Hiihtoa 9km. Kiersin kolme kertaa 3km tykkilumiladun nollakelissä pyryssä. Aluksi latua avaten. Sitten tuli pari muutakin hiihtäjää.
Pistetään avauksen kunniaksi vanha kunnon hemohes-laulu:
https://youtu.be/WMcw_3R7wQw
Hiihtoa 8km. Paikoin niukasti lunta ja aika jäistä.
Hiihtoa 11km, - 7 ja 3km latu huippukunnossa.
Ja taas on seottu ladulla.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005964054.html?fbclid=IwAR2CgPS85rQVILlgBfDLvYcEWwIXosXCMlxjMGGYBNNlofOromxx0colciE
Laturaivo iski Kuopiossa: mies löi suksisauvalla Jennin koiravanhusta – 5-vuotias poika pelastui iskulta täpärästi
Ainakin täällä missä minä asun on latu-urien ympärillä kyllä sen verran leveät kaistat että jos siinä latu-uran vierellä kävelee, niin ei pitäisi olla mitään syytä alkaa pieksemään väkeä. Mutta toisaalta itseäni ärsyttävät ihmiset jotka ottavat koiran mukaan hiihtolenkille ja antavat tämän sitten ravata ladulla. Jokusenkin kerran ollut uusi, uljas latu-ura tuota pikaa reikiä täynnä koiran tassujen jäljiltä. Parempi melkein olisi kun kävelisivät koiriensa kanssa, niin ehkä saisivat ohjattua näitä siihen latu-uran vierelle.
^
Facebookin hiihtoryhmissä tuosta jauhetaan.
Miksei ampumahiihdon lisäksi voisi olla laturaivohiihto?
Kaksi vierekkäistä latua ja niillä hiihtävät pieksevät välillä toisiaan hiihtämisen lomassa. Taikka yksi ainoa latu jolloinka yhteen suuntaan menevät saavat tapella vastakkaiseen suuntaan menevien kanssa.
Hiihtoa 12km. Hyvä keli ja juuri ajettu latu :).
Täytyypä kaivaa sukset esille ja aloitella vähitellen hiihteleminen. Socrateen kaltaisiin suorituksiin en pyri enkä pääse. Kunhan nyt edes pienen lenkin saisi hiihdettyä. Suurin haaste on löytää monot jostakin rojujen alta. Suksien olinpaikan tiedän... kai.
Alkaa paistaa juuri kun ängin itseni niin ähkyksi että ladulle en jaksa lähteä. Rrkele. Aikeissa mennä oikeasti tosin vasta huomisen lumimylläkän jälkeen, kunhan jäälatu on taas avattu. 12 astetta pakkasta ei kyllä oikein kiehdo... Joutuisin ottamaan voideltavat sukset kun pitopohjat ovat enempi lämpimämmälle ilmalle. Taikka onko sillä niin väliä kun tasaisella suksii. Metsään en ehkä tänä vuonna lähde. Saa nähdä.
Perusmatka. Jonka olen luullut olevan 8 km, mutta joka onkin 9,5 km. Mennessä alkoi särkeä käsivarsia aivan saatanasti. Puolivälissä alkoi tulla lunta. Paluumatkalla särki oik. isovarpaan tyveä, oik. rannetta, lisää käsivarsia ja oik. nilkasta meni iho rullalle. Polvetkaan ei priimat olleet.
Maisemat ok, muuten niin perseestä koko touhu että ei kiinnosta kyllä vähään aikaan. Pakkasta ehkä 9 astetta, saa olla vähemmän sitten kun tai jos seuraavan kerran lähden ladulle raahustamaan.
Tässä vain kirjoittelen, vaikka en ole vieläkään saanut hiihdetyksi. Katselen ikkunasta, kun juniori lähti talven ensimmäiselle lenkille lumen umpeen tuiskuttamille laduille.
Miten nykyaikaisilla suksilla voi hiihtää? Eikö niillä liikkumista voisi sanoa riu'utteluksi? Kuinka paljon sukset voivat enää kaventua?
Lisäys: Kävin talven ensimmäisellä pienellä hiihtolenkillä maanantaina auton katsastusreissulta tultuani.
Tämän talven hiihdot on sitten hiihdetty. Kaikkiaan kolme surkeaa lenkkiä. Väärä aika, väärä paikka, väärä lämpötila. Tässä syitä. Viimeisimmän kolmesta lenkistä tein alkuviikosta järven jäällä. Varsinaista latua ei ollut kuin paikoin, mutta tasaisella jääkentällä pystyi hiihtämään. Vanha totuus tuli taas todistettua. Jos mennessä menee kevyesti, tullessa on sitäkin raskaampaa. Myötätuuli ja vastatuuli nimittäin.
Talven hiihdot jäivät siis noin vähiksi. Hyvä jos kymmenen kilometriä ylittyi. Nyt on suojailma, eikä silloin voi hiihtää ainakaan minun antiikkisuksillani, joiden leveydeksi muuten mittasin 55 millimetriä. Ja tiistaina vaihdan taas maisemaa (eivätkä sukset vaihda), joten hiihtämiseen ei tule enää tilaisuutta, vaikka olosuhteet paranisivat. Ellei nyt huhtikuun alkupuolella satu vielä olemaan hangenkuoria, niin se oli siis tässä. Joskus olen onnistunut hiihtämään vielä huhtikuussa, mutta silloin on lähdettävä aikaisin aamulla liikkeelle. Puolen päivän aikaan on jo liian lämmintä.
