kantapaikka.net

Yleiset => Ihmisen elämä => Aiheen aloitti: Amore - tammikuu 03, 2019, 19:43:01

Otsikko: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 03, 2019, 19:43:01
Raha kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 03, 2019, 20:24:13
Ostin uuden laukun. En (tietenkään) aivan tarkkaan ottaen ihan välttämättä tarvinnut uutta laukkua, enkä varsinkaan sitä, jonka ostin.

No, mutta...olin joitakin kertoja käynyt kaupassa hipelöimässä merkkilaukkua, joka vaikutti arkkitehtuuriltaan juuri sopivalta kuljettamaan kameraani ja pientä tarpeistoa valokuvausretkilläni. Kyse ei ole erityisesti kameralle suunnitellusta välinelaukusta, vaan erään muotimerkin tuotteesta. Laukun hinta oli 70 euroa, ei siis mikään hurjan kallis, mutta toki jo 30 eurolla saa aika kelvollisia laukkuja, joskus halvemmallakin. Päivittäin käyttämäni käsi-/olkalaukkuni taisi maksaa vain noin 25 euroa. Siinä on paljon vetoketjullisia taskuja ja se tuntuu nailonkankaan takia melko tilavalta, vaikkei olekaan erityisen suuri. Vetoketjullisen laukun ongelma kuvausretkillä on se, että saan jatkuvasti "sydänhalvauksia" linssinsuojuksen kadotessa laukun uumeniin. Suojukset maksavat n. 20e kpl, siis tuollaiset naurettavat muovikiekot! Yhden olen kadottanut jonnekin jorpakkoon. Sattuu vieläkin.

Pari päivää sitten havahduin alennusmyyntien alkamiseen. Muistui laukku mieleen. Se olisi kätevä kuvausretkillä, koska se on kassimallinen, ilman vetoketjua, jolloin kamera on helppo sujauttaa laukkuun ja kaivaa sieltä ulos. Laukku on tukevaa kanvaasi-kangasta ja sisätaskuja on vain yksi - lompakkotasku. Nettihaussa ilmeni, ettei tuotemerkin verkkokaupassa enää ollut näkemääni laukkua. Mutta Espoon Sellossa sellainen saattaisi vielä olla. Hieman alennettuun hintaan. Työpäivä kului kamppaillen kiusauksen ja itsekurin kiikkulaudalla. Satsaisinko seutulippuun (mikä söisi jo osan alennetun hinnan edusta)? Matka voisi vieläpä osoittautua turhaksi. No, riski houkutteli. Päätin maksaa ja matkustaa. Junaan tuli tarkastajatkin. Se oli oikeastaan kätevää, koska en tiennyt, kuinka pitkä vaihto-oikeus seutulipussa on (koittakaapa löytää HSL:n saitilta! >:(). Tarkastajalta sain tämän tiedon "kuin apteekin hyllyltä". Aurinko paistoi, saavuin Selloon, suuntasin suoraan kohteeseeni ja...laukkuja oli vielä 2 kpl. Toisessa kuviokuosi oli kuitenkin paljon paremmin keskitetty kuin toisessa. Se oli MINUN! Sain alkuperäisestä hinnasta 15 euroa alennusta. Ja matkustin siirrolla takaisin Helsinkiin. Laukku tarvitsee vielä tuunausta; olkahihnan. Ehkäpä suutari voi sellaisen kiinnittää, ellen sitten itse...(epäilen).
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 11, 2019, 20:20:59
Tämä ketju on nyt vähän outo minulle, kun en oikein tavarasta osaa hekumoida. Mielestäni punnitsen ostokseni tarpeellisuutta vähän turhankin tarkoin. Mutta joskus tulee hankittua mielijohteesta tai jostain muusta "hyvästä syystä ja perustellusti" yhtä jos toistakin, yleensä vielä teen edullisia kauppoja :D

Taannoin tyttäreni selaili lukioaikasta kuvaamataidon kansiotani ja ihasteli töitäni. Hän pyysi yhden, johon mieltyi erityisesti ja nyt se on hänen olohuoneen seinälle kehystettynä. Hiukan ihmettelin, sillä en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, mustalla tussilla piirretty lehdetön puu, jonkä ympärillä lentelee jokunen lintu. Kieltämättä jotain japanilaista vaikutelmaa siinä saattaa olla.
Pian tuon jälkeen sain päähäni, että tämä Picasso nyt hankkii taas piirustuslehtiön ja kunnon vesivärit. Lehtiöitä tuli hankittua muutamaa eri kokoa ja vesivärien lisäksi hienot puuvärit. Puuvärejä voin käyttää myös aiemmin hankkimiini värityskirjoihin. Inspiraatiota olen nyt ainakin pari vuotta odotellut.

Viime syksyn kansainvälisiltä markkinoilta menin hankkimaan englantilaista teetä ja hollantilaisia kukkia. Tuo oli suunniteltu. Sen lisäksi silmiin osui papparainen, joka jollain pienellä kapineella teki raasteita. Menin katsomaan lähempää ja totta tosiaan. Kapineella sai valkokaalista ohutta ja hyvää raastetta ja kapinetta kääntämällä toiseen asentoon sai porkkanasta porkkanaspagettia. Mies antoi minun kokeilla tehdä noita omin kätösin ja se toimi kevyesti ja näppärästi. Pakkohan se oli ostaa, vaikka hinta kyllä oli kova niin pienestä härpäkkeestä, 10 euroa. Kotona sitten käyttöön ottaessani kapineen, se ei vaan toiminut samalla tavalla, vaan tuntui paljon rimpulammalta kädessä. Eipä ole tullut käytettyä, ja mietinpähän seuraavalla kerralla ostanko markkinoita tarvaroita :(


Jos nyt jossain kaupassa hekumoin, niin kukkakaupassa tai siis puutarkaliikkeessä, jossa myös huonekasveja myydään. Siellä kyllä päästän estoitta mopn karkuun ja ostelen kaikkea kivaa kotiin. Intohimona lähinnä pienet taimet, joita saa parilla eurolla ja niitä kasvattelen hellyydellä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 11, 2019, 22:10:48
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 11, 2019, 20:20:59
Tämä ketju on nyt vähän outo minulle, kun en oikein tavarasta osaa hekumoida. Mielestäni punnitsen ostokseni tarpeellisuutta vähän turhankin tarkoin. Mutta joskus tulee hankittua mielijohteesta tai jostain muusta "hyvästä syystä ja perustellusti" yhtä jos toistakin, yleensä vielä teen edullisia kauppoja :D

...Jos nyt jossain kaupassa hekumoin, niin kukkakaupassa tai siis puutarkaliikkeessä, jossa myös huonekasveja myydään. Siellä kyllä päästän estoitta mopn karkuun ja ostelen kaikkea kivaa kotiin. Intohimona lähinnä pienet taimet, joita saa parilla eurolla ja niitä kasvattelen hellyydellä.

Haa, taimista tulikin mieleeni...

Häippään tästä viherpeukalointiin...
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 11, 2019, 23:03:23
Materialismi sisältää paradoksin. Materialisti kuluttaa ennen muuta siksi, että hän ei kunnioita materiaa tarpeeksi. Siksi sitä pitää saada lisää ja jotta uudelle olisi tilaa pitää vanha (usein käyttämätön) heittää pois.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 11, 2019, 23:39:42
Minulla jumittaa tuo poisheittäminen monesti -> "Kyllä tätä vielä johonkin voi käyttää"
Joskus sitten on vain kylmästi siivottava ne käyttämättämät jääneet rojut pois.


Tuskaillen nyt mietin, että kannattaako yli 20 vuotta vanhaa pesukonetta huollattaa. Kyllä se hyvin pesee, huuhtoo ja linkoaa edelleen, mutta se pitää aivan hirveää ääntä määrätyissä vaiheessa ohjelmaa. Huolto maksaa varmaan enemmän kuin uusi pesukone. Ikää on kuitenkin sen verran, että tuskin sillä huollon hinnalla käyttöikää kymmentä vuotta saa enää.

Samoin tuskailen lieden, jääkapin ja pakastimen uusimisen kanssa. Löysin papereita selvitellessäni noiden käyttöohjeet, jotka edellinen omistaja oli jättänyt. Niistä selvisi, että parikymmentä vuotta on ikää noillakin. Pakastinkaappi ei ole non-frost ominaisuudella varustettu, joten se kerää kohtalaisen paljon huurretta, mitä tietysti aiheuttaa energian kulutusta. Luultavasti liesi on yhtä vanha. Hidas se ainakin on, etenkin uuni. Mutta tuo tavarataivas saa varmaan odottaa keittiön kokonaiskunnostusta.


Noiden isojen kodinkoneiden hankinta aina arveluttaa, sillä vaikuttaa siltä, että uusien kapineiden elinikä ei ole yhtä pitkä kuin noiden vanhojen. Siinä voi joutua hankintakierteesen. Tai sitten lähipiirillä on vaan ollut todella huono onni hankinnoissaan.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 11, 2019, 23:51:44
Minä uusin melkein kaikki kodinkoneet rempan, keittiörempan ja putkirempan myötä, jääkaappipakastinta lukuunottamatta. Se oli tuolloin ehkä 5 vuotta vanha Miele. Semmoinen, jota tarvitsee sulatella harvoin, ja jossa on lasihyllyt. Tykkään siitä, paitsi siitä, että kompressori joskus pitää meteliä.

Pesukoneen mahtuminen kylppärin ovesta sisään oli millistä kiinni. Kuskaajien piti ujuttaa se oven alaosan kohdalla, keskivaiheella ei mahtunut. Aiemmin oli semmoinen kapoinen päältätäytettävä pesukone, nyt on pesutorni. Pesukoneeseen mahtuu varmaan tuplasti enemmän vaatetta. Kuivuri on kätsä, mutta epäilen, että se kuluttaa vaatteita paljon nopeammin kuin muutoin. Kuivuri ja pesukone eivät ole samanmerkkisiä, välissä on sovituspala. Se vaan estää yhden luukun avaamisen kuivurista. Luukun takana on jotain pölyä, mutta onneksi vuodessa ei ollut kertynyt paljoakaan.

Induktioliesi ja kiertoilmauuni ovat ihania. Ainoa miinus on, että liesi pitää vähän meteliä, ja uuni saisi olla ulkopinnaltaan viileämpi.

Mikroaaltouuni on kaunis, samaa hopean sävyä kuin liesikin. Ja uudet keittiönkaapit, vetimet ja välitila on tarkkaan harkittu niin, että sopivat hyvin yhteen ja muodostavat harmonisen kokonaisuuden.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 12, 2019, 08:26:53
Noiden edellä mainittujen laitteiden lisäksi vaihtoa odottaa mikroaaltouuni, joka sekin taitaa olla yli 20 vuotias. Vastaavaa ei enää ole saatavissa: 900W:n tehoinen ja kaudella vääntimellä (aika ja teho) toimiva kerrassaan loistoyksliö. Pikkuvikana siinä on, että toinen väännin puuttuu eikä varaosia tuohon laitteeseen ole enää saatavilla. Tämä ei kyllä lähde vaihtoon ennen kuin lakkaa toimivasta kokonaan. Tehoa säädän nyt jonkilaisilla pienillä pihdeillä, jotka on siinä vieressä käden ulottuvilla.

Vaihtoon on menossa liesituuletin, joka pitää niin perkeleellistä huminaa, että jää aika vähälle käytölle melun vuoksi. En tiedä, onko niitä olemassa hiljaisempia nykyisin.

Ostaessani tämän asunnon katselin keittiötä hiukan sillä silmällä, että se kaipaa kasvojen kohotusta. En sitä kuitenkaan lähtenyt tekemään muun asuintilojen pintaremontin yhteydessä, sillä halusin ensin käyttää sitä jonkin aikaa, jotta löydän käytettävyyteen liittyvät ongelmat korjattavaksi samalla. Ainoaksi ongelmaksi on paljastunut ilmanvaihto, sillä ilmanvaihtoventtiili on piilotettu yläsokkelin taakse. Mutta muuten toimivuus on ok, ellei sellaiseksi sitten lasketa tiskikonetta, jonka olisin valmis heivaamaan käyttämättömänä pois. Tiskiä ei yhden hengen taloudessa tule riittävästi, että käyttö olisi perusteltua.

Summa summarum, tulen ilmeisesti päätymään säästävään kasvojen kohotukseen, jossa koneet vaihdetaan, työtason pintalevy vaihdetaan ja kaapiston runko säilytetään, mutta pinnat uusitaan joko maalaamalla tai vaihtamalla. Ilmanvaihtoa parannetaan vetämällä venttiili jatkokappaleella yläsokkelin läpi lieden yläpuolelle.

En osaa hifistellä tyylikkyydellä ja kammottaisi ajatus jostain korkeakiiltoisesta tai räikeän valkoisesta. Kotini värit muuten ovat hiukan murrettuja ja maanläheisiä. Joku toinen voisi sanoa, että tunkkaisia, mutta itse sanon lämpimän kotoisia. :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 12, 2019, 09:25:38
Ainoa todella katumani em. kodinkonehankinnoista, joita rempan yhteydessä tein, on liesituuletin. Se pitää liikaa meteliä, eikä ole kovin tehokas. (Kannattaa vertailla tuuletustehoja - muistaakseni yksikkönä kuutiometriä tunnissa tms..) Harmittaa, etten rempan yhteydessä jaksanut säätää eli etsiä parempaa vaihtoehtoa. Tämä vaan tuli niin helposti keittiötoimituksen yhteydessä. Ostin onneton vielä 10 aktiivihiilisuodatinta, eli ihan heti ei sitä viitsi vaihtaakaan.

Keittiörempan yhteydessä eri toimintojen järjestys muuttui järkevämmäksi mm. niin, että nyt ei ole hella seinän vieressä (mikä edellisessä keittiöjärjestyksessä oli se idioottimaisin juttu) ja molemmilla puolilla on laskutilaa. Tiskikone oli aiemmin penkkimallia ja aika ruma ja kaukana vesipisteestä. Nyt on lähellä vesipistettä ja sellainen vähän em. korkeampi, isompi, mutta kapeampi tiskikone lattiatasossa. Se on ahkerassa käytössä, ehkä 1-2 kertaa viikossa (teen usein itse ruokaa). Tykkään, kun se on tilavampi. Ja toisaalta en tykkää siitä, että saan selkäni kipeäksi usein kumartelusta. Kuivamuonat ovat helposti liikkuvissa vetolaatikoissa, mikä on hyvä ratkaisu (paitsi että ovat uunin vieressä). Ja keittiövälilaatikot liukuvat nyt kevyesti, jippii.

Aiemmin tiskiallas oli idioottimainen - eli mallia upotettu, pyöreä, valkoinen, matala, ilman tiskipöytää ympärillä, mikä tarkoitti sitä, että vettä usein valui alakaappien oviin, jotka kupruilivat. Nyt on oikea tiskipöytä, jossa reunat (saisivat kyllä olla vieläkin enemmän koholla). Nyt on syvä tiskiallas, mikä on i-h-a-n-a, ja vielä pikkuinen puolikas allas, mikä on kätsy silloin kun esim. on ruokaa viilentymässä kylmävesihauteessa isossa altaassa. Tästä syvän altaan ihanuudesta on sitten seurauksena se, että tiskiallaskaapissa on vähemmän tilaa (kattiloille). Tiskiallaskaappi ikävä kyllä on mallia vanhanaikainen. Paljon kätevämpi olisi vetolaatikkomallinen.

Ylipäätänsä kaappitila väheni em. tiskialtaan ja astianpesukoneen verran, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ei irvistelemättä mahdu kaappeihin ja seilaa siellä täällä. Eli pitäisi karsia kamaa.

Olisi pitänyt ottaa hidastavat saranat, mutta iski jokin saituuskohtaus siinä kohdassa, mikä nyt kaduttaa. Niiden ansiosta kaapin ovet eivät kolisisi varomattomasti suljettaessa.

Mutta on tämä nykyinen keittiö niin paljon fiksummin järjestetty ja niin paljon kauniimpi kuin aiempi, että olen ihan onnessani siitä. Ai niin, kaiken kruunaa parempi valaistus: on ledilista välitilassa, ja se on ihana ja kaunis.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 12, 2019, 16:28:03
Tynellin Lumihiutale-lamppu on kaunein näkemäni valaisin. Niitä on pari kappaletta ollut esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa. Olen useamman kerran pysähtynyt huokailemaan niiden alle.

Tamperelainen huutokauppatalo Annmari´s järjesti viikonloppuna huutokaupan, jossa kaupattiin Imatralla sijaitsevan Stora Enson klubitalon Honkapirtin irtaimistoa.

Huutokaupan kiinnostavimpia myyntiartikkeleita olivat Paavo Tynellin valaisimet, joista osa kohosi maailmanluokan hintoihin.

Kolme Lumihiutale-valaisinta myytiin 1,1 miljoonalla eurolla. Huutokauppa Annmarisin toimitusjohtaja Jukka Takalan mukaan kyseessä on ennätyshinta.

