Aamusella kuuntelin radiota ja siellä hiihtolegenda Juha Mieto oli haastateltavana lempimusiikkinsa tiimoilta ja kehumassa itseään. Ohjelmaesittelyssä tuli tuo "legenda" mainituksi ja taas kerran ylittyi joku ärsytyskynnys, kun noita legendoja tuntuu vilisevän niin puheessa kuin painetussakin sanassa ihan sakeanaan.
Legendoja tuntuu tulevan musiikin ja muun viihteen sekä urheilun saralta eniten. Googletin sanoilla Legenda kuollut (ilman hipsuja) ja selaisin hakutuloksia useamman sivun verran ja naispuolisia legendoja otokseen sattui vain Doris Day ja Saima Harmaja, joten vaikuttaa, että legendaporukka on melko miesvoittoista.
Elävä legenda -haku taas tuotti tuloksena, että parikin lehteä käyttää tuota sanaparia julkkispalstan nimenä ja tuon nimistä palkintoakin näytetään jaettavan pitkään kevyen musiikin alalla toimineille artisteille, joten haulla ei saa mitään järjellisiä tuloksia.
Legendaa selvitetään wikissä näin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Legenda
Legenda (latinan sanasta legenda 'luettava') on eri yhteyksissä käytettävä ja eri asioita tarkoittava ilmaisu. Legendoista koostuva kirja on legendaario[1].
Alun perin legenda on tarkoittanut pyhimyselämäkertaa, mutta sanaa on sittemmin käytetty kuvaamaan epäuskottavaa, epäilyttävää tai kaunisteltua tarinaa, jossa myyttisiä aineksia yhdistellään historiallisiin tosiasioihin.[2]
.... nips ...
Nykykäytössä
Legenda-sanaa on ruvettu käyttämään kaunistelluista tai ihannoivista kertomuksista, myöhemmin myös merkityksessä perätön juttu, pötypuhe (muun muassa "urbaani legenda"). Toisaalta varsinkin urheilukielessä on tavallaan palattu alkuperäiseen merkitykseen: "legendalla" tarkoitetaan jostakin maineikkaasta suorituksesta tai henkilöstä kertovaa tarinaa, joka on tosi (tai ainakin totena pidetty) mutta sisältönsä takia "tarunomainen". Sitten sanaa on ryhdytty käyttämään myös ihmisestä, josta kerrotaan sellaisia, etenkin ilmaisuissa "elävä legenda" ja "legenda jo eläessään" esimerkkinä Elvis.[6]
Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?
Pohdin myös sitä, että syntyykö enää oikeasti mitään legendoja, jos edes vähän siihen sisällyttää mystisyyttä ja salaperäisyyttä. Nykyisinhän nämä elävät legendat kertovat somessa kaiken elämästään jo ennen kuin naapurit ehtivät huhuja laittaa liikkeelle. Vai onko sana vain mieleistelemään pyrkivä fraasi, kun mitään muutakaan ei siihen hätään jaksa keksiä sanottavaksi?
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 28, 2019, 14:16:20
Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?
Näissä yhteyksissä ajattelen, että ansioituminen on melko suhteellinen käsite. Esimerkiksi rap-suuruus 50 Centin "ansio" on, että häntä ammuttiin ja osui yhdeksän kertaa, mutta jäi henkiin ja sitten räppiä tekemään. Varsinainen saavutus!
Urheilu ja viihde kiinnostavat kaikkialla rahvasta, joten keskittyminen voisi selittyä sillä. Silti, kaikissa ammattiryhmissä on tyypillisesti omat sisäpiirin legendansa, joista laajempi yleisö ei tiedä välttämättä yhtään mitään. Asiantuntija-ammateissa legendaksi yltämiseen pitää olla kovat meriitit.
^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 15:28:13Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.