Käsite "hiihtäminen" pitäisi oikeastaan jakaa alakäsitteisiin. Olen nimittäin varma siitä, että hiihtäminen 55 milliä leveillä perinteisillä suksilla, joita ei tarvitse koskaan voidella, on aivan eri asia kuin hiihtäminen 44 milliä leveillä kapeilla suksilla, jotka vaativat voitelemisen.
Vanhat sukset eivät lipsu, jos eivät erityisen hyvin luistakaan. Enkä nyt tarkoita mitään 1950-luvun puupohjasuksia vaan 1970- ja 1980-luvun suksia, joiden pohja on jotain muovia tai lasikuitua eli keinotekoista materiaalia. Lipsumattomuus ja se, ettei suksia tarvitse voidella tai käsitellä, on mielestäni oleellista. Sen kuin lähtee hiihtämään. Luisto on parhaimmillaan, kun pakkasta on muutama aste. Yli kymmenen asteen pakkasella sukset liukuvat nihkeästi, ja nollakelissä tai sitä lämpimämmässä kelissä luisto loppuu täysin, koska suksien pohjiin kertyy jäätyneitä lumipaakkeja. Silloin hiihtäminen muuttuu kävelemiseksi - joko sukset jalassa tarpoen tai suksia olalla kantaen.
Nykyisissä 44-millisissä rimasuksissa on se ongelma, että koska hiihtokengät eivät ole 44-millisiä vaan ulottuvat senttejä leveämmälle kuin sukset, ne raapivat lunta, jos latu on kapea. Tällaiset sukset vaativat hyväkuntoisen koneellisesti tehdyn ladun.
"Perinteisen hiihdon sukset", hah. Jos nykysuksilla tapahtuva rimoittelu on perinteistä hiihtoa, niin mitä minä silloin harrastan vanhoilla 55-millisilläni? Vieläkin perinteisempää hiihtoako? Ja mitä harrastetaan, jos käytetään oikeasti vanhoja suksia, jotka olivat 70 milliä leveitä tai mitä olivatkaan? Perinteisemmästä perinteisempää hiihtoa?
"Perinteisen hiihdon sukset ovat nykyään 44 mm leveitä"
https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/varusteet/hiihtovarusteet
Minä hiihdin järvenjäällä kokonaista kaksi kertaa tänä talvena. Jollei sitten ihme tapahdu ja proiskahda se jää täyteen lunta, mitä tuskin enää tapahtuu. En muista enää mikä viikko se toinen keikka tuli tehtyä, mutta sen muistan että vetisiä kohtia oli tuon tuostakin. Ja yhdessä kohdin oli sitten ääliölauma tallonut molemmat latu-urat mössöksi.
Eipä ollut häävi reissu sekään. Vuosi sitten hiihtäminen oli ihan jees. Onneksi nyt on ollut muutakin liikuntaa tarjolla.
10km hiihtoa aamun lumipyryssä. Ekat pari km latu ummessa, mutta sitten latukone pyörähti ohi ja oli ok hiihtää.
Selkä ei kestä enää pitkiä hiihtoja eikä oikeastaan kuntokaan.
Kymppi hiihtoa Lahdessa. Nämä on kärsimysnäytelmiä, kun Sussu on entinen kilpahiihtäjä, jonka perässä jotenkin rimpuilen tasamaalla, mutta nousuissa tilanne on täysin toivoton.
Alan ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, etteivät ole laittaneet armeijan jälkeen suksia jalkaan.
Hiihtoa Kymppi Paloheinässä. Meni ihan köpöttelyksi, kun sattui huonon kunnon päivä, mutta olipahan upea sää.
Hiihdin Paloheinässä viimeisen kerran luonnonlumella 12/4 ja tykkilumiladulla 19/4, mikä löi päivällä aiemman ennätyksen vuodelta 1985. Tosin silloin ei lumitykkejä Paloheinässä ollut. Nyt saattaa kestää jopa vappuun asti, ainakin jos varalumella paikkaillaan.
Pitipä ottaa sukset vielä esiin, kun Paloheinässä on vielä pe asti noin 1km huollettua latua,,tosin tullaan sama mäki ylös-alas hiukan eri puolelta.
Mutta kumma kyllä aika puhdasta lunta, olisiko vuodenvaihteessa tykitettyä. Yöllä oli ollut pakkasta, niin alkoi vasta 9 aikaan pehmetä.
Ensimmäisen kerran etelässä suksilla toukokuussa. Ostin viime lumille nanogripit ja voin suositella. Luistossa joutuu vähän tinkimään, mutta pito on hyvä jäisillä ja vetisillä keleillä ja huonoilla laduilla. Eikä roskat tartu eivätkä naarmuunnu helposti. Edes luistovoitelua ei tarvita.
Hiihtokausi avattu Paloheinässä. Toki ei vielä latuja, mutta tampparilla oli pohjustettu ja hiihdin 9km.
Krempat tuntuivat jonkin verran ja nanot eivät luistaneet, mutta pito oli 100%. Muita hiihtäjiä ei näkynyt.