Valaisimien hinnat olivat 240 000 euroa, 295 000 euroa ja 290 000 euroa. Tämän päälle tulevat huutokauppamaksu ja arvonlisävero.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005928580.html

(https://is.mediadelivery.fi/img/468/4cbb83fa8e1b492ebd62c43362cf1f71.jpg)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:04:37
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 11, 2019, 23:03:23
Materialismi sisältää paradoksin. Materialisti kuluttaa ennen muuta siksi, että hän ei kunnioita materiaa tarpeeksi. Siksi sitä pitää saada lisää ja jotta uudelle olisi tilaa pitää vanha (usein käyttämätön) heittää pois.

Kunnon materialisti oikeasti rakastaa tavaraa, ainakin tietynlaista tavaraa. Omistetun tavaran määrästä ei voi päätellä, onko ihminen materialisti. Materialisti voi olla keräilijä, joka hankkii antiikkia, taidetta tai vaikka lenkkitossuja, mutta hän on todella kiintynyt esineisiinsä. Shoppaaja-addikti ei ole materialisti, hänellä vain on pakonomainen tapa purkaa ahdistustaan shoppailemalla. Addiktin tavarat kertyvät kaappeihin usein avaamattomissa paketeissa tai tulevat käytetyksi kerran ja sitten unohtuvat.

Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 13, 2019, 16:21:37
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:04:37
Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.

Nyt en oikein käsitä materialismia samalla tavalla.

Wikisanakirja sanoo:
materialismin kannattaja
henkilö, joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä

En tosiaan pidä itseäni materialistina, vaikka en mielellään luovu luottokamoistani silloin, kun olen todennut ne tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi. Käytän nuo luottokamat niin loppuun, että  ne on lopulta pakko pistää menemään ja hankkia uusi vastaava tilalle, jos edelleen tarve on olemassa. Niihin ei kuitenkaan ole muuta tunnesidettä kuin käyttökelpoisuus ja käyttäarvo. Helpottavat elämää, mutta eivät yksinään tee onnelliseksi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 13, 2019, 16:31:50
Oletteko nähneet dokumenttielokuvan Tavarataivas (https://www.youtube.com/watch?v=dUAmZZ81mtc) (trailer)?

Siinä mies pisti kaikki kamansa vuokrattuun varastoon, ja antoi itselleen luvan hakea kontista yksi tavara kerrallaan. Eka haettu tavara oli talvitakki. Vissiin hän huomasi, mitä tavaroitaan todella tarvitsee ja arvostaa, ja mistä voi luopua elämänlaadun sen kummemmin kärsimättä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 13, 2019, 16:36:03
Jos se "rakkaus" kohdistuu tavaraan, jonka joku tärkeä ihminen on omin käsin tehnyt, niin en pitäisi asiaa kovinkaan materialistisena, vaan ennemminkin tuon ihmisen työn arvostamisena.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:37:59
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 13, 2019, 16:21:37
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:04:37
Materialisti voi olla minimalisti, jolla on vähän tavaraa. Hän kuitenkin arvostaa tavaroitaan eikä mielellään luovu luottokamoistaan.

Nyt en oikein käsitä materialismia samalla tavalla.

Wikisanakirja sanoo:
materialismin kannattaja
henkilö, joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä

En tosiaan pidä itseäni materialistina, vaikka en mielellään luovu luottokamoistani silloin, kun olen todennut ne tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi. Käytän nuo luottokamat niin loppuun, että  ne on lopulta pakko pistää menemään ja hankkia uusi vastaava tilalle, jos edelleen tarve on olemassa. Niihin ei kuitenkaan ole muuta tunnesidettä kuin käyttökelpoisuus ja käyttäarvo. Helpottavat elämää, mutta eivät yksinään tee onnelliseksi.

En oikein usko, että olisi ihmistä, jolle tavaroilla on pelkkää käyttöarvoa. Itsellenikin kaikkein rakkaimmat tavarat ovat usein niitä eniten käyttämiäni. Tavarat ovat aina symbolisesti latautuneita, koska ihminen nyt on symboleilla viestivä ja ajatteleva olento. Terve materialismi on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Primitiivisimmissäkin yhteisöissä tavaraa vaihdetaan, lahjoitetaan, pidetään joskus maagisenakin.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:41:14
Ai niin, piti lisäämäni, että rakastan myös tavaroita, jotka eivät ole omiani. Museoissa on paljon hienoja esineitä. On suorastaan helpotus, ettei tarvitse kotona säilytellä kovin herkästi rikkoutuvia vanhoja esineitä. Ammattilaiset huolehtivat niistä paremmin.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:46:13
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 13, 2019, 16:36:03
Jos se "rakkaus" kohdistuu tavaraan, jonka joku tärkeä ihminen on omin käsin tehnyt, niin en pitäisi asiaa kovinkaan materialistisena, vaan ennemminkin tuon ihmisen työn arvostamisena.

Tämä ajattelu ilmentää hyvin sitä, miten negatiiviseksi miellämme tavaran arvostamisen, jos sitä kutsuu sanalla "materialismi". Kun vain vaihtaa sanan "tunnearvoksi", niin simsalabim(!) puhuja ei enää olekaan paha ihminen, vaan materialistia jalompi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 13, 2019, 16:59:31
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:37:59
En oikein usko, että olisi ihmistä, jolle tavaroilla on pelkkää käyttöarvoa. Itsellenikin kaikkein rakkaimmat tavarat ovat usein niitä eniten käyttämiäni. Tavarat ovat aina symbolisesti latautuneita, koska ihminen nyt on symboleilla viestivä ja ajatteleva olento. Terve materialismi on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Primitiivisimmissäkin yhteisöissä tavaraa vaihdetaan, lahjoitetaan, pidetään joskus maagisenakin.

Hyvän hetken jouduin miettimään, mihin tavaroihin olisin tunteella kiintynyt ja löysin muutaman tavaran ja niillä EI ole käyttöarvoa enää. Yksi niistä on kaikilla lapsillani käytössä ollut vauva-aikainen soittopupu. Se on tallessa ja jopa toimii nihkeästi, mutta en raaskinut sitä heittää pois muutossa, vaikka sille ei ole mitään käyttöä. Jokunen muukin vastaava turhake on vielä tallessa.

Käyttötavaroihin ei kyllä ole mitään vastaavaa tunnesidettä. Jos jonkin käyttötavaran menetän (särkyy tai varastetaan), niin totta kai siihen reagoin tunteella, jos se on ollut tarpeellinen tavara. Mutta tunne on lähinnä harmistus ja kiukku siitä vaivasta, että joudun hankkimaan tilalle uuden - ei sydämen särkyminen.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 13, 2019, 17:00:49
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 16:46:13
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 13, 2019, 16:36:03
Jos se "rakkaus" kohdistuu tavaraan, jonka joku tärkeä ihminen on omin käsin tehnyt, niin en pitäisi asiaa kovinkaan materialistisena, vaan ennemminkin tuon ihmisen työn arvostamisena.

Tämä ajattelu ilmentää hyvin sitä, miten negatiiviseksi miellämme tavaran arvostamisen, jos sitä kutsuu sanalla "materialismi". Kun vain vaihtaa sanan "tunnearvoksi", niin simsalabim(!) puhuja ei enää olekaan paha ihminen, vaan materialistia jalompi.

En ole tässä arvottamassa toista paremmaksi ihmiseksi, mutta lähinnä halusin laajentaa sen tavaran arvostamisen merkitystä. Myös on mahdollista kunnioittaa tavaran historiaa tai suunnittelijaa tai jotain. Aina siis kyse ei ole silkasta omistamisen halusta tai omaisuuden keräämisestä. Tavallaanhan tavaran arvostaminen on nykyään liiankin heikkoa, koska se niin surutta hylätään ja korvataan uudella. Ehkä siis silloin arvostaa sitä ostamista enemmän kuin tavaraa itseään, joka menettääkin arvonsa, kun se kerran on hankittu.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 17:10:44
Ehkä rakkaimpia tavaroitani muutaman viime vuoden minulle on ollut kamera. Se on opettanut minua näkemään maailman uusin silmin. Se myös toistuvasti muistuttaa minua osaamattomuudestani. Mutta palkitsee myös yllätyksillä. Lisäksi se on kaunis esine. Ihana!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Melody - tammikuu 13, 2019, 18:32:12
Hei kaikille,
olen uusi täällä (ja huomaan, että ketju on mennyt jo menojaan kun itse olen saanut kokoon jonkun hapuilevan kirjoitelman). Julkaisen sen kuitenkin, vaikka onkin kökkö, koska jostainhan on rohjettava aloittamaan. Olen tässä jo viikon verran pyörinyt lueskellen keskustelujanne ja tykkään paikan tyypeistä, tasosta ja hengestä.

Apua, nyt se lähtee:

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 03, 2019, 19:43:01
Raha kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa!

Joskus nuoruudessa sain käsityksen, että materialismi on enemmänkin osoitus tyhmyydestä. Että on hienompaa olla kallellaan vasemmalle, parannella maailmaa henkisten - ei kuitenkaan uskonnollisten, vaan enemmänkin (ala)kulttuurillisten asioiden, sekä henkisen sivistyksen parissa.
Nouskukausi muutti tilanteen ja siitä lähtien olen ymmärtänyt, että materia ei olekaan pahasta. Työtä tehdään, jotta leipää syödään ja ylimääräisen voi kuluttaa miten haluaa ja tällä tavalla on mahdollista pistää myös hyvä kiertämään ja talouden rattaat pyörimään. Viime aikoina on alettu puhua materiasta luonnonvarojen ja maapallon tuhoutumisen näkökulmasta, eikä kuluttaminen olekaan enää niin trendikästä ja hyväksyttävää. Jopa matkailu, joka ennen oli avartavaa ja sivistävää, on nykyään tuomittavaa sen jättämän hiilijalanjäljen takia.

Tavara kustantaa jatkuvasti kalliita säilytysneliöitä, vaikka sen on jo kerran maksanut. Tavaroilla, joilla joku aika sitten on ollut hintalappu ja joita on pidetty tyylikkäinä ei ole juurikaan enää arvoa tai edes ilmaiseksi ottajaa. Tavarasta siis joutuu jopa maksamaan, jotta siitä pääsee eroon.

Olen onnekseni löytänyt paikan missä voi hyvällä omallatunnolla tyydyttää ja hillitä tavaranhimoaan ja sen nimi on Kierrätyskeskus.


Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 13, 2019, 19:26:49
^ Kierrätyskeskuksen idea on hyvä, mutta surukseni olen huomannut, että niiden hintataso on kivunnut usein harmittavan korkeaksi. Ad hoc -kirpputoreilta tekee helposti rahallisesti edullisimmat löydöt. Tai kirpputorien poistomyynnistä - sellaisiakin näet on. Esimerkiksi UFF järjestää säännöllisesti sesonginvaihtomyynnin, jolloin kaikki vaatteet myydään pois parilla eurolla.

Kierrätyskeskuksesta olen ostanut rakkaan kesähattuni, mallia kalastajanlakki, väri keltainen. Kaupoissa sellaiset maksoivat keväällä n. 20e. Kierrätyslakkini maksoi 1.50e ja oli moitteettomassa kunnossa. Näytti siltä, ettei sitä ollut käytetty lainkaan. Itse olen käyttänyt lakkia puutarhahommissa nyt kaksi kesää, tai kolme. Vielä ensi kesän ajattelin pärjätä tuolla lakilla, mutta sitten on ehkä aika vaihtaa uuteen. Voi tosin olla, että pidän lakkia kunnes se hajoaa. Niin käy monille vaatteilleni. Jotenkin suorastaan nautin siitä, että voin pitää vaatteitani vielä vähän risaisinakin.

Muita löytöjä kierrätyskeskuksesta: klassinen punainen, puinen, joulukynttelikkö. Ostettu kesällä, 2e. Sienikirja 2e. Molemmat olleet käytössä.

(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSDq_HSwwCD3-cjedx8buzROnGMpyZ_VKIN518yjxRbn5ANxefp)
Kalastajanlakki
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Melody - tammikuu 15, 2019, 00:14:08
^ Ihana tuo lakkisi.
Minun ei pitäisi ostaa mitään vaatteita, koska niitä on jo niin paljon, mutta niihinkin aina välillä hairahdun.

Viimeksi poiketessani näin samanlaisen vinokansilipaston, joka minulla jo täällä on ja olen pitänyt sitä arvokkaana. Hinta oli vaivaiset 25 € !
Se oli muuten moitteettomassa kunnossa kuten omanikin, mutta siinä oli sama vika, että puuviilu oli lähtenyt kannen alareunasta rispaantumaan. Tuota vikaa on tullut mietittyä pää puhki, miten saisin korjattua sen entiselleen ja ratkaisukin keksitty, mutta nyt en enää välitä. Aion kitata ja maalata lipaston mieleisellä värilläni, perinteitä kunnioittamatta.

Kierrätyskeskuksesta saa kirjat, jotka ovat olleet siellä 3kk -ilmaiseksi. Se kertoo minusta siitä ajatuksesta, että tarvarat on tarkoitus kierrättää. Olen tällä hetkellä heikkona keittokirjoihin.

Käyn myös katsomassa leluosastolla pelihyllyn. Palapelit ja lautapelit. Ihan muutamalla eurolla lähtee.

Kierrätyskeskus on hyvä ja edullinen, mutta sinne pitää myös muistaa palauttaa lainaamansa - jos ei halua hukkua tavaroiden tuomaan euforiaan.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 15, 2019, 00:32:18
Lainaus käyttäjältä: Melody - tammikuu 13, 2019, 18:32:12
Hei kaikille,
olen uusi täällä (...
Tervetuloa!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 15, 2019, 23:15:33
Melodylle tervetulotoivotukset minultakin!

Kävin eilen kaupoilla, kun oikeastaan tarvitsisin talvikengät, vähän korkeampivartiset kuin parit nilkkurit, joita minulla on. Kestin noin 40 min kun lähdin kotiin.

Simpsonien Cartoon Guyn sanoin: worse shopper ever. Netistä niitä kai on katseltava.

Huolimatta, tai johtuen, huonosto ostelukyvystäni kiinnyn kyllä joskus tavaroihin.

T: Xante
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Melody - tammikuu 16, 2019, 00:11:28
Kiitos kertsi ja Xante! Uskon olevani tarpeeksi valmis tänne.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 15, 2019, 23:15:33
Melodylle tervetulotoivotukset minultakin!

Netistä niitä kai on katseltava.

Huolimatta, tai johtuen, huonosto ostelukyvystäni kiinnyn kyllä joskus tavaroihin.

T: Xante
Vielä vaikeampaa on tilata kengät netistä. Jalkaterä on niin yksilöllinen.

Myönnän, olen kiintynyt tavaroihin aivan liikaa nykyisin. Kyse on kohdallani varmaan jostain tyhjyyden tunteen täyttämisestä. Tunteet ja aistit saa nautintoa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 17, 2019, 00:06:45
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 13, 2019, 17:10:44
Ehkä rakkaimpia tavaroitani muutaman viime vuoden minulle on ollut kamera. Se on opettanut minua näkemään maailman uusin silmin. Se myös toistuvasti muistuttaa minua osaamattomuudestani. Mutta palkitsee myös yllätyksillä. Lisäksi se on kaunis esine. Ihana!

Uteliaisuus heräsi, mutta se taitaa jäädä tyydyttämättä. Menenpä siis muihin asioihin.

Suhtautumiseni esineisiin on aina ollut sairaalloisen tunnepitoista. Epäilen, että ei edes yksi ihminen tuhanne... sadasta ole samanlainen. Kiinnyn esineisiin niin, että raski luopua niistä.

Kun isäni myi aikoinaan kuusi vuotta vanhan automme, surin autoa paljon enemmän kuin isääni, kun hänestä aika jätti. Kirjoitin viimeisenä yönä kyyneleet silmissä tunnepitoisen monisivuisen kirjeen, jossa selostin yhteisiä hetkiä rakkaan automme kanssa. Otin kirjeestä valokopiokoneella useita kopioita ja piilotin ne eri paikkoihin autossa. En muista enää tarkasti mihin kaikkialle niitä panin, mutta ainakin niitä oli kojelaudan alla ja kattoverhouksen välissä ja ovipahvin sisällä ja mihin vain sain niitä tungettua. Ajattelin, että viimeiset löytyvät, jos löytyvät, kun autoa aikanaan romutetaan.

Otin autosta paljon muistokuvia. Irrotin siitä myös joitakin pikku yksityiskohtia muistoksi.

Tuo oli vain yksi tarina autosuruistani. Niitä on ollut paljon. Yksi oli erityisen raskas. Olin silloin vajaa 17-vuotias. En nyt kerro tästä enempää.

Erääseen toiseenkin autoon, joka ehti myös olla meillä kuusi vuotta,kirjoitin samanlaisia kirjeitä. Surin tätäkin autoa enemmän kuin kumpaakaan vanhempaani yhteensä. Autojen menettämiset olivat kun rakkaiden perheenjäsenten kuolemia.

En viitsi edes paljastaa, kuinka monta kymmentä vuotta siitä on, kun isäni myi erään kolme vuotta perheessämme olleen Volvo -merkkisen auton. Näen vieläkin - siis kymmeniä vuosia myöhemmin - unia tuosta autosta. Unessa se on jotenkin mystisesti palannut omistukseemme. Jo kuolleeksi luullun rakkaan perheenjäsenen jälleen näkeminen tuntuu hyvältä. Valitettavasti se on vain unta.

