuosia inhimillisen ajattelun vaiheita sen uskonnollisuuden vuoksi kuin olisi konmarittaa taide ja kulttuuri (https://en.wikipedia.org/wiki/Bonfire_of_the_vanities). Mutta sellaisiakin vaatimuksia ovat eräät nykypäivän savonarolat esittäneet.

Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

Ihmisen aikakausissa on myös eroja. Vai suostuisitko elämään vapaaehtoisesti kivikautisessa yhteisössä ilman nykyajan mukavuuksia?
Afganistanilaisessa peräkylässäkin saa jo maistiaista ihmisestä lähtöisin olevasta normiarjesta, jos kiinnostelee kokeilla.

Ei uskonnot täysin tiedevastaisia olekaan. Jopa äärikonservatiivit islamistit tykkäävät moderneista aseista ja somekanavista.
Vanha ahdisteleva sovinistikin voi osata arvostaa viagraa ja kamerakännyköitä.
Parhaimmillaan buddhalaisuuskin on ollut ja on käytännön filosofiaa, mikä ei silti pärjää sekään tieteelle muuta kuin ehkä jälkiviisauksien laukojana.
Ja eurooppalainen tiede on ollut kristittyjen uskonnollista antiikin oppeihin jämähtänyttä tiedettä ajalta ennen ateistista eli maallista modernia tiedettä.
Kukaan ei ole tässä pyyhkimässä pois uskontojen historiallista vaikutusta ja vaikutusvaltaa, siinä missä Hitlerin tai Stalinin hienojakaan saavutuksia maansa modernisoinnissa ynnä viherajattelun tai vasemmiston ideaalien edistäjinä.
Toinen asia on roikkua tuhansien vuosien inhimillisen ajattelun vaiheissa, muuten kuin tutkimuksellisessa mielessä, jos tuoreempaa ja toimivampaa tieteellistä ajattelua ja välinettä on tarjolla.

Voimme yhdessä tuomita toisemme ja muistaa mihin tieteen pätevyys tai Sokrateen viisaan maine perustui.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 21, 2022, 16:22:48
Hindulaisuus ei vaikuta olleen kovin tiedevastainen. Pāṇini (https://en.wikipedia.org/wiki/P%C4%81%E1%B9%87ini) kirjoitti hyvin kauan sitten sanskritin kieliopin, joka oli koko tieteenalan terävin kärki yli 2000 vuotta! Myös heikäläisten matematiikka ja astronomia olivat ihan hyvällä tasolla. Toki uskonnon harjoittaminen on vienyt resursseja. Mutta niitä vievät myös rikkaiden ylellinen elämä, yhteiskuntien koossapito, sotiminen yms.

Monet länsimaalaisuuteen törmänneet buddhalaiset suuntaukset ovat vääntäneet tiedemyönteisyytensä maksimiin. Kun aivoja kuvannetaan ja tutkitaan meditaation vaikutuksia, reaktio ei ole että pyhiä asioita on sorkittu ja loukattu, se on "ilmankos me ajateltiin että se toimii". Möläytykset tyyliin "jos Buddha sanoo yhtä ja tiede sanoo toista, uskon tieteeseen" eivät ole ennenkuulumattomia, koska tietyissä buddhalaisissa tyyleissä ei ole chic olla buddhalainen vaan tarkastella todellisuutta sellaisena kuin se on.

Taolaisuus taisi olla viehtynyt jotenkin alkemiaan. Elohopean kanssa etenkin lienee puuhasteltu. Siinä on varmasti ollut mukana perusteettomia uskomuksia ja on kokeiltu älyttömyyksiä. Toisaalta pikku kemistin leikkiminen on luultavasti edistänyt lainalaisuuksien huomaamista, kuten se teki antiikissa, islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa. Kiinalaiset keksivät kompassin, paperinvalmistuksen, puulevypainatuksen, irtokirjasimet, ruudin, joten tuskin he olivat hirveästi aivojaan uskonnolla vahingoittaneet.

Intiastahan pukkaa ilmeisesti loistavia matemaatikkoja ja sen sellaisia. Itse kun olen teosofialla pääni pilannut jo lapsena, uskon että voi olla mahdollista jotta nykyinen globaali sivistys ei ole ekaa laatuaan, ja jonkin aiemman sivilisaation ihan tieteelliset faktat siroteltiin uskontoihin ja riitteihin, bongattavaksi joidenkin myöhempien sukupolvien taholta sitten kun vuosituhantinen pimeä aika on lopulta ohi. (Piru vaan kun pelottaa että pukkaa uusi pimeys päälle ennen kuin on ehditty elpyä.)

Olisikohan ollut peräti Dalai Lama joka ilmoitti että jos uskonto ja tiede joutuu hakavuksiin, niin uskonto on väärässä? Jokatapauksessa ihailen käytännöllis-spirituaalisia ihmisiä jotka ovat valmiita päivittämään ajatuksiaan sitä mukaa kuin fyysistä maailmankaikkeutta tutkitaan. Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Toisaalta myös magia on jaksanut kiinnostaa, vaikka olen varsin skeptinen kaikenmaailman hokkuspokkusukkojen houreiden suhteen. Crowley ja co. lähinnä tulee mieleen. Mutta en elänyt ja todistanut viereltä että toimiko se herran magia, kun esim. otti toisen miehen penistä perseeseensä, jotta johtiko se johonkin rakentavaan ja menestykselliseen lopputulokseen...  ;D Jokatapauksessa magian kautta myös taolaisuus kiinnostaa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 21, 2022, 19:49:40

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 21, 2022, 16:22:48

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 18:29:26
Sokeaa uskoa..tieteen aikakaudella. Inkarnaatio-oppikaan ei eroa rokotekriittisyydestä tai salaliittoteorioista.

Ihmisen aikakaudella. Tiede on lähtöisin ihmisistä, samoin kuin uskonnot. Hörhöt eivät ole tieteen suurin jarru. Näennäisesti järkevät pikavoiton tavoittelijat ovat. Kanavassa 8/2022 Juha Lappi on kirjoittanut muuten jutun "Tiede sairastui byrokratiaan", jos aihe kiinnostaa.

Roiskiminen ei kunnioita dialogia vaan levittää julistamisen tautia. Hyi hyi. Mitähän keskustelemaan mallinnettu tekoäly tuosta sanoisi.

Hindulaisuus ei vaikuta olleen kovin tiedevastainen. Pāṇini (https://en.wikipedia.org/wiki/P%C4%81%E1%B9%87ini) kirjoitti hyvin kauan sitten sanskritin kieliopin, joka oli koko tieteenalan terävin kärki yli 2000 vuotta! Myös heikäläisten matematiikka ja astronomia olivat ihan hyvällä tasolla. Toki uskonnon harjoittaminen on vienyt resursseja. Mutta niitä vievät myös rikkaiden ylellinen elämä, yhteiskuntien koossapito, sotiminen yms.

Monet länsimaalaisuuteen törmänneet buddhalaiset suuntaukset ovat vääntäneet tiedemyönteisyytensä maksimiin. Kun aivoja kuvannetaan ja tutkitaan meditaation vaikutuksia, reaktio ei ole että pyhiä asioita on sorkittu ja loukattu, se on "ilmankos me ajateltiin että se toimii". Möläytykset tyyliin "jos Buddha sanoo yhtä ja tiede sanoo toista, uskon tieteeseen" eivät ole ennenkuulumattomia, koska tietyissä buddhalaisissa tyyleissä ei ole chic olla buddhalainen vaan tarkastella todellisuutta sellaisena kuin se on.

Taolaisuus taisi olla viehtynyt jotenkin alkemiaan. Elohopean kanssa etenkin lienee puuhasteltu. Siinä on varmasti ollut mukana perusteettomia uskomuksia ja on kokeiltu älyttömyyksiä. Toisaalta pikku kemistin leikkiminen on luultavasti edistänyt lainalaisuuksien huomaamista, kuten se teki antiikissa, islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa. Kiinalaiset keksivät kompassin, paperinvalmistuksen, puulevypainatuksen, irtokirjasimet, ruudin, joten tuskin he olivat hirveästi aivojaan uskonnolla vahingoittaneet.

Konfutselaisuus on enemmän yhteiskunnallinen filosofia kuin uskonto. Siten se keräsi ajan kanssa pölyä ja muuntui pikkuhiljaa hyödyllisestä herrasmiehen peruspaketista kehitystä jarruttavaksi jäänteeksi. Lännessa samaa draamankaarta harjoittivat kristinusko ja islam, jotka haluavat sorkkia yhteiskuntaa vieläkin kokiessaan olevansa niin oikeassa, niin oikeassa. Keisarillinen virkatutkinto alkoi olla Ming-kaudella melkoisen absurdi näytelmä.

Shintolaisuus on ylläpitänyt hyvin vanhoja käsityksiä maailmasta. Animismi on kokenut yllättävän arvonnousun tällä vuosituhannella. Sen ajatusmallit sopivat loistavasti virtuaalipalveluihin, robotiikkaan ja muuhun sen tapaiseen uusimpaan roinaan. Koskaan ei tiedä millä oksalla se piru istuu.

Kaikkiaan on yhtä kummallista tieteenedistämistä pyyhkäistä pois tuhansia vuosia inhimillisen ajattelun vaiheita sen uskonnollisuuden vuoksi kuin olisi konmarittaa taide ja kulttuuri (https://en.wikipedia.org/wiki/Bonfire_of_the_vanities). Mutta sellaisiakin vaatimuksia ovat eräät nykypäivän savonarolat esittäneet.

Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

Ihmisen aikakausissa on myös eroja. Vai suostuisitko elämään vapaaehtoisesti kivikautisessa yhteisössä ilman nykyajan mukavuuksia?
Afganistanilaisessa peräkylässäkin saa jo maistiaista ihmisestä lähtöisin olevasta normiarjesta, jos kiinnostelee kokeilla.

Ei uskonnot täysin tiedevastaisia olekaan. Jopa äärikonservatiivit islamistit tykkäävät moderneista aseista ja somekanavista.
Vanha ahdisteleva sovinistikin voi osata arvostaa viagraa ja kamerakännyköitä.
Parhaimmillaan Buddhalaisuuskin on ollut ja on käytännön filosofiaa, mikä ei silti pärjää sekään tieteelle muuta kuin ehkä jälkiviisauksien laukojana.
Ja eurooppalainen tiede on ollut kristittyjen uskonnollista tiedettä ajalta ennen ateistista eli maallista modernia tiedettä.
Kukaan ei ole tässä pyyhkimässä pois uskontojen historiallista vaikutusvaltaa, siinä missä Hitlerin tai Stalinin hienojakaan saavutuksia maansa modernisoinnissa ynnä viherajattelun tai vasemmiston ideaalien edistäjinä.
Toinen asia on roikkua tuhansien vuosien inhimillisen ajattelun vaiheissa, muuten kuin tutkimuksellisessa mielessä, jos tuoreempaa ja toimivampaa tieteellistä ajattelua ja välinettä on tarjolla.

Voimme yhdessä tuomita toisemme ja muistaa mihin tieteen pätevyys tai Sokrateen viisaan maine perustui.

Paras valinta minkä uskonto voi tieteiden suhteen tehdä, on pysyä poissa niiden tieltä. Ei buddhalaisuuden tai muunkaan uskonnon kuulu tarjota mitään vaihtoehtoa tieteille, ajatuskin on naurettava. Keittoa ei syödä haarukalla. Mielestäni uskonnot, uskot, henkisyys, hengellisyys kuuluu siihen hetkeen kun ihminen itsekseen mietiskelee syntyjä syviä. Siihen että mitä hän haluaa ajatella alkusyystä, lopputulemasta, kohtalostaan jne. Arkipäivässä ja elämässä noin ylipäätään on sitten parempi operoida tieteiden pohjalta. Kyllähän se ruoka näppärämmin valmistuu esim. mikroon tuikkaamalla, kuin että alat tekemään jotain maagisia eleitä pakastimesta otetun annospaketin yllä...

Tuli muuten mieleeni että kun islamissa on ihan jees valehdella, mikäli se hyödyttää uskovaista, niin kaippa tuota kautta on sitten ihan jees myös käyttää hyväkseen ihan mitä tahansa asiaa, vempelettä jne. joka on Saatanan omien (esim. amerikkalaisten) aikaansaannos. Minua tuollainen kyllä inhottaa, ja arvostan jotenkin luonnostaan enemmän vaikka amisseja. Jos on hihhuli, niin olkoon all the way. Kunhan ei ole haitaksi ympäristölleen!

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 20:05:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 20, 2022, 19:12:50
Minä en ole koskaan uskonut 100 % mihinkään. Sinä a4 sensijaan vaikutat uskovan tieteisiin kuin pyhään lehmään. Tieteet ovat ok, mutta niiden heikkous on että tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset. En tiedä muuttuisiko asia jos keinoäly tekisi tiedettä.

Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Eikö näkevää uskoa voi olla mitenkään olemassa? Jos uskon että on olemassa planeettoja, koska olen kuvia nähnyt tahi kaukoputkeen kurkistanut, niin onko tämäkin usko sokeaa, koska käytin sanaa "usko"?

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 20:05:48
Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Koko tää keskustelu missä asemoit uskonnon ja tieteen tällä tavalla toisiaan vastaan on perua siitä, että Aristoteles käsitteli sekaisin teologiaa ja luonnontieteitä, ja sattumalta länsimaissa ensimmäiset yliopistot perustettiin samoihin aikoihin kuin Aristoteleen teokset tulivat laajemmin tunnetuiksi. Sen ajan teologit päätti ottaa sen mukaan oppeihinsa, ja keskiajalla oltiin aika pitkään kiinni Aristoteleen käsityksissä.

Mun käsitys uskonnosta tai hengellisyydestä on käytännössä sellainen, että siinä puhutaan samasta maailmasta jota tieteetkin tutkii, ja siinä mielessä sikäli kuin on olemassa uskonnollisten perinteiden sisältämää tietoa, se ei ole ristiriidassa tieteellisen katsantotavan kanssa.

Painotusero on lähinnä siinä, että tieteissä ihmetellään maailmaa mittaamalla ja kokeiden kautta. Hengellisissä perinteissä kysymykset eivät edes ole samoja, vaan enemmän haetaan tuntumaa siihen, mistä tässä kaikessa on edes kyse. Lähestymistapa korostaa enemmän intuitiota ja sen kautta avautuvaa hahmotusta, eikä perspektiivi ole sellainen objekteja havainnoivan ulkopuolisen katsojan näkökulma.

Mun mielestä on lähinnä huvittavaa että jaksat jauhaa koko ajan tieteestä tolleen yleisellä tasolla ihan niin kuin kaikki muut olis koko ajan jonkun vaarallisen väärinkäsityksen vallassa ja sulla olis siihen lääke.

Sitten kun puhutaan oikeasti ihmisten käsityksistä, totta kai sä siihen voit tulla sanomaan, miksi ne on jonkin sulle karttuneen tieteellisen tiedon ja ymmärryksen valossa täysin hakoteillä ja väärässä. Mutta silloin kun olen täällä puhunut jostakin hengellisyyteen liittyvästä, olet ollut aika hiljaa, enkä muista koskaan nähneeni sinun tällaista puheenvuoroa esittäneen.

Mistä se johtuu että saarnaat tästä niin paljon yleisellä tasolla mutta käytännön ja konkretian tasolla anti näyttää olevan lähes nollissa?

Kyllä tieteellisyydelle tekee paljon hallaa jos sen kannattaja paasaa siitä samalla kiihkolla kuin joku fanaatikko uskonnostaan. Ulkopuolinen ei näe asenteissa yhtikäs mitään eroa, ja kumpikin alkaa tuntumaan yhtä vastenmieliseltä. Tiedehenkisyys ja uskonhenkisyys.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:08:19
Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Mihinkään vaihtoehtoon ei ole pakko uskoa. Tieteellinen jos tahtoo olla, sen voi ottaa kenttäkokeena. Näkee aikanaan kuin käy.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 21, 2022, 19:49:40
Ihmisen aikakausissa on myös eroja.

Sinä tieteellisteknologisen aionin lapsi! Miksi sahrami paitsi maustaa myös värjää? Miten lasketaan viemäriputkien vaatima kallistus? Mistä on keksitty artikkeli 'ye' wanhahtavan englannin kirjoittamiseen? Miten sähköauton moottori niin kuin tarkemmin toimii, kuin sähköllä? Kun ammut rynnäkkökiväärillä, miten uuden patruunan lataus patruunapesään tapahtuu? Kuinka paljon täyteainetta huuliin kannattaa laittaa kerralla ja millaisin väliajoin? Kun painat näppäintä 'k' ja odotat kirjaimen ilmestyvän näytölle, miten tietokone asian oikeasti hoitaa? Jos yrität vakuutuspetosta vaatimalla korvauksia muka menetetystä hajuaistista, miksi kannattaa tuntea kolmoishermon toiminta todella hyvin?

En ole vakuuttunut että meillä kaikilla on vara pilkata uskovaisten tapaa käyttää televisiota kaukosäätimellä, sytyttää valot valokatkaisimella, ottaa lääkkeet käyttöohjeen mukaan. Sinulla ehkä on.

Jostain kaukaa mieleeni palaa Ephraim Kishonin kertomus kahdesta miehestä, jotka rupeavat ihmettelemään (varhaisen) shakkitietokoneen toimintaa. Toinen yrittää urheasti mutista jotakin annetuista säännöistä ja elektroniikasta, mutta kumpikaan ei ole oikein vakuuttunut. Lopulta molemmat lankeavat polvilleen kiittämään Jumalaa ihmeestä, koneesta joka osaa pelata shakkia. Jotenkin niin se meni. Vaikka mitäs sillä on väliä. Koko juttuhan oli vain taidetta. Se tulee vielä häviämään tieteen tieltä.

Jännä miten sitä ollaan murheissaan islamista ja tieteestä. Viime viikkoina tv näytti jostakin syystä paljon pätkiä Qatarista. Ihan kiitettävästi tuntuivat saaneen teknologiaa ja sen siunauksia kasattua, ainakin varakkaille. Eiköhän puutteet keksintöjen läpäisevyydessä ole globaalisti enemmän kiinni rahasta kuin periaatteellisuudesta? Suomessakin taitaa rikkaat suhtautua positiivisemmin uuden iPhonen hankkimiseen kuin köyhät?

Sinuna varoisin kirjainyhdistelmää EU. Se vaatii tarkkoja GMO-merkintöjä, perusteetta muiden mielestä. Siellä luomutuotannossa eläimille annetaan homeopaattisia ja fytoterapeuttisia tuotteita, lääkkeet ja antibiootit kelpaavat vain todellisessa hädässä. Eräs EU:n viime vuosien yrityksistä kampittaa edistystä on GDPR. Nälkävuoden pituinen säädös, joka pyrkii estämään datatieteen, psykologian ja taloustieteen soveltamisen näkymättömän käden hyödyksi. Melkoisen vanhoillinen luddiittipesäke, tuo Eurooppa.

Afganistanista huolissaan olo on aina kaunista. Ihan tulee Timo Soini mieleen. Vähän väärään aikaan sen kohdistat. Nykyinen moderni tekninen maailma on siellä tehnyt asiat murheellisiksi. Kivikaudella ei ollut pahempaa hätää. Lapis lazuli vaihtui hyvällä voitolla muiden maiden tuotteisiin. Jumalat olivat Egyptissä asti tyytyväisiä, samoin varmaan paikalliset.

Islamin mukana(* Indonesiaan levinnyt tapa leikkelyttää tyttövauvojen sukupuolielimiä on "kiitettävästi" ottanut tieteen hyödykseen: vauvat leikellään sairaalassa. Vuosia sitten näin juttua netissä että synnyttänyt äitee oli järkyttynyt, kun hänen tyttövauvansa ojennettiin hänelle sairaalassa kertoen ylpeinä että me leikeltiin se jo valmiiksi. Siis kajottiin vauvan klitorikseen. En ole ihan varma miten se Indonesiassa tapahtuu. Jotain juttua kuullut (=lukenut) että toisinaan siellä tyydytään raaputtamaan neulalla sitä klitorista. Allah yksin tietää mihin tälläkin idioottimaiselle tavalla oikein pyritään.

Jotkut ovat jopa kehuskelleet että kun yhdessä silpomisversiossa leikataan auki tahi poistetaan klitoriksen huppu, se itseasiassa auttaa naista aikuisena nauttimaan seksistä enemmän. Jos noin olisi, varmaankin tavan sekopäät länsimaissa, nämä jotka tykkäävät kaikenlaisista piersingeistä sun muista itsensä rääkkäämisistä, olisivat jo ottaneet senkin keinon laajaan käyttöön.

Joten kyllä joo, olen murheissani islamista ja tieteestä. Ja kaikista muistakin idioottiuskonnoista silloin kun ne käyttävät tieteitä hyväkseen omia sairaalloisia pyrkimyksiään edistääkseen. (Nyt voisi turinoida tähän Handmaid's Talesta, mutta se on enempi jäsen kertsin juttu, joten olkoon.)

*) Jokaisen uskonnon mukana tulee aina kaikenlaista paskaa, josta sitten tekopyhästi pyöritellään silmiään että "mutta eihän uskonto vaadi". Perkele, mikä sitten vaatii, jos yhtäkkiä tulee joku upouusi tapa jota ei ole aiemmin ollut käytössä. Kuten esim. kerettiläisroviot.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 22, 2022, 11:32:49
Joten kyllä joo, olen murheissani islamista ja tieteestä. Ja kaikista muistakin idioottiuskonnoista silloin kun ne käyttävät tieteitä hyväkseen omia sairaalloisia pyrkimyksiään edistääkseen.

Tiede on käsittääkseni arvoneutraali. a4 saa asiantuntijana parafoida tai dementoida väitteen. Sama tiede mahdollistaa syöpähoidot ja tehokkaammat kidutusmenetelmät, kukkien kastelun ja kalsarimyrkyttämisen. Tieteellisen tiedon kerääminen antaa käteemme vain isomman ja isomman lekan. On sitten meidän valintamme, lyömmekö sillä oikealle vai vasemmalle. Uutisista voi seurata miten kaunista jälkeä syntyy. Se ei aina miellytä, mutta minkäs teet.

Tietty joo kerettiläis- ja noitarovioidenkin sytyttely edellytti tiedettä: piti osata sytyttää tuli... Luen juuri kirjaa jossa mainittiin että temppeliritareiden johtajan rovioon oikein tieten valittiin sellaiset puuainekset, että rääkki kesti mahdollisimman pitkään. Jotkut tai jonkunsorttiset puut savuttavat niin että uhri tukehtuu ennen kuin on ehtinyt palaakaan vielä kokonaisuudessaan, tai käristyä hitaasti elävältä.

En muista olinko aiemmin kuullut että inkvisition käsittelyissä ei saanut vuodattaa verta. Tämä ilmeisesti osaltaan johti kaikenlaisten "nerokkaiden" kidutusten keksimiseen, kun pyrittiin sitä veren näkymistä välttämään. Ja lukemani mukaan tulessa verisuonet palavat tukkoon, joten verta ei nähdä kun sitä palavaa ihmistä ihastellaan.

Jossain olen nähnyt väitettävän, en ole satavarma onko ihan täysfakta, että verenvuodatuksen ei katsottu sopivan kirkonmiehille. Tuskin se sopi sitten instituutiolle kirkko. Hupaisin sovelma aiheesta näkyy kuuluisassa Hastingsin taistelua 1066 kuvaavassa Bayeux'n seinävaatteessa. Siinä Wilhelm Valloittajan velipuoli piispa Odo kantaa sotanuijaa. Vihollisen mäjäyttely sillä oli taatusti kristillisempää puuhaa kuin mitä miekalla. Jeesus touhua siunatkoon.

https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_and_violence

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta on voitu puolustaa ja tuomita esimerkiksi Raamattuun vedoten, sekä pasifismia, että juutalaisvainoja, orjuutta, "pyhää" sotaa, "oikeutettua" sotaa, ristiretkiä, noitavainoja, kidutusta, rovioita, ehkä jopa kivityksiäkin(?) jne..

Jokainen yhteiskunta ja uskontomalli väkivaltaakin on luonut, mielestäni vain nykyään kristillisyyttä tuomitaan ankarammin, osin aiheetta.

Mitä buddhalaisuuteen tulee, ehkä on rauhanomaisimpia malleja, mutta juuri siksi islam pieksi, koska islam ei ole rauhanomainen.
Älä ole buddhisti koulunpihalla, jos kiusaaja on muslimi...

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 22, 2022, 22:15:33
Jokainen yhteiskunta ja uskontomalli väkivaltaakin on luonut, mielestäni vain nykyään kristillisyyttä tuomitaan ankarammin, osin aiheetta.

Mitä buddhalaisuuteen tulee, ehkä on rauhanomaisimpia malleja, mutta juuri siksi islam pieksi, koska islam ei ole rauhanomainen.
Älä ole buddhisti koulunpihalla, jos kiusaaja on muslimi...

Mielestäni uskontojen suurimpia ongelmia on nimenomaan se itsekäs ajattelu että miten voin parhaiten hyötyä maallisessa elämässäni. Katolinen kirkko teki kaikkensa ryöstääkseen ihmisiltä perinnöt, maat ja mammonat. Rovioiden yksi sytyttelysyy oli nimenomaan se että kärtsättävältä saattoi näppärästi takavarikoida hänen omaisuutensa. Olen nähnyt jopa listoja joissa mainitaan hinta kaikille kiduttamiseen ja murhaamiseen tarvittaville tykötarpeille, ja tietenkin nämä tarvikkeet on maksatettu uhrilla. Kuinka saatanalliseksi voi ihmisen mieli kehittyä, jos hän pääsee silaamaan uskonnolla tekonsa?

Luterilaisuudessa on korostunut idis että ahkeruus palkitaan, ja pahimmillaan se on sitten johtanut siihen että ihmiset raatavat itsensä hengiltä. Katolinen sentään voi mennä ripittäytymään ja saa huojennuksen synneistään, mutta luterilaista raastaa loputon syyllisyydentunne, eikä ole mitään varmuutta että saa yhtikäs mitään ikinä anteeksi, kun kaikki on sen hiuskarvan varassa että onko tarpeeksi voimakas usko Jeesukseen. Mistä voi ihmisraiska tietää että onko. Epäilyksiä varmasti tulee joka kerta kun sattuu jotain kamalaa. Kaikki perheen lapset kuolevat. Usko siinä sitten Jeesukseen, lääp lääp.

Jos maallinen menestyminen olisi se mittari jolla uskonto pitää valita, niin sittenhän joka iikan kannattaisi ryhtyä muslimiksi. Alkaahan se olla menestynein uskonto. Kaikenmaailman kultaisia moskeijoita.

Toisaalta uskontojen yhteiskunnallinen merkitys on ollut myös siinä, että köyhälistö pitää turpansa kiinni ja tyytyy nöyrästi osaansa. Venäjällä ei tyydytty, ja jälki oli sitten sen mukaista. Mikäli kommunismissa ei olisi alettu jumaloimaan ensin Leniniä ja sitten Stalinia (Kiinassa Maoa), ehkä siitä olisi voinut jotain tullakin. Mutta ihmisillä on liian suuri tarve palvontaan.

Tarvittaessa sen köyhälistön voi sitten jumaluuden nimissä paiskata sotaan. Kuten Venäjä tekee nyt.

Arvostaisin sellaista uskontoa joka ihan oikeasti rauhoittaa ihmisen niin että hän kilvoittelee itsensä kanssa, ei muita vastaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:08:19
Itse kun olen teosofialla pääni pilannut jo lapsena, uskon että voi olla mahdollista jotta nykyinen globaali sivistys ei ole ekaa laatuaan, ja jonkin aiemman sivilisaation ihan tieteelliset faktat siroteltiin uskontoihin ja riitteihin, bongattavaksi joidenkin myöhempien sukupolvien taholta sitten kun vuosituhantinen pimeä aika on lopulta ohi. (Piru vaan kun pelottaa että pukkaa uusi pimeys päälle ennen kuin on ehditty elpyä.)

Olisikohan ollut peräti Dalai Lama joka ilmoitti että jos uskonto ja tiede joutuu hakavuksiin, niin uskonto on väärässä? Jokatapauksessa ihailen käytännöllis-spirituaalisia ihmisiä jotka ovat valmiita päivittämään ajatuksiaan sitä mukaa kuin fyysistä maailmankaikkeutta tutkitaan. Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Toisaalta myös magia on jaksanut kiinnostaa, vaikka olen varsin skeptinen kaikenmaailman hokkuspokkusukkojen houreiden suhteen. Crowley ja co. lähinnä tulee mieleen. Mutta en elänyt ja todistanut viereltä että toimiko se herran magia, kun esim. otti toisen miehen penistä perseeseensä, jotta johtiko se johonkin rakentavaan ja menestykselliseen lopputulokseen...  ;D Jokatapauksessa magian kautta myös taolaisuus kiinnostaa.

Ei noihin tarvitse uskoa kun tutkittua tietoakin jo löytyy. Ajalta ennen modernia maallista tiedettä löytyy globaalisti useissa sivilisaatioissa ja kulttuureissa uskontoihin sekoittunutta tieteellisempääkin tutkimusta, esim. taivaankappaleista, matematiikasta ja lääketieteen alalta. Ei nykytiede ole ilmestynyt tyhjästä.
Eikä tietoisuuden ilmenemiseen pelkästään materiaalisena ilmiönä tarvitse uskoa kun siitäkin löytyy jo tutkittua tietoa. Ellet ole jonkin sortin uskovainen joka sivuuttaa faktat uskomuksilla.

Magia voi olla jännää, siinä missä fiktiiviset tarinatkin mutta harva aikuinen tunnustaa uskovansa Aku Ankkaan tai joulupukkiin todellisina henkilöinä.
Uskovilla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:13:35
Paras valinta minkä uskonto voi tieteiden suhteen tehdä, on pysyä poissa niiden tieltä. Ei buddhalaisuuden tai muunkaan uskonnon kuulu tarjota mitään vaihtoehtoa tieteille, ajatuskin on naurettava. Keittoa ei syödä haarukalla. Mielestäni uskonnot, uskot, henkisyys, hengellisyys kuuluu siihen hetkeen kun ihminen itsekseen mietiskelee syntyjä syviä. Siihen että mitä hän haluaa ajatella alkusyystä, lopputulemasta, kohtalostaan jne. Arkipäivässä ja elämässä noin ylipäätään on sitten parempi operoida tieteiden pohjalta. Kyllähän se ruoka näppärämmin valmistuu esim. mikroon tuikkaamalla, kuin että alat tekemään jotain maagisia eleitä pakastimesta otetun annospaketin yllä...

Tuli muuten mieleeni että kun islamissa on ihan jees valehdella, mikäli se hyödyttää uskovaista, niin kaippa tuota kautta on sitten ihan jees myös käyttää hyväkseen ihan mitä tahansa asiaa, vempelettä jne. joka on Saatanan omien (esim. amerikkalaisten) aikaansaannos. Minua tuollainen kyllä inhottaa, ja arvostan jotenkin luonnostaan enemmän vaikka amisseja. Jos on hihhuli, niin olkoon all the way. Kunhan ei ole haitaksi ympäristölleen!

Paras asia minkä uskonto voi tehdä, on yhteiskunnan tukemana kuihtua pois maagisena ajatteluna. Ajatusvinoumana siinä missä rasismikin.
Filosofia kuuluu siihen hetkeen kun ihminen itsekseen mietiskelee syntyjä syviä. Tieteellisen maailmankuvan pohjalta.

Maagisessa ajattelussa on ihan jees muokata päätelmiään ilman faktojen estelyä. Ukrainassakin soditaan saman jumalan tukemina toisiaan tappaen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:15:37

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 20:05:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 20, 2022, 19:12:50
Minä en ole koskaan uskonut 100 % mihinkään. Sinä a4 sensijaan vaikutat uskovan tieteisiin kuin pyhään lehmään. Tieteet ovat ok, mutta niiden heikkous on että tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset. En tiedä muuttuisiko asia jos keinoäly tekisi tiedettä.

Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Eikö näkevää uskoa voi olla mitenkään olemassa? Jos uskon että on olemassa planeettoja, koska olen kuvia nähnyt tahi kaukoputkeen kurkistanut, niin onko tämäkin usko sokeaa, koska käytin sanaa "usko"?

Miksi käytit sanaa usko tuossa tapauksessa? Eikö vakuuttuneisuus tai tietäminen kuvaa paremmin tuossa tapauksessa suhdettasi planeettoihin?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 10:48:51

Arvostaisin sellaista uskontoa joka ihan oikeasti rauhoittaa ihmisen niin että hän kilvoittelee itsensä kanssa, ei muita vastaan.

Raamatullisesti- tuota kutsutaan jaakobin painiksi- kun hän painiskeli "jumalan lähettilään kanssa koko yön vaatien siunausta itselleen.

Oikeastaan ihmiset kilvoittelevat "itsensä kanssa ja siinä sivussa muita vastaan.

Omien tunteidensa kanssa sitä kilvoittelua käydään, toisia tunteita yritetään kieltää ja toisia tavoitella- mutta se ei onnistu..

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:15:37

Eikö näkevää uskoa voi olla mitenkään olemassa? Jos uskon että on olemassa planeettoja, koska olen kuvia nähnyt tahi kaukoputkeen kurkistanut, niin onko tämäkin usko sokeaa, koska käytin sanaa "usko"?

Onhan sitä uskonnot perustuvat aistien avulla saatuun tietoon, tai johonkin sellaiseen mitä pidetään totuutena. Aistien välitykselle se kirjallinenkin tieto karttuu, vaikka ei totta olisikaan. Sellaiset uskomukset leviävät, jotka miellyttävät kuulijaa. Tai sitten niitä pakkosyötetään.-Keppiä ja porkkanaa- aasillekin tarjotaan.

No tähtiä nähdään, mutta tieto niistä on laajentunut ajatuksen ja tutkintojen avulla- teoriat ovat tarpeellisia-
Mitään kovin pientä ja hurjan suurta eivät aistimme riitä selittämään, joten uskolla on paikkansa, tai tutkitulla tiedolla. Pelkkä uskominen on asenne..

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - joulukuu 22, 2022, 02:00:46

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 20, 2022, 20:05:48
Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Koko tää keskustelu missä asemoit uskonnon ja tieteen tällä tavalla toisiaan vastaan on perua siitä, että Aristoteles käsitteli sekaisin teologiaa ja luonnontieteitä, ja sattumalta länsimaissa ensimmäiset yliopistot perustettiin samoihin aikoihin kuin Aristoteleen teokset tulivat laajemmin tunnetuiksi. Sen ajan teologit päätti ottaa sen mukaan oppeihinsa, ja keskiajalla oltiin aika pitkään kiinni Aristoteleen käsityksissä.

Mun käsitys uskonnosta tai hengellisyydestä on käytännössä sellainen, että siinä puhutaan samasta maailmasta jota tieteetkin tutkii, ja siinä mielessä sikäli kuin on olemassa uskonnollisten perinteiden sisältämää tietoa, se ei ole ristiriidassa tieteellisen katsantotavan kanssa.

Painotusero on lähinnä siinä, että tieteissä ihmetellään maailmaa mittaamalla ja kokeiden kautta. Hengellisissä perinteissä kysymykset eivät edes ole samoja, vaan enemmän haetaan tuntumaa siihen, mistä tässä kaikessa on edes kyse. Lähestymistapa korostaa enemmän intuitiota ja sen kautta avautuvaa hahmotusta, eikä perspektiivi ole sellainen objekteja havainnoivan ulkopuolisen katsojan näkökulma.

Mun mielestä on lähinnä huvittavaa että jaksat jauhaa koko ajan tieteestä tolleen yleisellä tasolla ihan niin kuin kaikki muut olis koko ajan jonkun vaarallisen väärinkäsityksen vallassa ja sulla olis siihen lääke.

Sitten kun puhutaan oikeasti ihmisten käsityksistä, totta kai sä siihen voit tulla sanomaan, miksi ne on jonkin sulle karttuneen tieteellisen tiedon ja ymmärryksen valossa täysin hakoteillä ja väärässä. Mutta silloin kun olen täällä puhunut jostakin hengellisyyteen liittyvästä, olet ollut aika hiljaa, enkä muista koskaan nähneeni sinun tällaista puheenvuoroa esittäneen.

Mistä se johtuu että saarnaat tästä niin paljon yleisellä tasolla mutta käytännön ja konkretian tasolla anti näyttää olevan lähes nollissa?

Lähinnä asemoin faktat ja uskomukset tiedollisesti toisiaan vastaan ja sen lopputulemana tiede asemoituu uskontojen yläpuolelle tiedollisesti.
Uskonnot ovat fiktion tuottajina toki tiedettä ja Hollywoodia huikeampia saavutuksia.

Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Olen mielestäni tässäkin puhunut nyt hengellisyydestä melko paljon. :)

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 22, 2022, 11:14:09
Kivikaudella ei ollut pahempaa hätää.

Melkoista romantisointia. Puhumattakaan siitä että tieteellinen kehitys on käytännössä elinolojen parantamisen lisäksi yhteisöjen ja yhteiskuntien välistä kilpavarustelua, josta nykypoliitikot puhuvat investoimisena tulevaisuuteen. Koulutus, innovaatiot, tutkimus, tuotekehitys..

Ihmisen keskimääräinen elinaika on jatkuvasti kasvanut. Kivikauden ihmisen arvellaan eläneen keskimäärin 20 vuotta. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elinaika tunnetaan hautalöydösten perusteella kohtalaisen hyvin ja se näyttää olleen hieman alle 30 vuotta. 1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 35–40 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden elinajanajanodote on nopeasti kasvanut, mutta monissa kehitysmaissa se on edelleen alle 60 vuotta.

Vielä 1900-luvun puolivälissä suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista. Sen jälkeen väestön terveys on jatkuvasti parantunut. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. Miesten ja naisten yhteinen elinajanodote oli vuonna 2020 hieman alle 82 vuotta, kun se Ruotsissa oli lähes 83 vuotta. Pisimpään elävät tällä hetkellä japanilaiset, joiden elinajanodote on 85 vuotta.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01025

Tervemenoa omakohtaisesti kivikautiseen elämään sieltä nykytekniikan orjuudesta! :)

Lainaus käyttäjältä: Hiha - joulukuu 22, 2022, 11:45:09

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 22, 2022, 11:32:49
Joten kyllä joo, olen murheissani islamista ja tieteestä. Ja kaikista muistakin idioottiuskonnoista silloin kun ne käyttävät tieteitä hyväkseen omia sairaalloisia pyrkimyksiään edistääkseen.

Tiede on käsittääkseni arvoneutraali. a4 saa asiantuntijana parafoida tai dementoida väitteen. Sama tiede mahdollistaa syöpähoidot ja tehokkaammat kidutusmenetelmät, kukkien kastelun ja kalsarimyrkyttämisen. Tieteellisen tiedon kerääminen antaa käteemme vain isomman ja isomman lekan. On sitten meidän valintamme, lyömmekö sillä oikealle vai vasemmalle. Uutisista voi seurata miten kaunista jälkeä syntyy. Se ei aina miellytä, mutta minkäs teet.

Ei pelkästään lekaa, vaan myös aiempaa paremman ymmärryksen lekan järkevästä käytöstä. Tieteen mukana tulee tieteellisempää kieltä ja maailmankuvaa arvoineen.
Haluaisitko aloittaa tupakoinnin?

Kynääkin on sanottu miekkaa mahtavammaksi aseeksi, mutta sillä on luotu myös sivilisaatioita, kulttuuria, tiedettä, kehitystä, hyvinvointia..ydinpommeista välittämättä moni Suomessa toivoisi Olkiluoto 3:n jo käynnistyvän täydellä teholla.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 23, 2022, 11:58:21
Uskonnot ovat fiktion tuottajina toki tiedettä ja Hollywoodia huikeampia saavutuksia.

Uskoakseni kristinusko, eritoten jyrkin katolilaisuus on esimerkiksi buddhalaisuuteen tai hindulaisuuteen verrattuna herkullista (<-- huono termi, mutten nyt keksi parempaakaan) kamaa elokuvantekijöille, ehkä koska sen uskonnon seksikielteisyys, kaksinaismoralismi jne..  Kaikki manaajat, noitavainot, pedofiilipapit, helvetinkuvastot, henkinen ja hengellinen väkivalta, sisäoppilaitokset jne.. Islamkin olisi varmaankin, mutta vastaavanlaisten elokuvien teko voisi olla vaarallista fatwojen takia.  Buddhalaisista on vaikea kuvitella tehtävän elokuvia, joissa on sekä uskontoa, väkivaltaa että seksiä, eli myyvää kombinaatiota.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 23, 2022, 11:31:47

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 21, 2022, 20:08:19
Itse kun olen teosofialla pääni pilannut jo lapsena, uskon että voi olla mahdollista jotta nykyinen globaali sivistys ei ole ekaa laatuaan, ja jonkin aiemman sivilisaation ihan tieteelliset faktat siroteltiin uskontoihin ja riitteihin, bongattavaksi joidenkin myöhempien sukupolvien taholta sitten kun vuosituhantinen pimeä aika on lopulta ohi. (Piru vaan kun pelottaa että pukkaa uusi pimeys päälle ennen kuin on ehditty elpyä.)

Olisikohan ollut peräti Dalai Lama joka ilmoitti että jos uskonto ja tiede joutuu hakavuksiin, niin uskonto on väärässä? Jokatapauksessa ihailen käytännöllis-spirituaalisia ihmisiä jotka ovat valmiita päivittämään ajatuksiaan sitä mukaa kuin fyysistä maailmankaikkeutta tutkitaan. Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Toisaalta myös magia on jaksanut kiinnostaa, vaikka olen varsin skeptinen kaikenmaailman hokkuspokkusukkojen houreiden suhteen. Crowley ja co. lähinnä tulee mieleen. Mutta en elänyt ja todistanut viereltä että toimiko se herran magia, kun esim. otti toisen miehen penistä perseeseensä, jotta johtiko se johonkin rakentavaan ja menestykselliseen lopputulokseen...  ;D Jokatapauksessa magian kautta myös taolaisuus kiinnostaa.

Ei noihin tarvitse uskoa kun tutkittua tietoakin jo löytyy. Ajalta ennen modernia maallista tiedettä löytyy globaalisti useissa sivilisaatioissa ja kulttuureissa uskontoihin sekoittunutta tieteellisempääkin tutkimusta, esim. taivaankappaleista, matematiikasta ja lääketieteen alalta. Ei nykytiede ole ilmestynyt tyhjästä.
Eikä tietoisuuden ilmenemiseen pelkästään materiaalisena ilmiönä tarvitse uskoa kun siitäkin löytyy jo tutkittua tietoa. Ellet ole jonkin sortin uskovainen joka sivuuttaa faktat uskomuksilla.

Magia voi olla jännää, siinä missä fiktiiviset tarinatkin mutta harva aikuinen tunnustaa uskovansa Aku Ankkaan tai joulupukkiin todellisina henkilöinä.
Uskovilla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta.

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Olen itsekin nähnyt nuorempana keskellä yötä makuuhuoneestani jotain vaikka silmäni ovat olleet kiinni. Isäni väitti että hän oli kokenut ihan kunnollisen OBE:n ja leijunut katossa.

En nyt mitään linkkiorgioita aloita tässä, koska kuitenkin sivuutat ihmisten kokemukset muka-tieteellisellä skepsismillä.

Minun nähdäkseni tiede ei kärsi siitä millään tavalla jos käykin ilmi että reinkarnaatio tahi OBE on fakta. Eihän se sitä tarkoita että pitää automaattisesti adoptoida joku uskonto.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19
Minun nähdäkseni tiede ei kärsi siitä millään tavalla jos käykin ilmi että reinkarnaatio tahi OBE on fakta. Eihän se sitä tarkoita että pitää automaattisesti adoptoida joku uskonto.

Niin kauan kuin jokin ei ole fakta, se on vahvistamaton teoria, löysä luulo, subjektiivinen mielipide, kevyt arvaus tai sokea luottamus eli uskomus.
Tiede toimivuudellaan eli selitys-ja muutosvoimallaan lähinnä karsii faktojen vastaisuutta kaikissa muodoissaan ja harjoittajissaan. Armottomasti.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 23, 2022, 11:58:21
Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Jossain mielessä esimerkiksi 16 personaallisuustyypin luokittelu eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori ja siihen perustuvat rakennelmat ovat pseudotiedettä. Lainataan piirteitä tieteellisestä kielestä tai muutoin asiantuntijadiskurssista mutta varsinainen näyttö monessa kohtaa puuttuu.

Joskus aiemmin toin tätä esille, ja olen edelleen siitä samoilla linjoilla.

Toisaalta ajattelen, että kysymys on siitäkin, mitä jollakin tällaisella mallilla tai työkalulla pyritään tekemään.

Sanotaan vaikka, että joku kiinnostuu omasta persoonallisuudestaan tai haluaa "opetella itseään", ja tavoitteena on itseymmärryksen tai itsetuntemuksen kasvattaminen tai se, että omassa elämässä jokin sujuisi paremmin.

Jos joku kokee saavansa hyötyä tällaisesta testistä tai siitä, millä tavalla sen käsitteistö, jäsennys tai ihan vain jokin itsestä sen avulla kerätty aineisto ohjaa omaa pohdiskelua, ei siinä yhteydessä vältämättä ole alkuunkaan relevanttia, missä mielessä MBTI on pyllystä, miksi tai mitä sen rajoitteet ovat.

On myös paljon sellaista, jossa ei edes ole kyse pseudotieteestä, koska ei pyritä luomaan mitään vaikutelmaa tieteellisyydestä tai esitetä koko juttua jonain loogisena prosessina ja - rakennelmana.

Tähän kategoriaan voisi kuulua vaikka se, että järjestetään tietylle kohderyhmälle joku ayahuasca-retriitti, jossa shamaani ohjaa jonkun tripin — ja ehkä siinä on jotain yhteisöllistä toimintaa ja muuta. Joku voi saada tällaisesta huomattavaa hyötyä ja joku taas ei — eikä se tietenkään sitä tee, että yhtäkkiä kaikki elämän ongelmat katoaisivat tai kaikki muuttuisi toisenlaiseksi.

Miten sen nyt sanoisi...   olisin valmis hyväksymään, että jollekin vaikka MBTI voi olla hyödyllinen työkalu tai jäsennys tietyssä vaiheessa, eikä niiden koko ajattelun ja tekemisen tarvitse siihen tyhjentyä tai pysähtyä. Tämä hyödyllisyys saattaa jopa edellyttää, että jossain mielessä MBTI:tä tai jotakin testiä uskottavana tai hyvänä juttuna. Jos siihen suhtautuu niin, että koko juttu on ihan kuraa tai siihen ei ole mitään luottamusta, silloin siitä tuskin saa myöskään oivalluksia tai muutakaan, mikä olisi hyödyllistä tai johtaisi johonkin edemmäs.

Jos vaikka joku uuno MO tulee kertomaan, miten paljon parempi joku muu persoonallisuuden arviointimalli on, en usko että sekään on sinänsä kauhean hyödyllistä. Todennäköisesti sillä ei ole yhtä helppo testata itseään, tai vielä olennaisemmin tulokset ovat vaikeasti tulkittavia, ja niiden ymmärtämiseen ja kunnolla hyödyntämiseen saatetaan tarvita aika vaikeasti rakennettavissa olevaa ammattitaitoa ja osaamista.

Tunnut a4 sivuuttavan tieteen demarkaatio-ongelman (https://fi.wikipedia.org/wiki/Demarkaatio-ongelma) lähes kokonaan. Syntyy vähän sellainen MBTI-testin binääristä ekstrovetti/introvertti-jakoa vastaava tiede/epätiede-jako, joka kyllä tuntuu selkeältä, ja on helppo sanoa, että tieteellinen tieto on parasta saatavilla olevaa tietoa.

Yleisellä tasolla on tosi helppo esittää että joku on hyvää tai huonoa, mutta täsmällisemmät huomiot on eri juttu. Siis vaikka sanoa että tässä ja tässä kohdassa, kun käytät MBTI:tä tähän ja tähän, sulle voi tulla tällainen ja tällainen ongelma. Voisit tehdä silloi näin ja näin, lukea tämä ja tuon tai ottaa huomioon sen ja sen.

Tarkoitan että tollasen täsmällisen kritiikin ja palautteen antaminen, joka huomioi sen, mitä toinen oikeasti tekee ja ajattelee ja mihin se pyrkii, on paljon vaikeampaa.

On helppo sanoa yleisellä tasolla, että TCI-R on parempi kuin MBTI tai että MBTI on pseudotiedettä, mutta jos pitäis täsmällisesti ja toisen pyrkimyksiä edesauttavalla tavalla sanoa, mikä jossain mitä ne tekee menee mönkään ja miten sitä vois korjata tai ottaa huomioon, yhtäkkiä vaaditaan aika paljon ymmärrystä ja taustatietoja sun muuta, missä pitäis osata vaikka purkaa TCI-R:n tuloksia jollekin sillä tavalla, että se saa niistä jotain konkreettista hyötyä, ymmärtää mistä puhutaan, kokee sen hyödylliseksi, voi soveltaa sitä itse ja pääsee sitä kautta kiinni monenlaiseen.

Oletetaan vaikka että MBTI kertoo jollekin, että sen persoonallisuustyyppi on sellainen, että se on epäjärjestelmällinen ja että sen on vaikea pitää fokusta yllä pitempään.

Edelleen oletetaan, että TCI-R sanoo tavallaan samasta asiasta, että palkitsemisen tarve on tosi matala, mikä negatiivisessa mielessä hankaloittaa ja luo haasteita motivaation ylläpitämiseen. Ja sitten TCI-R kertoo, että samalla tyypillä itsesäätelyn heikoin kohta on sellainen kuin "enlightened second nature", joka taas liittyy siihen, miten hyvin osaa säädellä ja mukauttaa käytöstään muuttuvissa oloissa ja tilanteissa niin, että käytös palvelee omia tavoitteita ja päämääriä.

MBTI ehkä ohjaa tietynlaiseen itsehyväksyntään tai siitä voi vetää vaikkapa sellaisia päätelmiä, että kannattaa hakeutua ympäristöön, jossa nämä ominaisuudet eivät suuremmin haittaa.

TCI-R:n kuvaus on vaikeampi tulkita, mutta siinä on potentiaalisesti tosi hyödyllistä se, että sekä motivoituminen osana sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä että tällainen itseohjautuvuuden henkisyyteen liittyvä komponentti ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa.

Henkisyyteen kytkeytyvät ominaisuudet ovat persoonallisuuden sitä osaa, jota helpoimmin voi muovata vielä aikuisiälläkin. Se tarkoittaa käytännössä, että tätä henkistä osaa ja sen roolia itsesäätelyssä on mahdollista treenata ja vahvistaa. 

Motivoitumisen kannalta taas siihen voi kehittää vaikka jonkun systeemin, missä selvittelee, millä sitten on väliä ja motivoi sillä itseään. Aika moni asiantuntijahommissa toimiva tai vaikka väikkäriä tekevä käyttää esimerkiksi jotakin sellaista ystävää väliaikaisesti tukihenkilönä, jonka mielipiteellä on tosi paljon väliä. Ilmoittaa sille tavoitteet ja käyttää vaikka jotain viiden minuutin check-in puheluita siihen, että käy läpi mikä on ollut tavoite ja mitä on itse asiassa edellisenä päivänä saanut tehtyä, ja sitten asetetaan uudet tavoitteet.

Mutta...  välttämättä jollekin joka tekee MBTI-testin ja pohdisdtelee persoonallisuuttaan, toi ei ole se mitä ne haluaa tai mikä niitä kiinnostaa, jolloin tällainen tuputtamalla annettu tieto on käytännössä täysin turhaa. Luulisin että tollasta polkua vois olla aika vaikea lähteä seuraamaan.

MBTI taas antaa tietyn tavan kuvata sekä itselle että muille sitä, minkälainen oma persoonallisuus on. Eri persoonallisuustyypeistä löytyy mielin määrin helppotajuista tekstiä, erilaisia käytännön neuvoja, ja koko se luokittelu on niin simppeli, että kenen tahansa tuntemattoman tavallisen ihmisen on helppo saada siitä irti jotain -- ja tässä mielessä se on vähän samanlainen juttu kuin että kerrotaan vaikkapa potentiaaliselle kumppanille horoskooppimerkki.

Siinä piilee tietysti vaaroja, jos tällainen otetaan liian vakavasti, annetaan sille liikaa painoarvoa, tehdään vääriä tulkintoja tai käytetään sitä sellaiseen mihin se ei sovi. Silti väittäisin, että suurimmaksi osaksi MBTI:n käyttö on harmitonta.

Joissain asioissa syvästi henkilökohtainen kietoutuu hahmotuksiin ja tavoitteisiin ja kaikkeen jo niin lähtökuopissa, että pyrkimys tarkastella jotakin toista ihmistä (tai itseään) ikään kuin objektina tai objektiivisesti kaiken tällaisen ulkopuolelta, on aika tuhoon tuomittu.

Yritin tolla hätäisesti hahmotellulla personallisuuden arviointimallien erojen kuvauksella tavoitella kai sitä, että vaikka joku olis "armottomasti totta", ei siitä välttämättä silti ole mitään hyötyä. Kun ne jutut pitäis jokaisen itse ymmärtää, ja ratkaisevaa on, mikä on niiden vaikutus ja koettu hyöty omassa elämässä.

Kun Norma joskus puhui omista kokemuksistaan, joita hän kuvasi muistaakseni aiemmiksi elämiksi, mun mielestä on ilman muuta parempi ottaa sellainen vastaan suhteellisen avoimesti eikä niin, että ensimmäisenä ollaan ohuesti pätemässä tai ampumassa alas.

Vielä persoonallisuusesimerkkiin palatakseni:
Sekin on ihan sama, minkälainen tilastollinen näyttö on jonkun arviointimallin psykometriikalle tai mitä hyvänsä tällaista.
   Jossain kohtaa kun mennään siihen, mitä visioin käytännön toiminnan tasolla "tieteellisen tiedon" tai TCI-R:n tulosten hyödyntämisestä, tullaan pisteeseen, jossa ei enää auta niistä puhua, niitä kuvata tai niillä tärkeillä, vaan ne jutut pitää itse tehdä, ja se kaikki suodattuu omien hahmotusten kautta.

Joku teoreettinen kuvaus muuttujasta "itsetransendenttius sisäisessä säätelyssä ja itseohjautuvuudessa" (hätäinen kapulakäännös termille "englightened second nature") ei tee mitään, vaikka se olisi kuinka sofistikoitunut tahansa.

Kun kyse on siitä, miten tällaista harjoitetaan, ylipäätään mielellistetään ja lähestytään, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omien hahmotusten ja kokemusten kautta. Silloin käytännössä etsitään intuiviivista omaa ymmärrystä noista jutuista nimenomaan omalla kohdalla, eikä pelin henki ole se, että etsitään "parasta tieteellistä teoriaa" tai "parasta mallia", vaan jotakin sellaista, joka käsitteellisesti ja kokemuksellisesti resonoi omalla kohdalla ja siksi hyödyttää, toimii käytännössä ja avaa erilaisia väyliä viedä juttua eteenpäin.

Tossa tullaan mun mielestä lähelle sitä, miten hengellinen perspektiivi poikkeaa tieteellisestä.

Se mitä tehdään ja mistä on kyse voi olla soviteltavissa yhteen vaikkapa TCI-R:n kanssa (tai jonkun neurotieteellisen näkökulman tai minkä hyvänsä).

Silti ne teoriat tai mallit, niiden puitteissa esitetyt kielelliset kuvaukset siitä, miten asioiden on mitattu olevan (nämä tietyssä mielessä ovat 'tieteellisiä faktoja'), tai tällaisten tarjoamat jäsennykset maailmasta eivät ole sellaisia olioita joilla voitaisiin suoraan "tehdä jotain" ja vaikuttaa, vaan se tapahtuu väistämättä yksilöiden omien hahmotusten ja toisaalta näiden jakamisen kautta.

Tossa yhteydessä taas psykiatrian tai psykologian joku tietty kielellinen kuvaus pyrkii yleistämään pois yksilöllisestä hahmotuksesta. Pyrkimys on ankkuroida käsitteet ja muut johonkin, jolloin siis...  vaikka jossain kliinisessä psykologiassa tai psykiatriassa voidaan kuvata ilmiöitä niin, että vertaillaan eri teorioita toisiinsa, ja jollain arviointimallilla tehdään vaikka jotakin tiettyä juttua niin, että ammattikunnan kesken on jokin ymmärrys siitä, mihin tämä liittyy, mitä ollaan tekemässä ja mitä nämä käsitteet ja jutut tarkoittavat ja mitä ne ovat.

Tolla tasolla se yksittäinen ihminen on osa laajempaa populaatiota, ja silloin kun yleistetään, tätä katsotaan ja käsitellään tavallaan objektina samaan aikaan kuin ihmsenä ja yksilönä. Tämmöseltä obektina tarkastelun tasolta taas ei voi viedä läpi mitään sellaista, joka olis vaikka itsensä kehittämistä, koska siinä on pakko jossain kohtaa mennä käytännön toimintaan, josta osa on vain tämän ihmisen itsensä tehtävissä.

Niin siis... mua vaivaa ehkä se, että a4 harvoin tarjoaa täsmällistä korjausehdotusta niin, että olis pyritty ymmärtämään, mikä toisella on ideana ja pyrkimyksenä. Se olis kai sitten sen karttuneen tieteellisen tiedon hyödyntämistä.

Sen sijaan hän sanoo suunnilleen että high level shit is high level shit ja toistelee tätä aiheesta riippumatta.

Se on vähän niin kuin sanois että se mitä persoonallisuuspsykologit tekee tai mitä psykiatrit tekee on aika erilaista kuin se, mitä joku satunnainen netin käyttäjä tekee, kun se täyttää jonkun MBTI-lomakkeen ja kertoo netissä tuloksistaan jollekin muulle — paitsi että a4:llä sama idea on abstrahoitu ja yleistetty niin pitkälle, ettei se enää sisällä mitään käytännön tasolla aukikelattavissa olevaa viestiä henkilölle. jolle nää kommentit osoitetaan.

---

Aikamoista häröilyä osa tästä, myönnän sen, ja tuskin tämä mitään selventää :P

Toivotan kuitenkin samalla hyvää joulua ja joulunaikaa kaikille kantislaisille :)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - joulukuu 24, 2022, 00:03:32

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 23, 2022, 11:58:21
Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Jossain mielessä esimerkiksi 16 personaallisuustyypin luokittelu eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori ja siihen perustuvat rakennelmat ovat pseudotiedettä. Lainataan piirteitä tieteellisestä kielestä tai muutoin asiantuntijadiskurssista mutta varsinainen näyttö monessa kohtaa puuttuu.

Joskus aiemmin toin tätä esille, ja olen edelleen siitä samoilla linjoilla.

Toisaalta ajattelen, että kysymys on siitäkin, mitä jollakin tällaisella mallilla tai työkalulla pyritään tekemään.

Sanotaan vaikka, että joku kiinnostuu omasta persoonallisuudestaan tai haluaa "opetella itseään", ja tavoitteena on itseymmärryksen tai itsetuntemuksen kasvattaminen tai se, että omassa elämässä jokin sujuisi paremmin.

Jos joku kokee saavansa hyötyä tällaisesta testistä tai siitä, millä tavalla sen käsitteistö, jäsennys tai ihan vain jokin itsestä sen avulla kerätty aineisto ohjaa omaa pohdiskelua, ei siinä yhteydessä vältämättä ole alkuunkaan relevanttia, missä mielessä MBTI on pyllystä, miksi tai mitä sen rajoitteet ovat.

On myös paljon sellaista, jossa ei edes ole kyse pseudotieteestä, koska ei pyritä luomaan mitään vaikutelmaa tieteellisyydestä tai esitetä koko juttua jonain loogisena prosessina ja - rakennelmana.

Tähän kategoriaan voisi kuulua vaikka se, että järjestetään tietylle kohderyhmälle joku ayahuasca-retriitti, jossa shamaani ohjaa jonkun tripin — ja ehkä siinä on jotain yhteisöllistä toimintaa ja muuta. Joku voi saada tällaisesta huomattavaa hyötyä ja joku taas ei — eikä se tietenkään sitä tee, että yhtäkkiä kaikki elämän ongelmat katoaisivat tai kaikki muuttuisi toisenlaiseksi.

Miten sen nyt sanoisi...   olisin valmis hyväksymään, että jollekin vaikka MBTI voi olla hyödyllinen työkalu tai jäsennys tietyssä vaiheessa, eikä niiden koko ajattelun ja tekemisen tarvitse siihen tyhjentyä tai pysähtyä. Tämä hyödyllisyys saattaa jopa edellyttää, että jossain mielessä MBTI:tä tai jotakin testiä uskottavana tai hyvänä juttuna. Jos siihen suhtautuu niin, että koko juttu on ihan kuraa tai siihen ei ole mitään luottamusta, silloin siitä tuskin saa myöskään oivalluksia tai muutakaan, mikä olisi hyödyllistä tai johtaisi johonkin edemmäs.

Jos vaikka joku uuno MO tulee kertomaan, miten paljon parempi joku muu persoonallisuuden arviointimalli on, en usko että sekään on sinänsä kauhean hyödyllistä. Todennäköisesti sillä ei ole yhtä helppo testata itseään, tai vielä olennaisemmin tulokset ovat vaikeasti tulkittavia, ja niiden ymmärtämiseen ja kunnolla hyödyntämiseen saatetaan tarvita aika vaikeasti rakennettavissa olevaa ammattitaitoa ja osaamista.

Tunnut a4 sivuuttavan tieteen demarkaatio-ongelman (https://fi.wikipedia.org/wiki/Demarkaatio-ongelma) lähes kokonaan. Syntyy vähän sellainen MBTI-testin binääristä ekstrovetti/introvertti-jakoa vastaava tiede/epätiede-jako, joka kyllä tuntuu selkeältä, ja on helppo sanoa, että tieteellinen tieto on parasta saatavilla olevaa tietoa.

Yleisellä tasolla on tosi helppo esittää että joku on hyvää tai huonoa, mutta täsmällisemmät huomiot on eri juttu. Siis vaikka sanoa että tässä ja tässä kohdassa, kun käytät MBTI:tä tähän ja tähän, sulle voi tulla tällainen ja tällainen ongelma. Voisit tehdä silloi näin ja näin, lukea tämä ja tuon tai ottaa huomioon sen ja sen.

Tarkoitan että tollasen täsmällisen kritiikin ja palautteen antaminen, joka huomioi sen, mitä toinen oikeasti tekee ja ajattelee ja mihin se pyrkii, on paljon vaikeampaa.

On helppo sanoa yleisellä tasolla, että TCI-R on parempi kuin MBTI tai että MBTI on pseudotiedettä, mutta jos pitäis täsmällisesti ja toisen pyrkimyksiä edesauttavalla tavalla sanoa, mikä jossain mitä ne tekee menee mönkään ja miten sitä vois korjata tai ottaa huomioon, yhtäkkiä vaaditaan aika paljon ymmärrystä ja taustatietoja sun muuta, missä pitäis osata vaikka purkaa TCI-R:n tuloksia jollekin sillä tavalla, että se saa niistä jotain konkreettista hyötyä, ymmärtää mistä puhutaan, kokee sen hyödylliseksi, voi soveltaa sitä itse ja pääsee sitä kautta kiinni monenlaiseen.

Oletetaan vaikka että MBTI kertoo jollekin, että sen persoonallisuustyyppi on sellainen, että se on epäjärjestelmällinen ja että sen on vaikea pitää fokusta yllä pitempään.

Edelleen oletetaan, että TCI-R sanoo tavallaan samasta asiasta, että palkitsemisen tarve on tosi matala, mikä negatiivisessa mielessä hankaloittaa ja luo haasteita motivaation ylläpitämiseen. Ja sitten TCI-R kertoo, että samalla tyypillä itsesäätelyn heikoin kohta on sellainen kuin "enlightened second nature", joka taas liittyy siihen, miten hyvin osaa säädellä ja mukauttaa käytöstään muuttuvissa oloissa ja tilanteissa niin, että käytös palvelee omia tavoitteita ja päämääriä.

MBTI ehkä ohjaa tietynlaiseen itsehyväksyntään tai siitä voi vetää vaikkapa sellaisia päätelmiä, että kannattaa hakeutua ympäristöön, jossa nämä ominaisuudet eivät suuremmin haittaa.

TCI-R:n kuvaus on vaikeampi tulkita, mutta siinä on potentiaalisesti tosi hyödyllistä se, että sekä motivoituminen osana sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä että tällainen itseohjautuvuuden henkisyyteen liittyvä komponentti ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa.