Oli tunteikas hiihto. Läheinen kuoli viikko sitten ja muistelin yhteisiä hiihtoretkiä :'(.
Hiihtoa 8km Lahdessa osin säilölumesta tehdyllä ladulla. Kunto ei ole kaksinen, mutta pahuksen hyvä keli :).
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:42:49
Oli tunteikas hiihto. Läheinen kuoli viikko sitten ja muistelin yhteisiä hiihtoretkiä :'(.
Hyvä keino "hiihtää" tuo pois...
Otan osaa.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 22, 2022, 10:42:49
Oli tunteikas hiihto. Läheinen kuoli viikko sitten ja muistelin yhteisiä hiihtoretkiä :'(.
Otan osaa, Sokru. Varmaan hyvä tapa tehdä surutyötä tuo. Kohdata rohkeasti ne ekat kerrat kun tekee jotain ilman sitä edesmennyttä .
^^ ^ Kiitos.
Hiihtoa noin 12km lyhyttä ladunpätkää hinkaten. Muuallakin voi hiihtää, mutta ei ole latu-uria.
Nanot toimivat hyvin nollakelillä.
Hiihdettyä on tullut pari kertaa viikossa, tänään 12km. Vähän tökkivät keli, lopussa suksi juuttui kiinni niin, että alaselän kipeältä puolelta kuului ritiratirallaa. Toivottavasti jotain aukesi eikä hajonnut lisää.
Tytär puuhaa mökin ostamista Lapista ja sanoi, että voisin minäkin käyttää sitä, mutta taitaisi olla parempi eri aikaan ihan hiihtovauhdinkin puolesta. Viimeksi hiihdimme yhdessä 3 vuotta sitten ja havaitsin vauhtinsa kasvaneen reilusti ja sen jälkeen on oleillut joitain jaksoja Lapissa.
Eri merkeistä olen alkanut epäillä, että ainakin pitemmillä lenkeillä ero ei ole edes pieni, vaan tytär joutuisi joka mäen päällä odottelemaan ja ihmettelemään, että mihin se jäi, mikä sille taas tuli ja kuoliko se.
10 vuotta sitten tämmöiset ongelmat tuntuivat kaukaisilta. Nyt ne ovat todellisuutta :'(.
Muutaman kerran on tullut käytyä hiihtämässä tässä viime päivinä. Täällä ei vain oikein ole mitään mukavia pidempiä lenkkejä. Joitakin vuosia sitten oli, mutta kuulin, että laduntekijä oli tehnyt niitä harrastuksenaan ja jossakin vaiheessa lopettanut. Aika tylsää on siis kiertää aina sama vaatimaton lyhyt lenkki. Tuuli on ollut aika kylmä, joten poskia ja sormia on paleltanut.
Olin lainaamassa vahingossa omaa tekstiäni, kun luulin sitä Sokrateen tekstiksi. Ajattelin kommentoida sitä kirjoittamalla, että sama täällä. Ihmettelin, miksei lainaus näy normaalisti kunnes huomasin, että juttuhan onkin minun itse kirjoittamani. Ilmankos se sopi niin hyvin tilanteeseeni.
Muutama lyhyt lenkki on tullut kierrettyä, viimeksi tänään. Kyllähän sen tietysti voisi kiertää useampia kertoja, koska sitenhän matkaa kertyy. En vain oikein pidä sen tyyppisestä hiihtämisestä, että pelkkää samaa lenkkiä kierretään.
Huomenna ajattelin hiihtää pidemmän matkan jäällä, mutta sääennuste näyttää sen verran lämmintä, että sukseni eivät luista.
Vesihiihto kiinnostaisi, mutta tuskin sitä koskaan pääsen harrastamaan. Olin muutaman kerran vesisuksilla eräiden kavereitteni veneen perässä 13-vuotiaana, mutta en ole ollut sen jälkeen.
Olen pysynyt 2 kertaa viikossa hiihtorytmissä. Helsingissä on enää tykkilatu, Lahdessa kaikki kunnossa.
Selkä ryttyilee hiihtäessä vähemmän kuin viime talvena, mutta kestävyys on surkea. Eniten haittaa sormien palelu jo muutaman asteen pakkasessa. Onneksi on ollut leutoa.
Nanosukset pitävät vesikelillä täysin, mutta luistossa sen verran toivomisen varaa, että välillä tympii.
Jos huominen sade tulee lumena, niin latuja saadaan tännekin lisää.
Vihdoinkin tuli sukset survaistua uksesta ulos ja suksi potkee, mutta eipä oikein ollut jalka notkee. Vai miten lie se kansanballadi kuuluikaan.
Rääkkäsin kuitenkin itseäni tavanomaisen 2 x 4,75 km verran. Nenää niistäessä ja tuulta vastaan puskiessa meni 54 min, ja takaisin kitkuttaessa 45 min. Oikea polvi "muljahteli" kivuliaasti useamman kerran, moneskohan talvi oli tätä sorttia. Rehband-tuet eivät siis hiihtotuskaa lievitä. Mutta muuten yllättävän kivutonta, pientä tuntemusta omituisesti vas. taipeessa, ja lyhyt särky vas. käsivarressa. Lopun päivää olenkin sitten ollut raato.