Autojen suremiset eivät ole kuitenkaan olleet mitään siihen verrattuna, kuinka paljon olen surrut menetettyä kotiani. Tämä suru on musertanut minut ja tehnyt minusta ihmisraunion. "Onnellisuus" on asia, joten olen kokenut viimeksi joskus edellisessä elämässäni. Tästä aiheesta ei kuitenkaan tämän enempään. Yritän olla lukematta tietyn sävyisiä kommentteja, jos niitä ilmenee.

Otsikko ei tainnut olla aivan tällaisesta aiheesta. Joten menen nykyaikaisiin asioihin.

Mitähän omaisuutta haluaisin?

Kunnon tietokone ei olisi pahitteeksi, jotta voisin editoida paremmin uusia videoita. Voin kyllä nytkin editoida, mutta en pysty katsomaan videota, kun se on "leikepöydällä". Joudun renderöimään sen ennen kuin se on katsottavissa. Ja renderöimiseenkin menee kauan.

Sain viime kesänä tilaisuuden kokeilla uutta tehokasta tietokonetta. Siinä oli ohjelmana Adobe Premiere. Olen aika huono käyttämään tuota ohjelmaa enkä erityisesti edes pidä siitä, mutta sain sentään väsättyä jotain. Erityisesti renderöimisen nopeus tuntui ihmeelliseltä. Tavallisesti olen jättänyt koneen tekemään hommia ja lähtenyt juomaan teetä. Joskus pitkän ajan kuluttua olen käynyt katsomassa, joko video on valmis. Tuolla toisella koneella se valmistui melkein saman tien.

Uusi tietokone siis.

Kaikenlaista krääsäähän tietysti voi haluta, mutta juuri nyt ei tule mieleen mitään. Kameroita ja muita laitteita on. Ehkä voisin täydentää valikoimaa vaikka Sony kameralla. Perheemme juniori hankki sellaisen viime kesänä ja on ollut tyytyväinen. Hän matkusti saman tien Tokioon kokeilemaan kaupungissa kuvaamista. Erityisesti videokuva on terävää. Ja hyvää jälkeä tulee myös hämärässä.

https://www.sony.com/electronics/interchangeable-lens-cameras/ilce-7m3-body-kit

Ei tuo nyt mikään huippu ole, joten aina voi haluta parempaa. Jokin... miksi niitä nyt sanotaan... medium format... kamera olisi tietysti omaa luokkaansa. Jos ei aivan Hasselblad, niin Pentax ehkä.

https://petapixel.com/2017/01/30/one-year-pentax-645z/

Olen aina halunnut kameran, jolla saa mahdollisimman teräviä ja yksityiskohtaisia kuvia. Yritin kerran jopa rakentaa sellaisen, kun olin ensiksi ostanut EP-kuvasta heräteostoksena El Nikkor 300 mm objektiivin. Rakentaminen jäin pahvilaatikon avulla tehdyksi kokeiluksi. Kuvan terävyyden piti perustua siihen, että "negatiivi" on suuri. Tässä tapauksessa se olisi ollut jotain 25 x 30 cm tai sinne päin. Käytin "filminä" valokuvapaperia.

http://store.khbphotografix.com/EL-Nikkor-300mm-f5.6-Enlarging-Lens-for-10-x12-Negatives-Used.html
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 17, 2019, 09:00:16
Tulipa mieleen, että tunnen itsenikaltaisen tavaraan aika tunteettomasti suhtautuvan suhtautuvan ihmisen.

Jokunen vuosi sitten uutisissakin oli Uudellamaalla, en muista paikkaa tarkemmin, tapahtunut paha tulipalo. Olikohan se juuri sama palo, joka lopulta tuomittiin sähköpyörästä alkaneeksi, vaikka VTT:n ja usean muun tahon todistamana se akku ei vaan sytytä paloa. No, joka tapauksessa usean asunnon rivitalo paloi korjauskelvottomaksi.

Päivää paria myöhemmin kuulin töissä, että siinä meni X:n koti maan tasalle. Onneksi kissat saatiin pelastettua vahingoittumattomina. Minulle tuli itku, kun ajattelin, miten toisen koti kaikkineen on haihtunut savuna ilmaan. Keräsimme kolhehtia X:lle avustaaksemme hiukan välttämättömimpien tarvikkeiden hankintaa.

X oli lomalla jonkin aikaa saadakseen elämänsä sen verran järjestykseen, että pystyi jatkamaan elämäänsä ja sen jälkeen palasi töihin. Suhteellisen lyhyessä ajassa hän oli sinut tapahtuneen kanssa ja kun asiasta juttelimme, niin hän sanoi, että ei hän mitään muuta sure, kuin valokuvia. Niitä ei millään rahalla saa takaisin ja niissä oli hänelle hyvin tärkeitä muistoja ihmisistä ja tapahtumista.

Palaneen talon tilalle rakennettiin uusi ja uuteen kotiin tuotiin ne väliaikaismajoituksen aikana hankitut tavarat ja sitten täydennettiin kalusteita ja jonkin verran muutakin, mitä nyt kodissa yleesä on. X sanoi, että oikeastaan oli hyvä huomata, miten vähällä ihminen pärjää, kun kaikki turha on mennyttä. Vähitelleen voi sitten ostaa sitä mukaa, kun huomaa oikeasti tarvitsevansa jotain.

Voihan tietysti olla, että tavaroiden arvon kieltäminen olisi jollekin selviytymiskeino, mutta X:n tuntien hän kyllä tarkoitti mitä sanoi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 17, 2019, 12:16:38
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 17, 2019, 09:00:16
Suhteellisen lyhyessä ajassa hän oli sinut tapahtuneen kanssa ja kun asiasta juttelimme, niin hän sanoi, että ei hän mitään muuta sure, kuin valokuvia. Niitä ei millään rahalla saa takaisin ja niissä oli hänelle hyvin tärkeitä muistoja ihmisistä ja tapahtumista.

Valokuvien menettämistä eniten pelkään. Minun kaltaiselleni menneisyydessä eläjälle ne ovat pyhimmistä pyhimpiä. Eli jos tulipalosta jotain yrittäisin pelastaa, niin tärkein asia olisivat valokuvat ja kaitafilmit ja itse kuvatut videot sekä päiväkirjat ja muistelmat ja muut kirjoitukset. Haluaisin siis pelastaa muistot.

Valokuvia on hankala saada säilymään turvassa tulipalolta ja muilta vaaroilta. Jos kuvat ovat "digitaalisessa" muodossa, ne häviävät, kun kovalevyt ja muistitikut ja DVD-levyt tuhoutuvat. Ja näin käy sataprosenttisen varmasti. Ei taltiointivälineitä ole tehty kestämään tuhatta vuotta, ei edes sataa vuotta, minkä ajan mustavalkoiset valokuvat säilyvät ongelmitta. "Digitaalinen" tieto on erittäin uhanalaista. Tällä hetkellä omista taltioinneistani ovat uhanalaisia VHS-videot ja DV-videot. Ne pitäisi ehtiä ja jaksaa kopioida nauhoilta niin kauan kun edes jokin laite, joka vielä toimii. On ankeata menettää kaikki parinkymmenen vuoden aikana kuvaamansa "kotivideot" siksi, ettei tullut kopioitua niitä ajoissa.

Yksi ongelma on se, että kuvilla ja muilla dokumenteilla on taipumus palata takaisin vaaralliseen paikkaan. Yhtäkkiä vain huomaa, että täällä ne muistitikut ja kovalevyt ja muut taas kerran ovat. Tulipalon uhkaama talo vetää ne takaisin kuin magneetti. Tilanne on painajaismainen.

On olemassa joitakin asioita, joissa ihmisten on käytännössä mahdotonta päästä samalle aaltopituudelle niin, että keskustelussa olisi mitään järkeä. Yksi tällainen asia on "kodin" käsite. Tuo viisikirjaiminen sana merkitsee nimittäin ihmisille aivan eri asiaa riippuen heidän elämäntilanteestaan ja elämänkokemuksestaan ja siitä, keitä he ovat.

Asunnonvälittäjän mainoslause "vaihta nyt uuteen kotiin" tai "nyt on edulliset kodinvaihtoviikot" on minun kokemus- ja arvomaailmassani yhtä mahdoton kuin "vaihda nyt uuteen äitiin" tai "nyt on äidinvaihtoviikot". En usko, että tätä pystyy ymmärtämään, vaikka sen selittäisinkin.

Minulla on ollut vain yksi äiti ja yksi koti. Kummankin olen menettänyt. Rakas äitini on haudan levossa, mutta rakas kotini ja sinne jäänyt yksityisomaisuuteni on vieraiden anastajapetojen häpäisemänä ja raiskaamana ja irtaimen omaisuuden osalta mahdollisesti tuhoamana. Jos koti olisikin aikoinaan palanut, normaali "surutyö" olisi voinut alkaa. Koska se ei palanut, ja koska henkilökohtainen omaisuuteni (henkilöhistoriaani ja suvun historiaa valaisevat dokumentit, kirjeet, asiapaperit jne.) jäi ikään kuin panttivangiksi taloon... äsh, turha tätä on jatkaa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 17, 2019, 13:08:39
Kopek, olen vuosien ajan miettinyt tätä ja toivon, että kysymykseni ei ole liian epähieno tai satuttava, mutta miten yksityisomaisuus voi jäädä toisten omaisuudeksi? Tarkoitan, että vaikka itse talo esim. huutokaupattaisiin irtaimistoineen, niin eihän sinne jääväksi omaisuudeksi ikinä katsota kirjeitä, valokuvia, tms asioita - tai miksi joku haluaisi, että omaan uuteen kämppään jää toisten vastaavaa omaisuutta?

Olen tämän ketjun innoittamana yrittänyt löytää tavaroita, jotka ovat itselleni korvaamattomia. Ehkäpä lapsuuden rakkaimmat lelut, nalle ja vastaavat ovat sellaisia. Muut tavarat kun kumminkin on korvattu jo kenties useampaankin kertaan.

T: Xante
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 18, 2019, 17:04:01
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 17, 2019, 12:16:38
On olemassa joitakin asioita, joissa ihmisten on käytännössä mahdotonta päästä samalle aaltopituudelle niin, että keskustelussa olisi mitään järkeä. Yksi tällainen asia on "kodin" käsite. Tuo viisikirjaiminen sana merkitsee nimittäin ihmisille aivan eri asiaa riippuen heidän elämäntilanteestaan ja elämänkokemuksestaan ja siitä, keitä he ovat.

Asunnonvälittäjän mainoslause "vaihta nyt uuteen kotiin" tai "nyt on edulliset kodinvaihtoviikot" on minun kokemus- ja arvomaailmassani yhtä mahdoton kuin "vaihda nyt uuteen äitiin" tai "nyt on äidinvaihtoviikot".

;D ;D ;D

Hieno kiteytys - ja hauska.

Olen aika paljon miettinyt kodin käsitettä omalla kohdallani. En tiedä, onko minulla ollut kotia. Asuntoni ovat olleet kyllä melko toimivia tarpeisiini, eli niihin olen ollut tyytyväinen. Silti olisin minkä tahansa niistä voinut vaihtaa johonkin toiseen. Tunnevaltaisimmin olen kiintynyt kesämökkipaikkaamme, joka on ollut suvun hallussa 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Olen juurtunut tontin maaperään kuin puu, joka tuntee kasvualustansa maaperän rakennetta myöten ja paikallissään vaihtelut yms, joiden oppiminen vie vuosikausia. Tontilla sijaitseva rakennus ei ole samalla tavalla tärkeä kuin puutarha ja maasto, sekä lähitienoo oman tonttimme ulkopuolellakin. Tuo ympäristö on kotini, se ravitsee minua sekä henkisesti että joskus hieman fyysisestikin (marjat, yrtit, sienet). Suhtaudun aika torjuvasti tulokkaisiin, jotka hölmöinä tallustelevat maisemaan kuin "maailmanomistajat" tuntematta lainkaan paikan historiaa, kasvillisuutta, maaperää. Minulle he ovat tunkeilijoita. Tunnen itseni alkuasukkaaksi, joka on valmis puun takaa hyökkäämään veitsen kanssa vieraiden tulokkaiden kimppuun.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 18, 2019, 19:14:09
Olin jo eilen vastaamassa tuohon koti -teemaan, mutta ajattelin, ettei se ole enää oikein aiheessa. Jäi sitten vastaamatta.

Ymmärrän hyvin tuon Kopekin ajatuksen vain yhdestä kodista etenkin, kun koti on talo omalla maalla. Se on niin kiinteä ja muuttumaton. Sieltä voi mennä asumaan muualle, mutta kun henkiö puhuu kodistaan, hän tarkoittaa sitä alkuperäistä - ei asuntoaan. Tunnen useitakin junantuomia, jotka noin ajattelevat.

Kaupungissa syntyneellä ei välttämättä noin kiinteää suhdetta tule syntymäkotiinsa. Voihan olla, että siitä on muutettu perheen mukana jo monta kertaa ennen kuin lapsuuden kodista edes jää mitään muistoja. Omasta syntymäkodistani on vain pari valokuvamaista muistoa, sillä siitä muutimme pois ollessani neljän ikäinen. Toisesta kodista jouduimme muuttamaan saatuani lukion päätökseen. Se oli kova paikka, kun jouduimme kantakaupungista lähiöön.

Seuraava muutto oli omaan omistusasuntoon. Se oli kummallista, että vaikka se oli oma, niin silti se ei tuntunut kodilta, kuten edellinen asunto oli tuntunut. Vasta keskimmäisen tyttären syntymä sai tuon vierauden tunteen poistumaan. Ei ollut enää aikaa sellaisia pohtia, kun oli tärkeämpää tekemistä.

Viimeistä muuttoani jännitin todella paljon, mutta tämä viimeinen kotini tuntui kodilta jo ennen kuin kaikki muuttolaatikot oli tyhjennetty. En osaa antaa mitään selitystä sille, miksi näin kävi. Tai yksi selitys saattaa olla se, että valitsin huolella mieleiset materiaalit ja teetin ennen muuttoa pintaremontin. Rauhalliset maanläheiset värit ovat rauhoittavia. Olisiko tuossa seiltys?

Mutta ei varmaan kerrostaloasuntoon tule samanlaista kiintymystä kuin oikeaan omaan taloon. Ehkä poikkeuksena, jos voi asua koko elämänsä syntymäkodissaan?
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: postman - tammikuu 18, 2019, 19:39:25
Niin, kyllä Oma Koti on kullan kallis.

Niin kuin meilläkin.  Kaikki on itse hoidettu, hommattu alusta alkaen ilman muiden ihmisten, taikka yhteiskunnan tukiviidakkoa.

Ja kun se koti on vielä perinteinen, Wanhaa aikaa sivuava, mutta kuitenkin uuden ajan kaikki hyödykkeet sisältävä, oma puutarha, oma kulmatontti, omat naapurit, omat oravat omissa tuijissa, oma kissa ja koira, jo edesmenneet, kaikki aivan omaa sitä perinteistä.....
............

Voiko parempaa edes kuvitella ?
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 18, 2019, 22:50:10
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 18, 2019, 19:14:09
Olin jo eilen vastaamassa tuohon koti -teemaan, mutta ajattelin, ettei se ole enää oikein aiheessa. Jäi sitten vastaamatta.

Ymmärrän hyvin tuon Kopekin ajatuksen vain yhdestä kodista etenkin, kun koti on talo omalla maalla. Se on niin kiinteä ja muuttumaton. Sieltä voi mennä asumaan muualle, mutta kun henkiö puhuu kodistaan, hän tarkoittaa sitä alkuperäistä - ei asuntoaan. Tunnen useitakin junantuomia, jotka noin ajattelevat.

Kaupungissa syntyneellä ei välttämättä noin kiinteää suhdetta tule syntymäkotiinsa. Voihan olla, että siitä on muutettu perheen mukana jo monta kertaa ennen kuin lapsuuden kodista edes jää mitään muistoja. Omasta syntymäkodistani on vain pari valokuvamaista muistoa, sillä siitä muutimme pois ollessani neljän ikäinen. Toisesta kodista jouduimme muuttamaan saatuani lukion päätökseen. Se oli kova paikka, kun jouduimme kantakaupungista lähiöön.

Seuraava muutto oli omaan omistusasuntoon. Se oli kummallista, että vaikka se oli oma, niin silti se ei tuntunut kodilta, kuten edellinen asunto oli tuntunut. Vasta keskimmäisen tyttären syntymä sai tuon vierauden tunteen poistumaan. Ei ollut enää aikaa sellaisia pohtia, kun oli tärkeämpää tekemistä.

Viimeistä muuttoani jännitin todella paljon, mutta tämä viimeinen kotini tuntui kodilta jo ennen kuin kaikki muuttolaatikot oli tyhjennetty. En osaa antaa mitään selitystä sille, miksi näin kävi. Tai yksi selitys saattaa olla se, että valitsin huolella mieleiset materiaalit ja teetin ennen muuttoa pintaremontin. Rauhalliset maanläheiset värit ovat rauhoittavia. Olisiko tuossa seiltys?