Henkisyyteen kytkeytyvät ominaisuudet ovat persoonallisuuden sitä osaa, jota helpoimmin voi muovata vielä aikuisiälläkin. Se tarkoittaa käytännössä, että tätä henkistä osaa ja sen roolia itsesäätelyssä on mahdollista treenata ja vahvistaa. 

Motivoitumisen kannalta taas siihen voi kehittää vaikka jonkun systeemin, missä selvittelee, millä sitten on väliä ja motivoi sillä itseään. Aika moni asiantuntijahommissa toimiva tai vaikka väikkäriä tekevä käyttää esimerkiksi jotakin sellaista ystävää väliaikaisesti tukihenkilönä, jonka mielipiteellä on tosi paljon väliä. Ilmoittaa sille tavoitteet ja käyttää vaikka jotain viiden minuutin check-in puheluita siihen, että käy läpi mikä on ollut tavoite ja mitä on itse asiassa edellisenä päivänä saanut tehtyä, ja sitten asetetaan uudet tavoitteet.

Mutta...  välttämättä jollekin joka tekee MBTI-testin ja pohdisdtelee persoonallisuuttaan, toi ei ole se mitä ne haluaa tai mikä niitä kiinnostaa, jolloin tällainen tuputtamalla annettu tieto on käytännössä täysin turhaa. Luulisin että tollasta polkua vois olla aika vaikea lähteä seuraamaan.

MBTI taas antaa tietyn tavan kuvata sekä itselle että muille sitä, minkälainen oma persoonallisuus on. Eri persoonallisuustyypeistä löytyy mielin määrin helppotajuista tekstiä, erilaisia käytännön neuvoja, ja koko se luokittelu on niin simppeli, että kenen tahansa tuntemattoman tavallisen ihmisen on helppo saada siitä irti jotain -- ja tässä mielessä se on vähän samanlainen juttu kuin että kerrotaan vaikkapa potentiaaliselle kumppanille horoskooppimerkki.

Siinä piilee tietysti vaaroja, jos tällainen otetaan liian vakavasti, annetaan sille liikaa painoarvoa, tehdään vääriä tulkintoja tai käytetään sitä sellaiseen mihin se ei sovi. Silti väittäisin, että suurimmaksi osaksi MBTI:n käyttö on harmitonta.

Joissain asioissa syvästi henkilökohtainen kietoutuu hahmotuksiin ja tavoitteisiin ja kaikkeen jo niin lähtökuopissa, että pyrkimys tarkastella jotakin toista ihmistä (tai itseään) ikään kuin objektina tai objektiivisesti kaiken tällaisen ulkopuolelta, on aika tuhoon tuomittu.

Yritin tolla hätäisesti hahmotellulla personallisuuden arviointimallien erojen kuvauksella tavoitella kai sitä, että vaikka joku olis "armottomasti totta", ei siitä välttämättä silti ole mitään hyötyä. Kun ne jutut pitäis jokaisen itse ymmärtää, ja ratkaisevaa on, mikä on niiden vaikutus ja koettu hyöty omassa elämässä.

Kun Norma joskus puhui omista kokemuksistaan, joita hän kuvasi muistaakseni aiemmiksi elämiksi, mun mielestä on ilman muuta parempi ottaa sellainen vastaan suhteellisen avoimesti eikä niin, että ensimmäisenä ollaan ohuesti pätemässä tai ampumassa alas.

Vielä persoonallisuusesimerkkiin palatakseni:
Sekin on ihan sama, minkälainen tilastollinen näyttö on jonkun arviointimallin psykometriikalle tai mitä hyvänsä tällaista.
   Jossain kohtaa kun mennään siihen, mitä visioin käytännön toiminnan tasolla "tieteellisen tiedon" tai TCI-R:n tulosten hyödyntämisestä, tullaan pisteeseen, jossa ei enää auta niistä puhua, niitä kuvata tai niillä tärkeillä, vaan ne jutut pitää itse tehdä, ja se kaikki suodattuu omien hahmotusten kautta.

Joku teoreettinen kuvaus muuttujasta "itsetransendenttius sisäisessä säätelyssä ja itseohjautuvuudessa" (hätäinen kapulakäännös termille "englightened second nature") ei tee mitään, vaikka se olisi kuinka sofistikoitunut tahansa.

Kun kyse on siitä, miten tällaista harjoitetaan, ylipäätään mielellistetään ja lähestytään, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omien hahmotusten ja kokemusten kautta. Silloin käytännössä etsitään intuiviivista omaa ymmärrystä noista jutuista nimenomaan omalla kohdalla, eikä pelin henki ole se, että etsitään "parasta tieteellistä teoriaa" tai "parasta mallia", vaan jotakin sellaista, joka käsitteellisesti ja kokemuksellisesti resonoi omalla kohdalla ja siksi hyödyttää, toimii käytännössä ja avaa erilaisia väyliä viedä juttua eteenpäin.

Tossa tullaan mun mielestä lähelle sitä, miten hengellinen perspektiivi poikkeaa tieteellisestä.

Se mitä tehdään ja mistä on kyse voi olla soviteltavissa yhteen vaikkapa TCI-R:n kanssa (tai jonkun neurotieteellisen näkökulman tai minkä hyvänsä).

Silti ne teoriat tai mallit, niiden puitteissa esitetyt kielelliset kuvaukset siitä, miten asioiden on mitattu olevan (nämä tietyssä mielessä ovat 'tieteellisiä faktoja'), tai tällaisten tarjoamat jäsennykset maailmasta eivät ole sellaisia olioita joilla voitaisiin suoraan "tehdä jotain" ja vaikuttaa, vaan se tapahtuu väistämättä yksilöiden omien hahmotusten ja toisaalta näiden jakamisen kautta.

Tossa yhteydessä taas psykiatrian tai psykologian joku tietty kielellinen kuvaus pyrkii yleistämään pois yksilöllisestä hahmotuksesta. Pyrkimys on ankkuroida käsitteet ja muut johonkin, jolloin siis...  vaikka jossain kliinisessä psykologiassa tai psykiatriassa voidaan kuvata ilmiöitä niin, että vertaillaan eri teorioita toisiinsa, ja jollain arviointimallilla tehdään vaikka jotakin tiettyä juttua niin, että ammattikunnan kesken on jokin ymmärrys siitä, mihin tämä liittyy, mitä ollaan tekemässä ja mitä nämä käsitteet ja jutut tarkoittavat ja mitä ne ovat.

Tolla tasolla se yksittäinen ihminen on osa laajempaa populaatiota, ja silloin kun yleistetään, tätä katsotaan ja käsitellään tavallaan objektina samaan aikaan kuin ihmsenä ja yksilönä. Tämmöseltä obektina tarkastelun tasolta taas ei voi viedä läpi mitään sellaista, joka olis vaikka itsensä kehittämistä, koska siinä on pakko jossain kohtaa mennä käytännön toimintaan, josta osa on vain tämän ihmisen itsensä tehtävissä.

Niin siis... mua vaivaa ehkä se, että a4 harvoin tarjoaa täsmällistä korjausehdotusta niin, että olis pyritty ymmärtämään, mikä toisella on ideana ja pyrkimyksenä. Se olis kai sitten sen karttuneen tieteellisen tiedon hyödyntämistä.

Sen sijaan hän sanoo suunnilleen että high level shit is high level shit ja toistelee tätä aiheesta riippumatta.

Se on vähän niin kuin sanois että se mitä persoonallisuuspsykologit tekee tai mitä psykiatrit tekee on aika erilaista kuin se, mitä joku satunnainen netin käyttäjä tekee, kun se täyttää jonkun MBTI-lomakkeen ja kertoo netissä tuloksistaan jollekin muulle — paitsi että a4:llä sama idea on abstrahoitu ja yleistetty niin pitkälle, ettei se enää sisällä mitään käytännön tasolla aukikelattavissa olevaa viestiä henkilölle. jolle nää kommentit osoitetaan.

---

Aikamoista häröilyä osa tästä, myönnän sen, ja tuskin tämä mitään selventää :P

Toivotan kuitenkin samalla hyvää joulua ja joulunaikaa kaikille kantislaisille :)

Mielestäni on alkuunkin relevanttia arvottaa keinoja ja työkaluja, joilla ihmiset kokevat saavansa hyötyä.
Joskus on tarpeen jopa palkita ihmisiä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Darwin-palkinto
Yhtä paljon kuin on relevanttia arvottaa objektiivista tietoa ylitse trumppilaisen subjektiivisen mielipiteilyn, joka faktoista välittämättä kokee olevansa faktojen kanssa vähintäänkin tasa-arvoista hölinää. Musta tuntuu että Helsinki on Yhdysvaltojen pääkaupunki ja mä oon ihan yhtä oikeassa kuin joku muukin.
Joku voi kokea saavansa hyötyä militanteista ja rokotevastaisista salaliittoteorioista tai uhraamalla naisia. Tai inkarnaatioista.
Inkarnaatio-opit tai horoskoopit kuulostavat harmittomilta mutta ovat pohjimmiltaan hömppäajatteluun opettavaa toimintaa ilman faktapohjaa.

Tieteen demarkaatio-ongelmaan on pseudotieteidenkin osalta olemassa tieteen perustyökalu nimeltä tiedeyhteisö, joka jatkuvasti keskuudessaan arvottaa tieteellistä tutkimusta monin tavoin.
Tiede on jatkuvan kriittisesti itseään uudistava yhteisöllinen muuttuva prosessi.
Minä jätän maallikkona tieteelliset käytännön esimerkit tieteilijöiden harteille. High level shit.
Though the MBTI resembles some psychological theories, it has been criticized as pseudoscience[6] and is not widely endorsed by academic researchers in the psychology field.[7] The indicator exhibits significant scientific (psychometric) deficiencies, including poor validity, poor reliability, measuring categories that are not independent, and not being comprehensive.[
https://en.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs_Type_Indicator

Hyvää faktapohjaista joulua kaikille! :D

Se on hyvä tieto, että a4 kampanjoi tietynlaista "sekoiliua" vastaan, joka usein liitetään esimerkiksi Trumpiin.

Ehkä hieman raflaavana näkökulmana heittäisin seuraavaa:

1) Yksi katalyytti sekoilulle on, että ihmisten kokemuksia ei kuunnella kunnolla. Olisi parempi senkin kannalta, mitä a4 kannattaa, että näin pyrittäisiin tekemään.

2) Edelliseen liittyen olisi minusta hyvä, että uskallettaisiin puhua fiiliksistä ja kokemuksista ihan sellaisinaan. Tarkoitan että ei niihin aina tarvitse liittää mitään selitystä, ei tarvita mitään ulkoista auktoriteettia tai Wikipediaa tai muutakaan tällaista. Eikä ihmisten minusta pitäisi tarvita kaikissa asioissa tiedettä kainalosauvakseen.

Silloin voisi sanoa, että saunominen tuntuu hemmetin hyvältä, vihreän teen juominen tuntuu mukavalta tai on oman itsen hoivaamista tai jotain — eikä kaikesta tarvitsisi tehdä pseudotiedettä keksimällä siihen heti jotain mekanistista selitystä kylkeen ja ikään kuin apinoimalla jotain käsitystä siitä, miten jossakin tieteessä puhuttaisiin asioista fiksusti tai uskottavasti.

Tollasta kutsutaan kai mekanistiseksi virhepäätelmäksi, ja sitä näkee paljon erityisesti terveyteen liittyvässä diskurssissa. Siis että innostutaan mekanismeista ja uskottavuudesta ja "leijaillaan" jossain aika abstraktissa.

Kliininen tutkimus taas on eri asia, ja siinä tarkoitus olisi katsoa kaksoissokkokokeilla, minkä suuruinen efekti jollakin terapialla on, mitä haittavaikutuksia on havaittu — ja niin pois päin.

Suurin osa kaikista kliinisistä terapioista osoittautuu ennen pitkää turhiksi tai erittäin heikkotehoisiksi — ja nekin jotka toimivat ovat yleensä efektiltään melko vaatimattomia.

Yleensä se, mikä on ns. "oikeasti totta" on arkijärjen mukaista, vähän ehkä tylsää ja latteaa, tai sitten yksityiskohdissaan puuduttavaa ja epäinnostavaa — niin kuin se, että kannattaa harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin.

Yksi edistyksen ja tieteenkin kantava voima on se, että ihmiset silti ovat uteliaita ja kokeilevat ja systematisoivat ja etsivät toimivia juttuja myös henkilökohtaisessa elämässään.

Mun mielestä on epärealistista edes kuvitella, ihmisten pitäis rakentaa elämäänsä silleen, että ne lukis aina jotain kaksoissokkotutkimusten tuloksia, miettis jotain efektien kokoja ja perustais arjessa ratkaisunsa tällaiseen. 

Kaksoissokkokokeet kuitenkin on kliinisessä lääketieteessä se erityinen juttu, joka on mahdollistanut tietyn kehityksen. Silloin ei mennä sillä, kuinka uskottava biomekanistinen selitys on sille, miksi ja miten jokin vaikuttaa, millaisia kertomuksia meillä on kokemuksista, vaan ratkaisevaa on näyttö — ja sen perusteella tehdään päätelmiä siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Mutta jos henkilökohtaisella tasolla vedetään kauhean kireälle ns. tieteellisyyden vaatimustaso, se johtaa nimenomaan siihen, että ei enää uskalleta tai osata puhua omista kokemuksista sellaisinaan — eikä kuunnella sitä, mitä toisilla on sanottavaa.

Se taas johtaa kuplautumiseen, jossa ihmiset joutuvat hakemaan yhteisöä, jossa heitä kuunneltaisiin.

Mun mielestä noi jutut vois elää rinnakkain. Voitais hyväksyä, että kun puhutaan ihmisen koko elämästä, siihen kuuluu monenlaisia projekteja ja päämääriä, joista kaikki eivät ole suoraan analogisia luonnontieteiden naturalistiselle projektille — eikä siinä tarvitse pyrkiä soveltamaan täsmälleen vaikka jotain kliinisen lääketieteen metodologiaa.

Esimerkiksi jos kokeilee vaikka vähähiilihydraattista ruokavaliota tai pätkäpaastoja ja saa siitä hyviä kokemuksia, paino putoaa tai olo on jotenkin parempi, ei minusta silloin tarvitse hylätä tai sivuuttaa niitä omia kokemuksia —  eikä myöskään ensisijaisesti hakea niille jotakin tieteellistä selitystä. Olisi epärealistista ajatella, että kaikki ihmiset tekis kaikki valintansa tämmösissä asioissa kaikista parhaan mahdollisen tutkimuksen ja nimenomaan kaksoissokkotutkimuksilla saadun näytön mukaan.

Saatavilla on vaikka minkälaista uskottavalta näyttävää tutkimusta, ja tavallaan parempi ois jos pystyis ajattelemaan sitä vaan niiden omien kokemusten kautta ja suhtautumaan aika silleen rennosti ja leppoisasti.

Sehän voi olla jollekin tärkeä kokemus, että syömisellä todella on iso vaikutus siihen, miten hyvin voi ja miten koko kroppa toimii. Tämä on hyvä, ja pitäisin hyvänä, ettei silloin tarvitsisi hakea jotain tiettyä yhteisöä, jotta voit puhua sun paastojutuista tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja kuplautua ja jämähtää vain sinne.

Tää viesti on tosi hätäisesti rustattu, mutta siis...  sympatiseeraan a4:n pyrkimystä kohti totuutta ja kampanjointia tietylaista sekoilua vastaan... mutta silti esitän hypoteesia, että osa hänen toiminnastaan pikemminkin luo edellytyksiä sille, mitä hän vastustaa.

Ihminen voi jossain vaiheessa saada tietoa siitä, että vaikka joku pätkäpaasto ei tuota hirveästi hyötyjä ja voi päätyä rakentamaan jotain muunlaista ja vähemmän rankkaa tapaa hoitaa syömisiään niin että voi hyvin.

Mutta jos joku löytää itselleen toimivan jutun vaikka pätkäpaastoista, siihen pitäis riittää perusteluiksi ihan ne sen omat havainnot  — ja olis hyvä kannustaa siihen että ei tarvitse tehdä kaikesta jotain pseudotiedettä tai debatoida ja dumata ja niin pois päin.

Näen tän silleen että trumpismi, pirstaloituminen ja piittaamattomuus faktoista elävät myös siitä, että ei uskalleta tai osata puhua omista fiiliksistä sinä mitä ne ovat.
    Pitää olla joku uskottava teoria ja mekanistinen selitys, tai sitten puhutaan hienoista selityksistä omien kokemusten sijaan, koska kaikki aina sivuuttaa kokemukset ja niitä pidetään arvottomina, vaikka ne just olis arkisen elämän kannalta aivan ensisijaisia.

Moni kokee ettei sellainen olisi riittävää tai uskottavaa. Aina tulee joku tärkeilemään tai pätemään, joten on syytä olla joku teoria ja selitys. Periaatteessa on aina mahdollista löytää joku viiteryhmä joka on löytänyt just samoja selityksiä kokemuksilleen — ja ehkä siellä sit pystyy kokemuksistakin puhumaan — jos pystyy.

Toi johtaa myös siihen, että kun koitan kertoa vaikka MBTI:stä jotain ihan konkreettista ja olen jo aiemmin käsitellyt sitä, mikä siinä mättää ja miksi — ja sitä paitsi laajempi pointti mitä sitä esimerkkinä käyttäen luotasin liittyy aiheeseen monella tasolla — niin a4:n vastaus on lainata Wikipediaa jossa sanotaan että MBTI on saanut paljon kritiikkiä eikä sitä käytetä kliinisessä työssä eikä ammattilaiset muutenkaan pidä sitä juuri minään.

Siinä menee kokonaan ohi se, mitä yritin sanoa, ja "tieteellisyys" on jotain sellaista, että nopeasti googletetaan ja suoraan Wikipediasta lainataan jotain tommosta  8)

Mun pointti oli mm. se, että MBTI voi olla ihan hyvä juttu jollekin johonkin tarkoitukseen ja jossain kohtaa. Se että on kiinnostunut persoonallisuudesta ja omasta persoonallisuudestaan on hieno juttu sinänsä.

Melkein jokainen persoonallisuuspsykologi tai psykiatri on jossain vaiheessa tehnyt MBTI-testin, suhtautunut siihen uteliaasti ja ehkä jopa innostuneesti. Myöhemmin perspektiivi siihen saattaa muuttua, mutta heidänkin läpikäymä tie on pitkä ja hidas taival, jossa ymmärrys ja tieto karttuu vähitellen, eikä siinä voi suoraan hypätä siihen että arviois asioita joillain erilaisilla tai paremmilla pohjatiedoilla.

Kaikista ei tule persoonallisuuspsykologeja tai psykiatreja, eikä tarvitsekaan tulla.

Niillä joista tulee tuskin missään vaiheessa olennainen käänne on se, että yhtäkkiä tajuaa tieteellisen tiedon erinomaisuuden ja sen jälkeen ymmärtää kaiken paremmin.

Vaan siis... ihan keskeinen juttu on kuitenkin uteliaisuus ja avoimuus — se että seurataan polkuja ja otetaan selvää eikä aina ja ensimmäisenä liian kovaa ja laiskasti dumata. Tietynlainen peloton uteliaisuus, jos näin vois sanoa. 

Mun mielestä a4 korostaa sitä että pitäis jotenkin...  olla uskomatta mitään "ei-faktaa", kun taas mun mielestä toi voi joskus olla myös pelokas ja epävarma asenne, joka luo edellytyksiä ja pohjaa sille sekoilulle jota vastaan a4:n on tarkoitus kampanjoida.

Ehkä jopa paremmin a4:n tavoitetta edistäis jos koittais kuunnella muita ja puhua omista kokemuksista ja fiiliksistä ja harjoitella sitä. Sekä kuunnella muiden vastaavia.

Vaikka se ei ole sitä mitä luonnontieteissä tehdään, niin... silti.

Tuskin me tästä samaa mieltä tullaan koskaan olemaan, mutta ajattelin että sanotaan nyt silti.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 24, 2022, 11:57:24

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

Ihmiset ovat sekoilleet OBE:n kanssa kun ovat käyttäneet typerää nimitystä "astraaliprojektio". Luulevat että painopiste on kehossa, jolloinka jokin mystinen, ihan outo juttu irtoaa kehosta, jos mikään. Ei se ole mikään mystinen ja outo juttu joka irtoaa ja voi olla olemassa kehon ulkopuolella, vaan jokainen itse.

1990-luvun alkupuolella yritin parantaa itseni eräästä sairaudesta keskittymällä, vuorikristallikiviä käsissäni pidellen. En parantunut, mutta sensijaan tunsin miten tuli "ylevöitynyt" olo ja oli kuin jokin tai joku olisi sanonut minulle että "mitään ongelmaa ei ole". Hetken päästä tunsin että "valuin alaspäin" ja päädyin siihen kohtaan missä kehoni oli kun sohvassa istuin. Tietoisuuteni keskipiste, siis minä itse, oli hetken aikaa ollut ylempänä tilassa kuin minun fyysinen pääni oli.

Näihin on turha mussuttaa kenenkään mitään vastaan, koska nämä ovat minun kokemuksiani ja teen niistä sellaiset päätelmät kuin minä haluan tehdä. Mutta mielestäni nämä sopivat tähän ketjuun (paremmin kuin tieteen ihannointi), koska eiköhän tällaiset asiat ole vaikkapa buddhalaiselle, meditoivalle munkille päivän peruskauraa. Minulle ne ovat harvinaisia kokemuksia, koska en ole buddhalainen munkki, enkä mikään munkki tässä elämässäni. Ja keski-ikään tultuani kaikki tuollainen katosi elämästäni, mikä on kyllä pänninyt. Masennushan minun psyykkisen herkkyyteni pilasi.

Niin, Jeesus on toki voinut suorittaa OBE:n hänkin, mikäli Jeesus on ylipäätään elänyt lainkaan. Siinä missä hän on kyennyt moiseen, on voinut joku hänen opetuslapsistaan kyetä aistimaan kehostaan irrallaan olevia entiteettejä.

Tosin uskon että Jeesus-tarinat ovat pääasiassa vertauskuvauksia. En nyt muista olenko lukenut mitään selitystä sille mitä tuo vettenpäällä käveleminen tarkoittaisi. Mutta jos lähdettäisiin siitä että ihmisen (tai minkä hyvänsä elävän olennon) todellinen olemus olisikin olla jonkinlainen "kvanttitason olio" joka ajoittain yhtyy atomitasolla kehittyviin organismeihin ja käyttää niitä käyttövälineinään (siis ottaa kehoja), niin eihän sille kvanttioliolle olisi paljon mikään mahdotonta, verrattuna atomikehoon.

Omasta näkökulmastani katsoen ihminen on pihalla kuin lumiukko, jos hän alkaa tunkemaan Trumpin sekopäätä samaan laariin buddhalaisten munkkien kanssa. Toki jälkimmäisistäkin löytyy vaikka millaisia kusipäitä, kun nyt ajatellaan vaikka sitä että jossain päin Aasiaa munkit ovat huumanneet tiikereitä, että turistit saavat pätkiä itsestään valokuvia petoelikkoa silitellessään, ja luostari saa pätäkkää. Jos otetaan ihan oikeasti henkisiä munkkeja, niin sitten Trumpiin vertaaja sietää hävetä. Ukkohan käski juoda valkaisuainetta, on lääppinyt naisia, ja mitä kaikkea lie touhuskellutkaan. Kunnollinen (oli näitä sitten vaikka vain harvassakin) buddhalainen munkki sentään omaa käytöstavat, suhteellisuudentajua ja näyttäisi siltä että käytännönläheisyyttä sun muuta tämmöistä järkeä. Se mikä jollekin tiedepeikolle sitten aiheuttaa sen hikan, on se että nämä munkit eivät pyri pitämään yllä alati kehittyvää (eli siis aina vaan enemmän luontoa raiskaavaa ja luonnon"varoja" ryöstävää) yhteiskuntaa. Tavoite kun ei ole se materiaalinen menestyminen. Tai ei ainakaan kuulu olla.

Se mistä en pidä niinsanotusti länsimaisuuden ja itämaisuuden yhtyessä, on kaikenlainen self help -skeida joka useimmiten tulee USA:sta. Otetaan jotain itämaisia juttuja hyppysellinen, ja sitten höhliltä rahat pois, kun on kaikenlaista kurssia, kirjaa sun muuta aivopesua jolla ihmisistä tehdään mukamas onnellisesti hymyäviä oman elämänsä pikku buddhia. Oikeastaan aina kun raha luikertelee johonkin juttuun mukaan, tekee minun mieli ottaa jalat alleni ja häipyä.

Varsinkin mindfulnes (emmä nyt jaksa tarkistaa montako ällää ja ässää siihen pitää tunkea) on epäilyttänyt alusta asti. Tästä muistaakseni sanotaan että kehitetty buddhalaisista mietiskelytaidoista? En ole ihan varma.

***

Sivumennen sanoen kyllästyin jo vuosia sitten että näistä asioista ei voi puhua yhtikäs mitään ilman että saa kimppuunsa niin k-uskovaiset kuin tiedeväen. Tappelisivat keskenään, kun kerta kumpaakin porukkaa kiehtoo olla niin pirun ehdottomia ja omasta oikeaoppisuudestaan autuaaksi tulleita, eli omahyväisiä. Kaikkein ihmeellisimpänä pidän sitä että tiedeväen edustajat toisinaan ovat kuin sulaa vahaa k-uskovaisten edessä. Kyllä sille sakille mielistellään, mutta jos uskoo mihin tahansa muuhun kuin Jeesuksen jumaluuteen, niin jäkäti jäks. Kai sitä on sitten valittu k-uskonto jonkinlaiseksi yhteiskuntarauhan peruspilariksi, jolloin pitää olla uskovaisille mielinkielin. Ja jotkut uskovaiset leikkivät tiedehenkilöä. Tehdään kaikenlaisia löydöksiä ja pusataan tiedettä, mutta sitten loppupelissä joristaan ja horistaan Jumalasta.

(Tällä foorumilla tokikaan ei uskikset hillu. Aika vaisua yritystä muutamalla puolustella k-uskontoa.)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:18:37

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 24, 2022, 11:57:24

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 11:36:02

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:18:37

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 24, 2022, 11:57:24

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

Tiedän kyllä mikä on nykytieteellinen näkemys tietoisuudesta, joten ei tarvitse tulla kertomaan. Muistikuvani mukaan olet kuitenkin tainnut itse sanoa että koronarokotteen toimivuus on uskon asia? Jos sinulle tieteellinen keksintö on uskomusasia, niin yhtä hyvin voi sitten sanoa että sinä uskot että tietoisuus on aivojen tuotos.

Itse en ole siitä niinkään varma.

Jaottelen asian niin että tämä yksittäinen ihminen joka enimmäkseen ja pääasiassa olen, suomalainen tietyn ikäinen nainen tietyllä nimellä varustettuna jne. on aivojeni tuotos. Mutta hyvin pitkälti tietysti myös muiden ihmisten aivojen tuotos, koska enhän minä itse ole nimeänikään keksinyt, ja vanhempani minulle kehoni järkkäsivät, joka nyt sitten sattuu olemaan naiskeho Suomessa jne. Mutta uskon että on muutakin, ja että tämä kuolevainen, väliaikainen minuuteni on vain väline jollekin nimeämättömälle kokea, aistia, tarkkailla.

Aivot ovat väline, keho on väline. Riippuu välineestäkin miten paljon nimeämätöntä tietoisuutta pääsee esiin. Joissakin ihmisisissä ei pääse ollenkaan, koska he ovat niin tyystin pelkkää kuolevaista, väliaikaista itseään. Jutteleeko "syvempi" tietoisuus itse itselleen esim. meditaatiossa? Ehkä. Unessa esiin tulevissa arkkityyppisinä symboleina? Ehkä. Inspiraationa kun luo jonkin sortin taidetta? Ehkä.

Materialisteja hämmentää ajatus siitä että olisi keho ja henki/sielu. En itse osaa sanoa että miten suuri kahtiajako on olemassa, jos tuollainen systeemi on olemassa (ja itsehän siis uskon että on). Helposti tulee mielikuva että ehkäpä yhden inkarnaation aikana väliaikainen fyysinen keho ja pidempiaikainen entiteetti ovat niin toisiinsa liitetyt, kuin olisi ristissä olevat kädet, sormet sormien lomassa, että käytännössä meillä sitten on vain yksi olio, ja dualismin pähkäily on melko hyödytöntä. Missään nimessä kehoa ei tule halveksua ja inhota, vaan pitää siitä huolta ja rakastaa sitä omana itsenä siinä missä mieltäkin.

Minulle tuo ei ole kremppojen takia ollut helppoa, ja olen välillä jumalattoman turhautunut ja vihainenkin, kun tuntuu että kaikessa nousee aina seinä pystyyn kehon takia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:58:44

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 11:36:02

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:18:37

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 24, 2022, 11:57:24

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 23, 2022, 18:04:19

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

Tiedän kyllä mikä on nykytieteellinen näkemys tietoisuudesta, joten ei tarvitse tulla kertomaan. Muistikuvani mukaan olet kuitenkin tainnut itse sanoa että koronarokotteen toimivuus on uskon asia? Jos sinulle tieteellinen keksintö on uskomusasia, niin yhtä hyvin voi sitten sanoa että sinä uskot että tietoisuus on aivojen tuotos.

En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

Olen hentoisesti harkinnut buddhalaiseksi ryhtymistä. Vuosia tai vuosikymmeniäkin olen ajatellut että sitoutumattomana oleminen on kaikista rehellisintä, koska en voi mitään uskontoa hyväksyä sellaisenaan kaikkine hölmöine yksityiskohtineen. Mutta väsyttää aikalailla tulla niputetuksi milloin minkäkin hörhöpoppoon kanssa samaan kategoriaan. Varsinkin nämä viime vuodet koronaa on syönyt ihmistä, kun jostain syystä sain päähäni alkaa taistelemaan tieteen puolesta salaliittolaisia ja muita sekopäitä vastaan. Eli koronadenialisteja ja rokotevastaisia. Ja nyt sitten Putinin trollit jatkavat saumattomasti ja sulavasti siitä mihin koronadenialistit homman jättivät.

Eihän tuota jaksa Erkkikään.

Teosofi en ole, koska juurirodut eivät järin nappaa, eikä Lemuria, ja en osaa arvostaa Blavatskyäkään järin korkealle. New Age = shit age. Kaikki missä vähänkin haisee USA, haiseekin sitten tosi pahasti.

Länkkäreiden "buddhalaisuus" tuntuu olevan sellaista saivartelua mitä ei tämä mökin akka jaksa, eikä moiseen kykene. Mutta ne kokemukseni joita ajoittain kerron, inkarnaatiojutut ja meditoinnit sun muut (meditointia en ole juurikaan tarkoituksella harrastanut, kyse on ennemmin spontaaneista tiloista joihin nuorempana humpsahdin), saisivat tavallaan kodin buddhalaisuudessa, ja niistä jutuista tulisi näppärän arkisia.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:05:21
En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

Jos odotti että korona ei tartu, niin ei tietenkään ole "toiminut", mutta jos odotti että vakavia, sairaalaan johtavia sairauksia on vähemmän, niin sanotaanhan että se tavoite saavutettiin. Valitettavasti tässä asiassa ei kysytä sinulta (eikä Toopeltakaan) että mitäs sulle sais olla, käykö quatro statsiooni, vaan pitää tyytyä siihen mitä saatiin. Mikä on parempi kuin että ei mitään.

Voihan se olla että juurikin keskustelun tarpeen vuoksi olemassaolo on olemassa. Jos nyt ajattelisi että on olemassa joku "Yksi" joka jakautui moneksi (kuten käsittääkseni hindulaisuudessa ajatellaan), niin se jakautuminen ja sen leikkiminen että on olemassa erillisiä olentoja, voi johtua juurikin siitä että "jokin" haluaa keskustella itsensä kanssa.

Jokatapauksessa olemassaolossa trendinä näyttäisi olevan moninaistuminen ja monimutkaistuminen. Voisi melkein puhua elämän "räjähdyksestä". Aina vain enemmän erilaisia elämänmuotoja. Kunnes sitten tuli ihminen ja alkoi karsia näitä kovalla kädellä, ikäänkuin asteroideissa, maanjäristyksissä ja tulivuorenpurkauksissa ei olisi ollut tarpeeksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 12:11:27

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:05:21
En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

Jos odotti että korona ei tartu, niin ei tietenkään ole "toiminut", mutta jos odotti että vakavia, sairaalaan johtavia sairauksia on vähemmän, niin sanotaanhan että se tavoite saavutettiin. Valitettavasti tässä asiassa ei kysytä sinulta (eikä Toopeltakaan) että mitäs sulle sais olla, käykö quatro statsiooni, vaan pitää tyytyä siihen mitä saatiin. Mikä on parempi kuin että ei mitään.

Voihan se olla että juurikin keskustelun tarpeen vuoksi olemassaolo on olemassa. Jos nyt ajattelisi että on olemassa joku "Yksi" joka jakautui moneksi (kuten käsittääkseni hindulaisuudessa ajatellaan), niin se jakautuminen ja sen leikkiminen että on olemassa erillisiä olentoja, voi johtua juurikin siitä että "jokin" haluaa keskustella itsensä kanssa.

Jokatapauksessa olemassaolossa trendinä näyttäisi olevan moninaistuminen ja monimutkaistuminen. Voisi melkein puhua elämän "räjähdyksestä". Aina vain enemmän erilaisia elämänmuotoja. Kunnes sitten tuli ihminen ja alkoi karsia näitä kovalla kädellä, ikäänkuin asteroideissa, maanjäristyksissä ja tulivuorenpurkauksissa ei olisi ollut tarpeeksi.

Eihän keskustelun tarvetta, ole, ellei ole kykyä keskustella- ilman aivoja ja muutenkin ihmisyyttä, tuskin on keskustelun mahdollisuutta.

Mieli kyllä varoo, omaa olemattomuuttaan- ja selittää kaikenlaista, mutta ei mieti sitä, miten olla olematta ja kertoa silti olevansa olemassa.

"Minä- minuus" on aivot sisältöineen ja se voi olla jotain mieltä. Ei ilman fyysistä toimintaa ja sitä monimutkaista koneistoa joka vastaa niistä suoritteista.

Kissani ulisi ja vonkui eilen sylissäni nukkuessaan, eli näki painajaista. Olisi todella mielenkiintoista tietää että mistä se on saanut kyvyn nähdä painajaista mihin kuuluu olletikin toiselle eläimelle vihaisena olemista, koska se ei ole koko elämänsä aikana ollut ulkona, eikä myöskään täten törmännyt ventovieraisiin elikoihin. Tahtoo tietysti sanoa että toiseen, tuntemattomaan kissaan, koska toisille kissoillehan kissat tapaavat ärhennellä.

Vaistoista länkyttäminen on kokolailla uskon varaan heittäytymistä, eli uskotaan että eläin joka ei ole eläissään kokenut jotain tiettyä asiaa, kumminkin omaa jonkin mystisen "vaiston" jonka kanssa se sitten reagoi - täysin olemattomaan asiaan, kuten uneen. Vaikkei kukaan tai mikään ole sitä moisella tavalla opettanut reagoimaan.

Tuo nyt normikamaa, eikä kiinnosta ketään. Vielä enemmän minua kiinnostaisi se miksi yksi kissani joskus ammoisella 1990-luvulla pelkäsi köysiä/naruja. Sitä en muista oliko tämä kissa jo ehtinyt olemaan ulkona, siihen aikaan kun minulla oli mahdollisuus antaa kissojeni olla ulkona. Jokatapauksessa jokainen normikissahan käy joka helkkarin naruun kiinni kuin sika limppuun, mutta tällä kissalla nyt oli köysipelko, ja minähän sitä en tietenkään ollut yrittänyt hirttää. Eikä Suomen luonnossa kai mitään semmoista osu kohdalle että pitäisi alkaa pelkäämään jotain mitä jokin nuora sitten muistuttaa. (Pelko ilmeni niin että elikko ryntäsi sängyn alle karkuun, kun narua heiluttelin.)

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - joulukuu 26, 2022, 10:39:54


1) Yksi katalyytti sekoilulle on, että ihmisten kokemuksia ei kuunnella kunnolla. Olisi parempi senkin kannalta, mitä a4 kannattaa, että näin pyrittäisiin tekemään.

2) Edelliseen liittyen olisi minusta hyvä, että uskallettaisiin puhua fiiliksistä ja kokemuksista ihan sellaisinaan. Tarkoitan että ei niihin aina tarvitse liittää mitään selitystä, ei tarvita mitään ulkoista auktoriteettia tai Wikipediaa tai muutakaan tällaista. Eikä ihmisten minusta pitäisi tarvita kaikissa asioissa tiedettä kainalosauvakseen.

Samaa mieltä ykköskohdasta. Kuuntelemisen taito on ainakin itselläni huonolla tasolla.
Kakkoskohtaan vastaan lainauksella:

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:33:07
Sivumennen sanoen kyllästyin jo vuosia sitten että näistä asioista ei voi puhua yhtikäs mitään ilman että saa kimppuunsa niin k-uskovaiset kuin tiedeväen.

"Kun mitään ei saa enää sanoa" on esimerkki affektiiviseen eli tunnepohjaiseen polarisaatioon liittyvästä puhetavasta.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kun-mitaan-ei-saa-enaa-sanoa-uutuuskirja-selvittaa-miten-suomi-pyrkii-selattamaan-poliittista-vastakkainasettelua/

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:38:04

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Itämailla uskotaan eläintenkin harjoittavan reinkarnaatiota. Jos et tätä tiedä, olet väärässä ketjussa.

Hinduksi minusta ei olisi, koska heillä on usko että sielut pomppivat sikinsokin eläinten ja ihmisten välillä eestaas. Itse en usko että sielu palaa eläinkuntaan enää ihmiskuntaan siirryttyään, ellei sitten hyvin painavista syistä.

Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 26, 2022, 14:47:18

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - joulukuu 26, 2022, 10:39:54


1) Yksi katalyytti sekoilulle on, että ihmisten kokemuksia ei kuunnella kunnolla. Olisi parempi senkin kannalta, mitä a4 kannattaa, että näin pyrittäisiin tekemään.

2) Edelliseen liittyen olisi minusta hyvä, että uskallettaisiin puhua fiiliksistä ja kokemuksista ihan sellaisinaan. Tarkoitan että ei niihin aina tarvitse liittää mitään selitystä, ei tarvita mitään ulkoista auktoriteettia tai Wikipediaa tai muutakaan tällaista. Eikä ihmisten minusta pitäisi tarvita kaikissa asioissa tiedettä kainalosauvakseen.

Samaa mieltä ykköskohdasta. Kuuntelemisen taito on ainakin itselläni huonolla tasolla.
Kakkoskohtaan vastaan lainauksella:

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 11:33:07
Sivumennen sanoen kyllästyin jo vuosia sitten että näistä asioista ei voi puhua yhtikäs mitään ilman että saa kimppuunsa niin k-uskovaiset kuin tiedeväen.

"Kun mitään ei saa enää sanoa" on esimerkki affektiiviseen eli tunnepohjaiseen polarisaatioon liittyvästä puhetavasta.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kun-mitaan-ei-saa-enaa-sanoa-uutuuskirja-selvittaa-miten-suomi-pyrkii-selattamaan-poliittista-vastakkainasettelua/

Sou?  Aika pontevasti eli tunteikkaasti tiedeideologiaasi mainostat sinäkin. Tieteellisen neutraalina sinulle olisi yksi lysti vaikka ihmiset uskoisivat röllipeikkoihin ja öhtömönkiäisiin.

Näetsen täysmaterialistisessa katsomuksessa millään ei ole oikeasti mitään merkitystä. Yksittäisen olion elämä päättyy mätänemiseen, tähden kehityskaaren lopussa paukkuu ja raato on valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Maailmankaikkeuskin päättyy tavalla tai toisella.

Jos millään ei ole mitään erityistä merkitystä tai tarkoitusta, on aivan sama vaikka loppu koittaisi just nyt tässä. Yksilön, tähden, what ever.

On samantekevää vaikka ihminen paskoo kaikki paikat, raiskaa, tappaa, nylkee, polttaa elävältä. Jotkut luulevat että kunhan vähän katuu, tuon kaiken saa anteeksi. Mutta ei ole ketään eikä mitään joka semmoisen voisi säätää. Ei ulkopuolella, jos ei meissä itsessämme.

Sille en keksi selitystä miksei materialisti, siis ihminen joka uskoo että kuolema on loppu, pistäisi haisemaan oikein kunnolla. Onko syynä poliisin ja vankilan pelko? Miksi olla hyvä kellekään yhdentekevälle olennolle joka kumminkin kuolee, ja sen jälkeen hänelle/sille on yhdentekevää että kohdistit häneen kaikki sadistisimmat temput mitä ihmismieli suinkin voi keksiä?

Jos johonkin uskominen on silkkaa tunteellisuutta, niin kytketään sitten tunteet pois ja poltetaan vaikka kirkko seurakuntineen, kuten joku taisi juuri yrittää. Mitä välii?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:20:57
Sou?  Aika pontevasti eli tunteikkaasti tiedeideologiaasi mainostat sinäkin. Tieteellisen neutraalina sinulle olisi yksi lysti vaikka ihmiset uskoisivat röllipeikkoihin ja öhtömönkiäisiin.

Näetsen täysmaterialistisessa katsomuksessa millään ei ole oikeasti mitään merkitystä. Yksittäisen olion elämä päättyy mätänemiseen, tähden kehityskaaren lopussa paukkuu ja raato on valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Maailmankaikkeuskin päättyy tavalla tai toisella.

Jos millään ei ole mitään erityistä merkitystä tai tarkoitusta, on aivan sama vaikka loppu koittaisi just nyt tässä. Yksilön, tähden, what ever.

On samantekevää vaikka ihminen paskoo kaikki paikat, raiskaa, tappaa, nylkee, polttaa elävältä. Jotkut luulevat että kunhan vähän katuu, tuon kaiken saa anteeksi. Mutta ei ole ketään eikä mitään joka semmoisen voisi säätää. Ei ulkopuolella, jos ei meissä itsessämme.

Sille en keksi selitystä miksei materialisti, siis ihminen joka uskoo että kuolema on loppu, pistäisi haisemaan oikein kunnolla. Onko syynä poliisin ja vankilan pelko? Miksi olla hyvä kellekään yhdentekevälle olennolle joka kumminkin kuolee, ja sen jälkeen hänelle/sille on yhdentekevää että kohdistit häneen kaikki sadistisimmat temput mitä ihmismieli suinkin voi keksiä?

Jos johonkin uskominen on silkkaa tunteellisuutta, niin kytketään sitten tunteet pois ja poltetaan vaikka kirkko seurakuntineen, kuten joku taisi juuri yrittää. Mitä välii?

Suorapuheisuus ei välttämättä ole pontevaa tunteikkuutta.

(https://media0.giphy.com/media/3ohc16HBxjvX8qKugU/200w.gif?cid=6c09b952i732x7f51eomypkjuky3v6z9t9jsvxqtj5zcrtw9&rid=200w.gif&ct=g)

Ihmisapinat ovat sosiopaattisia ja psykopaattisia poikkeuksia lukuunottamatta sosiaalisia, tavoitteellisia, uteliaita ja tunteellisia eläimiä. Myös empaattisia.
Lajiominaiseen käytökseen ei kuulu yleinen itsetuhoisuus muuta kuin altruismina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi#Altruismi_biologiassa

Tieteellisen maailmankuvan omaksunut ei usko eli ei ole sellainen materialisti joka uskoo että kuolema on loppu.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 26, 2022, 14:47:18
Samaa mieltä ykköskohdasta. Kuuntelemisen taito on ainakin itselläni huonolla tasolla.

En osaa omasta kuuntelemisen taidostani oikein sanoa. Varmaan siinä puutteita on paljonkin, mutta luulen että joskus olen tavallaan ihan OK kuuntelemaan siinä mielessä, että noteeraan ja muistan, mitä ihmiset sanovat, tai että muutoin noteeraan jotain yksityiskohtia.

Ilmeinen heikkous, joka foorumillakin joskus näkyy, on että en usein oikein osaa kysyä sellaista, mitä olisi järkevää ja luonnollista kysyä. Pitkään en tiennyt läheisimmästä ystävästä, onko se naimisissa vai ei, ja kumppanin mielestä tämä oli huvittavaa, mutta olin vaan jotenkin ajatellut, että ei kai se nyt niin olennaista ole.

Yksi osa pointtia, mikä tässä kuuntelemisen painottamisessa menee ohi, on että tarkoitin sinunkin kohdallasi, että voisit ehkä useammin miettiä, mitä olisi sanoa jotain omakohtaista ja suoraa tai ilmaista, miltä joku oikeasti tuntuu. Tästä melko typerä esimerkki oli se, että saunassa käyminen tuntuu hyvältä.

Sivuutan paljon tällaista koko ajan. Arvostan kyllä suoraa tunteidenkin ilmaisua. Varsinkin se on virkistävää, jos joku miespuolinen ystävä toteaa vaikka, että tänään on ollut sellainen tunne, että kaikki ympärillä vaan kuolee, ihmiset ja eläimet, vaikka kukaan ei edes ole lähiaikoina kuollut. Pointtina vaan että tollanenkin on yritys kuvata jotain omaa ns. kompleksista tunnemaisemaa sen sijaan että puhuttais vaan niitä näitä tai että tommosia juttuja ei sanottais ollenkaan ja mehusteltais vaan jotain abstraktia tai älyllistä. 

Mutta tarkoitin myös suoraa omasta kokemuksesta puhumista ylipäänsä. Sivuutan tätä itsekin varmasti koko ajan, mutta minulle virkistävää oli se, kun Norman kohdalla joskus havahduin aiemmista elämistä tai sivupersoonista käytyyn jutusteluun sillä tasolla, että tässä ja nyt joku kertoo omasta kokemuksestaan.

Erottelu voi tietysti olla vaikeaa, eikä kukaan puhu välittömästi koko ajan, mutta mun pointti suoraan sulle oli oikeastaan ehkä se, että yritä miettiä tota koko kuviota muiden ja myös omalla kohdalla ja teroittaa sille jotain tuntosarvia, milloin joku juttu on jonkun välitöntä kokemusta ja milloin joku on sitä sun omalla kohdalla.

Siinä saattaa huomata, että sun omallakin kohdalla tällaisten osuus on aika vähäinen — joskaan ei olematon — ja jos näin on, voi miettiä, mitä se kaikki muu on ja miksi tällaisen osuus  oikeastaan on niin vähäinen.

On aika tavallista, että hieman etäänytän ja "upotan" kokemuksia viesteihin silloinkin kun niitä käytän, mutta silti jotenkin...  koko toi taso kanssakäymisestä on mun mielestä rankasti aliarvostettua, jos mitataan sillä tavalla mikä on "prestiisin" merkityksessä hienoa tai fiksua tai muuta sellaista.

Tolle taustana voi miettiä sitäkin, että kokemuksen tai introspektion voi luonnontieteiden näkökulmasta nähdä tosi epäluotettavana tiedonlähteenä. Miksi näin on nimenomaan niiden kohdalla täsmällisten esimerkkien kautta analysoituna, mihin se liittyy, ja mitä kaikkea oikeastaan seuraa siitä, jos toi yleistetään huolimattomasti normiksi, joka koskee kaikkea muutakin.

Mun väite oli, että koko tota sun suuresti puolustamaa juttua aivan ratkaisevasti heikentää se, että suhde kokemuksiin ohenee liikaa ja aletaan arvostaa mekanismeja, loogisia malleja ja sen sellaista niin, että lopulta ja aivan äärimmilleen vietynä ihmisen kokemus on vain joku absurdi häiriö tai jopa epifenomenaalinen siinä mielessä, että se on vain osa jotakin simulaatiota. Sehän reifioi sen etäännyttämisen ja antaa sillekin mekanistisella tasolla järkevän selityksen, loogisia rakenteita yms. ja niinpä se on sun kriteereillä tiedettä.

En mä näköjään osaa asiaani sulle riittävän rautalangasta vääntää, mutta eräs osa sitä on, että myös niillä jotka tekevät tiedettä tai äärimmilleen vietynä on osa sitä sun "jumalaa", niin... toi sama pätee silti. Siis niilläkin on pohjalla ne omat välittömät kokemukset, eikä sua siitä vapauta mikään määrä tieteen tekemistä, tieteen hehkuttamista tai muuta teknoilua.

Olisko arkisen kanssakäymisen kannalta silloin syytä antaa vähän enemmän painoarvoa noille jutuille tai vaikka harjaannuttaa itseään havainnoimaan niitä itsessä ja toisissa ihmisissä?

Vai onko niin että voit sivuuttaa ton kaiken, olla vaan hyvä ja näppärä googlettamaan ja kutsua sitä tieteeksi tai tieteellisen maailmankuvan puolustamiseksi?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:08:15

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:38:04

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Itämailla uskotaan eläintenkin harjoittavan reinkarnaatiota. Jos et tätä tiedä, olet väärässä ketjussa.

Hinduksi minusta ei olisi, koska heillä on usko että sielut pomppivat sikinsokin eläinten ja ihmisten välillä eestaas. Itse en usko että sielu palaa eläinkuntaan enää ihmiskuntaan siirryttyään, ellei sitten hyvin painavista syistä.

Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.

No miten oletat "oman" sielusi lähtökohdan, ennen sinua on ollut lukematon määrä sinuja, minuja jne, mikä niistä on oikea minuutesi- jos tunnet olevasi "sielu niin mistä se sielu on alkanut- Jonkinlainen oletusvinouma lienee siinä, että samaan aikaan oletat olevasi yksilöllinen sielu ja sielunvaelluksen olevan yhteisöllinen maailmanmieli, jolla ei ole yksilön rajoituksia.

Samaa energiaa- sen muotoja tietenkin ollaan-miten siihen sopii yksilöllisyys "todellisena itsenä!.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:08:15
Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.

Ok, reinkarnaatiota tapahtuu...
Kiva ajatus sinänsä.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 26, 2022, 21:58:02

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:20:57
Sou?  Aika pontevasti eli tunteikkaasti tiedeideologiaasi mainostat sinäkin. Tieteellisen neutraalina sinulle olisi yksi lysti vaikka ihmiset uskoisivat röllipeikkoihin ja öhtömönkiäisiin.

Näetsen täysmaterialistisessa katsomuksessa millään ei ole oikeasti mitään merkitystä. Yksittäisen olion elämä päättyy mätänemiseen, tähden kehityskaaren lopussa paukkuu ja raato on valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Maailmankaikkeuskin päättyy tavalla tai toisella.

Jos millään ei ole mitään erityistä merkitystä tai tarkoitusta, on aivan sama vaikka loppu koittaisi just nyt tässä. Yksilön, tähden, what ever.

On samantekevää vaikka ihminen paskoo kaikki paikat, raiskaa, tappaa, nylkee, polttaa elävältä. Jotkut luulevat että kunhan vähän katuu, tuon kaiken saa anteeksi. Mutta ei ole ketään eikä mitään joka semmoisen voisi säätää. Ei ulkopuolella, jos ei meissä itsessämme.

Sille en keksi selitystä miksei materialisti, siis ihminen joka uskoo että kuolema on loppu, pistäisi haisemaan oikein kunnolla. Onko syynä poliisin ja vankilan pelko? Miksi olla hyvä kellekään yhdentekevälle olennolle joka kumminkin kuolee, ja sen jälkeen hänelle/sille on yhdentekevää että kohdistit häneen kaikki sadistisimmat temput mitä ihmismieli suinkin voi keksiä?

Jos johonkin uskominen on silkkaa tunteellisuutta, niin kytketään sitten tunteet pois ja poltetaan vaikka kirkko seurakuntineen, kuten joku taisi juuri yrittää. Mitä välii?

Suorapuheisuus ei välttämättä ole pontevaa tunteikkuutta.

(https://media0.giphy.com/media/3ohc16HBxjvX8qKugU/200w.gif?cid=6c09b952i732x7f51eomypkjuky3v6z9t9jsvxqtj5zcrtw9&rid=200w.gif&ct=g)

Ihmisapinat ovat sosiopaattisia ja psykopaattisia poikkeuksia lukuunottamatta sosiaalisia, tavoitteellisia, uteliaita ja tunteellisia eläimiä. Myös empaattisia.
Lajiominaiseen käytökseen ei kuulu yleinen itsetuhoisuus muuta kuin altruismina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi#Altruismi_biologiassa

Tieteellisen maailmankuvan omaksunut ei usko eli ei ole sellainen materialisti joka uskoo että kuolema on loppu.

Tjah. Aika vaikea erottaa tuon viimeisen lauseen kohdalla että tiedehenkinen ihminen olisi jättänyt mahdollisuuden sille että kuolema ei olekaan tietoisuuden loppu, koska joillain (useimmille?) on todellakin niin ponteva tarvis toitottaa sitä että kuolema on todellakin loppu. En ole koskaan saanut selville että miksi moisen asian alleviivaaminen olisi erityisen tärkeää.

Yhden tai parin sortin uskovaiset tietenkin porsastelevat kuin päättömät siat ja paskovat kotimme nimeltä Maa, koska olettavat että pikkaisen katumalla saa tuhmuudet ja tyhmyydet anteeksi, ja kunhan tarpeeksi kovaan ääneen huutaa jonkin jumaluuden nimeä, on taivahan tanteret taatut. Tiedehenkisyydessä on se ongelma että mikäli ihminen ei tule niittämään sitä mitä hän on kylvänyt, silloinkin sikailu voi houkuttaa siitä yksinkertaisesta syystä että rangaistusta ei ole tiedossa, ja kun elämä kumminkin on perin lyhykäinen ja syyttömänä syntymään sattui hän, niin sitten pitää revitellä sen minkä ehtii. Tärkeintä on tuolloin hekuman maksimointi, se että ehtii nautiskella mahdollisimman paljon.

Mutta se moralisoinnista. Eihän tämä ketju ole tarkoitettu sen paremmin tiedehenkisyyden markkinointiin, kuin sen dissaamiseenkaan.

Doc Martin on hieno hahmo. Arvostan sitä että jollekulle ihmisten parantaminen on pääasia, oli potilas kuinka tollo hyvänsä. Mutta tohtori on tunnevammainen, mikä alleviivautui koko sarjan viimeisessä(?) jaksossa.

Tässä on vähän tämmöinen yleisluontoinen kommentti, vaikka polkaisenkin liikkeelle K:n kommentista.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 27, 2022, 11:37:45

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:08:15

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:38:04

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Itämailla uskotaan eläintenkin harjoittavan reinkarnaatiota. Jos et tätä tiedä, olet väärässä ketjussa.

Hinduksi minusta ei olisi, koska heillä on usko että sielut pomppivat sikinsokin eläinten ja ihmisten välillä eestaas. Itse en usko että sielu palaa eläinkuntaan enää ihmiskuntaan siirryttyään, ellei sitten hyvin painavista syistä.

Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.

No miten oletat "oman" sielusi lähtökohdan, ennen sinua on ollut lukematon määrä sinuja, minuja jne, mikä niistä on oikea minuutesi- jos tunnet olevasi "sielu niin mistä se sielu on alkanut- Jonkinlainen oletusvinouma lienee siinä, että samaan aikaan oletat olevasi yksilöllinen sielu ja sielunvaelluksen olevan yhteisöllinen maailmanmieli, jolla ei ole yksilön rajoituksia.

Samaa energiaa- sen muotoja tietenkin ollaan-miten siihen sopii yksilöllisyys "todellisena itsenä!.

Ei ole olemassa mitään oikeaa minuutta, mutta jotenkin helpottaa ajattelua mieltää niin että minun minuuteni on vain osa jotain "kokonaisminuutta" jossa on lukemattomia olentoja. Minä voin näytellä jotain hahmoa, joka en oikeasti tai varsinaisesti ole. Ehkä "korkeampi minuus", "Itse" tai mikä lie nimitys entiteetille sitten annetaankaan, näyttelee minua. Varsinaisesti en se ole, koska eihän minun vajavaiseen persoonallisuuteeni millään tapaa mahda se mahdoton määrä lössiä jonka kaiken Itse on käynyt läpi. Olen vain yksi helmi loputtomassa helminauhassa, ja Itse on se lanka joka lävistää kaikki ne helmet. (Tämä helmihommeli ei ole oma ideani, vaan lainaan jonkun toisen esittämää mielikuvaa.)

Oikeastaan siis en voi puhua "entisistä" elämistäni tai että minulla on ollut inkarnaatioita, koska minä-pikkuminä en noita elämiä kokenut, vaan olen yksi niistä elämistä. Aivan samalla tavalla sormi ei voi väittää olevansa koko käsi, mutta on se silti osa kättä.

Se miksi minulla on mielikuvia muista elämistä, on arvoitus. Kaikki kuvat tulivat noin 19 - 26 v iässä, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Katsoin olevani psyykeltäni tuolloin terveempi kuin olen ollut myöhemmin. Tuon ajanjakson jälkeen masennus on riivannut, kuten toisaalta myös ennen tuota ajanjaksoa. On se jännä että silloin kun olin psyykkisesti terveimmilläni, olenkin joidenkin ihmisten mielestä ollut hulluimmillani - niiden ihmisten jotka eivät voi hyväksyä mitään inkarnaatiohommeleita. Mutta toisaalta on ihmisiä jotka hyväksyvät sen että mieli on ihan perkeleen luova värkki, ja sieltä pukkaa kaikenlaista unta, myyttiä, kuvaa ja stooria. Ja että se on makuasia että selittääkö sen pukkaamisen joksikin tietyksi. Ja jotkut eivät sitten hyväksy että määrittelen jotkut luovan mieleni luomuksista inkarnaatiomuistoiksi. Se on heidän valintansa. Minulla on oma valintani, ja omien kokemusteni suhteen minä olen kehossani ja mielessäni se joka asiat päättää. Muut eivät päätä minun asioitani minun puolestani, olkoon heidän agendansa mikä hyvänsä.

Nuorempana olin tietysti kovempi puolustamaan omaa näkemystäni. Sittemmin on ollut pitkä jakso että ei huvita. Ehkä kun kroppa alkaa olemaan pelkkä kremppapesäke, sitä jotenkin luonnostaan taas kääntyy henkisempään suuntaan. Jää nähtäväksi.

Yksi erehdys jonka ihmiset toistuvasti tekevät on se että he menevät ideologiassaan liian pitkälle. Spekulointi on ihan ok, eli että funtsaillaan että voisi olla niin, taikka noin. Mutta se että keksitään jotain selityksiä sille miksi kaikki on olemassa tai mistä "sielut" tulevat jne. on melko hyödytöntä, ja se se vasta haitaksi on että aletaan uskomaan omiin keksintöihinsä. Minä en keksinyt visioita joita päähäni tuli. On uskoani että sanon niiden olevan muistoa. Mutta jos alkaisin höpisemään siitä että miten sielut operoivat ja mistä ne tulevat ynnä muuta, niin se olisi keksimistä, koska enhän minä tuollaisia asioita tiedä, enkä usko että tietää kukaan muukaan...! Spekuloida voi. Olen spekuloinut että sitä nyt vaan oli "Jokin" joka poksahti olennoiksi olemassaoloon, josko vaikka huvikseen.

Sekä patriarkaalisissa uskonnoissa että myös henkisyyksissä sun muissa Ageissa on vimmaisuutta siihen että ollaan jotenkin "langenneita", tai että fyysinen olemassaolo on jopa rangaistus. Tämä idea ei ole minulle oikein mennyt läpi. Elämähän on välillä yhtä hevon helvettiä, mutta onko se nyt sittenkään niin pahaa, etteikö voisi ajatella että olemassaolon tarkoitus on rikastaa tietoisuutta. Eli kerätä kokemuksia. Tässä mielessä tietysti on samantekevää että on sotia ja joukkomurhia sun muuta kamalaa, koska kaikkihan ne ovat kokemuksia. Hivenen on vaan ihmiskunnalle jäänyt ns. levy päälle, eli kai tässä jotain muutakin voisi jo kokea kuin tätä yhtä ja samaa paskaa aina vaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 29, 2022, 13:15:37
Tjah. Aika vaikea erottaa tuon viimeisen lauseen kohdalla että tiedehenkinen ihminen olisi jättänyt mahdollisuuden sille että kuolema ei olekaan tietoisuuden loppu, koska joillain (useimmille?) on todellakin niin ponteva tarvis toitottaa sitä että kuolema on todellakin loppu.

Parhaan saatavilla olevan tämänhetkisen tiedon mukaan yksilön kehon kuolema on yksilön tietoisuuden loppu.
Tuossa tunnustetaan tiedon epätäydellisyys ja muutoksellisuus. Mahdollisuus tulevan tiedon valossa myös tietoisuuden kuolemattomuuteen.
Tiedon ulkopuolella on sitten rajaton määrä mahdollisia mielikuvitusmaailmoja. Niitä voi keksiä omasta päästä mielin määrin tai omaksua toisten kehittelemiä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 29, 2022, 13:34:51Ei ole olemassa mitään oikeaa minuutta, mutta jotenkin helpottaa ajattelua mieltää niin että minun minuuteni on vain osa jotain "kokonaisminuutta" jossa on lukemattomia olentoja. Minä voin näytellä jotain hahmoa, joka en oikeasti tai varsinaisesti ole. Ehkä "korkeampi minuus", "Itse" tai mikä lie nimitys entiteetille sitten annetaankaan, näyttelee minua. Varsinaisesti en se ole, koska eihän minun vajavaiseen persoonallisuuteeni millään tapaa mahda se mahdoton määrä lössiä jonka kaiken Itse on käynyt läpi. Olen vain yksi helmi loputtomassa helminauhassa, ja Itse on se lanka joka lävistää kaikki ne helmet. (Tämä helmihommeli ei ole oma ideani, vaan lainaan jonkun toisen esittämää mielikuvaa.)

Oikeastaan siis en voi puhua "entisistä" elämistäni tai että minulla on ollut inkarnaatioita, koska minä-pikkuminä en noita elämiä kokenut, vaan olen yksi niistä elämistä. Aivan samalla tavalla sormi ei voi väittää olevansa koko käsi, mutta on se silti osa kättä.

Se miksi minulla on mielikuvia muista elämistä, on arvoitus. Kaikki kuvat tulivat noin 19 - 26 v iässä, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Katsoin olevani psyykeltäni tuolloin terveempi kuin olen ollut myöhemmin. Tuon ajanjakson jälkeen masennus on riivannut, kuten toisaalta myös ennen tuota ajanjaksoa. On se jännä että silloin kun olin psyykkisesti terveimmilläni, olenkin joidenkin ihmisten mielestä ollut hulluimmillani - niiden ihmisten jotka eivät voi hyväksyä mitään inkarnaatiohommeleita. Mutta toisaalta on ihmisiä jotka hyväksyvät sen että mieli on ihan perkeleen luova värkki, ja sieltä pukkaa kaikenlaista unta, myyttiä, kuvaa ja stooria. Ja että se on makuasia että selittääkö sen pukkaamisen joksikin tietyksi. Ja jotkut eivät sitten hyväksy että määrittelen jotkut luovan mieleni luomuksista inkarnaatiomuistoiksi. Se on heidän valintansa. Minulla on oma valintani, ja omien kokemusteni suhteen minä olen kehossani ja mielessäni se joka asiat päättää. Muut eivät päätä minun asioitani minun puolestani, olkoon heidän agendansa mikä hyvänsä.

Ovatko ne lukemattomat olennot samanaikaisesti olemassa, nyt tälläkin hetkellä? Olivatko kaikki olennot olleet myös yhden olennoista eläessä elämäänsä menneisyydessä X vuotta sitten?

En voi väittää ymmärtäväni tuota, enkä muista ollaanko pohdittu tuota tällä tai aiemmalla palstalla aiemmin, mutta jos ne olennot ovat tälläkin hetkellä olemassa, eikö tuo voisi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Kuulostaa omaan korvaan paljon sitä muistuttavalta.

wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri%C3%B6) (boldaus minun):

LainaaDissosiatiivinen identiteettihäiriö (engl. dissociative identity disorder, DID, monipersoonahäiriö tai sivupersoonahäiriö) on dissosiaatiohäiriöistä monimutkaisin, ja siinä ovat yleensä läsnä kaikki muiden dissosiaatiohäiriöiden oireet. Lapsuusiässä alkaneen traumatisaation seurauksena potilaan persoonallisuuden eri osat ovat joutuneet toisistaan niin erilleen, että ne ovat omaksuneet oman henkilöhistorian, nimen ja fyysiset piirteet. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä ihmisellä esiintyy kaksi tai useampia erilaisia ja erillisiä persoonallisuuksia. Kaikilla persoonilla on omat muistikuvansa, mieltymyksensä ja käytöksensä, ja (yleisimmin) vain yhden persoonan piirteet on havaittavissa kerrallaan. Eri persoonat saattavat olla tietämättömiä toisistaan, eikä niillä välttämättä ole yhteyttä toistensa muistikuviin.[1]

Jos kysymyksessä on häiriö, niin olin sitten ilmeisesti häiriintynyt jo noin 5-vuotiaana, koska silloin varsinaisesti sain ensimmäisen kuvan aiemmasta elämästä. Lisäksi pelkäsin koko lapsuuteni tulta, ja kun keskeisimmän muistona pitämäni elämyksen sain 19-vuotiaana, siihen liittyi nimenomaan sen katselu kun minulle rakasta ihmistä poltetaan roviolla elävältä. (Ja tämä tietenkin on suurin syyni sille etten k-uskontoa voi täysin hyväksyä, ja nämä elävältä polttamiset ovat hyvin kärkkäästi minulla esillä silloin kun uskontoja kritisoidaan.) Saatoin toki häiriintyä vasta 19-vuotiaanakin. Oli sen verran perseestä se murrosikä siinä öpaut 11 - 17-vuotiaana.