+4 ja kiva luisto järvenjäällä, luntakin sopivasti.
Ihmettelin kun vähän väkeä. Vielä enemmän ihmettelin kun niistäkin harvoista muutama vaikutti yhtä hitaalta kuin minä. Enhän edes yritä kiskoa kovaa, muuten vain tarkkailen minuutteja. Suksetkin ovat lasten 170 cm ja minä olen itse melkein yhtäpitkä. Sain teininä trauman pitkistä suksista.
Hiihdin kuitenkin, polvista huolimatta, eilenkin. En tiedä (muista) kuinka pitkä tämä toinen reitti on mitä talvisin tapaan sahata läpi. Jotain 4,0 - 4,5 km olletikin. Aikaa ainakin kului vähemmän kuin toisella reitillä, alle 40 min x 2.
Onpahan nyt sitten tahkottu kumpikin ilmansuunta kertaalleen, jatkosta en tiedä oliko tässä vai miten on. Säistäkin kiinni.
Kylmä aamu hiihtää, ei vanha mies kestä pakkasta enää yhtään.
Äsken huomasin Instagramista, että iiiihana Annimari Korte :-*oli ollut samaan aikaan ihan lähellä ladulla. Harmin paikka etten huomannut.
Muuta draamaa riitti. Hiihtoryhmän mode tuli tuijottamaan mitään puhumatta aurinkolasien kanssa läheltä, kun riisuin suksia. Olisi pitänyt vetää sille turpaan, mutta jotenkin en jaksanut, vaan tyydyin paiskomaan pukukopin ovia. Jos toistuu, annan lumipesun.
^ verensokerit alhaalla Sokrulla?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 07, 2023, 17:43:58
^ verensokerit alhaalla Sokrulla?
Taisi olla kun en saanut mitään aikaiseksi, mutta tärkeämpää on se, että pyörittiin samalla pellolla Annimarin kanssa. Annimari oli ollut koiraladulla 8.37 ja lähdin hiihtämään noin vartin yli 8 ja tunnin verran samoissa maisemissa.
Hiihtäjien selitykset ovat usein melko luovia, vaikka yksinkertaisesti voisi sanoa, ettei suksi luista-
Entinen hiihtäjä pyöräilijäksi siirryttyään on kärähdyksen selityksessä ollut oikein luovaa sorttia, mutta sehän on hyväksytty, joten maailma oi oikeassa ja mainiossa kurssissa, jos lunta riittää.
>>
Pyöräilijä Katerina Nash on on välttänyt neljän vuoden kilpailukiellon dopingrikkeestä Yhdysvaltain antidopingvirasto Usadan uuden tutkimuksen nojalla.
Tšekkiä edustava Nash antoi viime lokakuussa kilpailukauden ulkopuolella dopingnäytteen, joka sisälsi kapromoreliini-nimistä stimulanttia. Ainetta ei erikseen löydy Maailman antidopingitoimisto Wadan kiellettyjen aineiden listalta, mutta se on Usadan ja pyöräilyn kattoliiton UCI:n kieltämä.
Usada päätyi tutkimuksissaan siihen, että Nash oli altistunut kapromoreliinille lääkitessään kuolemansairasta koiraansa. Stimulantin tarkoitus oli ylläpitää sittemmin menehtyneen koiran painoa.
Hänen siis todettiin saaneen ainetta elimistöönsä tietämättään.
– Suullisen eläinten lääkkeen antamisen vaikeuden vuoksi Nash oli jatkuvasti kontaktissa nestemäisen lääkkeen kanssa käsiensä kautta, eikä lääkepullo varoittanut käyttäjiä saastumisesta ihon läpi, Usada selvittää tiedotteessaan.
UCI ilmoitti Usadan tiedotteen jälkeen palauttavansa Nashille kilpailuoikeuden
https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/3599c8a8-a9df-4cb6-9032-bf817237ecc9
Hiihdin tahtomattani 11 km viime perjantaina, eli elämäni pisimmän lenkin. Katsoin latukartasta että on yksi reitti mitä en ole vielä järvenjäällä koskaan aiemmin käynyt läpi, ja lähdin sinne sitten, tajuamatta että menee pidemmäksi kuin se mihin olen tottunut (9 - 10 km). Sattui vielä hyytävä vastatuuli yhdessä vaiheessa, joten loppujenlopuksi lähinnä kiroilin siellä mielessäni että eikö saatana perkele lopu jo tämä.
Mutta tulipahan sekin nähtyä, toiste en sille reitille lähde.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 13, 2023, 11:27:33
Hiihdin tahtomattani 11 km viime perjantaina, eli elämäni pisimmän lenkin. Katsoin latukartasta että on yksi reitti mitä en ole vielä järvenjäällä koskaan aiemmin käynyt läpi, ja lähdin sinne sitten, tajuamatta että menee pidemmäksi kuin se mihin olen tottunut (9 - 10 km). Sattui vielä hyytävä vastatuuli yhdessä vaiheessa, joten loppujenlopuksi lähinnä kiroilin siellä mielessäni että eikö saatana perkele lopu jo tämä.
Mutta tulipahan sekin nähtyä, toiste en sille reitille lähde.