Mutta ei varmaan kerrostaloasuntoon tule samanlaista kiintymystä kuin oikeaan omaan taloon. Ehkä poikkeuksena, jos voi asua koko elämänsä syntymäkodissaan?

Miksi kaupunkilaiset muuttaisivat maalla asuvia useammin? Miksei kerrotalokotiin voisi syntyä kiinteä tunnesuhdetta? Tai miksei itse kaupunkiin voisi syntyä samanlaista kotiseututunnetta kuin maaseutuun? Itse asiassa kaupungissa on oikeastaan helpompaa elää ja asua kaiken ikäänsä, koska ei tarvitse lähteä hakemaan muualta opintoja, töitä jne. Tunnen muutamia kaupunkilaisiakin, jotka asuvat omassa lapsuudenkodissaan - kerrostaloasunnossa - vielä eläkeiässäkin. Vaikea kuvitella, etteikö heillä olisi juuret varsin syvällä tuossa kodissaan.

Toki jos ensin määritellään juurtuminen siten, että sen täytyy kohdistua nimenomaan omassa omistuksessa olevaan maahan, eikä vaikkapa kaupunginosan lapsuudenmaisemia "hyväksytä"...
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 19, 2019, 00:43:35
Ihmiset eroavat toisistaan siinä, miten paljon he arvostavat erilaisia asioita. Joku on valmis kuolemaan jonkin tietyn asian puolesta, ja jollekin toiselle se ei merkitse yhtään mitään. Joku hävittää esineitä, ja joku toinen jossakin muualla niitä epätoivoisesti kerää. Joku kiirehtii vanhan "hometalon" hävittämistä, joku vaatii sen suojelemista.

Kukaan ei voi mennä toisen pääkoppaan ja tuntea, miltä toisesta tuntuu. Sen voi vain kuvitella, mutta kuvitteleminen ei ole samaa kuin tunteminen.

Tietyissä kulttuureissa kunnia on niin tärkeä asia, että sen puolesta ollaan valmiit hylkäämään tai jopa tappamaan omia lapsia. Minä taas olisin valmis tekemään mitä tahansa lasteni puolesta vaikka viimeisetkin kunniani rippeet uhraten. Sitä paitsi en edes usko, että minulla ylipäätään olisi mitään kunniaa. Pidän koko käsitettä inhottavana ja vastenmielisenä ja täysin yhdentekevänä.

Ja entä isänmaallisuus? Monet ovat valmiit vaarantamaan oman henkensä isänmaan puolesta ja uhraamaan myös lastensa elämän, jotta isänmaan itsenäisyys säilyisi. Minä taas katselisin pakomahdollisuuksia ja piilopaikkoja itselleni ja lapsilleni, jos olisi odotettavissa, että isänmaa kutsuisi palvelukseensa.

Yleensä ihmiset tunnetaan tekojensa ansiosta ja sen perusteella keitä ja millaisia he ovat. Ei ihminen yleensä tule paikkakunnalla kuuluisaksi pelkästään siksi, että hän asuu tietyssä kerrostalohuoneistossa tai rivitaloasunnossa tai omakotitalossa. Muut eivät välttämättä edes tiedä, missä jokin paikkakunnan julkkiksista asuu, ja vaikka tietäisivätkin, sillä ei ole merkitystä.

Minun tapauksessani asia ei ollut näin. Asuin nimittäin niin merkittävässä ja kuuluisassa talossa, että pelkkä talon asukkaaksi syntyminen ja siinä asuminen merkitsi sitä, että oli tunnettu henkilö paikkakunnalla. Olimme pienessä mittakaavassa julkkisperhe. Ei siksi, että olisimme olleet jotain vaan siksi, että omistimme paljon. Ja talo oli omistuksiemme ja taloudellisen vaurautemme ja yhteiskunnallisen asemamme symboli. Minua ei kutsuttu sukunimelläni vaan talon nimellä (tyyliin Isontalon Antti). Kotitalomme oli siis oleellinen osa identiteettiäni. Olin se, mikä olin, koska asuin siinä talossa. Kuningaskin on se, mikä hän on, koska hän asuu kuninkaanlinnassa.

Emme me nyt tietenkään mitään kuninkaallisia olleet, eikä talomme ollut linna. Se oli kuitenkin paikkakunnan keskustan suurin ja vanhin asuintalo, ja isoisäni isoisä oli perustanut kunnan ja toiminut sen johdossa tuossa samassa talossa. Talo mainitaan useissa Suomen historiaa käsittelevissä kirjoissa. Näin merkittävästä kodista oli kyse. Laskelmieni mukaan talossa ehti asua 21 sukumme jäsentä kuudessa sukupolvessa.

Kun joutuu karkotetuksi tuollaisesta paikasta, menettää jotain sellaista, mitä edes maailman rikkain ihminen ei voisi itselleen ostaa, vaikka haluaisikin. Nimittäin asuinpaikkaan sidotun sukuhistorian. Sen uudelleen saamiseen uudessa paikassa menee 150-200 vuotta.

Kun tuollaisesta kotitalosta ajetaan kirjaimellisesti yön selkään niin, että henkilökohtaiset tavaratkin jäävät lukkojen taakse, niin kyllähän se kirpaisee. Jotain toista ihmistä se ei olisi kirpaissut yhtä paljon kuin minua, mutta onnettomuudekseni satuin olemaan ihminen, joka luo tunnesiteitä omaisuuteen. Eikä minun tarvinne sanoa, mihin omaisuuteen tunnesiteeni oli kaikkein voimakkain.

En pysty tätä todistamaan, mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos vanhempani olisi raahattu ulos ja teloitettu silmieni edessä, minkä jälkeen minut pantu kymmeneksi vuodeksi vankilaan, en olisi kärsinyt kuin murto-osan siitä, miten paljon toteutuneessa vaihtoehdossa kärsin. Olettaen tietenkin, että kymmenen vuoden vankilassa olemisen jälkeen olisin päässyt palaamaan rakkaaseen kotiini. Nyt suoritan elinkautista, ja vanhempani ovat joka tapauksessa jo haudassa.

En jatka tästä aiheesta enempää tai menetän kokonaan yöuneni, kun mietin näitä asioita.

Loppukevennykseksi kirjoitan ehkä jotain muuta, niin että saan suunnattua ajatukseni toisiin asioihin.

Materiaalisissa asioissa minua on aina kiinnostanut tehdä itse asioita mieluummin kuin ostaa niitä valmiina. Kun ostaa, todistaa ainoastaan sen, että on saanut hankittua rahaa. Kun tekee, todistaa sen, että osaa tehdä.

En keksi muuta.

Sentään vielä loppukevennys, vaikka siinäkin on ikävä koukku.

Tällaisesta autosta haaveilin vuosikaudet, kunnes lopulta ostin sellaisen eli halvimman Custom -mallin. Entisöiminen oli jo meneillään, kun maailmani romahti. Auto päätyi tuhon omaksi. Jonkinlainen haaska siitä on vieläkin olemassa. Olen suunnitellut (suunnitelma ei tule toteutumaan), että rakentaisin epäonnistuneiden projektien museon, jossa tuokin auto, tai mitä siitä on jäljellä, voisi olla yhtenä näyttelyesineenä. Olisi tullut halvemmaksi ajaa taksilla ne kilometrit, mitkä autolla ehdin ajaa. Maksoin autosta ja sen korjauksista nykyrahaksi muutettuna yhteensä noin 20000 euroa tai jopa enemmän, ja ajomatkaa kertyi vajaat 400 kilometriä. Eihän siitä tule kuin 50 euroa kilometriltä + bensa päälle. Luulenpa, että tuo autokauppa oli elämäni huonoin, arvioi sitä miltä kannalta tahansa. Tuo oli siis entisessä elämässäni. Nyt en saisi kasaan edes kahta tuhatta euroa. 

https://notoriousluxury.com/2015/04/01/the-iconic-and-unforgettable-1960-imperial/
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 19, 2019, 09:02:50
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 18, 2019, 22:50:10

Miksi kaupunkilaiset muuttaisivat maalla asuvia useammin? Miksei kerrotalokotiin voisi syntyä kiinteä tunnesuhdetta? Tai miksei itse kaupunkiin voisi syntyä samanlaista kotiseututunnetta kuin maaseutuun? Itse asiassa kaupungissa on oikeastaan helpompaa elää ja asua kaiken ikäänsä, koska ei tarvitse lähteä hakemaan muualta opintoja, töitä jne. Tunnen muutamia kaupunkilaisiakin, jotka asuvat omassa lapsuudenkodissaan - kerrostaloasunnossa - vielä eläkeiässäkin. Vaikea kuvitella, etteikö heillä olisi juuret varsin syvällä tuossa kodissaan.

Toki jos ensin määritellään juurtuminen siten, että sen täytyy kohdistua nimenomaan omassa omistuksessa olevaan maahan, eikä vaikkapa kaupunginosan lapsuudenmaisemia "hyväksytä"...

Et tainnut lukea jokaista kirjoittamaani sanaa? Kirjoitin "Ei välttämättä synny ... " ja "Voihan olla, että ...on muutettu...". En pudotellut kirjoitustani minään faktana, vaan omana arveluna, joka perustui kertomaani omaan kokemukseen, jota pidän aika tyypillisenä kaupunkilaistarinana. Tai osin poikkeavana siksi, että moniin tuntemiini ihmisiin verrattuna olen muuttanut todella harvakseltaan.

Kopek tuossa välissä ehti jo selvittää omaa tarinaansa, joka on melkoisen samanlainen kuin eräs tuntemani "maalaistarina", joka kuitenkaan ei päättynyt kotitilan menetykseen, vaan sukuhaaran päättymiseen.

Tunnen minäkin pari tapausta, jossa ihminen on jäänyt syntymäkotiinsa asumaan vanhoilla päivillään. Luokkakaverini tapauksessa on kyse Helsingin kantakaupungissa olevasta suuren perheen asunnosta, jota asuttaa nyt yksi lapsista muiden muutettua jo nuorena aikuisena pois. Toinen on Sokrates, joka aika hiljattain kertoi asuvansa syntymäkodissaan.

Mihin sitten perustan arveluni, että kaupungissa muutetaan syntymäkodista ja vielä senkin jälkeen ehkä useammin? Useinhan perhe kasvaessaan jo muuttaa suurempaan asuntoon, joten syntymäkoti on jäänyt taakse jo ennen kuin pienimmät lapset ovat siitä ehtineet saada mitään pysyviä muistoja. Asuntoa voidaan edelleen vaihtaa tarpeen mukaan perheen koon muuttuessa tai vuokra-asunnosta siirrytään omistusasuntoon, jota sitäkin voisaan vaihtaa useammastakin syystä.

Vuokra-asunto menee helposti alta, jos se myydään ja uusi omistaja haluaa sen omaan käyttöönsä.

Kun lapset ovat lähteneet pesästä, vanhemmat joskus muuttavat taas pienempään asuntoon. Ei aina, sillä tunnen kyllä vanhoja pariskuntia, jotka asuvat vanhoilla päivillään kahdestaan ja lopulta yksinäisenä leskenä asunnossa, jossa kasvattivat perheensä. Se jää sitten nähtäväksi, miten käy vanhempien kuoltua - muuttaako joku lapsista perheineen asuntoon vai pannaanko se myyntiin ja jaetaan rahat lasten kesken.

Ihan puhtaana mutuna voisin heittää arvauksen, että Helsingin ns. paremmilla alueilla, eteläinen kantakaupunki, Eto-Töölö ja Kulosaari, saattaisi olla jotain samanlaista "kartanohenkistä kiintymystä" kaupunkiasuntoon ja se halutaan säilyttää sukupolvelta toiselle.


Hyvin pitkään olin siinä uskossa, että olen niin Stadilainen, että mistään hinnasta en muuta Kehä kolmosen väärälle puolelle. Tunsin jopa outoa hämmennystä, kun lapseni yksi toisensa jälkeen muuttivat pois Helsingistä, jenginpetturit! Mutta täällä nyt itsekin asustelen Vantaalla ja tunnen oloni kotoisaksi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - tammikuu 19, 2019, 09:40:51
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 19, 2019, 09:02:50
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 18, 2019, 22:50:10

Miksi kaupunkilaiset muuttaisivat maalla asuvia useammin? Miksei kerrotalokotiin voisi syntyä kiinteä tunnesuhdetta? Tai miksei itse kaupunkiin voisi syntyä samanlaista kotiseututunnetta kuin maaseutuun? Itse asiassa kaupungissa on oikeastaan helpompaa elää ja asua kaiken ikäänsä, koska ei tarvitse lähteä hakemaan muualta opintoja, töitä jne. Tunnen muutamia kaupunkilaisiakin, jotka asuvat omassa lapsuudenkodissaan - kerrostaloasunnossa - vielä eläkeiässäkin. Vaikea kuvitella, etteikö heillä olisi juuret varsin syvällä tuossa kodissaan.

Toki jos ensin määritellään juurtuminen siten, että sen täytyy kohdistua nimenomaan omassa omistuksessa olevaan maahan, eikä vaikkapa kaupunginosan lapsuudenmaisemia "hyväksytä"...

Et tainnut lukea jokaista kirjoittamaani sanaa? Kirjoitin "Ei välttämättä synny ... " ja "Voihan olla, että ...on muutettu...". En pudotellut kirjoitustani minään faktana, vaan omana arveluna, joka perustui kertomaani omaan kokemukseen, jota pidän aika tyypillisenä kaupunkilaistarinana. Tai osin poikkeavana siksi, että moniin tuntemiini ihmisiin verrattuna olen muuttanut todella harvakseltaan.

Kopek tuossa välissä ehti jo selvittää omaa tarinaansa, joka on melkoisen samanlainen kuin eräs tuntemani "maalaistarina", joka kuitenkaan ei päättynyt kotitilan menetykseen, vaan sukuhaaran päättymiseen.

Tunnen minäkin pari tapausta, jossa ihminen on jäänyt syntymäkotiinsa asumaan vanhoilla päivillään. Luokkakaverini tapauksessa on kyse Helsingin kantakaupungissa olevasta suuren perheen asunnosta, jota asuttaa nyt yksi lapsista muiden muutettua jo nuorena aikuisena pois. Toinen on Sokrates, joka aika hiljattain kertoi asuvansa syntymäkodissaan.

Mihin sitten perustan arveluni, että kaupungissa muutetaan syntymäkodista ja vielä senkin jälkeen ehkä useammin? Useinhan perhe kasvaessaan jo muuttaa suurempaan asuntoon, joten syntymäkoti on jäänyt taakse jo ennen kuin pienimmät lapset ovat siitä ehtineet saada mitään pysyviä muistoja. Asuntoa voidaan edelleen vaihtaa tarpeen mukaan perheen koon muuttuessa tai vuokra-asunnosta siirrytään omistusasuntoon, jota sitäkin voisaan vaihtaa useammastakin syystä.

Vuokra-asunto menee helposti alta, jos se myydään ja uusi omistaja haluaa sen omaan käyttöönsä.

Kun lapset ovat lähteneet pesästä, vanhemmat joskus muuttavat taas pienempään asuntoon. Ei aina, sillä tunnen kyllä vanhoja pariskuntia, jotka asuvat vanhoilla päivillään kahdestaan ja lopulta yksinäisenä leskenä asunnossa, jossa kasvattivat perheensä. Se jää sitten nähtäväksi, miten käy vanhempien kuoltua - muuttaako joku lapsista perheineen asuntoon vai pannaanko se myyntiin ja jaetaan rahat lasten kesken.

Ihan puhtaana mutuna voisin heittää arvauksen, että Helsingin ns. paremmilla alueilla, eteläinen kantakaupunki, Eto-Töölö ja Kulosaari, saattaisi olla jotain samanlaista "kartanohenkistä kiintymystä" kaupunkiasuntoon ja se halutaan säilyttää sukupolvelta toiselle.


Hyvin pitkään olin siinä uskossa, että olen niin Stadilainen, että mistään hinnasta en muuta Kehä kolmosen väärälle puolelle. Tunsin jopa outoa hämmennystä, kun lapseni yksi toisensa jälkeen muuttivat pois Helsingistä, jenginpetturit! Mutta täällä nyt itsekin asustelen Vantaalla ja tunnen oloni kotoisaksi.

Kommenttini ydin ei ollut moittia liiasta kategorisuudesta, vaan haluan kyseenalaistaa sen mallin, jolla kodiksi tunteminen jo alunperin määritellään nimenomaan hyvin maaseutumaisella tavalla. Jos näin tehdään, syntyy lähinnä kehäpäätelmä, jonka ymmärrystä lisäävä merkitys on vähäinen. Nimenomaan sellaista mielestäni ilmentää tuo kodiksi tuntemisen kytkeminen tähän maaseudulla ilmenevään sukutila-malliin. Sen sijaan kaupunkilaisella vastaava kodin tuntu voii kohdistua paljon laajemmin vaikkapa omaan kaupunginosaan tai siihen ympäristöön, joista lapsuusmaisema ja -ympäristö koostuu. OIkeastaan se ero maaseutuun kaupungissa ei ole minusta niinkään kerrostaloasumisen erilaisuudessa tai useissa muutoissa, vaan itse ympäristön muutoksissa laajemmin. Kodiksi tunteminen voi toki jatkua, mutta jos tuo maisema sekä myös mahdollinen ihmisiin liittyvä ilmapiiri (vaikkapa ihmisten asukkaiden sosio-ekonomisen muutoksen takia) muuttuu, voi kodin tuntuun sisältyä nostalgiaa, jossa kaihotaan jotain jo kadonnutta.