Henkisissä piireissä tuli joitakin vuosia sitten muodikkaaksi korostaa että aikaa ei ole olemassakaan, ja inkarnaatiot ovat oikeastaan tässä ja nyt. En tiedä mitä tällä ajatuksella varsinaisesti haetaan. Itse katson viimeisimmän edellisen elämäni tapahtuneen keskiajalla toisessa maassa, joten aika ja paikka on tyystin eri. Jos se aiempi inkarnaatio olisi jotenkin "tässä ja nyt", niin kai siitä nyt enemmän informaatiota olisin saanut, ja saisin kokoajan, kuin mitä olen oikeasti saanut. Ja mitä kauemmas aikajanalla mennään, sitä vähemmän ja sitä sirpaleisimpia mielikuvani menneistä elämistä ovat. Jos kyseessä olisi aktiivinen mielikuvitus, niin miksi se yhtäkkiä alkaa pätkiä ja lässähtää? Miksen pysty kehittämään "joka luulle lihaa ympärille", eli saamaan niin erinomaista saagaa aikaiseksi, että siitä kannattaisi kirjoittaa oikein kirja... Olen toki yrittänyt, mutta aukkoja on niin paljon ettei siitä mitään tule, ja minulta ei onnistu alkaa keksimään päästäni sinne sekaan jotain matskua että saadaan kokonaisia elämiä aikaiseksi.

Mm. Joan Grant sensijaan on kirjoitellut lukuisia kirjoja aiemmista elämistään, ja vaikka ne kirjat minusta ovatkin mielenkiintoisia, ja omistan käsittääkseni ne kaikki, niin kyllähän se vähän mietityttää että onko hän muka tosiaan pystynyt heittämään läppää noin mielettömässä määrin menneistä?

En oikein tiedä että millä nimellä sitä poppoota kutsuisin jonka luennoilla olen käynyt ja nettipiireissä pyörinyt. New Age on huono nimitys. Joten puhutaan sitten "henkisistä" ihmisistä. Jokatapauksessa näille ihmisille tuli jossain vaiheessa sellainenkin idis että sama sielu(?) jakaisi monta eri persoonallisuutta nimenomaan tässä ja nyt, ja jos nyt oikein käsitän tai arvaan, niin ne elämät eivät tapahdu eri ajoissa, vaan eri paikoissa. Tämän takia jotkut uskovat että elävät esim. Maassa ja jollain toisella planeetalla juuri nyt. Ja sitten jos jotakuta masentaa, niin hän sanoo itse tai hänelle sanotaan että se johtuu siitä että hänen rinnakkaispersoonansa heitti juuri veivinsä siellä jossain huitsin kuusessa.

Minun on tuollaisiin asioihin vaikea uskoa, koska ne eivät niinsanotusti resonoi minulle. Toisaalta nimenomaan buddhalaisuuden piirissähän taisi olla sellainen ilmiö että kun etsittiin jonkin laman tms. uutta inkarnaatiota, löytyi kolme eri lasta ja nämä kaikki julistettiin hänen inkarnaatiokseen. Jotenkin minusta tuntuu vastenmieliseltä että "sielu" jakaantuisi välillä osiksi ja asuttaisi yhtäaikaa useita kehoja, mutta en tiedä sitten miten tämä eroaa siitä ajatuksesta että olisi olemassa vain "Yksi" joka on jakaantunut kaikiksi olennoiksi kaikkialle koko maailmankaikkeudessa. Krishnalainen tietysti sanoisi että Krishna on kaikkina kaikkialla.

Minä itse nyt en kumminkaan osaa ainakaan tässä vaiheessa ajatella että kaikki on tässä ja nyt, vaikka olisikin. En tiedä onko. Minun mielikuvani eri inkarnaatioista eivät ole yksi sykkyrä, vaan auki levitettävä matto jossa voi karttakepillä huitoa että tämä oli tässä ja tuo tuolla taaempana. Tietenkään en osaa mitään tarkkoja aikamääriä heittää. Ja mitäpä se hyödyttäisikään, kun ei jotain kovin muinaisia juttuja pysty tarkistamaan niin mistään. Varsinkin kun ihmisen tuhovimma on ollut mahdoton, eli rakennuksetkin räjäytellään tuusannuuskaksi.

Ehkä heillä on helpompaa näitä asioita pähkäillä, jotka ovat olleet täällä viimeksi aivan taannoin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 29, 2022, 13:34:51
Tässä on vähän tämmöinen yleisluontoinen kommentti, vaikka polkaisenkin liikkeelle K:n kommentista.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 27, 2022, 11:37:45

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 26, 2022, 15:08:15

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 26, 2022, 12:38:04

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Itämailla uskotaan eläintenkin harjoittavan reinkarnaatiota. Jos et tätä tiedä, olet väärässä ketjussa.

Hinduksi minusta ei olisi, koska heillä on usko että sielut pomppivat sikinsokin eläinten ja ihmisten välillä eestaas. Itse en usko että sielu palaa eläinkuntaan enää ihmiskuntaan siirryttyään, ellei sitten hyvin painavista syistä.

Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.

No miten oletat "oman" sielusi lähtökohdan, ennen sinua on ollut lukematon määrä sinuja, minuja jne, mikä niistä on oikea minuutesi- jos tunnet olevasi "sielu niin mistä se sielu on alkanut- Jonkinlainen oletusvinouma lienee siinä, että samaan aikaan oletat olevasi yksilöllinen sielu ja sielunvaelluksen olevan yhteisöllinen maailmanmieli, jolla ei ole yksilön rajoituksia.

Samaa energiaa- sen muotoja tietenkin ollaan-miten siihen sopii yksilöllisyys "todellisena itsenä!.

Ei ole olemassa mitään oikeaa minuutta, mutta jotenkin helpottaa ajattelua mieltää niin että minun minuuteni on vain osa jotain "kokonaisminuutta" jossa on lukemattomia olentoja. Minä voin näytellä jotain hahmoa, joka en oikeasti tai varsinaisesti ole. Ehkä "korkeampi minuus", "Itse" tai mikä lie nimitys entiteetille sitten annetaankaan, näyttelee minua. Varsinaisesti en se ole, koska eihän minun vajavaiseen persoonallisuuteeni millään tapaa mahda se mahdoton määrä lössiä jonka kaiken Itse on käynyt läpi. Olen vain yksi helmi loputtomassa helminauhassa, ja Itse on se lanka joka lävistää kaikki ne helmet. (Tämä helmihommeli ei ole oma ideani, vaan lainaan jonkun toisen esittämää mielikuvaa.)

Oikeastaan siis en voi puhua "entisistä" elämistäni tai että minulla on ollut inkarnaatioita, koska minä-pikkuminä en noita elämiä kokenut, vaan olen yksi niistä elämistä. Aivan samalla tavalla sormi ei voi väittää olevansa koko käsi, mutta on se silti osa kättä.

Se miksi minulla on mielikuvia muista elämistä, on arvoitus. Kaikki kuvat tulivat noin 19 - 26 v iässä, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Katsoin olevani psyykeltäni tuolloin terveempi kuin olen ollut myöhemmin. Tuon ajanjakson jälkeen masennus on riivannut, kuten toisaalta myös ennen tuota ajanjaksoa. On se jännä että silloin kun olin psyykkisesti terveimmilläni, olenkin joidenkin ihmisten mielestä ollut hulluimmillani - niiden ihmisten jotka eivät voi hyväksyä mitään inkarnaatiohommeleita. Mutta toisaalta on ihmisiä jotka hyväksyvät sen että mieli on ihan perkeleen luova värkki, ja sieltä pukkaa kaikenlaista unta, myyttiä, kuvaa ja stooria. Ja että se on makuasia että selittääkö sen pukkaamisen joksikin tietyksi. Ja jotkut eivät sitten hyväksy että määrittelen jotkut luovan mieleni luomuksista inkarnaatiomuistoiksi. Se on heidän valintansa. Minulla on oma valintani, ja omien kokemusteni suhteen minä olen kehossani ja mielessäni se joka asiat päättää. Muut eivät päätä minun asioitani minun puolestani, olkoon heidän agendansa mikä hyvänsä.

Nuorempana olin tietysti kovempi puolustamaan omaa näkemystäni. Sittemmin on ollut pitkä jakso että ei huvita. Ehkä kun kroppa alkaa olemaan pelkkä kremppapesäke, sitä jotenkin luonnostaan taas kääntyy henkisempään suuntaan. Jää nähtäväksi.

Yksi erehdys jonka ihmiset toistuvasti tekevät on se että he menevät ideologiassaan liian pitkälle. Spekulointi on ihan ok, eli että funtsaillaan että voisi olla niin, taikka noin. Mutta se että keksitään jotain selityksiä sille miksi kaikki on olemassa tai mistä "sielut" tulevat jne. on melko hyödytöntä, ja se se vasta haitaksi on että aletaan uskomaan omiin keksintöihinsä. Minä en keksinyt visioita joita päähäni tuli. On uskoani että sanon niiden olevan muistoa. Mutta jos alkaisin höpisemään siitä että miten sielut operoivat ja mistä ne tulevat ynnä muuta, niin se olisi keksimistä, koska enhän minä tuollaisia asioita tiedä, enkä usko että tietää kukaan muukaan...! Spekuloida voi. Olen spekuloinut että sitä nyt vaan oli "Jokin" joka poksahti olennoiksi olemassaoloon, josko vaikka huvikseen.

Sekä patriarkaalisissa uskonnoissa että myös henkisyyksissä sun muissa Ageissa on vimmaisuutta siihen että ollaan jotenkin "langenneita", tai että fyysinen olemassaolo on jopa rangaistus. Tämä idea ei ole minulle oikein mennyt läpi. Elämähän on välillä yhtä hevon helvettiä, mutta onko se nyt sittenkään niin pahaa, etteikö voisi ajatella että olemassaolon tarkoitus on rikastaa tietoisuutta. Eli kerätä kokemuksia. Tässä mielessä tietysti on samantekevää että on sotia ja joukkomurhia sun muuta kamalaa, koska kaikkihan ne ovat kokemuksia. Hivenen on vaan ihmiskunnalle jäänyt ns. levy päälle, eli kai tässä jotain muutakin voisi jo kokea kuin tätä yhtä ja samaa paskaa aina vaan.

Tuosta ei oikein selviä- puhutko itsestäsi, vai jumalasta- tai molemmista.  (Kyllä yksilöt katoavat- markkinoilta- onneksi, olisi melkoisen jumalaton ajatus, että saisivat pitää kieron luonteensa vielä taivaan ihanuuksissakin)..

Tuollainen lienee melko turhaa, kun tiedetään melko hyvin luonnonvoimien vaikutus- siihen ei Jumalallista ihmeolentoa tarvita.

Eikä sitä, että ihminen liittää itsensä jumalan seuralaiseksi- ihmeolennoksi, joka jatkaa ikuisuuttaan sielunsa "voimalla.

Ehkä kannattaisi kysyä (itseltään) miksi luo tuollaisia sepustuksia, sillä ihminen itse niitä luo, tai omaksuu.

Periaatteessa ihmiset ovat pääsääntöisesti "hulluja"  uskoessaan kaikenlaista lööperiä. Miljoonat ihmiset kiertävät vuosittaan jotain kivirakennusta, jossa on yksi erivärinen kivi (musta kaba) ja kivittävät paholaista virtuaalisesti- seremonioissaan ja luulevat henkensä pelastuvat "taivaaseen.

Samanlaista yliluonnollisen olennon palvomista muutkin uskonnot- (palvotaan itseasiassa omia mielikuvia)

Miksei uskota luontoon ja luonnonvoimiin- mihin piruun siinä tarvitaan mitään utopistisia selityksiä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 30, 2022, 11:19:42
Miksei uskota luontoon ja luonnonvoimiin- mihin piruun siinä tarvitaan mitään utopistisia selityksiä.

Siitähän jäisi silloin pois valtava määrä virkoja, kullattuja rakennelmia, hienoja seremonioita, verotusta, lapsien hyväksikäyttömahdollisuuksia yms.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 29, 2022, 16:17:02

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 29, 2022, 13:15:37
Tjah. Aika vaikea erottaa tuon viimeisen lauseen kohdalla että tiedehenkinen ihminen olisi jättänyt mahdollisuuden sille että kuolema ei olekaan tietoisuuden loppu, koska joillain (useimmille?) on todellakin niin ponteva tarvis toitottaa sitä että kuolema on todellakin loppu.

Parhaan saatavilla olevan tämänhetkisen tiedon mukaan yksilön kehon kuolema on yksilön tietoisuuden loppu.
Tuossa tunnustetaan tiedon epätäydellisyys ja muutoksellisuus. Mahdollisuus tulevan tiedon valossa myös tietoisuuden kuolemattomuuteen.
Tiedon ulkopuolella on sitten rajaton määrä mahdollisia mielikuvitusmaailmoja. Niitä voi keksiä omasta päästä mielin määrin tai omaksua toisten kehittelemiä.

Onhan kaikki energia samaa- tai yhteensopivaa ja energiaa ihminenkin on, jopa ajatukset ovat energiaa, tai syntyvät energisestä vuorovaikutuksesta.

Mitään ei siis katoa. Eri asia sitten on se yksilöllisyys, kuten ihminen, tai kirppu joita tuo energia muodostaa- nekään eivät pääty, jos DNA jatkaa sitä sukua edellytysten mukaan.

Mutta ihmisten mieli on kiinteä osuus kehon toiminnoista, eikä se tunne- ajatus jatku, kun keho tulee matkansa päähän.
Miksi luonto olisi kehittänyt, tai luontoon kuuluisi evoluutio ja Dna-n kaltaisia molekyyliä, jos "henki hoitaisi saman asian.

Ihmisen kuolema (yksilön) on kyllä hänen loppunsa, sitä vain ei tahdota uskoa ja hyväksyä- se on uskontojen alku ja ongelma. Sen vuoksi ihmiset (politikot- muun-muassa papit ja hallitsijat) ovat keksineet yliluonnollisen olennon olevan kaikesta vastuussa ja alistaneet sillä kansalaisiaan.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 30, 2022, 11:25:02

Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 30, 2022, 11:19:42
Miksei uskota luontoon ja luonnonvoimiin- mihin piruun siinä tarvitaan mitään utopistisia selityksiä.

Siitähän jäisi silloin pois valtava määrä virkoja, kullattuja rakennelmia, hienoja seremonioita, verotusta, lapsien hyväksikäyttömahdollisuuksia yms.

Aivan, ihan oikea vastaus- hieman yksinkertaiseen kysymykseeni--

Minua itseäni ei oikein jumalajutut oikeasti kiinnosta, ja jos haluan yrittää hahmotella asiaa teistille tai ateistille, kumpikin mutristelee suutaan kun ei tajua hölkäsen pölähtävää sellaisesta ideasta että kaikki mitä on olemassa onkin kokonaisuutena tietty ykseys, jota voisi (rumasti) nimitellä myös jumalaksi, jos nyt on joku hinku sitä J-sanaa käyttää. Minun on vaikea ymmärtää että mikä siinä nyt on niin ihmeellistä että kokonaisuus olisi osiensa summa. Ihmiskehokin koostuu lukemattomista soluista, miksei joku ns. jumala voisi koostua lukemattomista olennoista, planeetoista, tähdistä jne.?

Sellainen systeemi jossa itse on osasena, ei tarvitse mitään palvomista. Tuskinpa joku pernakaan olisi kauhean kiinnostunut siitä että yksi yksittäinen pernasolu alkaisi ruikuttamaan pernalta armoa, apua, suosiota jne.

Ihmisten ovat lapsellisia olioita joilla on jäänyt joku äidin ja isän kaipuu päälle.

Mutta kysyä voi että miksi olioita pitää olla olemassa? En minä tiedä, oikeasti. Voin vain arvailla. Kysyä voi myös että jos meillä on nainen ja mies, niin minkä ihmeen takia heidän on pakko tehdä jotain kakaroita? Onhan heillä jo oma ihmisyytensä, mikseivät tyydy siihen? Miksi niitä ihmisiä pitää lisääkin laittaa? Ja kun pari kuolisi, niin sittenhän loppuisi kaikenlaiset turhanpäiväiset rasitukset ja kärsimykset, se siitä.

Joku ihmeellinen vimma olemassaolossa on motivaattorina, että kaiken pitää lisääntyä, monimutkaistua, kehittyä. Miksei sellainen voisi olla jonkinlaisena alkusysäyksenä alunperinkin. Fyysikot selittävät jotain virtuaalihiukkasista joita purskuaa tyhjyydestä. En ymmärrä siitä yhtään mitään. En ymmärrä sitäkään miksi pitää olla olemassa yhtään mitään. Voi vain spekuloida.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 30, 2022, 11:45:18

Joku ihmeellinen vimma olemassaolossa on motivaattorina, että kaiken pitää lisääntyä, monimutkaistua, kehittyä. Miksei sellainen voisi olla jonkinlaisena alkusysäyksenä alunperinkin. Fyysikot selittävät jotain virtuaalihiukkasista joita purskuaa tyhjyydestä. En ymmärrä siitä yhtään mitään. En ymmärrä sitäkään miksi pitää olla olemassa yhtään mitään. Voi vain spekuloida.

Olemassaolon selittäminen onkin kovin haastavaa- sitäkin kaiketi tutkitaan, tai oikeastaan kaikenlainen tutkiminen on myös sitä.

Tyhjyys on hieman hankala , eikä se ehkä edes tarkoita tyhjyyttä, pikemminkin vain tätä samaa kosmosta jossa kaikessa on yhteys erilaisten vuorovaikutusten muodossa.

Virtuaalihiukkasten osuus on jotain sellaista, ettei niitä voi havaita ja sen vuoksi niitä kutsutaan virtuaalisiksi.

Eihän mitään muitakaan alkeishiukkasia, higsiä ynnä muita voi havaita. Niiden olemassaolo perustuu laskutoimituksiin, joita tehdään niiden jättämistä vaikutuksista mittausten yhteydessä tapahtuvissa muutoksissa testiympäristössä.

Periaate on se, että energia siirtyy hiukkasina erilaisten voimakenttien välillä.-vaikka siis niitä hiukkaisi ei suoraan havaitakaan- nähdään kuitenkin miten ne vaikuttavat..

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 30, 2022, 11:45:18
Minua itseäni ei oikein jumalajutut oikeasti kiinnosta, ja jos haluan yrittää hahmotella asiaa teistille tai ateistille, kumpikin mutristelee suutaan kun ei tajua hölkäsen pölähtävää sellaisesta ideasta että kaikki mitä on olemassa onkin kokonaisuutena tietty ykseys, jota voisi (rumasti) nimitellä myös jumalaksi, jos nyt on joku hinku sitä J-sanaa käyttää. Minun on vaikea ymmärtää että mikä siinä nyt on niin ihmeellistä että kokonaisuus olisi osiensa summa. Ihmiskehokin koostuu lukemattomista soluista, miksei joku ns. jumala voisi koostua lukemattomista olennoista, planeetoista, tähdistä jne.?

Sellainen systeemi jossa itse on osasena, ei tarvitse mitään palvomista. Tuskinpa joku pernakaan olisi kauhean kiinnostunut siitä että yksi yksittäinen pernasolu alkaisi ruikuttamaan pernalta armoa, apua, suosiota jne.

Ihmisten ovat lapsellisia olioita joilla on jäänyt joku äidin ja isän kaipuu päälle.

Mutta kysyä voi että miksi olioita pitää olla olemassa? En minä tiedä, oikeasti. Voin vain arvailla. Kysyä voi myös että jos meillä on nainen ja mies, niin minkä ihmeen takia heidän on pakko tehdä jotain kakaroita? Onhan heillä jo oma ihmisyytensä, mikseivät tyydy siihen? Miksi niitä ihmisiä pitää lisääkin laittaa? Ja kun pari kuolisi, niin sittenhän loppuisi kaikenlaiset turhanpäiväiset rasitukset ja kärsimykset, se siitä.

Joku ihmeellinen vimma olemassaolossa on motivaattorina, että kaiken pitää lisääntyä, monimutkaistua, kehittyä. Miksei sellainen voisi olla jonkinlaisena alkusysäyksenä alunperinkin. Fyysikot selittävät jotain virtuaalihiukkasista joita purskuaa tyhjyydestä. En ymmärrä siitä yhtään mitään. En ymmärrä sitäkään miksi pitää olla olemassa yhtään mitään. Voi vain spekuloida.

Mielestäni fysiikkaa kuvaa hyvin kaiken ykseyttä ja evoluutio sitä miten sokea sattuma tuottaa itseään säilyttäviä monimutkaistuvia materiarakenteita ja prosesseja jatkuvalla syötöllä katoavien tilalle. Galakseja, luontoa, älyteknologiaa...

Täytyykin vissiin tutkiskella ovatko eliöt ikinä muuttuneet silloin kun olosuhteet pysyvät pitkään samanlaisina. Vai pitääkö olla painetta muutokseen katastrofien muodossa. Jos olioita pitää aina potkia päähän että ne muuttuvat, se todistaa sitä vastaan että kaikella olisi jokin tarkoitus, ja se tarkoitus on rikastuttaa tietoisuutta alati uusilla kokemuksilla.

Tämä toisaalta ei poista sitä peruskysymystä että miksi ylipäätään pitää olla yhtään mitään, tai varsinkaan elämää.

Ei muuttuminen edellytä ympäristön muutosta välttämättä, vaikkakin ympäristön muutos voi hyvinkin rankalla kädellä siivilöidä esiin siinä uudessa muuttuneessa ympäristössä evolutiivisesti (lisääntymiseen ja eloonjäämiseen liittyviä) hyödyllisiä ominaisuuksia, niiden hitaammin muuttuvien - tai varsinkin ominaisuuksiltaan huonosti uuteen ympäristöön sopeutuvien - karsiutuessa pois geenipoolista. Mutta vaikka ympäristö pysyisi vakiona, tapahtuu kuitenkin koko ajan spontaaneja mutaatioita, eli eliöt muuttuvat vaikka ympäristö ei muuttuisi. Yleensä mutaatiot kyllä ovat haitallisia. Mutta on niitä hyödyllisiäkin, ja toisaalta neutraalejakin muutoksia.

Tämän lisäksi lisääntyminen suvullisilla olennoilla tuo sattumanvaraisesti uusia geenikombinaatioita geenipooliin, jokainen sukupolvi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 30, 2022, 16:51:12
Täytyykin vissiin tutkiskella ovatko eliöt ikinä muuttuneet silloin kun olosuhteet pysyvät pitkään samanlaisina. Vai pitääkö olla painetta muutokseen katastrofien muodossa. Jos olioita pitää aina potkia päähän että ne muuttuvat, se todistaa sitä vastaan että kaikella olisi jokin tarkoitus, ja se tarkoitus on rikastuttaa tietoisuutta alati uusilla kokemuksilla.

Tämä toisaalta ei poista sitä peruskysymystä että miksi ylipäätään pitää olla yhtään mitään, tai varsinkaan elämää.

Kannattaa tutkiskella parhaan saatavilla olevan tiedon avulla.

Miksi ylipäätään pitää olla mitään? Kysymys piilo-olettaa että olemassaololla olisi jokin perimmäinen syy. Mutta jos sellaista ei ole?
Elämää näyttäisi olevan siksi, koska on liike-energiaa ja siitä muotoutuvaa materiaa, säilyvimpien rakenteiden evoluutiota.

Olla tai olla olematta voi niin tarkoituksella kuin tarkoituksettakin. Sitten tämä homma menee varsinaisesti mielenkiintoiseksi kun ihminen kykenee tekemään elämää niistä ainesosista joista elämän katsotaan alkunsa alunperin saaneen. Minähän en siis mitään älykästä suunnittelua kannata, tätä ID-jumaluutta jolla jotkut haluavat tehdä luoja-uskosta jotenkin fiinimpää. Hemmetin vaikea sanoa että mitä tarkalleen kannatan, mutta jokatapauksessa jotain semmoista mikä vaikuttaa sisältäpäin, eli "se jokin" luo ainoastaan itseään, itselleen, itsekseen (=ollakseen itsensä).

Jotenkin tästä oli helpompi keskustella vuosituhannen alkupuolella, kun tuntui olevan internetistä ihastuneita ihmisiä joille oli luontevaa käyttää vertauskuvia, kuten itsekin teen. Esmes että "se jokin" on vähän kuin internet, ja jokainen elävä olento on vähän kuin näyttöpääte joka voi sitä internettiä tuoda näkyville. Vaan kadonneet on kaikki nämä optimistiset, avoimet ihmiset, joiden kanssa aikoinaan sain tekemisissä olla. Ikä varmaan tekee tepposet ja porukat ei jaksa enää pohdiskella.

Yritän vastata tieteen avulla.
Miksi on energiaa, josta maailma koostuu?
Energian säilymislaki eli energiaperiaate on fysiikan peruslaki, jonka mukaan energiaa ei voi syntyä eikä kadota.
Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaiseman yhtälön E=mc² mukaan myös massa on yksi energian muoto.
Miksi on ikuista lisääntymätöntä energiaa?
Siihen ei taida löytyä tieteellistä vastausta tällä hetkellä.

Vertauskuvat ovat taiteessa ja uskonnoissa suosittuja mutta tieteessä monesti liian löysiä ja hämäriä kuvauksia.

Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota. Selitys toki se että "mitään henkistä tasoa ei ole olemassakaan". Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu. Erityisen käsiä hieroskellen odotan sellaista että sieltä kuuluisi että ne uskontolöpinät voi sitten unohtaa, koska täällä ei olla Aaprahammin povella, Jeesuksen helmoissa, ja Muhammedin lupaamat neitsyetkin ovat jo loppuneet kesken...

Eli en halua että tuonpuoleinen/välitila on lapsellinen paikka. Ainakaan muille kuin lapsellisille sieluille.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38
Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota.

Tietoisuus ei ole fysiikan merkityksessä energiaa. Siihen eivät päde fysiikan lait, mm. energian tuhoamattomuudesta.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Mun boldaus. Eli järkeilet, että koska jokin yksi ilmiö on toistaiseksi vain teoretisoitu, niin mikä tahansa sattumanvarainen muu asia on mahdollista, vaikka sitten jälleensyntyminen? Tuollainen logiikka ei oikein pelitä, se ei ole ainakaan formaalin logiikan mukaan mikään kelpo järkeily. Premisseistä ei seuraa lopputulema.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38
Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota. Selitys toki se että "mitään henkistä tasoa ei ole olemassakaan". Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Energia ei ehkä voi hävitä, mutta:

Energiaa katoaa jatkuvasti, sitä on saatava jatkuvasti lisää. Aurinko on onneksi tuossa melko lähellä ja tuottaa sitä tänne maapahaseen oikeassa muodossa jatkuvasti.

Myös muodonmuutokset kaikilla tasoilla ovat jatkuvia- (evoluutio) ja sen myötä sopeutuminen uusiin oloihin.


Tietoisuus on hieman eri asia- mutta "ihmisenä" voidaan kyllä sanoa, ettei se toimi- ellei tajua, eli ole tajuissaan.
Mahdollisuus tietoisuuteen tuskin on olemassa, ilman energioiden vuorovaikutuksia ja rakenteita.

Hengeksikin kutsutaan yleensä ihmisen mieltä, joka on energiasidonnainen.

Aineella "tavallaan on henki" eli erilaiset kvanttikentät- kuten sähköiset ja magneettiset vuorovaikutukset ja gravitaatio, joka -etävoimana ulottuu kaikkialle.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38
Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu.

100% kaikista tiedenaisista ja tiedemiehistä eivät ole tuota mieltä, onhan niitä esim. uskovaisiakin tiedeihmisiä jokunen promille tai prosentti. Ja agnostikkoja.

Tietääkseni kukaan ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta kyennyt esittämään sellaista koeasetelmaa, joka olisi pystynyt osoittamaan sielun tuhoamattomuuden, eli sielun olemassaolon silloin, kun se ei ole fyysiseen kehoon sidottu. Eikä ole jumaliakaan pystytty todistamaan oikeasti olemassa oleviksi. Sitä vastoin meedioita, puoskareita, taikureita, kulttijohtajia, käärmeöljykauppiaita, huijareita, jne. on osoitettu huijareiksi. Yleensä ihmisten huijaaminen tehdään rahanansaintatarkoituksissa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 12:04:20

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Mun boldaus. Eli järkeilet, että koska jokin yksi ilmiö on toistaiseksi vain teoretisoitu, niin mikä tahansa sattumanvarainen muu asia on mahdollista, vaikka sitten jälleensyntyminen? Tuollainen logiikka ei oikein pelitä, se ei ole ainakaan formaalin logiikan mukaan mikään kelpo järkeily. Premisseistä ei seuraa lopputulema.

En ole tiedehenkilö, enkä edes akateemisesti koulutettu. Tätä olen kyllä yrittänyt aina korostaa. Ja jos on jotain mitä ei ole, ei kannata alkaa teeskentelemään ja esittämään moista. Joten joo, en tiedä edes mikä on "formaali". Pähkäilen näitä henkisempiä juttuja omintakeisesti omalla mielelläni ja siltä pohjalta mitä on tarttunut vuosikymmenten varrella matkaan niistä kirjoista joita olen lukenut. Tietokirjojakin olen toki lukenut, mutta en kauhean vaikeasti ymmärrettävää rakettitiedettä kuitenkaan. Joten enempi se on sitten semmoista "henkistä" kirjallisuutta ollut, se kirjallisuus joka vaikuttaa henkiseen pähkäilyyn.

Vertauskuvilla yritän asioita hahmottaa henkisellä sektorilla, mutta olen havainnut että vertauskuvat eivät aukea ihmisille joita ei kiinnosta mitkään tuonpuoleiset asiat. Edes puhtaan tieteellisellä tasolla vertauskuvia ei tunnuta ymmärtävän. Tässä esimerkki:

Jotkut ovat väittäneet että maskeista ei ole mitään hyötyä koronan suhteen. Kun tuo esille että maskeja käytettiin jo influenssan aikoihin sata vuotta sitten, jotkut ovat sitä mieltä että niin vanha menetelmätapa ei voi olla oikea ja toimiva, koska se on vanha. Olen näille ihmisille huomauttanut että vaatimus peseytymisestäkin on jo vanha vaade. Että Semmelweis järkeili jottei kannata sännätä suoraan ruumiinavauksesta auttamaan synnytyksessä, ellei pese käsiään siinä välissä. (Tuohan sitten suututti aikalaisensa, ja lopulta mies päätyi hullujenhuoneelle.)

Vertaus on siis siinä että mikäli jokin asia todella havaitaan toimivaksi, sen toimintatavan iällä ei ole mitään merkitystä. Puhtaus toimi toistasataa vuotta sitten, ja maski toimi sata vuotta sitten. Se että noista asioista on jo aikaa ei automaattisesti mitätöi vaikuttavuutta.

Mutta eräskin ihminen vain tuohtui kun yritin tuolla Semmelweisin keissiin viittaamalla, vertauksen avulla, painottaa että maskeista on hyötyä. Kun ihmiset päättävät asioita, kuka mistäkin syystä, he eivät mieltänsä muuta.

Sitä en sitten tiedä mitä olennaista hyötyä on siitä että haluaa uskoa että maskeista (siis FFP2- ja FFP3-tason) ei ole yhtikäs mitään apua, tai että niistä on jopa haittaa. Kavereissani on yksi henkilö joka uskoo vieläkin kuten koronan alussa uskoi, että maskeja käyttävät ovat "vitun idiootteja". Harmikseni hän on nimenomaan ns. henkinen ihminen. Joten tässä mielessä en automaattisesti itse halua mennä jokaikisen muka-henkisen virtauksen mukana suoraan suden suuhun. Ärsyttää jo koko sana "henkinen", kun sen puitteissa on kaikenlaista hullunhommaa meneillään. Ärsytti jo ennen kuin korona-aika alkoi.

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 12:17:29

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38
Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu.

100% kaikista tiedenaisista ja tiedemiehistä eivät ole tuota mieltä, onhan niitä esim. uskovaisiakin tiedeihmisiä jokunen promille tai prosentti. Ja agnostikkoja.

Tietääkseni kukaan ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta esittämään sellaista koeasetelmaa, joka olisi pystynyt osoittamaan sielun tuhoamattomuuden, eli sielun olemassaolon silloin, kun se ei ole fyysiseen kehoon sidottu. Eikä ole jumaliakaan pystytty todistamaan oikeasti olemassa oleviksi. Sitä vastoin meedioita, puoskareita, taikureita, kulttijohtajia, käärmeöljykauppiaita, huijareita, jne. on osoitettu huijareiksi. Yleensä ihmisten huijaaminen tehdään rahanansaintatarkoituksissa.

Olennaiseksi seikaksi uumoilen sitä että sitten kun tietoisuus jättää kehon, se on joko niin hämmentynyt ettei tajua mistään mitään (kaikkein vähiten kykenee siinä ottamaan yhteyttä eläviin), tai paskat nakkaa semmoisesta että sen pitäisi todistella olemassaoloaan kaikille yhä kehossa möllöttäville. Jos itse olen olemassa sydämeni seisahtuessa ja aivojeni asettuessa, en usko että minua jaksaa kiinnostaa yhtään olla enää missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka epäilevät tietoisuuden säilymistä. Parempi kai että pysyvät uskossaan. Ennemmin menen vaikka kurkkimaan mustaan aukkoon, ellei se ole haitallista kvanttiolennolla - tai mikä sitten olisinkaan siinä vaiheessa. Spekulointia.

Juuri siksi että olen ns. spirituaalisen katsomuksen omaava, inhoan oikein sydämeni pohjasta noita kaikkia puoskareita. He vääristävät kaiken sen mistä itse olisin kiinnostunut. Kuten nyt vaikka parantaminen. Ja nimenomaan se raha on se käärme paratiisissa...

Minulle aikoinaan tuputettiin kaikenlaista muka kanavoimalla tuotettua materiaalia. Ei oikein kiinnosta. Se on sellaista siirappista blaa-blaata kaikki tyynni. Ei jaksa moista lukea.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:24:43

Olennaiseksi seikaksi uumoilen sitä että sitten kun tietoisuus jättää kehon, se on joko niin hämmentynyt ettei tajua mistään mitään (kaikkein vähiten kykenee siinä ottamaan yhteyttä eläviin), tai paskat nakkaa semmoisesta että sen pitäisi todistella olemassaoloaan kaikille yhä kehossa möllöttäville. Jos itse olen olemassa sydämeni seisahtuessa ja aivojeni asettuessa, en usko että minua jaksaa kiinnostaa yhtään olla enää missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka epäilevät tietoisuuden säilymistä. Parempi kai että pysyvät uskossaan. Ennemmin menen vaikka kurkkimaan mustaan aukkoon, ellei se ole haitallista kvanttiolennolla - tai mikä sitten olisinkaan siinä vaiheessa. Spekulointia.

Miksi tietoisuus olisi "hämmentynyt, jos se on tietoinen.?

Ihmisen ominaisuuksien "siirtäminen johonkin oletettuun yhteyteen ei taida olla kovin pätevä ratkaisu.

Jumalaankin siirretään ihmisten ominaisuuksia, olivat ne "jumalat miten hyvin keksittyjä hyvänsä- Tietoinen sielukin on ihmisen keksintöä.

Onko ihminen yleensä tietoinen sitä voi miettiä, mitä tietoisuus on "ilman aisteja"

Mistä ihminen olisi tietoinen no- tästä maailmasta- ja sen ilmiöistä, mutta tuskin ilman energiavuorovaikutusta. Sielukin on keksitty, ihmisten huviksi, tai alistamiseksi uskontojen valtaan.

...
(painoin Muokkaa vahingossa, kun piti painaa Lainaus, ja tämän viestin sisältö korvaantui muulla.)

Kai sitä nyt on ällikällä lyöty, jos on edelleen olemassa, vaikka ruumis kuoli. Ja voihan olla ettei moni edes voi uskoa kuolleensa. Osa kummitteluilmiöistä voi juontua siitä. Tosin itse useimmat kummittelut uskon "tallenteiksi" järkyttävistä tapahtumista.

Ei ihminen miksikään enkeliksi tai kaikkitietäväksi muutu kehostaan poistuttuaan. Ei minun näkemykseni mukaan. Luulen että persoona on varsin pitkään sellainen kuin oli menneen inkarnaation varrellakin, kunnes hiljalleen yhteys menneeseen elämään Maassa haaltuu, ja seuraava elämä yleensä aloitetaan muistinsa menettäneenä.

Niin ei kaikille käy, ja siksi on lapsia jotka juttelevat miten olivat se ja se toisessa paikassa. Äkkiä semmoiset puheet sitten tukahdutetaan. Tai lapsi kiinnostuu enemmän meneillään olevasta elämästään.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 14:03:28

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:20:08

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

No, sittenhän epäratioonalinen uskomus/uskonto voi olla "rationaalista", ja varmaan onkin, tavallaan. Lohdutus taitaa olla yksi uskonnon anneista, esimerkiksi toive tavata rakkaita edesmenneitään tuonpuoleisesta.

Sinänsä sellainen rationaalinen keskustelu, jossa yritetään vakuuttaa muita ihmisiä (tai itseä) oman uskomuksen tai uskonnon järkiperäisyydestä, vaan on vähän ... miten sen nyt sanoisi nätisti.... hassua, koska usko tai uskonto sinänsä ei ole rationaalista siinä mielessä, että se ei perustu järkeen.

Usko ei myöskään ole tahdonalainen prosessi, joten siinäkin mielessä uskon tai uskonnon todistaminen hyödylliseksi asiaksi (tyyliin, sinunkin pitäisi uskoa, kun se on niin järkevää ja hyödyllistä!) on aika hassua.

Jos oma usko on itselle kallis ja arvokas asia (vaikka nyt jopa syy olla tekemättä itsari), miksi ottaa se riski, että keskustelemalla siitä ja analysoimalla sitä - ja ennen kaikkea altistamalla se (rationaaliselle tai muulle) kritiikille, oma usko voi vähetä tai kadota tykkänään, jos uskon perusteet osoitetaan ontoksi?

En ole kauhean paljoa kokemuksistani puhunut viime vuosina juuri siksi että eihän se kivaa ole etten pysty mielistelemään muita ja teeskentelemään että joo hiphei minäpä nyt alan uskomaan toisin kuin olen 9-vuotiaasta asti uskonut.

Mutta välillä ottaa päähän että Jeesus-kerholaiset ja "kirkko on kiva instituutio" -tyypit saavat vapaasti jankuttaa k-uskonnon ihanuudesta. Sitä minä en jaksa. Milloin pitäisi olla pokkuroimassa tiedeväelle, milloin k-uskovaisille.

Oikeasti siinä että otin näitä asioita esille on kyse vain siitä että minulle henkilökohtaisesti taisi alkaa tulla mitta täyteen fyysisiä harrastuksia. Minusta ei tule kamppailulajeissa yhtään mitään, joten ehkä pitää palata nuoruuden puuhiin. En minä tiedä. Eihän ideologia toki pelkkä harrastus ole. Mutta ei minulle ollut kamppailukaan. Se oli lähes henki ja elämä.  :'(

En täällä ole ketään käännyttämässä, kun EVVK. Ettekä te muut käännytä minua, turha luulo jos joku moiseen olettaa pystyvänsä.

No hyvä, sitten voidaan keskustella vailla pelkoa, että menetät jotain itsellesi olennaista ja tärkeää. En tosiaankaan haluaisi olla henkilö, joka vie sinulta elämänhalun.

(Sen kyllä tiedän ennestään, että kovin monta ei jääräpäisempää henkilöä ole tullut vastaan, oli kyse ihan mistä tahansa, vaikka esim. kremppoihin liittyen: sinua on keskimääräistä vaikeampaa saada vakuuttumaan yhtään mistään, mikä sotii uskomuksiasi vastaan. Sinänsä on kiinnostavaa, miten uskomukset ylipäätänsä rakentuvat, millaisista aineksista esimerkiksi.)

Kummituksista puheenollen, olen lukemassa parhaillaan kirjaa, joka ehkä voisi kiinnostaa sinua: https://otava.fi/kirjat/kellontekijan-tytar/ . Se on eräänlainen kummitustarina. Itse en usko kummituksiin. Onneksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:20:08

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

Taidan kamppailla vähän samojen teemojen parissa (boldaukseni). Itselleni buddhalaisuudesta, lähinnä konkreettisista toimista eli buddhalaisesta meditaatiosta (lähinnä metha, mutta ihan simppeleistä ääneen lausutuista suggestioitakin), on ollut se hyöty, että saan jonkin verran psyykattua itseni tuntemaan useammin, että olen sekä rakastettu että hyödyllinen muille ihmisille että myös riittävä. En tiedä kuinka järkevää on toitottaa ääneen itselleen, "sinä olet rakastettu", "X1 rakastaa sinua", "X2 rakastaa sinua"... (kaikki X:t kuolleita omaisia ja/tai rakastettuja, mutta lausun ääneen ikään kuin he olisivat vieläkin elossa ja läsnä elämässäni, rakastaen ja suojellen minua), mutta jostain syystä sellainen vaan auttaa minua rauhoittumaan. Samaten auton rattiin istahtaessani, minua auttaa kun em. rimpsun jälkeen lausun ääneen itselleni: "Olet ihan turvassa" (rauhoittaa), "Varovasti, lapsi"(muistutus skarpata), "Olet riittävän x, olet riittävän y, olet riittävän z. Olet riittävä. Sinä riität."  (x, y, z epävarmuuksiani, jotka syövät itsetuntoa) jne.. Jokaisella varmaan on omanlaisensa kipupisteensä, epävarmuutensa jne, ja siksi varmaan suggestioidenkin on syytä olla itselle räätälöityjä.

Toiseksi viimeksi kuollut omaiseni sairasti Alzheimeria, ja tarvitsi paljon apuani (minkä takia lopulta sitten itse sairastuin entistä pahemmin burnoutiin), ja tunsin suurta riittämättömyyttä, vaikka tein parhaani ja kaikkeni auttaakseni häntä. Kun hän sitten lopulta kuoli, tunsin olevani aika hyödytön.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 10:17:38
Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota. Selitys toki se että "mitään henkistä tasoa ei ole olemassakaan". Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu. Erityisen käsiä hieroskellen odotan sellaista että sieltä kuuluisi että ne uskontolöpinät voi sitten unohtaa, koska täällä ei olla Aaprahammin povella, Jeesuksen helmoissa, ja Muhammedin lupaamat neitsyetkin ovat jo loppuneet kesken...

Eli en halua että tuonpuoleinen/välitila on lapsellinen paikka. Ainakaan muille kuin lapsellisille sieluille.

Tiedon ja uskon sekoittaminen toisiinsa on uskovaisten tyypillinen virhe.
Tietäminen ei ole uskomista.
Eikä uskominen ole tietämistä, uskomus ei ole tietoa.

tieto ei ole täydellistä vaan sisältää aina mahdollisuuden erehdykseen.
Vuorenvarmuus tieteessä on lähinnä vain parasta saatavilla olevaa tieteellistä varmuutta, ei täyttä varmuutta.
Parasta saatavilla olevaa varmuutta johon järkevän ihmisen kannattaa tukeutua.
Täydellinen varmuus tieteessä olisi epätieteellistä tiedeuskoa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:24:43
Jos itse olen olemassa sydämeni seisahtuessa ja aivojeni asettuessa, en usko että minua jaksaa kiinnostaa yhtään olla enää missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka epäilevät tietoisuuden säilymistä. Parempi kai että pysyvät uskossaan.

Epäileminen ei aina johdu uskosta vaan voi johtua myös tietoon luottamisesta.

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 31, 2022, 16:08:32

Jos uskot tietäväsi kaiken, uskot. Jos tiedät tietäväsi kaiken, olet hullu.

Tämä ei nyt välttämättä ole nimenomaan tai pelkästään sinulle tarkoitettu, mutta tuollaiset värssyt tuli nyt mieleen. Ihminen ei yksinkertaisesti kykene tietämään 100 % kaikkea mikä tiedettävissä on.

Kun olemme palstalla "Henkisyys", ei oikein ole mitään järkeä vaatia että keskustellaan puhtaasti tieteellisen tiedon pohjalta. Mutta ei siinä mitään, itsekin dissailen nimenomaan "patriarkaattisia paskauskontoja, ja käytän siinä kärkkäästi tiedettäkin hyväkseni aina kun voin. Silloin kun inhoaa jotain oikein sydämensä pohjasta, ei ole olemassa mitään rajaa, ei häpyä. Toisaalta yritän kyllä välillä olla armollinen. Uskontoja kohtaan en pysty olemaan, mutta yritän olla uskovaisia kohtaan. Jos nyt ihminen vaikka elää sellaisessa ympäristössä missä hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jollottaa jostain Allahista, taikka katkeaa kurkku, niin sama se on minun täällä sormea heilutella että soo soo, kantsis niinku olla uskomatta.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 14:41:29
No hyvä, sitten voidaan keskustella vailla pelkoa, että menetät jotain itsellesi olennaista ja tärkeää. En tosiaankaan haluaisi olla henkilö, joka vie sinulta elämänhalun.

(Sen kyllä tiedän ennestään, että kovin monta ei jääräpäisempää henkilöä ole tullut vastaan, oli kyse ihan mistä tahansa, vaikka esim. kremppoihin liittyen: sinua on keskimääräistä vaikeampaa saada vakuuttumaan yhtään mistään, mikä sotii uskomuksiasi vastaan. Sinänsä on kiinnostavaa, miten uskomukset ylipäätänsä rakentuvat, millaisista aineksista esimerkiksi.)

Kummituksista puheenollen, olen lukemassa parhaillaan kirjaa, joka ehkä voisi kiinnostaa sinua: https://otava.fi/kirjat/kellontekijan-tytar/ . Se on eräänlainen kummitustarina. Itse en usko kummituksiin. Onneksi.

Elämähän sen elämänhalun vie. Tätä on nyt vähän hemmetin vaikea kuvailla, mitä tunnen elämää kohtaan, kun en halua toisaalta olla mikään nirppanokkakaan, että jos ei nyt kaikki mene just tasan niin kuin minä haluan, niin hyvästi julma maailma. Mutta ehkä takkiin on tullut niin paljon enemmän kuin on tullut koettua ilon hetkiä, että ei tämä väkisin olemassaoleminen oikein silleen jaksa niinku aina innostaa, varsinkaan jos sille ei ole mitään erityisempää syytä.

Mietiskelin kyllä tänään että voin oikeastaan tavallaan tuntea ihailuakin ihmisiä kohtaan jotka uskovat että kuolema on loppu. Olette omalla tavallanne rohkeita ihmisiä, kun jatkatte vaan päivästä toiseen, vaikkei millään ole mitään merkitystä, eikä väliä.

Mitä tulee kremppoihin, sanotaan nyt suoraan että VIHAAN kipua, vihaan niin perkeleesti, enkä halua kokea sitä enää yhtään enempää. Tämä oli vähän helpompi koostaa tämä keskeinen ajatus pinnan alta ylös, kun näin muutaman sairauskollegan kommentteja ja tajusin että kierukan asentaminen voisi sattua niin saatanasti, kun on vulvodynia. Ja sitten tietysti on nämä mitä itse sanon reinkarnaatiomuistoiksi, ja kun minut niiden mukaan on jo yhdessä elämässä silvottu eli ympärileikattu (aikuisena naisena, tosin), niin en halua en sitten niin yhtään mitään operaatioita genitaaleilleni, olivat sisäisiä tai ulkoisia. Aivan kuten lapsena en mennyt lähellekään tulta, jota pelkäsin aivan hysteerisesti, minua nyt aikuisena on vaikea saada suostumaan mihinkään mikä voi sattua down under. Tämä taannoisin sairausepisodi vain muistutti siitä miten kamalaa se kipu on herkimmällä mahdollisella alueella missä on hermoja aivan riivattu määrä.

Noin muutoin, olisinko välttämättä erityisen itsepäisen oloinen, jos olisin mies? Kun netissä on tullut pyörittyä yli 20 v, niin aikas harvoin olen kyllä yhdeltäkään mieheltä lukenut kommentteja että hiphei hänpä tekee välittömästi juuri siten kuin hänelle ehdotetaan. Miehille on luonnollista tehdä tasan kuten huvittaa. Ovat itsetietoisia. Pahimmillaan omahyväisiä ja ylimielisiä. Noita kahta yritän välttää omalla kohdalla, mutta itseriittoisuutta on toki vaikka muille jakaa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 15:17:05

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:20:08

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

Taidan kamppailla vähän samojen teemojen parissa (boldaukseni). Itselleni buddhalaisuudesta, lähinnä konkreettisista toimista eli buddhalaisesta meditaatiosta (lähinnä metha, mutta ihan simppeleistä ääneen lausutuista suggestioitakin), on ollut se hyöty, että saan jonkin verran psyykattua itseni tuntemaan useammin, että olen sekä rakastettu että hyödyllinen muille ihmisille että myös riittävä. En tiedä kuinka järkevää on toitottaa ääneen itselleen, "sinä olet rakastettu", "X1 rakastaa sinua", "X2 rakastaa sinua"... (kaikki X:t kuolleita omaisia ja/tai rakastettuja, mutta lausun ääneen ikään kuin he olisivat vieläkin elossa ja läsnä elämässäni, rakastaen ja suojellen minua), mutta jostain syystä sellainen vaan auttaa minua rauhoittumaan. Samaten auton rattiin istahtaessani, minua auttaa kun em. rimpsun jälkeen lausun ääneen itselleni: "Olet ihan turvassa" (rauhoittaa), "Varovasti, lapsi"(muistutus skarpata), "Olet riittävän x, olet riittävän y, olet riittävän z. Olet riittävä. Sinä riität."  (x, y, z epävarmuuksiani, jotka syövät itsetuntoa) jne.. Jokaisella varmaan on omanlaisensa kipupisteensä, epävarmuutensa jne, ja siksi varmaan suggestioidenkin on syytä olla itselle räätälöityjä.

Toiseksi viimeksi kuollut omaiseni sairasti Alzheimeria, ja tarvitsi paljon apuani (minkä takia lopulta sitten itse sairastuin entistä pahemmin burnoutiin), ja tunsin suurta riittämättömyyttä, vaikka tein parhaani ja kaikkeni auttaakseni häntä. Kun hän sitten lopulta kuoli, tunsin olevani aika hyödytön.

Pystyn itse mieltämään rakastavani itseäni, mutta en kykenisi jankuttamaan itselleni jostain toisesta ihmisestä että rakastaa minua, kun en usko kenenkään koskaan niin oikeasti tehneen. Isä kyllä päissään väitti että on aina minua rakastanut, mistä minulle tuli vain paha mieli, kun ei selvinpäin voinut sanoa. Äiti ei sanonut koskaan. Uskon että hän omalla tavallaan rakasti, mutta en vaan pysty ajattelemaan semmoista kovin paljoa, koska se on omahyväistä, ja sellaista ei äiti voinut sietää, siis että ihminen on omahyväinen. Eka eksä ilmoitti heti ettei ollut minua koskaan rakastanutkaan, kun sanoin että se on ero. Toka eksä sanoi lähes 13 v yhdessäoltuamme, toiseen ihastuneena, että olemme pelkkiä kavereita ja meidän olisi pitänyt erota jo 2 v yhdessäoltuamme (no miksei sitten perkele erottu, jos oli niin kamalaa olla kanssani, häh?) Ehkä toka eksä ei pystynyt rakastamaan kuin 2 v. Sikäli kuin tiedän, ei hän myöhemminkään ole kehittänyt suhdetta joka olisi jatkunut iät ajat.

Mietiskelin tänään myös sitä että eihän se millään tavalla lohduta, että aina tulee pelkkää keppiä, eikä koskaan porkkanaa. Jos ainoa syy minulle kitkuttaa tätä elämää on vain se että jos en NYT lusi tätä, niin joudun kumminkin lusimaan saman paskan seuraavassa elämässä, niin sehän on vain kiristystä. Ei lohduta. Mutta kyllä aika vähissä on motivaatio välillä, että en tuon parempaakaan sitten oikein keksi. Ei minun elämäni sentään semmoista kamalan hirveää ole kuin olen muutamalta ihmiseltä kuullut, mutta tosiaan semmoinen joku tietty mielenkiinto tai tyytyväisyys puuttuu.

Buddhalaisuus on tavallaan aina kiinnostanut sen takia että siinä annetaan maiselle "onnelle" piutpaut. Ihminen löytää jonkin sisäisen rauhan, vaikkei hän saanutkaan kaikkea sitä mitä tavoitteli. Toisaalta buddhalaisuus ärsyttää ihan helvetisti juuri sen takia että pitäisi vain tyytyä olevaan jonninjoutava pisara meressä. Jotain mitätöntä ja harmaata, massaan sulautuvaa. Jotain mistä ei tulla ikinä tietämään että tällainenkin ihminen eli ja hengitti.

En osaa osallistua tuohon psykedeeliseen keskusteluun, totean vain sen, ettei buddhalaisuus ehkä ole järin toimiva yhteiskuntajärjestelmänä. Hindulaisuuskin on lähinnä taantunut malli, ei kehity, ei muutu.

Siksi nuo ehkä ovat häviäviä malleja. Pidän hyvin ikävänä sitä, että islamin kaltainen uskonto noilta vei alaa, koska on paljon pahempi. Mutta islamhan toimii väkivallalla... Ole siinä sitten rauhanomainen, kun islam ei sitä valloittajana ole. Niin, ei ole Euroopassakaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 18:53:10

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 31, 2022, 16:08:32

Jos uskot tietäväsi kaiken, uskot. Jos tiedät tietäväsi kaiken, olet hullu.

Tämä ei nyt välttämättä ole nimenomaan tai pelkästään sinulle tarkoitettu, mutta tuollaiset värssyt tuli nyt mieleen. Ihminen ei yksinkertaisesti kykene tietämään 100 % kaikkea mikä tiedettävissä on.

Kun olemme palstalla "Henkisyys", ei oikein ole mitään järkeä vaatia että keskustellaan puhtaasti tieteellisen tiedon pohjalta. Mutta ei siinä mitään, itsekin dissailen nimenomaan "patriarkaattisia paskauskontoja, ja käytän siinä kärkkäästi tiedettäkin hyväkseni aina kun voin. Silloin kun inhoaa jotain oikein sydämensä pohjasta, ei ole olemassa mitään rajaa, ei häpyä. Toisaalta yritän kyllä välillä olla armollinen. Uskontoja kohtaan en pysty olemaan, mutta yritän olla uskovaisia kohtaan. Jos nyt ihminen vaikka elää sellaisessa ympäristössä missä hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jollottaa jostain Allahista, taikka katkeaa kurkku, niin sama se on minun täällä sormea heilutella että soo soo, kantsis niinku olla uskomatta.

Tietämisessä ei ole kyse siitä uskooko omiin ajatuksiinsa- uskossa taas on kyse juuri siitä.

Tutkiminen on eri asia, kuin takertuminen oletuksiin, joille ei ole minkäänlaista perustaa. Tieteessä tutkitaan asioita- ei tiedetä mitään" ennakolta"

Toki tieteen teoreemat ovat käyttökelpoisia ja niiden oletuksiin voidaan kohtuullisesti luottaa. (Uskoa voi siten ajatteluun, mutta ajatukset ovat vain ajattelun välineitä, ei totuuksia.)
Ajatukset noudattavat myös näitä fysiikan lakeja, eli ne ovat ajallisia, eivät synny tyhjästä. Jos ajattelee jotain kummallista vaikka sielua, on se jonkinlainen sykähdys aivotoiminnassa, vaikka itse tavoitetta ei muualla olisikaan.  Niitä ajatuksia voi kyllä sitten pyöritellä loputtomasti..

Mutta jokaisella on oikeus uskoa myös toiveisiinsa- sellainen tämä maailma on, vaikka itse on kovin paljon oljenkorsiin tarttumista suosittele, se voi estää ajattelun.

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 31, 2022, 23:02:28
En osaa osallistua tuohon psykedeeliseen keskusteluun, totean vain sen, ettei buddhalaisuus ehkä ole järin toimiva yhteiskuntajärjestelmänä. Hindulaisuuskin on lähinnä taantunut malli, ei kehity, ei muutu.

Siksi nuo ehkä ovat häviäviä malleja. Pidän hyvin ikävänä sitä, että islamin kaltainen uskonto noilta vei alaa, koska on paljon pahempi. Mutta islamhan toimii väkivallalla... Ole siinä sitten rauhanomainen, kun islam ei sitä valloittajana ole. Niin, ei ole Euroopassakaan.

Eli väkivalta toimii, koska sen avulla saa valloitettua maita. Ko. maista voikin sitten kuskata vaikka pesukoneita ja vessanpönttöjä omiin tarpeisiinsa kotitanhuvilleen, kuten nähtiin päättyneen vuoden mittaan.

Japanissa taitaa shintolaisuus olla määräävin uskonto? En ihan tiedä tai ole varma. Mutta buddhalaisuudellakin on siellä käsittääkseni paljon merkitystä, ja maa lieneekin kaikista parhain esimerkki toimivasta buddhalaispiirteisestä maasta. Sanotaan vaikka piirteinen, kun en parempaakaan keksi. Thaimaassakin toimii systeemit, mutta siellä taitaa yksilönvapaudet olla vähäisemmät kuin Japanissa.

Nyt kun sinun piti tähän psykedeelit pieraista (joita en itse ole kokeillut, vaikka kiinnostaisi), niin onkos kristinusko ehtoollisineen sitten jotenkin puhtoisempi uskonto? Päihde se on viinikin. Ja millä tavalla idän uskonnot mukamas houkuttavat käyttämään narkoottisia aineita? Hindujen keskuudessahan joogit pidättäytyvät lihastakin. Aghorit sensijaan syövät vaikka kuolleiden ihmisten ruumiita, osoittaakseen että heitä ei paljon pelota eikä hämmennä yhtikäs mikään maallinen. Jos joku turisti tykkää sekoilla jossain Goassa, niin ei se itämaisista uskonnoista sinällään kerro, vaan länkkäreiden luonteesta. Buddhalaisuuden parissa minun käsittääkseni ei huumeita käytetä lainkaan. Kertokoon joku, jos tietää paremmin.

Sellaista tosin muistelisin kuulleeni että vihreän teen kittaaminen olisi buddhalaisten munkkien parissa suosittua...?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 19:07:23

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 31, 2022, 15:17:05

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - joulukuu 31, 2022, 12:20:08

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

Taidan kamppailla vähän samojen teemojen parissa (boldaukseni). Itselleni buddhalaisuudesta, lähinnä konkreettisista toimista eli buddhalaisesta meditaatiosta (lähinnä metha, mutta ihan simppeleistä ääneen lausutuista suggestioitakin), on ollut se hyöty, että saan jonkin verran psyykattua itseni tuntemaan useammin, että olen sekä rakastettu että hyödyllinen muille ihmisille että myös riittävä. En tiedä kuinka järkevää on toitottaa ääneen itselleen, "sinä olet rakastettu", "X1 rakastaa sinua", "X2 rakastaa sinua"... (kaikki X:t kuolleita omaisia ja/tai rakastettuja, mutta lausun ääneen ikään kuin he olisivat vieläkin elossa ja läsnä elämässäni, rakastaen ja suojellen minua), mutta jostain syystä sellainen vaan auttaa minua rauhoittumaan. Samaten auton rattiin istahtaessani, minua auttaa kun em. rimpsun jälkeen lausun ääneen itselleni: "Olet ihan turvassa" (rauhoittaa), "Varovasti, lapsi"(muistutus skarpata), "Olet riittävän x, olet riittävän y, olet riittävän z. Olet riittävä. Sinä riität."  (x, y, z epävarmuuksiani, jotka syövät itsetuntoa) jne.. Jokaisella varmaan on omanlaisensa kipupisteensä, epävarmuutensa jne, ja siksi varmaan suggestioidenkin on syytä olla itselle räätälöityjä.

Toiseksi viimeksi kuollut omaiseni sairasti Alzheimeria, ja tarvitsi paljon apuani (minkä takia lopulta sitten itse sairastuin entistä pahemmin burnoutiin), ja tunsin suurta riittämättömyyttä, vaikka tein parhaani ja kaikkeni auttaakseni häntä. Kun hän sitten lopulta kuoli, tunsin olevani aika hyödytön.

Pystyn itse mieltämään rakastavani itseäni, mutta en kykenisi jankuttamaan itselleni jostain toisesta ihmisestä että rakastaa minua, kun en usko kenenkään koskaan niin oikeasti tehneen. Isä kyllä päissään väitti että on aina minua rakastanut, mistä minulle tuli vain paha mieli, kun ei selvinpäin voinut sanoa. Äiti ei sanonut koskaan. Uskon että hän omalla tavallaan rakasti, mutta en vaan pysty ajattelemaan semmoista kovin paljoa, koska se on omahyväistä, ja sellaista ei äiti voinut sietää, siis että ihminen on omahyväinen. Eka eksä ilmoitti heti ettei ollut minua koskaan rakastanutkaan, kun sanoin että se on ero. Toka eksä sanoi lähes 13 v yhdessäoltuamme, toiseen ihastuneena, että olemme pelkkiä kavereita ja meidän olisi pitänyt erota jo 2 v yhdessäoltuamme (no miksei sitten perkele erottu, jos oli niin kamalaa olla kanssani, häh?) Ehkä toka eksä ei pystynyt rakastamaan kuin 2 v. Sikäli kuin tiedän, ei hän myöhemminkään ole kehittänyt suhdetta joka olisi jatkunut iät ajat.

Mietiskelin tänään myös sitä että eihän se millään tavalla lohduta, että aina tulee pelkkää keppiä, eikä koskaan porkkanaa. Jos ainoa syy minulle kitkuttaa tätä elämää on vain se että jos en NYT lusi tätä, niin joudun kumminkin lusimaan saman paskan seuraavassa elämässä, niin sehän on vain kiristystä. Ei lohduta. Mutta kyllä aika vähissä on motivaatio välillä, että en tuon parempaakaan sitten oikein keksi. Ei minun elämäni sentään semmoista kamalan hirveää ole kuin olen muutamalta ihmiseltä kuullut, mutta tosiaan semmoinen joku tietty mielenkiinto tai tyytyväisyys puuttuu.

Buddhalaisuus on tavallaan aina kiinnostanut sen takia että siinä annetaan maiselle "onnelle" piutpaut. Ihminen löytää jonkin sisäisen rauhan, vaikkei hän saanutkaan kaikkea sitä mitä tavoitteli. Toisaalta buddhalaisuus ärsyttää ihan helvetisti juuri sen takia että pitäisi vain tyytyä olevaan jonninjoutava pisara meressä. Jotain mitätöntä ja harmaata, massaan sulautuvaa. Jotain mistä ei tulla ikinä tietämään että tällainenkin ihminen eli ja hengitti.

Se onkin itsesuggestio, eikä suggestio, muistin juuri.

Muutaman Xn:n kohdalla en sano että "Xn rakastaa sinua", vaan sanon, että "Xn tykkää sinusta", kun en ole ihan varma, rakastiko. Toisaalta voisin valita sanoa rakastaa heidänkin kohdallaan. Taidanpa kokeilla sitä. En usko, että siitä kamalasti haittaa olisi. Ties vaikka sitä alkaisi uskomaan itse itseään, ja tuntisi olevansa enemmän rakastettu sen ansiosta. Tykkäämisen sijaan jokin muukin omaa mielialaa kohottava verbi voisi toimia. Äitisi ainakin välitti sinusta, järkkäsi sinulle ruokaa ja vaatetta ja kodin? Voisitko sanoa "äiti välittää sinusta"?

Huom. preesenssissä, ei imperfektisttä (ei siis "äiti välitti sinusta"). Jotenkin uskon, että tuo preesens on olennainen. Ja sinä-muotokin.