Taiteen puolella kielteinen epäily seuraa helposti, jos taidetta ei itse ymmärrä. Esim kuvataide ei varmaan vieläkään täysin resonoi, enkä osaa sitä suhteuttaa, kokemukseen muusta.
Itse jos harrastaisi, voisi osua moni, jota kokemuksellisesti ei osaa seurata. Ilmiön voi nähdä osana taiteen arvostustapaa. Kun jokin on itseä lähellä, se vie enemmän. Toisaalta jos jokin teos on lähellä jotain toista, niin ilmiö näkyy muille, ja tuotokset sijoittuvat jotenkin maailmaan.
Tuohon perustuu mm se, miksi keskustelijana netissä, on kiva tietää jotain kirjoittelijoista. Se on osa sisältöä, minusta joskus myös tärkeä, tosin sitäkin ilman voi tulla toimeen, ja lienee oma taitolajinsakin.
Poliitikoista taas vaaditaan tiedettäväksi enemmän, mikä sotii joskus politiikan tekemisen tavoitteita vastaan, pitemmässä juoksussa. Aika paljon, veikkaisin.
Ilmiö koskee kaikkea tekemistä. Eläkeläinen voi siirtyä henkisesti toisaalle, kun työelämä loppuu. Muutos on hyödyllinen, ettei elä turhaan mennyttä, jos ei koherentisoitavissa jatkoon.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 15:28:13
^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.
Elvis hyvänä esimerkkinä. Hyvin köyhistä oloista hurjiin rikkauksiin (vaikkakin manageri vei puolet ja Elviksen puolikkaaasta maksettiin kulut) ja kuuluisuuteen ja lopulta alamäki ja ennenaikainen kuolema.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 28, 2019, 14:16:20
Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?
Isaac Newton, Albert Einstein, Richard Feynman,
Orleansin neitsyt, Marie Curie, Äiti Teresa.
- näistä kerrotaan tarinoita, anekdootteja
- usein vaatimattomista lähtökohdista ja vaikeuksien kautta legendaksi
- lähes kaikki tuntee ne tai kuullut heistä
(tämän takia niitä keskittyy viihteeseen ja urheiluun koska taviskansa niitä seuraa ja tuntee parhaiten)
- tunnettuja legendoja jo eläissään
Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 29, 2019, 00:14:42
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 15:28:13
^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.
Elvis hyvänä esimerkkinä. Hyvin köyhistä oloista hurjiin rikkauksiin (vaikkakin manageri vei puolet ja Elviksen puolikkaaasta maksettiin kulut) ja kuuluisuuteen ja lopulta alamäki ja ennenaikainen kuolema.
Elviksen elämäntarina on tosiaan osa hänen kiinnostavuuttaan. Mutta jo ennen kaikkien tapahtumien tapahtumista hänen kiinnostavuutensa oli musiikin ja lauluäänen lisäksi lavaliikuntaa, ulkonäköä jne. Me tietenkin olemme taipuvaisia ajattelemaan, että hänen kokemuksensa "kuuluu" musiikissa, mutta on vaikeaa erotella, miltä osin me ikäänkuin kuulemme sen, koska tarina ja olemus ja lantion liike ovat meille tuttuja ja liitämme ne musiikilliseen kokemukseemme hänestä. Vai tuottaako hänen taustansa ja elämänsä tosiaan jonkinlaisen kuultavan eron musiikkiin.