Oma esimerkkini kerrostalolapsuudenkotinsa eläkeläisestä asuu työläiskaupunginosassa. Ei todellakaan missään Kulosaaressa. Tosin itse kaupunginosan status on vuosikymmenien myötä kohonnut - kuten tyypillisesti on vanholle työläiskaupungisnosille Helsinigissä käynyt. Punavuorikin oli rikollisten ja hamppareiden tyyssija vielä jokin aika sitten (vaikkakaan siellä ei mielessäni oleva esimerkkitapaus asu).

Mutta erityisesti minua ärsyttää se stereotypia, jonka mukaan kaupunkilaisuus ja helsinkiläisyys kuvautuu juurettomuutena ja "junantuomiksi" kuvaamisena. Silti Helsingissä on asuttu sukupolvien ajan ja tänne juurtuneita - tai juurtuvia - on paljon. En myöskään itse ajattele, että muuttaminen pois lapsuudenkodista tai sieltä, minne on juurensa kasvattanut on ilmaus juurettomuudesta. Ennemminkin kokemukseen ja ajatteluun vaikuttanee se, onko muuttamiseen vaikuttanut jonkinlainen pakko vai onko kyse omasta riittävässä määrin vapaaehtoisuutta sisältäneestä tapahtumasta. Maaseudun juurienkaan ei aina katsota katkeavan siihen muuttoon. Pänvastoin. Miksi juurettomuus siis kaupunkilaisillakaan syntyisi muuttamisesta - jopa kaupungin sisällä?

Itse ajattelen, että kotia voi kantaa mukanaan, vaikkei sinne fyysisesti edes palaa. Vaikkapa oma lapsuudenkotini sisältää monia sellaisia asioita, joita ei enää ole sen ympäristössä, koska ne metsät ja pellot on nykyään rakennettu täyteen. En kuitenkaan tunne mitään surua siitä. Minulle ne ovat ihan hyvässä tallessa. Vastaavasti maaseutukin muuttuu, eikä tuo muutos useinkaan saa ihmisiä kyseenalaistamaan siellä asuvien kotiseutuun ja kotiin liittyviä tunteita.

Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 24, 2019, 09:36:07
Nyt on taas aika, kun havahdun siihen, että mulla oikeasti ei ole kunnon talvisia ulkoiluvaatteita. Menen samoilla kuin lokakuussa, ehkä ängen lapaset hansikkaiden päälle ja lisähuivin kaulaan pahimmilla pakkasilla.

Nyt olisi siis ihan asiaa tavarataivaaseen, mutta kun ei nappaa ollenkaan. Jos taas tänäkin vuonna jaksan muutaman viikon vitkuttaa, niin eiköhän aika korjaa.

T: Xante
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 24, 2019, 22:43:30
Katsoin tv:stä ohjelman Maria Veitola Yökylässä (MTV), jonka jaksossa Veitola vierailee Jorma Uotisen luona Töölössä. Tilavassa huoneistossa on jokainen esine paikallaan ja sisustus on kauttaaltaan design- ja taide-esineitä. On vaikeaa mieltää tuollaista asuntoa kodiksi, vaikka tottakai se sitä asukkaalleen on. Tuntisin tuollaisessa ympäristössä oloni koko ajan kovin viralliseksi, ikään kuin olisin tullut sisustuslehden kuvaussessioon tai taidegalleriaan. Onko todella niin, ettei joillekin ihmisille tule koskaan mielihalua johonkin halpakaupan hassutteluesineeseen tai marketin maljakkoon? Ei yhtään "joukkoon kuulumatonta" tavaraa kaapin nurkassa? Tuollainen "virhe" tekisi heti näyttelyhuoneistosta mielestäni kodinomaisemman.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Brutto - tammikuu 25, 2019, 17:24:35
Ostin eilen hetken mielijohteesta uuden maton keittiöön. Kuinka hyvälle tuulelle tulinkaan! Olen vieläkin.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: postman - tammikuu 25, 2019, 17:38:34
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 17:24:35
Ostin eilen hetken mielijohteesta uuden maton keittiöön. Kuinka hyvälle tuulelle tulinkaan! Olen vieläkin.

Hiano tunne sulla varmaan ?

Brutto, ja päälle vielä hyvän tuulen Netto.

Kaikkea hyvää, itsekin olen uudistanut mattoja
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 25, 2019, 19:16:13
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 17:24:35
Ostin eilen hetken mielijohteesta uuden maton keittiöön. Kuinka hyvälle tuulelle tulinkaan! Olen vieläkin.

Maton hankkiminen olohuoneeseen tuli ostoslistalleni pari viikkoa sen jälkeen, kun olin ottanut ostamani uuden kauniin maton käyttöön. Kyllä harmitti todeta se virheostokseksi.

Olin kiertänyt kaikki sisustushelvetit ja nettisivut moneen kertaan ja vihdoin sitten jouduin tekemään kompromissin, mutta tein sen väärän asian suhteen. Nettisivulla oli maton arvosteluissa maininta, että ei sitä koiraperheeseen suosittelisi. No, eihän minulla ole koiria, mutta on kissoja, mikä oli ehkä vielä pahempi asia, sillä matto on sähköinen ja imee kaikki karvat itseensä. Aluksi monen kuukauden ajan matto lisäksi eritti jotain nukkaa aivan sairaasti. Matto on kivan näköinen niin kauan kuin kissat jaksaa nukkua imurointisessioni jälkeen.

Tein siin materiaalin suhteen kompromissin ja valitsin sen, mikä ulkonäöltään oli mieluisin. Olisi pitänyt tehdä toisinpäin. Nyt olen viisaampi.


Säästeliäänä (en hamstraa, mutta... ) ihmisenä toin töistä yhden ylimääräiseksi jääneen helvetin ruman räsymaton kotiin. Se on noin metrin levyinen ja puolitoista pitkä. Pesin sen tarkoituksena laittaa se kesällä parvekkeelle. Siellä ei ole niin nöpönuukaa, miltä matto näyttää. Kun matto oli kuivunut, nakkasin sen kylppäristä eteisen lattialle vielä hengittelemään vähäksi aikaa, että varmasti kosteus on poissa.

Nuo kaksi kattiani sekosivat matosta ihan kokonaan. Ne painivat sen päällä, ryttäävät sitä mytyksi ja tekevät siitä nukkumapaikkaa. Nukkumapaikka nukkujineen on yleensä siinä kohtaa, missä se on eniten tiellä eli olohuoneen oviaukon kohdalla. Aina ohikulkiessani oikaisen sen, etten itse siihen kompastu. Kohta jo joku juoksee siihen kiitolaukkaa ja vetää matolla käsijarrun kiinni, jolloin matto liukuu pitkälle olkkarin puolelle. Matto mytätään, että sen alle pääsee piiloon vaanimaan kaveria. En ikinä ole tiennyt miten monella tavalla mattoa voi käyttää. Siitä rumasta matosta tuli nyt sitten matto asunnon vilkkaimmin liikennöityyn kohtaan kaikkien reittien risteykseen.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 27, 2019, 19:37:08
Olen valitellut tavarapaljoudesta, mutta tänään olin onnellinen siitä, että taloudessa on toinenkin teepannu. Tiskikoneen mentyä juuri päälle, pääpannun ollessa kyydissä, tuli tarve keittää teetä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 27, 2019, 19:47:46
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 27, 2019, 19:37:08
Olen valitellut tavarapaljoudesta, mutta tänään olin onnellinen siitä, että taloudessa on toinenkin teepannu. Tiskikoneen mentyä juuri päälle, pääpannun ollessa kyydissä, tuli tarve keittää teetä.

Jos ei olisi tiskikonetta, niin ei olisi tullut tuota toisen pannun tarvettakaan :)
Minä selviydyn mainiosti yhdellä teekannulla.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 27, 2019, 19:50:26
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 27, 2019, 19:37:08
Olen valitellut tavarapaljoudesta, mutta tänään olin onnellinen siitä, että taloudessa on toinenkin teepannu. Tiskikoneen mentyä juuri päälle, pääpannun ollessa kyydissä, tuli tarve keittää teetä.

Minulla taas teepannu toimii sekä tee- että kahvipannuna. Kahvinkeitintä minulla ei ole, vaan suodatan kahvin vanhanaikaisesti kaatamalla veden kattilasta.

No toisaalta minulla on kyllä useampia kahvin valmistukseen käytettäviä välineitä, eli sekä mutteripannu että aeropress. Mutteripannuun en ole ollut oikein tyytyväinen, koska mielestäni sen purusihti on liian pieni vesisäiliöön nähden. Pannulla on aika hankalaa keittää riittävän vahvaa kahvia. Kun jauhaa pavut oikein hienojakoisiksi, niin vesi ei meinaa nousta pannun yläosaan. Näiden ongelmien takia ostin aeropressin. Sillä kahvista tulee tasalaatuisempaa, mutten oikein pidä prässäämisestä, koska se vaatii hieman voimaa.

(https://media.prima-coffee.com/25104-39723/cms/39723/files/e8c0a044-7328-4ef4-8348-8334a3b3a270)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 27, 2019, 20:03:08
Täällä vesi keitetään yleensä vedenkeittimellä ja kaadetaan sitten juoman mukaan asianomaiseen pannuun; kahvi lieriön ja tee pallon muotoiseen hautumisastiaan. Ehkä kahvilieriöllä voisi valmistaa teetä, mutta kahvin laittaminen teeastiaan olisi pyhäinhäväistystä!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - huhtikuu 13, 2019, 15:23:42
En löytänyt erityisesti kierrätykseen liittyvää ketjua, joten laitetaan tänne, sillä pakkauksetkin kuuluvat tavarataivaaseen.

Markkinointitutkimuksessa törmäsin pakkausmateriaaliin nimeltään Woodly (https://woodly.fi)

(https://woodly.fi/wp-content/themes/woodly-theme/resources/assets/images/logo-green.svg) merkillä merkityt pakkaukset on valmistettu puusta, mutta ovat muovinkaltaisia. Tutkimuksessa tuosta käytettiin jopa sanaa puumuovi, jonka kyllä lyttäsin. Kierrätykseen tuo menee muovina, jos on mahdollisuus lajitella muovit erikseen.

Enpä ole itse noita vielä huomannut, joten voi olla aika uusi materiaali.

Nyt taas herää kysymys, että muoviksiko nyt meidän metsät parturoidaan?
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 13, 2019, 18:53:20
^ Tämä on juuri sitä maailmaa ja Suomen taloutta pelastavaa innovatiivista tulevaisuutta!

Osaaminen pitää vain tuotteistaa ja markkinoida.

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fpwzw9.jpg&hash=f7738492cb610211f0351c480cea496efb4df985)

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fajf9t.jpg&hash=9f6a8877279c1057b0447d2719693be5c77358ca)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 13, 2019, 19:42:27
Ei ole todellista! Tätä logoa ei kyllä paitaan pitäis laittaa. Ei edes vitsinä. Tulee mieleen vanha juttu USA:n markkinoille yrittäneestä Rape-keksistä 70-luvulta.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 13, 2019, 19:59:39
Nuo olivat vain työnäytteitäni tulevaa mainostoimistouraani varten.
Närkästyneenä olen aistivinani syvää järkytystä suuremmoisten kuvankäsittelykuvieni äärellä.
Ei miesten tisseissä ole mitään hävettävää. Vähemmän kuin muoviroskaan hukkuvassa maailmassa.
Näen jo mielessäni satatuhatpäisen machomiesmeren tissipaidoissaan verisellä areenalla. Ja näky on kaunis!

(https://media.giphy.com/media/kW80V1JoIeBuo/200.gif)

Toki arvokkaasta kritiikistä viisastuneena teen uuden version tissipaidastani jossa logon kaaret ovat sateenkaaren väreissä.
Kiitos tästä.

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fswtd0.jpg&hash=1fa5497a37e8b2f72fe6a28bdabcdef87407502c)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 13, 2019, 20:05:52
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 13, 2019, 19:59:39
Nuo olivat vain työnäytteitäni tulevaa mainostoimistouraani varten.
Närkästyneenä olen aistivinani syvää järkytystä suuremmoisten kuvankäsittelykuvieni äärellä.
Ei miesten tisseissä ole mitään hävettävää. Vähemmän kuin muoviroskaan hukkuvassa maailmassa.
Näen jo mielessäni satatuhatpäisen machomiesmeren tissipaidoissaan verisellä areenalla. Ja näky on kaunis!

(https://media.giphy.com/media/kW80V1JoIeBuo/200.gif)

Toki arvokkaasta kritiikistä viisastuneena teen uuden version tissipaidastani jossa logon kaaret ovat sateenkaaren väreissä.

Ei ole miesten tisseissä hävettävää, mutta tuollainen paita ei vain toimi - yhtään paremmin kuin Rape keksien nimenä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 13, 2019, 20:32:18
Amorfinen valtamuovi (http://www.muoviyhdistys.fi/2016/07/15/osa-3-valtamuovit-ja-muita-muoveja/) on kohdannut alistajansa.

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F7x6vf.jpg&hash=bd6d0352386ddc6699c1bd7a955b165953894ee6)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 13, 2019, 20:37:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 13, 2019, 20:05:52
Ei ole miesten tisseissä hävettävää, mutta tuollainen paita ei vain toimi - yhtään paremmin kuin Rape keksien nimenä.
Jostain kumman syystä en edes halua suunnitella rape-paitoja. Kehtaamisesta puhumattakaan.  :o
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - maaliskuu 31, 2020, 20:17:00
Pidin eilen vapaapäivän. Lähdin päivällä kävelylle; menin keskustaan. Poikkesin muutamassa kaupassa. Ei niissä ollut juuri ketään, pari myyjää vain. Myymälävartijoitakaan ei näkynyt. Yhden urheilukaupan ohi kulkiessani hoksasin aivan oven tuntumassa tuotteen, jota olin hakemassakin. Marssin ilahtuneena tuotetelineelle, josta poimin etsimäni ja siirryin kassalle, jossa timmiksi itsensä voimaillut nuorimies tylsistyneenä odotteli asiakkaita, joita ei näyttänyt tulevan. Mutta ta-daa, sitten tulin minä, hänen työnsä tarkoitus, päivän pelastaja. Päivän Asiakas :D osti...kengännauhat. Hienot kirkkaansiniset kengännauhat uusiin tossuihin, jotka odottelevat lähtövalmiina oikeita kevätpäiviä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - huhtikuu 04, 2020, 18:44:32
Nyt on kirjoitettava naulakoista, sillä minusta on muutamassa viikossa kehittynyt niiden asiantuntija. Halusin näet hankkia pystynaulakon kylpyhuoneeseen, koska se on pukeutumishuoneeni ja siellä roikkuu milloin missäkin myttyjä ja kasoja kotivaatteita, työvaatteita tai ulkotyövaatteita (puutarhakaudella). Pahin myttypesäke syntyy pesukoneen päälle. En halua panna puolipitoisia vaatteita vaatekaappiin. Leggingsit ja sukkahousut ovat vallanneet ripustimikseen ovenkahvat. Ikävän näköistä, kyllä vain. Visioin siis ratkaisuksi pystynaulakkoa, johon voisin kerätä kaikki nämä "kaunistukset".

Luulisi, että vaatenaulakko on aika yksinkertainen kapistus, jollaisen ostaa tuosta vain, muutamalla napin painalluksella. Väärin! Jo ensitutustumisella aiheen kuva-aineistoon minulle valkeni, että vaatenaulakko on monimutkainen häkkyrä, yleensä ruma, usein kallis. Vähän niin kuin jalkalamput – jotka puolestaan ovat opettaneet minulle, että kaikki mikä perustuu pystytolppaan, on yleensä kiikkerää. Hinnasta riippumatta. Tässä asia, jota insinöörit eivät ole ratkaisseet. Kylpyhuoneeseen en hankkisi mitään kallista, joten kiikkeryyteen olisi tyytyminen. Pitkän selailun tuloksena minulle hahmottui, että naulakkoni pitäisi olla puuta, koska sellaiseen voi tarvittaessa lisätä ylimääräisiä koukkuja pienille pussukoille tai mitä nyt onkaan tarpeen ripustaa. Oli jo ilmennyt, että jos naulakko oli siedettävän näköinen ja hintainen (=halpa), niin oksia ei todennäköisesti ollut riittävästi. Tolpassa pitäisi olla ripustuspaikkoja myös rungon keskivaiheilla.