Tulkintojaan voi ja joskus kannattaakin kyseenalaistaa, sillä aina ne eivät osu oikeaan. Hieman muokattu tulkinta voi parantaa tai varjella itsetuntoa. Sen sijaan, että uskoisi, ettei kukaan ole rakastanut sinua, voit yrittää psyykata itseäsi siihen, että kyllä vaan olet rakastettu. Vaihtoehtoinen tulkinta-1: Jos isäsi kännipäissään sanoi rakastavansa sinua, sen voi tulkita myös niin, että selvitepäin ei uskaltanut sanoa rehellisesti mitä tuntee ja että oikeastikin rakasti sinua, muttei saanut kakaistua ulos sitä ilman viinaa. Eräs miespuolinen ystäväni on vähän hm... umpimielinen ja tuppisuu selvinpäin, mutta hänesta kuoriutuu aivan kuin eri ihminen kännissä, puhelias, iloinen, sosiaalinen, briljantti. Ehkä siinä on jonkinlaiset estot päällä selvin päin ollessaan?

Itse en muista, että äitini olisi nimenomaan sanonut että rakastaa, mutta saattaa olla, että sanoikin, ja olen sen vain unohtanut. Olen kuitenkin varma siitä, että rakasti, mutta en voi sanoa mihin tiettyyn yhteen asiaan perustuen. Ehkä kaikki, mitä hän teki perheen eteen, palkkatöitä tehden, kotitöitä tehden, hiuksiani letittäen kouluaamuisin, jne., voisi tulkita siten, että hän rakasti. Em. tapauksessa siis olen valinnut tulkita äidin teot siten, että hän rakasti minua.

Mummonikin rakasti, mutta en muista, että hänkään olisi suoranaisesti sanonut sitä. Puolusti kyllä minua tarvittaessa kuin leijonaemo poikastaan.

Erotilanteessa tiuskaistut loukkaavat sanat  ja tehdyt teot kannattaa jättää omaan arvoonsa. Erotilanne on erotilanne, se on korkean stressitason tilanne, jossa ihmiset eivät yleensä ole parhaimmillaan. Miesystäväsi kenties oli psyykannut itsensä tilaan, jossa pystyy sinut jättämään, esimerkiksi hokien itse itselleen, ettei rakasta. Siitä huolimatta, että oli kanssasi asunut niin kauan, mikä kyllä kielii sen puolesta, että rakastihan hän. Aika pöljäähän se olisi asua jonkun avopuolison kanssa, jota ei rakastaisi tai josta ei edes tykkäisi. Jos et voi käyttää rakastaa-verbiä, kävisikö jokin toinen myönteinen verbi?

Näitä itsesuggestioita teen aina auton rattiin istahtaessani. Alunperin aloin niitä tekemään syksypimeällä, tuota "varovasti, lapsi, keskity"-hokemaa, jotta muistaisin varoa pieniä uusia koululaisia ja muita lapsia. Sitten laajensin noihin rakastaa-hokemiin ja riittävyys-hokemiin, ja olet turvassa-hokemiin. Minuutin, parin minuutin hokeminen saa  minut rauhottumaan ja keskittymään. Tuota lapsi-hokemaa varsinkin hoen pitkään, jotta varmasti muistaisin varoa lapsia. Jostain syystä autossa tämä toimii paremmin. Ehkä jokin tietty kohta kotona voisi toimia paremmin kuin muut?

Itselleni tämä toimii, mutta en tiedä, toimisiko jollekin toiselle. Ja luullakseni tämä on omakehittämäni menetelmä, mutta voihan olla, että sitä nappaa palan sieltä, toisen täältä, ja vain luulee keksineensä juttuja, kun ne todellisuudessa ovatkin ehkä jonkun muun keksimiä alunperin.
---
Nyt kun aloin ajattelemaan, niin ehkei tämä kovinkaan paljon liity buddhalaisuuteen. Onpahan vaan keino rentoutua ja lisätä keskittymiskykyä liikenteessä. Samaan tapaan kuin meditaatiossa esim. hengityksen laskeminen numeroin sadasta aina nollaan asti, sekin rentouttaa. Rentoutumisen huomaan kyllä heti, kun hartiat laskeutuvat alemmaksi. Luulen, että olen parempi, skarpimpi kuski tämän ansiosta. (Autolla ajon aikana ei kannata ainakaan meditoida, voi liiaksi viedä keskittymiskykyä.) 

Buddhalainen metha-meditaatio ottaa toisen reitin luultavasti samantapaisin seurauksin kuin rakkaus-hokemat. Methassa lähetetään rakkautta ensin jollekin ihmiselle, johon suhtautuu positiivisesti. Sitten neutraalille. Sitten henkilölle, jota kohtaan tuntee lievää antipatiaa. Sitten naapureille, kotikadulle, kotikaupungille jne. yhä laajenevalle alueelle päätyen koko universumiin. Muutaman kerran olen meditaatiokurssilla päässyt aivan mahtaviin tiloihin (syvä rentoutuminen, lepo) methan avulla. Ai niin. Aina tuppaa unohtumaan tämä (oireellisesti!): Lopuksi lähetetään rakkautta itsellekin.

Minulle sopii paremmin tuo itse rakkauden lähettäminen, niin en juutu siihen että autistispiirteiset aivoni edellyttävät että se pitää varmuudella tietää miten joku toinen tuntee, ennen kuin menee hänestä väittämään mitään itselleen.

Silloin kun ihmisen ideologiaa, uskontoa tai uskoa ei hyväksy, moni on kärkäs inttämään netissä että kyseinen ihminen valehtelee muille tai itselleen. Itse en usko että yksikään uskova tekee niin. Kyllä he ennenpitkää kokisivat tilanteen kestämättömäksi. Koska en itse ole ikinä kokenut mitään vahvaa tarvetta vaihtaa katsomustani, kai sitten olen uskossa. Niin kovasti kuin haluaisinkin olla yhtäaikaa sekä neutraali että omata oman ideologiani, kai sille ei vaan mahda mitään että ihminen luontaisesti tuntee vetoa hänelle resonoiviin asioihin. Jos nyt on mitään vapautta ollut valintoja tehdä, koko elämän alusta alkaen.

Minun isänihän luki ns. henkisiä kirjoja. Itse koen että löysin ne hänestä riippumatta, mutta en yhtään muista miten se homma eteni. Muistan vain että luin kuvalehdestä ehkä 9-vuotiaana että joku mies muistaa eläneensä ennenkin. Ensin kammoksuin ajatusta että pitäisi kuolla useita kertoja. Sitten vain koin että näin se on että on olemassa reinkarnaatio, ja sen koommin en ole mieltäni muuttanut. Kehtaan väittää että vähä-älyisyydestä ei kohdallani ole kyse. Minä en vaan mahda tälle mitään, enkä haluakaan mahtaa.

Sitten tulee joku Jeesus-uskovainen ja höpöttää jostain lapsenuskosta. Pitäen itsestäänselvänä että lapsenusko on Jumalaa ja ehkä Jeesusta koskevaa. Höpö höpö. On muitakin lapsenuskoja.

Pidän tietysti itselle rehellisenä olemista arvossa, ja toisaalta k-uskovaisia epäilen siitä, että valehtelevat itselleen. Satukirja Raamattuhan on nimittäin niin ristiriitainen opus, että aikamoisia älyllisiä häränpyllyjä saa tehdä, jos uskomusrakennelmaansa ymppää uskomuksia, jotka kumoavat toinen toisensa. Esimerkiksi kuvitelma rakastavasta Jumalasta, joka on samanaikaisesti ei-rakastava kammosadisti.

Entä jos yrittäisin tulkita lempeämmin k-uskoakin (välillä tähän pystyn): se, että kuvittelee itselleen mielikuvitusystävän, joka kannattelee, tukee, suojelee, auttaa, ja rakastaa, ehkä auttaa voimaan henkisesti paremmin. Onko itämaisissa uskonnoissa jumalia, jotka suojelevat ihmistä? Olisikohan Vishnu hindulaisuudessa sellainen?

Romanttiseen rakastumiseen olen useammankin kerran verrannut Jeesus-uskoon tuloa.

Idän uskonnot ovat tässä kinkkisempiä. Krishnaan tunnutaan ihastuvan samaan tapaan kuin Jeesukseen. Mutta muutoin idän uskonnoista esoteerisemmasta vinkkelistä saa persoonattomamman mielikuvan. On siellä niitä monia jumalia, mutta mitä he oikeasti merkitsevät askeetikolle, joogille tai munkille?

Minulle itselleni nimenomaan persoonan korostaminen k-uskonnossa on häiritsevää. Nämä jumalien isyydet ja poikuudet. Kaipaan abstraktimpaa.

^

Eikös se persoonalliseen sieluun uskominen ole käytännössä sama asia, kuin muihinkin henkiolentoihin uskominen.

Selitykset vain hieman erilaisia, mutta omaan olemisensa jatkuvuuteen siinäkin uskotaan.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 02, 2023, 11:44:08
^

Eikös se persoonalliseen sieluun uskominen ole käytännössä sama asia, kuin muihinkin henkiolentoihin uskominen.

Selitykset vain hieman erilaisia, mutta omaan olemisensa jatkuvuuteen siinäkin uskotaan.

Kaippa sitä uskoo jatkuvuuteen, kun jokaisen yön jälkeen herättyään on kuitenkin yhä sama olio, eikä yhtäkkiä aloita tyhjältä pöydältä sekoillen että mikä maa, mikä valuutta. Jännä että tällainen arkinen jatkuvuus hyväksytään mukisematta, mutta mitään muuta, eli inkarnaatiosta toiseen, jatkuvaa jatkuvuutta ei. No, ongelma on tietysti se että miksi ihminen ei osaa sanoa mitä on sattunut kun hän oli tiedottomassa tilassa, oli sitten unikuvien välinen tila öisin tahi operaatiossa käytetty nukutus kyseessä. Itse pidän mahdollisena että tiedottomassa tilassa ihmisen todellinen ydinitse on tehnyt ihan mitä huvittaa, mutta siitä ei jää muistikuvia koska fyysisen kehon aivot toimivat eräänlaisena "turrukkeena" niin että sen muurin läpi ei sitten helposti muisteta mitä tuli koettua. Samalla tavalla tänne fyysiseen maailmaan syntyminen on turruke, runollisesti kuvaillaan että vauva tullessaan naukkaa olikos se Lethen virrasta vettä, eli saa muistinmenetyksen.

Eihän arkielämästäänkään kaikkea kaikilta vuosilta muista. Vaikka pidän kaukomuistiani kohtalaisen hyvänä, niin kyllä sitä välillä kuulee joltain ihmiseltä että muistatkos kun sanoit tai teit niin ja noin, ja itselläni ei ole mitään hajua siitä että olisin tehnyt.

Muistaakseni tieteessä sanotaan että lapsuudesta ei voi muistaa kaikkea koska aivot ovat vielä kesken kehityksessään, joten ne eivät välttämättä tallenna kaikkea koettua? Erityisen erikoisena pidän sitä että minulle on kerrottu että lapsena minulta kiskottiin kaikki (höpö höpö, tuskin sentään kaikki) maitohampaat irti, koska en antanut paikata niitä. Ei niin minkäänlaista mielikuvaa. Ellei tuo kokemus olisi sitten ollut niin traumaattinen että juuri sen takia en muista. (Hörhönä voisin vaikka spekuloida että ehkä se kokemus oli niin kamala, että lopulta irtosin kehostani kesken rääkin.)

^
Kyse on siis aivojen luomasta illuusiosta- siitä, että kokemus olisi erillinen kokijasta-

Olisi sielu tai "partaguukkeli, joka kokisi.

Aivot kokevat ja ilman aivoja ei koeta mitään, kerrotaan tuo asia miten hyvänsä. Uskonnot perustuvat myös tuon mielen luomaan harhaan erillisyydestä.

Oletusvahvistuma (usko) kyllä kattaa sen kaikki selitykset- ja niitä "luodaan lisää, tarpeen mukaan.   Päästessään jostakin usko-tottumuksesta eroon, aivot kehittävät toisen, ellei olla tarkkoina ja luovuta selityksistä. (niiden pitämisestä totuutena.)

Varmaan vaikea keissi, sillä aivojen taipumuksiin- kuuluu pettää itseään- luodakseen tarpeellisen erillisen tietojenkäsittelyn mahdollisuuden- eli muistin käyttämisen.

Tarkkailija tarkkailee itseään, vaikka -"ei sitä itselleen tunnustaisikaan".

Miten "sielu" pärjää tuulessa ja tuiskussa ja mistä se tietää minne menee--?

Sinähän se tiedät nuo petospuuhat, kun jatkuvasti intät ettei koronarokotteesta ole mihinkään, vaikka kuka sanoisi mitä siitä että rokote kuitenkin vähentää vakavia, sairaalaan vieviä keissejä. Kun itse epäilet kaikkea mahdollista, oletat että kaikki on petosta.

Ihan miten vaan, mutta ei käy kyllä kateeksi noin ankeaa elämää. Mitähän tuommoisen taustalla tai syynä lienee.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 03, 2023, 09:31:06
Sinähän se tiedät nuo petospuuhat, kun jatkuvasti intät ettei koronarokotteesta ole mihinkään, vaikka kuka sanoisi mitä siitä että rokote kuitenkin vähentää vakavia, sairaalaan vieviä keissejä. Kun itse epäilet kaikkea mahdollista, oletat että kaikki on petosta.

Ihan miten vaan, mutta ei käy kyllä kateeksi noin ankeaa elämää. Mitähän tuommoisen taustalla tai syynä lienee.

Jos soitto ei miellytä, pitää pianisti "ampua- eli nyt et enää puhu asiasta.

Itsepetosta on jokaisella ihmisellä, en liene siitä poikkeus- joten voit syyttää, jos siltä tuntuu.

Koronarokotteet eivät enää kelpaa ilmaiseksikaan köyhille mailla, vaikka suomikin on niitä tyrkyttänyt suuressa humaanisuudessaan.

Jotkin uskontomallit ovat toimivia yksilöille, toiset parempia yhteisöille. Tuota olen funtsinut joskus, kun buddhismi toimii yksilötasolla, muttei yhteiskunnassa. Kristillisyys taas mielestäni on toiminut erinomaisen hyvin Euroopassa luoden yhtenäiskulttuuria ja arvomaailmaa yhteisöön. Nykymaailmassa on ehkä trendikästä vähätellä kristillisyyttä, mutta mielestäni se on eräs länsimaalaisuuden peruskiviä. Se on hiipumassa, mutta ei ehkä korvattavissa...

Se nyt on melko sama millä ahneet ja itsekkäät ihmiset toimintansa kuorruttavat, kristillisyydellä vai buddhistisuudella, tai jollain muulla. Ahneuteenhan uskonnot nimittäin perustuvat. Ultimaatumina ahnehtimisen kohteena taivaspaikka tai joku reinkarnaatiokierrosta ulospääsy...  ::)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 09, 2023, 19:53:43
Se nyt on melko sama millä ahneet ja itsekkäät ihmiset toimintansa kuorruttavat, kristillisyydellä vai buddhistisuudella, tai jollain muulla. Ahneuteenhan uskonnot nimittäin perustuvat. Ultimaatumina ahnehtimisen kohteena taivaspaikka tai joku reinkarnaatiokierrosta ulospääsy...  ::)

Vähän kyynistä?
Joskus uskonto toimii yhteisön hyväksi.

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 14, 2023, 21:05:16

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 09, 2023, 19:53:43
Se nyt on melko sama millä ahneet ja itsekkäät ihmiset toimintansa kuorruttavat, kristillisyydellä vai buddhistisuudella, tai jollain muulla. Ahneuteenhan uskonnot nimittäin perustuvat. Ultimaatumina ahnehtimisen kohteena taivaspaikka tai joku reinkarnaatiokierrosta ulospääsy...  ::)

Vähän kyynistä?
Joskus uskonto toimii yhteisön hyväksi.

Mikä tahansa toimii joskus yhteisön hyväksi, pahimmassa tapauksessa jopa kannibalismi jos menee niin heikosti että porukkaa meinaa heittää veivinsä. Tästä taannoin jotain lukaisin kun porukka putosi lentokoneen mukana jossain päin Etelä-Amerikkaa(?) ja henkiin jääneiden oli pakko nakerrella kuolleiden jäisiä ruumiita.

Ei se silti sitä tarkoita että parempina päivinä kannattaa jatkaa samaa... Uskonnoissa on se vika että niiden parissa saatetaan jatkaa jotain kaiken järjen mukaan täysin ihmisoikeuksien vastaista toimintaa, koska uskonto.

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 14, 2023, 21:05:16
Joskus uskonto toimii yhteisön hyväksi.

Uskonnolla on yleensä turruttava ja rauhoittava vaikutus yksilöön. Se on yhteisölle hyväksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 20:48:40
...Uskonnoissa on se vika että niiden parissa saatetaan jatkaa jotain kaiken järjen mukaan täysin ihmisoikeuksien vastaista toimintaa, koska uskonto...

Juu, tosin tuo sopii oikeasti poliittisiin/yhteiskuntatieteellisiin ideologioihin yhtä tavalla, ehkä jopa vahvemmin. Sosialismin suhteen tuota on harjoitettu monesti ja pahasti.
Länsimaiden kohdalla väitän edelleen vahvasti, että uskonto on toiminut positiivisesti, eräiden muiden alueiden suhteen tilanne ei ole ollut sama. Buddhalaisuus Aasiassa ei ehkä toiminut yhteiskunnan tasalla, mutta myös hävisi islamin valloitukselle. Islamkaan ei pitkään toiminut, vaan taannutti yhteiskuntia, kuten hinduismi.

Eivät nuo itämaiset uskonnot (islam, buddhalaisuus, hindulaisuus) juuri kehittäneet yhteiskuntiaan, taannuttivat niitä toki aika kovasti...

En pitäisi Japania erityisen taantuneena, tai Koreaakaan, jos kehityksen mittariksi otetaan nimenomaan länsimaistyylinen nouhau. Kiinakin tulee kovaa vauhtia perässä, tosin siellä buddhalaisuus taitaa olla melko maahan tallattua.

Jos kehityksen merkkinä pitää sitä että änkee muihin maihin ja tappaa tai antaa tautien tappaa suurimman osan väestöstä, niin Kiina ei aikoinaan lähtenyt siihen ralliin mukaan eli löytöretkeilemään, koska jotain keisaria ei vaan kiinnostanut. (Tosin kontroversaalisen näkemyksen mukaan Kiina on kuitenkin saattanut rampata ympäri maailmaa, mistä merkkinä jotkut artefaktit Väli-Amerikassa, jotka muistuttavat muodoltaan kiinalaisia vastaavia.) Nykyäänhän Kiina touhuskelee Afrikassa ja ryöstää maailman meriä tyhjäksi, että näyttää "toimivan" siinä missä länsimainenkin kulttuuri tämä heidän porsastelunsa nyt.

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 16, 2023, 22:10:03

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 15, 2023, 20:48:40
...Uskonnoissa on se vika että niiden parissa saatetaan jatkaa jotain kaiken järjen mukaan täysin ihmisoikeuksien vastaista toimintaa, koska uskonto...

Juu, tosin tuo sopii oikeasti poliittisiin/yhteiskuntatieteellisiin ideologioihin yhtä tavalla, ehkä jopa vahvemmin. Sosialismin suhteen tuota on harjoitettu monesti ja pahasti.
Länsimaiden kohdalla väitän edelleen vahvasti, että uskonto on toiminut positiivisesti, eräiden muiden alueiden suhteen tilanne ei ole ollut sama. Buddhalaisuus Aasiassa ei ehkä toiminut yhteiskunnan tasalla, mutta myös hävisi islamin valloitukselle. Islamkaan ei pitkään toiminut, vaan taannutti yhteiskuntia, kuten hinduismi.

Eivät nuo itämaiset uskonnot (islam, buddhalaisuus, hindulaisuus) juuri kehittäneet yhteiskuntiaan, taannuttivat niitä toki aika kovasti...

Sosialismi ja kommunismi, joka on sosialismin toinen muoto- ovat molemmat syntyneet vasta-reagtiona kapitalismille, eli voit syyttää kapitalismia, kun se on luonut nuo epätoivomasi poliittiset suuntaukset.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ei tarvittaisi poliittisia suuntauksia. Tasa-arvoa sekään ei tarkoittaisi, mutta sosiaalinen sopeutuminen olisi helpompaa. Uskonnot ovat aina näytellee isoa roolia, kun kansojen yhtenäisyyttä on tarvittu- politiikka ja aatteet ajavat samaa asia- molemmat sekä erottavat, että yhdistävät ja vastakkainasettelu johtuu periaatteessa epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.

Harva sosialisti, tiesi olevansa sosialisti kansannousujen aikaan liittyessään vastustamaan hallituksia menneissä sodissa. Nälkä oli paljon suurempi syy..

Kun joku lahko alkaa tekemään voimakasta lähetystyötä, kelpaa kaikenmaailman roskaväki, että saadaan mahdollisimman paljon kannattajia. Roskaväen roskainen toiminta sitten kyllä näkyy, kuten voidaan päätellä esim. katolisen kirkon kirkkoisistä joiden tapana oli ratkaista uskonnollisia kysymyksiä nyrkkitappeluin. Siinä kun muu seurakunta saattoi käydä vaikka repimässä lämpimikseen jonkun Hypatian pieniksi kappaleiksi. Misogyyneillehän uskonnot ovat aina olleet taivaan lahja.

According to Socrates Scholasticus, during the Christian season of Lent in March 415, a mob of Christians under the leadership of a lector named Peter, raided Hypatia's carriage as she was travelling home.[95][96][97] They dragged her into a building known as the Kaisarion, a former pagan temple and center of the Roman imperial cult in Alexandria that had been converted into a Christian church.[89][95][97] There, the mob stripped Hypatia naked and murdered her using ostraka,[95][98][99][100] which can either be translated as "roof tiles" or "oyster shells".[95] Damascius adds that they also cut out her eyeballs.[101] They tore her body into pieces and dragged her limbs through the town to a place called Cinarion, where they set them on fire.[95][101][100] According to Watts, this was in line with the traditional manner in which Alexandrians carried the bodies of the "vilest criminals" outside the city limits to cremate them as a way of symbolically purifying the city.[101][102] Although Socrates Scholasticus never explicitly identifies Hypatia's murderers, they are commonly assumed to have been members of the parabalani.[103] Christopher Haas disputes this identification, arguing that the murderers were more likely "a crowd of Alexandrian laymen".[104]

https://en.wikipedia.org/wiki/Hypatia#Murder

Eipä tätä paskasakkia kiinnostanut poskiaan käännellä, tai antaa armoa, vaikka alkukristittyjä oli käytetty ihmissoihtuina ja leijonan appeena, josta olisi voinut jotain oppia siitä miten kohdella lähimmäistään. Tai ehkä opittiinkin. Että parempi rääkätä ja tappaa mahdollisimman julmalla tavalla.

Sitten kun lahko on päässyt voimainsa tuntoon ja kasvanut kokonaiseksi uskonnoksi jossa on papistonsa sun muut jäsenet, voikin unohtaa tasavertaisuuden tykkänään. Liittoudutaan kuninkaiden kanssa ja korostetaan sitä että uskovainen on hyvä alamainen. Ei saa hermostuttaa ketään päättäjää. Ja temppeleihin ei sitten enää mennä Jeesuksen tavoin riehumaan koska raha ratkaisee ja köyhät kyykkyyn.

(Sivumennen sanoen erään näkemyksen mukaan Jeesusta jurppi temppelissä se että siellä käsiteltiin roomalaisten rahaa... Ja jos Jeesus halusi daavidilaiseksi kuninkaaksi juutalaisille, niin tasan taatusti hän ei olisi innostunut siitä että hänestä tuli Roomassa jumaluus.)

Intian ja Iranin välillä kulkee joku jännä kulttuurinen raja. Animismista ja polyteismista on Intiassa samoin kuin idempänä Kiinassa kehitytty kohti monismia. Lähi-idässä ja Euroopassa uskonnot ovat yhä käytännössä dualistisia vaikka ne ovat olevinaan monoteistisia. Zarathustra jätti pitkät jäljet, tai voimallisen kirouksen, kuinka vaan. Pahan projisointi kategorisesti itsen ulkopuolelle on erittäin vahingollinen aate. Oppi johtaa järjettömyyksiin sekä selittäjänä että tavoitteen asettelussa.

Miksi Juudas petti Jeesuksen?

Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta. (Luuk. 22:3)

Miten sinne taivaaseen mennään?

Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu. (1. Kor. 15:51–54)

Että semmoista. Kun lukee hindulaisia eepoksia, henki on vähän toinen. Ramayana kertoo kuinka Lankan kuningas Ravanan veljet yrittävät vakuuttaa hänet siitä, että Sitan, Raman vaimon, kaappaaminen on väärin ja tuhoisaa. Ravana tekee sen silti. Toinen veljistä, Vibhishana, hylkää maansa ja siirtyy Raman palvelukseen. Kumbhakarna puolestaan pysyy uskollisena ja sotii kaikin voimin, vaikka tietää että Rama on Vishnun avatar ja tilanne toivoton. Hän ei halua, että veli joutuu kuoleman valtakuntaan yksin. Molempia Ravanan veljistä pidetään moraalisesti moitteettomina. He vain seuraavat dharman eri puolia.

Mahabharatassa Pandavat, viisi veljestä, käyvät tuhoisan sodan serkkujaan Kauravia vastaan. Pandavien asia on oikea, mutta taistelussa he tekevät loppujen lopuksi kaikki mahdolliset koiruudet tappaessaan sukulaisensa ja molempien yhteiset ystävät. Kaikki Kauravat kaatuvat. Heillä on kuitenkin velipuoli, nimeltään Yuyutsu, joka jää henkiin, koska vaihtaa ennen taistelua puolta. Hänestä Pandavat olivat oikeassa ja Kauravat väärässä. Henkilöiden tekoja ja niiden etiikkaa voisi puida loputtomasti. Itse Krishna on Pandavien neuvonantaja. Hän ei osallistu taisteluihin, mutta toimii kuin trickster ja yllyttää veljeksiä jatkuvasti. Ehkä syystä että kaikkien karman pitää päästä toteutumaan.

Tarinat ovat tarinoita. Jotain niillä silti yritetään kertoa. Ihminen on hyvä keksimään perusteet mille tahansa. Liekö yhtään ihmistä joka olisi edes sinnepäin saanut itse valita mitä on oppinut?

Yksi syy miksi uskon reinkarnaatioon onkin juuri se, että kehnonkin uskonnon vaikutuspiirissä voi toisinaan löytää poikkeusyksilöitä jotka mieluummin toteuttavat aitoa hyvää kuin tottelevat omia karkeimpia impulssejaan tai heimon tahtoa.

Näitä ihmisiä on vähän, koska kehitys elämä elämältä tiedostavampaan suuntaan on hidasta. K-uskonnon parissa ehkäpä Fransiscus Assisilainen oli ns. vanha sielu.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 17, 2023, 15:17:14
Yksi syy miksi uskon reinkarnaatioon onkin juuri se, että kehnonkin uskonnon vaikutuspiirissä voi toisinaan löytää poikkeusyksilöitä jotka mieluummin toteuttavat aitoa hyvää kuin tottelevat omia karkeimpia impulssejaan tai heimon tahtoa.

Näitä ihmisiä on vähän, koska kehitys elämä elämältä tiedostavampaan suuntaan on hidasta. K-uskonnon parissa ehkäpä Fransiscus Assisilainen oli ns. vanha sielu.

Ei voi-mutta voihan uskoa.  Aitoa hyvää- ei ole olemassa, joten sitä ei voi löytää- sen aidon hyvän on määritellyt itsekäs ihminen..

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 18, 2023, 13:02:49

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 17, 2023, 15:17:14
Yksi syy miksi uskon reinkarnaatioon onkin juuri se, että kehnonkin uskonnon vaikutuspiirissä voi toisinaan löytää poikkeusyksilöitä jotka mieluummin toteuttavat aitoa hyvää kuin tottelevat omia karkeimpia impulssejaan tai heimon tahtoa.

Näitä ihmisiä on vähän, koska kehitys elämä elämältä tiedostavampaan suuntaan on hidasta. K-uskonnon parissa ehkäpä Fransiscus Assisilainen oli ns. vanha sielu.

Ei voi-mutta voihan uskoa.  Aitoa hyvää- ei ole olemassa, joten sitä ei voi löytää- sen aidon hyvän on määritellyt itsekäs ihminen..

Itse en näe itsekkäänä arvostaa myös eläimiä. Paitsi tietysti jos arvostaa niitä vain pataan pantavina. Jokatapauksessa kristityille on ollut erityisen helppo saada muistinmenetys Raamatun lukemisen jälkeen, kun eivät noteeraa mitenkään että VT:ssa käskettiin vaalia maata. Ei tuhota sitä. Tämä toki nykyään on jo paremmin, mutta enpä usko että Fansiscuksen aikana pahemmin piitattiin eläimistä.

Lisäksi itse valittu köyhyys on myöskin epäitsekästä. Kunhan ei rehentele ja leuhki sillä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:14:15

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 18, 2023, 13:02:49

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 17, 2023, 15:17:14
Yksi syy miksi uskon reinkarnaatioon onkin juuri se, että kehnonkin uskonnon vaikutuspiirissä voi toisinaan löytää poikkeusyksilöitä jotka mieluummin toteuttavat aitoa hyvää kuin tottelevat omia karkeimpia impulssejaan tai heimon tahtoa.

Näitä ihmisiä on vähän, koska kehitys elämä elämältä tiedostavampaan suuntaan on hidasta. K-uskonnon parissa ehkäpä Fransiscus Assisilainen oli ns. vanha sielu.

Ei voi-mutta voihan uskoa.  Aitoa hyvää- ei ole olemassa, joten sitä ei voi löytää- sen aidon hyvän on määritellyt itsekäs ihminen..

Itse en näe itsekkäänä arvostaa myös eläimiä. Paitsi tietysti jos arvostaa niitä vain pataan pantavina. Jokatapauksessa kristityille on ollut erityisen helppo saada muistinmenetys Raamatun lukemisen jälkeen, kun eivät noteeraa mitenkään että VT:ssa käskettiin vaalia maata. Ei tuhota sitä. Tämä toki nykyään on jo paremmin, mutta enpä usko että Fansiscuksen aikana pahemmin piitattiin eläimistä.

Lisäksi itse valittu köyhyys on myöskin epäitsekästä. Kunhan ei rehentele ja leuhki sillä.

On melko helppo valita köyhyys ihan itse varsinkin, jos on köyhä.

Itsestä (itsekyydestä) luopuminen onkin paljon vaikeampaa.

Ultimaatumia epäitsekkyyttä olisi tietysti itsemurha. Kunhan ensin hoitaisi kamansa kierrätykseen, ettei perikunnalle tule riesaa. Mutta entä jos sattuisikin olemaan ihminen jonka olemassaolosta tulee olemaan enemmän hyötyä elävänä, kuin mätänevänä raatona. Mistä sen voi tietää.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:45:15
Ultimaatumia epäitsekkyyttä olisi tietysti itsemurha. Kunhan ensin hoitaisi kamansa kierrätykseen, ettei perikunnalle tule riesaa. Mutta entä jos sattuisikin olemaan ihminen jonka olemassaolosta tulee olemaan enemmän hyötyä elävänä, kuin mätänevänä raatona. Mistä sen voi tietää.

Ei sekään itsemurha on itsekäs teko, ei taatusti ajatella läheisiä, miltä heistä tuntuu ja syyttävätkö he itseään.

Mitään epäitsekästä, tuskin on olemassa, joten ei ehkä kannata sitä siltä kantilta edes ajatella. Eletäänhän tässä maailmassa- maailman ehdoilla ja siihen on sopeuduttava-

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:14:15
Lisäksi itse valittu köyhyys on myöskin epäitsekästä. Kunhan ei rehentele ja leuhki sillä.

Rahattomana hyväntekijänä voit auttaa ihmisiä, mutta lopulta miljanöörinä voisit auttaa paljon useampia henkilöitä?
Autat omistasi, vai autatko omastasi, toki?
En minäkään rajoita omaa syömistäni..

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 18, 2023, 13:54:43

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:45:15
Ultimaatumia epäitsekkyyttä olisi tietysti itsemurha. Kunhan ensin hoitaisi kamansa kierrätykseen, ettei perikunnalle tule riesaa. Mutta entä jos sattuisikin olemaan ihminen jonka olemassaolosta tulee olemaan enemmän hyötyä elävänä, kuin mätänevänä raatona. Mistä sen voi tietää.

Ei sekään itsemurha on itsekäs teko, ei taatusti ajatella läheisiä, miltä heistä tuntuu ja syyttävätkö he itseään.

Mitään epäitsekästä, tuskin on olemassa, joten ei ehkä kannata sitä siltä kantilta edes ajatella. Eletäänhän tässä maailmassa- maailman ehdoilla ja siihen on sopeuduttava-

Kyllähän sitä aina länkytetään että olipas itsekästä tappaa itsensä ja yhyy byhyy, kun kukaan ei ole piitannut tyypistä paskaakaan hänen eläessään. Ei voi vaatia elämään väkisin, jos kukaan ei millään tavalla ilmoita iloitsevansa että kiva kun elät. Minusta ne ne vasta itsekkäitä ihmisiä ovat jotka suuttuvat kuolleelle ja naukuvat kuinka hankalaksi nyt menikään kun se meni itsensä tappamaan, tai muutoin heittämään veivinsä.

Itse jos päättäisin päättää päiväni kirjoittaisin toki viestin asiasta. Selittäisin että nyt ei vaan jaksa enää sinnitellä kun missään ei ole mitään järkeä. Tai jos syöpä söisi sisikuntaa, kirjoittaisin että en kestä kärsimystä, hastalavista.

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 18, 2023, 20:21:57

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:14:15
Lisäksi itse valittu köyhyys on myöskin epäitsekästä. Kunhan ei rehentele ja leuhki sillä.

Rahattomana hyväntekijänä voit auttaa ihmisiä, mutta lopulta miljanöörinä voisit auttaa paljon useampia henkilöitä?
Autat omistasi, vai autatko omastasi, toki?
En minäkään rajoita omaa syömistäni..

Aika harvaa rikasta taitaa se auttaminen kiinnostaa. Jonkin tutkimuksen mukaan rikastuvalla ihmisellä on taipumus alkaa onnittelemaan itseään siitä että on parempi ihminen, kun on näin rikas. Ja sitten hän alkaa dissaamaan muita ihmisiä, ja syyttämään näitä siitä että nämä eivät menesty, vaikka "jokainen on oman onnensa seppä".

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 20:36:26
Aika harvaa rikasta taitaa se auttaminen kiinnostaa. Jonkin tutkimuksen mukaan rikastuvalla ihmisellä on taipumus alkaa onnittelemaan itseään siitä että on parempi ihminen, kun on näin rikas. Ja sitten hän alkaa dissaamaan muita ihmisiä, ja syyttämään näitä siitä että nämä eivät menesty, vaikka "jokainen on oman onnensa seppä".

Aijaa? USA:ssa lukemattomat kulttuurikeskukset ja sosiaaliset terveyskeskukset tms. toimivat yksityisillä lahjoituksilla.
Tiedät kai sen, että USA:ssa pääsyhintana seurapiireihin on usein isot lahjoitukset hyväntekeväisyyteen?

Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 18, 2023, 21:42:22

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 20:36:26
Aika harvaa rikasta taitaa se auttaminen kiinnostaa. Jonkin tutkimuksen mukaan rikastuvalla ihmisellä on taipumus alkaa onnittelemaan itseään siitä että on parempi ihminen, kun on näin rikas. Ja sitten hän alkaa dissaamaan muita ihmisiä, ja syyttämään näitä siitä että nämä eivät menesty, vaikka "jokainen on oman onnensa seppä".

Aijaa? USA:ssa lukemattomat kulttuurikeskukset ja sosiaaliset terveyskeskukset tms. toimivat yksityisillä lahjoituksilla.
Tiedät kai sen, että USA:ssa pääsyhintana seurapiireihin on usein isot lahjoitukset hyväntekeväisyyteen?

Voi olla, mutta eipä vaan näytä lahjoitukset riittävän kun porukkaa kumminkin asuu kadulla, ja sairaalastakin kotiutetaan vaikka katuojaan.

Toimiiko siis huonommin kuin meidän terveyskeskusjärjestelmämme?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 20:34:55

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 18, 2023, 13:54:43

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2023, 13:45:15
Ultimaatumia epäitsekkyyttä olisi tietysti itsemurha. Kunhan ensin hoitaisi kamansa kierrätykseen, ettei perikunnalle tule riesaa. Mutta entä jos sattuisikin olemaan ihminen jonka olemassaolosta tulee olemaan enemmän hyötyä elävänä, kuin mätänevänä raatona. Mistä sen voi tietää.

Ei sekään itsemurha on itsekäs teko, ei taatusti ajatella läheisiä, miltä heistä tuntuu ja syyttävätkö he itseään.

Mitään epäitsekästä, tuskin on olemassa, joten ei ehkä kannata sitä siltä kantilta edes ajatella. Eletäänhän tässä maailmassa- maailman ehdoilla ja siihen on sopeuduttava-

Kyllähän sitä aina länkytetään että olipas itsekästä tappaa itsensä ja yhyy byhyy, kun kukaan ei ole piitannut tyypistä paskaakaan hänen eläessään. Ei voi vaatia elämään väkisin, jos kukaan ei millään tavalla ilmoita iloitsevansa että kiva kun elät. Minusta ne ne vasta itsekkäitä ihmisiä ovat jotka suuttuvat kuolleelle ja naukuvat kuinka hankalaksi nyt menikään kun se meni itsensä tappamaan, tai muutoin heittämään veivinsä.

Itse jos päättäisin päättää päiväni kirjoittaisin toki viestin asiasta. Selittäisin että nyt ei vaan jaksa enää sinnitellä kun missään ei ole mitään järkeä. Tai jos syöpä söisi sisikuntaa, kirjoittaisin että en kestä kärsimystä, hastalavista.

Niin, onhan se toisen poismenon arvostelu myös itsekästä, mikäpä ei olisi.
Kaikenlainen valittaminen on tietenkin itsekästä, oli näennäinen syy mikä hyvänsä. Itsehän siinä valittaa.

Elämän pakeneminen epätoivoisessa tilanteessa nopeuttaa vain sitä kärsimystä (sen kärsimyksen päättymistä), mutta onhan paljon sellaisia, jotka saavat jonkin "päähänpiston" kuvitellussa toivottomuuden tilassa ja ohjaavat autonsa väärälle kaistalle-  joskus on käynyt niin, että jääkin henkiin, eikä enää vammaisena edes suunnittele samanlaista tekoa.

Se toki on erinomaisen itsekästä ettei välitä poistumistien valitessaan siitä onko siitä vahinkoa muille. Juurikin tuollainen äkillinen rekkaa päin ajo. Ikuinen trauma rekan kuskille. Tai sitten itsemurha suoritetaan niin että toisetkin vammautuvat. Parempiakin keinoja poistumiseen on.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 19, 2023, 10:44:41
Se toki on erinomaisen itsekästä ettei välitä poistumistien valitessaan siitä onko siitä vahinkoa muille. Juurikin tuollainen äkillinen rekkaa päin ajo. Ikuinen trauma rekan kuskille. Tai sitten itsemurha suoritetaan niin että toisetkin vammautuvat. Parempiakin keinoja poistumiseen on.

Tunsin yhden kaverin, joka vuorasi kämppänsä muovilla tarkasti, ennen kuin ampui itsensä haulikolla.

Nuorehko mies- enkä todellakaan tiedä miksi, mutta hän kyllä koetti huomioida, ettei aiheuttaisi kovasti harmia- miksi sitten tunsi turhaksi elämänsä-.

Kannattaisi nuokkua yön yli ennen tuollaista tekoa- että ehtisi miettiä onko se todella tarpeen.
Tosin toinen tuttu mietti kyllä yön yli ja kävi lainaamassa naapurista köyden, kun oli ensin valmistanut itselleen sopivan kiikun mihin ripustautua.

Voisi vaikuttaa siltä, että tunnen outoja ihmisiä kohtuullisen paljon tai olen tuntenut- niinhän se on.

Yksi työkaveri ampui myös itsensä syy oli selkeä rakkaus, eikä saanut vastarakkautta.

Toimiiko siis buddhalainen tai hindulainen tai islam oikeasti kristillisyyttä paremmin?
Yhteiskuntia tarkastellen noista ei taida mikään toimia yhteiskuntien olosuhteita paremmin?
Itsemurhakulttuuriin en kantaa ota, koska on traaginen asia kaikissa kulttuureissa. Tuohon jokaisen kulttuurin täytyy puuttua...

MAALLISTUMINEN toimii kaikista parhaimmin. Kunhan ei ryhdytä sen sortin kommunisteiksi, jotka ajavat vain omaa etuaan tai palvovat diktaattoria. Ehkä joku laimea tapauskonnollisuus pitää em. kaltaisen kommunismin loitolla, en tiedä. Mutta ei se sen uskonnon ansio ole, vaan maallistumisen, että yhteiskunta on toimiva.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 21, 2023, 22:38:14
MAALLISTUMINEN toimii kaikista parhaimmin. Kunhan ei ryhdytä sen sortin kommunisteiksi, jotka ajavat vain omaa etuaan tai palvovat diktaattoria. Ehkä joku laimea tapauskonnollisuus pitää em. kaltaisen kommunismin loitolla, en tiedä. Mutta ei se sen uskonnon ansio ole, vaan maallistumisen, että yhteiskunta on toimiva.

Maallistuminen on melko yleinen trendi- ei siihen isompaa uskoa tarvita- normaali kristinusko riittää hyvin.

Maallistumista tosin tavoitellaan vielä "taivaaseen pääsemisen kautta ja ollaan mielissään, kun ollaan syntisiä hurskaampia-   Oma etu kaiketi sekin- taivaaseen pääseminen, tai ikuinen sielu.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 22, 2023, 15:15:08

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 21, 2023, 22:38:14
MAALLISTUMINEN toimii kaikista parhaimmin. Kunhan ei ryhdytä sen sortin kommunisteiksi, jotka ajavat vain omaa etuaan tai palvovat diktaattoria. Ehkä joku laimea tapauskonnollisuus pitää em. kaltaisen kommunismin loitolla, en tiedä. Mutta ei se sen uskonnon ansio ole, vaan maallistumisen, että yhteiskunta on toimiva.

Maallistuminen on melko yleinen trendi- ei siihen isompaa uskoa tarvita- normaali kristinusko riittää hyvin.

Maallistumista tosin tavoitellaan vielä "taivaaseen pääsemisen kautta ja ollaan mielissään, kun ollaan syntisiä hurskaampia-   Oma etu kaiketi sekin- taivaaseen pääseminen, tai ikuinen sielu.

Sitten kun normaali islamkin maallistuisi... Tai paremminkin niin, kun eivät umpihullut pääsisi vallankahvaan maissa jotka ovat JO maallistuneet.

Maallistuminen näyttää olevan todella hidas prosessi. On maita jotka välillä maallistuvat hyvinkin, mutta sitten uskontokonservatiivit saavat taas vallan ja romuttavat kaiken hetkessä. Kunnes taas ahdistus ja nälkä saattavat ajaa jonkun ajan kuluttua maallistumiseen. Ja sitten sama taas.

Taitaa olla niin, että "henkiset ihmiset ovat ihan yhtä maallistuneita- eivät vain huomaa sitä olevansa.

Antakoot omaisuutensa ja sähköautonsa tarvitseville ja julistakoot henkisyyttään, jos heille sellainen on.

Aika moni paavi, tai muu jumalinen ihminen kyllä hylkäisi "jumalansa, ellei siitä olisi heille hyötyä- valtaa ja kunniaa, ynnä muuta mieltä ylentävää. Aikoinaan uskovaiset keksivät kutsua lihaa kalaksi, kun liha kiellettiin paaston aikana.

Jokainen uskonto lupaa tavalla tai toisella jonkinlaisen palkkion oikealla tavalla elämisestä. Joissakin uskonnoissa palkkio on taivas, joissain jälleensyntymän pyörästä irtautuminen. Buddhalaisuudesta saa sellaista mielikuvaa että ko. pyörästä eroonpääsy tarkoittaisi olemassaolon totaalista päättymistä, ja sehän ei kyllä miltään palkkiolta tunnu. Jos kaiken loppuna on se ettet vaan bluf ole enää olemassa, niin miksi vaivautua elämään jotenkin erityisellä tavalla. Sen kuin porsastelisi sen minkä ehtii. No, sitten voidaan tietysti pelotella sillä että kärsimys jatkuu elämästä toiseen, mutta jotkut eivät ole siitäkään moksiskaan.

Niin tai näin, ihminen on itsekäs paska. Jos en mitään muuta uskoisi, niin sen kyllä aina.

Hörhöt ovat alkaneet kääntyä kristinuskoon:

https://yle.fi/a/74-20014254

Mikäs tuossa se uutinen on? Sekö, että myös kristinuskoon hurahtamalla voi saada klikkauksia ja huomiota?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2023, 12:21:32
Niin tai näin, ihminen on itsekäs paska. Jos en mitään muuta uskoisi, niin sen kyllä aina.

Voiko olla, että jotkut uskonnot huomioivat tuota ilmiötä paremmin?

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 24, 2023, 18:57:22
Hörhöt ovat alkaneet kääntyä kristinuskoon:

https://yle.fi/a/74-20014254

Tuttua. 1990-luvulla tämä minua lääppinyt duunikaverini taisi tehdä jotain energiahoitoja yms. Sitten hän pamahti uskoon ja poltti henkiset kirjansa. Ja jos ei nyt joku satu turinoinnistani muistamaan, niin hän alkoi lukea lapsilleen otteita ex-saatananpalvojan muistelmista, ja ajoi kaverinsa kanssa pahoja henkiä koulusta pois.

Yksi syy miksi minä en hurahda Jeesus-jumalaan on se että olen niin läpeensä feministi, että miesjumalat eivät nappaa millään tavalla. Enkä koe olevani päätön, vaikkei minulla miestä olekaan.

Naiset jotka adoptoivat itselleen sidekick-roolin jonkun patriarkaattisen uskonnon vuoksi, ovat joko masokisteja tai idiootteja, tai kumpaakin.

Ja minähän uskon olleeni edellisessä elämässäni katolinen munkki, joten k-uskontoa on tullut jo kokeiltua. Ei toiminut.

En usko, että hindut kääntyisivät kristinuskoon.
Toivoisin tavallaan, en vain usko.

Toope, huomasin saksituissa että mielestäsi kaikki ns. jälleensyntyjät väittävät aina olleensa jotain merkittävää. En oikein usko että sellaisia elämiä muistaa helposti missä ei ole tapahtunut oikein yhtään mitään. Joten kun itse muistan olleeni epämerkittävä juoppo ukko joka veteli muijaansa turpaan, niin siinä elämässä oli kuitenkin sellainen huima juttu että tulin hain popsimaksi. Ilman tuota finaalia ei ehkä olisi tullut mitään visioita koko elämästä.

Noin muutoin en kyllä oikein lämpene itsekään näille lukemattomille Tutankhamoneille sun muille. Itse epäilen olleeni Egyptissä nuubialainen orjatar.

Tilastollisesti todennäköisin jälleensyntymäkokemus historiasta olisi muuten 4-vuotiaana kuollut lapsi, koska lapsikuolleisuus lähenteli 50%:a.

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 02, 2023, 23:41:44
Tilastollisesti todennäköisin jälleensyntymäkokemus historiasta olisi muuten 4-vuotiaana kuollut lapsi, koska lapsikuolleisuus lähenteli 50%:a.

Tuo pitää paikkansa, yhdellä lisäoletuksella. Jokainen kuollut syntyy uudestaan melko tarkasti yhtä pitkän ajan jälkeen kuolemasta ja aina ihmiseksi. Sokerivaahterana oleminen välissä sotkee tilastot, jos itäminen on vinoutunut. Samaten 10000 vuotta jossain alemman tason taivaassa tai paratiisissa. Näkemyksesi sopii joihinkin jälleensyntymisoppeihin, ei kaikkiin. Mihin niistä nojaat analyysissasi?

Ihan takuulla kaikenlaisia lyhyitä käväisyitä tapahtuu, mikäli reinkarnaatio on totta. Mitään ikimuistoista muisteltavaa niistä elämistä ei vain varmaankaan kerry. Tai minä nyt en ole itse erityisen kiinnostunut funtsailemaan jotain semmoista että on juuri oppinut olemaan paskomatta housuihinsa, ja sitten heittääkin jo veivinsä. Ns. henkisten ihmisten taholla (perkele kun keksisin jonkun paremman sanan, en oikein viitsi puhua New Agesta, kun ei siitä kukaan muukaan enää puhu) korostetaan melko paljon tätä että elämistä pitää oppia jotain, että ne olisivat nimenomaan oppiläksyjä. Enemmän oppii elämistä joilla on jonkinlainen kunnollinen kestokin, tai että on ylipäätään ehtinyt kokea jotain muutakin kuin daa daa guu guu -sönkötystä ja sitä paskomista.

Siitähän porukat sitten riitelevät että koska entiteetti ottaisi kehon itselleen, noinko jo siitoksessa, vaiko vasta syntymässä? Uskoisin että eiköhän se vaihtele. Jos jotakuta huvittaa möllöttää sikiönä/sikiössä, niin sitten hän möllöttää. Jotkut liitelevät paljonkin kehonsa ulkopuolella jo vauvan synnyttyä.

Uskon että välitila-ajan pituus vaihtelee myös hyvin paljon. Jos omat mielikuvani pitävät paikkaansa ja olin Maassa viimeksi vuoden 1400 kieppeillä, niin onhan siinä melkoinen aika ikuisuudessa tullut vietettyä. Toki voi olla että tässä välissä on ollut jotain merkityksettömiä elämiä, mutta minä en oikein usko olleen.

Enkä kannata ajatusta että sielut pomppivat eri eliökunnissa ristiin rastiin. Jos on kerryttänyt kokemusta esim. koirana olemisesta ja siitä ei saa enää mitään enempää irti, niin minkä ihmeen takia palaisi siihen eläinryhmään sitten kun on jo siirtynyt ihmiskuntaan ja elänyt muutamia elämiä ihmisenä. Eli uskon siis kehitykseen, eli että etenemme porras portaalta. Tämä ajatus tulee tietenkin teosofiasta, ja siitähän aloitin lapsena näissä uskonasioissa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 02, 2023, 22:26:05
Toope, huomasin saksituissa että mielestäsi kaikki ns. jälleensyntyjät väittävät aina olleensa jotain merkittävää. En oikein usko että sellaisia elämiä muistaa helposti missä ei ole tapahtunut oikein yhtään mitään. Joten kun itse muistan olleeni epämerkittävä juoppo ukko joka veteli muijaansa turpaan, niin siinä elämässä oli kuitenkin sellainen huima juttu että tulin hain popsimaksi. Ilman tuota finaalia ei ehkä olisi tullut mitään visioita koko elämästä.

Noin muutoin en kyllä oikein lämpene itsekään näille lukemattomille Tutankhamoneille sun muille. Itse epäilen olleeni Egyptissä nuubialainen orjatar.

Mielikuvituksissa voi olla mikä hyvänsä- vaikka tuo abstraktio nuubiastakin lienee määritelmiä jotka kuvaavat olosuhteita ja niissä olleita ihmisiä.  Musta kuin mustan-musta, sehän herättää kummastusta.

On hyvä epäillä, joten voi epäillä sitäkin mitä yleensä on nyt "oleva ihminen", eli minuutta korostava aatteellinen määritelmä.

Ilman ajattelu-ohjelmointia ei varmaan tarvitsisi olettaa mitään- ei edes sitä onko nyt todella olemassa, muuten kuin luonnon osasena eliönä.

Muilla eläimillä ei taida olla isommin toiveita elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen- ainakaan ihmisessä.

Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 12:45:07
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 03, 2023, 13:06:04

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 12:45:07
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

Sinulla on taipumus tulla etusormi ojossa kertomaan miten asia on, vaikkei ole edes kyseessä asia joka liittyisi sinun katsomukseesi millään tavalla. Ethän sinä voi sitä toisen puolesta päättää miten hänen katsomuksensa menee ja mihin hän uskoo.

Itse näkisin että kun välitilassa on saavutettu se äärimmäinen lakipiste jossa olio elikkäs vaikkapa tämä entiteetti on kaikista epäfyysisimmässä olemuksessaan, niin siellä nimenomaan saattaa olla että "sielu" itse funtsailee että millaiseksi tulee syntyä seuraavaksi että oppisuunnitelma pysyy ojennuksessa. Jos otetaan mukaan karman laki, niin yksinkertaisimmillaan saattaa vaikkapa syntyä naiseksi sen vuoksi että edellisessä elämässään oli mies joka tapasi runnella naisia. Nyt saa sitten itse kokea miltä se tuntuu, kun tulee turpaan itseä vahvemmalta.

Itseltäni puuttuu jotkut mystiset naisen vaistot ilmeisesti ainakin osittain, koska ei ollut minkäänlaista hinkua tehdä lapsia. Onhan joku hymyilevä pikkulapsi ihan jees, mutta niin jees vaikkapa perhosetkin. En halua kumpaakaan sorttia kotiini, enkä vastuuseen näiden pärjäämisestä.

Olisiko skitsofreenikoilla käynyt inkarnaatiossa  kuin stokkan hulluilla päivillä?
Useampi uutta kehoa etsivä henki tai aave on tapellut samasta tuotteesta ja lopputuloksena löytäneet itsensä samasta kimppakämpästä jonkun kehossa.
Eihän siinä auta kuin yrittää aikatauluttaa tai muutoin sopia käyttövuorot samassa kropassa.

Häiritseviä ääniä kuuleville ja tourettea poteville on sattunut samaan kehoon pääasukin lisäksi myös joku perseilijä tai äänekkäämpi introvertti.

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 03, 2023, 15:35:14
Olisiko skitsofreenikoilla käynyt inkarnaatiossa  kuin stokkan hulluilla päivillä?
Useampi uutta kehoa etsivä henki tai aave on tapellut samasta tuotteesta ja lopputuloksena löytäneet itsensä samasta kimppakämpästä jonkun kehossa.
Eihän siinä auta kuin yrittää aikatauluttaa tai muutoin sopia käyttövuorot samassa kropassa.

Häiritseviä ääniä kuuleville ja tourettea poteville on sattunut samaan kehoon pääasukin lisäksi myös joku perseilijä tai äänekkäämpi introvertti.

Käsittääkseni skitsofreenikot kuulevat ääniä päässään ikään kuin ulkopuoliset ihmiset puhuisivat heille? (Sitä en ole koskaan ymmärtänyt minkä takia ääniä pitäisi totella. Jos ääni sanoo että "tapa naapurin Nakke", miksei äänelle voi sanoa että haista sinä ääni pitkä paska!)

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Telkasta tuli kerran muistaakseni brittiläinen (sosiaaliporno)dokumentti useammasta ihmisestä joilla oli tuollaisia sivupersoonia. Muistikuvani mukaan kaksi näistä naisista oli parisuhteessa keskenään, joten mahtaa elämä olla perin mielenkiintoista kun eri sivupersoonallisuudet kohtaavat keskenään.

Ilmiö on mielenkiintoinen, mutta eri persoonien bongailua kiinnostavampaa on mielestäni sellainen tilanne jos yksi sivupersoona on esim. likinäköinen, ja toinen ei ole. Se onkin sitten jo varsin huima juttu.

Omalla kohdallani en mieti mitään sivupersoonallisuushäiriön mahdollisuutta, koska minä en muutu tästä aina hetkeksi kokonaan toiseksi persoonallisuudeksi, vaan edellisinä inkarnaatioina pitämäni kokonaisuudet ovat aina jotain minkä koen tapahtuneen menneisyydessä. Tietysti voi ajatella että muistan toisten ihmisten muistoja ominani, mutta sekin edellyttäisi jonkinlaista "energian säilyvyyttä", että voisin jotenkin poimia (mistä?) näitä muistoja kuin omenoita puusta. Jos noin olisi, niin miksei se poimiminen sitten jatkunut koko elämäni ajan, vaan sitä tapahtui vain noin 7 v ajan nuorena aikuisena...

Ilmeisesti seksuaalinen hyväksikäyttö on usein se juttu mikä aiheuttaa persoonan hajoamisen. Kun siinä brittidokumentissa sitten olivat naiset keskenään suhteessa, niin väkisinkin tietysti tulee mieleen että joku mies tehnyt pahaa, joten ei huvita enää suhteet miehiin. Vaikeaahan se tietysti olisikin, jos yhtäkkiä naiselle pamahtaa pikkupoikapersoonallisuus päälle. Sitä en muista oliko persoonallisuuksissa yhtään vanhusta? Eipä tainnut olla, joten mieleen tulee että mielen on vaikea muodostaa mielikuvaa sellaisesta mitä se ei ole koskaan kokenut. Eli tässä persoonallisuudet olisivat siis mielen luomuksia. Aikuisen mieli tietää millaista on ollut olla lapsi, joten on helppo heittäytyä lapsipersoonallisuudeksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 14:38:19

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 03, 2023, 13:06:04

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 12:45:07
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Sielu ei valitse joten turha huoli, tämän aikainen elämä on kuitenkin se millä perusteella kukin ajatuksiaan muodostaa, tai millaisia ne ovat.

Naisella on naisen vaistot- miehellä miehen. Kuolleilla ei vaistoja pahemmin liene.

Sinulla on taipumus tulla etusormi ojossa kertomaan miten asia on, vaikkei ole edes kyseessä asia joka liittyisi sinun katsomukseesi millään tavalla. Ethän sinä voi sitä toisen puolesta päättää miten hänen katsomuksensa menee ja mihin hän uskoo.

Joo -varmaan ärsyttävä ominaisuus.  Sellainen tapa tosiaan on tullut omaksuttua- näin keskusteluissa, mutta saathan sinä uskoa mitä haluat.

Luulisi kuitenkin, että aivojen preferenssi on toimia optimaalisesti "valitsemassaan kehossa-  oli siten kyseessä mies nainen tai homo.

Sielu josta puhuessani tarkoitan mieltä sisältöineen on kuitenkin melko vähän tietoinen, ilman kehoa ja aivoja. Eikä se uskomalla muutu. Uskohan kuten tiedetään on asenne mielen vakiintunut toimintamalli.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 12:45:07
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Elämästä toiseen? Mutta tämän elämän sisällä et sukupuoltasi ja hahmoasi vaihda. Olet sellainen, miksi olet syntynyt.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 16:22:46

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Hyvä tarkennus. Tuo diagnoosi se olikin tieteelliseltä nimeltään, kun useampi aave valitsee saman kropan asunnokseen. Sinänsä hauskaa etteivät näköjään välttämättä edes tiedä asuvansa samassa tomumajassa.
Mahtaa olla vaikeaa valita sopivaa kehoa itselleen, niin ettei joku toinen aave ehdi änkeämään samaan aikaan korvasta tai mistä lie sisään.
Vai voikohan uusia aaveita tulla kuokkimaan itselle varattuun timmiin kroppaan milloin tahansa, kuin pelätyt kesämökkivieraat!?
Sinänsä aaveena on helppo liihotella minne tahansa maapallolla etsimään seuraavaa ihmistä jonka kaapata itselleen.

Äärimmäisen harvinaista tuo "Norma Bates":n antama esimerkki.

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 03, 2023, 23:17:40

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 16:22:46

Se mitä haet tässä että useampi henki käyttäisi samaa kehoa on näemmä tämä:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.

Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.

Hyvä tarkennus. Tuo diagnoosi se olikin tieteelliseltä nimeltään, kun useampi aave valitsee saman kropan asunnokseen. Sinänsä hauskaa etteivät näköjään välttämättä edes tiedä asuvansa samassa tomumajassa.
Mahtaa olla vaikeaa valita sopivaa kehoa itselleen, niin ettei joku toinen aave ehdi änkeämään samaan aikaan korvasta tai mistä lie sisään.
Vai voikohan uusia aaveita tulla kuokkimaan itselle varattuun timmiin kroppaan milloin tahansa, kuin pelätyt kesämökkivieraat!?
Sinänsä aaveena on helppo liihotella minne tahansa maapallolla etsimään seuraavaa ihmistä jonka kaapata itselleen.

Minulle on vaikea uskoa että ne olisivat ihan aitoja henkiä jotka änkevät samaan kroppaan. En osaa sanoa miksi näin on, ehkä on kysymys vain inhosta. Olen itse niin mustasukkainen itsestäni, mielestäni ja kehostani, että ällöttää ajatuskin että kroppa pitäisi jakaa jonkun kusipäähengen kanssa. Kusipäähän se on, kun tunkee semmoiseen residenssiin joka on jo varattu.  ;D

Sitten on näitä walk-in-tapauksia, ainakin olevinaan. Joitakin vuosia sitten henkistelijät alkoivat väittää että kehon alkuperäinen asukas voi ottaa pysyvästi hatkat, jolloin toinen sielu siirtyy rattiin.

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 03, 2023, 20:24:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 03, 2023, 12:45:07
Itse en näe siinä mitään ihmeellistä jos rotu ja sukupuoli vaihtuu elämästä toiseen. Herääkin epäilys että jotkut miehet kammoavat reinkarnaation ideaa, koska olisi ilmeisesti kuolemaakin pahempi kohtalo syntyä NAISEKSI...

Elämästä toiseen? Mutta tämän elämän sisällä et sukupuoltasi ja hahmoasi vaihda. Olet sellainen, miksi olet syntynyt.

Niin, so what? En koe tarpeeksi kokoajan 24/7 torvien kanssa toitottaa että sitä ollaan nyt nainen. En minä siitäkään jatkuvaa meteliä pidä että satun nyt elämään Suomessa. Tai että ikää on jo niin ja noin. Lähinnä se ikä vituttaa kun iän mukana alkaa käymään jotkut asiat vaikeiksi, ja sukupuoli voi vituttaa esim. juurikin tällaisen parin vuoden sisään olleen rumban takia että kuukautiset tulee miten sattuu. Tässä iässähän miehillä ei enää spermaa roisku miten sattuu, tahtoi tai ei, joten sikäli miehet pääsevät helpommalla. Toisaalta jotkut surevat kovin kaljuuntumistaan.

Toisaalta sitä myös sanotaan että solut uusiutuvat tietyin väliajoin. Eri elimillä kai lienee eri tahti, mutta jostain olen saanut käsityksen että keskimäärin 7 v päästä ihmisen solut ovat uusiutuneet. Jos näin on, en todellakaan ole enää "sellainen miksi olen syntynyt". Olen jo jotain muuta. No, ainakin kasa mutaatioita, ja jossain vaiheessa voi sitten syöpäkin pätkähtää. Jos siis kehosta puhutaan. Silmät ilmeisesti lähtevät "pilaantumaan" kaikista nopeimmin, niin että degeneroituminen alkaa edetä suurinpiirtein sitä mukaa kun elämä etenee, jo lapsena?

Jos puhutaan mielestä, että onko sielu samanlainen kuin se oli vaikkapa siinä aiemmassa inkarnaatiossaan, niin sehän varmasti vaihtelee paljonkin. Itse esim. en ole päässyt masennuksesta eroon, ja katson että se riivasi minua joku 30 v jo edellisessä elämässä, ja johti lopulta itsemurhaan. Nyt yritän välttää edes tuon nirrinlähdetyksen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 04, 2023, 10:38:54
Minulle on vaikea uskoa että ne olisivat ihan aitoja henkiä jotka änkevät samaan kroppaan. En osaa sanoa miksi näin on, ehkä on kysymys vain inhosta. Olen itse niin mustasukkainen itsestäni, mielestäni ja kehostani, että ällöttää ajatuskin että kroppa pitäisi jakaa jonkun kusipäähengen kanssa. Kusipäähän se on, kun tunkee semmoiseen residenssiin joka on jo varattu.  ;D

Sitten on näitä walk-in-tapauksia, ainakin olevinaan. Joitakin vuosia sitten henkistelijät alkoivat väittää että kehon alkuperäinen asukas voi ottaa pysyvästi hatkat, jolloin toinen sielu siirtyy rattiin.

Väitän että on olemassa myös epäaitoja henkiä tai aaveita, sekä aitoja aaveita jotka erehtyvät muuttamaan mielenterveysongelmien vaivaamiin kehoihin.
Kuten jotkut muuttavat hometaloihin tietämättään.
Varattuihin kehoihin tunkevat aaveet voivat olla myös kommuunielämästä pitäviä tai anarkistisia talonvaltaajia.