Asuinkulmillani järjestettiin aikoinaan vuosikaudet kerran talvessa noin 40 kilometrin mittainen laturetki, johon osallistuminen oli kunniakysymys. Siitä sai jonkin "diplominkin" seinälle ripustettavaksi. Isäni ja veljeni kävivät reissun hiihtämässä kerran ellei useamminkin, mutta minä perheen luuserina en tuollaiseen hommaan lähtenyt. En siis voi esittää mitään pitkiä hiihtoreissuja. Armeijassa en hiihtänyt metriäkään. Siellä kai tehdään pitkiäkin hiihtoja.
Näillä kulmilla, missä nykyisin oleilen, ei ole pitkiä latuja, mikä on vähän harmittavaa. Joskus aikaisempina vuosina niitä oli, ja yksi vakiolenkeistäni oli jotain samaa luokkaa kuin Norman mainitsema 11 kilometrin reissu. Latu kulki suurimmaksi osaksi metsässä ja vain vähän matkaa jäällä. Joissakin paikoissa se meni pellon reunassa. Joskus hiihdin toisen ladun, joka meni muualla, ja joka oli pidempi. Pisin lenkkini kulki jäitä pitkin, ja se taisi olla peräti 17 kilometrin luokkaa, jos oikein muistan. Se jäikin ennätyksekseni.
Muutama päivä sitten ajelin autolla ex-kotipaikkakunnalleni sukset mukana ja hiihdin siellä perinteisen jäälenkin, jonka yhteydessä poikkesin kesämökillä katsomassa, onko siellä kaikki OK. En mennyt sisälle enkä ottanut suksia pois, vaan jatkoin hiihtoani. Tämä lenkki tekee vajaa 10 kilometriä. Nyt suuntaan taas etelään, joten pahimmassa tapauksessa talven hiihdot on hiihdetty. Ajankohta hieman harmittaa, kun juuri tätä kirjoittaessani näyttää olevan talven hienoin hiihtokeli. Aurinko paistaa ja lämpötila on juuri sopiva.
Myöhäisimmät hiihtolenkkini olen tehnyt joskus huhtikuun 11. päivän paikkeilla. Tuohon aikaan vuodesta on lähdettävä jo aamulla liikkeelle, koska puolen päivän aikaan ja siitä eteenpäin sukseni eivät enää luista, kun ilma lämpenee. Tarkoitan "ei luistamisella" sitä, että suksien pohjiin kertyy kymmenen sentin paksuinen lumikerros, minkä ansiosta jopa käveleminen sukset jaloissa on vaikea. Joutuu nostelemaan jalkoja korkealle. Nykyajan suksilla oikein voideltuna voi kai hiihtää myös plussakelissä, mutta minun antiikkisuksillani se ei onnistu. Sukset ovat jostakin 1970-luvun alkupuolelta ellei peräti 1960-luvulta. Monot ovat samaa ikäluokkaa. Olen liimannut ja paikannut niitä monta kertaa, viimeksi tänä talvena.
^ Keväinen nuoskalumi on karkeaa ja aika ihme, jos se suksen pohjiin jämähtää, mutta ehkä puusuksilla mahdollista. Toki keväinen pyry on tosi tarttuvaa.
11/4 ei ole kovin myöhään. Itse olen hiihtänyt pk-seudulla maissa luonnonlumella 18/4 ja jäällä pari päivää ennen vappua. Tykkiladuilla kautta voi sitten vielä usein jatkaa vähän aikaa.
10 v sitten kun tilasin monot ja pitopohjasukset (lasten 170 cm) NetAnttilasta, yhdellä ensimmäisistä koehiihdoista hiihdin järvellä johonkin sulaan kohtaan ja heti oli tukevat jääpaakut suksien pohjissa. Hakkasin raivopäissäni möykkyjä porkilla, ja näistä sauvoista lensi kummastakin lenkki veks. Sain ne jotenkin viriteltyä niin että niitä pystyy käyttämään.
Jonakin vuonna sitten keksin että porkalla hakkaamisen ja raaputtamisen sijasta kannattaa kuoria jää suksen pohjasta toisella suksella poikittain vuollen.
Hiihtoa 12km vesikelissä. Eipä suju sen paremmin kuin syksylläkään.
Facessa joku jenkkiläinen ikäihmisten valmentamiseen erikoistunut pt möykkää, ettei "grandpa" saisi harrastaa kestävyysliikuntaa ollenkaan, joku hormonijuttu. Ei se ainakaan tämän granpan kuntoa näytä enää kohottavan.
^ Olisikohan eroa 65-vuotiaiilla ja esim. 90-vuotiailla tuossa suhteessa? Ainakin liian kovasta kestävyysliikunnasta voi tulla arpeutumia sydämeen ja sydämen laajentuma. Liian kylmässä urheilusta ehkä rasitusastma? Ja etenkin, mitä vanhempi ihminen, sitä enemmän varmaankin on taipumusta hauraus-raihnaussoireyhtymään (https://www.terveyskirjasto.fi/ltt04142), mikä voi johtaa kuihtumiseen. Ei varmaan anorektikoillekaan suositella kestävyysliikuntaa?