Vaikka klassisen musiikin vaikutuksen ajatellaan olevan "puhtaasti" musiikillinen, niin silti kokemus konsertissa tuntuu jotenkin vajavaiselta ja tyhjemmältä, jos istumapaikaltaan ei oikein näe orkesteria ja kapellimestaria. Huolimatta siitä, että musiikin kuulisi aivan täydesti. Myös muun yleisön suhtautuminen ja reaktiot osaltaan muuttuvat osaksi musiikillista kokemusta. Klassisessa konsertissa ne ovat hyvin hillittyjä (kuuluu traditioon), mutta rock-pop-konserteissa suuri ihmismassa täynnä täysillä "mukana eläviä" faneja on ilman muuta olennainen osa elämystä. Molemmissa kuitenkin myös se osana yleisöä ja mukana joukossa vaikuttaa kokemukseen ja - väitän - mielissämme yhdistyy osaksi kuulon kautta tullutta musiikillista kokemusta siten, ettemme tiedosta ainakaan täysin, mikä osuus milläkin lopulta kokonaisuudessa on.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 29, 2019, 00:38:15
Isaac Newton, Albert Einstein, Richard Feynman,
Orleansin neitsyt, Marie Curie, Äiti Teresa.
- näistä kerrotaan tarinoita, anekdootteja
- usein vaatimattomista lähtökohdista ja vaikeuksien kautta legendaksi
- lähes kaikki tuntee ne tai kuullut heistä
(tämän takia niitä keskittyy viihteeseen ja urheiluun koska taviskansa niitä seuraa ja tuntee parhaiten)
- tunnettuja legendoja jo eläissään
Tunnettuja ja ansioituneita ihmisiä kylläkin, mutta enpä ole nähnyt noista artikkeleja, joissa nimeen olisi liitetty maininta "fysiikan legenda" tai "hyväntekijälegenda". (Feynman piti kylläkin googlettaa, koska nimi ei ole
kaikille taviksille tuttu)
Orleansin neitsyt voisi jopa ollakin legenda sanan alkuperäisessä merkityksessä, mutta noiden muiden kohdalla taisit kyllä käyttää legenda -sanaa kuten iltapäivälehdet sitä näyttävät käyttävän lähes kenen tahansa vähänkin tunnetun ihmisen nimen yhteydessä.
Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta. Jos Danny ja Arja Koriseva ovat saaneet Legenda -palkinnon ja heistä puhutaan "elävänä legendana", niin aika kornilta tuntuu saman lisänimen alle laittaa noita mainitsemiasi ansioituneita ihmisiä. Tosin ihmettelen Äiti Teresan kuulumista tuohon luetteloosi.
--
Jos luet iltapäivälehtiä, niin saatat nähdä otsikon "Jääkiekkolegenda on kuollut" ja kun jutun klikkaa auki, niin jutusta saattaa löytyä joku 70-luvulla Suomen pääsarjatasolle palannut jääkiekkoilija, jonka nimi ei ole jäänyt edes jääkiekkoa seuranneen ihmisen mieleen, sillä hän on ehkä ollut vain paikallinen kuuluisiin jos edes sitä.
Äiti Teresa legenda?
The controversy surrounding her is not new, it's just not very popular.
Mother Teresa became the subject of investigation when accounts of her dogmatic Catholicism began to circulate. Her reputation for aiding Kolkata's poorest was undercut by persistent allegations of misuse of funds, poor medical treatments and religious evangelism in the institutions she founded.
Dr. Aroup Chatteree, a native of Kolkata, wrote a book in 2003 which researched the "cult of suffering" in homes run by Mother Teresa's organisation, the Missionaries of Charity. Over years of research, he uncovered accounts of children tied to their beds, nothing but aspirin being given to dying patients and hypodermic needles being reused.
Multiple accounts have also emerged of Mother Teresa attempting to convert the sick and baptising the dying.
...
The miracle involved a Bengali woman who claimed that a beam of light emerged from a picture of Mother Teresa, which she happened to have in her home, and relieved her of a cancerous tumor.
Her physician, however, Dr. Ranjan Mustafi, says that she didn't have a cancerous tumor in the first place and that the tubercular cyst she did have was cured by a course of prescription medicine.
https://www.joe.ie/news/mother-teresa-was-no-saint-559040
Hoitelee kituvia intialaisia sen verran että saa pumpattua tukijoilta rahaa ja käännytettyä kuolevat uskoon. Ei tässä mitään legendaarista ole, bisnes äs juusual.