Kun sopivaa häkkyrää ei tuntunut löytyvän, aloin hahmotella mielessäni ajatusta tehdä naulakko itse puutavaraliikkeestä hankittavasta tolpasta ja irtoheloista. Jalaksi voisi hankkia vaikka joulukuusenjalan tai päivävarjon jalan. Tai tehdä itse jalan betonista valamalla. Sisimmässäni kuitenkin tiesin, että kiireisellä kevät-kesäkaudella tällainen projekti ei valmistuisi. Löysin kyllä yhden oikein houkuttelevan tolpan ja paljon hyviä heloja, joten ajatus kutkuttaa. Ehkä vielä toteutan sen, sillä toiselle ja kolmannellekin naulakolle löytyisi kyllä käyttöä, mm. mökillä.

Kesken oman naulakon suunnittelun pyörteitä löytyi sitten tarjous, puoleen hintaan alennettu pelkistetty valkoinen naulakko – puuta. Tilasin heti. Pakettia kotiin kantaessani ihmettelin sen keveyttä. Koska naulakko oli kevyt, ja takuuvarmasti kiikkerä, niin jokin paino pitäisi kiinnittää jalkaan. Ehkä hiekkapussi tai kivi. Pakettia avatessani sain käsiini kasan palikoita ja ruuvipussin. Pikainen silmäys palikoihin paljasti heti heikon laadun. Maalausjälki vaihteli palikasta toiseen ja yksi palikka oli eri sävyistä valkoista kuin muut. Lisäksi porausreiät olivat rosoisia, kuin huonolla terällä tehtyjä. Miten edes näin yksinkertaista asiaa ei ole voitu tehdä kunnolla? Kukahan tällaisia naulakoita valmistaa ja missä? Työskenteleekö Kiinassa joku naulakkomies, joka päivästä toiseen tekee huonoja naulakoita? Masentavaa!!! Masentava elämä hänellä kuka lieneekin, missä lieneekin.

Jätin palikkakasan hetkeksi sivuun, jotta voisin vakaammassa mielentilassa päättää, lähetänkö "tikut" heti takaisin vai kokoanko kapistuksen. Viime yön hiljaisina tunteina ryhdyin rakentamaan naulakkoa. Huonekalujen kokoaminen ei ole minulle kovin vastenmielistä puuhaa, sillä olen melko hyvä lukemaan kokoamisohjeita ja lapsesta asti olen pitänyt pienimuotoisista rakenteluprojekteista. Ensin hain avukseni pahvilaatikon kannen, noin a4-kokoa, johon kumosin ruuvipussukan. Kannattaa aina aluksi tarkistaa, että kiinnitystarpeita on riittävästi. Pussukassa oli ruuvien lisäksi puutappeja. Jokaiseen oksaan – ja jalkaan - tulisi yksi tappi ja yksi ruuvi. Yksinkertaista! Ruuvien kiinnittämiseen oli kuusikulma-avain. Totesin tilpehöörin määrän riittäväksi ja sain häkkyrän kootuksi aika nopeasti. Kiikkerä se on. Jotkut palikoiden saumat hieman irvistelevät. Palikat eivät asetu runkoon tasalaatuisesti, koska ruuvien kolot on porattu "suurpiirteisesti". No, oksillehan tulee vaatteita ym, joten irvistelevät saumat jäävät usein piiloon. Keikkumisen voin korjata huopatassuilla tai jollakin askartelukikalla. Havaintojeni mukaan nelijalkainen naulakko keikkuu vain yhteen suuntaan, kahden muun jalan suunta on vakaa.

Sitten sovittamaan...Naulakko mahtuu sopivasti sille ajattelemaani nurkkaan. Oksia on 8, mikä on hyvä määrä kun vielä lisään keskirunkoon koukkuja. Voin hyväksyä yhteiselon uuden häkkyräni kanssa kunhan en tarkastele sitä liian yksityiskohtaisesti. Mytyt ovat poissa pesukoneelta ja ovenkahvoilta sekä paremmassa järjestyksessä kuin aikaisemmin. Seuraavaksi pitää visioida, millaiset koukut hankin runkoon. Ehkä siitä sitten joskus myöhemmin...

(https://img.aijaa.com/m/00242/14818273.jpg) (https://aijaa.com/4eKliD)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - kesäkuu 13, 2020, 17:36:36
Materialisti on viime aikoina ollut onneton, koska kamera alkoi oikutella. Oireena oli se, että linssi meni aivan mustaksi ja ruudulle ilmestyi virheilmoitus. Sulkemalla virran ja käynnistämällä uudestaan saattoi välillä pystyä pari ruutua ottamaan ennen linssin pimenemistä. Kamerani on jo 5 vuotta vanha, joten ajattelin, että ehkä on vain hankittava uusi runko. Epäilin kameraan ilmestyneen vian olevan rungossa eikä linssissä. Minulla on vain yksi linssi tähän kameraan, joten en pystynyt kokeilemaan rungon toimivuutta toisella linssillä. Tilasin uuden rungon samaa merkkiä. Voisin käyttää vanhaa linssiä. Tilaus tuli nopeasti, mutta heti paketin avattuani havaitsin seikan, jonka olisin pienen präntin lukemalla voinut panna merkille. Uusi kamera näyttää samalta kuin vanha, mutta se on pienempi. Ero ei ole kovin suuri, mutta sen huomaa heti ensi kosketuksella. Koska vanhakin kamera on aika pieni, on uusi kamera jo liian pieni. En pidä varsinaisista taskukameroista. Haluan saada kamerasta hyvän otteen.

Kun olin kiinnittänyt linssin uuteen kameraan ja käynnistin sen, selvisi, että vika oli linssissä.

Ilmoitin heti kameraliikkeelle, että palautan uuden rungon. Marssin kamerakauppaan ja ostin uuden linssin - tai no, käytetyn linssin, samanlaisen kuin vanha. Kamera toimii taas. Hyvä puoli tässä ees-taas-sompaamisessa on se, että jos vika olisi tosiaan ollut rungossa, olisin joutunut miettimään, haluanko sopeutua pienempään, ei niin kivalta tuntuvaan runkoon. Laiskuuttani olisin saattanut päätyä harmittelemaan joka kuvaustilanteessa, kuinka ikävän keppoiselta ja väärältä uusi kamera tuntuu. Kameraa ostaessa käsituntuma on aina ensisijaisen tärkeä. Vaikka vekottimessa olisi mitä houkuttelevia ominaisuuksia, niin jos laite tuntuu ikävältä kädessä, jokainen kuvauskerta on ikävä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 23, 2020, 16:51:12
Onnellinen materialisti osti tänään kakkostelkkarin makuuhuoneeseen ajatuksena, että voisi keskittyä jopa johonkin elokuvaan joskus, jos olisi mukavampi asento katsella. Sohvalla tapaan rönöttää aina niin, että niskat menee jumiin tai ristiselkä on huonossa asennossa. Kumpikin kohta rangassani on herkkiä paikkoja tulemaan todella ikävästi kipeäksi.

Nyt sitten alkoi viehättää ajatus moottorisängystä, jossa siis voisi saada pään puoleisen päätyä koholle, jolloin olisi varmaan paljon mukavampaa kuin pelkkien tyynyjen varassa loikoillen. Pikaisella googlauksella noita löytyikin ja hintahaitari on erittäin huomattava. Mutta mikä kummallisinta, niin haluamaani kokoa on saatavilla todella huonosti, eli 120x200. Vähempi leveys ei riitä, koska meitä välillä nukkuu siinä kolme ja enemmän ei käy, sillä ne on tarkoitettu kahdelle ihmiselle ja puoliskoissa on omat säädöt ja vaikka olisi yksillä säädöillä, niin on kuitenkin turhan leveä se 160 leveyskin.

Tällaisen löysin https://jenkkisanky.fi/tuote/sleepdream-120x200cm-hard-moottorisanky/
Onko jollain kokemusta noista moottorisängyistä ja niiden kestävyydestä?

Patjanvaihto tullee joka tapauksessa tehtäväksi aivan piakkoin ja kunnollinen joustinpatja maksaa likimain saman kuin tuo sänky patjoineen, joten olen kahden vaiheilla, mitä tehdä. Tuolle firmalle on yllättäen parillakin keskustelupalstalla tullut melko hyviä arvioita. Ihmetyttää, voiko halvalla saada hyvää, sillä tuo sänky on kyllä hintahaitarin edullisemmasta päästä.

Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Amore - tammikuu 12, 2021, 18:42:27
Olen lueskellut antiikin Rooman historiaa. Muinaisten valtiomiesten taidot ja tarmokkuus kyllä herättivät ihmetystä ja jonkinlaista ihailuakin, mutta päällimmäisenä tunteena tuli mieleen oman aikamme tavallisten kansalaisten suunnaton rikkaus. Ylimyksillä oli toki huviloita ja suuria tiluksia, orjia ja palvelijoita, mutta eivät ne vedä vertoja sille mitä taviksella nykyään on: kirjastot, museot, puistot, terveydenhuolto, mittaamattomat musiikkiaarteet kuunneltavissa milloin tahansa, liikenneyhteydet (maitse, meritse, ilmassa), nettiviihde ja lukemattomat tietolähteet tieteen huipulta jne. Ja supermarkettien mahtavat herkkuvalikoimat. Pitäisi joka päivä muistaa, kuinka käsittämättömän rikkaita olemme!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Aave - lokakuu 09, 2021, 19:51:08
Arvokkaimmat brändit 2021. (https://i.redd.it/epv6ma6eswr71.jpg) Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Toope - lokakuu 09, 2021, 21:43:06
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 12, 2021, 18:42:27
Olen lueskellut antiikin Rooman historiaa. Muinaisten valtiomiesten taidot ja tarmokkuus kyllä herättivät ihmetystä ja jonkinlaista ihailuakin, mutta päällimmäisenä tunteena tuli mieleen oman aikamme tavallisten kansalaisten suunnaton rikkaus. Ylimyksillä oli toki huviloita ja suuria tiluksia, orjia ja palvelijoita, mutta eivät ne vedä vertoja sille mitä taviksella nykyään on: kirjastot, museot, puistot, terveydenhuolto, mittaamattomat musiikkiaarteet kuunneltavissa milloin tahansa, liikenneyhteydet (maitse, meritse, ilmassa), nettiviihde ja lukemattomat tietolähteet tieteen huipulta jne. Ja supermarkettien mahtavat herkkuvalikoimat. Pitäisi joka päivä muistaa, kuinka käsittämättömän rikkaita olemme!
Sinulla on pointti tuossa!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 21, 2021, 12:56:18
Nyt sitten on selvitetty kauneuden hintaa tai saako rahallakaan kauneutta

Anne hoiti ihoaan 2 000 eurolla – näin iho muuttui kahdessa kuukaudessa (https://www.iltalehti.fi/kauneus/a/0674add9-1c2f-4345-a013-cea1b08798c3)

Ihan mielenkiintoisia tuotteita ja selittänee miksi köyhät on rumia.

Tässä, kuten yleensä kaikissa, "ennen ja jälkeen" -kuvissa on ongelmana, että kuvat eivät ole lähimainkaan vertailukelpoisia, joten uskon varaan jää, onko koekaniini kaunistunut lainkaan.

(https://img.ilcdn.fi/6SOkfXj3JguV_BrsGMg5vZOZbfE=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/b9ae3b2b45054d7561a27e2fa625bbd81ddceaf167ae2c8a20bbadd5968f4c70.jpg)
Tämä kuvasarja näyttää ihon tilanteen: vasemmalla iho ennen testin alkua, keskellä iho parin viikkoa aloituksen jälkeen ja oikealla kuvassa kevyesti meikattu iho kahden kuukauden ihonhoitotestin jälkeen. ANNE TERÄVÄINEN
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 28, 2022, 16:16:52
Tänään hommasin firman piikkiin työkalupakkiini pari kierretappia.

Kyllä sitä ihminen voi tulla pienistä asioista iloiseksi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Toope - helmikuu 05, 2022, 00:42:06
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 28, 2022, 16:16:52
Tänään hommasin firman piikkiin työkalupakkiini pari kierretappia.

Kyllä sitä ihminen voi tulla pienistä asioista iloiseksi.
Aika pervoa...
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 14:39:23
Pitäisi hommata kattila, joka olisi konepestävä ja jonka voisi laittaa uuniinkin. Patavaihtoehdotkin otetaan vastaan. Kiitos jo etukäteen jos vain osaatte opastaa oikeanlaisen tuotteen luokse.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 10, 2022, 12:59:02
Vaatimus konepestävyydestä on kyllä melkoisen rajaava. Jos minä valitsisin sellaista, joka toimii sekä liedellä että uunissa, niin ehdottomasti valurautapata. Mutta noissa useimmissa näyttää olevan joko "käsinpesu" tai "Suositellaan käsinpesua". Olen kyllä sitä mieltä, että ei ole kovin suuri vaiva pestä yksi pata tai kattila, jos käsin pesten sen käyttöikä pitenee.

Tämän ostaisin itse https://www.fiskars.com/fi-fi/ruoanlaitto/tuotteet/keitto-paistoastiat/norden-valurautapata-4l-1026565
Samassa linkissä on 4, 5 ja 6 litrainen, joista tietysti tuo keskimmäinen on jostain syystä ovaalinmuotoinen, joten se ei ole kovin hyvä liedellä käytettäväksi. Valittavaksi jää siis 4 tai 6 litrainen ja pienempi ehkä perheettömälle on passelimpi. Itse kyllä suosin isohkoja keitto- ja paistoastioita, niin ei tule roiskeita niin helposti. Tuossa kyllä 25 vuoden takuu puhuu puolestaan :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - syyskuu 10, 2022, 13:32:35
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 09, 2022, 14:39:23
Pitäisi hommata kattila, joka olisi konepestävä ja jonka voisi laittaa uuniinkin. Patavaihtoehdotkin otetaan vastaan. Kiitos jo etukäteen jos vain osaatte opastaa oikeanlaisen tuotteen luokse.

Aavistelen, tästä tulee tablettigate 2. Viihtis ostaa kaupan suurimman padan. Se ei mahdukkaan uuniin, joten uunikin täytyy päivittää.  ;D
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 10, 2022, 13:44:36
^
Onneksi olin saanut juotua kahvini loppuun ennen kuin tuon luin. Olisi kyllä tullut hankalaa siivottavaa :D

Sillä nyt vähän vinkkasin tuohon nelilitraisen suuntaan. Mutta vähän olen sitä mieltä, että uunissa ei kovin pienillä kipoilla kannata pelata, ettei a) kiehu yli b) kuivu kokoon. Samalla lämmöllä tulee isompikin satsi etenkin, kun käyttää jälkilämpöä haudutukseen. Isommasta on helppo ottaa osa ja laittaa pakkaseen. [josta pääsemmekin pakastimen päivitykseen tai hankintaan]
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 10, 2022, 14:51:02
Mahtuuko tuo 6 litran saavi uuniin? Itsekin katselin tuota Fiskarssin nelilitraista pyttyä, mutta kun ei ole mitään katkua kannattaako tuollaiseen sijoittaa, pitää kysellä.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 10, 2022, 15:39:03
Jos meinaa paistella lihoja ensin liedellä (ja sitten lisätä nestettä ja lykätä uuniin), kannattanee valkata mieluummin matalampireunainen kattila tai pata, korkeareunaisen sijaan. Saa enemmän paistopintaa.

Valurautapata kyllä toimii paistamiseen mainiosti, edellyttäen, että se on asianmukaisesti käsitelty (rasvapoltettu? ei pesty tiskiaineella? mitähän kommerverkkejä muuta tarvitaan? en muista). Ja uuniin se lähinnä on tarkoittettu.

Padasta irtoaa rautaa, mikä on sekä hyvä että huono juttu, riippuen siitä, tarvitseeko lisärautaa vielä padastakin vai ei. Punaviinipohjaiset tai muuten happamat pataruoat eivät oman kokemukseni mukaan tule hyvänmakuisiksi valurautapadassa, taitaa se hapan irrottaa turhankin paljon rautaa ruokaan?

Valurautapata toimii induktioliedelläkin. Huonona puolena on se, että painavaa pataa, jos se on täysi, on raskasta liikutella, ja monet ihmiset  vetänevät pataa liettä pitkin, mikä sitten naarmuttaa lieden lasipintaa.

Valurautapadassa voi muistaakseni myös valmistaa makoisaa leipää, "dutch oven" leipää. Muistaakseni sellainen leipä tehdään kylmätaikinaan, eli annetaan nousta viileässä ja hitaasti.

Itse tympäännyin aikoinani raskaaseen valurautapataan, kun se piti käsin tiskata, ja vei kaapista turhaan tilaakin. Taisi olla ehkä 3-litrainen eli pienehkö (lue: turhan pieni), ja ovaali. Ja siinä ei tosiaankaan voi säilyttää ruokaa, eikä varsinkaan pidempää aikaa, koska ruoka "painuu", ruokaan tulee sivumakuja, ja pata myös ehkä syöpyy. Nykyään mulla on vain muutama isompi lasinen matala uuniformu, jotka voi pestä tiskikoneessa (vaatii usein pienen liotuksen ensin). En tosin enää paistele mitään melkein koskaan, vaan lähinnä keitän ja höyrytän. Lasiastiassa voi myös säilyttää ruokia jääkaapissa. iItselläni on matalia lasiastioita, mutta niitä on syvempiäkin, patamallisia, kannellisia. Lasinen kansi olisi hyvä juttu, sen kun voi laittaa tarvittaessa uuniinkin. Mutta lasivuoassa ei voi paistaa liedellä.