Lainaa(lyh. HRO) gerastenia, vanhuusiän raihnaantumisoireyhtymä | vanhuudessa etenevä monimuotoinen fysiologinen ja neurologinen rapistuminen, joka ilmenee painon laskuna, hitautena, uupumuksena, lihasheikkoutena ja vähäisenä fyysisenä aktiivisuutena
https://www.duodecimlehti.fi/duo95803
LainaaHauraus-raihnausoireyhtymä on vasta viime vuosina muotoutunut itsenäiseksi käsitteeksi. Sillä tarkoitetaan geriatriassa yleisen terveydentilan heikkoutta, jota ei voida suoraan liittää diagnosoituun sairauteen. Sitä potevien stressinsietokyky on heikentynyt, mikä lisää mm. vajaatoimintojen ja kuoleman riskiä. Stressinsiedon heikentymisen taustalla on useiden elinjärjestelmien kuten lihaksiston, luuston, verenkierron sekä hormoni- ja immuunijärjestelmän reservien vähentyminen. Kliinistä kuvaa luonnehtivat eriasteisina tahaton laihtuminen, subjektiivinen uupumus, vähäinen fyysinen aktiivisuus, hitaus ja lihasheikkous. Tehokas hoito ja ehkäisy edellyttävät, että oireyhtymä tunnistetaan ja sen kehittymiseen puututaan mahdollisimman ajoissa nimenomaan avohoidossa. Keskeisiä hoitomuotoja ovat hyvä ravitsemus, erityisesti proteiinin riittävä saanti, sekä lihasten massan ja voiman lisääminen. Myös lääkehoitoja kehitetään.
^ Mikä lie, mutta Kekkosesta kirjoitettiin, että hänen kuntonsa heikkeni, kun hän hiihti liikaa. Ehkä olisi pysynyt pitempään kunnossa käymällä salilla.
Vanhuksilla kai tärkeää on, ettei tule kataboliaa, eli että lihakset eivät katoa. Jos aineenvaihdunta ja hormonitoiminta menee vituralleen, niin kai voi käydä.
Tuli lykittyä tunnin verran pelkkää tasuria, kun latua ei ollut ajettu. Joku ikämies oli kaatunut ja tuli aamulla naama veressä ja rillit rikki pukuhuoneeseen.
Onhan toi tasuri aika yksitoikkoista ja vaatii aika tasaisen maaston, mutta on siinä puolensakin.
Muuten on tullut edelleen hiihdettyä pari kertaa viikossa. Pitkä kausi, ensimmäisen kerran jo marraskuussa ihan luonnonlumella. Tykkiladuilla pystynee hiihtämään vielä ainakin pari viikkoa.
Hiihtokausi avattu. 10km lyhyttä tykkilumiladun pätkää. Krempat tuntui ja hiihtokunto alapuolella arvostelun, mutta tulipahan tehtyä.
Ylihuomisen pyry taitaa tulla etelärannikolla vetenä, mutta muualla saattaa sen jälkeen päästä hiihtämään luonnonlumella.
Iltapäivä laittoi tämän lähinnä viihdeuutisen urheilun alle, niin samojen journalististen periaatteiden mukaan mennään...
Juha Mieto antaa neuvonsa penisongelmista kärsivälle Remi Lindholmille (https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/4ccdc5d3-402e-4b30-95f6-758de79a8881)
Jäi kyllä vähän epäselväksi ne ohjeet muuten kuin siedätyshoitoa. Ehkä Mietaa kertoo yksityiskohdat vain Penis-Remille.
"Ja jos se ei usko niin soittakoot Remi minulle, niin annan konkreettiset ohjeet, Mieto ohjeistaa."
^ Kyllähän Jussi neuvoo laittamaan sanomalehtipaperia etumukseen, mikä on ihan tunnettu vanhan kansan neuvo. Tosin nykyään paperilehtiä tulee enää harvalle eikä digihesari paljon vehkeitä lämmitä.
Jussi käytti kyllä yleensä hanskoja arvokisoissa, mm myyttisessä sadasosan tappiohiihdossaan, missä pakkasta oli 18 astetta. Hiihti sitten viisikymppiä leudommassa kelissä avokäsin ja samoin 4 vuotta myöhemmin 30km karmeassa lumimyrskyssä.
Hän oli nuorena ollut Alaskassa näkemässä, kun intiaanit hiihtivät avokäsin kisan 42 asteen pakkasessa.
Lindholm on hölmö, kun ei pukeudu kunnolla. Kriittisestä kohdasta tuulisuojattuja lyhyitä urheiluhousuja oli hiihtäjille jo 80-luvulla eikä ne vauhtia yhtään hidasta.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - marraskuu 27, 2023, 15:01:05
^ Kyllähän Jussi neuvoo laittamaan sanomalehtipaperia etumukseen, mikä on ihan tunnettu vanhan kansan neuvo.
Eikö se ole hieman noloa, kun Hesarin sivuja alkaa tippua lahkeista.
Taidan olla sen verran häveliäs, että hiihtäjänä en ehkä olisi kertonut tuon tyyppisestä jäätymisestä. Olisin keksinyt jonkin muun selityksen.