^Tavallaan äiti Teresa sopii hyvin legendaksi - jos ymmärretään legenda "tarinaksi". Äiti Teresa on juurikin tarina. Todellisuus on mahdollisesti jotain muuta.
Itse toki olen pitänyt sitäkin mahdollisena että esim. legendaarinen Jeesus oli vain kuninkuutta tavoitellut sissipäällikkö, jonkinlainen Che. Tästähän tietenkään ei edes hörhöväki oikein innostu, kun haluavat uskoa että Jeesus oikeasti oli kiva jätkä ja oiva guru, vähintäänkin.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 29, 2019, 08:20:32
Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.
Sanan alkuperäisestä vanhahtavasta merkityksestä johtunee että se on saanut aikojen saatossa kehittyneemmissä yhteiskunnissa tietopohjaisempia ja kriittisempiä merkityssisältöjä.
Samaa inflaatiota näen perkeleessä tai saatanassa. Isolla tai pienellä kirjoitettuna. Hyvin puhkikulutettuja arkisia sanoja.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 29, 2019, 10:49:13
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 29, 2019, 08:20:32
Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.
Sanan alkuperäisestä vanhahtavasta merkityksestä johtunee että se on saanut aikojen saatossa kehittyneemmissä yhteiskunnissa tietopohjaisempia ja kriittisempiä merkityssisältöjä.
Samaa inflaatiota näen perkeleessä tai saatanassa. Isolla tai pienellä kirjoitettuna. Hyvin puhkikulutettuja arkisia sanoja.
Ainahan sanojen merkitykset tuppaavat muuttumaan. Tiedon lisääntyminen tai kriittisyys eivät tässä muutoksessa ole sen erityisempiä tekijöitä kuin muutkaan. Pohjana muutokselle on elävä kieliyhteisö, joka kieltä käyttää ja luo sitä käyttäessään uusia tapoja kommunikoida eri tyylilajeissa. Kielelle on tyypillistä se, että käytössä olevat käsitteet ovat pohjana uusille ja sanojen merkitykset muuntuvat, laajenevat ja vaihtuvat alati. Vielä jonkin aikaa sitten suomeakin yritettiin ohjata "oikeaan" ja sormi pystyssä yritettiin opettaa taitamattomia pois "vääristä" kielellisistä ilmauksista. Nykyään kieli käsitetään muuttuvaksi ja tavanomaisiksi käyneet muodot hyväksytään helpommin virallisesti käypäisiksi. Monet joskus 70-luvulla koulussa päähän taotut säännöt ja ohjeet eivät enää päde ja nykyään saa sanoa ja kirjoittaakin "alkaa satamaan". Usein alunperin kielellisenä vitsinä ja hassutteluna alkanut ilmaus tai sanan "väärinkäyttö" leviää ja lopulta tavallistuu niin, ettei se enää monellekaan tunnu vitsikkältä ollenkaan, vaan jopa oikealta. Vaikkapa "niin päin pois" menee monelta huomaamatta kuin oikeana muotona läpi.
Legenda muuten alunperin ei ole ollut se pyhimys, vaan pyhimyksen elämää käsittelevä liturginen lukukappale ja myöhemmin pyhimystaru - eli tarina, kertomus. Sikäli sanan ymmärtäminen tarinaksi on lähempänä alkuperäistä käyttöä. Olisihan vähän turhaa kutsua pyhimyksiä vielä legendoiksikin, kun ovat jo pyhimyksen arvon omaavia. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin "legenda jo eläessään" lienee tyyppi, jonka elämästä jo saa (uskomattomalta vaikuttavan) tarinan kerrottavaksi, vaikka elämä edelleen jatkuu. Matti Nykänen lienee vaikkapa yksi hyvä esimerkkitapaus, josta ehdottomasti sai jo tarinoitua ennen hänen kuolemaansakin. Voidaan jopa ajatella, että kunnon rocktähden pitäisikin olla legenda jo eläessään, sillä muutoin hän on hajuton ja mauton kuin studiomuusikko, jonka nimi ei ketään kiinnosta, vaikka soittotaito olisi kuinka huippua. Muutama tv:n heitto ikkunasta pitää olla ainakin tarinassa, jos tähteyttä hamuaa.