En sitten tiedä, voisiko myös rosterikattilan laittaa uuniin. Paistaa ainakin rosterikattilassa voi liedellä. Siinä sama homma kuin padan kanssa: mieluummin leveä ja matalahko esim. 4 litran, kuin saman kokoinen korkeampi malli. Ovat monikäyttöisempiä matalat. Jos meinaa kokeilla uuniinkin laittaa, kannattaa ehdottomasti valita niin paksua rosteria kuin löytää, niin ei pala pohjaan. Ja tietysti joka tapauksessa paksupohjainen, samasta syystä. Jos meinaa kokeilla, kannattaa valita kattila, jossa on uunikestävä kansi, siis ilman muovia.

Omasta mielestäni iso kattila on monikäyttöisempi kuin pata. Siinä valmistuu vaikka mitä. Wokkeja, soppia, keittämällä tehtyjä patoja jne.. Mutta en sitten tiedä siitä uuninkestävyydestä. Väittävät kyllä, että kattilassakaan ei kannata säilyttää ruokia jääkaapissa. Ehkä niistä irtoaa metalia, niistäkin, vaikka ehkei yhtä paljon kuin valurautapadasta.

Helsingissä on useita kokkipuoteja, joista ainakin yhdestä sain kerran erittäin asiantuntevaa palvelua. Lieköhän nimi ollut Chez Marius? Freda 26. Mutta vilkaisin tarjontaansa, heillä on valikoimassa yksi alumiinikattila, aika käsittämätöntä. Niitähän ei ollenkaan pitäisi käyttää. Alumiini ei ole hyväksi aivoterveydelle, liitetään muistaakseni Alzheimerin tautiin.

lis. Ai niin, on olemassa emaloitujakin patoja. Ne vaan tuppaavat naarmuuntumaan, eivätkä ole ikuisia niin kuin valurautapadat.

https://www.chezmarius.fi/pannut-ja-padat/padat
Itse en huolisi noista yhtäkään. En emaloitua, enkä lasikantista. Mielestäni kannen pitää olla valurautaa.

Hipin linkkaama on asiallisempi. Se puuhärpäke ei tulle kestämään yhtä kauan kuin itse pata. (Suhtaudun epäillen Fiskarsiin, yhden kelvottomaan paistinpannun takia, nimeltään kaiken lisäksi se oli erittäin ironisesti Kovanaama - pinta irtosi hitusina muutamassa kuukaudessa).

Jos tulee sota, tai tulee pula sähköstä, ihan vinkkinä, että emaloimattoman ja valurautakansisen valuratapadan voi nakata vaikka nuotioon. Tulee muuten makoisaa ruokaa sillä lailla, savu vähän maustaa sekin.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 10, 2022, 18:28:59
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 10, 2022, 14:51:02
Mahtuuko tuo 6 litran saavi uuniin? Itsekin katselin tuota Fiskarssin nelilitraista pyttyä, mutta kun ei ole mitään katkua kannattaako tuollaiseen sijoittaa, pitää kysellä.

Paha mennä spekuloimaan, kun et laittanut uunisi mittoja, mutta jos se nyt jokseenkin normaalin kokoinen on, niin mahtunee. Linkistä kyllä löytyy ne mitat jokaiselle erikokoiselle mallille, jos jaksaa skrollata sivua alemmaksi. Raahasin tuohon nyt sen kuusilitraisen mitat. Hiukan kyllä nauratti tuo, että on todella heavy metallia :D :D

Tuotetiedot
Tuotenumero  1026566EAN6424002008842
Leveys  300 mm
Pituus  340 mm
Korkeus  163 mm
Paino  7986 kg

^
Mitat tosiaan kopioitu ihan copy/pastella enkä ole tehnyt pilkkuvirhettä. Tuota ei kyllä mitkään rimpula peräkammarin poika kyllä käsittele :D
Tilavuus   6 l
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 16, 2022, 13:10:58
Oon katsellut Onyxin valikoimaa sillä silmällä, että heidän 5 litran kattila (https://onyxcookware.fi/collections/kattilat/products/kattila-24cm) voisi olla passeli. On konepestävä ja sen voi laittaa uuniin. Siihen saa erikseen tilattua lasikannen, joka sekin kestää konepesun ja uunin 250 asteeseen saakka.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 16, 2022, 13:27:26
^
Vaikuttaa todella hyvältä ja odotan mielenkiinnolla kokemuksiasi :)

Kansi kannattaa ehdottomasti tilata myös. Minusta se on aika välttämätön.
Uunin kestävyys oli 260 astetta ja harvoin mihinkään pataruokaan tarvitaan edes 225 korkeampaa lämpötilaa ja sekin yleensä uunituksen alkuvaiheessa ja sitten pudotetaan lämpöä, ettei pinta pala.

Metalliset työvälineet ja pinnoitteinen astia on kyllä ihmetyksen aihe. Yleensä pinnoitetta joutuu varomaan. Silti tarjotaan 5v takuuta.

Ainoa, joka pisti silmään, oli kattilan kahvat. Muoto oli hyvä, mutta onko ne kuumenevat? En pikalukemisella nähnyt mainintaa. Itselläni on yhdessä kattilassa kahvojen materiaali samaa kuin itse kattilakin ja siinä on irrotettavat silikonisuojukset, ettei polta näppejään. On hiukan hankalaa, jos kahvat kuumenee ja aina pitää muistaa käyttää patalappuja. Taatusti ainakin yhden kerran unohtuu, ennen kuin sen oppii.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Brutto - syyskuu 16, 2022, 13:35:02
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 28, 2022, 16:16:52
Tänään hommasin firman piikkiin työkalupakkiini pari kierretappia.

Kyllä sitä ihminen voi tulla pienistä asioista iloiseksi.

Kannattaa hommata myös pari vastakierretappia. Muuten katkenneiden pulttien irrottelu menee todella haastavaksi.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 16, 2022, 13:41:29
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 16, 2022, 13:10:58
Oon katsellut Onyxin valikoimaa sillä silmällä, että heidän 5 litran kattila (https://onyxcookware.fi/collections/kattilat/products/kattila-24cm) voisi olla passeli. On konepestävä ja sen voi laittaa uuniin. Siihen saa erikseen tilattua lasikannen, joka sekin kestää konepesun ja uunin 250 asteeseen saakka.

Ainakin on hyvän mallinen. Juuri tuommoinen malli on omiaan siihen, että voi paistella liedellä, ja sitten haudutella uunissa.
Meinasin samaan hengenvetoon varoitella, että elä sitten naarmuta sitä, koska on pinnoitettu. Mutta perin hämmästyneenä luin, että sitä voisi putsata teräsvillalla niin kuin rosterikattiloita. Kun se kumminkin on pinnoitettu, pitäisin kaikenlaista raaputusta vältettävänä asiana. Mutta ei minulla tuosta pinnoitetyypistä ole kokemusta.

Hyvät pannuhanskat tosiaankin ovat sitten tarpeelliset, varsinkin jos uunista otat kuuman painavan padan. Itse olen tykännyt silikonisista kintaista, jotka ostin muistaakseni Clas Ohlsonista. Ja ovat ne hyödylliset lideltä ottamistakin varten.

Ja juu, kansi (tai pari, jos lasinen) kannattaa ehdottomasti tilata samalla.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 16, 2022, 13:49:28
^
Minä en ikinä oppinut hanskoja käyttämään keittiössä. Sen sijaan minulla on kymmenkunta hyvänkokoista patalappua ja ne ovat aina käden ulottuvilla, kun niitä on riittävästi. Työskentelyn jälkeen siivoan paikat ja pinoan patalaput sievään pinoon odottamaan seuraavaa puuhasessiota.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - syyskuu 16, 2022, 13:51:51
Olen kyllä vähän pettynyt ettei Viihtis tilannut tuota kahdeksan tonnista Fiskarsia.  ;D
Sehän vastaisi about kuutiota umpirautaa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 16, 2022, 14:00:14
^
Olisi sitten saatu antaa hyviä vinkkejä sisäkäyttöön tarkoitetuista nostolaitteista :D
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 16, 2022, 14:04:46
Älkäähän ny. Ei se tablettikaan ole kaivannut sitä telinettä. Ihan hyvin olen jaksanut katsella sillä star warsssia ihan perinteisesti käsivoimin. Aliarvioin kestävyyslihakseni laitetta hankittaessa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 16, 2022, 14:38:47
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 16, 2022, 13:49:28
^
Minä en ikinä oppinut hanskoja käyttämään keittiössä. Sen sijaan minulla on kymmenkunta hyvänkokoista patalappua ja ne ovat aina käden ulottuvilla, kun niitä on riittävästi. Työskentelyn jälkeen siivoan paikat ja pinoan patalaput sievään pinoon odottamaan seuraavaa puuhasessiota.
¨

Olen jokusen kerran polttanyt kämmenselän tai käsivarren ottaessani jotain kuumaa (ja inhottavasti läikkyvää) uunista. Ja tässä Laurin tapauksessa hänellä lienee vielä aikomus tehdä patoja, jolloin painavan patakattilan kannen raosta voi tulla tulikuumia höyryjäkin käsille, ja jopa nesteitä, jos on täysi pata. (Nesteet voivat tulla toppakankaisten patalappujen läpi).
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 16, 2022, 14:57:17
Mulla on kintaita ja patalappuja kyllä jo valmiiksi, ja molempia käytän fiiliksen mukaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Että mikään pakko ei ole sijoittaa sellaisiin.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 16, 2022, 17:01:07
Minua tuossa padassa huolestuttaisi juurikin liedellä käyttö, sillä kaikissa muissa keitto- ja paistoastioissani on kuumenemattomat kahvat. Siinä olisi oltava tarkkana, jos yhtä pataa joutuisi käsittelemään patalappujen tai -kintaiden kanssa. Siinäkin kyllä unohtaminen kouluttaa varmaan hyvin. Tietty se itseni ikäinen (vähintään) valurautainen paistinpannu on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mutta sen käyttö minulle on aina The Tapaus, joten silloin keskityn työskentelemään vain sen kanssa ja käytän patalappua., jos pannu on niin pitkään kuumentunut, että lämpö ylettyy kahvaan asti polttavan kuumana.

Noita kahvaan laitettavia lämpösuojia näköjään myydään lisätarvikkeenakin. En sitten tiedä, miten toimiva tuollainen on mihinkin kahvaan.
https://cdon.fi/sisustus-kalusteet/lamposuoja-ja-kahva-silikonia-p74070411
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 16, 2022, 17:12:37
Masterchefissä olen ainakin kaksi kertaa nähnyt paistinpannun (traktöörinpannun?, jolla ensin paistetaan liedellä, sitten lykätään uuniin vielä se pannu lihapaloinen, jotta kypsentyisi paremmin kauttaaltaan, ja sitten nostetaan liedelle, ja sitten epähuomiossa (kai kauhean kiireen takia?) otetaan paistinpannun kahvasta samalla lailla kuin normikäsittelyssä eli paljain käsin, ja poltetaan käsi rakkuloille. Näyttää kivuliaalta.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - syyskuu 27, 2022, 15:44:24
Onko teillä minkälaisia kokemuksia kiertoilmakypsentimistä (air fryer)? Minkälaisten sapuskojen valmistamisessa sellaisesta olisi perinteiseen uuniin nähden hyötyä?
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 27, 2022, 16:34:16
^
Itsellä ei ole kokemusta air fryeristä. Masterchefissä käyttävät muistaakseni jonkinlaisena uppopaistamisen korvikkeena, jossa ei tarvitse käyttää rasvaa. Taisivat tehdä ranskalaisia, ja jotain leivitettyä kanaa tms.. Tämän mukaan siinä voi suurinpirtein tehdä melkein "mitä tahansa": https://www.philips.fi/c-e/ho/ruoanlaitto/airfryer-xxl

Itse en suin surminkaan hankkisi sellaista ylimääräistä tilaa vievää laitetta, kun muutenkin lähinnä keitän tai höyrytän ruokani, enkä edes juurikaan paistinpannua käytä. Ja harvoin uuniakaan (jossa on kiertoilma, ja grilli ja vaikka mitä).
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 27, 2022, 17:46:00
^
Vain kokkikisassa minäkin olen nähnyt kapinetta käytettävän ja senkin melkoisen vilahtaen. Ihan mielenkiintoinen kapinehan se on ja voin helposti kuvitella, että idea alkaa polttelemaan, mutta ainakaan omassa ruuanlaitossani en kyllä keksisi sille niin paljoa käyttöä, että se puolustaisi tilaansa pienehkössä keittiössäni. Päivittäisessä käytössä on jo kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro esillä ja työpöydän nurkassa vielä leivänpaahdin hieman harvemmin käytettynä. Paljon enempää ei mahtuisikaan, jotta työtila ei menisi ihan olemattomiin.

Googlehaulla ensisilmäys kertoi, että hintahaitari on 40 euron halpisvehkeestä 300 euron kalliiseen vehkeeseen. Nuo näkyi hakutuloslistassa enkä yhtään kurkkinut, miten nuo ääripäät toisistaan poikkesivat.

Tarkempaan tarkasteluun valitsin Philips Airfryer (https://www.philips.fi/c-m-ho/ruoanlaitto/airfryer), jota on kolmea kokoa ja hintahaitari on noin 130 - 260 euroa.

Siinä nyt on ensimmäinen asia mietittäväksi, koko. Ostaako iso, jolloin saa yhdellä kertaa pienelle vierasporukallekin tehtyä vai ostaako pieni vain omaan käyttöön. Ja mitä yleensä tarkoittaa 4 annosta tai 5 annosta --- mitä kuuluu yhteen annokseen? Jäisikö iso sitten vain vierasruokien valmistukseen vai olisiko sillä arkikäyttöäkin?

Tuossa nyt olisi tarjolla 60 päivän kokeilu kotona ja jos ei  tunnu kivalta, niin sen voi palauttaa ja rahat saa takaisin. Ostokseen kuuluu myös joku appi, jossa tarjotaan reseptejä ja vinkkejä käyttöön. Tuo minusta on hyvä, kun monesti uuden lainen kapine jää vajalle käytölle, kun ei oikein tiedä, mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Mutta itseni tuo appikaan ei saisi houkuteltua hankintaan.

Voi olla, että olen liian jumittunut perinteiseen ruuanlaittotapaan, vaikka mikro kyllä on tässä vuosikymmenten kuluessa uinut keittiöni käytetyimmäksi laitteeksi. Kyllä minä ne ranut uunissa teen jatkossakin :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 27, 2022, 18:16:58
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 27, 2022, 17:46:00
Voi olla, että olen liian jumittunut perinteiseen ruuanlaittotapaan, vaikka mikro kyllä on tässä vuosikymmenten kuluessa uinut keittiöni käytetyimmäksi laitteeksi. Kyllä minä ne ranut uunissa teen jatkossakin :)

Olen pari kertaa saanut mikrovalmiita ranskalaisia (https://www.youtube.com/watch?v=uceU0aBfTlM). Ei huonoja. Ei tule sellaisia palaneita koppuroita tai superveteliä lötköjä kuin pakasteita uunissa valmistettaessa, useimmiten.

(https://cdn.nomadfoodscdn.com/-/media/project/bluesteel/findus-fi/opv/import/7310500097343_g7b5gdhdmfc3edpsbcguxm5tye000000.jpg?h=750&iar=0&w=537&hash=5B27978CFBCD9FC104698F1A301F620E)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 27, 2022, 18:26:13
^
Juu, olin äskeiseen aikeissa kirjoittaa noista, että pahimpaan hoppuun on pari boxia noita pakkasessa, mutta en kehdannut :D
Kun likat oli teinejä, niin noita kului jokunen rasia pahimpaan tuskaan, mutta itse en lämmennyt oikein noille. Kyllä minä uunissa saan tehtyä aika rapsakoita, mutta käytän uunia kuumempana kuin ohjeessa on.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 27, 2022, 18:39:58
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 27, 2022, 18:26:13
Juu, olin äskeiseen aikeissa kirjoittaa noista, että pahimpaan hoppuun on pari boxia noita pakkasessa, mutta en kehdannut :D

:) :-*  Yllättävän sitkeässä on itsetekemisen mentaliteetti vielä nykyihmisessäkin. Se on kyllä hienoa ja osoittaa oman tekemisen arvostusta. Kääntöpuolena on tietysti häpeä, joka aiheutuu siitä, että tarjoillut ranskalaiset eivät ole itsekasvatetuista perunoista omin käsin alusta loppuun hartaudella valmistettuja.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 27, 2022, 19:24:35
Kaksi seikkaa voisi puoltaa air fryeria nimenomaan ranskanperunoiden kohdalla. Noissa mikroranskalaisissa on 13 g rasvaa / 100 g. Air fryerissä ei tarvitse rasvaa, eli voisi olla vähän terveellisempi vaihtoehto? Ja toisekseen, mikroranskalaiset maksavat oliko se 1,7€ / 90 g. Jos oikein laskin, tulee potulle hurja kilohinta18.88 €. Verrattuna sitten siihen, että paljonhan potut maksavat kaupassa? 70 senttiä/kg? Ja toisaalta ranskalaisten hintaa nostaa kyllä air fryerissä myös laitteen hinta, esim. 499 € oli jokin pähee vehje.