Remi ilmeisesti oli sittenkin yhteyksissä Pitkä-Jussiin, kun antoi sauvalleen siedätyshoitoa. ;D
Mitä nyt taas, Remi Lindholm? Tästä syystä maajoukkueen velikulta kisasi "tuuletusaukko" haarovälissään (https://yle.fi/a/74-20063309)
Hiihdin 12km. Pakkasta peräti 14 astetta. Uudet akkuhanskat joutuivat tosi testiin ja selvisivät siitä. Näpit lämpimät ja pukkarissa joku äijä manaili sormien jäätymistä.
Nämä on kolmannet akkuhanskat. Ensimmäiset hirveän kalliit ja toiset halpikset eivät lämmittäneet ollenkaan. Ehkä nämä keskihintaiset lopulta toimivat ja kestävät.
Hiihtoa jotain 12km. Hiihto on jäänyt aika vähiin, kun oli 2 flunssaa, selkä kipeä ja karmeat pakkaset.
Tänään hiihdin Optigripeillä, mikä oli virhe. Lumi oli ihan pakkaslunta ja voideltu olisi luistanut paremmin. Täytyy jatkossa hiihtää enemmän niillä.
Yhden kerran on hiihto sujunut ihan tyydyttävästi. Muut kerrat surkeaa taapertamista. Huonolla luistolla saattanut olla osuutta asiaan.
Kuluvan talven eka suksinta. 11 km, palatessa ilma nollilla. Kärsää sai niistää työkseen.
Tuontapaisesta hiihtokoukusta onnistuin pyristelemään irti:
https://youtu.be/3rEwEcYdSko?si
Eilen öpaut 8,5 km hiihtoa. Kohlatalinen latu. Pakkasta kolme tai neljä astetta. Mennessä vastatuuli ja tullessa ei.
Vasta 2. hiihto tänä talvena.
Ihme kyllä viheliäisiä vihlontoja polviin ei nut tullut, oikea polvi vähän jomotteli. Tänään ei äksyillyt kuin lievästi portaissa, vaikken yöksi ottanut Triptyliä.
Olisikohan jokusia kertoja treeneissä käyttämäni stepperi vaikuttanut?
Hiihtoa 10km erinomaisella ladulla. Näitä kympin lenkkejä on tullut hiihdettyä pari kertaa viikossa paitsi viime vkl, kun mökillä piti hiihtää, mutta vesisade vei lumet.
Meneehän toi kymppi jotenkin, mutta pitkistä hiihdoista ei tule enää mitään :(.
Olen käynyt päivittäin hiihtämässä, kun kelejä on riittänyt. Ongelmana on ollut se, että näillä nurkilla ei ole pitkiä hiihtoreittejä niin kuin oli joskus aikaisemmin. Yhtä ja samaa lenkkiä ei huvittaisi kiertää useampia kertoja.
Hiihtelyni on luonteeltaan luonnossa liikkumista eikä mitään rataurheilua. Siis se hiihtely, mitä haluaisin hiihtää.
Muutama päivä sitten kävin toisella paikkakunalla, missä on vähän pidempi reitti.
Kelejä on riittänyt. Tänään oli suorastaan ihanteellinen ilma. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja samaan aikaan myös kuu näyttäytyi. Säätila ohi hieman pakkasen puolella niin, että sukset luistivat hyvin. Latukone oli parantanut ladut eilisestä, eikä muita hiihtäjiä näkynyt.
Pidin päälläni Saksasta muutama vuosi sitten heräteostoksena erittäin hyvällä alennuksella ostamaani Salomon hiihtopuseroa, jonka löysin pitkästä aikaa.
Kun tässä välillä oli kaksi lämmintä ja sateista päivää, ajattelin jo, että talven hiihdot on hiihdetty. Mutta eivätpä ne olleetkaan.
Viimeisimpiä hiihtoreissuja (jotain ikivanhoja juttuja en muista) on ollut huhtikuun 11. päivän paikkeilla tekemäni lenkit järven jäällä, kun olen käynyt kiertämässä erään saaren.
Hiihdin 10km. Pitemmätkin ladut vielä ajettu.
Näitä kymppejä on tullut hiihdettyä pari kertaa viikossa, mutta jotkut vetää kerralla melkein 500km:
www.is.fi/maastohiihto/art-2000010305452.html
Olen nähnyt Teemun treenaavan Lahdessa. Hurjan näköistä, kun äijä tuuppaa tasatyönnöllä pitkiä pystyjyrkkiä nousuja.
Uskomaton tulos 56-vuotiaalta!
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 04, 2023, 19:04:11Remi ilmeisesti oli sittenkin yhteyksissä Pitkä-Jussiin, kun antoi sauvalleen siedätyshoitoa. ;D
Mitä nyt taas, Remi Lindholm? Tästä syystä maajoukkueen velikulta kisasi "tuuletusaukko" haarovälissään (https://yle.fi/a/74-20063309)
Treenaus tuotti tulosta. Remi Lindholm voitti 50km Suomen mestaruuden!
https://yle.fi/a/74-20082485
Hiihdot taitaa olla tältä talvelta hiihdetty. Ei tullut kun jotain 250km eli reilu kymmenesosa 80-luvun kovimpiin vuosiin verrattuna.
Pakkaset ja erilaiset krempat toki verottivat mutta niitä oli ennen enemmänkin. Hiihto ei vain huvita ellei ole ihan täydelliset olosuhteet.