Lopulta - eipä legendan merkitys oikeastaan ole erityisemmin edes muuttunut. Muuttunutta on vain se, millaisten tyyppien elämäntarinoista nykyään ollaan kiinnostuneita. Nykyajan ihmetekoja ovat timanttilevyt, loppuunmyydyt stadionkonsertit ja pysyminen viikkotolkulla hittilistan kärjessä. Tai olympiamitalit ja F1-voitot sekä tietenkin ison omaisuuden kerryttäminen tekemällä jotain sellaista, johon kukaan muu ei oikein uskonut.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 29, 2019, 08:20:32
Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.
Kun toimittaja epäilee, että pelkkä nimi ei kilahda riittävälle osalle lukijoita, pieni vakuutus henkilön ja klikkiuutisen tärkeydestä on tarpeen. Sopivia vahvistesanoja on legendan lisäksi mm. maailmankuulu. Todella tunnetut eivät sellaisia tarvitse.
^ Heh. olisikin hauskaa, kun otsikko kuuluisi: "maailmankuulu Trump tviittasi..."
Sitten kun itsestäni aika jättää, tulee minusta iltapäivälehtien lööpeissä muistettu "hikoilulegenda". Artikkelien kommentiosioissa minua muistellaan mm. seuraavankaltaisilla kommenteilla: "VOI. HYVÄ. LUOJA. SITÄ. HIKOILUN. MÄÄRÄÄ!" tai: "Miten yhteen ihmiseen voikaan mahtua noin paljon vettä, minä vaa kysy?!?"
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 29, 2019, 12:37:55
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 29, 2019, 10:49:13
Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 29, 2019, 08:20:32
Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.
Sanan alkuperäisestä vanhahtavasta merkityksestä johtunee että se on saanut aikojen saatossa kehittyneemmissä yhteiskunnissa tietopohjaisempia ja kriittisempiä merkityssisältöjä.
Samaa inflaatiota näen perkeleessä tai saatanassa. Isolla tai pienellä kirjoitettuna. Hyvin puhkikulutettuja arkisia sanoja.
Ainahan sanojen merkitykset tuppaavat muuttumaan. Tiedon lisääntyminen tai kriittisyys eivät tässä muutoksessa ole sen erityisempiä tekijöitä kuin muutkaan. Pohjana muutokselle on elävä kieliyhteisö, joka kieltä käyttää ja luo sitä käyttäessään uusia tapoja kommunikoida eri tyylilajeissa. Kielelle on tyypillistä se, että käytössä olevat käsitteet ovat pohjana uusille ja sanojen merkitykset muuntuvat, laajenevat ja vaihtuvat alati. Vielä jonkin aikaa sitten suomeakin yritettiin ohjata "oikeaan" ja sormi pystyssä yritettiin opettaa taitamattomia pois "vääristä" kielellisistä ilmauksista. Nykyään kieli käsitetään muuttuvaksi ja tavanomaisiksi käyneet muodot hyväksytään helpommin virallisesti käypäisiksi. Monet joskus 70-luvulla koulussa päähän taotut säännöt ja ohjeet eivät enää päde ja nykyään saa sanoa ja kirjoittaakin "alkaa satamaan". Usein alunperin kielellisenä vitsinä ja hassutteluna alkanut ilmaus tai sanan "väärinkäyttö" leviää ja lopulta tavallistuu niin, ettei se enää monellekaan tunnu vitsikkältä ollenkaan, vaan jopa oikealta. Vaikkapa "niin päin pois" menee monelta huomaamatta kuin oikeana muotona läpi.