Väitän että koomatapauksissa kehon alkuperäinen pääasukki on lennähtänyt vastentahtoisesti ulos kehosta esim. rajun liikenneonnettomuuden yhteydessä ja tällöin etenkin sairaaloissa huonokuntoisissa kehoissa asustelevia aaveita on jopa jonoksi asti kyttäämässä edes hiukan parempikuntoista kehoa kaapattavaksi itselleen. Etenkin synnytysosastoilla kummittelee.
Hetkellinen tajunna menetys kovan tärskyn yhteydessä johtuu siitä että aave on hetkellisesti lentänyt ulos kehostaan.
Putinin kehossa on Saddam Husseinin haamu käynyt heittämässä aiemman pääasukin pysyvämmin pellolle ja asettunut taloksi. Mistä seurasi Venäjän imperialismin kiihtyminen, koska Saddam haluaa kostaa jenkeille. Näin väitän.

Pitäisikin kokeilla voisiko käydä kiksauttelemassa naapurin narttua. Jos laittaisin kehoni lepäämään sohvalle siksi aikaa kun aaveena käväisisin jonkun omistaman uroskoiran kropassa. Sitten karkaisin hätyyttelemään naapurin koiraa. En ole varma onko se edes narttu mutta ei se niin tarkkaa ole nykyään ihmisilläkään.
Mistä tulikin mieleeni että olisi kiva olla kärpäsenä katossa, monissakin tilanteissa. Tai miksei myös, puiden ja muiden vihannesten sijasta, jonkin teknisen vempeleen asukkina.
Älytelevisiona pelotella ja naureskella Sohvaperunoita katselevaa perhettä. Tai leivänpaahtimena säikytellä pahaa aavistamattomia kahvin juojia.
Vaikka puunakin olisi ihan kivaa, nyt kun luontodokkarissa kerrottiin että nykytiedon mukaan niillä on sienirihmastojen muodostama informaatio-ja logistiikkaverkosto.
Internet-yhteys.
Pitää vaan muistaa palata siihen sohvalla makaavaan kroppaan ja käydä välillä jääkaapilla. Asuukohan jääkaapissani jo joku henkiaave?

Homeista sen verran että näin kun suomalaisessa tv-ohjelmassa todettiin suomalaisen tutkijan toimesta että hajotessaan homesienet erittävät ihan oikeasti myrkyllisiä yhdisteitä. Siitähän oli aiemmin kinasteltu onko moisia edes, ja jotkut leimasivat homeille herkistyneitä luulosairaiksi. Ettei tarvitse tehdä muutoksia ja korvata mitään.

Itselläni ei ole himoja panna koiria, joten ei enempää kommentoitavaa.

Ihmismieli voi luoda sivupersoonia ja "muistoja edellisistä elämistä".

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 06, 2023, 21:08:25
Ihmismieli voi luoda sivupersoonia ja "muistoja edellisistä elämistä".

Ihmismieli voi luoda ihan mitä tahansa. Esim. tarinan siitä että Jumala päräytti itselleen inkarnaation ihmisenä, ja tapatutti itsensä, koska vähempi ei riittänyt kuin murha, ettei Jumalaa ottaisi ihmiskunta niin paljon päähän että huvittaa tuhota se (toistamiseen).

Siksi kyseessä on uskonasiat. Kuka valitsee uskoa mihinkin. Kun itselleni mielikuvia menneistä on tullut pääasiassa valveen ja unen välillä, tämän voisi valita selittää myös muuntuneen tietoisuudentilan aiheuttamaksi kuvakavalkadiksi, koska onhan nyt aivoissa kaikenlaisia tiloja ja sopivassa tilassa kokee mitä tahansa. Tämän takia en miellä olevani mielipuoli, vaan katsomuksellisen valinnan tehnyt. Jos valinta vaikuttaa idioottimaiselta, niin vaikuttavathan monen muun valinnat sitä itsellenikin. Kuten esim. valinta uskoa että miessukupuoli on jotenkin merkittävällä tavalla parempi ja ylempi kuin naissukupuoli. Tätähän kaikki kolme aavikkouskontoa ovat yrittäneet parhaansa mukaan syöttää kaikille jotka saavat alistettua. Minusta se vain on täysin naurettavaa. Jos ajatellaan esim. sitä että miehillä keskimäärin on vahvempi keho, niin so what? Sitten kun keho kulahtaa ja siitä luovutaan, niin varmaankin jossain tuonpuoleisessakin pullistellaan. Millä? Lihaksilla jotka mätänivät?

Eläinkunnassa naaraat ovat yleensä se merkittävämpi osapuoli. Eihän luonto-ohjelmiakaan keskitetä kertomaan pelkästään siitä miten urokset tappelevat keskenään, vaan ohjelmissa hyvin suuri osuus menee siihen että seurataan pentujen varttumista emonsa seurassa. Saadaan pikkaisen pidempi stoori kuin siitä sarvien kalistelusta.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 07, 2023, 10:26:25

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 06, 2023, 21:08:25
Ihmismieli voi luoda sivupersoonia ja "muistoja edellisistä elämistä".

Ihmismieli voi luoda ihan mitä tahansa. Esim. tarinan siitä että Jumala päräytti itselleen inkarnaation ihmisenä, ja tapatutti itsensä, koska vähempi ei riittänyt kuin murha, ettei Jumalaa ottaisi ihmiskunta niin paljon päähän että huvittaa tuhota se (toistamiseen).

Ei sentään mitä tahansa. Yleensä on kyse mielen sisällöstä ja siitä miten mieli toimii.

Erilaisia häiriöitä voi olla, eikä ole sellaista Yksinkertaista (johtajaa) joka määräisi miten aivojen kuuluisi toimia. Vaikka sellaisia toiveita voi olla, että olisi jokin subjektinen sielu, joka on kaiken takana.

Ihmisessä sellaista ei ole, maailmankaikkeudessa on silti tietyt, tai tietämättömät voimat joita sen järjestys noudattaa. (luonnonlait- järjestys) Kaikenlaiset ihmisen kuvitelmat mahtuvat siihen, mutta ne ovat vain osoitus siitä, ettei ole mitään todellista "minuutta" vaan vain keskivertainen käsittelymekanismi, joka ihmisessä toimii säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kuten vaikka "hänellä"-

>>>
Tia Lähdelahdella on ainakin 17 persoonaa. Hänen sijastaan Roosa Maskosen Monta minua -lyhytdokumentissa on pääasiassa äänessä Laura, joka toimii kaikkien persoonien äitihahmona.

Tialla on dissosiatiivinen identiteettihäriö, DID, eli sivupersoonahäiriö. Se on mielen suojakeino, joka on kehittynyt Tian lapsuuden todella traumaattisten kokemusten seurauksena. Hänen traumojaan ei avata yksityiskohtaisemmin ohjauksessa

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/bb724753-6c37-42a0-afc8-ba996840a856

Niin, no sellaistahan on tietty vaikea kuvitella joka ei liity ihmiselämään millään tavalla. Vuosituhannen alkupuolella tapasin nähdä selkounia (lucid), ja ne olivat kyllä äärimmäistä kamaa siinä miten luovaksi mieli voi heittäytyä. Välillä oli todella vaikea kuvailla päiväkirjaan mitä oli tullut nähtyä. Jossain unessa näin Stonehengen paasien tapaisia kiviä satamassa, toisessa unessa jonkinlaisia "säiliöitä", jossain pyöreitä rakennelmia jotka oli tehty ilmeisesti tilistä... Ja vaikka unissani tapaa olla värit, eräässäkin selkounessa (joita itse kutsun "tietoisiksi uniksi") menin ulos ja kaikki olikin yhtäkkiä mustavalkoista.

Ihmisillä on kaikenlaisia ihmeellisiä kuvitelmia että ei muka pysty sitä eikä tätä. Joku on väittänyt ettei unissa pysty laskemaan. Itse olen laskenut. Jotkut ovat jopa saaneet päähänsä että unissa ei näe värejä. Luulen että he eivät vain kiinnitä huomiota siihen sen kummemmin, ja jää mielikuva ettei ollut värejä. Minun tietoisissa unissani värit saattoivat olla ihan helvetin räikeät.

Varmaankin kokemukset psykedeelien kanssa olisivat samantapaisia kuin selkounet. Taiteessa tulee mieleen Henry Rousseaun taulujen tunnelma.

https://www.google.fi/search?q=henri+rousseau&sxsrf=AJOqlzUtLIjOVDN2BiXsNhF0POfopFaeQg:1675760598572&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjOh9PZhoP9AhUdS_EDHX17CTwQ_AUoAXoECAEQAw

Kaikista eloisin selkouneni ei kuitenkaan sisältänyt mitään kummallisuuksia. En tehnyt sen ihmeellisempää kuin että kävelin lehtomaisessa metsässä ja pysähdyin tarkastelemaan yhden lehtipuun oksaa ja lehtiä. Kaikki oli aivan täydellistä ja todellisuuden eksakti kopio. Hereillä tarkistin kirjasta mikä puulaji oli kyseessä, kyseessä oli pyökki.

^
Ihminen ei osaa lukea kirjoittaa eikä puhuakaan ilman mielen sisältöä, saati kuvitella.

Pelkät vaistot imeä tissiä ja huutaa nälkäänsä, tai huono oloa ei tuota kivipatsaita, eikä muutakaan mielen liikkeitä. Ilman kokemusta minuus ei ole kovinkaan "tietoinen.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 07, 2023, 11:11:06
...Pelkät vaistot imeä tissiä ja huutaa nälkäänsä, tai huono oloa ei tuota kivipatsaita, eikä muutakaan mielen liikkeitä. Ilman kokemusta minuus ei ole kovinkaan "tietoinen.

Vasta kehittynyt kulttuuri luo jatkuvuutta ja pysyvää...

Näköjään voi muokata vielä monta päivää myöhemminkin!

Kokemus, esim. isovanhemmuus, ovat asioita, jotka sivistystä säilyttävät (konservatiivista, joo). Sukupolvinen jatkuvuus opettavat jälkeläisiä. Hyvän perhemallin etuja, toki.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 07, 2023, 10:26:25

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 06, 2023, 21:08:25
Ihmismieli voi luoda sivupersoonia ja "muistoja edellisistä elämistä".

Ihmismieli voi luoda ihan mitä tahansa. Esim. tarinan siitä että Jumala päräytti itselleen inkarnaation ihmisenä, ja tapatutti itsensä, koska vähempi ei riittänyt kuin murha, ettei Jumalaa ottaisi ihmiskunta niin paljon päähän että huvittaa tuhota se (toistamiseen).

Siksi kyseessä on uskonasiat. Kuka valitsee uskoa mihinkin. Kun itselleni mielikuvia menneistä on tullut pääasiassa valveen ja unen välillä, tämän voisi valita selittää myös muuntuneen tietoisuudentilan aiheuttamaksi kuvakavalkadiksi, koska onhan nyt aivoissa kaikenlaisia tiloja ja sopivassa tilassa kokee mitä tahansa. Tämän takia en miellä olevani mielipuoli, vaan katsomuksellisen valinnan tehnyt. Jos valinta vaikuttaa idioottimaiselta, niin vaikuttavathan monen muun valinnat sitä itsellenikin. Kuten esim. valinta uskoa että miessukupuoli on jotenkin merkittävällä tavalla parempi ja ylempi kuin naissukupuoli. Tätähän kaikki kolme aavikkouskontoa ...

Juuri kun on nukahtamaisillaan, voi tulla kaikenlaisia kummallisia ajatuksia. Itselläni on muutaman kerran tullut ajatus tai aistimus, että vanhempani ovat muka kodissani, toisessa huoneessa mutta siis läsnä. Valveilla ollessani en ollenkaan luule, että vanhempani ovat kodissani. Jos luulisin, pitäisin sellaista ajatusta aika hulluna. (Tiedä sitten, josko itseni-rauhoittamis-mantrani (sinä olet rakastettu, X rakastaa sinua, jne.) autoillessa liittyvät jotenkin kyseisiin ajatuksiin.)

https://areena.yle.fi/1-50266543

Tiibetinbuddhalaisessa traditiossa kuolemaa lähestyvä munkki pyrkii kohtaamaan tukdamin, kuoleman meditoidessaan. Kuollut voi säilyä osin tietoisena, vaikka muut elintoiminnot ovat lakanneet. Ryhmä amerikkalaisia tiedemiehiä tutkii ilmiötä. Käsitys elämän ja kuoleman rajasta on myös sidoksissa kulttuuriin. T. Making Movies (Suomi 2022)

Katsoin tämän dokumentin ja olihan se parasta mahdollista settiä mitä juurikin buddhalaisuuden parissa voi vastaan tulla. Dalai Lama oli tehnyt alunperin aloitteen että tutkitaan tätä tilaa jossa munkki kuolee meditoidessaan, ja ruumis pystyy mädäntymättömässä tilassa joitakin päiviä sen jälkeen kun hengitys on lakannut ja sydän pysähtynyt. Tutkijat halusivat selvittää näkyykö kuitenkin jonkinlaista aivotoimintaa yhä, ja he vaikuttivat varmoilta että aivorungossa on pakko olla vielä toimintaa, jotta tällainen tila voi olla olemassa.

Vakavamielinen tutkija funtsailee ohjelmassa että ovatko mieli ja aivot sittenkään täysin yksi yhteen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 05, 2023, 09:48:32
https://areena.yle.fi/1-50266543

Näin dokumentin. Vaikuttaa kuin uskonnot haluaisivat pitää salaisuutensa silloinkin, kun niiden toivotaan paljastuvan. Vuosien tutkimuksen tulos oli +-0. Kuten joku heistä asiaa kuvasi, kaikki näyttää lupaavalta kunnes tieteen laitteet tuodaan paikalle. Esimerkiksi kädellä tunnustellen tukdamissa olevan rintakehä tuntuu lämpimältä sydämen kohdalta päiviä kuoleman jälkeen. Lämpökamera ei tällaista havainnut. Hyviä ajatuksia kyllä oli. Kuten kerätä dataa elinten toiminnasta isosta joukosta meditoijia heidän eläessään ja katsoa sitten jälkikäteen löytyykö mitään, mikä ennustaisi päätymistä tukdamiin. Mengele jos olisi elossa voisi järjestää myös varmaan kokeen, jossa suuria määriä erilaisten ihmisten ruumiita jätetään kypsymään kaikenlaisissa kosteuksissa ja lämpötiloissa. Siten saataisiin kunnollinen pohjadata mitä vauhtia mätäneminen etenee ja millaisiin havaintoihin on normaalia törmätä.

^
Jokainen voi kokeilla, jos laitaa kätensä kämmen alaspäin tuntee lämpöä siinä kämmenpuolella- sitähän kautta säteilee ihmiskädestä lämpöä enemmän, kun selkäpuolelta,, eli tuo sydämen kohdalla tuntuva lämpö, on omasta kädestä kotoisin, ilmeisesti ja varmaan laittaa sen käden mihin kohtaan hyvänsä voi tuntea lämpöä.

Muutenkin oli melko sekavaa puhetta ja aika perustelemattomia oletuksia noissa tapauksissa, eikä kukaan ole tehnyt mitään oikeaa tutkimusta, kun noita "raatoja valvotaan tiukasti ja lähinnä verhon takaa näytetään.


Sinänsä voidaan kyllä miettiä mitä energia kaikkiaan on, kun se voi kulkea aineen(aallot)
läpi ja muodostaa rakenteita, jotka jopa "elävät.

Samaa energiaa siis- aine ja "henki"--

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 05, 2023, 11:12:30

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 05, 2023, 09:48:32
https://areena.yle.fi/1-50266543

Näin dokumentin. Vaikuttaa kuin uskonnot haluaisivat pitää salaisuutensa silloinkin, kun niiden toivotaan paljastuvan. Vuosien tutkimuksen tulos oli +-0. Kuten joku heistä asiaa kuvasi, kaikki näyttää lupaavalta kunnes tieteen laitteet tuodaan paikalle. Esimerkiksi kädellä tunnustellen tukdamissa olevan rintakehä tuntuu lämpimältä sydämen kohdalta päiviä kuoleman jälkeen. Lämpökamera ei tällaista havainnut. Hyviä ajatuksia kyllä oli. Kuten kerätä dataa elinten toiminnasta isosta joukosta meditoijia heidän eläessään ja katsoa sitten jälkikäteen löytyykö mitään, mikä ennustaisi päätymistä tukdamiin. Mengele jos olisi elossa voisi järjestää myös varmaan kokeen, jossa suuria määriä erilaisten ihmisten ruumiita jätetään kypsymään kaikenlaisissa kosteuksissa ja lämpötiloissa. Siten saataisiin kunnollinen pohjadata mitä vauhtia mätäneminen etenee ja millaisiin havaintoihin on normaalia törmätä.

Itse näkisin että se ne "lämpötuntemukset" joita ei voitu tieteellisin laittein todeta, olisivat juurikin niitä aistimuksia joilla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon kanssa. Eli mennään siis sille tiedeväkeä rasittavalle hörhösektorille, missä on näitä kaikenlaisia jänskiä energiatuntemuksia. Olen niitä itsekin kokenut. Ja laittanut toiset kokemaan. Jälkimmäisestä esimerkkinä se että kun meillä eräässä henkisessä piirissä oli energiahoitoharjoituksia, pidin käsiäni parin olkapäiden yläpuolella, kuten neuvottu oli. Yhtäkkiä pari pomppasi säikähtäneenä tuolista ja hän sanoi että hänestä oli tuntunut kuin olisin kokoajan pidellyt käsiäni aivan hänen olkapäissään kiinni. Siis pidellyt hänestä itsestään kiinni. Toisessa harjoituksessa ajattelin tiettyjä värejä, sanomatta (aralle) parilleni mitään tästä. Myöhemmin hän luetteli samat värit joita olin mielessän kuvitellut.

Ko. parini oli käynyt jollain reikikursseilla. Mutta luulen että hän ei siellä ollut kokenut mitään konkreettisia energiakokemuksia, koska tuntui niin kovin peljästyvän minun parinani.

Juuri tämmöisten seikkojen takia jaksan uskoa että kun tuossa ohjelmassa puhuttiin "hienosta" ja "karkeasta", niin se hieno on todellakin olemassa, vaikkei sitä mitkään laitteet mittaa. Olisin itse ollut pettynyt, mikäli tukdam-tilassa olisi havaittu yhtään minkäänlaista aivotoimintaa. Koska ei havaittu, minä otin tästä pinnan itselleni omassa katsomuksessani.

Eikä tuon parin kanssa koettu värejä koskeva telepatiaakokemus ole ainoa kokemukseni telepatiasta. Mutta ehkä ainoa jossa en ole tuntenut vastapuolta (tietääkseni) millään tavalla. Helpommin olen saanut yhteyden minulle läheisiin ihmisiin. Tai tapasin saada, en tiedä onko sitäkään kykyä enää.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 05, 2023, 09:48:32
https://areena.yle.fi/1-50266543

Tiibetinbuddhalaisessa traditiossa kuolemaa lähestyvä munkki pyrkii kohtaamaan tukdamin, kuoleman meditoidessaan. Kuollut voi säilyä osin tietoisena, vaikka muut elintoiminnot ovat lakanneet. Ryhmä amerikkalaisia tiedemiehiä tutkii ilmiötä. Käsitys elämän ja kuoleman rajasta on myös sidoksissa kulttuuriin. T. Making Movies (Suomi 2022)

Katsoin tämän dokumentin ja olihan se parasta mahdollista settiä mitä juurikin buddhalaisuuden parissa voi vastaan tulla. Dalai Lama oli tehnyt alunperin aloitteen että tutkitaan tätä tilaa jossa munkki kuolee meditoidessaan, ja ruumis pystyy mädäntymättömässä tilassa joitakin päiviä sen jälkeen kun hengitys on lakannut ja sydän pysähtynyt. Tutkijat halusivat selvittää näkyykö kuitenkin jonkinlaista aivotoimintaa yhä, ja he vaikuttivat varmoilta että aivorungossa on pakko olla vielä toimintaa, jotta tällainen tila voi olla olemassa.

Vakavamielinen tutkija funtsailee ohjelmassa että ovatko mieli ja aivot sittenkään täysin yksi yhteen.

Itselleni tuli mieleen, että olisiko noi munkit ottaneet jättiannoksen jotain sikäläistä "troppia", johon kuolleet ja sitten se troppi yhdistettynä paastoon hidastaisi mätänemistä. Ja munkin jalat olivat kuitenkin alkaneet diabeteksen takia mädäntyä jo eläessään, kun ne oli jouduttu amputoimaan. Kumma ettei se syvä herkkä tietoisuus ollut sitä estänyt.

Tiedä sitten mutta hyvin erilaisissa kulttuureissa tapahtuu asioita, jotka toisista tuntuvat mahdottomalta. Mitähän munkit ajattelisivat vaikka nuoresta tytöstä, joka ui mailin jääkylmässä vedessä?

Eipä se meditointi sitä edellytä että on kintut tallella. Ehkä kroppa ei kovin kummoisesti kiinnosta munkkeja. Toisaalta jos uskoo reinkarnaatioon, ei ole mitään erityistä tarvista takertua yhteen nimenomaiseen kehoon.

Jossa mielessä ihmettelenkin mihin tuota tukdamia tarvitaan. Olisiko se olemassa jälkeenjääneitä varten, että nämä saavat lohdutusta senseinsä menettäessään.

Olen joskus lukenut jostain kyvystä nostaa kehon lämpötilaa mielen voimin. Munkit strippaavat hyytävissä olosuhteissa, ja heidän päälleen heitetään läpimärkiä lakanoita, jotka kuivuvat höyryten kun munkki käy kuumana. Harmikseni en muista tämän erikoisuuden nimeä.

Jääkylmissä vesissä ui muistaakseni joku hollantilainen äijä? Hän on väittänyt että mm. astman voi parantaa joillain tietyillä hengitysharjoituksilla. Deepak Chopra (jota en ole erikoisemmin seurannut) väittää että mielen voimalla voi pysäyttää vanhenemisen, taikka kelata ikäänsä eestaas. Suhtaudun nykyään nihkeästi tuollaisiin juttuihin, koska useimmiten lienee kyseessä hyväuskoisten rahastus.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 05, 2023, 15:26:49
Itse näkisin että se ne "lämpötuntemukset" joita ei voitu tieteellisin laittein todeta, olisivat juurikin niitä aistimuksia joilla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon kanssa. Eli mennään siis sille tiedeväkeä rasittavalle hörhösektorille, missä on näitä kaikenlaisia jänskiä energiatuntemuksia. Olen niitä itsekin kokenut. Ja laittanut toiset kokemaan. Jälkimmäisestä esimerkkinä se että kun meillä eräässä henkisessä piirissä oli energiahoitoharjoituksia, pidin käsiäni parin olkapäiden yläpuolella, kuten neuvottu oli. Yhtäkkiä pari pomppasi säikähtäneenä tuolista ja hän sanoi että hänestä oli tuntunut kuin olisin kokoajan pidellyt käsiäni aivan hänen olkapäissään kiinni. Siis pidellyt hänestä itsestään kiinni. Toisessa harjoituksessa ajattelin tiettyjä värejä, sanomatta (aralle) parilleni mitään tästä. Myöhemmin hän luetteli samat värit joita olin mielessän kuvitellut.

Ko. parini oli käynyt jollain reikikursseilla. Mutta luulen että hän ei siellä ollut kokenut mitään konkreettisia energiakokemuksia, koska tuntui niin kovin peljästyvän minun parinani.

Juuri tämmöisten seikkojen takia jaksan uskoa että kun tuossa ohjelmassa puhuttiin "hienosta" ja "karkeasta", niin se hieno on todellakin olemassa, vaikkei sitä mitkään laitteet mittaa. Olisin itse ollut pettynyt, mikäli tukdam-tilassa olisi havaittu yhtään minkäänlaista aivotoimintaa. Koska ei havaittu, minä otin tästä pinnan itselleni omassa katsomuksessani.

Eikä tuon parin kanssa koettu värejä koskeva telepatiaakokemus ole ainoa kokemukseni telepatiasta. Mutta ehkä ainoa jossa en ole tuntenut vastapuolta (tietääkseni) millään tavalla. Helpommin olen saanut yhteyden minulle läheisiin ihmisiin. Tai tapasin saada, en tiedä onko sitäkään kykyä enää.

Aivan oikeaan osuneen intuition voisi selittää itselleen myös valistuneen arvauksen ja tuurin sekoituksella. Tahdon sanoa, että maailmankuva tuntuu tulevan kaikilla meillä ensin, ja muokkaavan kokemukset sopiviksi.

Hienon ja karkean energian ero tuo mieleeni sielun ja ruumiin. Minulle sinänsä sopisi, että sielut juttelisivat suoraan keskenään. Se mikä jatkuvasti hämää on miten erotellut kaksi tasoa, sanotaan nyt hieno ja karkea energia, vaikuttavat toisiinsa. Otan analogian. Minulla on ajatuksia aiheesta tukdam. Puen ne suomen sanoiksi. Näpyttelen ne viestiksi. TCP/IP toimittaa ne toisten luettavaksi. He näkevät sanat ja saavat (jollakin tarkkuudella) ajatuksesta kiinni. Viestin kulkemista tasolta toiselle voi seurata, sanoista eri tietoliikennepaketeiksi, ja vastaanottajapäässä toiseen suuntaan, bittipuurosta sanoiksi. Mutta missä on hienon ja karkean energian rajapinta? Miten se toimii? Miten se näkyy?

Vaikuttaakseen fyysiseen maailmaan henkisen täytyy materialisoitua jotenkin. (Ja vastaavasti hyväksyä feedback vaikka se tulee väärässä formaatissa, karkeana materia-energiana.) Tämä on käsittääkseni kohta, jonka Roger Penrose haluaisi paikallistaa ihan tosissaan. Ymmärrän miksi Einstein ei pitänyt ajatuksesta kvanttimekaniikan nopanheitosta. Vielä häiritsevämpi on ehdotus, että joku käyttäisi tietyissä kohti painotettua noppaa. Mikäli kysymys on puhtaasta taidosta, olisi silti hauskaa tietää kuka on Shakuni (https://en.wikipedia.org/wiki/Shakuni).

Näistä tuntemuksista: tällä kertaa on kompattava Karikkoa omien kokemuksien perusteella. Nimittäin myös minun käteni tuntuvat säteilevän voimakasta lämpöä, kun leikillämme ollaan reikihoidettu toisiamme kavereiden kanssa. Krapulaa mm. olen parantanut. Mutta itse ajattelen sen johtuvan siitä, että minulla on koko ajan aika kuuma iho. Se on outoa senkin vuoksi, että palelen kuitenkin herkästi. Silti ihoni tuntuu käsiin kuumalta.

Eli minä kyllä ostan tällä kertaa Karikon tarinan siitä, että kämmen alaspäin pidettäessä ihan se oman kehon lämpö siirtyy eteenpäin.

T: Xante

Jos ajatellaan hoitojen kohteena olemista, niin ensimmäistä kertaa energiahoitojen kanssa päädyin tekemisiin olisiko ollut 1990, kun tapasin käydä erään henkisen ryhmän kokoontumisissa. Yskin siinä kokouksen mittaan (minullahan ilmeisesti on ollut astmaattis-allerginen yskä teinistä asti, mutta pahaksi se äityi sitten vasta myöhemmin). Joukon johtaja sai päähänsä alkaa hoitamaan minua energialla. Väitti että minulla on päässä ja vatsassa negatiivista energiaa, tai jotain tämmöistä. Oli mitä oli, mutta mikään ei muuttunut miksikään.

En tuntenut yhtään mitään. Tai en ainakaan muista tunteneeni. En lämpöä, en väreilyä, en mitään millä energiahoidoissa käyneet tapaavat tuntemuksiaan kuvailla. Taisi olla toisen kerran kun olin itse hoidettavana tai "hoidettavana" ihan tässä joitakin vuosia sitten, enkä kyllä siltäkään kerralta muista yhtään mitään.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 05, 2023, 20:29:14

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 05, 2023, 15:26:49
Itse näkisin että se ne "lämpötuntemukset" joita ei voitu tieteellisin laittein todeta, olisivat juurikin niitä aistimuksia joilla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon kanssa. Eli mennään siis sille tiedeväkeä rasittavalle hörhösektorille, missä on näitä kaikenlaisia jänskiä energiatuntemuksia. Olen niitä itsekin kokenut. Ja laittanut toiset kokemaan. Jälkimmäisestä esimerkkinä se että kun meillä eräässä henkisessä piirissä oli energiahoitoharjoituksia, pidin käsiäni parin olkapäiden yläpuolella, kuten neuvottu oli. Yhtäkkiä pari pomppasi säikähtäneenä tuolista ja hän sanoi että hänestä oli tuntunut kuin olisin kokoajan pidellyt käsiäni aivan hänen olkapäissään kiinni. Siis pidellyt hänestä itsestään kiinni. Toisessa harjoituksessa ajattelin tiettyjä värejä, sanomatta (aralle) parilleni mitään tästä. Myöhemmin hän luetteli samat värit joita olin mielessän kuvitellut.

Ko. parini oli käynyt jollain reikikursseilla. Mutta luulen että hän ei siellä ollut kokenut mitään konkreettisia energiakokemuksia, koska tuntui niin kovin peljästyvän minun parinani.

Juuri tämmöisten seikkojen takia jaksan uskoa että kun tuossa ohjelmassa puhuttiin "hienosta" ja "karkeasta", niin se hieno on todellakin olemassa, vaikkei sitä mitkään laitteet mittaa. Olisin itse ollut pettynyt, mikäli tukdam-tilassa olisi havaittu yhtään minkäänlaista aivotoimintaa. Koska ei havaittu, minä otin tästä pinnan itselleni omassa katsomuksessani.

Eikä tuon parin kanssa koettu värejä koskeva telepatiaakokemus ole ainoa kokemukseni telepatiasta. Mutta ehkä ainoa jossa en ole tuntenut vastapuolta (tietääkseni) millään tavalla. Helpommin olen saanut yhteyden minulle läheisiin ihmisiin. Tai tapasin saada, en tiedä onko sitäkään kykyä enää.

Aivan oikeaan osuneen intuition voisi selittää itselleen myös valistuneen arvauksen ja tuurin sekoituksella. Tahdon sanoa, että maailmankuva tuntuu tulevan kaikilla meillä ensin, ja muokkaavan kokemukset sopiviksi.

Hienon ja karkean energian ero tuo mieleeni sielun ja ruumiin. Minulle sinänsä sopisi, että sielut juttelisivat suoraan keskenään. Se mikä jatkuvasti hämää on miten erotellut kaksi tasoa, sanotaan nyt hieno ja karkea energia, vaikuttavat toisiinsa. Otan analogian. Minulla on ajatuksia aiheesta tukdam. Puen ne suomen sanoiksi. Näpyttelen ne viestiksi. TCP/IP toimittaa ne toisten luettavaksi. He näkevät sanat ja saavat (jollakin tarkkuudella) ajatuksesta kiinni. Viestin kulkemista tasolta toiselle voi seurata, sanoista eri tietoliikennepaketeiksi, ja vastaanottajapäässä toiseen suuntaan, bittipuurosta sanoiksi. Mutta missä on hienon ja karkean energian rajapinta? Miten se toimii? Miten se näkyy?

Vaikuttaakseen fyysiseen maailmaan henkisen täytyy materialisoitua jotenkin. (Ja vastaavasti hyväksyä feedback vaikka se tulee väärässä formaatissa, karkeana materia-energiana.) Tämä on käsittääkseni kohta, jonka Roger Penrose haluaisi paikallistaa ihan tosissaan. Ymmärrän miksi Einstein ei pitänyt ajatuksesta kvanttimekaniikan nopanheitosta. Vielä häiritsevämpi on ehdotus, että joku käyttäisi tietyissä kohti painotettua noppaa. Mikäli kysymys on puhtaasta taidosta, olisi silti hauskaa tietää kuka on Shakuni (https://en.wikipedia.org/wiki/Shakuni).

Vuosia sitten fundeerasin että kaikkein hienoin materian muoto olisi valo, ja ehkä se olisi myöskin kaikkein karkean "hengen" (energian) muoto. Valo olisi siis se puolivälin etappi jonka toisella puolella möllöttää aine ja toisella mystinen "henki" jota emme kykene laittein mittaamaan.

Tällaiseen ajatteluun houkuttaa mm. se että entisaikain ihmisillä oli niin suuri tarvis kikkailla valolla. On näitä tämmöisiä megaliittisia temppeleitä joihin osuu auringonsäteet tiettynä päivänä vuodesta. Kuten vaikkapa New Grange, jossa Aurinko valaisee perukat talvipäivänseisauspäivänä. Ja olikos se joku mayojen temppeli jossa valokäärme kiemurtelee johonkin suuntaan tiettynä päivänä. En nyt jaksa tarkistaa, heitän lonkalta että syys- ja kevätpäiväntasaukset olisivat kyseessä.

Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

No jossain mielessä se sielu on "olemassa, jos niin haluaa ajatella.

Massa määrää miten jokin painaa, mutta painovoima määrää miten massa liikkuu, se nähdään ja todetaan jatkuvasti fysiikassa ja avaruudessa. Vaikka heittämällä pallon, voi seurata sen kaartumista, kun heittää tarpeeksi suurella voimalla, saa sen vaikka maata kiertävälle radalle- sitenhän raketit toimivat.

Aine ja liike on kokonaisuus, enkä pitäisi sellaista sielua jolla tarkoitetaan yksittäisen ihmisen "omistamaa tunnetilaa mitenkään outona asiana- sellainen prosessi on aivojen toiminnan tulosta ja edellytys, että aivot osaavat toimia tässä maailmassa.

Yksilöllisen sielun omistaminen lienee kuitenkin hieman "ahnehtimista, sillä sehän kieltäsi tulevat sielut, kun joku väittää niitä jo etukäteen omikseen.

Hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ei saa kyllä vaikutelmaa erityisen yksilöllisistä sieluista. Tai olen ainakin käsittänyt niin että hinduilla jumaluus (mitä nimeä siitä sitten käytetäänkään, esim. Brahma tai Krishna) on kaikki oliot, joten eivät ne ole yksilöitä kuin näennäisesti. Buddhalaisten touhuissa olen aina vähän pihalla, mutta oletukseni on että nirvanaan päätyvät eivät omaa enää mitään yksilöllisyyttä.

Periaatteessa haluan ajatella että "erillisyys on harhaa", ja on oikeasti olemassa vain Yksi joka on jakautunut kaikista olemassaoleviksi härpäkkeiksi. Mutta omassa subjektiivisessa peruskokemuksessani en muuta koekaan kuin erillisyyttä. Näin ollen olen kaiketi siis omaan napaani vajonnut, enkä ole valmis lopettamaan inkarnaatioita, kun en pysty luopumaan pikkuminänä olemisesta. Olen siis harhan vallassa, unessa. Ei-valaistunut.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 09:43:35
Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 09:43:35
Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Viime vuosisadalla havaittiin, että valo käyttäytyy kuten aalto, mutta sitten kun valoa yritettiin havaita testein, havaittiin että valo tulee mittariin ikään kuin hiukkasina. Jotta tällainen käyttäytyminen voidaan selittää, oletetaan että valo kuten muutkin kvantit ovat kenttien aaltoja, jotka vuorovaikuttavat vain diskreetein arvoin. Fysiikassa voimat ajatellaan siis kentiksi ja hiukkaset niiksi kohdiksi noissa kentissä, joissa kentän aalto saa mittarin värähtämään. Mittareissa näkyvät "hiukkaset" ovat siis ikään kuin vain aallon huippuja. Esimerkiksi fotoni eli valo on sellainen sähkömagneettisen kentän aalto, joka näkyy mittarissa. Elektroni ajatellaan vastaavasti olevan sellainen sähkömagneettisen kentän aalto, joka näkyy mittareissa, mutta joka tämän lisäksi vuorovaikuttaa myös higgsin kentän kanssa, saaden itselleen näin myös massan. Valo ei tiettävästi vuorovaikuta higgsin kentän kanssa tai jos vuorovaikuttaa niin ainakin eri tavalla kuin elektroni sillä valolla ei ole massaa.

^
Valolla on liikemassa, eli sillä on massaa, mutta se kaikki on siinä liikkeessä. Valopainekin on mitattu.

Elektroni ja monet muutkin "hiukkaset ovat olemassa siirtyessään, eli kentän luovuttaessa energiaansa kvantteina. Elektroni on siis sähköisen kentän liittymävakio.

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 10:29:09
Hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ei saa kyllä vaikutelmaa erityisen yksilöllisistä sieluista. Tai olen ainakin käsittänyt niin että hinduilla jumaluus (mitä nimeä siitä sitten käytetäänkään, esim. Brahma tai Krishna) on kaikki oliot, joten eivät ne ole yksilöitä kuin näennäisesti. Buddhalaisten touhuissa olen aina vähän pihalla, mutta oletukseni on että nirvanaan päätyvät eivät omaa enää mitään yksilöllisyyttä.

Periaatteessa haluan ajatella että "erillisyys on harhaa", ja on oikeasti olemassa vain Yksi joka on jakautunut kaikista olemassaoleviksi härpäkkeiksi. Mutta omassa subjektiivisessa peruskokemuksessani en muuta koekaan kuin erillisyyttä. Näin ollen olen kaiketi siis omaan napaani vajonnut, enkä ole valmis lopettamaan inkarnaatioita, kun en pysty luopumaan pikkuminänä olemisesta. Olen siis harhan vallassa, unessa. Ei-valaistunut.

Itsestään ei voikaan luopua- eikä se olisi mitenkään tarkoituksenmukaista. Leijonalla on leijonan luonto- tuskin sillä olisi hiiren luonnolle käyttöä.
Ihmiset ovat itse keksineet sen sielun olemuksen jotenkin erikoiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi- mutta mihin sitä oikeastaan pyrkii. Luonto on tarkoituksen- mukainen, ja sitä vastaan ei taida kannattaa kauheasti protestoida.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:43:13

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:55:50

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:43:13

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 06, 2023, 13:22:55

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 09:43:35
Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

Ja juuri siinä selittelyssä minun mielestäni mennään helposti metsään katsomuksissa. Vaikka se onkin ärsyttävää että uskovasta itsestään, että varsinkin uskomattomista, niin minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Minulla on oma suosikkistoorini, eli että oltaisiin olemassa kokemusten kerryttämiseksi, rikastuttaaksemme tietoisuutta (sitä mystistä Yhtä), oppiaksemme (hitaasti tai nopeasti). Mutta eihän tämä tietystikään mitään ennusta, ja jättää lukemattomia kysymyksiä. Voiko esim. olla niin tomppeli ettei edisty opinnoissaan millään tavalla? Tai entä jos ei kerrytä kokemuksia (Jeesuksen sanoin kätkee leiviskänsä)? Junnaa vaan paikoillaan. Ehkä tämä on lopultakin suurin pelkoni, jos jätetään kuoleman ajattelu sikseen.

Mutta mitä tulee fysiikkaan, niin kuten olen tainnutkin mainita, minulta loppuu älli kesken kun aletaan puhumaan jostain virtuaalihiukkasista. Jos tyhjästä pystyy syntymään jotain, niin sittenhän ihan mikä tahansa on mahdollista.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 17:04:30

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:55:50

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:43:13

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 17:46:51
minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 07, 2023, 07:53:30

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 17:46:51
minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran. Ja sillähän se oma uskovaisuus ei parane, että ottaa jonkun toisen ihmisen uskon siihen tilalle. Kuten esim. sinun.

Mitä enemmän tolkutetaan että kyseessä ei ole usko, niin sitä suuremmalla varmuudella se on usko. Nimittäin mitään totuutta meillä ei ole kenelläkään. Ei yksinkertaisesti voi olla, koska yksi yksittäinen ihminen tässä maailmankaikkeudessa on vain hyttysen ininä, verrattuna koko suureen universumiin. Kaikkea ei voida millään änkeä yhteen yksittäiseen olentoon. Siksi yksi idea on semmoinen että meissä kaikissa on rippunen totuutta joka iikassa, ja sitten kokonaisuutena muodostamme jotain vähän enemmän kuin mitä yksittäinen olio voi olla ja tietää.

Liian pitkälle menevät ihmiset ovat niitä jotka eivät voi olla menemättä muiden kimppuun oppeineen. Niin kauan kuin oppien seuraajat vain keskustelevat keskenään, fine, mutta sitten kun aletaan survomaan sitä omaa oppia toisen kidasta sisään vaikka väkisin, ei hyvä. Ihmisten pitäisi keskenään funtsailla jotkut yleiset käyttäytymissäännöt ihan ilman mitään uskontoja. Ei me voida elää sillä tavalla että esim. "pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä", kun miehet nyt tietää ja eivät he kumminkaan pysty olemaan tunkematta sitä munaansa sinne sun tänne. Käytännön elämäntapojen pitää lähteä realiteeteista, ei niistä ihanteista joita harva pystyy kumminkaan noudattamaan.

Ja mitä ihanteellista siinä sitten on että ei harjoita seksiä? Ei niin mitään muuta kuin että eipähän tartu taudit. Ihmiset ovat jotenkin sotkeneet hyvän ja pahan käsitteitä kummallisiin asioihin, ja se johtuu siitä että kun on tunnetasolla kiusattu ja loukattu, se kostetaan muille. Elikä jos nyt rakastaa jotakuta eikä saa vastarakkautta, ihminen vihastuu ja alkaa syödä sisältäpäin itseään seksuaalisuudessaan, ja sitten jos sattuu olemaan joku saarnaajatyyppi, niin levittää sitä pahoinvoinnin sanomaansa ympärilleen.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 18:13:22

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 17:04:30

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:55:50

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:43:13

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.

Totesin siis ettei higgsin hiukkasta ole havaittu- siten lienee samantekevää onko sitä "olemassa, sillä mitäpä olemassaolo, olisi ilman havaintoja.

Ihmiselle ei ainakaan sillä ole merkitystä, maailmankaikkeus on melko iso paikka, eikä kaikkea kannata tietää, kuten sitäkään mitä hiukkaset oikeastaan ovat- sen lisäksi että ne ovat energiaa.

Jos sanotaan, että on jokin joka on hiukkanen, se ei kerro mitään. Vasta suhteellisuus voi löytää sille merkityksen.  "Pelkkä matematiikka vaatii kyllä tuekseen havaintoja, miten sitä sovelletaan, mikään pelkkä matematiikka ei laske matematiikkaa, vaan suhteita.

Usein laskut päättyvät äärettömyyksiin, silloin voidaan olettaa niissä olevan jotain puutetta.

Kuten musta aukon suhteen "aine romahtaa äärettömäksi aukoksi avaruuteen silloin voi hieman epäillä, mihin se oikeastaan romahtaa. Galakseilla on kyllä melkoisen suuria energiavirtoja jotka niiden "navoilta syöksyvät  "avaruuteen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 17:46:51

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 06, 2023, 13:22:55

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 09:43:35
Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

Ja juuri siinä selittelyssä minun mielestäni mennään helposti metsään katsomuksissa. Vaikka se onkin ärsyttävää että uskovasta itsestään, että varsinkin uskomattomista, niin minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Minulla on oma suosikkistoorini, eli että oltaisiin olemassa kokemusten kerryttämiseksi, rikastuttaaksemme tietoisuutta (sitä mystistä Yhtä), oppiaksemme (hitaasti tai nopeasti). Mutta eihän tämä tietystikään mitään ennusta, ja jättää lukemattomia kysymyksiä. Voiko esim. olla niin tomppeli ettei edisty opinnoissaan millään tavalla? Tai entä jos ei kerrytä kokemuksia (Jeesuksen sanoin kätkee leiviskänsä)? Junnaa vaan paikoillaan. Ehkä tämä on lopultakin suurin pelkoni, jos jätetään kuoleman ajattelu sikseen.

Mutta mitä tulee fysiikkaan, niin kuten olen tainnutkin mainita, minulta loppuu älli kesken kun aletaan puhumaan jostain virtuaalihiukkasista. Jos tyhjästä pystyy syntymään jotain, niin sittenhän ihan mikä tahansa on mahdollista.

Aina voi epäillä, epäilyssäkin voi olla "vaaransa.

Epäilen siis ettei ole mitään tyhjää koskaan ollutkaan, sana "koskaan jo tarkoittaa sekin jotain, kuten sana "tyhjäkin. Silloinhan jo epäilee, jos väittää sellaisen "suureen" olevan olemassa, kuin "tyhjä".

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 07, 2023, 10:48:43

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 18:13:22

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 17:04:30

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:55:50

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:43:13

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 06, 2023, 16:37:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2023, 16:23:25
Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.

Totesin siis ettei higgsin hiukkasta ole havaittu- siten lienee samantekevää onko sitä "olemassa, sillä mitäpä olemassaolo, olisi ilman havaintoja.

Ihmiselle ei ainakaan sillä ole merkitystä, maailmankaikkeus on melko iso paikka, eikä kaikkea kannata tietää, kuten sitäkään mitä hiukkaset oikeastaan ovat- sen lisäksi että ne ovat energiaa.

Jos sanotaan, että on jokin joka on hiukkanen, se ei kerro mitään. Vasta suhteellisuus voi löytää sille merkityksen.  "Pelkkä matematiikka vaatii kyllä tuekseen havaintoja, miten sitä sovelletaan, mikään pelkkä matematiikka ei laske matematiikkaa, vaan suhteita.

Usein laskut päättyvät äärettömyyksiin, silloin voidaan olettaa niissä olevan jotain puutetta.

Kuten musta aukon suhteen "aine romahtaa äärettömäksi aukoksi avaruuteen silloin voi hieman epäillä, mihin se oikeastaan romahtaa. Galakseilla on kyllä melkoisen suuria energiavirtoja jotka niiden "navoilta syöksyvät  "avaruuteen.

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 07, 2023, 11:35:49

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 07, 2023, 09:17:35

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 07, 2023, 07:53:30

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 17:46:51
minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran.

Harva uskovainen uskoo 100% verran. Ainakaan jatkuvasti.
Itse näen uskomisen samanlaisena kuin raskauden, siinä mielessä että sitä joko on tai ei ole.

Tarkoittaako uskovaisuutesi kritisointi sitä että on sinun kimpussa, vai pitäisikö kritiikki esittää hienotunteisemmin?
Kritiikkini avulla yritän löytää heikkoja ja virheellisiä päätelmiä myös omasta ajattelustani.
Pahoittelen jos olen hölmöyttäni käyttäytynyt asiattomasti sinua kohtaan.

PS. Mietittyäni asiaa, päädyin siihen että en ole rakentavalla ja arvostavalla tavalla keskustellut aiheesta.
Muistuu mieleeni erään jenkin kokemus trumpistin kanssa keskustelusta, jossa empaattisuudella pääsi pitkälle.
Tavallaanhan jopa pahimpia rikollisiakin voi yrittää ymmärtää ja suhtautua heihin asiallisesti kanssaihmisinä. Demonisoimatta.

Harva uskovainen myöskään pitää omaa uskomistaan mitenkään pahana tekona. Päinvastoin.
Toisten uskovaisten tekoja he voivat kyllä pitää hyvinkin pahoina tekoina.
Vaikka kaikki tiedon hylkäävä tai tiedon vastainen toiminta on silmien sulkemista maailmalta.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 07, 2023, 16:00:08

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 07, 2023, 11:35:49

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

Viimeisen kerran. Elektroni on yhtälö ja higgsin hiukkanen on yhtälö. Molemmat on päätelty. Mitään eroa noiden välille ei ole, mitä tulee fysiikkan tapaan havaita kenttiä ja niiden eksitaatioita eli hiukkasia.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 07, 2023, 16:54:19

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 07, 2023, 16:00:08

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 07, 2023, 11:35:49

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

Viimeisen kerran. Elektroni on yhtälö ja higgsin hiukkanen on yhtälö. Molemmat on päätelty. Mitään eroa noiden välille ei ole, mitä tulee fysiikkan tapaan havaita kenttiä ja niiden eksitaatioita eli hiukkasia.

Ei se mikään yhtälö, ole, yhtälöitä voi tehdä mistä hyvänsä- yhtälöt ovat kuvauksia, miten jokin toimii suhteessa johonkin.

Gravitaatiokenttäkin voidaan käsittää yhtälöksi, jos niin halutaan, mutta kyllä se tuolla ulkona ja sisällä toimii ihan omia aikojaan ilman yhtälöitä.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 07, 2023, 16:04:13

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 07, 2023, 09:17:35

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 07, 2023, 07:53:30

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 06, 2023, 17:46:51
minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran.

Harva uskovainen uskoo 100% verran. Ainakaan jatkuvasti.
Itse näen uskomisen samanlaisena kuin raskauden, siinä mielessä että sitä joko on tai ei ole.

Tarkoittaako uskovaisuutesi kritisointi sitä että on sinun kimpussa, vai pitäisikö kritiikki esittää hienotunteisemmin?
Kritiikkini avulla yritän löytää heikkoja ja virheellisiä päätelmiä myös omasta ajattelustani.
Pahoittelen jos olen hölmöyttäni käyttäytynyt asiattomasti sinua kohtaan.

PS. Mietittyäni asiaa, päädyin siihen että en ole rakentavalla ja arvostavalla tavalla keskustellut aiheesta.
Muistuu mieleeni erään jenkin kokemus trumpistin kanssa keskustelusta, jossa empaattisuudella pääsi pitkälle.
Tavallaanhan jopa pahimpia rikollisiakin voi yrittää ymmärtää ja suhtautua heihin asiallisesti kanssaihmisinä. Demonisoimatta.

Harva uskovainen myöskään pitää omaa uskomistaan mitenkään pahana tekona. Päinvastoin.
Toisten uskovaisten tekoja he voivat kyllä pitää hyvinkin pahoina tekoina.
Vaikka kaikki tiedon hylkäävä tai tiedon vastainen toiminta on silmien sulkemista maailmalta.

Nimenomaan sehän kanssasi keskustelemisessa mättää, että vertaat minua trumpisteihin ja pahimpiin rikollisiin. Näetsen kun itse omalla asteikollani arvotan itseni huomattavasti pahimpia uskonvouhkaleita miedommaksi keissiksi, koska en:

- polta ketään roviolla
- silvo kenenkään genitaaleja
- sekoile että homot pitää heittää katoilta alas (mikäköhän tässäkin lennononpetuksessa on idis?)
- sekaannu kenenkään seksuaalitoimintoihin, jos asialla on vapaaehtoiset ja/tai aikuiset
- huuda mikki kourassa Jeesuksen tai jonkun muun ihanuudesta keskellä toria

Ja niin edelleen, en nyt jaksa miettiä mitä kaikkea sekopäistä uskontojen ja uskojen nimissä tapahtuu. Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua. Kun en kuitenkaan hihhuloi mistään taivaista ja helveteistä, siihen malliin että ihmisiä pelottaisi (helvetti), tai he kuvittelisivat että saavat tehdä mitä tahansa ja sitten siitä vielä palkkiokin pätkähtää (taivas).

Tuomitsen kyllä herkästi pahuuksia, mutta olen vanhemmiten tajunnut että ihmisiä ei voi jakaa kahtia sysipahoihin ja .... niin mihin? Kun en edes usko että kovin montaa enkelimäistä yksilöä pallolta löytyy.

Aika hyödytöntähän keskustelu tietysti on jos se on vain tasoa "no emmä nyt noin paska ole kuin annat ymmärtää".

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 08:00:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 08:00:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Siksihän kyseessä onkin uskonasiat, eikä tiede-. Ja palstakin on sen mukainen. Mutta enivei, olen sitä mieltä ja olen aina ollut, että mikään oppi ei tarvitse millään tavalla minkään sortin puolustajia. Senhän takia minäkin puolustelen tässä ketjussa sinun suuntaasi vain omaa itseäni, oikeuttani kuitenkin uskoa, vaikkakaan ei 100 % verran. Minulta puuttuu se tietty kiilto katseesta mitä löytyy erinäisiltä himouskovaisilta, kaikissa eri uskonnoissa. Itseasiassa hurmiotilat epäilyttävät minua. Semminkin kun uskon että helpostihan niitä saavuttaa, kunhan viitsii alkaa toistamaan jotain tekniikkaa. Meditaatiota, paastoa, itsensä rääkkäämistä. Kuka mistäkin tykkää.

Ihminen joka on saavuttanut mielenrauhan, ei pölise netissäkään yhtikäs mitään mistään hengen asioista. Tai ainakin se olisi minusta ideaali, koska kenenkään sieluhan ei joudu mihinkään helkuttiin tai kadoksiin (annihiloiduksi?) sen vuoksi jos ei nyt satu kuulemaan jostain himpskatin reinkarnaatiosta.

Koska kuka tahansa voi missä tahansa uskossaan olla ihan yhtä tosissaan, tämä juuri eniten panee miettimään että voiko ylipäätään olla olemassa mitään oikeaa uskoa tai uskontoa. Sehän on ihan sama juttu kuin joku Jaana messuaisi että Reino on maailman ihanin mies, mutta millä perusteella olisi, kun Seppo, Tauno ja Jaakko voivat olla yhtälailla. Siispä Reino on Jaanalle ihanin, mutta ei muut. Ja toiselle on toinen. Kolmannelle ei kukaan.

Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Jos semmoinen häkittäminen aloitettaisiin, Venäjällä olisi kovasti hommia. Siitä Rolex-pellestä joka siellä ylipappina riekkuu, voisi kyllä vallan mainiosti aloittaa. (Tai mikä tiuku hänellä nyt olikaan, ja mitkä rolsroisit alla. Ihan sama.)

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 15, 2023, 08:08:34

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 08:00:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Kieltää ihmiseltä hänen omia ajatuksiaan ei varmaan kannata- mutta erimieltä asioista voi olla.

Sielusta taas ei oikeastaan kannata olla mitään mieltä, sillä nähdäkseni se sielu ja mieli ovat sama asia.. Mieli on usein jotain mieltä, jopa sielun olemuksesta.

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Tämä nyt on tietysti silkkaa teosofiaa (taikka esoteriaa) taas mitä löpisen, mutta en minä sille omaa ketjua avaa: näkisin että henki on se kaikista öö... henkevin entiteetti, eli sanotaan nyt sitten vaikka "pysyvin" (en tiedä kuinka pysyvä, paukkuuko siinä maailmankaikkeudetkin iäti, mutta henki sen kuin pysyy?) Kokonaishenki on kaikki mitä on, koko kaikkeus (perätikö useita kaikkeuksia, jos ajatellaan multiversumia? en tiedä, en jaksa edes arvuutella). Sitten tämä kokonaishenki jakautuu pikkuhengiksi jommoinen on yksi per olio. Pikkuhenki, tuttavallisemmin henki, kehittää käyttövälineekseen sielun, joka on jo astetta "aineellisempi" (ei kuitenkaan materiaalinen) olio. Tämän sielun mieltäisin olevan sillä tavalla yksilöllinen että se voi kokea olevansa erillinen toisesta sielusta. Tällä tasolla siis alkaa eriytyminen.

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla. Jos sielu on käsi kehossa, niin inkarnaatiot ovat sormia kädessä.

Tähän sieluun oletan kertyvän muistojen kaikista niistä kokemuksista mitä ego-kehot täällä kokevat. Ja kun ihmisyys on täysin koluttu läpi, sielu voi yhtyä henkeen. Tämmöisen käsityksen olen saanut niistä kirjoista joita lueskelin teininä ja siitä eteenpäin. Joku toinen tietysti selittäisi nämä asiat toisin. Ehkä jopa niin että joku ymmärtäisi, itse en valitettavasti oikein tämän parempaan pysty.

Mutta jokatapauksessa jos minä nyt tässä naisena Suomessa persoonana se ja se kaikenlaista mielessäni pyörittelen, niin se ei ole mielestäni ihan sama asia kuin mitä on sitten kun tämä persoonallisuus on loppuunkäytetty. Ehkä minä nykyminänä olen vain rooli, tai vähän kuin uni joka aikanaan päättyy.

Mielestäni mikään sellainen ei voi olla pysyvää, mikä on vain osatekijä. Jos olen nainen, en ole mies. Jos olen suomalainen, en ole jotain toista kansallisuutta. Kaikki tämmöinen on vain välivaihe, joku yksi etappi pitkällä matkalla.

Ehkä siksi buddhalaisuudesta saa helposti sellaisen mielikuvan ettei siinä oikein jää mitään jäljelle kun järkeillään että mitä on kun otetaan kaikki väliaikainen ja maallinen pois. Koomapotilaan tyhjyys? Noh, mehän emme tiedä mitä koomapotilas kokee siellä koomassa ollessaan, eikä tiedä hän itsekään sitten kun palaa tähän arkitodellisuuteen. Egona kehossa oleminen, tämä kertakäyttöelämä tässä, on niin "kovaääninen" juttu että se peittää alleen kaiken sen mitä voisi kokea muutoin, fyysistä kehoa vailla. Vähän kuin yrittäisi kuulla kuiskauksen huoneessa missä joku mieskuoro Karjujat huutaa täysin palkein.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 08:00:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Pyhä kolmio: Sielu, henki ja mieli.

Ehkä se on sittenkin vain tuo henki, joka jatkaa menemistään kuolonkin jälkeen. Sielu ja mieli ovat sitten vain ihmiseksi materialisoituneen molekyylikasautuman omia kehitelmiä.

Henki lienee eräänlaista liimaa vaikka sillä on jotain muistintapaistakin. Sitä voi aistia elävienkin kesken, yleensä puhutaan "henkisestä ilmapiiristä", joskus ahdistavana - joskus olemista/tekemistä tukevana.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:07:14

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Teosofiassa höpäjävät että planeetatkin reinkarnoituvat. Itse pitäisin hyvinkin mahdollisena että silloin kun sieluni on asuttanut eläinolioita (ja muita), on ollut kysymys eri planeetasta kuin nyt.

Ajallahan ei ole "ikuisuudessa" mitään merkitystä. Aivojahan se rassaa ajatus että jokin entiteetti voisi jatkaa seikkailuitaan vaikka fantaziljoona vuotta myöhemmin toisessa universumissa, mutta se on vain aivojen ongelma se.

Buddhalaisuudessa ovat tainneet juurikin jutella jostain Buddhan edesottamuksista toisissa kaikkeuksissa. Tai jotain semmoista. En ole perehtynyt. Ja hinduillahan niitä manvantaroja tms. riittää.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 11:02:37

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:10:21

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 08:00:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:08:46
Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Jos nyt oikein tuhma olen ja availen matopurkkia, niin tiede ei nähdäkseni ole todistanut sitäkään että nainen voi hokkuspokkus olla mies, taikka mies nainen, vain koska aivot sanovat toisin kuin kroppa geeneineen. Käsittääkseni jäsen a4 ei ole kuitenkaan tuomitsemassa jyrkästi näitä muun- ja transsukupuolisia, vaikka he eivät kylmää tieteellistä faktaa suostukaan noin vain pureksimatta nielemään.

Tiede voinee kai toki tänäpänä sanoa että se aivojen kokemus ihmisen identiteetistä voi olla eri kuin kropan biologia. Mutta ei sitä biologiaa kuitenkaan kumoa. Minäkään en oikein osaa samaistua viisikymppisyyteeni, ja mielessäni olen jotain ihan muuta. Mutta ikä on fakta, minkäs teet.

Tällä haen taas sitä että ei se tiedekään kaikkeen riitä. Kuten nyt vaikkapa ohjaamaan ihmisten elämää ihan kaikessa. Jos menee jollekin hameeseen pukeutuneelle miehelle sanomaan että tiede sanoo että olet mies, saa turpaansa, henkisesti tai fyysisesti. Ja mitähän hyötyä siitäkin sitten taas olisi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 11:32:13
Ajallahan ei ole "ikuisuudessa" mitään merkitystä. Aivojahan se rassaa ajatus että jokin entiteetti voisi jatkaa seikkailuitaan vaikka fantaziljoona vuotta myöhemmin toisessa universumissa, mutta se on vain aivojen ongelma se.

Tuli juuri mieleen, että reinkarnaatioketjujen ei välttämättä tarvitsisi olla samassa jatkumossa kuin historiallinen aika. Jos joku kuolee nyt, niin sielun kannalta ei kai ole väliä mikäli seuraava elämä alkaa 15.3.1323, siis 700 vuotta sitten. Meistähän se on hassu ajatus, koska asiat ovat jo "tapahtuneet", mutta sielulle samantekevää, kunhan sille taritaan tarvittavat opetukset. Idea kuulostaa kyllä vähän villiltä, mutta en keksi äkkiseltään mitään opillista syytä miksi se olisi mahdoton. Paitsi uskontojen perinteet. Kun uudelleen syntyvä lama kuolee, seuraaja putkahtaa sopivan ajan päästä hoitamaan tehtäviään. Syntymällä tuhannen vuoden taakse, pääsisi nyky-Kiinan hallintoa pakoon, joten kannattaisi ehkä heidänkin traditioitaan harkita.

Hörhöjen parissa on joillakin tuo idea että elämiä voisi elää sikinsokin metelinä pomppien minne vaan. Erityisen suosittua pompuskelu on muille planeetoille...

Itse diggailen kuitenkin ajatusta että pöllähtäessään ikuisuudesta aikaan, tilaan ja materiaan, entiteetti sitoutuu jonkinlaisiin lainalaisuuksiin. Vähän kuten oppilaskin sitoutuu käymänsä koulun sääntöihin. Minun on vaikea kuvitella miten henk.koht. kehitystäni mitenkään hyödyttäisi että tällä nykytietoisuuden tasollani yhtäkkiä pärähtäisin jollekin kivikaudelle mungogungoheimoon palvomaan vuorenpeikkoa.

Mutta ehkä olen vain turhan snobi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 13:13:05
Hörhöjen parissa on joillakin tuo idea että elämiä voisi elää sikinsokin metelinä pomppien minne vaan. Erityisen suosittua pompuskelu on muille planeetoille...

Itse diggailen kuitenkin ajatusta että pöllähtäessään ikuisuudesta aikaan, tilaan ja materiaan, entiteetti sitoutuu jonkinlaisiin lainalaisuuksiin. Vähän kuten oppilaskin sitoutuu käymänsä koulun sääntöihin. Minun on vaikea kuvitella miten henk.koht. kehitystäni mitenkään hyödyttäisi että tällä nykytietoisuuden tasollani yhtäkkiä pärähtäisin jollekin kivikaudelle mungogungoheimoon palvomaan vuorenpeikkoa.

Mutta ehkä olen vain turhan snobi.

Hmm. Jos nyt ajatellaan, että sielun tarvitsee oppia ja siksi syntyillä aina vaan, niin eikö olisi nimenomaan loogista, että oppia otettaisiin juurikin sikin sokin sieltä täältä? Nykyihmiselle voisi hyvinkin olla opettavaista syntyä aivan erilaisiin oloihin kuin ne, missä nyt raahustaa.

Ehkä olisi erittäin opettavaista kädestä pitäen havaita, että ehkä meidän nykytietoisuutemme taso ei olekaan ihan kaikki. Vähän niin kuin se tiedekään ei ole kaikki, vaan ymmärtämistä on monenlaista ja kaikenlaisilla tasoilla.

Mitään järkeä siinä ajatuksessa ei kyllä ole, että sielu voisi vaeltaa ajassa vain yhteen suuntaan. Se muuttaisi ainakin itselläni jo ihan ajan käsitystä, sillä ei kait aika mikään yksittäinen jana ole joka tapauksessa. Nytkin jossain on aika jo yö ja tämä me pystytään jopa havaitsemaa. Entä se, mitä ei?

T: Xante

Itselleni (muilla voi olla muutoin) sopisi kyllä paremmin lineaarinen eteneminen, mikäli jotain koko sivilisaation romahduttavia katastrofeja ei osu kohdille. Jos ajattelee että kehittää itseään esim. muusikkona, niin miten siinä sitten kehittyy kun oltuaan melkein nerouden partaalla seuraavassa elämässä olisikin ainoana mahdollisuutena tehdä musiikkia hakata jotain luita vastakkain huudellen örg örg, kun päätyikin sinne kivikaudelle.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 16:26:28
Itselleni (muilla voi olla muutoin) sopisi kyllä paremmin lineaarinen eteneminen, mikäli jotain koko sivilisaation romahduttavia katastrofeja ei osu kohdille. Jos ajattelee että kehittää itseään esim. muusikkona, niin miten siinä sitten kehittyy kun oltuaan melkein nerouden partaalla seuraavassa elämässä olisikin ainoana mahdollisuutena tehdä musiikkia hakata jotain luita vastakkain huudellen örg örg, kun päätyikin sinne kivikaudelle.

Ai tää onkin sillai, että mä tykkäisin ja niin se sitten menee ;D ja voi oikein valita, mihin suuntaan itseään tahtoo kehittää. Vapise universumi, sillä seuraavaksi todellakin alan kehittää itseäni muusikkona ja siinä on kosmoksella hommaa lähtökohdan huomioon ottaen.

Mutta voisihan perinteisesti muusikkona itseään kehittänyt havaita, että ei tiennyt mitään siitä, kuinka syvällisesti nimenomaan örg örg huudot ja luiden vastakkain hakkaaminen resonoi musiikillisen kokemuksen ja rytmin kanssa. Miten yhtä ihminen on luiden kanssa ja miten syvältä soi örg!