3 viimeistä lenkkiä meni läskiksi huonojen latujen ja voiteluvirheiden takia.
Lainaus käyttäjältä: Socrates - huhtikuu 14, 2024, 19:56:55Hiihdot taitaa olla tältä talvelta hiihdetty. Ei tullut kun jotain 250km eli reilu kymmenesosa 80-luvun kovimpiin vuosiin verrattuna.
Hiihtelyni mittasuhteet ovat toisenlaiset. Minulla ei ole matkamittaria suksissa, joten en tiedä, miten paljon minäkin talvena olen hiihtänyt. Luultavasti en ole koskaan päässyt lähellekään Socrateen 250 kilometriä.
Kymmenisen vuotta sitten asuinalueellani oli mahdollista hiihtää vähän pidempiä lenkkejä, joista kertyi hieman reitistä riippuen ehkä noin 12 kilometriä. Pisimmät lenkit - joita ikinä olen hiihtänyt - olivat jotain 17 kilometrin luokkaa.
Jos parhaina vuosina kymmenisen kertaa kävi hiihtämässä tuollaisen lenkin, ei siitä silti kertynyt edes 150 kilometriä koko talven aikana.
Nyt ei kerry edes sitä vähää, koska pidempiä hiihtolatuja ei enää ole. Joutuu kiertämään jotain surkeaa ympyrälatua, eikä hiihtämisen pitäisi olla "rataurheilua" vaan luonnon keskellä liikkumista.
Ex-kotipaikkakunnallani voi hiihtää pidemmän matkan jäällä, ja siellä kävin pari kertaa tänä talvena. Koko talven yhteen laskettu hiihtomatka jäi varmaan jonnekin 30 kilometrin tienoille, ehkä vähän enemmän, mutta alle 50 kilometriä kuitenkin.
Voiteluongelmia ei ole, koska en käytä voiteita antiikkisuksissani.
Sukseni ovat 5,5 senttiä leveät, kun nykyaikaisten suksien leveys on 4,5 senttiä. Latukone tekee riittävän leveän ladun myös 5,5 senttisille suksille, joten ei ongelmaa, paitsi...
Jos välillä on lämmin päivä, ja latu pehmenee, ja joku hiihtää siinä 4,5 senttisillä suksilla, niin että latuun painautuu tämän levyiset suksien jäljet - ja tämän jälkeen tulee pakkanen, silloin tulee ongelmia. Kun tuollaisella ladulla yrittää hiihtää 5,5 senttiä leveillä suksilla, siitä ei tule mitään. Sukset jumittavat liian kapeissa urissa, niin että välillä meinaa kaatua nenälleen, kun ne juuttuvat pahimmillaan lähes täysin. Toisaalta sukset kulkevat vinossa asennossa, kun toinen suksen reuna on uran pohjalla ja toinen reunalla. Jalat rasittuvat epänormaalista asennosta.
En ymmärrä, miksi suksien pitää olla niin kapeat, kun ihmisten jalat ja monot ovat kuitenkin yhtä leveät kuin aikaisemminkin.
Hiihtäminen perinteisillä 5,5 senttiä leveillä suksilla ja hiihtäminen nykyaikaisilla (voitelua tarvitsevilla) 4,5 senttiä leveillä suksilla eroavat toisistaan niin paljon, että yhteinen sana "hiihtää" tuntuu jo epätarkalta. Kyse on kokonaan eri lajista.
Nykyaikaisia suksia koko ikänsä käyttäneet eivät edes tiedä, mitä perinteinen hiihtäminen on. Nykyistä tapaa voisi sanoi rimoitteluksi, kun sukset ovat kapeat kuin puurimat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rima
Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 15, 2024, 09:12:04Hiihtäminen perinteisillä 5,5 senttiä leveillä suksilla ja hiihtäminen nykyaikaisilla (voitelua tarvitsevilla) 4,5 senttiä leveillä suksilla eroavat toisistaan niin paljon, että yhteinen sana "hiihtää" tuntuu jo epätarkalta. Kyse on kokonaan eri lajista.
Hyvä pointti.
Kun 70-luvulla tauon jälkeen aloitin uudelleen hiihtämään ensimmäisillä lasikuitusuksillani, ne olivat noin 50mm ja olin niihin tosi tyytyväinen. Kokemattomalla hiihtäjälle hiukan leveämpi suksi voi olla helpommin hallittava, mutta ne ovat auttamatta historiaa. Nykyään kaikki sukset ovat kapeimmat kilpailuissa sallitut eli 43mm ja ladulla ne ovat kiistatta liukkaimmat.
Siteet myös kapenivat sitä mukaa kun ensin hiihtämällä tehdyt ladut vaihdettiin telalla ajettuihin ja sitten massiivisiin latukoneisiin. 70-luvulla ja vielä 80-luvun alussa käytettiin 75mm Nordic Norm-sidettä, mutta sitten alkoi kiivas kehitys. 50mm ja 36mm siteen olivat hetken välivaihe kunnes nykyinen metallilenkki monon kärjessä syrjäytti nekin. Nykyiset siteen ovat kehittyneempiä versioita siitä.
Ylipäätään hiihto on muuttunut täysin siitä mitä se oli 70-luvulla saati sitäkin aiemmin.