Legenda muuten alunperin ei ole ollut se pyhimys, vaan pyhimyksen elämää käsittelevä liturginen lukukappale ja myöhemmin pyhimystaru - eli tarina, kertomus. Sikäli sanan ymmärtäminen tarinaksi on lähempänä alkuperäistä käyttöä. Olisihan vähän turhaa kutsua pyhimyksiä vielä legendoiksikin, kun ovat jo pyhimyksen arvon omaavia. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin "legenda jo eläessään" lienee tyyppi, jonka elämästä jo saa (uskomattomalta vaikuttavan) tarinan kerrottavaksi, vaikka elämä edelleen jatkuu. Matti Nykänen lienee vaikkapa yksi hyvä esimerkkitapaus, josta ehdottomasti sai jo tarinoitua ennen hänen kuolemaansakin. Voidaan jopa ajatella, että kunnon rocktähden pitäisikin olla legenda jo eläessään, sillä muutoin hän on hajuton ja mauton kuin studiomuusikko, jonka nimi ei ketään kiinnosta, vaikka soittotaito olisi kuinka huippua. Muutama tv:n heitto ikkunasta pitää olla ainakin tarinassa, jos tähteyttä hamuaa.
Lopulta - eipä legendan merkitys oikeastaan ole erityisemmin edes muuttunut. Muuttunutta on vain se, millaisten tyyppien elämäntarinoista nykyään ollaan kiinnostuneita. Nykyajan ihmetekoja ovat timanttilevyt, loppuunmyydyt stadionkonsertit ja pysyminen viikkotolkulla hittilistan kärjessä. Tai olympiamitalit ja F1-voitot sekä tietenkin ison omaisuuden kerryttäminen tekemällä jotain sellaista, johon kukaan muu ei oikein uskonut.
Hyviä pointteja.
Kuitenkin näkisin nykylegendat yhä vähemmän uskonnollismystisinä ihmetarinoina eli yhä enemmän tietopohjaisina suurina tarinoina, sekä yhä kriittisempinä myös kasvavalle legenda-sanan kaupalliselle ryöstöviljelylle, Hihan esiintuomana hyvänä pointtina.
Kauan sitten, aikana ennenkuin moottoripyöräjengit rantautuivat Suomeen, nuo prosenttikaverit olivat normaalipainoisia jänteviä kavereita jotka eivät pelänneet mitään.
Nykyään ne on paksuja, maastohousuisia kaljuja jotka välittää huumeita lapsille. Ja kuvitelkaa, niillä on jotain muovisuojia prätkän edessä estämässä tuulta, ettei tule nuha.
Minusta tietynlainen ilmaisutapa tekee Juhasta legendan, koettakaapa yrittää ymmärtää, mitä hän tuossa kirjoittaa. Jotain legendaarista sfääriä tajunnassa...:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,14.msg29884.html#msg29884 (https://kantapaikka.net/index.php/topic,14.msg29884.html#msg29884)
LainaaAamulla kävi mielessä tämä lausunto. En muista enää tarkalleen, mitä tuli ajatelluksi.
Ehdotat tarkasteltavaksi objektiivista kelkkaa, jossa on kyytiä monelle, ellei kaikille. Ainoa ongelma vain, ettei kaikki ehkä osaa tehdä hyppyä, tai jos se on mahdollinen, sitä juuri ei tulisi tehdä, koska paluu vaikea, ellei mahdoton, ja rikkoutuminen suurempi ongelma. Abstrakti vasta-argumentti, objektiivisuuden seurailemisen hyvyydelle, siis käytännön tasolla. Ei mitä, objektiivisuus kyllä jaksanee odottaa, ja ehkä on vieläkin liityttävämpi, jatkossa.
Se on tullut mieleen ja aikoja sitten, että tavan kieli on hyvä väline. Hyvän välineen venyttäminen, ja omintakeinen käyttö ei tee perinteisistä saavutuksista huonoa, vaan on osoitus siitä, että ponkaisualustaa on luotu, ja käyttökelpoisen arvoisesti koettuna.