T: Xante

Muoksis: muutoinkin Norma nyt vähän kuulostaa siltä, että kenties Anelkku saakin olla tyytyväinen, miten tyytyväinen oletkaan tieteen palvojana - et kiellä ainakaan, ettäkö me emme olisi tieteen avulla voineet kehittyä niin ylivoimaisesti, että menneillä ei ole meille mitään opetettavaa.

Voihan se luolassa oleva luidenpaukuttaja olla hyvinkin pitkällä kehityksessään. Ei se toki mitään teknologista sivilisaatiota edellytä. On oma henk.koht. mieltymykseni että saa elää teknologian keskellä, ja unelmani on Star Trek -maailma.

Buddhalainen munkki tai hinduaskeetikko ei ajattelisi kuten minä ajattelen.

Tämän takiahan minä olen pyrkinyt parhaani mukaan miellyttämään, ellen peräti mielistelemään tiedekeskeistä porukkaa. Ja sitten sitä onkin kuin mulatti jossain 1950-luvun USA:n syvässä etelässä, kun HC-tiedeihminen ei voi(?) hyväksyä mitään muuta kuin all the way ja pitäisi uskoa että tämä melkoisen merkityksettömältä ja tarkoituksettomalta vaikuttava elämänpätkä on kaikki mitä on.

Enhän minä semmoiseen kenenkään mieliksi ryhdy. Teeskentelemään moista.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 15, 2023, 08:08:34
Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 09:10:43
Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Kyllä. Kaikki uskominen on tiedon vastaista toimintaa.
Tiedon vastaisella toiminnalla maailmasta saa todella omituisen paikan.
Tiedon avulla maailmasta saa paljon ymmärrettävämmän paikan.
Yhä löytyy maailmasta myös uskovaisia tieteilijöitäkin, jotka samaan aikaan sekä tuottavat tietoa että uskovat tiedon vastaisiin asioihin.
Mistä sait ajatuksen että uskomuksia omaavat pitäisi paiskata vankilaan?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:07:14

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:35:36

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 15, 2023, 08:08:34
Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Rohkeaa uskoa, että voi määritellä, mikä on toiminta on haitallista toisille.

Norman uskomukset eivät haittaa minua tippaakaan, päinvastoin, niistä on kiehtovaa keskustella ja niitä on hauska pyöritellä.

Mielestäni sinulla ei ole mitään mandaattia väittää, että olisin tässä väärässä -  ei ainakaan mitään tietoon tai tieteellisyyteen perustuvaa. Omaan uskoosi perustuvia voi olla ja takuulla onkin.

Itseltäsi voinet kysyä, onko uskoosi perustuva toiminta, eli uskoosi perustuvien väittämien esittäminen, haitallista?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:10:21
Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.
Vanhemmalle oman lapsen ihanuus, tärkeys ja taitavuus on tunteellisesti vahva kokemus mutta ei se ole ristiriidassa sen kanssa että objektiivisesti katsoen hänen kersansa ei ole muita kummoisempi räkänokka. Ja vanhemman kannattaa tiedostaa tämän itsekin, ettei kasvata lastaan muita parempana ja arvokkaampana pikku diktaattorina.
Tiedon avulla sanoittamalla eli tieteellisemmän maailmankuvan omaksumisen kautta subjektiivinenkin kokemusmaailma muokkautuu paremmin nykytieteen tarjoamaan maailmankuvaan, paremmin kuin aiemmat uskonnollisten maailmankuvien muokkaamat yhteisölliset ja yksilölliset maailmankuvat ja niiden perinteet kulttuurissamme. Arkikielikin tieteellistyy ja teknologistuu, kadottaen vanhaa agraarista ja uskonnollista sisältöään.   
Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:56:32

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:07:14

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

Mielikuvitus on yksi elämän suurimpia rikkauksia. Miksi rajoittaa pohdintoja siihen, mihin tiedon rajat loppuvat? Sieltä löytyy paljon kiehtovia kysymyksiä ja luova mieli voi kehittää kiintoisia vaihtoehtoisia skenaarioita asioista, joita ei voida tietää. Kamalan ankealta kuulostaa tuollainen maailma, missä mielikuvitukselle ei ole sijaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 11:37:39

Jos nyt oikein tuhma olen ja availen matopurkkia, niin tiede ei nähdäkseni ole todistanut sitäkään että nainen voi hokkuspokkus olla mies, taikka mies nainen, vain koska aivot sanovat toisin kuin kroppa geeneineen. Käsittääkseni jäsen a4 ei ole kuitenkaan tuomitsemassa jyrkästi näitä muun- ja transsukupuolisia, vaikka he eivät kylmää tieteellistä faktaa suostukaan noin vain pureksimatta nielemään.

Tiede voinee kai toki tänäpänä sanoa että se aivojen kokemus ihmisen identiteetistä voi olla eri kuin kropan biologia. Mutta ei sitä biologiaa kuitenkaan kumoa. Minäkään en oikein osaa samaistua viisikymppisyyteeni, ja mielessäni olen jotain ihan muuta. Mutta ikä on fakta, minkäs teet.

Tällä haen taas sitä että ei se tiedekään kaikkeen riitä. Kuten nyt vaikkapa ohjaamaan ihmisten elämää ihan kaikessa. Jos menee jollekin hameeseen pukeutuneelle miehelle sanomaan että tiede sanoo että olet mies, saa turpaansa, henkisesti tai fyysisesti. Ja mitähän hyötyä siitäkin sitten taas olisi.

Tieteellinen kehitys on vasta aluillaan ihmiskunnan historiassa ja samalla se on itseään kiihdyttävää eli räjähtävän nopeaa.
Mutta tieteen ytimessä oleva tietämisen ja ymmärtämisen idea kyllä riittää kaikkeen järkevään toimintaan ihan jo lähtökohtaisesti ja periaatetasolla.

Transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat syntyneet kulttuurin kasvattamaan psykofyysiseen kehoon jossa kokevat ristiriitaa kulttuurin, psyykkisen ja fyysisen välillä, eikä siinä tarvitse olla mitään tieteen kieltämistä.
Sinäkin voit erotella fyysisen iän henkisestä iästä.
Samalla tavalla kuin hameeseen pukeutuneen miesoletetun miehisen kropan voi määritellä miehen kropaksi mutta ei miehen identiteetiksi.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 15, 2023, 20:11:24
Rohkeaa uskoa, että voi määritellä, mikä on toiminta on haitallista toisille.

Norman uskomukset eivät haittaa minua tippaakaan, päinvastoin, niistä on kiehtovaa keskustella ja niitä on hauska pyöritellä.

Mielestäni sinulla ei ole mitään mandaattia väittää, että olisin tässä väärässä -  ei ainakaan mitään tietoon tai tieteellisyyteen perustuvaa. Omaan uskoosi perustuvia voi olla ja takuulla onkin.

Itseltäsi voinet kysyä, onko uskoosi perustuva toiminta, eli uskoosi perustuvien väittämien esittäminen, haitallista?

T: Xante

Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 15, 2023, 20:57:48

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:56:32
Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

Mielikuvitus on yksi elämän suurimpia rikkauksia. Miksi rajoittaa pohdintoja siihen, mihin tiedon rajat loppuvat? Sieltä löytyy paljon kiehtovia kysymyksiä ja luova mieli voi kehittää kiintoisia vaihtoehtoisia skenaarioita asioista, joita ei voida tietää. Kamalan ankealta kuulostaa tuollainen maailma, missä mielikuvitukselle ei ole sijaa.

Mielikuvitus on hyvä renki tiedon tuottamisessa mutta huono isäntä uskomuksissa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 07:39:57
Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Hyvä. Annapa siis tieteellinen perustelu tälle väitteelle. Olen hövelillä, keväisellä tuulella, joten hyväksyn vaikkapa oikeelliseksi todistetun matemaattisen yhtälön, poikkeuksellisesti. Niin hyvällä tuulella olen, että sallin tosta noin vain ihan vaikka laboratoriotulokset tai jopa kvalitatiivisin menetelmin suoritetun tutkimuksen, kunhan se on kunnolla vertaisarvioitu.

Muuten totean, että väitteesi, joka johtaa johtopäätökseen, että Norman kirjoittelu täällä olisi tyhmää ja vaarallista sekä haitallista esimerkiksi minulle jää kyllä isoksi, paksuksi uskomukseksi ja sen esittäminen vaatii siis uskoa tähän uskomukseen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 20:39:52

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 15, 2023, 11:10:21
Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.
Vanhemmalle oman lapsen ihanuus, tärkeys ja taitavuus on tunteellisesti vahva kokemus mutta ei se ole ristiriidassa sen kanssa että objektiivisesti katsoen hänen kersansa ei ole muita kummoisempi räkänokka. Ja vanhemman kannattaa tiedostaa tämän itsekin, ettei kasvata lastaan muita parempana ja arvokkaampana pikku diktaattorina.
Tiedon avulla sanoittamalla eli tieteellisemmän maailmankuvan omaksumisen kautta subjektiivinenkin kokemusmaailma muokkautuu paremmin nykytieteen tarjoamaan maailmankuvaan, paremmin kuin aiemmat uskonnollisten maailmankuvien muokkaamat yhteisölliset ja yksilölliset maailmankuvat ja niiden perinteet kulttuurissamme. Arkikielikin tieteellistyy ja teknologistuu, kadottaen vanhaa agraarista ja uskonnollista sisältöään.   
Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

Ensin myös tieteen ulkopuolinen maailma on ok:

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.

Muutama rivi myöhemmin se ei enää olekaan sallittu:

Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

Mitä muuta subjektiiviset näkemykset ja mieltymykset ovat kuin uskomuksia?

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 11:34:05

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 11:02:37

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

"Minä" on varmaan maailman ja ihmisten reaktiota, mutta "persoonallisuus" lienee hieman eri asia. -Miten sielut tuntevat toisensa ilman inhimillisiä ominaisuuksia-

Kutsumme tuota kokemusta ja sen aiheuttamia rakenteita (persoonaksi) minuudeksi, siis aivojemme omaksumia tietoja ja taitoja.  Vaikeampi erottaa sielu mielestä, ilman mieltä.

Ja jos sen on erottanut, niin kuka sen on tehnyt, ilmeisesti sama "kiero mieli on edelleen kyseessä.

Se mielestä tällä erää, mutta ainahan voi pohtia elämän salaisuuksia, eikä välttämättä sitä tarvitse tekemällä siinä itsensä "oleelliseksi.

Jumaluuksista ja jeesuksen oikealla puolella istuviksi ikuisiksi kehottomiksi henkisiksi olennoiksi joita sielun olemus vaatii.  Mikä sielu se on joka, ei ole mitään, siitä ei kannata olla mitään mieltä, sillä mieltä oleminen on jo mielikuva jostakin. Yritän kertoa vain, ettei sieluaan kukaan pelasta, jos sellainen on ja ellei ole, ei sekään mikään iso murhe ole, sielukkaalle ihmiselle.

Voimme olla melkoisen montaa mieltä monista asioita, koska olemme ihmisiä ja omaamme monimutkaisen hermojärjestelmän "aivoineen" ilman niitä ei sielukysymystä tarvittaisi, ei muilla olennoilla ole sellaisia tarpeita.

Ihminen on ilmeisesti ainoa olento joka kaipaa ikuisuutta, tietämättä mitä sillä tarkoittaa..

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 15, 2023, 16:20:43

Mitään järkeä siinä ajatuksessa ei kyllä ole, että sielu voisi vaeltaa ajassa vain yhteen suuntaan. Se muuttaisi ainakin itselläni jo ihan ajan käsitystä, sillä ei kait aika mikään yksittäinen jana ole joka tapauksessa. Nytkin jossain on aika jo yö ja tämä me pystytään jopa havaitsemaa. Entä se, mitä ei?

T: Xante

Niin vapaa "sielu ei olisi vapaa, jos se olisi ajan kahleissa.

Silloin se olisi, kuuluisi samaan energian kiertoon, kuin muukin maallinen.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:49:25

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 09:10:43
Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Kyllä. Kaikki uskominen on tiedon vastaista toimintaa.
Tiedon vastaisella toiminnalla maailmasta saa todella omituisen paikan.
Tiedon avulla maailmasta saa paljon ymmärrettävämmän paikan.
Yhä löytyy maailmasta myös uskovaisia tieteilijöitäkin, jotka samaan aikaan sekä tuottavat tietoa että uskovat tiedon vastaisiin asioihin.
Mistä sait ajatuksen että uskomuksia omaavat pitäisi paiskata vankilaan?

https://kantapaikka.net/index.php/topic,2475.msg164978.html#msg164978

Kyllähän se ajatus tuolta lähti versomaan, kun jäi mielikuva että uskominen vertautuu rikollisuuteen.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 16, 2023, 12:52:16

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 11:34:05

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 11:02:37

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

"Minä" on varmaan maailman ja ihmisten reaktiota, mutta "persoonallisuus" lienee hieman eri asia. -Miten sielut tuntevat toisensa ilman inhimillisiä ominaisuuksia-

Kutsumme tuota kokemusta ja sen aiheuttamia rakenteita (persoonaksi) minuudeksi, siis aivojemme omaksumia tietoja ja taitoja.  Vaikeampi erottaa sielu mielestä, ilman mieltä.

Ja jos sen on erottanut, niin kuka sen on tehnyt, ilmeisesti sama "kiero mieli on edelleen kyseessä.

Se mielestä tällä erää, mutta ainahan voi pohtia elämän salaisuuksia, eikä välttämättä sitä tarvitse tekemällä siinä itsensä "oleelliseksi.

Jumaluuksista ja jeesuksen oikealla puolella istuviksi ikuisiksi kehottomiksi henkisiksi olennoiksi joita sielun olemus vaatii.  Mikä sielu se on joka, ei ole mitään, siitä ei kannata olla mitään mieltä, sillä mieltä oleminen on jo mielikuva jostakin. Yritän kertoa vain, ettei sieluaan kukaan pelasta, jos sellainen on ja ellei ole, ei sekään mikään iso murhe ole, sielukkaalle ihmiselle.

Voimme olla melkoisen montaa mieltä monista asioita, koska olemme ihmisiä ja omaamme monimutkaisen hermojärjestelmän "aivoineen" ilman niitä ei sielukysymystä tarvittaisi, ei muilla olennoilla ole sellaisia tarpeita.

Ihminen on ilmeisesti ainoa olento joka kaipaa ikuisuutta, tietämättä mitä sillä tarkoittaa..

Miltä sielu pitäisi pelastaa? Omassa elämässäni koen että pitkästymiseltä. Se että olemassa olemattomuus hirvittää minua ajatuksena, on toki vain minun ongelmani. Kun ajattelen kuolemaa, ajatteluuni tunkee tukehtuminen ja mätäneminen. Eihän semmoinen tila voi jäädä pysyväksi, oli jokin olio ikuinen tai ei.

Eli väistämättä näiden asioiden pihdiskelu on tanhuamista omien keskeneräisyyksien kanssa. Elämä olisi kyllä antoisampaa ilman yhtäaikaista kuoleman- ja elämänpelkoa.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 16, 2023, 08:15:19

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 07:39:57
Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Hyvä. Annapa siis tieteellinen perustelu tälle väitteelle. Olen hövelillä, keväisellä tuulella, joten hyväksyn vaikkapa oikeelliseksi todistetun matemaattisen yhtälön, poikkeuksellisesti. Niin hyvällä tuulella olen, että sallin tosta noin vain ihan vaikka laboratoriotulokset tai jopa kvalitatiivisin menetelmin suoritetun tutkimuksen, kunhan se on kunnolla vertaisarvioitu.

Muuten totean, että väitteesi, joka johtaa johtopäätökseen, että Norman kirjoittelu täällä olisi tyhmää ja vaarallista sekä haitallista esimerkiksi minulle jää kyllä isoksi, paksuksi uskomukseksi ja sen esittäminen vaatii siis uskoa tähän uskomukseen.

T: Xante

Yhtenä esimerkkinä voit verrata uskomushoitoja lääketieteellisiin hoitoihin.

Oma päätelmäni on yleisluontoisempi, perustuen siihen että tieto maailmasta järkevöittää ja luo turvallisempaa toimintaa maailmassa. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.
Kun taas tietoon perustumattomat uskomukset maailmasta kasvattavat riskiä toimia typerästi ja vaarallisesti maailmassa. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.
Päätelmäni eivät ole uskomuksia, koska ne voidaan kumota milloin tahansa paremmilla päätelmillä.

Keväisellä tuulella ei kannata myöskään lähteä seikkailemaan kevätjäille, ilman tietoa.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 16, 2023, 10:23:13
Mitä muuta subjektiiviset näkemykset ja mieltymykset ovat kuin uskomuksia?

Uskomusten lisäksi on myös enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, päätelmiä, luuloja, makuasioita, ideoita, mielipiteitä,..

Uskomuksiksi ymmärrän vain ne näkemykset joita ei voi muuttaa tiedon avulla.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 19:21:16
Yhtenä esimerkkinä voit verrata uskomushoitoja lääketieteellisiin hoitoihin.

Oma päätelmäni on yleisluontoisempi, perustuen siihen että tieto maailmasta järkevöittää ja luo turvallisempaa toimintaa maailmassa. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.
Kun taas tietoon perustumattomat uskomukset maailmasta kasvattavat riskiä toimia typerästi ja vaarallisesti maailmassa. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.
Päätelmäni eivät ole uskomuksia, koska ne voidaan kumota milloin tahansa paremmilla päätelmillä.

Keväisellä tuulella ei kannata myöskään lähteä seikkailemaan kevätjäille, ilman tietoa.

Voisin verrata mitä mihin tahansa, mutta nyt puhuttiin sinun väitteistäsi, jota olet esittänyt. Keskustelun kääntäminen muuhun tunnetaan kiemurteluna.

Huomaan, että et pysty väitteitäsi perustelemaan edes tiedolla, saatika tieteellisesti, Jatkat vain uskomusperäistä mielipiteidesi esittelyä.

Tällä kertaa perustelet uskomuksiasi sillä, että puhut yleisluontoisesti, eli siis yleistät. Mikä kyllä sori vaan tekee uskomuksistasi ainoastaan epätieteellisempiä ja epäuskottavampia.

Jos kriteerisi kuitenkin uskomuksillesi on, että ne ovat päteviä, koska ne voidaan korvata paremmilla, sanoisin kuten jenkit: totea se tehdyksi. Siis korvaaminen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 16, 2023, 14:46:03
https://kantapaikka.net/index.php/topic,2475.msg164978.html#msg164978

Kyllähän se ajatus tuolta lähti versomaan, kun jäi mielikuva että uskominen vertautuu rikollisuuteen.

Mielenkiintoista. Vaikka puhuin äärimmäisenä esimerkkinä pahimpien rikollistenkin kohdalla kanssaihmisyydestä ja demonisoinnin välttämisestä.
Entä miksi mielikuvassasi kaikki rikolliset pitäisi paiskata vankilaan?

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 16, 2023, 19:33:04
Huomaan, että et pysty väitteitäsi perustelemaan edes tiedolla, saatika tieteellisesti, Jatkat vain uskomusperäistä mielipiteidesi esittelyä.

Tällä kertaa perustelet uskomuksiasi sillä, että puhut yleisluontoisesti, eli siis yleistät. Mikä kyllä sori vaan tekee uskomuksistasi ainoastaan epätieteellisempiä ja epäuskottavampia.

Jos kriteerisi kuitenkin uskomuksillesi on, että ne ovat päteviä, koska ne voidaan korvata paremmilla, sanoisin kuten jenkit: totea se tehdyksi. Siis korvaaminen.

T: Xante

Tiede itsessään jo toimii todisteena tiedon paremmuudesta uskomuksiin nähden.
Modernin tieteen aikakaudella ihmiskunnan väkiluku ja hyvinvointi ovat kasvaneet vauhdilla.
Tilastollisesti todistettua faktaa.
Tieteellinen maailmankuva näkyy myös modernissa arjessasi kaikkialla ja varoitus heikoille jäille menemisestä kannattaa ottaa vakavasti, hampaat kannattaa pestä säännöllisesti jne.

Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Tiede itsessään jo toimii todisteena tiedon paremmuudesta uskomuksiin nähden.
---

jaada jaada kiemurtelua.

Nyt pyydettiin, että perustelisit nämä omat väitteesi:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 07:39:57
Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:35:36
Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Tiedolla tai mieluiten tieteellisesti siinä kontekstissa, jossa olet esittänyt: Norman kirjoittelu täällä omista uskomuksistaan.

Jos olet kovin tieteelle vihkiytynyt, ymmärtänet myös asiassa pysymisen arvon. Voimme aloittaa siitä ja siirtyä sitten keskustelemaan, mikä arvo on sillä, että ihminen kykenee hieman abstraktimpaan ajatteluun kuin pelkkä kognitiivinen päättely.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 19:31:45

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 16, 2023, 10:23:13
Mitä muuta subjektiiviset näkemykset ja mieltymykset ovat kuin uskomuksia?

Uskomusten lisäksi on myös enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, päätelmiä, luuloja, makuasioita, ideoita, mielipiteitä,..

Uskomuksiksi ymmärrän vain ne näkemykset joita ei voi muuttaa tiedon avulla.

Käytät siis sanaa uskomus selvästi eri tavalla kuin suurin osa suomen puhujista, paljon rajatummin. Ei se mitään, kun kerran kerroit mitä sillä tarkoitat. Tämä tarkennuksesi ei silti muuta oikeastaan mitään, koska uskomus menee osin päällekkäin muiden listaamiesi käsitteiden – valistunut arvaus, päätelmä, luulo, makuasia, idea, mielipide – kanssa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Käsitellään ensin se uskomus.

Jos uskomus käsitetään näkemykseksi, jota ei voi muuttaa tiedon avulla, jää yhä kaksi mahdollisuutta. Uskomus voi olla silloin ns. falsifioimaton väite, tiedefanaatikkojen vihaama postulaatti joka koskee asiaa, jota on mahdoton todentaa mihinkään suuntaan. Esimerkiksi jumaluus joka sekaantui aktiivisesti ihmisten asioihin kauan sitten, mutta on nykyisin lopettanut puuttumisen täysin, olisi sellainen. On ihan mahdoton todistaa, että tämä ylimaallinen olisi kenellekään puhunut, mutta myös että sellaista ei olisi koskaan sattunut. Toinen mahdollisuus uskomuksien esittelyyn olisi tieteen herjaaminen ja paatuneisuus moneen kertaan varmistettua tietoa kohtaan. Maa on litteä tai holokaustin kieltäminen ovat tällaisia syntejä.

Kun tuomitset toiset uskovaisiksi, koska heillä on uskomuksia, olisi hyvä jos kertoisit esittävätkö he mielestäsi hedelmättömiä väitteitä vai yrittävätkö he viekoitella lapsoset pois tieteen kapealta polulta. Noissa teoissa on moraalinen ero, ja sillä on monelle merkitystä, vaikka moraaliasioiden käsittely ei kaikin puolin tieteen tontille mahdu sekään.

Sitten siihen alussa luvattuun käsiteanalyysiin. Otan konkreettisen esimerkin, jota on ketjussa aiemminkin pyöritelty. Ihmisen kuolematon sielu. Se on siis sinusta uskomus, eli joko turha hypoteesi tai tieteen vastainen harhaoppi. Hyväksyn, että tuolla kannalla voi olla. Mutta sielu voi tulla mieleen muullakin tavoin.

Sielu voi olla valistunut arvaus. Ihmisellä on tietoisuus. Se on fakta. Sen pohjimmaista syytä tai tarkoitusperää tai mekanismia tai toimintaa ei ole pystytty selvittämään fysiikan tai kemian tai biologian tai psykologian avulla. Silloin ajatusta jostakin aivan toisenlaisen toimijan olemassaolosta, sanotaan sitä sieluksi, voi pitää valistuneena arvauksena.

Sielu voi olla päätelmä. Elävän ja elottoman eroa on hyvin vaikea määritellä selkein ulkoisin kriteerein. Ero ei johdu siten ulkoisista tekijöistä, vaan sen aiheuttaa erillinen eron aiheuttaja, sielu. Näin on mahdollista päätellä.

Sielu voi olla luulo. Ihminen voi luulla, että sielu on todellinen ja olemassa, koska on koko ikänsä kuullut niin olevan.

Sielu voi olla makuasia. Ihmisenä olemiseen ja sen tietämiseen, että on ihminen, kuuluu asioita, joita emme läpikotaisin ymmärrä. Ne asiat voi jättää toistaiseksi avoimiksi, pitää niitä aina selittämättöminä, selittää ne elektronien liikkeeksi johtimessa, tai antaa niille nimen sielu. Mitä nyt tekeekin, se on makuasia.

Sielu voi olla idea. Mitä jos meissä kaikissa on hitunen ikuisuutta, joka pukeutuu lihaan ja verhoaa olemuksensa ja sitoutuu maailmaan ja sen voittoihin ja tappioihin, joksikin aikaa? Olisiko siinä ideaa?

Sielu voi olla mielipide. Sinä olet sitä mieltä, että sielua ei ole. Jotkut muut, että sielu on todellinen. Molemmat käsitykset ovat mielipiteitä. Sillä kumpi ehkä on paremmin perusteltu ei ole mitään merkitystä, molemmat ovat yhä mielipiteitä.

Maailmankuvana iskulauseet saattavat olla... iskeviä. –  "Neljä jalkaa tiede, kaksi jalkaa uskomus." – Ohjenuorana semmoinen ei ole kovin kauas hyödyllistä, paitsi totalitarismissa.

Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 16, 2023, 14:53:14

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 16, 2023, 12:52:16

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 11:34:05

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 11:02:37

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:56:34

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 15, 2023, 10:50:10

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 15, 2023, 10:41:28
Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

"Minä" on varmaan maailman ja ihmisten reaktiota, mutta "persoonallisuus" lienee hieman eri asia. -Miten sielut tuntevat toisensa ilman inhimillisiä ominaisuuksia-

Kutsumme tuota kokemusta ja sen aiheuttamia rakenteita (persoonaksi) minuudeksi, siis aivojemme omaksumia tietoja ja taitoja.  Vaikeampi erottaa sielu mielestä, ilman mieltä.

Ja jos sen on erottanut, niin kuka sen on tehnyt, ilmeisesti sama "kiero mieli on edelleen kyseessä.

Se mielestä tällä erää, mutta ainahan voi pohtia elämän salaisuuksia, eikä välttämättä sitä tarvitse tekemällä siinä itsensä "oleelliseksi.

Jumaluuksista ja jeesuksen oikealla puolella istuviksi ikuisiksi kehottomiksi henkisiksi olennoiksi joita sielun olemus vaatii.  Mikä sielu se on joka, ei ole mitään, siitä ei kannata olla mitään mieltä, sillä mieltä oleminen on jo mielikuva jostakin. Yritän kertoa vain, ettei sieluaan kukaan pelasta, jos sellainen on ja ellei ole, ei sekään mikään iso murhe ole, sielukkaalle ihmiselle.

Voimme olla melkoisen montaa mieltä monista asioita, koska olemme ihmisiä ja omaamme monimutkaisen hermojärjestelmän "aivoineen" ilman niitä ei sielukysymystä tarvittaisi, ei muilla olennoilla ole sellaisia tarpeita.

Ihminen on ilmeisesti ainoa olento joka kaipaa ikuisuutta, tietämättä mitä sillä tarkoittaa..

Miltä sielu pitäisi pelastaa? Omassa elämässäni koen että pitkästymiseltä. Se että olemassa olemattomuus hirvittää minua ajatuksena, on toki vain minun ongelmani. Kun ajattelen kuolemaa, ajatteluuni tunkee tukehtuminen ja mätäneminen. Eihän semmoinen tila voi jäädä pysyväksi, oli jokin olio ikuinen tai ei.

Eli väistämättä näiden asioiden pihdiskelu on tanhuamista omien keskeneräisyyksien kanssa. Elämä olisi kyllä antoisampaa ilman yhtäaikaista kuoleman- ja elämänpelkoa.

Niin ei sitä mitä ei ole, ei tarvitse pelastaa ja se mikä on -on edelleen, jos vakaassa maailmassa yleensä on jotain olemassa.

Mitä yleensä on "olemassa menneisyys, tulevaisuus, >nykyhetki, jossa kaikki tapahtuu, vain tapahtumia, on siis olemassa. Kokija on näkijä, ilman kokemista ei voi nähdä eikä kuulla, energian vuorovaikutuksia tarvitaan jatkuvasti- Ihminen kuten muutkin elävät saavat ulkopuoleltaan (maailmasta) kaiken energiansa ja kokevat aistiensa- (hermoston) kautta maailmaa olen siis samaa toimintaa maailman kanssa.

Mihin tuossa sielua sitten tarvitaan> erilaisia luonnonvoimia kyllä, ilman esimerkiksi painovoimaa (kiihtyvyyttä, liikettä) ei ihmistäkään olisi miettimässä sielunsa sympatiaa.

Ihminen voi kyllä pelätä elämää- kuolemaa ja se kaiketi selittääkin paljolti sen tarpeen uskoa, vaikka sieluun, kunhan on jokin turva ajatuksellisella tasolla.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Saattaa olla, uskomuksia on kaikenlaisia, mutta uskonnot ovat jotain pahempaa, ne pyrkivät muuttamaan kaikki muut samanlaisiksi, -opin mukaisiksi.

Usein myös väkivalloin- vaikka hyvää sanomaa julistavat. A4 on siis hyvin oikeassa siinä, että uskomukset voivat olla vaarallisia.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:07:39

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Saattaa olla, uskomuksia on kaikenlaisia, mutta uskonnot ovat jotain pahempaa, ne pyrkivät muuttamaan kaikki muut samanlaisiksi, -opin mukaisiksi.

Usein myös väkivalloin- vaikka hyvää sanomaa julistavat. A4 on siis hyvin oikeassa siinä, että uskomukset voivat olla vaarallisia.

Moni uskonto on mennyt "eteenpäin" siinä missä tiedekin. Kuten tieteenkin nimissä on kidutettu ja toimittu väärin, niin on myös uskontojen nimissä. Tiede on pelastanut elämiä, mutta niin ovat uskonnotkin. On yksisilmäistä määrittää jokin ilmiö pelkästään huonoksi tai hyväksi. Ihminen voi suhtautua uskontoon tai uskoon joko dogmaattisesti, mikä ei lisää psykologista joustavuutta ja on helposti haitallista, mutta uskonnollinen elementti ihmisen elämänkatsomuksessa voi olla myös elämää ja hyvinvointia rikastavaa lisäten ihmisen joustavia coping-keinoja. Kaikki riippuu yksilöistä ja ympäristötä yksilön ympärillä, eikä ole minkäänlaisia perusteita ulkoapäin sanoa, että elämänkatsomus, joka sisältää tieteen ulottumattomissa olevia asioita, tai jopa tieteen vastaisia asioita, on automaattisesti haitallinen. Sellaista väittävä toimii uskomuksen pohjalta.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 19:43:46

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 16, 2023, 14:46:03
https://kantapaikka.net/index.php/topic,2475.msg164978.html#msg164978

Kyllähän se ajatus tuolta lähti versomaan, kun jäi mielikuva että uskominen vertautuu rikollisuuteen.

Mielenkiintoista. Vaikka puhuin äärimmäisenä esimerkkinä pahimpien rikollistenkin kohdalla kanssaihmisyydestä ja demonisoinnin välttämisestä.
Entä miksi mielikuvassasi kaikki rikolliset pitäisi paiskata vankilaan?

Jostain kumman syystä nyt en vaan ole niin höveli että rikoksen tehnyt saisi minun puolestani porskutella vapaalla jalalla. Vaikka karman tietysti pitäisikin hoitaa rangaistus, karma ei välttämättä toteudu hetimiten, ja olisi räikeä epäoikeudenmukaisuus yhteisön muiden jäsenten silmissä että saisi tehdä mitä vaan, eikä minkäänlaista satikutia asiasta seuraa.

Vaikka siltähän se Suomessa nykyään tuntuu, että lähinnä päänsilityksellä pärjää vaikka tappaisi.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 09:21:19

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:07:39

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Saattaa olla, uskomuksia on kaikenlaisia, mutta uskonnot ovat jotain pahempaa, ne pyrkivät muuttamaan kaikki muut samanlaisiksi, -opin mukaisiksi.

Usein myös väkivalloin- vaikka hyvää sanomaa julistavat. A4 on siis hyvin oikeassa siinä, että uskomukset voivat olla vaarallisia.

Moni uskonto on mennyt "eteenpäin" siinä missä tiedekin. Kuten tieteenkin nimissä on kidutettu ja toimittu väärin, niin on myös uskontojen nimissä. Tiede on pelastanut elämiä, mutta niin ovat uskonnotkin. On yksisilmäistä määrittää jokin ilmiö pelkästään huonoksi tai hyväksi. Ihminen voi suhtautua uskontoon tai uskoon joko dogmaattisesti, mikä ei lisää psykologista joustavuutta ja on helposti haitallista, mutta uskonnollinen elementti ihmisen elämänkatsomuksessa voi olla myös elämää ja hyvinvointia rikastavaa lisäten ihmisen joustavia coping-keinoja. Kaikki riippuu yksilöistä ja ympäristötä yksilön ympärillä, eikä ole minkäänlaisia perusteita ulkoapäin sanoa, että elämänkatsomus, joka sisältää tieteen ulottumattomissa olevia asioita, tai jopa tieteen vastaisia asioita, on automaattisesti haitallinen. Sellaista väittävä toimii uskomuksen pohjalta.

Ei taida uskonnot voida "mennä eteenpäin" jos kerran ovat uskontoja.

Saattavat kyllä sopeutua nyiseen tilanteeseen, mutta kuten maailmalta hyvin nähdään lopulliset keinot ovat väkivaltaisia.

Ihmisen mielikuvitusmaailma ei sinänsä ole vaarallinen ja sitä tarvitaan, mutta jos sieltä poimii haitallisia uskomuksia on se vaarallista- tai haitallista, ja sitä valistusta tehdään edelleen jihadisteja ja marttyyrejä riittää.

Uskonnosta ei väkivalta ole mihinkään poistunut, ehkä jopa päinvastoin se on vain lisääntynyt. Väkivaltaa on jo sekin, että ihmisten päähän tupataan kaikenlaisia oppeja. Utopioita, joista tulee heille elämänohjeita.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:39:11

Ei taida uskonnot voida "mennä eteenpäin" jos kerran ovat uskontoja.

Saattavat kyllä sopeutua nyiseen tilanteeseen, mutta kuten maailmalta hyvin nähdään lopulliset keinot ovat väkivaltaisia.

Ihmisen mielikuvitusmaailma ei sinänsä ole vaarallinen ja sitä tarvitaan, mutta jos sieltä poimii haitallisia uskomuksia on se vaarallista- tai haitallista, ja sitä valistusta tehdään edelleen jihadisteja ja marttyyrejä riittää.

Uskonnosta ei väkivalta ole mihinkään poistunut, ehkä jopa päinvastoin se on vain lisääntynyt. Väkivaltaa on jo sekin, että ihmisten päähän tupataan kaikenlaisia oppeja. Utopioita, joista tulee heille elämänohjeita.

Yhtä lailla jäykkä usko tieteeseen voi olla haitallista ja elämää kaventavaa, ja voi johtaa toisten vähättelyyn ja jopa väivaltaiseen käytökseen. Jäykkyys ihmsen maailmankatsomuksessa ja coping-keinoissa on haitallista, ei uskonto tai tiedeusko.

Se on kieltämättä totta, että haitallinen uskomus on haitallinen, kuten sanot.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:03:10
Niin ei sitä mitä ei ole, ei tarvitse pelastaa ja se mikä on -on edelleen, jos vakaassa maailmassa yleensä on jotain olemassa.

Mitä yleensä on "olemassa menneisyys, tulevaisuus, >nykyhetki, jossa kaikki tapahtuu, vain tapahtumia, on siis olemassa. Kokija on näkijä, ilman kokemista ei voi nähdä eikä kuulla, energian vuorovaikutuksia tarvitaan jatkuvasti- Ihminen kuten muutkin elävät saavat ulkopuoleltaan (maailmasta) kaiken energiansa ja kokevat aistiensa- (hermoston) kautta maailmaa olen siis samaa toimintaa maailman kanssa.

Mihin tuossa sielua sitten tarvitaan> erilaisia luonnonvoimia kyllä, ilman esimerkiksi painovoimaa (kiihtyvyyttä, liikettä) ei ihmistäkään olisi miettimässä sielunsa sympatiaa.

Ihminen voi kyllä pelätä elämää- kuolemaa ja se kaiketi selittääkin paljolti sen tarpeen uskoa, vaikka sieluun, kunhan on jokin turva ajatuksellisella tasolla.

Minulle se sielu on todellinen itse, eikä joku erillinen härpäke jonka voi vaikka ottaa pois ja silti elämä jatkuu. Mutta ihan yksi yhteen sielua en miellä tämmöiseksi ego+keho-kokonaisuudeksi, koska koen että ego ja keho ovat sen "vaatteet". Ja nämä vaatteet, siis keho ja kertakäyttöego, toimivat eristäen niin että suurimman osan aikaa ihmisestä ei kyllä pahemmin se sisäisin, todellisin osa näkyville pääse. On vähän kuin olisi toppatakin huppu vedetty silmille ja narukin kiristetty, niin että ei sieltä sisältä kuulu kuin epämääräistä muminaa.

Katson että sielu voi päästä esille sellaisissa kokemuksissa jotka eivät edusta "jokapäiväistä mieltä". Jos tulee sellainen hetki että ikäänkuin menettää ajan ja paikan tajun ja unohtaa edes hetkeksi olevansa joku Kalle Virtanen Köyliöstä, ikä se ja se, niin siinä mielestäni on sitä sielua päässyt ns. pinnalle. Tämän sielun kautta käsittääkseni voi sitten kyllä tulla esille muita elämiä joita on tullut läpilusittua. Sinnehän ne on jemmattu, minun sieltä täältä sisäistämäni mukaan.

Kaaviokuvia tästä voisi piirustella, mutta kun en Paintin kanssa mikään mestari ole, niin ei jaksa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:44:08

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:03:10
Niin ei sitä mitä ei ole, ei tarvitse pelastaa ja se mikä on -on edelleen, jos vakaassa maailmassa yleensä on jotain olemassa.

Mitä yleensä on "olemassa menneisyys, tulevaisuus, >nykyhetki, jossa kaikki tapahtuu, vain tapahtumia, on siis olemassa. Kokija on näkijä, ilman kokemista ei voi nähdä eikä kuulla, energian vuorovaikutuksia tarvitaan jatkuvasti- Ihminen kuten muutkin elävät saavat ulkopuoleltaan (maailmasta) kaiken energiansa ja kokevat aistiensa- (hermoston) kautta maailmaa olen siis samaa toimintaa maailman kanssa.

Mihin tuossa sielua sitten tarvitaan> erilaisia luonnonvoimia kyllä, ilman esimerkiksi painovoimaa (kiihtyvyyttä, liikettä) ei ihmistäkään olisi miettimässä sielunsa sympatiaa.

Ihminen voi kyllä pelätä elämää- kuolemaa ja se kaiketi selittääkin paljolti sen tarpeen uskoa, vaikka sieluun, kunhan on jokin turva ajatuksellisella tasolla.

Minulle se sielu on todellinen itse, eikä joku erillinen härpäke jonka voi vaikka ottaa pois ja silti elämä jatkuu. Mutta ihan yksi yhteen sielua en miellä tämmöiseksi ego+keho-kokonaisuudeksi, koska koen että ego ja keho ovat sen "vaatteet". Ja nämä vaatteet, siis keho ja kertakäyttöego, toimivat eristäen niin että suurimman osan aikaa ihmisestä ei kyllä pahemmin se sisäisin, todellisin osa näkyville pääse. On vähän kuin olisi toppatakin huppu vedetty silmille ja narukin kiristetty, niin että ei sieltä sisältä kuulu kuin epämääräistä muminaa.

Katson että sielu voi päästä esille sellaisissa kokemuksissa jotka eivät edusta "jokapäiväistä mieltä". Jos tulee sellainen hetki että ikäänkuin menettää ajan ja paikan tajun ja unohtaa edes hetkeksi olevansa joku Kalle Virtanen Köyliöstä, ikä se ja se, niin siinä mielestäni on sitä sielua päässyt ns. pinnalle. Tämän sielun kautta käsittääkseni voi sitten kyllä tulla esille muita elämiä joita on tullut läpilusittua. Sinnehän ne on jemmattu, minun sieltä täältä sisäistämäni mukaan.

Kaaviokuvia tästä voisi piirustella, mutta kun en Paintin kanssa mikään mestari ole, niin ei jaksa.

"En siis epäile lainkaan "sielun" olemassaoloa, mutta en siihen uskokaan- pikemminkin voidaan ajatella olemisen salaisuutta.

Kaikki liittyy kaikkeen ja gravitaatiokenttäkin on selittämättä joten voidaan yleensä olettaa, että sielulla tarkoitetaan niitä "voimakenttiä jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjinä.

Yksilöllistä tietoisuutensa säilyttävää sielua ei taida olla, jos kerran aivot ovat muistin varasto, ja ilman muistia, ei ihminen tiedä mitään, eikä ole "huolissaan edes sielustaan.

Maailma- kaikkeus toimii ihan hyvin ilman ihmistä ja sieluoletuksia, joita ihmisellä voi olla.

Geenit varaavat myös tiedon ihmisestä (ihmis-solun geenit) ja muiden olentojen geenit ovat niissä olennoissa- jokainen katsoo maailmaa, tai kokee sen maailman itsessään, niin kauan, kun henkiriepu on käynnissä sähköisine impulsseineen.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 09:44:03

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:39:11

Ei taida uskonnot voida "mennä eteenpäin" jos kerran ovat uskontoja.

Saattavat kyllä sopeutua nyiseen tilanteeseen, mutta kuten maailmalta hyvin nähdään lopulliset keinot ovat väkivaltaisia.

Ihmisen mielikuvitusmaailma ei sinänsä ole vaarallinen ja sitä tarvitaan, mutta jos sieltä poimii haitallisia uskomuksia on se vaarallista- tai haitallista, ja sitä valistusta tehdään edelleen jihadisteja ja marttyyrejä riittää.

Uskonnosta ei väkivalta ole mihinkään poistunut, ehkä jopa päinvastoin se on vain lisääntynyt. Väkivaltaa on jo sekin, että ihmisten päähän tupataan kaikenlaisia oppeja. Utopioita, joista tulee heille elämänohjeita.

Yhtä lailla jäykkä usko tieteeseen voi olla haitallista ja elämää kaventavaa, ja voi johtaa toisten vähättelyyn ja jopa väivaltaiseen käytökseen. Jäykkyys ihmsen maailmankatsomuksessa ja coping-keinoissa on haitallista, ei uskonto tai tiedeusko.

Se on kieltämättä totta, että haitallinen uskomus on haitallinen, kuten sanot.

Uskonnon ero tieteeseen on siinä, että uskomusta, uskovat pitävät lähtökohtanaan ja selittävät kaiken muun sen uskonnon mukaan.

Tiede pyrkii tutkimaan ja tuottaa erilaisia päätelmiä joita voi verrata ja kumota. Tiede ei siis todista valmista oletuksia todeksi, se tutkii ja olettaa erilaisia mahdollisuuksia myös maailman selitykseksi, eikä se välttämättä ole oikeassa, mutta tutkiminen jatkuu ja uusia tuloksia saataessa niitä julkistetaan mahdollisina selityksinä- tietona, joka on kumottavissa, jos ne eivät pidä paikkaansa.

Uskomuksien kumoaminen ei kuulu uskonnon olemukseen- tiede on senkin tehnyt nykyaikana ei uskonto.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:58:56

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 09:44:03

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:39:11

Ei taida uskonnot voida "mennä eteenpäin" jos kerran ovat uskontoja.

Saattavat kyllä sopeutua nyiseen tilanteeseen, mutta kuten maailmalta hyvin nähdään lopulliset keinot ovat väkivaltaisia.

Ihmisen mielikuvitusmaailma ei sinänsä ole vaarallinen ja sitä tarvitaan, mutta jos sieltä poimii haitallisia uskomuksia on se vaarallista- tai haitallista, ja sitä valistusta tehdään edelleen jihadisteja ja marttyyrejä riittää.

Uskonnosta ei väkivalta ole mihinkään poistunut, ehkä jopa päinvastoin se on vain lisääntynyt. Väkivaltaa on jo sekin, että ihmisten päähän tupataan kaikenlaisia oppeja. Utopioita, joista tulee heille elämänohjeita.

Yhtä lailla jäykkä usko tieteeseen voi olla haitallista ja elämää kaventavaa, ja voi johtaa toisten vähättelyyn ja jopa väivaltaiseen käytökseen. Jäykkyys ihmsen maailmankatsomuksessa ja coping-keinoissa on haitallista, ei uskonto tai tiedeusko.

Se on kieltämättä totta, että haitallinen uskomus on haitallinen, kuten sanot.

Uskonnon ero tieteeseen on siinä, että uskomusta, uskovat pitävät lähtökohtanaan ja selittävät kaiken muun sen uskonnon mukaan.

Tiede pyrkii tutkimaan ja tuottaa erilaisia päätelmiä joita voi verrata ja kumota. Tiede ei siis todista valmista oletuksia todeksi, se tutkii ja olettaa erilaisia mahdollisuuksia myös maailman selitykseksi, eikä se välttämättä ole oikeassa, mutta tutkiminen jatkuu ja uusia tuloksia saataessa niitä julkistetaan mahdollisina selityksinä- tietona, joka on kumottavissa, jos ne eivät pidä paikkaansa.

Uskomuksien kumoaminen ei kuulu uskonnon olemukseen- tiede on senkin tehnyt nykyaikana ei uskonto.

Sinulla on hyvin jäykkä käsitys uskonnon merkityksestä elämässä. Aivan kuin olisi vain yksi tapa, jolla uskonto tai henkisyys voi olla osa maailmankatsomusta. Mutta en käy tästä enempää kanssasi väittelemään, koska et tunnu voivan käsittää olla olevan erilaisia tapoja olla ns. henkinen.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:51:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:44:08

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:03:10
Niin ei sitä mitä ei ole, ei tarvitse pelastaa ja se mikä on -on edelleen, jos vakaassa maailmassa yleensä on jotain olemassa.

Mitä yleensä on "olemassa menneisyys, tulevaisuus, >nykyhetki, jossa kaikki tapahtuu, vain tapahtumia, on siis olemassa. Kokija on näkijä, ilman kokemista ei voi nähdä eikä kuulla, energian vuorovaikutuksia tarvitaan jatkuvasti- Ihminen kuten muutkin elävät saavat ulkopuoleltaan (maailmasta) kaiken energiansa ja kokevat aistiensa- (hermoston) kautta maailmaa olen siis samaa toimintaa maailman kanssa.

Mihin tuossa sielua sitten tarvitaan> erilaisia luonnonvoimia kyllä, ilman esimerkiksi painovoimaa (kiihtyvyyttä, liikettä) ei ihmistäkään olisi miettimässä sielunsa sympatiaa.

Ihminen voi kyllä pelätä elämää- kuolemaa ja se kaiketi selittääkin paljolti sen tarpeen uskoa, vaikka sieluun, kunhan on jokin turva ajatuksellisella tasolla.

Minulle se sielu on todellinen itse, eikä joku erillinen härpäke jonka voi vaikka ottaa pois ja silti elämä jatkuu. Mutta ihan yksi yhteen sielua en miellä tämmöiseksi ego+keho-kokonaisuudeksi, koska koen että ego ja keho ovat sen "vaatteet". Ja nämä vaatteet, siis keho ja kertakäyttöego, toimivat eristäen niin että suurimman osan aikaa ihmisestä ei kyllä pahemmin se sisäisin, todellisin osa näkyville pääse. On vähän kuin olisi toppatakin huppu vedetty silmille ja narukin kiristetty, niin että ei sieltä sisältä kuulu kuin epämääräistä muminaa.

Katson että sielu voi päästä esille sellaisissa kokemuksissa jotka eivät edusta "jokapäiväistä mieltä". Jos tulee sellainen hetki että ikäänkuin menettää ajan ja paikan tajun ja unohtaa edes hetkeksi olevansa joku Kalle Virtanen Köyliöstä, ikä se ja se, niin siinä mielestäni on sitä sielua päässyt ns. pinnalle. Tämän sielun kautta käsittääkseni voi sitten kyllä tulla esille muita elämiä joita on tullut läpilusittua. Sinnehän ne on jemmattu, minun sieltä täältä sisäistämäni mukaan.

Kaaviokuvia tästä voisi piirustella, mutta kun en Paintin kanssa mikään mestari ole, niin ei jaksa.

"En siis epäile lainkaan "sielun" olemassaoloa, mutta en siihen uskokaan- pikemminkin voidaan ajatella olemisen salaisuutta.

Kaikki liittyy kaikkeen ja gravitaatiokenttäkin on selittämättä joten voidaan yleensä olettaa, että sielulla tarkoitetaan niitä "voimakenttiä jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjinä.

Yksilöllistä tietoisuutensa säilyttävää sielua ei taida olla, jos kerran aivot ovat muistin varasto, ja ilman muistia, ei ihminen tiedä mitään, eikä ole "huolissaan edes sielustaan.

Maailma- kaikkeus toimii ihan hyvin ilman ihmistä ja sieluoletuksia, joita ihmisellä voi olla.

Geenit varaavat myös tiedon ihmisestä (ihmis-solun geenit) ja muiden olentojen geenit ovat niissä olennoissa- jokainen katsoo maailmaa, tai kokee sen maailman itsessään, niin kauan, kun henkiriepu on käynnissä sähköisine impulsseineen.

Jos muistikuvat muista elämistä ovat muistikuvia, eivätkä mitä tahansa kuvia, silloin muistilla on varasto muualla(kin) kuin aivoissa. Tietokoneissahan taitaa olla joku semmoinen muisti joka katkeaa ja pyyhkiytyy heti kun laite sammutetaan, mutta myös sellainen muisti joka säilyy sinäkin aikana kun laite on sammutettuna. Voisi vertailla (eikä ekaa kertaa) että tämä ego+keho-kokonaisuus on se mikä päättyy kehon kuolemaan, mutta jotain (kohokohdat?) siitä sielu kuitenkin taltioi itseensä ja säilyttää.

Tosin ego ei taida kyllä päättyä ihan samalla hetkellä kuin fyysinen keho mätänee pois, jos meedioita on uskominen että sielut viestittelevät sieltä kehottomasta tilasta sen oloisina että ovat yhä niitä persoonallisuuksia kuin olivat eläessäänkin. Itse en usko että tuo jatkuu ikuisesti, eli uskon että pikkuhiljaa sielu jättää sitä taannoisinta elämäänsä taustalle, eikä ole enää se Kalle Virtanen jne. Seuraavassa syntymässä ilmeisesti sitten tuleekin (yleensä) lopullinen muistinmenetys, eikä aiemmat elämät yleensä kummittele mielessä. Jos ei niissä ole sattunut jotain tosi traagista, mikä änkee väkisinkin seuraavankin kehollistuman aivoja kiusaamaan.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 16, 2023, 20:44:16

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Tiede itsessään jo toimii todisteena tiedon paremmuudesta uskomuksiin nähden.
---

jaada jaada kiemurtelua.

Nyt pyydettiin, että perustelisit nämä omat väitteesi:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 07:39:57
Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:35:36
Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Tiedolla tai mieluiten tieteellisesti siinä kontekstissa, jossa olet esittänyt: Norman kirjoittelu täällä omista uskomuksistaan.

Jos olet kovin tieteelle vihkiytynyt, ymmärtänet myös asiassa pysymisen arvon. Voimme aloittaa siitä ja siirtyä sitten keskustelemaan, mikä arvo on sillä, että ihminen kykenee hieman abstraktimpaan ajatteluun kuin pelkkä kognitiivinen päättely.

T: Xante

Tässä yksi esimerkki, tosin ilman lähdeviitteitä, miten tärkeää tieto on:

"Tyttöjen koulutus on keskeisessä asemassa hyvinvoinnin edistämisessä, köyhyyden torjumisessa ja väestönkasvun hillitsemisessä", sanoo Suomen YK-liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman.

"Tyttöjen ja naisten koulutuksella on suuri merkitys perheiden hyvinvoinnille ja lasten tulevaisuudelle", sanoo Vikman. Koulutus luo edellytykset paitsi tyttöjen paremmalle asemalle, laajemmille mahdollisuuksille ja paremmalle elämälle, myös vauraammalle, terveemmälle ja kestävämmälle maailmalle.
https://www.ykliitto.fi/uutiset-media/uutiset/yk-liiton-puheenjohtaja-naisten-koulutus-on-avain-hyvinvointiin

Toinen vihje sille että tieto on meille elintärkeää, löytyy siitä tieteellisestä faktasta että meillä on aistit, hermojärjestelmä ja aivot.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 16, 2023, 21:51:44
Käytät siis sanaa uskomus selvästi eri tavalla kuin suurin osa suomen puhujista, paljon rajatummin. Ei se mitään, kun kerran kerroit mitä sillä tarkoitat. Tämä tarkennuksesi ei silti muuta oikeastaan mitään, koska uskomus menee osin päällekkäin muiden listaamiesi käsitteiden – valistunut arvaus, päätelmä, luulo, makuasia, idea, mielipide – kanssa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Käsitellään ensin se uskomus.

Jos uskomus käsitetään näkemykseksi, jota ei voi muuttaa tiedon avulla, jää yhä kaksi mahdollisuutta. Uskomus voi olla silloin ns. falsifioimaton väite, tiedefanaatikkojen vihaama postulaatti joka koskee asiaa, jota on mahdoton todentaa mihinkään suuntaan. Esimerkiksi jumaluus joka sekaantui aktiivisesti ihmisten asioihin kauan sitten, mutta on nykyisin lopettanut puuttumisen täysin, olisi sellainen. On ihan mahdoton todistaa, että tämä ylimaallinen olisi kenellekään puhunut, mutta myös että sellaista ei olisi koskaan sattunut. Toinen mahdollisuus uskomuksien esittelyyn olisi tieteen herjaaminen ja paatuneisuus moneen kertaan varmistettua tietoa kohtaan. Maa on litteä tai holokaustin kieltäminen ovat tällaisia syntejä.

Kun tuomitset toiset uskovaisiksi, koska heillä on uskomuksia, olisi hyvä jos kertoisit esittävätkö he mielestäsi hedelmättömiä väitteitä vai yrittävätkö he viekoitella lapsoset pois tieteen kapealta polulta. Noissa teoissa on moraalinen ero, ja sillä on monelle merkitystä, vaikka moraaliasioiden käsittely ei kaikin puolin tieteen tontille mahdu sekään.

Sitten siihen alussa luvattuun käsiteanalyysiin. Otan konkreettisen esimerkin, jota on ketjussa aiemminkin pyöritelty. Ihmisen kuolematon sielu. Se on siis sinusta uskomus, eli joko turha hypoteesi tai tieteen vastainen harhaoppi. Hyväksyn, että tuolla kannalla voi olla. Mutta sielu voi tulla mieleen muullakin tavoin.

Sielu voi olla valistunut arvaus. Ihmisellä on tietoisuus. Se on fakta. Sen pohjimmaista syytä tai tarkoitusperää tai mekanismia tai toimintaa ei ole pystytty selvittämään fysiikan tai kemian tai biologian tai psykologian avulla. Silloin ajatusta jostakin aivan toisenlaisen toimijan olemassaolosta, sanotaan sitä sieluksi, voi pitää valistuneena arvauksena.

Sielu voi olla päätelmä. Elävän ja elottoman eroa on hyvin vaikea määritellä selkein ulkoisin kriteerein. Ero ei johdu siten ulkoisista tekijöistä, vaan sen aiheuttaa erillinen eron aiheuttaja, sielu. Näin on mahdollista päätellä.

Sielu voi olla luulo. Ihminen voi luulla, että sielu on todellinen ja olemassa, koska on koko ikänsä kuullut niin olevan.

Sielu voi olla makuasia. Ihmisenä olemiseen ja sen tietämiseen, että on ihminen, kuuluu asioita, joita emme läpikotaisin ymmärrä. Ne asiat voi jättää toistaiseksi avoimiksi, pitää niitä aina selittämättöminä, selittää ne elektronien liikkeeksi johtimessa, tai antaa niille nimen sielu. Mitä nyt tekeekin, se on makuasia.

Sielu voi olla idea. Mitä jos meissä kaikissa on hitunen ikuisuutta, joka pukeutuu lihaan ja verhoaa olemuksensa ja sitoutuu maailmaan ja sen voittoihin ja tappioihin, joksikin aikaa? Olisiko siinä ideaa?

Sielu voi olla mielipide. Sinä olet sitä mieltä, että sielua ei ole. Jotkut muut, että sielu on todellinen. Molemmat käsitykset ovat mielipiteitä. Sillä kumpi ehkä on paremmin perusteltu ei ole mitään merkitystä, molemmat ovat yhä mielipiteitä.

Maailmankuvana iskulauseet saattavat olla... iskeviä. –  "Neljä jalkaa tiede, kaksi jalkaa uskomus." – Ohjenuorana semmoinen ei ole kovin kauas hyödyllistä, paitsi totalitarismissa.

Mikään noista ei kuitenkaan ole tietoa. Varmin saatavilla oleva tieto on tieteellistä tietoa.
Arvuuttelut, ideat, mielipiteet ym. muutettavissa olevat ajatuskannat voivat auttaa tiedon hankinnassa mutta ne eivät ole tietoa.
Pahinta lajia on uskomus. Se on täysin tiedon vastaista, tiedosta piittaamatonta ja perusteetonta kuvitelmaa. Puhtainta fantasiaa.

Niin kauan kuin jostain ei ole tietoa, sitä ei ole olemassa tiedon valossa.
Ja tiedon valossa kannattaa katsoa maailmaa ja toimia siinä.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Yleipätevä tieto maailmasta on paljon optimaalisempaa kuin arvuuttelut, luulottelut, mielipiteilyt, uskottelut, ideologisuudet ym.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:31:06
Jostain kumman syystä nyt en vaan ole niin höveli että rikoksen tehnyt saisi minun puolestani porskutella vapaalla jalalla. Vaikka karman tietysti pitäisikin hoitaa rangaistus, karma ei välttämättä toteudu hetimiten, ja olisi räikeä epäoikeudenmukaisuus yhteisön muiden jäsenten silmissä että saisi tehdä mitä vaan, eikä minkäänlaista satikutia asiasta seuraa.

Vaikka siltähän se Suomessa nykyään tuntuu, että lähinnä päänsilityksellä pärjää vaikka tappaisi.

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:08:26

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

Kannatan lieviä rangaistuksia ja muutenkin humaania politiikkaa. Ei kai tästä voi tehdä käänteistä johtopäätöstä, että tietäisin asioista enemmän? En taida tietää. Ei ole minun alaani.

Eikö jälleensyntymisopin kannattajan voisi kuvitella ajattelevan, että mitäpä tässä rankaisemaan, kyllä tekijä saa ansionsa mukaan joka tapauksessa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:02:36

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Yleipätevä tieto maailmasta on paljon optimaalisempaa kuin arvuuttelut, luulottelut, mielipiteilyt, uskottelut, ideologisuudet ym.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että totuus on toimivuutta. Mutta olen silti sitä ajatusta vastaan, että puhtaan tieteellinen maailmankuva olisi hyvän elämän kannalta yksilötasolla niin merkitsevä, että voisimme sanoa myös henkisempiä elementtejä sisältäviä maailmankatsomuksia automaattisesti haitallisiksi. Ja toinen kysymys on se, kenen maailmankatsomus edes voi olla puhtaan tieteellinen. Sinäkin taidat elellä jossain määrin uskomuksiesi varassa. Tietysti jos on tieteellistä näyttöä siitä, että tieteellinen maailmankuva takaa parhaan elämän, niin totta kai tarkistan mielipidettäni. Siihen asti, ajattelen, että se on vain sinun uskomuksesi.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:37:26

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 16, 2023, 20:44:16

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Tiede itsessään jo toimii todisteena tiedon paremmuudesta uskomuksiin nähden.
---

jaada jaada kiemurtelua.

Nyt pyydettiin, että perustelisit nämä omat väitteesi:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 07:39:57
Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 15, 2023, 19:35:36
Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Tiedolla tai mieluiten tieteellisesti siinä kontekstissa, jossa olet esittänyt: Norman kirjoittelu täällä omista uskomuksistaan.

Jos olet kovin tieteelle vihkiytynyt, ymmärtänet myös asiassa pysymisen arvon. Voimme aloittaa siitä ja siirtyä sitten keskustelemaan, mikä arvo on sillä, että ihminen kykenee hieman abstraktimpaan ajatteluun kuin pelkkä kognitiivinen päättely.

T: Xante

Tässä yksi esimerkki, tosin ilman lähdeviitteitä, miten tärkeää tieto on:

"Tyttöjen koulutus on keskeisessä asemassa hyvinvoinnin edistämisessä, köyhyyden torjumisessa ja väestönkasvun hillitsemisessä", sanoo Suomen YK-liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman.

"Tyttöjen ja naisten koulutuksella on suuri merkitys perheiden hyvinvoinnille ja lasten tulevaisuudelle", sanoo Vikman. Koulutus luo edellytykset paitsi tyttöjen paremmalle asemalle, laajemmille mahdollisuuksille ja paremmalle elämälle, myös vauraammalle, terveemmälle ja kestävämmälle maailmalle.
https://www.ykliitto.fi/uutiset-media/uutiset/yk-liiton-puheenjohtaja-naisten-koulutus-on-avain-hyvinvointiin

Toinen vihje sille että tieto on meille elintärkeää, löytyy siitä tieteellisestä faktasta että meillä on aistit, hermojärjestelmä ja aivot.

Hindulaisuudessa on tämä vinksahtanut kastikäsite, mikä estää tyttöjenkin kouluttamista, tai pahimmillaan syöksee heidät jopa huoruuteen. Tuollaisesta pitäisi päästä eroon. Mutta onko buddhalaisuudessa, taolaisuudessa tai shintolaisuudessa jotain mikä estää naispuolisten yksilöiden etenemistä, en tiedä.

Minua on ärsyttänyt että Buddhalta piti oikein kerjätä että hän päästäisi naisetkin luostariin. Jos nainen haluaa omistaa elämänsä henkiselle kehitykselle, niin se pitäisi sallia yhtälailla kuin miehille. Oli ihmeellistä itsekkyyttä valaistuneeksi väitetyltä ihmiseltä, jos hän ajatteli että kukaan ei enää passaa ja palvele miehiä, jos naisten keskuudessa saavuttaa valtavaa innostusta häipyä luostariin. Joku joskus on katsonut että Buddha arveli että ihmiskunta lopettaa vallan lisääntymisen, jos kaikki painelevat luostariin. Mutta mitä väliä sillä sitten olisi, jos nirvana olisi se minkä saavuttamisella on ainoana todellista merkitystä...

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:08:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:31:06
Jostain kumman syystä nyt en vaan ole niin höveli että rikoksen tehnyt saisi minun puolestani porskutella vapaalla jalalla. Vaikka karman tietysti pitäisikin hoitaa rangaistus, karma ei välttämättä toteudu hetimiten, ja olisi räikeä epäoikeudenmukaisuus yhteisön muiden jäsenten silmissä että saisi tehdä mitä vaan, eikä minkäänlaista satikutia asiasta seuraa.

Vaikka siltähän se Suomessa nykyään tuntuu, että lähinnä päänsilityksellä pärjää vaikka tappaisi.

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

En ymmärrä mitä maailmasta pitäisi tietää, ettei kokisi niin että mitä lyhyemmän ajan joku lapsenraiskaaja on vankilassa, sitä enemmän hänellä ehtii olla aikaa toistaa tekojaan vapauteen päästyään. Jos hän raiskailee vankilassa jotain muita äijiä, niin valitettavasti ennemmin ne äijät kuin lapset. Ja jos häntä itseään raiskaillaan, niin mitäpä siinä oikein muuta kuin että karma is a bitch.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 17, 2023, 23:13:48

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:08:26

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

Kannatan lieviä rangaistuksia ja muutenkin humaania politiikkaa. Ei kai tästä voi tehdä käänteistä johtopäätöstä, että tietäisin asioista enemmän? En taida tietää. Ei ole minun alaani.

Eikö jälleensyntymisopin kannattajan voisi kuvitella ajattelevan, että mitäpä tässä rankaisemaan, kyllä tekijä saa ansionsa mukaan joka tapauksessa.