Jos ranskalaisia haluaa tehdä alusta alkaen, niin ehkä semmoiset haitekkkivehkeet kuin kattila ja reikäkauha riittäisivät? (Reikäkauhan virkaa voi toimittaa myös reiällinen perunasurvin tai paistolasta tms.)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - syyskuu 27, 2022, 19:32:09
^
Kuinkahan usein ranskalaisia tulee syötyä, joten kannattaako sitä varten laitetta hankkia tai edes niiden terveellisyyttä miettiä. Pakasteena ostettuna ovat ihan edullisia Mummon aidot ohuet tikkuperunat 750 g pakaste 2,49 euroa (K-ruoka) ja tuosta syön neljä ateriaa, jos ei ole kavereita jakamassa :D
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 27, 2022, 19:34:36
^^
Rasvan kuumentaminen kattilassa sisältää runsaasti vaaramomentteja. Sen sijaan jopa pikkuipanat ja kömpelöimmät aikuisetkin osaavat mikrottamisen.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: kertsi - syyskuu 27, 2022, 19:41:31
Joo, uppopaistamisessa on omat riskinsä, joten aiheellinen huomio. Tippaakaan vettä ei saa mennä sinne kattilaan. Lämpötilan kanssa oltava tarkkana (pitää testata leipäpalalla tjst.). Kattilan kansi pitää olla lähellä, jotta tarvittaessa voi tukahduttaa palon. Liesituuletin pitää olla sammutettuna, ettei tulipalo leviä. Ja jos munkkeja paistaa, munkkitaikina ei saa olla liian pitkään paisunut ennen paistoa, sillä munkit voivat "räjähtää", eli rasvat voivat roiskua naamalle. Tiedän erään, jolta paloivat kasvot aika pahasti munkinpaistossa. Joten juu. Ei ole pikkulasten, dementikkojen, väsyneiden tai humalikkojen yms. hommaa uppopaistaminen.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 22, 2022, 15:20:25
Vihdoin olen löytänyt sopivat kotisukat. Jostain Tokmannin jämälaarista kaivoin miesten pörröjarrusukat, jotka on seuraavaa kokoa kuin mitä tavallisesti ostan sukat. Ohuemman sukan päälle vedettynä ne eivät ole liian isot ja ennen kaikkea reilunkokoisten sukkien varret ovat riittävän leveät, etteivät ne paina taitettunakaan. Pörrösukissahan ei ole edes resoria.

Joulun jälkeisestä alesta pitää käydä etsimässä pari paria lisää näitä.

Nyt jännitän vain, että ehdinkö lentää turvalleni ennen kuin opin kävelemään jarrusukilla niin, etteivät ne tökkää lattiaan. Kotona minun pitää hiukan hiihtäen kulkea, kun noita tassuttelijoita monesti pyörii jaloissa.

Parhaat sukathan olisi kunnon villasukat, mutta sellaisia en oikein raaski käyttää kuin unisukkana, kun ne kuluu puhki niin äkkiä. Niitä saisi olla aina paikkaamassa tai uutta kantalappua kutomassa.

Nyt voin pitää parvekkeen ovea auki vielä pitkään :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: ROOSTER - lokakuu 22, 2022, 17:36:09
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 22, 2022, 15:20:25
Vihdoin olen löytänyt sopivat kotisukat. Jostain Tokmannin jämälaarista kaivoin miesten pörröjarrusukat, jotka on seuraavaa kokoa kuin mitä tavallisesti ostan sukat. Ohuemman sukan päälle vedettynä ne eivät ole liian isot ja ennen kaikkea reilunkokoisten sukkien varret ovat riittävän leveät, etteivät ne paina taitettunakaan. Pörrösukissahan ei ole edes resoria.

Joulun jälkeisestä alesta pitää käydä etsimässä pari paria lisää näitä.

Nuo taitaa olla juuri niitä joita hankin pari paria, ihan pilkkahintaan, olisiko ollut euron pari. Mainiot kamppeet. Ainoa haitta oli sukissa oleva teksti "Hyvää Joulua" tjsp.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 31, 2022, 14:04:20
Naapurin puolesta kirjoittelen, siis oman yläkerran naapureiden, en niiden mukavien :)

Olin pihalla, kun huomasin naapurin onnellisena kantavan laatikkoa, jonka kyljen kuvassa oli liekkejä. Olin kauhuissani, että ei kai tuo nyt lämpökamiinaa ole talveksi hankkinut, mutta ei onneksi. Sähköllä toimiva Lämpöpuhallin ja koristetakka (https://www.clasohlson.com/fi/Lämpöpuhallin-ja-koristetakka/p/36-8120) paketista löytyy ja liekit on vain "takkaefekti"

(https://images.clasohlson.com/medias/sys_master/hb8/h38/68036437901342.jpg)

Lämpöpuhallin, jossa rauhoittava koristetakka.
Takkaefekti lisää tunnelmaa.
Edestakainen liike lämmittää huoneen nopeammin.
Hiljainen puhallin ja energiaa säästävä lämpövastus.
Kaukosäädin - ohjaa lämpöpuhaltimen toimintoja sohvalta.


Hauskasti ilmaistu tuo "energiaa säästävä lämpövastus". Ihanko se itsekseen lämpenee vai pyhällä hengellä? Miksihän sitten tuotetiedoissa mainitaan virtalähde?

Taitaa olla yhtä energiaa säästävä kuin se, että ihminen voi "säästää" rahaa ostamalla jotain.  :-\

Tietenkin tuossa nyt energiaa säästyy taloyhtiöltä, kun rouva lämmittää omalla sähkölaskullaan kämppää ja pattereiden termostaatit huolehtivat siitä, että kaukolämmöllä lämpenevät patterit eivät kuumene suotta. Termostaatit on säädetty 21 asteeseen , joten jos tötterö lämmittää edes osan huoneista, niin tosiaan taloyhtiö siinä hiukan säästää :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 12, 2023, 18:15:54
Monet vuodet ostin aina Citymarketin joulun myynnistä pehmeät tossut kohtalaisen edullisesti. Ne olivat kai lampaan nahkaa, ainakin sisustan karva oli pehmeää ja kiharaista. Tossut kestivät suunnilleen sen vuoden ennen kuin sisuskarva oli lyttääntynyt ja pohja oli kulunut kiiltävän liukkaaksi. Sitten olikin aika ostaa jo uudet. Elämä jatkui onnellisena, kunnes eräänä jouluna niitä tossuja ei enää tullut myyntiin. Sen jälkeen olen niitä yrittänyt löytää, mutta ei missään ole ollut, joten ilman oli pärjättävä.

Tossujahan on kaupat notkollansa, mutta kaikkiin on yleensä tällätty kova pohja, joka on käyttökelvoton kissakodissa. Eli pehmeät pohjat on tossuille ehdoton vaatimus.

Yhtenä iltana varpaita särki ikävästi, kun kylmä vihmoi nivelrikkoisia varpaitani. Siitä sitten ryhdyin vaeltamaan tiedonvaltatietä etsien pehmeäpohjaisia tossuja. Eipä tarvinnut kauaa etsiä, kun tärppäsi.

(https://image-resizing.booztcdn.com/enkel-living/esohl002_calmond_3.webp?has_grey=1&has_webp=0&size=w1300)

Eihän nuo kauniit ole, mutta ovat juuri sellaiset kuin pitääkin. Sivustolla oli useita värejäkin, mutta vain tuo kuvan väri ja astetta vaaleampi olivat tarjouksessa. Muiden värien hinta oli 89.90 euroa, mutta nämä tarjouksessa olleet olevat vain 31.47 euroa. Kun sitten kävi niin, että yhdet tossut olivat alle toimitusrajan, niin tilasin kahdet. Sivusto tarjosi jotain "alle kympin tuotteita", joilla olisi voinut saada hinnan riittävän korkeaksi, mutta en halunnut alkaa etsiä olisiko siellä jotain tarpeellista. Tossujahan voi käyttää vuorotellen, niin ne ehtivät levätä ja tuulettua kunnolla.

Sen verran olen arka nettikauppojen kanssa, että kysyin tyttäreltä oliko kyseinen kauppa ok. Hän sen jostain tarkisti ja kertoi olevan ihan suosittu kauppa. Hyvin toimi ja nyt on muutaman päivän odotuksen jälkeen lämpimät tossut jalassa. :)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 12, 2023, 20:52:38
^
Minä(kin) ostan nykyään aika usein vaatteita kaksin kappalein. Siis silloin, kun jotain sopivaa ja tarvittavaa osuu kohdalle. Vähentää mukavasti rättikaupoissa stressaamista. Oikeastaan pitäisi ostaa triplana. Silloin voisi pitää aina samaa asua: yksi päällä, toinen pesussa ja kolmas kaapissa odottamassa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Toope - lokakuu 14, 2023, 19:09:25
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 12, 2023, 20:52:38
^
Minä(kin) ostan nykyään aika usein vaatteita kaksin kappalein. Siis silloin, kun jotain sopivaa ja tarvittavaa osuu kohdalle. Vähentää mukavasti rättikaupoissa stressaamista. Oikeastaan pitäisi ostaa triplana. Silloin voisi pitää aina samaa asua: yksi päällä, toinen pesussa ja kolmas kaapissa odottamassa.
Vähän mr. Beanin tyyliin, mutta silti järkevää.
Yhdessä vaiheessa ostin pelkästään mustia ja valkoisia sukkia, kun pesukone sekoittaa ja syö niitä. Helppo erottelu.
Onhan niitä silti aina pariton määrä... ???
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - marraskuu 06, 2023, 16:45:43
Taas piti ostaa kalliilla, kun lapsia pitää kannustaa ja kannattaa. Naapurin vanhempi jo toista vuotta kerää johonkin leirikouluun, vai retkeenkö se nyt oli, rahaa. Viime vuonna oli tarjolla pelkkiä villasukkia, mikä oli loistava veto näin joulun ja talven alla. Olivat kuulemma hyvin saaneet kerättyä.

Tänä vuonna oli toinen firma ja tuotevalikoima oli huomattavasti laajempi, joten myyjällä oli oikein katalogi mukanaan. Löysin saman tuoteluettelon (https://jar-x.fi/varainhankinta-tuotteet/?gclid=Cj0KCQiAuqKqBhDxARIsAFZELmKKHiGPyzCbpW6YCbUWSwX0FwCFlR_5koNwm-e81ycYraUQxrjqXN4aAhoQEALw_wcB#kuvasto) netistä ja nyt tuolta tuli aika paljon valittua kaikenlaista, jopa sellaista, jonka olin aikonut itselleni kutoa, mutta nyt ei tarvi :)

Onhan nuo hintavia tuotteita ja olisin voinut vaikka ostamiseen käytetyn summan antaa vaikka lahjoituksena luokan kassaan. Mutta kun poika niitä niin innoissaan myy, niin pakkohan ne oli ostaa. Tuleehan noita käytettyä kuitenkin, eli ei ne hukkaostoksia ole. Tosin minua arveluttaa aina sukkien ostaminen, kun sukat ei saa vähääkään tuottaa painetta varpaisiin eli väljyyttä pitää jäädä. Jos kokomerkinnät on pielessä, niin sitten lähtee kierrätykseen jälkikasvulle, joilla on pienempi jalka onneksi.

Mutta kiva juttu, että niistä iänikuisista karkeista ja kekseistä on vihdoin päästy eroon myyntituotteina.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 27, 2024, 16:53:54
Juusto höylä, ost hyvel. Eli juustohöylä. Kun tykkään käyttää kermajuustoja niin kumpi on parempi höylä?

A: juustohöylä
(https://cdn.s-cloud.fi/v1/w750_h750_q75/assets/dam-id/9Q792IdhKY_ALc4ByKBU2M.jpg)

B: pehmeän juuston juustohöylä
(https://cdn.s-cloud.fi/v1/w750_h750_q75/assets/dam-id/B4gM9VR9Kjm8ZS4flOAayd.jpg)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 27, 2024, 17:04:48
^
Paremmuudesta en osaa sanoa, mutta minä en oppinut käyttämään B -mallia. Se oli ylivoimaisen vaikeaa pitää oikeassa kulmassa, että kapine suostuisi tekemään siivua eikä kaivautumaan juuston sisään.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Toope - tammikuu 27, 2024, 18:13:46
A on parempi ja monikäyttöisempi, koska sitä voi käyttää muihinkin tehtäviin. Tuolla voi tarjoilla tai kääntää pihvejä tms... !
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Aave - tammikuu 27, 2024, 19:35:10
Juustohöylä on kelpo ja erittäin hyvin työkalua kuvaava sana, mutta samalle kapineelle on toinenkin sana - juustin. Raastin, ja juustin... Minusta sana on sekä toimiva, että hauska!
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 27, 2024, 20:37:35
Aika moni vannoo juustoveitsen nimeen. Etenkin pehmeiden juustojen kohdalla.
(https://cdn.verk.net/kuvastin/w:1632/h:1020/rt:fit/q:80/sh:0.5/plain/images/87/2_829105-4000x588.jpg)
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 29, 2024, 20:49:37
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 27, 2024, 16:53:54A: juustohöylä
(https://cdn.s-cloud.fi/v1/w750_h750_q75/assets/dam-id/9Q792IdhKY_ALc4ByKBU2M.jpg)

Nyt on pramea juustohöylä. Tuli mukaan kahden vuoden takuukuitti ja ihmettelin, että nyt täytyy olla joku tosi huippuluokan juustohöylä kunnes muistin, että mukaan lähti kaupasta myös paistinpannu. Saa ruskistettua naudan filettä ennen kuin lyön sen uuniin. Varman ruskistaminen onnistuisi wok-pannussanikin, mutta kaipa kotitalous yhden oikean paistinpannunkin kestää.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 30, 2024, 13:12:55
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 29, 2024, 20:49:37
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tammikuu 27, 2024, 16:53:54A: juustohöylä
(https://cdn.s-cloud.fi/v1/w750_h750_q75/assets/dam-id/9Q792IdhKY_ALc4ByKBU2M.jpg)

Nyt on pramea juustohöylä. Tuli mukaan kahden vuoden takuukuitti ja ihmettelin, että nyt täytyy olla joku tosi huippuluokan juustohöylä kunnes muistin, että mukaan lähti kaupasta myös paistinpannu. Saa ruskistettua naudan filettä ennen kuin lyön sen uuniin. Varman ruskistaminen onnistuisi wok-pannussanikin, mutta kaipa kotitalous yhden oikean paistinpannunkin kestää.


Tai no oikean ja oikean. Nuo prisman paistinpannut eivät vakkuuta. Ties vaikka tarttumaton pinnoite sulaisi silkasta kauhusta kun sille näytttää hellaa. Palaa teflonit pihvin kiinni. Miten sitten suu pannaan. Kysyn vaan.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 30, 2024, 17:46:22
^
Paistinpannuista muistaakseni on ollut jo aikaisemminkin puhetta. En minä mitään teflonpannua ostaisi, jos ajatuksena on ruskistaa hyvin jotain lihaa.

Itselläni on äidin perintönä painava valurautapannu, joka on aikanaan rasvapoltettu eikä siinä ole mitään nykyajan hömpötyksiä. Sillä paistan lihat, joihin haluan reippaammin väriä ja sillä ruskistan myös kastikejauhot. Viimeksi mainitun pystyy tekemään myös pinnoitetulla, mutta se ottaa melkoisesti aikaa, sillä pinnoitettu ei kestä niin kovaa kuumuutta, että ruskistaminen kävisi nopeasti.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 30, 2024, 20:41:31
Arvelen Laurin ostaneen kaupan suurimman ja kalleimman paistinpannun. Investointi on kuitenkin kannattava, koska näin säästyy punttisalimaksut.  ;D
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 31, 2024, 09:14:43
Ei se ollu mikään teflon-pannut, mutta kun ei ollu mitään laatupannua tarjolla, niin joku pinnoitettu pannu se oli. ovh 29 euroa ja 22% alennuksessa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 31, 2024, 09:32:08
^
Lähden kaivelemaan esiin omaa bodausvälinettäni, jota myös hiiliteräspannuksi kutsutaan. Lounaaksi olisi luvassa possun paloja.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 31, 2024, 13:59:02
Ajatukisenani on ollut, etten mitään turhaa osta mutta kun ei ollut aiemmin tarvetta ja aikaa tilata sopivaa alan liikkeestä ja kypsennystä odottavia pihvejä 2 kpl on tullut ovista ja ikkunoista, niin tässä sitä nyt ollaan. Pitää vaan varoa, ettei kuumenna tätä prisman pannua liikaa.
Otsikko: Vs: Onnellisen materialistin hekumointia tavaramaailmassa
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 31, 2024, 14:01:18
^^
Mullakin oli aiemmin alan pannu, mutta annoin sen äipälle kun oli jo syönyt pinnoitteet edellisestään.