Kielessä on kaikenlaisia osoittimia, eikä tavan kielessä tärkeintä ole aina tarkkuus. Toisaalta tarkkuuteen pyrkivässä kielessäkin on terää, jota voi soveltaa vähän miten sattu. Kieli on työkalu, ja miksipä ei hioa niitä joskus tarpeenmukaiseksi, eikä tosiaan niin, että hiotun kielen tulisi olla jotain parempaa kuin aiempi, ja jonka pohjalle olisi parempi muka rakennella jotain. Hiottu kieli voi olla hyvä, mutta esim vain tietyssä tilanteessa. Muualla se tietty tapa voi olla väistämättä ongelmakökötys.
Kieli on perinnettä. Samaa perinnettä on suomaisuus, ja kokemuskertymä, esim tämän yhteisön osalta. Se on rikkaus, jota on samalla tapaa kertynyt jäseniin. Tätä lähijuttua jos ei arvosta, eikä näy käsittelyssä, niin köyhäksi menee, vaikka olisi kuinka parasta, kauempana. Perinteitä arvostetaan, tosin kun lähitarinoita tarkastelee, niin aivan kuin omaa elämää ei olisi, vaan jostain vihreämmältä planeetalta haettua ehdoketta. Tervemenoa, vaikka toisen asteen ilmoituslinjalle.
Uniikkitilanteet ovat muutenkin paikka liittää yleistä tilanteisiin, tai se uniikki yleiseen. Tätä yleismaailmallisen suunnan vuoropuhelua lokaalimman kanssa tarvitsee jatkuvasti, ja niitten asemien kesken, jotka ovat jotenkin noiden väliin jääviä.
Se merkittävä ajatus tavallisen kielen hyödyntämiseen liittyi siihen, että jos kieli on venyvä ja joustavasti käytetty, voi käsittelyt viitata samalla oikeasti merkittävään ja raskaaseen, ja toisaalta ihan vähäpätöiseen ja merkityksettömään. Suhteutusta puuttuu, eikä sitä ole tarjottu, vaan enemmänkin merkityksellisyyksien sekamelskaa tyhjänpäiväisestä selkeän tarpeelliseen.
Kieli ja sen käyttö EMlla tavalla voi näyttää, ja oikeastaan tulee myös olla vaikutelmaltaan vähän outoa, tavanomaiseen nähden. Tämän ei tarvitse olla ongelmanarvoinen juttu. Monipuolisen surffailun tarkoitus ei löydy miten vain, ja jos ei löydy, ei se tarkoita vielä, etteikö tällaisella olisi tarkoitusta.
Tulee mieleen matematiikka. Vailla kiinnittymistä konkreettisempaa, se on tyhjää logiikkaa. Jos matematiikassa pitäytyminen vaikuttaa oudolta, niin sama ohi sen sektorin, voi antaa itsestäänselvän perusteen vinksahtanaisuudelle. Tavan kielessä ja yleensäkin rakentelussa, eri "materiaaleista", matematiikan korostaminen kaikkivaltiaana ei välttämättä ole ihan perusteltu. Jos on hivutteellisempaa rakentamista, niin ei paha, kunhan ei tee hötöstä tötteröä, jonka varjossa todellisuus ei enää näy muulla tavoin.
Ihmisen kannattaa hurahtaa, tosin ehtona lienee useimmiten, että tosiaan tekee asioita tästä lähtökohdasta, jos kerran jossain vaiheessa meininkinä. Epäobjektiivisen, tai keskeneräisen ei tarvitse olla killeri.
Ymmärtääkö joku, mitä tuossa puhutaan? Se on suomenkieltä ja toisaalta ehkä ei...?