Tuota taisin jossain fundeeratakin, että kyllähän karman periaatteessa pitäisi hommat hoitaa. Mutta koska se ei hoida yleensä heti, niin ihmisille olisi kammotus että rikoksentekijä saa jäädä äljentelemään ja porskuttamaan kuin olisi ihan jees että teki mitä teki. Ja kuten tuossa jo mainitsinkin, sitä enemmän ehtii tehdä pahaa, mitä vähemmän aikaa viettää vankilassa.

Ja eihän se nykyvankila ole mikään Papillonin vankilasaarihelvetti. Eikä appeet vettä ja leipää. Ainoa tympeys suomalaisissa nykyvankiloissa taitaa olla vain se että sieltä ei saa ominpäin poistua minne lystää. Mutta lomilla saa kuitenkin käydä. Ja siinä vaiheessahan niitä pakoja sitten tapahtuu, kun jäädään palaamatta lomalta.

Vankilaa ei pitäisi edes ajatella uhkana, vaan mahdollisuutena. Jos rikolliselle tielle on lähdetty sen vuoksi että jäi koulut kesken, vankilassahan on aikaa ja paikka jatkaa niitä. Näin olen käsittänyt. Vankila parhaimmillaan voi olla vähän kuin juurikin luostari. Siellä on mahdollisuus rauhoittua ja keskittyä kunnolla. Taitaa aika moni rikollinen kuitenkin kärsiä jostain aivojen vipatuksista, ettei osata olla rauhallisesti.

Suurin uhka vankilassa on tietysti muut vangit. Minkäs teet.

Kun olen kolmisen kertaa rullaillut Ylen vaalikoneen läpi, joka kerta jokainen kolmesta eniten omia näkemyksiäni jakaneista tyypeistä on ollut sitä mieltä että rangaistuksen koventamisessa ei ole pointtia. Mitkähän valinnat siellä koneessa pitäisi tehdä, että alkaa tulemaan jyrkempää kantaa...  ::)

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 18, 2023, 08:16:58

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:02:36

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Yleipätevä tieto maailmasta on paljon optimaalisempaa kuin arvuuttelut, luulottelut, mielipiteilyt, uskottelut, ideologisuudet ym.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että totuus on toimivuutta. Mutta olen silti sitä ajatusta vastaan, että puhtaan tieteellinen maailmankuva olisi hyvän elämän kannalta yksilötasolla niin merkitsevä, että voisimme sanoa myös henkisempiä elementtejä sisältäviä maailmankatsomuksia automaattisesti haitallisiksi. Ja toinen kysymys on se, kenen maailmankatsomus edes voi olla puhtaan tieteellinen. Sinäkin taidat elellä jossain määrin uskomuksiesi varassa. Tietysti jos on tieteellistä näyttöä siitä, että tieteellinen maailmankuva takaa parhaan elämän, niin totta kai tarkistan mielipidettäni. Siihen asti, ajattelen, että se on vain sinun uskomuksesi.

Ei taannut NL:ssa, ei taida taata Kiinassa, eikä ole taannut Kuubassa. Vietnamista en silleen osaa sanoa. Voidaan tietysti väittää ettei siinä mitään puhdasta ollut, kun jämähdettiin palvomaan johtajia ja isä aurinkoisia. Mutta muutoinhan systeemin piti kyllä oleman hyvinkin tiedekeskeinen. Siinä mielessä on muuten perin jännää että NL:ssä tehtiin kovasti tutkimusta psyykkisten kykyjen parissa, vaikka monet liittävät nämä automaattisesti huuhaasektorin kautta nimenomaan uskomiseen.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 10:06:51

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:58:56

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 09:44:03

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:39:11

Ei taida uskonnot voida "mennä eteenpäin" jos kerran ovat uskontoja.

Saattavat kyllä sopeutua nyiseen tilanteeseen, mutta kuten maailmalta hyvin nähdään lopulliset keinot ovat väkivaltaisia.

Ihmisen mielikuvitusmaailma ei sinänsä ole vaarallinen ja sitä tarvitaan, mutta jos sieltä poimii haitallisia uskomuksia on se vaarallista- tai haitallista, ja sitä valistusta tehdään edelleen jihadisteja ja marttyyrejä riittää.

Uskonnosta ei väkivalta ole mihinkään poistunut, ehkä jopa päinvastoin se on vain lisääntynyt. Väkivaltaa on jo sekin, että ihmisten päähän tupataan kaikenlaisia oppeja. Utopioita, joista tulee heille elämänohjeita.

Yhtä lailla jäykkä usko tieteeseen voi olla haitallista ja elämää kaventavaa, ja voi johtaa toisten vähättelyyn ja jopa väivaltaiseen käytökseen. Jäykkyys ihmsen maailmankatsomuksessa ja coping-keinoissa on haitallista, ei uskonto tai tiedeusko.

Se on kieltämättä totta, että haitallinen uskomus on haitallinen, kuten sanot.

Uskonnon ero tieteeseen on siinä, että uskomusta, uskovat pitävät lähtökohtanaan ja selittävät kaiken muun sen uskonnon mukaan.

Tiede pyrkii tutkimaan ja tuottaa erilaisia päätelmiä joita voi verrata ja kumota. Tiede ei siis todista valmista oletuksia todeksi, se tutkii ja olettaa erilaisia mahdollisuuksia myös maailman selitykseksi, eikä se välttämättä ole oikeassa, mutta tutkiminen jatkuu ja uusia tuloksia saataessa niitä julkistetaan mahdollisina selityksinä- tietona, joka on kumottavissa, jos ne eivät pidä paikkaansa.

Uskomuksien kumoaminen ei kuulu uskonnon olemukseen- tiede on senkin tehnyt nykyaikana ei uskonto.

Sinulla on hyvin jäykkä käsitys uskonnon merkityksestä elämässä. Aivan kuin olisi vain yksi tapa, jolla uskonto tai henkisyys voi olla osa maailmankatsomusta. Mutta en käy tästä enempää kanssasi väittelemään, koska et tunnu voivan käsittää olla olevan erilaisia tapoja olla ns. henkinen.

Mitä erilaisia tapoja on olla henkinen? Ovatko ne todella henkisiä tapoja..

Oletan, että tarkoitat uskontoja. On varmaan erilaisia tapoja olla uskovainen, yleensä melko jäykkiä ja uskontojen rajoittamia- eihän muuten olisi kyse uskonnoista.

Maailma (ihmisten ymmärrys) perustuu kyllä kaikenlaisiin traditionaalisuuksiin (tapoihin) mutta myös vakioihin joihin uskotaan tässä abstraktioiden maailmassa.

A- on siis aina A paitsi silloin jos se äännetään muulla tavoin. Lisätään siihen I saadaan AI eli jo voidaan alkaa rakentamaan sanoja kuten vaikka AI-AI.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 10:20:23

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:51:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:44:08

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 17, 2023, 09:03:10
Niin ei sitä mitä ei ole, ei tarvitse pelastaa ja se mikä on -on edelleen, jos vakaassa maailmassa yleensä on jotain olemassa.

Mitä yleensä on "olemassa menneisyys, tulevaisuus, >nykyhetki, jossa kaikki tapahtuu, vain tapahtumia, on siis olemassa. Kokija on näkijä, ilman kokemista ei voi nähdä eikä kuulla, energian vuorovaikutuksia tarvitaan jatkuvasti- Ihminen kuten muutkin elävät saavat ulkopuoleltaan (maailmasta) kaiken energiansa ja kokevat aistiensa- (hermoston) kautta maailmaa olen siis samaa toimintaa maailman kanssa.

Mihin tuossa sielua sitten tarvitaan> erilaisia luonnonvoimia kyllä, ilman esimerkiksi painovoimaa (kiihtyvyyttä, liikettä) ei ihmistäkään olisi miettimässä sielunsa sympatiaa.

Ihminen voi kyllä pelätä elämää- kuolemaa ja se kaiketi selittääkin paljolti sen tarpeen uskoa, vaikka sieluun, kunhan on jokin turva ajatuksellisella tasolla.

Minulle se sielu on todellinen itse, eikä joku erillinen härpäke jonka voi vaikka ottaa pois ja silti elämä jatkuu. Mutta ihan yksi yhteen sielua en miellä tämmöiseksi ego+keho-kokonaisuudeksi, koska koen että ego ja keho ovat sen "vaatteet". Ja nämä vaatteet, siis keho ja kertakäyttöego, toimivat eristäen niin että suurimman osan aikaa ihmisestä ei kyllä pahemmin se sisäisin, todellisin osa näkyville pääse. On vähän kuin olisi toppatakin huppu vedetty silmille ja narukin kiristetty, niin että ei sieltä sisältä kuulu kuin epämääräistä muminaa.

Katson että sielu voi päästä esille sellaisissa kokemuksissa jotka eivät edusta "jokapäiväistä mieltä". Jos tulee sellainen hetki että ikäänkuin menettää ajan ja paikan tajun ja unohtaa edes hetkeksi olevansa joku Kalle Virtanen Köyliöstä, ikä se ja se, niin siinä mielestäni on sitä sielua päässyt ns. pinnalle. Tämän sielun kautta käsittääkseni voi sitten kyllä tulla esille muita elämiä joita on tullut läpilusittua. Sinnehän ne on jemmattu, minun sieltä täältä sisäistämäni mukaan.

Kaaviokuvia tästä voisi piirustella, mutta kun en Paintin kanssa mikään mestari ole, niin ei jaksa.

"En siis epäile lainkaan "sielun" olemassaoloa, mutta en siihen uskokaan- pikemminkin voidaan ajatella olemisen salaisuutta.

Kaikki liittyy kaikkeen ja gravitaatiokenttäkin on selittämättä joten voidaan yleensä olettaa, että sielulla tarkoitetaan niitä "voimakenttiä jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjinä.

Yksilöllistä tietoisuutensa säilyttävää sielua ei taida olla, jos kerran aivot ovat muistin varasto, ja ilman muistia, ei ihminen tiedä mitään, eikä ole "huolissaan edes sielustaan.

Maailma- kaikkeus toimii ihan hyvin ilman ihmistä ja sieluoletuksia, joita ihmisellä voi olla.

Geenit varaavat myös tiedon ihmisestä (ihmis-solun geenit) ja muiden olentojen geenit ovat niissä olennoissa- jokainen katsoo maailmaa, tai kokee sen maailman itsessään, niin kauan, kun henkiriepu on käynnissä sähköisine impulsseineen.

Jos muistikuvat muista elämistä ovat muistikuvia, eivätkä mitä tahansa kuvia, silloin muistilla on varasto muualla(kin) kuin aivoissa. Tietokoneissahan taitaa olla joku semmoinen muisti joka katkeaa ja pyyhkiytyy heti kun laite sammutetaan, mutta myös sellainen muisti joka säilyy sinäkin aikana kun laite on sammutettuna. Voisi vertailla (eikä ekaa kertaa) että tämä ego+keho-kokonaisuus on se mikä päättyy kehon kuolemaan, mutta jotain (kohokohdat?) siitä sielu kuitenkin taltioi itseensä ja säilyttää.

Tosin ego ei taida kyllä päättyä ihan samalla hetkellä kuin fyysinen keho mätänee pois, jos meedioita on uskominen että sielut viestittelevät sieltä kehottomasta tilasta sen oloisina että ovat yhä niitä persoonallisuuksia kuin olivat eläessäänkin. Itse en usko että tuo jatkuu ikuisesti, eli uskon että pikkuhiljaa sielu jättää sitä taannoisinta elämäänsä taustalle, eikä ole enää se Kalle Virtanen jne. Seuraavassa syntymässä ilmeisesti sitten tuleekin (yleensä) lopullinen muistinmenetys, eikä aiemmat elämät yleensä kummittele mielessä. Jos ei niissä ole sattunut jotain tosi traagista, mikä änkee väkisinkin seuraavankin kehollistuman aivoja kiusaamaan.

Elämän rakenteet ovat "Muistia" geenit ovat muistia muutkin rakenteelliset ominaisuudet toimivat järjestelmällisesti, eli ovat sopeutuneet siihen yhteistyöhän mitä elämä vaatii.
Entisiä elämiä muistaneet eivät varmaan ole tarkkoja, mistä alkaen ovat alkaneet muistamaan entisiä elämiään.
Mielikuvituskin on muistia ja muistatetaan toki uniakin ne liittyvät aivojen toimintaan- näkeehän jokainen unia- luulisin.

Uniini uskon taas uudestaan--  Opittuinakin unet toistavat unia.  Lapsella ei kyllä unet ole vielä kovin paljon sanallisen tiedon tasolla, kun ei osaa lukea, eikä kirjoittaa ja opettelee puhumaan. Mielikuvien muodostuminen ei silloin ole vielä alkanut, vaikka tunne-elämä tietenkin on jo.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 18, 2023, 09:57:15
Minua on ärsyttänyt että Buddhalta piti oikein kerjätä että hän päästäisi naisetkin luostariin. Jos nainen haluaa omistaa elämänsä henkiselle kehitykselle, niin se pitäisi sallia yhtälailla kuin miehille.

Muistan sellaisen syyn nähneeni, että Buddha näki tulevaisuuteen, ja tokaisi että pelkissä munkkiluostareissa oppi olisi säilynyt puhtaana tuhat vuotta, naisten osallistuessa se tulee säilymään vain 500 vuotta. Mutta hyväksyi sitten kuitenkin nunnajärjestöt.

Vaikka tarina antaa ymmärtää, että ei ne miehetkään täydellisiä ole, niin klassisen naisvihamielinenhän se on. Taas kerran Nainen on tasan puolet huonompi kuin Mies. Mikähän siihenkin lienee syynä? Kenties naisten vihaajat osaavat laskea vain kahteen ja koko heidän matematiikkansa ja logiikkansa perustuu siihen.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:50:07
Mikään noista ei kuitenkaan ole tietoa. Varmin saatavilla oleva tieto on tieteellistä tietoa.
Arvuuttelut, ideat, mielipiteet ym. muutettavissa olevat ajatuskannat voivat auttaa tiedon hankinnassa mutta ne eivät ole tietoa.
Pahinta lajia on uskomus. Se on täysin tiedon vastaista, tiedosta piittaamatonta ja perusteetonta kuvitelmaa. Puhtainta fantasiaa.

Niin kauan kuin jostain ei ole tietoa, sitä ei ole olemassa tiedon valossa.
Ja tiedon valossa kannattaa katsoa maailmaa ja toimia siinä.

I just come back to show you
All my words are golden
So have no gods before me
I'm the light

Koetapa nyt päättää miten suhtaudut asioihin, joista ei ole tieteellistä tietoa. Pitääkö niitä välttää vai saako niitä käyttää? Niputat ja levität tätä osaa maailmasta vuoron perään. Ikävä sanoa, mutta se on uskonnoille tyypillinen piirre. Kun halutaan jotakin, The Big Thing täyttää koko maailman. Kun etsitään vastuullisia, The Big Thing kutistuu neulankärjen kokoiseksi. Mutta pompahtaa kohta taas silmille kuin vieteriukko saarnaamaan.

Ihminen käyttää aivojaan muunkin kuin tiedon hankintaan. Muita yleisiä kohteita ovat ruoka, juoma, suojapaikka, kyrpä / vittu, kauniit esineet, toisten seura. Lista ei lopu tuohon, mutta nuo on tieteelliset tieteilijätkin tunnustaneet.

Ai että asiat joista ei ole tietoa eivät ole olemassa? Mustan aukon sisältä ei voi teoreettisestikaan olla tietoa, koska informaatio ei poistu sieltä missään muodossa. Mene sellaiselle kertomaan, että universumi on liian pieni teille kahdelle. Luulen kyllä että jäät touhussa kakkoseksi. Se olet äkkiä sinä, jota ei ole enää olemassa mustan aukon pimeydessä.

Kantapeikko tuli kantapubista ja näki kuinka a4 etsi jotain katulampun alta.
   - Mitäpä teet? hän kysyi.
   - Avaimet putosi, a4 vastasi. - Etsin niitä.
Kantapeikko rupesi auttamaan. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Hetken kuluttua hän tiedusteli: - Mihin ne avaimet noin niin kuin tarkemmin katosi?
   - Tuonne, vastasi a4 ja viittasi tienvieren pimeydessä kasvaviin puskiin.
   - Miksi ihmeessä sinä niitä sitten tästä katsot?
   - Koska tässä näkee paremmin etsiä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 18, 2023, 10:56:29
Elämän rakenteet ovat "Muistia" geenit ovat muistia muutkin rakenteelliset ominaisuudet toimivat järjestelmällisesti, eli ovat sopeutuneet siihen yhteistyöhän mitä elämä vaatii.
Entisiä elämiä muistaneet eivät varmaan ole tarkkoja, mistä alkaen ovat alkaneet muistamaan entisiä elämiään.
Mielikuvituskin on muistia ja muistatetaan toki uniakin ne liittyvät aivojen toimintaan- näkeehän jokainen unia- luulisin.

Uniini uskon taas uudestaan--  Opittuinakin unet toistavat unia.  Lapsella ei kyllä unet ole vielä kovin paljon sanallisen tiedon tasolla, kun ei osaa lukea, eikä kirjoittaa ja opettelee puhumaan. Mielikuvien muodostuminen ei silloin ole vielä alkanut, vaikka tunne-elämä tietenkin on jo.

Ensimmäinen potentiaalinen muistikuvani ilmaantui jo lapsena, mutta en osaa sanoa missä iässä. Karkea oletukseni on että 5-vuotiaana. Heräsin keskellä yötä ja näin sänkyni vierellä hahmon joka oli puettu tietyllä tavalla. Tuolloin tilanne oli niin uskomaton, että epäilin näkeväni unta. Olin siis pikkulapsena luontainen skeptikko. Vasta noin 9-vuotiaana pamahdin uskoon, eli aloin uskomaan reikarnaatioon, kun luin asiasta jostain kuvalehdestä (Nykyposti?) Joku mies kertoi muistavansa edellisiä elämiään. En muista kertoiko hän niistä sen yksityiskohtaisemmin.

19-vuotiaana koin ensimmäisen spontaanin regressioni keskellä päivää valvetilassa. Tuolloin ja myöhemmin saamastani materiaalista päättelin että edellinen elämäni oli semmoinen ja tämmöinen, ja se pikkulapsena näkemäni näky viittaa siihen samaan elämään.

Erityisen mielenkiintoistahan on jos lapsi juttelee asioista joista hän ei voi olla tietoinen. Intiassa tuollaisesta nyt tuskin hätkähdetään, mutta länsimaissa tietysti nousee haloo, taikka lapsen jutut tukahdutetaan hyvin äkkiä koska niitä ei hyväksytä vaikkapa kristillisessä ympäristössä.

Tavanomaista kuulemma on että pikkulapsena hyvinkin paljon toisesta elämästä jutellut lapsi kouluun siirtymisen aikoihin menettää mielenkiintonsa aiempiin ajatuksiinsa. Ikäänkuin integroituu paremmin meneillään olevaan elämään. Tällainen että vasta täysi-ikäiseksi tultuaan alkaakin saada kuvia menneistä ei ole tyypillistä. Mutta toki itse olin moiselle altis, kun olin lapsesta asti lukenut teosofiaa, ja olin muokkautunut avoimeksi tällaisille asioille. Muuten olisinkin saattanut säikähtää järjiltäni, kun ensimmäinen aikuisen iän kuva koskikin ihmisen elävältä polttamista. Olin tosin koko siihen astisen elämäni ajan pelännyt tulta, välillä varsin hysteerisestikin.

^
Usko tarvitsee kohteen mihin uskoa, oli se kohde millainen "Abstraktio hyvänsä.

Jokaisella on tietenkin oikeus uskoa mihin haluaa ja halu uskossa onkin pääasia.

Ellei halua mitään, ei uskoakaan juuri tarvitse vaikka tässä elämässä kaikenlaisia vaatimuksia onkin, kuten jokapäiväinen leipä, ja voi sen päälle.

Ehkä nyt onkin hyvä kysyä, mitä kukin haluaa uskoessaan? Uskoo nyt mihin hyvänsä.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 18, 2023, 11:12:16

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 18, 2023, 09:57:15
Minua on ärsyttänyt että Buddhalta piti oikein kerjätä että hän päästäisi naisetkin luostariin. Jos nainen haluaa omistaa elämänsä henkiselle kehitykselle, niin se pitäisi sallia yhtälailla kuin miehille.

Muistan sellaisen syyn nähneeni, että Buddha näki tulevaisuuteen, ja tokaisi että pelkissä munkkiluostareissa oppi olisi säilynyt puhtaana tuhat vuotta, naisten osallistuessa se tulee säilymään vain 500 vuotta. Mutta hyväksyi sitten kuitenkin nunnajärjestöt.

Vaikka tarina antaa ymmärtää, että ei ne miehetkään täydellisiä ole, niin klassisen naisvihamielinenhän se on. Taas kerran Nainen on tasan puolet huonompi kuin Mies. Mikähän siihenkin lienee syynä? Kenties naisten vihaajat osaavat laskea vain kahteen ja koko heidän matematiikkansa ja logiikkansa perustuu siihen.

Tekisi mieli panna vastalause tuohon 500 vuoteen, mutta välillä tulee kyllä sellainen olo että naiset onnistuvat vesittämään ja pilaamaan kaiken. Eihän henkisen kehityksen pitäisi mitään harrastelua olla, eikä pelkkää sosiaalista kanssakäymistä. Ja tämä nyt oli sieltä myönteisemmästä päästä kuitenkin, kielteisempääkin lienee tapahtunut...

Olen miettinyt 1990-luvun alkupuolelta asti että mikä miehiä mahtaa riivata. Mistä misogynia kumpuaa? Olisiko sitten niin että ihan silkasta pallien pakotuksesta. Kun kokoajan panettaa, niin se vituttaa, ja sitten siitä syytetään naisia. Mutta miksei hoksata syyttää elämää, ylipäätään kehollisena ihmisenä olemista? Miehet sivuuttavat täysin että yhtälailla naisiakin elämä hömpöttää mennen tullen. Kuukautiskierto nyt on se räikein esimerkki. Jos ei mies mahda mitään panetuksilleen (ja sitten hän alkaa joko vihaamaan miehiä ja/tai raiskaamaan näitä, koska jostain syystä yhtäkään erektiota ei saa jättää käyttämättä), niin mitä nainen muka mahtaa veren roiskumiselle?

Mutta koska veri on kammoittava asia, sitä ei haluta ajatella, ja sen takia miesten pikku pääkkyihin ei mahdu että ihan yhtälailla elämä kiusaa sekä miestä että NAISTA, kumpaakin vain eri tavalla.

Itämailla ei voi itkua vääntää edes siitä että naiset eläisivät pidempään, koska huonoissa olosuhteissa eivät elä. Olin kerran eräällä henkisellä luennolla jossa käytiin läpi kiinalaista astrologiaa, ja luennoitsija sanoi että kiinalaisen perinteen mukaan mies on pitkäikäisempi. Jaaha.

Jos miehet kokevat että he ovat ylivertaisempia kuin naiset, esim. lihasten takia, niin eikö se sitten riitä että ollaan lääpällään itseensä, minkä ihmeen takia naista on pitänyt useissa kulttuureissa ja uskontojen piirissä painaa niin saatanasti alas? Kateuden ja koston pelon takia?

Juutalaisen luomismyytin mukaan Jahve loi ihmisen naiseksi ja mieheksi. Mutta tämä myytti ei sitten riittänyt, vaan kuulemma VT:n luomistaruun on ympätty kaksi tai jopa kolme eri myyttiä. Toisessa myytissä näperrellään kylkiluun kanssa. Ja kuten olen moneen, moneen kertaan kertonut, kyseessä voi olla käännösvirhe. Mesopotamialaisen tarun mukaan jumalatar Ninti (NIN-TI, kuka nyt mitäkin kirjoitustapaa käyttää) muokkasi ihmiskehon. Mutta koska juutalaisille sana "ti" tarkoittaa kylkiluuta, alettiin lässyttää että nainen on luotu kylkiluusta. Kuitenkin muistettaan että Eeva, oliko tämä nyt Havva on "kaiken elämän äiti", eli tässä kuitenkin tulee viite jumalattareen. Jumalatteren luominen vain väänneltiin uusiksi, korruptoitiin, että miesjumala saattoi luoda, ja nainen piti eliminoida koko touhusta niin että hän lopulta oli miehestä tehty.

Lilith-myytin mukaan nainen kuitenkin luotiin yhtäaikaa miehen kanssa, ja Eeva luotiin vain sen takia että Lilith otti hatkat, koska ei paritteluissa halunnut maata Aatamin alla.

Ja sitten on tietysti tämä kreikkalaisten luomistaru jossa ihmiset olivat kaksineuvoisia, kunnes jumalat jakoivat heidät kahtia. Tässä kuviossa nainen on miehen kyljestä pois otettu ja mies naisen.

En ole perehtynyt itämaisiin luomistaruihin ilmeisesti tarpeeksi, kun en nyt äkkiseltään muista että onko siellä luotu miestä ensin vai naista vai miten lienee ollut. Hindujan Brahman kai kuitenkaan ei liene sen kummemmin nais- kuin miespuolinenkaan. Tämä kolminaiskööri Brahma, Vishnu ja Shiva sitten on miehenpuolten trio, mutta jokaisella on vaimonsa. Kuten oli kuulemma alunperin Jahvellakin. Juutalais-kristillisessä perinteessä jumalan vaimo alkoi näivettymään, ja lopulta hänestä oli jäljellä pelkkä Pyhä Henki. Mutta toisaalta hengen, energian kaltainen taitaa jokaisen noiden intialaisen jumalan vaimokin olla. Tai ainakin puhutaan Shaktista, joka on feminiininen energia.

Jännä muuten kuitenkin että hinduilla Kali on naispuolinen tuhoava jumaluus, ja Durga ilmeisesti vielä hurjempi versio Kalista, ja oliko tällainenkin kuin Chandi. Muinaisilla egyptiläisillä kiukkuinen jumalatar oli joku leijonajumalatar jonka nimeä en nyt saa päähäni. Ässällä sekin kai alkoi. Tämä aikoi tuhota koko maailman, mutta jumalat juottivat hänelle alkohomahoolia, ja jäi ne tuhotyöt kesken.

Edit: Sehkmet

Lähi-idässäkin sodanjumalatar oli aluksi nainen. Inanna, Ištar, Anat, Astarte, Tanit, Athene olivat kaikki jotensakin pelottavia siinä roolissa. Asia jota ei saane koskaan tietää on miten sotilaan ajatuksiin on vaikuttanut se oliko sodanjumala nainen (esim. Ištar ja assyrialaiset) vai mies (esim. Valkea Kristus ja frankit).

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:37:26
Tässä yksi esimerkki, tosin ilman lähdeviitteitä, miten tärkeää tieto on:

Ei kukaan ole epäillyt tiedon tärkeyttä.

Mutta sinulta kysytään, voitko perustella väitteesi.

Ellet, ihmettelen, mitähän sinä tieteestä tiedät?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 18, 2023, 17:22:52

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:37:26
Tässä yksi esimerkki, tosin ilman lähdeviitteitä, miten tärkeää tieto on:

Ei kukaan ole epäillyt tiedon tärkeyttä.

Mutta sinulta kysytään, voitko perustella väitteesi.

Ellet, ihmettelen, mitähän sinä tieteestä tiedät?

T: Xante

Lainauksessani väitteeni perusteltiin. Vaikka siinä korostettiin naisten koulutusta.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 17, 2023, 23:13:48

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:08:26

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

Kannatan lieviä rangaistuksia ja muutenkin humaania politiikkaa. Ei kai tästä voi tehdä käänteistä johtopäätöstä, että tietäisin asioista enemmän? En taida tietää. Ei ole minun alaani.

Eikö jälleensyntymisopin kannattajan voisi kuvitella ajattelevan, että mitäpä tässä rankaisemaan, kyllä tekijä saa ansionsa mukaan joka tapauksessa.

Eiköhän tuo ole ihan tilastollista tietoa, eli käänteinen johtopäätöskin on todennäköisintä mutta ei varmaa.

Uskomuksien varassa ajattelevat voivat kuvitella ihan mitä vain, vain mielikuvitus on rajana.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 18, 2023, 08:16:58

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:02:36

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Yleipätevä tieto maailmasta on paljon optimaalisempaa kuin arvuuttelut, luulottelut, mielipiteilyt, uskottelut, ideologisuudet ym.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että totuus on toimivuutta. Mutta olen silti sitä ajatusta vastaan, että puhtaan tieteellinen maailmankuva olisi hyvän elämän kannalta yksilötasolla niin merkitsevä, että voisimme sanoa myös henkisempiä elementtejä sisältäviä maailmankatsomuksia automaattisesti haitallisiksi. Ja toinen kysymys on se, kenen maailmankatsomus edes voi olla puhtaan tieteellinen. Sinäkin taidat elellä jossain määrin uskomuksiesi varassa. Tietysti jos on tieteellistä näyttöä siitä, että tieteellinen maailmankuva takaa parhaan elämän, niin totta kai tarkistan mielipidettäni. Siihen asti, ajattelen, että se on vain sinun uskomuksesi.

Tieto on toimivuutta. Totuus on uskonnollisuutta.
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.
Mahdollisimman tieteellinen maailmankuva on puhdasta tieteellisyyttä realistisempi tavoite, epätäydellisessä maailmassa.
On tieteellistä näyttöä siitä että modernin tieteen aikana ihmiskunta on kehittynyt monilla mittareilla räjähdysmäisesti.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 18, 2023, 09:59:53

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:08:26

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 17, 2023, 09:31:06
Jostain kumman syystä nyt en vaan ole niin höveli että rikoksen tehnyt saisi minun puolestani porskutella vapaalla jalalla. Vaikka karman tietysti pitäisikin hoitaa rangaistus, karma ei välttämättä toteudu hetimiten, ja olisi räikeä epäoikeudenmukaisuus yhteisön muiden jäsenten silmissä että saisi tehdä mitä vaan, eikä minkäänlaista satikutia asiasta seuraa.

Vaikka siltähän se Suomessa nykyään tuntuu, että lähinnä päänsilityksellä pärjää vaikka tappaisi.

taitaa olla ihan vaalikoneiden vakioaihe:

Tutkimusten mukaan ne kansalaiset, jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia. Sitä vahvemmat mielipiteet, mitä vähemmän tietoa.

Ehkä kansan oikeustaju onkin lopulta aivan kohdallaan, vaikka sen sivistystaso monesti jättää toivomisen varaa. Kansa tuntee sydämessään oikein, mutta tietää maailmasta liian vähän.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-tietamaton-kansa-vaatii-kovempia-rangaistuksia

En ymmärrä mitä maailmasta pitäisi tietää, ettei kokisi niin että mitä lyhyemmän ajan joku lapsenraiskaaja on vankilassa, sitä enemmän hänellä ehtii olla aikaa toistaa tekojaan vapauteen päästyään. Jos hän raiskailee vankilassa jotain muita äijiä, niin valitettavasti ennemmin ne äijät kuin lapset. Ja jos häntä itseään raiskaillaan, niin mitäpä siinä oikein muuta kuin että karma is a bitch.

Lainauksessani vihjataan että kannattaa tutustua tutkimustietoon jos haluaa ymmärtää miksi ne kansalaiset jotka tietävät rikollisuudesta, lainsäädännöstä ja rangaistuksista enemmän, kannattavat keskimääräistä lievempiä rangaistuksia.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 18, 2023, 11:20:11

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:50:07
Mikään noista ei kuitenkaan ole tietoa. Varmin saatavilla oleva tieto on tieteellistä tietoa.
Arvuuttelut, ideat, mielipiteet ym. muutettavissa olevat ajatuskannat voivat auttaa tiedon hankinnassa mutta ne eivät ole tietoa.
Pahinta lajia on uskomus. Se on täysin tiedon vastaista, tiedosta piittaamatonta ja perusteetonta kuvitelmaa. Puhtainta fantasiaa.

Niin kauan kuin jostain ei ole tietoa, sitä ei ole olemassa tiedon valossa.
Ja tiedon valossa kannattaa katsoa maailmaa ja toimia siinä.

I just come back to show you
All my words are golden
So have no gods before me
I'm the light

Koetapa nyt päättää miten suhtaudut asioihin, joista ei ole tieteellistä tietoa. Pitääkö niitä välttää vai saako niitä käyttää? Niputat ja levität tätä osaa maailmasta vuoron perään. Ikävä sanoa, mutta se on uskonnoille tyypillinen piirre. Kun halutaan jotakin, The Big Thing täyttää koko maailman. Kun etsitään vastuullisia, The Big Thing kutistuu neulankärjen kokoiseksi. Mutta pompahtaa kohta taas silmille kuin vieteriukko saarnaamaan.

Ihminen käyttää aivojaan muunkin kuin tiedon hankintaan. Muita yleisiä kohteita ovat ruoka, juoma, suojapaikka, kyrpä / vittu, kauniit esineet, toisten seura. Lista ei lopu tuohon, mutta nuo on tieteelliset tieteilijätkin tunnustaneet.

Ai että asiat joista ei ole tietoa eivät ole olemassa? Mustan aukon sisältä ei voi teoreettisestikaan olla tietoa, koska informaatio ei poistu sieltä missään muodossa. Mene sellaiselle kertomaan, että universumi on liian pieni teille kahdelle. Luulen kyllä että jäät touhussa kakkoseksi. Se olet äkkiä sinä, jota ei ole enää olemassa mustan aukon pimeydessä.

Kantapeikko tuli kantapubista ja näki kuinka a4 etsi jotain katulampun alta.
   - Mitäpä teet? hän kysyi.
   - Avaimet putosi, a4 vastasi. - Etsin niitä.
Kantapeikko rupesi auttamaan. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Hetken kuluttua hän tiedusteli: - Mihin ne avaimet noin niin kuin tarkemmin katosi?
   - Tuonne, vastasi a4 ja viittasi tienvieren pimeydessä kasvaviin puskiin.
   - Miksi ihmeessä sinä niitä sitten tästä katsot?
   - Koska tässä näkee paremmin etsiä.

sanoin mielestäni ihan selkeästi että tiedon hankinnassa asioita joista ei ole tieteellistä tietoa, voidaan hyödyntää. Paitsi uskomuksia, jotka ovat tiedon vastaisina kyseenalaistamattomia ja perusteettomia.
Mielikuvitus on hyvä renki mutta huono isäntä.
Sanoin myös että asiat joista ei ole tietoa eivät ole tiedollisesti olemassa.
Tarkoittaa että se mitä emme tiedä, sitä emme tiedä. tietomme myös muuttuu ja lisääntyy jatkuvasti. Räjähdysmäisellä vauhdilla.
Asiat voivat olla meille olemassa tiedon lisäksi siis myös esim. luuloina, mielipiteinä, arvuutteluina, spekulaatioina, uskomuksina.
Emme voi koskaan tietää miten asiat oikeasti ovat, mutta voimme tietää miten koemme niiden olevan. Kuuta osoittava sormi ei ole kuu. Aivomme simuloivat meille maailmaa.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 18, 2023, 08:16:58

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 22:02:36

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 17, 2023, 08:05:36
Minunkin mielestäni käsitys, että pelkästään tieteelliseen tietoon perustuva maailmankatsomus olisi yksilölle optimaalisin, ja muita elemnettejä sisältävät maailmankatsomukset ovat haitallisia, on uskomus.

Mutta, asiasta lienee turha keskustella enempää, koska uskomuksia on A4 mukaan mahdotonta muuttaa:

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 16, 2023, 20:09:52
Uskomuksia ei voida muuttaa perusteluilla, siksi niitä kutsutaan uskomuksiksi.
Mielipiteitä, päätelmiä ja tietoa voidaan muuttaa ja vaihtaa parempiin.

Yleipätevä tieto maailmasta on paljon optimaalisempaa kuin arvuuttelut, luulottelut, mielipiteilyt, uskottelut, ideologisuudet ym.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että totuus on toimivuutta. Mutta olen silti sitä ajatusta vastaan, että puhtaan tieteellinen maailmankuva olisi hyvän elämän kannalta yksilötasolla niin merkitsevä, että voisimme sanoa myös henkisempiä elementtejä sisältäviä maailmankatsomuksia automaattisesti haitallisiksi. Ja toinen kysymys on se, kenen maailmankatsomus edes voi olla puhtaan tieteellinen. Sinäkin taidat elellä jossain määrin uskomuksiesi varassa. Tietysti jos on tieteellistä näyttöä siitä, että tieteellinen maailmankuva takaa parhaan elämän, niin totta kai tarkistan mielipidettäni. Siihen asti, ajattelen, että se on vain sinun uskomuksesi.

Tieto on toimivuutta. Totuus on uskonnollisuutta.
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.
Mahdollisimman tieteellinen maailmankuva on puhdasta tieteellisyyttä realistisempi tavoite, epätäydellisessä maailmassa.
On tieteellistä näyttöä siitä että modernin tieteen aikana ihmiskunta on kehittynyt monilla mittareilla räjähdysmäisesti.

Sinulle ei ole vissiin tuttu pragmaatinen totuusteoria, jonka mukaan nimenomaan totuus on toimivuutta.

Tuskin kukaan tässä ketjussa on kiistämässä tiedon merkitystä maailmassa. Itse olen kuitenkin sitä ajatusta vastaan, että henkisiä elementtejä sisältävä maailmankatsomus olisi itsestäänselvästi haitallinen. Toiset ovat jo persoonallisuudeltaan taipuvaisia pohtimaan asioita, jotka ylittävät tieteen rajat, enkä sanoisi, että maailmankatsomus, joka sisältää elementtejä tiedon rajojen ulkopuolelta, olisi automaattisesti vahingollinen. Sellainen käsitys on minusta ihmisyttä ymmärtämätön ja oikeastaan epätieteellinen.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 09:32:18

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 18, 2023, 17:22:52

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 17, 2023, 21:37:26
Tässä yksi esimerkki, tosin ilman lähdeviitteitä, miten tärkeää tieto on:

Ei kukaan ole epäillyt tiedon tärkeyttä.

Mutta sinulta kysytään, voitko perustella väitteesi.

Ellet, ihmettelen, mitähän sinä tieteestä tiedät?

T: Xante

Lainauksessani väitteeni perusteltiin. Vaikka siinä korostettiin naisten koulutusta.

Ei perusteltu, jankattiin vain.

En ole nähnyt yhtään pätevää perustelua väitteelle, että Norman kirjoittelu ajatuksistaan täällä on haitallista.

No, eihän sellaiselle kyllä mitään perusteluja olekaan.

T; Xante

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 19, 2023, 10:47:53

Tuskin kukaan tässä ketjussa on kiistämässä tiedon merkitystä maailmassa. Itse olen kuitenkin sitä ajatusta vastaan, että henkisiä elementtejä sisältävä maailmankatsomus olisi itsestäänselvästi haitallinen. Toiset ovat jo persoonallisuudeltaan taipuvaisia pohtimaan asioita, jotka ylittävät tieteen rajat, enkä sanoisi, että maailmankatsomus, joka sisältää elementtejä tiedon rajojen ulkopuolelta, olisi automaattisesti vahingollinen. Sellainen käsitys on minusta ihmisyttä ymmärtämätön ja oikeastaan epätieteellinen.

Aivan noin, asioita voi pohtia monelta kantilta. Takertuminen uskomuksiin ei ole pohtimista, joten se kannattaa huomioida-pohtiessaan.

"Hengellisiä ollaan jossain mielessä, kun kerran tässä ketjussa sellaisista asioista puhutaan.

Useimmiten henkisyys on kyllä hyvin fyysistä perustaa ja käytännössä sillä tarkoitetaan tunnemaailmaa, joka ihmisessä tuo mielihyvää ja elämyksellisyyttä.

Virsien veisuukin voi olla tunteelliselle ihmiselle hyvin vaikuttavaa ja tuottaa suurta tunnetta.

Tieteen rajojen ylittäminen on "mahdotonta, mutta sitä voi silti tehdä- teoriassa. Käytännössä ei rajoja rajallinen ihminen voi ylittää, mutta se missä rajat ovat, ei ole "tiedossa".

Hedelmällisissä maissa, jossa ruoka on ollut helpommin käden ulottuvilla, ovat asiaa pohtineet gurut alkaneet harjoittaa joidenkin ruoka-aineiden diskriminointia uskonnollisilla perusteilla.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 19, 2023, 11:20:45
Hedelmällisissä maissa, jossa ruoka on ollut helpommin käden ulottuvilla, ovat asiaa pohtineet gurut alkaneet harjoittaa joidenkin ruoka-aineiden diskriminointia uskonnollisilla perusteilla.

Tämähän tuntuu kyllä oudolta. Kuitenkin käy niin että hedelmällisissä maissa väki sitten lisääntyy kuin kanit konsanaan, ja sitten tulee se pula resursseista. Uskon että tämän takia Lähi-itä on sellainen paikka kuin on, eli että kellään ei ole kivaa. Mikä käy jo VT:sta ilmi, eli sama loputon tappelu on ollut vuosituhansia päällä.

Luulisi että silloin kannattaa syödä öpaut kaikki mitä kiinni saa. Mutta sioissa on kuulemma trikiiniä, ja jos sianlihaa ei kypsennä kunnolla, ne loiset ovat sitten sikaa syöneen kehossa ilmeisesti ad infinitum.

Lehmien syönnin kieltäminen (Intiassa) tuntuu oudommalta. Eihän siellä mitään hullun lehmän tautiakaan ollut silloin kun saivat päähänsä että lehmät ovat pyhiä. En nyt jaksa tarkistaa, mutta puhvelit ilmeisesti eivät ole pyhiä, että milläköhän perusteella näitä sarvipäivä on sitten lähdetty arvottamaan. Lehmän pyhitys tuo kyllä epäilyn että muinaisella Egyptillä on ollut yhteyksiä muinaiseen Intiaan. Egyptissä palvoivat sonnia, Intiassa lehmää.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 19, 2023, 11:51:12
Luulisi että silloin kannattaa syödä öpaut kaikki mitä kiinni saa. Mutta sioissa on kuulemma trikiiniä, ja jos sianlihaa ei kypsennä kunnolla, ne loiset ovat sitten sikaa syöneen kehossa ilmeisesti ad infinitum.

Niin. Jotenkin tuntuu, että olisi kannattanut ruokavaaran takia suosia ensisijaisesti valmistus- ja kypsennysohjeita, eikä asettaa kategorisia kieltoja. Mutta jumaluusasioihin liittyy aina jotain käsittämättömyyksiä joiden syyt vain Jumala itse tietää.

Juutalaiset ruuat:
Syötäviksi sallittuja eli puhtaita ovat eläimet, joilla on kokonaan halkinaiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa: nauta, lammas, vuohi ja peura. Kaloista sallitaan villit suomukalat. Myös kana, kalkkuna, ankka, hanhi ja kyyhkynen ovat sallittua ruokaa. Kiellettyä ovat muut kalat, äyriäiset, matelijat, jyrsijät ja hyönteiset.
Maitoa ja lihaa juutalaiset eivät yhdistä samalle aterialle: esimerkiksi juustohampurilainen on kielletty, vaikka itsessään juusto ja naudanlihapihvi ovatkin sallittuja.

Islamin ruokaoppi:
Islam kieltää ihmistä syömästä ruokaa, joka on valmistettu verestä, sianlihasta, eläinten lihasta, jotka ovat kuolleet muuten kuin teurastamalla ja petoeläinten lihasta. Sianlihan välttäminen tarkoittaa muutakin, kuin että ei syö makkaraa, läskiä, kinkkua, porsaankyljyksiä, sylttyä, maksapasteijaa jne. Monet rasvat ja öljyt sisältävät sianlihaa - esim. jotkin margariinit. Valmiina ostettavat leivät, kakut ja keksit sekä monet makeiset voivat sisältää sianosista keitettyä liivatetta. Useimmat suomalaiset elintarvikepakkaukset on varustettu tuoteselosteilla, joissa on lueteltu tuotteen sisältämät ainesosat. Juutalaisten ja kristittyjen ruoat ovat sallittuja muslimeille, kunhan ne eivät sisällä kiellettyjä aineita, kuten sikaa tai verta. Onko eläin kuollut sähköiskuun tai nuijalla lyöntiin, onko se teurastettu yhdessä sikojen kanssa tai pakattu myöhemmin epäpuhtaiden ruoka-aineiden sekaan? Syötettiinkö eläimelle raatoja? Silloin se ei ole sallittua ravintoa. Joissakin tapauksissa voivat muutoin "viattomat" ruokatarvikkeet sisältää sianrasvaa tai siitä valmistettuja lisäaineita. Joskus voi myös olla vaikeaa selvittää jonkin lisäaineen alkuperä ja siksi on varminta käyttää ainoastaan puhtaita raaka-aineita ruoanvalmistuksessa, paistamisessa jne.
Sipulia ja valkosipulia varsinkin raakana islam kehottaa välttämään ennen kokoontumista moskeijaan, jotta hengityksen haju ei häiritsisi muita.

Hindut
Suuri osa hinduista on kasvissyöjiä. Maitotuotteet ovat sallittuja, suositeltujakin. Lihaa syövät hindut eivät syö naudanlihaa.

Mormonit
Mormonit eivät juo kahvia eivätkä teetä. Tämä pohjautuu Kirkon Oppi ja liitot -kokoelman lukuun 89, jota kutsutaan nimellä "Viisauden sana".

Näistä ja monista muista lisätietoa: https://uskonnonvapaus.fi/artikkelit/ruoka.html

Sitten on vielä näitä paasto- ym. aikarajoituksia syötäviksi kelpaaviin ruoka-aineisiin.

Pitäisi varmaan laatia jokin ohje missä olisi kaikille uskonnoille sopivat aineet. Vesi voisi olla yksi mutta siinäkin joillakin olisi varmaan sanomista juoma-ajoista, -tavoista ja käytettävistä astioista.

Minä eko- ja terveysuskovaisena en ainakaan juo vettä tai maitotuotteita alumiini- tai muoviastioista - niistä liukenee myrkkyjä jotka turmelevat ihmisen. Myös ruostumattomat ruokailuvälineet pitää olla laadukkaita, eron maistaa heti. Mitään keinomakeutettua ei pidä roosterilaisen suuhunsa panna, ellei kyseessä ole A-luokan hätätilanne. Lisäaineista kiellettyjä ovat ainakin natriumglutamaatti ja inuliini.

Tiukasti oppiaan noudattava muslimi ei juo vettäkään auringonnousun ja -laskun välisenä aikana, kun on ramadan. Raskaina oleville ovat sentään sen sallineet. Käsittääkseni.

Katolisessa kirkossa alkoi olemaan pyhimysten päiviin sijoitettuja paastoja sikäli tiuhaan, että he laittoivat siellä eläinlajitkin uuteen uskoon, että saisi syödä edes joskus jotain.

Jainat tunnetusti pitävät kangasta suun edessä, ettei tulisi vahingossa hengitettyä hyönteisiä. Lakaisevat tietäkin edeltään, ettei tulisi tallattua jonkin öttiäisen päälle.

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 19, 2023, 10:47:53

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05

Tieto on toimivuutta. Totuus on uskonnollisuutta.
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.
Mahdollisimman tieteellinen maailmankuva on puhdasta tieteellisyyttä realistisempi tavoite, epätäydellisessä maailmassa.
On tieteellistä näyttöä siitä että modernin tieteen aikana ihmiskunta on kehittynyt monilla mittareilla räjähdysmäisesti.

Sinulle ei ole vissiin tuttu pragmaatinen totuusteoria, jonka mukaan nimenomaan totuus on toimivuutta.

Tuskin kukaan tässä ketjussa on kiistämässä tiedon merkitystä maailmassa. Itse olen kuitenkin sitä ajatusta vastaan, että henkisiä elementtejä sisältävä maailmankatsomus olisi itsestäänselvästi haitallinen. Toiset ovat jo persoonallisuudeltaan taipuvaisia pohtimaan asioita, jotka ylittävät tieteen rajat, enkä sanoisi, että maailmankatsomus, joka sisältää elementtejä tiedon rajojen ulkopuolelta, olisi automaattisesti vahingollinen. Sellainen käsitys on minusta ihmisyttä ymmärtämätön ja oikeastaan epätieteellinen.

Filosofisia totuusteorioita on monenlaisia. Tieteessä kuitenkin tiedon avulla lähestytään totuutta mutta ei koskaan saavuteta sitä.

Toistan aiemmasta viestistäni:
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.
En tiedä kenen ajatusta vastaan olet tuossa. Et ainakaan minun.

^
"Totuus" on yksinkertaista- se mitä tapahtuu on totta, vaikkei sitä ymmärtäisikään, eikä osaisi selittää.

Aistimme vain eivät kykene kaikkea havaitsemaan ja saattavat myös pettää ihmistä.

(Kuvitellessaan takertuu helposti omiin toiveisiinsa ja valitsee itseään miellyttävän selityksen)

Tieteellinen tutkimus parantaa mahdollisuutta saada "täydellisempää tietoa jota voi soveltaa suhteellisessa maailmassa suhteellisesti, mutta ei täydellisesti.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05
Mahdollisimman tieteellinen maailmankuva on puhdasta tieteellisyyttä realistisempi tavoite, epätäydellisessä maailmassa.

Millähän tavoin maailma olisi täydellisempi, jos se olisi täysin tieteellinen? Jotta voisi tietää kaiken, ei voi olla mitään tiedettävää. Muutenkin lauseesi kuulostaa enemmän kristilliseltä opetukselta kuin miltään muulta. Olet vain korvannut Jeesukset tieteellä.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.

Kuvittelet edelleen, että voit lajitella kaikki maailman asiat koreihisi. Niitä on sinulla kolme. Kaksi on jatkuvasti käytössä: tiede eli hyvä alias Kori Vihreä, sekä uskomus eli paha alias Kori Punainen. Hätätilassa kaivat sängyn alta kolmannen: muut määreet eli luokittelematon alias Kori Keltainen. Ei toimi oikeiden asioiden kanssa.

Tarkastellaanpa seuraavaa tekstinpätkää.

Da zu dir der Heiland kam,
willig seine Taufe nahm,
weihte sich dem Opfertod,
gab er uns des Heils Gebot:
das wir durch sein' Tauf' uns weihn,
seines Opfers wert zu sein.
Edler Täufer!
Christs Vorläufer!
Nimm uns gnädig an,
dort am Fluss Jordan!

Sehän on sitä ihtiään, ilmiselvää uskomusta. Itse asiassa vielä lapsellisen yksinkertaistetussa muodossa. Kyseessä on koraalin teksti. Paitsi että tapaus ei ole aito. Se on fiktio. Sanat ja niihin kuuluva sävel voisivat olla uskonnollisesta laulusta, mutta ne ovat pätkä teoksesta Die Meistersinger von Nürnberg, missä ne esittävät koraalia. Tämä tekee kohdasta ei vain henkistä vaan korkeahenkisen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että ooppera on matalamielten ulottumattomissa. Wagner jos joku pystyy halutessaan kuvaamaan musiikilla myös uskontoa, kristinuskoa, saksalaista kristinuskoa. Kuorolaulu voisi olla aito uskonilmaus. Ja sellaisena se näyttää, että uskomus voi olla kaunis ja pyhä ja henkinen. Mistä kaivosta sinä ammennat sellaiseen osallistuvien sieluille vahingon?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 20, 2023, 12:36:07

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05
Mahdollisimman tieteellinen maailmankuva on puhdasta tieteellisyyttä realistisempi tavoite, epätäydellisessä maailmassa.

Millähän tavoin maailma olisi täydellisempi, jos se olisi täysin tieteellinen? Jotta voisi tietää kaiken, ei voi olla mitään tiedettävää. Muutenkin lauseesi kuulostaa enemmän kristilliseltä opetukselta kuin miltään muulta. Olet vain korvannut Jeesukset tieteellä.

Olipas kummallinen kysymys.
Juurihan tuossa totesin ettei maailma ole täydellinen, joten turha haikailla myöskään puhdasta tieteellisyyttä.
Mahdollisimman tieteellistä maailmankuvaa ja toimintaa sen sijaan voidaan tavoitella, samalla tavalla kuin tieteessä tavoitellaan myös objektiivisuutta ja kaiken tietämistä vaikka niitä ei voida koskaan täysin saavuttaa.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 20, 2023, 12:39:38

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 19, 2023, 10:00:05
Henkisemmät elementit voivat olla tieteellisen maailmankuvan mukaisia, mutta uskomukset eivät.

Kuvittelet edelleen, että voit lajitella kaikki maailman asiat koreihisi. Niitä on sinulla kolme. Kaksi on jatkuvasti käytössä: tiede eli hyvä alias Kori Vihreä, sekä uskomus eli paha alias Kori Punainen. Hätätilassa kaivat sängyn alta kolmannen: muut määreet eli luokittelematon alias Kori Keltainen. Ei toimi oikeiden asioiden kanssa.

Tarkastellaanpa seuraavaa tekstinpätkää.

Da zu dir der Heiland kam,
willig seine Taufe nahm,
weihte sich dem Opfertod,
gab er uns des Heils Gebot:
das wir durch sein' Tauf' uns weihn,
seines Opfers wert zu sein.
Edler Täufer!
Christs Vorläufer!
Nimm uns gnädig an,
dort am Fluss Jordan!

Sehän on sitä ihtiään, ilmiselvää uskomusta. Itse asiassa vielä lapsellisen yksinkertaistetussa muodossa. Kyseessä on koraalin teksti. Paitsi että tapaus ei ole aito. Se on fiktio. Sanat ja niihin kuuluva sävel voisivat olla uskonnollisesta laulusta, mutta ne ovat pätkä teoksesta Die Meistersinger von Nürnberg, missä ne esittävät koraalia. Tämä tekee kohdasta ei vain henkistä vaan korkeahenkisen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että ooppera on matalamielten ulottumattomissa. Wagner jos joku pystyy halutessaan kuvaamaan musiikilla myös uskontoa, kristinuskoa, saksalaista kristinuskoa. Kuorolaulu voisi olla aito uskonilmaus. Ja sellaisena se näyttää, että uskomus voi olla kaunis ja pyhä ja henkinen. Mistä kaivosta sinä ammennat sellaiseen osallistuvien sieluille vahingon?

Sanoisin ennemminkin että uskomukset ovat tuottaneet paljon kaunista, hyvää ja henkistä.
Ateistikin voi arvostaa mm. vanhentuvaa kirkkotaidetta, uskonnollista arkkitehtuuria ja musiikkia sekä uskontojen aiempaa yhteiskunnallista merkitystä ja sosiaalista työtä.
Mutta modernin tieteen aikana kiihtyvästi kehittyvissä globalisoituvissa tietoyhteiskunnissa aika on ajamassa uskomuksellisen toiminnan ja ajattelun ohi ja tieteellisellä tiedolla sekä teknologialla voidaan lisääntyvästi korvata uskomusten ja uskomusjärjestelmien aiempi hyödyllisyys entistä toimivammalla tiedollis-teknologisella hyödyllisyydellä.

Mutta ennen uutta uljasta tieteellisyyden spock-maailmaa kannattaa kiinnittää huomiota pieniin, mutta tärkeisiin yksityiskohtiin. Kuten vaikkapa sellaisiin, miten vääristynyttä on väittää, että keskustelupalstalla, joskin Kansalliskirjaston väärtillä palstalla, esitetyt henkilökohtaiset uskomukset olisivat haitallisia.

Tämä on tärkeää juuri sen vuoksi, että tavoitellessamme tieteellistä, faktapohjaista maailmaa meidän ei pidä lisätä uskomuksia keksimällä niitä itse.

T: Xante

^
Uskomuksellinen ajattelu on aiempaa haitallisempaa, koska meillä on jo parempaa ajattelumallia tarjolla.
Lisääntyvästi ja kiihtyvästi.
Moderni nyky-yhteiskunta jopa vaatii tietoon perustuvaa ajattelua, jotta kehitys, saavutettu elintaso ja koko ihmiskunnan tulevaisuus voidaan turvata.
On aika hylätä kivikirveet, poppamiehet ja muut reliikit, myös uskomukset.

Hommaforumin tavoin muillakin keskustelupalstoilla, myös Kantapaikassa kannattaa yrittää välttää kaikille haitallisen ajattelun tahallista levittämistä.

Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

No sen "henkinen taso tarkoittaa tunnetta ja tunteellahan ihminen viimekädessä ja aina muutenkin tekee valintojaan.

Tässä elämäss tunne voi auttaa, jopa silloin, kun sen itsekin ymmärtää perustuvan toiveisiin.
Tunnetiloissahan ihminen tuntee elävänsä ja olevansa olemassa.

Liiaksi ei silti kannata itseään pettää ja takertua suuriin lupauksiin.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 10:39:40

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

No sen "henkinen taso tarkoittaa tunnetta ja tunteellahan ihminen viimekädessä ja aina muutenkin tekee valintojaan.

Tässä elämäss tunne voi auttaa, jopa silloin, kun sen itsekin ymmärtää perustuvan toiveisiin.
Tunnetiloissahan ihminen tuntee elävänsä ja olevansa olemassa.

Liiaksi ei silti kannata itseään pettää ja takertua suuriin lupauksiin.

Jos tilanne olisi esim. tämmöinen äärimmäinen että perheen lapsi on raiskattu ja kuristettu hengiltä, niin ehken ensimmäisinä menisi vanhemmilleen sanomaan että saattehan te pettää itseänne ja takertua toiveisiin, mutta loppu mikä loppu ja siellä se nyt sitten teidän lapsenne raato mätänee haudassa, get over it.

Ihminen on siitä jännä eläin ettei oikein jaksa elämää ilman merkitystä, tarkoitusta, hyvitystä ja jonkinlaista onnellisehkoa lopputulemaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 11:13:02

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 10:39:40

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

No sen "henkinen taso tarkoittaa tunnetta ja tunteellahan ihminen viimekädessä ja aina muutenkin tekee valintojaan.

Tässä elämäss tunne voi auttaa, jopa silloin, kun sen itsekin ymmärtää perustuvan toiveisiin.
Tunnetiloissahan ihminen tuntee elävänsä ja olevansa olemassa.

Liiaksi ei silti kannata itseään pettää ja takertua suuriin lupauksiin.

Jos tilanne olisi esim. tämmöinen äärimmäinen että perheen lapsi on raiskattu ja kuristettu hengiltä, niin ehken ensimmäisinä menisi vanhemmilleen sanomaan että saattehan te pettää itseänne ja takertua toiveisiin, mutta loppu mikä loppu ja siellä se nyt sitten teidän lapsenne raato mätänee haudassa, get over it.

Ihminen on siitä jännä eläin ettei oikein jaksa elämää ilman merkitystä, tarkoitusta, hyvitystä ja jonkinlaista onnellisehkoa lopputulemaa.

Onpas sinulla luova mielikuvitus, kun tuollaisen esimerkin poimit "sielusi syvyydestä.

Puhuin siis siitä, että henkisyys tarkoittaa tunne-elämyksiä..

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2023, 07:45:26
Hommaforumin tavoin muillakin keskustelupalstoilla, myös Kantapaikassa kannattaa yrittää välttää kaikille haitallisen ajattelun tahallista levittämistä.

Ihmisillä vain tästä on niin eri käsitys, siis siitä, mikä on haitallista. Minusta on haitallista väittää, että jonkun nimimerkin kirjoittelu on haitallista sillä perusteella, että itsellä on uskomus, että se sitä muille kirjoittelijoille on.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 11:16:22

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 11:13:02

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 10:39:40

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

No sen "henkinen taso tarkoittaa tunnetta ja tunteellahan ihminen viimekädessä ja aina muutenkin tekee valintojaan.

Tässä elämäss tunne voi auttaa, jopa silloin, kun sen itsekin ymmärtää perustuvan toiveisiin.
Tunnetiloissahan ihminen tuntee elävänsä ja olevansa olemassa.

Liiaksi ei silti kannata itseään pettää ja takertua suuriin lupauksiin.

Jos tilanne olisi esim. tämmöinen äärimmäinen että perheen lapsi on raiskattu ja kuristettu hengiltä, niin ehken ensimmäisinä menisi vanhemmilleen sanomaan että saattehan te pettää itseänne ja takertua toiveisiin, mutta loppu mikä loppu ja siellä se nyt sitten teidän lapsenne raato mätänee haudassa, get over it.

Ihminen on siitä jännä eläin ettei oikein jaksa elämää ilman merkitystä, tarkoitusta, hyvitystä ja jonkinlaista onnellisehkoa lopputulemaa.

Onpas sinulla luova mielikuvitus, kun tuollaisen esimerkin poimit "sielusi syvyydestä.

Puhuin siis siitä, että henkisyys tarkoittaa tunne-elämyksiä..

Minulle henkisyyteen liittyy tiukasti oikeudenmukaisuus. Se se vasta kamalalta tuntuu että mitä tahansa pahaa voi tehdä, eikä siitä seuraa yhtikäs mitään. Helvetti tai katoaminen ovat mielestäni huonoja seuraamuksia. Parempi on se, että tekijä joutuu itse kärsimään siitä minkä on toisille tehnyt. Ei enempää, ei vähempää.

Tunne-elämys se on sekin että oikeus toteutuu. Se ei toteudu, jos voi syöksyä Jeesuksen helmojen alle, näyttääkseen sieltä pitkää nenää. Eikä toteudu, jos kuolema on loppu.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 20, 2023, 19:02:08
Mutta modernin tieteen aikana kiihtyvästi kehittyvissä globalisoituvissa tietoyhteiskunnissa aika on ajamassa uskomuksellisen toiminnan ja ajattelun ohi ja tieteellisellä tiedolla sekä teknologialla voidaan lisääntyvästi korvata uskomusten ja uskomusjärjestelmien aiempi hyödyllisyys entistä toimivammalla tiedollis-teknologisella hyödyllisyydellä.

Jätät ulos kolmannen sektorin, joka on kaikista suurin. Nykyaikaiselle lääketieteelle ei ole kunnon kilpailijaa menneisyydestä. Siihen ajattelusi sopii. Mieleltään hauraiden auttaminen voidaan ehkä tulevaisuudessa korvata jollain muulla kuin mitä psykiatria keksii tänä vuonna kokeilla. Siihenkin ajattelusi sopii.

On kuitenkin laajoja alueita, joihin ajatuksesi ei pure. Otetaan esimerkiksi ruoka ja ravinto. Sitä pystytään tuottamaan nykyisin semmoisia määriä, että ihmisiä on liian kanssa. Heidän muiden tarpeidensa auttaminen ei ole yhtä helppoa. Voit pakottaa ihmiset syömään sirkkoja naudanlihan sijaan (vaikka se ei ole oikea edistysaskel, kun vähänkin mietit). Mutta heidän on silti voitava kokata, päästöjä tai ei. Ja sitä rataa. Toisekseen ihmiset eivät ehkä ole tarpeeksi arvokkaita tieteen suuriin päämääriin. He kapinoivat. Kehitysmaissakin on nykyisin valtavat määrät ylipainoisia elintasosairauksineen, vaikka tiede tietäisi miten pitäisi syödä ja miten ei saisi syödä.

Edes uskomusten täydellisessä tuhoamisessa ei ole mitään järkeä. Muutaman viikon päästä on pääsiäinen. Silloin syödään perinteisesti mm. mämmiä, kermaa, tuoretta leipää tai pullaa, pashaa, lammasta tai karitsaa, kananmunia, suklaamunia, punaviiniä. Tiede kehottaa nekin päivät: Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. Millä tavoin ihminen joka arvostaa siinä tiedettä yli tradition tulee autuaammaksi? Muistutan, että tiedepalkintoja ei saa mukaansa tuonpuoleiseen. Et ole ainakaan semmoisesta vielä kertonut.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

Jos tiede kertoo jotain sellaista faktaa maailmasta mikä ei tunnu kivalta jostain yksilöstä, niin kannattaa faktojen kieltämisen sijaan yrittää muuttaa omaa ajatteluaan ja sopeutumiskykyään todellisuuteen. Todellisuuspako on viihteenäkin kaksiteräinen miekka.

Tiede hyötyy erilaisuudesta, tiettyyn rajaan.
Rajansa kaikella.
Faktojen kieltämisestä eli tieteen vastaisuudesta tiede ei hyödy, eikä ihmiskunta jolle tiede on vain työkalu.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 21, 2023, 13:04:09

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2023, 07:45:26
Hommaforumin tavoin muillakin keskustelupalstoilla, myös Kantapaikassa kannattaa yrittää välttää kaikille haitallisen ajattelun tahallista levittämistä.

Ihmisillä vain tästä on niin eri käsitys, siis siitä, mikä on haitallista. Minusta on haitallista väittää, että jonkun nimimerkin kirjoittelu on haitallista sillä perusteella, että itsellä on uskomus, että se sitä muille kirjoittelijoille on.

T: Xante

Meidän kaikkien toiminta on haitallista itsellemme ja muille, siltä osin kun erehdymme viljelemään todellisuuspakoista faktojen kieltämistä, vanhentunutta uskomuksellista ajattelua.
Omaa ajatteluaan, sen ajatusvinoumia ja vanhenevia kulttuurisia ajattelutapoja joutuu jatkuvasti tarkkailemaan, korjailemaan ja päivittämään. Toistenkin ajattelua voi kritisoida kaveriapuna ja samalla peilata toisten virheitä omiin virheisiin, joita on vaikeampi havaita.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 22, 2023, 07:48:06

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

Jos tiede kertoo jotain sellaista faktaa maailmasta mikä ei tunnu kivalta jostain yksilöstä, niin kannattaa faktojen kieltämisen sijaan yrittää muuttaa omaa ajatteluaan ja sopeutumiskykyään todellisuuteen. Todellisuuspako on viihteenäkin kaksiteräinen miekka.

Tiede hyötyy erilaisuudesta, tiettyyn rajaan.
Rajansa kaikella.
Faktojen kieltämisestä eli tieteen vastaisuudesta tiede ei hyödy, eikä ihmiskunta jolle tiede on vain työkalu.

Noh, valitettavasti en ole vakuuttunut siitä että kuoleman lopullisuus olisi fakta. Nimittäin se lopullisuusajatuskin saattaa palvella jotain suurempaa suunnitelmaa, vaikkei yhtään kivalta tunnukaan, aiheuttaa paljon kärsimystä ja näin päin pois. Ehkä se ei olisi hyväksi että ihmiset olisivat vakuuttuneita siitä että elävät ikuisesti. (Ja omasta mielestäni toki eivät eläkään, koska pidän olentoja kokonaisuutena josta osa on kertakäyttöistä ja osa ei.)

Jos nyt päätettäisiin kaikki kimpassa että kuolema ON ehdoton loppu, niin mitäköhän kaikkea sen johdosta pitäisi tehdä... Kaikkien uskontokuntien temppelit pitäisi ottaa uusiokäyttöön. Näinhän NL tekikin, jossain kirkossa taisi olla disko. Hautausmaat ovat melko tarpeettomia, kuollut mikä kuollut, raadot voisi nakata vaikka johonkin isoon kompostoriin ja käyttää mullat maanparannukseen. Taikka tuhkat, tosin tuhkaaminen ottaa energiaa. Ehkäpä ihmisiä ei tarvitsisi edes nimetä, koska ovat kaikki vain yhtä loputonta materiamassaa jolla ei ole mitään yksilöllisyyttä sen kummemmin. Jokaiselle voitaisiin antaa vaikka joku koodi, vähän kuin roboteille.

Kenelläkään edesmenneellä ei pitäisi olla minkäänlaista auktoriteettia mihinkään. Ihan turha olisi vouhottaa että se ja se sanoi sitä ja tätä, jos tämä olisi kuollut. Kun ei sieltä kuolemasta tulla sitten kummittelemaan, ja elävät eivät ole missään vastuussa kuolleille. Eivätkä kuolleetkaan eläville, joten elämänsä aikana voisi riehua, rähjätä ja tehdä pahaa sen minkä ehtii. Tämä jälkimmäinen ajatus on aina se mikä alkaa minua kyllä kovin häiritä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 22, 2023, 08:54:42
Jos nyt päätettäisiin kaikki kimpassa että kuolema ON ehdoton loppu, niin mitäköhän kaikkea sen johdosta pitäisi tehdä... Kaikkien uskontokuntien temppelit pitäisi ottaa uusiokäyttöön. Näinhän NL tekikin, jossain kirkossa taisi olla disko. Hautausmaat ovat melko tarpeettomia, kuollut mikä kuollut, raadot voisi nakata vaikka johonkin isoon kompostoriin ja käyttää mullat maanparannukseen. Taikka tuhkat, tosin tuhkaaminen ottaa energiaa. Ehkäpä ihmisiä ei tarvitsisi edes nimetä, koska ovat kaikki vain yhtä loputonta materiamassaa jolla ei ole mitään yksilöllisyyttä sen kummemmin. Jokaiselle voitaisiin antaa vaikka joku koodi, vähän kuin roboteille.

Kenelläkään edesmenneellä ei pitäisi olla minkäänlaista auktoriteettia mihinkään. Ihan turha olisi vouhottaa että se ja se sanoi sitä ja tätä, jos tämä olisi kuollut. Kun ei sieltä kuolemasta tulla sitten kummittelemaan, ja elävät eivät ole missään vastuussa kuolleille. Eivätkä kuolleetkaan eläville, joten elämänsä aikana voisi riehua, rähjätä ja tehdä pahaa sen minkä ehtii. Tämä jälkimmäinen ajatus on aina se mikä alkaa minua kyllä kovin häiritä.

Miten niin pitäisi tehdä (boldaukseni)?

Ei ateismista seuraa mikään noista mitenkään automaattisesti. Sen enempää kuin uskovaisuudestakaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 13:40:59

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 11:16:22

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 11:13:02

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 21, 2023, 10:39:40

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 21, 2023, 10:34:21
Kuten olen yrittänyt jankuttaa, mielestäni tiede sopii ihmisryhmien välille koko lajia yhdistäväksi tekijäksi. Eivät uskonnot. Mutta mikrotasolla eli yksittäisen ihmisen kohdalla tiede ei välttämättä riitä yhtään sen enempää kuin riittää 50 cm kuminauha housunreunaan silloin kun housuja käyttävän ympärysmitta on 100 cm. Joustaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

Nyt kun tiede ei toistaiseksi meille muuta kerro kuin että kuolema on piste, niin millä tavalla sen pitäisi tyydyttää yksittäistä ihmistä henkisellä tasolla? Tyydyttää varmaan joitakuita, mutta ei se nyt niin mene että one size fits for all.

En näe mitään eroa siinä että onko päättäjänä pappi, imaami, keisari, tiedepeikko tai mikä tai kuka hyvänsä, jos pyrkimyksenä on päästä päättämään muidenkin puolesta miten näiden tulee ajatella. Itseasiassa epäilen että tiedekin hyötyy erilaisuudesta. Jos me kaikki olisimme yhtä ja samaa, ihan sama vaikka olisimme kastematoja.

No sen "henkinen taso tarkoittaa tunnetta ja tunteellahan ihminen viimekädessä ja aina muutenkin tekee valintojaan.

Tässä elämäss tunne voi auttaa, jopa silloin, kun sen itsekin ymmärtää perustuvan toiveisiin.
Tunnetiloissahan ihminen tuntee elävänsä ja olevansa olemassa.

Liiaksi ei silti kannata itseään pettää ja takertua suuriin lupauksiin.

Jos tilanne olisi esim. tämmöinen äärimmäinen että perheen lapsi on raiskattu ja kuristettu hengiltä, niin ehken ensimmäisinä menisi vanhemmilleen sanomaan että saattehan te pettää itseänne ja takertua toiveisiin, mutta loppu mikä loppu ja siellä se nyt sitten teidän lapsenne raato mätänee haudassa, get over it.

Ihminen on siitä jännä eläin ettei oikein jaksa elämää ilman merkitystä, tarkoitusta, hyvitystä ja jonkinlaista onnellisehkoa lopputulemaa.

Onpas sinulla luova mielikuvitus, kun tuollaisen esimerkin poimit "sielusi syvyydestä.

Puhuin siis siitä, että henkisyys tarkoittaa tunne-elämyksiä..

Minulle henkisyyteen liittyy tiukasti oikeudenmukaisuus. Se se vasta kamalalta tuntuu että mitä tahansa pahaa voi tehdä, eikä siitä seuraa yhtikäs mitään. Helvetti tai katoaminen ovat mielestäni huonoja seuraamuksia. Parempi on se, että tekijä joutuu itse kärsimään siitä minkä on toisille tehnyt. Ei enempää, ei vähempää.

Tunne-elämys se on sekin että oikeus toteutuu. Se ei toteudu, jos voi syöksyä Jeesuksen helmojen alle, näyttääkseen sieltä pitkää nenää. Eikä toteudu, jos kuolema on loppu.

No mikäs siinä "henkisyys" on siis sinulle käyttökelpoinen sana ja ilmaus.

Puhun kuitenkin enemmän itsetuntemuksesta ja siitä mitä asioilla useimmiten tarkoitetaan sanojakin käytettäessä.
Mainitsemillasi asioilla ei useinkaan tarkoiteta sitä jumalallista henkisyystavoitetta jota ihmiset uskoltaan edellyttävät.

Oikeudenmukaisuus on toki tarpeellinen hyve, jota ihmiset vaativat useimmiten enemmän toisiltaan, kuin itseltään.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 21, 2023, 18:08:04
Jätät ulos kolmannen sektorin, joka on kaikista suurin. Nykyaikaiselle lääketieteelle ei ole kunnon kilpailijaa menneisyydestä. Siihen ajattelusi sopii. Mieleltään hauraiden auttaminen voidaan ehkä tulevaisuudessa korvata jollain muulla kuin mitä psykiatria keksii tänä vuonna kokeilla. Siihenkin ajattelusi sopii.

On kuitenkin laajoja alueita, joihin ajatuksesi ei pure. Otetaan esimerkiksi ruoka ja ravinto. Sitä pystytään tuottamaan nykyisin semmoisia määriä, että ihmisiä on liian kanssa. Heidän muiden tarpeidensa auttaminen ei ole yhtä helppoa. Voit pakottaa ihmiset syömään sirkkoja naudanlihan sijaan (vaikka se ei ole oikea edistysaskel, kun vähänkin mietit). Mutta heidän on silti voitava kokata, päästöjä tai ei. Ja sitä rataa. Toisekseen ihmiset eivät ehkä ole tarpeeksi arvokkaita tieteen suuriin päämääriin. He kapinoivat. Kehitysmaissakin on nykyisin valtavat määrät ylipainoisia elintasosairauksineen, vaikka tiede tietäisi miten pitäisi syödä ja miten ei saisi syödä.

Edes uskomusten täydellisessä tuhoamisessa ei ole mitään järkeä. Muutaman viikon päästä on pääsiäinen. Silloin syödään perinteisesti mm. mämmiä, kermaa, tuoretta leipää tai pullaa, pashaa, lammasta tai karitsaa, kananmunia, suklaamunia, punaviiniä. Tiede kehottaa nekin päivät: Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. Millä tavoin ihminen joka arvostaa siinä tiedettä yli tradition tulee autuaammaksi? Muistutan, että tiedepalkintoja ei saa mukaansa tuonpuoleiseen. Et ole ainakaan semmoisesta vielä kertonut.

Kolmas sektorikin toimii rakenteiltaan, ajattelultaan, sanoiltaan, tavoiltaan tieteellistyvän yhteiskunnan sisällä. Puhuin uskomusajattelua hyödyntäneen yhteiskunnan pakollisesta tieteellis-teknologisesta muutoksesta kohti lisääntyvää uskomusajattelun vastaista fakta-ajattelua.
Muutos ei tapahdu helposti eikä yhdessä yössä mutta muutos on itseään kiihdyttävää eli räjähdysmäisesti nopeutuvaa.

Samalla tieteellinen kehitys tuottaa myös komplekseja uusia ongelmia, kuten väestöräjähdyksen sekä syntyvyyden laskun tai ydinasevarustelun joka vähentää sotia ja uhkaa tuhota ihmiskunnan, puhumattakaan ilmastonmuutoksesta jonka on aiheuttanut pitkäikäisemmän ihmiskunnan elintason eli kulutuksen nousu. Ja sitä rataa. Tiede on paras työkalu vastaamaan uusiinkin ongelmiin. Tieteen suuri päämäärä on olla tehokas työkalu, ei ihmistä suurempi pyhä palvonnan kohde. Kapinointia ja muutosvastarintaa on monenlaista, järkevää ja vähemmän järkevää.
Tiedekin tarvitsee inhimillisenä toimintana korjaavaa kritiikkiä osakseen siinä missä muukin toiminta.

Uskomuksia ei tosiaankaan tarvitse tuhota, koska uskomukset tulevat supistumaan marginaaliseksi ilmiöksi ja kuihtuvat pois silkasta epäkäytännöllisyydestä kehittyvissä yhteiskunnissa. Niistä tulee museoiden tuohivirsuja ja surkastuvia häntäluita.
Vanhat traditiot saavat väistyä uusien traditioiden tieltä, kuten aiemminkin. Paitsi ehkä perussuomalaisten päiväunissa.
Tiedepalkintoja ei tosiaankaan saa mukaan mielikuvitusmaailmojen tuonpuoleisiin.
Mutta tiede palkitsee nykysukupolvien lisäksi myös tulevia sukupolvia.

Tulihan sieltä viimeinen silaus.

Isä = Tiede
Poika = Tieteellisyys
Pyhä henki = Kolmas määrittelemätön sektori, joka kuitenkin "toimii rakenteiltaan, ajattelultaan, sanoiltaan, tavoiltaan tieteellistyvän yhteiskunnan sisällä"

Ongelmani tässä tiedeuskovaisuushömpässä on ihan sama kuin muidenkin uskovaisten kanssa: roiskitaan väitteitä, jotka menevät hyvinkin yksilötasolle spesifeihin tilanteisiin, mutta kun näille väitteille penätään perusteluita, kadotaan hömppäpömppäjankutuksen taakse.

Jäljelle kuulijalle jää vain jankkaajan vankka uskomus:"niin niin joo joo, NYT siis mun uskomukseni on ihan siis yhtä haitallinen kuin muutkin, mutta ajan kuluessa se on ainut totuus, jonka te sokeatkin tulette tuntemaan",

T: Xante

Sana "pakollinen" tuo mieleen papit, rabit, imaamit... Ymmärtäisin sanan kun puhutaan globaaleista ongelmista. Jotainhan on pakko tehdä, kun mikromuovia on jo ihmisen istukassakin. Kun tieteiden avulla on saatu aikaan ongelmia (joita ihmisen ahneus ja nautinnohaluisuus lietsoo), tieteillähän ne kyllä ratkaistaankin, eikä jumalille vinkumalla. Mutta siihen mikä motivoi ihmisiä ylipäätään jatkamaan maista elämäänsä, siihen ei oikein ulkopuoliset pakot sovi. Heidän pitää löytää se motivaatio, tarkoitus ja merkitys, sisältään. Ja se saattaa vaihdella per nuppi.

Todellakin se on se uskonnon- ja uskonomaisuus mikä häiritsee eniten tiedeintoilussa. Pidän enemmän semmoisesta intoilusta että missä keskitytään löytämiseen ja tutkimiseen. Sitten voikin intoilla kun keksii ja löytää.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 22, 2023, 20:47:59
Kolmas sektorikin toimii rakenteiltaan, ajattelultaan, sanoiltaan, tavoiltaan tieteellistyvän yhteiskunnan sisällä. Puhuin uskomusajattelua hyödyntäneen yhteiskunnan pakollisesta tieteellis-teknologisesta muutoksesta kohti lisääntyvää uskomusajattelun vastaista fakta-ajattelua.
Muutos ei tapahdu helposti eikä yhdessä yössä mutta muutos on itseään kiihdyttävää eli räjähdysmäisesti nopeutuvaa.

Samalla tieteellinen kehitys tuottaa myös komplekseja uusia ongelmia, kuten väestöräjähdyksen sekä syntyvyyden laskun tai ydinasevarustelun joka vähentää sotia ja uhkaa tuhota ihmiskunnan, puhumattakaan ilmastonmuutoksesta jonka on aiheuttanut pitkäikäisemmän ihmiskunnan elintason eli kulutuksen nousu. Ja sitä rataa. Tiede on paras työkalu vastaamaan uusiinkin ongelmiin. Tieteen suuri päämäärä on olla tehokas työkalu, ei ihmistä suurempi pyhä palvonnan kohde. Kapinointia ja muutosvastarintaa on monenlaista, järkevää ja vähemmän järkevää.
Tiedekin tarvitsee inhimillisenä toimintana korjaavaa kritiikkiä osakseen siinä missä muukin toiminta.

Uskomuksia ei tosiaankaan tarvitse tuhota, koska uskomukset tulevat supistumaan marginaaliseksi ilmiöksi ja kuihtuvat pois silkasta epäkäytännöllisyydestä kehittyvissä yhteiskunnissa. Niistä tulee museoiden tuohivirsuja ja surkastuvia häntäluita.
Vanhat traditiot saavat väistyä uusien traditioiden tieltä, kuten aiemminkin. Paitsi ehkä perussuomalaisten päiväunissa.
Tiedepalkintoja ei tosiaankaan saa mukaan mielikuvitusmaailmojen tuonpuoleisiin.
Mutta tiede palkitsee nykysukupolvien lisäksi myös tulevia sukupolvia.

Kun nyt muistaisit omat sanasi: Tiede on paras työkalu. Se ei ole perimmäinen yhteiskuntia ohjaava voima. Tieteen käyttö sillä aiheutettujen ongelmien ratkomiseen ei takaa mitään. Siinä on samat torvelot samoilla konstein asialla. Vai vielä palkitsee tulevia sukupolvia. Kommunismi lupasi samaa. Australopithecus selvisi täällä kolme miljoonaa vuotta ilman tiedettä. Katsotaan päästäänkö samaan.

Giljotiinin piti ratkoa teloitusten aiheuttama humaani ongelma. Se lupasi kivuttoman toimeenpanon. Mikä on todellisuus?

Teollistumisen piti tehostaa tuotantoa ja lyhentää ihmisten työaikaa. Heille piti jäädä enemmän ja enemmän vapaa-aikaa nauttia koneiden tekemän työn hedelmistä. Mikä on todellisuus?

Internetin piti auttaa sananvapautta, helpottaa totuuden leviämistä, ja lisätä demokratiaa. Mikä on todellisuus?

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 23, 2023, 10:25:01
Mikä on todellisuus?

Internetin piti auttaa sananvapautta, helpottaa totuuden leviämistä, ja lisätä demokratiaa. Mikä on todellisuus?

Nuo ovat hyviä kysymyksiä. Erittäin hyviä.

Tosin, Internettiä ei alunperin suunniteltu sananvapautta edistämään, vaan Yhdysvaltain armeijan tiedonvälitystarkoituksiin.

Lainaus käyttäjältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/ARPANETARPANET (Advanced Research Projects Agency Network) oli Yhdysvaltalainen pakettikytkentäinen tietokoneverkko, josta kehittyi Internet.
...
Vuonna 1983 ARPANET jakaantui kahteen eri verkkoon: MILNET ja ARPANET.[19] ARPANET jäi tutkimus- ja siviilikäyttöön ja levisi yliopistojen ja tutkimuslaitosten välisestä verkostosta huimaa vauhtia nopeasti halventuvan teknologian takia. Siihen liittyi pian runsaasti ulkomaisia solmuja, etenkin Länsi-Euroopasta: University College London (Englanti) ja NORSAR (Norja).[20] Vuonna 1988 EUnetiin lisättiin reitittimet, joilla verkko liittyi ARPANETiin.[21]

ARPANET suljettiin vuonna 1990, ja Internet korvasi sen.

Vuonna 1971 Yhdysvaltain asevoimien tutkimusrahoitusorganisaatio ARPA nimettiin DARPA:ksi (Defense Advanced Research Projects Agency). Tämän takia verkkoa kutsuttiin joskus nimellä DARPANET. 

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - maaliskuu 23, 2023, 11:00:39

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 23, 2023, 10:25:01
Mikä on todellisuus?

Internetin piti auttaa sananvapautta, helpottaa totuuden leviämistä, ja lisätä demokratiaa. Mikä on todellisuus?

Nuo ovat hyviä kysymyksiä. Erittäin hyviä.

Tosin, Internettiä ei alunperin suunniteltu sananvapautta edistämään, vaan Yhdysvaltain armeijan tiedonvälitystarkoituksiin.

Totta, se oli hajautettujen tietoverkkojen ensimmäinen hyödyntäjä. Ennen maailmanlaajuista sukseeta mukaan liittyi muita omaa etuaan ajavia toimijoita kuten yliopistot ja yritykset. Silti kun kehitelmä päästettiin pullosta, ajateltiin että tavalliset ihmiset valtaisivat sen ruohonjuuritason tarpeisiinsa. No, ehkä niin kävikin – mikäli tavallinen ihminen tarkennetaan it-miljardööriksi.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 22, 2023, 08:54:42
Noh, valitettavasti en ole vakuuttunut siitä että kuoleman lopullisuus olisi fakta.

Jos nyt päätettäisiin kaikki kimpassa että kuolema ON ehdoton loppu, niin mitäköhän kaikkea sen johdosta pitäisi tehdä... Kaikkien uskontokuntien temppelit pitäisi ottaa uusiokäyttöön. Näinhän NL tekikin, jossain kirkossa taisi olla disko. Hautausmaat ovat melko tarpeettomia, kuollut mikä kuollut, raadot voisi nakata vaikka johonkin isoon kompostoriin ja käyttää mullat maanparannukseen. Taikka tuhkat, tosin tuhkaaminen ottaa energiaa. Ehkäpä ihmisiä ei tarvitsisi edes nimetä, koska ovat kaikki vain yhtä loputonta materiamassaa jolla ei ole mitään yksilöllisyyttä sen kummemmin. Jokaiselle voitaisiin antaa vaikka joku koodi, vähän kuin roboteille.

Kenelläkään edesmenneellä ei pitäisi olla minkäänlaista auktoriteettia mihinkään. Ihan turha olisi vouhottaa että se ja se sanoi sitä ja tätä, jos tämä olisi kuollut. Kun ei sieltä kuolemasta tulla sitten kummittelemaan, ja elävät eivät ole missään vastuussa kuolleille. Eivätkä kuolleetkaan eläville, joten elämänsä aikana voisi riehua, rähjätä ja tehdä pahaa sen minkä ehtii. Tämä jälkimmäinen ajatus on aina se mikä alkaa minua kyllä kovin häiritä.

Tieteessä kuoleman lopullisuus on tällä hetkellä yleisesti hyväksytty tieteellinen fakta.
Parempaa faktaa ei ole tällä hetkellä saatavilla, joten sen varassa kannattaa edetä.
Toki tutkimus jatkuu ja tuokin fakta voi joskus kumoutua.

Uskontokuntien temppelien uusiokäyttö koittaa kun uskontokunnat kuihtuvat uskomustensa mukana, tieteellisen maailmankuvan yleistyessä. Yksilöiden ja yhteiskuntien vähentäessä uskonnollisen toiminnan tukemista ja arvostamista. Tiukka uskonnot kieltävä kieltolaki on kuitenkin turhan radikaali toimi. Alkoholissa ja tupakassakin toimii paremmin valistus ja toiminnan asteittainen rajoittaminen.

Hautauspalvelut ynnä muut uskonnolliset sosiaalipalvelut voidaan maallistaa siinä missä koulutkin on jo hyvin pitkälle maallistettu.
Kyllä laaja-alainen monitieteinen tieteellinen tieto tunnistaa myös yksilöllisyydenkin tarpeen ja hyödyn sosiaalisilla ihmisapinoilla, vaikka ovatkin materiamassaa siinä missä muukin luonto ja universumi.
Tehokas ja globalisoituva moderni yhteiskuntamme tunnistaa yhteisönsä jäsenet tällä hetkellä myös henkilötunnus-koodilla.

Ihmisapinalajin menestys perustuu yhteisön kulttuuriseen ja teknologiseen muistiin, edesmenneiden auktoriteettien kumuloituvaan tietoon ja onkin sanottu että seisomme jättiläisten harteilla eikä pyörää tarvitse keksiä aina uudestaan.
Historiallinen muistimme on täynnä edesmenneiden kummittelua, joka ohjaa tässä hetkessä eläviä kun katsomme nykyhetkeä ja tulevaisuutta aina menneisyyden kautta tulkittuna.
Sanotaan että historia opettaa välttämään samojen virheiden toistamista ja ymmärtämään nykyhetken tapahtumia.

Elävät sukupolvet ovat velkaa kuolleille sukupolville ja vastuussa tuleville sukupolville, elämän säilyttämisestä ja parantamisesta.
Yhteisöissä riehujat, rähjääjät ja pahantekijät pyritään häiriötekijöinä laittamaan aisoihin, tavalla tai toisella. Yhteisön moraali eli tapasäännöstö voi olla täysin maallinen ja faktoihin perustuen kaikkein tehokkain.

Kuoleman lopullisuus on kyllä melkoisen lopullinen- yksilön päättyminen.

Sitä paitsi yksilöhän on elämän tapahtumista koostuva "minuus" joka on perimän ja kokemuksen muodostama kokonaisuus-
Kaikilla ihmisillä on minuus ja varmaan muillakin elollisilla, mutta puhutaan nyt lähinnä ihmisestä.

Kulkee missä hyvänsä vie minuuttaan mukanaan ja kokee sitä yhdistyneenä siihen seutuun missä kulloinkin on ja myös niihin kenen ja minkä kanssa on tekemisissä.
Minuus on siinä mielessä maailman rektiota ihmisessä- ihminenhän on riippuvainen olento, joka ei elä omasta voimastaan vaan maasta ja sen erikoislaatuisuudesta, sekä tietenkin siitä energiavirrasta jota aurinko jatkuvasti tuottaa.

Elämä ei siis pääty (energia ei kuole) kuolemassa, mutta yksilö päättyy, koska yksilö, on juuri se kuollut eliö jonka tiedot ja tunteet kaikkine suhteineen päättyvät rakenteiden hajoamiseen- eli aivoton olento ei tiedä mitään.

Mitään kiertotietä tuon kumoamiseen ei ole, sillä uskokin perustuu aivojen toimintaan ja on vain asenne aivojen toiminnoissa- uskomalla ei pääse mihinkään, vaikka uskosi lentävänsä "taivaaseen.

Suhteiden päättymisestä tulikin mieleeni, että narsistisen "kuka olen ollut" -pähkäilyn ohella hörhöjen parissa suosittua on fundeerata myös sitä onko joku vastaan saapasteleva tyyppi tuttu sielu vai ei. Länkkäreiden reinkarnaatiotemmellykset ovat hyvin pitkälti ihmissuhdetouhuskelua. Idässä ihmisiä ei vaikuta ne suhteet niin kiinnostavan. Järjestettyjen avioliittojen vuoksi varmaankin.

Eli jos kohtaat ihmisen joka tuntuu tutulta, joudut sivuuttamaan koko ilmiön, koska suku paritti sinut jo, ja muita et saa haikailla.

Minäkin taisin saada loparit pitkästä parisuhteestani siksi, että tilalle pöllähtänyt nainen oli eksälleni edellisestä elämästä rakkaampi kuin minä. Tai niinhän hän ainakin kuvitteli. Lähdin minäkin etsimään suurempaa rakkautta. En ole löytänyt.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 23, 2023, 08:18:59
Tulihan sieltä viimeinen silaus.

Isä = Tiede
Poika = Tieteellisyys
Pyhä henki = Kolmas määrittelemätön sektori, joka kuitenkin "toimii rakenteiltaan, ajattelultaan, sanoiltaan, tavoiltaan tieteellistyvän yhteiskunnan sisällä"

Ongelmani tässä tiedeuskovaisuushömpässä on ihan sama kuin muidenkin uskovaisten kanssa: roiskitaan väitteitä, jotka menevät hyvinkin yksilötasolle spesifeihin tilanteisiin, mutta kun näille väitteille penätään perusteluita, kadotaan hömppäpömppäjankutuksen taakse.

Jäljelle kuulijalle jää vain jankkaajan vankka uskomus:"niin niin joo joo, NYT siis mun uskomukseni on ihan siis yhtä haitallinen kuin muutkin, mutta ajan kuluessa se on ainut totuus, jonka te sokeatkin tulette tuntemaan",

T: Xante

Mistä viestistä sinulle ilmestyi pyhä kolminaisuus silmiesi eteen?!
Kuulostaa hurjalta kokemukselta tai huolestuttavan oudolta tulkinnalta.  :o

Mistä muuten löysit kolmannen määrittelemättömän sektorin?
Itse löysin googlaamalla ainoastaan kolmannen sektorin.

Tiedeuskovaisuushömpän ongelmiin en osaa ottaa kantaa mutta voin silti ainakin yrittää auttaa tulkitsemaan lausettani kolmannesta sektorista joka "toimii rakenteiltaan, ajattelultaan, sanoiltaan, tavoiltaan tieteellistyvän yhteiskunnan sisällä": Moderni tieteellis-teknologisesti kehittyvä yhteiskunta sisältää myös ns. kolmannen sektorin ja näin ollen kehittää myös kolmatta sektoriakin tieteellis-teknologiseksi, osana yhteiskunnan rakenteita.

Uskomuksellisista totuuksista jankkaajat ovat tosiaan rasittavia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 23, 2023, 08:25:27
Sana "pakollinen" tuo mieleen papit, rabit, imaamit... Ymmärtäisin sanan kun puhutaan globaaleista ongelmista. Jotainhan on pakko tehdä, kun mikromuovia on jo ihmisen istukassakin. Kun tieteiden avulla on saatu aikaan ongelmia (joita ihmisen ahneus ja nautinnohaluisuus lietsoo), tieteillähän ne kyllä ratkaistaankin, eikä jumalille vinkumalla. Mutta siihen mikä motivoi ihmisiä ylipäätään jatkamaan maista elämäänsä, siihen ei oikein ulkopuoliset pakot sovi. Heidän pitää löytää se motivaatio, tarkoitus ja merkitys, sisältään. Ja se saattaa vaihdella per nuppi.

Todellakin se on se uskonnon- ja uskonomaisuus mikä häiritsee eniten tiedeintoilussa. Pidän enemmän semmoisesta intoilusta että missä keskitytään löytämiseen ja tutkimiseen. Sitten voikin intoilla kun keksii ja löytää.

Sana kuusi tuo mieleen asiayhteydestä irrotettuna itselleni montakin erilaista asiaa, mutta viestini asiayhteydessä sana pakollinen tuo mieleen sen pakollisuuden joka hyvinvointivaltiolla on jatkuvasti kehittyä tieteellis-teknologisesti, tai muuten uhkaa kehittyneempien valtioiden jalkoihin jääminen taloudellisesti, teknisesti, sotilaallisesti, poliittisesti jne. eli orjuutetun kehitysmaan loistava tulevaisuus.

Että sellaista uskonnonomaisuutta hyvinvointiyhteiskunnan elätille.

Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 23, 2023, 10:25:01
Kun nyt muistaisit omat sanasi: Tiede on paras työkalu. Se ei ole perimmäinen yhteiskuntia ohjaava voima. Tieteen käyttö sillä aiheutettujen ongelmien ratkomiseen ei takaa mitään. Siinä on samat torvelot samoilla konstein asialla. Vai vielä palkitsee tulevia sukupolvia. Kommunismi lupasi samaa. Australopithecus selvisi täällä kolme miljoonaa vuotta ilman tiedettä. Katsotaan päästäänkö samaan.

Giljotiinin piti ratkoa teloitusten aiheuttama humaani ongelma. Se lupasi kivuttoman toimeenpanon. Mikä on todellisuus?

Teollistumisen piti tehostaa tuotantoa ja lyhentää ihmisten työaikaa. Heille piti jäädä enemmän ja enemmän vapaa-aikaa nauttia koneiden tekemän työn hedelmistä. Mikä on todellisuus?

Internetin piti auttaa sananvapautta, helpottaa totuuden leviämistä, ja lisätä demokratiaa. Mikä on todellisuus?

Tiede kertoo että perimmäinen tiedossa oleva yhteiskuntia ohjaava voima on fysikaalista alkeishiukkasten voimaa. Mutta yhteiskunnallisesti olennaisempaa on ymmärtää ihmisapinoiden olevan työkaluja käyttävä eläinlaji ja parhaiden työkalujen käyttäminen on osoitus älykkyydestä.
Senkin voi vielä yrittää sisäistää että työkalu käytettäessä myös muokkaa maailmaa, tai kuten kansantajuisemmin sanotaan niin vasaraa käytettäessä kaikki näyttää nauloilta.
Tiede muuttaa puhettamme, ajatteluamme, kuvaamme ja kokemustamme maailmasta tieteellisemmäksi maailmankuvaksi.
Ei ole vaikeata.

Tiede on itseään korjaavaa ja epätäydellistä tiedon ja teknologian kehittämistä, ei täydellisten ratkaisujen ja lopullisten totuuksien jumalallista taikomista.
Tiede on aiempaa paremman elämän tarjoamista ihmisapinoille sukupolvesta toiseen globaalisti.
Ja hyvinvointivaltion elätti vielä kyselee netissä että missä luvattu palkinto ja mikä todellisuus? Palkinnoksi voi vaikka löhöasennossa miettiä nykytodellisuutta verrattuna aikaan ennen tiedettä.
Uskomukselliset myytit ja pysähtymättömän muutoksen potkukelkasta pudonneet vanhukset toki kertovat että ennen oli paremmin ellei jopa paratiisi ja huonompaan suuntaan ollaan vaan menossa. Tiede puhuisi niiden kohdalla faktojen vastaisista ajatusvinoumista.

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 25, 2023, 00:25:20
Uskomuksellisista totuuksista jankkaajat ovat tosiaan rasittavia.

Katsohan se on kuulijan korva. Sinä et taida kovasti harrastaa sitä, että kuuntelisit, miltä kuulostat.

Myönnän itse lisänneeni "määrittelemättömän" kolmanteen sektoriin, sillä se on sinulta aivan samaa jargonia kuin kaikki muukin, mitä uskomuksistasi kerrot.

T: Xante

Kun tämä tiedeorientoituneisuus on niin mahtava asia, niin minkä takia se ei sitten voita alaa maailmalla, vaan uskovaiset konservatiivit roikkuvat vallankahvassa, kuten aina? Jaksanenko edes alkaa kuvailemaan mitä kaikkea paskaa maailmassa yhä tapahtuu uskontojen nimissä... Joissain maissa yritetään jopa palata ajassa taaksepäin, jonka johdosta mm. naiset (aina naiset!) joutuvat tappelemaan oikeudesta omaan kehoonsa. Tahtoo sanoa että jälleen kerran on kaikkien muiden, kuin heidän itsensä asia että kehittyykö alkiosta lapsi.

Realismista ei ole koskaan mitään haittaa, kai. Ei ihmiskunta ole niin erinomaista ainesta että oltaisiin kokonaisuutena kuin vulcanuslaiset konsanaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 25, 2023, 09:08:19
Kun tämä tiedeorientoituneisuus on niin mahtava asia, niin minkä takia se ei sitten voita alaa maailmalla, vaan uskovaiset konservatiivit roikkuvat vallankahvassa, kuten aina? Jaksanenko edes alkaa kuvailemaan mitä kaikkea paskaa maailmassa yhä tapahtuu uskontojen nimissä... Joissain maissa yritetään jopa palata ajassa taaksepäin, jonka johdosta mm. naiset (aina naiset!) joutuvat tappelemaan oikeudesta omaan kehoonsa. Tahtoo sanoa että jälleen kerran on kaikkien muiden, kuin heidän itsensä asia että kehittyykö alkiosta lapsi.

Realismista ei ole koskaan mitään haittaa, kai. Ei ihmiskunta ole niin erinomaista ainesta että oltaisiin kokonaisuutena kuin vulcanuslaiset konsanaan.

Joo totta, uskovaiset ovat etulyöntiasemassa. Siihen on syynsä, on paljon helpompi uskoa, kuin tutkia asioita.

Ihmiset ovat myös huolissaan omista asioistaan (itsestään) eikä heitä kiinnosta mikä oikeasti on totta, tai miten edes tutkittaisiin asioita.
Luottamus (usko) on käyttökelpoista ja sen varassa mennään- ihan sinne "helvettiin asti"-

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 25, 2023, 01:24:58
Tiede kertoo että perimmäinen tiedossa oleva yhteiskuntia ohjaava voima on fysikaalista alkeishiukkasten voimaa. Mutta yhteiskunnallisesti olennaisempaa on ymmärtää ihmisapinoiden olevan työkaluja käyttävä eläinlaji ja parhaiden työkalujen käyttäminen on osoitus älykkyydestä.
Senkin voi vielä yrittää sisäistää että työkalu käytettäessä myös muokkaa maailmaa, tai kuten kansantajuisemmin sanotaan niin vasaraa käytettäessä kaikki näyttää nauloilta.
Tiede muuttaa puhettamme, ajatteluamme, kuvaamme ja kokemustamme maailmasta tieteellisemmäksi maailmankuvaksi.
Ei ole vaikeata.

Tiede on itseään korjaavaa ja epätäydellistä tiedon ja teknologian kehittämistä, ei täydellisten ratkaisujen ja lopullisten totuuksien jumalallista taikomista.
Tiede on aiempaa paremman elämän tarjoamista ihmisapinoille sukupolvesta toiseen globaalisti.
Ja hyvinvointivaltion elätti vielä kyselee netissä että missä luvattu palkinto ja mikä todellisuus? Palkinnoksi voi vaikka löhöasennossa miettiä nykytodellisuutta verrattuna aikaan ennen tiedettä.
Uskomukselliset myytit ja pysähtymättömän muutoksen potkukelkasta pudonneet vanhukset toki kertovat että ennen oli paremmin ellei jopa paratiisi ja huonompaan suuntaan ollaan vaan menossa. Tiede puhuisi niiden kohdalla faktojen vastaisista ajatusvinoumista.

Hyvä että otit itse esille yhteiskunnan. Vaikka viestistäsi saa kuvan, jossa hiukkasfysiikka on ainoa tieteen laji, ihmisyhteisöjen tunnistaminen antaa mahdollisuuden käsittää, että on myös niitä tutkivia tieteitä. Ne ovat itse asiassa kysymyksenasetteluineen relevantteja tutkimaan nimen omaan omaa alaansa, esimerkiksi yhteiskunnan kehitystä. Yritys redusoida edes eduskuntavaalit 2023 fysiikkaan on melko tuhoon tuomittu.

Koska sinulla on näkemyksiä siitä mihin ihmiset ja valtiot ovat menossa, sinulla on varmaan kanttia vastata myös toisessa ketjussa esitettyihin kysymyksiin.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,2030.msg166200.html#msg166200

Sen jälkeen muistuttaisin, että täällä aiheena on itämaiset uskonnot. Se ei tarkoita, että tiedettä ei saisi sivuta. Mutta voisit vertailla esimerkiksi jainalaista ja solubiologian käsitystä elämästä. Tai pohdiskella miten taolaisuus ja kungfutselaisuus erosivat vaikutuksessaan kiinalaisen tieteen ja teknologian kehitykseen. Kuten näet mahdollisuuksia on muitakin kuin kertoa kuinka tiede kiihtyvällä vauhdilla hermostuu niihin, jotka eivät kunnioita ja kumartele sitä tarpeeksi.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 25, 2023, 10:22:44

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 25, 2023, 09:08:19
Kun tämä tiedeorientoituneisuus on niin mahtava asia, niin minkä takia se ei sitten voita alaa maailmalla, vaan uskovaiset konservatiivit roikkuvat vallankahvassa, kuten aina? Jaksanenko edes alkaa kuvailemaan mitä kaikkea paskaa maailmassa yhä tapahtuu uskontojen nimissä... Joissain maissa yritetään jopa palata ajassa taaksepäin, jonka johdosta mm. naiset (aina naiset!) joutuvat tappelemaan oikeudesta omaan kehoonsa. Tahtoo sanoa että jälleen kerran on kaikkien muiden, kuin heidän itsensä asia että kehittyykö alkiosta lapsi.

Realismista ei ole koskaan mitään haittaa, kai. Ei ihmiskunta ole niin erinomaista ainesta että oltaisiin kokonaisuutena kuin vulcanuslaiset konsanaan.

Joo totta, uskovaiset ovat etulyöntiasemassa. Siihen on syynsä, on paljon helpompi uskoa, kuin tutkia asioita.

Ihmiset ovat myös huolissaan omista asioistaan (itsestään) eikä heitä kiinnosta mikä oikeasti on totta, tai miten edes tutkittaisiin asioita.
Luottamus (usko) on käyttökelpoista ja sen varassa mennään- ihan sinne "helvettiin asti"-

Ei voine kai oikein muuta kuin toivoa että loputon laiskuus sen kuin pahenee, nimittäin sellaiseksi etteivät jaksa enää intoilla uskonnon puolesta. Ei mennä puimaan nyrkkiä ulos ja tallata väkijoukossa ihmisiä hengiltä ynnä muuta tämmöistä jonninjoutavaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 25, 2023, 09:08:19
Kun tämä tiedeorientoituneisuus on niin mahtava asia, niin minkä takia se ei sitten voita alaa maailmalla, vaan uskovaiset konservatiivit roikkuvat vallankahvassa, kuten aina?

Tiede on koko lyhyen historiansa voittanut alaa maailmalla silkalla toimivuudellaan ja omaa kehitystään kiihdyttävänä se jatkaa alan voittamista maailmassa lumivyöryn tavoin kasvavalla voimalla. Nyt näemme vasta nuoren tieteen alkukiihdytystä omassa arjessamme..

Uskovaisten konservatiivien katoamiskäyrä sekä tieteen voittokulkukäyrä maailmalla tulevat molemmat noudattamaan samaa kehityskäyrää kuin maailman väestön kasvukäyräkin, tieteen ansiosta. Sillä erotuksella että tieteen ansiosta väestön(räjähdyksen) kasvukäyrä kääntyy syntyvyyden vähenemisen kautta laskuun, kestävämmälle tasolle:

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b7/Population_curve.svg/2560px-Population_curve.svg.png)

^ Liekö tulevaisuus niin ruusuinen. Veikkaan, että tänä päivänä uskonnon ja siihen verrattavien instituutioiden merkitys ihmisten elämässä on ensisijaisesti tarjota jokin yhteisö, johon kuulua, kuin tarjota "totuus" tai tapa ajatella. Tuo ensin mainittu tarve ei ihmisyydestä katoa, vaikka tilalle löytyisikin parempi totuus, ja sen avulla nämä instituutiot voivat säilyä hyvinkin pitkään eläväisinä. Tai ne saattavat hiljalleen korvautua jonkun muun aatteen ympärillä toimivaksi, mutta eivät välttämättä tieteen ympärille.

Toisaalta maailmanmenolle on ominaista aaltomaisuus. Jos nyt ollaan noustu tieteen aallonharjalla, saattaa pikkuhiljaa ihmisten mieliin taas alkaa hiipua kaipuu johonkin "suurempaan". Ei liene kirkossa kuulutettua (🤭), että tieteen vastainen hörhöily hiipuisi koskaan tieteen ansioista pois, vaan ennen pitkää saatetaan ryhtyä vaikka kuinkin henkisiksi!

Kolmanneksi, ihmisten keskimääräinen älykkyys ei ole kovin suuri. Ja ilmeisesti lajimme on jopa tyhmentymässä entisestään. Suurin osa ihmisistä ei jaksa tai edes kykene etsiä totuutta tieteestä vaan hölmöilee mutun varassa.

En siis valitettavasti usko, että märkä unesi välttämättä toteutuu

^

Niin eivät ihmiset vaivaudu ajattelemaan miten joku, tai maailma toimii, kun voi uskoa jotain "jumalallista.

Netinkin toimivuus jossa keskusteluja käydään on hyvin tieteen suoman tutkimuksen tulosta.

Siinä ei paljon uskot auta. Ketä kiinnostaa se perehtynee lähemmin edes pintapuolisesti mistä on kyse.

Yleensä se kiinnostaa mikä kiihottaa ja kiihottavia asioita löytää kyllä kaikkialta eli ihminen itsessään kiihottuu ja keksii tavan saada haluamaansa- oli se miten utopistista hyvänsä.

Ei maailma pelastu, tiedä sitten onko se pelastamisen arvoinenkaan- mutta mikään ei katoa, siis perusteet pysyvät, vaikka ei yhtään ihmistä jäisi sitä ihmettelemään.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 26, 2023, 12:38:09
^

Niin eivät ihmiset vaivaudu ajattelemaan miten joku, tai maailma toimii, kun voi uskoa jotain "jumalallista.

Netinkin toimivuus jossa keskusteluja käydään on hyvin tieteen suoman tutkimuksen tulosta.

Siinä ei paljon uskot auta. Ketä kiinnostaa se perehtynee lähemmin edes pintapuolisesti mistä on kyse.

Yleensä se kiinnostaa mikä kiihottaa ja kiihottavia asioita löytää kyllä kaikkialta eli ihminen itsessään kiihottuu ja keksii tavan saada haluamaansa- oli se miten utopistista hyvänsä.

Ei maailma pelastu, tiedä sitten onko se pelastamisen arvoinenkaan- mutta mikään ei katoa, siis perusteet pysyvät, vaikka ei yhtään ihmistä jäisi sitä ihmettelemään.

Veikkaan, että jumalusko voi vielä olla vähenemään päin, mutta sen tilalle saattaa tulla jotain muun tyylisiä uskomusjärjestelmiä, tai enemmän yksilöllisiä tulkintoja perimmäisistä kysymyksistä.

Kävin viikonlopulla Suomen kansallismuseossa, ja silmiini osui "toista maata" -näyttelyn osiossa näyttö, johon sai sytyttää virtuaalisen kynttilän. Saatesanoina oli: "Uskomme, että olemme olemassa. Uskomme havaintoihimme - että aurinko nousee huomenna ja että kesä tulee. Uskomme usein yliluonnolliseen. Ohjailemme elämäämme monen erilaisen uskon varassa. Mihin sinä uskot? Vastaus on sinua varten. Sytytä kynttilä."

Ei uskomisen tarve maailmasta lopu, vaikka tieto ja tiede kehittyy.

^
Juu ei uskonnot lopu ja uskominen, mutta mihin uskotaan. Jumalaan ei kukaan kykene uskomaan- uskominen edellyttää kohteen.

Jumalasta "tehtyihin selityksiin voi uskoa, eli luoda itselleen "jumalankuvan" mieleensä.

Uskovaiselta voi kyllä kysyä, "mihin sinä oikeastaan uskot, kun kerrot uskovasi jumalaan".?

Lainaus käyttäjältä: TSS - maaliskuu 25, 2023, 17:32:23
^ Liekö tulevaisuus niin ruusuinen. Veikkaan, että tänä päivänä uskonnon ja siihen verrattavien instituutioiden merkitys ihmisten elämässä on ensisijaisesti tarjota jokin yhteisö, johon kuulua, kuin tarjota "totuus" tai tapa ajatella. Tuo ensin mainittu tarve ei ihmisyydestä katoa, vaikka tilalle löytyisikin parempi totuus, ja sen avulla nämä instituutiot voivat säilyä hyvinkin pitkään eläväisinä. Tai ne saattavat hiljalleen korvautua jonkun muun aatteen ympärillä toimivaksi, mutta eivät välttämättä tieteen ympärille.

Toisaalta maailmanmenolle on ominaista aaltomaisuus. Jos nyt ollaan noustu tieteen aallonharjalla, saattaa pikkuhiljaa ihmisten mieliin taas alkaa hiipua kaipuu johonkin "suurempaan". Ei liene kirkossa kuulutettua (🤭), että tieteen vastainen hörhöily hiipuisi koskaan tieteen ansioista pois, vaan ennen pitkää saatetaan ryhtyä vaikka kuinkin henkisiksi!

Kolmanneksi, ihmisten keskimääräinen älykkyys ei ole kovin suuri. Ja ilmeisesti lajimme on jopa tyhmentymässä entisestään. Suurin osa ihmisistä ei jaksa tai edes kykene etsiä totuutta tieteestä vaan hölmöilee mutun varassa.

En siis valitettavasti usko, että märkä unesi välttämättä toteutuu

Olen samaa mieltä siitä että, jengirikollisuuden tavoin, sosiaalinen ihmislaji etsii uskonnoistakin yhteisöllisyyttä. Samalla ihmiset altistuvat yhteisöissään niiden edustamille tavoille ajatella ja toimia.
Yksinäiset vanhukset hengaavat lisääntyvästi kirkkojen sijaan kauppakeskuksissa ja monet työikäisetkin pubeissa. Kauppakeskukset ovat nykyajan kulutuskulttuurin kirkkoja palveluineen, joissa saa levähtää, hoitoa, seuraa, viihdykettä ja murua rinnan alle. Kirjastoja, toreja ja kirkkojakin löytyy jo kauppakeskuksista. Sekä asuntoja ynnä muuta.
Koulutetumpi väki osaa perhe-ja ystäväjuhlienkin lisäksi löytää myös kirkon ajoista lisääntyneet kulttuuririennot, liikuntapalvelut ja lisäkoulutustarjonnan, harrastepiirit, matkailun ym.
Internettiä, televisiota, radiota ja lukemista unohtamatta.
Tieteellistyvässä maailmassa voidaan kehittää entistä lukuisampia ja järkevämpiäkin maallistuneita sosiaalisia palveluita vanhojen ja nykyisten tilalle. Siksi olenkin juuri etsiskellyt sopivaa ehdokasta itselleni täältä:
https://uskonnonvapaus.fi/vaalit/eduskunta2023/
Näkisin että tieteen selitysvoiman eli toimivuuden takia ei hiljalleen vaan kiihtyvän nopeutuvasti tulevaisuudessa kaikki joutuu tieteen vallan alle, tieteen luomaan yhteisöllisyyteen. Ei tieteen ympärille vaan tieteellisen maailmankuvan ja teknologian sisälle. 

Maailman tapahtumien aaltomaisuus ei tarkoita nykyaikaisessa aikakäsityksessä enää syklistä paluuta menneisyyteen vaan jatkuvaa muutosta jossa esiintyy myös toistuvuutta. Eli aiempi vahva henkisyys voi maallistumisen heikentämänä taas uudelleen voimistua mutta sen ei tarvitse olla uskomuksellista henkisyyttä vaan se on todennäköisimmin tiedollisempaa henkisyyttä.

On vain hyvä etteivät maallistuvat ihmiset enää etsi pyhää totuutta edes tieteestä, mutta toimivan tiedon etsintä kera teknologisten etsintätyökalujen vain tehostaa ihmisten tiedollista älykkyyttä, etenkin sulautuessaan ihmiskehoihin ja ihmisyhteisöjen teknologistuvaan infraan. Mutta samalla on riski että ihmiset jäävät kiihtyvän kehityksen jalkoihin ja ihmistä älykkäämmät koneet alistavat ihmislajin sukupuuton partaalle, tai orjikseen ja lemmikeikseen. Ihmislaji siis joko muokkautuu biologista evoluutiotaan nopeammin teknologisessa evoluutiossa koneiden kaltaisiksi tai häviävät älyllistyville koneille eläinlajina.

Hyvä ettet usko. En minäkään. :)

Kävin 1990 sinkkuna erään henkisen ryhmän luennoilla. Muutaman kerran kävin ekankin eksän kanssa, vaikka hänellä oli sos. fobia. Toka eksä omasi saman uskon kuin minä (reinkarnaatio), joten olisin mieluusti käynyt hänen kanssaan useiden eri ryhmien luennoilla, mutta mies sai tarpeekseen ja ilmoitti että nämä ovat pelkkiä pullakahveja. Häntä ärsytti siis se että keski-ikäisten naisten (ihmisryhmä jota hän inhosi, keski-ikäiset naiset) "henkistely" oli lähinnä sitä yhteisöllistä sosiaalista kanssakäymistä.

Olin kokolailla samaa mieltä. Nyttemmin voisin ajatella niinkin että onhan se parempi että kahvitellaan, kuin että puidaan turuilla ja toreilla nyrkkiä jonkin vimmaisen vammaisen ideologian puolesta, esim. koronakriittisyyden. Meni tuossa koronan tultua niin ällöttäväksi monenkin "henkisen" tahon juttelut, että alkoi tuntumaan ettei koko henkisyydestä ole mihinkään.

Näkisin että jos nyt jotenkin haluaa itseään kehittää, niin vouhotuksista olisi parempi pysyä erossa. Olivat ne minkä tahon ja aatteen mitä hyvänsä intoiluita. Mitä enemmän mölyä ja meteliä, sitä enemmän koko juttu on pelkkää roskaa, tahi tyhjää täys.

Jotain yhdistävää ihmisillä täytyy olla. Nykyään sitäkin enemmän, että se nokka irtoaisi edes hetkeksi älyvehkeistä. Mutta jotain rakentavaa, eikä ihme sekoiluita.

Kun tieteen näkemykset ja uskonnon käsitykset ovat ristiriidassa, kumpien mukaan mennään?

Jotta kysymys olisi hieman vaikeampi, rajataan sen ulkopuolelle perinteiset uskonnot kuten kristinusko, islam, hindulaisuus jne. Arvioidaan kysymystä uusien "uskontojen" näkökulmasta, sellaisten kuten Woke-uskonto, antirasismiuskonto, turvallisuususkonto, lakiuskonto, poliisiuskonto...

Tekoälykäkin on jouduttu erikseen "opettamaan", se kun mokoma alkoi päätellä tavalla, joka ei sopinut yhteen joidenkin edellä mainittujen uskontojen pyhien arvojen kanssa.

Woken paskuuksille voisi perustaa oman ketjun.

Itsekin mietin löpisenkö reinkarnaatiosta lopulta väärässä ketjussa, mutta ehkä olen kumminkin sen verran "buddhismcurious", että uskontoihin sitoutumattomat pähkäilyni sopivat tämmöiseenkin ketjuun. Mutta woke ei, koska se ei lähesty itämaisia uskontoja millään tavalla.

Tieteellinen maailmankuva tulee lähelle Dalai Laman kautta. Matskua löytyy kun laittaa Googleen

Dalai Lama Religion Science

Käsittääkseni hän hyväksyy mahdollisuuden että tiede on oikeassa, ja uskonto väärässä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 28, 2023, 11:00:43
Woken paskuuksille voisi perustaa oman ketjun.

Itsekin mietin löpisenkö reinkarnaatiosta lopulta väärässä ketjussa, mutta ehkä olen kumminkin sen verran "buddhismcurious", että uskontoihin sitoutumattomat pähkäilyni sopivat tämmöiseenkin ketjuun. Mutta woke ei, koska se ei lähesty itämaisia uskontoja millään tavalla.

Tieteellinen maailmankuva tulee lähelle Dalai Laman kautta. Matskua löytyy kun laittaa Googleen

Dalai Lama Religion Science

Käsittääkseni hän hyväksyy mahdollisuuden että tiede on oikeassa, ja uskonto väärässä.

Oikeassa olemisella, ei ole merkitystä. Sen lienen sanonut jo monesti.

Sellaista asiaa ei edes ole "oikeassaoleminen.

Nyt pitää kysyä, "miksei"  joten mitä valitseminen tarkoittaa, se on siis uskoa ja uskontoa, jos valitsee, mikä on oikeaa totuutta.

Tiede ei ole oikeassa se on vain parempi ilmaisu totuudesta, kuin uskonto.  Totuudesta ei tarvitse olla mitään mieltä, sillä se on olemassa ilman mitään mielipiteitä.

Jos "totuudesta on jotain mieltä, on silloin luonut itsellensä uskon. Ehdottomuuden, mikään ei ole ehdotonta, kaikessa on muutos olemassa- kiinteää ainetta ei ole olemassa, se sinänsä tarkoittaa, ettei kaikkea voida eikä pystytä mitallistamaan ja alistamaan "sääntöihin, joita ihmismieli edellyttää.

Ihmisluonto etsii kyllä ratkaisua, ja ilman päätöstä sen on vaikea hyväksyä asioita joihin ei ole ratkaisua. Eli asia ratkaistaan "Uskomalla.

Ihmisapinoiden taipumus klaaniajattelun väkivaltaiseen rasismiin me-he-ajattelullaan sai juutalaisuuden kohdalla globaalit mittasuhteet geopoliittiseen valtaan nousevan maailmanuskonnon poliittis-uskonnollisella propagandalla ja valtionuskonnon rakenteellisella rasismilla.
Juutalaiselta lahkolta nimeltä kristinusko. Myöhemmin myös islamilta.
https://areena.yle.fi/1-62401587

Eräs henkilö oli antroposofilta (steinerilaiselta) kuullut että "mustilla ei ole sielua". Olin haavi auki ja kiukustuin, kun olin jostain syystä kuvitellut että antroposofit olisivat "teosofien kermaa". Olen yhden tai kaksi kirjaa lukenut Steinerilta, enkä niistä kyllä tuollaista asennetta muista. Teosofiassa kyllä on näitä juurirotuhommeleita, ja juuri (hah) niiden takia en teosofiksi viitsikään itseäni tituleerata. Teosofiassa sitäpaitsi ollaan sitä mieltä että eläimillä, kasveilla ja jopa kivilläkin on sielu, joten ei olisi tullut mieleenkään että joku reinkarnaatioon uskova/luottava sössöttäisi jotain muuta jonkin ihmisryhmän suhteen. Toivottavasti tuo höperö väite oli nyt asianosaisen oma.

Ekallakin eksälle tuli tietysti reinkarnaatiojutuista horistua, ja hänellä oli omasta takaa pari näkemystä kahdesta aiemmasta elämästään. Ei ollut niistä kotonaan voinut puhua tulenpalavan kommunisti-isänsä vuoksi. Mutta heti kun olimme eronneet, hän alkoi höpöttämään jotain että "onkohan helvetti Afrikassa lähempänä, kun siellä on niin kuuma". Ei ainakaan sanonut että olisi huumoria.

Minun puolestani ihminen voi vapaasti funtsailla että eri kansat eivät ole yhtä kehittyneitä, mutta minusta se on loppujenlopuksi aika hedelmätöntä ja useimmiten siinä on taustalla käsitys oman porukan erinomaisuudesta. Minun uskonjärjestelmässäni yksilöillä on suurin merkitys. Kansakunnat eivät kokonaisuuksina valaistu. En tiedä kuinka paljon merkitystä sillä on kuinka kehittynyt yhteiskunta on ympärillä kun yhden olennon valaistumisen aika tulee, mutta eihän kyllä Buddhan (jos hänen tarinansa on tosi ja valaistuminen ylipäätään mahdollista) aikana mitkään ufot lennelleet. Että ehkäpä sillä ei ole kovin kummoista merkitystä. Valaistumiseen kypsä olento voi valaistua vaikka millaisissa olosuhteissa? (Valaistumisella tarkoitan sen oivaltamista että on henkinen olento ja keho vain väliaikaisesti käytettävissä, plus sitä että mahdollisesti tulee tarpeettomaksi syntyä enää ihmiseksi ja voi siirtyä seuraavaan olentokuntaan.)

Jossain vaiheessa elämääni minua alkoi ärsyttämään miten naiivisti henkiset ihmiset laativat niitä listojaan että mikä on mukamas mitäkin. Vanhat ukot tekevät dualistisia listoja jossa kappas kummaa naiset tyrkätään sinne yin-osastolle missä on kylmää, kuuta ja negatiivista, ja miehet saavat polleina pönöttää yang-osastolla missä on kuumaa, aurinkoa ja positiivista. Ja "tottakai" nainen päätyy myös passiiviselle puolelle listaa ja mies aktiiviselle.

Kuka jumalauta sen sai muka päättää että jos meillä on vastakohtapareja, että niillä pareilla olisi ylipäätään mitään tekemistä keskenään? Jos on nainen - mies ja kylmä - kuuma, niin mikseivät ne voi olla eri asioita, eikä niin että nainen ja kylmä ympätään yhteen? Olen tästä kiukutellut aiemminkin, mikä tällä foorumilla on tietysti turhaa koska täällä ei ole yhtään likimainkaan ketään toista esoteerikkoa.

Samaan roska-astiaan voi kumota myös parisielut ja muutamia muita asioita. Ei se ole mitään henkistä kasvua että laaditaan listoja mikä on mitäkin, ja sitten hymyillään päälle niin että hampaat heiluu.

***

Kun 2015 esitin siinä porukassa joka on lähinnä omaa katsomustani että pelottaa se vok jossa on neljäsataa miestä Lähi-idästä, ja iäkkäät naiset kehottivat minua menemään tutustumaan näihin, ymmärrän kyllä että henkisessä mielessä se olisi ollut oikein sikäli että jos karmaani kuuluu tulla satojen miesten raiskaamaksi, se tapahtuu halusin tai en. Ja jos ei kuulu, niin sitten minun pitäisi periaatteessa pystyä tuollaisessakin lössissä oleilemaan pelkäämättä. Mutta kun en pysty. En pelkäämättä ainakaan. Luulenpa että pyörtyisin kauhusta. Sitten taas toisaalta en kyllä yhtään tykännyt asenteesta että minäpä se voin jättää koronarokotukset ottamatta, koska jos minun kuuluisi saada korona, saan sen jokatapauksessa. Ajattelin että entä jos karmana on oppia ottamaan muut huomioon, eikä olla niin itsekäs? Mitä henkisyyttä se oli että pelkäsi rokotetta?

Karmana voi myös olla se, että pitää oppia olemaan olematta naiivi.

Noin kaikenkaikkiaan katson että ihmisen ei kannata rasittaa sillä päättään että mitkä kansat ovat kehittyneitä ja mitenkä, ja mitkä eivät. Voi olla että olen erityisen vaativa, mutta minä en halua lähteä sille tielle että pidetään jotain porukoita öpaut vauvoina, ja sitten heiltä ei odoteta yhtään mitään, eikä heitä velvoiteta mitenkään. Nykymaailmassa pitää jo pystyä elämään ihmisiksi vaikkei kovin montaa inkarnaatiota olisikaan ehtinyt suorittaa. Ei näin suuren porukan kanssa VOI enää elää kuin sika pellossa.

Tuollaiset löpinät että joillain ei ole sielua ovat sitä keskiaikaiskamaa josta pitäisi jo päästä eroon. Varsinkin.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - heinäkuu 30, 2023, 08:57:23
Tuollaiset löpinät että joillain ei ole sielua ovat sitä keskiaikaiskamaa josta pitäisi jo päästä eroon. Varsinkin.

Itse pidän uskontojakin keskiaikaiskamana. :)
Sielunterveyspalveluitakin kutsutaan nykyään mielenterveyspalveluiksi.
Vaikka manaajissa onkin tiettyä filmaattisuutta.

Nyt en valitettavasti enää muista oliko kyseessä Historia-lehti vai joku muu (veikkaan että tuo Historia) missä esiteltiin miten misogyyninen Buddha oli, ja buddhalaisuus noin ylipäätään. Kuulemma nainen ei voi päästä nirvanaan, vaan parasta mitä nainen voi tehdä, on palvella miehiä. Eli ihan sama virsi kuin mitä olen aiemmin kuullut harekrishnalaisista. Tätä on perusteltu sillä että on joku lallatus jonka mukaan taivaassa ei ole naisia.

Härregyyde. Miksi siellä olisi miehiäkään?

Ehkä Jeesuksella on ollut sama idea kuin buddhalaisilla, kun hän on antanut ymmärtää että taivaassa ei olla aviomiehiä eikä vaimoja. Vaikka Paavalin nimiin laitetut kirjoitelmat pyrkivät parhaansa mukaan painamaan jälleen naista alas, niin kyllähän Jeesuksen maininta miten taivaassa ei olla avioliitossa on melkoisen tasa-arvoinen, kun ei kerta ole väittänyt että naisilla ei taivaaseen ole edes asiaa. Toisaalta kun kristinuskoon ei kelvannut mukaan reinkarnaatio-oppi (jos sitä siinä koskaan oli, näkemykset vaihtelevat), niin eihän kristinusko olisi päässyt varmaankaan noin vain leviämään jos olisi todettu ettei naisilla ole sinne taivaaseen asiaa. Meinaan ilman reinkarnaatiota heistä ei ikinä olisi tullut miehiä jotka taivaaseen pääsevät.

Ei voi tietää mitä Buddha henk.koht. ajatteli naisten nirvanakelpoisuudesta. Jos meillä on lause ettei taivaassa ole naisia, niin eihän se vielä koko totuus välttämättä ole. Mutta kun tässä nyt kumminkin on saanut pettyä öpaut jokaikiseen henkiseen tai älykkääseen mieheen, niin pai ool miins, Buddha sinne samaan paskaläjään sitten vaan, jos se oikeasti on niin että sekään jätkä ei tajunnut tuon taivaallista (tai nirvaanista) siitä että sukupuolella ei ole oikeasti paskankaan väliä kuin kehollisella tasolla.

Miten pitkälle miesten hybris ja omahyväisyys oikein ylettyy? Ja miksi se ylettyy? Onko miesgenitaaleilla varustettuna syntyminen niin iso juttu että vielä valaistumisenkin jälkeen pitää suosia omaa sukupuoltaan kaikessa mahdollisessa? Vai olisiko tässä taustalla oman haurautensa tiedostaminen? Jossain luki että Y-kromosomi on surkastumassa pois. Katoaako miessukupuoli? Kuolemanpelkokoko miehiä riivaa niin että he sen takia polkevat naisia ja nostavat omaa itseään? Mutta mitä helvetin väliä buddhalaiselle sillä on, mitä sukupuolta hän on, koska ei sitä penistä meditoimiseen tarvita?! Vai pitääkö pitää kalusta kiinni siinä samalla kun hokee mantraa?