Onko meillä yhteys johonkin toiseen ulottuvuuteen käsityksissämme ja tarkastelutavoissamme?
Ajatusvirtamietteet ovat joskus hauskoja, mutta tuossa on tullut miljoona volttia ja muutama ampeerikin liikaa... :)
Alvar Aallon rakennuksia ja huonekaluja ylistetään, mutta veneensuunnittelijana häntä ei pidetä onnistuneena. Ehkä hän silläkin alalla olisi kehittynyt, jos olisi jatkanut.
Mietin, millaisen auton Alvar Aalto olisi suunnitellut. Antaako tämä viitteitä siitä.
http://www.artnet.com/artists/alvar-aalto/auto-trolley-VeH047kq4RvH0BD1qkPSuw2
Autotallin AA suunnitteli - kai.
https://i.pinimg.com/originals/e4/05/f9/e405f980ada9c9551e432ccfc19c9bb8.jpg
Ehkä auto olisi ollut Raymond Loewy -tyyppiä.
https://www.hemmings.com/stories/2017/03/02/one-of-the-best-decisions-studebaker-ever-made-loewy-designs-focus-of-studebaker-museum-talk
Eduskunta on säätänyt useita Lex Karpoja.
Alvar Aallosta puheen ollen, pidin nuorempana häntä aika haitta-arkkitehtorina. Ehkä myöhemmin ymmärsin, ettei tuo kaikki ollutkaan ihan roskaa, vaikka osa modernismista sitä olikin. Ehkä Aallon seuraajissa oli enemmän vikaa? Viljo Revell sun muut ympäristöntuhoajat. Aalto ehkä ymmärsi vielä estetiikkaa, hänen seuraajansa vetivät mallin betonibrutalismiksi ja hirvityksiksi. Vähintäänkin Aallon varhaisempi tuotanto on ehkä ihan ok... :-\
Phil Mickelson on ensimmäinen golf-ammattilainen, joka kykeni Major-turnauksen voittoon yli 50-vuotiaana. Äijällä on 6 majormestaruutta (neljästä vuosittain) urallaan, siten on jo aika legenda. Mutta nyt voitti USPGA-turnauksen 50-vuotiaana, vanhimpana ikinä.
"He has won 45 events on the PGA Tour, including six major championships: three Masters titles (2004, 2006, 2010), two PGA Championships (2005, 2021),[3] and one Open Championship (2013).[4] With his win at the 2021 PGA Championship, Mickelson became the oldest major championship winner in history at the age of 50."
https://www.sportingnews.com/us/golf/news/oldest-major-winners-golf-phil-mickelson/5mpukz2ckmyq1iylj5yl82wft (https://www.sportingnews.com/us/golf/news/oldest-major-winners-golf-phil-mickelson/5mpukz2ckmyq1iylj5yl82wft)
Melkoinen äijä, ja teknisesti on edelleen loistava. Ei ole rikkonut selkäänsä ja päätään ja jalkojaan, kuten Tiger Woods ja moni muu. US Open Championship on ainoa, jota Mickelson ei ole voittanut, vielä.
Youtubesta löytyy pätkiä, jos joku haluaa katsoa...
(Elävä) legenda on sitä termin käyttäjän mielestä. Moni muu ei ehkä ole kyseisestä henkilöstä kuullutkaan ja voivat termin käytön kyseenalaistaa.
Itse käytän termiä helposti, vaikka henkilö ei olisi kovin laajasti tunnettu, vaikka vain erikoinen työkaveri. Minun asteikossani legendaksi ei pääse niinkään kuuluisuudella eikä ihmeteoilla, vaan pikemminkin hörhöilyllä. Jokainen määrittelee legendan ominaisuudet itse.
Harvaa urheilijaa kutsuisin legendaariseksi, mutta Juha Mieto sitä on jos joku. Iltiksen toimittajakin kirjoitti, että hänen täytyy olla satuhahmo, mutta kuitenkin hän on olemassa.